file
Suomen ympäristö YAA LUONTO JA LUONNONVARAT Lasse Kosonen, Heidi Kaipiainen ja Eija Kemppainen Suomen uhanalaiset lajit Mäkiorvokki (Viola collina) .. . Suomen ympäristö Lasse Kosonen, Heidi Kaipiainen ja Eija Kemppainen Suomen uhanalaiset lajit Mäkiorvokki (Viola collina) HELSINKI 1996 SUOMEN YMPARISTOKESKUS 75 ISBN 952-11-0106-7 ISSN 1238-73 12 luonto- ja maankäyttöyksikkö kannen kuva: Thomas Bonn Piirrokser Marja Koistinen, Eija Kemppainen, Heidi Lyytikäinen Oy Edita Ah, Helsinki 1996 0 Suomen ympäristö 75 SisäHys 1 johdanto .5 2 1t1cirr_usrneneteIrr_i$t 3 Luonnehdinta 4 Levinneisyy1s 8 5 Kannan kehitys Suomessa 9 6 Biologia 11 6.1 6.2 6.3 Kasvupaikkavaafimulcset ja seuralaislajisto Elämänkierto Populaafion rakenne 11 12 13 7 Lihanalaisuus 17 2 Esiintymöt, niiden suojelu- ja hoitotarve 18 8.1 8.1.1 8.1.2 8.1.3 $.2 8.3 8.3.1 8.3.2 Vammalan esiintymät Vammala, Sammaljoki Vammala, Houhajärvi Vammala, Lantula Sysmä, Karilanmaa Hävinneet esiintymät Vammala, Kaitsila Miehikkälä, Vaalimaanjoki 18 18 20 21 22 22 22 22 . 6 . 7 9 Tarvittavat tutkimukset ja lajin suojelutarve 9.1 9.2 Tarvittavat tutkimukset Lajin suojelutarve 10 Seurannan ja hoidon järjestäminen l(irjallisuus Liite 1. Käynnit mäkiorvokin kasvupaikoilla vuosina 1956-1994 Liite 2. Mäkiorvokin seuralaislajisto eri esiintymissä vuosina 1984-1994 Liite 3. Mäkiorvokin versoryhmien sijainti Sysmän Karilanmaan esiintymässä Liite 4. Uhanalaisista kasveista julkaistut lajikohtaiset selvitykset Suomen ympäristö 75 23 23 23 24 25 27 28 30 31 0 0 Suomen ympäristö 75 Johdanto Suomen luonnonsuojelulald on vuodesta 1991 lähtien velvoittanut tarvittaessa laa timaan suojelusuunnitelman valtioneuvoston erityisesti suojeltaviksi määräämil le uhanalaisffle lajeffle. Suojelusuunnitelman yleinen osa on asiantuntijan laatima selvitys lajin biologiasta, esiintymäpaikoista ja niitä uhkaavista tekijöistä sekä tar vittavista suojelu-ja hoitotoimista. Viranomaisten valmistelemassa toteutusosassa esitetään muun muassa lajin suojelun kustannusarvio. Mäldorvokld (Viota collina Besser) luokitelifin aluksi maassamme silmälläpi dettäväksi harvinaiseksi (Rassi ym. 1986). Vuosien 1990 ja 1991 seurantatulosten (Kosonen 1991a) perusteella esllntymien todettiin olevan niin suppeita, että laji siirrettiin erittäin uhanalaisten luokkaan (Rassi ym. 1992). Laji rauhoitettiin vuon na 1992 (asetus 450/92). Mäidorvokki ei ole mukana voimassa olevassa erityisesti suojeltavien lajien luettelossa (1989). Luettelo uusitaan uuden luonnonsuojelu lain astuttua voimaan 1997 ja siihen mäkiorvokki sisällytetään. Mäkiorvokki löydettiin Suomesta ensimmäisen kerran Tyrväältä vuonna 1956 (Suominen 1961). Aluksi parin neliömetrin eslintymää epäiltiin viljelyperäiseksi, mutta kolmen muun kasvupaikan löydyttyä Vammalasta lajin alkuperäisyys tuli todetuksi. Sittemmin mäkiorvokki löytyi myös Ivliehilckälästä 1963 ja Sysmästä 1964. Tämä raportti perustuu Lasse Kososen suojelusuunnitelman yleistä osaa var ten laatimaan käsildrjoitukseen mäkiorvokin Vammalan kasvupaikoista (Kosonen 1991a). Heidi Kaipiainen ja Eija Kemppainen ovat toimittaneet tämän raportin. Tekstiä ovat Suomen ympäristökeskuksessa muokanneet Elina Mallcamäld, joka on kirjoittanut Sysmän osuuden, Heidi Lyytikäinen ja Sirkka-Liisa Peltonen. Nor jalainen tutkija Thomas Marcussen on tutustunut käsildijoitukseen ja antanut usei ta hyviä lisäysehdotuksia ja kirjallisuusviltteitä. Perffi Uotila on lukenut käsildrjoi tuksen ja tehnyt siihen joitakin korjausehdotuksia. Kaikille työhön osaffistuneffle parhain kiitos. Alueeffiset ympäristökeskukset laativat tarvittaessa esiintymä kohtaiset toimeenpano-ohjeet tämän raportin pohjalta ja toteuttavat mäidorvo km suojelua toimialueellaan. Suomen ympäristö 75 Tutkimusmenetelmät OOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOO Suojelusuunnitelman yleistä osaa varten tarkastettiin Helsingin yliopiston Luon nontieteeffisen keskusmuseon kasvimuseon (H) herbaarionäytteet ja tutustutifin mäkiorvokida ja sen kasvupaikkoja käsittelevään kirjallisuuteen. Lasse Kosonen kartoiffi vuosina 1990 ja 1991 mäkiorvoldn Vammalan kasvupaikat (Kosonen 1991a). 1994 maastokartoituksän osaifistuivat Lasse Kososen ohella Eija Kemppainen, Ter hi Ryttäri ja Thomas Bonn (tarkastuslomake). Sysmän esiintymä kartoitettiin vuo sina 1984 (Veli Haikonen, tarkastuslomake), 1988 (Maarit Kaukonen, tarkastuslo make), 1992 (Elina Malkamäld ja Terhi Ryttäri, tarkastuslomake) ja 1993 (Petri Horp pila, tarkastuslomake) (ifite 1). Tutkimuskäynneifiä laskettiin kussakin esilntymäs sä mäkiorvoldn versojen tai versoryhmien lukumäärät, kukkien, lehtien ja umpi siifoisten eli kleistogaamisten kukkien lukumäärät versoa kohti ja arvioitiin esiin tymien pinta-ala. Kasvustojen seuralaislajit kirjattiin (ifite 2). Sysmässä havainnoi tim myös mäkiorvokkiyksilöiden kunto. Vammalan kasvupaikoilta otetuista maa peränäytteistä analysoutiin maaperän pH, johtokyky ja kalsium Viljavuuspalvelu Oy:ssä. Suomen ympänstö 75 Luonnehdinta Mäidorvokki ( Viota collina) on monivuotinen, pienikokoinen (5-15 cm) ruoho, joka kukkii varhain keväällä pienin (teriö noin 1,5 cm), vaaleansinisin vaalean sinipunaisin, heikosti tuoksuvin kukin. Kukat ovat lehdettömän vanan latvassa. Kuldden terälehdet ovat loivasfi lanttopäisiä ja kukiden kannus on vaalean siner tävä. Kukinta-aikana lehdet ovat 2-3 sentin pituisia, herftamaisia ja reunoiltaan kiertyneitä. Lehden tyvilovi on syvä ja kapea. Myöhemmin kesällä lehdet ovat isoja (10 cm pifidä), leveän herttamaisia, molemmin puolin fiheäkarvaisia. Kor vakkeet ovat kapeita, suikeita, karvaisia ja tiheähampaisia, hampaat lähes korvak keiden leveyden pituisia. Esilehdet ovat vanan puoliväliä ylempänä. Hyvä tunto merkki on kuldnta-aikaan kasvlin kehittyvät umpisilttoiset kukat, jotka eivät avau du (Hämet-Ahfi ym. 1986, Suominen 1961). Beckerin (1910a, b) ja Hegin (1925) mukaan mäkiorvokin morfologinen vaihtelu on vähäistä. Mäldorvoldd muistuttaa lähinnä karvaorvokida (Viola hirta), jota meifiä on tavattu konstekasvijaanteena Karvaorvokin kukat ovat kuitenkin suuremmat ja tuoksuttomat, korvakkeet ovat lähes ehyet ja lehtien tyvilovi leveämpi (Suominen 1961). Mäidorvokin erottaa helposti yleisistä orvokeistamme, metsäorvokista (Viola riviniana) ja aho-orvokista (Viota canina) lehdettömistä kukkavanoistaan sekä karvaisuudestaan. Varsinkin keskikesän isot, pehmeäkarvaiset lehdet ovat huomiota herättävät. Mäkiorvokin kromosomiluku on 2n = 20 (Tutin ym. 1964). Kasvi risteytyy ainakin karvaorvokin ja tuoksuorvokin (Viota odorata) kanssa (Nordal 1996). - Suomen ympanstö 75 Levinneisyys ..................................................... Mäidorvokki on laajalle levinnyt euraasialainen kasvi, jonka päälevinneisyysalue ulottuu Mustaltamereltä Itämerelle (Hultn & Fries 1986). Alue on vahvasti man tereinen: länsiraja kulkee Reinin laakson ja Jura-vuoriston kautta Alpeffle ja Un kariin. Idässä kasvia tavataan Amurffle asti (Hegi 1925). Mäkiorvokista tunnetaan useita paikallisrotuja (Suominen 1961). Itämeren piirissä mäkiorvokkia on siellä täällä Baltian maissa, esimerkiksi Vfrossa sitä kasvaa hajallaan yli kymmenessä paikassa. Ruotsissa se on pitkään tunnettu kahdelta erilliseltä alueelta Medelpadista ja Sundsvailin ympäristöstä sekä Taalainmaalta (Suominen 1961). Hiljattain se löydettiin myös Hälsinglandista (Åker ström 1983). Norjassa mäkiorvokld kasvaa monin paikoin maan eteläosissa, erityi sesti Oslon ympäristössä ja siitä pohjoiseen Trondheimin tienoille asti (Nordal 1996). Tanskasta mäkiorvokkia ei ole tavattu (Suominen 1961). Laatokan Karjalasta sitä on löydetty useilta pailcoilta Sortavalan ympäristöstä. Suomessa mäkiorvoldd on todettu Satakunnasta Vammalasta neljästä paikasta, Päijät-Hämeestä Sysmästä ja Etelä-Karjalasta Miehikkälästä. Lajffle ovat yleensäkin tyypillisiä pienet erilliset esiintymisalueet (Suominen 1961). Suominen (1961) arvelee mäkiorvokin saapuneen Skandinaviaan idästä Bal tian maiden kautta. Suomen löytöpailcat sijaitsevat noin 100 m:n korkeudella; laji lienee saapunut Suomeen boreaalikaudella, jolloin mantereen länsirannikko si jaitsi näifiä seuduifia (Suominen 1961). Mäkiorvokin nykyiset kasvupailcat Poh joismaissa saattavat olla jäänteitä alemmasta laajasta, yhtenäisestä levinneisyys alueesta (Marcussen 1996, julkaisematon tieto). Kasvin arvellaan hyötyneen pre boreaali- ja boreaaliajan lämpimästä ja kuivasta ilmastosta ja taantuneen ajanlas kumme alussa kylmän ja kostean ilmaston sekä kuusen levittäytymisen vuoksi. 0 Suomen ympäristö 75 Kannan kehitys Suomessa O OOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOO00000OOOOOOOOOOOOOO Ensimmäinen tieto mäkiorvokista Suomessa on E Nylanderin löytö vuodelta 1844 (Hjelt 1891). Linkolan (1921) mukaan kyseinen kasvupaikka on kuitenkin Ruskea lassa, Laatokan Karjalassa. Nyky-Suomesta mäldorvokld tavatifin ensimmäisen kerran vuonna 1956, jol loin Juha Suominen löysi lajin Tyrvään (nykyisin Vammalan) Lantulasta. Mäkior vokld löytyi 100 metrin päästä Linkin talosta, talon vasildcahaasta kiven kupeesta. Eslintymä oli pieni, vain parin neliömetrin laajuinen (Suominen 1961). Kesällä 1960 Juha Suominen löysi Linldn talon lähistöltä uuden kasvupaikan edeffisestä sata metriä pohjoiseen. Hevoslaitumena olevalla aukkoisella, pensaikkoa kasvavalla vähäisellä kumpareella mäkiorvokkia kasvoi harvakseltaan ehkä parikymmentä yksilöä (Suominen 1961). Tämän jälkeen lajin vaiheista alueella ei tiedetä mitään, ja se oletettiin jo kadonneeksi, kunnes Lasse Kosonen löysi sen uudestaan 9.6.1990 (Kosonen 1991b). Kesällä 1960 Juha Suominen löysi mäkiorvokkia myös Vamma lan Houhajärveltä ja Sammaljoelta (Suominen 1961). ilkka Kytövuori on kerännyt Houhajärveltä näytteen vuonna 1963 (H) ja Carl Cedercreutz Sammaljoelta 1962 (H). Nykyisin mäkiorvokida esiintyy Vammalassa kolmella kasvupaikalla (näyt teitä vuosilta 1960-1963; H) ja Sysmässä, mistä se löytyi ensimmäisen kerran vuon na 1964 (Eija Hakala, H) (kuva 1). Kuva 1. Mäkiorvokin esiintymät Suomessa (lähde: Suomen ympäristökeskus ja Luonnontie teellinen keskusmuseo; ks. myös Ryttäri & Kettunen 1997).O = Nykyinen esiintymä, 0 = luultavasti hävinnyt esiintymä. Suomen ympäristö 75 0 Vuonna 1961 Juha Suominen löysi mäkiorvokin Vammalan Kaitsilan kylästä (Lantulasta noin 3 km etelään; eslintymä ei näy kuvassa 1, sillä se osuu samaan koordinaaffiruutuun Lantulan esllntymän kanssa). Lajia ei ole sen jälkeen tältä paikalta etsinnöistä huolimatta löydetty. Vuonna 1963 Tapio Rintanen ja Seppo Vuokko löysivät mäkiorvokin Miehik kälästä. Laji määritettlin näytteestä (H, OULU) vasta jälkikäteen, eikä eslintymää ole myöhemmin enää löydetty (Seppo Vuokko 1992, suuffinen tieto). 0 Suomen ympäristö 75 BioIoia 6.! Kasvupaikkavaatimukset ja seuralaislajisto Mäldorvokld on mantereisen ilmaston kasvi, joka suosii ravinteisia, lämpiiniä rin nemaita. Saksassa sitä tavataan mänty-, tammi- ja lehtikuusimetsien etelärinteifiä, mielellään simpukkakalkilla tai kalkkipitoisella moreenilla. Alpeifia se kasvaa jopa 2000 metrin korkeudessa. Kasvupaikat ovat yleensä jonkin verran kuluneita tai rapautuneita, kuivanpuoleisia, aurinkoisia ja harvapuustoisia. Täysin avoimilta paikoilta se kuitenkin puuttuu (Hegi 1925; Marcussen 1996, jullcaisematon tieto). Samanlaisilta kasvupaikoilta se on ilmoitettu myös Ruotsista ja Laatokan Kaij alas ta (Suominen 1961), Venäjältä (Shiskin & Bobrov 1974) ja muualta Euroopasta (Cerstlauer 1943, He ym. 1977, Lid & Tange-Lid 1994, Nordal 1996) sekä Japanista (Ohwi 1965). Akerström (1983) ilmoittaa sen Hälsingiandista diabaasilcaffion alus lehdosta, minne päätyy runsaasti rapautumistuotteita. Norjassa mäkiorvokin kas vupaikkojen pH (6,0-7,5) ja kalsiumpitoisuus (150 3 300 pg/100 g) ovat korkeam mat ja humuskerros ohuempi kuin karvaorvokin kasvupaikoifia (Nordal 1996). Suomessa mäldorvokld kasvaa lehdoissa ja tuoreissa kangasmetsissä. Lahto nen (1989) kuvaa Vammalan Houhajärven kasvupailckaa erittäin eroosioalffiiksi; kasvupaikka on etelälounaaseen viettävä lämmin moreenirinne. Tämänkaltainen on myös Lantulan Linldn nykyinen kasvupaildca. Sen sijaan Sammaljoen kasvupaikka on sulkeutuneempi kaakkoon suuntaava lehtomäki puronotkon ja peltoalueen etelälaidassa. Puusto on täällä selvästi fiheämpää kuin muissa paikoissa. Neljäs Vammalan löytöpaildca Kaltsilan kylässä oli korkean ja jyrkkärinteisen vuo ren lehtomaisella etelärinteellä. Sysmän Karilanmaalla mäkiorvokld kasvaa ldil legneissikallion alimmilla multavifia terasseifia ja kallion tyvellä (Haikonen 1986). Vaikka mäkiorvokkia on pidetty kalkinvaatijana, eivät maaperäanalyysien tulokset millään Vammalan kasvupaikalla viittaa erityiseen ravinteisuuteen (tau lukko 1). - Taulukko 1. Maaperänäytteiden analyysitulokset (Viljavuuspalvelu Oy) mäkiorvokin kolmella Vammalan kasvupaikalla 1990. Kasvupaikka pH johtokyky Ca (lOxmS/cm) (mg/l) Sammaljoki 5,4 0,3 950 Houhajärvi Lantula 4,7 5,6 0,6 0,3 000 1 500 Linkola (1921) pitää mäldorvoldda kulttuuripakoisena. Myös Suomisen (1961) mukaan muun muassa laiduntamisen mukanaan tuomat vieraat lajit heilcentävät mäidorvokin elinmahdoffisuuksia. Kosonen (1991b) taas arvelee laidunnuksen lop pumisen olevan syynä lajin taantumiseen. Laidunnuksen vaikutus riippuu luon noffisesti laidunnuksen intensiteetistä, ajankohdasta ja kestosta. Marcussenin (1996, jullcaisematon tieto) mukaan mäkiorvokld hyötyy Norjassa selvästi laidunnukses ta ja muusta ihmistoiminnan aiheuttamasta kulufiaksesta. Suomen ympänstö 75 0 Seuralaislajeista Suominen (1961) kiinnittää erityistä huomiota mäidiehtolusteen (Brachypodium pinnatum) kasvamiseen kaikilla hänen tuntemiilaan mäidorvokin löytöpaikoifia. Akerström mainitsee seuralaislajeina mm. kielon (Convallaria majalis), sinivuokon (Hepatica nobilis) ja kurjenkellon (Campanula persiczfotia), jotka ovat löydettävissä myös kaikilta Vammalan ja Sysmän (ei kurjenkello) kasvupailcoilta. Muut yleisimmät seuralaislajit tufiätuifia paikoifia ovat sormisara (Carex digitata), ahomansikka (fragaria vesca) nuokkuhelmikkä (Melica nutans) ja lUukka (Rubus saxatitis) (liite 2). Mäkiorvokki ei menesty kilpailussa muiden kasvien kanssa, vaan kasvaa mieluiten kasvillisuuden aukkopaikoifia (Marcussenin 1996, jullcaisematon tieto). Mäkiorvokin pahin kilpailija kasvupaikoifia on metsäkastikka (Calamagrostis arundinacea). Marcussenin (1996, julkaisematon tieto) kasvillisuuskuvausten mukaan mäldorvokld näyttäisi kasvavan Norjassa kuivemmifia paikoifia kuin Suomessa. Etelä-Norjan kasvupaikoifia yleisimpiä seuralaislajeja ovat keltamatara (Gatium verum), keltanot (mm. Hieracium pitosetta), metsäruusu (Rosa majatis), vadelma (Rubus idaeus) ja metsäorvokki (Viota riviniana). 6.2 Elömänkierto Mäkiorvoldd kukkii hyvin lyhyenä aikana hiihti-toukokuussa. Tähän aikaan sitä on usein vaikea havaita, koska lehtiruusukkeet ovat vielä pieniä ja vain osa ver soista kukkii. Kasvun kehittyy tavallisten avautuvien kukkien lisäksi myös umpislit toisia (kleistogaamisia) kukkia, jotka eivät avaudu. Näistä kehittyy pallomaisia, karvaisia, puolen sentin pituisia kotahedelmiä. Hedelmäperät kaareutuvat maa han ja työntävät hedelmät puolittain karikkeeseen. Suurin osa mäkiorvokeista on hedelmävaiheessa jo toukokuun puolivälissä, ainakin aurinkoisimmilla kasvupai koifia. Siemenet kypsyvät touko- kesäkuussa. Niissä on suurehko, mehevä lisäke, elaiosomi, joka houkuttelee muurahaisia huolehtimaan siementen levityksestä (Suominen 1961). Keistogaamisissa kodissa on enemmän siemeniä ja ne ovat painavampia kuin tavaffisten kotien siemenet. Norjassa tehdyissä alustavissa tutkimuksissa kleisto gaamisten kotien siementuotto oli eri kasvupailcoffla 13-16 siementä/kota, kun ta vaffisten kotien siementuotto oli 4-10 siementäjkota. Kleistogaamisten kotien sie menet painoivat keskimäärin 4,4 g ja tavaffisten kotien siemenet 2-3 g. Kaikkien, erityisesti ristipölytteisten tavallisten, kotien siementuotto oli selvästi suurin avoi mifia kasvupaikoifia. Kasvi näyttää panostavan itsepölytteiseen jälkeläistuottoon hyönteispölytyksen vähäisyyden vuoksi (Fjellheim ym. 1996). Siemeneilinen lisääntyminen vaikuttaa hyvältä ainakin avoimilla kasvupai koifia (osa Sammaljoen eslintymästä). Gersflauer (1943) kertoo mäkiorvokin Umes tyneen pailcoffle, joifia maanpinta on rildcoutunut, vaikkei kasvia tavattu lähialu eifia. Myös Biilow-Hansenin (1984) mukaan mäkiorvokifia sattaa olla siemenpanidä. Pitkäikäisen siemenpankiänsa ansiosta useat Viola-lajit ovat nopeita kasvittomien paikkojen asuttajia, vaikka niiden siemenellinen leviäminen on heikkoa (Solbrig ym. 1988). Kasvi on pintarönsytön. Sen sijaan rönsyilevästä maavarresta nousee useita versoja eikä yksilöitä aina voi erottaa toisistaan (kuva 2). Marcussen (1996, julkai sematon tieto) ilmoittaa mäkiorvokkiyksilöiden voivan kasvaa läpimitaltaan jopa 50 cm:n laajuisiksi, useiden versojen muodostamiksi ryhmiksi. Näin isoja yksilöi tä voi syntyä vain avoimilla kasvupaikoifia. Yksilöiden iän voi laskea juurakkoa tutkimalla: Mäkiorvokiä tuottaa pystyjuurakostaan joka vuosi 24 cm pitkiä vaa kasuoria maavarsia, jotka juurtuvat seuraavana vuonna. 0 Suomen ympäristö 75 I2cm Kuva 2. Mäkiorvokin versot aja b ja niiden yhdessä muodostama versoryhmä Hegin (1925) mukaan. Piirros: Eija Kemppainen. Siemenet tarvitsevat vähintään kahden kuukauden kylmäkäsittelyn itääkseen. Keväällä siemenet itävät nopeasti saadessaan riittävästi valoa. Siementaimet ovat herkempiä kuivumiselle kuin vakiintuneet ruusukkeet. Vakiintuneiden ruusukkei den ja muiden kasvien varjostus vähentävät selvästi orvoldden siementen itävyyttä ja siementaimien eloonjäämistä (Solbrig ym. 1988). Mäkiorvokld voi kukkia jo toi sena kasvukautenaan (Marcussen 1996, julkaisematon tieto). Suomisen (1961) mukaan ruostesienen Puccinia viotae DC. on havaittu loisivan mäidorvoidila. Sama ruoste on todettu mäkiorvokifia myös Laatokan Karja lassa (Liro 1908). 6.3 Populaation rakenne Versorylunien lukumäärä eri populaatioissa Mäkiorvokin esiintyrnät ovat pieniä, vain muutaman tai korkeintaan muutaman kymmenen tai sadan verson tai versoryhmän laajuisia. Vuotuiset vaihtelut verso ryhmien määrissä (taulukko 3) voivat johtua esimerkiksi kuivista kasvukausista aiheutuvista kuolemista tai kukattomien yksilöiden huonosta havaittavuudesta. Eri henkilöt ovat myös voineet tulldta versojen kuulumista versoryhmiin eri ta voin. Kasvupaikoifia on ollut ilmeisesti vähän tai ei lainkaan siementaimia, aina kaan niitä ei ole havaittu. Suomenympäristö75 Taulukko 2. Näkiorvokin versoryhmien määrä eri esiintymissä. Esiintymä vuosi versoryhmiä kpl Vammala, Saminaljoki 1960 1987 1990 1994 1960 1988 1990 1994 1960 1990 1991 1994 1984 1988 1992 1993 100-200 n.l0 n.l00 n.80 n.200 n.l0 24 27 n. 20 5 4 4 23 n.20 19 21 + lltainta Vammala, Houhajärvi Vammala, bntula Sysmä, Karilanmaa Lehtien ja kukiden määrä mäkiorvokin versoryhmissä Mäkiorvokin populaation rakennetta tutldttlin Vammalan Sammaljoen sekä Sysmän kasvupaikoifia. Sammaljoelia vuonna 1990 suurin osa versoista oli 6-8 leh lisiä (keskimäärin 7,1 lehteWverso; kuva 3). Noin puolet versoista oli kukattomia, sen sijaan Ideistogaamisia kukkia oli 73 % :ssa versoista. Useimmiten kukkia oli yksi tai kaksi (kuva 4). Kasvupaikan 56 versossa oli kussakin keskimäärin 1,1 taval lista kukkaa ja 1,4 umpisilttoista eli ideistogaamista kukkaa. 12 10 E .- 8 6 1 4 2 0 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 22 verson lehtien 1km Kuva 3. Lehtien lukumäärä mäkiorvokin versoissa Vammalan Sammaljoen kasvupaikalla 7.5.1990 ja 13.5.1990. 0 Suomen ympnstö 75 30 25 20 E 15 © 1. 10 5 0 0 1 2 3 4 5 verson kukiden 1km Kuva 4. Tavallisten ja kleistogaamisten kukkien lukumäärä mäkiorvoldn versoissa (n Vammalan Sammaljoen kasvupaikalla 7.5.1990 ja 135.1990. = 56) Sysmän kasvupaikalla tutkittiin mäkiorvokin lähekkäin kasvavia ja toisiinsa juurakon avulla yhteydessä olevia versoryhmiä (ks. kuva 2). Versoryhmissä oli kussakin keskimäärin 4,1 kukkavanaa ja 23,1 lehteä (taulukko 2). Tutldtuissa 20 versoryhmässä oli yhteensä vain muutama kuivettunut kleistogaaminen kukka ja seitsemän kehittynyttä siemenkotaa. Puolet versoryhmistä oli sienen infektoimia (lehtiruofi ja/tai lehtilapa). Suomen ympäristö 75 0 Taulukko 3. Mäkiorvokin versoryhmien mittaustulokset Sysmän kasvupaikalla 3.6.1992. Versoryhmät on merkitty rautalankakoukuilla, joissa on numerolaput. Huonokuntoisibi merkityt versoryhmät olivat kuivuudesta nuutuneita. Versoryhmän nro 1 2a 2h 3 4 5a 5b 6 7a 7b 8 9 10 II 12 l3a 13b 14 15 16 versoja lehtiä 5 3 1 1 5 6 3 9 1 1 6 9 1 6 4 4 3 5 ? 5 45 14 4 1 22 60 23 50 5 3 40 40 9 34 18 16 II 18 ? 25 = s= 4,1 2,5 n=19 kukkia kotia 1 - sieniinfektio - lehtilapa - - - - - - - - - - 1 - - - - - - - - - 2 (kuivia) lehtiruoti lehtilapa - - - - - - - - - - - - - - - - - + - (kuivia) - - huono lehtiruoti lehtiruoti lehtiruoti lehtiruoti 2 3 - kunto lehtiruoti huono hyvä hyvä huono huono lehtiruoti - lehtiruoti ja -lapa kuollut? hyvä 23,1 s= 17,3 n=19 = Norjassa mäkiorvokki kukkii runsaammin kuin Suomessa; Etelä-Norjan kas vupaikoifia voi kleistogaamisia ja tavaffisia kukkia olla yhteensä 1-100 versoryh mää kohti (Marcussen 1996, julkaisematon tieto). On todettu, että useiden orvokkipopulaatioiden suurimmat yksilöt tuottavat valtaosan koko populaation siementuotosta (Solbrig ym. 1988). Suurimmat yksilöt ovat myös pitkäikäisimpiä. Fjellheimin ym. (1996) mukaan puiden vaijostus vähentää selvästi mäkiorvokin lisääntymismenestystä. Suomen kasvupaikat lienevät kukinnan kannalta liian var joisia. 0 Suomen ympäristö 75 Uhanalaisuus Suomen uhanalaisten eläinten ja kasvien seurantatoimikunnan mietinnössä (Ras si ym. 1992) mäkiorvokld on sijoitettu luokkaan erittäin uhanalaiset. Ruotsissa laji kuuluu luokkaan harvinaiset (Aronsson ym. 1995). Myös Karjalassa mäkiorvokld luokitellaan harvinaiseksi (Anon. 1996). Suojelutoimilcunnan mietinnön (Rassi ym. 1986) mukaan lajin uhkana on lä hinnä voimaperäinen metsien käsittely. Lahtosen (1989) mukaan lajin taantumi nen Vammalassa tuntuisi kuitenkin aiheutuneen päinvastaisesta ilmiöstä metsän luonnoffisesta umpeenkasvusta, varsinkin kuusettumisesta, minkä seurauksena valomäärä pienenee. Toisaalta liiallinen paiste uhkaa lajin hyvinvointia. Kosonen (1991b) arvelee laidunnuksen loppumisen olevan yhtenä syynä taantumiseen. Liiallinen varjostus saattaa olla suurin syy mäkiorvokin taantumiseen kasvu paikoifia. Marcussen (1996, julkaisematon tieto) pitää mäkiorvokin uhanalaisuu den tärkeimpänä tekijänä kuusta, joka varjostuksellaan vähentää kukintaa ja populaafioiden uudistumistaja joka neulaskarikkeellaan happamoittaa maan. Mar cussenin mukaan akillinen paahteisuus voi vaurioittaa varjoon sopeutuneita mä kiorvokldyksilöitä, mutta valoon tottuneet kasvit ovat erityisen elinvoimaisia ei vätkä kärsi paahteisuudesta, mikäli maaperässä on vettä ja ravinteita. Orvokkipopulaafioiden ikärakenne on usein epävakaa. Kasvupaikan sullceu tuessa vaijostus vähentää nuorten yksilöiden osuutta ja lisää populaation itsesllt toisuutta. Lopulta maanpäällinen populaatio voi hävitä kokonaan ja kasvi säilyä siemenpankissa odottamassa sopivaa fflaisuuutta, esimerkiksi myrskytuhojen ta kia paljastunutta maata, laidunnusta tai muuta maanpintaa rikkovaa toimintaa, jonka jälkeen siemenet itävät (Solbrig ym. 1988). Mäkiorvokin esintymät Suomes sa ovat taantumisvaiheessa. Pienimuotoiset hain t kasvupaikoifia olisivat eduksi populaatioiden elvyttämiseksi. - Suomen ympäristö 75 Esiintymät, niiden suojelulioitotarve ja OOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOO 8.! Vammalan esiintymät Mäkiorvokifia on Vammalassa kolme kasvupaildcaa (kuva 5). Esiintymistä yksi on säilynyt kolmen vuosikymmenen ajan lähes ennallaan tai taantunut hiukan. Kak si muuta populaafiota ovat niukentuneet ja niiden kasvupaikat ovat kilreeffisen hoidon tarpeessa. GT4 1:200 000 Kuva 5. Mäkiorvokin kasvupaikat Vammalassa. © 9.7.1996 Karttakeskus. 8.1.! Vammala, Sammaljoki Mäkiorvokin kasvupaikka sijaitsee Sammaljoen kirkolta vajaan kilometrin verran itäkaakkoon Käkikaffio-nimisen mäen koillispuolella, pellon laidassa olevan kum pareen kaakkoispuolella (Lahtonen 1989). Tällä kaakkoon vieftävällä ldvisellä ja heinittyneellä lehtomaisella kumpareella mäkiorvokkia kasvoi vuosina 1990-1991 paikoitellen, yhteensä 60-80 versoryhmää. Versoryhmiä oli enimmäkseen rinteen yläosissa, joukossa oli paljon myös pieniä lehtiruusukkeita. Toukokuun alkupuo lella 1990 löytyi 25 kasvustolaikkua, joissa oli yhteensä noin 56 versoa ja saman vuoden kesäkuussa versoryhmiä laskettiin olevan noin 100 (taulukko 3). Tällöin 0 Suomen ympäristö 75 kukinta oli jo ohi ja vain kuivuneita kukkia löytyi, osa oli jo hedelmällä (Kosonen 1991a). Toukokuun lopussa 1994 kukinta oli ohi, vain kleistogaamisia kotia ja kuk kia oli näkyvissä. Siementuotto arvioitiin huonoksi. Mäkiorvokida kasvaa rinteessä 80 metrin matkalla. Rinteen alaosissa kasvilli suus on tiheää ja paikoitellen kastikkamättäät peittävät orvokldmättäitä, niin että niitä on vaikea erottaa aluskasvillisuudesta, vaikka harvakseltaan kasvavat mä Idorvokin versoryhmät ovat isokokoisia. Puusto on nuorehkoa haapaa (Populus tremula; joukossa myös muutamia isoja), harmaaleppää (Ainus incana) matalana vesakkona, muutamia isoja kuusia (Picea ahies) sekä pieniä raitoja (Salix caprea) ja hieskoivuja (3etula pubescens). Vadelmaa kasvaa alarinteessä tiheänä pensaikkona. Rinteen keskiosissa kenttäkerroksen kasvillisuus vähenee selvästi ja yläosissa maa perä on paikoin jopa kasviton. Täällä kuusi muodostaa varjostavan, tiheähkön kasvuston. Mäkiorvokkia kasvaa kuusien alla pieninä versoryhminä, paikoin run saana. Mäkiorvokld on kuusien alla lähes ainoa putkilokasvi; seassa on vähän metsä kastikkaa, sinivuokkoa, oravanmaijaa, lillukkaa ja puolukkaa ( Vaccinium vitis-idaea). Täällä mäldorvokld voi selvästi paremmin ja tuntuu lisääntyvän siemenistä ja si vurönsyistä hyvin. Mäkiorvokin seuralaislajisto ei ole erityisen vaateliasta, vaan varsin tavan omaista lehtomaisen metsän lajistoa (liite 2). Runsaimpina kasvupaikalla kasvoi vat metsäkastikka, sinivuokko, kultapiisku (Solidago virgaurea), nuokkuhelmilckä, oravanmarja (Maianthemum bfotium) ja metsätähti (Trientatis europaea). Muiden la jien osuus on selkeästi vähäisempi ja rajoittuu vain yksittäisiin löytöihin. Suomi nen (1961) ilmoittaa Sammaljoen valtakasveina metsäkastikan, sinivuokon, met säorvokin, nuokkuhelmikän ja kevätlinnunherneen (Lathyrus vernus) sekä lähellä myös metsämaarianheinän (Hierochlo austratis), tesman (Milium effusum) ja mäki lehtolusteen. Silmiinpistävää on, että vuosina 1990 ja 1991 ei lehtolustetta löytynyt lainkaan, vaikka Suomisen (1961) mukaan Viola collina-kumpareen pohjoisrinne oli laajan yhtenäisen Brachypodium-maton peittämä. Kastikka vaikuttaa myös run sastuneen Suomisen ajoista ja on nykyään mäkiorvokin pahin kilpailija. Vuosittaiset vaihtelut mäidorvokin määrissä lienevät melkoiset ja kuldnta saat taa jäädä joinakin vuosina hyvin vähäiseksi. Lahtonen (1989) laski vuonna 1987 vain kymmenkunta versoryhmää ja esiffi huolestumisensa mäidorvokin voimak kaasta taantumisesta. Suominen (1961) ilmoitti samalta paikalta 100-200 versoryh mää. Viimeiset havainnot (taulukko 3) osoittavat, että tilanne ei ole aivan niin huolestuttava kuin Lahtonen antaa olettaa, mutta taantuneelta kasvi vaikuttaa. Suominen (1961) totesi Sammaljoen maaperän happamuudeksi 5,4-6,0, joten muutosta ei juuri ollut tapahtunut vuoteen 1990 mennessä (taulukko 1). Kalsium pitoisuus oli aihaisin Vammalan kolmesta kasvupaikasta. Myöskään muussa kasvillisuudessa ei ole erityisiä kalkinvaatijoita. Kasvupaikalla on viitteitä asutuk sesta; rinteen päällä on kellarin kokoinen kaivanto ja isoja neliskulmaisia kiviä. Suojelu ja hoito Mäkiorvoldn Sammaljoen 10 aarin laajuinen kasvupaikka rauhoitetifin luonnon muistomerkkinä vuonna 1963 (Haapanen ym. 1989). Rauhoituspäätöksen mukaan alueella on kielletty maan käyttö viljelykseen sekä maan ja kivien ottaminen, siir täminen, louhiminen ja pilrteleminen, ojien kaivaminen, vesien perkaaminen, karjan laiduntaminen, rakennusten, laitteiden, teiden ja polkujen rakentaminen, puiden, pensaiden ja muiden kasvien ja kasvinosien sekä kivennäisten ottaminen ja vahingoittaminen sekä asiaton, ilman maanomistajan lupaa tapahtuva liildcu minen. Määräyksistä voidaan poiketa sikäli kun se on alueen luonnonsuojeluffi sen tarkoituksen kannalta tarpeeffista ja suotavaa. Kasvupaikan rauhoittaminen luonnonmuistomerkkinä ei kuitenkaan riittävästi turvaa lajin säilymistä. Näin ol len rauhoituspäätös tulee purkaa ja kasvupaikasta perustaa luonnonsuojelualue. Suomen ympäristö 75 0 Jos kuusikko säilyy nykyisen kaltaisena, mäldorvokld säilynee paikalla ilman hoitotoimenpiteitä. Mikäli puuston varjostus häviää kokonaan, paikka muuttuu mäkiorvokille liian paahteiseksi ja muu kenttäkerroksen kasvillisuus valtaa elinti laa. Erityisesti heinittyminen saattaa uhata mäkiorvokkia. Pellon reunassa olevaa tiheää lehiipuustoa olisi syytä harventaa. Esintymää tulee seurata 2-5 vuoden vä lein. 8.1.2 Vammala, Houhajörw Kasvupaikka sijaitsee noin 200 m Houhajärven eteläkärjestä itään. Lämmin ja va loisa moreenirinne on Sammaljoen kasvupaikkaa kuivempi ja paahteisempi. Var sinaista lehtomaisuutta paikalla on vaikea havaita paitsi muutamista kasvilajeista (sinivuokko, valkovuokko (Anemone nemorosa), oravanmarja). Toisaalta paikalla kasvaa myös karujen paikkojen lajeja, muun muassa puolukkaa (ifite 2). Mäkior vokki kasvaa lähellä jyrkästi etelään viettävän moreenirinteen ja Houhajärven itäpuolta kulkevan tien reunaa. Paikan ekspositio on lounaaseen. Mäkiorvokida kas vaa 50 metrin matkalla harmaaleppien ja haapojen alla. Kasvilajisto niiden alla on niukkaa; lähinnä metsäorvokida, sananjalkaa (Pteridium aquitinum) ja valkovuok koa. Monilla pailcoffla mäkiorvokit kasvavat lähes paljaalla maalla. Rinne on var sin eroosioherkkä. Houhajärvellä mäldorvoldd on selvästi vähentynyt. Suomisen (1961) mukaan mäkiorvokida kasvoi noin kilometrin matkalla parisensataa yksilöä. Mäkiorvokin lisäksi harvapuustoisella, mäntyvaltaisella rinteellä kasvoi myös runsaana hietakastikkaa (Calamagrostis epigejos) sekä lisäksi nuokkuhelmikkää, sinivuokkoa, metsäorvokida, metsämaarianheinää, mäkilehtolustetta, haisukurjenpolvea (Geranium robertianum), hietaorvokida ( Viota rupestris) ja isohäränsilmää (Hypochoeris maculata). Kosonen etsi 1990-luvun alussa orvoldda yllämainitun paikan lisäksi myös kailddalta missä Suominenkin sitä oli nähnyt, tuloksetta. Myöskään Lahtonen (1989) ei nähnyt sitä muualla. Osaksi syynä lienee ohi kulkevan tien laajennus, joka vei osan moreenfrmnteestä, mutta mahdoffisesti myös lisääntynyt eroosio ja vaijostuksen väheneminen alueella. Kasvupaikan maaperä on happaminta (pH 4,7) Vammalan kasvupaikoista (taulukko 1). Suomisen (1961) mukaan pH vaihteli rajoissa 5,3-6,0, joten suunta on selvästi happamempaan päin. Tätä voi pitää yhtenä mahdoffisena syynä mäkiorvokin taantumiseen alueella. Houhajärvellä kukinta on Sammaljokea aikaisempaa. Niinpä esimerkiksi 11.5.1991 Houhajärvellä kukinta oli auttamatta ohi, vain muutamia hiljattain la kastuneita, vielä sinertäviä kukkia löytyi. Samaan aikaan Sammaljoella kukinta oli parhaimmillaan. Tämä johtuu Houhajärven kasvupaikan lämpimästä rinnesijannis ta. Ilmeisesti kasvupaildca on mäkiorvokffle eduffinen muun muassa siksi, että muuta kasvlllisuutta on niukasti, paljon niukemmin kuin Sammaljoella. Toisaalta mahdoffinen varjostuksen väheneminen ja eroosion lisääntyminen voivat uhata eslintymää. Vuonna 1990 kasvupaikalta löytyi vain 24 mäidorvokin versoryhmää. Ne oli vat kooltaan keskimäärin suurempia kuin Sammaljoella ja pieniä “siementaimia” ei juurikaan näkynyt. Kukkien määrä vaihteli versoryhmää kohti nollasta kolmeen. Meistogaamisia kukkia oli 04 ja lehtiä 5-16 versoa kohti. Toukokuun lopulla 1994 hyväkuntoisia versoryhmiä oli 100 m2 (5 m x 20 m) alalla. Silloin kukinta oli jo ohi ja siementuotto arvioitiin huonoksi (vrt. Sammaljoen tulokset, kuvat 3 ja 4). 0 Suomen ympäristö 75 Suojelu ja hoito Maanomistaja on tietoinen mäkiorvokin harvinaisuudesta ja pyrkii säilyttämään kasvupaikan. Eslintymä on kutistunut huomattavasti Suomisen (1961) ajoista. Nykyisen eslintymän säilyttämiseksi tietä ei tulisi oikaista mäidorvokin kasvupai kan kohdalta. Rinne on eroosioherkkä. Voimaperäiset metsänhoitotoimenpiteet vähentävät lämpimän ja kuivan rinteen vaijostusta ja saattavat siten aiheuttaa mä kiorvokkikasvuston tuhoutumisen. Varovaista puuston harventamista kannattai si kuitenkin kokeilla mäkiorvokin kannan elvyftämiseksi. Muun kenifäkerroksen kasvillisuuden poistoa tai niittämistä ei toistaiseksi tarvita. Esllntymää tulee seu rata muutaman vuoden välein. Eslintymästä on tiedotettava ilepllrille ja alueeffi selle metsäkeskukselle. 2.1.3 Vammala, Lantula Lantulan kasvupaikka (ks. kuva 5) on toistaiseksi melko valoisa mutta sulkeutuva metsänreunakumpare, jossa kasvaa ylispuustona kuusia, yksi mänty (Pinus sylvestris), koivuja ja joitakin 34 -metrisiä katajia (Juniperus communis). Maasta versoo runsaasti rauduskoivun (Betula penduta) taimia. Vuonna 1990 viisi näköistä mäkiorvokkiversoa kasvoi huonokuntoisen puolimetrisessä sammaloituneessa kuopassa katajan alla. Tältä kohtaa maa on melko paljasta ja avointa. Kenttäkerroksen valtalajeja ovat lillukka, metsäkastikka ja hieman etäämpänä mäkilehtoluste. Näytealoifia (1 m x 1 m) metsäkastikan osuus oli noin 30 %. Lajisto on muuten tavanomaista lehtomaisen mäenrinteen kasvistoa (hite 2). Alueelle kasatut hakkuutähteeet saattavat olla syynä mäkiorvokin vähhemiseen. Oletettavasti tämä Kososen löytämä eslintymä on sama kuin Suomisen (1961) kuvaama “hevoslaitumena oleva aukkoinen pensaildcoa kasvava kumpare”. Var jostus on viime vuosikymmeninä varmasti lisääntynyt voimakkaasti ja esimerkik si metsäkastikan osuus on kasvanut selvästi (Suomisen mukaan vain keskimäärin 1,3 %). Lisäksi koivutaimikko on noussut alueelle. Laidunnuksen loppuminen on todennäköinen syy kasvupaikan metsittymiselle. Ainakaan kumparetta ei enää voi sanoa “aukkoiseksi”. Lajffle soveliaan näköistä lehtomaista kangasta on lähes 100 metrin matkalla pellon reunassa (0,1 ha). Maaperän pH on korkeampi ja kalsiumpitoisuus selvästi korkeampi kuin Sam maljoen ja Houhajärven kasvupaikoifia (taulukko 1). Suomisen mukaan pH vaih teli kasvupaikalla rajoissa 5,6-5,8, joten tilanne on säilynyt ennallaan. Suojelu- ja hoito Mäkiorvokld on Lantulassa vakavasti uhattuna. Esilntymispaikka rajoittuu heinä peltoon. Eslintymispaikan ja heinäpellon välille on hiljattain kaivettu leveä valta oja. Kumpareen reunaa on myös jonkin verran kaivettu, mutta osa kasvupailcasta on voinut sortua myös eroosion vaikutuksesta. Mäkiorvoldt kasvavat vain 10 met rin päässä ojan reunasta. Kasvipeite on siinä määrin sullceutunutta, että ainoat löydetyt mäkiorvokit kasvavat vanhassa, osaksi sammaloituneessa hiekkakuopas sa, jossa ei ollut muuta putkilokasvillisuutta. Heikkona kilpaffijana mäkiorvokld ei ilmeisesti menesty sulkeutuneessa kasvipeitteessä. Mäidorvokin elinmahdol lisuuksia on pyrittävä parantamaan luomalla aukkoisuutta kasvipeitteeseen esi merkiksi niittämällä ja maanpintaa rildcomalla sekä estämällä metsäkastikan leviä minen alueella. Suomenympäristö75 0 2.2 Sysmö, Karilanmaa Mäkiorvokin Sysmän kasvupailcka sijaitsee Karilanmaan kylässä, erään pellon lai dassa olevan, eteläänviettävän kallion multavilla terasseifia. Kaffio on seitsemän metriä korkea ja sen juurella kasvaa suuria lehmuksia (Tilia coräata), jotka samoin kuin haavat varjostavat kasvustoa voimakkaasti. Kaffion rinne on jyrkkä, noin 70 astetta, ja siksi mäidorvokit pystyvät juurtumaan vain terasseifia. Suurin osa esiin tymästä on kallion alimmalla terassifia noin 1,5 m maasta (ifite 3). Eroosio on voi makas myös kaffion terasseifia. Kesäkuun alussa 1992 paikalta löydettiin viisi kukkivaa ja 14 kukatonta ver soryhmää, joissa oli yhteensä noin $0 versoa (taulukko 2). Ainakin versoryhmien määrän perusteella kasvusto oli pysynyt ennallaan sitten vuoden 1984 (taulukko 3). Kukinta oli kesäkuun alussa 1992 jo kokonaan ohi. Muutamia kotia löytyi. Or vokit olivat selvästi kärsineet alkukesän pitkästä kuivuudesta, koska joukossa oli vain muutama todella hyväkuntoinen verso/versoryhmä. Useimmissa versoissa oli joko lehtiruodissa tai -lavassa sieni-infektiota, mahdoffisesti Puccinia viotae DC. (taulukko 2). Kesäkuussa 1993 suurin osa mäkiorvokeista oli hyväkuntoisia, mutta kukkia tai kotia ei löytynyt. Mäläorvokin seurassa kasvoi terasseifia seuraavia lajeja: nuokkuhelmikkä, vuohenputld (Aegopodium podagraria), sinivuokko, kultapllsku, karvaläviyrifi (Woodsia ilvensis), lehtonurmikka (Poa nemoralis), kaifioimarre (Potypodium vutgare), ahomansildca, puolukka, herukka (Ribes sp.), vadelma, rohtotädyke (Veronica officinatis), haurasloildco (Cystopterisfragitis), piifiaja (Sorbus aucu paria) ja sormisara. Rinteen juurella kasvoi osittain samoja lajeja ja lisäksi lillukkaa, kevätiinnunhernettä, kalliokieloa (Potygonatum odoratum), sananjalkaa ja kieloa. Suojelu ja hoito Haavat vaijostavat tällä hetkellä mäkiorvokkikasvustoa ehkä liikaa; varjostus saat taa vaikuttaa kukintaan. Siksi ainakin osa haavoista tulee vähitellen ja hyvin varo vasti poistaa. Toisaalta liiallinen auringonpaahde on pahasta. Esiintymää tulee seu rata muutaman vuoden välein. 8.3 Hävinneet esiintymät 8.3.1 Vammala, Kaitsila Juha Suominen löysi mäkiorvokin Vammalan Kaitsilan kylästä, Poukanvuorelta, korkean ja jyrkkärinteisen kallion lehtomaiselta etelätinteeltä 1961 (H), missä sitä kasvoi hyvin niukkana kahdessa aivan lähekkäisessä kohdassa. Paikka sijaitsee noin kolmen kilometrin päässä Lantiilan eslintymästä. Juha Suominen etsi vuon na 1988 mäkiorvokkia alueelta tuloksetta. Elokuussa 1991 Lasse Kosonen retkeifi Poukanvuoren rinteellä etsien mäkiorvokida turhaan. Laji saattaa olla hävinnyt alueelta, vaikkakin vähäistä kasvu stoa voi olla vaikea löytää. Paikka on säilynyt luonnonifiaisena. Lajia kannattaa etsiä alueelta edelleen. 8.3.2 Miehikkälä, Vaalimaanjoki Tapio Rintanen ja Seppo Vuokko löysivät 1963 muutaman yksilön Miehikkälästä, Vaalimaanjoen yläjuoksulta. Paikka oli Vuokon (suullinen tieto 1992) mukaan mä kiorvokin kasvupaikaksi epätyypillisen kostea ja varjoisa. Laji määritettän näyt teestä vasta jälkikäteen, eikä sitä ole myöhemmin enää löydetty. Lajia kannattaisi vielä etsiä Vaalimaanjoen yläjuoksulta. 0 Suomen ympänstö 75 Tarvittavat tutkimukset ja lajin suojelutarve 9.! Tarvittavat tutkimukset Laidunnuksen vaikutusta mäkiorvokkiln pitäisi tutkia tarkemmin. Mäkiorvokki saattaa hyötyä kohtuullisesta laidunnuksesta. Muiden lajien kilpailun, muun mu assa heinittymisen vaikutusta, mäldorvokin lisääntymiseen ja kasvuun tulee myös selvittää ja tutkia erilaisten hoitotoimien vaikutuksia. Siemenpankin olemassaolo ja sen merkitys kasvin uudistumisessa on selvitettävä. Tarvittavien tutkimusten järjestämisestä vastaavat Hämeen ympäristökeskus, Suomen ympäristökeskus ja ympäristöministeriö. Mäkiorvokida tulee vielä etsiä lajffle sopivilta pailcoilta ny kyisten ja luultavasti hävinneiden esiintymien läheltä. 9.2 Lajin suojelutarve Mäkiorvokkikantamme on hyvin pieni ja osa esiintymistä on varsin uhattuja. Tä män vuoksi mäkiorvokin lisäämistä siemenistä tulisi kokeifia ja kasvi tulisi ottaa kasvatukseen johonkin kasvffleteeffiseen puutarhaan. Suomenympänstö75 0 Seurannan ja boidon järjestäminen Mäkiorvokin esiintymistä Vammalan Lantulan kasvupaikka tarvitsee pikaista hoi toa umpeenkasvun estämiseksi. Muillakin kasvupaikoifia tulee kokeifia varjosta van puuston varovaista poistoa. Heinittyminen on estettävä esimerkiksi nilttä mällä ja maanpintaa rikottava mäkiorvokin uudistumisen helpottamiseksi. Eri laisten hoitotoimien vaikutusta mäkiorvokin suvuffiseen lisääntymiseen ja kas vuffiseen leviämiseen voitaisiin kokeifia Vammalan Sammaljoen kasvupailcalla. Hoidettavia eslintymiä tulee seurata vuosittain. Muita eslintymiä seurataan 2-5 vuoden välein. Kasvupaikkojen hoidosta ja seurannasta vastaavat Hämeen ym päristökeskus yhdessä Vammalan kaupungin kanssa (Vammalan eslintymät) ja Etelä-Savon ympäristökeskus yhdessä Sysmän kunnan kanssa (Sysmän esiinty mä). 0 Suomen ympäHstö 75 Kirjallisuus Käsikhjoitus. Suomen ympäristökeskus, luonto- ja maankäyttöyksilckö. Aronsson, M., Hallingbäck, 1 & Mattsson, J.-E. 1995: Rödlistade växter i Sverige. 272 s. ArtDatabanken i samarbete med Naturvårdsverket, Uppsala. Beckei, W 1910a: Violae Europaeae. Systemalische Bearbeitung der Violen Europas und semer 153 s. Verlag von C. Heinrich, Dresden. benachbarten Gebiete. N. D. Schw. Naturf. Ges. 50:1-78. Becker, W 1910b: Die Violen der Schweiz. Bulow-Hansen, A. 1984: Diplochory in Viola: A possible relafion between seed dispersal and soil Am. Midi. Nat. 112 (2) :251-260. seed bank. Gerstlauer, L. 1943: Vorschläge zur Systematik der einheimichen Veilchen. Ber. Bay. Bot. Ges. 26:12-55. Haapanen, A., Rassi, P (toim.) 1989: Luonnonsuojelulain nojalla rauhoitetut luonnonsuojelualueet ja luonnonmuistomerkit Ympäristömmisteriön luonnonvaraintoimiston julkaisuja, saija B 19:1-190. Haikonen, V. 1986: Päijät-Hämeen uhanalaiset ja harvinaiset kasvit. Päijät-Hämeen seutukaavaffiton julkaisu A 24:1-53. Hegi, G. 1925: fllusfrierte flora von Mittel-Europa. V(1): Viola coflina, s. 640-642. Carl Hanser Verlag, Munchen. Heil, H.A., Landolt, E. & Hirzel, R. 1977: Fiora der Schweiz und angrenzenden Gebiete. II. Nymphaeaceae bis Primulaceae. 2. painos. 956 s. Birkhäuser Verlag, Basel. Hjelt, H. 1891: Kännedomen om växtemas utbredning i Finland. Acta Soc. f P1. fenn. V(2):1152. Hu1tn, E. & fries, M. 1986: Atias of North European Vascular Plants. North of the Tropic of Cancer 11-111. Viola coffina: s. 661 (II), s. 1092 (III). Koeltz Scientific Books, Königstein. Hämet-Ahti, L., Suominen, J., UMnen, 1, Uotila, P & Vuokko, 5. (toim.) 1986: Retkeilykasvio. 3., uudistettu painos. 598 s. Suomen Luonnonsuojelun Tuki, Helsinki. Kosonen, L. 1991a: Mäldorvokin (Viola collina Bess.) suojelu-ja hoitosuunitelma. —Käsild!j oitus. Vesi- ympäristöhaifitus, Iuonnonsuojeluyksildcö. 16s. Kosonen, L. 1991b: Mäldorvokld, Viola coffina, Vammalan alueella. Talvildd 15:4042. Lahtonen, 1 1989: Mäidorvokki, Viola collina, taantunut Vanunalassa. Talvildd 13:4346. Lid, J. & Tange-Lid, D. 1994: Norsk Flora. 6. painos. 1014 s. Det Norske Samlaget, Oslo. Linkola, K. 1921: Studien uber den Einfiuss der Kultur auf die Flora in den Gegenden nördlich vom Ladogasee II. Acta Soc. F P1. Fenn. 45(1):1491. Bidr. Känned. Finnl. Natur och Folk Liro, J. 1908: Uredineae fennicae. Finlands rostsvampar. 65:1-642. Nordal, 1. 1996: V. collina and V. hirta. Teoksessa: Fgri, K & Danielsen, A. (toim.): Maps of disfribution of Norwegian vascular plants. III. The southeastern element. Fagbokforlaget, Bergen. Ohwi, J. 1965: Fiora of Japan. I-IX + 1067 s. Smithsonian Insfitution, Washington D.C. Rassi, P, Alanen, A., Kemppainen, E., Vickhohn, M., Väisänen, R. 1986 (toim.): Uhanalaisten eläinten ja kasvien suojelutoimikunnan mietintö. III. Suomen uhanalaiset kasvit. Komiteanmietintö 1985:43.431 s. Ympäristöminiiteriö, Helshild. Rassi, P, Kaipiainen, H., Mannerkoski, L, Stähis, G. 1992 (toim.): Uhanalaisten eläinten ja kasvien seurantatoimikunnan mietintö. —Komiteanmiefintö 1991:30.328 s. Ympäristöministeriö, Helsinki. Ryttäri, 1 & Kettunen, 11997 (toim.): Suomen uhanalaiset kasvit. Kiiayhtymä (painossa). Shishkin, B.K & Bobrov, E.G. 1974: flora of the U.S.S.R. XV Malvales, Parjetales, Myrfiflorae. xxiii + 565s. Israel Program for Sdenfific Translations, Jerusalem. Solbrig, 0.1, Curtis, WE, Kincaid, D.1 & Newell, Sj. 1988: Studies on the populafion biology of the genus Viola. VI. The demography of V. fimbriatula and V. laneolata. J. Ecol. 76:301319. Suominen, J. 1961: Mäldorvokld Viola collina Bess., Tyrväässä. Luonnon Tutkija 65:68-75. Tutin, 1 G., Heywood, V. H., Burges, N. A., Moore, D. M., Valentine, D. H., Walters, 5. M. & Webb, D. A. (toim.) 1964: Fiora Europaea 2. 454 s. Cambridge University Press. Anonyymi 1996: Itä-Fennoskandian uhanalaiset kasvit ja eläimet. — — — — — — — — — — — — — — — — — — — — — — — — — — Suomenympäristö75 0 Åkerström, 0.1983: Viola collina, bergviol, funnen i Hälsingland. 77(1):2. — Svensk Botanisk Tidskrift Julkaisemaifomat lähteet Fjellheim, 5., Opheim, M., Scheen, A.C., Marcussen, 1 & Nordal, 1. 1996: Allokering ifi autogam og allogam reproduksjon i lodnefiolgruppen (Viola L. subsect. Viola). Prosjektoppgave i Bio 2105. -13 s. Genereil økologi, Universitetet i Oslo. Marcussen, 1,1996: Viola collina an attempted descripfion of habitat ecology and proposals for Finnish management. Marcussenilta lokakuussa 1996 saatu selvitys (arkistoitu Suomen ympäristökeskuksen uhanalaisten kasvien seuranta-aineistoon). Nordal, 1. ym., valmisteilla: An edaphic comparison of V. collina and V. hirta habitats in Norway. — — — 0 Suomen ympäristö 75 LHTEI Uite 1. Käynnft mäkiorvokin kasvupaikoilla vuosina 1956-1994 Ii = herbaarionäyte Luonnontieteellisen keskusmuseon kasvimuseossa. Vammala Sammaljoki Juha Suominen (Suominen 1961) 27.7.1960 1962 Carl Cedercreutz (H) Tapio Lahtonen (Lahtonen 1989) 7.6.1987 7.5.1990 Lasse Kosonen (Kosonen l99la) 13.5.1990 Lasse Kosonen (Kosonen l99la) 9.6.1990 Lasse Kosonen (Kosonen l99lb) Eija Kemppainen, Terhi Ryttäri, Thomas Bonn & Lasse Kosonen (tarkastuslomake) 31.5.1994 Vammala Houhajärvi 26.7.1 960 Juha Suominen (Suominen 1961) 1961 Juha Suominen (Ii) 1963 Ilkka Kytövuori (H) 1979 Tapio Lahtonen (Lahtonen 1989) 1983 Tapio Lahtonen (Lahtonen 1989) Tapio Lahtonen (Lahtonen 1989) 14.5.1988 7.5.1990 Lasse Kosonen (Kosonen l991a) 11.5.1991 Lasse Kosonen (Kosonen 1991a) 31.5.1994 Eija Kemppainen, Terhi Ryttäri, Thomas Bonn & Lasse Kosonen (tarkastuslomake) Vammala Lantula 25.6.1956 Juha Suominen (Suominen 1961) 1960 Juha Suominen (Suominen 1961) 9.6.1990 Lasse Kosonen (Kosonen 1991a) 15.8.1991 Lasse Kosonen (Kosonen 1991a) 31.5.1994 Eija Kemppainen, Terhi Ryttäri, Thomas Bonn & Lasse Kosonen (tarkastuslomake) Sysmä Karilanmaa 964 Eija Hakala (H) 27.5.1984 Veli Haikonen (tarkastuslomake) 1986 Veli Haikonen (H) 25.7.1988 Maarit Kaukonen (tarkastuslomake) Elina Malkamäki & Terhi Ryttäri (tarkastuslomake) 3.6.1992 7.6.1993 Petri Horppila (tarkastuslomake) Suomen ympädstö 75 0 LIITE 2/1 Liite 2. Mäkiorvokin seuralaislajisto eri esiintymissö vuosina 19841994 Nimistö on Retkeilykasvion (Hämet.Ahti ym. 1986) mukainen. Seuralaislajiluettelo on koottu useista eri lähteistä (mm. Koso nen 199la, b, Lahtonen 1989 ja Malkamäki & Ryttäri, tarkastuslomake). x = kasvi tavattiin esiintymässä = kasvia ei havaittu xt = terasseilla xj rinteen juurella - Laji Aegopodium podagraria, vuohenputki Agrostiscapilaris,nurmirölli Ainus incana, harmaaleppä Anemone nemorosa, valkovuokko Angeliasyluestris,karhunputki Anthriscus sylvestris, koiranputki Betulapendula, rauduskoivu Betula pubescens, hieskoivu Brachypodium pinnatum, mäkilehtoluste Calamagrostis awndinacea, metsäkastikka Calamagrostis epIeios, hietakastikka Campanu!a persicifolia, kurjenkello Campanula rotundifolia, kissankello Carexdigitata,sormisara Cirsiumhelenioides,huopaohdake Convallariamajalis,kielo Cptopteris fragiis, haurasloikko Deschampsia flexuosa, metsälauha Equisetum arvense, peltokorte festuca ovina, lampaannata FiI,enduIa ulmaria, mesiangervo fragaria vesca, ahomansikka Galeopsis speciosa, kirjopillike Galium boreale, ahomatara Geranium sylvaticum, metsäkurjenpolvi Hepaticanobilis,sinivuokko Hieraciuinsylvaticum, metsäkeltano Hieracium umbellatum, sarjakeltano HierochIospp. Hypochoeris maculata, häränsilmä Juniperus communis, kataja Lathyrus vernus, kevätlinnunherne Cuzulapilosa,kevätpiippo Maianthemum bifolium, oravanmarja Melampyrum sylvaticum, metsämaitikka Helampyrum pratense, kangasmaitikka MeIica nutans, nuokkuhelmikkä fiiium effusum, tesma Orthilia secunda, nuokkutalvikki Oxalis acetosella, käenkaali Parisquadrifolia,sudenmarja Picea abies, kuusi 0 Sammaljoki - x x x x x - x - Vammala Houhajärvi - - Lantula Sysmä Karilanmaa x x - - - - x x x - - - - - - x x - - x x x x x x x - - x x x x x x x x x - - - x x - - x x x - x x x x x x - - - - x x x x x x x x - x x x - - - - - - - - - - - xj - xt - xj xt - - x x x - - x xt - - - x x x x x - x x x x x x - - - - - x - - - - - - x x - - xj - - - - x x x - - - x x x - - - x - - - - x x - - - - - - Suomen ympänstö 75 LIITE 212 Pimpinella saxifraga, pukinjuuri Pinussylvestris,mäntj Poa nemoralis, lehtonurmikka Polygonatum odoratum, kalliokielo Polypodium vuigare, kallioimarre Populus tremula, haapa Pteridium aquilinum, sananjalka Ranunculus polyanthemos, aho leinikki Rhamnus frangula, paatsama Ribes alpinum, taikinamarja Ribesspp. Rubusidaeus,vadelma Rubussaxatilis, lillukka Sah caprea, raita Solidago virgaurea, kultapiisku Sorbusaucuparia, pihlaja Trientalis europaea, metsätähti Vaccinium vitis-idaea, puolukka Vaccinum myrtilus, mustikka Valeriana offlcinalis, rohtovirmajuuri Veronica chamaedrys, nurmitädyke Veronica officinalis, rohtotädyke Vicia sylvatica, metsävirna Vicia cracca, hiirenvirna Yiola canina subsp. montana, aho-orvokki Viola riviniana, metsäorvokki Woodsia ilvensis, karvakiviyrtti Suomen ympäristÖ 75 - - x - x x - - - - x x x - x - - x - x x x - - x x - - - - - * x x x x x x x x x x - - x x x x x x x x x - - - x x - x x - - - xt xj xt - xj - - - xt xt xj xt xt - xt - - - - - - xt - - - - - - x x x x - * - - - - - xt 0 IIITE3 Liite 3. Mökiorvokin versoryhmien sijainti Sysmän Karilanmaan esiintymössä Esilntymän kartoiffivat 36.1992 Terhi Ryttäri ja Elina Mallcamäki. Versoryhmien (ympyröidyt numerot) etäi syydet toisistaan on ilmoitettu senffimetreinä. Piirros: Heidi Lyytikäinen 1996. = 0 kallion terassi Suomen ympäristö 75 LIITE 4 Liite 4. Uhanalaisista kasveista julkaistut lajikohtaiset seWitykset 1. Murto, R. & Pykälä, J. 1988: Tummahorsma (Epitobium obscurum) Suomessa uhanalaisen kasvin tie lähteistä ojiin. Lutukka 4:81-87. — — 2. Vainio, M. 1989: Selvitys kellokanervan, Erica tetratix L., suojelusuunnitelmaa varten. Ympäi±töinstituutfi, Oulu. 14s. + liitteet 1-7. 3. Vuorinen, 5. 1991: Suoneidonvaipan (Epipactis patustris) populaatiobiologiasta ja Lutukka 7:3-9. eslintymisestä Suomessa. — — 4. Siira, J. 1992: Pohjansorsimo (Arctophitafutva vat pendutina) Limingan-lahdella. Historia, ekologia ja suojelu. Perämeren tutkimussatjan monisteita 22:1-34. — 5. Kemppainen, E., Kettunen, 1, Kurtto, A., Lahti, 1 & Uotila, P 1993: Idänverijuuri (Agrimonia pitosa) Suomessa historiaa, biologiaa ja suojelunäkökohtia. Lutukka 9:107-122. - — 6. Ryttäri, 1 1993: Suomen uhanalaiset lajit. Laukkaneuildca (Armeria maritima). ympäristöhallituksen monistesarja 524:140. 7. Eisto, K 1994: Lehtonoidanlukon (Botrychium virginianum) esiintyminen ja suojelutarve Oulun ja Lapin lääneissä. Aquilo Ser. Bot. 33:17-29. — Vesi- ja — 8. Hakalisto, S. 1994: Suomen uhanalaiset lajit. Lehtoängelmä ( Thatictrum aquitegiifotium). Vesi- ja ympäristöhaffituksen monistesaija 607:1-29. — 9. Välivaara, R. & Saari, V. 1994: Ketokatkeron (Gentianetta campestris) esiintyminen, suojelu ja hoito Keski-Suomessa. Jyväskylän yliopiston museon julkaisuja 2:1-25 + 9 hiltes. — 10. Hakalisto, 5. 1995: Suomen uhanalaiset lajit. Lehtokattara (Bromus benekenii). ympäristöhallituksen monistesaija 462:1-31. 11. Syijänen, K. 1995: Meriotakilokiä Korppoon Jurmossa. luonnonsuojelujullcaisuja A 51:1-49. 12. Halonen, P, Tuuklti, E., Puolasmaa A. & Kaipiainen, H. 1996: Suomen uhanalaiset lajit. Pohjanhyytelöjäkälä (Colt erna curtisporum), lännenhyytelöjäkälä (Cotlema nigrescens), nsahyytelöjäkälä ( Colt ema muttipartitum). Suomen ympäristö 73 (painossa). — * Vesi-ja Metsähaffituksen — 13. Kemppainen, E. 1996: Suomen uhanalaiset lajit. Ketonukiä (Androsace septentrionatis). Suomen ympäristö 72 (painossa). 14. Kemppainen, E. & Karling, M. 1996: Suomen uhanalaiset lajit. Kokankieli (Cynogtossum officinate). Suomen ympäristö 74 (painossa). — — 15. Pykälä, J. & Vuorinen, 5. 1996: Suomen uhanalaiset lajit. Punavalidoi (Cephatanthera rubra). Suomen ympäristö 76 (painossa). — Suomen ympäristö 75 0 Kuvailulehti julkaisija ] Suomen ymparistökeskus Tekijä(t) Kosonen, Lasse, Kaipiainen, Heidi & Kemppainen, Eija Julkaisun nimi Suomen uhanalaiset lajit Mäkiorvokki ( Viota cottina) julkaisun osat! muut saman projektin tuottamat julkaisut Tiivistelma Julkaisuaika Joulukuu 1996 Enttäin uhanalaiseksi luokiteltu mäkiorvokki tulee asetuksellaentyisesti suojeltavaksi uuden luonnonsuojelu lain astuessa voimaan vuoden 1997 alussa. Lain mukaan erityisesti suojeltaviksi määrätyille lajeille tulee tarvittaessa laatia suojelusuunaitelma, jonka tavoitteena on säilyttää lajin kanta elinvoimaisena. Tämä raportti toimii suojelusuunnitelman yleisenä osana. Mäkiorvokki kasvaa Suomessa alkuperäisenä vain kolmella lähekkäisellä paikalla Satakunnassa, Vammalassaja yhdellä paikalla Etelä-Hämeessä, Sysmässä. Mäkiorvokki löydettiin Suomesta vasta vuonna 1956, mutta lehdoissaja moreissa kangasmetsissä sijaitse vien kasvupaikkojen luonnontilaisuus puoltaa kasvin alkuperäisyyttä. Kaikki esiintymät ovat pieniä ja osa niistä on niukentunut viime vuosikymmeninä. Suurin Vammalan esiintymistä, Sammaljoen kasvupaikka, on rauhoitettu luonnonmuistomerkkinä. Sen yksilömäara lienee säilynyt jokseenkin ennallaan viimeisten 40 vuoden aikana. Kaksi muuta Vammalan esiintymää ovat suppeita ja suuresti taantuneita. Houhajärven esiintymästä osa tuhoutui ilmeisesti tien levennyksen yhteydessä. Esiintymää uhkaavat tien parannustyötja rinteen eroosio. Lantulan esiintymän kosteusolot ovat muuttuneet läheisen valtaojan kaivuun seurauksena. Kasvupaikka on metsittynyt ja kenttäkerroksen kasvillisuus on sulkeutunutta. Lantulan esiintymää tulee hoitaa mäkiorvokin kanssa elintilasta kilpailevaa kasvillisuutta poistamalla. Sysmän jyrkällä kalliorinteellä sijaitseva kasvupaikka on säilynyt suhteellisen ennallaan löytövuodestaan 1964 lähtien. Kaikilla kasvupaikoilla tulee varovasti poistaa vaijostavaa puustoa mäidorvokin kukinnan ja siemenellisen uudistumisen helpottamiseksi. Mäki orvokin hoidettavia esiintymiä tulee seurata aluksi vuosittain ja muita esiintymiä muutaman vuoden välein. Asiasanat Uhanalaiset kasvit, suojelu, suunnittelu, suojelusuunnitelma, hoito, seuranta, Viota cotlina Julkaisusarjan nimi ja numero Suomen ympäristö 75 Julkaisun teema Luonto ja luonnonvarat Rahoittajal toimeksiantaja Suomen ympäristökeskus Projektiryhmään kuuluvat organisaatiot FISSN 1238-7312 Sivuja 37 julkaisun myynti! jakaja 952-11-0106-7 Kieli Suomi Luottamuksellisuus Hinta Julkinen 35 mk Oy Edita Ab, julkaisumyynti, puh. (09) 566 0266 telefax (09) 566 0380 Asiakaspalvelu, puh. (09) 4030 0100 telefax (09) 4030 0190 Suomen ympäristökeskus . Julkaisun kustantaja Suomen ympäristökeskus Painopaikka ja -aika Oy Edita Ab, Helsinki 1996 0 ISBN Suomen ympänstö 75 Presentationsblad Utgivare Finlands miljöcentral Författare Kosonen Lasse, Kaipiainen Heidi & Kemppainen Eija Publikationens titel Hotade arter i Finland Bergviol ( Viota cottina) Publikationens delar/ andra publikationer inom samma projekt Sammandrag Datum December 1996 När namrskyddslagen träderi krafi i böijan av 1997 kommer man att utge en förordning där bergviolen klassas som särsidit skyddsvärd. Enligt naturskyddslagens nya förordning måste skyddsplaner utarbetas för de arter som klassats som särskilt skyddsvärda. Skyddsplanema består av två delar: En alimän del som utarbetas av en expert. Den ailmänna delen innefattar en utredning av artens biologi samt en kartläggning av förekomstema och de faktorer som hotar arten. Inom den ailmänna delen anges också vilka skydd- och skötselåtgärder som behövs för att bevara arten. Inom andra delen som utarbetas av myndighetema ingår bl. a. en kostnadskalkyl för artens skydd. 1 denna rapport presenteras skyddsplanens alimänna del samt skötsetråd och anvisningar för skyddet av bergviolen (Viola collina). De regionala miljöcentralema kommer vid behov att utarbeta myndighetsdelen av skyddsplanema samt genomföra angivna skötselåtgärder. Första fyndet av bergviolen i Finland gjordes 1956. Bergviolen växer naturligt endast inom tre närbelägna lokaler i Vammala och en lokal i Sysmä, södraTavastland. Arten förekommernaturligt främst i lundar och fuktiga skogar. Bergviolens största förekomst i Sammaljold harklassats som naturminne. Antalet individ inom detta bestånd tycks ha varit nästan oförändrat sedan 1950-talet. Övriga förekomster i Vammala, Houhajärvi och Lantula är små och deras populationer minskar. En del av beståndet i Houhajärvi förstördes i samband med ett vägbygge och det kvarvarande beständet hotas av pianerade vägförbättringsåtgärder. Inom lokalen i Lantulahar fuktigheten och mikrokiimatet ändrats eftersom man har grävt ett dike genom området. Lokalen i Lantula håller på att växa igen och kan bevaras, endast om konkurrerande vegetation avlägsnas, Förekomsten i Sysmä är på en bergsbrant och har varit nästan oförändradsedandenpåträffades 1964. Bestånden somutsättsförskötselåtgärder förutsätter en årlig övervakning medan övriga bestånd bör övervakas vartannat år. Nyckelord Hotade växter, skydd, planenng, skötsel, uppföljning, Viota coltina Publikationsserie och nummer Miljön i Finland 75 Publikationens tema Natur och naturtillgångar Finansiöri uppdragsgivare Finlands miljöcentral Organisationer 1 projektgruppen Beställningarl d,str,bution ISSN 1238-7312 ISBN 952-11-0106-7 Sidantal 37 Språk finska Offentlighet och andra vilikor Offentlig Edita Ab, tel. (09) 566 0266, telefax (09) 566 0380 Pris Förläggare Finlands miljöcentral Tryckeril tryckningsort och -år Edita Ab, Helsingfors 1996 Suomenympäristö75 35 mk Finlands miljöcentral Kundservice, tel. (09) 4030 0100 telefax (09) 4030 0190 0 Documentation pae Publisher Finnish Environment Institute Author(s) Kosonen Lasse, Kaipiainen Heidi & Kemppainen Eija TitIe of publication Threatened species in Finland Viota collina Parts of publicationl other project publications Abstract Date December 1996 Viola cottina is considered to be endangered in Finland. V. cotlina is included in the list of species in need of special protection in the new Nature Conservation Act, which will come into force in the beginning of 1997. The Nature Conservation Act obiiges the authorities to monitor populations of species in need of special protection and to take necessary action to protect them. $pecific conservation programmes (recovery plans) are prepared for the species classified as being in need of special protection. The aim of the conservation programme is to keep existing popuiations viable. The programme consists of two parts: The general part, prepared by a specialist, includes detailed information on the biology and location of the species and threats to its survival, and suggestions for protection and management activities. The impiementation part, prepared by environmental officials, is concemed with e.g. costs of conservation of the species. This report includes the general protection pian for Viola collina. Regional Environment Centres wilI carry out conservation activities on the basis of the guidelines given in this report. In Finland V coltina occurs in deciduous forests with nch fiora. It has been found only in three locations in Vammala and in one locality in Sysmä. The species was first found in Finiand in 1956. The largest and most viable population is found on a protected site in Vammala. The two other small populations in Vammala (Houhajärvi and Lantula) have declined due to road buiiding and altered drainage conditions, which have led to over-growing. At least the Lantula population of V. coltina is in immediate need of management. The northemmost population in Sysmä is small and occurs on a deep rocky outcrop. It has remained almost unaltered during recent decades. The managed populations should be monitored annually and the other populations biannually. Keywords Threatened vascular plants, protection, planning, conservation programme, recovery pian, management, monitoring, Viota collina Publicotion series and number The finnish Environment 75 Theme ofpublication Nature and natural resources Financier/ commissioner The Finnish Environment Project organization ISSN 1238-7312 No. ofpages For sale ati distributor 952-11-0106-7 37 Language finnish Restrictions Price Public 35 FMK Edita Finnish Environment lnstitute, Customer service, tel. +358 9 4030 0100, telefax +358 9 4030 0190 tel. +358 9 566 0266 telefax +358 9 566 0380 Financier of publication 158N Finnish Environment Instimte Printing place and year Edita, Helsinki 1996 Ø Suomen ympäristö 75 SUOMEN YMPÄRISTÖ 1. 2. 3. 4. 5. 6. 7. 8. 9. 10. 11. 12. 13. 14. 15. 16. 17. Järvinen, Mika: Ympäristöystävä vai vapaamatkustaja? Helsinki 1995. Suomen ympä ristökeskus. Saukkonen, San & Kenttämies, Kaarle (toim.): Metsätalouden vesistövaikutukset ja niiden torjunta. METVE-projektin loppuraportti. Helsinki 1996. Suomen ympänistökes kus. Kosola, Marjaleena; Mieffinen, Pauli & Laikari, Hannu: Ympänistötalous ajankohtai sia tutkimus- ja kehittämistehtäviä. Helsinki 1996. Suomen ympänistökeskus. Riihimäki, Juha; Yrjänä, Timo & van der Meer Olli: Lyhytaikaissäädön elinympänistö vaikutusten arviointimenetelmät. Helsinki 1996. Suomen ympänistäkeskus. Blomster, Jaana: Ravinnekuormihiksen vaikutus rantavyöhykkeen leväyhteisöihin ja vaikutusten arvioinnissa käytetyt menetelmät. Helsinki 1996. Suomen ympänistökes kus. Soveni, Jouko & Peltonen Kimmo: Lumen ainepitoisuudet ja talviaikainen laskeuma Suomessa vuosina 1976 —1993. Helsinki 1996. Suomen ympäristökeskus. Britschgi, Ritva: Pohjavesien suojelun ja kiviaineshuollon yhteensovittaminen. Helsinki 1996. Suomen ympäristökeskus. Holmberg, Maria; Hutka, Veijo; Laitinen, Timo; Maunula, Markku & Schultz, Titta: Happamien suifaaifimaiden ionivirtausten mallintaminen. Helsinki 1996. Suomen ympänistökeskus. Hagan, Harri : Lähiökoijaamisen arkldtehtoniset vaikutukset. Helsinki 1996. Ympäristöministeriö. Kylä-Setälä, Annamaija & Assmuth, Timo: Suomen maaperän tila, kuormitus ja suoje lu. Helsinki 1996. Suomen ympänistökeskus. Hyvärinen, Pekka; Vehanen, Teppo; Tigunov, Sergei; Mäki-Petäys, Aki & Konttinen,Erja: Kalojen vaellus Inarijärvestä Paatsjokeen. Helsinki 1996. Suomen ympäristökeskus. Palveluasumistyöryhmä: Palveluasumistyöryhmän muistio. Helsinki 1996. Ympäristöministeriö. Lepistö, Liisa & Pietiläinen, Olli-Pekka: Kasviplanktonin määrän ja koostumuksen muutokset Lokassa, Porttipahdassa ja Kemijärvessä. Helsinki 1996. Suomen ympäris tökeskus. Kaukoniemi, Tapani & Tikkanen, Hannu: Kulttuurimaiseman kasvot, Nivalan Kotila. Helsinki 1996. Ympäristöministeriö. Korhonen, Pekka & Virtanen, Markku: Elohopean kertymisen kuvaaminen matemaat tisella mailla. Helsinki 1996. Suomen ympäristökeskus. Virkkala, Raimo: Metsien suojelualueverkon rakenne ja tarpeet ekologinen lähesty mistapa. Helsinki 1996. Suomen ympäristökeskus. Tana, Jukka & Lehtinen, Karl-Johan: The aquatic environmental impact of pulping and bleaching operations an overview. Helsinki 1996. Suomen ympäristökeskus. Nippala, Eero & Jaakkonen, Liisa: Asuinkerrostalojen kuntoarviot. Helsinki 1996. Ympäristöministeriö. Karjalainen, Heli; Seppälä, Satu & Walls, Man: Ammoniumtypen merkitys kasviplank tontuotantoa säätelevänä tekijänä esimerkkinä Kallavesi. Helsinki 1996. PohjoisSavon ympänistökeskus. Lepistö, Liisa; Cronberg, Gertmd & Tikkanen, Toini: Records of some algal species, Nordic Phytoplankton Workshop 7—10.6.1994. Helsinki 1996. Suomen ympäristökeskus. Pesonen, Reijo: Vuorovaikutteista suunnittelua Jyväskylän Kekkolassa. Helsinki 1996. Ympäristöministeriö. Rouhiainen, Hanna: Rakentamisen ja klinteistönmuodostuksen ohjaaminen haja asutusalueilla. Helsinki 1996. Ympäristöministeriö. Heikkilä, Mikko; Karppinen, Seppo & Santasalo, Tuomas: Suomalaisia kävelykeskus toja Helsinki 1996. Ympänistöministeriö. Kivinanta, Samuel, Summala, Mika & Hänninen Pekka: Työpaikka-alueiden käytön tehostaminen. Yhteenvetoraponifi. Helsinki 1996. Ympänistöministeriö. Marttinen, Kari: Hallintosopimukset ympänistöpolitiikan ohjauskeinona. Helsinki 1996. Ympänistöministeniö. - — — 18. 19. — 20. 21. 22. 23. 24. 25. Suomen ympäristö 75 0 26. 27. 28. 29. 30. 31. 32. 33. 34. 35. 36. 37. 38. 39. Hammar, Taina; Huovila, Juhani; Lahti, Erkki; Manninen, Pertti; Oksman, Heikki; Punju, Pirjo & Taipalinen, Irmeli: Pyydyksiä limoittavan Hyalotheca dissiliens -koristelevän runsastumisesta ja siihen vaikuttavista tekijöistä Suomessa. Kuopio 1996. Pohjois-Savon ympäristökeskus. 5thAnnual Report 1996, International Co-operative Programrne on Integrated Monito nng of Air Pollution Effects on Ecosystems, UN ECE Convention on Long-Range Trans boundary Air Pollution. Helsinki 1996. Suomen ympäristökeskus. Sojakka, Pekka: Perifytonmenetelmien käyttökelpoisuus kalankasvatuksen vesistövai kutusten arvioinnissa. Mikkeli 1996. Etelä-Savon ympäristökeskus. Kuusamotyöryhmä: Kuusamon yhteismetsän vanhojen metsien luonnonarvojen säilyttäminen ja yhteismetsän toiminnan turvaaminen. Helsinki 1996. Ympäristömi nisteriö. Vanhojen metsien suojelutyöryhmä 3: Vanhojen metsien suojelu Pohjois-Suomessa. Helsinki 1996. ‘Ympäristöministeriö. Pirinen, Auli; Salminen, Markku; Speeti, Tero: Asuinkerrostalon huoltokirja esimerkki kohteeseen. Helsinki 1996. Ympäristöministeriö. Pirinen, Auli; Salminen, Markku; Speeti, Tero: Asuintalon huoltokirjan laadinta. Hel sinki 1996. Ympäristöministeriö. Mukherjee, Arun 5: The use and release of silver in Finland. Helsinki 1996. Suomen ympäristökeskus. Laine, Anne; Sutela, Tapio; Heikkinen, Kaisa; Karvonen, Keijo; Huhta, Arto; Muotka, Timo & Lappalainen, Antti: Turvetuotannon vaikutukset koskikaloihin ja niiden elinympäristöön. Oulu 1996. Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus. Savolainen, Mirja; Kaasinen, Aulis; Heikkinen, Kaisa; Ihme, Raimo; Kämä, Tarmo & Alasaarela, Erkki: Turvetuotannon vesiensuojeluvaffitoehtojen tapauskohtainen vertailu. Oulu 1996. Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus. Alanen, Jouni & Saastamoinen, Salla: Euroopan Unioniin tuotavat rakennustuotteet, vaatimusten mukaisuuden osoittaminen. Helsinki 1996. Pohjois-Suomen vanhojen metsien suojelun kompensaafiotyöryhmän mietintö. Helsinki 1996. Ympäristöministeriö. Tanskanen, Juha-Heikki: Syntypaikkalajitteluun perustuvan yhdyskuntajätehuollon tarkastelu. Helsinki 1996. Suomen ympäristökeskus. Malaska, Pentti; Luukkanen, Jyrki; Vehmas, Jarmo & Kaivo-oja, Jari: Ympänstöperus teinen energiaverotus pohjoismaisia vertailuja ja suomalaisen keskustelun arviointia. Helsinki 1996. Ympäristöministeriö. Ilän, Pekka; Rautavuori, Leena & Salminen, Eero: Uukuniemen kirkonkylän kulttuuri maiseman hoitosuunnitelma. Helsinki 1996. Ympäristöministeriö. Ympäristöministeriö: Kaavoitustoimen seuranta. Helsinki 1996. Ympäristöministeriö. Outila, Tarja: Keivitsan kaivoshanke kaavoitusjäijestelmät ja luonnonsuojelu. Helsin ki 1996. Ympänstöministeriö. Lanldnen, Markku: Asuntorakentamisen ennakointi. Helsinki 1996. Ympäristöministe rio. Tanskanen, Heikki; Walls, Man; Maripuu, Lea & Tuhkanen, Tuula: Otsonoinnin ja ot soni/vetyperoksidikäsittelyjen vaikutus kloonttoman (ECF) metsäteollisuuden kuori movesien ekotoksisuuteen. Pohjois-Savon ympäristökeskus. Huttunen, Leena; Rönkä, Esa & Matinvesi, Jukka: Erilaisten viljely- ja lannoitustapojen vaikutus pohjaveden laatuun— lysimetritutkimus karkealla hietamaalla. Helsinki 1996. Suomen ympäristökeskus. Paulus, Ilkka: Romaniväestön asuntotilanne 1990-luvun puolivälissä. Helsinki 1996. Ympänstöministeriö. Lähiötyöryhmä: Monitoimijainen lähiöuudistus. Helsinki 1996. Ympäristöministeriö. Tarkomaa, Jari: Asumisoikeusasunnot- ja asukkaat. Helsinki 1996. Ympäristöministe rio. Saarenheimo, Ulla & von Hertzen, Heikki, 5: Asunnottomuus väheni Suomessa. Hel sinki 1996. Ympäristöministeriö. Myllymäki, Pauliina: Raadonin ja uraanin poisto kaifiopohjavedestä. Helsinki 1996. Suomen ympänistökeskus. Salo, Simo; Ekholm, Petri & Knuuttila, Seppo : A comparison of methods for nutrient source appartionment in Nordic Rivers. Helsinki 1996. Suomen ympäristökeskus. — 40. 41. 42. 43. 44. 45. 46. 47. 48. 49. 50. 51. 0 — Suomen ympäristö 75 52. 53. Paukkunen, Marika & Vartia, Pauli: Selvitys ympäristövaikutusten arviointimenette lyn kokemuksista 1994—1995. Helsinki 1996. Ympäristöministeriö. Haimi, Jari & Salminen, Janne: Kemikaalien vaikutukset terrestrisessä ympäristössä tutkimus- ja testimenetelmien kehittäminen erityisesti suomalaiselle maaperälle. Helsinki 1996. Suomen ympäristökeskus. Rintala, Jari: Soranottoalueiden jälkihoito pintarakennemateriaalit suojaverhoukses sa. Helsinki 1996. Suomen ympäristökeskus. Britschgi, Ritva & Gustafsson, Juhani: Suomen luokitellut pohjavesialueet. Helsinki 1996. Suomen ympäristökeskus. Heli Vuoksimaa: Lasipakkausten kierrätysjäijestelmät ja niiden kustannukset Suo messa keräysjärjestelmien kustannustehokkuusvertailu. Helsinki 1996. Ympäristömi nisteriö. Nysten; Hänninen & Niemi: Tiesuolan pohjavesihaittojen vaikutuksista ja toijuntakei noista. Helsinki 1996. Suomen ympäristökeskus. Hellsten, Seppo; Marttunen, Mika; Puro, Ännukka; Huttula, Erkki; Nenonen, Marjaleena & Bergman, Tarja: Inarijärven tila ja siihen vaikuttavat tekijät. Lapin ympäristökeskus. Kettunen, Aija: Kuntien ympäristöhallinnon asema ja tila; faktaa ja käsityksiä. Helsinki 1996. Ympäristöministeriö. Uusien vuokrasuhteiden vuokrat huhtikuussa 1996. Helsinki 1996. Ympäristöministe no. Pehkonen, Pertti & Jansson, Johanna: Viheralan tutkimus- ja kehittämistyö tilannekatsaus. Helsinki 1996. Ympäristöministeriö. Södeman, Guy & Lundsten, Karl-Erik: Valtakunnallisen yöperhosseurannan 3. vuosi raporffi. Helsinki 1996. Suomen ympäristökeskus. Fagerroos, Jan & Rosenström, Ulla: Trends in the Finnish environment environmental indicators for the 1997 OECD environmental performance review of Finland. Helsinki 1996. Ympäristöministeriö. Haami, Tuukka & Vartiainen, Perttu: Kaupunkiverkostoituminen Suomessa. Helsinki 1996. Ympäristörninisteriö. Nyman; Halmetoja; Pohtamaa ym: M/S Eiran öljyvahingon pitkäaikaisvaikutukset Merenkurkussa, Länsi-Suomen ympäristökeskus Sinisalmi, Tuomo (toim.): Vesivoimalaitosten lyhytaikaissäädön vaikutustutkimukset. Oulu 1996. Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus. Kananoja, Tapio: Kymen läänin kallioperän opetus- ja suojelukohteita. Helsinki 1996. — 54. 55. 56. — - 57. 58. 59. 60. 61. 62. 63. 64. 65. 66. 67. - - Ympäristöministeriö. 68. 70. 71. Keppo, Eeva: Vaasan läänin kulttuuriympäristöohjelma. Savolainen, Matti: Omakotitalojen kustannuslaskentajäijestelmä. Helsinki 1996. Ym päristöministeriö. Nysten, Taina; Suokko, Tuulikki & Tarvainen, Timo: Ympäristögeologian sovelluksia GTK, SYKE ympäristötutkimusseminaari 1.10.1996. Helsinki 1996. Suomen ympä ristökeskus. Kemppainen, Eija: Suomen uhanalaiset lajit Ketonukki (Androsace septentrionalis). Helsinki 1996. Suomen ympäristökeskus, Halonen, Pekka; Tuukki, Eeva; Puolasmaa, Arto; Kaipiainen, Heidi: Suomen uhanalai set lajit Pohjanhyytelöjäkälä (Collema curtispontm) lännenhyytelöjäkälä (Collema nig rescens) risahyytelöjäkälä (Coflema multipartitum). Helsinki 1996. Suomen ympäristökeskus. Kemppainen, Eija & Karling, Marita: Suomen uhanalaiset lajit Koirankieli (Cynoglos sum officinate) Helsinki 1996. Suomen ympäristökeskus. — 72. 73. — — 74. Suomen ympäristö 75 — Suomen ympäristö LUONTO JA LUONNONVARAT Suomen uhanalaiset lajit Mäkiorvokki (Viola collina) Uhanalainen mäkiorvokki (Viola collino) on maamme harvinaisimpia kasveja. Sitä tavataan meillä vain kolmella paikalla Vammalassa ja yhdellä paikalla Sysmässä. Lehtorinteillä kasvavan mäkiorvokin esiintymät ovat pieniä ja ne ovat taantuneet tienrakentamisen sekä kuusettumisen ja ojituksen takia tapahtuneen kasvupaikkojen umpeenkasvun seurauksena. Tämä raportti sisältää suojelusuunnitelman yleisen osan, jossa esitellään mäkiorvokin biologiaa, uhkatekijöitä ja populaatioiden säilyttämiseksi tarvittavia toimia. Alueelliset ympäristökeskukset toteuttavat mäkiorvokin suojelua, hoitoa ja seurantaa tämän raportin perusteella. Julkaisu sisältää uutta tietoa Pohjoismaissa vähän tutkitun mäkiorvokin biologiasta ja palvelee siten myös tutkijoita ja ka svih a r r a st aj i a. ISBN 952-11-0106-7 ISSN 1238-7312 Myynti: 0y Edita Ab:n julkaisumyynti ja Suomen ympäristökeskuksen asiakaspalvelu P1140, 00251 Helsinki Puh. (09) 4030 0100, faksi (09) 4040 0190 Oy ED)TA Ah PL 800, 00043 EOITA, vaihde (09)56601 AS)AKAS PALVELU puh.(09) 566 0266, telefax (09)5660380 EDITA-KIRJAKAUPAT HELSINOISSA Annankatu 44, puh. (09) 566 0566 4, puh. (09) 662 801 9 789521 101069 ..................... ... Eteläespianadi SUOMEN YMPÄRISTÖKESKUS PL 140,00251 HELSINKI
© Copyright 2024