Lataa koko dokumentti
• S uomen Pelastusalan Keskusjärjestön jäsenlehti • taakkeli 3 60-vuotiaat palokuntanaisja -nuorisotyö juhlivat Tampereella 2012 Paloturvallisuusviikkoa vietetään 24.11.–1.12. HELPEn toiminnassa jäsen on keskiössä Kansliapäällikkö Päivi Nerg: Pelastusalan hyvää yhteistyötä kannattaa vaalia Koulutettu henkilökunta vähentää turhia palohälytyksiä Timo Airaksinen käsittelee turvallisuutta yksilön näkökulmasta eSPEK on väylä verkko-oppimisen maailmaan taakkeli 3 • 2012 SISÄLLYS 6 Kulmahuoneen kynä ......................................................................... 3 Ajankohtaista .................................................................................... 4 SPEKtaakkelin vieras: kansliapäällikkö Päivi Nerg ............................. 6 Hallituksen päätöksiä ........................................................................ 8 Palosuojeluyhdistys 90 vuotta .......................................................... 9 Vuoden Palomies on Tuomo Halmeslahti ......................................... 9 Kuva: Hannes Victorzon, Studio Promedia Sisäinen turvallisuus tarvitsee järjestöjen asiantuntemusta ............ 10 Yksilöturvallisuutta etsimässä ........................................................... 12 HELPEssä jäsen on kaiken keskiössä ................................................. 14 Koulutettu henkilökunta vähentää turhia palohälytyksiä ................. 18 eSPEK vie verkko-oppimisen maailmaan ......................................... 20 Palokuntakoulutusjärjestelmä uudistumisen kynnyksellä ................ 21 Rento kuusikymppinen juhli Tampereella ........................................ 22 Kuva: Heli Haverinen Paloturvallisuusviikko kokoaa kampanjat yhteen ............................. 16 22 Palokuntanuorisotyö ........................................................................ 24 Palokuntanaistyö .............................................................................. 24 Tore Eriksson CTIF:n puheenjohtajaksi ............................................. 25 ECF on nyt EVCPF .............................................................................. 25 SPEKin jäsenet esittäytyvät ............................................................... 26 På svenska ......................................................................................... 30 Kuva: Teemu Varis Iloisia SPEKkiläisiä ............................................................................. 28 21 taakkeli Suomen Pelastusalan Keskusjärjestön jäsenlehti Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö Ratamestarinkatu 11, 00520 Helsinki [email protected], www.spek.fi Puh. 09 476 112 2 SPEKtaakkeli 3• 2012 Päätoimittaja: Helena Grönstrand Toimittajat: Juha Hassila, Eevi-Kaisa Yrjölä Ulkoasu ja taitto: Luminar Solar / Terhi Kannisto Kannen kuva: Kansliapäällikkö Päivi Nerg / Hannes Victorzon, Studio Promedia ISSN: 1799-6074 Kulmahuoneen kynä Kansalaisjärjestöt turvallisuustyössä Päämääränä arvokas elämä Professori Himanen julkisti tuoreeltaan Sinisessä kirjassaan kansainvälisen tutkimusryhmän työnä synnytetyn Suomen kestävän kasvun mallin. Kirja muistuttaa terveellisesti myös turvallisuuden toimijoille yhteiskunnallisen toimintamme ja julkisten palvelujen kehittämisen korkeimmasta päämäärästä – arvokkaasta elämästä. Hyvinvoinnin korkein aste on onnellisuus, jonka saavuttaminen kestävän hyvinvoinnin, kestävän ekologisuuden ja kestävän talouden avulla tulisi olla kaikille mahdollista. Kirja oli luettava kokonaan, jotta käsite avautui näin maallikolle. Turvallistaminen (securitization) eli kaiken tarkastelu turvallisuuden näkökulmasta, on tuttu käsite pelon maantieteen toiselta puolelta. Himanen käsittelee kirjassaan mm. pelkän talouden kasvun ja kehityksen ekologista mahdottomuutta maapallollamme. Samanlainen logiikka voidaan löytää myös pyrkimyksestämme turvalliseen huomiseen. Himasta soveltaen: pelkkä täsmentämätön turvallisuuden kasvu ei riitä päämääräksi. Tietyllä tavalla rakennettu turvallisuus ei välttämättä automaattisesti ole paremman hyvinvoinnin synonyymi, kuten avauskonseptistani voidaan arvata. Myös välineet merkitsevät. On löydettävä turvallisuuden kehittämisessä sellainen tila, jossa kestävä hyvinvointi, kestävä ekologisuus ja kestävä talous toteutuvat samanaikaisesti ja turvallisuus on ominaisuutena em. tekijöissä. Yksilön (yhteisen hyvän vuoksi rajoitetun) vapaan valinnan, arvokkaan elämän ja onnellisuuden mahdollistama turvallisuus on tavoiteltava tila. Turvallisuus, joka on hyvinvointia. Kuva: Juha Hassila Olin juuri keksimässä turvallisimman yhteiskunnan konseptin. Professori Pekka Himanen, onneton, tuli ajatuksineen väliin. Konseptini oli suurin piirtein seuraava. Palkataan jokaiseen suomalaiseen kotitalouteen poliisi–pelastaja–ensihoitaja/sairaanhoitaja–sotilas. 24/7/365. Hallinto kevenee, kun sitä ei tarvita – kotitalous päättää ja johtaa. Virkoja tarvitaan noin 2,5 miljoonaa kotitaloutta kertaa viisi. Loppuu työttömyys. Maksaa vain 6250 miljardia plus monitoimivirkamiehen varsin mittavat koulutus- ja muut välilliset kulut. Eikö onnistu? Yksilöt ja yhteisöt ytimessä Kansallista keskustelua ohjaa usein julkisten voimavarojen kohdentamisen vaikutukset kansalliseen turvallisuuteen. Jos yksilöinä ja yhteisöinä osaisimme, haluaisimme ja kykenisimme toimimaan oikein ja turvallisesti, maailma olisi toisenlainen. Kansallisen kokonaisturvallisuuden olennaisin ydin on aina ollut ja tulee aina olemaan yksilön ja yhteisöjen oma halu ja kyky toimia oikein osana yhteiskuntaa – turvallisuuden ylläpitäminen ja rakentaminen hyvinvointimme osana. Himanen todistaa, että tavoitteenamme on oltava arvokas elämä kestävän hyvinvoinnin (onnellisuuden), ekologisuuden ja talouden avulla. Haasteena on, kuinka uudessa ja uudistuvassa maailmassa länsimainen, vauras ja globaalisti toimiva yksilö motivoidaan tai motivoituu tekemään oikein. Ja toisaalta kuinka kolmannessa maailmassa tuetaan yhteiskunnallista kehitystä siten, että vaurauden ta- voittelu ja saavuttaminen voidaan tehdä globaalisti kestävällä tavalla. Kanava merkitykselliselle tekemiselle Järjestöt tekevät yleishyödyllistä hyvää, turvallisuusjärjestöt turvallisuutta edistävää yleishyödyllistä hyvää. Toisaalta järjestöt tarjoavat kanavan yksilön mielekkäälle ja merkitykselliselle toiminnalle. Yksilöt ovat siis järjestöjen toiminnan kohteita, mutta järjestöt ovat myös yksilön toiminnan välineitä. Vapaaehtoisuuden keskeinen ilmiö on halu toimia jonkin tärkeäksi koetun asian puolesta. Järjestö, jonka toiminta ei kiinnosta, ei enää edusta toiminnanhalua synnyttävää kipinää. Järjestön kehittämisessä olennaista ei siis ole järjestön kehittäminen vaan jäsenistön ja potentiaalisen jäsenistön tarpeelliseksi, arvokkaaksi, mielekkääksi kokeman toiminnan kehittäminen ja tukeminen. Pelastustoimen tilinpäätöshankkeessa tutkittiin vapaaehtoisten palokuntakuntalaisten motivaatiotekijöitä kansainvälisestikin poikkeuksellisen laajassa tutkimuksessa. Tärkeimpiä toiminnan jatkamisen motivaatiotekijöitä ovat sosiaaliset syyt, yhteisöllisyys sekä auttamisen halu. Motivaatiotekijöitä tutkimalla on mahdollista suunnata vapaaehtoisuutta tukevan järjestötoiminnan rakennetta oikeaan suuntaan. SPEKtaakkeli 3• 2012 3 Kulmahuoneen kynä Keskeisimpänä säilyy edelleen mielekkääksi koettu toiminta. Himasen ja muiden filosofien sanoja soveltaen vapaaehtoistyönkin keskeisimpiä ytimiä on se, että yksilö rakentaa sisältöä ja merkitystä elämäänsä esimerkiksi auttamisen kautta. Kansalaisen oman merkityksellisen toiminnan luonnollinen seuraava taso on kansalaisten yhdessä tekemä merkityksellinen oma toiminta. Se toteutuu Suomessa yleisimmin yhdistyksessä tai järjestössä. Lisää tutkimusta Turvallisuutta on tutkittu liian vähän. On tutkittu liian vähän toimintaympäristöä, uhkia ja turvallisuuden järjestelmän kehittämistä. Etenemme osin pimeässä. Päätöksentekomme perustuu valistuneeseen arviointiin – usein toki jopa onnistuneesti. Mutta tarvitsemme enemmän ja parempaa tutkimusta ympäristöstämme riskiympäristönä. Tarvitsemme enemmän tutkimusta menetelmien kehittämisestä. Ja sitten tarvitsemme tutkimusta ihmisestä ja yhteisöistä turvallisuustoimijoina ja turvallisuustoiminnan kohteena. Pelastustoimen tilinpäätöshankkeen loppusuoralla on jo päästy toteamaan, että työ on ollut arvokasta. Hankkeen tulosten myötä on hahmottumassa kokonaiskuva siitä, mitä turvallisuuden yksi osajärjestelmä on tällä hetkellä. Se on luonut kivijalkaa tulevaisuuden haasteisiin. Millaiseen toimintaympäristöön olemme menossa? Miten pelastustoimen järjestelmää tulisi kehittää? Miten yhteiskunnan turvallisuus kehittyy tai miten sitä kehitetään? Jatkoa seuraa. Professori Timo Airaksinen on juuri tarkastellut yksilön turvalli- suutta äärimmäisen tuoreella ja mielenkiintoisella tavalla. Aiheesta on julkaistu kirja. Suosittelen tutustumista siihen. Korjasin konseptiani: Turvallisin yhteiskunta toteutuu toimintaympäristön haasteisiin ja uhkiin oikein mitoitetussa turvallisuuden (mm. pelastustoimen) kokonaisjärjestelmässä, jossa kaiken perustana on yksilöiden oma tahto ja kyky huolehtia itsestään ja yhteisöistään turvallisella tavalla. Tukena ovat riittävälle tasolle viritetyt julkiset palvelut yhdessä turvallisuustoimintaan suuntautuvan vahvan vapaaehtoisuuden kanssa. Tämähän taisi olla jo keksitty. Suomessa. Kimmo Kohvakka toimitusjohtaja SPEKillä sopimus Huoltovarmuuskeskuksen kanssa Simo Weckstén Helsingin pelastuskomentajaksi Huoltovarmuuskeskus ja SPEK ovat tehneet sopimuksen, jonka mukaan SPEKillä on koordinaatiovastuu kotitalouksien omatoimisen varautumisen järjestötoimikunnasta. Se aloitti toimintansa syyskuussa ja sen tavoitteena on turvata ja kehittää kotitalouksien toimintakykyä häiriötilanteissa vahvistamalla niiden valmiuksia omatoimisuuteen ja omavaraisuuteen. Toimikunnan puheenjohtaja on SPEKin varautumisjohtaja Karim Peltonen. Helsingin kaupungin pelastuslaitoksen uusi pelastuskomentaja Simo Weckstén aloitti virassaan 1. marraskuuta. Weckstén on työskennellyt pitkään Helsingin pelastuslaitoksella, viimeksi riskienhallintapäällikkönä vuodesta 2004 lähtien. Hän on koulutukseltaan filosofian maisteri. Lisäksi hänellä on väestönsuojapäällikön ja palomestarin tutkinnot. SPEKtaakkeli onnittelee uutta pelastuskomentajaa. Ilotuliteturmasta tuli sakkoja Palotarus 2010 -suurleirin ilotuliteturmasta tuomittiin sakkoja. Päijät-Hämeen käräjäoikeuden mukaan ohjelmatoimiston varapäällikkö ei ollut huolehtinut ilotulituksessa riittävästä turvaetäisyydestä yleisöön. Onnettomuus tapahtui leirin viimeisenä iltana heinäkuussa 4 SPEKtaakkeli 3• 2012 2010, kun yksi rakettipadoista kaatui, ja siitä lensi yleisön joukkoon paukkuja, jotka aiheuttivat useille lieviä vammoja. Onnettomuustutkintakeskuksen raportin mukaan ilotulitteen käyttöohjeet ja ilotulitteisiin liittyvät säädökset ovat monitulkintaiset. Ajankohtaista • • • Työryhmä käsittelemään väestönsuojien rakentamista Sisäasiainministeriö on asettanut työryhmän käsittelemään väestönsuojien rakentamista koskevia strategisia linjauksia. Työryhmän tehtävänä on selvittää väestönsuojien rakentamisen nykytila, kustannukset ja lainsäädäntö sekä arvioida väestön suojaamiseen liittyvät uhkakuvat ja periaatteet. Työssä on otettava huomioon hallitusohjelmassa olevat linjaukset ja valmisteilla oleva turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteko sekä niiden vaikutukset väestönsuojien rakentamistarpeeseen ja väestön muuhun suojaamiseen. Työryhmän tavoitteena on selvittää mahdollisuudet luopua yleisestä väestönsuojelun rakentamisvelvollisuudesta. Työryhmä muodostuu sisäasiain- ja ympäristöministeriön sekä hallituspuolueiden edustajista. Väestönsuojien rakentamisesta käytiin runsaasti keskustelua pelastuslain uudistuksen yhteydessä. SPEK on eri yhteyksissä pyrkinyt tuomaan esiin väestönsuojelujärjestelmän kokonaistarkastelun. SPEKin hallitus päätti lokakuun kokouksessaan, että SPEK valmistelee aiheesta oman selvityksensä. Tarkoitus on linjata järjestön kanta väestönsuojelun kehittämiseen Suomessa. Paloturvallisuusviikkoa vietetään jälleen Yksilöturvallisuutta ja onnea etsimässä Palontorjuntaviikko-nimistä tapahtumaa vietettiin viimeksi joskus 1980-luvulla. Nyt viikko on herätetty jälleen henkiin uusien kampanjoiden myötä. Päivä Paloasemalla avaa Paloturvallisuusviikon lauantaina 24.11. Viikkoa kuljettaa eteenpäin Joka kodin palontorjuntatalkoot, ja se päättyy Pohjoismaiseen palovaroitinpäivään 1.12. Lue lisää sivulta 16. SPEK on julkaissut professori Timo Airaksisen teoksen Yksilöturvallisuutta etsimässä. Kirja käsittelee turvallisuutta, vaaroja ja riskejä yksilön näkökulmasta. Airaksinen kertoo, että turvallisuuden etsiminen on yksi ihmisen perustavista haluista ja tarpeista. Turvallisuus on osa ihmisen onnea. Lue lisää uunituoreesta teoksesta sivulta 12. Suomen suurin poistumisharjoitus tyhjensi messuhallin rivakasti a Grönstran d kuumasta höyrystä. Kuudessa minuutissa messuhallista poistui noin 3 000 ihmistä, jotka pääsivät kuitenkin palaamaan pian takaisin sisälle. Kuva: Helen Tampereella järjestettiin syyskuussa Turvallisuusmessujen yhteydessä Suomen suurin poistumisharjoitus. C-hallissa toteutetussa harjoituksessa hallista poistui kolmessa minuutissa 300–400 messukävijää. Poistumisharjoituksen suunnittelivat yhteistyössä SPEK ja Tampereen messut. – Ideana oli näyttää esimerkki siitä, miten rakennuksesta päästään turvallisesti poistumaan, totesi turvallisuuspäällikkö Ilpo Leino SPEKistä onnistuneen harjoituksen jälkeen. – Jos se onnistuu isommassa kiinteistössä, miksei sitten pienemmässäkin. Sattumalta messuilla päästiin heti seuraavana päivänä kokeilemaan kaikkien hallien tyhjentämistä oikean palohälytyksen vuoksi. Hälytyksen aiheutti pääkeittiön sprinkleri, joka laukesi uunista tulleesta SPEKtaakkeli 3• 2012 5 SPEKtaakkelin vieras Kansliapäällikkö Päivi Nerg kannustaa järjestöjä etsimään innovatiivisia toimintatapoja Sisäasiainministeriön uusi kansliapäällikkö Päivi Nerg haastaa järjestöt etsimään uusia toimintamalleja eri puolilla Suomea. Hän myös rohkaisee järjestötoimijoita ottamaan vahvempaa roolia, jonka ei aina tarvitse olla viranomaisella. Kansliapäällikkö luottaa järjestöjen substanssiosaamiseen ja kansalaisten aktivoimiseen sisäisen turvallisuuden ohjelman tavoitteiden saavuttamiseksi. – Sisäisen turvallisuuden iso visio on, että Suomi on Euroopan turvallisin maa. Viranomaiset eivät kuitenkaan pysty tekemään sitä yksin, vaan mukaan tarvitaan hyvin paljon erilaisten järjestöjen panostusta, kansliapäällikkö Päivi Nerg toteaa. Järjestöjen vahvuutena on paitsi niiden sääntöjen mukaisen substanssitehtävän toteuttaminen myös se, että niiden välityksellä toimintaan sitoutuu paljon aktiivisia toimijoita. Kytkentä kansalaisiin on paljon vahvempaa kuin viranomaisilla voi koskaan olla. Luovuutta ja mielikuvitusta voi kansliapäällikön mukaan käyttää, kun järjestöt suunnittelevat toimintansa kehittämistä. – Olisi hyvä, jos järjestöyhteistyöhön löytyisi uusia, alueellisia, erilaisia toimintamalleja. Järjestöjen rooli vastuun ja toimintamahdollisuuksien osalta on erilainen eri alueilla. Esimerkiksi jollakin alueella voisi järjestötoimijalla olla vahvempi rooli, eikä se olisi aina viranomaisella. Meidän pitäisi uskaltaa katsoa tätä asiaa uudella tavalla, Nerg pohdiskelee. – Viranomaispuolella ei oikeastaan ole oikeutusta tulla neuvomaan, mitä järjestöt tekevät. Kun 6 SPEKtaakkeli 3• 2012 toiminta syntyy järjestön omista säännöistä ja tavoitteista, se antaa ajatuksen, että voisivatko järjestöt olla vielä aloitteellisempia nostamaan esille uusia, innovatiivisempia toimintatapoja? Ja voisivatko järjestöt haastaa valtio- ja kuntatoimijaa oman tehtävänsä näkökulmasta? Läheistä ja mutkatonta yhteistyötä Päivi Nergille on ollut erittäin myönteinen yllätys, että yhteistyö koko pelastusalalla on poikkeuksellisen läheistä ja mutkatonta. Hänelle on myös selvinnyt, että se ei ole lainkaan tavallista muissa maissa. – Kun tulee vähän ulkopuolelta, sen näkee paremmin. Pitkään alalla toimineet eivät itse näekään, miten hyvällä tasolla alan yhteistyö on. Sillä on varmasti pitkät perinteet, ja valtio- ja kun- tatoimijoiden rinnalle on jotenkin luontaisesti pitkällä aikajänteellä tullut mukaan järjestökenttä. Minusta siitä kannattaa olla tosi ylpeä, ja sitä kannattaa vaalia. Järjestöille lisää resursseja Se, miten sisäasiainministeriö voisi tukea ja turvata järjestöjen resursseja, on varsin haasteellinen kysymys, kun ministeriöllä itselläänkin on kovin rajalliset resurssit. – Pelastuslain mukaan meidän velvollisuutemme on ottaa toiminnassamme huomioon vapaaehtoisen toiminnan edistämiseen tähtäävät toimenpiteet. Mutta mitä se ” Meidän pitäisi uskaltaa katsoa tätä asiaa uudella tavalla. tarkoittaa resurssinäkökulmasta?, kansliapäällikkö miettii. – Voisiko se tarkoittaa sitä, että SM:n roolina olisi olla aktiivisesti kokoamassa erilaisia rahoitusmahdollisuuksia ja tuoda niitä esille? Tämä voisi olla yksi tapa edistää vapaaehtoistoimintaa. Ja järjestöjen rooli voisi olla samantyyppinen meidän kanssamme. Ne voisivat olla kokoamassa yhteistyöryppäitä, jotka voisivat rakentaa yhteistyöhankkeita ja etsiä ulkopuolista rahoitusta. Uusi kansliapäällikkö pitää viranomaisten ja järjestöjen yhteistyötä merkittävänä myös väestönsuojelun turvaamisessa. Hänen mukaansa tarvitaan informaation jakamista väestönsuojelun merkityksestä, mutta ministeriö ei voi tehdä sitä yksin. Hän kaipaa ministeriön tueksi järjestökenttää luomaan malleja siitä, miten tietoa kannattaisi tuoda esille. – Väestönsuojelu liittyy lähtökohtaisesti sotilaalliseen uhkaku- vaan, jota ei tällä hetkellä ole näköpiirissä. Tässä on suuri vaara, että väestönsuojelun merkitystä ei enää nähdä. Siksi meidän on toimittava siten, että asian merkitys pysyy esillä, muuten se helposti unohtuu. Sisäisen turvallisuuden painava vastuu Turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteko on parhaillaan työn alla. Siinä kokonaisturvallisuuden pohjana on sisäinen turvallisuus. – Länsimaisessa yhteiskunnassa uhat liittyvät erityisesti sisäisen turvallisuuden alueelle; millä lailla rikollisuus kasvaa, miten meillä terrorismi alkaa laajentua ja mitä tapahtuu arjen turvallisuuden kentässä. Kaikki tämä kuuluu sisäasiainministeriön toiminta-alueeseen kuin myös maahanmuuttoasiat ja rajaturvallisuus. – Kyllä on vastuu alkanut painaa hartioita, kun ajattelee, että sisäinen turvallisuus on valtavan iso osa Kuka hän on? Päivi Nerg aloitti sisäasiainministeriön kansliapäällikkönä lokakuun alussa. Hän on toiminut valtiovarainministeriön hallinto- ja kehitysjohtajana vuodesta 2009, ja sitä ennen hän työskenteli kahden yliopiston fuusioitumisesta vastaavana johtajana Itä-Suomen yliopistossa. Nerg on myös työskennellyt Kuopion yliopistossa hallintojohtajana ja koulutus- ja kehittämiskeskuksen johtajana. Hänellä on kokemusta myös yritysmaailmasta, muun muassa Atria Oyj:stä ja Lihapolar Oy:stä. Koulutukseltaan hän on maatalous- ja metsätieteiden maisteri. kokonaisturvallisuutta tässä nykyyhteiskunnassa, kansliapäällikkö tuumaa ja hymyilee. Hän kertoo sisäisen turvallisuuden vieneen hänet mennessään näinä ensimmäisinä viikkoina. – On ollut tosi upeata tulla tänne tuolta valtiovarainministeriöstä. Valtiovarainministeriön visio oli, miten Suomi pysyy taloudellisesti hyvinvoivana yhteiskuntana tuleville sukupolville. Sisäasiainministeriön näkökulmasta meidän tehtävänä on tehdä Suomesta Euroopan turvallisin maa. Nämä sopivat hyvin yhteen. – Minulle on ollut aina erittäin tärkeää, että voin olla tekemässä töitä sellaisten asioiden eteen, jotka koskettavat jokaista ihmistä. Vaikka olen täällä ministeriössä ja tällaisella pestillä, koen tekeväni niin. Ja se on huikean hienoa! Teksti: Helena Grönstrand Kuva: Hannes Victorzon, Studio Promedia Kansliapäällikön tehtävänä on johtaa, kehittää ja valvoa ministeriön ja sen hallinnonalan toimintaa ministerin apuna. Nerg valittiin kansliapäällikön virkaan seitsemän vuoden määräajaksi vuoden 2019 loppuun saakka. Päivi Nerg on intohimoinen liikkuja, jonka voi nähdä pyöräilemässä työmatkojaan, kesällä pelaamassa golfia ja talvella hiihtämässä. Vapaa-ajallaan hän nauttii myös musiikin kuuntelusta, mihin kotona on ollut helposti mahdollisuus, kun perheeseen kuuluu musiikki-ihmisiä. Ja tietenkin perhe on tärkeä, vaikka kaikki kolme lasta ovatkin jo lentäneet pesästä. SPEKtaakkeli 3• 2012 7 Hallituksen päätöksiä Kokous 31.8. • Hyväksyttiin Suomen Palveluskoiraliitto ry SPEKin jäseneksi. • Nimettiin sisäisen turvallisuuden ohjelman ohjausryhmään SPEKin edustajaksi hallituksen puheenjohtaja Juha Hakola ja varalle toimitusjohtaja Kimmo Kohvakka. • Nimettiin sisäisen turvallisuuden ohjelman järjestöyhteistyöryhmään SPEKin edustajaksi toimitusjohtaja Kimmo Kohvakka ja varalle varautumisjohtaja Karim Peltonen. Tilaa nyt uusi turvallisuuskirja lapsille! Kokous 24.9. • Hyväksyttiin SPEKin toiminta- ja taloussuunnitelma 2013 sekä Palosuojelurahastolta ja Raha-automaattiyhdistykseltä haettavien avustusten määrät. Päätettiin, että toimisto valmistelee valtuustolle esitettävän toiminta- ja taloussuunnitelman 2013 mahdollisine tarkistuksineen hallituksen kokoukseen 22.10. • Hyväksyttiin Palosuojelurahastolle lähetettävän pelastusliittojen yleisavustushakemuksen yhteissummaksi 1 180 000 €. Valtuutettiin toimisto valmistelemaan Raha-automaattiyhdistykselle lähetettävä yleisavustushakemus, joka sisältää myös alueellisen toiminnan avustusesityksen. • Merkittiin tiedoksi, että SPEKin toiminnan toinen vuosikolmannes toteutui toimintasuunnitelmien mukaisesti. Kokous 22.10. • Päätettiin esittää puheenjohtaja Juha Hakolaa RAY:n hallituksen järjestöjäseneksi. • Hyväksyttiin Huoltovarmuuskeskuksen ja SPEKin välinen sopimus Kotitalouksien omatoimisen varautumisen järjestötoimikunnan koordinaatiosta. • Päätettiin, että SPEKin kanta väestönsuojien rakentamisesta valmistellaan toimistossa vuoden loppuun mennessä. Asia on yhteiskuntapoliittisesti niin merkittävä, että kannan päättää valtuusto. Tammenterhometsän pikkuväen haaverit – toimintaohjeita todellisiin tilanteisiin Kirja käsittelee arkielämän pieniä tapaturmia ja antaa nimensä mukaisesti oikeanlaisia ohjeita hätätilanteessa toimimiseen. Iloisten eläinhahmojen ja selkeän kuvituksen avulla kirja antaa mahdollisuuden käsitellä lapsen kanssa yhdessä tilanteita, joihin kuka tahansa voi joutua. Kuinka toimia, kun käärme puree tai tulipalo syttyy? Tai miten ennaltaehkäistä kodin onnettomuuksia? Kirja on tehty yhteistyössä Suomen Pelastusalan Keskusjärjestön ja Suomen Punaisen Ristin kanssa. 91 sivua • Hinta 27 € (sis. alv) Tilaa: verkkokauppa.spek.fi Puh. 09 4761 1300 Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö SPEK • www.spek.fi 8 SPEKtaakkeli 3• 2012 Palosuojeluyhdistyksen 90 asiantuntemus elää vielä tänäänkin Säätytalolla juhlistettiin lokakuussa Palosuojeluyhdistyksen 90-vuotista taivalta. Yhdistyksen historiaa valotti tietokirjailija Juhani Katajamäki, ja CFPA-Europen tervehdyksen toi varapuheenjohtaja Anders Bergqvist. Yleisölle esittäytyi myös kolmatta päivää kansliapäällikkönä toiminut Päivi Nerg. Kun Suomen Palosuojelusyhdistys vuonna 1922 perustettiin, paloturvallisuus oli nykyistä huomattavasti alkeellisempaa. Kansa asui valtaosaksi haja-asutusalueilla puurakennuksissa. Palokunnat olivat heikosti varustettuja. Paloturvallisuutta parantavaa koulutusta tai lainsäädäntöä ei ollut. Yhdistys oli voimakas taustavaikuttaja palolain saamiseksi Suomeen. Yhdistyksessä toimi vahvojen asiantuntijoiden verkosto, joka muun muassa antoi lausuntoja paloturvallisuudesta. Yhdistyksen palokoulu aloitti toimintansa 1930-luvulla. Kursseja oli niin ammattihenkilöstölle kuin vapaaehtoisillekin. Koulun opettajakunta ja oppilaat tekivät myös paloteknistä tutkimustyötä. Kansalaisten haluttiin tuolloinkin kiinnittävän huomiota arkisten toimien aiheuttamiin riskeihin. Osaltaan ne poikkesivat nykykotien riskeistä. Toisaalta yhtymäkohtiakin nykyiseen on: sähkölaitteiden väärä käyttö ja tupakointi vaaransivat suomalaisten paloturvallisuutta jo 1900-luvun alkupuolella. Asiantuntemus oli niin suurta, että yhdistyksen toiminnasta ovat saaneet alkunsa sisäasiainministeriön pelastusosasto, Pelastusopisto ja Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö. Teksti: Juha Hassila Vuoden palomies hallitsee häiriötilanteet Pelastuspäällikkö Tuomo Halmeslahti valittiin Vuoden Palomieheksi. Hän on tehnyt uransa alusta alkaen esimerkillistä kehitystyötä väestönsuojelun hyväksi ja tiivistänyt yhteistyötä turvallisuusalan toimijoiden välillä. Halmeslahden vaikutuksesta Etelä-Savon pelastuslaitoksen toiminta onnettomuus- ja häiriötilanteissa on parantunut. Vuoden Palomies 2012 julkistettiin Turvallisuusmessuilla Tampereella. Halmeslahti on onnistunut kohottamaan väestönsuojelun ja varautumisen arvostusta Etelä-Savossa. Hän näkee kehittämistyön etuna, että väestönsuojelua ja varautumista ei pidetä erillisenä tulosalueena pelastustoiminnan rin- nalla. Tämänkaltainen näkökulma kostautuu häiriötilanteissa ja saattaa vaikeuttaa tilanteen hoitamista. Halmeslahden mukaan yhteistyöllä on ollut myönteisiä vaikutuksia. Yksi todiste tästä on kaupunginjohtajan lehtihaastattelu, jossa hän kommentoi toimintaa häiriötilanteen jälkeen: ”Pelastustoimi otti hienosti tilanteen haltuunsa!” – Turvallisuus paranee pelastusalan ja muiden toimijoiden yhteistyöllä. On hienoa todeta, että se on edistynyt kaikilla tasoilla. Tämä on ainoa oikea suunta, Halmeslahti sanoo. Teksti: Eevi-Kaisa Yrjölä Kuva: Kimmo Kaisto SPEKtaakkeli 3• 2012 9 Sisäinen turvallisuus tarvitsee järjestöjen asiantuntemusta Sisäisen turvallisuuden ohjelmassa mainitaan 64 toimenpidettä, joilla yhteiskunnan turvallisuutta kehitetään. Aluehallintovirastot laativat kuluneen vuoden aikana toimeenpanosuunnitelmat, miten ohjelmaa toteutetaan alueellisesti. Järjestöt ovat toimeenpanotyössä tärkeässä asemassa ja voivat auttaa esimerkiksi kouluttamalla ja tiedottamalla kansalaisia. Sisäisen turvallisuuden ohjelma laadittiin vuonna 2012 kolmannen kerran. Ohjelman toimeenpanoa johtaa sisäisen turvallisuuden ministeriryhmä, jonka puheenjohtaja on Päivi Räsänen. Hankkeen käytännön toteuttamisesta vastaa ohjausryhmä. Ohjelman paikallistason toteuttamista johtavat aluehallintovirastot. Niiden avustuksella jokaiselle alueelle laadittiin toimeenpanosuunnitelmat, joissa listataan yksityiskohtaisesti, miten sisäistä turvallisuuden ohjelmaa toteutetaan käytännössä. Erilaisia malleja vai yksi yhteinen? Sisäasiainministeriö ja aluehallintovirastot järjestivät Vaasassa syyskuun loppupuolella seminaarin, jossa aluehallintovirastojen edustajat esittelivät toimeenpanosuunnitelmia. Puheenvuoron saivat myös suunnitelmien laadinnassa mukana olleet yhteistyökumppanit, jotka kertoivat työn onnistumisista ja vaikeuksista. Kansliapäällikkö Pentti Partanen kysyi sisäministeriön puheenvuorossa, onko hyvä, että alueellisten toimeenpanosuunnitelmien 10 SPEKtaakkeli 3• 2012 laadinnassa esiintyy alueellisia eroja vai pitäisikö löytää yksi yhteinen malli? Vastausta kysymykseen etsittiin paneelikeskustelussa. Aluehallintovirastojen edustajat olivat samaa mieltä siitä, että erilaisten suunnitelmien vertailu nostaa esiin hyviä käytäntöjä, joita alueet voivat hyödyntää. Paneelikeskustelun puheenjohtaja Tarja Mankkinen mainitsi omassa puheenvuorossaan kolmannen sisäisen turvallisuuden ohjelman eduiksi, että edellisistä ohjelmista on opittu ja uudet toimenpiteet ovat konkreettisempia kuin aikaisemmat. Alueellista yhteistyötä tarvitaan Seminaarissa kuultiin viranomaisten ja järjestöjen edustajien kokemuksia suunnittelutyöstä. Poliisijohtaja Pentti Saira korosti, että poliisi ei voi tehdä työtään yksin vaan tarvitsee alueellista yhteistyötä. Poliisin näkökulmasta sisäisen turvallisuuden ohjelman tärkeimmät teemat ovat nuorten turvallisuuden parantaminen, alkoholin ja päihteiden käytön torjuminen, väkivallan ja rikollisuuden vähentäminen, lasten seksuaalisen hyväk- sikäytön torjuminen sekä nettiturvallisuus. Näihin aiotaan pyrkiä turvallisuustoimia ja tietoa lisäämällä. Sairan mielestä poliisi osallistuu parhaiten sisäisen turvallisuuden ohjelmaan tuottamalla tietoa tietopankkiin muiden hyödynnettäväksi. Pelastusjohtaja Tero Mäki Pohjanmaan pelastuslaitokselta painot- ” Uudet toimenpiteet ovat konkreettisempia kuin aikaisemmat. ti turvallisuusviestinnän merkitystä. Hänen mielestään kansalaisille suunnattu turvallisuusviestintä pitäisi saada selkokieliseksi, ja pelastuslaitokset ovat jo kehittyneet viestinnässään hyvin. Mäen mukaan sisäisen turvallisuuden ohjelma on mahdollisuus siinä mielessä, että se ohjaa turvallisuustyötä tekevien toimintaa ja auttaa sovittamaan sitä yhteen. Alueellisten suunnitelmien valmistelu huomioi alueiden erityispiirteet ja tiivistää kumppanuussuhteita. ” Järjestöt ovat tärkeitä palveluntarjoajia turvallisuustyössä. Hyviä kokemuksia yhteistyöstä Järjestöissä piilee voimavaroja Pirkanmaalla on viety turvallisuusalan toimijoiden yhteistyötä esimerkillisesti eteenpäin. Pirkanmaan turvallisuusklusterista kertoi Jouni Perttula Poliisiammattikorkeakoulusta. Mukana työssä ovat esim. järjestöt, kunnat, kaupungit ja lukuisia yrityksiä. Turvallisuusklusterin päätarkoitus on ennaltaehkäistä onnettomuuksia. Tällä hetkellä ikääntyneitä asuu kotona tuplasti enemmän kuin aikaisemmin, joten tavoitteena on kehittää ikääntyneen väestön asumisturvallisuutta parantavia ratkaisuja. Turvallisuusklusterin toiminnassa yhdistyvät tutkimus, koulutus ja käytäntö. Siksi korkeakoulujen ja yliopistojen mukanaolo on tärkeää. Myös liiketoiminnallinen näkökulma on tarpeellinen, vaikka virkamiehet yleensä vierastavat yritystoimintaa. Pelot ovat turhia, jos yhteistyöllä voidaan piristää elinkeinoelämää. Se parantaa työllisyyttä, mikä puolestaan ehkäisee syrjäytymistä. Viranomaisten osaamista ja apua tarvitaan tuotekehittelyssä, markkinoinnissa sekä tiedottamisessa. Suomen Punaisen Ristin valmiustoiminnan päällikkö Leena Kämäräinen puhui järjestöjen näkökulmasta. Hän kehui sisäisen turvallisuuden ohjelmaa poikkeukselliseksi ottaessaan järjestöjen asiantuntijoita ja työntekijöitä mukaan suunnittelutyöhön. Järjestöjen rooli pitäisi kuitenkin esittää selkeämmin. Ne voisivat auttaa esimerkiksi tiedottamisessa: kortteli- ja kyläyhdistykset ovat hyviä kansalaistiedottamisen väyliä. Maakuntajohtaja Jukka YliKarjula Keskipohjanmaan liitosta korosti myös järjestöjen mahdollisuuksia sisäisen turvallisuuden ohjelman toimeenpanossa. Hän totesi, että järjestöt ovat tärkeitä palveluntarjoajia turvallisuustyössä. Siksi niiden voimavarat pitäisi tunnistaa ja tuoda selkeästi esiin kunnissa. Aluehallintovirastot voisivat toimia auttavana välikätenä kuntien ja järjestöjen välillä. Sanomalehti Pohjalaisen päätoimittaja Kalle Heiskasen puheenvuoro kiteytti hyvin koko seminaarin sisällön. Hän esitti tavallisen kansalaisen näkökulmasta kysymyksen, miksi ihmisten turvallisuu- den tunne on heikentynyt, vaikka väkivalta on tilastollisesti vähentynyt? Heiskasen mukaan osaltaan voidaan moittia uutisia siitä, että poliisin voimavaroja vähennetään ja toimintavalmiusaika pitenee. Tavallisen ihmisen näkökulmasta tätä on vaikea ymmärtää. Uskon heikkeneminen viranomaisia kohtaan on aluksi pieni asia, joka kasvaessaan pikku hiljaa huonontaa turvallisuuden tunnetta. Lehdistö voi tehdä paljon asioiden hyväksi: Se voi kertoa tavallisille ihmisille heidän omalla kielellään, miten turvallisuutta parannetaan. Media haluaa olla mukana turvallisuustyössä, ja siksi viranomaisten ja järjestöjen kannattaa olla aktiivisia tiedotustoiminnassaan. Teksti: Eevi-Kaisa Yrjölä SPEKtaakkeli 3• 2012 11 Yksilöturvallisuutta etsimässä Timo Airaksisen kanssa SPEK on julkaissut Timo Airaksisen teoksen Yksilöturvallisuutta etsimässä. Kirja käsittelee vaaroja ja riskejä yksilön näkökulmasta. Niitä pitää tarkastella eri lähtökohdista kuin järjestelmien tai kansallista turvallisuutta. Turvallisuus on ihmisen keskeinen päämäärä osana hyvää ja onnellista elämää. Professori Airaksinen kertoo kirjan nimen kuvaavan, kuinka yksilö etsii epätoivoisesti turvaa vaarallisessa maailmassa. Teoksen keskeinen sanoma on se, että jotkut sietävät riskejä enemmän ja toiset eivät siedä niitä yhtään. Muiden ihmisten peloilla on helppo ansaita pisteitä ja rahaa. Idea kirjan kirjoittamiselle syntyi, kun Airaksinen luennoi turvallisuudesta mm. vakuutusyhtiöille ja keskustelun epämääräisyys alkoi kiusata häntä. Airaksinen kertoo, että turvallisuuden etsiminen on yksi ihmisen perustavista haluista ja tarpeista. Kirjassa käsitellään laajasti tätä asiaa. Kyseessä on uraauurtava teos, koska vastaavia kirjoja ei löydy kansainvälisesti eikä kansallisesti. Hänen mukaansa siitä ei kuiten- kaan ole kysymys, että turvallisuus ei kiinnosta ihmisiä. – Kyllä, totta kai turvallisuus kiinnostaa. Mutta kirjoista on puuttunut filosofinen ote. Esimerkiksi järjestelmien turvallisuudesta löytyy paljon kirjallisuutta, Airaksinen toteaa. Hyvinvointi aiheuttaa myös pelkoja Turvallisuus on Airaksisen mielestä entistä enemmän ihmisten omalla vastuulla. Vaaroja on paljon ja apua vaikea saada. Viranomainen ei ole läheskään aina kiinnostunut. Turvallisuus on myös onnea, ja se tuottaa onnea. Turvaton elämä ei ole onnellista, koska huolia on liikaa. Kirjassa esitetään, että ihmiset ei- vät koskaan ole eläneet yhtä turvallista elämää kuin nyt, mutta he silti pelkäävät enemmän kuin koskaan. Viime aikoina on uutisoitu paljon siitä, että ihmisten turvallisuuden tunne on heikentynyt. Ihmiset pelkäävät, vaikka kansainvälisten vertailujen ja tilastojenkin valossa Suomi on turvallinen maa. Airaksisen mielestä media on tähän osasyyllinen. – Media pelottelee, se on totta. Suurin syy turvattomuuteen on pelko hyvän loppumisesta. Pelätään, että hyvinvointivaltio loppuu, ja se luo turvattomuutta. Pelätään, että sairaanhoito huononee. Nämä ovat keskeisiä pelkoja. Outoa kyllä, hyvä yhteiskunta luo pelkoja, kun hyvän loppumista pelätään, Airaksinen sanoo. Riskejä vähätellään Seminaari 17.1.2013 Airaksisen kirjan Yksilöturvallisuutta etsimässä tiimoilta järjestetään seminaari 17.1.2013. Merkitse päivä jo kalenteriisi. Seminaarin teemoina ovat yksilö, yhteisö ja yhteiskunta, ja kirjan tekijä saapuu itsekin Yhdysvalloista tilaisuuteen puhumaan. Kirja on osa Tekesin turvallisuusohjelman rahoittamaa projektia, ja voit tilata sen jo nyt SPEKin verkkokaupasta, verkkokauppa.spek.fi. 12 SPEKtaakkeli 3• 2012 Vaikuttaa aivan siltä kuin ihmiset eivät välittäisi turvallisuudestaan. Esimerkiksi palovaroittimia ei hankita tai niitä ei testata, vaikka tiedetään, että ne ovat pakollisia ja voivat pelastaa hengen tulipalossa. Airaksinen puhuu kirjassaan itsepetoksesta. Hänen mielestään tällainen ”välinpitämättömyys” johtuu siitä, että ihminen ajattelee luontaisesti: Ei se satu minulle. On vaikeaa kuvitella itseään onnet- tomuuden uhriksi. Lisäksi riskin ottaminen säästää aikaa ja vaivaa. Ihminen usein vähättelee riskejä näistä syistä. Kirjassaan Airaksinen toteaa myös, että joskus on parempi hieman nostaa ihmisten pelkoa kuin antaa sen olla, mutta pelon lietsominen on eri asia. Pelottelu tehoaa aina erityisesti niihin, joiden ei tarvitsisi pelätä. Airaksinen kertoo, että raja pelon nostamisen ja lietsomisen välillä kulkee informaation asiallisuudessa. Info on olennaista. Asiallinen tieto on aina paikallaan, mutta vaaroilla ja onnettomuuksilla mässäily on eri asia. Media on syyllistynyt ylilyönteihin, joita hän ei kuitenkaan käsittele kirjassaan. Se ei ole olennaista. Turvallinen valtio voikin olla turvaton Jos Suomesta tulee Euroopan turvallisin maa, niin tuntevatkohan ihmiset sitten olonsa turvallisemmiksi tai onnellisemmiksi? Airaksinen ei olisi siitä niin varma, koska asialla on kääntöpuolensa. – Kuten olen jo todennut, silloin kun on turvassa, pelkää turvan menettämistä. Ihminen ei ole koskaan omasta mielestään turvassa. Turvallisuuden vaaliminen ei saa johtaa holhoavaan virkamiesvalti- Kuka hän on? Vaasasta kotoisin oleva Timo Airaksinen toimii Helsingin yliopiston käytännöllisen filosofian laitoksella professorina. Hän viettää lukuvuoden 2012–2013 tutkimusvapaalla New Yorkin yliopistossa vierailevana tutkijana. Hänen erikoisalaansa ovat etiikka ja yhteiskuntafilosofia, soveltava etiikka, poliittinen filosofia, filosofian historia ja koulutus. oon, jota ilmeisesti tällä tavoitteella haikaillaan. Ihmisen elämä on aina turvatonta, mutta työ turvallisuuden hyväksi on silti paikallaan. Ei holhousta, please, Airaksinen toteaa. Lopuksi Airaksinen lähettää turvallisuusalan asiantuntijoille ja turvallisuuden kanssa päivittäin työtään tekeville ihmisille terveisiä, että lukekaa herran tähden uusi kirjani! Hän muistuttaa, että kirja on kirja ja joka lukee, se tietää. Teksti: Eevi-Kaisa Yrjölä Kuva: Timo Airaksinen Airaksisen kirjallinen tuotanto on vaikuttava: julkaisujen määrä on jo yli 300. Professori Airaksinen osallistuu aktiivisesti julkiseen keskusteluun mm. ihmisen onnellisuudesta, elämänhallinnasta ja ylipäätään hyvän elämän edellytyksistä. Tällä hetkellä Airaksisella on meneillään Tekesin projekti aiheesta ”Halut ja halutalous”, jossa pohditaan halujen luonnetta käyttäjä- ja asiakaslähtöisen suunnittelun avuksi. SPEKtaakkeli 3• 2012 13 HELPEn toiminnanjohtaja arvostaa liittonsa jäseniä Jäsen on kaiken keskiössä Jäsenistön arvostaminen nousee aivan uusiin ulottuvuuksiin, kun sen osaamista pysähtyy tutkailemaan tarkemmin. Helsingin Pelastusliiton toiminnanjohtaja Olli-Veikko Kurvisen on yllättänyt se, miten laaja osaaminen HELPEn jäsenistössä piilee. – HELPEllä on noin 2000 henkilöjäsentä, joiden koulutustaso on korkea niin jäsenkentän tehtävissä kuin siviilikoulutuksen osalta. Jäsenten ammattiosaamisen kirjo on myös laaja ja osaaminen huippua, Olli-Veikko Kurvinen hehkuttaa. – Ja se on sellainen asia, joka pitää jatkossakin ottaa huomioon. Kun kompetenssia löytyy, sitä pitää osata arvostaa ja myös hyödyntää. Hyvää palvelua jäsenille Kurvinen haluaa, että jäsen pidetään kaiken keskiössä. Ja tottahan on, että yhdistys on ennen kaikkea jäsenistönsä palvelija. Ellei jäsen saa sitä, minkä vuoksi hän alun perin yhdistykseen liittyi, hän etsii hyvin pian itselleen uuden 14 SPEKtaakkeli 3• 2012 toimintayhteisön. Hyvistä jäsenistä käydään kisaa koko ajan. Monet henkilöt ovat mukana kahdessa tai useammassa yhdistyksessä vapaaehtoistoimijoina. Ei ole vaikea arvata, mitä tapahtuu, jos he eivät ole tyytyväisiä yhdistyksen palvelutasoon ja toimintaan. Viime tammikuussa Kurvinen teki jäsenkyselyn, jonka avulla hän halusi kartoittaa, mikä HELPE on tänä päivänä ja miten jäsenet näkevät sen tulevaisuuden. Saatujen vastausten pohjalta liitossa tarkistettiin strategiaa, jossa otettiin huomioon vahvasti jäsennäkökulma: – Jäsenet; järjestöt ja yhdistykset, haluavat olla toiminnassa mukana, käyttää siinä omaa osaamistaan, tehdä yhteistyötä ja ehdottomasti olla päättämässä asioista. Jos HELPE ei pysty tässä suhteessa toimimaan jäsenkentän halujen mukaan, se sahaa kyllä oksaa itseltään. – Ja toisaalta jäsenistön osaamisen käyttö kaikessa tekemisessä on ehdoton elinehto jatkossakin. Jäsenistön oikea käyttö tuo automaattisesti uusia, nykyaikaisia työkaluja, pohtii Kurvinen, joka haluaa ajan hengen näkyvän liittonsa toiminnassa. – Se on niin jäsenille kuin asiakkaillekin tärkeää, jo pelkästään uskottavuuden takia. Kysyvälle vastataan Jäsenten palveleminen koskee myös SPEKiä alan keskusjärjestönä. SPEK on samalla tavalla palvelijan roolissa jäseniinsä päin kuin pelastusliitot omiin jäsenjärjestöihinsä. – Aikaisempien tehtävien pohjalta minulla on sellainen ikävä ominaisuus, että osaan vaatia palveluntuottajalta. Tässä mielessä olen useasti kääntynyt SPEKin puoleen, ja mitä on tapahtunut? Olen saanut sieltä hyvää apua. Aina kannattaa lähestyä avoimin kortein ja neuvotella. Jos ei jotakin asiaa heti saada ratkaistua, niin yhteistyössä voidaan viedä asiaa eteenpäin. Meillä on ollut SPEKin kanssa yhteistyöhankkeita, joissa on päästy voimavarat yhdistäen hyviin lopputuloksiin, Kurvinen toteaa. Muutenkin jäsenen kannattaa ” avata suunsa, varsinkin jos jokin asia kaihertaa mielessä. Omalle yhdistykselle tärkeitä asioita eivät muut ehkä osaa tuoda esiin, ja jos itse ei ota aihetta esille, se jää huomioimatta kokonaan. – Myöhemmin on turha valittaa, kun juna ehti mennä. Jos asioita ei rakentavassa mielessä, ja alleviivaan rakentavassa mielessä, tuo itse esille, niin ei niitä kukaan muukaan varmasti sitten tuo, painottaa Kurvinen. Yhteistyöllä lisää pontta Kurvisella on resepti vaikuttamisen, näkymisen ja jopa taloudellisen tilanteen parantamiseen. Se on nimeltään yhteistyö. Yhteistyön voimalla tärkeät hankkeet saavat enemmän pontta alleen. Sen avulla vaikutetaan niin järjestökentän sisällä kuin laajemminkin koko yhteiskunnassa. Yhteistyö auttaa myös imagon luomisessa ja näkymisessä suuren yleisön suuntaan. – Tämä liittyy oikeastaan kaikkeen tekemiseen ja erityisesti talousrakenteisiin. Meidän pitää koko ajan miettiä käytännönläheisimpiä, parhaimpia käytäntöjä ja malleja, joilla teemme myös taloudellisesti tästä toiminnasta kannattavaa ja toimivaa järjestötyön yleishyödyllisten periaatteiden mukaisesti. – Ylipäätään mielestäni on tärkeää, että pelastusliitot näkyvät yhtenä keskeisenä toimijana niin kansallisessa kuin alueellises- Maailma muuttuu koko ajan ympärillä. Jos me emme muutu, tie loppuu aika lyhyeen. sa turvallisuusrakenteessa. Ja yksi tapa vahvistaa sitä on tietenkin viestintä. Yhteinen viestintä auttaa näkyvyyden parantamisessa. Mitä enemmän on näkyvyyttä, sitä paremmin tunnetaan palvelumme ja tuotteemme, mikä taas mahdollistaa omarahoitteisen osuuden kasvattamisen esimerkiksi omatoimisen varautumisen kurssien kautta. Hyvänä konkreettisena esimerkkinä toimivasta yhteistyöstä ovat Kurvisen mielestä Uudenmaan Pelastusliiton ja HELPEn yhteiset kurssit palokuntalaisille. Yhden liiton alueella olisi hankalaa järjestää sammutustyönkurssia tai vaarallisten aineiden kurssia vain parille palokuntalaiselle, mutta yhdessä saadaan enemmän kurssitettavia ja toiminta on kannattavampaa. Kohti turvattua tulevaisuutta Toinen hyvä esimerkki yhteistyöstä ja yhteisestä viestinnästä on syyskuussa järjestetty Stadin Turvaviesti, jossa HELPEn jäsenjärjestöt olivat mukana toiminnallisilla rasteilla kertomassa ja näyttämässä, mitä pelastusliitto jäsenineen tekee. – Tämä on keskeinen osa markkinointiviestintää. Jutun idea on se, että saamme paikan päälle väestöä, meidän asiakkaitamme, huomaamaan ja näkemään, mitä varten HELPE on olemassa ja mitä hyvää se helsinkiläisille tarjoaa, Kurvinen sanoo ja innostuu: – Tällaisten tapahtumien järjestämisessä liittojen toimistojen rooli on aivan keskeinen, ja tähän toivoisi irtoavan enemmän ja enemmän aikaa hallintohumpalta. Kolmas yhteistyöesimerkki kohdistuu muihin toimijoihin, kuten pelastuslaitoksiin. – Jos pelastuslaitos muistuttaa, että omatoimista varautumista pitää parantaa ja muistaa vielä mainita, että tällä alueella koulutusta antaa Helsingin Pelastusliitto, niin sehän on meille erittäin iso asia. HELPE:n tekemä yhteistyö Helsingin pelastuslaitoksen kanssa on loistava esimerkki pitkälle viedystä kumppanuudesta. HELPEn toiminnanjohtajan mielestä yhteistyö antaa ehdottomasti ratkaisuja yhdistysten työn tekemiseen monilla tasoilla. – Ensimmäinen askel on kuitenkin se, että katsotaan avoimesti eteenpäin eikä peruutuspeiliin. Totta kai historia pitää ymmärtää ja sitä pitää arvostaa, mutta siihen ei pidä ankkuroitua. Maailma muuttuu koko ajan ympärillä. Jos me emme muutu, tie loppuu aika lyhyeen. Kurvinen toivookin edelleen avointa keskustelua niin SPEKin kuin muiden pelastusliittojen kanssa siitä, minkälainen pitäisi olla SPEK-ryhmän yhteinen, turvallinen ja taloudellisestikin turvattu tulevaisuus. Teksti: Helena Grönstrand Kuva: Jyri Suorsa SPEKtaakkeli 3• 2012 15 Vaaniiko keittiössäsi tulipalon vaara? Miten tuli taltutetaan, ennen kuin se hotkaisee koko kodin? Onko palovaroittimesi nukahtanut kesken valvontatehtävänsä? Paloturvallisuusviikolla kaikki voivat tehdä kodistaan turvallisemman Kuluvan vuosituhannen aivan ensimmäistä Paloturvallisuusviikkoa vietetään 24.11.–1.12. Paloturvallisuusviikko haluaa tehdä Suomesta turvallisemman maan! Syksyn kaikki kampanjat kootaan yhden sateenvarjon alle, ja alan kaikki toimijat on haastettu mukaan. Viikko alkaa koko perheen Päivä Paloasemalla -tapahtumalla 24.11. ja päättyy Pohjoismaiseen palovaroitinpäivään 1.12. Näiden väliseen viikkoon mahtuu Joka kodin palontorjuntatalkoot sekä tapahtumia eri puolilla Suomea. Totuus tulipalojen takana on tyly kuin marraskuinen myrsky: tulipalojen taustalla on useimmiten ihmisen herpaantunut huolellisuus ja varovaisuus. Paloturvallisuusviikolla painotetaan niiden merkitystä kodin arjessa. Tulipalot on useimmiten ehkäistävistä yksinkertaisin keinoin. Patu-viikko haluaa kertoa monia kanavia pitkin ihmiselle näistä keinoista. Tapahtumia ympäri Suomea Paloturvallisuusviikossa ovat mukana kaikki 22 pelastuslaitosta, jotka voivat toteuttaa viikon kuluessa omia ideoitaan paloturvallisuuden parantamiseksi. Tieto- ja tapahtumista päivitetään paloturvallisuusviikko. fi-sivustolle, mutta kannattaa seurata myös paikallisia tiedotusvälineitä. Osa kampanjamateriaaleista tuotetaan myös ruotsiksi. Aivan samankaltaista paloturvallisuusviikkoa ei ole aiemmin järjestetty. Palontorjuntaviikkoja oli jo 1900-luvun alkupuolella, mutta tuolloin ei juurikaan valjastettu esimerkiksi sosiaalista mediaa tai televisiota tulipalojen ehkäisytyöhön. Patu-viikon ei myös ole tarkoitus jäädä ainutkertaiseksi. Suunnitelmia vuodelle 2013 on jo alettu tehdä. Kaikki mukaan! Osallistu talkoisiin! Seuraa Paloturvallisuusviikon tapahtumainfoa ja blogia netissä ja keskustelua Facebookissa. Lisätietoja viikosta saa osoitteesta www.paloturvallisuusviikko.fi. Päivä Paloasemalla järjestetään 24. marraskuuta 232 paloasemalla eri puolilla Suomea. Päivä Paloasemalla -tapahtumista on muodostunut paloturvallisuusviestinnän suurtapahtuma. Kymmenet tuhannet ihmiset saapuvat paloasemille oppimaan kodin paloturvallisuutta. Tapahtuman toimintarata ja tehtävärastit opettavat turvallisuustaitoja kädestä pitäen. Aiheina ovat palovaroitin, alkusammutus, poistuminen sekä keittiön, parvekkeen ja terassin turvallisuus. Päivän tekevät yhteistyössä palokunnat, pelastusliitot, pelastuslaitokset ja Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö. Tapahtumaa tukee Palosuojelurahasto. 16 SPEKtaakkeli 3• 2012 Tilaa nyt uutuus Yksilöturvallisuutta etsimässä Palontorjuntatalkoot on mediakampanja, joka näkyy ja kuuluu päivittäin Paloturvallisuusviikolla sekä joulun pyhinä. Näkyminen on vahvinta televisiossa: Palontorjuntatalkoot ottavat Sub-kanavan haltuun koko viikoksi. Megafonin sävyttämät tietoiskut kuuluvat kaikilla kaupallisilla radiokanavilla. Myös internetissä talkoillaan. Talkoiden kärkinä ovat tänä vuonna keittiön, parvekkeiden ja terassien sekä kynttilöiden paloturvallisuus. Sisäisen turvallisuuden ohjelman edellyttämä alkoholinäkökulma tulee talkoisiin mukaan pikkujoulutematiikan kautta. Timo Airaksinen Yksilöturvallisuutta etsimässä Pohjoismainen palovaroitinpäivä järjestetään tänä vuonna ensimmäistä kertaa. Päivämäärä on 1.12., ja se on tiedottamisvoittoinen teemapäivä. Päivän aiheina on paitsi itse palovaroitin myös Pohjoismaiden paloturvallisuustilanteen vertailu. Paloturvallisuusviikossa mukana: Sisäasiainministeriön pelastusosasto, pelastuslaitokset, pelastusliitot, palokunnat, Suomen Palopäällystöliitto, Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö, Nuohousalan Keskusliitto, Finanssialan Keskusliitto, Palosuojelurahasto Teksti: Juha Hassila Elämmekö me turvattomuuden kulttuurissa? Onko maailmamme nyt turvallisempi kuin koskaan, mutta ihminen on silti entistä pelokkaampi? Miksi riskit viehättävät? Mitä riskit oikeastaan ovat? Timo Airaksisen kirja pyrkii vastaamaan kysymyksiin selkeästi ja yksiselitteisesti sekä kuvaamaan ja selittämään yksilöturvallisuuden riskejä metodologisesti riittävän kehittyneellä tavalla. Riskit on analysoitava, selitettävä, ennakoitava ja eliminoitava – vai pitäisikö joitakin riskejä myös sietää? 346 sivua • 24,90 € (sis. alv) Tilaa: verkkokauppa.spek.fi Puh. 09 4761 1300 Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö SPEK • www.spek.fi SPEKtaakkeli 3• 2012 17 Osaava henkilökunta vähentää turhia palohälytyksiä Automaattiset paloilmoittimet parantavat huomattavasti kiinteistön turvallisuutta, mutta niistä aiheutuu myös runsaasti virhehälytyksiä. Nämä tulevat kalliiksi laitteen omistajalle, koska pelastuslaitos laskuttaa virhehälytyksistä. Palontorjuntalaitteet ovat tärkeitä varsinkin hoitolaitoksissa, joissa asuu liikuntarajoitteisia ihmisiä. Laitteita jätetään asentamatta kustannusten pelossa. Laskuilta voi kuitenkin välttyä kouluttamalla henkilökuntaa paloilmoitinlaitteiden käyttöön. Joka 20. minuutti jossakin päin Suomea pelastuslaitos lähtee hälytykseen turhaan, kun paloilmoittimen kanssa on ongelmia tai henkilökunta ei osaa toimia sen kanssa oikein. Uuteen pelastuslakiin tehtiin muutos, joka antaa pelastuslaitokselle luvan laskuttaa hätäkeskukseen liitetyn paloilmoittimen toistuvista virhehälytyksistä. Uudistuksella yritetään vähentää turhia hälytyksiä. Paloilmoitinlaitteen haltija vastaa laitteiston toimivuudesta ja siihen liittyvistä sopimuksista. Hän voi ulkoistaa laitteen kunnossapidon ja kuukausittaiset rutiinit toiselle osapuolelle, mutta vastuuta hän ei voi vältellä. Turvallisuudesta ei pidä tinkiä Yleensä organisaatiot nimeävät henkilöstöstään paloilmoittimen vastuuhenkilöt, jotka huolehtivat laitteen kunnossapidosta. Paloilmoittimen hoitajaksi voi kouluttautua kuka tahansa, ja kursseja järjestetään säännöllisesti ympäri Suomea. Kouluttajana toimiva Suomen Pelastusalan Keskusjärjestön turvallisuusasiantuntija Kari Koskela kertoo, että kursseille on tunkua. – Laitteiden omistajat ovat selvästi ymmärtäneet koulutuksen myönteiset vaikutukset. Koulutettu henkilökunta osaa pitää paloilmoitinlaitteen toimintakunnossa, virheilmoitukset vähenevät ja kiinteistön turvallisuus paranee, Koskela toteaa. Kiinteistön turvallisuus on ajankohtainen aihe varsinkin väestön ikääntyessä. Heinäkuussa uutisoitiin, että yli 65-vuotiaiden määrä Suomessa ylitti miljoonan ihmisen rajan. Tilastokeskuksen arvioiden mukaan määrä on kymmenen vuo- f Paloilmoitinlaitteen haltija voi ulkoistaa laitteen kunnossapidon ja rutiinitehtävät, mutta lopullinen vastuu jää kuitenkin haltijalle itselleen. 18 SPEKtaakkeli 3• 2012 den kuluttua lähes 1 350 000. Koska he kaikki eivät voi asua kotonaan, hoitolaitosten asiakasmäärä kasvaa. – Suurimmassa osassa yksityisistä hoitolaitoksista on paloilmoittimet ja automaattinen sammutuslaitteisto. Joistakin julkisilla varoilla toimivista laitoksista sammutuslaitteet kuitenkin vielä puuttuvat. Syy lienee siinä, että laitteiden pelätään aiheuttavan valtavia kustannuksia, Koskela pohtii. Tilanne on hänen mielestään harmillinen. Kun viidesosa väestöstä on ikääntyneitä, ei ole oikea aika säästää turvallisuudessa. Turvallisuuden tunne on jokaisen ihmisen perusoikeus iästä riippumatta. Palontorjuntalaitteistoja toivotaan hoitolaitoksiin SPEK järjesti kaksipäiväisen paloilmoittimen hoitajakurssin lokakuussa Ylihärmässä. Suurin osa kurssilaisista työskenteli vanhusten ja vammaisten hoitolaitoksissa hoitajina tai paloilmoitinlaitteiden huollosta vastaavissa yrityksissä. Kolme kurssilaista kertoi työskentelevänsä vaikeasti vammaisten parissa. Esimies oli hiljattain nimennyt hoitajat paloilmoittimen vastuuhenkilöiksi. Heidän mielestään ajatus tuntui aluksi hieman pelottavalta, mutta pelko hälveni jo ensimmäisen kurssipäivän aikana. Laitteistot eivät olleetkaan niin ” Kun viidesosa väestöstä on ikääntyneitä, ei ole oikea aika säästää turvallisuudessa. monimutkaisia kuin miltä ne aluksi vaikuttivat. Hoitajat kertoivat odottavansa innokkaina, että pääsevät tutkailemaan työpaikkansa paloilmoitinlaitteistoa. Kolmikon mielestä palontorjuntalaitteistoja pitäisi ehdottomasti asentaa kaikkiin vanhusten ja vammaisten hoitolaitoksiin. – Varsinkin vaikeasti vammaisia voi olla hankalaa saada ajoissa ulos tulipalosta, vaikka henkilöstöä olisi riittävästi. Esimerkiksi autistinen henkilö saattaa pelästyä tulipaloa ja mennä piiloon, yksi hoitajista kertoi. Kurssilla oli mukana myös ilmoittimien kanssa pitkään toimineita henkilöitä. Jukka Rantanen työskentelee Kuortaneella laitosmiehenä ja vaikuttaa myös kunnallispoliitikkona. Hän on työskennellyt palomiehenä Etelä-Pohjanmaan pelastuslaitoksella ja käynyt jo aikaisemmin paloilmoittimen hoitajakurssin. Koulutus ei kuitenkaan tuntunut turhalta. – Paloturvallisuusasioiden kertaaminen ei mene koskaan hukkaan. Kurssin jälkeen olen entistä vakuuttuneempi siitä, että palontorjuntalaitteistoja pitäisi asentaa kiinteistöihin. Kalliit laitteet maksavat itsensä pitkällä tähtäimellä takaisin, Rantanen sanoo. Teksti ja kuvat: Eevi-Kaisa Yrjölä h Osallistujat olivat erityisen tyytyväisiä siihen, että kurssilla sai harjoitella laitteiden toimintaa käytännössä. SPEKtaakkeli 3• 2012 19 @ eSPEK – matkalla verkko-oppimisen maailmaan eSPEK on verkko-osaajan koulutus, jossa oppilaat oppivat ymmärtämään, miten verkko-oppimista voi hyödyntää. Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö järjestää koulutusta pelastusalan henkilöille yhteistyössä Hämeen Ammattikorkeakoulun (HAMK) kanssa. Koulutuksessa hyödynnetään Moodle-oppimisympäristöä. Koulutuksessa oppilaat suunnittelevat valitsemastaan aiheesta verkkokurssin valtakunnalliseen käyttöön. Koulutettavat perehtyvät siihen, miten verkossa opitaan, miten verkko-oppimisprosessi, oppimistehtävät ja verkko-oppimismateriaalit suunnitellaan sekä millaisia pedagogisia malleja voidaan soveltaa verkko-opetukseen. Koulutus on laajuudeltaan 10 opintopistettä. Moodle sopii vuorovaikutukseen Koulutuksessa opitaan hyödyntämään Moodle-oppimisympäristöä. Moodle on oppimisalusta, joka tarjoaa työvälineitä mm. vuorovaikutukseen, sisällöntuottamiseen ja materiaalin jakamiseen. Moodlen pedagoginen lähestymistapa perustuu sosiaalisen rakentumisen oppimiskäsityksen teoriaan, joten Moodlea pidetään sopivana opiskelukokonaisuuksiin, joissa opiskelijat ovat vuorovaikutuksessa keskenään ja opettajan kanssa. SPEKillä on oma Moodle, jota hallinnoidaan SPEK Pasilasta. SPEK ja HAMK ovat nyt järjestäneet kolme eSPEK-verkko-osaajan koulutusta vuodesta 2010. Kolmelle kurssille on osallistunut 12 oppilasta kerrallaan. Nyt meneillään oleva kurssi päättyy 2013 helmikuussa. Oppilaat ovat olleet pääosin kurssinjohtajia, jotka työskentelevät pelastuslaitoksissa eri tehtävissä. Myös pelastusalan järjestöistä on hakeuduttu koulutukseen kiitettävästi. eSPEK-koulutuksen tavoitteena on, että osallistujat osaavat suunnitella ja toteuttaa verkko-opiske- h Valtteri Tervala on tyytyväinen verkkomuotoisen opiskelun suomaan vapauteen. Opiskelija voi valita useimmiten itse, milloin ja missä opiskelee. 20 SPEKtaakkeli 3• 2012 lukokonaisuuksia SPEKin peruskoulutuksiin sekä hyödyntää olemassa olevaa verkkoaineistoa opetuksessa. Erilaisia kursseja oppilastyönä SPEKistä tämän hetkiseen koulutukseen osallistuu järjestöpäällikkö Valtteri Tervala, joka näkee koulutuksen vieläkin laajemmassa merkityksessä: – Tavoitteenani on pystyä hahmottamaan SPEKin koko järjestöpalvelujen osalta, miten verkkooppimista voidaan hyödyntää niin palokuntanuorten, -naisten kuin hälytysosastoissa toimivienkin koulutuksessa. Oppilaat ovat valinneet oppilastyökseen joko kokonaan verkossa suoritettavia kursseja tai isompien kurssikokonaisuuksien osia. Kursseja ovat olleet mm. Sammutustyökurssi, Palokuntien EA-kurssi, Vanhemman sammutusmiehen täydennyskurssi, Yksikönjohtajan täydennyskurssi, Kurs i signaltrafik, Kurs i släckningsarbete, Talon turvallisuuspäällikkökurssi, Veneenkuljettajan jatkokoulutus, Vesisukeltajan perehdyttäminen ja Viestiliikennekurssi. Tervalan oppilastyönä on Palokuntanuorten kouluttajakurssi, jonka hän aikoo toteuttaa keväällä pilottina sen valmistuttua. Nyt hän rakentaa kurssia kasaan pala palalta; lähipäivien, etäpäivien, tehtävien ja tenttien sisällöt. Kurssin rakentaminen on vaativaa, koska sen sisällön tulee olla helposti ja mie- luiten yksiselitteisesti ymmärrettävää, jotta kurssin kävijä tietää, mitä hänen tulee tehdä, ja jotta kurssinjohtaja saa haluamiaan palautuksia tehtävistä tai vastauksia tenteissä. Koulutus on hyvin etäopiskelupainotteista, sillä lähipäiviä on vain aloituksessa kahden päivän jakso sekä lopetuksen yksipäiväinen jakso. Etäjaksoilla oppilaat osallistuvat reaaliaikaiseen opetus- ja ohjausistuntoihin Webex-etäopetusympäristössä. Noin kerran kuukaudessa pidetään 2–4 tunnin mittaisia istuntoja, joihin oppilaat osallistuvat omalta paikkakunnaltaan. Istunnoissa oppilaat esittelevät tuotoksiaan ja ohjaaja esittelee ratkaisuja ongelmiin sekä uusia vinkkejä materiaalin tuottamiseen. Lisäksi oppi- laat kommentoivat toistensa töitä. – Tämän opiskelumuodon suuria etuja ovatkin etäopiskelu ja kanssaopiskelijoilta saatava vertaispalaute, sanoo Tervala. Teksti: Markku Savolainen ja Helena Grönstrand | Kuva: Helena Grönstrand Hyvää ja ytimekästä nimeä ei ole vielä keksitty Palokuntakoulutusjärjestelmä uudistumisen kynnyksellä Pelastustoimen sopimus- ja vapaaehtoishenkilöstön koulutusjärjestelmän uudistamista käsittelevä työ alkaa olla päätöksessään. Valmistelua on tehty tiiviissä yhteistyössä eri toimijoiden kesken, aiheesta on järjestetty kaksi isoa seminaaria ja ehdotusluonnokset ovat olleet kahdesti lausunnoilla. Esityksien ja lausuntojen perusteella on valmistumassa esitys: Pelastustoimen sivutoimisen, vapaaehtoisen ja sopimushenkilöstön koulutusjärjestelmä 2013. SPEKin hallitus hyväksynee esityksen joulukuun kokouksessaan, minkä jälkeen käynnistyy käytännön toteutus. Verrattuna nykyiseen koulutusjärjestelmään muutokset eivät ole suuria. Kyse on lähinnä prosessin selkeyttämisestä. – Kurssit pysyvät hyvinkin nykyisen kaltaisina, mutta joitakin täsmennyksiä ja tarkennuksia oppisisältöihin tehdään, koulutuspäällikkö Markku Savolainen sanoo. Koulutuksen järjestämisestä siirrytään osaamiseen kehittämiseen. Laadukas osaamisen kehittäminen perustuu henkilökohtaisiin tarpeisiin, ja se huomioi kaikki mahdolliset osaamisen kehittämisen välineet. HAKA-rekisteriä halutaan kehittää yhteiseksi koulutusrekisteriksi. Lisäksi tarkistetaan kurssimuotoisen koulutuksen rakennetta. Sillä halutaan parantaa koulutuksen saatavuutta sekä alentaa osallistumiskynnystä. Samalla aiemmin hankitun osaamisen todentaminen mahdollistetaan ja lisätään opiskelun monimuotoisuutta. Uudistetun koulutusjärjestelmän nimi aiheuttaa vielä päänvaivaa. – Kaikki nimivaihtoehdot tuntuvat armottoman pitkiltä, Savolainen tuskailee. – Hyviä ehdotuksia otetaan vastaan joulukuun puoliväliin saakka. Teksti: Helena Grönstrand | Kuva: Teemu Varis Työssäoppimista kehitetään Työvuoro- ja viikkoharjoituskoulutus määritellään työssäoppimiseksi. Osaaminen kehittyy eniten viikkoharjoituksissa tai työvuorokoulutuksessa sekä varsinaisissa hälytysluonteisissa tehtävissä, mitä voidaan verrata työssäoppimiseen. SPEKin suunnitelmissa onkin toteuttaa hanke nimenomaan työssäoppimisen kehittämiseksi. Maastamme puuttuu valtakunnallinen rekisteri nuoriso-, nais- ja hälytysosaston kurssien suorittamisesta. SPEKtaakkeli 3• 2012 21 Rento kuusikymppinen Valtakunnallisen palokuntanais- ja -nuorisotyön 60-vuotisjuhlaseminaari kokosi Tampereelle syyskuussa reilut 300 palokuntalaista ympäri Suomea. Juhlaseminaarissa kuultiin innostavia kertomuksia tavallisten palokuntien arjesta sekä kattava esitys palokuntahistoriasta. Antoisan päivän päätti iltajuhla, jossa nautittiin rennosta tunnelmasta, naposteltiin cocktailherkkuja ja tanssittiin iskelmästä sekä rautalangasta ammentavan Imperialsin tahdissa. Kahdentoista aikaan Hotel Ilveksen Ballroomissa puhe sorisee. Moikataan vanhoja tuttuja, vaihdetaan kuulumisia, valitaan sopivaa istumapaikkaa. Lähes kaikilla vierailla on yllään palokuntapuku ja mitalit ojennuksessa. On alkamassa kaksikielinen valtakunnallisen palokuntanais- ja -nuorisotyön 60-vuotisjuhlaseminaari. Paikalle saapuneen joukon suuruus on yllättänyt vuosi sitten aloittaneen järjestelytoimikunnan siitäkin huolimatta, että tilaisuuteen oli kutsuttu kaikki Suomen palokuntalaiset: väkeä on odotuksiin nähden yli kaksinkertainen määrä, reilut 300 palokunta-aktiivia. Juhlapuheita ja historiaa Juhlapuheissa muistellaan menneitä ja pohditaan tulevaisuutta. Valtakunnallisen naistyötoimikunnan puheenjohtaja Irja Viinikainen muistuttaa, että meidän on oltava jatkuvasti valmiita uudistamaan toimintatapojamme pysyäksemme toimintakykyisinä. Samoilla linjoilla on nuorisotyötoimikunnan puheenjohtaja Mika Jäntti luetellessaan palokuntanuorisotyön tulevia haasteita. Yhteen isoimmasta haasteesta, jäsenrekrytointiin, saadaan eväitä ja rohkaisua päivän muilta esiintyjiltä: esimerkiksi Sääksjärven VPK on kaksinkertaistanut hälytysosastonsa koon osallistumalla innova22 SPEKtaakkeli 3• 2012 tiivisesti Täyttä toimintaa -kampanjaan. Yhteiskuntatieteiden maisteri Eeva Koivulan esitys on eloisa ja informatiivinen katsaus vapaapalokuntien historiaan. Tuskin juuri kukaan tiesi entuudestaan, että sulkeisia on kutsuttu aikoinaan kaunomarssiksi tai että realismikirjailija Minna Canth toimi Jyväskylän VPK:ssa. Puheenvuorosta ja sen kuvituksesta selviää paitsi se, millaisia essuja keittiön emännät ovat käyttäneet eri vuosikymmeninä, myös vastaus palokuntanaisia pitkään kuohuttaneeseen kysymykseen juhlapuvun sukkahousujen oikeasta väristä. Niiden kuuluu olla ihonväriset. Juhlakansan nautittua kakkukahveja seminaarin päiväosuuden päättää Mikkelin revyy-teatterin häkellyttävän kujeellinen lauluilottelu Kipinä. Yleisö on hieman hämillään tilaisuuden saamasta hauskuutusvaiheesta, mutta lämpenee selvästi esityksen loppua kohden. Tästä on hyvä jatkaa iltajuhlaan ravintola Ziberiaan. Sitä ennen vaihdetaan kuitenkin ylle hieman rennompaa vaatetta. – Päiväohjelma sujui suunnitelmien mukaan. Parasta antia olivat seminaarin erilaiset puhujapersoonat, se että saatiin seminaariin ihan tavallisia ihmisiä puhumaan tavallisten palokuntien arjesta, kertoo Eija Holmberg-Lehto SPEKistä. h Tilaisuudessa menestystarinoista kertoneet juhlapuhujat: Tommi Kallio, Olli Koivukoski, Iiris Mård, Anu Massinen, Juha Massinen, Eeva Koivula ja Marika Metsä-Tokila. Samoilla linjoilla tuntuu olevan juhlayleisö. Vuoroin kehutaan niin eri murteilla puhuneita esiintyjiä kuin tapahtuman järjestelyjä. Kiitosta saa esimerkiksi tapahtumapaikkojen lyhyet etäisyydet. Painavaa asiaa huumorin keinoin Jarkko Viljanen Ulvilan VPK:sta kehuu intiimin juhlapaikan ilmapiiriä: – Palokuntalainen osaa heittäytyä, tanssilattiahan on täynnä porukkaa. Seminaarissa tuli painavaa asiaa huumorin keinoin, ja on selvää, että vapaaehtoistoimintaa tarvitaan edelleen. Paikalla olisi voinut olla enemmänkin nuorta väkeä. Samaa sanoo Marko Konttinen Ylöjärven VPK:sta. – Hienoa, että on näin paljon osallistujia. Seminaari alkoi sopivaan aikaan, ja muutenkin aikataulu on rakennettu hyvin. Tämän vakavampaa tilaisuudesta ei olisi kannattanutkaan tehdä, kehuu Konttinen. Mies on juhlissa mukana yhdessä vaimonsa, myös palokuntanaisiin kuuluvan Susanna Konttisen kanssa. Yhteishenkeä nostattavalle ja rennolle tapahtumalle oli selvästikin kysyntää. Ziberiassa väki tanssii mekoissaan ja puvuissaan hiki otsalla, yleisöä hymyilyttää. Kello lähenee yhtätoista, ja on aika siirtyä muille teille. Vielä ulkonakin jaksetaan kiistellä jatkopaikan lisäksi siitä, mikä on hauskin tapa rekrytä uusia palokuntalaisia mukaan toimintaan, jota pyörittävät näin mainiot ihmiset. Teksti: Piatta Rulja Kuvat: Heli Haverinen Jaana Rantasesta vuoden palokuntanuorisotyöntekijä Juhlaseminaarissa julkistettiin myös vuoden palokuntanuorisotyöntekijä. Tunnustuksen saanut helsinkiläinen sairaanhoitaja Jaana Rantanen yllättyi saamastaan huomionosoituksesta. – Olen sanaton. En ole ikinä ajatellut, että voisin saada tällaisen kunniamaininnan. Tätä työtä tehdään ryhmätyönä, ja ihan rivissä olen työskennellyt, Rantanen kertoo iloisena. Valinnan tehnyt SPEKin nuorisotyötoimikunta myönsi palkinnon Rantaselle tunnustuksena ansiokkaasta ja menestyksekkäästä työstä palokuntanuorisotoiminnan hyväksi. Nuorisopsykiatrian sairaanhoitajana toimiva Rantanen on tuonut ammatillista osaamistaan mukaan palokuntakoulutukseen, auttanut epäröiviä kouluttajia erilaisten nuorten kohtaamisessa ja antanut neuvoja muun muassa lastensuojeluasioissa. Palokuntanaistyön kalenteri 2013 Palokuntanuorisotyön kalenteri 2013 • 12.–13.1. Naistyöjohtajien opintopäivät • 12.1. VNaTmk, 1. kokous • 23.–24.3. Edustajakokous/Foorumi, Tampere • 24.3. VNaTmk, 2. kokous, Tampere • 20.–21.4. Pääemäntäpäivät • 26.–27.10. Edustajakokous/Foorumi, Vuokatti • 27.10. VNaTmk, 3. kokous, Vuokatti • Kurssinjohtajakoulutus, syksy 2013 • 26.1. VNuTmk:n kokous • 23.–24.3. Edustajafoorumi ja VNuTmk:n kokous, Tampere • 27.4. Veikon Malja ja SM-tietokilpailu, Kaakkois-Suomi • Kesä-heinäkuu, liittojen leirit • 30.8.–1.9. palokuntatoiminnan 175-vuotisjuhla, Turku • 26.–27.10. Edustajafoorumi ja VNuTmk:n kokous, Vuokatti • Lisäksi NOK- ja NOJ-kurssinjohtajakoulutus Padasjoella. SPEKtaakkeli 3• 2012 23 Palokuntanuorisotyö Valmistaudutaan Ranskan CTIF-kilpailuihin Nummelassa 4.8. järjestettyihin kansallisiin CTIF-kilpailuihin osallistui Taivassalon VPK:n ja Rantakulman VPK:n joukkueet. He edustavat Suomea ensi kesän 2013 kansainvälisissä CTIF-kilpailuissa Ranskassa. Suomen kansallisiin CTIF-kilpailuihin toivotaan lisää nuorten joukkueita. Asiasta kiinnostuneita ja kokeilunhaluisia joukkueita varten järjestetään harjoitusleiri ensi keväänä 2013. Leiristä tulee lisätietoja myöhemmin. Innolla osallistumaan ja suomalaista sisua maailmalle näyttämään! Kehittämispäivät onnistuivat hienosti Palokuntanuorten ohjaajakoulutuksen kehittämispäivät pidettiin 12.–14.10. Padasjoella. Paikalla oli 25 kehittämishaluista palokuntalaista. Erittäin paljon saatiin aikaiseksi, iso kiitos mukana olleille antaumuksellisesta panoksesta! Yhteenveto viikonlopun tuotoksesta on kommentoitavana 18.11. saakka, minkä jälkeen asian käsittelyä jatketaan koulutustyöryhmässä. Asian etenemisestä tiedotetaan. Mikäli asia ja kehittäminen kiinnostavat, ota yhteyttä: [email protected]. Palokuntanaistyö Järjestöohjaaja, Timo Sovanen Puh. 040 511 9112, [email protected] Valtakunnallisen nuorisotyötoimikunnan kokoonpanosta esitys Nuorisotyöfoorumi ja valtakunnallisen nuorisotyötoimikunnan kokous pidettiin Viking XPRS:llä 27.10. Tiiviin kokousaikataulun lomassa kuultiin mm. laivan konepäällikköä, joka toimii myös laivan palopäällikkönä. Hän kertoi laivan paloturvallisuudesta ja paloturvallisuusorganisaatiosta. Lisäksi toimikunnan kokoonpanoon tehtiin vuosittaiset muutokset. Vuoden 2013 Valtakunnallisen nuorisotyötoimikunnan kokoonpanoksi esitetään SPEKin hallitukselle: Puheenjohtaja: Mika Jäntti Länsi-Suomi: Esko Lehtonen (varaedustaja Heli Järvelä) Etelä-Suomi: Pauli Riikonen, vpj. (varaedustaja Samuel Siliin) Itä-Suomi: Pasi Tahvanainen (varaedustaja Jorma Hytönen) Pohjois-Suomi: Veli Lampela (varaedustaja Aappo Iisakka) FSB: Sabina Holopainen (varaedustaja Toni Wasenius) Keski-Suomi: Matti Soutua (varaedustaja Petri Hei nänen) Heli Haverinen Puh. 040 550 7154, [email protected] Valtakunnallisen naistyötoimikunnan kokoonpanosta esitys Uudet kurssiaineistot tulevat HAKAan Syyskauden päätöksenä pidettiin naistyötoimikunnan ja naistyönedustajien kokoukset Viking XPRS:llä 27.10. Vuoden 2013 Valtakunnallisen naistyötoimikunnan kokoonpanoksi esitetään SPEKin hallitukselle: Kouluttajien opintopäivät ahkeroitiin Jyväskylässä 20.– 21.10., ja uudet Hälytysmuonitus- ja Peruskurssiaineistot esiteltiin opintopäiväväelle. Aineistot julkaistaan HAKAssa viimeisten asetteluiden ja korjausten jälkeen. Irja Viinikainen (valittiin jatkamaan kaudelle 2013–2015) Väli-Suomi (2013–2015): Maarit Valkeejärvi, varalla Leena Mustonen Keski-Suomi (2013–2015): Niina Saari, varalla Sirkku Alanko-Luopa Pohjois-Suomi (2013–2015): Annukka Sainio, varalla Tarja Roininen Länsi-Suomi (2012–2014): Marika Metsä-Tokila, varalla Tiina Lehtonen Itä-Suomi (2012–2014): Minna Hytönen, varalla Paula Salomaa Etelä-Suomi (2011–2013): Minna Takala, varalla Tuula Marttinen FSB (2011–2013): Svea Lindqvist, varalla Camilla Rautanen Puheenjohtaja: 24 SPEKtaakkeli 3• 2012 SM Iines -kilpailua ei järjestetä 2013 Elokuun 4. pidettiin onnistuneet palokuntanaisten SM Iines-kisat Nummelassa, CTIF-kisojen yhteydessä. Vuoden 2013 aikana ei järjestetä SM Iines -kilpailua, mutta Länsi-Suomen Pelastusalan Liiton aktiiviset naiset organisoivat Mini-Iines kilpailun, jossa on tilaisuus treenata vuoden 2014 SM Iines -kilpailua varten. Kutsu Mini-Iinekseen tulee myöhemmin. Palokuntanais- ja nuorisotyön valtakunnallisen 60-vuotisjuhlan lisäksi myös alueellisia juhlia on vietetty ympäri maata ja touhuttu niin perinteisissä kuin hieman uudemmissakin palokuntanaistyön tehtävissä. Kiitos kaikille mukana olleille aktiivisuudesta! Tore Eriksson valittiin CTIF:n puheenjohtajaksi CTIF:n vuosittainen yleiskokous (Delegate’s Assembly) valitsi Bratislavassa 20.9.2012 puheenjohtajakseen Ruotsin Tore Erikssonin selkein äänin 16–9. Erikssonia puheenjohtajaksi ehdottivat Suomen, Ruotsin, Norjan ja Tanskan kansalliset CTIF-komiteat. Vastaehdokkaana oli Saksan palokuntayhdistyksen Ralf Ackermann, joka hoiti väliaikaisesti puheenjohtajan tehtävää vuoden ajan Walter Eggerin vetäydyttyä tehtävästä. Eriksson on ollut pitkään mukana CTIF:n toiminnassa, ensin Vaaralliset aineet -komissiossa (HazMat) ja sittemmin yhtenä CTIF:n kuudesta varapuheenjohtajasta. Tore Eriksson aloitti uransa pelastusalalla vuonna 1974 palomiehenä. Vuonna 1982 hän alkoi opettaa väestönsuojelua korkeakoulussa. Vuonna 1987 Eriksson valmistui palomestariksi ja seuraavana vuonna hänestä tuli johtava opettaja Sandön korkeakoulussa. Eriksson on kouluttanut uransa aikana satoja tulevia palomiehiä sekä Ruotsiin että muualle maailmaan. Eriksson on ollut aktiivinen myös kansainvälisesti. Hän edusti Ruotsia yhteistyöprojektissa Espanjan kanssa, jossa espanjalaiset ottivat käyttöönsä opetusmenetelmiä ruotsalaisesta palomieskoulutuksesta ja vaarallisten aineiden koulutuksesta. Lisäksi Eriksson toi- mi ruotsalaisen etsintä- ja pelastusjoukkueen johtajana Kurdistanissa ja Irakissa Persianlahden sodan aikana. Joukkueen tehtävä oli tarjota apua Irakista pakeneville kurdeille. Sittemmin Eriksson on toiminut asiantuntijana ja kehittäjänä monissa kansainvälisissä luottamustehtävissä, jotka ovat liittyneet väestönsuojeluun ja vaarallisiin aineisiin. Teksti: Mia Kunnaskari ECF on nyt EVCPF Vuonna 2011 Unkarissa perustettu ECF (European Cooperation Forum) on nyt EVCPF. Nimi koostuu sanoista European Voluntary Civil Protection Forum, ja se on väestönsuojelun vapaaehtoisjärjestöjen sateenvarjo-organisaatio. Foorumin kokoonkutsujana on toiminut Unkarin väestönsuojeluyhdistys ja foorumin ”nokkamiehet” ovat unkarilaisia hekin: puheenjohtajana toimii eversti (evp.) István Endrödi ja pääsihteerinä Zsolt Dalnoki. Heidän tukenaan toimii koordinointineuvosto, jossa on edustajat Itävallan, Kroatian, Slovakian, IsoBritannian ja Ruotsin yhdistyksistä. Foorumin perustamiseen ovat vaikuttaneet EU:n voimistuva vapaaehtoistoimintojen ja aktiivisen kansalaisuuden sektori sekä konkreettiset luonnon- ja ympäristöonnettomuudet. Vaikka foorumin perustamistyö alkoikin jo aikaisem- min; eräänlainen lähtölaukaus sille oli Unkarin vakavin ympäristökatastrofi, 4.10.2010 sattunut alumiinitehtaan padon pettämisestä aiheutunut punalieteonnettomuus. Foorumi pyrkii edistämään vapaaehtoisten toimintamahdollisuuksia EU:ssa. Asian etenemiselle onkin nyt hyvät mahdollisuudet, sillä vapaaehtoishankkeet ovat voimakkaassa myötätuulessa EU:ssa ja YK:ssa. Ensimmäisen toimintavuotensa aikana foorumi on myös järjestäytynyt alueellisiin työryhmiin (Pohjoismaat, Länsi-Balkan ja Välimeren maat). Kokousohjelmaan kuului myös h Pelastuskoiranäytöksessä nähtiin sekä kokeneen koiran taidonnäyte että nuoren, vielä harjoittelevan koiran intoa. vierailu Unkarin sisäasiainministeriöön ja tutustumista sen Disaster Management -osastoon. Vieraille oli järjestetty pelastuskoiratoiminnan esittely, kalustoesittely ja kierros hätäkeskuksessa. Lopuksi kuultiin esitys Unkarin HUSAR-joukkojen perustamisesta ja toiminnasta. Teksti: Mia Kunnaskari > Lisätiedot: www.evcpf.eu SPEKtaakkeli 3• 2012 25 SPEKin jäsenet esittäytyvät • • • Vakuutusalan tekniset tarkastajat ry Vakuutusalan tekniset tarkastajat ry on hiukan alle 300 asiantuntijajäsenen yhdistys. Vatekin toiminta-ajatus on seurata ja edistää vahinkovakuutusalaan kuuluvaa teknistä kehitystä sekä vahingontorjunta- ja turvallisuustyötä. Vakuutusalan tekniset tarkastajat perustettiin marraskuussa 1959. Yhdistyksen perustivat 15 teknistä tarkastajaa eri vakuutusyhtiöistä. Yhdistyksen ensimmäisenä nimenä oli Teknilliset Vakuutustarkastajat ry. Nimi on ajan myötä muuttunut, mutta yhdistyksen toiminta-ajatus ei. Vakuutusalan tekniset tarkastajat ry on yhdysside vahinkovakuutusalalla toimivien teknisten tarkastajien ja muiden vahinkojen tai vakuuttamisen parissa työskentelevien välillä. Vatekin alkuperäinen ja nykyinenkin tärkeä tehtävä on jäsenten ammattitaidon kehittäminen. Tätä kehittymistä varten järjestetään vuosittain koulutuksia eri puolella Suomea. Yhdistys seuraa ja edistää vahinkovakuutusalaan kuuluvaa teknistä kehitystä sekä vahingontorjunta- ja turvallisuustyötä. Se myös seuraa ja edistää omaisuuden arviointiin ja vahingon selvitykseen liittyviä toimia. g www.vatek.fi Vakuutusalan tekniset tarkastajat • Perustettu vuonna 1959 • Jäseniä lähes 300 Hanki designpalovaroittimet nyt meiltä! Upea Paola Suhosen suunnittelema optinen palovaroitin. Lento-palovaroittimen koko ulkokuori toimii kätevästi painikkeena. Värivaihtoehtoina valkoinen, musta, harmaa, vihreä ja pinkki. Pakkauksessa käyttöohjeet, kiinnitysruuvit ja tarrakiinnitystä varten 3M-tarra. 5 vuoden litium-paristo ja 5 vuoden takuu. 29,90 € (sis. alv) Tilaa: verkkokauppa.spek.fi Puh. 09 4761 1300 Myymälä: Ratamestarinkatu 11, Helsinki avoinna arkisin klo 9–15 Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö SPEK • www.spek.fi 26 SPEKtaakkeli 3• 2012 Yrityssuojeluyhdistys ry Turvallisuus kuuluu tärkeänä osana vastuulliseen yritystoimintaan. Uhkakuviin varautuminen on osa kiinteistöjen ja yritysten jokapäiväistä liiketoimintaa. Kiinteistöjen omistajat sekä niissä toimivien yritysten henkilöstö ja asiakkaat suhtautuvatkin tänä päivänä turvallisuusasioihin varsin vakavasti ja arvostavat näin myös turvallisuuden merkitystä ympäristössään. Yrityssuojeluyhdistys vie tätä turvallisuusajattelua eteenpäin. Tavoitteena on turvallisempi huominen niin kiinteistöissä, työpaikoilla, kotona kuin vapaa-aikanakin. Sattuneet vakavat onnettomuudet kertovat, että hyvästä kehityksestä huolimatta vielä on paljon tehtävää. Yhteiskunta joutuu yhä useammin varautumaan erilaisiin uhkakuviin, jotka koskettavat myös kiinteistöjä sekä siellä toimivia yrityksiä, henkilöstöä ja asiakkaita. Yrityssuojeluyhdistys on laatinut satoja turvallisuusja pelastussuunnitelmia toimisto- ja liikekiinteistöihin sekä kauppa- ja viihdekeskuksiin. Kohdekohtaisilla turvallisuuskursseilla on koulutettu tuhansia henkilöitä. Yhdistys järjestää myös sammutus- ja poistumisharjoituksia sekä yritysturvallisuuteen liittyviä vierailuja ja tapahtumia. Turvallisuuteen kuuluu vahvana tekijänä yhteistyö ja sen vuoksi Yrityssuojeluyhdistys on mukana myös turvallisuusklusterin toiminnassa. Yrityssuojeluyhdistys on Suomen Pelastusalan Keskusjärjestön lisäksi jäsenenä myös Suomalaisen Työn Liitossa ja Työsuojelupäälliköissä. g Yrityssuojeluyhdistyksen juuret juontavat vuoteen 1963. Yhdistyksen hallitukseen kuuluu enintään 10 jäsentä, sen kotipaikka on Helsinki ja toimialueena koko maa. www.yrityssuojelu.fi Yrityssuojeluyhdistys • Perustettu vuonna 1963 • Kotipaikka Helsinki SPEKtaakkeli 3• 2012 27 Iloisia SPEKkiläisiä Ilpo Leino turvallisuuspäällikkö Ilpo Leino on työskennellyt SPEKissä 2.1.2004 alkaen, jolloin hän tuli taloon turvallisuusinsinööriksi onnettomuuksien ehkäisyn yksikköön. Vielä tuolloin hänellä oli palotarkastajan virka Helsingin pelastuslaitoksella, mutta välivuosi SPEKissä oli niin antoisa, että entinen työ sai jäädä. Kun Ilpon silloinen esimies Antti Lastu jäi eläkkeelle, tuli Ilposta turvallisuuspäällikkö ja työnkuva laajeni. Aikaisemmin hänen tehtäviinsä oli kuulunut enimmäkseen paloturvallisuusneuvontaa ja -koulutusta, mutta nyt mukaan tuli tulosalueen johtamiseen ja esimiehen tehtäviin liittyviä budjetointi-, suunnitteluja raportointitöitä. Nykyään Ilpon työ on muuttunut entistä enemmän sisäministeriön, ympäristöministeriön ja muiden tahojen määräyksiin liittyväksi lainsäädännölliseksi neuvonnaksi. Ilpo hoitaa muiden töidensä lisäksi myös yrityskoulutusasioita. Hän kouluttaa sekä SPEKin että yritysten omilla kursseilla, joihin häntä pyydetään puhumaan. Yleensä Ilpo suunnittelee yrityskohtaiset koulutuskokonaisuudet niin, että hän lähtee liikkeelle pelastussuunnitelmasta ja räätälöi sen avulla aiheet ja painotukset yrityksen tarpeita varten. Myös oppaiden tekemisessä Ilpo toimii auttavana kätenä. Hän suunnittelee sisältöä yhdessä oppaiden kirjoittajien kanssa ja tukee niiden tekemisessä. Ilpo toteaa, että lähes kaikessa, mitä hän työssään tekee, on ideana pysyä ajan tasalla ”kentän” toiveista ja huolista. Tällaista luotaamista tehdään samalla, kun neuvontapuheluita otetaan vastaan. Usein voi huomata, että kysymyksissä toistuvat samat teemat, oli sitten kyseessä omakotitalon mummo, arkkitehti tai isännöitsijä. Pelastuslain uudistuessa Ilpo huomasi, että puheluissa alkoivat toistua kysymykset poistumisturvallisuudesta. Nykyään hän ottaa lähes aina poistumisturvallisuuden esiin omilla kursseillaan. SPEK on alkanut tehdä kasvavassa määrin poistumisharjoituksia yritysten kanssa, ja teemaa painotetaan myös oppaissa. Kaiken tämän lisäksi Ilpoa voi nähdä messuilla ja joskus tiedotusvälineissäkin. Yksi osa hänen työtään on vakuuttaa ihmiset paloturvallisuusasioista, mitä hän itse kutsuu piilovaikuttamiseksi. Ilpo kertoo viihtyvänsä SPEKissä erinomaisesti, koska porukka on niin mahtava. Yhdessä tekemisen meininki tuntuu ja näkyy lähes kaikessa, mitä tehdään. Hän lukee SPEKin eduksi myös sen, että henkilöstöstä huolehditaan hyvin. Työn sisältö on mielekästä, koska osaaminen ja haasteet kohtaavat toisensa. Työn vaihtelevuus on motivaation kannalta myönteinen asia mutta tietenkin joskus vähän stressaavaa. Kun kuvittelee tekevänsä tehtävän, A, B ja C, niin työpäivän jäl28 SPEKtaakkeli 3• 2012 keen huomaakin tehneensä asiat D, E ja F. Ilpon vapaa-aika kuluu mm. vanhaa rintamamiestaloa – omaa lapsuudenkotia – ylläpitäessä. Tyttäret, 16- ja 18-vuotiaat, ovat fiksuja nuoria ja tuovat naisnäkökulmaa elämään. Ilpo huolehtii jaksamisestaan liikkumalla. Hän on täysin ”hurahtanut” spinningiin, salilla käyntiin, juoksemiseen ja nyt talvella sisäjuoksuun. Unelmana on maratonin juokseminen. Kesäisin Ilpon intohimona on moottoripyöräily. Ilpo lähettää oheisen, viime jouluna otetun kuvan myötä terveisiä kaikille tutuille ja toteaa lopuksi, että elämä yllättää – aina! Tom Lindell koulutusohjaaja Tom Lindell tuli SPEKiin töihin koulutusohjaajaksi 1.1.2007. Ennen sitä hän toimi samassa tehtävässä SÖRin (Svenska Östrebottens Räddningsförbund) palveluksessa vastuualueenaan ruotsinkielinen palokuntakoulutus. Loikkaus SPEKiin ei siis tuntunut valtavalta muutokselta. Tom on ollut alueyksikkötoiminnassa mukana alusta alkaen. Hän aloitti palokuntaharrastuksen vuonna 1990 Vetokannaksen VPK:ssa ja toimii nykyään palokunnan päällikkönä. Palokuntaharrastus on tullut lähes 23 vuoden aikana tärkeäksi, vaikka siinä ehtiikin olla välillä vähemmän mukana. Tom nimittäin opiskelee töiden lisäksi Vaasan yliopistossa nykysuomea toisena kotimaisena kielenä. Humanististen tieteiden kandidaatin paperit tulevat ulos lokakuussa ja maisterijuhlia vietetään näillä näkymin alkukesästä. Tomin työnkuva on laaja: siihen kuuluu varsinkin ruotsinkielisen palokuntakoulutuksen koordinoimista ja monipuolisia järjestötoiminnan tehtäviä. Työn monipuolisuus tekee siitä samalla mielenkiintoisen ja haastavan. Aina täytyy olla askeleen edellä tai hommat voivat kaatua. Tämä vie paljon aikaa ja energiaa, mutta Karita Stenroos toimistosihteeri Karita Stenroos työskentelee SPEK Pohjanmaan alueyksikössä toimistosihteerinä. Karita tuli SPEKiin vuonna 2007 sairaalatarvikkeisiin erikoistuneesta yrityksestä. Sitä ennen Karita ehti olla töissä Maalahden kunnalla ja pankissa, joissa hän toimi mm. johdon sihteerinä ja markkinointisihteerinä. Karitan tietämys talousasioista onkin laaja, ja siitä on ollut paljon hyötyä hänen työssään. Paloturvallisuus oli Karitalle jokseenkin tuttua, kun hän tuli SPEKiin töihin. Edellisessä työpaikassaan hän vastasi paloilmoitinlaitteen kuukausittaisesta testaamisesta ja toimenpiteistä, kun tehtaalla tehtiin tulitöitä. Myös palokuntatoiminnasta Karita tiesi jonkin verran poikansa kautta, joka on ollut mukana harrastuksessa yläasteikäisestä lähtien. Nyt jo aikuinen poika toimii sopimuspalokuntalaisena ja yksikönjohtajana paikallisessa palokunnassa. Karitalle oli aluksi vaikeaa hahmottaa pelastusliiton ja alueyksikön suhdetta toisiinsa, mutta se valkeni hänelle pikku hiljaa. Nykyään hän kokee selkeäksi ajatella työnkuvaansa niin, että liiton hallituksen jäsenistön ideat toteutetaan alueyksikössä, jolta myös rahoitus tulee. Karitan työhön kuuluu pääasiassa talousasioita: hän huolehtii esimerkiksi osto- ja myyntilaskuista. Lisäksi hänen työnsä sisältää kurssisihteerin tehtäviä, kuten kurssi-ilmoittautumisten vastaanottamista ja tilojen vuokraamista. Tänä syksynä Karita on ollut mukana onnistumisen kokemukset palkitsevat. Tom pitää työstään todella paljon, koska sitä saa tehdä itsenäisesti. Asiat eivät yleensä suju tietyn kaavan mukaan, vaan aika usein taitojaan pääsee soveltamaan erilaisten ongelmien ratkaisemisessa. Perheeseen kuuluvat vaimo ja 3 lasta: 6- ja 17-vuotiaat pojat sekä 20-vuotias tytär. Vanhin on jo muuttanut pois kotoa ja opiskelee Vaasassa tuotantotaloutta. Keskimmäinen opiskelee rakennusalaa ja käy parhaillaan autokoulua. Nuorin on esikoulussa. Tomin harrastukset rajoittuvat palokuntatoimintaan, sillä opiskelu ja ajanvietto perheen kanssa eivät jätä hänelle paljoakaan ylimääräistä vapaa-aikaa. Samoista syistä Tom jättäytyi tällä kertaa pois kuntavaaleista, joissa hän on ollut ehdokkaana jo kolme kertaa. Ehdokkuuksien myötä hän vaikuttaa kunnallisissa lautakunnissa ja Pohjanmaan pelastuslaitoksen johtokunnassa. Tom toteaakin, että paloturvallisuusasiat ovat hyvin ainakin Vaasassa. Tom lähettää lopuksi jaksamisia kaikille. Muistakaa myös Pohjanmaan nuoriso- ja naistyössä sekä veteraanitoiminnasta, jota nyt halutaan virkistää alueella. Karita sanoo viihtyneensä SPEKissä todella hyvin. Työkavereiden kanssa voi jakaa niin naurut kuin itkutkin. Hän ei ole katunut päivääkään, että jätti entisen työnsä. Stenroosin perhe asuu Maalahdessa lähellä Vaasaa. Perheeseen kuuluvat mies Alf ja kaksi aikuista lasta, 26-vuotias Sören ja 22-vuotias Veronica. Poika jatkoi isänsä jalanjälkiä ja viljelee nyt maata kotitilalla. Karitan mies vaihtoi ammattia ja toimii laivanrakentajana. Tytär opiskelee kauppatieteitä Vaasassa Hankenilla. Vapaa-aikaansa Karita viettää mieluiten liikkuen. Tämän hetkisiin harrastuksiin kuuluvat ainakin zumba, vesijumppa, hiihto ja pitkät kävelylenkit koiran kanssa. Muut intohimon kohteet löytyvät tanssista ja leipomisesta. Karita käy mielellään miehensä kanssa tansseissa, varsinkin kesäisin. Huhtikuusta lokakuuhun perhe viihtyy lähes kaikki viikonloput mökillään merenrannalla. Karita sanoo haaveilevansa matkustamisesta. Hän olisi lähes jatkuvasti lennossa, mutta kotosalla viihtyvä isäntä pitää jalat tukevasti maassa. Tasapainon löytäminen on välillä vaikeaa, mutta kuten sanotaan, vastakohdat täydentävät toisiaan. Karita toivoo kaikille paljon positiivisia työpäiviä ja muistuttaa, että alueyksiköiden ovet ovat aina auki! rentoutuakin, vaikka elämme synkkää aikaa. Onneksi kohta koittaa joulu ja saamme levätä hetken. Haastattelut: Eevi-Kaisa Yrjölä SPEKtaakkeli 3• 2012 29 På svenska Medborgarorganisationerna Jag stod i begrepp att upptäcka konceptet för det säkraste samhället, men tyvärr kom professor Pekka Himanen emellan med sina idéer. Mitt koncept var ungefär följande. Man anställer en polis–räddningsman–förstavårdare/sjukskötare–soldat i varje hushåll i Finland. 24/7/365. Administrationen blir lättare när den inte behövs – det är hushållet som bestämmer och leder. Antalet behövliga anställningar är cirka 2,5 miljoner hushåll multiplicerat med fem. Arbetslösheten upphör. Kostar endast 6250 miljarder plus en mångsysslartjänstemans ansenliga utbildningskostnader och andra indirekta kostnader. Går det inte? Ett värdefullt liv som mål I sin Blåa bok publicerade professor Pekka Himanen nyligen en modell för Finlands hållbara utveckling som utarbetats av en internationell forskningsgrupp. På ett hälsosamt sätt påminner boken också aktörerna inom säkerheten om det högsta målet för utvecklandet av vår samhälleliga verksamhet och offentliga tjänster – ett värdefullt liv. Välfärdens högsta grad är lyckan, som borde vara tillgänglig för alla med hjälp av hållbar välfärd, hållbar ekologi och hållbar ekonomi. För en lekman var det nödvändigt att läsa boken i sin helhet för att kunna förstå konceptet. Säkerhetisering (securitization), dvs. betraktandet av allt från säkerhetsperspektivet, är ett bekant begrepp från den andra sidan av rädslans geografi. I sin bok visar Himanen bl.a. att det är en ekologisk omöjlighet att ha enbart ekonomisk tillväxt och utveckling på vår planet; det är inte möjligt att ha bara tillväxt. En likadan logik kan man också se i vår strävan efter en 30 SPEKtaakkeli 3• 2012 trygg morgondag. För att tillämpa Himanens ord: en ospecificerad ökning av säkerheten räcker inte som mål. En säkerhet som är konstruerad på ett visst sätt är inte nödvändigtvis samma sak som en bättre välfärd, som man kan gissa av mitt inledande koncept. Också verktygen har betydelse. I utvecklandet av säkerheten måste man hitta ett tillstånd där hållbar välfärd, hållbar ekologi och hållbar ekonomi förverkligas samtidigt och säkerheten är en egenskap hos de ovannämnda faktorerna. En säkerhet som blir möjlig genom individens fria val (som begränsas av det allmänna bästa), värdefulla liv och lycka är ett eftersträvansvärt tillstånd. Säkerhet som är välfärd. Individen och samfunden Den nationella diskussionen styrs ofta av hur allokerandet av offentliga resurser påverkar den nationella säkerheten. Om vi som individer och samfund kunde och ville agera rätt och säkert, skulle världen vara annorlunda. Kärnan i den nationella säkerheten har alltid varit och kommer alltid att vara individens och samfundens egen vilja och förmåga att handla rätt som en del av samhället – upprätthållandet och byggandet av säkerheten som en del av vår välfärd. Himanen bevisar att vårt mål måste vara ett värdefullt liv med hjälp av hållbar välfärd (lycka), ekologi och ekonomi. Utmaningen är (a) hur en västerländsk, förmögen och globalt agerande individ kan motiveras att göra rätt för sig i en ny värld som förnyas och (b) hur man i tredje världen stöder den samhälleliga utvecklingen så att strävandet och uppnåendet av välfärden kan göras på ett globalt hållbart sätt. Foto: Juha Hassila i säkerhetsarbetet En kanal för betydelsefullt verksamhet Organisationerna gör allmännyttigt arbete, säkerhetsorganisationerna gör allmännyttigt arbete som främjar säkerheten. Å andra sidan erbjuder organisationerna en kanal för individens meningsfulla och betydelsefulla verksamhet. Individerna är alltså objekt för organisationens verksamhet, men organisationerna är också redskap för individens verksamhet. Det viktigaste inom frivilligheten är viljan att agera för en sak som upplevs som viktig. En organisation, vars verksamhet inte intresserar, har inte längre den gnista som föder viljan att agera. I utvecklandet av en organisation är det alltså inte väsentligt att utveckla organisationen utan att utveckla och stödja den verksamhet som den potentiella medlemskåren upplever som nödvändig, värdefull och meningsfull. I räddningsväsendets bokslutsprojekt undersöktes frivilliga brandkåristers motivationsfaktorer i en undersökning som var exceptionellt omfattande också i internationellt hänseende. De viktigaste faktorerna som motiverar att fortsätta verksamheten är sociala orsaker, gemenskap och viljan att hjälpa. Genom att undersöka motivationsfaktorerna är det möjligt att ge rätt strukturell riktning åt sådan organisationsverksamhet som stödjer frivillighet. Det viktigaste förblir fortfarande en verksamhet som upplevs som meningsfull. För att tillämpa Himanens och andra filosofers ord ligger också frivilligarbetets innersta kärna i att individen bygger innehåll och meningsfullhet i sitt liv till exempel genom att hjälpa. Den naturligt följande nivån i en medborgares meningsfulla verksamhet är den meningsfulla verksamhet som medborgarna utför tillsammans. I Finland förverkligas detta oftast i en förening eller organisation. Mera forskning Det har forskats för lite om säkerheten. Det finns för lite forskning om verksamhetsmiljön, hot och utvecklandet av säkerhetssystemet. Vi framskrider delvis i mörker. Vårt beslutsfattande baserar sig på informerad gissning – som visserligen ofta lyckas. Men vi behöver mera och bättre forskning om vår miljö som en riskmiljö. Vi behöver mera forskning om utvecklandet av metoder. Och sedan behöver vi forskning om människan och samfund som säkerhetsaktörer och som objekt för säkerhetsverksamhet. I slutrakan av räddningsväsendets bokslutsprojekt har man redan kunnat konstatera att arbetet har varit värdefullt. I och med projektets resultat börjar en helhetsbild av ett av säkerhetens delsystem komma fram. Den har skapat utgångspunkter för framtidens utmaningar. Till vilken slags verksamhetsmiljö är vi på väg? Hur bör räddningsväsendets system utvecklas? Hur utvecklas samhällets säkerhet? Fortsättning följer. Professor Timo Airaksinen har nyligen granskat individens säkerhet på ett mycket fräscht och intressant sätt. Det har kommit ut en bok om ämnet. Jag rekommenderar den varmt. Jag rättade till mitt koncept: Det säkraste samhället förverkligas i ett helhetssystem för säkerhet (bl.a. räddning) som är rätt dimensionerat i förhållande till utmaningarna och hoten i verksamhetsmiljön och där allt utgår från individernas egen vilja och förmåga att ta hand om sig själva och sina samhällen. Detta stöds av rätt dimensionerade offentliga tjänster och en stark frivilligverksamhet inom säkerhet. Men det här hade man kanske redan tänkt ut. I Finland. Kimmo Kohvakka verkställande direktör @ En avspänd 60-åring eSPEK öppnar nätinlärningens värld I september samlade det nationella brandkårskvinnooch -ungdomsarbetets 60-årsjubileumsseminarium drygt 300 brandkårsmedlemmar från hela Finland till Tammerfors. På jubileumsseminariet hörde man intressanta berättelser om vanliga brandkårers vardag samt en omfattande presentation av brandkårshistorien. Den givande dagen avslutades med en brandkårsfest där man njöt av den avslappnade stämningen. I festtalen mindes man hur det var förr och funderade över framtiden. Ordföranden för den nationella kommittén för kvinnoverksamhet Irja Viinikainen påminde om att vi kontinuerligt måste vara beredda att förnya vårt sätt att verka. På samma linje var ordföranden för den nationella ungdomsarbetskommittén Mika Jäntti när han räknade upp brandkårsungdomsarbetets kommande utmaningar. Sociologie magister Eeva Koivulas presentation var en livlig och informativ översikt över de frivilliga brandkårernas historia. Knappt någon visste förut till exempel att realismförfattaren Minna Canth varit aktiv i Jyväskylä FBK. Alla var nöjda med dagens utbud. Ömsom berömde man de uppträdande som pratade med olika dialekter ömsom tackade man evenemangets arrangemang. eSPEK är en utbildning för nätexperter där eleverna lär sig att förstå hur man kan utnyttja nätinlärning. SPEK anordnar utbildning för personer inom räddningsbranschen i samarbete med Hämeen Ammattikorkeakoulu (HAMK). I utbildningen utnyttjas Moodle-inlärningsmiljön. I utbildningen planerar eleverna en nätkurs för nationellt bruk i det ämne de valt. Kursdeltagarna studerar hur man lär sig på nätet, hur man planerar nätinlärningsprocessen, inlärningsuppgifterna och nätinlärningsmaterialen samt vilka slags pedagogiska modeller kan tillämpas i nätundervisningen. Utbildningen omfattar 10 studiepoäng. Som sitt elevarbete har kursdeltagarna valt antingen kurser som avläggs helt på nätet eller delar av större kurshelheter. Exempel på valda kurser är bl.a. Sammutustyökurssi, Palokuntien EA-kurssi, Kurs i Signaltrafik, Kurs i Släckningsarbete, Vesisukeltajan perehdyttäminen och Viestiliikennekurssi. Utbildningens tyngdpunkt ligger på distansstudium, för de enda närstudiedagarna är en tvådagarsperiod i början samt en endagsperiod i slutet. Under distansperioderna deltar kursdeltagarna i undervisnings- och handledningssessioner i realtid. Text: Piatta Rulja Text: Markku Savolainen och Helena Grönstrand SPEKtaakkeli 3• 2012 31 Talven juhlakausi on alkamassa Ulkoroihut ja muut pihatulet luovat hienoa tunnelmaa ja lisäävät tilaisuuden juhlallisuutta. Kaiken juhlinnan keskellä on kuitenkin tärkeää muistaa turvallisuusseikat; riittävät etäisyydet, tukevat alustat ja valvonta. Tuli voi tarttua yllättäen ohikulkijoiden takinliepeisiin, tuuli voi lennättää keventyneen astian rakennusten seinustoille tai muihin syttyviin paikkoihin. • • • • Sijoita ulkoroihut vähintään 3 metrin päähän kulkutiestä ja 3–10 metrin päähän rakennuksista – tulen koosta riippuen. Asettele tulet tukevasti lumihankeen, hiekkaan, palamattomaan astiaan tai telineeseen siten, ettei tuuli kuljeta keventynyttä astiaa vääriin paikkoihin. Älä polta ulkotulia sisällä äläkä edes parvekkeella, kuistilla tai minkään katoksen alla. Ulkotulia ei kannata polttaa sateessa roiskevaaran vuoksi. Turvalliseen huomiseen! g 32 SPEKtaakkeli 3• www.spek.fi 2012
© Copyright 2024