Perustelumuistio - Ympäristöministeriö
YMPÄRISTÖMINISTERIÖ Yli-insinööri Katja Outinen Muistio 21.12.2016 YMPÄRISTÖMINISTERIÖN ASETUS RAKENNUKSEN KOSTEUSTEKNISESTÄ TOIMIVUUDESTA PERUSTELUMUISTIO 1 Yleistä Asetusvalmistelun taustalla on maankäyttö- ja rakennuslain muutos 21.12.2012/958, joka tuli voimaan 1 päivänä tammikuuta 2013. Siirtymäsäännöksen mukaan lain voimaan tullessa voimassa olleita Suomen rakentamismääräyskokoelmassa julkaistuja määräyksiä voidaan soveltaa kunnes uudet säännökset on annettu, enintään kuitenkin viiden vuoden ajan tämän lain voimaantulosta noudattaen tämän lain voimaan tullessa ollutta 13 §:n 3 momenttia. Tämän mukaisesti Suomen rakentamismääräyskokoelman kaikki osat uudistetaan vuoden 2017 loppuun mennessä nykyisen perustuslain edellyttämään muotoon, jossa sitovat määräykset ja käytännön toteutusta ohjaavat ohjeet erotetaan nykyistä selkeämmin erilleen. Myös uudistetut määräykset (säännökset) ja ohjeet kootaan edelleen ympäristöministeriön ylläpitämään Suomen rakentamismääräyskokoelmaan. Asetusvalmistelun taustalla on myös eduskunnan kirjelmä rakennusten kosteus- ja homeongelmista vuodelta 2013 (EK 5/2013 vp). Kirjelmässä eduskunta edellytti, että hallitus ottaa käynnissä olevissa maankäyttöja rakennuslain sekä rakentamismääräyskokoelman muutosten valmistelussa rakennusten terveellisyyden paremmin huomioon. Eduskunta edellytti myös, että hallitus löytää tosiasialliset keinot rakennusten terveellisyyttä koskevien säädösten ja määräysten noudattamiseksi. Rakentamista on pystyttävä valvomaan nykyistä paremmin ja valvonnan on oltava oikea-aikaista. Tärkeää on parantaa rakennushankkeen vaihekohtaista dokumentointia tarkastusvaliokunnan mietinnössä (TrVM 1/2013 vp) esitetyllä tavalla ja tarkastusasiakirjamenettelyä, jotta reaaliaikaisesti voidaan todentaa, kuka on rakennushankkeen eri vaiheissa tehnyt, mitä ja miten. Eduskunta edellyttää lisäksi hallituksen ryhtyvän toimenpiteisiin rakennustyömaiden kosteudenhallinnan parantamiseksi. Hallituksen on luotava ohjeistus rakennushankekohtaiselle kosteudenhallintasuunnitelmalle, jonka liittämisestä osaksi rakennushankkeen tarjouspyyntöä muodostuisi luonteva ja vakiintunut käytäntö. 1.1 Tavoite Asetusvalmistelun tavoitteena on päivittää ympäristöministeriön vuonna 1998 antamat rakennusten toimivuutta kosteuden kannalta koskevat määräykset ja ohjeet (Suomen rakentamismääräyskokoelman osa C2, Kosteus, määräykset ja ohjeet 1998). 1.2 Valmistelu Asetus on valmisteltu virkatyönä ympäristöministeriön rakennetun ympäristön osastolla Rakennukset ja rakentaminen -yksikössä. Asetusvalmistelun tueksi on teetetty konsulttiselvityksiä seuraavasti: - C2 Kosteusmääräysten toimivuuden arviointi, Vahanen Oy - Rakennusten kosteusteknistä turvallisuutta koskevat säädökset korjaus- ja muutostöissä, Rakennustarkastusyhdistys RTY ry - Passiivitasoisen kerrostalon kosteusteknisen toimivuuden todentaminen mittaamalla, Rakennusliike Reponen Oy - Kosteusmääräysten (C2) rakennustuoteselvitys, Rakennustuoteteollisuus RTT ry - Energiatehokkaiden uudisrakennusten rakenteiden kosteustekninen toimivuus, Teknologian tutkimuskeskus VTT Oy - Kiinteistöjen vesi- ja viemärijärjestelmiä sekä rakennuksen kosteusteknistä toimivuutta koskevien määräysten ja ohjeiden kansainvälinen vertailu (C2 + D1 kv-vertailu), Sweco Rakennetekniikka Oy (vertailu valmistuu keväällä 2017). 1 (25) YMPÄRISTÖMINISTERIÖ Yli-insinööri Katja Outinen Muistio 21.12.2016 1.3 Antovaltuus Maankäyttö- ja rakennuslain (958/2012) 117 c §:n (Terveellisyys) mukaisesti rakennushankkeeseen ryhtyvän on huolehdittava, että rakennus käyttötarkoituksensa ja ympäristöstä aiheutuvien olosuhteittensa edellyttämällä tavalla suunnitellaan ja rakennetaan siten, että se on terveellinen ja turvallinen rakennuksen sisäilma, kosteus-, lämpö- ja valaistusolosuhteet sekä vesihuolto huomioon ottaen. Rakennuksesta ei saa aiheutua terveyden vaarantumista sisäilman epäpuhtauksien, säteilyn, veden tai maapohjan pilaantumisen, savun, jäteveden tai jätteen puutteellisen käsittelyn taikka rakennuksen osien ja rakenteiden kosteuden vuoksi. Rakentamisessa on käytettävä tuotteita, joista ei niiden suunnitellun käyttöiän aikana aiheudu sisäilmaan, talousveteen eikä ympäristöön sellaisia päästöjä, joita ei voida pitää hyväksyttävinä. Rakennuksen järjestelmien ja laitteistojen on sovelluttava tarkoitukseensa ja ylläpidettävä terveellisiä olosuhteita. Ympäristöministeriön asetuksella voidaan antaa uuden rakennuksen rakentamista, rakennuksen korjaus- ja muutostyötä sekä rakennuksen käyttötarkoituksen muutosta varten tarvittavia tarkempia säännöksiä rakennukselta edellytettävistä terveellisyyteen liittyvistä fysikaalisista, kemiallisista ja mikrobiologisista olosuhteista, taloteknisistä järjestelmistä ja laitteistoista sekä rakennustuotteista. 2 Yksityiskohtaiset perustelut Muistoissa on esitetty pykäläkohtaisten perustelujen yhteydessä myös aihealueeseen liittyvää lisätietoa ja ympäristöministeriön ohjeina julkaistavia suosituksia. Ohjeistavaa tietoa on koottu mm. ympäristöministeriön julkaisemasta ympäristöoppaasta Kosteus rakentamisessa, RakMK C2 opas vuodelta 1999. Perustelumuistiossa julkaistut suositukset on tarkoitus koota yhteen asetuksen tueksi vuoden 2017 aikana. 2.1 Pykäläkohtaiset perustelut 1 luku Yleistä 1 § Soveltamisala Asetusta sovellettaisiin uuden rakennuksen suunnitteluun ja rakentamiseen. Asetusta sovellettaisiin myös rakennuksen laajennukseen, kerrosalaan laskettavan tilan lisäämiseen, korjaus- ja muutostyöhön ja rakennuksen käyttötarkoituksen muutokseen, jollei asetuksessa jäljempänä toisin mainittaisi. Rakennushankkeeseen ryhtyvän on huolehdittava, että rakennus suunnitellaan ja rakennetaan sen käyttötarkoituksen ja ympäristöstä aiheutuvien olosuhteittensa edellyttämällä tavalla siten, että se on terveellinen ja turvallinen rakennuksen sisäilma, kosteus-, lämpö- ja valaistusolosuhteet sekä vesihuolto huomioon ottaen (MRL 117 c §). Korjaus- ja muutostyössä tulee ottaa huomioon rakennuksen ominaisuudet ja erityispiirteet sekä rakennuksen soveltuvuus aiottuun käyttöön. Muutosten johdosta rakennuksen käyttäjien turvallisuus ei saa vaarantua eivätkä heidän terveydelliset olonsa heikentyä. 2 § Määritelmät Määritelmät-pykälässä esitettäisiin asetuksessa käytetyt käsitteet. 3 § Rakennuksen kosteusteknisen toimivuuden vähimmäisvaatimukset Pykälässä esitettäisiin rakennuksen kosteusteknisen toimivuuden vähimmäisvaatimukset ja niiden täyttymisen osoittaminen. Pääsuunnittelijan, erityissuunnittelijan ja rakennussuunnittelijan olisi tehtäviensä edellyttämällä tavalla suunniteltava rakennus siten, että se käyttötarkoituksensa mukaisesti täyttää rakennuksen kosteustekniselle toimivuudelle asetetut olennaiset tekniset vaatimukset. 2 (25) YMPÄRISTÖMINISTERIÖ Yli-insinööri Katja Outinen Muistio 21.12.2016 Tavoitteena on kosteudesta johtuvien vaurioiden ja haittojen välttäminen rakentamisessa. Rakennuksen kosteustekniseen toimintaan liittyvät olennaiset tekniset vaatimukset täyttyvät useimmissa tapauksissa, kun suunnittelussa ja rakentamisessa noudatetaan ympäristöministeriön asetuksessa esitettyjä säännöksiä. Kosteusteknisesti vaativia tiloja suunniteltaessa olennaisten teknisten vaatimusten täyttyminen olisi tarvittaessa osoitettava erikseen. Tarpeen voi olla rakenteiden kosteusolosuhteiden ja kosteuden siirtymisen laskennallinen määritys. Tässä yhteydessä kosteusteknisesti vaativilla tiloilla tarkoitetaan muun muassa uimahalleja ja kylpylöitä, kostutettuja tiloja, jäähdytettyjä erikoistiloja (esim. jäähallit), suurtalouskeittiöitä, teurastamoja, kylmä- ja pakkasvarastoja sekä pakastamoja ja eräitä muista tuotantolaitoksia ja maatalousrakennuksia. Kosteusteknisen toimivuuden suunnittelu sisältyy normaaliin rakennesuunnitteluun, elleivät erityisolosuhteet vaadi erillistä rakennusfysikaalista suunnittelijaa ja suunnitelmaa. Rakennusfysikaalinen suunnittelutehtävä jaetaan tavanomaisen, vaativan ja poikkeuksellisen vaativan suunnittelutehtävän luokkaan (Ympäristöministeriön ohje rakentamisen suunnittelutehtävien vaativuusluokista). Eri suunnittelualojen (rakenne-, pohjarakenne-, arkkitehti- ja talotekniset suunnitelmat) yhteensopivuus tulee tarkistaa myös kaikkien vesi- ja kosteusteknisten ratkaisujen osalta. Energiatehokkaissa rakennuksissa tulee erityisesti lämpöteknisten ja kosteusteknisten ratkaisujen yhteensopivuus ja kosteustekninen toimivuus varmistaa. Olennaisen teknisen vaatimuksen täyttämiseksi rakennuksen ja sen osien on säilytettävä ominaisuutensa tavanomaisilla normaaleilla kunnossapitotoimenpiteillä koko suunnitellun käyttöiän ajan. Rakennuksen ja sen rakenteiden ja rakennusosien suunnitellut käyttöiät määritellään suunnitelmissa. Normaalit huolto- ja kunnossapitotoimenpiteet voidaan määritellä rakennukselle laadittavassa käyttö- ja huolto-ohjeessa, josta on säädetty maankäyttö- ja rakennuslain 117 i §:ssä. Rakennukselle ja sen osille määriteltävillä normaaleilla kunnossapitotoimenpiteillä tarkoitetaan yleisiä tilojen käyttöön, puhdistukseen yms. liittyviä ohjeita, taloteknisten laitteiden ja järjestelmien käyttö- ja kunnossapito-ohjeita sekä määrävälein tehtäviä tarkastus- ja huoltotoimenpiteitä sekä niistä seuraavia mahdollisia kunnossapitotoimenpiteitä. Rakennuksen käytönaikaisella huollolla ja kunnossapidolla on suuri merkitys rakennuksen ylläpidossa. On tärkeää, että käyttö- ja huolto-ohjeiden mukaiset huoltotoimenpiteet suoritetaan suunnitellussa aikataulussa, jotta voidaan varmistua siitä, että rakennukselle ja sen osille suunnitellut käyttöiät toteutuvat. 4 § Rakennuksen kosteusteknisen toiminnan suunnittelu Pykälässä esitettäisiin rakennuksen kosteusteknisen toiminnan suunnittelun perusvaatimukset. Sisäisistä ja ulkoisista kosteuslähteistä peräisin oleva vesihöyryn, veden tai lumen haitallinen tunkeutuminen rakenteisiin ja rakennuksen sisätiloihin olisi estettävä. Tässä yhteydessä sisäisillä kosteuslähteillä tarkoitetaan sisäilman vesihöyryä, roiskevettä ja vesivahinkoja, esim. putkivuodot. Ulkoisilla kosteuslähteillä tarkoitetaan esim. ulkoilman vesihöyryä, vesija lumisadetta, maaperän kosteutta, pinta- ja pohjavettä sekä rakennuskosteutta. Rakennuksen kosteusteknistä toimintaa koskevien säädösten tarkoituksena on ohjata suunnittelua ja rakentamista niin, että kosteudesta aiheutuvat haitat voitaisiin välttää. Vaikuttamalla suunnitteluun ja rakentamiseen pyritään varmistamaan suunnittelu- ja toteutusratkaisujen toimivuus suunnitelmien mukaisissa käyttöoloissa. Toisaalta on syytä varautua myös siihen, että rakennuksessa tai jo rakentamisvaiheessa voi tapahtua suunnitelmista poikkeavaa kastumista esimerkiksi vesivahingon tai myrskysateen johdosta. Tällöin rakenteiden tulisi kyetä kuivumaan tai ne tulisi voida kuivattaa riittävän nopeasti vaurioiden välttämiseksi. Rakenteiden kuivumismahdollisuus on tärkeää ottaa huomioon erityisesti kun varaudutaan ilmastonmuutoksen johtuviin muutoksiin esimerkiksi sademäärissä. Rakenteiden tulee olla entistä vikasietoisempia. 3 (25) YMPÄRISTÖMINISTERIÖ Yli-insinööri Katja Outinen Muistio 21.12.2016 Suunnitelmissa esitettävien rakenteiden ja rakennusosien kosteusteknisestä toimivuudesta on varmistuttava luotettavaan selvitykseen perustuen. Kosteusteknisestä toimivuudesta annettava selvitys voi olla laskennallinen, kokeellinen tai näiden yhdistelmä. Pitkäaikaiseen kokemukseen perustuva tieto hyvästä kosteusteknisestä toiminnasta voi korvata selvityksen. Vesihöyryn, veden tai lumen haitallinen tunkeutuminen rakenteisiin ja rakennuksen sisätiloihin on estettävä. Rakenteiden ja rakennusosien on myös kyettävä kuivumaan haittaa aiheuttamatta tai suunnitelmissa on esitettävä menetelmä rakenteen kuivattamiseen. Rakenteet ja talotekniset järjestelmät on suunniteltava siten, että ne ohjaavat mahdollisen vesivuodon näkyville. Rakennus on suunniteltava siten, että riski veden pääsystä tiiviiden ainekerrosten väliin jää vähäiseksi. Jos rakenteessa on kaksi tai useampia kosteutta huonosti läpäisevää kerrosta, ei kosteus pääse kuivumaan kerrosten välistä, ellei kuivumiskykyä erikseen varmisteta. Mikäli suunnittelussa päädytään tuulettumattomaan, huonon kuivumiskyvyn omaavaan ratkaisuun, tulisi suunnitelmissa ja rakentamisessa pyrkiä ratkaisuihin, joissa kosteuden pääsy tiiviiden ainekerrosten väliin on epätodennäköistä. Suunnittelussa tulisi myös ottaa huomioon se mahdollisuus, että rakenne joudutaan kaikesta huolimatta kuivattamaan. Kaikissa rakenteissa rakennuskosteus tulee kuivattaa riittävästi ennen rakenteen sulkemista. Kun rakenteet tehdään tiiviiksi, tulee varmistua, että vauriotilanteessa kosteus pääsee poistumaan tai rakenteen toimivuus tulee muutoin varmistaa. 5 § Ilmanpitävyys ja tiiviys Pykälässä esitettäisiin vaatimus rakennuksen vaipan ja sisärakenteiden ilmanpitävyydelle ja tiiviydelle. Rakennuksen vaipan ilmavuodot aiheuttavat kosteusteknisten ongelmien ohella vaikeuksia ilmanvaihdon hallinnassa, vetoisuutta ja lämmönkulutuksen kasvua. Rakennuksen vaipan ilmansulun kaikki toiminnalliset tehtävät on huomioitava jo suunnitteluvaiheessa. Vaipan hyvä ilmanpitävyys on rakennuksen painesuhteiden hallinnan ja sisäilman vesihöyryn konvektion estämisen välttämätön ehto. Ilmansulkua tulisi tarkastella koko rakennuksen vaipan kattavana ratkaisuna, jossa on ilmanpitäviä ainekerroksia tiiviydeltään varmennettuine liitoksineen, läpivienteineen ja muine yksityiskohtineen. Rakennuksen vaipan ilmanpitävyys ja tiiviys varmistetaan tiiviysmittauksella. Mittausta voidaan käyttää rakentamisen laadunvarmistuskeinona. 6 § Tuulen, tuulenpaineen ja viistosateen vaikutus Pykälässä säädettäisiin tuulen, tuulenpaineen ja viistosateen vaikutuksen huomioimisesta suunnittelun yhteydessä. Voimakas tuuli ja sen puuskaisuus aiheuttaa rakennuksen ulkopintaan nopeasti vaihtelevan painerasituksen, jonka seurauksena rakenteisiin voi ulkopinnan rakojen ja aukkojen kautta virrata ilmaa ja tunkeutua vettä tai lunta. Koska tunkeutuvan veden määrä voi lyhyessäkin ajassa olla haitallisen suuri, on varauduttava myös verraten harvoin esiintyviin myrskytilanteisiin. Veden pääsyn estäminen rakenteisiin on suunniteltava kokonaisuutena, jolloin myrskypeltejä ja muita tarkoitukseen soveltuvia rakenteita käytetään aina, kun veden nousu ja tunkeutuminen rakenteisiin on mahdollista. Tuuli, tuulenpaine ja viistosade rasittavat rakennuksen julkisivua ja muita rakennusosia erityisesti tuulisilla paikoilla ja rannan läheisyydessä. Rasitus on suurempaa esimerkiksi kor- 4 (25) YMPÄRISTÖMINISTERIÖ Yli-insinööri Katja Outinen Muistio 21.12.2016 keiden rakennusten yläosissa. Tuulenpaine mahdollistaa myös veden ja lumen pystysuuntaisen liikkeen, joka tulee ottaa huomioon julkisivuverhousta suunniteltaessa. 7 § Tuuletustila ja -väli Pykälässä säädettäisiin rakenteen tuuletustilan ja -välin sijainnista ja toiminnasta. Tuuletusvälin tai -tilan toiminnan edellytyksenä on, että se on kauttaaltaan avoin suunnitelluilla alueilla tuuletusilman sisäänvirtaus- ja poistumiskohtien välillä. Rakennustyöt tulisi suorittaa siten, etteivät rakennusaineet (esim. laastipurseet, lämmöneristeen pullistumat) aiheuta tukoksia tuuletusväliin. Ikkunoiden, hormien tms. yksityiskohtien kohdalla tuuletusvälin toimivuus varmistetaan tuuletusilmavirran kulkureittien suunnittelulla. Tuuletusilmavirta syntyy silloin, kun virtaustiellä on paine-ero. Luonnolliseen tuuletukseen perustuvissa ratkaisuissa paine-eron aiheuttaa tuuli ja lämpötilaeroon perustuva ilman tiheysero (terminen paine-ero). Tuuletuksen suunnittelussa tulisi pyrkiä jommankumman tai molempien käyttövoimien hyödyntämiseen. Tuuletusväliin johtavat tuuletusaukot ja -raot tulisi sijoittaa kohtiin, joiden välille tuuli normaalisti aiheuttaa paine-eron (esim. vastakkaiset räystäät). Sijoittamalla tuuletusaukot ja raot toisiinsa nähden eri korkeudelle voidaan hyödyntää lämpötilaeroja (esim. auringon säteilyn aiheuttamaa tuuletusilman lämpenemistä tuuletusvälissä). Tuuletusilman virtausreitti rakenteessa voi yhtenäisen ilmavälin sijaan olla esim. kanava, ura tai ilmaa hyvin läpäisevä ainekerros. Kaikissa tapauksissa tulisi pyrkiä siihen, että rakenteesta poistettava kosteus pääsee helposti tuuletusilmaan. Rakenteiden tuuletuksen suunnittelussa on huomioitava se, että tuuletusväli toimii myös ulkoverhouksen taakse päässeen veden poistumisreittinä. Tuuletusväliin rajoittuvien rakenteiden on kestettävä ulkoverhouksen taakse päässeen veden aiheuttama kosteusrasitus. 2 luku Rakennushankkeen kosteudenhallinta 8 § Rakennushankkeen kosteudenhallinta-asiakirja Pykälässä säädettäisiin rakennushankkeen kosteudenhallinta-asiakirjan laadinnasta ja asiakirjan sisällön vähimmäisvaatimuksista. Pykälässä esitettäisiin myös mahdollisuus merkitä kosteudenhallintaasiakirjaan rakennushankkeen kosteudenhallinnan valvonnasta vastaava henkilö. Rakennushankkeen kosteudenhallinta-asiakirjan laatimisella pyritään kiinnittämään huomiota rakennuksen terveellisyyden kannalta tärkeisiin kosteusteknisiin asioihin jo rakennushankkeen alkuvaiheessa. Rakennushankkeeseen ryhtyvän on hyvä määritellä vaadittu kosteudenhallinnan taso ja tarvittavat reunaehdot suunnitteluohjeissa sekä rakennusurakan tarjouspyyntö- ja sopimusasiakirjoissa. Samalla rakennushankkeeseen ryhtyvä voi ottaa kantaa rakentamisen aikaisen sää- ja olosuhdesuojauksen tarpeeseen. Mikäli asiakirjoissa ei määritetä vaadittua kosteudenhallinnan tasoa, on urakoitsijoilla vapaus valita käytettävät tuotanto- ja sääsuojausmenetelmät. Kosteudenhallinta-asiakirjaan voidaan merkitä kosteudenhallinnan valvonnasta vastaavan henkilön nimi. Rakennushankkeeseen ryhtyvän olisi hyvä nimetä kyseinen henkilö jo hankesuunnitteluvaiheessa. Näin kosteudenhallinnasta vastaavan henkilön olisi mahdollisuus koordinoida kosteudenhallintaan liittyvien seikkojen huomioimista koko rakennushankkeen ajan. Kosteudenhallinta-asiakirja täydentyy suunnittelun edetessä. Kosteudenhallinta-asiakirjaan on mahdollista yhdistää myös puhtaudenhallintaan liittyvät asiat, jolloin voidaan puhua kosteuden- ja puhtaudenhallinta-asiakirjasta ja -suunnitelmasta. 5 (25) YMPÄRISTÖMINISTERIÖ Yli-insinööri Katja Outinen Muistio 21.12.2016 Hankkeen valmistumisen jälkeen rakennuksen elinkaarenaikaisen kosteudenhallinnan kannalta tärkeät tiedot hankkeen kosteudenhallinta-asiakirjasta ja rakennuksen toteutumatiedoista on hyvä dokumentoida rakennuksen käyttö- ja huolto-ohjeeseen. 9 § Työmaan kosteudenhallintasuunnitelma Pykälässä esitettäisiin ne tiedot, jotka on sisällyttävä työmaan kosteudenhallintasuunnitelmaan. Näitä tietoja olisivat tieto toimenpiteistä, joilla rakennusaineet ja -tuotteet sekä rakennusosat suojataan sään aiheuttamilta tai työmaan olosuhteista johtuvilta haittavaikutuksilta sekä toimenpiteistä, joilla rakennusaineiden ja -tuotteiden sekä rakennusosien kosteudensuojaus toteutetaan ja rakenteiden kuivuminen varmistetaan. Työmaan kosteudenhallintasuunnitelmaan olisi lisäksi sisällyttävä hankkeen yleistiedot, kosteudenhallinnan laatutavoitteet, kosteusriskien kartoitus, rakenteiden ja rakennusosien kuivumisaika-arviot, suunnitelma sää- ja olosuhdehallinnasta ja -seurannasta, lämmitys- ja kuivatustavat, erityisohjeet ja työmaakohtaiset erityispiirteet, kosteudenhallinnan valvonta- ja mittaussuunnitelma mittauspaikkoineen sekä suunnitelma mahdollisten vikatilanteiden toimenpiteistä ja dokumentoinnista. Rakentamisprosessi tulee suunnitella tarkoin ottamalla huomioon mm. työvaiheiden välinen rakenteiden kuivattamistarve. Rakentamisen laatu ei saa kärsiä liian kireistä aikatauluista eikä siitä, että sääolojen vaihtelua ei riittävästi oteta huomioon rakentamisvaiheessa. Työmaan aikaisella rakenteiden ja rakennusosien suojauksella ja kosteuden hallinnalla on merkitystä rakennuksen terveellisyyteen koko sen elinkaaren ajan. Työmaan kosteudenhallintasuunnitelma sisältää tiedot toimenpiteistä, joilla rakennusaineet ja -tuotteet sekä rakennusosat suojataan koko rakentamisen ajan sään aiheuttamilta haittavaikutuksilta kuten kastumiselta ja jäätymiseltä. Yleisimmät tarvittavat tiedot ovat tieto sadesuojauksesta kuljetusten, varastoinnin ja rakentamisen aikana sekä toimenpiteet pakkaselta suojaamisesta valutöiden sitoutumisen aikana. Lisäksi kosteudenhallintasuunnitelmassa osoitetaan toimenpiteet, joilla rakennusaineiden ja tuotteiden sekä rakennusosien kosteudensuojaus toteutetaan ja rakenteiden kuivuminen ennen pinnoittamista varmistetaan. Suunnitelmasta käy tällöin ilmi esimerkiksi rakennusaineiden ja -tuotteiden sekä rakennusosien työmaavarastoinnin aikainen suojaus sekä kosteiden rakennusosien ja rakennuskosteuden kuivattaminen ennen peittävien rakenteiden asentamista. Rakennusosan pinnoitettavuus tulee varmistaa riittävin mittauksin. Pinnoitettavuuden arvioinnin tueksi on olemassa rakennusmateriaalivalmistajien oppaita ja ohjeita. Pinnoitteen alle ei saa jäädä kosteutta, mikäli kosteus ei pysty poistumaan hallitusti. Kosteudenhallinnan kannalta tärkeiden asioiden osalta rakennuksen toteutumatiedot tulee siirtää rakennuksen käyttö- ja huolto-ohjeeseen. Tällöin on mahdollista tarkistaa jälkikäteen esimerkiksi yllättävien vikatilanteiden sijaintipaikat ja vikatilanteen poistamiseen liittyvät toimenpiteet. Tämän lisäksi hankkeen luovutusasiakirjoihin on hyvä koota mm. kosteusmittauspöytäkirjat, märkätilojen peitepaksuusmittausten tiedot ja käytettyjen rakennustuotteiden CE-merkintä- tai muut hyväksyntäasiakirjat. 10 § Rakennustyömaan kosteudenhallinnasta vastaava henkilö Pykälässä esitettäisiin, että rakennushankkeen laatu ja laajuus huomioon ottaen työmaan kosteudenhallintasuunnitelmassa olisi nimettävä työmaan kosteudenhallinnasta vastaava henkilö. Työmaan kosteudenhallinnasta vastaava henkilö olisi nimettävä vähintään hankkeessa, joka vastaa vaativan tai poikkeuksellisen vaativan suunnittelutehtävän luokkaan kuuluvaa hanketta. Työmaan kosteudenhallinnasta vastaava henkilö on hyvä nimetä tarvittaessa myös kosteusriskiltään tavanomaisissa hankkeissa. Kosteudenhallinnasta vastaava henkilö muun muassa valvoo kosteusteknisiä työnsuorituksia ja tarkastaa eri työvaiheet. Työmaan kosteudenhallinnasta vastaavana henkilönä voi toimia esimerkiksi vastaava työnjohtaja tai erityisalan työnjohtaja. 6 (25) YMPÄRISTÖMINISTERIÖ Yli-insinööri Katja Outinen Muistio 21.12.2016 Kaikissa rakennushankkeissa työnjohdon on varmistettava, että työntekijät tuntevat suunnitelmissa olevat ratkaisut ja oikean tavan toteuttaa ne. Valvonta työvaiheittain ja tarkastuksen suorittamisen merkintä työmaan tarkastusasiakirjaan on tärkeää, sillä mahdollinen työvirhe voi estää seuraavan työvaiheen tai koko rakenteen suunnitelmanmukaisen toiminnan. Rakennustyön tarkastusasiakirjasta on säädetty maankäyttö- ja rakennuslain 150 f §:ssä. Eri kuntien rakennusvalvontaviranomaisilla on malleja rakennustyön tarkastusasiakirjasta. 11 § Rakennusmateriaalien ja -osien suojaus Pykälässä esitettäisiin, että rakennusaineet ja -tarvikkeet sekä rakennusosat olisi suojattava haitalliselta kastumiselta ja epäpuhtauksilta kuljetusten, varastoinnin ja rakentamisen aikana. Rakennusmateriaalien ja rakennusosien suojaaminen kastumiselta kuljetusten, varastoinnin ja asennuksen aikana on tärkeää. Suojausten yhteydessä on huomioitava myös se, että suojapeitteitä ei saa asentaa liian tiiviisti siten, ettei suojapeitteen alapuolelle tiivistynyt kosteus pääse kuivumaan. Tätä voidaan ehkäistä suojapeitteiden riittävällä tuulettuvuudella. Huomiota tulee kiinnittää myös maakosteuden siirtymiseen esimerkiksi kuormalavojen tai suojapeitteiden helmojen kautta varastoituihin materiaaleihin työmaavarastoinnin aikana. Rakennusmateriaalien varastoinnin yhteydessä on huomioitava se seikka, että esimerkiksi betonilaatan päälle varastoitujen materiaalien ja tarvikkeiden kuormalavat voivat estää rakennuskosteuden kuivumista laatasta. Sää- ja olosuhdesuojauksella voidaan vähentää rakenteisiin kohdistuvan ylimääräisen kosteuden määrää. Sää- ja olosuhdesuojauksia käytettäessä tulee varmistaa riittävällä tuuletuksella ja kosteudenpoistolla rakennusaikaisen ylimääräisen kosteuden poistuminen suojausten alta. Rakennuskosteutta voidaan kuivattaa koneellisesti lämmitys- ja kuivatuslaitteiden avulla. Lämmityksen ja kuivatuksen käyttö tulee erikseen suunnitella. 12 § Rakennusmateriaalien ja -osien kuivuminen ja kuivatus Pykälässä säädettäisiin siitä, että rakenteiden ja rakennuskosteuden on annettava kuivua tai niitä on kuivatettava riittävästi, jotta vältettäisiin haitallisten mikrobi- ja muiden vaurioiden syntyminen rakennusaikana. Pykälässä säädettäisiin myös siitä, että rakenteiden olisi oltava riittävän kuivia ennen kuin ne peitetään. Rakennusosien tulee olla riittävän kuivia ennen kuin ne pinnoitetaan kuivumista hidastavalla ainekerroksella tai pinnoitteella. Rakenteen oikea pinnoitettavuushetki määritetään muun muassa tuotevalmistajien antamien ohjeiden perusteella. Pinnoitettavuuteen vaikuttaa käytetyt materiaalit ja huomioitavaa on myös se, että tietty materiaali voi vaatia suuremman kosteuden kuin toinen materiaali esimerkiksi kuivumiskutistuman estämiseksi ja tarvittavan tartunnan saavuttamiseksi. Rakennusosien kuivumisen tulisi myös tapahtua riittävän nopeasti, jotta vältetään haitallisten mikrobi- ja muiden vaurioiden syntyminen rakennusaikana. Kuivumista voidaan tarvittaessa tehostaa koneellisesti. Tällöinkin on huolehdittava riittävistä kuivumis- ja tuulettumisolosuhteista. 3 luku Rakennuspohjan kuivatus 13 § Rakennuspaikan pinta- ja pohjavesiolosuhteiden vaikutus rakennuksen korkeusasemaan Pykälässä säädettäisiin rakennuspaikan pinta- ja pohjavesiolojen huomioimisesta rakennuksen korkeusasemaa valittaessa ja kosteudelle alttiita rakenteita suunniteltaessa. Vedenpinnan korkeusvaihtelut olisi otettava huomioon, mikäli rakennus sijaitsee meren, järven tai muun vesistön rannalla tai tulvavaara-alueen läheisyydessä. 7 (25) YMPÄRISTÖMINISTERIÖ Yli-insinööri Katja Outinen Muistio 21.12.2016 Rakennuksen korkeusaseman valinnassa on otettava huomioon rakennuspaikan pinta- ja pohjavesiolot. Rakennuksen korkeusasemaa määriteltäessä tulisi pyrkiä siihen, ettei pintavesi, maaperään imeytynyt kosteus, pohjavesi, maanpinnasta roiskuva sadevesi tai lumi rakennuksen vieressä aiheuta rakennukselle haittaa. Korkeusasemaa valittaessa tulisi ottaa huomioon myös maanpinnan muotoilu rakennuksen ympärillä, jotta pintavedet voidaan johtaa pois rakennuksen välittömästä läheisyydestä ja että pohjaveden pinnan ja rakennuksen alapohjarakenteiden etäisyys korkeussuunnassa on aina riittävä. Vedenpinnan korkeusvaihtelut on otettava huomioon erityisesti, mikäli rakennus sijaitsee meren, järven tai muun vesistön rannalla tai tulvavaara-alueen läheisyydessä. Esimerkiksi ryömintätilaisen alapohjan tapauksessa rakennuspaikan sijaitessa meren, järven tai muun vesistön rannalla valitaan ryömintätilan maan pinnan korkeusasema siten, että se on yleensä vähintään 0,2 m ylimmän vedenpinnan korkeusaseman yläpuolella (RIL 107 Veden- ja kosteudeneristysohjeet). Rakennuksen korkeusaseman määrittelyssä on huomioitava suositukset alimpien rakentamiskorkeuksien määrittämisestä. Vuonna 2014 julkaistu ympäristöministeriön opas ”Tulviin varautuminen rakentamisessa” sisältää suositukset alimpien rakentamiskorkeuksien määrittämiseksi sisävesien rannoilla sekä merenrannikolla. Suositusten tavoitteena on, ettei rakennuksille aiheutuisi tulvavahinkoja kuin keskimäärin kerran noin 100–200 vuodessa tai harvemmin esiintyvillä tulvilla. Sisävesien osalta suositus perustuu keskimäärin kerran 100 vuodessa toistuvaan tulvavedenkorkeuteen, johon lisätään tarvittaessa rakennustyypistä, vesistön ominaispiirteistä, ilmastonmuutoksesta tai aaltoiluvarasta johtuva lisäkorkeus. Sellaiset rakenteet, jotka ovat arkoja veden vaikutukselle, tulee sijoittaa mahdollisimman riskittömälle korkeudelle alimman rakentamiskorkeuden yläpuolelle. Vähäpätöisempiä rakenteita voidaan niiden arvon ja vedenkestävyyden perusteella harkinnan mukaan sijoittaa myös alemmaksi. Rakennuspaikan pinta- ja pohjavesiolosuhteista aiheutuvien kosteusvaurioriskien vähentämiseksi kosteudelle alttiit rakenteet ja rakennuspohjan kuivatusjärjestelmät on suunniteltava toimintavarmoiksi niiden suunnitellun käyttöiän ajaksi sekä helposti tarkastettaviksi ja huollettaviksi. 14 § Maanpinnan kuivatus Pykälässä säädettäisiin rakennusta välittömästi ympäröivän maanpinnan muotoilusta rakennuksesta poispäin viettäväksi maanpinnan kuivattamiseksi. Mikäli rakennuksen korjaus- ja muutostyö kohdistuisi rakennuksen perustukseen, perusmuuriin tai alapohjaan, maanpinnan kuivatusta olisi parannettava siten, että sade- ja sulamisvedet johdetaan pois rakennuksen vierestä. Rakennusta välittömästi ympäröivä maanpinta tontilla tai rakennuspaikalla on muotoiltava rakennuksesta poispäin viettäväksi maanpinnan kuivattamiseksi. Sopiva maanpinnan vähimmäiskaltevuus kolmen metrin etäisyyteen perusmuurista on 1:20 (korkeusero vähintään 0,15 m). Tämä vähimmäiskaltevuus kyseisellä matkalla on mahdollista toteuttaa riittävän isolla rakennuspaikalla, mutta esimerkiksi ahtailla kaupunkitonteilla toteutus on vaikeampaa. Milloin edellä esitettyä maanpinnan vähimmäiskaltevuutta ei voida toteuttaa, on muutoin varmistuttava siitä, että sade- ja sulamisvedet eivät kulkeudu rakennuksen viereen. Maanpinnan muotoilun pysyvyyttä parannetaan tiivistämällä rakennuksen vierustäyttö, jotta mahdollinen maan painuma ei myöhemmin muuta maanpinnan kallistussuuntaa. Maanpinnan kallistusten suunnittelussa on huomioitava myös rakennuksen esteettömyydestä annetut säännökset. Kaltevuuden mitoituksessa on otettava huomioon rankkasateet ja tulvatilanteet. Sade-, sulamis- ja valumisvedet on johdettava pois rakennuksen vierestä. Rakennuksen läheisyydestä vesi poistetaan sadevesiviemäreillä, ojittamalla tai muulla sopivalla tavalla. Sade- ja sulamisvesien poisjohdatuksesta ei saa aiheutua haittaa naapuritonteille. Rinteessä sijaitsevan rakennuksen yläpuolelta valuvat sade- ja sulamisvedet on ohjattava rakennuksen ohitse aiheuttamatta haittaa naapurikiinteistöille. Tarvittaessa tehdään niskaojat ja vastakallistukset. Ahtailla tonteilla sade- ja sulamis- 8 (25) YMPÄRISTÖMINISTERIÖ Yli-insinööri Katja Outinen Muistio 21.12.2016 vesien poisohjauksessa voi olla tarve naapuritonttien yhteisille ratkaisuille. Tällaisissa tapauksissa maanpinnan kuivatus sekä sade- ja sulamisvesien poisohjaus tulee aina suunnitella erikseen. Sade- ja sulamisvedet voidaan imeyttää maaperään, jos pohjatutkimuksella osoitetaan, että maaperä on riittävän hyvin vettä läpäisevää ja ettei rakennukselle, naapuritonteille, pohjavedelle tai muulle ympäristölle aiheudu siitä haittaa. Mikäli rakennuksen korjaus- ja muutostyö kohdistuu rakennuksen perustukseen, perus-muuriin tai alapohjaan, maanpinnan kuivatusta on parannettava siten, että sade- ja sulamisvedet johdetaan pois rakennuksen vierestä.. 15 § Rakennuspohjan salaojitus ja kapillaarivirtauksen vähentäminen Pykälässä säädettäisiin rakennuspohjan salaojituksesta veden kapillaarivirtauksen vähentämiseksi ja pohjavedenpinnan pitämiseksi riittävällä etäisyydellä. Kun rakennuksen korjaus- ja muutostyöt kohdistuisivat rakennuksen perustuksiin, perusmuuriin tai alapohjaan, olisi salaojitusjärjestelmän toiminnasta varmistuttava erikseen. Rakennuspohja on salaojitettava veden kapillaarivirtauksen vähentämiseksi ja pohjavedenpinnan pitämiseksi riittävällä etäisyydellä maanvastaisen alapohjan lattiasta tai ryömintätilan maanpinnasta. Rakennuspohjan salaojituksella johdetaan myös maahan imeytyvät pintavedet pois perustusten vierestä ja rakennuksen alta. Veden kapillaarivirtausta rakenteeseen tai rakenteessa estetään kapillaarikatkokerroksella tai kosteuden- tai vedeneristyksellä. Kapillaarikatkokerroksen on oltava yhteydessä salaojituskerrokseen. Salaojituskerroksella tarkoitetaan yleensä hyvin vettä läpäisevästä maa-aineksesta tai rakennusaineesta tehtävää veden johtamiseen tarkoitettua kerrosta (esim. soraa tai kevytsoraa). Kosteudeneristyskerros on ainekerros, joka estää kosteuden haitallisen siirtymisen veden diffuusiona ja veden kapillaarivirtauksena ainekerroksen läpi. Tyypillinen kosteudeneristyksen käyttökohde on esim. puuja kivirakenteiden erottaminen toisistaan. Vedeneristys on ainekerros, joka tiivistettyine saumoineen ja läpivienteineen estää myös nestemäisen veden haitallisen läpitunkeutumisen, kun vedeneristyksen pinta kastuu. Tyypillisiä vedeneristyksen käyttökohteita ovat esim. märkätilojen lattiat ja seinät sekä kellarin seinät. Sade- ja pintavesien sekä katoilta valuvien vesien pääsy salaojitusjärjestelmään estetään muun muassa maanpinnan muotoilulla rakennuksesta poispäin viettäväksi. Vesien poisjohtamista rakennuksen vierestä voidaan parantaa tiiviillä piha-alueen päällysteellä tai pintamaan alla olevalla huonosti vettä läpäisevällä ainekerroksella. Sade- ja pintavedet sekä katoilta valuvat vedet on ohjattava sadevesijärjestelmään. Rakennuspohjan salaojitus toteutetaan salaojitusjärjestelmällä, johon kuuluu salaojaputket sekä vähintään yksi lietepesällinen kokoojakaivo ja riittävä määrä tarkastuskaivoja ja -putkia, joista järjestelmä voidaan tarkastaa ja puhdistaa. Salaojitusjärjestelmään katsotaan kuuluvaksi myös tarvittavat salaojituskerrokset ja kapillaarikatkokerrokset. Salaojitusjärjestelmän osien, kuten salaojaputken, tulee kestää ehjänä maan liikkeet, kuormitukset, käytettävät maa-ainekset sekä kasvien ja puiden juurien tunkeutuminen. Salaojitusjärjestelmän tarkistuskaivojen kansien kiinnitys tulee varmistaa siten, ettei kaivoissa ole putoamisvaaraa. Salaojitusjärjestelmä on suunniteltava niin, ettei se häiritse naapurikiinteistöjä. Erityistapauksissa rakennuspohja voidaan jättää salaojittamatta, mikäli erikseen selvitettynä perusmaan vedenläpäisykyky ja kapillaariset ominaisuudet todetaan riittävän hyviksi eikä korkein pohjave- 9 (25) YMPÄRISTÖMINISTERIÖ Yli-insinööri Katja Outinen Muistio 21.12.2016 den korkeus ole haitallinen. Korjaus- ja muutostyön yhteydessä on tarkistettava olemassa olevan salaojitusjärjestelmän toiminta ja kunto, ja tarvittaessa saatettava järjestelmä toimintakuntoon Kun rakennuksen korjaus- ja muutostyöt kohdistuvat rakennuksen perustuksiin, perusmuuriin tai alapohjaan, on salaojitusjärjestelmän toiminnasta varmistuttava erikseen. Tarvittaessa salaojitusjärjestelmän toimivuutta on parannettava. Korjaus- ja muutostöiden yhteydessä ei kuitenkaan saa muuttaa ympäröivän maaperän toimintaa kyseisellä rakennuspaikalla tai naapurikiinteistöllä. Korjaus- ja muutostöissä voidaan käyttää erityisratkaisuja, joiden toimivuuden suunnittelija määrittää. 16 § Salaojituskerrosten ja -putkien sijainti Pykälässä säädettäisiin rakennuksen salaojituskerrosten ja -putkien sijainnista. Rakennuksen korjausja muutostyön kohdistuessa rakennuksen perustuksiin, perusmuuriin tai alapohjaan, olisi salaojituskerrosten ja -putkien sijaintia korjattava vain kun se olisi teknisesti, taloudellisesti tai toiminnallisesti toteutettavissa. Salaojituskerrokset salaojaputkineen sijoitetaan rakennuksen ympärille ja tarvittaessa myös alle. Salaojaputkien tulee viettää riittävästi kokooja- ja tarkastuskaivoon päin. Sopiva kaltevuus on vähintään 1:200, tavallinen kaltevuus on 1:100. Sala-ojaputkien korkeimman kohdan on oltava vähintään 0,4 m viereisen tai yläpuolisen maanvastaisen lattian alapinnan alapuolella. Salaojaputken on oltava viereiseen seinäanturaan tai matalaan perustetun perusmuurin anturaan nähden joka kohdassa anturan alapintaa alempana. Alapohjan alla salaojaputken on oltava kapillaarisen nousun katkaisevan kerroksen alapuolella. Käytettäessä syvälle meneviä pilari- tai perusmuuriperustuksia on rakennuksen ulkopuolisen salaojaputken oltava pilarien välisen sokkelipalkin alapuolella tai riittävän syvällä perusmuurin yläosan suojaamiseksi alempana olevalta kosteudelta. Rakennuksen ulkopuolella on salaojaputkien oltava niin syvällä ja sillä tavoin eristettynä, etteivät ne jäädy. Peitesyvyys on yleensä vähintään 0,5 m maanpinnasta. Vastaavasti sadevesiputkien peitesyvyytenä käytetään yleensä 0,8 m peitesyvyyttä silloin kun niiden suojaamiseen käytetään myös routaeristeistä. Rakennuksen korjaus- ja muutostyön yhteydessä momenttia 1, 2 tai 3 sovelletaan vain jos se on teknisesti, taloudellisesti tai toiminnallisesti toteutettavissa. Esimerkiksi hankalissa rakennuspaikoissa salaojakerroksia tai salaojaputkia voi olla hankalaa tai jopa mahdotonta asentaa jälkikäteen. 17 § Salaojitus- ja kapillaarikatkokerroksen paksuus Pykälässä säädettäisiin rakennuksen maanvastaisen alapohjan ja lattiarakenteen alla tai perusmuurin vieressä ja maanvastaisen kellariseinän vieressä olevan kapillaarikatkokerroksen ja salaojituskerroksen paksuudesta. Tavoitteena olisi kapillaarisen vedennousun estäminen. Rakennuksen maanvastaisen alapohjan ja lattiarakenteen alla tai maanvastaisen kellariseinän vieressä kapillaarikatkokerroksen tai salaojituskerroksen paksuuden on oltava riittävä kapillaarisen vedennousun estämiseksi. Kapillaarikatkokerroksen on oltava yhteydessä salaojituskerrokseen. Salaojaputkiin päin kallistetulle kaivupohjalle rakennettavan salaojituskerroksen tai kapillaarikatkokerroksen paksuuden tulee olla alapohjan alla vähintään 0,2 m. Kosteuden kapillaarisen nousun katkaiseva kerros voi olla esimerkiksi sepelikerros tai pesty singelikerros. Kerroksen alle levitetään tarvittaessa suodatinkangas, mikäli perusmaa on savea tai silttiä. Suodatinkankaan tehtävänä on estää hienojakoisen perusmaan sekoittuminen kapillaarisen vedennousun estävään kerrokseen. Kapillaarikatko- tai salaojituskerroksen tulee olla suorassa yhteydessä alapohjan alla tai perustusten ulkopuolella olevia salaojaputkia ympäröiviin salaojituskerroksiin. Rakennuksen alta salaojituskerros10 (25) YMPÄRISTÖMINISTERIÖ Yli-insinööri Katja Outinen Muistio 21.12.2016 ta jatketaan rakennuksen ulkopuolista salaojaputkea ympäröivään salaojituskerrokseen sokkelipalkkien tai perusanturoiden ali tai anturoihin tehdään salaojituskerroksen kohdalle riittävä määrä veden virtauksen mahdollistavia reikiä. Salaojaputken ympärillä olevan salaojakerroksen paksuus on suositeltavaa olla alla ja sivuilla vähintään 0,1 m ja päällä vähintään 0,2 m. Perusmuuria, sokkelipalkkia tai kellarin seinää vasten olevan pystysuuntaisen salaojituskerroksen paksuuden tulee olla vähintään 0,2 m. Rakennuksen korjaus- ja muutostyön kohdistuessa rakennuksen perustuksiin, perusmuuriin tai alapohjaan, on salaojituskerrosten ja -putkien sijaintia korjattava, milloin jos se on teknisesti, taloudellisesti tai toiminnallisesti toteutettavissa. Salaojituskerros tehdään vettä hyvin läpäisevästä tasarakeisesta seulotusta luonnonkiviaineksesta, sepelistä, pestystä singelistä, kevytsorasta tai muusta materiaalista, jolla on vastaavat vedenläpäisyominaisuudet ja joka kestää asennus- ja käyttöolojen rasitukset. Kapillaarikatkokerros tehdään materiaalista, joka täyttää kapillaariselle vedennousulle asetetut vaatimukset. Kapillaarikatkokiviaineksena käytettävän kalliosta tai sorasta valmistetun karkean kiviaineksen rakeisuuden on oltava välillä 5…8/16…32 mm. Myös kapillaarikatomateriaalin on kestettävä asennus- ja käyttöolojen rasitukset. Salaojituskerroksessa ja kapillaarikatkokerroksessa käytettävän kiviaineksen raekoko voidaan mitoittaa raekokokäyrästön mukaan. Kiviaineksen määrittelyssä voidaan käyttää myös harmonisoitua tuotestandardia. Esimerkki mitoituksessa käytettävästä raekokokäyrästöstä on julkaistu mm. Suomen Rakennusinsinööriliitto RIL ry:n ohjeessa RIL 126-2009 Rakennuspohjan ja tonttialueen kuivatus. 4 luku Maanvastaiset rakenteet 18 § Maanvastaisten rakenteiden alus- ja vierustäyttömateriaalit Pykälässä säädettäisiin siitä, että maanvastaisten rakenteiden alus- ja vierustäyttömateriaaleina ei saisi käyttää maatuvia orgaanisia aineita tai rakennusjätteitä. Rakennuksen korjaus- ja muutostyön kohdistuessa maanvastaiseen alapohjaan, olisi rakennuksen alta poistettava humusmaa, orgaaniset aineet ja rakennusjätteet milloin se olisi teknisesti, taloudellisesti tai toiminnallisesti toteutettavissa. Rakennuksen alta, sen viereisestä täytöstä ja ryömintätilasta on poistettava humusmaa sekä kosteuden vaikutuksesta hajoavat, homehtuvat tai lahoavat orgaaniset aineet ja rakennusjätteet, sillä nämä saattavat aiheuttaa vaaraa tai haittaa rakennuksen käyttäjien terveydelle. Myös rakentamiseen käytettävien luonnonmateriaalien tulee täyttää tämä vaatimus ja humusmaan käyttö alus- ja vierustäytöissä on kiellettyä. Rakennuksen korjaus- ja muutostyön kohdistuessa maanvastaiseen alapohjaan, on rakennuksen alta poistettava humusmaa, orgaaniset aineet ja rakennusjätteet milloin se on teknisesti, taloudellisesti tai toiminnallisesti toteutettavissa. 19 § Maanvastainen alapohjan korkeusasema Pykälässä säädettäisiin maanvastaisen alapohjan lattian yläpinnan korkeusasemasta. Rakennuksen piha-alueisiin kohdistuvan korjaus- ja muutostyön yhteydessä maanpinnan tasausta olisi korjattava sellaiseksi, että maanvastaisen lattian yläpinta kellarin lattiaa lukuun ottamatta olisi korjaus- ja muutostyön jälkeen vähintään 0,3 m rakennuksen ulkopuolella olevan maanpinnan yläpuolella. Maanvastaisen lattian yläpinnan on hyvä olla selvästi korkeammalla kuin viereisen maanpinnan rakennuksen ulkopuolella. Tämä suojaa lattian reuna-alueita perustusten ulkopuoliselta pintavedeltä ja maaperän kosteudelta. Kellarin lattiaa lukuun ottamatta on maanvastaisen alapohjan lattian yläpinnan oltava vähintään 0,3 m rakennuksen ulkopuolella olevan maanpinnan yläpuolella. Milloin lattian yläpinta on erityisestä syystä viereiseen maanpintaan verrattuna alempana kuin 0,3 m maanpinnan 11 (25) YMPÄRISTÖMINISTERIÖ Yli-insinööri Katja Outinen Muistio 21.12.2016 yläpuolella, on varmistuttava, ettei sade- ja sulamisvesiä tunkeudu ja siirry lattia- ja seinärakenteisiin. Tässä yhteydessä syitä poiketa annetusta 0,3 metrin vähimmäismitasta ovat mm. rakentaminen rinteeseen, liikuntaesteisyyden huomioon ottaminen tai tarkoituksenmukaisuus esim. teollisuus- ja uimahalleissa. Asuinhuoneen lattian suhteesta maanpintaan on määräyksiä Suomen rakentamismääräyskokoelman osassa G1 Asuntosuunnittelu, josta on valmisteilla uusi ympäristöministeriön asetus. Rakennuksen piha-alueisiin kohdistuvan korjaus- ja muutostyön yhteydessä maanpinnan tasaus on korjattava sellaiseksi, että maanvastaisen lattian yläpinta kellarin lattiaa lukuun ottamatta on vähintään 0,3 m rakennuksen ulkopuolella olevan maanpinnan yläpuolella. 20 § Maanvastaisen alapohjan lämmöneristyksen sijainti Pykälässä säädettäisiin maanvastaisen alapohjan lämmöneristyksen sijainnista. Pykälän mukaisesti alapohjan lämmöneristys sijoitettaisiin kokonaan tai pääosin pohjalaatan alle. Maanvastaiseen alapohjaan kohdistuvan korjaus- ja muutostyön yhteydessä maanvastaisen alapohjan lämmöneristys voitaisiin tarvittaessa sijoittaa myös pohjalaatan päälle. Lämmöneristyksen sijoittaminen pohjalaatan alle nostaa laatan lämpötilaa ja alentaa sen kosteuspitoisuutta. Ratkaisu myös nopeuttaa rakennuskosteuden poistumista laatasta rakennuksen käyttöönoton jälkeen sekä laatan kuivumista tilanteessa, jossa vesivahingon johdosta laatan kosteustila on kohonnut tasapainokosteutta korkeammaksi. Alapohjan lämmöneristys sijoitetaan kokonaan tai pääosin pohjalaatan alle. Maanvastaiseen alapohjaan kohdistuvan korjaus- ja muutostyön yhteydessä maanvastaisen alapohjan lämmöneristys voidaan tarvittaessa sijoittaa myös pohjalaatan päälle. Maanvastaisessa alapohjarakenteessa ei normaalitapauksissa tarvita höyrynsulkua. Tarvittaessa höyrynsulun tarve ja sijainti suunnitellaan tapauskohtaisesti ottaen huomioon betonilaatan kuivumismahdollisuus. Lahoavia materiaaleja ei saa jättää höyrynsulun alapuolelle. Mikäli maanvastaiseen alapohjarakenteeseen asennetaan höyrynsulku ja lattiapinnoitteen vesihöyrynvastus on suuri, on huolehdittava siitä, että pinnoitteen ja höyrynsulun väliseen rakenteeseen ei jää haitallisessa määrin kosteutta. 21 § Kosteuden siirtymisen estäminen maanvastaisessa rakenteessa Pykälässä säädettäisiin kosteuden siirtymisen estämisestä perusmuurista tai betonilaatasta aluspuuhun tai seinä- ja lattiarakenteisiin. Rakennuksen maanvastaiseen alapohjaan kohdistuvan korjaus- ja muutostyön yhteydessä kosteuden siirtymisen katkaiseva kerros olisi asennettava milloin se on teknisesti. taloudellisesti ja toiminnallisesti toteutettavissa. Ulkoilmaan rajoittuvat seinärakenteet on liitettävä perusmuuriin ja maanvastaiseen lattiarakenteeseen siten, että kosteuden haitallinen siirtyminen ja kertyminen seinärakenteeseen perusmuurin tai viereisen lattiarakenteen kautta on estetty ja seinän alareunan kuivuminen on tarvittaessa mahdollista. Maanvastaisen lattian betonilaatan tai betonisen alapohjan päälle rakennettavan puurunkoisen ulkotai väliseinän aluspuu tulee sijoittaa laatan yläpuolelle niin, ettei puuta jää betonivalun sisään ja erottaa aina kosteuden siirtymisen katkaisevalla kerroksella kuten esim. bitumikermillä kivirakenteesta. Myös omalle anturalle perustettu puurunkoinen väliseinä tehdään vastaavalla tavalla. Kosteuden haitallista siirtymistä on hyvä ehkäistä myös muissa kuin puurunkoisissa rakenteissa eli betoni-, harkkoja tiiliseinissä. 22 § Ryömintätilainen alapohja Pykälässä säädettäisiin ryömintätilaisen alapohjan suunnittelusta ja toteutuksesta. 12 (25) YMPÄRISTÖMINISTERIÖ Yli-insinööri Katja Outinen Muistio 21.12.2016 Ryömintätilaisessa alapohjaratkaisussa on olennaista pitää ryömintätilaan tuleva kosteuskuormitus mahdollisimman pienenä. Alapohjan alapuolinen ryömintätila on suunniteltava siten, ettei ryömintätilaan keräänny vettä ja että ryömintätila tuulettuu riittävästi, eikä ilmatilan kosteudesta ole haittaa rakenteiden toiminnalle ja kestävyydelle. Sade- ja valumavesien pääsy rakennuksen ulkopuolelta ryömintätilaan ja jääminen sinne estetään sadevesien poistojärjestelmällä, maanpinnan muotoilulla ja tarvittaessa rakennuspohjan salaojituksella. Ryömintätilaan ei saa lammikoitua vettä. Ryömintätilan maanpinnan tason on oltava rakennuksen vierustäytön tasolla tai tätä korkeammalla. Kosteuden kapillaarinen nousu maaperästä ja haihtuminen ryömintätilaan estetään kapillaarisen nousun katkaisevalla kapillaarikatkokerroksella tai kosteudeneristyksellä. Kapillaarikatkokerroksen on oltava yhteydessä salaojituskerrokseen. Kosteudeneristystä käytettäessä ryömintätilan pohja muotoillaan salaojiin tai alempana olevaan ympäröivään maanpintaan päin viettäväksi niin, ettei kosteudeneristyksen päälle voi muodostua lammikoita tai kosteudeneristys tehdään vettä läpäiseväksi. Ryömintätilaisessa ratkaisussa on huomioitava se, että ryömintätilaan tulee kosteutta myös ulkopuolelta tuuletusilman mukana. Ilmiö on merkittävä erityisesti keväällä, kun ryömintätila on talven jälkeen viileämpi kuin ulkoilma. Tällöin tuuletusilma sisältää enemmän vesihöyryä kuin ryömintätilan ilma. Kevät- ja kesäaikaista ryömintätilan korkeaa suhteellista kosteutta on tarvittaessa alennettava maapohjan lämmöneristyksellä. Ryömintätila on tehtävä sisätiloihin päin mahdollisimman tiiviiksi. Ryömintätilassa käytettävien rakennusmateriaalien, kuten tuulensuojalevyjen ja ryömintätilassa kulkevien putkien lämmöneristeiden, on oltava kosteudenkestäviä. Ryömintätilaan johtavat läpiviennit tulee tiivistää mahdollisimman tiiviiksi. Ryömintätilaisessa alapohjassa sijaitsevien ns. sulku- ja ryöstötilojen suunnittelussa on huolehdittava ilmavuotojen välttämisestä. Sulkutilan ja huonetilojen rajapinta tulisi toteuttaa niin, ettei synny ilmavuotoja sulkutiloista huonetiloihin päin. Myös sulkutilan tuuletus tulisi järjestää hallitusti. 23 § Ryömintätilan tuuletus Pykälässä säädettäisiin ryömintätilan tuuletuksen suunnittelusta ja toteutuksesta. Rakennuksen ryömintätilaiseen alapohjaan kohdistuvan korjaus- ja muutostyön yhteydessä ryömintätilan tuuletusta olisi parannettava milloin se olisi teknisesti, taloudellisesti ja toiminnallisesti toteutettavissa eikä muutoksella heikennettäisi rakennuksen tilojen terveellisyyttä. Ryömintätilan tuuletus on suunniteltava siten, ettei maaperästä ja ulkoilmasta ryömintätilan ilmatilaan tunkeutuvasta kosteudesta ole haittaa rakenteiden toiminnalle, kestävyydelle ja rakennuksen tilojen terveellisyydelle. Ryömintätilassa on oltava ympärivuotisesti riittävä tuuletus, jonka vaikutusalue on koko ryömintätila. Ryömintätilaan ei saa muodostua umpinaisia, väliseinien tai palkkien erottamia tuulettumattomia tiloja. Talvella liian suuri tuuletus viilentää ryömintätilaa, jolloin kosteuden tiivistymisriski ryömintätilaan lisääntyy. Ryömintätila tuuletetaan perusmuurin tuuletusaukkojen tai -putkien kautta ulkoilmaan. Ryömintätilan tuuletusta voidaan tehostaa myös koneellisesti tai painovoimaisesti esimerkiksi katolle vietävien tuuletusputkien kautta. Käytettäessä koneellista tuuletusta tulee järjestelmän toimintavarmuuteen ja huoltoon kiinnittää erityistä huomiota. Ryömintätilan tuuletusaukkojen yhteispinta-alan määräytyy ryömintätilan pinta-alan perusteella. Tuuletusaukkojen ohjeellisena pinta-alana voidaan pitää 0,5 promillea alapohjan pinta-alasta rakennuspaikan sijaitessa tuulelle alttiilla paikalla ja 1,0 promillea alapohjan pinta-alasta tavanomaisella 13 (25) YMPÄRISTÖMINISTERIÖ Yli-insinööri Katja Outinen Muistio 21.12.2016 rakennuspaikalla. Tuuletusaukon pinta-alalla tarkoitetaan suojaavan ritilän tai säleikön vapaata pintaalaa. Tuuletusaukot jaetaan tasaisesti ulkoseinälinjalle siten, että koko ryömintätila tuulettuu. Aukkojen alareunan on oltava vähintään 150 mm maanpinnan yläpuolella, mutta mahdollisuuksien mukaan tätä korkeammalla. Kasvillisuus ei saa peittää tuuletusaukkoja. Aukkojen vähimmäiskoon on oltava 150 cm2 sekä enimmäisvälin 6 m. Ryömintätilassa oleviin väliseiniin ja tilaa osastoiviin palkkeihin tehdään vastaavat, mutta vähintään kaksi kertaa niin suuret tuuletusaukot kuin samalla virtausreitillä olevat ulkoilmaan avautuvat aukot. Rakennuksen ryömintätilaisen alapohjan korjaus- ja muutostyön yhteydessä ryömintätilan tuuletusta on parannettava silloin kun se on teknisesti ja taloudellisesti toteutettavissa eikä muutoksella heikennetä rakennuksen terveellisyyttä. 24 § Ryömintätilan korkeus ja kulkuyhteys Pykälässä säädettäisiin ryömintätilan vähimmäiskorkeudesta ja kulkuyhteydestä ryömintätilaan. Rakennuksen ryömintätilaan kohdistuvan korjaus- ja muutostyön yhteydessä ryömintätilan korkeutta ja kulkuyhteyttä olisi parannettava milloin kun se olisi teknisesti, taloudellisesti ja toiminnallisesti toteutettavissa. Ryömintätilan korkeuden on yleensä oltava vähintään 0,8 m ryömintätilan tarkastusmahdollisuuden ja huoltotöiden kannalta. Jos ryömintätilassa on huollettavia laitteita, tulee ryömintätilan korkeuden olla 1,2 m kulkuväylällä ja huollettavien laitteiden kohdalla. Tiettyjen rakenteiden, kuten palkkien kohdalla ryömintätilan korkeuden on hyvä olla 1,2 m ryömintätilassa tapahtuvan liikkumisen vuoksi. Ryömintätilaan on järjestettävä kulkuyhteys kaikkialle ryömintätilan alueelle. Kulkuyhteys voidaan toteuttaa alapohjaan sijoitettavan kaasutiiviin tarkastusluukun kautta. Tarkastusluukkua ei kuitenkaan suositella sijoitettavaksi asuintilojen yhteyteen. Parempana ratkaisuna voidaan pitää perusmuuriin sijoitettavaa tarkastus- ja huoltoluukkua. Huoltoluukun alareunan tulee olla vähintään 100 mm:n etäisyydellä viereisen maan pinnasta, jotta pintavedet eivät pääse luukun kautta ryömintätilaan. Rakennuksen ryömintätilaan kohdistuvan korjaus- ja muutostyön yhteydessä ryömintätilan korkeutta ja kulkuyhteyttä on parannettava milloin kun se on teknisesti, taloudellisesti ja toiminnallisesti toteutettavissa. 25 § Maanvastaiset seinärakenteet Pykälässä esitettäisiin maanvastaisen seinärakenteen kosteusteknisen toimivuuden kannalta tärkeät rakenteet. Maanvastaisen ulkoseinän ulkopinnassa tai maata vasten olevan lämmöneristyksen sisäpuolella olisi oltava veden- tai vedenpaineeneristys. Kellarin seinän maanvastaisessa osassa olisi oltava lämmöneristys tai erityistapauksessa rakenne voitaisiin toteuttaa muulla tavalla. Maanvastaisten seinärakenteiden toimintaolot ovat usein kosteusteknisesti hankalat. Kellarin maanvastaisen ulkoseinän ulkopinnassa tai ulkopuolisen, maata vasten olevan lämmöneristyksen sisäpuolella on oltava vedeneristys tai vedenpaineeneristys, joka estää ympäröivän maan kosteuden ja pintasekä sulamisveden haitallisen tunkeutumisen rakenteeseen. Mikäli maanvastainen seinärakenne on vedenpaineelle alttiina, on käytettävä vedenpaineeneristystä. Tällöin on varauduttava vähäisiin vesivuotoihin. Vedenpaineelle alttiit rakenteet tulisi varustaa hallittuun vuotoon ja vuotoveden poistamiseen perustuvalla järjestelmällä tai järjestelyllä, jossa vähäiset vuotovedet kerätään ja poistetaan rakenteesta. 14 (25) YMPÄRISTÖMINISTERIÖ Yli-insinööri Katja Outinen Muistio 21.12.2016 Kellarin seinän maanvastainen osa on lämmöneristettävä ulkopuolisella maanvastaisella lämmöneristyksellä kantavan rungon lämpötilan nostamiseksi ja kosteuspitoisuuden alentamiseksi. Erityistapauksissa maanvastainen seinärakenne voidaan toteuttaa myös muulla tavalla, mikäli rakenteen kosteus- ja lämpötekninen toimivuus on varmistettu. Rakennuksen maanvastaiseen seinärakenteeseen kohdistuvan korjaus- ja muutostyön yhteydessä maanvastaisen seinän lämmöneristys ja vedeneristys voidaan tarvittaessa toteuttaa myös muulla tavalla. 26 § Vedenpaineen alaiset rakenteet Pykälässä säädettäisiin vedenpaineen alaisten rakenteiden suunnittelusta ja toteutuksesta. Vedenpaineen alaisten rakenteiden tulisi olla lujuudeltaan sellaisia, etteivät ne vaurioidu mekaanisesti vedenpaineen vaikutuksesta. Jatkuva kosteuden läsnäolo ei saa aiheuttaa rakennusmateriaalien vaurioitumista. Vedenpaineeneristys on ainekerros, joka estää paineellisen veden läpitunkeutumista. Suunnittelussa voidaan lähteä myös siitä, että vedenpaineeneristyksellä vain olennaisesti vähennetään veden läpivirtausta ja hallittuun vuotoon ja vuotoveden keräämiseen ja poisjohtamiseen varaudutaan esimerkiksi kaksoisrakenteella. 5 luku Ulkoseinät 27 § Ulkoseinän rakenteet Pykälässä säädettäisiin ulkoseinän rakenteiden suunnittelusta ja toteutuksesta. Ulkoseinän ja sen eri kerrosten olisi muodostettava kokonaisuus, joka estäisi veden haitallisen kulkeutumisen rakenteiden sisään tai läpi. Ulkoseiniin kohdistuu kosteusrasituksia sekä ulko- että sisäpuolelta ja rakenteissa voi olla rakennuskosteutta. Merkittävin ulkopuolinen kosteuslähde on sade, joko vetenä tai lumena. Vesi tai lumi voi tunkeutua rakenteisiin painovoimaisesti valumalla ja roiskumalla tai tuulen paineen vaikutuksesta. Mikäli julkisivuissa käytetään kapillaarisesti johtavia materiaaleja, imeytyy sadevettä rakenteisiin myös kapillaarivirtauksena, kun seinän ulkopinta kastuu. Ulkoseinän ja sen eri kerrosten on muodostettava kokonaisuus, joka estää veden haitallisen kulkeutumisen rakenteiden sisään tai läpi. Ulkoseinän ja sen eri kerrosten sekä ulkoseinään liittyvien rakenteiden ja ulkoseinän liitosten vesihöyrynvastuksen ja ilmatiiviyden on oltava sellainen, ettei seinän kosteuspitoisuus sisäilman vesihöyryn diffuusion tai konvektion vuoksi muodostu haitalliseksi. Sekä rakennuskosteuden että seinään ulko- tai sisäpuolelta satunnaisesti tunkeutuvan veden on voitava poistua vahinkoa ja terveysriskiä aiheuttamatta. Ulkoseinärakenteen vesihöyry- ja ilmatiiviyttä on tarvittaessa parannettava suunnittelemalla rakenteeseen tarkoituksenmukaisiin kohtiin höyrynsulkuna, ilmansulkuna tai tuulensuojana toimivat ainekerrokset. Ilmansulun ja ilmansulkuna toimivan höyrynsulun saumat, reunat ja läpivientikohdat on tiivistettävä huolellisesti. Ilmansulun ja myös tuulensuojan tulee olla tiiviit ikkunoiden ja ovien karmien kohdalla sekä seinän ja ala-, väli- ja yläpohjien liittymissä. Ilmansulun lävistykset tuuletusaukkojen, sähkörasioiden, putkien jne. kohdalla tiivistetään huolellisesti. Ilmastonmuutoksen myötä rakennusvaipan kuivumiskyky heikkenee kun rakenteiden lämmöneristävyys paranee eikä rakenteita kuivattavaa lämmintä ilmaa kulkeudu niin paljoa rakenteen läpi. Tämän vuoksi on tärkeää, että rakennusvaippa on ilmatiivis eikä kosteaa sisäilmaa päästetä rakenteisiin. Rakenteiden painesuhteiden hallinnalla varmistetaan, että kosteutta ei siirry haitallisessa määrin huonetilasta vaipparakenteisiin. Avohuokoisen lämmöneristyksen lämpimällä puolella olevan rakennekerroksen vesihöyrynvastuksen tulee olla vähintään viisinkertainen verrattuna kylmällä puolella olevan rakennekerroksen vesi15 (25) YMPÄRISTÖMINISTERIÖ Yli-insinööri Katja Outinen Muistio 21.12.2016 höyrynvastukseen. Muussa tapauksessa seinärakenteeseen lisätään erillinen höyrynsulku lämmöneristyksen lämpimälle puolelle. Tästä voidaan poiketa, mikäli kokemukseen perustuen tai tutkimuksin on osoitettu, että rakenne on kosteusteknisesti toimintavarma. Tuuletusvälillä varustetuissa ulkoseinissä asennetaan ilmaa hyvin läpäisevän lämmöneristyksen kylmään pintaan tai tarkoituksenmukaiseen kohtaan eristyksen sisään erillinen tuulensuoja. Tuulensuojan vesihöyrynvastuksen tulee olla riittävän pieni sisäpuolelta tunkeutuvan vesihöyryn, rakennuskosteuden ja mahdollisten satunnaisten kosteuskuormien kuivumiseksi haittaa aiheuttamatta. Rankarakenteisessa puurungossa tuulensuojana voi tulevaisuudessa olla tarve käyttää lämpöä eristävää tuulensuojaa. Perusmuurin päällä olevan puurunkoisen seinän aluspuun tulee olla kokonaan sen ulkopuolella olevan toimivan tuuletusvälin kohdalla niin, ettei mikään rakenneosa estä aluspuun kuivumista tuuletusilmaan. Ulkoilmaa vasten olevan ulkoseinän alareunan on yleensä oltava vähintään 0,3 m viereisen maanpinnan yläpuolella. Rinteeseen rakennettaessa tai muusta erityisestä syystä voidaan tästä poiketa vähäisessä määrin. Tällöin on perustusten kuivatuksen ohella huolehdittava perusmuurin vedeneristyksestä. Ulkoseinärakenteiden kosteusteknisen toiminnan varmistamisessa on otettava huomioon myös ns. kesäkondenssin vaara jäähdytetyissä rakennuksissa. Ilmalämpöpumppujen yleistymisen myötä niitä käytetään yhä enemmän huonelämpötilan viilentämiseen kesäajan hellekuukausina. Pitkäaikainen ja voimakas jäähdytyskäyttö voi aiheuttaa ulkovaipparakenteisiin kondenssiriskiä. Kesäkondenssin riski pysyy alhaisena, mikäli jäähdytettäessä lämpötilan pudotus pidetään maltillisena (sisälämpötila ei alhaisempi kuin + 24–25 °C). 28 § Ulkoverhous Pykälässä säädettäisiin ulkoseinän rakenteesta, ulkoverhouksesta ja ulkoverhouksen taakse joutuvan veden poistumisesta. Ulkoseinän ulkoverhouksen on kestettävä veden vaikutus. Haitallinen veden kulkeutuminen rakenteiden sisään tai läpi estetään. Suunnittelijan on suunniteltava ulkoseinän pintarakenne niin, että pintaan joutunut vesi ei kulkeudu haitallisesti rakenteen sisään tai läpi eikä rakennuksen kuiviksi tarkoitettuihin tiloihin. Tiilistä muuratun ulkoverhouksen taakse joutuva haihtuva kosteus tuuletetaan vähintään 30 mm paksun tuuletusvälin kautta ulkoilmaan ja valuva vesi ohjataan hallitusti ulkopuolelle. Puurunko erotetaan ilmavälistä tuulensuojalla tai rungon ulkopuolisella lämmöneristyksellä. Tiilisen ulkoverhouksen taakse joutuva vesi johdetaan ulos tiiliseinän alareunan, ikkuna- ja oviaukkojen sekä tarvittaessa myös välipohjien kohdalla esim. bitumikermikaistan ja avosaumojen avulla tai muulla vastaavalla tavalla niin, ettei seinärakenteen alareunan kuivuminen tuuletusväliin esty. Lauta- tai levyverhouksen taakse joutuva kosteus tuuletetaan yhtenäisen tuuletusvälin kautta ulkoilmaan. Tuuletusvälin tulisi mielellään olla alhaalta ylös suuntautuva ja avoin päistään tai reunoistaan myös ikkuna- ja oviaukkojen kohdalla. Tuuletusvälin yhtenäisyys varmistetaan tarvittaessa ristiinkoolauksella. Ilmastonmuutoksen myötä tuuletusvälittömät puurunkoiset rakenteet voivat osoittautua vikaherkiksi. Tämän vuoksi niiden rakentamista tulee välttää. Mikäli pystysuuntainen tuuletusväli joudutaan paloturvallisuussyistä katkaisemaan, hoidetaan tuuletus erikseen kunkin kerroksen osalta. 16 (25) YMPÄRISTÖMINISTERIÖ Yli-insinööri Katja Outinen Muistio 21.12.2016 Ulkoseinän tuuletuksen järjestämisessä on otettava huomioon paloturvallisuuden näkökohdat, joista on määräyksiä ja ohjeita Suomen rakentamismääräyskokoelman osassa E1 Rakennusten paloturvallisuus. Jatkossa paloturvallisuutta koskevat säännökset annetaan rakennusten paloturvallisuutta käsittelevässä ympäristöministeriön asetuksessa, joka tulee voimaan 1.1.2018. 29 § Ikkunat ja ovet Pykälässä säädettäisiin ikkunoiden ja ovien tiiviydestä sekä niiden ja muiden laitteiden tai rakenteiden liittymisestä vaippaan. Ikkunoiden ja ovien on oltava tiiviitä läpi vuotavan ilman ja ulkopuolisen veden ja kosteuden tunkeutumisen välttämiseksi. Ikkunat, ovet, ilmanvaihtolaitteet sekä ulkoseinään liittyvät katto- ja parvekerakenteet ja näiden liittyminen vaippaan on suunniteltava siten, että sadevesi tai lumi ei pääse tunkeutumaan eikä kosteus keräydy vaipparakenteeseen. Ulkoseinässä olevat ulkonevat osat ja seinään kiinnitettävät laitteet tms. tulee suunnitella ja asentaa siten, ettei sadevesi haitallisesti roisku seinään eikä valu seinää pitkin. 6 luku Vesikatto ja yläpohja 30 § Vesikatto ja sen rakenteet Pykälässä säädettäisiin vesikatosta ja sen rakenteista sekä vesikaton kaltevuudesta ja lävistyksistä. Veden ja lumen tunkeutuminen kattorakenteisiin estetään yleensä katon yläpinnalle asennettavalla vesikatteella. Poikkeuksena on käännetty katto, jossa vedeneristys sijaitsee lämmöneristyksen alapuolella, jolloin osa sade- ja sulamisvesistä poistuu rakenteen pinnalta kattokaivoihin ja osa tunkeutuu lämmöneristyksen läpi ja poistuu kattokaivojen kautta. Käännettyjä kattoja on käsitelty enemmän erityisrakenteita käsittelevässä kohdassa. Vesikaton on estettävä sadeveden, lumen ja sulamisveden tunkeutuminen kattorakenteisiin, seiniin ja sisätiloihin. Katto on suunniteltava ja rakennettava siten, että vesi poistuu katolta suunnitellulla tavalla rakennusta vahingoittamatta. Räystäiden tekeminen riittävän ulkoneviksi on suositeltavaa seinärakenteiden suojaamiseksi. Lumen sulamista ja veden jäätymistä vesikatolla ja räystäällä voidaan ehkäistä yläpohjan riittävällä lämmöneristyksellä ja ilmatiiviydellä sekä tuuletusvälillä vesikaton ja yläpohjan välissä. Vesikattorakenteisiin ei saa kerääntyä haitallisessa määrin kosteutta myöskään sisätiloista. Rakennusaikaisen kosteuden sekä olosuhteiden normaaleista muutoksista johtuvan rakenteisiin tiivistyvän kosteuden on päästävä poistumaan rakenteista haittaa aiheuttamatta. Vesikatolla on oltava katteelle sopiva riittävä kaltevuus ja tiiviys veden poisjohtamiseksi. Katon riittävä kaltevuus riippuu katteen valinnasta sekä joillakin kateaineilla myös asennustavasta. Katevalmistajilla on omia suosituksia eri katteille sopivista kattokaltevuuksista. Vesikaton kaltevuuden on oltava sellainen, että katolle ei voi syntyä haitallista lammikoitumista sateen jälkeen. Kaltevuus ja kaivojen paikat valitaan siten, ettei kattorakenteen painuma estä veden poistumista kattokaivojen kautta. Katteeseen välittömästi kohdistuvia ilmastorasituksia ovat mm. vesi- ja lumisade, tuuli ja sen painevaikutukset, lämpötila ja sen vaihtelu, auringonsäteily sekä ilman kemialliset ja biologiset vaikutukset. Nämä rasitukset on otettava huomioon katteen valinnassa ja kiinnityksessä. Katteen valinnassa on huomioitava myös se, että katteen on oltava yhteensopiva alustan kanssa. 17 (25) YMPÄRISTÖMINISTERIÖ Yli-insinööri Katja Outinen Muistio 21.12.2016 Muut lävistykset (esim. hormit, tuuletusputket) on pyrittävä sijoittamaan lähelle katon harjaa ja liittymien katteeseen on oltava tiiviit. Suositeltava loivan katon kaltevuus on vähintään 1:40. Jos käytetään limisaumattua katetta ilman tiivistettyjä saumoja (esim. kattotiili, muotolevy), alapuoliset rakenteet suojataan veden pois johtavalla aluskatteella. Aluskatteen limitykset, liittymät ja lävistyksien tiivistykset tehdään siten, että aluskate johtaa sitä pitkin valuvat vedet riittävän pitkälle ulkoseinälinjan ulkopuolelle. Aluskate sijoitetaan siten, että sen ja varsinaisen katteen väliin muodostuu riittävästi tuulettuva tuuletusväli. Konesaumatun tai muutoin tiiviiksi saumatun peltikaton alapuolella käytetään aluskatetta tai kosteutta sitovaa alusrakennetta kuten yhtenäistä ruodelaudoitusta. Vesikaton kulkuyhteyksistä ja turvajärjestelyistä on tarkemmin säädetty Suomen rakentamismääräyskokoelman osassa F2 Rakennusten käyttöturvallisuus, jota uusitaan parhaillaan. Ympäristöministeriön asetuksen rakennusten käyttöturvallisuudesta tulee voimaan 1.1.2018. Mikäli kattorakenne ei kestä toistuvaa liikkumista katolla tai esimerkiksi huoltotyöt vaativat raskaiden taakkojen siirtämistä katolla, on tarkoituksenmukaista rakentaa vesikatolle huoltosillat. Myös kulkuturvallisuus saattaa vaatia huoltosiltojen rakentamista. Rakennuksen vesikattoon kohdistuvan korjaus- ja muutostyön yhteydessä vesikaton kaltevuutta on parannettava milloin vesikaton vähäisestä kaltevuudesta on haittaa rakennuksen kosteustekniselle toimivuudelle ja terveellisyydelle ja muutostyö on teknisesti, taloudellisesti ja toiminnallisesti toteutettavissa. Esimerkiksi tapauksessa, jossa vesikaton kaltevuus on vähäinen, mutta vesikatto ja sen rakenteet ovat muutoin toimivat, ei välttämättä ole tarpeen ryhtyä korjaus- ja muutostyöhön. 31 § Vedenpoisto vesikatolta kattokaivoja käyttäen Pykälässä säädettäisiin vesikaton vedenpoiston suunnittelusta silloin, kun käytettäisiin rakennuksen sisäpuolista vedenpoistoa eli kattokaivoja. Vedenpoisto voi olla rakennuksen sisä- tai ulkopuolinen. Veden poistaminen katolta toteutetaan käyttäen tarvittaessa kattokaivoja (sisäpuolinen vedenpoisto) tai räystäskouruja ja syöksytorvia (ulkopuolinen vedenpoisto). Jos rakennuksen katolle tuleva vesi poistetaan kattokaivojen avulla, tulee rakennuksessa olla kutakin vedenpoiston kannalta itsenäistä katon osa-aluetta kohden vähintään yksi kattokaivo. Vedenpoiston kannalta itsenäisellä alueella tarkoitetaan aluetta, jolta vesi poistetaan kallistuksin tiettyyn kattokaivoon. Monimuotoisilla tai laajoilla katoilla on yleensä useita vedenpoistoalueita. Suunniteltaessa katon jakoa itsenäisiin vedenpoistoalueisiin tulisi läpivientien sijainnit ottaa huomioon. Kattokaivot ja niistä lähtevät sisäpuoliset poistoviemärit suunnitellaan ja eristetään siten, että vettä ei haitallisesti tiivisty eikä jäädy niiden pintoihin. Kaivot ja poistoviemärit tehdään helposti puhdistettaviksi. Syöksytorvien kautta valuvat vedet johdetaan pois rakennuksen vierestä sadevesiverkostoon, avoojaan tai vähintään 3 m etäisyydelle rakennuksesta maastoon ja imeytetään maaperään niin, ettei rakennuksen rakenteille eikä naapuritonteille aiheudu haittaa. 32 § Aluskate Pykälässä säädettäisiin aluskatteen käytöstä ja asennuksen toteutuksesta. Epäjatkuvien katteiden alla olisi käytettävä aluskatetta. Aluskate tulisi asentaa niin, että sitä pitkin valuvat vedet ohjautuvat riittävän pitkälle ulkoseinälinjan ulkopuolelle. Rakennuksen vesikattoon ja sen rakenteisiin kohdistuvan korjaus- ja muutostyön yhteydessä kattokaivojen kosteusteknistä toimivuutta olisi parannettava milloin se olisi teknisesti, taloudellisesti ja toiminnallisesti toteutettavissa. Aluskatteen tehtävänä on estää katteen saumoista tunkeutuvan veden tai lumen sekä katteen alapuolella rakennepintoihin kondensoituvan veden pääsy yläpohjarakenteisiin. Aluskate siis suojaa ve- 18 (25) YMPÄRISTÖMINISTERIÖ Yli-insinööri Katja Outinen Muistio 21.12.2016 sikaton alapuolisia rakenteita. Aluskate johtaa vuotovedet ja katteen alapintaan tiivistyneen kosteuden hallitusti ulkoseinälinjan ulkopuolelle. Epäjatkuvien katteiden alla on käytettävä vesikattorakenteeseen soveltuvaa vaatimukset täyttävää aluskatetta. Aluskatteiden tuoteluokkia ja vaatimuksia on esitetty alan oppaissa, kuten esimerkiksi Suomen Rakennusinsinööriliitto RIL ry:n julkaisussa RIL 107-2012 Rakennusten veden- ja kosteudeneristysohjeet. Kyseisessä julkaisussa on esitetty taulukoiden avulla aluskatteiden ja myös muiden katteiden ja veden- ja kosteudeneristystuotteiden vaatimuksia ja tuoteluokkia. Saumattu teräskate voidaan toteuttaa ilman aluskatetta tietyin edellytyksin. Tietyissä tapauksissa aluskatteena voidaan käyttää kosteutta sitovaa alusrakennetta kuten yhtenäistä ruodelaudoitusta. Aluskate sijoitetaan yleensä siten, että sen ja varsinaisen katteen väliin muodostuu riittävästi tuulettuva tuuletusväli. Aluskate voidaan toteuttaa myös ilman tuuletusväliä, jos esimerkiksi peltikate asennetaan suoraan kiinni aluskatteena käytettyyn kermiin. Aluskatteen limitykset, liittymät ja lävistyksien tiivistykset on tehtävä siten, että aluskate johtaa sitä pitkin valuvat vedet riittävän pitkälle ulkoseinälinjan ulkopuolelle. Rakennuksen vesikattoon ja yläpohjaan kohdistuvan korjaus- ja muutostyön yhteydessä momenttia 1 ja 2 sovelletaan ainoastaan tapauksissa milloin se on teknisesti, taloudellisesti ja toiminnallisesti toteutettavissa. 33 § Yläpohjan rakenteiden höyry- ja ilmatiiviys Pykälässä säädettäisiin yläpohjan rakenteista ja niiden höyry- ja ilmatiiviydestä. Yläpohjan eri kerrokset ja katon tuuletus olisi suunniteltava siten, ettei kattoon kertyisi vesihöyryn diffuusion tai ilmavirtausten vuoksi haitallisessa määrin kosteutta ja että rakenteisiin mahdollisesti pääsevä kosteus voisi kuivua. Rakennuksen yläpohjaan kohdistuvan korjaus- ja muutostyön yhteydessä yläpohjan kosteusteknistä toimivuutta olisi parannettava, milloin se olisi teknisesti, taloudellisesti ja toiminnallisesti toteutettavissa. Yläpohja altistuu muista rakennusosia herkemmin ilmavuodoille ja sisäilman vesihöyryn konvektiolle, koska sisäpuolisen ylipaineisuuden uhka on suurin rakennuksen yläosissa. Yläpohjan rakenne on suunniteltava kokonaisuutena, jotta varmistutaan käytettyjen materiaalien ja rakenneratkaisujen yhteistoiminnasta. Yläpohjan eri kerrokset ja katon tuuletus on suunniteltava ja rakennettava siten, ettei kattoon kerry vesihöyryn diffuusion tai ilmavirtausten vuoksi haitallisessa määrin kosteutta ja että rakenteisiin mahdollisesti pääsevä kosteus voi kuivua. Puurakenteisen yläpohjan höyry- ja ilmatiiviys varmistetaan asentamalla lämmöneristyksen sisäpintaan höyrynsulku tai höyrynsulkuna toimiva ainekerros ja tarkoituksenmukaiseen kohtaan ilman läpivirtauksen estävä ilmansulku tai ilmansulkuna toimiva ainekerros. Erillinen höyrynsulku voidaan tiivistää myös ilmansuluksi. Yläpohjan ilmansulku liitetään tiiviisti seinien ilmasulkuun tai ilmansulkuna toimivaan ainekerrokseen. Ilmansulun liittymät ja lävistykset tiivistetään huolellisesti. Jo suunnitteluvaiheessa olisi hyvä tehdä riittävät suunnitelmat ilmansulun läpivientien ja liittymien toteutuksesta ja tiivistämisestä. Lappeen suuntaisesti lämmöneristetyt harjakatot tuuletetaan räystään lisäksi harjalla tai päädyissä olevien tuuletusaukkojen kautta. Tuuletusvälin on oltava avoin koko suunnitellulla virtaustiellä sisääntulokohdasta poistumiskohtaan. Kattoikkunat yms. tuuletusesteet eivät saa katkaista tuuletusväliä niin, että rakenteeseen jää vain yhdeltä reunalta avoin tuuletusväli Yläpohjan tuuletuksen mitoitukseen vaikuttaa muun muassa katon kaltevuus ja kattomuodot. Tuuletuksen mitoitusta on ohjeistettu alan ohjeissa ja julkaisuissa (mm. RIL 107-2012). Tuuletuksen poistoaukot sijoitetaan mahdollisimman korkealle ja korvausilma-aukot mahdollisimman alas. Tuuletustilan 19 (25) YMPÄRISTÖMINISTERIÖ Yli-insinööri Katja Outinen Muistio 21.12.2016 korkeuteen vaikuttaa katon kaltevuus. Hyvin loivilla katoilla (1:40 tai loivempi) tuuletustilan ohjeellinen korkeus on vähintään 300 mm. Kattokaltevuudella 1:20-1:40 tuuletustilan korkeus on vähintään 200 mm. Ilmanotto- ja poistoaukkojen ohjeellinen kokonaispinta-ala on 2,5 promillea per katto-m2. Vastaavasti jyrkillä katoilla minimituuletusväli on 100 mm kattokaltevuuden ollessa 1:10 tai jyrkempi ilmanotto- ja poistoaukkojen ohjeellisen kokonaispinta-alan olleessa 2,0 promillea per katto-m2. Kattokaltevuuden ollessa 1:10-1:20 minimituuletusväli on 200 mm ja ilmanotto- ja poistoaukkojen ohjeellinen kokonaispinta-ala on 2,5 promillea per katto-m2. Mikäli yläpohjan kalvomainen höyryn- ja ilmansulku asennetaan tuettuna, on alustan oltava yhtenäinen ja riittävän sileä rakenne, johon asennus, saumaus ja läpivientien tiivistykset voidaan toteuttaa höyryn- ja ilmansulkua rikkomatta. Alustana voi olla harvalaudoitus, rimoitus tai rakennuslevy. 7 luku Märkätila 34 § Märkätilan suunnitteluperiaatteet Pykälässä säädettäisiin märkätilan suunnitteluperusteista. Märkätila on tila, jossa suunniteltu toiminta altistaa rakenteiden pinnat säännöllisesti roiskevedelle. Märkätiloja koskevien säännösten tavoitteena on vähentää roiskeveden haitallisuutta sekä märkätilassa että ympäröivissä rakenteissa. Märkätilojen tulee yleensä voida kuivua, jolloin pintamateriaalien kosteusrasitus pysähtyy. Märkätilojen vedenpoisto ja rakenteet on suunniteltava ja rakennettava siten, ettei vettä pääse valumaan tai siirtymään kapillaarivirtauksena ympäröiviin rakenteisiin ja huonetiloihin. Märkätilan vedeneristys on suunniteltava kokonaisuutena, joka on vesitiivis kaikilta pinnoilta, saumoista, läpivienneistä ja liittymistä. Esimerkiksi vedeneristyksen liitokset oviin ja muihin rakenteisiin on tehtävä tiiviisti. Märkätilan vedeneristys on yleensä nostettava kynnystä vasten vähintään 15 mm kynnyksen vieressä olevaa valmista lattiapintaa ylemmäksi. Suihkutilassa käytettävä suihkukaappi tai -seinä rajoittaa veden roiskumista seinälle ja lattialle. Suihkutilan kuivumista voi nopeuttaa myös kuivaamalla lattia lastalla. Märkätilat suositellaan varustettavaksi lämmitysjärjestelmään liitettävällä ja erikseen käytettävissä olevalla lattialämmityksellä. 35 § Märkätilan seinä- ja kattorakenteet Pykälässä säädettäisiin märkätilan seinä- ja kattorakenteiden toteutuksesta. Märkätilaan betonilaatan tai betonisen ala- ja välipohjan päälle rakennettavan puu- ja teräsrunkoisen seinän aluspuu tai alusranka on sijoitettava niin, että aluspuu tai alusranka ei jää betonivalun sisään. Aluspuu erotetaan kosteuden siirtymisen katkaisevalla kerroksella kuten bitumikermillä kivirakenteesta. Märkätilan seinärakenteet ja niiden jäykkyys on suunniteltava sellaisiksi, etteivät lämpö- ja kosteusliikkeet vaurioita märkätilan vedeneristystä tai pintarakenteita. Vedeneristetyn rakennuslevyn takana ei saa olla höyrynsulkua lukuun ottamatta ns. kaksoisseinärakennetta, jossa kantavan puurunkoisen seinärakenteen sisäpuolella on kevyt levyrakenteinen tai muurattu seinärakenne ja niiden välissä ilmaväli, joka on avoin alakaton yläpuolelle. Jos rankarakenteessa on kaksi vesihöyrytiivistä pintaa, on niiden ilmavälin oltava yhteydessä alakattotilaan. 20 (25) YMPÄRISTÖMINISTERIÖ Yli-insinööri Katja Outinen Muistio 21.12.2016 Märkätilan kattorakenteessa höyrynsulkuna toimii joko kantava betonirakenne, rankarakenteen höyrynsulku tai alakattorakenteeseen asennettu höyrynsulku. Höyrynsulku on liitettävä ilma- ja höyrytiiviisti rakenneratkaisusta riippuen ulkoseinän vedeneristeeseen. 36 § Märkätilan pinnoitteet Pykälässä säädettäisiin märkätilan pinnoitteista, kuten seinä- ja lattiapintojen vedeneristyksestä ja päällysteistä. Märkätilan lattiapäällysteen ja seinäpinnoitteen on toimittava vedeneristyksenä tai lattiaan päällysteen alle ja seinään pinnoitteen taakse on tehtävä erillinen vedeneristys. Vedeneristyksen tulee olla riittävän sitkeä, jotta se saumoineen kestää rakennustyön aikaiset rasitukset ja käytön aikaiset alustan liikkeet. Jos märkätilan seinissä tai katossa käytetään puuverhousta, on verhouksen taakse tehtävä reunoiltaan sisäilmaan avoin tuuletusväli. Märkätilojen vedeneristyksenä toimiva lattianpäällyste tai lattiapäällysteen alla oleva vedeneristys on ulotettava riittävän korkealle seinälle sekä liitettävä vedenpitävästi seinän vedeneristykseen estämään veden pääsy seinä- ja lattiarakenteiden sisään. Lattian vedeneristyksen reuna on suositeltavaa nostaa seinälle ainakin 100 mm korkeuteen lattiapinnasta. Lattian vedeneristyksen saumoja tulee välttää märkätilan eniten kastuvalla alueella. Vedeneristyksen liitokset oviin ja muihin rakenteisiin on tehtävä tiiviisti ja vedeneristys on yleensä nostettava kynnystä vasten vähintään 15 mm kynnyksen vieressä olevaa valmista lattiapintaa ylemmäksi. Märkätilan kynnyksen suunnittelussa on huomioitava vaatimukset tilojen esteettömyydestä. Seinän vedeneristys limitetään lattian seinälle nostetun vedeneristyksen päälle tai vedeneristysten tulee muodostaa jatkuva saumaton rakenne niin, ettei seinää pitkin valuva vesi pääse lattian vedeneristyksen taakse. Märkätilaan kohdistuvan korjaus- ja muutostyön yhteydessä momentin 1 ja 2 vaatimuksista voidaan poiketa tarvittaessa, mikäli varmistutaan toteutettavan korjausratkaisun kosteusteknisestä toimivuudesta. 37 § Märkätilan lattian kaltevuus ja läpiviennit Pykälässä säädettäisiin märkätilan lattian kaltevuudesta ja läpivientien toteutuksesta. Märkätilan lattian kaltevuuden on oltava sellainen, että vesi valuu esteettä lattiakaivoon. Vedeneristyksen ja lattiakaivon liitoksen on oltava niin tiivis, että vesi ei pääse vedeneristyksen alapuolisiin rakenteisiin vaikka vedenpinta kaivossa nousisi liitoksen yläpuolelle. Lattian kaltevuuden on suositeltavaa olla vähintään 1:100 kahden metrin matkalla vesipisteestä. Suihkun alueella kaltevuuden on suositeltavaa olla vähintään 1:50 puolen metrin säteellä lattiakaivosta. Lattian kaltevuudesta voidaan poiketa esimerkiksi wc-istuimen ja pyykinpesukoneen kohdalla, mutta tällöinkin veden on valuttava esteettä lattiakaivoon. Märkätilan lattiaan saa tehdä vain läpivientejä, jotka ovat tarpeen viemäröinnin järjestämiseksi. Vesilaitteet ja lattiakaivot sijoitetaan siten, ettei vesi valu märkätilan lattialta muihin tiloihin. Lattiakaivo sijoitetaan pääsääntöisesti märkätilan vesirasitetuimmalle alueelle. Pyöreän lattiakaivon tapauksessa kaivo sijoitetaan yleensä 500 mm etäisyydelle seinäpinnasta. Löylyhuoneeseen ei yleensä tarvitse sijoittaa lattiakaivoa, jos löylyhuoneen lattia on kallistettu pesuhuoneeseen viettäväksi. 21 (25) YMPÄRISTÖMINISTERIÖ Yli-insinööri Katja Outinen Muistio 21.12.2016 Lattiakaivo kiinnitetään liikkumattomaksi alustaan. Lattiakaivo on kiinnitettävä liikkumattomasti alustaan. Vedeneristyksen ja lattiakaivon liitoksen on oltava niin tiivis, että vesi ei pääse vedeneristyksen alapuolisiin rakenteisiin vaikka vedenpinta kaivossa nousisi liitoksen yläpuolelle. Seinän vedeneristyksen läpivientejä tulee välttää roiskeveden vaikutusalueella. Märkätilaan kohdistuvan korjaus- ja muutostyön yhteydessä on varmistuttava, että märkätilan lattian kaltevuus on riittävä, mikäli se on teknisesti, taloudellisesti ja toiminnallisesti toteutettavissa. Märkätilaan kohdistuvan korjaus- ja muutostyön yhteydessä momentissa 1 esitetyistä vaatimuksista voidaan poiketa tarvittaessa. 8 luku Erityisrakenteet 38 § Pihakannet, terassit ja parvekkeet Pykälässä säädettäisiin erityisrakenteiden, kuten pihakansien, terassien ja parvekkeiden, kosteusteknisen toimivuuden suunnittelun perusvaatimuksista. Pihakansilla tarkoitetaan tässä yhteydessä liikennöityjä taso- ja kansirakenteita ja muita pysäköintitasoja. Liikennöityjen tasojen rakenteet voidaan toteuttaa lämpiminä (käännetty tai suljettu rakenne) tai kylminä (lämmöneristämätön) rakenteina. Käännetty rakenne on kansirakenne, jossa lämmöneristys on vedeneristyksen päällä. Suljettu rakenne on poikkeustapauksissa käytettävä kansirakenne, jossa lämmöneristys on höyrynsulun ja vedeneristyksen välissä. Vedeneristämättömiä betonirakenteita käytettäessä rakenne tai sen päälle tehtävä erillinen pintakerros on suunniteltava vedenpitäväksi. Vedeneristämättömään rakenteeseen tai sen läpi tunkeutuva kosteus ei saa aiheuttaa olennaisia haittavaikutuksia rakenteen käyttöikään tai välillisiä haittavaikutuksia alapuolisen tilan käyttöön. Pihakansien, terassien ja parvekkeiden rakenteet on suunniteltava siten, että niiden kosteuspitoisuus ei missään vaiheessa aiheuta merkittävää haittaa rakenteen toiminnalle ja rakennuksen käytölle. Rakenteiden on voitava kuivua riittävän nopeasti aiheuttamatta haittaa rakenteelle tai terveydellistä tai hajuhaittaa rakennuksen käyttäjille. Terassien ja kansirakenteiden vedeneristeen kaltevuuden on suositeltavaa olla vähintään 1:80. Pihakansien ja muiden liikennöityjen tasojen vedenpoistoputkien on yleensä oltava halkaisijaltaan vähintään 100 mm. Liikennöidyn tason vedeneristyksen liittyminen seiniin on tehtävä siten, että vesi ei pääse tunkeutumaan seiniin eikä tason alapuolella oleviin tiloihin. Vedeneristys on nostettava liittyvillä pystypinnoilla riittävän korkealle, yleensä vähintään 300 mm valmista kulutuspintaa ylemmäksi ja vietävä lämmöneristyksen lämpimälle puolelle. Liittyvien rakenteiden kohdalla rakenteen kosteustekninen toiminta on varmistettava erityistoimin. Suljetussa rakenteessa vedeneristys voidaan tehdä seinän lämmöneristyksen ulkopuolelle. Vedeneristyksen ylösnostot on limitettävä seinän pintarakenteen kanssa siten, että seinän pintaa pitkin valuva vesi ei pääse vedeneristyksen taakse. Yllä olevaa pihakansiin ja liikennöityihin tasoihin liittyvää ohjeistusta on julkaistu muun muassa Rakennustietosäätiön RT-kortissa RT 85-10729. 39 § Viherkatot Pykälässä säädettäisiin viherkattojen suunnitteluun liittyvistä kosteusteknisistä perusvaatimuksista. Viherkatolla tarkoitetaan kasvillisuudesta, kasvualustasta, salaojituskerroksesta ja vedeneristyskerroksesta muodostuvaa kokonaisuutta. Kasvualustalla tarkoitetaan kasvillisuusalueen kerrosta, jossa kasvien juuret pääasiassa sijaitsevat, ja josta ne ottavat tarvitsemansa ravinteet ja veden. Viherkatolle on tehtävä juurisuojaus, joka estää kasvien juuria vahingoittamasta vedeneristettä. 22 (25) YMPÄRISTÖMINISTERIÖ Yli-insinööri Katja Outinen Muistio 21.12.2016 Viherkaton kaltevuuden on oltava riittävä vedenpoiston toimivuuden varmistamiseksi. Viherkaton kaltevuuden valintaan vaikuttavat käytettävät materiaalit ja kasvillisuus. Loivan viherkaton salaojituksen suunnittelussa on huomioitava kasvualustan ja vedeneristeen pinnalta järjestettävän salaojituksen tehostamistarve. Viherkatolla käytettävän salaojitustuotteen pinnan on oltava mahdollisimman tasainen eikä tuote saa vahingoittaa vedeneristystä. Viherkaton salaojituskerros voidaan toteuttaa esimerkiksi salaojamatolla. Salaojituskerroksen on kestettävä siihen kohdistuva kuormitus vaurioitumatta ja ilman merkittäviä muodonmuutoksia. Salaojamaton huokostilan on säilyttävä riittävän suurena kaikissa kuormitustilanteissa. Viherrakennekerrosten aiheuttama kattolappeen suuntainen voima ei saa aiheuttaa leikkausjännitystä vedeneristeelle tai juurisuojalle. Viherkaton alusrakenteissa käytettävien rakennusmateriaalien tulee säilyttää mittansa ja muotonsa myös pitkäaikaisessa rasituksessa ilman merkittäviä muodonmuutoksia. Eri kattoalueilla alusrakenne ei saa painua kuormituserojen takia niin, että vedeneristys vaurioituu, vedenpoisto estyy tai heikkenee tai syntyy liiallista lammikoitumista. Vedeneriste on kiinnitettävä kauttaaltaan alustaansa, mikäli vedeneristeen alusta ja käytettävä vedeneristemateriaali sen sallivat. Vedeneristeenä on käytettävä vähintään kaksikerroskermiratkaisuja. Vedeneristyksen tulee olla jatkuva eli saumojen on kestettävä vedenpainetta. Vedeneristyksessä on käytettävä toisiinsa liitettyjä limisaumoja. Viherkattorakenteen läpiviennit on toteutettava vedeneristeeseen limitetyillä ja saumatuilla läpivientikappaleilla, -laipiolla tai tarkoitukseen soveltuvilla nestemäisillä vedeneristeillä. Viherkatolla on oltava riittävä määrä kattokaivoja toimivuuden varmistamiseksi. Yllä olevaa viherkattoihin liittyvää ohjeistusta on julkaistu muun muassa Rakennustietosäätiön RTkortissa RT 85-11205. 9 luku Rakennustuotteet 40 § Rakennustuotteiden olennaiset tekniset vaatimukset Pykälässä säädettäisiin rakennustuotteille olennaisista teknisistä vaatimuksista Rakenteissa käytettävien rakennustuotteiden ominaisuuksien on vastattava suunnitelmissa esitettyjä vaatimuksia ja rakennustuotteiden on oltava rakennuspaikan olosuhteisiin soveltuvia. Rakenteissa käytettävistä rakennustuotteista on voitava suunnitelmia noudattaen ja suunnitelmien mukaisia työmenetelmiä käyttäen rakentaa suunnitelmien mukainen rakenne. Rakennustuotteiden valinnassa on otettava huomioon niiden kestävyys lämpötilan, kosteuden, säteilyn, tuulen ja mekaanisten kuormien aiheuttamaa rasitusta vastaan. Rakennuksen kosteusteknisen toimivuuden kannalta merkittäviä olennaisia teknisiä vaatimuksia ovat vesihöyrynvastus, vesitiiviys, kondenssinsitomiskyky, lämmönvastus, vetolujuus, venymä, lämmönkestävyys, pitkäaikaiskestävyys, ilmatiiviys, halkeaman silloituskyky, alkalinkestävyys ja puhkaisulujuus. Rakennustuotteiden on kestettävä asentamisen sekä asennus- ja käyttöolosuhteiden aiheuttamat rasitukset koko rakenteen käyttöiän tai suunnitellun huolto- ja korjausvälin ajan. Rakennustuotteilla on tuotteille ja niiden käyttöolosuhteille ominaiset käyttöiät. Tuotteiden käyttöiät voivat olla lyhyempiä kuin rakennuksen tai rakennusosan suunniteltu käyttöikä, toisin sanoen tuotteet on tarkoitettu uusit- 23 (25) YMPÄRISTÖMINISTERIÖ Yli-insinööri Katja Outinen Muistio 21.12.2016 taviksi tai korjattaviksi rakennuksen käyttöiän aikana. Perinteisesti tuotteiden valmistajat ilmoittavat tuotteidensa käyttöiät. Rakennuksen tai rakennusosan suunnitellun käyttöiän toteutuminen edellyttää yleensä säännöllisiä huolto- ja korjaustoimia, joiden määrittelyssä tulisi nojautua myös rakennustuotteiden valmistajien antamiin ohjeisiin. Tuotteiden valinnassa ja rakennuksen tai rakennusosan käyttöikää suunniteltaessa tulee ottaa huomioon käyttöympäristön mitoittavat olot ja käyttötavat. 41 § - 45 § Eri rakennusmateriaalit Pykälissä 41 § - 45 § säädettäisiin eri rakennusmateriaalien kannalta tärkeistä olennaisista teknisistä vaatimuksista. Näitä rakennusmateriaaleja ja rakenteita olisivat vedelle alttiina olevat rakenteet, salaojitus- ja kapillaarikatkokerrokset, höyryn-, ilman- ja tuulensulut, vedeneristysmateriaalit ja katemateriaalit Vedelle alttiina oleviin rakenteisiin on käytettävä tähän käyttötarkoitukseen tarkoitettuja vettä ja tarvittaessa myös kulutusta kestäviä tarvikkeita ja pintamateriaaleja. Salaojituskerros on tehtävä vettä hyvin läpäisevästä tasarakeisesta seulotusta luonnonkiviaineksesta, sepelistä, pestystä singelistä, kevytsorasta tai muusta materiaalista, jolla on vastaavat vedenläpäisyominaisuudet ja joka kestää asennus- ja käyttöolojen rasitukset. Kapillaarikatkokerros on tehtävä materiaalista, joka täyttää kapillaariselle vedennousulle asetetut vaatimukset. Kapillaarikatkokiviaineksena käytettävän kalliosta tai sorasta valmistetun karkean kiviaineksen rakeisuuden on oltava välillä 5…8/16…32 mm. Kapillaarikatomateriaalin on kestettävä asennus- ja käyttöolojen rasitukset. Höyrynsulun ja tuulensuojan on täytettävä sille suunnittelun yhteydessä asetettu vesihöyrynvastuksen vaatimus. Ilmansulun on täytettävä sille suunnittelun yhteydessä asetettu ilmanläpäisykertoimen vaatimus. Märkätilan vedeneristyksen on oltava riittävän sitkeä, jotta se saumoineen kestää rakennustyön aikaiset rasitukset ja käytön aikaiset alustan liikkeet. Vesikaton katemateriaalin on kestettävä ilmastorasitukset, lumen ja jään aiheuttamat rasitukset sekä huoltotoimenpiteiden vaatima liikkuminen katolla. 46 § Voimaantulo Pykälässä säädettäisiin asetuksen voimaantulosta, joka olisi 1.1.2018. 2.2 Asetusehdotuksen vaikutukset Taloudelliset vaikutukset Alustavan arvion mukaan asetuksella ei katsota olevan suuria vaikutuksia rakennuskustannuksiin. Selvitys asetuksen vaikutuksista rakennuskustannuksiin on tarkoitus toteuttaa alkuvuonna 2017 siinä vaiheessa kun asetusluonnoksen viimeistely saatavien lausuntojen perusteella on edennyt riittävän pitkälle. Vaikutukset viranomaisten toimintaan Asetuksen täsmällisemmän ja selkeämmän ulkoasun toivotaan mm. yhdenmukaistavan rakennusvalvontaviranomaisten tulkintaeroja. 24 (25) YMPÄRISTÖMINISTERIÖ Yli-insinööri Katja Outinen Muistio 21.12.2016 Ympäristövaikutukset Asetukselle ei katsota olevan ympäristövaikutuksia. Yhteiskunnalliset vaikutukset Asetukselle ei katsota olevan yhteiskunnallisia vaikutuksia. 3 Lausunnot Asetusluonnos on julkisella lausuntokierroksella 22.12.2016-3.3.2017 välisen ajan. Saadut lausunnot käsitellään maaliskuussa 2017. Lausuntopyyntö lähetettiin kaikkiaan 110 eri taholle. Tämän lisäksi lausuntopyyntö julkaistaan ympäristöministeriön internet-sivuilla. Lausuntojen perusteella…… 4 Laintarkastus Asetusluonnos lähetetään laintarkastukseen oikeusministeriöön sitten, kun lausuntokierroksen perusteella tehdyt muutokset asetusluonnokseen on valmisteltu. 25 (25)
© Copyright 2024