Valtiotieteellinen tiedekunta
Sosiologian ja yhteiskuntapolitiikan valintakoe
Arvosteluperusteet
Kesä 2015
Kirjallisuuskoe
1. Selitä lyhyesti seuraavat käsitteet
a. globalisaatioaalto (1 p.)
Merkittävien yhteiskunnallisten kehityskulkujen laajentuminen, kiihtyminen ja/tai
voimistuminen niin, että ne ulottuvat alueellisesti tai vaikutukseltaan ainakin
kokonaiselle mantereelle (ei välttämättä koko planeetalle). Vaikkakaan
globalisaatioaallon prosessit, käytännöt ja uskomukset eivät saa alkuaan aallosta tai
katoa sen väistyessä, vaan ovat taustalla kaiken aikaa, täytyy globalisaatioaallon
laajentuminen, kiihtyminen tai voimistuminen kuitenkin pystyä rajaamaan ajallisesti. (1
p.)
b. kyberpolitiikka (1 p.)
Valtioiden sisällä viimeaikainen kehitys on ollut, että ihmiset osallistuvat politiikkaan
uusin tavoin: internetin ja niin kutsutun blogosfäärin välityksellä sekä matkapuhelimilla.
Esimerkiksi Obaman vaalikampanjassa 2008 ja Teheranin vaaliprotesteissa 2009
uusmedia oli läsnä ja sillä oli erityisesti tärkeä rooli ihmisten yhteen saattamisessa.
Kyberpolitiikka on politiikan uusi ulottuvuus, mutta se pysyy kuitenkin historian saatossa
periytyneiden geopoliittisten rajojen sisällä. (1 p.)
2. Selosta lyhyesti:
a. miten jakoa epäviralliseen ja viralliseen työhön on mahdollista purkaa (2 p.)
Epävirallisen ja virallisen työn määritelmä: virallisilla työläisillä on valtion tunnustamat ja
ammattiliittojen valvomat oikeudet, epävirallisilla työläisillä ei. Ensimmäinen tapa purkaa
epävirallisen ja virallisen työn jakoa on laajentaa työvoiman oikeuksia, joiden puolesta
Euroopassa ja Amerikassa käytiin luokkien välistä taistelua aina 1980-luvun
murrokseen saakka. Toinen mahdollisuus on koota voimat jonkin monia koskettavan
kysymyksen taakse, joka ylittää elannon hankkimisen monenkirjavan luonteen ja vaatii
samalla työläisten tukea, niin kuin kansallinen arvokkuus ja kunnioitus. Kumpaakaan
kahdesta ensimmäisestä vaihtoehdosta ei tunnu olevan kuitenkaan näköpiirissä.
Kolmas mahdollisuus on epävirallisuuden muuttaminen yleiseksi käytännöksi, eli
työvoiman oikeuksien polkeminen ”joustavoittamisen” nimissä. Kolmas vaihtoehto
saattaa olla muita lähempänä. (2 p.)
b. Saskia Sassenin näkemys pääomavirtojen alueellisesta verkottumisesta (2 p.)
Saskia Sassenin pääväite teoksessa The Global City kuuluu, että pääoma kulkee
tiettyjen solmukohtien kautta. Virrat eivät siis ole vapaasti juoksevia eikä globalisoitunut
yrityskapitalismi vain ajelehdi pääomavirtojen mukana, vaan on kiinnittynyt rajattuun
määrään ”komentokeskuksia”. Tärkeimpiä keskuksia ovat Lontoo ja New York. New
York on maailman suurimman talousmaan finanssikeskus ja siellä on maailman suurin
pörssi, ja Lontoo taas on johtava kansainvälinen keskus, jota pyörittävät pitkälti
amerikkalaiset yritykset. Sassen laski myös Tokion mukaan globaalien kaupunkien
kolmen kärkeen, mutta japanilaisen kapitalismin alamäki yleisesti ja erityisesti
japanilaisen pankkitoiminnan heikentyminen on johtanut luokituksen vanhentumiseen.
(2 p.)
3. Kuvaile Therbornin esittämiä kapitalismin lähitulevaisuuden näkymiä ja haasteita (4
p.)
Therbornin lähtökohta: kapitalismin säilyminen lähitulevaisuudessa. ”Seuraavan
vuosikymmenen osalta on turvallista veikata, että kapitalismi säilyy vallitsevana elannon
hankinnan tai tuotannon tapana”, ei ”vaihtoehtoista ideologiaa tai liikettä”. (0,5 p.)
Kiinan kehitys keskeinen: irrottautuu kapitalismista vain jos ei-kapitalistinen suunta katsottaisiin
lupaavammaksi tieksi kansalliseen vaurauteen ja/tai valtaan tai sitten mikä ”näyttää hyvin
epätodennäköiseltä”; tai kapitalismin synnyttämät yhteiskunnalliset konfliktit uhkaisivat
vakavasti maan yhtenäisyyttä ja valtaa mikä on mahdollista, mutta sillä on melkoisia esteitä –
todellisen kommunistin valtaannousu kuitenkin muuttaisi tilannetta. (0,75 p.)
Eriarvoisuus ja luokat: ”kapitalismi…tarkoittaa aina luokkien välistä ristiriitaa” ja ”[k]apitalismiin
kuuluva luokkaristiriita ja sen dialektiikka ovat keskeisessä osassa tälläkin vuosisadalla”.
Ensinnäkin marxilaisessa näkemyksessä korostuu myös kapitalismin työläisiä vahvistava
vaikutus: keskittäminen, yhdistäminen ja vapautuminen ”kunnioittavasta asenteestaan”.
Toiseksi, eriarvoisuus on kasvanut rikkaissa maissa, mutta vahvaa erojen kaventamisen
voimaa ei kuitenkaan ole näköpiirissä; taustalla ei ”kiihtynyt riisto, vaan tuloeroja kasvattavat
markkinaprosessit”. Kolmanneksi, etuoikeutettujen kokemien pelkojen lisääntyminen muiden
muassa kasvaneina suojelukuluina sekä keskiluokkien hajanaisuus (vaikkakin joitain protesteja
eri puolella maapalloa) ja köyhien syrjäytyminen: ”paitsiossa sekä poliittisesti että
yhteiskunnallisesti”. Myös kapitalismin sisäisissä valtasuhteissa joitain muutoksia:
myönnytyksiä kansan lepyttämiseksi finanssi- ja reaalitalouden välisissä suhteissa, muttei
merkittävää uusjakoa. (1,25 p.)
Globaalit jaot ja näkymät: Rikas maailma ja siitä riippuvaiset maat kärsivät, kun taas Kiina, Intia
ja Indonesia jatkavat kasvuaan. Yhdysvallat on edelleen dynaaminen keskus, Eurooppa ja
Japani taantuvia muiden muassa väestörakenteensa vuoksi. Uusiutuvan energian saralla
”keskitetty ja poliittisesti ohjattu talous…saattaisi hyvinkin onnistua paremmin kuin kangerrellen
toimivat yksityiset tuotantosuhteet”. ”Jossain vaiheessa pääoman kasautuminen ja talouskasvu
todennäköisesti korvautuvat sellaisilla elinkeinoilla, jotka tähtäävät ensi sijassa muihin
päämääriin” (turvallisuus, onnellisuus, ympäristö ym.) – ”todennäköisimmin…ensimmäisenä
Euroopassa ja Japanissa, tai mahdollisesti jossain päin Kaliforniaa” (1 p.)
Asian yleisestä ymmärryksestä viestivä johdonmukainen esitystapa; hyvä vastaus on
johdonmukaisesti jäsennelty, käsitteellisesti täsmällinen eikä virheellisiä tai asiayhteyteen
kuulumattomia tietoja esitetä. (0,5 p.)
4. Tarkastele modernismin merkitystä osana globalisaatiota politiikan kannalta (8 p.)
Modernismin määrittely; moderni on sosiaalinen historiallinen kerrostuma; moderni suuntautuu
menneisyyden saavutusten ja sääntöjen sijasta nykyhetkeen pyrkimyksenään rakentaa aivan
uusi, maallinen tulevaisuus; siirtyminen syklisestä lineaariseen aikakäsitykseen; politiikassa
tämä merkitsi erityisesti perinteisen hallinnan oikeutuksen kyseenalaistamista. Ranskan
vallankumous (1798) eurooppalaisen ”sisäsyntyisen” poliittisen modernin läpimurtona, sääty-
yhteiskunnan murtumisena; perinteisen poliittisen hallinnan oikeutus kyseenalaistettiin ja
siirryttiin kohti edustuksellista demokratiaa kansalaisten poliittisten oikeuksien laajentamisen
myötä; uudenlaisen poliittisen hallinnan vakiintuminen ensimmäisenmaailmansodan loputtua
Venäjän ja Itävalta-Unkarin keisarikuntien hajoamisen myötä ja fasismin kukistuttua 1945. (2p.)
Maailmanlaajuista merkitystä poliittinen modernisaatio sai yhdistyneenä kolmanteen ja
erityisesti neljänteen historialliseen globalisaatioaaltoon, imperialismin yleistymiseen ja
kehityksen ja alikehityksen syntyyn 1830–1918. Sen käyttövoimina olivat; valloitusinto, jota
ruokki uudenlainen teollinen voima ja uudet aseet, maailmanlaajuisessa viestinnän
tehostuminen, siirtomaavaltojen suojelema maailmanlaajuisen kaupan ja sijoitustoiminnan
kiihtyminen, ja ennennäkemätön siirtolaisuus. Tämä globalisaatioaalto näkyy jakona
kehittyneisiin ja alikehittyneisiin maihin. Eurooppa jätti jälkensä koko moderniin maailmaan
asuttamalla ja hallitsemalla siirtomaita tai uhkaamalla siirtomaavalloituksilla. (0,5p.)
Perinteisten poliittisten hallintajärjestelmien modernisoituminen ja siirtomaiden vapautuminen
kesti pitkälti II-maailmansodan jälkeiseen aikaan. Moderniin poliittiseen hallintaan ei kuitenkaan
johda vain yhtä polkua vaan se sai erilaisia merkityksiä erilaisissa ympäristöissä, Therborn
erottaa neljä moderniin johtanutta polkua. Ensimmäinen on uuden maailman eli Amerikkojen tie
moderniin eli irrottautuminen emämaasta, jotka uudenmaailman siirtolaisille edustivat ”toisia”,
modernin vihollisia (esim. Pohjois-Amerikka, Etelä-Amerikka, ja ”valkoiset dominiot ”(Kanada,
Uusi-Seelanti jne.). Toinen on hyökkääjään samaistuminen eli siirtomaan alkuperäisen
väestön nivominen osaksi siirtomaahallintoa (esim. Intia ). Kolmantena siirtomaavaltaa vastaan
kapinointi (esim. Haiti). Neljäntenä modernisaatio vastareaktiona, jolla Therborn viittaa ylhäältä
päin tapahtuvaan modernisaatioon, jolla vallanpitäjät alkoivat modernisoida maataan
tuntiessaan itsensä ulkomaiden uhkaamiksi (esim. Japani). Näiden lisäksi Therborn erottaa
vielä kaksi edellisten muotojen sekamuotoa liittyen Venäjään ja Kiinaan. (4p.)
Eurooppalaisen poliittisen modernin yhtenä globaalina perintönä on kansakunta ja
kansallisvaltio, jotka edustuksellisen hallinnon ja tasa-arvon vaatimuksen kanssa levisivät
ympäri maailmaa. Tämän lisäksi kullakin modernisaationa tavalla on ollut omat vaikutuksensa.
Esimerkkejä näistä. Esimerkiksi Amerikan mantereen uudessa maailmassa liberaalin ja tasaarvon painottamisen ja todellisuuden välillä oli leveä kuilu, sillä käytännössä eri ihmisryhmiä
kohdeltiin hyvin eri tavoin, mustat saivat Yhdysvalloissa vasta 1968–1970). Siirtomaissa
edustuksellinen hallinto keskittyi valloitettujen oikeuteen edustaa omaa maataan, kysymys
kansan oikeuksista ja asemasta suhteessa hallitseviin sivuutettiin (esim. Intia). Ylhäältä tuleva
modernisaatio jätti hyvin vähän tilaa toisinajattelulle, sillä perustavoite oli säilyttää perinteinen
auktoriteetti ja yhtenäisyys (esim. Japani ja Turkki). (0,5p.)
Asian yleisestä ymmärryksestä viestivä johdonmukainen esitystapa; hyvä vastaus on
johdonmukaisesti jäsennelty, käsitteellisesti täsmällinen eikä virheellisiä tai asiayhteyteen
kuulumattomia tietoja esitetä. (1p.)
Aineistokoe
5. Kuvaile Aineiston 1. Kuvion 1. perusteella miten kansainvälinen toiminta on
yhteydessä sosioekonomiseen asemaan ja maan elintasoon (3 p.)
Kolmen pisteen vastauksessa tuodaan esille jäsennellysti, käsitteellisesti täsmällisesti ja
virheellisiä ja asiayhteyteen kuulumattomia asioita esittämättä seuraavat keskeiset asiat:
Ylemmät sosiaaliryhmät ovat johdonmukaisesti kansainvälisesti aktiivisempia kaikkialla, ja
ylipäänsäkin kansainvälinen aktiivisuus vaihtelee suhteellisen systemaattisesti sosiaalisen
aseman mukaan eli mitä korkeampi sosiaalinen asema sen suurempaa kansainvälinen
aktiivisuus. (1p.)
Mitä varakkaampi maa on, sitä aktiivisempia kaikki sosiaaliryhmät ovat keskimäärin
kansainvälisessä toiminnassaan (alimman sosiaaliryhmän kansainvälinen aktiivisuus näyttää
sekä Länsi- että Itä-Euroopassa keskimäärin vähenevän mitä rikkaammasta maasta on kyse
joskin koko Euroopan tasolla tässäkin ryhmässä on nousua). (1p.)
Suhteessa maan varakkuustason nousuun kansainvälisen aktiivisuuden lisääntyminen on
jyrkempää ylempien sosiaalisten ryhmien piirissä kuin muiden sosiaalisten ryhmien piireissä;
eron kansainvälisessä aktiivisuudessa näin kasvaessa ylempien ja alempien sosiaaliryhmien
välillä joskin tämä on selvempää Länsi-Euroopan kuin Itä-Euroopan kohdalla, liittyen
elintasoeroihin. (1p.)
6. Tarkastele Aineiston 2. perusteella turvapaikanhakijoiden määrän kehitystä
suhteessa EU-alueen kokonaismaahanmuuttoon (2 p.)
Kolmen pisteen vastauksessa tuodaan esille jäsennellysti, käsitteellisesti täsmällisesti ja
virheellisiä ja asiayhteyteen kuulumattomia asioita esittämättä seuraavat keskeiset asiat:
Turvapaikanhakijoiden ja maahanmuuttajien lukumäärän suhde: Turvapaikanhakijoita oli
kuvion 4 mukaan vuonna 2013 lähes 450 000. Maahanmuuttajien määrä on kuvion 3 mukaan
arvioitu vuonna 2012 puolestaan hieman alle 1,7 miljoonaan. (0,5 p.)
Turvapaikanhakijoiden ja maahanmuuttajien määrän vaihtelut: EU-alueen
turvapaikanhakijoiden määrä ollut jyrkässä kasvussa koko 2010-luvun alun.
Kokonaismaahanmuutto on puolestaan laskenut hieman samalla aikajaksolla. Määrät eivät
jakaudu tasaisesti eri maiden välillä. (1,0 p.)
Turvapaikanhakijoiden määrää voi tarkastella sekä absoluuttisesti että suhteessa
asukaslukuun. Suhteellisesti eniten hakijoita Ruotsissa ja Maltalla ja myöntämisessä suuria
prosentuaalisia eroja EU-maiden välillä. Turvapaikanhakijoiden määrät eivät näin ollen vastaa
turvapaikan saaneiden määriä. Turvapaikanhakijat ovat joka tapauksessa pieni joukko esim.
Suomen maahanmuuton kokonaiskuvassa. (0,5 p.)
7. Pohdi Aineiston 2. ja Therbornin kirjan perusteella kansainvälisen muuttoliikkeen
alueellisia (ei maakohtaisia) suuntia (5 p.)
Vastauksessa keskeistä on kysymyksen kannalta olennaisen informaation poimiminen
aineistosta ja sen suhteuttaminen kirjan sisältöön: keskeisenä huomiona kummankin
informaation samansuuntaisuus.
Muuttoliikkeen kasvu suuntautuu epätasaisesti eri alueille: vuosien 1990 ja 2013 välillä
teollisuusmaihin suuntautuva muuttoliike kasvoi kaksi kertaa nopeammin kuin kehitysmaihin
suuntautunut; 71 % maahanmuuttajista oli vuonna 2013 syntynyt kehitysmaissa. (0,75 p.)
Alueellisen jakauman julkituonti käyttäen hyödyksi aineiston materiaalia. Kuvion 1 mukaan
muuttoliikkeestä suurin osa suuntautuu etelästä pohjoiseen tai etelästä etelään, muuttoliikettä
pohjoisesta pohjoiseen suuntautuu 24 % ja pienin osuus muuttoliikkeestä tapahtuu pohjoinenetelä-suunnassa (6 %) (1,25 p)
Therbornin mukaan Euroopasta lähti siirtolaisia miltei puolen vuosisadan ajan, nyt maanosalla
on uusi asema siirtolaisten suurimpana suojasatamana. Toisaalta kasvusta iso osa johtuu
uusista ulkomaalaisuuden kategorioista: erityisesti Neuvostoliiton hajoaminen kasvatti
maailmaan ulkomaalaissyntyistä väestöä. (1,0 p.)
Nykyinen siirtolaisuus ei Therbornin mukaan ole kovinkaan maailmanlaajuista, vaan kyse on
suurten muuttoliikesuuntien sijaan useimmiten naapurimaihin muuttamisesta, esim. Meksikosta
Yhdysvaltoihin ja Venäjän ja Ukrainan välinen muutto. (0,75 p.)
Länsi-Euroopasta ja Länsi-Aasiasta on tullut tärkeitä uusia maahanmuuttokohteita, vaikka
molemmat alueet ottavat vähemmän siirtolaisia kuin Pohjois-Amerikka. Yhdysvallat on edelleen
tärkein siirtolaisten kohdemaa. (0,75 p.)
Asian yleisestä ymmärryksestä viestivä johdonmukainen esitystapa; hyvä vastaus on
johdonmukaisesti jäsennelty, käsitteellisesti täsmällinen eikä virheellisiä tai asiayhteyteen
kuulumattomia tietoja esitetä. (0,5 p.)
8. Kerro siirtolaisuuden ja maahanmuuton seurauksista Aineiston 2. ja kirjan
perusteella eri näkökulmista (8 p.)
Muuttoliikkeen seuraukset väestölle EU:n alueella:
Aineiston mukaan kansainvälinen muuttoliike on viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana
kasvanut, vaikka kasvu on viime vuosina hivenen hidastunut. Euroopan väestö kasvaa
muuttoliikkeen ansiosta, vaikkakin EU-maiden väestön suhteellinen osuus koko maailman
väestöstä pienenee. Therbornin mukaan Euroopan uusi asema siirtolaisten suojasatamana on
huomionarvoinen, koska maanosasta lähti siirtolaisia miltei puolen vuosituhannen ajan. (0,5 p.)
Maahanmuuton suunnat Suomessa ja keskittyminen kaupunkeihin:
Muuttovirtaa on molempiin suuntiin, ja Suomessa ulkomaalaisten maahanmuuton myötä myös
ulkomaalaisten lähtömuutto on lisääntynyt. Suurin osa Suomeen tulevista tulee Euroopasta.
Maahanmuutto keskittyy kaupunkeihin ja kasvukeskuksiin: Helsingissä, Espoossa ja Vantaalla
on suurimmat vieraskielisten osuudet. Therbornin mukaan myös muualla suurkaupungit
vetävät tulijoita puoleensa, ja esim. New Yorkin tai Lontoon väestöstä noin kolmasosa on
syntynyt ulkomailla. Dubai on ääritapaus, sillä sen asukkaista yli 80 prosenttia on syntynyt
muualla. (0,75 p.)
Huoltosuhde, työ ja siirtolaisuus:
Kuten koko Euroopassa, myös Suomessa väestöennusteen mukaan työikäisten määrä
vähenee tulevina vuosikymmeninä. Eläkkeelle jäävät ikäluokat ovat huomattavasti työelämään
tulevia ikäluokkia pienempiä. Tämä tarkoittaa sitä että huoltosuhde, eli lasten ja
vanhuuseläkeläisten määrän suhde työikäisten määrään heikkenee. Suomessa muutos
tapahtuu ennen muita Länsi-Euroopan maita. (0,75 p.)
Maahanmuutolla voidaan lieventää luonnollisen väestönkasvun tyrehtymisen ja väestön
ikääntymisen yhteiskunnallisia vaikutuksia: muuttoliike nähdään taloudellista kasvua ja
kansainvälistä kilpailukykyä lisäävänä tekijänä sekä keinona vastata työvoimapulaan.
Pysyväisluonteinen maahanmuutto vaikuttaa myönteisesti väestön ikärakenteeseen, koska
maahanmuuttajat ovat ikärakenteeltaan muuta väestöä nuorempia ja usein työikäisiä. (1 p.)
Moni tulee opiskellakseen tai tehdäkseen töitä, ja useat perustavat perheen. Työvoimapulaa
erityisesti sellaisilla aloilla joihin väestönmuutos eniten vaikuttaa, esimerkiksi sosiaali- ja
terveysalalla, voidaan pyrkiä helpottamaan houkuttelemalla Suomeen osaavaa työvoimaa. On
myös kiinnitettävä huomiota muista syistä kuin työn perusteella muuttavien nopeaan
työllistymiseen. (0,5 p.)
Therbornin mukaan siirtolaisuuteen ajavia tekijöitä ovat usein köyhyys, syrjintä tai
vähäosaisuus, ja houkuttelevia tekijöitä siis taloudelliset tilaisuudet. Siirtolaisilla onkin tapana
ottaa vastaan töitä, joita alkuperäiset asukkaat eivät enää huoli. Tämä saattaa johtaa
kaksijakoisiin työmarkkinoihin, mikä laskee vähäisempää ammattitaitoa vaativista töistä
maksettavaa palkkaa. Lähtömaille siirtolaisuus saattaa merkitä kohtalokasta aivovuotoa. Esim.
Liberiassa koulutetuista lääkäreistä kolmasosa on lähtenyt ulkomaille. Siirtolaisuuden uuden
piirteen on mahdollistanut moderni viestintäteknologia, eli suuret rahasiirrot kotimaahan. (1,5
p.)
Laittoman maahanmuuton seurauksia Euroopan reunoilla:
Laiton maahanmuutto lisää paineita EU:n ulkorajoilla ja merialueilla, ja riskejä syntyy kun
esimerkiksi laittomien siirtolaisten käyttämät alukset ovat huonossa kunnossa. EU:n
rajaturvallisuusvirasto Frontex avustaa jäsenvaltioita ulkorajojen valvonnassa ja on kehittänyt
mm. Eurosur-järjestelmän, jonka tarkoitus on vähentää laitonta maahantuloa EU:ssa, vähentää
kuolemantapauksia merialueilla ja parantaa EU-alueen sisäistä turvallisuutta vähentämällä
rajat ylittävää rikollisuutta. (0,5 p.)
Vähemmistöyhteisöt:
Therbornin mukaan siirtolaisuus synnyttää usein pysyviä vähemmistöyhteisöjä, joilla on joskus
taloudellista vaikutusvaltaa ja omaleimainen kulttuuri. Aineistossa mainitaan, että myös esim.
turvapaikanhakijoiden hakeutumista tiettyyn maahan selittävät monet syyt, joista yhtenä
maassa entuudestaan olevat yhteisöt. Therbornin mukaan siirtolaisten haluun säilyttää oma
kulttuurinsa uudessa maassa suhtaudutaan usein kulttuurisena uhkana, jota joukkoviestimet
lietsovat. Useimpien rikkaiden maiden monipuoluejärjestelmässä onkin koettu
muukalaisvihamielisen puolueen nousu. Erityisesti muslimien muutto Länsi-Eurooppaan on
aiheuttanut kuohuntaa väkivaltaisten iskujen jälkeen. Eurooppalaisten reaktio on ollut
kulttuurikeskeinen, mutta muukalaiskammosta huolimatta Euroopassa on tapahtunut myös
kulttuurista sopeutumista. (1,5 p.)
Asian yleisestä ymmärryksestä viestivä johdonmukainen esitystapa: hyvä vastaus on
johdonmukaisesti jäsennelty, käsitteellisesti täsmällinen eikä virheellisiä tai asiayhteyteen
kuulumattomia tietoja esitetä. (1p.)