1. No category

Herkkää nuorta
pitää
suojella
Ulla Willberg Kuvat Pasi Leino
8
/ Lapsen Maailma 9 / 2011
Mitä voimakkaampaa
on nuoren torjunta, sitä
suurempi on luultavasti tuen
ja läheisyyden tarve nuoren
sisimmässä. Liikkeenjohdon
konsultti Karl-Magnus Spiik
alkoi kirjoittaa ja puhua
herkkien nuorten hädästä sen
jälkeen, kun hänen tyttärensä
Camilla teki itsemurhan. >
”Vanhempien tehtävä on huolehtia, että lapsella on aina
yksi turvallinen paikka elämässä”, Karl-Magnus Spiik sanoo.
Luulimme, että kun rakastaa paljon, se riittää.
karl-magnusista mittaa
Karl-Magnus Spiik
Syntyi 29.8.1946 Turussa.
Opiskeli ekonomiksi Turun kauppakorkeakoulussa.
Johtanut toimitusjohtajana omaa pk-yritystä ja toiminut
Suomen Nuorkauppakamarin puheenjohtajana.
Työskentelee liikkeenjohdon konsulttina omassa
yrityksessä.
Asuu Kaarinassa puolisonsa, työnohjaaja ja toiminnallisen
ryhmäntyön ohjaaja Amy Spiikin kanssa. Perheeseen
kuuluu neljä aikuista lasta ja kolme lastenlasta.
Kirjoittanut kirjat Tulokseen tiimityöllä, Hyvä kirje – tieni
hyvä kirje -kilpailun voittajaksi sekä lukuisia artikkeleita
johtamisesta, esimiestaidoista, tiimityöstä ja positiivisesta
ajattelusta.
Julkaisi viime vuonna tyttärelleen tämän kuoleman
jälkeen kirjoittamansa kirjan Isän suru.
Uskoo, että elämä on suurempi asia kuin ihmiset
ymmärtävät.
Haaveilee ihmisyyden arvon lisääntymisestä kaikkialla
ja arjen tilanteissa.
Luottaa positiiviseen ajatteluun, elämän
tarkoituksenmukaisuuteen, ihmisiin, omakohtaisten
kokemusten vahvistamaan tietoon ja itseensä.
Motto: Suunnittele huomista kuin eläisit ikuisesti,
elä tämä päivä kuin kuolisit huomenna.
10
/ Lapsen Maailma 9 / 2011
N
ykymaailma on todella repivä paikka nuorille. Me emme sitä nähneet, kaarinalainen
Karl-Magnus eli Kalle Spiik sanoo.
Nuorten maailma avautui Spiikille vasta
tyttären kuoleman jälkeen. Camilla Spiik,
20, riisti itseltään hengen kesällä 2008 ja jätti vanhemmilleen pitkän jäähyväiskirjeen ja kaikki päiväkirjansa.
– Herkkä nuori voi suojata vanhempiaan. Camillakaan ei halunnut tuottaa meille huolta. Tiesimme, että
hän oli välillä masentunut, mutta emme tienneet, mitä kaikkea hän koki sisimmässään. Emme nähneet hänen valtavaa herkkyyttään. Saimme tietää sen vasta päiväkirjoista.
Selvisi, että tytär oli ollut monesti ahdistunut jo 16vuotiaana.
Spiik kirjoitti kirjan Isän suru osana omaa selviytymistään. Se ilmestyi 2010, minkä jälkeen Spiik on luennoinut pyynnöstä muun muassa Kaarinan kaupungin, Nuorten Ystävät ry:n ja paikallisten Lions clubien tilaisuuksissa ja miettinyt keinoja, joilla vanhemmat saisivat paremmin yhteyden nuoriin.
– Olen saanut paljon palautetta vanhemmilta. Monet kokevat olevansa hukassa. He huomaavat, että jotain on pielessä, rakastavat ja haluaisivat auttaa, mutteivät tiedä miten. Mekin luulimme, että kun rakastaa
paljon, se riittää.
Luottamus syntyy kahden kesken
Spiik pitää suurimpana virheenään, että hän antoi tyttärelleen murrosiässä liikaa tilaa.
– Lapsuus me hoidettiin hyvin. Murrosiässä Camilla
alkoi vetäytyä ja kunnioitimme, tai ainakin minä kunnioitin, liikaa hänen asettamiaan rajoja. Hänellä oli
oma reviirinsä, ja luottamus oli ehdoton. Emme koskaan penkoneet hänen tavaroitaan tai lukeneet hänen
päiväkirjojaan.
Spiik sanoo ymmärtävänsä nyt, että mitä enemmän
nuori torjuu, sitä suurempi on todennäköisesti tuen ja
läheisyyden tarve. Hän soimaa itseään, ettei yrittänyt olla tarpeeksi lähellä.
Perheessä tehtiin paljon asioita yhdessä mutta perheenä. Spiikillä on neljä lasta, joista kaksi on nykyisestä liitosta. Camilla oli perheen kuopus.
– Kummankin vanhemman pitää luoda jokaiseen
lapseen kontakti erikseen. Jos olisin esimerkiksi viettänyt kaksi kertaa vuodessa viikonlopun vain Camillan
kanssa, emme luultavasti olisi tässä tilanteessa. Hän olisi tuntenut olonsa kanssani turvallisemmaksi ja ruvennut jossakin vaiheessa puhumaan siitä mustasta mönjästä sisällään, josta hän kirjoitti päiväkirjoihinsa.
Spiik puhuu myös aidon kuuntelemisen tärkeydestä.
– Välittäminen pitää osoittaa teoilla ja läsnäololla.
Pitää oppia puhumaan nuoren kanssa, kun nuorella
on tarve, eikä silloin kun se sopii vanhempien kalenteriin. On jaksettava kuunnella kiukut, juorut, ihan kaikki, jos haluaa lunastaa luottamuksen. Kun on aito kontakti, pystyy paremmin lukemaan nuorta ja auttamaan
tarvittaessa.
– Tämä vaatii paljon, kun on itse väsynyt ja stressaantunut. Mutta pitää tiedostaa, mitä se merkitsee nuorelle.
Yksikin turvapaikka riittää
Nuoret masentuvat ja tekevät itsemurhia eniten aikuistumisen kynnyksellä. Spiik kertoo, että Camillaa pelotti elämässä tulevaisuus. Hän ei halunnut aikuisen vastuita ja tehtäviä. Hän ei halunnut enää miettiä maailmaa ja sen järjettömyyksiä. Hän kirjoitti, ettei halua
enää taistella.
– Maailma on todella muuttunut. Sodat, pettämiset,
väkivalta, koko maailman koko negatiivinen puoli tunkeutuu suoraan kotiin televisiosta ja tietokoneelta, elokuvista ja uutisista. Voimakkaat persoonat innostuvat ja
lähtevät leikkiin mukaan, mutta herkät nuoret eivät uskalla luottaa enää mihinkään. Camilla koki näin.
Spiik sanoo, että vanhempia tarvitaan enemmän
kuin koskaan torjumaan nykyelämän taustameteliä ja
saastetta.
– Herkkää nuorta pitää suojella, kunnes hän ehtii rakentaa itselleen suojakuoren. Vanhempien tehtävä on
luoda sellainen kontakti, että lapsi turvautuu heihin
hätätilanteessa. Että on vähintään yksi paikka, missä on
turvallista. Mutta jos vanhemmat ovat jatkuvasti töissä ja
toteuttavat vain itseään, nuoret maksavat sen kalliisti.
Camillalla oli taustalla myös pettymyksiä ihmissuhteissa: vaikea seurustelusuhde ja koulukiusaamista.
Spiik epäilee, että kiusaamisella oli erittäin suuri merkitys. Se mursi omanarvontunnon kaveripiirissä. Camilla suhtautui itseensä paljon negatiivisemmin kuin kavereihinsa, vaikka hoiti muut asiansa hienosti.
– Me tiesimme kiusaamisesta, sillä puutuimme siihen. Fyysinen kiusaaminen loppui ja luulimme, että
kaikki on hyvin. Kiusaamisen vakavuutta ei vielä ymmärretä. Sen lopettaminen ei yksin riitä. Kiusattu tarvitsee aina pitkäaikaista tukea ja hoitoa.
assa palavereja, joissa pohdimme asioita lasten kanssa
yhdessä. Sitten eräs toinen masentunut nuori otti yhteyttä ja huomasin, että herkät nuoret pohtivat itseään
ja elämäänsä oli perhetausta mikä tahansa.
Spiik miettii, että yhteiskunnassa ja perheissä tarvitaan enemmän avoimuutta ja vuorovaikutusta. Ei ole
tärkeää kuka tekee tai mitä tekee, vaan että tehdään.
– Kaikki ovat samassa veneessä, ja meillä on yhteinen
tavoite, joten sosiaaliset maskit ja turhat roolit pois! Autetaan nuoria heidän tarpeistaan käsin.
– Jos olisimme avoimempia ja jakaisimme kokemuksia, myös koulukiusaaminen ja mahdollinen muu henkinen väkivalta havaittaisiin nopeammin.
– Ammattiapu on tärkeää, mutta valitettavasti se jää
usein pinnalliseksi, ellei ammattiauttaja ole itse prosessoinut asioita riittävästi. Camillakin halusi psykiatrille,
joka ei nähnyt hänen sisimpäänsä. Tehtiin myös itsetuhoisuustesti. Sen mukaan vaaraa ei ollut, vaikka hän oli
suunnitellut itsemurhaa jo pari vuotta. u
En ole
syypää
Camillan
kuolemaan,
mutta
minulla oli
siinä oma
osuuteni.
4
kysymystä,
jotka jokaisen vanhemman
kannattaa kysyä itseltään
w Olenko ollut riittävän lähellä tukemassa lapsiani?
w Olenko antanut heille riittävästi omaa aikaani?
w Olenko osannut kuunnella heitä oikein?
w Olenko kantanut lapsiani vaikeuksien yli?
 Karl-Magnus Spiik: Isän suru. Mediapinta 2010.
Sosiaaliset maskit pois
Karl-Magnus Spiik on ekonomi, yrittäjä ja liikkeenjohdon konsultti, joka on tottunut käyttämään omia kokemuksiaan esimerkkeinä työssään. Hän ryhtyi puhumaan
ja kirjoittamaan avoimesti myös tyttärensä itsemurhasta,
koska uskoo, että toisten virheistä voi oppia.
– En ole syypää hänen kuolemaansa, mutta minulla
oli siinä oma osuuteni ja minulla on oikeus tuntea syyllisyyttä. Oliko sekin väärin, että me molemmat vanhemmat olemme ahkeria ja teemme paljon töitä? Tai se, että meillä on aina pohdittu asioita? Pidimme muun mu-
Lapsen Maailma 9 / 2011 /
11