SMS-viestien läpimurto
Tekstiviestien suosio yllätti jouluna 1997 niin, että
operaattoreiden verkot menivät tukkoon. Älypuhelimien
sovellukset ovat syöneet SMS:n suosiota, mutta lyhyille
terveisille on aina tarvetta.
Matti Makkonen
Lyhyet matkapuhelinten väliset tekstiviestit, SMS-viestit (Short Message
Service) yleistyivät nopeasti ihmisten välisessä viestinnässä 1990-luvun
puolivälissä.
Vaikka SMS-ominaisuus oli määritelty osaksi vuonna 1991 käyttöön
otettua digitaalista GSM-matkaviestinjärjestelmää, vasta kaksi muuta
asiaa sai sen yleistymään. Operaattorit tuotteistivat ja lanseerasivat sen
käyttökelpoiseksi kaksisuuntaiseksi palveluksi, ja maailman johtava matkaviestinvalmistaja Nokia toi markkinoille helppokäyttöisen SMS-viestien vastaanottamista ja lähettämistä tukevan päätelaitteen Nokia 2110:n
helmikuussa 1994.
SMS yleistyi niin nopeasti ja tuli niin laajaan käyttöön, että voidaan puhua ilmiöstä. Jotakin selittämätöntä ja ennakkoon arvaamatonta tapahtui nopealla aikataululla maailmanlaajuisesti. Ihmisten välisen viestinnän ohella SMS-tekstiviesteistä tuli myös olennainen tekijä digitaalisten
palveluiden kehityksessä.
Alun perin SMS on kehitetty pikemminkin GSM:n osaksi kuin itsenäiseksi palveluksi. SMS:n olemassaolo ja menestyminen ovat suoraan seurausta GSM:n olemassaolosta ja maailmanlaajuisesta menestyksestä.
SMS olisi voinut jäädä myös unholaan, yhdeksi järjestelmän käyttämättömistä resursseista, ellei se sinällään olisi tyydyttänyt aitoa palvelutarvetta. SMS tarjosi uuden tavan viestiä edullisesti, tehokkaasti ja tavoittavasti ilman, että sen käyttäminen olisi häirinnyt muita.
Taustaa ja tekniikkaa
Pohjoismaiset valtiolliset teleoperaattorit, käytännössä Suomen, Ruotsin, Tanskan ja Norjan telehallintojen yhteydessä toimineet kaupalliset
1
yksiköt, kehittivät 70-luvulla maailman ensimmäisen automaattisen matkapuhelinjärjestelmän NMT:n (Nordic Mobile Telephone), jota oli mahdollista käyttää kaikissa järjestelmään liittyneissä maissa niin sanotun
roaming-ominaisuuden ansiosta. Asiakkaan tuli tehdä näppäinasetuksella maan valinta, jolloin puhelin käytti vain kyseisen maan tunnuksin
merkittyjä radiokanavia.
NMT oli valtava kaupallinen menestys ja sitä tarjottiin sekä pohjoismaisten operaattoreiden että teollisuuden toimesta kaikkialla, missä harkittiin julkisten radiopuhelinpalveluiden perustamista. Kysymyksessä oli
ennen kokematon palvelu, jonka käyttäjäksi pääsi kuka tahansa hankkimalla tyyppihyväksytyn radiopuhelimen asianmukaisine lupineen. Sillä
korvattiin yksittäisiä, yhden asiakkaan käytössä olleita verkkoja, joille ei
enää voitu osoittaa riittävästi radiotaajuuksia.
NMT:n menestyminen innoitti eri maiden toimijoita esittelemään kilpailevia vaihtoehtoja sille, että NMT:stä olisi tullut eurooppalainen tai
peräti maailmanlaajuinen standardi ensimmäisen sukupolven solukkopuhelinjärjestelmäksi.
1980-luvun alussa näytti kuitenkin selvältä, että tulevaisuus on digitaalisessa radiotekniikassa, joka mahdollistaisi analogista NMT:tä paremman taajuustehokkuuden ja tietoturvan sekä helpottaisi erilaisten
palveluiden siirtämistä samassa verkossa. NMT oli lähtökohtaisesti puhelinverkko, mutta seuraavan järjestelmän piti tukea kaikkia silloin tunnettuja ja tulevaisuuden digitaalisia palveluita.
Tässä hengessä perustivat pohjoismaiset telehallinnot heti NMT:n
käynnistyttyä työryhmän kehittämään ISDN-filosofiaa (Integrated Services Digital Network) toteuttavaa mobiilijärjestelmää. ISDN oli samoihin aikoihin käynnistetty kiinteän verkon palveluiden digitalisaatiohanke.
NMT-II –työryhmä piti ensimmäisen kokouksensa Oslossa 1.-2.12.1981.
Pian työryhmä otti tehtävää paremmin kuvaavan nimen ISMOC (Integrated Services Mobile Communications) ja vähän myöhemmin nimeksi
vakiintui FMK (Framtida Mobila Kommunikationer).
2
Eurooppalainen yhteistyö ja GSM
Kilpailu operaattoreiden, eri maiden telehallintojen ja alan yritysten kesken siitä, kenen järjestelmästä tulisi eurooppalainen standardi, johti lopulta Euroopan operaattoreiden yhteistyöhön. Myös FMK sulautettiin vähitellen siihen. Euroopan telehallintojen yhteistyöelin CEPT (Conférence
européenne des administrations des postes et des télécommunications)
perusti kesäkuussa 1982 Suomen, Ruotsin, Norjan, Tanskan ja Hollannin
aloitteesta työryhmän Group Special Mobile (GSM) kehittämään uutta
yhteistä järjestelmää. Myöhemmin yhteistyön lopputulokselle annettiin
nimeksi GSM (Global System for Mobile communications).
GSM-työryhmä piti ensimmäisen kokouksensa Tukholmassa joulukuussa 1982. Kesti lähes kymmenen vuotta, ennen kuin järjestelmä oli
valmis käyttöön otettavaksi.
Kolmetoista eurooppalaista operaattoria, mm. Telecom Finland (Tele,
myöhemmin Sonera), allekirjoittivat 7.9.1987 yhteisymmärrysmuistion
(MoU, Memorandum of Understanding), jossa nämä sitoutuivat kehitteillä olevan järjestelmän käyttöön ottamiseen. Vähitellen MoU:n allekirjoittivat kaikki eurooppalaiset matkaviestinoperaattorit, joiden lukumäärä lisääntyi nopeasti kilpailun vapautuessa. Tällä lopetettiin spekulointi
sillä, tulisiko tulevaisuus sittenkään olemaan digitaalinen ja mitä digitaalista teknologiaa Eurooppa käyttäisi.
Nämä nyt itsestään selviltä tuntuvat valinnat eivät 80-luvun lopussa olleet suinkaan selviä. Analogiset NMT900 ja sen kanssa kilpaileva englantilais-amerikkalainen TACS900 (Total Access Communication System)
oli juuri käynnistetty ja ne tarjosivat ylivoimaisen mukavat pienet päätelaitteet ja laajat peittoalueet. MoU:n toteutumista varten perustettiin hallintotyöryhmä, jonka puitteissa sovittiin muun muassa, että GSM-verkot
tulisi käynnistää 1.7.1991.
Ensimmäiset GSM-verkot käynnistyivätkin sovitun aikataulun mukaisesti. Suomalaiset operaattorit Radiolinja ja Tele olivat ensimmäisten
joukossa tuntia ennen Keski-Euroopan aikaa noudattavia operaattoreita. Verkkojen kaupallinen toiminta pääsi vauhtiin kuitenkin vasta toukokuussa 1992, kun ensimmäiset laitevalmistajat saivat tyyppihyväksynnän
GSM-matkaviestimilleen. Valmiitkin verkot olivat tätä ennen oikeastaan
3
koekäytössä ja avoinna lähinnä teknisiä kokeiluja varten. Tyyppihyväksyntä oli edellytyksenä sille, että matkaviestimen sai myydä vapaasti verkossa käytettäväksi ja että sitä sai käyttää kaikissa järjestelmään liittyneissä verkoissa.
Muista poiketen Radiolinja ilmoitti käynnistäneensä 1.7.1991 kaupallisen GSM-verkon. Maailman ensimmäisenä kaupallisena GSM-verkon
puheluna pidetäänkin yleisesti pääministeri Harri Holkerin puhelua kaupunginjohtaja Kaarina Suoniolle 1.7.1991 Radiolinjan verkossa.
Tie maailman valloitukseen
1990-luvun puolivälin jälkeen ei uusia analogisia ensimmäisen sukupolven järjestelmiä enää juurikaan otettu käyttöön. Verkkojaan ja järjestelmiään kehittävät operaattorit kaikkialla maailmassa valitsivat
kilpailevista digitaalisista vaihtoehdoista useimmiten GSM:n ja niin
GSM:stä tuli alkuperäisen tavoitteen, Euroopan laajuisen peiton, lisäksi de facto globaali standardi toisen sukupolven (2G) matkaviestinjärjestelmille.
GSM:n leviämistä auttoi suuresti pohjoismaisten GSM:ään sitoutuneiden verkkolaitevalmistajien Ericssonin ja Nokian vahva asema, jonka
nämä olivat saavuttaneet NMT:n avulla. Molempien verkkolaiteliiketoiminta hyötyi suuresti vielä 1980-luvulla noudatetusta kansallisten valmistajien suosimisesta.
Ericsson oli Ruotsin Televerketin hovihankkija, joka toki palveli hyvin
myös Suomen teleoperaattoreita Posti- ja lennätinlaitos mukaan lukien.
Suomalaiselle teollisuudelle ohjatut NMT-hankinnat ja suoranainen painostus osallistua Posti- ja telelaitoksen tarjouskilpailuihin jo operaattorin monopoliaikana kokonaisilla järjestelmätoimituksilla antoi erityisesti
haastajalle, Nokialle, oivan tukipilarin menestyä myös uusien avautuneen
kilpailun myötä perustettujen operaattoreiden GSM-verkkojen tarjouskilpailuissa.
Nokia toimitti myös Radiolinjan ensimmäisen 1991 käynnistetyn GSMverkon, mikä lopetti Telen, entisen valtiollisen telelaitoksen, harjoittaman
kansallisen teollisuuden suosimispolitiikan. Siirryttiin vapaan kilpailun
aikaan.
4
Ehkä hieman kotiinpäin vetäen voidaan todeta, että ilman pohjoismaisten telehallintojen NMT-yhteistyötä ja sen nopeaa kaupallista menestystä ei olisi eurooppalaista GSM-yhteistyötä ja ilman pohjoismaisen teollisuuden merkittävää panosta GSM ei olisi yleistynyt maailmanlaajuiseksi
standardiksi ja valtavaksi kaupalliseksi onnistumiseksi.
NMT vastaan ”banjomies”
Saattaa tuntua erikoiselta, mutta GSM:n toteuttajina ja edistäjinä olivat
muita aktiivisempia ja parhaiten menestyviä juuri ne operaattorit, jotka
olivat joidenkin muiden mielestä uhanneet digitaalisten GSM-tekniikan
tuloa ottamalla 1980-luvulla käyttöön digitaaliselle järjestelmälle varattuja 900 MHz radiotaajuuksia analogisille NMT- ja TACS-verkoille. Selitys on kaupallinen.
NMT ja TACS kasvattivat operaattoreittensa osaamista, asiakaskuntaa
ja taloutta aikana, jolloin muut joutuivat odottamaan GSM-teknologian
saavuttavan sellaisen tason, että se kykeni kilpailemaan asiakkaiden valinnoista laadulla tai palveluilla. Digitaalisuus sinänsä ei vielä 90-luvun
alussa ollut toimiva myyntiargumentti. Päinvastoin, GSM:n alkuaikoina
kokeilijoille tutuksi tullut ”banjomies”, digitaaliyhteydelle tyypillinen teräväpiirteinen häiriö, ajoi kokeilijoita takaisin NMT:hen.
Verkot tulivat kuntoon ja GSM:n kännykät, joka sana oli vakiintunut
päätelaitteiden yleisnimeksi, kykenivät kilpailemaan kokonsa ja toimintojensa puolesta 90-luvun puoliväliin mennessä. Valtavirta kääntyi GSM:n
puolelle. Kuitenkin sen mahdollistamat digitaaliset palvelut kaupallisena
veturina antoivat odottaa itseään vielä pitkään. Vain SMS erottui uutena
palveluna, joka vauhditti GSM:n menestystä.
GSM:n menestys 90-luvun puolivälistä eteenpäin perustui ”banjomiehen” hävittyä lähinnä laadukkaisiin yhteyksiin ja laajoihin kansainvälisiin käyttömahdollisuuksiin sekä nopeasti kehittyvään kännykkätarjontaan. GSM:n myötä avautui kilpailu myös operaattoreiden välillä,
mutta tärkeämpää GSM:n onnistumiselle oli kova kilpailu päätelaitevalmistajien kesken. Uudet aina vain monipuolisemmat ja pienemmät
kännykät eivät enää olleetkaan NMT:tä tai TACS:ia, vaan GSM-puhelimia, jota saattoi käyttää kasvavalla maailmanlaajuisella peittoalueella
5
ja jolla saattoi puhumisen lisäksi lähettää ja vastaanottaa lyhyitä SMSviestejä.
GSM Association
Operaattoreiden yhteisiä sitoumuksia ja GSM:n käyttöön ottamista hallittiin perustetussa MoU-organisaatiossa. Telen matkaviestinnän kehitysjohtaja DI Kari Marttinen toimi MoU:n puheenjohtajana maaliskuusta
1992 maaliskuuhun 1993. Tämän kauden aikana annettiin ensimmäiset
matkaviestinten tyyppihyväksymiset ja operaattorit ottivat verkkojaan
kiihtyvään tahtiin kaupalliseen käyttöön. GSM alkoi laajentua Euroopan
ulkopuolisiin maihin.
Vapauduttuaan MoU:n puheenjohtajuudesta DI Marttinen otettiin
vastaan normaaliin kehitysjohtajan päivätyöhönsä pienellä jekulla. Allekirjoittanut vei Marttisen pienen peitetarinan avulla eräälle vuokrahuvilalle jossakin läntisellä Uudellamaalla. Siellä tavattiin ”salaisella edustushuvilallaan” pääjohtaja Pekka Vennamo, joka oli saanut Suomelle
erikoisen tehtävän suurvalloilta ja YK:lta. Suomi oli poliittisesti sopiva
ja matkaviestinasioissa osaava järjestämään matkaviestinpalvelut myös
Etelämantereelle ja siitä tehtävästä ei oikein sopinut kieltäytyäkään. Ja
kuinkas ollakaan, kokenut ja osaava mies oli juuri vapautunut edellisestä
kansainvälisestä tehtävästä.
Vennamo lupasi työsuhde-etuina Etelänavalle asunnon ja moottorikelkan. Marttisen olisi siinä saman tien pitänyt tehdä päätös ja hyväksyä
seuraava komennus, mutta jekku keskeytyi, kun huvilan uumeniin kätkeytyneiltä Marttisen omilta alaisilta pääsi nauru karkuun.
GSM:n laajennuttua globaaliksi standardiksi perustettiin 1995 siihen
liittyvien oikeuksien ja velvollisuuksien hallintaa varten yhteenliittymä
nimeltään GSM Association (GSMA). Vuonna 2015 GSMA:ssa on jäseninä lähes 800 operaattoria ja noin 250 teollisuusyritystä ja muuta toimijaa. GSMA järjestää vuosittain Barcelonassa maailman suurimman matkaviestinalan tapahtuman (Mobile World Congress).
6
SMS:n tuotteistaminen
SMS:n olemassaoloa havainnollistettiin ensimmäisen kerran julkisesti
englantilaisen Vodafonen markkinointitilaisuudessa 3.12.1992. Silloin
Vodafonen Neil Papthorn lähetti järjestelmään kytketyn tietokoneen
avulla SMS-viestin ”Merry Christmas”. Tämän jälkeen kesti vielä useita
vuosia, ennen kuin SMS:stä tuli jokaisen viestiväline. SMS:n yleistyminen
edellytti, että sekä GSM-verkot että päätelaitteet tukivat kaksisuuntaisia
viestejä ja että nämä olivat laajasti käytössä.
Ensimmäinen päätelaite, joka tuki helppokäyttöisiä kaksisuuntaisia
SMS-viestejä, oli Nokia 2110. Se julkistettiin helmikuussa 1994. Tätä ennen käytössä olleet GSM-puhelimet kykenivät joko vain näyttämään saapuvat viestit tai viestien lähettäminen oli vaivalloista.
GSM-verkoissa välitettiin aluksi vain yksisuuntaisia viestejä, kuten tieto puhelinvastaajaan jätetystä viestistä. Kun matkaviestimetkin kykenivät vain näyttämään tulevia viestejä, operaattorit pyrkivät aluksi kehittämään lisää yksisuuntaisiin viesteihin perustuvia palveluita kuten uutisia,
tilannetiedotuksia ja muita informaatiopalveluita.
Nokia 2110 oli aikansa menestystuote ja yhä useammilla alkoi olla taskussaan SMS-viestit mahdollistava laite. Päätelaitteiden kehittymisen
myötä GSM alkoi kasvaa voimakkaasti 1990-luvun puolivälin jälkeen ja
samalla SMS:n käyttö yleistyi. Ennen vuosituhannen vaihdetta käytännössä kaikki GSM-matkaviestimet olivat sopivia kaksisuuntaiseen SMSviestittelyyn Nokia 2110 viitoittaman mallin mukaisesti.
Edistyksellisissä matkaviestinmaissa kuten Suomessa kaksisuuntaisen
SMS-liikenteen avaaminen tapahtui operaattoreiden toimesta samoihin
aikoihin Nokia 2110 lanseeraamisen kanssa tai pian sen jälkeen viimeistään 1995. Silloinen Telen SMS-tuotepäällikkö DI Mariette Lehto kertoo
SMS:n tuotteistamisesta, että alun perin ei ollut lainkaan selvää, että SMS
avattaisiin palveluna kaikille GSM-liittymille, vaan että SMS olisi ollut
erikseen tilattava maksullinen palvelu.
Telessä päätettiin kuitenkin avata SMS kaikille GSM-asiakkaille liittymään kuuluvana palveluna saman mallin mukaisesti, jolla matkapuhelinten vastaajapalvelusta oli tullut menestys. DI Lehto teki myöhemmin
90-luvulla uraa kansainvälisissä konsulttitehtävissä ja auttoi lukuisia
7
operaattoreita tuotteistamaan SMS:n samalla menestyksekkäällä tavalla. Samalla periaatteella toimi myös toinen suomalaisoperaattori Radiolinja.
Mainittakoon, että SMS oli mahdollinen jo 90-luvun alussa myös NMTjärjestelmässä. Matkaviestinjärjestelmien kehitystyössä pitkään työskennellyt DI Seppo Tiainen määritteli ominaisuuden NMT-järjestelmään
(NMT-DMS) pari vuotta ennen kuin määrittelytyö oli tehty GSM:ssä.
Ominaisuus hyväksyttiin viralliseen NMT-spesifikaatioon ja otettiin
käyttöön joissakin uusissa NMT-verkossa entisen Neuvostoliiton alueella
ja Puolassa ja sitä tuki muutama Nokian valmistama NMT-puhelin sekä
ruotsalaisen Spectronicin valmistamat kännykät. Spectronicin ’Världens
första teleterminal’ myös palkittiin Ruotsissa arvostetulla Polhemsprisetpalkinnolla. NMT:n SMS-ominaisuus ei kuitenkaan ehtinyt saavuttaa
suurta suosiota GSM:n nopeasti yleistyessä.
SMS:n omaksuminen massojen välineeksi
Edelläkävijäoperaattoreiden mallin mukaisesti SMS avattiin lähes poikkeuksetta GSM-liittymiin kuuluvana ominaisuutena. Mahdollisuus SMSviestien lähettämiseen ja vastaanottamiseen pienillä mukana kuljetettavilla matkaviestimillä, kännyköillä, levisi siis laajalle GSM:n mukana.
Erityisen nopeasti SMS yleistyi yllättävässä maassa, Filippiineillä. Siellä johtava operaattori lanseerasi SMS:n täysin ilmaisena palveluna, sillä
operaattorin hankkimassa järjestelmässä ei oltu varauduttu SMS:n laskuttamiseen.
Myös suomalaiset asiakkaat hyötyivät alkuvaiheen ilmaisista SMS-viesteistä. Etelän matkoilta saattoi lähettää ilmaisia viestejä, sillä kansainvälistä liikennettä varten ei vielä oltu luotu pelisääntöjä eivätkä lomamaiden
operaattorit kyenneet laskuttamaan suomalaisten lomaterveisiä.
Operaattorit tulivat yllätetyiksi tekstiviestien saamasta suosiosta. Suomessa Radiolinjan ja Soneran verkot menivät ensimmäisen kerran tukkoon tekstiviesteistä jouluna 1997, jolloin kännyköiden käyttäjät oivalsivat uuden viestintätavan sopivan hyvin jouluterveisten lähettämiseen.
Seuraavana vuonna operaattorit osasivat jo varautua jouluruuhkaan ja
tekstiviesteistä tuli niille valtavan tuottoisaa liiketoimintaa.
8
SMS:n räjähdysmäistä kasvua kuvaa GSM Associationin keräämä tilasto, jonka mukaan vuoden 2002 lopussa maailmassa lähetettiin jo yli 30
miljardia SMS-viestiä kuukaudessa. Tämän jälkeen kasvu on seurannut
matkaviestinliittymien määrän kasvua, mikä GSMA:n seurantatiedon
mukaan on noin 7,5 miljardia ja kasvaa noin kuusi prosenttia vuodessa.
Liittymäkohtaisten SMS-viestien määräksi operaattorit ovat raportoineet
näihin aikoihin asti tyypillisesti 20 - 40 kappaletta kuukaudessa. SMS-liikenteen liikevaihto v. 2014 lienee ollut ainakin 150 miljardia euroa maailmanlaajuisesti.
Yleisin SMS:n hinnoittelumalli oli sellainen, että palvelun kytkeminen ja sen pitäminen toiminnassa ei maksanut mitään, mutta jokaisesta
viestistä asiakas joutui maksamaan sovitun hinnan mukaisesti. Tyypillinen viestin hinta oli SMS-palveluita lanseerattaessa Suomessa luokkaa
1 markka eli noin 17 senttiä. SMS:n tuottaminen operaattorin välineillä
oli niin edullista, että se johti erinomaiseen kannattavuuteen. Päätellen
SMS:n kysynnän nopeasta kasvusta hintaa ei pidetty kalliina.
Asiakkaat oppivat pian myös, että useimmiten tekstiviesti tuli edullisemmaksi kuin puhelu. Tekstiviestillä oli muitakin etuja. Se voitiin vastaanottaa huomaamattomasti ja läsnäolijoita häiritsemättä. Tekstiviesti
jäi puhelimen muistiin ja siihen voitiin vastata silloin, kuin se parhaiten
sopi. SMS opetti tehokkaaseen viestintään suosimalla lyhyitä viestejä.
Jotkut pitävät kiusallisena kehityksenä sitä, että SMS loi myös uutta lyhennekieltä.
GSM:n ja SMS:n suosion kasvaessa ja operaattoreiden välisen kilpailun
edetessä hinnat Suomessa laskivat nykyiselle muutaman sentin tasolle.
Operaattorit tarjoavat myös liittymiä, jotka sisältävät kiinteää maksua
vastaan tietyn määrän, tai jopa lähes rajattomasti, SMS-viestejä.
SMS-viestien lähettely lienee saavuttanut maailmanlaajuisen maksiminsa johtuen uusista älypuhelinten OTT-viestimuodoista (Over The
Top). Ne käyttävät hyväkseen tarjolla olevia datayhteyksiä ja Internetiä.
Kaksisuuntaisen SMS:n käyttöönotto eteni jälkikäteen arvioituna hitaasti. Tuotteistettuna ja lanseerattuna SMS kasvoi räjähdysmäisesti
1990-luvun jälkipuoliskolla ja voidaan perustellusti kysyä, miksi kaksisuuntaista SMS:ää ei lanseerattu jo GSM:n käyttöönoton yhteydessä 1992
9
tai viimeistään samanaikaisesti yksisuuntaisen SMS:n kanssa 1993 tai
1994. Syy hitauteen on siltä osin tekninen, että pieniä NMT- ja TACS-puhelimien kanssa kilpailukykyisiä GSM-puhelimia tuli markkinoille vasta
90-luvun puolivälissä. Harva uskoi myöskään siihen, että ihmiset olisivat valmiita näpelöimään tekstejä numeronäppäimillä ja katsomaan niitä
pienistä näytöistä.
Tekstiviestit ja SMS:n keksiminen
SMS-tekstiviestien osoittauduttua valtavan suosituiksi heräsi kysymys
niiden keksimisestä. GSM-järjestelmän kehitystyöhön osallistuneiden
keskuudessa ei asiaan oltu kiinnitetty mitään huomiota, sillä SMS oli synnytetty vain osana suurta kokonaisuutta, koko GSM-järjestelmää. Myös
tämän artikkelin kirjoittaja on saanut osansa jälkikäteen heränneestä tarpeesta antaa tunnustusta SMS:n keksimisestä.
Kun puhutaan tekstiviesteistä, voidaan tarkoittaa millä tahansa konseptilla tai teknologialla välitettäviä tekstimuotoisia viestejä yleensä ihmisten välillä. Jopa aivan ensimmäinen radiotekniikan sovellus oli tekstiviesti, joka rakennettiin morseaakkosin radion kantoaaltoa pätkimällä.
Tekstiviestejä sinänsä siis ei enää voitu keksiä 1980-luvulla.
SMS on nimenomaan GSM-matkaviestinjärjestelmän yhteydessä kehitetty teknologia. SMS:n olennainen piirre on sen integraatio itse matkaviestinjärjestelmän kanssa. Viestit on sovitettu GSM:n sisäiseen merkinantojärjestelmään eli signalointiin ja ne kulkevat GSM:n signaloinnin
ohessa.
Matkaviestinjärjestelmien kehittyessä kolmannen ja neljännen sukupolven järjestelmiksi, SMS noudattaa edelleen GSM:ää varten toteutettua
160 merkin perusrakennetta, vaikka niillä ei ole mitään tekemistä uusien
järjestelmien merkinannon kanssa.
Tekstiviestit on usein mielletty suomalaiseksi keksinnöksi. Tämä perustuu Helsingin Sanomien kuukausiliitteen kesäkuussa 2002 raportoimaan
aivoriiheen, jossa kolme suomalaista pohjoismaiseen FMK-kehitystyöhön osallistunutta, DI Juhani Tapiola, DI Seppo Tiainen ja allekirjoittanut, kehittivät työmatkallaan joskus 1980-luvun alkuvuosina ajatuksen
”tekstinäpeltimestä”, joka pitäisi toteuttaa tulevaisuuden järjestelmässä.
10
Juhani Tapiola oli pohjoismaisten telehallintoviranomaisten yhteisessä
FMK-Marknad-työryhmässä, jossa palveluideoita kerättiin. FMK:n työryhmissä ideoitiin ja kerättiin työhön osallistuvien ideoita tulevista palveluista saman mallin mukaisesti, joka oli toiminut tehokkaasti NMT:tä
luotaessa.
Tekijänoikeuksia ei pyritty suojaamaan, vaan työryhmiin osallistuvia
kannustettiin äärimmäiseen avoimuuteen ideoiden käsittelyssä. Siksi aivoriihenkään tuotosta ei dokumentoitu, vaan sovittiin idean esittämisestä
Marknad-työryhmän kokouksessa liitettäväksi muiden työryhmässä kerättävien palveluideoiden joukkoon.
FMK:n dokumenteissa tekstiviestit mainitaan vain lyhyesti, sillä työryhmä ei koskaan ehtinyt tehdä tarkempaa määrittelytyötä. FMK:n työ
yhdistettiin eurooppalaisen GSM:n kanssa sen työryhmien päästyä vauhtiin 80-luvun puolivälissä.
Ajatus tekstiviesteistä tuli mukaan pohjoismaisen valmistelun lisäksi myös ranskalais-saksalaisesta yhteistyöstä. GSM:ssä tekstiviestien
välittämiseen valittiin saksalaisten ja ranskalaisten yhdessä kehittämä
konsepti, jossa viestit siirrettiin järjestelmän sisäisessä signaloinnissa.
Konseptin mukaisesti viestiyhteyttä ei tarvitse erikseen kytkeä ja viestit
kulkevat myös puhelun aikana. GSM:n signaloinnin kehysrakenteesta
johtuen viestien pituudeksi tuli 160 merkkiä. Palvelun käynnistyttyä pituusrajoitusta ryhdyttiin pian kiertämään siten, että matkaviestimet yhdistivät ja näyttivät useita peräkkäisiä viestejä yhtenä.
Vaikka ajatus tekstiviesteistä matkaviestinjärjestelmässä ja tekstiviestien ”näpelöimisestä” ja näyttämisestä pienillä matkapuhelimilla saattoikin syntyä ensimmäisenä suomalaisessa aivoriihessä, emme me suomalaiset voi omia keksintöä itsellemme sen enempää kuin muutkaan
yhteistyöhön panoksensa tuoneet. Myös GSM-yhteistyössä alun perin
vallinneen yhteistyömallin mukaisesti ei tekijänoikeuksia edes harkittu
haettavaksi. Vasta teollisuuden ottaminen mukaan GSM:n työryhmiin
v. 1987 muutti käytännön. Jos tekstiviesti olisi keksitty vasta 80-luvun
lopussa, olisi alkuperäisen idean saaneilla ollut valmiit työkalut IPR:n
hallintaa varten.
11
Maailman parasta matkaviestintää
Suomi oli maailman johtava matkaviestinpalveluiden markkina 90-luvun
puolivälistä alkaen pitkälle tälle vuosituhannelle. Matkaviestinten käyttötiheys (penetraatio) oli suurempi kuin muualla ja se myös kasvoi muuta
maailmaa nopeammin.
GSM Association palkitsi vuosittaisessa GSM World Conference-tapahtumassa Telecom Finlandin/Soneran vuosina 1997 ja 1999 parhaiten
GSM:n menestystä edistäneestä työstä (Best Regional Growth). Olihan
GSM tavallaan kilpailussa edellisen sukupolven analogisten järjestelmien
kanssa ja GSMA kannusti operaattoreita markkinoimaan uutta tekniikkaa muun muassa vuosittaisilla palkinnoillaan.
Erilaisten palveluiden käytössä, SMS mukaan lukien, Suomi oli johtava
maa. Puolueettomassa kansainvälisessä tutkimuksessa (saksalainen Solon Management Consulting 1997) Telecom Finland arvioitiin parhaaksi matkaviestinoperaattoriksi 21 eurooppalaisen operaattorin joukosta.
Tämä perustui paitsi liiketaloudellisiin tunnuslukuihin, myös asiakkaille
tarjolla oleviin palveluihin.
Vuonna 2000 Sonera palkittiin parhaana matkaviestinoperaattorina
World Communication Awards –tilaisuudessa Monacossa. Best Wireless/
Mobile operator – sarjan muita finalisteja olivat AT&T ja Telia. Palkinnon
perusteluissa Sonera mainittiin mm. Euroopan edelläkävijänä uusien palveluiden kehittäjänä.
Usein uudet palkintoja tuoneet digitaaliset mobiilipalvelut perustuivat vielä vuosituhannen vaihteessa SMS:n käyttämiseen. Kilpailevaksi
tiedonsiirtokonseptiksi alkoi kehittyä vuonna 2000 esitelty pakettidata
GPRS (General Packet Radio Service) ja vuosituhannen ensimmäisen
vuosikymmenen mittaan yleistyneet UMTS- eli 3G-verkot ja nopeine
datayhteyksineen (UMTS, Universal Mobile Telecommunications System). Näihin määriteltiin myös ”parempi” viestipalvelu MMS (Multi
Media Services), mutta sekään ei ole syrjäyttänyt SMS:ää. Muutokset
näyttävätkin etenevän hitaasti - eivät siirtojärjestelmän, vaan sovellusten ehdoilla.
12
SMS digitaalisten palveluiden välittäjänä ja
päänavaajana
Vaikka ihmisten väliset tekstiviestit ovat merkittävä ilmiö sinällään, saattaa niiden merkitys olla vielä suurempi digitaalisten palveluiden kysynnän ja käytön yleistymiselle. SMS ei ole erityisen käyttökelpoinen teknologia muiden kuin määrämittaisten 160 merkkiä pitkien tekstiviestien
välittämiseen, mutta sen avulla tehtiin kuitenkin vuosituhannen vaihteen
tienoilla lukuisia käyttökelpoisia palvelusovelluksia.
Samaan aikaan 90-luvun loppupuolella myös internet yleistyi nopeasti
ja digitaalisten verkkopalveluiden kehittyminen sai vauhtia. Ihmiset alkoivat edellyttää internetin puitteissa toteutettuja palveluita myös pieniin
taskukokoisiin laitteisiinsa, ja ennen 3G- matkaviestintekniikan laajaa
käyttöön ottamista 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä digitaalisia mobiilipalveluita pyrittiin useimmiten toteuttamaan SMS:n avulla.
Lisämaksullisilla tekstiviesteillä saattoi tarkistaa osakesäästöjen tilanteen tai katsoa, kenelle kuului tietyn rekisterikilven omaava ajoneuvo.
Osoitetietojen kysely tekstiviestillä oli myös yksi suosituimmista palveluista.
Eräs palvelu lopetti tarpeen arvata omia tulojaan, jos sattui joutumaan
ylinopeuden vuoksi poliisiauton takapenkille. Poliisi sai tekstiviestillä tarkan tiedon viimeisimmästä verotettavasta tulosta. Kerrotaan että ensimmäisten joukossa palvelun kirpaisevan tarkkuuden sai kokea järjestelmän
toimittaneen yhtiön Tiedon toimitusjohtaja.
SMS:llä saattoi osallistua TV-ohjelmiin lähettämällä kommenttiviestejä ja äänestää suosikkiesiintyjää. Vuonna 2005 SMS:llä äänestettiin
Eurovision laulukilpailuissa siihen asti suurimmassa teleäänestyksessä
koskaan. Seuraavana vuonna 2006 tukivat SMS-äänet Suomen Lordin
valintaa voittajaksi.
Useat näistä SMS-palveluista ovat edelleen vilkkaassa käytössä, vaikka sosiaalisen median viestipalvelut (Facebook, Messenger, WhatsApp ja
Twitter) ovat vallanneet niiltä tilaa. Yksi SMS:n eduista on tehokas integrointi matkaviestinlaskutuksen kanssa, jolloin tapahtumien järjestäjät
voivat vaivattomasti saada operaattoreiden kanssa sopimansa osan tuloista peittämään kustannuksiaan.
13
Toinen verkon kautta välittyviä palveluita mahdollistava konsepti 80 –
90 -luvuilla oli matkapuhelimissakin oleva perusominaisuus eli puhelin.
Soittamalla erityishinnoiteltuun numeroon saattoi esimerkiksi käynnistää autonpesukoneen tai maksaa ostokset juoma-automaatille. Lisämaksulliset puhelinpalvelut olivat monessa mielessä edelläkävijöitä. Esimerkiksi teleäänestyksiä tehtiin puhelimella jo ennen SMS:n yleistymistä ja
niitä käytetään edelleen. Puhelimelle tehtyjä sovelluksia myös ”käännettiin” SMS:n avulla tehtäviksi.
SMS ja visio uudesta matkaviestimien
käyttöliittymästä
Kun Sonera vietiin onnistuneesti pääomamarkkinoille kansainvälisellä
osakeannilla 1998, se esiteltiin sijoittajille modernina matkaviestin- ja
palveluyrityksenä. Elettiin aikaa, jolloin GSM oli hallitseva matkaviestinjärjestelmä ja se oli levinnyt maailmanlaajuiseksi johtavaksi standardiksi.
Mitä muuta kuin puheluita ”missä vain, milloin vain” GSM:n teknologialla saatettiin tehdä, kiinnosti suuresti sijoittajia. Suomea pidettiin matkaviestinpalveluiden johtavana maana pitkälti sen ansiosta, että täällä
kilpailevat operaattorit Radiolinja ja Soneraksi muuttunut Tele/Telecom
Finland panostivat uusiin palveluihin ja kykenivät esittelemään usein
SMS-viesteihin perustuvia ennen näkemättömiä palveluinnovaatioita.
Internetin käyttöä kännyköillä esiteltiin jonkin verran myös 1999 käyttöön otetun WAP-protokollan avulla (Wireless Access Protocol). Sillä
yritettiin nopeuttaa digitaalisten mobiilipalveluiden tuloa, mutta se ei
menestynyt kilpailussa SMS:n ja myöhemmin kosketusnäyttöihin perustuvien käytäntöjen kanssa.
Listautumisen yhteydessä 1998 matkaviestinpalveluiden edistyksellisyyttä esiteltiin pitkälti tekstiviestinsovellusten avulla. Nokia oli tuonut
markkinoille 1996 uraa uurtavan Communicator 9000:n, mutta käytännössä ainoa keino lähettää sähköposteja pienillä kännyköillä oli SMS ennen pakettikytkentäisen datan ja sen varaan tehtyjen palvelusovellusten
aikaa. Sähköpostin kaltaisissa palveluissa SMS oli välineenä kuitenkin
kömpelö ja SMS:n käyttö sähköpostin välineenä jäikin vain demoksi.
14
Kännykällä maksaminen oli uutta. Road show-esityksessä näytettiin,
kuinka kännykällä ostettiin juoma-automaatista tai maksettiin golfpalloista.
Visiona tulevasta puhuttiin ”mobiili-internetistä”, jossa internetistä tutut palvelut ja menettelytavat olisivat käytössä myös kännyköillä. Koska
sitä tukevaa mobiiliverkkoa ja päätelaitteita ei vielä ollut olemassa, jäivät
todisteet mielikuvien ja lähinnä SMS:llä esiteltyjen palveluiden varaan.
Tulevaisuuden käyttöliittymästä esiteltiin kymmenissä road showtapaamisissa sadoille sijoittajille Euroopassa ja Yhdysvalloissa kuinka
palveluita tultaisiin aktivoimaan ja käyttämään SMS:n tai muun tekstiohjauksen sijasta tökkimällä palvelukuvakkeita. Sonera omaksui myös
iskulauseekseen ”Make things click” kuvaamaan visiota. Visiota havainnollistettiin erään Oulun Yliopiston tutkimusohjelman Prosessorilehdessä julkistamalla kuvalla. Siinä mobiilin päätelaitteen näytöllä oli
palvelukuvakkeita ennakoimassa klikattavien ikonien arkipäivää myös
matkaviestimissä.
Puheiden ja annettujen näyttöjen perusteella sijoittajat uskoivat Soneran kykyyn kehittyä Internetkauden johtavaksi mobiilioperaattoriksi ja
osakeanti oli suuri menestys.
Jälkiviisaasti voi harmitella, ettei ikonisen käyttöliittymän visiosta
kyetty ottamaan kaupallista etumatkaa suomalaiselle teollisuudelle, vaikka sen pohjalta Suomessa esitettiin vahvimmat ja aikaisimmat näkemykset, kuten iso sormiin reagoiva kosketusnäyttö. Ericsson toi markkinoille
vuonna 2003 älypuhelimen P900, joka perustui palvelukuvakkeisiin ja
resistiiviseen kosketusnäyttöön. Se vaati kuitenkin kynämäisen apuvälineen kuvakkeiden tökkimiseen ja kaksi kättä. P900 ja sen parannetut versiot eivät edistyksellisyydestään huolimatta nousseet suursuosioon.
Lähempänä ”oikeaa arvausta” tulevaisuuden mobiilista internetin käyttöliittymästä esitteli vuonna 2000 perustettu oululainen MyOrigo Oy. Se
valmisti ikoneihin ja sormin aktivoitaviin kuvakkeisiin sekä täyskokoiseen näyttöön perustuvan toimivan prototyypin vuonna 2003.
MyOrigo oli liian pieni saamaan tuotteensa silloin erittäin nopeasti kasvaneille maailman markkinoille. Yhtiö ehdottikin yhteistyötä lähes kaikille maailman matkapuhelinvalmistajille ja mm. amerikkalaiselle Applelle.
15
Kukaan ei kiinnostunut yhteistyöstä, mutta 9.1.2007 Apple esitteli palvelukuvakkeisiin ja kosketusnäyttöön perustuvan iPhonen, joka muistutti
suuresti MyOrigon tuotetta.
Vuonna 2003 ilmestyneessä brittilehdessä PC Plus oululaista puhelinta
kuvailtiin käänteentekeväksi. Seuraava nimimerkki ”Keken” kirjoittama
raportti 28.4.2004 Matkapuhelinfoorumissa (www.matkapuhelinfoorumi.fi) on kuvaava:
”Eilen pääsin käyttämään MyOrigon MyDevice puhelinta, tai pitäisikö ennemmin puhua jostain Communicatorin tapaisesta laitteesta.
Tulossa kesällä myyntiin. Erittäin lupaavan oloinen laite, povasin sille
jo menestystä business-piireissä työkaluna. Toimivaa protoa kokeiltuani jätin välittömästi tilauksen, hinta asettunee n. 1000 euron paikkeille.
Kosketusnäyttö ja siitä painalluksen tapahduttua sormeen tuleva
”täräys” on nerokas - olen aina ollut näppäimistön kannalla (commu)
mutta tuo oli jo jotain parempaa!
Näytön automaattinen vaihtuminen vaaka-pysty akselilla oli kätevä. Mutta kaikkein hienointa oli esim. webbiä selatessa laitetta kallistelemalla pystyi skrollaamaan näyttöä. Ja toimi oikeasti tosi hyvin.
Kalenteri ja muut ominaisuudet olivat erittäin hyvin suunniteltuja,
oikein tuntui ”ihmiselle” tehdyltä laitteelta. Täynnä erittäin nerokkaita ratkaisuja.
Hilpeyttä herätti sivun vaihtaminen laitteessa - pyyhkäistiin sormella näyttöä kuin pyyhkisi pölyä tms. näytöltä ja sivuhan vaihtui.
Normaaleja nappeja koneessa ei montaa ole - eikä tarttekkaan.
Akun kesto tms. faktat ei tiedossa. Bluetoothia ei ollut, en tiedä tuleeko myyntimalliin. Fyysinen koko on isohko, mutta ei mahdoton tiiliskivi kuitenkaan. 9210 on ehkä isompi, en kerennyt vertailla. Pakostahan tuo on isohko, sillä näyttö oli todella suuri.
Laitteen takana kuulemma 3v. tuotekehitys ja kyllä se siltä tuntuikin että asiat on mietitty.
Hyvä suomi!”
16
Älypuhelinten sovellukset syrjäyttävät SMS:n
Ensimmäisen iPhonen esittelystä alkoi murros, jonka seurauksena tapa
käyttää palveluita matkaviestimillä on muuttunut lähes täydellisesti
kosketusnäyttöihin ja kuvakkeisiin perustuvaksi ja lähes kaikki internetin palvelut ovat arkipäivää myös matkaviestimissä. Lukematon määrä
kokonaan uusia muun muassa sijaintiin perustuvia palveluita on tullut
arkisiksi älypuhelinten kosketusnäytöltä klikattaviksi helppokäyttöisiksi
palveluiksi.
Useat vuosituhannen vaihteen innovatiiviset SMS-sovellukset ovat
unohtuneet tai jääneet uusien teknologioiden varjoon, mutta edelleenkin
suosittuja ovat mm. lähiliikenteen matkalippujen maksaminen tekstiviesteillä, junalippujen välittäminen tekstiviesteillä sekä maksutapahtumien
varmistamiseen kehitetyt pankkien tekstiviestinsovellukset sekä teleäänestykset ja TV:n interaktiiviset palvelut.
Vuosituhannen vaihteessa perustetuista yrityksistä näyttävimmin
SMS:llä toteutettavien digitaalisten palveluiden parissa työskentelevät
edelleen mm. Fonecta ja BookIT Oy, jonka kehittämällä ja patentoimalla
älytekstiviesti-konseptilla (iSMS) on lukuisia turvattua viestintää edellyttäviä palvelusovelluksia, kuten maksutapahtumia ja niiden varmistuksia.
SMS:n tulevaisuus
Lukuisista palvelusovelluksista huolimatta merkittävin tekstiviestinsovellus on edelleen tekstimuotoinen viesti ihmiseltä toiselle. Uudet digitaaliset mobiilipalvelut toteutetaan pääasiassa älypuhelinsovelluksilla ja
Internetin kautta. Myös tekstiviestejä välitetään enenevässä määrin internetin kautta uusien sovellusten, kuten WhatsApp, iMessage, Hangouts,
Messenger ja Twitter avulla. Ne ovat edullisia ja joustavia mahdollistaen
viesteissä mm. kuvien ja videoiden lähettämisen ilman lisäkustannuksia
operaattoreiden tarjoamia internet-yhteyksiä hyödyntäen.
On ennustettu perinteisen SMS-tekstiviestin katoavan markkinoilta
kokonaan, ja Viestintäviraston tilastojen mukaan henkilöiden toisilleen
lähettämien tekstiviestien määrä onkin vähentynyt Suomessa ensimmäisen kerran vuonna 2013. Eniten tekstiviestejä lähetettiin Suomessa
17
vuonna 2012, jolloin operaattoreiden verkoissa välitettiin yhteensä 4326
miljoonaa viestiä.
TeliaSoneralta saadun tiedon perusteella palveluviesteissä on nähtävissä sama trendi, mutta kehitys ei ole niin selvä niiden generoiman paluusuuntaisen liikenteen vuoksi. Ilmeisesti uudet tekstiviestiteknologiat
ja datasovellukset ovat kuitenkin valtaamassa tilaa SMS:ltä myös palveluissa.
SMS pitänee kuitenkin tärkeän aseman viestintämuotojen joukossa pitkään. Kun se pidetään matkaviestinjärjestelmien kiinteänä osana, saavat
kaikki matkaviestimien käyttäjät sen helppokäyttöisenä verkon ja puhelimen ominaisuutena. Sitä ei tarvitse erikseen asentaa ja sen avulla voi
lähettää viestin kenelle tahansa. Ei ole tarpeen tietää, onko vastaanottaja
asentanut itselleen sovelluksen vai ei.
On lukematon määrä varmatoimisia ja edullisia SMS:ään perustuvia
sovelluksia, kuten kaukovalvonta- ja kauko-ohjaus, joiden ylläpitäminen
lienee operaattoreiden intressinä, vaikka uudet viestintämuodot valtaisivatkin suurimman osan päivittäisistä henkilöiden välisistä tekstiviesteistä. Palveluiden tuottajille SMS tarjoaa tehokkaan konseptin palveluiden
erillishinnoitteluun ja ansaintaan operaattorin hoitaman laskutuksen
kautta.
Kriittisten palveluiden jättämistä SMS:n varaan on kuitenkin syytä harkita, sillä se on toimintatavaltaan ns. toissijainen palvelu. Viesti toimitetaan, jos verkon signaloinnilla ei ole muuta tärkeämpää tehtävää. Yleensä
tämä ei ole haitannut palvelua.
Asiantuntijat on helppo saada kiistelemään siitä, syrjäyttävätkö uudet
tekstiviestisovellukset SMS:n vai eivät. SMS:n sovelluksien laaja olemassa
oleva kanta ja sen liiketoimintakonseptin tietyt edut pitänevät kuitenkin
huolta siitä, että operaattorit ylläpitävät SMS-palveluitaan vielä pitkään.
Henkilöiden välisessä viestinnässä sosiaalisen median tarjoamat OTTviestintämuodot korvannevat SMS:n sitä mukaa, kuin älypuhelimet yleistyvät. Asiakkaiden kannalta ei toisaalta ole merkitystä sillä, mikä tekninen
ratkaisu viestit välittää. Lyhyiden tekstisanomien, terveisten ja toivotusten lähettäminen jatkunee ikuisesti.
18
Kiitän avusta artikkelin laatimisessa 1980- ja 1990-lukujen työtovereitani Mariette Lehtoa, Kari Marttista, Tapani Pökkää, Seppo Tiaista ja
Seppo Vihistä. Sain heiltä arvokasta apua hatarien muistikuvien täydentämiseksi niin, että niistä vähitellen kiteytyi valmiita asiakokonaisuuksia.
Tiiviisti:
• Jopa aivan ensimmäinen radiotekniikan sovellus oli tekstiviesti,
joka rakennettiin morseaakkosin radion kantoaaltoa pätkimällä.
Tekstiviestejä sinänsä siis ei enää voitu keksiä 1980-luvulla.
• SMS on nimenomaan GSM-matkaviestinjärjestelmän yhteydessä
kehitetty teknologia. Viestit on sovitettu GSM:n sisäiseen merkinantojärjestelmään eli signalointiin ja ne kulkevat GSM:n signaloinnin ohessa.
• Vaikka ajatus tekstiviesteistä pienillä matkapuhelimilla saattoikin
syntyä ensimmäisenä suomalaisessa aivoriihessä, emme me suomalaiset voi omia keksintöä itsellemme sen enempää kuin muutkaan yhteistyöhön panoksensa tuoneet.
• Operaattorit tuotteistivat SMS:t käyttökelpoiseksi kaksisuuntaiseksi palveluksi, ja maailman johtava matkaviestinvalmistaja Nokia toi
markkinoille helppokäyttöisen SMS-viestien vastaanottamista ja
lähettämistä tukevan päätelaitteen Nokia 2110:n helmikuussa 1994.
• Suomalaisten toisille lähettämien tekstiviestien määrä oli huipussaan 2012, jolloin lähetettiin 4326 miljoonaa viestiä.
• Älypuhelimet ovat sen jälkeen syöneet SMS-viestien asemaa. SMS
pitänee silti tärkeän aseman viestintämuotona vielä pitkään.
19
20