Karuja kokemuksia lastensuojelusta
16 Suur-Jyväskylän Lehti keskiviikko 13.5.2015 Karuja kokemuksia lastensuojelusta Tuhmaa lasta hakattiin ja hänet suljettiin pimeään komeroon. Jos lapsi kanteli kohtelusta jollekin, hänelle annettiin ruuan sijaan piiskaa. Nämä ovat esimerkkejä lastensuojelusta, joka ei suojellut lasta. S osiaali- ja terveysministeriön Jyväskylän yliopistolta tilaama tutkimushanke raottaa verhoa vaiettuihin ja ikäviin kokemuksiin lastensuojelun sijaishuollossa. Tähän mennessä on haastateltu parisensataa kaltoinkohdeltua henkilöä, joista suurin osa on syntynyt 50–60-luvulla. Selvityksessä tutkitaan aikaa vuodesta 1937 vuoteen 1983, jolloin voimassa oli Suomen ensimmäinen lastensuojelulaki. ❞ Saattoi olla, että ulospäin oli kaikki kunnossa. – Kaltoinkohtelu lastensuojelussa on noussut nyt keskusteluun monessa maassa. Ihmiset, jotka ovat kokeneet koulukodeissa tai sijaisperheissä henkistä tai fyysistä väkivaltaa ja hyväksikäyttöä, ovat halunneet, että asia nostetaan esille, tutkimushankkeen johtaja Pirjo Markkola kertoo. Ensimmäisen lastensuojelulain aikana lastensuojelu tarkoitti käytännössä huostaanottoa. Sijoittamisen perusteena oli yleensä turvattomuus tai lapsen pahantapaisuus. Lapset sijoitettiin perheisiin, lastenkoteihin tai koulukoteihin, joista koulukodin katsottiin olevan anka- Jyväskylän yliopisto selvittää kaltoinkohtelua lastensuojelun sijaishuollossa 1930–80-luvuilla. Tutkimuksen loppuraportti valmistuu keväällä 2016. rin vaihtoehto. Jos lapsi käyttäytyi huonosti, hän saattoi päätyä koulukotiin. Huonon käytöksen raja ylittyi Markkolan mukaan melko helposti: pahantapaisuus oli esimerkiksi tupakoimista, karkailua tai Riina Sydänmaanlakka Tutkimushankkeen johtaja Pirjo Markkola ja koordinaattori Johanna Koivisto. koulusta lintsaamista. – Toisilla oli tietysti todella vakavia ja pahojakin juttuja, Markkola sanoo. Esimerkiksi Laukaassa, Pernasaaren yhteydessä toimi 80-luvulle saakka Leppäniemen osasto, joka ei Markkolan mukaan juurikaan poikennut vankilaolosuhteista. – Siellä oli kalterit ikkunoissa, eristyssellejä ja jaloittelupiha. Huonosti käyttäytyvä poika sai valita, halusiko hän piiskaa vai eristystä, Markkola kertoo. Ruumiillinen kuritus kiellettiin koulukodeissa vuonna 1965. Sijaisperheiden valvonnassa saattoi sen sijaan olla puutteita. Iso osa tutkimukseen haastateltujen henkilöiden tarinoista kertookin elämästä sijaisperheissä. – Kaltoinkohtelu sijaisperheissä vaikuttaisi nousevan esiin yllättävänkin voimakkaasti. Laitoksissa valvonta on luultavasti ehkäissyt mielivaltaisia tekoja, Markkola pohtii. Henkisen väkivallan muodoista yleisiä olivat esimerkiksi vähättely, alistaminen ja se, ettei lapsen yksityisyyttä kunnioitettu. – Lyöminen, tukistaminen, eristäminen, pimeään koppiin sulkeminen ja nälässä pitäminen toistuivat monilla haastatelluilla, Markkola luettelee tutkimuksesta tähän mennessä nousseita havaintoja. Vaiettuja kokemuksia Koulukoteja on tutkittu, mutta Markkolan mukaan ikävistä kokemuksista sijaisperheissä on pitkälti vaiettu. – Ilmiö on hajaantunut ja piiloutunut. Tutkimukseen osallistuneissa on paljon ihmisiä, jotka eivät ole kerto- neet näistä asioista aiemmin edes perheenjäsenilleen. He ovat olleet huojentuneita päästyään puhumaan kokemuksistaan ja huomattuaan, etteivät he ole kauheuksien kanssa yksin, Markkola sanoo. Markkola arvioi, että joissakin sijaisperheissä, joissa kaltoinkohtelua on ollut, on otettu lapsia hoidettavaksi vain rahan takia. Perheet olisi pitänyt valita tarkkaan ja niiden sopivuus tarkistaa, mutta näin ei aina tehty. – Saattoi olla, että ulospäin oli kaikki kunnossa. Ei voitu tietää, miten lapsia kohdellaan, Markkola pohtii ja muistuttaa, että on ollut myös paljon hyviä sijaisperheitä. Tutkimuksen koordinaattori Johanna Koivisto on keskustellut kaikkien haastateltavien kanssa. Hänen mukaansa yhteneväistä tapauk- sille on, ettei kaltoinkohtelusta saanut puhua kellekään. – Joitakin uhkailtiin väkivallalla tai nälässä pitämisellä, Koivisto sanoo. Hänen mukaansa kokemukset ovat olleet monien haastateltavien taakkana koko elämän. – On toki myös ihmisiä, jotka kaikesta huolimatta ovat eläneet onnellisen elämän. He taas ovat kertoneet muista lapsista, jotka ovat aikuistuttuaan tehneet itsemurhan, kuolleet alkoholiin tai lääkkeisiin tai ajautuneet rikollisuuden pariin. Koiviston mukaan elämä laitoksesta tai sijaisperheestä ”vapautumisen”jälkeen on ollut ongelmallista, sillä tukea ei ole juuri ollut saatavilla. – Aika moni on kertonut, jääneensä koulukodin jälkeen yksin ja tyhjän päälle. Ei ole ollut tukiverkkoa, reppu selässä on vain lähdetty jonnekin, Koivisto sanoo.
© Copyright 2024