Kajaani 1.-6.7.2015
Viisikymmentä vuotta sitten ilmestyi Pentti Saaritsan
esikoisteos, runokokoelma
Pakenevat merkit,. Sitä on
luonnehdittu lyriikaksi, jossa
omakohtainen havaintoaines
yhdistyy luonnon ja ajan
tapahtumien tarjoamiin aiheisiin.
Esikoiskokoelmasta alkaen
Saaritsa on kuulunut suomalaisen runouden eturiviin.
Hän on julkaissut 23 runokokoelmaa, suomentanut lukuisia klassikoita, mutta myös vähemmän tunnettua kirjallisuutta.
Saaritsa on erityisesti espanjankielisen kirjallisuuden asiantuntija,
mutta tehnyt erittäin merkittävän työn suomenruotsalaisen kirjallisuuden suomentajana. Saaritsa on saanut lukuisia Valtion
kirjallisuus- ja kääntäjäpalkintoja. Pro Finlandia -mitalin hän sai
vuonna 2013.
Saaritsa ei nosta itseään lukijoita korkeammalle vaan puhuttelee
meitä samalta tasolta. Saaritsan kieli on puheenomaista ja helposti lähestyttävää. Hän tarjoaa samaistumispintaa, mutta ei vetoa
tunteisiin, ei lässytä. Siihen hänen kielensä on liian älykästä.
Yksi Saaritsan merkittävistä ansioista on ilmaisun älyllisyyden
yhdistäminen pehmeyteen tavalla, joka ei ehkä ole kovin viatonta, mutta on silti vilpitöntä ja aidon kuuloista.
Kun tuntemattomat sanat
alkavat virrata tuttuina mielessä,
on aika kuunnella
mitä ne ajattelevat.
Sen ne osaavat paremmin
kuin sinä itse.
Ne viittaavat seuraansa sinne
mihin ne menevät!
Mihin ne menevät!
Nyt on lähellä
jokin suuri liikutus
vaikka se olisi vain pieni
valon pilke jonka armosta ahdistus
iltapäivää myöten muuttuu
hauraaksi mutta selkeäksi
onnentunteeksi.
Me puhumme, siis ajattelemme.
Sanat rakentuvat mielissämme. Ne muodostavat
muistikuvia lapsuudesta.
Nuoruudesta, Aikuisuudesta.
Näemme kuvia ja värejä.
Kerromme edessämme aukeavasta ilta-auringosta. Tai meren
takaa nousevasta rajuilmasta.
Todistamme, että maapallo on pyöreä ja että maa vetää omenaa puoleensa. Tämä on mahdollista. Koska olemme kyenneet
luomaan itsellemme järjestelmän, joka pukee ajatuksemme toisten ihmisten nähtäviksi.
Mutta sanat myös valehtelevat, koska meidän ajatuksemme
valehtelevat. Ja nuo, jotka tuolla kauempana puhuvat totta, valehtelevat siksi, etteivät missään tapauksessa tiedä koko totuutta.
Mutta jos siinä totuudessa, jossa me kaksi tässä ja nuo kaksi tuolla
elämme, on meille kaikille totuutta kylliksi, uskomme olevamme täysin oikeassa. Ja nuo muukalaiset, jotka tuolta meren takaa
tulevat, ovat varmasti väärässä.
Ja kun meidän ja noiden populaatiot alkavat kinastella siitä,
mikä totuus on totta ja mikä valhetta, niin sanktiot sinkoilevat ja
pian kiskotaan rautaa rajalle. Sen jälkeen rajalla elävien ihmisten
elämä on todella todellista, vaikka ympärillä edestakaisin rynnäköivät panssarivaunut tuntuvatkin täysin epätodellisilta.
Vain sanojen välityksellä voimme pysyä totuudessa, tehdä sopimuksia ja elää rauhassa toistemme keskellä. Sanoilla me muokkaamme totuutta. Ja aina kun lähiympäristössä räjähtää kranaatti,
huomaamme olevamme keskellä valheellista totuutta.
Tässä todellisuudessa, jossa me tänään elämme, kaikki mikä
on totta, on fiktiota. Kuvitelmaa.
Aivan kuin jokin yliluonnollinen sähköinen todellisuus määrittelisi sen, mitä syömme, mitä juomme, millaisia vaatteita käytämme ja ketä meidän tulee rakastaa, ketä vihata.
Jokainen kauppareissu, jokainen sisustusvinkki, jokainen television pudotuspeli tuntuu ruumiissamme todelliselta. Ja kaikkiin näihin fiktiivisiin todellisuuksiin meidän on otettava kantaa. Miksi ihmeessä?
En tiedä. Eikä tiedä moni muukaan.
Se yhteiskunta, jossa nyt touhuamme on aseteltu moninaisten
sanallisten ja sanattomien sopimusten vartaaseen. Ja nuo sopimukset ja asetukset tulevat joskus tulevaisuudessa näyttämään
omituisilta, hullunkurisilta ja utopistisilta.
Silloin miltään ei saa
kysyä mitään.
Pentti Saaritsa: Julkiset salasanat (Siltala, 2014)
Ajankulu ja kielen merkitys ovat korostuneet Saaritsan runouden
aihepiireissä vuosien saatossa. Uusimmassa kokoelmassa kokemus ikääntymisestä ja ajan rajallisuudesta ovat vahvasti läsnä.
Saaritsa ei myöskään ujostele kirjoittaa taiteen kokemisesta. Hän
piirtää sanoilla näkyviin niitä tunteita, joita me koemme runoja
lukiessa, piirroksia katsoessa tai musiikkia kuunnellessa.
Saaritsa inhimillistää kielen sortumatta sentimentaalisuuteen.
Hän antaa lauseiden avautua useisiin rinnakkaisiin merkityksiin
luottaen lukijan arvostelukykyyn. Sisältöä ei tarvitse kirjoittaa
auki, kieltä ei tarvitse kahlita tiukkaan tulkintaan eikä kirjoitetun
rytmin tarvitse sitoa lukijan rytmiä. Saaritsan arkinen ilmaisu
houkuttelee lukemaan hänen runojaan edestakaisin. Tyylikkäästi
pelkistetty ja karsittu kieli saattavat lukijan vuorovaikutukseen
sisällön lisäksi myös runon muodon kanssa.
Koskikatu 2, 87200 Kajaani
Taiteellinen johtaja
Taisto Reimaluoto
Tiedottaja
Veikko Halmetoja
Puh. 044 2153005
[email protected]
Kajaanin Runoviikon
taiteellisen johtajan
tervehdys
Tervehdys ihmiset
DESIGN JUKKA LAUKKANEN
Kajaanin Runoviikon
vuoden 2015
Suven Runoilijan esittely
Tapahtumapäällikkö
Tuula Tikkanen
Puh. 044 7100 922
[email protected]
Taisto Reimaluoto
Taiteellinen johtaja
Veikko Halmetoja
Tiedottaja
Muutokset mahdollisia. Viimeisin ohjelmatieto www.runoviikko.fi
w w w. r u n o v i i k k o . f i
Kotirintaman naiset
Sota-ajan radiohitit
Lauluillassa palataan sota-ajan kotirintamatunnelmiin mm.
musiikin, lehtileikkeiden ja kirjeiden välityksellä. Monille tuttuja hittejä ovat Kodin kynttilät, Hymyillen, Väliaikainen, Pieni
sydän ja Siks’ oon mä suruinen sekä Salaisuuden kertoa mä
voisin. Kansainvälisiä hittejä olivat mm. As Time Goes By, We’ll
meet again, Bei mir bist du schön ja La Vie en Rose.
Lavalla:Ira Kaspi, Reetta Ristimäki
ja Eliina Mäkiranta
Juopunut pursi
Suven runoilija Pentti
Saaritsan runoihin ja
hänen käännöksiinsä
(Anna Ahmatova, Olga
Bergholz, Jevgeni Jevtusenko) pohjautuva
teatteriesitys.
Arthur Rimbaud kirjoitti runoja
vain muutaman vuoden, varhaisesta teini-iästä 21-vuotiaaksi.
Sen jälkeen hän käänsi selkänsä runoudelle lopullisesti. Esitys on muotokuva runoilijasta,
joka luopui siitä, mikä oli hänelle
tärkeintä. Viime kesänä Vuoden
nuori lausuja -kilpailun voittanut
Antti Tiensuu työstää ensi kesäksi
uuden esityksen, joka saa
ensi-iltansa Runoviikolla.
Lavalla: Antti Tiensuu
Lavalla: Johannes Lahtela,
Eeva Putro ja Maco Oey
Ohjaus:Jukka Hyde Hytti
Ari-Pekka Lahti:
Áillohaš - Auringon poika
Dark Side
of the Mime
Tajunnanräjäyttävä fyysinen
teatteriesitys sisältää klovneriaa ja pornomiimiä, se sekoittaa estoitta klassista pantomiimiä, pornoa ja väkivaltaa. Esitys heristää valkoista
keskisormeaan kaikille, jotka
uskaltavat katsoa.
Lavalla: Marc Gassot
ja Karl Sinkkonen
Mikko Roiha:
Kokko, Menna ja Smeds:
Veistäjät
Sulaketta lainaamassa
Ihalainen ja Vatanen ajavat tammalla, radiossa raikaavat Finnhitsit, uunissa kypsyy sika ja kotona nainen, jonka kanssa
mennään samaan hautaan. Mykkä kansa hakee kaupungin
maaseutua takaisin. Maiju Lassilan Tulitikkuja lainaamassa
-romaaniin vapaasti pohjautuva näyttämöteos on saanut
hävyttömän hauskan toteutuksen Mikko Roihan käsissä.
Lavalla:Marja Myllylä, Jari Pylväinen, Antti Lahti,
Anniina Rokka ja Riikka Puumalainen
Ohjaus:Mikko Roiha
Näyttämöllä puuhailevat ihan oikeat
kuvanveistäjät. Esitys puhuu leikin
ja leikkimielisyyden tärkeydestä, ihmisen mielikuvituksen positiivisesta
voimasta. Kaikki on ite-tehtyä, iteajateltua, ite-koettua, ite-haaveiltua
ja lopulta ite-esitettyäkin.
Lavalla: Tapani Kokko
ja Juha Menna
Ohjaus: Kristian Smeds
Suvi Nuotio:
Ainoani!
Esitys perustuu Juhani Ahon aikanaan paljon kohua
herättäneeseen Yksin-romaaniin, jossa kirjailija
tunnustaa vastakaiuttoman rakkautensa ystävänsä pikkusisareen Aino Järnefeltiin, tulevaan
Jean Sibeliuksen vaimoon. Esitystä varten on
tilattu nykysäveltäjiltä kolme melodraamaa lausujalle ja pianistille.
Lisäksi kuullaan Sibeliuksen
pianomusiikkia.
Lavalla: Tuukka Vasama
ja Maria Suokas
Taiteilijakuva Nils-Aslak Valkeapäästä
on vahva, kaunis ja runollinen esitys,
joka luo kirkkaan kuvan itseään etsivästä ja epäilevästä taiteilijasta. Valkeapää saa kokea niin luovuuden voiman
kuin kuuluisuuden irvokkuuden. Yhden
miehen tarinan kautta saavat äänensä
saamelaisten taide ja selviytymistaistelu sekä kauneuden ja pyhyyden kaipuu
maailmassa, joka mistään piittaamatta
kulkee kohti ekokatastrofia.
Lavalla: Igor Ántte Áilu Gaup,
Jarkko Lahti, Mary Sarre
ja Tiina Weckström
Ohjaus: Ari-Pekka Lahti
ja Hanna Brotherus
Juha Hurme:
Maailmankaikkeus
Kielitieteilijä ja filosofi Jaakko Juteinin (1781 – 1855) elämä,
ajattelu ja paloja kirjallisesta tuotannosta nostetaan näyttämölle
totuudenmukaisesti parituntisessa komediassa. Esityksessä
käydään jumalanpilkkaoikeudenkäynti, hävitään se ja katsellaan, kuinka oman teoksen koko painos poltetaan julkisella
roviolla Viipurin torilla.
Maailmankaikkeus on Juha Hurmeen Suomalaisen
puolustus -trilogian kolmas osa.
Lavalla:Antti Laukkarinen, Tanjalotta Räikkä,
Kaisa Sarkkinen ja Piia Soikkeli
Ohjaus:Juha Hurme
Väärinpäinmaa
Musiikkiteatteriseikkailu 2-7-vuotiaille on
huima matka maahan, jossa kaikki on ylösalaisin, väärinpäin ja toisin - maahan, jota
hallitsevat lapset, eläimet ja kummajaiset.
Mutta jokin on Väärinpäinmaassakin hullusti: sen värit ovat alkaneet salaperäisesti
kadota! Mutta minne? Ja miksi? Arvoituksen ratkaisemiseen tarvitaan kiireesti lasten
apua sekä ripaus taikuutta. Lavalla: Vaara-kollektiivi
Sydänten talo
Sydänten talossa on elävää runoa kuoleman
kohtaamisesta, muinaisia viisauksia ja
nykyisiä kysymyksiä, asiaa sinusta
ja minusta, hiukkanen kaikkeutta,
ihmisen sydän lääkärin takissa,
tämä henkilö elämän ainutkertaisuuden äärellä, valoa yön silmässä, pysähdyksen paikka ja
armon aavistus. Esitys on saanut nimensä muinaisegyptiläisen
Kuolleiden kirjan loitsusta, jonka
avulla vainajalle annetaan hänen
sydämensä manalassa.
Lavalla: Ella Pyhältö
Ohjaus: Helena Kallio
Janne Kinnunen ja Eino Saari:
Tänään koulun jälkeen
Tänään koulun jälkeen on esitys lapsista, jotka
vihaavat maanantaita.Tänään koulun jälkeen
on esitys hiljaisista hyväksyjistä. Tänään koulun
jälkeen on esitys aikuisista, joiden mielestä kiusaaminen kuuluu lapsuuteen. Tänään koulun
jälkeen on esitys jätkistä, jotka tulevat tänään.
Tänään koulun jälkeen on kurkkuun juuttunutta
naurua, slapstickiä, sirkusta ja punkkia pakattuna matkalaukkuun ja 45 minuuttiin.
Sisältää yleisökeskustelun.
Lavalla:Janne Kinnunen
ja Matias Nieminen
Ohjaus:Eino Saari
Kirkkoillan teemana
armo
Piispa Kaarlo Kalliala puhuu, lisäksi lausuntaa ja musiikkia
perinteiseen tyyliin. Kirkkoilta tekee tänä vuonna tiiviistä
yhteistyötä Herättäjäjuhlien kanssa.
Lavalla: Antti Tiensuu, Eeva Maija Haukinen, Taisto
Reimaluoto, Ritva Koivunen, Kaija Pispa, Jaakko
Löytty ja Tarleena Sammalkorpi
Klassikot jatkavat
Iiron koulut, Tuula-Liina Variksen haastattelut,
Kaj Chydeniuksen konsertit, Tuukan runoteltta,
Runokaraoke, Lyhytteatterifestivaali, Kujan jatkot.