1. No category

ILOINEN PELILEHTI
KOKO PERHEELLE!
65
MÖRKÖJAHTI
EVOLVE
TÄLLAINEN ON UUSI
3DS!
LUO OMA DBZSANKARISI!
WOW: WARLORDS
OF DRAENOR
CAPTAIN
TOAD:
THE CREW WWE 2K15
TREASURE
SUPER SMASH BROS. FOR WII U
TRACKER
MARIO PARTY 10
THE LEGEND OF ZELDA:
MAJORA’S MASK
SISÄLTÖ
03 Pääkirjoitus
04 Pelimaailma nyt
06 Esittelyssä New Nintendo 3DS
16
08 Myydyimmät
10 Kolumni
11 The Legend of Zelda: Majora’s Mask 3D
12 Mario Party 10
14 Evolve
15 Monster Hunter 4 Ultimate
16 Captain Toad: Treasure Tracker
18 Dragon Ball Xenoverse
20 Xenoblade Chronicles 3D
21 Total War: Attila
21 Super Stardust Ultra
18
15
11
14
12
2 • PELAA!
PÄÄKIRJOITUS
-LEHTI
POSTIOSOITE: PL 1378,
00101 HELSINKI
PUHELIN: (09) 436 93757
FAKSI: (09) 436 93758
[email protected]
www.pelaa.info
SISÄLTÖ
PÄÄTOIMITTAJA: Janne Pyykkönen
VARAPÄÄTOIMITTAJA:
Janne Kaitila
EDITOIJA:
Otto Ruokonen
TAITTO: Minna Erkola,
Lasse Erkola
AVUSTAJAT: Ville Arvekari,
Tero Lehtiniemi, Panu Saarenoja,
Matias Kainulainen, Jukka
Moilanen, Mats Kyyrö,
Jarkko Fräntilä
ILMOITUKSET JA MYYNTI
Petteri Moisio
PUHELIN: 040-7051380
SÄHKÖPOSTI:
[email protected]
KUSTANTAJA
H-Town Oy
PL 1378, 00101 HELSINKI
COO: Janne Kaitila
CEO: Petteri Moisio
PORTTI TOISEEN MAAILMAAN
T
ulevaisuutta ei voi videopelien suhteen ennustaa kukaan, vaikka joillekin sen yrittämisestä
maksetaan jopa palkkaa. Pelintekijät tuntuvat kuitenkin olevan kummallisen yksimielisiä
siitä, että se tulevaisuus on virtuaalitodellisuudessa. Alan silmäätekevien vuotuisessa
tapaamisessa San Franciscossa selvisi äsken, että pelialan isot laite- ja tekniikkafirmat ovat
vääntämässä kilpaa joko omia virtuaalilasejaan tai sellaisia käyttäviä ohjelmia.
Ensin pitäisi kuitenkin vakuuttaa pelaajat eli kuluttajat, ja se onnistuu vain paikan päällä.
Mikään mainos tai traileri ei kerro, kuinka säväyttävä kokemus virtuaalitodellisuus on – hyvässä
ja pahassa. Jos on taipumusta matkapahoinvointiin, lumetodellisuus voi tuntua samalta kuin
ruotsinlaiva syysmyrskyssä. Suomalaista Pollen-peliä kehittävä pelintekijä totesi kuitenkin, että
mitä nuorempi pelaaja on, sitä helpompi uuteen pelitapaan voi tottua.
Monta muutakin pulmaa on ratkottavana. Vaikka toiset virtuaalilaitteet on tarkoitettu vain
istumakäyttöön, yksi hienoimmista järjestelmistä tarvitsee käyttöönsä yli 4 × 4 -metrisen huoneen, jotta pelaaja voi harhailla vapaasti ympäriinsä. Onkohan ”holohuone” vakiosisustusta
kymmenen vuoden päästä?
– Janne Pyykkönen, päätoimittaja
PS. Kaupunkien rakentamisesta kertova suomalaispeli Cities: Skylines nousi
ilmestyessään suurhitiksi ja yhdeksi lajityyppinsä arvostetuimmista peleistä
koskaan. Onnittelut tamperelaisille tekijöille!
PAINO: AS Kroonpress
ISSN 1795-7001
JAKELUPISTEET
Espoo Iso Omena, Espoo Olari, Espoo Sello, Forssa, Halikko, Helsinki
Itäkeskus, Helsinki Kannelmäki, Helsinki Malmi, Helsinki Viikki, Hyvinkää, Hämeenlinna, Iisalmi, Imatra,
Joensuu, Jyväskylä Keljo, Jyväskylä
Palokka, Jyväskylä Seppälä, Järvenpää, Kaarina Piispanristi, Kajaani,
Kangasala, Kemi, Kempele Zeppelin,
Kerava, Kirkkonummi, Kokkola, Kotka, Kouvola, Kuopio, Kuusamo, Lahti
Holma, Lahti Laune, Lappeenranta,
Lempäälä Ideapark, Lohja, Loimaa,
Mikkeli, Oulu Limingantulli, Oulu
Linnanmaa, Oulu Raksila, Pietarsaari, Pori Länsi-Pori, Pori Mikkola,
Raahe, Raisio Mylly, Rauma, Riihimäki, Rovaniemi, Savonlinna, Seinäjoki Hyllykallio, Tampere Kaleva,
Tampere Koivistonkylä, Tampere Lielahti, Tampere Linnainmaa, Tornio,
Turku Itäharju, Turku Länsikeskus,
Turku Tampereentie, Vaasa, Vantaa
Jumbo, Vantaa, Tikkurila, Varkaus,
Vihti Nummela, Ylivieska
PELAA! • 3
PELIMAAILMA NYT
OCULUS RIFT
Suomalaisesta
kaupunkipelistä
kansainvälinen hitti
T
PROJECT
MORPHEUS
Virtuaalitodellisuus
saapuu jouluksi
V
irtuaalitodellisuudesta on ennustettu pelaamisen seuraavaa tärkeää uudistusta, mutta tähän
mennessä sen aikataulusta ei ole
ollut varmaa tietoa. Tilanne muuttui, kun useammat yhtiöt kertoivat
pelintekijöiden GDC-konferenssin
yhteydessä suunnitelmistaan.
Sony esitteli GDC:ssä uuden
version Morpheuksesta eli omista VT-laseistaan. PlayStation 4:n
kanssa käytettävät lasit on suunniteltu kevyiksi ja mukaviksi käyttää, ja ne käyttävät ohjaiminaan
jo PlayStation 3:n ajoilta tuttuja
Move-kapuloita, joiden avulla
pelaaja näkee käsiensä paikat
virtuaalitodellisuudessa. Sonyn
mukaan Morpheus ilmestyy kauppoihin vuoden 2016 ensimmäisen
puoliskon aikana.
Yllätyksenä virtuaalikilpaan
lähti pc:n Steam-pelikaupasta ja
muun muassa Counter-Strike- ja
DOTA 2 -peleistä tuttu julkaisija
Valve. Se ryhtyy yhteistyöhön
elektroniikkavalmistaja HTC:n
kanssa, ja yhteistyön tuloksena
kauppoihin saadaan jo tämän
vuoden jouluksi HTC Vive -virtuaalitodellisuuslasit. Laitteen eri-
4 • PELAA!
koisuutena on Valven kehittämä
paikannusteknologia, jonka avulla
virtuaalilasien käyttäjä voi liikkua
vapaasti noin nelimetrisessä tilassa ja kurkistella helposti vaikkapa
olemattomien pöytien alle.
Kysymysmerkkinä on kuitenkin Facebookin omistama Oculus-yhtiö, jonka Oculus Rift -lasit
aiheuttivat alun perin koko virtuaalitodellisuusbuumin. Oculus ei
vieläkään kertonut, milloin se aikoo
tuoda kauppoihin kuluttajille tarkoitetut lasit. Soppaa hämmentää
entisestään myös Microsoft, joka
ilmoitti aiemmin, että se panostaa
virtuaalitodellisuuden sijasta niin
sanottuun lisättyyn todellisuuteen.
Microsoft kehittelee parhaillaan
Hololens-laseja, jotka piirtävät
käyttäjän silmien eteen esimerkiksi ilmassa leijuvia esineitä, mutta
jotka eivät korvaa koko näkökenttää virtuaalimaailmalla. Tekniikan
eroista huolimatta suuryhtiöille
tuntuu kuitenkin olevan yhteistä
vahva usko siihen, että ihmiset
ovat valmiita käyttämään kotonaan
kaikenlaisia erikoislaseja, vaikka
esimerkiksi koti-3D ei koskaan
lyönyt läpi toivotulla tavalla.
amperelaisen Colossal
Order -studion rakentelupeli Cities: Skylines ilmestyi
maaliskuun alussa, ja se nousi
välittömästi kriitikoiden ja pelaajien suosikiksi. Esimerkiksi
arvostelukeskiarvoja kokoavalla Metacritic-sivustolla peli
kohosi kuluttajien ja arvostelijoiden ykkösvalinnaksi. Peliä
ostettiin ensimmäisen päivän
aikana 250 000 kappaletta, mikä tekee siitä pelin julkaisseen
ruotsalaisen Paradox-yhtiön
ennätyshitin.
Skylines nappasi samalla
koko lajityyppinsä kruunun,
sillä kaupunkien suunnittelusta
ja rakentelusta kertovien pelien kantaisä eli SimCity-sarja
tuli tiensä päähän. Julkaisija
Electronic Arts sulki SimCityn
vuonna 1989 keksineen Maxisstudion vain viikkoa ennen Skylinesin ilmestymistä, ja vuoden
2013 versiota SimCitystä pidettiin laajalti pettymyksenä.
Maxisin sulkeminen ei kuitenkaan vaikuta suoraan Simssarjan tulevaisuuteen, vaikka
Sims-pelisarja syntyi SimCityn
kylkiäiseksi, kun sen keksijä
Will Wright halusi tehdä pelin
kaupunkilaisten arjesta.
Kuinka uusi
Nintendo
3DS onkaan?
Sanat: Ville Arvekari
----------------------------
Testasimme uutuuttaan
kiiltelevät New Nintendo
3DS- ja New Nintendo
3DS XL -taskukonsolit.
Onko kyseessä pelkkä
ulkoasun kohennus, täysin
uusi laite vai jotakin
siltä väliltä?
N
intendo toi vihdoin Suomeen 3DStaskukonsolinsa uusimman mallin.
Uutuusversio kulkee nimellä New Nintendo
3DS, ja se on saatavilla kahdessa eri koossa:
tavallisessa peruskoossa ja suuremmassa
XL-koossa. Hieman sekavan ideansa takia
laitteiden kohdalla on syytä pitää monta asiaa mielessä.
Uusien pelikonemallien kohdalla on totuttu odottamaan, että laite on ulkoasua lukuun
ottamatta tismalleen sama kapistus kuin aina
ennenkin. New Nintendo 3DS ei kuitenkaan
ole täysin vanha tuttu 3DS, joka olisi vain
pakattu uuteen kuoreen. Se sisältää enemmän laitetehoa, näppäimiä ja toimintoja sekä
parannuksia, joita vanhassa mallissa ei ole.
Tämä on pelikoneiden päivitetylle versiolle täysin uudenlainen lähestymistapa, joka
on lainattu suoraan älypuhelinten maailmasta. Tuleehan uusiin älypuhelimiin uudistuksia,
jotka eivät toimi enää vanhoissa malleissa.
Mitä tämä käytännössä
tarkoittaa?
-------------------------------------Molemmilla New Nintendo 3DS
-versioilla voi pelata kaikkia 3DS:lle
ja sitä edeltäneelle DS:lle julkaistuja
pelejä, mutta sille tehdään jatkossa myös täysin omia pelejä. Toistaiseksi kuitenkin vaikuttaa siltä,
että tästä ilmiöstä ei olisi tulossa
kovinkaan yleistä, sillä ainoa tiedossa oleva vain New Nintendo
3DS:llä toimiva peli on huhtikuussa
ilmestyvä roolipelieepos Xenoblade
Chronicles 3D. Mikäli huolenaiheena on siis pelien ehtyminen alkuperäisellä mallilla, ei vanhan 3DS:n
korvaamiselle ainakaan vielä ole
tulenpalavaa tarvetta.
Kaikki New 3DS:n tekniset
uudistukset ovat kuitenkin muka-
6 • PELAA!
vaa bonusta, joihin totuttuaan on
vaikeaa palata takaisin vanhaan.
Vaikka useimmat pelit toimivat
yhä vanhalla 3DS:llä, uuden mallin tehon ansiosta ne toimivat hitusen sulavammin ja nopeammin
New 3DS:llä. Yksi tällaisista peleistä on tuore hirviönmetsästys
Monster Hunter 4 Ultimate, jossa
pelaamista helpottaa myös toisen
ohjauslevyn virkaa toimittava uusi
C-ohjausnäppäin sekä kaksi uutta
olkanäppäintä ZR ja ZL.
Lisäksi New Nintendo 3DS:n
omat valikot, lataukset ja verkkopalvelutkin hyötyvät lisätehosta,
jolla laite toimii selkeästi aiempaa
mallia nopeammin ja paremmin.
Tämäkin ajatusmaailma on hyvin
tuttu alati kehittyvien älypuhelinten puolelta. Muihin uudistuksiin,
kuten paranneltuun 3D-efektiin,
voi tutustua tarkemmin oheisista
esittelykuvista.
Miten mallit eroavat
toisistaan?
-------------------------------------Sekä New Nintendo 3DS että
suurempi Nintendo 3DS XL ovat
kokoa lukuun ottamatta kutakuin-
kin sama laite. Erot ovat lähinnä
värityksessä ja vaihdettavissa irtokansissa, jotka ovat vain pienemmässä perusmallissa. Molemmat
istuvat käteen luontevasti, ja sormet löytävät luonnollisesti kaikki
näppäimet. Näytöt ovat molemmissa mukavan suuria, vaikka
XL-mallissa ne ovat luonnollisesti
vielä hitusen laajempia. Kyse onkin
lopulta omista mieltymyksistä, ja
Nintendo on halunnutkin pelaajilla
olevan valinnanvaraa.
Mikäli pohdit vanhan 3DSmallin päivittämistä uuteen, voi
vanhan laitteen SD-muistikortille
tallennetut tiedot siirtää New 3DS:n
mini-SD-kortille kätevästi verkon
yli tai pc:n kautta. Verkon yli urakassa kestää noin tunti pelien ja
pelitallennusten määrästä riippuen.
Mikäli vanhalle 3DS:lle on kuitenkin ostanut suuremman SD-kortin,
on New 3DS:n hankkijoilla myös
suuremman mini-SD-kortin osto
edessä.
New 3DS -mallien mukana ei
myöskään tule laturia, minkä takia
uusien tulokkaiden on hankittava
se erikseen. Nintendo taskukonsoleiden laturit ovat kuitenkin pysyneet samana vuonna 2009 ilmestyneestä Nintendo DSi:stä asti, ja
ne toimivat myös New Nintendo
3DS:ssä.
New Nintendo 3DS ja New Nintendo 3DS XL ovat varsin tutun
3DS-taskukonsolin selkeästi parhaimmat mallit, mutta vain piirun
verran. Niiden myötä Nintendo
asettaa pelaajat samaan asemaan
uutta älypuhelimen ostoa harkitsevien kanssa. Kuinka tärkeitä
pienet uudistukset ja muutamat
yksinoikeuspelit ovat juuri sinulle? Oma päätös kannattaakin siis
tehdä testaamalla mallien välisiä
eroja itse.
C-ohjainnäppäin: Kotikonsoleiden peliohjaimissa on totutusti
kaksi ohjaintattia, joilla voidaan
liikuttaa kätevästi sekä pelihahmoa että kameraa. Alkuperäisestä
3DS:stä moinen ihme puuttui, ellei taskukonsoliin hankkinut myöhemmin julkaistua lisälaitetta. New
3DS:ään sen sijaan on lisätty erityinen C-ohjainnäppäin, joka käytännössä korvaa toisen ohjainlevyn
puutteen. Se on kokonsa puolesta
hieman epätarkempi tapa hallita
kameranliikkeitä kuin kotikonsoliohjaimissa, mutta totuttelun jälkeen
silti ristiohjainta sujuvampi.
Parempi 3D-efekti: Alkuperäisen 3DS:n ongelmana oli, että sen paljon mainostettu,
ilman erillisiä laseja toimiva 3D-efekti oli epävakaa kannettavalle konsolille. Efekti meni
rikki aina laitteen heilahtaessa, mikä vuorostaan oli monessa pelissä osa pelin luonnetta
– onhan laitteessa myös liikkeen tunnistava sisäinen gyroskooppi. New 3DS:llä efekti
pysyy paremmin eheänä kääntelystä ja vääntelystä huolimatta, sillä uutuusmallin kamerat
voivat seurata pelaajan silmänliikkeitä ja kohdistaa 3D-kuvan suoraan niihin. Se ei aina
onnistu tehtävässä täydellisesti, mutta useammin kuin voisi kuvitella!
Vaihdettavat irtokannet: New Nintendo 3DS:n
pienempi perusversio poikkeaa suuremmasta XL-mallista vaihdettavilla irtokansilla.
Kaupoista löytyykin jo joukko
Nintendo-kuvioituja irtokansia, jotka tuovat uutta ilmettä
upouudelle laitteelle. Etupaneeli irtoaa varsin näppärästi,
mutta pohjan paneelin irrottamiseen ja kiinnittämiseen tarvitaan melko pientä ruuvimeisseliä. Käyttömukavuutta tämä
häiritsee jonkin verran, sillä
mini-SD-muistikorttipaikka on
piilossa juuri takapaneelin alla.
Tuki Amiibo-figuureille: Kuten Nintendon Wii U -kotikonsoli,
myös New Nintendo 3DS tunnistaa
leikkisät Amiibo-figuurit. Figuureihin
varastoitua tietoa voi siirtää omaan
konsoliinsa asettamalla ne taskukonsolin alemman näytön tienoille, kun
taas vanhat 3DS-mallit tarvitsevat
erillisen lisälaitteen samaiseen urakkaan. Ensimmäinen figuureja tukeva
peli 3DS:llä on Wii U:n tapaan Super
Smash Bros. -mätkintä.
Retrompi väritys:
Pienemmän New 3DS:n
väritetyt näppäimet
ovat mukava tuulahdus
1990-luvulta. Samaiset
värit nähtiin myös klassisen
Super Nintendo -konsolin
ohjaimessa.
ZR- ja ZL-olkanäppäimet: Nykyään pelaajat ovat tottuneet
tiettyyn näppäinmäärään, etenkin kotikonsoleilla. Pienemmillä taskukonsoleilla näppäinmäärä on aina ollut rajatumpi, mutta New 3DS:ssä
uudistettu taskukonsoli saa kaksi uutta olkanäppäintä pelikokemusta
parantamaan. ZR- ja ZL-näppäimet on sijoitettu varsin sujuvasti jo
vanhastakin mallista löytyneiden L- ja R-näppäinten viereen.
PELAA! • 7
MYYDYIMMÄT
1. Minecraft
MITÄ, SUOMEN YKKÖSPELI Minecraft on vaarallinen? Niin
uskoo Turkin perheministeriö, joka haluaa tehdä sen
pelaamisen laittomaksi Turkissa. Maan viranomaiset
uskovat jostain syystä, että peli tekee lapsista erakkoja, yllyttää heitä väkivaltaiseen käyttäytymiseen sekä
eläinrääkkäykseen ja saa nämä jopa unohtamaan,
että palikoista tehty maailma ei ole todellinen. Vaikea
tätäkin on uskoa todeksi.
3. Dying Light
2. FIFA 15
5. NHL 15
6. Call of Duty: Advanced Warfare
7. LittleBigPlanet 3
8. Lego Marvel Super Heroes
9. Battlefield 4
4. Grand Theft Auto V
8 • PELAA!
10. Far Cry 4
ARVOSTELUASTEIKKO
PARAS
LOISTAVA
HYVÄ
Mitä symbolit pelipaketeissa tarkoittavat?
Ikämerkintä kertoo pelin suositusikärajan. Lain mukaan alle 18-vuotiailta kiellettyä peliä ei saa luovuttaa alaikäiselle. Erilaiset kuvakkeet selittävät pelin sisältöä, jonka perusteella ikäarvio on tehty.
HEIKKO
ONLINE
KIROILU
KAUHU
VÄKIVALTA
SURKEA
SYRJINTÄ
SEKSI
HUUMEET
UHKAPELIT
AJANKÄYTÖN ONGELMA – ELI KUN
IHANA TARINA JÄÄ KOKEMATTA
M
inulla on ongelma. Rakastan nimittäin
roolipelejä. Olen rakastanut niitä jo
vuodesta 1997 lähtien. Final Fantasy
VII iski minuun silloin miljoonan voltin tavoin.
Suurin syy siihen oli eeppinen juonikuvio. Tarina
kasvoi valtavaksi kertomukseksi pahuudesta,
menetyksestä ja sankaruudesta. Se liikutti, itketti, nauratti, hymyilytti – parhaimmillaan yhden
ja saman kohtauksen aikana.
Japanilaisille roolipeleille tuttuun tyyliin Final
Fantasy VII:n tarina avautui hitaasti ja kerros
kerrokselta. En enää tarkkaan muista, kuinka
kauan sen läpipelaamiseen aikaani kulutin.
Sen muistan, että siihen meni kymmeniä ja
taas kymmeniä tunteja. Työpäiväni alkoi tuolloin kahdeksalta aamulla. Muistan laittaneeni
kelloni herättämään joskus ennen kuutta, jotta
saatoin uppoutua pelin maailmaan pariksi tunniksi ennen töihin lähtöä. Kun palasin kotiin, en
välillä muistanut edes syödä, vaan napsautin
PlayStationin päälle heti sohvalle palattuani.
Olin tuolloin parikymppinen nuori mies, jolla
ei ollut muutakaan tekemistä television katselua lukuun ottamatta. Nettiä ei vielä ollut, joten
sekään ei taistellut huomiostani.
Vuodet ovat vierineet, ja rakastan yhä japanilaisten roolipelien tunnelmaa. Ne vaativat kuitenkin yhä todella paljon aikaa. Niiden tarina käynnistyy usein niin hitaasti, etten yksinkertaisesti
pääse niiden pelimaailmaan sisään, ennen kuin
jo menetän mielenkiintoni. Lisäksi moni japanilainen roolipeli kulkee vielä tutun kaavan kautta.
Pelaajan pitää ryömiä metsiköissä tappamassa
rottia ja jäniksiä ensimmäisen muutaman tunnin
ajan, ennen kuin pelimaailma avautuu kunnolla.
Toisaalta tällöin pelaaja oppii pelin metkut paremmin, ja pelihahmojen jutustelu avaa heidän
sielunmaisemaansa hienolla tavalla.
Tässä on kuitenkin osasyy siihen, etten
aidosti muista, milloin viimeksi olisin päässyt
eeppisen roolipelin loppuun saakka.
Tämä ei suinkaan tarkoita sitä, että nykyajan
10 • PELAA!
peleissä olisi jotenkin heikompia käsikirjoituksia
kuin ennen. On vain käynyt niin, että elämä on
tullut minun ja peliharrastukseni väliin. Suurin
syyllinen pelien keskenjättämiselle on kuitenkin
netti. Internetistä löytyy aina jotain luettavaa ja
koettavaa. Olen huomannut, etten enää osaa
keskittyä asioihin samalla tavoin kuin ennen. Tä-
”Muistan laittaneeni
kelloni herättämään
joskus ennen kuutta,
jotta saatoin uppoutua
pelin maailmaan
pariksi tunniksi ennen
töihin lähtöä.”
mä kertoo toki paljon minusta, mutta se kertoo
paljon myös nettisurffailun aiheuttamista ongelmista. Verkossa on aivan liian helppo viettää liikaa aikaa tekemättä oikeastaan yhtään mitään.
Silti ja juuri siksi ihailen niitä ystäviäni, jotka
jaksavat yhä keskittyä monta kymmentä tuntia
kestäviin pelitarinoihin. He pääsevät mukaan
tarinoihin, joihin oma kärsivällisyyteni ei enää
riitä. Se on kadehdittavaa.
Pelaaminen avaa maisemia, joihin ei muuten olisi mahdollista matkustaa. Vaikka oikean
elämän lempikohteeni Budapest ja San Francisco ovat hienoja kaupunkeja, niistä puuttuu
roolipelimaailmojen maagisuus.
Jarkko Fräntilä
-----------------------------------------------------Kirjoittaja on kirjoittanut peleistä, musiikista ja
popkulttuurista markka-ajoista lähtien.
ARVOSTELUT
Pelasta maailma
kolmessa päivässä
The Legend of Zelda: Majora’s
Mask 3D on uudelle sukupolvelle päivitetty versio vuosituhannen
vaihteessa ilmestyneestä Nintendoklassikosta. Muiden pelisarjan pelien tapaan pelaajat pääsevät pukemaan päälleen suippokorvaisen
Link-nuorukaisen vihreän tunikan ja
tutustumaan maailmaan pullollaan
jännittäviä seikkailuja ja hahmoja.
Pelin tavoitteena on fantasiapelien perinteitä noudattaen pelastaa
maailma sitä uhkaavalta tuholta.
Majora’s Maskissa maailmanlopun
uhka on kuitenkin poikkeuksellisen
kouriintuntuva: ilkikurinen Skull Kid
on loitsinut Terminan yllä leijuvan
kuun putoamaan taivaalta kolmen
vuorokauden sisällä. Linkin harteilla on pysäyttää nämä aikeet
aikamatkailun mahdollistavan taikasoittimen avulla.
Matkalla tarvitaan sekä teräviä
hoksottimia pulmien ratkaisemiseksi että vakaata miekkakättä
vihollisten kukistamiseksi. Aikaraja on pelissä keskeisessä osassa,
sillä maailmassa edetään oppimalla sen asukkaiden päivittäiset
rutiinit ja käyttämällä aikamatkailun keinoin saatua tietoa heidän
auttamisekseen. Automaattisesti
päivittyvä muistikirja ja ruudun alalaidassa tikittävä kello auttavat pelaajaa olemaan oikeassa paikassa
oikeaan aikaan. Kello ja taivaalla
roikkuva kuu myös varoittavat alati
lähestyvästä katastrofista ja anta-
vat seikkailulle painostavan kiireen
tunteen.
Tarinan edetessä Linkin mukaan tarttuu uusia apuvälineitä,
jotka helpottavat maailman tutkimista. Tärkeimpiä näistä ovat
naamiot, joiden avulla Link voi
muuttaa muotoaan yhdeksi useista Terminaa asuttavista olennoista.
Jokainen olomuoto antaa käyttöön
uusia erikoistaitoja: Goron-Link voi
kieriä maata pitkin ja tuhota tieltään
kallionlohkareita, kun taas ZoraLink sukeltaa vedessä kalan lailla.
Erilaisten taitojen yhdistelemistä
vaativat aivopähkinät koettelevat
välillä kovintakin Zelda-veteraania,
mutta pelaajaa auttaa tarvittaessa
3DS-versioon lisätty neuvoja jakeleva Sheikah-kivipaasi.
Uudelleenjulkaisun suurimmat
muutokset ovat kosmeettisia: alkuperäisen version suttuiset tekstuurit ja kulmikkaat hahmot on korvattu paremmin nykypäivän vaatimuksia vastaavilla, ja Majora’s Mask
edustaakin ehdottomasti 3DS:n
graafista parhaimmistoa. Peliin
on myös lisätty 3D-syvyysefekti,
joka on toteutettu juuri niin hyvin
kuin Nintendon lippulaivapeliltä voi
odottaa. Lisäksi pelin kameraa voi
halutessaan ohjata Circle Pad Pro
-lisäohjaimella tai uuden New 3DS
-käsikonsolin ylimääräisellä analogiohjaimella. Kamera kuitenkin
seuraa yleensä toimintaa nikottelematta ilman lisäohjaimen tuomaa
apuakin.
Uudistuksistaan huolimatta
Majora’s Mask on paikoitellen tuulahdus menneiltä vuosilta. Vaikka
pieniä helpotuksia on lisätty sinne
tänne, voi vaikeusaste silti yllättää
varomattoman pelaajan. Seikkailussa eteneminen vaatii paljon lu-
kemista, ja välillä eteen tulevat pulmat voivat olla epäselviä. Lisäksi
aikamatkailun ympärille rakentuva
pelimekaniikka pakottaa pelaajan
toistamaan samoja tarinakohtauksia useita kertoja – etenkin jos
pulmien ratkominen ei onnistu ensimmäisellä yrittämällä.
Ikärajansa puolesta Majora’s
Mask sopii yli 12-vuotiaille pelaajille, mikä on hyvin perusteltua
sen Zelda-peliksi poikkeuksellisen
synkkien teemojen ja painostavan
tunnelman vuoksi. Kyseessä on
nimittäin lumoava ja tunnelmallinen seikkailu, joka saa helposti
vanhemmankin pelaajan jännittämään, kuinka Terminan asukkaiden
lopulta käy. Matkalle täytyy kuitenkin löytyä tarpeeksi kärsivällisyyttä,
sillä tämä seikkailu ei ratkea vain
miekkaa heiluttamalla. Mats Kyyrö
THE LEGEND OF ZELDA:
MAJORA’S MASK 3D
Upea tunnelma ja
nokkelat pulmat
Samojen kohtausten
toistaminen
ELINIKÄ: Pitkä
PELIKONEET:
3DS, New 3DS
PELAA! • 11
ARVOSTELUT
Ei juhlan aihetta
Nintendo Mario Party -pelisarjan on tullut viimein aika
rantautua Wii U:lle. Viimeksi sarja
sai uuden numeroidun osansa vuonna 2012 alkuperäisellä Wiillä, joten
Mario Party 10:n odotus on kestänyt
jopa yllättävänkin pitkän aikaa. Ikävä
kyllä uutukainen ei ole aivan tämän
kaiken odottamisen arvoinen.
Mario Party 10 on jälleen virtuaalista lautapelaamista ja minipelien pelaamista yhdistävä bilepeli.
Sen pelaaminen on mahdollista
toki yksinään tietokonetta
vastaan, mutta ennen
kaikkea se on tarkoitettu pelattavaksi
kavereiden kanssa
samalta sohvalta
käsin. Mario Party
10:ssä pelaamaan
mahtuukin ensimmäistä kertaa sarjan
historiassa nyt neljän
pelaajan sijaan peräti
viisi pelaajaa, kiitos Wii
U:n näytöllistä ohjainta
hyödyntävän uuden Bowser Party
-pelitilan. Mario Party -kekkereitä
suunnittelevien kannattaa kuitenkin huomioida, että pelin pelaaminen vaatii ensisijaisesti edelleen
Wiimote-ohjainten käyttöä.
Ikävä kyllä Mario Party 10 ei
ole erityisen mielenkiintoinen peli.
Hauskaa sen parissa on ehdottomasti mahdollista pitää, mutta on-
gelma lähinnä onkin, että peli käy
tylsäksi tavattoman nopeasti. Pelilaudat ovat moniin sarjan aiempiin
osiin nähden kovin yksinkertaisia,
sillä pelihahmot eivät liiku laudalla
enää yksitellen kohti erinäisiä tavoitteita. Mario Party 9:n tapaan
hahmot on sen sijaan sijoitettu
yhteen yhteiseen ajoneuvoon, jota
nämä sitten noppia heittelemällä
liikuttavat vuorotellen eteenpäin
kohti yhtä yhteistä maaliviivaa. Aina välillä etenemisen keskeyttää
yksi Mario Party 10:n noin 70
perusminipelistä, jotka eivät
ole suoranaisesti huonoja,
mutta harva niistä jää pahemmin mieleenkään.
Mario Party 10:n
suurin valopilkku
onkin lopulta edellä
mainittu Bowser Party
-tila. Pelitilassa maksimissaan neljän pelaajan
ryhmä yrittää päästä ajoneuvollaan pakoon viidettä pelaajaa, joka ohjastaa
Marion verivihollista Bowseria.
Ajojahti tapahtuu jälleen noppia
heittelemällä ja yksinkertaista pelilautaa pitkin liikkumalla, mutta
aina välillä se keskeytyy erikoisminipeliin. Näissä minipeleissä
viides pelaaja yrittää näytöllisellä ohjaimellaan aiheuttaa kiusaa
muille pelaajille, jotka vuorostaan
televisiota seuraamalla yrittävät
selvitä pelin läpi mahdollisimman
vähin vahingoin.
Bowser Party erikoisminipeleineen on ehdottomasti hauskin osa
Mario Party 10:tä, mutta ikävä kyllä
sekin käy vanhaksi nopeasti. Erilaisia Bowser-minipelejä pelissä on
nimittäin erittäin vähän. Valtaosan
niistä näkee jo yhden, noin puolen
tunnin pituisen pelisession aikana.
Mario Party 10 on pettymys.
Pelisarjan Wii U -debyytin myötä
olisi ollut toivottavaa, että peli olisi
yrittänyt rohkeammin monipuolistaa sarjaa tarjoamalla esimerkiksi
enemmän vaihtelevaa sisältöä.
Mikäli hallusta löytyy Mario-aiheisia Amiibo-figuureja, pystyy niillä
avaamaan peliin toki muutaman
ylimääräisen pelilaudan. Nekin ovat
kuitenkin lopulta niin yksinkertaisia
kokonaisuuksia, ettei yksinomaan
Mario Partyn takia Amiibo-ostoksille kannata lähteä. Panu Saarenoja
MARIO PARTY 10
Viiden pelaajan Bowserjuhlat ovat hauska idea.
Käy vanhaksi nopeasti
ELINIKÄ: Lyhyt
PELIKONEET: Wii U
12 • PELAA!
ARVOSTELUT
Hippaa Godzillan kanssa
Hirviöplaneetalla kenelläkään ei ole helppoa. Ja vaikeinta on hirviöillä.
Evolve on räiskintäpelien kummajainen, joka ei asetu mihinkään
tuttuun karsinaan. Se on tiimipohjainen moninpeli, mutta kahden
joukkueen sijaan vastakkain ovat
yksinäinen jättihirviö ja neljän metsästäjän joukko. Se on räiskintä,
mutta pelkän ammuskelun sijaan
tärkeämpää on usein käyttää
metsästäjien erikoislaitteita, kuten
monsterin vangitsevia suojakenttiä.
Siinä ei ole varsinaista erillistä yksinpeliä, mutta tekoälyn ohjaamat korvaajapelaajat osaavat ottaa ihmisten
ja hirviöiden paikat niin hyvin, että
hirviönä vastaan on melkein tukalampi pelata: aidot ihmiset osaavat
tumpeloida paniikissa, mutta mikropiiri ei vähästä hätkähdä. Onko
tämä tarkoitettu ennen kaikkea
tulevaisuuden sähköurheiluksi,
vai pitäisikö tästä nauttia rennosti
kaveriporukalla? Vaikea on sanoa.
Koska pelissä on vain kourallinen erilaista tekemistä, tyypillinen Evolve-matsi on helppo
kuvailla. Minikokoisena alkava
hirviö alkaa kynittää pää viidentenä jalkana ympäri kallioista viidakkoa tarkoituksenaan syödä
mahdollisimman monta villieläintä, ennen kuin avaruusaluksestaan
pompahtavat metsästäjät ehtivät
kimppuun. Riippuen hirviömallis-
14 • PELAA!
ta alun rääpäleestä tulee kahden
kehitysvaiheen jälkeen godzillamainen lohharijyrääjä, ilmojen
halki suihkiva sähkömustekala tai
paikasta toiseen hetkessä siirtyvä
aavemainen lentomato. Liike on
kaikki kaikessa. Jos metsästäjät
ehtivät motittaa saaliinsa, ykköstai kakkosvaiheen olio on pian
takanreunaa koristamassa. Jos
murkinahetkiä kertyy tarpeeksi,
metsästäjät odottavat henki
kurkussa, milloin maailmanloppu
syöksyy ärinällä niskaan.
Evolve on pelikokemuksena
todella kuumottava tapaus, mutta ei aina hyvällä tavalla. Hirviö
on vastuussa vain itselleen, mutta
tuntuu ikävältä joutua kokonaisen
jengin ahdistelemaksi. Metsästäjät saavat tukea toisistaan, mutta
tumpeloivat tai epäonniset taistelutoverit varmistavat, että omat
ponnistukset valuvat hukkaan.
Erityisesti hirviöllä onnistuminen
on vartin katkottoman jännityksen jälkeen kokemus, joka saa
koko kropan tärisemään kuin
urheilusuorituksen jälkimainingeissa.
Erityismoitteen ansaitsee pelin hintapolitiikka. Evolvea myydään täyshintaisen
pelin hinnalla, mutta
sillä on jo ilmestyessään armoton läjä
kaikenlaista ostettavaa
nettikaupassaan – kuin
ilmaisella puhelinpelillä.
Kun pelin luonne on muutenkin
itseään toistava ja periaatteessa
mennään aika vähäisellä sisällöllä, kaikesta laskuttaminen tuntuu
kovin ahneelta ja pikkumaiselta. Mahtaako tämä olla peleistä
maksamisen tulevaisuudenkuva?
Toivottavasti ei. Janne Pyykkönen
EVOLVE
Omaperäinen ja jännittävä
Sekavahko ja yksipuolinen
ELINIKÄ: Keskipitkä
PELIKONEET: Pc, PS4, Xbox One
ARVOSTELUT
Paluu mörkömetsälle
Capcomin Monster Hunter
-pelisarja on kotimaassaan
Japanissa ansainnut melkoisen
suosion, mutta länsimaissa samanlaista ilmiötä ei ole täysin
muodostunut. Tämä on sinänsä
yllättävää, sillä sarjan edustajilla on
paljon yhteistä meillä paljon suositumpien verkkoroolipelien kanssa.
Läpi sarjan peli-idea on kutakuinkin tämä: jahdataan toinen
toistaan suurempia hirviöitä yksin
tai kavereiden kanssa. Onnistuneista kaadoista saatavilla esineillä valmistetaan uusia varusteita,
jotka mahdollistavat entistä vahvempien hirviöiden voittamisen.
Lisämaustetta tarjotaan lukuisilla
taistelutyyliin vaikuttavilla aseilla ja
esimerkiksi ansoilla.
Yksi kiehtovimmista Monster
Hunterien elementeistä on niiden
vaatima omavaraisuus. Kaupoista
on saatavilla vain kaikista vaatimattomimmat tarvikkeet. Käytännössä kaikki aseet, haarniskat ja
käyttöesineet, kuten parannusjuomat, on kyhättävä itse keräämällä raaka-aineet maastosta ja sitä
asuttavilta luontokappaleilta. Tästä
aiheutuvan vaivan vastapainona on
tunne siitä, että oikeasti elää osana
pelimaailmaa. Vaarana tietysti voi
olla se, että uppoutuu tähän maailmaan jopa liikaa.
Monster Hunter 4 Ultimate on
sarjan länsimaissa aiemmin julkaisemattoman nelososan paranneltu versio, joka paneutuu moniin
sarjan ongelmakohtiin. Perinteisesti sivuosaan jätetyn tarinan tilalle on rakennettu
hieman roolipelihenkinen
reissu halki hirviöiden piinaaman maailman, minkä
lisäksi perinteisten
karttojen rinnalle on saatu uusia satunnaiskarttoja ja niistä
saatavia varusteita. Uusia hirviöitä
on hurja määrä, ja uudet entistä
enemmän korkeuseroja hyödyntävät kartat tuovat taisteluihin ja
tutkimiseen uutta ulottuvuutta.
Vaikka uudet satunnaiskartoista
saatavat esineet tuovatkin Monster
Hunter 4:ään kaivattua vaihtelua,
sarjan pelien yksi kiehtovimmista
ominaisuuksista on niiden päivitysjärjestelmän reiluus. Uuden aseen
tai panssarin saamiseksi ei tarvitse
kaataa samaa hirviötä kymmeniä
kertoja satunnaisesti putoavan
supervarusteen toivossa. Jos uusi
ase tai vaate vaatii mörkö X:n sarven ja mörkö Y:n varpaankynnen,
uuden varusteen saamiseksi riittää
näiden kahden esineen omistajan
toimittaminen autuaammille metsästysmaille.
Yksinkertaisuudessaankin mukaansatempaava tarina ja uudet
peli-intoa ylläpitävät päivitykset
tekevät Monster Hunter 4 Ultimatesta sarjan helposti parhaimman
osan. Yksinpelaajan elämää helpotetaan mukana häärivillä kissaotuksilla, mutta sarjan suola on aina
ollut muiden ihmisten kanssa
pelaaminen. Se onkin parhaimmillaan juuri moninpelinä,
mutta onneksi peliseuran etsiminen
on tehty verkon kautta todella helpoksi. Syystä tai toisesta yksinäisiksi jääville susille pelin juonitilan ja
muidenkin osioiden pelaaminen on
kuitenkin täysin mahdollista.
Peliä ei voi suositella kovin
nuorelle peliväelle haastavan ohjauksen, korkean vaikeustason ja
runsaan, joskin lähinnä erilaisiin
fantasiaotuksiin kohdistuvan väkivallan vuoksi, mutta yleisesti ottaen
kyseessä on helposti yksi 3DS:n ja
alkuvuoden parhaista peleistä.
MONSTER HUNTER 4
ULTIMATE
Sarjan paras osa,
joka korjaa edeltäjiensä
ongelmakohtia
Vaatii ja vie aikaa,
melko haastava
ELINIKÄ: Pitkä
PELIKONEET: 3DS
Johannes Valkola
PELAA! • 15
ARVOSTELUT
Aarteenmetsästäjän rento retki
Marion ikuinen apulainen
Toad on viimeinen saanut aivan oman pelinsä. Captain Toadista
saatiin maistiaisia jo Wii U:n Super
Mario 3D Worldissä, jossa sisukas
sienimies etsi Marion puolesta tähtiä omissa, erityisissä kentissään.
Näiden pulmanratkontaa vaativien kenttien idea on Captain Toad:
Treasure Trackerissä laajennettu
kokonaiseksi peliksi varsin suoraviivaisesti, sillä molemmat pelit
näyttävät käytännössä samalta.
Tämä ei missään nimessä ole
huono asia, sillä harvemmin pulmapelit näyttävät näin hyviltä ja
saavat niin hyvälle tuulelle pelkällä
ulosannillaan.
16 • PELAA!
Kunkin kentän ideana on päästä esteiden takana olevan tähden
luo. Kenttien täydelliseen läpäisyyn
vaaditaan myös kolmen timantin
nappaaminen. Niistä ison osan
saa sen kummempia ajattelematta, mutta osa taas on erittäin hyvin
piilotettu. Intoa kenttien uudelleenpelaamiseen tuo myös kussakin
kentässä vaihtuva haaste, jotka
kannustavat pelaajaa pärjäämään
paremmin tai tutkimaan kentän jokaisen sopukan.
Captain Toad on taidokkaasti
rakennettu peli, jossa Nintendolle
ominaiseen tyyliin pelaajalle opetetaan kaikki niksit pelailun lomassa – pelaaja kokee onnistumisen
riemua heti alkuhetkistä alkaen.
On erittäin tyydyttävää huomata,
miten kentän palaset loksahtavat
paikalleen, vaikkakin oikeasti kentät ovat varsin vaikeita tyriä. Tässä
onkin Captain Toadin yksi harvoista
ongelmista. Se vain on liian helppo
liian pitkän aikaa. Todella haastaviin kenttiin päästään vasta, kun
peli on jo yli puolen välin. Tämä voi
luonnollisesti olla jollekin pelaajalle
positiivinenkin asia, mutta hyvät
hoksottimet omaava ja kolmiulotteisen tilan keskimääräistä paremmin
hahmottava pelaaja ei täysin pääse
nauttimaan pelin alkupuolesta.
Huonoimmillaankin kentät
ovat tosin silti viihdyttäviä ja äärimmäisen kauniita katsella. Parhaimmillaan kentät taas puskevat
hien kokeneenkin pulmapelaajan
otsalle, ja useasti täytyy vain ihailla kenttien mielikuvituksellisuutta.
Useimmat kentät ovat ikään kuin
tyhjiössä kelluvia kuutioita, joita voi
pyöritellä mielin määrin. Pyörittelyä tarvitaan osin siksi, että salaisuudet eivät muuten löydy, mutta
valitettavasti joskus harvoin myös
siksi, että kapteeni Toad ja hänen
aiottu reittinsä hieman katoavat
ympäristöihin. Onneksi kentissä
on todella paljon vaihtelua. Teemat
vaihtelevat kummitustaloista meren
pohjaan, ja rauhallisia pulmakenttiä
rytmittävät mukavasti vauhdikkaat
juoksukentät sekä Toadin näkökul-
masta kuvatut kaivoskärryajelut.
Hieman normaalia halvempana
pelinä Captain Toadista saa kyllä
rahoilleen vastinetta. Vaikka pelissä on löyhä tarina Toadin ja hänen
tyttönsä Toadetten kohtaamisista
ilkeän linnun kanssa, on vaihteeksi
virkistävää kohdata näin suorituskeskeinen peli. On helppoa käynnistää peli ja pelata nopeasti pari
kenttää, mutta vaarana on, että se
imaisee mukanaan pitempäänkin
pelituokioon. Janne Kaitila
CAPTAIN TOAD:
TREASURE TRACKER
Hurmaavaa
ongelmanratkaisua…
…joka ei alkuun
haasta tarpeeksi.
ELINIKÄ: Lyhyt
PELIKONEET: Wii U
ARVOSTELUT
Voimataso nousee kattoon
”Voimataso on yli 9 000!
Kamehameha! Eikä tämä
ole edes lopullinen muotoni!” Ei
tarvitse olla fani tunteakseen Dragon Ballin sankarit, sillä ne elävät
piirrossarjojen ja sarjisten lisäksi
tuhannessa nettivitsissä. Maallikkokin tietää, että supervoimaiset
muukalaiset keräävät ki-energiaa
Super Saiyan -muodossaan niin,
että tukka syttyy tuleen. Sitten pätkäistään vihulaista niin lujaa, että
nilkki lentää tuurilla seuraavalla
planeetalle. Kirjaimellisesti.
Se kuulostaa täydelliseltä reseptiltä toimintapelille, mutta ihme
kyllä lohikäärmekuulista ei ole saatu aikaan kummoistakaan tuotosta
vuosikausiin. Niinpä uusi Dragon
Ball Xenoverse on fanin nannaa,
jota pelaa jopa ummikkokin.
Dragon Ballin ystävät tuntevat sarjan juonen, joten miksi kukaan vaivautuisi käymään
läpi taas samoja tuttuja taistoja? Xenoverse välttää toiston
aikamatkustuksella. Paha superpariskunta surffailee halki ajan ja
tuikkaa pahikset täyteen ilkeää
18 • PELAA!
pimeää dopingvoimaa, joten kaikki
tunnetut Dragon Ball -taistot menevät ihan päin seiniä. Apuun rientää Toki Toki -kaupungista käsin
toimiva aikapoliisi, johon mestari
Shenron ja tulevaisuuden Trunks
värväävät ihka uuden sankarin.
Pelaaja luo oman Dragon Ball
-hahmonsa sarjan viidestä eri
eliölajista, joten turpakäräjille voi
lähteä mielensä mukaan miehenä tai naisena, namekilaisena tai
buu-possuna. Sitten alkaa armoton vääntö, jossa nostetaan oma
tyyppi Krilliniltä pataan ottavasta
nöösistä megaluokan hirmuksi.
Tehtäviä hinkataan roolipelityyliin
uusien taitojen ja asujen toivossa, ja tosifanit saavat jauhaa peliä
runsaasti saadakseen esimerkiksi
täyden kokoelman tuttuja asu- ja
haarniskasettejä.
Samalla voi oppia liikkeitä
opettajiksi lähteviltä sarjan hahmoilta, joilla on omat erikoisuutensa. Vegeta on oiva oppi-isä niille,
jotka haluavat tykittää pitkän matkan ki-pöhinöitä. On kieltämättä
hienoa nähdä ikioma hahmo super-saiyalaisten rinnalla, ja oma
luomus pääsee mukaan jatkuviin
välileffoihinkin. Harmittavasti välillä
on palattava tylsään aikakaupunkiin, jossa hortoilu on pitkäveteistä
ja hidasta, mutta itse toiminta rullaa hienosti.
Xenoversen mättö ei ole taistelupelien tyypilliseen tapaan kovin
monimutkaista tai hienovaraista,
mutta takuuhauskaa se on. Edes
keltanokkasankarien ei tarvitse kävellä, vaan heti alkuun voi sinkoilla
ilman halki ja tykittää sarjatulella
tulipalloja. Kun osumaa tulee, niin
luvassa on 50 metrin ilmalento
kanjonin pohjalle. Moninpelejä on
monta muotoa, mutta tasapainoa
on turha toivoa: Dragon Ball on
olemukseltaan järjetöntä mättöä,
ja se näkyy pelissä niin hyvässä
kuin pahassakin.
Xenoversen täysin ylilyöty ja
hilpeä hölmöily viihdyttää siis
varsinkin faneja, vaikka peli toistaa
itseään ja tehtäviään periaatteessa
jo melko pian. Loputon treenaus
ja toisto kuuluvat toisaalta
asiaan, sillä eihän se voimataso
nouse kosmisiin korkeuksiin
laiskottelemalla. Janne Pyykkönen
DRAGON BALL
XENOVERSE
Tavoittaa esikuvansa idean
Hitaammat osiot
tylsähköjä
ELINIKÄ: Pitkä
PELIKONEET: Pc, PS3, PS4,
Xbox 360, Xbox One
150 hienointa
pelikantta
Arvostelussa
The Order: 1886
Just Cause 3
150 // Maaliskuu 2015 // 8,90 €
www.pelaajalehti.com
facebook.com/pelaaja
twitter.com/pelaaja
ARVOSTELUT
Suuri seikkailu
taskukoossa
Xenoblade Chronicles 3D ei
ole tavanomainen 3DS-peli.
Kyseessä on ensimmäinen vain ja
ainoastaan Nintendon helmikuussa
julkaisemilla New 3DS- ja New 3DS
XL -malleilla toimiva seikkailu, jota
ei poikkeuksellisesti ole ollenkaan
mahdollista pelata vanhemmilla
3DS- tai 2DS-konsoleilla. Ratkaisu on Nintendon osalta mielenkiintoinen, sillä se rajaa merkittävästi
pelin potentiaalista asiakaskuntaa.
Samalla se on kuitenkin mahdollistanut sen, että pelin voi nyt kokea
kannettavassa muodossa erittäin
laadukkaassa kuosissa.
Xenoblade Chronicles 3D maalaa varsin vakuuttavaa kuvaa uusien 3DS-mallien kyvykkyydestä. Alkujaan Wii-roolipelinä reilut kolme
vuotta sitten julkaistu Xenoblade
Chronicles oli valtavilla ja kauniilla
ympäristöillään hemaiseva ilmestys jo kotikonsolilla pelattaessa,
joten 3DS:lle kutistettuna kokemus
muuttuu aina vain mieleenpainuvammaksi. Pienemmästä näytöstä
huolimatta Xenoblade Chronicles
3D ei kalpene isoveljelleen, sillä
uusien 3DS-mallien parannellun
tehon sekä kameran hallintaa helpottavan uuden ohjaustikun avulla
pelin valtavan maailman tutkiminen
on edelleen yhtä sujuvaa ja hauskaa kuin Wiillä. Koska Xenoblade
on viihdyttävä peli myös lyhyissä
erissä pelattuna, on suorastaan
plussaa, että tällä kertaa pelaaminen on mahdollista myös vaikkapa
bussissa.
Mikäli Wiin alkuperäinen
Xenoblade Chronicles on tuttu,
ei 3DS-versio varsinaisesti tarjoa
mitään uutta koettavaa. Tarinaltaan
ja pelattavuudeltaan kyseessä on
hyvin uskollinen versio alkuperäi-
20 • PELAA!
sestä pelistä, ja näin ollen Xenoblade Chroniclesin sekä parhaat
että huonot puolet ovat läsnä
myös 3DS:llä. Peli käynnistyy vakuuttavasti tarjoamalla pelaajille
heti läjäpäin tekemistä erilaisten
sivutehtävien, pelimaailman tutkimisen, pelihahmojen varusteiden
parantelun ja viihdyttävien taistelujen muodossa. Kun seikkailuun
on kulunut kuitenkin noin 20 tuntia,
se alkaa muuttua vähitellen kaikilta
osa-alueiltaan hyvin itseään toistavaksi kokemukseksi.
Loppua kohden pelisisällön laatu paikoin jopa myös heikkenee.
Näkyvimmin tämä tapahtuu pelin
ympäristöissä, jotka seikkailun loppupäässä ovat tavattoman tylsiä
ja yksinkertaisia ilmestyksiä siihen
nähden, miten komeista ja kiehtovista pelialueista Xenoblade Chroniclesin ensimmäinen puolisko
koostuu. Kymmenien tuntien pituisen roolipelin pelaaminen voikin jo
ennen sen kunnollista loppusuoraa
alkaa tuntua helposti pakkopullalta,
mikä laittaa pohtimaan pelin pitkän
keston tarpeellisuutta.
Ongelmineenkin Xenoblade
Chronicles 3D on kuitenkin ehdottomasti kokemisen arvoinen
roolipeli. Pelin sutjakka ja sisältörikas alku on jo yksinään toteutettu tavalla, josta useiden muiden
roolipelikehittäjien toivoisi ottavan
tulevaisuudessa mallia. Taskukoossa peliä on helppo pelata myös
pienissä erissä, mikä auttaa kestämään sen puuduttavaksi käyvää
loppua aiempaa paremmin. 3DS:n
monien muiden roolipelien rinnalla
Xenoblade voikin seistä ylpeänä,
sillä se on selvästi rakkaudella kasaan taottu pelikokemus.
Panu Saarenoja
XENOBLADE
CHRONICLES 3D
Valtava maailma täynnä
valtavasti tekemistä
Alkaa vääjäämättä
toistaa itseään
ELINIKÄ: Pitkä
PELIKONEET: New 3DS,
New 3DS XL
ARVOSTELUT
Onko sinusta hunnien kuninkaaksi?
Edellisessä osassaan Rooman valtakunnan aikaan
palannut Total War -strategiapelisarja on saanut luontevaa jatkoa
Rooman keisarikunnan romahduskauteen sijoittuvasta Total War: Attilasta. Hunnilaumojen saapuminen
itäiseen Eurooppaan luo pohjan
aiempaa synkkäsävyisemmälle
sotastrategialle.
Hunnien käyntiin sysäämä kansainvaellus toimii Total War: Attilassa niin historiallisena taustana kuin
pelimekanisminakin. Kansat eivät
ole enää sidottuja pysyviin kaupunkeihin ja kyliin, vaan vaeltamaan
lähteneet joukot ovat samalla sekä
sotavoima että tukikohta. Toki on
mahdollista luoda myös Rooman
kaltaisia imperiumeja, joiden ylläpito kaupunkiverkoston kasvaessa
aiheuttaa päänvaivaa myös Total
War -veteraaneille.
Parhaimmillaan Total War: Attila on taistelukentällä. Tuhatpäisten sotajoukkojen kohtaaminen
on mallinnettu silmiä hivelevän
yksityiskohtaisesti, ja taktikointi
on parhaimmillaan äärimmäisen
jännittävää ja palkitsevaa. Toisaalta tekoälyn turhan säännölliset
mokat voivat pilata hyvänkin sota-
suunnitelman tai viedä suurimman
nautinnon voitosta. Välillä joukot
eivät tiedä, mitä oikein tekevät – ja
joskus ne eivät tee oikein mitään.
Total War: Attila on peruspuitteiltaan onnistunut kokonaisuus.
Valitettavasti vastapainona on
lukuisia puutteita ja ongelmia.
Mukana on sekavia mekanismeja,
kuten uusi sukujärjestelmä, ja tärkeän tuntuisia päätöksiä on tehtävä sokkona varsinkin ensimmäisillä
pelikerroilla. Total War: Attilaa voi
kuitenkin suositella lähes varauksetta kärsivällisille strategiafaneille.
TOTAL WAR: ATTILA
Monipuolisesti sisältöä
Sekavat pelimekanismit
ELINIKÄ: Keskipitkä
PELIKONEET: Pc
Jukka Moilanen
LATAAMO
Kun super ei enää riitä
PlayStation 3:n ensimmäisiin latauspeleihin kuului
vuonna 2007 julkaistu, suomalaisen Housemarquen käsialaa oleva Super Stardust HD. Se nosti
jo 1990-luvun alussa Amigalla
debytoineen pelisarjan jälleen pelaajien tietoisuuteen pitkän tauon
jälkeen. Nyt sarja saapuu myös
PlayStation 4:lle Super Stardust
Ultran myötä.
Vaikka Ultra ei olekaan kokonaan uusi peli vaan lähinnä
viilailtu versio HD:stä, kyseessä
on edelleen varsin koukuttavaa
kahden tikun räiskintää, jossa
toiminta tapahtuu planeettojen
kiertoradan pallopinnalla. Ruutu
täyttyy avaruudesta sinkoilevista
asteroideista ja niiden palasista
sekä vihollisaluksista varsin pian,
joten pelaajalta vaaditaan nopeita
refleksejä ja pienten kappaleiden
väistökykyä.
Ultrasta löytyy uusien planeettojen ja HD:n ladattavasta lisäsisällöstä tuttujen pelimuotojen
lisäksi myös muutama kokonaan
uusi pelimuoto. Näistä esimerkiksi matopeliä muistuttavassa
Blockadessa koetetaan selviytyä
mahdollisimman pitkään pelaajan
aluksen jättäessä tuhoutumatonta kivivanaa peräänsä. Versuspelimuodossa pääsee puolestaan räiskimään jaetulla ruudulla
kavereita vastaan. Harmittavasti
verkkomoninpeliä ei kuitenkaan
vieläkään ole tarjolla.
Mikäli Super Stardust HD jäi
edellisellä sukupolvella väliin ja
pelimekaniikaltaan lopulta melko
simppelit, mutta koukuttavat shoot
’em up -henkiset räiskintäpelit
kiinnostavat, on Ultraa vaikea olla
suosittelematta. Sen sijaan HD:n
puhki tahkonneille veteraaneille
varsinaista lisäsisältöä on ehkä liian niukasti noin 13 euron hintaan
nähden. Matias Kainulainen
SUPER STARDUST ULTRA
Koukuttavaa räiskintää
Niukasti uutta sisältöä
PS3-versioon nähden
ELINIKÄ: Keskipitkä
PELIKONEET: PS4
PELAA! • 21
Suomen pitkäikäisin videopeliohjelma
Tilt on nyt talvitauolla, mutta palaa
ohjelmistoon taas keväällä. Aiheena
on tuttuun tapaan kaikki peleistä,
pelaajista ja pelien tekijöistä.
TILT
ON NYT
KUTOSELLA!
Jakso 7 ma 30.3. klo 19:00
Jakso 8 ma 6.4. klo 19:00
Jakso 9 ma 13.4. klo 19:00
Jakso 10 ma 20.4. klo 19:00
Uusinnat keskiviikkoisin
klo 00:05, torstaisin klo 20:00
ja sunnuntaisin klo 17:30.
w ww. t ilt.fi
facebook.com/tiltplayer
AVAILABLE NOW
© 2015 IPerion, LLC. Published and distributed by 2K. Gearbox and Borderlands, and the Gearbox Software and Borderlands logos, are registered trademarks, and The Pre-Sequel is a trademark, all used courtesy of Gearbox Software, LLC. 2K, 2K Australia, and their respective
logos are trademarks of Take-Two Interactive Software, Inc. “2”, “PlayStation”, and “À” are trademarks or registered trademarks of Sony Computer Entertainment Inc. “Ø” is a trademark of the same company. All other marks are property of their respective owners.