1. No category

ARTIKKELIT
Arja Haapakorpi
Työnkuvien muutokset metallialan
teknologiavälitteisessä ympäristössä:
katkoksellisuus ja asteittaisuus
Abstrakti
n
Artikkelissa tutkitaan teknologisten uudistusten vaikutuksia metallialan työn kuviin. Lähtökohtana tälle vaikutussuhteelle on välillisyys, sillä teknologiset
sovellukset toteutuvat työnorganisoinnin kautta ja taustalla vaikuttavat organisaatiokohtaiset ja toimintaympäristöön liittyvät prosessit, rakenteet ja käytännöt.
Tarkastelun kohteena on suunnittelun ja tutkimus- sekä kehitystoiminnan, tuotannon ja etähuollon ammattiperheiden työnkuvia. Tutkittavat teknologiset uudistukset ovat automatisointi ja vuorovaikutukselliset informaatio- ja kommunikaatioteknologiat sekä tekniikan alojen yhdentyminen. Työnkuvien muutoksen syvyys,
eli katkoksellisuus ja asteittaisuus, ovat analyysin keskeiset käsitteet. Aineisto perustuu tapaustutkimuksiin ja analyysi haastatteluaineistoon. Tutkimustulosten perusteella tuotannon ammattien työnkuvissa on sekä katkoksellisia että asteittaisia
muutoksia. Suunnittelun ja tutkimuksen sekä tuotekehityksen työnkuvissa muutokset ovat asteittaisia ja tuotannon ammateissa sekä katkoksellisia että asteittaisia.
Etähuollon työnkuvia voidaan tulkita sekä katkoksellisuuden että asteittaisuuden
kautta. Teknologioiden uudistamisen taustalla ovat globaalin liiketoiminnan rationaliteetti, yrityskohtaiset toimintamallit ja työn organisoinnin strategiat.
Johdanto
Kone- ja metalliteollisuuden työpaikkojen katoaminen teknologian kehittymisen myötä on
ollut halki vuosikymmenien kestävä teema.
Työn köyhtyminen automatisoitujen tuotantojärjestelmien myötä oli tutkimuksessa esillä
1960–1980-luvuilla, ja tämän teeman tunnetuin keskustelunherättäjä oli Harry Braverman
(1974). Teesiä kritisoitiin ja tuotiin esille työn
köyhtymisen keskittyminen heikosti koulu­
tettuihin ja rutiininomaista työtä tekeviin
ryhmiin (Edwards, Reich & Gordon 1975).
Kri­
tiikissä korostettiin myös työn köyhtymisen yhteyttä työn organisoinnin tapoihin. Kun
massatuotannossa työ ositettiin yksinkertaisiksi tehtäviksi, verkostomaisen pientuotannon työn organisoinnin ja teknologisten sovellusten todettiin antavan mahdollisuuksia monipuolisemmille työnkuville ja vaihteleville
työn organisoinnin ratkaisuille (Sabel 1982).
Kehittämisorientoitunut tutkimus valtasi alaa
1990-luvulla, jolloin tarkastelun painopistettä
siirrettiin kriittisestä tarkastelusta työn kehittämisen edellytysten ja prosessien tutkimukseen (ks. esim. Nonaka & Takeuchi 1995).
Työelämän tutkimus – Arbetslivsforskning 15 (1) – 2017
n3