Pete Howlett Ukulele, Talysarn,
Wales
15.8.-9.9.2011
Olli Viitasaari, Sora 09
Suoritin ulkomaan työssäoppimiseni Walesissa Pete
Howlettin ukulele-verstaalla syksyllä 2011. Neljän
viikon aikana työtehtäviini kuului soittimien
rakennusta, viimeistelyä sekä jonkin verran huoltoja korjaustöitä. Reissun suunnittelua ja sinne lähtöä
helpotti suuresti luokkatoverini Matti Berggrenin
kokemukset samasta paikasta keväällä 2011. Matin
raportissa käsitellään enemmän käytännön
työskentelyä, joten käyn tässä enemmän läpi
kohdemaata Walesia ja sen tarjoamia
mahdollisuuksia esimerkiksi tuleville ulkomaan
työssäoppijoille.
Matin työssäoppimisjaksolla Matti ja Pete tekivät
pääasiassa yhdessä soitinsarjaa, kun minun jaksoni
aikana Pete halusi saada valmiiksi ”back orderit” eli
hieman viivästyneet tilaukset sekä muutamat
huoltotyöt. Luvassa oli siis paljon erilaisia
työtehtäviä. Muuten työssäoppimismatkani sujui
samalla mallilla kuin Matillakin, eli Pete tuli
hakemaan minut Liverpoolin lentokentältä ja vei
minut majapaikkaani Nantlleen Chris Wallerin luokse
(jonka luona Mattikin asui). Chris oli erittäin mukava
ja häneltä voi tulevaisuudessakin kysyä majoitusta!
Ensimmäisiä asioita, joita pistin merkille Walesista oli
komeat maisemat. Matkalla Liverpoolista Bangorin
ja Caernarfonin läpi Talysarniin ja Nantllen laaksoon
ehti nähdä pohjoisessa meren ja ”perus” englantilaisen
peltoalueiden jälkeen Pohjois-Walesin komeat
vuoret. Nantllen louhoksilla pystyi aistimaan vanhan
ajan työläismeiningin kun asteli liuskekivestä
tehtyjen raunioituneiden rakennusten ohi ja koko
ajan sai nauttia uskomattomista maisemista. Vaikka
kelit vaihtelivat nopeasti, lämpimästä poutaisesta
märkään, kylmään sekä tuuliseen, sai maisemista
nauttia aina. Työmatka louhosten läpi oli todellinen
nautinto.
Ensimmäisellä viikolla hioin Peten epoksilla filleröityjä
sähköukuleleja, tein takalevymallineen
sähköbassoukuleleen, valmistelin eri skaalan
otelautoja (sahasin nauhaurat, laitoin otelautamerkit
ja otenauhat), sahasin ja lajittelin eri lapaviilut omiin
pinkkoihinsa sekä valitsin puut omiin, tuleviin
soittimiini ja aloitin valmistelut niitä varten.
Walesissa tekemiini soittimiin kuului sopraano- ja
konserttikokoiset perinteiset ukulelet sekä
tenorikokoinen sähköukulele. Näiden soittimien
viimeistely jäi kuitenkin ”kotitöiksi”. Lisäksi Pete
antoi minulle puut konserttikokoista sähköukulelea
varten sekä kaulan sikarilaatikkoukulelea varten.
Olen todella kiitollinen Petelle näistä kaikista
soittimista ja materiaaleista!
Työpäivän mitta oli noin 8-9 tuntia, muutamana päivänä
vähemmän ja viimeisellä viikolla painettiin
muutamana päivänä kellonkin ympäri. Lisäksi olin
kahtena lauantaina töissä, joten reissun aikana tuli
verstaalla oltua melkoinen määrä. Joinakin päivinä
ei paljoa muuta tullut tehtyä, mutta pyrin aina
lähtemään ulos jos virtaa riitti.
Olin pakannut perhokalastusvehkeet mukaani ja
ensimmäisen viikon loputtua olin ehtinyt jo parina
kolmena päivänä kalaan. Walesissa on loistavat
kalastusmahdollisuudet, aina pienistä joista, järvi –
ja merikalastukseen. Netistä saa ostettua ns.
vapaluvan ja jokia ja järviä varten on olemassa omat
luvat, joita saa ostaa mm. posteista. Näihin kuitenkin
kannattaa panostaa, jos kalastus kiinnostaa, sillä
kalastuspaikat ovat hienosti hoidettuja paikallisten
järjestöjen ansiosta. Myös kalastuslampia löytyy,
joihin on istutettu kaloja, mutta päätin itse suosia
lähinnä pieniä, luonnontilaisia jokia. Walesilaiset
arvostavat kalastusta suuresti ja paikalliset
kalastajat (sekä erittäin ystävällinen
kalastusvälineliikkeen pitäjä Caernarfonissa)
auttoivat suuresti!
Heti toisen viikon alussa lähdimme Peten kanssa
roadtripille Englantiin hakemaan lakkaa ja puuta
Dave King -nimiseltä soitinrakentajalta.
Poikkesimme myös hakemaan seetriä ja mahonkia
entiseltä puusepältä Etelä-Englannista. Dave King
rakentaa laadukkaita akustisia (ja sähkökitaroitakin)
ja korjaa Martin-akustisia Berkshiressä, joka
sijaitsee noin 100 kilometriä Lontoosta länteen.
Ohessa kuva Daven valmistuvista kitaroista sekä
aihioista.
Työtehtäviin toisella viikolla kuului kaulaprofiilien tekoa,
sähköbassoukulelen hiontaa, sähköukulelejen
filleröintiä, oman konserttikokoisen sivujen taivutus
sekä blokkien liimaus, korjaustyötä (talla irronnut
asiakkaan soittimesta) sekä Peten asikkaalle
tekemän rakennussarjan tarkastus ja osien
viimeistely.
Tällä viikolla olin myös ehtinyt tutustumaan alakerrassa
verstastaan pitävään puoliksi suomalaiseen
hopeaseppään Rauni Higsoniin ja tämän
suomalaiseen työntekijäänsä Siinaan. Siina oli ollut
aikaisemmin harjoittelussa Raunin luona ja oli nyt
muuttanut Walesiin ja kirjoitti työsopimuksen minun
siellä ollessani. Heidän kanssaan tutustuin
muutamaan otteeseen Caernarfoniin ja sain kuvaa
paikallisesta meiningistä myös heidän avustuksella.
Samassa rakennuksessa toimi myös Cycle Wales,
jonka omistaja Dewi huolsi ystävällisesti Peten
pyörän, jolla ajelin siellä ollessani. Vaikka tiet
ovatkin kapeita ja mutkaisia ja säät vaihtelevat
yllättäen, suosittelen pyöräilyä Walesissa. Tämä
mahdollisti pienten reissujen tekemisen ja
tutustumisen paikkoihin ilman, että olisin vaivannut
koko ajan Peteä. Vaikka bussilla pääsikin kätevästi
paikasta toiseen, oli reitit jotensakin rajoitettuja.
Kolmannen viikon alussa oli kansallinen vapaapäivä,
Bank Holiday, mutta ehdin kuitenkin tehdä
huoltotöitä (luusatulan tekoa, tallan poistaminen ja
uudelleen liimaus) sekä omien akustisten soittimien
tekoa. Teimme myös muutamat apulaitteet Peten
kanssa.
Tässä vaiheessa olin jo tottunut paikalliseen meininkiin
ja Peten tapaan tehdä töitä. Yhden miehen firmassa
suunnittelu ja järjestelmällisyys ovat avainasioita,
kädentaitojen, työkalujen ja asiakassuhteiden
ylläpitoa unohtamatta. Tässä vaiheessa opiskelua
oli varsin hienoa, kun pääsi työskentelemään
tehokkaasti ja määrätietoisesti. Tästä on tietysti
ohjaajaani Peteä kiittäminen, sillä hän pystyi
pitämään silmällä edistymistäni ja oli koko ajan
lähettyvillä, jos tarvitsin apua. Tottakai tämä vaikutti
hänen omaan työskentelyynsä, mutta uskon, että
loppupeleissä työssäoppimisjaksostani oli paljon
apua myös hänelle. Pete olikin koko ajan
kiinnostunut siitä, miten minä jonkin asian tekisin.
Yleensä mentiin kuitenkin hänen työtavoillaan,
koska oli niin monia työtehtäviä, joita en ollut
koskaan aikaisemmin tehnyt ja uusia asioita piti
sisäistää nopeasti. Lisäksi tavoitteena oli saada
tehtävät valmiiksi Peten standardien mukaisesti.
Soitinrakennuksen suhteen huomasin, että sillä ei ole
yhtään väliä onko työpaikka Suomessa vai
ulkomailla, samoja asioita tehdään kuitenkin. Alkuun
jännitin, että saanko tehtyä työt oikein ja
ymmärränkö kaiken mitä Pete minulle opettaa ja
haluaa minun tekevän. Ensimmäisenä päivänä
kuitenkin huomasin, että syytä huoleen ei ollut.
Viimeinen viikko meni melkein kokonaan omien
soittimieni tekemiseen ja olin tästä melko yllättynyt.
Autoin Peteä kyllä lakkaushommissa ja oli todella
mukavaa käyttää ruiskua pitkästä aikaa sekä
huomata miten epoksifilleröinti ja siihen päälle tehty
lakkapinta toimivat. Viimeiset päivät meni kyllä
todella nopeasti ja jouduin jälkikäteen katsomaan
kuvista mitä oikein tuli tehtyä.
Opin valtavasti neljän viikon, melko intensiivisenkin
jakson, aikana. Suosittelen kaikille tuleville
työssäoppijoille ulkomaan reissua ja tietenkin
Walesia. Työntekoon sai paljon lisää potkua uudesta
ympäristöstä. Pete kertoi ottavansa mielellään
jatkossakin työssäoppijoita Ikatalta. Pete innosti ja
rohkaisi minua tekemään töitä, opetti minulle
hirveän paljon eri työvälineistä, materiaaleista,
yrittäjyydestä ja ukulelesta instrumenttina jne. Olen
valtavan motivoitunut reissun jäljiltä ja tämän
kokemuksen jälkeen olen taas askelta lähempänä
alkavaa soitinrakentajan uraa. Reissu ei olisi voinut
mennä hienommin ja Pete oli koko ajan
kärsivällinen, ystävällinen ja auttavainen. Olin myös
yllättynyt saamistani soittimista, työkaluista ja
puutavarasta. Entisenä opettajana Pete osasi myös
sanoa mitä ja missä minun pitää parantaa, missä
asiassa olla tarkkaavaisempi ja missä asiassa olin
taas liian tarkka. Pete Howlett on hieno esikuva
tulevalle soitinrakentajalle ja korvaamaton motivoija
sekä esimerkin näyttäjä!