2015 Hevosten ruokinta syksyllä Elena Autio ja Minna-Liisa Heiskanen Suomen Hevostietokeskus ry, Tallinpitäjän verkkotietopakettihanke Syksy muodostaa siirtymäkauden laidun- ja sisäruokintakauden välille. Ruokinnassa tapahtuu usein suuria muutoksia, mistä johtuen hevosten ruuansulatushäiriöt ovat silloin yleisiä. Varoen toteutetut ruokinnan muutokset ja optimaalisen ruokavalion suunnittelu edistävät hevosten terveyttä ja hyvinvointia ja vähentävät rehukustannuksia ja eläinlääkärikuluja. Totutus sisäruokintakauden rehuihin ja ruokintakäytäntöihin Syksyllä rehut vaihtuvat uuden satokauden rehuihin ja laitumella olleet hevoset siirtyvät sisäruokintaan. Siirtyminen tulee toteuttaa vähitellen, jotta hevosen suolistomikrobit sopeutuvat uudenlaisen ravinnon pilkkomiseen. Mikrobit reagoivat herkimmin rehujen sokeri- ja valkuaispitoisuuden sekä hygieenisen laadun muutoksiin. Laidunkauden jälkeen hevosen ravinto muuttuu kosteasta ruohosta kuivaksi karkearehuksi, mikä alentaa suolistossa kulkevan rehumassan kosteutta. Ummetusähkyn välttämiseksi tulee hevosen riittävään vedensaantiin kiinnittää huomiota. Mahahaavariskin pienentämiseksi tulee myös ruokintakertojen lukumäärän muutos huomioida. Vuorokauden ympäri laiduntanut hevonen kannattaa aluksi ruokkia useissa pienissä erissä. Hevosen sisäruokintakauteen totuttaminen: • Aloitetaan noin 2 viikkoa ennen laidunkauden päättymistä. • Uusia rehuja viedään hevoselle laitumelle ja niiden määrää lisätään vähitellen. • Pienet muutokset (esim. rehuerien vaihtuminen) toteutetaan 2-3 vrk:n aikana. • Suuret muutokset (esim. rehutyypin muutos, suuret rehumäärien lisäykset) 7-10 vrk:n aikana. • Väkirehumäärän lisäys enintään 200 g/vrk Ruokinnan suunnittelu ja työskentelymäärän huomiointi Kesän jouten olleet hevoset aloittavat usein syksyllä työskentelyn, mikä tulee huomioida ruokinnassa. Jos hevonen on kuitenkin lihonut laitumella, se on hyvä laihduttaa syksyn aikana normaaliin lihavuuskuntoon. Kylmäpihattoon talveksi vietävien hevosten on puolestaan tärkeää olla riittävässä lihavuuskunnossa pihattoon vietäessä. Jos hevoset laiduntavat vielä myöhään syksyllä, eivät ne saisi päästä syömään jäätynyttä ruohoa. Nurmen sokeripitoisuus voi olla hyvin korkea, sillä kasvit eivät enää kuluta kylminä öinä päivällä muodostamaansa sokeria. Kasvit varastoivat sokereita fruktaanin muodossa talvehtimisen varalle ja kerryttävät niitä erityisesti korren alaosaan. Alle 5 cm pituinen nurmi sisältää niitä siten runsaasti. Fruktaani on huonosti sulava hiilihydraatti, jonka runsas saanti voi johtaa ähkyn, ripulin tai kaviokuumeen syntyyn. Hevosen ruokavalio kannattaa suunnitella syksyllä ruokintaohjelmalla, jotta ruokinnassa vältytään ravintoainepuutoksilta ja yliannostuksilta. Karkearehun ja kauran laatu vaikuttavat ratkaisevasti muihin tarvittaviin rehuihin. Kivennäis- ja vitamiinivalmiste sekä suolalisä ovat välttämättömät kaikille perusruokinnalla oleville hevosille. Varsat ja siitostammat tarvitsevat sisäruokintakaudella usein valkuaistäydennysrehun. B-vitamiinilisästä voi olla hyötyä kaikille hevosille talvikarvan muodostumisvaiheessa. Video: Hevosen ruokinnan suunnittelu Hoptiruokintaohjelmalla Vieroitetun varsan ruokintasuunnitelma. ©Suomen Hevostietokeskus ry Tekstin ja kuvien julkaiseminen ja kopiointi ilman Suomen Hevostietokeskus ry:n lupaa on kielletty