Unelmat pitää elää nyt
18 Uusi Rovaniemi Keskiviikkona 27.7.2011 Kulttuuri Hilkka Liikkasen Lähikuvia kirjastossa ■ Hilkka Liikkasen taidenäyttely Lähikuvia on esillä Rovaniemen kaupunginkirjastossa heinäkuun loppuun saakka. Näyttelyn teokset ovat tutkielmia hedelmistä ja vihanneksista, niiden sisä- ja ulkopinnoista eri ikäisinä ja joskus pilaantuneina. Elävä mallimateriaali on Liikkasen mielestä kiinnostavaa, koska se muuttuu koko ajan. Toisaalta kun sitä tarkastelee läheltä ja kuvaa kohteesta vain pienen osan, muuttuu kuva lähes abstraktiksi. Tässä näyttelyssä on mukana myös kuvia sarjasta Omakuvia virkamiehenä teokset Hallintomalli. ”Näitä voi pitää käytännön virkamiehen sielullisina lähikuvina tilanteessa, jossa uudet hallintomallit puskevat organisaatioon, vaikka edellisiäkään ei ole kunnolla omaksuttu. Organisaatio muuttuu siinä missä elävä organismi.” Liikkanen valmistui Kankaanpään taidekoulusta taidemaalariksi vuonna 1978 ja Jyväskylän yliopistosta filosofian maisteriksi 1985 pääaineena taidehistoria. Viimeisistä opiskeluvuosista saakka työura on toteutunut taidemuseoissa. Ensin Jyväskylässä, sitten Oulussa ja lopulta Rovaniemellä, jossa taidemuseon johtajana vuodesta 1990 ja viimeiset vuodet museotoimenjohtajana. Lähes koko ajan Hilkka Liikkanen on tehnyt kuvataidetta työn ohessa vapaa-aikana ja käynyt erilaisia taidekursseja. Yksityisnäyttelyitä hän on pitänyt gallerioissa Oulussa, Helsingissä, Rovaniemellä ja Särestöniemi-museossa. Lähikuvia, Hilkka Liikkasen taidenäyttely Rovaniemen kaupunginkirjaston Lapponica-salissa 31.7. saakka. Ilmi Huovialan lentäviä valon saattajia ■ Saarenkylän kirjastossa on elokuun ajan esillä Ilmi Huovialan näyttely Lentävät valon saattajat. Huoviala on Rovaniemeläinen taiteilija ja työskentelee omassa kotigalleriasaan Sinetän Mellalammen rannalla. Materiaalina hänellä on etupäässä käytössään öljy ja akryyli kankaalle tai puulle. Maalauksiensa lähtökohtana Ilmillä on luonto, joka kertoo kaiken olennaisen elämästä sitä avoimesti tarkkaillessa. Hänen työnsä ovat tunnetiloja, mielenmaisemia, joissa valo ja väri ovat päärooleissa. Ilmi käyttää luontoa myös symbolisesti tunteiden välittäjänä. Näyttelyjä Ilmi on pitänyt koti- ja ulkomailla, ryhmissä ja yksityisesti yli kolmenkymmenen vuoden ajan. Lentävät valon saattajat, Ilmi Huovialan näyttely 1.-31.8. Saarenkylän kirjastossa. Avajaiset ti 2.8. klo 18-19. A Pitkä sairausloma muutti asennoitumiseni elämään. Omat unelmat pitää elää nyt. Kolmoishermosäryn jälkeen Kärsivän taiteilijan luomisvimma on jo klisee, mutta Solja Upolalle se osoittautui todeksi Jenny Halvari Taiteilija ■ Solja Upola hehkuu espanjalaisessa käsinmaalatussa mekossa upealla kotipihallaan Syväsenvaarassa petunioiden ja orvokkien keskellä. Naisen iloisesta olemuksesta ja takana näkyvistä värikkäistä ja kepeistä akvarelleista ei millään arvaisi, millaisen koettelemuksen hän on käynyt läpi. Kaikki alkoi reilu vuosi sitten. Solja oli juuri palannut muutaman kuukauden reissulta Espanjasta ja puhkui intoa. Kesäksi oli suunnitteilla näyttely Espanjan keväästä. Sen tuoksut ja maut sekä ihmisten avoimuus ja ystävällisyys olivat vielä tuoreina Soljan mielessä. Hän ei voinut olla hymyilemättä elämän ihanuudelle, kun hän kulki taas kotikaupunkinsa katuja. Sitten hän varasi ajan hammaslääkäriin. Sen piti olla vain rutiinitoimenpide ja aivan tavallinen puudutus. Jokin meni kuitenkin vikaan. ”Hammaslääkäri osui puudutuspiikillään suoraan kolmoishermoon. Se oli vahinko, josta seurasi neljän kuukauden sairasloma.” Siitä alkoi elämä kivun kanssa. Kävely, käsien liikuttaminen, syöminen, lukeminen ja jopa katseen kohdistaminen saivat kolmoishermon ärtymään ja lähettivät Soljan kasvoihin lamaannuttavan kipupiikin. Arkiset askareet kaupassakäynnistä lähtien eivät onnistuneet ilman apua. ”Kolmoishermosärky lamauttaa ihmisen totaalisesti. En pystynyt tekemään mitään.” Eikä maalaamisestakaan tietenkään tullut mitään. Solja oli viettänyt koko siihenastisen elämänsä pensselien ja värien parissa. Taiteilijaperheen kasvatti ei pystynyt olemaan maalaamatta nytkään. ”Muut asennot tekivät kipeää, joten istuin gallerian lattialla ja yritin maalata. Maalasin aina yhden viivan, kunnes hermokipu tuli. Se tuli niin vahvana, että kyyneleet valuivat pitkin poskiani ja sekoittuivat maalausten väreihin.” Neljän kuukauden sairausloman aikana tulokseksi syntyi seitsemän teosta, Kolmoishermosärky-niminen sarja. Niiden haparoivat viivat ja terävät muodot kertovat jotain siitä, mitä niiden tekijä on joutunut käymään läpi.” ”Jokaisessa teoksessa on terävä piikki. Se on kuin kolmoishermosärky”, Solja tulkitsee. Kun aika kului, kolmoishermo rauhoittui ja kipukohtauksia tuli yhä harvemmin. Sivellin alkoi pysyä kädessä ja helmikuussa Solja kantoi maalausvälineensä keittiöön. ”Sanoin perheelle, että nyt minun pitää maalata.” Sittemmin hän ei ole juuri muuta ■ SILMÄT AVAUTUIVAT. Kolmoishermosärky pakotti Solja Upolan pysähtymään. Samalla hän tajusi paljon uutta itsestään ja elämästä. ”Ilman tapaturmaa en olisi ehkä koskaan ehtinyt ajatella niitä ajatuksia.” Kyyneleet valuivat pitkin poskiani ja sekoittuivat maalausten väreihin. tehnytkään. Tämän vuoden puolella akvarelleja on syntynyt jo yli sata. ”Olen maalannut aina kun on ollut vähänkään aikaa, melkeinpä joka sopan välissä. Minulla on edelleen mieletön luomiskausi menossa.” Sen lisäksi, että Solja maalaa paljon, hän maalaa toisin kuin ennen. ”Nyt pystyn keskittymään jokaiseen teokseen niin hyvin, että kelpuutin lähes kaiken tekemäni näyttelyyn. Ajat- telen, että minulla on vain tämä hetki aikaa vangita näkemäni. Akvarellien kanssa kun pitää onnistua kerralla, niitä ei voi korjailla myöhemmin.” Kun Solja katsoo nyt taaksepäin viime kesän neljään tuskaiseen kuukauteen, pystyy hän näkemään niissä hyvätkin puolensa. ”Pitkä sairausloma muutti asennoitumiseni elämään. Ikinä ei tiedä, mitä huomenna tapahtuu. Jokainen hetki on koettava tässä ja nyt. Omat unelmat pitää elää nyt, eikä odottaa tulevaisuutta. Voi olla, ettei sitä koskaan tule.” Luonnonkaunis, Solja Upolan akvarelleja 31.7. saakka kotigalleriassa, Oksatie 16. Vapaa pääsy. Kuka? Solja Upola ■ Visuaalisen markkinoinnin lehtori Lapin ammattiopistossa palvelualojen yksikössä. ■ Koulutus sekä taiteelliselta että kaupalliselta alalta. Taiteen maisteri Lapin yliopistosta 1997. ■ Perheeseen kuuluu kaksi aikuista tytärtä. Lemmikkinä on labradorinnoutaja. ■ Harrastukset: maalaaminen, luonto, sienestys, marjastus valokuvaus. ■ Motto: Carpe diem, elä hetkessä.
© Copyright 2024