täällä - Villa Karo
Villa Karon kulttuurilehti / Villa Karos kulturblad 1/2014 15. vuosikerta [akpé - mina: kiitos] 1 Numeron kirjoittajat / Författare: Julia Autio, Villa Karon CIMO-harjoittelija Blanchard Djossou, ENVIRO-koordinaattori Matti-Juhani Karila, toimittaja Kuutti Koski, toimittaja Anniina Mustalahti, toimittaja Essi Ojanperä, taiteilija Linnea Olamo, VK:n toiminnanjohtaja Veera Pitkänen, kuvajournalisti Miikka Pörsti, uskontotieteilijä, VK:n entinen toiminnanjohtaja Katriina Ranne, kirjailija, afrikkalaisen kirjallisuuden tutkija Ervi Sirén, koreografi Linda Söderholm, taiteilija Tässä numerossa / I detta nummer: Linnea Olamo Pääkirjoitus 3 Essi Ojanperä & Linda Söderholm Hip Hop Mosaic 4 Ervi Sirén Koreografina Villa Karossa 6 Blanchard Djossou & Maikki Salmivaara ENVIRO-viikonloppu 8 Valokuvat / Fotografierna: Perttu Saksa, Estelle Foli, 2014 (Kannen kuva / Omslagsbild) Johanna Havimäki Roy Mänttäri Essi Ojanperä ja Linda Söderholm Matti Tanskanen Tuomas Uusheimo Toimitus Uutisia / Nyheter 13 Miikka Pörsti Afrikan karhut 15 Taru Itälinna Kuvataiteilijat retriitissä 19 Toimituskunta / Redaktion: Anna Ovaska, Maikki Salmivaara, Julia Autio, Taru Itälinna, Matti-Juhani Karila, Niina Lääperi, Katariina Timonen Matti-Juhani Karila Port Harcourt, Nigeria 20 Matti-Juhani Karila Chinua Achebe 22 Villa Karon ystävät Ry / Villa Karos vänner Rf Katriina Ranne Afrikkalaisen runouden antologia 24 Annankatu / Annegatan 31-33 E 67 00100 Helsinki / Helsingfors 09-2783 898 / [email protected] www.villakaro.org Julia Autio Elämää Villa Karossa 27 Toimitus Villa Karoon lähtijät 28 Toiminnanjohtaja / verksamhetsledare: Linnea Olamo ([email protected]) Hallitus / styrelse: Maria Björnberg-Enckell ([email protected]) Haubeto Douhevyx ([email protected]) Matti-Juhani Karila ([email protected]) Jouko Koskinen ([email protected]) Kirsti Lintonen ([email protected]) Maria Romantschuk ([email protected]) Katariina Timonen ([email protected]) Juha Vakkuri ([email protected]) Katariina Timonen Pronssipantteri ja Helsinki African Film Festival 29 Anniina Mustalahti & Veera Pitkänen Kohti Grand-Popoa 31 Kuutti Koski Runo 32 Matti-Juhani Karila Haastattelussa Pertti Kukkonen 36 Tukitili / Stödkonto Nordea 101930-209578 Jäsenmaksu / medlemsavgift 170 euroa/euro vuosi/år 2 Painopaikka Unigrafia Oy, Helsinki ISSN 2341-5509 Hyvät lukijat, Villa Karo ja Villa Karon ystävät on kahdella mantereella toimiva yhtenäinen organisaatio ja nykytekniikan aikana maiden välinen keskustelu on käynnissä aamusta iltaan. Tiedämme taatusti paremmin toimistotarvikkeiden hinnat Beninissä kuin Suomessa, vaikka meidän (minun ja järjestösihteeri Niina Lääperin) tukikohtamme onkin Helsingin Kampissa. Useinpa Grand-Popon päivän sääkin on meille automaattisesti selvillä, Helsingin ilman toteamiseksi pitäisi erikseen lähteä pukemaan ja alas ja ulos. Muut kollegamme ovat Beninissä, mutta koko ajan avoimilla keskustelulinjoilla, lähellä. Hyvä niin. Tietotekniikka on huono isäntä, mutta mainio renki! Mikä sen hie- Kuva: Tuomas Uusheimo, Linnea Olamo, 2014 nompaa kuin työskennellä beniniläisessä yhteisössä Helsingissä. On myös mainiota seurata suomalaisten residenssiläisten lähtövalmisteluita ja paluita Villa Karon pohjoissiiven näkökulmasta. Useimmiten ennen lähtöä matkalle lähtijät ovat luonnollisesti innoissaan ja jännittyneitä, varmistelevat kaikenlaisia yksityiskohtia ja minä toiminnanjohtajana epäonnistun olosuhteiden kuvaamisessa. Takaisin tullessaan he ovat yleensä myytyjä (harvemmin kuitenkaan orjiksi voodoo-luostariin) ja oikeastaan aina sitä mieltä, että eihän siellä ollutkaan hankalaa ja vaarallista ja uhkaavaa. Niinpä. Ja seuraavassa infotilaisuudessa epäonnistun jälleen olosuhteiden kuvaamisessa. Samalla Beninin pään henkilökunta kertoo chateissa, skypeissä, somessa ja sähköposteissa mitä Grand-Popossa puhutaan, sekä Beninin näkökulman taiteilijoihin ja tutkijoihin, jotka vastikään pyörivät pohjoissiivessä. Kamppi tietää reaaliajassa mitä Villa Karon yläkerrassa tapahtuu! vastalähteneet palaavat aina yhtäkkiä Suomeen. Kampissa on mielestäni ollut pieni ja kiireinen normipätkä töitä ja samassa ajassa toinen on elänyt mahdollisesti hyvinkin vaikuttavan jakson Guineanlahdella. Onkin hyvin piristävää tavata näitä ruskettuneita vastikään Beninistä pölähtäneitä ihmisiä, jotka käyvät Kampissa ja valittelevat monesti pieniä Eurooppaan sopeutumisongelmiaan. Joihin samastun joka kerta. Maailmat limittyvät: Benin ja Suomi, arki ja kaukomatkailu, perus ja erityinen, kalpea ja ruskea. Kansainvälistyvä maailma, monimantereinen työpaikka, kaikki se tekniikka, joka tämän mahdollistaa. Benin ja koko Afrikka lähenee, pääsee pikkuhiljaa irti ylieksotisoidusta maineestaan, siellä tehdään töitä siinä missä täälläkin, samoilla työkaluilla. Kyllä se siitä! Arktis-trooppisin terveisin, Arkiviikot humahtavat vauhdilla eteenpäin ja Linnea Olamo 3 Hip Hop Mosaic Tunne – se, joka kasvaa syvällä sisimmässä, kun näkee ihmisten tekevän jotain niin suurella intohimolla. Tunne siitä, että kyseessä on jotain suurempaa, jotain, mikä on vain heidän omaansa ja jota he omassa yhteisössään kollektiivisesti luovat. Tässä ja nyt. Taito, vahvuus, visio, halu onnistua, itsensä ylittäminen. Juuri – ja vain ja ainoastaan – siinä hetkessä eläminen. Breikkaus on elämäntapa. Tanssijoiden treenipaikoilla notkuminen, saiffereiden ja battlejen seuraaminen sekä hedelmällinen kulttuurivaihto länsiafrikkalaisen breikkiskenen kanssa vei mukanaan ja sai ajattelemaan hiphop-kulttuurin monimuotoisuutta sekä sitä, kuinka hiphopin elementit ovat mahdollisia kaikille niistä kiinnostuneille tasa-arvoisesti. Hiphop-yhteisö ei tunne rotu- tai kansalaisuusrajoja ja sen ovet ovat avoinna kaikille ikään ja sukupuoleen katsomatta. Koemme itsemme etuoikeutetuiksi päästyämme seuraamaan niin läheltä ihmisiä, jotka elävät hiphop-kulttuuria länsimaalaisen normiston ulkopuolella. Ei ole vain yhtä tapaa esittää Lomén ja Cotonoun break-tanssijoita – keitä he ovat ja mitä he tekevät. Siksi haluammekin esittää mosaiikin siitä innostuksesta, ennakkoluulottomuudesta, luovuudesta, väreistä ja tanssista, mitä koimme näissä kahdessa Länsi-Afrikan suurkaupungissa. Hiphop – ja eritoten breikki – on ja elää vahvasti Beninissä ja Togossa, siitä todistavat kuvat ja videot, jotka olivat esillä näyttelyssämme galleria Jangvassa Helsingissä toukokuussa. 4 Hip Hop Mosaic -sovellus on digitaalinen valokuvamosaiikki, joka projisoitiin gallerian seinään. Se toimii internetissä, osoitteessa www. hiphopmosaic.net, joten kuka tahansa voi ladata sinne hip-hop-aiheisen kuvansa. Aina, kun joku lataa kuvansa sovellukseen – missä tahansa päin maailmaa – se päivittyi reaaliaikaisesti galleriassa Helsingissä. Jokaisen näyttelykävijän näyttelykokemus oli siis erilainen. Syy, miksi osana näyttelyämme oli web-sovellus, on että halusimme tehdä teoksestamme saavutettavan – siksi tämä teoksemme interaktiivinen osa on julkisesti koko maailman ulottuvissa internetissä. Halusimme tehdä sovelluksen myös siksi, että teostemme päähenkilöt, länsiafrikkalaiset b-boyt pääsisivät osallistumaan näyttelyymme fyysisestä välimatkasta huolimatta. Sovelluksen on ohjelmoinut Blaž Hrastnik. Teokseen sisältyy myös soundtrack, jonka on toteuttanut Beninissä tapaamamme, Helsinki-Cotonou Ensemblen perustaja Janne Halonen. Ääniteoksen perkussiot on samplatty Helsinki-Cotonou Ensemblen ”The Gong” -kappaleesta, ja djembe-osuudet soittaa samaisen yhtyeen laulusolisti ja lyömäsoittaja, beniniläinen Noël Saïzonou. Essi Ojanperä & Linda Söderholm Kuva: Essi Ojanperä & Linda Söderholm, Hip Hop Mosaic, 2014 5 ”One Thing A Day” - Neljän tarinan vuori afrikaksi neljässä päivässä Lähdin Afrikkaan, Beniniin, Villa Karoon maaliskuun alussa seitsemäksi viikoksi mieli tyhjänä. Ajattelin olla rauhassa, kirjoittaa ajatuksiani koreografisesta työskentelystä ja työskentelytavastani, jota olen vuosikymmeniä kehitellyt. Olin varma, että ajatukseni kirkastuvat ja osaan selkeästi kuvailla työni ydintä. Olin päättämässä jotain ja tietämätön, mitä seuraavaksi. Nuorinkin lapsistani oli muuttanut omaan kotiin. Oli myös äidin itsenäistymiskevät. Yllättävän vaikea irrottautuminen vastuusta. Saapuminen Villa Karoon, iso osa henkilökuntaa vastassa tervehtimässä oli minulle tunteelliselle itkupillille liikutuksen kohta. Sama seuraavana päivänä, kun pienessä esittelyhetkessä sanoin I’m happy I’m here. Kuumuus, meri ja kaunis Villa Karo imaisivat heti mukaansa. Kaksi viikkoa ja kriisi, enkä ollut ainoa. Ei mitään vanhaa rutiinia, en suunnitellut uutta produktiota, ei yhtään ideaa, en käynyt kaupassa, en tehnyt ruokaa, en ulkoiluttanut koiraa. Kuka olen, vai olenko kukaan, osaanko sietää olemista vai olisiko hyvä luoda jonkinlainen päivärytmi. Kirjoittaminen ei kiinnosta, tuntuu vanhalta ajatukselta. purimaahan Togon pääkaupunkiin Loméen ja afrotanssitunnille ja sieltä katsomaan tanssiryhmän harjoituksia. Linnin nopeaa toimintaa, tanssija Estelle Foli viikoksi residenssiin Villa Karoon ja näin avautui minulle mahdollisuus kokeilla oman työskentelymenetelmäni toimivuutta. 15 vuotta vanha sooloni Neljän tarinan vuori käännettiin afrikaksi neljässä päivässä. Öisin Estelle kuunteli musiikkia ja parin päivän päästä sairastui malariaan. Esityspäivää piti siirtää vielä aiottua aikaisemmaksi joten vain pieni yleisö tuli katsomaan. Estelle edelleen malariassa, Villa Karon koira Markus välillä vieraili lavalla ja kesken esityksen tuli sähkökatko ja loppu siis ilman musiikkia. Estellen ajoitus äärimmäisen tarkka loppuun asti. Tämmöisiä ovat tanssijat. Esitys oli siis täydellinen. Oma työni sai uusia vivahteita Estellen persoonan ja perinteen mukana ja tuli minullekin uudeksi. Soolon Estelle vei mukanaan Togoon. Mukana olivat myös kuvataiteilija Johanna Havimäki lavastamssa ja kuvaamassa ja myös Perttu Saksa kuvasi esitystä ja seuraavana päivänä vielä rannalla. Ikiystäväni Donald Agbodjakin auttoi koko viikon kaiken tarpeellisen hankkimisessa, kääntämisessä ranskasta englanniksi ja Ympäristö alkaa avautua, retkiä, voodoota ja ky- päinvastoin. Hänen hieno ymmärryksensä työslällä alkaa olla joitain tuttuja kasvoja. Välillä vä- kentelyäni kohtaan sai minut korottamaan hänet syttää informaatiotulva nimeltä Afrikka. En jak- assistentikseni ja myöhemmin uusien hienojen sa ymmärtää. Pakko pitää lepopäivä. Sitten taas aurinkolasien myötä tuottajaksi. eteenpäin, joka päivä jotain uutta. Kwassi Akpladokoun hieno neuvo ”yksi asia päivässa riittää” Samaan aikaan residenssissä työskentelevät nigetoimi parhaiten. Joskus se oli vain pohdiskelua, rialaiset taiteilijat ikuistivat Estellen maalauksiinsa. missäs tänään syötäisiin? Sitten Linni Olamon kanssa pariksi päiväksi naa- Estelle palasi vielä myöhemmin pariksi päiväksi 6 Kuva: Johanna Havimäki, Estelle Foli, 2014 ja saimme rauhassa työskennellä ja keskustella. Mukana olivat nyt myös viulisti Laura Kokko ja Donald Agbodjakin, djembe ja laulu, virkistävä ja yllättävä yhdistelmä, mikä innosti Estellen pitkään improvisaatioon. Kevään stpendiaattiyhteisömme oli huippuporukka, hienoja uusia ystäviä, keskusteluja taiteesta ja elämästä. Uusia afrikkalaisia ystäviä, jotka toivon mukaan säilyvät ja yhteydenpito jatkuu välimatkasta huolimatta Estellen vierailu näytti Villa Karon parhaat puolet, helppous, sujuvuus, ilo ja jotain mitä kaikki jakavat innostuneesti sydämestään. Yhteistyötä muiden stipendiaattien ja paikallisten taiteilijoiden kanssa. Ehkä jotain tällaista lähdin hakemaan matkalta, mutta luulin vain mietiskeleväni uusia kuvioita en uskonut niiden voivan alkaa konkretisoitua. Olen ollut onnekas, olen innostunut. Sitä en saanut ratkaistua onko minulla jonkinlaista identiteettiä ilman tanssia ja taidetta. Olin taas kuin kotona päästessäni omaan maailmaani ja työskentelemään, mutta varmaan tyhjyys oli tarpeen, että jokin saattoi taas alkaa täyttyä. Yhtään lausetta en kirjoittanut. Ervi Sirén 7 ENVIRO-kulkuetta. Kuva: Maikki Salmivaara Villa Karon kierrätys- ja käsityöviikonloppu Villa Karon kahdeksan kuukautta kestänyt ympäristöprojekti ENVIRO huipentui toukokuussa järjestettyyn kierrätys- ja käsityöpajaviikonloppuun Grand-Popossa. Viikonlopun aikana Villa Karossa järjestettiin kuusi työpajaa, joissa paikalliset osallistujat työstivät erityyppisiä jätemateriaaleja käsityöläisten, taiteilijoiden ja asiantuntijoiden johdolla lampuiksi, koruiksi, matoiksi, marioneteiksi ja mullaksi. Samalla keskusteltiin paikallisista ja globaaleista jäteongelmista. 8 Viikonloppu käynnistyy perjantaiaamuna konsultoimalla vodun-jumalia Mami-Wata temppelissä Kindjihouessa Grand-Popon risteyksen tuntumassa. Sieltä seurakuntalaiset, paikallistaiteilijat ja mopotaksistit lähtevät kulkueena Grand-Popon kylän halki kohti Villa Karon kierrätyspistettä. Kulkueessa on juhlatunnelmaa, rumpuja ja torvia. Ympäristönsuojelulaulut raikaavat, kädet käyvät ja kylänraitti puhdistuu muoviroskasta. Luurangoksi naamioitunut marionetistitaiteilija Richard Dinosaure pelottelee muovijätteen vaaroilla raitin varteen kerääntyneitä kyläläisiä. Illan avajaisseremoniassa Georgette Singbe tyy mattoja ja köysiä Sylvie Hounnoun ja Ayaba Koupklon opissa. Kolmannen järjestäjän, muoviroskaa vuosia työstäneen taiteilija Richard Dinosauren ja lasten yhteislaulut muovin ympäristöhaitoista kaikuvat Lissa Gbassassa. avaa ENVIROn kierrätys- ja käsityöviikonlopun lähes kaksisataapäisen yleisön edessä. Ohjelmassa seuraavat Villa Karon johtajan Kwassi Akpladokoun tervetuliaissanat ja Grand-Popon pormestari Cloaire Ablon kiitokset projektin Grand-Popossa tekemästä ympäristötyöstä. Projektikoordinaattorit Blanchard Djossou ja Maikki Salmivaara kertovat hankkeestaan, sen synnystä, päämääristä ja kahdeksan kuukauden aikaansaannoksista; kierrätyspisteestä ja herkistysvideosta, permakulttuuriin perustuvasta puutarhasta ja kompostista, kouluyhteistyöstä ja ympäristökerhoista sekä suomalaistaiteilijoiden johdolla järjestetyistä jätetaidetyöpajoista. Ympäristöjärjestö Eco-Béninin Inès Kintokonou kiittää projektia kumppanijärjestöjen puolesta toivoen yhteistyön jatkuvan ja syvenevän. Puheita siivittävät Johnny Abostin ja Richard Dinosauren ympäristöaiheiset musiikkiesitykset. Aurinkovarjon virkaa toimittaneen juhlakatoksen alta yleisö ohjataan vierailulle taidenäyttelyyn. Paikalle saapuneet taiteilijat esittelevät kierrätysmateriaaleista valmistamiaan ja ympäristöaiheita käsitteleviä töitään tuoden uusia näkökulmia laajaan ongelmakenttään ja sen ratkaisuihin. Perjantailta laskeutuu cocktail-tilaisuuteen ja taipuu yöksi Villa Karon luontoelokuvaillassa. Lauantain ja sunnuntain aikana järjestettyihin kuuteen kierrätyskäsityöpajaan osallistuu parisensataa paikallista lasta, nuorta ja aikuista. Muovijätetyöpajassa muoviroskasta syn- Ympäristösloganeita ja batiikkia. Kuva: Maikki Salmivaara 9 Batiikkityöpajassa painetaan cotonoulaisen taitelija Gabin Aygabinin johdolla kankaita ympäristönsuojelusloganein. Seuraavana lauantaina ne on ompelutettu kasseiksi ja jaettu Grand-Popon torimyyjille. Myös kaikki osallistujat painavat itselleen kassit. Leutamini Adjanohunun, Aboudoulaye Boubén ja Johnny Dougnon Abotsin vetämässä marionettityöpajassa sekajätteestä syntyy käsinukkeja ympäristövalistuksen välineiksi. Nukkeja hyödynnetään ENVIROn ympäristökerhossa ja muussa projektiin liittyvässä ympäristövalistuksessa. tujat perehdytetään öljylampunteon saloihin. Moni peltipurkkeja hyödyntämään oppinut osallistuja haluaisi nyt käynnistää oman lamppubisneksensä. Lasihelmityöpajassa maailmankuulu ghanalainen Nomoda Djaba eli Cedi kertoo vuosisataisesta ghanalaisesta lasihelmiperinteestä ja opettaa korudesignia. Lasihelmet ovat täällä erittäin suosittuja mutta niiden valmistustekniikka murskatusta lasista sulattamalla on tuntematon. Kaikkien huulilla on toivomus pajasta, jossa opitaan lasihelmien valmistusta. Helmenvalmistusta ympäri maapalloa opettanut Cedi lupaa olla käytettävissä. Metallijätetyöpajassa comélaisen metallisepän Albert Toessin valvovan katseen alla osallis- Biojäte- ja kompostointityöpajassa ENVIRO- 10 projektin ympäristö- ja ravitsemustieteitä, sekä luomuviljelyä opiskellut koordinaattori Oboubé Blanchard Djossou näyttää miten biojätteistä saadaan puhdasta multaa ja lannoitetta oman ruoan viljelyyn. Osallistujat lähtevät sunnuntai-iltana kotiin pussipuutarhat kainalossaan – tai päänsä päällä. ENVIRO-projektin kompostimullasta ja projektin puutarhassa tuotetuista taimista kasvaa puhdasta ruokaa työpajaan osallistujien lautasille. Ilman väkilannoitteita ja torjunta-aineita ovensuussa viljellyt tomaatit, yrtit ja chilipaprikat tarjoavat helpon pääsyn puhtaaseen ruokaan ja tarpeellisiin hivenaineisiin niillekin perheille, joilla ei ole rahaa vihanneksiin tai omaa viljelypalstaa. Enfant du Bé n i n 01.08.1960 ‒ 01.08.2014 Le Bénin célèbre ses 54 ANS D´ANNIVERSAIRE le premier août 2014. En cette occassion La Communauté des Béninois Vivants en Finlande Blanchard Djossou & Maikki Salmivaara Matonkudontaa muovityöpajassa. Kuva: Maikki Salmivaara debout en collaboration avec l´Ambassade du Bénin au Danemark, la Villa-Karo, l´Association d´Amitié Finno-Béninoise et l´organisation ME&WE organise un pique-nique accompagné d´une soirée de gala de concert animé par les groupes suivants: Kaveri special, L´Afrobeat de Lauttasaari & Projektista ja työpajoista voit lukea lisää Akasia-palvelun ENVIRO-sivustolla osoitteessa: http://www.villakaro.org/kulttuurivaihto/ enviro-kierratystehdas/. Kesän aikana sivuille on tulossa uutta sisältöä: voit vierailla ympäristötaidenäyttelyssä, tutustua projektissa mukana olleisiin ihmisiin ja lukea muun muassa vodun-sääntöjen ja ympäristönsuojelun leikkauskohdista. tous les groupes de music des béninois vivants en Finlande. LE PROGRAMME: De 15h à 17h il y aura un pique-nique à Kaivopuisto, accomagné des plats Bénino-Finlandais La soirée de gala de concert commance à 20h dans la salle Diana Klokriketeatern (Erottajankatu 7b) Mille regrets à tous ceux qui rateront l´occasion! ENVIRO-projektia ovat tukeneet Niilo Helanderin säätiö ja Kansan sivistysrahasto. Ambassade du Bénin Independence_day_01.08.2014_ranska_A2.indd 1 11 Villa Karo 1.6.2014 15:32:42 LUKEMISTA AFRIKAN SYDÄMESTÄ Juha Vakkuri Afrikan sydämeen Intensiivinen matkakirja valottaa muun muassa Ugandan, Ruandan ja KeskiAfrikan tasavallan nykytilanteita ja vie lukijan paikkoihin, joihin ulkomaalaisilla ei yleensä ole asiaa. Teos saattaa loppuun Vakkurin kolmiosaisen Afrikan historiaa ja nykyisyyttä käsittelevän matkakirjasarjan. Ilmestyy elokuussa. Trilogian ensimmäinen osa Afrikan poikki on nyt saatavissa pokkariakin pienempänä, taskuun mahtuvana MiKi-kirjana. Kuva © Juha Metso Juha Vakkuri & Juha Metso Voodoo – Afrikan arkea Juha Metson upeat kuvat ja Juha Vakkurin pakinoivan esseistiset tekstit vievät lukijan kiehtovalle matkalle ristiriitaisen vodun-uskonnon juurille ja muun muassa Grand-Popon kylään. Vodun ei ole pelkästään rituaaleja ja poppamiehen johtamia seremonioita, vaan tiivis osa arkielämää. Beninissä se on myös valtion uskonto – ja rahakas bisnes. Ilmestyy syyskuussa. 12 w w w. l i ke . f i Suurlähettiläs vierailulla Besök av ambassadören Suomen suurlähettiläs Riitta Korpivaara kävi vierailulla Villa Karossa 14.1.2014. Suomen suurlähetystö sijaitsee Abujassa Nigeriassa, mutta Korpivaaran hyvät suhteet Villa Karoon toivat hänet tällä kertaa tervehdyskäynnille yhdessä miehensä, poikansa ja miniänsä kanssa. Yhteinen lounastuokio puun alla oli mukava tapa keskustella suurlähettilään työnkuvasta, Villa Karon toiminnasta ja ihan yleisesti Afrikasta ja Suomesta. Tervetuloa taas uudelleen! Ambassadör Riitta Korpivaara besökte Villa Karo den 14.1.2014. Finlands ambassad finns i Abuja i Nigeria. Ambassadör Korpivaaras goda relationer till Villa Karo bidrog till besöket, i vilket också hennes make, son och svärdotter deltog. Den gemensamma lunchen under ett träd gav en trevlig möjlighet att diskutera ambassadörens arbete, Villa Karos verksamhet och i största allmänhet Afrika och Finland. Välkommen igen! Oma paillotte? En egen paillotte? Ranskan taiteen kulta-aikoina oli taiteilijoilla Pariisissa kantatuolit ja -pöydät lempikapakoissaan. ”Carpe diem!” nyt ja hanki nimelläsi varustettu kaislakattoinen oma aurinkovarjosi Villa Karon rannalle Grand-Popoon. Oman ”paillottesi” rakentavat paikalliset käsityöläiset paikallisista materiaaleista. Hinta on 150 euroa ja nimesi kirjataan Villa Karon historiaan tulevien 15-vuotisjuhlien tapahtumissa. Nimikkovarjosi voit maksaa Villa Karon toimistoon Helsingissä. Ota yhteyttä: [email protected]. Under den franska konstens guld-ålder hade konstnärerna i Paris stambord och -stolar på sina favoritkrogar. ”Carpe diem!” nu och skaffa dig ett solskydd i ditt namn med tak av säv på Villa Karos strand i Grand Popo. Lokala hantverkare bygger din egen paillotte av närmaterial. Priset är 150 € och ditt namn skrivs in i Villa Karos historia i samband med det kommande 15-års jubiléet. Solksyddet med ditt namn kan betalas på Villa Karos kontor i Helsingfors. Kontakta: [email protected]. Jäsenmatka Beniniin Medlemsresa till Benin Villa Karon ystävillä on mahdollisuus lähteä jäsenmatkalle Grand-Popoon, Beniniin syksyllä 2014. Jäsenmatka on mainio tapa tutustua Villa Karoon, Grand-Popoon ja muihin Beninin kolkkiin. Villakarolaiset odottavat teitä avosylin. Matka järjestetään 7.– 18.11.2014, alustavat ilmoittautumiset ja tiedustelut osoitteeseen [email protected]. Villa Karos vänner erbjuds en möjlighet att åka på en medlemsresa till Grand-Popo, Benin, hösten 2014. Det är ett ypperligt sätt att bekanta sig med Villa Karo, Grand-Popo och andra ställen i Benin. Villa Karo-borna tar emot er med öppna armar. Resan arrangeras den 7.–18.11.2014, preliminära anmälningar och förfrågningar [email protected]. 13 On jälleen aika viettää Beninin itsenäisyyspäivää, 1.8.2014! Beninin 54-vuotismerkkipäivää juhlistetaan piknikillä Kaivopuistossa suomalais-beniniläisen ruuan parissa sekä illalla konsertissa Klockriketeaternin juhlasalissa. Musiikillista nautintoa tarjoavat Kaveri Special, Lauttasaaren Afrobeat sekä kaikki Suomessa asuvien beniniläisten yhtyeet. Järjestäjinä toimivat La Communauté des Béninois Vivants en Finlande yhteistyössä Tanskan Beninin suurlähetystön, Villa Karon, Suomi-Benin ystävyysseuran sekä ME&WE-organisaation kanssa. Suomen karhukanta afrikkalaistuu elokuussa Jos pyydän sinua ajattelemaan jotain afrikkalaista eläintä, veikkaan että mieleesi juolahtaa ensimmäisenä eräs suuri kissapeto. Tuon kissan nimeä en edes mainitse, sillä nyt on kyse metsän todellisesta kuninkaasta, karhusta, sekä eräästä beniniläisestä taiteilijasta. Afrikkaa ei tunneta mesikämmenistä – vaikka toden totta syytä olisi. Karhuja on Afrikassa monenlaisia: vangittuja, maisista kahleista ikiajoiksi Ohjelma: klo 15.00–17.00 Piknik Kaivopuistossa; vapautettuja, sydänsuruisia sekä myyttisiä. Ne klo 20.00 Gaalailta ja konsertti Klockriketeater- ovat kaikki silminnäkijöitä afrikkalaiseen elänin Diana-salissa (Erottajankatu 7B). mään. Tapahtuman sponsoriksi? Ota yhteyttä: felixad- Vuonna 2011 Libyan kapinalliset taistelivat [email protected] tai [email protected]. Muammar Gaddafin joukkoja vastaan. Lehdissä kerrottiin, kuinka Tripolin eläintarhassa ruskeakarhut nääntyivät ja vaipuivat sodan keskellä Benins självständighetsdag firas den ahdistukseen muiden eläinten ja ihmisten tavoin. 1.8.2014 i Helsingfors! Miksi Tripoliin oli hankittu ruskeakarhuja? VarBenins 54-årsdag firas med pick-nick i masti siksi, että A) niitä on myös Egyptiläisissä Brunnsparken med finsk-beninsk mat och eläintarhoissa, ja B) Gaddafi oli varmasti sen sorpå kvällen en konsert på Klockriketeaterns tin kaveri, jonka mielestä on hyvä hankkia kaikDiana-scen. För musiken står Kaveri Special, kea mahdollista vähintään yksi kappale. Niin, ja Lauttasaaren Afrobeat samt alla orkestrar onhan Korkeasaareenkin hankittu niitä em. kisbestående av i Finland boende beninier. Arsapetoja, jotta suomalaiset voisivat niihin tutusrangörer är La Communauté des Béninois tua. Miksei siis karhuja Afrikkaan? Vivants en Finlande i samarbete med Benins ambassad i Danmark, Villa Karo, Finland-BeMutta asiaan löytyy myös luonnonhistoriallinen nin vänskapsförening samt ME&WE-organisyy. Vielä hetki sitten Libyasta Marokkoon ulotsationen. tuvalla alueella tepasteli Afrikan ainoa oma konProgram: 15.00-17.00 Pick-nick, Brunnspartio, atlaskarhu, meidän ruskeakarhumme alalaji. ken; 20.00 Galakväll och konsert, KlockrikeAtlaskarhujen kohtaloksi koituivat elinalueen teaterns Diana-scen (Skillnadsgatan 7 B). kaventuminen Saharan aavikoitumisen myötä sekä verisiin huvituksiin taipuvaiset antiikin rooBli sponsor? Kontakta: [email protected] malaiset. Tämä urhea laji kuitenkin sinnitteli Ateller [email protected]. 14 lasvuorilla vielä lähes meidän päiviimme saakka. Viimeinen atlasnalle sai metsästäjän luodin sydämeensä Marokon Rifvuorilla, lähellä Tetouanin kaupunkia, vuonna 1890. Vai oliko se viimeinen? Itä-Afrikassa, Keniassa, elää sitkeän huhujen mukaan Nandi-karhu eli Ngoloko. Mutta se on kryptidi eli vakavikkojen mielestä höpöhöpöä Loch Nessin hirviön ja Jetin lailla. Yksi hutera teoria kuitenkin selittää toistuvat näköhavainnot ja kertomukset Nandista sillä, että atlaskarhut eivät olisikaan kuolleet sukupuuttoon, vaan eläisivät vielä itäisessä Keniassa. Mutta tämä selitys tekisi atlaskarhusta sangen vastenmielisen olion. Nandin kerrotaan näet halkaisevan sen tielle osuvan ihmisen kallon ja syövän aivot sen sisältä. Tämä tieto pitää lapset ja minut visusti poissa Kenian metsistä – varmuuden vuoksi. Kuva: Johannes Hevelius, Ursa Major, 1690 kotiin, jossa karhun on voinut löytää vaikkapa satukirjan sivuilta. Juttelin jokunen vuosi sitten pedoista ja mytologiasta Villa Karon puutarhurien Papa Adanoun ja Edoh Amoussoun kanssa. Esittelin heille karhun, meidän suomalaisten myyttisen esi-isän. He eivät olleet koskaan kuulleetkaan otsosta. Kaivoin Villa Karon kirjastosta kuvan ursus arctosista ja kumarruimme tutkimaan sitä mosaiikkiterassin reunalle. Etelä-Afrikassakin on ainakin yksi otso, koko suuren mantereen ainoa jääkarhu. Sen nimi on Wang, se asuu Johannesburgin eläintarhassa ja sillä on murtunut sydän. Goethen nuoren Wertherin tapaan jokainen päivä on sille nyt kidutusta. Melkein 30 vuotta kestänyt kumppanuus lajitove- Lopulta Edoh päätyi hyvään tulkintaan, joka mahri GeeBeen kanssa näet päättyi tämän yllättävään dollisti keskustelun jatkumisen. ”Se on eräänlainen jättiläiskoira”, hän nyökkäsi. Iso koira, totta, poismenoon tammikuun lopussa, uutisoi CNN. miksi ei! Mutta nyt, kun olemme siirtyneet pohjoisesta itään ja sieltä etelään ja näin kiertäneet melkein Käännyin Villa Karon afrikkalaisen johtajan, vokoko Afrikan manteren, tie nousee pystyyn. Pa- dou’ta harjoittavan Kwassi Akpladokoun puohus soikoon! Länsi-Afrikassa ei ole ainoatakaan leen. Näytin hänellekin kuvaa mesikämmenestä ja pyysin kertomaan, mitä hänelle tulee siitä enkarhua, eikä siten Beninissäkään. simmäisenä mieleen. Koko karhun konsepti on alueella vieras, ellei sitten ole sattunut syntymään todella harvinaiseen ”Legba”, oli Kwassin ytimekäs vastaus. 15 Aivan. Vaikka karhusta ei mitään tietäisikään, sen aavistaa jokainen, että tuohon eläimeen liittyy jotain erikoista. Beninissä Legba-patsaat suojelevat kyliä ja niiden jumaluudet toimivat myös viestinviejinä tämän- ja tuonpuoleisen välillä. Samalla niihin liittyy jotain pelottavaa… Iso karhu valvoo siis Wang-leskenkin tassunjälkiä Johannesburgissa ja suonee sille hiukan helpotusta näinä vaikeina aikoina. Miikka Pörsti Karhufestivaali Ilomantsissa 20–23.8. 2014 Mutta hei, tämähän muistuttaa meidän suoma- http://www.karhufestivaali.fi/ laisten kaksinapaista suhtautumista karhuun! Karhu viestii laatua ja voimaa vaikkapa logossa. Toisaalta karhu on uhka, kuten venäjä tai peto, joka vaanii iltalehtien lööpeissä jok’ikistä itäsuomalaista lenkkeilijää ja lammasta. Eikö olisi siis jännää, jos pyytäisimme beniniläistä tekemään meille karhusta oman tulkintansa? Miten kansalliseläimemme avautuisi afrikkalaisena versiona? Ajatus tästä alkoi poreilla Villa Karossa ja Maaseudun sivistysliitossa viime vuonna. Lopputuloksena nämä kaksi järjestöä päättivät kutsua beniniläisen taiteilijan Suomeen osallistumaan elokuussa pidettävään ensimmäiseen kansainväliseen karhunveistokilpailuun. Kutsutaiteilijaksi valikoitui Beninissä 1962 syntynyt Florent Nagoba, itseoppinut kuvanveistäjä. Nagoba on Länsi-Afrikan maissa ja Ranskassakin palkittu taiteilija, jonka työt käsittelevät usein vodou’ta tai kristinuskoa. Tervetuloa, Florent! Toivottavasti saat tapahtumasta itseesi karhun voimaa vietäväksi Länsi-Afrikkaan, kun kotiinpaluun aika on. Ja sitä paitsi onhan Beninissäkin jo – tietysti – karhu. Sen erottaa pilvettömänä yönä tarkkasilmäinen taivaalle tuijottaja: Ursa Major – Iso karhu! Se vartioi taivaasta käsin niin meitä täällä kuin melkein koko Afrikan mannertakin, aivan sen eteläisintä kärkeä lukuun ottamatta. 16 Kuva: Tuomas Uusheimo, NWA5930, 2014, Diasec 90 x 120 cm Viime vuonna valmistelin ja kuvasin Fallen Angels -valokuvateossarjan. Näyttely meteoriiteista ja niiden synnyttämistä maisemista oli esillä Lasipalatsin näyttelytilassa tammikuussa 2014. Kevään mittaan olen jatkanut työskentelyä aiheen parissa, myös Villa Karossa sekä saman matkan aikana Marokossa. Nyt näyttely laajenee 7 uudella valokuvalla ja siirtyy Kotkan valokuvakeskukseen, jossa se on esillä 28.5.-19.6. Lisäksi esillä on Aki Salmelan meteoriitti-aiheisia runoja. Tuomas Uusheimo 17 18 Nigerian Art Meets VK Villa Karo besöktes i april av gamla bekanta från Nigeria, Godfrey Williams-Okorodus, Oludegun Adejumo, Dafe Sowho och Tope Fatoki. De jobbade med sina målningar som beskriver kvinnans ställning i världen. Bland annat dansaren Estelle Folins, Togo, eleganta rörelse, praktikanten Julias leende, fiskarenas hustrur och försäljerskorna på marknaden, tog form på tygen. Konstnärernas närvaro kändes som en björkdoftande tvål på hyn till takterna av Fela Kuti. Så uppfriskande! Taiteilijoiden retriitti Villa Karossa Kuva: Tuomas Uusheimo, Cotonou, 2014 Villa Karoon kerääntyi huhtikuussa ryhmä Beninin naapurimaista kotoisin olevia taiteilijoita viettämään parin viikon mittaista työpajaa Lissa Gbassassa. Työpaja on muodostunut heille jo perinteeksi: tänä keväänä oli joukon neljäs kokoontuminen. YK:n kansainvälisten ihmisoikeuksien päivänä. Kolmannen kokoontumisen päämääränä oli positiivisen kuvan välittäminen Afrikasta vastalauseena kansainvälisen median ylläpitämälle kuvalle kriisien, köyhyyden ja tautien riepottelemasta maanosasta. Taiteilijat halusivat viestiä afrikkalaisen todellisuuden moninaisuudesta, mistä kertoo Ryhmä vaihtelee jonkin verran vuosittain, riippu- myös afrikkalaiseen elämään usein liitetty värien en osallistujien muista projekteista ja työtilanteis- paljous. Tänä vuonna käsiteltiin jälleen naisten ta, mutta ydinjoukkona on koko ajan ollut God- asemaa maailmassa ja kankaille siveltiin myös tofrey Williams-Okorodus, Oludegun Adejumo, golaisen tanssija Estelle Folin eleganttia liikettä, Dafe Sowho ja Tope Fatoki Nigeriasta sekä Yves Julia-harjoittelijan hymy sekä kalastajien vaimoja Midauen Beninistä. Perinne sai alkunsa, kun ja markkinoiden myyjättäriä. keväällä 2012 residenssissä ollut Yves Midauen kertoi Villa Karosta Godfrey Williams-Oko- Vetäytyminen Villa Karoon työskentelemään tuo rodusille. Käytyään tutustumassa paikkaan ja taiteilijoille omien sanojensa mukaan tervetulleen henkilökuntaan, Williams-Okorodus vakuuttui mahdollisuuden työskennellä rauhallisessa ymhaluavansa järjestää vuosittain retriitinomaisen päristössä luonnon läheisyydessä sekä mahdoltyöpajan juuri Villa Karossa sen rauhallisuuden lisuuden tavata toisiaan yhteisen työskentelyn ja ja luonnonläheisyyden vuoksi. projektien merkeissä. Monet heistä näkevät vain näiden vuosittaisten työpajojen aikana. Toiveissa Työpajan aiheet vaihtuvat vuosittain, mutta joka olisi myös lisätä yhteistyötä Villa Karossa resikerralla on oma spesifi teemansa. Kahtena ensim- denssissä olevien suomalaistaiteilijoiden kanssa. mäisenä vuonna teemana oli naisten ympärileikkauksen vastustaminen ja jälkimmäisen työpajan Taru Itälinna aikana tehdyt työt päätyivät näyttelyyn Geneveen 19 Nigerian Port Harcourt – Maailman kirjallisuuden pääkaupunki 2014 Beninin itäisestä naapurivaltiosta Nigeriasta kerrotaan harvoin hyviä uutisia. Entä oletko koskaan kuullut mitään Port Harcourtista, Rivers Staten osavaltion pääkaupungista, Nigerian suurimmasta öljy- ja kaasukaupan keskuksesta? Luultavasti et. Maailman kirjallisuuden pääkaupungissa tapahtuu paljon. Kirjailija ja aktivisti, vuonna 1965 teloitettu, Ken Saro-Wiwa saa patsaan ja muistoaukion kaupungin keskustaan, uusia kirjastoja sekä 100 kirjakerhoa perustetaan kouluihin. Vuoden aikana nousee lapsille ja nuorille tarkoitettu symbolinen Lukupuu, jonka oksistoon kerätään ajattomia maailmankirjallisuuden klassikoita ja afrikkalaista kansanperinnettä. Valtavaan, kolmen hehtaarin kirjakeskukseen keskitetään tapahtumia, kirjailijoiden työpajoja, teatteria, kirjasto, edullisten kirjojen myymälä, kirjailijaresidenssi. Nigeriassa on maailman suurin koulujen ulkopuolelle jääneiden lasten määrä, heidän saaminen lukemisen pariin on yksi kirjavuoden Maan kriisiherkän tilanteen vuoksi on erityi- suurista tavoitteista. Vuoden ajan valitaan joka sen rohkea kulttuuriteko Unescolta valita Port kuussa kuukauden kirja Nigerian tai muun AfriHarcourt ensimmäisenä Saharan eteläpuolisen kan kirjallisuudesta, ja samasta teemasta valmisAfrikan kaupungeista maailman kirjallisuu- tetaan kuukausittain teatteriesitys Port Harcourden pääkaupungiksi vuonna 2014 motolla ”Kir- tin yliopiston kanssa. Port Harcourtin jälkeen jat – Ikkunat mahdollisuuksiemme maailmaan” Maailman kirjallisuuden pääkaupungin avaimet (Books, Windows to Our World of Possibilities). siirtyvät Incheon’iin, Keltaisenmeren rannalle Aiempia kirjallisuuspääkaupunkeja ovat vuodes- Etelä-Koreaan huhtikuussa 2015. ta 2001 olleet Madrid, Aleksandria, New Delhi, Antwerpen, Montreal, Turin, Bogota, Amster- Matti-Juhani Karila dam, Beirut, Ljubljana, Buenos Aires, Jerevan ja Bangkok. Vuosi 2014 on myös historiallinen raja20 Kuva: Tuomas Uusheimo, Cotonou, 2014 Kaupungin historia alkaa vuodesta 1913, mutta vasta kun Nigerian Deltan öljyrikkaudet löydettiin 1956, muuttui Port Harcourt Nigerian öljyteollisuuden keskukseksi. Paikallisen väestön, hallituksen sekä kansainvälisten öljy-yhtiöiden välinen väkivaltainen ristiriita kuplii yhä, maan väestöstä yli 60 % elää köyhyysrajan alapuolella – noin yhdellä dollarilla päivässä, vaikka maa on noussut Afrikan rikkaimmaksi valtioksi. Nigeria on uskonnollisesti jakautunut puoliksi pohjoisen muslimien ja etelän kristittyjen kesken ja juopa on syvä, mistä yhtenä todisteena ovat Boko Haram -liikkeen tuhoisat terroriteot maan pohjoisosissa. pyykki. Tänä vuonna tulee kuluneeksi 100 vuotta siitä, kun Nigeriasta tuli Iso-Britannian siirtomaa – vuosipäivä, jota moni nigerialainen ei juhli. Nigeria itsenäistyi vuonna 1960 ja alueella käyty Biafran sota 1967–1970 on vielä monen etämuistissa. 21 bea maagiseksi kirjailijaksi ja Nelson Mandelan vankila-ajan muurit murtuivat Acheben seurassa. Palkintoja on satanut kymmenittäin ympäri maailmaa ja teos on käännetty yli 50 kielelle, nyt vihdoin myös suomeksi. Nobel-ehdokkuuttakin povattiin moneen otteeseen, mutta Achebe itse kommentoi, että palkinto on toki tärkeä, mutta se on eurooppalainen palkinto, ei afrikkalainen. Kirjallisuus ei ole raskaansarjan nyrkkeilyottelu. Mielipide saattoi sisältää ketun ajatukset pihlajanmarjoista? Nobelitta jääneiden listalla Achebe ei kuitenkaan ole kehnossa seurassa: W.H.Auden, Jorge Luis Borges, James Joyce, Primo Levi, Vladimir Nabokov, Marcel Proust, Leo Tolstoi, Virginia Woolf, John Updike... Yrittämättä arvottaa Acheben teosta tämän päivän mittapuilla, on kiehtovaa pysähtyä kirjan otsikkoon, joka on lainaus irlantilaisen nobelistin William Butler Yeatsin (1865–1939) runosta ”Toinen tuleminen” (The Second Coming, 1919). Epigrafi on kuin hyvän illallisen pääruokaa edeltävät, ruokahalua kiihottavat alkupalat. Tässä Yeatsin runon alku ja alla Aale Tynnin kömpelöhkö käännös vuodelta 1966: Kaikki hajoaa, keskus pettää Nigerialaisen Chinua Acheben (1930–2013) romaani Kaikki hajoaa (Things Fall Apart, 1958) kuvaa afrikkalaisen elämänmuodon murroksen. Kaikki hajoaa kun kolonialistit ilmestyvät nykyisen Nigerian alueelle 1890-luvulla tuomisinaan kristinuskon opit, jotka korvaavat perinteisen uskonnon ja muuttavat luonnon ja sen jumalten armoilla elävän kyläyhteisön maailmankuvan. Margaret Atwood kutsui Ache- Turning and turning in the widening gyre The falcon cannot hear the falconer; Things fall apart; the centre cannot hold; Mere anarchy is loosed upon the world, The blood-dimmed tide is loosed, and everywhere The ceremony of innocence is drowned; The best lack all conviction, while the worst Are full of passionate intensity. Yhä kääntyen, kääntyen kehässä laajemmassa haukka ei kuule haukkametsästäjää; Keskus on pettänyt, läsnä on hajaannus; Anarkia on kohdannut maailmaa, verenhämyinen vuoksi nousee, ja kaikkialla on hukkuva seremoniallinen viattomuus; parhailta puuttuu usko, ja pahimmissa on intohimoinen intensiivisyys. 22 Kulttuurin rikkaus on ”palmuöljyä, jonka kanssa sanat nautitaan” Miksi Achebe valitsi lainauksenYeatsilta? Yeatsin runossa metsästyshaukka joutuu kuulomatkan ulkopuolelle eikä enää osaa tai halua löytää takaisin isäntänsä käsivarrelle – keskukseen, vanhaan systeemiin, perinteeseen. Alkaa anarkia. Mystikko, runoilija, nobelisti Yeats kirjoitti runonsa vuonna 1919 ja Acheben romaani julkaistiin 39 vuotta myöhemmin monien mutkien jälkeen 1958. Yeats kirjoitti ensimmäisen maailmansodan ahdistavissa jälkitunnelmissa ja uhkaavan kommunismin kasvun pelossa, Achebe puolestaan Nigerian itsenäisyyden (1960) sarastaessa. Yeats oli perinteisen Irlannin kansankulttuurin elvyttäjä, Achebe Biafran itsenäisyyden ja igbo-kulttuurin puolestapuhuja. Hän itse kutsui heimonsa perimätietona kulkenutta kulttuurin rikkautta ”palmuöljyksi, jonka kanssa sanat nautitaan”. Valitessaan Yeatsin runon romaaninsa johdannoksi Achebe viittaa kaaokseen, jossa kaikki romahtaa kun systeemi kaatuu. Kun mystinen ”keskus” ei enää toimi, merkitsee se Acheben maailmassa heimokulttuurin rappeutumista imperialistisen byrokratian voimistuessa mutta toisaalta myös, luettuna teoksen kirjoitusajankohdan kontekstissa, brittiläisen maailmanvallan murenemista. Yeatsin runon monimielinen ja monitulkintainen otsikko ”Toinen tuleminen” viittaa väistämättä lähetystyöntekijöiden ja vieraan kult23 tuurin rantautumiseen, mutta vertauskuvallisesti myös uuden Jeesuksen tulemisen aiheuttamaan muutokseen. Merkitseekö uusi Jeesus anarkiaa ja pelottavaa Anti-Kristusta, länsimaisen kulttuurin tuhoa? Vai onko Acheben päähenkilö, maineikas Okonkwo eräänlainen Jeesus-hahmo, joka omalla kuolemallaan sovittaa heimonsa katoavat perinteet, joita ei pystynyt enää puolustamaan? Teoksen sanoma kiteytyy romaanin viimeiseen lauseeseen. Näkökulma siirtyy heimosta valkoiseen piirikomissaariin, joka haluaa kirjoittaa kirjan kokemuksistaan ”alkukantaisten” ihmisten parissa: ”Hän oli jo valinnut kirjalleen nimen, pitkän miettimisen jälkeen: Primitiivisten heimojen kesyttäminen Nigerin alajuoksulla.” Acheben tuotanto rakentaa vastakkaista tarinaa tälle valkoisten pitkään hallitsemalle kertomukselle. Albert Chinualumogu (”May God fight on my behalf ”) Acheben merkittävimmän teoksen suomentamista on odotettu kuutisenkymmentä vuotta. Basam Books ja suomentaja Heikki Salojärvi tekivät sen, mitä suuret kustantajat jostain syystä ovat kaihtaneet. Aiemmin Acheben tuotannosta on suomennettu vain Kansan mies vuonna 1969. Matti-Juhani Karila Kukkaan puhkeavat sanat Syksyllä ilmestyy Poesian kustantamana ensimmäinen suomenkielinen afrikkalaisen runouden antologia, Korallia ja suolakiteitä. Kyseessä on teos, johon sain idean jo ennen väitöskirjani aloittamista vuonna 2006 ja jota olen työstänyt viimeiset neljä vuotta. Antologia esittelee 200 runoa yli sadalta Saharan eteläpuolisen Afrikan runoilijalta. Runot on käännetty seitsemästä eri kielestä ja niiden kirjoittajat tulevat 30 eri valtiosta. Mukana ei ole beniniläisiä runoilijoita, mutta muita ranskankielisen Länsi-Afrikan kirjailijoita kyllä. Tässä esimakua teoksesta: kolme runokäännöstä ja niiden rinnalla alkuperäiset ranskankieliset runot. Otan mielelläni vastaan kommentteja käännöksistäni! Katriina Ranne ([email protected]) On olemassa vain yksi rakkaustarina jota me puemme ja riisumme sanoilla ja haaveilla, vain yksi todellinen sydämen vuodenaika jona maailmankaikkeus voi puhjeta kukkaan, yksi armon hetki joka elvyttää ja rakentaa maailman uudelleen vastoin kaikkia odotuksia. Il n’y a qu’une seule histoire d’amour que Nous habillons et déshabillons avec nos mots Et nos espoirs, une seule vraie saison du cœur Où l’univers peut éclore, un seul moment de Grâce pour renaître et reconstruire le monde Envers et contre tout. Véronique Tadjo Norsunluurannikko Tanssi Bal Sininen kiehkura, täydellisen kaunis ajatus nousevat yhä ylemmäs salaista sopimusta noudattaen ja hillitty, lampunvarjostimen suodattama vaaleanpunainen hukuttaa naisen tuoksun raskaaseen katumukseen. Une volute bleue, une pensée exquise Montent l’une sur l’autre en un accord secret Et l’état rose tendre qu’un globe tamise Noie un parfum de femme dans un lourd regret. Saksofonin hidas, kaihoisa valitus varistaa ilmaan murheita ja epäselviä sopimuksia ja sen käheä, nykivä tai monotoninen ulvonta herättää joskus halun jota luulin kuolleeksi. Le lent lamento langoureux du saxophone Egrène de troubles et indistincts accords Et son cri rauque, saccadé ou monotone, Réveille parfois un désir qu’on croyait mort. Vaikene, jazz, sinä nostat esiin nyyhkytyksen ja kyyneleet jotka mustasukkaiset sydämet haluavat pitää itsellään. Vaienna melusi. Korviavihlova huutosi on kuin valtava vaikerrus joka tunnustaa kaiken. Arrête Jazz, tu scandes des sanglots, des larmes Que les Coeurs jaloux veulent garder seuls pour eux Arrête ton bruit de ferraille. Ton vacarme Semble une immense plainte où naît un aveu. 24 Birago Diop Senegal Ennen yötä Ennen yön tuloa ajattelen sinua, lähetän sinulle ajatuksen ennen kuin putoan ahdistuksen valkoiseen verkkoon, ennen iltahämärää kävelen unelmien ja halujen rajamailla, valkogasellien joukossa palauttaakseni runon lapsuuden valtakuntaan. He tuijottavat sinua yllättyneenä, kuten nuorta tyttöä Ferlosta, muistatko hänen fulani-naisen kylkensä, egyptiläisiä pronssipatsaita sointuvammat kukkulat, tanssin tahdissa liikkuvat palmikoidut hiukset. Hänen valtavat silmänsä valaisevat yöni. Onko valo yhä yhtä painotonta kirkkaassa maassasi ja naiset kuvia kauniimpia? Jos näkisin hänet uudelleen, tuon tytön, naisen, hän olisi sinä syyskuun auringossa. Iho kultaa, askel sointuva ja avarat silmät linnoitus kuolemaa vastaan. Avant la nuit Avant la nuit, une pensée de toi pour toi, avant que je ne tombe Dans le filet blanc des angoisses, et la promenade aux frontières Du rêve du désir avant le crépuscule, parmi les gazelles des sables Pour ressusciter le poème au royaume d’Enfance. Elles vous fixent étonnées, comme la jeune fille du Ferlo, tu te souviens Buste peul flancs, collines plus mélodieuses que les bronzes saïtes Et ses cheveux tressés, rythmés quand elle danse Mais ses yeux immenses en allés, qui éclairent ma nuit. La lumière est-elle encore si légère en ton pays limpide Et les femmes si belles, on dirait des images ? Si je la revoyais la jeune fille, la femme, c’est toi au soleil de Septembre Peau d’or démarche mélodieuse, et ces yeux vastes, forteresses contre la mort. Léopold Sédar Senghor Senegal 25 26 Kuva: Roy Mänttäri, Hotel de la Paix, Lomé, 2014 Seikkailusta tulikin arkea ja nautinnollinen, rauhallinen olotila Julia Aution ohjenuoria seikkailuun Vivons! Life’s Good. LG-televisio oli ruuvattu seinälle tai oikeastaan se taisi olla radio, koska kuvaa ei saanut näkyviin. Katossa pyöri tuuletin, ja huoneessa oli myös ilmastointi. ”Asiattomilta pääsy kielletty”, mutta valko- ja vihreäasuiset tyypit ravasivat luonani yhtenään. Olin ollut tiputuksessa vuorokauden, kuumetta oli korkeimmillaan hippasen vajaat 40 astetta Panadolin jälkeen. Edellisyönä minulle diagnosoitiin malaria Clinique Medico Chirurgiale Mawubedzrossa (”Jumalan tahto”), joten jäisin vielä pariksi päiväksi sairaalaan. Sängyssä ei ollut tyynyä, vessassa ei ollut juoksevaa vettä. Kaadoin ämpäristä vettä pönttöön huuhteluksi yhdellä kädellä, toisessa kädessä oli kanyyli suonessa kiinni. ”Minä tapan parasiitin. Parasiitti ei tapa minua”, sanoi Matti Tanskanen. kämppä irtisanottu ja laukut valmiina matkaan. Elämäni yksi käännekohdista oli nurkan takana uudella mantereella kellonympäryksen päässä. Sitten seikkailusta tulikin arkea ja nautinnollinen, rauhallinen olotila. Oleskelun alkuaikana tuntui, että kun aamulla aukaisen kotini oven, en voi lainkaan tietää, mitä kaikkea tulee tapahtumaan. Jokainen päivä voi olla superseikkailu, jonka aikana istun mopojen kyydissä, väistelen sikoja ja vuohia, ostan punaisia banaaneja markkinoilta, toimin frankofonina MC:nä breakdance battlessa, haen spray-kannuja Lomésta, nostan pyytton-käärmeen olalle, istun puskataksissa tiettömällä tiellä kanssa muiden matkustajien (takapenkillä neljä, etupenkillä kolme plus lapset ja kuski), löydän itseni sokeitten koulusta ja hetken kuluttua vodun-papin savimajasta. Ehkäpä hörppy sodabia. Tammikuinen Suomi oli pimeä ja lumeton. Istuin bussissa matkalla lentoasemalle ja painoin posken vasten ikkunaa, koska vatsaa väänsi jännitys. Ikkuna tuntui viileältä ja helpotti oloa. Hyppyrin nokalle oli nyt sitten tultu, auto myyty, Totuin afrikkalaiseen aikakäsitykseen ja kuumuuteen nopeasti, ja perhosia vatsanpohjalle aiheuttaa nyttemmin lähinnä kahden (tai useamman) kult27 tuurin välillä tulkkaaminen. On ihanan haastavaa olla hetkessä ainut, joka pystyy kielen kautta tulkitsemaan – tai ainakin yrittämään tulkita – kahden ihmisen ajatusmalleja ja välittämään niitä molemmille osapuolille, olkoon esimerkkinä vaikka sitten iltapäivä suomalaisen ministeriödelegaation ja paikallisen naisjärjestön kanssa tai konsultaatiotuokio suomalaisen ja bokonon kanssa. Istun Villa Karon penkillä ja katselen merelle. Kuukauden päästä pakkaan taas laukkuni ja matkaan kohti uutta tuntematonta. Tuskin voin palata entiseen ja jatkaa siitä hetkestä, jonka jätin taakseni. Eikähän minulla ole sitä asuntoakaan Suomessa. Eikä autoa, eikä työtä, eikä… Mutta onpahan uutta ihmeellistä elämänvoimaa ja maailmankatsomusta, jota täällä olen kartuttanut parhaani mukaan. Eräässä kohtaamisessa henkilö sanoi, ettei pidä kuitenkaan unohtaa mistä tuli ja kuka on. Villa Karoon! Syksyn residenssiläiset on jälleen valittu ja hakuaika keväälle 2015 on käynnissä 15. syyskuuta saakka. Ensi syksyn ja talven aikana Grand-Popoon matkustavat: Pirjo Auvinen, politiikan toimittaja Manuel Dunkel, jazz-muusikko (kevät 2015) Harri Hautajärvi, arkkitehti Eeva Honkanen, kuvataiteilija Eero Hämeenniemi, säveltäjä (kevät 2015) Iida Impilä, tanssipedagogi Kastehelmi Korpijaakko, valokuvaaja, kuvataideopettaja Jaana Kapari-Jatta, suomentaja, kirjailija Oona Leinonen, tanssipedagogi Susanna Liinamaa, sirkustaiteilija Florent Nagoba, kuvanveistäjä (Benin) Essi Käppi, arkkitehti Saana Peura, sirkustaiteilija Pekka Punkari, valokuvaaja, tietokirjailija Yrjänä Sauros, runoilija, muusikko, säveltäjä Tanja Seppänen, runoilija, toimittaja Marjo Viitala, elokuvantekijä ”Aika on suhteellinen käsite, ainakin Afrikassa. Varaudu viiveisiin ja filosofeeraa Tuntemattoman sotilaan tapaan, seuraako hätäilystä ja turhasta kiirehtimisestä mitään hyvää. Afrikkalainen hallitsee aikaa eikä aika afrikkalaista.” (ABC-kirja.) Minun ohjeeni on: ”Kyllä asia hoituu. Se, miten ja milloin, ei ole ihan varmaa vielä, mut- Syyskauden 2014 harjoittelijaksi Beniniin lähtee ta asia hoituu kyllä. Luota minuun!” Kwassin lisäksi Emmi Holm. Emmi on viettänyt useita ohjeena on varata yksi asia päivälle. Ei kahta. kuukausia Lagosissa, Nigeriassa, missä hän on tehnyt sosiaali- ja kulttuuriantropologian graLuotan tuntemattomiin ihmisiin ja uskon dunsa nigerialaisesta elokuvateollisuudesta. oman henkeni heidän käsiinsä. Minä tervehdyin malariasta (kaksi kertaa) ja olen voimakkaampi kuin koskaan. Tekeepä tämä tosiaan hyvää! Minusta pidetään huolta ja minä saan Villa Karon stipendiaattitoimintaa ovat vuontutustua rauhassa itseeni uudessa valossa Af- na 2014 tukeneet Opetus- ja kulttuuriministeriö rikan auringon alla. ”Ei mitään hätää!”, sillä sekä Svenska Kulturfonden, ja harjoittelun Villa minun kädestäni pidetään kiinni. Life’s Good. Karossa mahdollistaa CIMO. Julia Autio 28 Pronssipantterin 2014 saa Helsinki African Film Festival Vuoden 2014 Pronssipantteri myönnetään toukokuussa viidettä kertaa järjestetylle Helsingin afrikkalaisen elokuvan festivaalille. Helsinki African Film Festival (HAFF) on viimeisten viiden vuoden ajan marssittanut silmiemme eteen laajan kattauksen eläviä kuvia niin fiktion, dokumentin kuin animaationkin muodossa aina Etelä-Afrikasta Marokkoon ja Senegalista Keniaan asti. Yhdessä oheistapahtumien kuten katukarnevaalien, työpajojen, seminaarien ja paneelikeskustelujen kanssa festivaali tarjoaa värikkään ja monipuolisen kuvan afrikkalaisesta elämänmenosta ja avaa ovia vilkkaalle monikulttuuriselle keskustelulle. teriesitys. Elokuvista mieleen jäivät etenkin kaunis Mother of George, New Yorkin yoruba-väestön keskuuteen sijoittuva perhetarina, sekä senegalilainen La Piroque, joka käsitteli vahvalla otteella alati ajankohtaista venepakolaisuutta ja toiveita paremmasta tulevaisuudesta. Suomen ensi-iltansa festivaaleilla taas sai Chimamanda Ngozi Adichien menestysromaanin Half of a Yellow Sun tuore filmatisointi. Vuonna 2001 perustettu Pronssipantteri on Villa Karon kulttuuripalkinto, joka myönnetään vuosittain henkilölle, yritykselle tai yhteisölle, joka on merkittävällä tavalla edistänyt yhteisymmärrystä eri kulttuurien välillä sekä vähentänyt rotujen välisiä ennakkoluuloja. Festivaalijohtaja Wanjiku wa Ngugin sanoin: ”Uskomme, että kaikilla taiteen ilmaisumuodoilla aina musiikista tanssiin, elokuviin, tarinankerrontaan ja kirjallisuuteen on kyky välittää tietoa, rikastuttaa elämää ja vaikuttaa syvällisesti yhteiskuntaan. Festivaalin avulla tarjoamme kosketuksen siihen valtavaan luovuuden voimaan, joka on erottamaton osa Afrikkaa, sen moninaisia maita ja kulttuureita. Tällä tavoin avautuu myös mahdollisuus ymmärtää uudella tavalla maanosaa, joka valtamediassa usein yksinkertaistetaan ja marginalisoidaan.” Pronssipantterin historia juontaa kauas 1500-luvun Beninin kuningaskuntaan, nykyisen Nigerian alueelle. Pantteri tai leopardi oli hallitsijan symboli: kuningasta itseään kutsuttiin ”Leopardin pojaksi” ja ylistettiin ”Leopardiksi – Maailman kuninkaaksi”. Villa Karon Pronssipantteri-palkinto on näyte Beninin kuningaskunnan kuuluisasta pronssikäsityötaidosta. Katariina Timonen Tämänvuotisen HAFFin teemana oli ”Afrikan luova syke” jonka alle mahtui elokuvanäytäntöjen lisäksi esimerkiksi open mic -runoilta ja laulaja Miriam Makeban elämää valottava musiikkiteat- Katso aiemmat Pronssipantteri-palkitut: www.villakaro.org/pronssipantteri 29 KAKSI UNOHTUMATONTA KIRJAA NoViolet Bulawayo ME TARVITAAN UUDET NIMET Pakahduttava, lapsen näkökulmasta kerrottu romaani, jonka henkilöt valloittavat lukijan sydämen. Zimbabwelaissyntyisen, Caine-palkitun (Afrikan Booker) Bulawayon esikoisromaani voitti nuorten kirjailijoiden National Book Awardin. Englannin kielestä suomentanut Sari Karhulahti. Marie NDiaye KOLME VAHVAA NAISTA Väkevä kertomus kolmesta afrikkalaistaustaisesta naisesta, jotka löytävät epätoivon keskellä arvaamatonta voimaa sanoa nöyryytykselle ei. NDiaye sai triptyykkiromaanistaan Ranskan arvostetun Goncourtpalkinnon ensimmäisenä mustana naisena. Ranskan kielestä suomentanut AnnaMaija Viitanen. LISÄTIETOA: WWW.GUMMERUS.FI 30 Kysyimme Anniina Mustalahdelta ja Veera Pitkäseltä heidän ajatuksiaan Grand-Poposta ja työskentelystä Villa Karossa ennen toukokuista matkaa. Ennen Beniniä Tuuttailevat autonröttelöt suhahtavat ohitsemme ja pölläyttävät ilmaan sakean tomupilven. Kun tomu liimaantuu hiestä nahkeaan ihoon, on hankala sanoa, onko ihonvärin muuttanut aurinko vai lika. Rannikolta hiipivä tuulenvire huuhtoo pölyn lempeästi ilmasta ja muistuttaa, että meren jumalatar pitää täällä vahtiaan. Ohitsemme keinuu naisia, jotka iloisenvärisissä batiikeissaan tasapainottelevat päänsä päällä vihanneksia, riisiä ja hedelmiä. Miten heiltä ei tipu hiki eikä hedelmät? seutua. Ilmeisesti Benin on tuntematon monelle muullekin, sillä monet tuttumme eivät olleet edes kuulleet koko maasta (vai oliko se kaupunki). Villa Karon nimen monet Suomessa sen sijaan tunnistivat. Näkemiemme kuvien perusteella Villa Karo vaikuttaa idylliseltä paikalta, luovalta ympäristöltä kalastajien asuttamassa pikkukaupungissa, merenrannan tuntumassa. Suomalainen kulttuuriyhteisö pienessä kylässä Ranskan entisessä siirtomaassa tuntuu tosin hieman abTällaisena Grand-Popo elää mielikuvissamme surdilta asialta. Miltä suomalaisten taiteilijoiden lennolla Pariisista Cotonouhun, juuri ennen seik- ja Villa Karon työntekijöiden elämä hienossa hukailun alkua. Ennen lähtöämme Anniina pyöritti vilassa näyttää paikallisten silmissä? On helppo Helsingissä työntäyteistä arkeaan ja toivoi, että af- kuvitella, että Villa Karon ympärillä pyörii sekä rikkalainen, syklinen aikakäsitys ei ole yhtä kuin juoruja että kiinteitä suhteita, joihin kaikilla paioravanpyörä. Samaan aikaan Veera istui Berli- kallisilla ei ole mahdollisuuksia. inissä visuaalisen antropologian seminaareissa. Istuntojen jälkeen päässä vilisivät Jean Rouchin Nyt kun pakkaus-, rokotus- ja viisumistressi on Länsi-Afrikkaan sijoittuvat etnografiset klassik- hävinnyt lentokoneen hurinaan, mielestä on koelokuvat. Yhdessä niistä nigeriläinen parival- hankala pinnistää jännityksen aiheita. Hitusen jakko ajelee autonrämällä ja kaupittelee kanoja mietityttää se, miten syvällisesti voimme tutuhuudellen ”Cocorico, Monsieur Poulet”. stua ihmisiin ilman ranskan kielen taitoa ja kuinka projektillemme käy, jos jompi kumpi meistä Afrikan mantereeseen on pinttynyt niin paljon sairastuu esimerkiksi malariaan. stereotypioita, että ainakin osan niistä on pakko olla totta. Oma kokemuksemme Afrikasta Vaikka olemme järjestäneet kontakteja jo rajoittuu Niilin ihmemaahan Egyptiin, jonne etukäteen, tiedämme, että opittavaa on paljon. teimme yhdessä juttumatkan viime vuonna. Nyt kuvittelemme paikan, jossa moderni kehitys Länsi-Afrikka sen sijaan on meille tutkimatonta ja syvälle juurtuneet voodoo-perinteet kulkevat 31 käsi kädessä. Sekä nuoret kaupunkilaiset että lukuisat muuta uskontoa harjoittavat beniniläiset pyrkivät voodoo-jumalien suosioon erilaisista syistä tai palaavat vuosien tauon jälkeen voodoon pariin. Haluamme tietää miksi. Olisiko meillä, perinteitä jatkuvasti hylkäävällä kansalla, jotain opittavaa Beninistä? Tutkimme ilmiötä erityisesti siitä näkökulmasta, miten voodoo-koulutukset vaikuttavat tyttöjen ja naisten elämään. Taustatyömme perusteella naisilla voi olla uskonnon parissa paljonkin valtaa, vaikka muuten yhteiskunnassa naisen osa voi olla kova. Onko näin? Otsikoimmeko jutun ”Vallattomiksi papittariksi” tai sittenkin ”Papitarvaltiattariksi”? Matkalta palattuamme Veeran kamera on tallentanut matkalta materiaalisia yksityiskohtia siitä, miten voodoo-perinne näkyy paikallisten ihmisten arjessa. Merkit muistuttavat paikallisten ihmisten uskosta heitä ympäröivään henkimaailmaan – jäänteitä tehdyistä rituaaleista, portinpieliin tai koteihin sijoitettuja jumalobjekteja, onnea tuovia taikakaluja, tai vaikka taskusta pilkistäviä kaksosnukkeja, jotka muistuttavat aina mukana kulkevasta kuolleen kaksoissisaruksen hengestä. Palaamme Pohjolaan ruskettuneina ja elämäniloa itseemme imeneinä. Ehkä voodoo-papin käännyttäminä? Maa kurottaa kynään, kynä taivaannastoihin. Mies kulkee mielensivun kujia, kuuntelee numeroita. Eläkää kuten minä, älkää eläkö kuten minä, pähkii kumman kiiltokuvista länttäisi. Sama se, mitä väliä käymäläisen kähinällä, mopo kiiltää, se kiitää ojasta allikkoon, allikosta mangroveryteikköön. Nousevat pusikosta, kuski ja kyyti virallisesti vapaina kahlittuina kolikonkolinaan, toisella kruuna, toisella ei kraanaa, vaikka kupari on kaikkialla kuparia, eikä fakta, parku tai virne, ei edes päällikön palturi tai teorian tomu muutu muuksi meren yli, laske leveyspiiriä. Ja maa kurottaa kynään. Kuutti Koski Lue Kuutti Kosken haastattelu beniniläisfilosofi Paulin Hountondjista täältä: www.villakaro.org/politiikka-ei-sovi-filosofille-haastattelussa-paulin-hountondji Anniina Mustalahti & Veera Pitkänen Jatkuu Akpén numerossa 2/2014 32 Kuvat: Matti Tanskanen, Georgette ja Yvette, 2014 & Dick, 2014 Valokuvausprojektini ideana oli toteuttaa mahdollisimman kevyt ja hauska valokuvakokonaisuus yhdessä Grand-Popon asukkaiden kanssa. Valokuvaajana ensisijainen lähtökohtani on usein vallitseva todellisuus. Tarkoituksenani ei ole kuitenkaan tallentaa objektiivisesti aikaa ja paikkaa, vaan pikemminkin ilmentää henkilökohtaista kokemustani. Valokuvat muodostavat yhdessä oman kuvitteellisen todellisuutensa, joka sijoittuu jonnekin dokumentin ja fiktion sumuisille rajamaille. Matti Tanskanen 33 ”Köyhän miehen pronssia” Heinäkuussa 2012 istuin kuvanveistäjä Pertti Kukkosen kanssa Hakaniemen hallin kahvilassa. Puhuttiin Beniniin suunnitteilla olevasta ”Regard Bénin Biennial 2012” -taidetapahtumasta. Sikäläinen ”Seul Dieu Sait” -residenssin johtaja Stephan Köhler oli tiedustellut, ketä suomalaista taiteilijaa suosittaisin mukaan kansainvälisen näyttelyyn. Ehdotukseni oli Pepe, joka siltä istumalta hahmotteli ensimmäisen näkemyksensä irtopaperille. Luonnoksesta kasvoi ehdotus, seitsemän metrin korkuinen veistos läheisen Gbéconin kylän rannalle. Teoksessa oli kaksi suutelevaa hahmoa, joista toinen on pää alaspäin, jalat kohti taivasta. Työ oli tarkoitus toteuttaa paikallisten kanssa paikallisista materiaaleista mutta teokseen ei löytynyt rahoitusta niin kuin usein on laita. Vuonna 1982 Suomen kuvataideakatemian kuvanveistolinjalta valmistuneen Pertti Kukkosen työura on hengästyttävä: lähes kaksikymmentä palkintoa arkkitehtuuri- ja taidekilpailuissa, yksityis- ja ryhmänäyttelyitä kuutisenkymmentä sekä Suomessa että ulkomailla ja teoksia noin kolmessakymmenessä kokoelmassa. Toistakymmentä julkista taide- ja ympäristöteosta, yksi viimeisimmistä Pyhän Laurin kirkon reliefi ”Ristin tie” Vantaalla. ”Vaikka viimeksi viime viikolla valoinkin pronssia, on betoni materiaalina lumonnut minut. Betonia ei taiteen materiaalina Suomessa juurikaan ole käytetty, mutta Afrikassa sitä käytetään taitavasti kaikkialla, rakentamisen lisäksi myös haudoissa ja veistoksissa. Se on käyttökelpoinen ja halpa materiaali, ’köyhän miehen pronssia’.” maamerkkinä Villa Karon päämäärälle – kulttuurien kohtaamiselle. ”Kahden muodon kosketus ja läheisyysaiheet ovat pitkään esiintyneet veistoksissani. Syytä tähän kiintymykseeni en osaa syvällisemmin analysoida. Muodot etsivät toisiaan, kohtaavat ja alkavat puhua omaa kieltään.” Marraskuussa 2007 ajoimme Beninissä kahdella mopotaksilla Vodomen kylään, jossa korjasit termiittien valloittaman kyläpäällikön hautamuistomerkin. Eikö sinua askarruttanut, että termiitit ovatkin ehkä henkiä ja sinä tietämättäsi tuhoat kyläpäällikön sielun? ”Päällikön hautapaaden kunnostus oli kunniatehtävä ja sain työn kahdestakin syystä. Olin käynyt kylässä useasti, tunsin sen ja asukkaat. Kyläpäällikköä ja minua yhdisti myös se, että me kumpikin olemme kaksosten isiä ja Beninissä se on suuri juttu. Esimerkiksi vuosittain lokakuussa vietetään Ouidahissa kaksosseremonioita ja paikallisessa käyttötaiteessa ovat kaksoset suosittu aihe. Jos kaksosista toinen kuolee, kantaa äiti vaatteidensa poimuissa kuolleen sisarpuolen puunukkea. Koska hauta oli tehty betonista ja kyläläiset tiesivät minut betonimieheksi, jumalilta kysyttiin juhlallisesti, saanko koskea hautaan. Jumalat antoivat luvan ja niinpä kunnostin haudan.” Mitä kuuluu Afrikka-huumallesi nyt huhtikuussa 2014? Rinnakkain Kosketus Afrikkaan Pertti Kukkosella on ollut 2000-luvun alusta lähtien. Väribetoninen ”Rin- ”Afrikka-kuume on laskenut. Kymmennakkain”-veistos on valmistuttuaan jo 12 vuoden kunta matkaani ovat tasanneet lumon, ajan seissyt kulttuurikeskuksen edessä symbolina ja siinä lienee jotain samaa kuin rakastumi34 sessa. Kun hehku haihtuu, jäljelle jää realismi, onneksi.” Jos maailman ihmiset pannaan jonoon, joka kuudes on afrikkalainen. Jos Afrikka olisi Afrikka -niminen maa, peittäisi se 23% koko maailman maapinta-alasta. Näkyykö Afrikka Suomessa muualla kuin juhlapuheissa? ”Kun ajattelen suomalaisia afrikankävijöitä, on niiden joukko tuttavapiirissäni huomattavasti keskiarvoa korkeampi, samoin afrikkalaisten ystävieni määrä. Mutta ehkä vain promille suomalaisista vierailee vuosittain Afrikassa ja on ymmärrettävää, että suhtautuminen Afrikkaan on yksipuolista. Kuitenkin esimerkiksi kulttuurivaihdon ja kaupan mahdollisuudet olisivat huikeat. Kiinalaiset ovat tämän huomanneet, vaikka toimivatkin uuskolonialistien tapaan. Suomella on valmius eettisempään kanssakäyntiin.” 80 miljoonan sydämenlyönnin mies Kun YK ja Unesco julistavat kansainvälisen taideteoskilpailun vuonna 2011 kunnioittaakseen ja muistaakseen orjakaupan uhreja, tulee ehdotuksia yli kolmesataa 84 maasta. Kaksi vuotta kestänyt prosessi huipentuu seitsemän finalistin haastatteluun New Yorkissa syksyllä 2013. Yksi finalisteista on Pertti Kukkonen, jonka ajatus muistomerkistä on vakuuttava ja vaikuttava. Teos ”80 miljoonaa sydämenlyöntiä” koostuu pronssiin valetuista sydänkäyristä, joista kauempaa katsottuna hahmottuu ihmisjoukko. Se valettaisiin kokonaan entisellä Orjarannikolla Beniniin perustettavassa metallivalimossa, tehtäisiin yhdessä paikallisten työmiesten kanssa, kuljetettaisiin laivalla vanhaa orjareittiä pitkin New Yorkiin ja pystytettäisiin YK:n päärakennuksen eteen. Valimo koulutettuine valureineen jäisi Beniniin ja niin osaltaan palattaisiin muinoin alueella voimissaan olleeseen pronssivaluosaamiseen. Kilpailun ainoan palkinnon voitti newyorkilainen, Haitilta kotoisin oleva arkkitehti Rodney Leon. 35 Kuvat: Pertti Kukkonen, luonnoksia Gbéconiin ja New Yorkiin Luuletko, että teos toteutuu vielä joku päivä? ”Voinhan aina haaveilla, että teos nousisi vaikkapa Beniniin, mutta tänään on kuitenkin niin pirun hieno kevätpäivä, että taidan ostaa torilta lahnan pihagrilliin illaksi.” Näin sanoo Pertti Kukkonen, 80 miljoonan sydämenlyönnin mies. Kevät vahvistaa otettaan. Matti-Juhani Karila Lue myös: sa pois Kau 2.6. 1 Harhapolkuja savannilla ”Lukija saa jälleen kestohymyn kasvoilleen.” – ilta-sanomat Häähuumaa lauantaina ”Jos et ole lukenut näitä hauskoja ja lempeän ilkikurisia, ihmisluonnetta viisaasti katsovia kirjoja, aloita nyt.” – pohjolan sanomat ”Botswanan neiti Marple” kylvää hyvää mieltä Ihmisluonto tai Afrikan villi luonto – neuvokas Mma Ramotswe ei kavahda kumpaakaan. Kulttimaineen saavuttaneella dekkarisarjalla on fanikerhoja ympäri maailman. Kirjoihin pohjautuva tv-sarja Naisten etsivätoimisto nro 1 on esitetty myös YLE TV1:ssä. Kalaharin konekirjoituskoulu miehille ”Sarja on ehdottomasti ihana, se pursuaa rehevää elämäniloa unohtamatta kuitenkaan afrikkalaista arvokkuutta.” – yhteishyvä Elämän kirkas keskipäivä ”Mma Ramotswe -tarinat antavat uskoa arkeen ja lepoa hermoille.” – helsingin sanomat 36
© Copyright 2024