1. No category

Kaupunginhallitus
§ 209
15.06.2015
Vastine KHO:lle valituksiin koskien Näsenkartanon tuulipuiston osayleiskaavan hyväksymistä
10/10.02.02.00/2013
Kaupunginhallitus 15.06.2015 § 209
Valmistelija: kaavoitusinsinööri Timo Alhoke, [email protected],
02-7785113
Salon kaupunginvaltuusto on päätöksellään 7.10.2013 §:ssä 124 hyväksynyt Näsenkartanon tuulipuiston osayleiskaavan. Kaavasta tehtiin viisi valitusta Turun hallinto-oikeuteen. Hallinto-oikeus on joko hylännyt valitukset
tai jättänyt valitukset tutkimatta. Tutkimatta jättäminen on liittynyt YVA-menettelyyn liittyviin valitusperusteisiin, tai siihen, että valittajalla ei ole katsottu olleen valitusoikeutta. Turun hallinto-oikeuden päätös (12.2.2015) on
esityslistan liitteenä.
Asiassa on tehty neljä jatkovalitusta korkeimpaan hallinto-oikeuteen (KHO).
Valitukset ilman niitä seuranneita liitteitä ovat esityslistan liitteinä. Liitteisiin
voi tarvittaessa tutustua kaupungintalolla.
KHO on pyytänyt valitusten johdosta kaupunginvaltuuston lausuntoa. Lausuntoa varten on saatu jatkoaika 18.6.2015 asti.
Valituksen ovat tehneet seuraavat henkilöt:
- Kari-Matti Airisto
- Timo ja Jaana Sirkiä
- Maija Nykopp ym. asiakumppaneineen
- Anders Örnmark
Salon kaupungin hallintosäännön perusteella kaupunginhallitus päättää selityksen antamisesta valtuuston päätöstä koskevan valituksen johdosta, jos
kaupunginhallitus katsoo voivansa yhtyä valtuuston päätöksen lopputulokseen.
Valituksissa on esitetty monia perusteita, joiden nojalla muutoksenhakijat
katsovat, että Salon kaupunginvaltuuston päätös 7.10.2013 (§124) Näsenkartanon tuulivoimayleiskaavan hyväksymisestä on lainvastainen ja tulee kumota. Valittajien monet valitusperusteet muistuttavat toisiaan.
Osassa valituksia käsitellään tuulivoima-asiaa laajasti myös sellaisista näkökulmista, jotka eivät suoranaisesti liity valituksenalaiseen kaavaan, tai
jotka eivät ole tämän yleiskaavapäätöksen lainmukaisuuden arvioinnin kannalta olennaisia. Oikeudelliselta kannalta keskeisimmät valitusperusteet
liittyvät osayleiskaavan selvitysten ja vaikutusarviointien riittävyyteen sekä
kaavan vaikutuksiin sen ulkopuolisiin alueisiin. Valitukset vastaavat
sisällöltään suurelta osin kaavaehdotusvaiheessa tehtyjä muistutuksia,
joihin on laadittu jokaisen muistuttajan osalta erillinen vastine.
Kaupunki on saanut käyttöönsä aiemman TuuliWatin toimesta laaditun
muistion lisäksi uuden, nyt käsillä olevia valituskirjelmiä koskevan muistion,
joka myös on esityslistan liitteenä.
Asiassa on valmisteltu kaupunginhallituksen käsittelyyn seuraava ehdotus
Korkeimmalle hallinto-oikeudelle annattavaksi lausunnoksi:
Salon kaupungin lausunto koskien Näsenkartanon tuulipuiston osayleiskaavasta tehtyjä valituksia
Korkein hallinto-oikeus
PL 180
00131 Helsinki
Vastineessaan Salon kaupunki käsittelee asiaa pääasiassa valitusperustekohtaisesti, koska valituksissa toistuvat usein samat perusteet. Keskeisimmät valitusperusteet liittyvät selvitysten riittävyyteen ja kaavan sisältövaatimusten täyttymättä jäämiseen. Suurimman huomion on saanut tuulivoimaloiden aiheuttaman melun mahdolliset vaikutukset alueiden käyttöön
kaava-alueen läheisyydessä.
Valitusoikeus
Salon kaupunki yhtyy valittajien valitusoikeuden osalta Turun hallinto-oikeuden päätökseen. Liitämme tähän lausuntoon kuitenkin perustelumme ja
käsityksemme valittajien valitusoikeudesta.
Salon kaupunki haluaa KHO:n tutkivan, onko Kari-Matti Airistolla valitusoikeutta. Hänen kiinteistönsä sijaitsee Raaseporin kaupungissa noin 2,5 kilometrin päässä lähimmästä suunnitellusta tuulimyllystä.
Lisäksi Maija Nykoppin asiakumppaneineen valituksen allekirjoittajista
Markku Nykopp sekä Kaija ja Leo Jarho eivät Salon kaupungin tietojen mukaan omista kaavan lähialueella mitään, eivätkä he täten ole kuntalaisia tai
muutoin osallisia. Lisäksi toteamme, että saman valituksen allekirjoittajien
(Huttuset, Schreibmann, Höllit) kiinteistöt sijaitsevat yli 2,5 km päässä nyt
hyväksytyn tuulivoimayleiskaavan lähimmästä suunnitellusta tuulivoimalasta.
Näin ollen Salon kaupunki kyseenalaistaa edellä mainittujen (Airisto ja Huttunen ym) valitusoikeuden, koska korkein hallinto-oikeus on aiemmassa
päätöksessään (2013:184) katsonut, että naapurikunnan kiinteistön-omistajilla ei ollut valitusoikeutta tuulivoimayleiskaavasta silloin, kun heidän kiinteistönsä sijaitsivat noin 2,5 km päässä tuulivoimaloista. Tämä merkitsee,
että Kari-Matti Airiston valitus tulee jättää tutkimatta. Maija Nykoppin valitusoikeutta emme kiistä.
Viittaamme liitekarttaan, jonka olemme aiemmin toimittaneet Turun hallinto-oikeudelle. Siitä näkyy valittajien kiinteistöt ja etäisyydet tuulivoimaloista.
Niistä selviää, että valittajista ainoastaan Sirkiöiden asun-to/loma-asunto
sijaitsee alle kilometrin etäisyydellä lähimmästä voimalasta. Kaupungin kä-
sityksen mukaan vaikutusarviointia ei voida perustaa pelkästään etäisyystekijöihin. Koska valittajat kuitenkin ovat esittäneet virheellisiä lukuja tuulivoimaloiden ja asutuksen välisistä etäisyyksistä, todettakoon tässä yhteydessä, että kilometrin sisällä voimaloista on vakinaisessa asuntokäytössä
ainoastaan 1 rakennus ja loma-asuntokäytössä 8, joista yksi siis on Sirkiöiden omistuksessa.
Yleistä kaavoituksen lähtökohdista ja kaavaprosessista
Salon kaupunki päätti alueen kaavoittamisesta 7.6.2010 TuuliWatti Oy:n
aloitteesta. Sitä ennen Varsinais-Suomen ELY -keskus oli tehnyt päätöksen (25.1.2010), että hankkeessa tulee soveltaa ns. YVA -menettelyä. YVA
-laki edellyttää, että kaavoitus ja hankkeen arviointimenettely sovitetaan
yhteen. Päätöshetkellä alue oli varattu maa- ja metsätalousvaltaiseksi alueeksi maakuntakaavassa, mikä ei ole esteenä yleiskaavoituksen käynnistämiselle. Koko kaava-alue on yhden maanomistajan omistuksessa, mikä
katsottiin eduksi kaavoitushankkeelle. Kuntia velvoittavissa valtakunnallisissa alueidenkäyttötavoitteissa edellytetään, että alueidenkäytössä tulee
edistää uusiutuvien energialähteiden hyödyntämismahdollisuuksia, ja lisäksi valtioneuvoston jo vuonna 2008 hyväksymän Suomen ilmasto- ja energiastrategian mukaan Suomen tulee merkittävästi lisätä tuulivoimakapasiteettia.
Muun muassa näillä lähtökohdilla ja TuuliWatti Oy:n teettämiin esiselvityksiin nojautuen Salon kaupunki katsoi, että hanke on tarkoituksenmukainen.
Samanaikaisesti oli myös aloitettu selvitystyö Varsinais-Suomen maakuntakaavan tuulivoimaa käsittelevän vaihekaavan laatimiseksi. Myös sitä oli
edellytetty valtakunnallisissa alueidenkäyttötavoitteissa.
Kaavaprosessia vietiin alkuvaiheessa läpi yhdessä ympäristövaikutusten
arvioinnin kanssa siten, kuin hankkeen ohjelmointivaiheessa edellytettiin ja
MRL:ssa säädetään. Asukkaita on tiedotettu eri vaiheessa ja kaava on ollut
nähtävillä niin luonnos- kuin ehdotusvaiheessakin. Osallisten mielipiteitä
on otettu huomioon siinä määrin kuin se on ollut mahdollista syrjäyttämättä osayleiskaavan ja ylemmän tason alueiden käytön tavoitteita.
Osayleiskaavan oltua nähtävillä, ja siitä saatujen lausuntojen ja muistutusten jälkeen, kaavahankkeesta pidettiin ns. viranomaisneuvottelu. Hankkeesta keskusteltiin myös hankevastaava TuuliWatin edustajien kanssa.
Neuvottelujen perusteella tultiin siihen tulokseen, että osa tuulivoima-alueista saattaisi sijaita siten, että niiden osalta on epävarmuutta ratkaisun tarkoituksenmukaisuudesta tai jopa kaavan lainmukaisuudesta. Koska
Salon kaupunki ei halunnut viivästyttää hanketta niiltä osin kuin epävarmuutta ei ollut, päädyttiin Salossa hyväksymään tuulivoimayleiskaava 7
voimalaa käsittävässä muodossa. Ratkaisuun päädyttiin läpikäydyn kaavoitusprosessin myötä, mihin vaikuttivat niin tehdyt selvitykset kuin
osallisten ja lausunnonantajien näkemyksetkin.
Niiltä osin kuin kaava vietiin valtuuston hyväksymiskäsittelyyn, voitiin todeta, että Salon kaupunginvaltuustolla on ollut käytettävissään riittävät selvitykset hankkeen arvioimiseksi. Ulkopuolelle jätetyiltä osin katsottiin, että
riittäviä selvityksiä ei ole.
Voidaan todeta, että joissakin jatkovalituksissa on esitetty uusia valitusperusteita, joita ei ole esitetty aiemmin. Näiden perusteiden osalta Korkein
hallinto-oikeus luonnollisesti jättää valitukset tutkimatta. Edelleen on syytä
korostaa Turun hallinto-oikeuden päätöksessäkin todettua seikkaa, että
Näsenkartanon tuulivoimayleiskaavan hyväksymisen jälkeen annetuilla ohjeilla, mm. melun mallintamiseen liittyen, ei voi olla merkitystä arvioitaessa
kaavoituksen kuluessa tehtyjen selvitysten riittävyyttä. Tällaisiin perusteisiin
vetoaminen on katsottava merkityksettömiksi.
Meluselvitysten riittävyys ja tehdyt johtopäätökset
Valituksissa on esitetty, että yleiskaavatyössä käytetyt meluselvitykset olisivat puutteellisia eivätkä täyttäisi MRL 9 §:n vaatimuksia. Melumallinnukset
on kuitenkin tehty yleisesti hyväksytyllä menetelmällä (Nord2000 melulaskentamalli), jota on kuvattu myös muistutusten johdosta laaditussa vastineessa sivuilla 3 - 4. Olemme toimittaneet tämän ns. kaavoittajan vastineen jo Turun hallinto-oikeudelle käytettäväksi osana kaupungin lausuntoa.
Kyseinen melumallinnusmenetelmä ottaa huomioon 3-ulotteisessa laskennassa mm. maastonmuodot sekä etäisyysvaimentumisen, ilman ääniabsorption, esteet, heijastukset ja maanpinnan ab-sorptio-ominaisuudet sekä
säätiedot. On todettava, että samaan mallinnusmenetelmään on päädytty
myös ympäristöministeriön vuonna 2014 antamassa ohjeistossa (Ympäristöhallinnon ohjeita 2/2014), joka käsittelee tuulivoimamelun mallintamista.
Asiakirjoissa on myös tuotu esille minkälaista lähtömelutasoa ja voimalan
korkeutta sekä tuulennopeutta on käytetty. Mikään voimassa oleva säädös
ei edellytä, että mallinnus olisi ollut tehtävä jollain muulla tavalla. Menetelmän soveltuvuudesta ei myöskään viranomaislausunnoissa ole esitetty kritiikkiä. Valtuuston päätöksen 7.10.2013 jälkeisillä ohjeistuksilla (esim.
vaatimukset 1/3-oktaaveittaisesta raportoinnista) ei voi olla merkitystä
arvioitaessa selvitysten riittävyyttä kyseessä olevan kaavan käsittelyssä.
Em. menetelmän avulla saatua mallinnusta on kaavaselostuksen meluselvityksessä verrattu niin ympäristöministeriön tuulivoimamelun suunnitteluohjearvoihin kuin valtioneuvoston päätöksen mukaisiin melutasojen yleisiin
ohjearvoihin, joista ensin mainittu on tiukempi ja annettu tämän käynnissä
olleen kaa-voituksen aikana raportissa ”Ympäristöhallinnon ohjeita 4/2012”.
Ministeriö on korostanut, että kyseinen ohje on ensisijaisesti suunnittelun ja
riskienhallinnan apuväline. Näin ollen ohjetta ei voida lukea suoraviivaisesti
siten, että jonkin mallinnuksen tuottaman desibelirajan ylittyminen jonkin
asunnon kohdalla merkitsisi sitä, että kaavan esittämät tuulivoimaloiden
sijainnit olisivat lainvastaista, ja että näin ollen kaavakin olisi lainvastainen.
Ohjeisto auttaa kuitenkin valitsemaan mahdollisimman vähän häiriöitä
aiheutta-via sijaintiratkaisuja ja valitsemaan oikeita laiteratkaisuja.
Todettakoon tässä yhteydessä lisäksi, että ympäristöministeriö on laatinut
myös tuulivoimamelua koskevan asetusluonnoksen v. 2014, jossa on esitetty sekä pysyvän asutuksen että loma-asutuksen yöaikaiseksi
ohjearvoksi 40 dB. Tämä lienee osoitus siitä, että ympäristöhallinnon
ohjeistuksen 35 desibelin ohjearvoa ei ainakaan kaavoitusvaiheessa voida
pitää ehdottomana raja-arvona, harkittaessa tuulivoimaloiden sijoittelua
suhteessa yksittäisiin altistuviin kohteisiin. Kaiken kaikkiaan voidaan
todeta, että kaavan hyväksymishetkenä, eikä vieläkään, Suomessa ei ole
voimassa oikeudellisesti sitovia tuulivoimarakentamista koskevia
melutason raja-arvoja, joiden ylittyminen muodostaisi ehdottoman esteen
tuulivoimakaavan hyväksymiselle.
Kaavanlaatijan näkökulmasta ohjeisto kuitenkin auttaa ratkaisemaan mahdollisten kaavamääräysten tarpeen, joilla ympäristövaikutuksia voidaan estää tai rajoittaa, kuten Näsenkartanon tapauksessa on tehtykin. Yleiskaavaan otettiin kaavamääräys, jossa tuulivoimaloilta edellytetään tiettyä säädettävyyttä: ”Voimaloiden tulee olla säädettävissä niin, että melu- ja välkehäiriö ei ole kohtuuton loma-asuntojen käytön aikana”. Mallinnuksen perusteella todettiin, että joidenkin loma-asuntojen kohdalla, tietyissä olosuhteissa on mahdollista, että loma-asuntojen 35 dB melutason yöajan suunnitteluohjearvo ylittyy. Kun tiedossa on, että voimalat voidaan varustaa laitteistolla, joka tiettyjen tuuli- ja sääolosuhteiden vallitessa kykenee säätämään
laitteiston toimintaa (mm. lapakulma) lähes automaattisesti, haluttiin kaavaan ottaa asiaa koskeva määräys, joka velvoittaa rakentajaa nimenomaan
tuulivoimalarakennuksen/-laitteiston osalta siten, että säätö voisi olla
mahdollista. Kysymyksessä siis ei ole toiminnallinen määräys, joita voidaan
antaa lähinnä ympäristöluvissa.
Suunnittelun lähtökohtana ja meluselvitysten tarkoituksena on ollut se, että
meluhaitat voidaan välttää voimalaitosten sijoittelun ja laitevalintojen avulla.
Voimaloiden sijainnit on suunniteltu siten, että ympäristölupaa ei tarvita.
Ympäristöluvan tarvetta ei kuitenkaan ratkaista MRL:n mukaisessa yleiskaavassa. Mikäli haittoja kuitenkin ilmenisi, on kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen mahdollista tehdä toteutuneessa tilanteessa selvitykset ja mittaukset ja arvioida niiden tulosten perusteella mahdollista tarvetta rajoittaa
voimalaitosten toimintaa (toiminnallinen määräys). Tämä on normaali menettelytapa millä tahansa teollisuudenalalla tai energiantuotannossa. Toteamme lisäksi, että rakennuslupavaiheessa voidaan joutua edellyttämään
uusia melumallinnuksia, mikäli valittavan voimalan lähtömelutaso poikkeaa
merkittävästi kaavoitusvaiheessa mallinnuksessa käytetystä.
Useassa kohtaa valittajat viittaavat sosiaali- ja terveysministeriön maakuntakaava-asioissa antamiin lausuntoihin ja niissä esitettyihin näkökohtiin
tuulivoimaloiden sijoittelusta ja etäisyyksistä asuntoihin. Voidaan todeta
tässä asiassa, että ympäristöministeriö on 27.11.2013 antanut tiedotteen,
jossa todetaan mm: ”Viimeaikaisessa julkisessa keskustelussa on esitetty
myös näkemys, jonka mukaan tuulivoimaloiden ja asutuksen välille pitäisi
määrittää tietty vähimmäisetäisyys. Koska riittävään etäisyyteen vaikuttavat
muun muassa maaston muodot, tarvitaan suunnittelun yhteydessä tehtävää tapauskohtaista harkintaa. Siksi asetuksessa ei tulla vähimmäisetäisyyttä määrittelemään.” Asetuksella tarkoitettiin tässä kohtaa edellä mainittua tuulivoimaa koskevaa valtioneuvoston päätöstä suunnitteluohjearvoista, jonka antaminen on kuitenkin viivästynyt suunnitellusta. Sosiaali- ja
terveysministeriön lausunto ei siis perustu Suomessa käytös-sä oleviin
säädöksiin tai suunnitteluohjeisiin.
Tuulivoimaloista aiheutuvan melun osalta on tärkeätä huomata, että toisin
kuin valittajat usein tuovat esiin, tuulivoimalan nimellistehon tai voimalan
korkeuden kasvu eivät korreloi suoraviivaisesti melun lisääntymisen kanssa, vaan kullakin voimalalla on oma lähtömelutasonsa, johon mallinnuksetkin perustuvat. Altistuviin kohteisiin kantautuvan äänen määrään, laatuun
ja häiritsevyyteen vaikuttavat useat tekijät, jotka huomioidaan mallinnuksissa.
Valittajien hankkimissa asiantuntijalausunnoissa (mm. Viljanen) on esitetty,
että yleiskaavan yhteydessä laaditut melumallinnukset eivät olisi riittäviä
tuulivoima-alueen melun arvioimiseen. Mallinukset on kuitenkin tehty päätöksentekohetkellä voimassa olevilla ohjeistuksilla, ja Salon kaupunki on
katsonut ne riittäviksi käsillä olevan kaavahankkeen näkökulmasta. Salon
kaupungilla ei ole tiedossa tuulivoimatoimijan suunnitelmia voimalatyypistä,
eikä kaavoitusvaiheessa kaupunki voi sitoutua johonkin tiettyyn voimalatyyppiin.
Salon kaupunki toteaa, että yleiskaavoituksen yhteydessä tehdyt melumallinnukset, ja niiden nojalla tehdyt johtopäätökset ja vertailut suunnitteluohjearvoihin, ovat yleiskaavan laadinnan kannalta riittävät. Ne vastaavat tilannetta, jolloin meluvaikutus on suurimmillaan. Pääosan ajasta voimaloiden
aiheuttamat melutasot ovat alhaisemmat. Salon kaupunki katsoo, että
muutoksenhakijoiden esittämät väitteet melusel-vitysten riittämättömyydestä ovat perusteettomia ja usein myös virheellisiä. Kaavoituksen hyväksymisvaiheessa poisjätetyt kaavan osat (5 voimalaa) merkitsevät myös kaavan eteläpuolisten loma-asuntojen osalta melutilanteen paranemista entisestään. Voimala no 5 poistettiin nimenomaan muistutuk-sen ja sittemmin
valituksen jättäneiden Sirkiöiden loma-asunto käytössä olevan rakennuksen sijainnin vuoksi (rakennus- ja huoneistorekisterissä rakennuksella pysyvän asunnon status).
Välkemallinnukset ja tehdyt johtopäätökset
Suomessa ei ole annettu varsinaisia ohjearvoja tuulivoimaloiden aiheuttamalle välkkeelle eli vilkkuvalle varjostukselle. Yleisesti on kuitenkin käytetty
vuositasolla välkevaikutuksen rajana 8 tai 10 tuntia vuositasolla. Näsenkartanon mallinnus on tehty Windpro -ohjelmiston Shadow -moduulilla, joka on
yleisesti käytetty välkelaskentamalli, ja jota on kuvattu tarkemmin muistutusten johdosta laaditussa vastineessa sivulla 5. Väl-kemallinnuksen mukaan vähintään kahdeksan tunnin välkevaikutusalueella sijaitsee 1 - 3 vakituista ja 3-4 vapaa-ajan rakennusta. Välkealueelle, jossa välkkeen määrä
ylittää 10 tuntia vuodessa jää 1-2 asuinrakennusta. Mallinnus ei huomio
puuston peittävää vaikutusta ja todellinen välkevaikutus riippuukin pääosin
rakennuksia ympäröivästä puustosta ja metsän peitteisyydestä. Niissä harvoissa tapauksissa joissa välkevaikutusta saattaa esiintyä, voidaan voimaloihin liittää välkkeen rajoitusjärjestelmät, mitä varten osa-yleiskaavaan on
myös otettu kaavamääräys, kuten edellä on jo selvitetty.
Salon kaupunki toteaakin, että yleiskaavoituksen yhteydessä tehdyt välkemallinnukset, ja niiden nojalla tehdyt johtopäätökset ovat yleiskaavan laadinnan kannalta riittävät. Kun vielä alkuperäisen kaavaehdotuksen tuulivoimalat numerot 3,4 ja 5, joilla olisi voinut olla teoreettisesti katsoen jonkinlaista välkevaikutusta valittajien (Nykoppin ym. valitus) kiinteistöjen kohdalla, on poistettu, ei minkäänlaista välkevaikutusta voi niiden kohdalla edes
syntyä. Näin ollen Salon kaupunki katsoo, että muutoksenhakijoiden esittämät väitteet selvitysten riittämättömyydestä ovat perusteettomia ja väitteet
välkevaikutuksesta virheellisiä.
Maisemaselvitykset
Valituksissa on esitetty, että kaavan maisemavaikutukset olisi selvitetty
puutteellisesti. Todetaan, että maisemavaikutukset on arvioitu YVA -menettelyn yhteydessä. Tuulivoimaloiden maisemavaikutusta on arvioitu maisema-analyysin, näkyvyysanalyysin, havainnekuvien sekä paikan päällä liikuttaessa tehtyjen havaintojen perusteella. Arvioinnissa on tulkittu tuulivoimaloiden näkymistä, vaikutusta maisemaan ja maiseman kokemiseen eri näkökulmista kuten kulttuurimaiseman kerroksellisuus ja historiallisuus, asumi-nen, loma-asuminen, vesistön virkistyskäyttö sekä hankealueella jokamiehen oikeuteen perustuva virkistyskäyttö ja ulkoilu sekä tiellä liikkujan
maisema. Selvityksiä on myös YVA -menettelyssä pidetty riittävinä eikä siinä yhteydessä myöskään ole nähty maisemallista estettä tuulivoimaloiden
toteuttamiselle.
Arvioinnin perusteella on todettu havaittavan ja koettavan maisemamuutoksen - kulttuurisesti ja muuten merkittävimmillä alueilla - olevan voimakkaasti sidoksissa tarkastelijan sijaintipaikasta ja havaintosuunnasta. Latokartanon maisema-alueella ei ole hallitsevaa näkymäsuuntaa ja Perniönjokilaakson pohjoisosa sijaitsee voimaloiden näkymisen kannalta kaukana. Loma-asutuksen pihapiireistä näkyvyys tuulivoimaloihin on erityisesti puustosta johtuen erittäin rajoittunut. Järven selälle tuulivoimalat näkyvät.
Selvitysten perusteella maisemavaikutuksia on voitu tarkastella riittävästi.
Salon kaupunginvaltuuston päätöksen mukaan tuulivoimalat myös
sopeutuvat maisemaan. Kaava-aluetta tai sen lähialueita ei koske sellaisia
maise-ma-arvoja, joista olisi sitovia ja maankäyttöä ohjaavia päätöksiä tai
suunnitelmia Tätä todistaa myös jo ministeriössä vahvistettu (9.9.2014)
Varsinais-Suomen liiton tuulivoimaa koskeva maakuntakaava. Kaavasta on
toki valitettu KHO:lle, mutta ympäristöministeriö on määrännyt sen
tulemaan voimaan ennen kuin se on saanut lainvoiman.
Maakuntakaavassa on esitetty sellaiset laajemmat tuulivoima-alueet, joille
tavoitteellisesti esitetään tuulivoimapuistoja yli 10 tuulivoimalan hankkeille.
Maakuntakaavan tuulivoima-alue on yhteneväinen Näsenkartanon
alkuperäisen tuulivoimayleiskaavan alueen kanssa. Myöskään
viranomaisten taholta ei ole esitetty kritiikkiä maisemaselvityksistä tai nähty
maisemallisia esteitä yleiskaavan hyväksymiseksi.
Muut selvitykset
Valituksissa on esitetty kritiikkiä myös joidenkin muiden selvitysten puutteellisuudesta liittyen mm. lähialueen tuulivoimahankkeiden yhteisvaikutuksiin, vaikutuksiin ympäröivien alueiden maankäyttöön ja elinkeinotoimintaan, Natura -tarveharkintaan, YVA -arviointiin sekä luontoarvoihin.
Yhteisvaikutusten osalta voidaan todeta, että kaavaselostuksessa on tuotu
esille lähiseudun tuulivoimahankkeiden suunnittelun tilanne. Lisäksi on todettava, että valituksissa mainitut muut hankkeet eivät kaavoituksen käynnissä ollen olleet edenneet niin, että yhteisvaikutusten tarkastelu olisi ollut
mahdol-lista tehdä nyt tehtyä tilannekatsausta seikkaperäisemmin. Laajempien kokonaisuuksien osalta yhteisvaikutuksia on tutkittu myös Varsinais-Suomen tuulivoimaa koskevassa maakuntakaavassa, johon Nä-sen-
kartanon alue siis sisältyy kahtena osa-alueena. Selvityksiä voidaan näin
ollen pitää riittävinä.
Valittajien huoli voimansiirtokapasiteetin riittävyydestä on myös aiheeton,
mikä voidaan päätellä Fingrid Oyj:n lausunnosta, jossa todetaan, että hankevastaava ja Fingrid ovat sopineet liitynnän toteuttamisesta 110 kV voimajohtoon kaava-alueella. Muut johdot vedetään maakaapeleina.
Valittajien väitteet toisaalta kaavaehdotuksen ympäristönsuojelulain vastaisuudesta ja toisaalta YVA -menettelyn puutteellisuudesta eivät perustu tosiseikkoihin, mikä voidaan todeta niin itse YVA -raportin sisällöstä kuin siitä
annetusta yhteysviranomaisen (ELY -keskus) lausunnostakin. Lausunnon
johdosta tehtiin kaavaprosessissa vielä tarkennettuja selvityksiä, ja lisäksi
kaavaprosessissa jätettiin loppuvaiheessa kokonaan hyväksymättä 5 voimalaa. Näistä yhden Salon kaupunki jätti pois mahdollisten meluvaikutusten vuoksi ja neljä ELY -keskuksen YVA -prosessin jälkeen esittämien metsopopulaatiota koskevien näkemysten vuoksi. YVA :ssa esitettyä vaihtoehtojen vertailua voidaan pitää myös hankkeen luonteen vuoksi riittävänä.
Tausta-aineistona kaupungilla on ollut tiedossaan myös hankevastaavan
esiselvitykset, joissa Perniön alueella selvitettiin kolmen eri vaihtoehtoisen
alueen soveltuvuutta tuulivoimapuistoksi. Todettakoon lisäksi, että vaikka
yleiskaavoitus ja YVA -menettely jo lainkin nojalla on soveltuvin osin sovitettava yhteen, juridisesti prosessit ovat täysin erilliset.
ELY-keskuksen ympäristövaikutusten arvioinnista antaman lausunnon mukaan Natura-arvioinnin tarveharkinta on tehty asianmukaisesti ja osoittaa
riittävällä tavalla, että hanke ei todennäköisesti merkittävästi heikennä
hankkeen vaikutuspiirissä olevien Natura-alueiden luonnonarvoja, eikä
luonnonsuo-jelulain 65 §:n mukainen Natura-arviointi siten ole tarpeen.
Kaupunki toteaa vielä, että YVA -prosessi ei ole mikään lupa- tai kaavaprosessi, ja se on osaltaan viety loppuun jo aiemmin. Salon kaupunki katsookin, että yleiskaava perustuu MRL 9 §:ssä tarkoitettuihin riittäviin selvityksiin, eikä valituksissa ole esitetty mitään sellaisia seikkoja, joiden nojalla
hankkeen yhteydessä toteutettua ja kaavoituksen kanssa yhteen sovitettua
YVA -menettelyä voitaisiin pitää puutteellisena tavalla, jolla olisi merkitystä
valtuuston hyväksymispäätöksen lainmukaisuuden kanssa.
Vaikutukset Frankbölen tilan käyttöön ja suunnitelmiin sekä muut
kohtuuttomuusväitteet
Voimaloiden näkyvyyttä laajalle alueelle ja vaikutuksia lähialueen maisemakuvaan ei voida kiistää. Frankbölen tilalla mahdollisesti käynnistyvää
luontomatkailua ei voida kuitenkaan perustaa naapuritilan alueisiin, ja käsitys, että laajalla naapuritilalla sijaitsevat tuulivoimalat estäisivät suunnitteluvaiheessa olevaa matkailuhanketta, on Salon kaupungin näkemyksen mukaan liioiteltu ja tarkoitushakuinen. Frankbölen tila on voimassa olevissa
maankäytön suunnitelmissa maa- ja metsätalousaluetta, eivätkä tuulivoimalat estä Puontpyölijärven tuntumassa olevien alueitten varaamista esim.
ranta-asemakaavassa loma-asumiseen.
Lähimpänä tuulivoimaloita olevaan Frankbölen tilan pohjoiskärkeen ei
maanomistajan oikeus ranta-asemakaavoittamiseen edes ulotu, koska alu-
een ei voida katsoa olevan MRL:n 72 §:n mukaista ranta-aluetta, jolla rakentamisen ja muun käytön suunnitteleminen pääasiassa rantaan tukeutuvan loma-asutuksen järjestämiseksi olisi tarpeen alueelle odotettavissa olevan rakentamisen vuoksi. Alueelle ei myöskään ole minkäänlaista rakentamispainetta. Todetaan, että pääosa Frankbölen tilasta on edelleen käytettävissä haja-asutusmaiseen rakentamiseen. Osayleiskaava ei siis kohtuuttomasti rajoita Frankbölen tilan käyttöä. Tähän seikkaan Salon kaupunki on
myös ottanut kantaa vastineessaan kaavasta jätetyistä muistutuksista.
On huomattava, että KHO:n viimeaikaisessa käytännössä hyväksytyn tuulivoimayleiskaava-alueen ulkopuolisten kiinteistöjen mahdollista arvon alenemista ei ole pidetty sellaisena tekijänä, joka olisi johtanut kaavaratkaisun
kohtuuttomuuteen (KHO 2013:184).
Näsenkartanon tuulivoimahankkeesta ei voida katsoa aiheutuvan muille
maanomistajille sellaista kohtuutonta haittaa, mikä estäisi kyseessä olevien
tuulivoima-alueitten kaavoittamista. Örnmarkin valituksesta voisi saada sen
käsityksen, että sen aluetta kuuluisi jo oikeusvaikutteiseen rantayleiskaavaan. Tällainen kaavahanke on mainittu Raaseporin kaupungin kaavoituskatsauksessa toteamuksella, että se odottaa vireilletuloa. Salon kaupungin
näkemyksen mukaan Näsenkartanon tuulipuiston osayleiskaavalla ei ole
vaikutuksia Frankbölen rantarakentamismahdollisuuksiin.
Lopuksi
Edellä olevaan selitykseen sekä asiassa aiemmin tehtyihin ja toimitettuihin
asiakirjoihin viitaten Salon kaupunki katsoo, että Näsenkartanon
tuulipuiston osayleiskaava perustuu MRL:n mukaisiin riittäviin selvityksiin ja
täyttää tuulivoimayleiskaavan sisällölle laissa asetetut sisältövaatimukset.
Turun hallinto-oikeudelle toimittamamme aineistot on lueteltu jäljempänä.
Koska Näsenkartanon tuulipuiston toteuttamisella on huomattavaa
merkitystä Salon kaupungin kannalta, pyydämme korkeinta
hallinto-oikeutta käsittelemään tämän valitusasian kiireellisenä.
Haluamme liittää oheen myös TuuliWatti Oy:n muistion koskien asiassa
jätettyjä valituksia. Salon kaupunki on tutustunut muistion sisältöön ja voi
kokonaisuudessaan yhtyä siihen.
Turun hallinto-oikeudelle aiemmin toimitetut asiakirjat:
Osayleiskaavakartta ja selostus
Kaavaselostuksen erilliset liitteet:
1) Osallistumis- ja arviointisuunnitelma
2) Yhteysviranomaisen lausunto ympäristövaikutusten
arviointiselostuksesta
3) Valmisteluvaiheen kuulemisen vastineet lausuntoihin ja mielipiteisiin
4) Metson soidinalueiden ja päiväreviirien selvitys 2012
5) Täydentävä linnustoselvitys
6) Arvokkaiden luontokohteiden kuvaukset ja rakentamisalueiden
kasvupaikkakuvaukset
7) Havainnekuvat
8) Seurantaohjelma
9) Ehdotusvaiheen kuulemisen vastineet lausuntoihin ja muistutuksiin
Ympäristövaikutusten arviointiohjelma
Ympäristövaikutusten arviointiselostus
Ympäristövaikutusten arviointiselostuksen liitteet
Kartta, josta selviää valittajien asunnot/loma-asunnot.
Varsinais-Suomen liittovaltuuston 10.6. 2013 hyväksymä
tuulivoimamaakuntakaavakartta.
Kaupunginjohtaja:
Kaupunginhallitus päättää antaa edellä olevan lausunnon Korkeimmalle
hallinto-oikeudelle koskien Näsenkartanon tuulipuiston osayleiskaavasta
jätettyjä valituksia.
Päätös:
Kaupunginhallitus hyväksyi päätösehdotuksen.
Kaupunginhallitus päätti lisäksi, että pöytäkirja tarkastetaan tämän asian
osalta heti kokouksessa.