1. No category

Ehnkeino-Jnkenne- ja
KUULUTUS
50/5723/2017
6.3.2017
Asia
Etelä-Saimaan ja Vuoksen kalataloudellisen yhteistarkkailuohjelman hyväksyminen.
Ohjelmaesitys on toimitettu Varsinais-Suomen ELY-keskuksen kalatalousryhmälle hyväksyttäväksi.
Ohjelmaesityksen on laatinut tarkkailuvelvollisten puolesta Etelä-Karjalan kalatalouskeskus ry (A. Karels)
Ohjelmaesityksen sisältö
Etelä-Saimaan ja Vuoksen kalataloudellinen yhteistarkkailuohjelma vuosille 2017-2021 on tämän
kuulutuksen liitteenä. Tarkkailuun sisältyy muikku- ja siikakantojen seurantaa, muun kalaston seurantaa,
kalastuksen seurantaa, kirjanpitokalastusta, kalanistutusten seurantaa ja kalojen aistinvaraista tutkimusta ja
vierasainetutkimusta. Kalataloustarkkailuun osallistuvat alueen metsäteollisuuslaitokset (Lappeenranta,
ioutseno ja Imatra).
Nähtävänäpito ja muistutusten ja mielipiteiden esittäminen
Tämä kuulutus ja tarkkailuohjelmaesitys pidetään nähtävänä 6.3.2017—12.4•2017 Lappeenrannan ja
Imatran kaupunkien sekä Taipalsaaren ja Ruokolahden kuntien ilmoitustauluilla sekä Varsinais-Suomen ELY
keskuksen Internet-sivustolla: www.ely-keskus.fi -> Varsinais-Suomi-> Ajankohtaista -> Kuulutukset.
Niille, joiden oikeutta tai etua asia saattaa koskea (asianosainen), varataan tilaisuus tehdä muistutuksia
tarkkailuohjelmaesityksestä. Muilla kuin asianosaisilla on mahdollisuus ilmaista mielipiteensä asiasta.
Muistutukset ja mielipiteet on toimitettava viimeistään 13.4.2017 ensisijaisesti sähköisesti osoitteella
[email protected] tai postitse ELY-keskuksen Turun toimipaikkaan PL 236, 20101 Turku.
Lisätietoja Kalastusmestari Timo Koskenala, puhelimitse 040-7171294 tai sähköpostilla timo.koskenala@ely
keskus.fi
VARSINAIS-SUOMEN ELY-KEsKus, Kalatalouspalvelut
Aluetoimistot:
PL 236
20101 TURKU
Puh. 029 502 2500
www.ely-keskus.fi
PL 1041
45101 KOUVOLA
Puh. 029 502 9000
[email protected] Y-tunnus 2296962-1
PL 36
PL 131
00521 HELSINKI
65101 VAASA
Puh. 029 502 1000
Puh. 029 502 8500
VrrcmoFs-Sucmen EL’( keskus
06-03- 2017
Dnro
ETELÄ
—
5z3
/j
SAIMAAN JA VUOKSEN KALATALOUDELLINEN
TARKKAILUOHJELMA VUOSINA 2017—2021 (luonnos 18.1.2017/AK)
Aarno Karels
Etelä Karjalan kalatalouskeskus ry
0
SISÄLLYSLUETTELO
ETELÄ
SAIMAAN JA VUOKSEN KALATALOUDELLINEN TARKKAILUOHJELMA 2017—2021
1.
JOHDANTO
2
2.
TARKKAILUOHJELMAN SISÄLTÖ JA AIKATAULU 2017—2021
3
3.
TARKKAILUALUEEN OSA-ALUEJAKO
4
4.
MUIKKU-JASIIKAKANTOJEN SEURANTA
5
4.1.
Vastakuoriutuneiden muikun- ja siianpoikasten tutkimukset
5
4.2.
Koetroolaukset/ muikku-ja siikakantojen tutkimus
7
4.2.1.
Yksikesäisten poikasten (hottamuikkujen) seuranta
8
4.2.2.
Muikku-ja siikasaaliiden kehitys alueittain
8
4.2.3.
Muikun ja siian ikäluokkien, kasvun ja kunnon seuranta
9
4.2.4.
Sijan haukimatotarkkailu
9
5.
6.
7.
8.
9.
10.
MUU KALASTON SEURANTA
10
5.1.
Koetroolaukset/ muu kalaston seuranta
10
5.2.
Harjuskannan tilan seuranta
10
5.3.
Kuhakannan tutkimus
11
5.4.
Kivikkorantojen sähkökoekalastustutkimus
11
5.5.
Kalatiheyksien arviointi alueittain
12
KALASTUKSEN SEURANTA
14
6.1.
Verkkokalastajien kirjanpitokalastus
14
6.2.
Ammattikalastajien kirjanpitokalastus
14
6.3.
Kalastuksen, saaliin ja kalastajien määrien muutos alueittain
14
KALA-ISTUTUKSEN SEURANTA
16
7.1.
Etelä-Saimaan lohikalojen istutuksen seuranta
16
7.2.
Vuoksen lohikalojen istutuksen seuranta radiotelemetrialla
16
KALOJEN AISTINVARAINEN JA VIERASAINEIDEN TUTKIMUKSET
8.1.
Kalojen aistinvarainen tutkimus
17
8.2.
Kalojen metsäteollisuuden vierasaineiden tutkimus (biomarkkerit)
18
RAPORTOINTI JA TIEDOTUS
19
9.1.
Vuosikatsaukset
19
9.2.
Loppuraportti
19
KALATALOUDELLISEN KOMPENSAATIOTARPEEN ARVIOINTI
LÄHTEET
20
JOHDANTO
1.
Tausta
Etelä-Saimaan met5äteollisuuden jätevesien vaikutuksia kalaston ja kalastukseen on seurattu pitkän
ajan. Seppovaara (1969) totesi jo 1960-luvulla, että harvoilla maamme seuduilla jätevedet ovat aiheut
taneet niin paljon haittaa kalataloudelle, kuin Etelä Saimaalla. Tehtaiden jätevesien vaikutuksia EteläSaimaan kalastoon ja kalastukseen on tutkittu säännöllisesti 1980-luvulta alkaen (Niemi, 1999). Sen
ajan tutkimukset osoittivat, että kalaston rakenne teollisuuden lähialueilla oli särkikalavaltaistunut ja
muikun ja 5iian esiintyminen, kalastus ja kalojen maku ei ollut vertailukelpoinen kuormittamattomiin
vertailualueisiin nähden. 1990-luvun alkupuolella Etelä-Saimaan vedenlaatu on parantunut merkittä
västi metsäteollisuuden jätevesien puhdistamisen tehostuttua. Etelä-Saimaan ja Vuoksen kalatalous
tarkkailu (2001-2016) osoitti että muikkukannat ovat voimakkaasti vahvistanut vuoden 2007 jälkeen.
Tämä muutos näkyy myös tehtaiden lähialueilla. Hyvä ja vahva muikkukanta on lisännyt järvilohen ja
järvitaimenen istutuksia sekä vahvistanut petokalojen kantoja. Etelä-Saimaa on historiallisesti merkit
tävä alue kalataloudellisesti katsottuna, josta on osoituksena alueen voimakas virkistyskalastus sekä
ammattikalastuksen säilyminen elinkeinona. Kalastusolot Etelä-Saimaalla ovat varsin hyvät, joka näh
tiin kalastuksen runsastumisena etenkin Imatran ja Lappeenrannan lähivesillä (kalastustiedustelut
2006, 2008 ja 2012).
-
Etelä Saimaan kalataloudellinen tarkkailun tavoite
-
Etelä-Saimaan kalataloudellisen tarkkailuohjelman tavoite on antaa nykyhetken tietoa kalaston ja ka
lastuksen muutoksista tehtaiden vaikutusalueilla ja vertailualueilla eri seurantamenetelmien avulla.
Erityisesti on tutkittu alueen tärkeimpiä saalislajeja muikkua ja siikaa.
Kalastonja kalastuksen seurantamenetelmät 2001 -2016
Käytetyt kalaston ja kalastuksen seurantamenetelmät olivat vuosina 2001- 2016:
muikku-ja siikakantojen seuranta:
vastakuoriutuneiden poikastutkimukset
o
koetroolaukset
o
hottamuikkujen seuranta
o
muikku- ja siikapopulaation tutkimukset
o
siian
haukimatotarkkailu
o
muu kalaston ja kalastuksen seuranta
koetroolaukset
o
kirjanpitokalastus (verkkokalastajat, uistelijat)
o
täplärapututkimukset
o
kaikuluotaus ja koeverkkotutkimus
o
kalojen aistinvarainen tutkimus
o
kalaistutuksen seuranta (Vuoksen lohikalojen telemetriaseuranta)
o
kalastustiedustelu
o
kivikkorantojen sähkökoekalastustutkimus
o
-
-
2
2.
TARKKAILUOHJELMAN SISÄLTÖ JA AIKATAULU 2017- 2021
Etelä-Samaan ja Vuoksen kalataloudellinen tarkkailu aloitettiin vuonna 2001 Kaakkois-Suomen TEkeskuksen toimesta. Tarkkailuohjelman toteutuksesta on vastannut Etelä-Karjalan Kalatalouskeskus.
Hankkeen toimeksiantajat ovat olleet UPM-Kymmene Oyj Kaukas, Lappeenranta, Oy Metsä-Fibre Oy
Joutseno ja Stora-Enso Oyj, Imatra. Hanke on toteutettu Kaakkois-Suomen ELY-keskuksen vahvistaman
suunnitelman mukaisesti. Tarkkailu on suoritettu aina 5-6 vuoden ohjelman mukaisesti: vuosina 2001
-2005,2006—2011 ja 2012—2016. Vuoden 2017—2021 tarkkailujakson ohjelman sisältö ja aikataulu
on esitetty taulukossa 1.
Taulukko 1. Etelä-Saimaan ja Vuoksen kalataloudellinen tarkkailuohjelma 2017-2021
1. MUIKKU- JA SIIKAKANTOJEN SEURANTA
1.1. Vastakuoriutuneiden muikun- ja siianpaikasten tutkimukset
1.2. Koetroolaukset / muikku- ja siikapopulaatioiden tutkimus
1.2.1. Yksikesäisten poikasten (hottamuikkujen) seuranta
1.2.2. Muikku- ja siikasaaliiden kehitys alueittain
1.2.3. Muikun ja siian ikäluokkien, kasvun ja kunnon seuranta
124. Sijan haukimatotarkkailu
2.MUU KALA5TON SEURANTA
2.1. Koetroolaukset / muu kalaston seuranta
2.2. Harjuskannan tutkimus
2.3. Kuhakannan tutkimus
2.4. Kivikkorantojen sähkökoekalastustutkimus
2.5. Kalatiheyksien arviointi alueittain
3. KALASTUKSEN SEURANTA
3.1. Verkkokalastajien kirjanpitokalastus
3.2. Ammattikalastajien kirjanpitokalastus
3.3. Kalastuksen, saaliin ja kalastajien määrien muutos alueittain
4. KALA-ISTUTUKSEN SEURANTA
4.1. Raportointi lohikalojen istutuksen seurannasta
4.2. Vuoksen lohikalojen istutuksen seuranta radiotelemetrialla
SKALOJEN AISTINVARAINEN JA VIERASAINEIDEN TUTKIMUKSET
5.1. Kalojen aistinvarainen tutkimus
5.2. Kalojen vierasaineiden tutkimus (biomarkkerit)
ERAPORTOINTI JA TIEDOTUS
6.1. Vuosikatsaukset
6.2. Loppuraportti
L KALATALOUDEWSEN KOMPENSAATIOTARPEEN SELVITYS
2017
x
x
x
x
x
x
x
x
2018
x
x
x
x
x
x
2019
x
x
x
x
x
x
x
X
x
X
x
x
2020
x
x
x
x
2021
x
x
x
x
x
X
x
X
x
x
x
X
x
x
x
x
X
x
x
X
x
x
x
x
X
X
X
X
X
X
X
x
x
x
x
x
x
X
x
Verrattuna edellisen ohjelman kauden 2012-2016 on poistettu täplärapujen tutkimus ja Vuoksen kir
janpitokalastus sekä uistelukirjanpitokalastus. Täplärapujen tutkimus jatketaan Etelä-Saimaan metsä
teollisuuden kalatalousmaksuilla toteutettavan ohjelman mukaisesti. Vuoksen kirjanpitokalastusta
hyödynnetään KAS ELY-keskuksen hankkiman kirjanpitokalastusaineiston tuloksia. Näiden tulokset
raportoidaan tämän tarkkailun raportoinnin yhteydessä.
Uutta ovat harjus-ja kuhakannan tutkimukset sekä kalojen vierasaineiden tutkimukset. Lisäksi tehdään
vuonna 2020 selvitys jossa arvioidaan Etelä-Saimaan metsäteollisuuden nykyajan jätevesien kalatalou
dellista haittaa.
3
3.
TARKKAILUALUEEN OSA-ALUEJAKO
Yleistä
Etelä-Saimaa sijoittuu Salpausselkämuodostelmien väliin (Iso ja Pieni Salpausselkä). Vesialueen pintaala on 621 km2, vesitilavuus 5,2 km3 ja keskisyvyys 8,4 m (taso NN ÷ 75,10).
Suurin osa Etelä-Saimaalle tulevista vesistä tulee Rastinvirran ja purkautuu Vuoksen kautta. Vuoksen
keskivirtaama on 596 m3/s (vuosina 1961 1990). Vain pieni osa vesistä tulee Etelä-Saimaan omalta
valuma-alueelta.
Etelä-Saimaan veden laatu on luontaisesti lievästi humusväritteistä, niukasti elektrolyyttejä sisältävää
ja niukkaravinteista. Suurimmat kuormittajat ovat Lappeenrannassa sijaitseva UPM-Kymmenen Kau
kaan tehdas, Metsä-Fibre Joutsenon tehdas ja Stora-Enso Imatran tehdas. 1990-luvulla uusien biologis
ten puhdistamoiden käyttöönotto on parantanut veden laatua koko Etelä-Saimaalla. Vedenlaatumuu
tokset ovat näkyneet natriumpitoisuutta ja sähkönjohtavuutta lukuun ottamatta kaikissa vedenlaatu
parametreissa (Saukkonen, 2000).
-
Tutkimusalueen osa-aluejako
Jo 80-luvulla käytetty tutkimusalueen osa-aluejako (kuva 2) perustuu tehtaiden jätevesien laimentumi
seen (kuva 1). Kaukaan lähialueella (alue 1-2) jätevesien pitoisuudet ovat suurimmat ja siellä on selvä
jätevesien gradientti noin 15 km alavirtaan saakka. Metsä-Fibren lähialueella (3) jätevesien pitoisuudet
ovat suhteellisen pieniä ja laimennuksen ja levinneisyyden vaihtelut ovat suuret. Stora-Enso vesistö
vaikutukset keskittyvät Vuoksensuun (5) ja Vuoksen (10) alueelle. Jätevesien vaikutusten välialueet on
määritetty alueilla 4, 6, 9 ja puhtaat vertailualueet Kyläniemen etelä- ja pohjoispuolella alueille 7 ja 8.
Eteläisellä Saimaalla ja Vuoksessa hajakuormituksen ja muiden pistekuormittajien vaikutus on paperi
teollisuuslaitoksiin verrattuna vähäinen (Saukkonen, 2000).
Estimated
Effluent
0I
10
3.00
)
2.25
::J
1.50
PIp mdl
0.75
a
1cm
r
—
Ol
iti
0.25
,
Russw
Kuva 1. Tehtaiden jätevesien laimentuminen tutkimusalueella (Karels, 2000).
4
4.
MUIKKU- JA SIIKAKANTOJEN SEURANTA
4.1.
Vastakuoriutuneiden muikun-ja siianpoikasten tutkimukset
Tavoite
Vastakuoriutuneiden muikun- ja siianpoikasten tutkimuksen tavoitteena on selvittaa poikasten esiin
tymista tehtaiden vaikutusalueella ja arvioida tulevan muikkuvuosiluokan vahvuutta Etela-Saimaalla.
Poikasten kuoriutumisen mahdollisuudet tehtaiden lahialueella kertovat myos jotain tehtaiden lahi
alueiden pohjasedimentin laadusta.
Menetelmätja toimenpiteet
Vastakuoriutuneiden muikun- ja siianpoikasten alueellista esiintymista, poikastiheyksia, kasvua ja kuol
leisuutta selvitetaan 30 naytealueella Mukana myos uudet alueet Kylaniemen pohjoispuolella (kuva 1;
taulukko 1) Naytteet otetaan avoperaisella poikasnuotalla rantavyohykkeilta. Poikasnuotta on 1,5 m
korkea ja sen siivet ovat 9,5 m pitkia. Nuotan pera on 3 mm n havasta ja pussi on tehty valoverhosta.
Nuottauksia tehdaan kullakin naytealueella 3 eri kohdassa.
4
b
kasthfvirta
M
7’
1onsaan
7
(4
•
1t\26
‘2 21
,.zZ
‘t
.
II)
•
•
-
t
frW
1
-
vuoksi
N
‘t’Jou eno
sLSL
PE
O
NTA
Etelä.Saimaan tarkkailun
muikunpoikasnuottausalueet
Kuva 2. Vastakuoriutuneiden muikun ja sijan poikasnuottausalueet Etela-Saimaalla 2017 -2021.
Ensimmaiset naytteet (90 vetoa) otetaan heti jaiden lahdon jalkeen. Seuraavat naytteet (90 vetoa)
otetaan samoilta alueilta toukokuun kesakuun vaiheessa. Poikaset sailotaan (etanoli 70%) myohem
paa kasittelya varten. Muikunpoikaset erotetaan siianpoikasista lihasjaokkeiden lukumaaran ja pig
mentoitumisen perusteella. Poikaset lasketaan lajeittain ja vedoittain. Poikasten pituus mitataan. jos
naytemaara on suuri (>500 kpl), otetaan noin 100 200 poikasen otos. Tulokset kirjataan vedoittain,
nuottausalueittain ja osa alueittain.
-
-
—
5
Taulukko 2. Poikasnuottausten nuottausalueet Etelä-Saimaalla keväällä 2017-2021.
Alue / paikka
Alue 1
Kaukaan lähialue
(1-5 km)
Alue 2
Kaukaan lähialue
(5-15 km)
Alue 3
Pulpin lähialue (0-3 km)
Alue 5
Stora-Enson lähialue
(0-5 km)
Alueet 4,6,9
Välialueet
Alue 7
Vertailualue, Kyläniemen alapuolella
Alue 8
Vertailualue, Kyläniemen yläpuolella
1. Tuosansaari
2. Riutansaari
3. Murheistenranta
4. Kohusaari
5. Mu5tasaari
8. Suur-Suomensalo
9. Päihänniemi
6. Muukonsaari
7. Kankainen
17. Laurinniemi
18. Vatavalkama
20. Suikkala
22. Haukkasaari
10. Satamosaari
11. Tiuruniemi
19. Viitanen
21. Mikon/Malonsaari
23. Vepsä
24. Vilkonmäki
12. Pullikainen
13. Ilkonsaaret
14. Suuri Mäntysaari
15. Pieni Lintusaari
16. Huuhanhiekka
25. Rastinvirta
26. Hietasaari
27. Suikanlahti
28. Lampo5aari
29. Lehtiniemenlahti
30. Kutvele
Mittarit, aikataulu ja raponointi
Aineistosta kootaan vuosikatsaus, jossa on tiedot vastakuoriutuneiden muikkujen ja siikojen esiintymi
sestä (kappaleet) ja vaihtelu alueittain (30 kpl) ja osa alueittain. Lisäksi tulosmittareina käytetään
keskiarvoa, mediaania ja muutoksen suuntaa ja suuruutta. Vuosikatsaus valmistuu 1.4. mennessä.
Vuosikatsaus toimitetaan välittömästi yhtiöille ja kalatalousviranomaiselle.
—
6
4.2.
Koetroolaukset / muikku- ja siikapopulaatioiden tutkimus
Koetroolauksen menetelmät, tutkimusalueet ja aikataulut
Muikku- ja siika populaatioiden ja saaliiden kehitystä seurataan koetroolau5ten avulla. Koetroolaukset
antavat kuvan kalaston rakenteesta selkävesillä. Koetroolaukset suoritetaan 3 kertaa 13 eri osaalueelta (sis. tehtaiden lähialueita Laihianselkä, Honkalahti ja Stora-Enson edusta). Koetroolausalueet,
troolausreititja osa-aluejako ovat esitetty kuvassa 4ja taulukossa 2.
Kuva 3. Osa-alueet Etelä-Saimaalla vuonna 2017 -2021.
Koetroolaus suoritetaan paritroolauksena ja troolauksissa käytetään aina samaa koetroolausverkkoa.
Koetroolausalueiden trooliverkon vetosyvyys on paikasta riippuen 5-16 m, vetoleveys 60 m, verkko
pussi 8 mm, vetoaika paikasta riippuen 15 60 min, ja vetonopeus noin 4 km/tunti. Kalastetun alueen
pinta-ala yhden tunnin koevedolla 60-metrisellä troolilla on siis noin 24 hehtaaria.
-
Saaliin koosta ja koostumuksesta riippuen otetaan noin 10-25 kilon satunnainen otosnäyte. Troolisaa
liin kokonaispaino punnitaan nosturin digitaalivaakan avulla. Otoksen kalat punnitaan ja lasketaan
lajeittain. Muikut ja siiat mitataan ja punnitaan yksitellen ja kaloista otetaan suomunäytteet. Troolisaa
liin otoksesta lasketaan myös muiden lajien kappalemäärät ja lajien kokonaisbiomassa saaliissa. Mui
kun ja siian suomunäytteistä määritetään ikä ja tehdään kasvun määritys. Kasvukäyrät tehdään ver
taamalla pituutta ikään. SNoista lasketaan siivilähampaan määrät siikamuodon selvittämiseksi.
Ensimmäinen koetroolauskierros suoritetaan kesäkuussa, toinen heinä-elokuussa ja kolmas syyskuus
sa. Koetroolausaineistosta kootaan vuosikatsaus, jossa on muikku- ja siikasaaliiden ja populaation tu
lokset osa alueittain. Vuosikatsaus valmistuu 1.4. mennessä.
—
7
Taulukko 3. Koetroolausalueet Etelä-Saimaalla 2017-2021.
Alue? paikka
Alue 1
Kaukaan lähialue (1-5 km)
Alue 2
Kaukaan lähialue (5-15 km)
Alue 3
Metsä Fibren lähialue (0-3 km)
2. Haukiselkä
3A. Honkalahti
3B. Pulpinselkä
Alue 5
Stora-Enson lähialue(0-5 km)
5A. Enson edusta
SB. Vuoksensuu
Alueet 4,6,9
Välialueet
4A. Kätkytsaari
4B. Tiurunniemi
6. Kaidonselkä
9. Karhuselkä
Alue 7
Vertailualue, Kyläniemen alapuolella
Alue 8
Vertailualue, Kyläniemen yläpuolella
1A. Laihianselkä
1B. Keskisenselkä
7. Mäntyselkä
8. Hietaselkä/Petraselkä
4.2.1. Yksikesäisten poikasten (hottamuikkujen) seuranta
Tavoite
Yksikesäisten poikasten (hottamuikkujen) seurannan tavoite on arvioida tulevan muikkuvuosiluokan
vahvuutta.
Menetelmät ja toimenpiteet
Vksikesäisten muikkujen seurannan tiedot hankitaan koetroolauksen yhteydessä kahtena eränä elo —ja
syyskuun aikana. Viisikymmentä yksikesäistä muikkua mitataan ja punnitaan yksilöllisesti. Näytteenot
tomenetelmät ja toimenpiteet ovat esitetty luvussa 1.
Mittaritja raportointi
Aineistosta kootaan vuosikatsaus, jossa on tiedot hottamuikkujen saaliista (kg/vetotunti), saaliin kehi
tyksestäja hottamuikkujen koosta osa —alueittain. Vuosikatsaus valmistuu 1.4. mennessä.
4.2.2.
Muikku- ja siikasaaliiden kehitys alueittain
Tavoite
Tavoite on seurata muikku- ja siikasaaliiden kehitystä koetroolausten avulla.
Menetelmät ja toimenpiteet
Koetroolaukset suoritetaan 3 kertaa 13 eri osa-alueelta (sis. tehtaiden lähialueita Laihianselkä, Honkalahti ja Stora-Enson edusta). Koetroolausalueet, menetelmät ja toimenpiteet ovat esitetty luvussa 1.
8
Mittaritja raportointi
Aineistosta kootaan vuosikatsaus, jossa on tiedot muikkujen ja siikojen yksikkösaaliista (kg/vetotunti)
ja saaliin kehityksestä osa alueittain. Vuosikatsaus valmistuu 1.4. mennessä.
—
4.2.3. Muikun ja sijan ikäluokkien, kasvun ja kunnon seuranta
Tavoite
Tavoite on seurata muikun ja sijan kasvu ja kunto sekä eri ikäluokkien osuutta saaliissa.
Menetelmät ja toimenpiteet
Koetroolaukset suoritetaan 3 kertaa 13 eri osa-alueelta (sis. tehtaiden lähialueita Laihianselkä, Honkalahti ja Stora-Enson edusta). Koetroolausalueet, menetelmät ja toimenpiteet ovat esitetty luvussa 1.
Näytekalat otetaan otoksena koetroolaussaaliista. Näytekalojen suomuista tehdään iän määritys. Näy
tekaloista mitataan pituus ja paino sekä lasketaan kuntokerroin.
Mittarit, aikataulu ja raportointi
Aineistosta kootaan vuosikatsaus, jossa on tiedot muikkujen ja siikojen pituudesta, painosta ja kunto
kertoimesta ja ikäluokkien esiintyvyydestä (ikäjakaumakuvat) alueittain. Aineistosta kootaan vuosikat
saus. Vuosikatsaus valmistuu 1.4. mennessä.
4.2.4. Siian haukimatotarkkailu
Tavoite
Tavoitteena on selvittää haukimadon esiintyminen Etelä-Saimaan siioissa.
Haukimadon esiintyminen slloissa
Haukimato (Triaenophorus-crassus) kuuluu heisimatoihin ja sen elinkiertoon sisältyy neljä eri toukka
vaihetta ja kolme erifl is ntää. Loisen munat vapautuvat veteen pääisännän, hauen, suolesta sen saapu
essa kutemaan ranta-alueille keväällä jäiden lähdön jälkeen. Munista kuoriutuneet toukat joutuvat
hankajalkaisten ravinnoksi ja kehittyvät niiden ruumiinontelossa. Loisitut hankajalkaiset joutuvat puo
lestaan siikojen ja muikkujen saaliiksi. Haukimatoja esiintyy usein lohisukuisten kalojen lihaksessa,
varsinkin siialla. Toukat ovat sykkyrällä, usein selkäevän juuressa. Haukimadot ovat ihmiselle vaarat
tomia. Haukimatoa esiintyi siialla kaikkialla Saimaalla. Muikusta loista tavattiin vain satunnaisesti. Hau
kimadoilla ei yleensä ole vaikutusta kalan terveyteen, mutta ne muodostavat elintarvike-hygieenisen
ongelman, koska elintarvikkeiksi käytettävässä kalassa ei saisi esiintyä näkyviä loisia.
Menetelmät ja toimenpiteet
Siian haukimadon seurannan tiedot hankitaan koetroolauksen yhteydessä. Saaliina saadut siiat fileroi
daan ja haukimadon esiintymistä tutkitaan.
Mittarit, aikataulu ja raportointi
Aineistoa kootaan kaksi kertaa 5 vuodessa. Raportoidaan haukimadon yleisyys (%) ja runsaus
(kpl/tutkittu kala) osa-alueittain ja verrattuna edellisiin vuosiin.
9
5.
MUU KAIASTON SEURANTA
5.1.
Koetroolaukset / muu kalaston seuranta
Tavoite
Tavoite on seurata muiden kalalajien ja erityisesti lohikalojen sivusaaliiden kehitystä koetroolausten
avulla.
Menetelmät ja toimenpiteet
Koetroolauk5et suoritetaan 3 kertaa 13 eri osa-alueelta (sis. tehtaiden lähialueita Laihianselkä, Honkalahti ja Stora-Enson edusta). Koetroolausalueet, menetelmät ja toimenpiteet ovat esitetty luvussa 1.
Mittaritja rapoflointi
Aineistosta kootaan vuosikatsaus, jossa on tiedot muiden kalalajien yksikkösaalflsta (kg/vetotunti) ja
saaliin kehityksestä osa alueittain. Vuosikatsaus valmistuu 1.4. mennessä.
—
5.2.
Harjuskannan tilan seuranta
Tavoite
Tavoite on seurata harjuskannan nykytilaa Etelä
on arvioitu soveltuvan harjuksen elinalueiksi.
—
Saimaan alueella. Seuranta keskittyy alueille, joiden
Seurannassa otetaan huomioon Vuoksen vesistöalueen harjuskantojen toimenpideohjelman (Sundell
2016) tavoitteet.
Menetelmät ja toimenpiteet
Suur Saimaan alueella on kuusi harjusaluetta: Satamosaaren, Mäntysaarten, ja Rastinvirran / Muna
luodonselän alueet (1-luokan alueet) ja kolme 2-luokan alueet: Metsäluotojen, Lintusaarten ja Liittoki
venselän alueet (Sundell 2016). Harjuksen paikallisuus tuo mahdollisuuden keskittää harjuskantojen
seurantaa näille 1-ja 2-luokan alueella. Seurannalla on oltava vastuutaho, jonka tehtävänä on eri toi
mijatahojen välisen yhteistyön organisointi, seurannan toteutus, tulosten raportointi sekä informaati
on ja tiedon kulun järjestäminen eri toimijatahojen välillä (Sundell 2016).
Etelä-Saimaalla ehdotetaan seuraavan harjuskannan seurantamenetelmät Sundell (2016):
Koekalastukset jossa käytetään kalastusseurojen (perhokalastajat) apua. Koekalastukset tehdään vuo
sittain kesä/syysaikana Etelä-Saimaan harjusalueella, Saaliiksi saaduista kaloista voidaan tehdä suomu,
DNAja merkintätutkimukset.
Poikasnuottaukset; Etelä-Saimaan harjusalueella tehdään poikasnuottaukset vuosittain juhannusviikol
la. Nuottausten ajankohta on osunut oikeaan, jos saaliiksi saadut harjukset ovat kooltaan keskimäärin
20-22 mm:n pituisia.
Kalastustiedustelut/kyselyt; Osakaskunnille, joiden alueella on harjusalueita, lähetetään
viiden vuoden välein harjuskantojen tilaa koskeva kysely. Kysely voidaan samalla lähettää vapaa
ajanasunnon omistajille. Kyselyn yhteydessä osakaskunnille ja alueiden ranta-asukkaille voidaan kertoa
harjuskantojen hoidon ja suojelun tavoitteista.
-
10
Mittarit, aikataulu ja raportointi
Aineistosta kootaan vuosikatsaus, jossa on tiedot harjusten esiintyvyydestä, pituudesta, painosta iästä
ja perinnöllisyys alueittain. Aineistosta kootaan vuosikatsaus. Vuosikatsaus valmistuu 1.4. mennessä.
5.3.
Kuhakannan tutkimus
Tavoite
Kuha on tullut 2000-luvulla merkittäväksi saaliskalaksi Etelä-Saimaan ammatti- ja virkistyskalastajille.
Tavoite on seurata kuhan kasvua, kuntoa ja ravintoa sekä eri ikäluokkien osuutta saaliissa. Kuhan kas
vua on aikaisemmin selvitetty Etelä-Saimaalla vuosina 1988 — 1997 (Niemi 1999). Lisäksi selvitetään
kalastajien verkkokoon käyttöä. Etelä-Saimaalla kuhan verkkopyynti kohdistuu tällä hetkellä todennä
köisesti kannan parhaimman mahdollisen tuoton kannalta liian nuoriin yksilöihin.
Menetelmät ja toimenpiteet
Kuhakannan seurannan tiedot hankitaan ammattikalastajien verkkosaaliin yhteydessä avovesi- ja talvikalastuksen aikana. Tavoite on noin 200 — 400 näytekalaa vuosittain. Näytekaloista otetaan suomu
näytteitä iänmääritystä varten. Näytekaloista mitataan pituus ja paino sekä tehdään ravintotutkimus.
Mittaritja raportointi
Aineistosta kootaan vuosikatsaus, jossa on tiedot kuhien pituudesta, painosta, sukupuolesta, sukukyp
syydestä, ravinnosta, ikäluokkista ja esiintyvyydestä alueittain. Aineistosta kootaan vuosikatsaus. Vuo
sikatsaus valmistuu 1.4. mennessä.
5.4.
Kivikkorantojen sähkökoekalastustutkimus
Tavoite
Kivikkorantojen sähkökoekalastuksessa pyritään selvittämään jätevesien vaikutusalueita käyttäen mdi
kaattoreina kalaston lajistoa ja runsaussuhteita.
•
--
•
S-MNTY
,WASALO(D
O
t)\
Suu Sairnaj
)
;)
T paina
A
..
,
-®
4lmatra
10
IIHt)ISAAftI
5 MVUKONSAARE
XArTASMRI
KLIPEt
PALOSAARI
Lappeenranta
Kuva 4
vikkorantojen sähköastusalueet v. 1996
11
Menetelmät, toimenpiteet ja tutkimusalueet
Tutkimusalueet (13 kpl) ovat samat kuin vuonna 1996 ja 2014 (Niemi, 1999; Karels 2015). Alueet säh
kökalastetaan kahteen kertaan, rantaviivasta noin 0,5 metrin syvyyteen. Koekalastukset tehdään elosyyskuun aikana kaksi kertaa viidessä vuodessa.
Mittarit, aikataulu ja raportointi
Sähkökalastusten tuloksista esitetään alueittain saatu kokonaissaalis (määrä ja biomassa), saaliiksi
saadut kalalajit ja niiden yksilötiheydet (kpl/aari). Saatuja tuloksia verrataan muilta osa-alueilta ja sa
malta alueelta aiempina saatuihin tuloksiin. Tulosten pohjalta arvioidaan kuormituksen vaikutuksia
kivikkorantakalayhteisöön. Sähkökoekalastukset tehdään vuonna 2018 ja 2020.
5.5.
Kalatiheyksien arviointi alueittain
Tavoite
Tutkimuksen tavoitteena on selvittää kalatiheydet ja kalaston rakenne Etelä-Saimaan eteläosan eri
osissa. Tutkimusalue ulottuu Lappeenrannan edustalta aina Vuoksen suualueelle saakka. Alueella on
12 tutkimusaluetta. Niiden sijainti on esitetty kuvassa 5. Osa-alueitten kalastoa tutkitaan kaikuluotaus
ten ja koekalastusten avulla.
Kaikuluotaukset
Kaikuluotaukset tehdään elokuussa sekä pimeimpään aikaan yöllä että valoisaan aikaan päivällä. Kul
lakin alueella luotaukset tehdään yöllä mutkitellen alueella puolen tunnin ajan. Päivällä luotausaika on
20 minuuttia. Luotausaineisto tallennetaan myöhemmin tehtävää analysointia varten. Raportissa kuva
taan, millaisella luotausvälineistöllä ja käytetyillä asetuksilla luotaukset on tehty.
Aineiston analysointi tehdään alueittain ja syvyysvyöhykkeittäin. Syvyysvyöhykekohtaiset kalatiheydet
(kpl/ha) antavat kuvan siitä, miten kalasto on jakautunut vesipatsaassa. Tämä yhdessä koko alueen
kalatiheyden kanssa mahdollistaa alueiden välisen vertailun. Lisäksi esitetään alueittain kaikuvoimak
kuuksiin pohjautuva arvio kalaston kokojakaumasta. Tulosten pohjalta arvioidaan kuormituksen vaiku
tusta eri osa-alueiden kalatiheyteen.
Verkkokoekalastukset
Samanaikaisesti luotausten kanssa tehdään luotausalueilla koekalastuksia yleiskatsausverkoilla, jotka
oli koottu yhdeksästä solmuväliltään erikokoisesta havaksesta (10, 12, 15, 20, 25, 30, 35,45 ja 55 mm).
Kutakin havasta on 1.8 metriä korkea ja kolme metriä pitkä pala (5.4 m2). Havasten järjestys verkossa
on satunnainen. Samanaikaisesti on pyynnissä kolme verkkoa, joista yksi on pinnassa, yksi välivedessä
ja yksi pohjalla. Pyyntivuorokausia em. kolmen verkon sarjalla kertyy jokaisella alueella kolme ja verk
kovuorokausia yhteensä yhdeksän (9).
Koekalastuksissa esitetään, tulosten vertailukelpoisuuden säilyttämiseksi, käytettävän NORDIC
pohjaverkkojen sijaan em. yleiskatsausverkkoja, joita on käytetty alueella vuodesta 1995 lähtien. Nii
den katsotaan myös soveltuvan NORDIC-pohjaverkkoja paremmin kalastukseen Etelä-Saimaan eteläosan tapaisella alueella, missä virtaukset monilla tutkimusalueilla ovat voimakkaita.
Koekalastusten tuloksista esitetään alueittain ja syvyysvyöhykkeittäin (pinta, välivesi, pohja) saatu ko
konaissaalis (massa ja määrä), saaliiksi saadut kalalajit ja niiden yksikkösaaliit (massa/pyyntivrk, mää
12
rä/pyyntivrk). Lisäksi ilmoitetaan särkikalojen ja petokalojen massa- ja lukumääräosuudet kokonaissaa
liista. Petokaloihin lasketaan mukaan yli 15 cm:n pituiset ahvenet. Lisäksi esitetään alueittaiset pituus
jakaumat tärkeimpien kalalajien osalta. Saatuja tuloksia verrataan muilta osa-alueilta ja samalta alueel
ta aiempina koekalastusvuosina saatuihin tuloksiin. Tulosten pohjalta arvioidaan kuormituksen vaiku
tuksia kalayhteisöön.
Kalaston kaikuluotaukset ja koekalastukset tehdään seuraavan kerran vuonna 2021. Sen jälkeen ne
uusitaan viiden (5) vuoden välein.
Kuva 5. Kalataloudelliseen velvoitetarkkailuun liittyvät kaikuluotaus- ja koekalastusalueet Etelä
Saimaalla.
1.
Kaukaan edusta
7. Pulpinselkä
2.
Keskisenselkä
8. Muukonsaaren länsipuoli
3.
Haukiselän eteläosa
9. Huuhtisaaren ja Lylyjen välinen alue
4.
Haukiselkä
10. Tiuruniemen länsipuoli (Mullikoinselkä)
11. Imatran venesataman edusta
5.
Kätkytsaaren itäpuoli
6.
Kotiselkä
12. Kytöselkä
0
‘‘0
z
/
S
N
sTs
13
6.
KALASTUKSEN SEURANTA
6,1. Verkkokalastajien kirjanpitokalastus
Menetelmä ja toimenpiteet
Verkkokalastajat pitävät kirjanpitoa verkkosaaliistaan Etelä Saimaalla. Seuranta tapahtuu 5 10 kir
janpitokalastajan avulla. Kalastajat kirjaavat ylös verkkopyyntimuodoittain pyyntipäivän ja -paikan,
pyyntiajan, saaliin kalalajeittain (kg) ja pois lasketut alamittaiset kalat (kpl).
—
-
Mittarit, aikataulu ja raportit
Aineistosta kootaan vuosikatsaus, jossa on tiedot kirjanpitokalastajien yksikkösaaliista verkkopyynti
muodoittain. Muutoksen suuntaa ja suuruutta vertaillaan vuosittain. Raportointi tehdään vuosittain
1.4. mennessä.
6.2. Ammattikalastajien kirjanpitokalastus
Menetelmät ja toimenpiteet
Ammattikalastajat pitävät kirjanpitoa trooli ja talvinuottasaaliista Etelä Saimaalla. Kalastajat kirjaavat
ylös pyyntimuodoittain pyyntipäivän ja -paikan, saaliin kalalajeittain (kg) ja pois lasketut alamittaiset
kalat (kpl).
-
Mittarit, aikataulu ja raportointi
Aineistosta kootaan vuosikatsaus, jossa on tiedot ammattikalastuksen kirjanpitokalastajien yksikkösaa
liista pyyntimuodoittain. Muutoksen suuntaa ja suuruutta vertaillaan vuosittain. Raportointi tehdään
vuosittain 1.4. mennessä.
6.3.
Kalastuksen, saaliin ja kalastajien määrien muutos alueittain
Kalastustiedustelu
Kalastustiedustelun avulla selvitetään Etelä-Saimaan kalaston tilaa, kalastusta, kalasaalis, kalastajien
määrä ja kalastuksessa käytetyt pyydykset. Lisäksi kyselyn avulla selvitetään kalastajien mielipiteitä
vesialueen tilasta sekä veden laadun ja kalakantojen kehityksestä.
Etelä-Saimaan kalastoa ja kalastusta, sekä niissä mahdollisesti tapahtuneita muutoksia selvitetään ka
lastustiedustelun avulla. Tiedustelualueeseen kuuluvat seuraavat vesialueet:
*
alue Lappeenrannasta Päihäniemen kärkeen (ei Pien-Saimaa),
*
Kyläniemen eteläpuolinen osa Saimaasta (ei Ruokolahden Haapavesi),
*
Taipalsaaren ja Ruokolahden kuntien vesialueet Kyläniemen pohjoispuolella,
*
Vuoksi.
Tiedusteluun osallistuvat asuinkunnat valitaan väestörekisterikeskuksen tekemän otannan avulla.
Otannan perusjoukkona ovat Lappeenrannan ja Imatran kaupungeissa sekä Ruokolahden ja Taipalsaa
ren kunnissa vakituisesti asuvat asuinkunnat sekä sellaiset näissä kunnissa vapaa-ajanasunnon omista
vat asuinkunnat, jotka eivät asu vakituisesti alueella. Asuinkunnat poimitaan satunnaisesti perusjou
kosta.
14
Otokseen poimitaan 8 % Lappeenranna5sa (ei Jout5eno) ja Imatralla asuvista sekä 10 % Joutsenossa
(Lappeenranta), Ruokolahdella ja Taipalsaarella asuvista asuin-kunnista. Lisäksi poimitaan 10 % sellai
sista asuinkunnista, jotka omistavat vapaa-ajanasunnon edellä mainitulla alueella, mutta joiden vaki
tuinen kotipaikka on muualla. Laitospaikoissa asuvat asuinkunnat ja henkilöt jätetään perusjoukon
ulkopuolelle. Otoksen ulkopuolelle jätetään myös sellaiset asuinkunnat, jotka eivät asu Suomessa. Tie
dustelu lähetetään yhdelle, iältään 18-75 —vuotiaalle, asuinkunnan jäsenelle. Kyselylomakkeen mukana
lähetetään palautuskuori, jonka postimaksu on maksettu.
Niille otannassa mukana oleville asuinkunnille, jotka eivät ole palauttaneet tiedustelua määräpäivään
mennessä, lähetetään muistutuskirje, jossa heitä pyydetään palauttamaan tiedustelulomake mahdolli
simman pian. Saatuja tuloksia verrataan aiemmin tehtyjen tiedusteluiden tuloksiin.
Tiedustelu tehdään seuraavan kerran vuoden 2018 alussa ja se koskee vuoden 2017 tilannetta. Tämän
jälkeen tiedustelu uusitaan viiden (5) vuoden välein.
‘5
7.
KALA-ISTUTUKSEN SEURANTA
7.1. Etelä-Saimaan lohikalojen istutuksen seuranta
Tavoite
Tavoitteena on seurata velvoitei5tutusten (järvitaimen, järvilohi) tuloksellisuutta istutuskoon
ja ajankohdan avulla.
-
paikan
Aineisto, menetelmät ja tutkimusalueet
Joka toinen vuosi istutetaan ankkuri merkittyjä 2 tai 3 -vuotiaita järvitaimenen ja lohen poikasia
sekä tehtaiden vaikutusalueille että vertailualueelle. Merkittyjen taimenten ja lohien istutusmäärät
ovat 1.000 kpl/laji/istutuspaikka. Vuosittain seurataan aikaisemmin merkittyjen istutuskalojen palau
tustuloksia.
—
—
Mittarit, aikataulu ja raportointi
Aineistosta kootaan vuosikatsaus, jossa tehdään selkoa istutusten tuloksellisuudesta merkintäpalau
tusten perusteella. Muutoksen suuntaa vertaillaan edellisiin tutkimuksiin. Raportointi tehdään vuosit
tain 1.4. mennessä
7.2. Vuoksen lohikalojen istutuksen seuranta telemetrialla
Tavoite
Tavoite on seurata istutettujen järvitaimenten liikkeitä Vuoksella.
Aineisto, menetelmät ja tutkimusalueet
Telemetriaseuranta perustuu kalaan kiinnitettävän lähettimen signaalin paikantamiseen. Merkit kiinni
tetään nukutuksessa lihakseen selkäevän kohdalle. Tutkimusalueena on Vuoksen keskialue ja alaosa.
Keskialueella istutetaan radiolähettimellä merkittyä järvitaimenta. Tutkimus tehdään vuonna 2019.
Sen lisäksi seurataan kalojen liikkumista tutkimusalueella ja mahdollista hakeutumista Imatrankosken
alapuolelle laskevaan kaupunkipuroon.
Mittarit, aikataulu ja raportointi
Aineistosta kootaan raportti, jossa tehdään selkoa merkintätuloksista. Muutoksen suuntaa vertaillaan
edellisiin tutkimuksiin. Raportointi tehdään vuosittain 1.4. mennessä
16
8.
KALOJEN AISTINVARAINEN JA VIERASAINEIDEN TUTKIMUKSET
8.1.
Kalojen aistinvarainen tutkimus
Kalojen aistittavan laadun analyyttisessä arvioinnissa yleisimmin käytettävät menetelmät ovat erotus
testit, asteikkotestit (kuten laatuasteikko) ja kaavaileva analyysi. Yleisin käytetty menetelmä kalojen
käyttökelpoisuuden arvioinnissa on n5. laatuasteikkotesti. Tällä menetelmällä saadaan yleensä riittä
vän tarkkaa ja monipuolista tietoa erotustestejä tai kuvailevaa analyysiä pienemmillä kustannuksilla.
Laatuasteikkomenetelmässä näytteistä arvioidaan kalojen haju, ulkonäkö ja maku sekä raakana että
kypsennettynä (keitettynä). Kaikkia näitä ominaisuuksia arvioidaan (portaattomalla) asteikolla 1 5,
jossa 1 = erittäin huono (voimakkaita virheitä), 2 = huono (selviä virheitä), 3 = tyydyttävä (lieviä virhei
tä), 4 = hyvä ja 5 = erittäin hyvä. Raadissa on 5 arvioijaa. Tuloksina esitetään raadin keskiarvot.
—
Aikaisemmat selvitykset Etelä-Saimaalla
Vuosina 1972 1973 todettiin, että lähinnä alueella 1, 2, 3 ja 4A saaliin joukossa oli kaloja, joissa saattoi
esiintyä jätevesien aiheuttamia makuvirheitä. Satunnaisesti saattoi makuhaittoja esiintyä myös kau
empaa pyydetyissä kaloissa, mikäli nämä olivat hiljattain oleskelleet likaantuneilla vesillä (Oy Vesi
Hydro, 1974).
-
—
Vuonna 1986 Etelä-Saimaalta kerättyjen lahna, hauki ja muikkunäytteiden perusteella itäisen Pien
Saimaan ja Vuoksen edustan kaloissa oli selviä teollisuusjätevesien aiheuttamia makuhaittoja. Myös
joissakin Kyläniemen eteläpuolisen alueen lahnoissa todettiin makuvirheitä (Huovila & Kansanen,
1987). Samaan selvitykseen liittyvän kalastustiedustelun tulosten perusteella makuhaittoja esiintyi
runsaimmin itäisen Pien-Saimaan alueella Haukiselälle saakka. Makuvirheitä esiintyi tasaisesti tutki
musalueen eteläosassa Vuoksen suulle saakka. Myös Kattelussaaren ja Suur-Jänkäsalon välisellä alueel
la esiintyi runsaasti makuhaittoja.
Vuonna 1996 Etelä-Saimaalta ja Vuoksesta kerättyjen ahven, hauki, lahna ja siikanäytteiden perusteel
la makuvirheiden esiintymisalue oli vuoteen 1986 verrattuna huomattavasti supistunut (Niemi, 1999).
Haukinäytteiden arvioitiin useimmilla alueilla vähintään melko hyväksi. Ainoastaan Kaukaan tehtaiden
edustalta pyydetty haukinäyte arvioitiin kelpaamattomaksi.
Ahvenella ja lahnalla ihmisravinnoksi kelpaamattomia saatiin sekä jätevesien vaikutusalueilta että puh
tailta alueilta. Siikanäytteistä ihmisravinnoksi kelpaamattomiksi arvioitiin Kouvolanlahden näyte sekä
Vuoksen näyte. Etelä-Saimaan kalastustiedustelun (Sundell, 1988) perusteella kalojen makuvirheistä ei
millään osa-alueella koettu olevan vähäistä suurempaa haittaa kalastukselle.
Vuoden 2003, 2009 ja 2014:n kalojen aistinvaraiset tutkimukset osoittivat, että kesällä otettujen näy
tekalojen (muikku, siika, ahven, lahna ja hauki) kokonaislaatu ja maku oli melkein kaikilla osa-alueilla
tyydyttävän ja erittäin hyvän välillä. Vuoksen ja Kaukaan lähialueen kalanäytteiden haju ja maku kyp
sennettynä olivat vuonna 2003 huonommat kuin muilla osa-alueilla.
Aineisto, menetelmät ja tutkimusalueet
Näytekalat (muikku, siika, ahven, lahna ja hauki) pyydetään kaikilta osa-alueella Etelä-Saimaalla. Suurin
osa kaloista pyydetään elo-syyskuun koetroolauksen yhteydessä. Loput näytekalat pyydetään muilla
pyydysmenetelmillä. Pyynnin jälkeen kalat perataan, laitetaan vakuumipussiin, merkitään ja pakaste
17
taan. Pakastetut näytteet lähetetään laboratorioon aistittavan laadun arviointia varten (kalojen makuja hajuselvitys/Vu:n makupaneeli). Aistinvaraista tutkimusta varten tutkitaan 5 kalaa per laji (muikku,
siika, ahven, hauki ja lahna) per osa-alue.
Mittarit, aikataulu ja raportointi
Arvioidaan kalojen makua, hajua, kokonai5laatua sekä sopivuutta ravinnoksi. Tutkimuksen tulokset
esitetään alueittain. Saatuja tuloksia verrataan muilta osa-alueilta ja samalta alueelta aiemmin saatui
hin tuloksiin. Aistinvaraiset tutkimukset tehdään vuonna 2019. Sen jälkeen ne uusitaan viiden (5) vuo
den välein.
8.2.
Kalojen metsäteollisuuden vierasaineiden tutkimus (biomarkkerit)
Tavoite
Tavoite on saada kalan biovasteiden ja metsäteollisuuden jätevesien kemiallisten selittäjien avulla
käsitys metsäteollisuuden ekotoksikologisista vaikutuksista Etelä-Saimaalla. Viimeisimmät ekotoksiko
logiset tutkimukset Etelä-Saimaalla on tehnyt 1990- luvulla. Nämä tutkimukset tehtiin ennen ja jälkeen
uusien biologisten puhdistamoiden ja valkaisuprosessien käyttöönottoa (Joensuun/Jyväskylän yliopis
ton ja metsäteollisuuden yhteiset Ekotase ja ESAITOX projektit).
Aineisto, menetelmät ja tutkimusalueet
Tutkimusmenetelmät ovat samat kuin vuosina 1991 1999 tehdyssä ekotoksikologia tutkimuksessa.
Tutkimuksessa käytetään luonnonkaloja ja/tai sumputettuja kaloja. Tutkimukset tehdään tehtaiden
vaikutusalueella sekä puhtaalla vertailualueella. Kaloista otetaan veri-, sappi- ja elinnäytteitä, joista
analysoidaan metsäteollisuuden liittyviä fysiologis-biokemiallisia biomarkkereita (mm. maksan
EROD/CVP1A, PROD, UDP-GT ja GST, plasman steroidihormoneja, sapen hartsihappo- ym. metaboliitit
jne.). Näytteenotto tehdään kentällä ja analyysit tehdään esim. ekotoksikologiaan erikoistuneissa yli
opistoissa tai tutkimuslaitoksessa.
—
Mittarit, aikataulu ja raportointi
Aineistosta kootaan raportti, jossa vertaillaan nykyajan tuloksia aikaisempiin tutkimuksiin.
18
9.
RAPORTOINTI JA TIEDOTUS
9.1.
Vuosikatsaukset
Aineisto tehdään vuosiraportti jossa on tiedot sen vuoden kalataloustarkkailun tuloksista.
Vuosiraportti valmistuu 1.4. mennessä.
Raportin jakelu:
UPM-Kymmene Oyj, Kaukas
Metsä Fibre Oyioutseno
Stora-Enso Oyj Imatran tehtaat
Kaakkois-Suomen ELY-keskus/vesistö- ja kalatalousyksikköt
Etelä-Saimaan alueen osakaskunnat
Suur-Saimaan kalastusalue
Saimaan vesiensuojeluyhdistys ry
Alueen kunnat
Kirjanpitokalastajat
Vuositiedote lähetetään paikallisella medialle ja raportti on nähtävissä www.ekkalatalouskeskus.fi net
tisivuille
9.2.
Loppuraportti
Etelä-Saimaan ja Vuoksen kalataloustarkkailu loppuraportti valmistuu 1.5.2022 mennessä ja
on tiedotus kauden 2017 -2021 toiminnasta ja tuloksista.
Loppuraportti antaa pohjaa uuden tekemän kalataloudellisen tarkkailuohjelman 2022-2026.
Tiedotus ja jakelu ovat sama kuin vuosiraportti.
Esitys uusituksi ohjelmaksi valmistuu 31.4.2022 mennessä.
10.
KALATALOUDELUSEN KOMPENSAATIOTARPEEN ARVIOINTI
Päätavoite on päivittää ja arvioida Etelä-Saimaan metsäteollisuuden jätevesien kalataloudellista ny
kyistä haittaa. Selvitys koostuu Etelä-Saimaan kalastoa ja kalastusta ja vedenlaatuparametrien
(fys/kem/bio) koskevista tarkkailu- ja tutkimustiedoista ajalta 1990-2020. Tarkkailu-ja tutkimustulos
ten osalta viitataan Etelä-Saimaan kalataloustarkkailun ja vesistötarkkailun tuloksiin. Selvityksessä esi
tetään vain keskeisimmät tulokset, jotta selvitys olisi mahdollisimman tiivis ja selkeä kokonaisuus. Sel
vityksen tavoite on myös tehdä esitys kalataloushaitan kompensoinnista ja sen määräytymisperusteis
ta tuleville lupakausille.
Kalataloudellisen kompensaatiotarpeen selvitys tehdään vuonna 2020. Silloin voimme käyttää myös
viimeisiä kalojen aistinvaraisia ja vierasaineiden tuloksia metsäteollisuuden jätevesien haittojen arvi
oinnissa.
19
LÄHTEET
Huovila, J. & Kansanen, P. 1987: Kalatalouden nykytilan selvitys, kotitarve- ja virkistyskalastus
Etelä-Saimaalla v. 1986.
-
Oy Vesitekniikka Ab. Moniste 27s. + liitteet.
Karels, A., Kuukka, H., Tiitinen, V. ja Parkkonen, J. 2002. Etelä-Saimaan ja Vuoksen kalataloudellisen
tarkkailuohjelma 2001. Etelä-Karjalan kalatalouskeskus. Lappeenranta.
Kareis, A., Tiitinen, V. ja Parkkonen, J. 2003. Etelä-Saimaan ja Vuoksen kalataloudellisen tarkkailuoh
jelma 2002. Etelä-Karjalan kalatalouskeskus. Lappeenranta.
Karels, A. ja Tiitinen, V. 2004, 2005, 2006, 2008, 2009, 2010, 2011. Etelä-Saimaan ja Vuoksen kalata
loudellisen tarkkailuohjelma 2003, 2004, 2005, 2006, 2007,2008, 2009, 2010 ja 2011. EteläKarjalan kalatalouskeskus ry. Lappeenranta.
Kareis, A., Tiitinen, V ja Jussila, 1.2012, 2013, 2014, 2015, 2016. Etelä-Saimaan ja Vuoksen kalataloudel
lisen tarkkailuohjelma 2011, 2012, 2013, 2014, 2015. Etelä-Karjalan kalatalouskeskus ry. Lappeen
ranta.
Karels, A. 2000. Ecotoxicity of pulp and paper mill effluents in flsh: Responses at biochemical, individu
al, population and community Levels. Sellu- ja paperiteollisuuden jätevesien ekotoksisuus kaloille.
Tutkimus kalojen biokemialisista, fysiologisista sekä populaatio-ja yhteisövasteista. 68 p. (177p.)
Yhteenveto lp. Samenvatting lp. Jyväskylä Studies in Biological and Enviranmental Science 83,
University of Jyväskylä, Finland.
Karels, A. 2003. UPM-Kymmene Ovi:n Kaukaan tehtaiden vuoden 2003 kesä-heinäkuun vaihteen jäte
vesipäästöjen vaikutukset kalaston määrään ja rakenteeseen Etelä-Saimaalla. Saimaan vesiensuo
jeluyhdistys. Moniste No 1201/03.
Niemi, A. 1999. Etelä-Saimaan kalakantoja ja kalastusta koskevat selvitykset 1990-luvulla. Maa- ja met
sätalousministeriö. Kala- ja riistahallinnon julkaisuja 40/1999.
Pulkkinen, K., 1999. Haukimadon (Trianopharus crassus) siirtyminen hankajalkaisista siikakaloihin ja
loisen vaikutukset väli-isäntiin. Jyväskylä Studies in BioloqicaI and EnvironmentalScience 76, Uni
versity of Jyväskylä, Finland.
Seppovaara, 0.1969. ISON-SAIMAAN KALAT JA KALASTUS. Oy Keskuslaboratorio Centrallaboratorium
Ab, The Finni5h PuIp and Paper Research Institute.
Sundell, P. 2008. Etelä-Saimaan eteläosan kalasto ja kalastus vuonna 2006. Jyväskylän Yliopisto. Ympä
ristötutkimuske5kus. Raportti 134/2008.
Saukkonen, P. 2000. Etelä-Saimaan velvoitetarkkailun yhteenveto vuodelta 1999. Saimaan vesiensuo
jeluyhdistys. Moni5te No 603/00.
20
Saukkonen, P. 2003. UPM-Kymmene OVi:n Kaukaan tehtaiden vuoden 2003 kesä-heinäkuun vaihteen
jätevesipäästöjen vaikutuk5et Etelä-Saimaalla. Saimaan vesiensuojeluyhdistys. Moniste No
1086/03.
Vesihallitus 1976: Saimaan alueen vesien käytön kokonaissuunnitelma.
118: 1-370s.
-
Vesihallitus. Tiedotus
21