pdf Pohjois-Savon luonnonvaratalouden - Pohjois
1 (29) 19.1.2015 Sisällysluettelo 1 Johdanto ................................................................................................................................................2 2 Pohjois-Savon luonnonvaratalouden strategia 2030 ............................................................................3 2.1 Lähtökohdat ...................................................................................................................................3 2.2 Innovaatiokärjet .............................................................................................................................5 3 Innovaatiokärkien nykytila ja kehittämismahdollisuudet .....................................................................7 3.1 Puunjalostus ja biojalostus .............................................................................................................7 3.2 Alkutuotanto ja elintarvikkeet........................................................................................................9 3.3 Veden ja ilman puhdistusprosessit.............................................................................................. 11 3.4 Mineraalivarat ............................................................................................................................. 13 3.5 Energia ja sivuvirrat ..................................................................................................................... 14 3.6 Luonnon virkistyskäyttö .............................................................................................................. 17 4 Kehittämisalueiden valinta ................................................................................................................. 18 4.1 Kehittämiskohteiden arviointi ..................................................................................................... 18 4.2 Luonnonvarojen hyödyntämismahdollisuuksien arviointi .......................................................... 19 5 Toimenpiteet ...................................................................................................................................... 20 5.1 Puunjalostus ja biojalostus .......................................................................................................... 20 5.2 Alkutuotanto ja elintarvikkeet..................................................................................................... 21 5.3 Veden ja ilman puhdistusprosessit.............................................................................................. 21 5.4 Mineraalivarat ............................................................................................................................. 22 5.5 Energia ja sivuvirrat ..................................................................................................................... 22 5.6 Luonnon virkistyskäyttö .............................................................................................................. 22 6 Toimeenpano 2015-2020 ................................................................................................................... 23 6.1 Pohjois-Savon ELY-keskus ja Pohjois-Savon liitto ........................................................................ 23 6.2 Toimenpiteet muiden sidosryhmien kanssa ............................................................................... 26 6.3 Toimeenpano-ohjelman päivitys ja seuranta .............................................................................. 26 7 Lähteet................................................................................................................................................ 27 Luonnonvaratalouden toimenpideohjelma 2 (29) 19.1.2015 1 Johdanto Pohjois-Savon liiton ja Pohjois-Savon ELY-keskuksen tavoitteena luonnonvaroihin perustuvassa yritystoiminnassa sekä soveltavassa tutkimuksessa on luonnonvaratalouden kestävä kasvu ja uudistuminen. Tähän on hyvät edellytykset, sillä alueella on runsaasti uusiutuvia luonnonvaroja ja niitä hyödyntäviä yrityksiä, korkeatasoista tutkimusta sekä asiantuntemusta. Luonnonvaratalouden toimenpideohjelman tavoitteena on hyödyntää ja tuoda esille Pohjois-Savon vahvuuksia ja edistää alueen kehitystä luonnonvarojen kestävän käytön osalta. Tavoitteista on kerrottu tarkemmin lähtökohdat -osion yhteydessä. Toimenpideohjelman laatiminen aloitettiin vuoden 2014 alussa asettamalla tavoitteiksi uusien työpaikkojen, tuotannon lisä-arvon ja energia- ja materiaalitehokkuuden lisäämisen lähivuosina ja pidemmällä aikajänteellä. Tavoitteiden asettamisen jälkeen Pohjois-Savon liitto ja Pohjois-Savon ELY-keskus arvioivat luonnonvara-alan nykytilaa ja kehittämistoimenpiteitä mm. työpaikkojen määrän, tuotannon arvon ja kehittymismahdollisuuksien perusteella. Tämän jälkeen koottiin tietoa eri osa-alueiden nykytilasta ja kehittymismahdollisuuksista. Ohjelmassa esiteltäviä toimenpiteitä koottiin aluksi oman arvioinnin perusteella ja tämän jälkeen haastattelemalla eri alojen asiantuntijoita. Toimenpiteitä ja ohjelmaa tarkennettiin lisäksi seminaarityöpajan avulla. Luonnosta oli mahdollista kommentoida työn aikana myös sähköpostitse. Toimenpiteiden muodostamisen jälkeen arvioitiin, mitä Pohjois-Savon liitto ja Ely-keskus voisivat tehdä luonnonvara-alan edistämiseksi. Ohjelman lopussa oleva toimeenpano osuus on ohjaavana työkaluna toimenpiteiden toteuttamiseksi. Toimeenpano on hankerahoituksen suuntaamista, kohdistettuja toimenpiteitä ja muita viranomaistoimenpiteitä, joilla luonnonvara-alaa edistetään. Toimeenpano vaatii myös uusia toimintatapoja, jotta luonnonvara-alaa voidaan edelleen kehittää maakunnan merkittävänä toimialana. Luonnonvaratalouden toimenpideohjelma hyväksyttiin Pohjois-Savon maakunnan yhteistyöryhmässä 19.1.2015. Luonnonvaratalouden toimenpideohjelma 3 (29) 19.1.2015 2 Pohjois-Savon luonnonvaratalouden strategia 2030 2.1 Lähtökohdat Pohjois-Savon maakuntasuunnitelmassa 2030 on määritelty työpaikkatavoitteet toimialojen mukaan väestötavoitteen mukaisesti. Tavoiteuran työpaikkatavoitteet vuodelle 2020 ovat alkutuotannon osalta 6300, metsäteollisuuden 2370 ja muun teollisuuden osalta 5720 työpaikkaa. Luonnonvaratalouden toimenpideohjelman 2015 tavoitteena on uusien työpaikkojen, tuotannon lisäarvon ja energia- ja materiaalitehokkuuden lisääminen lähivuosien (2015-2018) aikana sekä pidemmällä aikajänteellä (2019-2030). Pohjois-Savon ELY-keskuksen strategisen tulossopimuksen 2013-2015 eräs painotus on edistää maaseudun elinvoimaisuutta panostamalla elinvoimaisiin taajamiin ja kyliin, perusmaatalouteen ja luonnonvaroihin. Luonnonvarojen kestävää ja energiatehokasta käyttöä ja niistä syntyvää liiketoimintaa tuetaan. Kehitetään vahva osaamispohja biotaloudelle, joka käsittää erityisesti metsien, maatalousmaan ja kaivannaisten monipuolista hyödyntämistä. Näiden vahvojen toimialojen lisäksi alueelle luodaan uutta kasvua luonnonvarapohjaisten raaka-aineiden kestävällä hyödyntämisellä. Luonnonvarojen hyödyntämisessä tavoitellaan mahdollisimman suurta jalostusastetta. Panostetaan huipputason perus- ja soveltavaan tutkimusosaamiseen ja -verkostoihin strategian mukaisten painopistealueiden osalta. Pohjois-Savon maaseudun kehittämissuunnitelmassa 2014-2020 päätavoitteina ovat maatalouden kilpailukyky, luonnonvarojen kestävä käyttö ja maaseutualueiden tasapainoinen alueellinen kehitys. Maaseudun kehittämisen painopisteitä ovat perusmaatalous, erikoismaatalous, elintarvikejalostus, metsäketju, monipuolinen maaseutuyrittäjyys ja kestävä maaseudun aluerakenne. Nämä painopisteet sisältävät maatalouden osalta maidon- ja lihantuotannon, marjat, vihannekset, yrtit, erikoiskasvit ja luonnontuotteet. Metsäketjuun sisältyvät puuntuotanto, bioenergia ja metsien tarjoamat ympäristöpalvelut. Kansallisen biotalousstrategian määrittelemänä biotaloudella tarkoitetaan taloutta, joka käyttää uusiutuvia luonnonvaroja ravinnon, energian, tuotteiden ja palvelujen tuottamiseen. Kansallisen biotalousstrategian strategiset päämäärät ovat: 1. Kilpailukykyinen biotalouden toimintaympäristö 2. Uutta liiketoimintaa biotaloudesta 3. Vahva osaamisperusta biotaloudelle 4. Biomassojen käytettävyys ja kestävyys Kuvassa 1 on esitetty visio Pohjois-Savon luonnonvara-alasta vuonna 2030. Toimenpiteiden avulla kohdistetaan käytettävissä olevia resursseja kohti kuvassa olevia tavoitteita ja edistetään kestävää luonnonvarojen hyödyntämistä alueella. Luonnonvaratalouden toimenpideohjelma 4 (29) 19.1.2015 Kuva 1. Luonnonvara-ala vuonna 2030 Pohjois-Savossa Luonnonvaratalouden toimenpideohjelma 5 (29) 19.1.2015 2.2 Innovaatiokärjet Tieteen, teknologisen kehittämisen ja osaamisen avulla voidaan edistää yritystoiminnan uusiutumista ja kilpailukykyä Pohjois-Savossa luonnonvara-alalla erityisesti viidellä innovaatioresurssien kohdentamisalalla, joita ovat puunjalostus ja biojalostus, alkutuotanto ja elintarvikkeet, veden ja ilman puhdistusprosessit, mineraalivarat sekä energia ja sivuvirrat. Innovaatiokärjet ovat johdettu Pohjois-Savon maakuntaohjelmasta ja tarkennettu asiantuntijahaastatteluiden perusteella. Kuvassa 2 on esitetty edellä mainitut alat, joiden ominaispiirteitä on kuvattu tarkemmin tekstissä. Kuva 2. Luonnonvaratalouden innovaatiokärjet ja kehittämistavoitteet Luonnonvaratalouden toimenpideohjelma 6 (29) 19.1.2015 Kuvassa 3 on esitetty innovaatiokärkiin liittyvät luonnonvarat. Luonnonvarat on johdettu Pohjois-Savon erikoisosaamisen ja alueen tarjoamien mahdollisuuksien mukaan. Luonnonvaroja pyritään hyödyntämään huomioiden kiertotalouden mahdollisuudet, energian tuotanto kestävällä tavalla sekä eri prosessien materiaalivirrat. Kuva 3. Luonnonvaratoimenpideohjelman innovaatiokärjet ja luonnonvarat Luonnonvaratalouden toimenpideohjelma 7 (29) 19.1.2015 3 Innovaatiokärkien nykytila ja kehittämismahdollisuudet 3.1 Puunjalostus ja biojalostus Puuvarojen tehokas käyttö ja uudet käyttömuodot Puualalla kehitetään mekaanista puunjalostusta, biopolttoaineiden tutkimusta ja tuotantoa sekä biojalostusta sekä muita puun uusia käyttötapoja. Puuta on runsaasti Pohjois-Savon metsissä ja hakkuumahdollisuuksia ja puun uusia käyttötapoja voidaan hyödyntää tehokkaammin. Metsien kestävä kasvu huomioiden ainespuun hakkuumäärää voidaan lisätä 1/3 verran ja energiapuun korjuumäärät voidaan kolminkertaistaa nykyiseen käyttöön verrattuna. Mekaanisen puunjalostuksen kehittämishaasteita ovat uusi kasvuyrittäjyys, uusien tuotteiden kehittäminen, tuottavuuden nosto, tuotantomäärien lisääminen ja pääoman käytön tehostaminen, viennin lisääminen sekä puutuotetekniikan koulutusosaamisen nosto. Kehittämishaasteisiin vaikutetaan yrityskohtaisella investointi- ja kehittämisrahoituksella. Luonnonvarakeskuksen (LUKE) Suonenjoen osaamisalat ovat viljelymetsätalouden biologia, teknologia ja logistiikka. Se kehittää uusia laadukkaampia taimituotannon, metsänviljelyn ja taimikonhoidon menetelmiä ja toimintamalleja, jotka tukevat biotalouden raaka-ainehuoltoa. Ajantasainen metsävaratieto parantaa puuraaka-aineen saatavuutta. LUKE:n valtakunnan metsien inventointi tuottaa tietoa metsävaroista ja niiden tilasta. Sen pohjalta voidaan tehdä vaihtoehtolaskelmia maakunta ja kunta-tasolle. Metsäkeskus tuottaa tilakohtaista kuviotason tietoa maakunnan yksityismetsien hoitotarpeista ja hakkuumahdollisuuksista metsänomistajille ja metsäalan toimijoille. Puuvarat Pohjois-Savossa ainespuuta on hakattu vuosina 2009 – 2013 keskimäärin 4,9 milj m3, kestävästi on valtakunnan metsien inventointien hakkuumahdollisuusarvioiden mukaan hakattavissa 1,8 milj m3 enemmän. Energiapuuta on samaan aikaan käytetty 0,6 milj m3 vuodessa, kestävästi olisi käytettävissä 1.3 milj m3enemmän. Metsiin kertynyt hakkuu- ja harvennusreservi huomioiden voitaisiin Metsäkeskuksen mukaan metsäenergian käyttö Pohjois-Savossa moninkertaistaa (ja metsähakkeen käyttö jopa kymmenkertaistaa). Myös puuta jalostavilla tehtailla on käytettävissä tuotannossa syntyviä sivuvirtoja. Metsän vuotuinen kasvu on 9,3 milj. kuutiometriä, suurin kestävä hakkuusuunnite on 6,8 milj. kuutiometriä ja hakkuiden vuositaso 5 milj. kuutiometriä, joten hakkuumahdollisuuksiin nähden metsä on vajaakäytöllä. Pohjois-Savossa on 25 000 metsänomistajaa ja yksityisten metsien kantorahatulo Pohjois-Savossa n. 150 milj. euroa vuodessa. Suomen tavoitteena on lisätä uusiutuvan bioenergian käyttöä 38 %:iin vuoteen 2020. Uusiutuvan energian osuus Suomessa oli 32 % v. 2012. Pohjois-Savossa uusiutuvan energian osuus oli 47 % v. 2012, mutta koko Itä-Suomessa 62 %. Esimerkiksi Keski-Suomessa metsähaketta käytettiin vuonna 2012 lämpölaitoksissa 1.000.000 m3 vuodessa ja Pohjois-Savossa 440.000 m3. Koko maassa metsän vuotuisesta kestävästä hakkuumahdollisuudesta hyödynnetään vain 74 % ja erityisesti vajausta on metsän kasvulle tärkeiden ensiharvennusten määrässä ja niistä saatavan puuenergian käytössä. Puuenergian tärkeimmät lähteet ovat ensimmäiset harvennushakkuut, päätehakkuut, sahojen sivutuotteet ja kemiallisen metsäteollisuuden sivuvirrat. Luonnonvaratalouden toimenpideohjelma 8 (29) 19.1.2015 Kuva 4. Puuvarat ja käyttö (Metsäkeskus 2014) Tulevaisuuden hakkuumahdollisuuksia uhkaa 1990 luvulla alkanut metsänhoidon tason heikkeneminen. Pohjois-Savon pienistä taimikoista 46 %, varttuneista taimikoista 32 % ja nuorista kasvatusmetsistä 19 % on puuntuotannon kannalta hyvässä tilassa. Tämä tarkoittaa, että metsänuudistamisen laatua on nostettava ja taimikonhoidon pinta-alat kaksinkertaistettava, jotta metsien hakkuumahdollisuudet eivät käänny laskuun. Taimikonhoitomäärien kasvutarve on niin suuri, ettei se ole onnistu nykyisillä toimintamalleilla, vaan on nostettava tuottavuutta. Keinoja ovat oikea-aikaiseen taimikonhoitoon tähtäävät toimintamallit ja koneellisen taimikonhoidon kehittäminen. Taimikonhoidon tilan rinnalla huolestuttava piirre on maakunnan metsien kuusettuminen. Koivun viljelyn osuus on laskenut muutamaan prosenttiin metsänviljelystä. Pahojen tyvilahokuusikoiden uudistamiseen koivu on ainoa järkevä vaihtoehto. Koivun taimituotanto ja viljelymenetelmien kehittäminen kustannustehokkaammiksi on hirvikannan säätelyn ohella keinot saada koivun viljely aidoksi vaihtoehdoksi sille sopiville kasvupaikoille. Puun uudet käyttömuodot Puusta voidaan erottaa suuri määrä erilaisia molekyylejä, joista osa on erittäin vaikeaa ja kallista tuottaa synteettisellä kemialla. Puun molekyyleille on löydettävissä käyttökohteita energian lisäksi esimerkiksi pinnoituksesta, torjunta-aineista, elintarvikkeiden lisäaineista, lääkeaineista ja vedenpuhdistuksesta. Pyrolyysitekniikoilla ja kaasutuksella tuotettuja yhdisteitä erotellaan ja niiden ominaisuuksia määritellään suhteessa asetettuihin tarpeisiin (karakterisointi). Erilaisissa käyttötarpeissa toivottujen molekyylien löytyminen ja ominaisuuksien tutkiminen sekä erityisesti käytön hyväksyttävyyden saaminen vie eripituisia aikoja. Pisimmät ajat tarvitaan elintarvikkeissa ja lääkeaineissa. Puun ekologisuus raaka-aineena tulee hyödyntää ja puulle löytyy uusia tuotemahdollisuuksia esimerkiksi rakentamisesta, puuelementeistä ja komposiiteista, sahateollisuudesta ja energiajakeista (Wood science). Puuta on mahdollista käsitellä uusilla biotuotteilla entistä kestävämmäksi ja helppohoitoisemmaksi ja oppilaitokset ja tiedeyhteisöt osallistuvat teknologian kehittämiseen. Puurakentamisella on monia ympäristöhyötyjä. Puu sitoo hiiltä, mikä voidaan varastoida rakenteisiin jopa useiksi sadoiksi vuosiksi. Luonnonvaratalouden toimenpideohjelma 9 (29) 19.1.2015 Biojalostus Biojalostus tarkoittaa useita uusia mahdollisuuksia hyödyntää bioraaka-aineita, joista ehkä merkittävin on puu. Muita hyödynnettäviä biomassoja ovat mm. öljyhamppu, kuituhamppu, ja muut mahdolliset peltobiomassat ja maatalouden sivuvirrat. Pyrolyysillä voidaan tuottaa nopeassa korkean lämpötilan prosessissa energiaöljyä. Hitaassa ja säädetyssä alhaisen lämpötilan pyrolyysiprosessissa haetaan lukuisia puun molekyylejä. Niistä voidaan tehdä useita tuotteita, kuten pinnoitteita, lääkeaineita, torjunta-aineita ja elintarvikkeiden lisäaineita. Pyrolyysissä saadaan samalla hiiltä, mitä voidaan käyttää sellaisenaan esim. biohiilenä maataloudessa tai jalostaa esimerkiksi kaasuttamalla synteesikaasuksi. Kolmas pyrolyysin tuote on kaasu, mitä voidaan käyttää mm. lämmön tuotannossa. Yksi mahdollinen biojalostamo on sellutehdas, mikä voidaan muuttaa valmistamaan sellun lisäksi myös muita tuotteita. Biojalostuksen ja uusien biotuotteiden kehittäminen on pitkäaikainen ja monitieteinen projekti. Polttoaineita ja pinnoitteita voidaan odottaa muutaman vuoden kuluttua. Itä-Suomen yliopiston (UEF) Kuopion toimipaikan eri fysiikan ja kemian tutkimusalat antavat hyvän perustan puuhun pohjautuvien molekyylien tuotantotekniikoiden kehittämiseen. Mikrobiologia, toksikologia, lääkekemia ja farmasia sekä ravitsemustiede ovat hyödyllisiä tutkimusaloja, kun haetaan biojalostuksella tuotetuille molekyyleille sovellusaloja. Pohjois-Savon muilla tiedeyhteisöllä (THL, VTT, LUKE ja Savonia-amk) on annettavaa biojalostuksen kehittämiselle. Yhteistyötä on tarve tehdä myös muiden yliopistojen kanssa. 3.2 Alkutuotanto ja elintarvikkeet Maataloustuotanto sekä niiden sivutuotteiden uusiokäyttö Pohjois-Savon luonnonolot suosivat nurmenviljelyä, mikä edesauttaa maidontuotannon kilpailukykyä. Pohjois-Savo on Suomen vahvimpia maidontuotannon ja maito-osaamisen alueita, maidontuotannon osuus on noin 14 % Suomen tuotannosta. Maidontuotantoon ja -jalostukseen liittyvän osaamisen lisäksi maakunta on profiloitunut marja- ja erikoiskasvituotantoon, juomien valmistukseen ja kalanjalostukseen. Ylä-Savossa vahvuus on maidontuotanto, Sisä-Savossa marjat ja Varkaudessa kalanjalostus. Ylä-Savo on maidontuotannon ohella jalostuksen ja maitotalouden osaamisen kehittämisen ydinaluetta. Maidontuotanto tukee myös lihantuotantoa ja maidontuotannon tason säilyttäminen nykyisessä 310 miljoonassa litrassa edellyttää jatkuvia investointeja. Maaseutuohjelmassa tavoitteena on nostaa vuosituotanto 340 miljoonaan litraan, mikä vaatii tilainvestointien lisäämistä ja maidontuotannon suhteellisen kilpailukyvyn jatkuvaa parantamista. Energia on osa maatalouden ympäristönhoitoa. Maatalouden energiaomavaraisuuden nostaminen ja paikallinen energiantuotanto tehostaa maatalouden materiaalien hyödyntämistä ja koko alueen huoltovarmuutta. Lannan ja kasvintuotannon sivuvirtojen biokaasukäytöllä tuetaan myös alueen ravinnekiertoja sekä luomutuotantoa. Energiatehokkuuden kehittäminen on tärkeää, sillä se parantaa luonnonvara-alan yritysten kannattavuutta pienentyneinä energiankulutukseen liittyvinä maksuina. Lisäksi luonnonvara-alan yrityksissä on tarpeellista selvittää erilaisten lämpöpumppujärjestelmien kannattavuutta sekä aurinkolämmön ja -sähkön kannattavuutta. Vuonna 2014 Pohjois-Savossa on noin 3 950 maatalous- ja puutarha-alan yritystä. Yleisin maatilojen tuotantosuunta on lypsykarjatalous. Arvioiden mukaan vuonna 2020 Pohjois-Savossa on noin 3 500 maatalous ja puutarha-alan yritystä ja yleisin maatilojen tuotantosuunta on edelleen lypsykarjatalous (noin 900 maitotilaa). Pohjois-Savossa tuotetaan suomalaisesta naudanlihasta noin 14 % eli 11,1 milj. kiloa. Luomutuotannon osuus on Pohjois-Savossa noin 10 % peltopintaalalla mitattuna. Luomutuotantoa harjoittavista tiloista suurin osa on peltokasveja viljeleviä kasvitiloja (n.300 tilaa). Kotieläintiloja (maito/emolehmä/lihanauta) on n. 60. Luonnonvaratalouden toimenpideohjelma 10 (29) 19.1.2015 Puutarhatalouden osuus on 10 % maatalouden myyntituloista Pohjois-Savossa. Pohjois-Savossa viljellään puutarhakasveja noin 450 tilalla. Mansikkaa ja vadelmaa tuotetaan n. 30 % koko valtakunnan satomäärästä ja marjakasvien viljelyssä on peltoa noin 1300 hehtaaria. Sisä-Savo, jonne marjanviljely painottuu, saa maatalouden myyntituloista noin puolet marjakasveista. Avomaan vihannestuotannossa merkittävä viljelykasvi on sipuli, jota tuotetaan lähes neljännes koko maan tuotannosta. Muiden vihannesten osalta on muutamia erikoistuneita tiloja, joiden markkinaalueena on koko maa, mutta suurin osa vihannestuotannosta käytetään omassa maakunnassa. Lisäksi maakunnassa on muutamia kymmeniä perunatiloja. Elintarviketuotanto ja -kehitys Pohjois-Savossa elintarvikeklusterin kehittämistä tukee monipuolinen koulutus-, tutkimus- ja innovaatioverkosto. ELY-keskus edistää ruoan turvallisuutta ja laatua valvomalla ruokaketjua lähinnä alkutuotannon osalta. Elintarviketuotannon valvonnasta päävastuu on kunnilla. Alueella panostetaan merkittävästi perusmaatalouden sekä elintarviketeollisuuden kehittämiseen sekä elintarvikealan tuotekehitys- ja innovaatiotoimintaan. ELY-keskus edistää aktiivisesti maatilainvestointeja. Lisäksi se parantaa perusmaatalouden toimintaympäristöä hankerahoituksella, jolla tuetaan sellaista tutkimus- ja kehitystyötä, joka tähtää alueen maatalouden kilpailukyvyn ja resurssitehokkuuden paranemiseen tavoitteena maakunnalle ominaisten tarpeiden ratkaiseminen (ravinteet ja niiden huuhtoutuminen, lantalogistiikka, nurmentuotanto, ruokinta, uuden teknologian hyödyntäminen, eläinten hyvinvointi, lisääntyminen ja eläinterveys, työssä jaksaminen ja työhyvinvointi, investointien ohjaus ja tukeminen, viljelijöiden ja alkutuotantoon liittyvien toimijoiden osaamisen kasvattaminen, maatilojen energiatehokkuuden parantaminen ja omavarainen energiantuotanto). Maidon valkuaisaineet, marjat, kasvikset ja kalat ovat terveellisen ravinnon lähteitä. Itä-Suomen yliopiston (UEF) vahvuudet elintarvikepuolella liittyvät ravitsemustieteeseen ja elintarvikekehitykseen. Yliopiston roolia alan kehittämisessä tulee vahvistaa ja erityisesti tiivistää yhteistyötä yritysten kanssa. Tämä koskee myös muita tutkimuslaitoksia. Elintarviketuotannossa ja -jalostuksessa veden käyttö ja valumat vesistöihin ovat runsaita, mikä edellyttää eri tutkimuslaitosten (LUKE, VTT, GTK, UEF, THL ja Savonia-amk) vesiosaamisen ja -teknologioiden hyödyntämistä. Tulevaisuudessa kasvava merkitys elintarvikejalostuksen kilpailukyvyn nostosta tulee eri alojen välisistä teknologia- ja osaamisvirroista. Maakunnassa tehtyä pitkäjänteistä marjanviljelyn tutkimusta, kehitystyötä ja koulutusta vahvistetaan edelleen olemassa olevien ja uusien verkostojen kautta (mm. Marjaosaamiskeskus, UEF, Helsingin yliopisto, LUKE). Uusia viljelijöitä tarvitaan; yrtti- ja erikoiskasvien viljely onkin yksi vaihtoehto tuotantosuuntaa vaihtavalle tilalle. Myös villikasvien ja metsäsienten käyttö on lisääntynyt ja keruutuotteiden tuotteistamisessa on paljon mahdollisuuksia. Marjantuotannon osuus pyritään säilyttämään yli 30 prosentissa koko maan tuotannosta. Tavoitteena on erityisesti nostaa mansikan ja mustaherukan satotasoa ja kehittää laadullista kilpailukykyä sekä lisätä tuotannon kustannustehokkuutta ja parantaa marjayritysten kannattavuutta tuomalla tilatasolle uutta tietoa ja teknologiaa marjakasvien kokonaisvaltaiseen hyödyntämiseen. Elintarvikealan tuotekehitystä ja jalostuksen ja tutkimuksen kehittämistä voidaan vahvistaa mm. tarjoamalla uudentyyppisiä kuluttajatutkimuksen palveluja. Näillä uusilla soveltavan kuluttajatutkimuksen havainnointiin ja tunneanalyysiin perustuvilla menetelmillä saadaan tietoa kuluttajien käyttötottumuksista, valintakäyttäytymisestä sekä tuotteiden hyväksyttävyydestä aidoissa ympäristöissä. Käytännönläheistä tietoa voidaan hyödyntää yritysten tuotekehityksessä ja tuotteistamisessa. Luonnonvaratalouden toimenpideohjelma 11 (29) 19.1.2015 Pohjois-Savossa luomutuotannon lisäämiseen olisi potentiaalia esim. luomunaudanlihan ja lampaanlihan tuotannossa siten, että myös lopputuotteet saadaan markkinoille luomuna. Maatalouden kannalta tärkeän infrastruktuurin ylläpitäminen ja erityisesti alempiasteisen tieverkon liikennöitävyyden varmistaminen sekä toimivat, nopeat laajakaistayhteydet ovat välttämättömiä. Puhtaan veden ja sähkön saannin varmistaminen maatiloilla on yritysten riskienhallintaa. Pohjois-Savo on tuotantoedellytyksiltään erinomaista nurmituotantoaluetta, joten nurmeen perustuva lihantuotanto on myös eettisesti kestävällä pohjalla. Lisäksi heikommalla viljelyllä olevilla nurmipelloilla sekä kesannoilla on vielä peltopotentiaalia laajentuvien tilojen käyttöön. Pohjois-Savon koko peltoala tulisi saada tehokkaaseen käyttöön ja järkevään viljelykiertoon. Kasvilajivalikoimaa tulisi monipuolistaa (mm. valkuaiskasvit). Kasvituotanto- ja kotieläintilojen yhteistyötä tulisi myös kehittää. Kalanjalostus Pohjois-Savossa on maan sisävesialueen vahvin erityisesti kalanjalostukseen ja lisääntyvään kalankasvatukseen perustuva elinkeinokalatalous. Vesistöjen runsaiden kalavarojen hyödyntämistä lähiruokana voidaan lisätä huomattavasti vapaa-ajan ja kaupallisessa kalastuksessa. Kansallisessa biotalousstrategiassa nähdään vesiekosysteemien tuotantopotentiaali erittäin merkittävänä. Sinisellä biotaloudella yhtenä biotalouden muotona tarkoitetaan laajasti kalavarojen kestävää hyödyntämistä, kalatalouden koko arvoketjua, vesiviljelyä, vesiympäristöön liittyvä matkailua, vesivarojen hyödyntämistä sekä niihin liittyviä toimintoja kuten teknologian ja osaamisen kehittämistä sekä vientiä. Vesiviljely on laajenemassa kalankasvatuksesta mm. kasvien tuotantoon energia- ja elintarvikekäyttöön. Kasvavan kalankulutuksen lisäämää lohen tuontia halutaan korvata kotimaisella kirjolohen kasvatuksella. Kysyntää on myös kasvatetusta kuhasta ja siiasta. Sisämaahan kirjolohen kasvatukseen rakennetaan ympäristöystävällisiä kiertovesilaitoksia. Odotukset tuotantokapasiteetinlisärakentamisesta ovat Pohjois-Savossa maan kärkitasoa. Kalankasvatuksen arvioidaan lisääntyvän lähivuosina 2-3- kertaiseksi nykytasosta. 3.3 Veden ja ilman puhdistusprosessit Vesiteknologia Pohjois-Savossa on monipuolinen, monitieteinen ja usean organisaation ja yritysten muodostama vesiosaamisen keskittymä, jossa keskitytään prosessien riskienhallintaan, tehokkuuteen ja puhtauden kehittämiseen, ympäristöturvallisuuteen ja ihmiseen kohdistuviin terveysvaikutuksiin. Vesiteknologian tarve kasvaa ja teollisuudessa suljettu vesikierto tulee lisääntymään, mikä vaatii enemmän vesiprosessien hallinnalta. Teollisuuden, kaivosvesien ja mineraalien jalostuksen vesien tarpeiden lisäksi eräs ongelma on puhtaan juomaveden saatavuuden turvaaminen. Vesialan perinteiset vahvuudet ovat vesihygieninen turvallisuus eli vesimikrobiologia, vesikemia, pohjavesi- ja kaivosvesiosaaminen ja vedenpuhdistustekniikat ja sekä monitorointiosaaminen. Pohjois-Savo on leimallisesti Järvi-Suomea ja vesistöt ovat tärkeä osa maakunnan luontoarvoja. Osa alueen vesistöistä on tavoiteluokkaa huonommassa kunnossa, etenkin Iisalmen reitin latvavedet. Maakunnan vesiosaamisen keskittymä kattaa myös reittivesien ravinnekuormituksen tutkimuksen, seurannan ja suojelun. Mittaamisessa, mallintamisessa, prosessien säädössä ja puhdistustekniikoissa on mahdollista päästä eteenpäin uusien menetelmien avulla. Lisäksi kemiantutkimuksen alalta (vesikemia ja farmasian tutkimuksen sivutuotteena syntyneet uudet vedenpuhdistuskemikaalit) on löydettävissä uusia sovelluksia mm. raskasmetallien parempaan hallintaan teollisuudessa, erityisesti kaivosten vesipäästöissä. Maatalouden ympäristöasiat korostuvat tulevaisuudessa ja vesiensuojelu kuuluu painopistealueisiin. Eniten kuormitusta ja ongelmia on luonnostaan runsasravinteisilla järvillä, joiden viljaville valuma-aluille on keskittynyt paljon maataloutta. Koska Pohjois-Savo on voimakasta nautakarja-aluetta, on pääpaino kehittää uusia keinoja vähentää liukoisen fosforin Luonnonvaratalouden toimenpideohjelma 12 (29) 19.1.2015 huuhtoutumista nurmiviljelystä ja karjanlannasta sekä edistää näiden keinojen käyttöä viljelijöiden keskuudessa. Nautakarjatalouden hyväksyttävyys ja tuotteiden kysyntä riippuu ratkaisevasti kuluttajien asenteesta. Siksi on kehitettävä keinoja ja viljelyjärjestelmiä myös tuotannon ilmapäästöjen vähentämiseksi. Ilmateknologia Ilmatutkimuksessa on vesitutkimuksen ja -teknologian kaltainen monitieteinen toimintaympäristö Kuopiossa: Itä-Suomen yliopiston monet tieteenalat, Ilmatieteenlaitos, VTT, THL ja yritykset. Tutkimuksessa keskitytään energiantuotannon hiukkaspäästöihin, erityisalueena bioenergian ja uusien energialähteiden päästöt sekä energiantuotannossa syntyvien nanohiukkasten terveysvaikutusten tutkimukseen. Ilman päästöjen terveysvaikutusten tutkimuksessa Kuopion tutkimusryhmä on Suomen vahvin ja vahva myös kansainvälisesti. THL:n sisäilmatutkimusryhmä on kosteusvaurioiden ja niiden terveysvaikutusten tutkimuksessa Suomen vahvin ja merkittävä myös kansainvälisesti. Ilmatutkimuksen tieteellisesti vahvimmat alat ovat aerosoli- ja pienhiukkastutkimus, ympäristötoksikologia, aerosolifysiikka, ympäristöepidemiologia ja ympäristömikrobiologia. Ilmatutkimusta tekee Kuopiossa useita suurehkoja tutkimusryhmiä. Tärkeä osa tutkimusta on energianja lämmöntuotannon päästöjen sekä kosteusvauriorakennusten tutkimus sekä terveysvaikutusten arviointi. Tutkijat ovat mukana mm. polttoprosessinen kehittämisessä sekä ilmansuodatusja mikrobivaurioiden toteamistekniikoiden kehittämisessä. Maakunnassa on vahva osaaminen myös maatalouden, erityisesti nautakarjatalouden ja siihen liittyvän peltoviljelyn kasvihuonekaasupäästöjen mittaamisen osalta (UEF, LUKE). Tältä osalta työ on tähdännyt maataloudesta aiheutuvien päästöjen (N2O, CH4, CO2) vähentämiseen ja sitä kautta ilmastonmuutoksen hillintään. Sovelluskohteet vesi- ja ilmateknologialle ja biojalostukselle Pohjois-Savoon on kehittynyt monipuolinen vesialan tutkimus- ja analyysiosaaminen, mikä on kehittymässä mittaukseen perustuvaan prosessien säätöön ja puhdistusteknologiaan. Vesitutkimusta ja -tekniikkaa kehitetään yliopistossa, Savonia amk:ssa, GTK:ssa ja THL:ssä. Yhdessä yritysten kanssa ne vahvistavat käyttöveden ja prosessivesien tutkimusta, mallinnusta ja puhdistustekniikkaa. Kuopioon rakennetaan yksi Suomen vahvimmista vesiteknologian keskittymistä. Reittivesien osalta maakunnan alueella on kansallisesti merkittävää tutkimusinfraa (mm. Kirmanjärven seurantaverkosto, lysimetri ja pintavaluntakenttä sekä SIMU pintavaluntasimulaattori), joita voidaan hyödyntää maatalouden ravinnehuuhtoutumien vähennysmenetelmien kehitystyössä ja siten reittivesien biologisen tilan parantamisessa. Näistä Kirmanjärven jatkuvatoiminen ravinnekuormituksen seurantaverkko on ainoa Itä-ja Pohjois-Suomen alueella toimiva verkosto. Reittivesien osalta tutkimus- ja kehitystyötä tehdään yhteistyössä LUKE:n, Savoniaamk:n, Savo-Karjalan vesiensuojeluyhdistyksen, yliopiston ja Vesi-Eko oy:n kanssa. GTK:n Kuopion yksikkö on erikoistunut pohjavesiin, kaivosten prosessivesiin sekä mineraalien ja luonnonvesien vuorovaikutukseen. Savonialla ja yliopistolla on yhteinen vesilaboratorio, mikä on myös muiden tutkijoiden käytettävissä. Savonian erikoistumisalat ovat puhdas- ja jätevesitekniikka, veden puhdistus ja monitorointi. Yliopisto on erikoistunut vesihygieniaan, vesikemiaan ja vesibiologiaan. Yliopiston monitieteisyys tarjoaa mahdollisuuksia vaikeiden vesien (esim. uraani) puhdistukseen. Fysiikan laskenta- ja kuvantamismenetelmät ja VTT:n mittausmenetelmät kehittävät ratkaisuja reaaliaikaisen veden mittaus- ja ohjausmenetelmien puutteeseen. Mittaus- ja sensoritekniikan soveltamista laajennetaan uusille hyödyntämisaloille teknologiateollisuuteen, ympäristötekniikkaan, elintarviketuotantoon, vesihuoltoon, hyvinvointiin ja lääkekehi- Luonnonvaratalouden toimenpideohjelma 13 (29) 19.1.2015 tykseen. Kuopion lääkekehityksen erikoistumisala on biolääkkeet, joiden sovellusmahdollisuuksia on mm. puuperäisten aineiden lääkekäytössä, elintarvikkeiden lisäaineina ja elintarvikkeiden älykkäissä ja säilyttävissä pakkauksissa. Ilmateknologiassa yliopisto on kehittänyt uusia tekniikoita hiukkasten poistoon savukaasuista, päästöjen mittaustekniikkaan sekä terveysvaikutusten analysointiin soveltuvia uusia menetelmiä. Kaikilla näillä alueilla on näköpiirissä uusia liiketoimintamahdollisuuksia ja niissä toimitaan yhteistyössä teollisuuden kanssa sekä arvioidaan uuden yritystoiminnan mahdollisuuksia. 3.4 Mineraalivarat Mineraalivarojen tehokas hyödyntäminen Kiviaineksien saatavuus varmistetaan kestävällä tavalla yrityksien ja yhteiskunnan tarpeisiin pitkällä aikavälillä. Yhdyskuntien vedenhankintaa, pohjavesien suojelua ja maa-ainesvarojen käyttöä yhteen sovitetaan. Kierrätystä ja sivutuotemateriaalien käyttöä edistetään sekä osallistutaan maakunnan mineraalistrategian toteutukseen. Soran saatavuuden varmistamiseksi tulevaisuudessa, selvitetään myös pohjavedenalaisen soranoton mahdollisuuksia. Kaivannaisalan tavoitteena on olla yksi johtavista teollisuuden aloista Pohjois-Savossa. Alueella on useita kaivoksia ja kaivosalaan kytkeytyviä yrityksiä ja tutkimusosaamista. Tavoitteena on lisätä alan työpaikkoja ja liikevaihtoa sekä kehittää mineraalien tutkimus- ja kartoitusmenetelmiä. Sora- ja kivivarat Ympäristöhallinnon Nottorekisteristä vuoden 2013 lopussa koottuja Pohjois-Savon alueella voimassa olevia maa-aineslupia on yli 500 kappaletta. Pisimpään voimassa oleva lupa on vuoteen 2027 saakka. Kalliokiven ottomäärä on noin 32 milj.m3 ja soran ja hiekan määrä 50 milj.m3, eli yhteen laskettuna noin 82 milj.m3. Siltin ja saven määrä on noin 0,5 milj.m3, moreenin 0,6 milj.m3 ja eloperäisen aineksen määrä 0,3 milj.m3. Pohjois-Savon maakuntakaavan 2030 kaavaselostuksen mukaan kiviainesten kulutukseksi on arvioitu vuodesta 2006 vuoteen 2030 n. 76 milj.m 3. Maa-ainesten osalta nykyiset varat riittävät vuoteen 2030 saakka, mikäli arviot pitävät paikkansa. Betonin tuotannossa tarvittavan soran saatavuus on todennäköisesti ongelmallisinta tulevaisuudessa. Ratkaisut tähän voivat olla kalliokiviaineksen jalostaminen ja käyttö betonissa tai pohjavedenalainen soranotto. Kaivosmineraalit Pohjois-Savon alueella on malminetsintälupia 6 kappaletta. Voimassa olevia kaivosvaltauksia on 21 kappaletta, joiden raukeamispäivät ovat vuosien 2007-2019 välisenä aikana. Etsittävät kivennäiset ovat nikkeliä, kuparia, apatiittia ja kvartsia. Muita kivennäisiä ovat alumiini, timantti, sinkki, hopea, kulta, lyijy, kvartsi, zirkonium ja skandium. Kaivospiirejä on 23 kappaletta vuosien 1960-2005 väliseltä ajalta. Kivennäiset ovat kupari, apatiitti, kvartsi, sinkki, dolomiitti, alumiini, nikkeli ja rikki. Kaivospiiriä koskevia lupahakemuksia on 9 kappaletta, joista osa samalla toimijalla. (Tukes 12.12.2014) Yliopistolla aerosolitekniikan ja vesikemian ryhmillä on osaamista ja toimintaa liittyen etenkin sivutuotemateriaalien käyttöön ja jalostukseen. Jalostusarvoa pyritään nostamaan kehittämällä uusia synteesimenetelmiä katalyytti- ja akkumateriaalien valmistukseen hyödyntämällä kaivosten sivutuotemateriaaleja. Valmistettavia materiaaleja tullaan hyödyntämään kaasun- ja vedenpuhdistuksessa, uusien kemikaalien valmistuksessa biopohjaisista materiaaleista ja Li-ion akuissa. Luonnonvaratalouden toimenpideohjelma 14 (29) 19.1.2015 3.5 Energia ja sivuvirrat Energia, sivuvirtojen ja biomassojen hyödyntäminen Sivuvirtojen energiahyötykäyttöä ja yhdyskuntien biojätteiden laitosmaista hyödyntämistä edistetään ja osa jätteiden uusiokäytöstä kaupallistetaan. Elintarviketuotannon sivuvirtojen, karjanlannan ja maatalouden muiden biomassojen hyödyntämistä energiana (biokaasu) edistetään, mikä parantaa myös lietteen sisältämien ravinteiden käytettävyyttä sekä vähentää lietteistä aiheutuvia päästöjä, ml. kasvihuonekaasut ja hajuhaitat. Maatalouden biokaasulaitoksissa voidaan käsitellä lannan ja kasvintuotannon sivuvirtojen lisäksi myös muita alueen eloperäisiä sivuvirtoja ja näin tehostaa niiden hyödyntämistä energiana ja ravinteina. Yhteiskäsittelyn edellytyksiä selvitetään ja sitä tuetaan alueellisista lähtökohdista voimassa oleva lainsäädäntö huomioiden. Käsittelyjäännöksen tehokasta ja ympäristöystävällistä hyödyntämistä lannoitevalmisteina kehitetään. Pohjois-Savo on hyvä kehitysympäristö energiatekniikalle ja bioenergialle. Energiatekniikassa kärkiyritykset ovat teknologian vetureita ja ne käyttävät maailman johtavia tutkimuslaitoksia kumppaneinaan. Pohjois-Savossa on osaamista palamisen hiukkas- ja ympäristövaikutusten tutkimuksessa, materiaaleissa ja korroosiossa, mittaus- ja säätötekniikassa, automaation kehittämisessä sekä konesuunnittelussa ja konepajatyössä. Kehityssuuntina voisivat olla uusien vähäpäästöisten liikennepolttoaineiden (mm. biokaasu) tuotannon mahdollistaminen maatalouden sivuvirroista, hiilidioksidin takaisinotto ja hyödyntäminen biokatalysaattorimenetelmällä ja energiaomavaraisuuden kehittäminen. Toiminnan pilotointi maakunnassa on tärkeää, kuten esimerkiksi uusien metaanintuottotapojen tukeminen ja pilotointi. Esimerkkeinä voisivat olla biokatalysaattorimenetelmän kehitys ja pilotointi sekä separoidun lannan hyödyntäminen esimerkiksi kuivikkeena. Pohjois-Savon maatalouden suurena haasteena on lannan käsittely ja hyödyntäminen. Lannan ravinteet pitäisi saada kustannustehokkaasti kuljetettua sinne, missä niitä tarvitaan, joten lannan prosessointimenetelmiä (jakeistaminen ja muut tekniikat) tulee kehittää. Samalla myös lannan ympäristövaikutusten hallinta tehostuisi. Lannan ympäristökuormitusta voidaan vähentää koko lantaketjun kehittämisellä, ml. ravinteiden levittäminen oikeana annoksena, oikea-aikaisesti ja oikeilla menetelmillä sekä viljatilojen ja kotieläintilojen yhteistyöllä. Biokaasu nähdään tärkeänä osana lannan käytön tehostamista, mutta laitosten kannattavuutta on kehitettävä. Biokaasutuotannon muut vaikutukset lantaketjuun ovat energiantuottoa vaikeammin arvotettavissa, mutta voivat lopulta tuoda merkittävimmät edut maataloudelle. Biokaasutuotanto lannasta tarjoaa pohjoissavolaisille tiloille myös keinon hyödyntää rehutuotannon ylijäämänurmi kestävästi energiana ja kierrätysravinteina. Maidontuotantoalueena Pohjois-Savolla onkin mahdollisuudet nousta kansalliseksi johtajaksi lannan biokaasukäytössä. Biokaasun energiakäyttöä tulee kehittää, sillä aina perinteinen lämmön ja sähkön tuotanto ei ole tehokkain ja kannattavin ratkaisu. Biokaasu (metaani) on monipuolinen polttoaine ja paras hyöty siitä saataisiin irti liikenne- ja työkonekäytössä (lämpöä kannattaa tuottaa ennemmin esim. hakkeella). Maatilojen lietteiden ja muiden jätteiden käyttö biokaasuksi, lämmöksi ja sähköksi on yksi erityiskysymys, millä yritetään ratkaista maatalouden ympäristön kuormitusta. Biokaasua tutkitaan mm. Savoniassa sekä LUKE:ssa, jolla on Maaningan toimipisteessä alueen ainoa maatilakohtainen biokaasulaitos. Oleellista on biokaasutuotantoa ohjaavan politiikan pitkäjänteisyyden ja ennustettavuuden edistäminen. Pitkäjänteisyyttä tarvitaan mm. verotukseen, tukiin ja sääntelyyn investointipäätöksen helpottamiseksi. Tosin monet toimintaa ohjaavat linjaukset tehdään joko valtakunnan tai EU:n tasolla (esim. maataloustukien ehdot). Nythän esim. biokaasusähkön takuuhinnan ala-raja Luonnonvaratalouden toimenpideohjelma 15 (29) 19.1.2015 (100kVA) rajaa suurimman osan maatiloista tuen ulkopuolelle ja yli 50 kVA:n piensähköntuotannosta joudutaan maksamaan sähkövero ja siirtomaksu myös omasta kulutuksesta. Em. tukien ja verojen ja hallitusohjelmien painotusten vaihtelu koskee ongelmallisena reunaehtona tietysti kaikkea energiantuotantoa. Jätteet ja teollisuuden sivuvirrat Pohjois-Savossa toimii kolme seudullista jätehuoltoyhtiötä tai yhtymää, joista kullakin on oma jätteenkäsittelyalueensa: Ylä-Savon Jäte-huolto Oy:llä on Iisalmessa Peltomäen jätekeskus, Keski-Savon jätehuolto liikelaitoskuntayhtymällä on Riikinnevan jätteenkäsittelyalue Leppävirralla ja Jätekukko Oy:llä on Kuopion jätekeskus Kuopiossa. Aluerakenteellisesti yhdyskuntajätteen huolto on saatu toteutettua maakunnassa järkevästi ja nyt alueellisia jätteenkäsittelyalueita on tavoitteena kehittää monipuolisiksi jätekeskuksiksi. Leppävirran Riikinnevan jätteenkäsittelyalueelle sijoittuva Riikinvoima Oy:n Ekovoimalaitos on saanut ympäristöluvan ja toiminnanaloittamisluvan 29.11.2013. Ekovoimalaitoksen noin 54 megawatin (MWpa) leijukerroskattilassa voidaan polttaa jätepolttoaineita enintään 145 000 tonnia vuodessa. Laitoksen on tarkoitus aloittaa toimintansa v. 2016. Kuopion Sorsasalossa on Ekokemin teollisuusjätteen käsittely- ja kierrätyskeskus ja Kuopion Airakselassa Kuusakoski Oy:n kierrätyslaitos. Varkauden Stora Enson teollisuus- ja varastoalueelle Ekokem sai 19.4.2013 ympäristöluvan ja toiminnanaloittamisluvan kierrätyspolttoaineen valmistuslaitokselle tehtaiden tiloissa. Kierrätyspolttoaineen valmistuslinjalla saa käsitellä 10 000 t/a kaupan teollisuuden ja rakentamisen energiajätettä, 10 000 t/a maatalous- ym. muovia. Lisäksi valmiin kierrätyspolttoaineen vastaanottoasemalla saa vastaanottaa ja esikäsitellä Stora Enso Oy:n Varkauden voimalaitokselle tulevia eri polttoainetoimittajien kierrätyspolttoaineita 50 000 t/a. Kuopion jätekeskuksen alueelle sijoittuva Biotehdas Oy:n Heinälamminrinteen biokaasulaitos on saanut 27.6.2013 ympäristöluvan ja toiminnanaloittamisluvan, jonka mukaan laitos saa käsitellä biojätteitä, lantaa, jätevesilietteitä ja kasviperäistä biomassaa 60 000 t/a. Laitos on aloittanut toimintansa v. 2014 ja kaasu toimitetaan Kuopion Energian Pitkälahden moottorivoimalaitokselle sähkön ja kaukolämmön tuotantoon. Yhdyskuntajätteitä käsittelevän biokaasulaitoksen käsittelyjäännöstä ja siitä separoituja jakeita toimitetaan viljelijöille tällä hetkellä ilmaiseksi, käytännössä viljojen lannoitteeksi, koska nurmella sille on käyttörajoituksia. Pohjois-Savossa nurmentuotanto on keskeisessä roolissa, joten tällaisen käsittelyjäännöksen lannoitekäyttöä nurmella tulisi tutkia hygienian, haitta-aineiden ja satovaikutuksen kannalta. Teollisuuden sivutuotteita voidaan käyttää uudelleen tai jalostaa niistä hyödynnettäviä tuotteita. Esimerkiksi tuhka ja kipsi, kaivosten sivukivi, ylijäämämaa, pilaantuneet maamassat sekä vanhojen maarakenteiden uudelleen hyödynnettävät materiaalit voidaan käyttää maarakentamisessa joko sellaisenaan, jalostettuna tai osakomponenttina korvaamaan alkuperäisten tuotteiden käyttöä. Käyttökohteita ovat teiden ja katujen rakentaminen, sorateiden parantaminen, alue- ja kaatopaikkarakentaminen ja meluvallit. Varkaudessa toimii kaksi maailman kolmesta johtavasta polttoon perustuvasta energialaitosten valmistajista. Energiateknologian osuus viennistä on merkittävä. Viimeisten vuosikymmenten aikana teknologia on laajentunut maalämpöön, jätteenpolttoon, biokaasuun ja akkuteknologiaan. Valmistuksesta yhä suurempi osa on siirtynyt kasvavien energiamarkkinoiden maihin, mm. Kauko-Itään. Kärkiyritykset ovat kehittäneet teknologiaa biopohjaisten energialähteiden polttoon. Luonnonvaratalouden toimenpideohjelma 16 (29) 19.1.2015 Biohajoavan ja muun orgaanisen jätteen loppusijoituskielto kaatopaikoille tulee voimaan vuoden 2016 alusta. Valtioneuvoston asetus pakkauksista ja pakkausjätteen keräämisestä astuu myös voimaan vuoden 2016 alusta. Tällöin pakkausten tuottajat ottavat vastuulleen jäteyhtiöiden ylläpitämät keräyspisteet. Ekopisteet todennäköisesti vähenevät. Riskinä voi olla jakeiden toimittamisen heikentyminen. Jätteenpolttolaitosten myötä jätteiden lajittelua yrityksissä ja kotitalouksissa, keräystä ja kuljetuksen optimointia tulisi kehittää entisestään. Apuna voisivat olla seudulliset logistiikkaselvitykset, jätteenkeräystekniikan tehokkuuden parantaminen ja kuljetusjärjestelyt. Nykyaikaisen jätteenpolttolaitoksen polttotekniikan ja eri jätejakeiden polttamiseen liittyvä mittaaminen ja tutkimus voivat olla hyvä toimintaympäristö myös uusille innovaatioille. Uusiomateriaalien ja -ratkaisujen hyödyntämistä on selvitetty Savo-Karjalan UUMA -hankkeessa, jossa edistettiin uusiomateriaalien käyttöä maarakentamisessa ja siten vähennettiin luonnonvarojen käyttöä ja jätteiden syntyä. Hankkeen jatkovaihe UUMA 2 toteutetaan vuosina 2013-2015 ja tavoitteena on luoda alueellisia yhteistyöhankkeita. Kehittämiskohteita on myös selvitetty uusiomateriaalien käytön osalta ja näitä olivat mm. lupaprosessien kehittäminen, materiaalin saatavuuden varmistaminen, varastoinnin kehittäminen ja toteutettujen rakenteiden seuranta ja uusien kohteiden etsiminen. Voimalaitoksista saatavaa tuhkaa voidaan esimerkiksi hyödyntää suometsien lannoituksessa. Puun energiakäytössä syntyvällä tuhkalla voitaisiin saada aikaan merkittävää metsien lisäkasvua. Puun tuhkan palauttaminen metsiin parantaisi energiaja materiaalitehokkuutta ja edistäisi vähähiiliseen yhteiskuntaan siirtymistä. Turve Pohjois-Savossa on yli 20 ha:n soita 166 600 ha. GTK on vuoteen 2014 mennessä tutkinut näistä 115 700 ha eli n. 70 %. Tutkitusta suoalasta on teknisesti turvetuotantokelpoista noin neljännes. Turvetuotantoon soveltuvia alueita on esitetty Pohjois-Savon ja Kuopion seudun maakuntakaavoissa 14 000 ha (118 aluevarausta), josta varsinaista tuotantokelpoista aluetta on n. 5400 ha. Pohjois-Savon yli 20 ha:n suoalasta aluevarausten määrä on 8 % ja tuotantokelpoinen, varsinaisesti hyödynnettävä ala 3 %. Määrät koko suoalaan verrattuna ovat vähäiset ja lisäksi varaukset kohdistuvat ojitetuille, luonnontilansa menettäneille soille. Luvitettuja tuotantoalueita on maakuntakaavoissa esitetty 6800 ha (74 aluevarausta). Pohjois-Savon ELY-keskuksen paikkatietoaineistojen mukaan Pohjois-Savossa on 99 voimassaolevaa turvetuotantolupaa (12/2013). Maakuntakaavaan merkityille turvetuotantoalueille (EO1) ja turvetuotantoon soveltuville alueille kohdistuu noin 90 % luvista. Turvetta käytettiin Pohjois-Savossa 2000-luvulla n. 2000 GWh vuodessa. Silloisten valtakunnallisten ja VTT:n maakunnittaisten ennusteiden perusteella turpeen käytön arvioitiin säilyvän ennallaan, mutta sen suhteellisen osuuden vähenevän energian käytön lisääntyessä. Maakuntakaavojen mitoituksena vuoteen 2030 on siksi käytetty 2000 GWh:n vuosikulutusta. Käytössä olleiden tuotantoalueiden vähenemisen ja tiukentuneesta lupamenettelystä johtuvan uusien alueiden niukkuuden takia turpeen käyttö on vähentynyt ja vuonna 2013 turvetta käytettiin 1300 GWh. Turve on maakunnan energian tuotannossa kuitenkin merkittävä. Laitosten käyttämien polttoaineiden energiasta v. 2013 turpeen osuus oli Kuopion Energialla 51 % ja Savon Voimalla 44 %. Puun käytön lisääntyessä turvetta tarvitaan edelleen jo hyvän polttoprosessinkin kannalta. Tuulivoima Pohjois-Savossa ei ole tällä hetkellä rakennettu teollisen kokoluokan tuulivoimaloita. Vireillä olevia tuulivoimahankkeita on tällä hetkellä Leppävirran Niittysmäki-Konkanmäessä, Vieremän Rahustenahossa, Vesannolla Honkamäessä sekä Rautalammin Tervalamminvuoren alueella. Pohjois-Savon vahvistettu tuulivoimamaakuntakaava kattaa koko maakunnan ja sisältää 18 seudul- Luonnonvaratalouden toimenpideohjelma 17 (29) 19.1.2015 lisesti merkittävää, potentiaalista tuulivoima-aluetta sekä päivitetyn Kuopion lentoaseman melualueen ja sen muutoksesta aiheutuvat tarkistukset alueen muihin maankäyttömerkintöihin. Ympäristöministeriö vahvisti 15.1.2014 Pohjois-Savon tuulivoimamaakuntakaavan lukuun ottamatta Etelä-Kinahmin aluetta. Vahvistamispäätöksestä on valitettu Korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Rautalammin Tervalamminvuoren alue on vahvistettavana kaupan maakuntakaavan ehdotuksessa 2014. Aurinkovoima Pohjois-Savossa, Siilinjärvellä on Savon koulutuskuntayhtymän aurinkovoimalaitos, jonka teho on 20,8 kW. Eniten auringonpaistetta Suomessa saadaan touko-elokuun aikana etelä- ja länsirannikolla noin 1100 tuntia. Sisämaassa on pilvisempää päivän aikana ja auringonpaistetta saadaan vuorokauden aikana vähemmän kuin rannikolla. Kuopiossa ja Lappeenrannassa on auringonpaistetta kuitenkin keskimäärin yli 1000 h, johtuen suurten järvien vaikutuksesta. Suomessa auringon säteilyteho on keskipäivällä noin 1000 W/m2 eli tunnissa jokaiselle neliömetrille tulee energiaa noin 1 kWh. Kun auringonpaistetta saadaan keskimäärin noin 1000 tuntia vuodessa, saadaan vuoden aikana jokaiselle neliömetrille noin 1000 kWh aurinkoenergiaa. Aurinkopaneelien hyötysuhde on noin 17 %, joten neliömetrin suuruisesta aurinkokennosta saadaan vuodessa noin 170 kWh energiaa. Osa tästä energiasta menetetään energian siirrossa ja paneelien suuntauksessa. Pohjois-Savon metsät keräävät aurinkoenergiaa noin 18 Twh vuodessa. Energia varastoituu puihin ja mahdollistaa varastoidun aurinkoenergian käytön talvellakin sähkön ja lämmön tuotantoon. 3.6 Luonnon virkistyskäyttö Aineettomien luonnonvarojen hyödyntäminen retkeilyn ja luonnossa liikkumisen muodoissa on mahdollista Suomessa lähes missä tahansa. Matkailun ja erityisesti luontomatkailun kuuluminen luonnonvaratoimenpideohjelmaan Pohjois-Savossa on tärkeää ja ne voidaan kytkeä matkailustrategioihin. Matkailussa voidaan edistää maisema- ja elämysmatkailua korostamalla alueiden erityispiirteitä ja luontomatkailukohteita. Laajojen järvialueiden ansiosta veneily- ja virkistyskalastusmahdollisuudet ovat hyvät. Metsien monipuolisuus tarjoaa mahdollisuuksia marjastuksen, sienestyksen ja metsästyksen harrastamiseen tai matkailun ja yritystoiminnan kehittämiseen. Jokamiehen oikeus ei mahdollista yritystoiminnan harjoittamista toisen maalla, mutta tämä on kuitenkin sopimuksien avulla mahdollista. Pohjois-Savossa olisi mahdollista kehittää hyvinvointimatkailua ja hyödyntää paremmin esimerkiksi Tiilikan kansallispuiston aluetta ja Natura-alueita. Uusi Etelä-Konneveden kansallispuisto luo edellytyksiä vesistömatkailuun ja tarjoaa mahdollisuuden kansallispuistoalueen kehittämiseen matkailun vetovoima-alueena. Luonnonvaratalouden toimenpideohjelma 18 (29) 19.1.2015 4 Kehittämisalueiden valinta 4.1 Kehittämiskohteiden arviointi Innovaatiokärkien kehittämistavoitteita nykytilan ja kehityksen osalta tarkasteltiin arviointitaulukon avulla Pohjois-Savon liiton ja Pohjois-Savon ELY-keskuksen toimesta. Nykytilan osalta arvioitiin olemassa olevaa toimintaa, työpaikkojen määrää, tuotantoarvoa ja kehittämismahdollisuuksia. Kehityksen osalta arvioitiin kestävän kasvun muutosvoimaa, uusien työpaikkojen mahdollisuutta, tuotannon lisäarvon mahdollisuutta, toteutumista 1-3 vuoden kuluttua ja toteutumista 4-7 vuoden kuluttua. Arvioinnissa käytettiin asteikkoa 3 = Hyvä tilanne, 2 = Kohtalainen ja 1 = Kehittymistarve. Arvioinnin perusteella saatiin tulokseksi kuvaaja (Kuva 5), jossa lähimpänä ulkokehää (14) olevilla innovaatiokärjillä on nykytilan ja kehityksen osalta hyvä tilanne ja lähimpänä keskipistettä (0) olevilla tarve kehittyä. Esimerkiksi biokaasu ja jätteen poltto nykytilassaan (sininen viiva) vaatii kehittymistä, mutta kehitysmahdollisuudet (punainen viiva) ovat hyvät. Alkutuotannon tuotantomäärien osalta nykytila on jo hyvä, mutta kehityksen mahdollisuudet huonommat jo suurista tuotantomääristä johtuen. Sen sijaan alkutuotannon kilpailukyvyn kehittämisen näkökulmasta ovat kehittämismahdollisuudet huomattavat. Kuvan arvio on suuntaa antava ja joitakin kehittämistavoitteiden sanamuotoja on muutettu arvioinnin jälkeen. Arvion mukaan parhaat kehitysmahdollisuudet omaavat innovaatiokärjet on ympyröity kuvasta vihreällä värillä, kohtalaiset oranssilla ja vähäisemmät punaisella. Kuva 5. Innovaatiokärkien kehittämistavoitteet Luonnonvaratalouden toimenpideohjelma 19 (29) 19.1.2015 4.2 Luonnonvarojen hyödyntämismahdollisuuksien arviointi Innovaatiokärkien luonnonvaroja arvioitiin myös edellä kuvatulla periaatteella (Kuva 6). Nykytilanteessa mm. puukuidun ja kemiallisen puunjalostusten sivuvirtojen hyödyntäminen on vähäisempää (sininen viiva), mutta hyödyntämisen kehitysmahdollisuudet ovat paremmat (punainen viiva). Arvion mukaan parhaat kehitysmahdollisuudet omaavat luonnonvarat on ympyröity kuvasta vihreällä värillä, kohtalaiset oranssilla ja vähäisemmät punaisella. Alkutuotannon osalta maidon ja lihan tuotannon määrä ei voi esimerkiksi kaksinkertaistua mutta kasvintuotannossa (nurmi, muut peltokasvit, marjat) tuotanto voi lisääntyä merkittävästi osaamisen ja suunnittelun kautta sekä ilmastonmuutoksen seurauksena. Työllisyyden kannalta on hyvin merkityksellistä säilyttää alkutuotannon työpaikat, vaikka kilpailukyvyn lisääminen juuri osittain niitä vähentääkin. Kuva 6. Innovaatiokärkien luonnonvarat Luonnonvaratalouden toimenpideohjelma 20 (29) 19.1.2015 5 Toimenpiteet Tässä luvussa kuvatut toimenpiteet on koottu asiantuntijoiden kommenttien ja alueen tavoitteiden perusteella. Toimenpiteet on jaettu innovaatiokärkien mukaisiin luokkiin, mutta monet toimenpiteet liittyvät toisiinsa ja paras vaikuttavuus voidaan saada yhteistyön ja eri yhdistelmien avulla. Toimenpiteet kirjaamalla ei suljeta pois muita luonnonvara-alaan liittyviä hankkeita, vaan näillä on tarkoitus antaa suuntaa kehitykselle ja luoda lisää työpaikkoja alalle jo lähivuosien aikana. 5.1 Puunjalostus ja biojalostus Puun uudet käyttömahdollisuudet Tuotekehityslaboratorioiden, demonstraatioalustojen ja pilot-tuotantolaitosten rahoittaminen. Eri organisaatioiden yhteisten monitieteisten tutkimus- ja kehitysryhmien perustaminen. Biojalostuksen demonstraatioalustojen ja bioprosessien skaalaus. Kaupallistaminen ja kehittäminen: laitteiden kehitys, tuotteiden kehitys ja palvelukonseptit (sivuvirtojen käsittely). Metsänhoidon uusien toimintamallien kehittäminen ja testaaminen käytännön toimijoiden kanssa. Mekaaniset puutuotteet, tuottavuus ja puurakentaminen Puukerrostalokorttelit, kaavoitus ja pienpuutalojen pilot-alueet. Puukerrostalojen tuotannon ja viennin tukeminen. Puurakentamisen järjestelmien, puuelementtien ja komposiittien viennin edistäminen liiketoimintaa tukevilla investoinneilla. CLT (cross laminated timber) elementit ja teollinen puurakentaminen. Varmistetaan ja nostetaan puutuotteen laatua mm. lujuusluokitus menetelmien kehittämisellä, tavoitteena pitkälle jalostettu puutuote. Puurakentamisen ja rakennesuunnittelun osaamisen lisääminen. Rakenteiden, eristeiden ja ulkopintojen kestävyyden parantaminen, kosteuden hallinta sekä homeen estäminen puupohjaisilla pinnoitteilla ja biojalosteilla. Biopolttoaineet ja biojalostus Uusien biotuotteiden kehittäminen: Uudet yritysinvestoinnit ja nykyisten tuotelaajennukset. Biotuotteiden erotusmenetelmien ja kemiallisen osaamisen vahvistaminen. Bionesteet, biohiili, biokaasu. Lupaosaamisen kehittäminen kemiantuotteiden tuotannossa. Erilaiset tekniikat prosessin monitorointiin ja ohjaukseen. Investointituki bioöljyyn siirryttäessä energiantuotannossa (suuri kansantaloudellinen- ja ympäristövaikutus). Metsäenergian käytön lisääminen ja lämpöyrittäjyyden edistäminen. Kehitetään energiapuun laadukkaita ja kustannustehokkaita korjuuketjuja. Mekaanisen puunjalostuksen sivuvirtojen hyödyntäminen lähialueella. Tuhkan hyötykäyttö. Luonnonvaratalouden toimenpideohjelma 21 (29) 19.1.2015 5.2 Alkutuotanto ja elintarvikkeet Alkutuotannon tuottavuus ja kilpailukyvyn kehittäminen Maidontuotannon kilpailukyvyn säilyttäminen muuttuvissa markkinaoloissa: Uuden tiedon ja teknologian käyttöönotto sekä teknisten innovaatioiden tukeminen kilpailukyvyn parantamiseksi. Maatalouden tuotannollisten investointien lisääminen. Maatilojen energiaomavaraisuuden parantaminen mm. biokaasuntuotanto maatalouden biomassoista. Elintarvikealan monialainen tuotekehitysympäristö ja verkosto. Kalan alkutuotannon lisääminen ja vähäarvoisen kalan hyödyntäminen lähiruokana. Terveyttä ja hyvinvointia tukevat elintarvikkeet Terveyttä ja hyvinvointia tukevien elintarvikkeiden markkinalähtöinen kehitystyö tutkijoiden ja jalostusyritysten yhteistyönä. Kala, kasvikset ja marjat: Jalostusasteen nosto, tuotekehitys, tuotantotehokkuus ja markkinointi sekä käytön edistäminen. Laboratorio- ja tuotekehityspalveluiden tuotteistaminen ja markkinointi. Teknologian soveltaminen Tuotanto-, viljely- ja navettateknologian ja tiedonhallinnan kehittäminen ja käyttöönotto. Esimerkiksi lehmien terveyden automaattinen seuranta ja hyvinvoinnin arviointi. Lehmien ruokinnan tehostaminen yksilöllisillä ruokintasuunnitelmilla automaattimittausten perusteella. Elintarviketeknologian osaamisen hyödyntäminen ja välittäminen yritysten tuote- ja prosessikehittämiseen. 5.3 Veden ja ilman puhdistusprosessit Energiantuotannon ja liikenteen päästöt ilmaan Tutkimussovellusten kehittäminen kaupallisiksi tuotteiksi ja yritystoiminnan kehittäminen. Ilmansuojelun tutkimus-, puhdistus- ja mittausmenetelmien ja -laitteiden vienti yhdessä yritysten ja asiantuntijatoiminnan kanssa. Kaivosten, teollisuuden ja maatalouden vesiprosessit ja suljetut vesikierrot Vedenjakelun ja prosessien reaaliaikaisen mittauksen ratkaisut uutta mittaus- ja analyysitekniikkaa kehittämällä. Uusien käytännön ratkaisujen löytäminen kaivos- ja prosessivesien hallintaan ja puhdistukseen. Uudet kemikaalit ja biologiset menetelmät ja niiden kaupallistaminen sekä teollinen tuottaminen Pohjois-Savossa. Monialainen tutkimuskeskittymä. Luonnonvaratalouden toimenpideohjelma 22 (29) 19.1.2015 5.4 Mineraalivarat Ympäristöteknologia ja mineraalien kartoitusmenetelmät Kaivosympäristön kokonaisuuden hallintamenetelmien ja riskinarvioinnin kehittäminen. Mittausteknologioiden ja mallinnuksen kehittäminen mineraalivarojen kartoituksessa (Esim. 3D). Geoenergian mahdollisuuksien selvittäminen. Mineraalivarojen hyödyntäminen Lähikiviainesvarojen käyttö ja kartoitus kaavoitusvaiheessa. Pohjaveden alaisen soranoton mahdollisuudet ja rakennuskivialueiden kartoittaminen. Mineraali-, maa- ja kiviaineksen riittävyyden arvioiminen, uusiomateriaalien ja sivuvirtojen hyödyntäminen. Luonnonkiviteollisuuden jalostusasteen nosto ja tuotantotekniikan kehittäminen. 5.5 Energia ja sivuvirrat Sivuvirtojen hyötykäyttö ja biokaasu Uusien bioprosessien kehittäminen ja uusiomateriaalien käytön tehostaminen. Investointituet biokaasulaitosten perustamiseen. Biokaasu liikennepolttoaineeksi ja jakeluverkoston kehittäminen. Biomassojen keräämisen ja kuljetuksen kustannustehokkuuden parantaminen. Biokaasun tuotannon yhdistäminen muun uusiutuvan metaanin (biokatalysaattori sekä muu synteettinen biokaasu) tuotantoon ja varastointiin. Yritysten keskittyminen hyödyntämään toistensa sivuvirtoja raaka-aineina ja energiana (Esim. ekovoimalaitoksen, jäteasemien, puunjalostus- ja elintarvikeyritysten keskittymät). Uudet energiamuodot ja energiateknologia Älykkään sähköverkon kehitysympäristö energiantuotantoon ja -kulutukseen. Energiateknologian kehittäminen hyödyntämään tehokkaammin bio- ja jätepolttoaineita ja mittaustiedon hyödyntäminen polttoprosessien ohjaamisessa. Aurinko- ja geoenergian käytön edistäminen. Osaamisketjut ja energiatehokkuus. 5.6 Luonnon virkistyskäyttö Luontomatkailun kehittäminen mm. kansallispuistojen alueella. Hyvinvointi- ja elämysmatkailun digitaaliset palvelut ja markkinointi. Luonnonvaratalouden toimenpideohjelma 23 (29) 19.1.2015 6 Toimeenpano 2015-2020 6.1 Pohjois-Savon ELY-keskus ja Pohjois-Savon liitto Edistäminen 1. Luonnonvaratalouden kehityksen hidasteita ja esteitä selvitetään ja poistetaan aktiivisesti. Erilaisten pullonkaulojen selvittäminen mm. sääntelyn osalta, taloustilanne, verotus ja muu kuin julkinen rahoitus ovat eräitä esille nousseita asioita. Innovaatiohankkeiden ohella voidaan toteuttaa käytännönläheisiä selvityksiä ja edistämishankkeita. Arjen pullonkaulojen ratkaiseminen kustannuksiltaan pienehköillä hankkeilla edistää luonnonvaratalouden kehittymistä alueella. 2. Rahoitusmahdollisuuksia parannetaan tavoitteena maakunnan oma kehittämisrahasto yritysten lainamahdollisuuksien parantamiseksi. Rahastossa voisi olla mukana mm. kunnat, energiayhtiöt ja pankit sekä sijoittajat. Luonnonvaraohjelmasta ja siihen liittyvistä rahoitusmahdollisuuksista tiedotetaan Pohjois-Savon ELY-keskuksen ja liiton, kauppakamarin sekä median kautta. 3. Toimenpideohjelmaa edistämään käynnistetään hanke vuonna 2015. Hankkeen tavoitteena on eri alojen toimijoiden aktivointi ja yhteistyön edistäminen sekä ohjelman toimeenpanon tukeminen ja seuranta. Toimenpideohjelmaa edistetään lisäksi hankerahoituksella ja tavoitteina on edistää luonnonvaraohjelmassa esitettyjen toimenpiteiden toteuttamista, avustaa rahoitusmahdollisuuksien selvittämisessä ja opastaa hankkeiden valmistelutyössä. Työvoiman saatavuus 4. Osaavan työvoiman saatavuuden turvaaminen on tärkeä osa luonnonvarojen kestävän käytön hyödyntämistä. Keinoja tähän ovat työurien pidentäminen, toimivan koulutusketjun rakentaminen ja maakuntaan muuton edistäminen. Koulutuksen osalta luonnonvaroihin liittyvä opetustarjonta on hyvä korkeakoulutasolla, mutta sitä olisi mahdollista lisätä alemman asteisen koulutuksen muodossa. Koulutuksen kysyntälähtöisyyttä varmistetaan kehittämällä ennakointijärjestelmää ja -menetelmiä. Koulutusresursseja ja työmarkkinahankkeita kohdennetaan työvoimaa tarvitsemille aloille. Uusia koulutus- ja työllistämismalleja luonnonvara-alalla kehitetään rakennetyöttömille. 5. Pohjois-Savoa markkinoidaan luonnonvara-alan tutkimus- ja teknologiaympäristönä sekä yritys-, työ- ja opiskeluympäristönä. Pohjois-Savoa markkinoidaan kokonaisuutena tukeutuen eri alueiden vetovoimatekijöihin ja elinkeinoelämän vahvuuksiin. Tiede-, tutkimusja koulutusorganisaatioiden innovaatiotoimintaa tukevia ympäristöjä vahvistetaan. ItäSuomen yliopiston Kuopion kampusta kehitetään määrätietoisesti kokonaisvaltaiseksi innovatiiviseksi oppimisympäristöksi. Rahoituksen lähteet 6. Maakuntasuunnitelmassa ja -ohjelmassa linjataan maakunnan kehittämisen painopisteet. Maakuntaohjelman toimeenpanosuunnitelmassa (Topasu) puolestaan tarkennetaan kehittämistoimia ja kohdennetaan rahoitukset toimijoittain. Topasu laaditaan vuoden tai kahden välein. Topasussa esitetään ne kehittämisen toimenpiteet, mihin maakunnassa jaettavaa rahoitusta kohdennetaan. Luonnonvaratalouden toimenpideohjelma 24 (29) 19.1.2015 Kestävää kasvua ja työtä 2014-2020 Suomen rakennerahasto-ohjelman kautta jaetaan Euroopan aluekehitysrahaston (EAKR) ja Euroopan sosiaalirahasto (ESR) rahoitusta myös luonnonvaratalouden edistämiseen. Suomen EAKR- rahoituksesta 25 % eli noin 190 miljoonaa euroa kohdistetaan vähähiiliseen talouteen siirtymistä edistäviin toimenpiteisiin. Pohjois-Savossa tämä merkitsee n. 5,5 miljoonan euron panostusta vuosittain vähähiilisyyden tukemiseen. Ympäristön laadun parantaminen ja luonnonvarojen kestävä käyttö luovat talouden perustan tarjoamalla uusia elinkeino- ja liiketoiminnan mahdollisuuksia ja monipuolisia työtilaisuuksia. EAKR:n toimenpiteissä tuetaan mm. pk-yritysten energiatehokkuuden edistämistä sekä alan uusimman tiedon ja osaamisen tuottamista ja hyödyntämistä elinkeinoelämää tukien. Rahoitusta kohdennetaan mm. innovaatiotoimintaan, joka kehittää elinkeinotoiminnan kanssa ratkaisuja ympäristökysymyksiin, etenkin alueiden luonnonvarojen hallintaan, kestävään ja tehokkaaseen hyödyntämiseen sekä ympäristökuormituksen vähentämiseen liittyen. Myös yritystukia kohdennetaan luonnonvaratalouden edistämiseen. ESR-rahoituksella puolestaan voidaan tukea mm. alan osaamisen kehittämistä ja työvoiman saantia. Maaseudun kehittämisohjelman 2014-2020 rahoitus yritys- ja hanketukeen Pohjois-Savossa on 42 miljoonaa euroa. Ohjelmassa tuetaan mm. metsä- ja ruokaketjua yrittäjyyden kehittämiseksi. Toimenpiteet kohdistuvat tiedon ja osaamisen lisäämiseen, yrittäjyyden vahvistamiseen yhteistyön ja innovaatioiden avulla sekä toimintaympäristön kehittämiseen. Ilmastonmuutos ja ympäristö huomioidaan kaikessa toiminnassa. Tekesin rahoitusta voidaan kanavoida luonnonvaroihin liittyvään kehittämistyöhön siltä osin, kun se liittyy Tekesin ohjelmiin ja teemoihin. Yritysten osalta Tekesin rahoitus on mahdollinen tapauskohtaisen tarkastelun kautta. Pohjois-Savon kehittämisrahaston rahoituksella voidaan tukea maakunnan kannalta merkittävien hankkeiden toteuttamista sekä yhteistyön lisäämistä kehittämistoimenpiteissä verkostoitumalla ja kansainvälistymällä alasta riippumatta. Erityisinä painopisteinä ovat yritystoiminnan edistämiseen ja osaamisen tason kohottamiseen liittyvät innovatiiviset kehittämishankkeet. EU:n erillisohjelmat tarjoavat kansainvälistä rahoitusta luonnonvaratalouteen liittyviin hankkeisiin. Näistä suurin ja sisällöllisesti laajin on Horizon 2020. Muita ovat mm. Pohjoinen Periferia ja arktinen -ohjelma, Itämeren alueen -ohjelma ja Interreg Europe. Lisäksi EU:n ja Venäjän välisissä ohjelmissa (ENI CBC -ohjelmat) voi tarjoutua rahoitusmahdollisuuksia. Lukuisat muut kansalliset rahoitusohjelmat ja rahoittajat tukevat luonnonvaratalouteen liittyvää toimintaa. Tällaisia ovat mm. Suomen Akatemia, lukuisat eri säätiöt ja rahastot sekä jotkut ministeriöt. Liikenneyhteydet ja logistiikka 7. Luonnonvaratalouden edistämiseen liittyy oleellisesti hyvät liikenneyhteydet ja toimiva logistiikka. Metsäkuljetusten ja alkutuotannon, erityisesti maidontuotannon, tarvitsema vähäliikenteinen maantieverkosto ja yksityistiet ovat välttämättömiä. Yleisesti ottaen koko tieverkoston kunnossapito on tärkeää ja pääteiden osalta myös kaivostoiminnan tar- Luonnonvaratalouden toimenpideohjelma 25 (29) 19.1.2015 peet huomioiden. Nykyisellä rahoitustasolla vähäliikenteinen tieverkko rapaantuu kiihtyvällä vauhdilla ja kelirikko uhkaa vaikeuttaa luonnonvarojen hyödyntämisen kannalta tärkeää tieverkkoa. Raakapuukuljetuksissa on selkeä työnjako eri liikennemuotojen välillä. Kaikki puu lähtee autokuljetuksina metsästä, mutta kuljetusmatkan pituudesta ja kustannustehokkaasta kuljetusjärjestelmästä riippuen jatkaa matkaansa uitto- tai aluskuljetuksina vesitietä pitkin tai rautatiekuormauspaikan kautta rautatiekuljetuksina jalostuspaikalle. Osa lähialueen raakapuusta kuljetetaan autokuljetuksina suoraan jalostuspaikalle. Liikennevirasto on tehnyt yhdessä metsäsektorin kanssa rataverkon raakapuun terminaali- ja kuormauspaikkaverkoston kehittäminen-selvityksen, jonka pohjalta on priorisoitu rautatiekuljetusjärjestelmän kannalta tavoiteverkko terminaaleille ja kuormauspaikoille. Selvitykseen on tehty ja tehdään toimintaympäristön muuttuessa tarvittavia tarkennuksia. Kuormauspaikkojen ja terminaalien vaatimien investoinnit tulee varmistaa Liikenneviraston investointiohjelmissa. Vesiväylien osalta infrastruktuuri on olemassa. Pohjois-Savon ELY on laatinut yhdessä liikenneviraston ja metsäteollisuuden kanssa Metsä- ja raakapuukuljetus selvityksen 2014, jossa puuntuottopotentiaalin ja alueellisen kysynnän perusteella määritettiin kuljetusmäärät ja niiden sijoittuminen maantieverkolle. Selvityksen tuloksia käytetään tienpidon ohjelmoinnissa. Selvityksessä määritettiin myös tienpitäjän ja metsäteollisuuden paikallinen yhteistyömalli sekä päiväkohtaisen hoidon että pitemmän tähtäimen ylläpidon tehokkaammaksi kohdentamiseksi. Tietoliikenneyhteydet ovat keskeinen osa liiketoimintamahdollisuuksille pohjaa antavaa infraa. Toimiva ja riittävän nopea tietoliikenneyhteys on edellytys yritystoiminnalle, myös luonnonvara-aloilla. Teknistyvä maatalous tarvitsee myös jatkuvan tietoliikenneyhteyden. Itä-Suomen liikennestrategiassa 2010 -luvulle on linjattu yhteisiä toimia liikennejärjestelmän kehittämiseksi. Strategiaa uudistetaan parhaillaan ja siinä huomioidaan luonnonvaratalouden kehittämisen painopisteet ja maakunnan elinkeinoelämän tarpeet. Lupa-asiat ja neuvonta 8. Luonnonvarataloushankkeisiin liittyy usein monia eri viranomaisissa käsiteltäviä ympäristövaikutusten arviointi-, kaavoitus- ja lupamenettelyjä. Näiden eri prosessien kokonaisuuksien hallinnalla voidaan saavuttaa merkittävää tehokkuutta ja aikasäästöjä. Isompien hankkeiden osalta viranomaisten puolelta nimetään yhdyshenkilö, joka huolehtii eri prosessien yhteensovittamisesta ja hanketoteuttajan neuvonnasta. Pienemmissäkin hankkeissa huolehditaan siitä, että asiakas saa tarvittavan viranomaispalvelun kokonaisvaltaisesti, sujuvasti ja tehokkaasti. Parhaaseen lopputulokseen päästään mahdollisimman varhaisessa vaiheessa aloitetulla yhteistyöllä. Maakuntakaavoitus 9. Maakuntakaava on yleispiirteinen alueidenkäytön suunnitelma, joka on ohjeena laadittaessa ja muutettaessa yleiskaavaa ja asemakaavaa sekä ryhdyttäessä muutoin toimenpiteisiin alueiden käytön järjestämiseksi. Maakuntakaavan yleispiirteisyys tuo joustavuutta ja tavoitteet voidaan sovittaa yhteen maakunnallisten ja paikallisten tavoitteiden kanssa. Maakuntakaavan toteutuessa ympäristön tila paranee luonnonvarojen hyödyntämisen ohjautuessa ympäristön kannalta sopivimmille alueille. Luonnonvaratalouden toimenpideohjelma 26 (29) 19.1.2015 Maakuntakaavoituksella pyritään ylläpitämään ja kehittämään toimivan luonnonvaratalouden mahdollisuuksia. Maakuntakaavassa on esitetty mm. turvetuotantoalueita ja tuotantoon soveltuvia alueita, maa-ainesten ottoalueita, kaivostoimintojen alueita sekä maatalousalueita, joiden koko ja sijainti täsmentyy yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa. Alueiden tosiasiallinen toteutuminen tapahtuu siten kuntakaavoituksen sekä yksityiskohtaisemman lupamenettelyn asettamien reunaehtojen mukaan. Maakuntakaavatasolla on mahdollista tarkastella eri alueidenkäyttömuotojen yhteensovittamista. Luonnonvarojen käyttöön liittyviä toimenpiteitä suunniteltaessa on huomioitava mahdolliset maakuntakaavan asettamat rajoitukset ympäröivälle maankäytölle. Esimerkiksi luonnonsuojelu-, kulttuuriympäristö- tai pohjavesialueet voivat rajoittaa puunkorjuuta tai yritystoimintaa tietyillä alueilla, mutta toisaalta nämä alueet soveltuvat retkeily- ja virkistyskäyttöön. Maakuntakaavan päivittämisen yhteydessä huomioidaan entistä paremmin luonnonvarojen kestävän käytön mahdollisuudet. Erityisesti kaivostoimintojen alueita tarkastellaan kaavoitustyössä pitkällä aikavälillä. Esimerkiksi Siilinjärvellä sijaitsevan Yaran kaivosalueen ja tehtaiden alueen mahdollinen laajeneminen voi edellyttää jatkossa maakuntakaavatasoista tarkastelua. Yhtenä vaihtoehtona voisi olla esimerkiksi luonnonvaramaakuntakaavan laatiminen, jolloin maakunnan luonnonvarojen käyttöä koskevia tulevaisuuden ratkaisuja voitaisiin tarkastella yhtäaikaisesti tai kokonaismaakuntakaavan päivityksessä. Biotalouden prosessilaitokset ja kaivosten rikastuslaitokset voivat edellyttää kaavoituksessa T/kem alueita: Teollisuus- ja varastoalue, jolla on /jolle saa sijoittaa merkittävän, vaarallisia kemikaaleja valmistavan tai varastoivan laitoksen. Kallioperän passiivista energiaa käytetään maalämpönä, jonka alueellinen suotuisuus on selvitettävissä kallioperän ominaisuustiedon ja maanpeitteen paksuuden perusteella. Geoenergian käytön mahdollisuuksia voidaan selvittää laatimalla Pohjois-Savon alueelle geoenergiaselvitys. Toimenpiteet muiden sidosryhmien kanssa Luonnonvaratoimenpideohjelman toteuttamisessa tehdään yhteistyötä koulutuspalvelujen, kuntien, yrittäjien, elinkeinoyhtiöiden ja tutkimuslaitosten kanssa. Lisäksi huomioidaan ylimaakunnallinen yhteistyö ja kansainväliset mahdollisuudet. 6.2 Toimeenpano-ohjelman päivitys ja seuranta Luonnonvaratoimenpideohjelma päivitetään joka toinen vuosi Pohjois-Savon liiton ja PohjoisSavon ELY-keskuksen yhteistyönä (Luonnonvararyhmä + MYR) ja samalla seurataan hankkeiden etenemistä ja tilannetta. Toimenpideohjelmassa esitettyjen innovaatiokärkien mukaisten toteutuneiden hankkeiden tiedot kootaan arviointitaulukkoon, jonka perusteella voidaan seurata mm. rahoituksen suuntautumista ja luonnonvarojen käyttöä. Luonnonvaratalouden toimenpideohjelma 27 (29) 19.1.2015 7 Lähteet − Pohjois-Savon maakuntasuunnitelma 2030 ja maakuntaohjelma 2014-2017, PohjoisSavon liitto − Pohjois-Savon ELY-keskuksen strateginen tulossopimus 2013-2015, Pohjois-Savon ELY-keskus − Pohjois-Savon maaseudun kehittämissuunnitelma 2014-2020, 4.10.2013, Pohjois-Savon ELY-keskus − Maakuntakaavan seuranta, luonnonvarat, Pohjois-Savon liitto, 31.12.2013 − Maakuntakaavamerkinnät ja -määräykset sekä Maakuntakaavaselostus, 7.12.2011 − Savo-Karjala UUMA, Hankkeen yhteenvetoraportti, Marraskuu 2012, Ramboll Oy, 27.11.2012 − Aurinkovoima, http://www.suntekno.fi/resources/public/tietopankki/aurinkoenergia.pdf − http://www.tukes.fi/fi/Toimialat/Kaivokset/Karttatiedostot/ Luonnonvaratalouden toimenpideohjelma 28 (29) 19.1.2015 Luonnonvaratalouden toimenpideohjelma 29 (29) 19.1.2015 Pohjois-Savon liitto, PL 247, 70101 KUOPIO Puh. (017) 550 1400, Fax (017) 550 1428, www.pohjois-savo.fi Kotipaikka: Kuopio Luonnonvaratalouden toimenpideohjelma
© Copyright 2024