Hevosten ruokinta syksyllä

 2015
Hevosten ruokinta syksyllä
Elena Autio ja Minna-Liisa Heiskanen
Suomen Hevostietokeskus ry, Tallinpitäjän verkkotietopakettihanke
Syksy muodostaa siirtymäkauden laidun- ja sisäruokintakauden välille.
Ruokinnassa tapahtuu usein suuria muutoksia, mistä johtuen hevosten
ruuansulatushäiriöt ovat silloin yleisiä. Varoen toteutetut ruokinnan muutokset ja
optimaalisen ruokavalion suunnittelu edistävät hevosten terveyttä ja hyvinvointia
ja vähentävät rehukustannuksia ja eläinlääkärikuluja.
Totutus sisäruokintakauden rehuihin ja ruokintakäytäntöihin
Syksyllä rehut vaihtuvat uuden satokauden rehuihin ja laitumella olleet hevoset siirtyvät sisäruokintaan.
Siirtyminen tulee toteuttaa vähitellen, jotta hevosen suolistomikrobit sopeutuvat uudenlaisen ravinnon
pilkkomiseen. Mikrobit reagoivat herkimmin rehujen sokeri- ja valkuaispitoisuuden sekä hygieenisen
laadun muutoksiin.
Laidunkauden jälkeen hevosen ravinto muuttuu kosteasta ruohosta kuivaksi karkearehuksi, mikä alentaa
suolistossa kulkevan rehumassan kosteutta. Ummetusähkyn välttämiseksi tulee hevosen riittävään
vedensaantiin kiinnittää huomiota. Mahahaavariskin pienentämiseksi tulee myös ruokintakertojen
lukumäärän muutos huomioida. Vuorokauden ympäri laiduntanut hevonen kannattaa aluksi ruokkia useissa
pienissä erissä.
Hevosen sisäruokintakauteen totuttaminen:
• Aloitetaan noin 2 viikkoa ennen laidunkauden
päättymistä.
• Uusia rehuja viedään hevoselle laitumelle ja
niiden määrää lisätään vähitellen.
• Pienet muutokset (esim. rehuerien
vaihtuminen) toteutetaan 2-3 vrk:n aikana.
• Suuret muutokset (esim. rehutyypin muutos,
suuret rehumäärien lisäykset) 7-10 vrk:n
aikana.
• Väkirehumäärän lisäys enintään 200 g/vrk
Ruokinnan suunnittelu ja työskentelymäärän huomiointi
Kesän jouten olleet hevoset aloittavat usein syksyllä työskentelyn, mikä tulee huomioida ruokinnassa. Jos
hevonen on kuitenkin lihonut laitumella, se on hyvä laihduttaa syksyn aikana normaaliin lihavuuskuntoon.
Kylmäpihattoon talveksi vietävien hevosten on puolestaan tärkeää olla riittävässä lihavuuskunnossa
pihattoon vietäessä.
Jos hevoset laiduntavat vielä myöhään syksyllä, eivät
ne saisi päästä syömään jäätynyttä ruohoa. Nurmen
sokeripitoisuus voi olla hyvin korkea, sillä kasvit eivät
enää kuluta kylminä öinä päivällä muodostamaansa
sokeria. Kasvit varastoivat sokereita fruktaanin
muodossa talvehtimisen varalle ja kerryttävät niitä
erityisesti korren alaosaan. Alle 5 cm pituinen nurmi
sisältää niitä siten runsaasti. Fruktaani on huonosti
sulava hiilihydraatti, jonka runsas saanti voi johtaa
ähkyn, ripulin tai kaviokuumeen syntyyn.
Hevosen ruokavalio kannattaa suunnitella syksyllä
ruokintaohjelmalla, jotta ruokinnassa vältytään
ravintoainepuutoksilta ja yliannostuksilta. Karkearehun ja kauran laatu vaikuttavat ratkaisevasti muihin
tarvittaviin rehuihin. Kivennäis- ja vitamiinivalmiste
sekä
suolalisä
ovat
välttämättömät
kaikille
perusruokinnalla oleville hevosille. Varsat ja siitostammat
tarvitsevat
sisäruokintakaudella
usein
valkuaistäydennysrehun. B-vitamiinilisästä voi olla
hyötyä kaikille hevosille talvikarvan muodostumisvaiheessa.
Video: Hevosen ruokinnan suunnittelu Hoptiruokintaohjelmalla
Vieroitetun varsan ruokintasuunnitelma. ©Suomen Hevostietokeskus ry
Tekstin ja kuvien julkaiseminen ja kopiointi ilman Suomen Hevostietokeskus ry:n lupaa on kielletty