Lähettäjä: Satu Eronen Castreninkatu 18 B 50 sähköposti [email protected] 00530 Helsinki puh. 050 374 0018 Anni Pitkänen Uudenmaankatu 9 A 10sähköposti [email protected] 15100 Lahti puh. 045 234 2103 Lähettisihteerit hoitavat ystävärengasta, osoitteenmuutoksia ja käytännönasioita Aatto Lamminpää c/o Teivainen Myllytie 2 17200 Vääksy puh. +358 50 3559619 sähköposti [email protected] blogi www.lamminpaa.blogspot.com Aatto Lamminpään työtä voi tukea taloudellisesti käyttämällä Kansanlähetyksen tiliä: NORDEA: 207018-28325 OP: 504319-23452 SAMPO: 800018-224132 Merkitse viestikenttään Lamminpää Aatto tai käytä viitenumeroa 21953. Hyvät lähetti- ja rukouskirjeen saajat! Heti alkuun iso kiitos rukouksistanne ja muustakin muistamisesta! Nopeasti on mennä hujahtanut kuukausi siitä kun ensimmäisen kirjeen kirjoitin. Voi olla, että joskus myöhemmin tahti harvenee hieman, mutta katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Tänään olimme Minusinskissa luterilaisten pienimuotoisessa jumalanpalveluksessa. Kun odottelin poikia Ivecossa avasin Laurin sinne unohtaman pikku raamatun. Siinä oli merkki Sakarjan kirjan kohdalla ja luin 6:15: "Kaukaisista maista saapuu minun temppelini rakentajia. Kun näin tapahtuu, te tiedätte, että Herra Sebaot on lähettänyt minut teidän luoksenne. Kaikki tämä toteutuu, jos te noudatatte Herran teidän Jumalanne tahtoa". Lähtöhässäkkä Lähtö Suomesta oli melkoista hässäkkää, vaikka lopulta kaikki sujuikin hyvin. Joose Pitkäsen veli Jyri, joka on Lauri Häkkisen kanssa talkooporukkana tällä ensimmäisellä kolmen kuukauden reissulla, oli reilu viikko ennen lähtöä ostanut itselleen liikkuvan kodin, elikä jalasmökin. Sen siirrossa ja asentamisessa kului muutama tärkeä päivä ja niinpä muut valmistelut kasautuivat. Hyvä ystäväni ja ex-srk-nuoreni Ami Lätti tuli onneksi apuun ja saimme asennettua 15 vuotiaaseen matkaautoomme 3,8 tn dsl Ivecoon tavara- ja nukkumishyllyt sekä lähtöä edeltävänä iltana ja yönä mittatilaustyönä rakennetun kattotelineen kahdelle Jooselle menossa olleelle kanootille. Kattokuormamme käänsikin lukemattomien ihailevat katseet koko matkamme ajan, ja meiltä myös kyseltiin missä aiomme meloskella. Niin saimme samalla tilaisuuden kertoa Karatusan nuorisotyöstä, jossa vapaa-ajan käytön lisäksi on tarkoitus kanootteja käyttää. Pitkästen pyynnöstä olin ostanut viisi tiukkaan rullattua uutta 9-13cm patjaa. Sitten meillä oli veljeni Ilmarin jostain pelastamat jalkiolla varustetut sähköurut sekä jonkun verran työkaluja, mm. agregaatti ja autoon kuuluvaa kalustoa omien matkavarusteittemme ja minun mäkihyppyvarusteitten lisäksi. Rajan yli saa viedä vain 50kg/hlö. Sydäntä lämmittävää oli kokea lappeenrantalaisten "kilomummujen" ja heidän organisaattorinsa Tapsan apu. He olivat liikkeellä kolmella henkilöautolla ja auttoivat (myyvittivät, uukuniemeläisen herätyslikkeen sanastoa) meidät rajan yli. Saimme rajan jälkeen Tapsalta vielä kymmenkunta isoa tavaraja yhden ruokasäkin tuliaisviemisiksi. Pietarissa jo kevensimme tuota säkkikuormaa ennenkuin lastasimme melko isot Omskiin matkaavat sähköurut Ivecon perälle. Kuvat: Jyri Pitkänen Pietari - Nishni-Novgorod - Uralin vuoristo - Omsk - Minusinsk Matka sujui hyvin. Ajoimme vuorotellen. Vielä toipilaana ollut Jyri ajoi vain päivällä. Lauri jatkoi puolille öin, Jyrin jo nukkuessa ja minä "aamuvirkkuna" lähdin jatkamaan n 4 tunnin pysäköinnin jälkeen poikien kuorsatessa tavaratilan hyllyillä. Pidimme yhden lähes vuorokauden tauon ajamisessa jo ennen Uralia kun vierailimme ystäväni Nishni-Novgorodin lähetti Miina Viitasen kotona. Muuten tiet olivat kohtalaisessa tai "siedettävässä" kunnossa, mutta Uralia ylittäessämme joutui välillä matelemaan jopa kolmeakymppiä. Uutta asfalttia ei ollut ilmaantunut vuosiin. Kilometrejä kertyi 5400 ja aikaa kului viikko. Heti Minusinskiin saavuttuamme jouduimme pastori Slava Shadrinin perheen muuttotalkoisiin. Iveco pääsi heti oikeuksiinsa. Hyvänä apuna olivat SEKL:n Venäjän työpisteisiin tutustumismatkalla olleet aluekoordinaattori pastori Tapani Kaitainen ja Savon KL:n piirijohtaja Heikki Huttunen. Pitkäset olivat ehtineet muuttaa ennen saapumistamme. Tämä oli jo neljäs seurakunnan työntekijöitä koskettanut muutto. Karatusaan elokuussa muuttanut pastori Vitali Lutzenko perheineen saa asua vain ensi kesään nykyisessä vuokra-asunnossa, ja siksi tulevan pappilan remonttiprojektilla on kiire. Pappilan remonttiprojekti Työt Karatusan Revolutsion-(Vallankumous)kadulla perinteisessä venäläisessä hirsitalossa (8mx9m) ovat jo hyvässä vauhdissa. Purimme kaikki lattiat heti alkuunsa ja komeat 60x450-550mm lehtikuusilankut odottavat uudelleen asentamista hyvin tapuloituna ulkovarastossa pihan perällä. Joose Pitkäsen Inkerin kirkon nimiin ostama tontti vanhoine rakennuksineen on tyypillisen venäläinen, vähän kuin entisen valtion virkamiehen leipä Suomessa: pitkä, mutta kapea. Rakennukset ovat kuin sumpussa lähekkäin. Naapurin ikkunakin vain käden ojennuksen päässä, mutta perumaata riittää. Hirsisen talon lisäksi on hirsinen melko kookas (3mx3m), mutta matala ulkosauna, jonka jo kunnostimme väluiaikaisesti pesupaikaksemme,. Saunan kanssa linjassa on huonokuntoinen hirsinavetta, joka puretaan ja tilalle rakennetaan hirsinen vieras/saunamaja (3mx4,5m). Perjantaina oli suuren juhlan tuntua kun pääsimme saunomaan. Olemme hakeneet lupaa talon jatkamiseen kolmella metrillä, jotta saadaan Lutzenkojen 6 hengen perheelle riittävästi asumistilaa. Talosta puuttui eristys lattiasta kokonaan. Alkujaan se lienee toiminut kuin ns. multipenkki, jossa seinästä noin metrin matkalla multa ulottuu lattialankkuihin, mutta mullan painuttua muuttunut osittaiseksi rossipohjaksi ja ollut hyvin kylmä. Välipohjassakin oli vain noin 10 sentin savikerros "eristeenä". Rakennamme kunnolla eristetyn ja oikein tuulettuvan rossipohjan sekä eristämme riittävästi välipohjan. Seiniin tulee sisäpuolelle 5 sentin lisäeristys ja siisti pintamateriaali. Ulkopuolelle etsitään tuulensuojalevyä tai vastaavaa, jonka peitoksi tulee vuorilaudoitus. Olohuoneen lattian alla sijaitsevaan tilavaan kellariin valetaan betonilattia ja muurataan seinät, jolloin perunat ja muut ruokatavarat säilyvät. Keittiön lattian alla oleva kellari kunnostetaan samoin ja sinne tulee painesäiliö ja mahdollisesti lämminvesivaraaja. Kylmän talon nurkassa sijaitsevan eteisen tilalle tulee maavarainen laatalle rakennettu WC ja pesutila. Lämmityksen suunnittelimme hoituvan hyvällä leivinuunilla, mutta lienee rakennettava paikalliseen tapaan keskuslämmityskattila ja vapaakiertoinen lämmitysjärjestelmä. Rakennamme joka tapauksessa valmiudet leivinuunin rakentamiselle ja siksi kunnon talkoomuurarille olisi täällä vientiä. Me Laurin kanssa olemme aivan aloittelevia "hätäapumuurareita". Keskiviikkona on tulossa kaivuri septitankin, harmaitten vesien putkien ja salaojien asentamista varten. Juomakelvoton vesi tulee omasta porakaivosta.Huomenna lähdemme Joosen ja täällä juuri nyt vierailevan Siperian lääninrovastin Juha Saaren kanssa käymään Karatusassa tapaamassa Raionin eli kunnanjohtajaa, joka on syntyjään virolainen ja sukunimi on myös Saari. Kyselin Juha Saarelta vähän vinkkejä mitä kaikkea työhöni ja nyt nimenomaan tähän menossa olevaan rakennusprojektiin liittyvää voin kirjoittaa lähettikirjeeseen. Kyseessä oleva Inkerin kirkolle ostettu tontti korjattavine rakennuksineen maksoi 11 000 euroa ja melko karkea Joosen ja minun laatima kustannusarvio koko jutusta on noin 30 000 euroa (sisältäen tuon 11 000). Huomattavin osa on tulee rakennustarvikkeista. Muutamiin rakennusvaiheisiin on tarkoitus palkata myös paikallista työvoimaa, vaikka pääosan teemme itse talkootyönä. Tähän taloprojektiin liittyvät lupa-, ym. paperiasiat ovat nyt hyvässä mallissa ja myös tulevaisuuden kirkkoprojektiin liittyvä tonttikysymys on laitamyötäisessä. Samoin Suetukin (virolaiskylä) käytössä olevan hirsikirkon tontti- ja rekisteröimisasiatovat myös etenemässä. Siellä kuten Karatusassakin pidetään joka toinen sunnuntai jumalanpalvelus. Minusinskissa se on joka sunnuntai. Minusinskin nuortenillat läheisen ammattikouluinternaatin oppilaille jatkuvat marraskuusta alkaen viikottain. Siunatuksi lopuksi, niinkuin entinen rovasti sanoi aloittaessaan saarnansa loppulausetta, jotain siitä mitä lupasin ensimmäisessä kirjeessä. - Miksi Siperiaan ja miksi juuri nyt? Venäjän hengellinen työ on ollut sydämmelläni bulgarialaisen pastori Haralan Popofin vierailusta (1965) Suomessa ja Helsingin Raamattukoulussa. Jo 1963 olin ollut suuressa opiskelijoitten lähetyskokouksessa Lahden Joutjärven kirkossa ja polvistunut muitten noin 300-400 nuoren kanssa alttarin eteen siunattavaksi tarvittaessa vaikka lähetystyöhön. Olin takarivissä lähes keskellä kirkkoa ja hidasta tämä lähteminen on ollut senkin jälkeen. 1991 alkaen olen erilaisten ryhmien kanssa tehnyt viikon/kuukauden mittaisia aktiomatkoja Venäjälle alkuun autolla kyliä kiertäen ja myöhemmin Kusti Materon apuna laivoilla Siperian joille. Eräällä 1995 tekemällämme matkalla pomppasi Päivän Tunnussanasta teksti jostain 1.Mooseksen kirjasta: "Jää asumaan tähän maahan niin minä siunaan sinua suuresti". Se ei silloin ollut mahdollista käytännössä ja nytkään en voi kerrallaan olla 3kk pitempää aikaa viisumin vuoksi, mutta katsotaan miten Herra johdattaa. Joose ja Johanna Pitkäsen kanssa oli juteltu aina silloin tällöin minun mahdollisesta lähtemisestä heidän avukseen Venäjän työhön. Huhtikuussa kun olin menossa Ryttylään Idäntyöpäiville Joose pommitti minua tekstiviestein asiasta ja tuon viikonlopun aikana lupasin Herralle, että jos se on hänen tahtonsa, niin olen valmis lähtemään. Hengellinen elämäni oli ollut melko pitkään melkoista erämaata, ja kun Ryttylään ajellessani yritin vähän rukoilla tuntui, ettei rukous kohonnut Skodan kattoa korkeammalle. Kuitenkin kun kuuntelin raamattutunteja ja muuta ohjelmaa se kaikki tuntui kuin Emmauksen tien kulkijoitten kokemukselta: ”Eikö sydämemme ollut palava kun hän selitti meille kirjoituksia”. Palaan Suomeen joulukuun alussa ja olen menossa veteraanimäkihyppääjien leirille Taivalkoskelle 3-6.12. Luultavasti jään joksikin aikaa pohjoiseen. Sen jälkeen ennen joulua ja vuoden vaihteessa minulla lienee vierailuja muutamiin seurakuntiin. Seuraavan matkan aikataulu ja mahdollisten talkookavereitten löytyminen on vielä suunnitteluvaiheessa. Talven urheiluohjelmassani on helmikuun puolivälissä veteraanien SM- ja maaliskuun alussa MM-kisat. Huippuhyväksi työkaveriksi osoittautuneella Lauri Häkkisellä on tammikuun alusta 3 ja puolen kuukauden opiskelujakso rakennusmestarikoulussa ja sen jälkeen hän saattaisi päästä jatkamaan työharjoittelua - jos Herra suo vaikkapa Karatusaan. Huomisen jälkeen saatamme tietää mahdollisesti jotain Karatusan kirkkoprojektin liikkeellelähdöstäkin. Se on jo suuremman luokan juttu kaikin puolin, myös taloudellisesti. Siunattua syksyä ja alkavaa talvea toivottaen, Aatsa