PDF-tiedosto - Insinööri
Veden kulutus ei vähene 3 2016 Saksasta ei ole malliksi Keksinnöstä patentti Tarkista työsopimus 22 10 24 Sisällys 3/2016 10 14 16 18 20 22 24 26 28 30 38 43 Testattu kotimainen kestää Reilu peli sukupolvien välille Kajaani kiinnostaa opiskelijoita Konkari ratkoo asiakastarpeita Keksintö kannattaa suojata Vesihuollolle on aina tarvetta Hoitovapaalla aikaa lapsille Digipainolla pakkausyksilöitä Työttömys vähenee, ei köyhyys Pelialalla kiinnostavaa työtä Hämeessä vuosijuhlat Harrastuksena pallopelit VAKIOT 3 4 9 15 32 34 36 42 Pääkirjoitus Bittikattaus Puheenjohtajan palsta Kolumni Tutkittua Oikeutta Opiskelijat Jäsenpiste KANNEN KUVA: Kimmo Brandt Tuotepäällikkö kiertää myyntityössä Suomea s. 18 2 Insinöörien, insinööriopiskelijoiden ja muiden tekniikan ammattilaisten järjestölehti. Aikakauslehtien liiton jäsen. JULKAISIJA Insinööriliitto IL ry Ratavartijankatu 2, 00520 Helsinki PÄÄKIRJOITUS Jari Rauhamäki / Päätoimittaja PUHELINVAIHDE 0201 801 801 PÄÄTOIMITTAJA Jari Rauhamäki 0201 801 847 TOIMITUSSIHTEERI Kirsi Tamminen 0201 801 819 TOIMITTAJAT Päivi-Maria Isokääntä 0201 801 801 Minna Virolainen 0201 801 827 TAITTO Aste Helsinki Oy ILMESTYMISPÄIVÄT 2016 / 16.6., 25.8., 29.9., 3.11., 15.12. TARKASTETTU LEVIKKI 68 409 kpl (12.2.2014) Painos 72 000 OSOITTEENMUUTOKSET puh. 0201 801 801 PAINOPAIKKA Forssa Print Oy ILMOITUSHINNAT Sivu 3 600 € 1/2 sivu 2 500 € 1/4 sivu 1 850 € TILAUSHINTA 50 /vuosikerta ILMOITUKSET JA TILAUKSET Kirsi Tamminen 0201 801 819 ISSN 2342-270X (painettu) ISSN 2342-2718 (verkkojulkaisu) VERKKOLEHTI JA NÄKÖISLEHTIARKISTO www.insinoori-lehti.fi Sosiaalisen median kahdet kasvot S osiaalinen media ja etenkin yhteisöpalvelu Facebook on lyönyt itsensä läpi hämmästyttävällä vauhdilla. Sosiaalinen media on hädin tuskin rippikouluikäinen, mutta vajaassa 15 vuodessa esimerkiksi Facebook on saavuttanut jo puolentoista miljardin käyttäjän rajan. Suomessa käyttäjiä lasketaan olevan noin 1,7 miljoonaa. Luvut ovat median historiassa ainutlaatuisia. Ei ihme, että sosiaalisesta mediasta on kasvanut myös iso business. Pelkästään Facebookin pörssiarvo on yli sata miljardia dollaria. Hunajapurkille riittää tulijoita; verkkoon syntyy uusia palveluja tasaiseen tahtiin. Sosiaalinen media ja internetin keskustelupalstat ovat jo nyt näyttäneet sekä hyvät että huonot puolensa. Parhaimmillaan sosiaalinen media on nimensä veroinen. Se luo yhteenkuuluvuutta, auttaa löytämään vanhoja ystäviä ja on oiva keino jakaa palan omasta elämästään valikoidulle joukolle ihmisiä. Sen varjopuoli on vastakkainasettelun lisääntyminen ja keskustelukulttuurin heikentyminen jopa siinä määrin, että tuoreen tutkimuksen mukaan iso osa suomalaisista harkitsee vetäytymistä yhteiskunnallisesta keskustelusta kokonaan. Ilmiö on yhteiskunnan, kansanvallan ja kansalaisten osallistumisen kannalta äärimmäisen ikävä, mutta ymmärrettävä. Tarkkasilmäinen sosiaalisen median suurkuluttaja huomaa helposti, miten pieni mutta äänekäs ja usein ääripäitä edustava joukko saa verkon keskusteluissa määräänsä isomman huomion. Kun he ovat verkon huonosti ja ääritapauksissa jopa uhkaavasti käyttäytyviä räyhäpettereitä, ei ole ihme, jos moni kyllästyy ja vetäytyy keskusteluista takavasemmalle. Yhteiskunnallisille toimijoille – myös palkansaajaliikkeelle – rakentavaan keskusteluun pyrkivän enemmistön edustajien katoaminen ”linjoilta” tarkoittaa, että ihmisiin on entistä vaikeampi saada yhteyttä. Samalla ääripäät saavat äänensä kuuluviin entistä voimakkaammin ja kuva todellisuudesta vääristyy. Pahimmassa tapauksessa tien päässä voi olla ilmiöitä, joita emme kuuna päivänä toivo suomalaiseen yhteiskuntaan. Onneksi verkossa meuhkaajat ovat pieni vähemmistö. Tutkimusten mukaan suomalaiset kunnioittavat edelleen hyviä käytöstapoja niin verkossa kuin elävässä elämässä. Pidetään sosiaalinen media rakentavana kanavana, esitetään tarvittaessa kritiikkiä, mutta asiallisesti. 3 BITTIKATTAUS Miika Saastamoinen KOONNUT: Kirsi Tamminen Kainuun Insinöörit juhli huhtikuussa 60-vuotistaivaltaan. Tilaisuudessa puhujina olivat muun muassa kansanedustaja Eero Suutari ja Insinööriliiton puheenjohtaja Pertti Porokari. 12,7 % Alkuvuonna henkilöautoja ensirekisteröitiin 33 093, mikä oli 12,7 prosenttia edellisvuotta enemmän. Tammi-maaliskuussa 2016 ensirekisteröitiin 47 234 ajoneuvoa. Lisäystä edellisvuoteen oli 7,3 prosenttia. Yleisimmät henkilöautomerkit olivat alkuvuonna ensirekisteröinneissä Toyota, Volkswagen ja Skoda. Kannustajat Company Rockiin Insinööriliitto on mukana Maailma kylässä -festivaaleilla toukokuussa. Lue lisää: www.maailmakylassa.fi. 4 Tule kannustamaan työporukastasi koostuvaa bändiä Insinööriliiton omaan osakilpailuun suositussa Company Rock -kilpailussa. Liiton osakilpailu järjestetään perjantaina 20.5. kello 19 Apollo Live Clubilla Helsingissä. Company Rock on bändikilpailu, jossa työporukoiden bändit kisaavat mestaruudesta liveyleisön ja tuomariston edessä. Tuomaristo painottaa arvostelussaan musiikillista osaamista 50 prosentilla. Loppuun pistejakoon vaikuttavat esiintyminen, asenne ja kannatusjoukot. Insinööriliiton osakilpailun voittaja pääsee suoraan finaaliin, joka järjestetään 30.9. Lisäksi toiseksi ja kolmanneksi sijoittuneet pääsevät kisaamaan semifinaaliin 23.9. ja 30.9. järjestettäviin semifinaaleihin. Tulkaa bändien kannattajat ja muut musiikin ystävät joukolla mukaan, Apollossa rokataan. Insinööriliiton osakilpailu on osallistujille maksuton. Lue lisää: www.ilry.fi/ajankohtaista/tapahtumat. BITTIKATTAUS Maksuton Kesäduunariinfo neuvoo nuoria SAK:n, Akavan ja STTK:n yhteiseltä kesäduunarineuvoja Sini Tervolta voi kysyä neuvoa esimerkiksi palkkoihin, työvuoroihin tai työsopimuksen laatimiseen liittyviin asioihin. – Nuorten lisäksi maksuttomia neuvoja voivat kysyä muun muassa työnantajat ja nuorten vanhemmat. Jos ongelma vaatii yksinkohtaisempaa puuttumista, ohjaan tarvittaessa soittajan hänen omaan ammattiliittoonsa, Tervo kertoo. Useimmat kesätyöntekijöiden ongelmista olisivat kesäduunarineuvojan mukaan ehkäistävissä, jos nuori laatisi työnantajansa kanssa ajoissa kirjallisen työsopimuksen. Myös palkanmaksun yhteydessä saatava palkkaerittely on tärkeä vakuus kesätyöntekijälle. – Työntekijän pitää aina katsoa palkkaerittelystä, onko siinä kaikki tehdyt Korkeakoulujen yhteistyömahdollisuuksia laajennetaan opetuksen hankkimisen kokonaan toiselta korkeakoululta. Korkeakoulut sopisivat keskenään opetuksen järjestämisestä esimerkiksi perustamalla yhteisiä kielikeskuksia. Lakiehdotus mahdollistaa suurempien opetusyksiköiden muodostumisen, mikä helpottaa opetuksen järjestämistä ja kehittämistä esimerkiksi virtuaaliopetuksena. Ehdotus mahdollistaa myös opetuksen kielitarjonnan lisäämisen sekä nopeamman valmistumisen. Lakien on tarkoitus tulla voimaan 1.8.2016. KUVAGREDUT Yliopistot ja ammattikorkeakoulut voivat halutessaan järjestää tutkintoihin sisältyvän kielten ja viestinnän opetuksen jatkossa yhdessä tai hankkia opetuksen toiselta korkeakoululta. Maan hallituksen esitys mahdollistaisi korkeakoulujen joustavan työnjaon kieltenopetuksessa. Kun opetusta voisi hankkia toiselta korkeakoululta, samaa opetusta ei tarvitsisi tarjota itse. Opetuksen järjestämistavasta päättää korkeakoulu. Ehdotus sallii sekä nykyisen opetusmallin, nykyistä laajemman opetusyhteistyön että Satoja piilotyöpaikkoja esiin kampanjalla Työ- ja elinkeinotoimistot järjestivät yrityksille ja työnantajille suunnattuja tilaisuuksia ympäri Suomen huhtikuussa. Tavoitteena oli löytää uusia työpaikkoja ja tehdä TE-palveluja tunnetuksi yrityksille ja työnantajille. Yhteensä tavoitettiin yli 5 000 yritystä ja työnantajaa, tehtiin yli tuhat yrityskäyntiä ja järjestettiin yhteistyössä yrittäjäjärjestöjen, yksityisten henkilöstöpalveluyritysten kanssa kymmeniä rekrytointitilaisuuksia ja yrittäjyysklinikoita. Tapahtumien avulla tunnistettiin laajasti työnantajien ja yritysten rekrytointi- ja koulutustarpeita. Lisäksi kampanjan avulla saatiin tietoon satoja piilotyöpaikkoja. Yrityskäyntejä tehdään TE-toimistoissa ympäri vuoden. Pyrkimyksenä on lisätä niiden määrää kaikilla alueilla ja valtakunnallisesti tavoitteena on tehdä tänä vuonna yhteensä 24 000 yrityskäyntiä. työtunnit sekä ilta-, viikonloppu- ja ylityökorvaukset, Tervo muistuttaa. Kesäduunari-info on avoinna 2. syyskuuta saakka. Puhelinpalvelu vastaa arkipäiväisin kello 9–15. Työllisyys on kohentunut hieman Kuluvan vuoden ensimmäisellä neljänneksellä työllisiä oli keskimäärin 2 396 000 henkeä, mikä oli 5 000 enemmän kuin viime vuoden vastaavana aikana. Työllisten määrä lisääntyi eniten kuljetuksen ja varastoinnin toimialalla ja väheni koulutuksen toimialalla. Työllisten tekemien työtuntien määrä tämän vuoden ensimmäisellä neljänneksellä oli 1,1 prosenttia suurempi kuin vuotta aiemmin. Työttömiä oli vuoden ensimmäisellä neljänneksellä keskimäärin 255 000 henkeä, mikä oli hieman vähemmän kuin viime vuoden tammi-maaliskuussa. Tämän vuoden ensimmäisen neljänneksen työttömyysaste oli 9,6 prosenttia, kun se vuotta aiemmin oli 9,7 prosenttia. Työvoiman ulkopuolella oli vuoden 2016 ensimmäisellä neljänneksellä 1 459 000 henkeä, mikä oli 6 000 henkeä enemmän kuin vuotta aiemmin. Työvoiman ulkopuolella olevista oli piilotyöttömiä 153 000, mikä oli 21 000 enemmän kuin vuoden 2015 vastaavana aikana. Työ- ja elinkeinotoimistoissa oli maaliskuun lopussa kaikkiaan 351 000 työnvälityksen säädösten mukaisesti työttömäksi työnhakijaksi tilastoitua. Työttömien työnhakijoiden määrä oli 4 000 suurempi kuin edellisen vuoden maaliskuussa. Työttömyys laski maaliskuussa edellisen vuoden vastaavasta ajankohdasta yhdeksällä ely-alueella; eniten Kainuussa ja Hämeessä. Kaikkien muiden ely-keskusten alueilla työttömyys lisääntyi; eniten Uudellamaalla ja Pohjanmaalla. 5 BITTIKATTAUS Kiire, kontrolli ja keskeytykset tylsistyttävätt HANNUN PALSTA Hannu Saarikangas koulutusjohtaja Insinööriliitto Insinöörejä riittää T untuu hämmentävälle kuulla puhuttavan insinööripulasta, kun maassa on noin 7 500 työtöntä insinööriä. Se on suunnilleen puolitoista kertaa vuosittain valmistuvien insinöörien määrä. Yhä kasvava joukko erityisesti nuorempaa insinöörikuntaa työskentelee tehtävissä, joita ei voi pitää koulutuksen ja hankitun osaamisen kannalta tarkoituksenmukaisina. Luku on kasvanut jo vuosia, eikä paremmasta ole mitään takeita. Suurten ikäluokkien eläköityminen ei asiaa ratkaise. Eläkkeelle siirtyvien insinöörien määrä edes perinteisillä tekniikan aloilla ei ole kuin murto-osa valmistuvien määrästä. Likimain kaikkiin vapaisiin insinöörityöpaikkoihin löytyy tekijä, jos kolme asiaa saadaan kuntoon. Avoimen työpaikan on kohdattava sopiva insinööri. Este voi olla työpaikkakunnan asuntopula tai se, ettei insinöörin puolisolle löydy sopivaa työpaikkaa samalta alueelta. Harvalla on varaa kahteen asuntoon tai halua viettää viikot erossa perheestä. On luovuttava alati pahevasta ikärasismista. On käsittämätöntä, että reilusti alle 50-vuotiaita insinöörejä pidetään liian vanhoina avoimena oleviin tehtäviin. Ikä ei aina kerro kaikkea. Ja eläkeikään on matkaa vielä parikymmentä vuotta. Yhtälö on hankala. Työvoimahallinnon tilastojen mukaan suhteellinen työttömyys yli 50-vuotiailla insinööreillä kasvaa kaiken aikaa. Luvut ovat absoluuttisestikin korkeita. Maaliskuussa 2016 noin 1 100 yli 60-vuotiasta insinööriä oli työtä vailla. Kolmas ratkaistava asia on jokaisen insinöörin ammattitaidosta huolehtiminen. Ensisijainen ja isoin vastuu on tietenkin itsellä, mutta työttömyyden kohdatessa apua on oltava tarjolla. On oltava nykyistä parempi ja joustavampi järjestelmä, joka tarjoaa mahdollisuuksia uudelleen koulutukseen ja tutkintojen uudelleen suuntaamiseen. On luotava muitakin vaihtoehtoja hankkia työelämän edellyttämiä valmiuksia unohtamatta koulutuksen aikaisen toimeentulon turvaamista. 6 Työterveyslaitoksen tutkimuksen mukaan asiantuntijatehtävissä työskentelevät tylsistyvät, kun työn mielekkyys katoaa. Mielekkyys voi hukkua esimerkiksi jatkuvan kiireen, kontrollin tai keskeytysten vuoksi. – Jatkuva tylsistyminen on pahoinvointia, joka jää usein piiloon, koska tylsistynyt on fyysisesti läsnä mutta henkisesti jossain muualla, sanoo tutkija Lotta Harju Työterveyslaitoksesta. Pahimmillaan kyse on resurssien haaskauksesta, josta kärsivät sekä organisaatio että työntekijä. Tylsistynyt työntekijä passivoituu, koska ei pääse käyttämään kykyjään työssään parhaalla tavalla. Stressi lisääntyy, työkyky ja tuottavuus heikkenevät. Tutkimuksessa tunnistettiin kolme tylsistymisen tyyppiä, joita luonnehti erilainen ajan kokemus. Ensimmäistä tylsistymisen tyyppiä kuvaa jämähtämisen kokemus, jossa työ ei vastannut omia toiveita ja vahvuuksia, koska työ oli rutinoitunutta tai tehtävissä ei ollut riittävästi itselle sopivia haasteita. Toisen tyyppistä tylsistymistä määritti kiihtyvyyden kokemus. Työtä oli liikaa tai työlle asetettuja tavoitteita ei koettu järkevinä. Kolmas kokemus liittyi epärytmisyyteen, joka oli seurausta erilaisista mielekkään työnteon esteistä ja rajoituksista, kuten turhalta tuntuvasta kontrolloinnista, ongelmista työnjaossa tai jatkuvista keskeytyksistä työnteolle. Tes-järjestelmät määrittelevät paikallista sopimista Eräissä Euroopan maissa työehtosopimusjärjestelmät luovat raamit paikalliselle sopimiselle. Lainsäädännöllä tapahtuvat järjestelyt ja poikkeamat ovat harvinaisia. Palkat sen sijaan ovat jollain tavoin sovittavissa ammattitai tehtäväkohtaisesti. Mikäli palkasta voidaan sopia paikallisesti, on vähimmäistaso yleensä varmistettu minimipalkkalailla tai työehtosopimusmääräyksellä. Tiedot käyvät ilmi työ- ja elinkeinoministeriön analyysista. Siinä selvisi, että vuoden 2008 jälkeen globaalin kilpailun kiristyttyä eri puolilla Eurooppaa ovat neuvotteluprosessit muuttuneet hajautetuimmiksi ja joustavimmiksi. Valtakunnalliselta tasolta on siirrytty ala- ja yrityskohtaisiin tai alakohtaisista yrityskohtaisiin sopimusneuvotteluihin. Merkkejä keskitetympään järjestelmään siirtymisestä on Virossa ja Liettuassa. Analyysi sisältää paikallisen sopimisen järjestelmätason yleisen kuvauksen ja taustoittavan osan työehtojen kehityksestä. Analyysissa tarkastellaan sopimusjärjestelmän ja lainsäädännön roolia, palkoista ja työajoista sopimista sekä normaali- tai kriisitilanteen merkitystä poikkeamissa. Tutkitut maat ovat Ruotsi, Tanska, Saksa, Alankomaat, Irlanti, Itävalta ja Espanja. BITTIKATTAUS Joka toinen jää vanhuuseläkkeelle 63-vuotiaana Kolme neljästä eläkkeelle siirtyneestä jäi vanhuuseläkkeelle. Runsas puolet vanhuuseläkeiän saavuttaneista ei jatka työuraa yli 63 ikävuoden. Työeläkkeelle siirtyi viime vuonna yli 74 000 henkilöä. Määrä nousi neljällä tuhannella edellisestä vuodesta. Lähivuosina eläkkeelle siirtyneiden määrä pysynee runsaan 70 000 tasolla. Viime vuonna vanhuuseläkkeelle siirtyi 55 000 henkilöä. Se on tilastohistorian korkein luku, käy ilmi Eläkkeellesiirtymisikä Suomen työeläkejärjestelmässä -tilastoraportista. – Kannustinkarttuma ei näytä houkuttelevan työuran pidentämiseen. Runsas puolet vanhuuseläkkeelle siirty- Pilotit ohjaavat maahanmuuttajia korkeakoulutukseen Opetus- ja kulttuuriministeriö rahoittaa kahta hanketta, joilla tuetaan maahanmuuttajien korkeakoulutus- ja urapolkuja. Pilottihankkeita koordinoivat Metropolia ammattikorkeakoulu Helsingissä ja yhdeksän suomalaisen yliopiston yhteistyöverkosto UniPID Jyväskylässä. Hankkeiden tarkoitus on sujuvoittaa Suomessa eri statuksilla olevien maahanmuuttajien aiemmin hankitun osaamisen tunnistamista ja tunnustamista. Samalla maahanmuuttajia ohjataan heitä kiinnostavaan ja tarkoituksenmukaiseen korkeakoulutukseen kansallisesti ja alueellisesti. Tavoitteena on tukea maahanmuuttajien integroitumista suomalaiseen yhteiskuntaan, koulutukseen ja työelämään sekä luoda malleja, jotka toimivat apuna myös muille korkeakouluille vastaavan toiminnan käynnistämiseksi. Metropoliassa toiminta käynnistyy tekniikan alan korkeasti koulutettujen ammatillisen osaamisen tunnistamisella. Ensimmäiseen vaiheeseen on valittu matemaattisen, digitaalisen sekä muun tekniikan osaamisen tunnistaminen. neistä nostaa eläkkeen 63 vuoden alaikärajan saavutettuaan, kertoo kehityspäällikkö Jari Kannisto. Viime vuonna eläkkeellesiirtymisiän odote oli 61,1 vuotta; laskua edellisvuodesta oli 0,1 vuotta. Miehillä se oli 61,2 vuotta ja naisilla 61,0 vuotta. Odote on noussut 2005 eläkeuudistusta edeltävästä tasosta likimain kahdella vuodella, joten nousu on ollut voimakasta. Viime vuonna tapahtunut käänne alaspäin jäänee väliaikaiseksi. Odotteen kehitykseen vaikuttavat muun muassa talouden suunta ja vuoden 2017 eläkeuudistus. Uudistuksen uskotaan nostavan eläkkeellesiirtymisiän odotetta, koska se tulee nostamaan vanhuuseläkkeen alaikärajaa. Lounas maistuu työpäivän aikana Monet yritykset tukevat henkilöstöä tarjoamalla ravintoedun, joka on yksi yleisimmistä työsuhde-eduista. Verottaja määrittää vuosittain työsuhde-edun arvon. Insinööriliiton huhtikuun uutiskirjeessä kysyttiin, syövätkö lukijat arkipäiväisin lounaan töiden ohessa. Yhdeksän kymmenestä vastasi syövänsä. Vain prosentilla 1 879 vastaajasta on niin kiire, etteivät he ehdi aterioida. Lähes joka toinen syö työpaikan lounasravintolassa. Jokaisen työpaikalla ei ole lounaskuppilaa; noin kolmannes syö omia eväitään. Lounasseteleitä käyttää 16 prosenttia vastaajista. 45 % kyllä, työpaikan yhteydessä olevassa lounasravintolassa 2% en, sillä en halua syödä keskellä päivää 1% en, sillä en ehdi 16 % kyllä, eri kuppiloissa lounasseteleillä 4% 32 % kyllä, omia eväitä työpaikalla ehkä, jos päivän aikana tulee vastaan sopiva paikka 7 mEiLle on tärKeiNtä eTtä lähDet lIikKeEllE. jOs Et tiEdä MitEn, aNna meIdän auTtAa.* *Yli 8000 aikuista on löytänyt liikunnan riemun kanssamme, haluaisimme että sinä olisit tänä vuonna yksi heistä. Aikuisten 1.askel-hyvinvointijakso tarjoaa mahdollisuuden omien voimavarojenkartoittamiseen, kuuntelet itseäsi ja kehoasi. Luonto, lepo ja liikunta ovat elementteinä liikkeelle lähdössä. Irrottaudut miettimään, mitkä voivat olla ensimmäisiä askeleita omaan hyvään arkeen ja kokonaisvaltaiseen elämänhallintaan. Tutustu ja hae jaksoille osoitteessa pht.fi PERTIN PALSTA Pertti Porokari / Puheenjohtaja Vastuu maan taloudesta on sysätty palkansaajille Y hteiskuntasopimusneuvottelut soljuivat merkillisen epätasapainoisesti maan hallituksen ollessa palkansaajien kimpussa vaatien 15 prosentin kilpailukykyloikkaa keskeisiin kilpailijamaihin nähden. Yrityksiltä tai valtiolta ei vaadittu toimenpiteitä. Jännitteitä tilanteeseen lisäsi valtion asettama uhka pakkolainsäädännöstä, jos palkansaajat eivät suostu leikkauksiin ja etujen heikennyksiin. Työnantajien EK:n rooli oli helppo, sillä käsikirjoitus meni heidän tavoitteiden mukaisesti. Tämä näkyikin passiivisuutena neuvotteluissa. Palkansaajat ja monet ekonomistit eivät uskoneet hallituksen lääkkeisiin muuttaa talouden kehityssuuntaa. Palkansaajat ottivat tilanteen vakavasti ja pohtivat pitkäkestoisia keinoja kilpailukyvyn parantamiseksi selvitysmiehen toimeksiannon mukaisesti. Palkansaajakeskusjärjestöt tekivät yhteisen tavoitepaperin, mutta valitettavasti se ei kelvannut edes neuvotteluiden pohjaksi. Neuvottelut kariutuivat ja palkansaajat joutuivat menemään Rautatientorille osoittamaan mieltään, jotta neuvottelut saatiin uudelleen jatkumaan. Mielenosoitus on äärimmäinen keino ja viimeksi ylemmät toimihenkilöt turvautuivat siihen vuonna 1996, kun Lipposen kakkoshallitus yritti uudistaa työaikalakia niin, että ylemmät toimihenkilöt olisivat jääneet sen ulkopuolelle. Molemmat mielenilmaisut kuitenkin tuottivat halutun lopputuloksen ja olemme siis edelleen työaikalain piirissä. Yrityksiä on hellitty viimeisissä tupoissa monin eri tavoin ja palkankorotukset ovat olleet niin matalia, että jäsentemme reaaliansiot ovat laskeneet jo kuudetta vuotta. Yrityksiltä on poistettu Kela-maksu, yhteisöveroa on alennettu ja nyt kilpailukykysopimuksessa palkankorotukset ovat nolla ja työnantajamaksuja siirretään palkansaajien maksettavaksi. Silti työnantajapuoli hyväksyi neuvottelutuloksen pitkin hampain muun muassa Metsäteollisuus ry:n haratessa vastaan. Yllättävin käänne tuli kuitenkin hallituksen julkistaessa työllisyyspaketin, joka vaikeuttaisi työttömien asemaa merkittävästi. Sisältö oli karmeaa luettavaa ja ajoitus täysin kummallinen. En usko, että kilpailukykysopimus syntyy, ellei hallitus peräännyt työttömien kurittamisessa. Herää kysymys, ovatko palkansaajat ainoa osapuoli, joka on aidosti huolissaan maan taloudesta ja valmis raamisopimuksen, työllisyys- ja kasvusopimuksen ja nyt vielä kilpailukykysopimuksen keinoin tinkimään omista eduistaan, jotta talouden pyörät saataisiin pyörimään? 9 Testattu kotimainen kestää TEKSTI: Sirpa Palokari KUVAT: Marja Seppälä Iskun testauslaboratorion äänimaisema kuulostaa jättiläisen hengitykseltä. Tasainen huohotus syntyy paineilmalaitteista, jotka antavat tiheitä, toistuvia painalluksia tuolien istuimille ja käsi- ja selkänojille. ›› 10 Mikko Nurminen varmistaa, että tuotantoon ja myyntiin lähtee kestävä huonekalu. 11 12 Iskun ja Lahden ammattikorkeakoulun laboratorioiden yhdistyessä Mikko Nurmisen testausmahdollisuudet laajenevat. H uonekaluvalmistaja Iskun uudet huonekalut testataan jo tuotekehitysvaiheessa, ja joskus tehdään pistokokeita jo tuotannossa olevista. – Testauksella pyritään katsomaan tuotteen laatua, kestävyyttä ja lujuutta, myös Isku kodinmyymälöihin muualta otettuja tuotteita, kertoo testausinsinööri Mikko Nurminen. Hän vastaa yksin testilaboratoriosta, mutta tekee tiivistä yhteistyötä tehtaan suunnittelijoiden, päälliköiden ja johtajien kanssa. Tarkastelu takaa laadukkaan lopputuotteen ja auttaa kehitystyössä. – Testaaminen tuo suunnittelijalle tietoa kalusteen toimivuudesta. Joskus testauksessa tulee esille, ettei suunnittelijan hieno, siro muoto toimi ja tuotetta on kehitettävä lisää. Yksittäisestä tuotteesta testataan toistakymmentä asiaa. Testilaitteella huonekaluun kohdistetaan satatuhatta toistoa, standardin vaatimat määrät. Nurmisen työpäivä kuluu joutuisasti laitteiden säädöissä ja valvonnassa; lisäksi hän laatii raportit tuloksista ja pitää palavereja havainnoistaan. Tietotekniikan oheen mahtuu käsityötäkin. Hän muun muassa katsoo, ettei kalusteen kulmissa ole terävyyttä eikä pöytien pinta vaurioidu sen enempää pienistä raapaisuista kuin vesi- tai alkoholiläikistä. Huonekalun vakautta voidaan testata vaikkapa raskain punnuksin; pöydän ei suoda kiikkuvan, eikä tuoli saa kiepsahtaa selälleen, vaikka istuja sitä hiukan keikuttelisikin. ISOT INVESTOINNIT EDESSÄ Vaikka halpatuontikalusteet jyräävät kotikalustemarkkinoilla, Iskulla uskotaan kotimaisuuteen ja laadukkuuteen. Yhtiön julkishuonekalujen myynti on parantunut ja tulevaisuudessa niitä lähtee aiempaa laajemmille ulkomaanmarkkinoille. Kilpailulla alalla on oltava ajan hermolla niin muotoilussa kuin kestä- ”Kotimainen koivuvaneri vaikuttaa kalusteen laatuun.” vyydessä, sillä kuluttajat ovat vaativia. Nurminen on huomannut, että esimerkiksi julkisiin tiloihin valmistettavien sohvien vaatimukset ovat kasvaneet ja niiden pitää kestää käyttöä yhä pitempään. Vuonna 1928 perustetuttu perheyritys Isku-Yhtymä on tuomassa uutta puhtia huonekalumarkkinoille. Tehdas investoi 20 miljoonalla eurolla ja ensi vuoden aikana lähes kaikki tuotantolinjat automatisoidaan. Uusien koneiden ansiosta tuotanto tehostuu ja pienten sarjatuotteiden ja tilaustöiden valmistaminen helpottuu. korkeakoulun kanssa on tässä mittakaavassa ainutlaatuista. Ammattikorkeakoululla on myös tasokas testauslaboratorio ja oma testausammattilainen. – Heillä on laboratoriossaan enemmän laitteita ja koneita, mitkä hyödyttävä meitäkin. Jatkossa pääsemme esimerkiksi testaamaan huonekalukankaita. Tulemme tekemään paljon yhteistyötä ja laboratoriomme saatetaan keskittää samaan kerrokseen, Nurminen kertoo. Hän näkee tilanteen loistavana, sillä tehostuva testaaminen lisää laadunkehitystä ja parantaa toimintaa eri tuotantovaiheissa. – Testausta kehittämällä saadaan lisää uutta, hyödyllistä tietoa. Jatkossa voimme esimerkiksi nähdä koko testijakson, jolloin voidaan havaita, missä kohtaa ongelma tulee esille, hän havainnollistaa. Iskun oma testauslaboratorio saa lisäarvoa myös siitä, että ammattikorkeakoulun laboratorio on akkreditoitu. – Se tuo lisää uskottavuutta ja on myös hyvä myyntivaltti. Testausta pyritään tuomaan enemmän esille Iskun markkinoinnissa. MUKAVA TYÖPAIKKA HUONEKALUALALLA Pöytälevyn naarmutuslujuuden testaus. Myös kotimaiseen raaka-aineeseen satsataan ja kaikki vaneri tilataan UPM:ltä ja levyt Koskisen Oy:ltä. – Kotimainen koivuvaneri on tasalaatuista ja kestävää ja vaikuttaa paljon kalusteen laatuun. Testauksessa eron näkee helposti, sillä ulkomailta tuotu lastulevy saattaa olla sisältä heikompaa ja epäpuhtaampaa, Nurminen sanoo. AMMATTIKORKEAKOULUN KUMPPANIKSI Tehtaan uudet tuulet koskettavat kiinnostavalla tavalla myös Nurmisen työkenttää. Yhtiö aloittaa yhteistyön Lahden ammattikorkeakoulun kanssa; se siirtää lähitulevaisuudessa toimintonsa Iskun pääkonttorirakennukseen. Teollisuuslaitoksen yhteistyö ammatti- Puutekniikan insinööriksi Lahden ammattikorkeakoulusta vuonna 2009 valmistunut Nurminen on työskennellyt Iskulla viisi vuotta. Jo sitä ennen hän oli tehtaalla useina vuosina harjoittelijana ja kesätyöntekijänä. Hän on viihtynyt mainiosti. Työolot ovat mukavat ja testaustyössä hän on oppinut paljon uutta materiaalista ja huonekalujen tuotannosta. Nurminen voi hyvin nähdä itsensä Iskulla vielä kymmenen vuoden päästä. Tuleva ammattikorkeakouluyhteistyö on omiaan lisäämään motivaatiota, sillä se tuo hänen arkipäiviinsä uusia yhteistyökumppaneita ja lisää haasteita. – Isku on ollut hyvä työnantaja ja työni on vapaata. Työaika on liukuva ja voin itse säätää, milloin teen pitempää, milloin lyhyempää päivää. 13 R eilu peli sukupolvien välille TEKSTI: Riitta Gullman Eläkkeitä korotetaan työeläkejärjestelmän kautta, missä vaikuttava tekijä on työeläkeindeksi. T yöeläkeindeksin tarkoituksena on suojata maksussa olevia eläkkeitä rahan arvon heikkenemiseltä ja pitää yllä eläkeläisten ostovoimaa. Työeläkkeiden korotukset määräytyvät sen mukaan, miten hinnat ja palkat ovat edellisenä vuonna kehittyneet. Hinnat painavat indeksitarkistuksissa palkkoja huomattavasti enemmän: 80 prosenttia määräytyy hinnoista, 20 prosenttia ansioiden kehityksen mukaan. Järjestelmä on toiminut näin vuodesta 2005. Viime aikoina on käyty paljon keskustelua siitä, että indeksiä muutettaisiin toisenlaiseksi – palkkojen kehitys määräisi kokonaan työeläkeindeksin kehityksen. Mitä tästä seuraisi? – Muutaman kymmenen vuoden kuluttua huomattaisiin, että olemme 14 ajamassa päin seinää, sanoo Työeläkevakuuttajat Telan johtava ekonomisti Reijo Vanne. Vanne nojaa Eläketurvakeskuksen (ETK) sekä sosiaali- ja terveysministeriön laskelmiin. Molemmat ovat arvioineet sitä, mitä työeläkejärjestelmälle ja sen rahoitukselle tapahtuisi, jos työeläkeindeksin laskentaa muutettaisiin puhtaaksi palkkaindeksiksi. Muutoksella olisi kaksi suurta vaikutusta. Muutaman vuosikymmenen kuluttua työeläkemaksuja pitäisi joko korottaa roimasti tai eläkkeitä vastaavasti pienentää. Muuten eläkerahat loppuisivat jossain vaiheessa. – Jos moinen muutos tehtäisiin lähivuosina, käytännössä nykyeläkeläisten ja nyt lähellä eläkeikää olevien lastenlapset ja sitä seuraavat sukupolvet tuntisivat tämän suoraan omissa tuloissaan. TAUSTALLA TASAPAINOLASKELMA Eläkeuudistus tulee voimaan 2017 alusta. Sen avulla työeläkemaksut saadaan pidetyksi yksityisaloilla nykytasolla, noin 24 prosentissa. Suuria korotuspaineita ei ole näkyvissä pitkällä tulevaisuudessakaan. Tasapainolaskelma perustuu siihen, että eläkerahastojen tuottoja olisi aina käytettävissä työeläkkeiden maksamiseen. Rahastot ovat suuret, mutta niin ovat eläkemenotkin suhteessa palkkasummaan eli maksettuihin palkkoihin. Palkkasumma taas määrää, paljonko työeläkemaksuja tulee sisään järjestelmään. Ne ovat suoraan kytköksissä toisiinsa. ETK:n mukaan viime vuonna TyEL-maksutulo eli työeläkemaksuina palkansaajista ja yrityksiltä kerättävä rahasumma on noin 12,7 miljardia euroa. Samaan aikaan työeläkkeitä maksetaan noin 13,7 miljardin verran. Ero on siis miljardin. Erotus katetaan työeläkerahastojen sijoitustuotoista. Vuonna 2025 ero on ETK:n laskelmien mukaan ero noin kolme miljardia. Tämän lisäksi myös julkisten alojen työeläkkeitä rahoitetaan sijoitustoiminnalla. KOLUMNI VÄHÄN VAIHTOEHTOJA VALITTAVANA Jos maksettavia eläkkeitä korotetaan nopeammin kuin eläkemaksuista kertyy rahaa, on käytettävissä pari vaihtoehtoa. Voidaan joko nostaa eläkemaksuja tai syödä rahastoitujen varojen tuottoja ja itse varoja ajateltua enemmän. Tänäkin vuonna niitä käytetään noin miljardin euron edestä. Se ei vielä heilauta järjestelmää pois tasapainosta. Jos sen sijaan eläkkeiden korottamiseen käytetään työeläkerahastoja vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen, eläkevarat alkavat kutistua suhteessa eläkemenoihin. Jossain vaiheessa rahastoista loppuvat rahat. ETK:n laskelmien mukaan tilanne tulisi vastaan 2060-luvulla. Kun rahastojen hupeneminen alkaisi jossain vaiheessa näyttää ilmeiseltä, olisi tehtävä äkkijyrkkiä ratkaisuja. Eläketurvakeskuksen laskelmien mukaan eläkemaksuja pitäisi korottaa reilusti yli 30 prosentin. 2060-luvulla mentäisiin noin 35 prosenttiin, jotta eläkemenot ja maksutulot olisivat tasapainossa, kun eläkevarat on käytetty ja työeläkkeitä korotetaan palkkaindeksin mukaan. – Toki voitaisiin myös leikata eläkkeitä, ehkä jopa kolmanneksella, tai yhdistellä näitä vaihtoehtoja. Lopputulos olisi joka tapauksessa tuntuva sekä maksajille että eläkeläisille, Vanne arvioi. Jos työeläkeindeksin laskentatapaa muutetaan, hyötyjiä olisivat Vanteen mukaan nykyeläkeläiset ja lähellä eläkeikää olevat – etenkin suurituloiset. Mikko Hyttinen Johtava asiantuntija, Sitra Piilo-osaajat esiin S itran tuoreen tutkimuksen mukaan suomalaisista kaksi kolmesta olisi valmis vaihtamaan työpaikkaa mahdollisuuden tarjoutuessa. Vaihtohaluista huolimatta puolet vastaajista on tehnyt samaa työtä yli viisi vuotta ja kolmannes yli 10 vuotta. Työn kysyntä ja tarjonta eivät selvästikään kohtaa ja osaaminen jää piiloon. Suomen talouden kannalta olisi ensiarvoisen tärkeää, että osaaminen ohjautuisi oikeisiin paikkoihin ja työn markkinat toimisivat nykyistä dynaamisemmin. Tulppa pysyy kuitenkin paikallaan kummastakin suunnasta: työpaikat ja osaajat ovat piilossa. Mistä tämä johtuu? Ensinnäkin eräiden arvioiden mukaan kokeneillakin, pitkän uran tehneillä ammattilaisilla on vaikeuksia oman osaamisensa hahmottamisessa ja kuvaamisessa. Piilo-osaaja osaa kyllä luetella aiemmat ammattinimikkeensä ja asemansa, mutta osaamisen kiteytys ja myyminen erityisesti potentiaaliselle työnantajalle on vaikeaa. Toiseksi tapa toimia työn markkinoilla on piiloosaajalle vieras. Oma aktiivisuus on keskeistä; 20 prosenttia Sitran tutkimukseen vastanneista kertoo löytäneensä nykyisen työnsä lähestymällä itse työnantajaa. Kolmanneksi epävarmassa taloustilanteessa vältetään työpaikan vaihdoksia. Neljänneksi monet työnantajat kaipaavat lisäresursseja, mutta eivät silti lähde hakemaan osaajaa, vaan tyytyvät korkeintaan kyselemään omalta verkostoltaan ”hyviä tyyppejä”. Mitä pitäisi tehdä? Yhteiskunnan pitää voimakkaasti tukea kehitystä, jossa työn kysyntä ja tarjonta saadaan näkyville. Tavoitteena pitäisi olla piilotöiden ja -osaajien määrän merkittävä vähentäminen, samoin kuin työntekijöiden terveen vaihtuvuuden kasvattaminen. Jokaisen työntekijän kannalta ensimmäinen askel on se, että ottaisimme vastuun oman osaamisemme tunnistamisesta ja näkyväksi tekemisestä. Lue lisää: www.sitra.fi/tyo-ja-talous/kasvun-osaajat. 15 Kajaani houkuttelee opiskelijoita TEKSTI: Kirsi Tamminen KUVAT: Kajaanin amk Ammattikorkeakoulun rehtori kannustaa oppilaitoksia yhteistyöhön eri tahojen kanssa. Kajaanissa siitä on hyviä kokemuksia. 16 K un Turo Kilpeläinen aloitti vuonna 2010 Kajaanin ammattikorkeakoulun rehtorina, keskustelu kävi kiivaana korkeakoulujen rakenteellisesta kehittämisestä. Myös Kajaani oli fuusiopuheiden kohteena. Kainuussa päädyttiin muun muassa uusimaan strategia ja ottamaan aloitteet omiin käsiin. Ammattikorkeakoulu valitsi, mihin tutkintoihin se jatkossa keskittyy. – Olemme tälläkin hetkellä yksi pienimmistä korkeakouluista. Vaikuttavuuden kehittämisen lisäksi meidän pitää myös palvella aluetta, Kilpeläinen sanoo. Sen tähden ammattikorkeakoulun luopumiin koulutuksiin haettiin kumppaneita, jotka jatkoivat koulutusta paikkakunnalla. – Priorisoimme aluekehitystyötä ja kannamme vastuuta alueen tarpeista. Näin alue ja alueen yritykset pystyvät kehittymään. Strategian uusimisen jälkeen ammattikorkeakoulu sai työrauhan. – Meidän ei ole tarvinnut enää keskustella fuusioista. Muutama vuosi sitten Kajaanin ammattikorkeakoulun rahoitus pieneni 10 prosentilla, joka on tuntuva vähennys. Siitä seurasi erilaisia sopeuttamistoimia. Kilpeläinen muistuttaa, että pienennys ei ole niin Kajaanin kampuksella on päivittäin 4 000 kävijää. suuri, kun sitä vertaa koko ammattikorkeakoulusektoriin. Sieltä on jo hävinnyt ja häviää yhteensä 30 prosenttia rahoituksesta. – Tuloksemme ovat olleet koko ajan hyviä. Kun siirryttiin tulosperusteiseen rahoitusmalliin, meihin kohdistuneet leikkaukset ovat valtakunnassa keskimääräistä pienempiä. KAMPUS KAJAANIN OSAAMISKESKUS Kajaanin kaupunki omistaa ammattikorkeakoulun kokonaan. Korkeakoulun kanssa samalla kampuksella on toisen asteen ammattioppilaitos, ja lukiokin on aivan lähellä. Kaupungissa on noin 36 000 asukasta ja kampuksella on parhaimmillaan 4 000 kävijää päivittäin. Korkeakoulutus tuo nuoria alueelle. Viime vuonna 70 prosenttia ammattikorkeakoulun opiskelijoista tuli Kainuun alueen ulkopuolelta. Valtaosa opiskelijoista tulee pohjoisen Suomen alueelta, mutta pääkaupunkiseudulta tulijoita on yhä enemmän. – Se kuvastaa meidän vetovoimaisuutta. Meillä vetää tietyt alat kuten peliteknologia, matkailu ja liikunta. Jos työharjoittelupaikka tai opinnäytetyöpaikka on Kainuun ulkopuolella, todennäköisesti opiskelija jää sinne. Senkin tähden paikalliset harjoittelupaikat ovat tärkeitä. Noin 70 prosenttia valmistuvista työllistyy alueelle. – Jos alue voi hyvin, ammattikorkeakoulukin voi hyvin, Turo Kilpeläinen kiteyttää. Kainuu on pk-sektorivaltainen. Kilpeläisen mukaan työllistyneiden tehtävänkuva on moninainen, sillä he työllistyvät koulutustaan vastaaviin tehtäviin. He pääsevät myös vaikuttamaan organisaatioiden toimintaan. Harjoittelupaikkoja voi olla vaikea löytää, kun pk-yrityksissä ollaan kädet savessa oman liiketoimintansa kanssa. Kainuussa amk-opettajat menevät yrityksiin työelämäjaksoille ja ottavat opiskelijaryhmän mukaan ratkaisemaan yrityksen ongelmia. Alkuvaiheen jälkeen opettaja palaa koululle ja ryhmä jatkaa yrityksessä. – Vahvuutemme on se, että olemme lähellä työelämää. Tulokset eivät olisi niin hyviä, jos linkkiä ei olisi. YHTEISTYÖTÄ ERI TASOILLA Jos opettajalla ei ole yhteyttä työelämään, Kilpeläisen mielestä opettaja ei voi täysin ymmärtää työelämän tarpeita. – Hänen on silloin äärettömän vaikea määrittää, mitä opiskelijoiden pitäisi osata. Käytännön esimerkki yhteistyöstä on Katera Steelin tuotantokäytössä oleva robotti, joka on samalla opiskelijoiden oppimisympäristö. Kehitystyötä tehdään yhdessä. Kajaanin ammattikorkeakoulu tekee paljon työnjaollista yhteistyötä muiden korkeakoulujen ja tutkimuslaitosten kanssa. ”Korkeakoulu tukee aluetta.” Kukin keskittyy siihen, missä ne ovat hyviä ja kokonaisuus tuodaan opiskelijoille ja työelämälle tarjolle. – On väärin ajatella, että yksi toimija voi hallita kaikkea yhteen teknologia-alaan liittyvää. Olemalla hyvä pienessä jutussa ei riitä, vaan pitää rakentaa yhteistyöverkostoja, Kilpeläinen kertoo. KAMK haluaa rikkoa myös koulutuksellisia raja-aitoja ja saada eri alojen opiskelijat yhteen. Esimerkiksi sosiaali- ja terveysalalla oppilaitos on keskittynyt muu muassa älykkääseen kotihoitoon. – Kokonaisuutta ei voi viedä eteenpäin ilman, että insinööri- ja sote-alan sekä liikuntapuolen opiskelijat miettivät yhdessä ratkaisuja, rehtori huomauttaa. Kilpeläisen mielestä KAMK on sen kokoinen organisaatio, jotta se pystyy olemaan työelämän rinnalla ja edelläkin. – Uskallamme kokeilla ja muuttaa toimintaamme siten, että opiskelija on oikeasti keskiössä, ei organisaatio. Poliitikkoja ja muita vaikuttajia hän neuvoo olemaan puolustamatta korkeakoulujen seiniä, vaan sen aikaansaannoksia. 17 – Myyntityössä ei ole työaikaa, mutta työ on hyvin palkitsevaa, Kirsti Tammenmaa sanoo. Konkari ratkoo asiakkaiden tarpeita TEKSTI: Birgitta Suorsa /UP KUVAT: Mikko Törmänen 18 Kemia kiinnosti Kirsti Tammenmaata niin, että hän jätti työnsä pankkitoimihenkilönä ja opiskeli insinööriksi. Yli kolmenkymmenen vuoden jälkeen virtaa riittää yhä, vaikka työmaana on koko Suomi. ”Etätyöläinen on oma pomonsa.” O ululainen Kirsti Tammenmaa ajaa sujuvasti kaupungin katuja. Vuodessa tulee mittariin 40 000 kilometriä, kun Mediqin tuotepäällikkö kiertää eri puolilla Suomea myymässä muun muassa laboratoriotarvikkeita ja -laitteita sekä sähkökemian mittalaitteita. – Myyn sairaaloille, kouluille ja teollisuudelle lämpökaappeja, sentrifugeja, laboratoriopesukoneita ja erilaisia tarvikkeita ja testejä. Osa tuotteista menee ympäristöntutkimukseen, ja osalla testataan esimerkiksi allergeenejä elintarviketeollisuudessa; pH-mittausvälineitä tarvitaan niin turkistarhauksessa kuin soluviljelyssä. – Eihän tavallinen ihminen ajattele, mutta kemiaa on joka puolella. Mieluiten Tammenmaa ratkaisee yhdessä asiakkaan kanssa, mitä laitteita ja tarvikkeita laboratorioon tarvitaan, milloin ja kuinka paljon niitä toimitetaan ja miten prosessit etenevät. – Kun ymmärtää asiakkaan tarpeet, on helpompi myydä ratkaisuja. ETÄTYÖ ANTAA HAASTEITA – Insinöörikoulutus ei sinänsä opeta tuotteiden esittelyyn. Kun itse opiskelee esitteet, käyttöohjeet ja laitteet, työ sujuu, Tammenmaa sanoo. Tarvittaessa hän kaivaa kemian kirjat esille selvittääkseen asiakkaan ongelman. Välillä tulee eteen vaikeita paikkoja. – Silloin tekisi mieli antaa periksi, mutta jos töissä aikoo olla, pitää opetella koko ajan uutta, mukautua ja muuttua. Tammenmaa tekee ikävimmät asiat ensin. Hänen mukaansa se on palkitsevampaa ja helpottaa keskittymistä vaativampiin projekteihin. Hänen työtiiminsä on Helsingissä. – Olen etätyöntekijä täällä Oulussa. Tammenmaa arvelee etätyön yleistyvän. Tulevia polvia ajatellen hän toivoo uusia keinoja etäjohtamiseen ja Mittari osoittaa liuosten happamuuden. Mittaus tehdään pH-anturilla ja lämpötila-anturilla. parempia tekniikoita etäkokouksiin. – Minua etätyö ei ole haitannut. Minulla on strategia, jota toteutan omaan tahtiini. Työ on hyvin itsenäistä. POIS TISKIN TAKAA Suurin osa Tammenmaan opiskelukavereista ryhtyi myyntitehtäviin. – Insinöörikoulutus antaa hyvän pohjan monelle alalle. Tammenmaa kiinnostui insinööriopinnoista vasta, kun työelämää oli takana jo hyvä tovi. Hän oli valmistunut kauppaopistosta ja saanut pankista vakituisen pestin. – Jotenkin se tiskin taakse juuttuminen alkoi ahdistaa, vaikka edut olivat hyvät. Sanoin itseni irti. Kemia kiinnosti. Tekniska Läroverketissä oli kemian teknologian linja, johon suomenkielisille oli kiintiö ja suomenkielistä opinahjoa lyhyempi ennakkoharjoittelu. Lisäetuna tulisi ruotsin taito. – Aloitin harjoittelun Airamin loistelampputehtaalla. Halusin kuitenkin kemian puolelle opiskelemaan, joten vaihdoin Hartwallin tehtaan laboratorioon. Tammenmaa läpäisi Tekniska Läroverketin pääsy- ja kielikokeet ja aloitti insinööriopinnot 23-vuotiaana 1975. – Meitä oli 10 miestä ja kolme naista valmistumassa keväällä 1979, keskelle lamaa. Arvelimme, että vain miehet saavat työpaikat. Tammenmaa ryhtyi aktiivisesti hakemaan töitä. Kolmas hakemus tärppäsi, ja hän aloitti Oriola Oy:n Prolabilla tuotepäällikkönä. YMPYRÄT SULKEUTUVAT Prolabilla Tammenmaa myi laboratorio- ja teollisuuskemikaaleja ja reagensseja erilaisiin laboratorioihin. – Orionin liuososasto valmisti tehtailleen analyyseissa tarvittavia käyttöliuoksia, mutta niitä haluttiin markkinoida muualle. Se tuli tehtäväkseni. Tammenmaa naurahtaa, että ympyrä on nyt sulkeutunut. Hän myy taas tuolloin Orionilla kehitettyjä reagensseja, nyt Reagenan valmistamina. Vuosina 1984–1997 Tammenmaa työskenteli yhdysvaltaisella Milliporella vesilaitteiden ja suodatustuotteiden myyjänä. – Muutimme Ouluun ja ehdin olla kaksi vuotta Instrumentariumilla, kunnes se luopui Instrumed laboratorioliiketoiminnasta. Suuri osa edustuksista siirtyi Oriolaan. Tammenmaa huomasi toimivansa Oriolan Pohjois-Suomen laboratoriotuotteiden myyntiedustajana, myöhemmin laboratoriotuotteiden tuotepäällikkönä. Yhtiön nimi vaihtui vuonna 2010 Mediq Suomeksi. Tammenmaan uraan on mahtunut kaksi yrityskauppaa, työnkuvan ja organisaatiomuutoksia sekä kymmeniätuhansia ajokilometrejä. Mikä saa eläkeiän minimin ylittäneen naisen tarttumaan rattiin ja ajamaan tarvittaessa toiselle puolelle Suomea? – Meillä on hyvä tiimi ja tsemppaamme toisiamme. Olen perusterve ja opiskelevat lapsemme tuovat iloa elämään. Vielä ei ole Espanjan aurinkorantojen aika. Minä nautin työstäni. 19 Keksintö kannattaa suojata TEKSTI: Matti Välimäki KUVA: Tommi Tuomi /Otavamedia/Lehtikuva Insinööriltä keksintö saattaa syntyä vaikkapa vahingossa. Mutta mitä sen jälkeen pitäisi vielä hoksata? P atentti- ja rekisterihallitus PRH:n johtava neuvontainsinööri Olli Sievänen muistuttaa, että keksijän tärkeimpiä sääntöjä on, että saavutuksesta ei kannata kylillä kailotella. Ei ainakaan ennen keksintöä suojaavan patenttihakemuksen tekemistä: – Patenttihakemusta ei voi tehdä, jos keksintö on jo julkistettu. Julkistamiseksi voidaan katsoa jo esimerkiksi se, että keksinnöstä on keskusteltu vapaamuotoisesti ravintolapöydässä, Sievänen ohjeistaa. – Missään nimessä keksintöä ei kannata esitellä netissä. KENEN OMAISUUTTA? Kannattaa myös pohtia, että kenelle keksintö itse asiassa kuuluukaan. – Jos työntekijän tekemä keksintö liittyy hänen työnantajansa toimialaan, niin siihen sovelletaan työsuhdekeksintölakia. Työntekijän on ilmoitettava keksinnöstä työnantajalleen, joka päättää, ottaako se keksintöön oikeudet. Laki määrää työntekijälle kohtuullisen ja tapauskohtaisesti sovittavan korvauksen. Monissa yrityksissä noudatetaan ennalta sovittua keksintöohjesääntöä ja sen määrittämiä korvauksia. Mikäli työntekijä tekee keksinnön, joka ei liity hänen työtehtäviinsä tai hänen työnantajansa toimialaan, niin keksintö on yleensä hänen omaisuuttaan. Keksinnön tekijä voi tällöin itse miettiä, hakeeko hän sille patenttia. HAKEMUS VAATII AIKAA JA RAHAA Patenttihakemuksen laatiminen on hankala prosessi, joka vaatii aikaa ja vaivaa. Sievänen suositteleekin patenttiasiamiehen pestaamista. – Patenttiasiamies osaa laatia patenttihakemuksen niin, että siinä selvitetään tarkkaan keksinnön sisältö ja se, mille kaikelle patenttia haetaan. Kun patenttihakemus jätetään, niin PRH tutkii, onko vastaavaa keksintöä tehty aikaisemmin. Asiaa voi selvittää jo etukäteen esimerkiksi ilmaisista patenttitietokannoista. 20 ”Suu suppuun ennen patenttihakemusta.” Patenttijulkaisuja on kokonaisuudessaan jo yli 80 miljoonaa, yli sadasta maasta ja useilla eri kielillä. Tarjolla on myös erilaisia maksullisia tutkimuspalveluja. Uutuustutkimuksen tulosten jälkeen hakemusta joudutaan yleensä hiomaan. – Koko prosessi kestää keskimäärin noin kolme vuotta. Patenttihakemusmaksu on 450 euroa, mutta sen lisäksi tulee yleensä myös muita kuluja. PRH:n kautta voi käynnistää myös erilaisten kansainvälisten patenttien hakemisen. KEKSIJÖITÄ RIITTÄÄ Patentti ja rekisterihallitukseen jätettiin viime vuonna 1 416 suomalaista patenttihakemusta. Suurin osa oli yritysten, mutta mukaan mahtui myös lukuisia yksityishenkilöiden tekemiä hakemuksia. Patenttihakemusten perusteella suomalaisten kekseliäisyys suuntautui etenkin rakennustekniikkaan, materiaalien käsittelyyn ja muokkaukseen, perushyödykkeisiin sekä teolliseen kemiaan. Esimerkiksi ict-alan keksintöjen vähäisyyttä selittänee se, että Suomessa toimivat kansainväliset yritykset hakevat keksinnöilleen heti kansainvälisiä patentteja. Sieväsen mukaan yksityishenkilöistä patenttihakemuksia ovat jättäneet niin insinöörit kuin kotirouvatkin – esimerkiksi kuuluisan vipukirveen kehittänyt Heikki Kärnä on eläkkeellä oleva lennonjohtaja. Kekseliäisyys ei kumpua niinkään henkilön koulutuksesta tai ammattitaustasta, vaan tämän perusluonteesta. – Hyvin usein käy ilmi, että hakijalla onkin monia erilaisia ideoita ja vaikkapa ihan eri aloilta. Vipukirveen keksijä Heikki Kärnä ihailee tuotettaan. PYÖRÄÄ VOI KEKSIÄ PAREMMAKSI Sievänen vahvistaa vanhan totuuden: pyörää ei kannata keksiä uudelleen. Mutta pyörääkin voi kehittää aina vain pidemmälle. – Hyvä keksintö ei ole välttämättä suuri oivallus. Se saattaa olla myös pieni lisä johonkin jo olemassa olevaan tuotteeseen, laitteeseen tai menetelmään. Sieväsen mielestä tuotekehittelijöiden ja keksijöiden kannattaisikin tutustua patenttitietokantoihin jo siinä vaiheessa, kun mitään keksintöä ei vielä edes ole. – Tieto jo tehdyistä, asiaan liittyvistä patenteista auttaa selkiyttämään kokonaiskuvaa. Tehtyjen keksintöjen pohjalta saattaa syntyä aivan uusia keksintöjä. Patenttihakemuksesta on moneksi Yleisin syy hakea patenttia on se, että keksinnöllä nähdään olevan kaupallista potentiaalia. Keksintöä halutaan itse myydä tai markkinoida – tai myydä sille lisenssejä. Jollekin saattaa riittää patenttihakemuksen kimmokkeeksi jo pelkkä seinälle ripustettava kehystetty patenttikirja. Varsinkin yrityksille patentit voivat olla myös keinoja saada rahoitusta ja niitä saatetaan käyttää osana markkinointia. – Patenttihakemukset voivat toimia myös pelotteena yrityksen kilpailijoille, varsinkin, kun näillä ei ole hakemusvaiheessa tietoa, mitä tarkalleen ottaen patentti koskee, Patentti- ja rekisterihallituksen neuvontainsinööri Olli Sievänen huomauttaa. 21 Kalle Hakkaraisen mielestä suomalainen puhdas hanavesi on edullista. Viisi laitosta yhdistyivät TEKSTI: Kirsi Tamminen KUVAT: Kimmo Brandt Vesihuolto toimii parhaiten, kun kukaan ei huomaa HSY:n työtä. Jos vesi on poikki tai laatu heikkenee, silloin työ tai sen puute huomataan. 22 ”Veden kulutus ei lopu lamaan.” K untayhtymä HSY:n ryhmäpäällikkö Kalle Hakkarainen tietää, miten elämä hankaloituu, kun oma kaivo tyhjenee. Hän asuu omakotitalossa Espoossa, ihan Länsiväylän lähituntumassa. Vielä viitisen vuotta sitten vesihuolto oli oman kaivon ja umpisäiliön varassa. Kaupunki ei edes tiennyt, että kadun kahdelta viimeiseltä tontilta puuttui putken loppupätkä. – Joskus vitsailin, että oli pakko mennä vesilaitokselle töihin, kun ei saanut muuten kunnallistekniikkaa. Hakkarainen työskentelee HSY:n vesihuollon liittymispalveluissa. Aiemmin hänen työnantajansa oli Espoon Vesi. Vuonna 2010 pääkaupunkiseudun vesilaitokset ja YTV:n jätehuolto sekä seutu- ja ympäristötieto yhdistyivät Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymä HSY:ksi. Viime vuonna henkilökuntaa oli noin 750. Erilaisten työyhteisöjen yhdistyminen teetti paljon työtä. Hakkarainen muistelee, että alkuvaihe oli rankka; hänen työajastaan 80 prosenttia kului palavereissa. Henkilökunta ei tuntenut toisiaan, ihmisillä oli erilaisia tapoja toimia. Organisaatio on elänyt koko ajan. Viimeksi Hakkaraisen tiimiä koskeva muutos tapahtui helmikuussa. Nyttemmin palaverien määrä on vähentynyt alle puoleen. Aiheina on usein toimintojen yhtenäistämisen ohella oman työn kehittäminen. KAIKILLA EI OLE PUHDASTA VETTÄ Hakkarainen kokee tekevänsä merkityksellistä työtä, sillä vesi on ihmisten perustarve. – Tekemällämme työllä on muukin merkitys kuin voiton tuottaminen omistajalle. Yleishyödyllinen näkökulma auttaa jaksamaan työssä paremmin. Hän huomauttaa, ettei joka puolella maailmaa ole itsestään selvyys, että aamukahvin voi keittää puhtaaseen hanaveteen. Ryhmäpäällikön tehtäviin kuuluvat muun muassa koulutus sekä ohjeistus, asiakkaiden reklamaatioiden käsittely, Vesimittari vuosikymmenten takaa. asukastilaisuuksissa käynti ja työnjohdolliset tehtävät. Hakkaraisen ryhmässä on liitossuunnittelijoita, joista hänen arvionsa mukaan noin puolet eläköityy viiden vuoden sisällä. – Työtehtäväni ovat vaihtelevia. Tavanomaisten ja kehitystehtävien välillä on oikea suhde, vaikka aikataulut tuottavat välillä haasteita, Hakkarainen sanoo. Vesihuollon asiakkaista isoimpia ovat kaupungit ja muut organisaatiot. Isot asiakkaat saattavat valittaa, kun kokevat esimerkiksi liittymismaksun aiheettomaksi. – Esimerkiksi kymmenien tuhansien eurojen lisäliittymismaksu voi tulla, jos rakennuksen käyttötarkoitus muuttuu tai sen kerrosala kasvaa esimerkiksi lisäeristämisen yhteydessä. Se on monesti yllätys asiakkaalle. ASIAKASPALVELUA MUUN OHELLA Vaikka valitusten käsittely ei ole ryhmäpäällikön päätyö, välillä asiakkaiden puhelut päätyvät hänelle. Ennen kaikkea silloin, kun asiakas on tyytymätön vesihuollon ratkaisuihin ja haluaa puhua nimenomaan esimiehen kanssa. Noin kolmannes yhteyttä ottavista asiakkaista on omakotitalon rakentajia, kolmannes on paritalossa tai muissa pienissä asunto-osakeyhtiöissä asuvia ja loput ovat organisaatioita, kuten rakennusliikkeitä tai suunnittelutoimistoja. Omakotitalon rakentajat ovat saattaneet saada neuvoja naapurilta, joka on rakentanut pari vuosikymmentä sitten. Moni asia on muuttunut sen jälkeen. – Jos joskus aikoinaan putki on tuotu tontin rajalle, se ei enää toimi samalla tavalla, vaan asiakas itse vastaa kaivuutöissä tarvittavista luvista katualueella, Hakkarainen antaa esimerkin valituksen aiheesta. Paritalossa asuvat haluavat omat mittarit, jos he eivät pääse naapurin kanssa sopuun vesilaskun jakamisesta. – Kuitenkin yksi mittari kiinteistössä on käytäntönä ja sille on aivan perustellut syyt, VESIHUOLTO HOITAA MENONSA Tuotantotalouden insinööri Kalle Hakkarainen muistuttaa, ettei vesihuoltoa toteuteta verovaroin. Se rahoittaa toimintansa itse; suurin osa tuloista tulee vesimaksuista. Liittymismaksuilla kustannetaan verkoston laajenemisesta aiheutuvat investoinnit, jotta vanhat asiakkaat eivät joudu maksamaan laajenemista veden hinnassa. Espoon ja Vantaan pohjoisosissa on kyliä ilman kunnallistekniikkaa. Kun kaupunki on päättänyt kunnallistekniikan rakentamisesta, kaupunkilaisilla on liittymisvelvollisuus. Hakkarainen kertoo luulleensa, että se otetaan avosylin vastaan. Asukastilaisuuksissa on kuitenkin ilmennyt, ettei vastaanotto aina ole niin myönteistä, kun asukkaat kuulevat maksuista. Keskimäärin kerran kuussa hän käy puhumassa kaupunkien järjestämissä asukastilaisuuksissa, joissa on tarkoitus välittää tietoa oikeaan aikaan. – Kerron esimerkiksi asiakkaaksi liittymisen aikatauluista, jotta asiakkaat osaavat aktivoitua ajoissa, eikä vasta siinä vaiheessa, kun kaivinkone on pihan vieressä. 23 Hoitovapaalla on aikaa lapsille TEKSTI ja KUVAT: Päivi-Maria Isokääntä Kotona pientä lastaan hoitava Toni Lehto viettää ainutlaatuista aikaa ja kannustaa muitakin isiä jäämään perhevapaalle. 24 ”Isien kannattaa pitää perhevapaita.” A urinkoinen sää hemmottelee tuusulaisen pientaloalueen pihapiirissä ulkoilevia Toni ja Erin Lehtoa. Keväinen aamupäivä ja pihapiirissä iloisena touhuava taapero näyttävät parhaat puolet perhevapaalla olemisesta. Isä ja pieni lapsi saavat viettää yhteistä aikaa uusia asioita ihmetellen. Tammikuun alusta lähtien Lehto on ollut hoitovapaalla nuorimman tyttärensä Erinin kanssa. Päätös hoitovapaalle jäämisestä syntyi hyvässä yhteisymmärryksessä vaimon kanssa. Pariskunta ei halunnut laittaa tytärtään päiväkotiin vuoden ikäisenä, joten vaimon palattua töihin tammikuun alussa Lehto jäi kotiin reiluksi puoleksi vuodeksi. – Vaimo kannusti minua jäämään hoitovapaalle ja vaihdoimme paikkoja lähes lennosta. Hyvin on mennyt ja koko perhe on tyytyväinen ratkaisuun. AIKA MENEE SIIVILLÄ Projektipäällikön tehtävistä Helsingin seudun ympäristöpalvelut HSY:n vesihuollon investoinnit -osastolta hoitovapaalle jäänyt Lehto kertoo, että aika kotona on hurahtanut nopeasti. – Puolet hoitovapaasta on jo takana. Vaikka päivät kuluvat pitkälti saman kaavan mukaan, aika ei käy pitkäksi. Pieni lapsi pitää huolen siitä, että tekemistä ja touhua riittää jokaiselle päivälle. Lehdon mukaan hoitovapaalle jääminen tuntui luontevalta ratkaisulta. Kun kaksi vanhempaa lasta olivat pieniä, hän oli sekä isyys- että osittaisella hoitovapaalla. Hän kiittelee niin nykyisen ja aikaisemman työnantajan myönteistä suhtautumista perhevapaisiin. Toni Lehto viihtyy hoitovapaalla Erinin kanssa. Arki on erilaista, mutta antoisaa. – Kynnys jäädä perhevapaalle on huomattavasti matalampi, kun työnantaja suhtautuu myönteisesti ja kannustavasti. aikana. Jos lapselle sattuu haaveri tai jokin harmittaa, hän hakee lohdutusta isältään. MIEHET PERHEVAPAILLE TÖIHIN KIVA PALATA Ennen hoitovapaalle jäämistä Lehto ehti työskennellä yli kymmenen vuotta eri työtehtävissä. Hän uskoo, että vuosien työkokemus helpotti päätöksen tekemistä. – Vastavalmistuneelle juuri työuransa aloittaneelle insinöörille saattaa olla hitusen vaikeampaa jäädä pitkälle perhevapaalle. Moni saattaa pohtia, että perhevapaalle jääminen voi hidastaa urakehitystä. Lehto uskoo, että pieni paussi työelämästä tekee hänelle hyvää. Hoitovapaan jälkeen töihin palaa motivoitunut ja tyytyväinen työntekijä. Hoitovapaalla päivää rytmittää arjen rutiinit. Isä ja tytär ulkoilevat aina sään salliessa. Pihapiirissä tapaa myös naapureita, joiden kanssa voi vaihtaa päivittäiset kuulumiset. – Jos kotona olemisesta etsii joitain huonoja puolia, niin toki samoja seiniä tulee katseltua paljon. Silti tämä on arvokasta aikaa, joka kuluu valitettavan nopeasti. Hoitovapaalla ollessa perheenisällä jää myös enemmän aikaa isommille lapsille. – Koululaisten tullessa kotiin on mukava olla heitä vastassa ja vaihtaa heti tuoreeltaan päivän kuulumiset. Lehto kertoo huomanneensa, että hänen ja kuopuksen suhde on lähentynyt yhdessä vietettyjen kuukausien Lehto kertoo joskus kuullensa vanhemmilta miehiltä, että he olisivat itsekin voineet jäädä perhevapaille, jos se olisi ollut aikanaan mahdollista. – Onneksi nykyisin miehillä on mahdollisuus pitää isyys-, vanhempain- ja hoitovapaata ja siihen jopa kannustetaan. Tilastot kertovat, että äidit pitävät edelleen valtaosan perhevapaista. Lehdon tuttavapiirissä on kuitenkin muutamia miehiä, jotka ovat olleet pidemmillä perhevapailla. Hän haluaa omalla esimerkillään kannustaa muita isiä. – Lapset ovat pieniä vain hetken. En ole koskaan kuullut yhdenkään isän tai äidin katuneen sitä, että jäi kotiin hoitamaan lastaan. Monelle vanhemmalle perhevapaa on parasta ja ainutlaatuista aikaa elämässä. ARKI RULLAA JATKOSSAKIN Lehto ei ole huolestunut töihin paluusta ja arjen sujumisesta. Pariskunnalla on jo entuudestaan hyvää kokemusta työn ja perheen yhteensovittamisesta. Kun nuorin lapsi aloittaa päiväkodissa, pariskunta vuorottelee päiväkotiin viemisten ja hakemisten kanssa. Elokuussa töihin palaa työstään innostunut perheenisä. Sitä ennen hän aikoo nauttia yhteisestä ajasta lastensa kanssa. 25 Ohjelmistoinsinööri tekee pakkauksista yksilöitä TEKSTI ja KUVAT: Vesa Tompuri Toni Röyhy hallitsee keinot, joilla aivan tavallisen näköinen vähittäiskauppapakkaus saa yksilöllisen digitaalisen identiteetin. D igitaalinen painotekniikka on kehittynyt huimaa vauhtia ja haastanut varsinkin pienissä painoksissa perinteiset offset- ja muut menetelmät. Digitaalisesti voi painaa myös pakkauksia, mutta tähän ovat toistaiseksi erikoistuneet vain harvat. Suomessa ainoa digitaalisella painotekniikalla pakkauksia valmistava yritys on Kouvolan Inkeroisissa sijaitseva PackageMedia Oy. Perinteisen metsäteollisuuskombinaatin kylkeen asettunut pakkausalan yritys kuuluu omistustaustaltaan Pyroll-yritysperheeseen. 26 Ohjelmistotekniikan insinööri Toni Röyhy teki vuosia töitä omassa yrityksessään PackageMedian alihankkijana, kunnes vuoden alusta kävi kutsu kuukausipalkalle. – Tunsin kaverit entuudestaan, joten ratkaisu ei ollut kovin vaikea. Teki mieli keskittyä kunnolla yhteen hommaan eli digipakkausten suunnitteluun, Röyhy kertoo. Yrityksen halu lisätä panostuksiaan digipakkaamiseen liittyy viime vuonna julkistettuun patenttiin, joka vahvisti yhtiön asemaa Euroopan harvalukuisten digitaalisten pakkausten valmistajien joukossa. Yhtiö on alallaan paitsi Suomen ainoa myös Pohjoismaiden suurin – ja samalla mainio esimerkki, miten perinteinen kirjapaino ja kotelotehdas tekee onnistuneen muodonmuutoksen siirtyäkseen digiaikaan ja tietoyhteiskuntaan. MILJOONIA PAKKAUKSIA VUODESSA PackageMedian juuret ovat vuonna 1960 aloittaneessa Kotkan Kirjapaino Oy:ssä. ”Koteloita” eli pakkauksia valmistuu tehtaassa nykyään miljoonia vuodessa. Ne kaikki painetaan digitaalisesti alan viimeisintä tekniikkaa edustavalla painokoneella. Digitalisoitu lakritsapakkaus. Toni Röyhy kertoo, että digipakkausten painamiseen tarvitaan kunnon painokone. Automaatiota on hyödynnetty runsaasti, mutta käsityötäkin tarvitaan; yhtiö työllistää yhteensä 18 henkilöä. Samalla tuotanto on pitkälle viety esimerkki esineiden internetistä, joka mahdollistaa pakkausten ja tuotteiden yhdistämisen tietoverkkoon ja kommunikoinnin sen välityksellä. – Tuotteiden pakkauksiin lisätyt digitaaliset koodit tuottavat valmistajille tärkeää analytiikkaa, joka auttaa kohdistamaan markkinoinnin mahdollisimman tarkasti. Lisäksi näin kertyvä tieto auttaa optimoimaan varastoitavat tuotemäärät, Röyhy kuvailee. Hän tapailee viime vuonna julkistetun patentin täsmällistä sanamuotoa. Se ei palaudu pilkuntarkasti mieleen. Idea kuitenkin on, että PackageMediassa kehitetty innovaatio mahdollistaa pakkauksiin tehtävän yksilöllisen koodin, joka yhdistetään kunkin kuluttajan digitaaliseen identiteettiin, vaikka pakkaukset näyttävätkin keskenään samanlaisilta. Digitaalisen painotekniikan ansiosta valmistuskustannukset pysyvät kohtuullisina pienissäkin määrissä. Digitalisoitu lakritsapakkaus. Valmistusmäärä voi olla mitä tahansa joustavasti ilman merkittäviä aloituskustannuksia. – Ja samalla jokainen pakkaus on yksilöitävissä, kertoo PackageMedian kehityspäällikkö Kimmo Kalenius. Muun muassa F-Secure, Fiskars ja Kouvolan Lakritsi teettävät pakkauksiaan PackageMedialla. VAPAUS VAIHTUI VARMUUTEEN Toni Röyhy tunnustautuu vannoutuneeksi ohjelmointifriikiksi, joka on kehittänyt osaamistaan yhä erikoistuneempaan suuntaan. Erikoistuminen on tuottanut siinä määrin ainutlaatuisia taitoja, että asiakas halusi Röyhyn riveihinsä; harkinnan jälkeen Röyhy suostui. PackageMedian riveihin palkattiin muutama kuukausi sitten myös Röyhyn aiemmin työllistämä toinen ohjelmisto-osaaja, datanomi Otto Lampila. – Työn sisältö on suurin piirtein sama kuin alihankkija-aikoinakin. Nyt on mahdollista keskittyä siihen, mistä eniten pitää eli ohjelmointiin ja digipakkausten palvelujen suunnitteluun, Röyhy sanoo. – Samalla vapaus niin sanotusti vaihtui varmuuteen, vaikka toki saan nytkin päättää, miten hommani parhaiten järjestän. Varmuus tulee muun muassa siitä, että PackageMedian omistaa sama pyhtääläinen Uusitalon perhe, jonka hallussa on myös Pyroll-konserni. Tämä taustatuki merkitsee myös sitä, että tuotteiden jatkokehitystä voi tehdä rauhassa ilman lyhyen ajan tuloksentekopaineita. – Tietysti tulosta on synnyttävä, mutta samalla hommassa on pitkäjänteinen ote. Röyhy näkee digipakkaamisessa valtavasti vielä käyttämättömiä mahdollisuuksia, joiden käyttöönottamiseksi ei ole oikeastaan mitään teknisiä rajoituksia. Tämä rajoituksettomuus on pitkälti seurausta siitä, että käyttöjärjestelmänä on Linux. – Tietoturvallisuudesta on joka tapauksessa huolehdittava tarkoin, Röyhy muistuttaa ja lisää oppivansa joka päivä uutta, sellaistakin mihin edes ohjelmointi-insinöörikoulutuskaan ei antanut mitään valmiuksia. – Oma-aloitteisuutta pitää löytyä. 27 Työttömyys vähenee – köyhyys kasvaa TEKSTI: Kari Leppänen /UP KUVA: Martin Schutt /DPA/Lehtikuva Vielä vuosituhannen vaihteessa Euroopan sairaaksi mieheksi kutsutusta Saksasta on muokattu vientiteollisuusvetoinen vientikone, joka takoo kansantalouteen suuria ylijäämiä. 28 S aksaa tarjotaan esimerkkinä myös Suomelle, vaikka käsitykset Saksan talouskasvumallista ovat ristiriitaiset. Yhdeksi selitykseksi Saksan menestykselle on tarjottu työmarkkinauudistuksia, niin sanottuja Harz-reformeja. Vuosina 2003–2005 toteutetuissa uudistuksissa keskeinen tavoite oli työvoiman tarjonnan lisääminen heikentämällä työttömyys- ja sosiaaliturvaa. Lisäksi työttömiä aktivoitiin tekemällä tuista vastikkeellisia. Palkansaajien tutkimuslaitoksen tutkimuskoordinaattori Merja Kauhanen huomauttaa, ettei Saksa ollut suinkaan yksin asialla. Samansuuntaisia lääkkeitä työnteon kannusteiksi haettiin muissakin maissa. Harz-reformit synnyttivät Saksassa minityöt ja midityöt. Minitöissä palkka on alle 450 euroa kuukaudessa. Miditöissä ansaitaan 450–850 euroa kuukaudessa. Ansioista ei makseta sosiaalimaksuja lukuun ottamatta eläkemaksuja, mutta niistäkin voi saada vapautuksen. Kauhasen mukaan Saksan työmarkkinauudistukset ovat merkinneet työmarkkinoiden kahtiajaon jyrkentymistä. – Työttömyys on kyllä vähentynyt. Samaan aikaan ovat lisääntyneet tuloerot ja köyhyys, myös työssäkäyvien köyhyys. Minitöissä työskentelee 7,5 miljoonaa ihmistä eli joka viides työntekijä. Kari Kinnusen raportin mukaan Saksassa työllisten määrä on kasvanut, mutta tehtyjen työtuntien määrä samalla vähentynyt. Kinnunen päättelee, että epäsäännöllistä, niin sanottua prekaarityötä kasvattava järjestelmä kaunistaa työttömyys tilastoja vain näennäisesti. NEGATIIVINEN PALKKALIUKUMA Jos Saksan menestys perustuu teollisuuteen ja erityisesti vientiteollisuuteen, Harz-reformit eivät kelpaa selitykseksi. Saksan menestystä on selitetty myös vuosituhannen ensimmäisen vuosikymmenen jatkuneella palkkamaltilla. Maltillisen palkkakehityksen syyksi on tarjottu sopimusjärjestelmän joustavuuden lisääntymistä. Työehtoso- Saksassa IG Metall vaatii viiden prosentin palkankorotuksia. Thüringen osavaltiossa työntekijät näyttivät vaatimuksiaan huhtikuussa. pimusten joustavuuden osoituksena pidetään negatiivista palkkaliukumaa. Saksassa palkat voivat laskea myös alaspäin työehtosopimuksen tasosta. Vuosien 2000–2010 aikana käytännön palkat ovat yhtä vuotta lukuun ottamatta nousseet vähemmän kuin sopimuskorotukset. Työehtosopimusten palkankorotustason alittaminen voi tapahtua niin sanotun avaamislausekkeen nojalla. Sopimusmääräyksistä voidaan poiketa yrityskohtaisesti. Suomessa vastaavaa kutsutaan ”toisin sopimiseksi”. Useiden alojen työehtosopimukset sisältävät mahdollisuuksia sopia toisin joistakin asioista. Suomessa käytetään usein työehtosopimusta ”perälautana”. Jos sopua ei paikallisissa neuvotteluissa synny, mennään työehtosopimuksen mukaan. Avaamislausekkeiden käyttö Saksassa yleistynyt vuoden 2004 jälkeen, kun Metalliteollisuuden työnantajaliitto Gesamtmetall ja ammattiliitto IG Metall sopivat avaamislausekkeiden pelisäännöistä. Avaamislausekkeilla on enimmäkseen järjestelty työaikoja, mutta myös palkanlisiä tai palkankorotuksia on voitu siirtää tai leikata. Lauseke ei ole suinkaan automaatti. Työnantajan on osoitettava tarve sen käyttöön neuvotteluissa. Useissa sopimuksissa avaamislausekkeiden käyttö on rajattu tilanteisiin, joissa yritys on vakavissa taloudellisissa vaikeuksissa, esimerkkinä konkurssin uhka. Joissakin tapauksissa työehtosopimuksen avaamiseen voi riittää kilpailukyvyn parantaminen. Vastapainona työntekijöiden joustavuudelle yritys voi sitoutua turvaamaan työpaikat tietyn ajan. Avaamislausekkeen käytöstä tehdään sopimus työnantajan tai työnantajaliiton ja ammattiliiton kesken. Sopimus saatetaan tehdä myös yrityksen johdon ja yritysneuvoston kesken tai johdon ja työntekijöiden kanssa. SOPIMUSTYÖMARKKINAT VALLALLA Vaikka työehtosopimusten kattavuus on viime vuosikymmeninä heikentynyt, Saksassa on edelleen sopimuksiin perustuvat työmarkkinat. Maassa on vajaat 74 000 virallisesti rekisteröityä työehtosopimusta ja vuosittain neuvotellaan noin 6 000 sopimusta. Eniten sopimuksia, kaikkiaan noin 36 000, tehdään toimialakohtaisesti ja ne ovat yleensä myös osavaltiokohtaisia. Koko liittovaltiota koskevat sopimukset ovat harvinaisia. Yrityskohtaisia sopimuksia on noin 35 000. Työntekijämäärällä mitattuna niiden osuus on kuitenkin pieni. Kahden päämuodon lisäksi sopimuksissa on myös sekamuoto. Esimerkiksi öljy- ja energiateollisuudessa sekä terveyssektorilla tehdään alakohtaisia sopimuksia, mutta suuret yritysryhmät tekevät yrityskohtaisia sopimuksia. Näiden lisäksi on kirjava joukko yrityksiä, jotka eivät solmi lainkaan sitovia työehtosopimuksia. ”ÄLKÄÄ MATKIKO SAKSAA” Kolmannen selityksen mukaan Euroopan sairaan miehen nouseminen tautivuoteelta ei suinkaan johdu Harzreformeista. Myös hintakilpailukyvyn kohenemista pidetään liian kapeana. Düsseldorfilaisen WSI-tutkimuslaitoksen tutkimusjohtaja Thorsten Schulten katsoo Saksan menestyksen perustuvan paljolti muihin tekijöihin kuin hintakilpailukykyyn. Vientivetoinen talouskasvu ponnistaa Saksan vankasta ja monipuolisesta teollisesta ja teknologisesta perustasta. Schultenin mukaan kilpailukyvyn keskeisiä tekijöitä ovat pitkälle kehittynyt teknologien taso, tavaroiden ja palveluiden laatu sekä liikesuhteiden täsmällisyys ja sitoutuneisuus. Schulten varoittaa ottamassa mallia Saksan työmarkkinapolitiikasta. Jos Saksasta on jotain opittavaa, se on Schultenin mielestä erikoistuminen kehittyneillä toimialoilla tiettyihin markkinarakoihin, jotka perustuvat muihin kilpailuntekijöihin kuin hintaan. Lähteet: đƫ.%ƫ%**1/!*ƫ.,+.00%čƫ%./0(!%/1100ƫ &ƫ!.%.2+%/1100ƫĢƫ'/*ƫ05®!(A)A*ƫ '!$%05//11*0%ƫ đƫ*00%ƫ 1$*!*Ģ!,,+ƫ 1'+*!*čƫ %'/%ƫ'/ƫ)!*!/055ċƫ(+1/ġƫ&ƫ05®ġ ).''%*11 %/01/0!*ƫ.++(%ƫ'/*ƫ0(+1ġ !((%/!//ƫ)!*!/05'/!//AƫĂĀĀĀġ(121((ċƫ đƫ(+1/ƫĒƫ5$0!%/'1*0ƫāĥĂĀāąƫ&ƫāĥĂĀāĆ ĂĊ Työn imussa hyvässä seurassa TEKSTI ja KUVA: Päivi-Maria Isokääntä Housemarquen työntekijöitä yhdistää kiinnostus pelaamista kohtaan. S uomen vanhimman pelialan yrityksen Housemarquen henkilökunnalla on mahdollisuus tehdä töitä itseään kiinnostavien asioiden parissa. Luottamusmies Markku Velisen mukaan työntekijät nauttivat työskentelystä samanhenkisessä seurassa, jossa kaikkia kiinnostaa pelaaminen ja pelien kehittäminen. Myös mukavat ja kotoisat työtilat lisäävät työssä viihtymistä. 30 Vuonna 1995 perustettu Housemarque työllistää yhteensä 55 työntekijää, joiden keski-ikä on noin 35 vuoden paikkeilla. Yhtiön palkkalistoilla on koodareiden lisäksi artisteja ja muilla nimikkeillä toimivia henkilöitä. Vanhempana ohjelmoijana työskentelevä Velinen sanoo, että työssä hienointa on päästä ratkaisemaan ongelmia. – Kun ohjelmassa on virhe, koen sen korjaamisen mielenkiintoiseksi haasteeksi. Yhtiön työntekijöistä osa on suorittanut korkeakoulututkinnon, osalla opinnot ovat vielä kesken. Yhtiön henkilöstö- ja toimistopäällikkö Anu Tukevan mukaan yhtiön palveluksessa on myös lahjakkaita itseoppineita osaajia. TYÖ TARJOAA HAASTEITA Velisen ja Tukevan mukaan yhtiön työntekijät tykkäävät tehdä pelejä ja kokevat työnsä mielekkääksi ja motivoivaksi. Mielekästä työtä pelialalla Perinteisiin insinöörialoihin verrattuna pelialalla työskentelee varsin nuoria osaajia. Insinööriliiton tekemän kyselyn perusteella alalla työskentelevien keskimääräinen ikä on 32 vuotta. S uurin osa pelialalla työskentelevistä kyselyyn vastanneista oli korkeasti koulutettuja ammattikorkeakoulu- tai yliopistotutkinnon suorittaneita. Osa vastaajista työskenteli opintojensa ohessa. Vaikka monilla aloilla nuoret tekevät pätkätöitä, pelialalla tilanne on toinen. Kokoaikaisessa vakituisessa työsuhteessa työskenteli peräti 82 prosenttia ja kokoaikaisessa määräaikaisessa työsuhteessa 7 prosenttia vastaajista. Pelialalla työskennellään lukuisilla eri tehtävänimikkeillä. Yleisimpiä suomenkielisiä nimikkeitä olivat pelikehittäjä, -ohjelmoija, -suunnittelija, ja artisti. Pelialalla tarvitaan luovuutta. IKÄ NÄKYY PALKOISSA Rudolf Westerholm (vas.) ja Markku Velinen kertovat, että Housemarque julkaisi juuri uuden konsolipelin Alienationin playstation 4:lle. – Moni arvostaa sitä, että työssä pääsee käyttämään muun muassa luovuutta, teknistä osaamista ja ongelmanratkaisukykyjä. Velinen kertoo, että nykyinen työ mahdollistaa hänelle työn ja huvin yhteensovittamisen. Ennen nykyistä työpaikkaansa hän teki pelejä vapaa-ajallaan. – Kun aloitin Housemarquessa kuusi vuotta sitten, ensimmäinen fiilis oli se, että olen oikeassa paikassa, Velinen muistelee. YHTEISTÄ TOIMINTAA Tukevan mukaan henkilökunta työskentelee säännöllisen työajan puitteissa. Ylitöitä tehdään harvoin ja niistä maksetaan korvaukset. Yhtiö tarjoaa työntekijöilleen myös mahdollisuuden tehdä lyhennettyä työpäivää. Kaikki työaikaan liittyvät joustot ovat sovittavissa. Työssä jaksamisen tukemiseksi henkilöstölle järjestetään yhteisiä tilaisuuksia, joiden tarkoitus on hitsata porukkaa kasaan ja unohtaa työasiat hetkeksi. – Esimerkiksi aamiaistilaisuuksissa sekä peli- ja elokuvailloissa vietetään yhteistä aikaa työkavereiden kanssa, Velinen kertoo. Pelialan kyselyyn vastanneiden keskiarvopalkka oli 3 644 euroa ja mediaanipalkka oli 3 500 euroa kuukaudessa. Johtotehtävissä työskentelevien keskiarvopalkka oli 3 840 euroa ja asiantuntijatehtävissä 3 718 euroa. Insinööriliiton asiamiehen Minna Anttosen mukaan pelialan työntekijöiden alhainen keski-ikä näkyy palkoissa siten, että keskimääräinen palkkataso on matalampi kuin perinteisellä tietoalalla työskentelevillä. Alle 30-vuotiaat tienasivat keskimäärin 3 160 euroa, 30–34-vuotiaat 3 219 euroa sekä yli 34-vuotiaat 4 285 euroa Kyselyyn vastanneiden työtunnit pysyivät useimmiten hyvin hallinnassa. Todellisen työajan mediaani oli 37.5 tuntia viikossa. TÖISTÄ INNOSTUNEITA Avointen vastausten perusteella pelialan työntekijät kokevat työnsä mielenkiintoiseksi, luovaksi ja haasteelliseksi. Monet nauttivat siitä, että saavat työskennellä itseään kiinnostavien asioiden parissa. Vastaajista 55 prosenttia koki työmäärän sopivaksi ja 35 prosenttia ajoittain liian suureksi. Vain viisi prosenttia vastaajista koki työmäärän olevan jatkuvasti liian suuri. Vastauksista heijastuu, että osa pelialan yrityksistä on joutunut vähentämään väkeä, mikä näkyy työntekijöiden epävarmuutena. Vastaajista 39 prosenttia piti irtisanomisia tai lomautuksia mahdollisina tai todennäköisinä. Insinööriliiton pelialan työntekijöille suunnattu kysely tehtiin syyskuun 2015 ja helmikuun 2016 välisenä aikana. Kyselyllä selvitettiin muun muassa alalla työskentelevien taustoja, palkkoja ja työssä jaksamista. 31 TUTKITTUA TEKSTI: Jenni larjomaa, tutkimusasiamies Osaamisen kehittäminen helpottaa työnsaantia Insinööriliiton työttömien jäsenten tilannetta kartoittava tutkimus osoitti, että työttömänä olleet ovat hakeneet töitä ahkerasti; puolet vastaajista oli työttömyytensä aikana hakenut vähintään viittätoista työpaikkaa. E niten työhakemuksia olivat kirjoittaneet nuoret 20–29-vuotiaat työttömät. Nuorista puolet oli hakenut vähintään kahtakymmentä työpaikkaa viimeisimmän työttömyyden aikana. Tärkein työnhaun kriteeri oli, että työpaikka vastaisi aiempaa kokemusta. Lähes kolme neljästä työttömäksi jääneestä insinööristä valitsi kyseisen kriteerin kolmen tärkeimmän työnhaun kriteerin joukkoon. Osa olisi valmis ottamaan vastaan työtä myös muista kuin oman koulutuksensa mukaisista tehtävistä. Joka neljäs vastaaja valitsi yhdeksi tärkeimmistä kriteereistä hakevansa mitä vain töitä, kunhan käteen jää enemmän kuin työttömyysturva ja noin joka kymmenes mitä töitä vain, kunhan niitä olisi. Noin puolet tammi-helmikuussa työttömänä olleista insinööreistä uskoi työllistyvänsä omaa osaamistaan ja omaa tavoitettaan vastaaviin tehtäviin. Työttömät olisivat kuitenkin valmiimpia tinkimään ennemmin palkastaan kuin työn kiinnostavuudesta. Jopa kolme neljästä työttömänä olevasta in- 32 sinööristä olisi valmis ainakin jossain määrin tinkimään palkasta saadakseen töitä. Työn kiinnostavuudestakin tosin voisi tinkiä myös kaksi kolmesta. Työttömänä olevat kokevat usein, että heidän osaamisensa ei riitä työnsaantiin. Kaikkiaan puolet kyselyhetkellä työttömänä olleista oli sitä mieltä, että heidän täytyisi vielä kehittää omaa osaamistaan, jotta työllistyisivät. MUUTOKSIA TAUSTALLA Lähes puolet tutkimukseen vastanneista insinööreistä oli jäänyt työttömäksi siksi, että työsuhde oli irtisanottu tuotannollisten ja taloudellisten syiden vuoksi. Määräaikainen työsuhde oli päättynyt 29 prosentilla ja kahdeksan prosenttia oli irtisanoutunut itse. Jos vastaaja oli irtisanoutunut itse, yleisimpiä syitä olivat esimerkiksi eropaketin ottaminen, muutto toiselle paikkakunnalle tai työn kuormittavuus eri syistä. Useimmiten työttömäksi jäämisen taustalla oli erilaiset organisaatioiden muutoksiin liittyvät syyt; tätä mieltä oli kaksi kolmesta. Lisäksi työpaikan taloudellinen tilanne, samoin kuin muut organisaatioon liittyvät syyt koettiin merkittäviksi syiksi työttömyydelle. Muista organisaatioon liittyvistä syistä tärkeimmiksi nousivat johtamiseen ja ilmapiiriongelmiin liittyvät syyt sekä töiden siirtyminen halvempien kustannusten maihin. Joka neljäs vastaaja koki myös oman ikänsä vaikuttaneen työttömäksi jäämiseen erittäin paljon. TUKEA VAIN HARVOILLE Irtisanomispaketin tai uudelleen työllistämistä edistävien tukipakettien eli outplacement-palvelun tarjoaminen irtisanomisen jälkeen ei ollut kovin yleistä. Kaikkiaan irtisanomispakettia tarjottiin joka neljännelle irtisanotulle. Irtisanomispaketteja tarjottiin eniten niille vastaajille, jotka työskentelivät ennen työttömäksi jäämistään yli 3 000 henkilöä työllistävässä yrityksessä. Näissä yrityksissä irtisanomispakettia oli tarjottu peräti 82 prosentille. Pienissä, korkeintaan 30 henkilöä työllistävissä yrityksissä irtisanomispaketteja oli tarjottu vain harvoin, alle joka kymmenennelle irtisanotulle. Jos irtisanomispakettia oli tarjottu, sen sisältö oli noin neljäsosalla vastaajista 6–8 kuukauden palkka tai vastaava kertakorvaus ja vastaavasti toisella neljäsosalla 9–12 kuukauden palkka tai sitä vastaava kertakorvaus. Yli vuoden palkkaa tai vastaavaa kertakorvausta tarjottiin vajaalle viidesosalle tukipakettien saajista. Irtisanomispaketit saattoivat sisältää myös muun muassa lisäeläke-etuja tai korotettua irtisanomisajan palkkaa. Outplacement–palveluita tarjottiin kaikkiaan noin kolmasosalle irtisanotuista, useammin isoissa kuin pienissä yrityksissä työskennelleille. Alle 30 henkilöä työllistävissä yrityksissä palveluja tarjottiin vain 16 prosentille, kun taas yli 3 000 henkilöä työllistävissä yrityksissä niitä tarjottiin lähes kahdelle kolmesta irtisanotusta. Useimmiten outplacement-palvelu sisälsi työnhakuvalmennusta.Lisäksi tarjottiin myös muuta työllistymistä tukevaa koulutusta, yrittäjyyden tukemista tai palveluita, joiden avulla muutokseen sopeutuminen sujuisi paremmin. Tarjosiko viimeisin työnantaja irtisanomispakettia? 5% Tarjosiko viimeisin työnantaja outplacement –palveluja? 75 % 67 % ei ei 20 % kyllä, en ottanut sitä vastaan kyllä, otin sen vastaan Tutkimus työttömistä Insinööriliitto toteutti IAET-kassan kanssa yhteistyössä tammi-helmikuussa 2016 tutkimuksen Insinööriliiton jäsenille, jotka olivat hakeneet IAET-kassasta välillä 1.7.– 31.12.2015 päivärahaa työttömyyden vuoksi. Tutkimukseen vastasi kaikkiaan 1 222 liiton jäsentä ja se toteutettiin sähköisenä kyselynä. Artikkelissa on esitetty tuloksia, jotka koskevat vähintään insinööritasoisen tekniikan alan koulutuksen suorittaneiden jäsenten tilannetta. Ryhmässä oli 961 vastaajaa. Tutkimusraportti on valmistuttuaan luettavissa liiton nettisivuilta. Kiitos kaikille tutkimukseen vastanneille. 25 % 8% kyllä, en käyttänyt ko. palveluja kyllä, käytin ko. palveluja Mitä mieltä olet seuraavista työnsaantia koskevista väitteistä? Olen valmis tinkimään palkasta työllistyäkseni 51 % 24 % Olen valmis tinkimään työn kiinnostavuudesta työllistyäkseni 15 % Uskon työllistyväni omaa osaamistani vastaaviin tehtäviin 16 % Uskon työllistyväni omaa tavoitettani vastaaviin tehtäviin 44 % 36 % 12 % Minun täytyy kehittää omaa osaamistani työllistyäkseni 39 % 35 % 15 % Minun täytyy vaihtaa kokonaan alaa työllistyäkseni 28 % 12 % Yrittäjyys on minulle varteenotettava vaihtoehto, jotta saan itseni työllistettyä 11 % 4 Tarvitsen tukea työnhakuun 21 % täysin samaa mieltä jokseenkin samaa mieltä 15 % Miten koet seuraavien tekijöiden vaikuttaneen siihen, että jäit työttömäksi? Työpaikan organisaatiomuutokset Työpaikan taloudellinen tilanne 45 % Muut organisaatioon liittyvät syyt 44 % Ikä 17 % Muut henkilöön liittyvät syyt Terveydentilasi Sukupuoli 20 % 4% 12 % 12 % 7% 8% 3 3% 2 2% 16 % 12 % 25 % Henkilösuhteet työpaikalla Osaamisen kohtaamattomuus 20 % 42 % erittäin paljon melko paljon 33 OIKEUTTA TEKSTI: Niina Suvanto, työsuhdelakimies PIIRROS: Markku Haapaniemi Paikallinen sopiminen – monipuolista ja kehittävää sopimista Paikallinen sopiminen on viime aikoina ollut esillä erityisesti kilpailukykysopimusta edeltävissä neuvotteluissa. Vallalla on erheellinen käsitys, että paikallinen sopiminen on lähes mahdotonta ja vähintäänkin hyvin rajallista. Paikallinen sopiminen edellyttää toimivia yhteistyösuhteita työnantajan ja työntekijöiden edustajan kanssa. P aikallisella sopimisella on valitettavasti huono kaiku, ainakin palkansaajapuolella. Usein kuulee käytettävän termiä paikallinen sanelu. Jos osapuolten henkilösuhteet eivät ole kunnossa, on totta, ettei neuvottelusta ja sopimisesta tule mitään. Työnantajan pitäisi ymmärtää, että henkilöstöllä on asiantuntemusta omassa työssään ja henkilöstöllä on usein paras kontakti asiakkaisiin. Tästä syystä henkilöstö olisi otettava aidosti mukaan keskusteluun. Yhteistoiminnalla ja paikallisella sopimisella on lähtökohtaisesti tarkoitus saada aikaan toimivaa vuoropuhelua, jotta yritys ja sen työntekijät voivat hyvin ja menestyvät. On myös paljon esimerkkejä yrityksistä, joissa paikallinen sopiminen toimii ja hyvä yhteistoiminta tuo kaikille osapuolille merkittävää etua. Neuvottelun kautta sopimukseen Sopimus on kahden tai useamman tahon tekemä toimi, jolla luodaan tai muutetaan oikeuksia tai velvoitteita. Sopimus on lopputulos, jota yleensä 34 edeltää neuvottelu tai tarjous ja tarjouksen hyväksyminen. Sopiminen on siis neuvottelua, eikä jommankumman yksinpuhelua. Osapuolilla on neuvotteluun lähtiessä lähtökohta ja tavoite, joka pyritään neuvotteluissa saavuttamaan. Osapuolten tavoitteet tai vähintäänkin keinot tavoitteeseen pääsemiseksi ovat yleensä vastakkaiset, joten sopimus on monesti jonkinlainen kompromissi. Jos sopimuksen tekoon lähdetään sillä ajatuksella, ettei mistään tavoitteesta tingitä, sopimusta harvoin saa aikaan. Hyvästä sopimuksesta molemmat osapuolet saavat jotakin lisäarvoa. Neuvotteluissa olisikin tästä syystä hyvä olla avoimin mielin ja pohtia jo ennen neuvotteluita, mitä tavoitteita tulevalla sopimuskumppanilla on. Jos pystyy ennakoimaan toisen osapuolen tavoitteita ja keksii, miten sopimuksella saavutettaisiin molempien tavoitteet, hyvän sopimuksen aikaansaaminen on monta askelta lähempänä. Pelkkien vaatimusten sijaan pitää siis esittää ratkaisuja ongelmaan. YHTEISTOIMINNAN EDELLYTYKSIÄ Luottamus ei synny hetkessä, mutta sen voi menettää hetkessä. Hyvä yhteistoiminta edellyttää, että osapuolet luottavat toisiinsa ja suhtautuvat toisiinsa kunnioittavasti. Luottamuksellisia suhteita pitää siis rakentaa ja pitää yllä. Asioista voidaan olla eri mieltä ja esittää kritiikkiä, mutta silti pyrkiä hyvään yhteistyöhön. Hyvät vuorovaikutustaidot ovat neuvottelutoiminnassa kaiken a ja o. Itsetuntemus ja omien käsitysten sekä olettamusten havainnointi on yhtä tärkeää kuin taito havainnoida toista myös työntekijän ja työnantajan välinen sopimus saattaa olla työehtosopimuksessa tarkoitettu paikallinen sopimus. Esimerkiksi suunnittelualan sopimuksessa on määräys, jonka perusteella yksittäinenkin työntekijä voi tehdä vaikka lomarahasta paikallisen sopimuksen, joka poikkeaa työehtosopimuksessa sovitusta. Ylempien toimihenkilöiden työehtosopimuksissa on hyvin vähän määräyksiä, jotka estäisivät sopimasta asioista paikallisesti. Paikallinen sopiminen on kuitenkin paljon muuta kuin pelkästään työehtosopimuksen perusteella tehtävää tai työehtosopimuksesta poikkeavaa sopimista. Paikallinen sopimus voi perustua lakiin tai se voi koskea asiaa, josta laissa tai työehtosopimuksessa ei ole mitään säännöksiä. Työaikalain 13 §:n mukainen liukuva työaika on säännös, joka jo itsessään edellyttää jonkinlaista paikallista sopimista. Työntekijä ei useinkaan tätä tule huomanneeksi, koska liukuvan työajan säännöistä on sovittu jo aiemmin ja työntekijä työsopimuksellaan sopii työsuhteessa noudatettavan liukuvaa työaikaa yrityksen käytännön mukaan. Samoin työaikapankista on mahdollista sopia paikallisesti. VOIMASSAOLO JA IRTISANOMINEN ihmistä. Hyvät käytöstavat ja toisen ihmisen arvostaminen pitäisi olla työelämässä itsestään selvää, mutta näin se ei aina ole. Empatiakyky ja toisen asemaan asettuminen on neuvottelutilanteessakin tärkeää. Ne auttavat ymmärtämään toisen tavoitteita ja lähtökohtia. PAIKALLISEN SOPIMUKSEN TAVOITE Paikallisella sopimuksella tarkoitetaan yleiskielessä yrityskohtaista tai työpaikkakohtaista sopimusta, jolla sovitaan tuon työpaikan henkilöstön työehdoista. Paikallinen sopiminen on työpaikan yhteistoimintaa ja osa sisäistä kehittämistyötä. Paikallisen sopimisen tarkoitus on huomioida työpaikan ja henkilökunnan erityispiirteitä sekä kehitys- ja muutostarpeita. Parhaimmillaan paikallinen sopiminen on erinomainen keino saavuttaa yrityksen ja henkilökunnan kannalta parempia tuloksia. Paikallisen sopimuksen tekee työnantaja sekä henkilöstön edustaja eli yleensä luottamusmies. Työehtosopimuksissa paikallisen sopimuksen käsitettä on kuitenkin saatettu laajentaa myös yksilökohtaiseen sopimukseen eli Paikallinen sopimus on voimassa lähtökohtaisesti toistaiseksi – siihen asti kunnes se irtisanotaan. Sopimuksen irtisanomisaika on kolme kuukautta, ellei irtisanomisajasta tai irtisanomisesta ole muuta sovittu. Kun irtisanomisaika päättyy, palataan sopimusta edeltävään tilaan tai aletaan neuvottelemaan uudesta sopimuksesta. Paikallista sopimusta neuvoteltaessa tai erimielisyystapauksessa voi tarvittaessa pyytää neuvoa Insinööriliiton lakimiehiltä, jotka selvittävät sopimukseen vaikuttavan lainsäädännön. Lakimiehiltä saa myös vinkkejä muista sopimusteknisistä ja huomioitavista seikoista. 35 OPISKELIJAT TEKSTI ja KUVA: Heini Ristell Pienpanimotuotantoa korkeakoulussa Usein opintojen alussa opiskelijalle ei ole täysin selvää minkälaisiin työtehtäviin haluisi suunnata valmistumisen jälkeen. Suunnitelmat alkavat muodostua opintojen edetessä. N äin kävi Turun ammattikorkeakoulussa prosessi- ja materiaalitekniikkaa opiskelevalle Maria Leinolle. Toisena opiskeluvuotenaan Leino osallistui Turun ammattikorkeakoulun, Turun yliopiston ja Åbo Akademin yhteistyössä järjestetylle kurssille; hän löysi tulevaisuuden suuntansa oluen valmistuksen parista. Kurssi oli mukana CDIO-projektissa, joka koostui useamman kurssin kokonaisuudesta. CDIO-projektissa oli kolme aihetta ja Leinon aiheeksi valikoitui laadukkaan oluen valmistus toistettavasti. – Olutkokonaisuudessa oli tarkoitus tehdä taustatutkimusta mahdollisimman kattavasti itse valmistusprosessista ja valmiin oluen analysoinnista. Taustatutkimuksen pohjalta valmistettiin ja sitten analysoitiin olutta pienryhmissä, Leino selittää. Ammattikorkeakoululla oli kurssia varten valmiina suurtalouskeittiön tilat, jotka olivat jääneet tyhjilleen restonomikoulutuksen päättymisen jälkeen. Oluen valmistusta varten näihin tiloihin on haettu luvat opetus- ja tutkimuskäyttöön. OLUTTA OMALLA RESEPTILLÄ Kurssilaiset jaettiin ryhmiin ja kaikki valmistivat oman oluen 25 litran käymisastioissa alusta asti itse. Oluen piti olla pintahiivaolutta, mutta ryhmät päättivät itse, mitä maltaita ja humaloita käyttävät. Leinon ryhmä lisäsi 36 Maria Leino (vas.) tekee olutta 200 litran mäskäyskattilassa laboratorioinsinööri Jaana Vaskikarin opastuksella. omaan olueensa appelsiisiiininkuoria ja korianterin in n siemeniä. Oluiden valmistuttua uaa koululla järjestettiin olutlu utmaistelut, johon kutsuttiin uttttii iin n kurssilaisten ja opettajien ieen lisäksi koulun johtoa. Kaikille osallistujille jaettiin arviointilaput, joihin jokainen tuote arvioitiin ja kuvailtiin. Leino kertoo, että oluista löytyi yhtäläisyyksiä: kaikki olivat vahvasti humaloituja ja kesäisen hedelmäisiä. Valmistusprosessi meni kokonaisuudessaan hyvin ilman haasteita, ainoastaan kurssin alussa ryhmä kohtasi ongelman. – Valinnanvaikeus kaikista mahdollisista raaka-aineista, Leino naurahtaa. SELKEÄ SUUNNITELMA TULEVAAN Kurssin myötä Leinon innostus kasvoi, ja maaliskuussa hän aloitti koulun- käy kä y käynnin ohella työskentelyn pienp pa n panimossa. – Työskentelen oluen valmistusprose essss kanssa. Vielä toistaiseksi seusessin rra aa tehtaan rautaisia ammattilaisia raan p pa n panimossa ja koitan imeä kaiken opin, mi mitä heiltä irtoaa, Leino kertoo. – Valmistetaan olutta maltaista pakkausvalmiuteen asti ja analysoidaan sitä. Ennen kurssia Leino oli muutaman kerran valmistanut kotiolutta ja -viiniä, mutta kurssin myötä innostus kasvoi. – Viime satsin jälkeen reseptien suunnittelu onkin lähtenyt taas kovalla vauhdilla liikkeelle ja ajattelin seuraavaksi kokeilla uusiseelantilaisilla humalilla ja vadelmalla maustettua vehnäolutta, Leino suunnittelee. Kurssi sai kokonaisuudessaan suurta kiitosta opiskelijoiden puollesta. t Jatkokurssilla opiskelijat pääsevätkin valmistamaan yhden oluen valitulla reseptillä isossa 200 litran mäskäyskattilassa. Myös luokkakaverien kanssa löytyi yhteinen harrastus ja tulevaisuuden unelma oman pienpanimon perustamisesta. Paperikalenteri tilattava erikseen Insinööriliitto on tehnyt jakeluteknisiä muutoksia kalenterin toimittamisesta opiskelijajäsenille. Jatkossa kalenteri toimitetaan vain sen tilanneille opiskelijajäsenille. Sähköisten kalenterien yleistymisen myötä yhä useampi luopuu paperisesta kalenterista. Paperinen kalenteri on jäämässä digitalisaation jalkoihin, minkä takia sitä ei ole tarvetta lähettää jokaiselle jäsenelle. Paperisen kalenterin voi tilata erikseen 10. toukokuuta mennessä osoitteessa www.ilry.fi/opiskelijakalenteri. Haalarien historian havinaa Tekniikan opiskelijoiden haalarikirjo on monivärinen, kun kokoonnutaan yhteen valtakunnallisiin tapahtumiin Insinööriopiskelijapäiville tai Astinille. On violetteja, keltaisia, tummanpunaisia ja jopa mustia haalareita. Merenkurkun Insinöörien puheenjohtaja Hannu Toivola on yksi niistä henkilöistä, joka on päässyt valitsemaan ehkä jopa vahingossa tekniikan opiskelijoiden haalarien mustan värin Vaasaan 1980-luvun lopulla. – Värivalinta on suurilta osin minun syytäni, sillä aikanaan pääsin kyselemään tarjouksia haalareista vapun juhlintaa varten, Hänen vuosikurssinsa aikana haalarit eivät yleistyneet kovinkaan paljoa, vaan niillä haettiin enemmänkin näkyvyyttä erilaisissa tempauksissa. – Vähän ne poikkeavat nykyään käytetyistä opiskelijahaalareista. Silloin ne olivat kunnon työhaalarit. Niissä oli myös oikea palamattomuusmerkki, ettei vaan mitään pääsisi sattumaan, Toivola naurahtaa. Toivola ei varmastikaan osannut aavistaa, että hänen tekemä ostopäätös johtaisi omaan haalarikulttuuriin Vaasan alueella. Nykyään usealla opiskelijalla on haalarit, ja niitä käytetään paljon useammin kuin 20 vuotta sitten. Käyttötarkoitus on kuitenkin pysynyt samana läpi vuosien: lisää näkyvyyttä opiskelijoille. IOL:n ÄÄNI Jarno Välinen puheenjohtaja Insinööriopiskelijaliitto IOL ry Insinööriosaamiselle on tarvetta Suomessa? N äin keväisin monet nuoret miettivät mille alalle suuntautua ja elämä hakee vielä sitä omaa polkuaan. Valitettavasti Suomen taloudellinen tilanne lisää epävarmuutta sekä hakijoiden että opiskelijoiden joukossa: onko minulla alalla töitä valmistumisen jälkeen? Ministeriön puheista huolimatta ei jokaiselle löydy töitä omalta alalta. Viime aikoina työpaikan menetys on osunut liian monen insinöörin kohdalle. Tuntuu siltä, että globaalissa maailmassa Suomeen ei enää kannata panostaa. Huippuosaajille löytyy varmasti töitä; osa heistä pääsee jopa valitsemaan tulevaisuuden työpaikkansa. Koulutuksen osalta tilanne on kuitenkin se, että liian moni nuori jättää insinööriopinnot kesken. Ensimmäinen vuosi on kriittisin vaihe, jolloin keskeyttämisiä tapahtuu ylivoimaisesti eniten. Tämä on osaksi seurausta tekniikan alan pääsykoevaatimusten matalasta tasosta. Jotta saisimme motivoituneita opiskelijoita keskuuteemme, pääsykoemenetelmää täytyy kehittää ja tehdä siitä enemmän hakijoiden soveltuvuutta mittaavaa. Aloituspaikkojen lisäämisellä tehdään vain hallaa insinöörin ammatti-identiteetille. Opiskelujen aikana kannattaa kuitenkin pitää mielessä, että vaikeista ajoista huolimatta juuri sinun osaamistasi tarvitaan tulevaisuudessa. Löydä oma mielenkiinnon kohteesi ja tee töitä tiedon kartuttamiseksi. Jos ala ei tunnu omalta, pystyy vielä koulun kanssa sopimaan mahdollisesta koulutusalan muutoksesta. Vaihtaminen on suhteellisen helppoa opiskelujen alussa, koska ensimmäinen vuosi koostuu pääosin perusopinnoista. Täällä opiskelemme itseämme varten. Jonain päivänä koittaa hetki, jolloin myös tuleva työnantaja osaa arvostaa tietotaitoamme. Oppiminen jatkuu myös työelämässä, sillä omaa osaamistaan kannattaa aina ylläpitää. TEKSTI ja KUVAT: Jenni Kokkonen 37 H ämeenlinnan I nsinöörit on muuttunut kaupungin mukana TEKSTI ja KUVA: Jari Rauhamäki 38 Hämeenlinnan Insinöörit syntyi 70 vuotta sitten pääosin paikallisten rakentajien ja rakennusinsinöörien toimesta. Vuosikymmenten aikana paikallisten isojen teollisuusyritysten palveluksessa olevista insinööreistä on tullut vireän yhdistyksen ydinjoukko. YTN:n myötä työmarkkinaedunvalvonta tuli vahvasti kuvaan mukaan. Yhdistyksessä on ollut useita pitkäaikaisia ylempien toimihenkilöiden luottamusmiehiä alueen yrityksissä. – Esimerkiksi minä ja Ari olemme olleet pitkään Patrian luottamusmiehiä. Meillä on ollut edustajia YTN:n taustaryhmissä ja liiton työehtosopimusvaltuuskunnassa. Työmarkkinatoiminnan rooli ja osuus ovat vahvistuneet toiminnassa koko ajan, vuosina 2012–13 yhdistystä johtanut Timo Grön sanoo. EI OPPI OJAAN KAADA Matti Lepistö, Timo Grön ja Ari Viiala ovat Hämeenlinnan Insinöörien 2000-luvun puheenjohtajia. H ämeenlinnan Insinöörien toiminnassa pitkään olleen Matti Lepistön mukaan paikallisilla rakennusliikkeillä oli tärkeä rooli, kun Hämeenlinnan Insinöörit perustettiin vuoden 1946 joulukuussa ”teknillisenä yhdistyksenä” paikallisessa ravintola Ehossa. – Paikallisista rakentajista ja rakennusinsinööreistä se lähti. Oli Kummilaa ja muita isoja rakennusliikkeitä. Seuraavassa vaiheessa tulivat teknisten alojen opettajat, Lepistö kertoo. Ensimmäisenä toimintavuonna yhdistykseen kuului vain yhdeksän jäsentä. Ensimmäisinä vuosikymmeninä jäsenkasvu oli hidasta; sadan jäsenen raja rikkoontui vasta 1960-luvun toisella puoliskolla. YHDESSÄOLOA JA YHTEISTYÖTÄ Vanhojen asiakirjojen perusteella Hämeenlinnan Insinöörien syntyminen ja kehittyminen noin 800 jäsenen ammatti-identiteettiä ja yhteisöllisyyttä vaalivaksi yhdistykseksi noudattaa tuttua kaavaa. Teollisuuden ja teknillisen koulutuksen muutokset ovat muovanneet Hämeenlinnan Insinööreistä itsensä näköisen. Toiminnan painopiste on ollut tehdä asioita yhdessä yksin ja yhteistyössä naapuriyhdistysten kanssa. Perinteisten pikkujoulujen lisäksi yhdistys on järjestänyt yritysvierailuja ja teatterimatkoja, käynyt teknisillä messuilla Ruotsissa sekä kannustanut jäsenistöä liikkumaan monin eri tavoin. – Oma sählyvuoro meillä on ollut pian kaksikymmentä vuotta, sponsoroimme jäsenten uinti- ja keilailuvuoroja ja niin edelleen, Lepistö kertoo. Hämeenlinnan insinöörit ovat jo varhain oivaltaneet myös elinikäisen oppimisen merkityksen. Kun 1960-luvulla valmistuneet insinöörit olivat niin sanottuja laskutikkuinsinöörejä, 1970-luvulla yhdistyksen hallituksessa heräsi ajatus järjestää jäsenille koulutusta digitaalitekniikasta ja ohjelmoinnista. Kun yhdistyksen hallituksessa oli alan hallitseva Kiipulan ammattikoulun teknisen puolen rehtori Eino Tuuri, pohdinnan tuloksena syntyi kahtena perättäisenä vuotena iso, jäsenille ilmainen koulutustapahtuma. Siellä käytiin läpi digitaalitekniikan alkeita ja perehdyttiin basic-ohjelmointiin. – Näitä eksoottisilta kuulostavia kursseja on järjestetty muitakin. On opeteltu ensimmäisten tietokoneiden käyttöä, käyty läpi reikäkortteja ja -nauhoja, Lepistö muistelee. Yhdistyksen jäsenmäärä on kasvanut tasaisesti kahta viimeistä vuotta lukuun ottamatta. Kun suurimmat jäsenkunnan työpaikat ovat Patria, SSAB ja KCI, jäsenmäärän kasvun hidastumiselle ja kääntymiselle laskuun löytyy luonnollinen selitys. – Kaupungista on kadonnut yli 2 000 teollista työpaikkaa. Ensin katosivat työt työntekijöiltä, nyt firmoista lähtee ylempiä toimihenkilöjä. Ja kun työpaikka menee, moni jättää myös kaupungin. Ja se näkyy, sanoo yhdistyksen nykyinen puheenjohtaja Ari Viiala. HYVÄ OHJE 1950-LUVULTA 2000-luvun puheenjohtajakolmikko kehuu yhteistyötä Hämeenlinnan ammattikorkeakoulun opiskelijoiden kanssa. Vaikka suunnittelu- ja tuotekehityslinjan karkaaminen Riihimäelle harmittaa konepuolen insinöörejä, HAMK on selvästi paikkakunnan insinöörien ylpeydenaihe. Jäsenmäärän kehitys on askarruttanut Hämeenlinnan Insinöörejä ennenkin. Jo 1950-luvulla yhdistyksessä kiinnitettiin huomiota siihen, että johtokunnan aktiivijäsenten lukumäärä ei ole kasvanut samassa suhteessa kuin insinöörien määrä. Niinpä johtokunta lähetti kaikille seudulla asuville insinööreille kirjeen, jossa oli muutamia hyviä ohjeita elämää varten. Kirjeessä muun muassa todettiin, että yhteisen harrastuksen piirissä tutustuu parhaiten toisiin ja löytää ystäviä. Eikä mikään ihmiselämä voi täyttää tarkoitustaan, ellei se liity myös muiden elämään. Kirjeen ohjeet sopivat edelleen hyvin yhdistyksen toimintaan. Hyvä tilaisuus uuden ystävien löytymiseen tarjoutuu toukokuun 20. päivän iltana, kun yhdistys juhlii Aulangolla Insinööriliiton edustajakokouksen yhteydessä tasavuosia. 39 PULMAT JA ARJEN SUUNNITTELUTOIMISTO Tiukka trio 1. Valokuvaamisen digitalisoitumisen myötä järjestelmäkamerat ovat yleistyneet viime vuosina paljon. Mitä tarkoittaa kameran kinokokoinen kenno? 2. Länsimaisia avaruuslentäjiä kutsutaan astronauteiksi, neuvostoliittolaisia/venäläisiä kosmonauteiksi ja kiinalaisia taikonauteiksi. Mitä nimitystä käytetään intialaisista avaruuslentäjistä? 3. Onko sadan ensimmäisen alkuluvun summa parillinen vai pariton? Tiukan trion ja kakuron ratkaisut ovat verkkolehdessä: www.insinoori-lehti.fi 40 Kakuro on japanilainen numeroristikko, jossa numerot ovat korvanneet kirjaimet. Jokaisessa ruudussa on oltava joku luvuista 1–9. Rivin numeroiden summan pitää vastata lukua mustassa ruudussa rivin yläpuolella tai siitä vasemmalle. Sama luku esiintyy vain yhden kerran jokaisessa summassa. Parittomat luvut ovat harmaissa ruuduissa, parilliset valkoisissa ruuduissa. Varatuomarit aloittivat työsuhdeneuvonnassa O Jos et halua enää liiton tarjoamaa perinteistä kalenteria, peruuta se 10.5. mennessä sähköisellä lomakkeella osoitVGGUUCYYYKNT[ƂMCNGPVGTK Lomakkeella tarvittavat tiedot ovat nimi, sähköpostiosoite sekä jäsennumero. Aiemmin tehdyt peruutukset ovat edelleen voimassa eikä niitä tarvitse uusia. Jari Rauhamäki ikeustieteen maisteri Malou Blomqvist ja hallintotieteiden maisteri, oikeustieteen kandidaatti Tuomas Oksanen ovat Insinööriliiton uudet työsuhdelakimiehet. Kumpikin hoitaa päivittäistä työsuhdeneuvontaa ja jäsenten avustamista työsuhteisiin liittyvissä riitaasioissa työpaikalla ja tuomioistuimissa. Blomqvist toimii määräaikaisena opintovapaan sijaisena. Hän on mukana YTN elintarvikealan neuvottelijatiimin jäsenenä. Aiemmin hän on työskennellyt oikeuslakimiehen tehtävissä muun muassa yrityksen henkilöstöhallinnossa, ammattiliitossa ja kansainvälisessä asianajotoimistossa. Oksanen toimii julkisen sektorin vastuunalaisena lakimiehenä ja on mukana myös julkisen puolen keskusneuvotteluissa. Hän tuli liittoon Eversheds asianajotoimistosta, jossa hän työskenteli työoikeusjuristina. Sitä ennen hän on toiminut työoikeuslakimiehenä Tampereen kaupungilla sekä työmarkkinajärjestöissä. Onko paperikalenteri sinulle turhake? Malou Blomqvist (vas.) keskustelee arkipäivän käytännöistä toimistoassistentti Heini Kauravaaran kanssa. Tuomas Oksanen työskentelee liiton keskustoimiston lisäksi osittain Tampereen toimistolla. Ylemmät Toimihenkilöt YTN www.ytn.fi JÄSENPISTE TEKIJÄ: Matti Andström, työsuhdeneuvoja Työsopimuksen sisältö Työsopimuksen pitää olla selkeä sekä riittävän kattava, jotta ristiriitatilanteissa pystytään selvittämään, mitä työsuhteen sisällöstä on sovittu. Työsopimukseen pitää kirjata, milloin työ alkaa. Määräaikaisessa työsopimuksessa on hyvä ilmoittaa myös työsuhteen päättymisen ajankohta. Työtehtävistä pitää sopia mahdollisimman tarkasti. Lavea määrittely johtaa helposti siihen, että työnantaja määrää myös muita kuin niitä tehtäviä, joihin työntekijä palkattiin. Palkka voi määräytyä joko osapuolten yksilöllisen sopimuksen tai työnantajaa sitovan työehtosopimuksen mukaan. Molemmissa tapauksissa palkasta on hyvä kirjata sekä määrä että määräytymisen peruste (tuntipalkka/kuukausipalkka). Lisäksi palkanmaksupäivä pitää käydä ilmi työsopimuksesta. Toiminnan johto Puheenjohtaja Pertti Porokari, 0201 801 810 1. varapuheenjohtaja Pekka Liimatainen, 040 052 4191 varapuheenjohtaja Kari Laitinen, 050 556 8501 varapuheenjohtaja Raimo Sillanpää, 050 334 1191 johdon assistentti Teija Hyvärinen, 0201 801 811 Järjestö- ja palveluyksikkö järjestöjohtaja Tommi Grönholm, 0201 801 848 assistentti Mervi Kinnunen, 0201 801 823 Järjestötoiminta asiamies Erik Sartorisio, 0201 801 824 asiamies Marja Riihimäki, 0201 801 865 toimistoassistentti Heini Kauravaara, 0201 801 868 Asiakaspalvelu 0201 801 801 kehittämispäällikkö Paula Utriainen vastaava asiamies Eero Husari asiamiehet Sanna Ahtiainen, Atte Lepistö, Afsaneh Palomäki, Tuuli Salonen, Petri Toropainen Talous ja jäsentietopalvelut kehittämispäällikkö Paula Utriainen, 0201 801 862 Jäsensihteerit Susanna Aintila, Tuula Bodman, Tarja Mörsky talousasiainhoitaja Anneli Lohva, 0201 801 866 kehitysasiantuntija Tarja Salmi, 0201 801 837 jäsenrekisteriasiantuntija Jarkko Ursin, 0201 801 879 pääkirjanpitäjä Ilkka Uusitalo, 0201 801 867 42 Työsopimukseen kirjattu työskentelypaikka on se sijainti, johon työntekijä on velvollinen tulemaan omalla kustannuksellaan. Jos paikkoja on useita, omakustanteista matkustamista voi syntyä runsaasti. Sovittu työaika muodostaa rajat sille, kuinka paljon työntekijä on velvollinen tekemään ja työnantaja tarjoamaan työtä. Työaikakohdassa on selvyyden vuoksi hyvä todeta, että lisä- ja ylityön tekeminen edellyttää tapauskohtaista sopimista. Edellä luetellut seikat ovat olennainen osa jokaista työsopimusta. Jos tarjotussa työsopimuksessa on olennaisesti poikkeavia ehtoja, ota yhteyttä liittoon. Lue lisää: www.ilry.fi/palvelut/tyoelamahelppari Insinööriliitto IL Ratavartijankatu 2, 8. krs, 00520 Helsinki toimisto avoinna arkisin klo 9–16 Asiakaspalvelu 0201 801 801 avoinna arkisin klo 9-16 Tietohallinto tietohallintopäällikkö Kari Malinen, 0201 801 825 järjestelmäasiantuntija Aleksi Eteläharju, 0201 801 818 järjestelmäasiantuntija Satu Jaanu, 0201 801 888 järjestelmäasiantuntija Tuire Siitonen, 0201 801 816 Työsuhde- ja neuvotteluyksikkö Viestintä viestintäpäällikkö Jari Rauhamäki, 0201 801 847 tiedottaja Päivi-Maria Isokääntä, 0201 801 822 toimittaja Kirsi Tamminen, 0201 801 819 verkkotiedottaja Minna Virolainen, 0201 801 827 Koulutus- ja tutkimusyksikkö johtaja Petteri Oksa, 0201 801 839 assistentti Pia Haveneth, 0201 801 851 elinkeinopoliittinen asiamies Jenni Karjalainen, 0201 801 890 Asiamiestiimi edunvalvontapäällikkö Jouko Malinen, 0201 801 817 assistentti Tea Tähkäpää, 0201 801 874 Asiamiehet Minna Anttonen, 0201 801 886 Ira Laitakari-Svärd, 0201 801 803 Tapio Soltin, 0201 801 855 Juha Särkkä, 0201 801 843 Hannu Takala, 0201 801 809 johtaja Hannu Saarikangas, 0201 801 820 koulutusasiamies Jani Huhtamella, 0201 801 835 Projektitiimi markkinointisuunnittelija Pauliina Pohjala, 0201 801 814 assistentti Paula Tapani-Alidemaj, 0201 801 805 Urapalvelut urahallinta-asiamies Anu Kaasalainen, 0201 801 871 urahallinta-asiantuntija Seija Utriainen, 0201 801 821 Työsuhdeneuvonta Neuvontaan otetaan yhteyttä asiakaspalvelun kautta 0201 801 801 johtava lakimies Kati Hallikainen assistentti Paula Tapani-Alidemaj Tutkimustoiminta ja palkkaneuvonta tutkimuspäällikkö Aila Tähtitanner, 0201 801 828 tutkimusasiamies Jenni Larjomaa, 0201 801 870 tutkimusassistentti Varpu Multisilta, 0201 801 877 Työsuhdelakimiehet Malou Blomqvist, Maria Jauhiainen, Tuomas Oksanen, Eeva Salmi, Niina Suvanto, Satu Tähkäpää Nuorjäsentoiminta asiamiehet Juha Manu, 0201 801 830 Heini Ristell, 0201 801 858 nuorjäsenasiamiehet Mika Kiviharju, 0201 801 801 Jaana Kuorelahti, 0201 801 873 Ilkka Rautio, 0201 801 801 assistentti Vassa Honkanen, 0201 801 834 Työsuhdeneuvojat Matti Andström, Paavo Honkanen, Julia Jeganova Alueasiamiehet Etelä-Suomi alueasiamies Anu Kaniin, 0201 801 859 Ratavartijankatu 2, 00520 Helsinki Häme ja Keski-Suomi alueasiamies Olli Backman, 0201 801 845 Kalevankatu 4, 40100 Jyväskylä [email protected] www.ilry.fi Itä- ja Kaakkois-Suomi alueasiamies Marjo Nykänen, 0201 801 836 Microkatu 1, 70210 Kuopio Länsi-Suomi kenttäpäällikkö Timo Ruoko, 0201 801 856 Isolinnankatu 24 A, 28100 Pori yhdistysasiamies Juha Niemiaho, 0201 801 860 Olympiakatu 16, 65100 Vaasa Pohjois-Suomi alueasiamies Mikko Sormunen, 0201 801 778 Hallituskatu 29 A, 90100 Oulu Jäsenjärjestöt Insinööriliitolla on 30 alueellista ja kuusi valtakunnallista jäsenjärjestöä. Lisätietoa jäsenjärjestöistä osoitteessa www.ilry.fi. Insinööri-lehden toimitusneuvosto Jari Vihervirta toimitusneuvoston puheenjohtaja Satakunnan Insinöörit Emilia Kokko Hyvinkää-Riihimäen Insinöörit Tiina Nortamo Oulun Insinöörit Sami Rautomäki Pohjois-Kymen Insinöörit Mikko Soipio Valkeakosken Insinöörit Jenni Kokkonen Insinööriopiskelijaliitto LUUPPI TEKSTI: Kirsi Tamminen KUVA: Erno Mäkiniemen kotialbumi T ink s to ck Erno Mäkiniemi on kokeillut muun muassa suojalkapalloa. Pesäpalloa, kaukalopalloa, suopotkupalloa ja vielä monia muita. Lista on pitkä, kun Erno Mäkiniemi listaa harrastamiaan palloilulajeja. E nsimmäinen laji, jossa Erno Mäkiniemi pelasi sarjapelejä, oli pesäpallo ala-asteella. EteläPohjanmaalla Alajärvellä hän oli mukana pariinkin otteeseen, tenavisssa ja E-pojissa. Pesäpallon kanssa vuorotellen oli tennis, jonka harrastaminen jäi, kun valmentaja menehtyi. Jalkapalloa ja kaukalopalloa Mäkiniemi harrasti rinnatusten. – Lajit sopivat yhteen hyvin, kun toista pelataan kesällä, toista talvella. En pelannut niin vakavasti, että olisi pitänyt treenata ympäri vuoden. Mäkiniemi on kokeillut monia lajeja, muitakin kuin palloilua. Lähipiiri kannusti liikunnallisuuteen, mutta liikkuminen oli kuitenkin omaehtoista. – Kun olisi pitänyt mennä vähän pidemmälle sitoutua, vaihdoin lajia. Pienelle lapselle liikkuminen oli vielä enemmän leikkiä kuin totista urheilua. Kaukalopallo jäi siinä vaiheessa, kun hän muutti paikkakunnalle, jossa sitä ei pelattu. Kun hän insinööritutkinnon jälkeen lähti työelämään, salibandy tuli mukaan. – Toki oli työpaikan kaukalopallovuoro, mutta ennen kaikkea siirryin Salibandyliiton alaisiin sarjapeleihin. PAIKKAKUNNILLA ERI VAIHTOEHTOJA Palloiluharrastus on jatkunut koko elämän ajan. Mäkiniemi on muuttanut töiden perässä Kokkolaan, Ouluun ja Kajaaniin. Eri kaupungeissa liikuntamahdollisuudet vaihtelevat. Oulussa oli mahdollisuus pelata pesäpalloa puulaakiporukassa, mikä oli vuosien tauon jälkeen mukavaa. – Olen viihtynyt hyvin pallon perässä, vaikka en useimmiten ollutkaan joukkueen parhaita pelaajia. Aina olen mukaan sopinut. Mäkiniemi on pitänyt eniten kaukalopallosta. Hän oli mukana sarjassa viisi kautta; sarjatasolla pelaaminen jäi kymmenkunta vuotta sitten. – Toki aika kultaa jo muistoja, mutta olin kaukalopallossa kohtalaisen hyvä. Pelasin sitä korkeammalla sarjatasolla kuin muita, vaikka ei siinä Th Joukkuepelin oppeja tiimityöhön kauheasti sarjatasoja ollut siihen aikaan. Joukkue pelasi aikanaan jopa ykkösdivisioonakarsintamahdollisuudesta. – Ei sitten ihan päästy. PELEJÄ NUORTEN KANSSA Nykyään Erno Mäkiniemi pelaa Kajaanissa salibandyä joukkueessa, jossa on sekä junioreja että aikuisia miehiä. – Nuoret juoksevat kovempaa ja jaksavat pidempään, mutta joukkuepeliä se on niin kuin muutkin. Viime syksynä seura aloitti naisten harrastussählyvuoron, johon osallistumiseen ei vaadita pelaajataustaa. Mäkiniemi valmentaa naisia. Aiempaa valmennuskokemusta hänellä on miesten joukkueesta. – Toiveena on tehdä pitkäjänteistä valmennustyötä. Se on luonnollinen jatkumo. Kun oma ura alkaa loppua, sen jälkeen jakaa tietoa muille. Kokemus joukkuelajeista on opettanut tietotekniikan insinöörille tiimityöskentelyä. – Joukkuehenkeä tarvitaan, kun tiimeissä tehdään töitä. Yksin ei pärjää, vaikka olisi kuinka hyvä. 43 Jazzbrunssi Museobrunssi LA 11.6. 11-14 Suomen Ilmailumuseo, Tietotie 3 Vantaa 1VCNGPVÀXÀNÀJVÒ MGUÀÀPMQMQRGTJGGP DTWPUUKVCRCJVWOCUUC +NOQKVVCWVWOKUGV KNT[ƂOWUGQDTWPUUK PE 15.7. Tangobrunssi LA 9.7. 11-13 SeAMK, Frami F, Kampusranta 11 11-14 Satakunnan Insinöörien toimisto, Isolinnankatu 24 A Pori -QMQ5WQOKMQJVCC2QTKUUCs MGUMWUVGNWPLC\\KPLC DTWPUUKPOGTMGKUUÀ Seinäjoki $TWPUUKRÒ[FÀUVÀ VCPIQPR[ÒTVGKUKKP +NOQKVVCWVWOKUGV KNT[ƂVCPIQDTWPUUK +NOQKVVCWVWOKUGV KNT[ƂLC\\DTWPUUK Pärinäbrunssi Rockbrunssi LA 30.7 11-13 Marttojen toimisto, Haapaniemenkatu 23 Kuopio 4QEMXKKMQPNQRRW MCNCMWMQPMQVKMCWRWPIKUUC +NOQKVVCWVWOKUGV KNT[ƂTQEMDTWPUUK PE 20.8. Mansebrunssi LA 6.8. 11-13 Tampereen Insinöörien toimisto, Otavalankatu 9 Tampere $TWPUUKNVCXCWJVKC VCRCJVWOCVÀ[VGKUGGP MGUÀXKKMQPNQRRWWP +NOQKVVCWVWOKUGV KNT[ƂOCPUGDTWPUUK .KUÀVKGVQCVCRCJVWOKUVC YYYKNT[ƂCLCPMQJVCKUVCVCRCJVWOCV YYYKNT[ƂHDMGUCMCTCXCCPK 11-13 O’Poro Irish Pub, Revontulentie 1 Saariselkä 2KFQVUGPMWKP RCTCPGXCVMGUÀMCTCXCCPKP RQJLQKUKOOCNNCDTWPUUKNNC +NOQKVVCWVWOKUGV KNT[ƂRCTKPCDTWPUUK +PUKPÒÒTKNKKVVQLÀTLGUVÀÀ[JFGUUÀRCKMCNNKUVGP LÀUGPLÀTLGUVÒLGPMCPUUCDTWPUUKVKNCKUWWMUKCGTK MGUÀVCRCJVWOKGP[JVG[FGUUÀ$TWPUUGKNNGQXCV VGTXGVWNNGKVCMCKMMK+PUKPÒÒTKNKKVVQ[JVGKUÒPLÀUGPGV CXGEGKPGGP+NOQKVVCWFWVJCPCLQKUUCOWMCCP 6GTXGVWNQC +PUKPÒÒTKNKKVVQVGMGGV[ÒVÀ RCTGORKGPV[ÒRÀKXKGPRWQNGUVC YYYKNT[Ƃ
© Copyright 2024