Pikkuenkelin laskiaisseikkailu
Oi mikä päivä! Taivas on heleän sininen ja hanget hohtavat valkoisina. Ihmiset kiirehtivät ulos
nauttimaan laskiaissunnuntain riemuja. Toiset huristavat suksin ja lumilaudoin alas rinteitä, toiset
hiihtelevät hiljakseen ladulla. Moni kiitää luistimin jäätä pitkin ja antaa mailalla kyytiä pienelle
oranssinväriselle pallolle tai mustalle kiekolle.
Hauskinta on pienillä lapsilla. He taapertavat ylös mäennyppylää, sovittavat takamuksensa
pulkkaan ja laskevat mäkeä niin että lumi pöllyää. Taivaalla vaeltaa yksi pieni pilvi, ja sen syrjällä
istuu pieni enkeli Elli katselemassa lasten touhuja. Ellin tekee mieli mennä mukaan ja laskea edes
kerran pulkalla tuota mukavaa mäkeä.
Ellillä on Taivaan Isän antama tehtävä. Hänen on määrä olla Jumalan palvelija ja avuksi ihmisille.
Hän tähystää alas. Kaikilla on niin mukavaa, ettei hänen apuaan tänään tarvita ollenkaan.
Mutta kuka itkee luistinkentän laidalla aivan katkerasti? Elli lennähtää lähemmäs. Lotta istuu
lumipenkalla, ja kyyneleet valuvat pitkin punaisia poskia. Luistimet eivät toimi ollenkaan niin kuin
Lotta haluaisi. Nilkat vinksahtelevat joka suuntaan ja yhtenään hän tupsahtaa nurin, milloin
pyllylleen, milloin polvilleen. Voi sitä surkeutta!
Lotta sai joululahjaksi luistimet ja päätti ryhtyä jääprinsessaksi. Hän kiitäisi pitkin kenttää
hameenhelma hulmuten ja tekisi lutseja ja piruletteja.
-Se on piruetti eikä mikään piruletti, isoveli Viljami sanoo, ja sekin kiukuttaa Lottaa.
-Yritähän taas, Elli kuiskaa Lotan korvaan. –Kuka minulle puhui? Lotta ei näe ketää lähellä. Ehkä se
oli suojelusenkeli, hän ajattelee ja nousee. Nyt hän pysyy pystyssä. Eikä ihmekään, sillä Elli auttaa
sen kuin vähäisillä voimillaan kykenee. Lotta lähtee liikkeelle.
-Pidä polvet koukussa ja nilkat suorina, Elli kuiskaa. Ja kas, nyt luisteleminen onnistuu. Piruetteja ja
lutseja ei vielä kannata yrittää, mutta pystyssä pysyminen tuntuu mahtavalta. Huis, huis, sinne ja
tänne pitkin tasaista jäätä. Kun jalat väsyvät, Lotta istahtaa penkille riisumaan luistimia. Hän
kumartuu kiskomaan kenkiä jalkaansa. Uudet valkoiset luistimet makaavat maassa.
-Hm, koettaisinko minäkin… pikkuenkeli ajattelee. Hän riisuu vikkelästi tiukutossut ja työntää
enkelinjalkansa Lotan luistimiin. Nauhat kiinni ja liikkeelle! Pystyssä pysyminen on vaikeampaa
kuin hän luuli. Mutta onhan hänellä siivet! Niistä on suuri apu. Kun oikein räpyttää ja leyhyttää,
luistelu sujuu. Hän potkaisee vauhtia ja kiitää kentän sileää pintaa. Vaaka onnistuu ja kahdeksikko,
mutta piruetti jääköön tällä kertaa.
Lotta on saanut kengät jalkaansa. Mutta mihin kummaan hänen uudet luistimensa hävisivät? Juuri
äskenhän ne olivat tuossa. Ellille tulee kiire. Hän luistelee penkin luo ja riisuu luistimet nopeasti. –
Hassua, olin ihan varma, että jätin luistimet penkin toiselle puolelle, Lotta miettii. Hän pyyhkii terät
kuiviksi ja lähtee kipittämään kohti kotia.
Elli sujauttaa paljaat jalkansa tossuihin ja kiirehtii tiukuset kilisten takaisin taivaan kotiin. Isot siskot
ovat hyvin tyytyväisiä, sillä laskiaisen kunniaksi Elli teki kaksikin olentoa onnelliseksi, ensin sen
pienen Lotan ja lopuksi vielä itsensä. Heitä oli jäällä kaksi jääprinsessaa, yksi ihan maallinen ja yksi
taivaallinen, kerrassaan oikea enkeli.
Maijaliisa Dieckmann
Rakas Jeesus, kiitos talvesta!
Kiitos kaikesta kivasta,
mitä talvella voi tehdä
– varsinkin… (mistä, voit itse keksiä).
Varjele meitä kaikilta vaaroilta.
Aamen
Mitä, jos koko perhe menisi yhdessä ulos, vaikka laskiaismäkeen!
Laskiaisperinteeseen kuuluu ilonpito ennen paaston alkamista. Laskiaisen tunnelma on ilo. Sitä
seuraa paastonaika, joka kehottaa hiljentymään ja valmistautumaan Kristuksen kärsimykseen,
kuolemaan ja ylösnousemukseen.