Lähettäjä:
Satu Eronen
Annankatu 7 C 20
00120 Helsinki
sähköposti [email protected]
puh. 050 374 0018
Anni Pitkänen
sähköposti [email protected]
puh. 045 234 2103
Lähettisihteerit hoitavat ystävärengasta, osoitteenmuutoksia ja käytännönasioita
Aatto Lamminpää
c/o Teivainen
Myllytie 2 17200 Vääksy
puh. +358 50 3559619
sähköposti [email protected]
blogi www.lamminpaa.blogspot.com
Aatto Lamminpään työtä voi tukea taloudellisesti käyttämällä Kansanlähetyksen tiliä:
NORDEA: 207018-28325 OP: 504319-23452 SAMPO: 800018-224132
Merkitse viestikenttään Lamminpää Aatto tai käytä viitenumeroa 21953.
AATSAN KUKATIES MONESKO YSTÄVÄKIRJE
Rakkaat ystävä-, rukous-, ja lähettäjäkirjeen lukijat! Kiitos taas kerran uskollisesta
muistamisesta niin rukouksin, taloudellisesti kuin muutenkin! Muistaminen ja varsinkin
esirukoukset ovat tärkeät edelleen, sillä:
KOTIINLÄHTÖ JO MIELESSÄ
Tämä kuudes Siperian keikkani alkaa vedellä viimeisiään. Kahden viikon päästä, jos
Jumala suo, ajelemme Joosen kanssa minun viime elokuussa ostamallani 24v vanhalla
Ford Transitilla (SEKLin katetun peräkärryn kanssa) toivottavasti jo jossain Uralin
länsipuolella. Joose jää kyydistäni Saranskiin, jonne Johanna lentää lasten (Hilja 10,
Saima 7, Selma 4 ja Pietari toista vuotta) kanssa. Sieltä he "junailevat" itsensä Suomeen.
Kesän ohjelmaani kuuluvat heinäkuun alussa Kansanlähetyspäivät Kankaanpäässä ja
tietenkin harjoittelua muovimäissä ensi talven kisoja varten, mutta ennenkaikkea
yhdessäoloa tyttärieni perheitten kanssa Suurjärven Tallisaaressa Savonlinnassa.
Kahdeksan lastenlasta odottavat jo kovasti Siperiassa parroittunutta pappaansa. Ehkä
kesäohjelmaan siunaantuu myös jokunen vierailu lähettäjäseurakuntiinkin.
MUTTA VIELÄ TOIMINTA JATKUU
Eilen (02.06.) vietettiin täällä Minusinskissakin toista helluntain jälkeistä sunnuntaita, ja jp:n
aiheena oli "Katoavat ja katoamattomat aarteet". Joose toimi liturgina ja Slava saarnasi.
Väkeä oli noin "tavalliseksi" sunnuntaiksi runsaanlaisesti. Sen huomasi varsinkin
kirkkokahveilla, jotka juotiin pienen puoleisessa "seurakuntatalon" keittiössä. Ensin keittiön
kansoittivat pyhäkoululaiset. Olisko ollut tusinan verran sitä sakkia, ja sitten sikäli kuin tilaa
alkoi löytyä, vanhempi kirkkorahvas. Oikein tarkkaan laskien meitä saattoi olla jopa
jonkunmatkaa kolmattakymmentäkin. Minun tehtäväni oli kerätä kolehti. Sehän on
luterilaisen jumalanpalveluksen yhteydessä yleiseen pappeuteen, kahvin keittämisen ja
tiskaamisen sekä jos kielitaitoa riittäisi niin tekstien lukemisenkin ohella maallikoille
kuuluva tärkeä tehtävä. Täällä tosin niin papit kuin diakonitkin, jotka luetaan pappeihin,
osaavat tarvittaessa keittää kahvia, leipoa ja tehdä muitakin keittiöhommia.
MINUSINSKIN UUSI SEURAKUNTAKOTI ILONAIHEENA
Tämä viime kesänä lopultakin (vuosikausien jahkaamisen jälkeen) Minusinskin
seurakunnalle amerikan luterilaisten avustusten turvin ostettu ja viime syksyn reissun
aikana osittain pintaremontoitu torin laidalla sijaitseva ison kerrostalon alakertahuoneisto
on ollut meille jatkuvasti suuri ilon aihe. Seurakunnan toimintaan on selvästi tullut lisää
potkua. Toivottavasti se suunta kestävän esirukoustuen myötä voisi jatkua. Tämän
kertainen työjaksoni on poikennut edellisistä sikäli, ettei nyt ole ollut mitään selkeää
remontoimis- tai uudisrakentamisprojektia. Ollaan tehty normaalia srk-työtä ja sen ohessa
Joosen kanssa on "leikitty" puuseppää rakennellen tähän Minusinskin huoneistoon pari
kerrossänkyä ja jokunen pöytä lähinnä vierailijaryhmiä ajatellen. Jonkun kerran on tietenkin
käyty myös Karatusan pappilan vielä joiltakin osin kesken olevaa projektia parsimassa.
VIERAILEVIA RYHMIÄ
Toukokuussa täällä vieraili viikon verran SLEYn nuorten aikuisten (5 naista ja yksi mies)
aktioryhmä, (www.sley.fi/aktioblogi) Krasnojarskissa Sleyn lähettinä toimivan past. Ville
Melasen kanssa. Täältä he jatkoivat toiseksi viikoksi Krasnojarskiin. Tämän viikon torstaina
tulee reilusti isompi, pastori Vesa Pöyhtärin johtama, lestadiolaisryhmä Pohjois-Suomesta,
-Ruotsista ja -Norjasta: 9 miestä ja kolme naista, joitten lisäksi tulee tulkki Bertta, Sleyn
naislähetti ja Villen vaimo Susanna Krasnojarskista. Tämäkin ryhmä jatkaa täältä
Krasnojarskiin.
Molempien ryhmien ohjelmaan sisältyy (-tyi) meidän normaalia srk-toimintaa sekä
vierailuja muunmuassa oppilaitoksiin museoihin ja lastenkotiin. Lestadiolaisryhmän kanssa
on tarkoitus tehdä myös hieman talkoohommia (aktioryhmä siivosi Suetukin kirkon talven
jäliltä) ja paneloida Vitalin pappilan kuisti. Ensi lauantaina on ohjelmassa Nihnaja-Bulankan
v.1893 rakennetun ja viime kesänä puretun hirsikirkon paikalle pystytetyn muistomerkin
(marmorinen alttari ja iso puinen risti, muistolaattoineen) avajaiset ja
ulkoilmajumalanpalvelus eli messu. Tilaisuutta juhlistamaan on kutsuttu historiallinen 1800
luvulta asti toiminut Suetukin torvisoittokunta. Juhlaväkeä odotetaan tulevan paikallisten
lisäksi myös lähikylistä. Sunnuntaina vierailijaryhmä jakautuu kolmeen (Minusinsk,
Karatusa, Suetuk) jumalanpalvelukseen. Seuraavan viikon alkupuolella mennään koko
porukalla ja kolmella autolla retkeilemään Sajan vuoristoon Jergakin kansallispuistoon,
jossa yövytäänkin. Sieltä palattuamme onkin jo Suomeen lähtö edessä ja vieralijat
matkustavat junalla Krasnojarskiin, jossa heidän ohjelmansa jatkuu.
MALLIA SEURAKUNTIEN VIIKKO-OHJELMASTA
Viime viikolla kävimme ensin tiistaina n 6km Karatusan keskustasta Minusinskiin päin
sijaitsevassa Sagaiskojen kylässä pitämässä nuorteniltaa Joosen Slavan ja Vitalin kanssa.
Kokoontumispaikkana on venäläisittäin varsinkin julkisivun puolelta kaunis kulttuuritalo ja
kylän nuorisoa on alkanut suht`mukavasti kokoontua. Keskiviikkona Vitali ajoi Minusinskiin
ja käytiin valitsemassa hautakiviveistämöltä marmoriset osat alttaria varten. Keskiviikkona
Joose ja Slava potki palloa muutaman nuoren kanssa mukavalla tekonurmikentällä (itse
parantelin polveani venäytettyäni sen ko. kentällä aikaisemmin). Torstain nuortenillassa
vieraili Abakani saksalaisen luterilaisen kirkon pastori opettaen neljännen käskyn vaiheilta.
Hänellä oli myös pari lyhyt filmiä aiheesta.
Perjantaina meillä oli melkoisen rankka päivä. Lastasimme marmoriset kivilaatat Transitiin
ja ajoimme Karatusaan, josta otettiin mukaan peräkärry ja rakennusmateriaalia (mm. n.
3-400kg sepeliä) sekä työkaluja ja ajettiin vielä noin 50 km Nishnaja (Ylä)-Bulankan kylälle.
Joose jakeli tavatuille kylän miehille valokuvia edelliskesän kirkon hirsikehikon
purkutyömaalta. Noin 35v Sergei auttoi meitä jonkun aikaa kun kärrättiin vanhasta kirkon
kivijalasta irrotettua pienempää kivimateriaalia, jota Joose tasaili tulevan
muistomerkkialttarin pohjaksi. Sitten valettiin isoa puuristiä varten betoniantura, johon
istutettiin pari metallitukea ja lopuksi (se olikin vaativa urakka) kannettiin kolmestaan
todella painavat marmorikivilaatat ja asennettiin ne paikoilleen. Meillä ei ollut aitatarpeita,
joten jouduimme jättämään alttarirakennelman ja ristin betonianturan niin sanotusti "Herran
haltuun". Aikaisempina kesinä kirkon katon alle oli hakeutunut kylän lehmiä hellettä pakoon
ja olisi harmi, jos hiellä vaivalla rakennettu alttari olisikin puskettu kumoon. No, jäljistä
päätellen, ja kun ei ollut enää senparemmin seiniä kuin kattoakaan, lehmiä ei paikka enää
kiinnostanutkaan.
MUUTAMA SANA KARATUSAN KIRKKOPROJEKTISTA
Odottelimme tänne arkkitehti Jorma Lainetta, mutta hänen tulonsa peruuntui. Karatusan
uuden kirkon rakennuslupapaketti on valmis (voi olla että vielä puuttuu jokin paikallisista
allekirjoituksista). Seuraava vaihe on ns. tarjouskilpailu ainankin perustus/kellari-vaiheesta
ellei koko rakennuksestakin. Perustus/kellari on tarkoitus rakennuttaa jollakin paikallisella
isolla rakennusfirmalla. Toivottavasti hanke etenee kesän aikana. Katsotaan mikä on
tilanne kun Joose perheineen palaa jo elokuussa Suomesta ja minä sitten
- jos Herra suo - syyskuun alkupäivinä.
Hyvää ja siunattua kesää!
Terv. Aatsa