1. No category

19
Lauantaina 23. marraskuuta 2013
KULTTUURI
Puh: (06) 2477 587
[email protected]
Luetuimmat jutut netissä: www.pohjalainen.fi
Avaa kirja tänään iltaseitsemältä!
TÄNÄÄN KELLO 19  kannattaa pysähtyä hetkeksi, sulkea televisio ja avata
kirja. Koko lukeva Suomi viettää silloin
vartin verran valtakunnallista lukuhetkeä. WSOY:n kirjallisuussäätiö toivoo
houkuttelevansa tuhansia suomalaisia
kirjan ääreen. Lukuhetkeen voi ilmoit-
Annan kirjailijalle mahdollisuuden viimeiselle sivulle asti näyttää,
että lukeminen kannatti.  Tangokuningas ja runoilija Kyösti Mäkimattila
tautua www.facebook.com/lukuhetki.
Jo nyt sivulla keskustellaan vilkkaasti
kirjoittamisesta kirjailija Laura Lähteenmäen kanssa. – Lukemista tarvitsee
harjoitella, mutta kun antaa kirjalle
mahdollisuuden, saa siltä monin verroin
takaisin, Lähteenmäki kannustaa.
Tero Hautamäki, Seinäjoki (esimies) (06) 247 7586, Laura Krohn, Vaasa (06) 247 7587, Anne Puumala, Seinäjoki (06) 247 7585 [email protected]
Ann-Luise ja Bertell ja Patrik Back ovat dramatistoineet pilapiirtäjä
Leif Sjöströmin tuotannon estradille. Ensi-ilta on syksyllä.
Pilapiirtäjän tuotanto
hauskuttaa yleisöä
Wasa teater tuo lavalle
suomenruotsalaisen humoristin ja humanistin.
JAANA-STIINA ALA-KORPI
VAASA Wasa teaterin ensi vuo-
Tangokuningas Kyösti Mäkimattila löytää oman esikoiskirjansa nyt myös kirjastosta. Kirjat ja runot ovat kuuluneet hänen elämäänsä aina. KUVA: HARRI TOIVOLA
Upseeri ja runopoika
Tuore tangokuningas Kyösti Mäkimattila teki perinteikkään tangolevyn ja julkaisi runokirjan
Suurin osa tangokuninkaan teksteistä syntyy
aamuöisin matkalla kotiin.
MARKKU KULMALA
SEINÄJOKI Kyösti Mäkimat-
tila muistaa, mistä lähti mieltymys tiiviiseen ilmaisuun. Hän
ihaili lapsena teepussien viisaita mietelauseita ja ihmetteli, että aikuiset viskasivat ne sivuun
lukematta.
– Kyllä minä runopoika olen
aina ollut, hän tunnustaa.
Runopojasta ja soittajasta tuli reservin upseeri, joka lähti yliopistoon lukemaan kirjallisuutta. Se voi kuulostaa ristiriitai-
selta.
Hän sanoo aina olleensa
oman tiensä kulkija. Hän ei ole
antanut muiden ihmisten mielipiteiden orjuuttaa itseään.
– Maailma on sellainen, että
aina pitäisi jotenkin lokeroitua.
En ole koskaan tunnustanut stereotypioita.
Myös perinteinen tangolaulaja on mielikuva. Kyösti Mäkimattila pitää siitä, että hahmon
voi tarvittaessa pukea päälle ja
riisua taas pois.
Tangokuningas sanoo kirjoittaneensa  nelisensataa erilaista tekstiä, puolet runoja ja puo-
let laulutekstejä.
Uudella tangolevyllä teksteistä on yksi, Suuntatähti, joka on
myös tuoreen runokirjan nimiruno.
Ensimmäisen runokirjan hän
sai pikkupoikana isältään. Kirja oli J. H. Erkon Hopeahelmiä.
– Löysin sen yhtenä päivänä
kirjahyllystäni ja tajusin, että
kyllä isä on ohjannut minua.
Mäkimattilan perheessä runokirjat ja kokoelmat ovat olleet arkilukemistoa jo käytännön syystä.
– Äidillä ja isällä oli kukkakauppa. Värssykirja oli meillä
aina eteisessä puhelimen vie-
ressä.
Kymmenen korvilla  Kyösti ja
hänen veljensä saivat isältä luvan tarttua Tuntemattomaan sotilaaseen.
Aihe vei mukanaan, ja pojat
alkoivat ahmia sotaromaaneita. Samalla menivät Tarzanit ja
Viisikotkin.
Opiskellessaan kirjallisuutta yliopistossa Mäkimattila oppi lukemaan myös klassikoita.
Hän lukee kirjan aina loppuun .
– Annan kirjailijalle mahdollisuuden viimeiselle sivulle asti näyttää, että lukeminen kannatti.
J. H. Erkko ei ole jäänyt ainoaksi Kyösti Mäkimattilan klassikkorunoilijaksi. Hän on Aleksis Kiven ja Eino Leinon ikuinen ystävä. Nykynimistä hän pitää Tommy Tabermannista.
Mäkimattila pitää marraskuussa Turussa runoillan, joka
on puoliksi mielirunoja ja lempitangoja.
–  Heli Laaksosen murrerunoillat ovat yhtä viihdyttäviä
kuin hyvä konsertti tai näytelmä.
Ikivihreät tangot  ovat ajattomia
myös runoina. Yksi laulajan mielitangoista on Punaiset lehdet.
–  Ajattele sen viimeistä säkeistöä: “Punaiset lehdet/ jokainen kuin kallis muisto/ yksin kun kuljen/ polkuain peittelen.” Siinä ei ole tavuakaan ylimääräistä.
Suurin osa runokirjan teksteistä kertoo miehen tunteista,
luonnosta ja elämänmenosta.
Valtaosa teksteistä on syntynyt
aamuyön tunteina, keikan jälkeen matkalla kotiin Paattisille
perheen luo.
– Silloin maailma on rauhallisimmillaan. Hyvät ihmiset ovat
nukkumassa, ja liikkeellä ovat
vain rosvot ja poliisit, postinkantajat, leipurit ja soittajat.
Sukellus teinipojan pään sisään
TEATTERI
Mikael Niemi: Ammu appelsiini Vaasan kaupunginteatterin
pienellä näyttämöllä. Dramatisointi Outi Rossi, ohjaus ja visualisointi Essi Räisänen, pukusuunnittelu Kati Lamppu. Rooleissa
Sebastian Da Costa, Ville Härkönen, Kirsi Asikainen, Elina Keinonen ja Jorma Tommila.
LAURA KROHN
VAASA Vaasan kaupunginteat-
terin kantaesitys Ammu appelsiini on suunnattu ennen kaikkea nuorille, mutta yhtä hyvin
se toimii myös aikuisille.
Näytelmä kuvaa nuorten maailmaa, mutta vanhempienkin on
hyvä muistuttaa itseään nuoren päänsisäisestä kaaoksesta
ja kuinka armoton ja aggressiivinen ympäristö koulu voi olla.
Toteutus on kiinnostavaa,
monitulkintaista ja pirstaileista
nykyteatteria. Aina ei selviä, mikä tapahtuu pään sisällä ja mikä on totta.
Nähtäväksi jää, kokevatko
nuoret katsojat tämän liian vaikeaksi vai suhtautuvatko he avarakatseisesti epäloogisuuksiin.
Lopussa ilmaan jää kysymys:
mitä tässä nyt oikein tapahtui?
Sebastian da Costa on iloinen yllätys. Hänessä on vahva
lavaenergia ja lataus. Hän oli uskottava Pojan roolissaan ja rapmuotoiset riimittelyt vuorosanoina toimivat hyvin.
Näytelmän realistisinta puol-
ta ovat Pojan ja äidin (Kirsi
Asikainen) kohtaukset. Niissä
päästään psykologisesti syvällekin, ja katsomosta kuului tunnistettavuudesta kirpoavia naurahteluja. Muuten näytelmä on
tummasävyinen. Ketään ei hymyilytä, kun koulun koulun seinään kirjoitetaan, että räjäytetään koko paska.
Koulun kiusaajat Sianpärstä ( Jorma Tommila) ja Ludvig
(Kirsi Asikainen) ovat kauheita
mutta kiinnostavia - ja lopulta
heikkoja yksin. Mainion ärsyttävä oivallus on, kun Ludvig ruikkii vettä vesipyssystä.
Näytelmä jättää ajatuksia kiusaamisesta, nuoruuden kiihkosta, energiasta ja kapinasta.
Miten ihmeessä saada se hallintaan niin, että nuoret onnistuvat kasvamaan aikuisiksi vahingoittamatta itseään tai toisinaan?
Kiusattuina ovat  Poika ja Pålle. Ville Härkönen tekee Pållesta hyvän ja aidon tulkinnan.
Päähänpotkitun Pållen haaveena on ottaa oikeus omiin käsiinsä. Pålle on yksinkertainen
reppana kun taas Poika pystyy
ajattelemaan laajemmin. Hän
purkaa sisäistä hämmennystä
ja aggressiota runoihin.
Mustanpuhuvassa näytelmässä pilkahtelee vähän hempeyttäkin, kun runopoika tapaa runotytön.
Elina Keinonen esittää ihailtavan hyvin teinityttöä. Jorma
den suursatsaus on syksyllä ensi iltaan tuleva Folkets dagblad.
Esitys pohjautuu toissa vuonna edesmenneen, 52-vuotiaan
Vasabladetin toimittajan ja pilapiirtäjän Leif Sjöströmin piirroksiin.
Sjöström kuvasi parinkymmenen vuoden ajan terävällä kynällä sekä suomenruotsalaisia
paikallispoliitikkoja että päättäjiä Helsingissä ja Brysselissäkin.
Hänen tuotannostaan ilmestyi vuosittain Folkets dagblad
-sarjakuvakirja.
– Tunnetuimpia hahmoja lavalla ovat varmaan Ole Norrback, Ulla-Maj Wideroos ja varmaan siellä esiintyy myös Joakim Strand, Ann-Luise Bertell
lupaa.
Bertell on dramatisoinut Sjöströmin valtavan tuotannon yhdessä Sjöströmin kollegan Patrik Backin kanssa.
Esityksen suunnittelussa on
mukana Susann Sjöström ja sen
ohjaa Joakim Groth.
Kevään  ensimmäisessä ensi-il-
lassa on jotain kiusallisen tuttua: lavalle astuu pankkiiri, joka ajaa keinottelullaan tuhannet
ihmiset vararikkoon.
Ibsenin näytelmässä John
Gabriel Borkman tosin ei kuvata romahdusta, vaan sen seurauksia, kun häpeä, raha ja syyllisyys ovat pilanneet suvun nimen.
– Teksti on kantanut jo 120
vuotta, ja valitettavasti se on nyt
ajankohtaisempi kuin koskaan,
sanoo ohjaaja Peter Lüttge.
Harvoin esitetty klassikko
nähtiin edellisen kerran Vaasassa vain kaksi viikkoa sen Suomen-ensi-illan jälkeen 1896.
Lasten  rakastettu klassikko
Tuhkimo, tuhkaa ja höyheniä tulee ensi-iltaan maaliskuussa.
Kyseessä on Pipsa Longan runollinen uudelleentulkinta vanhasta sadusta.
– Teksti on sekoitus satua, runoa, draamaa ja komiikkaa lupaa ohjaaja Agneta Lindroos,
jolle työ on ensimmäinen iso
ohjaus.
Wasa teaterin kevääseen kuuluu myös näytelmä Anne Frankista. Huhtikuussa nähdään Arja Saijonmaan kaksikielinen musikaalinen matka Den hemliga
stranden.
Miksi yleisöä kiusattiin
pitkillä juonnoilla?
Musiikki
Vaasan kaupunginorkesterin
konsertti Vaasan kaupungintalossa 21.11.2013. Kapellimestari: Arturo Alvarado. Solistit: Matti Laine, huilu; Salla Niemi, viulu; Jonathan Bonn, harmonikka;
Johannes Heikkilä, laulu; Johan
Lindén, kontrabasso; Hilde Losvik, laulu; Loviisa Tuomisto, piano; Tarmo Peltokoski, piano. KarlHenrik Wahlfors, juonto. Mm.
Chaminade, Sarasate, Mozart.
KATARIINA JÄRVINEN
VAASA Yli 80 vuotta Vaasassa
on kuultu säännöllistä konserttitoimintaa. Parin viime vuoden aikana kaupunginorkesterin organisaatiossa joku kuitenkin on alkanut janota konsertteihin juontoja.
Juonnot vaikuttavat pakolliselta yleisökoulutukselta. Tulee väistämättä mieleen, että
kaupunginorkesterissa ajatellaan yleisön tyhmenneen viime
vuosien aikana.
Jos juonnot olisivat avanneet
uusia näkökulmia musiikkiin,
ajatukseen olisi voinut jotenkin
sopeutua.
Näin ei kuitenkaan ollut: juonnot pohjautuivat täysin käsiohjelman tietoihin, jotka olisi itse
voinut lukea.
Musiikin tuoma jännite läs-
sähti jokaisen juonnon yhteydessä. Yhteensä juonnot kestivät 20 minuuttia.
Tähän minuuttimäärään olisi
saanut yhden nuoren lisää musisoimaan.
Käsiohjelmien puutteen vuoksi konsertin alku myöhästyi 20
minuuttia. Järjestäjien pitää osata ajoissa painaa riittävä määrä
ohjelmia.
Nuoret muusikot sen sijaan olivat valloittavia.
Matti Laineen virtuoosinen
huilunsoitto pysähdytti. Karismaattinen Salla Niemi soitti rohkeasti hyvin vaativaa kappaletta onnistuen.
Jonathan Bonnin taidokas
harmonikansoitto ilahdutti. Johannes Heikkilän linjakas laulu
sai hyvälle tuulelle.
Johan Lindénin tulkintataito ja –tahto ovat pitkällä. Hilde
Losvik toi musikaalilaulua lähemmäs kuulijoita.
Pianovirtuoosit Loviisa Tuomisto ja Tarmo Peltokoski soittivat sekä suurella taidolla että
sydämellä.
Musiikin koulutusjärjestelmä Suomessa on hyvällä mallilla. Tulevia ammattilaisiakin taidettiin kuulla.
Kerrassaan nautittavaa musiikkiantia nuorilta!
Nykyvalokuva puhuttaa
Kuntsilla tänään
VAASA Nykyvalokuva puhut-
Ammu appelsiini kuvaa koulumaailman armottomia sosiaalisia kuvioita. Rooleissa Elina Keinonen, Kirsi Asikainen ja Sebastian da Costa. KUVA: JOHANNES TERVO
Tommila on ikänsäkin puolesta
uskottavin äikänopena.
Näytelmässä sivutaan myös
kiinnostavaa kysymystä: milloin sanat ja kirjaimet ovat vaarallisia? Nehän ovat vain sano-
ja, mutta entä jos joku toimii niiden mukaan?
Bändin soundi  kuulostaa
aloittelevalta kellaribändiltä, mikä sopii näytelmään loistavasti.
da Costan räppäämistä olisi voi-
nut kuunnella enemmänkin.
Näyttämöä oli käytetty hienosti, niin syvyyssuunnassa ja
korkeussuunnassa. Siitä oli saatu paljon irti ja miljööt laajenivat
laajemmalle kuin pikkunäyttä-
mön tuotannoissa yleensä.
Lavastuksessa oli monta kivaa
oivallusta: liitutaululle kirjoitettiin kunkin kohtauksen avainsanoja ja katosta roikkuvat appelsiinit putoilivat maahan.
taa asiantuntijoita Kuntsin modernin taiteen museolla tänään
lauantaina.
Päivä alkaa kello 12 AnnaKaisa Rastenbergerin esitelmällä suomalaisen valokuvataiteen kehityksestä. Rastenberg
tekee parhaillaan aiheesta väitöskirjaa. Sen jälkeen Ari Saarto pohtii valokuvataidekentän
kehitystä Suomessa ja lopuksi
vaasalainen lehtikuvaaja Gunnar Bäckman valottaa kuvaamiseen paikallisnäkökulmaa.
Kuntsin modernin taiteen museon syksy koostuu kotimaisesta ja kansainvälisestä valokuvasta.
Museossa on parhaillaan esillä sekä ryhmänäyttely Thread
and Paper että Mia Dambergin
yksityisnäyttely Other Stories.