Puheenjohtajan joulutervehdys Joulu tulee! Kuusi on pystytetty, koristeet uupuvat, mutta nekin löytävät paikoilleen, kunhan joulukuu koittaa. Tänä jouluna olen ajatellut viettää juuri sellaisen joulun, jonka haluan lapsilleni muistoksi jättää. Emme istu autossa ja kiertele mummuloita, vaan rauhoitumme viettämään joulua omassa kodissamme, omalla tavallamme, paljon yhteistä aikaa lasten kanssa, herkkuja syöden, pelejä pelaillen ja legoja rakennellen. Joulu on ihmeellinen asia, jokainen tehkööt siitä juuri sellaisen kuin haluaa. Tässä teille tyttäreni joulukirjoitus, josta väkisinkin tulee hyvälle joulutuulelle. Pieni salaisuus Joskus kauan aikaa sitten kaikkialla tehtiin jouluvalmisteluita koska jouluaattoon oli enää yksi päivä aikaa. Siskokset nimeltään Mila ja Sonja olivat myös koristelemassa omaa huonettaan. Yhtäkkiä heidän edessään seisoi pieni ja valkopartainen mies. Pikkumiehellä oli yllään punaiset vaatteet. Mies pyysi siskoksia lähtemään mukaansa. Mila epäröi mutta Sonja oli heti valmis lähtemään pikkumiehen mukaan. Sonja suostutteli Milaa lähtemään mukaan ja lopulta Mila suostui. Pikkumies käski heidän pukeutua lämpimästi. Hän avasi suuren portaalin, jonka toisessa päässä näkyi vain lunta. Lumi kimalteli auringonpaisteesta. Mila, pikkumies ja Sonja päätyivät valkoisille ja kiiltäville lumikinoksille. He lähtivät kävelemään kohti suuria punaisia rakennuksia. Siinä matkalla mies aloitti laulun, jonka tytötkin osasivat. Koko kolmikko aloitti mukaansatempaavan laulun… …..Joulumaahan matkamies jo moni tietä kysyy, sinne saattaa löytää vaikka paikallansa pysyy. Katson taivaan tähtiä ja niiden helminauhaa itsestäni etsittävä on mun joulurauhaa….. Laulun loputtua he saapuivat punaisille rakennuksille. Mila kysyi: Mitä nuo punaiset rakennukset ovat? Ja kuka sinä olet? Punanuttuinen mies vastasi: Nuo punaiset rakennukset ovat joulupukin paja ja viestikeskus. Minä sen sijaan olen tonttu. Te olette nyt saapuneet upeaan joulumaahan. Valitsin juuri teidät tänä vuonna katsomaan pukin, muorin ja tonttujen puuhia. Valitettavasti teillä on vain yksi tunti aikaa ja sen jälkeen joudun lähettämään teidät takaisin kotiinne. Meillä on kiire. Mistä sitten aloitetaan? Sonja huudahti. Ensin he menivät kuuntelemaan tonttujen kuorolaulua. Valkealla hangella, pukin pajan ulkopuolella olikin koolla parikymmentä punanuttua, jotka kuuluvalla äänellä harjoittelivat meille kaikille tuttua joululaulua… …..Joulupukki, joulupukki, valkoparta, vanha ukki eikö taakka paina selkää käypä tänne emme pelkää…. Sen jälkeen he lähtivät katsomaan miten leluja tehdään. Mila ja Sonja saivat kokeilla lelujen tekoa. Tyttöjen valmistamat lelut eivät yltäneet ihan tonttujen tekemien tasolle, vaan eipä se tyttöjä pahemmin häirinnyt. Lopuksi he lähtivät tapaamaan pukkia. Sonja meni ensin pukin polvelle ja kertoi lahjatoiveensa: Toivon koruja. Sen jälkeen oli Milan vuoro. Mila toivoi vain, että kaikilla olisi kiva joulu. Lopulta koitti se aika, että Milan ja Sonjan piti palata kotiin. He sanoivat jäähyväiset joulupukille ja tontuille. Tämän jälkeen he astuivat taas portaaliin ja saapuivat takaisin kotiin omaan huoneeseensa. Seuraavana aamuna tytöt rakensivat lumilinnan ja kävivät pulkkamäessä. Vihdoin, viimein koitti se aika, että pukki ja porot olivat matkalla Säkylään. Yhtäkkiä ovelta kuului “KOP KOP” ja noin 20 sekuntia sen jälkeen kuului kova huuto “SISÄÄN”. Pukki asteli ovesta sisään ja suoraan olohuoneeseen, suuret lahjasäkit olkapäillään. Pukki iski silmää tytöille. He kaikki olivat niin iloisia ja onnellisia jälleen näkemisestä, että pukin matka venyi taas lisää. Siitä joulusta tuli tytöille kaikista jouluista ikimuistoisin. Sen joulun salaisuutta he säilyttävät vieläkin. Tarinan kirjoittaja: Sara Korkeakoski Erittäin lämpöistä joulua kaikille! Marjo Korkeakoski Kuva: Juha Paukku