1. No category

Puulaveden käytön, hoidon ja kunnostuksen
yleissuunnitelma vuosille 2015-2019
Nab Labs Oy - Ympäristöntutkimuskeskus Ambiotica
Heikki Alaja, Antti Leppänen, Arja Palomäki ja Pekka Sundell
Puulan kalastusalue
www.puula.fi
Y-tunnus 1456262-9
SISÄLLYS
Osa I. YLEINEN OSA
1. SUUNNITTELUN TAUSTA JA TAVOITTEET ................................................................................................. 1
2. MENETELMÄT.................................................................................................................................................... 2
3. SUUNNITTELUALUE ......................................................................................................................................... 3
4. SUUNNITTELUALUEEN NYKYTILA............................................................................................................... 6
4.1 VESISTÖT JA VALUMA-ALUEET ........................................................................................................................... 6
4.1.1 Numerotietoa vesistöstä ............................................................................................................................. 6
4.1.2 Valuma-alueiden ominaisuudet .................................................................................................................. 6
4.1.3 Maankäytttö .............................................................................................................................................. 8
4.2 VESISTÖJEN TILA ..............................................................................................................................................13
4.2.1 Veden laatu ..............................................................................................................................................13
4.2.2 Järvien tyypittely ja ekologinen luokitus ....................................................................................................17
4.3 KUORMITUS .....................................................................................................................................................21
4.3.1 Valuma-alueella syntyvän kuormituksen arvioinnin virhelähteet ................................................................21
4.3.2 Valuma-alueilla syntyvä kuorma – Vemala-mallin antama arvio................................................................21
4.3.3 Länsi-Puulan ja Kälkäjoen valuma-alueen kuormituslaskelmat .................................................................23
4.3.4 Pistekuormitus..........................................................................................................................................26
4.3.5 Järvialtaisiin kohdistuva kuormitus ...........................................................................................................27
4.4 KALASTO .........................................................................................................................................................31
4.4.1 Lajisto ......................................................................................................................................................31
4.4.2 Osakaskuntien arviot kala- ja rapukantojen tilasta ....................................................................................31
4.4.3 Kalataloudelliset tarkkailut ja tutkimukset.................................................................................................33
5. VESIALUEIDEN OMISTUS ...............................................................................................................................41
6. VESISTÖJEN KÄYTTÖ, HOITO JA HYÖDYNTÄMINEN NYKYHETKELLÄ............................................43
6.1 SÄÄNNÖSTELY JA VOIMATALOUS ......................................................................................................................43
6.2 ASUMINEN JA LOMA-ASUMINEN ........................................................................................................................45
6.3 VIRKISTYSKÄYTTÖ ...........................................................................................................................................46
6.3.1 Vapaa-ajan kalastus .................................................................................................................................46
6.3.2 Muu virkistyskäyttö ja palveluvarustus ......................................................................................................53
6.4 ELINKEINOKALATALOUS ...................................................................................................................................55
6.4.1 Ammattikalastus .......................................................................................................................................55
6.4.2 Kalastusmatkailupalvelut ja luontomatkailu ..............................................................................................56
6.4.3 Muu elinkeinokalatalous ...........................................................................................................................57
6.5 KALASTUKSEN JÄRJESTÄMINEN JA KALAVESIEN HOITO ......................................................................................57
6.5.1 Kalastusrajoitukset ...................................................................................................................................57
6.5.2 Kalastuksenvalvonta .................................................................................................................................58
6.5.3 Kalastusluvat............................................................................................................................................60
6.5.4 Istutukset ..................................................................................................................................................62
6.6 KALATALOUDEN NELIKENTTÄANALYYSI ...........................................................................................................64
7. SUUNNITTELUA OHJAAVAT KESKEISET STRATEGIAT JA OHJELMAT .............................................65
OSA II. VESISTÖJEN KÄYTÖN, HOIDON JA KUNNOSTUKSEN SUUNNITELMA
8. KALASTUKSEN JÄRJESTÄMINEN JA KALAKANTOJEN HOITO KALASTUSALUEELLA ..................66
8.1 KALAVESIEN KÄYTÖN JA HOIDON YLEISET TAVOITTEET .....................................................................................66
8.2 KALASTUSJÄRJESTELYT JA KALASTUKSENSÄÄTELY ...........................................................................................68
8.2.1 Yleiset periaatteet .....................................................................................................................................68
8.2.2 Pyydysyksiköinti .......................................................................................................................................69
8.2.3 Pyydysrajoitukset......................................................................................................................................69
8.2.4 Ammattikalastus .......................................................................................................................................69
8.2.5 Vaelluskalakantojen suojelu......................................................................................................................71
8.3 KALA- JA RAPUISTUTUKSET...............................................................................................................................74
8.3.1 Kalaistutukset ...........................................................................................................................................74
8.3.2 Rapuistutukset ..........................................................................................................................................75
8.4 KALATALOUDELLINEN SEURANTA .....................................................................................................................76
8.4.1 Tausta ......................................................................................................................................................76
8.4.2 Kalastusalueen ja osakaskuntien toteuttama perusseuranta .......................................................................77
8.4.3 Vaelluskalakantojen seuranta ...................................................................................................................79
8.4.4 Muun seurantatiedon hyödyntäminen ........................................................................................................79
8.5 VESIENKÄYTTÄJILLE SUUNNATTUJEN PALVELUIDEN KEHITTÄMINEN ..................................................................80
8.5.1 Infrastruktuurin kehittäminen....................................................................................................................80
8.6 TIEDOTTAMINEN, VALISTUS, NUORET JA VALVONTA ...........................................................................................81
8.6.1 Tiedottaminen...........................................................................................................................................81
8.6.2 Valistus ja nuorisotyö ...............................................................................................................................83
8.6.3 Kalastuksenvalvonta .................................................................................................................................85
9. VESIEN HOIDON JA KUNNOSTUKSEN TARPEET, TAVOITTEET JA TOIMENPITEET .......................86
9.1 VESIENSUOJELUONGELMAT SUUNNITTELUALUEELLA .........................................................................................86
9.1.1 Ekologinen tila, veden laatu ja kuormitus ..................................................................................................86
9.1.2 Avoin kysely .............................................................................................................................................87
9.1.3 Tulevaisuuden haasteita............................................................................................................................88
9.2 VESIENHOIDON TAVOITEASETTELU....................................................................................................................91
9.2.1 Ekologien luokittelu ja vesistön käyttö.......................................................................................................91
9.2.2 Avoin kysely .............................................................................................................................................92
9.3 VESIEN HOITO- JA KUNNOSTUSTOIMENPITEET ....................................................................................................94
9.3.1 Valuma-alueella toteutettavat toimenpiteet ................................................................................................94
9.3.2 Vesistössä toteutettavat toimenpiteet ....................................................................................................... 103
10. YHTEENVETO VESIENHOIDON JA KALATALOUDEN KESKEISISTÄ TOIMENPITEISTÄ ............. 108
11. TOIMENPITEIDEN TOTEUTUKSEN JA VAIKUTUSTEN SEURANTA .................................................. 114
12. HALLINTO JA RAHOITUS ........................................................................................................................... 116
12.1 HALLINNON MUUTOKSET .............................................................................................................................. 116
12.2 RAHOITUS JA SEN KOHDENTAMINEN .............................................................................................................. 117
Lähteet
Osa I. YLEINEN OSA
1. SUUNNITTELUN TAUSTA JA TAVOITTEET
Perinteisesti kalataloudelliset käyttö- ja hoitosuunnitelmat, vesienhoitosuunnitelmat sekä
kunnostussuunnitelmat on tehty erillisinä kokonaisuuksina ja eri tahojen toimesta. Vesiympäristön, sen käyttäjien ja valuma-alueiden toiminnan yhteistarkastelu nähtiin kuitenkin Puulalla tarpeelliseksi. Suunnittelutyön tavoitteena on yhdistää vesienhoidon, kalakantojen hoidon ja kalastuksen järjestämisen tavoitteet. Suunnittelutyön sisällöllisiksi
tavoitteiksi muodostuivat Puulaveden alueen vesiympäristön kestävään tulevaisuuteen tähtäävien tavoitteiden ja toimenpiteiden määrittäminen ja tarkastelu ekologiset, sosiaaliset ja
taloudelliset näkökulmat huomioon ottaen. Päätavoitteena oli pitkäjänteisesti parantaa
Puulaveden kalakantojen ja vesialueiden tilaa edistämällä kalakantojen ja vesien hoitoa sekä
vesiensuojelua (kuva 1). Yksi suunnittelutyön aloittamiseen johtaneista syistä oli myös Puulan kalastusalueen tarve päivittää lakisääteinen kalastusalueen käyttö- ja hoitosuunnitelma.
Maa- ja metsätalousministeriön pilot-hankkeena käynnistynyt ja ministeriön rahoittama
yleissuunnitelman laadinta aloitettiin syksyllä 2014. Suunnitelma tehtiin yhteistyössä EteläSavon ELY-keskuksen kanssa.
Puulaveden käytön, hoidon ja
kunnostuksen yleissuunnitelma
Intressiryhmien
välisen yhteistyön
kehittäminen
- Selkeä tavoiteasettelu yhteistyössä
- Tiedottaminen
Vesienhoidon ja
vesiensuojelun
edistäminen
Kalakantojen
hoidon ja suojelun
edistäminen
- Jätevesien
puhdistuksen
tehostaminen
-Hajakuormituksen
vähentäminen
- Toimenpiteet
valuma-alueilla
- Luonnontilaisten
arvokalakantojen
suojelu
- Pyydysrajoitukset
- Kalakantojen
hoitotoimenpiteet
- Hoitokalastus
Virkistys-,
matkailu- ja
ammattikalastuksen kehittäminen
- Lupakäytännön
helpottaminen
- Infrastruktuurin
kehittäminen
- Kalastuksen
säätely
Kuva 1. Puulaveden käytön, hoidon ja kunnostuksen yleissuunnitelman laadinnan lähtökohdat.
1
Kalakantojen hoidon, kalastuksen ja vesienhoidon suunnittelussa tehtyjen päätösten vaikutukset saattavat olla hyvin moniulotteisia ja kauaskantoisia. Päätöksenteossa on siksi
tarpeen ottaa eri sidosryhmien tavoitteet huomioon. Käytännössä tämä edellyttää järjestelmällistä ja läpinäkyvää lähestymistapaa. Suunnitelman toteutustavaksi valittiin monitavoitteisen ympäristösuunnittelun perusteita noudattava lähestymistapa (Marttunen ym.
2008). Tavoitteena oli jäsentää moniarvoista ja monitavoitteista suunnittelutilannetta
niin, että mahdollisimman monen käyttäjäryhmän mielipide tulisi esille ja osaksi suunnittelua (kuva 2).
Vaiheeseen soveltuvia menetelmiä
Vesistön käyttäjien ja
omistajien mielipiteiden
kartoittaminen
• Ohjausryhmätapaamiset, haastattelut,
keskusteluforumeiden sisältö ("Mistä kentällä
puhutaan")
Tavoitteiden ja ongelmien
arviointi ohjausryhmässä
• Ohjausryhmätapaamiset, työpajat
Tiedotus suunnittelutyöstä
• Sähköposti, www-sivut, sosiaalinen media,
sanomalehti, yleisötilaisuudet, paikallisradio
Mielipiteiden ja tavoitteiden
hyväksyttävyyden arviointi ja
analysointi
• www-kysely, postikysely, haastattelu
Toimenpide-ehdotusten
laatiminen
Kuva 2. Osallistava suunnitteluprosessi ja sen vaiheet yleissuunnitelmassa.
2. MENETELMÄT
Suunnitteluohjeen mukaisesti tiedonhankinnassa on käytetty ensisijaisesti olemassa olevaa
aineistoa. Olemassa oleva perustieto ei kuitenkaan antanut tarpeeksi tietoa vuorovaikutteiselle ympäristönsuunnittelulle, joten lisätiedon tarve katettiin muilla menetelmillä. Vuorovaikutteisen ympäristösuunnittelun perusperiaatteena on edetä johdonmukaisesti vaiheittain etenevässä suunnitteluprosessissa. Ensimmäisenä vaiheena on nykytilan ja ongelmien
sekä sosiaalisten ja ekologisten tarpeiden kartoittaminen, minkä pohjalta edetään kehittämistyössä tarvittavien toimenpiteiden määrittämiseen.
Perustietoja vesienhoidon ja suojelun nykytilasta, vesienomistajien ja vesienkäyttäjien tarpeista ja tavoitteista sekä suunnittelualueen kalastuksesta, kalakannoista ja vesienhoidosta
kerättiin pääosin aiemmista käyttö- ja hoitosuunnitelmista, ympäristöhallinnon rekistereistä sekä Puulaan liittyvistä seuranta- ja tutkimusraporteista. Tiedon keräämiseen on kuulu2
nut useita henkilökohtaisia haastatteluita, sidosryhmille lähetetty web-pohjainen kysely,
vesienomistajille lähetetty kalastustiedustelu sekä kaikille Puulan vesienkäyttäjille suunnattu avoin web-kysely (myöhemmin avoin kysely). Avointa kyselyä markkinoitiin internetin
keskustelupalstoilla, sähköpostilla ja paikallislehdissä alkuvuodesta 2015. Aktiivinen ohjausryhmätyöskentely oli keskeinen osa sidosryhmätyöskentelyä. Yhteenveto avoimen kyselyn
toteuttamisesta on esitetty liitteessä 1.
Tärkeä osa vesienhoidon ja kunnostuksen suunnittelua oli Suomen ympäristökeskukselta
tilattu Puulaveden järvialtaiden osa-aluejako sekä kuormitusmallin uudelleenkalibrointi.
Vesistön tavoitetilaa on tarkasteltu osa-alueittain. Vesistön tila- ja kuormitustarkastelun
perusteella on määritetty, mitä vesistössä toteutettavia toimenpiteitä kullakin osa-alueella
painotetaan. Suunnittelualuetta ja siihen kohdistettavia toimenpiteitä on tarkasteltu kokonaisuutena siten, että ulkoiseen ja sisäiseen kuormitukseen vaikuttavat toimenpiteet ovat
paras yhdistelmä sekä vesistön, käytännön toteutusmahdollisuuksien että kustannustehokkuuden kannalta.
Yleissuunnitelmaan integroidun kalataloudellisen käyttö- ja hoitosuunnitelman sisältö
koostuu, uutta kalastuslakiehdotusta (36 §) mukaillen, nyky- ja tavoitetilaa kuvaavista tiedoista ja konkreettisista toimenpiteistä kestävään kalakantojen hoitoon, kunnostuksiin sekä
vapaa-ajankalastuksen ja elinkeinokalatalouden järjestämiseen liittyen. Suunnitelman tavoitteiden asettelussa ja toimenpide-esitysten laadinnassa huomioidaan valtakunnalliset ja
alueelliset kalatalousstrategiat ja kantavana teemana kaikissa tarkasteluissa on kestävä kalavarojen käyttö.
Uuden kalastuslain tavoitteena on tehdä kalataloudellisista käyttö- ja hoitosuunnitelmista
aiempaa enemmän kalavaroja ja kalastusta koskevaan tutkimus- ja seurantatietoon perustuvia sekä käytännön toimenpiteitä ohjaavia. Suunnitelma on tarkkuustasoltaan yleissuunnitelmatasoinen.
Hallinnoinnin, yhteistyön kehittämisen ja rahoitusmahdollisuuksien osalta suunnittelutyö
on tehty tiiviissä yhteistyössä ohjausryhmän kanssa. Toimenpiteiden kustannukset on käsitelty pääosin toimenpidevaihtoehtojen tarkastelun yhteydessä.
3. SUUNNITTELUALUE
Suunnittelualue sisältää paitsi itse Puulaveden, myös Ryökäsveden, Liekuneen, Vahvajärven
sekä isommat Puulaveteen laskevat järvet. Puulavesi sijaitsee Etelä-Savossa, Hirvensalmen
ja Kangasniemen kuntien sekä Mikkelin kaupungin alueilla. Puulavesi on muodoltaan laajoista selistä muodostuva monimuotoinen, niukkaravinteinen ja kirkasvetinen järviketju.
Sille ovat tunnusomaisia jylhät, karut, kallioiset rannat sekä monin paikoin rannan tuntumassa kasvavat lehtipuuvaltaiset metsät.
3
Kuva 3. Suunnittelualueen ja kalastusalueen (vasemmanpuoleinen kuva) ja osa-alueiden (oikeanpuoleinen
kuva) rajat. L=Länsi-Puula, P=Pohjois-Puula, I=Itä-Puula, E=Etelä-Puula, K=Keski-Puula.
Suunnittelualue noudattelee pääosin Puulan kalastusalueen rajoja, muutamin poikkeuksin:
Kalastusalueen länsipuolella sijaitseva Siikavesi valuma-alueineen kuuluu suunnittelualueeseen, samoin Vahvajärven eteläosa alueen etelälaidalla sekä Puulan itäpuolella sijaitseva
Korpijärvi. Kalastusalueen lounaisin kulma, jossa ei ole mainittavia vesialueita, on rajattu
suunnittelualueen ulkopuolelle (kuva 3).
Kalataloudellista käyttö- ja hoitosuunnitelmaa varten suunnittelualue jaettiin viiteen osaalueeseen:
L = Länsi-Puula (Puulansalmen länsipuoli)
· Puulaveden Lihvanselkä-Kaiskonselkä, Haapaselkä, Siikavesi, Haapajärvi
P = Pohjois-Puula (Ukonsalmen pohjoispuoli)
· Puulaveden Ruovedenselkä ja Vuojanselkä, Mallos, Synsiä, Lääminki
I = Itä-Puula (Väisälänsaaren sillan itäpuoli)
· Puulaveden itäosa, Korpijärvi
4
E = Etelä-Puula (Suonsalmen eteläpuoli)
· Liekune, Ryökäsvesi, Vahvajärvi
K = Keski-Puula (Puulan keskiosa)
· Puulaveden keskiosa, Simpiänselkä, Karttuunselkä
Edellä mainittujen osa-alueiden lisäksi tarkasteltiin erikseen merkittävimpiä Puulaan laskevia järviä (pääasiassa Pohjois-Puulan järvet ja virtavedet, Siikavesi, Korpijärvi) ja Vahvajärveä (kuva 3). Nykytilan kuvauksessa on käytetty vesistökohtaista tarkastelua niissä kohdin
kuin se on ollut käytettävissä olevan tiedon perusteella mahdollista. Toimenpideosiossa
mm. istutussuunnitelma ja poistokalastustarve on esitetty vesistökohtaisesti.
Kuva 4. Puulan järvialtaat. Vesimuodostumat: SYKE, ELY-keskukset.
5
Suunnitelmassa on tarkasteltu vesialueiden lisäksi koko valuma-aluetta ja otettu huomioon
sieltä tuleva kuormitus. Vedenlaatutarkasteluja ja kuormituslaskelmia varten Puulavesi ja
lähivedet jaettiin yhdeksään erilliseen altaaseen (kuva 4), joiden veden laatu eroaa toisistaan. Osa altaista, kuten Siikavesi ja Kotalahti ovat melko pieniä vesialueita, mutta selvästi
muuta Puulaa kuormitetumpina niiden erottaminen omiksi alueikseen on perusteltua.
4. SUUNNITTELUALUEEN NYKYTILA
4.1 Vesistöt ja valuma-alueet
4.1.1 Numerotietoa vesistöstä
Puulavesi ja siihen laskevat vesialueet kuuluvat Kymijoen vesistöalueen (14) Mäntyharjun
reittiin (14.9). Puulaveden koko pinta-ala on 330 km² ja se on Suomen 13. suurin järvi. Pääaltaan keskisyvyys on 9,2 metriä ja syvin kohta 69 metriä (taulukko 1). Suunnittelualueen
ulkopuolelta Puulaan laskevat koillisesta Läsäkosken kautta Kyyveden alueen vedet. Puulavesi laskee Liekunen, Kissakosken ja Vahvajärven kautta etelään kohti Suomenlahtea.
Taulukko 1. Puulaveden osa-altaiden ja isoimpien erillisten järvialtaiden hydrologia.
Järviallas
Länsi-Puula
Siikavesi
Ruovedenselkä
Vuojaselkä
Kotalahti
Itä-Puula
Puulan pääaltaat
Ryökäsvesi
Liekune
Vahvajärvi
Synsiä
Mallos
Hirvijärvi
Korpijärvi
Pinta-ala
km2
Keskisyvyys m
19.8
4.0
18.5
21.5
2.0
45.6
219.7
36.6
13.4
13.9
19.3
10.0
5.2
11.9
11.1
7.4
10.9
11.4
6.3
13.7
9.2
13.0
9.7
4.9
3.1
4.0
10.7
4.6
Tilavuus
milj. m3
219.44
29.55
202.34
243.93
12.86
624.88
2030.43
473.71
129.48
68.47
59.36
40.02
55.45
53.92
Virtaama
m3/s
3.8
1.6
0.67
16
0.10
1.8
24
1.1
26
26
0.99
0.64
0.22
0.69
Viipymä
vrk
670
218
3475
171
1431
4119
961
5148
58
29
697
721
2944
903
Valuma-alueen
pinta- ala
km2
559.9
224.0
110.2
1830.0
15.7
289.1
3188.0
179.4
3397.7
3474.1
143.2
99.4
32.1
105.3
4.1.2 Valuma-alueiden ominaisuudet
Suunnittelualue kattaa lähinnä Puulaveden alueen (14.92), mutta Kälkäjoen valuma-alue
(14.95) on otettu mukaan kuormitustarkasteluun, koska sieltä tuleva kuormitus vaikuttaa
oleellisesti Siikaveden veden laatuun (taulukko 2, kuva 5).
6
Puulaveden alueella (14.92) vesistöjen osuus pinta-alasta on suuri, 15-33 %. Kälkäjoen valuma-alueella (14.95) järviä on vähän, vain muutamia prosentteja pinta-alasta. Viljelymaata
on koko suunnittelualueella melko vähän (2-9 % pinta-alasta). Eniten peltoa on Vahvajärven
alueella (taulukko 2).
Kuva 5. 2. ja 3. jakovaiheen mukaiset valuma-alueet. Valuma-alueet: ©SYKE, vesimuodostumat: SYKE,
ELY-keskukset.
7
Taulukko 2. 2. ja 3. jakovaiheen valuma-alueiden pinta-alat, järvisyys ja peltojen osuus.
Nimi
Puulaveden alue
Vahvajärven alue
Liekuneen-Ryökäsveden a.
Puulan lähialue
Hirvijärven va.
Haapajärven va.
Synsiäjärven va.
Malloksen va.
Santarajärven va.
Korpijoen va.
Kälkäjoen va.
Kälkäjoen alaosan alue
Havujoen alue
Pajupuron va.
Mustajoen va.
Valumaalueen
tunnus
14.92
14.921
14.922
14.923
14.924
14.925
14.926
14.927
14.928
14.929
14.95
14.951
14.952
14.953
14.954
Pinta-ala
km2
Järvisyys
%
1795.7
74.0
214.0
1037.5
34.1
34.0
174.2
102.3
14.3
109.9
209.3
27.0
91.2
28.1
62.9
27.70
20.74
26.31
33.27
18.28
14.47
17.66
15.39
15.62
18.59
4.02
4.55
5.89
3.20
1.43
Peltoa
%
4.09
8.95
4.59
3.91
3.67
4.03
3.07
2.48
5.38
4.60
2.89
4.55
1.56
2.67
4.20
Yläpuolisen
Yläpuolisen
valuma-alueen valuma-alueen
pinta-ala km2
järvisyys %
3510.1
21.57
3510.1
21.57
3436.0
21.59
3188.9
21.28
34.1
18.28
34.0
14.47
174.2
17.66
102.3
15.39
14.3
15.62
109.9
18.59
209.4
4.02
209.4
4.02
154.2
4.07
28.2
3.20
62.9
1.43
4.1.3 Maankäytttö
Kuvassa 6 on esitetty Puulavedelle ja lähivesille tehdyn allasjaon (ks. kuva 4) mukaiset järvialtaiden valuma-alueet. Tässä ei ole otettu huomioon yläpuolisia valuma-alueita, esimerkiksi Kyyveden valuma-aluetta, joka laskee Vuojaselän kautta Puulaan. Myös jäljempänä
esitetyt maankäyttötiedot koskevat altaiden lähivaluma-alueita (taulukot 3-4).
Vuoden 2012 tilastojen mukaan valtaosa kokonaisviljelyalasta oli nurmella (73 %), ja kevätviljan osuus on 26 %. Muiden viljelykasvien osuus oli hyvin pieni (taulukko 3) (Maaseutuvirasto, TIKE 2012). Kuvassa 7 on esitetty peltolohkojen sijainti Puulan järvialtaiden valumaalueilla.
Puulaveden alueella tehtyjen vuosittaisten uudishakkuiden pinta-ala vaihteli 700-1500 ha ja
Kälkäjoen valuma-alueella vastaavasti 60-180 ha vuosina 2005-2014 (kuva 8). Ojituksia tehtiin Puulaveden alueella vuosittain 56-250 hehtaarin alalla vuosina 2001-2008 ja Kälkäjoen
valuma-alueella 0-42 hehtaarin alalla vuosina 2001-2011 (kuva 9) (Metsäkeskus Etelä-Savo
ja Keski-Suomi). Puulaveden alueelta puuttuivat ojitustiedot vuosilta 2009-2011.
Turvemaiden osuus on suurin Siikaveden valuma-alueella, ja Länsi-Puulan ja Vuojaselän valuma-alueilla niitä on myös kohtalaisen runsaasti (taulukko 4, kuva 10). Puulan pääaltaiden,
Kotalahden, Liekunen ja Vahvajärven valuma-alueilla turvemaiden osuus on pieni. Turvemaiden osuus on keskimäärin 9 %, ja niistä on ojitettu 80 %. Turvetuotannossa on 3.3 %
koko suoalasta. Turvetuotantoa on Siikaveden (10.4 % suoalasta) ja Itä-Puulan (3.9 % suoalasta) valuma-alueilla.
8
Kuva 6. Puulan järvialtaiden lähivaluma-alueet. Valuma-alueet ©SYKE, vesimuodostumat: SYKE, ELYkeskukset.
Taulukko 3. Puulan järvialtaiden lähivaluma-alueiden viljelykasviryhmien viljelyalat (Maaseutuvirasto, TIKE 2012).
Järvialtaan
valuma-alue
Siikavesi
Länsi-Puula
Puulan pääaltaat
Ruovedenselkä
Vuojaselkä
Itä-Puula
Kotalahti
Ryökäsvesi
Liekune
Vahvajärvi
Kaikki yhteensä
Nurmet
ha
508.6
640.0
625.7
418.0
440.1
884.5
66.6
414.2
38.1
374.6
4410.4
Kasviryhmä
Kevätvilja Juurikkaat
ha
ha
217.6
253.9
231.6
0.8
102.5
0.1
167.0
10.9
230.5
23.6
206.0
28.5
3.3
124.9
1586.0
15.2
Syysvilja
ha
0.7
0.8
0.5
5.7
0.5
8.2
9
Puutarha
ha
1.9
20.8
7.1
9.2
1.0
10.8
1.2
0.9
53.0
Kaikki yhteensä
ha
728.8
915.6
865.2
529.9
619.0
1126.3
97.1
621.6
69.9
499.5
6072.9
Kuva 7. Peltolohkojen sijainti Puulan järvialtaiden lähivaluma-alueilla. Valuma-alueet: ©SYKE, vesimuodostumat: SYKE, ELY-keskukset.
10
Uudishakkuut
ha
1600
14.95
1400
14.92
1200
1000
800
600
400
200
0
2005
2006
2007
2008
2009
2010
2011
2012
2013
2014
Kuva 8. Puulaveden alueen (14.92) ja Kälkäjoen valuma-alueen (14.95) uudishakkuut vuosina 2005-2014.
Lähde Metsäkeskus Keski-Suomi ja Etelä-Savo.
Ojitukset
ha
250
14.95
200
14.92
150
100
50
0
2001
2002
2003
2004
2005
2006
2007
2008
2009
2010
2011
Kuva 9. Puulaveden alueen (14.92) ja Kälkäjoen valuma-alueen (14.95) metsäojitukset vuosina 20012011. Vuosien 2009-2011 Puulaveden tiedot puuttuvat. Lähde Metsäkeskus Keski-Suomi ja Etelä-Savo.
11
Kuva 10. Turvemaat Puulan järvialtaiden lähivaluma-alueilla. (Soiden ojitustilanne ©SYKE, pohjautuu
MML aineistoon 2008. Vesimuodostumat: SYKE, ELY-keskukset.)
12
Taulukko 4. Soiden ojitustilanne Puulan järvialtaiden lähivaluma-alueilla (© SYKE, pohjautuu MML
aineistoon 2008).
Järvialtaan
valuma-alue
Koko
pinta-ala
ha
Siikavesi
Länsi-Puula
Puulan pääaltaat
Ruovedenselkä
Vuojaselkä
Itä-Puula
Kotalahti
Ryökäsvesi
Liekune
Vahvajärvi
Yhteensä/
keskiarvo
26307
31528
48400
12033
21346
31595
1533
18183
3021
6942
200888
Suot yhteensä
Soiden ojitustilanne
Ojittamaton
Ojitettu
% suo% suoha
ha
alasta
alasta
553
21.7
3825
78.3
564
14.4
3341
85.6
408
25.4
1199
74.6
197
20.4
766
79.6
435
16.5
2203
83.5
623
27.2
1951
72.8
17.8
35.9
31.8
64.1
356
21.9
1268
78.1
3.35
5.2
60.6
94.8
25.0
27.3
66.6
72.7
Turpeenotto
% suoha
alasta
507.3
10.4
0.0
0.0
0.0
0.0
0.0
0.0
0.0
0.0
105.4
3.9
0.0
0.0
0.0
0.0
0.0
0.0
0.0
0.0
3181
612.8
20.5
14713
79.5
3.3
4885
3905
1607
963
2639
2679
49.6
1624
64.0
91.6
% koko
alasta
18.6
12.4
3.3
8.0
12.4
8.5
3.2
8.9
2.1
1.3
18507
9.2
ha
4.2 Vesistöjen tila
4.2.1 Veden laatu
Puulavesi on tunnettu karuna ja kirkasvetisenä vesistönä, ja pääaltaiden osalta se on edelleen maineensa veroinen (kuvat 11-13, liite 2). Selvästi humuspitoisempaa vettä löytyy Siikavedeltä ja Länsi-Puulalta erityisesti Siikaveden vaikutusalueelta sekä erillisistä järvistä
suunnittelualueen länsi- ja pohjoisosassa. Näiden vesialueiden valuma-alueilla turvemaiden
osuus on keskimääräistä suurempi. Kotalahti on myös pääaltaita ruskeavetisempi.
Puulan pääaltaiden fosforipitoisuus on hyvin pieni, ja suurinta osaa muustakin vesialueesta
voidaan luonnehtia vähäravinteiseksi. Fosforipitoisuuden perusteella Siikavesi, Länsi-Puula,
Ruovedenselkä ja Kotalahti ovat lievästi reheviä. Typpipitoisuus on kaikilla alueilla melko
pieni.
Vesistön rehevyystasoa kuvaava klorofyllipitoisuus kertoo karuista olosuhteista suurimmassa osassa suunnittelualuetta. Siikavedellä, Ruovedenselällä sekä Synsiällä ja Malloksella
tuottavuus on hieman suurempi, ja Kotalahti on rehevä.
Puulan pääaltaan syvänteellä on valtakunnallinen veden laadun seurantapaikka Puulavesi
85, josta on havaintoja vuodesta 1964 lähtien. Veden laatu on pysynyt melko vakaana koko
seuranjakson ajan. Selkeimmät muutokset ovat tapahtuneet värin, orgaanisen aineen (COD)
sekä sameuden arvoissa, jotka ovat kasvaneet 2000-luvun loppupuolelta alkaen. Samalla
näkösyvyys on pienentynyt (kuva 13). Tummumisilmiö on yleinen Etelä- ja Keski-Suomen
järvissä, ja on havaittavissa esimerkiksi Päijänteen suurilla selillä.
13
Havaintoaseman 85 ravinnepitoisuuksissa ja klorofylliarvoissa ei ole selkeää muutossuuntaa, ja syvänteen happitilanne pohjan lähellä on säilynyt hyvänä. Pintaveden keskimääräinen happipitoisuus on hieman pienentynyt, mikä liittynee veden lämpötilan nousuun kesäaikana (kuva 14).
Veden näkösyvyys kertoo ikään kuin summamuuttujana veden laadusta kooten yhteen värin, sameuden ja klorofyllipitoisuuden (levämäärän) muutokset (kuva 15). Siikaveden näkösyvyys pienentyi 1970-luvun puolivälistä 1990-luvun lopulle, mutta on sen jälkeen hieman kasvanut. Ruovedenselän näkösyvyys on keskimäärin hieman pienentynyt 1970luvulta lähtien. Kotalahdella näkösyvyys oli pienimmillään 1980-luvulla, mutta on sen jälkeen jonkin verran kasvanut. Ryökäsveden näkösyvyys on pienentynyt 1990-luvulta, kun
taas Liekuneella se on jonkin verran kasvanut.
Kuva 11. Muutamien Puulan vedenlaadun havaintoasemien sijainti.
14
Kuva 12. Puulan järvialtaiden sekä erillisten järvien veden laatu – vuosien 2015-2014 keskiarvo. Lähde
ympäristöhallinnon Hertta-rekisteri, vesimuodostumat: SYKE, ELY-keskukset.
15
07.06.1977
09.08.1977
14.06.1982
16.08.1982
23.08.1984
11.06.1986
11.08.1986
20.08.1987
15.08.1989
16.07.1990
22.08.1990
26.08.1992
15.08.1994
24.06.1996
31.07.1996
20.08.1996
19.08.1997
25.08.1999
16.07.2001
15.08.2002
15.07.2004
16.08.2005
29.08.2007
17.06.2009
05.07.2010
14.06.2011
05.07.2012
06.06.2013
08.07.2014
mgPt/l
70
µg/l
900
µg/l
5
1964
1967
1971
1974
1977
1980
1982
1984
1987
1989
1992
1993
1995
1997
1998
2000
2001
2003
2004
2006
2008
2009
2010
2012
2013
2014
1964
1967
1971
1974
1977
1980
1982
1984
1987
1989
1992
1993
1995
1997
1998
2000
2001
2003
2004
2006
2008
2009
2010
2012
2013
2014
1964
1967
1971
1974
1977
1980
1982
1984
1987
1989
1992
1993
1995
1997
1998
2000
2001
2003
2004
2006
2008
2009
2010
2012
2013
2014
1964
1967
1971
1974
1977
1980
1982
1984
1987
1989
1992
1993
1995
1997
1998
2000
2001
2003
2004
2006
2008
2009
2010
2012
2013
2014
FNU
1.2
1964
1967
1971
1974
1977
1980
1982
1984
1987
1989
1992
1993
1995
1997
1998
2000
2001
2003
2004
2006
2008
2009
2010
2012
2013
2014
1964
1967
1971
1974
1977
1980
1982
1984
1987
1989
1992
1993
1995
1997
1998
2000
2001
2003
2004
2006
2008
2009
2010
2012
2013
2014
1964
1967
1971
1974
1977
1980
1982
1984
1987
1989
1992
1993
1995
1997
1999
2000
2002
2003
2005
2006
2008
2009
2011
2012
2013
2014
1964
1967
1971
1974
1977
1980
1982
1984
1987
1989
1992
1993
1995
1997
1998
2000
2001
2003
2004
2006
2008
2009
2010
2012
2013
2014
mg/l
16
Happi 1 m
mg/l
16
14
14
12
12
10
10
8
8
6
6
4
4
2
2
0
0
Sameus 1 m
mS/m
8
1.0
0.8
0.6
0.4
0.2
0.0
Väri 1 m
mgO2/l
16
60
50
40
30
20
10
2
0
0
Kokonaistyppi 1 m
µg/l
12
800
700
600
500
400
300
200
100
0
16
Happi pohja - 1 m
Sähkönjohtavuus 1 m
7
6
5
4
3
2
1
0
Kemiallinen hapenkulutus 1 m
14
12
10
8
6
4
Kokonaisfosfori 1 m
10
8
6
4
2
0
a-klorofylli 0-2 m
4
3
2
1
0
Kuva 13. Puulaveden keskusaltaan (havaintoasema 85) pitkän ajanjakson veden laadun kehitys (1 metrin
näytteet, happi myös metri pohjasta, klorofylli 0-2 m). Osakuvissa ovat mukana kaikki mittaukset. Lähde
ympäristöhallinnon Hertta-rekisteri.
Lämpötila, maaliskuu
22.8.2014
22.8.2012
22.8.2010
22.8.2008
22.8.2006
22.8.2004
22.8.2002
22.8.2000
22.8.1998
22.8.1996
22.8.1994
22.8.1992
22.8.1990
22.8.1988
Happi, maaliskuu
mg/l
2.0
22.8.1984
22.8.1982
22.8.1980
22.8.1978
22.8.1976
22.8.1974
22.8.1972
22.8.2014
22.8.2012
22.8.2010
22.8.2008
22.8.2006
22.8.2004
22.8.2002
22.8.2000
22.8.1998
22.8.1996
22.8.1994
22.8.1992
22.8.1990
22.8.1988
7.0
22.8.1986
7.5
10
22.8.1984
8.0
12
22.8.1982
8.5
14
22.8.1980
9.0
16
22.8.1978
9.5
18
22.8.1976
10.0
20
22.8.1974
22
22.8.1972
10.5
ast-C
Happi, elokuu
mg/l
24
22.8.1986
Lämpötila, elokuu
ast-C
16.0
1.8
15.0
1.6
14.0
1.4
1.2
19.3.2011
19.3.2013
19.3.2007
19.3.2009
19.3.2003
19.3.2005
19.3.2001
19.3.1997
19.3.1999
19.3.1993
19.3.1995
19.3.1989
19.3.1991
19.3.1985
19.3.1987
19.3.1983
19.3.1965
19.3.1967
19.3.2013
19.3.2011
19.3.2009
19.3.2007
19.3.2005
19.3.2003
19.3.2001
19.3.1999
19.3.1997
19.3.1995
19.3.1993
19.3.1991
19.3.1989
19.3.1987
19.3.1985
19.3.1983
19.3.1981
19.3.1979
19.3.1977
19.3.1975
19.3.1973
19.3.1971
19.3.1969
9.0
19.3.1967
10.0
0.0
19.3.1965
0.2
19.3.1979
19.3.1981
11.0
0.4
19.3.1975
19.3.1977
12.0
0.6
19.3.1971
19.3.1973
0.8
19.3.1969
13.0
1.0
Kuva 14. Veden lämpötila ja happipitoisuus 1 metrissä Puulaveden keskusaltaalla (havaintoasema 85)
maaliskuussa ja elokuussa. Lähde ympäristöhallinnon Hertta-rekisteri.
4.2.2 Järvien tyypittely ja ekologinen luokitus
Pääosa Puulan alueesta kuuluu järvityyppiin suuret vähähumuksiset järvet (SVh) (kuva 16).
Ruskeavetisemmistä alueista Siikavesi on tyyppiä pienet humusjärvet (Ph) ja Länsi-Puula,
Synsiä ja Mallos tyyppiä keskikokoiset humusjärvet (Kh). Ruovedenselkä-Vuojaselkä, Hirvijärvi, Korpijärvi ja Vahvajärvi on sijoitettu tyyppiin pienet ja keskikokoiset vähähumuksiset
järvet (Vh).
Alueen järvet ovat pääasiassa erinomaisessa ekologisessa tilassa (kuva 17). Hyvään tilaan on
luokiteltu Siikavesi, Ruovedenselkä-Vuojaselkä sekä Ryökäsvesi-Liekune, ja Kotalahti on
tyydyttävässä tilassa. Ekologista luokittelua tarkasteltaessa on pidettävä mielessä, että tila
on luokiteltu suhteessa vastaavan tyyppiseen vertailutilassa olevaan (lähes luonnontilaiseen) vesistöön. Eri tyyppisiä vesialueita ei siten voi suoraan verrata toisiinsa. Esimerkiksi
vähähumuksisten järvien ja humusjärvien hyvän ekologisen tilan luokituskriteerit ovat erilaiset.
17
0
m
26.08.2014
08.07.2014
17.03.2014
06.10.2011
30.08.2011
19.07.2011
16.09.2008
21.08.2008
19.03.2008
24.08.2006
04.07.2006
10.04.2006
29.07.1993
0
m
1
1
2
2
3
3
4
4
5
5
6
6
7
7
8
8
Kuva 15. Puulan alueiden sekä Ryökäsveden ja Liekunen näkösyvyyden kehitys.
18
21.08.2012
10.08.2011
01.09.2010
Ryökäsvesi 089
11.03.2009
8
04.06.2008
7
8
12.03.2007
6
7
22.08.2005
5
6
09.03.2004
4
5
24.03.2003
3
4
13.08.2001
2
3
16.10.2000
1
2
21.09.1999
1
02.03.1999
m
21.07.1997
1
2
3
4
5
6
7
8
Liekune 273
02.07.2012
27.07.2009
30.08.2006
02.09.2003
01.08.2000
15.07.1999
25.02.1998
05.03.1996
31.05.1995
22.07.1993
19.02.1991
08.03.1989
25.03.1987
29.08.1984
02.09.1982
02.09.1980
06.09.1978
Puula Ruovedenselkä 206
04.07.1995
0
25.08.1976
8
14.10.1974
7
8
08.03.1994
6
7
10.10.1973
5
6
02.10.1990
4
5
22.03.1972
3
4
03.10.1984
2
3
27.10.1981
1
2
08.04.1970
1
04.04.1968
01.08.2011
10.03.2011
31.08.2010
04.03.2010
14.07.2009
12.02.2009
14.07.2008
18.03.2008
11.07.2007
17.09.1998
12.03.1998
17.09.1997
21.04.1997
17.09.1975
29.01.1976
31.03.1976
26.09.1977
22.05.1995
14.06.1995
01.08.1995
19.03.1996
23.07.1996
03.03.1997
08.04.1997
21.05.1997
29.07.1997
02.09.1997
10.03.1999
05.02.2004
30.08.2006
11.03.2009
11.08.2010
09.03.2011
04.04.2011
20.07.2011
01.08.2011
10.08.2011
21.03.2012
25.07.2012
09.10.2012
04.03.2013
27.08.2013
06.02.2014
m
14.04.1977
0
24.08.1971
0
16.02.1993
m
10.03.1992
m
15.07.1985
0
08.04.1974
19.08.1980
17.08.1982
23.08.1983
22.08.1984
03.06.1986
10.06.1987
27.07.1988
06.09.1989
06.01.1991
05.02.1992
31.05.1993
17.05.1994
31.05.1995
27.05.1996
09.06.1997
10.03.1998
25.05.1999
18.08.1999
15.05.2002
21.05.2003
31.08.2004
31.08.2005
04.06.2007
26.08.2008
21.07.2009
31.05.2011
28.08.2012
m
24.01.1964
25.03.1971
28.03.1973
28.08.1974
18.08.1975
30.08.1976
15.03.1978
16.08.1979
16.03.1981
13.07.1982
28.03.1983
22.03.1984
14.03.1985
19.03.1986
20.08.1987
22.08.1988
15.08.1989
22.08.1990
22.08.1991
26.08.1992
29.03.1993
18.10.1993
15.08.1994
22.08.1995
24.06.1996
31.07.1996
20.08.1996
15.10.1996
08.07.1997
29.10.1997
19.08.1998
25.08.1999
23.03.2000
21.11.2000
16.07.2001
05.11.2001
15.08.2002
27.08.2003
22.03.2004
23.08.2004
16.03.2005
24.10.2005
23.08.2006
29.08.2007
26.03.2008
23.09.2008
17.06.2009
30.09.2009
05.07.2010
18.10.2010
14.06.2011
13.10.2011
05.07.2012
16.08.2012
18.03.2013
13.08.2013
15.10.2013
08.07.2014
26.08.2014
0
23.08.1972
Puula Lihvanselkä 336
Siikavesi 1
Puula Kotalahti 191
Puulavesi 85
Kuva 16. Järvialtaiden tyypittely.
19
Kuva 17. Järvialtaiden ekologien luokitus.
20
4.3 Kuormitus
4.3.1 Valuma-alueella syntyvän kuormituksen arvioinnin virhelähteet
Kuormituslaskennassa käytetty Vemala-malli on Suomen ympäristökeskuksessa kehitetty
kuormitusmalli (Huttunen et al. 2008), joka huomioi hydrologiset havainnot ja laskee mm.
kokonaistypen, kokonaisfosforin ja kiintoaineen kuormitusta ja etenemistä vesistöissä. Malli yhdistää eri lähteistä tulevan kuormituksen: pistekuormituksen, laskeuman, maa- ja metsätalouden ja haja-asutuksen kuormituksen sekä taustakuorman (Huttunen ym. 2013a).
Malli sovittaa kuormituksen järvien ja jokien vedenlaatuhavaintoihin. Kuormituksen pidättyminen arvioidaan tarkastelemalla järviin tulevaa kuormitusta ja havaittujen pitoisuuksien
vaihtelua järviketjussa.
Mitä enemmän vedenlaatuhavaintoja vesistöstä on käytettävissä, sitä tarkempi kuormitusarvio mallilla saadaan. Vedenlaatuaineiston puuttuessa kokonaan Vemala käyttää kuormituslaskennassa pelkästään ominaiskuormitusarvoja, mikä heikentää huomattavasti arvioiden luotettavuutta. Mitä pienempi osavaluma-alue on kyseessä, sitä heikompi Vemalan
kuormitusarvioiden tarkkuus yleensä on.
Typen ja fosforin pitoisuushavaintoja on tavallisesti riittävästi kohtuullisen luotettavuuden
saavuttamiseksi ainakin 2. jakovaiheen valuma-aluetasolla. Sen sijaan kiintoaineen ja erityisesti orgaanisen hiilen kuormien mallintaminen ja jako kuormituslähteisiin on ongelmallista. Vedenlaatumittauksia on yleensä vähän, ja orgaanisen hiilen (TOC) osalta useissa tapauksissa ei lainkaan. Orgaanisen hiilen kuorman arvioinnissa on siten käytettävä pääasiassa
ominaiskuormituslukuja. Eri lähteistä peräisin olevasta orgaanisen hiilen kuormituksesta ei
ole koottu tietoa vastaavalla kattavuudella kuin ravinteiden ja kiintoaineen, joten orgaanisen hiilen ominaiskuormituslukuihin sisältyvä epävarmuus on suurempi kuin ravinne- ja
kiintoainekuormituksen.
4.3.2 Valuma-alueilla syntyvä kuorma – Vemala-mallin antama arvio
Suomen ympäristökeskuksen Vemala-mallin tulosten perusteella sekä Puulaveden (14.92)
että Kälkäjoen (14.95) valuma-alueella noin kolmannes fosforikuormasta on peräisin peltoviljelystä (kuva 18, liite 3). Laajasta vesipinta-alasta johtuen Puulaveden alueella laskeuman
osuus on varsin suuri, noin 20 % kokonaiskuormasta. Metsätalouden kuormitusosuus on
alle 10 % ja haja-asutuksen 6-8 %. Puulaveden valuma-alueella on pistekuormitusta muuhun
kuormitukseen nähden hyvin vähän. Kälkäjoen valuma-alueella sen sijaan pistekuormitusta,
joka muodostuu kokonaan turvetuotannon kuormasta, on noin 8 % fosforin kokonaiskuormasta. Luonnonhuuhtoman osuus on Puulaveden alueella noin kolmannes ja Kälkäjoen valuma-alueella 44 %.
Typen laskeuma vesiin on Puulaveden alueella suuri (40 %), ja luonnonhuuhtouman osuus
on samoin noin 40 %. Peltoviljelystä tulee 15 % typen kokonaiskuormasta. Muiden kuormi-
21
tuslähteiden osuus on melko pieni. Kälkäjoen valuma-alueella luonnonhuuhtouman osuus
on 65 %, peltoviljelyn 12 % ja pistekuormituksen 9 % typpikuormasta (kuva 18, liite 3).
Kiintoainekuormasta valtaosa on Vemalan mukaan peräisin peltoviljelystä. Käsitellyn maan
osuus kiintoainekuormasta korostuu, koska käsittelemättömältä metsämaalta tai suolta
liikkeelle lähtevän kiintoaineen määrä on varsin pieni. Puulaveden alueella loppuosa kuormasta tulee luonnonhuuhtoumana sekä pieni osa metsätaloudesta. Kälkäjoen alueella pistekuormituksen eli tässä tapauksessa turvetuotannon osuus on huomattavasti suurempi (8 %)
kuin Puulaveden alueella (liite 3).
Kiintoainekuorma sisältää tässä kaiken hiukkasmuodossa olevan aineksen, sekä eloperäisen
että mineraaliaineksen. Kiintoainekuorma ilmoitetaan kuivapainoyksikköinä. Tästä syystä
esim. pelloilta peräisin olevan painavan mineraaliaineksen osuus korostuu verrattuna kevyeen turvemailta peräisin olevaan orgaaniseen ainekseen. Kiintoaineen alkuperästä riippuen,
näköhavainnot kiintoaineen määrästä vedestä eivät aina käy yksiin tehtyjen mittausten
kanssa.
Puulaveden alue, fosfori
33 %
Kälkäjoen va, fosfori
30 %
34 %
44 %
9%
5%
19 %
8%
1%
8%
0%
3%
Puulaveden alue, typpi
15 %
39 %
6%
0%
Kälkäjoen va, typpi
1%
0%
12 %
3%
1%
0%
2%
7%
9%
65 %
40 %
Peltoviljely
Metsätalous
Haja-asutus
Hulevesi
Pistekuormitus
Laskeuma vesiin
Luonnonhuuhtouma
6%
Peltoviljely
Metsätalous
Haja-asutus
Hulevesi
Pistekuormitus
Laskeuma vesiin
Luonnonhuuhtouma
Kuva 18. Puulaveden (14.92) ja Kälkäjoen (14.95) valuma-alueilla syntyvän fosfori- ja typpikuorman
osuudet kuormituslähteittäin (Vemala).
22
Orgaanisen hiilen kuorma on Vemalassa jaoteltu vain pelloilta ja metsistä peräisin olevaan
kuormaan. Valtaosa hiilikuormasta on peräisin metsistä (94 %; liite 3).
Fosforin ominaiskuormitus (kuorma pinta-alayksikköä kohti tiettynä ajanjaksona) on Puulaveden alueella melko vähäistä (taulukko 5). Suurimmat ominaiskuormat syntyvät Vahvajärven (14.921) ja Santarajärven (14.928) osa-alueilla. Kälkäjoen alueella fosforin, typen ja
kiintoaineen ominaiskuormat ovat keskimäärin pienempiä kuin Puulaveden alueella. Sen
sijaan orgaanisen hiilen ominaiskuorma on Kälkäjoen valuma-alueella noin kolmanneksen
suurempi kuin Puulaveden alueella, mikä johtuu turvemaiden ja erityisesti käsiteltyjen turvemaiden suuremmasta osuudesta.
Taulukko 5. Valuma-alueilla syntyvän fosforin, typen, kiintoaineen ja orgaanisen hiilen (TOC) kokonais- ja ominaiskuormat (eivät sisällä pistekuormitusta).
Alue
Alueen nimi
Pintaala
14_93
14_95
14_951
14_952
14_953
14_954
Puulaveden alue
Vahvajärven alue
Liekuneen-Ryökänsv.
Puulan lähialue
Hirvijärven va.
Haapajärven va.
Synsiäjärven va.
Malloksen va.
Santarajärven va.
Korpijoen va.
Kyyveden alue
Kälkäjoen va.
Kälkäjoen alaosan a.
Havujoen alue
Pajupuron va.
Mustajoen va.
Typpi
1794 24055
74.0
1455
214.0
2948
1037.5 14305
34.1
395
34.0
437
174.2
1838
102.3
1083
14.3
268
109.9
1327
kg/km2
/v
13
20
14
14
12
13
11
11
19
12
1286 17264
209
1934
27.0
312
91.2
697
28.1
285
62.9
639
13
9
12
8
10
10
km2
14_92
14_921
14_922
14_923
14_924
14_925
14_926
14_927
14_928
14_929
Fosfori
kg/v
Kiintoaine
708
30.1
89.6
425
11.4
12.7
59.0
32.3
5.7
42.6
kg/km2
/v
395
407
418
410
335
373
339
316
397
387
468
58.1
8.4
24.0
7.7
18.0
363
277
312
263
273
286
t/v
4090
605
507
1748
56
63
734
115
56
206
kg/km2
/v
2280
8173
2371
1685
1634
1852
4215
1127
3890
1877
4842
209
43
27
39
100
3765
1000
1595
296
1377
1598
t/v
TOC
6365
20.9
783
3403
269
124
554
518
57
634
kg/km2
/v
3547
283
3659
3280
7903
3659
3179
5065
3999
5772
6842
1001
118
476
122
284
5320
4783
4380
5224
4339
4516
t/v
4.3.3 Länsi-Puulan ja Kälkäjoen valuma-alueen kuormituslaskelmat
4.3.3.1. Länsi-Puulan kuormitusselvitys
Vuosina 2012-2014 tehdyn Länsi-Puulan kuormitusselvityksen (Roiha 2014) tavoitteena oli
arvioida Puulan länsiosan valuma-alueiden maankäyttöä ja maankäytöstä johtuvien muutosten vaikutuksia Puulan vedenlaadulle. Maankäytön osalta huomioitiin turvetuotannon,
maatalouden ja metsätalouden toimenpiteet sekä turvemaiden ojitukset. Tarkoitus oli myös
kiinnittää huomiota pitoisuuksien ja ainevirtaamien ajalliseen ja paikalliseen vaihteluun ja
tunnistaa vesistökuormituksen kannalta merkittävimmät kuormituskohteet.
23
Tutkimuksessa vertailtiin läntisen Kälkäjoen valuma-alueen sekä sen itäpuolella olevan Länsi-Puulaan laskevan valuma-alueen vesistöjen pitoisuuksia ja kuormitusta. Leimaa-antavana
piirteenä läntiselle alueelle on turveperäisten maa-alueiden (turvemaapohjaiset metsät, turvemaat, ojitetut turvemaat ja turpeenottoalueet) suurempi esiintyminen verrattuna itäiseen
alueeseen, jossa kivennäismaiden ja vesistöjen osuus on suurempi.
Tutkimuksen tuloksena havaittiin, että ravinteiden, humuksen ja kiintoaineen pitoisuuksien
sekä soistuneiden maa-alueiden ja turpeenottoalueiden välillä oli merkitsevä positiivinen
korrelaatio. Vesistökuormituksen kannalta erityisen tärkeitä olivat muokattujen turvemaaalueiden suuremmat pinta-alat (ojitukset ja turpeenotto) läntisellä valuma-alueella. Johtopäätöksissä todettiin myös vaikuttavan siltä, että läntinen valuma-alue olisi jo luontaisilta
ravinne- ja humuspitoisuuksiltaan itäistä hieman suurempi pienemmän vesistöpinta-alan
sekä suurempien metsä- ja turvemaa-alueiden johdosta.
Muissa tutkimuksissa on todettu, että maankäytön toimenpiteistä aiheutuvien vaikutusten
voimakkuuteen vaikuttaa suuressa määrin toimenpidealueen maaperän laatu (maalaji, ravinteikkuus ja kaltevuus), ja turvemaille kohdistuneilla toimenpiteillä voi olla moninkertainen vesistövaikutus kivennäis- ja kangasmaihin verrattuna (Kenttämies ja Mattsson 2006,
Nieminen ym. 2013). Myös turvetuotannon ojitustoimenpiteiden on osoitettu vaikuttavan
erityisesti kiintoaineen ja liuenneen orgaanisen hiilen määrään valumavesissä (Klöve 1997).
Roihan (2014) tutkimustulosten perusteella ei kuitenkaan pystytty jakamaan kuormitusta
eri lähteiden kesken, vaan kuormitusjakaumat arvioitiin Vemala-mallin avulla.
4.3.3.2. Kuormituslaskelmat ja humuskuorma
Edellä esitetyillä kuormituslaskelmilla ei saatu vastausta kysymykseen, mikä osuus eri
kuormituslähteillä ja toiminnoilla on Kälkäjoen valuma-alueen humuskuormasta. Syynä
tähän on, että olemassa olevilla mallinnustyökaluilla ei vielä toistaiseksi pystytä mallintamaan humuskuormaa. Vemalaan on tulossa humuskuormituksen mallinnusosio, jota ollaan
parastaikaa kehittämässä lähdekohtaisen kuormituksen laskemiseen.
4.3.3.3. Puulan kalastusalueen selvitykset humuksen lähteistä Kälkäjoen valumaalueella
Tämän luvun teksti perustuu Puulan kalastusalueen kirjalliseen tiedonantoon.
Tämän yleissuunnitelman avoimessa kyselyssä lähes 70 % vastaajista koki Puulan veden
laadun heikentyneen viimeisen 10 vuoden aikana. Valtaosa vastaajista piti veden laadun
heikentymisen syynä turvetuotantoa. Kälkäjoen valuma-alueella on yli 400 ha tuotannossa
olevia turvekenttiä ympäri vuoden avoimena eroosiolle. Lisäksi Vapolla on suunnitelmia
uusista kentistä.
24
Itä-Suomen Aluehallintovirasto ei myöntänyt Vapolle Rääsysuon lohkon 7 turvetuotantoalueen ympäristölupaa (19.04.2013/33/2013/1) eikä myöskään Turvetuote Beat Bog Oy:lle
Teurisuon tuotantoalueelle (17.01.2014 Nro2/2014/1). Molemmissa epäävissä päätöksissä
merkittävinä perusteina olivat tuotannosta aiheutuvat vesistökuormitukset. Kuormitukset
olisivat kohdistuneet Puulaan.
Puulan Kalastusalue on vuodesta 2010 lähtien selvittänyt Vapon turvetuotantoalueilta lähtevien vesien humus- ja virtaamamääriä sekä tuotantoaluekohtaisesti että koko Kälkäjoen
osalta. Selvityksillä on osoitettu, että kaikki pintavalutuskentät tai kosteikot eivät toimineet
lupaehtojen mukaisesti eivätkä pystyneet poistamaan tuotantoalueen vesistä humusta, vaan
humus kulkeutuu sekä kiinteänä että liuenneena alapuoliseen Puulaan. Kalastusalueen selvityksen perusteella Vapo lakkautti Paju-Pihlassuon pintavalutuskentän ja rakensi tilalle
kemikalointilaitoksen. Sen heikkoutena on veden pH:n laskeminen tasolle, joka on haitallinen tai jopa tappava vesieliöille. Laitos tarvitsee kemikaloinnin jatkoksi veden stabiloinnin.
Sitä Vapo ei ole rakentanut.
Kalastusalue selvitti vuonna 2012 Kälkäjoesta ja siihen laskevien purojen ja jokien jokihaaroista virtaama- ja COD mittauksilla, että suurin osa Kälkäjoen humuskuormasta on peräisin turvetuotantoalueilta. Viime vuosina Vapo on lukinnut tuotantoalueilta lähtevien vesien mittakaivot ja osin vaihtanut oman mittauksensa jatkuvatoimiseksi.
Kuormitusluvuista puuttuvat kaikki tulvien ja rankkasateiden aikaiset ohi- ja ylijuoksutukset. Määrät ovat suuria, koska tuolloin veden ja siihen sitoutuneen kiintoaineen ja humuksen liikkeet ovat luonnonvoimista johtuen rajuja. Kalastusalue on tehnyt lupaehtojen vastaisista juoksutuksista useita ilmoituksia Keski-Suomen ELYlle, viimeksi toukokuussa 2014
Havusuon eteläisen, keskisen ja pohjoisen tuotantoalueen ohijuoksutuksista.
Velvoitemittauksissa ei oteta lainkaan huomioon tuotantoalueiden ympärysojien suoraan
Kälkäjoen kautta Puulaan laskemia päästöjä. Ne ovat kuitenkin mittavat varsinkin tuotantoalueiden rakennusvaiheissa ja sen jälkeen koko tuotannon ajan ympärivuotisesti jatkuvina.
Myöskään tuotantoaikaisen turvepölyn ympäristölle aiheuttamaa kuormaa ei valuma-alueen
turvesoilla mitata eikä tilastoida millään tavoin, vaikka kuiva-ainemäärät voivat olla huomattavan suuria. (Pöyry 2010/ SYMO/Hartola Isosuon YVAsta ja Ramboll Analytics Parkanon Mustajärvi 2014.
25
Kuva 19. Kälkäjoki purkautuu taustalla näkyvään Puulan Siikaveteen (Kuva otettu 14.05.2014, ©Jouko
Häkkinen).
4.3.4 Pistekuormitus
Alueen pistekuormittajia ovat Kangasniemen ja Hirvensalmen asumajätevedenpuhdistamot
sekä Vapo Oy:n turvetuotantoalueet (taulukko 6). Aiemmin Kotalahtea kuormittivat Otavan
taajaman asumajätevedet ja Ryökäsveden Kotkatvettä Koskisen Oy:n Hirvensalmen viilutehtaan hautomovedet, mikä näkyy edelleen vesialueiden veden laadussa.
Tuotannossa olevien turvesoiden lisäksi taustakuormitusta suurempaa vesistökuormitusta
voivat aiheuttaa myös tuotannosta poistuneet turvetuotantoalueet. Kuormituksen taso
riippuu jälkikäyttömuodosta, joka voi olla peltoviljely, metsitys, lintuvesi tai esimerkiksi
ruokohelven kasvatus. Ongelmana on, että alueen tarkkailuvelvoite loppuu siirryttäessä
jälkikäyttövaiheeseen, jolloin kuormituksesta ei saada enää tietoa.
Läsäkosken eteläpuolella sijaitseva Vapo Oy:n omistuksessa ollut 48 ha suuruinen Mäkelänsuo on poistunut turvetuotannosta vuonna 2011, ja alue on myyty vuonna 2012. Osa alueesta on jo otettu viljelykseen (15 ha). Pellon kuivatusvesien laskuojalle on haettu Mikkelin
kaupungin ympäristölautakunnalta kaivu- ja johtamislupaa Läsäkoskeen. Hakemus on parhaillaan käsittelyssä.
26
Taulukko 6. Puulaveden ja Kälkäjoen valuma-alueiden pistekuormitus. Lähteet: *VAHTI-järjestelmä,
10 vuoden jakso; **Ehdotus Etelä-Savon vesienhoidon toimenpideohjelmaksi 2016-2021. ***Vapo
Oy, Läntisen Suomen turvetuotannon kuormitustarkkailut Keski-Suomen ELY-keskuksen alueella
2012-2013. 1Mäkelänsuon tuotanto on loppunut vuonna 2011.
Kuormittaja
Puulaveden alue
Kangasniemen jätevedenpuhdistamo*
Hirvensalmen jätevedenpuhdistamo*
1
Mäkelänsuo, Vapo Oy**
Pohjasuo, Vapo Oy**
Kälkäjoen valuma-alue
Rääsysuo***
Mesiänsuo***
Jokipolvensuo***
Havusuo***
Paju-Pihlassuo***
Kohdevesistö
BOD
14.923
14.922
14.923
14.929
14.953
14.953
14.953
14.953
14.953
1887
1214
COD
Kok.N
Kok.P
Kiintoaine
12415
6327
10750
3084
384
982
79
126
18
14
2035
2657
1847
1019
401
380
54
745
902
35
1.3
0.24
2.2
14
2173
922
149
2890
6080
Kälkäjoen valuma-alueella sijaitsevat Vapo Oy:n Havusuon ja Jokipolvensuon turvetuotantoalueet ovat poistumassa tuotannosta lähivuosina. Havusuon jälkikäyttömuodoksi on kaavailtu osittain maanviljelystä, osittain mahdollisesti metsitystä. Havusuon jo käytöstä poistuneella osalla on osittain maatalouskäyttöä. Keski-Suomen ELY-keskuksen mukaan
Havusuon yläpuolella olevan maatilan käytössä on Havusuon vieressä etälietesäiliö, joka ei
kuulu tilan ympäristöluvan piiriin (Harri Liukkonen, suullinen tieto).
4.3.5 Järvialtaisiin kohdistuva kuormitus
Järvialtaiden kautta kulkeva ravinne-, kiintoaine- ja orgaanisen hiilen virta on esitetty kaavioina (liite 5). Kuvissa 20 ja 21 on esitetty yksinkertaistetut fosforin ja orgaanisen hiilen
kaaviot. Suuri osa Puulan pääaltaaseen kohdistuvasta fosforikuormasta tulee Vuojaselän
kautta Kyyveden alueelta (45 %). Laajalta lähivaluma-alueelta tuleva fosforikuorma on myös
merkittävä (43 %). Länsi-Puulalta tuleva kuorma on noin 10 % ja Itä-Puulalta tuleva kuorma
noin 2 % fosforin kokonaiskuormasta. Fosforin pidättyminen on tehokasta Puulan pääaltaassa, ja vain neljännes tulevasta kuormasta virtaa Liekunen ja Vahvajärven kautta pois
vesistöstä.
27
Ruovedenselkä
Malloksen va
Haapajärven va
Kälkäjoen va
Härkäjärven va
Synsiäjärven va
Vuojaselkä
Siikavesi
Kyyveden alue
Länsi-Puula
Santarajärven va
Hirvijärven va
Puulan pääallas
Korpijoen va
Itä-Puula
Liekune
Kotalahti
Vahvajärvi
Ryökäsvesi
100 kg/v
Järvialtaasta toiseen siirtyvä kuorma
1000 kg/v
Yläpuoliselta valuma-alueelta tuleva kuorma
5000 kg/v
Lähivaluma-alueelta tuleva kuorma
Kuva 20. Puulan altaiden fosforivirtaamat. Lähde: Suomen ympäristökeskus.
Puulan pääaltaan orgaanisen hiilen virtaamasta valtaosa on peräisin Kyyjärven alueelta
(56 %). Länsi-Puulalta tulee 14 % ja Itä-Puulalta 4 % hiilivirrasta. Lähivaluma-alueen osuus
on selvästi pienempi kuin fosforin kohdalla eli noin 26 %. Orgaanisesta hiilestä pidättyy
Puulan pääaltaassa noin 27 % eli huomattavasti vähemmän kuin fosforista.
Keskimäärin noin kolmannes järvialtaisiin tulevasta fosforikuormasta on peräisin peltoviljelystä, ja vajaa kolmannes on luonnonhuuhtoumaa (kuva 22). Peltoviljelyn osuus on keskimääräistä suurempi Kotalahdella, Vuojaselällä, Korpijärvellä ja Vahvajärvellä ja keskimääräistä pienempi Itä-Puulalla sekä Synsiällä, Malloksella ja Hirvijärvellä. Pistekuormitusta
kohdistuu mainittavassa määrin Siikavedelle ja sen kautta Länsi-Puulalle, sekä Ruovedenselälle ja Liekuneelle ja sen alapuoliselle Vahvajärvelle.
28
Valuma-alueella tapahtuvan ihmistoiminnan osuus järvialtaisiin tulevasta typpikuormasta
on melko pieni, keskimäärin noin 24 %. Peltoviljelyn osuus on 16 %. Pistekuormitus on
merkittävää vain Ruovedenselällä (24 %) ja Siikavedellä (10 %).
Ruovedenselkä
Malloksen va
Haapajärven va
Kälkäjoen va
Härkäjärven va
Synsiäjärven va
Vuojaselkä
Siikavesi
Kyyveden alue
Länsi-Puula
Santarajärven va
Hirvijärven va
Puulan pääallas
Korpijoen va
Itä-Puula
Liekune
Kotalahti
Vahvajärvi
Ryökäsvesi
100 kg/v
Järvialtaasta toiseen siirtyvä kuorma
1000 kg/v
Yläpuoliselta valuma-alueelta tuleva kuorma
5000 kg/v
Lähivaluma-alueelta tuleva kuorma
Kuva 21. Puulan altaiden orgaanisen hiilen (TOC) virtaamat. Lähde: Suomen ympäristökeskus.
29
Fosforikuorma
Fosforikuorma
Länsi-Puula
Länsi-Puula
Siikavesi
Siikavesi
Ruovedenselkä
Ruovedenselkä
Vuojaselkä
Vuojaselkä
Kotalahti
Kotalahti
Itä-Puula
Itä-Puula
Puula pääaltaat
Puula pääaltaat
Ryökäsvesi
Ryökäsvesi
Liekune
Liekune
Peltoviljely
Vahvajärvi
Metsätalous
Vahvajärvi
Synsiä
Haja-asutus
Synsiä
Hulevesi
Mallos
Mallos
Pistekuormitus
Hirvijärvi
Laskeuma
Hirvijärvi
Korpijärvi
Luonnonhuuhtouma
Korpijärvi
0
2500
5000
7500
kg/v
10000
12500
0
15000
Länsi-Puula
Siikavesi
Siikavesi
Ruovedenselkä
Ruovedenselkä
Vuojaselkä
Vuojaselkä
Kotalahti
Kotalahti
Itä-Puula
Itä-Puula
Puula pääaltaat
Puula pääaltaat
Ryökäsvesi
Ryökäsvesi
Vahvajärvi
Metsätalous
Vahvajärvi
Synsiä
Haja-asutus
Synsiä
Hulevesi
Hirvijärvi
Laskeuma
Hirvijärvi
Korpijärvi
Luonnonhuuhtouma
Korpijärvi
200
300
t/v
100
60
80
100
Mallos
Pistekuormitus
100
80
Liekune
Peltoviljely
0
60
Typpikuorma
Länsi-Puula
Mallos
40
%
Typpikuorma
Liekune
20
400
500
0
600
20
40
%
Kuva 22. Järvialtaisiin tuleva fosfori- ja typpikuorma sekä kuormitusosuudet lähteittäin.
30
4.4 Kalasto
Suunnittelualueella esiintyvistä kalalajeista sekä kala- ja rapukantojen tilasta kerättiin tietoa
tutkimuskirjallisuudesta, velvoitetarkkailuraporteista, koekalastusrekisteristä (vpdseuranta) sekä aiemmista käyttö- ja hoitosuunnitelmista. Tietoja täydennettiin vielä suunnittelualueen osakaskunnille suunnatun postikyselyn avulla. Suunnittelualueen osa-aluejako
noudattaa kuvan 3 mukaista jakoa.
4.4.1 Lajisto
Suunnittelualueella tavataan ainakin 24 kalalajia, joista suurin osa lisääntyy luonnonvaraisesti ja osaa ylläpidetään istutuksilla (taulukko 7).
Taulukko 7. Suunnittelualueella esiintyvät kala- ja rapulajit (L=Luontainen, I= Istutettu).
ahven
ankerias
harjus
hauki
järvilohi
kiiski
kirjolohi
kivisimppu
kivennuoliainen
kuha
kuore
lahna
made
L
I
I
L
I
L
I
L
L
L/I
L
L
L
muikku
mutu
nieriä
pasuri
ruutana
salakka
siika
sorva
särki
säyne
taimen
jokirapu
täplärapu
L
L
I
L
L
L
L/I
L
L
L
L/I
L/I
L/I
4.4.2 Osakaskuntien arviot kala- ja rapukantojen tilasta
Osakaskuntien edustajien arvioiden mukaan Puulaveden, Liekune-Ryökäsveden ja Vahvajärven muikkukannan tilaa pidettiin yleisimmin kohtalaisena tai runsaana, muista järvistä
muikun katsottiin pääasiassa puuttuvan (taulukko 8). Synsiän muikkukantaa pidettiin heikkona (taulukko 9). Pohjois-, Keski- ja Länsi-Puulaveden siikakannan tilaa pidettiin heikkona
tai kohtalaisena, kun taas Itä-Puulan, Liekune-Ryökäsveden ja Vahvajärven siikakanta arvioitiin useammin kohtalaiseksi tai runsaaksi. Puulaveden osa-altaiden särkikalakantoja pidettiin yleisesti runsaina. Yksittäisistä lajeista esiin nousi erityisesti lahnan runsaus KeskiPuulaveden, Liekune-Ryökäsveden ja Vahvajärven alueella.
Osakaskunnat pitivät Puulaveden joki- ja täplärapukantoja yleisesti heikkoina. Ainoastaan
Ryökäsveden ja Liekuneen alueella täplärapukanta arvioitiin yhdessä vastauksessa kohtalaiseksi.
31
Taulukko 8. Osakaskuntien arviot kala- ja rapulajien kannan runsaudesta Puulaveden osa-altaissa,
Liekune-Ryökäsvedessä ja Vahvajärvessä vuonna 2014. Taulukossa ilmoitettu vastausten vaihteluväli.
PohjoisPuulavesi
KeskiPuulavesi
LänsiPuulavesi
ItäPuulavesi
LiekuneRyökäsvesi
Vahvajärvi
Ahven
R
K-R
K
K
R
K-R
Hauki
R
K-R
K
K
R
R
Kuha
K
H-K
H-K
K
H-K
H-R
Made
H
H-R
K-R
K
H-R
H-K
Särki
R
H-R
H-K
R
K-R
H-R
Lahna
K
R
K-R
K
R
R
Kuore
P
H-R
K
H
P-K
K
EOS
K-R
R
K
H-R
K-R
Siika
H
H-K
H
K
H-R
H-K
Taimen
H
P-K
EOS-H
K
P-H
H
Järvilohi
P
P-R
EOS-H
K
P-H
H
Jokirapu
H
P-H
EOS
EOS
P-H
P-H
Täplärapu
EOS
P-H
EOS-H
-
EOS-K
H-P
Petokalat
K
K
-
-
K-R
R
Särkikalat
R
R
-
-
R
R
Lohikalat
H
P-K
-
-
H-R
H
Vastauksia
1
5
2
1
5
3
R=Runsas
K= Kohtalainen
Muikku
H= Heikko
P= Puuttuu
EOS= En osaa sanoa
Taulukko 9. Osakaskuntien arviot kala- ja rapulajien kannan runsaudesta eräissä Puulan kalastusalueen järvissä vuonna 2014. Taulukossa ilmoitettu vastausten vaihteluväli.
Synsiä
Lääminki Pieni Ahvenainen
Iso Ahvenainen
Iso Jouhtjärvi
Pesäjärvi
Santaran- Saarva
järvi
Ahven
K-R
K
R
K
R
K
K
R
Hauki
K-R
K
R
R
R
K
K
R
Kuha
H-K
K
H
P
EOS
H
P
K
Made
H-K
K
H
H
H
H
EOS
H
Särki
R
K
R
K
R
K
K
R
Lahna
K-R
K
R
R
K
EOS
EOS
R
Kuore
P
P
P
P
P
P
P
-
Muikku
H
P
P
P
P
P
P
EOS
P-H
-
K
H
H
K
H
H
Taimen
P
-
P
P
P
H
P
H
Järvilohi
P
-
P
P
P
EOS
P
H
Jokirapu
P-H
-
P
H
H
K
H
H
Täplärapu
P
-
P
P
EOS
-
-
P
Petokalat
K
-
R
-
K
-
-
-
Särkikalat
K
-
R
-
R
-
-
-
Lohikalat
P
-
P
-
P
-
-
-
Vastauksia
2
1
1
1
1
1
1
1
Siika
32
4.4.3 Kalataloudelliset tarkkailut ja tutkimukset
4.4.3.1. Velvoitetarkkailut ja vpd-seuranta
Viime vuosina suunnittelualueen kalastoa on seurattu standardinmukaisilla verkkokoekalastuksilla Puulan Siikavedellä ja Kaiskonselällä (Sikosalmen itäpuoli) turvetuotannon kalataloudellisen velvoitetarkkailun yhteydessä ja vesipuitedirektiivin mukaiseen ekologisen
tilan arviointiin liittyen Puulan Uimaniemenselällä, Korpijärvellä, Verijärvellä, Synsiällä ja
Ylänteellä.
Puulan Siikavedessä ja Ylänteessä koekalastusten yksikkösaaliit ilmensivät selvästi korkeampaa kalabiomassaa kuin muissa vesistöissä, kun sitä vastoin Puulan Kaiskonselän ja Uimaniemenselän yksikkösaaliit olivat niukkaravinteisille vesistöille tyypillisesti hyvin alhaisia
(kuva 23). Useimmista vesistöistä oli käytettävissä yhteismitallista koekalastustietoa vain
kahdelta vuodelta, joten mitään päätelmiä kalakantojen ajallisista muutoksista ei ole järkevää tehdä.
Siikaveden alueen kalataloudellisen velvoitetarkkailun tuloksista on esitetty tarkempi kooste liitteessä 6.
1800
70
60
1400
50
1200
1000
40
800
30
600
20
400
10
200
0
0
2009
2013
PUULA, SIIKAVESI
2009
2013
PUULA, KAISKONSELKÄ
2008
2014
PUULA, UIMANIEMENSELKÄ
(GRAMMAA/VERKKOYÖ)
2012
2012
2011
2011
KORPIJÄRVI
VERIJÄRVI
SYNSIÄ
YLÄNNE
( YKSILÖÄ/VERKKOYÖ)
Kuva 23. Nordic-verkkokoekalastusten yksikkösaalis (grammaa ja yksilöä verkkoyötä kohden) eräissä
suunnittelualueen vesistöissä.
33
YKSIKKÖSAALIS (KPL/VERKKOYÖ)
YKSIKKÖSALIIS (G/VERKKOYÖ)
1600
4.4.3.2. Lohikaloihin liittyvät tutkimukset
Muikku- ja siikakannat
Tämän luvun tietolähteenä on ollut, ellei toisin ole mainittu, Dos. Timo J. Marjomäen ylläpitämä Puulan tutkimuksia käsittelevä nettisivu:
http://users.jyu.fi/~tmarjoma/puula.htm#Kalat_ja_kalastus
Muikulla suuri poikastiheys on runsaan vuosiluokan edellytys, mutta suurikaan poikasmäärä ei takaa runsasta vuosiluokkaa, koska ensimmäisen kesän kuolleisuus voi vaihdella suuresti. Puulaveden vastakuoriutuneiden muikun- ja siianpoikasten määrä on selvitetty toukokuussa 1999-2014 CORNET-hankkeessa (kuvat 24-25). Viime vuosina Puulaveden
muikunpoikastiheys on ollut keskinkertainen. Vastakuoriutuneiden muikunpoikasten tiheydessä havaitun kaksivuotisvaihtelun rytmi muuttui vuonna 2006. Vuoden 2007 poikastiheys oli aikasarjan suurin, mutta kalastettavasta vuosiluokasta tuli lopulta pieni.
Siianpoikasten tiheys on ollut Puulalla CORNET-seurannan perusteella melko alhainen ja
lisäksi jatkuvasti laskusuunnassa (kuva 24). Syytä laskuun ei tunneta.
Kuva 24. Vastakuoriutuneiden muikunpoikasten tiheys (kpl/ha) vuosina
http://users.jyu.fi/~tmarjoma/puula.htm#Kalat_ja_kalastus, ladattu 25.3.2015
34
1999-2014.
Lähde:
Kuva 25. Vastakuoriutuneiden siianpoikasten tiheys (kpl/ha) vuosina
http://users.jyu.fi/~tmarjoma/puula.htm#Kalat_ja_kalastus, ladattu 25.3.2015
1999-2014.
Lähde:
Vaelluskalat
Suunnittelualueella esiintyvistä kalalajeista vaelluskaloiksi voidaan lukea taimen, järvilohi,
ankerias, siika ja nieriä. Varsinaisiksi vaelluskaloiksi ei ehkä kuitenkaan ole tarpeellista lukea
nieriää ja ankeriasta, koska vaelluksen ei voida katsoa olevan lajin varsinaisen vaellusmuodon kaltaista. Siian vaellustaipumuksesta ja virtakutuisuudesta ei ole varmaa tutkittua tietoa, mutta sitä voi silti alueella tapahtua. Perimäselvityksen alustavien tulosten mukaan
Läsäkoskesta pyydetyt näytesiiat poikkesivat huomattavasti Puulan pääaltaiden näytekaloista ja yleisemminkin Kymijoen vesistön muista siikanäytteistä (Dos. Timo J. Marjomäki,
kirjallinen tiedonanto). Taimen ja järvilohi vaeltavat lajinomaisesti alueen vesissä, ja näiden
lajien voidaankin katsoa olevan alueen tärkeimmät vaelluskalat.
Taimen on Puulan alueen alkuperäinen vaelluskalalaji, jonka kannan tilaa suunnittelualueella on tutkittu muun muassa koekalastuksilla, kalamerkinnöillä, kutupesäinventoinneilla ja
vaelluspoikaspyydyksellä. Historiatietoja Puulan taimenesta on saatavilla vuosisadan alusta
muun muassa T.H. Järven tutkimuksista. Taimen esiintyy useissa suunnittelualueen vesissä
istutettuna, mutta myös luonnontuotantoa on havaittu monin paikoin. Luonnontilaisten
taimenkantojen tilaa voidaan luonnehtia suunnittelualueella yleisesti erittäin heikoksi,
vaikka Puula vesistönä on taimenelle erinomainen, ja kasvunopeus on nopea (kuva 26).
35
Kuva 26. Taimenen kasvu Puulalla suomunäytteiden ja merkintätutkimuksien perusteella. Kuva: Rajala &
Hentinen (2014).
Puulan merkittävin taimenen lisääntymisalue ja poikastuotantoalue on Läsäkoski. Vuosittaiset poikastiheydet Läsäkosken koealoilla (8 kpl) vuosina 2009 – 2013 ovat vaihdelleet 1 –
19 kpl/100 m2, ja vuosittainen taimenen kutupesien lukumäärä 15 – 77 pesän välillä vuosina 2009 – 2014 (kuva 27). Läsäkosken vaelluspoikastuotannon arvioidaan todennäköisesti
olevan kohteen tuotantokykyyn nähden pieni, enintään pari sataa poikasta vuosittain (Syrjänen ym. 2014). Läsäkosken ohella luontaista lisääntymistä on havaittu muun muassa Korpikoskessa, Kurenjoessa, Hännilänjoessa ja Tamaranjoessa. Poikastiheydet ja vaelluspoikastuotanto ovat jääneet kuitenkin näissä virtavesissä pieniksi.
100
77
80
60
40
41
50
32
29
15
20
0
2009
2010
2011
2012
2013
2014
Kuva 27. Läsäkosken keski- ja alakoskien kutupesien lukumäärä vuosien 2009 – 2014 välillä. (Syrjänen,
kirjallinen tiedonanto, Sivonen ym. 2014).
Puulan ja Läsäkosken taimenesta tehtyjen tutkimuksien mukaan taimenkannan tilassa ja
lajin ominaisuuksissa on tapahtunut muutoksia viimeisen sadan vuoden aikana (Järvi 1936,
Sivonen ym. 2014). Vuosisadan alun nykyhetkeä luonnontilaisempaa aikakautta voidaan
taimenen osalta kuvailla ”järvivaeltajien aikakaudeksi”, jolloin Läsäkoskessa esiintyi järviva36
elluksen tehneitä suuria yksilöitä. Järvivaeltajien lukumäärä on nykyään potentiaaliin nähden erittäin pieni. Esimerkiksi Läsäkosken kutupesien koon perusteella suurin osa kutukaloista on todennäköisesti paikallisia yksilöitä (Sivonen ym. 2014).
Järvilohi esiintyy Puulan alueella istutuslajina. Istutetut määrät ovat vaihdelleet vuosittain
8000 – 13 000 välillä. Istutukset tehdään nykyään pääsääntöisesti viivästytettynä istutettuna siten, että kaloja ruokitaan verkkokassissa toukokuun alusta vapautushetkeen asti, jolloin vesi on lämmennyt noin 10 – 12 asteiseksi. Viivästetyllä istutuksella pyritään häivyttämään kalojen vaellusviettiä ja kohdistamaan istutusten tuottoa Puulaveden alueelle.
Istutetun järvilohen käyttäytymistä ja kasvua on tutkittu muun muassa suomunäytteistä ja
kalamerkinnöillä. Puulan järvilohi kasvaa nopeasti ja voi vaeltaa istutusalueiltaan jopa lähes
200 km päähän (kuva 28).
Sähkökoekalastustuloksien mukaan järvilohi on 2010-luvulla onnistunut lisääntymään Läsäkoskessa mahdollisesti jo vuonna 2012. Vuoden 2014 sähkökoekalastuksissa saaliiksi saatiin kaksi järvilohen 0-vuotiasta ja yksi arviolta 2-vuotias poikanen (Hentinen, suullinen
tiedonanto). Lisääntymiseen tulee kiinnittää erityistä huomiota, koska uhanalaiseksi luokitellun taimenen lisääntyminen saattaa kärsiä voimistuvasta lohen lisääntymisestä tai lajien
välisistä risteymistä. Järvilohen lisääntyminen ei ole yhteisesti hyväksyttyjen tavoitteden
mukaista, eikä lajin suojelusta vuoksen alueen ulkopuolisissa vesissä ole kansallista linjausta. Näin ollen lisääntymisen voidaan katsoa olevan ei-toivottavaa.
Kuva 28. Järvilohen kasvunopeus suomunäytteiden ja merkintätutkimuksien mukaan (Rajala & Hentinen
2014).
37
4.4.3.3. Kuha
Suunnittelualueen kuhakantoja on tutkittu jokseenkin vähän. Tutkimuksia löytyy kuitenkin
muun muassa kasvusta ja elohopeapitoisuuksista (Keskinen ym. 1999, Alaja ym. 2004). Karuissa vesissä, kuten Puulan keskiosissa kuha kasvaa yleensä hitaammin, kuin tummissa ja
rehevissä vesissä. Puulaveden kuhan kasvua on arvioitu muun muassa suomunäytteistä.
Puulavedellä kuha saavuttaa sukukypsyyden noin 6-vuotiaana, jolloin kalalle on kertynyt
pituutta noin 50 cm (kuva 29).
Yleisesti Puulan pääaltaan kuhakannat olivat runsaat vielä 1950-luvulle saakka, jonka jälkeen kannat heikentyivät. Paikoin kuhakannat Mäntyharjunreitillä ja Puulaveden alueella
ovat kuitenkin vahvistuneet istutusten ja luontaisen lisääntymisen myötä (Rajala & Hentinen 2014). Suunnittelualueen osakaskuntien edustajat arvioivat kuhakantojen tilan useimmin heikoksi tai kohtalaiseksi Puulan eri osa-alueissa (taulukko 9). Ainoastaan yksi osakaskuntien edustaja arvioi Vahvajärven kuhakannan olevan runsas. Joitain suurempia
tummavetisempiä järviä pidetään kuitenkin yleisesti suhteellisen hyvinä kuhajärvinä. Näitä
järviä ovat muun muassa mallos ja synsiä.
Suunnittelualueen vesiin istutetaan kuhaa jokseenkin runsaasti (ks. 6.5.4. Istutukset). Kuhaistutukset tukevat luontaisesti lisääntyviä kantoja sekä tuottavat saaliskaloja sekä vapaaajan että ammattikalastajille. Kaikkiaan Puulan kalastusalueen vapaa-ajankalastajien kuhasaaliin arvioitiin vuonna 2009 olevan noin 20 tuhatta kiloa (Seppänen ym. 2011).
Kuva 29. Kuhan kasvu suomunäytteiden perusteella (Rajala & Hentinen 2014).
38
4.4.3.4. Kalojen elohopeapitoisuudet
Suomen kalojen raskasmetallipitoisuuksista löytyy runsaimmin tietoa elohopean osalta.
Vesistöissä metallinen elohopea hapettuu metyylielohopeaksi, joka rikastuu tehokkaasti
ravintoketjussa. Tämä tarkoittaa sitä, että ravintoketjun ylimmällä tasolla olevilla petokaloilla elohopean rikastuminen lihaskudoksiin on voimakkaampaa kuin esimerkiksi särkikaloilla tai muikulla. Suomessa kaupan pidettävän kalan elohopeapitoisuus ei saa ylittää rajaa
0,5 mg/kg. Tästä poikkeuksen muodostaa hauki, jonka lihaskudoksen elohopeapitoisuuden
tulee olla <1 mg/kg tuorepainona.
Vesistöihin elohopea päätyy suoraan laskeumana ja valuma-alueelta huuhtoutuneena. Valuma-alueen erityispiirteet ja maankäyttö vaikuttavat vastaanottavaan vesistöön huuhtoutuvan elohopean määrään. Suurissa vesimassoissa elohopean laimeneminen on tehokkaampaa kuin lammissa tai pienissä järvissä. Korkeita elohopeapitoisuuksia saatetaan havaita
vesistössä erityisesti silloin, kun valuma-alueen pinta-ala on suuri suhteessa vastaanottavan
vesistön tilavuuteen. Humusjärvissä korkean elohopeapitoisuuden todennäköisyys on suurempi kuin kirkasvetisissä järvissä.
Kalojen elohopeapitoisuudet vaihtelevat luonnollisista syistä johtuen sekä lajien välillä että
lajinsisäisesti. Useilla lajeilla lihaskudoksen elohopeapitoisuuden kalan koon (sekä iän) välillä havaitaan selvä positiivinen riippuvuussuhde. Kookkailla ja vanhoilla petokaloilla todennäköisyys korkeaan elohopeapitoisuuteen on suurempi kuin pienemmillä saman lajin yksilöillä.
Puulaveden ahvenen elohopeapitoisuus on alhainen ja on tyypillinen niukkaravinteiselle
suurjärvelle (kuva 30). KERTY-rekisteristä saatujen tietojen perusteella Partinsaaren läheisyydestä v. 2012 pyydettyjen ahvenien elohopeapitoisuudet olivat enimmilläänkin alle 0,2
mg/kg. Synsiällä ahvenen elohopeapitoisuus oli erityisesti v. 2011 aineistossa selvästi korkeampi kuin Puulavedellä, mutta v. 2013 aineistossa ero oli enää hyvin pieni. Synsiällä vuosien väliset erot johtuivat ilmeisesti pyyntialueiden vaihtumisesta.
Hauen elohopeapitoisuuksista löydettiin nykyhetken tilannetta kuvaavaa tietoa ainoastaan
Puulan Siikavedeltä, jossa seuranta liittyy turvetuotannon velvoitetarkkailuun (kuva 31).
Siikavedenkään tulokset eivät ole yleistettävissä koko vesistön alueelle, koska näytekalat on
pyydetty molempina vuosina Kälkäjoen suualueen läheisyydestä. Vuosina 2009-2013 Siikaveden haukinäytteiden keskimääräinen elohopeapitoisuus oli 0,68-0,7 mg/kg. Noin viidenneksellä näytekaloista elohopeapitoisuus ylitti kauppakelpoisuusrajan 1 mg/kg.
Kuhan elohopeapitoisuutta Etelä-Savon järvissä selvitettiin laajemmin 2000-luvun alussa
(Alaja ym. 2004). Puulavesi oli tutkituista 12 järvestä 4. ”puhtain” kuhan elohopeapitoisuudella mitattuna (kuva 32). Suurin havaittu pitoisuus oli ainoastaan 0,28 mg/kg keskiarvon
ollessa n. 0,22 mg/kg (näytekalojen keskimääräinen pituus 435 mm ja massa 844 g). Tutkimuksessa ei ollut mukana muita suunnittelualueella sijaitsevia järviä.
39
AHVEN
AHVENEN LIHAKSEN ELOHOPEAPITOISUUS (MG/KG)
0,35
0,3
0,25
0,2
PUULA, PARTINSAARI, 2012
SYNSIÄ, 2011
0,15
SYNSIÄ, HAAHKALANSELKÄ , 2013
0,1
0,05
0
0
50
100
K ALAN MASSA (G)
150
200
Kuva 30. Puulaveden ja Synsiän ahvenen lihaksen elohopeapitoisuuksia (mg/kg tuorepainona) massaltaan
(g) eri kokoisilla yksilöillä. Lähde: KERTY-rekisteri, ladattu 31.3.2015.
HAUKI
HAUEN LIHAKSEN ELOHOPEAPITOISUUS (MG/KG)
1,4
1,2
1
KORPIJÄRVI, MYLLYLAHTI 1981
0,8
VERIJÄRVI, 1981
PUULA , PIENI-LEHTINEN, 1981
PUULA VUOJASELKÄ, 1968
0,6
PUULA , KARTTUUNSELKÄ , 1971
SIIKAVESI, POHJOISOSA , 2009
0,4
SIIKAVESI, POHJOISOSA , 2013
0,2
0
0
200
400
600
800
1000
K ALAN MASSA (G)
1200
1400
1600
Kuva 31. Korpijärven, Verijärven, Puulaveden ja Siikaveden hauen lihaksen elohopeapitoisuuksia (mg/kg
tuorep.) massaltaan (g) eri kokoisilla yksilöillä. Lähde: KERTY-rekisteri, ladattu 31.3.2015 ja Siikavesi
2009-2013 (Alaja 2014).
40
Kuva 32. Puulaveden kuhan lihaksen elohopeapitoisuuksia (mg/kg tuorep.) massaltaan (g) eri kokoisilla
yksilöillä. Lähde: Alaja ym. 2004.
5. VESIALUEIDEN OMISTUS
Puulan kalastusalue on jaettu kalakantojen hoitamisen, kalastuksen järjestämisen ja osakaskuntien välisen yhteistyön suhteen viiteen osa-alueeseen. Kolmella alueella huomattava osa
osakaskunnista on yhtynyt yhdeksi osakaskunnaksi. Näille alueille on laadittu kalataloudellinen käyttö- ja hoitosuunnitelma vuonna 2014 (Itä-Puulan - Korpijärven, Länsi-Puulan ja
Hirvensalmen osakaskunnan khs). Metsähallituksella ei ole enää yhtään vesialuetta Puulan
alueella, vaan se on osakkaana alueen osakaskunnissa (Metsähallitus 2014).
Keski-Puulan alue on kalakantojen hoidon ja kalastuksen kannalta Puulan merkittävintä
aluetta. Huomattava osa suurten lohikalojen istutuksista ja kalastuksesta sekä muikun kaupallisesta kalastuksesta on keskittynyt tälle alueelle. Alueella toimii tällä hetkellä 24 osakaskuntaa, joista osa on varsin suuria. Osakaskunnat sekä niiden vesialueiden sijainti ja koko
on esitetty liitteessä 7 (kartta). Alueella toimii Puulan viehekalastusalue, joka on useiden
osakaskuntien muodostama yhteislupa-alue (Hentinen 2014).
Pohjois-Puulan alue koostuu 26 osakaskunnasta. Merkittävimmät näistä ovat UkonniemiVäisälän, Malloksen ja Vanhamäen osakaskunnat. Osakaskunnat sekä niiden vesialueiden
sijainti ja koko on esitetty liitteessä 7 (kartta).
41
Itä-Puulan alue koostui aiemmin 33 eri osakaskunnan vesialueista. Osakaskunnista noin
puolet ei ollut järjestäytynyt tai toiminta oli hiipunut viimeisten vuosien aikana. Joukossa
oli myös toimivia osakaskuntia ja vuonna 1971 perustettu neljän osakaskunnan yhteinen
kalastuslupa-alue, jota hallinnoi Heposelän hoitokunta. Osakaskuntien yhteistoiminnan
käynnistämiseksi ja kalastuslupa-alueen perustamiseksi sekä omistuksen yhtenäistämiseksi
käynnistetyt neuvottelut osakaskuntien ja Puulan kalastusalueen välillä johtivat siihen, että
30 osakaskuntaa yhdisti vuonna 2013 alueensa muodostaen noin 6 000 ha uuden Itä-Puulan
- Korpijärven osakaskunnan (Itä-Puulan - Korpijärven khs 2014). Yhdistymisen ulkopuolelle
jäi siis vain kolme osakaskuntaa. Osakaskunnat sekä niiden vesialueiden sijainti ja koko on
esitetty liitteessä 7 (kartta).
Länsi-Puulan alueen noin 4000 ha vesialueen omistus jakautui vielä vuonna 2013 yhteensä 40 eri osakaskunnan pirstaleiseksi alueeksi. Osakaskunnista yli puolet ei ollut järjestäytynyt tai toiminta oli hiipunut viimeisten vuosien aikana. Joukossa oli myös yksityisiä vesiä.
Osakaskuntien yhteistoiminnan käynnistämiseksi ja kalastuslupa-alueen perustamiseksi
sekä omistuksen yhtenäistämiseksi käynnistettiin neuvottelut osakaskuntien ja Puulan kalastusalueen kanssa. Osakaskuntien myönteinen suhtautuminen asiaan johti siihen, että 31
osakaskuntaa yhdisti alueensa muodostaen 2300 ha uuden Länsi-Puulan osakaskunnan
(Länsi-Puulan khs 2014). Yhdistymisen ulkopuolelle jäi kuitenkin vielä useita osakaskuntia,
jakokuntia ja yksityisiä vesiä. Osakaskunnat sekä niiden vesialueiden sijainti ja koko on esitetty liitteessä 7 (kartta).
Etelä-Puulan alueen (Ryökäsvesi-Liekune-Vahvajärvi) noin 7000 ha vesialueen omistus
jakautui vielä vuonna 2013 yhteensä 30 eri osakaskunnan pirstaleiseksi alueeksi. Osakaskunnista osa ei ollut järjestäytynyt tai toiminta oli hiipunut viimeisten vuosien aikana. Alueella on toiminut pitkään Ryökäsvesi-Liekuneen yhteislupa-alue. Osakaskuntien yhteistoiminnan käynnistämiseksi, kalastuslupa-alueen perustamiseksi ja omistuksen yhtenäistämiseksi käynnistettiin neuvottelut osakaskuntien ja Puulan kalastusalueen kanssa. Neuvottelut johtivat siihen, että 20 osakaskuntaa yhdisti alueensa muodostaen uuden noin 6200 ha
Hirvensalmen osakaskunnan. Osa osakaskunnan vesistä ulottuu Mäntyharjun kalastusalueen puolelle (Hirvensalmen khs 2014). Suurin osa yhdistymisen ulkopuolelle jääneistä vesialueista oli Vahvamäen ja Hurrilan osakaskuntien alueita. Osakaskunnat sekä niiden vesialueiden sijainti ja koko on esitetty liitteessä 7 (kartta).
Työtä vesialueiden omistuksen yhdistämiseksi Puulalla jatketaan. Tavoitteena on, että Puulan kalastusalueella olisi tulevaisuudessa vain viisi osakaskuntaa. Se helpottaisi huomattavasti kalavesien hoitoa, kalastusta ja kalastuksen säätelyä. Puulan itä-, länsi- ja eteläosan
kohdalla tämä merkitsee neuvotteluiden jatkamista niiden osakaskuntien kanssa, jotka jäivät osakaskuntia muodostettaessa niiden ulkopuolelle. Keski- ja Pohjois-Puulalla neuvotteluita vesialueiden omistuksen yhtenäistämiseksi jatketaan.
42
6. VESISTÖJEN KÄYTTÖ, HOITO JA
HYÖDYNTÄMINEN NYKYHETKELLÄ
6.1 Säännöstely ja voimatalous
Samassa vedenkorkeustasossa olevia Puulaa, Liekunetta ja Ryökäsvettä säännöstellään SuurSavon Sähkö Oy:n omistaman Kissakosken voimalaitoksen padolla. Koskessa oli pitkään
kaksi voimalaitosta. Vanhempi laitos oli rakennettu kanavan pohjoisrannalle 1930-luvulla ja
uudempi kanavan etelärannalle 1940-luvulla. Vuonna 2012 Kissakoskeen valmistui uusi
voimalaitos, joka korvasi nämä molemmat vanhat voimalaitokset. Kissakosken padotuskorkeus ja säännöstelyolosuhteet säilyivät kuitenkin ennallaan. Samalla myös voimalaitoksen
ohittava kalatie uusittiin.
Nykyinen säännöstely perustuu Itä-Suomen vesioikeuden päätökseen nro 110/1964
(28.11.1964). Säännöstelyohjeen mukainen säännöstelyn ylä- ja alaraja on esitetty kuvassa
33. Jos vedenpinta nousee säännöstelyn ylärajan yläpuolelle, mutta on kuitenkin korkeuden
NN+94,70 metriä alapuolella, niin juoksutus on vähintään 34 m 3/s. Juoksutuksen määrän
vaihtelut, vedenkorkeuden ylittäessä tason NN+94,70 metriä, on esitetty säännöstelyohjeessa. Yleisesti ottaen juoksutus on kuitenkin pyritty pitämään vähintään tasolla 15 m 3/s
alapuolisen vesistön virkistyskäyttömahdollisuuksien takaamiseksi. Ranta-alueiden virkistyskäytön kannalta paras vedenkorkeuden taso Puulalla on välillä NN+94,50 - NN+94,75
metriä (Mustonen 1999).
Kuva 33. Puulan, Liekuneen ja Ryökäsveden säännöstelyn säännöstelyohjeen mukainen ylä- ja alaraja ja
niiden muutokset eri vuodenaikoina.
43
Säännöstelyn aloittaminen vuonna 1964 tasasi huomattavasti Puulan, Liekuneen ja Ryökäsveden vedenpinnan vaihteluita. Luonnontilan aikana (vuosina 1885-1963) vedenkorkeuden
vaihteluväli oli 1,87 metriä. Säännöstelyn ala- ja ylärajan välinen korkeusero on vain 0,48.
Vuosina 2000-2013 toteutunut vedenkorkeuden vaihteluväli oli 0,74 metriä. Säännöstely
vähensi vedenkorkeuden vaihteluita sekä nostamalla alhaisia vedenkorkeuksia että alentamalla tulvakorkeuksia (kuva 34). Säännöstely alkoi nykyisen kaltaisena jo 50 vuotta sitten.
Järven rantavyöhyke ja kalasto ovat jo ehtineet sopeutua tähän uuteen ”tasapainotilaan”.
Vaikka säännöstely onkin Puulan alueella tasannut vedenpinnan korkeuden vaihteluita, pitää osa avoimeen nettikyselyyn vastanneista Puulaveden käyttäjistä sitä edelleen alueella
haitallisena. Erityisen haitallisiksi vedenpinnan korkeuden vaihtelut koettiin Puulan alapuolella sijaitsevalla Vahvajärvellä. Vuosien 2000 ja 2014 välisenä aikana vedenpinnan vaihteluväli oli siellä 1.84 metriä, eli huomattavasti enemmän kuin säännöstellyllä Puulalla. Suurimmillaan vaihtelut olivat vuosina 2002 ja 2013 (noin 1.3 m) ja pienimmillään vuonna
2004 (0.50 m). Vahvajärvi ei kuulu Puulan säännöstelyn piiriin. Siksi vedenkorkeuden vaihtelut ovat siellä Puulaa suurempia, lähellä Puulan luonnontilaisia vedenkorkeuden vaihteluita.
Kuva 34. Puulan, Liekuneen ja Ryökäsveden vedenpinnan korkeuden vaihtelut (ylin, keskiarvo, alin) luonnontilassa vuosina 1885-1963 (siniset viivat) ja säännöstelyn aikana vuosina 2000-2013 (punaiset viivat).
44
Puulan alueella nykyinen vedenpinnan korkeuden vaihtelu johtuu säännöstelyä enemmän
luontaisista tekijöistä. Vahvajärvellä sen sijaan Kissakosken voimalaitoksen juoksutuksilla
saattaa ajoittain olla merkittävä vaikutus järven vedenkorkeuteen. On kuitenkin syytä muistaa, että vedenpinnan korkeudessa tapahtuvat muutokset kuuluvat osana järven luontaiseen
rytmiin ja vaihtelut voivat olla luontaisesti suuria sekä vuoden sisällä että vuosien välillä.
6.2 Asuminen ja loma-asuminen
Suunnittelualueella sijaitsevat tärkeimmät taajamat ovat Kangasniemen kirkonkylä Ruovedenselän rannalla, Hirvensalmen kirkonkylä Liekunen rannalla sekä Mikkelin kaupungin
Otavan taajama Kotalahden eteläpuolella. Suunnittelualueen asutus on valtaosin hajaasutusta. Viemäriverkoston ulkopuolella asui Puulaveden valuma-alueella noin 4300 henkilöä ja Kälkäjoen valuma-alueella noin 260 henkilöä vuonna 2013 (taulukko 10).
Puulaveden rannat ovat yksi Suomen suosituimmista mökkikohteista. Puulaveden alueella
oli kaikkiaan lähes 5900 loma-asuntoa vuoden 2013 tilastojen mukaan. Vähäjärvisellä Kälkäjoen valuma-alueella loma-asuntoja oli vain noin 200 kappaletta.
Taulukko 10. Haja-asutuksen ja loma-asuntojen määrä Puulaveden ja Kälkäjoen valuma-alueilla
vuonna 2013.
Valuma-alue
Puulaveden alue
Vahvajärven alue
Liekuneen-Ryökäsveden a.
Puulan lähialue
Hirvijärven va.
Haapajärven va.
Synsiäjärven va.
Malloksen va.
Santarajärven va.
Korpijoen va.
Kälkäjoen va.
Kälkäjoen alaosan alue
Havujoen alue
Pajupuron va.
Mustajoen va.
Yhteensä
Valuma-alueen
tunnus
Hajaasukas
Lomaasunto
14_92
14_921
14_922
14_923
14_924
14_925
14_926
14_927
14_928
14_929
14_95
14_951
14_952
14_953
14_954
lkm
4337
188
834
2192
36
123
245
210
23
486
257
37
113
9
98
4594
lkm
5865
271
717
3794
139
54
319
227
16
328
201
19
147
18
17
6066
45
6.3 Virkistyskäyttö
6.3.1 Vapaa-ajan kalastus
Suunnittelualueen vapaa-ajankalastusta – muotoja, määrää, paikkoja ja saaliita – selvitettiin
olemassa olevasta tietoaineistosta sekä muun muassa avoimella kyselyllä. Osa-alueita käsiteltäessä jako on tehty kuvan 3 mukaisesti.
6.3.1.1. Kalastajien ja kalastuksen määrä
Vapaa-ajan kalastajien lukumääriä ja kalastuksen määrää on tilastoitu suomessa muun muassa ELY-keskus- ja kalastusalueittain. Viimeisin Puulan kalastusaluekohtainen vapaaajankalastajamäärän arvio on tehty vuoden 1997 kansallisessa kyselytutkimuksessa, jolloin
Puulan kalastusalueen kalastajamääräksi arvioitiin noin 26 tuhatta henkilöä (Leinonen ym.
1998). Määrä oli tällöin 11,4 % kaikista Etelä-Savon työvoima- ja elinkeinokeskuksen alueella kalastaneista. Suunnittelualueen kalastajien osuutta Etelä-Savon kalastajamäärästä tänä
päivänä ei tunneta, mutta vuoden 1997 suhdeluvun vallitessa karkea arvio kalastajamääristä
olisi vuonna 2009 ollut koko Etelä-Savon vapaa-ajankalastajamäärästä noin 23 tuhatta, ja
vuonna 2012 noin 17 tuhatta henkilöä.
Viimeisimmän vapaa-ajankalastustilaston mukaan vuonna 2012 Etelä-Savon ELY-keskuksen
alueella kalastaneista henkilöistä suurempi osa asui muualla kuin Etelä-Savossa (RKTL
2014). Huomattava osa suunnittelualueella kalastaneista asuu näin ollen tilastojen valossa
muualla kuin Puulan alueella. Myös vuonna 2004 tehdyn viehelupa-alueen asiakaskyselyn
mukaan suurempi osa luvanlunastaneista oli mökkiläisiä tai muualta kalastamaan tulleita,
kuin rantakunnan asukkaita (Asp ym. 2006). Suunnittelualueella kalastaa lisäksi lukuisia
ulkomaalaisia kalastusmatkailijoita, joiden lukumäärästä tai kalastuksen määrästä ei ole
tarkkaa tietoa.
Pyydyspäivissä (pyyntipäivissä) mitattuna Puulan kalastusalueella kalastettiin vuonna 2009
noin 311 tuhatta päivää (Seppänen ym. 2011). Vastaava pyydyspäivien määrä vuoden 2005
kyselytutkimuksessa oli noin 456 tuhatta (Toivonen 2006). Pyydyspäivät käsittävät kyselytutkimuksissa vapaa-ajan kalastuksen, joka perustuu jokamiehenoikeuteen, läänikohtaiseen
viehekalastus- tai vesialueen omistajan viehekalastus- tai muuhun lupaan (pyydykset). Tarkimmat tiedot suunnittelualueen pyyntivälinekohtaisesta pyyntiponnistuksesta on KeskiPuulan noin 20 000 hehtaarin keskusaltaalta, jonka kotitarve- ja vapaa-ajankalastusta on
selvitetty vuosina 1999 ja 2000 (Marjomäki ym. 1999, Tyrkkö ym. 2001).Vuonna 2000 kokemiskertojen määräksi arvioitiin (nuotta, verkko, katiska, rysä, vapa) noin 96 tuhatta kertaa.
Vaikka kalastajien asuinpaikka on useammassa tapauksessa muu kuin suunnittelualue,
pyyntiponnistuksesta suurin osa koostuu todennäköisimmin paikallisten asukkaiden kalastuksesta. Tätä olettamusta tukevat avoimen kyselyn tulokset, joiden mukaan keskimääräi-
46
nen vuotuinen kalastuspäivien määrä vuosina 2013 – 2014 oli suurempi paikallisella asukkaalla kuin ulkopaikkakuntalaisella (kuva 35).
40
Kaikki
Pyyntipäivien k.a./vuosi
35
E-Savo
34
30
30
25
27
25
20
19
15
Muu Suomi
22
19
10
5
9
8 8 7
12
2
0
Onki/Pilkki
Katiska
Verkkokalastus
Uistelu
7 8 7
Vapakalastus
5
3
Perhokalastus
Kuva 35. Avoimeen kyselyyn vastanneiden pyyntipäivien vuotuinen keskiarvo pyyntimuodoittain ja asuinpaikoittain vuosien 2013 – 2014 välisenä aikana. 266 vastaajasta kalastusmuotokohtaisen pyyntipäivän
ilmoittaiden vaihteluväli 83 – 160 vastaajaa.
Suunnittelualueen merkittävimmän koskikalastuspaikan, Läsäkosken vuosittaiset kalastajamäärät ovat vaihdelleet 196 – 501 kalastajan välillä vuosien 2009-2013 aikana. Kalastajamäärien vaihteluun vaikuttavat yleisesti muun muassa kalastussäännöt ja veden lämpötila.
Kuumina kesinä valveutuneet kalastajat eivät kalasta lämpimissä vesissä kylmempien kesien
tapaan, koska kalastus vaikuttaa olennaisesti koskikalojen selviämiseen väsytyskamppailusta.
6.3.1.2. Saaliit
Avoimeen kyselyyn vastanneiden henkilöiden keskimääräinen (±keskivirhe) kokonaiskalansaalis oli noin 37±5 kg vuodessa. Keskimäärin runsaimmin vastaajat saivat muikkua (>12
kg/hlö), haukea ja ahventa (kuva 36). Saalisvastauksissa yleisimmin ilmoitettu saalislaji oli
ahven, jonka jälkeen tulivat hauki ja muikku. Taimenen keskisaalis oli melko alhainen, joskin noin neljäsosa vastanneista sai sitä kuitenkin saaliiksi. Avoimessa kyselyssä saalis pyydettiin ilmoittamaan ainoastaan kolmen tärkeimmän lajin osalta, joten tulokset painottivat
jossakin määrin yleisimpien kalalajien saalista.
”Suomi kalastaa” -kalastustiedusteluiden perusteella Puulan kalastusalueen vapaaajankalastuksen kokonaissaalis oli vuosina 2001 ja 2009 arviolta 274-284 tonnia, josta muikun osuus oli 84-110 tonnia (taulukko 11). Avoimen kyselyn pohjalta suunnittelualueen
kokonaissaalista ei voitu arvioida vertailukelpoisesti aiempiin tutkimuksiin nähden, mutta
47
siitä voitiin kuitenkin muodostaa karkea arvio avoimeen kyselyyn vastanneiden keskisaaliin
ja aiemmista tutkimuksista johdettujen kalastajamääräarvioiden perusteella (ks. ed. luku).
Edellä mainittuja tietoja hyödyntäen vuoden 2014 kokonaissaalis näyttäisi olleen yli kaksinkertainen Suomi kalastaa –tutkimusten arvioihin nähden. Koska ero oli varsin suuri, on syytä epäillä etteivät avoimeen kyselyyn vastanneet edustaneet todellista kalastajien perusjoukkoa, vaan mahdollisesti ”aktiivisempaa” osaa siitä. Epävarmuustekijät huomioiden
näyttäisi kuitenkin todennäköiseltä, että Puulan kokonaissaalis ei ole ainakaan laskenut
muutaman viimeisen vuoden aikana.
Suunnittelualueen ainoa merkittävä koskikalastuspaikka on Läsäkoski, ja alueen merkittävin saaliskala on taimen. Läsäkosken kalastus on ekologisesti kestävää pyydä ja päästä kalastusta, jossa kala pyritään vapauttamaan lyhyen väsytyksen jälkeen vahingoittumattomana takaisin veteen. Tämä tarkoittaa sitä, että saalistilastoissa esiintyy useampaan kertaan
pyydettyjä yksilöitä.
15
70
60
% ilmoitti saaliin
50
10
40
30
5
20
% vastaajista ilmoitti lajin saaliin
Vastaajan keskisaalis (kg/vuosi)
Keskisaalis (kg±s.e.)
10
0
0
Muikku Hauki
Ahven Lahna
Kuha Taimen Järvilohi Särki
Made
Säyne
Siika Kirjolohi Nieriä
Kuva 36. Avoimeen kyselyyn vastanneiden henkilöiden keskimääräinen vuosisaalis (kg±keskivirhe) suunnittelualueelta vuosina 2013-2014. Kyselyssä pyydettiin ilmoittamaan saalis kolmen tärkeimmän lajin
osalta. Vastauksia 194 kpl.
Taulukko 11. Puulan kalastusalueen (vasen) ja Etelä- Savon (oikea) vapaa-ajan kalastajien lajisaalis
(tonnia) vuosina 2001 ja 2009 (Toivonen ym. 2003, Seppänen ym. 2011). Rapusaalis x 1000 kpl.
*Vuoden 2009 arvioon sisältyy täplärapu.
Vuosi
Ahven
Hauki
Kuha
Lahna
Särki
2001
86 822 59 754 -
2009
60 649 80 798 20 196 26 384 14 217
95 19 214 -
48
Muikku
Siika
Taimen
271 110 615 - 94 84 381 - 79 -
Lohi
Rapu
30 -
34
-
72
58 -
52
-
*193
Läsäkosken saalispalautteita on menneinä vuosina kerätty kalastuksen järjestäjän toimesta.
Saalispalautteen antaminen on kalastussääntöjen mukaan nykyäänkin pakollista. Palautteiden mukaan vapakalastajien vuosittaisen taimensaaliin vaihteluväli vuosien 2009 – 2013
aikana on ollut 390 – 982/kalaa. Saalistilastoissa ei ole loppusyksyisin esiintynyt suuria
määriä isoja (yli 60 cm) vaeltavia taimenia, mikä käytännössä viittaa vaellustaimenen heikkoon tilaan.
6.3.1.3. Kalastuspaikat
Vapaa-ajan kalastajat valitsevat Puulalla kalastuspaikkansa lukuisten tekijöiden vaikutuksesta. Uistelijoiden suosiossa ovat Keski-Puulan selkävedet ja perhokalastajilla Läsäkoski.
Satunnaisesti kalastava mökkiläinen valinnee kalapaikkansa mökin lähivesiltä. Yhtä ainoaa
kaavaa kalastuspaikan valinnalle ei siis ole, mutta valintoihin vaikuttavia tekijöitä voidaan
selvittää esimerkiksi kalastustiedustelulla, kyselytutkimuksilla ja lupamäärien myynnin seurannalla.
Aiemmin Puulan alueen vapaa-ajankalastajien mieltymyksiä kalapaikoista ja saaliista on selvitetty muun muassa viehelupa-alueen suljetussa asiakaskyselyssä (Asp ym. 2006). Kyselyn
mukaan viehelupa-alueen luvalla kalastettiin eniten suurilla selillä, kuten Simpiänselällä ja
Karttuunselällä. Samankaltaisia tuloksia saatiin myös avoimessa kyselyssä, jossa eniten
mainintoja sai Keski-Puula ja sen selät, kuten Simpiänselkä ja Karttuunselkä sekä Itä-Puula
(Vuojaselkä, Korpijärvi, Pääskynselkä) (kuva 37). Keski-Puula säilytti valta-aseman pääasiallisena kalapaikkana, vaikka selittävänä muuttujana käytti asuinpaikkaa. Etelä-Savossa asuvan vastaajan (n=82) pääasiallisimmat kalastuspaikat olivat Keski-Puulan lisäksi PohjoisPuula. Etelä-Savon ulkopuolella asuvan vastaajan (n=123) pääasiallisimmat kalastuspaikat
olivat Keski-Puula ja Läsäkoski. Läsäkosken suosiota selittänee se, että se on suunnittelualueen ainoa merkittävä koskikalastuspaikka.
Keski-Puula
Itä-Puula
Pohjois-Puula
47,3 %
19,5 %
Länsi-Puula
15,1 %
Etelä-Puula
14,1 %
Läsäkoski
9,3 %
12,2 %
Kuva 37. Avoimeen kyselyyn vastanneiden pääasialliset kalapaikat Puulan alueella vuosian 2013 – 2014.
(n=205, kalastaja voinut kalastaa useammalla kuin yhdellä alueella).
6.3.1.4. Vapaa-ajan kalastusmuodot
Kalastuksen järjestäjän on tärkeää selvittää, millä kalastusmuodoilla kalastusalueella kalastetaan, ja kuinka paljon. Yleissuunnitelmaa varten toteutetussa avoimessa kyselyssä tiedusteltiin vastaajan pääasiallisia kalastusmuotoja Puulan alueella vuosina 2013 – 2014. Kysymyksellä ei pyritty selvittämään vastaajan kalastusmuodolla tapahtuvaa kalastusmäärää,
vaan vastaajan taipumusta käyttää tiettyä pyydystä. Noin puolet vapaa-ajankalastusta Puu49
lan alueella harrastaneista vastaajista, jotka ilmoittivat pääasiallisimmat pyydyksensä
(n=223), käyttivät jotakin seuraavaa kalastusmuotoa: Onki/pilkki, katiska, verkko, uistelu
tai heittokalastus (kuva 38).
Onki/Pilkki
54%
Katiska
Verkko
40%
Uistelu
Vapa-/heitto
46%
Perho
53%
Rantarysä
Iso-rysä
47%
Muu
15%
Kuva 38. Avoimeen kyselyyn vastanneiden pääasiallisimmat pyydykset Puulan alueella vuosina 2013 –
2014. (n=223, % kertoo osuuden vastaajista, jotka ovat maininneet kyseisen pyyntimuodon pääasialliseksi
pyydyksekseen).
Huomioitavaa on, että vastaajan pääasiallinen kalastusmuoto ja toteutunut pyynnin määrä
tietyllä pyyntitavalla eroavat toisistaan. Pyyntipäivissä laskettuna vastaajien suosituimmat
pyyntitavat vuosina 2013 – 2014 olivat verkkokalastus ja katiskapyynti (kuva 35). Vuotuinen pyyntipäivien keskiarvo Etelä-Savon asukkaalla oli kalastusmuodosta riippumatta sama
tai suurempi, kuin muualla asuvilla. Kuvasta 35 puuttuvat rantarysä, isorysä ja ”muu” kalastusmuoto (koukkukalastus), joita harjoitti pelkästään muutama Etelä-Savossa asuva vastaaja. Pyyntipäivä tarkoittaa päivää, jolloin tietyllä kalastusmuodolla on kalastettu.
Käytetyimpien verkkotyyppien osuutta kokonaisverkkokalastuksesta on edellisen kerran
selvitetty vuonna 2001. Tällöin Puulan keskusaltaalla (ns. Keski-Puula) kokemiskerroista
laskettuna muikkuverkkojen osuus oli 41 % ja muiden harvojen verkkojen osuus 59 %
(Heikkilä ym. 2001). Avoimessa kyselyssä käytetyimpien solmuvälien osuutta ei selvitetty
pyyntiponnistustiedoista, vaan kysymällä mieltymyksistä. Tulosten mukaan suunnittelualueen verkkokalastajien 1. tärkein verkko oli 47 % vastaajista (n=123) muikkuverkko ja 53 %
harva verkko (kuva 39). Tulokset tukevat näin ollen arviota, että Puulan alueella karkeasti
noin puolet verkkokalastuksesta tapahtuu muikkuverkoilla ja puolet harvemmilla verkoilla.
Tuloksia ei voida ulottaa koskemaan jokaista vesistöä, koska esimerkiksi muikuttomissa
vesissä harvojen verkkojen osuus on huomattavasti suurempi.
Käytetyissä solmuväleistä suunnittelualueen eri osa-alueiden välillä ei ollut merkittäviä eroja
koko aineistoon verrattuna. Itä-, Pohjois- ja Länsi-Puulalla muikkuverkkojen osuus muista
verkoista oli kuitenkin pienempi, kuin Keski-Puulalla ja Etelä-Puulalla. Etelä-Savossa asuva
vastaaja käytti vuosien 2013 – 2014 aikana suhteellisesti enemmän harvempaa verkkoa (55
– 65 mm), kuin muualla suomessa asuva. Muualla suomessa asuvan tärkein verkko oli useammin muikkuverkko ja 45 – 54 mm, kuin Etelä-Savon asukkaalla.
50
90
80
70
Ääniä
60
1. Tärkein
2. Tärkein
3. Tärkein
6
15
50
6
40
30
19
11
58
20
18
10
13
7
15
15
22
20
45-54 mm
56-64 mm
6
0
"Muikkuverkko"
25-44 mm
14
7
6
3
65-85 mm
Yli 85 mm
Kuva 39. Avoimen kyselyn vastaajien tärkeimmät solmuvälit Puulan alueella vuosina 2013 – 2014. (Vastaajia n=106, 18 % vastaajista ei osannut arvottaa tärkeimpiä solmuvälejä - ts. sama tärkeys useammalla
solmuvälillä.)
Kyselyssä vesienkäyttäjiltä tiedusteltiin myös keskimääräistä kerralla käytössä ollutta ja
uisteluvapojen määrää (taulukko 12). Tyypillisin (moodi) yhdellä kerralla käytössä olleiden
verkkojen ja uisteluvapojen määrä erosi hieman keskiarvosta.
Taulukko 12. Avoimeen kyselyyn vastanneiden (n) keskimääräinen (K.a.) ja tyypillisin (Moodi) kerralla käytössä ollut verkko- ja uisteluvapojen määrä suunnittelualueella vuosien 2013 – 2014 aikana.
Kaikki
K.a. Mo
Verkko (lukumäärä)
Uistelu (vapamäärä)
4
6
2
10
E-Savo
n K.a. Mo
100
134
4
5
4
10
n
51
53
Muu Suomi
K.a. Mo
n
3
6
3
10
49
81
6.3.1.5. Halutuimmat saalislajit
Vapaa-ajankalastajien tavoitelluimpia saalislajeja Puulan viehelupa-alueella, eli pääosin Keski-Puulan alueella tiedusteltiin vuonna 2004 luvan lunastaneilta (Asp ym. 2006). Tavoitelluimmista saalislajeista selvimmin esiin nousivat taimen ja järvilohi (kuva 40). Kolmanneksi
ja neljänneksi tärkeimmät saalislajit olivat kuha ja nieriä. Tuloksia selittää luultavimmin se,
että suuri osa vieheluvan lunastaneista kalastajista oli uistelijoita.
51
Kuva 40. Vuonna 2004 viehelupa-alueen luvanlunastaneiden mieluisimmat saalislajit (Asp ym. 2006).
Avoimessa kyselyssä Puulan alueen vesienkäyttäjiltä tiedusteltiin tavoitelluimpia saalislajeja
suunnittelualueella vuosien 2013-2014 aikana. Avoimen kyselyn vastaajajoukko oli värikäs,
eikä mikään kalastajaryhmä noussut erityisen voimakkaasti esille. Tavoitelluimmista lajeista
tasaisen kärjen jakoivat ahven, järvilohi, muikku, taimen ja kuha (kuva 41).
Vastanneista vapaa-ajankalastajista 50 % ei kyennyt (tai ei halunnut) selvästikään valita
tärkeimpiä lajeja, jolloin usean lajin kohdalle saatettiin merkitä sama tärkeys. Valinnan vaikeutta saattoi osin selittää web-kyselyn esitystapa ja rakenne. On myös mahdollista, että
kalastaja ei pohtinut asiaa todellisen arvottamisen näkökulmasta, vaan oman pyyntiponnistuksen jakautumisen näkökulmasta (yhtä paljon kalastusta eri lajeilla). Näistä syistä johtuen
on hyvä tarkastella myös sen vastaajaryhmän osuutta, joka todella arvotti lajeja, ja merkitsi
ainoastaan yhden tärkeyden yhdelle lajille (kuva 41).
1. Tärkein
% vastauksista/tärkeys
60%
2. Tärkein
50%
3. Tärkein
40%
30%
20%
10%
0%
Ahven JärvilohiMuikku Taimen Kuha
Hauki Siika
Made Nieriä Harjus Lahna Säyne KirjolohiSärki
Kuore
Kuva 41. Vapaa-ajankalastajien tavoitelluimmat saalislajit Puulan alueella vuosina 2013 -2014. Vasen
pylväs kuvaa kaikkien vastauksien osuutta (vastaajat n=219). Oikea pylväs kuvaa vastauksien osuutta
(vastaajat n=109), jossa vastaaja on arvottanut yhden lajin yhdellä tärkeydellä.
52
Tarkasteltaessa vain niitä vastauksia, jotka sisälsivät yhden tärkeyden yhden lajin kohdalla,
tärkeimmiksi lajeiksi nousivat taimen ja järvilohi. Muikulla ja ahvenella oli lähes sama tärkeys. Mielenkiintoinen havainto oli nieriän ja harjuksen arvottaminen jokseenkin merkityksettömäksi sekä kaikkien vastaajien että ”todellisten arvottajien” keskuudessa. Kalastusalueen onkin järkevää pohtia erityisesti harjuksen istuttamisesta luopumista. Nieriään on
istutettu vain vähäisiä määriä, jolloin laji ei odotetusti lukeudu tärkeimpien lajien joukossa.
Kalalajien arvottamisen tarkastelussa selittävinä tekijöinä käytettiin myös vastaajan asuinpaikkaa (maakunta) ja pääasiallista kalapaikkaa (Puulan osa-alue). Etelä-Savossa asuva vastaaja arvotti odotetusti muikun tärkeimmäksi saalislajiksi, kun taas muualla suomessa asuva
arvotti taimenen ja järvilohen muikkua tärkeämmäksi. Keski-Puulalla muikku ja järvilohi
olivat tavoitelluimpia lajeja, kun taas Itä- ja Länsi-Puulalla tavoitelluimmat lajit olivat kuha
ja ahven.
6.3.2 Muu virkistyskäyttö ja palveluvarustus
Puulan vesistömatkailun merkittävimmät vetovoimatekijät ovat rauhallisuus ja hiljaisuus
väen vähäisyys), puhtaus (veden ja ilman hyvä laatu) sekä järvien laajuus ja suuruus (avaruus). Alue onkin paikallisille ja vapaa-ajan asukkaille erittäin merkittävä virkistyskohde.
Puulan alueen merkittävimmät kävijäryhmät ovat vuokramökeiltä ja loma-asunnoilta veneilemään lähtevät lomalaiset, omalla veneellä liikkuvat virkistysuistelijat, melojat sekä matkailuyritysten asiakkaat, joista suuri osa on venäläisiä (Metsähallitus 2014). Suunnitteilla on
mm. päivämatkoille soveltuvien veneiden (7-8 m) vuokraus sekä venereittipakettien ja kalastusmatkailutuotteiden kehittäminen (Nylander 2013). Kesäisin Puulan vesiliikenne vilkastuu huomattavasti. Järvi on kuitenkin erittäin karikkoinen ja kivinen. Siksi siellä on suositeltavaa liikkua vain merkittyjä reittejä pitkin.
Rannoilla ja saarissa on vakituista asutusta sekä tuhansia vapaa-ajanasuntoja, joista suuri
osa on ympärivuotisessa käytössä. Lisäksi mökkejä ja loma-asuntoja vuokraa noin 40 yrittäjää ja yksityishenkilöä. Alueen suurin majoitusyritys on Satulinna Hirvensalmella (75 vuodepaikkaa). Ohjelmapalveluita, mm. kalastusta ja maisemaristeilyjä sekä välinevuokrausta
(kajakit, kanootit, uisteluveneet) tarjoaa ainakin 12 yrittäjää. Virkistyskäytön ja matkailun
merkittäviä toimijoita alueella ovat vireät kyläyhdistykset, jotka pitävät toiminnallaan yllä ja
kehittävät matkailun paikallisia voimavaroja; kulttuuria, maisemaa ja rakenteita. Kyläyhdistykset järjestävät Puulan alueella monipuolisia tapahtumia, jotka palvelevat paikallisten
asukkaiden lisäksi myös kesäasukkaita, matkailijoita ja yritysten asiakkaita (Nylander 2013).
Näihin lähiseudun tapahtumiin saavutaan usein vesitse.
Puulalla on useita veneilyreittejä joiden ylläpidosta vastaavat merenkulkulaitos ja alueen
kunnat. Venereitit, niiden kulkusyvyydet ja veneiden vesillelaskupaikat on merkitty Puulan
luontomatkailukarttoihin. Puulan vesistömatkailukarttaa (1:50000) on saatavilla mm. alueen yrityksissä, matkailuneuvonnoissa ja palvelupisteissä. Veneiden vesillelaskupaikkoja
Puulalla on mm. Kangasniemen kirkonkylässä paloaseman rannassa, Ukonsalmessa, Käräjä53
niemessä, Mainiemessä, Lutakossa, Vintinniemessä sekä Liekuneella Hirvensalmella. Vieraslaitureita on edellä mainittujen alueiden lisäksi Savisalossa, Pääskysaaressa, IsoSäkkisalossa, Puulasalossa ja Puukonsaaressa. Lisäksi rantautumispaikkoja on Uitonniemessä, Hirsisaaressa, Pieni-Paatsalossa, Iso-Säkkisalossa, Malvaniemessä, Pääskysaaressa ja nimettömässä saaressa Soisalonselän pohjoispuolella. Puulan suojelualueella veneille soveltuvia rantautumispaikkoja ovat Papusaaren, Soisalonselän, Hirsisaaren (itäpuoli), Laajalahden,
Kankariluodon ja Lehmisaaren rantautumispaikat. Kankarinluodon rantautumispaikka on
Puulan käytetyimpiä retkikohteita. Kunnat vastaavat rantautumispaikkojen hoidosta omilla
alueillaan. Puulalla on myös linnuston pesimärauha-alueita, joilla liikkumista on vältettävä
15.5. ja 15.7. välisenä aikana (Metsähallitus 2014).
Puulavedellä kalastuksen ja veneilyn lisäksi suosittu vesiharrastus on melonta. Alueella on
retkeily- ja melontareittejä, jotka ulottuvat osittain suunnittelualueelle. Pieksämäeltä Kangasniemelle yltävä 110 km pituinen Naarajoen melontareitti kulkee Kyyveden ja Puulaveden poikki. Haukivuorella 40 km pituinen Häkkilän luontopolku kulkee osittain valtion
mailla Keronvuoren ympäristössä. Hirvensalmella sijaitsee Kissakosken luonto- ja kulttuuripolku ja Kangasniemellä Kutemajärven ja Siikajärven luontopolut. Puulaveden pyöräilyreitti
kiertää Puulavettä Hirvensalmen, Kangasniemen, Joutsan ja Mikkelin alueilla (Nylander
2013). Etelä-Savon ulkoilureittisuunnitelmassa Puulavesi kuuluu kuitenkin alueeseen, jolla
on retkeilyreittien kehittämistarvetta (Poutamo 2005).
Melontareittien varrella on useita rantautumispaikkoja, joihin on helppo pysähtyä. Kaikissa
rantautumispaikoissa on kuivakäymälä ja tulentekopaikka. Avotulen teko metsäpalovaroituksen aikana on kielletty myös tulentekopaikoilla. Muualle on suositeltavaa rantautua vain
väliaikaisesti hätätilanteen sattuessa. Puulalla on paljon yksityismaita, joiden rauhaa retkeilijöiden toivotaan kunnioittavan. Osa suojelualueiden rantautumispaikoista on suunniteltu
erityisesti yöpymiseen. Suojelualueilla yöpyminen on sallittua jokamiehenoikeudella (metsähallitus 2014). Suojelualueiden ulkopuolella teltanpohjia on Uitonniemen ja Pälväniemen
sekä Karhukallion rantautumispaikassa. Puulavedellä Likoniemen, Uitonniemen ja Vattusaaren rantautumispaikoissa on laavu. Edellä mainittujen paikkojen lisäksi Ryökäsvedellä on
laavu Varissaaressa sekä Liekuneella Kissakosken kanavan yläpuolella.
Puulan alueella on mahdollista harjoittaa myös metsästystä valtion mailla. Alueella on 520
hehtaarin pienriistan lupametsästysalue (lisätietoja www.eraluvat.fi). Vesialueet ovat kuitenkin monin paikoin niin voimakkaasti rantarakennettuja tai pienvesistöt niin pieniä, ettei
siellä voi käytännössä metsästää veneestä käsin. Huomattava osa maa-alueesta on siksi
vuokrattu paikallisille metsästysseuroille hirvieläinten ja pienriistan metsästykseen, eikä
erillisiä sorsastuslupia myydä. Riistakannat ovat alueella hyvät (metsähallitus 2014).
Puulan alueella liikkuville on tarjolla myös digitaalisia palveluja. Saimaa Routes
(www.saimaaroutes.com) on ohjelma, jonka tavoitteena on kehittää Mikkelin seudun ja Etelä-Savon virkistys- ja vapaa-ajantoimintaa parantamalla sekä paikallisten asukkaiden että
alueen matkailijoiden tietoisuutta käytettävissä olevista reitistöistä (retkeilyreitit, pyöräilyreitit, vesiretkeilyreitit, moottorikelkkareitit, hiihtoladut, kulttuurireitit) ja näiden varsilla
54
sijaitsevista palveluista (uimarannat, kaupat, postilaatikot jne.). Puulan osalta tästä järjestelmästä löytyvät mm. ajan tasalla olevat tiedot retkisatamista, venelaitureista, kotisatamista, vierasvenesatamista ja venetankkauspisteistä. Retkisatamien osalta järjestelmästä löytyy
niiden tarkka sijaintitieto, lähestymiskartat, kuvaus retkisataman palveluista (mm. nuotiopaikat, laavut, telttapaikat, venekiinnitys) sekä tietoa navigoinnista kohteeseen. Vierasvenesatamien kohdalla käyttäjä voi mm. varata vierasvenepaikkoja.
6.4 Elinkeinokalatalous
6.4.1 Ammattikalastus
Nykyhetkellä Puulalla kalastaa 3 troolikuntaa ja noin 10 nuottakuntaa. Talvinuottapyyntiä
harjoittaa pääasiassa 4 nuottakuntaa (Hölttä, suullinen tiedonanto). Satunnaisesti pyyntiä
harjoittavia nuottakuntia on enintään 20. Pitkällä aikavälillä ammattikalastajien määrä on
laskenut Puulavedellä selvästi. Esimerkiksi v. 1984 Puulavedellä kalasti vielä noin 50 nuottakuntaa.
Puulan kalastusalueen kaupallisten kalastajien pääasiallinen saalislaji on muikku, josta pääosa pyydetään troolilla. Tällä hetkellä Puulaveden muikkukannan runsaus mahdollistaisi
vielä huomattavasti nykyistä suuremman saalismäärän, mutta erityisesti pienikokoisemman
muikun heikko kysyntä rajoittaa pyyntiä merkittävästi.
Avoimessa kyselyssä vastaajat antoivat palautetta mm. ammattikalastuksen kehittämiseen
liittyen sekä vastasivat esitettyihin väittämiin ammattikalastuksen kestävyydestä. Kyselyssä
vesienkäyttäjille esitettiin väittämiä siitä, onko ammattikalastus järjestetty Puulalla kestävällä tavalla, ja onko sitä ylipäätään mahdollista järjestää ilman negatiivisia vaikutuksia istutetuille kaloille samoilla alueilla virkistyskalastuksen kanssa (liite 8). Vastaajista (n=256)
39 % oli samaa tai osittain samaa mieltä, ja 28 % eri tai osittain eri mieltä siitä, että ammattikalastus on järjestetty kestävästi. Etelä-Savossa asuvat pitivät ammattikalastusta kestävämmin järjestettynä kuin muualla asuvat. Väitteessä ammattikalastuksen negatiivisista
vaikutuksissa istukkaisiin ilmiö toistui. Etelä-Savon asukas ei pitänyt ammattikalastuksen
vaikutuksia istukkaisiin yhtä negatiivisina, kuin toisaalla asuva vastaaja. Reilusti yli puolet
vastaajista asuinpaikasta riippumatta olivat sitä mieltä, että ammattikalastus ja virkistyskalastus on mahdollista järjestää samoilla alueilla.
Vesienkäyttäjien keskuudessa Puulan ammattikalastus nähdään monijakoisesti, mutta pääsääntöisesti positiivisena asiana, jonka järjestäminen ekologisesti ja sosiaalisesti kestävällä
tavalla on mahdollista.
Avoimen kyselyn kohtaan: ”Kuinka ammattikalastusta voisi mielestäsi kehittää?”, saatiin 90
vastausta, joissa nousivat esille erityisesti seuraavat teemat:
55
·
·
·
·
·
·
Yhteislupa-alue ammattilaisille tai lisää alueita
Sääntöjen lisääminen ja valvonnan tehostaminen (troolisäleikkö, troolin kokemisväli, vetonopeus) tarpeen
Nuottauksen lisääminen kannatettavaa
Tiedotus avoimeksi ja kaikkien nähtäville (saaliit, pyyntiponnistus, alueet, valvonnan
toteutuminen)
Kalan ostamisen mahdollisuus suoraan kalastajalta
Enemmän kalaa lähialueen kauppoihin
Muita esiintyneitä teemoja vastauksissa olivat kalasataman rakentaminen, tutkimustiedon
käytön lisääminen päätöksissä, vähempiarvoisen kalan vastaanottopiste ja käytön edistäminen, lupapolitiikan selkeyttäminen ja kalastusmatkailupalveluiden kehittäminen. Ammattikalastuksen hyvien puolien korostamista kalastusalueen toimesta pidettiin myös tärkeänä,
ja troolauksen aiheuttamaa häiriötä mökkiläisille ja vapaa-ajankalastukselle haluttiin myös
vähennettäväksi. Noin kymmenesosassa vastauksista korostui ammattikalastuksesta elämykselliseen palveluihin siirtymisen tärkeys. Eräs kehittämisidea oli luonnonvaraisen kalan
ympärille rakentuva ammattikalastusta ja matkailua yhdistävä palvelu, joka voisi vastaajien
mielestä toimia teemalla ”ammattikalastajan matkassa”. Näin saatava aluetaloudellinen hyöty voisi kohdistua ammattikalastajien lisäksi matkailupalveluyrittäjille.
6.4.2 Kalastusmatkailupalvelut ja luontomatkailu
Suunnittelualueella toimii useita kalastus- ja luontomatkailualan yrityksiä, joille Puulan alueen vesistöt ovat olennainen elinkeinon lähde suoraan tai välillisesti. Luontoon liittyvät
ohjelmapalvelut käsittävät suunnittelualueella muun muassa kalastusmatkailua, luonto- ja
maisemaretkeilyä, veneilyä, melontaa, marjastusta, ratsastusta, sekä näiden yhteydessä
usein majoituspalveluita, saunomismahdollisuuden, kokoustiloja ja ravintolapalveluita.
Kalastusmatkailupalvelut sisältävät opastettua ja ohjattua kalastusta kaikkine siihen liittyvine oheispalveluineen, kuten kuljetusta kalastuspaikoille ja välinevuokrausta. Vuonna 2014
alueella toimi ainakin neljä kalastusmatkailupalveluja tarjoavaa yritystä.
Läsäkosken Kartano Oy
Rock and lake (Kakkaramäki Oy)
Sinttiapajat
Uistelumatkat Mika Pihlaja
Puula Tours –maisemaristeilyjä
M/S Sisko -maisemaristeilyjä
Avoimessa kyselyssä Puulan alueen vesienkäyttäjiltä kysyttiin luontoon liittyvien elämyksellisten ohjelmapalveluiden tarjonnasta, käytöstä, tietoisuudesta, lisätiedon tarpeesta, yrityksen asiakasmäärästä ja palveluihin käytetystä rahamäärästä.
56
Vastaajista (n=266) 15 kpl (6 %) oli tarjonnut joitain edellä mainittuja palveluita alueella
vuosien 2013 – 2014 aikana, ja heistä yli puolet (9) ilmoitti tarjonneensa kalastusmatkailupalveluita Puulan alueella. Vastaajista 85 kpl, eli 32 % oli käyttänyt joitain edellä mainituista
palveluista. Vastaajista 45 % oli tietoisia Puulan alueen ohjelmapalveluista, mutta eivät olleet käyttäneet niitä. Noin 66 % alueen ohjelmapalveluita käyttäneistä vastaajista asui EteläSavon maakunnan ulkopuolella.
Palveluita tarjonneilta pyydettiin arvio yrityksensä asiakasmäärästä vuosilta 2013 – 2014.
Keskimääräinen asiakasmäärä luontoon liittyvällä ohjelmapalveluyrityksellä Puulan alueella
kyselyn tulosten mukaan oli noin 40 asiakasta/vuosi. Kolme vastaajaa ilmoitti asiakasmääräkseen yli 300 asiakasta vuosien 2013 – 2014 aikana. Palveluita käyttäneiltä kysyttiin palveluihin käytettyä rahamäärää vuosien 2013 – 2014 aikana. Vastaajan keskimääräinen luontoon liittyviin ohjelmapalveluihin käytetty rahamäärä oli noin 317,9 € vuosi, eli noin 159
€/vuosi vuosien 2013 -2014 aikana.
Puulan alueen puhtaat vedet ja runsaat kalakannat kestävät huomattavasti nykyistä suurempaa hyödyntämistä alueen väestön, vapaa-ajan asukkaiden ja matkailun tarpeisiin ilman
että vaarannetaan kestävän kehityksen tavoitteita. Se edellyttää kuitenkin alan yritysten
lisäämistä, laajentamista ja niiden toiminnan kehittämistä. Etelä-Savon maaseudun kehittämisstrategian tavoitteena on parantaa ihmisten hyvinvointia maaseudulla ja vahvistaa
maaseudun elinvoimaisuutta edistäviä rakenteita asiakaslähtöisten palvelujen turvaamiseksi
ja kehittämiseksi, maaseudun infrastruktuurin parantamiseksi sekä ympäristön tilan parantamiseksi. Kylien kehittämisessä tulee vakituisten asukkaiden lisäksi ottaa huomioon lisääntyvä vapaa-ajanasukkaiden määrä ja heidän tarpeensa. Matkailun lisääntyminen ja kysynnän
muutokset voivat luoda aivan uudenlaisia tarpeita ja antaa mahdollisuuksia kylien innovatiiviselle kehittämiselle. Ympäristöstä huolehtiminen on kehittämisstrategiassa vahvasti
mukana. Asiakaslähtöisiin palveluihin, paikallistuotteisiin sekä luontoa ja kulttuuria hyödyntäviin ohjelmapalveluihin ja kulttuurikohteisiin liittyvät kehittämishankkeet vauhdittavat matkailualan innovatiivista kehittymistä alueella (Etelä-Savon ELY 2013).
6.4.3 Muu elinkeinokalatalous
Puulaveden lähialueella toimivista kalanjalostusyrityksistä merkittävin on Puula-Särvin Oy,
joka harjoittaa mm. kalasäilykkeiden valmistamista paikallisista raaka-aineista.
6.5 Kalastuksen järjestäminen ja kalavesien hoito
6.5.1 Kalastusrajoitukset
6.5.1.1. Kalastusalueen yhteiset rajoitukset
Puulan kalastusalueen rajoituksissa on huomioitu ensisijaisesti vesistön tärkeimmät ja halutuimmat saalislajit, joita ovat mm. ahven, taimen, järvilohi, kuha, hauki ja siika (kuva 41). Jo
57
nykyhetkellä Puulan kalastusalueen alamitta- ja solmuvälirajoitukset tukevat uuden kalastuslakiesityksen hengen mukaisesti ns. yhden kutukerran periaatetta luontaisesti lisääntyvien petokalojen osalta. Tämän lisäksi istutusten varassa olevilla lajeilla, kuten järvilohella,
on pyritty mahdollisimman suureen istutusten tuottoon solmuvälisäätelyn ja viivästetyn
istutuksen avulla.
Koko Puulan kalastusaluetta koskevat seuraavat kalastusalueen ja valtioneuvoston asetukset:
· Kalastusalueen kokouksessa 8.4.2014 päätetyt alamitat, jotka ovat voimassa
31.5.2019 saakka: Nieriä 60 cm ja kuha 50 cm
· Valtioneuvoston asetuksella järvilohen ja järvitaimenen alamitta 60 cm
1.1.2014 alkaen
· Pinta- ja välivesipyynnissä kielletty 21-69 mm verkot 1.6.2014-30.4.2016
· Pinta- ja välivesipyynnissä kielletty 21-79 mm verkot 1.5.2016 alkaen
6.5.1.2. Osakaskuntien rajoitukset
Länsi-Puulan, Itä-Puulan - Korpijärven ja Hirvensalmen osakaskunnat ovat omissa käyttö- ja
hoitosuunnitelmissaan täsmentäneet kalastusrajoituksia vastaamaan paremmin heidän
omien vesialueittensa erityispiirteitä (taulukko 13).
6.5.2 Kalastuksenvalvonta
Toimiva kalastuksen valvonta on tärkeä osa kalavesien hoitoa. Valvonnalla varmistetaan,
että kalastuksessa noudatetaan kalastusta koskevia säännöksiä ja että kaikki kalastusta harjoittavat henkilöt ovat lunastaneet tarvittavat luvat.
Kalastuksen valvontaa saa tehdä vain henkilö, joka on suorittanut hyväksyttävästi kalastuksen valvojan kokeen ja ELY-keskus, jonka alueella henkilön kotikunta sijaitsee, on hyväksynyt hänet kalastuksen valvojaksi. Sen lisäksi valvojalla pitää olla kalastusalueen tai osakaskunnan valtuutus valvottavalle vesialueelle. Kalastuksen valvontaa suorittavat kalastusalueen (12 kpl) ja osakaskuntien nimeämät valvojat sekä metsähallituksen erävalvojat ja
poliisi. Lista Puulan kalastusalueen kalastuksenvalvojista löytyy kalastusalueen nettisivuilta:
www.puula.fi.
Suunnittelualueen kalastuksenvalvonnan kehittämisen ja lisäämisen tarve ei osoittautunut
edellisessä kalastusalueen käyttö- ja hoitosuunnitelmassa tärkeimpien tavoitteiden joukkoon. Alueella ei aiemman toimikauden aikana havaittu merkittäviä rikkeitä, joten laajamittaisempaan valvonnan tehostamiseen ei koettu olevan tarvetta. Tavoitteena valvonnan kehittäminen ja lisääminen tänä päivänä koetaan alueella kuitenkin tärkeäksi ja toimintaa
pyritään edistämään (ks. 8.6.3).
58
Taulukko 13. Kalastusta koskevat määräykset Itä- ja Länsi-Puulan osakaskuntien alueella. Hirvensalmen osakaskunnan vesialueella noudatetaan Puulan kalastusalueen alamittapäätöksiä ja valtioneuvoston asetuksia (koskee myös Mäntyharjun kalastusalueen puolella sijaitsevia vesistöjä).
VESISTÖ
RAJOITUKSET JA
MÄÄRÄYKSET
Pinta- ja välivesipyynnissä
on kielletty solmuväliltään
21-79 mm verkot.
PERUSTELUT
1.9.-30.11. välisenä aikana
on kielletty solmuväliltään
36-79 mm verkot.
ITÄ-PUULA
1.8.-30.4. välisenä aikana yli
10 metrin syvyydellä on kielletty 36-59 mm:n verkot
KORPIJÄRVIVERIJÄRVI
VALKJÄRVI
MUUT VESISTÖT
LÄNSI-PUULA
HAAPAJÄRVI /
MUUT VESISTÖT
Yli 6 m syvyysvyöhykkeellä
on kielletty solmuväliltään
40-59 mm verkkojen käyttö.
Solmuväliltään alle 50 mm
verkkojen käyttö on kielletty.
Ei erillisiä rajoituksia.
1.9.-15.10. välisenä aikana on
kielletty solmuväliltään 36-79
mm:n verkot.
Yli 6 m syvyysvyöhykkeellä on
kielletty 36-59 mm verkot.
1.8.-30.4. yli 10 m syvyydellä
kielletty 36-59 mm verkot.
Järvitaimenen ja –lohen sekä nieriän alamitta on
60 cm. Alle 80 mm:n verkot pyytävät tehokkaasti
alamittaisia, lain mukaan kuolleenakin vapautettavia kaloja.
Syksyllä vaelluskalat liikkuvat aktiivisesti rantavesissä, jolloin niiden joutuminen alamittaisena
pyydyksiin on haitallista kalakantojen kestävälle
käytölle. Kielto ei estä muikun, siian tai ahvenen
pyyntiä, eikä haittaa kohtuuttomasti hauen tai
muiden lajien pyyntiä. Kuhakanta on alueella
heikko.
Rajoituksella pyritään turvaamaan kuhan luontainen lisääntyminen Puulan kalastusalueella
sekä vähentämään syvänteissä elävien alamittaisten nieriöiden, järvilohien ja järvitaimenten
saaliiksi joutumista.
Tavoitteena turvata kuhan ja hauen luontaista
lisääntymistä sekä parantaa istutusten tuottavuutta. Rajoituksella turvataan kuhalle vähintään
yksi lisääntymiskerta.
Tavoitteena parantaa planktonsiikaistutusten
tuottavuutta.
Syksyllä kudulle vaeltavat sukukypsät järvitaimenet liikkuvat aktiivisesti rantavesissä ja vaellusreiteillä. Silloin niiden joutuminen alamittaisena
tai juuri ennen lisääntymistä on haitallista kalakantojen kestävälle käytölle. Kielto ei estä muikun ja siian pyyntiä eikä haittaa kohtuuttomasti
mm. kuhan, hauen ja ahvenen pyyntiä.
Tavoitteena kuhan ja hauen luontaisen lisääntymisen turvaaminen sekä istutusten tuottavuuden lisääminen. Rajoituksella turvataan kuhalle
vähintään yksi lisääntymiskerta. Alle 6 m syvyydessä voidaan pyytää mm. ahvenia, siikoja ja
mateita 36-59 mm verkoilla.
Tavoitteena kuhan ja hauen luontaisen lisääntymisen sekä istutusten tuottavuuden turvaaminen. Rajoituksella turvataan kuhalle vähintään
yksi lisääntymiskerta.
Länsi- ja Itä-Puulan osakaskunnissa on em. lisäksi määrätty seuraavaa: Rasvaevällisten taimenien
vapautuspakko ollut voimassa vuodesta 2014 alkaen, rasvaevälliset järvilohet vapautettava vuodesta 2017 alkaen
*alkaen) on aina vapautettava.
59
6.5.3 Kalastusluvat
6.5.3.1. Osakaskuntien lupamyynti ja pyydysyksiköt
Nykyhetkellä Hirvensalmen, Itä-Puulan ja Länsi-Puulan osakaskunnat myyvät lupia eniten
osakkaille ja paikkakunnalla asuville kalastajille. Ravustus- ja verkkomerkkejä myydään paikallisissa myyntipisteissä. Heitto- ja vetouistelulupia myydään paikallisissa myyntipisteissä
ja suorana tilisiirtona osakaskuntien tileille. Lähitulevaisuudessa myös pyydysmerkkien ostaminen voi olla mahdollista internet-palveluntuottajien kautta. Tiedottamista (mm. kalastuslupien myyntipisteet, lupahinnat, rajoitukset) varten uusille osakaskunnille on perustettu omat internet-sivut:
www.hirvensalmenosakaskunta.net, www.itapuula.net, www.lansipuula.net.
Hirvensalmen, Itä-Puulan ja Länsi-Puulan osakaskunnat myyvät erillisiä erikoislupia, joiden
hinta määrätään vuosittain osakaskunnan kokouksessa. Nuotta- ja ravustuslupia myydään
vain osakkaille (nuotan osalta poikkeuksen muodostavat ammattikalastajat).
Osakaskuntien tulee pyrkiä kalastusta ja ravustusta järjestäessään sekä lupahinnoittelussa
eri pyyntimuotojen tasapuoliseen kohteluun. Pyydysyksiköinti ja erikoislupien myynti määrätään osakaskuntien säännöissä ellei muuta ole päätetty. Pyydysyksikön sekä erikoislupien
hinta ja ehdot päätetään osakaskuntien kokouksessa. Osakaskuntien tulee ottaa huomioon
lupamyynnin kehittämisessä kalakantojen ja kalastuskohteiden erilaiset kehittämistarpeet
sekä yritystoiminnan mahdollistaminen. Ammattikalastus-, koskikalastus-, mökkivuokrausja matkailuyrittäjälupien sisällyttäminen lupavalikoimaan parantaa uhanalaisten kalakantojen ja yritystoiminnan kehittämisen edellytyksiä sekä lisää aluetalouden positiivisia vaikutuksia. Kattava lupajärjestelmä tuo alueelle lisää lupatuloja, millä on positiivinen vaikutus
osakaskuntien ja kalastusalueen kykyyn kehittää toimintaansa.
6.5.3.2. Avoimen kyselyn tuloksia lupajärjestelyistä
Avoimessa kyselyssä vastaajaa pyydettiin arvioimaan kalastuslupiin kuluttamaansa rahamäärää vuosien 2013 -2014 aikana Puulan alueella. Valmiiksi annettuja vaihtoehtoja oli 10,
joista kolme käsitti 0 €-vaihtoehdon, jolloin vapaa-ajankalastajan kalastusoikeus perustui
vesialueen omistajan lupaan, jokamiehenoikeuteen tai muuhun syyhyn (esim. tutkimuspyynti). Vastanneista vapaa-ajankalastajista 13 % kalasti maksamatta erikseen kalastusluvista. Kalastusluvasta maksaneista suurin osa maksoi luvista 50 – 99 euroa, keskimäärin
kuitenkin noin 102 € (kuva 42). Etelä-Savon ulkopuolelta tuleva kalastaja käytti kalastuslupiin keskimääräistä hieman enemmän rahaa, kuin Etelä-Savon asukas. Alle 40 vuotiaat kuluttivat keskimäärin myös enemmän rahaa kuin yli 40-vuotiaat. Tulosten mukaan vastaajat
käyttivät yhteensä vähintään 19 764 euroa kalastuslupiin suunnittelualueella vuosien 2013
– 2014 aikana.
60
Kaikki, n=193
E-Savo, n=79
Muu Suomi, n=114
%-osuus maksaneista
35%
K.a.
Kaikki 102 €
E-Savo 87 €
Muu suomi 113
€
Alle 40v 127 €
Yli 40v 82 €
30%
25%
20%
15%
10%
5%
0%
1-19 €
20-49 €
50-99 €
100-149 €
150-299 €
300-500 €
Yli 500 €
Kuva 42. Kalastusluvasta maksaneiden vastaajien osuus kalastuslupiin käytetyistä rahamääristä. Keskiluvut ovat aritmeettisia keskiarvoja vastaajan valitsemien kategorioiden minimisummista (näin ollen mahdollisesti aliarvioita).
Avoimessa kyselyssä esitettiin Puulaveden vesienkäyttäjille väittämiä kalastuslupien saatavuudesta ja lupien hinnoittelun järkevyydestä suunnittelualueella. Yli puolet vastaajista
(asuinpaikasta riippumatta) vastasivat samaa tai osittain samaa mieltä väitteeseen, ”Kalastuslupien ostaminen Puulavedelle on helppoa”. Noin puolet vastaajista piti kalastuslupien
hinnoittelua kalastusmenetelmän mukaan järkevästi hoidettuna Puulan alueella. Noin viidesosa vastaajista oli eri tai osittain eri mieltä siitä, että luvanosto on alueella helppoa. Myös
sanallisissa vastauksissa vapaa-ajankalastuksen kehittämisestä kysyttäessä, useita mielipiteitä esitettiin siitä, että ”lupaviidakkoa” pitäisi saada selkeämmäksi.
Vaikka kyselyn tuloksissa lupamyynti koettiin suhteellisen hyvin järjestetyksi, unohtaa ei
sovi sitä noin viidesosaa potentiaalisista maksajista, jotka olivat eri tai osittain eri mieltä.
Kalastuksen järjestäjän tulee tarkkailla luvanmyynnin sujuvuutta, ja puuttua mahdollisiin
ongelmakohtiin välittömästi lupatulojen, alueen imagon ja kalakantojen heikkenemisen estämiseksi. Kattava ja erilaiset kalastajaryhmät huomioiva, joustava ja täsmällinen lupajärjestelmä tuo alueelle lisää lupatuloja, millä on olennainen vaikutus kalastusalueen kykyyn kehittää omaa toimintaansa. Yksi suurimmista syistä sille, että kalastuslupa jää kokonaan
ostamatta, on tiedonpuute kalaveden omistajien luvanmyyntipaikoista (Seppänen ym.
2012). Luvanmyyjän tuleekin kehittää koko lupajärjestelmää yhtenä olennaisena tekijänä
toiminnassa, koska ostamatta jääneellä kalastusluvalla voi olla laajemmin tarkasteltuna yllättäviä negatiivisia sosiaalisia, ekologisia ja taloudellisia vaikutuksia alueen vetovoimaisuuden kehittymiseen.
6.5.3.3. Yhteislupa-alueen viehekalastuslupien myyntimäärät
Puulan viehelupa-alueen myytyjä lupien määrään perusteella vieheluvan lunastaneiden kalastajien määrät ovat pysyneet verrattain muuttumattomina viimeisen 10 vuoden aikana
(kuva 43).
61
500
400
Kpl
300
200
100
170
143
154
37
144
151
35
37
45
158
kuukausilupa
34
49
61
23
39
33
32
121
104
96
121
140
2009
2010
2011
2012
2013
214
vuosilupa
viikkolupa
2 vrk lupa
0
2004*
Kuva 43. Yhteislupa-alueen vieheluvan lunastaneiden määrän kehitys vuosina 2004 – 2013. Vuoden 2004
tiedot viehelupa-alueen asiakaskyselystä (Asp ym. 2006).
6.5.4 Istutukset
Puulan osakaskunnat ja viehelupa-alueet palauttavat kalastuslupatuloja kalaston hoitoon
istuttamalla kalanpoikasia vuosittain noin 60000 €:n arvosta. Kalataloushallinnon istutusrekisterin tietojen mukaan vuosina 2010-2014 Puulan kalastusalueelle istutettiin keskimäärin noin 130 000 kalanpoikasta vuodessa (kuva 44).
Vuosina 2010-2014 Puulan kalastusalueen vesiin on istutettiin yhdeksää eri kalalajia (järvilohi, järvitaimen, kuha, planktonsiika, nieriä, muikku, harjus, kirjolohi, ankerias) sekä jokirapua. Yksilömäärältään runsaimmin istutettiin yksikesäisiä kuhia (45 %) ja planktonsiikaa
(36 %). Vähintään 2-vuotiaiden järvitaimenien ja lohien osuus kokonaisistutusmäärästä oli
noin 15 % (kuva 45).
Puulan vesistössä tärkeimmät luontaisesti lisääntyvät lajit ovat muikku, hauki, ahven, made
ja särkikalat sekä siika. Petokaloista vain kuhakanta on paikoitellen vahvistunut istutusten
avulla (kuva 46). Taimenen, lohen ja nieriän osalta kalastus perustuu istutuksiin, eikä niiden
luontainen lisääntyminen luo edellytyksiä kalastukselle. Useissa vesistöissä istutukset ovat
välttämättömiä myös kuhan ja planktonsiian osalta (Itä-Puulan khs 2014).
Varsinaisen seurantatiedon puuttuessa istutuksien onnistumista arvioidaan usein kalastajien ja vesienomistajien kokemusten ja näkemysten perusteella. Osakaskuntien edustajien
arvioita istutusten onnistumisesta selvitettiin postikyselyllä, jonka tulosten mukaan siikaistutukset eivät ole onnistuneet viime vuosina keskimäärin kovinkaan hyvin (kuva 46). Kuhaistutukset ovat onnistuneet jokseenkin hyvin, kun taas käsitys taimenistutuksien onnistumisesta jakautui vaihtelevasti.
62
180000
ISTUTUSMÄÄRÄ (KPL)
160000
140000
120000
100000
80000
60000
40000
20000
0
2010
2011
2012
2013
Kuva 44. Kalojen istutusmäärät (kpl) Puulan kalastusalueelle vuosina 2010-2013. Lähde: Kalataloushallinnon istutusrekisteri, ESELY.
TAIMEN JA
JÄRVILOHI ≥2 V
15 %
MUUT LAJIT
0,3 %
NIERIÄ
2,2 %
KUHA
44,7 %
PLANKTONSIIKA
36,0 %
MUIKKU
2,2 %
Kuva 45. Istutusten jakautuminen (% istutusmäärästä) lajeittain Puulan kalastusalueelle vuosina 20102014. Mukana ei ole taimenen mäti- ja vk-istutuksia. Suunnitelman laadinnan aikana osa vuoden 2014
istutuksista oli ilmeisesti vielä merkitsemättä istutusrekisteriin. Lähde: Kalataloushallinnon istutusrekisteri, ESELY.
63
SIIKA (N=22)
TAIMEN (N=16)
KUHA (N=23)
70
OSUUS VASTNNEISTA (%)
60
50
40
30
20
10
0
HYVIN
KOHTALAISESTI
HEIKOSTI
EI NÄKYVIÄ
TULOKSIA
EN OSAA SANOA
Kuva 46. Osakaskuntien arviot siika-, kuha- ja taimenistutusten onnistumisesta viime vuosina eräissä
Puulan kalastusalueen järvissä (N = vastanneiden osakaskuntien määrä).
6.6 Kalatalouden nelikenttäanalyysi
Mahdollisuudet
· Vesialueiden omistus yhtenäistymässä
· Kiinnostus luontoa ja siellä liikkumista
kohtaan kasvavat
· Kalaravinnon terveellisyyden merkitys ja
lähiruoan arvostus kasvavat
· Kalastuksen ohjelmapalveluiden kehittyminen
· Virtavesien kunnostukset parantavat
luontaisen lisääntymisen edellytyksiä
Uhkat
· Ympäristön kuormituksen vaikutukset
· Nuorison kiinnostus kalastusta kohtaan
vähenee
· Väestön ikääntyminen
· Byrokratian lisääntyminen
Vahvuudet
· Ympäristön ja vesistöjen puhtaus ja rauhallisuus
· Monipuolinen kalakanta
· Suurten lohikalojen nopea kasvu
· Kalastusalueen ja osakaskuntien aktiivinen toiminta
Heikkoudet
· Vesialueiden omistus edelleen pirstaleista
· Luontaisesti lisääntyvä taimenkanta
uhanalainen
· Kalastettavat kalakannat osin istutusten
varassa
· Kalastuslupajärjestelmä monimutkainen
· Palvelutarjonnan ja markkinoinnin vähäisyys
64
7. SUUNNITTELUA OHJAAVAT KESKEISET
STRATEGIAT JA OHJELMAT
Yleissuunnitelman tavoitteiden sisältöä linjaavat ja tukevat useat kalatalouteen ja vesienhoitoon liittyvät valtakunnalliset ja alueelliset strategiat ja ohjelmat. On tärkeää, että kalastusalueella tehtävät päätökset ovat tehty yhteisesti sovittujen tavoitteiden mukaisesti. Näin
ollen jokaisen päätöksentekoon osallistuvan tulee olla tietoinen kansallisten ja alueellisten
strategioiden sisällöstä. Kuvassa 47 esiteltyjen strategioiden ja ohjelmien lisäksi ympäristöpäätöksenteossa tulee ottaa huomioon myös alueelliset hankkeet ja esimerkiksi yksittäisiä
lajeja koskevat kansalliset strategiat, kuten järvilohistrategia ja suomen kansallinen ankeriaanhoitosuunnitelma.
Vesiviljelystrategia
Kalastusmatkailun kehittämisen valtakunnallinen toimenpideohjelma
Vesien kunnostusstrategia
Elinkeinokalatalouden
toimintaohjelma
Vesienhoitoalueen
vesienhoitosuunnitelma
Vapaa-ajan kalatalouden kehittämistrategia
Kansallinen
rapustrategia
Kalatiestrategia
Kansallinen vieraslajistrategia
Luonnonvarastrategia
Vesienhoito ja kalatalous
Mäntyharjunreitin kestävän kalastuksen ohjelma ja kalataloudellinenkehittämissuunnitelma
Etelä-Savon vapaaajankalatalouden kehittämisohjelma (luonnos ) ??
Etelä-Savon ELY-keskuksen
kalatalouden toimintasuunnitelma
Itä-Suomen kalatalousryhmän kehittämisstrategia
Etelä-Savon kalataloudellinen
kehittämisstrategia??
Etelä-Savon virtavesien kalataloudellinen kunnostusohjelma
Vesienhoidon toimenpideohjelma
Kuva 47. Vesienhoidon ja kalatalouden suunnitteluun liittyvät strategiat ja ohjelmat valtakunnallisesti ja
alueellisesti.
65
OSA II. VESISTÖJEN KÄYTÖN, HOIDON JA
KUNNOSTUKSEN SUUNNITELMA
8. KALASTUKSEN JÄRJESTÄMINEN JA
KALAKANTOJEN HOITO KALASTUSALUEELLA
8.1 Kalavesien käytön ja hoidon yleiset tavoitteet
Uusi kalastuslaki astuu voimaan 1.1.2016. Ehdotetun lain tarkoituksena on järjestää kalavarojen käyttö ekologisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti kestävällä tavalla. Kalavesien hoidossa on pyrkimyksenä turvata aiempaa enemmän kalakantojen luontaista elinkiertoa ja kalavarojen monimuotoisuutta. Tämän vuoksi tavoitteena on siirtyä yhä voimakkaammin
istutuskeskeisestä kalavesien hoidosta kalastuksensäätelyyn perustuvaan kalavarojen hoitoon. Koska kalastuslakiesityksen perusteluissa todetaan, että kalastuksensäätelyn tulee olla
kokonaisvaltaista ja perustua parhaaseen käytettävissä olevaan tutkimus- ja seurantatietoon, kalastuksen ja kalakantojen seurannan järjestäminen uuden kalastuslain
edellyttämällä tavalla koskee lähivuosina koko Puulan kalastusaluetta (taulukko 14).
Osakaskuntien yhdistäminen tukee Puulan kalastusalueen kalavesien käytön ja hoidon kehittämistä ja parantaa merkittävästi valmiuksia vastata uuden kalastuslain haasteisiin. Kalastusalueen keskeisenä tavoitteena on edesauttaa osakaskuntien yhdistämiseen johtavia prosesseja. Pitkän aikavälin visiona on, että Puulan kalastusalue koostuisi vain
viidestä osakaskunnasta. Vesialueiden omistuksen keskittämisestä laajempiin yksiköihin on
tunnistettavissa mm. seuraavia hyötyjä nykytilanteeseen nähden:
·
·
·
·
·
·
·
Laajoja vesialueita koskevan päätöksenteon helpottuminen, jolla on merkitystä mm.
kalastuksen järjestämisen, kalastuksensäätelyn ja kalavesien hoidon kannalta
Vesialueen omistajien kalastusmahdollisuus lisääntyy ja helpottuu
Hallinnollisten kulujen väheneminen
Omistajakorvausten määrän kasvu
Osakaskuntien välisen yhteistyön helpottuminen
Lupakäytäntöjen selkiytyminen ja lupamyynnin kasvu
Seurannan ja valvonnan järjestämisen helpottuminen
Yksi tärkeimmistä Puulan kalastusalueen ja osakaskuntien pitkän aikavälin tavoitteista on
kalastajien määrän lisääminen ekologinen, sosiaalinen ja taloudellinen kestävyys
huomioiden. Väestön ikääntymisen vuoksi tulisi kiinnittää erityistä huomiota nuorten kalastusharrastuksen tukemiseen. Kalastajamäärien kasvattamisesta koituu mm. seuraavia
hyötyjä:
66
·
·
·
·
Varmistetaan riittävä perusrahoitus vesialueiden omistajille kalastuslupatulojen kasvun kautta
Ylläpidetään ja kehitetään kalastuskulttuuria
Turvataan paikallistiedon huomioivan päätöksenteon säilyminen tulevaisuudessa
Varmistetaan kalavesien hoidon jatkuvuus
Taulukko 14. Puulan kalastusalueen toiminnan lähivuosien tavoitteita osa-alueittain.
Teema Osa-alue
Lähivuosien keskeiset tavoitteet
Kalakantojen käyttö ja
kalastuksen järjestäminen
Ammattikalastus
Vapaa-ajankalastus
Kalastusluvat
Valvonta
Kalastusmatkailu
Kalakantojen
hoito
Kalastuksen infrastruktuuri
Kalastuksensäätely
Istutukset
Toimenpiteet kalastuslupien saatavuuden parantamiseksi
Seuranta ja
tutkimus
Valvonnan yhteistyön kehittäminen uusien osakaskuntien kanssa, valtuutukset osakaskunnilta kalastusalueen valvojille pyydysmerkkien
tarkistamiseksi
Yhteistyön lisääminen elinkeinokalatalouden toimijoiden välillä. Matkailun kehittämishankkeen suunnittelu Puulan ympäryskuntien kanssa.
Veneluiskien kunnostukset ja rakentaminen, yhteiskäyttöisen kalasataman / kalankäsittelytilan tarpeen selvittäminen
Uusien rajoitusten (mm. rauhoitusalueet) tarpeen selvittäminen ja
käyttöönotto tärkeimmillä vaelluskala-alueilla seuraavan suunnittelukauden alkuun mennessä
Tiedon kerääminen istutusten tuottavuuden arviointia varten, heikkotuottoisimmista istutuksista luopuminen seuraavan suunnittelukauden
alkuun mennessä
Osallistutaan rahoituksen hakemiseen ja toimenpiteiden ohjaukseen
tunnistetuissa kunnostuskohteissa, aloitteenteko
Perusseuranta
Kalansaaliiden, pyynnin ja kalastajamäärien seurannan tehostaminen
Tutkimushankkeet
Yhteistyötä tutkimuslaitosten kanssa jatketaan ja kehitetään, aloitteenteko selvitystarpeissa, joihin perusseurannalla ei saada tietoa
Tiedottaminen ja
valistus
Kunnostustoimet
Troolikalastuksen yhteislupa-alueen luominen Keski-Puulalle, ammattikalastuksen seurannasta tiedottaminen
Vapaa-ajankalastuksen seurannan kehittäminen yleissuunnitelmassa
esitetyn ohjelman mukaisesti, seurannasta tiedottaminen, tiedonkeruu
ja motivointi osaksi luvanmyyntiä
Kalastusalueen tiedottaminen
Puula.fi-sivuston kehittäminen, seurannasta tiedottamisen korostaminen, linjaukset sosiaalisen median käytöstä
Nuorisotyö ja tapahtumat
Hallinto
Päätöksenteko
Talous
Edunvalvonta
Kehittämishankkeet
Lähikalan käytön edistäminen (kurssit, luennot). Pyritään verkostoitumaan lähiruokahankkeiden kanssa. Onkikilpailu koululaisille. Kestävän
kalastuksen kilpailu (C & R). Tutkimus- ja seurantatiedon käytön korostaminen esitteissä.
Puulan kalastusalueen esitys tulevan kalatalousalueen rajoista, uuden
kalastuslain edellyttämien toimenpiteiden valmistelu
Rahoituksen hakeminen uuden kalastuslain edellyttämiin siirtymäajan
toimenpiteisiin, seurannan rahoituksen varmistaminen
Ympäristölupaprosesseihin osallistuminen. Puula-foorumin järjestäjänä
toimiminen. Vedenlaatuun vaikuttaminen!
Osakaskuntien yhdistämiseen ja kalastajamäärien kasvattamiseen tähtäävien toimenpiteiden jatkaminen. Puulan alueen matkailun kehittäminen yhdessä ympäryskuntien kanssa.
67
Kalastus kuuluu kaiken ikäisille, mutta kalastuksen osaaminen ja perinne eivät enää siirry
samalla tavalla sukupolvelta toiselle kuin aikaisemmin. Lasten ja nuorten mahdollisuudet
päästä kosketuksiin kalastuksen kanssa ovat vähentyneet. Tämä luo uhkan vapaaajankalastuksen kehittymiselle ja tulevaisuudelle. Vahvaan ja hyvään kalastuskulttuuriin
kuuluu monipuolinen kalastus ja toisten kalastajaryhmien hyväksyminen. Osana siihen kuuluu myös taito hyödyntää saatua kala- ja rapusaalista ravintona. Kalastukseen liittyy aina
vastuu ympäristöstä. Kalastajien tulee ottaa toiminnassaan huomioon toiset kalastajat sekä
muut vesillä ja rannoilla liikkujat. Kalastajien on tunnistettava toimintansa vaikutukset ympäristöön (Salo 2013).
Vapaa-ajankalastuksen tulee olla ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävää, jotta se
säilyttää yhteiskunnallisen hyväksyttävyytensä. Kalatalousalan toimijat voivat itse vaikuttaa
kalastajien asenteisiin ja käyttäytymiseen ja näin säilyttää kalastuksen asema eettisesti hyväksyttynä uusiutuvien luonnonvarojen hyödyntämistapana. Toisaalta myös vastuullinen
kalastaja pystyy omilla valinnoillaan vaikuttamaan siihen, että kalastus on kestävää ja eettistä (Salo 2013).
8.2 Kalastusjärjestelyt ja kalastuksensäätely
8.2.1 Yleiset periaatteet
Hirvensalmen, Itä-Puulan-Korpijärven ja Länsi-Puulan kalavesien käytöstä ja hoidosta on
annettu yksityiskohtaisia määräyksiä osakaskuntien käyttö- ja hoitosuunnitelmissa. Siksi
näiden alueiden osalta yleissuunnitelmassa on tarpeen antaa vain eräitä tarkennuksia (mm.
vaelluskalakantojen suojelu, istutukset, seuranta).
Keski- ja Pohjois-Puulan alueella osakaskuntien yhdistymisprosessi on vielä pitkälti kesken.
Lähitulevaisuudessa uusien osakaskuntien toiminta sekä kalavesien käyttö ja hoito tulisi
järjestää vesialueiden erityispiirteet huomioiden samojen periaatteiden mukaisesti kuin
Hirvensalmen, Itä-Puulan-Korpijärven ja Länsi-Puulan osakaskunnissa.
Kalastuksensäätely tulisi suunnitella Puulan kalastusalueella siten, että turvataan eri kalalajien monipuolinen kalastus huomioiden kuitenkin luontaisesti lisääntyvien kalalajien osalta
vähintään yhden kutukerran periaate sekä uhanalaiset vaelluskalakannat. Pyydysyksiköinnissä ja lupien hinnoittelussa tulisi ottaa huomioon osakkaiden oikeudet kalastaa edullisesti
luontaisesti lisääntyviä kalalajeja, kuten muikkua, madetta, ahventa, haukea ja lahnaa. Istutusten varassa olevien kalakantojen osalta periaatteena on, että kalastajat maksavat yhdessä
näiden lajien kalastuksesta ja lupatulot palautetaan mm. istutuksilla takaisin kalastuksen
edistämiseen. Lupien hinnoittelussa on syytä huomioida yleisen kustannustason nousu.
Uusien osakaskuntien kalastuksensäätelyn lähtökohtana voidaan pitää koko Puulan kalastusaluetta koskevia määräyksiä, jonka lisäksi osakaskunnat voivat asettaa tai antaa omistamiensa vesialueiden erityispiirteiden mukaisesti vielä tarkempia rajoituksia tai suosituksia.
68
Kalastusalueen ja eräiden osakaskuntien asettamat voimassa olevat kalastusrajoitukset ja suositukset on jo keskeisiltä osin käsitelty luvussa 6.5.1. Ne ovat linjassa tässä yleissuunnitelmassa esitettyjen tavoitteiden kanssa, joten tarkempaa käsittelyä niiden osalta ei enää
tässä kohdassa tarvita.
8.2.2 Pyydysyksiköinti
Puulan kalastusalue suosittelee käytettäväksi seuraavaa pyydysyksiköintiä (py) kalastusta
järjestettäessä:
·
·
·
·
·
·
·
·
·
·
·
Katiska 0-1 py
Verkko, solmuväli enintään 20 mm; 0,5 py aina alkavaa 90 m 2 kohden
Verkko, solmuväli yli 20 mm; 1,0 py aina alkavaa 90 m2 kohden
Pitkäsiima (100 koukkua) 5 py
Koukut 10 kpl, 1 py
Tuulastus 1 py
Rysä tai paunetti (korkeus alle 2 m) 5 py
Iso- tai avorysä tai paunetti (korkeus yli 2 m) 10 py
Nuotta 10-20 py
Trooli 40-100 py
Uistin ja rapumerta; osakaskunnan erillinen erikoislupa
8.2.3 Pyydysrajoitukset
Yhteisesti sovittujen ja voimassa olevien kalastusrajoitusten (ks. luku 6.5.1.1) lisäksi Puulan kalastusalue suosittelee osakaskunnille 36 - 59 mm verkkokiellon määräämistä
ajankohtaan (syksy- tai talvikalastus) ja/tai syvyyteen (esim. yli 10 m syvyiset alueet) perustuen. Rajoituksen tavoitteena olisi kuhan alamitan ja pyynnissä käytettävien
verkkojen solmuvälin yhteensovittaminen ja se tulisi voimaan ainoastaan osakaskunnan
päätöksellä.
8.2.4 Ammattikalastus
Kaupalliset kalastajat ovat kokeneet nykyisen kalastuslupakäytännön ja pirstaleisen vesialueiden omistuksen haittaavan merkittävästi ammatin harjoittamista. Puulan kalastusalueen tavoitteena on saada muodostettua Keski-Puulan kattava yhtenäinen vesialue,
jossa troolikalastusta voidaan harjoittaa yhdellä luvalla. Keski-Puulan selkävesillä on
riittävästi syviä vesialueita pinta- ja välivesitroolausta varten (kuva 48). Trooliluvan myöntäisi kalastusalue (kalatalousalue) vesialueenomistajien valtuutuksella.
69
Kuva 48. Troolikalastukseen soveltuvat alueet Puulavedellä.
Kalastusalue on määritellyt Puulavedelle soveltuvaksi troolikuntien määräksi 3-4
kpl muikkukannan runsaudesta riippuen. Lähivuosina troolikalastuksen tiukemmalle
rajoittamiselle ei ole tarvetta, ellei tutkimus- tai seurantatieto anna tähän erityistä perustetta. Troolikalastuksessa suositellaan käytettäväksi ainoastaan nielutonta troolia
vaelluskalakantojen suojelemiseksi.
Keski-Puulan lisäksi ammattikalastuskalastuslupia myönnetään myös Länsi-Puulan, ItäPuulan ja Hirvensalmen osakaskuntien vesialueille. Näillä alueilla kaupallista kalastusta voidaan harjoittaa lähinnä nuotalla, verkolla ja rysällä.
Kaupallisen kalastuksen monipuolistamiseksi ja kalastuskulttuurin ylläpitämiseksi ammattikalastajille tulee antaa mahdollisuus harjoittaa pyyntiä erilaisilla rysäpyydyksillä ja katiskoilla. Niin ikään hoitokalastusta ja siihen rinnastettavaa vähäarvoisen kalan kaupallista
70
pyyntiä esimerkiksi kalanjalostuksen tarpeisiin tulisi voida harjoittaa ammattikalastuspyydyksillä koko Puulan alueella.
8.2.5 Vaelluskalakantojen suojelu
Uudessa kalastuslakiesityksessä painotetaan luontaisesti lisääntyvien vaelluskalakantojen
suojelua edistäviä toimenpiteitä. Järvitaimenen luontainen lisääntyminen Puulan kalastusalueella on vähäistä ja sen kalastettavat kannat ovat pitkälti istutustoiminnan varassa. Mitä
ilmeisimmin erityisen heikko on Puulaveden alkuperäisen, vaeltavan järvitaimenkannan
tila.
Pohjois-Puulan alueella sijaitseva Läsäkoski on yksi kalastusalueen tärkeimmistä taimenen
lisääntymisalueista. Myös Synsiöjärvestä Puulaveteen laskeva Hännilän jokireitti on potentiaaliltaan merkittävä järvitaimenen luontaisen lisääntymisen alue, joskin nykyhetkellä se
tuottaa kuitenkin enintään muutamia satoja vaelluspoikasia vuodessa. Itäisen Puulan alueella taimenen on havaittu lisääntyvän luontaisesti Korpikoskessa, joka tuottaa vuosittain vain
muutamia kymmeniä vaelluspoikasia. Suunnittelualueen eteläosassa taimen lisääntyy luontaisesti Tuhankoskessa ja Ripatinkoskessa.
Nykyhetkellä suunnittelualueella ei rajoiteta vapaa-ajankalastuksen pyyntiponnistusta, vaan
petokalakantoja pyritään turvaamaan solmuvälisäätelyn ja alamittasäännösten avulla. Sivosen ym. (2014) mukaan kuitenkin esimerkiksi Läsäkosken taimenen kutukannan kokoa säätelee todennäköisesti merkittävästi kalastus järvialtailla, mikä on ainakin tähän asti estänyt
järvivaeltajien lisääntymisen lähes täysin. Vaikka nykyiset kalastusrajoitukset sinänsä parantavat nopeasti kasvavien lohikalojen luontaisen lisääntymisen edellytyksiä aiempaan
tilanteeseen nähden, on vaeltavan taimenkannan tila niin heikko, että järvialueella tarvitaan
lisätoimenpiteenä nykyisten rauhoitusalueiden laajentamista ja osakaskuntien harkinnanvaraisena toimenpiteenä uusien rauhoitusalueiden perustamista tai kalastuksensäätelyn
tiukentamista merkittävimmillä vaellusväylillä.
Karttatarkastelun perusteella suunnittelualueelta on tunnistettavissa useita vaelluskalojen
liikkumisen kannalta kriittisiä alueita (taulukko 15, kuva 49). Tällaisia alueita ovat potentiaalisten taimenjokien luusuat ja purkualueet sekä näiden alapuolisten kapeiden salmien
muodostamat virtapaikat. Nykyiset varsin suppeat rauhoitusalueet eivät riitä turvaamaan
riittävästi järvitaimenen liikkumista syönnös- ja lisääntymisalueiden välillä. On huomattava,
että tärkeillä vaellusalueilla täysrauhoitus ei ole ainoa vaihtoehto, vaan myös ajalliset rajoitukset tai verkko- ja / tai viehekalastuksen kieltäminen saattavat olla
riittäviä toimenpiteitä. Nykyisten rauhoitusalueiden laajentamista tulee harkita erityisesti Läsäkosken alapuolella sekä Kissakosken ja Vahvajärven välisellä reitillä. Rauhoitusalueita tulisi asettaa vain vesialueen omistajan suostumuksella.
71
Taulukko 15. Vaelluskalojen kannalta kriittisiä kohteita suunnittelualueella, joiden osalta rauhoitusalueen perustamisen edellytyksiä tai nykyisten kalastusrajoitusten riittävyyttä on arvioitava tulevaisuudessa tarkemmin. Nykyisten rauhoitusalueiden laajentamista suositellaan erityisesti
Läsäkosken alapuolisella alueella.
Osa-alue
Etelä-Puula /
Hirvensalmen
osakaskunta
Keski-Puula
Länsi-Puula
Itä-Puula
Pohjois-Puula
Kohde
Toimenpide
Kissakosken ja Vahvajärven välinen reitti
Uusi ja nykyisen
alueen laajennus
Melko tärkeä-Tärkeä
Ripatinkosken luusua
Uusi
Tärkeä
Vahvajärven alapuolinen reitti, esim.
Sämpiänsalmi
Uusi
Melko tärkeä
Suonsalmi
Uusi
Ei tarkkaa tietoa
Puulansalmi
Uusi
Ei tarkkaa tietoa
Uusi
Ei tarkkaa tietoa-melko
tärkeä
Uusi
Melko tärkeä-tärkeä
Läsäkosken alapuolinen järvialue
Nykyisen alueen
laajennus
Tärkeä
Vuojaselän-Ruovedenselän väliset salmet
Uusi
Melko tärkeä
Vuojakosken alue
Uusi
Ei tarkkaa tietoa
Mallokseen laskevien jokien
purkualueet
Uusi
Ei tarkkaa tietoa
Hännilänjokireitin alapuolisen vesistön
salmikapeikot Puulavedessä
*Väisälänsaaren sillan alue, Korpikosken
alapuoliset salmikapeikot Puulavedessä
Alustava arvio kohteiden
merkittävyydestä
Tärkeys karttatarkastelun ja yleisten taustatietojen perusteella: Tärkeä = sijaitsee todennäköisesti
merkittävällä vaellusreitillä lisääntymisalueen lähellä, Melko tärkeä = sijaitsee todennäköisesti merkittävällä vaellusreitillä, mutta ei lisääntymisalueen lähellä, Ei tarkkaa tietoa = sijaitsee karttatarkastelun
perusteella mahdollisella vaellusreitillä, mutta ei tunnetun lisääntymisalueen lähellä.
* poikkeus Väisälänsaaren sillan istutusalue = tärkeä
Korpikoski ja Hännilänjokireitin koski- ja virtapaikat on rauhoitettu vapakalastukselta toistaiseksi osakaskuntien päätöksellä. Vaelluskalakantojen kehittymistä tukevia virtavesien
kalataloudellisia kunnostuksia on käsitelty tarkemmin kohdassa 9.3.2.2.
Tuhankoski ja Ripatinkoski ovat UPM-Kymmene Oyj:n omistuksessa ja kalavesien hoidosta
on vastannut pääasiassa kalastusoikeutta vuokrannut urheilukalastajaklubi. Kalavesien hoidon, seurannan ja kalastuksensäätelyn yhtenäistämiseksi yhteistyötä kalastusalueen ja yksityiskoskien omistajienvälillä tulisi lisätä.
72
Kuva 49. Suunnittelualueen nykyiset rauhoitusalueet sekä taimenen ja jokikutuisen siian kannalta mahdollisesti kriittisiksi arvioidut vaellusalueet, joissa nykyisten kalastusrajoitusten riittävyyttä tulisi erityisesti
tarkastella.
73
8.3 Kala- ja rapuistutukset
8.3.1 Kalaistutukset
8.3.1.1. Osa-aluekohtaiset suositukset
Tulevien vuosien kalaistutuksista on tehty selkeitä linjauksia Hirvensalmen, Itä-PuulanKorpijärven ja Länsi-Puulan käyttö- ja hoitosuunnitelmissa. Pitkän aikavälin tavoitteena
istutustoiminnan kehittämisessä on pidettävä kannattamattomista istutuksista luopumista,
johon liittyvää arviointia ja päätöksentekoa ei voida käytännössä tehdä ilman riittävää seurantaa. Tässä yhteydessä seurannalla ei tarkoiteta yksittäisten kalastajien kokemuksia tai
mielipiteitä, vaan suunnitelmallista tiedonkeruuta istutettavien kalalajien yksikkösaaliista
(g/pyydys-vrk tai g/vapakalastuskerta) ja istutusmääristä eri vuosina.
Itä-Puulalla merkittävimmät istukaslajit vuosina 2015-2020 ovat järvitaimen, järvilohi,
nieriä ja planktonsiika. Korpijärvellä ja alueen pienvesillä istutuksissa käytetään pääasiassa
kuhaa ja planktonsiikaa. Länsi-Puulan alueelle istutukset tehdään joko kuhilla tai planktonsiioilla. Poikkeuksen muodostaa Hännilänjoki, minne istutetaan vuosittain järvitaimenen vaelluspoikasia sekä Kurenjoki, missä järvitaimenistutuksissa käytetään mätiä tai pienpoikasia. Puulan eteläosassa (Hirvensalmen osakaskunta) yleisimmin käytetty istukaslaji
on siika. Suurimmilla vesialueilla istutuksissa käytetään lisäksi kuhia ja järvitaimenia. Suunnittelualueen rajalla sijaitsevan Ripatinkosken taimenkantaa on hoidettu yksityisen kalastajaklubin toimesta mm. mäti- ja poikasistutuksilla.
Keski-Puulalle ensisijaisesti soveltuvia istutuslajeja ovat taimen ja järvilohi. Nieriäistutusten
jatkaminen Keski-Puulan alueella on perusteltua lähinnä lajin suojelun ja geneettisen monimuotoisuuden turvaamisen nimissä. Laji on äärimmäisen uhanalainen alkuperäisellä levinneisyysalueellaan, eikä verrattain vähäisillä istutuksilla voida olettaa olevan negatiivisia
vaikutuksia Puulaveden ravintoverkkoon. Istutuksien tuloksellisuutta tulee kuitenkin seurata.
Pohjois-Puulavedellä kalastuksensäätelyn ja kalavesien hoidon tavoitteena on tilanne, jossa
kuhan luontainen lisääntyminen saadaan tasolle, joka turvaa runsaan, kalastusta kestävän
kuhakannan. Tähän tavoitteeseen pyritään pääsemään koko kalastusalueella vuoteen 2022
mennessä, jonka jälkeen kuhaistutusten määrää vähennetään asteittain.
Puulan kalastusalueella istutusten suunnittelun lähtökohtana on liitteessä 9 esitetty istutussuunnitelma.
74
8.3.1.2. Istukkaiden ikä, koko ja istutusalueet
Kuha- ja planktonsiikaistutuksissa käytetään yksikesäisiä poikasia, jotka istutetaan syksyllä.
Molemmilla lajeilla ensimmäisen talven poikaskuolleisuus kasvaa käytettäessä liian pieniä
istukkaita. Kuhalla suositeltavana istutuskokona voidaan pitää vähintään 9-10 cm ja planktonsiialla yli 10 cm.
Jokialueille tehtävissä istutuksissa käytetään järvitaimenen mätiä, rasvaevällisiä pienpoikasia (0+) tai vaelluspoikasia (2-v.), jotka vapautetaan vesistöön toukokuussa (Itä-Puulan
khs 2014). Kaikki järvialueille istutettavat taimen- ja järvilohi-istukkaat merkitään rasvaeväleikkauksella. Mäti-istutuksissa tulisi käyttää pääasiassa alitsariinimerkittyä mätiä myöhempiä seurantatarpeita ajatellen.
Järvilohi-istutukset pyritään tekemään viivästettynä 2-vuotiailla yksilöillä riittävän etäälle
Läsäkosken vaikutusalueesta. Tulevaisuudessa järvilohella voitaisiin mahdollisesti harkita
myös steriilien istukkaiden käyttämistä. Tämän suunnitelman kirjoittamishetkellä ei ollut
kuitenkaan tietoa tällaisten istukkaiden saatavuudesta tai hintatasosta.
8.3.1.3. Petokalojen istutusmäärien sopeuttaminen vallitsevaan ravintotilanteeseen
Nieriää, järvilohta ja järvitaimenta istutetaan Puulaveteen yhteensä 15000-25000 kappaletta vuodessa (Hentinen 2014). Niiden ravinnokseen käyttämä kalamäärä, joka koostuu pääosin muikusta, vastaa suunnilleen yhden troolin saalista vuodessa (Marjomäki, suull. tieto).
Lohikalojen istutusmäärät tulisi pystyä mitoittamaan muikkukannan runsauden muutosten
mukaisesti. Heikon muikkukannan aikana istutusmääriä alennettaisiin ja tarvittaessa uusien ammattikalastuslupien myöntämistä rajoitettaisiin. Nopean vasteen kalastuksensäätelyjärjestelmän kehittäminen ja ylläpito vaativat ainakin alkuvaiheessa tutkimuslaitosten asiantuntemusta ja kalastusalueen ulkopuolista rahoitusta. Tällaisessa lähestymistavassa
päätöksenteko edellyttäisi ehdottomasti vuosittaista seurantatietoa muikkukannan tilasta,
joka pitäisi pystyä analysoimaan ennen istutusmääristä sopimista.
8.3.2 Rapuistutukset
Rapujen istuttaminen on aina ELY-keskuksen luvan edellyttämää toimintaa. Puulan kalastusalueella on jokirapukantoja muutamissa pienvesistöissä ja useissa kohteissa on mahdollisuus palauttaa jokirapukantoja. Ryökäsveteen ja Liekuneeseen sekä paikoitellen myös Puulan pääaltaalle on levinnyt täplärapuja luvattomista istutuksista. Reittivesissä, joissa
esiintyy täplärapua, jokiravun istutus ei ole yleensä kannattavaa kasvaneen rapuruttoriskin
vuoksi.
75
Uudessa alkukesästä 2015 valmistuvassa alueellisessa rapustrategiassa tullaan linjaamaan,
että Puulaveden pääallasta, Ryökäsvesi-Liekunetta ja Vahvajärveä ei luokitella jokiravun
suojelualueeksi, koska reittivesistössä on täplärapukanta ja jokirapukanta on korkeintaan
satunnainen. Kaikki muut vesistöalueet Puulan kalastusalueella on jokirapujen suojelualuetta, johon ei saa siirtää, istuttaa tai sumputtaa täplärapuja, eikä myönnetä
istutuslupia täpläravulle (Teemu Hentinen, suullinen tiedonanto). Linjaus tarkoittaa
käytännössä, että Puulan pääaltaalle, Ryökäsvesi-Liekuneelle ja Vahvajärveen ELY-keskus
voi harkita täpläravun istutuslupia, mikäli kalastusalueen käyttö- ja hoitosuunnitelma puoltaa sen istuttamista. Täpläravun levittäminen edellä mainitulla alueella lisää jokirapukantoihin kohdistuvaa rapuruttoriskiä ja täpläravun hallitsematonta levittäytymistä. Kalastusalue päättää asiasta erikseen tai linjaa kantansa seuraavassa käyttö- ja hoitosuunnitelmassa.
Täpläravun levittäytymistä ja jokirapukannan tilaa yleensä tulisi seurata jatkossa koeravustusten avulla.
8.4 Kalataloudellinen seuranta
8.4.1 Tausta
Vielä voimassaolevassa kalastuslaissa kalastusalueelle tai osakaskunnille ei ole annettu erityistä velvoitetta kalataloudellisen seurannan järjestämiseksi. Vakiintuneet toimintatavat,
selkeiden tavoitteiden puuttuminen ja niukat taloudelliset resurssit ovat myös osaltaan hidastaneet seurannan kehittämistä. Uudessa kalastuslakiesityksessä todetaan, että käyttö- ja
hoitosuunnitelmaan on sisällytettävä suunnitelma kalastustietojen seurannan järjestämiseksi. Lisäksi edellytetään, että kalavarojen ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävä käyttö ja hoito tulee järjestää parhaaseen käytettävissä olevaan tietoon perustuen. Jossakin määrin tämä tieto on pysyvää, yleiseen tutkimustietoon liittyvää, mutta toisaalta
kalakantojen ja kalastuksen dynaamisen luonteen, vesistökohtaisten erityispiirteiden ja osin
epäennustettavan vaihtelun vuoksi tarvitaan ehdottomasti myös jatkuvaa seurantaa.
Tulevaisuudessa kalastus- tai kalatalousalueen järjestämän kalataloudellisen seurannan tuloksia tulee hyödyntää aiempaa enemmän kalavesien käytön ja hoidon suunnittelussa sekä
mm. kalastuksensäätelyä koskevassa päätöksenteossa. Suunnitelman laatijan näkemyksen
mukaan tämä saattaa edellyttää lähitulevaisuudessa Marjomäen ym. (2014) kuvaaman sisävesi- ja rannikkokalastuksen seuranta- ja ohjausjärjestelmän (SeOs II-hanke) kehittämistä ja
käyttöönottoa Puulan kalastusalueella tai myöhemmin perustettavalla kalatalousalueella.
Seurannalla voitaisiin kerätä tietoa päätöksentekoa varten mm. seuraavilta osa-alueilta:
·
·
·
·
Kalastuksensäätelyn sopeuttaminen kalakantojen runsauden mukaisesti (erityisesti
muikun ammattikalastus)
Järvilohi- ja taimenistutusten mitoittaminen ravintovaroja vastaavaksi
Vaelluskalakantojen suojelun kohdentaminen
Istutusten tuloksellisuuden arviointi
76
·
·
·
·
Kalakantojen pitkäaikaismuutosten havainnointi
Kalastuksen määrän ja kohdentumisen muutokset
Palaute kalavesien käytön ja hoidon järjestämisestä sekä sosiaalisesta kestävyydestä
Osakaskuntien toimintaa kuvaavien muuttujien seuranta
Seurantatiedon hyödyntämisessä on hyvä muistaa, että kerätty (julkinen) tieto saattaa
nousta myöhemmin yllättävään arvoon esimerkiksi tutkijoiden näkökulmasta. Luotettavasti
kerätty tieto voi hyödyttää kalastusaluetta muun muassa uusien tutkimushankkeiden tai
opinnäytetöiden muodossa.
Seuranta- ja ohjausjärjestelmän käyttöönotto ja kalastusalueiden perehdyttäminen seurantatiedon käsittelyyn ja hyödyntämiseen edellyttävät riittävän pitkäkestoista hankerahoitusta. Koska seurantatiedoista syntyvää hyötyä käytetään kalavesien käytön ja hoidon järjestämiseen ja kehittämiseen kalastuslain edellyttämällä tavalla, voidaan katsoa, että
seurannan kulut kuuluvat jossakin määrin myös kalavesien käyttäjille eli kalastajille. Todettuun tarpeeseen vastaava seurannan lisääminen voi siten toimia perusteltuna kalastuslupien hintojen maltillisille korotuksille. Tällöin on kuitenkin huomattava, että myös seurannan
tulokset ja niiden hyödyntämiseen liittyvä päätöksentekoprosessi ovat julkisia. Vähimmillään tämä voisi tarkoittaa sitä, että ajantasainen seurantatieto on saatavilla helposti ymmärrettävinä kuvina tai taulukoina esimerkiksi kalastusalueen nettisivuilta.
8.4.2 Kalastusalueen ja osakaskuntien toteuttama perusseuranta
Puulan kalastusalueella kalataloudellisen seurannan kehittäminen koskee vapaaajankalastusta, kaupallista kalastusta ja osakaskuntien toiminnan seurantaa, jossa kerätään
tietoa esimerkiksi kalastusrasituksen määrittelyä varten. Niukkojen taloudellisten resurssien vuoksi seurannan tiedonkeruussa käytettävien menetelmien valinnassa, aineiston käsittelyssä ja tulosten raportoinnissa on painotettava kustannustehokkuutta. Käytännössä hyvä
ratkaisu voisi olla esimerkiksi automaattinen vapaa-ajankalastuksen pyynti- ja saalistietojen
käsittely internet-pohjaista saalisilmoituslomaketta käyttämällä.
Jatkossa kalastusalueella kerätään seurantatietoa mahdollisuuksien mukaan kohtien A-E
mukaisesti (kooste liitteessä 9):
A. Osakaskuntien toiminnan seuranta
·
·
·
·
Osakaskunnat toimittavat vuosi-ilmoituksen toiminnastaan kalastusalueelle
Lomake ladattavissa mm. puula.fi-sivustolta
Osakaskuntien yhdistyminen helpottaa myytyjen lupien määrän keräämistä ja tilastointia
Kalastusalueen ilmoittama sanktio tietojen toimittamatta jättämiselle on
jatkossa kyseisen osakaskunnan rasitekertoimen määrittely nollaksi
B. Ammattikalastuksen saaliskirjanpito
77
Uuden kalastuslakiesityksen mukaan ammattikalastajien pyynti- ja saalistiedot velvoitetaan
toimittamaan Luonnonvarakeskukselle (LUKE). Ajantasaisen tiedonsaannin varmistamiseksi tämä ei kuitenkaan riitä, vaan kaikkien Puulan kalastusalueella pyyntiä harjoittavien
ammattikalastajien tulee jatkossa raportoida pyynti- ja saalistiedot erikseen sovittavalla tavalla myös kalastusalueelle. Vähimmäisvaatimuksena tässä voidaan pitää
esim. pyyntiajan ja -paikan, pyydystyypin, pyydyksen mittojen tai pyyntipinta-alan (nuotta/trooli) sekä lajikohtaisen saaliin muistiin kirjaamista vakiomuotoiselle lomakkeelle, joka
mahdollistaa esim. yksikkösaaliin (kg/pyyntiponnistus) laskemisen tärkeimmille saalislajeille. Ammattikalastuksen saalistietojen esittämisessä tulee huomioida yksityisyydensuoja.
C-D. Vapaa-ajankalastuksen kalastuskirjanpito ja vapaaehtoiset saalisilmoitukset
Vapaa-ajankalastuksen pyyntiponnistuksesta ja saaliista voidaan kerätä tietoa kalastuskirjanpidon tai vapaaehtoisten saalispalautteiden avulla. Hyvin järjestetyn kalastuskirjanpidon
tulokset kuvaavat yleensä paremmin kalakannan suhteellisen runsauden muutoksia kuin
hajanaiset saalispalautteista kerätyt tiedot. Tulosten arvo kasvaa kuitenkin huomattavasti,
mikäli saalispalautteita saadaan riittävästi samoilta alueilta, eikä niiden määrä vaihtele merkittävästi eri vuosina. Menetelmänä kalastuskirjanpito on ainoastaan hieman kalliimpi kuin
pelkkä saalispalautteiden kerääminen, jos tietojen kerääminen saadaan järjestettyä internetpohjaisesti ja tulosten käsittely voidaan automatisoida ohjelmoidun tietokonesovelluksen
avulla. Kalastuskirjanpitäjiksi valitut kalastajat pyritään sitouttamaan pyynti- ja saalistietojen toimittamiseen jopa useiden vuosien ajaksi ja käytännössä tähän kannustetaan mm.
pieniä kirjanpitopalkkioita maksamalla.
Kirjanpitokalastajien valinnassa tulee etusijalle asettaa lähinnä jollakin tietyllä alueella runsaasti, mahdollisesti jopa ympärivuotisesti kalastavat henkilöt. Satunnaisesti tai ainoastaan
vähän kalastavia henkilöitä ei tule valita kirjanpitokalastajaksi. Vapaa-ajankalastuksen
pyynti- ja saalistietojen ilmoittaminen on vapaaehtoista, joten kalastajien motivointi palautteen antamiseen sekä seurannan tärkeydestä ja tuloksista tiedottaminen tulee huomioida jo
seurannan suunnitteluvaiheessa. Kirjanpitokalastuksella kerättävän tiedon käyttökelpoisuuden varmistamiseksi on tärkeää, että kalastajien vaihtuvuus on mahdollisimman vähäinen. Tietojen kirjaamisen vähimmäisvaatimukset ovat samat kuin ammattikalastuksen saaliskirjanpidossa.
·
·
·
·
Tavoiteltava kirjanpitäjien määrä 3-5 henkilöä/vesistö/pyyntitapa
Puulavedessä kohderyhmänä esimerkiksi aktiiviset uistelijat ja verkkokalastajat
Kalastusalueen muissa järvissä kalastuskirjanpito voidaan järjestää esimerkiksi erityisen seurantatarpeen, kuten istutusten tuloksellisuuden arvioimiseksi
Vaelluskalakantojen seuranta integroidaan osaksi saaliskirjanpitoa, esim. Puulavedellä pyydetään ilmoittamaan rasvaeväleikattujen / luontaisten taimenien ja järvilohien saalismäärät
78
·
Menetelmien kustannustehokas hyödyntäminen edellyttää internetpohjaista saaliiden ilmoittamista ja tulosten automaattista koostamista
taulukoiksi, mallina esim. metsähallituksen tietojärjestelmä, Luhta (2008)
·
Sähköisen seurantatiedon siirron ja automaattisen tiedonkäsittelyn kehittäminen ja
käyttöönotto vaativat ehdottomasti riittävää hankerahoitusta!
E. Kalastustiedustelut
·
·
·
·
·
·
Kohderyhmänä viehe- tai pyydysluvan lunastaneet henkilöt (ja samassa taloudessa
asuvat)
Pyyntiponnistus ja saalis välineittäin ja lajeittain eri vesistöjen osalta
Internet-lomakkeisiin siirtyminen alentaa merkittävästi kustannuksia, mutta edellyttää sähköpostiosoitteiden keräämistä luvan myynnin yhteydessä
Seuraava kalastustiedustelu vuoden 2020 alussa koskien vuoden 2019 kalastusta
V. 2019 luvan lunastaneiden yhteystiedot pyrittävä keräämään kattavasti, suositellaan myös sähköpostiosoitteiden kirjaamista. Luvan myynnin yhteydessä tiedotetaan
tulevasta kyselystä.
Kyselyyn erillinen kohta vaelluskaloista (rasvaevälliset / -evättömät) sekä täpläravun
esiintymisestä
8.4.3 Vaelluskalakantojen seuranta
Kalastusalue ja osakaskunnat osallistuvat mahdollisuuksien mukaan vaelluskalakantojen
seurantaan Mäntyharjun reitillä. Tähän saakka reitin vaelluskalaseurantoja on tehty vaihtelevien rahoituslähteiden turvin. Kalastusalueen tulisi ottaa tavoitteeksi kehittää seurantaan
liittyvää yhteistyötä yksityiskoskien omistajien kanssa. Esimerkiksi UPM Kymmene Oyj voisi osallistua vaelluskalakantojen seurannan kustannuksiin erityisesti Ripatinkoskessa ja Tuhankoskessa.
Suunnitelman laatijan mukaan suositeltavia seurantatoimenpiteitä olisivat jatkossa:
·
·
·
Vuosittaiset sähkökoekalastukset Mäntyharjun reitin merkittävissä koskissa
Vuosittaisten kutupesälaskentojen jatkaminen, mahdollisesti myös muualla kuin Läsäkoskessa, koskien saalistilastot (myös yksityiskoskien) jossakin muodossa osaksi
kalastusalueiden seurantaa
Taimenen mädin alitsariinimerkinnän hyödyntäminen luontaisen lisääntymisen seurannassa
8.4.4 Muun seurantatiedon hyödyntäminen
Muuta seurantatietoa olisi pyrittävä hyödyntämään ainakin käyttö- ja hoitosuunnitelmien
laadinnan yhteydessä. Kalataloudellisten velvoitetarkkailujen koekalastusten ja vpd-
79
verkkokoekalastusten tulokset ovat yleensä ladattavissa ympäristöhallinnon koekalastusrekisteristä. Kalojen elohopeapitoisuuksista kerättyjä tietoja tallennetaan KERTY-rekisteriin.
·
Kalataloudelliset velvoitetarkkailut:
-Siikaveden alueella Kälkä- ja Vallasjoen kalataloudellinen yhteistarkkailu (kalastustiedustelut, verkkokoekalastukset, sähkökoekalastukset, koeravustukset, haukien elohopeaseuranta),
-Kangasniemellä kunnan jätevedenpuhdistamon kalataloudellinen velvoitetarkkailu
(kalastustiedustelu)
·
Vesipuitedirektiivin toimeenpanon edellyttämät verkkokoekalastukset (ekologisen
tilan luokittelu), kemiallisen tilan seuranta (kalojen elohopeapitoisuus)
Hoitokalastushankkeiden tuloksellisuuden seuranta
JY:n Dosentti Timo J. Marjomäen muikkututkimukset sekä tutkimuslaitosten erilliset tutkimukset
·
·
8.5 Vesienkäyttäjille suunnattujen palveluiden kehittäminen
8.5.1 Infrastruktuurin kehittäminen
Suunnittelualueen infrastruktuurin kehittämisellä tarkoitetaan luontoon liittyvien palvelurakenteiden kehittämistä. Puulan alueella on kattava luontoharrastusta tukeva palveluverkosto, joka pyrkii edistämään luonnon kestävää käyttöä taloudelliset ja sosiaaliset seikat
huomioiden (Ks. 6.3.2. Muu virkistyskäyttö ja palveluvarustus). Kehittämisen tulee kuitenkin olla jatkuvaa ja palveluvarustuksen täytyy elää ajassa virkistyskäyttäjien tarpeet huomioiden. Palveluverkoston rakentaminen, ylläpitäminen ja käyttö eivät silti saa olla uhka terveelle ekosysteemille. Näin ollen nykykäyttäjien tarpeita ja tulevien sukupolvien
mahdollisuuksia tuleekin tarkastella rinnakkain.
Puulan alueen vesienkäyttäjien mielipiteitä olemassa olevien palvelurakenteiden toimivuudesta ja kehittämisestä saatiin selville muun muassa avoimen kyselyn vastauksista. Esitetyt
kehitysideat liittyivät pääsääntöisesti rantautumispaikkojen varustukseen. Suunnittelualueelle toivottiin lisää nuotiopaikkoja, veneenlaskuluiskia, autopaikkoja luiskien läheisyyteen,
wc-tiloja ja telttapaikkoja sekä venelaitureita rantautumispaikoille. Edellä mainittujen varustuksien tarve voi suunnittelualueella olla paikoin huomattava, mutta osin tarpeeseen
voidaan vastata kehittämällä tiedotusta jo olemassa olevasta palveluvarustuksesta ja sen
verkostosta. Esimerkiksi veneenlaskuluiskia Puulan pääaltaalla on jo jokseenkin kattavasti,
joskin osa niistä on kunnostuksen tarpeessa. Etelä-Savon ELY-keskuksen tekemässä selvityksessä kartoitettiin Puulaveden venelaskupaikkojen kunnostustarvetta (liite 10).
Yhtenä keskeisenä infrastruktuurin kehittämiseen liittyvänä hankkeena voidaan pitää yhteiskäyttöisen kalasataman rakentamisen tarpeen selvittämistä. Yhteiskäyttöinen, ammat80
tikalastajia, vapaa-ajankalastajia ja kalastusmatkailuyrittäjiä palveleva tila vesistön läheisyydessä voisi tukea ammattikalastuksen lisäksi muun muassa vajaasti hyödynnetyn pienen
järvikalan käyttöä ja vientiä (kuore, särki). Kalasataman palveluvarustukseen voisi minimissään kuulua käsittelytilat, kylmävarasto, jäähilekone, perkauskone/– linjasto, tarvikevarasto
ja sosiaalitilat. Kalasatama voisi sisältää myös pakastuslaitteistoa, pakkasvarastoja, pyydysvarastoja, jalostustiloja ja esimerkiksi myymälän. Edellä mainitut lisäykset perustason kalasataman varustukseen nostavat kuitenkin kustannuksia huomattavasti, ja saattavatkin tulla
laajennuksina kysymykseen vasta sataman toiminnan kehittyessä.
Mahdollisen kalasataman suunnitteluprosessissa ensimmäisenä tulee kartoittaa halu, tavoitteet ja edellytykset toiminnalle. Tämän jälkeen prosessi etenisi rahoitusmahdollisuuksien kartoituksesta yritysmuodon valintaan. Järkevimpänä yritysmuotona kalasatamalle voidaan pitää osuuskuntaa tai osakeyhtiötä, joista osakeyhtiö on kuitenkin hallinnollisesti
osuuskuntaa raskaampi. Rahoituksen hakijana ja tilojen omistajana voisi myös toimia kunta,
joka vuokraisi tiloja käyttöasteeltaan erityyppisille käyttäjille mahdollisesti erilaisilla sopimuksilla. Pienimuotoisen kalasataman toiminnalle voidaan löytää edellytykset jo noin 25 –
30 000 kilon vuosisaaliilla, mikä Puulalla ylittyisi jokseenkin varmasti jo pelkästään muikkusaaliista. Puulan alueen edellytyksiä sataman sijoitukselle puoltavat myös vesien kalalajisto, monimuotoiset kalastajaryhmät sekä mahdollisesti kalasataman myötä runsastuva paikallisen kalan menekki. Kalasatama voisi palvella myös opetuksellisena kohteena alueen
oppilaitoksia.
8.6 Tiedottaminen, valistus, nuoret ja valvonta
8.6.1 Tiedottaminen
Vaikka kalastus on suosittu harrastus, siihen liittyvät mahdollisuudet, oikeudet ja velvollisuudet jäävät usein vähälle huomiolle. Vapaa-ajankalastukseen liittyvällä tiedottamisella
kerrotaan kalastusmahdollisuuksista, -tapahtumista ja kalastuksen myönteisistä vaikutuksista hyvinvointiin. Tiedottamisella voidaan vaikuttaa kalastajien käyttäytymiseen ja tietoihin kalastuksen vaikutuksista ympäristöön. Näkyvällä, avoimella ja selkeällä tiedottamisella
voidaan lisätä kalastusmääräysten ja -rajoitusten hyväksyttävyyttä (Salo 2013).
Tiedottamisen kehittämisen tulee olla jatkuvaa ja kalastusalueen tavoitteiden toteutumiseen tähtäävää. Edellisen käyttö- ja hoitosuunnitelman tavoite kalastusalueen nettisivujen
perustamisesta on toteutunut, ja seuraavat haasteet liittyvätkin verkkosivujen osalta luonnollisesti sisällöntuotannon täsmällisyyteen ja ajanmukaisuuteen, eli jatkuvaan päivittämiseen, kävijäliikenteen seuraamiseen, ja asiakkaiden tarpeiden tunnistamiseen ja täyttämiseen. Olennainen haaste on myös kalastusalueen viestintään osallistuvien henkilöiden
asenteiden ja osaamisen päivittäminen käyttäjäkunnan ja digitalisoitumisen murroksessa.
Aiemmissa toimintasuunnitelmissa mainitut tavoitteet kalastusalueen näkyvyyden lisäämisessä erilaisissa tapahtumissa (Puula-forum, Hirvensalmen pitäjäjuhlat, kalastuskilpailut
81
ym.) ovat toteutuneet hyvin. Tuttuihin tapahtumiin on syytä osallistua tulevina vuosinakin,
ja pyrkiä löytämään myös uusia tapahtumia.
Tiedottamisen kehittäminen
Taulukko 16. Tiedottamisen kehittämisen pääasiallisia tavoitteita ja toimenpiteitä.
Tavoite
Alatavoite
Toimenpiteitä
Vastuuhenkilöiden kartoitus ja
· Kalastusalue etsii tiedottamisesta vastaavan
suunnitelmallisuuden lisääminen
henkilön, jolla tulee olla, tai tulee hankkia tarvittava viestintä-/tiedotusosaaminen.
· Luodaan tarvittaessa viestintäsuunnitelma.
Internetsivujen ulkoasun ja sisäl· Internetsivujen löydettävyyden ja käytettävyylöntuotannon kehittäminen
den takaamiseksi ulkoasua (ohjelmointikieli)
voidaan päivittää nykyaikaisemmaksi, ja ottaa
käyttöön verkkosivujen seurantaohjelma (mm.
google analytics) käyttäjien tunnistamiseksi ja
palveluiden parantamiseksi.
· Lisätään sisältöä (erityisesti kuvia ja videoita)
kaikkia kalastajaryhmiä, ja mahdollisesti muita
vesienkäyttäjiä paremmin huomioiden.
· Huomioidaan google-näkyvyys sisällöntuotannossa. Tekstissä ja otsikoiden, kuvien ja videoiden nimeämisessä tulee käyttää tietoa hakevan
kieltä.
· Tuodaan tutkimustietoa paremmin saataville ja
ajetaan avoimesti ja tasapuolisesti erilaisten
käyttäjäryhmien etuja.
· Tuodaan kalastusalueen tapahtumat raportoidusta kaikkien nähtäville.
Somen käytön lisääminen
· Kalastusalue voi luoda tilit esimerkiksi facebook- ja instagram-palveluihin. Palveluissa voidaan järjestää kilpailuja ja kampanjointia näkyvyyden parantamiseksi ja erityisesti nuorten
osallistamiseksi sekä tietoisuuden lisäämiseksi
alueen kalastuksesta ja luonnosta.
Tiedottamisen lisääminen ken· Kalastuslupiin tulee lisätä selkeät yhteystiedot
tällä
(myyjä, valvojat ym.) ja kalastajille tulee tarvittaessa jakaa erillisiä tiedotteita kalastusalueella
käynnissä olevista hankkeista ja yleisistä säännöistä.
· Tärkeimmille veneenlaskurannoille ja rauhoitetuille alueille asennetaan informatiivisia ja myös
vieraskielisiä perusteluin, valokuvin ja yhteystiedoin varustettuja selkeitä opasteita säännöistä ja (uhanalaisista) kalakannoista.
· Seurannasta ja seurannan tärkeydestä tiedottaminen -> Anna saalispalaute!
Tiedotuskanavien lisääminen
· Linkitetään osakaskuntien ja kalastusalueen
nettisivut mm. kyläyhdistysten ja kuntien nettisivuille
· Selvitetään uutiskirjeen tarve asiakaskyselyllä
(web-kysely). Tarpeen ilmetessä selvitetään tarkemmin laadintaan liittyviä kysymyksiä.
82
Tiedottamisen, tiedonjakamisen ja valistuksen puutteet näkyvät usein luottamuksen puutteena ja vetovoimaisuuden heikentymisenä niin kalastusalueen sisällä kuin ulkopuolella.
Läpinäkyvään, avoimeen ja vuorovaikutteiseen toimintaan pyrkivällä tiedottamisella kannustetaan kaikkia vesienkäyttäjiä vuoropuheluun kalastusalueen toiminnasta sekä edistetään yhteistyösuhteiden ja houkuttelevan imagon syntymistä. Hyvä tiedottaminen tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että kaikille vesienkäyttäjille on selvää, minkälaista toimintaa
kalastusalueella on, mihin toiminnalla pyritään, kenelle toiminta on suunnattu, mitkä ovat
käytettävät keinot ja kuka toimintaa harjoittaa.
Sekä sisäiseen että ulkoiseen tiedottamiseen paneutuminen on erityisen tärkeää Puulan kaltaisilla matkailukalastukseen otollisilla alueilla, joilla vesienkäyttäjäkunta koostuu käyttötottumuksiltaan, iältään ja kalastusmuodoiltaan laajasta joukosta erilaisia kalastajia (liite 1,
kysely). Huomioitavaa on, että vanhempi käyttäjäkunta ei välttämättä etsi tietoa nuorempien kalastajien tavoin internetistä, ja saattaakin näin ollen tukeutua paperisiin tietolähteisiin
verkkopalveluita enemmän. Nuoremmalle vesienkäyttäjälle edes verkkosivuilla oleva tekstitai kuvamuodossa oleva tieto ei välttämättä riitä, vaan kalastuspaikoista tai kalastuksesta
halutaan nähdä videoita ja keskustella sosiaalisessa mediassa. Tiedotuksen kulurakenne
suhteessa tavoitettuun käyttäjämäärään on myös pääsääntöisesti parempi verkkotiedotuksessa kuin paperisissa julkaisuissa. Tärkeimmät tiedotukseen liittyvät tavoitteet esitellään
taulukossa 16.
8.6.2 Valistus ja nuorisotyö
Kalatalouteen ja vesienhoitoon liittyy lukuisia tavoitteita, eikä ristiriidoilta voida välttyä.
Ekologiset, sosiaaliset ja taloudelliset tavoitteet voivat olla usein ristiriidassa. Jos tavoite on
esimerkiksi pelkästään vapaa-ajankalastajamäärien lisääminen, saattaa se tarkoittaa uhkaa
yksittäisen lajin suojelulle tai heikentää ammattikalastuksen järjestämistä. Jos taas tavoite
on kalastusalan työllisyyden tai ammattikalastajan pyyntiponnistuksen maksimointi, saattaa se hyvinkin uhata sosiaalista tai ekologista kestävyyttä alueella.
Yhteisesti hyväksyttyjen tavoitteiden mukaisessa monitavoitteisesssa ympäristössä valistajan on hyvä tarkastella omia tarkoitusperiään laaja-alaisesti, koska on selvää, että yhden
tavoitteen puolestapuhuja saattaa leimautua toisen tavoitteen vastustajaksi. Valistajan täytyy elää ajassa ja seurata toimintakenttää jatkuvasti, jotta muutoksiin voidaan reagoida
ajoissa, ja säilyttää tavoitteen mukainen toiminta. Tavoite voi olla esimerkiksi vetovoimaisuuden lisääminen, jolloin on tärkeää selvittää alueen vetovoimaisuutta lisäävät ja tukevat
tekijät. Jos vetovoimaisuutta lisää esimerkiksi tietty kalastusmuoto tai laji, valistajan on
hyvä sisällyttää sanomaansa lajia tai kalastusmuotoa tukevia asioita, jolloin mahdollisesti
vastakkaiset henkilökohtaiset intressit on pakko jättää vähemmälle. Kalatalouden kentällä
haasteet on tunnistettu, sillä kuuluuhan ammatti- ja harrastajakuntaan ikärakenteeltaan
todella suuri joukko erilaisia vesienkäyttäjiä. Jos vanha haluaa vanhaa, ja nuori uutta, on
valistajan sanomassa hyvä näkyä kompromissien tavoittelu. Tällöin päätöksistä aiheutuva
83
lopputulos palvelee todennäköisesti paremmin suurempaa käyttäjäkuntaa. Valistuksen ja
nuorisotyön kehittämisen tavoitteita ja toimenpiteitä on esitetty taulukossa 17.
Taulukko 17. Valistuksen ja nuorisotyön kehittämisen pääasiallisia tavoitteita ja toimenpiteitä.
Tavoite
Toimenpiteet ja tavat
Määritetään tavoitteet ennen
· Jokainen kalastalouteen liittyvään päätöksentekoon
valistusta
osallistuva varmistuu kalatalouteen liittyvien tavoitteiden sisällöllisestä hallinnasta tiedollisesti ja taidollisesti – Mitä ekologiset, sosiaaliset ja taloudelliset tavoitteet tarkoittavat, ketä ne koskettavat, ja mihin
niillä pyritään.
Näkökulmien avartaminen ja
· Jokainen vesienkäyttäjä pyrkii näkemään kalatalouden
vesienkäyttäjien välisten ristiriitomonitavoitteisena erilaisten intressiryhmien välisenä
jen vähentäminen
kokonaisuutena, jossa kompromissit ovat väistämättömiä yhteisen edun kannalta.
· Jokaisen tulee perehtyä tutkimuksiin erilaisista kalalajeista, pyyntimenetelmistä ja vesiympäristöstä, ja siitä,
miten tutkimuksia voidaan käyttää hyväksi ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävään lopputulokseen pyrittäessä.
· Jokainen tarkastelee omia kalastukseen ja kalakantoihin liittyviä tavoitteitaan suhteessa tutkimustietoon ja
yhteisesti sovittuihin tavoitteisiin.
· Ennen virallisia kannanottoja pohditaan tarkasti sanoman sisältö ja sen mahdollisia vaikutuksia.
Kalastuskulttuuri ja vesiluonto
· Jatketaan yhteistyötä oppilaitosten kanssa.
tutuksi nuorisolle
· Järjestetään kalastusnäytöksiä tapahtumissa ja selvitetään kalastusleirien järjestämisen mahdollisuuksia.
· Valistaja käyttää aikaa nuorten mieltymysten selvittämiseen esim. koulu-, nuorisotalovierailuiden ja/tai
tutkimuksiin ja selvityksiin perehtymisen muodossa
(käytetyimmät kalastusmuodot, tietokone/mobiilipelit, kalastuksen verkkosivut/some, kalastustietous).
· Alueen koulujen kanssa voidaan sopia esim. lyhyestä
oppituntien alussa toteutettavasta kalastusaiheisesta
kyselystä edellä mainitun tiedon hankkimiseksi.
· Kerrotaan vinkkejä alueen koulujen opettajille mielenkiintoisista kalastusalueella vierailtavista paikoista
(maasto-opetus).
· Selvitetään tarve ja toteutus nuorisotiimin/jaoston, tai
tiettyyn kalastusmuotoon liittyvän nuortenryhmän
perustamiseksi.
Ymmärrystä luonnonvarojen, kuten kalakantojen ja puhtaan veden merkityksestä kaikessa
laajuudessaan tulee edistää elinkaaren jokaisessa vaiheessa, mutta luonnollisesti erityisen
tärkeässä asemassa ovat nuoret. Valistajan täytyy kuitenkin olla perillä valistettavan yleisen
hyväksyttävyyden lisäksi siitä, miten nuoret käsittävät kalastuksen ja luonnon nykypäivänä.
84
Valistajan täytyy näin ollen hyväksyä ja opetella uusia menetelmiä tiedon jakamisessa. Pelkkä pilkille vienti voi toimia, mutta alkusysäys ja kiinnostus voi syntyä yhtä lailla mobiilipelin
avulla. Joskus voi yhteinen hetki nuotta-apajalla sytyttää kipinän kalastukseen. Tässäkin
tukena toimii tutkimustieto siitä, mitä menetelmiä kannattaa käyttää. Parhaimmat vinkit
löytyvät nuorilta itseltään, joten valistajan täytyy käyttää aikaa nuorten todellisten mieltymysten selvittämiseen ennen toimiin ryhtymistä.
8.6.3 Kalastuksenvalvonta
Valvonnan lisäämistä tukevat avoimen kyselyn tulokset. Vastaajista (n=223) 10 % ilmoitti
kalastuksenvalvojan kysyneen lupaa Puulan alueella vuosien 2013 - 2014 aikana. EteläSavossa asuvalta vastaajalta lupaa oli kysytty 14 % vastaajista, kun taas ulkopaikkakuntalaisista 8 % ilmoitti lupaa kysytyn. Etelä-Savon suurempi osuus selittynee suuremmalla pyyntiponnistuksella. Tarkastetuista pyydyksistä ei ole tarkkaa lukumäärää, ellei valvoja ole itse
suorittanut tilastointia.
Avoimessa kyselyssä pääasiallisen kalastuspaikkansa ja lupatiedusteluun vastanneiden yhteismäärä jäi jokseenkin pieneksi. Keski-Puulalla lupaa ilmoitti kysytyn 10 (14 % KeskiPuulan kalapaikakseen maininneista) ja Itä-Puulalla 2 (9 %) henkilöä. Etelä- ja PohjoisPuulan pääasialliseksi kalastuspaikakseen maininneista (n=33) keneltäkään ei ollut kysytty
lupaa vuosien 2013 – 2014 aikana. Läsäkoskella 19 vastaajasta 3 (16 %) ilmoitti, että lupaa
oli kysytty. Mielipiteissä vapaa-ajankalastuksen kehittämisessä ongelmakohtina valvonnassa nähtiin erityisesti Keski-Puula ja viehelupa-alue sekä Etelä-Puulan Ryökäs ja Liekune.
Avoimessa kyselyssä esitettiin myös väite: ”Kalastuksenvalvonta on Puulan alueella on tehokasta” (liite 7). Väittämään vastanneista (n=257) 46 % oli väittämästä eri tai osittain eri
mieltä, kun samaa tai osittain samaa mieltä olleiden osuus oli 24 %. Etelä-Savossa asuva
vastaaja koki valvonnan selkeästi tehokkaammaksi kuin muualla asuva.
Valvontasuunnitelma on valvonnan toteutuksen ja seurannan konkreettinen ohje, joka sisältää muun muassa tiedon valvojista, ajankohdista, alueista, resurssien hankkimisesta ja
kohdentamisesta (mahdollinen ulkoistaminen), seurannasta sekä mahdollisesti casetyyppisiä esimerkkejä erilaisista valvojien kohtaamista tilanteista. Kalastuksenvalvonnan
keskeiset tavoitteet ja toimenpiteet on esitetty taulukossa 18.
85
Taulukko 18. Kalastuksen valvonnan tavoitteet ja toimenpiteet Puulan alueella.
Tavoite
Toimenpiteet
Yhteistyön ja suunnitelmallisuuden
· Kaikkien valvontaan liittyvien henkilöiden (kalastusalue,
ja lisääminen
osakaskunnat, ELY, poliisi, metsähallitus, osakaskunnat)
kartoitus, kokoontuminen ja valvontasuunnitelman laatiminen yhteistyössä.
Tilastoinnin lisääminen
· Kalastuksenvalvojat merkitsevät valvontatapahtumat ja
koostavat vuosiraportin kalastusalueelle.
Näkyvyyden lisääminen
· Tarkastetut pyydykset merkitään. Kalastusalue tiedottaa
valvonnan vuosiyhteenvedon tunnuslukuja avoimesti internetsivuilla (Ks. 8.6.1. Tiedottaminen).
Uusien menetelmien käyttöönotto
· Valvontaan osallistuvat toimijat perehtyvät sähköisen kalastuksenvalvontatyökalun
(www.kalastuksenvalvoja.fi/Suomen kalastuslehti
3/2015) ominaisuuksiin.
Asiakastyytyväisyyden lisääminen
· Valvoja toimii ”palveluammatissa”!
Tietämyksen lisääminen (Ks. 8.6.2.
· Kalastusjärjestelyistä, kalakantojen tilasta ja alueeseen
Valistus ja nuorisotyö)
liittyvistä tutkimushankkeista tiedotetaan ja valistetaan
kalastajia
Tehokkuuden ja luotettavuuden
· Valvontasuunnitelmassa määritellyille painopistealueille
lisääminen
ja ajanjaksoille kohdistetaan enemmän resursseja. Valvotaan alueita ”ristiin”, ja vaihdellaan valvottavia alueita.
9. VESIEN HOIDON JA KUNNOSTUKSEN TARPEET,
TAVOITTEET JA TOIMENPITEET
9.1 Vesiensuojeluongelmat suunnittelualueella
9.1.1 Ekologinen tila, veden laatu ja kuormitus
Valtaosalla suunnittelualueesta ei ole vesiensuojeluongelmia tai ne ovat vähäisiä. Selkeitä
ongelmakohteita ovat Siikavesi ja sen alapuolinen Länsi-Puulan osa sekä Kotalahti Puulaveden kaakkoiskulmassa. Siikavedeltä virtaava humuspitoinen vesi vaikuttaa vesistön käyttäjien havaintojen mukaan Mainiemen tasolle saakka, jonka jälkeen aukeavat isommat selät ja
humuspitoinen vesi laimenee suureen vesitilavuuteen.
Ekologisen luokittelun perusteella ainoastaan tyydyttävässä tilassa oleva Kotalahti kaipaa
toimenpiteitä kuormituksen vähentämiseksi. On kuitenkin tärkeää turvata myös hyvässä
ekologisessa tilassa olevien alueiden (Siikavesi, Ruovedenselkä-Vuojaselkä ja RyökäsvesiLiekune) säilyminen vähintään hyvässä tilassa. Osalla vesialueista (esimerkiksi RyökäsvesiLiekune) voi olla edellytykset erinomaiseen tilaan, koska tila on erinomaisen ja hyvän rajan
tuntumassa. Parantamalla laita-alueiden veden laatua turvataan myös keskusaltaan säilyminen puhtaana ja vähäravinteisena.
Siikavedellä ongelmia aiheuttaa lähinnä Kälkäjoen valuma-alueelta tuleva humuskuorma ja
sen aiheuttama veden tumma väri, ei niinkään liiallinen ravinteisuus, vaikka alue onkin lie86
västi rehevä. Kuten kuormitusta käsittelevässä osassa on todettu, Kälkäjoen valuma-alueen
keskimääräistä suurempi humuskuorma johtuu lähtökohtaisesti turvemaavaltaisesta valuma-alueesta, jolla kaikkinainen maankäsittely, ojitukset, turvetuotanto sekä pelto- ja metsämaan muokkaus aiheuttavat suuremman kuormituksen kuin kivennäismaavaltaisella valuma-alueella.
Kotalahdella taas ongelmana on rehevyys, joka johtuu osaksi suhteellisesti keskimääräistä
suuremmasta peltoviljelyn kuormasta. Osaksi syynä voi olla lisääntynyt asutus Otavan taajamassa ja siitä johtuva kasvanut hulevesikuormitus. Lisäksi Kotalahdella saattaa olla sisäistä kuormitusta, joka juontaa juurensa aiempien vuosien asumajätevesien kuormitukseen.
Järvialtaisiin tuleva fosforikuorma ylittää alemman sietorajan Siikavedellä, Ruovedenselällä,
Kotalahdella ja Ryökäsvedellä (taulukko 19). Alemman sietorajan ylittävä kuorma tarkoittaa
käytännössä lievää rehevöitymistä. Mikäli ylempi sietoraja ylittyisi, se johtaisi vesialueen
rehevöitymiseen. Esimerkiksi Puulan pääaltailla nykyinen fosforikuormitus on vain 20 %
ylemmästä sietorajasta ja noin puolet alemmasta sietorajasta.
Taulukko 19. Puulan altaiden ja erillisten järvien fosforikuorma sekä fosforikuormituksen alempi ja
ylempi sietoraja (Vollenweider & Dillon 1974).
alittaa alemman sietorajan
ylittää alemman sietorajan
Järvi
Länsi-Puula
Siikavesi
Ruovedenselkä
Vuojaselkä
Kotalahti
Itä-Puula
Puulan pääaltaat
Ryökäsvesi
Liekune
Vahvajärvi
Synsiä
Mallos
Hirvijärvi
Korpijärvi
Tulokuorma
kg/vuosi
3221
1408
1296
8576
303
2206
14450
1967
4036
4722
1132
775
287
969
Alempi sietoraja
2
g/m /v
0.163
0.354
0.070
0.399
0.148
0.048
0.066
0.054
0.301
0.340
0.059
0.077
0.055
0.082
kg/vuosi
3437
1096
1129
8962
155
2874
26809
1901
9962
10305
1445
873
343
995
2
g/m /v
0.174
0.276
0.061
0.417
0.076
0.063
0.122
0.052
0.744
0.742
0.075
0.087
0.066
0.084
Ylempi sietoraja
kg/vuosi
8039
2276
3480
16699
449
8803
69000
6068
15961
16513
4202
2458
1029
2821
g/m2/v
0.407
0.573
0.188
0.777
0.220
0.193
0.314
0.166
1.192
1.189
0.218
0.245
0.198
0.238
9.1.2 Avoin kysely
Avoimen kyselyn vastaajista noin puolet pitää Puulaveden nykyistä tilaa hyvänä ja 30 % tyydyttävänä. Noin 8 % prosenttia kokee tilan erinomaiseksi. Vesistön tila koetaan siis huo-
87
nommaksi kuin ekologisen luokituksen antama tila-arvio. Yleisön arvio veden laadusta on
toki riippuvainen siitä, mistä osasta Puulaa vastaajilla on kokemusta.
Lähes 70 % kyselyn vastaajista kokee Puulan vedenlaadun heikentyneen viimeisten 10 vuoden aikana. Ainoastaan 2 %:n mielestä veden laatu on parantunut, ja noin 30 % vastaajista
ei ole huomannut muutosta tai ei osaa sanoa, onko muutosta tapahtunut.
Kyselyn vastauksista käy ilmi, että veden tummuminen ja samentuminen sekä näkösyvyyden madaltuminen ja verkkojen ja rakenteiden limoittuminen koetaan suurimpina veden
laadun heikennyksinä Puulavedellä. Lietteen kerääntyminen rannoille ja kapeikkoihin koetaan myös ongelmaksi. Mainittuja ilmiöitä on havaittu erityisesti Länsi-Puulalla (50 % vastanneista), mutta myös Pohjois- ja Itä-Puulalla (kummallakin noin 20 %). Keski- ja EteläPuulalla kyseiset muutokset ovat kiinnittäneet vain muutaman vastaajan huomiota.
Valtaosa vastaajista pitää veden laadun heikentymisen pääasiallisena syynä turvetuotantoa.
Myös metsäojitukset ja maatalous nähdään vesistöä kuormittavina tekijöinä. Muutamat
vastaajat mainitsevat asumajätevedenpuhdistamoiden kuormituksen.
9.1.3 Tulevaisuuden haasteita
9.1.3.1. Peltojen fosforivarastot
Vielä 1990-luvun taitteessa peltojen fosforilannoitus oli Suomessa yli kolminkertainen nykytilanteeseen verrattuna (kuva 50). Vaikka fosforilannoitteiden käyttö laski jyrkästi 1990luvulla, peltojen keskimääräinen fosforiluku on pienentynyt vasta vähän 1990-luvun loppupuoliskolta, jolloin se oli suurimmillaan (kuva 51). Fosforiluku on edelleen noin 2,5kertainen verrattuna 1960-luvun alkuun. Pelloilla riittää siis ylimääräisiä fosforivarastoja
vielä pitkään, mikä asettaa haasteita maatalouden vesiensuojelutoimille.
Fosforilannoitus
40
35
30
Kg/ha
25
20
15
10
5
0
1975
1980
1985
1990
1995
2000
2005
2010
Kuva 50. Peltojen fosforilannoitus Suomessa vuosina 1975-2010 (Lähde: Huttunen ym. 2014).
88
Fosforiluku, koko maa 1955-2005
16
13.90
14
11.80
12
10.70
12.30
12.40
86-90
91-95
12.64
11.10
mg/l
10
7.70
8
6
5.40
5.00
4
2
0
55-60
61-65
66-70
71-75
76-80
81-85
96-00
01-05
5-vuotisjaksot 1955-2005
Kuva 51. Peltomaan fosforiluvun kehitys Suomessa vuosina 1955-2005 (Lähde: Huttunen ym. 2014).
9.1.3.2. Ilmastonmuutos
Arvioiden mukaan ilmastonmuutoksen seurauksena Suomessa etenkin talvilämpötilat kohoavat ja hyvin ankarat pakkaset harvinaistuvat, hellejaksot yleistyvät ja kaikkein ylimmät
lämpötilat kohoavat (taulukko 20). Lämpötilan muuttumisen johdosta lumipeitteinen aika
vuodesta lyhenee, lumikerroksen paksuus ja vesiarvo pienenevät sekä routaa on nykyistä
vähemmän. Lauhoina ja sateisina talvina maa on märkä ja kantavuus on huono.
Ilmaston lämpeneminen aiheuttaa huomattavia muutoksia myös veden kiertokulussa. Talvisin sateet lisääntyvät ja tulevat yhä useammin vetenä. Rankkasateiden odotetaan voimistuvan enemmän kuin keskimääräisten sateiden. Talvella ja keväällä pisimmät sateettomat jaksot lyhenevät jonkin verran ja kesällä poutajaksot saattavat hieman pidentyä.
Ilmastonmuutoksen arvioidaan vaikuttavan huomattavasti jokien virtaamien ja järvien vedenkorkeuksien vaihteluihin eri vuodenaikoina. Tämä näkyy kevättulvien pienenemisenä,
talven virtaamien kasvuna ja nykyistä pidempinä kuivakausina erityisesti kesällä. Talven
vedenkorkeudet ja virtaamat kasvavat etenkin Etelä- ja Keski-Suomessa, kun entistä suurempi osa sateesta tulee vetenä ja osa lumesta sulaa talven aikana. Vesistöissä jääpeitteinen
aika lyhenee ja Itämeren jääpeite supistuu. Vaikutukset vaihtelevat vesistöalueen sijainnin ja
ilmastollisten ja hydrologisten ominaisuuksien mukaan. Vedenkierrossa tapahtuvat muutokset vaikuttavat myös veden laatuun (Ruuhela 2012).
89
Taulukko 20. Suuntaa antava esitys ilmastosuureiden odotettavissa olevista muutoksista Suomen
etelä- ja pohjoisosassa eri vuodenaikoina (XII-II: joulu-helmikuu, III-V: maalis-toukokuu, VI-VIII:
kesä-elokuu, IX-XI: syys-marraskuu) vuosisadan loppua lähestyttäessä. Lähde: Ruuhela 2012 (toim.).
Ilmastonmuutoksen vaikutukset voivat heikentää vesistöjen vedenlaatua, kun maa on sulana pitempiä aikoja syksyllä ja talvella. Leudot talvet lisäävät paitsi ravinteiden, myös humuksen huutoutumista. Muutokset valunnan jakautumisessa eri vuodenaikojen välillä vaikuttavat myös ravinnekuormituksen ajoittumiseen. Talven ravinnekuormitukset lisääntyvät
virtaamien kasvaessa, kun taas kevään ravinnekuormitukset vähenevät kevätvirtaamien
pienentyessä.
Vesiensuojelussa joudutaan sopeutumaan valunnan, eroosion ja ravinnekuormituksen lisääntymiseen. Tämä tuo haasteita erityisesti maatalouden vesiensuojelulle. Sateet lisäävät
ravinteiden huuhtoutumista sulasta maasta vesistöihin, joiden rehevöityminen voi kiihtyä.
Eri viljelytoimenpiteillä (mm. suojavyöhykkeet ja talviaikainen kasvipeitteisyys kaltevilla
90
pelloilla) ja tarkemmalla lannoituksella ilmastonmuutoksen vaikutusta maatalouden vesistökuormituksiin voidaan hillitä (Ruuhela 2012, Maa- ja metsätalousministeriö 2014). Sen
sijaan lisääntyvään humuksen huuhtoutumiseen ja sen aiheuttamaan vesien tummumiseen
on vaikeampi vaikuttaa.
9.2 Vesienhoidon tavoiteasettelu
9.2.1 Ekologien luokittelu ja vesistön käyttö
Puulaveden hoidon tavoiteasettelussa valtaosassa vesistöä ei voida lähteä liikkeelle hyvän
ekologisen tilan saavuttamisesta, kuten huonokuntoisemmissa vesistöissä. Hoidon tavoitteeksi voidaan ekologisen tilan näkökulmasta asettaa:
1. hyvän ekologisen tilan ylläpitäminen tai tilan heikentymisen pysäyttäminen ja kehityssuunnan muuttaminen nyt hyvässä tilassa olevilla vesialueilla (Siikavesi, Ruovedenselkä-Vuojaselkä sekä Ryökäsvesi-Liekune)
2. Puulan keskusaltaiden erinomaisen tilan säilyttäminen
3. hyvän ekologisen tilan saavuttaminen Kotalahdella
Pitkällä ajanjaksolla koko Puulaveden saamiseen erinomaiseen tilaan voi olla edellytykset
seuraavan vesienhoitojakson loppuun, vuoteen 2027 mennessä. Tämä voidaan asettaa epäviralliseksi tavoitteeksi. Virallisesti vesienhoidossa tavoitteita ovat hyvän tilan saavuttaminen tai erinomaisen tilan heikkenemisen ehkäiseminen, eli erinomaisen tilan saavuttamista
ei voida asettaa viralliseksi tavoitetteeksi.
Ongelma-alueiden kohdalla erityisiä tavoitteita ovat vesienhoidon kannalta:
4. Siikaveden humus- ja ravinnekuormituksen vähentäminen kaikilla kuormituslähteillä
5. Kotalahden ravinnekuormituksen vähentäminen
Vesistön käytön kannalta voidaan asettaa lisätavoitteiksi:
6. virkistyskäyttömahdollisuuksien parantaminen erityisesti kuormitetuimmissa
osissa
7. lohikaloille riittävän hyvän vedenlaadun turvaaminen ja huonokuntoisimmissa
osissa laadun parantaminen
Määrällisiä kuormituksen vähennystavoitteita ei ole asetettu vesialueille, jotka ovat erinomaisessa tai hyvässä ekologisessa tilassa. Toimenpide-esitykset on laadittu siten, että otetaan käyttöön kustannustehokkaimmat toimenpiteet ottaen huomioon mm. maatalouden
ympäristötukien myöntämisedellytykset sekä vesienhoidon toimenpideohjelmien linjaukset.
Kotalahdella hyvän ekologisen tilan saavuttaminen vaatii 40 % fosforikuormituksen vähentämistä. Fosforipitoisuus ei sinänsä edellyttäisi kuormituksen leikkaamista, vaan on järvityypin vertailuoloihin verrattuna erinomaisella tasolla. Fosforipitoisuuteen nähden korkea
91
klorofyllipitoisuus ilmentää kuitenkin rehevyyttä. Kuormituksen vähentämistarve on tässä
tapauksessa määritelty klorofyllipitoisuuden perusteella.
9.2.2 Avoin kysely
Avoimessa kyselyssä tiedusteltiin mielipidettä vesistön tilan parantamiseen liittyvistä tavoitteista. Tärkein vesienhoidollinen tavoite oli vastaajien mielestä turvetuotannon vesistökuormituksen vähentäminen. Seuraavaksi tärkeimpinä pidettiin maatalouden ja metsätalouden kuormituksen vähentämistä (kuva 52). Suuri osa vastaajista ei ollut merkinnyt
tärkeyksiä 1. – 3. kolmeen tavoitteeseen, jolloin esimerkiksi useampi tavoite sai merkinnän
1. tärkein. Kolme tärkeintä tavoitetta olivat kuitenkin samat laskentatavoista riippumatta.
Mitä mieltä olet seuraavista vesistön tilan parantamiseen liittyvistä
tavoitteista?
0
50
100
150
Vastauksia
200
250
Turvetuotannon vesistökuormituksen
vähentäminen
Maatalouden vesistökuormituksen
vähentäminen
Metsätalouden vesistökuormituksen
vähentäminen
Uhanalaisten ja vaarantuneiden
vaelluskalakantojen elinvoimaisuuden
vahvistaminen
Haja-asutuksen vesistökuormituksen
vähentäminen
1. tärkein
Teollisuuden jätevesien vesistökuormituksen
vähentäminen
3. tärkein
2. tärkein
Kuva 52. Avoimen kyselyn vastausjakauma kysymykseen: Mitä mieltä olet seuraavista vesistön tilan parantamiseen liittyvistä tavoitteista? Vastauksissa on huomioitu vain kolmen tavoitteen arvioijat.
Puulan vesienkäyttäjiltä kysyttiin myös, mitä käytännön kunnostustoimia he pitävät tärkeimpinä (kuva 53), ja vastaajalle annettiin mahdollisuus merkitä 5 tärkeintä ilman tärkeysjärjestystä. Tärkeimpinä kunnostustoimina pidettiin maa- ja metsätalouden suojakaistoja,
rehevöityneiden vesistöjen kunnostusta ja hoitoa ja maatalouden kosteikkoja ja laskeutusaltaita. Myös metsätalouden tehostettua vesiensuojelusuunnittelua, lannan ympäristöystävällistä käyttöä maataloudessa sekä kemiallisen käsittelyn lisäämistä turvetuotannossa pidettiin tärkeinä.
92
Mitä seuraavia mahdollisia hoito- ja kunnostustoimenpiteitä pidät
kaikkein tärkeimpinä?
0%
5%
10 %
15 %
Maa- ja metsätalouden suojakaistat ja
–vyöhykkeet
Rehevöityneiden vesialueiden
kunnostus ja hoito
Maatalouden kosteikot ja
laskeutusaltaat
Metsätalouden tehostettu
vesiensuojelusuunnittelu
Lannan ympäristöystävällinen käyttö
maataloudessa
Kemiallisen käsittelyn lisäys
turvetuotannossa
Kalojen vaellusesteiden poisto
Maa- ja metsätalouden vesiensuojelun
koulutus ja neuvonta
Virtavesien kunnostus
Uudet ja peruskunnostettavat
yhdyskuntien jätevedenpuhdistamot
Maa- ja metsätalouden
eroosiontorjunta
Säännöstelykäytännön kehittäminen
Uudet yhdyskuntien siirtoviemärit
Keskitetyn viemäröinnin
toteuttaminen haja-asutusalueella
Kuva 53. Avoimen kyselyn vastaajien mielestä tärkeimmät vesiensuojelutoimet Puulaveden alueella.
Vesistön käyttäjien omaa suhtautumista vesien hoitoon kartoitettiin muutamilla kysymyksillä ja väittämillä. Mikäli Puulan alueen vesistön tila heikkenisi huomattavasti nykyisestä,
noin kolmannes vastaajista kertoi ottavansa yhteyttä viranomaisiin. Reilu viidennes siirtyisi
käyttämään muita paremmassa tilassa olevia vesistöjä, ja 20 % harkitsisi jopa loma-asunnon
tai vakituisen asunnon myymistä (kuva 54).
Lähes puolet kyselyn vastaajista suhtautui epäilevästi väittämään, että ilmastonmuutos vaikuttaa veden laatuun. Toisaalta noin 40 % oli samaa tai osittain samaa mieltä väitteen kanssa (kuva 55). Sen sijaan lähes kaikki vastanneet olivat sitä mieltä, että Puulaveden valumaalueella tulisi tehdä enemmän vesiensuojelua edistäviä toimia. Vesiensuojeluun suhtaudutaan vakavasti jopa taloudellisessa mielessä, sillä lähes 90 % vastanneista vastusti ajatusta,
että elinkeinotoiminta saa heikentää vesistöjen vedenlaatua, jos toiminta tuo alueelle työllisyyttä.
Vesiensuojelusta vastaavien tahojen toimintaan suhtaudutaan varsin kriittisesti, sillä 80 %
vastaajista yhtyi ajatukseen, että Puulaveden vedenlaatua heikentävät tekijät tunnetaan,
mutta asiaan ei haluta puuttua.
93
Jos Puulaveden alueen vesistön tila heikentyisi huomattavasti
nykyisestä, kuinka arvioisit toimivasi?
0
10
%
20
30
40
En reagoisi todennäköisesti millään tavalla
Harkitsisin vapaa-ajanasuntoni/vakituisen asuntoni
myymistä.
Ryhtyisin käyttämään enemmän muita kauempana
ja paremmassa tilassa olevia vesistöjä.
Ottaisin yhteyttä kaupunkiin, kuntaan, Elinkeino-,
liikenne- ja ympäristökeskukseen (ELY).
En ryhtyisi toimenpiteisiin, mutta toivoisin tilanteen
paranevan.
Ryhtyisin muihin toimenpiteisiin.
Kuva 54. Avoimen kyselyn vastausjakauma kysymykseen: Mitä mieltä olet seuraavista vesistön tilan parantamiseen liittyvistä tavoitteista?
Samaa mieltä
Eri mieltä
0%
10 %
20 %
Osittain samaa mieltä
Yhdentekevää
30 %
40 %
50 %
60 %
Osittain eri mieltä
En osaa sanoa
70 %
80 %
90 %
100 %
Ilmastonmuutos on eräs vedenlaatuun, kuten
veden väriin vaikuttava tekijä (n=256)
Puulaveden valuma-alueilla tulisi tehdä
enemmän vesiensuojelua edistäviä toimia
(n=257)
Puulaveden vedenlaatua heikentävät tekijät
tunnetaan, mutta asiaan ei haluta puuttua
(n=257)
Valuma-alueiden elinkeinotoiminta saa
heikentää alapuolisten vesistöjen vedenlaatua,
jos toiminta tuo alueelle työllisyyttä (n=254)
Kuva 55. Muutamien avoimessa kyselyssä esitettyjen väitteiden vastausjakauma.
9.3 Vesien hoito- ja kunnostustoimenpiteet
9.3.1 Valuma-alueella toteutettavat toimenpiteet
Maatalouden, metsätalouden, haja-asutuksen ja turvetuotannon vesiensuojelutoimenpiteillä
saavutettavaa fosforin kuormitusvähennystä sekä toimenpiteiden kustannustehokkuutta
tarkasteltiin Suomen ympäristökeskuksessa kehitetyn KUTOVA-työkalun avulla (Syke/Hjerppe 2013). KUTOVA -työkalu laskee vesiensuojelutoimenpiteiden kustannustehokkuuden eli hinnan yhden fosforikilon vähentämiselle.
Työkalu sisältää toimenpiteitä maatalouden, metsätalouden, haja-asutuksen ja turvetuotannon alueilta. Työkalun avulla on mahdollista vertailla yksittäisiä vesiensuojelutoimenpiteitä
94
niiden kustannustehokkuuden tai niillä saavutettavissa olevan kuormitusvähenemän mukaan. Lisäksi työkalun avulla voidaan muodostaa toimenpideyhdistelmiä, joiden yhteisvaikutus kuormitukseen voidaan selvittää sekä laskea toimenpideyhdistelmän kustannukset.
Työkalun lähtötietoja ovat kuormitus sektoreittain, toimenpiteiden maksimialat ja maatalouden toimenpiteiden osalta toimenpiteiden reduktiot. Maatalouden peltotoimenpiteitä
tarkastellaan viidessä luokassa pellon kaltevuuden mukaan. Kosteikot on jaettu yhdeksään
luokkaan niiden koon ja valuma-alueen peltoprosentin suhteen. Lähtötiedot kerätään pääasiassa Suomen ympäristökeskuksen vesistömallijärjestelmän vedenlaatuosiosta (Vemala)
(Huttunen ym. 2006, 2007 ja 2008), viljelyalueiden valumavesien hallintamallista (VIHMA)
(Puustinen ym. 2010) ja valvonta- ja kuormitustietojärjestelmästä (VAHTI) (Ympäristö.fi
2013b). Metsätalouden toimenpiteiden osalta käytettiin Keski-Suomen ja Etelä-Savon Metsäkeskuksesta saatuja hakkuu- ja ojitustietoja.
Viemäröimättömän haja- ja loma-asutuksen määrä saatiin Vemalasta, johon tiedot päivitetään rakennus- ja huoneistorekisterin (RHR) tietokannasta. Virhettä haja-asutuksen kuormituksen arviointiin tuo se, että RHR:n tiedot viemäriliittymistä ovat epätarkkoja. Nykykäytäntö on, että kuntien rakennusvalvonta päivittää tietoja vain luvanvaraisten
toimenpiteiden osalta. Viemäreihin liittymisaste saattaa olla vähän parempi kuin RHR:n
tiedoista voi päätellä.
KUTOVA-tarkastelu on tehty 2. jakovaiheen valuma-alueille eli erikseen Puulaveden alueelle
(14.92) ja Kälkäjoen valuma-alueelle (14.95). Liitteessä 12 on esitetty KUTOVA-työkalun
lähtötiedot ja laskentaan liittyvät oletukset käyttöoppaan mukaan.
9.3.1.1. Maatalouden vesiensuojelu
Vuoden 2012 tilastojen mukaan suunnittelualueen peltoalasta 73 % oli nurmella ja noin
neljännes kevätviljalla (ks. taulukko 3; Maaseutuvirasto, Tike 2012). Muiden viljelykasvien
osuus peltoalasta oli hyvin pieni.
Peltoviljelyn osuus vesistöön tulevasta fosforikuormituksesta on suhteellisesti suurinta Kotalahdella, jossa puolet kuormasta on peräisin pelloilta. Vuojaselällä osuus on hieman yli
40 % ja Länsi-Puulalla, Ruovedenselällä, Vahvajärvellä ja Korpijärvellä hieman alle 40 %.
Kun otetaan huomioon sekä kuormituksen vähennystarve että peltoviljelyn osuus kuormituksesta, maatalouden vesiensuojeluun on kiinnitettävä erityistä huomiota Kotalahdella.
Siikavedellä, Vuojaselällä ja Ruovedenselällä maatalouden vesiensuojelutoimia tehostetaan
mahdollisuuksien mukaan, ja muilla alueilla riittävät tavanomaiset maatalouden vesiensuojelutoimet.
Lisäksi Kälkäjoen valuma-alueella on kiinnitettävä huomiota orgaanisen kuormituksen vähentämiseen myös maatalouden vesiensuojelussa.
95
Käytettävissä olevat toimenpiteet
KUTOVA-laskentatyökalulla on mahdollista käsitellä seuraavat maatalouden kuormituksen
vähentämiseen tähtäävät toimenpiteet:
·
·
·
·
·
·
·
Suojavyöhykkeet
Kosteikot
Peltojen talviaikainen kasvipeitteisyys (eroosion torjunta)
Monivuotinen nurmiviljely
Säätösalaojitus
Ravinnetaseen hallinta/Optimaalinen lannoitus
Kipsin levitys pelloille
Säätösalaojitusta ei käytetä Puulaveden valuma-alueella, eikä sitä tulla maatalousviranomaisten mukaan ottamaan käyttöön tulevalla tukikaudellakaan.
Kipsin levittämistä pelloille ei suositella sellaisten järvien valuma-alueilla, joiden sulfaattipitoisuus on pieni. Kipsin levittäminen lisää vesistön sulfaattipitoisuutta ja päätyessään järvialtaisiin sulfaatti voi kiihdyttää sisäistä kuormitusta (Ekholm ym. 2011). Kipsin levittämistä ei suositella tässä suunnitelmassa.
Suositellut toimenpiteet
KUTOVA-mallin mukaan suojavyöhykkeitä kannattaa perustaa erityisesti kaltevimmille peltolohkoille. Kosteikot ovat kustannustehokkaimmillaan valuma-alueilla, joilla peltojen osuus
on suuri. Monivuotinen nurmiviljely ja talviaikaisen eroosion torjunta ovat kustannustehokkaita kaltevilla peltolohkoilla. KUTOVA-malli on kuitenkin teoreettinen ja se sisältää
monia epävarmuustekijöitä. Tarkempaa suunnittelua varten olisi hyvä saada lisätietoa peltolohkoista, joiden vesiensuojeluun kannattaa panostaa.
Realistisena tavoitteena voidaan pitää enintään 10 kosteikon lisäystä nykytasoon ja suojavyöhykkeiden lisäämistä nykyisestä noin 3 hehtaarilla, mikä tarkoittaa noin 40 ha peltoalaa.
Pelloista kasvipeitteisenä (ko. viljelykasvit, kesannot, nurmet ym.) oli Etelä-Savossa vuonna
2012 noin 90 %. Peltojen talviaikaisen eroosion torjunnan kannalta osuuden kasvattaminen
voi olla vaikeaa, joten tavoitteena on talviaikaisen kasvipeitteisyyden pitäminen vähintään
nykytasolla.
Erityisesti Kotalahdella olisi tarvetta kosteikkojen perustamiselle, mutta rannat ovat jyrkät
ja sopivia kosteikon paikkoja voi olla vaikea löytää. Tästä syystä suojavyöhykkeiden perustamiselle on täällä suuri tarve. Kotalahden valuma-alueella on syytä tehdä kuormitustarkastelu, jossa selvitetään mm. Otavan sahan aiheuttama kuormitus.
96
Ravinteiden käytön hallinta tulee olemaan pakollisena osana ympäristökorvausjärjestelmää.
Tavoitteena on, että vähintään 70 % peltoalasta tulee ravinteiden käytön hallinnan (mm.
ravinnetaseiden hallinta) piiriin. Monivuotisen nurmiviljelyn osuutta arvioidaan olevan
mahdollista kasvattaa enintään 10 % nykytasosta.
Maatalouden vesiensuojelutoimenpiteistä valittiin KUTOVA-tarkastelun avulla ne, joilla on
paras kustannustehokkuus ja jotka maatalouden asiantuntijoiden mukaan on käytännössä
mahdollista toteuttaa (taulukko 21).
Kuvassa 56 on esitetty Vemalan tuottamat kosteikkojen valuma-alueet ja niistä valitut sopivimmat kosteikkojen paikat.
Saavutettava
kuormitusvähennys (P kg)
Kustannus (€)
72
16
2
4
4
552
916
895
204
7608
20
16
2
4
4
552
916
895
204
5325
ha
ha
kpl
kpl
kpl
ha
ha
ha
ha
ha
172
70
119
253
300
1258
692
131
56
628
9 000
7 200
1 416
8 087
17 986
27 600
45 800
44 750
10 200
266 250
445 038
52
103
12
32
60
22
66
340
181
424
1 331
318
5
15
318
329
330
330
331
333
625
3%
34 %
34 %
2%
1%
1%
2%
4%
1%
8%
3
1
1
227
68
54
8
34
6
764
3
1
1
227
68
54
8
34
6
535
ha
kpl
kpl
ha
ha
ha
ha
ha
ha
ha
183
410
390
2243
1315
745
321
148
60
728
1 350
708
2 022
11 350
3 400
2 700
400
1 700
300
26 750
50 680
495 718
7
2
5
5
3
4
1
12
5
37
80
1412
97
Kustannustehokkuus (€/P
kg)
5%
3%
34 %
34 %
34 %
1%
2%
9%
5%
7%
yksikkö
3638
3831
35
94
176
3944
3915
3936
3991
8217
Toteutettava
määrä
Reduktio
Puulaveden alue (14.92)
Suojavyöhykkeet, 3,0-6,0% kaltevuus
Suojavyöhykkeet, >6,0% kaltevuus
Pienet kosteikot (<0,5 ha), > 50 % peltoa
Keskikokoiset kosteikot (0,5-2 ha), > 50 % peltoa
Suuret kosteikot (> 2 ha), 30-50 % peltoa
Eroosion torjunta, 0,5-1,5% kaltevuus
Eroosion torjunta, 1,5-3,0% kaltevuus
Monivuotinen nurmiviljely, 3,0-6,0% kaltevuus
Monivuotinen nurmiviljely, >6,0% kaltevuus
Ravinteiden käytön hallinta
Yhteensä
Kälkäjoen valuma-alue (14.95)
Suojavyöhykkeet, 3,0-6,0% kaltevuus
Pienet kosteikot (<0,5 ha), 30-50 % peltoa
Keskikokoiset kosteikot (0,5-2 ha), 30-50 % peltoa
Eroosion torjunta, <0,5% kaltevuus
Eroosion torjunta, 0,5-1,5% kaltevuus
Eroosion torjunta, 1,5-3,0% kaltevuus
Eroosion torjunta, 3,0-6,0% kaltevuus
Monivuotinen nurmiviljely, 3,0-6,0% kaltevuus
Monivuotinen nurmiviljely, >6,0% kaltevuus
Ravinteiden käytön hallinta
Yhteensä
Kaikki yhteensä
Lähtökuorma
kg P/v
Toimenpide
Teoreettinen
maksimimäärä
Taulukko 21. KUTOVA-työkalulla lasketut maatalouden vesiensuojelun toimenpiteet, toimenpiteiden kustannustehokkuus sekä saavutettava kuormitusvähennys.
Kuva 56. Vemalan tuottamista kosteikoista jatkotarkasteluun valitut sopivimmat kosteikkojen paikat.
Vesimuodostumat: SYKE, ELY-keskukset.
9.3.1.2. Metsätalouden vesiensuojelu
Mahdollisimman tehokkaat metsätalouden vesiensuojelutoimet tulee ottaa käyttöön niillä
valuma-alueilla, joilla turvemaiden osuus on keskimääräistä suurempi:
· Kälkäjoen valuma-alue
· Länsi-Puulan valuma-alue
· Ruovedenselän ja Vuojaselän valuma-alueiden pohjoisosat
98
Tarkoituksena on vähentää paitsi fosforin, myös orgaanisen aineen kuormitusta erityisesti
Siikavedellä ja Länsi-Puulalla. Muilla valuma-alueilla riittävät tavanomaiset metsätalouden
vesiensuojelutoimenpiteet.
Käytettävissä olevat toimenpiteet
KUTOVA-työkalu tarjoaa seuraavat metsätalouden vesiensuojelutoimenpiteet:
·
·
·
·
·
·
Uudistushakkuiden suojakaistat
Lannoitusten suojakaistat
Metsätalouden pintavalutuskentät
Metsätalouden putkipadot
Metsätalouden pohjapadot
Metsätalouden kosteikot
Suositellut toimenpiteet
Metsätalouden vesiensuojelutoimenpiteistä valittiin KUTOVA-tarkastelun avulla ne, joilla
on paras kustannustehokkuus ja jotka on mahdollista toteuttaa käytännössä (taulukko 22).
Lisäksi Siikaveden valuma-alueelle suositellaan tehostettua metsätalouden valumaaluekohtaista vesiensuojelusuunnittelua, jossa tavoitteena on mm. kunnostusojituksista
pidättäytyminen alueilla, joilla puuston kasvu on joka tapauksessa heikkoa. Turvemaiden
kunnostusojituksista luopumista kokonaan on harkittava yhtenä vaihtoehtona. Mahdollisilla kunnostusojituskohteilla tulee ottaa käyttöön tavallista tehokkaammat vesiensuojelumenetelmät.
Metsäkeskus tekee vesiensuojeluun liittyviä tarkastuksia Kemera-rahoitteisilla kunnostusojitushankkeilla sekä uudistamiskohteilla. Lisäksi luontolaatutarkastuksissa tarkastellaan vesiensuojeluun liittyviä asioita. Metsäkeskuksessa on tulevaisuudessa tarkoitus ottaa
käyttöön luonnonhoidon toteutusohjelma, jossa linjataan luonnonhoidon painopisteitä.
Tässä työssä VPD:n toimenpideohjelma on yhtenä tausta-asiakirjana (Juha Jämsén, Metsäkeskus Keski-Suomi, suullinen tieto).
Metsäkeskuksen yhtenä tehtävänä on luonnonhoidon alueellinen suunnittelu. Suunnittelun
avulla pyritään löytämään vesiensuojelun kannalta merkittävimmät alueet ja toteuttamaan
kohteilla esimerkiksi luonnonhoitohankkeita. Keski-Suomen puolella olevia Puulan valumaalueita on mahdollista ottaa mukaan alueelliseen suunnitteluun. Ojitushankkeiden vesiensuojelu on Metsäkeskuksen näkemyksen mukaan hyvällä tasolla. Tulevaisuudessa Metsäkeskus tulee kiinnittämään enemmän huomiota turvemaiden uudistamisen vesiensuojelun
laatuun (Juha Jämsén, Metsäkeskus Keski-Suomi, suullinen tieto).
99
Puulaveden alue (14.92)
Uudistushakkuiden suojakaista
Lannoitusten suojakaista
Metsätalouden putkipadot
Yhteensä
Kälkäjoen valuma-alue (14.95)
Uudistushakkuiden suojakaista
Lannoitusten suojakaista
Metsätalouden putkipadot
Yhteensä
Kaikki yhteensä
Saavutettava
kuormitusvähennys (P kg)
Kustannus (€)
Kustannustehokkuus (€/P kg)
yksikkö
Toteutettava
määrä
Teoreettinen
maksimimäärä
Reduktio
Toimenpide
Lähtökuorma
kg P/v
Taulukko 22. KUTOVA-työkalulla lasketut metsätalouden vesiensuojelun toimenpiteet, toimenpiteiden kustannustehokkuus sekä saavutettava kuormitusvähennys.
181
121
904
10 %
50 %
50 %
34
13
34
34
13
34
ha
ha
kpl
826
37
20
15 102
2 210
8 823
26 136
18
60
447
525
27
18
137
10 %
50 %
50 %
4
5
4
4
5
4
ha
ha
kpl
648
86
16
1 777
850
1 038
3 665
29 801
3
10
64
77
601
Maanomistajille ja metsätaloustoimijoille suositellaan vesiensuojelukoulutusta mm. kunnostusojituksen sekä uudistusalojen maanmuokkauksen vesiensuojelun osalta erityisesti
Kälkäjoen valuma-alueella.
9.3.1.3. Haja-asutuksen vesiensuojelu
Voidaan arvioida, että vakituisen ja loma-asutuksen jätevesijärjestelmien uusiminen ja viemäriverkostoon liittyminen ei edisty kovin nopeasti lähivuosina. Mikkelin alapuolisen Saimaan valuma-alueella arvioitiin 25 % nykyisestä viemäröimättömästä haja-asutuksesta liittyvän viemäriverkostoon tai uusivan jätevesijärjestelmänsä vuoteen 2021 mennessä
(Palomäki ym. 2014). Tässä suunnitelmassa on arvioitu, että jätevesijärjestelmiä uusitaan
samalla tahdilla (25 % suunnittelujakson aikana), mutta viemäriverkostoon liittymisiä tehdään hyvin vähän, koska tällä hetkellä potentiaaliset liittämishankkeet on jo toteutettu (Vesa Rautio, Etelä-Savon ELY-keskus, suullinen tieto).
Suositellut toimenpiteet
KUTOVA-tarkastelu antaa seuraavat haja-asutuksen vesiensuojelutoimenpiteet:
·
·
·
·
Viemäröinnin laajentaminen haja-asutusalueille
Uudet haja-asutuksen kiinteistökohtaiset jätevesien käsittelyjärjestelmät
Uudet loma-asutuksen kiinteistökohtaiset jätevesien käsittelyjärjestelmät
Vapautuksen saaneiden kiinteistöjen jäteveden käsittelyjärjestelmien tehostaminen
Kaikki mainitut toimenpiteet lukuun ottamatta viemärijärjestelmään liittämistä on otettu
huomioon suosituksissa vesiensuojelutoimenpiteiksi (taulukko 23).
100
Puulaveden alue (14.92)
Uudet haja-asutuksen kiinteistökohtaiset
jätevesien käsittelyjärjestelmät
Uudet loma-asutuksen kiinteistökohtaiset
jätevesien käsittelyjärjestelmät
Vapautuksen saaneiden kiinteistöjen jäteveden käsittelyjärjestelmien tehostaminen
Yhteensä
Kälkäjoen valuma-alue (14.95)
Uudet haja-asutuksen kiinteistökohtaiset
jätevesien käsittelyjärjestelmät
Uudet loma-asutuksen kiinteistökohtaiset
jätevesien käsittelyjärjestelmät
Vapautuksen saaneiden kiinteistöjen jäteveden käsittelyjärjestelmien tehostaminen
Yhteensä
Kaikki yhteensä
Saavutettava
kuormitusvähennys (P kg)
Kustannus (€)
Kustannustehokkuus (€/P kg)
Yksikkö
Toteutettava
määrä
Teoreettinen
maksimimäärä
Reduktio
Toimenpide
Lähtökuorma
kg P/v
Taulukko 23. KUTOVA-työkalulla lasketut haja-asutuksen vesiensuojelun toimenpiteet, toimenpiteiden kustannustehokkuus sekä saavutettava kuormitusvähennys tarkastelujakson 2015-2019 lopussa.
802
85 %
1339
335 kiinteistö
1338
228 288
128
955
70 %
1466
365 kiinteistö
571
95 077
166
142
85 %
221
55 kiinteistö
1249
37 480
30
360845
324
70
85 %
82
20 kiinteistö
945
13 629
11
46
70 %
50
12 kiinteistö
403
3 126
8
12
85 %
14
4 kiinteistö
882
2 726
3
19481
380326
22
346
9.3.1.4. Turvetuotannon vesiensuojelu
Keski-Suomen ELY-keskuksen (Sirpa Salo, suullinen tieto) mukaan vuosina 2011 - 2012 kaikille Joutsan alueen (Kälkäjoen valuma-alue) turvetuotantoalueille saatiin valmiiksi nykyisen BAT:n (paras käytettävissä oleva tekniikka) ja lupien mukaiset vesienkäsittelymenetelmät. Samalla aloitettiin syksyllä 2012 kattava vesinäyteseuranta kaikilta osin
vesienkäsittelyn toimivuuden tarkkailemiseksi. ELY-keskuksen tehtävänä on seurata, että
vesienkäsittelymenetelmät tulevat toimimaan tarkoitetulla tavalla ja tarvittaessa velvoittaa
tehostamaan niitä.
Kesällä 2014 todettiin, että Havusuolla ja Pajusuolla kolmivuotisen seurannan perusteella
luvan mukaisiin puhdistustehovaatimuksiin ei ole kaikilta osin päästy, ja Vapo Oy on ryhtynyt luvan mukaisiin toimenpiteisiin ja toimittanut syksyllä 2014 Länsi- ja Sisä-Suomen
aluehallintovirastolle suunnitelman täydentävien lupamääräysten antamista varten. Asia on
aluehallintovirastossa vielä kesken. Keväällä 2014 Havusuolla oli tulva-aikana suurehko ylivuototilanne. Vastaavien ohivuotojen ehkäisemiseksi Vapo Oy on korjannut ja parantanut
rakenteita. Pihlassuolla kemikalointi ei ole toiminut erityisesti kiintoaineen osalta kovinkaan hyvin pienten ja suurten virtaamien aikana. Menetelmää pyritään parantamaan edelleen (Keski-Suomen ELY-keskus, Sirpa Salo, suullinen tieto).
Kälkäjoen valuma-alueen turvetuotantoalueilla on käytössä seuraavat vesienkäsittelymenetelmät (Leena Siltaloppi, VAPO Oy):
· Rääsysuolla ja Mesiänsuolla ympärivuotinen pintavalutus
101
·
·
·
Jokipolvensuolla ruokohelpikenttä
Havusuolla kolme kosteikkoa/pintavalutuskenttää; yksi pintavalutuskenttä ympäri
vuoden
Paju-Pihlassuolla rakeinen kemikalointi ympäri vuoden
Pohjasuolla Korpijärven valuma-alueella on käytössä pintavalutus.
Käytettävissä olevat toimenpiteet
KUTOVA-työkalu tarjoaa seuraavat turvetuotannon vesiensuojelutoimenpiteet:
· Pintavalutuskenttä pumppaamalla
· Pintavalutuskenttä ilman pumppausta
· Virtaaman säätö
· Kemiallinen käsittely
· Pienkemikalointi
Useimpien nykyisin käytössä olevien menetelmien ongelmana on, että ne eivät poista vedestä humusta. Turvetuotantoa käsittelevässä vesienhoidon toimenpiteiden suunnitteluohjeessa vuosille 2016-2021 on todettu, että kemiallinen käsittely ja pienkemikalointi ovat ainoat
käsittelymenetelmät, jotka vähentävät ravinnekuormituksen lisäksi myös humuskuormitusta. Kemiallisen käsittelyn tehoa lisää ympärivuotinen käyttö. Pienkemikalointi soveltuu
vanhojen turvesoiden vesiensuojelun tehostamiseen, mutta menetelmä vaatii vielä kehittämistä. Kemiallisen käsittelyn haittapuolena on, että käsitelty vesi on hapanta, sekä veden
rauta- tai alumiinipitoisuuden lisääntyminen.
Suunnitteluohjeessa todetaan, että turvetuotannon vesiensuojelun edistämiseksi on tärkeää
edelleen kehittää uusia, tehokkaita ympärivuotisesti toimivia vesiensuojelumenetelmiä. Vesistötöhaittojen vähentämiseksi tarvitaan menetelmiä, jotka toimivat tehokkaasti erityisesti
rankkasateiden ja suurten valuntojen aikana. Lisäksi uuden, vesiensuojelun suunnittelua
ohjaavan tiedon hankkiminen turvetuotannon kuormituksesta ja vesistövaikutuksista on
tärkeää. Tällä hetkellä uutta tutkimustietoa tarvitaan erityisesti kiintoaine- ja humuskuormituksen sekä myös metallikuormituksen (esim. rauta ja elohopea) muodostumisesta ja vesistövaikutuksista.
Suositellut toimenpiteet
Koska turvetuotantoalueilla on käytössä BAT:n mukaiset vesiensuojelumenetelmät, parempien menetelmien käyttöönoton mahdollisuudet sinänsä ovat tällä hetkellä rajalliset, eikä
tässä ole siksi esitetty KUTOVA-työkalun tarjoamia toimenpiteitä.
On erittäin tärkeää parantaa menetelmien toimivuutta, niin ettei esimerkiksi yllä mainitun
kaltaisia ylivuototilanteita pääse tapahtumaan. Rakenteiden kuntoa on tarkkailtava sään102
nöllisesti ja riittävän usein varsinkin tulva-aikoina. Tässä tuotantoalueiden valvonta (sekä
oma- että viranomaisvalvonta) on ratkaisevassa osassa.
Turvetuotannon vesiensuojelussa on otettava lisäksi huomioon seuraavat näkökohdat:
· Turvetuotannon vesiensuojelua on tarpeen tehostaa erityisesti Siikaveden valumaalueella.
· Kemiallista käsittelyä tai pienkemikalointia voidaan lisätä, mutta happamoitumista
on torjuttava käsiteltyjen vesien neutraloinnilla.
· Turvetuotannon ympäristölupien myöntämistä tulee harkita nimenomaan vesiensuojelun näkökulmasta. Puulaveden erityislaatu puhtaana ja karuna vesistönä on
otettava huomioon eikä vesistön tilaa tule vaarantaa.
· Turvetuotannon ympäristöluvissa tulee olla COD:lle ja liuenneelle humukselle puhdistustehovaatimus.
· Tuotannosta poistuviin alueisiin on kiinnitettävä huomiota. Maataloutta ei tule suosia ensisijaisena jälkikäyttömuotona, koska sen vesistökuormitus on huomattavasti
suurempi kuin muiden käyttömuotojen.
Käytäntönä voisi olla, että käytöstä poistuvan tuotantoalueen luovutuksen yhteydessä sovitaan tarvittavista ja alueelle soveltuvista vesiensuojeluratkaisuista turvetuottajan, uuden
toimijan ja ELY-keskuksen kesken seuraavaan tapaan: ELY-keskus käy alustavan keskustelun alueen jälkikäyttötavasta siinä yhteydessä, kun turvetuotannossa ollut lohko rajataan
ulos ympäristöluvan piirissä olevasta tuotantoalasta. Niissä tapauksissa, kun aluetta käytetään metsätalousmaana tai peltoviljelyyn, on alueen kuivatusta yleensä tehostettava, ja tarkemmin alueen käyttötapaa ohjataan hallinnollisesti siinä yhteydessä, kun hanke tekee vesilaissa tarkoitetun ojitusta koskevan ilmoituksen (587/2011 5 L 6§). ELY-keskus on asiaa
ratkaissessaan tarpeellisessa määrin yhteydessä kunnan ympäristöviranomaiseen. Uusien
tuotantoalueiden osalta tuleva jälkikäyttö pyritään ratkaisemaan alustavasti siinä yhteydessä kun hanke hakee ympäristölupaa.
Valtakunnalliseksi tavoitteeksi voidaan asettaa turvetuotantoalueiden jälkikäytön suunnittelun ohjeistus, jotta tuotantoalueet ohjautuisivat alueelle parhaiten soveltuvaan käyttöön
ja jotta jälkikäytön vesistövaikutukset olisivat mahdollisimman vähäiset. Jälkikäytön ohjeistukseen kuuluu myös määrittely siitä, kuka velvoitetaan huolehtimaan tarvittavien vesiensuojeluratkaisujen perustamisesta ja mikä taho valvoo jälkikäyttöalueen vesistövaikutuksia.
Ohjeistusta varten tarvitaan myös käyttökelpoista tutkimustietoa.
9.3.2 Vesistössä toteutettavat toimenpiteet
9.3.2.1. Hoitokalastus
Etelä-Savon järvien poistokalastustarvetta arvioitiin vuosina 2013-2014 tehdyssä selvityksessä vedenlaadun, kalaston ja rantakiinteistöjen määrän perusteella muodostetun indeksin
avulla (Pulkkinen 2014).
103
Puulaveden osa-altaista selvimmin poistokalastustarvetta ilmensi RuovedenselänVuojaselän alue sekä Kotalahti (taulukko 24). Ruovedenselän-Vuojaselän alue on mainittu
hoitokalastuskohteena Etelä-Savon vesienhoidon toimenpideohjelmaehdotuksessa vuosille
2016-2021 (Kotanen ym. 2014).
Puulaveden Kotalahti ja Heposelkä ovat selvästi erillisiä lahtivesiä, joissa poistokalastuksella
saattaisi olla myönteisiä vaikutuksia vesistön vedenlaatuun ja virkistyskäyttöarvoon. Kotalahden osalta klorofylli-pitoisuuden alentamiseen liittyvää tavoitetta tukisi planktonsyöjäkalojen määrään riittävän voimakas vähentäminen. Ennen tarkempien toimenpiteiden
suunnittelua alueella tulisi kuitenkin tehdä lähtötilanteen kartoitus verkkokoekalastuksilla
tai hoitokalastukseen soveltuvilla pyydyksillä, jonka pohjalta voitaisiin arvioida mahdollisuudet vaikuttaa vesistön tilaan poistokalastuksella.
Taulukko 24. Poistokalastustarvearvioinnin tulokset Puulaveden osa-altaiden, RyökäsvesiLiekuneen ja Vahvajärven osalta (Pulkkinen 2014). Muuttujat ”vedenlaatu”, ”kalasto”, ”kiinteistöt”
ja ”kokonaisluokka” saivat arvoja 1-5 (1=Erinomainen, 5=Huono).
Vesistö
Pinta- Järvi- Ekologinen
ala tyyppi tila
(ha)
Ekologisen
tilan muutos
Indeksien arvot
poistokalastuksen tarpeelle
Veden- Kalasto Kiinteistöt Kokonaislaatu
luokka
Ruovedenselkä-Vuojas.
4000
Vh
Hyvä
Ennallaan
2,8
2,8
3
2,9
Kotalahti
205
Ph
Tyydyttävä
Heikentynyt
2,8
**2,8
3
2,7
Siikavesi
397
Ph
Hyvä
Heikentynyt*
2,0
***2,0
3
2,2
Keskusallas
25333 SVh
Erinomainen
Ennallaan
1,9
1,6
-
1,8
Lihavanselkä-Kaiskons.
3179
Kh
Erinomainen
Ennallaan
1,4
1,4
2
1,7
Ryökäsvesi-Liekune
4995
SVh
Hyvä
Heikentynyt*
1,4
1,4
3
2,0
Vahvajärvi
1384
Vh
Erinomainen
Ennallaan
1,8
1,8
3
2,2
*Tilaluokka huonontunut yhden luokan johtuen menetelmällisistä muutoksista, uudesta seurantaaineistosta tai vesimuodostuman tyypin muutoksesta.
**Kalastosta tarvitaan lisätietoja
***Kalastomuuttujan pohjatiedot ilmeisesti puutteelliset, vuosien 2009 ja 2013 verkkokoekalastustuloksia
ei ole hyödynnetty indeksin määrittelyssä (Konsultin huomautus).
Pulkkisen (2014) mukaan Puulaveden keskusaltaan, Lihavanselän-Kaiskonselän, Ryökäsveden-Liekuneen ja Vahvajärven alueella ei ole selvää poistokalastustarvetta (Pulkkinen 2014).
Osakaskuntakyselyn perusteella kuitenkin Ryökäsveden-Liekuneen ja Vahvajärven lahnakantoja pidettiin yksimielisesti runsaina, joten tältä osin pyynnin monipuolistamiseen tulisi
kannustaa (esim. keväinen rysäpyynti).
Käytettävissä olevan tiedon perusteella Puulan Siikavedessä ei ole välitöntä tarvetta poistokalastukselle, mutta vesistöön kohdistuva kuormitus huomioiden kalaston rakenteen ja
runsauden muutoksia tulee seurata. Seuraavan kerran velvoitetarkkailuihin liittyvät verk104
kokoekalastukset tehdään alueella vuonna 2017. Pitkä tarkkailuväli mahdollistaa lähinnä
merkittävien kalaston rakenteen muutosten havaitsemisen.
Suunnittelualueen muista järvistä selvimmin poistokalastustarvetta ilmeni Säynätlammessa, Iso Jouhtjärvessä ja Matala-Pölläkässä. Tarkempaa arviointia varten Iso Jouhtjärvestä
tarvittaisiin kuitenkin lisää vedenlaatutietoja, kun taas Matala-Pölläkän osalta kalaston runsautta ja rakennetta tulisi selvittää tarkemmin (liite 13).
Pitkällä aikavälillä kotitarvekalastuksen merkitys on vähentynyt ja kalastus on keskittynyt
yhä enemmän petokaloihin. Tämä kehitys on luultavasti vaikuttanut myös kalakantojen
rakenteeseen ja lisännyt osaltaan rehevöitymisen haittavaikutuksia särkikalojen runsastumisen kautta. Erityisesti kalastusalueen rehevissä järvissä tulisi kiinnittää huomiota saaliin
koostumukseen. Teoriassa yhtä petokalakiloa (hauki, made, kuha, iso ahven) kohden tulisi
pyytää lisäksi 10 kg muuta kalaa (pienet ahvenet, särki, lahna, kuore, kiiski, jne.), jotta kalastus ei vaikuttaisi epäedullisesti kalakannan rakenteeseen. Käytännössä oikeaa saalissuhdetta
voidaan tavoitella poistopyynnin avulla, mutta kalastuksen monipuolistaminen tulisi huomioida myös kalastuksen järjestämisessä. Katiska- ja rysäpyyntiä (esim. vannerysät) sekä
talkoomuotoista vähempiarvoisen kalan poistokalastusta tulisi kaikin tavoin suosia.
9.3.2.2. Muut kalataloudelliset kunnostukset
Kissakoskelle valmistui vuonna 2012, uuden voimalaitoksen rakentamisen yhteydessä,
myös uusi kalatie. Kurenjoen Kurenmyllyn raunioiden muodostama nousueste poistettiin
vuonna 2006 luonnonmukaisella kalatiellä. Koskialueiden kunnostuksia on tehty Läsänkoskella, Mäntyharjunreitin pääkoskilla ja Pyhäkoskella.
Suunnittelualueelle on valmistunut tai valmistumassa kunnostussuunnitelmia seuraavasti:
Rauhasalmen ja Läsäkosken kanavan kunnostus. Rauhajärven valuma-alueella sijaitsevat
valtakunnallisesti arvokkaat Läsäkosken ala- ja keskikosket, jotka ovat järvitaimenen tärkeitä lisääntymisalueita. Kosket on kunnostettu vuosina 2004-2008. Tulevaisuudessa alueen
tärkeimmät kalataloudelliset toimenpiteet ovat maakunnallisesti arvokkaiden Rauhansalmen ja Läsäkosken kanavan kunnostukset (Hentinen & Hyytinen 2008). Kunnostusten arvioidaan alkavan vuonna 2019. Toteutus riippuu Kyyveden aliveden nostohankkeesta (Kotanen ym. 2014).
Synsiöjärven reitin kunnostus. Synsiöjärven reitti on maakunnallisesti arvokas kokonaisuus.
Reitillä on runsaasti järvitaimenen lisääntymiseen ja poikastuotantoon soveltuvia virtavesiä,
joita ei ole vielä kunnostettu (Hentinen & Hyytinen 2008). Alueella sijaitsee mm. maakunnallisesti arvokas Hännilänjoki, jonka kunnostusten on suunnittelu alkavan vuonna 20172018 (Kotanen ym. 2014).
Malloksen ja Puulan Vuojaselän välisellä alueella sijaitsevan Vuojakosken myllypadon rauniot ja säännöstelypato estävät kalojen liikkumisen. Vuojakosken valuma-alue on paikallisesti
105
arvokas kokonaisuus (Hentinen & Hyytinen 2008). Alueelle on tarkoitus lähivuosina rakentaa vaellusesteet ohittava kalatie ja kunnostaa Vuojakoski ja sen alapuoliset alueet. Kunnostusten on suunniteltu alkavan vuonna 2017 (Kotanen ym. 2014). Valuma-alueella sijaitsee
myös Tamarajoki, jonka kunnostamista suunnitellaan.
Korpikoskessa on voimalaitos- ja myllypato, jolla säännöstellään Korpijärven vedenkorkeutta. Padon alapuolella on kolme koskea, joissa taimenen lisääntyminen on mahdollista. Koskessa on tavattu säännöllisesti pieniä määriä taimenen poikasia. Korpikoski on maakunnallisesti arvokas virtavesi, jonka kunnostaminen on tärkeää (Hentinen & Hyytinen 2008).
Voikosken kautta Mäntyharjun reitin vedet purkautuvat Vuohijärveen. Koskessa oleva voimalaitospato estää kalan nousun Vuohijärvestä Mäntyharjun reitille. Voimalaitoksen ohittavan kalatien rakentamista pidetäänkin valtakunnallisesti tärkeänä. Lupahakemus kalatien
rakentamiseksi on tällä hetkellä AVI:ssa. Päätöstä odotetaan vuoden 2015 aikana. Rakentamisen arvioidaan alkavan vuonna 2016 (Kotanen ym. 2014).
Kunnostusmahdollisuuksien selvitystyötä on tehty lisäksi Puulaveden Kälkäjoenreitillä ja
Malloksenreitillä (Hentinen 2011). Kälkäjoen reitti on maakunnallisesti arvokas kokonaisuus. Alueella on runsaasti järvitaimenen lisääntymis- ja poikasalueeksi soveltuvia virtavesiä
(Hentinen & Hyytinen 2008). Suonteen kalastusalueen käyttö- ja hoitosuunnitelmassa Kälkäjoelle on suunniteltu kunnostustarveselvityksen toteuttamista. Myllyjoen kunnostusten
suunnittelua ei ole vielä aloitettu, vaikka joki onkin paikallisesti arvokas sijaintinsa ja koskialueen laajuuden vuoksi.
Koskien kunnostuksilla on kalakantoja edistävien vaikutusten lisäksi myös välillisiä aluetaloudellisia vaikutuksia (Etelä-Savon ELY 2013).
9.3.2.3. Hapetus
Puulan altaiden happitilanne on yleisesti ottaen hyvä eikä hapetusta ole tarvetta harkita
paria poikkeusta lukuun ottamatta. Ruovedenselällä on ollut lieviä happiongelmia, mutta
varsinaista hapettomuutta ei ole esiintynyt (ks. liite 2). Alusveden fosforipitoisuus ei ole
kohonnut päällysveteen verrattuna, joten sisäinen kuormitus ei ilmeisesti ole merkittävää.
Hapettaminen ei ole tarpeen Ruovedenselällä.
Kotalahden alusveden happitilanne on huono erityisesti loppukesällä. Hapenkulutus johtuu
etupäässä vesialueen suuresta tuottavuudesta, jolloin levämassa kuluttaa vesistön happivaroja. Alusveden fosforipitoisuus, väriarvo ja sameus ovat selvästi korkeampia kuin päällysvedessä, mikä kertoo mm. pohjalietteestä liukenevista ravinteista. Kotalahdella tulee harkita
hapetusta. Ongelmaksi saattaa nousta rahoitus, sillä jätevesikuormituksen loputtua jo lähes
20 vuotta sitten hapetuksen maksajaa voi olla vaikea löytää.
106
Ryökäsveden Kotkatvettä on hapetettu vuodesta 2006 alkaen Koskisen Oy:n viilutehtaan
edustalla. Hapetus on parantanut vesialueen alusveden happitilannetta. Happitilanteen kohentumista on edesauttanut se, että tehtaan hautomovedet, jotka aiemmin johdettiin Kotkatveteen, johdetaan nyt Hirvensalmen jätevedenpuhdistamolle. Hapetusta on syytä jatkaa
siihen saakka, kunnes hautomovesien mukana pohjalietteeseen kertyneen orgaanisen aineksen hapenkulutuspotentiaali on riittävästi pienentynyt.
9.3.2.4. Vesikasvien niitot
Hirvensalmen osakaskunta on esittänyt käyttö- ja hoitosuunnitelmassaan vuosille 20152019 kohteita, missä vesistön tilaa on pyritty tai mahdollisesti pyritään jatkossa parantamaan vesikasvillisuuden niiton avulla. KHS:ssa esitettyjä niittokohteita ovat Kissakosken
alapuolella sijaitsevat Metsälammet, Ryökäsveden Hintikanselän Lamminlahti, Kotkatveden
Sorsanlahti ja Ryökäsveden Urmaslahti.
Vuonna 2009 Puulalla on tehty vesikasvillisuuden yleisluonteinen kartoitus, jonka tuloksena esitettiin muutamia mahdollisia niittokohteita. Osa kohteista on samoja, jotka on mainittu Hirvensalmen osakaskunnan KHS:ssa. Muita kohteita ovat:
·
·
Vuojanselän Vuojanlahti, Rautamullanlahti ja Kotkanlahti (Vuojanlahden pohjukkaa
ei suositeltu niitettäväksi)
Särkiselän Tampianlahden kohteet (Pukkiluodon ympäristö, lahden itäranta; lahden
pohjukkaa ei suositeltu niitettäväksi)
Kartoitusraportin mukaan Kurjenmyllynselällä ja Lihvanselällä tehtiin kesällä 2009 vesikasvien niittoa, ja niittoja oli tehty jo useina aiempinakin vuosina.
Puulan alueella suositellaan tehtäväksi niittokohteiden inventointi ja niittotarvekartoitus
paikkatietoineen sekä arvioituine niittoaloineen.
Puhtaasti vesienhoidon kannalta niiton hyödyt ovat melko pienet, eivätkä tulokset ole kovin
pysyviä. Niitot on joka tapauksessa tehtävä useampana vuonna peräkkäin. Niitoista on hyötyä lähinnä virkistyskäytön näkökulmasta.
9.3.2.5. Ruoppaukset
Ruoppaamalla voidaan periaatteessa poistaa runsaasti ravinteita tai orgaanista ainesta sisältävää sedimenttiä, joka kuormittaa vesiallasta, ja siten parantaa veden laatua. Tämä voi olla
käyttökelpoinen menetelmä pienissä kohteissa. Puulavedellä laajamittainen sedimentin
poisto vesistön tilan parantamiseksi ei tule kyseeseen eikä ole edes tarpeen, mutta pienialaisia kohteita voidaan tarvittaessa ruopata virkistyskäytön edistämiseksi. Esimerkiksi Hirvensalmen KHS:ssa ja pohjoisen Puulan kunnostushankkeen raportissa ruopattavaksi esitetyt
alueet ovat tällaisia kohteita.
107
10. YHTEENVETO VESIENHOIDON JA
KALATALOUDEN KESKEISISTÄ TOIMENPITEISTÄ
Suunnittelutyön aikana tunnistettujen vesienhoidon että kalavesien käytön ja hoidon keskeisten tavoitteiden välillä ei havaittu ristiriitoja. Yleistäen voidaan todeta, että kaikki
esitetyt vesienhoidon toimenpiteet suunnittelualueella edesauttavat pitkällä aikavälillä myös kalavesien käytön ja hoidon järjestämistä ekologisesti, sosiaalisesti ja
taloudellisesti kestävällä tavalla (kuva 57). Lähivuosina kalavesien käytön ja hoidon
keskeisiin toimenpiteisiin kuuluvat vesistökohtaisen tiedon määrän lisääminen seurantaa
tehostamalla sekä tämän tiedon hyödyntämisen lisääminen päätöksentekojärjestelmää, tiedotusta ja valistuksellista toimintaa kehittämällä.
Taloudellisen kestävyyden turvaaminen on tulevaisuudessa toimivan ja itsenäisen kalavesien käytön ja hoidon järjestämisen edellytys. Toiminnan taloudelliset edellytykset pyritään
turvaamaan osakaskuntien toimintaa kehittämällä (mm. osakaskuntien yhdistäminen),
tuottamattomia hoitotoimia karsimalla, varmistamalla riittävän suuri kalavesien käyttäjien
määrä ja sitouttamalla kehittämistoimintaan Puulaveden ympäryskuntia. Ekologisen kestävyyden vaatimukset on huomioitu erityisesti vaelluskalakantojen suojeluun tähtäävien toimenpiteiden valinnassa. Yleisesti tavoitellaan myös muiden kalalajien luontaisen elinkierron
edistämistä, jossa lähtökohtana on istutusten tuottavuuden arvioinnin kehittäminen ja
myöhemmin tarpeettomista istutuksista luopuminen.
Vesienhoidon toimenpiteiden suunnittelussa on tarkasteltu erityisesti valuma-alueella tehtävien vesiensuojelutoimien vaikuttavuutta ja kustannustehokkuutta, koska useissa tapauksissa niiden merkitys on vaikutusten pysyvyyden kannalta erityisen tärkeä vesistöissä tehtäviin toimenpiteisiin nähden. Esimerkiksi parin kolmen vuoden tehokalastuksen avulla ei
saada aikaan pysyviä vedenlaatu- ja kalastovaikutuksia vesistössä, jos valuma-alueen todetusti liiallista ravinnekuormitusta ei ole saatu vähennettyä. Kuormituksen vähenemisen
jälkeen veden laadun ja kalataloudellisen arvon kohentaminen saattaa kuitenkin nimenomaan edellyttää toimenpiteitä vesistössä ravintoverkon korkean resilienssin (taipumus
ylläpitää vallitsevaa tasapainotilaa) vuoksi.
Suunnittelualueen vesienhoidon keskeisenä haasteena on nykyisen, pääosin erinomaisen
ekologisen tilan sekä puhtaan ja kirkkaan Puulaveden säilyttäminen tuleville sukupolville.
Toimenpiteiden tarkastelussa on tämän vuoksi huomioitu ravinnekuormituksen lisäksi
myös veden väriin ja yleiseen virkistyskäyttöarvoon vaikuttava humuskuormitus. Erityisen
tärkeää veden kirkkauden säilyttämiseen tähtäävät toimenpiteet ovat myös siksi, että tulevaisuudessa ilmastonmuutos kiihdyttää osaltaan vesien tummumista. Puhdas ja kirkas Puulavesi on käsitteenä vetovoimainen ja sen säilyttäminen edellyttää sitoutumista tässä suunnitelmassa esitettyihin toimenpiteisiin.
108
Tämän suunnitelman loppuyhteenvedossa suunnittelualue on jaettu viiteen osa-alueeseen
(ks. tarvittaessa luku 3, Suunnittelualue), joiden osalta pyrittiin löytämään keskeiset toimenpiteitä vaativat kohteet sekä valuma-alueelta että vesistöstä (kuvat 57-62).
Vesistöjen ja kalavesien käytön ja hoidon
yleiset tavoitteet
• Suunnittelukaudella tavoitteena erinomaisen tai hyvän ekologisen tilan säilyttäminen
tai hyvän tilan saavuttaminen. Pitkällä tähtäyksellä päämääränä koko Puulan saattaminen erinomaiseen tilaan
• Humuskuorman vähentäminen turvevaltaisilla valuma-alueilla
• Virkistyskäyttömahdollisuuksen parantaminen erityisesti kuormitetuilla alueilla
• Kalavesien käytön ja hoidon järjestäminen ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti
kestävällä tavalla
• Kalastajien määrän lisääminen kestävyyden näkökohdat huomioiden
• Vaelluskalakantojen suojelun ja kalakantojen luontaisen elinkierron edistäminen
• Heikosti tuottavista ja turhista istutuksista luopuminen
• Osakaskuntien yhdistäminen ja toiminnan kehittäminen
• Elinkeinokalatalouden (kalastusmatkailu, kalanjalostus, ammattikalastus) jalostusarvon kasvattaminen
Keskeiset toimenpiteet
• Maa- ja metsätalouden sekä turvetuotannon tehostetut vesiensuojelutoimenpiteet
kuormitetuilla alueilla
• Hapetus happiongelmista kärsivillä kohteilla
• Hoitokalastus valituilla kohteilla
• Seurannan (saalisseuranta ja valvonta), tiedotuksen, valistuksen (nuorisotyö) kehittäminen ja lisääminen
• Uusien rauhoituskohteiden perustaminen tärkeimmille vaelluskalaväylille
• Istutusten tuloksellisuuden arviointi tärkeimmissä vesistöissä
• Troolikalastuksen yhteislupa-alueen luominen
• Kehittämis- ja toimenpidehankkeiden valmistelu uutta kalastuslakia silmällä pitäen,
Puulan matkailun edistämisen hanke
Kuva 57. Puulaveden vesistöjen ja kalavesien käytön ja hoidon yleiset tavoitteet sekä suositellut keskeiset
toimenpiteet.
109
POHJOIS-PUULA
Tila ja tavoitteet
·
·
Veden ravinnepitoisuus Ruovedenselällä hieman korkeampi kuin Puulan keskusaltailla, hyvä ekologinen tila
Pitkän aikavälin tavoitteena vähentää ulkoista ja sisäistä ravinnekuormitusta, jolla
odotetaan olevan suotuisa vaikutus alapuolisten vesistöjen veden laatuun, kalatalouteen ja virkistysarvoon
Toimenpiteet ja seuranta
·
·
·
·
·
·
·
Metsätalouden tehostetut vesiensuojelutoimenpiteet Ruovedenselän ja Vuojanselän
valuma-alueiden pohjoisosissa
Hoitokalastuksen jatkaminen Ruoveden-Vuojanselän alueella
Vesikasvien niitot valituissa kohteissa
Kuhaistutusten asteittainen vähentäminen
Osakaskuntien yhdistäminen ja toiminnan kehittäminen
Läsäkosken alapuolisen rauhoitusalueen laajentaminen
Vuojakosken reitin kalastuksensäätelyn kehittäminen
Kuva 58. Pohjois-Puulan nykytila, vesienhoidon ja kalatalouden tavoitteet sekä suositeltavat toimenpiteet.
110
ITÄ-PUULA
Tila ja tavoitteet
·
·
·
Pääosin erinomainen ekologinen tila ja vedenlaatu, Kotalahden tila tyydyttävä
Tavoitteena nykytilan säilyttäminen, Kotalahden osalta tilaa parannettava
Kalavesien hoidon ja kalastuksensäätelyn järjestäminen osakaskunnan linjausten
mukaisesti, kuhavesissä vähittäinen istutuksista luopuminen
Toimenpiteet ja seuranta
·
·
·
·
Kotalahden kuormitusselvitys sekä hoitokalastustarpeen tarkempi arviointi
Turvetuotannon jälkikäytön humus- ja ravinnekuormituksen vähentäminen
Kotalahden hapettaminen
Maatalouden vesiensuojelutoimien tehostaminen Kotalahden valuma-alueella
Kuva 59. Itä-Puulan nykytila, vesienhoidon ja kalatalouden tavoitteet sekä suositeltavat toimenpiteet.
111
LÄNSI-PUULA
Tila ja tavoitteet
·
·
Turvemaavaltainen valuma-alue ja sen maankäyttö näkyy vesistössä muuta Puulavettä korkeampana humus- ja ravinnepitoisuutena, erityisesti Siikavedellä
Pitkän aikavälin tavoitteena vähentää valuma-alueen humus- ja kiintoainekuormitusta, jolla odotetaan olevan suotuisa vaikutus vedenlaatuun, kalatalouteen ja virkistysarvoon
Toimenpiteet ja seuranta
·
·
·
·
·
·
Metsätalouden tehostetut vesiensuojelusuunnitelmat ja -toimenpiteet Kälkäjoen
valuma-alueella
Turvemaiden maankäytön humuskuormituksen vähentäminen parasta mahdollista
tekniikkaa käyttäen, uusimpien menetelmien käyttöönotto
Turvetuotannon jälkikäytön humus- ja ravinnekuormituksen vähentäminen hyvällä
suunnittelulla
Turvetuotantoalan lisäämisestä pidättäytyminen
Hännilänjokireitillä uusien rauhoituskohteiden perustaminen taimenen vaellusväylille
Kälkäjoen valuma-alueella virtavesien kunnostarve selvitetään (Suonteen KHS)
Kuva 60. Länsi-Puulan nykytila, vesienhoidon ja kalatalouden tavoitteet sekä suositeltavat toimenpiteet.
112
KESKI-PUULA
Tila ja tavoitteet
· Erinomainen ekologinen tila, tavoitteena vesistön tilan ylläpitäminen
· Kalavesien hoito ja kalastuksensäätely järjestetään pääasiassa muikkukantojen ehdoilla
Toimenpiteet ja seuranta
·
·
·
·
Erinomaisen tilan ylläpitäminen edellyttää toimenpitetia muilla Puulan osa-alueilla
Osakaskuntien yhdistäminen ja toiminnan kehittäminen
Troolikalastuksen yhteislupa-alueen perustaminen ja yhteisten sääntöjen luominen
Viehelupa-alueen kehittäminen
Kuva 61. Keski-Puulan nykytila, vesienhoidon ja kalatalouden tavoitteet sekä suositeltavat toimenpiteet.
113
ETELÄ-PUULA
Tila ja tavoitteet
·
·
Hyvä vedenlaatu ja hyvä (Ryökäsvesi-Liekune) tai erinomainen (Vahvajärvi) ekologinen tila
Erinomaisen tilan saavuttaminen pitkällä aikavälillä
Toimenpiteet ja seuranta
·
·
·
·
·
Kotkatveden hapetuksen jatkaminen
Uusien rauhoituskohteiden perustaminen tärkeimmille vaelluskalaväylille
Vesikasvien niitot valituissa kohteissa
Osakaskuntien yhteistyön kehittäminen
Yhteistyön ja tiedonvaihdon lisääminen yksityiskoskien kalastusoikeuden omistajien
kanssa kanssa
Kuva 62. Etelä-Puulan nykytila, vesienhoidon ja kalatalouden tavoitteet sekä suositeltavat toimenpiteet.
11. TOIMENPITEIDEN TOTEUTUKSEN JA
VAIKUTUSTEN SEURANTA
Hyväkään suunnitelma ei välttämättä takaa sitä, että suunnittelutyössä kartoitetut toimenpiteet tultaisiin toteuttamaan, ja näistä saatu kokemus ja tieto käyttämään analyyttisesti
tulevaisuudessa hyödyksi. Monet toimenpiteet vaativat jatkosuunnittelua ja priorisointia, ja
toimenpiteiden toteuttaminen riippuu käytettävissä olevista resursseista.
Yleissuunnitelman ohjausryhmässä vallitsi yhteinen tahtotila seurannan tärkeydestä ja siitä,
että seuraavan Puulan alueen vesienhoitoon ja kalatalouteen liittyvän suunnitelman laatiminen tulee alkaa nykyisen suunnitelman tavoitteiden toteutumisen tarkastelulla. Tavoitteiden toteutumisen tarkastelu ei voi pelkästään perustua suunnitelmakauden lopuksi tehtävään analyysiin tehdyistä töistä ja niiden vaikutuksista. Tästä syystä konkreettinen
suunnitelma jatkuvalle toteutuksen ja vaikutusten seurannalle koettiin tarpeelliseksi.
114
Yleissuunnitelman vesiensuojelua ja kalataloutta edistävien toimenpiteiden toteutusta ja
vaikutuksia tullaan seuraamaan yleissuunnitelman toimenpidekaudella olemassa olevien
lakien ja ohjelmien määräämien tapojen ja alueiden lisäksi perustettavan seurantaryhmän
avulla. Se tullaan koostamaan vuoden 2015 aikana pääsääntöisesti yleissuunnitelman ohjausryhmään kuuluvista henkilöistä, jotka kokoontuvat tulevien vuosien aikana kaksi kertaa
vuodessa, keväällä ja syksyllä. Kokouksissa käydään yksityiskohtaisesti läpi yleissuunnitelmassa mainitut toimenpiteet, ja tarkastellaan niiden toteutumista ja mahdollisia vaikutuksia. Vaikutuksien todentamisessa tulee käyttää paikallisen tiedon lisäksi asiantuntemusta
esimerkiksi ympäristöhallinnon rekistereiden käytön muodossa, mikä käytännössä tarkoittaa sitä, että seurantaryhmässä tulee olla asiantuntijoita jotka tuntevat rekistereiden sisällön ja omistavat oikeuden käyttää niitä. Seurantaryhmällä ei ole viranomaisen oikeutta eikä
velvollisuutta puuttua sanktioin toteuttamatta jääneisiin toimenpiteisiin, mutta siihen kuuluvilla viranomaisedustajilla (ELY) on mahdollisuus tuoda ongelmatapauksia esille virkatyöhönsä liittyen.
Tulevan Puulan käytön, hoidon ja kunnostuksen seurantaryhmän kokouksissa tarkastellaan
kokonaisvaltaisesti toteutuneita toimenpiteitä ja niiden vaikutuksia, ja dokumentoidaan
kokousten sisältö sähköiseen muotoon myöhempää käyttöä varten. Onnistuneen seurantaryhmätyöskentelyn avulla seuraava Puulan alueen vesiä ja kalakantoja koskeva suunnitelma
voi näin ollen tukeutua raportoituun tietoon yleissuunnitelmassa esitettyjen tavoitteiden
toteutumisesta ja muista esille nousseista ongelmista.
Seurantaryhmän toiminta voi tulevaisuudessa olla osittain päällekkäistä uudessa kalastuslakiehdotuksessa esitetyn alueellisen yhteistyöryhmän kanssa. Ilman varsinaista lainvoimaa
toimivan seurantaryhmän tulee näin ollen informoida omissa kokouksissaan esille nousseilla asioilla alueellista yhteistyöryhmää esimerkiksi kokousmuistion tai vuosiraportin lähettämisellä. Puulan yleissuunnitelman seurantaryhmän kokouksiin voidaan myös kutsua alueellisen yhteistyöryhmän edustaja tai toisinpäin.
Seurantaryhmän toimintaa ei säätele tai valvo lakisääteiset elimet, jolloin ryhmän tulee pystyä itse arvioimaan toimintansa tehokkuutta ja toimivuutta, ja mahdollisesti lakkauttamaan
se ristiriitatilanteiden synnyttyä. Mahdollisesti pelkästään vapaaehtoisuuteen perustuvan
seurantaryhmän toimintaetiikan ydin tulee nojautua yhteiseen tavoitteeseen puhtaasta,
kestävästä ja vetovoimaisesta tulevaisuuden Puulan alueesta. Ryhmän tulee koostua mahdollisuuksien mukaan laajasta joukosta ympäristöalan asiantuntijoita ja paikallisia edustajia,
jolloin ryhmään tulee kuulua viranomaisten lisäksi vähintään yksi kalastusalueen edustaja.
Unohtaa ei sovi myöskään tiedotuksen tärkeyttä ryhmän toiminnassa. Mahdollisuuksien
mukaan ryhmän toiminnan tiedotusta voidaan tehdä kalastusalueen, ELY-keskuksen internetsivuilla tai muissa vastaavissa.
115
12. HALLINTO JA RAHOITUS
12.1 Hallinnon muutokset
Uuden kalastuslain tavoitteena on selkiyttää kalatalouden eri toimijoiden roolia ja parantaa
niiden välistä yhteistyötä sekä kehittää hallintoa. Jatkossa kalastusalueista tullaan muodostamaan nykyistä laajempia kalatalousalueita, joiden tehtäviin kuuluvat edelleen käyttö- ja
hoitosuunnitelmien laatiminen ja niiden toimenpano. Merkittävää julkista valtaa sisältävien
alueellisten kalastusrajoituspäätösten teko siirtyisi kuitenkin ELY-keskukselle, joka myös
hyväksyy jatkossa kalatalousalueiden käyttö- ja hoitosuunnitelmat. Kunkin ELY:n toimialueelle perustetaan lisäksi alueellinen yhteistyöryhmä, jonka tehtävänä on määritellä perustettavien kalatalousalueiden rajat ja toimia neuvoa antavassa roolissa uusien käyttö- ja hoitosuunnitelmien valmistelussa.
Vaikka vesienalueenomistajien asemassa ei eri arvioiden mukaan tapahdu jatkossa juurikaan
muutoksia nykyiseen kalastuslakiin nähden, on kentällä esitetty huolenaiheita ELYkeskusten toimivallan kasvusta esim. kalastuksensäätelypäätöksiin liittyen. Jatkossa osakaskuntia tulisi osallistaa yhä enemmän kalavesien käyttöä ja hoitoa koskevaan päätöksentekoon, jotta kaikkien osapuolten näkemykset ja paikallistietämys tulisi riittävästi huomioiduksi. Puulan kalastusalueella kalatalouden toimijoiden välisen yhteistyön kehittämiselle on
keskimääräistä paremmat lähtökohdat. Yhteistyötä kalastusalueen, kalavedenomistajien,
viranomaisten ja tutkimuslaitosten välillä on osaltaan syvennetty tämän yleissuunnitelman
valmistelun eri vaiheissa. Lähitulevaisuudessa perustettava alueellinen yhteistyöryhmä tulee
toivon mukaan edistämään entisestään kalatalouden paikallisten ja alueellisten toimijoiden
välistä yhteistyötä.
Vesienhoitosuunnitelmien toimeenpano ja rahoituksen järjestäminen edellyttää paljon yhteistyötä ja eri tahojen sitoutumista toimiin. Kalastusalueen rooli tulee olemaan entistä tärkeämpi kalakantojen ja vesien hoitoon liittyvien hankkeiden koordinoinnissa ja toteuttamisessa. Viranomaisten rooli tulee entistä enemmän painottumaan asiantuntijoiden
työpanoksen antamiseen ja rahoitustuesta päättämiseen. Tärkeä kysymys jatkossa on myös,
miten eri toimijat saadaan sitoutumaan vesienhoidon tavoitteisiin ja toteuttamiseen, miten
kansalaisia saadaan aktivoitua toimimaan ja miten vesien hyvän tilan asettamat vaatimukset huomioidaan jokapäiväisessä toiminnassa eri sektoreilla.
Vesien käyttöä ja hoitoa koskevassa päätöksenteossa hyvänä lähtökohtana voidaan pitää
osallistavaa, alhaalta ylöspäin suuntautuvaa suunnittelu- ja päätöksentekoprosessia, jossa
huomioidaan vesien käyttäjien, omistajien, intressiryhmien ja kalatalousviranomaisen näkemykset ja ajantasainen seurantatieto sekä aiemmin sovitut alueelliset ja valtakunnalliset
linjaukset.
116
12.2 Rahoitus ja sen kohdentaminen
Nykyisessä rahoitusmallissa kalastusalueiden toimintaa tuetaan toiminta- ja edistämismäärärahojen avulla. Toimintaraha koostuu kaikille kalastusalueille yhtä suuresta perusosasta
sekä kalastusrasituksen perusteella määräytyvästä lisäosasta. Edistämismääräraha on hankekohtainen erityisavustus, jolla rahoitetaan kalastusalueiden lakisääteisiä tehtäviä täydentäviä kalatalouden edistämistoimenpiteitä, joiden rahoitusta ei kateta toimintarahoista (Airaksinen & Heinimaa 2008). Uuden kalastuslain mukaisessa järjestelmässä kalatalousalue
saisi nykyistä suuremman perusosan ja loppu määräraha määräytyisi hakemuksen perusteella hankerahoituksena. Ehdotettu uusi laki muuttaisi tietyiltä osin myös ELY-keskusten kalataloushallinnon tehtäviä, joten kalastonhoitomaksuista rahoitettaisiin lisäksi siirtymävaiheen kehittämishankkeita uusien toimintojen järjestämiseksi.
Lähivuosina julkisen sektorin mahdollisuudet edistää toimenpiteiden toteutusta ovat edelleen heikkenemässä säästötoimien seurauksena ja vesiensuojeluun suunnatun rahoituksen
pienentyessä. Tämä lisää paineita hankerahoituksen nykyistä voimakkaampaan hyödyntämiseen ja toisaalta myös kalatalouden ja kalavesien hoidon toimenpiteiden rahoituksesta
nykyistä suurempi osa tulisi saada vesienalueenomistajilta. Alueellista arvonlisää tuottavissa
hankkeissa (kalastusmatkailu, palveluiden ja markkinoinnin kehittäminen) kustannuksiin
tulisi sitouttaa Puulaveden ympäryskuntia. Suunnittelutyön aikana esille nostettiin myös
ns. säätiömalli, jossa kalastusalueen hankerahoitusta koordinoisi Puulaveden käyttöä, hoitoa ja suojelua edistävä säätiö.
Suunnittelualueella osakaskuntien rooli käyttö- ja hoitosuunnitelman mukaisten toimenpiteiden rahoituksessa tulee jatkossa kasvamaan. Tälle on olemassa hyvät lähtökohdat, koska
Puulaveden alueella osakaskuntien toimintaa on kehitetty aktiivisesti. Esimerkiksi osakaskuntia yhdistämällä vähennetään byrokratian määrää, lisätään taloudellisia voimavaroja ja
helpotetaan yhtenäisiä alueita koskevan päätöksentekoa. Osakaskuntatasolla tulee kiinnittää jatkossa erityistä huomiota palvelujen hinnoitteluun (kalastusluvat), koska tulevaisuudessa rahoitus järjestetään aiempaa enemmän ”käyttäjä maksaa” periaatteen mukaisesti.
Itä-Suomen kalatalousryhmän kehittämisstrategiassa 2014-2020 painottuvat verkostoitunut ja monipuolinen kalatalous, kalastusmatkailu, vesistöjen monipuolinen merkitys, käyttö
ja osallisuus sekä kansainvälinen toiminta. Etelä-Savon hankkeissa korostuvat kalastusmatkailu, nuorten aktivointi ja vesistöjen hallintaan ja monipuoliseen käyttöön liittyvät hankkeet (Etelä-Savon ELY 2013). Suunnitteluprosessin aikana tunnistettiin useita kehittämistarpeita, jotka liittyivät edellä mainittuihin teemoihin. Hankerahoituksen jatkossa
muutoinkin korostuessa kalatalousalueiden tulonlähteenä, tulisi erityisesti uuden kalastuslain siirtymävaiheessa hakea aktiivisesti tukea tässä suunnittelutyössä todettuihin kehittämiskohteisiin. Tärkeitä lähivuosina toteutettavien kehittämishankkeiden teemoja suunnittelualueella ovat esimerkiksi: a) Seuranta- ja päätöksentekojärjestelmän kehittäminen, b)
tiedottamisen ja seurantatiedon saatavuuden kehittäminen (”tieto kuuluu kaikille”), c) osakaskuntien toiminnan kehittäminen
117
Vesienhoidossa toimenpiteiden kustannustehokkuuteen tulee kiinnittää jatkossa erityistä
huomiota, koska julkisen sektorin mahdollisuudet edistää toimenpiteiden toteutusta ovat
edelleen heikkenemässä säästötoimien seurauksena ja vesiensuojeluun suunnatun rahoituksen pienentyessä. Vesienhoidon toimenpiteiden vaikuttavuudesta ei kuitenkaan saada luotettavaa kuvaa ilman riittävää veden tilan seurantaa. Luotettavan seurantatiedon varmistamiseksi seurantoihin käytettävää rahoitusta ei tulisi vähentää nykyisestä. Lisäksi ainakin
kalataloudellisen perusseurannan rahoituksesta tulisi nykyistä suurempi osa saada jatkossa
vesialueenomistajilta. Myös tarkkailuvelvollisten ja kalavedenomistajien seurantatarpeita
voitaisiin tulevaisuudessa sovittaa paremmin yhteen. Tämä vaatisi kuitenkin aktiivista vuoropuhelua osakaskuntien, tarkkailuvelvollisen, viranomaisen ja tarkkailua toteuttavan konsultin välillä.
Valtioneuvoston asetus vesistön ja vesiympäristön käyttöä ja tilaa parantavien hankkeiden
avustamisesta on valmisteilla. Sen mukaan ELY-keskus voisi myöntää avustusta mm. hankkeeseen, jonka tarkoituksena on edistää vesien monipuolista ja kestävää käyttöä, hyvän tilan
saavuttamista ja ylläpitämistä tai edistää kalan kulkua tai kalakantojen luontaista lisääntymistä tai parantaa mahdollisuuksia kestävään kalastukseen. Avustusta myönnetään ensisijaisesti hankkeeseen, joka palvelee useita tarkoituksia. Avustusta voidaan myöntää mm.
yleissuunnitteluun, toteutussuunnitteluun ja toteuttamiseen sekä hankkeen vaikutusten
seurantaan. Avustuksen osuus saa olla enintään 50 % kokonaiskustannuksista, mutta tämä
voi olla tietyin edellytyksin suurempi. Kokonaiskustannuksiin voidaan huomioida myös
hankkeen toteuttamiseksi vastikkeetta tehtävän työn arvo. Myös EU:n maatalous- ym. rahastojen mahdollisuudet erilaisten kehittämis- ja kunnostushankkeiden rahoittamiseksi on
syytä kartoittaa. Monet vesiensuojelua edistävät toimet perustuvat vapaaehtoisuuteen ja eri
tahojen yhteistyöhön ja valmiuteen kehittää ja osallistua niiden rahoitukseen ja toimeenpanoon.
Vesistöjä kuormittavat luvanvaraiset toiminnot perustuvat ympäristölupiin, joissa määrätään mm. tarkkailuvelvoitteista. Toiminnanharjoittaja vastaa velvoitetarkkailujen toteutuksen sekä lupaehtojen mukaisen vesiensuojelun järjestämisen rahoituksesta. Perinteisesti
vesistöjä kuormittavan toiminnan kalataloudellisia haittoja on kompensoitu kalaistutuksilla, mutta niiden tuloksellisuuden arviointi on usein jäänyt puutteelliseksi. Eräissä tapauksissa tarkkailuvelvollisia on sitoutettu osallistumaan vesienhoidon toteuttamisen kustannuksiin kuormituksen kohteena olevissa vesistöissä. Esimerkiksi Mikkelin alapuolisella
Saimaalla ja Pieksänjärvellä tarkkailuvelvolliset osallistuvat merkittävissä määrin hoitokalastusten (ravinteiden poisto) rahoittamiseen. Koska tulevaisuudessa kalavesien käytön ja
hoidon tulee pohjautua nykyistä enemmän ajantasaiseen seurantatietoon, tulisi velvoitevaroja pystyä jatkossa kohdentamaan enemmän kalavesienomistajia hyödyttävään tarkkailuun. Kompensaatioistutuksista ei ole tarpeen kokonaan luopua, mutta samalla on huomattava, että tuottamattomista kalaistutuksista luopumisen tavoite koskee myös
velvoiteistutuksia.
118
Tulevaisuudessakin kalavesien käyttöön ja hoitoon tulee olemaan käytettävissä niukasti
rahoitusta. Tämän vuoksi on priorisoitava ja kiinnitettävä erityistä huomiota rahoituksen
kohdentamiseen. Lyhyellä aikavälillä tämä merkitsee sijoittamista seuranta- ja päätöksentekojärjestelmän kehittämiseen, joka mahdollistaa jatkossa kalatalousalueiden ja osakaskuntien riippumattoman päätöksenteon ja toiminnan kehittämisen paikallisten tarpeiden mukaisesti.
LÄHTEET
Airaksinen, M. ja Heinimaa, P. 2008. Suositukset kalastusalueiden taloushallinnon järjestämiseksi:
kalastusalueiden taloushallinnon kehittämishanke I. Riista- ja kalatalous – Selvityksiä 6/2008. 31 s.
Alaja, H, Keskinen, T. & Marjomäki, T. 2004. Kuhan ja siian viljely sekä hoito ja hyödyntäminen Etelä-Savossa. Kala- ja riistahallinnon julkaisuja 71/2004. 52 s.
Alaja, H. 2010. Kälkä- ja Vallasjoen kalataloudellinen yhteistarkkailu vuonna 2009. Jyväskylän yliopisto. Ympäristöntutkimuskeskus. Tutkimusraportti 137/2010. 34 s.
Alaja, H. 2014. Kälkä- ja Vallasjoen kalataloudellinen yhteistarkkailu vuonna 2013. Nab Labs Oy.
Tutkimusraportti 77/2014.
Asp, T., Laaksonen, M., Tiainen, J., Vihtakari, M., Liikanen, H. & Marjomäki, T. J. 2006. Puulan yhtenäislupa-alueen asiakastutkimus. Tunnuslukuja. www.jyu.fi/~tmarjoma/puulaUistin.ppt. Viitattu
12.3.2015.
Ekholm, P., Jaakkola, E., Kiirikki, M., Lahti, K., Lehtoranta, J., Mäkelä, V., Näykki, T., Pietola, L.,
Tattari, S., Valkama, P., Vesikko, L. & Väisänen, S. 2011. The effect of gypsum on phosphorus losses
at the catchment scale. The Finnish Environment 33/2011, 44 s.
Etelä-Savon ELY-keskus 2013: Etelä-Savon maaseudun kehittämissuunnitelma 2014-2020 (Luonnos
27.9.2013). Etelä-Savon ELY-keskus, ESAELY/597/00.04.00/2013, 25 s..
Finér, L., Mattsson, T., Joensuu, S., Koivusalo, H., Laurén, A., Makkonen, T., Nieminen, M., Tattari,
S., Ahti, E., Kortelainen, P., Koskiaho, J., Leinonen, A., Nevalainen, R., Piirainen, S., Saarelainen, J.,
Sarkkola, S. & Vuollekoski, M. 2010. Metsäisten valuma-alueiden vesistökuormituksen laskenta.
Suomen Ympäristö 10. Suomen ympäristökeskus, Helsinki. 33 s.
http://hdl.handle.net/10138/37973.
Hentinen, T. & Hyytinen, L. 2008: Etelä-Savon virtavesien kalataloudellinen kunnostusohjelma.
Maa- ja metsätalousministeriö. Kala- ja riistahallinnon julkaisuja 85/2-2008, 84 s.. ISBN 978-952453-418-5 (pdf).
Hentinen, T. 2011: Kestävän kalastuksen ja luontomatkailun kehittämishanke 2011-2014. Hankkeen toiminta- ja tiedotussuunnitelma. Etelä-Savon ELY-keskus, Mikkeli, 68 s. + liitteet.
Hentinen, T. 2014. Etelä-Savon ELY-keskus. Suullinen tiedonanto
Hentinen, T. 2014: Puulan kalastusalue – tietoa kaloista, kestävästä kalastuksesta, pyydysten merkinnästä ja lupamyynnistä. Etelä-Savon ELY-keskus. Kestävän kalastuksen ja luontomatkailun kehittämishanke 2011-2014. Mikkeli 2014.
Hentinen, T. & Rajala, J. 2014. Mäntyharjunreitin kestävän kalastuksen ohjelma ja kalataloudellinen
kehittämissuunnitelma. Etelä-Savon ELY-keskus. Raportteja 79. ISBN 978-952-314-112-4 (Pdf)
Hirvensalmen osakaskunnan käyttö- ja hoitosuunnitelma 2015-2019.
Huttunen, I., Huttunen, M., Vehviläinen, B., Taskinen, A., Tattari, S. & Koskiaho, J. 2006. Development of phosphorus transport model component to a large scale hydrological model system. XXIV
Nordic Hydrological Conference 2006. NHP Report No. 49, s. 297-304.
119
Huttunen, I., Huttunen, M., Vehviläinen, B. & Tattari, S. 2007. Large scale phosphorus transport
model. The 5th International Phosphorus Workshop (IPW5) 3-7 Septmber 2007, Silkeborg, Denmark. DJF Plant Science No. 130, pp. 215-217.
Huttunen I., Huttunen, M., Tattari, S. & Vehviläinen, B. 2008. Large scale phosphorus load modelling in Finland. XXV Nordic Hydrological Conference 2008. NHP Report No. 50, s. 548-556.
Huttunen, I., Huttunen, M., Seppänen, V., Korppoo, M., Lepistö, A., Räike, A., Tattari, S. & Vehviläinen, B. (submitted) 2013b. A national scale nutrient loading model for Finnish watersheds –
VEMALA. Environmental Modeling and Assessment.
Huttunen, M., Huttunen, I., Seppänen, V., Korppoo, M. & Vehviläinen, B. 2014. SYKE-WSFSVEMALA – vesistömallin vedenlaatuosio. Koko Suomen kattava kuormituslaskenta typelle, fosforille
ja kiintoainekselle. Suomen ympäristökeskus, esitelmä vesistömallijärjestelmän käyttäjäpäivillä
12.2.2014.
Itä-Puulan - Korpijärven osakaskunnan käyttö- ja hoitosuunnitelma 2014-2018.
Kenttämies K. ja Mattsson T. (2006) Metsätalouden vesistökuormitus. MESUVE- projektin loppuraportti. Suomen Ympäristö 316.
Klöve B. (1997) Environmental impact of peat mining; Development on storm water treatment
methods, Ph.D. thesis, Department on Water Resources Engineering, Lund Institute of Technology,
Lund University.
Kontila, P. & Kauppinen, E. 2006. Ryökäsveden hapetussuunnitelma. Vesi-Eko Oy. Raportti 25 s.
Kotanen, J. 2013. Pohjoisen Puulan kunnostushanke 2007-2012. Etelä-Savon ELY-keskus. Moniste
20 s.
Kotanen, J, Manninen, P. & Huttunen, M. 2014: Vesien tila hyväksi yhdessä. Ehdotus Etelä-Savon
vesienhoidon toimenpideohjelmaksi 2016-2021.
Kotola, J. & Nurminen, J. 2003. Kaupunkialueiden hydrologia - valunnan ja ainehuuhtouman muodostuminen rakennetuilla alueilla, osa 2: koealuetutkimus. Teknillisen korkeakoulun vesitalouden ja
vesirakennuksen julkaisuja 8. Teknillinen korkeakoulu, Espoo. 203 s.
Launiainen, S., Sarkkola, S., Laurén, A., Puustinen, M., Tattari, S., Mattsson, T., Piirainen, S., Heinonen, J., Alakukku L. & Finér, L. 2014. KUSTAA -työkalu valuma-alueen vesistökuormituksen laskentaan. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 33/2014. Suomen ympäristökeskus (SYKE), Helsinki.
55 s.
Lepistö, A., Futter, M.N. & Kortelainen, P. 2014. Almost 50 years of monitoring shows that climate,
not forestry, controls long-term organic carbon fluxes in a large boreal watershed. Global Change
Biology 20: 1225–1237.
Länsi-Puulan osakaskunnan käyttö- ja hoitosuunnitelma 2014-2018.
Maa- ja metsätalousministeriö 2014. Ilmastonmuutoksen kansallinen sopeutumisstrategia 2022.
Luonnos 7.3.2014.
Marjomäki T.J., Heikkilä J. & Tyrkkö T. 2001. Kalastustiedustelu kotitarve-ja virkistyskalastuksesta
Puulavedellä v. 2000. Jyväskylän yliopisto, bio- ja ympäristötieteiden laitos, moniste. 11 s.
Marjomäki, T., Kämäräinen, P. & Urpanen, O. 2000. Kalastustiedustelu kotitarve- ja virkistyskalastuksesta Puulavedellä v. 1999. Yhteenveto tuloksista. Jyväskylän ylipisto.
Marjomäki, T., Karjalainen, J. & Forsius, M. 2014. Veden värin kehityssuuntaukset Suomen järvissä.
Esitelmä ”Humusvesien puhdistusteknologia 2012-2014” -hankkeen loppuseminaarissa.
Metsähallitus 2014. Puulan ja Kyyveden Natura-aluekokonaisuuden hoito- ja käyttösuunnitelma.
Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja, sarja C. Luonnos 28.8.2014.
Mustonen, T. 1999. Virkistyskäytön kannalta sopivat vedenkorkeusvyöhykkeet Puulavedellä ja Vahvajärvellä. Fortum Power and Heat Oy. Raportti (TECH-904), 10.11.1999, 10 s. + liitteet.
120
Nieminen M. (2013). Vesiensuojelu metsänuudistamisessa turvemailla. Metsätalouden vesiensuojelupäivät 2013 –abstrakti.
Niittokohteiden kartoitus Puulalla 6.-8.7.2009.
Nylander, M. 2013. Puula-Kyyvesi. Selvitys matkailu- ja virkistyskäytöstä. Julkaisematon selvitys
MH3283/2013/00.02.02. Metsähallitus, 1.10.2013.
Palomäki, A., Alaja, H., Kuhmonen, I. & Sundell, P. 2014. Mikkelin alapuolisen Saimaan ja valumaalueen hoito- ja kunnostussuunnitelma. Nab Labs Oy. Tutkimusraportti 81/2014.
Poutamo, S. 2005: Etelä-Savon ulkoilureittisuunnitelma. Etelä-Savon maakuntaliitto.
Ramboll Oy 2013. Kotalahti, Puulavesi. Vesistötarkkailu 2012. raportti 8 s.
Roiha, T. 2014. Puulan länsiosan kuormitusselvitys – kuormituslähteiden ja kuormituksen ajallisen
ja paikallisen vaihtelun tunnistaminen. Mikkelin seudun ympäristöpalvelut. Raportti 77 s.
Pulkkinen, J. 2014. Poistokalastustarpeen arviointi Etelä-Savon alueella. Etelä-Savon ELY-keskus. 6
s.
Puukko, K. 2014. Puulan kalastusalue. Suullinen tiedonanto.
Puustinen, M., Turtola, E., Kukkonen, M., Koskiaho, J., Linjama, J., Niinioja, R. & Tattari, S. 2010.
VIHMA- A tool for allocation of measures to control erosion and nutrient loading from Finnish agricultural catchments. Agriculture, ecosystems and environment 138: 306-317.
Pöyry Finland Oy. 2014. Turvetuotantoalueiden ominaiskuormitusselvitys – Vedenlaatu- ja kuormitustarkastelu vuosien 2008–2012 tarkkailuaineistojen perusteella. Bioenergia ry. 78 s. + liitteet.
Rajala, J (toim.) & Hentinen, T. 2014. Mäntyharjun reitin kestävän kalastuksen ohjelma ja kalataloudellinen kehittämissuunnitelma. Etelä-Savon ELY-keskus. Raportteja 79. ISBN 978-952-314-1124 (Pdf)
Ruuhela, R. 2012 (toim.). Miten väistämättömään ilmastonmuutokseen voidaan varautua? – Yhteenveto suomalaisesta sopeutumistutkimuksesta eri toimialoilla. Maa- ja metsätalousministeriön
julkaisuja 6/2011.
Salo, H. 1998. Havusuon ja Pajusuon sekä Höystösensuon turvetuotantoalueiden katselmuksen lisäselvitys vuodelta 1997. Kalastusselvitys. Jyväskylän yliopisto. Ympäristöntutkimuskeskus. Tutkimusraportti 32/1998. 14 s.
Seppänen, E., Toivonen, A.L., Kurkilahti, M. & Moilanen, P. 2011b. Suomi kalastaa 2009 – vapaaajan kalastuksen saaliit kalastusalueittain. Riista- ja kalatalous – Tutkimuksia ja selvityksiä 7/2011.
Sivonen, O., Sivonen, K., Oraluoma, M. & Syrjänen, J. 2014. Mäntyharjun reitin villi taimen - toimiiko elinkierto? Hankkeen toimintakertomus vuosilta 2009-2013. Konneveden kalatutkimus ry. Raportti. 12 s.
Sundell, P. 2006. Havusuon ja Pajusuon turvetuotantoalueiden kalataloudellinen velvoitetarkkailu
vuonna 2005. Raportti 19/2006. 12 s.
Syrjänen, J., Rajala, J., Sivonen, K., Sivonen, O. & Heinimaa, P. 2014. Järvitaimenen vaelluspoikaspyynti Muuramenjoella ja Läsäkoskella keväällä 2013. RKTL:n työraportteja 34/2014. ISBN 978-952303-173-9 (Verkkojulkaisu)
Suomen ympäristökeskus 2013. Kustannustehokkaiden vesiensuojelutoimenpiteiden valintatyökalu
- KUTOVA. (Käyttöopas, versio 1.2, Turo Hjerppe 23.9.2013).
Toivonen A.L., Moilanen P., Stigzelius J. ja Railo E. 2003. Suomi kalastaa 2001 – Lajisaaliit. Kala- ja
riistaraportteja 283. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, Helsinki.
Tommila, M. 2010. Yhteislupa-alue sisävesiammattikalastuksen kehitysmallina –esiselvitys Puulan
ammattikalastuksen yhteislupa-aluehankkeelle. Turun ammattikorkeakoulu. Kala- ja ympäristötalous. Opinnäytetyö. 56 s.
121
Vesienhoidon toimenpiteiden suunnittelu vuosille 2016-2021. Turvetuotanto. 10.6.2013. Metsätalous- ja turvetuotantotiimi.
Vesienhoidon toimenpiteiden suunnittelun ohjeistus v. 2016-2021. Yhdyskunnat ja haja-asutus.
VEHU-ryhmän loppuraportti 10.6.2013. 24 s.
Vuorenmaa, J. 2004 Long-term changes of acidifying deposition in Finland (1973–2000). Environmental Pollution 128, 351–362.
Ympäristö.fi 2012a. Maataloustiimin loppuraportti.
<http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=110628&lan=sv>. 22.3.2012.
Ympäristö.fi 2012b. Vuoden 2009 täydennykset vesienhoidon toimenpiteiden kustannusten arviointiin. <http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=105510&lan=sv> 22.3.2012.
Ympäristö.fi 2012c. Metsätaloustiimin loppuraportti.
<http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=110629&lan=sv>. 22.3.2012.
Ympäristö.fi 2012d. Yhdyskunnat ja haja-asutus -tiimin loppuraportti.
<http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=110630&lan=sv>. 22.3.2012.
Ympäristö.fi 2012e. Vesiensuojelutoimenpidetaulukko.
<http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=79391&lan=sv>. 22.3.2012.
Ympäristö.fi 2012f. Metsätalouden vesiensuojelutoimenpiteiden kustannuksia vuoden 2009 VHSasiakirjoissa. <http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=104319&lan=fi>. 3.5.2012
Ympäristö.fi 2013a. Vesistökuormituksen arviointi- ja hallintajärjestelmä VEPS.
<http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=185329&lan=FI>. 14.1.2013
Ympäristö.fi 2013b. Valvonta ja kuormitusjärjestelmä VAHTI.
<http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=171145&lan=fi>. 14.1.2013
122