Kuvat: SSS/Minna Määttänen Esteetön ja turvallinen asuminen on pienestä kiinni Hannele Kareranta suunnitteli itselleen sopivan saunan. SSS | LiiSa Käiväräinen [email protected] – Halusin päästä istumaan saunassa ylimmälle lauteelle. Ammattikoulun opiskelijat toteuttivat suunnitelmani. Saunassa on nyt kaide ja matalat askelmat, joita pitkin pääsen nousemaan sivuttain ylös, Hannele Kareranta kertoo kymmenen vuotta sitten remontoidussa saunassa. – Nivelvaivat rajoittavat tarttumisasentoja. Laitoimme kylpyhuoneen ovelle pystykaiteen. Kaiteen alaosasta saa helposti kiinni ja pääsee nostamaan itsensä ylös, jos sattuu kaatumaan, Hannele ja Yrjö Kareranta kertovat. Salolainen Hannele Kareranta on liikuntarajoitteinen. Verenvuototauti heikentää niveliä ja hankaloittaa liikkumista. Ennen isoa remonttia kolmikerroksisen, vuonna 1959 rakennetun talon suurin haaste olivat rappuset, joita isossa talossa riitti niin sisällä kuin ulkona. – Teimme kymmenen vuotta sitten taloomme sauna- ja kylpyhuoneremontin sekä laajennuksen. Samalla asennutimme hissin talon päädyssä olleeseen autotalliin. Siihen asti minulta jäi yläkerta kokonaan käyttämättä, mutta nyt voin hyödyntää koko taloa, Kareranta kertoo tyytyväisenä. Vanhempien oli siirrettävä makuuhuone alakertaan jo 25 vuotta sitten perheen lasten, Liisan ja Heikin, ollessa pieniä. Lasten kantaminen rappusissa ei onnistunut. – Olen tottunut siihen, että jokainen liike tapahtuu pienen vaivan ja työn kautta. Pelkkä liikkuminen ei ole ongelma, vaan sen aiheuttama kipu lisää haastetta. Samalla, kun kerran lähtee liikkeelle, on tehtävä monta muutakin asiaa. Onneksi paikat ovat kotona kunnossa ja pystyn kulkemaan joka puolella. Yläkerrassa on perheessä asuneiden vaihto-oppilaiden käsityöhuoneeksi nimeämä tila, jossa kangaspuut, ompelukone ja isot materiaalikasat odottavat luovuuden puuskaa. – Tavallinen ihminen ei voi ymmärtää, että yksi ainoa, matalakin porras on liikuntarajoitteiselle lapselle tai aikuiselle ihan oikeasti este, Hannele Kareranta toteaa. Yksilölliset lauteet saunassa – Sisääntulon askelmiin ja kaiteeseen pitää kiinnittää erityistä huomiota, Timo Tammi toteaa. Neljän hengen invahissin asentaminen kaikkine muutos- ja sähkötöineen maksoi Yrjö Karerannan mukaan aikanaan nelisenkymmentä tuhatta euroa. – Omakotitaloon asennettavasta hissistä ei saa tukea kaupungilta eikä valtiolta. Pakollinen huolto on tilattava kaksi kertaa vuodessa, eikä sitäkään saa kotitalousvähennykseen. Haluamme asua täällä, ja kotona täytyy pystyä liikkumaan, joten hissi oli pakko laittaa, hän toteaa. Hannele Karerannan yhdeksänkymppinen, huonosti liikkuva isä asui elämänsä viimeiset vuodet tyttärensä luona. Ilman hissiremonttia hänkään ei olisi päässyt kulkemaan talon eri kerroksissa. Edes saunaan ei olisi ollut asiaa, elleivät ammattikoulun opiskelijat olisi toteuttaneet Hannele Karerannan ideoimaa saunaremonttia. – Saunassa on nyt kaide ja matalat askelmat, joita pitkin nousen sivuttain ylös. Tarvittaessa alalauteen toisen puolen saa nostettua pois, jolloin pääsen istumaan ylälauteelle ja nauttimaan kunnolla löylyistä. Tiedän, mitä tarvitsen, kunhan joku vain toteuttaa ideani, hän kertoo hymyillen tukevan porrasrakennelman ääressä. Kaatumisten ennaltaehkäisyä Kylpyhuoneen lattialaatat ovat kohokuvioisia ja karheapintaisia. Seinille kiinnitetyt puolimetriset kaiteet on asennettu käyttäjän tarpeen mukaan. – Vaaka-, vino- tai pystykaide on valittava tarkkaan, sillä nivelvaivat rajoittavat tarttumisasentoja. Laitoimme kylpyhuoneen ovelle pystykaiteen. Kaatuessa kaiteen alaosasta saa helposti kiinni ja pääsee nostamaan itsensä ylös, Yrjö Kareranta kertoo. Hänen mukaansa liikuntarajoitteisen kotona on muistettava nimenomaan ennaltaehkäistä kaatumisia. – Tavoitteena on turvata liikkuminen niin, että kaatuminen on epätodennäköistä. Salon kaupungin tarkastusinsinööri Timo Tammi nyökyttelee vieressä. Hän lupautui kotikäynnille Karerantojen luokse arvioimaan asumisen esteettömyyttä. – Kaiteet on tosiaan laitettava asukkaan tarpeen mu- Neljän hengen invahissi kulkee kolmen kerroksen väliä. Hannele Kareranta pääsee makuuhuoneesta hissillä suoraan yläkerran käsityöhuoneeseen ja alakerran harrastetilaan. kaan. Niiden sijoittelussa ja etäisyyksissä ei ole mitään säädöksiä. Matka kaiteelta kaiteelle on käyttäjän kurkotuksen mittainen, Tammi toteaa. Hänen mukaansa turvallinen ja esteetön asuminen alkaa jo ulko-ovelta. – Sisääntulon askelmat ja kaiteet, kynnykset, vessa- ja pesutiloihin pääsy ja niissä toimiminen. Siinä tärkeimmät ja huomionarvoisimmat kohdat, jotka on helppo käy- dä läpi jokaisessa kodissa. Arki synnyttää keksintöjä Karerantojen kotona on huomattu, että turvallinen ja esteetön liikkuminen on kiinni pienistä asioista. Riittää, että vessassa pytyt ovat kuusi senttiä tavallista korkeammalla, hana toimii automaattisesti, kaikista ovilistoista saa hyvän otteen ja kamppaavat matot ovat minimissä. – Joka paikassa on oltava kunnon valaistus, jotta tietää, miten liikkuu. Pidämme valoa päällä öisin, jottei tarvitse hapuilla ja kompastella, jos tarvitsee käydä vaikka vessassa, Hannele Kareranta kertoo. Upottavat sohvat ovat vieraiden käytössä, mutta emäntä istuu styroksipalalla korotetulla tuolilla. Haasteellinen arki on hionut kekseliäisyyttä. – Pitkästä kenkälusikasta on muuten apua paitsi vaatteiden noukkimisessa lattialta myös pukeutumisessa ja esimerkiksi auton oven avaamisessa ja sulkemisessa, Hannele Kareranta vinkkaa. Pariskunnan koira Ramona tekee emännälle pieniä palveluksia makupaloja vastaan. Koira nappaa sukasta kiinni ja kiskoo sen pois jalasta, pyörittää jumppapallon emännälle ja kipaisee nostamaan lattialle kilahtaneen sukkapuikon.