COM(2017) 118 final
Euroopan unionin neuvosto Bryssel, 9. maaliskuuta 2017 (OR. en) 7105/17 ENV 240 ENER 104 IND 57 TRANS 104 SAATE Lähettäjä: Saapunut: Vastaanottaja: Euroopan komission pääsihteerin puolesta Jordi AYET PUIGARNAU, johtaja 7. maaliskuuta 2017 Jeppe TRANHOLM-MIKKELSEN, Euroopan unionin neuvoston pääsihteeri Kom:n asiak. nro: COM(2017) 118 final Asia: KOMISSION KERTOMUS EUROOPAN PARLAMENTILLE JA NEUVOSTOLLE bensiinihöyryn talteenotto-ohjelman toisesta vaiheesta, joka koskee moottoriajoneuvojen polttoainetäydennyksen yhteydessä huoltoasemilla tapahtuvaa talteenottoa, 21 päivänä lokakuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/126/EY 7 artiklan mukaisesti Valtuuskunnille toimitetaan oheisena asiakirja COM(2017) 118 final. Liite: COM(2017) 118 final 7105/17 si DG E 1A FI EUROOPAN KOMISSIO Bryssel 7.3.2017 COM(2017) 118 final KOMISSION KERTOMUS EUROOPAN PARLAMENTILLE JA NEUVOSTOLLE bensiinihöyryn talteenotto-ohjelman toisesta vaiheesta, joka koskee moottoriajoneuvojen polttoainetäydennyksen yhteydessä huoltoasemilla tapahtuvaa talteenottoa, 21 päivänä lokakuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/126/EY 7 artiklan mukaisesti FI FI Sisällys 1. JOHDANTO ................................................................................................................ 3 2. VOC II -DIREKTIIVI ................................................................................................. 4 2.1. Miten direktiivi vaikuttaa? ................................................................................ 4 2.2. Mitkä ovat keskeiset toimet? ............................................................................. 4 2.3. Mukauttaminen tekniikan kehitykseen .............................................................. 4 3. VOC II -DIREKTIIVIN TÄYTÄNTÖÖNPANO ....................................................... 5 3.1. Yleinen saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä ja täytäntöönpano .................................................................................................. 5 3.2. Direktiivin 7 artiklassa tarkoitettu täytäntöönpanon tarkastelu ......................... 6 4. 3.2.1. Vuotuinen raja-arvo 100 m³ ................................................................ 6 3.2.2. Käytönaikaisten vaatimusten noudattaminen ...................................... 6 3.2.3. Automaattiset seurantalaitteet ............................................................. 6 VOC II -DIREKTIIVIN ARVIOINTI ........................................................................ 7 4.1. Tausta ................................................................................................................ 7 4.2. Tulos .................................................................................................................. 7 5. PÄÄTELMÄT ............................................................................................................. 8 2 1. JOHDANTO Bensiinin varastointi ja jakelu on haihtuvien orgaanisten yhdisteiden (VOC) ilmapäästöjen lähde. Niistä muodostuu myöhemmin troposfäärin otsonia (maanpintaotsonia), kasvihuonekaasua, joka aiheuttaa terveysongelmia ja vahingoittaa kasveja (ja vähentää siten satoja). Joillakin VOC-yhdisteillä, kuten bentseenillä ja tolueenilla, on myös haitallisia ominaisuuksia, esimerkiksi krooninen tai välitön myrkyllisyys. Bensiinin varastoinnista ja jakelusta aiheutuvia VOC-päästöjä pyritään vähentämään seuraavalla kahdella toisiaan täydentävällä direktiivillä: − Direktiivi 94/63/EY 1 koskee bensiinin varastoinnista ja sen jakelusta varastoalueilta huoltoasemille aiheutuvien haihtuvien orgaanisten yhdisteiden (VOC) päästöjä (VOC I -direktiivi) ja kattaa jalostamot ja bensiinin jakelun huoltoasemille, ja − direktiivi 2009/126/EY 2 koskee moottoriajoneuvojen polttoainetäydennyksen yhteydessä huoltoasemilla tapahtuvaa bensiinihöyryn talteenottoa (VOC II direktiivi). VOC II -direktiivin 7 artiklassa edellytetään, että komissio tarkastelee direktiivin täytäntöönpanoa (erityisesti tiettyjä teknisiä kysymyksiä) ja ilmoittaa tarkastelun tuloksista Euroopan parlamentille ja neuvostolle. Tiedonannoissaan Sääntelyn toimivuus ja tuloksellisuus (REFIT): Tulokset ja jatkotoimet 3 sekä Sääntelyn toimivuutta ja tuloksellisuutta koskeva ohjelma (REFIT): Tilanne ja näkymät 4 komissio ilmoittaa, että se käynnistää kummankin VOC-direktiivin arvioinnin. Päätettiin, että tehokkainta olisi toteuttaa VOC II -direktiivin täytäntöönpanon tarkastelu ja kahden VOC-direktiivin arviointi samaan aikaan. Tarkastelun ja arvioinnin kaikki yksityiskohdat esitetään komission yksiköiden valmisteluasiakirjassa (SWD(2017) 65), joka koskee seuraavien kahden direktiivin REFIT-arviointia: bensiinin varastoinnista ja sen jakelusta varastoalueilta huoltoasemille aiheutuvien haihtuvien orgaanisten yhdisteiden (VOC) päästöjen torjuntaa koskeva direktiivi 94/63/EY ja bensiinihöyryn talteenotto-ohjelman toista vaihetta, joka koskee moottoriajoneuvojen polttoainetäydennyksen yhteydessä huoltoasemilla tapahtuvaa talteenottoa, koskeva 1 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 94/63/EY, annettu 20 päivänä joulukuuta 1994, bensiinin varastoinnista ja sen jakelusta varastoalueilta huoltoasemille aiheutuvien haihtuvien orgaanisten yhdisteiden (VOC) päästöjen torjunnasta (EYVL L 365, 31.12.1994, s. 24–33). 2 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/126/EY, annettu 21 päivänä lokakuuta 2009, bensiinihöyryn talteenotto-ohjelman toisesta vaiheesta, joka koskee moottoriajoneuvojen polttoainetäydennyksen yhteydessä huoltoasemilla tapahtuvaa talteenottoa (EUVL L 285, 31.10.2009, s. 36–39). 3 Liite asiakirjaan komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle Sääntelyn toimivuus ja tuloksellisuus (REFIT): Tulokset ja jatkotoimet (COM(2013) 685 final), http://ec.europa.eu/smart-regulation/docs/20131002-refit-annex_en.pdf 4 COM(2014) 368, ks. myös parempaa sääntelyä koskeva komission sivusto: http://ec.europa.eu/smart-regulation/refit/index_en.htm 3 direktiivi 2009/126/EY. Yksityiskohtaisia tietoja on myös työn tukemiseksi teetetyssä tutkimuksessa 5. Raportissa keskitytään täytäntöönpanon tarkastelun tuloksiin ja VOC II -direktiivin arvioinnin jatkotoimiin. 2. VOC II -DIREKTIIVI 2.1. Miten direktiivi vaikuttaa? VOC II -direktiivillä varmistetaan, että haitallinen bensiinihöyry, jota muuten pääsisi ilmaan moottoriajoneuvojen polttoainetäydennyksen yhteydessä, otetaan talteen. Lopulta kaikki EU:ssa olevat bensiinipumput (lukuun ottamatta huoltoasemia, joissa jaeltavan bensiinin määrä on erittäin pieni) on varustettava niin, että kyseinen höyry otetaan talteen. 2.2. Mitkä ovat keskeiset toimet? Direktiiviä sovelletaan uusiin huoltoasemiin ja niihin, joissa on tehty merkittäviä muutostöitä, jos jaeltavan bensiinin määrä on yli 500 m3 vuodessa tai jaeltavan bensiinin määrä on yli 100 m3 vuodessa ja huoltoasema sijaitsee asuintilan alla (3 artiklan 1 ja 2 kohta). Direktiivissä niitä vaaditaan asentamaan bensiinihöyryn talteenotto-ohjelman toisen vaiheen järjestelmä. Suurten huoltoasemien (joissa jaeltavan bensiinin määrä on yli 3 000 m3 vuodessa) on asennettava bensiinihöyryn talteenotto-ohjelman toisen vaiheen järjestelmä vuoden 2018 loppuun mennessä (3 artiklan 3 kohta). Bensiinihöyryn talteenotto-ohjelman toisen vaiheen järjestelmän on varmennettava asianmukaisten teknisten standardien mukaisesti, ja sen talteenottotehokkuuden on oltava vähintään 85 prosenttia (4 artikla). Järjestelmän tehokkuus on testattava vähintään kerran vuodessa, tai vähintään kerran kolmessa vuodessa siinä tapauksessa, että on asennettu automaattinen seurantajärjestelmä (5 artiklan 1 ja 2 kohta). Huoltoaseman, johon on asennettu bensiinihöyryn talteenotto-ohjelman toisen vaiheen järjestelmä, on asetettava jakelulaitteeseen tai sen läheisyyteen kyltti, tarra tai muu ilmoitus, jossa kuluttajille kerrotaan järjestelmän käyttöönotosta (5 artiklan 3 kohta). 2.3. Mukauttaminen tekniikan kehitykseen Direktiivillä 2014/99/EU 6 vahvistettiin VOC II -direktiivin 8 artiklan mukaisesti yhdenmukainen testimenetelmä bensiinihöyryn talteenotto-ohjelman toisen vaiheen järjestelmien tehokkuuden mittaamiseksi ja muutettiin sen 4 ja 5 artiklaa niin, että niissä viitataan standardeihin EN 16321-1:2013 ja EN 16321-2:2013. 5 Evaluation of Directive 1994/63/EC on VOC emissions from petrol storage and distribution and Directive 2009/126/EC on petrol vapour recovery — final evaluation report, Amec Foster Wheeler et al. (2016), http://bookshop.europa.eu/fi/evaluation-of-directive-1994-63-ec-on-voc-emissions-from-petrolstorage-distribution-and-directive-2009-126-ec-on-petrol-vapour-recovery-pbKH0416107/ 6 Komission direktiivi 2014/99/EU, annettu 21 päivänä lokakuuta 2014, bensiinihöyryn talteenottoohjelman toisesta vaiheesta, joka koskee moottoriajoneuvojen polttoainetäydennyksen yhteydessä huoltoasemilla tapahtuvaa talteenottoa, annetun direktiivin 2009/126/EY muuttamisesta sen mukauttamiseksi tekniikan kehitykseen (EUVL L 304, 23.10.2014, s. 89–90), http://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/?qid=1468508694487&uri=CELEX:32014L0099 4 3. VOC II -DIREKTIIVIN TÄYTÄNTÖÖNPANO 3.1. Yleinen saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä ja täytäntöönpano Direktiivi on saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä kaikissa jäsenvaltioissa, vaikkakin osassa niistä myöhässä. Rikkomusmenettelyt, jotka koskevat kansallisen lainsäädännön osaksi saattamisen myöhästymistä, käynnistettiin maaliskuussa 2012 yhtätoista jäsenvaltiota (Bulgariaa, Italiaa, Itävaltaa, Kreikkaa, Kyprosta, Puolaa, Portugalia, Romaniaa, Ruotsia, Saksaa ja Sloveniaa) vastaan. Yhdeksässä tapauksessa rikkomusmenettely päätettiin vuonna 2012 ja kahdessa muussa tapauksessa vuonna 2013, kun kyseiset jäsenvaltiot olivat ilmoittaneet kaikista kansallisen lainsäädännön osaksi saattamista koskevista toimenpiteistä. Kaikista EU:n huoltoasemista 72 prosentissa on tällä hetkellä toisen vaiheen järjestelmä. Ottaen huomioon, että vaatimus ei koske pieniä huoltoasemia ja etteivät kaikki täytäntöönpanon määräajat ole päättyneet (ks. 2.2 kohta edellä), näin suuri osuus viittaa siihen, että asiassa on edistytty hyvin. Kuten Kaavio 1 osoittaa, tilanne vaihtelee huomattavasti eri jäsenvaltioissa. 15 jäsenvaltiota on saavuttanut tai ylittänyt keskiarvon 72 prosenttia, muut näyttävät olevan jäljessä niistä 7. Kaavio 1: toisen vaiheen järjestelmien käyttöönotto jäsenvaltioittain (arvio) Toisen vaiheen järjestelmällä varustetut huoltoasemat 25 000 Huoltoasemat ilman järjestelmää 100 % Huoltoasemien lukumäärä 20 000 100 % 15 000 53 % 10 000 8% 4% 5 000 99 % 100 % 15 % 100 % 98 % 71 % 72 % 37 % 0 AT* BE* BG CY CZ DK EE** FI 77 % 99 % 99 % 10 % 54 % FR* DE EL** HR HU IE** IT 100 % 47 % 87 % 100 % 18 % LT* LV* LU MT NL 96 % 7% 3% 87 % 68 % PL PT** RO SK SI* ES* SE* UK* Sidosryhmien vastaukset kuulemisessa osoittavat, että useimmilla jäsenvaltioilla ei ole juurikaan ollut teknisiä kysymyksiä tai tulkintaongelmia direktiivin täytäntöönpanon yhteydessä. Tämän voi selittää se tosiasia, että monella niistä on jo ollut alaa koskevaa lainsäädäntöä. Joitakin yksittäisiä kysymyksiä mainittiin, kuten se, mitä ”merkittävillä muutostöillä” tarkoitetaan. Ne kuitenkin selvitetään keskusteluilla ja kokemusten vaihdolla jäsenvaltioiden kesken. 7 Tiedot viittaavat huoltoasemien kokonaismäärään ja sisältävät pienet huoltoasemat sekä ne, joiden määräaika ei ole vielä umpeutunut. Näin ollen paikallisesta markkinatilanteesta riippuen alhainen käyttöönottoaste ei välttämättä tarkoita direktiivin noudattamiseen liittyvää ongelmaa. 5 3.2. Direktiivin 7 artiklassa tarkoitettu täytäntöönpanon tarkastelu Direktiivin 7 artiklassa edellytetään, että komissio tarkastelee erityisesti seuraavia seikkoja: (a) direktiivin 3 artiklan 1 kohdan b alakohdassa ja 2 kohdan b alakohdassa sekä direktiivin 94/63/EY 6 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu 100 m3:n vuotuinen rajaarvo; (b) bensiinihöyryn talteenotto-ohjelman toisen vaiheen järjestelmien käytönaikaisten vaatimusten noudattaminen; ja (c) automaattisten seurantalaitteiden tarve. 3.2.1. Vuotuinen raja-arvo 100 m³ Direktiivissä asetetaan velvollisuuksia huoltoasemille, joissa jaeltavan bensiinin määrä on yli 100 m3 vuodessa (3 artiklan 1 ja 2 kohta). Kyseisen raja-arvon alapuolella toimiin liittyvät kustannukset olisivat kohtuuttomia verrattuna mahdollisiin ympäristöhyötyihin. Kuuleminen osoitti, että sidosryhmät pitivät raja-arvoa yleensä asianmukaisena ja katsoivat, että pienille huoltoasemille annettua vapautusta sovelletaan myös EU:n ulkopuolella. Vain seitsemän 45 vastaajasta katsoi, että raja-arvon olisi oltava korkeampi, kun taas kolme jäsenvaltiota ja kolme teollisuuden sidosryhmää vaati alempaa kynnysarvoa. Raja-arvon alentaminen ei kuitenkaan ole mahdollisten päästövähennysten määrä ja aiheutuvat lisäkustannukset huomioon ottaen tällä hetkellä perusteltua. 3.2.2. Käytönaikaisten vaatimusten noudattaminen Direktiivin 4 artiklassa asetetaan vähimmäisvaatimukset. Direktiivin määräaikaistarkastuksista. laitteistojen 5 artiklassa tehokkuutta koskevat säädetään tehokkuuden Arvioinnissa osoitettiin, että kaupallisesti saatavilla olevilla laitteistoilla voidaan saavuttaa 85–95 prosentin talteenottotehokkuus. Niistä järjestelmistä, jotka on asennettu huoltoasemille ennen velvoitteiden voimaantuloa, ei kuitenkaan ole aina ollut mahdollista saada tarvittavia asiakirjoja. Tehokkuuden taso vaihtelee käytännössä riippuen kyseisestä laitteistosta ja siitä, miten sitä käytetään. Siihen vaikuttavat myös ulkoiset tekijät, kuten lämpötila ja polttoaineen koostumus. Yleensä laitteistot toimivat vähimmäisvaatimusten mukaisesti, mutta analyysissä korostettiin myös rutiinitestien (ainakin kerran vuodessa) merkitystä, sillä höyryn ja bensiinin suhde voi helposti poiketa optimiarvoista. Jotkut jäsenvaltiot vaativat myös höyrytiiviyden testausta, mikä ei ole direktiivin mukaan pakollista. 3.2.3. Automaattiset seurantalaitteet Direktiivissä ei vaadita automaattisten seurantalaitteiden käyttöä, mutta siinä säädetään helpotuksista tarkastusten aikatauluun, jos tällaiset laitteet on asennettu (5 artiklan 2 kohta). Automaattiset seurantalaitteet voisivat kuitenkin ehkäistä päästöjen kasvun, esimerkiksi riittämättömän huollon seurauksena (ks. edellinen kohta). 6 Sidosryhmien kuulemisessa kävi ilmi, että automaattisten seurantajärjestelmien käyttö on pakollista kolmessa jäsenvaltiossa 8, ja niitä on asennettu vähän niissä jäsenvaltioissa, joissa käyttö on vapaaehtoista. Käytön suurimmat esteet ovat korkeat kustannukset ja tiedon puute. Mahdollisuus päästöjen vähentämiseen edelleen lisäämällä seurantajärjestelmien käyttöä EU:ssa vaikuttaa vähäiseltä. Vapaaehtoisuuteen perustuva lähestymistapa on antanut toimialalle tai jäsenvaltioille mahdollisuuden käyttää tällaisia järjestelmiä silloin, kun sen on esimerkiksi kansallisten olosuhteiden perusteella katsottu olevan hyödyllistä. 4. VOC II -DIREKTIIVIN ARVIOINTI 4.1. Tausta Direktiiviä arvioitiin komission REFIT-ohjelman puitteissa sen tuloksellisuuden, tehokkuuden, merkityksellisyyden, johdonmukaisuuden ja EU:n tason lisäarvon perusteella. Arvioinnissa kiinnitettiin erityistä tunnistamiseen ja arviointiin ja määrittämiseen. 4.2. huomiota sääntelyn sääntelystä johtuvan rasituksen yksinkertaistamismahdollisuuksien Tulos Direktiivin todettiin olevan tuloksellinen, tehokas, merkityksellinen, johdonmukainen ja tuottavan EU:n tason lisäarvoa. Arviointi osoitti, että direktiivi oli ollut tuloksellinen niiden VOC-päästöjen vähentämisessä, joita pääsee ilmaan bensiinistä huoltoasemilla moottoriajoneuvojen polttoainetäydennyksen yhteydessä. Tällä hetkellä VOC I- ja VOC II -direktiivien soveltamisalaan kuuluvat toimet aiheuttavat vain noin 0,7 prosenttia kaikista ihmisen aiheuttamista VOC-päästöistä EU:ssa. Direktiivi katsottiin myös tehokkaaksi. Saatavilla olevien tietojen mukaan kustannukset ovat yleensä oikeassa suhteessa hyötyihin, erityisesti jos otetaan huomioon muut kuin rahalliset hyödyt ja talteen otetun bensiinin jälleenmyynnistä saadut tulot. Terveyteen ja ympäristöön kohdistuvien haittavaikutusten vähenemisestä saatavat säästöt on arvioitu 92–270 miljoonaksi euroksi, ja talteen otetun bensiinin myynnistä saadut taloudelliset hyödyt on arvioitu 77 miljoonaksi euroksi. Vuotuiset pääoma- ja huoltokustannukset on arvioitu 199 miljoonaksi euroksi, ja hallinto ja säännösten noudattaminen maksaa 13 miljoonaa euroa. On kuitenkin todettava, että koska saatavilla oli rajallinen määrä tietoa, perusteellista kustannus-hyötyanalyysia ei ollut mahdollista tehdä. Direktiivi on johdonmukainen suhteessa unionin lainsäädäntöön. Joidenkin sidosryhmien esittämiä väitteitä ristiriitaisuuksista polttoaineiden laatua koskevan direktiivin 9 ja VOC I -direktiivin kanssa ei pidetty asianmukaisina tai merkittävinä. 8 9 Itävalta, Saksa ja Unkari. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/30/EY, annettu 23 päivänä huhtikuuta 2009, direktiivin 98/70/EY muuttamisesta bensiinin, dieselin ja kaasuöljyn laatuvaatimusten osalta sekä kasvihuonekaasupäästöjen seurantaan ja vähentämiseen tarkoitetun mekanismin käyttöönottamisen osalta, neuvoston direktiivin 1999/32/EY muuttamisesta sisävesialusten käyttämien polttoaineiden laatuvaatimusten osalta ja direktiivin 93/12/ETY kumoamisesta (EUVL L 140, 5.6.2009, s. 88–113). 7 Direktiivi on merkityksellinen ympäristöön ja terveyteen kohdistuvien uhkien torjunnan kannalta. Se tarjoaa eräänlaisen ympäristönsuojelun turvaverkon myös asiaankuuluvien kansainvälisten sitoumusten osalta. Se on merkityksellinen myös seitsemännessä ympäristöä koskevassa yhteisön toimintaohjelmassa 10 ja puhtaan ilman toimenpidepaketissa 11 annettujen puhdasta ilmaa koskevien tavoitteiden kannalta. Jotkut sidosryhmät väittivät, että velvollisuus asettaa kyltti, tarra tai muu ilmoitus talteenottolaitteistolla varustetun jakelulaitteen läheisyyteen (5 artiklan 3 kohta) ei vaikuta kuluttajiin toivotulla tavalla, koska he tekevät valintansa hinnan ja helppouden pikemmin kuin ympäristöseikkojen perusteella. Arvioinnissa kuitenkin pääteltiin, että siinäkin tapauksessa lainsäädännön muuttaminen voi aiheuttaa enemmän rasitusta kuin yksinkertaistaminen. Kuulemisessa tunnustettiin EU:n sääntelyn hyödyt tällä alalla. Direktiivillä on ollut suuri merkitys EU:n laajuisen lähestymistavan luomisessa, ja se on edistänyt bensiinin ja laitteistojen rajatylittävää kauppaa. 5. PÄÄTELMÄT VOC II -direktiivin todetaan olevan tuloksellinen, tehokas, merkityksellinen, johdonmukainen ja tuottavan EU:n tason lisäarvoa. Jäsenvaltiot ovat yleensä panneet sen hyvin täytäntöön. Komissio jatkaa yhteistyötä jäsenvaltioiden kanssa ja auttaa niitä varmistamaan direktiivin täysimääräisen täytäntöönpanon. 10 Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 1386/2013/EU, annettu 20 päivänä marraskuuta 2013, vuoteen 2020 ulottuvasta yleisestä unionin ympäristöalan toimintaohjelmasta ”Hyvä elämä maapallon resurssien rajoissa”, http://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/?uri=CELEX:32013D1386 11 http://ec.europa.eu/environment/air/clean_air_policy.htm 8
© Copyright 2024