1. No category

ARTEMI TROITSKI
JA HÄNEN HUPAISA KOKOELMANSA
TEKSTI | ELENA KADIEFF
A
rtemi Troitski (s. 1955, Jaroslavl)
on maailmanlaajuisestikin parhaiten tunnett uja venäläisjournalisteja
ja kultt uurivaikuttajia. Tämä kirjailija ja venäläisen rockmusiikin sekä historian tutkija opittiin tuntemaan lännessä jo perestroika-aikana. Neuvostojärjestelmän luhistutt ua Troitski
on osoittanut kyntensä monilla kultt uuri osaalueilla.
Hän on musiikkikriitikko ja journalismin
opett aja Moskovan valtionyliopistossa. Radiossa Troitski juontaa Ekho Moskvyn ohjelmaa
FM-Dostojevski. Televisiossa, Style TV -kanavalla, hänen sarjansa on Professori Troitski ja
toveri Artem. Lisäksi hän pyörittää omaa konsertt iagentuuria ja levy-yhtiötä. Troitski on kirjoittanut ja kääntänyt lukuisia kirjoja, joita on
julkaistu myös Suomessa. Hän on näytellyt
useissa elokuvissa. Yhdessä vaiheessa Troitski
oli myös Venäjän Playboyn perustaja ja päätoimitt aja. Ja kaiken huipuksi Troitski on nykytaiteen keräilijä.
Troitski ja neuvostoajan
lapsuudenmuistot
Näin tämän ikonisen kulttuurihahmon ensimmäisen kerran 1980-luvulla, silloisen Neuvostoliiton televisiossa. Kaikki elementit olivat kohdallaan: Troitski oli älykäs, sanavalmis
ja hyvin komea – yksi Neuvostoliiton seksikkäimmistä julkkiksista. Tietenkään mitään
virallista neuvostojulkkisten sex appeal -luokitusta ei ollut, mutta ainakin oman ja silloisten ystävättärieni mielestä asia oli päivänselvä.
Noh, noista ajoista on vierähtänyt 25 vuotta.
Sittemmin, aikuisena galleristina, vaihdoin
Troitskin kanssa sähköposteja tavalliseen tapaan, mutta kun puhuimme ensimmäistä kertaa
puhelimessa, nuoruusvuosien tavoin minut sähköisti tuo tuttu, pehmeä ja yllättävän nuorekas
ääni. Lisävärinää aiheutti tämän miellyttävän äänen välittämä viesti: “Haluaisitko esitellä Helsingissä hupaisan taidekokoelmani? Miksi et? Minä
rakastan Suomea mitä suuremmassa määrin!”
”RAAKA ENERGIA, HUUMORI JA AVOIMUUS
PUUTTUVAT MIELESTÄNI TUHOISALLA TAVALLA
ASIANTUNTIJOIDEN ARVOSTAMAN NYKYTAITEEN
VALTAOSASTA.”
74
TAIDE & DESIGN
VLADISLAV MAMISHEV-MONROE, ALLA PUGATŠOVA, 2005. DIGITAALINEN VALOKUVA, 80 X 65 CM. © PEKKA TURUNEN.
TAIDE & DESIGN
75
Tarina siitä kuinka Suomi muutti
Troitskin taidekeräilyasennetta
– avoin kirje lukijoille
Arvoisat Taide & Design -lehden lukijat. Sekä Suomi että Venäjä kuuluvat surullisenkuuluisaan pohjoiseen vodka/koskenkorvavyöhykkeeseen. Tämä, yhdistett ynä kansojemme yhteiseen
kärsimykseen sekä tsaristisen valtakoneiston alla että kesäajan
hytt ysten terrorisoimana, saa venäläiset ja suomalaiset ymmärtämään toisiaan paljon paremmin kuin mikään muu “läntinen”
ja “itäinen” kansa.
Olen aina rakastanut suomalaista musiikkia – alkaen suuren
kansainvälisesti tuntemattoman avant-rockin sankarin, M.A.
Nummisen, ajoista ja päätyen Wigwamin ja Tasavallan presidentin elegantt iin psykedeliaan. Ei myöskään voi vähätellä Ismo
Alangon ja Sielun Veljien sekopäistä dervissirockia. He valloittivat Moskovan Komsomol-nuorison sydämet kesällä 1985. Ja
vielä tänäkin päivänä, vaikka tämä musiikki ei enää aiheutakaan
minussa samanlaista uskonnollista värinää, diggaan sitä. Lisäksi arvostan 22-Pistepirkon, Ville Leinosen, Eleanoora Rosenholmin, Kimmo Pohjosen ja monen muun suomalaisen artistin uniikkia tyyliä.
Itse asiassa juuri Kimmo vei minut eräänä kesäyönä helsinkiläiseen puistoon, jossa esiteltiin suomalaista ITE-taidetta. On
pakko myöntää, ett ä tällä ultravillillä ja megaoudolla näyttelyllä oli minuun yhtä valtaisa vaikutus kuin vierailulla Madridin Prado-museossa tai Tate Galleryn William Turner -kokoelmassa. Tietenkään kyse ei ollut mistään tietoisesta, vaan hyvin
tiedostamattomasta asenteen muutoksesta. Suoraan sanott una
koko asenteeni taidekeräilyä kohtaan muutt ui sen jälkeen, kun
näin näitä hulluja ja brutaaleja suomalaisten “maalaisjuntt ien”
teoksia. Sen sijaan että olisin seurannut taidemaailman aurattuja latuja hakemalla kokoelmiini korkealuokkaista käsitteellistä taidetta ja muotokielen hienostuneisuutta, aloin kiinnittää
huomiota raakaan energiaan, huumoriin ja avoimuuteen. Nämä
ovat sellaisia asioita, jotka mielestäni tuhoisalla tavalla puutt uvat asiantuntijoiden arvostaman nykytaiteen valtaosasta.
Tämä on minun sett ini, jolla haluan edetä: valikoimani venäläistä nykytaidetta, joka vaihtelee puhtaasta intellektualismista
saastaiseen huliganismiin. Mutta outoa kyllä, tämä kokoelma
edustaa – muutamaa nimeä (Pepperstein, Gutov, Koshlyakov,
Ostretsov, Kallima) lukuunottamatta – parhaiten tunnett uja
venäläisiä taiteilijoita. Lisänä on muutama henkilökohtainen
taiteilijasuosikkini, jotka ovat melko tuntemattomia ja iältään
nuoria. Onpa mukana myös rakastamani vaimoni Verunchikin teos, jonka olen saanut liittää kokoelmaan hänen luvallaan.
Uskoakseni se ei pilaa kokonaiskuvaa.
Kiitos ja ystävällisesti teidän, Artemi Troitski. Moskova, kesäkuu 2011.
76
TAIDE & DESIGN
ALEXANDER DUBOSSARSKY & VLADIMIR VINOGRADOV,
SADONKORJUUJUHLA-TEOKSEN LUONNOSTELMA, 1996.
ÖLJYMAALAUS KANKAALLE 40 X 80 CM.
© PEKKA TURUNEN.
ANNA KUZNETZOVA & ARTEMI TROITSKI,
NEGOTIATED PRICE, 1998. ÖLJYMAALAUS
KANKAALLE, 75 X 100 CM.
© PEKKA TURUNEN.
Skandaalikokoelma vai
keräilijän psykoanalyysi?
Artemi Troitskin kokoelma sai alkunsa 1980-luvulla. Sen käynnisti teos, jonka Troitski sai Ilya Kabakovilta, moskovalaisen
konseptualismin isähahmolta: “Vierailin usein hänen ullakkoateljeessaan Moskovan keskustassa, Chistie Prudilla. Äärettömän terävä miekkonen, kävimme pitkiä keskusteluja.” Tätä nykyä Kabakov on kuuluisin venäläinen nykytaiteilija, olkoonkin
että hän emigroitui länteen jo 80-luvun lopulla.
Myöhemmin Troitskin kokoelmiin alkoi ilmestyä muiden –
tässä vaiheessa suurimmaksi osaksi tuntemattomien – taiteilijoiden teoksia. Nykyisin nämä tekijät ovat kansainvälisestikin
tunnustett uja. Heihin kuuluvat mm. Andrei Roiter, Dmitri
Vrubel, Anna Kuznetsova ja Timur Novikov.
Troitskin kokoelmaa – tai hänen omien sanojensa mukaan “kokoontumaa” – ei kerätt y tiett yjen sääntöjen tai tyylien ohjaamana. Monen muun yksityiskeräilijän tavoin Troitskin ainoa
kriteeri oli arviointi asteikolla “pidän” – “en pidä”. Arviointikriteereistä puhuttaessa Troitski tuhahtaa: “En voisi vähempää välittää siitä, millaisella tyylillä tai tekniikalla teos on tehty, onko
se kuuluisuuden tai tuntemattoman tuotos, mikä sen hinta on
tai voinko myydä sen tulevaisuudessa kymmenen kertaa korkeampaan tai kaksi kertaa halvempaan hintaan.”
Asenne on sikälikin ymmärrettävä, että Troitskin kokoelma on
eräällä tavalla sivutuote. Se syntyi sen seurauksena, ett ä tämä
kultt uurin moniottelija ystävystyi ja eli monien venäläistaiteilijoiden kanssa. Hän sai monet teokset lahjoina, rahalainojen
kuoletuksina tai taiteilijamaiseen tapaan vaihtokauppana vodkapulloon...
TAIDE & DESIGN
77
OLEG KULIK, VENÄLÄISET KIRJAILIJAT SARJASTA VENÄLÄISET, 1999. DIGITAALINEN VALOKUVA, 110 X 80 CM. © PEKKA TURUNEN.
78
TAIDE & DESIGN
”Siinä vaiheessa kun haltuuni päätyneet teokset alkoivat muistuttaa kokoelmaa, aloin käyttää rahaa maalausten hankkimiseen, perheeni suureksi murheeksi. Mutta
siltikään en ole koskaan hankkinut taidetta investointimielessä – hankin sitä, koska taide tuo minulle mielihyvää.”
vat kolme kertaa vuodessa ja Sadonkorjuujuhlan avoimen pornografi nen sisältö takaa kiinnostuksen teosta
kohtaan. Toinen samojen taiteilijoiden teos – mustavalkoinen Picasson valokuva jossa on allekirjoitus ”Sashalta, Vovalta ja Pablolta” – on niin ikään rahallisestikin arvokas kokoelman osa.
Kun kysyn Troitskilta tulevatko ihmiset näyttelyyn
taideteosten vai keräilijän itsensä vuoksi, välitön vastaus kuuluu: ”Tietysti minun takiani!” Troitskin mukaan kokoelma on ollut julkisesti esillä vain viisi kertaa – Vladivostokissa, Moskovassa, Pietarissa, Riikassa
ja Tallinnassa. Jokaisessa paikassa brändinimi Artemi
Troitski takasi sen, että vierailijoita oli runsaasti.
Kokoelmasta löytyy venäläisen mestariprovokaattorin,
Oleg Kulikin, valokuva. Vastaavanlainen taiteilija on
Vladislav Mamishev-Monroe, joka teki itsestään taidetta muuttamalla nimensä ja poseeraamalla valokuvissa eri julkisuuden hahmoja imitoiden. Nämä hahmot
vaihtelivat Marilynistä paaviin. Troitskin kokoelmasta
löytyy taiteilijan omakuva Alla Pugatšovana.
”Yleensä taidenäyttelyyn kerääntyvät ihmiset katsovat näyttelyn seiniä välinpitämättömästi. He ovat kiinnostuneempia siitä, millaista samppanjaa on tarjolla ja
keitä muut vieraat ovat. Vain muutama vieras on kiinnostunut taiteesta ja sen hinnoista. Tämä ei tule kysymykseen minun tapauksessani. Jos teen jotakin – hyvää tai pahaa – haluan ihmisten muistavan sen. Tämä
pätee myös kokoelmaani. En suhtaudu siihen ammatt imaisesti, vaan intuitiivisesti ja irrationaalisesti. Minulla on taiteilijoita, joiden teokset maksavat satatuhatta
euroa, mutta myös teoksia, jotka eivät maksa mitään.
Mutta tämä ei tarkoita, että pitäisin joistakin töistä satatuhatta kertaa enemmän. Pidän niistä kaikista. Joko
ne ovat hauskoja, häiritseviä tai ne aiheuttavat toisenlaisia väristyksiä. Niin tai näin, joukossa ei ole sellaisia
teoksia, joita voisi katsoa välinpitämättömästi. Jokaisella työllä on oma taustakertomuksensa. Kyse on huligaanimaisesta, mutta samalla myös konservatiivisesta
kokoelmasta.”
Troitski on ollut kymmeniä vuosia monen taiteilijan
läheinen ystävä, mikä lopulta synnytt i hänessä itsessäänkin halun tartt ua siveltimeen. Lopputulos on nähtävissä Andy Warhol -muotokuvassa, joka on yhteisproduktio Anna Kusnetzovan kanssa. Teokseen Troitski
on lisännyt tervehdyksensä kahdelle purkille tiivistettyä maitoa. Tiivistett y maito oli Neuvostoliitossa samanlainen kultt ituote kuin Campbellin keittopurkit
USA:ssa.
Toinen kokoelman henkilökohtaisempi teos on Troitskin vaimon Veran teos. He tutustuivat toisiinsa siinä
vaiheessa kun Troitski oli Playboyn venäläisen version
perustaja ja päätoimittaja. Ensimmäistä kertaa kyseisen lehden historiassa venäläinen nainen – Veran sisko
– valitt iin kuukauden tytöksi. ”Playboyn kautta tapasin
Verani ja uskoakseni tässä nimenomaisessa suhteessa
Playboy täytt i sangen täydellisesti tarkoituksensa minun elämässäni.”
Kokoelman silmäänpistävin teos
Troitskin kokoelmaan kuuluu myös teoksia hänen
muusikkoystäviltään. Yksi näistä on Troitskin levyyhtiön talliin kuuluva Pahom. Toinen on Andrei Roiter, jonka piirustus on tehty Troitskin kotona viinin ja
psykedeelisen musiikin säestyksellä. Venäläisten taiteilijoiden lisäksi taidekokoelmaan kuuluu rakastett uja virolaistaiteilijoita: Priit Pärn, Siim-Tannel Annus
ja Navitrolla. Kokonaisuudessaan hullusta, skandaalimaisesta ja provokatiivisesta kokoelmasta voi vain todeta: viihtyminen on taatt u, eikä kukaan poistu paikalta ilman hyviä tai huonoja kicksejä. T D
Troitskin mukaan hänen kokoelmansa arvokkain teos
on Alexander Vinogradovin ja Vladimir Dubossarskyn Sadonkorjuujuhla-teoksen luonnostelma vuodelta
1996. Mainitt ujen taiteilijoiden teosten hinnat nouse-
Artemi Troitskin taidekokoelma on esillä Gallery Kadieffissa 9.–22.8.2011, Raatimiehenkatu 2, Helsinki.
www.gallerykadieff.fi
Kuten Troitskin kommenteista käy ilmi, hän rakastaa
sellaisia teoksia, joilla on oma ääni, maalauksia jotka
katsoja haluaa puukott aa palasiksi tai peitt ää maalia
päälle roiskuttamalla. ”Mielestäni ilman ulkopuolisia
taidealan neuvonantajia ja kuraattoreja kerätt y kokoelma voi antaa kerääjästään täyden psykoanalyytt isen
kuvan. Uskoakseni kokoelmani kertoo minusta paljonkin.”
TAIDE & DESIGN
79