Pete Howlett Ukulele, Talysarn, Wales 15.8.-9.9.2011 Olli Viitasaari, Sora 09 Suoritin ulkomaan työssäoppimiseni Walesissa Pete Howlettin ukulele-verstaalla syksyllä 2011. Neljän viikon aikana työtehtäviini kuului soittimien rakennusta, viimeistelyä sekä jonkin verran huoltoja korjaustöitä. Reissun suunnittelua ja sinne lähtöä helpotti suuresti luokkatoverini Matti Berggrenin kokemukset samasta paikasta keväällä 2011. Matin raportissa käsitellään enemmän käytännön työskentelyä, joten käyn tässä enemmän läpi kohdemaata Walesia ja sen tarjoamia mahdollisuuksia esimerkiksi tuleville ulkomaan työssäoppijoille. Matin työssäoppimisjaksolla Matti ja Pete tekivät pääasiassa yhdessä soitinsarjaa, kun minun jaksoni aikana Pete halusi saada valmiiksi ”back orderit” eli hieman viivästyneet tilaukset sekä muutamat huoltotyöt. Luvassa oli siis paljon erilaisia työtehtäviä. Muuten työssäoppimismatkani sujui samalla mallilla kuin Matillakin, eli Pete tuli hakemaan minut Liverpoolin lentokentältä ja vei minut majapaikkaani Nantlleen Chris Wallerin luokse (jonka luona Mattikin asui). Chris oli erittäin mukava ja häneltä voi tulevaisuudessakin kysyä majoitusta! Ensimmäisiä asioita, joita pistin merkille Walesista oli komeat maisemat. Matkalla Liverpoolista Bangorin ja Caernarfonin läpi Talysarniin ja Nantllen laaksoon ehti nähdä pohjoisessa meren ja ”perus” englantilaisen peltoalueiden jälkeen Pohjois-Walesin komeat vuoret. Nantllen louhoksilla pystyi aistimaan vanhan ajan työläismeiningin kun asteli liuskekivestä tehtyjen raunioituneiden rakennusten ohi ja koko ajan sai nauttia uskomattomista maisemista. Vaikka kelit vaihtelivat nopeasti, lämpimästä poutaisesta märkään, kylmään sekä tuuliseen, sai maisemista nauttia aina. Työmatka louhosten läpi oli todellinen nautinto. Ensimmäisellä viikolla hioin Peten epoksilla filleröityjä sähköukuleleja, tein takalevymallineen sähköbassoukuleleen, valmistelin eri skaalan otelautoja (sahasin nauhaurat, laitoin otelautamerkit ja otenauhat), sahasin ja lajittelin eri lapaviilut omiin pinkkoihinsa sekä valitsin puut omiin, tuleviin soittimiini ja aloitin valmistelut niitä varten. Walesissa tekemiini soittimiin kuului sopraano- ja konserttikokoiset perinteiset ukulelet sekä tenorikokoinen sähköukulele. Näiden soittimien viimeistely jäi kuitenkin ”kotitöiksi”. Lisäksi Pete antoi minulle puut konserttikokoista sähköukulelea varten sekä kaulan sikarilaatikkoukulelea varten. Olen todella kiitollinen Petelle näistä kaikista soittimista ja materiaaleista! Työpäivän mitta oli noin 8-9 tuntia, muutamana päivänä vähemmän ja viimeisellä viikolla painettiin muutamana päivänä kellonkin ympäri. Lisäksi olin kahtena lauantaina töissä, joten reissun aikana tuli verstaalla oltua melkoinen määrä. Joinakin päivinä ei paljoa muuta tullut tehtyä, mutta pyrin aina lähtemään ulos jos virtaa riitti. Olin pakannut perhokalastusvehkeet mukaani ja ensimmäisen viikon loputtua olin ehtinyt jo parina kolmena päivänä kalaan. Walesissa on loistavat kalastusmahdollisuudet, aina pienistä joista, järvi – ja merikalastukseen. Netistä saa ostettua ns. vapaluvan ja jokia ja järviä varten on olemassa omat luvat, joita saa ostaa mm. posteista. Näihin kuitenkin kannattaa panostaa, jos kalastus kiinnostaa, sillä kalastuspaikat ovat hienosti hoidettuja paikallisten järjestöjen ansiosta. Myös kalastuslampia löytyy, joihin on istutettu kaloja, mutta päätin itse suosia lähinnä pieniä, luonnontilaisia jokia. Walesilaiset arvostavat kalastusta suuresti ja paikalliset kalastajat (sekä erittäin ystävällinen kalastusvälineliikkeen pitäjä Caernarfonissa) auttoivat suuresti! Heti toisen viikon alussa lähdimme Peten kanssa roadtripille Englantiin hakemaan lakkaa ja puuta Dave King -nimiseltä soitinrakentajalta. Poikkesimme myös hakemaan seetriä ja mahonkia entiseltä puusepältä Etelä-Englannista. Dave King rakentaa laadukkaita akustisia (ja sähkökitaroitakin) ja korjaa Martin-akustisia Berkshiressä, joka sijaitsee noin 100 kilometriä Lontoosta länteen. Ohessa kuva Daven valmistuvista kitaroista sekä aihioista. Työtehtäviin toisella viikolla kuului kaulaprofiilien tekoa, sähköbassoukulelen hiontaa, sähköukulelejen filleröintiä, oman konserttikokoisen sivujen taivutus sekä blokkien liimaus, korjaustyötä (talla irronnut asiakkaan soittimesta) sekä Peten asikkaalle tekemän rakennussarjan tarkastus ja osien viimeistely. Tällä viikolla olin myös ehtinyt tutustumaan alakerrassa verstastaan pitävään puoliksi suomalaiseen hopeaseppään Rauni Higsoniin ja tämän suomalaiseen työntekijäänsä Siinaan. Siina oli ollut aikaisemmin harjoittelussa Raunin luona ja oli nyt muuttanut Walesiin ja kirjoitti työsopimuksen minun siellä ollessani. Heidän kanssaan tutustuin muutamaan otteeseen Caernarfoniin ja sain kuvaa paikallisesta meiningistä myös heidän avustuksella. Samassa rakennuksessa toimi myös Cycle Wales, jonka omistaja Dewi huolsi ystävällisesti Peten pyörän, jolla ajelin siellä ollessani. Vaikka tiet ovatkin kapeita ja mutkaisia ja säät vaihtelevat yllättäen, suosittelen pyöräilyä Walesissa. Tämä mahdollisti pienten reissujen tekemisen ja tutustumisen paikkoihin ilman, että olisin vaivannut koko ajan Peteä. Vaikka bussilla pääsikin kätevästi paikasta toiseen, oli reitit jotensakin rajoitettuja. Kolmannen viikon alussa oli kansallinen vapaapäivä, Bank Holiday, mutta ehdin kuitenkin tehdä huoltotöitä (luusatulan tekoa, tallan poistaminen ja uudelleen liimaus) sekä omien akustisten soittimien tekoa. Teimme myös muutamat apulaitteet Peten kanssa. Tässä vaiheessa olin jo tottunut paikalliseen meininkiin ja Peten tapaan tehdä töitä. Yhden miehen firmassa suunnittelu ja järjestelmällisyys ovat avainasioita, kädentaitojen, työkalujen ja asiakassuhteiden ylläpitoa unohtamatta. Tässä vaiheessa opiskelua oli varsin hienoa, kun pääsi työskentelemään tehokkaasti ja määrätietoisesti. Tästä on tietysti ohjaajaani Peteä kiittäminen, sillä hän pystyi pitämään silmällä edistymistäni ja oli koko ajan lähettyvillä, jos tarvitsin apua. Tottakai tämä vaikutti hänen omaan työskentelyynsä, mutta uskon, että loppupeleissä työssäoppimisjaksostani oli paljon apua myös hänelle. Pete olikin koko ajan kiinnostunut siitä, miten minä jonkin asian tekisin. Yleensä mentiin kuitenkin hänen työtavoillaan, koska oli niin monia työtehtäviä, joita en ollut koskaan aikaisemmin tehnyt ja uusia asioita piti sisäistää nopeasti. Lisäksi tavoitteena oli saada tehtävät valmiiksi Peten standardien mukaisesti. Soitinrakennuksen suhteen huomasin, että sillä ei ole yhtään väliä onko työpaikka Suomessa vai ulkomailla, samoja asioita tehdään kuitenkin. Alkuun jännitin, että saanko tehtyä työt oikein ja ymmärränkö kaiken mitä Pete minulle opettaa ja haluaa minun tekevän. Ensimmäisenä päivänä kuitenkin huomasin, että syytä huoleen ei ollut. Viimeinen viikko meni melkein kokonaan omien soittimieni tekemiseen ja olin tästä melko yllättynyt. Autoin Peteä kyllä lakkaushommissa ja oli todella mukavaa käyttää ruiskua pitkästä aikaa sekä huomata miten epoksifilleröinti ja siihen päälle tehty lakkapinta toimivat. Viimeiset päivät meni kyllä todella nopeasti ja jouduin jälkikäteen katsomaan kuvista mitä oikein tuli tehtyä. Opin valtavasti neljän viikon, melko intensiivisenkin jakson, aikana. Suosittelen kaikille tuleville työssäoppijoille ulkomaan reissua ja tietenkin Walesia. Työntekoon sai paljon lisää potkua uudesta ympäristöstä. Pete kertoi ottavansa mielellään jatkossakin työssäoppijoita Ikatalta. Pete innosti ja rohkaisi minua tekemään töitä, opetti minulle hirveän paljon eri työvälineistä, materiaaleista, yrittäjyydestä ja ukulelesta instrumenttina jne. Olen valtavan motivoitunut reissun jäljiltä ja tämän kokemuksen jälkeen olen taas askelta lähempänä alkavaa soitinrakentajan uraa. Reissu ei olisi voinut mennä hienommin ja Pete oli koko ajan kärsivällinen, ystävällinen ja auttavainen. Olin myös yllättynyt saamistani soittimista, työkaluista ja puutavarasta. Entisenä opettajana Pete osasi myös sanoa mitä ja missä minun pitää parantaa, missä asiassa olla tarkkaavaisempi ja missä asiassa olin taas liian tarkka. Pete Howlett on hieno esikuva tulevalle soitinrakentajalle ja korvaamaton motivoija sekä esimerkin näyttäjä!
© Copyright 2024