15 Keskiviikkona 26. maaliskuuta 2014 KULTTUURI Lindgren voitti Lindgrenin palkinnon Ei kannata yrittää leikkiä mitään muuta kuin olet. Jos tykkäät olla kotona ja leipoa pullaa, se on myös hyvä imago. Laulaja Anna Puu artistin julkisuuskuvasta, Gramexpress, 1/14 TUKHOLMA Astrid Lindgrenin muistopalkinnon voitti ruotsalaiskirjailija Barbro Lindgren. 77-vuotias Lindgren tunnetaan muun muassa Oskari-kirjoista ja Rasavilli Piltti -kuvakirjoista. Hänen teoksiaan on käännetty yli kolmellekymmenelle kielelle. Palkinto- lautakunnan mukaan Lindgren käyttää seikkailullista kieltä ja on uudistanut paitsi lasten kuvakirjallisuutta myös muun muassa lasten proosaa. Lasten- ja nuortenkirjallisuuden palkinto julkistettiin tiistaina Tukholmassa. Sen arvo on noin 565 000 euroa. ESIMIES: Tero Hautamäki 06 247 7586 • VAASA: Laura Krohn 06 247 7587 • SEINÄJOKI: Anne Puumala 06 247 7585 • [email protected] Tarmo tarttui puikkoihin Tarmo Peltokoski, 13, haluaa oppia johtamaan orkesteria, koska se on vielä isompi soitin kuin piano JOHANNA JURKKA VAASA Lauri Haapasen kädet Tarmo Peltokoski, 13, otti tuntumaa kapulaan. KUVA: MINNA HIRVELÄ Panulan oppilaat kiittelevät kilvan kurssin rauhoittavaa ilmapiiriä. Viulisti Teemu Hämäläinen vertaa kurssia huippuluokan laboratorioon, jossa untuvikkokapellimestari voi turvallisesti mitellä taitojaan oikean ammattiorkesterin edessä. Klarinetistiksi opiskeleva Lauri Haapanen myöntää, että kyseessä on harvinaisen herkullinen tilaisuus. – Täällä voi ohjata Stravinskyä, mikä on tosi vaikeaa, ja Mozartia, jonka kanssa voi todellakin ottaa mittaa itsestään, Haapanen kehuu. Kaustislainen musiikin lehtori Markus Luomala huomauttaa, ettei oppilasorkesteri voi koskaan olla yhtä opettavainen. – On pirun tärkeää, että johdettavana on juuri ammattior- kesteri. Kun tekee hommia oppilaiden kanssa, ei voi aina tietää kumpi on väärässä, minä vai oppilaat, Luomala pohtii. Kokkolalaislähtöinen viulunsoiton opettaja Sinikka AlaLeppilampi arvostaa myös mahdollisuutta purkaa esiintymisjännitystä. – Minulla on aina ollut epämukava olo orkesterin edessä. Halusin päästä elämässä eteenpäin, Ala-Leppilampi myöntää. Käsiä, tarkkoja korvia ja nöyryyttä. Niistä on hyvät kapellimestarit tehty, vakuuttavat Panulan oppilaat. – Kapellimestari tarvitsee nöyrää asennetta. Liiallinen ylimielisyys ei nykymaailmassa toimi, pianonsoiton opettaja Hanna Kosonen sanoo. Panulan legendaarinen maine vispaajana on kantautunut Saksaan saakka. Saksalainen Anna Hauner myöntää, että halusi tulla Vaasaan katsomaan Panulaa tositoimissa. – Halusin nähdä, miten hän puhuu käsillään, Hauner hymyilee. Oppilaiden mielestä kiistatonta hyötyä on myös siitä, että näkee tositoimissa itsensä. Kaikki sessiot taltioidaan videolle ja analysoidaan myöhemmin. – Videoiminen on ehdottoman raakaa, mutta se pelittää aina, Hanna Kosonen huomauttaa. ❑ Maestron opissa -päätöskonsertti lauantaina 29. maaliskuuta klo 15 Vaasan kaupungintalolla. Joht. kapellimestarikurssin oppilaat. Kuka kapellimestaria oikein tarvitsee? VAASA Mihin orkesteri kapel- limestaria oikein tarvitsee? Kapellimestari on ennen kaikkea suunnannäyttäjä, Jorma Panula luonnehtii. – Kapellimestaria tarvitaan koskipaikoissa. Silloin, kun tulee äkkivaihdos temposta toiseen. Kaikki eivät kuuntele muita soittajia tarkasti, Panula sanoo. Mutta kapellimestarin käsiä muusikot vahtivat. – Kädet ovat niin kuin tamman takajalat. Käyttäkää molempia, Panula opastaa kurssilaisiaan. Teemu Hämäläisen mielestä kapellimestarin täytyy pohjustaa reittiä soittajille: – Kapellimestari auttaa oikomaan mutkia. Sama teos voi silti kuulostaa eri kapellimestareiden käsittelyssä ihan erilaiselta. Tämä tarina on tosi. Luontaisia lahjakkuuksia on olemassa, mutta mestariksi ei synnytä. – Olipa kyseessä ala mikä hyvänsä, oikoteitä ei ole. Harjoitella täytyy vähintään ne maagiset 10 000 tuntia, Lauri Haapanen tuumii. Mutta miten saavutetaan orkesterin kunnioitus? – Henkinen puoli on tärkeä. Kapellimestarilla on oltava johtajuutta ja karismaa, Hanna Kosonen sanoo. Nuoriso räppää kiusaamista vastaan Kansalaistorin ilmaistapahtuma, Ristin tie, kutsuu yleisöä asettumaan toisen ihmisen asemaan TERO HAUTAMÄKI SEINÄJOKI ”EVO! Et vaan osaa olla! EVO-ilmaus on yksi niistä monista nuorison käyttämistä lyhenteistä, joita ohjaaja Eija-Irmeli Lahti ei tiennyt entuudestaan. Hän on kuitenkin oppinut. Lahti on tehnyt töitä seinäjokelaisten nuorten kanssa tammikuusta alkaen tähtäimessään tällä viikolla kansalaistorilla nähtävä Ristin tie -esitys. – Lähdimme tekemään esitystä kiusaamisesta. Nuoret antoivat ideoita, joita minä kirjoitin ylös. Tällä tavalla syntyi rap-laulu ja näytelty kohtaus, joka on sisällöllisesti aika rankka, Lahti sanoo. Hänen ryhmäänsä kuuluu yhdeksän nuorta Seinäjoen lukioista ja yläkouluista. Nuorten kokemusten perusteella heidän ikäluokkansa suurimmat ongelmat ovat kiusaaminen, syrjäytyminen ja päihteet. – Eniten on lisääntynyt kiusaaminen netissä. Nimettömänä on niin helppo kirjoittaa herjauksia toisista, Henri Riihimäki sanoo. Kiusaamisen lisäksi kansalais- KIRJAT Arto Luukkanen: Suojelusenkeli. 306 sivua. Paasilinna 2014. Kun yhdistellään todellisia historian tapahtumia ja kehitetään fiktiomainen juoni vakoilumaailmasta, saadaan aikaiseksi herkullinen kirja. Venäjä-tutkijan Arto Luukkasen dekkari on kertomus suomalaisille tutuksi tulleesta lähetystöneuvos Viktor Vladimirovista, joka todellisuudessa hoiteli pahamaineisen Neuvostoliiton turvallisuuspoliisin KGB:n ”märkiä operaatioita” eli vastustajien salamurhia. Vladimirov oli usealle suomalaiselle johtavalle poliitikolle tuttu ”kotiryssä”, joka hääräili taustalla toteuttaen Moskovan käskyjä ohjata Suomen politiikkaan Neuvostoliitolle sopivaan muotoon. Todellisuudessa Vladimirovin rooli kansakunnan muokkauksessa meni aivan liian pitkälle, eikä hänen toimiessaan joko tiedetty tai haluttu kertoa miehen todellista taustaa. Suojelusenkeliä lukiessa ei voi olla nauramatta kun lukee kohtauksen Tehtaankadun pidoista, jossa rähmällään olevat eri puolueiden ja teollisuuden sekä kulttuuriväen suomalaiset ”roolihahmot” nöyristelevät Vladimirovin edessä. Todellisuudessa kohtelias Vladimirov oli organisoimassa 1960 luvulla läntisessä maailmassa KGB:n kenraalina eliminointeja. vispaavat ilmaa ja katse haravoi Vaasan kaupunginorkesterin rivejä. Nuorenmiehen ääni on napakka, mutta siinä on lämmin, empaattinen sävy. – Oikein hyvä, tuo oli nurinkurinen paikka, Haapanen kannustaa. – Tehdään tämä timantiksi! Kapellimestari Jorma Panulalla on haukankatse ja lahjomaton ote. Uinahdus ei jää huomaamatta. – Älä odottele! Haapanen terästäytyy. Orkesterin työskentelystä löytyy ihan pientä huomautettavaa. – Puhaltimet, te olitte ihan myöhässä. Mutta muuten meni hyvin. Kiitos, tämä oli hauskaa! Meneillään on Jorma Panulan 21:s kapellimestarikurssi Vaasassa. Yhdentoista kurssilaisen joukossa on yksi saksalainen ja norjalainen oppilas, ja kolme vaasalaista: Ville Mankkinen, Susanne Westerlund ja Tarmo Peltokoski. Kurssin kuopus Tarmo Peltokoski on vain 13-vuotias. Piano on hänen soittimensa. Takana ovat noin seitsemän vuoden piano-opinnot Kuula-opistossa. – Pianosta saa enemmän ääniä kuin muista soittimista, Peltokoski perustelee soitinvalintaansa. Kapellimestarikurssi on hänelle aivan uusi aluevaltaus. – Orkesterin johtaminen kiinnostaa minua, koska orkesteri on vielä isompi soitin kuin piano, Peltokoski tunnustaa ujosti. Panula suhtautuu nuoreen suojattiinsa isällisen rohkaisevasti. – Tulit koettamaan kepillä jäätä, onko se sulanut. Poika soitti itse säveltämänsä kappaleen orkesterille. Miten meni, Panula kysäisee. Peltokoski veikkaa, että tärkeä hetki sujui ”ihan hyvin”. Peltokoski ei ole Panulan nuorin kapellimestarioppilas. Hän muistaa yhden nuoremmankin, 11-vuotiaan. – Mutta hän soitti viulua. Niin soitat sinäkin kohta. Jousisoitin on niin helvetin tärkeä, Panula sanoo 13-vuotiaalle. Dekkari tuo esiin KGB:n ”märät tehtävät” Eniten on lisääntynyt kiusaaminen netissä. Nimettömänä on niin helppo kirjoittaa herjauksia toisista. Henri Riihimäki Seinäjokelaiset nuoret harjoittelemassa Ristin tie -esitystä varten kaupunginteatterin päänäyttämöllä. KUVA: TERO HAUTAMÄKI torilla nähdään dramatisoituja kohtauksia sellaisista teemoista kuten köyhyys, erilaisuus, syr- jäytyminen ja väkivalta. Nuoret tunnistavat aiheet myös omanikäistensä maailmasta. – Tällainen esitys on todella tärkeä. Se voi laittaa miettimään omaa ja läheisten elämää. Toi- vottavasti ihmiset alkavat ajatella, kuinka jokainen voisi auttaa jotakin toista, Roosa ja Veera Pajunen sanovat. Nuorten lisäksi kohtauksiin osallistuu parikymmentä harrastajateatterilaista eri puolilta maakuntaa. Eija-Irmeli Lahden mukaan näyttelijät ”agitoivat” eli yllyttävät yleisöä reagoimaan torin tapahtumiin. – Toivon, että yleisö ottaisi kantaa puolesta tai vastaan. Vähän samalla tavalla kuin Jeesuksen aikoihin väkijoukko huusi ja jakoi oikeutta. Lahti muistaa yleisön käyttäytyneen viime vuoden ensiesityksessä tarpeettoman arasti. – Tapahtuma oli uusi, se ehkä vaikutti. Saattoi siinä pohjalaisuuskin vaikuttaa. Pääsymaksuton Ristin tie -esitys alkaa noin 19.30 Lakeuden Ristin ovilta ja päättyy suunnilleen 20.15, kun Jukka Puronlahden esittämä Jeesus siirtyy kansalaistorilta teatteriin. Teatterin suurella näyttämöllä nähdään toinen osa Johannespassiosta, jonka alkupuoli esitetään Lakeuden Ristissä. Tänä vuonna Johannes-passion suurin uudistus on Mikko Koivusalon tuore suomennos. Ainoastaan alkukuoro ja aariat lauletaan enää saksaksi. Evankelista Johanneksen keskeisessä roolissa kuullaan nyt tenori Petri Vesaa. Jeesuksena laulaa jälleen Esa Ruuttunen, Liisu Mikkonen on Maria Magdala, Pilatuksena on Esa Ahonen, rikkaana vaimona Piia Komsi ja Pietarina Juha Kotilainen. Passion ohjaa Vesa Tapio Valo. Seinäjoen kaupunginorkesteria johtaa Tuomas Rousi. Johannes-passio, Ristin tie, esitetään torstaina ja perjantaina kello 18.30 alkaen. Uskotaan, että KGB yritti juuri Vladimirovin johdolla vuonna 1967 salamurhata Suomen kautta Yhdysvaltoihin loikanneen Anatoli Golitsyn Kanadassa. Tieto Vladimirovin todellisesta roolista tuli Suomessa julkisuuteen vuonna 2009 suojelupoliisin historiikissa. Aikoinaan Supon päällikkönä toiminut Seppo Tiitinen vakuuttaa kuitenkin (HS 301.1.) tienneensä Vladimirovin taustan jo vuonna 1978. Vladimirovilla oli suomalaisia yhteyksiä jo Neuvostoliitossa. NKP:pääsihteeri Juri Andropov eli käytännössä Neuvostoliiton johtaja vuosina 1982-84 oli Otto Wille Kuusisen oppilas. Vladimirov oli Andropovin oppipoika. Andropovin tehtävä sota-aikana oli organisoida desanttitoimintaa Suomessa. Luukkasen kirja vie lukijan maailmaan, johon tavalliset ihmiset harvoin törmäävät. Salamurhat, kidutukset ja monimutkaiset suunnitelmat vaikuttaa eri maissa politiikan suuntaan epämieluisia henkilöitä likvidoimalla, oli maailmanvaltaa tavoitelleen Neuvostoliiton keinoja. Luukkanen antaa palaa juonenkehittelyssä välillä niin, että heikompaa hirvittää. Luukkanen korostaakin, että kirjan tapahtumat ja hahmot ovat täysin fiktiivisiä, ja teos perustuu ajatusleikkiin. ”Jos historia” on mielenkiintoista. Aina kannattaa miettiä nykyistä Venäjän tilannetta: mitä olisi tapahtunut jos Neuvostoliitto olisi pysynytkin pystyssä raakoine menetelmineen. PEKKA KYMÄLÄINEN Älä luota kehenkään ELOKUVAT Captain America: The Return of the First Avenger 3D. Ohjaus Anthony Russo, Joe Russo. Pääosissa Chris Evans, Scarlett Johansson, Anthony Mackie, Samuel L. Jackson, Robert Redford. Kesto 2h 16min. Ikäraja K12. Ensi-ilta 26.3. Keskellä viikkoa ensi-iltaan tuleva Captain America: The Return of the First Avenger 3D nähdään täällä jo ennen Amerikan ensi-iltaa, joka on vasta 4. huhtikuuta. Marvel-sarjakuvayhtiön supersankareista puhdasotsaisin, Captain America (Chris Evans) joutuu paluuelokuvassaan käyttämään simppeliä patriotismia valtioterrorismilla uhkaavia roistoja vastaan. Populaarielokuva heijastaa nokkelimmillaan oman aikansa tilanteita ja konflikteja. Captain America: The Return of the First Avenger 3D -elokuvassa näkyy kahtiajako kovan linjan kurinpalauttajiin ja ihanteellisiin maailmanparantajiin. Kuka kuuluu kenenkin joukkoon ei vain ole ihan selvillä. Siksi yksi elokuvan ihmisistä opastaa sankaria “olemaan luottamatta keneenkään”. Faniensa tyydytykseksi elokuva marssittaa nähtäväksi muuta- Henrik Ehrnrooth Otavan hallituksen puheenjohtajaksi HELSINKI Otavan hallituksen puheenjohtaja vaihtui. Yhtiön keskeinen vaikuttaja ja vuosia puheenjohtajana toiminut vuorineuvos Olli Reenpää siirtyi 80-vuotispäivänään sivuun hallituksen ykköspaikalta. Uudeksi puheenjohtajaksi valittiin tiistaina Henrik Ehrnrooth, 59. Ehrnrooth on yh- mia edellisistä Avengers- ja Captain America -elokuvista tuttuja hahmoja, mutta tekee sen niin sulavasti, että elokuvaan pääsee sisään ilman vanhojen leffojen tuntemustakin. Elokuva linkoaa action-painotteisesta juonestaan mehut aika hyvin ja malttaa jättää sekä sankareilleen että roistoilleen tilaa ja ilmaa tulla esiin ja tehdä vaikutus niin normaalisti kuin se supersankareista kertovassa elokuvassa on mahdollista. Harmi, että tv-töillä rutinoitunut ohjaajakaksikko, Russon veljekset Anthony ja Joe tehosekoittavat toimintakohtauksista salamaleikkauksilla sekuntiotosten pikselisoppaa, mikä hukkaa toiminnan fyysisyyden ja tekee elokuvasta pelkkää valonvälkettä. Kaikkiaan elokuva pitää toimintakohtauksensa perushyvän vanhahtavina ilman digitehosteiden ylikuormitusta. Maailman pelastaminen on taas kerran kauhean tosikkoa touhua. Sankarin edellisissä elokuvissa osoittamat retrohtavat elkeet on jätetty taakse. Kirkassilmäinen isänmaan- ja vapaudenrakkaus ovat tosin jäljellä. ⋆⋆⋆⋆ ANTTI SELKOKARI tiössä suuri osakkeenomistaja ja toiminut Otavan hallituksessa vuodesta 1988. Reenpää jatkaa hallituksessa varapuheenjohtajana samoin kuin Jorma Ollila. Hallituksen varsinaisiksi jäseniksi valittiin tutut nimet eli Eero Broman, Heikki Lehtonen ja Alexander Lindholm. Otava-konserni on Reenpään suvun omistuksessa oleva perheyhtiö. Se on kolmanneksi suurin graafisen viestinnän kustantaja Suomessa.
© Copyright 2024