Kuva: Helsingin Satama Vuosaaren sataman sisään jäävä Niinilahti ruoppaustyön alla. Jorma Rytkönen, VTT Tuotteet ja tuotanto [email protected] Pasi Vahanne, VTT Prosessit [email protected] Satamien kunnossapitotöiden suorittaminen ja TBT Viime aikoina on satamarakentajia, viranomaisia ja konsultteja työllistänyt satamista ja väyläalueilta löytynyt TBT, eli tributyylitina. Kyseisestä haitta-aineesta ei aiemmin ole juuri hiiskuttu, ja yhtäkkiä siitä on kohistu suurten päivälehtien palstoillakin, yleensä liittyen satamien ja väylänpitäjän teettämiin ruoppaus- ja läjitysurakoihin. Mistä siis oikeastaan on ollut kysymysSilta Herttoniemessä. Lähde: www.finstone.com? T ributyylitina eli TBT on orgaaninen tinayhdiste, jota on erityisesti käytetty alusten ja vedenalaisten offshore-rakennelmien pintojen päällystämisessä estämään vedeneliöiden ja kasvien kiinnittymistä rakenteisiin. Tributyylitinayhdisteillä käytännössä tarkoitetaan kahta yhdistettä, tributyylitinaoksidia ja tributyylitina- hydroksidia, joilla molemmilla on suhteellisen alhainen höyrynpaine. Ne ovat huonosti haihtuvia ja niiden vesiliukoisuus vaihtelee välillä 5-50 mg/l. Vesiliukoisuuteen vaikuttaa voimakkaasti mm. liuoksen happamuus. Sen sijaan TBTyhdisteet ovat kohtalaisen hyvin rasvaliukoisia, jolla on merkitystä arvioitaessa sen kykyä varastoitua esimerkiksi eläinrasvoihin. Antifouling-maalista sedimentin haitta-aineeksi TBT on erityisesti aiemmin ollut varsin käytetty tehoaine antifouling-maaleissa. Vesistöihin se on joutunut periaatteessa kahdella tavalla: liukenemalla käyttötarkoituksensa mukaisesti pinnoitteesta estäen samalla kasvien kiinnittymistä ja mekaanisesti tapahtuvan hankauksen mukana. Mekaanises- ta hankauksesta tapahtuvaa irtoamista on erityisesti tapahtunut laivatelakoilla alusten pohjien hiekkapuhalluksen seurauksena. Hiekkapuhallus sinänsä ei ole ollut primäärisyy, vaan jätteiden luontoon kulkeutumisen salliminen. Orgaanisia tinayhdisteitä ei tänä päivänä kiristyneen kansainvälisen lainsäädännön mukaan juuri enää käytetä, ja lähitulevaisuudessa niiden käyttö on kielletty laiva- ja merirakenteissa kokonaan. TBT-yhdisteitä löytyy merenpohjan pintasedimenteistä sekä venesatamien ja telakoiden läheisyydestä että erityisesti kauppamerenkulun väyliltä ja satama-altaista. Erityisen suuria pitoisuuksia on todettu vanhojen laivatelakoiden edustalla, jossa maalipig TEKNIIKKA ja KUNTA 5/2004 31 potkurivirtaukset). Toisaalta, jos mitään ei tehtäisi, aiheutuisiko TBT kuormituksesta suurempi uhka ympäristölle, koska ko. haitta-aine joka tapauksessa jo on meren pohjassa? Onko siis tätäkin työmaata itse asiassa pidettävä vesistön kunnostuksena eikä ympäristöä pilaavana toimenpiteenä? KUVA: NISKA&NYYSSÖNEN OY TBT:n vaarallisuudesta ympäristöön Esimerkki TBT-pitoisen massan stabiloimisesta Trondheimin satamassa v. 2003. menttiä sisältäviä hiukkasia on kasautunut paikallisesti merkittäviä määriä puhallushiekan ja ruosteen mukana. Sedimenttiin joutuneena TBT:n haitallisuudesta ei aiemmin juuri ole ollut tietoa, ja vielä tälläkin hetkellä sen haitallisuudesta ei maamme murtoveden olosuhteissa ole kovin täsmällisiä tutkimustuloksia. TBT:n ympäristövaikutuksista Antifouling-maaleista vapautuvat TBT-päästömäärät riippuvat ympäristöolosuhteiden lisäksi maalityypistä. Uudemmissa maaleissa TBT on kemiallisesti sitoutunut pigmenttiin, josta TBT:tä liukenee hitaasti maalipinnan kulumisen funktiona. Vanhemmissa TBT-maaleissa tehoaine oli sekoitettu fysikaalisesti maalimatriisiin, josta se liukeni diffuusion vaikutuksesta eksponentiaalisesti. Vesiympäristössä sitä näin muodoin voi olla sekä maalissa tai maalihiukkasissa, liuenneessa muodossa ja pohjan sedimenttipartikkeleissa kiinnittyneenä. TBT on tehokkaasti, mutta reversiibelisti kiinteään ainekseen absorboituva yhdiste. Veteen liuenneena TBT absorboituu nopeasti savimineraaleihin ja keräytyy nopeasti hienojakoiseen hiukkasainekseen. Savimineraalit ja metallioksidit ovat tehokkaimpia absorbentteja. Sedimentin pinnan sijai32 TEKNIIKKA ja KUNTA 5/2004 tessa nk. häiriintymättömissä olosuhteissa, on TBT:n diffuusio vesifaasiin erittäin hidasta. Näin ainakin valtameriolosuhteissa - murtoveden olosuhteissa tutkimustuloksia on niukemmin käytettävissä. Liuenneessa muodossa TBT on erittäin myrkyllistä, joskin sedimenttiin kiinnittyneenä (tai maalipartikkeleissa) se ei ole erityisen bioaktiivisessa muodossa. Ulkomailla on merenrannikon satamien läheisyydessä mitattu tyypillisesti TBT pitoisuuksia 1-100 ng/l. TBT:n käytön väheneminen on myös laskenut pitoisuustasoja, sillä TBT myös ajan mittaan hajoaa, puoliintuu vesiympäristössä. Puoliintumisajan pituudesta ei maamme murtovesiolosuhteissa ole tarkkaa käsitystä, sillä hajoamisnopeuteen vaikuttaa lämpötilan ja sedimentin happipitoisuuden lisäksi moni muu tekijä. Kirjallisuudesta löytyykin useita eri arvioita puoliintumisajasta aina muutamasta päivästä useaan kuukauteen. VTT:n tekemien kirjallisuusselvitysten mukaan TBT:n puoliintumisaika aerobisissa olosuhteissa olisi ainakin yksi vuosi ja anaerobisissa olosuhteissa 2-5 vuotta. TBT:n ympäristövaikutuksista käyty keskustelu on monessa yhteydessä ollut värittynyttä ja tarkoitushakuista. Ympäristövaikutukset on yhdistetty rakentamistoimintaan liittyvään ruoppaus- ja läjitys- toimintaan. Harvoja on kiinnostanut pohtia TBT:n pitkäaikaiskuormittavuutta, sen hitaan hajoamisen keston aikana tapahtuvaa kuormitusta ja joutumista ekosysteemiin. Värikkyyttä on tuonut myös keskustelut TBT-pitoisuuden sallituista raja-arvoista ja kannanotot erilaisten raja-arvojen perusteista. TBT:n haitallisuuden arviointiin liittyy näet runsaasti epävarmuuksia, eikä TBT:n toksisuutta luonnonolosuhteissa voida arvioida suoraan sedimenteistä mitattujen pitoisuuksien perusteella. Ympäristöolosuhteilla ja paikallisilla olosuhteilla on tapauskohtaisesti valtava merkitys. Pitoisuusmääritysten rinnalle tulisikin kehittää erilaisia biotestejä mittaamaan haitta-aineen akuuttia ja kroonista toksisuutta. Esimerkiksi Vuosaaren sataman alueelta on löydetty merkittäviä TBT-jäämiä pintasedimenteistä, mutta haitta-aineen toksisuudesta ei ole luotettavaa näyttöä. Myös TBT:n liukoisuus vesifaasiin on ko. olosuhteissa ollut mitätön. Myöskään ei täysin tunneta alueen hydrodynaamisia olosuhteita, jotta voitaisiin arvioida TBT:n kulkeutumisen ja leviämisen määrää kontaminoiduilta alueilta ympäristöön. Epäilemättä, jos TBT:tä ei poistettaisi tai inaktivoitaisi suunnitellulta satama-alueelta, kulkeutuisi TBT:tä runsaasti ympäristöön tiheän laivaliikenteen takia (mm. TBT:n myrkyllisyys ja vaikutusmekanismit ympäristöön ovat myös varsin hankala asia lähestyä kvalitatiivisesti. Metallinen tina ja epäorgaaniset tinayhdisteet ovat yleensä vain lievästi tai eivät ollenkaan myrkyllisiä. Orgaaniset tinayhdisteet, kuten juuri TBT, ovat myrkyllisyydeltään ja kertymisvaikutuksiltaan taas hyvinkin erilaisia. Niillä on todettu olevan hormonitoimintoja häiritseviä vaikutuksia, jotka ilmeisesti ovat vesieliöille haitallisempia kuin nisäkkäille. Lipofiilinen TBT keräytyy erityisesti rasvakudoksiin, kuten maksaan ja aivoihin, ja sen haittavaikutukset korostuvat eri eliöiden nuoruusvaiheissa. Kaikkein haitallisimmat TBT-haittavaikutukset on todettu erilaisille nilviäisille, joiden kyky metaboloida TBT:tä on poikkeuksellisen huono. Kaloihin TBT:tä myös kertyy helposti, mutta TBT ilmeisesti myös poistuu kaloista nopeammin. TBT:llä on myös haittavaikutuksia erityisesti merilintuihin, jotka käyttävät ravinnokseen pohjaeläimiä. Tällä hetkellä selvitetään TBT:n haittavaikutuksia useissa työryhmissä, ja myös Suomessa on ympäristöministeriön toimeksiannosta käynnissä selvityksiä erilaisten haittavaikutusten selvittämiseksi. Selvityksen alla on myös yleiskatsauksen teko rannikkoalueen tilasta TBT-pitoisuuksien suhteen, sillä aivan varmaa on, että kaikista kauppamerenkulun satamista ja venesatamista löytyy TBT-jäämiä, joistakin vähemmän, joistakin enemmän. Haitta-ainerajat Kuluneen vuoden keväällä ympäristöministeriö julkisti uuden sedimenttien ruoppaus- ja läjitysohjeen, jossa on määritetty haitta-aineiden raja-arvot ruoppausmassan läjityskelpoisuuden arvioimiseksi. Ohjeessa on lisäksi esitetty tietoa lainsäädännöstä ja lupahakemusta varten tehtävistä selvityksistä. Arvioinnissa keskeisen perustan muodostavat ruoppausmassan laatukriteerit, jotka ohjeen mukaan KUVA: J. RYTKÖNEN, 2003 Esimerkki belgialaisesta sedimentin kunnostusprojektista, jossa kontaminoidusta hiekasta rakennetaan maakerroksia uuden teollisuustaajaman pohjaksi, Fasiver, Gent. (Kuva J. Rytkönen, 2003) voidaan ilmaista haitta-aineen pitoisuuksina sedimentissä, biologisina vaikutuksia tai muina ympäristön laatustandardeina. Tällä hetkellä ei viranomaisilla kuitenkaan ole juuri muuta mahdollisuutta kuin pitäytyä pitoisuusarvoihin, sillä murtoveden olosuhteisiin ei vielä ole olemassa hyväksyttyjä biologisia standardeja. Ohjeessa on esitetty kaksi haitta-tasoa, alempi Taso1 ja ylempi Taso 2, joiden avulla läjityskelpoisuus luokitellaan seuraavasti: - Haitaton ruoppausmassa, eli Tason 1 alittava ruoppausmassa, josta aiheutuvia haittoja voidaan yleisesti pitää kemiallisen laadun puolesta meriympäristölle merkityksettöminä. Ruoppausmassa on mereen läjityskelpoista. - Mahdollisesti pilaantunut ruoppausmassa, jonka haitta-ainepitoisuudet asettuvat Tason 1 ja Tason 2 väliin. Läjityskelpoisuus on arvioitava tapauskohtaisesti. - Pilaantunut ruoppausmassa, jossa haitta-ainepitoisuus ylittää Tason 2. Tämä massa on mereen läjityskelvotonta, ja joudutaan ottamaan maalle ja käsittelemään asianmukaisesti. Vain jos maalle ottamisen vaihtoehto on ympäristön kannalta huonompi, voidaan massa läjittää mereen. Taulukossa 1 on esitetty haitta-ainerajoja joillekin haitta-aineille. Todetaan esimerkiksi, että TBT:n suhteen haitta-ainerajat ovat kansainvälisesti verrattain hyvin perusteltuja, joskin hajontaa eri kansallisissa raja-arvoissa on paljon. Tarve yhtenäiseen toimintatapaan Edellä esitetyn lyhyen katsauksen nojalla voidaan todeta kansallisesti tapahtuneen jämäköitymistä uuden ohjeistuksen laatimisen nojalla. Ohje ei myöskään tule jäämään lopulliseksi, sillä tietämyksen kasvaessa tulee ympäristöministeriö myöhemmin laatimaan esityksen uudeksi asetukseksi ruoppausmassan sisältämien haitallisten aineiden arviointiperusteista ja raja-arvoista. Koska maamme murtovesiolosuhteissa ei ole kovinkaan kattavaa tietoa TBT:n vaikutusmekanismeista ja/tai sen vaikutuksia koskevista biologisista määrittelymenetelmistä, tuleekin kyseisistä seikoista saada nopeasti uutta tutkimustietoa. Merikuljetusten ja satamatoiminnan ollessa myös merkittävin osa logistisessa tavaroiden kuljetusketjussa tulisi nopeasti kehittää yhtenäinen toimintatapa ja TBT:n riskinarviointimenettely varmistaen siten hankkeiden ympäristöystävällinen toteuttaminen. VTT on laatinut esitystä haittaaineilla kontaminoitujen massojen käsittelemiseksi, joka yhtäällä perustuisi ympäristön kannalta parhaaksi katsottavaan menettelyyn (BEP, best environmental practise), toisaalta siihen todelliseen mahdollisuuteen, mitä tekniikka voi tarjota (BET, best available technology). Reunaehdot kansainvälisessä mielessä on asetettu jo Koillis-Atlanttia koskevassa OSPAR-sopimuksessa vuodelta 1992 sekä lukuisissa Helcomin ohjeissa ja suosituksissa. Teknillisessä mielessä ohjeistus ja tekniikoiden valintaperusteet noudattaisivat CEDA:n (Central Dredging Association) ja PIANC:n (International Navigation Association) eri työryhmien suosituksia. Punaisena lankana laadittavassa toimintamallissa olisi sekä ruoppaus- että läjitysmenetelmien elin- kaaritarkastelu, että sedimenttien mahdollisten kunnostusmenetelmien elinkaaritarkastelu, johon prosessina nivotaan riskinarviointiosa hyöty-kustannuslaskelmineen. Tavoitteena olisi soveltaa maarakentamisen elinkaaritarkasteluun VTT:ssa kehitettyä elinkaaritarkastelua, ja laatia siitä verkkopohjainen työkalu sekä viranomaisten, urakoitsijoiden ja suunnittelijoiden käyttöön. Hanke on ideana saanut kannatusta usealta eri osapuolelta ja VTT:ssa suhtaudutaan positiivisesti hankkeen toteutumisen ja sen käynnistymisen mahdollisuuteen. Taulukko 1. Ruoppausmassan laatukriteerejä eräille haitta-ainepitoisuuksille (korjattu pitoisuus). Aine Taso 1 [mg/kg kuiva-ainetta] Taso 2 [mg/kg kuiva-ainetta] elohopea (Hg) 0,1 1 lyijy (Pb) sinkki (Zn) 40 170 200 500 arseeni (As) 15 60 mineraaliöljy 50 1 500 TBT 3 200 DDT + DDE + DDD 0,01 0,03 TEKNIIKKA ja KUNTA 5/2004 33
© Copyright 2024