Tutkimusta lähisuhdeväkivallan eri interventioista: Juha Holma

Kansallinen väkivaltatyön forum. Mikkeli
Tutkimusta
lähisuhdeväkivallan eri
interventioista
Juha Holma
Psykologian laitos, Jyväskylän yliopisto
PROJEKTIN TUTKIMUKSET
Osatutkimus II:
– Lähisuhdeväkivaltaan puuttuminen: palvelumallin
edellytykset ja haasteet henkilöstön näkökulmasta
(syys-lokakuu 2009)
Osatutkimus III:
– Lähisuhdeväkivallan aikuisuhrien tunnistaminen ja
hoidontarpeen arviointi (maalis-heinäkuu 2010)
Juha Holma: Tutkimusta lähisuhdeväkivallan eri
interventioista
18.9.2014
Erikoissairaanhoidon potilaiden
lähisuhdeväkivaltakokemukset ja
henkilöstön käsitykset väkivaltaan
puuttumisesta
Yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitos: prof. Mikko
Mäntysaari, YTT Marita Husso, YTT Tuija Virkki
Psykologian laitos: PsT Juha Holma, FT Aarno Laitila
(nykyisin Itä-Suomen yliopisto)
Perhetutkimuskeskus: YTT Marianne Notko
Osatutkimuksen III tarkoituksena selvittää lähisuhdeväkivallan
aikuisuhrien määrää ja väkivallan laatua projektissa kehitetyillä
työkaluilla
Aineisto:
Synnytysyksikkö: 4,5 kk
Päivystysalue: 1,5 vrk
Psykiatrisen sairaalan vastaanotto-osasto: 1 kk
Menetelmä: Kaikille potilaille tehtävä kysely
Ohjeet työntekijälle:
– Kysymykset voi esittää vain tilanteessa, jossa ei saattajia tai muita
potilaita paikalla
Kyselyn suoritti:
– Synnytysyksikkö: 11 kätilöä
– Päivystysalue: 8 sairaanhoitajaa
– Psykiatrisen sairaalan vastaanotto-osasto: kaikki (28) hoitajaa
1
Kansallinen väkivaltatyön forum. Mikkeli
18.9.2014
Kartoituskysymykset (jos tällä hetkellä
väkivaltaa tai joskus aiemmin ja vaikuttaa
hyvinvointiin)
Lähisuhdeväkivallan:
Suodatinkysymykset
– Onko perhe- tai seurustelusuhteissasi tällä hetkellä
Sinuun kohdistuvaa henkistä tai fyysistä väkivaltaa
tai kaltoinkohtelua?
–
–
–
–
–
–
–
–
– Onko perhe- tai seurustelusuhteissasi ollut joskus
aiemmin Sinuun kohdistuvaa henkistä tai fyysistä
väkivaltaa tai kaltoinkohtelua?
– Jos kyllä, vaikuttaako tämä kielteisesti
hyvinvointiisi tai elämänhallintaasi
Muoto
Ajankohta
Kohteeksi joutumisen useus
Tekijä
Vaikutukset omaan hyvinvointiin ja turvallisuuteen
Avuntarve
Lasten läsnäolo väkivaltatilanteissa
Työntekijän arvio jatkotoimenpiteiden tarpeesta ja
suoritetut toimenpiteet
Väkivallan muoto
LÄHISUHDEVÄKIVALLAN YLEISYYS
Synnytysyksikkö
Tutkimusaika
4,5 kk
n
SUODATINKYSYMYKSIIN
VASTANNEIDEN MÄÄRÄ
Vastanneiden
sukupuoli/naisten osuus
Tällä hetkellä potilaaseen
kohdistuvaa
lähisuhdeväkivaltaa
Joskus aiemmin
potilaaseen kohdistuvaa
lahisuhdeväkivaltaa
Psykiatrinenosasto
n
100,0 %
15
381
381
Päivystysalue
1 kk
%
KARTOITUSKYSYMYKSIIN VASTANNEIDEN
MÄÄRÄ
%
41
1 vrk
n
%
108
36,6 %
10
2,6 %
12
29,3 %
112
29,4 %
21
51,2 %
Kyselyhetkellä lähisuhdeväkivaltaa oli
jokaisessa potilasryhmässä, eniten
psykiatrian potilailla
Juha Holma: Tutkimusta lähisuhdeväkivallan eri
interventioista
59
7
54,6 %
6,5 %
22 20,4
%
Vastanneiden sukupuoli/naisten osuus
Tällä hetkellä potilaaseen kohdistuvaa
lähisuhdeväkivaltaa
Joskus aiemmin potilaaseen kohdistuvaa
lähisuhdeväkivaltaa
VÄKIVALLAN MUOTO
40
10,5 %
13
31,7 %
8
7,4 %
40
9
100,0 %
8
61,5 %
7
87,5 %
22,5 %
12
92,3 %
4
50,0 %
39
97,5 %
10
76,9 %
7
87,5 %
Synny tysyks.
Fyysistä väkivaltaa
28
Henkistä väkivaltaa
39 97,5
Seksuaalista väkivaltaa
70,0 %
%
11 27,5 %
Psyk. osasto
6
46,2 %
13 100,0
4
%
30,8 %
Päivystys alue
4
50,0 %
8 100,0
2
%
25,0 %
Kartoituskysymyksiin vastanneista eli
väkivaltaa kokeneista potilaista lähes kaikki
kertoivat olleensa henkisen väkivallan
kohteena ja lähes kolmasosa seksuaalisen
väkivallan kohteena
2
Kansallinen väkivaltatyön forum. Mikkeli
18.9.2014
MILLOIN VIIMEKSI LÄHISUHDEVÄKIVALLAN
KOHTEENA
Synny tysyks.
Viimeisen vuorokauden aikana
Viimeisen viikon aikana (mutta ei viimeisen
vuorokauden)
Viimeisen kuukauden aikana (mutta ei
viimeisen viikon)
viimeisen vuoden aikana (mutta ei viimeisen
kuukauden)
Psyk. osasto
4 50,0
1
7,7 %
0
0,0 %
2
15,4 %
1
12,5 %
4
10,0 %
4
30,8 %
0
0,0 %
5
12,5 %
Aiemmin aikuisiällä
%
16 40,0 %
Aiemmin lapsuudessa
10
3
23,1 %
1
12,5 %
10
76,9 %
6
75,0 %
25,0 %
1
7,7 %
2
25,0 %
1
7,7 %
0
0,0 %
Synnytysyksikön potilaat olivat olleet lähisuhdeväkivallan kohteena
useimmiten aikaisemmin aikuisiällä, kun taas päivystysalueella
kyselyyn osallistuneista väkivaltaa kokeneista potilaista puolella
väkivalta oli tapahtunut viimeisen vuorokauden aikana.
Psykiatrisella osastolla väkivalta oli tapahtunut enimmäkseen
viimeisen vuoden aikana
KUKA ON TEHNYT VÄKIVALTAA
Nykyinen puoliso tai kumppani
%
12,5 %
14 35,0
Yhteensä viimeisen vuoden aikana
Päivystys alue
5
Synny tysyks.
7
17,5 %
Entinen puoliso tai kumppani
25
62,5 %
Isä, äiti, isäpuoli tai äitipuoli
17
42,5 %
Psyk. osasto
Päivystys alue
4
30,8 %
5
38,5 %
7 53,8
%
3
37,5 %
4 50,0
3
%
37,5 %
Yleisin väkivallantekijä oli synnytysyksikön ja
päivystysalueen potilailla entinen puoliso tai
kumppani, kun taas psykiatrisen osaston potilailla se
oli isä, äiti, isäpuoli, äitipuoli tai muu huoltaja.
Nykyinen kumppani oli väkivallantekijä 17,5–37,5
%:ssa tapauksista.
Juha Holma: Tutkimusta lähisuhdeväkivallan eri
interventioista
KUINKA USEIN LÄHISUHDEVÄKIVALLAN
KOHTEENA
Useita kertoja viimeisen vuoden aikana
Useita kertoja koko elämän aikana
9
22,5 %
28 70,0
%
8
61,5 %
1
7,7 %
1
12,5 %
6 75,0
%
Vain yhden yksittäisen väkivallanteon kohteeksi
joutuminen oli hyvin harvinaista, sillä synnytysyksikön ja
päivystysalueen potilaista 70–75 % kertoi olleensa useita
kertoja elämänsä aikana väkivallan kohteena
Lasten läsnäolo ja lastensuojeluilmoitus
(Käenmäki & Nieminen)
Kartoituskyselyyn vastanneista 11/61 kertoi, että
väkivaltaisessa tilanteessa oli ollut läsnä lapsia,
jotka altistuivat väkivallalle (näkivät tai kuulivat
tapahtumia tai olivat itse väkivallan kohteina).
Uusi lastensuojeluilmoitus tehtiin kolmessa
tapauksessa.
Neljässä tapauksessa työntekijä oli katsonut, että
aiemmin tehty lastensuojeluilmoitus tai se, että
tilanne oli sosiaalityöntekijän tiedossa, oli riittävä
toimenpide.
Kolmen tapauksen kohdalla ei ole ryhdytty
mihinkään lastensuojelullisiin toimenpiteisiin.
3
Kansallinen väkivaltatyön forum. Mikkeli
18.9.2014
TYÖNTEKIJÄN ARVION MUKAAN MERKITTÄVÄ
HYVINVOINTIIN TAI TURVALLISUUTEEN LIITTYVÄ
Synny tysyks.
RISKI
N
Psyk. osasto
5
15
Osuus kartoituskysymyksiin vastanneista
Osuus kaikista kyselyyn vastanneista potilaista
Päivystys alue
6
37,5 %
38,5 %
75,0 %
3,9 %
12,2 %
5,6 %
Synnytysyksikössä viisi potilasta (1,3 % kaikista
potilaista) ohjattiin projektin aikana perustettuun VISHtiimiin jatkohoitoon.
Päivystysalueella VISH-tiimille ohjattiin neljä potilasta
(3,7 % kaikista potilaista).
Psykiatrian osastolla väkivaltakokemuksen käsittely
jatkui yleisimmin osastolla osana hoitoa.
Lähisuhdeväkivallan kehystäminen
erikoissairaanhoidossa:
puuttumisen ja muutoksen mahdollisuudet
Tuija Virkki, Marita Husso, Marianne Notko, Aarno Laitila,
Juha Holma ja Mikko Mäntysaari
Sosiaalilääketieteellinen aikakauslehti 2011: 48, 280-293
Marianne Notko, Juha Holma, Marita Husso,
Tuija Virkki, Aarno Laitila, Juhani Merikanto &
Mikko Mäntysaari (2011) Lähisuhdeväkivallan
tunnistaminen erikoissairaanhoidossa.
Duodecim, 127(15):1599-606.
Tutkimuskysymykset
– Millaiset väkivallan kehystämisen tavat estävät väkivallan
ja sen seurausten tunnistamista sekä väkivaltaan
puuttumista terveydenhuollossa?
– Millaiset väkivallan kehystämisen tavat edistävät väkivallan
ja sen seurausten tunnistamista ja väkivaltaan puuttumista
terveydenhuollossa?
Tutkimusaineisto
– 6 erikoissairaanhoidon ammattilaisten
fokusryhmähaastattelua
– 3-7 henkilön ryhmiä, yhteensä 30 terveydenhuollon
ammattilaista: hoitajia, lääkäreitä, psykologeja ja
sosiaalityöntekijöitä
Taustateoria
– Erwing Goffmanin arkielämän vuorovaikutustilanteiden
tutkimiseen kehittämä kehysanalyysi
Juha Holma: Tutkimusta lähisuhdeväkivallan eri
interventioista
4
Kansallinen väkivaltatyön forum. Mikkeli
18.9.2014
Tulokset
Puuttumattomuutta perustelevat kehykset
1) medikaalinen kehys
2) käytännölllinen kehys
3) individualistinen kehys
4) psykologinen kehys
Puuttumista edesauttavat kehykset
1) terveyden edistämisen kehys
2) oikeutetun puuttumisen kehys
3) prosessin käynnistämisen kehys
Terveyden edistämisen kehys
Juha Holma: Tutkimusta lähisuhdeväkivallan eri
interventioista
Oikeutetun puuttumisen kehys
5
Kansallinen väkivaltatyön forum. Mikkeli
Prosessin käynnistämisen kehys
18.9.2014
Johtopäätöksiä
terveyden edistämisen kehys huomioi väkivallan
vaikutukset terveyteen ja hyvinvointiin ja siten
kyseenalaistaa näkemyksen, jonka mukaan väkivalta ei ole
terveydenhuoltoon kuuluva ongelma
oikeutetun puuttumisen kehyksessä keskeistä ovat
väkivaltainterventioita legitimoivat perusteet, yhteiset
käytännöt ja ammatilliset työvälineet puuttumiseen
prosessin käynnistämisen kehys, eli ymmärrys väkivallan
vaikutuksista ja omasta työstä osana laajempaa ketjua,
lisää ymmärrystä väkivallan vaikutuksista ja muutosten
haastavuudesta
väkivaltatyöllä on edessään niin mahdollisuuksia kuin suuria
haasteitakin
väkivaltatyön erityisenä haasteena on individualistisen
näkökulman (”väkivalta yksilön ongelma, johon emme voi
eikä meidän tarvitse puuttua”) kyseenalaistaminen
väkivaltainterventioon liittyvissä kysymyksissä
toimivien käytäntöjen kehittäminen väkivaltaa kokeneiden
tunnistamiseen, kohtaamiseen ja väkivallan kierteen
katkaisuun on mahdollista
edellyttää väkivallan ammatillisten käytäntöjen, uskomusten,
vastuiden ja oikeuksien uudelleenmäärittelyä
toimivien väkivaltatyön käytäntöjen kehittäminen vaatii
ymmärrystä väkivallan vaikutuksista ja väkivallan
terveydenhuollon organisatorisille ja ammatillisille
käytännöille asettamista haasteista
Juha Holma: Tutkimusta lähisuhdeväkivallan eri
interventioista
PARITERAPIA
PARISUHDEVÄKIVALLAN
EHKÄISEMISEN
KEINONA
Juha Holma, Aarno Laitila, Jaakko
Seikula
Psykologian laitos, Jyväskylän
yliopisto
6
Kansallinen väkivaltatyön forum. Mikkeli
Parisuhdeväkivaltaan haetaan apua usein
pariterapiasta (Nyqvist, 2001).
Myös pariterapiaan ensisijaisesti muista
syistä hakeutuneista pareista monilla oli
taustalla väkivaltaa.
• Tutkimusten mukaan 60% pareista, jotka
hakeutuivat pari/perheterapiaan, oli ollut
väkivaltaa viimeisen vuoden aikana.
• Kuitenkin vain 10 % heistä paljasti tai
tunnistivat sen spontaanisti (Ehrensaft &
Vivian, 1996).
Tilanteisiin joissa väkivalta ei ole erityisen
vaarallista on kehitetty pari- ja
perheterapiakäytäntöjä, jotka ottavat huomioon
parisuhdeväkivallan erityispiirteet ja pariterapiaan
kohdistetun kritiikin (esim. Stith et . al. 2003;
Cooper & Vetere, 2005).
Tutkimukset näiden erityisesti
parisuhdeväkivaltaan keskittyvien pariterapioiden
tehokkuudesta parisuhdeväkivallan hoidossa
valikoiduille pariskunnille osittavat niiden olevan
yhtä tehokaita väkivallan vähentämisessä kuin
erilliset interventiot sukupuolen mukaan (Stith et al.
2003).
Myös Suomessa on ollut hankkeita
parisuhdeväkivallan hoitamiseen pariterapialla
muun muassa Porvoon seudulla (Jäppinen &
Ewalds, 2003) tai osana turvakotitoimintaa
(Antikainen, 1999).
Juha Holma: Tutkimusta lähisuhdeväkivallan eri
interventioista
18.9.2014
Feministisestä näkökulmasta on kritisoitu
perinteisiä psykoterapioita naisiin kohdistuvan
väkivallan hoidossa.
Naisuhrien kokemukset pari- ja perheterapiasta
ovat olleet kielteisiä ja näiden toimintatapojen on
katsottu vain edistävän miehen valta-asemaa
perheessä ja tekevän väkivallasta näkymättömän
(Kaufman, 1992).
Pariterapiaa ei ole katsottu sopivaksi hoitokeinoksi
koska vaarana on uhrin syyllistäminen ja
patologisoiminen sekä vastuun siirtäminen uhrille
(Hansen & Harway, 1993).
Myös tutkimustulokset Suomessa ovat osoittaneet
että naisuhrit ovat kokeneet pariterapian
epäonnistuneen ja naiset eivät kokeneet
saaneensa ääntään kuuluville tai heitä ei oltu
ymmärretty. (Husso, 1996; Nousiainen, 1996;
Nyqvist, 2001). Mies hallitsi terapiatilannetta, oli
vakuuttava ja uskottava.
Parisuhdeväkivaltaan erikoistuneissa
pariterapiamalleissa kiinnitetään huomiota
turvallisuuteen, väkivallan sukupuolistuneisuuteen
ja sen seurauksiin sekä lasten asemaan
perheessä.
Pariterapiaa ei aloiteta jos väkivalta on ollut
erityisen vaarallista tai se jatkuu.
– Väkivallan tekijän/tekijöiden tulee ottaa vastuu
omasta käyttäytymisestään ja osoittaa halua
muuttaa käyttäytymistään.
– Molempien puolisoiden tulee haluta yhteisiä
keskusteluja ja kokea pystyvänsä puhumaan
avoimesti näissä keskusteluissa.
Pariterapian päämääränä tulee säilyä kaikenlaisen
(henkinen, fyysinen, seksuaalinen, taloudellinen)
väkivallan eliminoiminen parisuhteesta.
Tapaamisten vaikutusta väkivallan vähenemiseen
tulee seurata tapaamisten yhteydessä. (Stith,
Rosen & McCollum, 2003).
7
Kansallinen väkivaltatyön forum. Mikkeli
Tutkimus
Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää miten
parisuhdeväkivaltaa kohdataan
pariterapiatapaamisissa erilaisissa toimipisteissä.
Erityisen mielenkiinnon kohteena on tarkastella
vastuun, turvallisuuden ja väkivallan pysymiseen
keskustelun kohteena.
Tarkoituksena on myös seurata eri
keskustelukäytäntöjen vaikutusta eri osapuolten
kokemuksiin pariterapiakäynneistä.
Päämääränä on tuoda näkyväksi
parisuhdeväkivallan käsittelyn erityispiirteet
pariterapiassa, kehittää tutkimuskeskusten
toimintaa tätä kautta ja tarjota mallia
parisuhdeväkivallan kohtaamiseen myös
laajemmin julkisten palvelujen piirissä.
18.9.2014
Tutkimus toteutetaan monikeskustutkimuksena:
– Suomen mielenterveysseuran
Koulutuskeskuksen psykoterapiaklinikka
(Helsinki),
– Setlementti Naapurin perheväkivaltaklinikka
(Tampere),
– Jyväskylän perheneuvola,
– Keski-Suomen seurakuntien
perheasiainneuvottelukeskus
– Jyväskylän yliopiston Psykoterapian opetus- ja
tutkimusklinikka yhteistyössä kriisikeskus
Mobilen kanssa,
– Helsingin kaupungin sosiaalivirasto, Eteläinen
A-klinikka, Kampin toimipiste
– Miesten keskus (Helsinki),
– Oulun ensi- ja turvakoti.
TERAPIAISTUNNON ARVIOINTIASTEIKKO (SRS V.3.0)
Pvm:_____________ Asiakas nro:_______
Tutkimusmenetelmät
Arvioisitko tämänkertaisen keskustelumme seuraavien asteikkojen osalta. Aseta merkki sille kohdalle,
joka parhaiten kuvaa Sinun kokemustasi
Terapiasuhde:
Pariterapiatapaamisten nauhoitteet
Eri osapuolien arviot istunnoista
Yksilöhaastattelut mm. väkivallan
määrästä, seurauksista, parisuhteen tilasta
ja muutoksista ennen pariterapian
aloittamista ja pariterapian loputtua
Kahden vuoden yksilöseurantahaastattelut
En kokenut tulevani
kuulluksi
|--------------------------------------------------------------------| Tulin kuulluksi,
minua
ymmärrettiin ja
kunnioitettiin
Päämäärä ja keskustelun aiheet:
Me emme työskenja kesnelleet ja keskusteltoivomistani
leet niistä aiheista,
joista olisin halunnut
Me työskentelimme
|-------------------------------------------------------------------| kustelimme
aiheista
Lähestymistapa ja menetelmä:
Terapeuttien
lähestymitapa
lähestymistapa
ei sopinut minulle
Terapeuttien
|--------------------------------------------------------------------| sopi minulle hyvin
Yleisesti:
Keskustelusta
tämän
puuttui jotain
hyvä
|--------------------------------------------------------------------| Yleisesti ottaen
päivän istunto oli
minulle
Institute for the Study of Therapeutic Change/ L. Johnson, S.D. Miller & B. Duncan
Juha Holma: Tutkimusta lähisuhdeväkivallan eri
interventioista
8
Kansallinen väkivaltatyön forum. Mikkeli
KYSELYLOMAKE hyväksikäytöstä ja väkivallasta parisuhteessa
(Abusive and controlling behaviour inventory. Davies, L., Holmes, M., Lundy, C.
& Urquhart. L.)
Tutkimusnumero:_______________________________
18.9.2014
____
uhannut viedä lapset sinulta pois
____
uhannut soittaa sosiaalitoimistoon tai vastaavaan
ilmoittaakseen sinusta
lasten hyväksikäytön takia
Pvm:_________________________
____
häirinnyt nukkumistasi tai ruokailuasi kiusatakseen sinua
____
syyttänyt sinua omasta väkivallan käytöstään
Ole hyvä ja täytä lomake sen mukaan, kuinka usein (ex)kumppanisi on käyttänyt
____
sinua kohtaan emotionaalista tai psykologista väkivaltaa viimeisen 12 kuukauden
____
seurannut sinun tekemisiäsi/menemisiäsi
aikana.
____
tarkkaillut sinun ajankäyttöäsi ja vaatinut sinua tilille
uhannut satuttaa itseään tai sinua, jos jätät hänet
jokaisesta
0 – ei koskaan
5 – kerran tai
kahdesti viikossa
1 – kerran tai kahdesti
6 – useita kertoja viikossa
2 – useita kertoja
7 – kerran tai
kahdesti päivässä
3 – kerran tai kahdesti kuukaudessa 8 – useita kertoja päivässä
4 – useita kertoja kuukaudessa
ES – ei sovellu minuun
ollenkaan
evännyt/pidättänyt sinulta rahaa
____
uhannut soittaa poliisille sinusta
____
kritisoinut työtäsi kotona
Kuinka usein (ex)kumppanisi on käyttänyt seksuaalista väkivaltaa sinua kohtaan
viimeisen 12 kuukauden aikana?
loukannut tai kironnut sinua
____
kritisoinut sinun vaatteitasi tai fyysistä olemustasi
____
murjottanut tai kieltäytynyt puhumasta asioista
0 – ei koskaan
5 – kerran tai
kahdesti viikossa
1 – kerran tai kahdesti
6 – useita kertoja viikossa
2 – useita kertoja
7 – kerran tai
kahdesti päivässä
3 – kerran tai kahdesti kuukaudessa 8 – useita kertoja päivässä
4 – useita kertoja kuukaudessa
ES– ei sovellu minuun
ollenkaan
____
ollut töykeä/epämiellyttävä ystäviäsi kohtaan
____
huutanut ja raivonnut sinulle
____
vaatinut sinua tilille siitä, miten olet käyttänyt rahaa
____
tehnyt taloudellisia päätöksiä neuvottelematta kanssasi
____
verrannut sinua seksuaalisesti toisiin naisiin/miehiin
____
epäillyt ja syyttänyt sinua pettämisestä/toisesta suhteesta
____
pettänyt sinua/ollut suhteessa
____
koettanut estää tai häirinnyt kontaktejasi ystäviin ja/tai
____
sukulaisiin
Kuinka usein kumppanisi on
uhannut aloittaa suhteen
____
pidättäytynyt hellyydenosoituksista
____
häirinnyt työtäsi tai opiskeluasi
____
pidättäytynyt seksistä kanssasi
____
nolannut sinut muiden edessä
____
ei ole huomioinut tarpeitasi ja halujasi
____
estänyt sinun auton tai puhelimen käyttöäsi
____
painostanut sinut seksiin
____
ajanut autoa huolimattomasti/vastuuttomasti pelotellaksesi
____
satuttanut sinua seksuaalisesti
____
fyysisesti pakottanut sinut seksiin
____
seksissä
tullut vihaiseksi kun et ole suostunut hänen vaatimuksiinsa
sinua
____
kritisoinut sinun lasten hoitoasi ja vanhemmuuttasi
Tavat puhua istunnon aikana koetuista valtaasetelmista
Tilan vieminen:
– Erityisesti nainen toi esiin useissa puheenvuoroissaan
kokemuksen, että mies vie häneltä terapiaistunnoissa
puheaikaa ja kontrolloi hänen mahdollisuuttaan puhua. Nainen
kommentoi puheenvuorojen epätasaista jakautumista
terapiaistunnoissa. Nainen koki myös, että mies ei antanut
hänelle mahdollisuutta lopettaa puheenvuorojaan, vaan
keskeyttämällä ja omalla hallitsevalla puheellaan esti naisen
kokemusten kuulluksi tulemisen.
Mitätöinti:
– Nainen kokee, että mies käyttää valtaa istunnoissa
mitätöimällä hänen kokemuksiaan. Naisen mukaan mies
kyseenalaistaa ja kieltää muun muassa hänen kokemansa
tunteet ja hänen kuvauksensa kotona tapahtuneesta
väkivallasta. Mitätöinti tapahtuu usein siten, että mies
keskeyttää naisen puheen ja alkaa selittää omaa
näkökulmaansa asiasta kumoten naisen kertomuksen. Välillä
mies sanoo suoraan, etteivät tilanteet menneet naisen
kuvaamalla tavalla ja ettei hänen tunnekokemuksensa ole tosi.
Juha Holma: Tutkimusta lähisuhdeväkivallan eri
interventioista
Perheterapia, 29 (3), 32-44.)
minuutista
____
Kuinka usein kumppanisi on
____
PARISUHDEVÄKIVALTAAN LIITTYVÄN
VALLANKÄYTÖN MUODOT
PARITERAPIAISTUNNOISSA (Kulta & Kyrö, 2012,
1. Miten vallasta puhutaan terapiaistunnoissa? Millaisella
puheella kuvataan istunnon aikaisia valtasuhteita?
2. Miten parisuhteen sisäiset valta-asetelmat näkyvät
terapiaistunnoissa puheenvuorojen jakautumisessa,
määrässä ja pituudessa?
3. Miten terapiaistunnoissa koettu vallankäyttö vaikuttaa
asiakkaiden arviointeihin terapiaistunnoista?
Yhden asiakasparin tapaustutkimus, 5 käyntiä
Videoitujen istuntojen lisäksi aineisto koostuu asiakkaille
tehdyistä väkivaltaa kartoittavista alkuhaastatteluista sekä
jokaisen istunnon jälkeen täytetyistä arviointilomakkeista.
Arviointilomakkeena on käytetty Session Rating Scale lomaketta (Johnson, Miller & Duncan 2000)
Torjuminen:
– Molemmat asiakkaat kokevat joutuvansa
terapiatilanteessa tietoisen torjumisen kohteeksi.
Nainen kokee, että mies ohittaa hänen kokemuksensa
kieltäytymällä vastaanottamasta hänen puheensa
sisältöä.
– Miehen torjutuksi tulemisen kokemus liittyy enemmän
siihen, että vaikka hän kuinka puhuu, hänen
näkökulmaansa ei huomioida vaan jätetään tietoisesti
keskustelun ulkopuolelle. Torjuminen aiheuttaa
molemmille kokemuksen siitä, ettei heitä kohdata ja
arvosteta ihmisenä.
Pakottaminen:
– Molemmat asiakkaat kokevat, että heitä pakotetaan
terapiaprosessin kuluessa toimimaan vastoin
tahtoaan. Sekä mies että nainen tuovat esiin
kokemuksen siitä, etteivät terapian puheenaiheet ja
toimintatavat vastaa heidän odotuksiaan ja toiveitaan.
Molemmat asiakkaat tuovat esiin, että heitä
painostetaan valitsemaan terapiatilanteessa
passiivisen kuuntelijan ja hiljaisen hyväksyjän rooli.
9
Kansallinen väkivaltatyön forum. Mikkeli
Väärien syytösten esittäminen
– Mies kokee, että terapiatilanteessa käytetään valtaa
esittämällä vääriä, perusteettomia syytöksiä häntä
kohtaan. Erityisen epäoikeudenmukaisena mies pitää
sitä, että häntä kutsutaan väkivaltaiseksi, koska hän
itse ymmärtää sen tarkoittavan fyysistä väkivaltaa.
Mies tekee selvän eron henkisen ja fyysisen
väkivallan välille eikä hän koe itse koskaan
käyttäneensä fyysistä väkivaltaa.
Uhrin syyllistäminen
– Miehen tuottamassa uhria syyllistävässä puheessa
käy ilmi, että hän ei omasta mielestään ole ollut yksin
vastuussa kotona tapahtuneesta väkivallasta. Mies
syyllistää vaimoaan myös siitä, ettei tämä hänen
mielestään tee tarpeeksi työtä parisuhteen
korjaamisen eteen eikä anna hänellekään
mahdollisuutta siihen.
Asiakkaiden arviot istunnoista
18.9.2014
Valta-asetelman näkyminen puheenvuorojen
jakautumisessa, määrässä ja pituudessa
Mies puhuu terapiaprosessin aikana enemmän ja hän
käyttää pidempiä puheenvuoroja kuin nainen. Lyhyitä,
alle minuutin kestäviä huomion keskipisteenä
olemisen hetkiä on naisella enemmän kuin miehellä.
Mies on huomion kohteena yleensä pidempiä aikoja.
Hän on jokaisessa terapiaistunnossa
yhteenlaskettuna pidemmän ajan huomion kohteena.
Mies myös keskeyttää usein naisen puheen ja puhuu
hänen päälleen.
Näkemyksiä parisuhteesta ja väkivallasta sekä
näkemysten yhteneväisyyden merkitys terapian
tuloksellisuudessa
(Rantanen & Bunda, Perheterapia, 30(3), 47-60)
Asiakkaat arvioivat ensimmäisen ja toisen istunnon
positiivisemmin kuin muut istunnot. Näissä kahdessa
istunnossa naisen ja miehen ajankäyttö oli jakautunut
huomattavan tasaisesti verrattuna kolmanteen ja
viidenteen istuntoon - nainen oli näissä istunnoissa
huomion kohteena ajallisesti puolet vähemmän kuin
miehensä. Asiakkaat eivät näissä istunnoissa myöskään
kommentoineet istunnon valtasuhteita.
Vallankäytön heijastuminen arviointeihin näkyy erityisen
selvästi kolmannessa istunnossa. Tämä istunto koettiin
kaikista arvioiduista istunnoista epäonnistuneimpana.
Kyseisessä istunnossa myös ajankäyttö oli jakautunut
hyvin epätasaisesti: mies oli huomion kohteena lähes
kolme kertaa enemmän kuin vaimonsa. Kolmannessa
istunnossa asiakkaat myös toivat eniten esiin
kokemustaan puolison vallankäytöstä istunnon aikana.
Juha Holma: Tutkimusta lähisuhdeväkivallan eri
interventioista
Aineisto koostui yhteensä viiden pariskunnan videoiduista
ensimmäisestä pariterapiaistunnosta. Lisäksi neljän pariskunnan
viimeinen istunto sisällytettiin tutkimukseen.
Puolisot keskustelevat fyysisestä ja henkisestä väkivallasta,
väkivallan syistä, parisuhteessa ilmenevästä pelosta ja terapian
tavoitteista.
Väkivallan muodot:
– Fyysisestä väkivallasta keskustellessaan puolisoiden puhe oli toisiaan
täydentävää ja kertomukset ja kuvaukset väkivallan tapahtumista olivat
pääosin yhdenmukaisia.
– Naisten puheessa esiintyneitä miehen käyttämän henkisen väkivallan
muotoja olivat naisen menojen ja tekemisten kontrollointi, vallankäyttö,
fyysisellä väkivallalla uhkaaminen, naisen vähättely ja mitätöinti.
– Miehet kuvasivat käyttämäänsä henkistä väkivaltaa yleisemmällä tasolla.
Miehet määrittelivät henkisen väkivallan pahan olon purkamiseksi, pelon
aiheuttamiseksi ja uhkaavaksi käyttäytymiseksi. Miehet saattoivat myös
kuvata naisten käyttäytymistä henkisenä väkivaltana. Tällöin miehet
puhuivat naisten ylimielisyydestä, tavasta olla huomioimatta mies tai
sanallisesta loukkaamisesta.
10
Kansallinen väkivaltatyön forum. Mikkeli
– Henkisen väkivallan määrittelystä ei yleensä käyty
vastavuoroista keskustelua. Puolisot saattoivat kuvata
kokemaansa henkistä väkivaltaa, ilman että toinen puoliso
täydensi kertomusta. Myös väkivallan toistuvuudesta eri
näkemyksiä.
– Henkisestä väkivallasta puhuttaessa valta, valtasuhteet ja
vallankäyttö parisuhteessa oli toistuvin teema.
– Näkemykset naisen kokemasta pelosta saattoivat olla
puolisoiden välillä hyvinkin erilaiset ja siitä käytiin
neuvottelua.
– Nyqvistin (2001) tutkimuksessa miehet kokivat väkivallan
episodimaisena, väkivallan rikkoessa normaalin
elämänkulun. Naisilla sen sijaan väkivalta oli jatkuvasti
läsnä esimerkiksi pelon tai varautumisen muodossa .
Naiset raportoivat sekä fyysistä, mutta etenkin henkistä
väkivaltaa enemmän kuin heidän puolisonsa (Dobash ym.,
2000; Holma, 2009).
Vastuu
– Miehet eivät syyttäneet naista omasta
käyttämästään fyysisestä väkivallasta. Naiset eivät
syyttäneet myöskään itse itseään miehen
käyttämästä väkivallasta.
– Kun miehen tavoitteeksi nousi kommunikointitaitojen
paraneminen, kytkeytyi tavoitteeseen myös naisen
osuus.
– Vastuuta henkisestä väkivallasta siirrettiin näin
osittain naiselle. Mies saattoi myös siirtää vastuuta
henkisestä väkivallasta naiselle kuvaamalla naisen
käyttämää henkistä väkivaltaa.
– Naiset toivat myös esiin toiveensa kommunikoinnin
paranemisesta osana riitojen ja henkisen väkivallan
vähenemistä. Myös tasa-arvo parisuhteessa ja
elämä ilman pelkoa nousivat esiin naisten toiveina.
Juha Holma: Tutkimusta lähisuhdeväkivallan eri
interventioista
18.9.2014
Parisuhteen tila
– Puolisoiden näkemykset suhteen nykytilasta ja sen
jatkumisesta olivat yhteneväiset. Yleisesti
tämänhetkinen parisuhteen tila koettiin huonona.
– Istunnoilla puhuttiin väkivaltatapahtumien
vaikutuksista parisuhteen nykytilaan. Puolisot
kuvasivat väkivallan tuoneen pettymyksen tunteita
niin itseen kuin suhteeseen liittyen, sekä
luottamuksen puutetta.
– Ensimmäisellä pariterapiaistunnolla kaikki
pariskunnat olivat sitä mieltä, että ovat valmiita
jatkamaan suhteessa ja tekemään töitä muutoksen
eteen.
Hyvän hoitotuloksen saavutti kaksi paria ja huonon
hoitotuloksen sai kolme paria.
Hyvän hoitotuloksen pariskunnissa puolisoiden näkemykset
eri teemoista olivat terapian alkaessa yhdenmukaisempia
kuin huonon hoitotuloksen pariskuntien puolisoilla.
Huonon hoitotuloksen pariskunnilla oli näkemyseroja siinä,
mikä aiheuttaa parisuhteeseen ongelmia, kuka käyttää
parisuhteessa väkivaltaa ja millaista se on, ja miten
väkivalta on suhteessa ilmennyt. Näillä pareilla
ensimmäisellä istunnolla käytiin paljon neuvottelua siitä,
kuka väkivaltaa käyttää, millaista se on ja keneen tai mihin
toivotaan muutosta.
Huonon hoitotuloksen pariskunnilla mies ei tunnistanut
pelkoa jota väkivalta on aiheuttanut.
Kunkin tuloksettoman pariskunnan ensimmäisellä
tapaamisella on havaittavissa pariterapialle osoitetussa
kritiikissä esitettyjä pariterapian kontraindikaatioita, kuten
muutosmotivaation puute, muiden syyttäminen väkivallasta,
kyvyttömyys nähdä oma vastuu ihmissuhteissa sekä
empatian puute (Cooper & Vetere, 2005; Jäppinen &
Ewalds, 2003).
11
Kansallinen väkivaltatyön forum. Mikkeli
18.9.2014
Tavoitteiden asettaminen terapian alussa oli
hyvän hoitotuloksen pareilla yhdenmukaisempaa
kuin huonon hoitotuloksen pareilla.
Puolisoiden näkemysten yhteneväisyys terapiassa
voi helpottaa yhteistyötä sekä puolisoiden välillä
että asiakkaiden ja terapeuttien välillä.
Puolisoiden välillä voidaan ajatella muodostuvan
työskentelyä edesauttava allianssiin verrattava
side, joka ennustaa parempaa hoitotulosta.
Puolisoiden välinen yhteistyö ja näkemysten
yhteneväisyys voi taas puolestaan vahvistaa
asiakkaiden ja terapeuttien välille muodostuvaa
allianssia, ja siten välillisesti vaikuttaa parempaan
hoitotulokseen.
Jos puolisot eivät jaa näkemyksiään parisuhteen
tilasta tai väkivallasta olisi syytä harkita muita
hoitomuotoja
Moniammatillinen
verkostoituminen
Psykoterapian
opetus- ja
tutkimusklinikka
Seurakunta,
PAK
Perusterveydenhuolto
Aikuisten
ja lasten
mielenter
veyspalve
lut
Paikallinen
poliisi
Sosiaalitoimi,
lastensuojelu
Päihdepalvelut
Jyväskylässä alkoi verkostoitunut yhteistyö
perheväkivallan ehkäisyssä ja hoidossa vuonna
1995
– verkostoon kuuluu sosiaali- ja terveydenhuollon
toimijoita, myös poliisi
– uhri, silminnäkijä ja tekijä ohjataan tunnistettaessa
kriisikeskus Mobileen
– miehille Vaihtoehto väkivallalle -ohjelma
– oma ohjelma naisille ja lapsille kriisikeskus Mobilessa
läheisessä yhteistyössä ja seurannassa miesten
ohjelmaan
• sisältää mm. turvasuunnitelman tekemisen naisen
kanssa
• avoin ryhmä naisille
Vaihtoehto väkivallalle ohjelma
Miesten ohjelma aloitettiin yhteistyössä
Kriisikeskus Mobilen ja Jyväskylän yliopisto
Psykoterapian opetus- ja tutkimusklinikan kanssa
Perheneuvola
Kriisikeskus
Mobile
Jyväskylän malli parisuhde- ja
lähisuhdeväkivallan ehkäisyssä
– ohjelmaan kuuluu yksilölliset tutkimus-, motivointi- ja
hoitojaksot, jonka jälkeen ryhmä.
– mies joko ohjataan, häneen otetaan yhteyttä sen
jälkeen kun nainen on hakeutunut Mobileen tai hän
hakeutuu itse
• mieheen ei tule koskaan ottaa yhteyttä ja tarjota
keskusteluja jos se uhkaa naisen tai lasten
turvallisuutta
– Yksilökäyntejä ennen ryhmää n. 5 kertaa
Ensi- ja
turvakoti
Juha Holma: Tutkimusta lähisuhdeväkivallan eri
interventioista
12
Kansallinen väkivaltatyön forum. Mikkeli
18.9.2014
Vuosina 2001-2011:
– 478 miestä aloitti käynnit Mobilessa parisuhdeväkivallan vuoksi
(2008 vain 18, 2009: 32, 2010:42, 2011:31)
• 202 (42%) lopetti yksilökäynnit ennen viidettä tapaamista
• 193 (40 %) kävi 5-8 kertaa
• 48 (10%) kävi 9-12 kertaa
• Vain 72 (15%) aloitti ryhmän
Vuosina 2002-2005 (n=192, 2001 ei tietoja lähettäneestä
tahosta)
• Itse hakeutui 26% (2010:26%; 2011:35%)
• Puolison toimesta 16% (2010:30%, 2011:32%)
• Sosiaalitoimen lähettämänä 21% (2010:19%; 2011:3%)
• Poliisi neuvoi/ohjasi 11% (2010:9%; 2011:3%)
• Muut (a-klinikka, pene) 26%
– Itse hakeutuneilla yhtä vähän käyntikertoja kuin muilla,
sosiaalitoimen lähettäneillä eniten 1-4 käyntikertoja
– Ryhmään:
• Itse hakeutuneita 29%, muut lähettäneet 25%, puolison
toimesta 21%, sosiaalityö ja poliisi 13%
– Yhteistyön lopettaminen 41% kohdalla yksipuolisesti asiakkaan
taholta
• Itse hakeutuneista lopetti yhteistyössä 79%, sosiaalityön
lähettämistä 41%
Uusi vaihe:
– puoliavoin ryhmä keväästä 2001
• ryhmästä voi lähteä ja siihen tulla 2-3 kertaa
vuodessa
– miehet sitoutuu vähintään 15 kertaan
– Ryhmä viikottain 1,5 tuntia kerrallaan, kaksi vetäjää
– miehet haastatellaan ja väkivallattomuussopimus
– Psykoterapiaklinikan työntekijä haastattelee naiset
ryhmän alkaessa ja lopussa
• heiltä kysytään väkivallasta (ACBI)
• naiselle kerrotaan hänelle tarkoitetuista palveluista
ja miesten ryhmän toimintaperiaatteista,
väärinkäytön mahdollisuudesta, yhteydenottotiedot
yms.
• tiedotetaan jos mies lopettaa ohjelman, poissa jne.
• ryhmän lopussa heiltä pyydetään palautetta ja
kysytään väkivallasta ryhmän aikana. (ACBI)
– Kahden vuoden seurantahaastattelu sekä miehelle
että naiselle
VAIHTOEHTO VÄKIVALLALLE RYHMÄÄN
HAKEUTUMISEEN VAIKUTTAVAT TEKIJÄT
(Heiskanen & Karttunen, 2009)
Seurantahaastattelut miehille vuosina 2004–2009: 27
ryhmässä ollutta miestä.
– ”Mitkä olivat merkittäviä tekijöitä mitkä saivat sinut hakeutumaan
Mobileen ja ryhmään?”
Parisuhde/perhe (12 vastausta)
– Halu säilyttää parisuhde, avioerouhka, pelko lapsen tai puolison
menettämisestä ja lastensuojelu-uhka (8)
– miehen toive saada jo kariutunut parisuhde korjattua (4)
Juha Holma: Tutkimusta lähisuhdeväkivallan eri
interventioista
Ulkopuolisen aloite (5)
– perheenjäsenen aloite (mm. tytär) (3)
– viranomaisen painostus (poliisi, sos.tt.) (2).
Vakava väkivaltatilanne (5)
– Puolison vamma tai pelko vieläkin pahemmasta väkivaltateosta
Oman toiminnan kyseenalaistaminen (4)
– oman havahtumisen kautta. Esimerkki vastauksesta: ”Itse säikähti
kun väkivallan käyttö tiheni ja raaistui. Oman
väkivallattomuusperiaatteen kariutuminen, pettymys itseen.”
13
Kansallinen väkivaltatyön forum. Mikkeli
18.9.2014
Miesten haastattelu ennen
ryhmää (1996-2008):
– 124 miestä haastatteluissa,
joista 5% ei aloittanut ryhmää
– Eronneita 18%, asumiserossa
tai harkinta-aika 3%, naimissa
lähes puolet, avoliitossa
neljäsosa
– 30% suhde kestänyt yli 10
vuotta
– 88% yli 10 v suhteessa olevista
olleet yli 3 v väkivaltaisia
– Vain 3% mainitsi henkisen
väkivallan
– Yleisimmät vammat mustelmat
ja verenvuoto
– 47% (/66) uhreista tarvitsi
lääkärin/sairaalahoitoa.
– 50% lääkärinhoitoa tarvinneista
oli tuomittu tai syyteharkinnassa.
– 41% (/66) naisista oli lähtenyt
pois kotoa väkivallan takia
– 45% (/65) hakeutunut turvakotiin
tai sukulaisten luo
– 51% väkivalta oli vaikuttanut
jokapäiväiseen toimintaan.
Väkivaltaa viimeisen vuoden aikana
45
40
35
30
25
%
20
15
10
5
0
44
29
14
9
1-3 krt
4-6 krt
7
7-10 krt
10-15 krt
yli 15 krt
Väkivallan kesto
40
37
39
30
% 20
13
10
5
2
0
alle 3 kk
4-6 kk
6-12 kk yli vuosi
yli 3
vuotta
– 56% (/63) humalassa aina tai lähes aina; 45%
korkeintaan puolessa tapauksista; 16% aina
selvinpäin väkivaltainen
• miehet, joilla syytteitä tai tuomio, yli puolet
aina tai melkein aina humalassa.
– 21% ollut alkon/huumeongelman vuoksi hoidossa
– 52% ollut mielenterveysongelmien vuoksi
hoidossa
• 21% masennus, 6% työuupumus, lopuilta tieto
syystä puuttui
– 67% ollut joskus itsemurha-ajatuksia
Juha Holma: Tutkimusta lähisuhdeväkivallan eri
interventioista
– Poliisi tarvittu 63%
– 40% syyte, rikosilmoitus, tuomio, kuulusteltu
– 33% (/67) ilmoitti jommallakummalla
vanhemmista olleen alkoholiongelma
– 56% (/75) miehen oma isä ollut väkivaltainen äiti
kohtaan
– 57 % (/72) isä väkivaltainen miestä kohtaan
lapsena
– seksuaalisesti hyväksikäytetty 4% (/67)(yksi
epävarma)
• tekijöinä joko äiti tai tuntematon mies
– 73% (/66) kertoi lasten nähneen väkivaltaa
– 47% (/59) kertoi olleensa itse väkivaltainen lapsia
kohtaan
– 25% (/57) lastensuojelu oli ollut puuttunut asiaan
Sukupolvelta toiselle siirtyvän
parisuhdeväkivallan, alkoholin käytön ja hoidon
tuloksellisuuden väliset yhteydet (Ensomaa, 2009)
Tutkittavina oli 39 miestä, jotka olivat ennen
hoitoryhmän aloittamista ottaneet osaa
alkuhaastatteluun ja joiden puoliso oli täyttänyt
parisuhdeväkivaltaa koskevan kyselylomakkeen
ryhmän alkaessa ja päättyessä.
Miehistä 64 % ilmoitti, että hänen isänsä oli ollut
väkivaltainen äitiä kohtaan. Tällä ei ollut
merkitystä parisuhdeväkivallan määrän tai
muotoon (fyysinen, henkinen, seksuaalinen),
jota puoliso raportoi tapahtuneen 12 kk ennen
ryhmään tuloa.
Miehistä 56 % ilmoitti, että heidän vanhempansa
olivat olleet väkivaltaisia heitä kohtaan. Tällä ei
ollut yhteyttä väkivallan määrään tai muotoon
ennen ryhmää.
14
Kansallinen väkivaltatyön forum. Mikkeli
18.9.2014
Fyysinen ja seksuaalinen väkivalta vähenivät hoidon
kuluessa tilastollisesti merkitsevästi. Myös henkisen
väkivallan väheneminen oli marginaalisesti merkitsevää.
Etan neliön ja Cohenin D:t eri parisuhdeväkivallan muodoille
ja vähentymiselle hoidon kuluessa. Cohen (1988) on
teoksessaan määritellyt erilaiset efektikoot: pieni (0.2),
keskimääräinen (0.5) ja suuri (0.8).
Alkoholin käytön yhteys eri
parisuhdeväkivallan muotoihin.
– alkoholin käytön määrä ei ole merkitsevässä
yhteydessä mihinkään kolmesta
parisuhdeväkivallan muodosta
ei lainkaan vähäinen kulutus keskimääräinen kulutus suuri kulutus
n = 10
henkinen
n=7
ka
sd
1.56
.73 1.46
ka
n = 12
N = 10
sd
ka
sd
ka
sd
F
.55
1.59
1.13
1.08
.79
.74 3
df1 df2 p
35 .53
seksuaalinen
.68 .53
.53
.55
.56
.68
.55
.57
.12 3
35 .94
fyysinen
.95 .90
.77
.75
.79
.59
.65
.38
.32 3
35 .80
Asema parisuhteessa ja väkivalta (Valkonen, 2007)
Vuosina 2001-2006 puolisohaastattelua joissa alku ja
loppuhaastattelu 21
Kolme ryhmää:
– Tyytyväiset: näkivät aseman parisuhteessa hyväksi ryhmän
päättymisen jälkeen
• 12 naista (57%)
• aiempaa enemmän vapautta mennä ja päättää tekemisistään
• parisuhde tasa-arvoistunut, mahdollisuus vaikuttaa yhteisiin
päätöksiin ja parempi huomioonotto
• keskustelu vaikeista asioista joustavampaa eikä tarvinnut niin
paljon varoa sanojaan
• Oman arvion mukaan fyysinen väkivalta oli loppunut 9
kohdalla, kolmella yksittäinen väkivalta ryhmän aikana
• ACBI: 5 jonkinlaista fyysistä vv, kaikilla vähentynyt.
• Henkinen vv vähentynyt useimmilla mutta loppunut vain
yhdellä
Juha Holma: Tutkimusta lähisuhdeväkivallan eri
interventioista
henkinen
parisuhdeväkivalta
seksuaalinen
parisuhdeväkivalta
fyysinen
parisuhdeväkivalta
ɳ2
d
.13
.24
.22
.45
.48
.89
– Epävarmat: eivät luota asemaansa suhteessa
• 4 naista (19%)
• pelko että tilanne palaa takaisinryhmän
loputtua
• kokivat että ryhmästä oli ollut apua esim.
miehen itsehillintä oli lisääntynyt ja olivat
saaneet lisää päätäntävaltaa.
• kahdella oli ollut fyysistä vv kotona, kahdella
ei.
• henkistä väkivaltaa kaikilla, edellistä ryhmää
enemmän.
• yhdellä henkinen väkivalta loppunut, kahdella
vähentynyt ja yhdellä pysynyt samana
15
Kansallinen väkivaltatyön forum. Mikkeli
18.9.2014
– Pettyneet: pettyneet asemaansa suhteessa
• 5 naista (24%)
• suhde samanlainen kuin ennen ryhmää 2
• suhde heikentynyt: 2
• suhde parantunut, mutta muutos lyhytkestoinen
• Kolmen kertoi fyysisestä väkivallasta, kaikilla
uhkaavia tilanteita.
• Yhden kohdalla fyysinen vv lisääntynyt -> ero,
mies keskeytti ryhmän
• ACBI:
– kahdella fyys. vv vähentynyt, Yhden kohdalla määrä
sama mutta muodot lievempiä.Yhden kohdalla
fyysinen väkivalta pysynyt samana (vv muita
vakavampaa)
– kahdella henkinen väkivalta samanlaista, yhdellä
lisääntynyt ja yhdellä vähentynyt
• Kaksi oli eronnut ja yksi harkitsi eroa
UNIVERSITY OF JYVÄSKYLÄ
UNIVERSITY OF JYVÄSKYLÄ
Tapaustutkimuksia muutoksesta
ohjelman aikana.
Ei satunnaistettua koeasetelmaa tai quasikokeellista asetelmaa.
Vertaillaan väkivallan vähentämisessä
onnistuneita niihin jotka jatkavat väkivallan
käyttöä (puolison raportointi).
Mahdollista saada tietoa mitä muutoksia
tapahtuu ryhmän aikana, kuinka muutokset
ovat yhteydessä käyttäytymisen muutokseen
ja mitkä interventiot auttavat muutoksen
aikaansaamisessa.
REFLEKSIIVISYYDEN MUUTOS VÄKIVALTAISTEN
MIESTEN RYHMÄTERAPIASSA
(Keltanen & Räsänen, 2009, Psykologia, (44) 4, 275-286)
Individual changes in discursive
practices of batterers during group
treatment:
- different theorethical approaches
Identified by qualitative analysis
methods from recordings of therapy
meetings
Individual changes in violent
behavior reported by women
(ex)partner:
- In-depth interviews
- Abusive and Controlling
Behaviour Inventory (ACBI)
Change between before and after the
treatment, and two years after
completing the treatment.
Juha Holma: Tutkimusta lähisuhdeväkivallan eri
interventioista
Kognitiivis-konstruktiivisen teorian mukaan
psykoterapeuttista muutosta voidaan kuvata
uudenlaisten refleksiivisten prosessien
rakentumisena.
Kun refleksiivisyys suhteessa johonkin kokemisen
alueeseen on riittämättömästi kehittynyt, yksilön
välitön, tunteisiin perustuva kokeminen ja tämän
kokemisen tulkinta eivät sovittaudu riittävän hyvin
yhteen. Toskala ja Hartikainen (2005) kutsuvat
tällaista tilaa ja yksilön suhdetta sisäiseen
kokemusmaailmaansa nähden reaktiiviseksi
positioksi.
16
Kansallinen väkivaltatyön forum. Mikkeli
Toskala ja Hartikainen (2005) refleksiivisyys
rakentuu seuraavien osaprosessien kautta:
– 1) tarkkaavaisuuden suuntaaminen ongelmalliseen
kokemukseen ja kokemuksen tunnistaminen,
– 2) ongelman käsitteellistäminen ja uudelleenmuotoilu
(reformulaatio),
– 3) vaihtoehtoisen suhteen rakentaminen
ongelmalliseen kokemukseen ja
– 4) kokemuksen omistaminen ja integrointi minuuteen
sekä pyrkimys luoda säätelevä eli agenttinen suhde
kokemukseen (refleksiivinen positio).
Tutkimuskysymykset
– Muuttuuko väkivaltaongelman käsittely aikaisempaa
refleksiivisemmäksi ryhmäterapian aikana?
– Kuinka miehet käsitteellistivät väkivaltaongelmansa
hoidon alussa ja kuinka käsitteellistäminen muuttui
hoidon aikana?
– Tarkasteltiin refleksiivisyyden kehittymisen yhteyttä
käyttäytymisen säätelyyn.
Ongelman uudelleenmuotoilu eli reformulaatio
– Ongelmalliseen kokemukseen liittyvien ydintunteiden
tavoittaminen ja nimeäminen:
• avuttomuuden tai voimattomuuden kokemukset
tilanteen hallinnassa, esimerkiksi riidan
yhteydessä.
• mitätöidyksi, alistetuksi, torjutuksi, nöyryytetyksi tai
epäoikeudenmukaisesti kohdelluksi tulemisen
tunteet.
• tunsivat jääneensä alakynteen riitatilanteissa,
pitivät itseään heikompina, huonompina tai
alempiarvoisempina suhteessa puolisoon.
• liittyi häpeää tai syyllisyyttä ja henkisen
yksinjäämisen kokemusta.
• Lisäksi mustasukkaisuus, seksuaalinen
epävarmuus ja luottamuksen puute puolisoa
kohtaan.
Juha Holma: Tutkimusta lähisuhdeväkivallan eri
interventioista
18.9.2014
Aineisto: 5 miehen ryhmäkeskustelut
Menetelmä: laadullinen sisällönanalyysi
Ryhmän aikana miesten työskentely keskittyi määrällisesti
eniten tunnistavan työskentelyn ja reformulaation vaiheisiin.
Reaktiivinen puhe väheni ryhmän aikana kaikkien kohdalla.
Reaktiivinen kokemustila näyttäytyi miesten puheessa
– konkreettisena keinottomuutena,
– mielensisäisen kontrollintunteen puuttumisena ja
– väkivallan vastuun kieltämisenä ja siirtämisenä oman itsen
ulkopuolelle kuten alkoholiin, geeneihin tai puolisoon.
Tunnistavan työskentelyssä
– miehet kuvailivat päällimmäisiä, ongelmallisen kokemuksen
yhteydessä välittömästi viriäviä tunteita, kehollisia tuntemuksia ja
reagointitapoja.
– Miehet alkoivat nyt jo tarkastella väkivaltaisuuttaan puolison
näkökulmastakin.
– Ulkokohtaisten keinojen käyttö ongelmallisen kokemuksen /
tilanteen yhteydessä (aikalisä) ja ulkokohtainen tai epävarma
kontrollintunne.
– Miehet alkoivat nyt myös pohtia pidempiä
tapahtumaketjuja hermostumisen taustalla ja
ymmärtää väkivaltaisuuttaan omien sisäisten
prosessien pohjalta rakentuvana = itselähtöisyys.
• Useimmat alkoivat yhdistää väkivaltaisuuttaan
taipumukseensa padota edellä kuvattuja ikäviä
tunteita sisäänsä.
• uusina keinoina ja toimintatapoina miehet kertoivat
opettelevansa nyt välttämään tunteiden
patoutumista puhumalla vaikeista asioista ja
selvittämällä riidat heti niiden syntyessä.
Stressaantumista ja hermojen kiristymistä pyrittiin
välttämään huolehtimalla omasta jaksamisesta
aiempaa paremmin.
– Kun miehet osasivat paremmin tehdä rajanvetoa sen
välillä, mikä lähtee itsestä ja mikä puolisosta, tilanteita
pystyttiin aiempaa enemmän tarkastelemaan toisenkin
kannalta. Puolison ymmärtäminen näkyi esimerkiksi
tämän pelon huomiointina
17
Kansallinen väkivaltatyön forum. Mikkeli
Vaihtoehtoisuuden rakentuminen.
– Hyväksyvä ja salliva suhde ongelmalliseen
ydinkokemukseen.
• Kun miehet löysivät yhteyden lapsuuden
traumaattisten kokemusten (esim. väkivalta) ja
nykyhetken vaikeiden kokemustilojen välillä,
heidän oli hieman helpompaa hyväksyä kipeiden
tunteiden olemassaoloa.
– Ongelmallisen kokemuksen generoitumisen
ymmärtäminen
• Jotkut miehistä huomasivat samankaltaisten
ongelmallisten tilanteiden tai
vuorovaikutuskuvioiden toistuneen useasti
esimerkiksi aiemmissa parisuhteissa tai vaikkapa
suhteessa sekä puolisoon että omaan äitiin.
– Toisen asemaan asettuminen.
• ymmärsivät väkivallan kauheuden puolison
näkökulmasta, mikä mahdollisti myötätunnon
heräämisen puolisoa kohtaan.
– Vähiten koodattu puhetapa.
Parisuhdeväkivalta
mentalisaation näkökulmasta
(Kuurtokoski, 2009)
Mentalisaatio on psykoanalyyttisessä ja psykodynaamisessa
psykoterapiaviitekehyksessä syntynyt termi, jolla viitataan
kykyyn hahmottaa oma ja toisen mieli erillisenä sekä kykyyn
ymmärtää käyttäytymistä tunteiden, tarpeiden ja ajatusten
kautta.
Mentalisaatiokyvyt ovat edellytys sille, että lapsen on
mahdollista jättää väkivalta käyttäytymisen keinovalikoimasta
pois (Fonagy, 2003).
Mentalisaatiokyvyt kehittyvät varhaisessa vuorovaikutuksessa,
jossa aikuisen hoitajan tehtävänä on järjestää vauvalle
turvallinen ympäristö, jossa oman ja toisen mielen
ymmärtäminen voi kehittyä.
Lähtökohtana mentalisaatiokykyjen kehittymiselle on, että
vauva oppii hahmottamaan omia ja toisten tunnetiloja erillisinä.
Keskeistä tässä on äidin tekemä vauvan tunnetilojen peilaus.
Kiintymyssuhteen funktio on eräänlainen väkivaltaisen
käyttäytymisen sosialisaatio.
Juha Holma: Tutkimusta lähisuhdeväkivallan eri
interventioista
18.9.2014
Refleksiivinen positio
– ei koodattu aineistosta lainkaan.
– olisi voinut ilmetä esimerkiksi siten, että suhde
avuttomuuden kokemukseen olisi muuttunut
vähemmän uhkaavaksi, eikä herättäisi
suojautumisen ja puolustautumisen tarvetta.
– Myös suhde avuttomuuden kokemusta
laukaiseviin tekijöihin olisi muuttunut niin etteivät
enää toimisi suojautumista provosoivina
tilannevihjeinä.
– Sisäiseen kokemustilaan liittyvä agenttisuus
mahdollistaisi myös ulkoisen käyttäytymisen
tulemisen oman hallinnan piiriin.
Kiintymyssuhteessa tapahtuvia häiriöitä ovat erilaiset
traumaattiset kokemukset, joiden vuoksi lapsen
mentalisaatiokyvyt eivät kehity tai kehittyvät, mutta
mentalisaatio estyy traumaattisten mieleenpalaumien kohdalla.
Lapselle muodostuu kokemus ”vieraasta minästä” (”alien self”):
Lapsi ei enää pyri hakemaan käsitystä omasta tunnetilastaan
vaan viitteitä toisen minää uhkaavista tunnetiloista.
”Vieraan minän” kokemus aiheuttaa voimakkaan nöyryytyksen,
mitätöinnin tai häpeän kokemuksen ja ”vieras minä” pyritään
ulkoistamaan muihin ihmisiin, yleensä omiin läheisiin.
Tämän ulkoistusmekanismin käyttö johtaa jäykkiin
ihmissuhteisiin, joissa pyrkimyksenä on toista kontrolloimalla
varmistaa ”vieraan minän” kokemuksen pysyminen itsen
ulkopuolella.
Mikäli toinen osoittaakin vastarintaa, eikä suostu kantamaan
”vieraan minän” projektiota, koetaan tämä nöyryyttävänä ja
minän olemassaoloa uhkaavana. Niin uhkaavana, että
rakennelman säilyttämiseksi turvaudutaan tarvittaessa
väkivaltaan
18
Kansallinen väkivaltatyön forum. Mikkeli
Aineistona 2 miestä
Tutkimusmenetelmä: laadullinen sisällönanalyysi
Mentalisoivan puheen taso oli huono ryhmän
alkaessa.
– Ilmeni yleisimmin oman mielen mentalisoinnista
kieltäytyvänä puheena. Kieltäytyminen esiintyi joko suorina
”en tiedä”, ”en osaa sanoa” tai ”en ole ajatellut” – tyyppisinä
vastauksina tai mentalisointia edellyttävien kysymysten
ohittamisena.
– Toiseksi eniten esiintyi tunteiden ja motivaatioiden
puuttumista puheesta. Tyypillistä oli puheen pysyminen
konkreettisten tapahtumien, tekemisten tai sanomisten
tasolla.
– Fokusointi ”fyysisiin leimoihin” oman käyttäytymisen
selittäjinä ja mentalisoinnin väistäviä lausahduksia kuten
”päässä pimeni”, ”väkivalta tuli”, ”hermot menee” tai
”patoumat repesi”.
– Toisen mielen puutteellinen mentalisaatio ilmeni
kiinnostuksen puutteena puolison ajatuksia kohtaan tai
varmuutena toisen ajatuksista.
• ”me ei kumpikaan haluta sitä”
Puheisiin alkoi sisältyä enemmän toisen
mielen ja tunteiden tarkasteluun, toisaalta
puheessa kuului myös toisen käyttäytymisen
perusteella tehtyjä tulkintoja toisen
tunnetilasta tai motiiveista.
[Puheessa pohditaan puolison reaktiota oman toimintaan.]
M: "Se oli ihan selvä kosto, että hänkin ilmottaa ihan yhtäkkiä omasta
menosta. Kumminkin se ihan selvästi suuttu siitä, mutta ei sanonu mulle
mitään."
Puheessa kuuluu paikoitellen myös
jonkinlainen ymmärrys siitä, että puhuja ei
varmasti voi tietää, mitä toinen ajattelee tai
tuntee.
Juha Holma: Tutkimusta lähisuhdeväkivallan eri
interventioista
18.9.2014
Puheessa alkoi näkyä muutosta viidennestä
tapaamiskerrasta eteenpäin; mentalisaatiosta
kieltäytyvän puheen rinnalle alkoi ilmentyä
orastavan mentalisaation puhetta:
– Kuvataan omassa mielessä olevia konkreettisen
toiminnan ajatuksia tai konkreettisen toiminnan
seurausten pohdintaa.
– Myös toisen mielen orastavan mentalisaation puhetta
T: ”Mistä voisit arvella, että puoliso purkaa paineita?”
M: ”Se tiuskii kotona”
Ja hyvän mentalisaatiotason kriteerit täyttävää
puhetta.
– tyypillistä abstraktien ajatusten kuvauksen sekä omien
tunteiden alkeellinen tunnistaminen ja nimeäminen.
– Keskeisin muutos oli kuitenkin oman ajattelun ja
tuntemusten muuntuvuuden hahmottaminen sekä
ymmärrys tunteen vaikutuksesta omaan
käyttäytymiseen.
T: ”Onko sulle väliä sillä, mitä muut ajattelevat, jos peräännyt uhkaavasta
tilanteesta.”
M: "Ennen piti olla kova jätkä ja näyttää ettei peräänny mistään. Piti pitää yllä
mainetta, ettei menetä kasvojaan, kai se jotain hyväksynnän hakemistakin
oli"
Kummankin miehen mentalisoivassa
puheessa tapahtui muutosta mentalisoivan
puheen lisääntymisen suuntaan ja
kummallakin miehellä väkivallan käyttö
parisuhteessa myös väheni. Toisella
miehellä jäi henkistä väkivaltaa.
– Hänelle jäi läpi ryhmähoidon jatkuneet puutteet
toisen mieltä mentalisoivassa puheessa.
Puheessa puoliso näyttäytyi uhkaavana,
provosoivana, aggressiivisena ja torjuvana.
– Ilmiö viittaa siten Fonagyn esittämiin kuvauksiin
traumaattisten kiintymyssuhteiden
aktivoitumisesta parisuhteessa ja puolison
näyttäytymisestä lapsuuden uhkaavana ja
torjuvana vanhempana ja siten ”vieraan minän”
kantajana.
19
Kansallinen väkivaltatyön forum. Mikkeli
Näkemyksiä isyydestä väkivaltaisten
miesten ryhmäterapiassa
(Grönholm & Veteläinen, 2013, SAGE Open, 3.
doi:10.1177/2158244013492083)
Traditionaalisen isyyden kautta miehet
perustelivat passiivisuuttaan tai
välinpitämättömyyttään sekä kontrolloivaa
rooliaan perheessä. He myös kuvasivat vahvoja
perinteisiä sukupuolirooleja perustellen näin
muun muassa asemaansa perheen päänä ja
perheen elättäjänä.
Uusi isyys nähtiin sekä toteutuneena että oman
isyyden tavoitteena, ja tässä puheessa miehet
loivat itsestään kuvaa aktiivisina ja välittävinä
isinä, jolloin isyyteen kuuluivat olennaisesti myös
hoiva ja empaattisuus.
Isyys suhteessa äitiyteen. Perhedynaaminen malli
– He myös katsoivat että heille oli tarjottu/luotu
kurinpidollinen tehtävä silloin kun äidin
kunnioitus/totteleminen loppui.
– Miehet kokivat myös äidin toimivan “äidillisenä
portinvartijana” estäen miestä osallistumaan ja
luomaan hyvän suhteen lapsiin.
• Violent men expressed the ideology of shared
parenting (Ruckenstein, 2004), although most of
the spouses considered their husbands not
participating enough (Lahti, 2001).
– Toisaalta kuten aikaisemmissakin tutkimuksissa
todettu että väkivaltaa tehneet miehet osallistuvat
vain miellyttäviin tehtäviin lasten kanssa sai
osittain tukea.
Isyys ohimenevä, häiriötila
– Perusolettamus että miehillä oikeus omaan
itsenäiseen elämään, joka palautuu kun lapset
kasvavat tarpeeksi isoiksi ja lasten äiti voi yksin hoitaa
kasvatuksen ja kotiasiat.
Juha Holma: Tutkimusta lähisuhdeväkivallan eri
interventioista
18.9.2014
Traditionaalisen isyyden passiivisuuttaan tai
välinpitämättömyyttään sekä kontrolloivaa rooliaan perheessä
miehet perustelivat
– Perinteisillä sukupuolirooleilla muun muassa miehen
asemaalla perheen päänä ja perheen elättäjänä. Kulttuurinen
asema.
– He puhuivat yleisellä tasolla isyydestä itsestään selvinä
oikeuksina suhteessa lapseen, jotka väkivallasta huolimatta
ovat olemassa biologisen isyyden kautta. Oikeus isyyteen
kaikissa tilanteissa.
– Kontrollia ja väkivaltaa oikeutettiin hyvällä kasvatuksella.
– Violent fathers may interpret their children as
impulsive, stubborn, mean or hard-headed (Fox &
Benson, 2004), and justify the control-based fathering
as an attempt to educate or shape the child’s
character (Perel & Peled, 2008).
– Mathews (1995): the violent fathers focus more on
control aspects of punishment than on teaching
aspects of discipline
– Väkivalta oikeutettiin myös
• Suoraan jopa todettiin että on helpompi toimia
autoritatiivisesti kuin ottaen huomioon lasten tarpeet ja
tunteet.
• keinottomuuspuheella
Julkaisuja Jyväskylän projektista
Partanen, Terhi (2008). Interaction and Therapeutic
Interventions in Treatment Groups for Intimately Violent Men.
Jyväskylä Studies in Education, Psychology and Social
Research, 332. Jyväskylä: University of Jyväskylä.
Räsänen, Eveliina (2013). Dialogues in Group Interventions
Among Partner-Violent Men: Different Approaches for Different
Clients. Jyväskylä Studies in Education, Psychology and Social
Research, 472. Jyväskylä: University of Jyväskylä
Holma, J. & Laitila, A. (2003). Irti väkivallasta - Jyväskylän
malli: Auttajaverkosto toimijuuden palauttajana. In H. Toivakka
(Ed.), Perheterapian kehittyvä ammattikäytäntö (pp. 43-56).
Loimaa: Suomen Perheterapiayhdistys ry.
Holma, J. & Partanen, T. (2008) Lähisuhdeväkivalta
tutkimuskohteena. In Sevón, E. & Notko, M. (eds.)
Perhesuhteet puntarissa (pp. 274-291). Helsinki: Gaudeamus
Helsinki University Press.
Lassila, M. & Holma, J. (2007). Sukupuolistuneet tavat kertoa
parisuhteesta ja parisuhdeväkivallasta. Perheterapia, 23 (4), 617.
20
Kansallinen väkivaltatyön forum. Mikkeli
18.9.2014
Holma, J. (2009) Sukupuolistuneet tavat hahmottaa väkivalta
parisuhteessa ja perheessä. Teoksessa: Soisalo, R. (toim.)
Mitä meille tapahtuu, perheen arjessa, perheterapeutteina,
perheterapiassa. III Suomalainen perheterapiakongressi
Jyväskylässä 19.-21.3.2009 (s. 115-122). Suomen
Perheterapiayhdistys ry.
Lohman, A., Kuznetsov, M. & Holma, J. (2009) Kiintymyssuhde
ja väkivalta parisuhteessa. Perheterapia (25) 4, 21-33.
Jansson, A. & Holma, J. (2011) Traumapuhe
parisuhdeväkivaltaan syyllistyneiden miesten
ryhmämuotoisessa hoidossa. Perheterpia, 27 (1), 5-17.
Päivinen, H. & Holma, J. (2012). Positions constructed for a
female therapist in male batterers' treatment group. Journal of
Feminist Family Therapy, 24 (1), 52-74.
doi:10.1080/08952833.2012.629132
Juntunen, J. & Holma, J. (2011). Pariterapian soveltaminen
lähisuhdeväkivallan hoidossa. Kehysanalyysi työntekijöiden
näkökulmasta. Perheterapia, 27 (4), 5-17.
Juha Holma: Tutkimusta lähisuhdeväkivallan eri
interventioista
21