1. No category

LUE TÄMÄ ENNEN MAREMMANO-ABRUZZESEN
HANKKIMISTA VAHTIKOIRAKSESI!
Ensimmäinen maremmano-abruzzese pentue syntyi Suomessa vuonna 1988. Tällä hetkellä
Suomeen rekisteröityjä koiria on n. 400. Oma ensimmäinen m-a:ni, uros Mazzarella Amadeus,
oli tästä ensimmäisestä Suomessa syntyneestä pentueesta. Kasvattajat olivat Volmar ja Viveca
Widberg Ahvenanmaalta. Siitä asti, 25 vuoden ajan, m-a on ollut ”elämäntapani”. Elämäntavasta
on todella syytä puhua tämän rodun yhteydessä, koska onnistunut yhteiselo maremmanoabruzzesen kanssa vaatii omistajaltaan ja hänen perheeltään oikeaa asennetta ja ymmärtämystä sekä
tiettyjä ”rajoituksia” ja järjestelyjä omassa elämän menossaan.
M-a:sta esiintyy erilaisia olettamuksia ja käsityksiä riippuen siitä millaisten tietolähteiden,
käytännön kokemuksen ja näkökulman perusteella niitä esitetään. M-a:n normaali käyttäytyminen
ja sen ohjaaminen oikeille urille, sekä hyödyntäminen petoeläintorjuntaan meillä Suomessa,
on hyvin huonosti tunnettua vielä tänäkin päivänä. Olen kirjoittanut tämän artikkelin asioiden
selventämiseksi ja tämän hyvin vanhan ja ainutlaatuisen rodun ymmärtämiseksi. Jos rotumme
kasvattamiseen suhtautuu vakavasti, on siihen ensin itse perehdyttävä perinpohjaisesti muiltakin
osin kuin pelkkiä ulkomuotoseikkoja ajatellen. Siitä on myös syytä esittää asiallista tietoa kaikille,
jotka sen hankkimista suunnittelevat.
Omia koiria minulla on ollut näiden vuosien aikana useita kymmeniä, joista suurin osa on
tuontikoiria rodun kotimaasta Italiasta usealta eri kasvattajalta. Olen kasvattanut ja lähettänyt
maailmalle tähän mennessä 15 pentuetta, yhteensä n. 100 koiraa. Tästä johtuen olen käsitellyt
kymmeniä eri koirayksilöitä, ohjannut kymmeniä m-a:n omistajia koiran kasvatus- ja
käsittelyasioissa, kouluttanut ja lähettänyt uusiin koteihin yksilöitä, joiden omistajat ovat joutuneet
ongelmiin koiriensa kanssa tai luopumaan niistä elämäntilanteessaan tapahtuneen muutoksen
takia. Olen myynyt myös nuoria ja jo aikuisia koiriani sellaista haluaville. Osa koirista on
mennyt omakotitalojen pihavahdeiksi ja ihmisten seuraksi sekä lapsenvahdeiksi, osa maatiloille
yleisvartijoiksi ja osa työskentelemään pelkästään lammasvahteina. Muutaman kasvattini olen
myynyt harkitusti myös lähiöalueille ja jopa rivitaloon. Omia koiria minulla on tällä hetkellä
kotonani kuusi: nartut 11,5v., 9,5v., 9kk ja 5kk sekä urokset 7,5v. ja 8kk.
Omia lampaita minulla ei aina ole ollut, mutta pentujen sosiaalistaminen tähän lajiin on mennyt
hyvin mukavien ”lainalampaiden” kanssa. Lampaiden tuominen alueellemme on aina sujunut
mutkattomasti, vaikka laumassani onkin ollut aikuisia koiria, jotka eivät aikaisemmin ole lammasta
nähneet. Valichera dell Antico Tratturo, Juppsguard Rubizza (Rosie) ja Velinosirence (Adamo),
Limonero , Lisa ja Ateleta ovat hyvinä esimerkkeinä tästä. Niillä ei todellakaan ollut minkäänlaista
viehtymystä ajaa takaa tai häiritä lampaita. Monet aikuisina luovuttamani koirat ovat menneet
eläintiloille ja sopeutuneet erinomaisesti kaikkiin siellä oleviin otuksiin, huolimatta siitä, että eivät
ole näitä lajeja aikaisemmin nähneet. Tämä osoittaa, miten helppoa m-a:lle on yhteiselo muiden
eläinten kanssa.
Kaikkein mutkattominta lammasvahdeiksi menevien pentujen kannalta olisi meillä Suomessa
ottaa lampaita niiden tulevasta työpaikasta, jolloin ne pääsisivät siirtymään tutussa seurassa uuteen
paikkaansa. On ehdottoman tärkeää, että lampuri jatkaa pentujen sosiaalistamista lampaisiin ja
omien lampaidensa totuttamista pentuihin oikealla tavalla myös niiden uudessa ympäristössä.
Jos tilalla on jo ennestään vanhempi lampaita vartioiva m-a, on pennun sijoittaminen ja
opettaminen työhönsä helppoa. Mikäli koiran on tarkoitus vartioida esim. alpakoita, on huolellinen
sosiaalistamisprosessi käytävä läpi tämän lajin kanssa.
1
M-a:n luonteesta
Koiran aikuiskäyttäytyminen on aina sen perintötekijöiden, elinympäristön ja omistajan käsittelyn
summa. M-a on itsenäiseen työhön ja päätöksen tekoon kehittynyt rotu. Kuuliaisuus on hyvän m-a
yksilön hyveistä ehkä vasta kymmenennellä sijalla. Koira oppii nopeasti tarpeelliset käyttökelpoiset
ohjesanat, jos sillä on hyvä ja luottamuksellinen suhde omistajaansa ja jos ohjeita on sen mielestä
kannattavaa noudattaa. Me suomalaiset tunnumme kovasti arvostavan koiran ohjattavuutta,
tottelevaisuutta ja yhteistyöhalukkuuta ihmisen kanssa. M-a ei sovi sellaiselle ihmiselle, joka
vaatii ehdotonta käskyjensä noudattamista ja palvelualttiutta. Tällaisesta koirasta ei koskaan
tule ”robottia” tai ”sokeaa välinettä” omistajan käsissä. M-a on valkoinen luonnonlapsi, joka
haluaa kasvaa mahdollisimman vapaana työtään tehden ilman jatkuvaa ihmisen puuttumista.
Pakon käyttäminen kasvatuksessa nostaa helposti koiran vastarinnan ja tekee siitä epävarman ja
epävakaan luonteeltaan. Koira ei siedä sitä, että sitä tuupitaan ja tönitään tai muuten käsitellään
kovakouraisesti. Pentuna se ehkä vielä alistuu, mutta isompana saattaa ”maksaa kalavelat”
takaisin. M-a:ta on käsiteltävä diplomaattisesti ja suostutellen, jolloin se kokemuksestani kyllä
tekee aivan kaiken, kuten omistaja toivoo. Oikeat ympäristöolosuhteet, opetusmetodit ja kohtelu
(oppimispsykologia, koiran elekielen tunteminen ja kommunikointi koiran kanssa) ovat A ja O
tämän rotuisen koiran kasvattamisessa fyysisesti, sekä henkisesti tasapainoiseksi yksilöksi ja
luotettavaksi ja uskolliseksi vahdiksi.
Aktiivinen ympäristöstä oppiminen alkaa pennun ollessa n. 5viikkoinen. Koiran perinnölliset
luonteenpiirteet näkyvät parhaiten sen ollessa 4-6 viikon ikäinen, paras sosiaalistamisikä
ympäristöön on n. 7vk iässä ja elolliseen (muut eläinlajit) n. 6-8vk iässä. Huonot kokemukset
pentuaikana vaikuttavat vielä aikuisenakin. Ympäristö ja käsittely muovaavat 7 ikä viikon jälkeen
merkittävästi sen käyttäytymistä ja perinnöllisiä piirteitä on vaikea eritellä tuntematta linjassa
takana olevien koirien luonnetta. Näyttelytulokset (hankitut ominaisuudet) eivät periydy, eivät
myöskään ongelmakäyttäytymiset, jotka mitä suurimmassa määrin ovat ympäristöstä opittuja tai
omistajan opettamia (käyttäytyminen on vahvistunut väärin). M-a on erittäin hyvämuistinen ja
älykäs, joten ongelmakäyttäytymisen alkeiden oppiminen on monesti vain kerrasta kiinni. Aina
on otettava huomioon myös mahdollisen sairauden ja kivun olemassa olo, jos koiralle ilmaantuu
tavallisuudesta poikkeavaa käyttäytymistä. Nartun valeraskaus noin kaksi kuukautta juoksun
loppumisesta, voi hormonitoiminnan takia aiheuttaa kuviteltujen pentujen vartioimista, ruuan
vartioimista tai muuta äitiyteen liittyvää käyttäytymistä. M-a:n kuuluu olla alueensa ulkopuolella
rauhallinen ja välinpitämätön, omalla alueellaan ilman omistajaa puolustava ja peloton, omistajan
läsnä ollessa sen kuuluu seurata rauhallisesti tilannetta. Koira, joka näyttelyssä ja oman alueensa
ulkopuolella omistajansa kanssa käyttäytyy rauhallisesti, voi olla hyvinkin julma reviiriään
puolustaessaan. Olen huomannut, että tästä syystä monet ihmiset eivät oikein käsitä, kun kerron
miten ehdoton m-a on vartioidessaan. Lisäksi omat koirani ovat hyvin avoimia ja sosiaalisia
vieraille, kun esittelen heitä kotipihallamme.
Jos koira ”nousee” omistajaansa tai perheenjäsentä vastaan, on jotain yhteiselossa mennyt
jo aikaisemmin pieleen. Silloin on kyllä ensimmäiseksi tutkailtava omaa käytöstään ja
suhtautumistaan koiraan. Koira vastaa aina eleillään ja toiminnallaan siihen mitä vastapuoli on sille
viestinyt. Se ”puhuu” siis ihmiselle ”koiraa”. Joskus sen aikuisena kokemat tilanteet assosioivat
mieleen epämiellyttävän kokemuksen pentuajalta, jolloin sen oli pakko vain sietää. Isompana sen
ei välttämättä enää tarvitse, koska se pystyy vastarintaan. M-a ei hevillä anna anteeksi kokemiaan
vääryyksiä, sillä on pitkä ja hyvä muisti. Tällaisesta koirasta haaveilevan on muistettava, että se
tarvitsee mahdollisuuden toteuttaa omia käyttäytymistarpeitaan, muuten ilmenee sijaistoimintoja,
sijaiskohteeseen suuntautuvaa käyttäytymistä, turhautumista, stressaantumista ja käytösongelmia.
Tämä ei tarkoita sitä, että koira saisi tehdä aivan mitä se haluaa tai, että se pitäisi kasvattaa ilman
minkäänlaista ohjausta. Meillä Suomessa m-a elää monesti paljon läheisemmässä kontaktissa
ihmiseen kuin kotimaassaan Italiassa, jossa siihen suhtaudutaan enimmäkseen työtoverina
2
ja eläimenä lampaiden tai muiden eläinten joukossa. Ihmisen asettamat vaatimukset meidän
yhteiskunnassamme voivat mennä “yli koiran ymmärryksen” ja olosuhteet ovat näin ollen sille
hyvin epäluonnolliset.
M-a ei saalista
Maremmano-abruzzese on laumaa ja aluettaan vartioiva koira. Se ei saalista. Tavallisimmin sen
laumassa on lampaita ja vuohia, joita se suojaa susilta, karhuilta, ilveksiltä, kojooteilta, ketuilta,
irtokoirilta, petolinnuilta ja ihmisvarkailta. Villisika on nykyään Italiassa myös uhkana lampaille,
mutta se voi olla myös erittäin vaarallinen koiralle. Erityisesti villisikojen torjuntaan rotu ei ole
tarkoitettu. M-a:ta käytetään myös vartioimaan alpakoita, hevosia, nautoja, kanoja ja muita lintuja,
sekä tänä päivänä myös Australian sinisiä pingviinejä. Villeinä juoksevien porojen vartijaksi
Lappiin m-a ei sovellu. Ihmiseen sosiaalistunut koira vartioi kotialuettaan, perhettään ja alueella
olevaa muuta omaisuutta.
M-a ei ole paimentava koira kuten bordercollie. Oikeilla ominaisuuksilla varustettu paimentava
koira ja maremmano-abruzzese aiheuttavat täysin vastakkaiset reaktiot lammaslaumassa.
Paimentavan koiran sisäsyntyisissä käyttäytymismalleissa (perintötekijöissä) esiintyy osa
metsästykseen liittyvästä käytösketjusta jo 8 viikon iästä alkaen ja koiran tuijottaminen pelottaa
ja karkottaa lampaita. Korostuvat metsästyskäytöksen osat ovat vaaniminen, tuijotus ja takaaajo. Loppuosaa ketjusta (tarttuminen, tappo, paloittelu) paimenella ei saa olla ”näkyvissä”. Koira
siis siirtää lampaita kauemmas itsestään saaliskäyttäytymisellään. Maremmano-abruzzesella ei
ole mitään osaa metsästyskäytösketjusta ”näkyvissä”. On erikoista huomata, että se ei esimerkiksi
osaa paloitella isoa lihapalaa juuri tämän takia. Se syö kuolleen lampaankin vasta sen jälkeen,
kun sen ruho on valmiiksi revitty auki. Sillä ei siis ole ”petoeläimen elkeitä”, kuten kaikilla
muilla (muihin käyttötarkoituksiin) kehittyneillä roduilla. Se on lampaan ja ”pennun näköinen”,
valkoinen, rauhallinen ja käyttäytyy lampaidensa edessä nöyrästi kuin pentu. Näistä syistä lampaat
kokevat m-a:n turvallisena ja hakeutuvat sen lähelle. Pentuna m-a puolestaan hakee suojaa ja turvaa
lampaistaan.
M-a voi tappaa ja syödä hiiriä, myyriä ja pieniä jäniksiä. Tämä ominaisuus on välttämätön taito,
jotta koirat olisivat pysyneet hengissä muun ravinnon puuttuessa karuilla vuoristoseuduilla.
Omassa laumassaan elävään lemmikkikaniin koira suhtautuu hyvin herttaisesti. M-a:lla
on poikkeuksellisen ”täydellinen” ja tehokas ravinnonkäyttötapa ja lisäksi se on kaikessa
toiminnassaan mahdollisimman energiaa säästävä ja taloudellinen. Kokoonsa nähden se syö
suhteellisen vähän. Karuissa oloissa sen oli selviydyttävä hyvin niukalla ja vaatimattomalla
ravinnolla, jopa ilman ruokaa useita päiviä.
Metsästyskäyttäytymistä ilmentävä koira innostuu heitetystä pallosta, kepistä ja patukan
vetämisestä. Sen leikki sisältää paljon takaa-ajoa ja tarttumista. M-a ei kiinnostu heittoleikeistä tai
leikkimielisestä vetokamppailusta. Päinvastoin - se usein väistää, kääntyy pois, käy makaamaan
tai jopa ärtyy nenän edessä heiluvalle patukalle ja mahdollisesti myös sen heiluttajalle. Jos sen
vastapuolelle lähettämät edellä mainitut nk. rauhoittavat signaalit eivät tule ymmärretyiksi, tulee
koiran käytökseen aggressio mukaan. Jo tämän käyttäytymissarjan alussa tulisi ihmisen älytä
lopettaa koiran ”kiusaaminen”. Koira ei siis tulkitse tapahtumaa leikiksi vaan häiriöksi ja uhaksi,
josta on päästävä eroon. M-a:n tyypillinen leikki pentuesisaruksiensa kanssa on painimista, jossa se
harjoituttaa voimiaan tulevaa mahdollista puolustushyökkäystä varten.
Ihminen ei saa koskaan leikkiä painimista tai vetoleikkejä m-a:n kanssa. Vastarinnan nostaminen
ja fyysinen ”mittailu” ihmisen kanssa voi koitua vahingoksi koiran aikuistuttua. Koira voi myös
ikuisesti jättää mieleensä tilanteet, joissa ihminen on hyökännyt sitä kohti. Eläminen sellaisen
koiran kanssa, jolla on muistissaan, että ihminen on ollut uhka, voi olla jatkossa hyvin vaikeaa,
koska koirasta on tullut tämän yhden kokemuksen perusteella hyvin varautunut ihmisille.
3
M-a ja lampaat
Rodussa ja samassa pentueessa voi olla persoonallisuudeltaan ja ominaisuuksiltaan erilaisia
yksilöitä. Kaikilla pennuilla ei ole perinnöllisiä edellytyksiä päteviksi lammasvahdeiksi.
Esimerkiksi jo pentuna lampaille aggressiota osoittaviat yksilöt tai pennut, jotka ovat täysin
välinpitämättömiä niitä kohtaan, eivät ole sopivia. Kasvatustyössä olisi suoritettava tarkkaa
valintaa laumanvartijalle tyypillisten luonteen ominaisuuksien suhteen, jotka ovat uskollisuus,
luotettavuus ja suojeleminen. Näillä ominaisuuksilla on geneettinen taustansa, mutta aina tarvitaan
myös ympäristön oikea tuki, jotta ne ilmenisivät oikealla tavalla.
Lampaita vartioivassa koiralaumassa on tarpeen olla sellaista erilaisuutta, joka tekee yhteistyöstä
täydellistä. On koiria, jotka ovat rohkeita vihollisen läsnä ollessa, mutta eivät välttämättä aisti
sitä matkan päästä. Joku voi olla susien kauhu, mutta ujo ihmisten suhteen. Joku toinen voi
olla säyseä ihmisille, mutta onkin sitten vieraiden koirien vihaaja. Jotkut ovat erikoistuneet
häätämään kettuja ja niin edelleen. Koira, joka on kasvanut ja elänyt karussa ympäristössä ilman
ihmisen ”kesyttämistä”, voi tulla tervehtimään vierasta ihmistä häntä heiluen, mutta olla erittäin
aggressiivinen susille ja muille petoeläimille. Jotkut yksilöt ovat selvästi vilkkaampia kuin toiset.
Nartut ovat herkemmin reagoivia ja epäluuloisempia kuin urokset. Narttujen läsnäolo pitää urokset
paremmin reviirillään. Molempia sukupuolia siis tarvitaan tehokkaaseen pedontorjuntaan.
Lampaita vartioivia koiria tulee aina olla useampia kuin yksi. Hyvä työpari on uros ja narttu. Jos
lampaita on parisataa, tarvitaan jo kolme koiraa. Laajoilla laidunalueilla Italiassa vielä useamman
lampaan kanssa on ollut tapana käyttää kolmea urosta ja yhtä narttua. Kaksi veljestä voi myös olla
hyvä yhdistelmä, mutta ei koskaan kaksi siskosta. Työkoiran sterilointi on usein välttämätöntä ja se
voidaan tehdä jo hyvin nuorelle koiralle.
Lampaita vartioivan koiran on oltava:
LUOTETTAVA (trustworthy) lampaiden kanssa eli se ei koskaan saa hyökätä niiden
kimppuun tai ahdistella niitä. M-a ei saa leikkiä lampaiden kanssa, ajaa niitä takaa tai tarttua
niihin. Amerikkalainen professori Raymond Coppinger on seurannut tutkimuksissaan
luotettavuuden arvioimiseksi koirien liikkeitä ja elehtimistä lampaiden läheisyydessä.
Hänen tunnistamansa liikkeet ja eleet ovat: leikki, alistuminen, dominointi, uteliaisuus
ja kyräily. Luotettavalla vartijalla näkyy paljon alistumiskäyttäytymistä ja tutkivaa
käyttäytymistä, hyvin vähän leikkiä, vähän dominointikäyttäytymistä ja erittäin vähän
saalistusviettiin perustuvaa vaanimista (kyräily) lampaita kohtaan. Koira voi muuttua
epäluotettavaksi (aggressiiviseksi) liiallisen leikkikäytöksen vuoksi, mutta ei koskaan
puhtaasta saalistusvietistä.
● USKOLLINEN (attentive) laumalleen eli sen on aina oltava lampaiden luona, se ei
saa koskaan hylätä niitä lähteäkseen ihmisen perään. On siis hyvä, että se on väistävä,
välinpitämätön tai ujo vieraita ihmisiä kohtaan. Omistajansa ja perheensä se oppii kyllä
tunnistamaan.
● SUOJELEVA (protective) suojeleva lampaita kohtaan eli sen pitää puolustaa niitä
vihollisia vastaan.
●
M-a:lle kaikki vieras on periaatteessa mahdollinen uhka ja sen kuuluu reagoida kaikkeen outoon,
erikoiseen ja tavallisuudesta poikkeavaan, jonka se havaitsee omalla alueellaan.
Suomessa hyvältä lammasvahdilta edellytetään ehdotonta luotettavuutta, uskollisuutta ja
omaa päätöksentekokykyä ja tilanteiden arvioimista, koska meillä ei lampaiden kanssa kulje
ihmispaimen. Mikäli paimen on mukana laitumella, pysyy enemmän ihmiseenkin sosiaalistunut
koira lampaiden mukana ja pystyy hoitamaan vahdinvirkansa moitteettomasti. Monilla ihmisillä
on hyvin ennakkoluuloisia ja epäileviä ajatuksia ja kielteinen asennoituminen laumanvartijakoiraa
kohtaan. Tällainen itsenäinen ilman ihmisen koulutusta ja ohjausta työskentelevä koira on
suomalaisille hyvin vieras ja outo asia, koska meillä ei ole perinteitä tällaisten koirien käyttämiseen.
4
Monella on voimakas tarve koiran kontrolloimiseen, jopa vieraan koiran olisi “kumarrettava”
vierasta ihmistä. Kaikenlainen ihmisiin kohdistuva suvaitsevaisuus ja erilaisuuden ymmärtäminen
on kuitenkin nykypäivän myönteinen muutos. Miksei se voisi ulottua koskemaan myös
toisentyyppistä koiraa kuin saksanpaimenkoira, noutaja, perhoskoira tai suomen pystykorva, joita
kaikkia pidetään erittäin tarpeellisina niissä “viroissaan”, joihin niillä on perimässään edellytykset?
M-a:sta on paljon tutkittua tietoa kirjallisuudessa ja internetissä, joten perehtyminen koirien
käyttämiseen ainakin tällä tasolla on monelle mahdollista. Rodun täysipainoinen kasvatustyö vaatii
sen kulttuurihistoriallisen taustan tuntemista ja sen alkuperäiseen elinympäristöön tutustumista.
Koirien työskentelyä lampaiden kanssa on tärkeää mennä ihan paikan päälle katsomaan.
M-a on erittäin reviiritietoinen (kuten muuten me suomalaisetkin), tiettyä rajaa ei sen alueelle
ylitetä ilman omistajan läsnäoloa. Aita on selkeä rajamerkki ja jollei sitä ole, määrittelee koira
itse kriittisen rajan. M-a on omimmillaan isoilla alueilla, joilla sen luontainen käyttäytyminen
pääsee esille. M-a:n reviiri voi ulottua 200 - 400 metrin päähän ydinalueesta. On tärkeää tehokkaan
vartioinnin kannalta käydä tarkastamassa myös äärialueita ja sitten palata takaisin kotiin.
Ollessaan alueensa ulkopuolella ja pois laumansa läheisyydestä koirat käyttäytyvät rauhallisesti
ja viisaan varovaisesti eivätkä yleensä anna itseään kiinni, koska niiden on tärkeää jo kohta palata
kotiin. Italiassa näkee paljon oman onnensa varaan jätettyjä rotumme edustajia sekä pihojen ja
lammaslaumojen vartijoita, joilla on vapaa liikkumismahdollisuus joka suuntaan. Ne pysyttelevät
kuitenkin rauhallisesti kauempana, kun ne ohitetaan sen kummemmin noteeraamatta.
Uhan lähestyessä m-a aloittaa haukkumisen ja epävarmuutta sisältävien dominanssieleiden
osoittamisen juosten samalla eteenpäin. Sitten se pysähtyy miltei täsmälleen uhan ja vartioitavan
kohteen puoliväliin ja lähtee yhtäkkiä häntä koipien välissä juoksemaan takaisin vartioitaviensa
lähelle. Tämä lähestymis-loitontumiskäyttäytyminen (approach-withdrawal behaviour), joka
muistuttaa epävarman pennun reaktiota uuteen, outoon asiaan, hämää vastapuolta ja tarvitsee
toteutuakseen riittävästi tilaa. Tavanomaisuudesta poikkeaviin ja uusiin asioihin reagoiminen
haukkumalla on yksi tärkeä ominaisuus, jonka pohjalta laumanvartijoita on aikoinaan
alettu ”valikoida”. M-a on neonataali- eli varhaisvaiheen koira, jonka ulkomuoto ja käyttäytyminen
ovat ”pysähtyneet” noin nelikuisen pennun tasolle. Aikuinen m-a on siis iso, paljon pentumaisia
eleitä käyttävä koira. Epävarma käytös (uhkaeleitä ja alistumiseleitä sekaisin) hämmentää
vastapuolta ja jo sen mahdollisuus, että koiran käytös muuttuu raivoisaksi aggressioksi, saa
pedon luopumaan aikeistaan. Koiran aggressiivinen puolustushalu alkaa nousta, koska sen
karkottamiskäytös vahvistuu tunkeilijoiden loittonemisesta. Fyysisesti ja henkisesti m-a on
valmis vasta kolmen, neljän vuoden iässä. Ensimmäiset merkit vartioinnista ilmenevät tavallisesti
lähempänä kahta vuotta. Sitä ennen koiralta ei voi edellyttää tehokasta työskentelyä.
M-a:n vartiointi on siis pääasiassa uhan pitämistä loitolla ja sen karkottamista tarvittaessa. Uhan
kimppuun se hyökkää vasta viime vaiheessa, kun ei pääse enää peräytymään. Tämä on ainoa
vaihtoehto päästä uhasta eroon, jollei perääntymismahdollisuutta ole. Fyysiset yhteenotot susien
kanssa ovat harvinaisia.
M-a elehtii lampaille kuten toisille koirille. Eleet, joita hyvällä lammasvahdilla näkee, ovat
nöyryyttä osoittavia, rauhaa ylläpitäviä ja vastapuolen aggressiota alentavia signaaleja. Ne ovat
pennuilla paljon nähtäviä ALISTUMISELEITÄ kuten lähestyminen lampaita kohti korvat taakse
vedettynä, lampaan suupielien nuoleminen (pennun ruuankerjäämiskäytös), katseen välttäminen,
silmien räpyttely, pään kääntäminen, tassun ojentaminen, jalat hieman levällään istuminen,
maahan asettuminen ja selälleen heittäytyminen lampaan tutkittavaksi. Samat eleet näkee oikein
ymmärretyllä m-a:lla omaa ihmisperhettään kohtaan!
Koira tekee tuttavuutta, =TUTKIVA KÄYTTÄYTYMINEN, lampaan kanssa kuten toisia koiria
tervehtiessään; haistellaan suupielet, korvat ja sukuelimet. Alistumiseleiden esittäminen lampaille
ja tutkiva käytös niitä kohtaan osoittavat, että koiralla on oikeanlaiset lammasvahdin ainekset
perimässään.
5
Ongelmia lampaiden kanssa
Varhainen sosiaalistaminen (6-8vk otollisin ikä) vain lampaisiin on yksi edellytys sille, että koira
pysyy lampaiden kanssa laitumella ilman paimenta. Pentu tai pennut on laitettava heti lampaiden
tilaan asumaan ja ihmiskontaktit pidetään ensimmäisen viiden kuukauden ajan mahdollisimman
vähissä. Tämän ajan tiiviisti lampaiden kanssa elänyt m-a suhtautuu niihin loppuelämänsä kuin
primaarisiin sosiaalisiin kumppaneihinsa. Se elehtii niille kuten toisille koirille. Tästä esimerkkinä
on esimerkiksi se, että koira voi murista myös lampaalle puolustaessaan siltä ruokaansa. Koira ei
toimi näin, jos se kokee vastapuolen saaliinaan eikä omaan sosiaaliseen ryhmäänsä kuuluvana.
Pennun hoitamisessa on hyvä käyttää tiettyjä rutiineja.
Jos lampaat eivät ole tottuneet koiraan tai ovat arkoja, on oltava hyvin huolellinen, jotta pentu ei
vahingoitu ja jää lampaiden jalkoihin. Se on pidettävä omassa aitauksessaan turvassa siten, että
sen on kuitenkin mahdollista ottaa kontaktia lampaisiin. Aggressiivisia lampaita, jotka voivat
vahingoittaa pentua, ei saa olla laumassa ja karitsoitaan vahtivat uuhet voivat olla vaarallisia
pennulle. Lampaat on myös hyvin huolella totutettava koiraan. Sosiaalistamis-tutustuttamisprosessi
tapahtuu siis aina sekä koiran että lampaiden ehdoilla.
Leikkivä karitsa tai juokseva lammas voivat provosoida koiran mukaansa. Leikin yhteydessä
tapahtuva takaa ajaminen päättyy usein tarttumiseen ja siitä voi lammas vahingoittua. Pienet
karitsat ja pentu eivät ole toimiva yhdistelmä, jos pentu innostuu vaikka pureskelemaan karitsan
korvia. Tällöin pentua tulee alussa kasvattaa aikuisten rauhallisten lampaiden seurassa valvotusti.
Alkavat mahdolliset ongelmat on lampurin hoidettava järjestelyin heti pois, ettei ongelmakäytös
pääse toistumisen kautta vahvistumaan. Pennulle on järjestettävä pureskeltavaa ja sen on päästävä
säännöllisesti juoksentelemaan, jotta se jaksaisi olla rauhassa lampaidensa kanssa.
Myös hyvin lampaisiin sosiaalistunut pentu voi leikkiä lampaiden kanssa. Tämä on ehdottomasti
kiellettyä ja käytös on kitkettävä pois heti sen ilmetessä. Jos tämä ei kunnolla onnistu, ja pentu vielä
isompanakin leikkii lampaiden kanssa, ei siitä koskaan kehity luotettavaa vartijaa. Tavallisimmin
rajumpaa leikkimistä näkyy 5kk jälkeen, jolloin m-a:n sosiaalistumisvaihe on ohi, ja sitä voi
näkyä noin 12 kk ikään asti. Silloin on oltava tarkkana, pentua on valvottava myös laitumella ja
järjesteltävä olosuhteet siten, ettei väärä käytös pääse vahvistumaan. Lampaita vartioiva m-a ei
ole myöskään lasten leikkikaveri ja se on syytä kasvattaa erilleen myös paimentavista, saalisvietin
omaavista paimenkoirista tai perheen muun rotuisista koirista. Pennuilla on riittävästi seuraa
toisistaan ja lampaistaan.
Sairaat, matoiset, jalkavaivaiset ja oudosti käyttäytyvät lampaat voivat juuri kyseisen
poikkeavuutensa vuoksi joutua m-a:n hyökkäyksen kohteiksi. Tällaisen tapahtuman sattuessa
on syy selvitettävä ja yleensä lammas poistettava, harvoin koiraa. Samasta ilmiöstä on silloin
kysymys, kun ihmiseen ensisijaisesti sosiaalistunut m-a reagoi epäluuloisesti ja aggressiivisesti
humaltunutta, horjuvaa tai muuten koiran mielestä poikkeavasti käyttäytyvää ihmistä kohtaan.
Itse laitan nukutuksessa olleen koirani aina heräämisen ajaksi erikseen muista, koska tokkuraisen
epävakaa olemus tekee muut koirani epäluuloisiksi.
Koira voi myös reagoida hyökkäävästi, jos lammas on tarttunut päästään kiinni aitaan tai kun
vahdittavat eläimet nahistelevat keskenään. Australian pingviinivahinko sattui tilanteessa,
jossa koira tulkitsi kahden nuoren pingviinin leikin taisteluksi ja meni ”riitapukareiden” väliin
käyttäen hampaitaan. Väliinmenokäytös on kaikkiin koiriin ”ohjelmoitu” vaistonvarainen käytös,
nk. rauhoittava signaali, jota jotkut koirat käyttävät enemmän kuin toiset. Ihmislajin ollessa
kysymyksessä ei ole harvinaista, että kahden ihmisen halatessa toisiaan, koira tulee hössöttäen tai
jopa hampaitaan käyttäen väliin. Tai, kun koira kiilaa väliin omistajan silittäessä perheen toista
koiraa. Tai, kun koiraryhmässä kahden koiran vauhdikkaaseen ja äänekkääseen leikkimiseen
puuttuu ”kolmas pyörä”. Koiralle läheisyys merkitsee aina uhkaa ja se koettaa selviytyä tai
selvittää tilanteen vaistonvaraisella tavallaan.
6
Joskus ensimmäisen karitsan syntymä voi aiheuttaa hämmennystä ja nuori koira voi vahingoittaa
sitä olematta silti jatkossa karitsantappaja. Tämä on poikkeava ja uusi tilanne koiralle. Nuorta
koiraa on siis valvottava ensimmäiseen karitsointiaikaan. Koiraa kannattaa myös seurata silloin, jos
laumaan tuodaan uusia lampaita. Koira tuntee omat lampaansa ja lampaat tuntevat omat koiransa
kuten myös oman ihmishoitajansa. Koira voi kokea vieraan eläimen läsnäolon uhaksi omille
eläimilleen, joten uudet tulokkaat on tarpeen vaatiessa esiteltävä sille ajan kanssa. Tuttuus luo
turvallisuutta, joka pitää rauhallisena. Uudet eläimet olisi aina esiteltävä jo kotona oleville pitämällä
niitä ensin viereisessä aitauksessa. Eläinten kanssa työskentelevän on osattava nähdä, koska tilanne
on sopiva “portin avaamiselle.” Näin eivät eläimet stressaannu.
Pentua sosiaalistettaessa lampaisiin on syytä esitellä sille kaikki lauman jäsenet pienissä ryhmissä.
Pentu, joka on kasvanut pian teuraaksi menevien lampaiden kanssa, voi mennä hyvin hämilleen,
kun alkuperäiset sosiaalistumisen kohteet viedäänkin pois. Sosiaalistamisvaiheessa on siis
käytettävä sellaisia lampaita, jotka jäävät pidemmäksi aikaa laumaan ja joiden mukana pentu voi
lähteä laitumelle noin 7kk ikäisenä.
Jotta koira pysyisi laitumella ilman ihmistä (paimenta), on sen siis oltava erinomaisesti
sosiaalistunut vartioitaviinsa. Ihmisten parissa kasvanut koira voi hoitaa tehtävänsä vain pitävän
aidan takana tai silloin, jos lampaat ovat ”pihapiirissä”. Toisiin perheen muun rotuisiin koiriin
kiintynyt m-a voi pyrkiä kontaktiin niiden kanssa. Se, että onko m-a sopuisa perheen muiden
koirien kanssa, riippuu aina molemmista osapuolista; niiden sukupuolesta, ikäeroista, luonteesta
jne. Yleensä ottaen m-a on erittäin taitava sosiaalisessa kanssakäymisessään muiden perheen koirien
kanssa. Vieraita paimenkoiria, muita koiria tai vieraita eläimiä se ei alueellaan siedä. Tämä on
täysin normaalia laumanvartijakoiran käyttäytymistä, koska se on tarkoitus suhtautua siten, että
kaikki vieras voi olla mahdollinen uhka.
Uroskoira voi pyrkiä pois työalueeltaan lähistöllä olevan juoksuisen nartun perään tai ehkä
koiran vakituinen työkumppani on viety pois laumasta ja tämä sekoittaa yksin jääneen kuviot. Jos
lampaiden kanssa työskentelee useampi koira, ovat ne myös aina toisiinsa hyvin sosiaalistuneita
ja kiintyneitä. Jos useita koiria kasvatetaan yhdessä, eivät ne välttämättä pysy toisistaan erossa jos
ne laitetaan eri lammasryhmiin. Jotta koira pystyy vartioimaan erillisiä lammaslaumoja, on sen
vapaasti päästävä välissä olevien aitojen yli. Laidunalueen vaihto lammasryhmän kanssa sujuu
helpoiten, jos koiralla on ”siirtokoppi”, joka siirrettään samalla. Koiran on helpompi orientoitua
uuteen alueeseensa, kun joku sille tuttu asia pysyy mukana. Muuten voi käydä niin, että koira pyrkii
siirtämään lampaansa takaisin entiselle alueelle. Kesäkuumalla on koirilla oltava laitumella suoja
auringolta, muuten ne saattavat hakeutua kauemmas lampaista varjoa hakemaan. Toisaalta on
huomioitava, että m-a:lla on erittäin hyvät aistit ja se voi päivät ”nukkua sikeästi” multakuopassa
pensaan alla, mutta olla silti valppaana heti reagoimaan lampaiden alkavaan levottomuuteen. Illan
hämärtyessä ja viilentyessä alkavat pedot enimmäkseen liikkua ja silloin koirat valpastuvat: alkaa
partiointi ja varoitushaukahtelu.
Ympäristön aiheuttamia ongelmia
Alueesta, jossa m-a vartioi lampaita, on aina ilmoitettava ympäristölle selkein kyltein, jossa
on omistajan puhelinnumero ja, jossa myös toivotaan koirille työrauhaa. Valitettavan usein
viime vuosien aikana on sattunut tilanteita, joissa eri rotuisia laumanvartijakoiria on kiusattu
ja ärsytetty aidan vieressä. Käsittämätöntä mutta totta: asialla ovat olleet ihan aikuiset ihmiset!
Tällaisessa tilanteessa vahtikoira voi helposti ”polttaa kääminsä”, koska turhautuu siitä, ettei
pääse vaikuttamaan tilanteeseen millään tavalla. Stressitason nousu voi aiheuttaa jopa ”siirrettyä
aggressiokäyttäytymistä”, joka kohdistuu viereen tulevaan laumatoveriin.
Toinen tilanne,
josta raavas maajussi menettää malttinsa on se, että koira eksyy hänen peltonsa reunalle ja
julkeaa haukkua siellä. Tästä tulee huutia ja tavallinen häätämistapa on kova karjunta, kättä
pitempi ja täysillä kohti koiraa! Sen jälkeen soitto koiran omistajalle, poliisiuhkaus tai....todella,
ilmoitus, että omalla hirvikiväärilläänkin hän sen räksyttäjän voi teilata! Voi vain kuvitella, mitä
7
hyvämuistinen koira kyseisestä naapurista tämän episodin jälkeen tuumaa!! Sydänystävää tämä
isäntä ei koskaan enää tule koirasta saamaan. Italialaiset paimenet sanovat, että kun m-a on kerran
elämässään kohdannut suden, se ei ikinä sitä unohda. Maremmano-abruzzesen kokemat voimakkaat
epämieluisuudet ja voimakkaat miellyttävät tapahtuvat pysyvät sen mielessä ikuisesti!! ”Norsun
muisti” on m-a:n erityinen luonteenominaisuus, joka on välttämätön vahtikoiralle.
Lainsäädännöstä
Maremmano-abruzzesen pitämisessä on paljon asioita, joita voi asiallisesti keskustelemalla ja
selvittämällä naapuruston ja muiden tahojen kanssa etukäteen sopia.
Lupaa koiran irti pitämiseen muualla kuin omalla maalla voi kysyä maanomistajalta tai
metsästysseuralta. Lupa on henkilökohtainen eli sitä tai osaa siitä ei voi siirtää kolmannelle
osapuolelle. Lupa ei siis koske kenenkään toisen koiraa. Lupa voi olla joko suullinen tai kirjallinen.
Metsästyslain puolivuosittainen kiinnipitovelvollisuus (1.3.-19.8.) ei koske kaikkia koiria:
Alle 5kk ikäinen koira saa olla tuonakin aikana irti.
Kiinnipitovelvollisuus ei koske myöskään virkakoiria eikä myöskään paimennus-, opas-, vartiointitai vastaavassa tehtävässä toimivia tai siihen koulutettavia koiria.
Koiran tappo-oikeus on vain poliisilla.
Koiran hankinta tuotantoeläinten suojaksi ja oman elinkeinon turvaamiseksi asiallisin perusteluin
oikeuttaa myös verovähennyksiin.
Koiran työskentelystä alueella on ilmoitettava asiallisin varoituskyltein!
Jokamiehen oikeus antaa ihmiselle luvan liikkua jalan, pyörällä tai hiihtäen toisen maalla.
Liikkumisoikeus ei koske toisten pihamaita, peltoja tai istutuksia. Liikkumisesta toisten mailla ei
saa aiheutua vahinkoa eikä maastoon saa jäädä pysyviä jälkiä. Toisten tuotantoeläinten tiloissa
liikkuminen ei ole sallittua ja niiden laitumilla käyskentely voi olla myös hyvin vaarallista. Karjan
joukossa voi nimittäin olla vieraille hyvin epäluuloisia ja vihaisia yksilöitä. Vaikealta tuntuu ihan
maalaisjärjellä ymmärtää sekin, että ne raikkaimmat metsän antimet juuri sieltä löytyisivätkään!!!
Jotta m-a:sta kasvaisi hyvä lammasvahti, on sen omistajan uhrattava paljon aikaansa ja ajatuksiaan
pennun kasvatukseen ja mahdollisten ongelmien hoitamiseen. Meidän yhteiskunnassamme
lammasvahdeilta edellytetään todella perusteellista luotettavuutta ja sitoutumista laumaansa. Tietoa
koirista tarvitaan paljon, jotta asenteet muuttuisivat myönteisemmiksi ja ymmärtäväisemmiksi.
Maremmano-abruzzese on tehokas lampaiden, muiden eläinten ja syrjäisten maalaispihojen vartija
meillä Suomessa. Se pitää murtovarkaat loitolla ja lapset voivat olla turvallisesti joskus ilman
vanhempiaankin kotona. Minun kolme lastani saattoivat nukkua rauhassa pari tuntia aamuisin
kotona ennenkuin itse ehdin yötyöstä paikalle isän jo lähdettyä töihin, koska omakotitalomme
pihaa vartioivat kolme komeaa m-a urosta. Koiria käyttämällä tulisivat myös luonnonsuojelulliset
näkökohdat huomioitua ja metsän eläimet saisivat olla rauhassa.
M-a pihavahtina ja perheenjäsenenä
Maremmano-abruzzesen pitäminen ahtaalla piha-alueella aidan takana, jonka lähellä kulkee koiria
ja ihmisiä, jotka ”fiksusti” kommentoivat haukkumista oman koiransa haukkumisen säestyksellä,
on m-a:lle erittäin stressaavaa. Uhka on lähellä, mutta mitään ei voi tehdä. Kovaa, lähes kohti
tulevat autot, pyöräilijät, ja lenkkeilijät voivat myös ärsyttää koiraa (kaikki, joka tulee kovaa ja
kohti, on kaikkien koirien mielestä uhkaavaa). Tässä meillä nyt sitten on valmiina hermostunut,
haukkuva koira, jonka käytökseen omistaja yrittää puuttua vaihtelevalla menestyksellä. Koirarukka saa lisäksi ”luonnevikaisen leiman” otsaansa. Lopputuloksena on usein omistajan
väärän vahvistamisen vuoksi vielä enemmän räyhäävä koira. Italiassa näkyy sama ilmiö
koirilla, joita pidetään ympäristön ahtauden takia pienissä tarhoissa. Kysymyksessä ei ole siis
luonteen ”geenimutaatio”, joka pompsahtaa esille italialaisten tuontikoirien jälkeläisissä täällä
Suomessa, vaan ympäristömme epäedullinen vaikutus. M-a, joka saa maleksia isolla, rauhallisella
alueella vapaana ja joka ei joudu koko ajan kuuntelemaan omistajan ohjeistuksia tai kulkemaan
8
lyhyessä taluttimessa, on rauhallinen kuin viilipytty ja reagoi vain todellisen uhan ollessa
kysymyksessä, kuten tämän rodun kuuluukin.
M-a:n vartiointikäytökseen kuuluu haukkuminen etenkin illan hämärtyessä, partiointi alueella
ja sen rajojen merkitseminen virtsa- ja ulostemerkein. Sellaisille alueille, joilla haukkuminen
mahdollisesti häiritsee naapureita, ei pidä ottaa m-a:ta. Ja vielä suurempi syy on olla ottamatta,
jos itse on kovin ”allerginen” haukkumiselle. Jos haukkumiseen koko ajan puututaan, menee
koira sekaisin ja siitä tulee epävarma ja se haukkuu vielä enemmän. Kokemuksestani voin kertoa,
että m-a oppii nopeasti tavanomaiset ympäristössä tapahtuvat asiat ja äänet, jonka jälkeen se
haukahtelee vain rutiinista poikkeaville tapahtumille. Muutamia huvittaviakin tilanteita on koirieni
kanssa vuosien varrella tullut eteen. Ne ovat hyvänä esimerkkinä siitä, miten herkkiä jotkut ma:t todella ovat reagoimaan tutussa ympäristössään tapahtuville muutoksille: poikani uusi mopo
oli tuotu pihalle... yksi uroksistani hyökkäsi oitis sen kimppuun. Tyttäreni sai pienenä kävelevän
leikkikoiran, joka haukahteli hassusti........se sai olla rauhassa vasta sitten, kun olin itse pidellyt sitä
sylissäni ja esitellyt sen perusteellisesti yhdelle urokselleni. Kävelytiemme varrelle oli ilmestynyt
liikennemerkki....se sai kuulla koiraltani kunniansa. Oranssin värinen haketin oli viety hoitolamme
taakse....tulin metsästä nuoren nartun kanssa, joka sai hysteerisen kohtauksen ennen kuin itse totesin
tämän uuden ilmiön.
Koira ei sovi ympäristöön, jossa on paljon häiriöitä ja vaihtelevia tapahtumia. Tällaisissa
oloissa siitä tulee levoton, turhautunut ja stressaantunut, ärsytyskynnys aggressioon madaltuu ja
puolustushalu korostuu.
Maremmano-abruzzese ei ole Italiassa seurakoira vaan se on kehittynyt ulkona eläväksi työläiseksi.
Vapaana lampaiden kumppanina elävän koiran elämä on yksinkertaista, jos vertaa sitä ihmisen
seurana olemiseen. Ihmisten halujen mukaan toimiminen on monesti vaikeaa ja vierasta itsenäiselle,
omaehtoiselle ”maalaiskoiralle”. Kysymys ei ole siitä, ettei koira oppisi. M-a oppii kerrasta, jos
se on stressitön ja asiat opetetaan sille oikealla tavalla palkitsemisen avulla. Jos ihminen haluaa
harrastuskoiran tai kaikkia kohtaan joka hetki sosiaalisen lemmikin, ei m-a ole oikea valinta.
M-a voi vartioida ruokaansa muilta koirilta erittäin voimakkaasti. Siksi se on syytä ruokkia omassa
tilassaan ja rauhassaan perheen muilta koirilta. Jos omistajan tarvitsee ottaa siltä jotain pois, on
aina tehtävä vaihtokauppa, joka on koiralle mieluisa. Näin ei esiinnytä ”ryöstäjänä” eikä herätetä
koirassa epäluottamusta. M-a ei tunne tarvetta vartioida ruokaansa omilta ihmisiltään, jos se on
saanut syödä rauhassa. Ruuan kanssa pelaaminen----otan pois-annan takaisin (pureeko se vai eikö
se pure?)----ei todella ole mikään tapa osoittaa koiralle ”johtajuutta”. Jos koira tällaisessa tilanteessa
puree, voi vain miettiä miltä itsestä tuntuisi joutua tilanteeseen, että on juuri haukkaamassa
herkkuvoileivästä ja joku tulee ja tempaisee sen nenän edestä! Jos tällaista tapahtuu, on koira
takuulla entistä varautuneempi seuraavassa ruokailutilanteessa ja yksi epäluottamuksen siemen
koira-omistajasuhteessa on itämässä.
Muita tapoja nostaa m-a:n vastarintaa ja pilata tulevaa yhteiselämää on koiran raivokas repiminen
alas sohvalta tai sängyn päältä. Miksi? On parempikin tapa: otetaan nöyrästi lihapulla ja
houkutellaan koira alas kehujen kera. Sitten laitetaan makuuhuoneen ovi kiinni ja sohvan päälle
tuoli poikittain. Toinen käyttökelpoinen vaihtoehto on houkutella koira taluttimen kanssa pois.
M-a asettuu usein oviaukolle ”nukkumaan” tai todellisuudessa vartioimaan kulkuväylää. Omalla
pihallaan se nukkuu tavallisesti kuistilla ulko-oven edessä tai hakee pihalta mahdollisimman
korkean ja keskeisen paikan, josta on hyvä tähystellä. Koppiin se ei mene, jollei se sijaitse koiran
mielestä riittävän keskeisellä paikalla vartiointitehtävän näkökulmasta.
Vieraita tulee koiran reviirille
Jos koira on avoin ja ystävällinen ihmisille ja omistajansa ”hanskassa”, ei vieraiden tuleminen sen
9
reviirille ole ongelma omistajan läsnä ollessa. Koira vaistoaa omistajansa mielentilat varsin herkästi
ja on tärkeää, että omistaja suhtautuu tilanteeseen rauhallisesti ja toivottaa vieraan ystävällisesti
tervetulleeksi. Mikäli koira on ujo tai epäluuloinen, on pidettävä huoli siitä, että se pysyy omistajan
kehotuksesta kauempana eikä pelottele vieraita. Tarpeen vaatiessa koira laitetaan vieraiden ajaksi
omaan aitaukseensa. Ihmisperheen jäsenenä elävä koira pitää omia ihmisiä ja kaikkea muuta
alueellaan olevaa suojeltavinaan. Sen omistajan on oltava todella koiran luottamuksen arvoinen,
jotta se voisi huoletta luovuttaa vartiointitehtävän ihmiselle! Kysymys on siis ihmisen hallinta- ja
kommunikointitaidosta m-a:n kanssa.
Kun omistaja ei ole paikalla, ei vierailla ole asiaa koiran vartioimalle alueelle. Järjestelyin on
sovittava, että nuohooja, sähkömies, pesukoneenkorjaaja ja muut tarvittavat henkilöt tulevat
silloin, kun omistaja tai mahdollisesti joku muu koiran hyvin tuntema ”luottohenkilö” on paikalla.
Lasten ei ole syytä tuoda vieraita lapsia kotiin vanhempien poissa ollessa. Lasten leikit ovat usein
kiihkeitä ja kovaäänisiä. Koira on silloin tarkkana ja voi mennä pysäyttelemään esim. hippasilla
juoksevia lapsia ja hermostua toisiaan tönivistä lapsista. Sen ”oman” lapsen kiljunta voi olla
koiralle ”hätähuuto” ja se sotkeutuu tilanteeseen perheenjäsenensä urhoollisena pelastajana.
Vieras ei voi nostaa syliinsä perheen vauvaa tai mennä edes vaunujen lähelle, jos koira on läsnä.
M-a on hyvin suojeleva oman perheen lapsia kohtaan ja tarkka ”katraastaan” etenkin silloin, kun
ympäristössä tapahtuu samalla jotain muuta erikoista. M-a:ta on aina syytä valvoa, kun talossa
on vieraita. Kun vieraat poistuvat ovesta pihalle, jossa koira oleskelee, on omistajan mentävä
ensimmäisenä ulos ja vieraat tulevat perässä. Jos vieras yhtäkkiä poistuu portista ja sitten päättääkin
tulla takaisin, ei koira päästä häntä tulemaan ilman omistajaansa. Omistajan on siis oltava
varmuuden vuoksi ”turvamiehenä”. Jos koiraa ei pystytä valvomaan, on se laitettava tarhaan.
On olemassa m-a yksilöitä, jotka ovat erittäin tarkkoja kotialueestaan ja ne käyttäytyvät vieraita
kohtaan kuin yö ja päivä riippuen siitä kummalla puolella aitaa ollaan. Tällaisen koiran voi
tutustuttaa vieraaseen aidan ulkopuolella ja ohjastaa sen sitten taluttimessa pihalle, jolloin ensin
menee vieras, sitten omistaja ja viimeisenä koira ehdottomasti omistajan takana. Sitten on olemassa
ihmisiä, jotka herättävät syystä tai toisesta koiran epäluulon, vaikka näyttävätkin omistajan silmissä
käyttäytyvän ”normaalisti”. Näissä tilanteissa koira on paras laittaa aitaukseen. Sen ei todellakaan
tarvitse olla kaikkia ihmisiä vastaanottamassa. Koiran ylireagoiva vartiointi voi johtua myös sen
stressitason noususta ja epävarmasta omistajasta. Epäluotettavaa omistajaa m-a ei kunnioita eikä
kuuntele! M-a on rauhallisen ja itsevarman ihmisen koira.
Kotipihaa vartioivasta koirasta on oltava selkeä varoituskyltti portissa ja muilla väylillä, joista
alueelle sisään tuleminen on mahdollista. Kyltissä on oltava myös kehotus odottaa omistajan
saapumista ja puhelinnumero, johon tulija voi soittaa.
Tarhassa pitäminen
Maremmano-abruzzese rakastaa vapautta eikä sitä saa pitää pelkästään tarhassa. On olemassa
yksilöitä, jotka stressaantuvat voimakkaasti ja aloittavat ”hitsaamisen” heti jouduttuaan aidan taakse
ahtaalle alueelle. Haukkuminen ja ärhentely nostavat koiran stressitasoa ja sen reaktiot kaikenlaisiin
tilanteisiin korostuvat häiritsevästi. Tilapäinen tarhaaminen on usein välttämätöntä ja onnistuu
kyllä, kunhan siellä oleminen tehdään koiralle miellyttäväksi.
Koira, joka on otettu omakotitalon pihan vahdiksi, ei pysty tekemään työtään, jos se pidetään vain
aitauksessa ja otetaan sieltä muutaman kerran päivässä kävelylle. Tällaisiin oloihin ei m-a:ta pidä
ottaa. Koko piha on aidattava talon ympäriltä, jolloin koira voi liikkua vapaasti.
On tärkeää, etenkin pennun kasvuvaiheessa, että se pääsee liikkumaan niin isolla alueella,
että tyypillinen ravaaminen on mahdollista. Pihtikinttuisia koiria saadaan helposti aikaiseksi
liukkailla lattioilla, pienessä tilassa, rappusia kiipeämällä, ylöspäin hyppimällä (roikutaan aidan
takana), kovalla kivipihalla liikkumalla, taluttimessa vetämällä ja ylenpalttisesti reuhaamalla
hyvin vilkkaiden koiraystävien kanssa. Pehmeä pennun luusto ei kestä tällaista epänormaalia
rasitusta. Luuston kehittyminen vaatii luontevaa liikkumista ”hoikalla rungolla” isossa tilassa ja
omaehtoisesti.
10
Koira ei pysy pihalla
Tähän ongelmaan ainut pätevä ratkaisu on riittävän korkea aita (2m lumivara mukaan laskettuna),
josta ei pääse yli, ali eikä läpi. Jos koira kerran onnistuu pääsemään aidan toiselle puolelle ja kokee
siellä miellyttävän tapahtuman, tekee se sen toistekin. Siis oppiminen tapahtuu kerrasta! Aidan
ulkopuolella voi olla ”palkkiona” juoksuinen narttu, naapurin täti, joka syöttää herkkupaloja,
lähistöllä on metsästysmaja, josta tuulen mukana kantautuu juuri teurastetun hirven tuoreiden
jäännösten houkutteleva tuoksu tai viereisellä ulkoilualueella on paistettu makkaraa ja sieltä
tarkkanenäinen löytää kuorenpalasia ja käytettyjä makkaratikkuja imeskeltäväksi. Houkutuksia
voi olla paljonkin hieman tiheämmin asutulla seudulla, joten tulevan omistajan on varauduttava
uhraamaan rahojaan myös kunnon aitatarvikkeisiin. Toisaalta vaeltaminen kuuluu koiran
ominaisuuksiin, se käy katsastamassa lähialueita. Vaeltaminen riippuu myös paljon siitä, millainen
koira on yksilönä: ujompi ei uskalla lähteä kuten reipas ja rohkea. Jotkut ovat kiintyneempiä
kotialueeseensa kuin toiset, ja joillakin on parempi suhde omistajaansa kuin toisilla. Joidenkin
koirien omistajilla on parempi ”ote” ja kontakti koiraansa kuin toisilla. Usein eniten vaeltamista
tapahtuu koiran ollessa yksi, kaksi vuotias, jolloin siitä on kasvanut rohkeampi ja entistä uteliaampi.
Kun ympäristö on tullut tutuksi, asettuu se pikku hiljaa aloilleen. M-a paranee iän myötä kuin vanha
viini!
Hyvin pidetty m-a ei koskaan karkaa teille tietymättömille, vaan haluaa aina palata kotiin laumansa
luo. Ehtona on kyllä se, että se otetaan iloisesti vastaan. Luoksetuloon kannattaakin panostaa
palkitsemalla ja kehumalla koiraa ylenpalttisesti, kun se ottaa kontaktia ihan omaehtoisesti, saatikka
sitten tulee kutsuttaessa. Myös silloin, kun se palaa mahdolliselta omalta reissultaan, sille on
osoitettava, että se on sydämellisesti tervetullut. Sitä ei siis koskaan saa torua tai rangaista, kun
se tulee omistajansa luo. Fiksu m-a ei nimittäin välttämättä enää tee sitä virhettä, että juoksisi
toistamiseen uhkaa (vihaista omistajaa) kohti, koska eihän siinä olisi mitään järkeä.
Lopuksi haluaisin vielä sanoa, että tämä kirjoitus koskee vain omaa rotuani maremmanoabruzzesea, joten sitä ei pidä suoraan tulkita mitään muuta laumanvartijarotua koskevaksi. Esille
ottamiani asioita ja ongelmia on kuvattu alla olevassa lähdekirjallisuudessa tai ne ovat 25 m-a vuoteni varrella koettuja nimenomaan meillä täällä Suomessa, jossa olosuhteet poikkeavat monesti
paljon rodun kotimaan perinteisestä oloista ja tavasta pitää tällaista koiraa.
M-a on edelleen kotimaassaan ja monessa muussa maassa yhä enenevissä määrin alkuperäistä
työtään tekevä laumanvartijakoira, jonka ominaisuuksia on hyvin tarkkaan myös tutkittu.
Nykyisellä kasvatustyöllä Italiassa pyritään säilyttämään rodun tasapainoinen ja oikea
lammasvahdin luonne ja alkuperäinen käyttäytyminen. Tämä on myös oman kasvatustyöni haaste ja
tavoite.
Mikäli kirjoitukseni herättää kysymyksiä, vastaan niihin mielelläni numerossa 045-2634359.
Autan myös mielelläni koirien pitämiseen liittyvissä asioissa olipa koira sitten lammasvahti tai
perhekoira.
Hyvää jatkoa! Maremmano-abruzzese on maailman ihanin koirarotu! Suurin vaara ihmiselle on
toinen ihminen, ei koira tai metsän eläimet.
Ystävällisin terveisin Anne Juppi
Lähteet:
Paolo Breber: IL CANE DA PASTORE MAREMMANO-ABRUZZESE
Silvia De Cillis: PASTORE MAREMMANO-ABRUZZESE
Raymond Coppinger ja Lorna Coppinger: DOGS
J.R. Lorenz ja L.Coppinger: RAISING AND TRAINING A LIVESTOCK-GUARDING DOG
Orysia Dawydiak & David Sims: LIVESTOCK GUARDIAN DOGS
11
Gianfranco Gianelli: Mietteitä maremmano-abruzzesen luonteesta
Tuire Kaimio: Luento 2.9.2008 Koirien käyttäytyminen uusimman tutkimustiedon valossa
Tuire Kaimio: KOIRIEN KAYTTÄYTYMINEN
Tuire Kaimio: PENNUN KASVATUS
Lorna&Raymond Coppinger: KOIRA?
MAAILMAN KOIRAT IHMISEN YSTÄVINÄ JA APUREINA: Pingiivinien pelastajat
Turid Rugaas: RAUHOITTAVAT SIGNAALIT
Koiramme-lehti 9/2011
12