1. No category

Amphion Ion L ja OR E1
ailu
Parivert
Paras kaiutin suomalaiseen olohuoneeseen on
pieni, hallitusti suuntaava kaksitiekaiutin.
Varmaankin siksi niitä osataan Suomessa tehdä
sen verran hyvin, että ne kelpaavat vaikkapa
amerikkalaisille. Näin soljuu savolainen tarina.
HENRIK WECKSTRÖM
TOMI HEINVUO, HARRI SLIP, kuuntelu HANNU HÄYHÄ, kuvat
Savolainen tarina
L
aatukaiuttimien mallistot päivittyvät varsin verkkaisesti,
koska turhia facelift-uudistuksia ei ole tapana tehdä. Kun
sellaiset valmistajat kuin Amphion ja
OR julkistavat uusia kaiutinmalleja,
ne on syytä kuunnella tarkasti.
Uutukaiset ovat erittäin mielenkiintoisia myös siksi, että molemmat
ovat juuri sitä kokoluokkaa, joka parhaiten sopii suomalaisiin kerrostaloasuntoihin, tai muuten vain turhan
pieniin olohuoneisiin.
Molemmat valmistajat ovat kotimaisen kaiutintuotannon kärkipäätä. OR, mikkeliläinen Olavi Räsänen
Oy, on valmistanut laatukaiuttimia
ja sukupolvien ajan. Kuopiolainen
Amphion on valmistajana nuorem-
pi, mutta sekin silti jo monen vuoden takaa tunnettu huippukaiuttimien valmistajana.
Amphion menestyy maailmallakin aina vain paremmin, ja vientimaita on jo kolmattakymmentä.
Aika paljon kertoo sekin, että yhdysvaltalainen, maailmanlaajuisesti leviävä aikakauslehtimuotoinen
hifistiraamattu The Absolute Sound
valitsi Amphion Ion L:n viime kuussa yhdeksi vuoden parhaista kaiuttimista!
Vaikka Amphion Ion L ja OR E1
ovat jonkin verran erinäköisiä ja erikokoisia, niitä yhdistävät lukuisat
seikat. Molemmat ovat refleksiviritteisiä kaksitiekaiuttimia. Vaikka koteloiden kokoerosta johtuen bas-
soelementtienkin halkaisijoissa on
tuuman kokoero, molemmissa on
samanlainen 25 mm:n alumiinikalottidiskantti, joka on asennettu kotelon sisäpuolelta etulevyyn muotoiltuun suuntaimeen.
Molemmissa on tavanomaisista
kaiuttimista erottumaan pyrkiviä
muotoilu- ja viimeistelytavoitteita.
Esimerkiksi ennen pakollisena pidetty etulevyn suojakangaskehikko on kylmästi jätetty pois. Diskanttielementin edessä oleva teräksinen
suojaverkko riittää torjumaan lasten sormia, ja bassokartiokin kestää lievää hipelöintiä. Hifikuuntelussa kangaskehikko on joka tapauksessa poistettava, koska ohutkin
kangas vaikuttaa korkeimpaan dis-
70 ● Tekniikan Maailma 21/2007
Tulostetta ei saa käyttää mainos- ja myynninedistämistarkoituksiin.
kanttiin, ja kehikon runko aiheuttaa
haitallisia heijastuksia.
Pari sanaa suuntaimesta
Korkeaäänielementin eteen muotoillulla suuntaimella on tärkeä
tehtävä. Kun kaksitiekaiuttimessa
taajuuden noustessa basso/keskiäänielementti lähestyy jakotaajuutta, josta diskanttielementti jatkaa,
bassoelementin kartio on aallonpituuteen nähden jo niin suuri, että ääni ei enää leviäkään kaikkiin
suuntiin, vaan basso on muuttunut
suuntaavaksi.
Sen sijaan 25 mm:n kalottielementti, joka jatkaa siitä ylöspäin,
on jakotaajuudella aallonpituuteen
nähden niin pieni, ettei se ole lain-
kaan suuntaava. Siitä seuraa, että
kaiuttimen suuntaavuudessa tapahtuu jakotaajuudella suuri muutos.
Lisäksi diskantti levittää ääntä
kaikkiin suuntiin, ja kotelon etulevyn reunoista muodostuu heijastuksia, niin sanottuja reunadiffraktioita, jotka sotkeutuvat suoraan ääneen. Tämä on haitallista, koska kaksitiekaiuttimen jakotaajuus sijaitsee
yleensä alueella 1–3 kHz, joka on äänikuvan kannalta keskeinen.
Diskanttielementin eteen muotoillulla suuntaimella tämän ongelman voi kääntää eduksi. Oikealla
tavalla toteutettuna suuntain ikään
kuin akustisesti kytkeytyy pieneen
elementtiin, jolloin kaiuttimen suuntakuvion voi jakotaajuudella säilyttää ehjänä.
Kun diskanttielementistä lähtevä
aaltorintama ei hajoakaan kaikkiin
suuntiin vaan suuntaimen avustuksella ohjautuu ehjänä eteenpäin, se
kantaa myös kauemmas puhtaana,
ennen kuin huoneen kaiut pääsevät
sumentamaan toistoa. Suuntaimen
koolla ja muotoilulla diskantin ominaisuuksia voi säätää erikokoisille
bassoelementeille ja jakotaajuuksille sopiviksi. Ja kun taajuuden noustessa elementin oma suuntaavuus
kasvaa, niin suuntain putoaa hallitusti pois pelistä.
Kolmitiekaiuttimessa on erillinen
keskiäänikaiutin, jolloin diskanttielementin jakotaajuus voi olla korkeampi, joten se saattaa hyvinkin pärjätä
ilman suuntainta. Kaksitiekaiutin ilman suuntainta sen sijaan voi soida
hyvin, mutta ei pääse nousemaan siihen terävimpään hifikärkeen.
Ilman suuntainta äänikuvan tilavaikutelma alkaa vääjämättä rapistua jo puolentoista metrin kuunteluetäisyydellä, ja viimeistään kolmen metrin päässä tilavaikutelma
on jo lähes kokonaan liuennut huonekaikuihin.
Näin, nyt se on sanottu. Kun kuulette kaksitiekaiuttimen ilman suuntainta, tiedätte että se ei periaatteessakaan kykene tuottamaan yhtä hyvää tilavaikutelmaa kuin suuntaimella varustettu kehittyneempi kollegansa. Se, että jotkut ilman suuntainta olevat kaiuttimet silti soivat
paremmin kuin jotkut toiset suuntaimella, johtuu siitä, että suuntain
ei sentään automaattisesti takaa paremmuutta, vaan se täytyy osata mitoittaa ja sitä täytyy osata käyttää oikealla tavalla. Väärin tehty suuntain
on akustinen kauhistus.
Kuunteluarviot
Amphion Ion L soi kurinalaisesti. Diskantti on hallittu ja pyöristynyt, ja
basso on niukka ja tiukka. Tila välit-
tyy sinänsä hyvin, mutta korkeimpien äänien verhoutuneisuus verottaa
hieman syvyyttä.
TM:n kuunteluhuoneessa, sijoitettuina jalustoille kaukana seinistä
ja lattiasta, Amphionin bassotoistoa pidettiin liiankin niukkana. Jopa siinä määrin, että basson erottelu hieman kärsi. Eräskin kuuntelija lausahti ” Kuin hyvät kotiteatterikaiuttimet, joista subbari on kytketty pois päältä”.
Asian selvittämiseksi Amphionia
kokeiltiin erään toimittajan kotona,
jossa olohuone on pienehkö ja kokonaan betonirakenteinen. Huoneessa
on vuosien saatossa kuunneltu monia kaiuttimia. Aina on pitänyt bassoa vähentää, eikä sointi sittenkään
välttämättä ole ollut hyvä.
Ensimmäistä kertaa Ion L:n bassotaso oli oikein sopiva ilman mitään korjauksia. Basso oli napakka ja erotteleva, eikä sitä
ollut ainakaan liian vähän.
Vaikutelmaksi jäi, että Ion
L - kaiuttimet ovat miellyttävimmät, joita siinä tilassa on kokeiltu.
Kun analyyttisesti kuuntelee, rekisteröi kyllä, että korkeimmat taajuudet
toistuvat hieman verhoutuneesti. Se on kuitenkin
paljon parempi, kuin että se
olisi rikkinäinen tai hyökkäävä.
Ennen kaikkea siinä ei ole mitään
liikaa, joka löisi korville.
OR E1 soi jopa yllättävän mehukkaasti ja mukaansatempaavasti.
Kohtuullisilla äänenvoimakkuuksilla kaiutin kuulostaa isommalta kuin
on. Alimmilla taajuuksilla on mukavalla tavalla ulottuvuutta ilman, että
basso muuttuu löysäksi. Kotelon aiheuttamaa värittymää ei myöskään
ole havaittavissa.
Sointi on tärkeimmällä alueella eli
puhealueella kiitettävän luonnollinen ja värittymätön.
Diskantin laatu on sekin hyvä, ja
stereokuvan tilavaikutelma välittyy
mainiosti pienehkön huoneen normaaleilla kuunteluetäisyyksillä.
Suuria äänenpaineita ei kannata
tavoitella. Kun voimakkuutta nosti,
ääni muuttuu ahdistuneeksi, ja toisesta testikaiuttimesta alkoi kuulua
selvää säröä. Tämä on aivan luonnollista, eikä isolta kuulostava pieni kaiutin voikaan kestää suuria äänenpaineita.
Kokoluokka huomioiden bassoviritys ja sen tuoma potku on erittäin
onnistunut.
Ulkonäkö on tietenkin makuasia,
mutta ei käy kiistäminen, että viimeistely on erittäin korkealuokkaista. Kotelon nahkapäällysteessä on
LAATUKAIUTTIMISSA
käytetään
laatuosia.
Amphionin
jakosuodin on
korkealaatuinen, ja kotelo
on ahdettu
täyteen polyesterivanua
koteloheijastusten hillitsemiseksi.
MOLEMMAT valmistajat toimittavat mukana vaahtomuovitulppia, joilla bassotoistoa voi hieman
vaimentaa, jos kaiuttimia joutuu
sijoittamaan liian lähelle seinää.
lisäksi se etu, että se kestää erittäin
hyvin käsittelyä.
Erilainen filosofia
Amphionin ja OR:n suunnittelussa
on sovellettu hiukan eri periaatteita.
Amphion on tehty tiukasti hifikriteerejä noudattaen, niin ettei toistossa
ole mitään ylimääräistä tai liioittelevaa, vaan kaikki mitä kaiutin tuottaa
on täyttä totta.
OR taas maalaa sointia hieman
leveämmällä siveltimellä. Bassossa
on ripaus muhkeutta, ja korkeat äänet soivat mehevästi. Hienovaraisilla säädöillä on saatu pieni kaiutin
kuulostamaan itseään isommalta.
Lopputulos on mielestämme käytännössä erittäin onnistunut, vaikka sointi ei ehkä ole yhtä ”oikea” kuin
Amphionissa.
On hyvä huomioida, että kuunteluarviomme ovat eräänlaista hifistien saivartelua, jossa pienet virheet ja erot tuppaavat suhteettomasti korostumaan, kun haetaan ilmaisuja, joilla yritetään kuvailla soinnillisia eroja.
Todellisuudessa soinnilliset erot
ovat sitä luokkaa, että ilman mah-
dollisuutta suoraan kuunteluvertailuun niitä ei välttämättä edes huomaa.
Tärkein lenkki
Vaikka monet kuinka korostavat vahvistimien ja jopa kytkentäjohtojen
merkitystä, äänentoistossa on vain
kaksi todella vaikeaa kohtaa, joissa eri laitteilla ja menetelmillä
syntyvät ne suurimmat äänenlaadulliset erot. Nämä
kaksi ovat äänitys ja toisto.
Todelliset erot syntyvät,
kun levyä äänitettäessä
muutetaan ääniaallot sähköiseksi tallenteeksi, ja kun
kotona kaiutin muuttaa sähkön takaisin ääneksi.
Ensimmäiseen ei kotioloissa
pääse vaikuttamaan, mutta toiseen voi. Ja parhaiten siihen vaikuttaa hankkimalla hyvät kaiuttimet
ja sijoittamalla ne huoneeseen äänentoiston kannalta edullisesti.
Useat lienevät huomanneet, että alati muuttuvassa viihde-elektroniikassa kaikki muut laitteet paitsi kaiuttimet menevät yhä nopeammin vanhoiksi. Kannattaa todellakin
miettiä, haluaako sijoittaa esimerkiksi 600 euroa johonkin monipuolisesti
tallentavaan digiboksiin tietäen, että se muutamassa vuodessa lähetysstandardien kehittyessä vanhenee
käsiin ja muuttuu avaruusromuksi.
■ HYVÄT kaiuttimet ovat elämänlaatua yleisesti kohentava sijoitus,
josta on iloa parhaassa tapauksessa kymmeniksi vuosiksi. Kaiuttimet
kun eivät mene vanhaksi kuten elektroniikka, joten niihin kannattaa satsata eniten.
AMPHION ION L
Valmistaja: Amphion loudspeakers Ltd
Mitat: 326 x 162 x 265 mm
Paino: 6 kg
Parihinta: 900 euroa
OR E1
Valmistaja: Olavi Räsänen Oy
Mitat: 251 x 136 x 227 mm
Paino: 3,4 kg
Parihinta: 800 euroa
Tekniikan Maailma 21/2007 ● 71
Tulostetta ei saa käyttää mainos- ja myynninedistämistarkoituksiin.