Espoon vapaaseurakunnan lehti nro 2/2012 9.9.2012 Heidi ja Niklas Furun avioliitto täyttää syyskuussa puolipyöreitä - vuosia on kasassa 15! Samaa matkaa on kuljettu jo teini-ikäisistä lähtien. Näihin vuosiin ja yhteiselle tielle on mahtunut monenlaista: juhlapäivää vietetään neljän ihanan tytön vanhempina, Jumalan armon koskettamina espoolaisina aikuisina. lue Koko tarina keskiaukeamalta! Sydämenmuotoisia havaintoja Kesällä oli aikaa pysähtyä katsomaan taaksejäänyttä toimintakautta; arvioimaan kokoontumisia, tapahtumia ja tilaisuuksia. Oli pyhäkoulua, Junnuleiriä, perhekirkkoa, nuorten tapaamisia ja viimeisimpänä yhteisenä ponnistuksena JunnuDynis. Mikä meni hyvin? Missä voisimme parantaa? Osasinko auttaa ja tukea muita heidän palvelutehtävissään? Päällimmäisenä tuntona mielessäni oli ilo ja kiitos. Mietin jokaista matkalla palvellutta yksilöä ja sitä hedelmää, jota olimme jo saaneet nähdä. Kolossalaiskirjeen alun sanat kolahtivat, kun mietin rinnallani puurtaneita ihmisiä. ”Me kiitämme aina Jumalaa, Herramme Jeesuksen Kristuksen Isää, kun rukoilemme teidän puolestanne. Olemmehan kuulleet teidän uskostanne Kristukseen Jeesukseen ja siitä rakkaudesta, jota osoitatte kaikkia pyhiä kohtaan sen lupauksen kannustamina, jonka toteutuminen odottaa teitä taivaassa”. Kiitos panoksestasi! Mietin myös tulevaa. Keväällä vanhimmistossa visioimme jostakin ”sydämenmuotoisesta jutusta”, joka vetää ihmisiä puoleensa. Miltä tämä ajatus mahtaisi näyttää lasten ja nuorten kontekstissa? Tartuin jo pitkään hyllyssä odottaneeseen Reggie Joinerin kirjaan ’Ajatuksena oranssi’ ja kuinka ollakaan Joiner kirjoittaa Jumalan sydämen tuntemisesta ja siitä, miten seurakunta ja perhe yhdessä ovat vastuussa Jumalan sydämen tuntemisen välittämisestä seuraavalle sukupolvelle. Kirjailija kuvaa Mooseksen israelilaisille lausumaa jäähyväispuhetta, jossa kansan johtaja painottaa rakkautta Jumalaa ja lakia kohtaan yli pelon tai kunnioituksen. ”Mooses tunsi kuuliaisuuden salaisuuden – se alkaa siitä, kun todella uskoo, että Jumalaan voi luottaa. Hän tiesi, että jos se vanhempien ja johtajien sukupolvi, jolle hän puhui, päättäisi rakastaa Jumalaa koko sydämestään ja sielustaan, se näkyisi heidän elämäntavassaan. Sen seurauksena Jumalaan luottavat saisivat itse seuraavan sukupolven luottamuksen, ja perintö jatkuisi.” Siispä kohti luottamusharjoituksia, syvemmälle Isän sydämen tuntemiseen! Hän on luotettava, Hän vetää puoleensa. Ja tämän kokemuksen me saamme välittää eteenpäin uudelle sukupolvelle. Nelli-Maaria Mäkelä Pastori, lapsi- ja nuorisotyön johtaja Jumalan matkassa päiväntasaajan toisella puolen Pitkäaikainen haaveemme toteutui tämän vuoden maaliskuussa, kun matkustimme ensimmäistä kertaa Afrikkaan. Maiju on unelmoinut savanneista siitä asti, kun näki lapsena Disneyn Leijonakuninkaan. Käynti Afrikassa liittyi myös olennaisesti Teemun Afrikan-tutkimuksen opintoihin. Asuimme Mosambikin pääkaupungissa Maputossa suomalaisen professorituttavamme Erkin luona noin puolitoista kuukautta. Erkin kautta tapasimme paljon mielenkiintoisia ihmisiä: paikallisen tiede- ja teknologiaministeriön työntekijöitä, yliopisto-opiskelijoita, anglikaanikirkon piispan ja nuorisokuoron sekä monia suomalaisia, jotka tekevät töitä tai vapaaehtoistyötä Mosambikissa. Mosambik on yksi maailman köyhimmistä maista, mutta viime vuosina talouskasvu on ollut nopeaa. Rikastuminen ei kuitenkaan jakaudu tasaisesti. Maputossa näimme sekä upeita autoja ja siistejä ostoskeskuksia että köyhiä asuinalueita ja kerjääviä katulapsia. Ruokakauppojen hintataso oli lähes samanlainen kuin Suomessa. Ainoastaan muutamien tuotteiden, kuten leivän ja riisin, hinnat ovat säädeltyjä, jotta kaikilla olisi varaa edes jonkinlaiseen perusravintoon. Kadulta sai ostettua halvalla hedelmiä ja pieniä paistoksia. Vaikka matka oli etusijassa loma, Teemu antoi oman panoksensa ministeriön projektidokumentin luonnosteluun ja piti myös luennon mobiilipalveluiden soveltamisesta valtionhallin- ”Koko seurakunta oli ympärillä, lauloi ja rummutti. En voi kuvitella hienompaa paikkaa tulla kastetuksi!” ”Olimme Arco Iriksen lähimmällä pysäkillä yhdentoista aikaan. Soitimme Corrielle, joka työskentelee paikassa, että joku tulisi hakemaan meidät perille. Jonkin ajan kuluttua kolme poikaa vilkutti meille vähän matkan päästä. Lähdimme heidän mukaansa kävelemään. Juttelimme poikien kanssa sen vähän mitä osasimme portugaliksi eli kysyimme nimet, iät ja missä he asuvat. He vastailivat ujosti, enkä oikein saanut selvää nimistä. Kun saavuimme Iris Baseen, Corrie tuli meitä vastaan ja kertoi, että jumalanpalvelus oli alkanut viisi minuuttia sitten. Emme myöhästyneetkään tuntia! Jumalanpalvelus oli portugaliksi ja shangaaniksi, mutta Corrie käänsi meille portugalinkieliset osat englanniksi. Saarna käsitteli Jeesuksen kuolemaa, hautaamista ja ylösnou- semusta. Samalla pastori opetti kasteesta - siitä miten ihminen ikään kuin kuolee kasteessa, haudataan veteen ja nousee vedestä uutena. Saarnan aikana koin, että haluan lapsikasteen lisäksi tulla kastetuksi upotuskasteella. Se on julkinen osoitus siitä, että olen päättänyt seurata Jeesusta. Niinpä liityin jonoon, kun kastetilaisuus alkoi! Sain Corrielta vaihtovaatteet kastetta varten, ettei tarvitsisi kastella omia. Olin ainoa valkoihoinen jonossa. Paikallisia oli noin kolmekymmentä, joten seremonia kesti aika pitkään. Kirkon pihalla oli kasteallas (noin 3 metriä pitkä ja alle 2 metriä leveä, vettä oli pohjalla puolisen metriä). Yksi kerrallaan kiipesimme altaaseen, missä kaksi pastoria seisoi kastamassa. Koko seurakunta oli ympärillä, lauloi ja rummutti. En voi kuvitella hienompaa paikkaa tulla kastetuksi! Ihmeellistä, miten Jumala järjesti kaiken niin upeasti: että juuri sinä päivänä olin Mosambikissa, ensi kertaa vierailulla Matolassa, jumalanpalvelus alkoi juuri sopivasti myöhässä ja saarna kosketti sydäntäni: puhuja sanoi, ettei tarvitse odottaa viittä vuotta tullakseen kastetuksi, ei tarvitse viiden vuoden kasteopetusta. Olen ollut juuri viisi vuotta uskossa ja miettinyt asiaa. Muutakin osuvaa puheessa oli.” Iso kiitosaihe on se, että selvisimme terveinä kotiin ja kaikki tavaratkin saapuivat aina perille. Koko reissun aikana meiltä ei hävinnyt, hajonnut tai varastettu mitään. Matka sisälsi paljon unohtumattomia kokemuksia ja Jumalan johdatusta. Kiitos kaikille, jotka muistitte meitä rukouksin matkamme aikana! Vasemmalla: Teknologiakasvatusta robottien avulla Alla: Pääsiäisateria orpokodissa toon. Lisäksi Teemu sai palvella videointitaidoillaan anglikaanikirkon nuorisokuoroa. Nuoret olivat innoissaan, kun heidän esityksiään saatiin YouTubeen. Pääsiäissunnuntaina vierailimme kristillisen Iris Ministries -järjestön ylläpitämässä orpokodissa Maputon lähellä Matola Riossa. Järjestö on yhdysvaltalaisten Heidi ja Rolland Bakerin perustama. Toimipisteitä on ympäri maailmaa ja Mosambikissakin kymmenkunta. Matola Riossa on koti 35 orpolapselle, esikoulu ja kirkko. Saimme kutsun kello kymmeneltä alkavaan pääsiäisjumalanpalvelukseen ja kastejuhlaan. Matka pienillä paikallisbusseilla vei enemmän aikaa kuin olimme odottaneet, mutta onneksi löysimme perille. Vierailusta muodostui matkan kohokohta. Oli mahtavaa nähdä niin paljon iloisia lapsia ja leikkiä heidän kanssaan. Tässä ote Maijun matkapäiväkirjasta: Maiju ja Teemu Meriläinen teksti ja kuvat Rajaton on hänen rakkautensa, iäti hän on meille uskollinen Ps. 117 Tämän saimme kokea todeksi keväällä toukokuista naisten brunssia järjestäessämme. Toukokuun kuudentena Albergan kartanoon kerääntyi lähes kuusikymmentä seurakuntamme naista ja tyttöä viettämään aikaa yhdessä ja kasvamaan yhteydessä Jumalaan ja toisiimme. N äky päivästä syntyi joitakin kuukausia aikaisemmin. Olin huomannut pohtineeni usein sitä, kuinka sovin seurakuntamme naisen muottiin - tai millainen se edes on. Koin jonkinlaista riittämättömyyttä ja joukkoon kuulumattomuutta, en kokenut istuvani siihen naisen malliin, jonka ajattelin seurakunnissa olevan. Ympärillänihän oli täydellisiä naisia! Keskustellessamme aiheesta ystävieni kanssa huomasin, että samat tuntemukset tulivat myös muiden kokemana vastaan yhä uudelleen. Me naiset vertailemme usein itseämme muihin. Samalla Pyhä Henki puhui rakkaudellisesti siitä, miten tuo erilaisuus juuri on Isän tahto. Myös Jumalan Sana vakuutti ehdottomasta rakkaudesta. Hänen suunnitelmansa oli luoda minut ainutlaatuiseksi, niin kuin jokaisen meistä. Tuntui että tämä olikin se juttu: haastavinta on hyväksyä itse itsensä sellaisena kuin on, ainutlaatuisena. Koimme, että Jumala halusi puhua seurakuntamme naisille laajemminkin tästä - kuinka Hän näkee meidät, ainutlaatuisina jäseninä Kristuksen ruumiissa. Jotta voimme hyväksyä itsemme, meidän tulisi ymmärtää, kuinka Jumala katsoo meitä rakastaen. Meeri Haataja (oik.) ja Cindy Thiessen (vas.) jakoivat brunssilla ajatuksiaan naiseudesta. Kati Nousiainen (kesk.) tulkkasi menestyksekkäästi Cindyä. kertomusten kautta. Osana seurakuntaa elämämme polut ja kokemukset - kipeätkin - tulevat rohkaisuksi ja lohdutukseksi toisille. Jos olette lukeneet Isän rakkauskirjeen, siinä sanotaan: ”Ja haluan antaa sinulle ylen määrin rakkauttani vain siksi, että olet minun lapseni ja minä olen Isäsi.” (pohjautuu kohtaan 1. Joh. 3) Rukoukseni on, että tänä syksynä Jumala edelleen avaa silmiämme näkemään itsemme yhä enemmän Hänen silmin. Lämmin kiitos teille jokaiselle, jotka teitte naisten brunssin mahdolliseksi! Meeri Haataja Anna Punkkinen kuvat Antoisien teemojen lisäksi naiset tulivat ravituksi herkullisilla pöydänantimilla. Syntyi näky naisten brunssista. Oli rohkaisevaa nähdä Jumalan uskollisuus niin konkreettisesti tilaisuuden järjestelyjen keskellä. Jokainen tehtävä löysi tekijän, eikä kenenkään kuorma kasvanut raskaaksi. Seurakunnallemme tuttu Albergan kartanon kamarisali tarjosi kauniit puitteet tilaisuudelle. Tilaisuuden puhujaksi saimme Cindy Thiessenin Kanadasta. Cindyn rohkaiseva puhe pureutui siihen, kuinka meidän tulisi ymmärtää identiteettimme ainutlaatuisina yksilöinä, mutta myös korvaamattomina paloina Jumalan palapelissä. Jokaisella palapelin palalla on identiteetti paitsi erillään, myös osana sitä yhteisöä, johon meidät kukin on asetettu. Palapeli on arvoton, jos yksikin pala puuttuu. Tämän saimme kokea käsin kosketeltavan konkreettisesti oman seurakuntamme naisten jakaessa elämänpolkujaan Marika Vertasen haastattelemana. Jumalan tahto on käyttää meitä avoimina ja rehellisinä itsenämme, ja Jumala kosketti ja hoiti monia Jaana Koivusen, Heidi Furun ja Niina Aholan Niina Ahola ja Susanna Nurmela viettivät kymmenien muiden naisten tavoin keväistä sunnuntaiaamupäivää naisten brunssilla. Furut ovat oppineet luottamaan - Jumala ei hylkää eikä jätä Heidi ja Niklas Furu viettävät alkavana syksynä 15-vuotishääpäiväänsä Turun saaristossa. He tallasivat samaa koulutietä jo yläastelaisina Espoon Karakalliossa. Tänä päivänä he ovat suloisen tyttönelikon vanhempia ja kulkevat eteenpäin käsi Jeesuksen kädessä. N ykytilanteeseen johtaneen tien ensimmäisiä etappeja elettiin jo vuosia sitten. Heidi lähti 12-vuotiaana vanhempiensa kanssa jäähallin suurkokoukseen kuuntelemaan Billy Grahamia. Jumala vaikutti jotakin tuona iltana ja näkymätön kosketti. kun sanoin Jeesukselle, että ota mun elämäni. Mua itketti ja nauratti aivan valtavasti. Koulukaan ei tuntunut enää samalta tuon ratkaisun jälkeen, kun tuntui että leijailin ilmassa. Myös Raamattu alkoi avautua aivan uudella tavalla: mä oikeesti ymmärsin siitä, Heidi muistelee. opiskeleminen paikallisessa yliopistossa. Tällä kertaa mukana oli myös perheen esikoinen, puolivuotias Saara. Aluksi Nikke opiskeli heprealaisessa yliopistossa kieliä, sitten hän suoritti oman alan tutkinnon brittiläisessä yliopistossa. Myös kokemukset seurakunnissa olivat rikastuttavia. - Aika Israelissa oli jotenkin tosi konkreettista Jumalan läsnäoloa ja johdatusta, Nikke pohtii. Ovet olisivat olleet auki myös jatkotutkinnon suorittamiselle, mutta siinä vaiheessa Furut joutuivat vastentahtoisesti palaamaan antoisien vuosien jälkeen Suomeen. Nyt oli kuitenkin Niken terveys etusijalla. Furut arvelivat, että olosuhteet Suomessa olisivat masennuksen hoitamisen kannalta paremmat kuin Israelissa. Nikke saikin asiantuntevaa apua ja hoitoa mm. psykoterapian ja sielunhoidon muodossa. Nelihenkiseksi kasvanut perhe palasi Suomessa tuttuun Suur-Helsingin seurakuntaan. Tyttöjen kotoinen koulu Niklas, pikku Grace ja Heidi. - Ymmärsin jotenkin, että Jumala on niin suuri, että mitä vaan voi tapahtua, Heidi kertoo. Nikke jatkoi yläasteen jälkeen lukioon, mutta opiskelu lukiossa takkusi ja hän muutti vuodeksi Kaliforniaan hakemaan vauhtia opintoihinsa. Vaihto-oppilasvuoden aikana Nikessä syttyikin into opiskelua kohtaan ja Suomeen palattuaan hän suoritti lukion valmiiksi pikavauhtia. Kotimaahan paluun myötä alkoi myös Heidin ja Niken seurustelu. Etsikkoaikoja Kun Heidi oli reilu parikymppinen, nuorelle aikuiselle tyypillinen elämä ei jaksanut enää innostaa. Elämän tyhjyyden kokeminen toi Heidin elämään etsikkoajan. Hän joutui myös seuraamaan, miten lähipiirissä jotkut onnistuivat sotkemaan elämäänsä ikävällä tavalla päihteiden maailmassa. Keskellä näitä mietteitä hän sai kutsun seurakunnan tilaisuuteen, jossa Pyhä Henki kosketti voimakkaasti. Kokous ei jäänyt viimeiseksi ja muutaman viikon sisällä Heidi antoi elämänsä Jeesukselle. - Olin yksin autossa ajettuani kaverit kotiin, Nikke oli lukion päätettyään jatkanut sujuvasti oikeustieteelliseen tiedekuntaan. Opiskelijaelämä imaisi mukaansa, eikä hän ymmärtänyt muuttuneita asioita Heidin elämässä. Jumala vastasi Heidi rukouksiin ja toinen todellisuus alkoi näyttäytyä Nikellekin: Jumala tuli uniin, Nikke koki selvästi hengellisen elämän olemassaolon ja Heidin tuomat kirjat alkoivat kiinnostaa. Myös tyttöystävässä tapahtunut muutos osoittautui positiiviseksi. Prosessi kesti puolisen vuotta, eikä Nikke voinut enää jatkaa elämässään entiseen malliin. Nikke nöyrtyi Jumalan eteen ja pyysi Jeesusta elämänsä Herraksi. Elämää Israelin auringon alla Heidin ja Niken häitä vietettiin syyskuussa 1997. Avioliiton alkutaipaleella sekä armeija että israelilaisella kibbutsilla vietetty muutaman kuukauden mittainen jakso toivat reilun katkon Niken oikeustieteen opintoihin. Tauon jälkeen lukemiset eivät maistuneet toivotulla tavalla, joten vastauksena rukouksiin Furut saivat ajatuksen Israeliin palaamisesta - nyt Nikellä oli tähtäimessä oman alan Israelin tuomisina Furuilla oli myös amerikkalaisilta uskovilta saatu idea ja malli kotikoulun pitämisestä. Kun Saara-esikoisen oppivelvollisuus alkoi, he aloittivat kokeiluna oman kotikoulunsa. Tie ei ole ollut helppo, mutta Jumalan rauhan varassa on kuitenkin ollut levollista edetä - vuosi kerrallaan. Tukea kotikoulun pitämiseen on tuonut Suur-Helsingin seurakunnan kristillinen koulu, jossa Saara (12v.) ja Rebekka (9v.) ovat saaneet arvokkaita kokemuksia mm. suuremmassa ryhmässä toimimisesta. Heidi on myös antanut omaa panostaan koulun hyväksi toimimalla liikunnanopettajana yhtenä päivänä viikossa. - Tytöt ovat harrastaneet aktiivisesti, joten tää on ollut mahdollisuus rauhoittaa päiviä ja panostaa perheen yhdessäoloon, Nikke summaa. Tällä hetkellä Saaran, Rebekan ja Esterin (4v.) viikkoon sisältyy telinevoimistelua, tanssia ja cheerleadingia monta kertaa viikossa. Grace (8kk) on toistaiseksi vain matkannut mukana isompien tyttöjen riennoissa. Hengellinen koti Espoosta Furun perheen seurakuntaelämässä tapahtui mullistuksia, kun muutoksia kokenut SuurHelsingin seurakunta vaihtui muutama vuosi sitten hiljalleen Espoon vapaaseurakuntaan. Nikke tuli vapikselle ensin yksin ja toi vähitellen perheen mukanaan. Kiva musiikki ja mukava ilmapiiri tekivät vaikutuksen. Ester, Rebekka ja Saara pöydän ääressä. Heidillä on sylissään Grace. - Ei uskovana voi elää ilman seurakuntaa, joka on se turvallinen paikka. Me tarvitaan hengellistä ruokaa ja uskovia ystäviä. Elämä on mielekkäämpää, kun elää sitä seurakuntayhteydessä, Furut toteavat. He arvostavat seurakunnassa sitä, että siellä on tilaa monenlaisille ihmisille - saman katon alle mahtuu erilaisia mielipiteitä. Sen sijaan yhteisöllisyyttä saisi olla enempikin. Läsnäoloa tässä ja nyt Heidi ja Nikke ovat huolestuneita nykyisestä kiireisestä elämänmallista, joka hajoittaa perhettä. He ovat kiinnostuneita kasvattamaan omat lapsensa elämällä heidän kanssaan ja olemalla läsnä arkisissa päivissä. - Myös uskoa on luontevinta opettaa lapsille tavallisissa hetkissä, heille on hyvä olla esimerkkinä siitä, miten Jumala antaa mieleen, mitä sanoa tai tehdä toisten hyväksi, Heidi toteaa. Vaikka omaa katrasta riittää, Furujen koti on avoin myös naapurin lapsille. Kodissa on koettu kohtaamisia, joissa on ollut mahdollista kylvää uskonsiementäkin. Ystävää ei jätetä Viimeisinä vuosina Heidin ja Niken uskoa on kasvattanut se, miten he ovat kokeneet elämän vaikeuksissa ja haasteissa Jumalan uskollisuutta pienen pienissäkin asioissa. Nyt 15-vuotishääpäivän kynnyksellä on ollut hyvä aika muistella menneitä ja katsoa muutenkin taaksepäin. Furut ovat Jumalalle kiitollisia siitä, että tärkeät ystävät ovat aina lapsuudesta ja nuoruudesta saakka kulkeneet matkassa mukana. Heidi ja Nikke ovat halunneet tietoisesti vaalia näitä ihmissuhteita ja nähdä vaivaa, jotta ystävyys voisi säilyä. Valitettavasti alkoholi ja muut päihteet ovat tuoneet vakavia ongelmia ja jopa vankilakierrettä joidenkin Furujen ystävien elämään ja muutaman elämä on katkennut vaikeuksien seurauksena liian varhain. - Jokainen tekee omat ratkaisunsa elämässä, mutta ystävää ei jätetä. Ei, vaikka kaikilla ei olekaan pullat niin hyvin uunissa. Ihmissuhteet eivät saisi mennä rikki silloinkaan, jos oma elämänsuunta muuttuu radikaalisti vaikkapa uskoontulon myötä, Heidi painottaa. Mutta pian on juhlan aika ja vanhat ystävät on ilman muuta kutsuttu juhlimaan Heidin ja Niken suurta päivää. Se onkin hieno etappi, jota on todella syytä juhlia! Onnea ja siunausta tuleviin vuosiinne, Heidi ja Nikke! Me Espoon Vapaaseurakunnassa... Pyrimme elämässämme ja toiminnassamme Olemme sitoutuneet • aitouteen ja elämänläheisyyteen • selkeään julistukseen ja tasapainoiseen opetukseen • Kristus-keskeisyyteen ja karismaattisuuteen • armollisuuteen ja ihmisistä välittämiseen • päämäärätietoisuuteen ja etsijäystävällisyyteen • oppimaan elämään yhdessä • kasvamaan yhdessä rohkeammiksi • vaikuttamaan rohkeasti ympäristöön • poistamaan kasvun esteet Virpi Soini teksti Jarkko Vertanen kuvat KURKISTUS brita ei ole enää kaappiuskovainen Miten tulit uskoon, Brita Lammila? Olen aina uskonut Jumalaan. Minuun idätettiin uskonsiemen jo pienenä tyttönä pyhäkoulussa. Ollessani 11-vuotias äitini kuoli. Minusta kasvoi vahva ja itsenäinen tyttö. Yritin olla kaikille mieliksi, minusta tuli ns. "kaappiuskovainen". Vaikka se tuntuikin pahalta, en uskaltanut olla oikeasti sitä, mitä halusin olla. Elämäni aikana olen joutunut tekemään ja kokemaan asioita, joita en olisi halunnut tehdä. Olen tuntenut huonommuutta siitä, etten ole tehnyt Jumalan mieleen vaan olen elänyt synnissä. Vuosi sitten riuhtaisin itseni irti vanhasta elämästäni ja tulin "kaapista" ulos. Siitä saakka olen kulkenut käsi kädessä Jeesuksen kanssa rohkeasti, avoimesti ja pää pystyssä. Ihanaa on elää vapaana Kristuksessa! En enää välitä siitä, mitä muut ajattelevat uskostani. Ilokseni olen saanut huomata, ettei kukaan ystävistäni ole minua uskoni takia hylännyt. Parasta on saada elää vapaana Kristuksessa. Tuntea olevansa rakastettu ja hyväksytty juuri tällaisena. Kuinka löysit Espoon vapaaseurakunnan? Tulin Espoon vapaaseurakuntaan ystäväni Ulla Dunderin kutsumana. Kiitos Herralle Ullasta! Oletko löytänyt kutsumuksesi? Olen rukoillut sitä paljon ja Herra on minulle puhunutkin. On vielä paljon avoimia asioita, mutta uskon kutsumukseni kallistuvan diakoniatyön puolelle, arjenapua ihmisille. Ihmisten auttaminen on minulle luonnollista jo sairaanhoitaja-ammattini puolesta. Toisaalta taas minulla on ollut jo reilun 10 vuoden ajan näky tai visio kristillisen vanhainkodin perustamisesta. Miten usko näkyy työssäsi? Jos potilaani tai asiakkaani ilmaisevat kiinnostuksensa hengellisiin asioihin, kerron heille niistä. Varsinkin viikonlopputyössäni vanhusten kotihoidossa keskusteluille on enemmän aikaa. Vanhuksille on lohduttavaa kuulla, että elämä jatkuu taivaassa. Mikä elämässäsi on parasta? Parasta on saada elää vapaana Kristuksessa. Tuntea olevansa rakastettu ja hyväksytty juuri tällaisena. Isän rakkaus ja armo koskettavat ja itkettävät minua joka päivä, ilosta. Parasta on myös elävä seurakuntayhteys ja ihanat ystävät, joita olen seurakunnasta saanut. Koska olen itse hieman ujo, on ihanaa, että seurakuntalaiset ovat kutsuneet mukaan toimintaan. Olen saanut uuden perheen. Parasta on myös tietenkin omat lapset. Parasta on myös saada elää terveenä, nauttia jokapäiväisestä elämästä pienine arkipäivän iloineen ja tieto siitä, että meillä on ikuinen elämä Kristuksessa. Pidot sen kun paranevat taivasten valtakunnassa! Jarkko Vertanen teksti ja kuva Ensimmäiset parantumispäivät järjestettiin Jordaniassa Viime toukokuussa Jordaniassa järjestettiin ensimmäiset Parantumispäivät yhteistyössä Espoon Vapaaseurakunnan, paikallisen Nazarene –seurakunnan ja Wholehearted Ministry ry:n kanssa. Opettajaksi saapui Espoosta pastori Leena Turpeinen. Näky Parantumispäivien järjestämisestä Lähiidässä syntyi jo kolmisen vuotta sitten Paula Vilkaman ja pastori Leena Turpeisen sydämissä. Paula oli niihin aikoihin muuttanut Espoon Vapaaseurakunnasta Jordaniaan. Viime keväänä oli Jumalan otollinen aika. Leena Turpeinenkin kertoo oppineensa tämän matkan myötä uutta Jumalan ajoituksen merkityksestä. - Meidän tulee kuunnella tarkasti Jumalaa siinä, milloin näyn on aika toteutua ja milloin Jumala on valmistanut tilanteet ilmestymistään varten. Työkaluja palvelemiseen Ammanin parantumispäivien tavoitteena oli tarjota paikallisille kristityille toimivia työkaluja sisäisen paranemisen palvelutyöhön ja mallintaa Parantumispäivien järjestäminen. Tapahtumaan oli kutsuttu yli 30 eri-ikäistä naista useasta eri seurakunnasta - niin Ammanista kuin muistakin kaupungeista. Keskeiset osat Parantumispäivien rukousjohtajien oppaasta käännettiin etukäteen arabiankielelle, jotta koulutus voisi monistua ja levitä arabiankielisissä maissa. Materiaalin kääntämistä tukivat Espoon Vapaaseurakunta ja Wholehearted Ministry ry. Järjestelyistä vastasivat paikan päällä Nazarene –seurakunnan naistyön johtaja, Hanan Akleh, sekä esirukoustyön johtajistoon kuuluva Sireen Michael yhdessä Paula Vilkaman kanssa. Hanan, Paula ja Leena Läpimurtoja Parantumispäivillä merkittävä osa palvelua tapahtuu rukousavustajien kautta. Lähi-idässä 12 hengen rukousavustajien joukko oli hyvin kansainvälinen. Mukana oli myös paikallisen seurakunnan pastorin rouva, Randa Halaseh, joka oli opetuksesta hyvin kiitollinen. Randa kertoi, että rukousmalli oli hänelle uusi, mutta todella teki mahdolliseksi sen, että monet naiset tulivat kosketetuiksi ja kokivat läpimurtoja omassa elämässään. seurakuntamme juhli 10-vuotispäiväänsä toukokuussa Tänä vuonna Espoon vapaaseurakunta täytti kymmenen vuotta. Melkein yhtä pitkään seurakunta on ollut myös osa omaa ja perheeni elämää. Reilut kahdeksan vuotta sitten jumalanpalveluksia vietettiin Albergan kartanon holvikellarissa. Siellä, pääsiäisen jumalanpalveluksessa tapasin tulevan mieheni ensimmäistä kertaa. Kolme vuotta myöhemmin vietimme ensimmäisen lapsemme ristiäisiä samaisessa holvikellarissa. Juhlavieraat nauttivat voileipiä ja muffinsseja Sellosalin Lämpiössä. Kuva: Tuomo Nyyssönen Juhlaa seuraavana päivänä järjestimme Church Action Dayn. Perkkaan kappelin pihalle oli aurinkoisena päivänä kokoontunut paljon aikuisia ja lapsia naamiaisasuissaan. Edessä vasemmalla Nelli-Maaria Mäkelä ja Kenno Leier. Kuva: Pekka Nurmela Chariots Gospelkuoro ja Big Band nostattivat juhlatunnelman kattoon Hannu Salmensaaren johdolla. Kuva: Pekka Nurmela Nykyään Espoon vapaaseurakunta on jo noin kolmen sadan ihmisen yhteisö, perhe. Jokaisella meistä on oma tarinamme. Halusimme juhlistaa tätä yhteistä taivalta järjestämällä kunnon juhlat yhdessä. Järjestelyt aloitettiin puoli vuotta aikaisemmin ja ne huipentuivat viime toukokuun viimeisenä viikonloppuna Sellosalissa ja Perkkaan kappelin pihalla pidettyihin juhliin. Toivottavasti kaikille osallistujille jäi juhlaviikonlopusta lämpimät muistot ja suurkiitos kymmenille vapaaehtoisille järjestelyissä mukana olleille! Henna Vertanen - Parantumispäivät olivat läpimurto yksittäisten naisten elämässä ja myös koko seurakunnassa, hän jatkoi. - Erityisesti toinen päivä oli pitkä ja intensiivinen ja nosti myös minulla itselläni pintaan paljon tunteita. Monet naiset tulivat päivien jälkeen puhumaan minulle avoimesti sisäisen paranemisen tarpeestaan. Naiset olivat kaikki hyvin kosketettuja myös Leenan vahvasta uskosta ja luottamuksesta Herraan, hänen omasta todistuksestaan ja vapaudestaan. Tulemme varmasti käyttämään tätä opetusmateriaalia ja käynnistämme sisäisen paranemisen palvelun seurakunnassamme, Randa totesi iloisena. - Parantumispäivät olivat kuin avain, ovi on nyt auki. Tiedonsanat rukouksissa ja todistukset opetuksen keskellä mursivat jotain. Monet avautuivat ja rohkaistuivat kertomaan asioistaan, sillä Leenan rohkeus ja vapaus kosketti, tulkkinakin palvellut naistyön johtaja Hanan Akleh totesi. Sisäisen paranemisen läpimurtojen lisäksi päivillä tapahtui myös fyysisiä paranemisia. Eräs rouva kertoi, että kilpirauhasen toimintahäiriöstä johtuva kaulan turvotus sekä hänen verenpaineensa laskivat normaaleiksi ensimmäisen päivän jälkeen. Toisen naisen kipeä olkavarsi, joka oli estänyt käden ylösnostamisen, parani rukouksessa. Kotiinviemisiä Arabit jäivät Jordanian matkan myötä uudella tavalla Leena Turpeisen sydämelle. - Sain ymmärrystä heidän tilanteestaan. Koskettavinta oli nähdä heidän uskonsa - he elävät uskoa todeksi vaikka henkensä uhalla. Meillä täällä Suomessa on niin ”helppoa” olla uskossa. Siellä jokainen joutuu maksamaan kovan hinnan uskostaan. Matka kaikkinensa oli Leenalle antoisa ja rohkaiseva. - Hämmästyttävää oli nähdä taas kerran Jumalan voiman ilmestyminen: miten Jumala vapautti, ja paransi, niin sisäisesti kuin fyysisestikin. Tahdon kiittää lämpimästi Espoon vapaaseurakuntaa rukouksista ja taloudellisesta tuesta! Kaksi naistyön vastuunkantajaa, jotka olivat tulleet toisesta kaupungista Ammaniin mukaan palvelemaan, suunnittelivat jo parantumispäiviä omaan kaupunkiinsa. Näyttää vahvasti siltä, että parantumispäivät tulevat leviämään myös muualle arabimaailmaan. Kiitos ja kunnia Herralle! Paula Vilkama ja Virpi Soini Katso lisää Parantumispäivistä takakannesta! Espoon Vapaaseurakunta PL 40 (Upseerinkatu 5) 02611 Espoo Yhteinen toiminta tapahtumat Poikien ilta 10-14 -v. Alfa-kurssi kristinuskon perusteista kiinnostuneille Parittomien viikkojen pe klo 17.30-20.30 Pappilassa Lisätiedot: [email protected], puh. 046 585 7432 Tyttöjen ilta neljäsluokkalaisesta ylöspäin Parillisten viikkojen pe klo 17-20 Pappilassa Lisätiedot: [email protected], puh. 040 547 0354 Junnubändi varhaisnuorille 7.9. alkaen joka toinen pe klo 15-17 Perkkaalla Lisätiedot: [email protected], puh. 044 260 8989 Espoo rukoilee ti 18.9. klo 18 Perkkaan kappelissa Mikko Laakkonen, Aarne Nurmio Isänpäivän perhekirkko su 11.11. klo 16 Perkkaan kappelissa. Ei pyhäkouluja. Leppävaara Jumalanpalvelukset su klo 16 Perkkaan kappelissa (Upseerinkatu 5). Kirkkokahvit. Pyhäkoulut Pappilassa: Skidit 3-6 -v., Oppikset 7-9 -v., Junnupyhis 10-14 -v. Tuikut-kuoro 19.8. alkaen joka toinen su klo 15-15.50 Lisätiedot: [email protected], puh. 050 486 9520 Partio 2.9. alkaen joka toinen su klo 16-17.30 Lisätiedot: [email protected], 040 743 7268. Yhteisö joka toinen su klo 16-17.30 (Kirstintie 11, Sentteri) 9.9., 23.9., 7.10., 21.10., 4.11., 18.11., 2.12. Kotiryhmät kokoontuvat viikolla. Lisätiedot: [email protected] tai puh. 044 5251 777 kirkkonummi Viikkojuhla sunnuntaisin klo 12 Finnsbackan Navetalla (Kappalaisenpolku 5). Pyhäkoulu. Lisätiedot: [email protected] tai puh. 050 550 0431 Kenno Leier, seurakunnanjohtaja [email protected] puh. +358 (0)44 0123 777 Nelli-Maaria Mäkelä, pastori, lapsi- ja nuorisotyön johtaja [email protected] puh. +358 (0)44 5255 522 Tero Koskinen, pastori [email protected] puh. +358 (0)44 5251 777 Panu Pitkänen, pastori (OTO) [email protected] puh. +358 (0)45 1121 451 Leena Turpeinen, pastori (OTO) [email protected] puh. +358 (0)50 3031 192 Parantumispäivät 23.-24.11. Albergan kartanossa Hinta 50 euroa /hlö. 20 ensimmäistä mahtuu mukaan. Ilmoittautuminen 12.11. mennessä: [email protected] Tarkempi ohjelma seurakunnan nettisivuilla, lisätietoja myös Leena Turpeiselta, puh. 050 303 1192. Tervetuloa! Leena Turpeinen on järjestänyt parantumispäiviä vuodesta 2006 lähtien. Niiden tarkoituksena on palvella sisäistä paranemista tarvitsevia, tarjota vapaaehtoisille kristityille mahdollisuus toimia Jumalan antamassa kutsussa sekä kouluttaa vapaaehtoisia rukouspalvelijoita jatkossa toimimaan Parantumispäivien rukousjohtajina. Parantumispäivillä osallistujat vastaanottavat sielunparantumista ja vapautuvat monista taakoista. Parantumispäivät on tapa palvella isoa määrää ihmisiä yhtä aikaa. Parantumispäivät kestävät puolitoista päivää, minkä aikana osallistujat rentoutuvat Pyhän Hengen läsnäolossa kuunnellen opetusta ja vastaanottaen rukousta. Palvelutiimi koostuu rukousjohtajasta ja rukousavustajista, jotka toimivat hiljaisina esirukoilijoina avustaen päivien vetäjää Pyhän Hengen johdatuksessa. Lisätietoja: www.wholeheartedministry.org tapahtumia muualla Espoon keskus HENKILÖKUNTA • Espoon keskus, ti klo 18 alk. 25.9. (Kirstintie 11, Sentteri) Lisätiedot ja ilmoit. [email protected], p. 044-5251 777 • Perkkaan pappila, ke klo 18 alk. 26.9. (Upseerinkatu 5) Lisätiedot ja ilmoit. [email protected], p. 045-1121 451 Kurssi on avoin kaikille – kristityille ja ei-kristityille ja se on maksuton. Kurssi kestää 11 viikkoa. Tiedätkö mistä vastaat? Turvallisuus pähkinänkuoressa Ilmainen koulutus seurakunnan vastuuhenkilöille. 22.9. Helsingin vapaaseurakunta, klo 8.30-17 Koulutuksesta saat SVKN:n myöntämän turvallisuuspassin. Ilmoittautumiset 15.9.2012 mennessä: [email protected], puh. 044 518 4856 Hope-tapahtuma nuorille ja nuorille aikuisille 28.-30.9. Turun Logomossa. Ilmoittautuminen: www.hopetapahtuma.com Avioon aikovien kurssi Kiponniemessä 12.-14.10. Henrietta ja Tero Koskinen Lisätiedot: [email protected], puh. 044 5252 777 Hannu Salmensaari, vanhimmiston puheenjohtaja [email protected] puh. +358(0)40 570 0253 Seurakunnan sähköpostilistalle voi liittyä lähettämällä viestin Seppo Koivuselle, [email protected] Seurakunnan Facebook-yhteisön nimi on Espoon vapaaseurakunta. Pankkiyhteys - Espoon vapaaseurakunta BIC: OKOYFIHH IBAN: FI07 5780 4120 0040 95, viite 7773 seurakunnan yleinen työ. Viitenumero mainittava aina! Muita viitteitä: Alfa-kurssi 2888, Avioliittokurssi 1025, Espoon keskus 3002 6009, Kirjamyynti 7799, Lähetyspäivä 2448, Retket ja tapahtumat 3007, Lähimmäistyö 30083 Nuortenpiirin tilinumero: BIC: OKOYFIHH, IBAN: FI34 5721 1520 1487 71 123 Espoon Vapaaseurakunnan lehti Toimitus Päätoimittaja: Riikka Palttala ([email protected]) Vastaava päätoimittaja: Kenno Leier Toimittajat: Virpi Soini, Jarkko Vertanen Graafinen suunnittelija: Riikka Palttala Avustajat tässä numerossa: Meeri Haataja, Henrietta Koskinen, Maiju ja Teemu Meriläinen, Nelli-Maaria Mäkelä, Pekka Nurmela, Tuomo Nyyssönen, Anna Punkkinen, Henna Vertanen, Paula Vilkama Painos: 300 kpl Painopaikka: Juutiprint, Vantaa Lehden kaikki numerot luettavissa osoitteessa www.espoonvapaaseurakunta.fi/lehti Lehteä tukee: