2014 Valmiina tulevaisuuteen - Perhekuntoutuskeskus Lauste
2014 PERHEKUNTOUTUSKESKUS LAUSTEEN LEHTI Valmiina tulevaisuuteen KUINKA LAITOSKIERRE KATKESI ITSENÄISTYVIEN NUORTEN ARKI VOIMAA MUSIIKKITERAPIASTA PÄÄKIRJOITUS L TULEVAISUUS ON VAIHTOEHTOJEN astensuojelun sijaishuoltoa käsitellään julkisessa keskustelussa usein pelkkänä menoeränä ja erityisenä rasitteena kuntataloudelle. Huoli kustannuksista on ymmärrettävä, mutta keskustelu saisi keskittyä enemmän tulevaisuuden palvelujärjestelmän kehittämiseen. Tulevaisuudessa sijaishuollon palvelutarpeet arvioidaan yhä tarkemmin. Arviointiin osallistuvat palvelun tuottajat, palveluita ostavat kunnat ja palvelujen käyttäjät. Jo nyt on nähtävissä, että tämä johtaa vaihtoehtoisiin, monivaiheisiin ja jopa rinnakkaisiin asiakasprosesseihin, mikä mahdollistaa yksilöllisen hoidon jokaiselle lapselle. Tyydytettäviä tarpeita on monia. Yksi osoitus siitä on, että Lausteella aloitetaan samaan aikaan uusi avotyön palvelu ja avataan uusi tehostetun hoidon osasto. Sijaishuollossa olevia lapsia on tutkittu suhteellisen vähän, mutta esimerkiksi Marko Mannisen väitöstutkimus ja Ruotsin sosiaalihallituksen tekemä arviointi esittävät samansuuntaisia tuloksia. Myös omat havaintomme ja kokemuksemme tukevat tutkimusten päätelmiä – riskien kasaantuminen tietylle ryhmälle vaatii väliintuloja, ja ammatillisen osaamisen ja hoidollisen lähestymisen vaatimukset korostuvat niiden kohdalla. On selvää, että tulevaisuudessakin sijaishuollossa on lapsia, jotka hyötyvät ensisijaisesti laitoshoidosta. Sijoituksen alkuvaiheessa suunnitelmallisella arvioinnilla ja riskikartoituksella voidaan lapselle määritellä yhä yksilöllisemmin suunniteltu hoito-ohjelma. Tavoitteena on paitsi kuntouttaminen, myös hoitojakson keston määrittäminen ennalta. Tämä tarkoittaa käytännössä tehostetumpia ja kestoltaan lyhyempiä hoitojaksoja laitoksessa. Kuntouttava työ jatkuu kuitenkin kotona laitossijoituksen jälkeen. Lausteella nämä tavoitteet saavutetaan rakenteita kehittämällä sekä varmistamalla henkilöstön korkea koulutustaso. Sijaishuollossa tasapuolisuus ei tarkoita kaikille samaa, vaan jokaiselle tarpeidensa mukaan. KIM BERGLUND Perhekuntoutuskeskus Lausteen johtaja 2 PILKE 2014 5 Lue Pilke verkossa! lauste.fi/pilke 10 sisälLYS 4 HETKI HISTORIASTA & 7 YHTEISTYÖSSÄ Liekkejä Lausteella ja keskusteleva poliisi Janne Aro-Heinilä. 5 KAKSI KYSYMYSTÄ Neljä Lausteen työntekijää antoi lukuvinkkejä. 6 KOLUMNI – KIMMO LEHTONEN Musiikkiterapia tukee kasvua ja auttaa sopeutumaan. 14 7 ASKELEEN PÄÄSSÄ ITSENÄISYYDESTÄ Itsenäistyvät nuoret opettelevat arjen taitoja ja elämänhallintaa. 10 KOKO PERHEEN AUTTAMINEN 13 ON LAPSEN ETU Lausteen tuoreet perheterapeutit uskovat kuuntelemisen voimaan. 13 ENTISTÄ ENEMMÄN VAIKUTUSTA Esittelyssä Lausteen syksyllä käynnistetty organisaatiouudistus. 14 MÄKIAUTOJA JA VIIKINKIELÄMÄÄ Matka-albumi Euromet Jamboree -leiriltä. 16 PITKÄ MATKA TAKAISIN KOTIIN Julian laitoskierre katkesi Lausteella. 19 KOLUMNI – JUHA OKSANEN 2014 Palvelupäällikön päivä. ISSN 2324-0261 Painos 2000 kpl Painettu Eräsalon Kirjapainossa Julkaisija Perhekuntoutuskeskus Lauste 16 Päätoimittaja Jussi Ketonen, [email protected] Toimitus Mainostoimisto Atomi, www.atomi.com Tekstit Ville Aalto, kuvitus Katri Einola, ulkoasu Esa Kerttula, valokuvat Markku Pyymäki PILKE 2014 3 HETKI HISTORIASTA Liekkejä Lausteella T KUVA Perhekuntoutuskeskus lausteen arkisto urun Sanomat kirjoitti 10. elokuuta 1969 Lausteella riehuneesta tulipalosta. Palo ei aiheuttanut henkilövahinkoja, mutta noin 200 sian menehtyminen oli kova isku. Karjanhoito Lausteella loppui tulipaloon. Lähde: Kimmo Jalonen: Emilia ja Eemil. Perhekuntoutuskeskus Lauste, 1999 19 Lapsen oikeuksien sopimuksen artiklan 19 mukaan lasta on suojeltava väkivallalta, välinpitämättömältä kohtelulta ja hyväksikäytöltä. Lausteen keittiössä keitetään päivittäin noin 19 litraa kahvia. YHTEISTYÖSSÄ Keskusteleva poliisi V uodesta 1990 asti poliisina työskennellyt Aro-Heinilä hakeutui ammattiin ensisijaisesti ihmisten kohtaamisen takia. – En halua työskennellä tutkintapuolella rikosten parissa. Vaihtelevat tehtävät monenlaisten ihmisten parissa sopivat minulle. Muun muassa TV2:n suuressa kannabis-keskustelussa esiintyneen Aro-Heinilän pääasiallinen työtehtävä on huumausainevalvonta. Hän on ottanut sydämenasiakseen keskusteluihin osallistumisen ja päihdevalistuksen. – Näen työssäni murheet, joita huumausaineet aiheuttavat. Suomessakin puhutaan sodasta huumeita vastaan, mutta en koe käyväni minkäänlaista sotaa. Tehtäväni on saada ihmiset ajattelemaan. 4 PILKE 2014 Turkulainen Janne Aro-Heinilä on antanut poliisille kasvot ja äänen monissa huumausaineita koskevissa keskusteluissa. Nuorten kanssa työskentelevä ylikonstaapeli ei usko, että poliisin tehtävä on rangaista, vaan auttaa. ALHAINEN KYNNYS Aro-Heinilän ja Lausteen yhteistyö ulottuu vuoteen 1996, jolloin tämä työskenteli korttelipoliisina. – Olen pitänyt Laustetta esimerkkinä pienemmille yksiköille siitä, kuinka tärkeä alhainen puuttumiskynnys on. Kun taloon ei tuoda huumeita, se ennaltaehkäisee uusien nuorten joutumisen niiden ongelmavyyhtiin. Tilanteeseen on paljon vaikeampaa puuttua jälkikäteen. Ylikonstaapeli näkee tärkeänä paitsi sen, että nuoret tietävät säännöt huumeiden suhteen, myös välittävien aikuisten määrän. – Kun vaikeissa tilanteissa ovat mukana niin poliisit, sosiaalityöntekijät kuin vanhemmatkin, nuorella on parempi mahdollisuus ymmärtää. Samat keinot eivät tepsi kaikkiin. Ennen kaikkea Aro-Heinilä uskoo ongelmiin ajoissa puuttumisen voimaan. Pulmana on toisinaan se, etteivät kaikki poliisitkaan tiedä, ettei lastensuojeluilmoitus johda automaattisesti huostaanottoon. – Vaikeuksista ilmoittaminen poliisille ei aiheuta ongelmia lapselle. Meidän työmme on auttamista, ei rankaisemista. Nuori täytyy saada itse välittämään omasta elämästään. KAKSI KYSYMYSTÄ Neljä Lausteen työntekijää antoi lukuvinkkejä. 1. MINKÄ KIRJAN LUIT VIIMEKSI? 2. MIKÄ LUKEMASI KIRJA KUVAA PARHAITEN LASTEN JA NUORTEN MAAILMAA? ANNA-MARIA LOHIKOSKI SATU SUOVUORI RAIMO NURMINEN HANNA KIVEKÄS Erityisperhetyöntekijä Esimies, sijaishuolto Toimintaterapeutti Erityisluokanopettaja 1. Xinranin Kiinan kadotetut tyttäret, joka kertoo kymmenestä äidistä, jotka ovat joutuneet luopumaan omasta lapsestaan. He ovat joutuneet tilanteeseen, jossa tyttölapsi on tapettu heti tämän synnyttyä tai annettu adoptoitavaksi. 1. Kabulista lähtöisin olevan Khaled Hosseinin Tuhat loistavaa aurinkoa, joka on monikerroksinen tarina kahden nuoren naisen ystävyydestä. Kirja peilaa hienosti sitä, mikä on uskonnon, tapojen ja kulttuurin merkitys naisen elämässä, ja kuinka olosuhteet voivat muuttua radikaalisti. 1. Mika Waltarin Komisario Palmun erehdyksen, joka on hauska, klassinen poliisitarina. Palmut ovat kevyitä, ja niissä on jotain samaa kuin Agatha Christien kirjoissa. 1. Kari Poppis Suomelan matkakertomuksen Pohjoisnapa – Jäinen haaste, joka oli siitäkin mielenkiintoinen, että tuttavani oli matkalla mukana. 2. Astrid Lindgrenin Ronja Ryövärintytär kertoo hienosti, miten lapset ovat viattomia ja avoimia uusille asioille ja kuinka aikuisten maailma ja asenteet vaikuttavat näiden elämään. Vanhan kirjan ajatukset pätevät edelleen. 2. Peter Franzenin Tumman veden päällä kuvaa hyvin arkista työtäni. Kirjan päähenkilön Peten perheessä on paljon väkivaltaa ja alkoholinkäyttöä. Kirja kolahti, koska se antaa niin aidon kuvan Peten maailmasta, lapsen näkökulmasta pikkutarkasti kuvattuna. 2. Nuorten itsensä kirjoittamat rap-tekstit, laulujen sanoitukset ja runot kuvaavat hyvin heidän todellisuuttaan. Niitä kannattaisi ihmisten lukea! 2. Löysin eräältä osastoltamme Anders Jacobssonin ja Sören Olssonin kirjoittaman kirjan nimeltä Bertin pähkäilyt. Kirja on hyvä muistutus siitä, kuinka kaikilla murrosikäisillä on ongelmia esimerkiksi seurustelemisen, vanhempien ja oman ulkonäön kanssa. Sijoitetut lapset ole siinä suhteessa sen kummempia. PILKE 2014 5 KUVA Kimmo Lehtonen KOLUMNI KIMMO LEHTONEN Kirjoittaja on Turun yliopiston professori ja musiikkiterapeutti. MUSIIKKITERAPIA TUKEE KASVUA JA AUTTAA SOPEUTUMAAN O len toiminut kolme vuosikymmentä perhekuntoutuskeskus Lausteen musiikkiterapeuttina. Sinä aikana olen aitiopaikalta seurannut nuorison ja nuorisomusiikin kehitystä rockabillystä rappiin. Työni on antanut hienoja ja luottamuksellisia ihmissuhteita, ja voin onnellisena todeta, että nuoret ovat olleet parhaat opettajani. TARKOITUKSENI on auttaa nuoria löytämään musiikista elämän sisältöä ja merkitystä. Musiikki on oivallinen terapiaväline, sillä se on loputon mielekkäiden merkitysten kenttä, josta jokainen voi löytää sopivan tavan harrastaa. Terapia vaihtelee nuoren toiveista riippuen, mutta tavallisesti se keskittyy itseilmaisuun, ” Kolme sointua tai rap-riimiä saavat aikaan ihmeitä.” tunteisiin, itsetuntoon, mielikuviin sekä ihmissuhteisiin. Yritän löytää kaikille nuorille sopivan tavan ilmaista itseään. Tärkeintä on kuitenkin ihmissuhde, jonka varaan luottamus ja yhteisymmärrys rakentuvat. MUSIIKKITERAPIA vahvistaa minuutta, jossa musiikkiin liittyvät hallinnan kokemukset ovat tärkeässä asemassa. Onnistuminen ja siitä saatu positiivinen palaute tukevat nuoren itsetunnon ja identiteetin kehitystä. Tämä on tärkeää, koska 6 PILKE 2014 monet musiikkiterapiaan osallistuneet nuoret ovat jo varhain joutuneet sivuraiteelle. Vaikeuksista on seurannut kielteisiä ja ahdistavia kokemuksia, jotka vaikeuttavat itsetunnon rakentumista. Musiikkiterapiassa yhteistyösuhde ja luottamus luodaan yhdessä musisoimalla, jolloin vuorovaikutus rakentuu nuoren ehdoilla. Musiikki on usein yksinkertaista, sillä usein jo kolme sointua tai rap-riimiä saavat aikaan ihmeitä, jolloin uudenlainen suhde musiikkiin tuottaa iloa ja auttaa sopeutumaan. MUSIIKKITERAPIASSA lisäksi kuunnellaan musiikkia, mikä ei edellytä nuorelta itseilmaisua tai aktiivisuutta. Riittää, kun vain heittäydytään yhteisiä assosiaatioita ja mielikuvia synnyttävän musiikin vietäväksi. Mielikuvia ei tarvitse verbalisoida, mutta usein ne tarjoavat hyvän pohjan keskustelulle. Musiikin valitsemisessa on hyvä vuorotella niin, että nuori ja terapeutti vuorollaan valitsevat terapiassa käytetyn musiikin, joka valottaa molempien mieltymyksiä. Musiikki tuntuu tekevän tajuntamme vastaanottavaisemmaksi sen esiin nostamille tiedostamattomille merkityksille. MYÖS laulut kuuluvat musiikkiterapiaan, sillä ääni on osa persoonallisuuttamme. Laulaminen ja laulun kuunteleminen tuovat yhteen sanallisen ja sanattoman olemuspuolemme ja auttavat ilmaisemaan syviä tunteitamme. Askeleen päässä itsenäisyydestä Tien toisella puolen Lausteen päärakennuksesta sijaitsee Väinölän talo. Siellä joukko nuoria saa kokeilla siipiään turvallisissa oloissa ennen ensimmäiseen omaan kotiin muuttamista. Väinölän keittiössä syntyy terveellistä ja tavallista kotiruokaa. Mira ja Joonas kokkaavat makaronia ja jauhelihaa koko porukalle. PILKE 2014 7 Väinölän periaatteet on kirjattu eteisessä olevaan tauluun. Talossa on huoneet neljälle nuorelle ja viereisessä Mikkolan rakennuksessa toiselle neljälle. Yksikön päärakennus Väinölä remontoitiin kolme vuotta sitten itsenäistyvien nuorten käyttöön. Rakennus toimi pitkään Lausteen johtajan virkaasuntona. 18-vuotias Mira toivoo aloittavansa koulunkäynnin Lausteen jälkeen. 17-vuotiaan Joonaksen suunnitelmissa ovat sosiaali- ja terveysalan opinnot. ”Pitkiltä lomilta palaaminen ja poikkeukset arjessa ovat nuorille vaikeita. On helppoa olla, kun tietää mitä tapahtuu”, sanoo sosiaalityöntekijä Marika Ahonen. Iltapäivällä on hyvää aikaa pestä pyykkiä. Kalenteri kertoo siivous- ja ruoanlaittovuorot ja nuorten omat menot. 8 PILKE 2014 V äinölän satavuotiaan puutalon räystäät tiputtavat alkukevään päivänä. Sisällä, avarassa ja vaaleiden tapettien verhoamassa olohuoneessa kolme nuorta lojuu upottavan näköisillä sohvilla. Yksi nuori istuskelee ison ruokapöydän ääressä katsomassa televisiota, joka on liki äänettömällä. Käynnissä on kiireisin aika päivästä Lausteen itsenäistyvien nuorten yksikössä, mutta sitä ei päällepäin arvaisi. Nuoret odottelevat kello neljän yhteistä ruokahetkeä, jonka jälkeen he ovat vapaita lähtemään harrastuksiinsa tai tapaamaan kavereitaan. Lausteen päärakennuksella on mahdollista esimerkiksi käydä kuntosalilla ja pelata sählyä. Monen ilta kuluu kuitenkin omassa huoneessa tai yhteisissä tiloissa aikaa viettäen. – Aika paljon tulee istuttua tässä sohvalla, sanoo 17-vuotias Joonas. Yhteisen päivällisen valmistaminen ja siihen sovittujen ainesten ostaminen ovat niitä itsenäiseen elämään kuuluvia taitoja, joita yksikössä asuvat 16–19-vuotiaat nuoret harjoittelevat. Monelle sen ikäiselle rahan käyttäminen järkevästi on hankalaa, eikä Väinölän olohuoneessa istuva joukko ole poikkeus. – Rahankäytön oppiminen on suurin parannus taitoihini, jonka olen saanut täällä. Aikaisemmin rahaa on mennyt kaikkeen turhaan, niin kuin tupakkaan, kertoo 18-vuotias Mira. Mira muutti Väinölään noin vuosi sitten tien toiselta puolen, sijaishuollon yksiköstä. Nyt hänen ja Joonaksen polut itsenäiseen elämään ovat niin pitkällä, että he ovat päässeet asumaan pihapiirissä sijaitsevaan Mikkolan taloon. Mikkolassa asuvat nuoret saavat elää pitkälti omassa rytmissään, mutta tuki on tarvittaessa aivan naapurissa. – Lastensuojelun piirissä olevilla nuorilla on usein pelkoja, jotka aktivoituvat elämän muutosvaiheissa, kertoo yksikön sosiaalityöntekijä Marika Ahonen. – Jos nuorta alkaa yöllä mietityttää vaikka katonrajasta kuuluva ääni, hän tietää avun olevan lähellä. KOTIIN YHDEKSÄKSI Ahosen ja hänen kollegoidensa työstä suuri osa on nuorten tukemista elämänhallinnan ja arkisten taitojen oppimisessa. Rahankäytön ja keittiöaskareiden lisäksi siivoaminen on yksi yhdessä harjoiteltavista asioista. – Väinölässä on kerran viikossa siivouspäivä. Nuorille jaetaan vaihtuvat alueet, joiden siistimisestä he ovat ” Nuori saa tehdä täällä virheitä.” vastuussa. Mitään päivittäistä kuuraamista täällä ei toki harrasteta, kertoo ohjaaja Minna Kemppainen. – Monella nuoristamme taidot ovat kunnossa, kysymys on ensisijaisesti elämänhallinnasta, jatkaa Marika Ahonen. Yksikön asukkaista osa käy vielä peruskoulua, osa on ammattikoulussa tai lukiossa, ja jotkut ovat esimerkiksi ammattiin valmentavassa työkokeilussa. Kouluun tai töihin herääminen on myös opeteltavien asioiden listalla. Päivärytmin korjaaminen kuntoon on monelle ensimmäinen askel itsenäistymiseen. – Päivä käynnistyy seitsemältä, kun ensimmäisiä nuoria aletaan herätellä. Pyrimme varmistamaan, että kouluun lähdetään ajoissa, kertoo ohjaaja Jesse Särs. – Kun asukkaat palaavat Väinölään iltapäivällä, heidän kanssaan hoidetaan esimerkiksi raha-asioita ja täytetään erilaisia hakemuksia. Kotiintuloaika on iltaisin yhdeksältä, ja televisiota saa katsoa kymmeneen asti. Sen jälkeen on aika mennä omiin huoneisiin, Särs jatkaa. Mira on talon sääntöihin muuten tyytyväinen, mutta kotiintuloajasta hän ei ole samaa mieltä. – Ei tavallisessa kodissa asuva nuori vielä yhdeksältä joudu kotiin palaamaan, Mira toteaa. MONENLAISIA ODOTUKSIA Väinölässä ja Mikkolassa asuvien nuorten tie on usein kulkenut monen laitoksen kautta. Itsenäiseen elämään kohdistuu sen myötä tavallistakin suurempia pelkoja ja odotuksia. – Nuori saattaa kokea, että häntä on siirrelty paikasta toiseen, eikä oman elämän tapahtumille ole voinut mitään. Kun eteen tulee vaihe, jossa pitäisi voida, se on vaikeaa, Marika Ahonen sanoo. – Nuori saa tehdä täällä virheitä, kaikkihan niitä tekevät. Asioita sattuu, mutta teoistaan täytyy oppia ottamaan vastuu, jatkaa Minna Kemppainen. Nuorten omien odotusten lisäksi he joutuvat ottamaan vastaan yhteiskunnan heihin kohdistamat odotukset. Ne eivät aina kohtaa arkitodellisuutta. – Velvoite suorittaa ammatillinen tutkinto 25 ikävuoteen mennessä on melkoinen vaatimus. Kaikki eivät siihen pysty, eikä se ole läheskään tärkein asia monelle täällä asuvalle, Ahonen toteaa. Lauste pystyy tarvittaessa tarjoamaan apua vielä silloinkin, kun nuori on muuttanut omilleen. Vakavaan ahdistukseensa Lausteella helpotusta saanut Mira näkee tärkeimpänä asiana auttajien läsnäolon. – Täällä on tukea ympäri vuorokauden, kun sellaista tarvitsee. Joonaksen nimi on muutettu. PILKE 2014 9 KOKO PERHEEN AUTTAMINEN ON LAPSEN ETU Perheterapeutit luovat entistä suunnitelmallisempaa kumppanuutta perheiden ja Lausteen välille. 10 PILKE 2013 Suurin osa asiakkaista suhtautuu perhetyöhön positiivisesti alusta asti. L auste toteutti viime syksynä mittavan organisaatiouudistuksen vastatakseen entistä paremmin asiakkaiden tarpeisiin. Suurimmat muutokset tapahtuivat sijaishuollossa, jonne perustettiin kaksi perheterapeutin toimea. Talon tuoreet perheterapeutit, Päivi Kaunonen ja Maarit Koivisto, ovat työskennelleet Lausteella jo pitkään – Kaunonen perheiden arvioinnin ja kuntoutuksen parissa ja Koivisto sijaishuollon osaston erityistyöntekijänä. Naiset tuntevat toisensa liki viidentoista vuoden takaa, ja yhteistä työhistoriaakin on kertynyt. Nyt he jakavat vastuun Lausteen perhetyön ytimestä. – Lasta on lähes mahdotonta auttaa, jos ei samalla huomioi hänen perhettään. Tämä näkemys ja Lausteen asiakaskunta ovat olleet muutoksen taustalla. Johan talon nimikin sen kertoo, toteaa Maarit Koivisto. Aikaisempaa suunnitelmallisempi perhetyö perustuu paitsi yhteyden rakentamiselle lapsen perheeseen, myös perheterapeuttien ja lasten omaohjaajien tiiviiseen yhteistyöhön. – Omaohjaaja on asiakassuhteen päätekijä. Me kuljemme rinnalla ja pidämme itsemme ajan tasalla perheen tilanteesta, sanoo Päivi Kaunonen. – Lapsen oman hoito- ja kasvatussuunnitelman lisäksi laadimme perhetyön suunnitelman ja pyrimme omaohjaajan kanssa tapaamaan perheen mahdollisimman pian sen jälkeen, kun lapsi on tullut meille asiakkaaksi. Tavoitteena on kartoittaa tilanne niin koulun, vapaa-ajan kuin perhesuhteidenkin osalta, Maarit Koivisto jatkaa. ” Lasta on lähes mahdotonta auttaa, jos ei samalla huomioi hänen perhettään.” YHTEYS AUKI Osalla asiakasperheistä on pitkä historia lastensuojelun kanssa ja ikäviä kokemuksia viranomaisten kanssa toimimisesta. Perheen arkeen ulottuvan kontrollin ja arvioitavana olemisen tunteen myötä keskusteluyhteyden avaaminen voi olla haastavaa. – Lapsen sijoittaminen pois kotoa on valtavan traumaattinen tapahtuma perheelle. Meidän täytyy ottaa kuuntelijan rooli ja antaa perheen tyhjentää likasankonsa, niin he saavat tilaa uusille ajatuksille ja näkökulmille, Päivi Kaunonen kuvailee. – Meille saatetaan sanoa, että hoitakaa Maija tai Matti kuntoon, meillä ei ole mitään ongelmia, Maarit Koivisto kertoo. MAARIT KOIVISTO perheterapeutti Ikä 37 Koulutus VTM, sosiaalityöntekijä, ET perhe- ja pariterapeutti Asuinpaikka Raisio Maarit Päivin silmin: “Raudanluja ammattilainen, joka on perheiden kanssa hetkessä. Kaverina sydämellinen ja huumorintajuinen.” PILKE 2014 11 ” Ei ole kenenkään edun mukaista, että lapsi on pitkään laitoksessa.” MITÄ ON LÄSNÄOLO? Päivi Kaunonen: “Todella intensiivisesti hetkessä olemista. Ajatukset eivät voi olla illallisessa tai seuraavan päivän kauppalistassa, ja auttamisen halun pitää välittyä.” Maarit Koivisto: “Kunnioitusta ja tasa-arvoisena olemista perheen kanssa. En asetu heidän yläpuolelleen, vaan olen yhteistyökumppani.” meidän kanssamme on helpottavaa, Kaunonen sanoo. – Jos tilanne on vaikea, asiat täytyy sanoa suoraan ja ristiriitoja välttelemättä. Lapsi ei pysty ottamaan apuamme vastaan, jos hän tietää perheensä vastustavan sitä, Koivisto toteaa. PÄIVI KAUNONEN perheterapeutti Ikä 42 Koulutus sosionomi AMK, ET perheterapeutti Asuinpaikka Paimio Päivi Maaritin silmin: “Äärimmäisen luotettava työkaveri, jonka sitoutumisen ja lämmön tuntevat sekä kollegat että asiakkaat.” 12 PILKE 2014 – Työmme lähtee kuitenkin siitä näkökulmasta, että perheen asiat koskettavat kaikkia sen jäseniä. Lapsi on Lausteella vain hetken elämästään, mutta osa perhettään senkin jälkeen, Koivisto jatkaa. Suurin osa asiakkaista suhtautuu työhön positiivisesti alusta asti, ja perheiden kuva omasta tilanteestaan on Koiviston ja Kaunosen mukaan realistinen. – Kun nuori tulee meille 15–16-vuotiaana, taustalla on tavallisesti monta vuotta takkuamista kotona. Vanhemmuuden jakaminen KATSE TULEVAISUUTEEN Sijoitetut lapset tulevat erilaisista perhetaustoista, ja koulunkäyntiin liittyvät ongelmat ovat ainoa todella konkreettinen yhdistävä tekijä. Maarit Koiviston mukaan asiakasperheissä on ollut nähtävillä muutos viime vuosina. – Aikaisemmin lapsen oireilun taustalla olivat usein sosiaaliset ongelmat, esimerkiksi vanhempien työttömyys. Yhä useammat sijoitetut tulevat tätä nykyä hyvin tavallisista perheistä, joissa kumpikin vanhemmista käy töissä, hän kertoo. Auttamisen perusasiat pysyvät silti perheestä toiseen samoina. Avoimuus, rehellisyys ja lapsen parhaan ajatteleminen ohjaavat kaksikon työtä. – Ei ole kenenkään edun mukaista, että lapsi on pitkään laitoksessa. Lyhyemmät ja tehokkaammat hoitojaksot ovat tulevaisuutta, Päivi Kaunonen toteaa. – Pyrkimyksenä on, että hoidon tavoitteet nousevat perheeltä itseltään. Ne eivät ole meidän, vaan heidän omia tavoitteitaan, Maarit Koivisto sanoo lopuksi. Entistä enemmän vaikutusta Perhekuntoutuskeskus Lausteen organisaatiouudistus pantiin toimeen 19.9.2013 alkaen. Se tekee mahdolliseksi entistä vaikuttavamman työn lasten, nuorten ja perheiden hyväksi. Uudistuksen myötä palvelemme myös kuntaasiakkaitamme tehokkaammin. ORGANISAATIOUUDISTUKSEN AVULLA • Hyödynnämme paremmin asiantuntemustamme • Reagoimme toimintaympäristön muutokseen • Vastaamme asiakaspalautteessa ilmenneisiin tarpeisiin SIJAISHUOLLON 6 ERITYISTYÖNTEKIJÄN TOIMEN TILALLE PERUSTETTIIN ” • 5 yksikön esimiehen toimea, vastuu yksikön toiminnasta ja asiakkuuksista • 2 perheterapeutin toimea, perhekuntoutuksen asiantuntijoita sijaishuollossa • 1 sosiaalityöntekijän ja asiakaskoordinaattorin toimi, vastuu palveluohjauksesta, asiakashankinnoista ja asiakkaaksi tulemisesta • 1 laatukoordinaattorin toimi, työskentelee organisaation laadun kehittämiseksi • 1 toimintaterapeutin toimi, koko organisaation käytettävissä • Useita ohjaajan toimia sijaishuollon yksiköihin Panostamme nyt perhetyöhön enemmän. Perhetyöntekijän avulla saamme itsenäistyvien nuorten oman verkoston paremmin mukaan.” Marika Ahonen, sosiaalityöntekijä ITSENÄISTYVIEN NUORTEN YKSIKKÖÖN, ERITYISEEN HUOLENPITOON JA UUDENKAUPUNGIN SIJAISHUOLLON YKSIKKÖÖN PERUSTETTIIN • 3 sosiaalityöntekijän toimea, vastuu palveluohjauksesta, asiakashankinnoista ja asiakkaaksi tulemisesta PERHEIDEN ARVIOINTI- JA KUNTOUTUSYKSIKKÖÖN PERUSTETTIIN ERITYISTYÖNTEKIJÖIDEN JA SOSIAALITERAPEUTTIEN TOIMIEN TILALLE • 3 tiimiesimiehen toimea, vastuu tiimien johtamisesta ja asiakkuuksista ” Asiaakkaat pystytään nyt ottamaan huomioon entistä yksilöllisemmin, ja eri ammattiryhmien palvelut kohdistuvat tasaisesti kaikille nuorille.” Hanna Kivekäs, toimintaterapeutti ” Uuden työnkuvani myötä on ollut helpompaa hallita työn ja vapaa-ajan suhdetta. Kunta-asiakkaat saavat organisaatiouudistuksen myötä nopeaa ja ajantasaista palvelua.” Kati Teppala, sosiaalityöntekijä ja asiakaskoordinaattori PILKE 2014 13 Lisätietoa Eurometallianssista: www.euromet.in Mäkiautoja ja viikinkielämää Syyskuussa 2013 joukko Lausteella asuvia nuoria vietti viikon kansainvälisellä Euromet Jamboree -leirillä. Vuosittain järjestettävä eri maiden lastensuojelunuorten kohtaaminen pidettiin tällä kertaa Löderupissa Ruotsissa. Kuvia leiriviikosta esittelevät 16-vuotias Iida ja itsenäistyvien nuorten yksikön ohjaaja Santra Pakkanen. Santra: “Lausteella asuva Juho pelaa ruotsalaisen ystävänsä kanssa shakkia puistossa. Kaverukset jatkoivat yhteydenpitoa vielä leirin jälkeenkin.” > 14 PILKE 2014 Santra: “Leirin ohjelmaan kuului työpajoja, joissa käytiin läpi nuorten oikeuksia ja velvollisuuksia koskevia sopimuksia. Nuoret olivat erittäin kiinnostuneita siitä, miten heitä koskevat oikeudet eroavat eri maissa ja miten erilaisia lastensuojelulaitokset ovat.” > Santra: “Hostelli, jossa asuimme oli varattu pelkästään leiriläisille. Hostellinpitäjä oli kauhuissaan saadessaan tietää, että vieraiksi on tulossa 45 lastensuojelunuorta. Leirin lopuksi hän kiitteli, ettei vieraiden kanssa ole ikinä ollut yhtä hauskaa eikä hostelli ole koskaan aikaisemmin hiljentynyt jo kymmeneltä illalla.” < Santra: “Mäkiautokisaa varten nuoret jaettiin 3–4 hengen joukkueisiin, joissa kansallisuudet sekoittuivat. Ennen varsinaista kisaa tehtävänä oli koota auto ruotsinkielisten ohjeiden mukaan!” Iida: ”Auton kokoaminen oli kivaa, mutta vähän hankalaa kun yksi joukkueesta ei puhunut ollenkaan englantia. Unohdimme yhden osan, ja jouduimme korjaamaan autoa juuri ennen kisaa. Hyvin se toimi silti! Laitoimme tietysti pienimmän meistä kuskiksi.” > Valokuvat: Perhekuntoutuskeskus Lauste < Santra: “Tässä Iida harjoittelee musisointia muovikupilla.” Santra: “Nuoret viettivät päivän Malmön lähellä sijaitsevassa Fotevikenin viikinkikylässä, jonka asukkaat elävät viikinkien tyyliin ja esittelevät viikinkikulttuuria vierailijoille.” Iida: “Matkan kohokohta oli uusiin ihmisiin ja eri kulttuureihin tutustuminen. Slovenialaiset olivat etenkin tosi avoimia, ja heidän kanssaan tuli hyvin juttuun.” PILKE 2014 15 PITKÄ MATKA TAKAISIN KOTIIN “Kun olin 14, juopottelin viikonloppuisin bileissä, lintsasin koulusta ja käyttäydyin väkivaltaisesti. Kun palasin myöhään kotiin vuotava, paksu raapimajälki kaulassani ja vaatteet veressä, se oli viimeinen pisara”, kertoo Lausteen entinen asukas, nyt 17-vuotias Julia. 16 PILKE 2014 K oulu ja poliisi olivat alkuvuoden aikana tehneet minusta yhteensä neljätoista lastensuojeluilmoitusta. Sossut olivat vieneet minut kesällä vähäksi aikaa vastaanottokotiin, mutta vältyin vielä huostaanotolta. Tappelua seuraavana aamuna sossuni tuli meille kotiin toisen työntekijän kanssa ja sanoi, että nyt mennään. Olin tosi vihainen itselleni ja kaikille muille. Ärsytti, että olin mokannut kaikki asiani. Vietin aikaa väärien ihmisten kanssa, riehujien ja juopottelijoiden. ” olin 15, minun piti uutena asukkaana olla huoneessani puoli yhdeksältä. 11-vuotiaat saivat katsoa telkkaria kymmeneen asti, ja siihen meni hermot. Kiipesin vappuviikolla katon kautta karkuun ja lähdin juhlimaan. Poliisi otti meidät kiinni juuri ennen Kaivopuistoa, sillä kaverini oli hakannut jonkun. Seuraavan kerran karkasin vapun jälkeen. Join vapuksi varatun viinapullon kokonaan ja oksentelin junaan paluumatkalla laitokseen. Siellä kävelin päin seiniä. Mietin, että nyt täytyy alkaa skarpata. Kun olin 6, vanhempani erosivat. Yhtenä päivänä äiti sanoi, että lähdetään katsomaan kämppää. Se olikin turvakoti, ja jäimme sinne pariksi kuukaudeksi. Viereisessä huoneessa asui perhe, jonka lapset olivat meille ilkeitä. Ohjaajatkin olivat mielestäni ilkeitä. Kun minulla oli ihottuma, en saanut syödä samassa pöydässä muiden kanssa, vaikka ei se ollut mitään tarttuvaa. Oli noloa mennä päiväkotiin ja eskariin taksilla. Tuntui, että kaikki tiesivät, etteivät asiat olleet kunnossa.” Kerran poltin liikaa, makasin lattialla x-asennossa ja tunsin kuinka sydän hakkaa. Luulin, että kuolen. Kaikki äänet voimistuivat, ja pystyin vain hengittämään.” Minut vietiin taas vastaanottokotiin, missä sain kolmeksi päiväksi liikkumisvapauden rajoituksen, LVR:n. Puhelin piti palauttaa yöksi ja yhdeksältä piti olla omassa huoneessa, missä ei ollut edes telkkaria. Karkailin ja myöhästelin jatkuvasti, ja sain aina lisää LVR:ää. Minulle tehtiin selväksi, että minut otetaan huostaan. Kun en saanut lähteä diskoon viettämään synttäreitäni LVR:n takia, suutuin ja laitoin koko paikan matalaksi. Revin taulut seiniltä ja rikoin tuoleja. En tullut kahteen päivään huoneestani enkä syönyt mitään.” PÄIN SEINIÄ “Minut piti viimein siirtää pitkäaikaislaitokseen, mutta lähdin hatkaan. Olin varmaan kymmenen päivää poissa. Juhlin myöhässä synttäreitäni, join ja poltin pilveä kaverini luona. Äitini sai suostuteltua minut, että lähdemme tutustumaan uuteen laitokseen. Jäin sinne samalla matkalla. Paikan ovia ei lukittu päivisin, eikä nuoria ratsattu. Pidin puhelimen öisin, lähdin tupakalle koska huvitti ja tein mitä halusin. Ohjaajat alkoivat katsoa minua vinoon. Tuntui, että he halusivat vittuilla minulle. Vaikka Aamulla ohjaaja tuli herättämään minua voileivän ja mehulasin kanssa ja kertoi, että minut siirretään. Paikalla oli kaksi minulle tuntematonta miesvartijaa, joiden edessä piti pukeutua. Piilotin puhelimen rintsikoihin ja uhkasin soittaa äidilleni, kun en tiennyt mihin minua vietiin. Lähdimme ajamaan jonnekin. Yritin kysellä minne, mutta en kuulemma tehnyt mitään sillä tiedolla. Pitkän ajomatkan jälkeen huomasin kyltin, jossa luki Turku.” KAIKKI TIETÄVÄT “Lapsena olin ollut tosi kiltti, eikä mieleenkään olisi tullut kokeilla alkoholia tai tupakkaa. Kotona arvot olivat kristilliset. Päihteitä ei suvaittu, ja kävimme usein kirkossa. Isäni oli kuitenkin aina hermostunut ja usein väkivaltainen. Hän löi meitä aina siihen asti, kun olin 10, ja nuorin isosiskoni alkoi panna hänelle vastaan. En muista, että isä olisi koskaan tehnyt päivääkään töitä. Hän asetti meille kaikenlaisia kieltoja, emme saaneet esimerkiksi lakata kynsiä. Äitini on eteläamerikkalainen, ja puhun hänen kanssaan espanjaa. Äiti tapasi suomalaisen isäni Espanjassa, missä asuu kummankin sukulaisia. Minulla on kolme isosiskoa ja isoveli. FACEBOOK AUKI “Turvakodin jälkeen asuimme pitkään talossa, jossa oli paljon huumeidenkäyttäjiä. Niitä makasi rapussa, eikä tiennyt onko ne kuolleita vai eläviä. Kun menin kouluun, minua kiusattiin ja kutsuttiin neekeriksi. Siihen puututtiin tosi huonosti. Neljännellä luokalla aloin tehdä kaikkea tyhmää. Häiriköimme kaverien kanssa tunneilla ja laitoimme opettajan tuolille nastoja. Olin joka toinen päivä jälkiistunnossa, ja lopulta jouduin rehtorin puhutteluun. Vanhempani olivat paikalla. Minua hävetti hirveästi. Seiskaluokalla aloin maistella viinaa ja tupakkaa. Kasilla join jo joka viikonloppu ja aloin polttaa kannabista toisinaan. Alkoholia meni aika paljon. Pilvenpoltto oli aluksi hauskaa, ja saatoimme nauraa tunnin putkeen. Kerran poltin liikaa, makasin lattialla x-asennossa ja tunsin kuinka sydän hakkaa. Luulin, että kuolen. Kaikki äänet voimistuivat, ja pystyin vain hengittämään. En kuitenkaan lopettanut polttamista siihen. Äitini oli minusta huolissaan, ja ollessani kesäleirillä, hän oli lukenut Facebook-viestejäni. Olin jättänyt sen vahingossa auki. Siellä oli kirjoituksia PILKE 2014 17 ” Minulla ei ole koskaan ollut niin rauhallista oloa elämässäni kuin nyt.” juopottelusta ja muusta. Kun palasin leiriltä, sossut olivat meillä. Silloin lähdin ensimmäistä kertaa yksin laitokseen. Facebookin lukemisesta tuli riisuttu olo, ja olin äidille tosi vihainen. Mielestäni kenelläkään ei ole oikeutta lukea toisen Facebookia salaa. Elämäni olisi kuitenkin varmaan ihan sekaisin, jos äiti ei olisi alkanut puuttua asioihin silloin.” MUSTAT SILMÄNALUSET “Turussa jäimme hetkeksi huoltoaseman pihaan odottelemaan. Vähän ajan jälkeen ajoimme perille Lausteelle, ja tapasin pihalla ohjaajani. Ajattelin tulleeni vankilaan, kun näin ovet ja niiden alla olevat raot. Olin kamalan näköinen – krapulainen, itkuinen, mustat silmänaluset ja huppu syvällä päässä. Istuin vain huoneessani ja itkin. Minut pyydettiin keittiöön syömään ja juttelemaan. Katsoimme kartasta missä olemme. Sain kuulla, että täällä aloitetaan puhtaalta pöydältä eikä muistella vanhoja mokailuja. Lomille pääsi myös joka viikonloppu, jos vaan mahdollista. Se tuntui lohdulliselta. 18 PILKE 2014 Koulunkäynti samalla tontilla ja puhelinrajoitukset olivat ahdistavia. Meille tuli kauhea sota toisen ohjaajani kanssa, kun jäin kiinni tupakoinnista. Mokailin ja olin viikkoja ilman lomia. Tajusin kuitenkin, ettei ollut muuta vaihtoehtoa kuin muuttua. Perheeni oli 200 kilometrin päässä, ja tunsin Turussa ainoastaan pari Lausteella olevaa kaveriani. Juhannuksena minun piti lähteä Hollantiin lomamatkalle äidin ja siskon kanssa. Minulta otettiin ennen lähtöä huumeseulat. Olin polttanut lomilla pilveä, ja tiesin, että jään kiinni. Olimme jo matkalla lentokentälle, kun ohjaajani sai puhelun ja kääntyi takaisin. Matka jäi väliin. Se oli kova paikka. Pilvenpolttoni loppui siihen.” RYTMI JÄI PÄÄLLE “Muutos ei tapahdu hetkessä, mutta yritin kovasti. Otimme tavoitteeksi, että kävisin ysiluokan loppuun Lausteella ja voisin sen jälkeen palata kotiin. Kotiuduin vuodessa, mikä on harvinaista. Monet saattavat viettää samassa laitoksessa viisi kuusikin vuotta. Lausteella on kovemmat rajat kuin muissa laitoksissa, joissa olen ollut. Ne tekivät minulle hyvää. Työskentely omaohjaajan kanssa oli tiivistä. Aikaisemmissa paikoissa kaikki ohjaajat olivat kylmiä. Eihän työntekijöiden tehtävä ole osoittaa meille rakkautta, mutta Lausteella sitä on saanut. Siellä uskotaan nuoriin. Kun mokaa, asia käsitellään, ja sitten se on käsitelty. Käyn toisinaan Lausteella vierailemassa. Ohjaajien kanssa voi edelleen jutella henkilökohtaisista asioistaan, vaikeistakin, ja voi luottaa ettei niitä kerrota eteenpäin. Odotan aina tosi paljon, että sinne pääsee käymään uudestaan. Elämä on hyvää tällä hetkellä. Lausteella oli pakko mennä kouluun joka aamu, ja rytmi jäi päälle. Teen kaksoistutkintoa lukiossa ja ammattikoulun parturi-kampaajalinjalla, ja koulunkäynti sujuu hyvin. Vapaaaikana käyn salilla. Äidin kanssa tulemme toimeen, emmekä enää riitele. Minulla ei ole koskaan ollut niin rauhallista oloa elämässäni kuin nyt.” Julian nimi on muutettu. KOLUMNI JUHA OKSANEN Kirjoittaja on Perhekuntoutoutuskeskus Lausteen palvelupäällikkö. PALVELUPÄÄLLIKÖN PÄIVÄ O n ripsakan pirteä maaliskuun aamu. Aurinko paistaa ja purovesi lorisee. Postin haku, lehden luku (urheilusivuihin asti) ja aamukahvi – rutiinini, jonka pois oppimiseen voisi mennä vuosia. Niiden jälkeen suuntaan samppanjanvärisen tila-autoni kohti Puistolan yksikköä. YÖ on yötyöntekijän parasta aikaa. Kohtaan perillä ohjaajan, joka on valvonut yksikköä aamuun asti. Puistolassa asuu tällä hetkellä kahdeksan perhettä ja seitsemän nuorta. Työntekijöitä on kaksikymmentäyksi neljässä eri arviointi- ja kuntoutustiimissä. Yö on ollut rauhallinen. Pimeän aikaan voisi sattua kaikenlaista, vaan harvoin tapahtuu mitään. Asiakkaat nukkuvat öisin, ja siihen pyrimmekin. Vuorokausirytmin pitää ainakin olla kunnossa. ” Yksiköissä huumori on rankkaa ja asenne oikea.” SEURAAVAKSI on palaverin vuoro. Pidämme sen perhekuntoutuksen tiimiesimiehien kanssa Puistolan neuvottelutilassa, Punaisessa tuvassa. Käymme läpi yksikössä olevat perheet, akuutit tilanteet sekä sen, kuka on lähdössä ja kuka tulossa. Puhumme lisäksi perhekuntoutuspaikkojen lisäämisestä kahdeksasta kahteentoista. Suunnitelma ja luvat rakentamiseen ovat olemassa. Kaiken pitäisi olla valmista syyskuun alussa. Se ehkä vaatii pienen ihmeen, mutta me teemme ihmeitä täällä joka päivä. MIETIMME myös pitkäaikaista perhekuntoutusta. Tällä hetkellä sijoitukset kestävät keskimäärin yli vuoden. Mitä jos pitkäaikainen perhekuntoutus voisikin olla osittain sijaishuoltoa korvaava rakenne? Koko perhe saisi olla sijaishuollossa niin kauan kuin lapset ovat alaikäisiä. Asiakaskunta on jo olemassa, siitä olemme varmoja. LAUSTE tarjoaa parasta ruokaa. Lähden syömään Lausteen pääkallonpaikalle Mustionkadulle. Jokaisella on vahvuutensa. Minä olen aina ollut ruoka-aikaan paikalla. Ammatillista lukuhetkeäni säestää kaiuttimista tulviva raskas metalli. Mitä raskaampi ääni, sitä parempi on keskittymiskykyni. JATKAN matkaa uuteenkaupunkiin, vakkasuomen sydämeen. Siellä sijaitsee toinen perheiden arviointi- ja kuntoutusyksikkömme Merilä. Sen ympäristö on jo fyysisiltä puitteiltaan terapeuttinen. Matkalla käyn puhelinneuvotteluja (handsfreen kanssa, tietenkin). Keskustelemme muutoksista ja työn kehittämisestä itsenäistyvien ja jälkihuollossa olevien nuorten yksikön esimiehen ja sosiaalityöntekijän kanssa. Kehitämme palvelua myös päivätoiminnan osalta. Jokaiselle pudokkaalle täytyy löytää tekemistä! Päivätoiminnan tavoitteena on saada nuori jollain tavalla koulutuksen tai työelämän piiriin. Avopalvelut kehittyvät samaa vauhtia, nyt meillä on viisi omaa tukiasuntoa. TUNNELMA yksiköissä on upea. Huumori on rankkaa ja asenne oikea. Työ työnä, työ on työtä ja intohimo on osa työtä! TEEN töitä ja elän pääsääntöisesti naisten kanssa. Kotiin päästyäni tapaan kolme tytärtäni ja vaimon. Vaihdan farkut verkkarihousuun ja painun futiskentälle. Valmentajan hommat jatkuvat, tyttöjoukkueessa. PILKE 2014 19 PERHEKUNTOUTUSKESKUS LAUSTE Mustionkatu 23 20750 Turku Välskärintie 2 J & K 23500 Uusikaupunki puh. 02 274 2233 faksi 02 274 2240 www.lauste.fi Lue Pilke verkossa! lauste.fi/pilke
© Copyright 2024