1. No category

Valtiovarainministeriö
PERUSMUISTIO
VO
26.04.2016
JULKINEN
Malmgrén Marianne(VM)
VM2016-00212
Asia
U-jatkokirje eduskunnalle ehdotuksesta neuvoston direktiiviksi sisämarkkinoiden toimintaan
suoraan vaikuttavien veron kiertämisen käytäntöjen torjuntaa koskevien sääntöjen
vahvistamisesta (u 7/2016 vp)
Kokous
U/E/UTP-tunnus
1 Yleistä
Ehdotuksesta neuvoston direktiiviksi sisämarkkinoiden toimintaan suoraan vaikuttavien
veron kiertämisen käytäntöjen torjuntaa koskevien sääntöjen vahvistamisesta, jäljempänä
direktiiviehdotus, on annettu 3 päivänä maaliskuuta 2016 eduskunnalle u-kirje (U 7/2016
vp). Asian poikkeuksellisen nopean etenemisen vuoksi katsotaan aiheelliseksi toimittaa
eduskunnalle u-jatkokirje, jossa annetaan tietoa direktiiviehdotuksen jatkokäsittelystä ja
tarkistetaan valtioneuvoston kantaa. Eduskunnan jatkoinformointia on tässä vaiheessa
pidettävä aiheellisena huomioon ottaen ehdotuksen jatkokäsittelyn vaihe ja siinä esillä
olevat direktiiviehdotuksen muutosehdotukset, vaikka direktiiviehdotuksen käsittely ei
ole päättynyt neuvoston työryhmässä. Direktiiviehdotuksesta pyritään edelleen
poliittiseen yhteisymmärrykseen toukokuun 2016 Ecofin-neuvostossa.
2 Direktiiviehdotuksen jatkokäsittelyn keskeinen sisältö
2.1 Yleistä
Asian käsittelyssä neuvoston työryhmässä on tuotu esille u-kirjeessä (U 7/2016 vp)
esitettyjä valtioneuvoston kantoja. Käsittelyssä on todettu, että Suomi kannattaa
direktiivin tavoitteita ja sääntelyä direktiivissä esitetyillä osa-alueilla.
Direktiiviehdotukseen ei sisälly arviota ehdotettujen säännösten vaikutuksista, mikä
hidastaa ja vaikeuttaa direktiiviehdotuksen käsittelyä. Vaikutusarvioiden puuttumisesta
on keskusteltu direktiiviehdotuksen jatkokäsittelyssä, mutta komissio ei ole laatinut
vaikutusarviota direktiiviehdotuksen antamisen jälkeenkään. Direktiiviehdotuksen
taloudellisista vaikutuksista on valmisteltu kansallisesti arvioita, erityisesti
korkovähennysoikeuden rajoitussäännöksestä. Kansallinen alustava vaikutusarvio on
yleisellä tasolla ja sen valmistelua jatketaan edelleen valtiovarainministeriön 22.1.2016
asettamassa veropohjan rapautumista ja voittojen siirtoa ehkäisevien toimenpiteiden
taloudellisten vaikutusten arviointia ja analyysiä selvittävässä työryhmässä. Kansallisesti
laaditulla taloudellisella vaikutusarviolla pyritään myös arvioimaan direktiiviehdotuksen
vaikutusta yritysten kansalliseen kilpailukykyyn mukaan lukien sääntelyn vaikutuksia
yritysten investointipäätöksiin.
2(7)
Muita keskeisiä kysymyksiä direktiiviehdotuksen arvioinnissa ovat vaikutukset
kilpailukykyyn, toimivallan siirto Euroopan unionille sekä ehdotetun sääntelyn
yhteensopivuus kansallisen lainsäädännön ja verojärjestelmän kanssa.
2.2 Soveltamisala
Direktiiviehdotuksen soveltamisala on laaja. Direktiiviehdotusta sovellettaisiin kaikkiin
yhden tai useamman jäsenvaltion yhteisöverovelvollisiin. Suomen verojärjestelmässä
tämä tarkoittaisi sitä, että direktiiviehdotus soveltuisi yhteisöverovelvollisiin riippumatta
siitä, missä tulolähteessä niiden saamaa tuloa verotettaisiin. Soveltamisalan ulkopuolelle
saattaisivat kuitenkin jäädä muun muassa henkilöyhtiöt, jotka ovat Suomessa
laskentayksikköjä. Vähimmäissuojan tasonsäännöksen takia lienee kuitenkin mahdollista,
että kansallisessa implementoinnissa säännökset laajennettaisiin myös henkilöyhtiöihin.
2.3 Vähimmäissuojan taso
Direktiivin 3 artiklan vähimmäissuojan tason mukaisesti artikloissa 4-10 on sääntelyn
minimitaso. Jäsenvaltiot voivat halutessaan säätää kansallisesti tiukemmin muun EUlainsäädännön puitteissa.
2.4 Korkovähennysoikeuden rajoittaminen
Direktiiviehdotuksen korkovähennysoikeuden rajoitussäännös vastaa osittain tekniseltä
rakenteeltaan Suomen kansallista korkovähennysoikeuden rajoitussäännöstä.
Vähennyskelvottomien korkomenojen enimmäismäärää ei kuitenkaan ole rajoitettu
etuyhteystahoille maksettujen korkojen määrään kuten Suomen voimassa olevassa
lainsäädännössä. Tämä laajentaa rajoitussäännöksen sovellettavaksi useampaan
verovelvolliseen. Tämä saattaa myös merkitä sääntelyssä olevan niin sanotun
konsernivapautussäännöksen merkityksen kasvua. Työryhmässä on keskusteltu
mahdollisuudesta ottaa direktiiviin siirtymäsäännös rajoitettaessa kolmansille osapuolille
maksettujen korkomenojen vähennyskelpoisuutta.
Työryhmäkeskustelussa on myös ehdotettu tietyt edellytykset täyttävien julkisten
hankkeiden vapauttamista korkovähennysrajoituksesta jäsenvaltioin niin halutessa.
Mikäli korkovähennysrajoitussäännökset soveltuisivat julkisiin hankkeisiin, niiden
kustannukset saattaisivat nousta. Harkittaessa mahdollisuuksia vapauttaa julkisia
hankkeita korkovähennysoikeuden rajoitussäännöksestä on kiinnitettävä huomiota myös
Euroopan unionin valtiontukisäännöksiin.
Direktiiviehdotuksen 4 artiklan 6 kohdan mukaan korkovähennysoikeuden rajoituksia ei
sovellettaisi rahoitusalan yrityksiin. Tältä osin tarkoitus on toteuttaa sääntely
myöhemmin. Rahoitusalan yritykset on määritelty direktiiviehdotuksen 2 artiklan 4
kohdassa. Määritelmässä ovat mukana luottolaitokset, sijoituspalveluyritykset,
vakuutusyritykset, jälleenvakuutusyritykset, ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavat laitokset,
vaihtoehtoiset sijoitusrahastot, yhteissijoitusyritykset, keskusvastapuolet ja
arvopaperikeskus. Määritelmään eivät sisälly muun muassa kotimaiset eläkelaitokset.
Työryhmäkäsittelyssä on kuitenkin keskusteltu kotimaisten eläkelaitosten
sisällyttämisestä rahoitusalan yrityksen määritelmään.
Alustavia arvioita direktiiviehdotuksen mukaisen korkovähennysrajoituksen
taloudellisista vaikutuksista on esitetty jäljempänä kohdassa 3.
2.5 Maastapoistumisverotus
3(7)
Maastapoistumisveron tarkoituksena on estää veropohjan rapautuminen
alkuperäisvaltiossa, kun realisoitumattomia voittoja sisältävät varat siirretään omistuksen
muuttumatta pois kyseisen valtion verotusvallasta. Jatkokäsittelyssä sääntelyn sisältö
verrattuna alkuperäiseen direktiiviehdotukseen on pysynyt pääasiallisesti samana.
Työryhmäkäsittelyssä on otettu huomioon muun muassa se, että jäsenvaltion, kuten
Suomen, soveltaessa kaksinkertaisen verotuksen poistamiseksi hyvitysmenetelmää, varat
säilyvät jäsenvaltion verotusvallassa, vaikka varoja siirtyy pääliikkeestä toisessa valtiossa
sijaitsevaan kiinteään toimipaikkaan. Työryhmäkäsittelyssä on myös ollut esillä
säännöksen muuttaminen siten, että vastaanottavalla jäsenvaltiolla olisi mahdollisuus olla
eri mieltä siirtyneiden varojen markkina-arvosta verrattuna lähtövaltion verotuksessa
käytettyyn markkina-arvoon, mihin saattaa sisältyä riski kaksinkertaisesta verotuksesta.
Jatkovalmistelussa on lisäksi täsmennetty niitä varojen siirtoja, joita voidaan pitää
väliaikaisina ja joihin maastapoistumisverotusta ei sovellettaisi.
Tällä hetkellä Suomessa ei ole yleistä maastapoistumisverosääntelyä. Sääntelyä on
koskien eräitä erityistilanteita, kuten rajat ylittävät yritysjärjestelyt.
2.6 Vapautusmenetelmästä hyvitysmenetelmään siirtymistä koskeva lauseke
Suomi soveltaa kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi tehdyissä sopimuksissa,
jäljempänä verosopimukset, yleensä hyvitysmenetelmää kaksinkertaisen verotuksen
poistamisessa muun muassa ulkomailla olevasta kiinteästä toimipaikasta saadun tulon
osalta. Myös kansallisessa lainsäädännössä Suomi soveltaa hyvitysmenetelmää silloin,
kun verosopimuksessa ei toisin määrätä. Kiinteiden toimipaikkojen tulojen osalta
direktiiviehdotuksen säännöksellä ei arvioida tällä perusteella olevan suurta merkitystä.
Arvioitaessa ehdotettua säännöstä on otettava huomioon sen vaikutus jo olemassa oleviin
verosopimuksiin. Työryhmävalmistelussa on ollut esillä säännöksen muuttaminen siten,
että säännöstä ei sovellettaisi verosopimusvaltiossa asuviin eikä niissä oleviin kiinteisiin
toimipaikkoihin.
2.7 Yleinen väärinkäytöksiä koskeva sääntö (GAAR)
GAAR-säännön tarkoituksena on tukkia mahdolliset aukot väärinkäytösten torjuntaa
koskevissa erityisissä säännöissä. Direktiiviehdotuksen jatkokäsittelyssä on ollut esillä,
että direktiiviin sisällytettävä GAAR voisi ehdotuksesta poiketen olla samansisältöinen
kuin eri Euroopan unionin jäsenvaltioissa sijaitseviin emo- ja tytäryhtiöihin sovellettavaa
yhteistä verojärjestelmää koskevaan direktiiviin, ns. emo-tytäryhtiödirektiivi, vuonna
2015 sisällytetty GAAR-sääntö. Viimeksi mainittu sääntö toimeenpantiin Suomessa
kansallisesti elinkeinoverolain 6 a §:n muutoksella. Direktiivin GAAR-sääntö vastaa
osittain Suomen kansallista yleistä veronkiertosäännöstä, mikä saattaa merkitä muutoksia
nykyiseen kansalliseen yleiseen veronkiertosäännökseen.
2.8 Ulkomaisia väliyhteisöjä koskevat säännöt
Direktiiviehdotuksen väliyhteisösääntely poikkeaa osittain OECD:n suosituksista, vaikka
työryhmävalmistelussa sääntelyä on muutettu enemmän OECD:n suositusten mukaiseksi.
Sääntelyssä ei ole määräystä, joka suoraan vapauttaisi tiettyjä toimialoja sääntelystä.
Laissa ulkomaisten väliyhteisöjen osakkaiden verotuksesta (1217/1994) sääntelystä on
vapautettu muun muassa väliyhteisön asuinvaltiossa harjoitettu teollinen
tuotantotoiminta, siihen verrattava muu tuotantotoiminta, laivanvarustustoiminta sekä
tietty edellä mainittuja toimintoja palveleva myynti- ja markkinointitoiminta. Lisäksi on
vielä arvioitava, miten direktiiviehdotukseen muotoillaan se, että väliyhteisösäännöstä
4(7)
voidaan Euroopan unionin tuomioistuimen ratkaisujen mukaan soveltaa Euroopan
unionin alueella vain täysin keinotekoisiin tilanteisiin. Väliyhteisösääntelyn muotoilusta
on tarkoitus jatkaa keskustelua työryhmässä, joten myös muita asioita saattaa nousta
esille jatkovalmistelussa.
2.9 Hybridisääntö
Direktiiviehdotuksessa esitetään sääntöä, jonka tarkoituksena on ehkäistä verotuksellisiin
hybridijärjestelyihin perustuvien veroetujen syntyminen. Hybridisäännön on arvioitu
olevan sitä tehokkaampi, mitä laajemmin ja yhtenäisemmin sitä sovelletaan eri valtioissa.
Direktiiviehdotuksen jatkokäsittelyssä on tästä syystä ollut esillä, että hybridisääntö voisi
ehdotuksesta poiketen olla samansisältöinen kuin OECD:n BEPS-hankkeen
toimenpiteeseen kaksi sisältyvä hybridisuositus. Suomessa ei ole tällä hetkellä
kansallisesti voimassa hybridisäännön kaltaista säännöstä.
3 Ehdotuksen vaikutukset
Taloudellisia vaikutuksia on tarkasteltu korkorajoitussääntelyn osalta. Suomen nykyistä
korkovähennysoikeuden rajoitusta sovellettiin verovuonna 2014 noin 200 yritykseen.
Nämä yritykset olivat keskimäärin erittäin velkaisia. Verotuksen varallisuuslaskelman
tietojen mukaan niiden velkojen suhde omaan pääomaan oli keskimäärin yli 80 %.
Valtaosa rajoituksen piirissä olevista yrityksistä kuului kotimaisiin tai ulkomaisiin
monikansallisiin konserneihin. Rajoituksen takia keskimäärin yli 50 % kyseisen 200
yrityksen joukon yhteenlasketuista nettokorkomenoista muodostui
vähennyskelvottomaksi. Vähennyskelvottoman korkomenon yhteismäärä oli 586 milj.
euroa verovuonna 2014. Toimialoista eniten vähennyskelvotonta korkomenoa muodostui
liike-elämän palveluissa ja teollisuudessa. Yrityksiä, jotka vaativat säännökseen
sisältyvää niin sanottua konsernitasevapautusta, oli 99 kpl. Näistä 71 yritykseen ei
sovellettu korkovähennysrajoitusta konsernitasevapautuksen takia ja rajoituksesta
vapautui korkomenoa yhteensä noin 313 milj. euroa.
Suomen korkorajoituksen yhteenlaskettu laskennallinen verovaikutus edellä mainitun 200
yrityksen veroihin oli noin 117 milj. euroa. Tästä vaikutuksesta kuitenkin vain noin 32
milj. euroa kohdistui verovuoden 2014 veroihin, sillä valtaosalla rajoituksen piirissä
olleista yrityksistä liiketoiminta oli tappiollista verovuonna 2014. Tappiollisten yritysten
osalta rajoitus supistaa seuraaville verovuosille siirtyvien vähennyskelpoisten tappioiden
määrää. Tappioiden supistuminen lisää näiden yritysten veroja myöhemmin, kun
yritystoiminta on taas voitollista. Tältä osin korkovähennysrajoituksen vaikutus
verokertymään jaksottuu useammalle vuodelle.
Direktiiviehdotuksen korkovähennysrajoituksen käyttöönotto ilman
vähennyskelvottoman korkomenon enimmäismäärän rajaamista vastaamaan
etuyhteysyrityksille maksettujen nettokorkomenojen määrää johtaisi
vähennyskelvottoman korkomenon huomattavaan kasvuun Suomessa.
Vähennyskelvottomien korkomenojen määrä kasvaisi alustavien arvioiden mukaan noin
470 milj. euroa eli noin 80 prosenttia verrattuna nykyiseen rajoitukseen, jos
direktiiviehdotuksen rajoituksen tekninen rakenne olisi etuyhteyskorkokytkennän
puuttumista lukuun ottamatta samanlainen kuin Suomen rajoituksessa.
Vähennyskelvottomien korkomenojen lisäys koostuisi kokonaisuudessaan
vähennyskelvottomiksi katsotuista kolmansille osapuolille maksetuista korkomenoista.
Arviossa ei ole otettu huomioon konsernitasevapautuksen mahdollista kasvua, joka
saattaa pienentää etuyhteyskorkojen enimmäismäärärajoituksen poistumisen vaikutuksia.
Laskelmassa on myös olettamana, että vain edellä mainitut 99 yritystä vetoaisivat
5(7)
konsernitasevapautukseen. Lisäksi laskelmassa on oletettu, että korkovähennysrajoitusta
sovellettaisiin myös konserneihin kuulumattomiin niin sanottuihin yksittäisiin yhtiöihin.
Direktiiviehdotuksen korkorajoituksen vaikutukset kohdistuisivat edelleen melko
suppeaan verovelvollisjoukkoon. Uusia yrityksiä korkorajoituksen piiriin tulisi 175
kappaletta, yksikään nykyisen rajoituksen piirissä olevista yrityksistä ei poistuisi.
Muutoksen takia eniten kasvaisi kotimaisten toimijoiden vähennyskelvottomien
korkomenojen määrä. Uusista rajoituksen piiriin tulevista yrityksistä valtaosa olisi myös
kotimaisia yrityksiä. Etuyhteyskytköksen puuttumisen takia tässä kotimaisten yritysten
joukossa olisi myös yksittäisiä yrityksiä, jotka eivät kuulu mihinkään konserniin.
Yksittäisiä yhtiöitä olisi arviolta noin 50 ja niissä olevan vähennyskelvottoman
korkomenon määrä noin 62 milj. euroa. Toimialoista vähennyskelvottoman korkomenon
määrän arvioidaan kasvavan eniten energia-alalla sekä rahoitus- ja vakuutusalalla1.
Rajoituksen takia keskimäärin yli 60 % rajoituksen piirissä olevien yritysten
yhteenlasketuista nettokorkomenoista muodostuisi vähennyskelvottomaksi. Täyden
verovaikutuksen arvioidaan nousevan nykyisestä 117 milj. eurosta noin 210 milj. euroon,
josta 68 milj. euroa arvioidaan kohdistuvan kuluvan vuoden veroihin.
4 Ehdotuksen kansallinen käsittely ja käsittely Euroopan Unionissa
Direktiiviehdotuksesta annetun u-kirjeen antamisen jälkeen ehdotusta on käsitelty useissa
neuvoston työryhmän kokouksissa viimeksi 25.4.2016. Puheenjohtajavaltio on laatinut
viimeisimmän työryhmässä käsitellyn kompromissiehdotuksen 25.4.2016 pidettyyn
kokoukseen.
Euroopan parlamentin talous- ja raha-asiainvaliokunta on 1.3.2016 antanut asiassa
raporttiluonnoksen. Euroopan talous- ja sosiaalikomitea on 15.4.2016 antanut asiassa
lausunnon.
Direktiiviehdotuksesta on pyydetty lausunnot Verohallinnolta, Elinkeinoelämän
Keskusliitto ry:ltä, Keskuskauppakamarilta, Suomen veroasiantuntijat ry:ltä, Suomen
asianajajaliitolta, Veronmaksajain Keskusliitto ry:ltä, Suomen tilintarkastajat ry:ltä,
Finanssialan keskusliitto ry:ltä, Energiateollisuus ry:ltä, professori Marjaana Helmiseltä,
professori Seppo Penttilältä sekä Suomen kuntaliitolta. Lausunnon antoivat
Elinkeinoelämän Keskusliitto ry, Keskuskauppakamari, Suomen veroasiantuntijat ry,
Veronmaksajain Keskusliitto ry, Suomen tilintarkastajat ry, Finanssialan keskusliitto ry,
Energiateollisuus ry, professori Marjaana Helminen, professori Seppo Penttilä sekä
Suomen kuntaliitto.
Muistioluonnos direktiiviehdotuksen u-jatkokirjeestä on ollut 26.4.–28.4.2016
kirjallisessa menettelyssä EU-asioiden komitean alaisessa jaostossa EU9 (Verot).
5 Valtioneuvoston kanta
Valtioneuvosto kannattaa, pitää tärkeänä ja on sitoutunut direktiivin tavoitteisiin.
Valtioneuvosto myös kannattaa sääntelyä direktiiviehdotuksessa esitetyillä aloilla.
Direktiiviehdotuksessa oleva ajatus vähimmäissuojan tasosta on kannatettava, koska se
mahdollistaa osittain kansallisten verojärjestelmien erityispiirteiden huomioon ottamisen.
1 Tässä on oletettu, että luotto- ja vakuutuslaitokset olisivat edelleen direktiiviehdotuksen rajoituksen ulkopuolella, joten
ne eivät sisälly toimialaluokittelussa rahoitus- ja vakuutusalaan.
6(7)
Yleisesti ottaen direktiiviehdotuksen tavoite puuttua tilanteisiin, joissa verovelvolliset
pyrkivät alentamaan verojaan ja toimivat lain tarkoituksen vastaisesti käyttämällä
hyväkseen kansallisten verojärjestelmien eroja, on erittäin tärkeä. Näiden tavoitteiden
saavuttamiseksi yhteinen kansainvälinen sääntely on perusteltua ja verotuksellista
toimivaltaa voitaisiin jossain määrin siirtää Euroopan unionille. Direktiivisääntely
mahdollistaisi verotuksen yhdenmukaistamisen sisämarkkinoilla aggressiivisen
verosuunnittelun hillitsemiseksi yhdenmukaisesti Euroopan Unionissa. On kuitenkin
tärkeää, että direktiiviehdotuksen tavoitteena oleva tasapaino BEPS-tuotosten
yhdenmukaisen täytäntöönpanon ja kansallisten verojärjestelmien erityispiirteiden
säilyttämisen välillä toteutuu.
Direktiiviehdotuksen työryhmävalmistelussa sekä alustavassa kansallisessa
vaikutusarviossa on tullut esille asioita, jotka vaikuttavat sääntelyn tehokkuuteen,
yhteensopivuuteen kansallisen sääntelyn kanssa sekä kilpailukykyyn.
Direktiiviehdotuksen osa-alueista olisi mahdollista edetä työryhmävalmistelussa esillä
olleiden direktiiviehdotuksen suuntalinjojen mukaisesti maastapoistumisverotuksen,
vapautusmenetelmästä hyvitysmenetelmään siirtymistä koskevan lausekkeen, GAARsäännöksen ja hybridisäännön osalta. Näiden säännösten yksityiskohtia tarkasteltaessa
tulee ottaa huomioon edellä mainittuja periaatteita, samoin kuin väliyhteisösääntelyn
kohdalla.
Direktiiviehdotuksen korkovähennysrajoitus laajentaisi Suomen nykyisen
korkovähennysrajoituksen koskemaan kolmansilta osapuolilta otettujen lainojen korkoja.
Tähän laajennukseen sekä siihen, mihin toimialoihin ja yhtiömuotoihin korkovähennystä
koskeva sääntely ulottuisi, liittyvät myös ehdotuksen merkittävimmät taloudelliset
vaikutukset. Työryhmätyöskentelyssä on ollut esillä muutoksia, jotka toteutuessaan
pienentäisivät kolmansilta osapuolilta otettujen lainojen korkomenojen
vähentämisrajoituksen vaikutuksia. Korkovähennysoikeuden rajoitussäännöstä tulee
tarkastella ottaen huomioon edellä esitetyt vaikutukset sekä direktiiviehdotus ja sen
tavoitteet kokonaisuutena.
Laatijan ja muiden käsittelijöiden yhteystiedot
Marianne Malmgrén, lainsäädäntöneuvos, VM, p. 02 955 30163
EUTORI-tunnus
EU/2016/0587
Liitteet
Viite
U 7/2016 vp
7(7)
Asiasanat
Hoitaa
Tiedoksi