1. No category

15
Keskiviikkona 26. maaliskuuta 2014
KULTTUURI
Lindgren voitti Lindgrenin palkinnon
Ei kannata yrittää leikkiä mitään muuta kuin olet.
Jos tykkäät olla kotona ja leipoa pullaa, se on myös hyvä imago.  
Laulaja Anna Puu artistin julkisuuskuvasta, Gramexpress, 1/14
TUKHOLMA  Astrid Lindgrenin muistopalkinnon voitti ruotsalaiskirjailija
Barbro Lindgren. 77-vuotias Lindgren
tunnetaan muun muassa Oskari-kirjoista ja Rasavilli Piltti -kuvakirjoista.
Hänen teoksiaan on käännetty yli
kolmellekymmenelle kielelle. Palkinto-
lautakunnan mukaan Lindgren käyttää
seikkailullista kieltä ja on uudistanut
paitsi lasten kuvakirjallisuutta myös
muun muassa lasten proosaa. Lasten- ja nuortenkirjallisuuden palkinto
julkistettiin tiistaina Tukholmassa. Sen
arvo on noin 565 000 euroa.
ESIMIES: Tero Hautamäki 06 247 7586 • VAASA: Laura Krohn 06 247 7587 • SEINÄJOKI: Anne Puumala 06 247 7585 • [email protected]
Tarmo tarttui puikkoihin
Tarmo Peltokoski, 13, haluaa oppia johtamaan orkesteria, koska se on vielä isompi soitin kuin piano
JOHANNA JURKKA
VAASA Lauri Haapasen kädet
Tarmo Peltokoski, 13, otti tuntumaa kapulaan. KUVA: MINNA HIRVELÄ
Panulan oppilaat kiittelevät
kilvan kurssin rauhoittavaa ilmapiiriä. Viulisti Teemu Hämäläinen vertaa kurssia huippuluokan laboratorioon, jossa untuvikkokapellimestari voi
turvallisesti mitellä taitojaan oikean ammattiorkesterin edessä.
Klarinetistiksi opiskeleva Lauri Haapanen myöntää, että kyseessä on harvinaisen herkullinen tilaisuus.
– Täällä voi ohjata Stravinskyä, mikä on tosi vaikeaa, ja Mozartia, jonka kanssa voi todellakin ottaa mittaa itsestään, Haapanen kehuu.
Kaustislainen musiikin lehtori Markus Luomala huomauttaa, ettei oppilasorkesteri voi
koskaan olla yhtä opettavainen.
– On pirun tärkeää, että johdettavana on juuri ammattior-
kesteri. Kun tekee hommia oppilaiden kanssa, ei voi aina tietää kumpi on väärässä, minä vai
oppilaat, Luomala pohtii.
Kokkolalaislähtöinen viulunsoiton opettaja Sinikka AlaLeppilampi arvostaa myös
mahdollisuutta purkaa esiintymisjännitystä.
– Minulla on aina ollut epämukava olo orkesterin edessä.
Halusin päästä elämässä eteenpäin, Ala-Leppilampi myöntää.
Käsiä, tarkkoja korvia ja nöyryyttä. Niistä on hyvät kapellimestarit tehty, vakuuttavat Panulan oppilaat.
– Kapellimestari tarvitsee nöyrää asennetta. Liiallinen ylimielisyys ei nykymaailmassa toimi,
pianonsoiton opettaja Hanna
Kosonen sanoo.
Panulan legendaarinen maine
vispaajana on kantautunut Saksaan saakka. Saksalainen Anna Hauner myöntää, että halusi tulla Vaasaan katsomaan Panulaa tositoimissa.
– Halusin nähdä, miten hän
puhuu käsillään, Hauner hymyilee.
Oppilaiden mielestä kiistatonta hyötyä on myös siitä, että näkee tositoimissa itsensä. Kaikki sessiot taltioidaan videolle ja
analysoidaan myöhemmin.
– Videoiminen on ehdottoman
raakaa, mutta se pelittää aina,
Hanna Kosonen huomauttaa.
❑ Maestron opissa -päätöskonsertti lauantaina 29. maaliskuuta klo 15 Vaasan kaupungintalolla. Joht. kapellimestarikurssin oppilaat.
Kuka kapellimestaria
oikein tarvitsee?
VAASA Mihin orkesteri kapel-
limestaria oikein tarvitsee? Kapellimestari on ennen kaikkea
suunnannäyttäjä, Jorma Panula luonnehtii.
– Kapellimestaria tarvitaan
koskipaikoissa. Silloin, kun tulee
äkkivaihdos temposta toiseen.
Kaikki eivät kuuntele muita soittajia tarkasti, Panula sanoo.
Mutta kapellimestarin käsiä
muusikot vahtivat.
– Kädet ovat niin kuin tamman takajalat. Käyttäkää molempia, Panula opastaa kurssilaisiaan.
Teemu Hämäläisen mielestä
kapellimestarin täytyy pohjustaa reittiä soittajille:
– Kapellimestari auttaa oikomaan mutkia. Sama teos voi silti kuulostaa eri kapellimestareiden käsittelyssä ihan erilaiselta.
Tämä tarina on tosi.
Luontaisia lahjakkuuksia on
olemassa, mutta mestariksi ei
synnytä.
– Olipa kyseessä ala mikä hyvänsä, oikoteitä ei ole. Harjoitella täytyy vähintään ne maagiset
10 000 tuntia, Lauri Haapanen
tuumii.
Mutta miten saavutetaan orkesterin kunnioitus?
– Henkinen puoli on tärkeä.
Kapellimestarilla on oltava johtajuutta ja karismaa, Hanna Kosonen sanoo.
Nuoriso räppää kiusaamista vastaan
Kansalaistorin ilmaistapahtuma, Ristin tie, kutsuu yleisöä asettumaan toisen ihmisen asemaan
TERO HAUTAMÄKI
SEINÄJOKI ”EVO! Et vaan osaa
olla!
EVO-ilmaus on yksi niistä monista nuorison käyttämistä lyhenteistä, joita ohjaaja Eija-Irmeli Lahti ei tiennyt entuudestaan.
Hän on kuitenkin oppinut.
Lahti on tehnyt töitä seinäjokelaisten nuorten kanssa tammikuusta alkaen tähtäimessään
tällä viikolla kansalaistorilla
nähtävä Ristin tie -esitys.
– Lähdimme tekemään esitystä kiusaamisesta. Nuoret antoivat ideoita, joita minä kirjoitin
ylös. Tällä tavalla syntyi rap-laulu ja näytelty kohtaus, joka on
sisällöllisesti aika rankka, Lahti sanoo.
Hänen ryhmäänsä kuuluu
yhdeksän nuorta Seinäjoen lukioista ja yläkouluista. Nuorten
kokemusten perusteella heidän
ikäluokkansa suurimmat ongelmat ovat kiusaaminen, syrjäytyminen ja päihteet.
– Eniten on lisääntynyt kiusaaminen netissä. Nimettömänä on
niin helppo kirjoittaa herjauksia
toisista, Henri Riihimäki sanoo.
Kiusaamisen lisäksi  kansalais-
KIRJAT
Arto Luukkanen: Suojelusenkeli.
306 sivua. Paasilinna 2014.
Kun yhdistellään todellisia historian tapahtumia ja kehitetään
fiktiomainen juoni vakoilumaailmasta, saadaan aikaiseksi herkullinen kirja.
Venäjä-tutkijan Arto Luukkasen dekkari on kertomus
suomalaisille tutuksi tulleesta
lähetystöneuvos Viktor Vladimirovista, joka todellisuudessa hoiteli pahamaineisen Neuvostoliiton turvallisuuspoliisin
KGB:n ”märkiä operaatioita” eli
vastustajien salamurhia.
Vladimirov oli usealle suomalaiselle johtavalle poliitikolle tuttu ”kotiryssä”, joka hääräili taustalla toteuttaen Moskovan
käskyjä ohjata Suomen politiikkaan Neuvostoliitolle sopivaan
muotoon.
Todellisuudessa Vladimirovin
rooli kansakunnan muokkauksessa meni aivan liian pitkälle,
eikä hänen toimiessaan joko tiedetty tai haluttu kertoa miehen
todellista taustaa.
Suojelusenkeliä lukiessa ei voi
olla nauramatta kun lukee kohtauksen Tehtaankadun pidoista, jossa rähmällään olevat eri
puolueiden ja teollisuuden sekä
kulttuuriväen suomalaiset ”roolihahmot” nöyristelevät Vladimirovin edessä.
Todellisuudessa kohtelias Vladimirov oli organisoimassa 1960
luvulla läntisessä maailmassa
KGB:n kenraalina eliminointeja.
vispaavat ilmaa ja katse haravoi
Vaasan kaupunginorkesterin rivejä. Nuorenmiehen ääni on napakka, mutta siinä on lämmin,
empaattinen sävy.
– Oikein hyvä, tuo oli nurinkurinen paikka, Haapanen kannustaa.
– Tehdään tämä timantiksi!
Kapellimestari Jorma Panulalla on haukankatse ja lahjomaton ote. Uinahdus ei jää huomaamatta.
– Älä odottele!
Haapanen terästäytyy. Orkesterin työskentelystä löytyy ihan
pientä huomautettavaa.
– Puhaltimet, te olitte ihan
myöhässä. Mutta muuten meni hyvin. Kiitos, tämä oli hauskaa!
Meneillään on Jorma Panulan
21:s kapellimestarikurssi Vaasassa. Yhdentoista kurssilaisen
joukossa on yksi saksalainen ja
norjalainen oppilas, ja kolme
vaasalaista: Ville Mankkinen,
Susanne Westerlund ja Tarmo
Peltokoski.
Kurssin kuopus Tarmo Peltokoski on vain 13-vuotias. Piano on hänen soittimensa. Takana ovat noin seitsemän vuoden piano-opinnot Kuula-opistossa.
– Pianosta saa enemmän ääniä kuin muista soittimista,
Peltokoski perustelee soitinvalintaansa.
Kapellimestarikurssi on hänelle aivan uusi aluevaltaus.
– Orkesterin johtaminen kiinnostaa minua, koska orkesteri
on vielä isompi soitin kuin piano, Peltokoski tunnustaa ujosti.
Panula suhtautuu nuoreen
suojattiinsa isällisen rohkaisevasti.
– Tulit koettamaan kepillä jäätä, onko se sulanut. Poika soitti itse säveltämänsä kappaleen
orkesterille. Miten meni, Panula kysäisee.
Peltokoski veikkaa, että tärkeä hetki sujui ”ihan hyvin”.
Peltokoski ei ole Panulan nuorin kapellimestarioppilas. Hän
muistaa yhden nuoremmankin,
11-vuotiaan.
– Mutta hän soitti viulua. Niin
soitat sinäkin kohta. Jousisoitin
on niin helvetin tärkeä, Panula
sanoo 13-vuotiaalle.
Dekkari tuo esiin
KGB:n ”märät tehtävät”
Eniten on lisääntynyt
kiusaaminen netissä.
Nimettömänä on niin
helppo kirjoittaa
herjauksia toisista. Henri Riihimäki
Seinäjokelaiset nuoret harjoittelemassa Ristin tie -esitystä varten kaupunginteatterin päänäyttämöllä. KUVA: TERO HAUTAMÄKI
torilla nähdään dramatisoituja
kohtauksia sellaisista teemoista
kuten köyhyys, erilaisuus, syr-
jäytyminen ja väkivalta. Nuoret
tunnistavat aiheet myös omanikäistensä maailmasta.
– Tällainen esitys on todella
tärkeä. Se voi laittaa miettimään
omaa ja läheisten elämää. Toi-
vottavasti ihmiset alkavat ajatella, kuinka jokainen voisi auttaa
jotakin toista, Roosa ja Veera
Pajunen sanovat.
Nuorten lisäksi kohtauksiin
osallistuu parikymmentä harrastajateatterilaista eri puolilta maakuntaa. Eija-Irmeli Lahden mukaan näyttelijät ”agitoivat” eli yllyttävät yleisöä reagoimaan torin tapahtumiin.
– Toivon, että yleisö ottaisi
kantaa puolesta tai vastaan. Vähän samalla tavalla kuin Jeesuksen aikoihin väkijoukko huusi ja
jakoi oikeutta.
Lahti muistaa yleisön käyttäytyneen viime vuoden ensiesityksessä tarpeettoman arasti.
– Tapahtuma oli uusi, se ehkä
vaikutti. Saattoi siinä pohjalaisuuskin vaikuttaa.
Pääsymaksuton  Ristin tie -esitys alkaa noin 19.30 Lakeuden
Ristin ovilta ja päättyy suunnilleen 20.15, kun Jukka Puronlahden esittämä Jeesus siirtyy kansalaistorilta teatteriin.
Teatterin suurella näyttämöllä nähdään toinen osa Johannespassiosta, jonka alkupuoli esitetään Lakeuden Ristissä.
Tänä vuonna Johannes-passion suurin uudistus on Mikko
Koivusalon tuore suomennos.
Ainoastaan alkukuoro ja aariat
lauletaan enää saksaksi.
Evankelista Johanneksen keskeisessä roolissa kuullaan nyt
tenori Petri Vesaa.
Jeesuksena laulaa jälleen Esa
Ruuttunen, Liisu Mikkonen
on Maria Magdala, Pilatuksena
on Esa Ahonen, rikkaana vaimona Piia Komsi ja Pietarina
Juha Kotilainen.
Passion ohjaa Vesa Tapio Valo. Seinäjoen kaupunginorkesteria johtaa Tuomas Rousi.
Johannes-passio, Ristin tie,
esitetään torstaina ja perjantaina kello 18.30 alkaen.
Uskotaan, että  KGB yritti juuri Vladimirovin johdolla vuonna
1967 salamurhata Suomen kautta Yhdysvaltoihin loikanneen
Anatoli Golitsyn Kanadassa.
Tieto Vladimirovin todellisesta roolista tuli Suomessa julkisuuteen vuonna 2009 suojelupoliisin historiikissa.
Aikoinaan Supon päällikkönä toiminut Seppo Tiitinen vakuuttaa kuitenkin (HS 301.1.)
tienneensä Vladimirovin taustan jo vuonna 1978.
Vladimirovilla oli suomalaisia yhteyksiä jo Neuvostoliitossa. NKP:pääsihteeri Juri Andropov eli käytännössä Neuvostoliiton johtaja vuosina 1982-84
oli Otto Wille Kuusisen oppilas.
Vladimirov oli Andropovin oppipoika.
Andropovin tehtävä sota-aikana oli organisoida desanttitoimintaa Suomessa.
Luukkasen kirja  vie lukijan
maailmaan, johon tavalliset ihmiset harvoin törmäävät.
Salamurhat, kidutukset ja
monimutkaiset suunnitelmat
vaikuttaa eri maissa politiikan
suuntaan epämieluisia henkilöitä likvidoimalla, oli maailmanvaltaa tavoitelleen Neuvostoliiton keinoja.
Luukkanen antaa palaa juonenkehittelyssä välillä niin, että heikompaa hirvittää.
Luukkanen korostaakin, että kirjan tapahtumat ja hahmot
ovat täysin fiktiivisiä, ja teos perustuu ajatusleikkiin.
”Jos historia” on mielenkiintoista. Aina kannattaa miettiä
nykyistä Venäjän tilannetta: mitä olisi tapahtunut jos Neuvostoliitto olisi pysynytkin pystyssä
raakoine menetelmineen.
PEKKA KYMÄLÄINEN
Älä luota kehenkään
ELOKUVAT
Captain America: The Return of
the First Avenger 3D. Ohjaus Anthony Russo, Joe Russo. Pääosissa Chris Evans, Scarlett Johansson, Anthony Mackie, Samuel L.
Jackson, Robert Redford. Kesto 2h 16min. Ikäraja K12. Ensi-ilta 26.3.
Keskellä viikkoa ensi-iltaan tuleva Captain America: The Return
of the First Avenger 3D nähdään
täällä jo ennen Amerikan ensi-iltaa, joka on vasta 4. huhtikuuta.
Marvel-sarjakuvayhtiön supersankareista puhdasotsaisin,
Captain America (Chris Evans)
joutuu paluuelokuvassaan käyttämään simppeliä patriotismia
valtioterrorismilla uhkaavia
roistoja vastaan. Populaarielokuva heijastaa nokkelimmillaan
oman aikansa tilanteita ja konflikteja. Captain America: The Return of the First Avenger 3D -elokuvassa näkyy kahtiajako kovan
linjan kurinpalauttajiin ja ihanteellisiin maailmanparantajiin.
Kuka kuuluu kenenkin joukkoon ei vain ole ihan selvillä.
Siksi yksi elokuvan ihmisistä
opastaa sankaria “olemaan luottamatta keneenkään”. Faniensa tyydytykseksi elokuva marssittaa nähtäväksi muuta-
Henrik Ehrnrooth
Otavan hallituksen
puheenjohtajaksi
HELSINKI Otavan hallituksen
puheenjohtaja vaihtui. Yhtiön
keskeinen vaikuttaja ja vuosia puheenjohtajana toiminut
vuorineuvos Olli Reenpää siirtyi 80-vuotispäivänään sivuun
hallituksen ykköspaikalta.
Uudeksi puheenjohtajaksi
valittiin tiistaina Henrik Ehrnrooth, 59. Ehrnrooth on yh-
mia edellisistä Avengers- ja Captain America -elokuvista tuttuja
hahmoja, mutta tekee sen niin
sulavasti, että elokuvaan pääsee
sisään ilman vanhojen leffojen
tuntemustakin.
Elokuva linkoaa action-painotteisesta juonestaan mehut aika hyvin ja malttaa jättää sekä
sankareilleen että roistoilleen tilaa ja ilmaa tulla esiin ja tehdä
vaikutus niin normaalisti kuin
se supersankareista kertovassa
elokuvassa on mahdollista.
Harmi, että tv-töillä rutinoitunut ohjaajakaksikko, Russon
veljekset Anthony ja Joe tehosekoittavat toimintakohtauksista salamaleikkauksilla sekuntiotosten pikselisoppaa, mikä
hukkaa toiminnan fyysisyyden
ja tekee elokuvasta pelkkää valonvälkettä.
Kaikkiaan elokuva  pitää toimintakohtauksensa perushyvän vanhahtavina ilman digitehosteiden ylikuormitusta.
Maailman pelastaminen on
taas kerran kauhean tosikkoa
touhua. Sankarin edellisissä
elokuvissa osoittamat retrohtavat elkeet on jätetty taakse. Kirkassilmäinen isänmaan- ja vapaudenrakkaus ovat tosin jäljellä. ⋆⋆⋆⋆
ANTTI SELKOKARI
tiössä suuri osakkeenomistaja
ja toiminut Otavan hallituksessa vuodesta 1988.
Reenpää jatkaa hallituksessa
varapuheenjohtajana samoin
kuin Jorma Ollila.
Hallituksen varsinaisiksi jäseniksi valittiin tutut nimet eli
Eero Broman, Heikki Lehtonen
ja Alexander Lindholm.
Otava-konserni on Reenpään suvun omistuksessa oleva perheyhtiö. Se on kolmanneksi suurin graafisen viestinnän kustantaja Suomessa.