1. No category

Taidetta
ilman paineita
40
LUUKKUBLUES
TEKSTI ja KUVAT Nova van der Ende
”Kaikki lähtee energiasta. Mä haluan maalata mun sisällä
olevan tunteen. Ja mä maalaan, kunnes oon valmis.”
I
stun puisen pöydän ääressä Marjo Alatalon kotona. Kolme kynttilää valaisee juuri
sopivasti niin, että näen kasvot ja ilmeet.
Näen, miten hänen silmänsä tuikkivat.
Marjo aikoo kertoa maalaamisesta.
Marjo on aina ollut askartelija. Liima ja sakset ovat olleet pienestä asti käsien jatkeena.
Lehtien leikkaamisen, leikekirjojen tekemisen ja
valokuvaamisen yhdistäminen ovat olleet hänelle
luonnollinen tapa ilmaista itseä.
Vasta pari vuotta sitten Marjo keksi kokeilla
maalaamista. Hän hankki maaleja, canvas-pohjan ja pensseleitä. Kankaalle syntyi luuranko, joka poltti savuketta.
– Se oli ehkä hienoin taulu, jonka olen tähän
asti tehnyt. Ja siksi vähän harmittaa, ettei mulla ole sitä enää.
Marjo on myynyt ensimmäisen maalauksensa.
Hän ei halua säilöä tauluja nurkissaan vaan myy
tai antaa ne pois. Taulujen säilöminen ahdistaa,
koska Marjo haluaa antaa tilaa uusille tunteille.
Väri ja muodot vievät
Marjo elehtii ja liikehtii tuolillaan. Hän käyttää­
voimakkaita sanoja ja kehonkieltä. Hän puhuu
harrastuksestaan, jolla on suuri merkitys hänen­
elämässään. Maalaaminen on keino käsitellä tunteita ja kokemuksia.
– Tykkään myös kirjoittaa mielessäni pyörivis-
tä asioista. Mutta kirjoittamisessa ja maalaamisessa on tosi iso ero. Kun otan pensselin käteen,
minun ei tarvitse analysoida. Voin vain päästää
irti, antaa värien ja muotojen viedä.
Marjo kertoo ajatuksiensa virtaavan paremmin
maalatessa. Ajatuksia tulee, mutta ne eivät jää
paikoilleen junnaamaan. Jokainen pensselin veto
vie ajatuksia eteenpäin.
Kaikki lähtee tunteesta
Marjo kertoo, ettei aloittaminen ole vaikeaa. Hän
voi maalata parin kuukauden aikana yhden taulun­
tai päivässä viisi. Väkisin hän ei osaa maalata.
Tunne joko on tai sitä ei ole.
– Olen maalannut tauluja myös tilauksesta.
Mutta se on tosi vaikeaa. Asiakkaalla on kuitenkin jokin tunne siitä, mitä hän haluaa. Enkä mä
pysty saamaan sitä samaa tunnetta.
Marjo kertoo, että tilaustöiden tekemisessä
on vielä paljon opittavaa. Hänen tulisi pystyä sivuuttamaan omat ajatuksensa ja yrittää paremmin samastua asiakkaan ajatuksiin.
– Parhaiten se onnistuu, jos voin maalata asiakkaan ollessa läsnä. Silloin voin saada tarvitta­
van energian häneltä. Vaikeinta on silloin, kun
asiakas ei itsekään tiedä, mitä haluaa.
– Yksi asiakas sanoi, että jotain sinistä. Sitten
odotin, että haluan maalata jotain sinistä ja taulu oli hetkessä maalattu.
→
LUUKKUBLUES
41
Marjo keksi kokeilla
maalaamista.
Kankaalle syntyi
luuranko, joka poltti
savuketta.
Maalaaminen on
keino käsitellä
tunteita ja
kokemuksia.
Keskeyttäminen hankalaa
Marjo tekee maalaukset mieluiten alusta loppuun
yhdeltä istumalta.
– Alkuperäisen energian löytäminen on vaikeaa,
jos yritän palata saman työn ääreen uudestaan.
Silloin teen koko työn uudestaan sen sijaan, että
jatkaisin jostain keskeneräisestä.
Vaikka maalaaminen lähtisi soljuvasti liikkeelle,
voi joskus tulla hetki, ettei taululle olekaan enää
mitään annettavaa. Taulu voi olla silloin valmis tai
ajatus kadonnut kokonaan.
– Ilman oikeaa tunnetta taulu ei vaan valmistu.
Minulla on yksi taulu, joka on valmis poltettavaksi, Marjo sanoo ja hakee vaatehuoneestaan keskikokoisen taulun.
Hän näyttää maalaustaan selvästi turhautuneena. Se ei ole hieno vaan näyttää ennemminkin huonolta yritykseltä. Se ei näytä edes Marjon
maalaamalta.
– Minulla oli kyllä ajatus, mutta en saanut sitä
kankaalle. Tämä on niin hirveä, etten halua edes
maalata sen päälle.
Suurennuslasin alla
Marjon maalaukset ovat olleet kahdesti julkisesti esillä. Ensimmäinen näyttely, Saman sydämen
päällä, pidettiin vuoden 2014 alkukeväästä.
Näyttely kertoi Marjon elämän valoista ja varjoista. Se oli hyvin henkilökohtainen näyttely.
– Jokainen maalaamani taulu tuo mieleeni tietyn tarinan. Onkin ollut outoa tajuta, etteivät
muut ihmiset näe niitä samalla tavalla.
Marjo kertoo, ettei hän osaa vielä nähdä tauluja
42
LUUKKUBLUES
muiden kuvailemilla tavoilla. Maalatessa tunnetut
tunteet ja mielessä liikkuneet ajatukset ovat vielä
liian vahvoja. Hän kuitenkin arvostaa jokaista tulkintaa ja mielipidettä tauluistaan.
– Hienointa on, jos joku oikeasti pysähtyy taulun kohdalla. On mieletön ajatus, että tekemäni­
taulu voi herättää muissa ajatuksia ja tunteita.
Arvostan tosi paljon, jos joku vielä uskaltaa kertoa heränneistä ajatuksistaan minulle.
Taidetta tulevaisuudessakin
Marjo haluaa olla ylpeä töistään, mutta hän ei
vielä toistaiseksi pidä itseään taiteilijana.
– Käytän halpoja materiaaleja enkä ota kantaa
mihinkään yleismaailmalliseen hienouteen. Maalaan itsekkäästi vain omista tunteistani.
Myös maalausten hinnoittelun Marjo kokee vaikeaksi.
– Alussa minusta tuntui tosi oudolta asettaa
tauluille jokin hinta. Mutta sitten tein siitä ihan
matikkaa. Materiaalit ja 10 euroa tunnilta.
Vaikka Marjo on pitänyt kaksi näyttelyä vuoden
sisällä, myynyt tauluja ja tehnyt niitä tilauksesta,
hän ei halua maalaamisesta ammattia itselleen.
– Haluan maalata ilman paineita. Minua kuiten­
kin kiinnostaisi ammatti taiteen parissa. Olisi­
makeeta saada muut ihmiset ilmaisemaan tunteitaan taiteen avulla. Niin kuin taideterapiaa!
Puhallamme kynttilät. Kello on kaksi yöllä – minua väsyttää ja Marjo on täynnä virtaa. Taiteilija
elää yöllä, kun muut nukkuvat!