HISTOFRIIKKI 2015
HISTOFRIIKKI 2015 Suomen historia Turun yliopistossa HISTOFRIIKKI 2015 Pääkirjoitus Suomen historia Tervetuloa opiskelemaan Suomen historiaa 5 Kaivokatu 12, Sirkkalan kasarmi Opiskelu 20014 Turun yliopisto Elämää opintoputkessa – Erilaisia opiskelutarinoita [email protected] Tutkimus (02) 333 5219, (02) 333 5232 Kadonneen ajan metsästäjät – Lisätty 14 todellisuus yhdistämässä akateemista tutkimusta ja populaarihistoriaa Toimitus ja taitto: Inga Hietaharju Kuvat: Inga Hietaharju, paitsi s.8 Eveliina Vuolle s.9 Sanna Oksanen s.15 Timo Korkalainen s.19 Wikipedia s.25 Matti Mieskonen s.27 Kaisu Åström Kansikuva: Nauvon Satama Kustantaja: Suomen historia Turun yliopisto Painos: 250 kpl Paino: Painosalama 2015 2 3 HISTOFRIIKKI 2015 7 Suuntana pimeys – Ajatuksia yön historiasta ja tulevaisuudesta 18 Talo, kartano, puutarha – Kauppahuoneen omistaja Marie Hackman ja hänen kulutusvalintansa varhaismodernissa Viipurissa 20 Työelämä Historia-aineista valmistuneiden työllistyminen 22 Monipuolinen arkistotyö murroksen keskellä 24 Ammattina aineenopettaja 27 Kansainvälisyys Kansainvälisyys osaksi opintoja 29 Suomen historia kolmessa viikossa – CIMOn Suomen historian kesäkurssi Turussa 13.7.-31.7.2015 31 Henkilökunta Opetus- ja toimistohenkilökunta 33 Jatko-opiskelijoita ja tutkijoita 35 Missä kulkevat Suomen historian rajat? Timo Myllyntaus Perinteisesti Suomen historia on ymmärretty ns. kansalliseksi tieteeksi, joka tutkii Suomen kansan vaiheita omalla maantieteellisellä alueellaan. Suomalaisten edesottamuksia ulkomailla on sen puitteissa käsitelty vain, jos niillä on ollut pitkäkestoisempi suhde kotimaahan. Useimmiten maantiedettä, erityisesti valtiollisia rajoja, on pidetty tärkeämpänä kuin ihmisiä. On katsottu olevan merkityksellisempää tarkastella, mitä on tapahtunut valtiollisten rajojen sisällä kuin sitä, mitä on liikkunut rajojen yli. Maan kehitys on yleensä ymmärretty sisäsyntyisenä, jolloin ulkomaiset vaikutteet on nähty lähinnä mausteina kehityksen virrassa, jonka suunnan ovat määritelleet kotimaiset tekijät. Historiamme on nähty suurelta osin kotikutoisena prosessina. Lisäksi aiemmin pidettiin itsestäänselvyytenä, että Suomen historiaa tutkivat nimenomaan suomalaiset. Aikoinaan, kun opiskelin Helsingin yliopistossa talous- ja sosiaalihistoriaa, jossa pääosa kurssikirjoista oli vieraskielisiä ja kansainvälisesti painottuneita, opettajakunta silti korosti, että meidän tuli omissa opinnäytetutkimuksissamme keskittyä Suomen menneisyyteen. Perusteena oli näkemys, että ”Suomen talous- ja sosiaalihistoria jäisi tutkimatta, jolleivät suomalaiset sitä itse tutki”. Kotimaan historian tutkimus nähtiin silloin sekä kansallisena erityisoikeutena että velvollisuutena. Viime vuosisataan verrattuna moni asia on muuttunut. Suomen historiaa ei enää nähdä umpiona, jonka kehityksen ovat määränneet lähes yksinomaan sisäiset tekijät. Kansallinen kehityksemme ymmär- Kotikansainvälistymistä käytännössä: todistuksenjakoa Suomen historian kesäkurssilla retään enenevässä määrin kansainvälisesti tai transnationaalisesti vuorovaikutteisena prosessina. Näin siksi, että pelkästään kotimaiset tekijät eivät useinkaan tarjoa riittäviä selityksiä suomalaisen yhteiskunnan muutoksille. Ulkomaisilla vaikutteilla on ollut merkittävä rooli yhteiskunnallisessa kehityksessämme. Toisaalta Suomen historiaa ei enää nähdä lähinnä muiden maiden historiasta poikkeavana erikoistapauksena vaan yhä useammin yleismaailmallisen kehityksen ilmentäjänä. Tähän havahduin muutama vuosi sitten amerikkalaisessa konferenssissa, jossa nuori väitöskirjan tekijä piti esitelmäänsä kotimaansa Yhdysvaltojen ympäristön muutoksista ja yllättäen totesi, HISTOFRIIKKI 2015 3 että kuten ”metsähistorioitsija Ismo Björn on todennut…” Esitelmöitsijä oli löytänyt Suomen historian dosentti Björnin PohjoisKarjalaa käsittelevistä artikkeleista jonkin kehityskulun, joka vastasi hänen mielestään myös amerikkalaista metsänkäyttöä. Suomalaiset metsähistorioitsijat ovatkin ulkomailla tunnettuja – ei vain kotimaisten aiheiden vaan myös ulkomaisten kohteiden, kuten Namibian, Mississipin jokilaakson ja Neuvostoliiton metsien, tutkimusten ansiosta. Hypoteesini on, että perehtyminen suomalaiseen metsähistoriaan on opettanut näille tutkijoille näkökulmia, kausaalisia suhteita, painopisteitä ja tutkimusmenetelmiä, jotka ovat auttaneet heitä kirjoittamaan uraauurtavia tutkimuksia ulkomaiden metsähistoriasta. Näin ollen suomalaisia metsähistorioitsijoita ei enää voi pitää kansallisesti ja maantieteellisesti rajoittuneina tutkijoina, vaan pikemminkin suomalaisen metsähistoriallisen koulukunnan edustajina. Näin ollen heitä yhdistävänä tekijänä on ensisijaisesti tieteellinen lähestymistapa – ei keskittyminen yhteen maantieteelliseen tutkimusalueeseen. Muutos on tapahtunut myös siinä, että Suomen historia on alkanut kiinnostaa ulkomaalaisia, ja jotkut heistä ovat alkaneet jopa tutkia maamme historiaa. Suomen historiantutkimus ei siten ole ainoastaan maan sisäinen asia ja kansallinen projekti. Merkkinä uudesta aikakaudesta on, että tänä kesänä Turun yliopiston Suomen historian oppiaine järjesti yhdessä opetusministeriön alaisen Kansainvälisen liikkuvuuden ja yhteistyön keskuksen (CIMO) kanssa ensimmäistä kertaa maamme historian kesäkurssin ulkomaalaisille opiskelijoille. Yllättävintä kurssissa on, että opetuskielenä on suomi. 24 ulkomaalaista yhdeksästä eri Euroopan maasta opiskelivat kolmen viikon ajan Suomen historian kehityslinjoja esihistoriasta nykyaikaan. 4 HISTOFRIIKKI 2015 Kurssi osoittaa, ettei Suomen historia ole vain meidän suomalaisten juttu vaan sitä kohtaan tunnetaan laajempaakin mielenkiintoa. Varsin monet ulkomaalaisista eivät opiskele Suomen historiaa vain tyydyttääkseen uteliaisuuttaan tai tiedonhaluaan vaan monet toteavat haluavansa oppia Suomen historiasta jotain, jota heidän maansa historiankirjoituksesta puuttuu. Suomi on monelle myös vertailukohta. Parin vuosikymmen aikana Suomen historia on menettänyt kansallista luonnettaan ja muuttunut kansainväliseen ja transnationaliseen suuntaan. Kun valtiolliset rajat ovat madaltuneet, Suomen historia ja sen tutkimus ovat alkaneet kiinnostaa aiempaa laajempia ryhmiä lähestymistapojensa ja kysymystenasettelujensa ansiosta. Aika näyttää, kehittyykö suomalaisesta historiantutkimuksesta enemmänkin kansainvälisesti tunnustettuja koulukuntia. Vaikka tällä hetkellä ei ole vielä näköpiirissä mitään ranskalaisiin annalisteihin tai italialaisiin mikrohistorioitsijoihin verrattavia tutkimussuuntauksia, tuntuu siltä, että Suomen historia on tekemässä läpimurtoa kansainväliseen tietoisuuteen. Aiemmin kotikansainvälistyminen oli sitä, että omassa yliopistossa saatoimme kuunnella ulkomaalaisia luennoitsijoita, nyt voimme luennoida omista tutkimusaiheistamme Turussakin ulkomaalaisille kuulijoille. Vaikka meillä on jalat tukevasti Suomen maaperällä, perspektiivimme siintää yli rajojen kaukaisiinkin horisontteihin. Tieteenalallemme ja oppiaineellemme on tunnusomaista nähdä historia omaleimaisesti ja kansainvälisesti kontekstualisoiden. Siten oppiaineemme on avarampi ja sisältörikkaampi kuin, mitä sen nimi antaa ymmärtää. Historiamme on kiehtovaa, kun sen oikein oivaltaa. Turun yliopiston Suomen historia toivottaakin tervetulleiksi kaikenlaiset opiskelijat – aina selkosten kasvateista kokeneisiin kosmopoliitteihin. Tervetuloa opiskelemaan Suomen historiaa Inga Hietaharju Onnittelut valituksi tulemisesta! Olet nyt aloittamassa aivan uutta ja jännittävää elämänvaihetta, aivan kuten lähes sata vuosikurssia sinua ennen. Onnittelut ovat paikallaan myös erinomaisen valinnan tekemisestä. Olet valinnut alan, joka opettaa hyväksymään sen, että aina ei ole mahdollista saavuttaa täysin sataprosenttista varmuutta siitä, mitä menneisyydessä on tapahtunut, eikä se edes haittaa. Tie läpi opiskeluvuosien ei tule olemaan helppo ja aurinkoinen, sillä uuden elämänvaiheen aloittaminen on aina rankkaa. Toisaalta yhtä totta on myös se, että opiskeluaika tulee aivan varmasti olemaan kaikkien vaikeuksien arvoinen ja matkalle tulee mahtumaan enemmän aurinkoisia hetkiä kuin sateisia. Helpotusta voi tuoda myös se, että et ole yksin. Olet nimittäin parhaillaan tilanteessa, jossa monet muutkin yliopistossa aloittaneet ovat vuosien varrella olleet jännittyneinä ja tunteneet epävarmuutta. Onko tämä varmasti minulle oikea ala? Löydänkö tutkinnollani töitä? Mitkä sivuainevalinnat tukevat työllistymistäni? Jos jokin askarruttaa, kannattaa rohkeasti lähestyä vanhempia opiskelijoita tai osaavaa Suomen historian henkilökuntaa. Tämä on myös hyvin suotavaa, sillä itse ainakin olen opiskeluaikanani oppinut eniten luentojen sijaan muilta ihmisiltä. Kokemuksesta voin sanoa, että parhaimmillaan yksi lounas Suomen historian henkilökunnan kanssa opettaa enemmän kuin viikko yliopiston luennoilla istuen. Omalta osaltani haluan myös helpottaa matkasi alkua ja kertoa joitain sellaisia asioita ja opetuksia, joita itse olisin aloittelevana his- torianopiskelijana halunnut tietää. Ensimmäinen oivallus tapahtui jo perusopintojen aikana. Viisas lukion historianopettajani sanoi aikoinaan alanvalintansa kanssa tuskailevalle allekirjoittaneelle, ettei historian opiskelu ole yliopistossa samanlaista kuin lukiossa tai peruskoulussa, mikä tuntui tuolloin vielä käsittämättömältä ajatukselta. Miten jokin jo peruskoulusta tuttu oppiaine voisi muka olla erilaista? Opetus numero yksi omalla yliopistotaipaleellani olikin sen oppiminen, mitä historian opiskelu täällä todellisuudessa on. Toisin kuin esimerkiksi lukion historian kurssien kirjat, yliopistossa historia ei kerro faktoja siitä, mitä tapahtui, vaan esittää tulkintoja siitä, mitä olisi voinut tapahtua. Kukaan opettajista ei opintojesi aikana luultavasti tule kertomaan, mitä sinun tulisi nähdä, vaan korkeintaan näyttävät erilaisia suuntia, mihin voit suunnata katseesi. Täällä ei myöskään opetella ulkoa vuosilukuja tai tapahtumia vuosituhansien ajalta. Tästä päästäänkin opetukseen numero kaksi. Valmistaudu siihen, että vaikka itse opit, mitä historian opiskelu yliopistossa tarkoittaa, muut eivät välttämättä asiaa ymmärrä. Tulet luultavasti opintojesi aikana kuulemaan monia jotain tiettyä vuosilukua tai tapahtumaa koskevia kysymyksiä, ja jos et osaa vastata minä vuonna tämä ja tämä tapahtui, saat kuulla, että kyllähän sinun se pitäisi tietää, kun historiaa opiskelet. Jostain syystä muut tuntuvat olettavan sinun pänttäävän vuosilukuja ulkoa päivät pitkät. Opintojesi aikana törmäät myös varmasti käsitykseen, että vastavalmistunut humanisti menee suoraan kortistoon. Siksi HISTOFRIIKKI 2015 5 tämän julkaisun työelämäosion artikkeleiden tarkoitus on luoda uskoa siihen, että Suomen historiasta valmistuneelle löytyy töitä. Töitä ei kukaan tule tarjoamaan kotiin, mutta oman unelma-ammatin eteen kannattaa uurastaa, sillä on hyvin palkitsevaa tehdä työtä, josta oikeasti nauttii. Tärkeimmät neuvot, jotka voin sinulle antaa, ovat kuitenkin lopulta aika yksinkertaisia. Ota kaikki ilo irti opiskeluvuosistasi ja mahdollisuuksista, äläkä pelkää tehdä vääriä valintoja. Valitse sivuaine, ja jos se ei tunnukaan oikealta, valitse toinen - kyllä niitä sivuaineita voi vähän kerätä ylimääräisiäkin. Ennen kaikkea muista, ettet ole yksin. Täällä on vuodesta 1920 asti kehitelty erilaisia tapoja opiskella, tervetuloa etsimään omaasi. Lukiessasi tätä lehteä voit huomata sen, että vaikka polkuja ja tarinoita on hyvin erilaisia, niin kaikkia yhdistää intohimoinen suhtautuminen historiaan. Tulet opiskelemaan alaa, josta kannattaa olla ylpeä. En vielä ole kertaakaan opintojeni aikana törmännyt ihmiseen, joka sanoisi tutkivansa tai opiskelevansa Suomen historiaa jostain muusta kuin yhdestä syystä: aidosta kiinnostuksesta sitä kohtaan. Harva oppiaine voi ylpeillä sillä. AVOIN YLIOPISTO – AVOIN KAIKILLE Avoin yliopisto tarjoaa kaikille kiinnostuneille mahdollisuuden opiskella yliopiston tutkintoihin kuuluvia opintoja. Opetusta Turun yliopistossa, Porin yliopistokeskuksessa, yhteistyöopistoissa eri puolilla Suomea ja verkko-opintoina. Opintomaksut alk. 10 €/op. • Arkeologia • Asklepios-ohjelma • Historia • Kotimainen kirjallisuus • Kulttuurihistoria • Luova kirjoittaminen • Mediatutkimus • Museologia • Suomen historia • Taidehistoria • Uskontotiede • Yleinen historia • Kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen koulutusohjelman opintoja • Kasvatustieteet • Kauppakorkeakoulun opintoja • Tulevaisuudentutkimus • Maantiede • Ympäristötiede • Johdatus oikeustieteeseen • Filosofia • Monikulttuurisuus • Poliittinen historia • Psykologia • Valtio-oppi • ym. Tutustu koko opintotarjontaan! www.utu.fi/avoin Opintoneuvonta puh. 02 333 6424 [email protected] 6 HISTOFRIIKKI 2015 OPISKELU Inga Hietaharju Elämää opintoputkessa Erilaisia opiskelutarinoita Opintoputki – termi, joka pitää sisällään monia merkityksiä tulkitsijasta riippuen, mutta jonka jälkikaiku on enimmäkseen negatiivinen. Useimmille opintoputki tuntuu tarkoittavan vuositolkulla koulun penkillä istumista, kunnes työelämään siirtyminen tulee ajankohtaiseksi. Opintoputkeen on myös helppo liittää oletus siitä, että yliopistoon vain tullaan, opiskellaan vaadittavat kurssit ennalta määritellyssä järjestyksessä ja siirrytään sen jälkeen työelämään, mikä tuntuu viime vuosina olleen myös monien poliitikkojen toiveena. Tuosta vain, opintopiste sieltä, opintopiste täältä ja tutkinto kasaan. Opintoputkesta puhuttaessa usein lähtöoletuksena vaikuttaa olevan se, että kaikki kävelevät läpi opintojensa ja opintoputkensa, rinta rinnan, tehokkaasti, pysähtymättä ja taakse katsomatta. Kun niputetaan suuri opiskelijoiden massa samaan harmaaseen ryhmään, on tiedossa kuitenkin väistämättä ongelmia. Se, mikä on hyvä ja toimiva tapa toiselle, ei välttämättä ole sitä jollekin muulle. Opiskeluaika onkin usein tasapainottelua omien kiinnostuksenkohteiden ja uratoivei- den välillä, eikä oman polun ja sopivan opiskelutahdin löytäminen aina ole kaikkein yksinkertaisin tehtävä. Opiskelijalla pitäisi olla myös lupa pysähtyä ja harkita omia valintojaan, vaikka se tarkoittaisikin esimerkiksi koulutusalan vaihtoa. Helpotusta oman polun löytämiseen ei tuo myöskään se, että mahdollisuudet ovat lähes rajattomat. Esimerkiksi historia on aineena varsin yleissivistävä ja mahdollistaa sivuainevalinnoilla monia erilaisia urapolkuja. Tästä kertoo jo se, että melkein koko tutkinto on Suomen historiassa mahdollista rakentaa omien kiinnostuksenkohteiden ympärille, ja tämä valinnanvapauden suuri määrä tuntuu olevan varsin erityislaatuista ja poikkeuksellista verrattuna moniin muihin oppiaineisiin. Suuri vastuu ja valinnanvapaus omissa opinnoissa antaa opiskelijalle kuitenkin vapauden tehdä opiskeluajasta sekä tutkinnosta omannäköisensä, ja se kannattaa hyödyntää. Omalta opettajatuutorilta kannattaa myös kysellä rohkeasti apua, jos vaihtoehtojen suuri määrä tuntuu ylitsepääsemättömältä ongelmalta. Opintoputkessa ei siis tarvitse kävellä samaa tahtia muiden kanssa ja samoja linjoja pitkin kuin muut. Siellä saa myös juosta, jos kävelytahti tuntuu liian hitaalta. Opintoputkea saa lähteä kulkemaan myös toisesta päästä, työelämästä käsin. Yhtä hyvä vaihtoehto on pysähtyä matkalla järjestämään juhlia ja peli-iltoja muille omaa opiskelumaratoniaan suorittaville. Jos putkessa kulkeminen alkaa puuduttaa, voi sieltä poistua seuraavassa HISTOFRIIKKI 2015 7 OPISKELU liittymässä ja palata sitten taas opiskelemaan. Jokaisen pitää etsiä oma tapansa opiskella ja olla opiskelija. Näin ovat tehneet myös Lotta Saarenmaa, Sanna Oksanen ja Riikka Soisalo. Heidän tarinansa voit lukea seuraavilta sivuilta. Päämäärätietoisesti kohti tutkintoa Lotta Saarenmaa Kolmannen vuoden opiskelija Lotta Saarenmaa ei ole opinnoissaan kulkenut kaikkein perinteisintä tietä: suoraan lukiosta yliopistoon vuonna 2012 tulleen Lotan kandidaatintutkielma valmistui jo toisena vuonna ja gradun tekeminen alkoi kolmantena. Lotta onkin suorittanut opintojaan päämäärätietoisesti ja ripeään tahtiin, ja on ehtinyt Suomen historian lisäksi lukemaan kolmessa vuodessa sivuaineinaan uskontotiedettä ja yhteiskuntaopin opetettavan aineen opintoja. Maisterin tutkinnon suorittaminen nopeaan tahtiin ei kuitenkaan ainakaan aluksi ollut tietoinen ratkaisu, vaan opinnot etenivät luonnostaan vauhdikkaasti. Lotta 8 HISTOFRIIKKI 2015 kertoo opintojen alussa kyllä saaneensa kuulla paljon siitä, kuinka akateeminen opintopolku on pitkä ja raskas, mutta suhtautuneensa väitteeseen varauksella. Jossain vaiheessa Lotta sitten oli huomannut, että Suomen historian opinnot olivat edenneet tehokkaasti, joten hän päätti tehdä kandidaatintutkielman alta pois. Samalla aiheella jatkavan gradun aloittaminen seuraavana syksynä tuntui tämän jälkeen luonnolliselta. Joutuisasta etenemisestä huolimatta Lotta ei kuitenkaan ole kokenut, että hän olisi jäänyt valtavan työtaakan alle tai olleensa valtavan stressaantunut työtahdistaan. Hän kertoo pitäneensä enemmän itsestäänselvyytenä, että jokaisena tenttipäivänä tentitään jotain ja jos viikko näyttää tyhjältä, voi sinne sulauttaa jonkin tenttiakvaariotentin. Opiskeluaikaansa Lotta kuvaakin sanalla projekti, sillä se on edennyt aika tavalla “yksi homma loppuun ja seuraava alkuun” -meiningillä. Asepalvelus ja sotahistoriaa Lotan vauhdikkaasta tahdista voikin päätellä ainakin sen, että oman oppiaineen opiskelu ei voi olla hänelle kovin epämieluista. 21-vuotias Lotta kertookin, että kiinnostus historiaan on ollut olemassa aina ja innostus erityisesti Suomen historiaan syntyi teininä historiallisia romaaneja lukiessa. Suomen historian valikoituminen pääaineeksi olikin Lotan mukaan itsestäänselvyys jo heti opintojen alkuvaiheesta lähtien, olivathan Suomen sotahistoria ja autonomian ajan tapahtumat hänen mielenkiinnon kohteitaan. Erityisesti sotahistoriaa Lotta pitää historian osa-alueista kiinnostavimpana, sillä siinä yhdistyvät konkreettisesti tavallisten ihmisten kohtalot, valtioiden historia ja politiikka. Toisaalta Lotta myös huomauttaa, että sotahistoria on samalla ideologioiden historiaa, vaikuttavathan sotien takana usein ideologiat. OPISKELU Millaisia suunnitelmia tällä tehopakkauksella sitten on tulevaisuuden varalle? Tällä hetkellä Lotta suorittaa heinäkuussa alkanutta asepalvelustaan ja sen jälkeen edessä on paluu yliopistolle pedagogisten pariin. Gradukin olisi tarkoituksena palauttaa viimeistään intin jälkeisenä kesänä. Valmistumisen jälkeen Lotan toiveissa on työllistyä aluksi aineenopettajaksi lukioon ja sen jälkeen opiskella vielä työn ohessa lisää. Opiskelu ei siis ole loppumassa maisterin papereihin vaan tavoitteena on laajentaa joko nykyistä tutkintoa tai aloittaa uusi mahdollisen työn lomassa. Työelämään siirtymisestä ja työllistymisestä Lotta ei ole erityisen huolissaan ja toteaa, että hänestä järkevien aineyhdistelmien avulla voi työllistyä mistä tahansa oppiaineesta. Lotta näkeekin työllistymisen aika tapauskohtaisena käsitteenä akateemisessa maailmassa, ja omaan työllistymiseen voi hänen mukaansa vaikuttaa myös verkostoitumalla esimerkiksi erilaisten historiaan liittyvien yhdistysten kautta. Sen sijaan, että yliopistossa opetettaisiin kädestä pitäen, miten työelämässä toimitaan, Lotta pitää yliopiston tehtävänä enemmänkin opettaa opiskelijalle oman pääaineensa välineet käsitellä asioita ja ilmiöitä. Varsinainen työelämään perehdyttäminen voisikin hänestä olla vaikeaa, sillä yliopistosta voi pääaineesta riippumatta työllistyä niin monelle alalle. Kirjojen pänttäämisen sijaan enemmän työelämästä ovatkin Lotan mukaan opettaneet opettajan sijaisuuksien tekeminen ja kesätyöt. Lotan vinkki uusille opiskelijoille: ”Aseta itsellesi tavoitteita ja etappeja, joita saavuttamalla sekä motivaatio että toisaalta myös työtehot säilyvät tehokkailla tasoilla. Yliopisto ei ole elämänkoulu vaan koulu elämää varten.” Ainejärjestötoimintaa vaihtoa ja alan- Sanna Oksanen Sanna Oksaselle oma ala löytyi pienten koukkauksien jälkeen. Sanna opiskeli ensin kolme vuotta englannin kieltä Jyväskylän yliopistossa ennen kuin hän vaihtoi vuonna 2013 Turun yliopistoon ja Suomen historian oppiaineeseen. Mistään äkillisestä mielenmuutoksesta ei kuitenkaan ollut kysymys, vaan historia oli kiinnostanut Sannaa aina, ja olihan hän pohtinut historian opiskelua jo aikaisemmin, samalla kun harkitsi kielten opettajan uraa. Aikaisemmin kieltenopettajaksi ryhtyminen oli kuitenkin tuntunut selkeämmältä ja turvallisemmalta vaihtoehdolta, mutta kun opintoja oli jo jonkin verran takana, ei tämä ura sitten tuntunutkaan omalta. Uusi suunta löytyikin jo Jyväskylässä. Siellä Sanna aloitti historian sivuaineopinnot, jolloin historia tempaisi lopullisesti mukaansa. Harrastus muuttui pyrkimykseksi tehdä historiasta myös ammatti. Turkuun Sanna päätyi lopulta sen takia, ettei hän tiennyt kaupungista mitään etukäteen ja halusi aloittaa niin sanotusti HISTOFRIIKKI 2015 9 OPISKELU puhtaalta pöydältä. 24-vuotiaan Sannan mukaan Turkuun vetivät myös itse kaupunki sen historiallisuudessaan ja mahdollisuus opiskella kulttuurihistoriaa. Toisin kuin historia itsessään, Suomen historia ei kuitenkaan ollut Sannalle itsestäänselvä valinta. Oikeastaan Suomen historia olikin alun perin viimeinen vaihtoehto, mihin hän uskoi päätyvänsä. Suomen historian pääaineopiskelijaksi Sanna kuitenkin lopulta päätyi, ja hän sanookin tämän olleen pitkälti Suomen historian kurssien, opettajien ja oppiaineen henkilökunnan ansiota. Vähitellen kiinnostuksenkohteet olivat siis siirtyneet kotimaan puolelle. Vaakakupissa painoi toki myös se, että Sanna uskoi erityisesti Suomen historiasta olevan hyötyä tulevaisuudessa. Nyt kahden vuoden opiskelujen jälkeen Suomen historian aineopinnot ovat kandidaatintutkielmaa vaille kasassa ja edessä häämöttää vaihtovuosi Saksassa. Vuosiin on kuulunut myös sivuaineopintoja kulttuurihistoriasta ja yhteiskuntaopin opetettavan aineen opintoja. Lisäksi Sanna on ollut opintojensa alusta asti mukana historian opiskelijoiden ainejärjestön Kritiikin toiminnassa. Tie ainejärjestöaktiiviksi Sannan ainejärjestöaktiivin ura alkoi aluksi juhliin osallistumisesta, mutta nopeasti hän oli jo mukana Kritiikin hallituksessa. Ensimmäisenä opiskeluvuonna Sanna toimi kansainvälisyysvastaavana ja ISHA Turun vastuuhenkilönä. Toisena ja kuluvana opiskeluvuonna hän hoitaa hallituksessa koulutuspoliittisen vastaavan, eli kopon, tehtäviä. Ainejärjestötoiminnasta hän pitikin niin paljon, että halusi lähteä 10 HISTOFRIIKKI 2015 hallitukseen vielä toistamiseen. Ennen Kritiikkiä Sannalla ei ollut aikaisemmasta opiskelutaustastaan huolimatta kokemusta ainejärjestötoiminnasta, sillä Jyväskylässä toiminta ei ollut vielä tuntunut houkuttelevalta. Turussa Sanna kertookin innostuneensa lähtemään mukaan siitä syystä, että kaupungissa on Jyväskylään verrattuna todella aktiivinen ainejärjestö, johon oli helppo hypätä mukaan. Miksi ainejärjestötoimintaa sitten tarvitaan? Ensimmäisenä monelle mieleen tulevat luultavasti juhlat. Sanna toteaakin, että vaikka juhlat ovat ehkä näkyvin osa ainejärjestötoimintaa, on se hyödyllistä myös muista syistä. Hänen mukaansa Kritiikki on nimittäin taustalla tukemassa opiskelijan asemaa hyvin kokonaisvaltaisesti paitsi koulutuspolitiikan kautta, myös järjestämällä sosiaalista toimintaa. Järjestötoiminta voi esimerkiksi auttaa uusia opiskelijoita tutustumaan uusiin ihmisiin ja luomaan sosiaalisen verkoston tuekseen. Sanna haluaa kuitenkin korostaa, että osallistumisesta on hyötyä myös opiskelujen alun jälkeenkin: opiskelu voi olla välillä OPISKELU rankkaa, mutta ainejärjestötoiminta auttaa jaksamaan. Etuna on myös se, että muiden ihmisten kanssa juttelemalla voi oppia hyvinkin paljon, sillä toiminnassa mukana olevat ihmiset ovat kiinnostuneita niin monista erilaisista asioista. Ainejärjestötoiminta tarjoaa myös hyvän väylän päästä vaikuttamaan omiin asioihin. Usein ainejärjestötoiminnan huonona puolena pidetään sitä, että sen ajatellaan vievän paljon aikaa pois opiskeluilta. Sanna ei kuitenkaan allekirjoita tätä väitettä, vaikka toteaakin, että tietysti toiminta, erityisesti hallituksessa toimiminen, vie aikaa jonkin verran. Sanna kokee kuitenkin, että ajan viemisen sijaan ainejärjestötoiminta on ennemminkin tukenut hänen opintojaan. Sannan mielestä mukaan lähtemistä ei kannata epäröidä ainakaan sen takia, että pelkää sen haittaavan opiskeluissa edistymistä. Vaihdon jälkeen Sannalla on suunnitelmissa kandidaatintutkielman tekeminen ja pedagogisten suorittaminen. Alkuperäinen tavoite opettajaksi valmistumisesta ei ole siis muuttunut mihinkään, vaikka opetettava aine onkin vaihtunut. Työllistymisestä Sanna ei ole erityisen huolissaan, sillä hän näkee sen olevan paljon itsestä kiinni. Työtä ei ehkä tulla tarjoamaan kotiin, toisin kuin joillain aloilla, mutta turhia hän ei murehdi. Sanna uskoo, että mahdollisuudet työllistyä ovat varsin hyvät, jos opiskelujen aikana punnitsee hieman ainevalintoja työelämää silmällä pitäen, yrittää hakea harjoittelupaikkoja ja luo suhteita. Myös ainejärjestökokemusta hän pitää etuna työelämää ajatellen, sillä se kehittää yhteistyötaitoja ja auttaa rakentamaan suhteita. Erityisen tärkeää jälkimmäinen on aloittelevan opettajan uralla, sillä usein suhteet helpottavat työllistymistä. Varsinkaan uuden opiskelijan ei kannata kuitenkaan pohtia työllistymistä liikaa. Murehtimisen sijaan Sanna kannustaa uusia opiskelijoita lähtemään rohkeasti mukaan Kritiikin toimintaan, sillä se on helppo tapa varsinkin kauempaa muuttaneille aloittaa tutustuminen uuteen kaupunkiin, ihmisiin ja yliopistoelämään. Kritiikki onkin hänen mukaansa malliesimerkki ainejärjestöstä, johon kaikki ovat tervetulleita juuri sellaisenaan. Sannan vinkki uusille opiskelijoille: ”Älä turhaan mieti sinne viiden vuoden päähän, työllisyystilanne voi silloin olla aivan erilainen. Tee nyt sitä mikä kiinnostaa. Kyllä niitä töitä aina yleensä löytyy sellaiselle, joka niitä aktiivisesti etsii.” Elinikäistä oppimista Riikka Soisalo Riikka Soisalolle, toisin kuin useimmille opiskelijoille, työelämä ei ole vain tulevaisuudessa häämöttävä, epävarma asia, josta ei ole kovin paljon kokemusta. Riikka ehti nimittäin ennen Suomen historian opintojaan olla työelämässä yli kymmenen vuotta toimien lentoemäntänä. Muutos lentoemännän käytännönläheisestä työstä ihmisen keskellä historian opiskelijan koneella istumisen ja kirjoittamisen arkeen ei todellakaan ollut pienimmästä päästä. HISTOFRIIKKI 2015 11 OPISKELU Riikka sanoo kuitenkin nauttineensa paljon siitä, että nyt hän voi yksin ja itsenäisesti keskittyä täysin johonkin mielenkiintoiseen aiheeseen joko kirjan parissa tai koneen äärellä tutkien ja kirjoittaen. Uranvaihdokseen Riikka päätyi lasten myötä, sillä hän halusi lopettaa reissaamisen ja etsiä uuden alan. Kotiäitivuosinaan hän haudutteli pitkään erilaisia vaihtoehtoja ja lopulta uudeksi suunnaksi valikoitui museoala, sillä työpaikkana se vaikutti mielenkiintoiselta ja sopivalta. Samalla Riikka oivalsi, että historia on hänen sydäntään lähellä. Päätös muuttui toiminnaksi vuonna 2013 Riikan aloittaessa opinnot Turun yliopistossa. Suurta muutosta hyvin kuvaakin se, että Riikka luonnehtii opiskeluaikaansa sanalla käännekohta. Takaisin opintojen pariin Vaikka Riikka alussa pohtikin, miten opinnot sujuisivat pitkän tauon jälkeen, ovat ne kulkeneet hyvin eteenpäin ja opiskelu on ollut mielenkiintoista ja palkitsevaa. Kahden vuoden opiskelujen jälkeen 41-vuotias Riikka on viittä vaille valmis kandi. Vain muutama matkailun sivuaineen kurssi ja elokuussa suoritettava museologian työharjoittelu Turun Forum Marinum -museossa puuttuvat tutkinnosta. Myös Suomen historian syventäviä opintoja Riikka on ehtinyt tehdä muutaman kurssin. Hän toteaakin, että opinnot sujuvat, kun on motivoitunut ja kiinnostunut. Sivuaineikseen Riikka on valinnut edellä mainittujen matkailun verkko-opintojen ja museologian lisäksi kulttuurihistorian. Kulttuurihistorian piti vielä opintojen alussa olla tuleva pääaine, mutta toisin kävi: loppujen lopuksi mielenkiintoisilta tuntuneet Suomen historian kurssit vetivät pidemmän korren. Suomen historian puo- 12 HISTOFRIIKKI 2015 lelle kallistumista edesauttoi myös se, että Riikkaa alkoi houkutella oppiaineen tarjoama mahdollisuus erikoistua arkistoalalle. Itselleen tärkeimpänä sivuaineena Riikka kuitenkin mainitsee museologian: matkailuopintojakin hän päätyi suorittamaan ajateltuaan niiden tukevan museoalaa. Aikaisemman työelämäkokemuksen Riikka näkee vaikuttaneen hänen sosiaalisuuteensa. Hän arveleekin, että kun työelämässä on ollut paljon tekemisissä erilaisten ihmisten kanssa, on se tuonut tietynlaista sosiaalisuutta. Riikasta onkin mukava tutustua muihin opiskelijoihin ja opettajiin sekä keskustella ja kysellä neuvoa. Itse opintoihin hän ei kuitenkaan usko aikaisemman työelämäkokemuksen varsinaisesti vaikuttaneen. Riikka toivoo valmistuvansa maisteriksi noin puolentoista vuoden päästä ja aikoo suorittaa vielä ennen sitä myös museologian aineopinnot. Lisäksi arkkitehtuurin historia kiinnostaa, joten myös taidehistorian opinnot ovat harkinnassa. Eikä haave arkistoalan koulutuksestakaan ole vielä kadonnut mielestä. Unelmissa siintää opiskelujen jälkeen museo- tai arkistoalan työ, toisaalta myös tutkijan ura houkuttelisi. Riikka uskookin siihen, että asiat kyllä loksahtavat aikanaan paikoilleen, aivan kuten ne ovat jo aikaisemmin matkan varrella tehneet. Riikan vinkki uusille opiskelijoille: ”Onnea opintoihin! Nauttikaa matkasta, älkääkä pitäkö sitä vain pakollisena välivaiheena ennen työelämää. Kuunnelkaa sydäntänne; mikä on se, mikä juuri sinua kiinnostaa. Kysykää neuvoa ja palautetta, älkääkä jättäkö kaikkea aina viime tinkaan, sillä deadline tulee yllättävän nopeasti.” OPISKELU HISTOFRIIKKI 2015 13 TUTKIMUS Inga Hietaharju Kadonneen ajan metsästäjät Lisätty todellisuus yhdistämässä akateemista tutkimusta ja populaarihistoriaa Miltä näyttäisi, jos monta sataa vuotta vanhat rakennukset ja niiden välissä sijaitsevat kadut täyttyisivät rakennusvuosiensa aikana eläneillä ihmisillä, jotka jatkaisivat elämäänsä aivan kuin he eivät koskaan olisikaan sieltä poistuneet? Ikään kuin nykyhetken ja 1700- ja 1800-luvun vaihteen välissä ei olisi ollut kuluneita vuosisatoja ollenkaan. Tätä pääsin omakohtaisesti testaamaan vierailemalla Luostarinmäen käsityöläismuseossa ja kokeilemalla Luostarinmäkiseikkailua. Luostarinmäkiseikkailu on sovellus, jonka avulla Luostarinmäen museoaluetta voi katsella tablettitietokoneen läpi, jolloin menneisyyden hahmot ilmestyvät näkyviin ja heidän kanssaan voi kommunikoida. Sovellus on seikkailupelimuodossa, mikä tarkoittaa sitä, että käyttäjä pääsee sovelluksen avulla tutustumaan alueen historiaan fiktiivisen tarinan kautta. Käytännössä peli etenee niin, että pelaaja kulkee rakennuksesta toiseen suorittaen hahmojen antamia tehtäviä kommunikoiden samalla virtuaa- 14 HISTOFRIIKKI 2015 lihahmojen kanssa. Mitä tahansa henkilöhahmojen kanssa ei kuitenkaan pysty keskustelemaan, sillä sovelluksessa on määritelty tietyt vastausvaihtoehdot, joista valita. Vastausvaihtoehdot on kuitenkin onnistuttu saamaan hyvin todentuntuisiksi, sillä samanlaisia keskusteluja voisi hyvin kuvitella käyvänsä nykypäivän arkielämässäkin. Mukavaa on myös se, että käyttäjälle on annettu valtaa muokata tarinaa haluamaansa suuntaan omilla vastauksillaan. Peli alkaa siitä, että pelaaja saapuu Luostarinmäelle osallistuakseen serkkunsa Hildan kesähäihin, jotka järjestetään eräänä lauantaina vuonna 1855. Pelaaja ottaa siis pelissä serkun roolin, joka on tuomassa suvun morsiuskruunua morsiamelle. Morsiuskruunun toimittamisen jälkeen serkkua pyydetään auttamaan seuraavana päivänä olevien häiden järjestelyssä, eikä auttaminen suju täysin ongelmattomasti. Pelaaja löytää itsensä keskeltä kolmiodraamaa ja sormuksetkin häviävät kaiken keskellä. Tehtävänä onkin lähteä ratkomaan näitä ongelmia haluamallaan tavalla. Kaiken kaikkiaan peli yllättää positiivisesti. Olin olettanut, että tabletilta voi vain seurata elokuvamaisesti valmiiksi kuvattua taustaa ja suunniteltuja tapahtumia, mutta olin onnekseni väärässä. Sen sijaan maisemaa voi pelissä katsella suoraan kameran läpi ja vain hahmot ilmestyvät tabletille samalla kun maisema säilyy reaaliaikaisena. Maisemaa ei siis ole luotu keinotekoisesti ruudulle, mikä tekee heti pelikokemuksesta vaikuttavamman ja vuorovaikutteisemman oloisen. Positiivisia yllätyksiä ovat myös TUTKIMUS Tablettisovellus tuo 1800-luvun ihmiset digitaalisina takaisin Luostarinmäelle tarinan koukuttavuus ja edellä mainittu mahdollisuus vaikuttaa sen etenemiseen itse. 1800-luvun kolmiodraama tempaa mukaansa, eikä pelin keskeyttäminen käy mielessäkään. Futuristic History -hanke ja MIRACLE-projekti Luostarinmäkiseikkailu on osa kaksivuotista, jo päättynyttä Futuristic History -hanketta, jolla pyrittiin tuomaan lisätyn todellisuuden teknologiaa sekä pelillisyyttä mukaan museoihin ja opettamaan menneisyyttä pelin kautta. Hankkeen yhtenä pyrkimyksenä oli lisätyn todellisuuden avulla saada museoon myös nuoret noin 20–30-vuotiaat aikuiset, jotka toistaiseksi ovat aliedustettuina museokävijöiden joukossa, kertoo projektissa mukana ollut Suomen historian tutkija Lauri Viinikkala. Vaikka Futuristic History -hanke on nyt jo päättynyt, ei lisätyn todellisuuden kehittäminen ole kuitenkaan loppunut, lisää Viinikkala. Hän kertookin, että Futuristic History oli Tekesin rahoittama hanke, jota jatketaan tänä vuonna alkaneessa MIRACLE -projektissa. Uuden projektin tarkoituksena on laajentaa tekniikan käyttömah- dollisuuksia kaikkeen kulttuurimatkailuun, ei siis pelkästään museoihin. Lisäksi tavoitteena on myös liiketoiminnan kehittäminen, onhan kyseessä Tekesin rahoittama hanke. Ideana on pystyä osoittamaan, että projektissa kehitetystä tekniikasta on jotain hyötyä museoille, jolloin museot ja muut kulttuurimatkailun toimijat mahdollisesti tilaavat yrityksiltä Luostarinmäkiseikkailun kaltaista sisällöntuotantoa ja lisätyn todellisuuden sovelluksia. Tämän liiketoiminnan kehittämisen pohjimmaisena tarkoituksena on luoda lisää vientiä Suomelle, sillä vaikka Suomen museomarkkinat ovat suhteellisen pienet, ei tilanne ole sama muualla. Viinikkala mainitseekin esimerkkeinä Yhdysvallat ja Iso-Britannian, jossa samalla sektorilla kiertää paljon rahaa. Projektissa kehitetään siis innovaatioita ja suomalaista osaamista. Faktaa vai fiktiota? Jo Luostarinmäkiseikkailun kohdalla onkin todettava, että pelin avulla on onnistuttu luomaan varsin uudenlainen ja innovatiivinen museokokemus. Peli on jopa niin HISTOFRIIKKI 2015 15 TUTKIMUS viihdyttävä, että käyttäjä alkaa helposti kyseenalaistamaan pelin historiallista todenmukaisuutta – voiko jokin näin mukaansatempaava todella olla totta? Viinikkala vakuuttaa kuitenkin, että faktojen kustannuksella viihdettä ei ole alettu tekemään. Hän on toiminut projektissa nimenomaan historiantutkijan roolissa ja ollut osaltaan vastuussa siitä, että kaikki pelialustalle tuodut yksityiskohdat ovat sellaisia, että ne olisivat kyseisenä ajankohtana voineet olla mahdollisia. Mukana peliä kehittelemässä ovat olleet myös museologian ja historian opiskelijat. Viinikkala kuvaa pelin tekemisen olleen pitkälti tasapainottelua viihteen ja faktan välillä. Museot ovat kuitenkin olleet erityisesti Futuristic History -hankkeessa ensisijaisena asiakkaana, joten fakta on ollut kaikkein keskeisimmällä sijalla. Tieto onkin pyritty tuomaan viihteellisessä muodossa fiktion kautta, eli henkilöhahmot ovat fiktiivisiä, vaikka ne onkin sijoitettu todelliseen ympäristöön, kuvailee Viinikkala. Hyvänä esimerkkinä tästä on pelissä esiintyvä fiktiivinen muurari, joka on sijoitettu käsityöläismuseossa sijaitsevaan todelliseen muurarin taloon, tosin hieman eri aikakauteen kuin oikeasti menneisyydessä elänyt muurari. Viihteellä on siis haluttu avata alueen menneisyyttä ja ylipäätänsä kaupunkielämää kuitenkin niin, että esimerkiksi hahmojen pukeutuminen, puhetyyli ja liikkumistyyli olisivat historiallisesti mahdollisimman todennäköisiä. Pyrkimys historialliseen totuudenmukaisuuteen on huomattu myös historian tutkimuksen piirissä. Projekti onkin saanut yllättävän vähän sellaista palautetta historiantutkijoilta, että kyseessä ei voi olla mikään oikea akateeminen tutkimus, pohtii Viinikkala. Palaute on sen sijaan ollut pääosin positiivista, ja myös museoalalla on oltu hyvin innostuneita. Ideaa onkin pidetty hyvänä, ja kritiikkiä on tullut pääasiassa ainoastaan 16 HISTOFRIIKKI 2015 Lauri Viinikkala esittelemässä sovelluksen toimintaa Luostarinmäellä tekniikan tämänhetkisestä tilasta. Tämän ymmärrän hyvin itsekin Luostarinmäkiseikkailua testanneena, sillä testauspäiväksi sattui hyvin aurinkoinen päivä, eikä tabletti paikoitellen pystynyt tunnistamaan sijaintiani museoalueella. Sisätiloissa sen sijaan sovellus toimi moitteettomasti. Kokemuksen pelasti kuitenkin tarinan juoni, joka oli niin mielenkiintoinen, että pelin halusi pelata loppuun pienistä teknisistä vaikeuksista huolimatta. Lisätyn todellisuuden tulevaisuus Tulevaisuudessa tekniikkaa kehitetään edelleen ja etsitään uusia muotoja soveltaa lisättyä todellisuutta kulttuurimatkailuun. TUTKIMUS Lauri Viinikkala mainitsee, että esimerkiksi uuden MIRACLE-projektin myötä kahden vuoden aikana on tulossa kymmenkunta uutta pilottia. Muun muassa Tuomiokirkkoon ollaan luomassa reformaation merkkivuotta varten sovellusta, joka koostuu lyhyistä elokuvamaisista kohtauksista, jotka kertovat reformaation vaikutuksista tavallisten ihmisten elämään. Suunnitteilla on myös museonavigaattori, joka opastaa ihmisiä sellaisten esineiden luo, joiden arvelee voivan kiinnostaa juuri heitä. Lisäksi tarkoituksena on kartoittaa mahdollisuutta rakennusten 3D-mallinnukseen, jolloin rakennuksia saataisiin rekonstruoitua helposti. Ja jo nyt tehdyllä kehitystyöllä on saatu paljon aikaan. Kiinnostus tämänkaltaisiin sovelluksiin on kasvanut niin yleisössä kuin akateemisessa tutkimuksessakin. Esimerkiksi Futuristic History -hanke loi paljon näkyvyyttä ja kysyntää museoalalle. Ja löytyihän sieltä myös Viinikkalalle uusi väitöskirjan aihe: miten lisätty todellisuus voi vaikuttaa historiantutkimukseen? Lopuksi Viinikkala toteaakin, että hänestä lisättyä todellisuutta ei tulisikaan nähdä ainoastaan keinona esittää historiantutkimuksen tuloksia, vaan myös keinona edistää itse tutkimusta. Hän nostaa esille Natalie Zemon Davisin näkemyksen siitä, kuinka elokuvan kuvaukset voivat toimia eräänlaisena historiantutkimuksen laboratoriona, jossa voi seurata näyttelijöiden harjoitteluita ja punnita, onko esitetty näkemys historiasta uskottavan oloinen. Tämä auttaa harkitsemaan sitä, kuinka todennäköistä on, että menneisyys on todella ollut luullun kaltainen: havainnollistaminen ja rekonstruoiminen tekevät arvioinnista helpompaa. Sama koeasetelma on nykyisellä tekniikalla paljon halvempi toteuttaa, sillä näyttelijöitä ei tarvitse palkata. Kaikkein ihanteellisin tilanne olisikin, jos saman sovelluksen tekeminen voisi olla samanaikaisesti sekä akateemista tutkimusta että tutkimuksen popularisointia ilman, että näitä kahta tarvitsisi enää erotella niin tarkasti toisistaan, pohtii Viinikkala. HISTOFRIIKKI 2015 17 TUTKIMUS Panu Savolainen Suuntana pimeys Ajatuksia yön historiasta ja tulevaisuudesta Kirjoittaja on arkkitehti ja Suomen historian jatko-opiskelija. Hän valmistelee parhaillaan väitöskirjaa aiheesta Teksteistä rakennettu kaupunki. Julkinen ja yksityinen tila 1700-luvun jälkipuoliskon Turussa. Länsimaisten kaupunkien yöllinen valosaaste on niin jokapäiväistä, että se havaitaan vasta sähkökatkon sattuessa. Pimeä kaupunkitila on luotaantyöntävää ja pelottavaa: yöllisestä keinovalosta on tullut oletusarvoinen hyödyke, jonka puuttumisen koetaan uhkaavan yleistä turvallisuutta. Kaksisataa vuotta sitten oli toisin. Kun maailman ensimmäiset julkiset kaasuvalot syttyivät Lontoon Pall Mall Buildingiin vuonna 1807, pilalehdistö hämmästeli moista järjettömyyttä. Puolessa vuosisadassa kaasuvalo kuitenkin vakiinnutti asemansa Euroopan suurissa kaupungeissa. Berliinissä Euroopan hullun vuoden kapina tukahdutettiin väkivalloin, kun mielenosoittajia saattoi ampua kaasuvalaistuksen turvin. Julkisen tilan valaisemisesta oli tullut julkinen hyödyke ja kontrollin väline, urbaanin yöllisyyden tunnusmerkki. Nykyään urbaania pimeyttä kokeakseen on matkustettava kolmannen maailman slummeihin. Niissäkään ei enää pääse kokemaan sellaista syvää pimeyttä, joka vielä vähän yli 200 vuotta sitten valtasi Turunkin kadut aina uudenkuun aikaan. Turun kaduille sytytettiin ensimmäiset katu- 18 HISTOFRIIKKI 2015 lyhdyt vuonna 1805, ja tuolloinkin katuja valaisi vain 300 kynttilälyhtyä. Niiden valovoima vastaa muutamaa nykyaikaista katulamppua. Silti uudistus oli aikanaan niin merkittävä, että turkulaiset parveilivat iltamyöhäisillä kaduilla ihastelemassa uutta valoa. Pimeyttä on tutkittu ennen kaikkea sen vastavoiman, valon näkökulmasta. Wolfgang Schivelbuschin klassikko The Disenchanted Light (1988) käsittelee muun muassa keinovalon kulttuurihistoriallisia ulottuvuuksia ja ristiriitaista vastaanottoa 1800-luvun maailmassa. Laajempi näkökulma yöaikaan ja yöllisyyteen on noussut esiin esimerkiksi Roger Ekirchin kirjassa At Day’s Close (2005) tai Alain Cabantous’n teoksessa Histoire de la nuit (2009). Niissä yöllinen elämä saa uudenlaisia näkökulmia, joita ei hallitse pelkästään rikollisuus ja epäjärjestys. Esimerkiksi Turun kaupungin historioissa nämä teemat ovat lähes ainoita kaupungin yöllistä elämää valottavia näkökulmia. Vaikka pimeää tai hämärää on kaikkialla maapallolla keskimäärin puolet ajasta, historioitsijat eivät aiemmin ole kiinnittäneet mainittavaa huomiota yön merkitysten ja yöllisen elämän historiallisiin muutoksiin. Osallistuin helmikuussa 2015 Reykjavíkissa järjestettyyn konferenssiin Métaforphoses du noirceur dans le Nord – Transformations of Darkness in the North, jossa pohjoismaiden erityisasema pimeyden ja yön historian poikkeuksellisena näyttämönä nousi esiin. Pohjoismaat ja läntinen Venäjä ovat yhä maailman pohjoisin kaupungistunut alue, mutta erityisen kiinnostavaa on se, että näin oli jo vuosisatoja sitten. Talvisen pimeyden kokemusten tutkiminen pohjoismaiden kaupungeissa antaa erityisiä mahdollisuuksia ymmärtää kaupunkien pimeän ajan elämänmuotoa ja kokemuksia ennen keinovalon aikaa. Miten sitten pääsemme käsiksi vuosisatojen takaisen pimeyden aikalaiskokemuk- TUTKIMUS siin? Eräs kiinnostava lähtökohta on tutkia juuri murroskausia, joissa valaistuksessa tapahtuu jokin muutos kuten katuvalaistuksen alkaminen. 1800-luvun alun Turun aikalaisten ääniä ei ole säilynyt paljoa, mutta ne antavat silti kiinnostavia väläyksiä siihen, miten pimeyden ja uuden valon suhde koettiin. Vuoden 1810 Turun maistraatin pöytäkirjaan on liitetty kassanhoitaja Matthias Wacklinin valitus, jossa hän perustelee katulyhtynsä ylläpidon laiminlyöntiä. Wacklin oli tyytymätön siihen, että kaupunkilaiset eivät noudattaneet säännöllisesti velvollisuuttaan sytyttää talojensa seinissä roikkuneet lyhdyt hämärän tultua. Talvella vielä ”virka-aikaan” liikkuessaan saattoi näet joutua täydellisen pimeyden saartamaksi, kun lyhdyt olivat sammuksissa. Hänen mielestään olisi ollut aika siirtyä takaisin kannettaviin käsilyhtyihin, jolloin oli jokaisen omalla vastuulla valaista tiensä! Wacklinin ääni menneestä herättää mielleyhtymiä omaan aikaamme. Nykyinen yöllinen valosaasteemme perustuu keskitettyyn energiantuotantoon, jonka aikakausi alkoi Lontoon Pall Mall Buildingistä vuonna 1807. Vielä 1800-luvulla oli ehkä luksusta kulkea valaistuja katuja, mutta yhä useammat äänet pitävät jo nyt ylellisyytenä nähdä tähtitaivas kaikessa kirkkaudessaan. Vaikkapa Ranskassa on jo tällaista oikeutta ajavia kansalaisjärjestöjä. Kun keskitetty energiantuotanto kulkee kohti vääjäämätöntä loppuaan, palaammeko vielä kannettaviin LED-valoihin, jotka voimme halutessamme sammuttaa kokeaksemme pimeyden yksityisen ylellisyyden? Brittejä ihmettelemässä maailman ensimmäisiä kaasuvaloja Pall Mall Buildingin edustalla vuonna 1809. Thomas Rowlandsonin pilapiirros vuodelta 1809. HISTOFRIIKKI 2015 19 TUTKIMUS Ulla Ijäs Talo, kartano, puutarha Kauppahuoneen omistaja Marie Hackman ja hänen kulutusvalintansa varhaismodernissa Viipurissa Kirjoittaja väitteli kesäkuussa Marie Hackmannia ja hänen kulutusvalintojaan koskevalla Suomen historian väitöskirjallaan. Väittelin kesäkuun 6. päivänä Suomen historiasta väitöskirjallani Talo, kartano, puutarha. Kauppahuoneen omistaja Marie Hackman ja hänen kulutusvalintansa varhaismodernissa Viipurissa. Tutkimukseni aiheena oli vauraan kaupunkilaisnaisen kuluttaminen 1700-luvun lopun ja 1800-luvun alussa. Pääsin jatko-opiskelijaksi Turun yliopistoon keväällä 2009. Sain maisterinpaperini Tampereen yliopistosta samoihin aikoihin ja halusin jatkaa tutkijana graduni aihepiirissä. Olin tavannut professori Kirsi Vainio-Korhosen jo sukupuolittunutta työnjakoa 1800-luvun alun kaupungissa käsitelleen graduni tiimoilta. Turun yliopiston Suomen historian oppiaineen tutkimusprofiili sopi omiin mielenkiinnon kohteisiini. Väitöskirjani aiheeksi valikoitui Marie Hackman, joka oli 1800-luvun alun Viipurin merkittävimpiä kauppiaita. En tiennyt hänestä juuri tämän enempää mutta uskoin, että saisin väitöskirjan kokoon tutkimalla häntä. Aluksi ajattelin, että tutkin naistoimijuutta kauppahuoneessa eli sitä, miten nainen toimi kauppiaan tehtävissä ja millaiset toimintamahdollisuudet naisilla oli kauppiaan ammatissa. 20 HISTOFRIIKKI 2015 Marie Hackmanin elinaikana vain miehet voivat toimia virallisina kauppiaina ja heidän leskensä, kuten Marie Hackman, saattoivat jatkaa miehensä ammatissa mutta muutoin kauppiaan ammatti oli naisilta kielletty. Kaavailin myös, että tutkimukseni apuna käyttäisin verkostoteoreettista lähestymistapaa ja tutkisin verkostojen merkitystä naistoimijuuteen ja kauppiaantoimiin. Onnistuin saamaan rahoitusta väitöskirjalleni vuoden 2010 alusta ja sen jälkeen työ pääsi käyntiin. Kävin läpi Hackman & Co:n arkistoa, jossa oli hyllymetreittäin kirjekopioita ja erilaista tilikirjamateriaalia. Työ asetti omat haasteensa, sillä kirjeet oli kirjoitettu pääasiassa saksaksi enkä ollut koskaan opiskellut saksaa. Sanakirjojen avulla ja sinnikkään, noin vuoden kestäneen opettelun jälkeen pystyin lukemaan kirjeitä jo melko sujuvasti. Tässä vaiheessa havaitsin, että arkistoaineiston avulla en pystyisi vastaamaan minua kiinnostaviin kysymyksiin. Minua kiinnosti Marie Hackman naisena, yksilönä ja yksityishenkilönä TUTKIMUS enemmän kuin liiketoiminta perinteisen taloushistorian näkökulmasta. Tuntui, että arkistoaineisto vastaisi kysymykseeni jos tarttuisin Marie Hackmanin kulutusvalintoihin. Historiantutkimus heijastelee aina jossain määrin nykypäivää, joten kuluttamisen nostaminen tutkimuksen keskiöön tuntui tästäkin syystä varsin toimivalta ratkaisulta. “Tutkimustyössä vastaan tulee päiviä, jolloin kyseenalaistaa omia valintojaan olipa sitten kyse työn rakenteesta tai uravalinnasta.” Kirjeissä ja tilikirjoissa oli mainintoja yksityisestä kuluttamisesta. Kirjeissä oli pyyntöjä ulkomaisille liikekumppaneille ja ystäville, että nämä hankkisivat kulutustavaroita ja tileissä oli kuukausittain eritelty yksityinen kuluttaminen. Tätä kautta pääsisin käsiksi Marie Hackmanin yksityisempään elämään. Huomasin, että muissa Pohjoismaissa, Iso-Britanniassa, Yhdysvalloissa ja saksaa puhuvissa maissa kuluttamista on tutkittu huomattavan paljon etenkin, kun kyseessä on 1700- ja 1800-lukujen vaihde. Suomessa kulutushistoria ei juuri ole saanut huomiota, sillä meillä on keskitytty perinteisempään taloushistoriaan, jossa yksittäisten ihmisten tai perheiden taloutta ei ole koettu kiinnostavaksi. Tutkimukseni edetessä koinkin tärkeäksi verkottua kansainvälisten tutkijoiden kanssa. Tähän auttoivat professori Vainio-Korhosen kontaktit, joiden kautta pääsin esittelemään tutkimustani kansainvälisiin konferensseihin ja workshopeihin. Suomen historian tutkiminen ei siis tarkoita sitä, että tutkija pysyttelisi vain Suomessa! Väitöskirjatyöni puitteissa olen saanut vierailla myös ulkomaisissa arkistoissa Venäjällä, Virossa ja Ruotsissa. Kun kuluttaminen valikoitui arkistoai- neiston perusteella väitöskirjani tutkimuskohteeksi ja tutkimuskysymyksiksi, eteni työni melko nopeasti. Keräsin arkistoaineistosta minua kiinnostavan tiedon, laadin siitä excel-taulukoita ja loin työlleni disposition eli sisällysluettelon. Sitten työ oli vain kirjoitettava loppuun. Tutkimustulokseni oli, että Marie Hackman oli statustietoinen ja globaali kuluttaja, jonka kuluttamisen motiivit löytyivät hänen kotitaloutensa tarpeista eikä niinkään hänen omista mielihaluistaan. Marie Hackmanin kuluttaminen kytkeytyi hyvään makuun, sosiaaliseen asemaan ja elämäntapaan hyvin samaan tapaan kuin kansainväliset tutkijat ovat osoittaneet ja kulutusesineetkin olivat melko pitkälle samoja – Wedgwoodin posliini tai puutarhamuodin viimeisimmät tuulahdukset tunnettiin myös Viipurissa. Tietenkään tutkimustyö ei etene näin yksinkertaisesti kuin yllä kuvasin. Tutkimustyössä vastaan tulee päiviä, jolloin kyseenalaistaa omia valintojaan olipa sitten kyse työn rakenteesta tai uravalinnasta. Varsinaista väitöskirjatyötä katkoivat myös erilaiset artikkeli- ja rahoitushakuprosessit sekä opetus. Näitä en kuitenkaan pidä negatiivisina kokemuksina, sillä väitöskirjaprojekti on oppimisprosessi, jonka aikana on hyvä kerätä mahdollisimman monenlaista työkokemusta. Tutkijan työ ei ole pelkkää yksinäistä puurtamista, vaan on hyvä verkostoitua ja oppia esiintymään, oli sitten kyse opetuksesta tai konferenssipaperin esittämisestä. Suosittelen harkitsemaan jatko-opintoja ja väitöskirjan kirjoittamista jos kestät epävarmuutta. Kaiken muun (ja epävarmuudensietokyvynkin) voi oppia, olipa sitten kyse vieraasta kielestä, vanhoista käsialoista tai esiintymisestä täydelle luentosalille. Näitä taitoja on hyvä harjoitella jo kandidaatti- ja maisteriopintojen aikana, sillä niistä tuskin on haittaa, vaikka et päätyisikään jatko-opiskelijaksi. HISTOFRIIKKI 2015 21 TYÖELÄMÄ Inga Hietaharju Historia-aineista valmistuneiden työllistyminen Jo opintojen aikana useimmat opiskelijat pohtivat työelämään siirtymistä ja erilaisia uramahdollisuuksia. Suomen historiasta valmistuneella vaihtoehtoja on useita, sillä historian oppiaineesta voi valmistua hyvin moniin erilaisiin työtehtäviin. Yhteensä kaikista kolmesta historiaaineesta, eli Suomen historiasta, yleisestä historiasta ja kulttuurihistoriasta, valmistuu Turussa vuosittain noin 50-60 maisteria. Tammikuussa 2014 opintoohjaajakoulutuksen opinnäytetyössä toteuttamassaan kyselyssä Suvianna Seppälä pyrki kartoittamaan muun muassa kyseisistä historia-aineista valmistuneiden sijoittumista työelämään. Kyselyyn vastasi kaiken kaikkiaan 178 henkilöä. Vastanneet olivat valmistuneet Turun yliopistosta aikavälillä 1968-2014, vaikkakin pääpaino oli 2000-luvulla valmistuneissa. Millainen tilanne työmarkkinoilla näillä historia-aineita opiskelleilla sitten oli? Suvianna Seppälä: Historiasta ammattiin. Historianopiskelijoiden työelämätaidot ja uraohjaus Turun yliopistossa (2014). Kysely toteutettiin tammikuussa 2014, jolloin siihen vastasi 178 aikavälillä 1968-2014 valmistunutta henkilöä. 22 HISTOFRIIKKI 2015 TYÖELÄMÄ Suurin prosenttiosuus koki saaneensa koulutustaan vastaavan työn, sillä vastanneista 66 prosenttia valitsi tämän vastausvaihtoehdon. Neljännes sen sijaan ei omasta mielestään työskennellyt koulutustaan vastaavassa työssä, vaikka kertoivat työskentelevänsä muun muassa toimittajina. Yhdeksän prosenttia puolestaan valitsi ”en osaa vastata tähän kysymykseen”-vaihtoehdon. Valmistuneiden ammattinimikkeiden kirjo oli vielä tätäkin laajempi, tosin suurin osa valmistuneista työskenteli opetus- ja ohjausalalla. Läheskään kaikki eivät tälle sektorille kuitenkaan päätyneet ja valmistuneiden joukosta löytyi muun muassa kanttori-urkuriksi, lähtöselvityspäälliköksi ja toimittajaksi työllistyneitä henkilöitä. Opettajaksi tai tutkijaksi ryhtyminen eivät siis tosiaankaan ole ainoita mahdollisia ammatteja, vaan omilla sivuainevalinnoilla voi vaikuttaa hyvin paljon siihen, mille uralle lopulta päätyy. HISTOFRIIKKI 2015 23 TYÖELÄMÄ Inga Hietaharju Monipuolinen arkistotyö murroksen keskellä Naantalin kaupungilla arkistosihteerin viransijaisuutta hoitava Matti Mieskonen päätyi arkistoalan töihin valmistuttuaan Suomen historiasta. Työkokemusta arkistoista löytyi jo opiskeluajalta, sillä ollessaan maisteriopintojen loppupuolella Matti päätti hakea Suomen historian ja Åbo Akademin historian laitoksen yhteisiin arkistoalan opintoihin. Opinnot antoivat saman kelpoisuuden arkistoalan töihin kuin Kansallisarkiston oma koulutus ja kyseessä oli siis nykyisiä arkistoalan ja asiakirjahallinnan maisteriopintoja edeltänyt koulutus, joka laajentui nykyiseen muotoonsa syksyllä 2014. Alun perin Matti ei kuitenkaan ollut ajatellut arkistoalasta ammattia. Opinnäytetöitä kirjoittaessaan hän kuitenkin tuli viettäneeksi runsaasti aikaa arkistoissa ja samalla kiinnostui arkistojen toiminnasta. Ja kun valmistuminen lähestyi, eikä varsinainen ammatillinen suuntautuminen ollut vielä löytynyt, tuntui arkistolinjalle hakeminen luonnolliselta ratkaisulta. Matti päätyikin kirjoittamaan arkistoaiheisen kandityön tai gradun sijaan erillisen arkistotutkielman. Oppisopimuskoulutuksessa? Matti kertoo arkistotutkinnon suorittamisen olleen mukava kokemus, sillä se tarjosi luonnollisen siirtymän opinnoista työelämään. Arkistotutkinnon opintojen aikana tuntui välillä siltä, kuin olisi osallistunut jonkinlaiseen oppisopimuskoulutukseen, luonnehtii Matti. Nykyistä maisteriohjel- 24 HISTOFRIIKKI 2015 maa hieman suppeampi arkistotutkinto koostui kirjatenteistä, Turun maakuntaarkistossa järjestetystä arkistotoimen peruskurssista, viikon kestäneestä arkistoalan perusteista koostuvasta intensiivikurssista sekä kuuden kuukauden työharjoittelusta ja arkistotutkielman kirjoittamisesta. Oman työharjoittelunsa Matti suoritti Turun maakunta-arkistossa kesällä 2011. Jo aikaisempi arkistotutkinto antoi siis hyvän pohjan arkistotyölle, mutta opintokokonaisuuden laajentaminen ei ole lainkaan huono muutos, Matti lisää. Työharjoittelujakson jälkeen Matti jatkoi suoraan puoleksi vuodeksi Arkistolaitoksen aluehallintoviranomaisten asiakirja-aineistoihin keskittyneeseen projektiin. Tämän jälkeen hän palasi yliopistolle suorittamaan tutkintonsa loppuun ja valmistuikin vuonna 2012. Valmistumisen jälkeen työstä ei ole ollut pulaa, sillä vuoden 2012 Matti työskenteli arkistoprojektissa Naantalin kaupungilla ja vuosina 2013–2014 Hyvinkään kaupunginmuseon arkistonhoitajana. Arkistotöiden ohessa Matti aloitti vuonna 2012 myös Suomen historian jatko-opiskelijana ja tekee parhaillaan väitöskirjaa tulenkantajien kulttuuriryhmästä. Syksy 2014 kuluikin apurahatutkijana Suomen historian oppiaineessa. Töissä arkistossa Arkistoalan työ on itsessään varsin monipuolista ja työpäivän kulku riippuu paljon työtehtävistä, joita alalla on lukemattomia erilaisia. Työnkuva riippuu paljon siitä, työskenteleekö asiakirjahallinnan vai päätearkiston puolella, Matti selittää. Hän kertoo, että Suomessa asiakirjahallinnalla tarkoitetaan asiakirjojen käsittelyä siinä vaiheessa, kun ne ovat vielä niin sanotusti elinkaarensa aktiivivaiheessa, eli niitä käytetään vireillä olevien asioiden hoitamisessa. Asiakirjahallinta puolestaan toimii tiiviissä yhteydessä päätearkistojen eli historiallisten asiakirja-aineistojen kanssa. TYÖELÄMÄ Tämän tiiviin yhteistyön takia asiakirjateinen paperiaineistoihin keskittynyt arhallinta ja päätearkisto yleisesti yhdistekistotyöskentely tulee vähenemään. Uusi tään yhdeksi yhtenäiseksi arkistotoimeksi. arkistolaki astuu todennäköisesti voimaan Matti huomauttaakin, että kuvitelma siitä, vuonna 2016, eikä sen vaikutuksista arettä arkistotyö on vuosisatoja vanhojen kistoalan työllistymiseen ole vielä täyttä pölyisten asiakirjojen tutkimista, ei pidä varmuutta. Sähköistyvän asiakirjahallinmissään tapauksessa paikkaansa ainakaan nan jatkuvasti lisääntyessä IT-puolen osaaasiakirjahallinnan puolella. Lisäksi työmisesta tulee varmasti yksi arkistoalalla tehtävät saattavat vaihdella sen mukaan, pärjäämisen perusedellytyksistä. Tämän työskenteleekö Arkistolaitoksessa, jonkin takia opintokokonaisuuden suorittaminen viranomaistahon palveluksessa vai mahvaikkapa informaatioteknologiassa luuldollisesti yksityiselle työnantajalle. tavasti kannattaa, sillä vaikka perusasiat Matti näkee arkistoalan ja asiakirjahaloppii töissä, antaa teoreettinen tausta aina linnan työllisyysnäparemmat edellytykset kymät varsin hyvinä. kehittämistehtävissä Hän toteaa, että etenvaadittavan tiedon kin julkissektorilla soveltamiseen, asiakirja-aineistojen kannustaa Matti. asianmukainen hoiSähköistymistä ei to on turvattu lailla, kannata kuitenkaan mikä tarkoittaa, että liikaa murehtia, sillä ihmisiä tarvitaan jatMatti sanoo kokeneenkossakin pitämään sa, että arkistoalan töitä arkistoista huolta. Lion jatkuvasti ollut suhsäksi Suomi on täynteellisen hyvin tarjolla, nä yksityisarkistoja, vaikka monet niistä jotka usein halutaan ovatkin olleet määräsaattaa mahdollisimaikaisia. Lisäksi jo itse man hyvään kuntoon arkistoalan opinnot tutkimusta varten. toimivat hyvänä työlMyös kulttuurihistolistymisväylänä, sillä riallisten arkistojen harjoittelujaksojen jälparissa työskentelekeen työllistyminen taviltä vaaditaan sekä pahtuu monen kohdalla Matti Mieskonen asiantuntemusta kuin itsestään. Matti asiakirjahallinnan alalta että historiatietoiarvelee itseään hyödyttäneen suuresti se, suutta, mikä tarkoittaa tulevaisuudessakin että hän suoritti työharjoittelunsa Turun hyviä työllistymismahdollisuuksia niille maakunta-arkistossa, jonka kautta avautui historiaa opiskelleille, joilla on lisäksi armahdollisuus työskennellä vireillä olleissa kisto-opintoja suoritettuina. Arkistolaitoksen projekteissa. Matti vinkkaakin, että Arkistolaitoksen eri toimipaikoilla on laajat kontaktit eri julkishallinnon Alan sähköistyminen viranomaisiin, jotka säännöllisesti etsivät Epävarmuutta alalle aiheuttaa kuitenkin arkistotyöntekijöitä eripituisiin tehtäviin. se, että arkistoala on tällä hetkellä asiaOmaan maakunta-arkistoon kannattaa siis kirjahallinnan sähköistymisen myötä pitää kontakteja yllä. murrosvaiheessa. Tulevaisuudessa perinHISTOFRIIKKI 2015 25 TYÖELÄMÄ Omaa työllistymistä voi myös edesauttaa tarkkailemalla hyvissä ajoin alalla käytävää sisäistä keskustelua. Tämä onnistuu muun muassa seuraamalla Arkistolaitoksen verkkosivuja, jotka pitävät sisällään paljon sisältöä koskien ajankohtaisia asioita. Sivujen kautta pääsee myös mukaan Arkistolaitoksen sähköpostilistalle, josta saa tuoreimmat tiedot avoimista työpaikoista – myös sellaisista, joita ei laiteta 26 HISTOFRIIKKI 2015 laajempaan jakeluun, Matti lisää. Alalle haluavia Matti neuvoo myös keskittymään hyvissä ajoin erilaisiin tieto- ja asianhallintajärjestelmiin. Vaikka edelleen useimmilla arkistotyöntekijöillä on ollut pääaineena historia, pelkät historia-alan opinnot eivät enää ole riittävä meriitti varsinkaan arkistoalan kehitystehtävissä – arkistoala vaatii erikoistumista. TYÖELÄMÄ Kaisu Åström Ammattina aineenopettaja Kirjoittaja toimii Keravan lukiossa historian, yhteiskuntaopin ja uskonnon aineenopettajana. Hän on tehnyt kandidaatintutkielmansa Turun yliopiston Suomen historian oppiaineeseen ja valmistunut maisteriksi yleisestä historiasta vuonna 2005. Ajan kuluminen ja kokemus omasta iästä on merkillinen juttu; kun vuosia kertyy, tämän ymmärtää. Totesin asian, kun vanha opiskelijani otti minuun yhteyttä ja pyysi kirjoittamaan jutun alumnin näkökulmasta aiheesta ”opettajan ammatti ja työllistyminen”. Olen valmistunut Turun yliopistosta Yleisen historian laitokselta marraskuussa 2005. Muistan aluksi ajatelleeni, että ajankohta oli huonoin mahdollinen opettajan työllistymistä ajatellen. Pelkoni siitä, että työtä ei löytyisi, osoittautui kuitenkin vääräksi. Sijaisuuksia on lukuvuoden ympäriinsä tarjolla, olinhan tehnyt niitä jo opiskeluaikanakin kiitettävän määrän. Neuvoisinkin aineenopettajan urasta haaveileville, että erimittaisten sijaisuuksien tekeminen jo ennen valmistumista on hyödyllistä. Ensinnäkin sijaisuuksista saa käytännön tuntumaa opettajan oikeaan työhön (työkokemus, työkokemus, työkokemus) ja toisekseen saa itselle varmistusta siitä, onko opettajan homma sitä, mitä haluaa elääkseen tehdä. Vanha klisee kutsumusammatista pitänee jossain määrin paikkansa. Aloitin vastavalmistuneena aineenopettajana työurani Varsinais-Suomen Kaisu Åström maaseutuoppilaitoksessa. Ko. oppilaitos ei ehkä ensimmäisenä tule mieleen potentiaalisena työpaikkana, kun on opiskellut historiaa, mutta hain yleisaineitten lehtorin sijaisuutta sillä ajatuksella, että kaikki työkokemus on eduksi. Ja vietinkin ikimuistoisen kevään Tuorlassa opettaen mm. äidinkieltä ja englantia maatalouslinjan pojille (kaikki linjan opiskelijat todellakin olivat poikia), englantia tuleville pieneläinhoitajille, kulttuuria puutarhalinjalaisille jne. Opin, mitä tarkoittaa opettajan kokonaistyöaika (8-16) ja siinä ajassa tapahtui sekä opetus että tuntien valmistelu. Tosin tein kuten niin monet muutkin nuoret opettajat ovat tehneet ennen minua ja tulevat tekemään minun jälkeenkin; valmistelin tunteja ja kursseja kaiket illat ja jopa yöt. Jälkeenpäin ajatellen tein tuon sijaiskevään aikana aivan valtavat määrät ylimääräisiä valmisteluja kursseille, koska erillisiä oppikirjoja ei ollut ja koska opetettavat asiat olivat minullekin uusia: traktorin osat, lannoitteet, pieneläinten luustot ja paljon muuta. Opetin ja opin uusia asioita ja opettajuutta. Kevään 2006 aikana aloitin myös ”omiHISTOFRIIKKI 2015 27 TYÖELÄMÄ en opetettavien aineiden” paikkojen haun. Seuraavan lukuvuoden paikat alkavat avautumaan helmikuussa ja haku jatkuu toukokuulle, jopa kesäkuulle. Kirjoitin hakemuksia, hioin tekstiä, odotin soittoja. Koko Suomi oli hakukenttänä ja olimme mieheni kanssa valmiita lähtemään työn perässä ihan minne päin maata tahansa. Hakemuksia kirjoittaessa sain pian huomata, että työllistymisen kannalta kolmannen opetettavan aineen pätevyys oli ehdoton. Suoritin uskontotieteestä aineenopettajan kokonaisuuden viimeisen opiskeluvuoden aikana, ja tuo pätevyys tuli tarpeeseen. Huomasin nopeasti, että pelkkiin HI-YHpaikkoihin oli valtavat hakijatulvat, mutta HI-YH-UE-paikkoihin ei. En sano, että uskonnon pätevyys on ainoa tapa työllistyä historian opettajana, mutta nyt kun opetusvuosia on jo muutama takana, voin ainakin todeta, että oma aineyhdistelmäni toimii käytännössä. Aineet tukevat toisiaan tiedollisesti ja työmääräkin pysyy kohtuullisena toisin kuin esimerkiksi ”vanhanmallisessa” HI-YH-ÄI-yhdistelmässä. Minua onnisti heti keväällä 2006. Sain ensimmäisen vuoden määräaikaisen opettajan paikan Keravalta; opetin uskontoa yläasteella ja historiaa sekä yhteiskuntaoppia lukiossa. Viihdyin alusta alkaen työs- 28 HISTOFRIIKKI 2015 säni nuorten parissa ja työyhteisö tuntui heti omalta. Ensimmäinen määräaikaisuus sai jatkoa toisesta, ja välivaiheiden jälkeen sain Keravalta myös vakinaisen viran lukion lehtorina. Elokuussa 2015 aloitan jo kahdeksannen lukuvuoteni enkä enää edes ole ”se nuorin”. Lehtorius ei kuitenkaan tarkoita, että voisin opettajana jäädä lepäilemään laakereilleni. Lukio oppilaitoksena muuttuu tulevan uuden opetussuunnitelman myötä ja sähköisyys on vallannut alaa jo jonkin aikaa. Jatkuva oppiminen on läsnä niin opiskelijoilla kuin opettajillakin. Kokemuksen tuoma varmuus tuo osaltaan helpotusta kurssien ja opetuksen suunnitteluun, oman aikansa ottaa nyt vuorostaan se, että yritän pysyä ajan hermolla sähköisyyden ja siihen liittyvän pedagogiikan saralla. Jopa jatkoopinnot aiheesta ovat harkinnassa. Lopuksi haluan lähettää terveisiä kaikille opiskelijoille ja vastavalmistuneille: ottakaa selvää työllistymismahdollisuuksista ja tarttukaa rohkeasti tilaisuuksiin, joiden avulla voi avautua uusia ovia. Liian tiukat oppiaine-, tiede- ja maantieteelliset rajat kannattaa ainakin joskus unohtaa ja antaa elämän viedä. Uteliaisuus, tieto ja niiden soveltaminen kannattelee työelämässä, tervetuloa! KANSAINVÄLISYYS kansainvälisessä yhteistyössä. Kansainvälisyysopinnot kehittävät myös kulttuurisen monimuotoisuuden, ylirajaisuuden ja kulttuurisen suvaitsevaisuuden ymmärrystä ja erilaisuuden kunnioittamista. Oppiaineet tarjoavat mahdollisuuden opiskella englanninkielisillä kursseilla. Nämä opintojaksot kehittävät erityisesti opiskelijan valmiuksia kulttuurien väliseen vuorovaikutukseen ja kansainväliseen toimintaan. Myös kansainväliset maisteMoni opiskelija haaveilee opiskelijavaihriohjelmat (kuten esimerkiksi Baltic Sea toon lähtemisestä, mikä onkin erityisen Region Studies tai European Heriage, Disuositeltavaa ja entistä helpommin järjesgital Media and the Information Society) tettävissä. Vaihto-opiskelijaksi voi hakeujärjestävät lukuisia kiinnostavia englantua esimerkiksi helmikuussa haettavan ninkielisiä kursseja, joista löydät lisätietoa Erasmus-tuen avulla puoleksi vuodeksi tai Nettiopsun opinto-oppaasta. koko vuodeksi. Monesti lähdetään sellaiHistoria-aineissa vierailee vuosittain seen yliopistoon, johon Turun yliopistolla useita luennoitsijoita ulkomailta, jotka järon partnerisopimus. Vaihtoon lähdetään jestävät spesiaalikursseja. Näitä kannattaa yleensä 3., 4. tai 5.vuonna, ja ulkomailla ehdottomasti hyödyntehdyt opinnot korvatää. Kielikeskuksestaan osaksi tutkintoa sa voit tehdä vieraiden lähes poikkeuksetta “Jos vaihto-opiskelu ei tunnu itselle kielten kursseja ylimää100-prosenttisesti siiräisinä, jotka voit hyluontevalta tai sovi elämänvaiheetä huolimatta ovatko ne puhtaasti historian seen, on monta muutakin keinoa väksi lukea kansainvälisyysopintoihin. Voit kursseja vaiko eivät. kansainvälistyä.” olla kv-tuutori SuoJos vaihto-opismeen tulevalle vaihtokelu ei tunnu itselle opiskelijalle (esimerluontevalta tai ei sovi kiksi CIMO-Suomen historian kesäkurssi) elämänvaiheeseen, on monta muutakin tai mennä harjoitteluun ulkomaille. Ulkeinoa kansainvälistyä. Humanistisen tiekomailla suoritettavaan harjoitteluun voit dekunnan kandidaatintutkintoon vaadihakea tukea rekrystä. Kansainvälistymistaan nykyään kansainvälistymisopintoja opinnoiksi lasketaan myös osallistumiset 10 opintopistettä ja maisteritutkintoon 5 esimerkiksi konferensseihin avustajana tai opintopistettä. Tutkintojen tavoitteissa koosallistuminen ulkomaiseen opintoretkeen. rostetaan valmiuksia toimia työelämässä Suvianna Seppälä Kansainvälisyys osaksi opintoja HISTOFRIIKKI 2015 29 KANSAINVÄLISYYS Kansainvälistymisopintoja voi suorittaa myös toimimalla kv-tuutorina: Suvianna Seppälä sekä opiskelijatuutorit Nestori Liminka ja Tanja Laimi CIMOn Suomen historian kesäkurssin illanvietossa Myös kesäkoulut tai muut ulkomailla suoritetut lyhyet kurssit voit sijoittaa kv-opintoihin. Kansainvälistymistä voit siis harjoittaa osana opintoja joko kotimaassa tai ulkomailla. Kaikenlainen kansainvälisyys on iso etu omassa ansioluettelossa. Ota yhteyttä oman oppiaineen ohjaushenkilökuntaan, jos haluat joitakin muualla suoritettuja kansainvälisyyskursseja osaksi omia opintosuorituksia. Lisätietoja 30 HISTOFRIIKKI 2015 kv-opinnoista voit kysellä Suvianna Seppälältä (Sh), Heli Paalumäeltä (yh) tai Paavo Oinoselta (kh). Turun yliopiston yhteinen Kansainvälinen Viikko järjestetään seuraavan kerran 11.–15.1. 2016. Vaikka et olisi vielä ensimmäisen vuoden jälkeen lähdössä vaihtoon, niin kannattaa seurata kv-palveluiden erinomaisia verkkosivuja ja kysellä kv-viikon aikana jo vaihdossa olleilta kokemuksia. KANSAINVÄLISYYS Inga Hietaharju Suomen historia kolmessa viikossa CIMOn Suomen historian kesäkurssi Turussa 13.7.-31.7.2015 Suomen historian oppiaineessa takana on poikkeuksellisen vilkas heinäkuu: 24 ulkomaalaista yliopisto-opiskelijaa ovat pitäneet huolen siitä, että Historicumin toisen kerroksen käytävä ei ole voinut vaipua tavanomaiseen keskikesän hiljaisuuteensa. Turussa nimittäin järjestettiin 13.7.– 31.7.2015 Kansainvälisen liikkuvuuden ja yhteistyön keskus CIMOn rahoittama Suomen historian kesäkurssi ulkomaalaisille opiskelijoille. Kyseinen kurssi oli ensimmäinen laatuaan: CIMO on aikaisemmin ostanut vain kielikoulutukseen keskittyviä kesäkursseja suomalaisilta yliopistoilta, mutta esimerkiksi Suomen historian kursseja ei ole järjestetty ollenkaan. Tänä vuonna tarjontaan haluttiin kokeilumielessä lisätä myös Suomen historia, ja Turun yliopisto voitti kilpailutuksen. Heinäkuun puolessa välissä Turkuun saapui siis 24 suomen kielen ja kulttuurin opiskelijaa. Opiskelijat kurssille valikoituivat eri puolilta Eurooppaa. Kurssille osallistuneita oli Espanjasta, Puolasta, Romaniasta, Saksasta, Slovakiasta, Tšekistä, Ukrainasta, Unkarista, Venäjältä ja Virosta. Pilottikurssin opetuskielenä oli suomi, ja kolmen kurssiviikon aikana perehdyttiin Suomen historian pääpiirteisiin, tosin painottaen ajanjaksoa 1900–2015. Kurssin ohjelmaan kuului luentoja, pienryhmätapaamisia ja opastettuja käyntejä erilaisissa Turun ja sen lähiympäristön historiallisissa kohteissa, joista hyvänä esimerkkinä päiväretki Seilin saarelle ja Turun linnaan. Turun linnaan kuljettiin polkupyörillä, jotka opiskelijat saivat käyttöönsä yhdeksi viikonlopuksi. Opetuksen lisäksi ohjelmaan kuului tietysti myös vapaamuotoista toimintaa, kuten piknikkiä ja grillausta. Kurssin lopputyönä opiskelijat kirjoittivat esseen itseään kiinnostavasta aiheesta. Kesäkurssilaiset tutustumassa Seilin saareen HISTOFRIIKKI 2015 31 KANSAINVÄLISYYS Kolmen viikon tehokurssiin saatiin siis mahtumaan varsin paljon. Mitä kolmessa viikossa ehti sitten oppia ja mitä kurssista jäi päällimmäiseksi mieleen? No ainakin Suomen historian suuret linjat, toteaa Saksasta kotoisin oleva Philipp Seuferling. Philipp lisääkin, että suuret linjat piirtyivät kurssilla hyvin esiin, sillä kolmen viikon aikana käytiin läpi Suomen historiaa aina jääkaudesta nykyaikaan. Vieressä istuva Tšekistä kotoisin oleva Ivona Mendelová kuuntelee nyökytellen ja lisää vielä, että hänelle itselleen parhaiten mieleen jäi esihistoria ja keskiaika, sillä aikaisemmissa yliopisto-opinnoissa hän ei kyseisistä aikakausista ole saanut niin paljoa tietoa. Omassa yliopistossaan Ivona on aikaisemmin käynyt Suomen historian luennoilla, mutta kesäkurssin myötä hän sanoo saaneensa vielä perusteellisemmin ja laajemmin tietoja Suomen historiasta. Kesäkurssin myötä tuli myös kyky ymmärtää paremmin esimerkiksi Venäjän ja Suomen suhteita, Ivona lisää. Täysin uutta kaikki tieto Suomesta ei siis ollut, vaan monilla kurssille osallistuneilla oli ainakin jonkinlainen ennakkokäsitys Suomen historiasta. Tämä saattaa osaltaan johtua myös siitä, että valtaosa Suomen historian kurssille osallistuneista oli ainakin kerran aikaisemmin osallistunut CIMOn Suomen kielen kesäkursseille, ja näin ovat tehneet myös Philipp ja Ivona. Aikaisemmin Suomen kielen kursseilla on ollut Philippin ja Ivonan lisäksi myös virolainen Helina Puksmann. Hänestä Suomen historian kesäkurssi vastasi varsin hy- 32 HISTOFRIIKKI 2015 vin sitä, mitä kurssin kuvauksessa ennakkoon oli ilmoitettu. Mielipiteeseen yhtyy myös aivan ensimmäisellä kesäkurssillaan oleva Kirsti Torregrosa Pihlman Espanjasta. Molemmat naiset kertovat pitäneensä erityisesti suomalaista elokuvaa käsitelleestä luennosta. Ja kun Kirstiltä ja Helinalta kysyy, mikä jäi päällimmäisenä mieleen kurssilla opetetuista asioista, vastaavat naiset yhteen ääneen: pyövelit. Kyseessä oli Helinan mukaan niin erikoinen aihe, että se jäi mieleen. Mielenkiintoa lisäsi myös luennoitsijan, Veli Pekka Toropaisen, oma innostus aiheeseen, lisää Helina. Ja tulihan pyöveleiden lisäksi se oman esseen aihekin kurssin myötä tutuksi, huomauttaa Kirsti. Vaikka sää ei ollut kurssin aikana mikään parhain mahdollinen ja aurinkoinen Suomen suvi jäi vain haaveeksi, oli ilmapiiri varsin innostunut ja opiskelijat vaikuttivat varsin tyytyväisiltä kurssiin ja sen antiin. Erityistä kiitosta opiskelijoilta sai muun muassa ystävälliset sekä asiantuntevat opettajat ja tuutorit sekä tietysti myös saunaretki Ruissaloon. HENKILÖKUNTA Opetus- ja toimistohenkilökunta Professori Kirsi Vainio-Korhonen FT Puhelin: 02 333 5223, huone 217 Sähköposti: kirvai(at)utu.fi Vastaanottoaika: ke 15-16 Opetusalakseni on määritelty Suomen Ruotsin aikainen historia. Käytännön opetustyössä vastaan Suomen historian syventävistä ja jatko-opinnoista. Luentojen ohella vedän maisteri- ja tutkijaseminaaria. Tutkimustyössäni olen perehtynyt sukupuolihistoriaan, kaupunkien elinkeinohistoriaan ja erityisesti suomalaisen naisyrittäjyyden, naisten palkkatyön ja kaupunkikäsityöläisten historiaan sekä ajallisesti pääasiassa Suomen 1700-luvun historiaan. Professori Timo Myllyntaus VTL, Ph.D Puhelin: 02 333 5222, huone 204 Sähköposti: timmyl(at)utu.fi Vastaanottoaika: to 14-15 Opetusalani on uusimman ajan yhteiskuntahistoria. Vaikka ajanjakso on vain 225 vuotta, ala on temaattisesti laaja. Luennoin vuorovuosin taloushistoriasta, ympäristöhistoriasta sekä teknologian historiasta. Lisäksi ohjaan opinnäytteitä media-, koulutus-, urheilu-, sota- ja lähiajan historiasta. Aiemmat tutkimukseni ovat keskittyneet teollistumisen varhaisvaiheisiin, energian käyttöön sekä arkipäivän historiaan. Tänä lukuvuonna tutkin nälänhätiä ja ruokaperinteitä, teknologian siirtoa idän ja lännen välillä sekä ylirajaista historiaa kylmän sodan aikana. Yliopistonlehtori Mika Kallioinen FT Puhelin: 02 333 5225, huone 213 Sähköposti: mikkal(at)utu.fi Vastaanottoaika: ke 10-11 Toimin Suomen historian yliopistonlehtorina ja vastaan osasta aineopintojen opetusta. Tutkimustyössäni olen keskittynyt liiketoiminnan historiaan pitkällä aikavälillä. Erityisesti olen ollut kiinnostunut talouden instituutioiden toiminnasta: Tämän pääteeman ohella olen tutkinut muun muassa tartuntatautien historiaa. Keskeistä kaikessa toiminnassani on ollut poikkitieteellinen lähestymistapa, jossa olen yhdistänyt historian ja yhteiskuntatutkimuksen menetelmiä. Tällä hetkellä tutkin instituutioiden merkitystä kartellien toiminnassa, mainemekanismia 1800-luvun kauppiasverkostoissa sekä esivallan interventioita ruttoepidemioiden torjunnassa. HISTOFRIIKKI 2015 33 HENKILÖKUNTA Yliopistonlehtori Jarkko Keskinen FT Puhelin: 02 333 5392, huone 215 Sähköposti: jarkes(at)utu.fi Vastaanottoaika: ke 10-11 Toimin Suomen historian oppiaineen yliopistonlehtorina ja minun vastuualueeseeni kuuluu historian perusopintojen opettaminen. Opetan syksyllä 2015 Suomen historian linjat ja murrokset sekä Historian taito kursseja. Keväällä 2016 aloitan Suomen historian aineopinnot Suomen historian lähestymistapoja kurssin puitteissa. Luento-opetuksen ohella otan vastaan myös perusopintoihin liittyvät kirjatentit sekä toimin Suomen historian oppiaineen toisena opettajatuutorina ja vastaan kandidaattivaiheen HOPS neuvonnasta. Tutkimuksessani olen keskittynyt esimodernin ajan kauppiaiden liiketoimintaan. Väitöskirjani käsitteli oman ja yhteisen edun välistä suhdetta Porin kauppiasyhteisössä vuosina 1765-1845. Tutkijatohtori Suvianna Seppälä FT Puhelin: 02 333 5226, huone 234 Sähköposti: suvsep(at)utu.fi Vastaanottoaika: ti 10-11 tai sopimuksen mukaan Toimin Suomen historian tutkijatohtorina ja tehtäviini kuuluu tutkimuksen lisäksi opetusta, opinto- ja uraohjausta ja erilaisia hallinnollisia tehtäviä. Opetan Suomen historian aineistot - kurssia keväällä 2016. Olen toinen Suomen historian opettajatuutoreista ja erityisesti kandidaattivaiheen HOPS-neuvonta kuuluu pestiini. Olen myös työharjoittelusta vastaava opettaja. Kuulun tiedekunnan johtokuntaan sekä peruskoulutustyöryhmään. Historia-aineiden opintosihteerit Erja Aarnio ja Sirpa Kelosto Puhelin: 02 333 5232, 02 333 5219, huoneet 129, 106 Sähköposti: erja.aarnio(at)utu.fi, sirpa.kelosto(at)utu.fi Toimimme historia-aineiden opintosihteereinä. Tehtäviimme kuuluvat opintoihin liittyvät asiat, esimerkiksi opintorekisterin päivitys, suoritusten tallennus ja kokonaisuuksien kokoaminen, sekä muun muassa opiskeluneuvonta. 34 HISTOFRIIKKI 2015 HENKILÖKUNTA Seija A. Niemi FL Jatko-opiskelijoita ja tutkijoita Topi Artukka FM Autonomian ajan alun Turku, säätyläistön, sivistyneistön ja opiskelijoiden sekä matkailun ja kulutuksen historia. Teemu Hakoniemi FM Berliinin asema Suomen ulkopolitiikassa kylmän sodan aikana. Outi Hupaniittu FT Elokuvan talous, näyttelijät, tähteys, asiakirjahallinto, arkistotiede. Ulla Ijäs FT Sukupuolihistoria, kuluttamisen historia ja Vanhan Suomen alueen historia 1700- ja 1800-luvulla. Maria Kallio FM Keskiajan kirjallinen kulttuuri, käsikirjoitukset, vanhat käsialat, vesileimat, kirjahistoria. Terhi Katajamäki YTM Kustaa Vaasan tyttäret poliittisina toimijoina. Ympäristö- ja paikallishistoria, A.E. Nordenskiöld, Olavi Virta. Maria Rantala FM Liikuntavalistus Suomessa vuosina 1945–2010. Lari Rantanen FM Autonomian ajan poliittinen historia, 1860-luvun katovuodet, heraldiikka. Suvi Rytty FM Vaihtoehtolääkinnän, lääketieteen ja laajemmin ruumiillisuuden historia. Taina Saarenpää FM Keskiaikaisten lähteiden julkaisu, arkistohistoria, historiakulttuuri, arkistotiede. Panu Savolainen FM Uuden ajan alun arkkitehtuuri, arkielämä ja sosiaalihistoria. Marko Stenroos FM Yleishyödylliset yritykset 1900-luvulla Heli Teittinen FM Kirsi Keravuori FL Pikkulottaidentiteetin rakentaminen Lotta Svärdjärjestössä 1920-1944 Kirjeenvaihdon kulttuuri. Jaana Torninoja-Latola FM Kai Korhonen FM Biografinen tutkimus, työväenliikkeen historia, naishistoria sekä sisaruus. Suomen ja Neuvostoliiton ystävyyden seura 1940-luvulla Hannu Kujanen FL 1800-luvun laivanrakennuksen ja merenkulun historia. Veli-Pekka Toropainen FM Uuden ajan alun kaupunkihistoria ja naisten toimijuus. Lauri Viinikkala FM Riihimäen−Pietarin rata hätäaputyömaana Yhdistetyn todellisuuden teknologian hyödyntäminen historiantutkimuksessa, 1700-luvun maaseudun historia. Veikko Laakso FL Liisa Vuonokari-Bomström FM Vanhempi talous- ja sosiaalihistoria, paikallis- ja kaupunkihistoria sekä museohistoria. Arkistohistoria, uusi sotahistoria. Kaisa Kumpulainen FM Matti Mieskonen FM Maailmansotien välinen aika, käsitehistoria, muistitietotutkimus, historiografia ja kotimainen kirjallisuushistoria. Pentti Mäkelä FM Vakuutustoiminnan ja teollisten suhteiden historia, taudit ja kuolleisuus. Tiina Männistö-Funk FT Teknologian historia, arjen historia, materiaalinen kulttuuri, sukupuolihistoria, ruumiin historia ja kulutustutkimus Mari Välimäki FM Suomen ja Ruotsin uuden ajan alun historia, arjen historia, sukupuolihistoria erityisesti miesnäkökulmasta sekä avioliiton historia. Laura Yli-Seppälä FM 1700-luvun kartanopuutarhat. Johannes Yrttiaho FM Suomen suurimpien kaupunkien sähkölaitokset sotien välisellä kaudella HISTOFRIIKKI 2015 35 Suomen historia on yksi Turun yliopiston Historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitoksen kolmesta historia-aineesta. Suomen historian opiskelun tavoitteena on luoda laaja-alainen kuva oman maan historiasta. Kansainvälistyvässä maailmassa on tärkeää liittää Suomen historia laajempiin yhteyksiinsä, osaksi Euroopan ja koko maailman historiaa. Tämä julkaisu esittelee vaihtoehtoja ja mahdollisuuksia, joita Suomen historian opiskelijalla on edessään. Se tarjoaa tärkeää tietoa Suomen historian opinnoista sekä pää- että sivuaineopiskelijoille, mutta myös kaikille historiasta kiinnostuneille.
© Copyright 2024