1. No category

Kuituopas
30. heinäkuuta 2015
15:27
• Kuituopas[L]
Copyright © Finatex ry 2012
Lisätty sivulta <http://www.finatexjulkaisut.fi/kuituopas/>
HUOM! Julkaisun linkit eivät toimi
Kuituopas Sivu 1
Luonnonkuidut
31. heinäkuuta 2015
8:58
Luonnonkuidut[L]
• Eläinkuidut[L]
• Eläinten villat ja karvat[L]
• Lampaan villa (WO)[L]
• Alpakka (WP)[L]
• Angora (WA)[L]
• Mohair (WM)[L]
• Kameli (WK)[L]
• Kashmir (WS)[L]
• Laama (WL)[L]
• Naudankarva (HR)[L]
• Kehrääjähyönteisten koteloista saatavat
kuidut[L]
• Silkki (SE)[L]
• Kasvikuidut[L]
• Siemenkuidut[L]
• Puuvilla (CO)[L]
• Kapokki (KP)[L]
• Runkokuidut[L]
• Pellava (LI)[L]
• Hamppu (HA)[L]
• Juti (JU)[L]
• Rami (RA)[L]
• Lehtikuidut[L]
• Sisali (SI)[L]
• Manilla (AB)[L]
• Tupasvilla [L]
• Hedelmäkuidut[L]
• Kookos (CC)[L]
• Mineraalikuidut[L]
• Asbesti (AS)[L]
Muokkaa | Assigned groups: kuituopas
•
Copyright © Finatex ry 2012
Lisätty sivulta <http://www.finatexjulkaisut.fi/kuituopas/luonnonkuidut/>
Kuituopas Sivu 2
Eläinkuidut
31. heinäkuuta 2015
9:06
Eläinkuidut[L]
eläinten villat ja karvat
• lampaan villa
• alpakka
• angora (angorakanista)
• mohair (angoravuohesta)
• kameli
• kashmir
• laama
• naudankarva
kehrääjähyönteisten koteloista
saatavat kuidut
• silkki
Copyright © Finatex ry 2012
Lisätty sivulta <http://www.finatexjulkaisut.fi/kuituopas/luonnonkuidut/elainkuidut/>
Kuituopas Sivu 3
Lampaan villa
31. heinäkuuta 2015
9:07
Lampaan villa (WO)[L]
Villa-nimitystä käytetään ainoastaan lampaasta saatavista kuiduista. Eri lammasrotuja tunnetaan
maailmassa yli 200 ja vanhimmat todisteet villan käytöstä ovat noin 4000 e.Kr. Mesapotamiasta.
Villaa tuotettiin 1,1 milj. tonnia vuonna 2012. Suurimmat villantuottajamaat ovat Australia, UusiSeelanti ja Kiina. Euroopassa villaa tuotetaan eniten entisen Neuvostoliiton alueella sekä IsossaBritanniassa.
Villalla on hyvä lämmöneristämiskyky ja se imee hyvin kosteutta. Villa kestää heikosti hankausta ja
on herkkä vanumaan. Sekoittamalla villaan tekokuituja saadaan tuotteista kestävämpiä ja erilaisilla
vanumattomuuskäsittelyillä villatuotteista saadaan konepesunkestäviä.
Villatuotteet tulee pestä hellävaroen korkeintaan 40ºC:ssa vedessä mahdollisimman neutraalilla,
mielellään erityisellä villan pesuaineella. Villatuotteita tulisi tuulettaa usein ja vaatteet tulisi asettaa
huolellisesti ripustimelle sekä säilyttää kuivassa ja viileässä, väljässä tilassa. Mikäli villatuotteita ei ole
koisuojattu, tulee tämä ottaa huomioon säilytyksessä.
Lisätietoja: International Wool Secretariat IWS
Lähteet:
Irma Boncamper: Tekstiilioppi Kuituraaka-aineet (Fredrika Wetterhoffin Kotiteollisuusopettajaopisto
1991, Hämeen ammattikorkeakoulu 1999)
Päivi Talvenmaa: Tekstiilit ja ympäristö (Tekstiili- ja vaatetusteollisuus ry 1998)
Raija Markula: Tekstiilitieto (WSOY, 9. uudistettu painos 1999)
Suuri Suomalainen Käsityökerho: Lankojen ihmemaa -artikkelisarja 1984
Copyright © Finatex ry 2012
Lisätty sivulta <http://www.finatexjulkaisut.fi/kuituopas/luonnonkuidut/elainkuidut/elainten-villat-ja-karvat/lampaan-villawo/>
Kuituopas Sivu 4
Alpakka
31. heinäkuuta 2015
9:08
Alpakka (WP)[L]
Alpakka on kamelin sukuinen eläin, joka elää Etelä-Amerikan vuoristoseuduilla osittain villinä.
Vapaana kasvavat alpakat vangitaan vain keritsemistä varten joka toinen vuosi. Alpakkaa tuotetaan
vuosittain noin 4000 tonnia. Tärkeimmät tuottajamaat ovat Peru, Bolivia, Equador ja Argentiina.
Alpakkaa on alettu tarhata 1980-luvulta asti myös Australiassa, Uudessa-Seelannissa, USA:ssa ja
Kanadassa. Tarhatut alpakat voidaan keriä kahdesti vuodessa. Yhdestä alpakasta saadaan 3-5 kg
villaa. Muita Etelä-Amerikan kamelieläimiä ovat laama, vikunja ja guanaco.
Alpakan villa on joustavaa ja erittäin hyvin lämpöä eristävä. Alpakan karva on hyvin pitkää, 20-30
cm. Alpakan villaa on yli 17 valkoista, mustaa ja ruskean eri sävyä. Villa käytetään yleensä
luonnonvärisenä, mutta valkoinen villa on kysytyintä, sillä sitä voidaan myös värjätä.
Alpakkaa käytetään etupäässä neulelankoihin ja vaatteisiin sellaisenaan tai sekoitteina villan tai
muiden korkealuokkaisten karvojen kanssa. Alpakkatuotteita hoidetaan samoin kuin villaa: pestään
hellävaroin korkeintaan 40º C:ssa vedessä mahdollisimman neutraalilla pesuaineella.
Lisätietoja: International Alpaca Association
Lähteet:
Irma Boncamper: Tekstiilioppi Kuituraaka-aineet (Fredrika Wetterhoffin Kotiteollisuusopettajaopisto
1991, Hämeen ammattikorkeakoulu 1999)
Päivi Talvenmaa: Tekstiilit ja ympäristö (Tekstiili- ja vaatetusteollisuus ry 1998)
Raija Markula: Tekstiilitieto (WSOY, 9. uudistettu painos 1999)
Suuri Suomalainen Käsityökerho: Lankojen ihmemaa -artikkelisarja 1984
Copyright © Finatex ry 2012
Lisätty sivulta <http://www.finatexjulkaisut.fi/kuituopas/luonnonkuidut/elainkuidut/elainten-villat-ja-karvat/alpakka-wp/>
Kuituopas Sivu 5
Angora
31. heinäkuuta 2015
9:08
Angora (WA)[L]
Angoraa saadaan angorakanin turkiskarvasta. Angorakani on tuotu oletettavasti Turkista Angoran
maakunnasta Ranskaan 1700-luvun alkupuolella. Angorakaneja tarhataan nykyisin monissa maissa
mm. Ranskassa, Kiinassa, Japanissa ja Perussa. Angoraa tuotetaan vuosittain alle 10 000 tonnia. Kanit
keritään 3-4 kertaa vuodessa. Yksi kani tuottaa 300-500 g angoravillaa.
Angora on erittäin lämmöneristävää ja sen kosteudenimukyky on erinomainen. Angora on kevyttä,
kiiltävää ja sileää. Koska angora on luonnostaan suora kuitu, sen kehrääminen on vaikeaa ja lisäksi se
on helposti vanuvaa. Tämän vuoksi angoraa sekoitetaan villan, alpakan, polyamidin tai polyakryylin
kanssa. Angoraefekti saadaan aikaan jo 10-30 % osuudella angorakarvaa. Angoraa käytetään
neulelankoihin, urheilu- ja alusasuihin, lähinnä lämpö- ja reumakerrastojen materiaalina.
Angoratuotteille suositellaan hellävaraista käsinpesua neutraalilla hienopesuaineella. Pesussa
tuotteiden hankaamista ja vääntämistä tulee välttää, ettei tuote vanu ja kutistu. Joillekin
angoratuotteille suositellaan kuivapesua.
Lähteet:
Irma Boncamper: Tekstiilioppi Kuituraaka-aineet (Fredrika Wetterhoffin Kotiteollisuusopettajaopisto
1991, Hämeen ammattikorkeakoulu 1999))
Päivi Talvenmaa: Tekstiilit ja ympäristö (Tekstiili- ja vaatetusteollisuus ry 1998)
Raija Markula: Tekstiilitieto (WSOY, 9. uudistettu painos 1999)
Suuri Suomalainen Käsityökerho: Lankojen ihmemaa -artikkelisarja 1984
Copyright © Finatex ry 2012
Lisätty sivulta <http://www.finatexjulkaisut.fi/kuituopas/luonnonkuidut/elainkuidut/elainten-villat-ja-karvat/angora-wa/>
Kuituopas Sivu 6
Mohair
31. heinäkuuta 2015
9:08
Mohair (WM)[L]
Mohairia saadaan angoravuohen peitinkarvoista. Mohairvuohi on alunperin kotoisin Tiibetistä, josta
se myöhemmin levisi Turkkiin. Nykyisin angora- eli mohairvuohia kasvatetaan Turkissa, EteläAfrikassa, Argentiinassa sekä USA:ssa Teksasissa. Mohairvuohia arvioidaan olevan yli 6 milj. Vuohet
keritään kahdesti vuodessa ja mohairvillaa tuotetaan vuosittain runsaat 20 000 tonnia
Mohairkuitu on hyvin pitkää ja kiiltävää. Luonnostaan mohair on valkoista, harmahtavaa tai
ruskehtavaa. Kuitu on hyvin oikeneva, sähköistymätön ja luja. Mohairia käytetään sekä sellaisenaan
tai sekoitettuna pääasiassa villan kanssa mutta myös alpakan, kamelinkarvan, puuvillan ja
tekokuitujen kanssa. Sekoitteissa jo 15-25 % osuus mohairia lisää tuotteeseen kuohkeutta ja antaa
kiiltoa.
Mohair on hyvin helposti puhdistuvaa. Pysyäkseen hyvänä mohairtuotteen tulee antaa ‘levätä’ ja
tuotetta kannattaa tuulettaa usein. Muuten mohairia hoidetaan kuin villaa: pestään haaleassa vedessä
miedolla pesuaineella ja tasokuivataan. Pesun jälkeen kevyt harjaus palauttaa mohairin pörröisyyden.
Tuotteen silitystä tulee välttää.
Lisätietoja: The International Mohair Association
Lähteet:
Irma Boncamper: Tekstiilioppi Kuituraaka-aineet (Fredrika Wetterhoffin Kotiteollisuusopettajaopisto
1991, Hämeen ammattikorkeakoulu 1999)
Päivi Talvenmaa: Tekstiilit ja ympäristö (Tekstiili- ja vaatetusteollisuus ry 1998)
Raija Markula: Tekstiilitieto (WSOY, 9. uudistettu painos 1999)
Suuri Suomalainen Käsityökerho: Lankojen ihmemaa -artikkelisarja 1984
Copyright © Finatex ry 2012
Lisätty sivulta <http://www.finatexjulkaisut.fi/kuituopas/luonnonkuidut/elainkuidut/elainten-villat-ja-karvat/mohair-wm/>
Kuituopas Sivu 7
Kameli
31. heinäkuuta 2015
9:09
Kameli (WK)[L]
Kamelinkarvaa saadaan kaksikyttyräisistä kameleista, joita pidetään Luoteis-Kiinan ja Mongolian
alueella kotieläimenä. Kamelista saadaan keväällä karvanlähdön aikaan hienoa alusvillaa ja karkeaa
peitinvillaa. Kamelinkarvaa tuotetaan vuosittain noin 5 000 tonnia, päätuottajamaa on Kiina.
Hieno kamelinkarva muistuttaa ominaisuuksiltaan vuohien karvoja: se on hieman kiharaista ja siinä
on silkkimäinen kiilto. Sitä sekoitetaan tavallisesti villan mutta myös mohairin, kashmirin, puuvillan
ja synteettisten kuitujen kanssa. Hienoa kamelinkarvaa käytetään sellaisenaan tai sekoitteina
neuleisiin sekä takkikankaisiin. Karkeasta päälliskarvasta valmistetaan köysiä, hihnoja, telttakankaita
sekä huopia.
Kamelinkarvasta valmistetut vaatteet pestään 30°C asteisessa vedessä neutraalilla pesuaineella
hellävaroen, ettei karva vanu.
Lähteet:
Irma Boncamper: Tekstiilioppi Kuituraaka-aineet (Fredrika Wetterhoffin Kotiteollisuusopettajaopisto
1991, Hämeen ammattikorkeakoulu 1999)
Päivi Talvenmaa: Tekstiilit ja ympäristö (Tekstiili- ja vaatetusteollisuus ry 1998)
Raija Markula: Tekstiilitieto (WSOY, 9. uudistettu painos 1999)
Suuri Suomalainen Käsityökerho: Lankojen ihmemaa -artikkelisarja 1984
Copyright © Finatex ry 2012
Lisätty sivulta <http://www.finatexjulkaisut.fi/kuituopas/luonnonkuidut/elainkuidut/elainten-villat-ja-karvat/kameli-wk/>
Kuituopas Sivu 8
Kashmir
31. heinäkuuta 2015
9:09
Kashmir (WS)[L]
Kashmir on kashmirvuohen erittäin hienoa alusvillaa, joka kerätään talteen vuosittain eläinten
karvanlähtöaikaan. Yksi kashmirvuohi tuottaa villaa noin 500 g. Kashmirvillaa tuotetaan vuosittain
noin 4 000 – 5 000 tonnia. Kashmirin tuottajamaita ovat Kiina, Iran, Mongolia, Intia ja Turkki.
Kasmiria käytetään sellaisenaan tai sekoitettuna pääasiassa villan kanssa mutta myös silkin,
puuvillan tai synteettisten kuitujen kanssa. Kasmiria käytetään hienona kampalankana mm.
ompelulankoihin, solmioihin ja huiveihin sekä karstalankana naisten pukukankaisiin.
Koska kashmir on hienoa merinovillaakin hienompi kuitu, tulee sen hoidossa olla erittäin varovainen.
Kashmirtuotteet pestään haaleassa vedessä neutraalilla pesuaineella hellävaroen. Koska kashmir
myös vanuu helpommin kuin villa, tulee tuotteen käsittelyssä varoa mekaanista muokkausta.
Lähteet:
Irma Boncamper: Tekstiilioppi Kuituraaka-aineet (Fredrika Wetterhoffin Kotiteollisuusopettajaopisto
1991, Hämeen ammattikorkeakoulu 1999)
Päivi Talvenmaa: Tekstiilit ja ympäristö (Tekstiili- ja vaatetusteollisuus ry, 1998)
Raija Markula: Tekstiilitieto (WSOY, 9. uudistettu painos, 1999)
Suuri Suomalainen Käsityökerho: Lankojen ihmemaa -artikkelisarja, 1984
Copyright © Finatex ry 2012
Lisätty sivulta <http://www.finatexjulkaisut.fi/kuituopas/luonnonkuidut/elainkuidut/elainten-villat-ja-karvat/kashmir-ws/>
Kuituopas Sivu 9
Laama
31. heinäkuuta 2015
9:09
Laama (WL)[L]
Laama on kamelin sukuinen eläin, jota esiintyy Etelä-Amerikassa. Laama on kotieläin toisin kuin
osittain villi alpakka ja harvinaisemmat laamaeläimet vikunja ja guanaco. Laaman villaa tuotetaan
vuosittain noin 600 tonnia pääasiassa Boliviassa. Uroslaamaa käytetään kuormajuhtana ja
naaraslaaman villa keritään tekstiilitarkoituksiin joka toinen vuosi.
Laamasta saadaan kahdenlaista karvaa: karkea peitinkarvaa ja hienoa alusvillaa. Laaman villa on
lämmintä, kevyttä ja sillä on hyvä vetolujuus. Laaman villaa käytetään lähinnä eläimen kasvualueella
perinteisiin tuotteisiin: siitä valmistetaan ponchoja, huopia ja mattoja. Laaman karvasta valmistettuja
tuotteita hoidetaan samoin kuin villatuotteita: pestään hellävaroen korkeintaan 40° C:ssa vedessä
mahdollisimman neutraalilla pesuaineella.
Lähteet:
Irma Boncamper: Tekstiilioppi (Fredrika Wetterhoffin Kotiteollisuusopettajaopisto, 1991)
Päivi Talvenmaa: Tekstiilit ja ympäristö (Tekstiili- ja vaatetusteollisuus ry, 1998)
Raija Markula: Tekstiilitieto (WSOY, 9. uudistettu painos, 1999)
Suuri Suomalainen Käsityökerho: Lankojen ihmemaa -artikkelisarja, 1984
Copyright © Finatex ry 2012
Lisätty sivulta <http://www.finatexjulkaisut.fi/kuituopas/luonnonkuidut/elainkuidut/elainten-villat-ja-karvat/laama-wl/>
Kuituopas Sivu 10
Naudan karva
31. heinäkuuta 2015
9:10
Naudankarva (HR)[L]
Nautaeläimistä saatavat karvat ovat yleensä lähinnä karkeita jouhia tai harjaksia. Näitä on käytetty
perinteisesti harjojen valmistukseen. Jouhia käytetään hyvin vähän tekstiiliteollisuudessa. Niitä
pystytään käyttämään matto- ja huopalangoissa tehosteina sekä huonekalukankaissa puuvilla- tai
pellavaloimeen yhdistettynä. Jouhia ja harjaksia saadaan myös sioista, hevosista (HS), vuohista (HZ)
sekä koirista.
Jakkihärästä saadaan kehrättäväksi sopivaa pehmeää kuitua. Tuotanto on kuitenkin hyvin vähäistä ja
sillä on lähinnä paikallista merkitystä.
Lähteet:
Irma Boncamper: Tekstiilioppi (Fredrika Wetterhoffin Kotiteollisuusopettajaopisto, 1991)
Päivi Talvenmaa: Tekstiilit ja ympäristö (Tekstiili- ja vaatetusteollisuus ry, 1998)
Raija Markula: Tekstiilitieto (WSOY, 9. uudistettu painos, 1999)
Suuri Suomalainen Käsityökerho: Lankojen ihmemaa -artikkelisarja, 1984
Copyright © Finatex ry 2012
Lisätty sivulta <http://www.finatexjulkaisut.fi/kuituopas/luonnonkuidut/elainkuidut/elainten-villat-ja-karvat/naudankarvahr/>
Kuituopas Sivu 11
Kehrääjähyönteisten koteloista saatavat kuidut
31. heinäkuuta 2015
9:11
Kehrääjähyönteisten koteloista saatavat kuidut[L]
kehrääjähyönteisten koteloista
saatavat kuidut
• silkki
Copyright © Finatex ry 2012
Lisätty sivulta <http://www.finatexjulkaisut.fi/kuituopas/luonnonkuidut/elainkuidut/kehraajahyonteisten-koteloistasaatavat-kuidut/>
Kuituopas Sivu 12
Silkki
31. heinäkuuta 2015
9:11
Silkki (SE)[L]
Silkkiä saadaan pääasiassa viljellyn mulperi- eli silkkiperhosen toukan kehräämästä kotelosta eli
kokongista, mutta myös jonkin verran villiperhosten koteloista. Silkin valmistus keksittiin Kiinassa
tiettävästi 2640 e.Kr. ja Kiina hallitsi markkinoita Silkkitien aikaan, jolloin silkkiä myytiin painostaan
kultaa. Ensimmäisen vuosituhannen puolivälin aikoihin silkin valmistus levisi myös Japaniin,
Intiaan, Persiaan sekä Arabiaan. Keskiajalla silkin viljely levisi myös Eurooppaan, aluksi lähinnä
Italiaan. Tekokuidut ovat vähentäneet silkin merkitystä tekstiiliraaka-aineena. Nykyisin silkkiä
tuottavat pääasiassa Kiina ja Intia sekä Japani. Euroopassa on keskitytty lähinnä silkin jalostamiseen.
Silkkiä tuotettiin noin 150.000 tonnia vuonna 2012.
Silkkiperhosnaaras elää yleensä vain noin 3 vuorokautta, jonka aikana se munii 300-700 munaa.
Munat talvehtivat ja keväällä niistä kehittyy toukkia, jotka syövät mulperipuun lehtiä. Noin
kuukauden kuluttua toukka alkaa kehrätä ympärilleen koteloa, joka muodostuu toukan
kehruurauhasissa syntyvästä valkuaisaineesta, fibroiinista sekä toukan erittämästä seriinistä, joka
liimaa fibroiinisäikeet kuiduksi. Valmiit kokongit höyrytetään ja serisiini pehmitetään kuumassa
vedessä kuitujen irrottamiseksi. Kuolleet toukat käytetään ravinnoksi, sillä ne ovat kiinaisessa
keittiössä suurta herkkua. Yhdestä kokongista saadaan noin 4000 m yhtäjaksoista säiettä, joista
kelaamalla saadaan jopa 900 m lankaa.
Silkkiä käytetään vaatetuskankaiden raaka-aineena yleensä sellaisenaan hieman kalliimmissa
tuotteissa sekä sekotteina muiden kuitujen kanssa. Silkki on ohut, mutta erittäin luja ja taipuisa kuitu,
jossa on hieno kiilto. Silkillä on korkea kosteudenimukyky ja se eristää hyvin lämpöä. Silkki kestää
huonosti mm. auringonvaloa ja hikeä ja sähköistyy kuivassa ilmassa.
Silkkituotteiden hoidossa tulee olla huolellinen. Silkkivaatteet tulee pestä riittävän usein, sillä alkalit
ja hiki heikentävät niiden kestävyyttä ja saattavat muuttaa tuotteen värejä. Silkkituotteille suositellaan
vesipesua 30ºC vedessä neutraalilla pesuaineella. Silkki siliää helpoimmin kosteana, mutta
silityslämpötila saa olla korkeintaan 150ºC. Silkkituotteet voidaan pestä myös kuivapesuna. Silkkiä ei
saa kuivata kuivausrummussa.
Lisätietoja:
International Sericultural Commission, statistics, inserco.org
Lähteet:
Irma Boncamper: Tekstiilioppi (Fredrika Wetterhoffin Kotiteollisuusopettajaopisto, 1991)
Päivi Talvenmaa: Tekstiilit ja ympäristö (Tekstiili- ja vaatetusteollisuus ry, 1998)
Raija Markula: Tekstiilitieto (WSOY, 9. uudistettu painos, 1999)
Suuri Suomalainen Käsityökerho: Lankojen ihmemaa -artikkelisarja, 1984
Copyright © Finatex ry 2012
Lisätty sivulta <http://www.finatexjulkaisut.fi/kuituopas/luonnonkuidut/elainkuidut/kehraajahyonteisten-koteloistasaatavat-kuidut/silkki-se/>
Kuituopas Sivu 13
Kasvikuidut
31. heinäkuuta 2015
9:11
Kasvikuidut[L]
siemenkuidut
• puuvilla
• kapokki
runkokuidut
• pellava
• hamppu
• juti
• rami
lehtikuidut
• sisali
• manilla
• tupasvilla
hedelmäkuidut
• kookos
Copyright © Finatex ry 2012
Lisätty sivulta <http://www.finatexjulkaisut.fi/kuituopas/luonnonkuidut/kasvikuidut/>
Kuituopas Sivu 14
Siemenkuidut
31. heinäkuuta 2015
9:12
Siemenkuidut[L]
siemenkuidut
• puuvilla
• kapokki
Copyright © Finatex ry 2012
Lisätty sivulta <http://www.finatexjulkaisut.fi/kuituopas/luonnonkuidut/kasvikuidut/siemenkuidut/>
Kuituopas Sivu 15
Puuvilla
31. heinäkuuta 2015
9:12
Puuvilla (CO)[L]
Puuvillaa saadaan pensasmaisen puuvillakasvin siemenkarvoista. Vanhimpien Egyptistä löydettyjen
puuvillakuitujen arvioidaan olevan peräisin ajalta 12 000 e.Kr. Puuvilla menestyy parhaiten
lämpimässä ja kuumassa ilmastossa. Tuotanto onkin altis ilmaston vaikutuksille sekä
tuhohyönteisille. Viime vuosina on puuvillan viljelyssä ja jalostuksessa alettu kiinnittää huomiota
ympäristövaikutuksiin. Puuvillaa tuottavat eniten Yhdysvallat, Kiina, Intia, Pakistan ja Uzbekistan.
Puuvillaa tuotettiin 26 milj. tonnia vuonna 2012 ja se onkin yleisin luonnonkuitu.
Puuvillaa käytetään hyvin laajasti kuituna, lankoina, kankaina sekä neuleina mm. vanuna,
ompelulankoina, vaatteissa sekä kodintekstiileissä. Puuvilla on suhteellisen kestävä kuitu, jota on
helppo värjätä ja joka ei sähköisty. Lisäksi se imee hyvin kosteutta, mutta ei eristä hyvin lämpöä.
Puuvilla rypistyy ja likaantuu helposti sekä kutistuu pesussa. Nykyisillä viimeistyskäsittelyillä
puuvillan ominaisuuksia voidaan huomattavasti parantaa.
Puuvillatuotteille suositellaan yleensä konepesua 60ºC:ssa. Alhaisemmassa lämpötilassa puuvillavärit
voivat levitä. Puuvilla kestää rumpukuivausta ja värjäämätön puuvilla kloorivalkaisun.
Puuvillatuotteet voidaan silittää 200ºC lämpötilalla. Puuvillatuotteet tulisi säilyttää kuivassa tilassa,
sillä kosteassa ja lämpimässä tilassa puuvilla saattaa homehtua.
Lisätietoja: International Cotton Advisory Committee ICAC
Lähteet:
Irma Boncamper: Tekstiilioppi (Fredrika Wetterhoffin Kotiteollisuusopettajaopisto, 1991)
Päivi Talvenmaa: Tekstiilit ja ympäristö (Tekstiili- ja vaatetusteollisuus ry, 1998)
Raija Markula: Tekstiilitieto (WSOY, 9. uudistettu painos, 1999)
Suuri Suomalainen Käsityökerho: Lankojen ihmemaa -artikkelisarja, 1984
Copyright © Finatex ry 2012
Lisätty sivulta <http://www.finatexjulkaisut.fi/kuituopas/luonnonkuidut/kasvikuidut/siemenkuidut/puuvilla-co/>
Kuituopas Sivu 16
Kapokki
31. heinäkuuta 2015
9:12
Kapokki (KP)[L]
Kapokki on yleisnimitys trooppisissa maissa kasvaville Bombaceae-heimon kasveille. Tämän kasvin
lajikkeet ovat puumaisia ja niiden hedelmän sisäosasta saadaan onttoa kuitua. Kapokkia ei voi
kehrätä sen heikon lujuuden vuoksi. Koska kuitu on ilmava eikä ime itseensä vettä, sitä voidaan
hyödyntää mm. pelastusrenkaiden ja -vöiden täytteinä. Lisäksi sitä voidaan käyttää peitteiden ja
tyynyjen täytteenä. Kapokkia tuotettiin yhteensä 124 800 tonnia Indonesiassa ja Thaimaassa vuonna
1998.
Lähteet:
Irma Boncamper: Tekstiilioppi (Fredrika Wetterhoffin Kotiteollisuusopettajaopisto, 1991)
Päivi Talvenmaa: Tekstiilit ja ympäristö (Tekstiili- ja vaatetusteollisuus ry, 1998)
Raija Markula: Tekstiilitieto (WSOY, 9. uudistettu painos, 1999)
Suuri Suomalainen Käsityökerho: Lankojen ihmemaa -artikkelisarja, 1984
Copyright © Finatex ry 2012
Lisätty sivulta <http://www.finatexjulkaisut.fi/kuituopas/luonnonkuidut/kasvikuidut/siemenkuidut/kapokki-kp/>
Kuituopas Sivu 17
Runkokuidut
31. heinäkuuta 2015
9:13
Runkokuidut[L]
runkokuidut
• pellava
• hamppu
• juti
• rami
Copyright © Finatex ry 2012
Lisätty sivulta <http://www.finatexjulkaisut.fi/kuituopas/luonnonkuidut/kasvikuidut/runkokuidut/>
Kuituopas Sivu 18
Pellava
31. heinäkuuta 2015
9:13
Pellava (LI)[L]
Pellavakuitua saadaan pellavakasvin varresta kuoren alla olevasta kerroksesta. Pellava on jalostettu
tiettävästi jo 6000 e. Kr Egyptissä. Keskiajalla pellava oli tärkeä vaatetuskuitu myös Euroopassa.
Pellavaa oli yleinen kuitu myös Suomessa ennen tekstiiliteollisuuden yleistymistä ja koneistumista.
Pellavan viljely on käynnistynyt 1990-luvulla uudestaan Etelä-Pohjanmaalla ja kotimaassa pystytään
jälleen jalostamaan pellavaa kuidusta valmiiksi tuotteiksi. Pellava tuotettiin vajaat 900 000 tonnia
vuonna 2005. Suurimmat tuottajamaat ovat Kiina, Belgia, Ranska ja Venäjä.
Pellava on luonnostaan harmaata. Pellavakuitu värjääntyy huonommin kuin puuvilla ja koska kuitu
kärsii kovassa valkaisussa, pellavaa myydään eriasteisesti valkaistuna. Pellava on pitkä ja luja kuitu,
mutta myös jäykkä, eikä se jousta. Tämän vuoksi pellava rypistyy helpommin kuin puuvilla. Koska
pellavakuitu on sileä, sillä on kaunis kiilto ja pellavatuotteet on helppo pitää puhtaana. Pellava imee
erittäin hyvin kosteutta ja johtaa hyvin lämpöä. Pellavaa käytetään pyyhe- ja pöytäliinoissa sekä
verhoissa ja sisustuskankaissa. Myös pellavavaatteet ovat aika-ajoin muodissa.
Pellavatuotteet eivät tarvitse kovin voimakasta pesua, koska lika irtoaa sileästä kuidusta helposti.
Valkaistut pellavatuotteet voidaan vesipestä 85-95ºC:n lämpötilassa ja ne voidaan kloorivalkaista.
Pellavatuotteet tulisi pestä väljässä vedessä sellaisella pesujauheella, jossa ei ole kirkasteita. Värilliset
pellavatuotteet voidaan pestä 60ºC:ssa. Voimakasta linkousta tulisi välttää, sillä pellavaan voi jäädä
taitteita, jotka on vaikea oikaista. Pellavalle suositetaan kylmämankelointia, sillä pellavan kiilto kärsii
silityksessä. Jos pellavatuote silitetään, kannattaa se tehdä nurjalta puolelta harson läpi korkeintaan
200ºC lämpötilalla. Pellavavaatteiden puhdistuksessa on syytä noudattaa valmistajan antamia ohjeita.
Lähteet:
Faostat: faostat.fao.org
Irma Boncamper: Tekstiilioppi (Fredrika Wetterhoffin Kotiteollisuusopettajaopisto, 1991)
Päivi Talvenmaa: Tekstiilit ja ympäristö (Tekstiili- ja vaatetusteollisuus ry, 1998)
Raija Markula: Tekstiilitieto (WSOY, 9. uudistettu painos, 1999)
Suuri Suomalainen Käsityökerho: Lankojen ihmemaa -artikkelisarja, 1984
Copyright © Finatex ry 2012
Lisätty sivulta <http://www.finatexjulkaisut.fi/kuituopas/luonnonkuidut/kasvikuidut/runkokuidut/pellava-li/>
Kuituopas Sivu 19
Hamppu
31. heinäkuuta 2015
9:14
Hamppu (HA)[L]
Hamppua saadaan pensasmaisen kuituhampun rungosta. Kuituhamppu kasvaa 1-5 metrin
mittaiseksi ja siitä saadaan 30 cm:n mittaisia kuitukimppuja. Hamppua jalostetaan samoin kuin
pellavaa. Hamppua on jalostettu Euroopassa jo hyvin varhain ja se on ollut aikoinaan maailman
yleisin kasvi, koska se kasvaa kaikissa ilmasto-oloissa ja sitä voidaan hyödyntää monilla eri tavoilla.
Hampun viljely kiellettiin monissa maissa 1930-40-luvuilla sen tunnetumman lajin, lääkehampun
haittojen vuoksi. Kuituhamppua on viljelty Suomessa viikinkiajoilta lähtien 1950-luvulle, jolloin
hampun viljely kiellettiin. Nykyisin EU antaa tukea kuituhampun viljelijöille. Hamppua tuotetaan
nykyisin pääasiassa Kiinassa.
Hamppu on pellavaa jäykempi ja karkeampi kuitu. Hamppu on luja kuitu, mutta valkaisu heikentää
sitä. Hamppu sopii mainiosti kosteisiin olosuhteisiin ja sitä onkin perinteisesti käytetty verkoihin ja
purjeisiin. Lisäksi hampusta valmistetaan mattoja, säkkejä ja tekninisä tekstiilejä mm. suojapeitteitä,
paloletkuja ja auton osia. Hamppu voidaan jalostaa myös hyvin hienoksi kuiduksi, jota voidaan
käyttää vaatteiden valmistuksessa.
Hampputuotteita hoidetaan samoin kuin pellavatuotteita. Hampputuotteet eivät tarvitse kovin
voimakasta pesua, koska lika irtoaa sileästä kuidusta helposti. Hampputuotteet tulisi pestä väljässä
vedessä sellaisella pesujauheella, jossa ei ole kirkasteita. Voimakasta linkousta tulisi välttää, sillä
hamppu on herkästi rypistyvää. Hampputuotteen voi silittään, mutta se kannattaa tehdä nurjalta
puolelta harson läpi korkeintaan 200ºC lämpötilalla. Hamppuvaatteiden hoidossa kannattaa
noudattaa valmistajan antamia ohjeita.
Lisätietoja: EIHA European Industrial Hemp Association
Lähteet:
Irma Boncamper: Tekstiilioppi (Fredrika Wetterhoffin Kotiteollisuusopettajaopisto, 1991)
Päivi Talvenmaa: Tekstiilit ja ympäristö (Tekstiili- ja vaatetusteollisuus ry, 1998)
Raija Markula: Tekstiilitieto (WSOY, 9. uudistettu painos, 1999)
Suuri Suomalainen Käsityökerho: Lankojen ihmemaa -artikkelisarja, 1984
Copyright © Finatex ry 2012
Lisätty sivulta <http://www.finatexjulkaisut.fi/kuituopas/luonnonkuidut/kasvikuidut/runkokuidut/hamppu-ha/>
Kuituopas Sivu 20
Juti
31. heinäkuuta 2015
9:14
Juti (JU)[L]
Juti on yksivuotinen trooppinen kasvi, joka kasvaa 2-5 metrin mittaiseksi. Jutin muokkaus kuiduksi
tapahtuu samoin kuin pellavan. Jutia on viljelty Intiassa hyvin kauan, Eurooppaan jutin käyttö levisi
1800-luvulla. Nykyisin jutia tuotetaan lähinnä Intiassa, Bangladeshissa ja Kiinassa. Juti on puuvillan
jälkeen yleisimmin jalostettu luonnonkuitu, jota tuotettiin lähes 3,5 milj. tonnia vuonna 2012.
Juti on jäykkä ja kovalta tuntuva kuitu. Väriltään juti on vaalea, kellertävä, punertava tai harmahtava.
Juti on lujuudeltaan muita runkokuituja heikompaa mutta edullista, niinpä sitä käytetään
pakkausmateriaalina, mattojen pohjakudoksina, köysinä sekä muissa teknisissä tuotteissa. Nykyisin
jutia jalostetaan myös hienoksi langaksi, jota voidaan käyttää sisustustuotteiden valmistuksessa.
Koska jutin pesuominaisuudet ovat huonot, sitä ei juurikaan käytetä vaatteiden valmistuksessa.
Lähteet:
Faostat: faostat.fao.org
Factfish: factfish.com
Irma Boncamper: Tekstiilioppi (Fredrika Wetterhoffin Kotiteollisuusopettajaopisto, 1991)
Päivi Talvenmaa: Tekstiilit ja ympäristö (Tekstiili- ja vaatetusteollisuus ry, 1998)
Raija Markula: Tekstiilitieto (WSOY, 9. uudistettu painos, 1999)
Suuri Suomalainen Käsityökerho: Lankojen ihmemaa -artikkelisarja, 1984
Copyright © Finatex ry 2012
Lisätty sivulta <http://www.finatexjulkaisut.fi/kuituopas/luonnonkuidut/kasvikuidut/runkokuidut/juti-ju/>
Kuituopas Sivu 21
Rami
31. heinäkuuta 2015
9:14
Rami (RA)[L]
Rami eli kiinanruoho on trooppisen ja subtrooppisen alueen nokkoskasvi, joka saattaa kasvaa jopa 3
metrin mittaiseksi. Ramin muokkaus kuiduksi tehdään pääasiassa käsityönä, mikä nostaa valmiin
kuidun hintaa. Ramia on käytetty jo Egyptissä 5000-3000 eKr. Eurooppassa ramia viljeltiin ja
jalostettiin 1700-1800-luvuilla. Nykyisin ramia tuotetaan lähinnä Kiinassa, Japanissa, Etelä- ja PohjoisAmerikassa, Filippiineillä ja Indonesiassa. Euroopassa ramia tuotetaan Ranskassa, Italiassa ja
Espanjassa. Ramia tuotettiin vajaat 160 000 tonnia vuonna 2012.
Rami on kestävä ja luja kuitu, jota voidaan valkaista, merseroida ja viimeistellä puuvillan tapaan. Sitä
voidaan myös värjätä helposti. Ramia käytetäänkin sekoitteina puuvillan, pellavan ja viskoosin
kanssa mm. vaatetuskankaissa ja neuleissa. Lujuutensa vuoksi ramia käytetään myös raaka-aineena
teknisissä tuotteissa esim. paloletkuissa, kuljetushihnoissa sekä huonekalukankaissa.
Lähteet:
Factfish: factfish.com
Irma Boncamper: Tekstiilioppi (Fredrika Wetterhoffin Kotiteollisuusopettajaopisto, 1991)
Päivi Talvenmaa: Tekstiilit ja ympäristö (Tekstiili- ja vaatetusteollisuus ry, 1998)
Raija Markula: Tekstiilitieto (WSOY, 9. uudistettu painos, 1999)
Suuri Suomalainen Käsityökerho: Lankojen ihmemaa -artikkelisarja, 1984
Copyright © Finatex ry 2012
Lisätty sivulta <http://www.finatexjulkaisut.fi/kuituopas/luonnonkuidut/kasvikuidut/runkokuidut/rami-ra/>
Kuituopas Sivu 22
Lehtikuidut
31. heinäkuuta 2015
9:15
Lehtikuidut[L]
lehtikuidut
• sisali
• manilla
• tupasvilla
Copyright © Finatex ry 2012
Lisätty sivulta <http://www.finatexjulkaisut.fi/kuituopas/luonnonkuidut/kasvikuidut/lehtikuidut/>
Kuituopas Sivu 23
Sisali
31. heinäkuuta 2015
9:15
Sisali (SI)[L]
Sisali on Agave-lajin lehtikuitu. Sisali on monivuotinen kasvi, jonka lehdet kasvavat jopa 1,5 metrin
mittaisiksi. Kuidut saadaan tuoreista lehdistä rouhimalla irti. Agavekuitu on kotoisin Amerikasta,
missä atsteekit käyttivät sitä aikoinaan paperin valmistukseen. Nykyisin sisalia viljellään Etelä- ja
Väli-Amerikassa, Afrikassa sekä Aasiassa. Sisalia tuotettiin noin 400 000 tonnia vuonna 2011.
Sisali on luja ja liukkaan tuntuinen kuitu. Sisali on väriltään vaalean kellertävä. Sitä voidaan värjätä
puuvillan värjäysaineilla. Sisalia käytetään narujen ja köysien raaka-aineena, mutta sitä voidaan
käyttää myös mattojen ja karkeiden kankaiden sekä erikoispaperin valmistukseen.
Sisal ei homehdu tai mätäne kovin helposti, mutta se ei kestä suolavettä, niinpä siitä ei valmisteta
purjehdustarvikkeita.
Lähteet:
Faostat: faostat.fao.org
Fachfish: factfish.com
Irma Boncamper: Tekstiilioppi (Fredrika Wetterhoffin Kotiteollisuusopettajaopisto, 1991)
Päivi Talvenmaa: Tekstiilit ja ympäristö (Tekstiili- ja vaatetusteollisuus ry, 1998)
Raija Markula: Tekstiilitieto (WSOY, 9. uudistettu painos, 1999)
Suuri Suomalainen Käsityökerho: Lankojen ihmemaa -artikkelisarja, 1984
Copyright © Finatex ry 2012
Lisätty sivulta <http://www.finatexjulkaisut.fi/kuituopas/luonnonkuidut/kasvikuidut/lehtikuidut/sisali-si/>
Kuituopas Sivu 24
Manilla
31. heinäkuuta 2015
9:16
Manilla (AB)[L]
Manilla eli Abaca on monivuotinen trooppinen kasvi. Manillakuidut saadaan rungon ympärillä
olevista lehtitupista murskaamalla ja kaapimalla irti. Abaca on kotoisin Filippiineiltä, jossa sitä vielä
pääasiallisesti viljellään. Manillaa tuotettiin vajaat 100 000 tonnia vuonna 1999.
Manilla on luja ja kevyt kuitu. Kuitu on väriltään kellertävä. Manillaa käytetään köysien ja
purjehdustarvikkeiden raaka-aineena, sillä se kestää merivettä paremmin kuin sisali ja hamppu.
Lähteet:
Irma Boncamper: Tekstiilioppi (Fredrika Wetterhoffin Kotiteollisuusopettajaopisto, 1991)
Päivi Talvenmaa: Tekstiilit ja ympäristö (Tekstiili- ja vaatetusteollisuus ry, 1998)
Raija Markula: Tekstiilitieto (WSOY, 9. uudistettu painos, 1999)
Suuri Suomalainen Käsityökerho: Lankojen ihmemaa -artikkelisarja, 1984
Copyright © Finatex ry 2012
Lisätty sivulta <http://www.finatexjulkaisut.fi/kuituopas/luonnonkuidut/kasvikuidut/lehtikuidut/manilla-ab/>
Kuituopas Sivu 25
Tupasvilla
31. heinäkuuta 2015
9:16
Tupasvilla [L]
Tupasvillakuitua saadaan kasvuturveteollisuuden ylijäämäraaka-aineesta. Tupasvillaa alettiin
hyödyntää Suomessa 1990-luvulla. Tupasvilla on tunnettu myös Ruotsissa ja Saksassa. Vuosittain
tupasvillaa tuotetaan alle 100 000 kiloa.
Tupasvilla on kevyt ja huokoinen kuitu, jolla on hyvä kosteudenimukyky ja se eristää hyvin lämpöä.
Tupasvillaa käytetään mm. villaan sekoitettuna lankojen, kankaiden, asusteiden sekä huopien raakaaineena.
Lähteet:
Irma Boncamper: Tekstiilioppi (Fredrika Wetterhoffin Kotiteollisuusopettajaopisto, 1991)
Päivi Talvenmaa: Tekstiilit ja ympäristö (Tekstiili- ja vaatetusteollisuus ry, 1998)
Raija Markula: Tekstiilitieto (WSOY, 9. uudistettu painos, 1999)
Copyright © Finatex ry 2012
Lisätty sivulta <http://www.finatexjulkaisut.fi/kuituopas/luonnonkuidut/kasvikuidut/lehtikuidut/tupasvilla/>
Kuituopas Sivu 26
Hedelmäkuidut
31. heinäkuuta 2015
9:16
Hedelmäkuidut[L]
hedelmäkuidut
• kookos
Copyright © Finatex ry 2012
Lisätty sivulta <http://www.finatexjulkaisut.fi/kuituopas/luonnonkuidut/kasvikuidut/hedelmakuidut/>
Kuituopas Sivu 27
Kookos
31. heinäkuuta 2015
9:17
Kookos (CC)[L]
Kookoskuitua saadaan kookospalmun hedelmästä. Kuitu erotetaan kypsän hedelmän kuoren
sisäpinnasta liottamalla niitä merivedessä. Kookospalmua viljellään Aasiassa, lähinnä Sri Lankassa
sekä Etelämeren saarilla ja Meksikossa. Kookoskuitua tuotettiin 900 000 tonnia vuonna 2004.
Kookoskuitu on kevyt ja väriltään ruskea. Kuitu ei ole kovin luja, mutta kastuessaan se kestää
paremmin kulutusta. Pitkiä kookoskuituja käytetään köysien ja mattojen raaka-aineena. Lyhyitä
kuituja voidaan hyödyntää harjojen valmistuksessa. Kookosta hyödynnetään myös geotekstiileissä.
Lähteet:
Irma Boncamper: Tekstiilioppi (Fredrika Wetterhoffin Kotiteollisuusopettajaopisto, 1991)
Päivi Talvenmaa: Tekstiilit ja ympäristö (Tekstiili- ja vaatetusteollisuus ry, 1998)
Raija Markula: Tekstiilitieto (WSOY, 9. uudistettu painos, 1999)
Suuri Suomalainen Käsityökerho: Lankojen ihmemaa -artikkelisarja, 1984
Copyright © Finatex ry 2012
Lisätty sivulta <http://www.finatexjulkaisut.fi/kuituopas/luonnonkuidut/kasvikuidut/hedelmakuidut/kookos-cc/>
Kuituopas Sivu 28
Mineraalikuidut
31. heinäkuuta 2015
9:17
Mineraalikuidut[L]
asbesti
Copyright © Finatex ry 2012
Lisätty sivulta <http://www.finatexjulkaisut.fi/kuituopas/luonnonkuidut/mineraalikuidut/>
Kuituopas Sivu 29
Asbesti
31. heinäkuuta 2015
9:18
Asbesti (AS)[L]
Asbesti on yleisnimitys kuitumaisille silikaattimineraaleille. Asbestikuituja on käytetty rakentamiseen
ja muihin teknisiin tarkoituksiin, sillä asbesti on palamaton ja kestää hyvin kemikaaleja.
Asbestikankaista on valmistettu mm. tulen-, lämmön- ja haponkestäviä suojapukuja, silityslautojen
päällyksiä ja suodattimia.
Asbestin käyttöä alettiin rajoittaa vuonna 1976, vuonna 1988 asbestin käyttö säädettiin
luvanvaraiseksi ja sen käyttö väheni huomattavasti. Vuonna 1994 asbestin käyttö kiellettiin kokonaan
sen syöpähaitallisen vaikutusten vuoksi.
Lähteet:
Inkeri Pylvänäinen, Carita Saarinen: Tuotetieto tekstiilit ja nahka, WSOY 1981
Hengitysliitto Heli: Vaarallinen asbesti
Copyright © Finatex ry 2012
Lisätty sivulta <http://www.finatexjulkaisut.fi/kuituopas/luonnonkuidut/mineraalikuidut/asbesti-as/>
Kuituopas Sivu 30
Tekokuidut
31. heinäkuuta 2015
9:05
Tekokuidut[L]
• Synteettiset kuidut[L]
• Polyamidi eli nailon (PA)[L]
• Aramidi (AR)[L]
• Akryyli (PAN)[L]
• Polyesteri (PES)[L]
• Klorokuitu (CLF)[L]
• Polypropeeni (PP)[L]
• Elastaani (EL)[L]
• Epäorgaaniset kuidut[L]
• Lasi (GF)[L]
• Metalli, metalloidut kuidut (MTF)[L]
• Muuntokuidut[L]
• Selluloosa[L]
• Viskoosi (CV)[L]
• Modaali (CMD)[L]
• Kupro (CUP)[L]
• Lyocell (CLY)[L]
• Selluloosa-asetaatti[L]
• Asetaatti (CA)[L]
• Triasetaatti (CTA)[L]
• Paperi[L]
• Kumi (LA)[L]
Copyright © Finatex ry 2012
Lisätty sivulta <http://www.finatexjulkaisut.fi/kuituopas/tekokuidut/>
Kuituopas Sivu 31
Synteettiset kuidut
31. heinäkuuta 2015
9:19
Synteettiset kuidut[L]
polyamidi eli nailon
(Antron, Bri-Nylon, Enkalon, Meryl, Nylon, Perlon, Qiana, Rilsan,
Skylab, Tactel, Terital Zero)
aramidi
(Nomex, Kevlar, Twaron)
akryyli
(Acrilan, Cashmilon, Courtelle, Crylor, Dralon, Exlan, Orlon,
Vonnel)
• modakryyli (Kanekalon, Teklan, Verel)
polyesteri
(Crimplene, Coolmax, Dacron, Diolen, Hollofil, Quallofil, Tergal,
Terylene, Tetoron, Trevira)
klorokuitu
(Dynel, Fibravyl, Rhovylon, Thermovyl)
polypropeeni
(Meraklon,Typar, Ulstron)
elastaani
(Dorlastan, Lycra, Spanzelle)
Copyright © Finatex ry 2012
Lisätty sivulta <http://www.finatexjulkaisut.fi/kuituopas/tekokuidut/synteettiset-kuidut/>
Kuituopas Sivu 32
Polyamidi eli nailon
31. heinäkuuta 2015
9:19
Polyamidi eli nailon (PA)[L]
(mm. Antron, Bri-Nylon, Condura, DuPont, Enkalon, Meryl, Nylon, Perlon, Qiana, Rilsan, Skylab,
Supploex, Tactel, Terital Zero, Ultron)
Polyamidit valmistetaan öljyteollisuuden sivutuotteista. Polyamideja on monia ja ne erotetaan
toisistaan merkitsemällä lyhenteen perään numero, joka kertoo lähtöaineissa olevien hiiliatomien
lukumäärän. Suurin osa polyamideista valmistetaan sulakehruumenetelmällä.
Polyamidin valmistus keksittiin 1935 ja kuidun teollinen valmistus alkoi 1940 -luvulla Nylonnimisenä. Polyamidia valmistetaan eniten Kiinassa, USA:ssa, Belgiassa ja Japanissa. Vuonna 2000
polyamidin tuotanto oli 8 % koko maailman kuitutuotannosta ja noin 14 prosenttia tekokuitujen
tuotannosta.
Polyamidit ovat tiiviitä ja sileitä kuituja, jotka eristävät lämpöä huonosti, sähköistyvät helposti ja
kestävät heikosti auringon UV-säteilyä sekä säänvaihteluita. Polyamidin ominaisuuksiin voidaan
vaikuttaa kuidun valmistusvaiheessa ja modifioimalla voidaan valmistaa mm. helpommin
värjäytyviä, antistaattisia ja UV-valoa kestäviä kuituja sekä lämpöäeristäviä profiilikuituja ja onttoja
kuituja sekä miellyttävän tuntuisia mikrokuituja.
Polyamideja käytetään joko sellaisenaan tai sekoitteina vaatetuskankaissa ja -neuloksissa. Polyamidia
käytetään vaatteissa yleensä lisäämään hankauksenkestoa ja lujuutta. Se sopii kestävyytensä vuoksi
hyvin köysien ja vetohihnojen raaka-aineeksi sekä mm. kalastustarvikkeisiin, purjeisiin ja erilaisiin
kasseihin. Mikrokuidut ovat laajentaneet polyamidin käyttömahdollisuuksia vaatetuskankaissa 1990 luvulta alkaen.
Polyamidista valmistetut vaatteet pestään seuraavasti: valkoiset 60ºC:ssa ja kirjavat 40ºC:ssa.
Pinttynyt lika kellastuttaa polyamidia, samoin kuivatus suorassa auringonvalossa. Kloorivalkaisu ei
sovi polyamidille. Huuhteluaineen käyttö vähentää polyamidin sähköisyyttä. Tuotteet voidaan
silittää korkeintaan 110ºC:lla.
Lisätietoja: CIRFS, Comité International de la Rayonne et des Fibres Synthétiques/The International
Rayon and Synthetic Fibres Committee.
Lähteet:
Irma Boncamper: Tekstiilioppi Kuituraaka-aineet (Hämeen ammattikorkeakoulu, julkaisu C:20, 1999)
Päivi Talvenmaa: Tekstiilit ja ympäristö (Tekstiili- ja vaatetusteollisuus ry, 2001) Raija Markula:
Tekstiilitieto (WSOY, 9. uudistettu painos, 1999)
CIRFS: Information on man-made fibres 2001
Copyright © Finatex ry 2012
Lisätty sivulta <http://www.finatexjulkaisut.fi/kuituopas/tekokuidut/synteettiset-kuidut/polyamidi-eli-nailon-pa/>
Kuituopas Sivu 33
Aramidi
31. heinäkuuta 2015
9:20
Aramidi (AR)[L]
(Nomex, Kevlar, Twaron)
Aramidit kehitettiin polyamideista modifioimalla niistä palosuojaksi sopivia kuituja. Kuitujen
ominaisuudet poikkeavat niin paljon toisistaan, että aramidit on luokiteltu EU:ssa omaksi
kuituryhmäkseen vuodesta 1998.
Aramideja on kahta tyyppiä: meta- ja para-aramideja. Aramidien valmistus kehitettiin vuosina 1958
(meta) ja 1965 (para). Kuidut ovat ns. aromaattisia polyamideja, joita käytetään mm. lujitekuituna
sekä erikoislujuutta vaativissa suojavaatteissa.
Aramideista valmistetaan mm. köysiä, kaapeleita, hihnoja sekä lujitteita erilaisiin tarkoituksiin, mm.
suojajalkineisiin ja -käsineisiin, autonrenkaisiin ja luotisuojiin. Lisäksi siitä valmistetaan komposiitteja
lentokonerakenteisiin.
Lisätietoja: CIRFS, Comité International de la Rayonne et des Fibres Synthétiques/The International
Rayon and Synthetic Fibres Committee.
Lähteet:
Irma Boncamper: Tekstiilioppi Kuituraaka-aineet (Hämeen ammattikorkeakoulu, julkaisu C:20, 1999)
Päivi Talvenmaa: Tekstiilit ja ympäristö (Tekstiili- ja vaatetusteollisuus ry, 2001)
Raija Markula: Tekstiilitieto (WSOY, 9. uudistettu painos, 1999)
The International Rayon and Synthetic Fibres Committee CIRFS
Copyright © Finatex ry 2012
Lisätty sivulta <http://www.finatexjulkaisut.fi/kuituopas/tekokuidut/synteettiset-kuidut/aramidi-ar/>
Kuituopas Sivu 34
Akryyli
31. heinäkuuta 2015
9:20
Akryyli (PAN)[L]
(Acrilan, Cashmilon, Courtelle, Crylor, Dralon, Exlan, Orlon, Vonnel)
Akryylia valmistetaan kuiva- tai märkäkehruumenetelmällä akryylinitriilistä, jota saadaan mm.
asetyleenistä ja sinihaposta. Akryylin valmistuksen tutkimus alkoi Saksassa 1930-luvulla ja kuidun
kaupallisen tuotannon aloitti duPont 1950-luvulla Yhdysvalloissa. Akryyliä valmistetaan yleensä
villantyyppisenä ja kuitu on pehmeää ja kuohkeaa. Akryyleistä valmistetaan ns. funktionaalisia
kuituja lisäämällä valmistusprosessiin erilaisia lisäaineita, esim. himmentimiä, väripigmenttejä sekä
antistaatti- ja antimikrobiaineita. Akryyli kestää hyvin auringonvaloa. Kuitu kestää heikosti lämpöä ja
on paloherkkä. Kuitua modifioimalla on kehitetty modakryyli.
Akryyliä käytetään sellaisenaan neulepuseroissa ja -takeissa ja sekoitteina mm. polyesterin kanssa
vaatetustekstiileissä, tekoturkiksissa ja suojavaatteissa. Kodintekstiileissä akryylia käytetään esim.
verhoissa, huonekalukankaissa, sängynpeitteinä ja huopina. Sitä voidaan käyttää myös teknisissä
tarkoituksissa paperikoneviiroissa, lippuissa, teltta- ja purjekankaissa.
Akryylituotteet pestään 40ºC vedessä hienopesuaineella. Voimakkaan emäksisiä pesuaineita tulee
välttää. Akryylituotteita ei välttämättä tarvitse silittää, mutta ne voi silittää kuivina tai kostean liinan
läpi enintään 110ºC:n lämmöllä. Kloorivalkaisua ei suositella ja kemiallinen pesu on sallittu
tetrakloorieteenillä.
Lisätietoja: CIRFS, Comité International de la Rayonne et des Fibres Synthétiques/The International
Rayon and Synthetic Fibres Committee.
Lähteet:
Irma Boncamper: Tekstiilioppi Kuituraaka-aineet (Hämeen ammattikorkeakoulu, julkaisu C:20, 1999)
Päivi Talvenmaa: Tekstiilit ja ympäristö (Tekstiili- ja vaatetusteollisuus ry, 2001)
Raija Markula: Tekstiilitieto (WSOY, 9. uudistettu painos, 1999)
The International Rayon and Synthetic Fibres Committee CIRFS
Copyright © Finatex ry 2012
Lisätty sivulta <http://www.finatexjulkaisut.fi/kuituopas/tekokuidut/synteettiset-kuidut/akryyli-pan/>
Kuituopas Sivu 35
Polyesteri
31. heinäkuuta 2015
9:20
Polyesteri (PES)[L]
(Crimplene, Coolmax, Dacron, Diolen, Hollofil, Micrell, Quallofil, Tergal, Terylene, Thermastat,
Thermolite, Thermoloft, Trevira, Tetoron, Trevira)
Polyesteriä valmistetaan mineraaliöljyistä sulakerhuumenetelmällä. Valmistusprosessissa voidaan
vaikuttaa kuidun molekyylikokoon ja näin myös kuidun lujuuteen. Kuitua valmistetaan joko
normaalilujana tai erikoislujana ja kuidun hienous valitaan käyttötarkoituksen mukaan.
Filamenttikuiduista valmistetaan kaikkein hienoimpia mikrokuituja. Modifioimalla
polyesterikuiduista saadaan erikoiskuituja, mm. erikoislujia, kiharia, kutistuvia, antistaattisia,
nyppyyntymättömiä, profiloituja, palosuojattuja, onttoja sekä mikrokuituja.
Polyesterin tuotantomenetelmä patentoitiin 1949 Englannissa. Kuidun käyttökelpoisuus erilaisiin
käyttötarkoituksiin on tehnyt siitä varsin suositun. Polyesterin tuotanto alkoi lisääntyä rajusti 1980 luvun alusta alkaen ja vuonna 2000 sitä tuotettiin jo lähes saman verran kuin puuvillaa. Polyesteri on
luja kuitu, joka ei juurikaan rypisty ja oikenee itsestään. Kuitu kestää hyvin myös auringonvaloa.
Polyesteriä käytetään joko yksinään tai sekoitteina parantamaan luonnonkuitujen ominaisuuksia tai
vähentämään selluloosakuitujen rypistyvyyttä ja kutistumista.
Polyesterin käyttömahdollisuudet ovat monipuoliset, sitä käytetään mm. ulkoilu - ja
urheiluvaatekankaisiin sekä muihin pukeutumiskankaisiin ja -neuloksiin. Lisäksi sitä käytetään
sisustustekstiileihin ja teknisiin tarkoituksiin, kuten köysiin, nauhoihin ja purjekankaisiin.
Katkokuituina polyesteriä käytetään vanuihin ja toppauksiin. Polyesteri on kierrätettävä kuitu:
tuotteet voidaan sulattaa ja käyttää uudestaan.
Polyesterivaatteet tulisi pestä mahdollisimman usein väljässä vedessä. Valkoiset tuotteet pestään
yleensä 60º C:ssa ja värilliset 40ºC:ssa. Mikäli tuotteet pestään väljästi niitä ei tarvitse juurikaan
silittää. Sen voi kuitenkin tehdä tarvittaessa kostean liinan läpi enintään 150ºC:n lämmöllä.
Polyesterituotteita ei kannata valkaista, sille kuitu saattaa kellastua. Kemiallinen pesu on sallittua.
Tuotteet voidaan varovasti rumpukuivata.
Lisätietoja: CIRFS, Comité International de la Rayonne et des Fibres Synthétiques/The International
Rayon and Synthetic Fibres Committee.
Lähteet:
Irma Boncamper: Tekstiilioppi Kuituraaka-aineet (Hämeen ammattikorkeakoulu, julkaisu C:20, 1999)
Päivi Talvenmaa: Tekstiilit ja ympäristö (Tekstiili- ja vaatetusteollisuus ry, 2001)
Raija Markula: Tekstiilitieto (WSOY, 9. uudistettu painos, 1999)
The International Rayon and Synthetic Fibres Committee CIRFS
Copyright © Finatex ry 2012
Lisätty sivulta <http://www.finatexjulkaisut.fi/kuituopas/tekokuidut/synteettiset -kuidut/polyesteri-pes/>
Kuituopas Sivu 36
Klorokuitu
31. heinäkuuta 2015
9:21
Klorokuitu (CLF)[L]
(mm. Dynel, Envilon, Fibravyl, Isovyl, Kuralon, Mewlon, Pe Ce, Pusan, Rhovyl, Rhovylon, Saran,
Selvron, Thermovyl, Vilon)
Klorokuidut, joita aikaisemmin kutsuttiin polyvinyyliklorokuiduiksi, koostuvat vinyyli- tai
vinyylideenikloridiyksiköistä. Kuitua valmistetaan sekä kuiva- että märkäkehruumenetelmällä.
Klorokuiduista valmistetaan monia modifioituja ja kopolymeroituja kuituja, joilla voi olla hyvin
erilaisia omainaisuuksia.
Klorokuitujen kehitys aloitettiin 1930-luvulla. Klorokuitua valmistetaan yleensä katkokuituna
puuvilla- ja villatyyppisenä. Siitä voidaan valmistaa myös erittäin hienojakoista, silkkimäistä kuitua.
Klorokuitu ei kestä lämpöä ja kuidut pehmenevät ja kutistuvat jo 70ºC:ssa.
Kuitu varautuu sähköisesti pukineissa ihmiskehoa vastakkaisesti ja tuntuu iholla lämpimältä, joten
kuiduista valmistetaankin reumakerrastoja sekä nykyisin myös lämpöalusasuja hiihtäjille, vaeltajille
sekä vuorikiipeilijöille. Klorokuituja käytetään teknisiin tarkoituksiin mm. suodattimiin, verkkoihin ja
peitteisiin, sillä kuitu on kemiallisesti hyvin kestävä. Klorokuidut eivät myöskään pala helposti, joten
niitä voidaan käyttää sisustustekstiileissä.
Klorokuitutuotteet pestään korkeintaan 30ºC vedessä, niitä ei saa silittää eikä rumpukuivata.
Tuotteita ei pidä valkaista klooripitoisilla aineilla. Jotkut tuotteet kestävät kemiallisen pesun.
Lähteet:
Irma Boncamper: Tekstiilioppi Kuituraaka-aineet (Hämeen ammattikorkeakoulu, julkaisu C:20, 1999)
Päivi Talvenmaa: Tekstiilit ja ympäristö (Tekstiili- ja vaatetusteollisuus ry, 2001)
Raija Markula: Tekstiilitieto (WSOY, 9. uudistettu painos, 1999)
The International Rayon and Synthetic Fibres Committee CIRFS
Copyright © Finatex ry 2012
Lisätty sivulta <http://www.finatexjulkaisut.fi/kuituopas/tekokuidut/synteettiset-kuidut/klorokuitu-clf/>
Kuituopas Sivu 37
Polypropeeni
31. heinäkuuta 2015
9:21
Polypropeeni (PP)[L]
(mm. Alpha, Meraklon, Thinsulate, Typar, Ulstron)
Polypropeeni on yksi polyolefiineistä ja sitä valmistetaan sula- ja kalvokehruumenetelmällä mm.
öljyteollisuuden puhdistusjätteistä. Kuidun valmistus kehitettiin Italiassa 1954. Polypropeenista
valmistettiin aluksi nauhoja 1960-luvulla ja kuidun valmistus alkoi 1970. Kuidun tuotanto on halpaa
ja nopeaa ja sen valmistus onkin lisääntynyt eniten kaikista kuidusta viime aikoina. Polypropeenia
valmistetaan kaikkialla maailmassa, eniten Kiinassa ja Yhdysvalloissa.
Polypropeeni on kevyt ja luja kuitu, joka kestää hyvin kemikaaleja, mutta heikommin auringonvaloa.
Kuitu läpäisee hyvin vettä ja eristää lämpöä. Kuitu värjääntyy huonosti ja aikaisemmin kuidut
värjättiin massavärjäyksenä, mutta nykyisin voidaan käyttää pigmenttivärejä.
Polypropeenia voidaan käyttää monipuolisesti sekä vaatetus- ja sisustustekstiileihin että teknisiin
tarkoituksiin. Kuidusta valmistetaan mm. köysiä, hihnoja, nostovöitä, tukikankaita, geotekstiilejä ja
mattoja. Kuidusta valmistetaan myös hygienia- ja leikkaussalitekstiilejä. Vaatetukseen kuitu käy
hyvin sen lämmöneristävyyden vuoksi. Siitä valmistetaankin urheilualusasuja, ulkoiluvaatteita ja
neuleita sekä makuupusseja.
Polypropeenia sisältävät vaatteet voidaan pestä kuitutyypin mukaan joko hieno- tai kirjopesussa.
Tuotteille ei suositella voimakasta linkousta eikä rumpukuivausta. Tuotteita ei pidä silittää yli 130ºC
lämmöllä.
Lisätietoja: CIRFS, Comité International de la Rayonne et des Fibres Synthétiques/The International
Rayon and Synthetic Fibres Committee.
Lähteet:
Irma Boncamper: Tekstiilioppi Kuituraaka-aineet (Hämeen ammattikorkeakoulu, julkaisu C:20, 1999)
Päivi Talvenmaa: Tekstiilit ja ympäristö (Tekstiili- ja vaatetusteollisuus ry, 2001)
Raija Markula: Tekstiilitieto (WSOY, 9. uudistettu painos, 1999)
The International Rayon and Synthetic Fibres Committee CIRFS
Copyright © Finatex ry 2012
Lisätty sivulta <http://www.finatexjulkaisut.fi/kuituopas/tekokuidut/synteettiset-kuidut/polypropeeni-pp/>
Kuituopas Sivu 38
Elastaani
31. heinäkuuta 2015
9:22
Elastaani (EL)[L]
(mm. Cleersun, Dorlastan, Espa, Fajibo Spandex, Linel, Lycra, Opelon, Perflux, Spandavel, Spandex,
Spanzelle, Texlon)
Elastaanit ovat elastomeerikuituja joissa on 85 painoprosenttia polyuretaania. Elastaani palautuu
alkuperäiseen pituuteensa kun se on venytetty kolminkertaiseksi ja päästetään vapaaksi. Kuiduilla on
verkkomainen rakenne, joka koostuu elastisista amorfisista osista ja pienistä kiteistä, jotka sitovat
niitä yhteen. Kuidut ovat hyvin taipuisia ja venyviä. Ne kuitenkin kellastuvat yli 150ºC:n lämmössä ja
pehmenevät 175ºC:ssa. Elastaani on kuitenkin kumia kestävämpää.
Elastaania yhdistetään muihin kuituihin antamaan tuotteelle joustavuutta. Elastaania käytetään
paljon urheilu- ja uima-asuissa, alusvaatteissa sekä resoreissa. Viime aikoina elastaania on lisätty
antamaan joustoa ja istuvuutta myös muihin vaatteisiin esim. housuihin ja puseroihin.
Elastaania sisältävät vaatteet hoidetaan yleensä muiden tuotteeseen käytettyjen raaka-aineiden
mukaan. Yleensä tuote pestään 40ºC tai 60ºC:ssa. Tuotteita ei yleensä tarvitse silittää, mutta sen voi
tehdä enintään 110ºC lämmöllä. Elastaani kestää kemiallisen pesun ja kloorivalkaisun. Tuotteet voi
rumpukuivata varovasti.
Lisätietoja: CIRFS, Comité International de la Rayonne et des Fibres Synthétiques/The International
Rayon and Synthetic Fibres Committee.
Lähteet:
Irma Boncamper: Tekstiilioppi Kuituraaka-aineet (Hämeen ammattikorkeakoulu, julkaisu C:20, 1999)
Päivi Talvenmaa: Tekstiilit ja ympäristö (Tekstiili- ja vaatetusteollisuus ry, 2001)
Raija Markula: Tekstiilitieto (WSOY, 9. uudistettu painos, 1999)
The International Rayon and Synthetic Fibres Committee CIRFS
Copyright © Finatex ry 2012
Lisätty sivulta <http://www.finatexjulkaisut.fi/kuituopas/tekokuidut/synteettiset-kuidut/elastaani-el/>
Kuituopas Sivu 39
Epäorgaaniset kuidut
31. heinäkuuta 2015
9:22
Epäorgaaniset kuidut[L]
lasi
(Verranne)
metalli
(Lamé, Lurex)
Copyright © Finatex ry 2012
Lisätty sivulta <http://www.finatexjulkaisut.fi/kuituopas/tekokuidut/epaorgaaniset-kuidut/>
Kuituopas Sivu 40
Lasi
31. heinäkuuta 2015
9:23
Lasi (GF)[L]
(Verranne)
Lasikuidut valmistetaan sulasta lasimassasta suulakkeesta vetämällä tai puhaltamalla tai lasisauvasta
venyttämällä. Lasikuidut ovat hyvin lämmönkestäviä, palamattomia ja hygieenisiä. Ne eivät
kuitenkaan kestä taivutusta, kiertämistä eivätkä kovaa puristusta.
Lasikuituja käytetään pääasiassa teknisissä tuotteissa esim. muovien lujitteena mm. tuulimyllyjen
lavoissa, autonrenkaiden tukikudoksina, suojusten materiaalina sekä syövyttävien aineiden
suodattimina. Lyijypitoisesta lasista valmistetaan radioaktiiviselta säteilyltä suojaavia kankaita.
Tekstiilimateriaalina lasikuitua käytetään paloturvallisena aineena julkisten tilojen esirippuina,
verhoina, lampunvarjostimina, huonekalukankaina sekä tapetteina.
Lasikuitua ei juurikaan käytetä vaatetusmateriaalina sen haurauden vuoksi. Lisäksi lasi on niin
painava kuitu, että se usein korvataan kevyemmällä hiilikuidulla tai aramidilla. Lasikuituja sisältävät
tuotteet pestään 30ºC:ssa käsin. Tuotteita ei saa hieroa, puristaa eikä kiertää etteivät kuidut murru.
Niitä ei saa myöskään lingota, vaan ne ripustetaan kuivumaan vettä valuvana. Tuotteet voidaan
tarvittaessa silittää kevyesti enintään 200ºC:lla.
Lisätietoja: CIRFS, Comité International de la Rayonne et des Fibres Synthétiques/The International
Rayon and Synthetic Fibres Committee.
Lähteet:
Irma Boncamper: Tekstiilioppi Kuituraaka-aineet (Hämeen ammattikorkeakoulu, julkaisu C:20, 1999)
Päivi Talvenmaa: Tekstiilit ja ympäristö (Tekstiili- ja vaatetusteollisuus ry, 2001)
Raija Markula: Tekstiilitieto (WSOY, 9. uudistettu painos, 1999)
Copyright © Finatex ry 2012
Lisätty sivulta <http://www.finatexjulkaisut.fi/kuituopas/tekokuidut/epaorgaaniset-kuidut/lasi-gf/>
Kuituopas Sivu 41
Metalli, metalloidut kuidut
31. heinäkuuta 2015
9:23
Metalli, metalloidut kuidut (MTF)[L]
(Lamé, Lurex)
Metallikuituja valmistetaan mm. kullasta, hopeasta, kuparista tai metalliseoksista kuten teräksestä tai
pronssista. Kuidut ovat metallista ohueksi vedettyjä lankoja tai metallilevystä leikattuja kapeita
liuskoja.
Metallikuituja on käytetty jo keskiajalla tekstiileissä koristeina. Nykyisin metallilankoja käytetään
usein teknisiin tarkoituksiin mm. verkkoihin, seuloihin ja vaijereihin.
Metalloidut kuidut valmistetaan metalleista tai metalliseoksista sekä ei-metalliaineista. Metalli on
joko kuidun ydin tai pintamateriaali. Metalloituja kuituja valmistetaan mm. pinnoittamalla,
aluminoimalla tai päällystämällä.
Metalloituja kankaita käytetään mm. silityslaudan päällyskankaisiin, lämpösäteilyltä suojaaviin sekä
lämpöä heijastaviin vaatteisiin. Metalloituja lankoja käytetään myös vaatetuksen ja
sisustusmateriaalien somisteena.
Lähteet:
Irma Boncamper: Tekstiilioppi Kuituraaka-aineet (Hämeen ammattikorkeakoulu, julkaisu C:20, 1999)
Raija Markula: Tekstiilitieto (WSOY, 9. uudistettu painos, 1999)
Copyright © Finatex ry 2012
Lisätty sivulta <http://www.finatexjulkaisut.fi/kuituopas/tekokuidut/epaorgaaniset-kuidut/metalli-metalloidut-kuidutmtf/>
Kuituopas Sivu 42
Muuntokuidut
31. heinäkuuta 2015
9:23
Muuntokuidut[L]
selluloosa
• viskoosi (Floxan, Fibralan, Fibrafinn, Phrilan, Swelan,
Viloft)
• modaali (Avril, Modal Prima, Polynosic, Vincel)
• kupro (Bemberg, Cuprama)
• lyocell (Tencel)
selluloosa-asetaatti
• asetaatti (Dicel, Rhodiafil)
• triasetaatti (Arnel, Starnel, Tricel)
paperi
kumi
(Diene, Filatron, Filron, Lactron, Lastex, Laton, Revertex)
Copyright © Finatex ry 2012
Lisätty sivulta <http://www.finatexjulkaisut.fi/kuituopas/tekokuidut/muuntokuidut/>
Kuituopas Sivu 43
Selluloosa
31. heinäkuuta 2015
9:24
Selluloosa[L]
selluloosa
• viskoosi (Floxan, Fibralan, Fibrafinn, Phrilan, Swelan,
Viloft)
• modaali (Avril, Modal Prima, Polynosic, Vincel)
• kupro (Bemberg, Cuprama)
• lyocell (Tencel)
Copyright © Finatex ry 2012
Lisätty sivulta <http://www.finatexjulkaisut.fi/kuituopas/tekokuidut/muuntokuidut/selluloosa/>
Kuituopas Sivu 44
Viskoosi
31. heinäkuuta 2015
9:24
Viskoosi (CV)[L]
(Danufil, Empress, Enka, Fibro, Flox, Floxan, Fibralan, Fibrafinn, Junlon, Phrilan, Swelan, Tairiyon,
Viloft, Viscofil, Viscolan, Bambu)
Viskoosia valmistetaan puuselluloosasta, jonka raaka-aineena käytetään tavallisesti koivua tai kuusta,
mutta myös pyökkiä, eukalyptuspuuta tai kaislaa. Kuitu valmistetaan viskoosimenetelmällä, jossa
merseroitu ja esikypsytetty liukoselluloosa liuotetaan lipeään rikkihiilen avulla. Näin saatu
kehruuliuos puristetaan märkäkehruuprosessissa kehruusuulakkeiden läpi kehruukylpyyn ja
jähmetetään uudelleen ja tuloksena saadaan pitkää selluloosakuitua. Selluloosakuituja valmistettiin
noin 2,8 milj. tonnia vuonna 2000 pääasiassa Kiinassa, Japanissa, Intiassa, Yhdysvalloissa ja Saksassa.
Viskoosi on sileää ja kiiltävää, se imee hyvin kosteutta ja johtaa lämpöä eikä sähköisty. Viskoosin
valmistusprosessissa voidaan vaikuttaa siihen, millaista kuitua halutaan: kuitu voidaan mm. värjätä,
himmentää, muokata ontoksi, kihartaa tai palosuojata. Viskoosia käytetään sekä sellaisenaan tai
sekoitteina lankoihin sekä vaatetus- ja sisustuskankaisiin. Viskoosista valmistetaan myös
kuitukankaita sairaala- ja hygieniatuotteiden raaka-aineiksi.
Viskoosituotteille suositellaan vesipesua korkeintaan 60ºC:ssa vedessä, filamenttikuidulle mielellään
40ºC:ssa. Jos viskoosituote kutistuu voimakkaasti sillä voi olla vesipesukielto. Koska viskoosi rypistyy
helposti, sille ei suositella linkoamista tai rumpukuivausta. Viskoosin silityslämpötila saa olla
korkeintaan 150ºC. Paras silitystulos saadaan kostean silitysliinan avulla.
Lisätietoja: CIRFS, Comité International de la Rayonne et des Fibres Synthétiques/The International
Rayon and Synthetic Fibres Committee.
Lähteet:
Irma Boncamper: Tekstiilioppi Kuituraaka-aineet (Hämeen ammattikorkeakoulu, julkaisu C:20, 1999)
Päivi Talvenmaa: Tekstiilit ja ympäristö (Tekstiili- ja vaatetusteollisuus ry, 2001)
Raija Markula: Tekstiilitieto (WSOY, 9. uudistettu painos, 1999)
Copyright © Finatex ry 2012
Lisätty sivulta <http://www.finatexjulkaisut.fi/kuituopas/tekokuidut/muuntokuidut/selluloosa/viskoosi-cv/>
Kuituopas Sivu 45
Modaali
31. heinäkuuta 2015
9:24
Modaali (CMD)[L]
(mm. Avril, Fujibo, Junlon, Modal Micro, Modal Prima, Polynosic, Tovis, Tufcel, Vincel)
Modaalia valmistetaan muunnetulla viskoosimenetelmällä. Modaalin valmistuksessa ei ole
kypsytysvaiheita, lämpötilat ovat alhaisempia ja rikkihappoa käytetään vähemmän, mikä tekee
kuidusta viskoosia kestävämmän. Modaalin kehittely alkoi 1930-luvulla ja nykyisessä muodossa
japanilaiset toivat sen markkinoille vuonna 1942.
Modaali on himmeäkiiltoinen kuitu, joka muistuttaa paljon puuvillaa, kuitu mm. värjäytyy lähes yhtä
hyvin. Modaalia käytetään sekoitteina puuvillan, villan tai villatyyppisten synteettikuitujen kanssa.
Sitä käytetään vaatteiden raaka-aineena neuloksissa ja kankaissa. Lisäksi sitä käytetään
sisustusmateriaaleissa ja teknisissä tuotteissa.
Modaali ei rypisty yhtä helposti kuin viskoosi. Modaalille suositellaan vesipesua korkeintaan 60ºC:ssa
vedessä, silityslämpötila saa olla korkeintaan 150ºC.
Lisätietoja: CIRFS, Comité International de la Rayonne et des Fibres Synthétiques/The International
Rayon and Synthetic Fibres Committee.
Lähteet:
Irma Boncamper: Tekstiilioppi Kuituraaka-aineet (Hämeen ammattikorkeakoulu, julkaisu C:20, 1999)
Päivi Talvenmaa: Tekstiilit ja ympäristö (Tekstiili- ja vaatetusteollisuus ry, 2001)
Raija Markula: Tekstiilitieto (WSOY, 9. uudistettu painos, 1999)
Copyright © Finatex ry 2012
Lisätty sivulta <http://www.finatexjulkaisut.fi/kuituopas/tekokuidut/muuntokuidut/selluloosa/modaali-cmd/>
Kuituopas Sivu 46
Kupro
31. heinäkuuta 2015
9:25
Kupro (CUP)[L]
(Bemberg, Bamsilke, Cupioni, Cuprama, Cupresa)
Kuproa valmistetaan kupari-ammoniakkimenetelmällä viskoosivalmistusmenetelmällä. Kupron
raaka-aineena käytettiin aluksi puuvillalintteriä, mutta nykyisin puuselluloosaa. Nykyisin prosessissa
käytettävä arvokas kupari otetaan talteen. Kuproa valmistettiin jo vuosisadan vaihteessa Saksassa.
Japanissa kupron kehruuta kehitettiin 1950- ja 1970-luvuilla ja länsimaissa muoti nosti kupron taas
kiinnostavaksi 1990-luvulla. Nykyisin kuproa valmistetaan lähinnä Yhdysvalloissa ja Japanissa.
Kupro on silkkimäisen kiiltävää ja hienoa. Ohuista kuiduista valmistetaan hienoja silkkikankaita
alusasujen, kravattien materiaaleiksi sekä vuorikankaiksi. Katkokuituna kuproa käytetään villa- ja
mohairtyyppisenä kuituna vaatetuskankaissa ja -neuleissa.
Kuproa hoidetaan samoin kuin viskoosia: kuprolle suositellaan vesipesua korkeintaan 60ºC vedessä,
silityslämpötila saa olla korkeintaan 150ºC.
Lisätietoja: CIRFS, Comité International de la Rayonne et des Fibres Synthétiques/The International
Rayon and Synthetic Fibres Committee.
Lähteet:
Irma Boncamper: Tekstiilioppi Kuituraaka-aineet (Hämeen ammattikorkeakoulu, julkaisu C:20, 1999)
Päivi Talvenmaa: Tekstiilit ja ympäristö (Tekstiili- ja vaatetusteollisuus ry, 2001)
Raija Markula: Tekstiilitieto (WSOY, 9. uudistettu painos, 1999)
Copyright © Finatex ry 2012
Lisätty sivulta <http://www.finatexjulkaisut.fi/kuituopas/tekokuidut/muuntokuidut/selluloosa/kupro-cup/>
Kuituopas Sivu 47
Lyocell
31. heinäkuuta 2015
9:25
Lyocell (CLY)[L]
(NewCell, Tencel)
Lyocellia valmistetaan märkäkehruuprosessissa NMMO-liuottimen avulla. Tuotantoprosessi on
hyvin ympäristöystävällinen, sillä liuotin on myrkytön ja se saadaan prosessin jälkeen talteen. Myös
prosessissa käytettävä vesi kierrätetään. Tuotantoprosessi on suljettu ja siihen kuluu vähemmän
energiaa ja vettä kuin perinteisessä selluloosamuuntokuitujen valmistuksessa.
Lyocellin kehittäminen aloitettiin 1978 ja kuituluetteloon se pääsi 1989. Nykyisin lyocelliä valmistaa
kaksi tehdasta Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Lyocell on pehmeä ja silkkimäinen, se imee hyvin
kosteutta eikä rypisty niin herkästi kuin viskoosi. Viimeistelyillä lyosellkankaan pinta saadaan
persikkamaisen pehmeäksi. Lyocell käy hyvin erilaisten tuotteiden raaka-aineeksi: siitä voidaan
valmistaa denimtyyppisiä kankaita vaatteisiin, työvaatteisiin sekä urheiluvaatteisiin. Lyocellia
käytetään kankaina ja kuitukankaina myös teknisiin tekstiileihin.
Lyocellia hoidetaan samoin kuin viskoosia: vesipesu korkeintaan 60ºC:ssa vedessä, silityslämpötila
korkeintaan 150ºC.
Lisätietoja: CIRFS, Comité International de la Rayonne et des Fibres Synthétiques/The International
Rayon and Synthetic Fibres Committee.
Lähteet:
Irma Boncamper: Tekstiilioppi Kuituraaka-aineet (Hämeen ammattikorkeakoulu, julkaisu C:20, 1999)
Päivi Talvenmaa: Tekstiilit ja ympäristö (Tekstiili- ja vaatetusteollisuus ry, 2001)
Raija Markula: Tekstiilitieto (WSOY, 9. uudistettu painos, 1999)
Copyright © Finatex ry 2012
Lisätty sivulta <http://www.finatexjulkaisut.fi/kuituopas/tekokuidut/muuntokuidut/selluloosa/lyocell-cly/>
Kuituopas Sivu 48
Selluloosa-asetaatti
31. heinäkuuta 2015
9:25
Selluloosa-asetaatti[L]
selluloosa-asetaatti
• asetaatti (Dicel, Rhodiafil)
• triasetaatti (Arnel, Starnel, Tricel)
Copyright © Finatex ry 2012
Lisätty sivulta <http://www.finatexjulkaisut.fi/kuituopas/tekokuidut/muuntokuidut/selluloosa-asetaatti/>
Kuituopas Sivu 49
Asetaatti
31. heinäkuuta 2015
9:26
Asetaatti (CA)[L]
(Carolan, Celanese, Celebrete, Cigatow, Dicel, Dicelesta, Estron, Krasil, Novalenc, Rhodia Filter,
Rhodiafil, Silene, Silnova, Skylon, Teijin Acetate)
Asetaatin raaka-aineena käytetään puuselluloosaa tai puuvillajätettä. Raaka-aine muutetaan mm.
etikkahapon avulla selluloosatriasetaatiksi, joka saippuoidaan laimeilla hapoilla
selluloosadiasetaatiksi. Tämä liuotetaan asetoniin ja suodatuksen sekä ilmarakkuloiden poiston
jälkeen nestesäikeet johdetaan kehruusuulakkeista kuumaan ilmaan. Kuivakehruumenetelmässä
asetoni haihtuu ja asetaattikuidut hyytyvät.
Asetaatti on yhtä lujaa kuin viskoosi, mutta joustavampaa. Asetaatti kuitenkin sähköistyy yhtä
helposti sekä rypistyy. Asetaatti värjäytyy huonommin kuin selluloosakuidut, mutta kehruuvärjätty
asetaatti pitää värin hyvin. Asetaattia käytetään sellaisenaan tai sekoitteina tuomaan kankaisiin
silkintuntua, mm. juhlapukukankaissa, sametissa, taftissa ja kreppikankaissa. Asetaattia käytetään
myös verhokankaissa ja kuitukangastuotteissa.
Asetaattituotteet pestään yleensä korkeintaan 40ºC:ssa vedessä, silityslämpötila korkeintaan 110ºC
mieluummin nurjalta puolelta. Asetaattituotteet eivät kestä orgaanisia liuottimia, mikä vaikuttaa
tahranpoistoon ja kuivapesuun. Myös valkaisuaineita tulee välttää.
Lisätietoja: CIRFS, Comité International de la Rayonne et des Fibres Synthétiques/The International
Rayon and Synthetic Fibres Committee.
Lähteet:
Irma Boncamper: Tekstiilioppi Kuituraaka-aineet (Hämeen ammattikorkeakoulu, julkaisu C:20, 1999)
Päivi Talvenmaa: Tekstiilit ja ympäristö (Tekstiili- ja vaatetusteollisuus ry, 2001)
Raija Markula: Tekstiilitieto (WSOY, 9. uudistettu painos, 1999)
Copyright © Finatex ry 2012
Lisätty sivulta <http://www.finatexjulkaisut.fi/kuituopas/tekokuidut/muuntokuidut/selluloosa-asetaatti/asetaatti-ca/>
Kuituopas Sivu 50
Triasetaatti
31. heinäkuuta 2015
9:26
Triasetaatti (CTA)[L]
(Arnel, Starnel, Tricel)
Triasetaatin raaka-aineena käytetään puhdasta selluloosaa. Triasetaatin valmistus muistuttaa
asetaatin valmistusta, mutta liuottimena käytetään metyleenikloridia ja kehruu tapahtuu
märkäkehruuna.
Triasetaatti on luja kuitu. Se sähköistyy asetaattia helpommin, mutta rypistyy vähemmän ja kestää
lämpöä paremmin. Triasetaattia on vaikeampi värjätä kuin selluloosakuituja. Triasetaattia käytetään
pääasiassa vaatetuskankaisiin naisten leninkimateriaaleina.
Triasetaattituotteet voidaan pestä 60ºC:ssa vedessä, silittää korkeintaan 150ºC:ssa mielellään kostean
liinan läpi. Kemiallinen pesu tetrakloorieteenillä on sallittu. Triasetaattituotteet eivät kestä
kloorivalkaisua.
Lisätietoja: CIRFS, Comité International de la Rayonne et des Fibres Synthétiques/The International
Rayon and Synthetic Fibres Committee.
Lähteet:
Irma Boncamper: Tekstiilioppi Kuituraaka-aineet (Hämeen ammattikorkeakoulu, julkaisu C:20, 1999)
Päivi Talvenmaa: Tekstiilit ja ympäristö (Tekstiili- ja vaatetusteollisuus ry, 2001)
Raija Markula: Tekstiilitieto (WSOY, 9. uudistettu painos, 1999)
Copyright © Finatex ry 2012
Lisätty sivulta <http://www.finatexjulkaisut.fi/kuituopas/tekokuidut/muuntokuidut/selluloosa-asetaatti/triasetaatti-cta/>
Kuituopas Sivu 51
Paperi
31. heinäkuuta 2015
9:27
Paperi[L]
Paperista tai paperilangasta on käytetty lyhennettä PI.
Paperilangat voivat olla joko kuitupaperilankoja, selluloosalankoja tai varsinaisia paperilankoja.
Kuitupaperilankoihin kehrätään muita kuituja mm. pellavaa, hamppua tai jutia paperilangan kanssa
yhdeksi langaksi. Selluloosalankaan sellu revitään ja kehrätään langaksi. Varsinaiset paperilangat
ovat joko kierrettyjä tai kiertämättömiä.
Paperilankaa on käytetty Kiinassa ja Japanissa jo yli 100 vuotta sitten. Nykyisin paperilankaa
käytetään lähinnä taidetekstiileissä. Siitä valmistetaan myös jonkin verran sisustustekstiilejä eli
mattoja, pöytäliinoja sekä laukkuja.
Paperilankojen kestävyyteen vaikuttavat siihen käytetyt materiaalit. Paperi ei ole kovin lujaa
varsinkaan märkänä ja se syttyy helposti palamaan. Näihin ominaisuuksiin voidaan nykyisin
kuitenkin vaikuttaa jälkikäsitelyillä.
Lähteet:
Irma Boncamper: Tekstiilioppi Kuituraaka-aineet (Hämeen ammattikorkeakoulu, julkaisu C:20, 1999)
Päivi Talvenmaa: Tekstiilit ja ympäristö (Tekstiili- ja vaatetusteollisuus ry, 2001)
Raija Markula: Tekstiilitieto (WSOY, 9. uudistettu painos, 1999)
Copyright © Finatex ry 2012
Lisätty sivulta <http://www.finatexjulkaisut.fi/kuituopas/tekokuidut/muuntokuidut/paperi-2/>
Kuituopas Sivu 52
Kumi
31. heinäkuuta 2015
9:27
Kumi (LA)[L]
(Diene, Filatron, Filron, Lactron, Lastex, Laton , Revertex)
Kumilangan raaka-aineena käytetään kautsua, jota saadaan kumipuusta valuttamalla. Puusta saatava
lateksi on luonnon polyisopreenia. Kumipuita kasvaa trooppisella alueella ja luonnonkumia
tuotetaankin lähinnä Malesiassa, Thaimaassa ja Indonesiassa.
Tekstiilikäyttöön kumista valmistetaan lankaa, joka leikataan kumilevystä. Lanka voidaan pyöristää
käsittelemällä se rikillä. Kumilanka yleensä päällystetään puuvillalangalla, jotta sitä on helpompi
ommella ja se kestää paremmin hankautumista ja ihokosketusta.
Kumilanka on kevyttä ja joustavaa. Se haurastuu kuitenkin kosteuden, auringonvalon ja
hapettumisen vaikutuksesta. Luonnonkumilanka on nykyisin lähes kokonaan korvautunut
synteettisillä elastisilla kuiduilla. Luonnonkumi aiheuttaa joillekin allergiaa, eikä tätä ongelmaa
synteettisten kuitujen kanssa ole.
Kumilankoja käytetään joustavissa nauhoissa neuleteollisuudessa, uimapuvuissa sekä
kiristyslankoina vaatteissa. Lisäksi niitä käytetään jonkin verran huonekalukankaissa ja
pakkausmateriaaleissa.
Lähteet:
Irma Boncamper: Tekstiilioppi Kuituraaka-aineet (Hämeen ammattikorkeakoulu, julkaisu C:20, 1999)
Raija Markula: Tekstiilitieto (WSOY, 9. uudistettu painos, 1999)
Copyright © Finatex ry 2012
Lisätty sivulta <http://www.finatexjulkaisut.fi/kuituopas/tekokuidut/muuntokuidut/kumi-la/>
Kuituopas Sivu 53