VSOP 1/2014 - Turun yliopisto

V.S.O.P.
1/2014
Kuolleiden aamunkoitto
V.S.O.P.
Turun yliopiston varsinaissuomalaisen osakunnan pää-äänenkannattaja
Numero 1/2014
30. vuosikerta
Aiemmin ilmestynyt:
1960-71
1984-90
1992-2003
2008
Julkaisija: Turun yliopiston varsinaissuomalainen osakunta ry
Köydenpunojankatu 14 / Rehtorinpellonkatu 4B
Turku
http://tyyala.utu.fi/tvo/
www.facebook.com/TVOLIVES
Toimitus:
Pipsa Havula (päätoimittaja)
Jami Korhonen (kuvat)
Mikko Korhonen (kansikuva)
Anton Launonen
Frida Lindholm (kuvitus)
Juho Liukkonen
Petra Lähde
Kimmo Makkonen
Matti Ohtonen
Laura Rosten
Mari Rytkönen (uutispäällikkö)
Kati Savaloja
Timo Soikkanen
Panu Tyhtilä
Paavo Vuoristo (taittaja)
Nalle Österman
Sisällys
Pääkirjoitus
Inspehtorin tervehdys
Tarina integroitumisesta
Kansainvälistä ystävyystoimintaa TVO:lla
Uudelleensyntyminen järjestöelämässä
Varia - meidän kotimme
Matkantekijä
Ei enää koskaan TVO:hon keikalle!
Telmu
Anekdootin paikka
Pyllyily
Väistä!
Ypäin ylpeys
M.A. Numminen
TVO IV
Drinkkiopas
Rakkaat kuulijat,
Tässä on jälleen kerran painokoneesta ulos putkahtanut Turun yliopiston
varsinaissuomalaisen osakunnan lehti, jonka teksteistä ei saa kukaan muu selkoa kuin
tekstin kirjoittajat itse, jos hekään.
Edellinen V.S.O.P. ilmestyi vuonna 2008, sitä edellinen 2003 ja vielä aikaisempi
vuonna 2002. Lehti ilmestyy siis tasaisin väliajoin.
Seuraavaksi muutamia seikkoja, jotka tapahtuivat vuonna 2008: Sofi Oksanen
sai Finlandia-palkinnon Puhdistus-romaanistaan, Obama valittiin presidentiksi,
Suomi menetti asemansa maailman vähiten korruptoituneena maana, Bill Gates
jätti päivätyönsä Microsoftissa, Oulun Kärpät voitti suomenmestaruuden Oulun
jäähallilla, Ilkka Kanerva erosi hallituksesta Tuksukohun vuoksi, televisiokanava Yle
Extra lakkautettiin ja Malta ja Kypros liittyivät euroalueeseen. Vuonna 2008 eräässä
tutkimuksessa selvisi myös, että 95 prosenttia suomalaisista on sitä mieltä, että olut
käy saunajuomaksi.
Tästä voimme tulla siihen päätelmään, että onpas edellisestä lehdestä aikaa.
Uuden, puhuttelevan, loistavan, päräyttävän, koskettavan, fantastisen, mielettömän
ja järisyttävän V.S.O.P.:n aika on koittanut tällä kertaa siksi, että nyt, kun maailma
on edelleen turvallisesti mullin mallin ja oluen asema parhaana saunajuomana
pitää pintansa, on myös varsinaissuomalaisen osakunnan puuhissa havaittavissa
vakiintumisen hiveniä. Nimittäin keväällä 2010 sattuneen vanhan TVO-klubin
lakkauttamisen jälkeen siellä täällä majaillut osakunta alkaa olla nyt viittä ja puolta
minuuttia vaille avaamassa uusia tiloja Köydenpunojankadulle.
Moisesta ilosanomasta innostuneena jo syntyessään keräilykappale V.S.O.P. päätettiin
julkaista juuri nyt. Tässä mahdollinen selitysmalli myös lehden teemalle, kuolleiden
aamunkoitolle.
Siispä toivotan teille kummallisia lukuhetkiä 30. V.S.O.P.:n parissa - kuolleiden
aamunkoittoa odotellessa!
Pipsa Havula
päätoimittaja
Btw lueskelin Tevispalstaa taannoin ja huomasin, että V.S.O.P. on meinattu julkaista joka ikinen
vuosi, mutta ilmeisesti aina on tullut eteen joitain homman estäviä seikkoja, joista ei palstalla
puhuta. Lehdenteosta on kuitenkin käyty keskustelua vuosi toisensa jälkeen.
Edellinen maininta osakunnan pää-äänenkannattajasta löytyy tammikuulta 2013:
Inspehtorin tervehdys!
Viimeiset vuodet ovat olleet poikkeuksellisia: osakunta on ollut jatkuvassa ”evakossa”. Mutta jos olemme selvinneet kaikesta tästä, emme
voi olla selviämättä vuosista, jotka ovat edessämme. Uusi kotimme on
kauempana yliopistosta, mutta kaikkien kulttuuritapahtumien ytimessä.
Ensi vuonna Logomossa!
Inspehtori Soikkanen
Tarina integroitumisesta
Kolmas huhtikuuta 2014 kaverini laittoi Facebookissa viestin: ”TVOlla
talkoontapaiset 15.00 eteenpäin, voisi olla hyvä mennä ja lobata Sinua TVO:n
hallitukseen! Hankkiutuvat eroon vanhoista keittiötarvikkeistaan, joten voisi katsella
niitä samalla.” Mitä? Mikä on TVO? Miksi minua pitää lobata heidän hallitukseensa?
Muutaman tunnin kuluttua retkeilimme Köydenpunojalle keittiötarvikkeiden
kiilto silmissämme. Kaverilleni paikka oli jo entuudestaan tuttu, minulle ei.
Ensimmäiseksi tätä uutta ympäristöä tutkaillessani havainnoin, että TVO:lla kalju jäbä
ja pitkänhuiskea jeesus juovat Lidlin ykköskaljaa, ja että remontoinnin ja talkoilun
ohessa tupakkaa palaa kiloittain. Sitten ajattelin, että mikä ikinä tämä TVO onkaan,
niillä on ihan helvetisti astioita, joista mikään ei ole keskenään samaa sarjaa. Ja
paitoja, jotka eivät mahdu kenenkään päälle.
Kaverini löysi muutaman tunnin kestäneen astianlajittelun lomassa aimo kasan
omasta mielestään hienoja kuppeja ja lautasia, jotka hän pakkasi tyytyväinen ilme
naamallaan mukaansa. Taisin minäkin sieltä jonkun lasin napata. Talkoiden päätteeksi
kaksimetrinen jeesus mairitteli minut mukaan TVO:n seuraavaan kokoukseen. Oli
kuulemma kaikkia hyviä syitä tulla sinne. Haistoin palaneen käryä.
9. huhtikuuta saavuin arastellen elämäni ensimmäiseen TVO:n hallituksen
kokoukseen. Jännitti. Tutinaksi äitynyttä kuumotustani ei helpottanut lainkaan se, että
kokouksen alkutohinoissa kukaan ei kätellyt minua tai esitellyt itseään saatikka tuonut
millään tavoin ilmi, että olisin kokoukseen tervetullut. Kokouspöydän ympärillä
minua sen sijaan tuijotti epäilevästi monta kummallista silmäparia. Hallituksen jäsenet
näyttivät mielestäni lähinnä siltä, ettei niille kannattanut alkaa vittuilla, joten päätin
pitää suuni kiinni.
Kokouksen alettua jatkoin siis tarkkailijan roolissa tutustumistani tähän porukkaan.
Aiemmat huomioni (1. TVO:lla juodaan Lidlin ykkösolutta, 2. tupakka maistuu,
3. heillä on paljon erilaisia astioita ja 4. heidän paitansa ovat liian pieniä) saivat
muutaman lisäyksen, nimittäin 5. nämä kuumottavat ihmiset riitelevät paljon ja 6. he
myös sopivat riitansa uskomattoman nopeasti.
Noin tunnin mittaisen hämmentävän kokouksen jälkeen ymmärsin jotain erikoista:
tämä pelottava ihmisjoukkio aikoi sulauttaa minut riveihinsä, mieluiten ennen kuin
pääsisin pakenemaan kokoustilan ovesta ulos. Pian kokouksen jälkeen nimittäin
tapahtui monta asiaa lyhyessä ajassa; jeesus totesi, että voisin ryhtyä TVO:n
sihteeriksi (mikä ei näyttänyt haittaavan aiempaa sihteeriä lainkaan), mustatukkainen
sihteerisnainen tarjosi minullekin tupakan, joku nouti jääkaapista käteeni Lidlin
ykkösoluen, ja kaiken tämän huipennukseksi kalju jäbä kaivoi laatikosta juhlallisesti
minunkin päälleni puettavaksi liian pienen paidan.
Siitä päivästä lähtien olen vähitellen tutustunut tähän hienoon ihmisjoukkioon, jota
tevisläisiksikin kutsutaan.
Sen pituinen se.
Teviksen sihteeri Pipsa Havula
Kansainvälistä ystävyystoimintaa TVO:lla
kirjoittanut Kimmo Makkonen
kuvat Mikko Jakonen
Rotalia 100 vuotta -juhlakommerss on alkamaisillaan
Osakunta osaa yllättää monella
tavalla. Aikanaan aloittavana
opiskelijana keikoille ja kulttuuririentoihin
suunnatessani
en olisi pystynyt aavistamaankaan, että TVO:n kautta pääsee mukaan ystävyystoimintaan
Virossa ja ympäri maailmaa.
Rotalia ja TVO
TVO ylläpitää Turun yliopistossa
ainoalaatuista
ystävyyssuhdetta
Korporatsioon Rotalian kanssa.
Rotalia on vironkielisten ja vironmielisten opiskelijoiden ja valmistuneiden järjestö, joka toimii Virossa Tartossa ja Tallinnassa, Yh-
dysvalloissa ja Kanadassa useissa
kaupungeissa sekä uusimpana
perustetussa Brysselin osastossa.
Käytännössä
vuonna
1969
solmitusta ystävyyssopimuksesta
seuraa, että TVO:n jäsenet pystyvät
osallistumaan Rotalian toimintaan
kuten omat jäsenet ja päinvastoin.
Erityisesti Viron kieltä ja kulttuuria
opiskeleville ja niistä kiinnostuneille
tarjoutuu tätä kautta erinomainen
mahdollisuus
kielitaidon
kehittämisen ohella integroitua
yliopistoyhteisöön
Tartossa
ja Tallinnassa, joissa monien
suomalaisten vaihto-opiskelijoiden
kohtaloksi on koitunut jäädä
vaihtojuomariksi
englantia
vieraana kielenään puhuvaan
vaihto-opiskelijayhteisöön.
Myös
lyhyempi
vierailu
auttanee näkemään Viroa eri
tavoin, sillä on aivan eri asia
olla
ystävä
kuin
kyläilijä.
Tästä seuraa myös kaksoisrooli
toimia niin omana itsenään
kuin osakuntansa edustajana.
Mitä tehdä Rotaliassa?
Ystävänä tevisläisen on helppo mennä mukaan toimintaan
tai muuten vaan katsastamaan
meininkejä pyörähdellessään Eestinmaalla päin. Osakuntahuoneistojen eli konventtien ovet ovat
toki aina auki ystäville, kun joku on
paikalla, mutta taatusti sisään pää-
see ainakin päivystysaikoina, jotka
ovat lukukausien aikana arki-iltaisin. Jos kaipaa vähemmän intiimiä
kontaktia, mainioita mahdollisuuksia ovat myös olutpöytä-juhlat (õllelaud), jotka ovat muutaman kerran lukukaudessa järjestettäviä
kokoontumisia. Niissä lauletaan,
nautitaan suupaloja ja juodaan
olutta hyvässä seurassa. Tapahtuma muistuttaa lähinnä TVO:n vuotuisia seniorijuhlia, joissa vastoin
kuin juhlan nimestä voisi arvella,
sekä nuori että vanhempi osakuntasukupolvi kokoontuu saman pöydän äärelle. Erillistä osallistumismaksua olutpöydissä ei ole, mutta
jokainen maksaa juomansa itse.
Lukukauden alkupuolella järjestetään myös useampi vierailijailta
(külalisõhtu), joiden tarkoituk-
Rotalian satavuotiskommerssissa 9.11.2013 juhlaväki lähti soihtukulkueena
Rotalian Tarton C!Q!:sta juhlapaikalle
sena on tutustuttaa uusille ja miksena on tutustuttaa uusille ja miksei vanhemmillekin opiskelijoille
sei vanhemmillekin opiskelijoille
osakuntatoimintaa ja hankkia uusia
osakuntatoimintaa ja hankkia uusia
jäseniä. Näiden tapahtumien pukejäseniä. Näiden tapahtumien pukeutumiskoodina on puku, muuten
utumiskoodina on puku, muuten
voi pukeutua vapaasti, joskin alkuvoi pukeutua vapaasti, joskin alkuun kannattanee panostaa siisteihin
un kannattanee panostaa siisteihin
vaatteisiin. TVO-mytsin laittaminvaatteisiin. TVO-mytsin laittaminen päähän helpottaa tunnistamista,
en päähän helpottaa tunnistamista,
ja varsinkin tapahtumissa, joissa
ja varsinkin tapahtumissa, joissa
on vieraita muista osakunnista,
on vieraita muista osakunnista,
tunnistamattomasta
päähineestä
tunnistamattomasta
päähineestä
saa helposti jutunjuurta. Olennaissaa helposti jutunjuurta. Olennaisinta on kuitenkin leppoisa mieli!
inta on kuitenkin leppoisa mieli!
Myös liikunnan parissa on mahMyös liikunnan parissa on mahdollista tutustua rotalialaisiin,
dollista tutustua rotalialaisiin,
esimerkiksi Tartossa on viikoitesimerkiksi Tartossa on viikoittaiset pelivuorot jalkapallossa,
taiset pelivuorot jalkapallossa,
lentopallossa ja koripallossa sekä
lentopallossa ja koripallossa sekä
kuntosali osakuntahuoneistossa,
kuntosali osakuntahuoneistossa,
ja myös kiipeilemässä ja ampuja myös kiipeilemässä ja ampumassa käydään. Magister paumassa käydään. Magister paucandi huolehtii urheilukasvatukcandi huolehtii urheilukasvatuksesta, jossa TVO:lta tuttuun tapaan
sesta, jossa TVO:lta tuttuun tapaan
tehdään sitä, mikä kiinnostaa.
tehdään sitä, mikä kiinnostaa.
Samanlaisia tunnelmia erilaisissa
Samanlaisia tunnelmia erilaisissa
puitteissa
puitteissa
samansisältöistä. Kulttuuritarjonsamansisältöistä. Kulttuuritarjonta, akateemiset perinteet, yli lukuta, akateemiset perinteet, yli lukuisien opiskelijasukupolvien ulotisien opiskelijasukupolvien ulottuva yhteisö ja yhdessäolo eivät
tuva yhteisö ja yhdessäolo eivät
eroa toisistaan, vaan yhteys jatkuu
eroa toisistaan, vaan yhteys jatkuu
valmistumisen jälkeen vahvana
valmistumisen jälkeen vahvana
niin Suomessa kuin Virossakin.
niin Suomessa kuin Virossakin.
Näkyvimmät erot TVO:n ja RoNäkyvimmät erot TVO:n ja Rotalian välillä ovat organisaatioiden
talian välillä ovat organisaatioiden
koossa ja sukupuolijakaumassa.
koossa ja sukupuolijakaumassa.
Rotalia on suurempi järjestö, joka
Rotalia on suurempi järjestö, joka
toimii kymmenessä kaupungissa ja
toimii kymmenessä kaupungissa ja
jossa aktiivinen jäsenmäärä on paljossa aktiivinen jäsenmäärä on paljon suurempi: esimerkiksi satavuojon suurempi: esimerkiksi satavuotisjuhliin vuonna 2013 mahduttautisjuhliin vuonna 2013 mahduttautui paikalle 465 henkilöä. Rotalia
tui paikalle 465 henkilöä. Rotalia
on miesten järjestö. Virossa toimii
on miesten järjestö. Virossa toimii
lukuisia mies- ja naiskorporaatiolukuisia mies- ja naiskorporaatioita, ja niillä on paljon yhteistä toimita, ja niillä on paljon yhteistä toimintaa. Rotalian tiloissa onkin usein
intaa. Rotalian tiloissa onkin usein
paikalla sekä naisia että miehiä,
paikalla sekä naisia että miehiä,
ellei kyseessä ole pelkästään jäseellei kyseessä ole pelkästään jäsenille tarkoitettu tilaisuus. TVO:n
nille tarkoitettu tilaisuus. TVO:n
jäsenet ovat kuitenkin aina tervetjäsenet ovat kuitenkin aina tervetulleita Rotaliaan sukupuolestaan
ulleita Rotaliaan sukupuolestaan
riippumatta. Vastaavasti myös Roriippumatta. Vastaavasti myös Rotalian toisen suomalaisen ystävyystalian toisen suomalaisen ystävyysosakunnan Helsingin VSO:n naiset
osakunnan Helsingin VSO:n naiset
ovat käyneet Rotaliassa jo yli 80
ovat käyneet Rotaliassa jo yli 80
vuoden ajan, mikä aikanaan on ollut
vuoden ajan, mikä aikanaan on ollut
varsin radikaali linjaus, sillä konvarsin radikaali linjaus, sillä konservatiivisemmissa korporaatioissa
servatiivisemmissa korporaatioissa
sitä saatetaan ihmetellä edelleen.
sitä saatetaan ihmetellä edelleen.
Rotalia, kuten muutkin virolaiset
Rotalia, kuten muutkin virolaiset
korporaatiot eli nais- tai miesokorporaatiot eli nais- tai miesosakunnat, on organisoitunut eri
sakunnat, on organisoitunut eri
tavoin kuin suomalaiset osakuntavoin kuin suomalaiset osakunnat, vaikka organisaation sisällä
nat, vaikka organisaation sisällä
tapahtuva toiminta onkin paljolti Suurempikokoisena ja monilla paitapahtuva toiminta onkin paljolti Suurempikokoisena ja monilla pai-
kkakunnilla toimivana Rotaliassa
perinteiden merkitys tulee arkisessa toiminnassa selvemmin esille. TVO pystyy varsin ketterästi
muuttamaan käytäntöjään jo yhden
osakuntakokouksen päätöksellä,
mutta Rotaliassa vastaava vaatisi
laajaa konsensusta. Myös Rotalian
historia on osaltaan muokannut perinteistä yhdistävän tekijän, sillä esimerkiksi lähinnä suomalaisten vuosijuhlaa vastaavien kommerssien1
juhlakaava periytyy Viron ensimmäisen itsenäisyyden ajalta, ja
on osaltaan ollut vuosikymmeniä
ulkovirolaisia yhdistävä tekijä.
otetaan täysjäseneksi. Rotaliassa
onkin mahdollista muodostaa akateeminen sukupuu aina perustajajäseniin saakka. Virossa kunkin
järjestön rebaset käyttävät mustaa
lakkia, ja varsinaiset jäsenet erottaa värillisestä lakista. Järjestelmä
eroaa suomalaisesta sikäli, että rebasilla on velvollisuus osallistua
toimintaan ja ohjaukseen. Tämä
tapahtuu mm. huolehtimalla monista käytännön asioista tapahtumien aikana, kuten esimerkiksi
tarjoilusta juhlissa, mutta toisaalta rebaset voivat osallistua tällaisiin tapahtumiin aina maksutta.
TVO:lla omiin perinteisiin tutustuminen tapahtuu suurelta osin vapaamuotoisesti suullisen kertomaperinteen kautta ja osallistumalla
toimintaan, jonka sisältö oletetaan
toiminnan myötä selkeneväksi.
Rotaliassa on sen sijaan kirjattu
keskeisimmät käytännöt ja järjestetty kattava johdatus kokelasjäsenille eli rebasille, joille rebasten
ohjauksesta vastaava henkilö eli
oltermanni järjestää viikoittain rebasluennon ja tarpeen mukaan,
esimerkiksi juhlien lähestyessä,
enemmänkin opastusta. Tämän
lisäksi jokainen rebanen valitsee
itselleen akateemisen isän, jonka tehtävänä on opastaa ja auttaa
häntä, kunnes rebanen saa värit, eli
Osakuntalainen näkee asioita eri
tavoin. Monille suomalaisille
matkamuistoksi
Suomenlahden
eteläpuolelta jää ensisijaisesti oluen edullisuus, mutta Rotalian kautta
löytää monia muitakin kiintoisia
ilmiöitä. Lisäksi mukaansa saa
virkistävän näkemyksen nykyaikaisesta vapaamielisyyden, suvaitsevaisuuden, isänmaallisuuden ja
historiatietoisuuden yhdistelmästä.
)
Ks. VSOP 1/2001, 39–
44
ja
http://tyyala.utu.fi/tvo/
Bryssel2012kommerss.php
1
Kuvaaja: JK
Uudelleensyntyminen järjestöelämässä:
esimerkkinä Rotalian dramaattisia käännekohtia
kirjoittanut Kimmo Makkonen
Miten järjestö voi kuolla tai uudelleensyntyä? TVO:n ystävyysosakunta
Rotalian historiaan sisältyy monia dramaattisia käänteitä, joissa toiminnan
jatkuminen on ollut hyvin pienestä kiinni. Ulkoiset uhat ovat tehneet
toiminnan monina aikoina hyvin vaikeaksi, mutta tärkeintä jatkuvuudelle
on ollut uusien jäsenten liittyminen jatkamaan perinteitä. Rotalia
perustettiin Pietarissa vuonna 1913 olosuhteissa, joissa akateeminen
järjestö oli likimain ainoa mahdollisuus kansallismielisiin pyrintöihin
tsaarinvallan venäläistämistoimenpiteiden ikeessä. Jo pian perustamisen
jälkeen sota vei jäsenet hajalleen, ja vuonna 1917 opiskelijajärjestöt
kiellettiin. Vaikka Rotalia menettikin omaisuutensa, järjestö jatkoi
toimintaansa Tallinnassa. Viron vapaussota vei jälleen jäsenet erilleen,
kunnes rauhan tultua Rotalia pystyi jälleen kokoontumaan tavalliseen
tapaan.
Haasteeksi kuitenkin muodostui 1920-luvun alussa jatkuvuus: yliopisto
sijaitsi Tartossa, jossa Rotalialla ei silloin ollut toimintaa. Virolaisia
opiskeli paljon Berliinissä, jonne perustettiin uusi Rotalian osasto vuonna
1923. Se toimi vain muutaman vuoden, mutta toi toimintaan lukuisia
uusia jäseniä. Jo samana vuonna osasto hyväksyi jäsenikseen Tartossa
opiskelevia maa- ja metsätaloustieteen ylioppilaita, ja Tarton yliopisto
hyväksyi Rotalian yhdeksi opiskelijajärjestöistään. Tie kasvulle avautui:
vilkas toiminta toi uusia jäseniä, ja jäsenmäärä nousi 1920-luvun alun
muutamasta kymmenestä aina 515 jäseneen vuonna 1939. Toiminta ei
rajoittunut Viroon, sillä Rotalialla oli pieni osasto myös Varsovassa.
Vuonna 1933 Helsingin Varsinaissuomalainen osakunta solmi Rotalian
kanssa ystävyyssopimuksen, jonka kautta avautui myöhemmin TVO:n
ja Rotalian ystävyyssopimuksen kannalta tärkeitä kontakteja.
Neuvostomiehitykset ja maailmansota veivät Rotalian hajalleen. Yli 200
jäsentä pakeni ulkomaille, enimmäkseen Saksaan, Ruotsiin ja Pohjois-
Amerikkaan. Järjestö kokoontui uudelleen, ja vanhoja perinteitään
noudattaen sai uusia jäseniä. Ruotsin osastot hiipuivat, kun niihin ei
enää 1970-luvulla liittynyt uusia jäseniä. Viikoittaiset kokoontumiset
muuttuivat kuukausittaisiksi, ja vähitellen vähenivät siitäkin. Amerikassa
Rotaliaan sen sijaan on liittynyt jatkuvasti uusia jäseniä, ja järjestö on
kokenut eräänlaisen uudelleensyntymisen linkkinä amerikanvirolaisille
heidän isovanhempiensa kotimaahan. Suurin Amerikassa toimivista
osastoista sijaitsee Torontossa, jossa on tällä hetkellä lähes sata jäsentä.
Virossa puolestaan neuvostovalta pysäytti Rotalian toiminnan
vuosiksi. Vasta Stalinin kuolema soi elämää virolaiselle kulttuurille, ja
rotalialaiset saattoivat tavata toisiaan säännöllisesti. Jäsenistö kokoontui
tallinnalaisessa kahvilassa keskiviikkoiltaisin. Järjestön värejä ei
tietenkään voinut olla esillä. Vuosipäiviä sentään vietettiin, luonnollisesti
salaisesti.
Rotalian virolainen ylösnousemus tapahtui vuonna 1988. Radiossa oli
mahdollista kutsua koolle vanhoja Rotalian jäseniä, ja samanaikaisesti
opiskelijat etsivät tietoa neuvostomiehitystä edeltäneen ajan
opiskelijatoiminnasta. Sukupolvet kohtasivat Krambambuli-iltamassa.
Vuonna 1989 Rotaliaan liittyi uusia jäseniä, jotka aloittivat rebasina ja
uudelleensynnyttivät toiminnan samanaikaisesti Tartossa ja Tallinnassa.
Tartossa Rotalian alumnit auttoivat palauttaman C!Q!:n eli Rotalian talon
takaisin järjestön haltuun. Amerikassa toimivien osastojen avulla talo
remontoitiin, ja toiminnalle luotiin nykyiset komeat puitteet. Tallinnassa
puolestaan Rotalia toimi kymmenen vuoden ajan väliaikaisissa tiloissa,
mikä hidasti järjestön kasvua, kunnes Rotalia asettui Toompealle
keskelle keskustaa. Uutta innokasta väkeä on riittänyt, ja Rotalia on
jälleen kasvanut yli 500 jäsenen järjestöksi. Vaikka ensikertalaisen
näkemänä Rotalian sadan vuoden takaa periytyvät käytännöt voivat
ensisilmäyksellä vaikuttaa erikoisilta, niihin täytyy sisältyä hyvin
tehtyjä ratkaisuja, koska milloin ulkoiset voimat eivät ole olleet esteenä,
järjestön toiminta on lähtenyt vilkkaaseen kasvuun.
Lisätietoa: www.rotalia.ee
VARIA – meidän kotimme
kirjoittanut Varian entinen spurgu Juho Liukkonen
Varia oli TVO:lle vain pysähdyspaikka. Ilman sitä evakkoon
joutuneen osakunnan kulttuuritoiminta olisi voinut kuitenkin
jäädä katkolle.
pääkirjastolle sekä mediatutkimuksen oppiaineelle. Tämä tarkoitti
käytännössä sitä, että evakkoon
joutuneelle tilaa riitti, missä mällätä.
Hienointa rakennuksessa oli, että
entisten asukkaiden kädenjälki
näkyi vielä vuosienkin jälkeen.
Varian kellari muodostui isosta
hallista, jonka kattokerroksessa
sijainnut hämyisä toimistohuone
Oli kuitenkin onni onnessa, että kertoi omaa tarinaansa kadonneesseuraava pysähdyspaikka oli Va- ta työmaailmasta. Keittiöstä oli
rialla. Osakunta-aktiivien käsissä suora näkymä halliin, josta toimisalamyhkäisesti Kupittaan juna- tusjohtaja todennäköisesti seuraaaseman vieressä sijainneesta ra- maan alaistensa toimintaa.
kennuksesta ehti muodostua monien unohtumattomien keikkojen ja Rakennuksen menneisyys puolesopiskelijatapahtumien kantapaik- taan välittyi pinttyneistä betoniseinistä ja köhisevistä viemäriputkiska.
ta, joista hiljaisina päivinä pystyi
Varia oli kuin tehty tätä varten. kuulemaan nykyisin rakennuksesRakennukset pystytettiin 1870- sa majailevien vessareissut. Jos
luvulla kortteliin olutpanimoa var- joku huusi kellarissa, se kantautui
ten. Useiden välivaiheiden jälkeen putkia pistin ylimpään kerrokseen
1950-luvulla tiloihin muutti Auran saakka.
kenkätehdas, jonka toiminta jatkui
tiloissa aina 80-luvun taitteeseen. Hämyisyyttä lisäsi se, että eri opSittemmin Varia palveli Turun piaineet ehtivät varastoida tiloihin
yliopistoa. Rakennus oli majata- tavaraa. Tiloihin oli hautautunut
lo muun muassa Turun yliopiston esimerkiksi edesmenneen kolumTuskin kukaan TVO:n toimintaa
tiiviimmin seurannut olisi halunnut, että osakunta saa häädön ylioppilastalon
kellarikerroksesta.
Kuitenkin näin kävi.
nistilegenda Timo Saarniemen
koko valokuvatuotanto, ennen kuin
kulttuurihistorian oppiaine pelasti
materiaalien liian rajuiksi yltyneiden opiskelijajuhlien alta.
kennuksessa Kupittaan aseman lähistöllä.
Lopulta saneerausrahoitus järjestyi
Varialle ja TVO joutui poistumaan
rakennuksesta. Kaikki tiesivät, että
TVO:n lähtiessä Varialla tuskin
enää nähtäisiin koskaan vastaavaa
toimintaa. Onneksi todistusaineistoa parhaista päivistä riittää. Etsikääpä netistä vaikka video konemusiikkiin erikoistuneen järjestö
X-Rustin järjestämästä festivaalista, jossa legendaarinen Egyptian
Lover paukuttaa rumpukonettaan
täpötäydessä kellarissa. Se on kaunista katseltavaa.
Historiafiilistelyyn luo kontrastin,
että rakennuksen kellari oli vuosina 2008–2012 yksi Turun hienoimmista tapahtumapaikoista. Kellarin
ollessa mediatutkimuksen ainejärjestö Hurman pääkallopaikka tiloissa ehdittiin järjestää muutamia
konsertteja. Toiminta räjähti käsiin
kun TVO sai häädön Ylioppilastalo
C:n kellarista, joissa oli aloittanut
toimintansa. Päätös uhkasi kaupungille tärkeän alakulttuuritoiminnan
jatkuvuutta. Tai olisi uhannut, ellei TVO jatkaa omaa taisteluaan paevakkopaikaksi olisi tarjoutunut rempien tapahtumien puolesta
Variaa.
junaradan varrella, lähellä Logomon tiloja. Toivottavasti meno on
Muutaman pistorasian varassa toi- yhtä villiä kuin tuolloin. Varialla
minut Varian kellari sai tevisläisten nimittäin tehtiin ihan kaikkea. Sielkäsissä aivan uuden yleisilmeen. lä juotiin, järjestettiin konsertteja,
Aiemmin tyhjyttään ammottaneen yövyttiin ja naitiin(!)
salin vaaleita betoniseiniä valaisivat nyt himmeydessä kauniisti flip- Jos Variasta oli mahdollista oppia
pereiden ja kaljakaappien valot.
jotain, niin se oli tämä: uudet ja
hämyisät tapahtumatilat ovat kultPian TVO kutsui ulkopuolista po- tuuritapahtumien voimavara. Niitä
rukkaa järjestämään tapahtumia ti- tarvitsevat keikkajärkkääjät, jotka
loihin. Vuoden sisällä puskaradion haluavat keskittyä hyvien tapahkautta kantautui korviin useampia tumien järkkäämiseen eikä tuhlata
konemusiikki- ja punk-konsertteja, kaikkea aikaansa turhaan paperisojotka järjestettiin hämyisessä ra- taan.
Kaikki kunnia Turun keskustan baareille, mutta jytkeen kuuntelu Varian
tiloissa ei tuonut lainkaan kotikutoisuuden tunnetta vaan muistutti talonvaltaus-mentaliteetista. Siksi porukkaa riitti siitä huolimatta, että puitteet
eivät olleet parhaat mahdolliset.
Varialla olisi voinut vaikka asua, ja tavallaan, hetken aikaa se oli usean opiskelijan toinen koti.
Matkantekijä
Saviselle pohjalle rakennetussa maailmassa on se ongelma, ettei voi koskaan juosta niin kovaa kuin
haluaisi. Voi liukastua. Eikä saa juosta kovaa, etteivät rakenteet sorru.
Savipohjaisessa yhteisössä on muitakin ongelmia. Ihmiset vartioivat toisiaan. Eihän siellä olla
varomattomia nyt, täytyy ajatella vajoavia taloja. Ei saa törmätä vahingossakaan siihen kulmaan,
eikä tärisyttää siellä. Älkää puhuko niin kovaa: nauraa voi hiljemminkin. Ne uskoo toisiaan, ja
enimmäkseen ne murehtii, ettei vaan upottaisi saveen yhtään enempää.
Mädäntyneen järven rantakalliolla hirtetään ihmisiä. Siellä minäkin kävin, mutta vain
pimeimpään aikaan kun linnutkaan eivät vielä laulaneet. Puusta roikkuvaa silmukkaa hädin tuskin
erottaa hämärässä, mutta minä tiedän tarkalleen missä se on. Tuossa ne surkeat ihmiskohtalot
roikkuvat; minäkin aikanani. Ajatukseni keskeyttää etäisyydessä soiva rumpu. Hätkähdän, ja
unohdan yön pimeyden. Kuinka joku saa soittaa rumpua? Eivätkö ne muista, että pitää olla hiljaa?
Käännyn hirttopuun puoleen.
Ei vielä. Koittaa aamu.
Rummun sointi kaikuu päivän kajon suunnasta, ja minä juoksen itään. Unohdan, ettei saa juosta
kovaa, ei edes pakoon, ei missään nimessä. Askeleeni johtavat vankileirille. Tahti hiljenee,
epäröinti kasvaa. Tähyilen yläilmoihin tark’ampujien pelossa, mutta piikkilangoilla suojatun
muurin päällä ei näy ketään. Hivuttaudun varovasti muuria myöten, kunnes olen jo vankileirin
puolella. Kuulen saranoiden narisevan, ovi käy.
Savuisessa salissa on hiljaista, kunnes varjoista alkaa erottua ääniä. Kasvoja en näe. Kävelen
oviaukosta jalat tutisten sisään. Miksi minä tänne tällä tavalla rynnistin.
Syvemmällä, salin perukoilla sisäänpääsyä valvovat kaksi Kerberosta ja parrakas portinvartija.
Tummanpuhuva mies komentaa koiriaan ennen kuin ne ehtivät edes älähtää. Hänkään ei puhu,
huolehtii vain koiristaan. En tohdi kysyä rummusta.
“Sinun täytyy lähteä, raukkaparka.” Epäröin takanani ovi, edessäni Manalan portit. Vankileirillä
kuljetaan yleensä vain yhteen suuntaan, ja nyt minua määrätään lähtemään.
“Täällä ei ole mitään kaltaisellesi.” Portinvartija ilmoittaa alakuloisuuden verhoamalla äänellään.
“Kuka täällä soittaa rumpua? Eikö se häiritse ihmisiä, eikö tasapaino järky? Maaperän ei pidä
antaa tärähdellä. Minulle on sanottu niin.”
“Ei täällä mikään rumpu soi,” Portinvartija naurahtaa. “Sinun sydämesi lyönnit kumajavat.”
Kuinka harhainen olento voikaan olla, mietin. Minähän olen yhtä kuollut kuin kaksi metriä
yläpuolellani huojuva Manan miekkonen.
“Poistu hyvän sään aikana,” Portivartija toistaa käskynsä. “Ja vie varjot mukanasi.” Viimeisenä
tekonaan Portinvartija antaa minulle kynän. Kulmakarvain kohotukseeni hän vastaa “Jonkun täytyy
pitää kirjaa.”
Yhdessä asiassa Manalan vartija vaikuttaa olleen oikeassa. Varjot todella seuraavat minua ulos asti,
kiistellen määränpäästä päämäärättömästi. Alan erimielisyyksien kirjoa seuratessani erottamaan
ääniä, vaikka paljon on epäselvääkin. Manalan porteille ei vaivaisen pidä jäämään, siitä ollaan
yhtä mieltä. Huhuja on liikkunut akatemian alkulähteestä, joka sijaitsee kylpylaitoksen kupeessa.
Sirkuselämää, elokuvanäytöksiä ja karuselli on luvassa. Josko siellä savipohja kannattelisi
varjojen viisautta. Enempää ei aikaa ole hukattavaksi, mikäli aamunkoitossa, ihmisten katseilta
piilossa haluaa vaeltaa. Alkulähteelle kulkeminen ei ole helppoa. Kaikilla on liian raskaita arkkuja
kannettavanaan, enkä minä aivan ymmärrä miksi niitä ei jätetä sille tielleen.
Ei kukaan muukaan. Niin vain tehdään.
Isä yksin tietää, miten jalkani ovat tänne kantaneetkaan. Olen akatemian alkulähteillä, varjot
arkkuineen selässäni. Pimeys kulkee kohti loppuaan, mutta kylmä ja kosteus käy luihin ja ytimiin.
Alkulähteen ja kylpylän kupeessa oleva tölli on maan alla. Alas rappusia, lähemmäs maaperää.
Alkulähteen kohinan voi juuri ja juuri kuulla uuden kotini lattialla makoillessa.
Miten täällä voi kukaan tulla toimeen.
Tehdään tästä mitä voidaan, ennen kuin joudutaan lähtemään. Loputtoman tuntuisella
vaelluksellahan tässä ollaan.
Savipohjallekin rakennetussa maailmassa voi unohtaa olevansa kuollut. En enää pelkää
ääniä varjoissa, en sitä kaikkein kurnuttavintakaan. Kaikkia ääniä en toisistaan erota. Ujosti
mutisen vastauksia kun kysytään. Päivät kuluvat asettuessa ja asioita kirjatessa. Pidin hiljaisen
lupaukseni Manalan portinvartijalle tallentaen kuulemani. Toisinaan huolellisemmin, toisinaan
huolimattomasti. Minusta tuntuu, että asioiden ylöskirjaamisella pysyn poissa Tuonelan porttien
tuolta puolen. En uskonut sinne enää koskaan haluavanikaan. Asiat saattoivat olla jopa huonommin
niillä mailla. Kirjaamisen ohessa kuulin mietteitä Mystikoksi ja Näkijäksi nimeämältäni ääniltä.
Mystikko hymyilee, Näkijä on hurjaluontoisempi. Sumuisimpina päivinä en pysty seuraamaan
seinillä kiipeileviä hajatelmia, vaikka tulevaisuuden filosofia kiinnosti. Näkijä ymmärsi, että
olimme kuolleita jo. Luovuttamalla kaikesta tulee mahdollista.
Majapaikkani tunkkainen tunnelma käy liiaksi luonteelleni eräänä päivänä. Hukkaan aikaa.
Joudun kotoani pois, kun ihmiset löytävät minut. Ne kehottavat hartauteen, hyssyttelevät.
Ummehtuneesta bunkkerista on päästävä pois, en vain tiedä minne. Yleisen kylpylaitoksen
portaille päästessäni tuulee. Minä en niin kylpemisestä tiedä, mutta Mystikon kanta on
yksiselitteinen.
Siinä samalla pääsee murheista kun ihminen puhdistuu.
Pahan veren vei kylpylän kuppaaja, ja huljutteli huoleni virtaavan veden mukana pois. Absinttia
juodessani Mystikko puhuu uusista aluista. En uskalla toivoa sellaisia, en edes Mystikon
vakuuttelujen jälkeen.
Karuselli on yhden käännöksen päässä kylpylaitoksesta. Kaupungin valot häikäisevät silmiä
hämärän saunan jälkeen. Tivolin iloinen musiikki manaa esiin nauravaisemman puoleni.
Saatoinpa löylyihin jättää kauhuni. Istumme kuninkaallisissa kärryissä, minä ja äänet. Kaikki
karusellin hevoset ja eläimet laskevat ja nousevat, laskevat ja nousevat. Ohitamme samat maisemat
uudestaan ja uudestaan, pystyakselin ympäri pyörien. Mystikko ja Näkijä kiskovat minut kärryistä
pois. Eikö enää yhtään kierrosta, mietin pettyneenä. Mystikon ja Näkijän huomio on jo muualla.
Heleä ääni lähestyy, ensin kaikuna soiden ja sitten vahvana edessäni. Tulija on vieras ja tuttu
samaan aikaan. Muistan nähneeni keijukaisen metsässä kauan aikaa sitten. Hänen äänellään tuo
tulija puhuu. Tulijan kiinnittäessä huomion muualle käännyn Mystikon puoleen. Haluan tietää,
onko kyseessä oikea keijukainen, vai kuvittelenko vain, olinhan silloin aivan pieni lapsi.
Älä anna ensivaikutelmien pettää. Hän ei ole kuka tahansa kuvankaunis prinsessa: hän on
Keisarinna idästä.
Sirkushuvien ja absintin aika on ohi - palatessamme maanalaisessa majasssani käy kova kuhina.
Täällä
Täällä ei
ei enää
enää saakaan
saakaan olla,
olla, ellei
ellei ole
ole hiljaa
hiljaa ja
ja toisten
toisten tahdon
tahdon mukaan.
mukaan. Näin
Näin minulle
minulle ja
ja varjon
varjon
äänille
äänille kerrotaan.
kerrotaan. Pellolla
Pellolla perunoita
perunoita poimivien
poimivien maatuskoiden
maatuskoiden neuvosto
neuvosto uhkailee,
uhkailee, ja
ja muistuttelee
muistuttelee
savipohjaa
savipohjaa koskevista
koskevista velvoitteista.
velvoitteista. Meille
Meille ei
ei ole
ole enää
enää tilaa.
tilaa. Murehdun.
Murehdun.
Varjojen
Varjojen äänet
äänet käyvät
käyvät liian
liian koviksi,
koviksi, liian
liian vaativiksi,
vaativiksi, liian
liian syytteleviksi.
syytteleviksi.
Maatuskojenkin
Maatuskojenkin äänenvoimakkuus
äänenvoimakkuus kasvaa.
kasvaa.
Rummun
Rummun lyönnit
lyönnit täyttävät
täyttävät ympäristön.
ympäristön. Ihmettelen,
Ihmettelen, jonkun
jonkun muunkin
muunkin sydän
sydän kumajaa.
kumajaa. Ei
Ei ole
ole mitään
mitään
syytä
syytä pelästyä,
pelästyä, vakuuttelen
vakuuttelen itseäni.
itseäni. Rummun
Rummun pauketta
pauketta seuraa
seuraa armeija,
armeija, joka
joka ei
ei muistuta
muistuta mitään
mitään
maallista
maallista rykmenttiä.
rykmenttiä.
Seuraavat
Seuraavat minne
minne ikinä
ikinä menemmekin.
menemmekin. Näkijä
Näkijä visioi.
visioi.
Varjoista
Varjoista kantautuvat
kantautuvat äänet
äänet eivät
eivät hiljene,
hiljene, maatuskat
maatuskat motkottavat
motkottavat yhä
yhä kovempaa,
kovempaa, ja
ja rumpujen
rumpujen pauke
pauke
kantaa
halki
kaupungin.
Tunnen
maaperän
värähtelevän
uhkaavasti.
En
tohdi
komentaa,
kantaa halki kaupungin. Tunnen maaperän värähtelevän uhkaavasti. En tohdi komentaa, odotan
odotan
jonkun
jonkun muun
muun tajuavan.
tajuavan. Sitä
Sitä ei
ei kuitenkaan
kuitenkaan koskaan
koskaan tapahdu.
tapahdu. Hirvittävän
Hirvittävän sekamelskan
sekamelskan keskellä
keskellä
satun
satun kuulemaan
kuulemaan ynähdyksen
ynähdyksen sieltä,
sieltä, kirouksen
kirouksen täältä.
täältä. Vääristyneet
Vääristyneet sadattelut
sadattelut sulautuvat
sulautuvat yhdeksi
yhdeksi
kakofoniaksi.
kakofoniaksi. Peitän
Peitän korvani
korvani peloissani.
peloissani.
Myöhäistä.
Myöhäistä.
Alkulähdettä
Alkulähdettä ympäröivä
ympäröivä kaivo
kaivo murtuu,
murtuu, sekin
sekin on
on savesta.
savesta. Tulva
Tulva yllättää
yllättää sekavan
sekavan seurakunnan.
seurakunnan.
Pian
vesi
vie
mennessään
antamatta
armoa
meistä
kenellekään.
Majani
hajoaa
Pian vesi vie mennessään antamatta armoa meistä kenellekään. Majani hajoaa lähteen
lähteen suihkutessa
suihkutessa
pintaan,
pintaan, maan
maan päällä
päällä vuoksi
vuoksi huuhtoo
huuhtoo kenet
kenet minnekin.
minnekin. Kadotan
Kadotan äänet
äänet varjoissa,
varjoissa, ennen
ennen kuin
kuin
armollinen
armollinen pimeys
pimeys laskeutuu
laskeutuu päälleni.
päälleni.
Herään
Herään uitettuna
uitettuna koirana
koirana ties
ties millaisen
millaisen ajan
ajan kuluttua.
kuluttua. Poissa
Poissa ovat
ovat kaupungin
kaupungin valot
valot ja
ja ikuisesti
ikuisesti
kiertävä
kiertävä karuselli.
karuselli. Absintin
Absintin huurut
huurut ovat
ovat haihtuneet.
haihtuneet. Hieraisen
Hieraisen naamaani,
naamaani, ja
ja ällistelen
ällistelen kädessäni
kädessäni
lämpimältä
lämpimältä tuntuvaa
tuntuvaa tahmaa.
tahmaa. Verinoro
Verinoro valuu
valuu kasvoillani.
kasvoillani. Pinnalle
Pinnalle pulpahtanut
pulpahtanut lähdevesi
lähdevesi vetäytyy
vetäytyy
sinne
sinne mistä
mistä tulikin.
tulikin. Hihittelen
Hihittelen hivenen
hivenen hysteerisenä.
hysteerisenä. Jospa
Jospa tässä
tässä vähän
vähän aikaa
aikaa makoilen,
makoilen, totean.
totean.
Varjojen
Varjojen äänet
äänet ovat
ovat hiljaa,
hiljaa, ehkä
ehkä ne
ne ovat
ovat etäämmällä.
etäämmällä. En
En tiedä,
tiedä, en
en jaksa
jaksa miettiä.
miettiä.
Tuulee
Tuulee koleasti
koleasti pohjoisesta.
pohjoisesta. Pohjan
Pohjan viima
viima puhaltaa
puhaltaa kuivaten
kuivaten kaiken
kaiken tielleen
tielleen osuvan.
osuvan. Pohjan
Pohjan viima
viima
selvittää
selvittää ajatuksiani,
ajatuksiani, alan
alan tulla
tulla järkiini
järkiini taas.
taas. Surkuttelen
Surkuttelen maanalaisen
maanalaisen majani
majani kohtaloa.
kohtaloa. Kaiken
Kaiken
menetin
menetin yhdessä
yhdessä rysäyksessä.
rysäyksessä. Muistan
Muistan Mystikolta
Mystikolta saamani
saamani ohjeet.
ohjeet. Kuuluu
Kuuluu jättää
jättää hyvästit
hyvästit sille,
sille,
mikä
mikä menojaan
menojaan menee.
menee. Näkijän
Näkijän mukaan
mukaan kuolleille
kuolleille kaikki
kaikki on
on mahdollista.
mahdollista. Kaikki
Kaikki on
on menetetty
menetetty jo
jo
kerran,
kerran, mikään
mikään ei
ei voi
voi siis
siis enää
enää estää
estää minuakaan.
minuakaan.
Etsin
Etsin muistiinpanojani
muistiinpanojani turhaan
turhaan hylkytavaran
hylkytavaran joukosta.
joukosta. Muutamia
Muutamia sivuja
sivuja onnistun
onnistun pelastamaan
pelastamaan sieltä
sieltä
täältä,
täältä, mutta
mutta ne
ne ovat
ovat kelvottomia.
kelvottomia. Rypistän
Rypistän löytämäni
löytämäni sivut,
sivut, ja
ja annan
annan ne
ne Pohjan
Pohjan viiman
viiman mukaan.
mukaan.
Katselen
Katselen Viiman
Viiman perään,
perään, hän
hän vie
vie riepotellen
riepotellen sanani
sanani pois.
pois. Hiljaisuus
Hiljaisuus tyynnyttää,
tyynnyttää, vaikka
vaikka kaipaankin
kaipaankin
varjojen
varjojen ääniä.
ääniä. Joku
Joku heistä
heistä pitäisi
pitäisi kädestäni
kädestäni nyt,
nyt, kun
kun tilanteen
tilanteen surkeus
surkeus saa
saa aprikoimaan.
aprikoimaan.
Lähden
Lähden kulkemaan
kulkemaan junaraiteita
junaraiteita pitkin.
pitkin. Radan
Radan varrella
varrella on
on tiilirakennus,
tiilirakennus, joka
joka on
on kuninkaallisten
kuninkaallisten
sali.
sali. Joskus
Joskus olen
olen kuullut
kuullut niin,
niin, Keisarinna
Keisarinna sen
sen minulle
minulle ehti
ehti kaiketi
kaiketi kuiskaamaan
kuiskaamaan ennen
ennen kun
kun tiemme
tiemme
erosivat.
erosivat.
Matkantekijän
Matkantekijän päämäärä
päämäärä on
on punainen
punainen tiilirakennus.
tiilirakennus.
Koputan
Koputan oveen.
oveen.
Sinua
Sinua onkin
onkin jo
jo odotettu.
odotettu.
clippings.me/rostenlaura
clippings.me/rostenlaura
Tevis-hyperaktiivi
Tevis-hyperaktiivi // vapaa
vapaa taiteilija
taiteilija
”Ei koskaan enää TVO:hon keikalle!”
Muistan ensimmäisen – ja toistaiseksi viimeisen – esiintymiseni TVO:lla
nähtävästi lopun ikääni. Kalenterimerkintöihin tuo päivä on merkitty olevaksi
perjantai, 16. helmikuuta 2001.
Tuona koleana helmikuisena iltapäivänä pakkaamme kimpsumme ja
kampsumme pikkubussiin ja suuntaamme koslamme Rehtorinpellonkujalle,
missä metallikeikkoja pitkään WCH-ryhmittymän nimissä Turkuun järjestänyt
Jussi Helenius onkin jo helsinkiläisiä hevareita vastaanottamassa.
- Onko ruokaa?
- On tuolla kattilallinen hernekeittoa tulilla.
- Mites sen majoituksen kanssa?
- No, tuonne yhdelle prätkätallille pääsee yöksi.
Just.
Ilmassa ei ole suurta urheilujuhlan tuntua. Paikalle tulleet reilut 30 katsojaa
tuntuvat pikemminkin tulleen Gandalf-yhtyeen musiikin sijasta soittamaan
suutaan ylpeille ja kusipäisille stadilaisille pitkätukille, joista kaikista suurin
mulkku taitaa olla se rumpujen takana istunut musiikkitoimittaja ja kriitikko, joka
kirjoittaa niitä ikäviä tekstejä.
Nyt saa sälli maistaa omaa lääkettään. Kun kerrankin pääsee lataamaan
takaisin, niin pakkohan tuo tilaisuus on käyttää hyväksi!
- Östermalmi!
- Jokerit!
- Gandalf imee!
- TPS!
- At The Gates!
- Östermalmi imee!
- TPS!
- Jokerit imee!
Helsinkiläinen Gandalf-yhtye pyöreän
pöydän äärellä vuonna 2001. Nalle Österman löytyy kuvan vasemmasta laidasta.
Minua vituttaa joka ikinen sekunti tuon rumpupatteriston takana. Kostoksi päätän
soittaa settimme tuplanopeudella. Se tulee ihan luonnostaan. Näin tunnin setti
kutistuu kuin varkain 35 minuuttiin. Encoreita emme soita. Tietenkään.
- Vittu, tähän vitun peräreikään ei tulla enää ikinä keikalle, tuhahdan keikan
jälkeen bänditovereilleni.
Nämä nyökkäävät vaimeasti.
- Ei me kyllä mihinkään prätkätalleille mennä yöksi, me päätettiin ottaa hotelli,
toinen kitaristi toteaa nuivasti.
Just. Sekin menee keikkaliksoista. Tai suurimmaksi osaksihan tuo keikkaliksa
menee tuohon kamojamme kuljettavaan menopeliin. Rocktoimittajan täytyy siis
kaivaa kuvettaan.
- TVO, kiitos ja hyvästi. Turku, haista vittu, mietin roudatessamme kamojamme
Rehtorinpellon alakerrasta ajoneuvoomme.
Stadilaisesta näkökulmasta Turku osoitti tuolloin olevansa maineensa ja
nimensä veroinen – eli Suomen persereikä.
Jos joku olisi tuolloin väittänyt minun asuvan Turussa kymmenen vuotta
myöhemmin ja toimivan jopa 86-vuotiaan TVO:n juhlapuhujana maaliskuussa
2014, olisin pitänyt väitteen esittäjää itselleen ja ympäristölleen vaarallisena
yksilönä, joka tulisi sulkea lukkojen taakse hoitoon välittömästi. Saati sitä, että
nauttisin elämästäni Turussa täysin palkein. Ihmeiden aika ei todellakaan ole
ohi.
Vaikka asuin Helsingissä, pitivät mediat ja turkulaiset Facebook-ystäväni huolen
siitä, että tiesin varsin hyvin Rehtorinpellonkadulla tapahtuvista pöyristyttävistä
käänteistä, jotka lopulta johtivat siihen, että Rehtorinpellon keikkapaikka koki
toukokuussa 2010 muodonmuutoksen pyöräkellariksi.
- Se on teille kusipäille ihan oikein, osa kusipäisestä stadilaisesta rocktoimittajasta
ajatteli varmasti tuolloin.
Kenties ikä ja aika olivat tuoneet mukanaan myös kypsyyttä ja viisautta, sillä
samalla tunsin myös sielujen sympatiaa turkulaisia ja turkulaisia alakulttuureja
kohdannutta tragediaa kohtaan, sillä olen aina inhonnut epäoikeudenmukaisuutta,
poliittista suhmurointia sekä kieroilua.
Joten kun puolisoni sai keväällä 2011 tiedon opiskelupaikasta Turun yliopistolla,
päätimme yksissä tuumin lyödä hynttyyt yhteen ja muuttaa Turkuun. Itselleni
muutto Turkuun oli haaste ja koe: miten koko elämäni Helsingissä asuneena
viihtyisin vieraassa kaupungissa, ja miten hyvin kykenisin tekemään töitäni
vapaana toimittajana Turusta käsin?
Sen saisin pian selville.
Yliopistolla opiskellessaan puolisoni on saanut uusia opiskelutovereita. Turun
yliopiston ylioppilaskunnan TYY:n kulttuurivaliokunnassa hän on tutustunut
henkilöihin, joista muodostuisi myöhemmin tuttuja ja läheisiä ihmisiä myös
minulle.
Samaan aikaan kun TVO kävi omaa kamppailuaan uusista toimitiloista,
sain syksyllä 2012 kuulla 51-vuotiaan Suosikki-lehden lakkauttamisesta
vuodenvaihteessa. Tämän kansallisen instituution, joka oli tuonut minulle
vuosien ajan elannon pöytään! Eihän tällaisen pitänyt olla edes mahdollista!
On ja oli.
Tähän murheen alhoon toi lohtua TVO:n tiedottajan Mari Rytkösen
joulukuussa 2012 antama esittelykierros TVO:n uusissa toimitiloissa
Köydenpunojankadulla.
Yläkerran nähtyäni ehdotin Mairelle, että sinne kannattaisi toimittaa 8-10 petiä,
liinavaatekaappi, pari pesukonetta sekä pari suihkua.
Pikkubändien kanssa Keski-Euroopassa kiertäneenä tiesin, että tällaiset pienet
investoinnit maksaisivat itsensä moninkertaisesti takaisin tulevaisuudessa
ja olisivat ylellistä luksusta usein varsin alkeellisissa olosuhteissa kiertävien
pikkubändien keskuudessa. Ei tarvitsisi miettiä majoituksia epämääräisissä
prätkätalleissa, kun voisi halutessaan painua hikisen keikan jälkeen suoraan
suihkuun ja yläkertaan pehkuihin.
Kun sana lähtisi tällaisesta paikasta leviämään, houkuttelisi se bändejä
laskemaan palkkiopyyntöään. Tällöin aikaa ei myöskään tuhriintuisi
majoitustilojen etsimiseen artisteille.
Jäin odottelemaan uuden uljaan TVO:n avautumista innolla. Ovet pysyivät
kuitenkin kiinni. Itsekin aloin olla maaliskuussa 2013 jo epätoivoinen. Säästän
teidät ikäviltä yksityiskohdilta, mutta vasta ilmoitus työvoimatoimiston
CV-nettipalveluun muutti kaiken: jo seuraavana päivänä minuun otti yhteyttä
Turkulainen-lehti, joka tarjosi ylläpitäjän töitä lehteen perustettavassa
viikottaisessa menopalstassa, joka keikkakalenterin lisäksi sisältäisi myös
ajankohtaisen artistihaastattelun. Olin iloinen. Nyt pääsisin toteuttamaan omaa
visiotani Turun kaupunkikulttuurin ja -kuvan rikastamiseksi.
Helsingissä varttuneena ja eläneenä kaupungin positiivisimpiin puoliin on
kuulunut pyöriminen erilaisissa ympyöissä ja skeneissä, jotka sekoittuivat iloisesti
toisiinsa. Ulkopuolisen tarkkailijan silmin Turku on näyttäytynyt klikkiintyneenä
pisaramerenä, jossa ihmiset poteroituvat omiin ympyröihinsä uskaltautumatta
oman mukavuusalueensa ulkopuolelle.
Turussa se näkyy esimerkiksi niin, että moni joka käy Dynamossa ja Klubilla
ei astu ikinä jalallaankaan Apolloon tai Venus Nightlifeen. Tai tanssimusiikista
nauttiva henkilö ei käy ikinä äärimetallikeikoilla. Tämä poteroituminen johtaa
siihen, että useille tapahtumille ei riitä tarpeeksi väkeä ja/tai sitten niillä
käyvät vain samat naamat. Sitten maristaan, ettei tilaisuuksiin riitä väkeä.
Vuodessa Turussa on vain yksi tapahtuma, jossa kansallisen ja kansainvälisen
populaarimusiikin monimuotoisuus kukoistaa – eli Ruisrock.
Siksi olen omalla palstallani Turkulaisessa vannonut diversiteetin nimeen. Siksi
olen esitellyt sillä artisteja Arja Korisevasta Xysmaan sekä tapahtumia Hammer
Open Airista TYY:n Aprillirockiin. Siksi olen pyrkinyt toimittamaan lehden
tapahtumakalenteriin keikkoja aina Konserttitalosta paikallisiin undergroundtilaisuuksiin.
Jotta lukijat näkisivät, ymmärtäisivät ja rohkaistuisivat kokeilemaan jotain uutta
sekä erilaista.
Miten tämä liittyy TVO:hon, joku ehkä kysyy mielessään nyt.
Sain tuossa hiljattain kuulla, että Rytköselle heittämäni ehdotukset olivat
menneet läpi uudella TVO:lla. Se teki minut kovin iloiseksi. Nyt pyrin valottamaan
ajatuksiani TVO:sta hieman lisää.
Itse näen ja koen, että Turun kaupungille, musiikin tekijöille ja musiikkielämälle
on elintärkeää TVO:n kaltainen esiintymisareena, jossa aloittelevat artistit
ja pienemmätkin nimet voivat näyttää kykynsä ja myöhemmin kasvaa
mittoihinsa.
Siksi yritän omalla palstallani Turkulaisessa tuoda valokeilaan myös nousevia
nimiä kokeneitten konkareiden vastapainoksi.
Olkoon se oma panokseni turkulaisen musiikkielämän elävöittämiseksi.
Nykytilanteessa harppaus treenikämpiltä Klubille saati Logomoon voi olla
turhan iso, jolloin artistien luontainen kasvu jää pahimmassa tapauksessa
tapahtumatta. Väitän, että pyhä kolminaisuus TVO - Klubi - Logomo tulee vielä
tuottamaan suunnattomasti musiikillisia kasvutarinoita, kunhan TVO:n ovet
saadaan auki ja yleisö houkuteltua paikalle.
Puhtaasti kaupallisista lähtökohdista operoiviin keikkapaikkoihin verrattuna
TVO:lla on muutama valtti ja arvo, joista mielestäni syntyy TVO:n henki.
Nämä arvot ovat Raikkaus, Rohkeus, Rehellisyys, Rempseys, Räävittömyys
ja Rakkaus.
Kun nyt ajattelen kokemuksiani TVO:lta reilun vuosikymmenen takaa, nousevat
nuo arvot päälimmäisenä mieleen. Ja kun kaikki tämä raikkaus, rohkeus,
rehellisyys, rempseys, räävittömyys ja rakkaus saadaan valjastettua luovaksi
voimaksi, voi uusi TVO nousta tuhkasta Fenix-linnun lailla uljaampana kuin
koskaan!
TVO:n henki on teidän ja meidän kaikkien käsissä.
Suomen Turussa perjantaina 26. syyskuuta 2014,
Björn “Nalle” Österman
Vapaa toimittaja-kirjailija, kulttuurituottaja ja nyttemmin jo eläköitynyt rumpali
Telmu RY on voittoa tavoittelematon yhdistys, jonka tarkoituksena on
kehittää ja ylläpitää musiikin harrastusta monipuolisesti sekä edistää ja
tukea musiikkitoiminnan kehitystä Turussa ja lähialueilla.
Telmu RY liitettiin yhdistysrekisteriin vuonna 2011 jo toisen kerran.
Yhdistyksen tavoitteena on luoda yhteisöllinen ja kannustava ilmapiiri
niin bändien kuin kuulijoiden, ammattimuusikoiden kuin harrastelijoidenkin kesken. Tarkoituksena on laajentaa Turussa olevia elävän musiikin puitteita sekä tarjota kaikille musiikin ystäville mahdollisimman
paljon hyviä ja monipuolisia musiikkitapahtumia.
Telmu RY tavoittelee myös maltillisen hintapolitiikan harjoitustiloja.
Täysin vapaaehtoisvoimin toimivan Telmu RY:n jäsenistö roudaa,
tiskaa, myy liput ja tilittää apurahat itse. Apurahoilla ja jäsenmaksuilla
toimivan Telmun tarkoituksena ei ole tuottaa voittoa tapahtumilla, vaan
luoda mahdollisuuksia lahjakkaille ja kiinnostaville elävän musiikin
tekijöille kaupallisesta menestyksestä ja medianäkyvyydestä riippumatta.
Telmu RY järjestää klubeja ja keikkoja Turussa. Toimintaan kuuluvat
myös seminaarit, keikkapakun vuokraaminen, festarimatkat jne.
Liittymällä Telmun jäseneksi pääset mukaan jäsenarvontaan. Jäsenarvonta luvassa taas keväällä 2015!
Mikäli haluat lunastaa itsellesi Telmu ry:n jäsenyyden sekä tarkistaa
tulevat tapahtumat, klikkaa itsesi:
www.telmu.fi
www.facebook.com/telmury
Anton Launonen
Anekdootin paikka.
Kuoleman ja ylösnousemuksen välissä on anekdootin paikka.
Kuukausi sitten tapasin kuudennen romaaninsa juuri valmiiksi kirjoittaneen kirjailija
Jaska Filppulan.
Kirjoissaan niin 60-luvun radikaaliliikkeitä ja situationismia – hyvää
musiikkia unohtamatta – Yhdysvalloissa (kolme ensimmäistä romaania Chicago,
1959; Virginia City, 1965; Kauniita ilmoja) kuin kotimaan ensimmäisen aallon postpunkkia (ei kai tällä genremääritelmä-perkeleellä muita aaltoja, Luojani soikoon, ole?)
ruotivan kirjailijan muistoista löytyi myös TVO:n mentävä aukko. Kierrettyään ympäri
Eurooppaa ja Australiaa Suomeen palannut Filppula päätyi lopulta opiskelemaan Turun
yliopistoon kirjallisuutta. - Kyllähän siellä tuli käytyä, kun asuin aika liki, Filppula
muistelee kiirehtien lisäämään: - Toisaalta, “jos jotain muistaisin, kertoo se vain etten
ollut siellä”, niinhän se vanhan hipin tokaisu meni. Kävin siellä usein töiden jälkeen,
kapakkatöiden, kun muut paikat olivat kiinni tai rahat oli vähissä tai ei kehdannut
mennä “parempiin paikkoihin” kittaamaan heti työpitoisen kapakkaillan jälkeen.
Hauttis jos oli hommissa, sai siellä silloin tällöin istua aamutuimaan saakka. Kaikki
muut oli kyllä ihan puuduksissa kaksitoista tuntia tissuteltuaan, mutta kai se kotiolot
voitti.
Nykyisin polkupyörävarastofetissin täyttymyksenä komeileva ennen
TVO:na tunnettu kerrostalon kellaritila nautti entisessä elämässään kunniasta olla
yksi maamme kiistatta tärkeimmistä keikkapaikoista. Minun ei tarvitse vetää tähän
edes M.A. Nummisen auktoriteettia tai nivaskaa vanhoja Toinen vaihtoehto -aviiseja
edellä mainittua alleviivatakseni. Itsekin musisoineen Filppulan bändihistoriasta
löytyy viinatehtaan huuruissa varttunut post-punkkia pieteetillä puhaltanut Hiljaa
sekä myöhemmin aikuisiällä Turussa kasattu, punkin ja bluesin horkassa rämissyt The
Sternosnake, joka luonnollisesti päätyi TVO:lle keikalle.
- Oltiin kerran tai kaksi. Turun Sanomien nykyisen kulttuuritoimituksen pomon bändi
lämppäs meitä. Olen nukahtanut Radiopuhelimen keikalla lavan edessä olleiden
(vasemmanpuoleisten) kaappien edessä olevaan ensimmäiseen pöytään.
Ugh!
kuvaaja J.K.
KYSYJÄ: No?
VASTAAJA: Teviksen pyllyilytapahtuma syntyi noin seitsemän
vuotta sitten, kun kaksi osakuntalaista istui iltaa osakunnassa ja eräänä
aamupäivänä he saivat idean tilaisuudesta, missä osakuntalaiset
voisivat tuoda, tehdä ja toteuttaa performansseja toisilleen ja
mahdollisesti joillekuille muille paikalle eksyneille taiteen, tieteen
tai unien ystäville. Tilaisuus sai luonnollisesti nimekseen TVO:n
perinteinen syysperformanssifestivaali keväällä ja ideanikkareiden
suureksi kummastukseksi, huonosti johdetusta organisoinnista,
suunnittelemattomuudesta, lähestulkoon olemattomasta mainonnasta
ja tiedottamisesta huolimatta se toteutui kiihkeänä ja iloluontoisena
iltana. Tavallaan se oli menestys, sillä paikalle eksyi kaksi osakuntaan
kuulumatonta henkilöä, joitain aktiiveja ja mahdollisesti neljä
viisi esitystä, jotka eivät kauan kestäneet. Innostus oli niin kova,
pyllyilykärpäsen purema niin terävä ja tappiot osakunnalle niin
vähäiset, että festivaalia on järjestetty ja vaalittu siitä asti rakkaudella
joka vuosi.
KYSYJÄ: Millaisia ne esitykset ovat? Onko niissä alastomuutta, verta ja
suolenpätkiä, paskaa, syljetäänkö niissä silmille?
VASTAAJA: Ei suinkaan (tai toivottavasti joskus). Esitykset ovat olleet
uniikkeja, siinä hetkessä tapahtuneita taidetekoja, joista ei jää fyysisiä
jälkiä tai artefakteja, joilla tekijät ovat parhaan kykynsä mukaan
pyrkineet kertomaan, välittämään jotain maailmasta missä elämme.
Korostan, että tekijät tulevat taidekentän ulkopuolelta ilman kontekstin
rasitetta tai taidehistoriallista perimää toimien puhtaasti ja neitseellisesti
tekojen ja ajatusten välittämisen innoittamina, pakottomasti. On niissä
kyllä joinakin vuosina löysät munat heiluneet nam.
KYSYJÄ: Minne menossa?
VASTAAJA: ”Suoraan huipulle tai pää edellä joen pohjaan” (ryhmässä
laulaen). Varmaankin nämä bailut järjestetään tänäkin vuonna ja
ensi vuonna ja sitä seuraavana... Toivon, että jäsenet, ulkojäsenet ja
muut tähdet tekevät performansseja joka vuosi epäorganisoidusti,
luonnollisesti, himokkaasti, kuten tähänkin asti, kun on tällainen
formaatti, missä toimia, luovuttaa taidettaan kuin vampyyri vertaan tai
prinssi William siementään synnyttäen jotain uutta, hyvää ja kaunista.
KYSYJÄ: Milta tuntui saada Turun kaupungilta apuraha?
VASTAAJA: Se on ihanaa! Se on kaunis ele kaupungilta näinkin
pienelle ja marginaalissa, maan alla tapahtuvalle aktille, jonka merkitys
ja hyöty jää kohtalaisen pieneksi suuremmassa infrastruktuurissa. Se
mahdollistaa entistäkin merkityksellisimpien teosten toteuttamisen
tänä vuonna. Toivottavasti se ei jää pieneksi oudoksi sattumaksi,
kuriositeetiksi Teviksen pyllyilytapahtuman historiikissa, vaan jatkoa
seuraa tulevinakin vuosina. Kiitos siitä kaupungille.
Runo:
Oi, TVO:n perinteinen syysperformanssifestivaali keväällä
sinä tulit tuolta
sinä olet tässä
etkä tiedä minne sinä menisit
Oi, TVO: n perinteinen syysperformanssifestivaali keväällä
ei ole ketään kuka ottaisi syliin
eikä ketään kuka rakastaisi – siis sua
KYSYJÄ: Ai, no oliko jotain muuta?
VASTAAJA: Tulkaa ihmiset ihmeessä osallistumaan tapahtumaan.
Jos tuntee tarvetta esiintyä, se onnistuu varmasti. Ottaa vain yhteyttä
TVO:lle ja ilmoittaa halunsa. Ja jos ei halua esitellä, niin kannattaa tulla
katsomaan jonkin laatuisia performansseja. Tervetuloa ja menoa.
kirjoittanut P.T.
kirjoittanut keskikaupungin kusisin Kati
Kati Savaloja
kuva Timo Koponen
duunaillu tähän prokkikseen..
Atte: Hei olen bändin kitaristi.
Eka Väistä! -seiskatuumainen sai
hyvän vastaanoton ja lätyt vietiin
nopeasti käsistä. Suomenkielisissä
sanoituksissa otetaan kantaa mm.
nuorison ajautumisesta yhteiskunnan
ulkopuolelle ja Ulkonaliikkumiskielto
-kappaleessa lauletaan “Ehkä kaikki
pitäis kieltää? Että täällä pystyis elää.”
Avaisitteko hieman mitä kappaleissa
yleisesti ottaen halutaan sanoa?
Vuonna 2013 syntyi tuore turkulainen
hardcore-yhtye Väistä!. Keitäs te oikein
olette ja mistä on kyse?
Teemu: VÄISTÄ! syntyi, kun ryhdyin
tekemään biisejä uutta projektia varten.
Halusin uuden bändin, joka soittaisi
mahdollisimman rokkaavaa ja groovaavaa
hardcore punkia. Ite halusin laulaa
ja tehdä sanoitukset suomeksi tälle
bändille. Elettiin alkuvuotta 2013 ja mul
oli pari biisiä, joita koiteltiin Laten kanssa
demottaa treeniksellä. Biisejä ei oikeen
koskaan saatu miksattua ja kesällä 2013
huomasin, että nyt on viisi uutta biisiä
VÄISTÄ!-yhtyeelle, jotka on pakko julkaista
seiskatuumaisena. Late tuli studioon
mukaan soittamaan kielisoittimet ja
yhdessä päätettiin tehdä tästä oikea bändi.
Oma roolini on siis vokalisti/biisintekijä/
sanoittaja yhtyeessä.
Lari: Soitan rumpuja, yleinen viihdemies.
Roippe pyysi kesällä 2013 minua liittymään
bändiin ja liityin.
Late: Soitan bassoa. Oikeasti olen kitaristi,
mutta kun piti funtsia että mitä haluan
soittaa uudessa pändissä, niin halusin
vähän vaihtelua ja valitsin basson. Noita
kansia ja muita kuvituksia oon myös
Teemu: Ulkonaliikkumiskiellon sanoitukset
kärjistävät suomalaisen yhteiskunnan
mallia, jossa holhous on viety liian pitkälle.
Kiellot, kehotukset ja byrokratian määrä
ovat lähteneet aivan käsistä ja loppua ei
näy lähimaillakaan niin kauan kun eräskin
Räsänen istuu hallituksessa. ”Pilkunjyystö”
pilaa suomalaisten elämät jo nyt ja lisää
kieltoja ja määräyksiä pohditaan kaiken
aikaa. Vika on myös ihmisissä, jotka
lietsovat turhaa pelkoa vähän kaikesta.
Nämä kaksi asiaa ruokkivat toisiaan
ja normaalit fiksut aikuiset kärsivät
täyttäessään lupa-anomuksia, jotta voi
hakea Virosta itselleen suomalaisen
pienpanimo-oluen.
Yleisenä
perustana
sanoituksille
on pettymys siihen, miten täällä
asioita hoidetaan. Okei, Suomi on
hyvinvointiyhteiskunta, mutta näin ei
välttämättä ole kauaa, mikäli samalla
linjalla jatketaan. Syrjäytyminen ja
eristäytyminen yhteiskunnasta ovat
hälyttäviä asioita, etenkin nuorien
kohdalla, joiden pitäisi tulevaisuudessa
pitää yllä yhteiskuntaamme. Nämä
teemat näkyvät vahvoina sanoituksissa,
sekä ensimmäisellä EP:llä, että tällä
toisella. Sanoitukset käsittelevät myös
muita yhteiskuntamme epäkohtia sekä
henkilökohtaisia
ongelmiani.
Tosin
yleensähän näihin epäkohtiin törmää
omien ongelmien kanssa painiessa, eli
selvää rajaa on vaikea vetää.
Väistä! on kuvailtu hardcore punkiksi.
Yhtyeessä kuitenkin vaikuttaa jo
pidempään musiikkia harrastaneita
jäseniä ja olisi kiinnostavaa tietää mitä
muuta musiikillista taustaa yhtyeen
jannuilla on?
Teemu: Laten kanssa oltiin musaluokalla
ala- ja yläasteella, missä myös
bänditoiminta alkoi aikoinaan soittamalla
CCR:ää, ja kuorossa laulamalla Elyseeareenalla Hoosiannaa. 2005 perustettiin
Alley Gods meiän porukoiden autotalliin.
Alley Godsissa soitan rumpuja ja niitä
oonki lähinnä aina soitellu, kunnes joskus
2009 opettelin myös rämpyttelee kitaraa.
Soitin rumpuja myös 2008-2013 kasassa
olleessa Ill Omenissa. Voi kyl sanoa, että
oma musiikillinen tausta rajoittuu aika
pitkälti Hardcoreen.
Atte: Itselleni tämä on ensimmäinen
hardcore-bändi, toki olen kuunnellut
kyseistä musiikkia 90-luvun puolivälistä
saakka. Lähinnä on tullut soiteltua
rokkibändeissä ja tällä hetkellä myös
deathmetal yhtyeessä Bloodlands.
eläinhahmoihin. Debyytin etukannessa
seisoo
mustapukuinen
susi
drinkkilasi kädessä ja takakannessa
karvanaamainen jänis kaljapullon
kera. Toisen levyn Sivuraiteella
-kansikuvassa (ilmeisesti samainen)
jänis toljottaa sotkuisessa kämpässä
töllöä, josta näkyy shaissea ulos puskeva
perä. Onko kyseessä jokin teema? Kuka
näitä ideoi?
Late: Mä vastaan pändin ulkoasusta.
Teemun kanssa kun duunailtiin tota ekaa
seiskaa ja lupauduin tekemään kannet
niin teema oli niinku tuloerot ja sit piti
keksii joku hyvis ja joku pahis ja sit noi
eläinhahmot tuli vähän niinku vahingossa.
Ja sit toisaalta se jänis on mulle vähän
niinku omakuva myös. Sivuraiteella
–seiskan kantta en lähde avaamaan sen
enempää, mut sanotaan nyt et kyllä
siinä on mulle semmonen ihan selkee
merkitys.
Lari: Mä olen tätä aikaisemmin soittanut
kitaraa bändeissä Anvils Drop ja
Hautaus, ja rumpuja sitten useammassa
kokoonpanossa esim. Bad Rep. Tällä
hetkellä on myös pari muuta bändiä joissa
soitan rumpuja, vähän stonerii ja vähän
60-70 –lukumaista rockia.
Late: No tota musiikkileikkikoulussa soitin
kapuloita ja triangelii aika nuorena. Sit
sinne tuli joku sälli esittelee haitarii ja
mä olin et vittu tos on paljon nappei,
mä haluun soittaa sitä. Sit mä soitin sitä
haitarii niin helvetin kauan ja helvetin
väkisin et se oli jo vähän surullista. Ja
musiikkiluokilla sekä kuorois tuli pyörittyy
ja se oli tavallaan vähän perseestä, mut
en silti kadu. En tiedä miks en kadu. Ehkä
pitäis. Toi sähkökitara tuli siin yläasteella
kuvioihin ja sit myöhemmin Alley Gods
joka on ehkä ollu tähän asti eniten se
pändi, vaikka nykyään soitan kyllä eniten
jotain countryy akkarilla. Ja on meillä
kaikkee paskajatsi-jamirinkii myös. Ei
mulla oo niin väliä mitä soittaa kunhan on
jotain prokkista päällä.
Musiikin lisäksi huomio kiinnittyy
yhtyeen levyjen kansissa oleviin
Väistä!:stä puhuttaessa esiin nousee
usein myös nimi Alley Gods, jossa osa
teistä on soittanut aiemmin. Mitäs
kokoonpanolle
kuuluu
nykyään?
Tullaanko
sitä
vielä
näkemään
keikoilla?
Teemu: Alley Gods on toistaiseksi tauolla,
kun VÄISTÄ! vie mun ja Laten aikaa niin
paljon. Bändeillä tulee sitä paitsi aina
suvantovaiheita, eikä oo mitään järkeä
nyt puskea kahta bändiä täysillä samaan
aikaan. Ensi vuonna Alley Gods tulee tosin
tekemään ainakin jonkun keikan, sillä se
on yhtyeen 10-vuotisjuhlavuosi.
Late: Joo jottain pitäis tehä. Katotaan
mitä. Ainakin jotain keikkaa kai, mut mua
kiinnostelis enemmän tehä jotain uutta
matskuu ku lämmitellä vanhoja. On meillä
jotain uusii biisejäkin varastossa ainakin
kymmenkunta mutta saas nähdä tuleeko
niistä enää mitään kun tässä on vähän
tota taukoa ollu. Aika näyttänee.
Millaisia kokemuksia Väistä!:n jäsenillä
on pian uudelleen ovensa avaavasta
TVO:sta?
Lari: Itselläni TVO oli ensimmäinen paikka
jossa pääsi keikkameininkeihin kunnolla
mukaan yleisöstä käsin. Piru vie siinä
meni hieno paikka alta.
Teemu: Varmaan melkein kaikille TVO oli
pitkään yhtä kuin Turun ainut keikkapaikka.
Alley Godsinkin kaikista keikoista varmaan
puolet on soitettu TVO:n joissain tiloissa.
Toivottavasti uusi paikka olisi nyt pysyvä
ja nousisi yhtä eeppiseksi paikaksi kuin
vanha legendaarinen tila.
Mitenkäs tuo tämänhetkinen Turun
keikkapaikkojen tilanne? Ajatuksia?
Mielipiteitä?
Atte: Näin coveriräppääjänä
huolestunut tilanteesta.
olen
paikalla, en läsnä)
Teemu: Haha no ainakin meiän keikoille
kannattaa tulla katsomaan Suomen
komeinta basistia.
Mitäs juonia teillä on tulevaisuuden
varalle? Tuleeko lisää uutta musiikkia
ja mistä teitä voi bongata?
Lari: Minut voi nähdä Turun El Gringossa
joka viikonloppu, saa sanoa ”hei”.
Teemu:
Bändinä
ollaan
mietitty täyspitkän tekemistä seuraavaksi,
mikä
olis
tietenkin
luonnollinen
jatkumo kahdelle EP:lle. Pyritään myös
keikkailemaan tasaisesti, niin että keikoille
saa tulla. Mut voi muutoin bongata
himasta vaihtelemasta kakkavaippoja.
Onko jotain sanottavaa vielä tähän
loppuun?
Late: ROCK ’N’ ROLL!
Teemu: Juuh elikkäs.
VÄISTÄ!
Teemu: Kyllähän tää kaupunki on jo
pitkään huutanut kunnon keikkapaikkaa.
Siis nimenomaan keikkapaikkaa, millainen
TVO oli ja uusi TVO tulee toivottavasti
olemaan. Tällä hetkellä Portti on ihan hyvä
vaihtoehto, Pub Port Arthuris ei saanu
saundeista mitään selvää (ja soitto piti
olla ohi ennen karaokea), Rokbarin uusista
tiloista ei ole kokemusta, Aurinkotehdas
on ankein mesta ikinä, etenkin talvella.
Rekisteri on ihan hyvä keikkapaikkana,
mutta vammaiset linjanvedot pilas vähän
sen mestan, sitä paitsi eikös sekin oo
purku-uhan alla? Kaikissa tuntuu olevan
joku asia pielessä tai vähän sinnepäin.
Kyllä uusi TVO on vaan äärettömän
tervetullut.
- Turkulainen hardcore punk -yhtye
- Perustettu v. 2013
- Syntyi alunperin laulaja/lauluntekijä
Teemu Roinisen omana projektina.
Muut jäsenet: Lauri Inkiläinen
(Basso), Lari Backman (Rummut),
Atte Leinonen (Kitara)
- Julkaissut kaksi 7” EP:tä: Väistä!
(2013) ja Sivuraiteella (2014)
- Julkaisijat: Poolside Records,
Räkälevyt, Johnny Park Avenue
Records
Väistä! on ehtinyt keikkailla jo jonkin
verran eri kaupungeissa ympäri Suomea
ja saanut kiitosta live-meiningistä. Miks
teidän keikoille kannattaa tulla?
http://vaista.bandcamp.com
http://facebook.com/vaistatku
Lari: Oliko joku Lahdessa? (itse olin vain
Kontakti:
[email protected]
Ypyäin ylpeys Hämeenkadun kulttuurimaisemaa ja
suomalaista modernismia
Teksti Petra Lähde, Kuvat Ikaros Ainasoja
Kallonporaajan paratiisi on alkanut rapistua. Tässä nauhaikkunajulkisivussa näkyy
elementtielämän ehdottomuutta.
Parkinkadun eeppinen lautakunta
huolehtii ja kiinnostuu lähiympäristönsä ja –historiansa sattumuksista. Tulipa eräänä kuulaana kevätiltana kyseeseen pohtia monen osakuntalaisenkin
maisemaa sulostuttaneen U-sairaalan
tilaa, ja kun asianmukaiset homeeseen
ja sisäilmaan liittyvät näkemykset oli
lausuttu, alkoi vihdoin perimmäisten
syiden metsästäminen: kenen nerokas mieli oli saattanut henkiin tuon
massiivisen taivaanhalkojan? Taustalta löytyi mies, jota nimi ei pahenna ja
jota tekostensa pohjalta arvioitakoon:
arkkitehti Ragnar Amandus Ypyä.
Ragnar Amandus Ypyä syntyi 1900,
kirjoitti ylioppilaaksi 1920 ja valmistui
arkkitehdiksi Teknillisestä korkeakoulusta vuonna 1928. Merkittävän ja laaja-alaisen suunnittelutyön lisäksi hän
toimi myös tulevien arkkitehtipolvien
opettajana, ja ansaitsi professorin arvon 1971. Ypyä ja vaimonsa, arkkitehti
Martta Martikainen-Ypyä, perustivat
arkkitehtitoimiston Viipuriin vuonna
1936. Ragnar toimi Viipurin kaupunginarkkitehtina vuoteen 1940 asti –
tuolloin sota ajoi hänet vaimoineen
ja toimistoineen Viipurista takaisin
Helsinkiin, ja elo vei parinskuntaa mil-
loin Ruotsiin, milloin Tanskanmaalle.
Martta ja Ragnar työskentelivät paljon
yhdessä, ja piirtelivät monenlaisia:
asuin- ja liikerakennuksia, kirjastoja ja
sairaaloita. Ypyät osallistuivat teoksillaan useisiin arkkitehtikilpailuihin, ja
mainittavia sijoituksia heille kertyi 29
vuosina 1930-60. Heidän paikkansa
suomalaisen modernin arkkitehtuurin suurnimien joukossa lienee osaltaan varmistanut mm. Teräskulman
talo tai Pielishovi, Joensuun ensimmäinen kivirakennus (jossa oli myös
kaupungin ensimmäinen hissi), funktionalistista tyyliä edustava hotelli.
Tämän työn kerrotaan vaikuttaneen
merkittävästi suomalaisen modernismin kehitykseen rakennustaiteessa.
kuvan lähde fi.wikipedia.org
Jo Viipurissa Ragnar joutui päättämään
kollegansa, arkkitehti Uno Ullbergin
aloittamat suunnitelmat Viipurin naistensairaalasta, ja 1947-48 hän työskenteli Tukholmassa Hakon Ahlbergin
arkkitehtitoimistossa, jossa hän pääsi
tekemisiin kahden sairaalan suunnittelun kanssa. Toinen niistä rakennettiin
Yhdysvaltoihin ja toinen Venezuelaan.
Lopullisesti Ypyät sai erikoistumaan
sairaaloihin voitto Kööpenhaminan
Glostrupin keskussairaalan suunnittelukilpailussa 1951. Viisikymmenluvulla arkkitehtipariskunta pitivät toimistoa myös Kööpenhaminassa – liekö
suuren kaupungin moderni ilmapiiri
tarttunut Ypyäin suunnittelukynään,
kun he työstivät viimeistä suurta luomustaan, U-sairaalaamme. Kilpailu
Turun lääninsairaalan, nykyisen Turun
yliopistollisen keskussairaalan, uudisrakentamisesta ratkesi vuonna 1955.
Martta ja Ragnar Ypyän suunnitelma,
”Kallonporaajan paratiisi”, valittiin
voittajaksi.
kuvan lähde Suomen arkkitehtuurimuseo
Köpenhaminan Glostrupin keskussairaala-alue, seesteisen kaarevaa
linjaa ja puhdasta sairaalan tuntua.
Rakennusten kerrostuneisuus huolettaakin eeppistä jäsenistöä: onko tiukkuuden tuntua kuitenkin ilmassa?
Eeppinen lautakunta esittää ihmettelynsä aikain saatosta ja mihin se taiteilijan johtaakaan. Tämä kaarevakulmainen komistus ei vielä enteile lainkaan
sitä raakaa, vyöryvää voimaa, jolla Ypyät Turun yliopistollisen keskussairaalan
alueen tulivat täyttämään.
Eeppisen lautakunnan istunnossa nimi
herätti kunnioitusta. Siinä korkeana
kohoaa kulmillamme paratiisi, joka
ei ole meitä varten kaunistettu. Alati
väijyvä pora vaanii kallojamme, vaatii
kohottamaan katseen korkeuksiin ja
saa lankeamaan jäisen Hämeenkadun
kylmään syleilyyn. Kuva Kiinanmyllynkadulta.
Ypyäin alkuperäistä suunnitelmaan
laajennettiin, ja sairaalaa alettiin rakentaa 1964. Jo Ypyöiden näkemyksessä
sairaala-alue laajentui rautatien yli;
tätä toki päästiin toteuttamaan vasta
kolme vuosikymmentä myöhemmin,
eikä ensinkään näin maineikkaiden
suunnittelijoiden siunaamina.
Mikä mahtoi vakuuttaa kilpailun raadin Ypyäin suunnittelutyön ylivertaisuudesta? Toki pariskunta oli selvästi modernin suomalaisen arkkitehtuurin kärkinimiä, sairaalasuunnittelun
asiantuntijoita ja lisäksi heidän suunniltaan tuntuivat puhaltavan pohjo-
Eeppisen lautakunnan jäsenten silmää
on kummastuttanut ja mielikuvitusta
miellyttänyt pohjoisen sivun yläkerroksien porrastetut luentosali-ikkunat, jotka katkaisevat kerrosten tasaisen juoksun. Minne portaat kohoavat, mistä laskeutuvat? Kuinka niille
pääsee tepastelemaan, vavisuttaako
katharsis näkymää salista tiiraillessa?
ismaiset, jopa eurooppalaiset tuulet.
Liekö raadin huomion kiinnittänyt
nerokas valkobetonipintaisen sandwich-elementin käyttö, vaiko kenties
eteläisen julkisivun parvekevyöhyke?
Ypyäin viimeinen suuri työ, jopa arkkitehtoninen joutsenlaulu valmistui lopulta 1968. Se nosti yliopistollisen keskussairaalan potilaspaikat
viidestäsadasta tuhanteen, mutta tiedettiin jo syntyessään riittämättömäksi. Jäikö Ypyöitä kalvamaan suunnitelman puuttellisuus? Ymmärsivätkö
Ypyät, millaisen merkin he jättivät viattomasti Hämeensillan kupeeseen?
Se hallitsee maisemaa, suorastaan
määrittää sitä järkähtämättömällä olemuksellaan, leijuu opintien ja elämänpolun yllä, epätietoisena kohtalostaan, ylpeänä, paikkailtuna, pilk-
attuna, tuntemattomana. Ja Ragnar
Amandus Ypyä sekä vaimonsa Martta
Martikainen-Ypyä, suomalaisen modernismin suuret nimet merkittäköön
sydämiimme, osakunta-aamujemme
maiseman järkähtämättömän valtiaan
muovaajien komeat kutsunnot.
Kirjoittaja on Parkinkadun eeppisen lautakunnan sihteeri. Kuvaaja valittiin eeppisen silmän
ja halukkuuden perusteella.
P.S. Vielä muutama kuriositeetti
Vaikka tarkoituksena ei olekaan puuttua U-sairaalan sisäilma- ja kosteusongelmiin, on kuitenkin mainittava
muuan seikka. U-sairaala päätettiin
purkaa vuosituhannen alussa – jo
2002 rakennus todettiin elinkaareltaan loppuun kuluneeksi, ja vielä
mainittiin, että siitä olisi järkevää
säästää ainoastaan teräsbetoninen
runkorakenne. Tällä hetkellä sairaala
toimii tekohengitettynä kaikkien ongelmien keskellä, ja moni rakennuksen käyttäjä oirehtii tilanteen vuoksi.
Sairaanhoitopiirin virkamiestyöryhmä
päätti vuoden 2010 esityksessään ehdottaa rakennuksen purkamista vuoteen 2018 mennessä. Pahaksi onneksi
edeltävänä vuonna valtioneuvosto
hyväksyi koko Tyksin sairaalamäen
suojeltavaksi valtakunnallisesti arvokkaana rakennettuna kulttuuriympäristönä. Tämä anekdootti ei olisi
riittävän turkulainen, ellei kyseinen
valtioneuvoston suojelupäätös olisi
tullut täytenä yllätyksenä purkuesi-
Eteläisellä julkisivulla pullistelevat parvekkeet, joilta nykyisellään harvemmin
ihaillaan sairaala-alueen arkea.
tystä valmistelleelle virkamiestyöryhmälle. Asiasta uutisoi mm. Yle Turku
8.12.2010.
Toinen mainittava seikka lienee se,
että vuonna 1929 nuori Ragnar voitti
toisenkin Turulle merkittävän arkkitehtikilpailun, jossa haettiin suunnitelmaa Ryssänmäelle rakennettavalle vesitornille. Tämä suunnitelma
jäi kuitenkin budjettiongelmien takia
toteuttamatta, ja lopulta kymmenen
vuoden kuluttua noudatettiin rakentamisessa toisen lunastuksen kilpailussa voittaneen Erik Bryggmanin suunnitelmaa. Toisin jos käynyt olisi, olisi
voinut nuori kirkasotsaisuus tarkastella kypsän iän raskasta vakautta ylioppilaiden yli.
Täs on lähteet:
www.rky.fi
www.uppslagsverket.fI
www.mfa.fi
www.turkulainen.fi 9.12.2010 Kosteuden vaivaama U-sairaala halutaan purkaa
www.yle.fi 8.12.2010 Yllätyskäänne:
Purkukuntoinen sairaalarakennus
onkin suojeltu
Quantrill, Malcolm: Finnish Architecture and the Modernist Tradition.
Taylor & Francis, London 2012
Eeppinen lautakunta, Parkinkatu,
Turku 2014
M. A. Nummista kiinnostaa hurja TVO
kuvat & teksti Pipsa Havula
Gommi&Pommi H2Ö-festivaaleilla
Muusikko, taiteilija ja kulttuurin monitoimimies M. A. Numminen irrottautui
kiireidensä keskeltä kertomaan VSOP:lle kuulumisiaan.
Mitä kuuluu, M. A. Numminen? Mitä puuhaat nykyisin?
- Olen ollut erittäin kiireinen elo-syyskuun ajan, sillä olen kirjoittanut
“muistelmat” siitä ajasta, joka ihmisiä tuntuu eniten minussa kiinnostavan,
vuosien 1965 - 1969 tapahtumat. Kirjassa TVO:kin on mukana pari kolme
kertaa, Numminen kertoo.
Oletko ajatellut tulla käymään TVO:lla jahka se jälleen aukeaa?
- Jos TVO aukeaa marraskuun 24. — 26., niin voisin mieluusti tulla tiistaina tai
keskiviikkona katsomaan, millaiseksi HURJA TVO on muuttunut.
Millaista TVO:lla oli 60-luvulla? Oletko jäänyt erityisesti kaipaamaan
jotain? Onko toiminnasta ollut sinulle hyötyä myöhemmin?
- TVO oli 1960-luvulla tärkein jazzjamien paikka. Kyllä muuallakin Turussa
jazzattiin, mutta TVO:ssa viihdyin parhaiten. Olen nimenomaan TVO:ssa
esiintynyt ensimmäisen kerran julkisesti outoine äänineni. Ei siihen mitään
erityistä huomiota kiinnitetty. Vuosi oli 1963, kuukausi syyskuu. Tietenkin TVO
oli myös hillumapaikka. Vielä 1970- luvullakin viihdyin siellä, paitsi esiintyjänä,
myös juhlijana.
Entä jäikö TVO-ajoista traumoja?
- Ei traumoja.
Kerrot TVO:n 75-vuotis juhlakirjassa ensimmäisestä keikastasi Teviksellä
ystäväsi Parkon kanssa Pelottiko silloin? Pelottaako lavalle astuminen
vielä?
- Ei pelottanut silloin eikä pelota nyt. Tommin täytyi juoda puoli pullollista
Koskenkorvaa, jotta rohkeni TVO:n lavalle.
Auttaako jänispuku esiintymisjännitykseen?
- Ei ole esiintymisjännitystä. Sen harjoittelin pois lapsena.
Näimme Gommin, Pommin ja Sesse-possun esiintymässä
H2Ö-festivaaleilla. Mitä mieltä olet tapahtumasta?
- H2Ö oli kesän ehdottomasti paras festivaali! Aivan varmaan koko vuodenkin,
vaikka nyt on vielä G & P-keikkoja edessä.
Olisin mieluusti jäänyt H2Ö:hön, mutta pahaksi onneksi olin sopinut etukäteen
muuta.
Mikä on suosikkifestivaalisi?
- H2Ö!!!
Millainen on Suomen alakulttuuriskene nykyään? Oliko 60-luvulla kaikki
paremmin?
- Muistot a) hämärtyvät, b) kultaantuvat. Niinpä en voi verrata lähes 50
vuoden takaisia asioita nykyisiin. Eniten olen nykyisin vastakulttuurin kanssa
tekemisissä Tampereella, toiseksi (vähiten) Turussa.
Tekeekö nykyinen some-sukupolvi perustavanlaatuisia virheitä
vastakulttuuriasioissa?
- Ei toki! Internet on suurin vastakulttuurinen keksintö, johon kaikki voivat
osallistua.
Mitä sinulla on lähitulevaisuudessa tai tulevaisuudessa ylipäätään
suunnitteilla?
- Ylipäätään? Minähän puuhaan AINA jotakin. Talvella kirjoitan HeideggerArendt-kantaattini kvintetille sopivaksi, nyt se on vain laulajille, sellolle ja
pianolle. Esitys Saksassa ensi vuonna.
Onko urasi aikana ollut jokin idea, jonka olisit halunnut toteuttaa, mutta
joka on kaatunut esimerkiksi ajan tai resurssien puutteeseen?
- Voi, rakas Pipsa! Minulla on lukemattomia toteutumattomia ideoita. Ne ovat
jääneet “pöytälaatikkoon” lähinnä rahoituksen puutteen vuoksi.
Olisiko sinulla kannustuksen sanoja sanottavana TVO:lle, joka
ponnistelee kaikin voimin kohti uutta aamunkoittoa?
- Kolmastoista sääntö: opiskele yliopistossa tehokkaasti. Käy samalla
kulttuuritapahtumissa ja keskustele mahdollisimman monenlaatuisten ihmisten
kanssa.
Pirteyksin
der MANn
TVO IV
Part one -Mayhem peruttu
Kaikki nimet ja tapahtumat on muutettu syyllisten suojelemiseksi.
Joulukuu 2012
Uusi vuokrasopimus. Kahden vuoden sisällä kolmanteen paikkaan. Soitellen
sotaan. Humalainen muutto pikkujouluissa, amatöörit rakennustouhuissa.
Urakoitsijat odottavat vesi kielellä. Tarjoukset tuntuvat korkeilta. Johdatus
puuttuu peliin. Suuri Urakoitsija ilmoittaa ennennäkemättömän edullisen
tarjouksensa. Osakuntalainen, veli, hyväntekijä. Muutama viikko ja parikytä
donaa tarvikkeisiin niin on valmista. Takuuvarmasti. Auttavaan käteen
tartutaan.
Tammikuu-Huhtikuu 2013
Suuri Urakoitsija pyytää osakuntalaisia pysymään poissa työmaalta.
Pojat hoitaa. Hallitus kiistelee siitä, minkälaisia kristallikruunuja tulevan
tilan vessoihin hankitaan. Kultaisten hanojen karaattimäärästä päästään
yksimielisyyteen. Kukaan ei tiedä mitä todellisuudessa tapahtuu.
Toukokuu 2013
Suuren Urakoitsijan työt pysähdyksissä. Epätoivoisia maalaustalkoita.
Mitä yritetään maalata piiloon valkoisen eri sävyillä jotta kuka ei näkisi?
Mielisairaan työtä, toteaa vuoden päästä talkoisiin eksynyt maalari.
Kesäkuu-elokuu 2013
AKK:n ilmastointikurssi asentaa kolme kuukautta kahta putkea salin kattoon.
Ennakkoehtona asennustöiden aloittamiselle on että salin katosta poistetaan
lamput sekä sähköjohdot. Näin tehdään. Kuukausien putketon pimeys alkaa.
Huhutaan että työmaan valvoja, mahtava Suuri Urakoitsija olisi käynyt kerran
pari näppäilemässä läppäriään yläkerrassa. Lopun aikaa pölyinen bunkkeri
on autio ja tyhjä. Hallituslaisten joukkopako, osa pakenee alkoholismiin
ja osa itänaapuriin, periaatteessa sama asia. Kukaan ei muistanut lukea
rakennuslupaa. Ravintolan avaamisen ehtona osakunnan tulee muun muassa
rakentaa mannertenvälisen ydinohjuiskun kestävä bunkkeri kolmenkymmenen
metrin syvyyteen sekä tikapuut taivaaseen. Itsepetoksen ja kollektiivisten
juoppohulluuskohtausten voimalla myrskypilvelle saadaan maalattua
hopeareunus.
Syyskuu-marraskuu 2013
Työt seisovat. Hallitus tapaa Suuren Urakoitsijan. Häneltä kysytään urakan
valmistumisesta. Majesteetillisesti hän ilmoittaa, ettei aio saattaa toitä
loppuun. Ammattitaidotonta ja epätoivoista talkoilua. Vuokranantajan edustaja
Lamminen pitää monologiharjoituksia talkoiden yhteydessä. Vuokravelkainen
yleisö on valmis mihin vain. Rakennusvastaavat valavat lattiaa. Lattiaan
valahtaa mitä mielenkiintoisempaa tavaraa. Ydinjätettä, Jimmy Hoffan ruumis,
miljoonia jälkeenpäin annettuja neuvoja sinetöidyssä kapselissa. Tasaista tuli.
Ilmastointiasentaja käy näyttämässä miten töitä tehdään. Muutama päivä ja
ilmastointiputket ovat nätisti katossa. Olisipa AKK:n kurssi ollut katsomassa.
Rahat ovat lopussa. Hallitus ei tiedä sitä. Loppu on lähellä. Epäilys herää.
Hallitus havahtuu taloudellisen katastrofin uhkaan. Keskustellaan siitä
minkälainen kultainen enkelipatsas asennetaan uuden TVOn avaijaisissa
shampanjaa tarjoilevaan suihkulähteeseen. Vastatoimena järjettömään
taloudelliseen tilanteeseen Hallitus valitsee virkaatekevän taloudenhoitajan
jatkamaan toimessaan.
Joulukuu 2013
Kiinan muurin, yläkerran väliseinän, kuukausia kestävä suunnittelu- ja
rakennusprojekti käynnistyy. Käytännön toteutus sisältää sekavan sarjan
tölkki kädessä esitettyjä suuruudenhulluja monologeja. Puolen vuoden
päästä ammattilais-talkoilijat purkavat aikaansaannoksen ja rakentavat uuden
kahdessa päivässä. Säätiöltä ei ikinä tule rahaa, ilmoittaa projektivastaava,
kaiken tietävä ja mahdottoman taitaja Iki-Turso Joukkohautakivi. Synkimmät
pikkujoulut koskaan. Riisipuuro palaa pohjaan. Osallistujina harvalukuinen
joukko päihdeongelmaisia keski-ikäisiä. Kysymys esitetään. Ai tämä on joku
opiskelijajärjestö vai? Kukaan ei vastaa. Ursininkadun vuokrasopimus loppuu.
Kuka muuttaa? Hallitus jäävää itsensä. Joku muutti. Kuka? Huhutaan, että
aktion taustalla ovat joko punkinretkut tai ulkomaalaiset tiedustelupalvelut.
Osakunnan taloudenhoitaja suojelee hallitusta pitämällä osakunnan
talouskatsaukset Pohjois-Korean virallisen tietotoimiston innoittamalla
optimismilla ja puhumalla Kuolan niemimaan kolttasaamelaisten muinoin
puhumaa murretta. Epäselvästi mumisten. Hallitus on tyytyväinen.
Tammi-helmikuu 2014
Epätoivon multihuipennus. Hallituslaiset käyvät sissisotaa toistensa
selkien takana. Päihteiden voimalla toimivat, mutta siltikin vain hädin
tuskin toimintakykyiset remonttivastaavat korjaavat Ursininkadun
jälkiä. Kuin pultsarit meikkaisivat ruumista. Kuitenkin vastaavien
suoraselkäisen valehtelun sekä kuraattorin loihtiman exel-taulukon lumoama
Kokoomuskiinteistöjen edustaja hämääntyy siinä määrin, että osakunta pääsee
vetäytymään parempiin asemiin. Berliiniin, huhtikuuhun 1945. Rahaa ei
yhtään, velkojat ovat piirittäneet Köydenpunojankadun bunkkerin jokaisesta
ilmansuunnasta. Hallituslaisia kaatuu oikealta ja vasemmalta. Osa joutuu
pakkohoitoon ja loput eivät pääse sinne sairaanhoitopiirin määrärahojen
puutteesta johtuen. Silti, harhainen unelma elää.
Maaliskuu 2014
Vuosijuhlat. Toivoa tekohengitetään rekallisella päihteitä. Joudutaan
tilaamaan toinen mokoma. Puoliperävaunun kera. Jossain kaukana näkyy
yksinäinen kipinä. Jatkoilla joku yrittää tehdä polttoitsemurhan tyhjässä
pyöräkellari-pesutuvassa. Kuluneiden kuukausien aikana kymmenet tuhannet
nousuhumalaiset lupautuvat mukaan talkoisiin. Ketään ei näy. Kaupungilta
kuuluu vahingoniloista naurua. Selät täyttyvät puukoista. Kerhon käytännön
toimintaa vuosien ajan lähes yksin pyörittäneeltä sähköjänikseltä uhkaavat
loppua paristot. Hallitus menettää uskonsa kaikkeen ja kykenee toimimaan
juuri siksi. Säätiön kokous. Hallitus selviää teloituskomppanian edestä.
Valeteloituksen jälkeen. Taloudenhoitaja katoaa. Kukaan ei myönnä mitään.
Säätiö lupaa tukea. Hallituslaiset kokevat inhimillisiä tunteita ensimmäistä
kertaa vuosiin.
Huhtikuu 2014
Uusi taloudenhoitaja-ei-taloudenhoitaja yrittää itsemurhaa 39.kerran. Viikon
sisällä. Hallituksen sisällä taistellaan verisesti loppuunpalamisvuoroista.
Jälkikäteen annettujen neuvojen pauhu kuurouttaa hallituksen. Skeneporukka,
punapipot ja erikoistyypit saapuvat apuun, vain poistuakseen elegantisti
dissaten ja kilpaa besserwisseröiden. Jumala koneesta. Apua saadaan.
Yhteiskunnan marginaali astuu saappaisiin, joita kukaan ei ole uskaltanut
pitää. Alkaa tapahtua.
Toukokuu 2014
Sponsoreita ilmestyy tyhjästä. Lahjoitustavaraa saapuu eri lähteistä.
Sisäkatto maalataan. Seiniä paikataan, pystytetään ja päällystetään. Lattia
saa kauniinharmaan epoksikuoren. Kannatusjäseniä ilmaantuu joukoittain.
Osakunnan ystävä houkuttelee nuoren opiskelijan tutustumaan tiloihin.
Kuin nälkäinen vampyyrilauma hallitus hyökkää pahaa-aavistamattoman
uhrin kimppuun ja sulauttaa hänet itseensä. Hallituksen keski-ikä laskee
neljäänkymmeneen seitsemään vuoteen. Karvainen luolamies järjestää
menestyksekkäitä tukikeikkoja. Kuraattori edustaa aina ja kaikkialla.
Osakunnan burleskitähti kerää huomiota itseensä, osa ylitsevuotavista
huomionosoituksista valuu osakuntaan. Taloudenhoitaja-ei-taloudenhoitaja
tekee taikojaan. Maaniset rakennusvastaavat linnoittautuvat työmaalle.
Pateettiset avustushakemukset tuottavat hedelmää. Kaupunki antaa
muovikassillisen merkitsemättömiä seteleitä. Onnistuuko tämä sittenkin?
Asioiden luistaminen rekisteröidään myös muualla. Ravitsemisliikkeissä
liikkuu epälukuinen määrä henkilöitä, jotka ovat yksin kantaneet vetovastuun
rakennusprojektissa. Arkkitehdin tehtävästä syntyy ankarin kamppailu.
Tittelistä kilvoittelemaan ilmoittautuu jälkikäteen useita varteenotettavia
nimiä. Todellinen mestarien taisto syntyy kun sekä Suomen paras
rocktoimittaja että Maailman paras nosturikuski ilmoittavat tahoillaan
suunnitelleensa TVO:n uudet tilat.
Sitten. Rakennusvastaavat joutuvat psykoosiin, vuosia hakattu mielenterveys
ei kestä positiivisia tapahtumia. Pikkuhitlerit kamppailevat. Juoksuhautoja
kaivetaan.
Kuka voittaa? Mitä tapahtuu seuraavaksi? Esiintyykö Elvis pikkujouluissa?
Stay tuned.
TVO:n drinkkiopas
Viina on viisasten juoma
Palstalta koottua, crowdsourcing is tö vei forvard.
Kiitokset nimimerkeille: TulevaisuudenAntenni, Kimmolator
(yhdessä työryhmän MA ja JV kanssa) & Hauttis
Syksyn sävel
Tosi hyvä campari-
tuoremehu
4cl Campari
2cl Passoa
4cl ananasmehua
Appelsiinimehua
runsaasti sitruunam
ehua, n. 1,5-2 cl
Tiskirätti
3 cl fernettiä
1 cl Õuna-likööriä tms. makeaa ome
nalikööriä
Valmistetaan kuten muuli: murskataan
limeä ja
viinat ja jäät, pidennetään gingeralella
.
Itsepetos
2 cl Coin
treau tms
. triple se
2 cl Mart
c
ini bianco
Bitter lem
onia
Lime-viip
ale ja sate
envarjo k
oristeeksi
aja
Ava
een
Pullontukk
loraus kossua
loppu muki lämmintä glögiä
1pussi Finrexin neota
alux kossu, zit klöki, zit vinreksin.
.
huljauta mukia juomisen puolivälissä
llä
toista huljautus kun juomaa on 1/6 jälje
Esko!
juo nopsaan
1 kpl ykkös- tai alkoholiton olut
4-6cl kossua
kuppi kahvia
sätkävehkeet
Siemaile kahvia ja uskottele ettei huomenna ole paha olo.
Ota ykkös- tai alkoholiton olut koska juot
olutta vain maun vuoksi.
Hörppää kossu kerralla
Unohda puoliksi juotu olut minne sattuu
Tempaise kahvi loppuun sätkää käärien
Lähde Dailyyn
n limpparipullosta
n puolentoista litra
aa
ill
rjo
Ta
ssa?
flun
n
¤%&
Mikä v?#
juu.
ua, puolukkamehua
Erilainen nuori
? osa puolukkameh
a juu
ta
aa
m
aata, juu saaren
ttuna)
? osa 80% saarenm
vähän suoraan sano
on
tty
ste
rä
Te
u.
eh
m
Metaxa
cl
2
(vähän on terästetty
.
1 cl Pernod
liraus omenamehua
vodka
cl
1
kuhuoneessa.
ra avantosaunan pu
ke
ananasmehua
an
rin
ho
n
aa
ill
Tarjo
jäävettä
korvata lasillisella
ihan vähän sitruunaa
Avantosaunan voi
Tilinpäätös
Uusi ylioppilas
2 osaa giniä
3 osaa Laitilan erikois sitruunasoodaa
vitusti kuitteja, lippulappuja, tositteita, taskulaskin
4 cl Õuna-likööriä
1 cl Metsmaasikas-likööriä
(tai punaista grenaa)
4 cl appelsiinimehua
vichyä
vuoraa ympäristösi epänestemäisillä ainesosilla
Dry sambuca
sekoita nesteet
juo ja kiroile
puolet giniä
puolet sambucaa
Pieni puristus
vähän rakuunaa
hyppysellinen sokeria, jos juomari on
1 cl tequila
makean
ystävä
1,5 cl Cointreau
sitruunasiivu koristeeksi
1,5 cl valkoinen Martini
ravistetaan, tiraus limeä,
pieni puristus vain
(Sitruunasoodalla pidennettynä juom
a muuttuu
Makeempi mojito
lonkeroksi, jossa ei ole sokeripaljou
tta, mutta
maku kohdallaan.)
Sitruunamelissa murskataan limen kanssa
(minttukin voisi menetellä)
Gaybanana
2 cl banaanilikööriä
2 cl Metaxa
1 cl Pisang ambon
gingeralea, jäitä
1 cl Bols-banaanilikööriä
2 cl grappaa
Alkoholit kannattaa yhdistää ennen
appelsiinimehua
lisäämistä limen kanssa sekoittamalla
tiraus sitruunamehua
uunamelissan lehtiä
hyvin tai ravistamalla.
koristeeksi yrtti, esim. sitr
Pekko
Giniä
1 osa
2-3 osaa Karpalomehua
Tämä drinkki onkin siitä jännä että illan edetessä
karpalomehu korvataan karpalovissyllä
Tosimiehen toinen päivä
1 litran pullo kirkasta
1 1,5 litran pullo vissyä
2 cl Pisang ambon
2 litran tölkkiä karpalom
ehua
2 cl Passoa
1 annos/ pussi jääpaloja
4 cl tequila
1 annos/ pussi vadelmia
tai jotain muita pakastem
ua, jäitä, limeä, ravistetaan
arjoja persikkameh
1 pilli
lasi reunustetaan valkosipulirouheella
samaan tapaan kuin margaritoissa.
Saa sinne muutakin heittä
ä, kunhan ei heitä kahta.
Booli
kiitos: