1. No category

tämän
pojan
elämä
Ihmisoikeusaktivisti Jyri Jaakkola
murhattiin kaksi vuotta sitten
matkalla San Juan Copalan kylään.
Miksi Jyri päätyi Meksikoon?
Te ksti Laura Mattila
Ku vat Jaakkolan pe rh e e n kotialbumi ja j.p. sipilä
w w w. o l i v i a . f i
34
toukokuu 2012
1983
Kuusivuotias Jyri
Gävlenlinnan
päiväkodissa
Joensuussa.
w w w. o l i v i a . f i
35
toukokuu 2012
L
Lakana on valkoinen ja vähän rispaantunut. Kaksi miestä kiinnittää sitä sinisillä nauhoilla vitivalkoisen
minibussin konepeltiin. Prensa y Comision de Observacion, lakanassa lukee mustalla ja pinkillä spraymaalilla.
Lehdistö- ja tarkkailukomissio.
Auton vieressä seisoo Jyri Jaakkola, 33. Hänellä on
valkoinen t-paita, beige neuletakki ja kuluneet harmaat
housut. Tukka on vähän sekaisin niin kuin aina. Ympärillä on meksikolaisia ja eurooppalaisia aktivisteja,
opettajia, muutama toimittaja. Ihmiset notkuvat pienissä ryhmissä, odottavat.
Jyri on hakenut evääksi leivän ja limsan. Kun lakana
on paikoillaan, hän astuu minibussiin. Sivuovi vedetään
kiinni.
Saattue lähtee viemään tukensa San Juan Copalan
saarrettuun kylään.
13
J
y r i A n t e r o Ja a k ko l a syntyy Joensuussa
helmikuussa 1977. Hän on rauhallinen lapsi, tykkää Pupu Tupunasta ja Pienestä rumpalipojasta
ja viilettää punaisella muovimopolla huoneesta
toiseen.
Jyri käy myös pioneerikerhossa, jota hänen äitinsä
Eve vetää. Siellä puhutaan kansainvälisestä solidaarisuudesta. Kesäleirille tulee vieraita El Salvadorista. Äiti on aktiivinen vasemmistolainen, ja välillä kotona pidetään kokouksia, joista Jyri ei paljon ymmärrä.
Juuri ennen koulun alkua Jyri muuttaa äitinsä, isänsä ja kolme vuotta nuoremman veljensä kanssa Tampereelle. Hän aloittaa koulun Lentävänniemen ala-asteella ja löytää heti kavereita.
Jyrin suosikkiaine koulussa on elämänkatsomustieto. Niillä tunneilla lapset istuvat ringissä, tutustuvat uskontoihin ja puhuvat apartheidista, sodista ja armeijoista. Tunneilla Jyri kuuntelee ja pohtii, puhuu vain kun
on asiaa. Hän ei ole ryhmän ainoa pohdiskelija, mutta
opettajan mielestä syvällisin.
Kotona Jyri lukee paljon. Hänen kirjahyllyssään on
Tinttejä ja Asterixeja, mutta myös oikeita kirjoja. Äiti etsii pojalleen kirjastosta tarinoita, jotka opettaisivat erilaisuuden ymmärtämistä ja hyväksymistä. Kerran hän
tuo Jyrille Märta Tikkasen Sofian oman kirjan, joka
kertoo kirjailijan MBD-oireyhtymää sairastavan tyttären elämästä. Kun Jyri on lukenut sen, hän pyytää äidiltään lisää niitä erilaisia kirjoja.
Mutta ei Jyrin kotona kaiken aikaa pohdita syvällisiä. Enimmäkseen Jyri elää ihan tavallisen pikkupojan
w w w. o l i v i a . f i
elämää: ui kilpaa, käy kuvataidekoulussa, pelaa jalkapalloa, piirtelee kavereiden kanssa tietokoneella, leikkii Taru sormusten herrasta -kirjan mustia ratsastajia.
Vähän sellaista kepeillä huitomistahan se on.
Kerran vuodessa koko perhe osallistuu vappumarssille. Jyri kävelee muiden mukana, vaikka ajattelee, että rivissä on tylsää.
36
-vuotiaana Jyri nostaa tukkansa geelillä pystyyn. Hän innostuu punkista, death
metallista ja räpistä. Jyri kuuntelee Pink Floydia, Red Hot Chili Peppersiä ja Massive Attackia, kuuntelee sanoja ja etsii kirjastosta tietoa musiikin taustoista.
Kahdeksannella luokalla Jyri liittyy anarkistiliittoon. Hän on uhmakas muttei kovis, sellainen joka ei
haistattele, mutta sanoo vastaan opettajille. Hän tekee
kaveriensa kanssa jäyniä: he sulkevat ruotsinopettajan
hissiin, pitävät ovia kiinni ja nauravat, kun opettaja ajelehtii kerrosten välillä.
Kun Jyri vie perheen labradorinnoutajaa Hilua iltaisin ulos, hän laulaa täysillä heviä, ettei metsän pimeys
pelottaisi.
Kaveriensa kanssa Jyri kokeilee alkoholia. Kerran äiti hakee Jyrin nuorten selviämisasemalta. Jyrin viinapää on huono: hänelle tulee paha olo jo parista kaljapullosta. Kun Jyri kokeilee nuuskaa, hän oksentaa heti.
Tupakkaa hän ei polta.
Jalkapalloharrastus jää vähemmälle, mutta kilpauintia Jyri jatkaa. Hän käy hallilla joka ikinen arki-ilta ja
joskus aamuisinkin. Lauantaisin on kahdet harjoitukset. Jyri on hyvä uimari, ikäluokassaan parinkymmenen
kärjessä.
Jyri lukee edelleen, mutta vähemmän romaaneja.
Hän innostuu yksinäisestä seikkailijasta kertovista Corto Maltese -sarjakuvista ja kierrättää niitä kavereidensa kanssa.
Lukiossa Jyri on enemmän hippi kuin punkkari. Hän
innostuu filosofiasta, lukee Herman Hesseä ja saa taas
uusia kavereita, vaikka Sammon urheilulukiossa muut
ovat vähän liiankin kunnollisia. Jyrin innostus uintiin
alkaa sitä paitsi hiipua. Hän sijoittuu nuorten SM-kisoissa kymmenenneksi ja lopettaa sitten.
Maanantaisin Jyri käy tyttöystävänsä ja ystäviensä
kanssa elokuvateatteri Niagaran elokuva-arkistossa.
Hän pitää erityisesti Stanley Kubrickin ja Krzysztof
Kieslowskin elokuvista.
toukokuu 2012
1988
Jyri ja puolivuotias
Hilu sukulaisten
mökillä.
Syksyllä 1996 Jyri kirjoittaa ylioppilaaksi. Todistuksessa on pari ällää ja pari eximiaa. Jyri on tyytyväinen,
mutta vähän levoton. Hän ei tiedä, mitä tekisi isona.
Syksyllä 1999 Jyri muuttaa Utrechtiin. Hän menee
vuodeksi töihin Euroopan maailmankauppojen Newsjärjestöön ja ajattelee, että siellä pääsee vaikuttamaan
isoihin linjoihin. Hän istuu usein viimeisenä toimistolla, sammuttaa illalla valot.
Jyri saa hetkessä paljon kavereita. Sellainen hän on:
ei mikään juhlien keskipiste, mutta sellainen, jonka
kanssa on helppo jutella keittiössä jääkaapin kulmalla.
Erityisen paljon Jyri viettää aikaa paikallisten talonvaltaajien
kanssa. Heidän anarkistinen ajattelunsa viehättää Jyriä. Ystävä
ajattelee, että Newsin toiminta on
sittenkin liian valtavirtaa Jyrille.
Välillä Jyri kirjoittaa kotiin kirjeitä, joissa kertoo kuulumisiaan ja
pohtii aika isoja asioita: --- mitä tekisi ensi vuonna tai loppuelämänsä.
Ja mitä mistäkin valinnasta ja teosta seuraa seuraavalle
vuodelle, loppuelämälle, maailmalle tai ihmiskunnalle.
Eikä mistään voi olla varma. On niin paljon mahdollisuuksia päätyä hyvään ja yhtä paljon mahdollisuuksia
päätyä pahaan.
Utrechtin jälkeen Jyri muuttaa vielä puoleksi vuodeksi Uppsalaan maailmankauppaliiton töihin. Hän tulee ennakoitua aikaisemmin kotiin, koska Hilu-koira tekee kuolemaa.
Jyrin isä ajaa auton valmiiksi satamaan, jotta Jyri voi
ajaa heti laivasta päästyään Tampereelle ja viettää muutaman tunnin Hilun kanssa, silittää sitä vielä kerran.
L
u k i o n jälkeen Jyri menee siviilipalvelusmieheksi A-klinikan nuorten yhteisökotiin
Turkuun. Ystävät huomaavat, että Jyri nauttii
nuorten auttamisesta. Hän on vähemmän levoton kuin ennen.
Siihen voi kyllä olla muitakin
syitä. Syksyllä 1997 Jyri marssii
turkulaisen Maailmankauppa Aamutähden ovesta sisään ja esittää
kysymyksiä, joihin ei ole helppoja
vastauksia. Hän pääsee mukaan
maailmankaupan toimintaan, innostuu reilusta kaupasta ja pientuottajien aseman parantamisesta.
Hän kirjoittaa pamfletteja ja järjestää lukupiirejä.
Jyrille reilu kauppa edustaa kapitalismin kritiikkiä.
Se ei ole täydellistä, mutta parempi kuin ei mitään.
Samoihin aikoihin Jyri vetää omaa ohjelmaa turkulaisen Radio Robin Hoodin kuuntelijoille. Juontojen
perusteella Jyri on onnellinen mies. Äiti ajattelee, että
poika taitaa olla rakastunut.
Annos hyvää tahtoa kaikille! Toivottavasti te kuulijat
suonette minulle anteeksi, jos en tänään puhu kovinkaan
viisaita, sillä tänä aamuna aurinko paistoi, kahvi maistui liian hyvältä ja kaikki oli niin kovin mukavaa, että
pääni on aivan pikkaisen sillä tavalla iloisesti sekaisin.
Jyri elää ihan tavallisen
pikkupojan elämää:
ui kilpaa ja pelaa
jalkapalloa.
w w w. o l i v i a . f i
37
toukokuu 2012
→
lapsen kuolema muuttaa
jyriä. Voiko kuolemaa
pelätä, jos on pitänyt
sitä sylissään?
K
a at o pa i k a l l a pa rv e i l e e lapsia, jotka
kaivavat ruokaa sairaalajätteiden keskeltä.
Kuoleva nainen pyytää apua kadulla, miehet
kysyvät, voivatko päästä Jyrin mukaan, pois.
Jyri on tietysti lukenut, millaista kehitysmaissa on,
mutta sodan runtelema Angola vuonna 2001 on rankka
kokemus.
Jyri on lentänyt Angolaan valmistelemaan rahtia reilun kaupan Estelle-purjelaivalle. Hän on innostunut Estellestä ja sitä ylläpitävästä Uusi Tuuli -yhdistyksestä
pari vuotta aiemmin. Hän on myös aloittanut sosiologian ja sosiaalipolitiikan opinnot Åbo Akademissa, mutta
käynyt luennoilla harvoin. Paljon enemmän hän on pyörinyt Estellellä, nikkaroinut rahtilaivaa kierrätysmateriaaleilla valtamerikuntoon ja haaveillut muiden mukana purjehduksesta Angolaan.
Paitsi että Jyri ei voi purjehtia: pahoinvointi iskee
häneen jo pienessä aallokossa. Eikä hän ole edes hyvä
nikkaroija. Jyri on hyvä ratkomaan ongelmia. Kun Angolan-matkan rahoitus kangerteli, Jyri keksi Osta sika
säkissä -kampanjan. Sen idea on yksinkertainen: anna
rahaa, saat Angolasta patsaita, koruja tai mitä sieltä nyt
reilusti löytyykään.
Angolasta Jyri saa haalittua Estellen ruumaan ruuk-
1993
16-vuotias
lukiolainen.
w w w. o l i v i a . f i
kuja, patsaita, taidetta ja muita käsityöläisten pientuotteita. Ongelma on, ettei Angolassa ole paljon ostettavaa,
eikä reilun kaupan periaatteita ole helppo varmistaa.
Jyrin on vaikea hyväksyä, ettei hän voi auttaa kaatopaikan lapsia tai kuolevaa naista. Että on vain uskottava Estelleen, siihen, että laivan matka herättelee ihmisiä lännessä ja että maailmaa voidaan muuttaa niin, ettei kenenkään tarvitsisi kuolla kadulle.
Jyri kirjoittaa matkalla muistiinpanoja myös iloisista hetkistä. Hän tanssii paikallisten harrastajien kanssa
capoeiraa ja löytää As Bismas -teatteriryhmän, jonka
kanssa hän valmistelee näytelmän. Jyri on opiskellut
portugalia ja esittää pahaa valkoista tilanomistajaa.
Kun kotiinlähdön aika koittaa, Jyri kirjoittaa: Lähteminen tuntuu epämiellyttävältä. Etuoikeudelta. Ylellisyydeltä. --- Lähdön hetkellä kaikki paljastuu: minä lähden ja sinä jäät.
Angolassa Jyri tajuaa, että juuri tätä hän haluaa tehdä. Että täällä hän haluaa olla. Että tällaisessa hän on
hyvä.
Ystäviensä kanssa Jyri miettii, miten pystyy yhdistämään kehitysmaissa työskentelyn ja perheen.
Jyrin kumppani odottaa nimittäin lasta.
T
a m m i k u u s s a 2 0 0 3, kaksi viikkoa ennen
laskettua aikaa, Jyrin ja hänen kumppaninsa
lapsi kuolee kohtuun. Jyri pitää kuollutta tytärtään sylissään ja hyvästelee hänet.
Kun Jyri tapaa ystäviään Tampereella, hän on rauhallinen, näyttää kuvia sinisestä lapsesta, ei itke. Ystävistä tuntuu, että Jyri pitää surun sisällään. Hän kyllä
puhuu perheelleen ja ystävilleen, mutta velmusta miehestä tulee totisempi.
Lapsen kuolema muuttaa Jyriä tai ainakin Jyrin suhtautumista kuolemaan. Voiko kuolemaa pelätä, jos on
pitänyt sitä sylissä?
Jyri jatkaa työtään Uudessa Tuulessa ja maailmankauppaliikkeessä. Vuoden 2004 syksyllä hän matkustaa
kumppaninsa kanssa Siperian, Mongolian, Tiibetin ja
Nepalin läpi Bangladeshiin. Perillä he tutustuvat Sabalambu Unnayan Samity -järjestöön, jonka kanssa Turun
maailmankauppa tekee yhteistyötä. Jyri osallistuu lukupiireihin, opettaa sairaanhoitajille englantia, neuvoo
järjestön ompelijoille millaiset vaatteet suomalaisille
mahtuvat.
Kun Jyri ja hänen kumppaninsa matkustavat rannikolle lepäämään, Jyrille nousee korkea kuume. Koska
se ei hellitä, pariskunta lentää Bangladeshin pääkaupunkiin Dhakaan. Likaisessa sairaalassa lääkärit ja toitajat ihmettelevät tajutonta, kouristelevaa Jyriä ja arvelevat, että kyseessä on lavantauti.
38
toukokuu 2012
Matkustajat päättävät, että autot ajavat kivien luo ja
kääntyvät sitten takaisin.
Kumppani löytää toisen sairaalan, jonne kutsutaan
avuksi ruotsalainen hoitaja. Sielläkään kukaan ei tee
mitään. Lääkärit tarkkailevat, sanovat, että seuraillaan,
mutta ruotsalainen hoitaja alkaa järjestää ambulanssilentoa Bangkokiin.
Kotona Suomessa Jyrin äidin puhelin piippaa: ”Jyri
on ollut sairas, mutta jo parempi.”
Viesti on Jyrin ystävältä Intiasta. Äiti on lähdössä kokoukseen ja pyytää toiselta ystävältä Bangladeshistä
tekstiviestillä lisätietoja. Kun kokous alkaa, kännykkään
tulee uusi viesti: ”Soita heti tähän numeroon.”
Äiti soittaa Jyrin isälle, joka ottaa yhteyttä ulkoministeriöön. Äiti alkaa järjestää lentoa Bangkokiin ja siivota. Siivoaminen tuntuu juuri sillä hetkellä ainoalta tavalta pysyä kasassa. Aina välillä hän pysähtyy itkemään,
että Jyri ei voi kuolla, että jos Jyri nyt kuolee, äiti ei selviä siitä koskaan.
Bangkokissa varmistuu, että
Jyri on sairastunut A-hepatiittiin,
joka on aiheuttanut maksakooman. Useimmiten siihen kuolee.
Sairaalassa Jyri kytketään hengityskoneeseen ja letkuihin. Hoito
on tehokasta, sairaalan käytävät
kliinisiä ja puhtaita. Kun äiti ja isä
ehtivät sairaalaan, Jyri liikehtii levottomasti. Äiti silittää Jyriä, puhuu rauhallisesti, yrittää tyynnyttää tajutonta poikaansa, etteivät
letkut irtoa.
Sunnuntai-iltana Jyri avaa silmänsä.
Vaikka Jyri paranee, äiti ja ystävät ajattelevat, ettei Jyri ole tyytyväinen. Jyri on kiitollinen siitä, että on hengissä. Samaan aikaan hän
kuitenkin pohtii, miksi juuri hän
pelastui. Miksi hänen elämänsä on
arvokkaampaa kuin niiden, joilla
ei ole varaa lentää Bangkokiin?
Jyrin mielestä hänen pelastumisensa on konkreettinen osoitus ihmisten eriarvoisuudesta, ja se ahdistaa häntä.
Ystävien mielestä Jyri on Bangladeshin jälkeen vähän omissa maailmoissaan, enemmän kuin ennen.
Jyrin ajatukset muuttuvat radikaalimmiksi.
J
y ri istuu 2000-luvun puolivälissä usein Uuden Tuulen toimistolla Turun Aurinkotehtaalla.
Vanhassa tehdasrakennuksessa on kansalaisjärjestöjen toimistoja, aulassa huolletaan polku-
pyöriä.
Jyri opiskelee valtio-oppia Turun yliopistossa, käy
luennoilla, jotka kiinnostavat, mutta ajattelee, että hänestä on enemmän hyötyä Aurinkotehtaalla, tekemässä
jotain.
Sitä paitsi Jyriä häiritsee se, että koulutusta on tarjolla vain hänen kaltaisilleen länsimaisille ihmisille.
Hän uskoo oikeudenmukaisuuteen niin vahvasti, ettei
halua käyttää hyväkseen harvoille varattua ylellisyyttä.
Jyri toimii Uuden Tuulen puheenjohtajana. Hän valmistelee opetusmateriaalia Estellen purjehduksia varten, asentaa
2010
Aurinkotehtaan koneille Linux32-vuotias Jyri
käyttöjärjestelmän ja teettää EsTampereella.
telle-logolla varustettuja t-paitoja.
Jyri tilaa myös pikeepaitoja, vaikka muut yrittävät selittää, ettei yksikään hippi pukeudu niihin.
Lisäksi Jyri kirjoittaa EU-hakemuksia. Ne valmistuvat usein viime minuuteilla, sillä Jyrillä ei ole
koskaan kiire. Vaikka Jyri olisi
tunnin myöhässä, hän ei juokse.
Jyri ideoi projekteja ja yhteistyökuvioita, muttei aina jaksa seurata
niitä loppuun. Puheenjohtajana
hän haluaa kuunnella kaikkien
mielipiteitä, mikä venyttää kokoukset maratoneiksi.
Jyri pitää ihmisistä, mikä on
näissä piireissä joskus harvinaista.
Kun Aurinkotehtaalle tulee uusia
vapaaehtoisia, Jyri jaksaa selittää
ja opastaa, vaikka tietää, että todennäköisesti tulokkaat lopettavat kahden viikon jälkeen.
Kun Jyri kysyy, mitä kuuluu, hän oikeasti kuuntelee
vastauksen.
Ystävät arvostavat sitäkin, ettei Jyri ole kiihkoilija.
Hän elää niin kuin uskoo oikeaksi, muttei arvostele niitä, jotka elävät tavallista elämää.
Jyri itse vain on menettänyt uskonsa länsimaiseen
yhteiskuntajärjestelmään. Hänen mielestään se ylläpitää epätasa-arvoa, joka jakaa maailman hyötyjiin ja sorrettuihin. Maailman enemmistöltä on riistetty mahdollisuudet hyvään elämään, jotta me saamme lattemme,
pullovetemme, muovituolimme ja kymmenen euron
farkkumme.
Jyri kirjoittaa, että ainoa keino sorron lopettamiseksi on nykyisen järjestelmän hylkääminen. Hän ei odota,
että muutos tapahtuu hetkessä tai että se on massiivinen. Hän ajattelee, että jos kaikki aloittavat itsestään,
Jyri ei ole kiihkoilija.
Hän ei arvostele
niitä, jotka elävät
tavallista elämää.
K
o l m e n au t o n s a at t u e on edennyt La
Sabanan kylän kohdalle. Tien varsilla on vähän enemmän vihreää, lapset pelaavat talon
pihassa koripalloa.
Kylän lähellä on tienristeys, josta käännytään San
Juan Copalaan vievälle tielle. Autossa istuvat ovat sopineet, että jos risteykseen on kiinnitetty kieltoja tai varoituksia, autot kääntyvät takaisin.
Risteyksessä ei ole mitään. Autot jatkavat soratietä,
tulevat mäen päälle. Alhaalla laaksossa, parin sadan
metrin päässä, näkyy, että tielle on vieritetty kiviä. Ne
ovat jalkapallon kokoisia, eivät erityisen isoja.
w w w. o l i v i a . f i
39
toukokuu 2012
→
Kaikki eivät innostu Jyrin lähdöstä. Yksi ystävä yrittää käännyttää Jyriä viimeiseen saakka, toinen vetoaa
Jyrin kummipoikaan: ethän halua, että poika jää ilman
kummisetäänsä.
Jyri on kuitenkin päättänyt. Viimeisiä kuukausia
Suomessa leimaa lopun tunne.
Jyri käy uima-altaassa lojuvat tavaransa läpi, heittää
turhat pois ja pakkaa loput laatikoihin. Hän käy elämäänsä läpi.
Jyri puhuu lähdöstään psykologituttavalleen, käy
ikään kuin työnohjauksessa. Häntä mietityttää, millaisen jäljen hän jättää. Hän miettii, onko kohdellut muita hyvin ja onko ottanut ihmissuhteissa enemmän kuin
on pystynyt antamaan.
maailma on jo muuttunut. Jyri uskoo suoraan demokratiaan. Sellaiseen, jossa asioista eivät päätä eduskunta ja
YK, vaan ihmiset, jotka kokoontuvat päättämään asioistaan yhdessä.
Jyri ei nosta työstään palkkaa. Hän elää sosiaaliturvalla, dyykkaa ruokansa (Jyri on kasvissyöjä, mutta syö
nakkipaketin, jos kukaan muu ei suostu siihen koskemaan) ja asuu kommuunin uima-altaassa (valkoisessa
kaakelisyvennyksessä on sänky, sohva ja muutama Okébanaanilaatikko).
Jyrin mielestä asiat ovat vakavia, elämä ei. Kun hän
aloittaa kolmekymppisenä skeittauksen uudelleen ja olkapää muljahtaa rampilla sijoiltaan, Jyri kävelee kotiin,
soittaa veljelleen ja kysyy, miten käden saa taas paikoilleen. Nyrkkeilysalilla hän on erityisen ylpeä, jos saa
mustan silmän.
Y
E
lokuussa 2009 Jyri kutsuu meksikolaisen,
alkuperäiskansojen oikeuksia puolustavan
Rubén Valencia Nuñezin Suomeen. Jyri on
kiinnostunut Meksikon sorretuista alkuperäiskansoista, heitä puolustavasta zapatistiliikkeestä ja
Oaxacan osavaltion tapahtumista. Oaxacassa valta on
muutamaa vuotta aiemmin siirtynyt hetkeksi valtiolta
kansankokouksille.
Oaxacalainen Rubén ja Jyri kiertävät Helsingissä,
Turussa ja Tampereella. Jyri tulkkaa portugali-pohjaltaan Rubénin espanjaa, keskustelee sorretuista alkuperäiskansoista ja lähidemokratiasta.
Ystävät näkevät, että Jyrin ja Rubénin välille syntyy
Suomessa vahva yhteys. Kun Rubén palaa takaisin Meksikoon, hän pyytää Jyriä tulemaan perässä. Rubén on
yritetty murhata parikin kertaa, ja valkoinen mies toisi aktivistien toiminnalle turvaa jo läsnäolollaan.
Jyri miettii ehdotusta pitkään.
Hän ajattelee, että
hänen työnsä on Suomessa ja länsimaissa.
Jotta sorto loppuu, muutoksen pitää tapahtua sorron alkulähteillä.
Toisaalta solidaarisuus tarkoittaa Jyrin mielestä
asettumista samaan tilanteeseen kuin ne, joille on solidaarinen.
Uuden Tuulen siviilipalvelusmies kuvaa videon, jolla Jyri pohtii ratkaisuaan:
--- täytyy itsensäkin laittaa jollakin tavoin likoon,
vaikka siihen asemaan ei ikinä päädy, sieltä tulee olemaan lentolippu takaisin ja vielä valkoinen ihonväri, joka jonkinlaisena suojavärinä toimii ja niin edelleen. --Joulukuussa 2009 Jyri saa ulkoministeriöltä tukipäätöksen. Jyrin on tarkoitus tutustua Oaxacassa muun
muassa paikallisiin kansalaisjärjestöihin, käynnistää
viljelyhankkeita ja tukea intiaaniyhteisöjen itsehallinnon toteutumista. Ennen kaikkea Jyri haluaa oppia, miten suora demokratia toimii käytännössä.
stäville tulee olo, että Jyri ei aio palata. Ehkä Jyri ajattelee löytävänsä Meksikosta
elämänsä rakkauden ja perustavansa sinne
perheen.
Jyri on jo jonkin aikaa yrittänyt elää niin, ettei sitoutuisi kehenkään. Äidistä tuntuu, että Jyri sitoutuu liiankin moneen suuntaan. Jyrillä on yksi tyttöystävä Suomessa ja toinen Ruotsissa.
Jälkikäteen yksi tyttöystävistä arvelee, että ehkä Jyri tuntee kuoleman lähellä ja tarvitsee siksi kaiken mahdollisen rakkauden.
Ainakin Jyri puhuu paljon kuoleman mahdollisuudesta. Hän haluaa hyvästellä kaikki ystävänsä kasvotusten, viettää heidän kanssaan aikaa.
Viimeisenä viikonloppunaan Suomessa Jyri tekee
vanhempiensa keittiössä ruokaa ja kertoo, ettei ole luvannut kenellekään palaavansa. Jyri haluaa, että äiti ja
isä ymmärtävät, ettei
Jyri ole pahoillaan jos
kuolee. Hän on elänyt
hyvän elämän ja kokenut monenlaista.
Jyrin äiti palaa viimeiseen viikonloppuun ja keittiön pöydän äärellä sanottuihin sanoihin vielä
monta kertaa. Tuntuu lohdulliselta, että Jyri on miettinyt asiat niin pitkälle, valmistautunut loppuun saakka.
23. helmikuuta 2010 Jyri lentää Meksikoon.
ehkä jyri tuntee
kuoleman lähellä ja
tarvitsee siksi kaiken
mahdollisen rakkauden.
w w w. o l i v i a . f i
O
40
axacassa Jy ri nukkuu kerrossängyssä.
Toisen pedin hän on vallannut tavaroilleen.
Paikallisen yhteisökeskuksen Casotan soluhuoneessa on sänkyjä enemmän kuin ihmisiä.
Casotassa Jyri on se fiksu ja hiljainen tyyppi takahuoneesta, se joka sanoo välillä jotain hauskaa. Paikallisia naurattaa, kun hän innostuu tanssimaan juhlissa.
Aluksi Jyri puhuu omalaatuisella portugalin ja espanjan sekoituksella, mutta hiljalleen puhe alkaa kuulostaa
yhä enemmän espanjalta.
Jyri viettää paljon aikaa Rubénin ja tämän edustaman Vocal-järjestön ihmisten kanssa. Hän tekee retkiä
kyliin, jotka toimivat yhteisödemokratian periaatteiden
toukokuu 2012
Juttu perustuu yhdentoista ihmisen haastatteluihin. Heidän joukossaan ovat Jyrin äiti Eve Jaakkola sekä useita Jyrin ystäviä ja aktivistikavereita: Emmi Kilpeläinen, Anastasia Lapintie, Meri Mononen-Matias, Inka Mäkiö, Kalle Paronen, Hanna Saarikoski,
Liina Sillanpää, J.P. Sipilä ja Silja Ylitalo. Juttua varten on ollut käytössä myös Jyrin kirjoituksia, blogitekstejä ja kirjeitä, videohaastatteluja, videoita ja valokuvia. Lisäksi lähteenä on käytetty lehtijuttuja muun muassa verkkolehti fifistä.
mukaan: turismista saadut rahat ohjataan lasten koulutukseen, virat kiertävät, kaduilla on siistiä.
Jyri kulkee Meksikossa vähän nuhjuisissa t-paidoissa ja tukka sekaisin, mutta retkille hän pakkaa hammasharjansa siististi muovipussiin.
Jyri ihastuu meksikolaisten alkuperäiskansojen
käyttämään termiin La Vida Digna, omanarvontuntoinen elämä. Sellainen ei ole kaikille Meksikossa helppoa.
Jyri tutustuu kylään, jonka maille suunnitellaan golfkenttää, ja yhteisöihin, joiden jäsenet elävät jatkuvan
uhan alla.
Jyri perehtyy Oaxacan historiaan, konflikteihin ja
taisteluihin, mutta kylien, kaupunkien ja alueiden nimiä hän ei opi millään. Capulalpamista tulee guacamole, Nexichosta mexico-nacho.
Suomeen Jyri pitää yhteyttä Facebookin ja Skypen
avulla. Kun ystävän lapset kysyvät Facebookissa, onko
meksikolaisilla intiaaneilla sulkapäähineet, Jyri vastaa,
että ehkä juhlissa.
Äidin mielestä Jyri vaikuttaa tyytyväiseltä. Jyri onkin Meksikossa onnellinen. Hän etsii paikallisen nyrkkeilysalin ja menee mukaan, vaikka taso on turhan kova. Hän ostelee chilejä ja tutustuu paikalliseen termiin
chilarse, chiliöverit. Joskus iltaisin Jyri kiipeää ystäviensä talon katolle, avaa pari olutta ja parantaa maailmaa.
Kerran Jyri hoitaa suomalaisten ystäviensä lasta.
Kun äiti tekstaa, että makuuhuoneessa on peitto, jos
lapsen on kylmä, Jyri vastaa huumorintajuiseen tapaansa: ”Missä makuuhuoneessa? Olen keittiössä, lähempänä kaljoja.”
Huhtikuisena lauantaina Jyri kertoo samoille ystäville, että on vähän kiireinen. Hän
on lähdössä maanantaina vocalilaisten kanssa ”San Juan jotain”
-nimiseen kylään, ja sitä ennen pitäisi vielä keskustella kylän taustoista ja katsoa aihetta käsittelevä
dokumentti.
Kylä on San Juan Copala, autonomiseksi julistautunut triqui-intiaanien kylä, jota hallitukseen
kietoutuneet puolisotilaalliset järjestöt terrorisoivat ja
piirittävät. Kylän lapset eivät ole päässeet kouluun neljään kuukauteen, ihmisiä on tapettuja, kylää ammuskeltu.
Jyri lähtee mukaan humanitääriseen saattueeseen,
vaikka tietää, että matka voi olla vaarallinen. Hän haluaa osoittaa tukensa ihmisille, joita ei ole tavannut.
2010
Jyri Oaxacassa,
Meksikossa.
Jyri ajattelee, että
jos kaikki aloittavat
itsestään, maailma on
jo muuttunut.
Ensimmäisen laukauksen jälkeen tulee heti toinen, kolmas,
neljäs.
Luodit nakuttavat reikiä auton
kylkeen, särkevät lasin, uppoavat
metalliin.
”Peruuta, peruuta!”, miehet ja
naiset auton sisällä huutavat kuskille, mutta tämä ei pääse mihinkään. Edessä on kiviä,
takana saattueen kaksi muuta autoa.
Seuraa sekasorto: matkustajat heittäytyvät penkkien
väliin, naiset kiljuvat. Ne, jotka nostavat päätään, näkevät, miten Jyrin lähellä istuva Cactus-järjestön puheenjohtaja Alberta ”Bety” Cariño Trujillo haavoittuu.
Samat ihmiset näkevät, kun Jyri kumartuu auttamaan Betyä, yrittää tyrehdyttää verenvuodon.
Siihen hän kuolee.
E
nsimmäinen laukaus kuulostaa nallipyssyltä.
Valkoisen minibussin matkustajat ovat
huomanneet miehen vain hetkeä aikaisemmin,
huomanneet miten mies juoksee rinnettä alas, huomanneet tämän pujottelevan ase koholla kitukasvuisten
puskien välistä.
Vähän aikaa näyttää siltä, että miehiä on vain yksi.
Sitten heitä ilmestyy useampia.
w w w. o l i v i a . f i
Jyrin murhan tutkinta on yhä kesken. Suurin ongelma on
todistajien suojelu: muutamat ovat ilmoittaneet halustaan todistaa
Jyrin murhannutta puolisotilaallista järjestöä vastaan, mutta Meksikon
viranomaiset eivät ole järjestäneet todistajille suojelua.
Parhaillaan selvitetään jopa yksityisen varainkeruun
mahdollisuutta suojelun järjestämiseksi.
41
toukokuu 2012