jää iso jälki - Poliisiammattikorkeakoulu
Kahdeksantoista näkökulmaa poliisin työhön Kun isolla kengällä astuu, jää iso jälki –1– Poliisiammattikorkeakoulu Lukemisto Poliisiammattikorkeakoulun valintakokeita varten 2014 –2– Kahdeksantoista näkökulmaa poliisin työhön Kun isolla kengällä astuu, jää iso jälki –3– Toimittanut Marko Vesterbacka Kun isolla kengällä Kahdeksantoista näkö Poliisiammattikorkeakoulu Lukemisto Poliisiammattikorkeakoulun valintakokeita varten 2014 astuu, jää iso jälki ökulmaa poliisin työhön Sisällys Lukijalle 10 Saara Asmundela Kääntäjästä konstaapeliksi – akateemisena ammatinvaihtajana poliisissa 15 Anu Haikansalo Niin poliisia! 25 Anna-Kaisa Heinämäki Ennalta estäminen kuuluu poliisitoiminnan ytimeen 39 Jutta Helenius Kuulustelukertomuksen kirjoittaja tasapainoilee monien tavoitteiden välillä 51 Heikki Hiilamo Timanttia metsästämässä ja hiomassa – miten syntyy ytimekäs ja selkeä teksti 79 Maritta Jokiniemi Fiktiiviset poliisit ja todellisuus 91 Elina Katajamäki Kjempe bra! – vaihto-opiskelijana Norjan poliisikorkeakoulussa 113 Henna Kelloniemi Poliisi, joka seisoo maineen takana137 Joonas Konstig Kirjailija valehtelee ja puhuu totta153 Minna Laukka Vallan vahtikoirasta lain vartijaksi173 Pekka Loikkanen Rutiinijuttu185 Jussi Majanen Tehtävä 34203 Jussi Majanen Vaativin tehtävä?211 Markku Nyman Poliisi kohtaa, kuulustelee, kirjoittaa – psykologinen näkökulma 221 Mikko Pelttari Kertomus toimittajista ja heidän kertomuksistaan 243 Jouni Perttula Matka kenttäpoliisista asiantuntijatehtäviin269 Elina Saksala Kohtaamisia mikrofonin äärellä287 Marko Vesterbacka Tunne lukijasi311 –6– “Oikeuslääkärin tarina murhatusta naisesta, joka vähistä alkutiedoista huolimatta selvisi tutkinnan tekemän työn seurauksena.” – –7 7– – –8– "Ihmisten ihmetellessä ihmisen kehon kelluvan selkä paljaana, jonne poliisit tulivat tutkimaan." – –9 9– – Lukijalle K un kaikki tämän kirjan kirjoittajat olivat saaneet urakkansa valmiiksi, oli aika miettiä kirjalle nimeä. Olin kyllä toimitustyön aikana ehtinyt lukea jokaisen artikkelin moneen kertaan, mutta nyt lähdin lukemaan koko kirjaa alusta loppuun. Löytyisikö joltakulta kirjoittajalta jokin ajatus, jonka muutkin kirjoittajat tuntuisivat jakavan? Löytyisikö sellainen lausahdus, joka kuvaisi koko kirjan henkeä? Aloitin A:sta, Saara Asmundelan kirjoituksesta Kääntäjästä konstaapeliksi. Jouduin lukemaan peräti kaksi virkettä, ennen kuin löysin kirjan nimen. ”Kun isolla kengällä astuu, jää iso jälki.” Miksi nimi tuntui niin osuvalta, sen pohdinnan jätän lukijalle. Jätän lukijalle paljon muutakin pohdittavaa. Syynä on tämän kirjan olemassaolon tarkoitus. Kirja on tehty ennen kaikkea ennakkolukemistoksi Poliisiammattikorkeakoulun valintakokeita varten. Valintakokeiden kirjallisissa tehtävissä arvioidaan hakijoiden valmiuksia tutkivaan ajatteluun, tutkivaan lukemiseen ja tutkivaan kirjoittamiseen. Muutkin lukijat voivat uskoakseni löytää kirjasta paljon mielenkiintoista, mutta hakijoiden ja valintakokeiden ehdoilla tämä on tehty. *** Kirjan alaotsikko ”Kahdeksantoista näkökulmaa poliisin työhön” tähdentää sekä näkökulmien moninaisuutta että rajallisuutta. Näkökulmia on kahdeksantoista vain yhden ja ”oikean” sijasta. Toisaalta niitä on vain kahdeksantoista, vaikka jo suomalaisen poliisikunnankin joukosta olisi saatavissa tuhansia muitakin näkökulmia. Kun kokosin kirjoittajia, lähdin siitä, että tärkeitä ja mielenkiintoisia näkökulmia poliisin työhön voivat esittää muutkin kuin poliisit itse. Lopputuloksena kirjoittajista puolet on poliiseja, puolet muita. Osa ei-poliiseistakin työskentelee poliisihallinnossa, mutta osa on yhteiskunnassa muilla tarkkailupaikoilla: Jutta Helenius on yliopisto-opettaja ja tutkija, Heikki Hiilamo sosiaalipolitiikan professori ja tutkiva journalisti, Joonas Konstig – 10 – kirjailija, Mikko Pelttari tiedetoimittaja ja Elina Saksala tuottaja, toimittaja ja tietokirjailija. Kaikki he ovat kirjoittaneet artikkelin, joka joko suoraan tai epäsuorasti käsittelee poliisin työn kannalta olennaisia asioita. Kirjoittajiksi kutsutut poliisit ovat nuorehkoja, yhtä vaille kaikki 2000-luvulla valmistuneita. Kaikki ovat siinä iässä, että voisivat vieläkin hyvin hakea poliisikoulutukseen, elleivät jo olisi tässä ammatissa. Virkaikää heillä on nollasta viiteentoista vuotta. Joukon juniori on kirjan kannessa oleva Elina Katajamäki, joka valmistui poliisiksi tänä syksynä. Useimmat ovat vanhempia konstaapeleita, mutta on joukossa myös yksi ylikonstaapeli ja yksi komisario. Puolet on hankkinut työkokemuksensa pääosin kentältä, puolet pääosin tutkinnasta. Kaikissa kirjan artikkeleissa on jollakin tavalla esillä viestinnän ja vuorovaikutuksen näkökulma. Kirjoittajille on annettu lupa ja velvoituskin tarkastella aihettaan rohkeasti omalla tavallaan. Sen he ovat myös ansiokkaasti tehneet. Osa kirjoittajista häivyttää oman persoonan- sa taka-alalle, mutta osa tuo ”minänsä” esiin, kertoo omia kokemuksiaan ja esittää omia näkemyksiään. Kirjoitukset ovat myös monen mittaisia ja edustavat erilaisia tekstilajeja: on hyvin vapaamuotoisia pohtivia esseitä, on elämyksellisiä muisteluksia ja poleemisia kirjoituksia, on yksi päiväkirja (Katajamäki), on pieniä tutkielmia, on jopa yksi varsin kurinalaisesti oman alansa tieteellisen kirjoittamisen muotovaatimuksia noudatteleva artikkeli (Helenius). Kirjan toimittajana olen pyrkinyt pikemminkin korostamaan kuin karsimaan kirjoitusten kirjavuutta. Esimerkiksi lähdeluetteloiden laadinnassa on sovellettu erilaisia logiikoita, mikä ilmentää kirjoittajien erilaisia koulutustaustoja ja erilaisia tottumuksia. Osassa artikkeleista ei varsinaista lähdeluetteloa edes ole, vaan sellaisen sijasta lukijalle tarjotaan enemmänkin lukuvinkkejä. *** Kiitän kaikkia kirjoittajia. Sain mukaan kirjoittajiksi juuri ne jotka halusin – – 11 – varamiehiä ei tarvinnut miettiä. Otitte haasteen vastaan ja vastasitte siihen enemmän kuin hyvin. Kirjasta tuli teidän näköisenne. Samaan hengenvetoon on kiitettävä myös kolmea muuta henkilöä, joita ilman kirja olisi aivan erinäköinen. Kirjan visuaalisen ilmeen on suunnitellut ja toteuttanut Mika Rautanen Taitotyö Fenenistä. Kirjan valokuvat on pääosin ottanut Poliisiammattikorkeakoulun tiedottaja Anna Byckling, joka on myös huolehtinut muiden valokuvien hankinnasta. Kirjan muusta kuvituksesta on vastannut kuvataiteilija Mikko Ylinen. Myös joukko aikaisempia hakijoita on tietämättään osallistunut kirjan tekoon virkkeen tai parin mittaisella panoksella. Olen koonnut eräässä taannoisessa valintakokeessa kirjoitetuista tiivistelmistä lipsahduksia, joissa kirjoittaja sanoo muuta kuin tarkoitti. Nämä parikymmentä ”vahingonlaukausta” on sijoiteltu artikkeleiden väliin, ja kuusi niistä on saanut seurakseen Mikko Ylisen kuvallisen tulkinnan. – Jos jotakuta lukijaa jää vaivaamaan, mitä kirjoittajien olisi pitänyt sanoa, hän voi etsiä käsiinsä Murharyhmä-lehden numeron 1/2009 ja sieltä oikeuslääkäri Ursula Valan kirjoituksen. Siinä Vala kertoo kesäisenä päivänä merenlahdesta löydetystä naisen ruumiista, henkirikoksen tutkinnasta ja tutkinnan tuloksena selvinneestä rikoksen tapahtumakulusta. Tärkeä rooli kirjan synnyssä on ollut myös valintakoeuudistusta valmistelleella projektiryhmällämme, jonka kaikki jäsenet ovat eri vaiheissa olleet vaikuttamassa artikkelikokoelman sisältöön. Osa on myös lukenut kirjan käsikirjoituksen osittain tai kokonaan ja antanut siitä arvokkaita kommenttejaan. Kiitos siis Juha-Matti Huhdalle, Marjatta Kauramäelle, Topi Loikkaselle, Markku Nymanille ja Jouko Pohjoismäelle. Erityiskiitos ryhmämme puheenjohtajalle Lotta Parjaselle, joka uskoi tämän artikkelikokoelman toimitustyön tehtäväkseni. Kiitän myös Poliisiammattikorkeakoulun johtoa, erityisesti rehtori Kimmo Himbergiä ja koulutusjohtaja Petri Alkioraa, jotka ovat uskoneet artikkelikokoelman ideaan ja tehneet sen kokoamisen mahdolliseksi. *** Kirjan artikkeleiden välillä on monenlaisia yhteyksiä, yhtäläisyyksiä ja eroja, joita hakijan tulisi löytää. Sen sijasta, että olisin kirjan toimittajana osoitellut ja alleviivannut näitä yhteyksiä selittelevillä alkusanoilla, artikkeleiden ryhmittelyllä, väliotsikoilla ja monella muulla totutulla tavalla, olen pyrkinyt toimimaan juuri päinvastoin. Artikkelit on järjestetty kirjoittajien mukaan aakkosjärjestykseen. Väliotsikoita ei ole. Nämä alkusanatkin loppuvat kohta. Enemmittä selittelyittä päästän sinut, hyvä lukija, toivoakseni antoisalle tutkimusmatkalle artikkeleista avautuvaan polkuverkostoon. Poliisiammattikorkeakoulussa Tampereella 2.12.2013 koko tekijäkunnan puolesta Marko Vesterbacka – 12 – “Poliisit piti kutsua paikalle, koska eihän ihan tavallisessa kuolemassa kurkkua leikattaisi auki.” – 13 – – 14 – Saara Asmundela Kääntäjästä konstaapeliksi – akateemisena ammatinvaihtajana poliisissa Vanhempi konstaapeli Saara Asmundela valmistui poliisiksi 2009. Hän työskentelee ryhmän varajohtajana Helsingin poliisilaitoksen lähisuhdeväkivaltaryhmässä. Ennen poliisiopintoja Asmundela on suorittanut filosofian maisterin tutkinnon pääaineenaan englannin kääntäminen ja tulkkaus. Asmundelalla on työkokemusta käännöstöistä, englannin opettamisesta ja teiden auraamisesta. Kun isolla kengällä astuu, jää iso jälki M elko tarkalleen kymmenen vuotta sitten pidin ainejärjestön puheenjohtajana puheen Helsingin yliopiston käännöstieteen laitoksella syyslukukauden avajaisissa. ”Kun isolla kengällä astuu, jää iso jälki”, aloitin. Puhuin kirkasotsaisesti akateemisesta vapaudesta ja sen kääntöpuolesta, vastuusta. Sananlasku oli isoisäni peruja, kuten myös toinen kansanviisaus, jota puheessani pyörittelin: ”Kun lumeen kusee, siihen tulee reikä.” Puhuin siitä, että teoilla on aina seuraukset. Ylevästi kehotin opiskelutovereitani olemaan köllöttelemättä akateemisessa vapaudessa ja ottamaan vastuuta valinnoistaan. Puheen pidettyäni jatkoin luennolle ja opiskelemaan konsekutiivitulkkausta, tekstittämistä, kielenhuoltoa ja tekstianalyysia. Neljä vuotta myöhemmin poliisikokelaana kiskoin sinisiä haalareita ylleni silloisen Poliisikoulun soluhuoneessa, ja aloin toden teolla ymmärtää, millaista on kantaa työssään vastuuta ja minkälaisia seurauksia teoilla voi pahimmillaan tai parhaimmillaan olla. – 15 – Voisinpa sanoa, että ammatinvaihtoni nestyksellä, valmistuin ja pääsin heti perustui huolelliseen harkintaan. Lähinvirkaan kentälle. Parin vuoden jälkeen nä se johtui hetken mielijohteesta. Suosiirryin tutkintaan, ja nyt tutkin päätyökritin filosofian maisteriksi seni aikuisiin ja lapsiin En mieltänyt valmistumisen jälkeen kohdistuneita perhevävaihtavani ”alaspäin”, naisten vapaaehtoisen kivaltarikoksia ja toimin akateemiselta alalta asepalveluksen, ja juostuaperheväkivaltaryhmän vaammattikouluun, ni kaksitoista kuukautta raryhmänjohtajana. vaan siirtyväni reppu selässä pitkin metkisällinhommasta siä tuntui vaikealta palata *** toiseen – vaikkakaan työhöni käännöstoimistoon näyttöpäätteen ää- en voi sanoa tienneeni Akateemisissa ammateistuolloin poliisin reen. Työ oli sinänsä miesa on oma korkealentoityönkuvasta juuri tuon lenkiintoista ja työpaikka nen hohtonsa. Ajatustyö, taivaallista. erinomainen, mutta käytluovuus, tieteen tekemitöohjeiden kääntäminen tuntui tarkoituksettomalta. Kaipasin kipeästi merkityksellisyyden tuntua työhöni. Asepalvelukseni viime viikkoina tupamme pöydältä löytyi Poliisikoulun hakuopas. Päätin sen enempää asiaa miettimättä kokeilla onneani. Sitähän oli, ja pari kuukautta kotiutumiseni jälkeen eteisen lattialla odottikin Hervannasta lähetetty paksu kirjekuori. Alan vaihtaminen tuntui melkoiselta hypyltä tuntemattomaan. Siirtymistä kääntäjästä poliisiksi ehkä hieman edesauttoi se, että sidokseni akateemiseen maailmaan tuntui löyhältä. Kääntäjän, tulkin ja opettajan ammatti, johon olin opiskellut, oli mielestäni enemmänkin käsityöläistyyppistä, tekemällä oppii -henkistä työtä. En mieltänyt vaihtavani ”alaspäin”, akateemiselta alalta ammattikouluun, vaan siirtyväni kisällinhommasta toiseen – vaikkakaan en voi sanoa tienneeni tuolloin poliisin työnkuvasta juuri tuon taivaallista. Opiskelin poliisiksi kohtalaisella me- – 16 – nen, korkeampi ajattelu, ne ovat kaikki yleviä ja hienoja asioita. Käännöstieteen opinnoissa akateemisuus kuitenkin välillä turhautti. Suurellisista puheista huolimatta tuntui, ettei oikeasta elämästä saanut otetta – ja jos konkretiaa sivuttiinkin, se tuntui keinotekoiselta. Opiskeluaikana istuin kuuntelemassa esitystä, jossa vastikään väitöskirjansa hyväksytyksi saanut tutkija kertoi tutkimusaiheestaan. Hän oli tutkinut vuosikaudet leipäpussien tekstejä ja analysoi niitä käännös- ja kielitieteen keinoin. Ihailin toki hänen pitkäjänteistä paneutumistaan aiheeseen, mutta minun oli vaikea nähdä, mistä käytännön merkitystä tutkimuksella oli. Poliisin työssä olen sittemmin päässyt tekemisiin ihan kouriintuntuvan konkretian kanssa. Olen kaivanut pikkujoulujuhlijoita hangesta ja kuskannut heitä selviämishoitoaseman lämpöön, palauttanut anastettua omaisuutta sen alkuperäiselle omistajalle, päästänyt kärsimyksistään siipensä murtaneen lokin ja sulkenut rikoksesta epäillyn metallioven taakse selliin. Parhaimmillaan tässä työssä näkee heti työnsä jäljen ja saa välittömän palautteen. Olisi kuitenkin väärin väittää, että kaikki poliisina tekemäni työ tuntuisi tärkeältä ja arvokkaalta. Kun kirjoittaa sarjanäpistelijälle sakkoa, jonka hän repii heti sen käsiinsä saatuaan, kuulustelee puolisoaan jatkuvasti lyövää henkilöä viidettä kertaa vuoden sisällä tai saa syyttäjältä käteensä ties kuinka monennen peräkkäisen syyttämättäjättämispäätöksen itse tutkimassaan rikosasiassa, työn mielekkyyttä saa välillä ihan hakemalla hakea. Aiemmassa työssäni olin päätyökseni sanankäyttäjä. Kielestä en uudessakaan työssäni halunnut enkä päässyt eroon. Kääntäjän ammatissa opin näkemään kielen merkityssisältöinä ja tulkintoina, ja sellaisena sitä poliisinakin käsittelen. Poliisi ottaa palan todellisuutta ja muovaa siitä virkkeen, jonka sitten pitäisi välittää lukijalle se osa todellisuutta mahdollisimman muuttumattomana. Kyky erottaa olennainen epäolennaisesta ja ilmaista itseään täsmällisesti korostuu. Poliisin kieli jää mitä suurimmassa määrin elämään. Sakon teonkuvaus, eläinsuojelutarkastukseen kirjatut havainnot, kiinnioton perusteet, kiireisen viikonloppuyövuoron tuoksinassa kirjatun rikosilmoituksen selostusosa, kuulustelukertomuksen nyanssit – ne ovat poliisin tekstejä, jotka tarvittaessa esimerkiksi tuomioistuimessa viipaloidaan ja kuutioidaan ja pilkotaan välimerkkejä ja pienimpiäkin merkityssisältöjä myöten. Poliisin työssä olen sittemmin päässyt tekemisiin ihan kouriintuntuvan konkretian kanssa. Poliisi ottaa palan todellisuutta ja muovaa siitä virkkeen, jonka sitten pitäisi välittää lukijalle se osa todellisuutta mahdollisimman muuttumattomana. – 17 – Poliisilain mukaan poliisimies voi otnita sanansa, kun odottaa ambulanssia taa kiinni henkilön hänen suojaamisekmiehen kanssa, joka on hetkeä aiemmin seen henkeä, ruumiillista koskemattoahdistuksensa syövereissä sytyttänyt muutta, turvallisuutta tai hiuksensa tuleen, tai kun Tilannetaju ja kyky terveyttä välittömästi uhpitää kertoa vauva sylissä sopeutua kulloinkin kaavalta vakavalta vaaralovea avaamaan tulevalle käsillä olevaan ta, jos henkilö ei kykene nuorelle naiselle, että tästä vuorovaikutuspitämään huolta itsestään on tunti sitten tullut leski. tilanteeseen ovat eikä vaaraa voida muuTilannetaju ja kyky soolennaisia. ten poistaa tai henkilöstä peutua kulloinkin käsillä huolehtia muilla keinoin. olevaan vuorovaikutustiKansankielellä tällaisia kiinniottoja kutlanteeseen ovat olennaisia. Yhtenä hetsutaan yleensä ns. juoppokiinniotoiksi. kenä sitä on kaivelemassa metrojunan Kiinniotolla pitää olla lainmukaiset pealle jääneen miehen taskuja tämän henrusteet ja ne pitää kirjata kiinniottotiekilöllisyyden selvittämiseksi ja seuraavatoihin. Helsingissä taannoin tällainen na kirjoittamassa punavalosakkoa, kun perustelu oli tiivistetty kahteen sanaan: matkalla kuolemansyyntutkintailmoi”Ei kykene.” Kiinnioton tehneellä ja sen tusta kirjaamaan eteen sattuukin akuutti näin perustelleella voi olla tekemistä vasliikennerikos. Kummassakin tilanteessa tata laillisuusvalvojalle, miten kyseisen pitää toimia tarkoituksenmukaisella ja henkilön kiinniottaminen oli poliisilain asiallisella tavalla. Punaisen liikennevamukaista. Sanojensa takana pitää todellon noudattamatta jättänyt ei voi eikä lakin pystyä seisomaan. hänen pidäkään tietää, että sakkoa kirTeoriassa kääntäjänä olisin voinut olla joittava konstaapeli on juuri hetkeä aivastuussa ihmishengistä kääntäessäni emmin kohdannut pahasti ruhjoutuneen hengityskoneen käyttöohjetta tai oikoihmisruumiin. Liikennerikkurin kanssa lukiessani sähkölaitteen asennusopasta. vuorovaikutustilanne lähtee taas nollasPoliisina on kuitenkin jokaisessa työvuota, ja poliisi käsittelee mahdollisen oman rossa hyväksyttävä se, että mitä tahansa traumakokemuksensa muualla ja muuvoi tulla vastaan milloin tahansa. Väkitoin. Välillä tällainen omien tunteiden ja vallan ja jopa kuoleman mahdollisuus oman ulosannin hallinta vaatiikin melon aina ilmassa, kun kiskoo luotiliivit koista venymistä. päälleen ja asettelee asekotelon vyölleen. Poliisin asiakkaalle virkavallan kohtaaToisaalta on tarvittaessa oltava valmis minen voi olla ainutlaatuinen, traumaatmyös itse käyttämään jopa äärimmäistä tinen tai terapeuttinen kokemus. Minä voimaa. kohtaan asiakkaita joka työpäivä, mutta Kuitenkin samalla pitäisi pystyä itse kansalainen ei välttämättä joudu kasvokvalitsemaan sanansa niissäkin tilanteissa, kain poliisin kanssa kuin kerran elämäsjoissa ihminen on herkimmillään. Rysään. Tämä kohtaamisten ainutkertaimistelyn vastapainona pitää osata punsuus joskus unohtuu, kun itselle työ on – 18 – jo kirjaimellisesti arkea. Liikenteenvalvontaa nuorempana konstaapelina harjoitellessani kohtasin puhallusratsiassa keski-ikäisen mieskuljettajan, joka ei suostunut puhaltamaan alkometrini pilliin. Hänen reaktionsa yllätti. Lyhyen puhejudotuokion jälkeen hän kertoi, että syynä oli hänen vastenmielisyytensä naispoliiseja kohtaan. Kun varovasti kyselin lisää, hän kertoi taannoin löytäneensä oman isänsä kuolleena tämän asunnosta. Paikalle tulleen poliisipartion naisjäsen oli ensi töikseen kysynyt tältä mieheltä: ”Sinäkö tämän raadon löysit?” Yksittäinen sananvalinta oli osunut häntä herkällä hetkellä vyön alle, ja kaikki naispoliisit muuttuivat hänen silmissään tunteettomiksi töksäyttelijöiksi. Pyysin anteeksi kollegani puolesta, ja lopuksi mies puhalsi alkometriin – nollatuloksen – ja kaasutti toivottavasti keventynein mielin pois. Arvokkain oppini siltä ratsialta taisikin olla poliisin ammatista ylipäänsä, ei niinkään liikenteenvalvonnasta. Puolustusvoimista vitsaillaan, että aina on kiire odottamaan. Poliisilla ei ole aina niin kiire, mutta odottamaan kyllä joutuu ja usein asiakkaan kanssa. Olen viettänyt tuntikausia kuljetettavien tai oikeudenkäyntiin vietävien kiinniotettujen tai vangittujen kanssa, tahdonvastaiseen hoitoon vietävien mieleltään sairaiden ihmisten kanssa ja raiskausten uhrien kanssa oikeuslääketieteen laitoksella yön tunteina. Kenties tärkeimpiä odotuksen ja ajanvieton hetkiä ovat olleet ne partiokaverin kanssa poliisiautossa vietetyt tunnit. Virkamieskin on hämmästyttävän paljas ja haavoittuvainen väsyneenä Tämä kohtaamisten ainutkertaisuus joskus unohtuu, kun itselle työ on jo kirjaimellisesti arkea. – 19 – tai koettuaan työtehtävällä jotakin poikhukkaan. On kuitenkin turha luulla, keuksellista, yllättävää tai järkyttävää. että englannilla pärjäisi aina ja kaikkialJoskus parasta viestintää on olla hiljaa. la. Sanotaan, että yleisin vieras kieli on Huumorilla on oma paikhuonosti puhuttu englanJoskus parasta kansa niin kollegoiden ti. Seppo Räty kertoi aiviestintää on olla kuin joskus asiakkaidenkanaan kisamatkasta, että hiljaa. kin kanssa, ja takuuvarma ”Atlantaan lähtiessä pääkeino sujuvoittaa kommutin, että en perkele puhu nikaatiota on olla oma itsensä. koko matkalla englannin sanaa – suoJoskus viestinnässä merkityksiä välitmella on pärjättävä”. Moni muualla kuin tää pelkästään äänen sävy tai puhujan Suomessa syntynyt on ottanut vastaavan ilme. Haastattelin opiskeluaikana erästä asenteen tullessaan Suomeen. Venäläiesitystä varten raiskauksen uhriksi jounen tahtoo puhua venäjää ja romaniatunutta naista. Hän kertoi soittaneensa lainen romaniaa. Huonosti puhuttu engtapahtuneen jälkeen poliisilaitokselle ja lantikin voi olla vain kaukainen haave. kertoneensa epävarmasti, että hänet oli Englannilla pääsee toki usein eteenpäin, ”ehkä raiskattu”. Puheluun vastannut mutta ei se kaikkia portteja avaa. Siitä poliisimies oli kehottanut jämäkästi naiseteenpäin pitää luovia jollakin muulla ta hakeutumaan sairaalaan ja kertonut kielellä, kollegan avustuksella, käsimerpartion tulevan perässä. Nainen sanoi, keillä tai tulkin avulla. ettei ikinä unohda sen poliisin ääntä. Pelkkä äänensävy oli kuulemma kerto*** nut hänelle, että hänet otettiin tosissaan. Kääntäjä on kulttuurienvälisen viesOn vaikea ajatella, mitä olisin ilman aitinnän ammattilainen, mutta niin on poempia opintojani ja millainen poliisi liisikin. Mistä muusta kuin kulttuurien olisin ilman omaa koulutustaustaani. kohtaamisesta olisikaan kysymys, kun Opiskelin viisi vuotta kieliä, kirjoittamispoliisimies yrittää kuulustella ”en komta, puhumista ja ihmisten välistä vuoromentoi” -linjan valinnutta järjestäytyvaikutusta, ja nämä asiat ovat päivittäin neen rikollisuuden edustajaa tai puhuttaa keskiössä myös rikostutkijan työssäni. kadulla elävää, vuosikymmenet pullo käPoliisin työnkuva on kuitenkin niin modessä viettänyttä rantojen miestä? Asiakninainen, että oikeastaan mistä tahansa kaat ovat välillä niin erilaisesta maailtyö- ja elämänkokemuksesta on hyötyä. masta ja kulttuurista, että on työn takana Omalla kurssillani oli muun muassa yrittää ymmärtää heidän arkeaan. Tilanmetsuri, flamenco-tanssija, kauppatienetajua ja kykyä tulkita toista ihmistä voi teilijä ja kaupan myyjä, ja väittäisin, että toki opiskella, mutta parhaiten niitä harjokainen pystyi hyödyntämään omia kojaannuttaa elämänkokemus ja työnteko. kemuksiaan jollain opiskelun, työssäopOpiskelin pääaineenani englantia, eipimisen ja työnteon osa-alueella. vätkä opintoni ole todellakaan menneet Yksi poliisin työn hienouksista pii– 20 – lee siinä, että saman perustutkinnon voimin voi toimia mitä erilaisimmissa työtehtävissä: päätyökseen voi penslata sormenjälkiä ja imuroida kuituja, ratsastaa hevosella Helsingin kaduilla, veneillä Saimaalla, ripittää kaahailijoita tai tutkia ulkomaalaisasioita, väkivaltaa tai talousrikoksia. Poikkisuuntaista etenemistä rajoittavat oikeastaan vain omat kyvyt, soveltuvuus ja kiinnostus. Vaihtaa ehtii myöhemminkin ja monta kertaa, ja poliisina voikin tavallaan tehdä yhdellä uralla monta eri uraa. Aiempi tutkinto tai opinnot voivat myös toimia astinlautana joko poikki- tai pystysuuntaiselle etenemiselle. Poliisin työ on pitkälti eriasteista ongelmanratkaisua: mitä voin tehdä tässä tilanteessa, mitä pitää tehdä, millä perusteella, mikä on tarkoituksenmukaisin, lievin tai vähiten haittaa aiheuttavin keino. Samalla pitäisi analysoida ja havainnoida tilannetta, olosuhteita ja paikalla olevia ihmisiä. Joskus tähän ajatusprosessiin on aikaa kolme sekuntia, joskus kolme kuukautta. Uskon, että korkeakouluopinnot ovat antaneet valmiuksia tällaiseen ongelmanratkaisuajatteluun. Etenkin rikostutkinnassa, missä parhaimmillaan työ on hyvin itsenäistä ja vaatii tarkkaavaista mutta luovaakin otetta, on etua siitä, että on oppinut hakemaan tietoa, näkemään syy-yhteyksiä, suhtautumaan kriittisesti lukemaansa ja kuulemaansa ja tarttumaan epäjohdonmukaisuuksiin sekä toisaalta keskittymään olennaiseen. Aiemmat opinnot harjaannuttavat näitä taitoja, mutta ei niitäkään yksinomaan koulunpenkkiä kuluttamalla opi. Kun Asiakkaat ovat välillä niin erilaisesta maailmasta ja kulttuurista, että on työn takana yrittää ymmärtää heidän arkeaan. Aiempi tutkinto tai opinnot voivat myös toimia astinlautana joko poikki- tai pystysuuntaiselle etenemiselle. – 21 – rappukäytävästä kuuntelee asunnossaan juoppohulluuskohtauksen kourissa huonekaluja heittelevää miestä ja tietää, että sisään on mentävä ja että se sisään menijä olen minä, ei akateeminen loppututkintokaan juuri lämmitä. Olisi helppo ajatella, että kaikki aiemmin tekemäni on ohjannut ja johtanut minut tähän pisteeseen. Tehtyjä ratkaisuja ei kuitenkaan pitäisi arvioida niiden lopputuleman perusteella. Ratkaisu on itsessään joko hyvä tai huono riippumatta siitä, mihin se johtaa. Joka tapauksessa olen erinäisten mutkien kautta päätynyt rikostutkijaksi, eikä mikään tähänastisessa matkassani kaduta. Sattuma tai oma tahto voivat viedä minut vielä moniin uusiin haasteisiin, ja niitä tässä työssä riittää. Kisällinä oppiminen jatkuu, ja työn haastavuus vetääkin välillä nöyräksi. Vastuu tuntuu ja välillä painaakin, mutta toisaalta saan kokea työssäni kaipaamaani merkityksellisyyttä. Olen ylpeä työstäni ja ammattikunnastani. Poliisi astuu isolla kengällä, ja siitä jää iso jälki. LUE LISÄÄ • • • Dobelli, Rolf 2012: Selkeän ajattelun taito. Latvia: Helsingin Sanomat. Ellonen, Noora ym. 2013: Rikostutkinta lapsiin kohdistuvissa väkivalta- ja seksuaalirikoksissa. Tampere: Poliisiammattikorkeakoulu. Myllylä, Markku 2010: Maisteripoliisi. Akateemisen poliisin identiteetin rakentuminen ja ammattiin sitoutuminen. Pro gradu -tutkielma. Tampereen yliopisto. – 22 – “Poliisin saapuessa paikalle, tutkittiin paikkaa, mutta naisen henkilötietoja ei mistään saatu selville kesäisestä lauantaipäivästä huolimatta.” – –2323– – – 24 – Anu Haikansalo Niin poliisia! Anu Haikansalo on työskennellyt Poliisiammattikorkeakoulussa suomen kielen ja viestinnän opettajana vuodesta 2010. Haikansalo on filosofian maisteri ja ammatillinen erityisopettaja. Hän valmistelee väitöskirjaa poliisipäällystön kielenkäytön erityispiirteistä. T ässä artikkelissa käsittelen poliisikulttuurille tyypillistä kielenkäyttöä siitä näkökulmasta, miten se näyttäytyy kaltaiselleni kielentutkimukseen suuntautuneelle siviilille. Aluksi esitän tulkintojani poliisikulttuurin luonteesta ja peilaan niitä aihetta käsitteleviin tutkimuksiin. Siitä jatkan valottamalla diskurssin ja genren käsitteitä. Tarkoitukseni on pohdiskella sitä, miksi poliisissa ovat vallalla tietynlaiset kielenkäytön tavat: Mitä niillä halutaan korostaa? Millaisia funktioita eli käyttötarkoituksia kielelliset valinnat palvelevat? Lopuksi esitän toiveen siitä, että tulevat poliisit kehittäisivät kielitietoisuuttaan ja oppisivat tunnistamaan yhteisölliset voimat, jotka heitä ohjailevat. *** Kun isolla kengällä astuu, jää iso jälki Kun hieman yli kolme vuotta sitten astuin suomen kielen ja viestinnän opettajan virkaan ja Poliisiammattikorkeakoulun ovista sisään, astuin sisään minulle uuteen kulttuuriin ja uuteen kieleen. Samalla kun koetin hahmottaa poliisikult– 25 – tuurin muotoja, arvoja ja menneisyyden pragmatismin ja hierarkkisuuden1. Hyvin painolasteja, naureskelin sanastollisille yksinkertaistetusti tyypillinen poliisikultkummallisuuksille ja heristelin sormeani tuurin edustaja on siis perhekeskeinen koukeroisille rakenteille. Sinisilmäisyyttäihminen, joka arvostaa miehisiä asioita, ni koetin toimia tämän kielen kanssa kuin kannattaa oikeistoa, viihtyy vapaa-aikaaiemmin tuntemieni ja taivuttaa sitä tahnaankin työkavereidensa kanssa, tuntee tooni. Pian huomasin, että paikkansa komentoketjussa jotkin kielenkäytön tavat ja ja on toimintatavoiltaan käyPian huomasin, että piirteet olivat niin tiukastännöllinen. Poliisikulttuujotkin kielenkäytön ti osa tätä kulttuuria, sen ria kuvataan tutkimuksissa tavat ja piirteet käytäntöjä ja tätä kieltä, että maskuliiniseksi ja poliisina olivat niin tiukasti olin niiden edessä aseeton. olemista hyvin sukupuoliosa tätä kulttuuria, Poliisikulttuuri sekä poseksi asiaksi2. sen käytäntöjä ja liiseja kouluttavan oppilaiKulttuurisia arvostuktätä kieltä, että toksen tavat kielellistää ja sia tuotetaan kielellä ja jo olin niiden edessä tuottaa poliisina olemisen sananvalinnat kantavat aseeton. tapaa tuntuivat minusta paljon merkityksiä. Todelaluksi hämmästyttävän vanlisuuden kielentäminen on hanaikaisilta. Sain lämpimän vastaanoton täynnä valintoja. Missä tahansa kielenja tutustuin lukemattomiin mukaviin ja käyttötilanteessa valintojen takana on viisaisiin persooniin mutta törmäsin myös jonkinlainen ideologia.3 Tästä kulttuuherrasmiesmäisyyteen verhottuun sekrisesta merkitysten tuottamisesta ja sen sismiin, esimiesten edessä jäykistelyyn, lopputuloksena syntyneestä merkityshomofobiaan, rasismiin ja sukupuolittuvyyhdestä voidaan käyttää nimitystä neisiin vuorovaikutustilanteisiin. Missään diskurssi. en ole ollut niin tietoinen sukupuolestani ja ulkonäöstäni kuin tässä ympäristössä. *** Kohtasin myös sekä ronskia huumoria että koomisen virkamiesmäistä kielenLuodaanpa siis kevyt silmäys diskursseikäyttöä, jossa toimenpiteitä suoritettiin henhin, joiksi edellä kuvatun kaltaisia kultkilöiden toimesta. Tutustuessani poliisikulttuurin ja kielen erottamattomia pienoistuurista tehtyihin tutkimuksiin huomasin, maailmoja eri tieteissä kutsutaan. Ne että samansuuntaisia havaintoja olivat kahmaisevat kynnyksen ylittäneen notehneet myös minua viisaammat. Timo peasti sisäänsä − ihmisellä on luontainen Korander on listannut poliisikulttuurin tarve sosiaalistua ja tulla osaksi meitä. piirteiksi muun muassa ammatillisen erisMuutaman vuoden minäkin saatoin tartäytymisen, keskinäisen solidaarisuuden, kastella poliisi(oppilaitos)diskurssia ulhegemonisen maskuliinisuuden, moraa1 Korander 2004, 4 lisen ja poliittisen konservatiivisuuden, 2 Honkonen 1999, 168 3 Heikkinen 2012, 17. – 26 – kopuolisen silmin, kunnes eräänä päivänä huomasin jalkauttavani suunnitelmia ja siunaavani päätöksiä. Ajattelutapa muuttuu, kieli muuttuu, toiminta muuttuu. Poliisin diskurssin muodostavat ne kaikki käytännöt, joissa kieltä käytetään. Siihen vaikuttaa kulttuuri, joka tuottaa kieltä ja jota tuotetaan kielellä. Kiteytyneet ajattelutavat, arvot, asenteet ja olettamukset luovat yhteisen diskurssin ja määrittelevät siinä tehtäviä kielellisiä valintoja. Poliisin diskurssia muovaavat esimerkiksi edellä mainitut kulttuuriset ominaispiirteet, kuten vahva hierarkkisuus, maskuliinisuus ja konservatiivisuus, sekä erilaiset me ja muut -asetelmat. Kulttuurisesti hyväksyttävät kielenkäytön muodot syntyvät Pierre Bourdieun mukaan ajan saatossa käytävissä sosiaalisissa kamppailuissa, joissa määritellään se, kenellä on lupa puhua tietyllä tavalla tietyssä tilanteessa4. Diskurssilla voidaan nähdä olevan yhteisöllisyyttä luova funktio: yhteisellä diskurssilla erottaudutaan toisista ryhmistä. Tässä yhteydessä voidaan puhua myös ryhmädiskurssista, jolloin yhteinen kieli ja toimintatapa nähdään ryhmän yhteenkuuluvuutta luovana symbolisena tekijänä. Timo Korander puhuu poliisien keskinäisestä vahvasta koodista, johon sisältyy myös oman kielen käyttö5. Ammattikieli on koodin keskeinen osatekijä. Pirjo Hiidenmaan mukaan ammattikieltä ei opinnoissa yleensä nosteta millään tavalla esiin, vaan sen omaksuminen tapahtuu professionaalisten Kohtasin myös sekä ronskia huumoria että koomisen virkamiesmäistä kielenkäyttöä, jossa toimenpiteitä suoritettiin henkilöiden toimesta. Todellisuuden kielentäminen on täynnä valintoja. Missä tahansa kielenkäyttötilanteessa valintojen takana on jonkinlainen ideologia. Diskurssilla voidaan nähdä olevan yhteisöllisyyttä luova funktio: yhteisellä diskurssilla erottaudutaan toisista ryhmistä. 4 Bourdieu 1991, 38 5 Korander 2004 – 27 – taitojen opettelun sivussa6. Matti Mälkiän Mitä tiedetään poliisikielen genreistä? ja Jari Stenvallin sanoin ”ammattikieli on Yhteinen piirre kaikelle poliisikielelle on yleensä vahvasti sisäistetty ja luonnolliainakin se, että kaikki työssä tuotettava nen tapa jäsentää oman alan ammatillista kieli on viranomaiskieltä, virkakieltä. todellisuutta”7. Kotimaisten kielten keskus määrittelee Vaikka poliisissa on tavoitteena luoda internetsivuillaan sen näin: ”Virkakieli kuva yhdestä, yhtenäisestä poliisista, on on kieltä, jota viranomaiset ja julkisten kulttuurin sisällä ristivetoja ja vastakkainpalvelujen tarjoajat käyttävät työtehtävisasetteluja, jotka heijastuvat diskurssiin ja sään. Virkakielellä valmistellaan ja hoisitä kautta kielenkäyttöön. Poliisin vastadetaan yhtä hyvin koko maan kuin ykvoimina eri tilanteissa ovat sittäisen kansalaisen asioimuutamia mainitakseni asita. Sillä tiedotetaan, pääteVaikka poliisissa akkaat, juristit ja siviilit. Vastään, raportoidaan, opason tavoitteena takkainasetteluja olen hahtetaan ja neuvotellaan.”9 luoda kuva yhdestä, mottanut olevan myös mieToisinaan virkakieli-sanalla yhtenäisestä histön ja päällystön, kenttäon negatiivinen sävy; silloin poliisista, on toiminnan ja tutkintatoimintarkoitetaan kieltä, joka on kulttuurin sisällä nan sekä miesten ja naisten mutkikasta ja vaikeaselkoisristivetoja ja välillä. Samoja havaintoja eri ta. Poliisigenrejen yhteiset vastakkainryhmien välisistä jännitteistä piirteet muodostuvat niiasetteluja, jotka on tehty myös ruotsalaisesta den piirteiden kimpusta, heijastuvat poliisikulttuurista8. joita tyypillisesti löytyy podiskurssiin ja Poliisidiskurssi ei näin olliisien käyttämästä kielestä. sitä kautta len pidä sisällään vain yhtä Poliisikieli sisältää runsaasti kielenkäyttöön. yhtenäistä kielenkäyttötapaa. virkakielelle ja lakikielelle Näistä diskurssissa elävistä ominaisia piirteitä. Toisaaleri yhteyksissä käytettävistä tavoista tehdä ta päämääränä on yksiselitteisyys ja aukielellisiä valintoja käytetään esimerkiksi kottomuus, toisaalta taas yläkäsitteillä kielentutkimuksessa nimitystä genre eli pelaava ympäripyöreys. tekstilaji. Eri tilanteissa valitaan erilainen Poliisidiskurssissa on siis useita genretapa käyttää kieltä ja joskus käy myös niin jä. Genreillä on yhteisiä piirteitä, mutta päin, että genre ohjaa sitä, miten käyttäymyös eroja. Esimerkiksi talousrikostutdymme tietyssä tilanteessa tai miten tulkija käyttää työssään todennäköisesti erikitsemme sitä. laista kieltä ja sanastoa kuin kenttämies partioidessaan. Ensiksi mainittu kirjoit*** taa työssään paljon ja sosiaalistuu oman alansa erikoiskieleen ja ilmaisukaavoihin ollakseen uskottava. Hänen tekstiensä 6 Hiidenmaa 2000, 28 7 Mälkiä & Stenvall 1997, 34 8 Stenmark 2005 9 Mitä virkakieli on? Luettu 19.10.2013. – 28 – oletuslukija on todennäköisesti talousrikoksiin erikoistunut syyttäjä, jonka kanssa jaetaan yhteinen termistö ja jopa juridinen tyyli. Jälkimmäinen taas lähinnä puhuu työkseen ja oppii valitsemaan oikean tavan viestiä erilaisten ihmisten kanssa. Hänen työssä tuottamiensa lyhyiden tekstien lukijoita ovat lähinnä jutun tutkijat eli toiset poliisit, joskus kuitenkin myös syyttäjä. Kielellisiin valintoihin on aina käytännön syy. Genren käsite ei suinkaan ole selvärajainen. Kapeasti nähtynä sillä voidaan tarkoittaa erilaisia kirjoitettuja tekstilajeja, jotka ovat esimerkiksi muodoltaan tai ilmaisultaan tietynlaisia: tällöin poliisigenrejä voisivat olla esimerkiksi muistio, kuulustelukertomus (katso Jutta Heleniuksen artikkeli tässä kokoelmassa) ja tiedote. Laajasti nähtynä genrellä voidaan kuitenkin tarkoittaa tilanteittain vaihtelevaa tai tiettyä teemaa käsiteltäessä aktivoituvaa kirjoitettua ja puhuttua kieltä. Genre siis vallitsee tekstien ja keskusteluiden taustalla, ohjaa niiden tuottamista ja myös ymmärtämistä: keskustelukumppani, tilanne tai henkilön asema hierarkiassa vaikuttavat kieleen. Genreanalyysi-teoksen alkusanoissa genreä luonnehditaan seuraavasti: ”Genret eli tekstilajit ovat olennaisia kaikessa ihmistenvälisessä kanssakäymisessä. Ne ohjaavat sitä, miten toimimme erilaisissa tilanteissa ja miten tulkitsemme toistemme kielellistä ja muuta käyttäytymistä. Toisaalta muutamme genrejä jatkuvasti omilla teoillamme. Elämme jokapäiväistä elämäämme erilaisten lajien keskellä, Poliisikieli sisältää runsaasti virkakielelle ja lakikielelle ominaisia piirteitä. Toisaalta päämääränä on yksiselitteisyys ja aukottomuus, toisaalta taas yläkäsitteillä pelaava ympäripyöreys. – 29 – ja nämä lajit elävät meissä.”10 limuoto. Kenttäpartio saattaisi kirjata Myös genret itsessään ovat hämäräraarkipäivän keikan vaikkapa näin: Kohteesjaisia: ei voida tarkasti määritellä, mitkä sa havaittu mieshenkilö. Partio jalkautunut piirteet, rakenteet tai yksittäiset sanat ajoneuvosta ja sen toimesta suoritettu kiinniesiintyvät tietyssä genresotto. Mielenkiintoinen piirre sä. Kyse on enemmänkin cop speakissa on se, että se Genret sisältävät tyypillisyyksistä – genre näyttäytyy hyvin samanlailuonnollistumia eli hahmottuu sille tyypillisen sena eri kielten poliisigensosiaalistumisen rakenteen tai kielenkäytön reissä. Marko Vesterbacka kautta kehittyneitä mukaisesti. Genret sisältäon kuvannut cop speakiksi normeja ja vät luonnollistumia eli sokaikkea sellaista tavallisesta vakiintuneita tapoja siaalistumisen kautta kehityleiskielestä eroavaa poliiilmaista asioita. tyneitä normeja ja vakiintusikieltä, joka on muuttunut neita tapoja ilmaista asioita. itsetarkoitukselliseksi ja jolSuuri joukko genreistä on sellaisia, että le poliisi itsekään ei pysty keksimään mihuolimatta niiden hämärärajaisuudesta tään kovin järkevää selitystä. ”Copspeak niiden käyttäjät todennäköisesti tunnison sanontoja ja kirjoitustapoja, joista on tavat ne11. tullut maneereja.”14 Maailma tekstualisoituu eli rakentuu Poliisikielestä omiksi genreikseen enemmän ja enemmän tekstien varaan. voitaisiin lisäksi hahmottaa esimerkiksi Tekstiyhteiskunnassa selvitäkseen on olhallinnollinen genre ja päivittäistiedottava genretietoinen, on tiedostettava, että tamisen genre sekä miehistö-, voimanihmiset vaihtelevat kielellistä ja muuta käyttö- ja talousrikosgenre. Erityisen käyttäytymistään tarkoituksenmukaisesti kiinnostunut olen kuitenkin viime aitilanteen ja tavoitteidensa mukaan. Taito koina ollut monen muun genren kanssa tunnistaa genrejä on osa tekstitaitoja.12 päällekkäisestä päällystögenrestä, jolle Ihmiset hyödyntävät jatkuvasti genrejä ominaista vaikuttaa olevan suoranainen elämässään ja ovat niiden vaikutuksen pyrkimys virkakielisyyteen. alla, vaikka käytännössä otammekin lajit usein itsestäänselvyyksinä tiedostamatta *** niiden vaikutusta13. Ihminen ei useinkaan huomaa sitä, mikä on läsnä kaikkialla. Katsotaanpa tarkemmin kielenkäyttöPoliisigenreistä tunnistettavin ja ensiktapaa, jota tässä kirjoituksessa kutsun si mieleen tuleva lienee niin sanottu cop päällystögenreksi. Sen käyttäjäryhmän speak, joka on muuan muassa yläkäsitmuodostaa poliisipäällystö eli esimies- ja teillä ja ammattisanastolla operoiva kieasiantuntijatehtävissä toimiva päällystötai yliopistokoulutuksen suorittanut po10 Heikkinen ym. 2012, 11. liisin ”aristokraattinen eliitti”15. Ryhmä 11 Heikkinen & Voutilainen 2012, 36 12 Heikkinen & Voutilainen 2012, 18. 13 Heikkinen & Voutilainen 2012, 18 14 Vesterbacka & Pajarinen 2008. 15 Honkonen 1999, 171 – 30 – ei toki ole tasapäinen vaan pitää sisällään monenlaisia kielenkäyttäjiä. Tiettyjä tyypillisyyksiä ja ilmausten luonnollistumia olen kuitenkin päällystön kielellisistä valinnoista pannut merkille. Otetaan seuraavaksi kaksi lyhyttä näytettä teksteistä, joiden kirjoittajat edustavat poliisipäällystöä. Näyte A on katkelma päällystöopinnoissa annetusta kypsyysnäytteestä, B taas ote AMK-opinnäytetyöstä. Ihminen ei useinkaan huomaa sitä, mikä on läsnä kaikkialla. A. Opinnäytetyöskentelyn aikana havaitsin, että poliisilaitoksen henkilöstöltä puuttui riittävää osaamista ottaa vastaan turvapaikkahakemus ja käyttää hakemuksen vastaanottamiseen eri viranomaisten tietojärjestelmiä. Osaamispuute oli siten moni-ilmeinen. Opinnäytetyön tavoitteena oli lisätä henkilöstön osaamista ja auttaa henkilöstöä suoriutumaan turvapaikkahakemuksen vireillepanossa ja siihen liittyvissä alkutoimenpiteissä. B. Pyynnön oikeusalan muuttuminen sen johdosta, että sitä pyytää väärä viranomainen, ei tämän lähestymistavan mukaan voi olla mahdollista. Mikäli pidättäydyttäisiin käsityksessä, että oikeusapua voi olla vain oikeusviranomaisen hallussa oleva tieto, tarkoittaisi se sitä että oikeusviranomaisen käsite tulisi yhdenmukaistaa. Toisaalta, edellä käsitelty huomioiden, voidaan tulkita että yhdenmukaistaminen tapahtuu juuri edellä mainittujen ilmoitusten ja varausten muodossa valtioiden liittyessä sopimuksiin. Yllä olevat esimerkkikatkelmat ovat periaatteessa virheetöntä kieltä, mutta jotain erityistä niiden ilmaisutavassa kuitenkin – 31 – identiteetin vahvistuttua lääkärien kieon. Havaintojeni mukaan päällystögenlenkäyttökin muuttuu genrenmukaiseksi relle tyypillisiä piirteitä ovat tietynlainen eli ammattikieliseksi17. korostunut virkamiesmäisyys, virkkeiden ideatiheys (paljon asiaa ja painavaMielenkiintoinen käsite tässä yhteydessä on myös sosiolingvistiikan käyttämä merkityksisiä sanoja yhdessä virkkeessä) tyylittely, jonka mukaan kiesekä pitkien virkkeiden lenkäyttäjä jäljittelee stereoja lauseenvastikkeiden aiVäitän, että tyyppisesti tietylle henkilölle heuttama koukeroisuus. päällystögenren tai ihmisryhmälle ominaista Etenkin kirjoitetussa kiekäyttäjän kieltä sosiaalisten merkilessä esiintyy runsaasti gevirkakielisyys on tysten tuottamiseksi. Vesa neerisiä substantiiveja eli jossain määrin Heikkisen mukaan jotkin yläkäsitteitä (henkilö, suorite, tietoisen valinnan tekstilajit ovat yhteisössä toiminta), kiilalauseita, määtulos: kielen avulla arvostetumpia kuin toiset. riteketjuja, postpositioita halutaan tehdä Näihin arvostettuihin gen(suhteen, toimesta, taholta, ero miehistöön eli reihin kuuluvista teksteistä kannalta, osalta) ja juridisia peruspoliiseihin. myös otetaan mielellään pronomineja (puheena oleva, aineksia omaan tekstiin.18 edellä mainittu). Piirteet ovat Voidaanko siis ajatella, että päällystö tyypääpiirteittäin samoja, joilla yleensä kulittelee ja jäljittelee juristien kielenkäyttöä vataan huonoa virkakieltä. hankkiakseen sosiaalista arvostusta? Miksi siis päällystö valitsee kieleensä Väitän, että päällystögenren käyttäjän hallinnollisia, juridisia ja virkakielen piirvirkakielisyys on jossain määrin tietoiteitä? Mikä on tämän genren funktio? sen valinnan tulos: kielen avulla haluHalutaanko virkakielisyydellä antaa vaitaan tehdä ero miehistöön eli peruspokutelma uskottavuudesta ja professioliiseihin. Virkakielisyys siis ymmärretään naalisuudesta? Tällainen ilmiö on havaittärkeäksi osaksi päällystövirkamiehen tu lääkäreiden ammatillisen identiteetin professiota ja rooli-identiteettiä. Päälkehittymisessä. Yhteisössä hyväksyttyä lystön työssään kirjoittamien tekstien kielimuotoa käyttämällä lääkäri esittää lukijana on usein toinen poliisi tai jurisitsensä pätevänä ja osoittaa kuuluvansa ti, joten yhteisen kielen käyttäminen on ammattikuntaan. Jenni Viinikka esittelee toki luonnollista. Virkakielisestä poliisipro gradu -tutkielmassaan sosiologi Fregenrestä näyttää kuitenkin olevan vaikea derick Ericksonin tekemiä havaintoja, luopua. Kun päällystöopintojen loppujoiden mukaan lääketieteen opiskelijat suoralla kirjoitetaan opinnäytetyön pohsaattavat esittää potilaskertomuksensa jalta kypsyysnäyte, virkakieliset rakenteet uransa alussa tavalla, joka poikkeaa paija sananvalinnat ovat läsnä myös niissä koin lääkäreiden tyypillisestä kielenkäyteksteissä, vaikka kirjoitusohjeissa paitöstä16. Kokemuksen myötä ja ammatti17 Viinikka 2012, 36−37. 18 Heikkinen ym. 2012, 110. 16 Erickson 1999, 119−124 – 32 – notetaan, että tekstin tulisi olla nimenomaan yleistajuinen. Alkuvaiheessa olevassa väitöstutkimuksessani olen aikeissa selvitellä, millainen on päällystögenre. Millaisen prosessin kautta siihen sosiaalistutaan? Onko virkakielisyys epävarmuuden ilmaisin, eräänlainen sumuverho, jonka tarkoitus on antaa vaikutelma ammatillisuudesta? Tarkoitukseni on (kriittisen) diskurssianalyysin keinoin tarkastella päällystötutkinnon lopuksi kirjoitettavista kypsyysnäyteteksteistä ennen kaikkea sitä, miten rooli-identiteetti, poliisius, ammatin kautta luonnollistunut kielenkäyttötapa ja kieliyhteisön konventiot näkyvät tiettyinä lähestymistavan, rakenteiden, ilmausten ja sanaston tyypillisyyksinä. Minua kiinnostaa se, miten ja miksi virkakielisyydet esiintyvät myös teksteissä, jotka eivät ole virkatekstejä vaan jotka kirjoitetaan poliisityöstä irrallaan opiskelijan roolissa. Tavoitteenani on hahmotella poliisin ryhmädiskurssin luonnetta, kuvata poliisin virkatekstien konventioita ja genreä sekä saada selkoa päällystövirkamiesten kielen tilasta. Tarkoitukseni on myös selvitellä, voitaisiinko kieli- ja genretietoisuus ottaa vahvemmin mukaan Poliisiammattikorkeakoulun opetussuunnitelmiin. Onko virkakielisyys epävarmuuden ilmaisin, eräänlainen sumuverho, jonka tarkoitus on antaa vaikutelma ammatillisuudesta? Havaintojeni mukaan päällystögenrelle tyypillisiä piirteitä ovat tietynlainen korostunut virkamiesmäisyys, virkkeiden ideatiheys (paljon asiaa ja painavamerkityksisiä sanoja yhdessä virkkeessä) sekä pitkien virkkeiden ja lauseenvastikkeiden aiheuttama koukeroisuus. *** Edellä olen kuvannut poliisikieltä diskurssi- ja genrenäkökulmasta sekä esittänyt omia havaintojani ja mieltäni askarruttavia kysymyksiä päällystögenrestä. Tekstin alussa uhkasin lopettavani artikkelini vetoomuksella kielitietoisuuden – 33 – tärkeydestä. Näin teenkin, mutta ensiksi kerron anekdootin. Jokin aika sitten työhuoneen toiselta laidalta kuului naputtelua ja sitten kollegan tuskastunut ulvaisu ”Eih! Tämä on niin poliisia!” Miesparka oli yrittänyt etsiä yksinkertaista arkipäivän tietoa oppilaitoksemme sisäverkosta ja vastauksen sijaan saanut eteensä vain asiaa normittavat lakipykälät, kuten niin usein tässä diskurssissa käy. Kollegan reaktio on hyvä osoitus tietoisuudesta. Vaikka hän on sotkeutunut meitä poliisihallinnossa työskenteleviä ympäröivään diskurssivyyhteen ehkä minuakin kohtalokkaammin, hän ei ole sokeutunut sille eikä ota sen kaikkia piirteitä annettuina ja luonnollisina. Tällaista diskurssi-, genre- ja kielitietoisuutta toivon myös tulevilta poliiseilta. Mitään ei voi kehittää, jos ei tiedosta omaan toimintaansa vaikuttavia voimia ja havaitse syvällä diskurssin rakenteissa piileviä arvoja ja ideologioita. On tärkeää pysähtyä miettimään, miten havaintomme maailmasta, ihmissuhteemme ja viestintämme rakentuvat eri yhteyksissä kielellisten valinnoista; miten kieli vaikuttaa meihin ja miten me voimme vaikuttaa kielellä. LÄHTEET • • • • • • • Bourdieu, Pierre 1991: Language and symbolic Power. Cambridge, Harvard University Press. Erickson, Frederick 1999: Appropriation of voice and presentation of self as a fellow physician: aspects of a discourse of apprenticeship in medicine. – 34 – • Teoksessa Srikant Sarangi, Celia Roberts (toim.) Talk, work and institutional order. Discourse in medical, mediation and management settings, s. 109–143. Berlin, Mouton de Gruyter. Heikkinen, Vesa 2012: Diskurssi. Teoksessa Vesa Heikkinen, Eero Voutilainen, Petri Lauerma, Ulla Tiililä & Mikko Lounela (toim.): Genreanalyysi – tekstilajitutkimuksen käsikirja. Helsinki, Gaudeamus. Heikkinen, Vesa & Voutilainen, Eero 2012: Genre − monitieteinen näkökulma. Teoksessa Vesa Heikkinen, Eero Voutilainen, Petri Lauerma, Ulla Tiililä & Mikko Lounela (toim.): Genreanalyysi – tekstilajitutkimuksen käsikirja. Helsinki, Gaudeamus. Hiidenmaa, Pirjo 2000: Työ ja kieli. Teoksessa Vesa Heikkinen, Pirjo Hiidenmaa & Ulla Tiililä: Teksti työnä, virka kielenä. Helsinki, Gaudeamus. Honkonen, Risto 1999: Poliisi ja opintoviikon metsästys. Koulutus poliisimiehen elämässä. Tampere, Tampereen yliopisto. Korander, Timo 2004: Poliisikulttuuri. Poliisiammatin ja tutkimuksen väline. Oikeus 2004:1, s. 4–24. Oikeuspoliittinen yhdistys Demla ry & Oikeus- ja yhteiskuntatieteellinen yhdistys ry, Helsinki. Mitä virkakieli on? Kotimaisten kielten keskus. Luettavissa: http://www.kotus.fi/index. phtml?s=4222. Luettu 19.10.2013. • • • • Mälkiä, Matti & Stenvall, Jari 1997: Kielen vallassa. Näkökulmia politiikan, uskonnon ja julkishallinnon kieleen. Tampere, Tampereen yliopisto. Stenmark, Henric 2005: Polisens organisationskultur. En explorativ studie. Umeå Universitet. Akademisk avhandling. Vesterbacka, Marko & Pajarinen, Maija 2008: Kirjoittaminen poliisin työssä. Hyvä ja huono poliisikieli. Opetusmoniste. Tampere, Poliisiammattikorkeakoulu. Viinikka, Jenni 2012: Kuoleman kielissä. Pro gradu -tutkielma. Helsingin yliopisto. – 35 – – 36 – “Poliisi alkaa selvittää liittyykö asiaan rikosta ja vainajan henkilöllisyyttä.” – 37 – – 38 – Anna-Kaisa Heinämäki Ennalta estäminen kuuluu poliisitoiminnan ytimeen Ylikonstaapeli Anna-Kaisa Heinämäki työskentelee ennalta estävän toiminnan ryhmänjohtajana Pirkanmaan poliisilaitoksessa. Heinämäki valmistui poliisiksi vuonna 2001. Sen jälkeen hän on suorittanut myös yhteiskuntatieteiden maisterin tutkinnon 2006 ja hallintotieteiden maisterin tutkinnon 2013. Heinämäki toimii monissa luottamustehtävissä. Hän on Tampereen ensi- ja turvakodin hallituksen jäsen, Tampereen kaupunginvaltuutettu ja varakansanedustaja. Kun isolla kengällä astuu, jää iso jälki O n sateinen perjantai-ilta. Ilta on poikkeuksellisen rauhallinen, ja työvuorossa olevalle poliisipartiolle jää kerrankin aikaa poiketa paikallisella nuorisotilalla, jossa heitä on toistuvasti pyydetty vierailemaan. Partio astuu ovesta sisään. Tunnelma sähköistyy. Ilmaan sinkoilee lukuisia hämmästyneitä ja innostuneita, mutta myös epäileviä kysymyksiä: ”Miksi te tänne tulette?” ”Mitä on tapahtunut?” Asetelma on tyypillinen. Suomalaista poliisia arvostetaan ja poliisiin luotetaan. Poliisi on kuitenkin mielletty pakkoorganisaatioksi, joka torjuu yhteiskuntaa ja yksityisiä uhkaavia vaaroja käsky- ja pakkovaltaa käyttämällä. Näkökulma poliisin ydintehtävään on siten varsin kontrollikeskeinen. Myös poliisilain (872/2011) 1. §:ssä säädetyt poliisin tehtävät ilmentävät poliisin ydintehtävien reaktiivista ja kontrolloivaa luonnetta. Poliisin tehtävänä on oikeus- ja yhteiskuntajärjestyksen turvaaminen, yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitäminen sekä rikosten ennalta estäminen, paljastaminen, selvittäminen ja syytehar– 39 – kintaan saattaminen. Näiden tehtävien voitteena on tuottaa turvallisuutta ja turlisäksi poliisin tehtäväksi on kuitenkin vallisuuden tunnetta, vähentää ja ehkäissäädetty myös yhteistyö muiden virantä rikollisuutta ja järjestyshäiriöitä. Näin omaisten sekä yhteisöjen ja ylläpidetään myös myönasukkaiden kanssa turvalli- Lähipoliisitoimintaa teistä ja luotettavaa poliisivoikin luonnehtia suuden ylläpitämiseksi. kuvaa. Lähipoliisitoimintaa poliisin yleiseksi Tämä yhteistyövelvoite voikin luonnehtia poliisin toimintalisättiin poliisin tehtäviin yleiseksi toimintafilosofilosofiaksi. vuonna 2001. Poliisilla oli fiaksi. Poliisin tulee olla tuossa vaiheessa jo pitkät, lähellä, läsnä, käytettävissä usean vuosikymmenen takaiset turvallija palvelualtis. suusyhteistyöperinteet. Poliisin tehtäviin Sen lisäksi, että lähipoliisitoiminta on ei siten ehdotettu lakimuutoksen yhteykoko poliisitoimintaa läpileikkaava toidessä varsinaista tehtävien laajennusta, mintamalli, käsitteellä tarkoitetaan myös vaan turvallisuusyhteistyön mainitsemikonkreettista turvallisuusyhteistyötä paisella haluttiin korostaa tehtävän merkallisissa yhteisöissä. Organisatorisena kityksellisyyttä osana poliisitoimintaa. terminä puhutaan tällöin usein poliisin Kyseistä lakimuutosta koskevassa halliennalta estävästä toiminnasta. Varsinaiseen tuksen esityksessä (HE 34/1999) lisäystä ennalta estävään toimintaan keskittyvä perusteltiin seuraavasti: lähipoliisitoiminta on ollut tyypillisesti osa erikseen nimettyjen poliisimiesten Poliisin tehtävä on usein luonnehdittavistyötehtäviä. Tällaisista lähipoliisitehtäsa turvallisuusalan asiantuntijan tehtävistä käytettyjä tehtävänimikkeitä ovat väksi, jossa pyritään edistämään alueen olleet koulupoliisi, nuorisopoliisi, alueturvallisuutta erilaisin keinoin ottamalla poliisi, viime aikoina myös nettipoliisi. riittävästi huomioon kunkin alueen asukPoliisi ratkaisee tällöin turvallisuusonkaiden turvallisuusodotukset ja -tarpeet gelmia, vastaa palautteeseen, tekee viesekä kunkin alueen ominaispiirteet. Lärailuja, tiedottaa ja valistaa. Tavoitteena hipoliisitoimintamalliksi nimetyllä poliion poistaa yhteistyössä muiden tahojen sin perustoiminnalla pyritään poistamaan kanssa arkipäivän rikollisuuden ja häiarkipäivän rikollisuuden ja häiriöiden riöiden taustalla olevia syitä sekä vaikuttaustalla olevia syitä sekä vaikuttamaan taa niihin ennakoivasti tarkoituksenmuniihin ennakoivasti kaikin tarkoituksenkaisin keinoin. mukaisin keinoin. Ennalta estävän toiminnan vakiintuneesta luonteesta huolimatta toimintaa Lähipoliisitoiminnalla on perinteisesti taron luonnehtinut tietynlainen ”yleispoliikoitettu koko poliisitoiminnan läpäisevää simainen” luonne. Ennalta estävää työtä toiminta- ja ajattelumallia, jonka ytimessä ovat tyypillisesti tehneet lähipoliiseiksi on kansalaisten ja sidosryhmien kanssa nimetyt poliisimiehet, jotka ovat samankäytävä vuorovaikutus. Toiminnan taaikaisesti tehneet ainakin jonkin verran – 40 – myös kenttä- tai rikostutkintatyötä. Heidän vastuullaan on ollut poliisilaitoksessa tai tietyssä kunnassa tehtävän käytännön tason turvallisuusyhteistyön moninainen kirjo. Toimintamallissa on ollut hyötynsä, mutta laadukas ja tuloksellinen ennalta estävän toiminnan kehittäminen on ollut paikoin puutteellista. Karkeasti kärjistäen voi todeta, että poliisilain 1. §:n edellyttämä turvallisuusyhteistyö on tarkoittanut lukuisia kahvinjuontikerhoja ja puuhakkaita yhteistyötahoja. Aivan liian usein toiminta on ollut tempoilevaa puuhastelua hälytystehtävien hoitamisen ja erilaisten kokousten välimaastossa ilman, että kokonaisuus olisi hallittua tai painopisteet valittuina. Tällöin toiminnan tuloksellisuus on luonnollisesti ontunut ja tavoitteet ovat olleet hämärtyneitä. Ongelma kiinnittyy mielestäni erityisesti koko ennalta estävän toiminnan strategisen tason ohjaukseen. Ennalta estävä toiminta on mielletty tärkeäksi, mutta sen organisatorinen paikka on silti ollut ennemminkin marginaalissa kuin poliisitoiminnan ytimessä. Toiminta on valitettavan usein levännyt yksittäisten lähipoliisien harteilla ja mikrotason käytänteissä. Tällöin ennalta estävä toiminta on jäänyt irralliseksi osaksi muusta operatiivisesta poliisityöstä. Toiminnan tulee olla harkitusti johdettua ja valittuihin painopisteisiin pureutuvaa. Ilman näitä elementtejä ennalta estävä toiminta ja sen painotukset henkilöityvät yksittäisiin poliisimiehiin ilman, että toiminta on kiinteä osa organisaation rakenteellista kokonaisuutta. Toiminnan irrallisuus konkretisoituu ar- Ennalta estävä toiminta on mielletty tärkeäksi, mutta sen organisatorinen paikka on silti ollut ennemminkin marginaalissa kuin poliisitoiminnan ytimessä. – 41 – jen pieniä paikallisia turvallisuusongelmia Myös nopeatempoinen tiedonkulku ratkottaessa. Tästä käy esimerkiksi seuraa- ja median valta haastavat poliisin aseva tilanne elävästä elämästä: Kaupungin man yhteiskunnan ensisijaisena ja arläntisessä osassa oli tehty vostettuna turvallisuusviAloittaessani toistuvasti ilkivaltaa paikalranomaisena. Television poliisiurani lisella ostarilla. Lähipoliisi tosielämäsarjojen ja po2000-luvun alussa oli käynyt keskustelemassa liisin aktiivisemman tiepoliisin ulkoinen asiasta alueen yhteisöjen, dottamisen myötä poliisi viestintä oli koulun ja asukkaiden kansja turvallisuuskysymykset välttämätön paha. sa. Tilannetta jäätiin seuraaovat tunkeutuneet aivan maan. Tekijöiden henkilölliuudella tapaa kansalaisten syys yritettiin saada selville. Samanaikai- olohuoneisiin ja työpaikan kahvipöytäsesti hälytyspartiot saivat alueelle useita keskusteluihin. Tässä varsin nopeassa hälytystehtäviä, koska paikallinen nuori- kehityskulussa on ollut paljon positiivisso hajotti paikkoja. Poliisipartio hätisteli ta. Aloittaessani poliisiurani 2000-luvun alueelta tapaamaansa nuorisoa pois ilman, alussa poliisin ulkoinen viestintä oli vältettä otti heiltä henkilötietoja ylös. Eri po- tämätön paha. Ulkoista viestintää oli vain liisitehtävissä toimivien tiedot ja intressit harkituissa tilanteissa. Viestintä oli reakeivät kohdanneet paikallisen turvallisuus- tiivista, yksittäisiin tapahtumiin perusongelman ratkaisemiseksi. tuvaa. Poliisilaitosten nettisivuja rakennettiin tuon ajan vaatimusten mukaisiksi, * * * virkamiesmäisellä harmaudella höystettynä. Nyt virtuaaliympäristö on keskeiEnnalta estävä toiminta on nykyään tär- nen osa vuorovaikutusta. Vuoropuhelu keämpää kuin ehkä koskaan aikaisemmin. on parhaimmillaan välitöntä ja nokkelaa. Avoin, lähestyttävä ja vuorovaikutteinen Ennen vanhaan, lauantai-illan hämärtykommunikaatio korostuvat, kun poliisior- essä, paikallisella torilla kulki lähestyttävä ganisaatio ja sen toimintaympäristö muut- ja arvostettu lähipoliisi. Nykyajan lähipotuvat ja ajankäyttö, väestöryhmät ja elinta- liisi chattaa illan kuulumiset sosiaalisen vat pirstoutuvat. Nykyiset turvallisuuteen median eetteriin lukemattomien ihmisten liittyvät kysymykset ovat paitsi paikallisia ulottuville. Muutaman sekunnin viiveellä myös kansallisia ja globaaleja. Yhteis- lukijat kyseenalaistavat, haastavat, kritikunnan kehitys haastaa myös poliisitoi- soivat ja kiittävät. minnan perinteiset muodot. RikollisuuKehityksellä on myös varjopuolenden kansainvälistyminen ja järjestäytynyt sa. Tiedonkulun nopeatempoisuus on luonne, väestörakenteen ja lainsäädännön haaste poliisitoiminnan legitimiteetille ja muutokset, tietotekniikan kehittyminen, oikeisiin tietoihin pohjautuvalle vuorokäytettävissä olevien resurssien niukkene- vaikutukselle. Poliisi toimii ensisijaisesti minen ja uudenlaiset turvallisuusodotuk- neuvoin, käskyin ja kehotuksin. Kokeset pakottavat muuttumaan. mukseni mukaan tämä on syvällä suo– 42 – malaisen poliisin ammatti-identiteetissä. Poliisin ja asiakkaan vuorovaikutuksen dynamiikkaan kuuluvat kuitenkin ääritilanteessa myös poliisin käyttämät voimakeinot. Ei ole tavatonta, että hankalan asiakkaan kanssa käyty painiottelu on nopeammin YouTubessa kuin poliisin rikostietojärjestelmässä. Sosiaalisen median ylläpitämä sosiaalinen kontrolli on kieltämättä tehokas oikeudenvartija, mutta ei aina palvele luottamusta rakentavaa vuorovaikutusta poliisin ja kansalaisten välillä. Tietokoneruutujen takaa katsottujen videopätkien perusteella on helppo antaa pikaisia tuomioita (tai armahduksia) suomalaisen poliisin virkatehtävistä. Tällöin hämärtyy herkästi se, että poliisilla on vuorokauden ympäri työtehtävissään vastassa koko inhimillisen elämä kirjo. Inhimillinen elämä ei taivu mustavalkoisiksi asetelmiksi hyvästä ja pahasta, oikeasta ja väärästä. Virtuaalimaailman nopeatempoisissa viestintäkäytänteissä tapahtumista kuitenkin herkästi kuutioidaan ehdottomia totuuksia viidentoista sekunnin videopätkän perusteella. Nyt virtuaaliympäristö on keskeinen osa vuorovaikutusta. Tiedonkulun nopeatempoisuus on haaste poliisitoiminnan legitimiteetille ja oikeisiin tietoihin pohjautuvalle vuorovaikutukselle. *** Ennalta estävän toiminnan operatiivisessa keskiössä ovat olleet perinteisesti nuoret. Myös erilaiset strategisen tason rikoksentorjuntaohjelmat ja kuntien turvallisuussuunnitelmat kohdistavat painopisteensä nuoriin. Nuorten hyvinvointi on investointi tulevaisuuteen. Näissä rakennustalkoissa myös poliisi on mielellään mukana. Erityisesti oppilaitokset ovat poliisille tärkeä yhteistyökumppani. – 43 – Ne edustavat instituutiota, joka kasvattaa tusta ja virtuaalisukkulointia. Parhaimkerrallaan kokonaista sukupolvea. Koko millaan tämä kokonaisuuden hallinta ikäluokka on saatavilla ja nähtävillä oppipalvelee poliisia ja koko toimintaympälaitosyhteistyön kautta. ristöä. Esimerkiksi nuoriErilaisia Poliisin perinteinen roosotilalla poikkeava lähipoalakulttuurisia li laillisuuskasvattajana on liisipartio saa reaaliaikaista identiteettejä kuitenkin murrosvaiheessa. informaatiota uhkaavasta ylläpidetään Pulpetin takana ei istu enää joukkotappelusta, johon virtuaalimaailman yhtenäistä joukkoa kuunterekrytoidaan osallistujia yhteisöissä. lemassa poliisin laillisuusFacebookin kautta. Lähisanomaa, vaan kulttuurien poliisipartio välittää tiedon ja eri lähtökohtien kirjo on laaja. Kun eteenpäin paikallispoliisin partioille ja vielä 1980-luvulla nuorten muodostamat tarvittaville sidosryhmille. Luontevien suuret ja yhtenäiset alakulttuurit olivat sidosryhmäkontaktien ja poliisin virtuhelposti määriteltävissä, ovat nämä koraalisukkuloinnin avulla uhkaava tilanne vautuneet lukuisilla pienemmillä, varsin saadaan estettyä. heterogeenisillä nuorten ryhmillä. Tällöin Poliisin ja nuorison välisessä vuoroerilaisten nuorisotyylien näkyvyys myös vaikutuksessa on ikuisena lisäjännitteenä katukuvassa on kasvanut räjähdysmäiaikuisväestö, joka määrittelee toistuvasti sesti. Pitkän linjan poliisimiesten kokeuuden kasvavan sukupolven edeltävää musten mukaan tämä näyttäytyy poliisin sukupolvea ongelmallisemmaksi. Ihoperatiivisessa työssä katukuvan rauhoitmisten mielikuvissa on aina kasvamastumisena. Nuoret eivät enää liiku kaupunsa syrjäytyneempi, enemmän päihteitä gilla suurina ryhmittyminä, vaan heidän käyttävä ja enemmän rikoksia tekevä suelämäntapaansa leimaa kiinnittyminen kupolvi. Poliisi taiteilee uusien ilmiöiden pienempiin alakulttuureihin. Tämä ilmiö ja turvallisuuteen liittyvien mielikuvien sallii nykyajan nuorille liikkumatilaa. Yhvälimaastossa. Kansalaispalautteen pedenmukaisuuden paine ei ole yhtä suuri rusteella kuva yhteiskunnallisesta tilasta kuin aiemmin. on kuitenkin lohdullinen. Nuorison häiPoliisitoiminnan näkökulmasta muutos ritsevä oleskelu paikallisen Siwan edusedellyttää kuitenkin nuorison alakulttuutalla on poliisille saapuvan kansalaisparien aiempaa parempaa ymmärtämistä. lautteen ikuinen kestosuosikki. Tästä on Erilaisia alakulttuurisia identiteettejä yllävielä matkaa tilanteeseen, jossa nuoriso pidetään virtuaalimaailman yhteisöissä. Se on yhteiskuntarauhalle aito uhka. on haastanut myös poliisitoiminnan pePoliisin ennalta estävässä toiminnassa rinteiset muodot. Turvallisuusyhteistyötä olisi kuitenkin osattava katsoa lähikauja ilmiöseurantaa on osattava tehdä siellä, pan mopopoikia pidemmälle. Tosiasia missä nuoret ovat ja kokoontuvat. Poliisin on, että olemme monikulttuuristuva menestyksekäs turvallisuusyhteistyö vaatii maa, Euroopan reunamailla. Vuorovailuontevaa mediaosaamista, vuorovaikukutusta tulee rakentaa suuntaan, jossa – 44 – vastakkainasettelua eri väestöryhmien kesken ennemminkin puretaan kuin rakennetaan. Poliisilla on tässä kehityksessä merkittävä rooli julkisen vallan käyttäjänä ihmisten arjen rajapinnassa. On oltava ilmiöiden ja kulttuurien tuntemusta ja kyky luoda verkostoja niihinkin tahoihin, jotka ovat perinteisesti olleet viranomaistoiminnan yksipuolisen kontrollin kohteena. Suomessa eri väestöryhmät eivät ole vielä radikalisoituneet toiminnallisesti toisiaan tai viranomaisia vastaan. Hiljaisia signaaleja tällaisesta kehityssuunnasta on kuitenkin löydettävissä. Väkivaltainen radikalisoituminen kumpuaa yhteiskunnallisesta tyytymättömyydestä ja eriarvoistumisesta. Negatiiviset kokemukset purkautuvat yleistä järjestystä ja turvallisuutta vaarantavina väkivaltaisuuksina, äärimmillään terroritekoina osana kansainvälistä rikollisuutta. Kehityskulku lähtee liikkeelle arjen pienemmistä häiriöistä ja oirehdinnasta. Juuri tähän paikallistason lievään oirehdintaan on poliisin ennalta estävässä toiminnassa puututtava aiempaa systemaattisemmin. Paikallispoliisin toiminta on ollut kuitenkin luonteeltaan varsin reaktiivista. Kun jossain rähistään, mennään paikalle ja tehtävät suoritetaan kontrollin keinoin. Tämä on sinänsä poliisitoiminnan ydintä ja näin tulee olla jatkossakin. Askeleita on poliisityön arjessa otettava kuitenkin myös suuntaan, jossa luottamuksen rakentaminen mahdollisesti radikalisoituvien erityisryhmien kanssa on operatiivisen toiminnan keskiössä. On osattava tunnistaa ilmiöitä yksittäisten ongelmien ja tehtävien takana. Poliisin menestyksekäs turvallisuusyhteistyö vaatii luontevaa mediaosaamista, vuorovaikutusta ja virtuaalisukkulointia. Vuorovaikutusta tulee rakentaa suuntaan, jossa vastakkainasettelua eri väestöryhmien kesken ennemminkin puretaan kuin rakennetaan. Juuri tähän paikallistason lievään oirehdintaan on poliisin ennalta estävässä toiminnassa puututtava aiempaa systemaattisemmin. – 45 – Poliisi näkyy yhä moninaisemmin. PoLuottamusta ei rakenneta salassa taliisin resurssit kuitenkin niukkenevat pahtuvan tiedustelun ja kontrollin keivaltionhallinnon tuottavuusohjelman ja noin. Yksipuolinen kontrolli jäykistää toimintaympäristön muusosiaalista vuorovaikutusPerinteisen tosten puristuksessa. Sata ja lisää herkästi yhteislähipoliisitoiminnan manaikaisesti turvallisuus kunnallista polarisaatiota. rooli ja mahdollisuus on muotia. Sillä tehdään Luottamusta rakennetaan kehittyä osaksi bisnestä ja politiikkaa. avoimessa vuorovaikutukrikostiedustelua Tosiasiallinen turvallisuus sessa, jossa paikallisella ja laaja-alaista ja turvallisuuden tunne poliisilla on kasvot ja aito rikostorjuntaa on sekoittuvat herkästi subhalu toimia paikallisten eritunnistettava. jektiivisiksi mielikuviksi tyisryhmien kanssa. Näitä turvattomasta ympäriserityisryhmiä voivat olla töstä. Heikentynyt turvallisuuden tunesimerkiksi toisen tai kolmannen polven ne kiteytyy vaatimuksiksi saada poliisi vakavasti oirehtiva maahanmuuttajanuonäkyville, kansalaisten seuraan. Poliisin riso tai äärioikeistolainen ryhmittymä. läsnäolo nähdään ratkaisuna yhteiskunParhaimmassa tilanteessa syntyy yhteisönassa syntyneelle turvallisuusvajeelle. jen ja viranomaisten välille toimiva vuoKliseinen mielikuva kadulla tepasterovaikutus. levasta hyväntuulisesta, mutta kurista Väkivaltaisen radikalisoitumisen ennalja järjestyksestä huolehtivasta (lähi-) ta ehkäiseminen on nivottava monipuopoliisista edustaa viranomaista, jonka lisemmin osaksi poliisilaitoksen ennalta valtaan ja merkitykseen lähiyhteisöissä estävää toimintaa ja näissä tehtävissä toija urbaanissa kaupunkitilassa halutaan mivien poliisimiesten toimenkuvia. Radiripustautua. kalisoitumisen tunnistaminen edellyttää Poliisin näkyvyys ja läsnäolo on arjen syvempää osaamista jokaiselta poliisimieturvallisuuden yksi kivijalka, mutta poheltä, mutta myös poliisin yhteistyökumpliisiorganisaatiossa on osattava katsoa paneilta, opettajilta, sosiaaliviranomaisilta myös pidemmälle. On erittäin tärkeää ja kolmannen sektorin toimijoilta. Perinolla läsnä ja näkyvillä sekä keskustelteisen lähipoliisitoiminnan rooli ja mahla paikallisista turvallisuuskysymyksistä dollisuus kehittyä osaksi rikostiedustelua kansalaisten kanssa. Mutta samanaikaija laaja-alaista rikostorjuntaa on tunnissesti on välttämätöntä edetä turvallisuustettava. Nykyaikaisen lähipoliisitoiminnan yhteistyössä kohti syvempää ammatillista on oltava ongelmanratkaisuun perustuasiantuntijuutta. Työn ammatilliset vaativaa, systemaattista tiedon vaihtamista ja mukset eivät toteudu ilman erityistä petiedon analyysiä organisaation sisäisesti ja rehtyneisyyttä laaja-alaisiin turvallisuuseri sidosryhmien kanssa. kysymyksiin. Poliisilaitostasolla on oltava substanssia toimia laaja-alaisesti oppi*** laitosturvallisuuden, moniammatillisten – 46 – verkostojen, ympäristön turvallisuuden, rikostorjuntahankkeiden, monikulttuurisuuden ja erilaisia väestöryhmiä koskevien erityiskysymysten taitajana. Tämä onnistuu vain, jos ennalta estävä toiminta nostetaan strategisessa ja operatiivisessa ohjauksessa riittävästi keskiöön. Jos näin ei tapahdu, niin pahimmassa tapauksessa, valtion tuottavuusohjelman puristuksessa, vanhoihin käytänteisiin nojautuva lähipoliisitoiminta ajetaan pääomaa tuottamattomana toimintana alas. Olisi vahingollista, jos sitä tiedollista pääomaa yhteiskunnallisista turvallisuuskysymyksistä, jota poliisiorganisaation jäsenet kantavat mukanaan, ei päästäisi kehittämään ja hyödyntämään täydessä mitassaan, koko yhteiskunnan hyväksi. • • • • LÄHTEET • • • • • Alasuutari, Pertti (2007) Yhteiskuntateoria ja inhimillinen todellisuus. Tampere: Tammer-Paino Oy. Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi poliisilain muuttamisesta (HE 34/1999 vp). Immonen, Seppo & Vuorinen Matti (2005) Kihlakuntauudistus, poliisitoiminta ja turvallisuusyhteistyö. Poliisiammattikorkeakoulun tiedotteita 41. Helsinki: Edita Prima Oy. Koskela, Hille (2009) Pelkokierre. Pelon politiikka, turvamarkkinat ja kamppailu kaupunkitilasta. Tampere: Esa Print Oy. Lähipoliisitoiminnan strategia. Lähipoliisitoiminnan ja turvallisuusyhteistyön kehittämisen strategiset • – 47 – linjaukset ja tavoitteet 2010. Poliisiammattikorkeakoulun julkaisusarja. Peak, Kenneth & Glensor, Ronald (1999) Community Policing & Problem Solving. Strategies and Practices. U.S.A: RR Donnelley and Sons Comapany. Räty, Minttu (2002) Maahanmuuttaja asiakkaana. Tampere: Tammer-Paino Oy. Sainio, Maria (2012) Poliisin ennalta estävän toiminnan nykytila. Poliisipäällystön tutkinto PPT16. Poliisiammattikorkeakoulu. Salasuo, Mikko & Poikolainen, Janne & Komonen, Pauli (2012) Katukulttuuri. Nuorisoesiintymiä 2000-luvun Suomessa. Nuorisotutkimusseuran julkaisuja 124. Helsinki: Hakapaino. Virta, Sirpa (1998) Poliisi ja turvayhteiskunta. Lähipoliisi turvallisuusstrategiana. Poliisiammattikorkeakoulun tutkimuksia 1/1998. Helsinki: Oy Edita Ab. – 48 – “Naiselle tehtiin ruumiinavaus, mistä selvisi, että nainen oli kuin eläessään, ja naiselta oli kaula auki.” – 49 – – 50 – Jutta Helenius Kuulustelukertomuksen kirjoittaja tasapainoilee monien tavoitteiden välillä Jutta Helenius on suomen kielen lehtori Tampereen yliopiston kielikeskuksessa. Hän on toiminut myös suomen kielen tuntiopettajana Poliisikoulussa ja Poliisiammattikorkeakoulussa. Helenius on filosofian maisteri. Hän tekee väitöskirjaa poliisin kuulustelupöytäkirjoista. Sivutyönä Helenius tarjoaa kielenhuollon ja kirjoittamisen koulutuksia oman yrityksensä kautta. Kun isolla kengällä astuu, jää iso jälki K uulustelukertomus on vaikuttava ja yhteiskunnallisesti merkittävä teksti, sillä se kuuluu esitutkintaprosessin ytimeen1. Esitutkinnan oleellinen osa ovat kuulustelut ja niistä laadittavat kuulustelukertomukset. Esitutkinnassa ”selvitetään 1) rikos, sen teko-olosuhteet, sillä aiheutettu vahinko ja siitä saatu hyöty, ketkä ovat asianosaisia ja muut syytteestä päättämiseen tarvittavat seikat”2. Voidaan olettaa, että myös moni keskivertosuomalainen on jossakin vaiheessa tekemisissä esitutkintaprosessin ja siihen sisältyvän kuulustelukertomuksen kanssa ainakin asianomistajana tai todistajana. Esitutkinta on rikoksen oikeudellisen selvittelyn eli rikosprosessin ensimmäinen vaihe, jossa poliisi kokoaa ja tallentaa todistusaineiston syyteharkintaa ja oikeudenkäyntiä varten. Todisteiden hankintaan sisältyvät kuulustelut ja muu todistelu sekä todisteiden hankkiminen, joihin kuuluvat esimerkiksi kriminaalitekninen tutkinta, tunnistamiset ja 1 Mm. Leppänen 2004 2 Esitutkintalaki 1987, 5. § – 51 – tässä yhteydessä samaa kuin virkateksti, erilaiset rekonstruktiot.3 Esitutkinnan joka voidaan määritellä viranomaisen lisäksi rikosprosessiin kuuluvat syyt(hallinnon edustajan) tiettyä tarkoitusta täjän tekemä syyteharkinta ja tuomio4 varten tuottamaksi tekstiksi. Virkateksistuimessa toteutuva oikeudenkäynti . ti pohjautuu tietynlaisiin kirjoittamiEsitutkintalain 1987, 40. §:n mukaan sen käytänteisiin, tekstin tuottamis- ja esitutkinnan päätteeksi laaditaan siitä kuluttamistapoihin sekä karttuneesta aineistosta pöytäkirja, mikäli tämä Kuulustelupöytäkirjan hallinnon ja yhteiskunnan sisältämällä ideologioihin8, jotka myös on asian jatkokäsittelyn kuulusteluvaikuttavat tekstien muutkannalta aiheellista. Esikertomuksella siis tumiseen. Virkateksteistä tutkintapöytäkirjaan sisäldokumentoidaan voidaan lisäksi hahmottaa lytetään kuulustelupöyrikoksen tutkintaa. joitakin ominaispiirteitä, täkirjat ja selostukset erikuten tietyn erityisalan laisista tutkintatoimenpisanastoa; sanojen välisten suhteiden teistä. Lisäksi esitutkintapöytäkirjaan epäselvyyttä; substantiivien, verbien, liitetään tutkinnassa kertyneet asiakirjat adjektiivien ja numeraalien runsautta; sekä tallenteet, jos niillä voidaan oletkielellisten valintojen epätyypillistä käyttaa olevan merkitystä asiassa. Kuulustöä, jolloin esimerkiksi substantiiveilla telupöytäkirjan sisältämällä kuulusteviitataan toimintoihin tai väitelauseilla lukertomuksella siis dokumentoidaan 5 ilmaistaan käskyjä; tekstin rakentamista rikoksen tutkintaa . Joissakin tapauksistoisten tekstien varaan sekä lukijaa opassa erilaiset kuulustelukertomukset ovat tavan tekstin vähyyttä9. ainoa näyttö asiassa6: kielitieteen avulla Pyrin tässä artikkelissa kuvaamaan voidaan hankkia todisteita tai yhtä hykuulustelukertomusta viranomaistekstivin tuhota niitä. Tällaisissa tapauksissa nä. Lisäksi sivuan tekstin tuottamisen ja kuulustelukertomusten tulisi sisältää rikuluttamisen kysymyksiä. kokseen sitovaa aineistoa eli muun muKuulustelupöytäkirjoihin ja -kertoassa kuulusteltavan itsenäisen ja tarkan muksiin liittyviä tutkimuksia on tehty kuvauksen rikoksen tekotavasta, jonka esimerkiksi kuulustelijoiden ja rikoksesvain hän tietää ja jonka perusteella hä7 ta epäiltyjen viestinnästä kuulustelussa10, net voidaan pitävästi liittää rikokseen . esitutkinnan tiedonhankinnasta11, esiKäytän artikkelissa viranomaistekstin kätutkinnan laadusta12 sekä esitutkinnan sitettä tähdentääkseni poliisin asemaa vidokumentoinnista13. Kuulustelupöytäranomaisena, joka kirjoittaa kuulustelukertomuksen. Viranomaisteksti merkitsee 3 4 5 6 7 8 Kankaanpää 2007a 9 Heikkinen 2007; Heikkinen ym. 2000, 14 10 Karstinen 1998 11 Kostiainen 2002 12 Leppänen 2004 13 Valtonen 2005 Valtonen 2005, 141. Lager 1994, 182–183 Ellonen ym. 1996, 7 Gregory 2000, 25 Ellonen ym. 1996, 7 – 52 – kirjoja on tutkittu suurimmaksi osaksi juridisesta näkökulmasta14. Esitutkinta erilaisine asiakirjoineen palvelee eniten syyteharkintaa, mutta se on myös mahdollisen oikeudenkäynnin valmistelua. *** Kuulustelukertomuksen kirjoittamisen taustalla olevassa esitutkinnassa pyritään selvittämään, ”onko riittävää aihetta syytteen nostamiseen epäillystä rikoksesta”15. Esitutkinta erilaisine asiakirjoineen palvelee eniten syyteharkintaa, mutta se on myös mahdollisen oikeudenkäynnin valmistelua16. Tekstien tulee tämän vuoksi olla yleistajuisia, johdonmukaisia, korostetun yksiselitteisiä ja puolueettomia. Nykyisin myös kuulustelukertomusten tulee kestää aikaa ja käyttöä monenlaisissa asiayhteyksissä, sillä tietojärjestelmiin tallennettuja tekstejä voidaan hyödyntää myöhemmin muiden tekstien aineksina. Kuulustelukertomustekstin pohjana ovat kuulustelutilanne ja tilanteessa saatu kuulusteltavan kertomus. Kuulustelusta ja siten myös kertomuksesta voidaan joissakin tapauksissa tehdä video- tai muu tallenne, ja tallenteet puretaan tekstiksi tavallisesti sana sanalta puhekielen mukaisesti.17 Kuulustelua voidaan kuvata institutionaaliseksi kahden ihmisen väliseksi vuorovaikutustilanteeksi, jossa pyritään laatimaan kuulustelukertomus18 osaksi kuulustelupöytäkirjaa. Kuulustelutilanne on lisäksi ikään kuin neuvot14 15 16 17 18 Kuulustelua voidaan kuvata institutionaaliseksi kahden ihmisen väliseksi vuorovaikutustilanteeksi, jossa pyritään laatimaan kuulustelukertomus osaksi kuulustelupöytäkirjaa. Ks. Karstinen 1998, 10 Käsikirja esitutkintapöytäkirjan laadinnasta 2010, 1 Käsikirja esitutkintapöytäkirjan laadinnasta 2010, 1 Vesterbacka 2007, 5. Karstinen 1998, 47 – 53 – telu kuulustelukertomuksen sisällöstä19, sillä teksti syntyy kuulustelijan ja kuulusteltavan yhteistyön tuloksena. Teksti muotoutuu kuulustelun aikana puheesta kirjoitukseksi. Tavoitteena on johdonmukainen, yksiselitteinen ja kuulusteltavan hyväksymä kertomus. Kuulustelukertomus tulee kirjata ”niin tarkasti kuin sillä voidaan olettaa olevan merkitystä asiassa”20. Sekä kuulustelussa että sen kirjaamisessa on syytä kiinnittää erityistä huomiota rikoksen tunnusmerkistöön, jonka ”tapahtumakulku mahdollisesti toteuttaa”21. Esimerkiksi seuraavassa kuulustelukertomuksen katkelmassa rikoksen tunnusmerkistön kuvaus näkyy selkeästi: ja käytin jonkin verran itse. – – Maksaessani kortilla kirjoitin kuitteihin omistajan nimen ja näytin hänen henkilöpapereitaan joka paikassa, jossa henkilöpapereita maksun yhteydessä kysyttiin.22 Kuulustelukertomuksen tulee siis olla määrämuotoinen ja käyttökelpoinen esitutkintaprosessin sujumisen ja laadukkuuden vuoksi. Poliisin näkökulmasta kertomuksen kirjaamisessa korostuu se, että rikoksen tunnusmerkistö saataisiin kirjatuksi mahdollisimman selkeästi ja tarkasti23. Määrämuotoinen kuulustelukertomus palvelee parhaiten myös monia tahoja tai kohdehenkilöitä, kuten asiakkaita, poliiseja, syyttäjää, oikeusprosessin eri toimijoita, median edustajia ja Vein sen kortin eräältä mieheltä Samyleisöä. Jotkut kuulustelukertomusten monkadulla. Mies kälukijoista saavat tekstin veli minua vastaan ja Poliisin näkökulmasta asemansa perusteella, ja kertomuksen törkkäisi minua kaksi muilla on tilaisuus lukea kertaa rintaan ja puhui kirjaamisessa korostuu teksti, kun asian oikeuskäse, että rikoksen jostain portsarista. Mies sittely on ohi. Esitutkintatunnusmerkistö oli aika kännissä, enkä pöytäkirjat kuulustelukertiedä mistä portsarista saataisiin kirjatuksi tomuksineen tulevat tamahdollisimman hän puhui. Katsoin oivallisesti julkisiksi oikeusselkeästi ja keutetuksi lyödä häntä käsittelyn alettua, mikäli tarkasti. kerran päähän ja mies niissä ei ole mitään salassa tipahti heti maahan. pidettävää aineistoa. silloin minulle tuli mieleen viedä hänen Kuulustelukertomusta voi luonnehlompakkonsa hänen housujensa takatastia melko vakaaksi ja standardoiduksi kusta. – – tekstilajiksi. Kuulustelun toimittamista ja kertomuksen kirjaamista säädellään Tämän jälkeen käytin korttia useassa eri esitutkintalaissa24 ja esitutkinnasta ja paikassa. Ostin mm. tupakkaa ja ruokaa, jotka myin suurelta osin eteenpäin 22 Tampere, kuulustelukertomus 20a), s. 2. 23 Poliisin haastattelu 1, s. 2; haastattelu 2, s. 3; haastattelu 4, s. 3 24 Esitutkintalaki 1987, 22.–39. § 19 Karstinen 1998, 38 20 Käsikirja esitutkintapöytäkirjan laadinnasta 2010, 14 21 Käsikirja esitutkintapöytäkirjan laadinnasta 2010, 14 – 54 – pakkokeinoista annetussa asetuksessa25. Kertomuksen kirjaamiseen annetaan ohjeita myös Käsikirjassa esitutkintapöytäkirjan laadinnasta (2010). Ohjeilla pyritään yhdenmukaistamaan esitutkintapöytäkirjojen ja siten muun muassa kuulustelukertomusten laadintaa. Syyteharkinta sekä tuomioistuinkäsittely nopeutuvat ja yksinkertaistuvat yhtenäisen kirjaamismenettelyn ansiosta, ja tämä on tärkeää esitutkinnan kohteena olevien oikeusturvan kannalta.26 Tekstejä tuottava, välittävä ja käyttävä poliisiorganisaatio on siten tyypillinen esimerkki ammatillisesta yhteisöstä, jossa tarvitaan melko vakaita tekstilajeja. Tekstit voi katsoa tulokseksi ”oletettavan vakaasta, säädellystä ja käytäntöihin nojaavasta institutionaalisesta työstä”27. Tekstilajien avulla pystytään toteuttamaan poliisiorganisaation erilaiset tehtävät, ja kyseiset tekstilajit palvelevat muitakin organisaatioita, kuten oikeuslaitosta. Kuulustelukertomus on kirjoittajan näkökulmasta kiinnostava viranomaistekstin tyyppi myös sen vuoksi, että yksittäinen kertomuksen kirjaaja kuuluu rajattuun viranomaisyhteisöön. Viranomaisyhteisö on jaettavissa kahtia, mikäli poliisiorganisaatio ajatellaan tietyntasoiseksi yhteisöksi ja yksittäinen poliisilaitos tietyntasoiseksi yhteisöksi. Kielenkäyttötavat ja vuorovaikutustilanne kytkeytyvät erilaisiin kielenkäyttöyhteisöihin28. Sosiaalistumisessa tiettyihin yhteisöihin, tässä tapauksessa poliisior25 26 27 28 Syyteharkinta sekä tuomioistuinkäsittely nopeutuvat ja yksinkertaistuvat yhtenäisen kirjaamismenettelyn ansiosta, ja tämä on tärkeää esitutkinnan kohteena olevien oikeusturvan kannalta. Asetus esitutkinnasta ja pakkokeinoista 1988, 12.–18. § Käsikirja esitutkintapöytäkirjan laadinnasta 2010, 1. Heikkinen ym. 2000, 11 Luukka 2000, 151 – 55 – ganisaatioon ja -laitokseen, on oikeastaan kyse tietynlaisen tekstilajitietoisuuden omaksumisesta29. Yhteisöjen yläpuolella ovat lait ja asetukset, jotka säätelevät kuulustelukertomusten kirjoittamista. Ne supistavat jonkin verran yhteisöjen vaikutusvaltaa teksteihin, sillä kuulustelukertomusten tulee noudattaa tekstistä ja sen tuottamisesta annettuja ohjeita ja määräyksiä. Laeilla on lisäksi yhteyksiä toisiin lakeihin, muihin säädösteksteihin sekä etiikan, moraalin, politiikan ja talouden kaltaisiin järjestelmiin30. kerrontaa suosittaisiin sekä kansallisesti että kansainvälisesti enemmän kuin kysymys–vastaus-menettelyä32. Jos kuulustelussa edetään kysymys–vastaus-menetelmällä, kirjoittaja tulee esille tekstissä hänen esittäessään kysymyksiä. Esimerkiksi rikoksesta epäillyn kuulustelukertomus voidaan kirjata vapaana kerrontana, ja kuulustelukertomuksen lopussa saattaa olla kysymys–vastaus-pari: K: Mitä olisi tehnyt anastamallasi omaisuudella? V: Ei minulla ollut siinä vaiheessa mitään suunnitelmia omaisuuden suhteen.33 *** Käsikirja esitutkintapöytäkirjan laadinVaikka yhteisössä on tarkoituksenmunasta34 ohjeistaa, että rikoksesta epäiltyä kaista tuottaa ja käyttää vakiomuotoisia ja todistajaa kuultaisiin ensin vapaalla kertekstilajeja, yhteisö voi vaikuttaa yksitronnalla, minkä jälkeen heiltä kysyttäisiin täisen kirjoittajan rooliin tarkentavia kysymyksiä. Ammatillisille ja sen välityksellä muoTästä voidaan kuitenkin yhteisöille vata hänen kirjaamaankäytännössä poiketa, mitekstilajien sa tekstiä. Ammatillisille käli kuulustelija pitää sitä vakaa muoto on yhteisöille tekstilajien vatarkoituksenmukaisena merkityksellinen, kaa muoto on merkityktietyntyyppisessä kuuluskoska sen avulla sellinen, koska sen avulla telutilanteessa. Tilanne varmistetaan varmistetaan yhteisöllisten vaikuttaa kuulustelijan yhteisöllisten käytäntöjen jatkuvuutta ja ratkaisuihin merkittäväs31 käytäntöjen vertailtavuutta . Joissakin ti, sillä kuulustelun aikana jatkuvuutta ja poliisilaitoksissa voi esivoi ennakkovalmisteluista vertailtavuutta. merkiksi olla tapana toja ohjeista huolimatta tulla teuttaa kuulusteluja enimesiin monenlaisia yllättäviä mäkseen vapaana kerrontana, jolloin kirseikkoja, joihin kuulustelijan tulee kyetä joittaja tulee vain niukasti, jos silläkään reagoimaan nopeasti. Kuulusteleminen tavoin, näkyviin tekstissä. On olemassa on kuin ”ajaisi rallia ilman kartturia”35. laajemminkin viitteitä siitä, että vapaata 32 33 34 35 29 Luukka 2000, 81 30 Heikkinen 2008, 52 31 Solin 2006, 79. – 56 – Karstinen 1998, 109; Johnson 2007, 86 Turku, kuulustelukertomus 1, s. 3. Käsikirja esitutkintapöytäkirjan laadinnasta 2010, 19, 20 Poliisin haastattelu 2 Rikostutkinnan näkökulmasta kuulustelu sijoittuu osaksi taktista tutkintaa, kuten muun muassa tiedustelu ja alustavat puhuttelut36. Kuulustelulla on myös selkeänä tavoitteena muotomääräyksiä noudattava sekä syyteharkinnan mahdollistava kuulustelukertomus. Viranomaisen roolissa poliisi joutuu pohtimaan, millaista strategiaa noudattamalla tavoite saavutetaan. Strategian valinta vaikuttaa kuulustelutilanteen etenemiseen ja kuulustelukertomuksen muotoutumiseen. Tutkimusten37 mukaan poliisi voi tehdä strategiavalinnat vaihtelevan tietoisesti sen mukaan, tutkiiko hän massarikosta vai vakavaa rikosta. Kuulustelija ratkaisee kuulustelustrategian38 valinnallaan esimerkiksi viestintä- tai kuulustelutyylin, suosimiensa kysymysten tyypin, kysymysten käytön suhteessa kuulusteltavan vapaaseen kerrontaan, kuulusteltavalle antamansa tiedon määrän, ajankäytön kuulustelun pakollisten vaiheiden ja mahdollisen sosiaalisten suhteiden ylläpidon välillä tai kuulustelukertomuksen tallennustavan39. Kuulustelustrategia on kiinteästi yhteydessä siihen, millainen tilanne on. Käytännössä kuulustelustrategiaa voidaan vaihtaa kuulustelun mittaan, mikäli kuulustelija arvioi tilanteen sitä vaativan. Jos kuulusteltava esimerkiksi puhuu hyvin runsaasti ja epäloogisesti tai jos kuulusteltava yrittää dominoida kuulustelua, poliisi voi vaihtaa vapaan kerronnan kuulustelumenetelmän 36 37 38 39 Kuulusteleminen on kuin ”ajaisi rallia ilman kartturia”. Karstinen 1998, 110 Mm. Karstinen 1998, 111 Mm. Hahn & Schicht 1992 Karstinen 1998, 111 – 57 – kysymys–vastaus-menetelmään.40 lä yksittäinen kuulustelukertomus käy Strategian valinta eri osatekijöineen vaitekstinä vuoropuhelua sekä kuulustelukuttaa siihen, miksi samasta kuulustelutikertomuksiin liittyvien käytänteiden että lanteesta olisi mahdollista toisten kuulustelukertotehdä kaksi melko erilaismusten kanssa42. Tämän Strategian valinta ta kuulustelukertomusta. perusteella kuulustelukereri osatekijöineen Kuulustelusta kirjattatomuksista voidaan tutkia vaikuttaa siihen, vaa ainesta myös valikoiaineksia, joista teksti koosmiksi samasta daan ja valikoitua ainesta tuu, sekä tekstin suhdetta kuulustelutilanteesta muokataan sekä tulkitaan kuulustelukertomuksiin olisi mahdollista yhteisössä hyväksytyn liittyviin käytänteisiin43. tehdä kaksi käytännön mukaisesti. ViTekstilajeja erotteleekin se melko erilaista ranomaisteksteistä muun käytänne, kuinka avoimeskuulustelukertomusta. muassa etuuspäätösten kirti tekstilajit hyödyntävät joittamisessa on samanlaimuita tekstejä44. Kuulus41 sia piirteitä . Poliisilla on siis vapautta vatelukertomukset voivat hyödyntää muita lita kuulustelutilanteeseen ja kuulustelutekstejä, ja kuulustelukertomuksen yhkertomustekstiin vaikuttavat menettelytateys esitutkintaan vaikuttaa siihen, miten vat, mutta yhteisö asettaa tälle vapaudelle paljon teksti viime kädessä voi hyödynjonkinlaiset rajat. Edellä kuvattu piirre on tää muita tekstejä. Luonnollisesti lakimerkityksellinen myös kuulustelun ja valtekstien käyttö on tietyiltä osin pakollislan välisen suhteen kannalta. Tätä teemaa ta. Lait voidaan ryhmitellä kirjoitettuihin käsitellään jäljempänä artikkelissa. ja kirjoittamattomiin, ja esimerkiksi kirYhteisö vaikuttaa monella tasolla kuujoittamisen olosuhteet ja välineet luolustelukertomusta kirjaavan poliisin kitellaan kuuluviksi kirjoittamattomiin rooliin. Karkeasti hahmotettuna ensimlakeihin45. mäisellä tasolla ovat kaikkea toimintaa Kuulustelun kirjaamisessa käytettävä säätelevät lait ja asetukset, toisella tasolla kuulustelupöytäkirjalomake viestii siitä, kuulustelustrategia- ynnä muita valintoja että teksti liittyy esitutkintaprosessiin. ohjaavat organisaation toimintalinjaukset Lomakkeessa ja tekstiosassa voidaan ja kolmannella tasolla kuulustelun kirerottaa kuulusteltavan kertoman rinnalla jaamista ohjaavat kunkin poliisilaitoksen esimerkiksi lakitekstien aineksia, kuten käytänteet. Tasot saattavat limittyäkin. kuulusteltavan asemaan liittyvät tiedot sekä maininta kuulusteltavan oikeuksista *** ja velvollisuuksista. Uusi, vuoden 2014 alusta voimaan tuleva esitutkintalaki Kuulustelukertomusta voidaan kuvata 42 Esim. Solin 2006, 73 luonteeltaan vuoropuhelumaiseksi, sil43 Solin 2006, 74 40 Poliisin haastattelu 1, s. 2. 41 Tiililä 2008 44 Solin 2006, 83 45 Solin 2006, 395 – 58 – (22.7.2011/805) lisää entisestään tämän lakiaineksen määrää kuulustelukertomuksen alussa, sillä niin sanottua itsekriminointisuojaa vahvistetaan merkittävästi46. Itsekriminointisuoja tarkoittaa sitä, että epäillyn ei tarvitse kertoa poliisille sellaisia tietoja, joiden vuoksi epäilty voidaan tuomita. Kuulusteltavan kertoman ja lakiainesten ohella tekstissä voi olla lihavoituja kysymyksiä sekä kuulustelijan merkintöjä, jotka liittyvät kuulustelusta poikkeaviin tapahtumiin. Esimerkiksi olosuhteiden muuttuminen kuulustelun aikana, tunnistaminen ja rekonstruktiotoimenpide, todisteiden esittäminen kuulusteltavalle tai kuulustelun keskeyttäminen ovat tällaisia tapahtumia. Kuulustelukertomus saattaa lisäksi muodostua tekstikatkelmista. Kuulustelukertomus ei siis välttämättä ole aina yhtenäinen teksti.47 Kuulustelupöytäkirjaan sisältyykin oikeastaan kaksi toisiaan täydentävää kertomusta: kuulusteltavan oma, hänen lausumiensa mukaan kirjattu kertomus sekä kertomus kuulustelusta: kuulustelukertomus ja tiedot, jotka on kirjattu kuulustelun etenemisestä48. Kuulusteltavan vapaan kerronnan lomassa saattaa sen vuoksi olla kuulustelun kulkua kuvaava, muusta tekstistä lihavoinnilla erotettu merkintä, kuten MERKITÄÄN: Todistajalle esitettiin tunnistuskuvasarja tuntomerkkeihin sopivista miehistä49. tai MERKITÄÄN: Kuultavan kuvaileman talon osoite Kuulustelupöytäkirjaan sisältyykin oikeastaan kaksi toisiaan täydentävää kertomusta: kuulusteltavan oma, hänen lausumiensa mukaan kirjattu kertomus sekä kertomus kuulustelusta: kuulustelukertomus ja tiedot, jotka on kirjattu kuulustelun etenemisestä. 46 Esitutkintalaki 2011, 10. § 47 Käsikirja esitutkintapöytäkirjan laadinnasta 2010, 22; Vesterbacka 2007, 31. 48 Vesterbacka 2007, 32 49 Tampere, kuulustelukertomus 16e), s. 2 – 59 – on Hämeenkatu 2050. lyn rikoksen kuvaus tarkentuu kuulusVuoropuhelu muiden tekstien kanstelukertomus kerrallaan. Seuraavassa sa voi olla tekstissä avointa, esimerkiksi esimerkissä törkeään ryöstöön liittyvä 51 suoria lainauksia kuulusteltavan kersyyllisyyden selvittäminen täsmentyy jotomasta, tai epäsuoraa, kuten kytköksiä kaisessa kuulustelukertomuksessa: lakiteksteihin. Lisäksi tekstissä saattaa olla esitutkintalakiin liittyviä tietoja kirKiistän syyllistyneeni tässä asiassa mihinjattuina yksikön 1. persoonassa: Minulle kään rikokseen53. on kerrottu asemani, sekä oikeuteni ja velvollisuuteni tässä kuulustelussa52. PoliisiorganiHaluan muuttaa aikaisempaa kuulustesaation teksteissä pidetään yleensä tieto lukertomustani. Tunnustan olleeni avunja tietolähde mahdollisimman tiiviisti antajana R. T:n tekemässä ryöstössä.54 yhdessä, ja sen vuoksi mahdollinen tekstienvälinen vuoropuhelu on näkyvää. Kiistän syyllistyneeni ryöstöön eilen illalla Tekstienvälinen vuoropuhelu voi toteukioski Linnantuvassa Mäentakusenkatua kuulustelukertomuksissa myös siinä dulla. En voi olla tekijä tähän tekoon, muodossa, että yksi kuulustelukertomus koska en ole käynyt eilen Linnatuvassa.55 saattaa olla osa laajempaa asiakokonaisuutta. Samaa todistajaa Haluan muuttaa aikaisemon saatettu kuulustella paa kuulustelukertomustani ja Vuoropuhelu muiden useita kertoja, ja hänen tunnustan syyllistyneeni ryöstekstien kanssa kuulustelukertomuksentöön jäljempänä kertomallani voi olla tekstissä sa voi olla osa laajempaa tavalla – – 56. avointa, esimerkiksi esitutkintapöytäkirjaa, jossuoria lainauksia sa on muiden todistajien *** kuulusteltavan kuulustelukertomuksia kertomasta, ja niin edelleen. Joskus Kuulustelukertomus on tai epäsuoraa, yksittäisessä kuulusteluyksi teksti, jolla on monta kuten kytköksiä kertomuksessa saatetaan tehtävää. Tämä on tyypillakiteksteihin. viitata aiempaan kuuluslistä monille viranomaistelukertomukseen, jolloin teksteille. Kuulustelukereri kuulustelut ikään kuin keskustelevat tomuksen tärkein tehtävä on vastata toistensa kanssa tai muodostavat yhsitä, mitä ja millä tavoin kuulusteltava dessä jatkumon. Näin voi tapahtua, kun on kertonut asioista kuulustelutilanteesesimerkiksi omaisuusrikoksesta epäiltyä sa57. Tässä suhteessa kyse on tekstin kuulustellaan useaan kertaan ja epäil50 Turku, kuulustelukertomus 22, s. 2 51 Kuulustelukertomus on lähtökohtaisesti referointia yksikön 1. persoonassa 52 Helsinki, kuulustelukertomus 32, s. 2 kuulusteltavan – 60 – 53 54 55 56 57 Tampere, kuulustelukertomus 18a), sivu 2 Tampere, kuulustelukertomus 18b), sivu 1. Tampere, kuulustelukertomus 18c), sivu 2. Tampere, kuulustelukertomus 18d)1, sivu 1 Vesterbacka 2007, 7 käytettävyydestä syyteharkinnassa ja osittain mahdollisen oikeudenkäynnin valmistelussa. Kuulustelukertomuksen tulee lisäksi olla kirjattu kuulusteltavan tarkoittamalla ja haluamalla tavalla58: kertomuksen pitäisi olla eräänlaista kansalaisen tarkoituksenmukaista referointia viranomaisen toteuttamana. Jos kyseessä on yksinkertainen rikosepäily, kuulustelukertomus voi olla lyhyt: Tunnustan tehneeni kyseisen rikoksen – –. Laitoin kaupasta ottamiini paperikasseihin tupakkaa ja poistuin maksamatta. Minulla ei ollut aikomustakaan maksaa niitä, sillä ei minulla olisi niitä ollut vara maksaa. Olisin polttanut tupakat itse, en tunnusta, että aikomukseni olisi ollut myydä röökejä eteenpäin.59 Tällaisessa tapauksessa kuulustelukertomuksen kirjaaminen on ikään kuin hallinnollinen toimenpide, ja kuulusteltava voi kokea tulleensa kuulluksi omassa asiassaan. Lukijalle tämä tehtävä ilmenee jossakin määrin ”kuulusteltavan näköisenä” tekstinä. Kuulusteltavalla on mahdollisuus päättää, hyväksyykö hän kuulustelijan kirjaaman kertomuksen ikään kuin referointina hänen suullisesti kertomastaan. Kuulustelukertomuksen tarkastamisesta, korjaamisesta ja allekirjoittamisesta annetaan Käsikirjassa esitutkintapöytäkirjan laadinnasta60 seuraavat ohjeet: ”Pöytäkirjattu kertomus on heti kuulustelun päätyttyä annettava kuulusteltavan tarkastettavaksi. Kuulusteltavalta on tiedusteltava, onko hänen kertomuksensa oikein kirjattu. Kuulustelupöytäkirjaan on merkittävä myös sellainen kirjaamista Kuulustelukertomus on yksi teksti, jolla on monta tehtävää. 58 Vesterbacka 2007, 7 59 Helsinki, kuulustelukertomus 41, s. 2. 60 Käsikirja esitutkinnan laadinnasta 2010, 23 – 61 – koskeva korjaus- tai lisäyspyyntö, jonka ja itse tekstiin liittyvää valtaa. Kuulustevuoksi pöytäkirjaa ei ole muutettu. Pöylukertomus syntyy kuulustelutilanteessa, täkirjaa ei saa muuttaa sen jälkeen, kun jossa näyttäytyy valta-asetelma kuuluskuulusteltava on sen tarkastanut ja pyytelijan eli virkavallan edustajan ja kuudetyt korjaukset ja lisäyklusteltavan eli kansalaisen Kuulustelukertomus on set on tehty.” Kuulusteltavälillä. Viestintätilanteena tekstikokonaisuutena va, kuulustelija sekä mahkuulustelu voidaan luotulosta kuulustelijan dollinen kuulustelutodiskitella epäsymmetrisekja kuulusteltavan taja allekirjoittavat yhdessä si siitä huolimatta, että yhteistyöstä sekä kuulustelukertomuksen ja kuulustelijat tavoittelevat eräänlaisesta -pöytäkirjan61. tasavertaista keskustelua neuvottelusta. Allekirjoittamalla kermuun muassa sinutteletomuksen kuulusteltava malla kuulusteltavaa yleisosoittaa hyväksyvänsä sen, ja tämän ten kohteliaisuusnormien ja tilanteen perusteella voidaan tulkita, että oleelliperusteella64. Kuulusteltavan tulee olla set osat kertomuksesta ovat tulleet kirläsnä kuulustelutilanteessa65, ja tilanteesjatuiksi hänen tarkoittamallaan tavalla62. sa kuulustelija esittää kysymyksiä, joihin Tästä näkökulmasta kuulusteltavalla on kuulusteltavan pitää vastata. Lisäksi kuuvalta joko hyväksyä pöytäkirja sellaiselustelija päättää muun muassa keskustenaan tai vaatia siihen muutoksia eli korlunaiheista sekä siitä, mikä keskustelusjauksia tai lisäyksiä. Hänellä on siis esisa on oleellista66. Poliisin mahdollisesti tutkintalain 1987, 39. §:n nojalla oikeus käyttämä ammattikieli ja tilanteen poikasettua valitsijaksi. Kuulustelukertomus keuksellisuus voivat lisätä kuulustelution tekstikokonaisuutena tulosta kuuluslanteen epätasa-arvoisuutta. Kuulustetelijan ja kuulusteltavan yhteistyöstä sekä lussa asiantuntijavalta on kuulustelijalla, eräänlaisesta neuvottelusta. Lisäksi kuujoka tietää rikosprosessin etenemisestä lustelukertomuksen kirjoittaja yhtä aikaa ja muista kuulusteluun liittyvistä seikoiskäyttää viranomaisena julkista valtaa ja ta enemmän kuin kuulusteltava67. palvelee kuulusteltavaa. Kuulustelutilanteen symmetrisyys voi vaihdella kuulustelun aikana. Monet po*** liisit käyvät niin sanotun alkukeskustelun eli jutustelevat kuulusteltavan kanssa Tekstin tuottamiseen ja tekstiin liittyy hetken ennen varsinaista kuulustelua68, kysymys vallasta. Tämä korostuu, koska ja tässä vaiheessa osapuolet ovat tasaon kyse institutionaalisessa ympäristössä tuotetusta tekstistä.63 Tässä artikkelissa 64 Karstinen 1998, 154 65 Esitutkintalaki 1987, 22. § sivutaan ainoastaan tekstin tuottamiseen 66 Karstinen 1998, 150 67 Karstinen 1998, 150 68 Poliisin haastattelu 1, s. 2; haastattelu 2, s. 2; haastattelu 4, s. 2 61 Käsikirja esitutkintapöytäkirjan laadinnasta 2010, 23 62 Pölönen 2003, 340 63 Ks. tästä myös Galdia 2008, 15–16. – 62 – vertaisia. Ajoittain kuulusteltava voi olla jopa dominoivampi osallistuja.69 Kuulusteltavan henkilötietojen tarkistusvaiheessa taas kuulustelija hallitsee keskustelua. Hänellä on myös kokonaisvastuu tilanteen onnistumisesta, mikä vaikuttaa hänen dominoivaan rooliinsa kuulustelutilanteessa. Kuulustelijan vastuulla on se, että kuulustelukertomus etenee kuulusteltavan kertoman mukaisesti, kertomukseen kirjataan syyteharkinnan näkökulmasta keskeiset asiat ja että tilanteen johto säilyy hänellä.70 Tilanteessa etenemistä ohjaa lisäksi kuulustelun luonne. Esimerkiksi uudelleenkuulustelussa pyritään useimmiten tarkentamaan aiemmin saatua kuulustelukertomusta, ja kuulusteltava on vastaajana71. Valtasuhteet kuulustelutilanteessa eivät kuitenkaan ole täysin yksiselitteisiä. Kuulusteltavalla on mahdollisuus vallankäyttöön, jos hän esimerkiksi kieltäytyy kertomasta muuta kuin henkilötietonsa eli kieltäytyy antamasta aineksia kuulustelukertomukseen. Kuulusteltava voi suostua ainoastaan vastaamaan hänelle esitettyihin kysymyksiin ja kieltäytyä vapaasta kerronnasta. Lisäksi kuulusteltava voi pyytää paikalle asianajajan. Joskus kuulusteltava saattaa jopa (laittomasti) uhata kuulustelijaa väkivallalla ja pyrkiä näin häiritsemään kuulustelijan työskentelyä. Kuulusteltava voi myös kieltäytyä hyväksymästä valmista kuulustelukertomusta eli kieltäytyä allekirjoittamasta asiakirjaa.72 69 70 71 72 Kuulustelijan vastuulla on se, että kuulustelukertomus etenee kuulusteltavan kertoman mukaisesti, kertomukseen kirjataan syyteharkinnan näkökulmasta keskeiset asiat ja että tilanteen johto säilyy hänellä. Karstinen 1998, 149. Karstinen 1998, 150. Karstinen 1998, 109 Karstinen 1998, 153. – 63 – Valta-asetelma heijastuu kuulustelun mittaan laadittavassa tekstissä. Kuulustelijan vuorovaikutustaidot, hänen esittämänsä kysymykset, hänen sananvalintansa sekä painotuksensa muovaavat kertomusta, joten kuulustelijalla on oma osuutensa kuulustelukertomuksen sisällössä73. Yksinpä kuulustelussa käytettyjen kysymysten luonne vaikuttaa siihen, missä määrin kuulusteltava kertoo omia näkemyksiään, sekä siihen, ”kenen kertomus todella on ja miten luotettava se on”74. Kysymystä kertomuksen niin sanotusta omistajuudesta on pohdittu kansainvälisessä oikeuslingvistiikassakin. Kanadalaisia rikostapauksia tutkittaessa75 oli nähty epäiltyjen tunnustuksissa viitteitä siitä, että kaikki heidän sanomakseen kuulustelukertomuksiin kirjatut lausumat eivät olleetkaan heidän. Muun muassa kanadanenglannista poikkeavat piirteet ja poliisikielelle ominaiset piirteet viittasivat tähän76. Lisäksi rikoksista epäiltyihin oli kohdistettu fyysistä väkivaltaa, jotta heidät saatiin pakotetuksi allekirjoittamaan kuulustelukertomukset77. On kuitenkin syytä korostaa, että tutkimuksissa käsitellään kanadalaisia 1970- ja 1980-lukujen rikostapauksia sekä oikeusprosesseja pääosin todistelun kannalta. Kanadan oikeusjärjestelmään liittyvien tutkimusten soveltaminen Suomeen on ongelmallista, sillä maiden oi73 74 75 76 77 Ellonen ym. 1996, 8 �Ellonen ym. 1996, 43 �Gregory 2000, 219 �Gregory 2000, 19–20 �Gregory 2000, 19 keusjärjestelmät ovat erilaisia78. Kuulustelua säätelevät ohjeistukset ja lait poikkeavat toisistaan, ja kuulustelun asema rikostutkinnassa ja oikeudenkäynnissä vaihtelee eri maissa79. Suomessa esitutkintalain 1987, 24. §:ään on kirjattu seuraavasti kuulusteltavan kohtelusta: ”Kuulusteltavaa on kohdeltava rauhallisesti ja asiallisesti. Tunnustuksen tai määrättyyn suuntaan käyvän lausuman saamiseksi kuulusteltavalta ei saa käyttää tietoisesti vääriä ilmoituksia, lupauksia tai uskotteluja erityisistä eduista, uuvuttamista, uhkausta, pakkoa taikka muita kuulusteltavan ratkaisuvapauteen, tahdonvoimaan, muistiin tai arvostelukykyyn vaikuttavia sopimattomia keinoja tai menettelytapoja.” *** Kuulustelukertomuksessa on monta ääntä. Kun tarkastellaan kuulustelukertomusta viranomaistekstin edustajana, voidaan havaita runsaasti moniaineksisuutta ja -äänisyyttä80. Kirjoittajan näkökulmasta kuulustelukertomus onkin haastava teksti. Kirjoittajan työskentelyyn vaikuttaa kuulusteluun liittyvä lainsäädäntö, mutta samalla hänen tulisi tavoittaa mahdollisimman aidosti kuulusteltavan ääni. Kuulustelukertomuksen on oltava rakenteeltaan ja sananvalinnoiltaan selkeä, yhtenäinen ja puolueeton kokonaisuus, jotta se täyttää syyttäjän, asianajajan, eri asianosaisten ja 78 Karstinen 1998, 8 79 Karstinen 1998, 8 80 Hallinnon tekstien moniäänisyydestä esim. Kankaanpää 2007b, Tiililä 2007 – 64 – toimittajien tekstiin liittyvät tarpeet. Voitaisiinkin ajatella, että kuulustelukertomuksessa näkyy eri tekstilajien aktivoituminen81: ”tekstit sisältävät – – keskenään erilaisia ja jopa ristiriitaisia elementtejä, joilla saattaa olla monia funktioita”82. Kuulustelukertomukseen on mahdollista sisällyttää yhtä aikaa juridisia ilmauksia, yleiskielisiä aineksia ja mahdollisesti puhekieltä, koska ne tekevät tekstistä niin esitutkintaprosessiin sopivaa kuin kuulusteltavan näköistäkin. Tässä aktivoituvat samanaikaisesti rikosprosessiin liittyvä ja syyteharkinnan mahdollistava dokumentti sekä yksittäisen kansalaisen kertomus jostakin teosta tai tapahtumasta. Eri tekstilajien aktivoituminen samassa tekstissä on kuitenkin jonkinlaisessa ristiriidassa sen lähestymistavan kanssa, että kullakin tekstilajilla olisi vain yksi (pää)tehtävä. Kuulustelukertomuksen käytettävyys rikosprosessin kannalta on oleellista. Tästä syystä tekstiin kirjataan asioita huomattavasti yksityiskohtaisemmin ja toisteisemmin kuin viranomaisteksteissä yleensä. Esimerkiksi tiettyä tapahtumasarjaa saatetaan kuvata seuraavasti: Kuulustelukertomukseen on mahdollista sisällyttää yhtä aikaa juridisia ilmauksia, yleiskielisiä aineksia ja mahdollisesti puhekieltä, koska ne tekevät tekstistä niin esitutkintaprosessiin sopivaa kuin kuulusteltavan näköistäkin. Menimme kauppaan varta vasten anastamaan koreja. Meillä on molemmilla polkupyörät ja niiden kyytiin mahtuu kuhunkin kerrallaan 4 koria. Ko. kaupassa pääsee pullohuoneesta suoraan parkkihalliin. Minä menin pullonpalautusluukusta sisään ja avasin pullohuoneen rautaoven, josta pääsi siis parkkihalliin. Vartijan tullessa paikalle olin ottanut 5 81 Heikkinen & Voutilainen 2012, 36 82 Solin 2006, 87 – 65 – koria valmiiksi parkkihalliin ja Takalalla oli kaksi. Takala lähti juoksemaan pakoon ja minä jäin paikalle vartijan kanssa odottamaan poliisia. Poliisit tulivat melko nopeasti ja veivät minut poliisitalolle.83 ki, sytkäri)86, mikäli se on tarkoituksenmukaista. Puhekieliset sanat ja ilmaukset kirjoitetaan yleiskielisesti (kilomiäs > kilomies, punane > punainen)87. Kokonaisuudessaan puhekielisiä virkerakenteita, sanamuotoja, kirjoitusasuja ja täytesanoja suositaan vain suorissa lainauksissa88. Pyrkimys korostaa kuulusteltavan ääntä Myös niitä kuulustelukertomuksessa ilmenee esimerkiksi tekstin rakenteessa, käytetään enemmän kuin viranomaisasiasisällön käsittelytavassa ja kieliasusteksteissä tavallisesti, sillä suorat laisa. Kuulustelukertomus on tavallisesti naukset synnyttävät lukijalle mielikuvaa kokonainen teksti, mutta se voi joskus kuulusteltavasta ja elävöittävät tekstiä. koostua tekstikatkelmistaLuonnollisesti samassa kin. Teksti etenee yleensä tehtävässä ovat myös kuuKuulusteltavan ääntä vapaana kerrontana yksilusteltavan omat ilmaukkön 1. persoonassa, ja sen pyritään vahvistamaan set tai jonkin ammattialan lomassa voi olla kysymys– kirjoittamalla teksti sananvalinnat, joita teksvastaus-parien jaksoja. Esi- yksikön 1. persoonassa. tissä pyritään käyttämään. merkiksi asiasisällöltään Edellä mainituista syistä laajojen talousrikosten tutkinnassa tai kuulustelukertomuksista voidaan erottaa uusintakuulusteluissa suurin osa kuulusmuun muassa seuraavanlaisia ilmauksia: telukertomuksen tekstistä voi olla kysymyksiä ja vastauksia84. Pääasiassa kirjoitKuski ei vastannut meille – –89. taja etäännyttää itsensä tekstistä, mutta – poikkeuksena muista viranomaisteksMenimme sinne sitten koko teistä – hän voi tulla esiin tekstissä joko porukalla – –90. suoraan, jos hän esittää kysymyksiä, tai välillisesti, jos tekstiin kirjataan merkinOlen ryypännyt kaksi kuukautta puttä, kuten ”Kuulustelussa pidetään tauko keen, joten en oikein osaa sanoa91. kello 10.00–10.15.” Lihavointia käytetään erottamaan kysymykset ja merkin*** nät kuulusteltavan kertomuksesta85. Kuulusteltavan ääntä pyritään vahvisKuulustelukertomus muistuttaa joiltamaan kirjoittamalla teksti yksikön 1. takin osin tutkimushaastattelua, joten persoonassa. Saman tavoitteen vuoksi asiallista yleiskieltä edustavassa tekstissä 86 Esimerkit Vesterbacka 2007, 6 87 Esimerkit Vesterbacka 2007, 15 voi olla puhekielisiä sananvalintoja (kus88 89 90 91 83 Turku, kuulustelukertomus 39, s. 2. 84 Poliisin haastattelu 4, s. 2 85 Vesterbacka 2007, 31 – 66 – Vesterbacka 2007, 6 Helsinki, kuulustelukertomus 17, s. 2 Tampere, kuulustelukertomus 12a), s. 2 Tampere, kuulustelukertomus 10b), s. 2. tutkimushaastattelu voitaisiin tulkita kuulustelun lähilajiksi. Tekstilajit syntyvät samantyyppisissä tilanteissa, ja niin kuulusteluun liittyvän haastattelun kuin tutkimushaastattelunkin tavoitteena on tiedonhankinta. Kummankin tilanteen teema on myös osallistujien tiedossa ennen varsinaista puhetilannetta, mutta kuulusteluissa tematiikka liittyy aina epäiltyyn rikokseen. Tutkimushaastattelut erotellaan pääosin strukturoituihin ja strukturoimattomiin sen mukaan, miten valmiiksi ja sitoviksi haastattelukysymykset on muotoiltu92. Kuulustelustrategiaan pohjautuvat kuulustelut muistuttavat strukturoitua haastattelua siinä suhteessa, että kuulusteluissa voidaan hyödyntää tiettyjä, ennakkoon suunniteltuja kysymyksiä käytettäessä kysymys–vastaus-menetelmää. Toiminta kuulustelutilanteessa voi kuitenkin edetä myös puolistrukturoitujen teemahaastattelujen kaltaisesti. Silloin käsitellään tiettyjä teemoja, ja kysymykset saattavat olla muodoltaan vaihtelevampia kuin strukturoidussa haastattelussa. Lisäksi kuulustelu voidaan toteuttaa strukturoimattoman haastattelun tavoin, jolloin kuulusteltava kertoo käsiteltävästä asiasta vapaasti, mutta hän ei yksin ohjaa tilanteen muotoutumista.93 Osallistujien yhteistyö ja neuvottelu ovat sekä kuulustelukertomuksen että tutkimushaastattelun synnyn edellytyksiä. Kuulusteluun ja haastatteluun osallistujilla voidaan hahmottaa tietyt, tilanteen keston ajan pysyvät roolit. He työskentelevät kuulustelijan ja kuulustel- Osallistujien yhteistyö ja neuvottelu ovat sekä kuulustelukertomuksen että tutkimushaastattelun synnyn edellytyksiä. 92 Tiittula & Ruusuvuori 2005, 11; Hirsjärvi ym. 2007, 203 93 Eri haastattelulajeista esim. Tiittula & Ruusuvuori 2005. – 67 – tavan, haastattelijan ja haastateltavan tai ta. Kuulusteltava tai haastateltava saattaa tiedon hankkijan ja tiedon antajan roopuolistrukturoidussa tai strukturoimatleissa.94 Kuulustelutilannetta on mahdoltomassa haastattelussa puhua runsaasti, lista verrata myös kerronnalliseen haasosin epäloogisesti ja toisarvoisista asitatteluun95, jos käsitellään oistakin, mutta kirjoittajan Kuulustelukertomus kuulusteltavan kokemukvelvoitteena on tuottaa tiikirjoitetaan sia, havaintoja ja toimintaa vis, looginen ja olennaiseen tavallisesti tietyssä tilanteessa. sisältöön keskittyvä teksti. kuulustelun aikana Kuulusteluja ei välttäKumpikin tilanne on saavähitellen, kun mättä nauhoiteta tai vivuttanut tavoitteensa, jos tutkimushaastattelu deoida, mutta tutkimuslopputuloksena on enimvoidaan purkaa haastatteluja on tapana mäkseen kuulusteltavan tekstiksi nauhoittaa. Kuulustelut sekä haastateltavan kaltaislitteroimalla puhe ja haastattelut perustuvat ta ja heidän hyväksymäänjälkeenpäin. ihmisten puheeseen tiesä tekstiä. Kuulusteluiden tyssä tilanteessa, ja kumuusiminen tai kytkeminen massakin tapauksessa puhe muokataan osaksi kuulustelujen ketjua on melko takirjoitukseksi muussa yhteydessä. Kuuvanomaista, mutta haastatteluja ei välttälustelukertomus kirjoitetaan tavallisesti mättä toisteta tai ketjuteta muiden haaskuulustelun aikana vähitellen, kun tutkitatteluiden kanssa. mushaastattelu voidaan purkaa tekstiksi litteroimalla puhe jälkeenpäin96. Haas*** tattelu voidaan raportoida jälkeenpäin turvautumalla nauhoitukseen, mutta Kuulustelukertomusta voi kuvata mokuulustelusta kirjattava kuulustelukerniaineksiseksi ja -ääniseksi viranomaistomus tulee hyväksyttää kuulusteltatekstiksi. Tekstin tulee olla muodoltaan 97 valla välittömästi kuulustelun jälkeen . lain ja asetuksen mukaista eli syyteharKuulustelupöytäkirjan ja -kertomuksen kinnan, mahdollisen oikeudenkäynnin tarkistamisesta myös säädetään erittäin valmistelun ja monenlaisten lukijoiden tarkasti sisäasiainministeriön antamissa tarpeiden näkökulmasta käytettävää. ohjeissa98. Lain ja asetuksen äänien ohella tekstissä Kuulustelukertomus ja tutkimushaason läsnä kuulusteltavan ääni. Kuulustelutattelu muistuttavat toisiaan myös purkertomusta saatetaan lukea myös kertokaja- kirjoittajan tehtävien näkökulmasmuksena kuulustelusta: teksti voi esittää lukijalle kuulustelukertomuksen lomassa tietoja kuulustelutilanteen kehittymises94 Tiittula & Ruusuvuori 2005, 14. 95 Tiittula & Ruusuvuori 2005, 12 tä, kuten siirtymistä vapaan kerronnan ja 96 Käsikirja esitutkintapöytäkirjan laadinnasta 2010, 14, kysymys–vastaus-menetelmän välillä, piTiittula & Ruusuvuori 2005, 16 detyistä tauoista ja esitetyistä todisteista. 97 Käsikirja esitutkintapöytäkirjan laadinnasta 2010, 23 98 Käsikirja esitutkintapöytäkirjan laadinnasta 2010, 23 Tekstin rakenne, asiasisällön käsittely– 68 – tapa ja kieliasu ilmentävät kuulustelukertomuksen luonnetta. Kertomus voi koostua yksikön 1. persoonassa kirjoitetusta tekstistä, paikoitellen kysymys–vastauspareista tai merkinnöistä, jotka kuvaavat kuulustelusta poikkeavia tapahtumia. Teksti saattaa myös koostua katkelmista. Jos kirjoittaja käyttää yksikön 1. persoonaa, hän etäännyttää itsensä tekstin taustalle, mutta hän voi tulla esiin välillisesti merkintöjen tai suoraan esitettyjen kysymysten avulla. Pääosin kuulustelukertomus noudattelee asiallista yleiskieltä, mutta tekstissä saatetaan käyttää puhekielisiä ilmauksia, suoria lainauksia sekä jonkin erikoisalan sanastoa kuulusteltavan äänen vahvistamiseen. Kuulustelukertomuksen kirjaajan toimintaan sekä tekstiin vaikuttaa myös poliisiorganisaation ja poliisilaitoksen tasoihin jakautuva yhteisö. Tilanteeseen kytkeytyvä valta-asetelma viranomaisen ja kansalaisen välillä näyttäytyy tekstissä erilaisina rakenteellisina ja kielellisinä piirteinä. Jos kuulustelua ja haastattelua tarkastellaan tekstilajeina, ne muistuttavat toisiaan. Yhteisiä piirteitä ovat esimerkiksi tilanteen ennakkoon suunniteltu sisältö ja rakenne, jotka erottuvat tekstissä, puhutun muokkaaminen kirjoitetuksi sekä odotus kuulusteltavalle ja haastateltavalle luonteenomaisesta ja hänen hyväksymästään tekstistä. Kuulustelukertomuksen kenties ominaisin piirre on juuri erilaisten lähtökohtien ja tavoitteiden synnyttämä jännite, jossa virallinen ja epävirallinen kohtaavat. Jännitettä luo se, että kirjoittajan tulee noudattaa muotomääräyksiä, pyrkiä tuottamaan kuulusteltavan näköistä tekstiä, Kuulustelukertomusta saatetaan lukea myös kertomuksena kuulustelusta: teksti voi esittää lukijalle kuulustelukertomuksen lomassa tietoja kuulustelutilanteen kehittymisestä, kuten siirtymistä vapaan kerronnan ja kysymys–vastaus-menetelmän välillä, pidetyistä tauoista ja esitetyistä todisteista. Kuulustelukertomuksen kenties ominaisin piirre on juuri erilaisten lähtökohtien ja tavoitteiden synnyttämä jännite, jossa virallinen ja epävirallinen kohtaavat. – 69 – noudattaa yhteisön käytänteitä ja tehdä Myönnän syyllistyneeni varkauteen ja erilaisia ratkaisuja kuulustelutilanteessa. suostun asian sovitteluun. Olen myös valNämä kaikki heijastuvat myös tekstissä. mis korvaamaan aiheuttamani vahingot Muotomääräysten noudattaminen saatkauppiaalle.102 taa näkyä tekstissä esimerkiksi seuraavasti: Minulle on ilmoitettu oikeuteni ja velvollisuuteni Metsän ja kävelytien välissä on pikkuiennen kuulustelun alkua. En tarvitse kuulusnen oja, missä kaaduin rähmälleni. Tästelutodistajaa.99 Kuulustelukertomuksen alsä vaiheessa kuulin poliisiautojen sireenin kuun kirjattu tiedonanto on yksi esimerkluullen, että minulla on koirat perässä. ki siitä, kuinka muotomääräysten noudatKaatuessani kassalaatikko putosi ojaan taminen heijastuu tekstiin. ja setelit levisivät ympäriinsä ja Useat kokeneet Tiedonannon taustalla on seteleitä oli vähän kiinni myös kuulustelijat esitutkintalain 1987, 29. §, kassalippaassa. Kahmasin tuluonnehtivatkin jonka mukaan kuulusteltakun rahaa nopeasti mukaani kuulustelukertomusta valle ”on ennen kuulustelua ja lähdin juoksemaan kävelyyhteistyön tuloksena ilmoitettava hänen asemantietä kohti Nikinväylää.103 syntyneeksi sa esitutkinnassa”. Lisäksi kompromissiksi. taustalla on esitutkintalain Yhteisön käytänteet voivat 1987, 30. §, jonka perusteelosittain pohjautua kuulusla kuulusteltavalle on ennen kuulustelua telun kirjaamisesta annettuihin ohjeisiin ”ilmoitettava hänen oikeudestaan pyytää ja säädöksiin. Sellaiset ovat myös erikuulustelutodistaja paikalle”. laisten kuulustelukertomuksiin liittyvien Tekstin ”kuulusteltavan näköisyys” kysymysten ja tiedonsaantitapojen ilmaion suhteellista, ja se voi vaihdella esisimien taustalla: merkiksi rikostyypin, rikosnimikkeen ja kuulusteltavan aseman mukaan. Useat Onko sinulla huomauttamista kuuluste100 kokeneet kuulustelijat luonnehtivatkin lun kulusta? – Ei ole.104 kuulustelukertomusta yhteistyön tuloksena syntyneeksi kompromissiksi. Tämä Kysyttäessä tänään kiinni otettaessa halpiirre voi näkyä tekstissä esimerkiksi lustani olevasta maastopyörästä niin voin tasapainoiluna virallisen ja epävirallisen sanoa että olen sen anastanut noin pari kielenkäytön välillä: viikkoa sitten lähellä Puutoria olevan kerrostalon pihasta105. Kaljat joimme yhden kaverini luona, joille minä tarjosin kaljat101. Konkreettiseen kuulustelutilanteeseen liittyvät ratkaisut näkyvät usein tekstissä, 99 Helsinki, kuulustelukertomus 1, s. 1. 100 Poliisin haastattelu 1, s. 2; haastattelu 2, s. 2; haastattelu 3, s. 2; haastattelu 4, s. 2 101 Turku, kuulustelukertomus 24, s. 2 – 70 – 102 103 104 105 Turku, kuulustelukertomus 39, s. 2. Tampere, kuulustelukertomus 18d1), s. 1. Helsinki, kuulustelukertomus 14c), s. 12. Turku, kuulustelukertomus 8, s. 2 sillä tekstin on tarkoitus välittää kuulustelukertomuksen ohella kertomus kuulustelusta tilanteena: Kuulustelukertomus siis tuotetaan tekstinä varsin erilaisten vaatimusten ja odotusten keskellä. MERKITÄÄN: Kuulusteltavalle näytettiin poliisin tapahtumapaikalta takavarikoimaa viilaa106. MERKITÄÄN: Kuulusteltavaa on muistutettu todistajan totuudessa pysymisvelvollisuudesta107. Kuulustelukertomus on tekstilajina luonnehdittavissa varsin vakaaksi ja standardoiduksi. Tekstin tuottamisesta eli kuulustelutilanteesta pyritään antamaan määräyksiä ja ohjeita, vaikka se onkin ”standardoimaton, yksilöllinen, osittain ennalta-arvaamaton tilanne”108. Kuulustelukertomus siis tuotetaan tekstinä varsin erilaisten vaatimusten ja odotusten keskellä. Kirjoittajalle tämä on vaativa, mutta myös inspiroiva lähtökohta – kuka tietää, mitä rallireitin varrella voikaan kokea? Teksti pohjautuu väljästi Genreanalyysi – tekstilajitutkimuksen käytäntöä -verkkojulkaisussa olevaan artikkeliin Kuulustelukertomus viranomaistekstinä. Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 29, Helsinki 2012. Osa käsillä olevan artikkelin esimerkeistä on peräisin kirjoittajan tekeillä olevan väitöskirjan tekstiaineistosta. 106 Tampere, kuulustelukertomus 7c), s. 3 107 Helsinki, kuulustelukertomus 23, s. 2 108 Ellonen ym. 1996, 48 – 71 – ESIMERKKIAINEISTO telukertomuksia. Aineisto on kirjoittajan hallussa. Haastatteluaineisto • • • • Poliisin haastattelu 1 (2013). Haastatteluraportti on kirjoittajan hallussa. Poliisin haastattelu 2 (2013). Haastatteluraportti on kirjoittajan hallussa. Poliisin haastattelu 3 (2013). Haastatteluraportti on kirjoittajan hallussa. Poliisin haastattelu 4 (2013). Haastatteluraportti on kirjoittajan hallussa. LÄHTEET • • Tekstiaineisto • • • Helsinki: Talousrikoksista epäiltyjen ja todistajien julkiset kuulustelukertomukset vuosilta 2007– 2008. Kuulustelukertomuksia on yhteensä 49 kappaletta, 27 epäillyn ja 22 todistajan kuulustelukertomusta. Aineisto on kirjoittajan hallussa. Tampere: Talousrikoksista epäiltyjen ja todistajien julkiset kuulustelukertomukset vuosilta 2007– 2008. Kuulustelukertomuksia on yhteensä 118 kappaletta, 94 epäillyn ja 24 todistajan kuulustelukertomusta. Aineisto on kirjoittajan hallussa. Turku: Talousrikoksista epäiltyjen ja todistajien julkiset kuulustelukertomukset vuosilta 2007–2008. Kuulustelukertomuksia on yhteensä 47, kaikki epäillyn kuulus– 72 – • • • • Asetus esitutkinnasta ja pakkokeinoista 17.6.1988/575. Finlextietokanta: http://www.finlex.fi/ fi/laki/ajantasa/1988/19880575. Viitattu 11.10.2013. Johnson, Alison (2007). Collecting evidence: calls to the emergency services and first encounters with witnesses and suspects. Police interviews – from talk to text and text to talk. Teoksessa An introduction to forensic linguistics: language in evidence. Coulthard, Malcolm & Alison Johnson (toim.) (2007). The Routledge Handbook of Forensic Linguistics. Routledge. Lontoo & New York. S. 80–87. Ellonen, Erkki, Eija Karstinen, Eija & Veli-Eino Nykänen (1996). Kuulustelutaktiikka. Poliisin oppikirjasarja 1/96. Sisäasianministeriö, poliisiosasto. Helsinki. Esitutkintalaki 30.3.1987/449. Finlex-tietokanta: http:// www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1987/19870449. Viitattu 11.10.2013. Esitutkintalaki 22.7.2011/805 (voimassa 1.1.2014 alkaen). Kelan lakipalvelu: http://plus.edilex.fi/ kela/fi/lainsaadanto/20110805. Viitattu 23.9.2013. Galdia, Marcus (2008). Oikeuskielen pragmaattiset aspektit. • • • • • • Teoksessa Richard Foley, Tarja Salmi-Tolonen, Iris Tukiainen & Birgitta Vehmas (toim.): Kielen ja oikeuden kohtaamisia. Heikki E. S. Mattilan juhlakirja. Talentum. Helsinki. S. 13–29. Gregory, Michael (2000). Doing forensic linguistics. – Teoksessa Eija Ventola (toim.): Discourse and community. Doing functional linguistics. Gunter Narr Verlag. Tübingen. S. 19–27. Hahn, Gerald & Günther Schicht (1992). Vernehmungsstrategie. Überlegungen zum Strategiebegriff. Kriminalistik 46 (5). S. 291– 294. Heikkinen, Vesa, Pirjo Hiidenmaa & Ulla Tiililä (2000). Teksti työnä, virka kielenä. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 116. Gaudeamus. Helsinki. Heikkinen, Vesa (2007). Mitä se selkeä suomi oikein on? Alustus virkakieliseminaarissa 28.2.2009. http://www.kotus. fi/index.phtml?s=2211. Viitattu 11.10.2013. Heikkinen, Vesa (2008). Miten ymmärtää hallintolain kielipykälää? Teoksessa Richard Foley, Tarja Salmi-Tolonen, Iris Tukiainen & Birgitta Vehmas (toim.): Kielen ja oikeuden kohtaamisia. Heikki E. S. Mattilan juhlakirja. Talentum. Helsinki. S. 47–63. Heikkinen, Vesa & Eero Voutilainen (2012). Genre – monitieteinen näkökulma. Teoksessa Vesa Heikkinen, Eero Voutilainen, – 73 – • • • • • • Petri Lauerma, Ulla Tiililä & Mikko Lounela (toim.): Genreanalyysi – tekstilajitutkimuksen käsikirja. Gaudeamus. Helsinki. S. 17–47. Hirsjärvi, Sirkka, Pirkko Remes & Paula Sajavaara (2007). Tutki ja kirjoita. 13., osin uudistettu painos. Tammi. Helsinki. Kankaanpää, Salli (2007a). Virkatekstitkin voivat muuttua. Puheenvuoro virkakieliseminaarissa 28.2.2007. http://www.kotus. fi/index.phtml?s=2237. Viitattu 11.10.2013. Kankaanpää, Salli (2007b). Hallinnon lehdistötiedotteiden kieli. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 1086. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Helsinki. Karstinen, Eija (1998). Keskustelusta pöytäkirjaksi. Kuulustelijoiden ja rikoksesta epäiltyjen viestintä poliisikuulustelussa. Poliisiammattikorkeakoulun tutkimuksia 2/1998. Poliisiammattikorkeakoulu. Espoo. Kostiainen, Erva (2002). Esitutkinnan tiedonhankinta. Tapaustutkimus tiedonhankinnan käytännöistä, rooleista, ongelmista ja tiedonlähteistä poliisin esitutkinnassa. Pro gradu -tutkielma. Tampereen yliopisto. Informaatiotutkimuksen laitos. Tampere. Käsikirja esitutkintapöytäkirjan laadinnasta (2010). Sisäasiainministeriö. Poliisiosasto. Helsinki. http://www.poliisi.fi/poliisi/ home.nsf/ExternalFiles/Liite_esitutkinta_ptk/$file/Lii– 74 – • • • • • • • te_esitutkinta_ptk.pdf. Viitattu 11.10.2013. Lager, Irma (1994). Lainkäytön pääasiat. Lakimiesliiton Kustannus. Helsinki. Leppänen, Markku (2004). Poliisin esitutkinnan laatu. Lisensiaatintyö. Tampereen yliopisto. Hallintotieteen laitos. Tampere. Luukka, Minna-Riitta (2000). Näkökulma luo kohteen: diskurssintutkimuksen taustaoletukset. – Teoksessa Kari Sajavaara & Arja Piirainen-Marsh (toim.): Kieli, diskurssi & yhteisö. Jyväskylän yliopisto. Soveltavan kielentutkimuksen keskus. Jyväskylä. S. 133–160. Pölönen, Pasi (2003). Henkilötodistelu rikosprosessissa. Suomalainen lakimiesyhdistys. Helsinki. Solin, Anna (2006). Genre ja intertekstuaalisuus. Teoksessa Anne Mäntynen, Susanna Shore & Anna Solin (toim.): Genre – tekstilaji. Tietolipas 213. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Helsinki. S. 72–95. Tiililä, Ulla (2007). Tekstit viraston työssä. Tutkimus etuuspäätösten kielestä ja konteksteista. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 1108. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Helsinki. Tiililä, Ulla (2008). Perusteltuja päätöksiä? Etuuspäätökset kirjoitettujen ja kirjoittamattomien lakien ristipaineessa. Teoksessa Richard Foley, Tarja Salmi-Tolonen, Iris Tukiainen & Birgitta • • • Vehmas (toim.): Kielen ja oikeuden kohtaamisia. Heikki E. S. Mattilan juhlakirja. Talentum. Helsinki. S. 395–415. Tiittula, Liisa & Johanna Ruusuvuori (2005). Johdanto. Teoksessa Liisa Tiittula & Johanna Ruusuvuori (toim.): Haastattelu. Tutkimus, tilanteet ja vuorovaikutus. Vastapaino. Tampere. S. 9–21. Valtonen Marjo Rita (2005). Tapaustutkimus poliisin esitutkinnan dokumentoinnista: asiakirjahallinnan näkökulma. Informaatiotutkimuksen väitöskirja. Tampereen yliopisto. Informaatiotutkimuksen ja interaktiivisen median laitos. Tampere. Acta Elektronica Universitatis Tamperensis 492. http://tampub.uta. fi/handle/10024/67536. Viitattu 11.10.2013. Vesterbacka, Marko (2007). Kuulustelukertomuksen kirjaamisesta. Opetusmoniste. Poliisikoulu (1.1.2008 alkaen Poliisiammattikorkeakoulu). Tampere. – 75 – – 76 – “Hänellä oli syvä viilto kaulassa, joka oli hänen kuolinsyynsä.” – 77 – – 78 – Heikki Hiilamo Timanttia metsästämässä ja hiomassa – miten syntyy ytimekäs ja selkeä teksti Heikki Hiilamo on sosiaalipolitiikan professori Helsingin yliopistossa. Hiilamo tunnetaan myös tutkivana journalistina. Ennen tiedeuraansa hän työskenteli toimittajana muun muassa Uudessa Suomessa ja Yleisradiossa. Hiilamo on julkaissut lukuisia teoksia ja tutkimuksia, aiheina muun muassa Suomen hävittäjähankinnat, pankit ja tupakkateollisuus. Hiilamo on kauppatieteiden maisteri (1988), valtiotieteiden tohtori (2002) ja filosofian tohtori (2007). Kun isolla kengällä astuu, jää iso jälki P oikani sai kolmannen luokan päätteeksi kesätehtävän: hänen piti rakentaa talon pienoismalli. Kesän kuluessa pohdimme monia eri vaihtoehtoja, mutta ne hupenivat yksi toisensa jälkeen kesäloman päättymisen lähestyessä. Viimeisenä viikonloppuna ennen koulun alkua istuimme kesämökin laiturilla auringon jo kääntyessä laskuun. Ehdotin pojalle, että alkaisimme kaivaa laiturin alta savea ja rakentaisimme siitä talon. Koko pitkän illan nostimme paljain käsin savea puualustalle. Sen jälkeen kokosimme tikuista rungon, muotoilimme savea sen ympärille, tasoitimme pinnan ja viritimme katon tikuista ja ruohosta. Lopulta kasassa oli tukeva pieni savitalo. Tapaus kuvaa tutkivan kirjoittamisen vaiheita: käsin kaivamme pohjamutien alta rakennusainetta, kokoamme sen yhteen, viritämme rungon ja sen ympärille rakennamme tarinan. Aluksi käsissä on vain harmaata massaa, lopussa suorakulmainen talo. Olen harjoitellut tutkivaa kirjoittamista 1980-luvun lopusta alkaen. Käytän sanaa ”harjoitellut” siksi, että kirjoittaminen – 79 – talousaiheet olivat leipälajini. Ennen on yksi niistä vaativista taidoista, joita ei suurta lamaa 1990-luvun alussa talousvoi koskaan oppia täydellisesti. Ensimjournalismi oli melko kemäiset juttuni julkaistiin Huomasin myös hittymätöntä ja kesyä. Se Teknillisen korkeakoulun sen, että yritin muistutti urheilujournaja Helsingin kauppakorpaikata taitavalla lismia, jossa lähinnä kerkeakoulun ylioppilaskunsanankäytöllä rotaan kritiikittä, miten tien julkaisemassa Contacpuuttuvia faktoja. joukkueet tai yksilöt metor-lehdessä. Olin silloin nestyvät. Kriittisempi ote 22-vuotias. Aluksi minulle olisi vaatinut syvällisempää analyysiä ja oli sisältöä tärkeämpää persoonallinen paneutumista monimutkaisiin kysymykilmaisu. Yritin olla luova ja omaperäinen siin. Ne kiinnostivat minua ja sainkin kirjoittaja. Contactorin silloinen pääetua siitä, että olin suorittanut ensimmäitoimittaja Jari Sarasvuo neuvoi minua sen yliopistotutkintoni Helsingin kaupsanomalla, ettei joka lauseessa tarvitse pakorkeakoulussa, missä opiskelin pääräjäyttää pommia. Huomasin myös sen, aineenani kansainvälistä liiketoimintaa. että yritin paikata taitavalla sanankäytöllä Yksinkertainen tavoitteeni kirjoittajapuuttuvia faktoja. Vähitellen mielenkiinna oli ja on saada aikaan toimintaa. Se ei toni kohdistui yhä enemmän juttujen siole mahdollista, jos vastaanottaja ei ymsältöön ja taustatyöhön. märrä viestiäni. En pyri niinkään herätTyöskentelin sanomalehti Uudessa telemään tunteita tai muistikuvia, vetoan Suomessa, kun Suomen telakkateollijärkeen ja loogiseen ajatteluun. Tämä suuden lippulaiva, Wärtsilä Meriteollivaatii sitä, että kertomus pysyy selkeänä suus, ajautui konkurssiin syksyllä 1989. ja ymmärrettävänä. Siitä tuli veronmaksajille miljoonien lasku. Pyörittelin tapausta usein mielessäni, *** keräsin materiaalia ja soittelin lähteille. Lopulta laadin tapahtumista sekalaisen Aloin 1990-luvulla työstää väitöskirjaa kaavion, sellaisen kuin kuvittelin poliisosiaalipolitiikasta ja vähitellen siirryin sien tekevän suurten talousrikosten toimittajan ammatista tutkijan ammatyhteydessä. Halusin selvittää, kuka oli tiin. Hyppy oli yllättävän suuri. Tiedon munannut ja missä. Jäin kuitenkin pian tuottamisen prosessit ja intressit sekä jumiin, enkä tiennyt miten edetä. Minulkirjoitustapaa koskevat konventiot ovat la ei ollut luottamuksellisia lähteitä eikä aivan erilaisia journalismissa ja tieteessä. riittävästi muitakaan tietoja. Sain kuiTieteellisessä kirjoittamisessa selkeys tenkin aikaiseksi kolumnin, joka herätti ja loogisuus syntyvät kuin itsestään. hieman keskustelua. Myöhemmin myös Tieteen pelisääntöihin kuuluu, että käluottamuksellisia lähteitä alkoi löytyä. sitteet määritellään tutkimuksen alussa Tein juttuja ja kirjoja muun muassa paneikä niistä enää sen jälkeen jousteta ja keista ja Hornet-hävittäjistä. että esitystapa on aina sama: johdanto, Jo Uudessa Suomessa huomasin, että – 80 – tutkimuskysymys, aineisto ja menetelmä, analyysi ja johtopäätökset. Kaava on toimiva, mutta toki aika tylsä. Aloittaessani tiedetekstejä huomasin sen, että automaattisesti vaihdoin käsitteitä tautologian välttämiseksi. Minulta kesti pitkään oivaltaa, että tiedeteksteissä samoihin asioihin viitataan aina samoilla käsitteillä – tautologiasta piittaamatta. Itse asiassa tuo käytäntö sopii hyvin myös muunlaiseen kirjoittamiseen, jos kyse on monimutkaisen asian yksinkertaistamisesta. Pohdin seuraavassa, miten monimutkaisista aiheista voi kirjoittaa selkeästi ja ymmärrettävästi. Oli kyse tieteestä, journalismista tai vaikkapa poliisityöstä, voi kirjoitusprosessin tiivistää kolmeen eri vaiheeseen. Ensimmäisessä vaiheessa kerätään materiaalia vastauksena tiettyyn tutkimuskysymykseen, juttuaiheeseen tai esitutkintaan. Toisessa vaiheessa materiaali jäsennetään ensimmäiseksi versioksi tapahtumien kulusta. Kolmannessa vaiheessa tarina hiotaan lopulliseen muotoonsa. Minulta kesti pitkään oivaltaa, että tiedeteksteissä samoihin asioihin viitataan aina samoilla käsitteillä – tautologiasta piittaamatta. Itse asiassa tuo käytäntö sopii hyvin myös muunlaiseen kirjoittamiseen, jos kyse on monimutkaisen asian yksinkertaistamisesta. *** Materiaalin kerääminen on yleensä hauskaa ja jännittävää. Siihen sisältyy vastaiskuja ja esteiden voittamista, epätoivon ja oivalluksen hetkiä, joita leimaa kuitenkin tietty huolettomuus. Kun materiaalia on riittävästi kasassa, tietää lopputuloksen syntyvän. Tässä vaiheessa ei kuitenkaan vielä tarvitse kantaa huolta sen rakenteesta. Riemullisin tiedonhankintakokemukseni tutkimusvaiheesta liittyy kirjaan, – 81 – jonka kirjoitin pakolaisia Chilessä pepohtii enemmän tai vähemmän tietoilastaneesta suomalaisdiplomaatista. sesti vasta syntymässä olevansa kertoNäin sattumalta Suomen televisiosta muksen rakennetta. Tuo rakenne toki ruotsalaisen diplomaatin ohjaa myös tiedonhakua. Alusta asti tuntui vanhan lausunnon, joka Parhaimmillaan rakenne siltä kuin tarina oli tallennettu haastattelu syntyy tiedonhaun yhteysyntyisi melkein filmille vähän sen jälkeen, dessä – palaset loksahteleitsestään. kun mies oli karkotettu vat kohdalleen kuin itsesjoulukuussa 1973 Chilestään. tä. Haastattelussa ruotsalaisdiplomaatti Toisinaan materiaali on kuitenkin niin mainitsi, että vain Suomen asiainhoitaja haastava ja aihe niin epämääräinen, ettei Santiagossa auttoi häntä Chilen pakoauta muu kuin vain lapioida materiaalia laisten pelastamisessa. Päätin ottaa selrohmalokaupalla kasaan tietämättä tarkvää, kuka tuo henkilö oli. kaan, mitä siitä oikein voisi syntyä. PulAlusta asti tuntui siltä kuin tarina synmana on juuri se, ettei kertomusta ole tyisi melkein itsestään. Tuntemattoman vielä valmiina. Näkökulma on löydettävä sankarin etsimisestä hahmottui kertopaneutumalla syvälle materiaaliin. muksen runko, johon liittyi tapahtumia Suomen tupakkapoliittisen yhdistykpaitsi Santiagossa myös Helsingissä, Bersen toiminnanjohtaja Mervi Hara pyyliinissä ja Tukholmassa. Tapahtumien si minua syksyllä 2000 kirjoittamaan rekonstruktio oli siksi kiitollista, että raportin siitä, mitä tupakkayhtiöiden palapeliä saattoi koota yhdistelemällä sisäiset asiakirjat kertoisivat tupakkaaikalaisten muisteluita ja arkistolähteitä. teollisuuden toimista tupakkasääntelyn Yleistietoa oli saatavilla paljon Chilen viivyttämiseksi Suomessa. Muutamaa politiikasta, vallankaappauksesta ja sovuotta aikaisemmin yhdysvaltalaisessa tilasvallan vuosista, mutta pakolaisten oikeudenkäynnissä oli tehty päätös, joka kokemuksia oli kartoitettu vähemmän, toi miljoonia tupakkayhtiöiden sisäisiä Chilen solidaarisuusliikettä ja diplomaatasiakirjoja julkisuuteen. tien toimintaa vieläkin niukemmin. TieTupakka-asiakirjat ovat syntyneet tutoja löytyi kuitenkin juuri sopivasti – ei pakan terveyshaittoihin liittyvän oikeuliian vähän, muttei liian paljonkaan. Kirdenkäynnin todisteluvaiheessa, jonka joitin materiaalia muistiin pitkin tutkikuluessa toinen osapuoli voi pyytää toismusmatkaa, ja tulokset oli lopulta hyvin ta osapuolta tuottamaan mitä tahansa helppo vetää yhteen. oikeusjutun kannalta olennaista tietoa. Asiakirjat sisältävät jo aikaisemmin tun*** nettuja asiakirjoja, kuten julkaistuja tutkimuksia ja niiden yhteenvetoja, mainosUskon, että haastavat kirjoitushankkeet materiaalia ja kopioita lehtiartikkeleista. vaativat paljon tiedostamatonta työskenKiinnostavin osa tupakka-asiakirjoista telyä. Jo tiedonhaun aikana kirjoittaja koostuu yritysten sekä niiden PR- ja – 82 – asianajotoimistojen sisäisistä dokumenteista. Mukana on muun muassa sisäistä ja ulkoista kirjeenvaihtoa, muistioita, suunnitelmia, toimintaohjeita, strategiapapereita, sopimuksia ja maksutositteita. Asiakirjoja saattoi hakea vain hakusanoilla. Kansioihin ei ole mahdollista tutustua kuin rekonstruoimalla niitä jälkikäteen. Asiakirjat eivät kerro aina tarkasti tapahtumien kulusta. Esimerkiksi suunnitelmia on vaikea erottaa varsinaisista päätöksistä ja luonnoksia varsinaisista muistioista tai pöytäkirjoista. Asiakirjat ovat kuitenkin siinä mielessä autenttisia, että niitä laatineet henkilöt tuskin saattoivat kuvitella asiakirjojensa tulevan joskus julkisiksi, ja näin ollen ne välittävät editoimatonta ja historiallista kuvaa teollisuuden toiminnasta. Edessäni oli samanaikaisesti aarrekammio ja upottava suo. Vuonna 2000 alkanut tutkimustyö onkin edelleen kesken. Olen julkaissut lukuisia raportteja, lehtijuttuja, tieteellisiä artikkeleita ja väitöskirjankin aiheesta, mutta yhä edelleen käyn muutaman kuukauden välein etsimässä Philip Morrisin ja British American Tobaccon nettiarkistoissa uusia asiakirjoja hakusanalla ”Finland” ja pohdin, muuttaisivatko löytyneet asiakirjat kuvaa tupakkayhtiöiden roolista tupakkasääntelyn vastustamisesta Suomessa. Toisinaan materiaali on kuitenkin niin haastava ja aihe niin epämääräinen, ettei auta muu kuin vain lapioida materiaalia rohmalokaupalla kasaan tietämättä tarkkaan, mitä siitä oikein voisi syntyä. Näkökulma on löydettävä paneutumalla syvälle materiaaliin. *** Radiokuuluttaja kuvasi sarjakuvien ehkä tunnetuimman lehtimiehen eli Hergén Tintti-hahmon seikkailun päättymistä kirjassa Tintti Amerikassa: ”Tintin jutussa on tapahtunut dra– 83 – maattinen käänne. Tämä nuori, kuuluioli työskennellyt sotareportterina ja sa ja sympaattinen lehtimies --- palasi lapsena häntä oli purrut vesikauhuinen ihmisten ilmoille ja järjesti Chicagon koira. Kiinnostava tarina on sellainen, gangsterisyndikaatin pidäjonka voi myydä yhdelJandolin tärkeämpi tyksen suoraan pesäpailä lauseella: lapsen kokeopetus oli kastaan. --- Olemme varmus vesikauhuisen koiran kuitenkin se, että moja, että koko Amerikka puremasta selviämisestä kirjoittaminen on tunnustaa kiitollisuutensa tai nuoren miehen paluu raskaampaa työtä kuin pommituslennolta, kun tälle lehtimies Tintille.” ojan kaivaminen. Luin lapsena Tintit kanlaivueesta palasi vain yksi nesta kanteen. Ne erottuikone. Yksi harjoitustehtävat muista sarjakuvista jotenkin hienosvistämme oli sukutarinan kirjoittaminen. tuneempina ja jopa todenmakuisempina Se oli mainio tehtävä, sillä huomasin, tarinoina. Tintti oli lehtimies, ei mikään että omasta maastani ja oman sukuni pyssysankari. Kirjoista huokuu myytti vaiheista löytyi kerrottavaa, joka puhutsankaritoimittajasta, jonka työ on jatkuteli ihmisiä myös kaukana kotoa St. Bovaa matkustamista, seikkailua, vaaroja ja naventuren yliopistossa. konnien jahtaamista. Pahat erottuvat noJandolin tärkeämpi opetus oli kuitenpeasti hyvistä, ja saavat lopussa rangaiskin se, että kirjoittaminen on raskaamtuksensa. Toimittajalla on loputtomasti paa työtä kuin ojan kaivaminen. Jandolin aikaa tutkia ja seurata juttua, ikävistä oppi palaa mieleeni aina silloin, kun airutiineista kuten juttujen kirjoittamisesta neiston keruu on päättymässä ja edessä ei ole vaivaa. Itse asiassa muistelen, että on ensimmäisen version kokoaminen. Tintti ei olisi koskaan ollut kirjoittamasSe on minusta ylivoimaisesti raskain vaisa juttujaan. he kirjoitusprosessissa. Edessä on hahTiedonhankinta voi parhaimmillaan moton massa materiaalia, joka olisi patarjota seikkailua, mutta sen jälkeen on kotettava jonkinlaiseen muotoon. vuorossa paluu tyhjän ruudun ääreen. En osaa tarkkaan sanoa, mistä ensimEdessä on kirjoitusprosessin haastavin mäisen version – first draftin – kokoavaihe. misen vaikeus syntyy. Kyse voi olla siitä, että prosessissa on pakko pitää muistissa *** valtava määrä yksityiskohtia ja koko ajan saa pelätä, että unohtaa jotain olennaista. Opiskelin 1980-luvun lopussa yhden luToisaalta puolittain tietoinen ajatus tarikukauden St. Bonaventuren yliopistossa nan rakenteesta kohtaa todellisuuden siiYhdysvalloissa. Minulle opetti kirjoitnä vaiheessa, kun materiaalia alkaa työstamista silloin jo lähes 70-vuotias protää. Ehkä aineisto ei asetukaan siihen fessori Russell Jandoli. Jandoli painotti muotoon, johon sen on ajatellut asettukiinnostavien tarinoiden merkitystä – ja van? Ehkä aineiston sisällä on jokin toiantoi esimerkit omasta elämästään: mies nen ja parempi muoto, joka odottaa vie– 84 – lä löytämistä? Toisin sanoen materiaalin äärellä kirjoittaja joutuu peilaamaan omia ennakkoluulojaan siihen, mitä aineisto todellisuudessa näyttää puhuvan. Tieteellisessä kirjoittamisessa ensimmäisen version laatimista helpottaa se, että tutkimuksesta on yleensä jo kirjoitettu abstrakti. Se sisältää tutkimuksen pääjuonen. Sama käytäntö palvelee myös muussa kirjoittamisessa. Yksinkertaisimmillaan kyse on siitä, että kirjoittaa koko tarinan yhdellä virkkeellä. Chile-kirjassani yritin vastata vain yhteen kysymykseen: oliko Suomen asiainhoitaja Santiagossa sankari vai ei? Tupakkajutuissani olen yrittänyt vastata myös aina yhteen kysymykseen: Miten tupakkateollisuus lobbasi Suomessa? Miten tupakkateollisuus manipuloi lääketiedettä Suomen oikeudenkäynneissä? Miten kansainvälinen tupakkateollisuus ujutti viestinsä läpi pienempien pohjoismaisten tupakkayhtiöiden kautta? Monet kertovat kirjoittavansa abstraktin vasta sitten, kun kaikki muu on valmista. Niinkin voi tehdä. Minusta on kuitenkin hyvä kirjoittaa jo alkuvaiheessa ylös se hahmo, jonka ajattelee antavansa materiaalille. Sen jälkeen voi heittäytyä materiaalin vietäväksi ja lopuksi palata abstraktiin ja tehdä tarvittavat muutokset. Ensimmäisen version rakentamista voi helpottaa myös alustavan sisällysluettelon tai väliotsikoiden avulla. Ne toimivat eräänlaisena luurankona, jonka ympärille voi alkaa kerätä vähitellen lihaksia leikkaamalla ja liimaamalla tekstipätkiä. Tämänkaltaisen tekniikan käyttäminen on oman kokemukseni mukaan välttämätöntä, jos kirjoitushanke on laa- Toisin sanoen materiaalin äärellä kirjoittaja joutuu peilaamaan omia ennakkoluulojaan siihen, mitä aineisto todellisuudessa näyttää puhuvan. Minusta on kuitenkin hyvä kirjoittaa jo alkuvaiheessa ylös se hahmo, jonka ajattelee antavansa materiaalille. – 85 – ja – esimerkiksi kokonainen kirja. tematon, joka vaivautuu käymään tekstin Käytin tuota tekniikkaa ensimmäisen huolellisesti läpi ja kommentoimaan sitä. kerran, kun kirjoitin kirjaa Vuosien kuluessa olen Sillä tavalla Säästöpankkien-Keskusalkanut itse nauttia yhä Osake-Pankista Skopista elefantti tuli syötyä enemmän tekstin hiomipalasina. 1994 ja 1995. Nimesin tiesesta. Kun ensimmäinen dostot kirjan lukujen pevedos on kasassa, työn voi rusteella ja kokosin niihin kuuluvia tiesiirtää muutamaksi päiväksi sivuun. Sen toja: purettuja haastatteluja sekä lehtiarjälkeen on mukava palata tietokoneen tikkeleista ja kirjoista kerättyjä katkelmia. ääreen kahvikupin kanssa ja alkaa käySillä tavalla elefantti tuli syötyä palasina. dä läpi tekstiä. Olen itse aamuihminen, Olen joskus myös aivan konkreettisesmikä tarkoittaa sitä, että olen vireimmilti leikannut kertomuksen kappaleiden läni aamun ensimmäisinä tunteina. Pykokoisiin palasiin ja alkanut järjestellä rinkin sijoittamaan vaativimmat kirjoiniitä uudelleen lattialla. Toinen vaihtoehtustyöni aamuihin. to on lukea tekstiä läpi ja antaa jokaiselle Työskentelin 1990-luvun puolivälissä kappaleelle nimi. Näiden nimien perusmuutamia vuosia tv-toimittajana. Amteella tekstille on helppo löytää oikea mattia pidettiin pinnallisena, koska julooginen rakenne. tut ovat usein lyhyitä ja kuvat vetoavat enemmän tunteisiin kuin järkeen. TV:ssä *** tärkeää ei ole se mitä sanotaan, vaan miten sanotaan. Kirjoittamisen raskauden lisäksi vanKirjoittamisen näkökulmasta aika ha herra Russell Jandoli opetti, että kirYleisradion palveluksessa oli hyvin opetjoittaminen on uudelleen kirjoittamista. tavaista. Toisaalta minua harmitti, että Tekstiä on hiottava kunnes se kiiltää. materiaalia jäi niin paljon käyttämättä ja Ensimmäisen version voi runnoa väkijutut unohtuivat nopeasti niiden ulosajasin kasaan, mutta tekstin hiominen vaamisen jälkeen. TV-jutussa ei vastaanottii äärimmäistä keskittymistä. Vasta tässä tajalla ole mahdollisuutta palata siihen, vaiheessa ratkeaa se, onko teksti loogista mitä aikaisemmin on sanottu, jos viesti ja ymmärrettävää. Kyse on kuitenkin aika jää epäselväksi (nykyisin on tietysti Yle yksinkertaisista tempuista: kirjoita kapAreena, mutta harva sieltä jaksaa tarpaleen tärkein lause alkuun, pidä lauseet kistaa asioita). Toisin sanoen tv-insertti mahdollisimman lyhyinä, älä käytä pason kirjoitettava äärimmäisen selkeäksi ja siivia, karsi toisto. Pulmana on kuitenkin loogiseksi esitykseksi. Käytännössä täse, että kirjoittaja tulee nopeasti sokeakmän voi kiteyttää sanoihin: kill your darsi omalle tekstilleen. Sen voi toki jättää lings! Turhat yksityiskohdat on jätettävä muutamaksi päiväksi sivuun ja palata pois, vaikka juuri niiden esiin kaivaminen editoimaan tuorein silmin. Suurempi apu olisi ollut kaikkein vaikeinta. Nokkelista on kuitenkin kollega tai joku täysin tunilmaisuista ja näppäristä anekdooteista – 86 – on pakko luopua, jos ne vievät sivupolulle. Kaiken tekstin on palveltava vain yhtä päämäärää: lukijan liimaamista tarinan viimeiseen lauseeseen asti. Yleisradiossa työskentelin A-Moknimisessä TV-ohjelmassa. Erään ohjelman valmistelussa aloin penkoa niin kutsuttua Rapap-juttua. Rapap oli ayjohtajien ”sijoituskerhoksi” Säästöpankkien-Keskus-Osake-Pankin eli Skopin toimesta perustettu osakeyhtiö, jota Skop rahoitti ja joka ajautui myöhemmin konkurssiin. Ay-johtajat yrittivät käyttää asemaansa hyväkseen selvitäkseen sijoitusseikkailuistaan ilman tappioita. Juttu päätyi myös poliisille ja syyttäjälle, joka ei kuitenkaan vienyt juttua oikeuteen. Sen sijaan syyttäjä totesi syyttämättäjättämispäätöksessään harvinaislaatuisesti, että tutkitussa asiassa oli kysymys hyvä veli -toiminnasta, joka oli eettisesti arveluttavaa muttei yksinomaan sen vuoksi lainvastaista. Tässä tapauksessa ”saven kaivaminen” kesti kauan. Aluksi yhtiön asiakirjoja ei löytynyt kaupparekisteristä eikä kukaan suostunut haastatteluun. Kymmenien puhelinsoittojen jälkeen löysin lopulta yhtiön entisen osakkaan, jolla oli hallussaan yhtiön asiakirjoja. Hankin omistukseeni myös erään velan, jonka avulla pääsin Rapap Oy:n konkurssipesän osakkaaksi. Pesänhoitaja ei kuitenkaan suostunut luovuttamaan minulle yhtiön osakasluetteloa – ennen kuin peruin hänestä Suomen Asianajajaliittoon tekemäni kantelun. Minulle kertyi tapauksesta aineistoa hyllymetrin verran – asiakirjoja, haastattelunauhoja, kuvausmateriaalia, kopioi- Ensimmäisen version voi runnoa väkisin kasaan, mutta tekstin hiominen vaatii äärimmäistä keskittymistä. Kaiken tekstin on palveltava vain yhtä päämäärää: lukijan liimaamista tarinan viimeiseen lauseeseen asti. – 87 – ta kirjoista ja lehtileikkeistä. Ohjelmassa materiaalia käytettiin vain vajaan kahden minuutin verran. Olin pettynyt, mutta toimittajakollegani lohdutti minua sanomalla: se oli hiottu timantti! LUE LISÄÄ Artikkelissa mainittuja Heikki Hiilamon teoksia julkaisujärjestyksessä: • Aavelasku. Dokumenttikirja vuosisadan suomalaisesta asekaupasta. Like 1994. (Yhdessä Simo Sipolan kanssa.) • SKOP. Lyhyt historia. WSOY 1995. • Neitsytsaarten salaisuus. Like 2001. • Kieltämisen ammattilaiset. Tupakkayhtiöiden strategiat tupakkalainsäädännön estämiseksi Suomessa. Suomen ASH ry, Lääkärin sosiaalinen vastuu ry 2001. – Raportti on saatavilla myös pdf-julkaisuna: http://www.suomenash.fi/binary/ file/-/id/1/fid/179. • Valheen mesenaatit. Suomi tupakkateollisuuden manipuloiman lääketieteen näyttämönä. Suomen ASH ry, Lääkärin sosiaalinen vastuu ry 2004. • The Fear of Losing out. Tobacco Industry Strategies in Finland 1975–2001. Tampereen yliopiston terveystieteen laitos 2007. – Väitöskirja on saatavilla myös pdfjulkaisuna: http://tampub.uta.fi/ handle/10024/67737. • Kuoleman listat. Suomalaisten salainen apu Chilen vainotuille. Otava 2010. – 88 – “Mysteeri syveni kun mahalaukusta löytyi kuolettavia määriä unilääkkeitä ja kesäkeittoa, tutkijan mukaan.” – 89 – – 90 – Maritta Jokiniemi Fiktiiviset poliisit ja todellisuus Maritta Jokiniemi on Poliisimuseon tutkija. Jokiniemi on koulutukseltaan filosofian maisteri ja kirjastonhoitaja. Hän on toiminut myös Jyväskylän yliopiston etnologian laitoksen amanuenssina ja kirjoittanut historiateoksia. Kun isolla kengällä astuu, jää iso jälki R ikokset ja niiden selvittely ovat kiehtoneet ihmisiä jo vuosisatoja, ja rikosaiheinen fiktio eri muodoissaan on nykypäivänä suosittua ajanvietettä. Poliisimuseossa avautui keväällä 2013 erikoisnäyttely ”Poliisi fiktiossa”. Se kertoo, miten kotimainen fiktiivinen kirjallisuus, elokuvat ja tv-tuotannot ovat muovanneet kansalaisten mielikuvia poliisista ja poliisin työstä. Näyttely alkaa 1800-luvun alun pilkkarunoista ja päätyy nykypäivän monimuotoiseen ja -ilmeiseen tuotantoon. Näyttely oli usean vuoden ideoinnin tulos ja vakuutti näyttelyntekijät siitä, että poliisin ammatti on suosittu, ellei peräti suosituin fiktion kuvaama ammatti. Näyttelyn suunnitteluvaiheessa aineistosta oli enemmän runsaudenpulaa kuin puutetta. Valintakriteerinä oli teosten ja tuotantojen suosio eli myynti- ja katsojaluvut. Mitä enemmän teosta on luettu tai filmiä katsottu, sitä enemmän sillä on ollut vaikutusta mielikuviin poliisin työstä. Näyttelyssä kuullaan myös poliisien näkemyksiä fiktion poliisihahmoista ja poliisityöstä annetuista mielikuvista. – 91 – sai parhaan komediasarjan Venla-palkinHaastateltavina ovat mm. Poliisimusenon. on museoyhdyshenkilöt poliisilaitoksilta ja Helsingin poliisilaitoksen rikosyliko*** misario Juha ”Hermo” Rautaheimo ja vanhempi rikoskonstaapeli Eerika Pa”Tässä kaoottisessa maailmassa ihmisillomurto. Lisäksi nykypäivän kirjoittavat lä on tarve lukea asioista, jotka selviäpoliisit Marko Kilpi, Mikko Karppi ja vät”, totesi Leena Lehtolainen AktuuPasi Lönn kertovat, miten he ovat yhdismi-lehden haastattelussa vuonna 2004 täneet poliisin ja kirjailijan työn. ja jatkoi: ”Dekkareiden Kansalaisnäkökulmaa on saatu Suomen dekka- Varsinkin 2000-luvulla lukeminen on myös turrikoskirjailijoiden vallinen tapa kokea tosi riseuralta ja Facebookin määrä on lisääntynyt pahoja asioita.” Dekkarit suosikkipoliisihahmo-ääja henkilöhahmojen voidaan siis mieltää aikuisnestyksellä. Dekkariseura kirjo laajentunut. ten saduiksi, joissa tyypiledusti paljon lukevaa yleilisenä teemana on hyvän söä, ja Facebookin kautta ja pahan taistelu. Suomalaiset lukevat haluttiin saada ”tavallisen kansan” mieja ostavat sekä kotimaisia että käännetlipiteitä hahmojen suosiosta. tyjä rikosaiheisia teoksia ennätysmäärin. Facebook-äänestyksen perusteella Vuonna 2010 dekkareiksi luokiteltavia fiktiivisessäkin poliisissa arvostetaan kirjoja julkaistiin yli 70 ja myydyimmistä huumorintajua ja sanavalmiutta. Ylivoiteoksista lähes puolet kertoi rikoksista. maisiksi suosikkipoliisihahmoiksi selviyDekkarit ovat myös kirjastojen lainatyivät Reinikainen ja komisario Palmu. tuimpia teoksia. Varsinkin 2000-luvulla Kolmanneksi tuli hieman ehkä yllättäen rikoskirjailijoiden määrä on lisääntynyt Palmun apulainen, ylietsivä Väinö Kokja henkilöhahmojen kirjo laajentunut. ki. Neljänneksi sijoittui Raid-sarjan koTämä on kansainvälinen ilmiö, ei vain misario Jansson. Loput äänet jakautuivat suomalainen. tasaisesti eri poliisihahmoille. Itse asiasKahden esimerkin kautta voidaan sa on aika yllättävää, että suosikit ovat osoittaa, että poliisitaustaisilla henkilöillä vuosikymmenien takaa, ”kestosuosikkeon ollut keskeinen merkitys kotimaisen ja”. Mika Waltarin ensimmäiset Palmurikoskirjallisuuden kehityksessä. Viiteokset julkaistiin 1930-luvun lopussa ja purissa työskennellyt rikosetsivä Hugo Matti Kassilan ohjaamat Palmu-elokuvat Nousiainen julkaisi esikoisteoksensa esitettiin 1960-luvun alussa. Reinikai”Murhattiinko hänet?” vuonna 1945. nenkin on 1970- ja 1980-lukujen vaihTeoksen alkusanoissa hän kirjoitti: ”Seuteen tv-suosikki. ratessani sekä ulkomaista että suomaTuoreimpana suosikkina on 2000-lulaista jännityskirjallisuutta olen tehnyt vun Pasila-animaatiosarjan Rauno Resen havainnon, että tekijä on ammattipomies. Varsinkin nuorten keskuudessa mies vain kirjallisessa mielessä. TodelPasila on suosittu, ja vuonna 2010 sarja – 92 – lisen rikostutkimuksen tuntemus puuttuu melkein jokaisessa tapauksessa.” Kirjailija lupasi, ettei hänen kirjassaan ole mitään sellaista, mitä ei olisi voinut sattua suomalaiselle poliisille taistelussa alamaailmaa vastaan. Nousiainen julkaisi lisäksi teokset ”Hälytys murtoryhmään” 1947 ja ”Yöpäivystäjät” 1949. Viimeksi mainittu oli varhaisin kotimainen poliisiromaani, jossa koko poliisilaitos nousi päärooliin yhden sankaripoliisin sijasta. Nousiaisen ”Yöpäivystäjät” päätyi myös valkokankaalle. Edvin Laine ohjasi elokuvan ”Yhden yön hinta” vuonna 1952. Elokuvan esikuvina olivat neorealistiset ja puolidokumentaariset amerikkalaiset rikosfilmit (film noir). Laine sanoi tehneensä filmillään kunniaa suomalaisille poliiseille, jotka tekivät tarpeellista ja vaarallista työtä, vaikka olivat usein vihattuja ja vitsien kohteena. Työyhteisö oli kuvauksen keskiössä. Yksittäistä sankarihahmoa ei ollut. Filmissä työyhteisö toimi saumattomasti yhteisen tavoitteen, turvallisen kaupungin puolesta. Poliiseille annettiin elokuvassa myös siviilielämä, yksi oli esikoistaan odottava nuori rikosetsivä ja toinen jo kokenut rikospoliisi, joka haaveili opiskelevasta pojastaan suuria. Filmi tavoitteli dokumentaarisuutta, ja se kuvattiin yhteistyössä Helsingin poliisilaitoksen kanssa. Suomen Poliisilehti kirjoitti filmin etukäteisarviossa 1952: ”– – elokuva on poikkeuksellinen siinäkin mielessä, että siinä pyritään esittämään poliisin työtä rakentavassa hengessä. – – Maamme poliisikunta kokonaisuudessaan on siitä kiitoksen velkaa elokuvan valmistajille, sillä se, mitä filmi tuo katsojan eteen, liikuttaa Kahden esimerkin kautta voidaan osoittaa, että poliisitaustaisilla henkilöillä on ollut keskeinen merkitys kotimaisen rikoskirjallisuuden kehityksessä. – 93 – ja järkyttää.” Elokuvan yleisömenestys julkaisi 12 teosta, joille on tyypillistä oli esitysvuotensa keskitasoa. vahva yhteiskunnallinen ote ja väkivaltaElokuvakriitikot pitivät elokuvan puorikosten maailman realistinen kuvaamilidokumentaarisuudesta, nen. Kirjoissa ei ole sankaJoensuu nosti sillä se oli kuvattu oikeilla reita vaan tavallisia ihmisiä kotimaisen tapahtumapaikoilla Heliloineen ja huolineen. Kesrikoskirjallisuuden singissä ja avustajina käykushahmo on herkkä ja arvostusta. tettiin helsinkiläisiä poliiinhimillinen ylikonstaapeli seja. ”Yhden yön hinta” Timo Harjunpää, joka taosallistui kesällä 1952 ensimmäisenä sapainoilee työn ja perheen välillä. suomalaisena elokuvana Berliinin elokuJoensuu nosti kotimaisen rikoskirjalvajuhliin. Vaikka Nousiaisen teos ja sen lisuuden arvostusta. Hän oli kaksi kerpohjalta tehty elokuva eivät nousseet taa Finlandia-palkintoehdokkaana ja sai katsojien suosikeiksi Suomessa, niitä valtion kirjallisuuspalkinnon sekä useita voi hyvällä syyllä verrata muun muassa Vuoden johtolanka -palkintoja. Finlanamerikkalaisen Ed McBainin 87. piiri -ridia-palkintoehdokkuudet olivat näkyvin kosromaaneihin, jotka alkoivat ilmestyä osoitus dekkarin noususta laatukirjalli1950-luvulla. Teokset sijoittuvat New suudeksi. Poliisi fiktiossa -näyttelyä varYorkia muistuttavaan suurkaupunkiin ten haastatellut poliisit pitivät varsinkin nimeltä Isola. Dekkarisarjasta tuli uuden Joensuun ensimmäisten teosten poliityylilajin perusteos: kaupunkiin sijoittusikuvausta erinomaisena, realistisena ja va nykyaikainen poliisiromaani. Myötotuudenmukaisena. Esimerkiksi Juha hemmin tv-tuotantoihin omaksuttiin Rautaheimo totesi, että Joensuun ensama tyyli. Suomessa esitettiin 1980-lusimmäisistä kirjoista tunnisti tutun Helvulla ”Hill Street Blues”, jossa seurataan singin poliisilaitoksen työyhteisön ja se elämää kuvitteellisella Hill Streetin pokuvasi hienosti poliisikollegoiden työtä. liisiasemalla, joka sijaitsee nimeämättöKirjasarjan edetessä henkilöhahmot ja mässä suuressa teollisuuskaupungissa. kirjojen tunnelma synkkenevät kuvasRikoskirjallisuus kantoi pitkään halvan taen myös Joensuun oman maailmankioskikirjallisuuden mainetta. Suomessa kuvan synkkenemistä. Arvostetun pokirjallisuuskriitikoiden arvostusta rikosliisikirjailijan synkkyys on saanut myös kirjallisuus sai odottaa aina 1970-luvulle usean poliisin toteamaan, ettei ”tuolla asti. Matti Yrjänä Joensuun (1948–2011) mentaliteetilla pysty poliisin työtä teesikoisteos ”Väkivallan virkamies” voitkemään”. Poliisien mielestä rikollisen ti pohjoismaisen rikosromaanikilpailun mielen sielunsyövereihin uppoaminen vuonna 1975. Joensuu toimi poliisina menee niissä liian pitkälle eivätkä kirjat 1973–2006, suurimman osan ajasta riole enää realistista poliisityön kuvausta. kostutkijana Helsingin poliisilaitoksen Joensuun kirjalliset ansiot ovat kuitenkin väkivaltatoimistossa, virkauransa lopulla kiistattomat ja hänen suosionsa on vankpalonsyyntutkijana. Kaikkiaan Joensuu ka, vaikkakin hieman ristiriitainen. – 94 – *** Dekkareista poliiseilla on yhtä monta mielipidettä kuin on poliisiakin. 2000-luvun myydyimpiä kotimaisia dekkarikirjailijoita ovat olleet Leena Lehtolainen, Seppo Jokinen, Harri Nykänen, Matti Rönkä ja Jarkko Sipilä. Jokisen Sakari Koskinen, Lehtolaisen Maria Kallio ja Sipilän Kari Takamäki työskentelevät poliiseina suurella sydämellä, vaikka välillä järjestelmään ärsyyntyen ja turhautuen. He vievät lukijan poliisien monipuoliseen arkeen ja erilaisiin työyhteisöihin. Lukija tutustuu myös heidän siviilielämäänsä iloineen ja suruineen. Hahmoihin on helppo samaistua, he ovat saaneet vaikutteita tosielämästä kirjailijoiden luovuudella höystettynä. Lehtolaisen teokset ovat tuoneet naisnäkökulman miehisenä pidettyyn työyhteisöön. Nykäsen Eero Jansson ja Röngän Teppo Korhonen ovat enemmän työyhteisöjensä kapinallisia, oman tiensä kulkijoita, joilla on käytössään yksi tärkeimmistä poliisin voimavaroista: huumorintaju. Toinen laukoo harkitusti sarkaistisia kommentteja ja toinen on huippuluokan ”moottoriturpa”. Dekkareista poliiseilla on yhtä monta mielipidettä kuin on poliisiakin. Näkemykset ja mieltymykset jakautuvat. Kirjallisuuden osalta he tuntuvat antavan enemmän anteeksi pieniä epäjohdonmukaisuuksia ja virheellisyyksiä kuin esimerkiksi tv-sarjoissa. Selitys tälle on ehkä osin siinä, että (liikkuva) kuva on yksityiskohtaisuutensa vuoksi puutteissaan, virheissään ja epätarkkuuksissaan armottoman läpinäkyvä; sen sijaan lukemaansa tekstiä lukija visualisoi itse ja täyttää aukot ”oikein” omien tietojensa – 95 – ja todellisuuskuvansa pohjalta. työn kuvausta ei voi käyttää dekkareissa. Kaiken perusta on hyvä tarina, joka Tapahtumat ja henkilöhahmot on tehtäpitää yllä mielenkiinnon. vä sellaisiksi, ettei niitä voi Usein poliisit myös Usein poliisit myös toteatodellisuuteen sellaisenaan toteavat, ettei vat, ettei kukaan jaksaisi yhdistää. Tarinaan pitää kukaan jaksaisi lukea realistista ja pikkusaada vetävyyttä ja jänlukea realistista tarkkaa poliisityön kunitettä. Todellisuudesta ja pikkutarkkaa vausta, koska se on niin poimitut tapahtumat ovat poliisityön kuvausta, tylsää. Tosin voi miettiä, mahdollisia, mutta kukin koska se on niin onko oman ammattiminän kirjailija poimii sen ”partylsää. näkemys tylsyydestä sama haan osan” ja muuntaa kuin tavallisten kansalaiomalla tyylillään fiktiossa sen. Poliisit sanovat myös, että ”siviilit”, toimivaksi tarinaksi. siis ei-poliisitaustaiset henkilöt, voivat Poliiseillekin dekkarien lukeminen kirjoittaa hyviä dekkareita ja onnistuon ajanvietettä ja viihtymistä. Liiallinen neita poliisikuvauksia. Kirjailijan poliirealistisuuskin saattaa karkottaa poliisin sitaustakaan ei anna anteeksi sitä, että dekkarin ääreltä. Näin totesi mm. vantarina ei ”vedä” tai etene uskottavalla hempi rikoskonstaapeli Eerika Palomurtavalla. Juha Rautaheimo mainitsee suoto. Arkirealismia saa kokea ihan tarpeeksi sikikseen realistisen ja nopeatempoisen omassa työssään, joten enää vapaa-ajalla Jarkko Sipilän, jonka rikostoimittajan ei jaksa sellaista lukea. Tämän takia poliitausta antaa syvyyttä ja takaa oikeanlaiseja ehkä voi pitää poliisifiktion suhteen sen terminologian. Suomalaisissa dekkriittisempinä kuin tavallista kansalaista. karisteissa onkin paljon toimittajia: JarkSama pätee varmasti muihinkin ammatko Sipilä, Harri Nykänen, Matti Rönkä tikuntiin, joita fiktiivisesti esitellään. tunnetuimpina esimerkkeinä. Toisaalta Rautaheimo mainitsee, että *** myös täysin yliampuva ja liioiteltu teksti vetoaa häneen. Harri Nykäsen Raid-kirTv-lähetykset alkoivat Suomessa vuonna jat ja ja niihin perustuva tv-sarja upposi1957. Televisiot yleistyivät nopeasti, sillä vatkin häneen kuin naskali voihin. Hausvuonna 1969 maassa oli miljoona teleka ja toimiva dialogi sekä järjestelmän visiolupaa. Yle ja MTV tuottivat ohjelbyrokraattisuuden sarkastinen kuvaus mia kahdelle kanavalle. Suomessa näholivat hänen mielestään erinomaisen tiin 1960-luvun puolivälissä ulkomaisia nautittavaa luettavaa. poliisisarjoja: saksalainen ”Rikosmuseo Kirjailijat Marko Kilpi, Mikko Karppi kertoo”, brittiläinen ”Komisario Maigja Pasi Lönn työskentelevät päätoimisesretin tutkimukset” ja yhdysvaltalainen ti poliiseina. He kaikki allekirjoittivat nä”Lahjomattomat”. Kotimaista tuotantoa kemyksen, että poliisityö antaa ideoita ja edusti MTV:n tuottama Mauri Sariolan inspiraatioita, mutta yksi yhteen poliisikäsikirjoittama neliosainen poliisisarja – 96 – Susikoski. Poliisi fiktiossa -näyttelyssä ensimmäisenä merkittävänä poliisiaiheisena tv-tuotantona esitellään Mikko Niskasen käsikirjoittama ja ohjaama neliosainen tv-elokuva ”Kahdeksan surmanluotia” vuodelta 1972. Tv-sarjan pohjalta tehtiin myös samanniminen lyhennetty kokoillan elokuva. Niskasen elokuvassa poliisin rooli oli keskeinen vaikkakaan ei päärooli. Elokuva perustuu osittain tositapahtumiin. Vuonna 1969 Pihtiputaalla 33-vuotias pienviljelijä surmasi neljä poliisia, jotka olivat tulleet ilmoituksen perusteella pidättämään häntä. Poliisin saamien ennakkotietojen mukaan tiedettiin tekijän ammuskelleen kotona, ja siksi poliisit olivat varustautuneet virkaaseiden lisäksi Suomi-konepistoolilla. Surmateko on Suomen poliisin historiassa traagisuudessaan ainoa laatuaan: koskaan yhtä monta poliisia ei ole kuollut kerralla virkatehtävissä. Nykytermein puhuttaisiin joukkosurmasta. Niskasen elokuva valmistui vain kolme vuotta poliisisurmien jälkeen. Elokuvaa tulee tarkastella aikakauden poliittiskulttuurisessa kehyksessä. Yhteiskunnallinen keskustelu kiihtyi 1960-luvun lopulla ja tv sai kritiikistä osansa. Etenkin ulkomaisia sarjoja moitittiin väkivaltaisiksi ja epärealistisiksi. Ylen informatiivisessa ohjelmapoliittisessa julistuksessa 1966 asetettiin television tehtäväksi ”oikeisiin tietoihin ja tosiasioihin perustuvan maailmankuvan tarjoaminen”. Keskustelua tuli herättää ja erilaisia, radikaalejakin mielipiteitä piti esittää. ”Tiesin heti, että Pihtiputaan laukauk- Tapahtumat ja henkilöhahmot on tehtävä sellaisiksi, ettei niitä voi todellisuuteen sellaisenaan yhdistää. – 97 – set päättivät pitkän ja johdonmukaisen piirtyy kuitenkin erilainen kuva kuin tapahtumaketjun. Tajusin, että tässä elokuvassa. Noin kymmenen minuuoli taustalla kokonainen tin kohtauksessa poliisien ongelmakenttä”, kertoi surmaaminen kuvataan Pihtiputaan Niskanen elokuvastaan. väsyneen, hätääntyneen poliisisurmien Vastaanotto oli ylistävä, ja paniikissa oleva mieesitutkintaelokuva sai Jussi-palkinnot hen teoksi, joka tapahtui materiaalin parhaasta ohjauksesta ja etäältä ampuen. Kun mies perusteella miespääosasta. Niskaselnäkee poliisien lähestyvän tapahtumista piirtyy le myönnettiin myös 1972 taloa, hän ampuu neljä enkuitenkin erilainen Valtion elokuvataiteilijapalsimmäistä laukausta talon kuva kuin elokuvassa. kinto. Tv-draama korosti sisältä ja seuraavat kaksi olosuhteiden merkitystä ja pihalta. Kaksi viimeistä päähenkilö nähtiin niiden ”uhrina”. Esillä laukausta kuuluvat vain ääninä. Ainoolivat maaseudun työttömyys, syrjäytymiastaan ensimmäisten laukausten jälkeen nen sekä päättäjien ja tavallisen kansan näytetään, kuinka osa uhreista kaatuu välinen kuilu. Valtaapitävien päätöksiä maahan ja osa yrittää ryömiä piiloon. toteuttaneet poliisit olivat draaman sijaisLopuksi kauempaa kuvaten näytetään, kärsijöitä. kun mies laittaa aseen lumihankeen pysNiskasen elokuvan taiteelliset ansiot tyyn yhden uhrin viereen ja lähtee käveovat kiistattomat. Elokuvakriitikot valemään polkua pitkin naapuritaloon. litsivat sen Ylen uutisten kyselyssä 2012 Esitutkintamateriaalin mukaan teko kymmenen parhaimman suomalaisen sisälsi yksityiskohtia, jotka eivät tue teelokuvan joukkoon. Viimeisin kansainkijän paniikkia tai hätääntymistä. Teon välinen huomionosoitus oli, kun elokujulmimmat osuudet eivät tule esille elova esitettiin New Yorkin Museum of kuvassa. Neljä poliisia käveli lumista Modern Artissa lokakuussa 2013. The polkua peräkkäin kohti taloa. Mies avaNew York Times -lehti julkaisi elokusi tulen Sako-metsästyskiväärillä (7x33 vasta perusteellisen arvostelun, jossa sitä kaliiberia) eteisen ikkunasta poliisien pidettiin loisteliaana. Arvostelussa viitatollessa n. 50 metrin etäisyydellä. Kaksi tiin rohkeasti jopa siihen, että Niskasen poliiseista kaatui polulle, kolmas polulelokuva olisi esikuva rikossarjoille ”The ta vasemmalle ja neljäs juoksi suojaan Wire” (Langalla), ”Breaking Bad” ja kuusen taakse. Mies jatkoi ampumista, “The Killing” (Jälkiä jättämättä). Kaikismeni lopuksi ulos ja ampui yhtä maassa mainituissa tuotannoissa tarkastellaan sa makaavaa ja toista pakoon pyrkinyttä rikosta eri perspektiiveistä. Tapahtumiin konstaapelia kuolettavasti teloitustyyliin mahdollisesti johtaneita syitä tarkastellähietäisyydeltä uhrien ollessa vielä eloslaan myös tekijän näkökulmasta. sa. Surmien jälkeen mies asetti aseensa Pihtiputaan poliisisurmien esitutkinpystyyn ensiksi surmatun viereen. Löytamateriaalin perusteella tapahtumista dettyjen tyhjien hylsyjen perusteella lau– 98 – kauksia ammuttiin ainakin kymmenen. Miksi tekijä ei lopettanut julmaa tekoaan vaan jatkoi siihen asti, että kaikki poliisit olivat varmasti kuolleet? Käsittämättömyydessään tämä kysymys jää ikuiseksi arvoitukseksi. Mies tuomittiin neljän ihmisen tahallisesta surmaamisesta elinkautiseen kuritushuonerangaistukseen. Hän vapautui vuonna 1982 presidentin armahduksella eli noin 12 vankeusvuoden jälkeen. Vuonna 1996 mies teki uuden henkirikoksen surmaten entisen vaimonsa. Hänet tuomittiin ensikertalaisena, koska elinkautisesta tuomiosta oli kulunut niin pitkä aika. Tuolloin tekijän elinkautistuomion armahduksesta nousi vilkas keskustelu. Fiktion luoman kuvan syyllisestä yhteiskunnan uhrina katsottiin vaikuttaneen liiaksi vapautuspäätökseen. Niskanen oli todennäköisesti tutustunut poliisin esitutkintamateriaaliin. Taiteilijalle kuuluu tietenkin taiteilijan vapaus, ja Niskasen elokuva on loistava esimerkki fiktion vaikuttavuudesta ja voimasta. Fiktion avulla saa helposti korostettua haluttua näkökulmaa tai häivytettyä todellisuuden kannalta olennaisia faktoja. Fiktion vastuustakin on syytä puhua, kun käsitellään todellisia tapahtumia, sillä fiktion totuudesta tulee suurelle yleisölle helposti ”virallista” totuutta. Pelkästään taiteelliseen vapauteen vedoten ei voi muunnella totuutta mielivaltaisesti. On muistettava, että todellisessa elämässä henkirikosten kärsijöitä ovat surmattujen lisäksi aina myös uhrien ja tekijän omaiset ja lähiympäristö. Esimerkiksi Pihtiputaan surmissa menehtynyttä Veikko Riihimäkeä (53 vuot- Fiktion vastuustakin on syytä puhua, kun käsitellään todellisia tapahtumia, sillä fiktion totuudesta tulee suurelle yleisölle helposti ”virallista” totuutta. – 99 – ta) jäivät suremaan vaimo ja yksi lapsi, Onni Saastamoista (37 vuotta) vaimo ja 3 kuukauden ikäinen vauva, Pentti Turpeista (33 vuotta) vaimo ja neljä lasta ja Mauno Poikimäkeä (31 vuotta) vaimo ja kaksi lasta. josta tehtiin pilottiosa ja 15 jaksoa. Leppoisaa, sanavalmista järjestyskonstaapeli Artturi Sakari Reinikaista näytteli Tenho Saurén. Hahmo kehitettiin vastakohdaksi vanhojen kotimaisten farssien ”idioottipoliiseille”. Pilkka kohdistui nyt poliisin sijasta byrokratiaan. Käsikirjoit*** tajat Jussi Tuominen ja Neil Hardwick latasivat tamperelaiskonstaapelin täyteen Television katselu kulutti suomalaisten maalaisjärkeä ja tilanneälyä, joilla hän vapaa-ajasta noin neljäsosan 1980-lulaukaisi hankalatkin tilanteet. Komedian vulla. Uusi kanava MTV3 osti ohjelmia suunnittelu- ja tekovaiheessa tekijät tuulkomaisilta tuotantoyhtiöiltä. Satelliittitustuivat Tampereen poliisilaitokseen ja ja kaapelitelevisiot näkyivät jo, ohjelmat sen henkilökuntaan. lisääntyivät, kanavilla ”surffailtiin” kauSarjan muita poliisihahmoja olivat kosäätimillä ja videoilta suomea hitaasti puhuva, Käsikirjoittajat katsottiin ohjelmia uusiksi. ruotsinkielinen konstaaJussi Tuominen ja Ulkomaiset poliisisarjat peli Ek, pessimistinen ja Neil Hardwick seikkailivat suomalaisiin hieman onneton vanhemlatasivat olohuoneisiin. Saksalaipi konstaapeli Hautamäki, tamperelaisnen ”Vanha kettu” sai vakavamielinen konstaakonstaapelin täyteen uskollisen katselijakunpeli Jänkälä sekä erikoiselmaalaisjärkeä nan, yhdysvaltalaiset ”Hill la ”englannilla” lauleskeleja tilanneälyä, Street Blues” ja ”Miami va, naistenmiehenä itseään joilla hän laukaisi Vice” olivat lajityyppinsä pitävä konstaapeli Kataja. hankalatkin esikuvia. Suomessa tuotetYlikomisario Rautakallion tilanteet. tiin tv-jännitystä dekkarien aika kävi työhuoneessa pohjalta. Åke Lindman pitkäksi, mutta julkisiohjasi Matti Yrjänä Joensuun kirjoihin vu pysyi moitteettomana: ”Eihän sitä perustuvat ”Harjunpää och kalla döden” muuten ylikomisarioksi pääsisikään.” (1983) ja ”Harjunpää och antastaren” Komedia tuotti joukon pitkään eläneitä (1985). Matti Kassila tarttui Pentti Kirssutkautuksia. tilän rikostutkija Hanhivaaran hahmoon Reinikainen lottoaa kioskilla: Oon meielokuvassa ”Jäähyväiset presidentille” naan ennenkin voittanut markalla neljä(tv-esitys 1989), samoin Anssi Mänttäkymppiä. ri tv-elokuvissa ”Isku vasten kasvoja” Myyjä: Ohhoh. Mitäs teit niin kauheella ja ”Jumalia ei uhmata” (1988). Näissä summalla? Hanhivaaraa esitti Antti Litja. Reinikainen: No suurin osa meni viinaan ”Tankki täyteen” -sarjasta luotiin ja naisiin. Ja sitten loput mää panin laittaen TV2:lla spin-off-komedia Reinikainen, turhuuksiin. – 100 – Komediaa seurasi 2,4 miljoonaa suomalaista. Se voitti Venla- ja Telvis-palkinnot mm. hauskimpana suomalaisena tv-ohjelmana. Reinikaisesta kasvoi kansansuosikki, joka kelpasi sekä poliisien että juoppojen sankariksi. Sarjaa on nähty uusintana useita kertoja ja suosio näyttää pysyvän. Moni poliisi on todennut Reinikaisen olevan kaikkien aikojen paras poliisin PRmies. Tampereen poliisilaitoksen entinen tiedottaja Seppo Rantanen oli järjestelemässä Reinikais-sarjan kuvauksia poliisilaitoksella. Hänen mukaansa Reinikainen lähensi poliisin ja kansalaisten suhdetta. Poliisi ei ollut enää tiukkailmeinen tuppisuu, joka käveli keskellä katua eikä puhua pukahtanut kuin tilanteen niin vaatiessa. Reinikainen käyttää mainiosti poliisin tehokkainta voimankäyttövälinettä, ”turpavärkkiä”. Poliisissa kiertää useita tarinoita, joissa näkyy Reinikaisen vaikutus tositilanteissa. Yksi niistä kertoo poliisista, joka matkusti vapaa-ajallaan kaupunkiliikenteen linja-autossa. Humalainen mies häiritsi yksinäistä naismatkustajaa eikä uskonut naisen pyyntöjä siirtyä toiseen paikkaan istumaan. Poliisi mietti mielessään, mitäköhän Reinikainen tekisi tässä tilanteessa. Niinpä hän sitten sai häirikön huomion itseensä, kun totesi reinikaismaiseen tyyliin: No moro vaan, on muuten sitte niin maan perusteellisen pimmeetä näin syksyllä. Ei meinaa millään nährä eres etteensä. Mää tualla kattelin että ompas tutun näkönen miäs, ja aattelin, että tuun kattoon että mitä se Pena täällä nätille tytölle juttelee. Arvata saattaa, ettei kyseessä ollut Pena eikä sen paremmin kertojan tuttu- Moni poliisi on todennut Reinikaisen olevan kaikkien aikojen paras poliisin PR-mies. Poliisi mietti mielessään, mitäköhän Reinikainen tekisi tässä tilanteessa. – 101 – kaan, mutta naismatkustaja sai olla rauhassa, kun ”kaverukset” alkoivat muistella, mistä voisivat toisensa tuntea. käsityksiä suomalaisuudesta. Suosituimpia ovat olleet sarjat, jotka on koettu totuudenmukaisiksi ja joiden ihmiskohtaloihin on voitu helposti samaistua. *** Vuonna 2000 valmistuneesta 12-osaisesta rikossarjasta ”Raid” tuli yleisön Vuonna 2000 Suomessa sai valita neljälja kriitikoiden suosikki. Tapio Piiraisen tä tv-kanavalta ohjelmia 56 tuntia päiohjaama ja Harri Nykäsen käsikirjoivässä. Internet tuli koteihin ja tv:n kattukseen perustuva tarina sijoittuu nykyselun kasvu pysähtyi. Ulkomaiset sarjat aikaan: talouselämää pyörittävät monilisääntyivät edelleen. Vuonna 2010 kaikansalliset yhtiöt ja rikollisuus on järjeskilla pääkanavilla oli omat täytynyttä. Hämäräjuttuja Vähitellen kerronta poliisi- ja rikossarjansa. penkoo poliisin lisäksi rimuuttui, rikoksia Sarjat toistivat usein vankollisen alamaailman ”hyratkottiin jo hoja sankaritaruja, joissa vis” Raid (Kai Lehtinen). tiimityönä. sankari suojeli yhteisöä Sarjan toinen päähenkilö pahalta. Vähitellen keron pykälistä piittaamaton, ronta muuttui, rikoksia ratkottiin jo tiijopa anarkistinen poliisikomisario Jansmityönä. Poliisit kuvattiin nyt yksilöiksi son (Oiva Lohtander). Mies pitää ilmeen tunteineen ja taustoineen. Yhteiskunta peruslukemilla, puhuu vähän ja viljelee nähtiin entistä synkempänä. Paha ei aina kyynistä huumoria. Jansson porautuu saanutkaan palkkaansa, etenkään ruotyhdessä vanhempien konstaapelien salaisissa sarjoissa ”Komisario Beck” ja Hopon (Pekka Huusko) ja Susisaaren ”Wallander”. Fiktiivisiä kotimaisia sar(Kirsti Väänänen) kanssa syvälle korjoja 1990-luvulla oli mm. Peter Lindruptioon. Matkaa totuuteen vaikeuttaa holmin ”Isältä pojalle”, Åke Lindman pikkumainen pomo, apulaispoliisimestajatkoi Harjunpää-sarjaa. 2000-luvulla tvri Hakala (Tuula Nyman). ”Raid” voitti kanaville on tehty lisää sarjoja, keskeivuonna 2000 neljä Venla-palkintoa: pasissä osissa ovat poliisit. Näitä ovat mm. ras draama-sarja, käsikirjoitus, ohjaus ja ”Kylmäverisesti sinun”, ”Rikospoliisi miespääosa (Oiva Lohtander). Maria Kallio”, ”Gränsfall/Rajatapaus”, ”Pasila” on humoristinen aikuisille ”Rikospoliisi ei laula”, ”Tappajannäköisuunnattu piirrossarja. Ensiesitys oli nen mies”, ”Virta” ja ”Roba”. vuonna 2007. Tietokoneella animoitu Televisio on tänään jokaisen suomalaitv-sarja käsittelee poliisin arkea satiirisen ulottuvilla. Se on tuonut maailman sesti. Pasilan piti kestää vain yksi tuolähemmäksi ja tehnyt myös paikallista tantokausi, mutta suosion vuoksi sitä kulttuuria tunnetuksi laajemmin. Alusta tehdään edelleen. Laitoksella rikoksia asti tv:n kotimaiset draamasarjat ovat ratkoo ”nuorempi komisario” Kyösti saaneet Suomessa paljon katsojia. Ne Pöysti, neuroottinen älykkö, joka imee ovat peilanneet aikaansa ja muovanneet tuttia aina paitsi juodessaan viinaa ja – 102 – suudellessaan. Hänen paras kaverinsa on laitoksen ainut täysjärkinen, joustava, perheellinen nuorempi konstaapeli Tommi Neponen. Käytökseltään miesmäisin, varsinainen ”macho” on naiskonstaapeli Helga. Pasilan rutiinitöitä hoitaa ”jännästi” filosofoiva Pekka Routalempi. Vanhan ajan poliisimestarin Rauno Repomiehen lääkitys ei aina ole kohdallaan. Draamasarja ”Taivaan tulien” pääosassa on vanhempi konstaapeli Rauni Väänänen, joka palaa Espoosta kotiseudulleen Kemijärvelle järjestyspoliisiksi ja selvittämään omaa menneisyyttään. Elämä on erilaista kuin etelässä, ja miehinen lappilainen ympäristö suhtautuu naispoliisiin ensin ihmetellen. Yhteisön arvostus on ansaittava. Rauni on aluksi tiukkaotteinen mutta oppii käyttämään psykologista silmää työssään. Pohjoisen tavoille häntä ohjaavat leppoisa, ihmisluontoa tunteva poliisipäällikkö Kauko Junni ja partiokaveri, luonnossa viihtyvä, yksin elävä ”urospoliisi” Aimo Peltoniemi. Sarjan päähenkilöt ovat poliiseja, mutta juonen keskiössä eivät ole pelkät rikokset vaan poliisin ihmissuhdetyö. Kemijärven maisemat, sarjan tapahtumat ja kuvitteellisen ja todellisen maailman välinen rikottu raja ovat ”koukuttaneet” noin 1,3 miljoonaa katsojaa. Lapin poliisilaitoksen oikealla Kemijärven poliisiasemalla tunnistetaan draamasta aito, hyvä poliisityön henki, vaikka fiktio ei kaikin osin toimikaan todellisuuden ehdoilla. Sarjan neljäs tuotantokausi tehtiin keväällä ja kesällä 2013. Vuonna 2008 ohjaaja, käsikirjoittaja ja näyttelijä Kari Sarjan päähenkilöt ovat poliiseja, mutta juonen keskiössä eivät ole pelkät rikokset vaan poliisin ihmissuhdetyö. – 103 – Väänänen sai Erikois-Venlan palkinnoksi Taivaan tulet -tuotannosta. tosielämässä pääsisi menestyksekkäästi tutkimaan, jos suhtautuisi epäiltyihin yhtä töykeästi kuin sarjoissa. Lisäksi *** fiktiopoliisit ovat usein ”hölösuita”. Oikeassa elämässä poliisilla on vaitiolo”En hakkaa asiakasta tuolilla päähän velvollisuus, joten poliisi ei kerro yksijoka päivä, en edes joka viikko.” Näin tyiskohtia tapauksista eteenpäin siihen totesi talousrikostutkintyyliin kuin sarjoissa tehPoliisit moittivat nassa työskentelevä vandään. Tosielämässä myös fiktiopoliisien hempi rikoskonstaapeli käyttäydytään korrektisti inhimillisyyden ja kirjailija Mikko Karppi eikä vastapuolta haluta puutetta. eräässä haastattelussaan. shokeeraata rankoilla yksiTämä huumorilla heitetty tyiskohdilla retostelemalla. ja provosoivasti ilmaistu kommentti ku”Ensimmäistä kroppakeikkaa ei ikinä vaa hienosti poliisien näkemyksiä poliisiunohda, se on jäänyt ikuisesti verkkosarjoista sekä tosielämän ja fiktion väliskalvolle”, kertoo rikosylikomisario Juha tä kuilua. Draaman ja jännitteen vuoksi Rautaheimo, jolla on vuosikymmenien poliisisarjoihin luodaan varsinkin kuutyöura Helsingin poliisilaitoksen väkilustelutilanteisiin sinne kuulumattomia valtayksikössä. Hän pohtiikin pitkään, asioita: kiristystä, uhkailua, jopa väkivalmiten poliisisarjojen rikosjutut ovat taa. Tv-sarjojen harhat ja virheellisyydet ”steriilejä”. Homma hoidetaan suoraviimyös ärsyttävät poliiseja eniten. Tvvaisen yksinkertaisesti, nopeasti ja jopa sarjan action-keskeisyys ja toimintataporutiininomaisesti. Tutkintapaikalle mejen alkeelliset virheet vaikuttavat myös nevä poliisi käy läpi monenlaisia ajatukeniten kansalaisten mielikuviin poliisin sia, aistimuksia ja tunnetiloja. Kokeneen työstä. Fiktiosta tulee vaivihkaa ”totta” ammattilaisen harjaantunut silmä osaa tai ainakin se antaa vahvoja mielikuvia, havaita monenlaista, mutta kokemattomiten poliisi toimii. mammalle konstaapelille kokemus on Vuoden poliisiksi vuonna 2008 valittu aina mielenjäävä ja vaikuttava. Varsinkin Leo Gullsten toteaa suurimpia poliisiitsemurhat tai lapsiin kohdistuneet rikoksarjojen harhakuvia olevan, että ihmiset set sisältävät monenlaista tunnetta myös saataisiin puhumaan pakottamalla. Käykokeneelle poliisille. Tutkintapaikka on tännössä juttelu on enemmän leppoista aina kaikilla aisteilla koettava kokemus. kahvipöytäkeskustelua. Poliisin tehtävä Sen tavoittaminen jää fiktiossa usein on tutkimalla löytää totuus, ei lähteä tuoohueksi, näin toteaa useampikin poliisi. mitsemaan. Poliisit moittivat fiktiopoliisien inhimillisyyden puutetta. Poliiseista *** tehdään tiukkoja ja kovapintaisia; lämmin huumori ja välittäminen puuttuvat. Usein poliisisarjoissa mässäillään henMonen poliisin mukaan yhtään juttua ei kirikosten karmivilla yksityiskohdilla ja – 104 – luodaan niillä jännittävää intensiteettiä tarinaan. Todellisuudessakin poliisi kohtaa työssään ihmiselämän suurimpia ja raskaimpia tragedioita sekä ajoittain käsittämätöntä pahuutta. Kun poliiseille on esitetty kysymys, mikä saa heidät kestämään esim. raa´an henkirikospaikan tutkinnan, vastaukset ovat samansuuntaisia: Työnä on kerätä todisteet, jotta juttu selviäisi mahdollisimman pian. Se on se päämäärä, johon pyritään. Koulutuksen ja kokemuksen tuomat tiedot ja taidot otetaan käyttöön ja ne valjastetaan ammatilliseen onnistumiseen. Tämä ei tarkoita tietenkään, että kokeneinkaan tutkija olisi tunteeton, mutta omat tunteet on pidettävä ammatillisesti sivussa. Toistuvasti tulee esille myös lähimpien työtovereiden tuki ja ”poliisihuumori”. Viimeksi mainittua on kuvailtu mm. seuraavasti: härskiä, roisia, alatyylistä, mautonta – mutta auttaa selviytymään. Monilla muillakin ammateilla on sisäpiirihuumorinsa, joka ulkopuolisesta kuulijasta voi tuntua tilanteeseen sopimattomalta ja arveluttavalta. Ronski ”läpänheitto” ei ole suinkaan itsetarkoitus, vaan se on osa ammattikieltä ja on yksi keino luoda ahdistavaan tilanteeseen helpotusta. Poliisien vapaa-aikaa ja rankkojen juttujen jälkihoitoa tuodaan enemmän esille 2000-luvun poliisisarjoissa, mutta kuitenkin vain ohimennen ja viittauksenomaisesti. Varsinkin ulkomaisten sarjojen kovapintaiset ja kaikenkestävät poliisikonkarit tuntuvat kovin konemaisilta ja kylmiltä. Toisaalta niin poliisisarjoissa kuin todellisuudessakin mennään usein rankan työvuoron jälkeen ottamaan Tutkintapaikka on aina kaikilla aisteilla koettava kokemus. Sen tavoittaminen jää fiktiossa usein ohueksi, näin toteaa useampikin poliisi. Todellisuudessakin poliisi kohtaa työssään ihmiselämän suurimpia ja raskaimpia tragedioita sekä ajoittain käsittämätöntä pahuutta. – 105 – muutama ja käydään yhdessä työkaveritulleelta partiolta voidaan kysellä kotieten kanssa tilannetta läpi. Perhe-elämän sintälupaa. Lisäksi suomalaisen poliisin vaikeuksia kuvataan myös työssä on huomattavasti Lisäksi sarjoista sarjoissa, eikä poliisin työn vähemmän actionia kuin välittyy kuva, että ja perhe-elämän yhdistäpoliisisarjat antavat ymtilanteet etenevät minen ole aina todellisuumärtää. Poliisin työpäinopeasti. dessakaan helppoa. vään kuuluu paljon arkisia Suosittu amerikkalaisja kuivakkaitakin rutiineja, sarja C.S.I. on vaikuttanut paljon mieliesimerkiksi kuulustelupöytäkirjojen ja kuviin teknisestä rikostutkinnasta. Katerilaisten raporttien kirjoittamista. Nämä soja saa esimerkiksi usein sellaisen käsieivät kuitenkaan juurikaan näy poliisisartyksen, että kun kotietsintää lähdetään joissa, vaan poliisityöstä otetaan esille tekemään, paikalle saapuu ensimmäisenä jännityksen kannalta parhaiten toimivat päällystö eli komisario ja ylikomisario. osiot. Jännittävyyttä saadaan aikaiseksi, Tosielämässä asia menee aivan toisella kun pyssyn kanssa heilutaan kaupungiltavalla. Myös kontaminaatioriski unohla ja autot räjähtelevät taustalla. Mikko detaan sarjassa lähes täysin: naistutkijat Karppi toteaakin, ettei pyssyn paukuttesipsuttelevat korkkareissa hiukset hullu ole sellaista jokapäiväistä poliisityötä, muten tutkintapaikalle ja suojavälineeksi joka olisi rutiinia tai tapahtuisi kuin itsesriittävät kumihanskat. ”Ei tarvita kuin tään ja miettimättä. Aseella uhkaaminen yksi aivastus ja tutkintapaikka on täynon hyvin poikkeuksellista. nä sinne kuulumatonta DNA:ta”, toteaa Poliisi katselee siis oman ammatinvaJuha Rautaheimo. Lisäksi sarjoista välitlintansa perusteella varsin kriittisesti potyy kuva, että tilanteet etenevät nopeasti. liisiaiheisia fiktiosarjoja. Viime vuosina Tutkittavana on vain yksi juttu, kun taas ovat lisääntyneet tosi-tv-tuotannot, jotka tosielämässä poliisilla voi olla monta eri esittelevät eri ammattien, esim. poliisien, juttua yhtäaikaisesti tutkinnassa. Sarjassa pelastuslaitoksen tai sairaalan arkipäivää. käytetään huipputeknisiä menetelmiä ja Monet kuvittelevat, että poliisit hyvinkin etsityt asiat löytyvät nopeasti. Rautaheimielellään katselisivat omasta työstään mon mukaan kokenut sormenjälkitutkikertovia dokumentaarisia ohjelmia. Itse ja luuppinsa kanssa voi joskus ratkaista asiassa poliisit eivät juuri seuraa poliisijutun paremmin kuin mikään DNAtyötä kuvaavia hyviäkään tosi-tv-ohjelanalyysi. mia, sillä työ tarjoaa realismia tarpeeksi Poliisit kohtaavat aina välillä tilanteieikä siihen enää vapaa-ajalla haluta palata. ta, joissa kansalaiset ovat omaksuneet Jim-kanavan Poliisit-sarja on tavoittaulkomaisista poliisisarjoista virheellisiä nut kiitettävästi katsojia. Sarja on myös tai harhaanjohtavia toimintatapoja. Putomalta osaltaan vahvistanut ymmärryskaan vietävä saattaa esittää järjestyspartä poliisin työn ihmisläheisyydestä. Potiolle olevansa oikeutettu ”yhteen puheliisi kohtaa työvuoronsa aikana ihmislinsoittoon”, ja kotibileitä rauhoittamaan elämän ilot ja murheet, surun ja vihan, – 106 – eikä työ ole vain autolla kaahailua ja voimankäyttöä. Poliisit suhtautuvat omasta ammatistaan kertoviin reality-sarjoihin hieman ristiriitaisesti. Osa pitää niitä jopa ennaltaehkäisevänä toimintana, osa vain poliisityön ”rusinat pullasta” -esittelynä. Erään vanhemman ja kokeneemman poliisin toiveena oli, että Poliisit-sarjaan pitäisi saada myös osuus poliisityön kuivista rutiineista. Hän mainitsi poliisin lukuisat, alati uusiutuvat tietojärjestelmät, esimerkiksi matkanhallintaohjelma M2:n käytön ja matkalaskujen laatimisen tuskan. Tosin hän ei vakuuttunut, että katsojien mielenkiinto välttämättä riittäisi tapahtuman seuraamiseen, varsinkaan kun jatkuva sensuroiva ”piip”-ääni peittäisi poliisimiehen ärsyyntyneet manailut. Itse asiassa poliisit eivät juuri seuraa poliisityötä kuvaavia hyviäkään tosi-tvohjelmia, sillä työ tarjoaa realismia tarpeeksi eikä siihen enää vapaa-ajalla haluta palata. LÄHTEILLE • • • • Poliisi fiktiossa -näyttelyjulkaisu Dekkaristi: http://www.poliisimuseo.fi/poliisi/poliisimuseo/ home.nsf/files/CC573F51E2788 3C5C2257B6E002B13AB/$file/ Dekkaristi_netti.pdf. Facebook-äänestys Unohda faktat – keskity fiktioon: http://www. poliisimuseo.fi/poliisi/poliisimuseo/home.nsf/PFBD/0B54D3E 09F26529FC2257937001CD7AB ?opendocument. Kansallisen audiovisuaalisen arkiston Elonet-tietokanta: http:// www.elonet.fi/fi. Tosielämä on muutakin kuin poliisisarjoja -verkkosivusto: http:// www.poliisisarjat.fi. – 107 – • • Arvas, Paula: ”Hugo Nousiainen: realistinen poliisin työn kuvaaja 1940-luvulta.” – Julkaistu Arvaksen blogissa Dekkarihylly 24.9.2010: http://dekkarihylly. blogspot.fi/2010/09/hugo-nousiainen-realistinen-poliisin.html. Hale, Mike: ”Follow the Tracks of the Crime Drama. Mikko Niskanen’s ‘Eight Deadly Shots’ May Seem Familiar.” The New York Times 13.10.2013. – Julkaistu The New York Timesin verkkosivuilla 11.10.2013: http:// www.nytimes.com/2013/10/13/ arts/television/mikko-niskanenseight-deadly-shots-may-seem-familiar.html?_r=2&. – 108 – – 109 – “Asia alkoi menemään poliisin näkökulmasta huonompaan suuntaan. Ruumiista löydettiin monia eri aineita ja vatsalaukusta myös.” – 110 – – 111 – – 112 – Elina Katajamäki Kjempe bra! – vaihto-opiskelijana Norjan poliisikorkeakoulussa Vanhempi konstaapeli Elina Katajamäki valmistui poliisiksi syksyllä 2013. Hän työskentelee Itä-Uudenmaan poliisilaitoksessa Porvoon poliisiasemalla pitkäkestoisen rikostutkinnan parissa. Ennen poliisiuraa Katajamäki on opiskellut filosofian maisteriksi ja työskennellyt toimittajana muun muassa Poliisi-tv:ssä. Katajamäki on reservin yliluutnantti. Hän on palvellut Afganistanissa sotilaallisen kriisinhallinnan tehtävissä. Kun isolla kengällä astuu, jää iso jälki V aikka poliisin työ on tiukasti sidoksissa kotimaiseen lainsäädäntöön, ei se kuitenkaan tarkoita, etteikö muualta maailmasta voisi saada hyviä ideoita työn tekemiseen. Poliisiammattikorkeakoulu on mukana Nordcopyhteistyössä, jonka kautta pohjoismaiset poliisiopiskelijat pääsevät vuosittain vaihto-ohjelmiin muihin pohjoismaihin. Tämä päiväkirja kertoo vaihto-opiskelijajaksostani Norjassa keväällä 2013. Maanantai 8.4. Oslon lentokentällä vastassa oli Norjan Politihøgskolenin kansainvälisen osaston työntekijä, joka pahoitteli, ettemme me suomalaiset, minä ja Jan, saapuneet jo sunnuntaina, kuten muut ulkomaalaiset opiskelijat. Hän kertoi lähettäneensä asiasta pyynnön Suomeen Poliisiammattikorkeakoulun yhteyshenkilölle. Tieto lienee muuttunut matkalla, sillä meille oli ilmoitettu, ettemme ehdottomasti voi mennä ennen maanantaita, sillä kukaan ei olisi vastassa. Myöhäisen saapumisen vuoksi emme ennättäneet mukaan avausluennolle. – 113 – lei mukaan lasketa sitä, että kaikki olivat Kongsvingerin koulutuskeskuksessa yhtä näreissään ylämäkijuoksusta aamutapasimme kouluttajia, kurssin johtajan pakkasessa. ja muuta henkilöstöä. Virkavaatteiden Toinen, kenties uskottavampi näkevaihtamisen ja lounaan jälkeen kuitmys oli se, että aamulenkeillä halutaan tasimme aseet. Pian koko 60 hengen pitää kurssille kuria. Ainakaan myöhään vahvuinen kurssi kiersi voimistelusalin iltaan ei kannata valvoa, eikä varsinkaan seinänvierustoja, kun kuivaharjoitteluna juhlia, mikäli mieli ylös kuuden korvilkäytiin läpi aseotteita. la ja lenkkareissa ylämäkeen. Kuri oli Aseet ovat samanlaisia kaikkialla, mutmuutenkin läsnä pienissä ta voi pojat, kuinka niiden asioissa: aamut ja lounaskäsittely voikaan erota Kun suomalaisen tuntien jälkeiset harjoimaittain. Kun suomalaipoliisin aseotteet tukset alkoivat kokoontusen poliisin aseotteet on on kaiverrettu mispaikalta, jossa mentiin kaiverrettu selkärankaan, selkärankaan, niistä joukkueiden sisällä ryhniistä ei noin vain opi pois. ei noin vain opi pois. mittäin jonoihin ja jonon Koska lihasmuistia on hijohtajat ilmoittivat kursdasta kouluttaa uudelleen, sin johtajalle kaikkien olevan paikalla. itsensä tunsi toistaitoiseksi norjalaisia Sen jälkeen otettiin hieman asentoversioita opetellessa. lepo-komentoja ja saatiin ohjeita alkaVaihto-opiskelijat syövät poliisikorvasta harjoituksesta. Suomalaisen vakeakoulun laskuun, mutta norjalaisopisrusmiespalveluksen ja poliisikoulutukkelijoille ruoka on omakustanteista. Atesen käyneelle meno muistutti enemmän riat maksavat heille 4–6 euroa kerralta. ensimmäistä kuin jälkimmäistä. Ilmeisesti juuri hinta pakottaa ruokalan Ensimmäisenä kokonaisena kurssihuolehtimaan siitä, että tarjottava ruopäivänä päästiin soveltamaan opittuja ka on erinomaista, muutoin lähikaupan aseotteita ja asentoja sekä käytäntöjä eväät houkuttavat lounaslinjaa enemtodellisuudessa, kun koko päivä kului män. pistooliammunnan parissa. Kouluttajan asenne oli ihastuttava: meno oli vauhdiTiistai 9.4. kasta, iloista ja kannustavaa. Kouluttaja Norjalaisilla opiskelijoilla oli esittää ei jaaritellut turhia, mutta näytti kyllä kaksi näkökulmaa siihen, miksi operatarkkaan, mitä seuraavaksi oli tulossa. tiivisella leirillä herätään joka aamu kello Ei haitannut, vaikka ymmärsi puheesta 6.15 alkavalle aamulenkille. Ensimmäikeskimäärin vain joka viidennen sanan. sen näkemyksen mukaan kyse on siitä, Ensimmäisenä päivänä laukauksia amettä kurssilaiset tekevät jotain yhdessä. muttiin pitkälti kolmatta sataa. Ja hylsyt Mäeltä, jonne aamuisin juostiin, ei saaoli toki kerättävä itse pois märästä ja nut juosta alas ennen kuin kaikki olivat sulavasta maasta. Ampumaradalla kontperillä ylhäällä. Yhdessä tekemisen meitailu todisti, ettei suomalaisen poliisin ninkiä siinä ei kuitenkaan juuri ollut, el– 114 – kenttähaalarin vedenpitävyys ole aivan samaa luokkaa kuin norjalaiskollegoiden asu. Pelkästään harjoitustoimintaan tarkoitetun kaksiosaisen, teknistä kangasta oleva asun on valmistanut maan ylpeys, Helly Hansen. Vaikka päivä oli alkanut varhain ja sisältänyt rutkasti raitista ilmaa, jaksoivat useimmat lähteä vielä illallakin urheilemaan. Kuntosali oli varustelultaan perusmuotoinen, joskaan vapaita tankoja tai maastavetopaikkaa ei ollut. Onneksi aivan kaikki laitoksen opiskelijat eivät tulleet sinne samaan aikaan, sillä melko ahdasta siellä oli nytkin. Suomalaisen varusmiespalveluksen ja poliisikoulutuksen käyneelle meno muistutti enemmän ensimmäistä kuin jälkimmäistä. Toisena kokonaisena ampumaratapäivänä ero suomalaisen poliisin ampumaharjoitteluun kirkastui. Keskiviikko 10.4. Toisena kokonaisena ampumaratapäivänä ero suomalaisen poliisin ampumaharjoitteluun kirkastui. Siinä missä meillä harjoitukset keskittyvät ensisijaisesti työelämän tilanteiden ennakointiin, norjalaisten harjoittelu tähtäsi puhtaasti ampumatestiin, joka leiriläisillä olisi edessä. Suomessa tasokoe ammutaan ennen työharjoitteluun lähtöä, mutta Norjassa vasta joitain viikkoja ennen valmistumista; sitä ennen virkatehtävissä on turha haaveilla aseen käytöstä. Töihin ei pääse, ellei sekä pistoolin että konepistoolin tasokoe ole hyväksytysti suoritettuna. Kaikki ammunnat ammuttiin raskaat suojaliivit yllä. Tätä perusteltiin sillä, että aseenkäyttötilanteen koittaessa Norjan poliisi kiskaisee aina raskaan suojaliivin ylleen. Tähän meilläkin toki pyritään, mutta suurin ero on se, että siinä missä suomalaisen poliisin ase kulkee aina vyöllä, norjalaisen poliisin ase on pääasiassa lukitussa lokerossa virka-autossa. – 115 – Sieltä se otetaan esiin tarpeen tullen, joten samalla voi poimia raskaan liivinkin. Ammuntojen jälkeen rata putsattiin muutamasta tuhannesta hylsystä. Vaikka osa joukosta selvästi vältteli noukkimista, kilisivät hylsyt laariin sitä tahtia, että mikä tahansa siivousfirma olisi ottanut tämän joukon töihin! Pysäytystikkujen jälkeen opettajat antoivat meille ryhmittäin kolme pikkuautoa ja laminoidun tiepohjan. Näistä kaksi poliisiautoa ja yksi pakenijan auto piti asettaa kaistalle siten, että Stop Stickin käyttö olisi taktisesti sujuvinta. Toisilla ryhmillä sujui ilmeisesti paremmin kuin toisilla, mutta suomalaisnäkökulmasta tuntui kummalliselta, kuinka Torstai 11.4. kapea-alaisesti kolme vuotta opiskelleet Ensimmäisen kerran päiväohjelmassa, poliisit ajattelivat pysäytysasiaa. Ajatteeli dagssedelissä, ei ollut mainintaa raslua voisi kuvata siviilimäiseksi, sillä ajokaasta suojaliivistä, johon hartiat ja selkä neuvot aseteltiin teiden sivuun, eikä siovat saaneet totutella alkuviikon. Luvasten, että näkyvyys ja siten samalla sekä sa oli taktiikkaopetusta, joten meidän oma että sivullisten turvallisuus makjoukkueemme pakattiin pakettiautoihin. simoitaisiin. Asiaan piti tuoda hieman Meidät kuljetettiin vajaan kymmenen kisuomalaisnäkemystä, joka myös opettalometrin päähän teollisuusalueelle, jossa jien mielestä osoittautui oikeaksi. Vika ei sijaitsi poliisin koulutuskäyttöön otettu varmasti ole opiskelijoissa, mutta onhan tyhjä teollisuuskiinteistö. toki mielenkiintoista, jos piikkimaton Päivä alkoi oppitunnilla, jonka aiheena käyttöperiaatteesta ei ole kerrottu opisoli Stop stick, eli norjalaisten käyttämä kelijoille, jotka ovat jo vuoden olleet työversio auton pysäyttämiseen tarkoiteelämässä. tusta piikkimatosta. Tässä Aamupäivän toisena raskohti pisteet menevät nortin oli case-harjoituksia. Tässä kohti jalaisille, sillä käytettävyyNiiden yksinkertaisuus pisteet menevät dellään ja helppoudellaan hämmensi suomalaisen norjalaisille, sillä Stop stick hakkaa meidän koulutuksen saanutta, silkäytettävyydellään vastaavan vekottimemme lä norjalaisten kolmannen ja helppoudellaan mennen tullen. Luentoon vuoden opiskelijoiden Stop stick hakkaa kuului myös lainsäädäntöä tehtävät olivat vaikeudelmeidän vastaavan voimakeinojen käytöstä. taan meidän ensimmäisen vekottimemme mennen Kuulosti kumman tutulta, vuoden tehtäviämme: jotullen. kun voimankäyttöä koskainen tehtävä oli sama, kevan poliisilain pykälän mielentilaltaan epästabiili lopussa mainittiin voimakeinojen vältmies, jolla oli puukko kädessä. Teräaseen tämättömyydestä, puolustettavuudesta kanssa heiluvan kohtaaminen ei koskaan ja tarkoituksenmukaisuudesta. Luennon ole helppoa, mutta näissä esimerkeissä jälkeen menimme asvaltoidulle pihalle oli rakennettu tilanne niin, että jokaisella harjoittelemaan Stop stickin heittoa. noin kymmenellä rastipaikalla kohde– 116 – henkilö luopui aseestaan miltei heti käskytettäessä. Iltapäivän opintokokonaisuudessa käsiteltiin poliisijoukon liikkumista. Tavoitteena oli turvallinen kohteeseen pääseminen. Raskaassa suojaliivissä ja pitkän aseen kanssa liikkuessa meille suomalaisille tuli väistämättä mieleen varusmiespalvelus sillä erotuksella, että poliisitaktiikassa henkilöiden väliset etäisyydet ovat käsivarren mittaiset sotilaallisen viiden metrin sijaan. Iltapäivä kuluikin rakennusten ja metsikön suojissa hiiviskellen. Meille suomalaisille eksoottisinta oli köllöttää kyljellään kuin norpanpoikanen ja ampua makuuasennosta. Perjantai 12.4. Keneltäkään ei taatusti jäänyt huomaamatta, että oli ensimmäisen leiriviikon viimeinen päivä. Tunnelma oli kevyt aamusta alkaen, vaikka aamulenkin vetänyt naiskonstaapeli laittoikin meidät punnertamaan lenkin puolivälissä! Joukkueemme päiväohjelma oli tuttu: askel kulki koulun takana sijaitsevalle pistooliradalle. Miltei koko päivän ajan ammuimme 20 metristä, sillä norjalaisten tasokoe odotti tulevana maanantaina. Kaksi aiempaa ammuntapäivää olivat tuottaneet oivalluksen norjalaisen virkaaseen liipaisimesta, ja osumat alkoivat olla juuri siellä, missä niiden kuuluikin. Jos hyvässä laukauksessa laukaustapahtuma tulee puristavalla liipaisulla ikään kuin yllätyksenä, saa norjalaisten virkaaseessa tätä yllätystä odottaa hieman kauemmin kuin suomalaisessa virkaveljessään. Meille suomalaisille eksoottisinta oli köllöttää kyljellään kuin norpanpoikanen ja ampua makuuasennosta. Norjalaisten tasokokeeseen kuuluu makuu– 117 – ammunnan lisäksi ampuminen aikaa sen parkkipaikalla arviolta 90 prosenttia vastaan 50 metrin juoksupyrähdyksen kaikista autoista oli Norjan kilvissä. Ilkanssa. Niinpä me, suojalalla suomalais-norjalainen Kuntotestit tosin liiveissämme kovakuoriaiseurue söi hilpeinä ruotovat kovemmat. sen näköiset konstaapelinsalaisella jauhelihalla täyalut, ravasimme ampumatettyjä tortilloja ja katsoi rataa edestakaisin. miehekkäitä elokuvia. Toisinaan hauskuutta aiheutti joko kielimuuri tai oma tottumus: yhtäkkiä Sunnuntai 14.4. pitikin ampua maalitaulun alaosaan, ”jalKoska sunnuntaille ei ollut varattuna koihin”, eikä tätä ymmärtänyt, tai kun ohjelmaa, oli aikaa tarkastella hieman ymmärsi, ei muistanut. Oli terveellistä norjalaista poliisikoulutusta. huomata, kuinka orientoitunut sitä onNorjassa on neljä poliisikoulua, jotka kaan osumaan keskelle maalitaulua. sijaitsevat Oslossa, Bodössä, KongsVarusmiesmäinen ote oli läsnä asetarvingerissä sekä Stavernissa. Kouluihin kastuksissa, joissa aseen piippu tuli puhhaetaan kerran vuodessa yhteishausdistuksen jälkeen näyttää kouluttajalle sa muiden koulujen kanssa. Vaikeinta ennen viikonloppusäilytykseen pakkaaon päästä Oslossa sijaitsevaan kouluun mista. Aseiden luovutuksen jälkeen valsuuren hakijamäärän vuoksi ja helpointa taosa kurssilaisista suuntasi koteihinsa Bodön kouluun sen pohjoisen sijainnin tai Oslon yöhön. Vaihtarit jäivät eväsansiosta. Koulun aloittaa vuosittain reilaatikon kanssa Kongsvingeriin, keskelle lut 700 opiskelijaa. norjalaista peltoa. Poliisiksi päästäkseen on oltava Norjan kansalainen ja vähintään 20-vuotias, Lauantai 13.4. tai täytettävä 20 vuotta hakuvuotena. Koulutuskeskus hiljeni viikonlopuksi, B-luokan ajo-oikeus on vaatimuksena kun valtaosa opiskelijoista oli kodeisSuomen tavoin, lisäksi on oltava tersaan. Vajaa kymmenkunta meistä vietti veydeltään hyvässä kunnossa ja täytettäkuitenkin viikonloppunsa Kongsvingevä näkö- ja kuulovaatimukset. Rikosrerissä. Laiska aamu ja rauhallinen päivä kisteriä ei saa olla ja henkilökohtaisilta tulivat tarpeeseen, sillä viikolla tahti oli ominaisuuksiltaan on oltava sopiva porivakkaa ja näitä viikkoja olisi edessä vieliisin työhön. Melkein kuin suomalaisia lä kaksi. poliiseja valitsisi. Kuntotestit tosin ovat Osalla opiskelijoista viikonloppuun kovemmat. kuului käynti Ruotsin puolella CharlotKoulutus on Norjassa kolmivuotinen. tenbergin ostoskeskuksessa. Norjalaiset Kolmesta vuodesta ensimmäinen vietesuosivat mielellään ostoksilla käyntiä tään koululla opiskellen, toinen vuosi olitänaapurissaan, sillä hintataso on siellä laan töissä jollain Norjan poliisiasemista täkäläisittäin alhainen ja makeisvalikoija kolmas kuluu jälleen koululla. Koululma käsittämätön. Niinpä ostoskeskukla opiskellaan pitkälti samanlaisia asioita – 118 – kuin Suomessa, ensimmäinen vuosi on melkeinpä pelkkää teoriaa. Oppiaineina koulussa on mm. sosiologiaa, lakia, rikosoikeutta, rikostutkintaa, psykologiaa ja ennaltaehkäisevää poliisityötä. Kolmas vuosi on operatiivista leiriä lukuun ottamatta myös hyvin teoriapainotteinen. Vasta toisena vuonna, kun ollaan töissä, harjoitellaan ensimmäistä kertaa asekäsittelyä ja ampumista, jota sitäkin vain muutaman päivän verran. Suomesta poiketen harjoittelussa olevilla poliiseilla ei siis ole oikeutta aseenkäyttöön virkatehtävillä. Vasta kolmantena vuonna järjestetään tämä kolmen viikon mittainen operatiivinen leiri, jolla ammutaan pistoolin ja MP5:n tasokokeet. Suomesta poiketen harjoittelussa olevilla poliiseilla ei siis ole oikeutta aseenkäyttöön virkatehtävillä. Maanantai 15.4. Viikonloppuna satoi lunta. Sitä tuli toistakymmentä senttiä. Sunnuntai-iltana lumentulo vaihtui vedentuloksi, joten maanantaiaamun koittaessa aamulenkin tie oli muuttunut jäiseksi luistinradaksi loskakuorrutteella ja ampumaradasta oli tullut kahluuallas. Norjalaisilla oli edessään leirin siihen saakka jännittävin hetki. Ampumakatoksen ilma oli siis sakeana paitsi kostean ilman aiheuttamaa, suojalaseihin häiritsevästi tarttuvaa usvaa, myös hermostuneisuutta, kun pistoolin tasokoeammunnat olivat alkamassa. Kouluttajan mielestä kyseessä oli niin tärkeä tapahtuma, että norjalaisille tahdottiin taata täysi keskittymisrauha siirtämällä suomalaiset katsomoon testin ajaksi. Rauha olisi saattanut häiriintyä siitä, ettei ampumatestissä käytettäviä – 119 – seinämiä ja sitä kautta ampumapaikkoja lön kiinniottamista autosta. Tapaukset ollut riittävästi. Totutteluammunnoissa alkoivat hyvin rauhallisesti ja odottelimvesi pisaroi kauniisti alas me loppua kohti kiihtyvää Suomen tasokokeeseen norjalaisten Goretexiltä, tahtia. verrattuna koe kun suomalainen haalaTapauksia käytiin läpi on melko kaukana ri imaisi sisäänsä kaiken puolentoista tunnin ajan, työelämästä, sillä maahan kertyneen veden. eivätkä ne oleellisesti vaisiinä ammutaan Niinpä ei harmittanut yhkeutuneet. Vaikeinta opisenimmäkseen aikaa tään vapautua testin ajakkelijoille oli se, että välillä vastaan. si pois ampuma-alueelta, kohdehenkilö olikin aivan vaihtamaan kuivaa ylle ja rauhallinen, mutta harkuivattelemaan varusteita ennen iltapäijoituksen synnyttämä jahtivietti johti vän harjoituksia. siihen, että myöntyväinen henkilökin Jotain tasokokeen vaikeudesta kertoo revittiin vilauksessa hihastaan ulos. Suose, että 59:stä kurssilaisesta 11 ei läpäismalaisesta näkökulmasta erikoisinta oli, syt testiä. Suomen tasokokeeseen verratettä norjalaiset ovat työskennelleet jo tuna koe on melko kaukana työelämästä, kokonaisen vuoden, ja nyt käytiin läpi sillä siinä ammutaan enimmäkseen aikaa tällaisia, miltei kokonaan puhuttamiseen vastaan. Tasokokeita verrattaessa suoperustuvia harjoituksia. Yritimme välillä malainen malli puoltaa sekä meidän että kysyä, mitä sitten tehdään, jos henkilö norjalaisten opiskelijoiden mielestä paiktodellakaan ei tahdo autosta ulos, mutta kaansa siinä, että poliisin ei ole tarkoitus siihen ei saatu muuta vastausta kuin että ampua lyhyessä ajassa mahdollisimman ”laitetaan kaasua sisään ja odotetaan”. monta laukausta, vaan sen sijaan olisi Puolentoista tunnin kuluttua koulutparempi ampua yksi hyvä ja tarkkailla tajat alkoivat päättää harjoitusta, sanoivaikutuksia. vat että kaikki on tässä ja hyvin meni. Norjalaiseen opetusmetodiin näyttää Sitten he ymmärsivät, että meillä olikin kuuluvan, että lyhyestä luennosta siirryvielä tunti aikaa. Sitten toistettiin aivan tään suoraan case-harjoituksiin. Niinpä samankaltaisia harjoituksia, mutta into lounaan syötyämme kuuntelimme ensin oli hiipunut kuin helium vappupallosta ajoneuvon luona toimimista käsittelevän juhannuksena. luennon ja pakkauduimme sitten autoihin ja suuntasimme jälleen teollisuusaluTiistai 16.4. eelle. Suomalaiseen oppimiseen kuuluu Tiistain ohjelmassa oli suomalaisittain usein käytännön ”käsityötaitojen” har”jotain ihan muuta”: MP5-konepistoojoittelemista pienemmissä paloissa, mutlilla ampumista. Norjassa MP5, empefem, ta Norjan mallissa kouluttajat näyttivät koulutetaan ja jaetaan kaikille poliiseille, tilanteen ja heti sen jälkeen ryhdyttiin tosillä koskaan ei tiedä, milloin MP5 on sitoimiin. Kouluttajien esimerkin jälkeen paras ase käytettäväksi. Loogista kyllä, harjoittelimme siis käytännössä henkimutta epäloogista siihen nähden on se, – 120 – että harjoittelussa olevat poliisit eivät sitten kuitenkaan saa kantaa tai käyttää asetta. Ampumaradalla jokaiselle opiskelijalle jaettiin MP5:n lukko, joita kouluttajat säilyttävät meille jaetuista aseista erillään. Tämä käytäntö mahdollisti sen, että opiskelijat saattoivat säilyttää aseita huoneissansa omatoimista totuttelua varten. MP5:llä ammutaan seisten, polvelta ja maaten. Harjoittelu käynnistettiin 20 metristä, jotta ampujat tottuisivat uuteen aseeseen. Kun totuttelulaukaukset oli ammuttu, siirryttiin 50 metriin. Tältä etäisyydeltä ammuttiin makuulta ja polvelta, sillä näissä asento on huomattavasti tukevampi ja etäisyyden kasvaessa laukauksen onnistuminen muuttuu osumisen kannalta tärkeämmäksi. Lopulta ammuttiin aikaa vastaan ja testattiin oppilaiden oppimia asioita. Jos päivän aikana saaduista neuvoista otti vaarin, pystyi annetussa ajassa ampumaan laukaukset tarkasti tauluun. Suomalaiseen oppimiseen kuuluu usein käytännön ”käsityötaitojen” harjoittelemista pienemmissä paloissa, mutta Norjan mallissa kouluttajat näyttivät tilanteen ja heti sen jälkeen ryhdyttiin tositoimiin. Tiistain ohjelmassa oli suomalaisittain ”jotain ihan muuta”: MP5-konepistoolilla ampumista. Keskiviikko 17.4. Toisen joukkueen tutustuessa MP5:n saloihin meidän joukkueemme harjoitteli taktiikkaa erityisen pitkän päivän ajan. Aamupäivällä harjoittelimme etenemistä ryhmässä. Käytännössä tämä tarkoitti noin viiden hengen joukon siirtymistä turvallisesti jonossa kohteesta A kohteeseen B. Kolmisen tuntia aamupäivästä harjoittelimme etenemistä 360 asteen suojauksella pistoolin ja MP5:n kanssa. Ensimmäisenä tehtävänä oli sovittaa joukon etenemisnopeus siten, että viimeisenkin turvallisuus säilyy. Kun vauhti oli järkevä, lisättiin vaikeutta erilaisilla – 121 – ympäristöillä. Tekniikkaa harjoiteltiin makaavaa ja puukostaan vapaaehtoiasuinrakennuksemme käytävillä ja kuusesti luopunutta kohdehenkilöä. Ja samahan siinä suomalaiselle malla tulilinjalla oli myös tuli haalarissa ja raskaassa partiokaveri. Jäin oikein Tästä näkökulmasta liivissä. Etenkin siinä vaiodottamaan, että koulutsain erityistä heessa, kun mukaan otettaja nostaisi asian esiin pakiitosta, ja tiin norjalaisten käytössä lautteessaan, mutta sitä ei suomalaisopiskelijan oleva kilpi, celsiukset haaedes sivuttu, vaan suoritus ehkä perusteetonkin larin sisällä kohosivat. kehuttiin kaiken kaikkiaan maine taktisena Tauolla yksi kouluttajista onnistuneeksi. ajattelijana kasvoi. kertoi pitkän pitkää tarinaa Asia piti kuitenkin ottaa siitä, kuinka etenemistakpuheeksi ja ehdottaa, että tiikat ovat hänen urallaan osoittautuneet josko partiokaveri olisi voinut vaikka kokullanarvoiseksi. Harmitti, kun hankateloida aseensa ja tarvittaessa sitten esilalla murteella kerrotun tarinan huippumerkiksi painia kohdehenkilön maahan. kohdat jäivät ymmärtämättä. Eikä osanAmpuma-aseen käyttöhän olisi siinä nut nauraa oikeassa kohdassa. tilanteessa joka tapauksessa ollut täysin Jos autoihin liittyneen taktiikkaharmahdotonta, kun partiokaveri oli samasjoituksen kohdalla olikin päässyt vasa mytyssä kohdehenkilön kanssa. Tästä littelemaan kuivaharjoittelun puutetta, näkökulmasta sain erityistä kiitosta, ja lounaan jälkeen sitä oli edessä senkin suomalaisopiskelijan ehkä perusteetonedestä. Koko iltapäivän ajan liikuimme kin maine taktisena ajattelijana kasvoi. joukkona oville, joita sitten availimme. Erikoisen harjoituksesta teki se, kuinka Torstai 18.4. vaikeusaste ei tosiaankaan noussut. Koko torstai kului jälleen MP5:n kahIllalla lepo olisi ollut paikallaan, mutta vassa. Norjan harmaa taivas tiputti vetpäivällisen jälkeen oli varattu vielä yksi tä, niinpä vahingosta viisastuneena osasi 3,5 tunnin opetuspaketti henkilön kiinpyytää norjalaisilta opiskelijoilta sadeniottamisesta auton luona. Jokainen sai vaatteita lainaan. Norjalaiskollegat eivät suorittaa partiona kaksi harjoitusta. Toilakkaa ihmettelemästä meidän varustusnen kouluttajista esitti kohdehenkilöä tamme ja etenkin sen puutteita säänkesottaen välillä myös oppilaita avukseen. tävyydessä. Terveisiä vain PoliisihallitukHarjoitukseen liittyi suomalaisnäköseen: sadevaatteet olis kivat! kulmasta ehkä tähän mennessä erikoisin Michelinin pulskaan rengasmieheen tilanne. Kun norjalaispartio oli aseella oli helppo samaistua, kun haalarin ja sauhaten käskyttänyt veitsensä kohottadeasun ylle heitti vielä raskaan suojaliineen kohdehenkilön maahan ja toinen vin. Raskasta liiviä on kahta mallia, joista partiosta meni raudoittamaan kohdeuudemmassa on jo niin paljon liikkuvia henkilöä, osoitti toinen partiosta edelosia ja erilaisia suojia, että sen puettaleen aseella maassa täysin rauhallisesti vuus ja käytettävyys kärsivät. Liivin run– 122 – gosta roikkuvat erillään etulevy, alasuoja, hihaosat, niskasuoja ja kaulasuoja. Kun nämä kaikki yritetään yhdistää ampuma-asentoon, ollaan melkoisen haasteen edessä. Hankaluus korostuu, jos ampuja on suhteellisen pienikokoinen. Jos yhtälöön lisätään vielä aikarajoitettu ampuminen, tuloksena on räväköitä kirosanoja, kun yrittää asetella aseen päätä kaulasuojuksen sisään maaten, polvella ja seisten ampuessa. Tai vaihtoehtoisesti taivuttaa niskaansa siten, että ylipäänsä näkisi tähtäimistä! Lisäksi niskasuojukset nostivat kuulosuojaimet pois korvilta. Mutta koska kuppikuulosuojaimia oli pakko käyttää, toimivat ne tai eivät, on alle laitettava tulppasuojaimet, jotta kuulo oikeasti olisi suojassa. Kaksoissuojaus toki hankaloitti sitten entisestään norjaksi annettujen tehtävien ymmärtämistä. Mutta huoli pois: kuten koko reissu on osoittanut, yllättävän paljon asioita voi tehdä oikein, vaikkei ymmärtäisi puoltakaan annetuista ohjeista. Norjalaiskollegat eivät lakkaa ihmettelemästä meidän varustustamme ja etenkin sen puutteita säänkestävyydessä. Raskasta liiviä on kahta mallia, joista uudemmassa on jo niin paljon liikkuvia osia ja erilaisia suojia, että sen puettavuus ja käytettävyys kärsivät. Perjantai 19.4. Teollisuusalueen harjoitusrakennukset, etenemistä ja etsintää kahden tai kolmen hengen ryhmissä. Alkuun kolmen miehen partioita ja huoneisiinmenoja. Aamupäivän loppuun etenimme partioina huoneistoa kuvaavan radan läpi ohjaajien seuratessa liikkumista. Viimeisessä vedossa tilanteeseen liitettiin vielä kohdehenkilö ja hieman tempoa. Tällä testattiin, oliko ryhmillä tekniikka hallussa ja hoksottimet kohdallaan. Iltapäivän harjoituksessa testattiin aiemmin opittuja asioita: etenemistä par– 123 – tiossa, etsintää rakennuksessa ja henkiEnsimmäinen toimenpide oli kadun lön kiinniottoa autosta. Suoritukset arvisulkeminen. Majorstuan kaupunginosan oitiin ja niistä annettiin vain suppea pavilkkain ravintolakatu suljettiin muullaute. Lisäksi iltapäivään kuului sinisen ta kuin taksi- ja huoltoliikenteeltä, jotta harjoituspistoolin ja MP5:n puhdistus iloisella tuulella oleva juhlakansa ei jäisi ja sen yhteydessä leikkimielisiä kilpailuja autojen alle. Sulkeminen vähensi lisäksi aseen purkamisessa ja kokoamisessa. meluhaittaa, jota bassot jytkyen rinkiä Iltapäivällä teimme suunnitelmia piiajavat autot aiheuttaisivat. ritystilanteen hoitamisesta. Norjalainen Suljetulla kadulla oli hyvä tehdä jalkakouluttaja oli kiinnostunut partiota, ja kolmisen tunsiitä, miten tilanne Suotia siinä vierähtikin. Pieniä Pitkältä tuntunut messa etenisi, mutta maatappelunalkuja sammutelpäivä huipentui ottelua tästä ei saatu, sillä tiin tämän tästä, ja muuan siihen, että käteen taktiikkamme oli kovin veijari joutui viettämään lyötiin pakettiauton samanlainen kuin norjahyvän tovin käsiraudoissa, avaimet. laisilla. Yksi piste kuitenkun järjestyksenvalvoja oli kin Suomelle, sillä lopuksi halukas tekemään rikosesitelty pehmeä suojakilpi eli ”lerppu” ilmoituksen pahoinpitelystä. Läsnäoliherätti norjalaiskollegoissa kateellisia joiden mukaan rytäkässä oli tosin louk”miksei meillä ole” -kommentteja. kaantunut lähinnä järjestyksenvalvojan Pitkältä tuntunut päivä huipentui siiego. hen, että käteen lyötiin pakettiauton Suuren hankaluuden Oslon poliisille avaimet. Kädellä osoitettiin summittaimuodostavat romanialaiset taskuvarnen suunta, sillä sadan kilometrin päässä kaat. He toimivat pareittain tai ryhmistuolla jossain olisi Oslo ja Majorstuan sä siten, että yksi tai useampi näpistelee poliisiasema. juhlakansan omaisuutta baarin sisällä ja kontaktihenkilö odottaa syrjässä ulLauantai 20.4. kopuolella. Saalista viedään ulos tämän Vuoro Oslon poliisin mukana alkoi tästä ja poliisin nähdessään kontaktihenkello 24 aloituspalaverilla, jossa käytiin kilö katoaa yöhön. Baarissa kiinni jäänyt tarkasti läpi lähiaikoina kirjattuja rikoskeikkamies ei siis kanna mukanaan anasilmoituksia. Rikoksista, erityisesti huutettua tavaraa. Tämänkaltaisia epäilyjä mausainerikoksista, epäiltyjen kuvat mekin selvittelimme, mutta tuloksena ei näytettiin aina, kun ne olivat saatavissa. ollut löytyneitä älypuhelimia, vaan romaOman partioni muodosti kaksi kokenialaissyntyinen rattijuoppo. nutta konstaapelia, keski-ikäiset mies ja Rattijuoppo vietiin jättimäiselle poliinainen. Autoon lastattiin konstaapelit siaseman ja poliisivankilan yhdistelmäleväineen. Se osoittautui viisaaksi, sillä le, jossa Oslon alueen poliiseja palvelee laitoksella emme käyneet koko yön aioma lääkäri. Verikokeen lisäksi lääkäri kana. teki epäillylle tarkat kokeet, joilla mi– 124 – tattiin reaktionopeutta. Rakennuksessa riitti kuhinaa, sillä sisään tuli niin sekavia henkilöitä kuin muita rattijuoppojakin. Partion miesjäsen kuulusteli epäillyn heti, ja kuulustelu alkoi täsmälleen samalla epäillyn oikeuksien kertomisella kuin Suomessakin. Ja Suomestakin tuttuun tapaan pitkään kestäneen työrupeaman tuloksena oli melko kasa papereita. Rattijuopon päästettyämme kello oli jo lähellä neljää aamuyöllä ja Oslo hiljeni. Söimme eväitä Oslon poliisin operaatiokeskuksessa, joka on kuin pieni hätäkeskus, mutta jakaa vain poliisin tehtäviä. Suomessa ”yhden luukun periaatetta” on jalostettu hienosti, sillä Norjassa 112 on vain poliisille, 113:sta saa ambulanssin ja palokunnallekin on oma numeronsa, 114. Yö ei eronnut suomalaisen poliisin viikonloppuyöstä kuin kahdella tavalla: aseet olivat laatikossa lukkojen takana ja kaikki puhuivat norjaa. Partion miesjäsen kuulusteli epäillyn heti, ja kuulustelu alkoi täsmälleen samalla epäillyn oikeuksien kertomisella kuin Suomessakin. Ja Suomestakin tuttuun tapaan pitkään kestäneen työrupeaman tuloksena oli melko kasa papereita. Yö ei eronnut suomalaisen poliisin viikonloppuyöstä kuin kahdella tavalla: aseet olivat laatikossa lukkojen takana ja kaikki puhuivat norjaa. Sunnuntai 21.4. Valvotun yön jälkeen Oslon aamu näytti kauniilta. Ainoastaan aamupalojen hinnat saivat pilven auringon eteen. Jos Suomessa ruoka on kallista, Norjassa se on järkyttävän hintaista. Oslon turistinähtävyydet sijaitsivat keskustassa, kun opiskelija-asuntola taas oli koulun lähellä kalliilla hienostoalueella ostoskadun varrella. Siksi turistikohteet jäivät katsastamatta. Burger Kingin pannukakut maistuivat hyvin, ennen kuin pakettiauton nokka suuntasi kohti Kongsvingerin peltoa ja viimeistä leiriviikkoa. – 125 – Maanantai 22.4. tiset näkökulmat ja turvallisuus huomiRutiinilla juostun aamulenkin jälkeen oiden. Jännitys tiivistyi kohdetta lähespäivä jatkui MP5:n tasokokeella. Suotyttäessä, mutta juuri kun toiminnan oli malaisen haalarin saattoi kokeen ajaksi tarkoitus alkaa, harjoitus laitettiin poikki heittää nurkkaan ja ottaa päiväunet, sillä ja matka jatkui luokkaan, jossa pidettiin tästäkin testistä oli vapautus, jottei noroppitunti valmistautumisesta tilanteisiin. jalaisille tulisi lisää stressiä. Oppitunnilla selvisi myös syy varusteLounaan jälkeen harjoiteltiin leirilrulettiin. Tarkoituksena oli luoda opiskelä jo opittuja asioita, mutta uuttakin oli lijoihin painetta ja ärtymystä, ja simuloitarjolla. Yleensä sorkkaraudat ja muut da näin todellista stressitilannetta. Poliimurtovälineet kuuluvat poliisin asiakkaisin työhön kun pitää kyetä keskittymään, den arsenaaliin, mutta tällä vaikka kantaisikin henkistä kertaa niitä käytteli poliireppua, esimerkiksi kotiOvesta kun on joskus si. Ovesta kun on joskus huolia. Niitä täytyy pystyä päästävä sisään, päästävä sisään, vaikkei käsittelemään siten, että vaikkei kolkuttavalle kolkuttavalle avattaisi. työt hoituvat. avattaisi. Päivällisen jälkeen oli Tunnin lopuksi käytiin poikkeuksellisesti iltaohkeskustelu, jossa purettiin jelmaa. Ja voi pojat, minharjoitustilannetta ja tilankälaista! Suomessa tätä kai kutsuttaisiin teenjälkeistä toimintaa. Näkemys henrättisulkeisiksi. Kokoontumispaikalle tulkisen hyvinvoinnin merkityksestä on iltiin kenttävarustuksessa ilman liivejä tai meisesti yhteispohjoismainen, ehkä jopa välineitä. Kouluttajat ryhtyivät antamaan yleismaailmallinen, sillä suomalaisen ja käskyjä ja aikamääreitä uusien asusteinorjalaisen purkukeskustelumallin välillä den pukemiseen. Toisen ja kolmannen ei ollut eroja. vaatteidenvaihdon jälkeen ilmassa oli turhautumista, kun vääriä asuvalintoja säesti Tiistai 23.4. kouluttajien kettuilu. Että pitikin Suomesta, kouluampumisViimeisen vaihdon jälkeen kaikilla oli ten osalta liiankin kokeneesta maasta, päällä kenttävarustus kera raskaan suomatkustaa Norjaan saakka päästäkseen jaliivin. Kurssi jaettiin kahteen ryhmään mukaan aihetta käsittelevään harjoitukja ryhmille valittiin johtajat, jotka saivat seen. Ammunnan pääkouluttaja piti altehtäväkseen organisoida ryhmät nokupuhuttelun, jonka aihe oli vakava ja peasti toimintakykyisiksi. Kun ryhmät kumpaakin kansallisuutta koskettava. oli muodostettu, kerrottiin tehtävästä, Siinä missä suomalaisesta rikoshistojolle ryhmät lähtevät. Tehtävänannon riasta ei voi puhua mainitsematta Jokemukaan läheisellä ampumaradalla on lan tai Kauhajoen kouluampumisia, normenossa leirikoulu, josta on kuulunut jalaisilla on tuoreessa muistissa Utøyan ammuskelua. Ryhmät etenivät kohteejoukkomurha. Kouluttaja korosti, että seen leirin aikana opetetulla tavalla, takNorjassa on voimassa ensimmäisen par– 126 – tion sääntö: lähin partio menee paikalle kokoonpanosta riippumatta. Tutulta kuulosti. Opiskelijajoukko oli jaettu kahtia, joten 15 opiskelijasta muodostettiin kahden konstaapelin partioita. Saimme radiosta tehtävän, jonka mukaan eräässä rakennuksessa ammuskellaan. Yhden pistoolin ja kahden MP5:n voimin partio lähti suorittamaan tehtävää. Oven luokse päästyämme alkoi kuulua huutoa ja pauketta. Asemies vilahti yläkerrassa ja huutavia, kirkuvia ja verisiä ihmisiä juoksi vastaan ja pyrki kontaktiin poliisin kanssa. Partiomme suuntasi yläkertaan, ja rappusten tasanteella makasi ensimmäinen kuollut. Vasta jälkeenpäin ymmärsi, että kaikilla ”kuolleillakin” oli suojalasit päässään. Suorittamisen vaiheessa tilanne oli niin todellinen, ettei suojautumista edes huomannut: parin viikon aikana tutuksi tulleet kaverit olivat muuttuneet melkein tunnistamattomiksi uhreiksi. Yläkerrassa huutoa kuului lisää ja ihmisiä tuli vastaan, mutta lopulta tekijä tavoitettiin kapealla käytävällä ja hänet pysäytettiin ampumalla. Harjoituksen järjestelyssä oli panostettu autenttisuuteen ja audiovisuaalisuuteen. Tekoveri, siviilivaatteet, hienot näyttelijäsuoritukset ja korvia huumaava huuto saivat aikaan sen, että todellisuudentuntua ei tarvinnut etsiä. Tehtävällä oltiin todellakin jahtaamassa kouluampujaa. Oli opettavaista päästä testaamaan osaamistaan ja ymmärrystään tilanteessa, joka sekavuudeltaan oli huomattavasti haastavampi kuin yksikään poliisikoulutuksessa eteen tulleista tilanteista siihen mennessä. Kun oma puolijoukkueemme Tarkoituksena oli luoda opiskelijoihin painetta ja ärtymystä, ja simuloida näin todellista stressitilannetta. Siinä missä suomalaisesta rikoshistoriasta ei voi puhua mainitsematta Jokelan tai Kauhajoen kouluampumisia, norjalaisilla on tuoreessa muistissa Utøyan joukkomurha. – 127 – oli valmis, siirryimme näyttelijäosastoon moninaisia, mutta norjalaiseen tyyliin huutamaan ja vaikeroimaan. kriittisen palautteen antaminen oli koHarjoitusta kehuttiin yleisesti leirin vin vaikeaa. Esimerkiksi tähystysasemat parhaaksi, ja meidän suoja henkilöiden sijoittelu malaisten piti oikein käydä Tässä harjoituksessa, olivat toisinaan ahdistavaa kuten koko leirillä, erikseen kiittämässä koukatseltavaa, kun liike paloli läsnä valtava luttajaa hyvin järjestetystä jasti henkilöt eikä maaston määrä kouluttajia. harjoituksesta. Tässä harja rakennuskannan tarjojoituksessa, kuten koko amia suojia osattu hyöleirillä, oli läsnä valtava määrä kouluttadyntää ja aivan liian usein tulilinjalle oli jia. Tämä oli erinomaista: Logistiikkaan vaarassa joutua kollega. ei kulunut turhaa aikaa, kun opiskelijoiHarjoitus oli varusmiespalveluksesta den ei tarvinnut hakea, kantaa ja purkaa tuttua juoksemista asemiin. Vaikka haajokaista harjoitukseen kuuluvaa esinettä. larissa tuli tukalan kuuma, kun päällä oli Toisekseen palautetta antavia kouluttajia sekä kevyt että raskas suojaliivi, norjariitti niin paljon, että toisten suorittaessa laisten suoraan 1980-luvulta ammentaedellinen ryhmä sai palautetta. Lisäkvassa, pakistanilaisen vuohen nahasta si tarkkailevia silmiä riitti kaikkialle, ja ommellussa takissa oli taatusti vielä kuukaikesta tekemisestään saa palautteen. mempi. Lisäksi miltei kaikissa harjoituksissa Siinä missä suomalaisen poliisin lipkouluttajat esittivät kohdehenkilöitä, piksessä on irti repäistävä tarrakokardi, eli toimivat maalimiehinä. Opiskelijat on se norjalaisella poliisilla kullankimalsaattoivat pääasiassa keskittyä oppitava, kiinteä ja metallinen. Kouluttaja maan toistensa suorituksista sen sijaan, kysyi eräältä tytöltä, miksei hän muiden että yrittäisivät metkuilla maalimiehinä. tavoin ollut kääntänyt sitä niskaan, vaan Kouluttajat eivät olleet pelkästään kouantoi auringon loistaa siihen paljastalun henkilöstöä, vaan heitä oli haalittu vasti. Vastauksena oli, että lippaa ei voi ympäri Norjaa laitosten voimankäytön kääntää niskaan, koska poninhäntä ei kouluttajista. mahtuisi sen alle. Tämä sai jopa aina niin Aamupäivän koulutuskokemuksen kannustavan norjalaiskouluttajan kohotjälkeen iltapäivä tuntui hieman lattealtamaan kulmiaan – aiheesta. ta. Tehtävänä oli kymmenen hengen ryhmällä eristää talo, jossa oleskeli Keskiviikko 24.4. mielenterveydeltään ailahteleva henkiEnsimmäisen kerran leirin aikana päilö. Aseistautunutta henkilöä ei saanut vä tuntui täyteohjelmalta. Aamupäivän päästää pois alueelta, jonne paikallisen harjoituksessa tehtiin käytännössä sanopean toiminnan ryhmän oli tarkoitus maa kuin edellisen iltapäivän kestäneessä saapua kymmenen minuutin sisään. harjoituksessa. Aamupäivän harjoitukJohtotehtävä vaihteli vuorotellen opissessa tosin kohteen eristämisen lisäksi kelijoiden kesken. Suoritukset olivat tehtiin myös kiinniotto. Suoritus kesti – 128 – kaikkiaan tunnin, ja eniten siitä saivat irti johtotehtävissä olevat. Me tarkkailupisteisiin asetetut kykimme puskissamme, enkä tänäkään päivänä tiedä, kuinka ryhmämme suoritus lopulta meni. Kun eristäminen ja kiinniotto oli tehty haastavissa kerrostalo-olosuhteissa kahteen kertaan, kouluttajille tuli kiire keksiä lisää ohjelmaa. Ja aina, kun ohjelmassa on aukko, voi harjoitella ryhmän etenemistä. Meidän majoitustalomme käytäviä oli nyt edetty siinä määrin, että sähkökatkon tullessa jokainen käytävän kulma ja ovenkahva olisi taatusti mieleen syöpyneenä pohjapiirustuksena. Iltapäivän harjoituksessa tehtiin kiinniottoa autosta, väkivaltaisuuteen taipuvaisen päihtyneen kiinniottoa ja kotikeikka. Keikat olivat melko yksinkertaisia, mutta suurimmat erot suomalaisen ja norjalaisen toiminnan välillä saatiin kotikeikalla. Tehtävänantona oli mennä taloon, jossa isäntä on pahoinpidellyt puolisoaan, mutta nyt noin 15 minuutin ajan oli ollut hiljaista. Partio lähti etenemään talolle suomalaisittain poikkeuksellisesti kilven kanssa. Isäntä tuli vastaan ovella, kilpi viskattiin mäkeen ja siitä lähti paini. Jykevä opiskelijatoveri tarjosi kohdehenkilönä melkoisen voimakkaan vastuksen partiolle, mutta hänet saatiin pian aisoihin. Kouluttajien palaute oli jännää kuultavaa, sillä heidän mukaansa sisälle taloon olisi tullut syöksyä välittömästi, kun toinenkin käsiraudan lenkki on kilahtanut kiinni. ”Poliisin tärkein tehtävä on ihmishenkien pelastaminen”, kuului kouluttajan opetus. Suomalaisen poliisin näkökulmasta ei toki sovi vähätellä kiireel- Keikat olivat melko yksinkertaisia, mutta suurimmat erot suomalaisen ja norjalaisen toiminnan välillä saatiin kotikeikalla. – 129 – listä apua, mutta kun on tottunut siihen, pisteet Suomelle. että rikollisen teon ja toiminnan estämiIllan päätteeksi melkein puolet kursnen sekä työturvallisuus ovat ensi sijalla, sista, kouluttajat mukaan lukien, suuntaei toimintatapoihin kuulu si Ruotsin puolelle ostokviitta hulmuten syöksyä Vielä aikaisemmin ei sille. Torstain päättäisi juhnorjalaisten suusta yksin kohdeasuntoon, linta kurssikeskuksella ja ollutkaan kuulunut, jossa aggressiivisen henkikaupungin keskustassa. Ja että ”se oli niin lön kertoman mukaan on sitä varten tarvittiin edullisaatanan hidasta”. mahdollisesti myös toinen sempaa alkoholia Ruotsin vaarallinen henkilö. Rastilpuolelta. la olleet kouluttajat kuuluvat kouluttajaOstosmatkan jälkeen, illan päätteeksi, porukan temperamenttisimpiin, niinpä oli vielä vuorossa meidän esityksemme palautteen laatu oli sen mukaista. Vielä suomalaisesta poliisikoulutuksesta. Se aikaisemmin ei norjalaisten suusta ollutpäättyi voimankäyttöopetusta käsittelekaan kuulunut, että ”se oli niin saatanan vään videoon, joka taisi olla jopa opettahidasta”. vainen, sillä suurin osa kuulijoista ei ollut Jälkeenpäin piti oikein tehdä vertailua perillä kaasusumuttimen vaikutuksista. lakien suhteen ja toden totta: Norjan poMonissa harjoituksissa täällä kohdehenliisilaissa aivan ensimmäiseksi tehtäväkkilö on kaatunut kuin kuolleena maahan si on merkitty ihmisten suojeleminen. saatuaan vähän sumutetta. Oli hyödyllisSuomalainen poliisi katselee asiaa hietä näyttää, kuinka toimintakyky hidastuu man eri näkövinkkelistä, kun tärkeimpäkaasun vaikutuksista, muttei katoa täynä on estää ja pysäyttää vaarallinen teko sin. Eniten ihmetystä herätti kuitenkin tai tapahtuma. Henkien pelastaminen video, jossa opiskelijat altistuvat etälaon hieno ja arvokas asia, mutta ei jotain, mauttimelle. Laite kiinnosti paljon, se mitä olisi kirjattu suoraan auki suomakun ei ole Norjan poliisin käytössä. laiseen poliisilakiin. Norjalaiset selittivät myöhemmin, että norjalaisen poliisin Torstai 25.4. ajattelumallin mukaan poliisin on menAamulenkin ilmapiiri oli normaalia tävä vaikka kuinka vaarallisiin paikkoirennompi, sillä viimeistä vietiin. Koko hin, koska poliisilla on aina yllään kevyt päivän teimme case-harjoituksia perussuojaliivi. On siis yskimättä oltava valmis tasolla. Tarkoituksena oli testata, oliko kuolemaan muiden puolesta ja oltava oppi mennyt perille. valmis tekemään vähän hätäillyiltäkin Erään tehtävän kohdalla oli perustuntuvia ratkaisuja ihmishenkien pelasteet varautua ampuma-aseen käyttöön, tamiseksi. Tehtäville menoa ei Suomesmutta näin ei tehty. Suomalaisittain sitä sakaan epäröidä hetkeäkään. Siitä huolipiti palautteessa hieman kyseenalaistaa. matta tuntuu, että pienellä mietinnällä ja Kouluttajat vastasivat palautteeseen, että taktikoinnilla voisi huomattavasti lisätä todennäköisesti aseet oikeasti haettaisiin työturvallisuutta. Tästä ajattelusta siis autosta, mutta ajan puutteessa emme – 130 – sitä tehneet. Mutta miksi harjoitella tekemään tavalla, jota ei kuitenkaan todellisuudessa käytettäisi? Suomalaisen opiskelijan selkärankaan on syöpynyt ajatus siitä, että tositilanteessa toimit, kuten treenaat. Koko päivän ajan ilmapiiri oli tavallista rennompi. Kurssilaisista ja jopa kouluttajista huomasi, että ajatukset alkoivat siirtyä illalla järjestettävään leirin päätösjuhlaan. Naureskelu leimasi koko päivää ja osalla rasteista opiskelijat saivat kapellimestaroida rastien maalitoimintaa. Tottahan silloin pitää koettaa, montako poliisiopiskelijaa yhteen henkilöautoon mahtuu kerralla. Ainakin kahdeksan. Päivällisen jälkeen leirin johtaja piti puhuttelun, jossa muistutti, että olemme poliisimiehiä ja käytöksen tulee illan juhlissa olla sen mukaista. Lopuksi pestiin vielä leirillä käytetyt autot ja putsattiin kaikki harjoituspistoolit. Iltaohjelmaksi opiskelijat olivat järjestäneet esityksen kouluttajista ja kouluttajat olivat koonneet videokoosteen leirin tapahtumista. Jälkeenpäin piti oikein tehdä vertailua lakien suhteen ja toden totta: Norjan poliisilaissa aivan ensimmäiseksi tehtäväksi on merkitty ihmisten suojeleminen. Suomalaisen opiskelijan selkärankaan on syöpynyt ajatus siitä, että tositilanteessa toimit, kuten treenaat. Perjantai 26.4. Viimeiseksi päiväksi oli jäljellä varusteiden palautusta ja palautetilaisuus. Osaa väestä väsytti hieman enemmän kuin muina aamuina, mutta kuudenkymmenen hengen norjalaisjoukko tarttui palautetilaisuuteen käsittämättömällä intensiteetillä. Se vietiin läpi siten, että reilun puolen tunnin ajan opiskelijat puhuivat keskenään kohta kohdalta annetun rungon mukaan: mikä oli ollut tosi hyvää, kjempe bra, ja missä olisi kehitettävää. Yksi opiskelija johti tilaisuuden ja yksi kirjasi. – 131 – Tämän jälkeen luokkaan tuli kurssin johretisoitui, kun vertasi rinnakkain kahden taja, jolle asiat kirjannut opiskelija esitmaan poliisilakeja. Siinä missä suomalaiteli kohdat ja sitten keskusteltiin. Osasta sen poliisin ensisijainen tehtävä on yleipalautetta kurssin johtaja, sen järjestyksen ja turvallikuten tavallista, hieman suuden ylläpitäminen sekä Opiskelijavaihto turhautui, sillä aivan kaikrikosten estäminen ja selNorjassa oli ki ei ole toteutettavissa, vittäminen, Norjassa poliipoliisiopintojeni mutta rakentava ote säilyi. sin ensisijaisena tehtävänä kohokohta. Lounaan ja hyvästelyjen on henkien pelastaminen. jälkeen tilausbussi kuljetti Tämä muodostaa suuren osan väestä lentokentälle ja Osloon, osa näkökulmaeron, kun puhutaan lain tasuuntasi omilla autoillaan koteihinsa. soisista teksteistä. Norjalaisilla oli heti maanantaina alkaVaikka suomalaisen poliisilain esitöismassa tiukka puristus, sillä valmistumissä todetaan, että yleinen järjestys ja turta edeltävät voimankäyttökokeet, fyyvallisuus ulottuvat tulkinnallisesti myös siset kokeet ja opinnäytetyön palautus yksilötasolle, ei suomalainen poliisilaki odottivat tulevien kahden viikon aikana. kuitenkaan nimeä ensisijaiseksi tehtäMoni norjalainen tuli halaamaan, ja väksi henkien pelastamista. Suomessa pahoitteli, ettei suomalaisväriä olisi kenties ajatellaan, että se tulee hyvässä enää maanantaina heidän joukossaan poliisitoiminnassa ikään kuin kaupan koulussa. päälle. Useita kertoja sekä opiskelijat että kouluttajat perustelivat hätäilyltä *** tuntuvaa ja työturvallisuuden kannalta kyseenalaista toimintaa sillä, että poliiOpiskelijavaihto Norjassa oli poliisisin on mentävä vaaralliseen tilanteeseen, opintojeni kohokohta. Sitä voi suositella koska poliisilla on suojaliivi ja se kuuluu kaikille, jotka kirkkain silmin kehtaavat työnkuvaan. Varmasti näin, mutta silti väittää ymmärtävänsä hyvin ruotsin kielei voi kuin tuntea ylpeyttä tehokkaasta tä; muutoin vaihto muodostuu hankaja työturvallisuusajattelua korostavasta laksi sekä opiskelijalle että kouluttajille. suomalaisesta tavasta toimia: tehtävät eiPäivät ovat pitkiä ja fyysisiä, mutta sellaivät jää hoitamatta ja poliiseja loukkaansista päivistä jää myös parhaat muistot. tuu harvoin. Aamulenkillä oli mukava huomata kunNorjassa hämmensi myös poliisin non kohenevan, eikä monikaan tunne teknisten laitteiden vanhakantaisuus. ole parempi kuin se, jonka saa suihkun Valtavat radiot, joita mekin käytimme jälkeen ruhtinaallisella aamupalalla. koulutuksessa, ovat edelleen arkipäivää Oli silmiä avaavaa nähdä, kuinka eri tapienemmissä laitoksissa. Lisäksi Norjan voin toinen pohjoismaa voi poliisitehtäpoliisi toimii osin avoimessa radioverviään hoitaa ja millaisia lähestymistapoja kossa, jota kuka tahansa voi kuunnella. se tarjoaa. Kaikista parhaiten ero konkTietotekniikasta poliisiautossa norjalai– 132 – set kollegamme voivat vain haaveilla, vaikka asuvat monilla mittareilla maailman rikkaimmassa maassa. Onneksi Suomessa on pelottomasti hyödynnetty uutta teknologiaa myös viranomaiskäytössä. Norjalaiset opiskelijat kuuntelivat usein ihastuneina, millä tavoin poliisikoulutus on Suomessa järjestetty. Erityisesti käytännönläheinen ote kiinnosti ja myös vakuutti, kun koulutuksen perusteella kykeni esittämään osuvia huomioita taktiikoista ja niiden noudattamisesta. Toivoa sopii, että poliisikoulutuksen uudistuksen myötä tätä ei Suomessa menetetä. Jos koulutusten suurimmat erot kärjistää äärimmilleen, voi sanoa, että niin mukavaa kuin onkin tietää, ettei japanilaista sovi katsoa silmiin, vielä hienompaa on osata toimia siten, ettei partiokaveri seiso oman aseen tulilinjalla. Vaikka juuri eroavaisuuksia onkin kiinnostava etsiä ja pohtia, enemmän suomalaisella poliisilla ja norjalaisella politilla taitaa kuitenkin olla yhteistä. Meillä on ihmis- ja yksilön oikeuksia kunnioittavat lainsäädännöt, ja sen mukaan toimiva poliisi. Meillä on samankaltainen luonteenlaatu, joskin norjalainen ilmaisee, ainakin koulutuksessa, asiansa hieman positiivisemmin kuin suomalainen. Poliisitehtävät osoittautuivat samankaltaisiksi, samoin ongelmat, joiden kanssa painitaan. Sen paremmin suomalaiselle kuin norjalaisellekaan poliisille ei ole vierasta, että käytettyjen keinojen on oltava välttämättömiä, puolustettavia ja tarkoituksenmukaisia. Oli silmiä avaavaa nähdä, kuinka eri tavoin toinen pohjoismaa voi poliisitehtäviään hoitaa ja millaisia lähestymistapoja se tarjoaa. – 133 – LUE LISÄÄ • Elina Katajamäen blogi poliisin verkkosivuilla: http://www.poliisi.fi/poliisi/blog_ek.nsf. – 134 – “Lehteen painettu kuva tuotti tulosta, sillä uhrille tuttu pariskunta otti yhteyttä ja kertoi hänen olevan parturi. Poliisi tutki kyseisen parturin ja sieltä löytyi tie uhrin kotiin. Kotietsinnältä selvisi uhrin saaneen uuden ystävän parturin kautta.” – 135 – – 136 – Henna Kelloniemi Poliisi, joka seisoo maineen takana Vanhempi konstaapeli Henna Kelloniemi valmistui poliisiksi 2007. Hän työskentelee viestintäpäällikkönä Lapin poliisilaitoksessa. Kelloniemi on myös taiteen maisteri. Ennen poliisiuraa hän on työskennellyt toimittajana muun muassa Yle Lapin Radiossa. Kun isolla kengällä astuu, jää iso jälki ”A i, oletko sinä se mysteerinen nainen, joka lähettää aina sitä palautepostia?” Näin kysyi yksi työkaverini, kun selvisi, että muiden tehtävieni ohella vastaan myös poliisilaitoksemme palautepostin käsittelystä. Meitä mysteerisiä naisia ja miehiä on tässä hallinnossa paljon. Hallinto- ja esikuntalinjoilla sekä erilaisissa tukitehtävissä on ammattilaisia, jotka tekevät omaa työsarkaansa usein huomaamattomana niin, etteivät muut oikeastaan tiedä, mitä henkilön työtehtäviin kuuluu. Usein näiden henkilöiden työpanos ei suoraan ole nähtävissä mitattavina tuloksina, mutta heidän ansiostaan peruspoliisitoiminta pyörii päivästä toiseen niin, että kenttämiehet ja rikostutkijat saavat keskittyä oman työnsä tekemiseen. Aina ei kuitenkaan jonkin erityistehtävän päävastuu tarkoita sitä, etteikö muillakin olisi asian kanssa paljonkin tekemistä. Itse olen vastuussa päätoimisesti poliisilaitoksemme viestinnästä. Kun tulin pestiin vuonna 2008, reaktioita oli monenlaisia: ”Hieno homma, nyt saadaan tuo turhanpäiväinen tiedotushomma pois – 137 – nemmässä radiotoimituksessa. Tämä arvokas työkokemus palvelee minua ansiokkaasti nykyisiä viestinnän tehtäviä hoitaessani. Eikä vähiten siksi, että tunnen edellisten työpaikkojeni vuoksi toimittajia, joiden kanssa olen nykyäänkin paljon tekemisissä työpäivieni aikana, ja radiotoimituksen työskentelytavat ovat minulle tuttuja. Kokeilin nuorempana toimittajan lisäksi myös monenlaisia muita töitä. Kuitenkaan en löytänyt omaa paikkaani mistään, missä työskentelin. Tuli vaihe, jol*** loin halusin olla niin sanotusti ”oikeassa, vanhan kansan ammatissa”. Kun mumOma tieni poliisiksi kulki ensin mediamot kyselivät, mitä sinä teet työksesi, toikulttuurin opiskelun kautta. Joskus ylivoin, että siihen olisi helppo vastata eikä opistoaikoina tuntui, että olenkohan sen sijaan tarvitsisi selittää, aivan oikeassa paikassa, mitä kaikkea minä voisin kun makasin kauppakesMutta kun ymmärrys tehdä, kun nyt olen valkuksen lattialla esittämässä kasvaa, voi palo mistunut audiovisuaalisen taiteiden välisen opintosydämessä syttyä mediakulttuurin koulutuskokonaisuuden opintoiitse kullakin ohjelmasta taiteen maistehin kuuluvaa kokeellista muunkinlaisiin riksi. Tämä halu ”oikeaan performanssia, kuuntelin tehtäviin ja ammattiin” kumpusi myös usean tunnin luentoa pisvastuisiin kuin siitä, etten oikein osannut teestä ja viivasta estetiikan hallintomme ajatella itseäni mihinkään luennolla tai katselin silkulmakiveen eli työpaikkaan omien osaamät lautasina luennoitsijaa peruspoliisityöhön. misieni ja kykyjeni taiktieteenfilosofian kurssilla ka heikkouksieni kanssa. ymmärtämättä sanaakaan. ”Mikä minusta tulee isona” -huuto kasKuitenkin maisterin tutkinto Lapin ylivoi päässäni yhä suuremmaksi. opiston Mediatieteen laitokselta antoi Silloin yksi lapsuuteni haaveista alkoi loistavan pohjan tulevalle – ymmärrys vaivata mieltäni – mitä jos hakisin poliimedian historiasta sekä kulttuurista ja siksi? Poliisi on arvostettu, kunnioitettu sen laajasta kentästä monine mahdollija hyvämaineinen ammatti. Jossakin sisuuksineen on arvokasta tietämystä nysälläni oli tunne, että halusin olla työskyisessä tehtävässäni. sä, jossa palvelen ihmisiä ja voin aidosti Yliopisto-opintojeni aikana ja sen jälolla avuksi. Lähipiirin kannustuksesta keen tein töitä radiotoimittajana Yleisryhdyin tuumasta toimeen ja päätin, että radiolla Lapin Radiossa ja parissa pieoikeilta poliiseilta” tai ”Just joo, taas yksi poliisivirka viedään pois kentältä”. Näistäkin kommenteista molemmat ovat täysin ymmärrettäviä, jos kommentoija ei tiedä, mitä me kaikki hallintomme mysteerimiehet ja -naiset todellisuudessa oikein teemme. Mutta kun ymmärrys kasvaa, voi palo sydämessä syttyä itse kullakin muunkinlaisiin tehtäviin ja vastuisiin kuin hallintomme kulmakiveen eli peruspoliisityöhön. – 138 – haen kouluun vain yhden kerran. Jos en pääse kertalaakista, unohdan koko jutun. Kouluun tuli kuitenkin kutsu ja aloitin opinnot Tampereella Poliisikoulun kurssilla 108 elokuussa 2004. Heti opintojen alussa koulutustaustastani johtuen monet opettajista sanoivat, että minulle tulee olemaan kovasti käyttöä poliisihallinnossa ja että en tule jäämään peruspoliisitöihin. Itse olin aika lailla tyrmistynyt. Sitähän minä juuri halusin, tehdä ”oikeita” poliisin töitä! En ollut ajatellut paljoakaan sitä, että poliisihallinto voisi tarvita minua juuri koulutus- ja työtaustani takia joihinkin erityistehtäviin. Ymmärsin toki, että kokemuksestani oli hyötyä kouluun pääsyn kanssa, mutta en vielä tajunnut kaikkia mahdollisuuksiani. Ja itse asiassa hyvä niin. Keskityin opintoihini ja halusin oppia olemaan hyvä ja ammattitaitoinen poliisi. Mutta viimeistään poliisin maineenhallintaa käsittelevää lopputyötä tehdessäni kuitenkin ymmärsin, että minulla oikeasti voisi olla viestinnän saralla paljon annettavaa tälle hallinnolle. Olinhan opiskeluissani erityisesti perehtynyt mielikuvien ja imagon syntymiseen, ja poliisin viestinnässä oltiin laittamassa ihan uutta vaihdetta silmään. Ja niinhän siinä kävi, että sain aika nopeasti valmistumiseni jälkeen ensimmäisen vakituisen virkani juuri viestinnän tehtäviin Rovaniemen kihlakunnan poliisilaitokselle. Ja samassa duunissa ollaan edelleenkin. Toki paljon on matkan varrella muuttunut niin hallinnossa kuin itsessänikin ja tätä työtä tehdessä olen oppinut paljon lisää, joskus kantapäänkin kautta. Työtehtäväni oli po- Yliopisto-opintojeni aikana ja sen jälkeen tein töitä radiotoimittajana Yleisradiolla Lapin Radiossa ja parissa pienemmässä radiotoimituksessa. Tämä arvokas työkokemus palvelee minua ansiokkaasti nykyisiä viestinnän tehtäviä hoitaessani. Silloin yksi lapsuuteni haaveista alkoi vaivata mieltäni – mitä jos hakisin poliisiksi? Poliisi on arvostettu, kunnioitettu ja hyvämaineinen ammatti. Jossakin sisälläni oli tunne, että halusin olla työssä, jossa palvelen ihmisiä ja voin aidosti olla avuksi. – 139 – liisilaitoksella uusi ja otti oman aikansa viestinnän valmiusryhmän suunnitteennen kuin toimenkuva alkoi muotouluun ja jäsenyyteen. tua. Poliisin hallintoraOn kerrassaan huikeaa, kenneuudistus vuoden miten erikoisiin paikkoiEn voisi olla 2009 alussa yhdisti meillä hin olen päässyt ja miten tyytyväisempi viisi kihlakunnan poliisimielenkiintoisia sekä haassiihen, millaisia laitosta yhdeksi, ja silloin mahdollisuuksia Suomen tavia työtehtäviä eteeni on minut nimitettiin uuden tullut jo nyt, vaikka uraa ei poliisi on minulle laitoksemme päätoimisekole vielä takana muutamia tarjonnut. si viestintäkoordinaattovuosia enempää. En voisi riksi. Vuoden 2014 alusta olla tyytyväisempi siihen, poliisilaitoksia liitetään jälleen yhteen ja millaisia mahdollisuuksia Suomen poliisi Lappiin tulee yksi iso koko maakunnan on minulle tarjonnut. Ajatukseni Poliisipoliisilaitos, joka pinta-alaltaan kattaa kouluun hakiessa oli, että haluan työn, lähes puoli Suomea. Minulla on kunnia jossa yksikään päivä ei ole samanlainen. jatkossa työskennellä Lapin uuden laiTämä on pitänyt kutinsa alusta saakka, toksen viestintäpäällikkönä. tosin täysin eri tavalla kuin ajattelin. Enpä tosiaan olisi silloin arvannut, kun ensimmäisen kerran uniformun *** päälleni kiskoin ja hypistelin uuden, pakasta vedetyn virka-aseeni kahvaa, Suurissa saappaissa olen astellut ja välismihin tämän lappilaisen tytönhupakon sä on täytynyt heinää puskea lisää kentie viekään. Aika pian viestintätehtäviin kään, etteivät ne pyöri jaloissa. Mutta ryhdyttyäni sain kutsun puhumaan eteolen tämän vaiherikkaan matkan varlässä isolle joukolle poliisihallinnon viesrella oppinut poliisihallintoa tarkkailetinnästä vastaavia henkilöitä; mukana oli malla ja omista kokemuksistani, että se paljon poliisin päällystöä. Jännityksestä aina arvostamani ja totuudenmukaisena huolimatta kokosin itseni ja puhuin reippitämäni poliisin hyvä maine ei synny paasti sisäisen viestinnän tärkeydestä ja aivan itsestään ja sen eteen on kaikkien siitä, kuinka jokainen poliisi omalta osalhallinnossamme työskentelevien tehtävä taan on vastuussa koko Suomen poliisin töitä. Hyvä maine nimittäin syntyy sillä, maineesta. Tämä reissu johti siihen, että kun me kaikki teemme poliisille kuuluvia pian huomasin istuvani konklaavissa, tehtäviä oikein ja suunnitellusti ja kerjoka laatii viestintästrategiaa koko poromme siitä myös muille. Maineen synliisin hallinnolle. Sitten oli vuorossa patyminen ja sen hallinta on pitkäjänteistä neutuminen poliisin tehostettua viestinja suunniteltua toimintaa, jolla vaikutetää vaativien tilanteiden ohjeistukseen, taan ihmisten meistä tekemiin tulkintoipoliisin viestinnän käsikirjan suunnittehin - siihen millainen mielikuva meistä luun, poliisin nettiradion suunnitteluun syntyy. ja perustamiseen sekä valtakunnallisen Kaikkien tekemisiemme lähtökohdan – 140 – tulisi olla jokaisella poliisihallinnossa työskentelevällä joka aamu kirkkaana mielessä, kun tulemme töihin. Sillä kaikkihan lähtee poliisilain ensimmäisestä pykälästä, jota itselleni joudun aina silloin tällöin mieleeni muistuttamaan. Miksi me teemme tätä työtä ja miksi kaikki peruspoliisityötä tukevat toiminnotkin ovat olemassa: ”Poliisin tehtävänä on oikeus- ja yhteiskuntajärjestyksen turvaaminen, yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitäminen sekä rikosten ennalta estäminen, selvittäminen ja syyteharkintaan saattaminen. Poliisi toimii turvallisuuden ylläpitämiseksi yhteistyössä muiden viranomaisten sekä alueella olevien yhteisöjen ja alueen asukkaiden kanssa. Poliisin on suoritettava myös muut sille erikseen säädetyt tehtävät ja annettava jokaiselle tehtäväpiiriinsä kuuluvaa apua.” Tästä herää väistämättä kysymys, mikä sitten on poliisin viestinnän rooli tähän perustehtävään peilaten. Poliisin viestinnän tavoite on, että meistä kerrottavat tarinat ja kokemukset olisivat hyviä ja totuudenmukaisia – että poliisin maine olisi hyvä. Poliisin ei tarvitse kilpailla maineestaan kenenkään kanssa, toisin kuin vaikkapa yritysten, sillä on vain yksi Suomen poliisi. Se helpottaa kuitenkin kovasti meidän kaikkien työtä, jos meillä on hyvä maine. Meidät tunnetaan hyvin, ja poliisin tiedottamisen kulttuuri on viime vuosina muuttunut paljon avoimempaan suuntaan. Tämä helpottaa viestinnän käytännön toteuttamista. Arvomme – oikeudenmukaisuus, ammattitaito, palveluperiaate ja henkilöstön hyvinvointi – Suurissa saappaissa olen astellut ja välissä on täytynyt heinää puskea lisää kenkään, etteivät ne pyöri jaloissa. Poliisin ei tarvitse kilpailla maineestaan kenenkään kanssa, toisin kuin vaikkapa yritysten, sillä on vain yksi Suomen poliisi. Se helpottaa kuitenkin kovasti meidän kaikkien työtä, jos meillä on hyvä maine. – 141 – ovat kohdallaan ja mainettamme näiden jo edellisellä kerralla, mutta tuolloin olin arvojen valossa tulee vaalia. Tavoitteemjaksanut selittää hänelle tekemämme toime eli perustehtävämme menpiteet perusteellisesja arvomme muodostavat ti ja suhtautunut häneen Ja merkittävää aina maineenhallinnan muutenkin rauhalliseson, että jokaisen lähtökohdan ja puitteet. ti ja ystävällisesti. Tämä poliisimiehen Ja merkittävää on, että miehelle jäänyt viimeisin, tekemiset joko jokaisen poliisimiehen teilmeisen positiivinen mietukevat tai kemiset joko tukevat tai likuva poliisista pelasti heikentävät heikentävät mainettamme. seuraavan kohtaamisen mainettamme. Suomen poliisin maine konstaapeleiden kanssa. Ja koostuu siitä, mitä teemmillainen mielikuva poliime, miltä näytämme ja mitä me viestimsista syntyikään muille paikallaolijoille: me eri keinoin ulospäin. Nämä yhdessä naapurit ja ambulanssimiehet näkivät, välittyvät kansalaisten ja eri sidosryhmiettä partion tarvitsi vain tulla paikalle en havainnoiksi ja tulkinnoiksi. Yhdessä ja tilanne rauhoittui jo sillä. Ja kaikki oli näistä syntyy poliisin maine. kiinni vain yhdestä lyhyestä kohtaamiMuistanpa kerran, kun olimme parsesta, jonka poliisi jaksoi hoitaa asiaan tiossa Ylä-Savon kihlakunnan poliisikuuluvalla tavalla tehokasta viestintää laitoksen alueella ja meille tuli hälytyskäyttäen. keikka yksityisasuntoon. Asunnossa oli mies, joka olisi pitänyt toimittaa lääkärin *** arvioitavaksi mielenterveysongelmiensa takia. Ambulanssimiehet eivät olleet Poliisin maine syntyy siitä, kun konstaapäässeet sisälle asuntoon, koska mies pelit kohtaavat ihmisiä erilaisissa tilanoli aggressiivinen ja riehui asunnossa teissa. Näiden kohtaamisten aikana pojonkinlaisen astalon kanssa haluttomana liisimiehen teot ja eri tavoin tapahtuva lääkärin pakeille. Partiomme päästessä viestintä luovat yhteisvaikutuksen, jonka paikalle tilanne näytti hankalalta. Jotakin perusteella asiakas tai sidosryhmän edusmielenkiintoista kuitenkin tapahtui. Kun taja tekee tulkinnan koko Suomen poliitulimme oven taakse ja mies raotti ovea, sista. Kaikissa tilanteissa, joissa konstaahän näki minut seisomassa ulkopuolelpelit ovat tekemisissä muiden ihmisten la ja saman tien miehen ilme muuttui. kanssa, he ovat myös viestintätilanteesHuomasin, että kyseessä oli asiakas, sa. Oma käyttäytyminen, ulkoinen olejonka olin jo tavannut jollakin tehtävälmus sekä virkavaatteet ja varusteiden lä pari viikkoa aikaisemmin. Mies ilahtui kunto voivat joko edistää tai heikentää niin kovasti näkemisestäni, että unohti poliisin mainetta ja luotettavuutta. kokonaan aggressiivisuutensa ja laski asErään konstaapelin kanssa partiossa talon kädestään. ollessani jouduimme asiakkaiden kansHän oli ollut varsin haastava asiakas sa painitilanteeseen lähes poikkeuksetta – 142 – joka työvuorossa. Tämä muodostui raskaaksi, kun jo ennakolta tiesi, että vuorosta kyseisen poliisimiehen kanssa tulee haastava. Yhteenotot asiakkaiden kanssa johtuivat pääsääntöisesti siitä, että tämän poliisimiehen kehon kieli ja sananvalinnat ärsyttivät asiakkaita. Konstaapeli oli pienestä koostaan huolimatta rehvakas ja puhutteli asiakkaita aina epäystävällisesti ja arvostellen. Hänen koko olemuksensa huokui halveksuntaa asiakkaan valitsemaa elämäntapaa ja hänen tekemiään valintoja kohtaan. Ja tästähän seurasi väistämättä tilanne, johon edes rauhallinen partiokaveri ei voinut vaikuttaa, kun partion toisen puoliskon tuottamat viestit tilanteessa ”huusivat” niin lujaa. Ja niin sitä painittiin. Toinen ääripää työkavereissa olivat ”kuoliaaksi ymmärtäjät”, joiden kanssa työskentely oli ihan yhtä raskasta, koska tehtävien suorittaminen meni jahkailuksi ja väittelyksi asiakkaan kanssa. Poliisin on kyettävä koko olemuksellaan osoittamaan esimerkiksi rikoksesta epäillyn kohdalla, että me emme hyväksy hänen tekojaan ja meillä on omat, selkeät toimintatapamme, joiden mukaan asia hoidetaan, mutta siltikään emme arvostele, aliarvioi ja halveksu hänen ihmisyyttään tai oikeuksiaan. Usein meiltä poliiseilta unohtuu, että jokin kohtaamisemme kansalaisen kanssa voi olla ainoa kerta, jolloin tuo kyseinen ihminen tapaa henkilökohtaisesti poliisin. Ja silloin tämä ihminen muodostaa koko käsityksensä poliisista juuri tuon kohtaamisen perusteella. Tavallinen mökin mummo ei välttämättä tapaa poliisia koskaan tai kenties vain kerran Poliisin maine syntyy siitä, kun konstaapelit kohtaavat ihmisiä erilaisissa tilanteissa. – 143 – elämässään. ajatus, että pitäisiköhän minun kertoa Kansalaisten lisäksi myös sidosryhtästä asiasta jollekulle muullekin, tämä mien edustajat arvioivat kertoo jo viestintätarpeespoliisin mainetta omien ta. Ja kun on tarve, silloin On tärkeää, että kokemustensa, muiden on syytä välittää tietoa. tieto kulkee kokemusten ja median Ulkoiseen viestintään työntekijöiltä joka välittämien tietojen perusliittyen on kuitenkin syytä suuntaan: alaisille, teella. Jos omia kokemukmuistaa, että poliisihallinesimiehille sekä sia poliisista ei ole, arvio nossa tiedottaminen on samaa työtä tehdään kokonaan mieli- tekeville kollegoille. annettu tiettyjen henkilöikuvien ja vaikkapa toisten den vastuulle. Esimerkiksi ihmisten kertomusten peesitutkinnasta tiedottarusteella. Ihmisten mielikuvat syntyvät misesta on vain ja ainoastaan vastuussa mm. median ja muiden olemassa olevien kunkin jutun tutkinnanjohtaja tai hänen viestintäkanavien tuottamien viestien esimiehensä. Peruspoliisityötä tekevä perusteella. Näitä mielikuvia rakentaa konstaapeli voi kuitenkin antaa esimerkuitenkin myös poliisi itse omilla vieskiksi haastatteluja tiedotusvälineille kostintäkanavillaan ja -keinoillaan, kuten kien poliisin työtä yleisellä tasolla, kunesimerkiksi TV-sarjoissa, tiedotteilla, han ei paljasta mitään poliisin taktisia sosiaalisessa mediassa, verkkosivuilla tai toimia. Ja tietysti ylemmältä taholta tehkohtaamisissa kansalaisten kanssa. Juuri tävän saaneena konstaapelille voi tulla tästä syystä viestintä on paljon laajempi monenlaisia tilanteita, joissa hän on viesja monimuotoisempi asia kuin pelkkä tintätilanteessa hallinnon ulkopuolelle. mediatiedottaminen, jollaiseksi se varSuurin vastuu yksittäisellä poliisimiehelsinkin aikaisemmin on hyvin pitkälti lä on kuitenkin sisäisen viestinnän onmielletty. nistumisessa, kerrotaan ja jaetaan tietoa aina kun siihen on tarve ja joskus myös *** varmuuden vuoksi. Poliisin viestintään liittyy ohjeistuksia, lakeja ja määräyksiä, Olemassa olevien lakien ja ohjeistuksien joihin perehtyminen helpottaa konstaavalossa jokainen poliisimies on vastuussa peleiden työn hallintaa ja antaa ymmäromien toimenkuvaansa liittyvien asioirystä viestinnän prosessista. den viestimisestä oman hallinnon sisällä. Jokaisen poliisin on hyvä pitää silmät Tämä tulee ilmi jo siinä, että viestintä on ja korvat avoinna, jotta olemme heti valtärkeä osa erilaisten työhömme kuuluvimiina, kun havaitsemme suuria eroavaien projektien ja hankkeiden suunnittelua suuksia olemassa olevan todellisuuden ja toteutusta. On tärkeää, että tieto kulja kansalaisten tai sidosryhmien käsitykkee työntekijöiltä joka suuntaan: alaisilsissä poliisista. Se on osaltaan poliisin le, esimiehille sekä samaa työtä tekeville maineen arviointia ja hallintaa, sillä jokollegoille. Jos mielen viereenkään tulee kaisella poliisilla on myös mahdollisuus – 144 – vaikuttaa asian tilaan kertomalla havainnoistaan eteenpäin. Miksi emme puuttuisi ja vaikuttaisi poliisin maineeseen positiivisella tavalla, kun siihen on sekä mahdollisuus että keinot, sen sijaan, että antaisimme muiden tahojen määritellä meidän maineemme? Ihmisten mielikuviin poliisista voidaan vaikuttaa suunnitelmallisella yhteistyöllä median ja muiden sidosryhmien kanssa. Yksi merkittävä tekijä, joka on viime vuosina suuresti vaikuttanut poliisin työstä muodostuneisiin mielikuviin, on suomalaiset dokumentaariset televisiosarjat ja -ohjelmat, joita on esitetty eri televisiokanavilla. Tavoitteena on ollut ohjelmien kautta välittää totuudenmukainen kuva poliisin toimintaympäristöstä ja tehtävistä sekä lisätä poliisin näkyvyyttä ja olla läsnä siellä, missä kansalaisetkin ovat. Erityisesti dokumenteilla on havaittu olevan vaikutusta mielikuviin muun muassa rekrytoinnin ja ammatinvalinnan näkökulmasta. Ulkoiseen viestintään liittyen on kuitenkin syytä muistaa, että poliisihallinnossa tiedottaminen on annettu tiettyjen henkilöiden vastuulle. Suurin vastuu yksittäisellä poliisimiehellä on kuitenkin sisäisen viestinnän onnistumisessa, kerrotaan ja jaetaan tietoa aina kun siihen on tarve ja joskus myös varmuuden vuoksi. Ihmisten mielikuviin poliisista voidaan vaikuttaa suunnitelmallisella yhteistyöllä median ja muiden sidosryhmien kanssa. *** Kasvavalla tahdilla yhä suurempaa roolia länsimaisessa kulttuurissa näyttelee sosiaalinen media ja verkossa tapahtuvat muut toiminnot. Minulle, ja uskoisinpa että monelle muullekin minun ikäiselleni ja meitä vanhemmille, internetin maailma on ikään kuin erillinen paikka, johon tietoisesti mennään ja joka on erillään ”todellisesta elämästä”. Minua kuitenkin on viime aikoina jaksanut kovasti hämmästyttää, miten nuoret eivät tuota rajaa enää koe. Koko ajan mukana kulkevat älypuhelimet ja tablettitietokoneet yh– 145 – distävät nyt ihmiset internetiin ja erilaisen. Kuitenkin lähes samaan aikaan, kun siin sosiaalisen median alustoihin aivan poliisi saapui paikalle, olivat ensimmäieri tavalla kuin vielä vuoset kuvat onnettomuusausikymmen sitten. Nuotosta Facebookissa. Kuvat Oikea-aikaista rissa on jo ikäluokka, jota ladannut henkilö ei laisinfaktatietoa on kutsutaan diginatiiveiksi. kaan ajatellut, että paikkajaettava siellä, He eivät ole eläneet ilman kuntalaisen menehtyneen missä kansalaisetkin jonkinlaista ”härpäkettä”, auto oli kuvista tunnisovat, sillä huhut jolla pääsee nettiin. He eitettavissa eivätkä omaiset ja ”musta tuntuu” vät lue paperilehtiä, katso olleet saaneet vielä viran-tieto leviävät ohjelmia televisiosta tai omaisilta tietoa rakkaansa nyt nopeammin kuin kuuntele radiota. He tekuolemasta. Mikä shokki koskaan. kevät tämän kaiken netin onkaan lukea asia Facekautta. Tiedon ja uutiset bookista. he kaivavat netistä ja saavat kavereiltaan Tämmöisiä tilanteita on vaikea hallita. sosiaalisen median kautta, kuten vaikkaMutta on paljon asioita, joihin poliisi voi pa Facebookista. varautua myös nettiä ajatellen. InterneTämä asettaa paineita myös virantissä tapahtuu jo paljon rikoksia, joiden omaisviestinnälle. Oikea-aikaista faktavuoksi poliisien on hyvä kouluttautua tietoa on jaettava siellä, missä kansalainetin ihmeelliseen maailmaan. Yleisimsetkin ovat, sillä huhut ja ”musta tunpiä lienevät nettipetokset, sosiaalisessa tuu” -tieto leviävät nyt nopeammin kuin mediassa tapahtuvat kunnianloukkaukkoskaan. Sosiaalinen media on usein poset sekä seksuaalirikokset. Tämänkin liisin toimintaa askeleen edellä. Rikos- ja vuoksi poliisilaitoksilla on nettipoliiseja, onnettomuustilanteissa netissä voi olla jotka toimivat siellä kuulostellen ja luojo jaossa kuvia tapahtuneesta, vaikka podaten tietoa, opastaen ihmisiä ja ratkoen liisi on vasta matkalla tapahtumapaikalle. netissä tapahtuvia rikoksia. On tutkittu, että noin 30 sekunnissa on Suurissa kriisitilanteissa, jolloin ihmisensimmäinen kuva netissä, jos isomman ten tiedontarve kasvaa voimakkaasti, on ihmisjoukon läheisyydessä tapahtuu jososiaalisen median todettu olevan oiva tain poikkeuksellista. apuväline tiedon levittämiseen. Kun JaLapissakin tämä on jo todellisuutta. panissa tapahtui Fukushiman ydinvoiPienellä paikkakunnalla, syrjäisellä tielmalaonnettomuus, puhelinyhteydet laklä, tapahtui kuolemaan johtanut auton kasivat hyvin pian toimimasta. Japanissa ulosajo. Ennen kuin pelastajat ehtivät olevien suomalaisten tilanne saatiin kuipaikalle, siellä oli jo paikkakuntalainen tenkin selvitettyä – Facebookin kautta. ohikulkija ottamassa kuvia onnettoItse olin mukana suuressa poliisin valmuusautosta. Paikalle tulleet palokunmiusharjoituksessa, jonka yhtenä osatalaiset pyysivät henkilöä poistamaan alueena oli viestintä. Kuinka ollakaan, kuvat kännykästään ja tämä aikoi tehdä juuri kun harjoituksen piti alkaa, poliisin – 146 – omat verkkoyhteydet kaatuivat teknisen vian vuoksi. Emme päässeet aluksi mihinkään poliisin järjestelmään emmekä esimerkiksi olisi voineet lähettää tiedotteita poliisin omalla julkaisujärjestelmällä. Tämä vahvisti minun uskoani siihen, että poliisin on hyvin tärkeää olla mukana myös sosiaalisessa mediassa. Jo senkin takia, että jos omat järjestelmämme sattuvat kaatumaan, meillä on varajärjestelmä, joka ei ihan hevillä mene jumiin. Facebookin ja Twitterin kaltaisten sosiaalisen median alustojen käyttäjämäärät on laskettu jo ennakkoon suuriksi ja niiden takana jylläävät semmoiset rahamäärät, että heillä ei ole varaa suuriin toimintahäiriöihin. Näiden edellä esittämieni ajatusten valossa on hienoa, että Suomen poliisilla on tämän artikkelin kirjoitushetkellä jo yli 197 000 seuraajaa Facebookissa. Tähän kun lasketaan vielä mukaan poliisilaitosten omat profiilit seuraajineen, niin se on valtava resurssi, jota voidaan tarvittaessa käyttää kriisitilanteissakin. Eikä pidä lainkaan väheksyä sosiaalisen median merkitystä, kun haluamme neuvoa ja opastaa kansalaisia sekä kertoa meneillään olevista ilmiöistä poliisin näkökulmasta. Sosiaalisessa mediassa poliisi voi myös olla hieman vähemmän virallinen, jakaa myös keveämpää materiaalia rennommalla otteella. Netissäkään poliisi ei kuitenkaan spekuloi tai kerro faktana huuhaa-tietoa. Sillä poliisi on aina poliisi. Siksi ammattimainen ja määrätietoinen ote myös internetin maailmaan on poliisille oltava samanlainen kunnia-asia kuin muukin poliisitoiminta. Eikä pidä lainkaan väheksyä sosiaalisen median merkitystä, kun haluamme neuvoa ja opastaa kansalaisia sekä kertoa meneillään olevista ilmiöistä poliisin näkökulmasta. – 147 – *** himillinen. Virheitä tapahtuu kaikille ja joskus jopa niin suuria, että se aiheuttaa Ennen poliisiksi valmistumista ajattepoliisissakin mainekriisin. Jos kuitenkin lin, että poliisi on ammatti, jota kunmaineen perustus on kunnossa, niin nioitetaan ja jonka arvosvauriot on korjattavissa tus on Suomessa korkealpienemmillä kustannukVirheitä tapahtuu la. Tiesin, että poliisiksi silla suoraan, rehellisesti kaikille ja joskus ryhtyminen antaa minulleja peittelemättä. Kerran, jopa niin suuria, kin statuksen, joka on erikun eräs konstaapeli oli että se aiheuttaa lainen kuin muilla. Tulen käyttäytynyt vapaa-ajallaan poliisissakin olemaan aina poliisi niin humalassa erittäin sopimainekriisin. Jos hyvässä kuin pahassakin, mattomasti ja tapahtuma kuitenkin maineen tapahtuipa elämässäni aiheutti suuren mediakoperustus on kunnossa, mitä hyvänsä. En kuitenhun, kuulin poliisin ylimniin vauriot on kaan ymmärtänyt, millaismästä johdosta käskyn, korjattavissa ta työtä suomalaisen poliiettä ”kiillottakaa kilpi”. pienemmillä sin hyvän maineen eteen Poliisin kilpi oli saanut kustannuksilla suoraan, on tehty ja mitä tehdään tahran, mutta maineemme rehellisesti ja jatkuvasti. En tajunnut kesti sen, koska mainitunpeittelemättä. liittyväni joukkoon, jossa kaltaiset tapaukset ovat sen jokaisen jäsenen tuliharvinaisia. Kilpi oli tässä si katsoa samaan suuntaan, sama selkeä tapauksessa helppo kiillottaa. Paljon heltavoite mielessään: keitä me olemme ja pompi kuin ruosteista ja valmiiksi varsin miksi me olemme olemassa. Jossain vaitörkyistä kilpeä, jonka kohtalosta kukaan heessa, kun aloin tajuta omaa hallintoani ei ole kiinnostunut. isommassa mittakaavassa ja ymmärsin Kun jotain alun perin mysteeriksi poliisin poikkeuksellisen roolin syvällimainittua asiaa tutkitaan perusteellisesti semmin, koin jopa ahdistusta – poliisin, ja sen alkulähteille päästään, se yleenmyös minun, täytyy olla täydellinen eikä sä osoittautuukin varsin luonnolliseksi virheisiin ole varaa, koska olemme jatkuja hyvin järkeenkäyväksi asiaksi. Näin vasti suurennuslasin alla. Miten voin olla on myös hallintomme mysteerimiestäydellinen ihminen yötä päivää, pyhää ten ja -naisten olemassaolon kohdalla. arkea? Me, jotka työskentelemme päätoimiMutta siinä on maineenhallinnan sekä sesti viestinnän parissa, jaamme kaikille ennakoivan viestinnän ja suunnittelun viestinnän ilosanomaa enemmän kuin hienous: kun olemme pitkäjänteisesti jomielellämme. Tehtävämme on johtaa, kainen omalla tahollamme tehneet työtä koordinoida ja kouluttaa niin, että halviestinnän eteen ja pitäneet huolta poliilinnossamme ei leiju viestinnän mysteesin maineesta, on varaa myös virheisiin. riä. Viestintä on poliisityön luonnollinen Poliisikin on ihminen ja ihminen on inosa, jonka avulla saavutamme tavoitteita – 148 – ja rikomme muureja. Sen voivat todeta muutkin kuin Lapin jänkhältä ponnistava tytönhupakko. LUE LISÄÄ • • • • • • Korpiola, Lilly: Kriisiviestintä digitaalisessa julkisuudessa. Infor 2011. Poliisin toiminta sosiaalisessa mediassa (webcasting): http://qsb.webcast.fi/c/customers/customers_2010_0312_poliisi_sosiaalisessa_mediassa/. Poliisin viestinnän käsikirja: http://www.poliisi.fi/poliisi/ home.nsf/files/POLIISI_viestintakasikirja_v090511/$file/POLIISI_viestintakasikirja_v090511. pdf. Poliisin viestintästrategia: http://www.poliisi.fi/poliisi/ home.nsf/files/POLIISI_viestintastrategia_painettu/$file/POLIISI_viestintastrategia_painettu. pdf. Poliisin viestintästrategia (webcasting): http://qsb.webcast.fi/c/customers/customers_2010_0312_poliisi_viestintastrategia/. Henna Kelloniemen blogi poliisin verkkosivuilla: http://www.poliisi.fi/poliisi/blog_hr.nsf. – 149 – – 150 – “Tähän tarinaan liittyi vielä toinenkin henkilö, joka on ammatiltaan siivooja ja oli tälle naiselle ystävä ja iso ja suuri hyöty, koska siivoojalla oli auto ja autolla pääsi paikasta toiseen.” – 151 – – 152 – Joonas Konstig Kirjailija valehtelee ja puhuu totta Kirjailija Joonas Konstig on julkaissut novellikokoelman Ahneet ja viattomat (2008) sekä romaanit Kaikki on sanottu (2011) ja Totuus naisista (2013). Oman kirjailijantyönsä lisäksi Konstig opettaa luovaa kirjoittamista Kriittisessä korkeakoulussa ja Helsingin yliopiston koulutuskeskus Palmeniassa. Konstigin artikkeli perustuu luentoon, jonka hän piti kuulusteluopin kurssilla Poliisiammattikorkeakoulussa syksyllä 2013. Kun isolla kengällä astuu, jää iso jälki M inä valehtelen työkseni. Olen kirjailija, joten työnkuvani on keksiä kiinnostavaa pajunköyttä ja koettaa saada lukija uskomaan siihen. Eikä ainoastaan uskomaan, vaan kokemaan sen niin voimakkaasti, että lukija pystyy eläytymään siihen ja liikuttumaan sen parissa: nauramaan, itkemään, ja luettuaan kirjan kaipaamaan sen henkilöhahmoja. Tarjoan tässä kirjailijan näkökulman valehtelemiseen. Aloitan kuvaamalla keinoja, joilla kirjailija luo vaikutelman siitä, että tarina on totta. Sen jälkeen käsittelen sitä, mikä kirjallisuudessa sitten lopulta on totta ja mitä väliä sillä on. *** Aloitamme henkilöhahmoista. Hahmoista on kirjassa nähtävissä jäävuoren huippu. Samoin kuin jäävuoresta suurin osa on pinnan alla, myös henkilöhahmoista jää näkyviin vain pieni osa siitä kaikesta, mitä kirjailija hänestä tietää. Kirjailija luo hahmon ja pyrkii puhaltamaan siihen elämän. Kun hän tietää, miten hahmo – 153 – kaiken kokee, mitä mieltä se on asioisHänen on pakko olla, sillä ei kukaan ta, hahmo herää eloon ja kirjoittaa itse usko hahmoihin, joihin hän ei itsekään omat repliikkinsä, tekee usko. itse tekonsa. Kirjailija seuSama mikä pätee hahKun kirjoittaa raa vierestä: aa, olisihan se moihin, pätee tarinan maakohtauksen, jossa pitänyt arvata, että se tekee ilmaankin. Yksityiskohdilhahmot väittelevät noin… Mutta ennen kuin la bluffataan. Yleensä mitä jostain asiasta, tähän voi päästä, hahmo turhempi, sen parempi. kirjailijan pitää pitää luoda alusta loppuun. Jos hahmo istuutuu, hän olla molempien Milloin hän syntyi, milloin voi istua vain ”tuolille”. nahkoissa niin, että kävi koulunsa, milloin hän Tai hän voi istua ”puiselpystyy tietämään tapasi tulevan puolisonle penkille” tai ”tummannäiden argumentit sa, milloin oli kolarissa ja ruskealle muovituolille, kaikkeen ja pystyy vaihtoi työpaikkaa. Minä jossa oli metalliset jalat”. perustelemaan ne. piirrän jopa heidän kuJos haluamme saada tuoviaan ja heidän asuntojenlin elämään, voimme antaa sa pohjapiirroksia, tai otan lehdestä vasille historian ja olemuksen. Hahmo voi lokuvan ja mietin, että tuolta se näyttää. istua puiselle jakkaralle, jonka hän osti Kollega aikoinaan kirjoitti hahmolle Työväentalon huutokaupasta lokakuussa Cooperin tuloksen ja VO2-maksimin, 1992, ja huomasi vasta myöhemmin tuovaikkei niitä kirjassa mainittukaan. leja hioessaan, että pohjassa on kirjoitus Mitä enemmän tällaisia eläviä yksityisSort Sem. Hän käy näyttämässä tuolia kohtia hahmosta kirjailijalla on varasantiikkiliikkeessä, ja kauppias kertoo, tossa, sitä helpompi on puhaltaa hahmo että tuoli on peräisin Sortavalan Semihenkiin. Silloin kirjailijalla on heittää naarikoulusta. uskottavan tuntuisia yksityiskohtia aina Tuoli on yhtäkkiä todellisempi kuin kun tarvitaan. Niitä heitellään siellä täälpelkkä tuoli. Sillä on kokonainen elämä. lä, ja näin syntyy illuusio, että niitä olisi Annan lisää esimerkkejä yksityiskohloputtomasti. Ja näin syntyy illuusio, että dista, jotka saavat tarinan elämään. hahmo on oikea, koska tämän elinaikana Eräässä amerikkalaisessa nykyromaaon ehtinyt tapahtua näennäisesti loputnissa hahmo teki yksinkertaisen havaintomasti asioita. non miesten kauluspaidasta. Kalliit paiKun kirjoittaa kohtauksen, jossa hahdat näyttävät paremmilta kuin halvat. Ne mot väittelevät jostain asiasta, kirjailijan eivät kiillä, koska se olisi jotenkin halpaa, pitää olla molempien nahkoissa niin, vaan ne on ikään kuin valaistu sisältä että pystyy tietämään näiden argumenpäin. Pieni havainto, kuten nämä partit kaikkeen ja pystyy perustelemaan ne. haimmillaan ovat, mutta paidat näyttävät Tästä seuraa se, että kirjailija on tavalsen jälkeen erilaisilta: aivan, näinhän se laan jokaisen hahmonsa puolella, vaikka on, miksen ole tuota aiemmin tajunnut. nämä olisivat täysin eri mieltä asioista. James Joycella on naishahmo, joka – 154 – kertoo ohimennen, kuinka hänen tyttärensä puoliso on töissä satamahallituksessa. Miehen työpaikka ei ole olennaista: emme näe koko tyyppiä tai hänen työpaikkaansa, mutta se luo kiinnostavan kuvan puhujasta. Paitsi että hänen sukunsa kuva on äkkiä täydempi, se luonnehtii myös naista, jolle on tärkeää mainita, kuinka hänen vävynsä on vastuullisessa työssä. Raamatussa Luukkaan evankeliumissa tapaamme Sakkeuksen. Jeesus on tulossa Jerikon kaupunkiin, ja Sakkeus-niminen mies haluaa nähdä hänet. Mutta Sakkeus on lyhyt, joten nähdäkseen väkijoukkojen yli Sakkeus kiipeää viikunapuuhun. Jeesus kulkee ohi ja sanoo ”Sakkeus, tule alas sieltä puusta”. Sakkeus laskeutuu. Siinä kaikki. Se, että Sakkeus on lyhyt tai että hän kiipeää puuhun, ei liity itse tarinaan mitenkään. Se on täysin epäoleellinen ja ”turha” yksityiskohta ja näin ollen luo vahvan vaikutelman siitä, että tämä on todella tapahtunut näin, koska miksi hyvä apostoli menisi keksimään sinne jotain näin turhaa ja koomista? Tämä kaikki perustuu siihen, että yksityiskohdat ovat aivoille työläitä, kognitiivisesti raskaita. Asioiden keksiminen, varsinkin yksityiskohtien, ja varsinkin turhien ja tarpeettomien yksityiskohtien keksiminen on vaikeaa valehtelijalle. Valehtelijan pitää muutenkin tehdä tuplasti aivotyötä: miten oikeasti meni, ja miten muka meni. Muistin työmäärä paisuu, kun pitää painaa mieleen, mitä tuli väitettyä. Joten keksitty tapahtumaketju pitää painaa tarkkaan ja käydä elävänä läpi mielessä, visualisoida se, ja paras olisi että siihen alkaisi uskoa. Huono valehte- Asioiden keksiminen, varsinkin yksityiskohtien, ja varsinkin turhien ja tarpeettomien yksityiskohtien keksiminen on vaikeaa valehtelijalle. Valehtelijan pitää muutenkin tehdä tuplasti aivotyötä: miten oikeasti meni, ja miten muka meni. – 155 – lija helposti jättää turhat yksityiskohdat maan asioita. Siinä missä 1700-luvulla ja turhat vaiheet pois ja keskittyy vain kreivi X vain tuli huoneeseen kertomaan oleelliseen. Hän karsii ja etäännyttää, eli asiansa, 1800-luvun realistiset kirjailijat tekee juuri väärin. alkoivat elävöittää kuvaa Huono valehtelija Oletetaan että myöhästarkemmalla siveltimellä. kuten huono tyt töistä ja joudut keksiTuli tällaista kuin Dostokirjailijakin juuttuu mään selitykseksi valkoijevskin romaanissa Idiootti: kliseisiin. sen valheen. On parempi ”Uusi herra oli pitkä, keksiä epätodennäköisemnoin viidenkymmenenviiden pi ja eksaktimpi valhe kuin ikäinen, ehkä hieman vanyleinen. ”Auto ei käynnistynyt” tai ”Oli hempikin, jokseenkin jykevä, kasvot tumruuhkaa” on huonompi kuin että ”Asun manpunaiset, pöhöttyneet ja lihavat, niitä Lauttasaaressa, ja Lauttasaaren silta oli ympäröi viiksiin yhtyvä harmaa poskiparta, nostettu, joten jouduin odottamaan varsilmät isot ja melkoisen ulkonevat. Hänen tin verran kun sieltä meni laiva ali” (Ja olemuksensa olisi ollut kutakuinkin arvomillainen laiva!). kas, ellei hänessä olisi ollut jotakin rappeu”Lapseni oli sairas” ei ole yhtä hyvä tunutta, kulunutta, jopa likaista. Hänellä kuin selitys siitä, kuinka ”Meillä on olooli yllään vanha pitkätakki, jonka kyynärhuoneessa sellaiset vanhat leveät ikkunapäät näyttivät olevan melkein puhki; pailaudat – meidän talo on 50-luvulta – ja takin oli tahraantunut, - kaikki kotoiseen poikani oli kiivennyt sen päälle ja tippui tapaan. Hänen lähellään haiskahti hieman sieltä pää edellä alas”. Tapahtuma on votkalta, mutta esiintymistapa oli vaikuttavielä tunteita liikuttava, eli omiaan vieva, jossakin määrin opeteltu ja hänen ilmeimään huomion pois myöhästymisestä. senä tavoitteenaan oli hämmästyttää arvokKliseet ovat helposti paljastavia. kuudella.” Jos pyydetään keksimään ensin väri Mutta enempi ei aina ole parempi. ja sitten työkalu, ihmisille tulee yleenTämäkin kuvaus on raskasta lukea. Se sä ensimmäisenä mieleen punainen ja työllistää lukijaa, vie hirveästi tilaa ja katvasara. Kirjailijan pitää koettaa välttää kaisee tapahtumat. Tämän huomasi notällaisia ensimmäisenä mieleen tulevia vellien mestari Anton Tšehov. Tšehov asioita, ja keksiä niiden tilalle omapehylkäsi tavan, että kun uusi hahmo astuu räisempiä ja persoonallisempia. Huohuoneeseen, tapahtumat pysähtyvät sikno valehtelija kuten huono kirjailijakin si aikaa kun kuvataan uusi hahmo seikjuuttuu kliseisiin. kaperäisesti. Näin Tšehov opetti kollegaansa Maksim Gorkia: *** ”Teillä on määreitä niin paljon että lukijan huomiokyvyllä on niissä täysi tekeminen Yksityiskohtaisuus on asia, jossa kirjallija hän väsyy. On selvää että kun minä kirjoisuus on kehittynyt. Kirjailijoista on tultan ’mies istui nurmikolle’, niin se on selvää, lut vuosisatojen aikana tarkempia kuvaakoska se on selkeää eikä vaadi keskittymistä. – 156 – Sitä vastoin on hankalasti ymmärrettävää ja aivoja rasittavaa, jos kirjoitan: ’pitkä kaitarintainen keskikokoinen mies, jolla oli punaruskea parta, istui vihreälle, kulkijoiden jo tallomalle nurmikolle äänettömästi ja arkaillen, pelokkaasti ympärilleen vilkuillen.’ Se ei painu tajuntaan, ja kaunokirjallisen tekstin täytyy niin tehdä, yhdessä sekunnissa.” Tšehov on minusta täysin oikeassa. Ensivaikutelman luominen, mikä ihmiseltä käy luonnossa itsestään, vaatii nyt lukijalta kohtuutonta aivotyötä ja ikään kuin keskeyttää lukemisen maalaustauon ajaksi. Tšehovin oma ratkaisu oli kiteyttää: ”Luonnonkuvauksissa pitää tarttua pieniin yksityiskohtiin ja ryhmitellä niitä sillä tavoin, että kun sulkee silmänsä niin syntyy kuva... Psykologian alueella niin ikään yksittäisiä ilmiöitä. Luoja varjelkoon fraaseilta.” Joten mikä se on, kullekin ihmiselle leimallinen piirre? Yksi voi riittää. Huomioijan on hyvä olla pinnallinen. Onko se hänen ulkonäössään: kasvoissa, vaatteissa, ruumiissa? Vai liikkumisessaan ja nonverbaalisessa viestinnässään? Vai onko se hänen tavassaan puhua? Yleensä yksi pieni elävä yksityiskohta riittää ja saa hahmon elämään ja erottumaan muista. Tässä kirjoittajaa auttaa olla pinnallinen: osata analysoida ihmisen kasvoja osina (millaiset kulmakarvat?), tuntea ruumiinkielen viestit ja esimerkiksi millaisia eri miesten takkityyppejä on olemassa: käyttääkö hän anorakkia, kipparitakkia, harringtonia, trenssiä… Kirjailija kantaa muistikirjaa aina mukanaan, siis fyysistäkin muistikirjaa, johon hän kirjaa havaintoja myöhemmin kirjassa käytettäväksi. Joitain otteita Yleensä yksi pieni elävä yksityiskohta riittää ja saa hahmon elämään ja erottumaan muista. – 157 – omista muistiinpanoistani: *** – Sortsien alta näkyy asfalttitatuointi polvessa. Otan vielä esimerkkejä todellisuuden – Bussissa, nainen haisee aurinkorasluomisesta, nyt puheen kuvaamisessa. valta syyskuussa. Miten kirjoittaa uskottavaa puhetta? – Hinkkaa kengän kumipohjaa istuTähän liittyy oleellisesti havainto siitä, essaan lattiaan niin että tulee narskuvia kuinka kognitiivisesti raskasta valehääniä. telu on. Puhuminenkin on nimittäin – Isokokoinen nainen, joka puhuu sityölästä. täkin korkeammalla, tyttömäisellä äänellä. Keskusteluntutkimuksessa käytetään – Keski-ikäinen nainen, joka pukeutuu käsitettä ”puheakti”. Se on hyödyllinen paljastaviin toppeihin kuin mainostaakkäsite dialogin kirjoittajalle. Ajatus on, seen, että hänen kanssaan voi vielä harettä puhuminen on toimintaa. Pelkkä rastaa seksiä. puhuminen on helppoa, jos emme jou– Bussissa miehellä likainen tuulitakki du tuottamaan samalla puheen sisältöä: päällä, kaulaan tatuoitu hämähäkinverkääneen lukeminen on helppoa, mutta koa, tarjoaa kohteliaasti Metro-lehteä uuden sanottavan luominen raskaamnaapurille. Miksi on tarve olla niin hyvä? paa. Koska emme yleensä ole suunniMikä on tausta? telleet etukäteen puhuntojamme, puhe Jotkut havainnot ihmisestä ovat sellaion samalla ajatustyötä: joudumme sia, jotka tulevat vasta hikääntämään haamumaiset Miksi on tarve olla taammin ajan myötä. Kun ajatuksemme konkreetniin hyvä? Mikä on tunnemme hahmoa jo patisiksi sanoiksi. Puhe on tausta? remmin, voimme kiteyttää siis ajatusten simultaaniesimerkiksi jotain hänen tulkkausta, ajatusten ja ajattelunsa tai tunteidensa tunteiden ja asenteiden tai luonteensa eksentrisyydestä. Dosja kokemusten ja kaikenlaisen hämärän tojevski kuvasi Idiootissa erästä toista mutun kääntämistä sanoiksi. Samalla sivuhenkilöä Ferdystsenkoa mainiosti näiden sanojen pitäisi olla sellaiset, että näin: toinen ihminen ymmärtää ne omista ”Myöhemmin ruhtinas sai tietää, että tuo lähtökohdistaan. Kuulija tekee toisen herra Ferdystsenko oli ottanut ikään kuin simultaanitulkkauksen: hän vertaa näijonkinlaiseksi velvollisuudekseen hämmästä sanoja omiin ajatuksiin ja tunteisiin, tyttää kaikkia omalaatuisuudellaan ja iloiasenteisiin ja kokemuksiin yrittäessään suudellaan, mutta jostakin syystä se ei milymmärtää näitä ja asettaa ne paikoilloinkaan onnistunut. Joihinkin Ferdystsenko leen. teki suorastaan epämiellyttävän vaikutuksen, Yleensä tässä voi onnistua aika hyvin, mikä vilpittömästi suretti häntä, mutta hän ei jos on aikaa ja hyvää tahtoa ja kärsivällikuitenkaan luopunut tehtävästään.” syyttä. Mutta jos ajatukset ovat itsellekin vähän jäsentymättömiä, tai jos tilanne – 158 – on stressaava ja konfliktinen, puheakti rasittaa ajatuskapasiteettia jo aika tavalla. Puhutaan ns. kognitiivisesta kuormasta: kuinka paljon jokin kuluttaa keskusprosessorin kapasiteettia. Paineen alla puhujan kapasiteetti on kovilla. Kirjallisuus elää konflikteista, koska jos hahmojen välillä ei ole mitään skismaa, mitään kiinnostavaa luettavaa ei synnykään. Joten kun kaksi hahmoa puhuu kirjan tai näytelmän tai elokuvan kohtauksessa, he ovat yleensä melko lailla kognitiivisesti kuormitettuja. Sen takia dialogin pitäisi rakentua niin monin kerroin yksinkertaisemmista palkeista kuin kirjoituksen. Minä käytän puhetta kirjoittaessani avukseni keskusteluntutkijoilta lainattua käsitettä ”ideayksikkö”. Ideayksikkö on lyhyt, yksinkertainen haamumainen ajatusköntti. Se sisältää yhden ajatuksen tai tunteen, yhden viestin. Puhe järjestyy näiden mielenkiinnon keskuksien ympärille. Ne ovat epäselviä ja alkeellisia tunteellis-älyllis-ruumiillisia mielleyhtymiä, joita teemme paitsi aktiivisesti, myös reaktiivisesti, eli reaktiona toisen keskustelijan sanoihin. Puhuminen on näiden yksiköiden pukemista sanoiksi sosiaalisessa tilanteessa. ”Ihanan lämpimän näkönen toi sun takki” sisältää yhden ideayksikön, joka perustuu havaintoon kaverin takista. ”Tää on aika paksu mut mul on ollut vähän flunssanen olo” sisältää kaksi ideayksikköä: takin paksuus ja tälle selityksen tarjoava terveydentilan kuvaus, (flunssainen olo). ”Ei hemmetti ulkona sataa” sisältää kaksi ideayksikköä: edellinen on puhujan Paineen alla puhujan kapasiteetti on kovilla. – 159 – johtopäätös siitä, että koska sataa, minä fraaseihin, kuten ”kyllä minä tämän tiekohta kastun mennessäni ulos ja se on dän” tai ”kyllä sut tunnetaan”. Ajattelun ikävää. apuvälineet kuten yleistyk”Anteeks mut mun piset ja stereotypiat ja fraasit Tilanteen täis lähtee hakee sadetakki tulevat apuun, joten ”sinä jännite kuluttaa kun tuol on tollanen koiteet aina noin”, ”toi on kognitiivista ranilma” on jo vaikeampi just tyypillistä sulle” tai kapasiteettia, joten puhunta. Se sisältää ha- hahmojen puheen tulisi ”teikäläisille”, ja lopulta vainnon sateesta, joka on siirrytään suoraan tunteikärsiä. muutettu muotoon ”koisiin, jotka on helppoja: ranilma”, ja tästä tehdyn ”Haista sinä lahtari – – – !” johtopäätöksen (pitäisi hakea sadetakki), Tilanteen jännite kuluttaa kognitiisekä anteeksipyynnön siitä, että puhujan vista kapasiteettia, joten hahmojen pupitää poistua hakemaan takkiaan. Valheen tulisi kärsiä. Se menee rakenteelmiiksi tehty ajatustyö on ikään kuin piitaan yksinkertaisemmaksi: päälauseita, lotettu taustalle ja sen yhdeksi virkkeeksi ei alistuskonjunktioita. Konkreettista, ei hiottu lopputulos tulee näkyviin. Tällaiabstraktia. Adjektiiviattribuutit esimernen lausunto on kognitiivisesti työläämkiksi karsiutuvat: ”Punainen auto” on pi. Ylimääräisiä sanoja ”tuol” ja ”tollavielä riittävän konkreettinen, mutta ”se nen” käytetään keventämään lauseen tivihoviimeinen auto” on jo vaikeampi heyttä ja tekemään siitä konkreettisempi. ja ”maapalloistumisesta todistava auto” Puhekieli on väljää ja löysää, sillä asiat melkein mahdoton. ilmaistaan johdattelevammin kuin tiiviissä kirjakielessä. Uudet ideayksiköt täytyy *** ketjuttaa ympäröimällä ne painottomilla ilmauksilla. Yleisiä täytteitä ovat konVaikka kirjailija kuinka tekisi parhaannektorit (ja, tai, mutta…), tyhjät ilmaisut sa luodakseen kuvitteellisesta maail(niinku, kato, tai siis, öö…) tai viittaukmastaan todentuntuisen, aina on se set ajatusprosessiin (emmä tiiä, välil mä osa ihmisiä, joiden mielestä romaani ei mietin et…). ole koskaan tarpeeksi totta. Että koska Sosiaalinen tilanne on kiinnostavimromaani on vain sepitettä, on parempi millaan, kun siihen kuuluu kamppailua ja lukea vaikka elämäkertoja tai historiaa, riski. Ihmiset haluavat näyttää hyvältä ja koska ne sentään ovat totta. ”Perustuu saada oman asiansa läpi oikeassa valossa. tositapahtumiin” leimana kirjan tai eloTämä rasite tulee itse puheaktin päälle. kuvan kannessa on myyntivaltti näille ihMitä jännitteisempi tilanne, sitä rasittamisille (usein he ovat miehiä). Viimeksi vampaa. Kiihkeä väittely vihamiehen kuulin väitteen Oasis-yhtyeen Noel Galkanssa jostain tärkeästä asiasta on hyvin lagherin haastattelusta: hän ei kuulemma stressaava. Siksi se niin usein ajautuukin ainakaan haaskaa aikaansa mihinkään vain huuteluksi ja tiivistyy solvauksiin ja tyhmiin keksittyihin romaaneihin. – 160 – Ja mikäs siinä. Mutta kaksi vastalausetta tälle on tehtävä. 1) Se mikä on ”totta”, on usein tulkinnanvaraista ja hyvin häilyvää. 2) Keksitty tarina voi paradoksaalisesti olla enemmän totta kuin tositarina. Sepite voi olla opettavampi kuin tositarina. Tämä itse asiassa on fiktion koko olemassaolon tarkoitus: olla parempaa kuin todellisuus. Ensimmäinen vastalause. Meidän aikanamme on tapana problematisoida totuus hyvinkin pitkälle. Humanistit tykkäävät väittää, ettei absoluuttisia totuuksia ole olemassa ja vaikka olisikin, emme voisi niitä tietää. Kaikki on niin suhteellista. Postmodernismiin kuuluvan relativismin muodikkaan suuntauksen mukaan yksi tapa nähdä todellisuus ja ympäröivä maailma ei ole sen oikeampi kuin toisen ihmisen tai toisen kulttuuriin. Me suhtaudumme omaan lääketieteeseemme yhtä totena kuin perinteinen heimo suhtautuu poppamieheensä. Maailma ”rakentuu sosiaalisesti”, eli se, miten maailman näemme, riippuu siitä, miten meidän kulttuurissamme on tapana siitä puhua. Kuvasin tätä näkemystä sarkastisesti romaanissani Totuus naisista: ”Uskotko sä faktoihin?” ”Eiköhän kaikki.” ”Oi ei. Oi ei ei ei... Faktat on nykyään hirveen vanhanaikasia. Faktat on purjelaivoja. Niille vähän hykerrellään. Suhtaudutaan ironisesti. ’Fakta’ (rehtori teki lainausmerkit sormillaan). Nykyään on olemassa monenlaisia totuuksia, totuudet on näkemyksiä, ja olennaista on miten niitä näkemyksiä käytetään hyväks poliittisesti. Kaikki on poliittista näiden 1) Se mikä on ”totta”, on usein tulkinnanvaraista ja hyvin häilyvää. 2) Keksitty tarina voi paradoksaalisesti olla enemmän totta kuin tositarina. – 161 – mielestä, koska ne on saanut poliittisen vanhanaikainen, jumalainen kaikkitietäkoulutuksen. Sä oot ehkä saanut... lakivä kertoja. Ei meillä elämässäkään ole tieteellisen tai kauppatiemitään varmaa keinoa teellisen koulutuksen vai? päästä muiden ihmisten Ei meillä Niin. No se tarkottaa, että pään sisään. elämässäkään ole kaikkea sanomaasi voiJoten kirjallisuus tarjoaa mitään varmaa daan käyttää sinua vastaan, usein eri henkilöhahmojen keinoa päästä muiden koska sä edustat valtaa, ja näkemyksiä, eikä kirjailija ihmisten pään sisään. näin ollen sun tarjoamien yleensä aseta ketään muita ’faktojen’ todellinen tarkoparemmaksi, vaan antaa tus on vaan oikeuttaa sun elämäntavan lukijan tehdä omat johtopäätöksensä. jatkuminen ja sun pysyminen vallankahAjoittain kirjailija jopa pakottaa lukijan vassa. Sua ei oteta tosissaan. Anteeks, en tähän epätietoisuuteen, vaikka joskus lutietenkään pahalla.” kija kuulisi mielellään varmuuden siitä, Ihan näin pitkälle suhteellisuuden mitä tapahtui todella. hetteiköihin meidän ei onneksi tarvitVarhainen esimerkki tästä on japanise mennä. Antibiootit oikeasti toimivat laisen kirjailijan Ryūnosuke Akutagawan paremmin kuin taikapuun marjat. Mutta novelli Metsän peitossa (1922). Novelli kirjallisuudessakin esiintyy totuutta kohkoostuu seitsemästä peräkkäisestä motaan paljon tätä järkevämpää skeptisyytnologista, todistuksesta poliisipäällikölle. tä. Pitkään on jo ollut muodissa käyttää Kukin puhuja kertoo vuorollaan oman näkökulmatekniikkaa niin sanotun kaikversionsa tapahtumaketjusta, jossa metkitietävän kertojan sijaan. Kaikkitietävä sästä on löytynyt kuollut mies. Ensin kertoja tarkoittaa sitä, että kirjassa on tapahtumien ulkopuoliset silminnäkijät olemassa jokin kertojataho, joka tietää, kertovat mitä he tietävät, sitten todistaa mitä oikeasti on tapahtunut ja mitä kunainen, joka oli tapetun miehen seuraskin hahmo ajattelee, ja kertoja haluaa sa. Sen jälkeen epäilty murhaaja tunnusja osaa välittää sen lukijalle. Näkökultaa rikoksensa, mutta hänen versionsa matekniikassa taas saamme ainoastaan poikkeaa ratkaisevasti sekä naisen todistietää kunkin hahmon rajallisen näkötuksesta että tapetun miehen versiosta, kulman tapahtumiin. Näin ollen lukijaljoka pystytään saamaan haudan takaa le tarjotaan vain näkemyksiä eikä selviä meedion välityksellä. Lopullinen totuus oikeita ja vääriä vastauksia ja ratkaisuja tapahtumista jää lukijan varaan ja tiheiasioihin. Tapahtumat kerrotaan yhden kön peittoon. Akutagawan novelli on pihenkilön näkökulmasta tai vuorotellen rullinen arvoitus, joka kuvaa hyvin sitä, eri henkilöiden näkökulmista, ja kukin kuinka ihmiset puhuvat palturia, joko hahmo tietää vain sen minkä voi tietää. ihan koska muistavat väärin tai sitten Hänen versionsa totuudesta suodattuu näyttäytyäkseen paremmassa valossa. ja siivilöityy hänen kauttaan. Kyllähän tämä on realistisempaa kuin *** – 162 – Moderni kirjallisuus tuntee myös epäluotettavan kertojan. Epäluotettava kertoja on sellainen näkökulmahenkilö, joka ei tarjoa luotettavaa ja todellista kuvaa siitä mitä tapahtui. Lupaatko kertoa totuuden ja koko totuuden mitään siihen lisäämättä tai siitä pois jättämättä? Epäluotettava kertoja tekee väärän valan. Hän on hankala temppu lukijalle. Lukijan on oltava hyvin tarkkana huomatakseen sen, että hahmo valehtelee hänelle, koska usein hänellä ei ole tietenkään mitään muuta keinoa päästä käsiksi todellisuuteen kuin kertojahahmon hänelle välittämä tieto. Epäluotettava kertoja saattaa valehdella lukijalle näyttäytyäkseen paremmassa valossa, tai hän saattaa olla suoranaisesti mielenvikainen. Usein he ovatkin esimerkiksi rikollisia – kuten pedofiili Humbert Humbert, Vladimir Nabokovin romaanin Lolita kertoja ja päähenkilö. Tai sitten he saattavat paljastua suoranaisesti hulluiksi, kuten Brett Easton Ellisin American Psychon sarjamurhaaja tai vaikka Paavo Rintalan Sissiluutnantin luutnantti Takala, joka on sodan melskeissä tainnut kadottaa kontaktinsa todellisuuteen. Joskus epäluotettava kertoja vain jättää kertomatta ihan koko totuuden. Hemingwayn hahmot esimerkiksi saattavat jättää kertomatta jotain heille kiusallista – kuten tosiasian omasta mieskunnostaan, kuten Ja aurinko nousee -romaanin päähenkilö Jake Barnes, joka on haavoittunut sodassa harmittavaan paikkaan. Tällainen kerrontatekninen aukko voi olla hyvin tehokas salavihkainen tapa merkitä jotain. Lukija kulkee ikään kuin kerronnan metsässä, mutta havahtuu äk- Epäluotettava kertoja saattaa valehdella lukijalle näyttäytyäkseen paremmassa valossa, tai hän saattaa olla suoranaisesti mielenvikainen. Joskus epäluotettava kertoja vain jättää kertomatta ihan koko totuuden. – 163 – kiä siihen, että on tullut hakkuaukiolle. kokemus maailmasta toisin sanoen poikJotain tästä nyt puuttuu: Miksi se kertoo keaa kertojan versiosta. ajatuksistaan aikaisemmin, – Tai kertojan versio mutta nyt jättää samanon erilainen kuin muiden Vaisto sanoo, että kaltaisessa tilanteessa kerhahmojen versio. Kertässä pitäisi nyt tomatta? Onko tälle jokin tojan versio on yleensä olla jotain, mitä ei syy? Saman kirjailijan noedullisempi hänelle itselole. vellissa Vuoret kuin valkoileen. Harvahan valehtelee set norsut mies ja nainen saadakseen itsensä näyttäriitautuvat keskustellessaan leikkauksesmään huonommalta tai epäuskottavamta. Kumpikaan ei uskalla sanoa suoraan malta tai epäilyttävämmältä. ääneen, että kyseinen leikkaus on laiton Yksi niksi tavoittaa totuus hahmoabortti. jen takaa on vaikkapa edellä mainitun Epäluotettavan kertojan tai kerronHemingwayn tapa painottaa kieltoa. nallisen aukon havaitseminen on hyvin Kun naishenkilöltä novellin Vuoret kuin vaistonvaraista. Vaisto sanoo, että tässä valkoiset norsut lopussa kysytään, onko pitäisi nyt olla jotain, mitä ei ole. Mitä kaikki nyt kunnossa riidan jälkeen, naijätetään nyt kertomatta ja miksi? nen sanoo: ”Minä voin ihan hyvin. Ei Kertojan epäluotettavuuden voi huominua mikään vaivaa. Minä voin oikein mata parilla konstilla: hyvin.” Saman asian sanominen kol– Kertojan lausunnot ovat ristiriitaisia mesti vihjaa vahvasti valehteluun. Kerkeskenään, tai hän väittää yhtä mutta teta olisi riittänyt. kee toista. – Kertojan tarjoama moraali poikke*** aa normaalista. Hänestä esimerkiksi on luonnollista, että kaksitoistavuotiaat tySe kertojista ja siitä kuinka he vääristävät töt haluavat seksiä ja niiden kanssa voi totuutta. Mutta jos totuus on häilyvää sitä harrastaa, kuten Lolitan kertoja. ja subjektiivista, mitä jos kamppailisim– Kertoja kertoo kerta kaikkiaan epäme tätä vastaan kirjoittamalla romaanin, uskottavia juttuja. Meidän on hankala joka ihan oikeasti perustuu tositapahtuuskoa, että luutnantti Takalan kimppuun miin? Silloinhan kaiken kirjoittamamme käy koko ajan lottia, jotka vaativat hänelpitäisi olla automaattisesti totta, eikö tä seksiä hyvin aggressiivisesti – siis Taniin? kalan oman kertomuksen mukaan. Tai Kirjailija sotkee aina paljon faktaa fikettä kertoja saattaa sanoa toiselle hahtionsa sekaan. Silloin tarvitsee keksiä vämolle tappaneensa jonkun, kuten Amehemmän asioita, mikä on aina helpottarikan Psyko Patric Bateman, mutta tästä vaa, ja voi olla lukijalle mukavaa tunnisei tule mitään seuraamuksia: ei omantaa tositapahtumia ja -henkilöitä kirjan tunnonongelmia hänelle itselleen eikä keskeltä. Jos tarvitsen päähenkilöperkukaan muukaan siihen reagoi. Meidän heelle asunnon, voi olla helpompi käyt– 164 – tää kaverin oikeata asuntoa kuin ryhtyä arkkitehdiksi ja suunnitella se alusta asti itse. Ja voi välttyä virheiltäkin: faktisessa talossa on kaikki niin kuin talossa olla pitää, mutta keksityssä talossa voi takan paikka joko olla väärässä kohtaa tai sitten voi kokonaan unohtaa kirjoittaneensa sinne takan. Taustatyö on kirjoittajalle hirveän tärkeää, jos hän haluaa kuvata uskottavasti elämiä ja maailmoja, jotka eivät ole hänen omiansa. Minä esimerkiksi sijoitin osan romaanistani Kaikki on sanottu Afganistaniin rauhanturvaoperaatioon. Luin sitä varten pinon kirjoja ja kymmenittäin nettisivuja Afganistanista ja rauhanturvaamistyöstä. Haastattelin useita eri rauhanturvaajia/sotilaita ja koeluetin näillä tekstiä virheiden varalta. Rauhanturvaajilla oli kirjailijallekin hyödyllinen ohjenuora: ei haastatella yhtä ja luoteta hänen sanaansa, vaan haastatellaan montaa ja muodostetaan tämän pohjalta käsitys siitä, mikä on totta. Tositapahtumien sotkeminen keksittyyn saattaa kuitenkin joskus olla vaarallisempaa kuin kaiken keksiminen alusta. Jos muutetaan yhtä faktaa, se saattaa vaikuttaa toisiin. Kirjoitan vaikka oikeasta naisesta, mutta haluan naamioida hänet, ettei häntä tunnisteta. Joten teen isosta ja lihavasta naisesta pienen ja hoikan, blondista brunetin. Mutta siinä voi tehdä sellaisen virheen, että kirjoittaa pienelle blondille sellaisen elämän, joka sopii lähinnä suurelle brunetille. Yksi viime aikojen suuria kaunokirjallisia hittejä on norjalaisen Karl-Ove Knausgårdin Taisteluni. Kirjasarjan ideana on, että Knausgård kuvaa koko elä- Kirjailija sotkee aina paljon faktaa fiktionsa sekaan. Silloin tarvitsee keksiä vähemmän asioita, mikä on aina helpottavaa, ja voi olla lukijalle mukavaa tunnistaa tositapahtumia ja -henkilöitä kirjan keskeltä. – 165 – mästään kaiken, kuten se todella kävi. rustuu viime kädessä siihen, että lopulta Hän kirjoittaa siis elämäkertansa ja palme vain uskomme ja luotamme kirjailijan jastaa koko totuuden itsestään. kertovan totta. Emme voi sitä tietää. Lukija ymmärtää tosin hyvin nopeasti, että toden ja fiktion raja on hyvin häily*** vä. Knausgård kuvaa lapsuusmuistojaan pikkutarkasti: keskustelut repliikki repJoka tapauksessa se mikä on ”totta” liikiltä, mitä vaatteita kullakin oli päällä, unohtuu ihmisiltä hyvin nopeasti. Kekkuka kulki kadulla ohi juuri silloin. Tämä simme uusia tarinoita, jotka osittain vaatisi ilmiömäisen valokuvamuistin. korvaavat sen mitä todella tapahtui. Käytännössä se on ilmiselvästi mahdoPetämme itseämme. Sitä lukee vaikka tonta. Siis: se on keksittyä, fiktiota. Joten vanhaa kalenteriaan, eikä muista joitain lukija joutuu miettimään, mikä kaikki tapahtumia ollenkaan. Ei muista vanon keksittyä ja mikä mahdollisesti totta. hoja kavereita, joiden kanssa on joskus Mikä tahansa saattaa olla keksittyä. Joten ollut läheinen, mutta joita ei edes välitä kirja ei ole totta. nähdä nykyään. Oma käsitys itsestä on Eräs kuuluisimpia esimerkkejä tosinyt muuttunut, oma tarina itsestä, se tapohjaisista romaaneista on Truman Carina millainen minä olen. Vanha kaveri poten Kylmäverisesti (1966). Se on kuvaus ei enää liity minun elämääni eikä siihen 1950-luvulla todella tapahtuneesta permillaisena itseäni pidän, joten hän unohhemurhasta, jonka kaikki yksityiskohdat tuu. Capote on tutkinut ja kirjannut kuten Ystäväni kertoi äskettäin suunnittelepoikkeuksellisen ahkera rikostutkija ja vansa matkaa Grand Canyonille. Kertutkiva reportteri yhdesroin käyneeni siellä jouKirjoittaja sä. Kirjassa on väitetysti luna 1990. Muistelin että kaikki totta. Mutta mitä väistämättä jäsentää maassa oli ohut kerros faktoja Capote on ottanut totuutta valitsemalla, lunta. Kotona piti tarkismitä ottaa mukaan ja mukaan tarinaan, mitä ei? taa vanhoista valokuvista mitä ei. Jättääkö hän kertomatta miten oli, eikä kanjonilla henkilöistä jotain hyvää mitään lunta ollut. Mutta tai jotain pahaa? Miksi? Jos hän kuvaa sinä päivänä, jolloin keskustelu käytiin, keskusteluja, kuinka todellisesti nämä aamulla oli maassa ohut kerros lunta. ovat totta? Voiko kirjailija jättää käyttäNäin se ”totuus” sotkeutuu. mättä houkutusta lisätä pieniä draamalliPoliisit ovat käsittääkseni asiantuntisia yksityiskohtia, jotka ”sopisivat” kohjoita siinä, miten ihmiset unohtavat tataukseen ja parantaisivat sitä? pahtumia ja korvaavat ne toisilla ja selitKirjoittaja väistämättä jäsentää totävät vuoren varmana, että näin se kävi. tuutta valitsemalla, mitä ottaa mukaan Eli ensimmäinen vastalause: mikä sitja mitä ei. Ja mistä me tiedämme, vaikka ten on totta, ja miten voimme sen edes kirjoittaja laittaisikin omiaan? Kaikki petavoittaa. Kirjoittaja sotkee aina totta ja – 166 – keksittyä. Hyvin usein se, mitä minunkin kirjoissani on luultu tositapahtumiksi, on keksittyä, ja mitä on luultu keksityksi, onkin todella tapahtunut. *** Tästä päästään siihen toiseen vastalauseeseen väitteelle, että tositapahtumat ovat parempia kuin keksitty. Vastalauseeni on, että kyllähän keksityn kirjan pitää olla parempi kuin tosi. Kirja on itsenäinen kokonaisuus. Sen edut tulevat ensin. Se onko se tapahtunut tosielämässä ja IRL, in real life kuten nykyään sanotaan, on siihen nähden toissijaista. Voi olla tai voi olla olemattakin. Aristoteles jo opetti Runousopissaan, että uskottava vale on parempi kuin epäuskottava tositapahtuma. Elämä on täynnä tapahtumia, joita ei voi kirjaan laittaa, koska ne ovat liian kliseisiä tai epäuskottavia. Sanotaan, että Trivial Pursuit -tietopelin kehittäjillä oli kysymyksiä kehittäessään kriteerinä se, että vastauksen kuullessaan pelaajalle pitäisi tulla sellainen ahaa-elämys, että ah, niinpä tietysti, oishan toi pitänyt tietää. Minusta tämä on tiivistettynä se vaikutus, joka taiteella tulisi olla. Joko suorana reaktiona tai vasta jonkin ajan päästä myöhemmin jokin teoksessa loksahtaa hermoon ja sitä tajuaa, että ei hemmetti, jollain tasolla olen tiennyt tämän, mutta en kuitenkaan ole tiennyt. Että tuo on totta. Noin se menee. Kirjallisuus tavoittelee hyperrealismia, eli parempaa kuin realismi. Tässähän on looginen ristiriita. Olla todempaa kuin Joka tapauksessa se mikä on ”totta” unohtuu ihmisiltä hyvin nopeasti. Hyvin usein se, mitä minunkin kirjoissani on luultu tositapahtumiksi, on keksittyä, ja mitä on luultu keksityksi, onkin todella tapahtunut. – 167 – tosi. Se ei edes välttämättä tarvitse realistoimii. Tämän hahmon on kuoltava, tämia. Sarkastinen liioittelu tai parodiointi män jäätävä eloon. Tämän pitää rakastua voi olla erityisen kuvaavaa, samoin kuin tähän, tätä autetaan, tätä ei auteta. pilapiirros voi olla näköisempi kuin realistinen muotokuvamaalaus. Karikatyy*** ristä, pilapiirroksesta, voi nähdä henkilölle leimalliset piirteet tarkemmin kuin Japanilaisella kirjailijalla Yukio Mispönäkästä muotokuvasta: aivan, sillähän himalla oli tapana hakea inspiraatiota on tollaset kulmakarvat, tollanen otsa, tarinoihinsa sanomalehdestä: kun hän tollanen nenä.... en olekaan luki jostain erikoisesta riTapahtuuko näin, aiemmin huomannut, mutta koksesta, hän koetti mietvoisiko näin noinhan se just on! tiä, miten siihen oli päätapahtua? Ilmiö on samanlainen dytty. Sitten hän kirjoitti kuin se aikaisempi havaintarinan rikollisen näköto siitä paidasta, että kalliit paidat näyttää kulmasta tavoitteenaan saada lukija sakuin ne olisi valaistu sisältäpäin. Paidat maistumaan tähän. Romaanissa Kunnia näyttävät erilaisilta sen jälkeen. on katkera juoma poikajoukko surmaa Minusta nimittäin tärkeämpi kuin se, miehen, yhden pojista isäpuolen. Tarionko jokin faktisesti ja IRL totta, on na on yritys antaa selitys sille, miten ja sen totuudellisuus. Onko romaani totuumiksi tämä olisi voinut tapahtua, saada dellista, se tarkoittaa: uskottavaa, aitoa, lukija näkemään asiat surmaajien näkömahdollista, todennäköistä, samaistuttakulmasta. vaa, kuvaavaa. Tapahtuuko näin, voisiko Tässä on taiteen ja viihteen ero: viihde näin tapahtua? Tunnistaako lukija itsenkertoo meille, mitä jo tiedämme; taide sä ja oman elämänkokemuksensa tässä? kertoo meille sen mitä emme vielä tieOlenko minä tällainen, ovatko ystäväni, dä tietävämme. Viihde kertoo meille sen voisinko olla jos joutuisin samaan tilanminkä haluamme. Taide tarjoaa totuukteeseen? Vähän samoin kuin epäluotetsia, jotka ovat joskus epämiellyttäviä. Sen tavan kertojan ongelmassa, jos kirjailija takia taide on välillä kiusallista, aiheuttaa kuvaa hahmoa, joka käyttäytyy eri tavalla vastalauseita: koska taide ei kerro meille kuin meidän käsityksemme mukaan voisitä, minkä jo tiedämme. Jos kirjoitan tusi, tarina on epäuskottava. hannennen romaanin siitä, kuinka natsit Ideana on röyhkeästi väittää, että kirolivat pahoja tai koulukiusaus on rumaa, jailijan näkemyksellä on merkitystä. Että ei se tuo meille enää mitään uutta, vaikka hän pystyy tarjoamaan jonkinlaisen maase olisi kuinka totta. Mutta jos taide pysilmankuvan ja maailmanselityksen. Rotyy kuvaamaan vaikka natsia tai koulumaani on maailmanselitys. Miksi kaikki kiusaajaa niin, että lukija ymmärtää asiat tapahtuu ja mitä niistä seuraa hahmoille? tämän näkökulmasta, silloinhan taide on Nämä tarjoavat yhden näkemyksen siitä, antanut meille jotain uutta. Se ei ole vain miten ihminen toimii ja miten maailma imarrellut meitä lipevästi kuten viihde – 168 – tekee, kuiskaillut korvaan että juu juu, kyllä sinä olet oikeassa, istu siinä vain ja nauti... Se on haastanut meidät niin kuin parhaat ystävämme tekevät: vaatinut meiltä jotain ja näin pystynyt opettamaan meille jotain. Kirjallisuus opettaa samaistumisen kykyä. Poliisikirjailija Marko Kilven Elävien kirjoihin -romaanin lukija esimerkiksi pääsee eläytymään parannusta yrittävän rikollisen nahkoihin: Pike katselee samaa lähiömaisemaa kuin turvallisen keskiluokkainen lukija, mutta aivan eri silmin. Minun appiukkoni taas kasvoi hyvin oikeistolaisessa perheessä, ja hän kertoi vasta Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla luettuaan oppineensa ymmärtämään vastakkaisen puolen lähtökohtia. Ja Cormac McCarthyn romaanin Tie synkkä tulevaisuudenvisio ydintuhon jälkeisestä maailmasta sai minutkin, entisen anarkistin, toden teolla arvostamaan järjestäytynyttä yhteiskuntaa. Kuten luottoystävät, myös kirjat voivat välillä suututtaa meitä, mutta ne eivät silti jätä meitä yksin suuttumuksen keskelle. Siksi taide on usein ärsyttävää ja siinä on vaaran tuntua. Konsulttikieltä lainatakseni: taide vie meidät epämukavuusalueelle, koska siellä se kehitys tapahtuu. Taiteen kanssa riitautuu ja tekee mieli väitellä. Ja lopulta joutuu myöntämään, että oli siinä perhana sittenkin perää. Näinhän täällä käy. Minulle tärkeimpiä kirjoja ovat sellaiset, jotka ovat hätkähdyttäneet aikoinaan, jääneet kiusaamaan. Olen tunnistanut, että niissä on sellaista totta, jota en ole aiemmin tiennyt tai jopa en ole halunnut myöntää. Vasta myöhemmin olen ollut siihen valmis. Tässä on taiteen ja viihteen ero: viihde kertoo meille, mitä jo tiedämme; taide kertoo meille sen mitä emme vielä tiedä tietävämme. Mutta jos taide pystyy kuvaamaan vaikka natsia tai koulukiusaajaa niin, että lukija ymmärtää asiat tämän näkökulmasta, silloinhan taide on antanut meille jotain uutta. – 169 – Tämä on paljon arvokkaampaa kuin se, perustuuko kirja tositapahtumiin vai ei. Tuleeko siitä totta lukijalle? Antaako se toden kuvan ihmisestä, minusta, maailmasta. Onko se totuudellista? Näinkö täällä käy? Näin kirjailija voi kertoa totuuden, vaikka valehtelee. • LÄHTEILLE • • • • • • • • • • Akutagawa, Ryūnosuke: Metsän peitossa. Suom. Jukka Kemppinen. – Novelli on julkaistu Kemppisen blogissa 6.5.2006: http://kemppinen.blogspot.fi/2006/05/metsnpeitossa.html. Aristoteles: Runousoppi. Suom. Paavo Hohti. Teoksessa Retoriikka; Runousoppi. Gaudeamus 2012. Capote, Truman: Kylmäverisesti. Suom. Tauno Tainio. Tammi 2000. Dostojevski, Fedor: Idiootti. Suom. Lea Pyykkö. Karisto 2009. Ellis, Brett Easton. Amerikan Psyko. Suom. Erkki Jukarainen. Tammi 2000. Hemingway, Ernest: Ja aurinko nousee. Suom. Jouko Linturi. Tammi 2001. Hemingway, Ernest: Vuoret kuin valkoiset norsut. Kokoelmassa Ensimmäiset 49 kertomusta. Suom. Kalevi Nyytäjä. Tammi 2001. Kilpi, Marko: Elävien kirjoihin. Gummerus 2011. Konstig, Joonas: Kaikki on sanottu. Gummerus 2011. – 170 – • • • • • • Konstig, Joonas: Totuus naisista. Gummerus 2013. Knausgård, Karl-Ove. Taisteluni. Ensimmäinen kirja. Suom. Katriina Huttunen. Like 2009. Linna, Väinö: Täällä Pohjantähden alla 1–3. WSOY 2008. McCarthy, Cormac: Tie. Suom. Kaijamari Sivill. WSOY 2008. Mishima, Yukio: Kunnia on katkera juoma. Suom. Eeva-Liisa Manner. Otava 1971. Nabokov, Vladimir. Lolita. Suom. Eila Pennanen ja Juhani Jaskari. Gummerus 2011. Rintala, Paavo. Sissiluutnantti. Otava 1963. Troyat, Henri: Anton Tšehov. Suom. Irene Sorsa ja Martti Anhava. WSOY 1987. “He ystävystyivät ja siivoja oli käyttänyt häntä asioilla autollaan kun naisruumiilla ei sellaista ollut.” – 171 – – 172 – Minna Laukka Vallan vahtikoirasta lain vartijaksi Vanhempi rikoskonstaapeli Minna Laukka valmistui poliisiksi 2011. Hän työskentelee Keskusrikospoliisin Tutkintaosaston henki- ja muu vakava rikollisuus -linjalla. Laukka on aiemmalta koulutukseltaan medianomi AMK. Ennen poliisiuraa hän työskenteli toimittajana. Laukka oli Ilta-Sanomien rikosja oikeustoimittaja 2006–2008. Kun isolla kengällä astuu, jää iso jälki M uistan ajatelleeni poliisin työtä yhtenä ammattivaihtoehtona ensimmäisen kerran 16-vuotiaana. Kuitenkin jo yläasteikäisestä lähtien minua oli kiehtonut kirjoittaminen ja toimittajan työ. Olin kiinnostunut erityisesti julkkiksista ja siitä, miksi joku halusi julkisuuteen. Kun lukion viimeisenä vuotena oli pakko alkaa miettiä, mikä minusta tulisi isona, päätin hakea ammattikorkeakouluihin opiskelemaan toimittajan ammattia. Ratkaisevan sysäyksen päätökselle antoi luultavasti se, että poliisikoulutukseen vaadittiin työkokemusta, jota minulla ei ollut riittävästi. Lähdin opiskelemaan journalismia ammattikorkeakouluun Ouluun. Opiskeluaika venähti neljän vuoden sijasta viideksi vuodeksi. Tein koko opiskeluajan alan kesätöitä ja osa-aikatöitä ja asuin vaihto-oppilaana Shanghaissa. Julkkismaailma kiinnosti minua edelleen ja tein lopputyöni julkisuuden henkilöihin liittyvästä lainsäädännöllisestä problematiikasta. Ajattelin, että minusta tulisi viihdetoimittaja. Valmistumisen jälkeen sain töitä Ilta-Sanomista ja muu– 173 – pahtunut tuolloin mitään erityistä, mutta tin Helsinkiin. Minusta ei kuitenkaan olin 27-vuotias ja tiesin, että luultavasti tullut viihdetoimittajaa vaan kotimaan katuisin, jos en edes kokeiuutistoimittaja, ja vastuulisi. Aloin kaikessa hiljaialueekseni nousi nopeasti Minä halusin suudessa treenata fyysistä rikos- ja oikeusala. Olin päästä asioiden kuntoa ja pänttäsin kesälotyöstäni innostunut, kosytimeen, tutkimaan man pääsykoemateriaaleja. ka siinä yhdistyivät kirja selvittämään Motivaationi oli korkealla, joittaminen ja poliisiala. totuutta. koska olin päättänyt, että Työskentelin Ilta-Sanohaen kouluun vain yhden missa rikos- ja oikeustoiainoan kerran. Olin kertonut hakemimittajana kaksi ja puoli vuotta. Sinä aisesta muutamille tutuille poliiseille, jotka kana ehti tapahtua paljon, muun muassa kannustivat minua päätöksessäni. kaksi kouluampumista ja Ulvilan kuoPääsykokeisiin mennessäni tiesin valhuttava murha. Koko rikoslajien kirjo mistautuneeni niin hyvin kuin se oli rikospaikoilla käynteineen ja ihmisten mahdollista. Tiesin, että toimittajan työshaastatteluineen oli työn arkea. Myös sä omaksutut tiedonhankinta- ja viestutkiva journalismi oli osa työtäni, ja tuttintätaidot olisivat luultavasti hyödyksi, kin ilmiönä muun muassa internetin vämutta pääsykokeissa oli monia muitakin lityksellä tapahtuvaa lasten seksuaalista osa-alueita kuten fyysiset kokeet, psyhyväksikäyttöä. kologiset testit ja haastattelut. PääsykoToimittajana pääsin seuraamaan mokeissa oli paljon osallistujia ja mietin, nia rikostapauksia alusta pitäen oikeustulisinko valituksi suuresta joukosta. saliin ja viimeiseen oikeuden päätökseen Haastatteluissa kysyttiin useampaan otsaakka. Toimittajan työ on kuitenkin teeseen, olinko tosissani hakemassa vai suurelta osin asioiden seuraamista siainoastaan tekemässä juttua aiheesta. vusta, lähteiden kautta, eikä toimittajana Syksyllä 2008 sain tietää, että olin tulkoskaan päässyt eristysnauhan toiselle lut hyväksytyksi koulutukseen. Olin kerpuolelle keskelle varsinaisia tapahtumia. tonut hakuprosessista vain muutamille Vaikka olin pääosin tyytyväinen työhöni, ihmisille, joten lähtöni tuli työpaikalla halu nähdä ja kokea enemmän kasvoi loyllätyksenä. Lähteminen oli toisaalta pulta liian suureksi. Minä halusin päästä haikeaa, koska pidin työstäni ja työyhteiasioiden ytimeen, tutkimaan ja selvittäsöstä. Jotkut sanoivat ratkaisuni olevan mään totuutta. rohkea, mutta en itse kokenut sitä niin. Mielestäni on selvää, että ihmisen on py*** rittävä kohti haaveita ja tavoitteita aina, kun se on jollakin tavalla realistista. Keväällä 2008 tein eräänä tavallisena arkipäivänä lähtöä töihin. Silloin mieleeni *** tuli yhtäkkiä hyvin vahvana päätös hakea poliisikoulutukseen. Töissä ei ollut ta– 174 – Jo hakiessani poliisikoulutukseen tiesin, että halusin tulla rikostutkijaksi. Pidin kenttätyötä jännittävänä ja nopeatempoisena osana poliisin työtä, mutta en missään vaiheessa nähnyt itseäni ”pussihousuhommissa” ainakaan kovin pitkää aikaa. Minua kiinnosti vakavien rikosten selvittäminen ja siihen liittyvä ajattelutyö. Jo toimittaja-aikanani koin kaikkein mielenkiintoisimmiksi rikostapauksiksi selvittämättömät henkirikokset ja katoamistapaukset. Sen vuoksi oli selvää, että halusin hakeutua töihin Keskusrikospoliisiin, jonka niin kutsuttu ”Murharyhmä” on erikoistunut kyseisiin tapauksiin. Ennen sitä oli edessä suuria muutoksia. Pakkasin tavarani Helsingistä ja ensimmäistä kertaa elämässäni minulla ei ollut varsinaista kotia missään. Asuin kahden muun kolmeakymmentä ikävuotta lähestyvän naisen kanssa soluasunnossa Poliisiammattikorkeakoulun asuntolassa. Olin taas opiskelija, vaikka entisetkin opintolainat olivat vielä kesken. Vuosi koululla kului valtavan nopeasti ja se oli mukavaa aikaa. Elämän täytti treenaaminen ja opiskelu, joka oli suurimmaksi osaksi teorialuentoja, mutta myös oivaltavia käytännön harjoituksia. Edellisissä opinnoissani olin kokenut joutuvani opiskelemaan monenlaisia asioita, jotka eivät koskaan koskettaisi omaa työuraani, mutta tällä kertaa opiskelu oli hyvin motivoivaa, koska kaikki liittyi kiinteästi tulevaan ammattiin. Opiskeluaikana huomasin, että aiemmasta työurastani oli hyötyä monissa asioissa. Kommunikointi ja kirjoittaminen ovat poliisin tärkeimpiä työkaluja. Ihmisten haastattelu poikkeaa monin Minua kiinnosti vakavien rikosten selvittäminen ja siihen liittyvä ajattelutyö. Kommunikointi ja kirjoittaminen ovat poliisin tärkeimpiä työkaluja. – 175 – tavoin kuulustelusta, mutta molemmissa taistakin rautaisempi vuosikymmenten päämäärä on sama: saada ihminen kerhioma ammattitaito höystettynä hurtomaan oleellinen tieto. Lainsäädännön tilla huumorilla ja uskomattomilla sositunteminen ja tulkinta aalisilla taidoilla teki heti Lainsäädännön puolestaan on koko työn suuren vaikutuksen. Vaiktunteminen ja perusta. Myös viestinnästä ka mies oli selvittänyt työtulkinta puolestaan on eri muodoissaan on tullut urallaan Suomen rikoskoko työn perusta. tärkeä osa poliisin työtä. historian tunnetuimpia Mitään suuria yllätyksiä ei tapauksia ja nähnyt kaikoulutuksen aikana tullut, mutta en ollut ken mitä kuvitella voi ja enemmänkin, oikeastaan aiemmin ajatellut, miten suuyhä uudelleen hän aina innostui uusisressa lainsäädännön viidakossa poliisi ta asioista, rikosjutuista ja ihmisistä. toimii. Yhä uudelleen hän oli ensimmäisenä valmis keikalle ja uusiin seikkailuihin. *** Hänen välittömyytensä ja hyväntuulisuutensa oli tarttuvaa sorttia. Tiukan Työharjoittelun suoritin Länsi-Uudenpaikan tullen Markku oli tiukka, mutta maan poliisilaitoksessa. Ensimmäinen aina reilu. Oli hämmästyttävää seurata, työvuoro poliisina oli tietysti jännittävä miten ihmiset suorastaan janosivat puhetki, koska siitä alkoi varsinainen matka hua hänelle asioista, joista joku toinen kohti poliisi-minää. Kolmen kuukauden ei olisi saanut irti mitään. Vasta hänen kenttätyön jälkeen oli vuorossa kolmen kauttaan ymmärsin, miten monella eri kuukauden jakso rikostutkinnassa. Tässä tavalla poliisin työtä voi hoitaa. vaiheessa oli mahdollista hakea toiselOlemme matkustaneet työparini kansle harjoittelujaksolle eli niin kutsutulle sa eri puolille maata milloin kaksin ja kenttäjaksolle Liikkuvaan poliisiin tai milloin suuremmalla kokoonpanolla tutKeskusrikospoliisiin. Hain Keskusrikimaan henkirikoksia, katoamisjuttuja, kospoliisin ”Murharyhmään” ja ilokseni joskus joukossa on ollut myös talousrisain paikan. koksia ja kuolemansyyn selvitystä. AlusJokaisessa työyhteisössä on valtava ta pitäen Markku antoi minulle paljon määrä hiljaista tietoa, josta nuorilla on vastuuta ja mielenkiintoisimmat tehtävät mahdollisuus oppia paljon. Kokeneemtodeten, että on minun vuoroni näyttää. milta ammentaminen on yksi ammaHän kehui, kannusti ja antoi palautetta. tillisen kehityksen kulmakivistä, koska Reissuillamme olisin voinut loputtomiin poliisin työ on mitä suurimmassa määkuunnella mielenkiintoisia tarinoita härin käytännön työtä, jota ei pelkästään nen uransa varrelta. Olen oppinut Markirjoista opita. Murharyhmässä sain kun kautta valtavasti niin ihmisistä kuin työparikseni yhden Suomen legendaaririkosten tutkinnastakin. simmista rikostutkijoista, rikosylikonsPoliisin työssä työpari ei ole kuka tataapeli Markku Tuomisen. Markun rauhansa. 12-tuntiset työpäivät ”maijan” – 176 – ratin takana tai komennukset vieraalla paikkakunnalla tai vieraassa maassa, siinä ehtii keskenään jutella tarinan jos toisenkin. Siinä tulevat tutuksi elämäntilanteet ja perimmät ajatukset. Kun oppii toisen toimintatavat, syntyy keikoilla yleensä luonteva tehtävänjako. Työpari on ihminen, jonka varaan uskoo henkensä joka työvuorossa. Joka keikalla, joka hetki. Se ei ole ihan vähäpätöinen juttu. Työparini jäätyä eläkkeelle hänen mukanaan poistui paljon. Vakavien rikosten tutkinta on ennen kaikkea tiimityötä. Kukaan ei ole korvaamaton eikä kukaan yksin ratkaise rikoksia. Hyvä tutkintatiimi on kuin bändi, jossa kaikki soittavat yhteen, tai joukkue, jossa kaikki pelaavat kohti samaa maalia. Jokaisella on omat roolinsa, jotka toisessa jutussa ovat isompia ja toisessa pienempiä. Tutkinnan alkaessa rikosjutulle määrätään tutkinnanjohtajan lisäksi päätutkija ja ”vääpeli”, jotka muodostavat kyseisen jutun tutkinnan kivijalan suunnittelemalla tutkintaa, jakamalla tehtäviä ja pitämällä hankitun tietomassan hallinnassa. Jutun muut niin kutsutut taktiset tutkijat kuulustelevat henkilöitä, suorittavat kotietsintöjä, analysoivat tietoa, pitävät yhteyttä omaisiin ja niin edelleen. Taktisten tutkijoiden lisäksi erittäin tärkeässä roolissa ovat rikospaikkaa tutkivat tekniset rikostutkijat sekä rikosteknisen laboratorion henkilökunta, joka analysoi rikospaikalta otetut näytteet. Keskusrikospoliisin rikosteknisestä laboratoriosta löytyy huippuasiantuntemusta myös muun muassa verijälkien, aseiden tai ääni- ja käsialanäytteiden tutkimukseen. Lisäksi poliisi on Jokaisessa työyhteisössä on valtava määrä hiljaista tietoa, josta nuorilla on mahdollisuus oppia paljon. Poliisin työssä työpari ei ole kuka tahansa. Vakavien rikosten tutkinta on ennen kaikkea tiimityötä. Kukaan ei ole korvaamaton eikä kukaan yksin ratkaise rikoksia. – 177 – yhteydessä moniin eri tahoihin poliisin tutkijat ovat jo aikaa sitten hävinneet ulkopuolella, kuten syyttäjään, asianajauusille jutuille. jiin ja sosiaalityöntekijöihin. Työ vaatii siis yhteistyökykyä paitsi omassa tutkin*** taryhmässä, myös moneen muuhunkin suuntaan. On myös muistettava, että poSe, mikä suurelle yleisölle näyttäytyy meliisi on linjaorganisaatio, jossa työskendian välityksellä kiinnostavana ja jännitnellään esimiesten antamien linjausten ja tävänä rikostapauksena, on aina jotakin määräysten mukaisesti. ihmistä syvästi koskettanut rikos, joka Rikostutkinnan alkuvaiheessa tietyt rikkoo usein monen elämän perustukasiat esimerkiksi tiedonkeruussa ja tekniset. Ennen kaikkea rikoksen uhrin kansessä tutkinnassa voi tehdä vain kerran, nalta on tärkeää, että rikos selvitetään joten ensivaiheen tutkinta vaatii resursja tapaus saa oikeudessa päätöksensä. seja ja työpäiviä kellon ympäri. Mediassa Rikostutkijalle palkitsevin ja paras hetki rikosjuttu elää yleensä vain muutaman on tietysti se, kun tehty työ ja palapelin päivän, minkä jälkeen poliisin hiljainen kasaamiseen käytetty aika, joskus pitkäntyö jatkuu pitkään. Viikkoja, kuukausia kin ajan jälkeen, alkaa tuottaa tulosta ja tai vuosia. Pitkäkestoiset työmatkat vaaniin kutsutussa pimeässä jutussa alkaa tivat paitsi tukea kotirintamalta, myös valo häikäistä tunnelin päässä. Toisinaan rutiinien luomista uuteen ympäristöön. jutulle ratkaisevan sysäyksen antaa esiJoka maailmankolkasmerkiksi kansalaisen tärkeä Mediassa rikosjuttu ta löytyy arki. Yksi saa havainto tai jonkun henkielää yleensä vain iloa aamuisista avantolön kertomus asioista. Josmuutaman päivän, uinneista, toinen viettää kus vihjeitä ei tule lainkaan, minkä jälkeen työpäivän jälkeiset tunnit jolloin eteneminen on kokuntosalilla, kolmas lenk- poliisin hiljainen työ konaan poliisin oman tiejatkuu pitkään. keilee tutustuakseen uudonhankinnan varassa. teen ympäristöön. Illalla Yksi työni parhaista puovaihdetaan kuulumiset porukan kesken lista on sen vaihtelevuus. Jokainen tapaus ruoan äärellä alakerran ravintolassa tai on erilainen eikä koskaan ei voi tietää, etsitään vaihtelun vuoksi joku uusi ruomitä tuleva päivä tuo tullessaan. Yksi takapaikka. Vapaapäivät kuluvat pitkälti pahtuma voi viedä rikostutkijan pitkäksi pyykätessä ja akkuja ladatessa. aikaa maan tai maailman ääriin tutkiKun rikostutkinnan aktiivisin vaihe on maan ja selvittämään poikkeuksellista taohi, tutkijoita aletaan vapauttaa muihin pausta. Työtoverini ovat viettäneet pitkiä työtehtäviin ja jutulle jää muutama tutkiaikoja, jopa vuoden tai pidempään, työja. Päätutkija on lopulta se henkilö, joka komennuksella ulkomailla esimerkiksi rakentaa esitutkintapöytäkirjan ja on tutuhrintunnistustehtävissä tai tutkimassa kinnanjohtajan kanssa kiinni jutussa lopkansanmurhaa. Itsellenikin on kertynyt puun saakka vielä silloinkin, kun muut vuosittain vaihteleva määrä matkapäiviä – 178 – kotimaassa, mutta myös ulkomailla. Rikostutkijan tärkeimpinä ominaisuuksina pidän pitkäjänteisyyttä, vuorovaikutustaitoja ja kykyä yhdistellä asioita. Myös tahtotila selvittää rikoksia on tärkeä. Poliisin ammatista puhuttaessa fyysisyys usein korostuu. Myös tutkinnan puolella saattaa tulla eteen fyysisiä ja voimankäyttöä vaativia tilanteita, mutta puhejudo on kuitenkin poliisin vaativin laji. Hyvä fyysinen kunto on tärkeä myös oman jaksamisen kannalta ammatissa, joka saattaa toisinaan olla henkisesti kuormittavaa. Välillä tutkinnan ollessa aktiivisimmillaan asiat voivat pyöriä ajatuksissa myös vapaalla, mutta pitemmän päälle jaksamisen kannalta on tärkeää erottaa työ vapaa-ajasta. Koko poliisin tärkeimpiä arvoja ovat puolueettomuus, oikeudenmukaisuus ja tasapuolisuus. Koulutus ja kokemus lisäävät ammattitaitoa. On tiedettävä, mitä työkaluja poliisilla on käytössään, ja osattava hyödyntää niitä. Erilaisten tietojärjestelmien ja muiden teknisten apuvälineiden hallinta on rikostutkijan työssä tärkeää, mutta rikoksia tekevät ja tutkivat silti ihmiset. Rikostutkijan työn yksi suurimmista haasteista on saada ihminen puhumaan, on kyse sitten rikoksesta epäillystä, asianomistajasta tai todistajasta. Aina halua tai uskallusta puhumiseen ei ole. Sen vuoksi ihmisten kohtaamiseen liittyvät vuorovaikutustaidot korostuvat ja tilanteisiin on osattava mukautua. Vastassa saattaa olla murhasta epäilty, surmatun omainen, perheväkivallasta traumatisoinut henkilö tai seksuaalisesti hyväksikäytetty lapsi. Aina vastassa on kuitenkin Se, mikä suurelle yleisölle näyttäytyy median välityksellä kiinnostavana ja jännittävänä rikostapauksena, on aina jotakin ihmistä syvästi koskettanut rikos, joka rikkoo usein monen elämän perustukset. Yksi työni parhaista puolista on sen vaihtelevuus. Jokainen tapaus on erilainen eikä koskaan ei voi tietää, mitä tuleva päivä tuo tullessaan. Rikostutkijan työn yksi suurimmista haasteista on saada ihminen puhumaan, on kyse sitten rikoksesta epäillystä, asianomistajasta tai todistajasta. – 179 – ihminen. Kuulustelussa kuulustelija Mielestäni sukupuolella ei ole merkitysei koskaan voi näkyvästi turhautua tai tä. Sillä on merkitystä, miten kommunimenettää malttiaan. Taitava kuulustelikoi ja toimii. ja on taitava keskustelija ja kuuntelija. Itse olen nähnyt aiemman koulutukHyvä kuulustelu rakentuu usein luottasen ja ammatin monenlaisena hyötynä muksen kautta. Valehpoliisin työssä: ihmisten Itse koen, että della ei saa. Esitutkinpuhuttamiseen liittyvänä iän tuomasta talaki määrittelee myös, kokemuksena, kirjoittaelämänkokemuksesta että kuulusteltavaa on mistaitoina, tiedonhanja kypsyydestä on kohdeltava rauhallisesti kintaan ja -hallintaan monenlaista hyötyä ja asiallisesti. Tunnusliittyvänä osaamisena, poliisin ammatissa tuksen tai määrättyyn rikos- ja oikeusalan tunesimerkiksi haastavissa suuntaan käyvän lausutemuksena sekä mahdolvuorovaikutustilanteissa. man saamiseksi kuuluslisuutena osallistua viesteltavalta ei saa käyttää tinnän ammattilaisena tietoisesti vääriä ilmoituksia, lupauksia poliisin viestintään. tai uskotteluja erityisistä eduista, uuvutToimittajana olen lukenut tuhansia sitamista, uhkausta, pakkoa taikka muita vuja rikostutkijoiden laatimia esitutkinkuulusteltavan ratkaisuvapauteen, tahtapöytäkirjoja, jotka ovat tulleet julkidonvoimaan, muistiin tai arvostelukysiksi oikeudenkäyntien alkaessa. Niiden kyyn vaikuttavia sopimattomia keinoja kautta olen ensimmäistä kertaa nähnyt tai menettelytapoja. sen, minkälaisista osista esitutkintapöytäkirja koostuu. Olen esimerkiksi *** nähnyt, minkälaisia rikosilmoituksia, johdantoja ja kuulustelukertomuksia riItse koen, että iän tuomasta elämänkokekostutkijat ovat kirjanneet, minkälaisia muksesta ja kypsyydestä on monenlaista erilaisia liitteitä esitutkintapöytäkirjoihyötyä poliisin ammatissa esimerkiksi hin kuuluu ja mikä on kokonaisuutena haastavissa vuorovaikutustilanteissa. se näyttö, minkä poliisi syyttäjälle ja sitä Koska poliisissa tehtävät ovat moninaikautta tuomioistuimelle toimittaa. Toisia, myös monenlaisesta koulutuksesta mittajana pääsin seuraamaan myös luja työhistoriasta on hyötyä. Esimerkiksi kuisia tapauksia oikeussaleissa. Niiden IT-alan osaajasta voi tulla erinomainen kautta näin, minkälaisiin yksityiskohtiin poliisin IT-tutkija. Poliisissa tarvitaan syyttäjät ja epäiltyjen asianajajat tartmyös erilaisia ihmisiä ja persoonia. Eri tuivat oikeuskäsittelyssä. Kun näyttö näköisiä, eri etnisiä taustoja, erilaista kieoli kerätty asianmukaisesti ja riittävällitaitoa ja osaamista. Mielestäni kaikkien lä laajuudella, sitä paremmin syytteellä ei tarvitse mahtua samaan muottiin, kosoli mahdollisuudet menestyä. Jos taas ka myös asiakkaat ovat erilaisia. Joskus epäillyn puolustus löysi tutkinnasta kysytään, miltä tuntuu olla naispoliisi. aukkoja, sitä helpompi syytettä oli hor– 180 – juttaa, koska tuomittaessa syytetyn syyllisyydestä ei saa jäädä järkevää epäilystä. On toki muistettava, että kaikki poliisin hankkimat tiedot eivät ole lain mukaan niin toimittajille kuin muullekaan yleisölle julkisia, kuten esimerkiksi vainajien kuvat, ruumiinavauspöytäkirjat, seksuaalirikosjutut ja salaiset pakkokeinot. Aiempaa kokemusta olen parhaani mukaan hyödyntänyt nykyisessä työssäni tehdessäni itse kuulusteluja ja rakentaessani esitutkintapöytäkirjoja niin, että esitutkinta olisi mahdollisimman perusteellisesti, luotettavasti, oikeudenmukaisesti ja aukottomasti tehty sekä dokumentoitu. Minulta on usein kysytty, voisinko vielä palata toimittajaksi tai kaipaanko niitä aikoja. Yksiselitteinen vastaus on, että en voisi. Joskus saatan hetkellisesti kaivata jotakin, mutta se liittyy enemmän entisiin työkavereihin kuin työhön. En koskaan, hetkeäkään ole katunut valintaani. Minulla on työ, joka motivoi minua joka päivä ja jossa koen olevan hyvät mahdollisuudet kouluttaa itseäni eteenpäin. Jos kaipaan joskus täysin uusia haasteita, poliisiala on täynnä erilaisia työtehtäviä tiedustelusta kansainvälisiin tehtäviin. Koska poliisin työ sisältää kaiken elämän ja kuoleman kirjon, on työ muuttanut myös osittain suhtautumista elämään ja opettanut ainakin yhden asian: Ei pidä jättää sanomatta tai tekemättä asioita, joita pitää hyvinä ja tärkeinä. Elämä on yllätyksellistä, joskus liiankin, eikä koskaan voi olla varma siitä, tuleeko seuraava tilaisuus sanoa tai tehdä. Koska poliisissa tehtävät ovat moninaisia, myös monenlaisesta koulutuksesta ja työhistoriasta on hyötyä. Poliisissa tarvitaan myös erilaisia ihmisiä ja persoonia. Eri näköisiä, eri etnisiä taustoja, erilaista kielitaitoa ja osaamista. – 181 – LUE LISÄÄ Minna Laukan kirjoituksia tutkimistaan tapauksista Pohjolan poliisi kertoo -vuosikirjoissa: • ”Kauppakeskus Sellon murhat.” Pohjolan poliisi kertoo 2011. • ”Törkeä taikatemppu.” Pohjolan poliisi kertoo 2011. • ”Hukkumiskuolemat Suomessa 2010–2011.” Pohjolan poliisi kertoo 2012. • ”Namusetä muutti nettiin.” Pohjolan poliisi kertoo 2013. • ”Asianajajan murha Kotkassa.” Pohjolan poliisi kertoo 2014. • ”Arkusjärven arvoitus.” Pohjolan poliisi kertoo 2014. Minna Laukan blogi poliisin verkkosivuilla: http://www.poliisi.fi/poliisi/ blog_ml.nsf. – 182 – “Poliisi löysi siivoojan asunnosta kampaajan verta, ja myöhemmin kuulusteluissa myönsi teon.” – 183 – – 184 – Pekka Loikkanen Rutiinijuttu Vanhempi rikoskonstaapeli Pekka Loikkanen valmistui poliisiksi 2012. Hän työskentelee tutkijana ItäUudenmaan poliisilaitoksessa. P äivittäistutkintaa on joskus kuvailtu rikostutkinnan liukuhihnaksi. Juttuja tulee ovista ja ikkunoista, eikä edellistä juttua ehdi välttämättä edes aloittaa, ennen kuin seuraava juttu jo ilmestyy pöydälle. Kiire ja priorisointi ovat tuttuja jokaiselle tutkijalle. Usein jutuille ehditään tehdä vain välttämätön, eikä dekkareista tutulle mietiskelylle ja pohdinnalle ole aikaa. Juttu pitää mahdollisimman pikaisesti saada takaisin liukuhihnalle ja matkalle kohti syyteharkintaa. Vaikka juttupinossa odottavista pahoinpitelyistä ja varkauksista tulee tutkijalle rutiinia, voi rutiinijutusta joskus tutkinnan myötä paljastua aivan jotain muuta. *** Kun isolla kengällä astuu, jää iso jälki Istuin joulun välipäivinä toimiston aamupalaverissa. Aamupalaveri käynnistää työpäivän, kahvittelun lomassa käydään läpi toimistolle edellisen vuorokauden aikana tulleet uudet jutut sekä rikoksista epäiltyinä kiinniotetut henkilöt. Vuoroesimies jakaa jutut tutkijoille ja yleensä uusia juttuja riittää jokaiselle työvuoros– 185 – lässä vaatteita varastavan miehen, jonka sa olevalle. En muista saatesanoja, jotka kauppakeskuksen vartijat olivat juoksuvuoroesimies sanoi jakaessaan minulle kilpailun päätteeksi ottajuttua, mutta todennäköineet kiinni ja luovuttaneet sesti kahvipöydässä maiVastaavia juttuja paikalle kutsutulle poliisinittiin ainakin sanat ”ulkotulee tutkittavaksi partiolle. Kiinniotettu oli maalainen” ja ”varkaus”. lähes päivittäin. pukeutunut varsin lämpiVastaavia juttuja tulee tutmästi, sillä hänen oman kittavaksi lähes päivittäin. takkinsa alta oli löytynyt kolme muuta Paikalla käyneen poliisipartion laatimaa takkia, joita oli syytä epäillä anastetuiksi. rikosilmoitusta lukiessani en voinut Koristeeksi kakun päälle kiinniotetulta välttyä ajatukselta, että kyseessä on ruoli löytynyt hälyttimien irrottamiseen tiinijuttu, jonka suurin haaste tulee olesoveltuva magneetti. Poliisipartio oli maan hyvän tulkin löytäminen. Etenkin toimittanut kiinniotetun poliisivankilaan kun järjestyspoliisin partio oli kirjannut odottamaan kuulustelua. Rikosilmoitusilmoituksen yhteyteen terveisensä tuttulosteen nurkassa roikkui klemmarilla kijalle: ”Ei puhu lontoota eikä savoa – kiinnitetty muovipussi, jossa oli kiinnitulkkihommia!” otetun hallusta löytynyt puolen nyrkin Rikosilmoitusten taso vaihtelee. Hykokoinen magneetti. Lähtökohdat tutvästä ilmoituksesta selviävät perustiedot kinnalle olivat hyvät. Rikoksesta epäilty epäillystä rikoksesta: mitä, missä ja milon kiinniotettuna ja anastettua omailoin on tapahtunut, ketkä asiassa ovat suutta on löytynyt epäillyn hallusta, joosallisina ja kuinka heidät tavoittaa, mitä ten riittävä näyttö tuomioon oli käytänosalliset ovat asiasta kertoneet sekä mitä nössä kasassa. poliisi on ilmoituksen kirjaamiseen menPoliisin tietojärjestelmät ovat keskeinessä ehtinyt asialle tehdä. Osa ilmoinen työväline kaikessa poliisitoiminnastuksista taas päätyy tutkijalle keltaisiin sa. Aiemmat rötöstelyt ja muut poliisin tarralappuihin kirjattujen selitysten kera. kanssa solmitut asiakaskontaktit kertoNäistä lapuista tutkija saa lukea, miksi vat, minkälaisen henkilön kanssa ollaan paremman ilmoituksen kirjaamiselle ei tekemisissä. Mitä enemmän ”taustaa” juuri sillä hetkellä ollut aikaa, miksi osalhenkilöllä on, sitä paremman kuvan lisille ei ole mitään yhteystietoja ja miksi tutkija saa asiakkaastaan ennen kuulusilmoitus on muutenkin sitä tasoa, että telua. Tällä kertaa tulos oli kuitenkin tutkija saa ensi töikseen selvittää, mitä laiha: kiinniotetulla ei ollut aiempia ripoliisi on asialle tehnyt. koksia eikä tietojärjestelmistä löytynyt Nyt juttu vaikutti ilmoituksen perusmuutakaan tietoa kiinniotetusta. Tarteella yksinkertaiselta. Tulkkihommien kempi tarkastelu osoitti kuitenkin, että lisäksi ilmoitukseen oli kirjattu riittävät lähes samanniminen henkilö oli aiemperustiedot tapahtumasta. Eräässä suumin jäänyt kiinni vastaavista teoista ja ressa ostoskeskuksessa sijaitsevan vaahänet oli määrätty maahantulokieltoon. teliikkeen myyjä oli havainnut myymä– 186 – Maahantulokieltoon määrätyn miehen rekisterivalokuvan vertaaminen kiinniotetun passiin vahvisti sen, mitä ehdin jo hieman epäillä. Aljeksanderista oli tullut Aleksander. Vaikka rikosilmoitukseen olikin kirjattu riittävät tiedot kuulustelun suorittamiseksi, päätin ennen kuulustelua soittaa varkauden havainneelle myyjälle. Myyjä kertoi havainnoistaan ja rikosilmoitukseen aiemmin kirjattujen tietojen lisäksi myyjällä oli myös uutta tietoa. Myyjä epäili, että varkaalla olisi ollut mukanaan toveri ja samat henkilöt olisivat käyneet varkaissa myös toisessa saman ketjun liikkeessä. Toisessa liikkeessä käyneet varkaat olivat päässeet karkuun, mutta liikkeen myyjä oli nähnyt näiden käyttämän auton ja ottanut rekisteritunnuksen ylös. Myyjä lupasi selvitellä asiaa ja soittikin pian takaisin kertoakseen rekisteritunnuksen. Poliisilla on oikeus saada rikoksen selvittämisessä tarvittavia tietoja yrityksiltä sekä muilta viranomaisilta. Useimmiten tietoja saadaan yritysten tai viranomaisten tietojärjestelmistä, joihin poliisi on saanut käyttöoikeuden. Muussa tapauksessa asia selvitetään suoraan yritykseltä tai toiselta viranomaiselta. Nyt tehtyjen tiedustelujen perusteella selvisi, että Aleksander oli saapunut Suomeen muutamaa päivää aiemmin laivalla. Samalla laivalla oli saapunut myös kaksi muuta kiinnostavaa henkilöä, Vladimir ja Mihail. Erityisen kiinnostavaksi asian teki se, että miehillä oli mukanaan auto, jonka rekisteritunnus täsmäsi myyjän aiemmin kertomaan. Vladimir ja Mihail olivat niin sanotusti Poliisin tietojärjestelmät ovat keskeinen työväline kaikessa poliisitoiminnassa. Mitä enemmän ”taustaa” henkilöllä on, sitä paremman kuvan tutkija saa asiakkaastaan ennen kuulustelua. – 187 – poliisin vanhoja tuttuja. Mihail oli vain lusteltavalle on ennen kuulustelua kermuutamaa viikkoa aiemmin jäänyt kiinrottava muun muassa hänen asemastaan ni näpistyksestä, ja tuntoesitutkinnassa sekä asemerkkirekisteristä löytyi maan liittyvistä oikeukJohtopäätös oli, hänestä tuore valokuva. sista ja velvollisuuksista. että ”keikkoja” olisi Myös Vladimir oli tavattu Rikoksesta epäillylle on todennäköisesti Suomessa näpistelemässä ilmoitettava teko, josta muitakin. noin kuukautta aiemmin, häntä epäillään. Kuulustemutta kuvaa miehestä lu kirjataan kuulustelupöyei löytynyt. Tarkemmassa selvittelyssä täkirjaan, joka tarkastetaan kuulustelun osoittautui kuitenkin, että vaikka Vlapäätteeksi yhdessä kuulusteltavan kansdimir oli edelleen Vladimir, oli miehen sa sekä mahdollisten korjausten jälkeen sukunimi vaihtunut. Vladimir oli käynyt allekirjoitetaan. Muotomääräykset ovat Suomessa aiemmin samana vuonna vartärkeä osa kuulustelua ja niiden noudatkaissa yhdessä Aleksanderin kanssa ja taminen tulee kirjata pöytäkirjaan. Mikämolemmat miehet oli määrätty maahanli muotomääräyksien noudattamista ei tulokieltoon omaisuusrikosten vuoksi. ole kirjattu, voidaan kuulustelukertomus asettaa hyödyntämiskieltoon tulevassa *** oikeudenkäynnissä. Ilman näitä merkintöjä oikeudessa voidaan kyseenalaistaa, Aleksander oli siis tällä kertaa saapuonko kuulusteltavalle kerrottu hänen nut Suomeen kahden muun rikollista oikeudestaan käyttää lainopillista avusmenneisyyttä omaavan miehen kanssa. tajaa ja ymmärtääkö hän varmasti, että Aleksander oli jäänyt kiinni varkaudesta rikoksen tunnustaminen kuulustelussa ja hänen rikoskumppaninsa oli päässyt voi johtaa tuomioon oikeudenkäynnissä. karkuun. Miesten käytössä oleva auto oli Rikoksesta epäillyllä ei ole kuulustehavaittu toisen varkauden yhteydessä. lussa totuusvelvollisuutta, joten epäilJohtopäätös oli, että ”keikkoja” olisi toty saa kuulustelussa valehdella, kertoa dennäköisesti muitakin. Aktiivisen ”alan tapahtumista haluamansa version tai ammattilaisen” muutaman päivän saalis olla kertomatta asiasta mitään. Tutkijan voi olla arvoltaan useita tuhansia eurotavoitteena on tietenkin saada epäilty ja, joten asiaa olisi syytä tutkia hieman kertomaan asiasta totuudenmukaisesti, tarkemmin. Tutkintaa ei voi kuitenkaan mutta pakottaa tähän ei voi. Esitutkinrakentaa pelkkien oletusten varaan, vaan talaki kieltää kuulusteltavan uhkailun ja juttuun pitäisi saada myös näyttöä. Oli pakottamisen tai väärien tietojen antaaika kuulustella Aleksanderia. misen kuulusteltavalle. Tutkijan tulee siis Kuulusteleminen on rikostutkinnan suorittaa kuulustelu reilun pelin hengesperustyökalu. Kuulustelussa kirjataan sä. kuulusteltavan kertomus asiasta tietyt Muotomääräykset ovat kuitenkin vain muotomääräykset huomioiden. Kuuosa kuulustelua. Rikoksen selvittämisen – 188 – kannalta tärkeää on saada epäilty kertomaan asioita, joiden todenperäisyyttä voidaan verrata muihin tiedossa oleviin seikkoihin. Jos epäilty haluaa tunnustaa tekonsa, tulee hänen kertoa teostaan muutakin kuin pelkkä tunnustus. Rikoksen tekijä osaa kertoa teostaan yksityiskohtia, joita syytön ei voi asiasta tietää. Mikäli epäilty kiistää teon, täytyy kuulustelussa selvittää sellaisia asioita, joiden avulla epäillyn kertomus voidaan vahvistaa oikeaksi tai vääräksi. Hyvä kiisto on siis parempi kuin huono tunnustus. Kuulustelu alkaa yleensä vapaalla kerronnalla. Kun olin kertonut Aleksanderille tulkin välityksellä teon josta häntä epäillään sekä rikoksesta epäillyn asemaan liittyvistä oikeuksista ja velvollisuuksista, pyysin häntä kertomaan omin sanoin, mitä hän tietää asiasta. Aleksander vastasi lyhyesti varastaneensa hänen päältään löytyneet takit liikkeestä ja irrottaneensa niissä olleet hälyttimet mukanaan olleella magneetilla. Tämän jälkeen esitin muutamia kysymyksiä hänen saapumisestaan Suomeen, matkan tarkoituksesta sekä aiemmista käynneistä Suomessa. Aleksander kertoi tullensa Suomeen yksin laivalla tarkoituksenaan käydä katsomassa vakuutusyhtiöiden myymiä kolariautoja. Aleksander kertoi harjoittavansa liiketoimintaa, jossa hän ostaa kolaroituja autoja Suomesta ja vie niitä kotimaahansa korjattavaksi ja edelleen myytäviksi. Jostain syystä Aleksander oli kuitenkin tällä kertaa hairahtunut anastamaan vaatteita ja kertoi olevansa tästä kovin pahoillaan. Aleksander kertoi myös olevansa maahantulokiellossa, mutta autobisneksen vuoksi hänen on Kuulusteleminen on rikostutkinnan perustyökalu. Rikoksesta epäillyllä ei ole kuulustelussa totuusvelvollisuutta, joten epäilty saa kuulustelussa valehdella, kertoa tapahtumista haluamansa version tai olla kertomatta asiasta mitään. Rikoksen selvittämisen kannalta tärkeää on saada epäilty kertomaan asioita, joiden todenperäisyyttä voidaan verrata muihin tiedossa oleviin seikkoihin. – 189 – siitä huolimatta käytävä Suomessa ajoitEsittelin jutun tutkinnanjohtajalle ja tain. Aleksander kertoi yöpyvänsä Suoolimme samaa mieltä siitä, että Vladimir messa asuvan tuttavansa ja Mihail olisi syytä saada luona, mutta tuttavan nipoliisiasemalle kuultavaksi Aleksanderilla oli meä hän ei halunnut kerja heidän autoonsa tulisi kuitenkin jokin syy toa. valehdella juuri tästä suorittaa etsintä anasteVaikka tiesin, ettei Alektun omaisuuden löytämiasiasta. sanderin kertomus saaseksi. Asiaa vaikeutti se, pumisesta yksin maahan että emme tienneet missä pidä paikkaansa, en halunnut vielä tässä miehet olivat. Tutkinnanjohtaja määräsi vaiheessa sanoa asiasta hänelle. Aleksanmolemmat miehet ja heidän käyttämänderilla oli kuitenkin jokin syy valehdella sä auton etsintäkuulutettavaksi. Kiinni juuri tästä asiasta. Epäileväisenä poliisijääminen etsintäkuulutuksen perusteella na arvelin, että tämä syy voisi liittyä häolisi kuitenkin tuuripeliä. nen tovereidensa rikolliseen toimintaan. Jotta rikoksen selvittäminen ei olisi pelkästään tuurin varassa, piti jostain *** löytää jokin ”lähtö” johon tarttua. Kolme raavasta miestä tuskin viettää öitään Tutkija on vastuussa oman juttunsa tuttalvipakkasella henkilöautossa, joten kimisesta ja esitutkintatoimenpiteiden heillä oli oltava jokin majapaikka. Soitsuorittamisesta. Tutkinnassa ei kuitentokierros Etelä-Suomen majoitusliikkeikaan voi mielin määrin sooloilla, vaan siin alkoi ja erään leirintäalueen kohdalla isommista linjauksista sekä käytettävistä tärppäsi. Kuvaukseen sopiva seurue oli pakkokeinoista päättää tutkinnanjohtaja. muutamaa päivää aiemmin vuokrannut Oli siis aika keskustella jutusta tutkinleirintäalueelta mökin, ja majoitus oli nanjohtajan kanssa. Tutkinnanjohtajalla maksettuna vielä seuraavalle yölle. Jälvoi olla samanaikaisesti johdettavanaan leen oli syytä pitää palaveria tutkinnansatojen juttujen tutkinta, joten hän ei johtajan kanssa. yleensä ole selvillä juttujen yksityiskohRikoksista epäillyt palauttavat hyvin dista tai viimeisimpien kuulustelujen harvoin rikoksella vietyä omaisuutta tuloksista. Tämän vuoksi tutkinnanjohoma-aloitteisesti poliisille. Tämän vuoksi tajan kanssa pidettävät palaverit alkavat epäiltyjen asuntoihin ja autoihin tehtävät yleensä tutkijan lyhyellä yhteenvedolla etsinnät ovat jokapäiväisiä toimenpiteitä. jutusta ja suoritetuista toimenpiteistä. Kuten kuulustelujakin, myös etsintöjä Samaan aikaan oman palaverin kanssa sitovat muotomääräykset. Etsinnän tarsaattaa tutkinnanjohtajan huoneen ovelkoitus on ilmoitettava etsinnän kohteena la odottaa kaksi muuta tutkijaa, joten asiolevalle ja pääsääntöisesti ennen etsintää assa on keskityttävä olennaiseen. Mitkä on myös esitettävä kirjallinen etsintäpääovat jutun olennaiset seikat ja mihin tuttös. Sille jonka luona etsintä pidetään, on kinnanjohtajan halutaan ottavan kantaa. varattava tilaisuus olla läsnä etsinnällä. – 190 – Etsinnästä on laadittava pöytäkirja. Pöytäkirjaan kirjataan sekä muotomääräysten noudattamiseen liittyvät seikat että etsinnän yhteydessä havaitut seikat. Tutkinnanjohtaja päätti, että mikäli miehet tavattaisiin leirintäalueelta, heidät otettaisiin kiinni ja heidän käyttämäänsä mökkiin sekä autoon suoritettaisiin etsintä. Mikäli miehiä ei leirintäalueella näkyisi, jäisimme odottamaan miesten saapumista. Loputtomasti miehiä ei kuitenkaan voitaisi odotella, sillä toistaiseksi tutkittavana olisi vain melko vähäisiä rikoksia ja tutkinta olisi kuitenkin suoritettava kustannustehokkaasti. Leirintäalueelle päästyämme totesimme mökin tyhjäksi. Leirintäalueen vastaanotosta osattiin kuitenkin kertoa, että mökin avainta ei ole palautettu, joten epäilimme miesten todennäköisesti palaavan vielä mökille. Parin tunnin odotuksen jälkeen miesten käyttämä auto saapui leirintäalueelle ja kaksi miestä meni sisään mökkiin. Hetkeä myöhemmin mökille ajoi myös toinen auto, josta meni useita henkilöitä sisään mökkiin. Emme tarkasti tienneet montako henkilöä mökissä oli, joten pyysimme avuksi järjestyspoliisin partioita. Partioiden saavuttua menimme sisälle mökkiin, josta löysimme viisi henkilöä. Tunnistin joukosta heti Vladimirin ja Mihailin. Vaikka yhteistä kieltä ei ollutkaan, kiinniotettujen reaktiot kertoivat paljon. Kukaan ei ihmetellyt, miksi poliisi tuli heidän mökkiinsä, vaan kaikki käyttäytyivät erittäin rauhallisesti eivätkä sanoneet sanaakaan. Poliisilla sen sijaan riitti ihmeteltävää. Mökin lattialla oli avoimia matkalaukkuja, joissa oli kelmuun pa- Tutkinnanjohtajalla voi olla samanaikaisesti johdettavanaan satojen juttujen tutkinta, joten hän ei yleensä ole selvillä juttujen yksityiskohdista tai viimeisimpien kuulustelujen tuloksista. Vaikka yhteistä kieltä ei ollutkaan, kiinniotettujen reaktiot kertoivat paljon. – 191 – kattuna kymmeniä takkeja. Sängyillä oli aikaan tai epäiltyjen olleen yhteydessä muovikassikaupalla kosmetiikkatuotteita toisiinsa. Teosta voi olla valvontakameja hajuvesiä. Pöydillä oli lerakuvaa tai muuta todisvällään erilaisia työkaluja ja tusaineistoa. Anastettua Näyttöä rikoksista rikottuja varashälyttimiä. omaisuutta voidaan löytää voidaan hankkia Vaikutti siltä, että olimme epäillyn hallusta. Todistamonella tavalla. keskeyttäneet saaliin pakjat voivat kertoa havainkaamisen. noistaan rikoksen tekijöisYhteisen kielen puuttuminen vaikeutti tä. Rikoksen tekijät voivat itse kertoa kommunikointia, mutta englannin ja eleteoistaan kuulustelussa. Nyt kuitenkin kielen sekoituksella teimme selväksi, että käsissä oli sarja epäiltyjä myymälävarkoko porukka toimitettaisiin rikosepäikauksia, jotka oli tehty keskellä joulun lyn vuoksi kiinniotettuna poliisiasemalle. alennusmyyntejä. Väenpaljouden vuoksi Yksi kiinniotetuista jäi mökkiin seuraatodistajista, valvontakameratallenteista maan suoritettavaa etsintää ja järjestystai teknisestä näytöstä olisi turha haapoliisin partiot lähtivät kuljettamaan veilla. Telepakkokeinojen käyttö puolesmuita poliisiasemalle. taan on mahdollista vain törkeämmissä Jo etsinnän alkuvaiheessa oli selvää, rikoksissa, joten niistäkään ei olisi apua. että käsissämme oli melkoinen saalis. Vaatteista puuttuvat sellaiset yksilöivät Vaikka mökistä löytyi tuhansien eurojen tunnisteet, jotka voisivat osoittaa juuarvosta tavaraa, varsinainen saalis löytyi ri tietyn vaatekappaleen olevan peräiVladimirin ja Mihailin autosta. Auto oli sin tietystä liikkeestä. Jäljelle jäisivät siis lattiasta kattoon täynnä laukkuja ja kasepäiltyjen kuulustelut. Miehet pitäisi saaseja, jotka oli pakattu täyteen upouusia da puhumaan. vaatteita sekä kenkiä. Olimme saaneet Ennen kuulusteluja luvassa oli kuitenmiehet kiinni viime hetkellä, sillä autosta kin paljon paperitöitä. Etsintäpöytäkirlöytyivät myös matkaliput samana iltana jaa varten kaikki omaisuus pitäisi luetTallinnaan lähtevään laivaan. Tutkinnalteloida ja etsinnän kulku dokumentoida lisesti tilanne oli kuitenkin vasta alussa. siten, että jälkikäteen on luotettavasti Vaikka epäillyt olivat kiinni ja noin koltodettavissa, mikä takavarikoitu esine menkymmenentuhannen euron arvoilöytyi mistäkin. Kiinniotettujen todelnen saalis takavarikossa, näyttö rikoksislinen henkilöllisyys pitäisi selvittää ja ta puuttui. henkilöt rekisteröidä tuntomerkkirekisNäyttöä rikoksista voidaan hankkia teriin. Anastetuksi epäillyn omaisuuden monella tavalla. Teknisessä tutkinnassa alkuperää pitäisi selvittää. voidaan löytää jälkiä, jotka osoittavat Jälleen oli palaverin aika. Tutkinnanepäillyn olleen rikospaikalla. Telepakjohtaja päätti, että minä jatkaisin Alekkokeinoilla voidaan osoittaa rikoksesta sanderin, Vladimirin ja Mihailin parissa epäillyn henkilön matkapuhelimen olja toisella autolla saapunut kolmikko leen rikoksen tekopaikan alueella tekotavaroineen siirtyisi toisen tutkijan vas– 192 – tuulle. Saisimme avuksemme myös muita tutkijoita. Työnjaosta ja apuvoimista huolimatta luvassa olisi paljon tekemistä. *** Kuulustelut ovat yleensä rikostutkinnan mielenkiintoisimpia toimenpiteitä ja niiden merkitys rikosten selvittämiselle on usein ratkaisevan tärkeä. Kuulusteluun ei kuitenkaan ole yhtä oikeaa toimintatapaa tai joka tilanteessa toimivaa patenttiratkaisua. Jokainen kuulusteltava on erilainen. Siinä missä yksi haluaa tunnustaa tekemänsä rikoksen välittömästi, toinen valehtelee kaiken mahdollisen ja kolmas kieltäytyy sanomasta asiassa mitään. Myös kuulustelijoissa on eroja. Joku selvittää asiaa leppoisasti huumorin kautta, kun toinen kuulustelee tiukan virkamiesmäisesti. Kuulustelijan on kuitenkin pystyttävä sopeutumaan erilaisiin kuulusteluihin ja muuntautumaan kuulusteltavan mukaan. Roolia ei silti kannata vetää, vaan parhaan lopputuloksen saavuttaa yleensä olemalla oma itsensä. Kiinniottoa seuraavana päivänä suoritetussa kuulustelussa Vladimir oli iloinen ja kertoi naureskellen tulleensa Suomeen ystävänsä Mihailin kanssa tarkoituksenaan ostaa vakuutusyhtiön myymiä kolariautoja. Autojen katselun lisäksi he olivat kierrelleet useampana päivänä eri kaupoissa. Vladimir kiisti jyrkästi syyllistyneensä mihinkään rikoksiin, mutta kertoi Mihailin ostaneen matkan aikana runsain mitoin tavaraa, joka nyt oli pakattuna heidän autoonsa. Vladimir sen sijaan oli keskittynyt vain kaupoissa käyskentelyyn, eikä ollut itse ostanut Kuulustelut ovat yleensä rikostutkinnan mielenkiintoisimpia toimenpiteitä ja niiden merkitys rikosten selvittämiselle on usein ratkaisevan tärkeä. Kuulusteluun ei kuitenkaan ole yhtä oikeaa toimintatapaa tai joka tilanteessa toimivaa patenttiratkaisua. – 193 – mitään. Olipa Vladimir vielä tavannut na liikkeen sovituskopista. Toisenkin erään kaupan parkkipaikalla vanhan tutliikkeen kohdalla onnisti. Rekisterituntunsa Aleksanderin, mutta nuksen havainnut myyjä kyseessä oli puhdas satkertoi liikkeestä löytyneen Epäiltyjen tuma; Vladimir ei ennen irtileikattuja hintalappuja kertomuksissa tapaamista edes tiennyt ja kuinka ollakaan, hintaoli kuitenkin Aleksanderin olevan Suolappuja vastaavat tavarat ristiriitaisuuksia messa. löytyivät miesten autosja seikkoja, joita Mihail puolestaan oli hyta. Viimeisenä niittinä oli poliisi pystyi vin jännittynyt ja hermosliikkeen valvontakameraosoittamaan tunut. Mihail kertoi, että tallenne. Aleksander, Vlavalheiksi. vain osa autossa olevista dimir ja Mihail marssivat tavaroista on hänen ja hän liikkeessä jonossa kuin on ostanut ne Suomessa asuvilta turvaköyhän talon porsaat. paikanhakijoilta, jotka myyvät tavaraa Rikosprosessuaalisten pakkokeinojen kauppojen ulkopuolella. Mitään tavaraa avulla voidaan turvata rikoksen tutkintaa. hän ei missään nimessä ollut varastanut, Näillä laissa säädetyillä keinoilla voidaan ja jos hänen tavaroidensa joukossa olisi esimerkiksi puuttua henkilön vapauteen varastettua tavaraa, ei hän ainakaan tietai omaisuuden suojaan. Tutkinnanjohtoisesti olisi ostanut sellaista. taja oli jo päättänyt rikoksesta epäiltyjen Ensimmäisten kuulustelujen peruskiinniotosta, pidättämisestä sekä heidän teella paperilla oli niin sanottua seinähallussaan olleen omaisuuden takavarikiistoa. Epäiltyjen kertomuksissa oli koinnista. Olimme kuitenkin tilanteeskuitenkin ristiriitaisuuksia ja seikkoja, sa, jossa pidätysaika ei riittäisi tutkittajoita poliisi pystyi osoittamaan valheiksi. vien rikosten selvittämiseen. Epäillyille Laivayhtiön matkustajalista osoitti, että oli annettu mahdollisuus selvittää asiaa kaikki kolme henkilöä olivat saapuneet kuulustelussa, mutta kaikki kolme olivat Suomeen yhdessä. Myös kuulustelujen käyttäneet oikeuttaan olla myötävaikutkanssa samanaikaisesti suoritetut muut tamatta oman syyllisyytensä selvittämitutkintatoimenpiteet tuottivat tulosseen. Epäiltyjen kertomukset olivat rista. Ensimmäisen varkauden havainnut tiriidassa ja kahdella epäillyllä oli hallusmyyjä kuulusteltiin todistajana, ja kuusaan maasta poistumisen mahdollistava lustelussa esitettyjen valokuvien perusmatkalippu. Näytön perusteella epäilteella hän tunnisti varmuudella myös lyt olivat todennäköisesti syyllistyneet Vladimirin olleen liikkeessä varkauden useaan varkauteen, ja vapaana ollessaan tapahtuessa. Myyjä pystyi myös tunnistahe voisivat vaikeuttaa asian selvittämistä maan eräät autosta löydetyt takit heidän esimerkiksi sopimalla yhtenäiset tarinat liikkeestään anastetuiksi, sillä uusinta tapahtumien kulusta. Tutkinnanjohtaja mallia ei vielä myyty muualla ja takkien päätti esittää tuomioistuimelle epäiltyjen hintalaput olivat löytyneet irti leikattuivangitsemista. – 194 – Käräjäoikeus päätti vangita Aleksanderin, Vladimirin ja Mihailin. Vangittu voi pyytää vapauttamistaan tuomioistuimelta kahden viikon kuluttua, joten vangitseminen takaisi tutkinnalle ainakin kaksi viikkoa aikaa. Mihailin kohdalla tätä aikaa tarvittiin vain viisi minuuttia. Vaikka vangitsemisen tarkoituksena ei olekaan epäillyn painostaminen, ei viikkoja kestävä tutkintavankeus tunnu useinkaan kovin houkuttelevalta. Heti vangitsemisistunnon jälkeen Mihail ilmoitti haluavansa selvittää oman osuutensa asiassa. Etenkin vapauteen kohdistuvien pakkokeinojen kohdalla epäiltyjen yritykset ”tehdä kauppaa” ovat yleisiä. ”Pääsenkö pois jos tunnustan?” on yksi tavallisimpia kuulustelussa pöydän väärältä puolelta esitettyjä kysymyksiä. Tutkija ei voi painostaa epäiltyä vapaudenmenetyksellä, joten myöskään tunnustuksen palkitseminen vapaudella ei ole mahdollista. Myös Mihail oli kiinnostunut mahdollisuuksistaan vapautua tunnustuksen jälkeen. Kerroin Mihailille asiaan vaikuttavat tosiseikat. Poliisilla oli takavarikoituna runsaasti anastetuksi epäiltyä omaisuutta ja epäiltyjä oli kolme. Oman osuuden kertominen olisi hyvä alku, mutta myös muiden osuus täytyy saada selville tavalla tai toisella. Vasta sen jälkeen poliisi voisi harkita epäiltyjen vapauttamista. ”Valehteleva ihminen vilkaisee aina vasemmalle” on yksi kuulemistani valehtelun tunnusmerkeistä. Ikävä kyllä niin helppoa totuuden erottaminen valheesta ei ole. Joskus samaa epäiltyä kuulustellaan useita kertoja ja epäillyn toimintaa Etenkin vapauteen kohdistuvien pakkokeinojen kohdalla epäiltyjen yritykset ”tehdä kauppaa” ovat yleisiä. – 195 – kuulustelussa pääsee seuraamaan toistuvat, osattiin kyselyjä suunnata oikeisiin vasti. Joskus harvoin olen näissä tilanmyymälöihin. Kolmikon saaliiseen sopiteissa ollut havaitsevinani via hävikkejä alkoi löytyä. fyysisiä reaktioita epäillyn Tutkinnan edetessä selvisi Helpommin valehtelu kertoessa muunneltua tomyös tosiasia, että kaikelsen sijaan paljastuu tuutta, mutta silloinkin le omaisuudelle ei tultaisi epäillyn tarinasta. valehtelu on paljastunut löytämään oikeaa omistalopullisesti vasta epäillyn jaa. kerrottua asioiden todellisen laidan. HelMyös Vladimir ja Aleksander halupommin valehtelu sen sijaan paljastuu sivat antaa itsestään yhteistyöhaluisen epäillyn tarinasta. Tarina voi olla epävaikutelman. Vladimir tunnusti olleensa johdonmukainen, yksityiskohdat eivät mukana varkaissa Aleksanderin kiinnivälttämättä täsmää poliisin selvittämiin jäämiseen johtaneella kerralla. Aleksanyksityiskohtiin, tai tarina voi muuttua der puolestaan tunnusti anastaneensa tuon tuosta. Usein kuulusteltavan muisti tavaraa liikkeestä, jossa myyjä oli nähnyt myös huononee sitä mukaa, mitä ikäheidän autonsa rekisteritunnuksen ja vämmiksi kysymykset hänen kannaltaan valvontakamera oli tallentanut vierailun. muuttuvat. Varmoiksi valheenpaljastusMuun autosta löytyneen omaisuuden alkeinoiksi näistä ei kuitenkaan ole, sillä kuperästä kumpikaan miehistä ei tiennyt minkäs sille voi jos ei oikeasti muista. mitään. Vladimir jopa väitti edelleen kaiOli ensimmäisessä kuulustelussa vaken tavaran kuuluvan Mihailille. Kokelehdeltu tai ei, tuli toiseen kuulusteluun neina alan miehinä molemmat siis tuntäysin erilainen Mihail. Jännittynyt ja nustivat vain sen, mihin heille oli esitetty hermostunut mies oli muuttunut rennäyttöä. noksi ja avuliaaksi. Seuraavissa kuulusteluissa Mihail selvitti yksityiskohtaisesti *** heidän matkansa vaiheita ja vierailuja eri kauppakeskuksissa. Reissuun oli lähdetAsiakassuhteen pitkittyessä kuulusteltaty tyhjin matkalaukuin varustautuneena va tulee yleensä tutuksi muutenkin kuin ja pääkaupunkiseudun lisäksi oli käyty kuulustelujen kautta. Tutkintavankeus aina Lahdessa asti. Kaupoissa miehet saattaa kestää viikkoja tai kuukausia, jololivat yleensä hajaantuneet ja kohdanloin tutkija joutuu väistämättä hoitamaan neet toisensa jälleen palatessaan saaliinerilaisia juoksevia asioita tutkintavangin sa kanssa autolle. Jokainen oli pakannut kanssa. Kyseessä voivat olla esimerkiksaaliinsa omiin laukkuihinsa, joten rikossi lääkärikäynnit, oikeuden istunnot tai oikeudellista vastuuta olisi sen vuoksi lähiomaisten tapaamiset. Usein tutkintahelppo kohdentaa. vangin kanssa käydään vain jutustelemasTutkinnan rattaat pyörivät kuulustesa ja vaihtamassa kuulumisia. Vaikka kuulujen ulkopuolellakin. Sitä mukaa kun lustelussa ollaan eri puolella pöytää, voikolmikon reitti ja aikataulut tarkentuidaan kuulustelujen ulkopuolella jutustella – 196 – hyvässä hengessä aivan muista asioista. Usein juuri näissä kuulustelun ulkopuolisissa keskusteluissa rakennetaan sitä luottamusta, jonka avulla jutut saadaan selvitettyä. Nyt asiassa oli vain se ongelma, että yhteistä kieltä ei ollut. Kaikki asiointi oli hoidettava tulkin avulla. Tulkin käyttö toi haasteensa myös kuulusteluihin. Kuulustelut on aina kirjattava riittävällä tarkkuudella, sillä kuulustelussa esitetystä lauseesta tai jopa yksittäisestä sanamuodosta saattaa riippua, tuomitaanko henkilö oikeudessa vai ei. Kun kuulustelu on suoritettu tulkin välityksellä, voi epäilty väittää oikeudessa tulkin kääntäneen väärin tai ymmärtäneensä tulkin kääntämän kysymyksen eri tavalla. Yleensä tutkija ei voi muuta kuin luottaa tulkin ammattitaitoon käännöksissä. Tulkin käyttö tuo tullessaan myös käytännön ongelmia. Paitsi että tulkkaus moninkertaistaa kuulusteluun tarvittavan ajan, se myös antaa kuulusteltavalle lisää aikaa miettiä vastauksiaan. Itsensä pussiin puhunut epäilty ehtii tulkkauksen aikana miettiä uudet selitykset kertomuksensa puutteille. Mihailin osalta juttu alkoi näyttää selvältä. Vladimirin ja Aleksanderin asiasta antamat selitykset eivät vaikuttaneet uskottavilta, mutta rikoksista olisi saatava sellainen näyttö, ettei miesten syyllisyydestä jää varteenotettavaa epäilyä. Kerroin Mihailille Vladimirin kertomuksesta, että kaikki autossa ollut tavara kuuluisi Mihailille. Mihail ei varsinaisesti pitänyt siitä, että juttua yritettiin kaataa hänen niskaansa. Mihail alkoi luetella yksityiskohtaisesti, mitä tavaraa kukin miehistä oli varastanut mistäkin. Varastetun Asiakassuhteen pitkittyessä kuulusteltava tulee yleensä tutuksi muutenkin kuin kuulustelujen kautta. Usein juuri näissä kuulustelun ulkopuolisissa keskusteluissa rakennetaan sitä luottamusta, jonka avulla jutut saadaan selvitettyä. Tulkin käyttö tuo tullessaan myös käytännön ongelmia. – 197 – tavaran määrä oli kuitenkin niin suuri, mitään. Vladimir oli kuitenkin ilmeiettei Mihail osannut kertoa alkuperää sesti arvioinut tarinansa uskottavuutta kuin osalle tavaroista. Nyt ja todennut sen heikoksi. seuraaviin kuulusteluihin Kuulustelun jälkeen VlaVladimir päätti olisi joka tapauksessa lisää dimir pyysi saada selliintarttua viimeiseen pelimerkkejä. sä kynän ja paperia, jotta oljenkorteen ja Aleksander aloitti kuuvoisi hieman selvittää muuttaa tarinaansa. lustelunsa kertomalla, ettei asiaa seuraavassa kuulusaiempaan kertomukseen telussa. ole lisättävää, ja kiisti varastaneensa Ehdin jo toivoa Vladimirin tuovan muuta kuin jo kertomansa tavarat. Kerviimeiseen kuulusteluun listan varastaroin Aleksanderille tilanteen. Poliisille mastaan tavarasta, mutta turhaan. Vlaoli muissa asian johdosta suoritetuissa dimir päätti tarttua viimeiseen oljenkuulustelussa kerrottu, että Aleksander korteen ja muuttaa tarinaansa. Vladimir on varastanut muutakin tavaraa. Pienen kertoi, että osa autossa olleista laukuista hiljaisuuden jälkeen aloin yksitellen lueoli kyllä hänen ja tavaroiden joukossa tella liikkeitä ja niistä varastettuja tavaroioli myös hänen varastamaansa tavata. Aleksander mietti hetken ja ilmeisesti raa. Vladimir luetteli kaikki aiemmassa totesi kiistämisen turhaksi. Muutaman kuulustelussa mainitsemani liikkeet ja ensimmäisen liikkeen kohdalla Aleksankertoi varastaneensa yhdestä liikkeesder jaksoi kertoa yksittäisistä varastetuistä pipon, toisesta hanskat ja muistakin ta tavaroista, kunnes ilmeisesti totesi pelähinnä vähäarvoisia tavaroita. Suurimlin olevan menetetty. Aleksander ilmoitti man osan laukuissaan olleista tavaroista kaiken hänen laukkujensa sisältämän taVladimir kertoi saaneensa eräältä tunvaran olevan varastettua, eikä halunnut temattomalta maanmieheltään, joka enää lausua asiassa muuta. oli maksanut Vladimirille tavaroiden Enää oli jäljellä Vladimir. Hymyilevä toimittamisesta kotimaahansa. VladiVladimir jatkoi edelleen kiistolinjalla. mirin mukaan tavara oli peräisin alenKerroin, että hänen rikoskumppaninsa nusmyynneistä ja hän ei ollut aiemmin olivat tunnustaneet omat osuutensa ja maininnut tästä toimeksiannostaan, että poliisille oli kerrottu myös hänen koska ei halunnut kavereidensa pääsetekemisistään. Tuloksetta. Vladimir vän osille hänen kuljetuspalkkiostaan. lähinnä epäili poliisin valehtelevan häVladimir tiesi varmasti, ettei tarina ilnelle tai kavereidensa kertoneen poliiman yksityiskohtia ole luotettava, joten sille vain sen, mitä poliisi halusi kuulla. sain hyvin tarkan kuvauksen tavaroiden Luettelin Vladimirille useita liikkeitä luovutuksesta paikkoineen ja aikoineen. ja kysyin, onko Vladimir käynyt näissä Lopulta Vladimir sortui omaan näppäliikkeissä ja varastanut niistä tavaraa. ryyteensä. Tarinan muuttamisen lisäksi Vladimir kertoi käyneensä useissa liikhänen kertomuksensa uskottavuutta nakeissä, mutta kiisti varastaneensa niistä kersi eräs toinenkin asia. Vaikka hänen – 198 – kertomustaan kuljetustoimeksiannosta ei voitu suoraan osoittaa vääräksi, yksi hänen kertomistaan yksityiskohdista ei voinut mitenkään pitää paikkaansa. Hän oli aiemmassa kuulustelussaan tunnustanut varkauden, joka oli tapahtunut aivan toisella puolella pääkaupunkiseutua vain parinkymmenen minuutin kuluttua väitetystä tavaroiden luovutuksesta. Tätä yksityiskohtaa Vladimir yritti muuttaa vielä oikeudenkäynnissä, mutta edes käräjäoikeus ei pitänyt Vladimirin tarinaa uskottavana. Miehet tuomittiin lopulta yli kolmestakymmenestä varkaudesta vankeusrangaistuksiin. Vapauduttuaan miehet palasivat kotimaahansa tyhjin käsin, jopa mukana olleet matkalaukut tuomittiin rikoksentekovälineinä valtiolle menetetyksi. Juttujen selvittäminen on mielestäni parasta, mitä rikospoliisin työ voi tekijälleen tarjota. Selvitetty juttu tuo onnistumisen tunteita ja uskoa omaan osaamiseen, mutta oppia voi ottaa myös tehdyistä virheistä. Tutkimaan oppii kuitenkin lopulta vain tutkimalla, ja usein oppi tarttuu tutkijaan oman kantapään kautta. Jokaisen jutun tutkinta alkaa nollasta. Vaikka jutut eivät aina selviä, hyvää tutkijaa ajaa kuitenkin eteenpäin mielenkiinto rikosten selvittämiseen. Työssä tarvittavia teknisiä ja taktisia taitoja voi opetella, mutta tärkeintä on tutkijan oma motivaatio. Sen on löydyttävä tutkijasta. Vladimir tiesi varmasti, ettei tarina ilman yksityiskohtia ole luotettava, joten sain hyvin tarkan kuvauksen tavaroiden luovutuksesta paikkoineen ja aikoineen. Lopulta Vladimir sortui omaan näppäryyteensä. Aleksanderin, Mihailin ja Vladimirin nimet on muutettu. – 199 – LUE LISÄÄ • Luuppala, Jarmo: ”Myymälävarkaat anastivat röykkiöittäin arvotavaraa.” – Julkaistu Iltalehden verkkosivuilla 29.1.2013: http://www.iltalehti.fi/ uutiset/2013012916610909_ uu.shtml. – 200 – “Naishenkilön kautta uhri oli tutustunut mieshenkilöön, jonka johdosta naishenkilö oli tullut mustasukkaiseksi ja alkanut suunnitella vainajan surmaamista.” – 201 – – 202 – Jussi Majanen Tehtävä 34 Vanhempi konstaapeli Jussi Majanen valmistui poliisiksi 2005. Valmistumisen jälkeen hän työskenteli Pirkanmaan hätäkeskuksessa hätäkeskuspäivystäjänä, kunnes siirtyi vuonna 2007 vakituisesti poliisin kenttätöihin. Majanen toimii Pirkanmaan poliisilaitoksen Kangasalan kenttäryhmässä. Hän suoritti kenttäjohtolisenssin 2009. Majanen on toiminut myös hätäkeskuspäivystäjien kouluttajana Poliisiammattikorkeakoulussa ja osallistunut poliisin peruskurssien kouluttamiseen. Aiemmalta koulutukseltaan Majanen on merkonomi (1995). Ennen poliisiuraa Majanen työskenteli myyjänä urheilukaupassa sekä matkaoppaana Egyptissä ja Kreikassa. Kun isolla kengällä astuu, jää iso jälki K un valitset ammatiksesi poliisin ammatin, valitset samalla työskenteleväsi päivittäin päihteiden väärinkäyttäjien kanssa. On viikonloppuisin ryyppääviä normaaleja aikuisia, joista osa muuttuu täysin eri ihmisiksi muutaman kaljan jälkeen. On tuurijuoppoja, jotka saattavat elää täysin normaalia perhe-elämää, mutta putken osuessa kohdalle he ryyppäävät kaksi viikkoa ajattelematta perhettään, työtään tai mitään muutakaan arkista asiaa. On vuosia ryypänneitä niin sanottuja rantojen miehiä tai rapajuoppoja. On narkkareita, jotka ovat vaikeasti päihderiippuvaisia ja pistävät poskeensa tai jopa suoneensa kaiken, mikä vähänkin saa päätä sekaisin ja vie arkiset huolet edes hetkeksi kauemmaksi. On myös aina vain nuorempia tyttöjä ja poikia, jotka poliisi tapaa viettämässä viikonloppua päihtyneinä. Ovat nämä päihteiden väärinkäyttäjät sitten mistä tahansa ryhmästä, niin voit olla varma, että tehdessäsi poliisityötä tulet kohtaamaan heitä päivittäin joka ikisessä työvuorossa. He, jos jotkut, ovat poliisin vakiasiakkaita. Monien asiakkai– 203 – den kanssa ollaan niin useasti tekemivakavasti otettavia kuin meidän muidensissä, että heidän nimensä muistaa jo kin huolet. Vanha sanonta kuvaa mieheidät nähdessään. Monen lestäni osuvasti meidän kotiinkuljetuksen ja -talumurheidemme laatua. Jos Kohtelemmeko tuksen jälkeen heidän kolaittaisimme kaikki omat monta viikkoa tiosoitteensakin alkaa olla murheemme yhteiseen kajuonutta, pahasti vahvasti muistissa. Onpasaan ja vertailisimme niialkoholisoitunutta han joukossa myös heitä, tä, niin loppujen lopuksi miestä samalla joiden syntymäajankin jokainen haluaisi omansa tavalla kuin muistaa monen säilöönottakaisin. selvin päin olevaa tokirjauksen jäljiltä. Kohtelemmeko monta siististi pukeutunutta Tehtävä 34, niin sanottu viikkoa juonutta, pahasti naisihmistä, juoppokeikka, alkaa olla alkoholisoitunutta miestä jonka kohtaamme muutaman vuoden keikansamalla tavalla kuin selvin peltikolaripaikalla? ajon jälkeen jopa liiankin päin olevaa siististi pukeurutiininomaista. Autolla tunutta naisihmistä, jonka paikalle, ovet auki, ihminen kyytiin ja kohtaamme peltikolaripaikalla? Niinpä. matka putkalle. Putkalla nopea turvalliMiksi emme kohtele heitä samalla tapaa? suustarkastus ja yksi kysymys terveydenHehän ovat ihmisarvoltaan täysin tasatilasta – ”onko lääkittäviä sairauksia?” – veroisia. ja ohjaus keltaiselle patjalle makaamaan. Jokainen rappioalkoholisti ja narkoMoni sanoo, että eipä nuo juoppojen maanikin on viettänyt joskus viatonta ja narkkien kohtalot paljon hetkauta. Pilapsuutta. Jokaisella heistä on ollut avoin täisikö? tulevaisuus elämänsä alkutaipaleella. JoIhmisiä nämä päihteiden väärinkäytkin heidät vain on ajanut tuohon tilantäjätkin ovat. Täysin samanarvoisia kuin teeseen. Jokin asia on saanut heidät tartme normaalia arkea elävätkin. Valitettumaan pulloon tai ajanut käyttämään tavasti heidän arkeensa ei enää kuulu huumeita. Mikä se on, sitä emme me kello kuuden herätys. Ei sillä, että itse tiedä poliisina heidät kohdatessamme. rakastaisin tuota raastavaa herätyskellon Osa heistä ei sitä tiedä itsekään. Osa tiesoittoa, mutta tuohan se rutiineja ja sitä tää, mutta ei halua siitä puhua, eikä se oikautta turvaa arkeen. Heidän elämäänsä keastaan meille kuulukaan. ei kuulu työhuolia eikä heidän tarvitse Aina silloin tällöin, kun kuljetan vahpohtia, ehtivätkö he hakea lapset ennen vasti alkoholisoitunutta ihmistä päihtyviittä tarhasta. Eivät he jonota marketin neiden säilöönottotiloihin, tulee ajateljonossa maanantaina kello 17 töiden jältua näitä ihmiskohtaloita. Mikä meni vikeen huutava lapsi käsipuolessa. kaan ja missä vaiheessa? Onko kyydissä Vaikka heillä ei näitä huolia olekaan, olevalla ihmisellä perhe ja missä omaiset on heilläkin huolensa. Ne koostuvat aiovat? Välittääkö kukaan enää siinä vaivan eri asioista, mutta ovat aivan yhtä heessa, kun ihminen makaa syksyisessä – 204 – ojassa vesisateessa ulosteet housussa. Jos kukaan muu ei enää välitä, niin poliisina meidän pitäisi välittää. Ei se sitä tarkoita, että näiden ihmisten huolia ja kohtaloita pitäisi alkaa omilla olkapäillään kantaa, mutta arvostusta me voimme heille aina osoittaa. Se pieni ihmisyyden hetki, se pieni huomio heidän asioidensa suuntaan saattaa antaa heillekin valoa heidän ankeaan arkeensa. Ei se sitä tarkoita, että näiden ihmisten huolia ja kohtaloita pitäisi alkaa omilla olkapäillään kantaa, mutta arvostusta me voimme heille aina osoittaa. *** Olin kuluneena kesänä avovaimoni kanssa syömässä hampurilaisravintolassa. Syödessämme aterioitamme läheiseen pöytään tuli istumaan nuoripari, noin parikymppinen mies ja nainen. Heitä vastapäätä istahti kohtalaisen vahvasti päihtynyt laitapuolen kulkija, joka alkoi keskustella heidän kanssaan. Jo pienen hetken jälkeen nuoren miehen puheen sävy muuttui hyvin ylimieliseksi. Hän kyseli naureskellen: ”Miksi viina vie sinua? Tiedätkö mitä sinun pitäisi oikeasti tehdä?” Tätä samaa linjaa hän jatkoi melko kovalla ja ylimielisellä äänellä. Vein roskia roskakoriin heidän viereensä ja vereni suoraan sanoen kiehui. Mieleeni tuli vanhasta rikoslaista tuomitsematta jättämisen peruste ei voinut mieltänsä malttaa, mutta sain kuin sainkin pidettyä sanaisen arkkuni suljettuna. Kotimatkalla keskustelimme avovaimoni kanssa nähdystä tilanteesta ja siitä, kuinka tyhmäksi tuo nuorimies itsensä teki julkisella paikalla. Mistä hän tiesi, mikä tuon alkoholistimiehen tausta oli? Luultavasti mies oli ollut työelämässä aiemmin, kuten me muutkin. Miksei vaikka – 205 – johtavassa asemassa hyvässä työpaikastaa kuitenkin muistaa, että huumori on sa. Veikö alkoholismi ehkä työpaikan vai vaikea laji ja sen käytössä poliisitöissä on toiko työpaikan menetys osattava valita aika ja paiktullessaan alkoholismin Mitä, jos tuo ihminen ka. Tarvitsisi aina muistaa, elämään? Tuliko hänelle että olemme yhdenverherätessään putkasta kenties yllättäviä mielentaisia lain edessä ja että muistaakin, että terveysongelmia, joita hän saman pitäisi päteä myös häntä kutsuttiin alkoi lääkitä alkoholilla? poliisiauton takaosassa. ala-arvoisesti Tuliko avioero, jonka tuoAlkoholismi on yksi yleipaskahousuksi? maa tuskaa mies oli alkasimpiä kansantauteja tässä nut lievittää alkoholilla, kylmässä ja pohjoisessa kunnes ei enää osannutkaan lopettaa. maassa. Sen kourissa moni on valitettaTätähän me emme kukaan tiedä. vasti aika lailla voimaton. Eikä voi tietää, vaikka vuosien kulutMuistan menneeltä kesältä tapauksen, tua tuo paikalla ollut nuorimies olisi sakun nyt jo entinen konstaapeli talutettiin massa asemassa. Elämä meitä kuljettaa pensaan juurelta poliisiauton takaosaan. suuntaan jos toiseenkin. Olenko minä Takana oli jälleen päivien putki ja havielä ennen eläkeikää esittämässä putkan justa päätellen housut olivat kastuneet ovella saman kysymyksen tuolle nuorelmuustakin kuin aamukasteesta. ”Kyllä le miehelle? Miksi viina vie sinua, näin tämä alkoholismi vaan on kamala tauti”, avioeron, mielenterveysongelmien ja sai mies sanottua samalla, kun autoimtyöpaikan menetyksen jälkeen? Kenties me häntä nousemaan auton kyytiin. Siisilloin putkan ovella tuonkin pojan asennä jutteli kolme konstaapelia. Kahdella ne on muuttunut. kuiva ja siisti sininen haalari, vakituinen Juttelimme edellä mainitusta tapauktyöpaikka, kotona perhe ja harrastukset. sesta ja yleisistä asenteista kollegani Yhdellä virtsan kastelemat verryttelykanssa. Hän kertoi vastaavanlaisesta housut, alkoholin takia menetetty työtapauksesta, jossa hätäkeskukseen soitpaikka, avioeron jäljiltä hajonnut perhe tanut vartija oli odottanut juopuneen ja alkoholismin riuduttama elimistö. Siiluona, kun poliisi oli saapunut paikalle. nä me seisoimme auton takaovilla. KaikVartija oli todennut poliisipartiolle, että ki tasa-arvoisina. ”täällä tämä paskahousu on”. Minkä takia tuota päihtynyttä pitää kutsua poliisin kuullen paskahousuksi? Mitä, jos tuo ihminen herätessään putkasta muistaakin, että häntä kutsuttiin ala-arvoisesti paskahousuksi? Myönnän itsekin, että välillä työkaverien kesken saatetaan viljellä hyvinkin mustaa huumoria asiakkaista. Kannat– 206 – Myönnän itsekin, että välillä työkaverien kesken saatetaan viljellä hyvinkin mustaa huumoria asiakkaista. Kannattaa kuitenkin muistaa, että huumori on vaikea laji ja sen käytössä poliisitöissä on osattava valita aika ja paikka. – 207 – – 208 – “Siivooja oli valmistanut päivällisen ystävälleen jonka maustoi unilääkkeillä.” – –209 209– – – 210 – Jussi Majanen Vaativin tehtävä? Vanhempi konstaapeli Jussi Majanen valmistui poliisiksi 2005. Valmistumisen jälkeen hän työskenteli Pirkanmaan hätäkeskuksessa hätäkeskuspäivystäjänä, kunnes siirtyi vuonna 2007 vakituisesti poliisin kenttätöihin. Majanen toimii Pirkanmaan poliisilaitoksen Kangasalan kenttäryhmässä. Hän suoritti kenttäjohtolisenssin 2009. Majanen on toiminut myös hätäkeskuspäivystäjien kouluttajana Poliisiammattikorkeakoulussa ja osallistunut poliisin peruskurssien kouluttamiseen. Aiemmalta koulutukseltaan Majanen on merkonomi (1995). Ennen poliisiuraa Majanen työskenteli myyjänä urheilukaupassa sekä matkaoppaana Egyptissä ja Kreikassa. Kun isolla kengällä astuu, jää iso jälki K entällä työskentelevän poliisin ammatti on hyvin vaihteleva. On paljon tehtäviä, jotka hoituvat kuin itsestään vanhalla rutiinilla eivätkä aiheuta juurikaan fyysistä tai psyykkistä rasitusta. On myös tehtäviä, jotka saattavat vaatia sekä hyvää fyysistä että henkistä kuntoa. Sitten on niitä tehtäviä, jotka eivät fyysisesti rasita ollenkaan, mutta vaativat todella paljon henkisesti. Jokainen kentällä työskentelevä konstaapeli joutuu uransa aikana kohtaamaan jollain tasolla väkivaltaa. Keikoilla tulee vastaan rautatankoja, pesäpallomailoja, puukkoja ja ampuma-aseitakin. Niihin varaudutaan erilaisin taktiikoin ja tekniikoin ja useimmiten tilanteista selvitään onneksi puhumalla. Varmasti kaikki kentällä työskentelevät poliisit joutuvat jossain vaiheessa uraansa käyttämään fyysisiä voimakeinoja vastarinnan murtamiseksi. Suuri osa meistä joutuu jossain vaiheessa turvautumaan johonkin voimankäyttövälineeseen. Joku meistä valitettavasti joutuu jopa kohdistamaan aseensa ihmiseen, joku joutuu jopa lau– 211 – nen on aina erilaista ja vaatii joka kerta kaisemaan kohti. Ampuminen on aina omanlaisen nöyrän lähestymistavan. äärimmäinen voimakeino ja voin vain kuvitella, millaisen myrskyn konstaapeli *** joutuu sisällään käymään tuollaisen tapahtuman jälkeen. Oma mieleenpainuvin kokemukseni Yksi vaativimpia poliisitehtäviä on kuolinviestin viemisestä on vuosien takuitenkin tehtävä, jossa emme kohtaa kaa kenttäjaksoajoiltani väkivaltaa emmekä joudu Se on tehtävä, jolle Kokemäen silloisesta kihpukemaan päälle taktisia jokainen poliisi lakunnasta. Etsin tuota suojavarusteita. Se on tehjoutuu jossain juttua poliisin järjesteltävä, jolle ei kutsuta toista vaiheessa uraansa. mistä kirjoitukseni tuekpartiota tueksi varmistasi, mutta en löytänyt siitä maan. Tällä tehtävällä ei harmikseni kuin koosteen. Ilmeisesti se käytetä fyysistä voimaa eikä tehdä näytoli siirretty jo arkistoihin. täviä sisäänmenoja. Tehtävä vaatii henHetken aikaa koneella istuttuani tajukistä kanttia, rohkeutta ja äärimmäisen sin, että tuon keikan muistamiseksi en hyviä vuorovaikutustaitoja. Se on tehtarvitse mitään rikosilmoitusta. En tartävä, jolle jokainen poliisi joutuu jossain vitse muistilappuja tai tukisanoja. Voin vaiheessa uraansa. Yksi poliisin vaatiyhtä hyvin kirjoittaa siitä omasta muisvimpia tehtäviä on mielestäni kuolintista niin kuin sen muistan ja muistan viestin vieminen. Tietenkään en voi pusen hyvin, vaikka tuosta keikasta alkaa hua kenenkään muun suulla, mutta itse olla pian kymmenen vuotta. koen sen jopa kaikkein vaativimmaksi Perjantaina 21. tammikuuta 2005 olin poliisitehtäväksi. Se on tehtävä, johon ei mennyt yövuoroon Kokemäen kihlavarmasti koskaan totu, ja toisaalta myös kunnan poliisilaitoksessa. Partiossa oli hyvä näin. Siinä vaiheessa, jos ihmisen lisäkseni ryhmänjohtajamme ylikonstaakuolema ja poislähtö ei enää kosketa, on peli Tapani Härkälä. Olimme alueemme jotain mielestäni pahasti vialla. ainoa partio. Vuoro oli alkanut iltaseitseIhmisen kuolema saattaa jossain tamältä ja sen oli määrä kestää aamuseitsepauksessa olla loppujen lopuksi omaiselmään. Yön jälkeen minun oli määrä ajaa le jopa helpotus. Saattaa olla, että ihmivielä 100 kilometriä kotiin nukkumaan ja nen on jo pitkän aikaa kärsinyt vakavasta toipumaan yövuoron rasituksesta. sairaudesta ja tämän vuoksi jopa itsekin Ilta oli sujunut tavanomaisen perjantaitoivonut viimeisen matkan alkamista. illan mukaisesti, ja jo vuoron alkuvaiheilJoka tapauksessa kuolema on aina lopulla oli alkanut sataa sakeasti lunta. Toki lista ja sen kohtaaminen on aina erityikaikkia tuon normaalin illan tehtäviä nen tapaus. Jokaisella meillä on jossain ei enää näin pitkän ajan jälkeen muisrakastavia ja välittäviä ihmisiä, joita poista, mutta yön tunteina tuli puhelu, joka meno koskettaa. Jokaista ihmistä se kosmuutti yövuoron dramaattisesti. Puolenkettaa omalla tapaa, siksi sen kohtaami– 212 – yön jälkeen Loimaan poliisin kenttäjohtaja soitti meidän partiomme puhelimeen ja kertoi, että heidän alueellaan oli sattunut paha kolari, jossa oli menehtynyt useita henkilöitä. Näytti siltä, että kolarin toisen osapuolen kaikki kyydissä olleet ihmiset olivat samasta pienestä kylästä. Loimaan kenttäjohtaja kertoi, että meidän tehtäväksemme jäisi kaikkien noiden menehtyneiden kuolinviestin vieminen mahdollisesti vielä yön aikana. Mielessäni käväisi tuolloin ajatus, että kolarin ja sen osapuolten selvittämisessä menee toivottavasti sen verran aikaa, että tuo raskas tehtävä siirtyy aamuun tulevan partion hoidettavaksi. Aamuyöllä puhelin soi uudestaan ja Loimaalta kerrottiin, että yhtä vailla kaikkien henkilöllisyys oli varmistettu ja tämän yhden tytön kuva lähetetään meille sähköpostiin, jotta voimme ottaa sen mukaan ja tunnistuttaa tytön mahdollisella kotitalollaan. Pohdimme sähköpostia avatessamme, voimmeko me näyttää mahdollisesti pahasti päätään loukanneen vainajan kuvaa kenellekään. Viisitoistavuotiaan tytön kasvot olivat kuitenkin kuvassa siistit ja levolliset. Ylikonstaapeli Härkälä selvitti kylän kirkkoherran puhelinnumeron ja soitti hänelle. Kirkkoherran vaimo vastasi puhelimeen ja päivitteli, kannattaako kirkkoherraa herättää nyt aamuyöstä. Härkälä sanoi, että nyt on sellainen asia kyseessä, että kirkkoherra herätetään ja tuodaan puhelimeen. Sovimme kirkkoherran kanssa tapaamisen seurakuntatalolle. Printtasimme mukaan väestötietojärjestelmästä menehtyneiden kotiosoitteet ja suuntasim- Mielessäni käväisi tuolloin ajatus, että kolarin ja sen osapuolten selvittämisessä menee toivottavasti sen verran aikaa, että tuo raskas tehtävä siirtyy aamuun tulevan partion hoidettavaksi. – 213 – me kohti kylää, joka pian olisi surun monta kotia käymättä ja emme voineet täyttämä. Seurakuntatalolla keskustelimenää tulla toista kertaa. me kirkkoherran kanssa ja teimme suunHetkiä ja yksityiskohtia on syöpynyt nitelman, miten toimitaan. Poliisi kertoo mieleeni niin, että muistan ne edelleen vain tosiasiat, mitä on käynyt ja missä, ja elävästi. Muistan tuon yön sään, muistan kirkkoherra huolehtii jatkotoimenpiteistalot, muistan osan kylän teistäkin. Pystä ja henkisestä jatkohoidosta. tyn vieläkin jollain tapaa aistimaan yön Suuntasimme ensimmäiseen taloon. tunnelman. Kuolleen pojan isä murtui täysin. Pojan Muutama koti meni kuin sumussa. äiti sai jollain tapaa pidettyä itsensä koosJokaisessa kodissa vastaanotto oli yhtä sa ja juteltua meidän kanssamme. Muismusertava. Ihmiset aavistivat pahaa jo tan, kuinka sydäntä särkevää tuon isän ovella, kun näkivät aamuyöstä pimeäsitku oli. Ajattelin itse, kuinka tulen kestäsä seisovan kaksi poliisia lakki kourassa mään vielä viisi samanlaista tilannetta. ja heidän mukanaan kaikkien tunteman Toinen talo sijaitsi hieman kylän ulkirkkoherran. kopuolella. Ajoimme räntäsateessa piViimeiseen taloon mentäessä alkoi olla meään pihaan. Kolkutimme oveen ja selvää, että kaksi viimeistä uhria olivat sisältä kuului, kuinka koira herätti persaman talon lapsia. 17-vuotias poika ja heen. Perheen isä tuli ovelle. Kirkko15-vuotias tyttö. Toisaalta viimeinen talo herra kertoi tapahtuneesta kolarista ja oli ehkä helpoin kohdata, koska silloin jo ylikonstaapeli Härkälä täsmensi tapahtutiesin, että tästä kun selvitään, niin raskas makulkua, joka meillekin oli vielä ositlasti on saatu kannettua. tain epäselvä. Isä purskahti itkuun ja Viimeisessä talossa oltiin totta kai myös ovelle tuli perheen tytär, joka tietenkin murheen murtamia. Perheen kaksi nuomyös alkoi itkeä. Siinä me seisoimme rimmaista lasta olivat nukkumassa meioviaukossa pimeässä, kylmässä räntäsadän puhuttaessamme vanhempia. Lasten teessa, enkä tiennyt, miten äiti ja isäpuoli kertoivat, Pystyn vieläkin haalareissani olisin ollut. että olivat jollain tapaa jo jollain tapaa Muistan tuon isän itkiesosanneet pelätä pahinta. aistimaan yön sään murehtineen, kuinka Lapsista ei ollut kuulunut tunnelman. pojilla olisi ollut seuraavamitään. Vanhemmat olivat na aamuna ratkaiseva futlukeneet pahasta kolarista salpeli, mutta kolarissa menehtyi puoteksti-tv:stä ja tämän jälkeen yrittäneet let joukkueestakin. Perheen tytär kysyi saada lasten puhelimiin yhteyttä, mutta meiltä, voisimmeko me palata uudestaan molempien puhelimet olivat pois päältä. seitsemän jälkeen, kun perheen äiti pääÄiti oli jättänyt molemmille viestin puhesee yövuorosta. Tytär sanoi, etteivät he limeen ja mennyt nukkumaan. Nyt hän pysty kertomaan äidille tätä suurta suheräsi siihen kauheimpaan herätykseen, rua. Niin pahalta kuin se tuntuikin, niin mihin ihminen voi herätä. Härkälä totesi faktat, että meillä oli vielä Olen käynyt tuota tehtävää monesti – 214 – läpi kollegojen ja tuttavien kanssa. Usein kun tulee puhetta raskaimmista poliisikeikoista ja erikoisista tapahtumista, otan esimerkiksi kyseisen yön tapahtumat. Se on varmasti yksi niistä poliisitehtävistä, joita en tule koskaan unohtamaan. Uniin tuo tehtävä ei ole koskaan päässyt, mutta muistojen arkistoissa se säilyy. Puhuminen ja asioiden purkaminen kuuluu osaksi debriefingiä. Se onneksi hoituu poliisityössä hyvin kahvipöytäkeskusteluissa. Meillähän on vuorossa 12 tuntia aikaa puhua partiokaverin kanssa. Siinä sitä ehtii purkaa niin työstressiä kuin henkilökohtaisiakin asioita. Jälkiviisastelu on aina helppoa. Jälkeenpäin on aina helppo ajan kanssa pohtia, mikä meni pieleen ja mitä tehtiin oikein. Mielestäni tuona yönä poliisi ja kirkko tekivät yhdessä sen, mitä tehtävissä oli. Toisen alueen partiot hoitivat paikkatutkinnan ja siihen kuuluvat muut käytännön tehtävät. Meidän tehtäväksemme jäi fyysisesti helpoin, mutta omasta mielestäni henkisesti vaativin tehtävä, kohdata omaiset, jotka olivat menettäneet kaikkein arvokkaimman, oman lapsensa. Työ hoidettiin nöyrästi tosiasiat kertoen ja osaa ottaen. Muuta emme voineet tehdä. Jälkeenpäin olen miettinyt, kuinka ammattitaitoista ylikonstaapeli Härkälältä oli huomata soittaa heti tapahtumasta kylän kirkkoherralle ja saada hänet mukaan tuolle haastavalle tehtävälle. Emmehän me tienneet, kuinka uskovaisia mikin perhe oli, mutta tuossa vaiheessa tuskin kukaan kyseenalaistaa, miksi kirkonmies on mukana tehtävällä. Kirkko on kuitenkin se organisaatio, joka useim- Olen käynyt tuota tehtävää monesti läpi kollegojen ja tuttavien kanssa. Usein kun tulee puhetta raskaimmista poliisikeikoista ja erikoisista tapahtumista, otan esimerkiksi kyseisen yön tapahtumat. Mielestäni tuona yönä poliisi ja kirkko tekivät yhdessä sen, mitä tehtävissä oli. – 215 – miten hoitaa tilannetta tuosta eteenpäin ja on läsnä kuoleman kohdatessa. Kirkkoherra osasikin heti antaa tietoa tulevasta, kertoi seurakunnan alkavan järjestää heti aamun valjettua muistotilaisuutta ja ennen kaikkea osasi antaa omaisille tukea ja yhteisön turvaa tuolla kylmällä ja karulla hetkellä aamuyöstä. *** kanssa. Naiset jäivät asuntoon ja me poistuimme täydentämään rikosilmoitusta. Tehtävä sujui mielestäni asiallisen hyvin, mutta ilman suurempia onnistumisen tunteita. Viikon päästä tapahtuneesta työpaikan postilokerossani oli lappu tuolta äidiltä. Lapussa äiti halusi välittää kiitoksensa erittäin hienosti hoidetusta kuolinviestin viemisestä ja osanotosta hänen suureen suruunsa. Meidän näkökulmastamme normaalisti hoidettu tehtävä oli hänen silmiinsä näyttänyt erittäin hienosti hoidetulta ja tuntunut tuolla surun hetkellä hienolta eleeltä. Poliisityössä kiitos ei kuulu ihan jokaiseen työpäivään. Kun sitä osakseen saa, niin se tuntuu erityisen hienolta. Varsinkin, kun kyseessä on ollut hienotunteisuutta vaativa ja omalla tapaa vaikea tehtävä. Vaikka kerroinkin, että kuolinviestin viemiseen ei koskaan totu, jollain tapaa siihen on saanut varmuutta ja on saanut koottua itselleen sellaisen sapluunan, että se ilmeisen sujuvasti hoituu. Tärkeintä mielestäni on olla läsnä tilanteessa ja osata elää empaattisesti ihmisen surussa mukana. Kysehän ei ole vain normaalin poliisiasian perille toimittamisesta, vaan kuolinviestin toimittamiseen tarvitsee käyttää aikaa. Tehtävä hoidetaan rauhassa. Ei sitä viestiä huudeta ovelta ja pois*** tuta takavasempaan. Tuolla tehtävällä ei saa koskaan olla kiire. Muutamia viikkoja ennen tämän kirHyvä esimerkki tapahtuman ainutlaajoittamista olin jälleen vainajatehtävällä. tuisuudesta on tuosta menneeltä talvelta, 86-vuotias mies oli menehtynyt aamukun toimitimme kuolonyöstä kodissaan pitkäaikaikolarin jälkeen kuolinvies- Tärkeintä mielestäni sen sairauden murtamana. on olla läsnä tin kolarissa menehtyneen Tällä kertaa varsinaista tilanteessa ja osata pojan äidille aamuyöstä. kuolinviestiä ei tarvinnut elää empaattisesti Soitimme mukaan kuotoimittaa, koska asunnoslinviestipäivystäjän kir- ihmisen surussa mukana. sa oli paikalla vainajan kon puolelta ja astelimme 83-vuotias vaimo, joka oli kaikki kolme yhdessä kerrostalokakherännyt ja löytänyt itse miehensä mesioon. Kerroimme äidille tapahtuneesta nehtyneenä vessasta. kolarista ja pojan menehtymisestä. KerKun odotimme hauturia, juttelimme roimme, että mukanamme oleva nainen naisen kanssa elämästä ja kuolemasta, on kirkon edustaja ja hän jää tarvittaesmenneestä ja tulevasta. Vaimo kertoi, sa hetkeksi keskustelemaan asiasta äidin että talvella pariskunnalle olisi tullut 60 – 216 – vuotta yhteiseloa täyteen. Puhuimme, kuinka noihin vuosiin on yhdessä koettu niin elämän ylä- kuin alamäetkin. Kaksi hauturia tuli paikalle jonkin ajan kuluttua. Poistuessamme kerroimme vielä surunvalittelumme. Rouva ihmetteli, kuinka hän jaksaisi tulevia aikoja yksin. Vanhemman hauturin sanat vainajan vaimolle olivat: ”Kyllä te jaksatte, kyllä te jaksatte, te olette vahva ihminen.” Itse hieman ihmettelin noita sanoja. Toki uskoa tulevaan pitääkin hädän hetkellä luoda, mutta mistä tuo hauturi tietää, kuinka vahva ihminen on kyseessä? Mistä hän tietää, jaksaako rouva surun keskellä? Toinen esimerkki kyseenalaisista sanavalinnoista on jonkin ajan takaa erään työharjoittelijan suusta. Partion poistuessa paikalta vanhempi konstaapeli esitti vielä kertaalleen surunvalittelunsa ja osanottonsa. Myös nuorempi konstaapeli otti osaa suruun ja tokaisi partion poistuessa ovesta, että ”kaikesta huolimatta hyvää päivänjatkoa!” Käytän samaa fraasia itsekin, mutta lähinnä silloin, kun asiakas poistuu poliisiautolta pieni rikesakko kourassaan. Katson sen sopivan sakotustilanteen loppuhetkeen tai kenties pieneltä peltikolaripaikalta poistumiseen, mutta en missään tapauksessa käyttäisi lausetta poistuttaessa kuolinviestitehtävältä tai paikalta, jossa on vainajan omaisia. En kyllä käyttäisi sitä poistuttaessa miltään muultakaan tehtävältä, missä kuolema on ollut läsnä. Kuolinviestitehtävällä on aina vaikea löytää oikeita sanoja. Tämän tehtävän hoitamiseen soveltuu onneksi sama ideologia kuin moneen muuhunkin poliisin tehtävään: ei ole vain yhtä oikeaa Meidän näkökulmastamme normaalisti hoidettu tehtävä oli hänen silmiinsä näyttänyt erittäin hienosti hoidetulta ja tuntunut tuolla surun hetkellä hienolta eleeltä. – 217 – tapaa hoitaa tehtävä, vaan jokainen valitsee oman näkemyksensä mukaan parhaan mahdollisen tavan. Meillä jokaisella on ja saa olla omat sananvalintamme, mutta erityisen herkillä tehtävillä sanat on syytä harkita hyvin tarkkaan. Pieni paluu vielä lopuksi tuonne vanhan pariskunnan kotiin. Hauturin kanssa riisuimme vainajan ja laitoimme hänet kuljetuskuntoon paareille, rouvan odottaessa toisessa huoneessa. Kun vainaja oli valmis siirrettäväksi autoon, kävin hakemassa rouvan vielä hyvästelemään kuolleen miehensä. Olohuoneessa vainajan ympärillä seisoi täysin hiljaa kaksi konstaapelia ja kaksi hauturin edustajaa. Vainaja makasi peiteltynä paareilla siten, että kasvot näkyivät peitteen välistä. Vanha rouva kyykistyi vielä kerran miehensä viereen ja silitti hellästi tämän poskea lausuen seuraavat lauseet. ”Hyvästi nyt rakas xxxxx, toivottavasti vielä kohdataan. Onneksi sait rauhassa kotona lähteä. Olit kyllä aina hyvä mies minulle, vaikka en sitä ihan aina muistanut kertoa. Hyvää viimeistä matkaa.” Sydämeni kohdalla tuntui tyhjältä, aivan kuin kivi olisi painanut rintaani. Nielaisin liikutuksen voimasta. Saattoi olla, että minua katsonut nuorempi hauturi näki kostean silmäkulmani, mutta mitä sillä on väliä. Kun täältä maan päältä aikanaan lähtö tulee, niin juuri tuolla tavoin sitä kai itsekin haluaisi lähteä. Kivuttomasti omassa kodissa lähimpien ja rakkaiden luona. Jos joku minulle lausuu tuollaiset sanat kuolinvuoteellani, niin voin sanoa eläneeni hyvän elämän. LUE LISÄÄ – 218 – • • Kiiski, Kimmo K.: Poliisin rooli kuolemansyyntutkinnassa. 2., uudistettu painos. Poliisiammattikorkeakoulun oppikirjat 18/2009. Poliisiammattikorkeakoulu 2009. – Julkaistu myös pdf-tiedostona: https://www3.cepol.europa.eu/xmlui/bitstream/handle/123456789/6489/Oppikirjoja%2018.pdf ?sequence=1. Serkamo, Rosanna: ”Menetin kolarissa kaksi teini-ikäistä lastani.” – Julkaistu Me Naiset -lehden verkkosivuilla 23.6.2010: http:// www.menaiset.fi/artikkeli/ajankohtaista/ihmiset/menetin_kolarissa_kaksi_teini_ikaista_lastani. “Hän tarjosi aterian kampaajaystävälleen, jonka rippeet unilääkkeillä terästetyn jälkiruan kera hänen vatsastaan sittemmin löydettiin.” – 219 – – 220 – Markku Nyman Poliisi kohtaa, kuulustelee, kirjoittaa – psykologinen näkökulma Markku Nyman työskentelee Poliisiammattikorkeakoulussa henkilöarvioita tekevänä psykologina. Koulutukseltaan Nyman on yhteiskuntatieteiden maisteri ja psykologian maisteri. Hän on toiminut psykologina ja tutkijana viimeiset 15 vuotta, siitä valtaosan henkilöarvioinnin ja alaan kytkeytyvien kehittämis-, ohjaus- ja koulutustehtävien parissa. Nyman myös valmentaa, pitää vastaanottoa ja tekee vaikuttavuustutkimusta. Nyman toimi varusmiespalveluksensa jälkeen noin kuusi vuotta puolustusvoimissa kouluttajana. Lisäksi hän on työskennellyt muun muassa kaupan alalla, siivoojana, Gallup-haastattelijana, autonkuljettajana ja järjestyksenvalvojana. Kun isolla kengällä astuu, jää iso jälki ”I hmisten välille voi syntyä eroottista värinää riippumatta lainkaan siitä, tavoitteleeko kumpikaan uutta kumppania vai ei. Värinä, jota toisissa kohtaamisissa on enemmän, toisissa vähemmän, on eroottisesti virittäytyneiden tilanteiden akku, psykologisen vuorovaikutuksen lähde. Kehon kieli saattaa paljastaa värinässä tapahtuvia muutoksia, peiteltyä tai täysin avoimesti esitettyä kiinnostusta. Samalla tavalla toimivien lainalaisuuksien päälle rakentaa myös hyvä kuulustelija vuorovaikutuksen lähtökohdan. Myös kuulustelijan ja kuulusteltavan välillä on aina värinää, jännitettä, jota ainakin kuulustelun alkuvaiheessa molemmat osapuolet pyrkivät kaikin tavoin peittämään. Kuulustelijat kyllä tiedostavat, että he pyrkivät lukemaan kuulusteltavan käyttäytymisestä merkkejä jostakin heikosta kohdasta. Kun he sellaista havaitsevat, he pyrkivät selvittämään, mihin heikko kohta voisi mahdollisesti liittyä. Syynä voi olla huono omatunto, valehtelemisesta kiinnijäämisen pelko tai jonkun vaatiman valheellisen todistajalausunnon antaminen. Melkein aina kysymys on valehtelemiseen liittyvistä tekijöistä. – 221 – Usein kuulustelijat kuitenkin unohtavat, tarvita mattia, hyvin rakennettu ja taltioitu että myös kuulusteltava saattaa pyrkiä löytäsiirtoketju osoittaa totuuden.” mään kuulustelijan käyttäytymisestä sellaisen heikon kohdan, jota voisi käyttää omien Lehtori Mikko Ylikangas tarkoitusperiensä saavuttamiseksi. Erityisen taitavia tässä ovat kokeneet kovien rikosten tekijät, talousrikolliset ja seksuaalirikoksia ässä artikkelissa pohditaan ajattetehneet. lun, kielen, vuorovaikutuksen ja Kuulustelija on voinut tehdä huonosti kotikirjoittamisen yhteyksiä poliisityössä läksynsä. Hän ei esimerkiksi ole selvittänyt itpsykologisesta näkökulmasta. Artikkelin selleen kunnolla, mitä tutkittavassa asiassa on kirjoittaja on saanut useilta henkilöilsiihen mennessä käynyt ilmi, vaan tulee kuutä tukea tekstin taustatyötä tehdessään. lusteluun ylimielisenä ja korskeana ja antaa Keskustelut arjen poliisityötä tekevien samalla tilaa ylpeydelle käydä lankeemuksen tai tehneiden, syyttäjänä toimineiden ja edellä. Ylimielinen ja virkavaltainen käyttäytyPoliisiammattikorkeakoulun opettajien minen antaa aina kuulusteltakanssa ovat valottaneet Mitä tarkempi valle mahdollisuuksia käyttää laajaa aihepiiriä monipuopsykologinen silmä sitä hyväkseen. Silloin kuuluslisesti. Erityiset kiitokset kuulustelijalla telija ei pysty enää hallitsemaan kuuluvat 35 vuotta poon, sitä paremmat tilannetta, vaan kuulustelun liisina toimineelle lehtori johto siirtyy kuulusteltavalle. mahdollisuudet hänellä Mikko Ylikankaalle, joka on päästä hyvään Tilanteen niin vaatiessa kuumyös muussa yhteistyössä lopputulokseen. lusteltava voi alkaa näytellä on johdattanut kirjoittaloukkaantunutta, voi osoittaa, jaa tutkivan ajattelun, ihettei koe minkäänlaista luottamusta kuulusmisten kohtaamisen ja ymmärtämisen, telijaan, joka ei kuuntele eikä yritäkään ympuhuttamisen ja kuulustelun maailmaan märtää, tai voi uhata ottavansa yhteyttä asianpitkän KRP-tutkijauransa ja kuulusteluajajaan tai kanteluviranomaiseen. taidon opettajakokemuksensa pohjalta. Mitä tarkempi psykologinen silmä kuulusteKirjoittaja vastaa yksin tekstissä esilijalla on, sitä paremmat mahdollisuudet häneltetyistä näkemyksistä, valituista painolä on päästä hyvään lopputulokseen. Herkällä tuksista ja mahdollisista virheistä. Tartuntumalla on helpompaa säilyttää keskustekastelukulmien valikoitumiseen vaikutluyhteys hankalassakin tilanteessa, ja se mahtanee työskentely ja tutkimustyö sekä dollistaa kuulustelijalle kuulustelun henkisen turvallisuusalalla – puolustusvoimissa ja hallinnan. Siitä lähtökohdasta voi alkaa pelapoliisissa – että ammatinvalinnan, mieta shakkia, piilotella todellisia tarkoituksiaan, lenterveystyön ja vankeinhoidon aloilla. sitoa kuulusteltavaa yksittäisten havaintojen Artikkelissa raportoidut empiiriset tutverkkoon ja lopulta ajaa hänet tilanteeseen, joskimustulokset perustuvat kirjoittajan sa ei ainakaan ole olemassa enää vastasiirtojen omassa perustyössään Poliisiammattimahdollisuutta. Kuulustelutilanteessa ei aina korkeakoulun opiskelijavalinnoissa te- T – 222 – kemään, kunkin hakukerran arviointia ja toisaalta prosessin ja menetelmien kehittämistä tukevaan tutkimukseen. On selvää, että näin laajaa teemakokonaisuutta ei voi tyhjentää laajoissa oppikirjoissakaan, saati lyhyessä artikkelissa. Kirjallisuuskatsauksen tehtyään tämän kirjoittaja toteaa, että ajattelun, kielen, vuorovaikutuksen ja poliisitekstien tuottamisen teemakenttä saattaisi kaivata suomenkielistä oppikirjaa, jos kohta muillakaan opetuksen pääkielillä ei tälle risteysalueelle osuvaa teosta tahdo hakemalla löytyä. Toki esimerkiksi kuulusteluteknisiä ja valheenpaljastukseen painottuvia teoksia löytyy viljaltikin, samoin poliisitekstien tuottamiseen opastavia teoksia. Tässä artikkelissa luodaan ensin katsaus siihen, minkälaiset psykologiset ominaisuudet keskimäärin luonnehtivat valintakokeen kirjoitustehtävissä menestyneitä poliisikoulutukseen päätyneitä hakijoita – tulevia poliisitekstien tuottajia, kuulustelijoita ja rikostutkijoita. Sen jälkeen tarkastellaan joitakin poliisityön ja erityisesti rikostutkinnan alueita, jotka ovat psykologisessa katsannossa kiinnostavia – ihmisten kanssakäymistä, tiedonhankintaa, ajattelua ja poliisityön keskeisen kirjallisen tuotteen, esitutkintapöytäkirjan, sisällöntuotantoa. Aluksi on lyhyesti valotettava lukijalle kirjoittajan tieteenfilosofista mieltymystä, joka vaikuttaa kirjoittajan valitsemiin näkökulmiin ja aiheiden käsittelytapaan. Psykologia tieteenalana asettuu vielä neurotieteiden merkityksen hyvin voimakkaasti vahvistuttuakin luonnontieteiden ja yhteiskuntatieteiden väli- Artikkelissa raportoidut empiiriset tutkimustulokset perustuvat kirjoittajan omassa perustyössään Poliisiammattikorkeakoulun opiskelijavalinnoissa tekemään, kunkin hakukerran arviointia ja toisaalta prosessin ja menetelmien kehittämistä tukevaan tutkimukseen. – 223 – alueelle, osaksi psykologiatieteen monitutkintokoulutuksen valintakokeessa haaraisen perinteen ja monipuolistuvien arvioidaan hakijoiden lähtövalmiuksia tutkimusalueiden ja näistä kehittyä kirjoittajana poseuraavan menetelmäkirliisityössä vaadittavalla taValintakoeaineiston javuuden vuoksi. Kirjoitvalla. Valintakoe on tätä analyysin pohjalta tajan ajattelun filosofisen loppusyksyllä 2013 kirvoidaan todeta, että kehyksen muodostavat koetehtävät nostavat joitettaessa uudistumassa. instrumentalismi ja (reaAikaisemminkin käytössä esiin laajemminkin listinen) pragmatismi. ollut tiivistelmäkoe säilyy suotuisia Nämä lähestymistavat sal- kehittymisvalmiuksia uudistuksessa kutakuinkin livat psykologisen arvioinentisellään: hakija saa koeajatellen kaikkea nin metatason tarkastetilaisuudessa luettavakseen poliisityötä. luissa empiirisen näytön artikkelin, ja hänellä on 45 hyödyntämisen käsitteitä minuuttia aikaa perehtyä määriteltäessä ja perusteltaessa. Pragmaartikkeliin ja laatia siitä tiivistelmä. Sen tistinen ote nostaa ideoiden, ajatusten, sijaan tähänastinen aineistopohjainen mallien ja teorioiden puolustettavuuden kirjoitelma on korvautunut monipuolikriteereiksi niiden käytännön toimivuusemmalla esseekokeella, jonka aineisto den tai hyödyllisyyden sekä empiirisessä on huomattavasti aiempaa laajempi. Pääkoettelussa saadun tuen. Tällöin suhde osaan aineistosta – eli tähän parhaillaan tietoon, käsitteisiin, malleihin ja menelukemaasi artikkelikokoelmaan – hakija telmiin on instrumentalistinen: käytänperehtyy etukäteen, pieni täydennysosa nön tuloksia ja myönteisiä muutoksia jaetaan vasta koetilaisuudessa. tuottavia, ongelmanratkaisua helpottavia Näiden kirjoitustehtävien arviointi ja ja toisaalta ihmisten välistä ymmärrystä pisteytys ovat rakentuneet ja rakentuvat lisääviä menettelytapoja tulee suosia. jatkossakin käytännön kirjoitustyössä keskeisiksi tiedetyille vaatimuksille. Va*** lintakoeaineiston analyysin pohjalta voidaan todeta, että koetehtävät nostavat ”Ensin on opittava tuntemaan itsensä ennen esiin laajemminkin suotuisia kehittymiskuin voi kehittyä hyväksi kuulustelijaksi.” valmiuksia ajatellen kaikkea poliisityötä. Vaikka poliisin toimintaympäristössä Mikko Ylikangas ja tehtävissä tapahtuu muutoksia, on ilmeistä, että nykyisenkaltaiset hakijan valmiudet ja ominaisuudet tukevat myös Tässä osassa tarkastellaan empiiristen jatkossa menestymistä valintakokeissa, arviointitulosten pohjalta niitä psykokoulutuksessa ja edelleen poliisityössä. logisia ominaisuuksia, jotka tukevat Poliisin työssään käyttämän kielen poliisikirjoittajan työssä menestymisrepertuaarien kokonaisuudesta voinee tä. Poliisiammattikorkeakoulun perusaluksi todeta, että poliisityössä käytän– 224 – nön puheen variointi on hyvin laajaa johtuen tehtävien luonteesta, käsillä olevista tilanteista ja selvitettävistä tapahtumista ja erityisesti näihin kytkeytyvistä ihmisistä, heidän rooleistaan ja toiminnastaan. On vaikeata löytää työtehtävää tai ammattialaa – jätettäessä näyttelijän ja kielenopettajan työ tarkastelun ulkopuolelle – joka edellyttäisi ammattilaiselta yhtä laajaa puheen varianttien, tyylilajien ja äänenkäytön hyödyntämistä. Alustava puhuttaminen lienee tavallisin puheen laji, jolla poliisi lähestyy selvitettävissä ja tutkittavissa tilanteissa tai tapahtumissa osallisia ihmisiä. Jo kyky lähestyä ja puhuttaa hyvin erilaisia ihmisiä eri tilanteissa edellyttää poliisilta aitoa yleistä kiinnostusta ihmisiin ja psykologista ymmärrystä ihmisen toiminnasta. Erityisemmin on hyötyä sosiaalisesta rohkeudesta ja kontaktin ottamisen kyvystä, kuunteluvalmiudesta ja tietenkin tilanneherkkyydestä ja joustavuudesta – pelisilmästä. Kielellinen kyvykkyys sinänsä on hyödyksi. Myös halu kehittää mainittuja valmiuksia on tarpeen, vaikka poliisin työ itsessäänkin on omiaan vahvistamaan kaikkia näitä vuorovaikutuksen taitoja. Kun tarkastellaan valintakokeen kirjoitustehtävissä yleensä parhaiten menestynyttä ryhmää, todetaan, että naiset ovat miehiä useammin sijoittuneet kärkipäähän. Tämä hyvin tunnettu kielelliseen kyvykkyyteen liittyvä seikka on linjassa muualla tehdyn tutkimuksen kanssa. Psykologisin menetelmin mitattu kielellinen kyvykkyys on hakijoiden kirjoitustehtävistä saamien pisteiden vaihtelua selittävistä tekijöistä ymmär- On vaikeata löytää työtehtävää tai ammattialaa – jätettäessä näyttelijän ja kielenopettajan työ tarkastelun ulkopuolelle – joka edellyttäisi ammattilaiselta yhtä laajaa puheen varianttien, tyylilajien ja äänenkäytön hyödyntämistä. – 225 – rettävästi vahvin. Valintakokeessa odonormeista. Hylättyihin kirjoitustehtätetaan, että hakija kykenee tuottamaan vien kokonaissuorituksiin on hylätyillä johdonmukaisia esitykhakijoilla liittynyt psykolosiä hyödyntäen annettuja gisessa arvioinnissa todetPsykologisen arvion materiaaleja ja että ha- näkökulmasta selkeät, tu kielellisten ja päättelykija käsittelee aihettaan valmiuksien suhteellisesti mutta ajattelussaan loogisesti. Psykologisissa matala taso, samoin kuin ja ilmaisussaan päättelykykyä ja johdonimpulsiivisuus, liioittelu ja joustavat mukaisuutta mittaavissa sepittelytaipumus. Samalkirjoittajat, tehtävissä paremmin mela on syytä huomata, että jotka eivät ole nestyneet ovat niin ikään myös liian kaavamainen tarpeettoman keskimääräistä vahvemja jäykkä toimintatapa on kaavamaisia, min edustetut myös kirollut epäsuotuisa kirjoitusovat menestyneet joitustehtävissä parhaan poliisikirjoittamisen tehtävissä menestymistä viidenneksen ryhmässä. ajatellen. perusvalmiuksia Ilmaisun selkeys ja tieTiivistelmätehtävä simumittaavissa don käyttöä helpottavan loi muodoltaan käytännön valintakokeen rakenteen hyödyntäminen poliisikirjoittamista ja mitkirjoitustehtävissä lienevät yleisesti toivottaa tehokasta käytännölliskeskimääräistä tavia kirjoittajan perustä kirjoittamista aikapaiparemmin. hyveitä. Psykologisen arneessa. Ei olekaan yllätys, vion näkökulmasta selkeettä tiivistelmätehtävässä ät, mutta ajattelussaan ja ilmaisussaan varsinkin kielellisesti kyvykkäät, paijoustavat kirjoittajat, jotka eivät ole tarneensietokyvyltään ja käytännön operapeettoman kaavamaisia, ovat menestytiiviselta muistiltaan vahvat hakijat ovat neet poliisikirjoittamisen perusvalmiuksaaneet korkeimpia pisteitä. sia mittaavissa valintakokeen kirjoitusValintakokeen analyysiin perustuvat tehtävissä keskimääräistä paremmin. psykologiset havainnot voidaan tiivistää Sen sijaan impulsiivisuus ja psykologiseuraavasti: sikäli kuin valintakokeen kirsessa arvioinnissa esiin tuleva paisuttejoitustehtävät todella ennustavat hakijan lu, liioittelu ja siten mahdollisesti myös kykyjä ja kehittymisvalmiuksia poliisikehittymätön minäkuva ovat johtaneet kirjoittajana, hyväksi poliisikirjoittajaksi keskimääräistä useammin vastaajan päätulemisen kannalta on hyödyksi, jos hatymiseen kirjoitustehtävien arvioinnissa kijalla on vahvuuksinaan myös alimman viidenneksen ryhmään. Samalla tavalla todennäköisyyteen päätyä - itsetuntemusta ja riittävä kehittyalimpaan viidennekseen on vaikuttanut misvalmius ja -nöyryys psykologisissa tehtävissä esiin tuleva se- sopivasti kielellistä lahjakkuutta ja pittelytaipumus ja suhteellisesti katsoen päättelyvalmiuksia kohonnut piittaamattomuus yleisistä - riittävä paineensietokyky ja emo– 226 – tionaalinen tasapainoisuus - riittävä kyky muistaa ja raportoida tarkasti havaitsemaansa - suunnitelmallisuutta ja pyrkimystä selkeyteen toiminnassa - kurinalainen suhtautuminen sääntöihin ja normeihin ilman kaavamaista jäykkyyttä vuorovaikutuksessa ja ilmaisussa. Ei olekaan yllätys, että tiivistelmätehtävässä varsinkin kielellisesti kyvykkäät, paineensietokyvyltään ja käytännön operatiiviselta muistiltaan vahvat hakijat ovat saaneet korkeimpia pisteitä. Näemme, että monet kaikessa poliisityössä tärkeät yksilön ominaisuudet saadaan esiin tehokkaasti jo pelkästään taiten laaditun, selkeää ja loogista tekstin tuottamista aikapaineessa edellyttävän kirjoitustehtävän avulla. On hyvä huomata, että edellä tarkastellut, kirjoitustehtävissä keskimääräistä parempaan menestymiseen liittyvät psykologiset ominaisuudet nostavat valintakokeessa menestymisen mahdollisuuksia jo ennen kuin varsinaista psykologista kokonaisarviota on tehty tai psykologisia soveltuvuuspisteitä on annettu. Näemme, että monet kaikessa poliisityössä tärkeät yksilön ominaisuudet saadaan esiin tehokkaasti jo pelkästään taiten laaditun, selkeää ja loogista tekstin tuottamista aikapaineessa edellyttävän kirjoitustehtävän avulla. *** ”Perusilmoitukseen kirjoitetaan pelkästään objektiivisesti havaitut asiat – epävarmoja havaintoja ei kirjata varmoina eikä havaintoaukkoja täydennetä!” Mikko Ylikangas Poliisin tehtävä on selvittää tutkittavaksi määrättyä tai otettua tapahtumaa mahdollisimman objektiivisesti. Ensipartion poliisit joutuvat – usein vieläpä suuren työ- ja aikapaineen keskellä, seuraavien tehtävien jo odottaessa – kirjaamaan – 227 – tapahtuma- tai rikospaikalla kaikki olendostaa perustan kaikille toimenpiteille ja naiset tiedot muistiin sekä tuottamaan asiakirjoille, joita poliisi tuottaa asian esivälittömästi tai usein vastutkintaa, syyteharkintaa ja ta kiireisen työvuoronsa mahdollista oikeuskäsitteIlmoituksen päätteeksi perusilmoilyä varten. kirjaaminen on tuksen tapahtumasta. Il”Kentällä” toimivien oikeusvarmuuden moituksen tulee vastata kannalta ensisijaisen poliisien onkin tärkeää tietapahtumia ja olosuhteita dostaa, kuinka olennainen tärkeä, myöhemmille koskeviin kysymyksiin täsheidän panoksensa on riratkaisuille perustan mällisesti, objektiivisesti ja kostutkinnan kokonaisuumuodostava tehtävä. luotettavasti. Perusilmoiden kannalta. Varsinainen tuksesta tulee selvitä, mitä, rikostutkinta lähtee usein missä ja milloin on tehty tai tapahtunut liikkeelle juuri ensipartion kirjaaman risekä kuka on tehnyt, miten, millä ja mikkosilmoituksen pohjalta. Kuulustelujen si, sikäli kuin nämä asiat ovat ilmoitusta ja usein myös teknisen tutkinnan tuloskirjattaessa tiedossa. Ilmoituksesta tulee ten avulla tutkinnassa pyritään sitten selvitä myös, ketkä kaikki henkilöt ovat etsimään lisää ja tarkempia vastauksia olleet osallisina, todistajina tai mahdolkysymyksiin mitä, missä, milloin, kuka, lisesti vielä jäsentymättömissä rooleissa miten, millä ja miksi. (aina ei ole aluksi lainkaan selvää, kuka Rikostutkijalla tulisi olla työtä ohjaava, esimerkiksi on epäillyn rikoksen uhri, tutkinnan edetessä täydentyvä ja tarkenkuka taas epäilty tai silminnäkijä). tuva teoria tai hypoteesi siitä, mitä on Ilmoitukset voidaan luokitella R- ja tapahtunut. Tämä on erittäin olennaista S-ilmoituksiin. Seuraavassa käsitellään varsinkin laajoissa jutuissa, ja tutkinnan lähinnä R-ilmoituksia eli rikosilmoituklopullista laajuutta ei voi useinkaan etusia. Poliisi kirjaa lisäksi S-ilmoituksia eli käteen tietää. Usein kuva tapahtumista sekalaisilmoituksia tapahtumista, joihin muodostuu rikoksen uhrin, asianomistaei epäillä liittyvän rikosta. jan, tekemästä rikosilmoituksesta (jonka Ilmoituksen kirjaaminen on oikeusilmoitusta vastaanottanut poliisi on kirvarmuuden kannalta ensisijaisen tärkeä, jannut) tai asianomistajan varsinaisesta myöhemmille ratkaisuille perustan muokuulustelusta. Talousrikoksissa saattaa dostava tehtävä. Tämän tehtävän suomyös olla käytettävänä vero- tai erityisrittaminen vaatii yksittäiseltä poliisilta tilintarkastuskertomuksia. Pienemmissä päivittäisessä työssä luotettavuutta, obrikosjutuissa on helpompi saada kuva jektiivisuutta, puolueettomuutta, täsmältapahtumista, varsinkin jos epäillystä rilisyyttä, huolellisuutta ja kurinalaisuutta koksesta on saatu varmoja silminnäkijäsekä tehokkuutta ja paineensietokykyä havaintoja tai tekijä on tunnustanut. Jos tilanteissa, jotka voivat olla hyvin moneltutkittava asia käsittää useita eri tekoja, la tavalla kuormittavia. Poliisin rikos- tai joihin liittyy useita eri henkilöitä tai jopa tapahtumapaikalla keräämä tieto muouseita liikeyrityksiä, saattaa tutkijan ajat– 228 – telua, kartalla pysymistä, helpottaa merkittävien päivämäärien ja tapahtumien asettaminen aikajanalle, kronologiseen järjestykseen sitä mukaa, kun asioita selviää tai niistä saadaan näyttöä. Näin rakentuu tutkintasuunnitelma. Myös työtä ohjaavat hypoteesit ja kysymysmerkit voivat olla tällä aikajanalla. Esitutkintapöytäkirjan tiivistelmää, johdantoa, kirjoitettaessa voidaan sitten hyödyntää valmista, luotettavan näytön varaan rakennettua ja tutkinnan aikana täydennettyä tutkintasuunnitelmaa. Tutkinnan valmistelu ja toteuttaminen vaatii tutkijalta samanaikaisesti täsmällisyyttä ja luovaa joustavaa ajattelua. Tutkijan on muistettava koko ajan työssään, että tutkinnan lopputuote, esitutkintapöytäkirja, on syyteharkinnassa käytettävä luotettaviin faktoihin ja tietoihin perustuva oikeusvarmuuden takaava asiakirja eikä mikään dekkarikertomus. Tutkinnan valmistelu ja toteuttaminen vaatii tutkijalta samanaikaisesti täsmällisyyttä ja luovaa joustavaa ajattelua. *** ”Kun kohtaat ihmisiä, mukauta oma käyttäytymisesi sen mukaiseksi, mitä vuorovaikutuksesta haluat saada.” Mikko Ylikangas Tässä jaksossa pohditaan varsin yleisellä tasolla joitakin kuulustelun taktiikkaan ja siten myös sosiaalipsykologiaan liittyviä ilmiöitä. Tutkijan mieli liikkuu intuitiivisen luovuuden ja kriittisen täsmällisyyden välillä: Täsmällisyyttä ja kurinalaista kriittisyyttä vaaditaan epäiltyä tekoa vastaan ja sen puolesta saadun näytön huomioimisessa ja kirjaamisessa. Luo– 229 – vuutta ja kykyä hyödyntää joustavasti lekin suggestioille ja voivat tehdä joistaopittua ja koettua sekä laajaa intuitiiviskin henkilöistä epäluotettavia todistajia takin ymmärrystä ihmija kuulusteltavia. Joskus sen toiminnasta vaaditaan epäillyn tunteva silminnäTutkijan työ tuotettaessa hypoteeseja ja kijä voi haluta kostaa epäilvaatii erityisten tutkimuskysymyksiä. Rilylle tai suojella toista, tepsyykkisten kostapausten yhteydessä kijäksi tietämäänsä ihmisvahvuuksien nämä klassiset peruskysytä. Nämä ja monet muut ohella kaikessa mykset ovat: kuka ja miksi. tutkintaa vaikeuttavat poliisitoiminnassa Jos tutkija on sitoutunut seikat korostavat tutkijan välttämätöntä vain yhteen teoriaan tapahkriittisyydelle, huolellisuuperusasennetta: tumasta, voivat epäluotetdelle, puolueettomuudelle pyrkimystä tavat silminnäkijälausunja pitkäjännitteisyydelle oikeamielisyyteen, not heikentää oikeusasettuvia vaatimuksia. Tutrehellisyyteen varmuutta olennaisesti tai kijan työ vaatii erityisten ja totuuden johtaa esitutkinnan liian psyykkisten vahvuuksien palvelemiseen. varhaiseen lopettamiseen. ohella kaikessa poliisitoiSilminnäkijäpsykologiasta minnassa välttämätöntä tiedämme, että monet tavalliset ihmiset, perusasennetta: pyrkimystä oikeamielijotka eivät yleensä joudu poliisin kanssyyteen, rehellisyyteen ja totuuden palsa tekemisiin, kokevat poliisin sellaisekvelemiseen. si auktoriteetiksi, että olettavat suoraan Yleisen kanssakäymisen hyviä säänpoliisin kiinni ottaman henkilön todentöjä on kyetä joustavasti mukautumaan näköiseksi syylliseksi. Osin samoista erilaisiin vuorovaikutustilanteisiin ja syistä ihminen saattaa hävetä mahdolhuomioimaan keskustelukumppani yklista kyvyttömyyttään muistaa varmasti silönä. Toisaalta kaikkea sosiaalista toinäin tärkeiksi todettuja asioita ja saattaa mintaa ohjaavat paljolti näkymättömät siksi antaa todellista muistikuvaansa varyhteisön säännöt ja normit. Vuorovaikumemman lausunnon. tustilanteissa näitä ovat muiden muassa Yleisesti tiedetään, että silminnäkijöiniin sanotut skeemat ja skriptit. den aistihavainnotkin voivat olla hyvin Skeemat ovat yksilön havaintojen, tulepäluotettavia esimerkiksi valaistuksen kintojen, päätösten ja tekojen ketjuja tai tai tapahtuman traumatisoivan äkillikehiä. Sosiaalisessa toiminnassa skeema syyden ja yllätyksellisyyden vuoksi tai on havaitsemisen, tulkinnan ja ymmärtäsilminnäkijän näkökyvyn, muun toiminmisen malli ihmisen mielessä. Se jäsentakykyyn liittyvän seikan tai päihtyneitää havaittua informaatiota ja vaikuttaa syyden vuoksi. Tietyt psyykkiset ominaipäätöksentekoon ja toiminnanohjauksuudet, tilat ja toimintakyvyn puutteet seen. Toisaalta skeema on lähtöisin siitä voivat lisätä alttiutta yleensä sosiaalisille sosiaalisesta toiminnasta, jossa yksilö on vaikutuksille ja kuulustelijan tahattomilosallisena. Se on opittu yleistys, joka tuo – 230 – ennustettavuutta ja mielekkyyttä yksilön kokemukseen. Skriptit ovat eräänlaisia käsikirjoituksia sille, miten tietty sosiaalinen tilanne etenee. Kaikki institutionalisoitunut sosiaalinen toiminta, tavaksi tullut ja muiden ihmisten, yhteiskunnan – ääritapauksissa juuri oikeuslaitoksen ja poliisin – meissä ylläpitämä normatiivinen, sopiva käyttäytyminen voitaisiin yleisellä tasolla purkaa tilanteiden ja tapahtumien käsikirjoituksiksi, skripteiksi. Kuitenkaan yksilöllistä, luovaa vaihtelua ja etenkään kansainvälistyvässä todellisuudessa kasvavaa kulttuurista toiminnan kirjoa ei voi unohtaa. Skripti onkin analyyttinen käsite, ei kenenkään sosiaalisen toimijan taskussa oleva ohje käyttäytymiselle, joskin ulkomaanmatkalle, toiseen kulttuuriin matkatessamme saatamme näitä opiskella hyvin tietoisesti erilaisista oppaista. On selvää, että skeemat, skriptit ja niiden vaikutus käyttäytymiseen eivät ole riippumattomia yksilön muista ominaisuuksista, motiiveista, arvoista ja asenteista. Yksilön – kuten silminnäkijän tai myös poliisin – itsestäänselvyytenä pitämät skriptit voivat täydentää muistiaukkoja. Todistaja saattaa loogistaa näkemäänsä eli täydentää todellisten havaintojen jättämiä koettuja aukkoja. Eri tavoin omaksutut tai arvojen ja asenteiden mukaiset skeemat saattavat aiheuttaa tiedostamatonta tahatonta painetta tulkita tapahtumia todenvastaisesti ja johtaa päätökseen lausua tapahtumista enemmän kuin on havaittu. Näitä havainnon ja ajattelun peruskäsitteitä hyödyntävät juonet yllätyksellisine käänteineen ovat tuttuja dekkareista. Yksilön – kuten silminnäkijän tai myös poliisin – itsestäänselvyytenä pitämät skriptit voivat täydentää muistiaukkoja. – 231 – Agatha Christien suosion on arveltu liittyneen erityiseen taitoon rakentaa yllätyksellisiä, sosiaalisten olettamusten vastaisia juonirakennelmia hyödyntäen kuitenkin pientä loogisesti motiivin omaavien epäiltyjen joukkoa. Samoin esimerkiksi Matti Yrjänä Joensuun juonirakennelmissa ratkaisu tulee lukijalle usein laatikon, tavallisten sosiaalisten kognitioiden piirin, ulkopuolelta, vaikka oikean päättelyn mahdollistavat vihjeet ovat lukijan saatavilla tarinan edetessä reilusti dekkarin hengessä. massa puhuttamisessa kuin varsinaisessa kuulustelussakin, jossa noudatettavat muotomääräykset on Suomessa kirjattu esitutkintalakiin. Siinä määrätään muun muassa kuulusteltavan kohtelusta: Kuulusteltavaa on kohdeltava rauhallisesti ja asiallisesti. Tunnustuksen tai määrättyyn suuntaan johtavan lausuman saamiseksi kuulusteltavalta ei saa käyttää tietoisesti vääriä ilmoituksia, lupauksia tai uskotteluja erityisistä eduista, uuvuttamis*** ta, uhkausta, pakkoa taikka muita kuulusteltavan ratkaisuvapauteen, ”Kuulustelijan on luotettava itseensä samalla tahdonvoimaan, muistiin tai arvoskun on kaikin tavoin vältettävä loukkaamastelukykyyn vaikuttavia sopimattomia ta kuulusteltavaa ihmisenä, mikä päättäisi keinoja tai menettelytapoja. kuulustelun ja vaikeuttaisi tapahtumien selvitKuulustelun saa toimittaa kello tämistä.” 22:n ja 7:n välisenä aikana ainoastaan, jos: Mikko Ylikangas 1) kuulusteltava sitä pyytää; 2) asia tutkitaan suppeassa esitutPoliisin esitutkintatyö tähtää tapahtukinnassa, johon kuulusteltava mien selvittämiseen sekä niiden kirjaaon 6 luvun 3 §:n mukaan velmiseen tai muuhun taltiointiin luotettavollinen heti jäämään tai saapuvalla tavalla. Tämä edellyttää, että tutmaan; tai kittavista tapahtumista jotakin tietävät 3) kuulustelua ei voida lykätä rikokpuhuvat ja antavat tietoa, sen selvittämistä vaarantaPoliisin on vaikka toisaalta rikosmatta. kuitenkin saatava tutkinnassa voidaan yhä Kuulusteltavalle on annethyvin erilaiset enemmän hyödyntää CSItava tilaisuus säännölliseen ja tutkittaviin tyyppisistä tv-sarjoistakin ateriointiin ja riittävään letapahtumiin nähden tuttuja teknisiä menetelpoon. eri asemissa olevat miä. Poliisin on kuitenkin ihmiset puhumaan. Ihmisten haastattelemisessaatava hyvin erilaiset ja sa ja tiukkoja muotomäätutkittaviin tapahtumiin räyksiä noudattavassa kuulustelussa on nähden eri asemissa olevat ihmiset putietysti paljon yhteistä, mutta toisaalta humaan. Tätä voi tapahtua niin epäviniiden välillä on myös selviä eroja. Eroja rallisemmassa, haastatteluluontoisem– 232 – voidaan havaita muun muassa kysymyksissä, ajoituksessa ja teemojen painotuksissa. Kuulustelutekniikkaa käsittelevässä englanninkielisessä kirjallisuudessa esimerkiksi korostetaan, että siinä missä haastattelussa mahdollisesti ollaan hyvin joustavia ja huomioidaan haastatellun persoonallisuus, niin varsinkin akkusatoriselle (kielellisesti, non-verbaalisesti tai implikoidusti syyllistäviä tai kyseenalaistavia sisältöjä tai menetelmiä sisältävälle) kuulustelulle on ominaista tiedon hankinta suorempien tai suljettujen kysymysten avulla tai hyödyntämällä vähintään suostuttelua, vihjeitä tai vihjailua. Puhuttaessaan ja kuulustellessaan asianosaisia poliisin tulee kyetä luomaan olosuhteet, joissa tiedonhankinnan tarkoitus tulee palvelluksi. Puhuttamisen ja kuulustelemisen onnistuminen edellyttää, että poliisi kykenee luomaan tiedon välittämiselle otollisen keskusteluyhteyden. Tässä yhteydessä näkee englanninkielisessä kirjallisuudessa usein käytettävän huonosti suomen kielelle kääntyvää termiä ”rapport” viittaamaan laajaan käsitteeseen, joka sisältää ajatuksen molemminpuolisesta luottamuksesta ja kunnioituksesta vuorovaikutuksen mahdollistajana. On selvää, että tällaista suhdetta ei voi syntyä, mikäli kuulustelija ei pyri ymmärtämään kuulusteltavaa. Kuulustelijoista kehittyykin työssään usein myös todellisia yleispsykologeja. Jo pelkästään kuulustelun onnistumisen kannalta keskeisen edellytyksen, toimivan keskusteluyhteyden, aikaansaaminen vaatii paljon: kuulustelijan tulee olla aidosti kiinnostunut erilaisista ihmisistä ja halukas ymmärtämään todellisuutta Jo pelkästään kuulustelun onnistumisen kannalta keskeisen edellytyksen, toimivan keskusteluyhteyden, aikaansaaminen vaatii paljon: kuulustelijan tulee olla aidosti kiinnostunut erilaisista ihmisistä ja halukas ymmärtämään todellisuutta kuulusteltavan näkökulmasta. – 233 – kuulusteltavan näkökulmasta. Näiden maation hyödyntämisen. Jos kuulusteltavalmiuksien saavuttaminen vaatii yhva ei reagoi kuulustelijan puheeseen tai täältä persoonallista jousalkavassa vuorovaikutukPoliisiksi päätyykin tavuutta ja toisaalta pitkäsessa syntyviin reaktioihenkilöitä, joiden jännitteisyyttä kuunnella hin, ei vuorovaikutusta ja luontainen kyky sekä kykyä pitää ammatinformaation siirtymistä kestää erilaisia timaisesti henkilökohtaitodellisuudessa edes tastressitekijöitä on set tunteet erillään tutkitpahdu, ainakaan siinä mievahva. tavista asioista. Tämä on lessä, mikä on optimaalista psykologian näkökulmasta kuulustelutapahtumalle. ehkä suurin poliisityön yksilölle asettaJoissakin poliisitehtävissä, eräissä opema – joidenkin mielestä jopa kohtuuton ratiivisissa tilanteissa, kovuudestakin voi – vaatimus. Onkin tärkeätä, että poliisiolla hyötyä, mutta kuulustelutilanteisorganisaatio voi mahdollistaa henkilössa tarvitaan mieluummin pelisilmää ja tön hyvinvoinnin ja jaksamisen hyvän herkkyyttä – havainnoinnin ja reaktioijohtamisen, työnohjauksen ja muiden den aistimisen merkityksessä. menettelyjen avulla. Ei-kielellinen, kehollinen tai tilan käytLähtökohtaisesti poliisin tulee sietää töön liittyvä sekä puolikielellinen – mm. stressiä ja erityisesti eri tavoin kohdatintonaatiota, sanapainoa ja tauotusta tua sosiaalista monimuotoisuutta sekä koskeva – viestintä sisältää informaasosiaalista painetta. Paine voi korostua tiota, joka siirtyy pääosin tiedostamatta, nimenomaan kuulustelutilanteessa, joka mutta vaikuttaa silti näkyvään, tekoina ja on muutenkin monin tavoin herkkä ja sananvalintoina ilmenevään käyttäytymikriittinen erityisesti kuulusteltavalta taseemme. Kuulustelijat kehittyvät tällaivoiteltua tietoa ajatellen. Poliisiksi pääsen tiedon tietoisessa hyödyntämisessä, tyykin henkilöitä, joiden luontainen kyky ja myös tiedostamattaan. Jonkinlainen kestää erilaisia stressitekijöitä on vahva. pieni osuus väestöstä on niin sanottuja Hyvin tavallisesti poliisit ovat ulospäin luontaisia neroja tai ”velhoja” (wizards) suuntautuneita, ihmisistä ja monipuotällä alueella. Tutkimusten mukaan peilisesta tekemisestä kiinnostuneita sekä tetoimintaan ja ihmisten tarkkailuun eriominaisuuksiltaan niin sanotusti prosokoistuneet poliisit ovat erityisen taitavia siaalisia: auttamiseen ja muiden tukemielekielen tulkinnassa ja hyödyntämisesseen valmiita. Näitä valmiuksia arvioisä. Niin ikään tietyt temperamentaaliset daan monin tavoin jo koulutusvalintojen tai persoonalliset taipumukset näyttäyyhteydessä. tyvät otollisena ajatellen tätä viestinnän Edellä todettua hyvää stressinsietoaluetta osana kuulustelijana kehittymiskykyä ei tule kuulustelijantyötä ajatellen tä. Näitä valmiuksia ovat sellainen emotulkita väärin. Kysymys ei ole virkamiestionaalinen herkkyys, joka ei heikennä mäisyydestä tai kovuudesta, joka estää toimintakykyä, sekä laajasti ymmärretty vuorovaikutuksessa mikrotason inforjoustavuus ajattelussa ja toiminnassa. – 234 – *** Tutkimusten mukaan peitetoimintaan ja ihmisten tarkkailuun erikoistuneet poliisit ovat erityisen taitavia elekielen tulkinnassa ja hyödyntämisessä. ”Kuulustelijan on ymmärrettävä kuulusteltavaa – hyväksyä ei tarvitse.” Mikko Ylikangas Kuulustelijana kehittymiselle otollista on kyky mukauttaa oma käyttäytyminen kulloisenkin vuorovaikutuskumppanin mukaan – osa laajempaa joustavuutta tämäkin. Samoin kyky ymmärtää ihmisiä sosiaalis-kulttuuris-psykologisina olentoina. Vaikuttaisi siltä, että ei-kielellistä viestintää onnistuneesti hyödyntävät ihmiset ovat voimakkaan tietoisia ympäristöstään ja saattavat keskimääräistä enemmän reaaliaikaisesti mallintaa kulloistakin sosiaalista toimintaympäristöään toimintansa pohjaksi. Nämä henkilöt ovat luonnostaan tietoisempia kanssakäymisen ja sosiaalisten tilanteiden hienovireisistä vaikuttimista. Tällainen piirre liitetään usein sisäänpäin suuntautumiseen, introversioon, joten ei ole yllättävää, että myös keskittymistä ja pitkäjännitteisyyttä vaativaan tutkijan ja kuulustelijan työhön saattaa päätyä edellä mainittuja luontaisia ominaisuuksiaan hyödyntäviä introvertteja keskimääräistä useammin. Taitava kuulustelija osaa hyödyntää kielellisiä, puolikielellisiä ja ei-kielellisiä taitoja omassa viestinnässään kuulustelutilanteessa. Kuitenkin myös kuulustelijaan pätevät samat yleiset vuorovaikutuksen lainalaisuudet kuin kuulusteltavaankin. Tämä tarkoittaa, että kuulustelussa aivan yllätyksenä tuleva informaatio ja kuulusteltavan yllättävät Kuitenkin myös kuulustelijaan pätevät samat yleiset vuorovaikutuksen lainalaisuudet kuin kuulusteltavaankin. – 235 – reaktiot heijastuvat kuulustelijaan ja voilutaktisesti merkityksellistä, ja tässäkin vat myös horjuttaa varsinkin huonosti arkiajattelun pohjalta ymmärrettävää, valmistautuneen kuulusettä oikeasti syyllinen kuuJoidenkin näkemysten telijan asemaa kuulustelulusteltava voi yllättyä huomukaan valkoisilta tilanteen johtajana. Tästä matessaan, kuinka paljon on napattu muutama syystä on hyödyllistä, että hänestä tiedetään jo ennen nappula pois jo ennen kuulustelijalla on mahdolvarsinaista kuulustelua. pelin alkua. lisimman paljon pätevää Tähän lähtökohtaan – faktietoa niin tutkittavasta tuaaliseen syyllisyyteen ja tapahtumasta kuin kuulusteltavasta hensyyttömyyteen – palautuvat ne kuulustekilöstä. Tätä tietoa toki kuulustelussakin lussa esiin tulevat tiedonlähteet, joita taitavoitellaan, mutta mitä merkittävämpi tava ja hyvin valmistautunut kuulustelija kuulustelu on kysymyksessä, sitä paremvoi hyödyntää. min kuulustelijan on valmistauduttava kuulusteluun. Tässä voi tukea osaltaan *** edellä mainitun aikajanan hyödyntäminen ja yleisemmin se, että kuulustelija on ”Kuulustelu on kuin shakkiottelu, jossa usean muodostanut muun tiedon varassa käsipelin myötä tavoitteeseen pyritään pienin asketyksen siitä, mitä on tapahtunut ennen lin, laskemalla etukäteen mahdollisimman pithuomion kohteena olevaa tutkittavaa källe sitä, mitä kuulusteltava tulee mihinkin tapahtumaa tai tapahtumasarjaa ja mitä kysymykseen vastaamaan.” sen jälkeen. Myös tässä valmistelutyössä kuulustelijaa tukee kokemuksenkin Mikko Ylikangas myötä lisääntyvä ymmärrys siitä, kuinka ihmiset tavallisesti eri tilanteissa toimivat Mikko Ylikankaan mainio rinnastus kuuja millaisia yleensä ovat sosiaalisten tilanlustelun ja shakkipelin välillä ilmentää teiden skriptit, käsikirjoitukset. Toisaalta osuvasti erilaisia lähestymistapoja kuukuulustelijan tulisi hankkia kuulusteltalustelukohtaamiseen. Kuten shakissa, vasta henkilöstä taustatietoa mahdollimyös kuulustelussa persoonallinen tyyli simman paljon, tässäkin sitä enemmän ja kyky varioida sitä ovat merkityksellisiä ja perusteellisemmin, mitä merkittävämkohdattaessa erilaisia ihmisiä. Toisaalta mästä asiasta ja kuulustelukohtaamisesta molempia toimintoja säätelevät hyvin on kysymys. tarkat säännöt. Epäillyn asemaa määSyytön kuulusteltava reagoi tavallirittelevä uudistunut lainsäädäntö, joka sesti – ja täysin ”psyko-loogisesti” ymtakaa myös epäillyn oikeudet, on määmärrettävästi – myönteisesti siihen, että ritellyt – metaforisessa mielessä – ”pelihänet mahdollisesti ensimmäistä kertaa välineiden” funktioita ja mahdollisia tapaava poliisi tietää hänestä paljon asi”siirtoja” uudelleen merkittävällä tavalla. oita ja tämän vuoksi oikeasti ymmärtää Joidenkin näkemysten mukaan valkoisilkuulusteltavaa. Vastaavasti on kuulusteta on napattu muutama nappula pois jo – 236 – ennen pelin alkua. Tämä asettaa tulevaisuuden rikostutkijoille ja kuulustelijoille entistäkin suuremmat vaatimukset hallita erilaisia lähestymistapoja ja kuulustelustrategioita, omaa persoonallista tyyliä unohtamatta. Edelleen shakinpelaajatkin tutustuvat tulevan vastustajan tyyliin ja pelihistoriaan, mikä antaa mahdollisuuden ennakoida tulevaa ja vähentää yllätysten mahdollisuutta. Shakin alkupeli rinnastuu vuorovaikutuksen alkuun, jossa paljolti määräytyy se suunta, johon peli lähtee rakentumaan, sekä ne roolit, jotka osapuolet omalla persoonallaan lunastavat tai ansaitsevat. Keskipelissä – joka voi tutkinnassa tarkoittaa jopa useita kymmeniä kuulusteluja – rakennetaan osin uhrauksia tekemällä hyökkäys- tai puolustusasemat pelin ratkaisulle. Kuulustelijankin on siis kyettävä menemään vuorovaikutuksessa niin syvälle, että ilman strategisesti tärkeän tiedon luovuttamista voi saada vuorovaikutuksesta asian selvittämistä edistävää tietoa. Loppupelissä tai viimeisissä kuulusteluissa kuulustelija – jota ei tule nähdä aggressiivisena hyökkääjänä etenkään sikäli kuin valmistelut, siis tiedustelu ja taustatyö, on tehty huolella ja keskipeli pelattu viisaasti – käyttää kuulustelussa ja muilla tavoin hankittua tietoa ja näyttöä rakentaen loogisen ja pätevän päättelypolun, johon kuulusteltavan tulisi voida vastata tai kyetä antamaan oma looginen ratkaisunsa. Kuten taitava shakkimestari useita siirtoja ennen pelin loppua voi tietää, miten peli tulee loogisesti etenemään ja päättymään, myös taitava kuulustelija käyttää tällä tavoin omassa loppupelissään Kuulustelijankin on siis kyettävä menemään vuorovaikutuksessa niin syvälle, että ilman strategisesti tärkeän tiedon luovuttamista voi saada vuorovaikutuksesta asian selvittämistä edistävää tietoa. – 237 – keskipelissä luotuja edellytyksiä, kuulustelun aikana tuotettuja tietoja ja usein myös muilla keinoin hankittua näyttöä suunnittelemansa loogisen ja ajallisen järjestyksen mukaan. Samoin kuin shakkipelissä, myös kuulustelussa tunteiden hallinnan menettäminen, provosoituminen tai loukkaantuminen, puolin tai toisin, heikentävät mahdollisuuksia onnistua. Kuulustelijan on tunnettava itsensä, oltava valmis kehittymään ihmisenä ja ammattilaisena. Samoin olisi osattava varautua myös siihen, että poliisi ja oikeus eivät aina tosielämässä voita. Tämän ristiriidan kanssa selviytyminen on yksi keskeinen, työn mielekkääksi kokemisen ja hyvinvoinnin kannalta merkityksellinen tekijä kaikessa poliisityössä, myös tutkijan ja kuulustelijan tehtävissä. Poliisi näkee ja kokee työssään yhteiskunnan ja ihmisyyden kaikki puolet. Poliisitehtäviin päätyy erittäin motivoituneita, sitoutuneita ihmisiä, jotka haluavat edistää arjen turvallisuutta, palvella oikeutta, auttaa työssään ihmisiä ja yhteiskuntaa. Vahva sitoutuminen työn päämääriin voi aiheuttaa myös ymmärrettävää kyynistymistä, varsinkin jos nähdään, että on jääty yksin vailla riittäviä välineitä puolustamaan näitä arvoja. Poliisin työhön väistämättä kuuluvien monien kuormitustekijöiden purkamisessa ja käsittelyssä kielelliset valmiudet ja vuorovaikutustaidot ovat eduksi. Kyky keskustella ja sanallistaa kokemuksia on myös poliisin oman hyvinvoinnin ja työkykyisyyden edellytys. LÄHTEILLE – 238 – • • • • • • • Ekman, Paul. Telling lies: Clues to Deceit in the Marketplace, Politics, and Marriage, W.W.Norton New York, 2009. Ellonen Erkki, Eija Karstinen & Veli-Eino Nykänen: Kuulustelutaktiikka. Poliisin oppikirjasarja 1/96. Sisäasiainministeriö, poliisiosasto. Helsinki. Esitutkintalaki 22.7.2011/805 (voimassa 1.1.2014 alkaen). Kelan lakipalvelu: http://plus.edilex.fi/ kela/fi/lainsaadanto/20110805. Holmes, Warren D. Criminal Interrogation: A Modern Format for Interrogating Criminal Suspects Based on the Intellectual Approach, Springfield, Illinois, 2002. Pihlström, Sami. Structuring the World: The Issue of Realism and the Nature of Ontological Problems in Classical and Contemporary Pragmatism, Acta Philosophica Fennica 59, Helsinki, 1996. Pihlström, Sami. Pragmatism and Philosophical Anthropology: Understanding Our Human Life in a Human World, Peter Lang, New York, 1998. Vesterbacka, Marko & Maija Pajarinen: ”Avoin mieli ja rikas kartta. Rikosylikonstaapeli Juhani Huotarin näkökulmia kuulustelutaitoon. Kirjoitelman lähdeaineisto 2011– 2013 / Poliisin perustutkintokoulutuksen valintakoe.” Warelia 2010. PDF-tiedosto ladattavissa osoitteessa http://vesterbacka. net/warelia/avoin_mieli_ja_rikas_kartta.pdf. – 239 – – 240 – “Murha-aseinaan siivooja käytti mustikkarahkaa, johon oli sekoitettu nukuttavaa ainetta sekä teroitettua veitseä.” – 241 – – 242 – Mikko Pelttari Kertomus toimittajista ja heidän kertomuksistaan Mikko Pelttari on Yliopisto-lehden toimittaja. Pelttari on opiskellut Tampereen yliopistossa pääaineenaan filosofiaa, sen lisäksi tiedotusoppia ja paljon muuta. Ennen nykyistä työtään Pelttari on muun muassa toimittanut filosofista aikakauslehti niin &näiniä, isännöinyt keskusteluohjelmaa tamperelaisessa Radio Moreenissa ja suoristanut hautakiviä Kalevankankaan hautausmaalla. Kun isolla kengällä astuu, jää iso jälki E tsivä Virtaan on aina ollut helppo samaistua. Toki hän on hieman olevinaan, kun hänen hyvästä koulutuksestaan tai kirjallisesta lahjakkuudestaan tulee puhe. Hän on kuitenkin inhimillinen: empaattinen, avoin ja erehtyväinen. Etsivä Virta on toista maata kuin lähiesimiehensä komisario Frans J. Palmu. Jääräpäisen Palmun mukaan poliisin työssä on tarpeen vain omaehtoinen järkeily. Mielikuvitus, psykologia, intuitio ja sen sellaiset ovat yksinomaan hyödyttömiä ja oikeastaan harmillisia ominaisuuksia. Tästä aiheesta Palmu jaksaakin paasata. Hänen uskontunnustuksensa kuuluu: ”On vain kerättävä faktat, vankkumattomat tosiasiat, asetettava ne oikeisiin yhteyksiinsä ja tehtävä niistä välttämättömät johtopäätökset. Siinä kaikki!”1 Tuo periaate osoittaa Palmun perusluonteen: hän on ehtimiseen tarpeettoman ehdoton ja koppava. Ensinnäkään ei kai siinä ole kaikki; komisarion työssä täytyy olla kyse muustakin. Ja miten niin 1 Waltari: Komisario Palmun erehdys, s. 8. – 243 – journalismissa on kyse seuraavasta. ”on vain kerättävä faktat”? On melkoista Toimittaja etsii tärkeät asiat, kertoo miksi ylimieleilyä odottaa, että vankkumattone ovat tärkeitä ja tekee niistä kiinnostavia. mien tosiasioiden kerääminen, asettamiPalmulaisia periaatteita ei silti sovi nen oikeaan kontekstiin ja kaupan päälle unohtaa. Journalismin kannalta tärkeivielä välttämättömien johtopäätöstenkin den asioiden pitää pohjata tosiasioihin, päätteleminen olisi millään muotoa ykjoten vankkumattomien faktojen kesinkertaista. rääminen ja koettelu on työn ydinalaa. Poliisin ammatti-identiteetistä tai Kiistämättömimmätkään faktat eivät työn käytännöistä en tiedä sen enemkuitenkaan yleensä2 ole pää, mitä Palmu ja muut Tyhjän paperin kiinnostavia, jos ne jääkirjallisuuden ja liikkuvan äärellä pitää ensin vät irrallisiksi. Siksi hyvä kuvan lainvartijat ovat keksiä, mikä on toimittaja tarvitsee haropettaneet. Mika Waltarin tärkeintä. jaantuneisuutta asioiden luoman äksyilijän periaatevälisten yhteyksien näkejulistus puhuttelee muista miseksi ja mielikuvitusta uusien näkösyistä. Se nimittäin voisi pienellä viilaukkulmien ottamiseksi. Nappiin mennyt sella sopia vaikka reportterille. Vaikkapa journalismi kutsuu ajattelemaan ja temnäin: paa mukaansa. On toki kerättävä vankkumattomat toPuhun tässä kirjoituksessa toimittasiasiat, asetettava ne oikeisiin yhteyksiinjan ammatillisesta näkökulmasta käsin, sä ja tehtävä niistä välttämättömät johtolähinnä henkilökohtaisesta vinkkelistä. päätökset. Mutta siitä kaikki vasta alkaa! Käsittelen lyhyesti sitä, mitä journalismi Tämä teksti käsittelee journalismia on, mitä toimittaja tekee ja miksi jourja toimittajan työtä. Se jobi alkaa edelnalismiin kannattaa suhtautua vakavasti. lä mainitusta tosiasioiden keräämisestä, Etenkin, jos sitä tekee työkseen. sen jälkeen aletaan kirjoittaa. Tyhjän paPoliisi on demokraattisen yhteiskunperin äärellä pitää ensin keksiä, mikä on tajärjestyksen tärkeä ratas. Sitä on myös tärkeintä. Toimittajat puhuvat usein ”juitsensä vakavasti ottava journalismi, ja tun kärjestä”, jolla tarkoitetaan tekstin mitä suurimmassa määrin. aloittavaa ensimmäistä ja kiinnostavaa asiasisältöä. Jotain, jota halutaan allevii*** vata. Tässä asiassa journalistinen teksti poikkeaa usein dekkareista: juonipaljasJournalismia kutsutaan neljänneksi valtusta ei kannata pantata loppuun, vaan tiomahdiksi. Vuosien varrella ajatusta se on syytä heittää ilmoille ennen kuin ovat erityisesti hellineet toimittajat itse. lukija on kyllästynyt ja kääntänyt sivua. Jos tämä teksti olisi sanomalehdessä, 2 Helsingin Sanomien entinen sähköisten palveluiden toimituspäältärkein asiasisältö olisi antanut odottaa likkö Paula Salovaara sanoi luennollaan lokakuun alussa 2013, että HS:n verkkosivujen Tiede-osiossa neljä aihetta kiinnostavat itseään jo aivan liian kauan. Se tulee täsaina: dinosaurukset, natsit, tähtitiede ja lämpöpumput. sä. Olen toimittajan töissä oppinut, että – 244 – Puhe valtiomahdeista pohjaa paroni Montesquieun 1700-luvulla esittämään ajatukseen siitä, että kolme yhteiskunnallista vallankäyttäjää, lainsäädäntövalta, poliittinen toimeenpanovalta ja oikeudellinen tuomiovalta, olisi syytä pitää toisistaan erillään 3. Suomalainenkin kansanvalta perustuu tälle jaolle, vaikka kolmea mahtia ei olekaan tyystin erotettu toisistaan.4 Lainsäädännöstä on vastuussa kansan vaaleilla valitsema eduskunta, jonka keskuudesta muodostetaan valtion politiikkaa toimeenpaneva valtioneuvosto. Tuomiovaltaa käyttää ja lainmukaisuuden toteutumista taas valvoo oikeuslaitos, aina nuoremmasta konstaapelista korkeimman oikeuden tuomariin. Kolme perinteistä valtiomahtia määritellään suorasanaisesti perustuslain kolmannessa pykälässä, ”Valtiollisten tehtävien jako ja parlamentarismi”: Poliisi on demokraattisen yhteiskuntajärjestyksen tärkeä ratas. Sitä on myös itsensä vakavasti ottava journalismi, ja mitä suurimmassa määrin. Lainsäädäntövaltaa käyttää eduskunta, joka päättää myös valtiontaloudesta. Hallitusvaltaa käyttävät tasavallan presidentti sekä valtioneuvosto, jonka jäsenten tulee nauttia eduskunnan luottamusta. Tuomiovaltaa käyttävät riippumattomat tuomioistuimet, ylimpinä tuomioistuimina korkein oikeus ja korkein hallintooikeus.5 3 Perusteellinen artikkeli Montesquieusta on suomeksi filosofia. fi-verkkotietosanakirjassa: http://filosofia.fi/node/5286. (Luettu 17.10.2013.) 4 Valtioneuvosto eli arkisemmin hallitus on vastuussa eduskunnalle, joten ne eivät ole toisistaan täysin riippumattomia. 5 Suomen perustuslaki: http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990731. (Luettu 20.10.2013.) – 245 – Kolme vallankäytön muotoa erotetaan säädeltyä ja erikoistunutta koulutusta, toisistaan, jotta väärinkäytösten mahdolja valtiolla on poliisibisneksessä vankka lisuus olisi pienempi. Tälmonopoliasema. löin kansanedustaja ei voi Koska mielipiteitä ja Sananvapaus jaella sakkoja, eikä poliisi muita viestejä saa ilmaison liberaalien säätää lakeja. ta, julkaista ja vastaanotdemokratioiden Journalismia kutsutaan taa kenenkään estämättä, peruskivi, joka neljänneksi valtiomahdikjournalismi on kansan antaa journalismille si, koska sen tehtäväksi ääntä, julkaistiinpa sitten yhteiskunnallisen ajatellaan toimia kolmen mitä hyvänsä: poliittisia tilan. muun vartijana, vallan kommentaareja, pakinoita, vahtikoirana. Journalisvirkkuuvinkkejä, henkimia ei perustuslaki mainitse, mutta sen lökuvauksia, julkkisjuoruja, tilastoanaedellytykset luodaan kahdennessatoista lyyseja tai tutkivan journalismin taidonpykälässä: näytteitä. On selvää, että kaiken journalismin kutsuminen poliittiseksi olisi Jokaisella on sananvapaus. Sananvapauläpinäkyvän kornia. Silti journalismi on teen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja itsessäänkin yhteiskunnallinen voima. vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita Jo riippumattomuuden nimeen van6 viestejä kenenkään ennakolta estämättä. novien joukkotiedotusvälineiden ja journalistisen profession8 olemassaSuomessa saa ilmaista ja julkistaa tietoja, olon voi ajatella demokratisoivaksi mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään seikaksi. Vallan vahtikoira olisi silkka ennakolta estämättä. Samassa yhteydessylikoira, jos valtaapitävät eivät joutuisi sä mainitaan sananvapauteen kuuluvan ottamaan sitä huomioon. Vaikka kaiktasavertaisena myös mahdollisuus vaski valtiomahdit voidaan teoriassa lukea taanottaa näitä viestejä. Sananvapaus on kansanvallan tukipylväiksi, niin toiliberaalien demokratioiden7 peruskivi, mittajalle varsinaiset vallanpitäjät ovat joka antaa journalismille yhteiskunnallimyös alituisen tarkkailun ja epäilyksen sen tilan. kohteena. Pienikin epäilys poliitikon Sananvapauden säädetään myös kuutai poliisin harjoittamasta vilunkipelistä luvan jokaiselle, joten kuka tahansa voi asettaa toimittajan heidän vastapuolelolla toimittaja tai perustaa vaikkapa leen, tai ainakin pitäisi. Kysyikö poliisi lehden. Muissa valtiomahdeissa toimiminen on säännellympää. Tuomariksi, 8 Professiolla tarkoitetaan Pietilän (2012) mukaan ammattia, syyttäjäksi tai poliisiksi ei pääse ilman joka on ihmiselämän kannalta arvokas ja tiedoiltaan ja taidoiltaan 6 Katso edellä. 7 Kansanvaltainen yhteiskuntajärjestelmä, jossa valtaapitävien on kunnioitettava lakeja ja perustuslaki suo kansalaisille laajat vapaudet. sekä koulutukseltaan erikoistunut. Esimerkiksi poliisin ammatti on professio. Kutsun myös journalismia professioksi, koska vaikka koulutusvaatimuksia ei ole, vaatii työ moninaisuudessaan nykyyhteiskunnassa taitoja, joita erityisesti yliopisto-opinnot antavat. Siinä mielessä se on erikoistunutta. – 246 – paperit ihonvärin perusteella?9 Oliko voimankäyttö tarpeellista? Pääsikö poliisi syyteharkinnassa kuin koira veräjästä? Houkutus väärinkäytöksiin kun on pienempi paljastumisen pelossa. Siksi ilman toimivia tiedotusvälineitä demokratia olisi jotakin muuta kuin demokratiaa.10 Poliittinen ulottuvuus siis kytkeytyy jo siihen, mitä journalismi ylipäätään on. Se, kuinka hyvin neljäs valtiomahti onnistuu pitämään kolme muuta kurissa ja nuhteessa, on empiirinen kysymys ja kiinni toimittajista ja mediasta itsestään. Ei tietenkään ole niin, että kaikki yhteiskunnan kannalta merkittävä ja tärkeä olisi poliittista. Herra paratkoon, suurin osa ei ole. Eikä kenties ole mielekästä vaatia, että kaiken journalismin, tai edes kaiken hyvän journalismin, tulisi olla edes jotenkin yhteiskunnallisesti merkittävää. Tärkeintä on, että journalismi aina kuitenkin voisi olla poliittista. Perustuslain sananvapauspykälän johdosta journalismi saa olla lainsäädännöltä enimmäkseen rauhassa. Sananvapauslaki11 selventää joukkoviestimien vastuita ja määrittää esimerkiksi lähde- Pienikin epäilys poliitikon tai poliisin harjoittamasta vilunkipelistä asettaa toimittajan heidän vastapuolelleen, tai ainakin pitäisi. Houkutus väärinkäytöksiin kun on pienempi paljastumisen pelossa. 9 Syrjintälautakunnan kielto etnisestä profiloinnista: http://www. syrjintalautakunta.fi/fi/uutiset/1/0/syrjintalautakunta_kielsi_syrjinnan_etnisen_alkuperan_perusteella_matkustusasiakirjojen_tarkistamisen_yhteydessa. (Luettu 30.10.2013.) 10 Ajatusta käsittelee nykyhetken näkökulmasta hyvin Vehkoo (2011), s. 114–. 11 Laki sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä: http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2003/20030460. (Luettu 22.10.2013.) – 247 – suojan12. Sananvapautta rajoittaa rikoslaki. Se valvoo säätämiensä Journalistin laki: journalistin on otettava huomioon ohjeiden16 noudattamista. Ohjeet kooserityisesti pykälät kunnianloukkauksesta, tuvat 35 kohdasta ja viisikohtaisesta yksityisyyden suojasta, salakatselusta ja verkkojulkaisujen erityislaatuisuutta käsalakuuntelusta13 sekä kiihottamisesta sittelevästä liitteestä. Lähes kaikki tiedokansanryhmää vastaan14. tusvälineet ovat JSN:n perussopimuksen Sananvapauden suuri ajatus on ennakallekirjoittaneet, ja näin sitoutuneet sen kosensuurin puute. Sananvapaus ei tarsääntelyyn. Epäillystä hyvän journaliskoita, että mitä tahansa saa tisen tavan rikkomuksesSuomessa on käytössä sanoa ja se on yhteiskunta voi kuka tahansa laatia journalistinen nan kannalta ok. Sananvakantelun, jonka perusteelitsesääntely. paus ei myöskään tarkoita, la neuvosto antaa yksiettä kaikki sanomiset olimielisen päätöksen siitä, sivat samanarvoisia. Suomessa ihminen onko pelisääntöjä rikottu. Langettavan on vapaa myös osoittamaan typeryypäätöksen saaneen median tulee osoittaa tensä sanomisillaan. Yksinkertaisesti: rikkomuksensa julkaisemalla JSN:n pääsananvapaus antaa kansalle mahdollitöslauselma ensi tilassa. Vuoden 2014 suuden sanoa sanottavansa kenenkään alusta asti JSN edellyttää lisäksi, että estämättä. korjauksen huomioarvo on suhteutetKuka vahtikoiraa itseään sitten valtava virheen vakavuuteen. Olennaisesta voo? Suomessa on käytössä journaasiavirheestä isossa jutussa ei siis pidä listinen itsesääntely. Se tarkoittaa, että selvitä pienellä oikaisulla. Myös verkkojournalismin koko kenttä, toimittajien, kanavissa virheestä on oitis kerrottava, kustantajien ja maallikoiden edustajat, eikä jutun hiljainen muokkaaminen tai muodostavat Julkisen sanan neuvostoksi poistaminen vetele. kutsutun toimielimen, joka valvoo suoItsesääntely toimii, koska siihen ovat 15 malaisen tiedonvälityksen arvoja. sitoutuneet toimittajien lisäksi myös Julkisen sanan neuvostoa ei kiinnosta kustantajat ja päätoimittajat. Se kertoo puitteet kummankin osapuolen toimin12 Lähdesuoja sanoo, että journalisti tai julkaisija voi lähteen nalle, ja määrittää vähimmäisvaatimukpyynnöstä jättää mainitsematta julkaistujen tietojensa alkuperän, jos tilanne tai viestin luonne sitä vaatii. Lähdesuoja voiset hyvälle journalismille. Ja antaa koko daan joissakin tapauksissa purkaa tuomioistuimessa: http:// lehdistön ja yksittäisen toimittajan työlle www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2003/20030460#L4P16. vahvan tuen. (Luettu 22.10.2013.) 13 Rikoslaki 24 luku: http://www.finlex.fi/fi/laki/ Jos laki jättääkin toimittajan rauhaan, ajantasa/1889/18890039001#L24. niin journalistin ohjeet ovat tiukat. Ne (Luettu 22.10.2013.) asettavat pelisäännöt toimittajan am14 Rikoslaki 11 luku: http://www.finlex.fi/fi/laki/ ajantasa/1889/18890039001#L11. matillisesta asemasta, tavoista hankkia (Luettu 22.10.2013.) tietoja, haastateltavan oikeuksista, vir15 Vehkoo (2011) käsittelee myös sosiaalista internetiä, blogimaailmaa ja verkkoyhteisöjä journalistienkin valvojana, viidentenä valtiomahtina. Ajatuksessa on perää. 16 Journalistin ohjeet verkossa osoitteessa: http://www.journalistiliitto.fi/pelisaannot/journalistinohjeet/. (Luettu 17.10.2013.) – 248 – heellisten tietojen käsittelystä ja yksityisyyden suojasta julkisessa keskustelussa. Journalistin ohjeet tulevat alueelle, jota laki ei koske, kun ne linjaavat karkeasti, mitä journalismi on, mitä sen pitäisi olla ja minkälaisten ihanteiden mukaan sen tulisi toimia. Demokratian kannalta on tärkeätä, että tiedotusvälineillä on tietty etäisyys vallanpitäjistä. Toimiva itsesääntely auttaa ylläpitämään tuota tärkeätä juopaa.17 Demokratian kannalta on tärkeätä, että tiedotusvälineillä on tietty etäisyys vallanpitäjistä. Toimiva itsesääntely auttaa ylläpitämään tuota tärkeätä juopaa. *** Ala-asteikäisenä rakkain kirjani oli WSOY:n Suuri Maailmanatlas. Luin kannet irti ja teippasin takaisin. Kun Neuvostoliitto hajosi, piirsin lyijykynällä uusia rajoja. Kirjassa esiteltiin ensin jokainen alue suurella maanosakartalla, yleiskarttaa seurasivat yksityiskohtaisemmat. Hauskimpia olivat kirjan lopun erikoiskartat, joista oppi muun muassa, että kopra on Tyynen valtameren valtioille tärkeä vientituote. Minulla ei ollut hajuakaan, mitä kopra on.18 Kartat ovat yhä rakkaita. Nykyisin ihailen usein Helsingin metron selkeydessään hellyttävää karttaa. Suomen ainoa metrorata lähtee Ruoholahdesta ja haarautuu idässä kahteen eri päätepysäkkiin. Joka toinen juna ajaa Vuosaareen, joka toinen Mellunmä17 Isossa-Britanniassa käydään paraikaa keskustelua sääntelyn kirjaamisesta lakiin. Tanskassa sääntely on pakollista lehdistölle sekä radion ja television kanaville. 18 Kopra on Wikipedian mukaan kookospalmun hedelmän eli kookospähkinän kuivattua siemenvalkuaista: http://fi.wikipedia. org/wiki/Kopra. – 249 – keen. Helsingin metroa kuvaava kartta sisältö.20 Toimittajan ammattitaito on on suora jana, joka haarautuu vähän journalismin tärkeä rakennusosa, ja siiennen oikeata reunaa kahdeksi. Jana hen kuuluu valikointia, pyrkimys välittää on jaettu asemiin ja varustettu merkintiedon runsauden kaaoksesta yleisölle nöillä niiden välin kulkemiseen kulujotakin prosessoitua ja käyttökelpoista. vasta ajasta. Vasemmalta Journalismi on toki tieSekä journalismissa lukien: Ruoholahti. 2 min. donvälitystä, mutta ei aiettä kartografiassa Kamppi. 2 min. Rautatienoastaan tiedonvälitystä. käsillä olevasta ntori. 1 min. Kaisaniemi... Kuten karttojakin, jourasiasta pyritään Metrojuna ajaa Helnalismia tehdään oletepuristamaan esiin singin halki, ja kartta on tulle yleisölle jotakin tarkaikkein tärkein ja siitä pienoismalli ja raju koitusta varten. Yleisö ja olennaisin sisältö. yksinkertaistus. Kartta tarkoitus voivat olla moei ota huomioon mutkia, nenmoisia. Järjestöjen tai asemien eri uloskäyntejä, niiden maanyhteisöjen lehdet (esim. Luonnonsuojelija, tieteellisen etäisyyden suhdetta tai sitä, seurakuntalehdet) on suunnattu tietyille että juna nousee Sörnäisten ja Kalasatayleisöille, Erä-lehti tai Naistutkimus jouman välillä maan pinnan päälle. Kartan koille, joita yhdistää tietty mielenkiinnon tekijä on valinnut kaksi seikkaa kaikista kohde. Skeptikko-lehti pyrkii propagoimahdollisista kuvattavaksi. Kenties sikmaan tieteellistä ajattelutapaa, kun taas si, että ne ovat tässä yhteydessä tärkeitä, venäjänkielisille suunnattu Spektr avittaa hyödyllisiä ja yleisöä kiinnostavia. nopeimmin kasvavaa kielivähemmisSen lisäksi, että kartat ovat ihania, töämme sopeutumaan maahamme. niillä on myös tekemistä journalismin Edes yleisjulkaisut, kuten Aamulehti tai kanssa. Yhdysvaltalainen journalistiiSuomen Kuvalehti, eivät voi olettaa tekekan professori ja toimittaja Jay Rosen vänsä lehteä ihan kaikille, elleivät samalesittää kirjassaan What are Journalists la tahdo pyöristää kaikkia kulmiaan.21 Jos for? liudan hyviä kysymyksiä. Yksi niistä lehtiä tehtäisiin kaikille, ne olisivat keskuuluu: kenään aivan samanlaisia. Ehkä jotakin tämänkaltaista voi nähdä vertailemalla Olisiko journalismi pikemminkin karjoitakin kaupallisia tv- ja radiokanavia tantekemistä kuin valokuvaamista?19 keskenään. Sekä journalismissa että kartografiassa käsillä olevasta asiasta pyritään puristamaan esiin kaikkein tärkein ja olennaisin 19 Rosen 1999, s. 292–293. 20 Tämä koskee myös kuvajournalismia, tarkoitus tällä yksinkertaistuksella ei missään nimessä ole vähätellä valokuvan merkitystä tai fotojournalistien ammattitaitoa. 21 Esimerkiksi kulttuuritoimitus, joka pyrkii tekemään kulttuurijournalismia myös niille, jotka eivät ole heidän yleisöään, löytänee itsensä äkisti hakoteiltä. Samoin urheilutoimitus, joka alkaisi yhtäkkiä muuttaa profiiliaan saavuttaakseen lisää yleisöä. Toimittaja Johanna Vehkoo on sanonut, että lehtiä kannattaa tehdä niiden lukijoille. Vinkki on erinomainen. – 250 – Tiedonvälitys on yksinkertaisimmillaan sitä, että maailmassa tapahtuu jotakin, jonka toimittaja suodattaa uutiseksi ja saattaa yleisön tietoisuuteen. Journalismissa on kuitenkin tämän yksinkertaisuuden ylittäviä piirteitä. Eikö journalismi voisi, kuten Kauko Pietilä asian ilmaisee, olla ”jotakin sellaista, jossa monet, suunnattoman monet joutuvat tai pääsevät erikoisella tavalla keskenään vuorovaikutukseen ja kanssakäymiseen?”22 Tällöin journalismi ei palvelisi kansaa vain johtajia kohtaan asettamalla pelotteella, vaan myös sillä jaetulla kokemuksella, jonka se yleisölle tarjoaa. Puoli yhdeksän uutisten merkitystä suomalaisille ei voi kiistää. Kirjailija George Orwellin kerrotaan määritelleen journalismin ”sellaisten asioiden julkaisemiseksi, mitä joku ei halua julkaistavan”. Orwellin mukaan kaikkia miellyttävien asioiden painaminen olisi vain julkisuudenhoitoa, PR:ää. Ajatus on poleeminen, muttei vailla järkeä. Kaikkein laajimmassakin mielessä journalismia voi tehdä vain sen lukijoille. Journalistin ohjeet eivät mainitse hyvän journalismin ehtona sitä, että jonkun tulisi aina loukkaantua, mutta toisaalta yritys miellyttää tai kosiskella lukijoita voi olla journalistisen tavan hengen vastaista. Nimittäin journalistin ohjeiden toisessa kohdassa23 seisoo seuraavaa: Orwellin mukaan kaikkia miellyttävien asioiden painaminen olisi vain julkisuudenhoitoa, PR:ää. ”Tiedonvälityksen sisältöä koskevat ratkaisut on tehtävä journalistisin perustein. Tätä päätösvaltaa ei saa 22 Pietilä 2012, s. 272–299. 23 JSN välttelee tietoisesti sanan ”pykälä” käyttöä korostaakseen, että Journalistin ohjeet eivät ole lakeja. – 251 – missään oloissa luovuttaa toimituksen ulkopuolelle.”24 lusta tai vaikka siitä politiikasta. Noiden asioiden käsittely on mahdollista vain yhdessä toisten kanssa, ja hyvä journaTämä kohta on ikään kuin riippumattolismi on kuin tiekartta siihen, minkälaimuusvakuutus. Päätöksiä eivät saa tehdä sia perspektiivejä asioihin on. Eli mitä mainostajat, eivätkä edes kustantaja- tai parempaa journalismia, sitä monipuorahoittajatahot. Päätöksiä eivät saa salisempi, monikulmaisempi ja parempi nella myöskään haastateltavat tai tiedonyhteiskunta. Ja siitä kai journalismissa lähteet. Toimitukselle annettu sisällöllion kyse. Lisätköön tuskaa jos niikseen nen valta on sekä merkittävää vapautta tulee: tieto on myös valtaa. Ja se kuuluu että huomattavaa yhteiskansalle. Uskon, että kunnallista valtaa.25 yhteiskunta on sitä Se valta kulkee kahtaal*** parempi, mitä enemmän le. Tiedotusvälineet ovat toisaalta vapaita olemaan jokainen ymmärtää ja Kaiken journalismin pitää saa irti ympärillään rohkeita, ja toisaalta ne teaina perustua tosiasioihin, tapahtuvasta. kevät jokaisen julkaisupääja vieläpä toimittajan tartöksen kohdalla aina myös kistamiin sellaisiin. Jourvastaavia negatiivisia päätöksiä: Mitä jää nalistin ohjeetkin kiinnittävät todenmutässä jutussa sanomatta? Mitä asiaa ei ole kaisuuteen erityisen paljon huomiota: mainittu lainkaan? Kansakunnan kokoaminen yhteisten puheenaiheiden ääreen 8. Journalistin velvollisuus on pyrkiä toon yhteiskunnallista valtaa, olivatpa ne tuudenmukaiseen tiedonvälitykseen. puheenaiheet aivan mitä hyvänsä. Jos 10. Tiedot on tarkistettava mahdollisimHelsingin Sanomat raportoisi pääkirman hyvin – myös silloin kun ne on aijoitusaukeaman kolumnipalstallaan vain kaisemmin julkaistu. Big Brother -talon tapahtumista, se olisi 12. Tietolähteisiin on suhtauduttava kriitmielestäni yhteiskunnallisesti merkittätisesti. Erityisen tärkeää se on kiistanalaivää. sissa asioissa, koska tietolähteellä voi olla Uskon, että yhteiskunta on sitä pahyötymis- tai vahingoittamistarkoitus. rempi, mitä enemmän jokainen ymmärtää ja saa irti ympärillään tapahtuvasta. Faktat ja niiden alituinen ja toistuva Taiteesta, tieteestä, kuluttajatuotteista, tarkastus ovat toimittajan lihaa ja verkäynnissä olevista keskusteluista, urheita. Jo painotuotteeseen lipsahtaneet lyöntivirheet tai väärän mittaiset viivat kismittävät aina. Jos lehteen on päässyt 24 http://www.journalistiliitto.fi/pelisaannot/journalistinohjeet/. (Luettu 17.10.2013.) lipsahtamaan asiavirhe, korpeaa todella 25 Jälleen kerran totean, että aina tai kaikki journalismi ei ole karvaasti. Tuskin kuitenkaan on toimityhteiskunnallisesti motivoitua tai silkkaa viihdettä kummempaa. tajaa, jonka näppäimistöltä ei olisi lähteViihtyminen journalismin parissa on valtavan tärkeätä, mutta tässä tekstissä se saa jäädä sivuosaan. nyt asiavirhettä painoon. Kun tekee pal– 252 – jon, mokaa paljon. Tärkeätä on virheistä oppiminen. Kun on kerran kirjoittanut kolumniin Descartes’n26 sanoneen jotakin viisasta ”yli neljä vuosisataa sitten”, on vuosien kanssa siit’edes tarkka. Kun kerran on kiireessä rustannut isolla printillä lehden sisällysaukeamalle toimittaja Heta Muurisen nimen, vaikka tarkoitti kasvatustieteilijä Heta Tuominen-Soinia, on saanut riesakseen nimineuroosin. Tiedän kokemuksesta. Faktat ovat peruskivi, jonka päälle toimittaja alkaa rakentaa. Journalistin silmin voi nähdä maailman koostuvan sekä tarinoista että kertomuksista. Tarinalla tarkoitan tässä tapahtumien kulkua. Kertomus on taas esitys näistä tapahtumista. Vaikka tarina ja kertomus ovat tavallisesti fiktioon liitettäviä termejä, on niiden käsittelemisestä hyötyä myös journalismin ymmärtämisessä. Klassisten dekkariopusten lopuksi sankarisalapoliisi kokoaa kaikki asianomaiset kuulemaan kertomusta, jonka hän on ylivertaisilla älynlahjoillaan kasannut hajanaisen todistusaineiston perusteella. Toimittajantyö voi kulkea monesti samaa reittiä, koska toimittaja ei ole läheskään aina ollut läsnä tapahtumissa, siis itse tarinassa. Siksi pureudutaan kertomuksiin, joita voi samasta tarinasta olla vaikka kuinka monia. Osa niistä voi esittää rinnakkaisia näkökulmia tarinaan ja vahvistaa toisiaan, osa taas olla keskenään ristiriitaisia. Huojuvat kertomukset pitää tunnistaa, ja pyrkiä ratkaisemaan todenmukaiset tulkinnat taustalla vaikuttavasta tarinasta. Noiden asioiden käsittely on mahdollista vain yhdessä toisten kanssa, ja hyvä journalismi on kuin tiekartta siihen, minkälaisia perspektiivejä asioihin on. Journalistin silmin voi nähdä maailman koostuvan sekä tarinoista että kertomuksista. 26 Rene Descartes 1596–1650 oli merkittävä filosofi, mutta hänen tieteellisesti aktiivinen aikansa alkoi vasta vuodesta 1618. – 253 – Journalismi siis tutkii kertomuksia ja kyjä hakea informaatiota, jäsentää sitä ja pyrkii löytämään totuuden ja mielenkiinmuokata se tekstiksi. Kokemusta ei kortoiset näkökulmat niiden alla piilevästä vaa mikään, mutta koulutuksestakin on tarinasta. Journalismin tuote on puoapua. Yliopisto-opinnot auttavat käsitlestaan uusi kertomus samasta tarinasta, telemään lähteitä, analysoimaan kriittikertomus jolle journalistin sesti väitteitä ja katsomaan Kirjoittamaan oppii ammattietiikan ja -taidon asioiden taakse, vaikka kirjoittamalla, pitäisi tuoda lisää painokyllä nuo taidot voi oppia tarinoista oppii arvoa. muutoinkin. laatimaan kertomuksia Toimittaja on pakotettu Journalismi käyttää molukemalla ja suhtautumaan totuuteen ninaisia lähteitä, asiakirjotekemällä. kaksijakoisesti. Toisaalta ja, henkilöitä, tutkimuksia. kaikkiin kertomuksiin on Tapaamisia ja kirjoja ei suhtauduttava lähtökohtaisen epäileväskannata unohtaa, vaikka internet onkin ti: ihmeteltävä, kysyttävä vaikka jo vahmullistanut tiedonhaun.29 Kirjoittamaan vasti uskoisi tietävänsä. Toisaalta toimitoppii kirjoittamalla, tarinoista oppii laatajan on uskottava tarinan mahdolliseen timaan kertomuksia lukemalla ja tekelöytymiseen. Hän ei saa sortua relativismällä. Työtä tehdessä oppii esittämään tiseen ajatukseen27 siitä, että kertomukkysymyksiä. Kun kerran julkaisee jutun, set olisivat samanarvoisia keskenään. jota varten olisi pitänyt ehdottomasti Tarinasta ja kertomuksesta puhutaan selvittää vielä yksi asia, ensi kerralla sen usein ylimalkaan, eikä sanoilla ole arjo muistaa.30 Osa taidoista taas on käykikielessä tässä määriteltyjä sisältöjä. tännönläheisiä knoppeja, jotka tietääkTekstin alun pohdinta toimittajan työn seen ne on vain tiedettävä. Mikä tieto on oleellisuuksista voidaan muotoilla näijulkista ja mistä sen saa? Mihin konttoden narratologisten28 käsitteiden kautta riin pitää kävellä, jos haluaa tietoja pörsuudelleen: siyhtiöiden omistuksista?31 Kiistanalaisissa asioissa lähteiden luoToimittaja äkkää tärkeät tarinat, ja laatettavuus ja monipuolisuus tulevat eritii niistä kiinnostavan ja totuudenmukaityisen arvokkaiksi, samoin toimittajan sen kertomuksen. harkintakyky. Miltä taholta tieto tulee? Toimittajan tärkeimmät työkalut ovat paljolti monenlaisen harjaantumisen myötä karttunutta tietoa. Pitää olla ky27 Relativismi: ajatus asioiden suhteellisuudesta. Tässä epistemologinen eli tieto-opillinen relativismi: totuus ja tieto ovat tyystin näkökulmasidonnaisia asioita. 28 Narratologia taas on kertomusten ja kertomuksellisten rakenteiden teoriaa ja tutkimusta. 29 Mikä tahansa tiedonhaku on parasta aloittaa Wikipediasta. Sieltä saa yleiskuvan. Mukaan pitää tietysti ottaa muita lähteitä, mutta hyvä tapa on vertailla eri paikoista hankittua informaatiota aina toisiinsa. 30 Erinomainen teos kenelle tahansa kriittisen ajattelun tueksi on kanadalaisen Normand Baillargeonin Älyllisen itsepuolustuksen pikakurssi. 31 Arvopaperiomistuksista voi saada tietoa Euroclear Finland Oy:n ylläpitämästä arvo-osuusjärjestelmästä osoitteessa Urho Kekkosen katu 5 C, 8. krs, Helsinki. Erittäin tärkeä julkisuuden muoto sekä toimittajalle että poliisille. – 254 – Ajaako se jonkun etua? Kuka siitä hyötyy? Kuka maksaa ja miksi? Kaksi tärkeintä johtolankaa, joita seuraamalla lähteiden epäilyttävyyttä voi arvioida, ovat raha ja valta. Niitä tarkkailemalla voi ainakin välttyä joutumasta vallanpitäjien käyttämäksi pelinappulaksi. Ja aina kun vallanpitäjä – poliitikko tai jopa poliisi – puhuu, on oltava erittäin tarkkana. Siinä ei ole mitään henkilökohtaista. Pikemmin kuin tilustensa laidalla räkyttävään vahtikoiraan, toimittaja vertautuukin vainuunsa luottavaan poliisikoiraan. Kun saa hajujäljen vallankäyttäjien vääryyksistä, pitää aloittaa meteli ja paljastaa hampaat. Ja aina kun vallanpitäjä – poliitikko tai jopa poliisi – puhuu, on oltava erittäin tarkkana. Pikemmin kuin tilustensa laidalla räkyttävään vahtikoiraan, toimittaja vertautuukin vainuunsa luottavaan poliisikoiraan. Kun saa hajujäljen vallankäyttäjien vääryyksistä, pitää aloittaa meteli ja paljastaa hampaat. *** En ole koskaan työskennellyt päivittäistai uutistoimituksissa. Ylipäätään päädyin toimittajan ammattiin (tai professioon jopa) puolisattumalta. Kun vahinko näytti tapahtuneen, tiedejournalismin pariin hakeuduin lopulta tietoisesti. Tiede on erikoislaatuinen journalismin kohde. Toimittajat ja tutkijat kohtaavat samankaltaisia eettisiä pohdintoja kommunikoidessaan ympäröivän yhteiskunnan kanssa. Kumpikin ammattiryhmä joutuu jatkuvasti käymään sisäistä keskustelua omasta roolistaan, siitä missä menee toimittajan/tutkijan ja yksityisen kansalaisen raja.32 Täydellistä oman itsen häivyttämistä on turha vaatia edes kovimmalta tiedeväeltä. Sekä toimittajia että tutkijoita ohjaakin sisäinen säätely, toimittajilla journalistin ohjeet ja tutki32 Keskustelua aiheesta esim. Clarkeburn & Mustajoki 2007 s. 252–. – 255 – joilla moninaisemmat tutkimuseettiset keta. Kolumbuksen kerrotaan tavoikoodistot. Kummatkin pohjaavat totuutelleen meritietä Intiaan, ja hän onkin denmukaisuuden ja riippumattomuuden saanut melkomoisen maineen kylmäherihanteille, ja kumpikin käsittelee ammatmoisena uskalikkona. Ei ainoastaan siktietiikkaa taitona tehdä alan kannalta si, että hän rohkeni mittavalle merimatoikeanlaisia ratkaisuja33. Tieteen omat kalle, vaan myös siksi, että hän uhmasi 34 arviointijärjestelmät helpottavat toiaikansa yleistä uskomusta siitä, että maa mittajan työtä, mikä onkin tarpeen. Aion litteä. Tämä tarina on taatusti tuttu. nakin, kun humanistitoimittaja kirjoittaa Kolumbus-esimerkki kertoo hyvien lääketieteellistä tai kosmologian alaa liipja tarttuvien kertomusten voimasta. paavaa artikkelia. Virheelliset mielikuvat uurtuvat syvään, Tiedetoimittajan työhön kuuluu toki kun ne vain kerrotaan oikein ja usein. muutakin kuin uusista tuHistoriantutkijat uskovat Virheelliset loksista uutisointia. Mikä vahvasti, että suurin osa mielikuvat uurtuvat on yleisesti merkittävää rahvaastakin tiesi jo tuolsyvään, kun ne vain tieteen ulkopuolella? Mikä loin maan olevan pyöreä. kerrotaan oikein ja tulos pitää saattaa yleisön Itse asiassa jo 1200-luvulusein. tietoon? Mikä on vain la filosofi-teologi Tuomas hullaannuttavan kiinnosAkvinolainen oletti lukitavaa älyllisesti? Tiedetoimittaja kulkee joidensa pitävän maan pyöreyttä selviötieteentekijöiden kanssa yhdessä rinnä35. Ajatus Kolumbuksen aikalaisten tamassa tieteellisen maailmankuvan ja tietämättömyydestä syntyi 1800-luvulla kriittisen katsomuksen puolesta. Hyvä romantiikan käsityksestä ”pimeästä kestiedejournalismi on tieteen yhteiskunkiajasta”. Itse asiassa kuvitelma pimeäsnallinen, mutta toki omaehtoinen jatke. tä, surkeasta ja seisahtuneesta keskiajasta Vaikka tiede saattaa omassa piiriselää yhä hyvin voimakkaana kulttuurissään toimia itseriittoisesti, kertomusten samme. 36 vallasta sekään ei ole vapaa. On asioita, Pimeä keskiaika on hokema, ja hokejotka liittyvät kertomuksiin, sanoihin tai minen vahvistaa uskomuksia. Toisto luo tieteen ihanteisiin, joiden kanssa toimittotuutta myös yksittäisten sanojen kohtajan on oltava tarkkana. dalla, niiden kanssa pitää olla vieläkin Kristoffer Kolumbuksen laivat Niña, 35 Google-haulla ”Thomas aquinas flat earth” löytyy paljon maiPinta ja Santa Maria saapuivat 12.10.1492 nintoja aiheesta eri kulmista. Nyrkkisääntönä mainittakoon, että kun sekä ”kristillistä tiedettä” edistävät sivustot että skeptikkofooAmerikan mantereelle ensimmäisinä rumit (tai ylipäätään vastakkaiset leirit jossakin spektaakkelimai”eurooppalaisina”, jos viikinkejä ei lassessa keskustelussa) ovat jostakin asiasta yhtä mieltä, voi kyseiseen 33 Vrt. edellinen s. 22–. 34 Tieteessä on käytössä vertaisarviointi: alan asiantuntijat arvioivat toisten tutkijoiden nimettömät työt ennen julkaisua. Anonymiteetilla pyritään estämään minkään muun kuin tieteellisten argumenttien vaikutus arvioinnissa. faktaan suhtautua jo varovaisen luottavasti. Itse huomio Tuomas Akvinolainen, Summa Theologiae Ia, 1,5. 36 Esim. merkittävän paleontologin ja historioitsijan Stephen Jay Gouldin artikkeli aiheesta verkosta myös: http://www.inf. fu-berlin.de/lehre/SS05/efs/materials/FlatEarth.pdf. (Luettu 23.10.2013.) – 256 – tarkempi, koska yksittäisten sanojen vaikutus on hienopiirteisempää ja salakavalampaa. Siksi toimittajan pitää olla niin pikkutarkka pilkunviilaaja tekstiä luodessaan, että itseäkin alkaa ärsyttää. Arkipäiväinen kielenkäyttö vilisee sanoja, jotka kantavat muassaan piileviä merkityksiä. Ne on hyvä pyrkiä tiedostamaan. Esimerkkejä. On turha uusintaa miesvaltaista järjestystä puhumalla tiedemiehistä tai lakimiehistä, kun voi puhua tutkijoista ja juristeista. On kiinnitettävä huomiota adjektiiveihin, jotka kulkevat usein sukupuolten tai yhteiskuntaluokkien kanssa. Kun korkeaan virkaan valitaan johtaja, joka on nainen, häntä tituleerataan naisjohtajaksi.37 Miesjohtajista puhutaan harvemmin. Köyhiä kannustetaan osallistumaan yhteiskuntaan heikentämällä heidän nykyistä asemaansa, johtajia taas kannustinpalkkioilla. Onko kyse samasta kannustamisesta? Tarkkuutta vaativat myös tieteen termit, jotka ovat laajentuneet yleiskäyttöön. Esimerkiksi sana ”luonnollinen” on saanut voimakkaan moraalisen sävyn. Luonnollinen tarkoittaa yleiskielessä usein hyvää ja suositeltavaa, vaikka tieteessä sillä ei ole tällaisia sisältöjä. Luonto on tieteen silmin arvoista vapaata. Toinen tuttu arkiesimerkki on, kun temperamenttia tai mielentiloja väritetään lääketieteen termein. Ajatuksissaan oleileva on ”autistinen”, pirteä taas ”adhd”. Psykopatologioiden teknisistä nimityksistä kannattaa tietenkin journalismissa pidättäytyä, jos haluaa olla edistämättä Toisto luo totuutta myös yksittäisten sanojen kohdalla, niiden kanssa pitää olla vieläkin tarkempi, koska yksittäisten sanojen vaikutus on hienopiirteisempää ja salakavalampaa. 37 Esim. Rantala 2011. – 257 – medikalisaatiota38. Samalla kun tulee liuyleisestä näkökulmasta. dentaneeksi ja sekavoittaneeksi tieteen Sellainen tasapuolisuus, että kahdelle termistöä, saattaa myös tulla vihjanneekvastakkaiselle kannalle annetaan yhtäläisi, että jotkut tyyten normaalit asiat olisiset mahdollisuudet, saattaa esimerkiksi vat epänormaaleja tai sairauksia. vaalitenteissä ja muissa väittelyspektaakTieteestä uutisoitaessa metodologisista keleissa olla käytännöllinen tapa tuoda peruskäsitteistä pitää olla mielipide-eroja ja perusteTällöin tasapuolisuus selvillä. Tutkimustulokluja esiin. Yleisesti ottaen ei ole hyvää, vaan sia tulkittaessa pitää tajuta kuitenkin journalistin ohlaiskaa journalismia. korrelaation ja kausaliteejeiden kohta 8, vaatimus tin ero. Korrelaatio tartotuudenmukaisuudesta, koittaa, että X:ää ja Y:tä tapahtuu tutkiton paljon tasapuolisuutta tärkeämpi. taessa samaan aikaan. Kausaliteetti taas Tasapuolisuus nimittäin on totuusyy–seuraus-suhdetta. Se, että joku asia denmukaisuuden vastaista silloin, kun tapahtuu jonkin kanssa yhtä aikaa ei tarvastakkaiset näkökannat eivät ole tasakoita, että se johtuisi siitä. Jos ateisteilla arvoisia. Tällöin tasapuolisuus ei ole hyon enemmän masennusdiagnooseja kuin vää, vaan laiskaa journalismia. Tästä voi uskovaisilla, ei voida päätellä masennukottaa tiedejournalismin kannalta traagisen johtuvan jumalattomuudesta. Se pitää seksi klassikoksi kohonneen esimerkin osoittaa erikseen. Tämänkaltaisia virheitä ilmastonmuutoksesta. näkee tiedeuutisoinnissa usein. Hallitustenvälinen asiantuntijoista Toinen journalismin kannalta hankakoostuva ilmastopaneeli IPCC on julla ja tarkkailtava tieteenihanne on obkaissut nyt viisi kattavaa koontiraporttia jektiivisuus. Tieteessä objektiivisuuteen ilmastonmuutoksesta. Viidennen raporpyritään laatimalla koeasetelmat niin, tin tieteellinen osuus julkaistiin syysettä tuloksiin ei vaikuttaisi se, missä tai kuussa 201339. Tutkimustulokset olivat kuka kokeen tekee. Ihmisiä tutkittaessa tarkentuneet edellisestä raportista, ja objektiivisuutta lisää koehenkilöiden ja uutta tietoa oli saatu erityisesti merien kokeiden suuri määrä, läpinäkyvyys, komerkityksestä globaalissa muutoksessa40. keeseen osallistujien valinnan satunnaiTieteen keskeinen viesti on tarkennuksuus ja verrokkiryhmien käyttö. sista huolimatta ollut selvä jo yli 20 vuotJournalistin ohjeet mainitsevat objekta: ilmasto lämpenee vaarallista vauhtia tiivisuuden, tasapuolisuuden, tasapainoija ihminen on siihen paljolti syyllinen. suuden ja kaikenkattavuuden yhteensä 39 http://www.ipcc.ch/report/ar5/wg1/#.UmQ2O7tFRJU tasan nolla kertaa. Ei kertaakaan. Tämä 40 �������������������������������������������������������������� ”Ocean warming dominates the global energy change inventory. ei tarkoita, etteikö journalismin pitäisi Warming of the ocean accounts for about 93% of the increase in Earth’s energy inventory between 1971 and 2010 with warming pyrkiä katsomaan asioita neutraalista ja 38 Medikalisaatio merkitsee sairauksien ja lääketieteen, mutta myös lääketieteellisen käsitteistön laajenemista uusille alueille ympäröivään yhteiskuntaan. of the upper (0–700 m) ocean accounting for about 64 %of the total.” http://www.climatechange2013.org/images/uploads/ WGIAR5_WGI-12Doc2b_FinalDraft_Chapter03.pdf. s. 3–3. (Luettu 26.10.2013.) – 258 – Silti jokainen raportti tulee ikään kuin yllätyksenä. Tieteessä kuuluu totta kai aina soraääniä, eikä niitä sovi vaientaa, koska meillä on sananvapaus. Pitkin 2000-lukua media on kuitenkin tasaisesti tuonut esiin ”tasapainottavia” näkökulmia, joissa tieteellinen konsensus on asetettu ilmastonmuutoksen kieltävien marginaalinäkemysten41 kanssa rinnakkain. Kyse ei ole siitä, etteikö ilmastonmuutoksen suhteen tulisi olla kriittinen, valtava enemmistö tutkijoista on hyvin kriittisiä omaa tutkimusalaansa kohtaan ja loput ovatkin kehnoja tutkijoita. Kyse on siitä, että vastakkaisten ilmastonmuutosnäkökulmien välillä ei tieteessä ole symmetriaa. Kyllä ukonilman sattuessakin voi uskoa, että Zeus ajelee rattaillaan, mutta ei siitä fysiikan laitoksella seminaaria pidetä. Ilmastonmuutos on onnistuttu karnevalisoimaan poliittisten puolueiden väliseksi kamppailuksi tai jonkinlaiseksi uskon asiaksi, eivätkä tiedotusvälineet ole tähän kehitykseen syyttömiä. Toimittajan näkökulmasta sopii toivoa, että kun IPCC julkaisee kuudennen raporttinsa, joka tulee olemaan perussisällöltään samansuuntainen, mutta entistäkin tarkempi ja analysoidumpi, tuolloin tieteellinen konsensus on jo yleisönkin konsensus42. Vähän niin kuin pyhä Tuomas saattoi jo 1200-luvulla olettaa lukijoidensa tietävän Maan olevan Ilmastonmuutos on onnistuttu karnevalisoimaan poliittisten puolueiden väliseksi kamppailuksi tai jonkinlaiseksi uskon asiaksi, eivätkä tiedotusvälineet ole tähän kehitykseen syyttömiä. 41 Tieteellinen konsensus tarkoittaa suurta yksimielisyyttä tieteenalan tai tieteenalojen sisällä jostakin seikasta. Katso alla. 42 Tutkimus, joka kartoitti 11 944 ilmastonmuutosta käsittelevää tieteellistä artikkelia, sai tuloksekseen, että kaikista artikkeleista, jotka ottivat kantaa siihen, onko ilmastonmuutos ihmisen jossakin määrin aiheuttamaa, 97 % oli myöntävällä kannalla. Tämä on tieteellinen konsensus. http://iopscience.iop.org/17489326/8/2/024024/article. (Luettu 23.10.2013.) – 259 – pyöreä. Toimittajilla riittää kyllä ilmassuurin osa toimittajista ja merkittävä osa tonmuutokseen liittyvässä journalismissa heidän yleisöstään lukeutuu. muutenkin tehtävää. Kysymys siitä, millä Tässä piilee tietty ongelma. Sananvakeinoin ilmastonmuutokseen pitää varaupauden ei pitäisi olla vain hyväosaisen tua ja suhtautua, ei ole lainväestön käsissä, vaikka toMerkityksiä ja kaan niin selvä kuin ilmiön siasiassa julkisen keskustetaustaoletuksia fysikaalinen tausta. lun äänistä hyvin pieni osa kantaa mukanaan Tieteen tulokset nimitottaa niiden näkökulman, jokainen sana. täin ovat tieteen tuloksia. joilla itsellään ääntä ei tieDemokraattisen keskusdotusvälineissä ole. Köytelun ja päätöksenteon tehtävä on määhät, työttömät, eriväriset, nistit, juopot, rittää, miten niihin suhtaudutaan. Tiedesairaat, hullut, yksinäiset, vanhat, nuoret, journalismin postiin taas kuuluu auttaa homot, uskovaiset, johonkin-muuhuntieteen ääntä esiin julkisessa keskustelususkovaiset. Kun totuudenmukaisuussa. vaatimus Journalistin ohjeissa huutaa perusteltuja näkökulmia aiheeseen kuin *** aiheeseen, sananvapaus itsessään kutsuu sen puolustajia pitämään huolta jokaisen Toimittaja on kielityöläinen, ja siksi toisananvapaudesta. mittajan pitää muistaa, etteivät sanat ole Vallan vahti- tai vainukoiran ei tule aikoskaan vain sanoja. Kieli muuttuu sitä noastaan siis olla kärppänä paljastamaskäytettäessä, ja samassa rytäkässä muoksa epäkohtia. Journalismin tuotteet ovat kautuvat kielen kantamat merkitykset uusia kertomuksia, uutta kieltä, ne luovat ja arvot. Merkityksiä ja taustaoletuksia uutta maailmaa. Vahtia pitää kielikorva kantaa mukanaan jokainen sana. Koska höröllään myös sitä, minkälainen se itse toisto lisää uusien totuuksien voimaa, luotu uusi maailma on. 43 tällaisella tarttuvalla kielenkäytöllä on Journalismilla, jos oletetaan, että se tutaipumus heijastella enemmistön arvoja lisi ottaa vakavasti, on paljon tekemistä ja käsityksiä. Suurimman osan ääni on arvojen kanssa. Journalismin vakavasti enemmistön ääni. ottaminen voisi tarkoittaa, että journaJournalismilla itselläänkin on väistälismin tehtävä ei ole työntää ketään marmättä aina ääni ja näkökulma. Olipa teksginaaliin, vaan antaa ääni myös äänettöti sitten aiheeltaan tai tarkoitukseltaan mille. Eikä journalismin tehtävä ei ole mikä hyvänsä. Lienee selvää, että suurin vahvistaa vallitsevaa tilannetta vaan haasosa journalismista puhuu keskiluokkaitaa se. Näin sananvapaus ja demokratia sesta kaupunkilaisesta näkökulmasta, vahvistuvat. keskiluokkaisen, työikäisen, koulutetun Demokratiasta nimittäin täytyy pitää kaupunkilaisen äänellä: tähän porukkaan huolta. Se ei välttämättä ole niin vahva kuin olettaisi. Tätä kirjoittaessani Ison43 Esim. muotisanat, uudet nimitykset asioille. Britannian konservatiivipääministeri Da– 260 – vid Cameron antoi puheessaan ymmärtää, että ennakkosensuuri ei olisi mahdoton ajatus. Lehdistönvapauden rajoituksia hänet sai pohtimaan erityisesti Guardianin uutisointi Edward Snowdenin vuotamista tiedoista, jotka koskivat Yhdysvaltain turvallisuusvirasto NSA:n laajaa verkkourkintaa. Pääministeri katsoi Guardianin, liberaalivasemmistolaiseksi profiloituneen laatulehden, toiminnan olleen maalle vahingoittavaa.44 Muistutan, että edellinen siis tapahtui vuonna 2013 Isossa-Britanniassa, ei jossakin Kuubassa tai Kiinassa. On arvoja, jotka kuuluvat journalistille ominaisesti, tulevat ikään kuin työn mukana. Ne liittyvät kansanvaltaisuuden arvostamiseen, lähteiden kunnioittamiseen, asiakirjajulkisuuteen, päätöksenteon avoimuuteen, tietosuojaan, sen sellaiseen. Vaikka Edward Snowdenista voi olla henkilökohtaisesti monta mieltä, journalismin ja julkisuuden kannalta hän on tehnyt mitä arvokkainta työtä. Sama pätee WikiLeaksin johtohahmoon Julian Assangeen ja Wikileaksille vuotamisesta vankilaan tuomittuun Chelsea Manningiin. Tietovuotoja tehdessään ja mahdollistaessaan he ovat puolustaneet edellä mainittuja journalisminkin arvoja panemalla panokseksi kirjaimellisesti koko elämänsä. Cameronin pelottava lausunto osoittaa ainakin, että Guardian on onnistunut vahtikoiran tehtävässään mallikkaasti. Toimittaja Elina Grundström, journa- Journalismin tuotteet ovat uusia kertomuksia, uutta kieltä, ne luovat uutta maailmaa. Vahtia pitää kielikorva höröllään myös sitä, minkälainen se itse luotu uusi maailma on. Eikä journalismin tehtävä ei ole vahvistaa vallitsevaa tilannetta vaan haastaa se. Näin sananvapaus ja demokratia vahvistuvat. 44 http://www.reuters.com/article/isUSL5N0II2WQ2013 1028?irpc=932. (Luettu 28.10.2013.) – 261 – listiikan vierailijaprofessori Tampereen yliopistossa vuonna 2013, kysyi Suomen Lehdistö -aikakauslehdessä seuraavaa: Ilmiöön liittyy säännöllisesti kuultu vaatimus siitä, että toimittajien tulisi ilmoittaa puoluekantansa. Vaatimuksen tunnetuin esittäjä lienee Aamulehden ”[M]ikä lopulta heikentää lehden entinen päätoimittaja ja Elinkeinoeläuskottavuutta enemmän: toimittamän valtuuskunnan nykyinen johtaja jat, joilla on yhteiskunnallisia mieliMatti Apunen46. piteitä vai toimittajat, jotka kirjoitKannatan ehdottomasti, että toimittatelevat kolumneja ainoastaan pyöjat ovat esimerkkeinä avoimuuden suhräilystä ja lastenhoidosta?”45 teen. Apusen ehdotus kuitenkin epäilyttää, sillä en tiedä mistä moinen selvitysToimittajalla, kuten kaikilla muillakin, työ kertoisi. Tarkoittaako puoluekanta on ja sopii ollakin arvoja ja mielipiteiedellistä äänestyskertaa, vai kaikkien tä. Arkielämässään toimittajalla saattaa äänestyskertojen keskiarvoa vai vasta jopa olla hyvin puolueelpuolueen jäsenyyttä? TotToimittajalla, lisia mielipiteitä hyvin ta kai: äänestyspäätökseni kuten kaikilla kiistanalaisista kysymykliittyy yhtäältä arvoihin ja sistä. Minulla ainakin on. muillakin, on ja sopii yhtäältä reaalipoliittisiin ollakin arvoja ja Toimittajaan on voitava kysymyksiin. Mutta pitää mielipiteitä. luottaa siinä, että hän toikysyä: mitä äänestyskäytmii totuudenmukaisuuden täytyminen voi kertoa arpuolesta, valitsee uutisoitavaksi tärkeitä voista? aiheita ja kertomuksellistaa niistä olenOngelma tämänkaltaisessa keskustenaiset asiat esiin. Ammatin arvojen pitää lussa on, että usein on tapana kuvitella kietoutua henkilökohtaisiin. arvot joksikin itsenäisiksi ominaisuukArvot ja mielipiteet näyttävät kuitensiksi. Että ihmisen oman ihmisyyden kin elävän samanaikaisesti sekä yliarvosydin koostuisi suhteellisen pysyvistä artuksen että alennustilan aikaa. Yhtäältä voista, jotka ovat olemassa riippumatta kaikkien oikeutta arvoihin ja mielipiteiteoista. Tällöin olisi luontevaa ajatella, siin tunnutaan kunnioittavan tasapäisyyettä ihmistä voidaan arvioida hänen oleteen asti, ”jokaisella on oikeus mielipitettujen arvojensa mukaan. Jos toimittateeseensä” tarkoittaa, että mitä tahansa ja on äänestänyt kokoomusta tahi sosiaapitäisi sietää argumentoimatta vastaan. lidemokraatteja, hänen muutkin tekonsa Samalla arvojen ajatellaan olevan jotentulkoot tuomittavaksi asiaankuuluvan kin likaisia, esimerkiksi jos toimittajan puolueohjelman mukaisesti. työssä arvot ovat koskettaneet jutunOn selvää, että ajatus on vähintäänkin tekoa, artikkelin sanoma on muka sillä 46 http://www.hs.fi/kulttuuri/artikkeli/Apunen+pyyt%C3 tahraantunut. %A4%C3%A4+Journalistiliitolta+apua+toimittajien+puolue 45 http://www.suomenlehdisto.fi/blog/2013/09/09/valtatakaisin-toimittajille/. (Luettu 20.10.2013) kannan+selvitt%C3%A4misess%C3%A4/1135260782991. (Luettu 20.10.2013.) – 262 – omituinen. Sen taustalla piilee kuitenkin toimittajan kannalta erityisen kiero taustaoletus: että politiikassa olisi kyse arvoista. Puolueet viljelevät mieluusti tätä ajatusta, koska kompromisseja täynnä oleva päivänpolitiikka on neuvotteluja, voittoja ja tappioita. On parempaa brändäystä saada puolueen julkisuuskuva kiinnitetyksi kiinteisiin arvojulistuksiin kuin päivittäiseen ähräämiseen. Merkittävä kysymys on seuraava: mitä arvoa on arvoilla, jos niillä ei tee mitään? Miksi arvot olisivat merkittävämpiä kuin teot? Toimittajille usein toisteltu mainio tyylivinkki voi toimia myös sisällöllisenä ohjenuorana. Merkittävä kysymys on seuraava: mitä arvoa on arvoilla, jos niillä ei tee mitään? Älä selitä, näytä. Älä sano, että haastateltava on jotakin, kerro mitä hän tekee. Hän ei ole pitkä, hänen hattunsa hipoo oven kamanaa. Hän ei ole iloinen, hän nauraa. Suorempi esittävä kieli on elävämpää kuin ominaisuuksia kuvaileva, ja lukija pysyy paremmin matkassa. Näyttäminen voi tavoittaa myös paremmin totuudenmukaisuuden arvoista. Palataan hetkeksi narratologiaan. Meillä ihmisillä on kertomuksia siitä, miksi toimimme kuten toimimme. Niiden taustalla on tarina, elämänhistoria tekoja ja tekemättömyyksiä. Tarina lienee aina sama, mutta kertomuksia voi olla useita, ja toimittajan tehtävä on löytää kiinnostava ja totuudenmukainen. Arvoista puhuminen voi olla journalismissa merkittävää, jos se liittyy tarinaan, tekoihin. Pentti Linkolan kohdalla olisi absurdin yhdentekevää sanoa ”Lin– 263 – kola sanoo olevansa luonnonystävä”, periaatteita: mutta hänen lukemattomista ympäristön Lupaan parhaan kykyni ja taitoni mukaan hyväksi tekemistään valinnoista puhumikäyttäytyä aina ja kaikissa tilanteissa poliisin sessa voisi olla järkeä. Pelkkä kertomus arvolle sopivalla tavalla. Kunnioitan jokaisen arvoista ilman tarinallista tukea menee ihmisarvoa ja oikeuksia. Käytän poliisin valsilti usein läpi, koska arvoja on hankala tuuksiani lainsäätäjän tarkoittamalla tavalla. kyseenalaistaa. Miksi väittää vastaan, jos Noudatan esimiesteni käskyjä ja olen valmis poliitikko sanoo ”välittäkohtaamaan poliisin ammatArvopuheeseenkin vänsä lapsista”? Itse jättäitiin liittyvät vaarat. Toimin tulee soveltaa sin moisen kirjoittamatta avoimesti ja sovinnollisuutta lähdekritiikkiä. juttuun, jos hänellä ei ole edistäen. Käyttäydyn rehdisti, tekoja puheensa taustalle. auttavaisesti ja ammatillista Jos sanon olevani hävittäjälentäjä, yhteishenkeä vahvistaen. Olen oikeudenmukertomus ei vastaa todellista tarinaani. kainen ja toimin koko työyhteisön parhaaksi. Seikka on helpohkosti tarkistettavissa. Tällä tavalla tahdon poliisina palvella. 47 Kertomus teoista ilman vastinetta on Nämä kaikki ovat asioita, joita oikeustyhjää. Samoin siis kertomukset arvoisjärjestelmän täytyykin pitää kunniassa ta ilman niitä tukevia tekoja ovat tyhjiä, ollakseen samanarvoisuuden ja oikeujoten miksi toimittajan pitäisi kiinnostua denmukaisuuden puolella. merkityksettömästä puheesta? ArvopuIdealistinen etsivä Virta olisi taatusheeseenkin tulee soveltaa lähdekritiikkiä. ti pitänyt valaa velvoittavana ja suuresElina Grundströmin aiemmin lainaasa arvossa. Komisario Palmu taas olisi maani huomioon voisi sanoa: niin myös antanut sille piut paut: kaunopuheista toimittajilta kaivattaisiin tekoja, jotka ja arvoista ja muista hienoista asioista tuovat esiin heidän arvojaan. ei ole hyötyä rikosten loogilliselle selviOlen saanut työssäni etuoikeutetusti tystyölle. Paras suhtautuminen löytynee kirjoittaa monista aiheista, jotka ovat syvälimaastosta. däntäni lähellä, niistä jotka ovat mielesVala päättyy sanoihin: ”Tällä tavalla täni tärkeitä, ja se on mitä suurimmassa tahdon poliisina palvella.” Siinä ollaan määrin jo arvovalintaa, paljastavaa. Toirehellisillä jäljillä. ”Minä tahdon” on, von tietysti lukijoiden ymmärtävän, että ainakin journalistin korvaan, paljon uslehtien ja verkkotoimitusten takana on kottavampi väite kuin ”minä olen”. Tahihmisiä, joilla on motiiveja teoilleen. Artominen on askel tekemiseen, ja ilman vot ja motiivit kun eivät ole sinällään patekoja valoilla ja arvoilla voi heittää vehoja. Arvoja, jotka ohjaavat minua työssilintua. säni, voi arvioida lukemalla ja miettimällä kirjoittamiani tekstejä. Tai kysymällä. Poliiseilla on vuodesta 2001 ollut käy47 http://www.poliisi.fi/poliisi/home.nsf/0/8513B9763 tössään eettinen vala, joka listaa ansiok4BFF2D8C2256BC7002C3C44?opendocument. (Luettu 20.10.2013.) kaasti avoimuuden ja tasapuolisuuden – 264 – LÄHTEET • • • • • • • Toivon tietysti lukijoiden ymmärtävän, että lehtien ja verkkotoimitusten takana on ihmisiä, joilla on motiiveja teoilleen. Baillargeon, Normand: Älyllisen itsepuolustuksen pikakurssi. niin & näin 2011. Clarkeburn, Henriikka & Mustajoki, Arto: Tutkijan arkipäivän etiikka. Vastapaino 2007. Cook, John et al.: ”Quantifying the consensus on anthropogenic global warming in the scientific literature”. Environmental Research Letters vol. 8, no. 2, 2013. http://iopscience.iop.org/17489326/8/2/024024/article. Luettu 23.10.2013. Grundström, Elina: ”Valta takaisin toimittajille”. Suomen Lehdistö 9.9.2013. http://www.suomenlehdisto.fi/blog/2013/09/09/ valta-takaisin-toimittajille/. Luettu 18.10.2013. Gould, Stephen Jay: ”The Late Birth of a Flat Earth”. Julkaistu teoksessa Dinosaur in a Haystack: Reflections in Natural History, ss. 38– 50, New York: Three Rivers Press 1997. Verkossa: http://www.inf. fu-berlin.de/lehre/SS05/efs/ materials/FlatEarth.pdf. Luettu 23.10.2013. Intergovernmental Panel on Climate Change (IPCC): Fifth Assessment report (AR5). The Physical science basis. http://www. ipcc.ch/report/ar5/wg1/#.UqLKWcydDEY. Luettu 15.10.2013 Journalistin ohjeet 2011. Julkisen sanan neuvosto. http:// www.journalistiliitto.fi/pelisaan– 265 – • • • • • • • • not/journalistinohjeet/. Luettu 17.10.2013. Lahtinen, Mikko: Montesquieu, Charles Louis de Secondat de. http://filosofia.fi/node/5286. Luettu 17.10.2013. Merrill, John C. & Odell, S. Jack: Philosophy and journalism. Longman 1983. Pietilä, Kauko: Journalismi ammattina. Gaudeamus 2012. Poliisin eettinen vala. http:// www.poliisi.fi/poliisi/home.nsf/0 /8513B97634BFF2D8C2256BC7 002C3C44?opendocument. Luettu 20.10.2013. Pöppönen, Hannu: ”Apunen pyytää Journalistiliitolta apua toimittajien puoluekannan selvittämisessä”. Helsingin Sanomat 11.10.2010. http://www.hs.fi/ kulttuuri/artikkeli/Apunen+pyy tää+Journalistiliitolta+apua+toi mittajien+puoluekannan+selvittä misessä/1135260782991. Luettu 20.10.2013. Rantala, Pälvi: Sukupuoli ja tasaarvo journalismissa. Tapaus Lappi. Lapin yliopisto 2011. http:// www.doria.fi/bitstream/handle/10024/72510/Rantala_Sukupuoli_ja_tasa-arvo_journalismissa_DORIA_2.pdf ?sequence=4. Luettu 23.10.2013. Rosen, Jay: What are journalists for? Yale University Press 1999. Suomen perustuslaki. http:// www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990731. Luettu 18.10.2013. – 266 – • • • • • Suuri Maailmanatlas. WSOY 1990. Tuomas Akvinolainen: Summa Theologiae. Verkossa englanniksi http://www.newadvent.org/summa/1001.htm. Luettu 23.10.2013. Vehkoo, Johanna: Painokoneet seis! Kertomuksia uuden journalismin ajasta. Teos 2011. Waltari, Mika: Komisario Palmun erehdys. WSOY 1940. Zelizer, Barbie: Taking journalism seriously. News and the Academy. Sage Publications 2004. “Lisäksi poliisit saivat selville tapahtuman kulun, ammattinsa osaava siivoja putsasi huoneiston aterian jälkeen, jonka seurauksena välinpitämättömät asukkaat eivät nähneet kun raavas siivooja kantaa kuolleen naisen autoonsa.” – 267 – – 268 – Jouni Perttula Matka kenttäpoliisista asiantuntijatehtäviin Komisario Jouni Perttula toimii Pirkanmaan turvallisuusklusterin koordinaattorina. Perttula valmistui poliisiksi vuonna 1998. Hän on työskennellyt pääasiassa kenttätehtävissä, niin kenttämiehenä kuin kenttäjohtajanakin. Perttula suoritti alipäällystötutkinnon vuonna 2004 ja päällystötutkinnon vuonna 2011. Ennen poliisiuraa Perttula teki taloja. Hän valmistui ammattikoulusta talonrakentajaksi 1993 ja työskenteli kirvesmiehenä varusmiespalveluksensa jälkeen vuosina 1994–1996. Kun isolla kengällä astuu, jää iso jälki T yökännykkäni soi. Pirkanmaan pelastuslaitoksen pelastuspäällikkö Seppo Männikkö kertoo uusimmat käänteet vetämästään hankkeesta, joka tähtää ikäihmisten asumisen turvallisuuteen. Asiat tuntuvat etenevän hankkeessa hienosti: asumisen turvallisuutta ollaan nostamassa uudelle tasolle muun muassa hoitotyötä tekevien turvallisuuskoulutuksen ja uuden teknisen innovaation, siirrettävän sprinklerilaitteen, kehitystyön avulla. Puhelun jälkeen alan valmistella seuraavaa Pirkanmaan turvallisuusklusterin ohjausryhmän kokousta. Sisäisen turvallisuuden tutkimusseminaarin esityskin pitäisi saada vielä tehtyä valmiiksi ennen huomista. Siis mitä ihmettä? Minähän olen poliisi, ja päällystökoulutuksen saaneena minun pitäisi olla parasta aikaa joko yleisjohtajana tai tutkinnanjohtajana poliisilaitoksella. Miten ihmeessä minä olen tällaisiin tehtäviin päätynyt? *** – 269 – Valmistuin poliisiksi vuonna 1998 ja palautteesta oli silloin ja on nykyäänkin sain valmistumiseni jälkeen vakituisen myönteistä. vanhemman konstaapelin Polkupyöräpoliisin työ Kansan pariin viran silloisesta Helsingin ei ollut pelkästään PRjalkautuminen ei keskustan poliisipiiristyötä ja ihmisten kohtaaole virkapuvussa tä. ”Roba” oli minulle jo mista, vaan suoritimme varsinkaan ennestään tuttu paikka, työpäivien aikana hyvin kokemattomalle sillä olin suorittanut sielmonenlaisia peruspoliisin poliisille aina lä opintoihin kuuluneen tehtäviä. Tällaisia tehtäviä kevyttä eikä ihan puolen vuoden kenttäharoli muun muassa liikenhelppoa hommaa. joittelujakson. Kenttätyö teen valvonta, eikä sekään Helsingissä oli maalaisporajoittunut pelkästään kejalle erittäin tapahtumarikasta ja mielenvyen liikenteen valvontaan. Suoritimme kiintoista. Viihdyinkin Roballa erittäin usein muun muassa moottoriajoneuvoihyvin. Monenlaiset vapaa-ajan mahdolhin kohdistuvaa liikennevalovalvontaa lisuudet Helsingissä takasivat minulle Kaivokadulla. Ruuhka-aikana punaisia ja vaimolleni kaupungissa viihtymisen valoja päin ajaneet autoilijat joutuivat myös työajan ulkopuolella. pysähtymään joka tapauksessa joko seuErityisellä lämmöllä muistelen kesää raaviin tai sitä seuraaviin valoihin. Muis1999, jonka työskentelin polkupyöräpotan vieläkin autoilijoiden hölmistyneitä liisina. Polkupyörällä liikkuessa kaupunilmeitä, kun menimme polkupyörinemki näyttäytyi hyvin erilaisena kuin tuume koputtelemaan kuljettajan ikkunaan lilasin takaa katsottuna. Mieleenpainuja pyytämään häntä ajamaan autonsa sivimpia hetkiä olivat lukuisat päivittäiset vuun kirjallisten töiden teon ajaksi. kohtaamiset niin kaupunkilaisten kuin Muistuupa mieleeni myös tapaus, josturistienkin kanssa. Voisin jopa sanoa, sa eräs nainen lähti ajamaan polkupyöettä polkupyöräpoliisin työ oli eräänlaisrällä minua karkuun, kun pyysin häntä ta korkeakoulua erilaisten ihmisten kohpysähtymään liikennerikkeen vuoksi. taamiseen liittyvien taitojen opettelussa. Muutaman sadan metrin ”takaa-ajon” Kansan pariin jalkautuminen ei ole virjälkeen pääsin kiihdyttämään naisen ohi kapuvussa varsinkaan kokemattomalle ja pakotin hänet pysähtymään kiilaamalpoliisille aina kevyttä eikä ihan helppoa la ja käskyttämällä. Luulin tilanteen olehommaa. Mukavien rupattelutuokioiden van ohi, mutta toisin kävi. Nainen otti lisäksi joutuu vastaamaan toinen toistaan jalat alleen ja lähti vielä juoksemaan karkiperämpiin kysymyksiin ja kohtaamaan kuun. Sain naisen nopeasti kiinni, minkä myös pettyneiden, joko poliisitoiminjälkeen hän yritti vielä riuhtoa itsensä irti taan tai yhteiskuntaan ylipäätään, ihmisotteestani. Tilanteen rauhoituttua pyysin ten tunteenpurkauksia. Onneksi suhtaunaista kertomaan henkilötietonsa. Hän tuminen poliisiin on Suomessa pääsäänkertoi tiedot, mutta ”hakutiedustelun” töisesti erittäin myönteistä ja enemmistö yhteydessä selvisi, että ne olivat virheel– 270 – liset. Tällöin nainen kertoi, että hän ei tule kertomaan oikeita henkilötietojaan minulle koskaan. Meille ei jäänyt tilanteessa muuta vaihtoehtoa kuin ottaa nainen poliisilakiperusteisesti kiinni ja viedä hänet poliisiasemalle. Luulin tässä vaiheessa, että nainen on käyttäytymisestä päätellen varmasti etsintäkuulutettu johonkin rikokseen liittyen. Naisen hallusta löytyi poliisiasemalla ajokortti, jolloin saimme selville hänen oikeat henkilötietonsa. Ihmetykseksemme naisella ei ollut minkäänlaista merkintää rekistereissä. Lopulta hän kertoi pakenemisen ja tietojen valehtelemisen syyksi sen, ettei hänen mielestään poliisilla ollut mitään valtuuksia pysäyttää häntä hänen ajaessaan polkupyörällä, saati sitten alkaa kysellä henkilötietoja. Tämä on hyvä esimerkki poliisityön luonteesta: koska tahansa voi tapahtua mitä tahansa täysin ennalta arvaamatonta. Helsingin ydinkeskustassa pystyy liikkumaan ruuhka-aikaan pyörällä lyhyitä matkoja autoa nopeammin. Olimmekin usein ensimmäisenä partiona paikalla kiireellisissä hälytystehtävissä. Pääsinpä suorittamaan pyörän päältä myös juosten pakenevan varkaan kiinnioton. Tällaisia vauhdista tehtäviä kiinniottoja oli harjoiteltu useita kertoja polkupyöräpoliisin peruskurssilla, ja oli hienoa päästä toteuttamaan harjoiteltu kiinniotto myös oikean ”rosvon” kanssa. Kiinniotto pyörän päältä tapahtuu käytännössä siten, että ennen kohtaamista siirrytään vauhdissa seisomaan rungon toiselle puolelle, runkoa lähinnä oleva jalka polkimella. Ennen kiinniottoa pudottaudutaan pois Onneksi suhtautuminen poliisiin on Suomessa pääsääntöisesti erittäin myönteistä ja enemmistö palautteesta oli silloin ja on nykyäänkin myönteistä. – 271 – pyörän päältä ja varsinainen kiinniotkertaa saavutettu. to tapahtuu juosten. Pyörä jatkaa sitten Kuten totesin jo aiemmin, viihdyin omia matkojaan, kunnes Helsingissä erittäin hyvin. Sellaista tilannetta kaatuu tai törmää johonSiviilielämä vei minut kuiei saa syntyä kin esteeseen. Tämä tietenkin tasan vuoden Helmissään tapauksessa, tysti aiheuttaa tiettyjä rasingissä työskentelyn pääsettä asiakas kokee joitteita siihen, missä kiintä takaisin juurilleni. Kuupoliisin halveksivan nioton voi suorittaa. lin tällöin ystävältäni, että häntä. Opin Helsingissä oppiVammalan kihlakunnan isältäni ylikonstaapeli Pasi poliisilaitoksella on aukeaKotrolta sen, ettei poliisityötä pidä tehdä massa vanhemman konstaapelin virka. hampaat irvessä ja liian tosikkomaisesti, Hain tuota virkaa ja valintaprosessin uskaltaisinko sanoa, liian ”virkaintoisesjälkeen sain kutsun astua palvelukseen ti”. Pieni pilke silmäkulmassa auttaa enVammalaan. Eräs esimieheni oli pahoilnen kaikkea jaksamaan raskaassa työssä, laan lähdöstäni. Hän totesikin irtisanomutta usein se myös auttaa ratkaisemaan misilmoitusta viedessäni, että tulevassa vaikeatkin tilanteet myönteisellä tavalla. työpaikassani saan unohtaa poliisityön Toki täytyy muistaa, että huumorin käytkokonaan ja urakehitysmahdollisuudet tö on ennen kaikkea taitolaji, eikä se sovi ovat lähes olemattomat. Hän varmaan tietenkään kaikkiin tilanteisiin. Huumoajatteli, että Vammalan kaltaisessa maarilla voi olla väärässä tilanteessa, tai väälaispiirissä poliisin pääasiallinen tehtävä ränlaisella huumorilla oikeassa paikassa, on syödä munkkia ja juoda kahvia. juuri päinvastainen vaikutus kuin on toivottu. Sellaista tilannetta ei saa syntyä *** missään tapauksessa, että asiakas kokee poliisin halveksivan häntä. Tai tilannetta, Työskentelin Vammalassa peruspoliisimissä asiakas joutuu poliisin sanomistyön ohella useita vuosia koulupoliisina. ten tai tekemisten vuoksi menettämään Koulupoliisin työ ei ollut mikään suunkasvonsa. Oli miten oli, niin otin kuiniteltu juttu, vaan ajauduin siihen oikeastenkin jo silloin tavoitteekseni sen, että taan sattumalta. Silloinen esimieheni, jokainen kohdattu asiakas lähtisi kuskomisario Pauli Pitkäkoski, pyysi mitakin tilanteesta hyvällä mielellä pois. nua pitämään satunnaisesti paikallisilla Aina tämä ei tietenkään onnistu, koska ala-asteilla liikenneaiheisia oppitunteja. virkatehtäviä suorittaessamme joudumHuomasin pikku hiljaa ajautuneeni tilanme puuttumaan kansalaisten oikeuksiin teeseen, jossa koulujen opettajat alkoivat toisinaan hyvinkin voimakkaalla tavalla. pyytää koulupoliisi Perttulaa puhelimeen Mutta jos esimerkiksi tuhannen euron sopiakseen tulevista kouluvierailuista. ylinopeussakon saanut asiakas poistuu Vuosina 2003–2004 suorittamani aliautosta kiitellen, voi todeta, että kohtaapäällystöopinnot antoivat minulle hyminen on onnistunut ja tavoite on sillä vän mahdollisuuden kehittää paikallista – 272 – koulupoliisityötä. Kehittämiselle olikin ilmeinen tarve, sillä opetusmateriaali oli melko vanhaa ja kouluvierailupyynnöt perustuivat lähinnä opettajien omaan aktiivisuuteen. Tämä tarkoitti käytännössä sitä, että joillain kouluilla käytiin usein ja toisilla kouluilla ei vierailtu ollenkaan. Tein alipäällystöopintojen tutkielman otsikolla ”Poliisin peruskoulun 1-6 luokille antaman liikennekasvatuksen kehittäminen Vammalan kihlakunnan poliisipiirissä”. Tutkielman pääsisältö muodostui vaaranpaikkakartoituksesta, jonka toteutin kaikilla kihlakunnan ala-asteilla. Näiden esiin nousseiden vaaranpaikkojen käytännön korjaaminen jäi kaupungin ja kuntien vastuulle, mutta vaaranpaikkoja käytettiin hyödyksi niin poliisien kuin opettajienkin antamassa liikenneopetuksessa. Kehitin tutkielmaan osana järjestelmän, jonka tavoitteena oli kohdata jokainen oppilas/ikäryhmä kaksi kertaa luokkien 1–6 aikana. Laadin myös uudet opetusmateriaalit vanhojen piirtoheitinkalvojen sijaan. Materiaalit sisältävät muun muassa poliisin esittelyn, liikenneopetuksen ja oikeuskasvatuksen teemoja kunkin ikäryhmän tason ja koulutustarpeen mukaan. Kuvasin esityksen materiaaleiksi kuvia ja lyhyitä videoita erilaisista ”elävän elämän” liikennetilanteista. Uudet materiaalit tekivät opetuksesta entistä mielekkäämpää ja uskon, että myös oppilaat saivat opetuksesta niiden kautta enemmän irti. Aktiivinen otteeni koulupoliisityössä ja sen kehittämisessä huomioitiin myös tunnustuksena, sillä sain Satakunnan koulupoliisin ”arvonimen” vuonna 2004. Lasten ja nuorten kohtaaminen esi- Vuosina 2003–2004 suorittamani alipäällystöopinnot antoivat minulle hyvän mahdollisuuden kehittää paikallista koulupoliisityötä. – 273 – merkiksi kouluvierailujen yhteydessä on liisiammattikorkeakoululla. Voin vilpitmielestäni erittäin tärkeää työtä. Koulutömästi sanoa, että olen viihtynyt työssävierailut ovat valistuksen ni erittäin hyvin. LisähaasJa ennen kaikkea lisäksi luonteva tapa päästetta kenttäjohtajan tehtärkeää on se, tä tutustumaan paikallisiin täviin toi Vammalan kihettä lapset ja lapsiin ja nuoriin. Ja ennen lakunnan poliisilaitoksen nuoret pääsevät kaikkea tärkeää on se, että sulautuminen Pirkanmaan tutustumaan poliisiin lapset ja nuoret pääsevät poliisilaitokseen vuonna positiivisissa tutustumaan poliisiin po2009, jolloin kenttäjohtomerkeissä. sitiivisissa merkeissä. Olen alue laajeni koko läntistä kenttätyötä tehdessäni jouPirkanmaata koskevaksi. tunut puuttumaan nuorten tekemisiin Motivoivista tehtävistä huolimatlukemattomia kertoja. Näissä tilanteissa ta opiskeluinto alkoi kuitenkin nostaa molemminpuolisen luottamuksen saajälleen päätään. Ehkä myös halu edetä vuttamiseksi on ollut suuriarvoista, jos uralla sai hakeutumaan poliisin päällysnämä nuoret ovat olleet poliisin kanssa töopintoihin. Päällystöopinnot suoritetekemisissä jo aikaisemmin esimerkiksi taan kahdessa osassa. A-osa, noin puokouluvierailujen yhteydessä – siis niissä litoista vuotta, suoritetaan päätoimisena positiivisissa merkeissä. opiskeluna ja B-osa sitten oman toimen Koulupoliisin työn lisäksi olen ollut ohella omien voimavarojen tahtiin. Päävuosien varrella mukana myös useissin kuin pääsinkin sisään koulutukseen sa muissa työryhmissä ja yhteistyöja suoritin poliisin päällystöopinnot hankkeissa, esimerkiksi paikallisessa vuosina 2009–2011. Valmistuttuani Apäihdeprojektissa ja kunnallisessa turosasta joulukuussa 2010 palasin takaisin vallisuussuunnittelussa liikenneturvalylikonstaapelin virkaan Pirkanmaan polisuustyöryhmän puheenjohtajana. Tälliisilaitoksen Sastamalan poliisiasemalle laisissa ryhmissä poliisit toimivat yleensä (entinen Vammalan kihlakunnan poliisierilaisissa poliisitoimintaan liittyvissä laitos) kenttäryhmän johtajan tehtävääni. asiantuntijarooleissa. Siis oman alansa Vuoden 2011 alusta minua pyydettiin ammattilaisena muiden ammattilaisten Poliisiammattikorkeakouluun tekemään osaamisen täydentäjänä. liikennetiimiin opettajan (komisario) opintovapaan sijaisuutta. Puolen vuo*** den opettajan työ oli mielenkiintoinen ja opettavainen kokemus. Vaikka minulla Alipäällystöopintojen jälkeen olen työsei olekaan opettajan koulutusta, uskon kennellyt loppuvuodesta 2006 alkaen että aikaisemman poliisityön kautta saaylikonstaapelin virassa kenttäryhmän mani esiintymis- ja vuorovaikutustaidot johtajana ja kenttäjohtajana, lukuun otantoivat hyvät eväät opettajan tehtävään. tamatta päällystöopintoja ja viimeistä Liikenteen valvonta ja liikenneturvalkahden ja puolen vuoden työjaksoa Polisuus ovat olleet minulle aina erityisen – 274 – kiinnostuksen kohteena, mikä sekin antoi hyvät valmiudet liikenteen opettajan tehtäviin. Puoli vuotta kului nopeasti ja palasin sen jälkeen jälleen vakituiseen työhöni Sastamalaan. Kauan en ehtinyt taaskaan Sastamalassa olla, sillä syksyllä 2011 minua pyydettiin jälleen töihin Poliisiammattikorkeakoululle. Tällä kertaa kyseessä ei ollut opettajan tehtävä, vaan esiselvityksen tekeminen Pirkanmaalle suunniteltuun yhteistyöhankkeeseen, Pirkanmaan turvallisuusklusteriin. Hankkeen alullepanijana oli Pirkanmaan maakuntajohtajan Esa Halmeen kutsuma kokous, johon oli kutsuttu kymmenen keskeisen turvallisuustoimijan edustajat. Halme kysyi kokouksessa, voitaisiinko Pirkanmaalla turvallisuustoimijoiden yhteistyön tiivistämisestä ja toiminnallisesta kokoamisesta saada nykyistä enemmän hyötyä. Kokouksessa todettiin, että Pirkanmaalle on keskittynyt poikkeuksellisen laaja turvallisuustoimijoiden joukko, minkä vuoksi yhteistyön kehittämiselle nähtiin paljon mahdollisuuksia. Jottei hyvä idea olisi jäänyt vain ajatukseksi, kokouksessa päätettiin toteuttaa Pirkanmaan liiton rahoittama esiselvitys turvallisuusklusterin kokoonpanon, sisällön ja toimintamahdollisuuksien kartoittamiseksi. Paikalla ollut Poliisiammattikorkeakoulun rehtori Kimmo Himberg lupasi osoittaa esiselvitykselle tekijän, jonka toteuttajaksi sitten minut valittiin. Tätä artikkelia kirjoittaessani olen muistellut ja mietiskellyt omaa työuraani. Kuten edellä kerroin, Helsingistä Vammalaan lähtiessäni esimieheni totesi, että Vaikka minulla ei olekaan opettajan koulutusta, uskon että aikaisemman poliisityön kautta saamani esiintymis- ja vuorovaikutustaidot antoivat hyvät eväät opettajan tehtävään. Tätä artikkelia kirjoittaessani olen muistellut ja mietiskellyt omaa työuraani. – 275 – maalaispiirissä saa unohtaa poliisityön osaamisen ja asiantuntemuksen suunkokonaan ja urakehitysmahdollisuudettaamisen paremman turvallisuuden aikin ovat olemattomat. Kun nyt pohdin kaansaamiseksi. Turvallisuusklusterissa reilun 15 vuoden mittaista työhistoon koossa merkittävä älyllinen pääoma, riaani, voin todeta, että totuus on ollut jonka joustavalla käytöllä saadaan aikaan kuitenkin aivan toinen. Urakehitystä on käytännön ratkaisuja esille nousseisiin tapahtunut vanhemmasta tur vallisuuskysymyksiin Yhteistyön avulla konstaapelista komisaja -ongelmiin. Yhteistyön pystymme saamaan rioksi. Pääasiassa olen avulla pystymme saamaan aikaan myös sellaista työskennellyt monin taaikaan myös sellaista vaivaikuttavuutta, mitä voin haastavissa kenttäkuttavuutta, mitä emme emme muuten saisi tehtävissä niin kenttämiemuuten saisi aikaan. Käyaikaan. henä kuin kenttäjohtajatännön esimerkkejä konknakin, mutta niiden ohella reettisen yhteistyön tulokolen päässyt osallistumaan myös moniin sista ovat käynnissä olevat osaamisvermuihin mielenkiintoisiin projekteihin ja kostot ja niiden aikaansaannokset, joista tehtäviin. Ehkä me emme kumpikaan, kerron myöhemmin lisää. sen paremmin esimieheni kuin minä, Ohjausryhmän tukemana on käynnisosanneet tuolloin 2000-luvun taitteessa tynyt muun muassa Insta Innovationin ajatella, mitä kaikkea poliisityö voi nykyja viranomaisten yhteistyössä kehittämä aikana pitää sisällään ja millaiseksi työ on virtuaalinen harjoitusympäristö, Joint muuttumassa. Virtual Training Environment -projekti (JoViTE), jonka tarkoitus on kehittää *** johtamisen moniviranomaisharjoitteluun tarkoitettu virtuaalinen harjoitusKlusterilla tarkoitetaan yleisesti maantieympäristö. Syksyn 2013 aikana järjestelteellisesti toisiinsa läheisesti sijoittuvaa mää on testattu kolmessa eri viranomaisjoukkoa, jolla on jokin yhteinen intressi, harjoituksessa ympäri Pirkanmaata. Potässä tapauksessa siis turvallisuus. Turliisitoimintaa lähinnä on Tampere-talon vallisuusklusterin ympärille kehitetyn ympäristöön luotu virtuaalimaailma, yhteistoiminnan ei ole tarkoitus kilpailla jossa harjoiteltiin Tasavallan presidentin jo olemassa olevien yhteistyömuotojen itsenäisyyspäivän juhlavastaanoton tilankanssa, vaan toteuttaa ennakkoluulottonejohtamista. masti uudenlaista alueellista turvallisuusTurvallisuusklusteri on rakentunut yhteistyön toimintatapaa. Pääasiallinen nykyiseen muotoonsa neljässä eri vaitavoite onkin ollut koota alueen turvalheessa, joista ensimmäinen oli esiselvilisuustoimijat yhteen ja luoda siltaa eri tyksen tekeminen. Toisessa vaiheessa toimijoiden väliselle yhteistyölle. Tavoite Turvallisuusklusterin ohjausryhmä pääton tärkeä, sillä laaja-alaisen yhteistyön ti käynnistää varsinainen konkreettisen uskotaan mahdollistavan toimijajoukon yhteistoiminnan esiselvitysten tulosten – 276 – rohkaisemana. Kolmannessa vaiheessa tein tutkimusta siitä, minkälaisia liiketoimintaympäristöjä ja -edellytyksiä turvallisuusalalla on. Neljännessä vaiheessa selvitin sitä, minkälainen rooli kolmannella sektorilla ja sen järjestöillä on turvallisuustyön osatekijänä. Järjestöjen tekemän turvallisuustyön merkitys tulee tekemäni tutkimuksen mukaan kasvamaan tulevaisuudessa. Järjestöillä on merkittävä rooli muun muassa ennalta estävän työn tekijänä. Järjestöillä nähdään olevan myös erittäin suurta potentiaalia toimia osana turvallisuustoimijoiden yhteistyötä. Yhteistyö edellyttää kumppanuutta, jossa omistaudutaan tietyn tarkoituksen ja aikaansaannoksen saavuttamiseen. Eräs haastattelemani totesikin hyvin sanoessaan: ”Yhteinen tavoitteemme on turvallisuustason nostaminen – riippumatta siitä oletko virkamies vai et.” Turvallisuusklusteria rakentaessani olen saanut tehdä koordinaattorin työn rinnalla jatkuvaa tutkimus- ja kehittämistyötä. Työhuoneeni sijaitseekin luontevasti Poliisiammattikorkeakoulun TKIyksikössä (TKI = tutkimus, kehittäminen ja innovaatiot). Erikoistutkija Vesa Huotarin kanssa tekemäni yhteistyö on yhdistänyt hedelmällisellä tavalla käytännönläheistä poliisikokemustani ja Huotarin tieteellistä ajattelua. Käytännön aikaansaannosten lisäksi eri vaiheista on syntynyt myös kirjallisia tuotoksia, joiden tarkempia tietoja löydät halutessasi lähdeluettelosta. Työtehtäväni turvallisuusklusterissa ovat olleet melko kaukana perinteisistä poliisitehtävistä. Poliisikokemus on kui- Järjestöjen tekemän turvallisuustyön merkitys tulee tekemäni tutkimuksen mukaan kasvamaan tulevaisuudessa. Järjestöillä on merkittävä rooli muun muassa ennalta estävän työn tekijänä. – 277 – tenkin ollut välttämätön tausta: ilman tysverkosto on valittu sisäasiainministesitä en olisi pystynyt kunnolla suoriuturiön valtakunnallisiksi pilottihankkeiksi. maan niistä moninaisista haasteista, joita Käytännön poliisitoimintaa lähinnä tämä kehittämistyö on vaatinut. Korvaaoleva osaamisverkosto on turvallisuusmaton hyöty on ollut myös saamastani tiedon välitysverkosto, jossa olemme esimieskoulutuksesta. Vaikka en olekaan rakentaneet poliisin ja kaupan alan toitällä hetkellä esimiesvirassa, olen kuimijoiden välille tiedonvälitysverkoston. tenkin joutunut jatkuvasti käyttämään Verkostossa voidaan välittää kahdenesimiestaitojani muun muassa verkoston tasoista turvallisuusviestiä, sekä ennaltatoimijoiden motivoinnissa ja asioiden ehkäisevää että reaaliaikaista. johtamisessa. Verkostojen johtaminen Reaaliaikaista viestiä voidaan välittää onkin pitkälti epäsuoraa esimerkiksi alueella kierverkoston toimintaan vaitelevästä varasliigasta, teKorvaamaton hyöty on kuttamista. Verkostojen ollut myös saamastani kijöiden tuntomerkeistä ja johtamiseen kuuluu myös kiinnostuksen kohteista. esimieskoulutuksesta. toiminnan suuntaaminen Viestinnän kautta kaupkohti sovittuja päämääriä. pakeskukset ja vartiointiTurvallisuusklusterissa näitä päämääriä liikkeet voivat varautua tällaisen liigan ovat toteuttaneet eri teemojen ääreltuloon valvontaa tehostamalla. Myös le kootut osaamisverkostot. Kuhunkin poliisi voi suunnata omaa valvontaanverkostoon on koottu sellaiset osaasa entistä paremmin rikostentekijöiden jat, joita kyseisen ongelman ratkaisu tai kiinnisaamiseksi. Onnistumisiakin on jo asian eteenpäin vieminen vaatii, ja kulsaatu muun muassa älypuhelinvarkaiden lakin verkostolla on oma puheenjohtaja. kiinniottojen muodossa. Verkostojen teemoja ovat tähän menEnnalta estävän viestinnän esimerknessä olleet seuraavat: yritysturvallisuus, kinä voisin mainita kuukausittain koosikäihmisten asumisen turvallisuuden tettavan raportin anastetuimmista tuotparantaminen, ennakointi, logistiikka ja teista ja tuoteryhmistä. Syyskuussa 2013 myrskyt, turvallisuuden tutkimus ja kouPirkanmaan poliisi kirjasi 268 näpistystä. lutus, turvallisuustiedon välitysverkosto Kärkituotteet olivat ”kiinnostavuusja kolmannen sektorin osaamisverkosto. järjestyksessä” alkoholi, elintarvikkeet, En lähde tässä yhteydessä kuvaamaan vaatteet, kosmetiikka ja polttoaine. Elinkaikkien verkostojen sisältöä tarkemmin, tarvikenäpistykset tuntuvat olevan kasmutta yhteistyön potentiaalista voisin vava trendi, ja mieleeni onkin noussut mainita sen, että verkostoissa toimii tälkysymys, onko taloudellinen taantuma lä hetkellä yli sata toimijaa. Vaikutukset lisäämässä elintarvikkeiden kiinnostaja hyödyt eivät ole vain paikallisia, mistä vuutta anastusmielessä. osoituksena on se, että ikäihmisten asumisen turvallisuusverkosto, yritysturval*** lisuusverkosto ja turvallisuustiedon väli– 278 – Verkostoyhteistyö on avannut silmiäni ymmärtämään entistä paremmin, ettei poliisi pysty ratkaisemaan yhteiskunnan turvallisuusongelmia yksin. Turvallisuusongelmat ovat hyvin monimutkaisia ja moniulotteisia, minkä vuoksi tarvitsemme niiden ratkaisemiseksi laajaa verkostomaista yhteistyötä. On myös hyväksyttävä se tosiasia, ettei kaikki turvallisuusalan viisaus asu poliisilaitoksella. Kaikilla turvallisuusklusterin toimijoilla on erittäin paljon osaamista, joka täydentää poliisin osaamista merkityksellisellä tavalla. Jos haluamme saada aikaan yhteiskunnallista vaikuttavuutta, verkostoituminen on itse asiassa ainoa tapa ja mahdollisuus saavuttaa tavoite. Poliisin ja muiden turvallisuustoimijoiden yhteistyöllä on pitkät perinteet. Yhteistyön merkitys on vuosien varrella korostunut, ja vuonna 2001 yhteistyövelvoite kirjoitettiin lakitasoisesti poliisilain ensimmäiseen pykälään, jonka mukaan poliisin tulee toimia turvallisuuden ylläpitämiseksi yhteistyössä muiden viranomaisten sekä alueella olevien yhteisöjen ja alueen asukkaiden kanssa. Yhteistyön merkitystä on korostettu myös useissa niin kansallisissa kuin kansainvälisissäkin tutkimuksissa ja raporteissa. Mainitsen esimerkkinä Sisäisen turvallisuuden ohjelman ”Turvallisempi huomen”, jossa todetaan arjen turvallisuuden syntyvän systemaattisen, suunnitelmallisen ja avoimen verkostoyhteistyön turvin. Kaikkien toimijoiden yhteinen huolenaihe, resurssien niukkeneminen, on myös aiheuttanut tarvetta tiivistää yhteistyötä. Uskon, että tulevaisuudessa poliisissa tulee olemaan perustyön rinnalla entistä Verkostossa voidaan välittää kahdentasoista turvallisuusviestiä, sekä ennaltaehkäisevää että reaaliaikaista. Verkostoyhteistyö on avannut silmiäni ymmärtämään entistä paremmin, ettei poliisi pysty ratkaisemaan yhteiskunnan turvallisuusongelmia yksin. Kaikkien toimijoiden yhteinen huolenaihe, resurssien niukkeneminen, on myös aiheuttanut tarvetta tiivistää yhteistyötä. – 279 – enemmän erilaisia asiantuntijatehtäviä, ta. Siksi onkin vaarana, että vähenevät vaikkapa sitten turvallisuusyhteistyöhön resurssit suunnataan helpommin mitattaviin asioihin. Olen kuiliittyen. Olen kuullut saUskon, että nottavan, että ”ennen tenkin kokemukseni myötulevaisuudessa tä entistä vakuuttuneempi vanhaan” poliisin tärpoliisissa tulee siitä, että jokainen ennalta keimmät ominaisuudet olemaan perustyön estävään työhön panosolivat suuri koko ja ruma rinnalla entistä tettu tunti maksaa itsenulkonäkö. Legendan enemmän erilaisia sä takaisin ennemmin tai mukaan ne olivat myös asiantuntijatehtäviä, myöhemmin. Parhaassa Poliisikoulun ainoat päävaikkapa sitten tapauksessa työ voi säässyvaatimukset. Tulevilta poliiseilta tarvitsemme turvallisuusyhteistyöhön tää ihmishengen tai estää liittyen. nuoren ajautumisen rikolmassiivisten lihasten ja lisen uralle. Yksikin haikarskin ulkomuodon sijaan ennen kaikkea yhteistyökykytaitoja, rahtunut nuori saattaa aiheuttaa useille vuorovaikutustaitoja, kykyä laaja-alaiseen eri viranomaisille todella paljon työtä. Ei ajatteluun sekä myös kykyä ilmaista itse- ole tavatonta, että yksi henkilö syyllistyy ään ymmärrettävästi niin suullisesti kuin vuodessa sataan eri rikokseen. Kun laskirjallisestikin. Toki poliisin on pidettä- kee näiden juttujen tutkimiseen, syytevä huolta myös fyysisestä kunnostaan jo harkintaan, oikeuskäsittelyyn ja vankeusoman jaksamisenkin vuoksi. Nykyäänkin aikaan liittyvät kustannukset, niin sumfyysisistä ominaisuuksista on hyötyä eri- mat ovat erittäin suuria. Kokonaisturtyisesti kenttätyössä. Pelkästään fyysisillä vallisuusstrategian 2012–2015 mukaan avuilla ei nyky-yhteiskunnassa ja nyky- yhden syrjäytyneen kustannukset voivat poliisissa kuitenkaan ponnisteta kovin olla laskutavasta riippuen jopa miljoona pitkälle. Oppiminen ei pääty virkamerkin euroa. On selvää, ettei ongelmia ratkaissaamiseen, ainakaan toivottavasti, vaan ta vain poliisin keinoin, vaan lasten ja oppiminen on jatkuva prosessi. Oma nuorten tukemiseen tarvitaan laajapohtaipaleenikaan ei ole oppijana päättynyt, jaista ja pitkäjänteistä yhteistyötä. Turvallisuustyössä on harvoin tarjolla vaan aloitin syksyllä 2013 turvallisuushallinnon maisteriopinnot Tampereen pikavoittoja ja nopeasti näkyviä tuloksia. yliopistossa. Nämä opinnot ovat erittäin Verkostomainen toiminta edellyttääkin hyödyllisiä nykyisten työtehtävien kan- sen vuoksi jokaiselta osallistujalta sinalta, mutta samalla ne pätevöittävät mi- toutumista pitkäjännitteiseen yhteistyönut entistä vaativampiin turvallisuusalan hön, näkyä yhteisistä ja omakohtaisista hyödyistä sekä käytännön ongelmien asiantuntija- ja johtotehtäviin. Verkostomaisen toiminnan tavoitteet tiedostamista ja niiden voittamista. On ovat usein luonteeltaan ennalta ehkäise- kuitenkin hyvä huomata, ettei turvalliviä. Ennalta estävän työn ongelma on, suuden parantaminen ole ydinfysiikkaa. että sen tuloksia on hyvin vaikea mita- Kun toteutamme yhdessä käytännön– 280 – läheisiä asioita, voimme saada aikaan arjen turvallisuutta parantavia tuloksia. Johtoajatuksena on hyvä pitää verkostomaisen toiminnan perusmatematiikasta poikkeava yhtälö: yhteistyössä 1+1 on aina enemmän kuin 2. Tulevilta poliiseilta tarvitsemme massiivisten lihasten ja karskin ulkomuodon sijaan ennen kaikkea yhteistyökykytaitoja, vuorovaikutustaitoja, kykyä laaja-alaiseen ajatteluun sekä myös kykyä ilmaista itseään ymmärrettävästi niin suullisesti kuin kirjallisestikin. LÄHTEET: • • • • Kokonaistur vallisuusstrategia 2012–2015. Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto. Luettavissa: http://www.intermin.fi/download/39878_Kokonaisturvallisuusstrategia_2012-2015.pdf. Linnamaa, Reija. 2004. Verkostojen toimivuus ja alueen kilpailukyky. HAUS-julkaisuja 1/2004. Helsinki. Perttula, Jouni. 2012. Avoin Tampere (Tredea) – Pirkanmaan turvallisuusklusterin toimintaedellytysten selvitys. Tampere 2012. Luettavissa: http://innovatetampere-fi-bin.directo.fi/@Bin/83 0596ac5f58f688149c21214c782 4f4/1371189468/application/ pdf/91521/Avoin%20Tampere_ Loppuraportti_Pirkanmaan%20 turvallisuusklusteri.pdf. Perttula, Jouni. 2012. Pirkanmaan turvallisuusklusteri? – Esiselvitys hankkeen toteutettavuudesta. Poliisiammattikorkeakoulun raportteja 99. Luettavissa: http://www. poliisiammattikorkeakoulu.fi/poliisi/poliisioppilaitos/home.nsf/ files/1F6EAF493292D121C225 79D1003B7BE1/$file/Raportteja99_web.pdf. Oppiminen ei pääty virkamerkin saamiseen, ainakaan toivottavasti, vaan oppiminen on jatkuva prosessi. – 281 – • • Perttula, Jouni. 2013. Kolmas sektori turvallisuuden osatekijänä. Poliisiammattikorkeakoulun raportteja 107. Luettavissa: http:// prettylib.erikoiskirjastot.fi/lib4/sr c?pbformtype=01001&profileset =pjfi&database=9&series=17975743&SORT=5 (julkaistaan 11/2013). Turvallisempi huominen, Sisäisen turvallisuuden ohjelma 2012. Sisäasiainministeriö. Luettavissa: http://www.intermin.fi/download/34893_262012_STO_III_ fi.pdf. – 282 – – 283 – – 284 – “Ateriassa oli unilääkettä ja nukahdettuaan siivooja riisti tämän hengen, raahasi autoonsa ja vei metsään.” – 285 – – 286 – Elina Saksala Kohtaamisia mikrofonin äärellä Elina Saksala on tuottaja Ylen Asiaohjelmissa. Saksala on työskennellyt Yleisradiossa vuodesta 1991 lähtien eri tehtävissä: toimittajana, tuottajana ja kouluttajana. Ennen Yleisradiota hän on toiminut elokuva-alalla, äänilevyyhtiöissä ja kielikoulutuksen parissa. Saksala on myös tietokirjailija. Hän on julkaissut lukuisia teoksia, muun muassa Asiaa ruudussa – tv-dokumentin anatomia (2008) ja Ammattina juontaja (2012). Koulutukseltaan Saksala on filosofian maisteri, pääaine englantilainen filologia. Kun isolla kengällä astuu, jää iso jälki T yöskentelen Ylen Asiaohjelmissa radio-ohjelmien tuottajana. Yle on suuri viestintätalo, olemme päivittäin tekemisissä jopa tuhansien ihmisten kanssa tarkoituksenamme välittää tietoa, tunnelmia ja viihdykettä kansalaisilta kansalaisille. Toki joukkoon mahtuu lisäksi ulkomailta tulevaa uutisaineistoa, musiikkia, draamaa ja dokumenttia täydentämään tarjontaa. Me keräämme, suodatamme, yhdistämme, tulkitsemme, täydennämme yhteiskunnasta ja laajemmin maailmalta pulppuavaa aineistoa ja lähetämme sen uudessa muodossa monenlaisia linjoja pitkin edelleen kansalaisille: peräti 95 prosenttia suomalaisista käyttää säännöllisesti Ylen palveluja muodossa tai toisessa, 78 prosenttia päivittäin. Tätä tiedon keruuta ja prosessointia kutsutaan journalismiksi. Journalismin ammattilaiset, eritoten toimittajat, hankkivat aineistonsa kaikin mahdollisin keinoin, yksi tärkeimmistä on haastatteleminen. Palaan artikkelini loppupuolella ajatuksiin siitä, miten syntyy hyvä haastattelu. Viestintä perustuu ihmisten väliseen vuorovaikutukseen – se on siis se – 287 – nissaan 8.10.2013 näin: ”Hyödyllinen iso kehys, jonka sisällä koko sirkus pyöennakko-oletus voi sopivissa oloissa tai rii, joten aloitetaan siitä. autettuna kuitenkin kivettyä ennakkoIhmisten keskinäinen vuorovaikutus luuloksi. Avaran katseen tilalle tuleekin on kaiken kaikkiaan monitahoinen ja ahdas yhden koon muotti, joka estää haasteellinen tapahtuma, jota värittävät näkemästä. Ihmistä ei nähdä ihmisenä psykologisten tekijöiden lisäksi kultvaan väärän sukupuolen, iän, värin, rotuuriset ja kielelliset erot, sukupolvi- ja dun, kansalaisuuden tai uskonnon edussukupuolierot, hierarkkiset ja muut tajana.” sosiaaliset tekijät sekä satunnaiset oloErilaisuus on osaksi opittua ja kultsuhteet. Erot ilmenevät äänenpainossa, tuurista, pohjimmiltaan ihmisillä on puhuttelumuodossa (sinä vai te), sananjokseenkin samanlaisia perustarpeita valinnoissa, lauserakenteissa, katseessa, kuten ravinto, uni, turvalasennossa ja etäisyydessä Vuorovaikutuksen lisuus, läheisyys… Toisaalpuhetoveriin. En sinutperusta on ta saamme syntymälahjana telisi entistä presidenttiä toisten ihmisten tietynlaisen temperamentai yliopiston rehtoria ilkunnioittamisessa tin, joka vaikuttaa siihen, man että tämä tekisi ensin ja myönteisessä miten otamme vastaan aloitteen. Vaikka käytän uteliaisuudessa. pettymykset, yksinäisyyhelposti tuttavallisissa tiden, ymmärtämättömän lanteissa slangia ja hassuja ja epätasa-arvoisen kohtelun tai vastaasanamuotoja, en milloinkaan tekisi sitä vasti hyväksyvän katseen, kannustuksen muodollisessa haastattelutilanteessa tai ja leikinlaskun. Hyvä kasvuympäristö tavatessani työkokouksessa uuden yhvahvistaa itsetuntoa ja auttaa meitä kohteistyökumppanin. Eri kulttuureissa on taamaan muut myönteisesti ja rikastuttasuuriakin eroja siinä, miten vanhempia vasti. ihmisiä tai vieraita puhutellaan, paljonko Kanssaihmiset ovat ikään kuin peiletarvitaan jutustelua (small talk) pohjusjä, joiden kautta tutkiskelemme ja tultamaan liikeneuvottelua tai mitkä asiat kitsemme itseämme. Huonommuuden ovat tabuja. tunne voi nousta näennäisesti mitättöVuorovaikutuksen perusta on toisten mistä varhaisen vuorovaikutuksen tiihmisten kunnioittamisessa ja myönteilanteista, jotka toistuessaan iskostavat sessä uteliaisuudessa. Meitä on moneen sisimpäämme sitkeän käsityksen omasta junaan, eikä kaikille aina löydy istumaitsestämme. Mutta yhtä lailla myönteiset paikkoja. Oma elämä tulee ajan myötä kohtaamiset missä hyvänsä vaiheessa taihelpommaksi, kun pitää lähtökohtanaan valta voivat avata uusia ovia. sitä, että pyrkii tutustumaan erilaisiin Hyvä vuorovaikutus lähtee yksinkerihmisiin ja asennoituu niin, että minun taisesti tapakulttuurista, siitä mitä jokaitapani olla ja elää ei ole ainoa oikea. Helsen olisi ainakin pitänyt oppia kotona ja singin Sanomien entinen päätoimittaja koulussa: päivää ja näkemiin, kiitos ja ole Reetta Meriläinen kirjoitti HS:n kolum– 288 – hyvä, anteeksi… Voinko auttaa? Avoin katse, toisen huomioiminen ja hyvä tahto riittävät pitkälle. Eri uskontoja ja ajatussuuntia yhdistää maailmanlaajuisesti niin sanottu kultainen sääntö, joka voidaan ilmaista monin tavoin, muun muassa näin: ”Älä tee toisille mitään sellaista, mitä et haluaisi heidän tekevän sinulle” tai myönteisemmin: ”Ole toisia kohtaan sellainen kuin haluaisit ihmisten olevan sinua kohtaan.” Mutta maailma ei ole yksinkertainen, eivätkä viestintätilanteet suju kuten Strömsössä. Ahneus, kateus, kielivaikeudet, taloudelliset intressit, rikkinäinen puhelin ja muutamat muut pikkuseikat tekevät viestinnän tavattoman monimutkaiseksi prosessiksi. Siksi meillä on sotia, taskuvarkaita, rakkausryppyjä, huonoja haastatteluita ja mielensä pahoittajia. Hyvä vuorovaikutus lähtee yksinkertaisesti tapakulttuurista, siitä mitä jokaisen olisi ainakin pitänyt oppia kotona ja koulussa: päivää ja näkemiin, kiitos ja ole hyvä, anteeksi… Voinko auttaa? Avoin katse, toisen huomioiminen ja hyvä tahto riittävät pitkälle. *** Semiootikko Wendell Johnson on tuonut esille mielenkiintoisen näkökulman ihmiskielten epätäydellisyydestä ja ilmaisumme rajallisuudesta suhteessa alati muuttuvaan maailmaan: ”Kieli on animistinen ja houkuttelee meidät puhumaan muuttumattomuuksista, pysyvyyksistä, samankaltaisuuksista, normaaliudesta, laadusta, maagisista muutoksista, nopeista parannuskeinoista, helpoista ongelmista ja lopullisista ratkaisuista.” Wendellin mukaan maailma ja sen ilmiöt eivät ole niin yksiselitteisiä kuin miten kieli ne määrittelee. Työttömyys, kevään tulo ja Pohjois-Afrikan verkkoyhteyksien kehitys ovat jatkuvassa muutostilassa erilaisten luonnonprosessien, – 289 – kansainvälisen kaupankäynnin, sattusanallista ja sanatonta viestintäänsä niin, mien, inhimillisen vuorovaikutuksen ja että erilaiset ihmiset ymmärtävät viestin rikollisuuden vuoksi. Meidän on kuitenniin kuin se on tarkoitettu. Täsmällisyykin tarve lokeroida ihmiset ja asiat: kauden ei kuitenkaan tarvitse merkitä kielen pungit ovat pieniä tai suuria, tv-ohjelmat köyhyyttä ja ilmaisun niukkuutta. ovat viihdettä tai asiaa ja lapset kilttejä Viestintämme koostuu monenlaisten tai tuhmia. Alusvaatteille, juhlavaatteille elementtien yhteisvaikutuksesta: ja talvitakeille on omat säilytyspaikkansa. Tällainen lajittelu helpottaa esineiden - verbaalinen eli kielellinen viesti: ja ajatusten hallitsemista. Emme voi olla mitä sanotaan koko ajan määrittelemässä, missä määrin - paralingvistinen viesti: miten sanotalo on ruskea tai tumman punainen tai taan (äänen korkeus, voimakkuus ja joku tapaamamme ihminen suomenkiesävy, puheen rytmi, taukojen käyttö, linen tai kaksikielinen. intonaatio, epäröinnin tai tunteiden Tämä epäsuhta jatkuvassa muutokilmaiseminen äänellisin keinoin kusen tilassa olevan maailman ja kielemten huokaukset, äännähdykset, vime kaavamaisuuden välillä on toisinaan hellys) ongelma ihmisten välisessä viestinnässä. - nonverbaalinen eli ei-kielellinen Viimeisten 50 vuoden aikana vaurasviestintä kuten kehonkieli, jolla viestuminen, median yhä kiihtyvä kehitys titään myös kuuntelemista (katse, ja ennen muuta globalisaatio ovat sireleet, ilmeet, liikkeet) sekä tilankäyttö paloittaneet yhteiskuntamme yhä pieja ihmisten välinen etäisyys ja kosketus. nempiin alakulttuureihin. Ennen muuta internetin tulo 1990-luvulta lähtien on Kaikkiaan sanattoman viestinnän katkasvattanut eroja huimassotaan olevan kommuniTämä epäsuhta ti: nuorin nettisukupolvi ja kaatiotilanteessa yhtä merjatkuvassa muutoksen vanhempi arvokonservakittävää kuin kielellisen tilassa olevan tiivinen kansanosa elävät viestinnän ja jopa merkitjo ”ihan eri maailmassa”. maailman ja kielemme tävämpää, sillä jos sanojen kaavamaisuuden Yhteinen kieli on suhteelja ei-kielellisen ilmaisun välillä on linen käsite, koska näillä välillä on ristiriita, jälkimtoisinaan ongelma eri sosiokulttuuristen ryhmäinen vie voiton. Eri tutihmisten välisessä mien edustajilla on osin kimusten mukaan sanattoviestinnässä. eri merkitykset samoille mista viesteistä muistetaan sanoille. Mistä puhutaan, 50–90 prosenttia, kun taas kun puhutaan evästeestä, imuroinnista sanallisista viesteistä muistetaan vain tai risuaidasta? noin 10–50 prosenttia. Tästä seuraa, että niin toimittajan kuin Mitä kasvosi ilmentävät, kun esität erilaisten viranomaisten ja yleisöä palkysymyksiä tai lausut tunneperäisiä lauvelevien ammattilaisten on kehitettävä seita? Jos sanot ”pyydän anteeksi” tai – 290 – ”otan osaa suruusi” ja samalla hymyilet katsomatta toista silmiin, viestisi vääristyy pahasti. Voit korostaa tärkeää osaa puheessasi käsien harkituilla liikkeillä. Kun nostat kulmakarvoja, avaat suun raolleen ja levität käsiäsi kämmenpuoli ylöspäin, ilmaiset hämmästystä. Kulmien kurtistamisella voit ilmaista epäilyä, samoin nostamalla kulmakarvat ylös, kallistamalla vähän päätä ja katsomalla puhekumppaniasi tiukasti tai hiukan huvittuneen näköisenä. Kääntymällä jotain ihmistä kohti osoitat hänelle huomiota tai myönteistä kiinnostusta. Nojaamalla taaksepäin voit irtisanoutua hänen käsityksistään. Jos vertaillaan eri medioita, televisiolla on erityisen hyvä kyky välittää tunneviestejä: ihmiskasvot näkyvät tv-ruudussa suurikokoisina, jolloin jokainen tunteen häivähdyskin näkyy kotikatsomoihin. Televisio välineenä korostaa ihmisten ulkonäköä, tyyliä, vaatetusta, ilmeitä, eleitä ja liikehdintää. Sitä vastoin puheen sisältö voi jäädä vähemmälle huomiolle. Radio puolestaan korostaa sitä, miltä ihminen kuulostaa ja kuinka sujuva hän on. Puhetapa ja äänensävy värittävät puheen sisältöä. Asiasisältö ja sen yksityiskohdat välittyvät parhaiten kirjallisessa muodossa, esimerkiksi printtimediassa, sillä varsinaisen tekstin lisäksi voidaan käyttää erilaisia taulukoita, kaavioita ja valokuvia. Poliitikoille televisio on oiva väline luoda mielikuvia, koska se korostaa ulkonäön ja vaatetuksen lisäksi muita ulkoisia piirteitä, kuten nopeaa reagointikykyä, verbaalista lahjakkuutta, hymyä ja katsekontaktia, rentoutta, arvokkuutta Tästä seuraa, että niin toimittajan kuin erilaisten viranomaisten ja yleisöä palvelevien ammattilaisten on kehitettävä sanallista ja sanatonta viestintäänsä niin, että erilaiset ihmiset ymmärtävät viestin niin kuin se on tarkoitettu. Televisio välineenä korostaa ihmisten ulkonäköä, tyyliä, vaatetusta, ilmeitä, eleitä ja liikehdintää. Sitä vastoin puheen sisältö voi jäädä vähemmälle huomiolle. Radio puolestaan korostaa sitä, miltä ihminen kuulostaa ja kuinka sujuva hän on. – 291 – tai huumorintajua ja kehon seksuaalisia signaaleja. Samalla se on varsin armoton media, sillä kaikki edellä mainittu voi myös kaatua poliitikkoa vastaan: hidas reagointi, tympeä ilme, haparointi, teennäisyys ja harmaa olemus. Syvällinen viisaus ja harkinta eivät sen sijaan välttämättä toimi televisiossa, jossa vastausten pitää tulla nopeasti ja sujuvasti. Poikkeuksen muodostavat jotkin keskusteluohjelmat tai henkilökuvadokumentit. Niissä päähenkilöllä on runsaasti tilaa esittää ajatuksiaan ja pohdiskella asioiden yhteyksiä. joilla häntä rohkaistaan kertomaan lisää. Kuuntelemista voidaan vahvistaa istumalla tai seisomalla hyvässä asennossa: jalat tukevasti maassa ja molemmat kankut tuolissa kiinni. Pieni etukumara, suu raollaan mieluummin kuin tiukasti kiinni, ja käsivarretkin avoimuutta ilmaisemassa – tämä kaikki tulee luontaisesti, jos kuuntelee toista ihmistä keskittyneesti. *** Statusilmaisulla tarkoitetaan ihmisten keskinäisen vuorovaikutuksen tiedostamat*** tomia tai tiedostettuja tekoja, jotka liittyvät tilan, eleiden, asennon ja äänen käytRuumiinkielemme kertoo, kuuntelemtöön. Simo Routarinne on perehtynyt meko todella vai mietimmekö, mitä sastatusilmaisuun näyttelijänä ja kouluttanoisimme itse seuraavaksi. Tästä meillä jana ja kirjoittanut aiheesta teoksen Valjokaisella on arkista kokemusta. Ja juuta ja vuorovaikutus – statusilmaisun perusteet. ri tässä kohtaa keskustelu on vaarassa Vaikka statusilmaisu on useimmiten tiemuuttua riidaksi, jos kumpikin osapuoli dostamatonta, sitä voi tietoisesti oppia vain jankuttaa omaa näkökantaansa eikä hyödyntämään sekä omassa ilmaisuskuuntele toisen todellista saan että kanssaihmisen Ruumiinkielemme sanomaa. Kuunteleminen käytöksen tulkitsemisessa. kertoo, kuuntelemmeko on yhtä tärkeä osa viestinSosiaalinen dominanssi todella vai tää kuin puhuminen. on statusilmaisun perusmietimmekö, mitä Aktiivisessa kuuntelussa käsite. Sillä tarkoitetaan sanoisimme itse katsekontakti on keskeikahden yksilön keskinäisseuraavaksi. sessä roolissa. Arvostamistä sanatonta ja sanallista ta tai ymmärrystä osoiteilmaisua, jolla selvitetään, taan pienin nyökkäyksin ja hymyin, hämkumpi heistä on dominoiva ja kumpi mästystä silmiä suurentamalla, epäilystä alistuva. Tämä eläinkunnasta tuttu ilmiö kääntämällä hieman päätä alaviistoon ja on ihmisillä hienovaraisempaa ja usein kenties siristämällä silmiä. Toisen puhettiedostamatonta. Statusilmaisu ei ole ta voi myötäillä pienillä äännähdyksillä pysyvä ilmiö vaan suhteellinen ja tilankuten ”ahaa, ai, hmm, niinkö?” Puhujaa nekohtainen. Ilmaisemme itseämme eri ei keskeytetä, vaan pikemminkin esitetavalla kohdatessamme kadulla ystävän, tään pieniä vahvistavia lisäkysymyksiä, työpaikalla kokouksessa esimiehemme, – 292 – toimittajan roolissa poliitikon tai viranomaisena asiakkaan. Mutta jos tapaammekin esimiehemme vaikka jalkapalloottelussa, käyttäytymisemme on erilaista kuin virallisemmassa yhteydessä. Viestitämme jatkuvasti kasvojemme ja koko kehomme ilmaisuun käytettävän monimutkaisen lihaksiston välityksellä tunnetilojamme ja asenteitamme. Statusilmaisun tiedostaminen ja siihen perehtyminen voi auttaa toimittajaa tunnistamaan toistuvia käyttäytymismalleja ja henkilökohtaisia rajoittavia maneereja. Sama koskee tietysti kaikkia, joiden työssä ihmisten välinen vuorovaikutus on keskeisessä osassa. Statusilmaisu ei rakennu iän, yhteiskunnallisen aseman tai varallisuuden perusteella. Siinä käytetään sekä sanallisia että sanattomia keinoja, ja kuten kaikessa viestinnässä, fyysiset sanattomat keinot vaikuttavat voimakkaammin. Statusilmaisulla tarkoitetaan kaikkea sitä, mitä ihmiset tekevät tai millä he leikkivät dominoidakseen tai osoittaakseen alistumista. Puhutaan korkeasta ja matalasta statusilmaisusta. Jokainen voi joustavasti säädellä omaa ilmaisuaan reaktiona kanssaihmisen ilmaisuun. Alainen hymyilee ja rentoutuu, kun pomo juttelee kahvitauolla leppoisasti onnistuneesta viikonloppulomastaan. Kun sama pomo vähän myöhemmin moittii alaistaan epäonnistuneesta projektista, tämä vaistomaisesti pyöristää hieman hartioitaan ja katsoo varovaisesti silmiin ja nyökyttelee kuunnellessaan. Routarinne korostaakin, että mitä liikkuvampaa ja joustavampaa statusilmaisu on, sitä paremmat mahdollisuudet on selvitä erilaisissa vuorovai- Statusilmaisun tiedostaminen ja siihen perehtyminen voi auttaa toimittajaa tunnistamaan toistuvia käyttäytymismalleja ja henkilökohtaisia rajoittavia maneereja. Sama koskee tietysti kaikkia, joiden työssä ihmisten välinen vuorovaikutus on keskeisessä osassa. – 293 – kutustilanteissa. hän tietysti varmistaa, että tuoliin on soKorkeaa statusta ilmaistaan runsaasti pivaa istahtaa, ettei hän vaan vie joltain tilaa vievillä eleillä ja asennoilla: hidas ja toiselta paikkaa. selkeä liikekieli, täsmälliLiian vahvaa domiToisen käytökseen nen ja kuuluva puhetyyli, noivaa vaikutusta on mahvoidaan vaikuttaa kenties römeä ääni vielä. dollista lieventää monin kiinteällä Toisen käytökseen voitavoin, silloinkin kun tikatsekontaktilla ja daan vaikuttaa kiinteällä lanteeseen on ikään kuin vakaalla arvokkaalla katsekontaktilla ja vakaalla sisäänkirjoitettu tietty asekäyttäytymisellä. arvokkaalla käyttäytymitelma, eli toinen osapuoli sellä. Myös ulkoiset tekijät on valmiiksi altavastaajan kuten trendikäs pukeutuminen ja näyttäasemassa: puhuttelussa, anomassa laivän reteä rahankäyttö antavat ymmärtää, naa tai hakemassa avointa työpaikkaa, tai että tässä ei ollakaan mitä tahansa naakuulusteltavana esimerkiksi vaalitentissä. purin setiä. Haastateltavan tai asiakkaan voi asettaa Matalan statuksen ilmaisukeinoja ovat istumaan vinosti vastapäätä, ei suoraan vastaavasti kehoa pienentävät asennot kohti. Hänen takanaan ei saisi olla avoinja eleet, varovainen tai myötäkarvainen ta ovea tai paljon väkeä hääräämässä. puhetapa, anteeksipyytävä ja nyökytteleElekieli on tietoisen myötämielinen, äävä olemus. Tällä pyritään rohkaisemaan nenkäyttö ja sananvalinnat ystävällisiä ja toista ottamaan tila haltuunsa tai oleniin edelleen. Tv-studiossa on kirkkaat maan suosiollisia puhujalle. valot ja paljon väkeä, siellä ei ihan helLähes työssä kuin työssä voi tietoiposti tule turvallinen ja levollinen olo, sesti hyödyntää näitä keinoja rikastuttamutta aina kun se on mahdollista, tulisi maan ja tehostamaan vuorovaikutusta. pyrkiä siihen, että haastateltava ei koe tiEsimerkiksi korkean statuksen katselannetta uhkaavana. Myös haastattelijan kontakti on äärimmillään toisen suoraa toiminta vaikuttaa: levollisuus ja keskittuijottamista. Erityisesti hiljainen tuijotyminen tarttuvat toiseen osapuoleen. tus silloin, kun kumpikaan ei puhu, on Statusilmaisulla on taipumus ketjuunvoimakas dominoiva ele. Tai toisena tua: asento vaikuttaa puhetyyliin, puheääripäänä se, että jättää toisen tietoisesti tyyli elekieleen ja katsekontaktiin. Siksi ilman huomiota, ei katso lainkaan kohti on vaikeaa muuttaa ilmaisussaan vain tai katsoo vain tämän vartaloa tai kelloa yhtä asiaa, sillä samalla muuttuvat muutarvioivasti. Tuoli saa kernaasti olla korkin siihen kytköksissä olevat ilmaisutakeampi kuin vastapuolella. Dominoiva vat. Jos puhuja pitää päätään suhteelliosapuoli keskeyttää muut silloin, kun häsen liikkumattomana, hän alkaa käyttää nellä on asiaa. Matalaa statusta ilmaiseva täsmällisempää kieltä ja täydellisempiä taas pyrkii viemään mahdollisimman välauseita, katsekontaktistakin tulee määhän tilaa, pitää jalkansa koukussa tuolin rätietoisen suunnattua. alla ja käsivarret sievästi sylissä. Ensin Ketjuuntuminen perustuu siihen, että – 294 – ihmisen ulkoiset ja sisäiset tuntemukset ovat yhteydessä toisiinsa. Ajattelu, asenteet ja tunteet vaikuttavat ilmaisuumme: kehon asentoon, elekieleen ja esimerkiksi ääneen. Ja päinvastoin: jos painamme hartiat alas, otamme surkean ilmeen ja puhumme haikealla äänellä hiljaa, myös tunteet mukautuvat tähän surkeuteen. Opi tunnistamaan oman fyysisen ilmaisusi piirteitä vuorovaikutustilanteessa eri ihmisten kanssa: miten käytät tilaa, miten istut, kumarrutko kohti haastateltavaasi vai nojaatko tiukasti poispäin? Katsotko silmiin? Mitä ilmeesi kertovat? Näin voit tietoisesti hakea uutta ilmaisua, vaikkapa karsia epävarmaa, hosuvaa liikehdintää. Tutki miten jo asennon vaihtaminen vaikuttaa puhetyyliisi. Kun opit hallitsemaan statusilmaisuasi, voit tieten tahtoen saada tukea uskottavuudelle ja parantaa vuorovaikutustasi. Opettele myös tunnistamaan haastateltavien statusilmaisua ja käyttämään tätä tietoa hyväksesi. Statusilmaisulla on taipumus ketjuuntua: asento vaikuttaa puhetyyliin, puhetyyli elekieleen ja katsekontaktiin. Tutki miten jo asennon vaihtaminen vaikuttaa puhetyyliisi. Kun opit hallitsemaan statusilmaisuasi, voit tieten tahtoen saada tukea uskottavuudelle ja parantaa vuorovaikutustasi. *** Seuraavassa palanen radion historiaa. Syyskuun 28. päivänä 1950 radioselostajat Usko Santavuori ja Martti Silvennoinen tekivät kunnon mediatempauksen, niin kuin nykyisin sanottaisiin. He halusivat käsitellä erikoislähetyksessään ”Radio tekee murron” poliisin toimintatapoja. Ohjelma alkaa Silvennoisen hiljaisella selostuksella: hän seisoo kolmen aikaan aamuyöstä Helsingin keskustassa lähellä rautatieasemaa rakennuksen varjossa ja tarkkailee ympäristöä. Santavuori on puolestaan hetkeä aikaisemmin murtau– 295 – tunut omistajan luvalla koneliikkeeseen mukanaan lyhytaaltolähetin ja mikrofoni. Hänellä on mukanaan laukku, johon hän kerää joitakin esineitä kaupasta. Silvennoisen alkujuonnon jälkeen siirrytään kuuntelemaan Santavuoren selostusta siitä, miten hän murtautui liikkeeseen ja missä tunnelmissa hän odottelee poliisia paikalle. Yleisradion teknikko Vuori on asettautunut muutamaa kerrosta ylempänä sijaitsevaan huoneistoon tallentamaan Santavuoren selostuksen ja muut tapahtumat liikkeessä. Miehet ovat etukäteen tiedottaneet murrosta poliisikomentaja Gabrielssonille, mutta tämä on juonessa mukana eikä ole kertonut asiasta eteenpäin. Joku sivullinen huomaa murron ja hälyttää poliisin. Poliisit tulevat reilussa kymmenessä minuutissa ja Santavuori pidätetään ”rysän päältä”. Kuulemme, miten poliisi kysyy, missä Santavuoren rikostoveri on. Santavuoren vakuutukseen, että hän on yksin, poliisit vastaavat lyömällä tätä. Santavuori pyytää, etteivät nämä löisi, mutta läiskähtelyt jatkuvat. Kaikki tämä siis nauhoitetaan. Sitten ääni liikkeen sisältä loppuu ja kuulemme Silvennoisen selostusta siitä, miten miehet ovat tulleet ulos rakennuksesta ja Santavuori työnnetään poliisiautoon ja viedään asemalle. ”Päivää, olemme Yleisradiosta ja tulimme juuri selostusmatkalta Forssasta ja kuulimme tuossa rautatieasemalla ryöstöstä…” Martti Silvennoinen meni seuraavana aamuna poliisiasemalle muka muina miehinä tekemään radioselostusta tapahtuneesta murrosta. Poliisit vakuuttavat kuin yhdestä suusta, ettei heidän uransa aikana ole koskaan tapahtunut pahoinpitelyjä, paitsi jos rikollinen on yrittänyt paeta tai on muuten käyttäytynyt väkivaltaisesti. ”Ei missään nimessä, mitä syytä sellaiseen olisi?” ”Hyvät kuulijat. Lavastettu murto on päättynyt. Rikollinen on saatu kiinni ja poliisi on toiminut edellä kerrotun mukaisesti. Varkaan saalis on jäänyt varsin vähänlaiseksi.” Ohjelman viimeisten minuuttien aikana tekijät pyrkivät lieventämään sen jättämää karmeaa kuvaa poliisin toiminnasta: ”Meidän kaikkien on muistettava, että tuo miljöö, mihin poliisi joutuu keskellä synkkää yötä, on todella epämiellyttävä. Liikkuessaan siellä hän ei näet voi koskaan tietää, milloin suurroiston ampuma surmanluoti osuu maaliin. Tämän muistaen poliisinkin kovia otteita on helpompi ymmärtää.” Vuonna 1950 Suomessa oli vain yksi radiokanava, ja television tulemiseenkin meni vielä vuosia, internetiä kukaan ei olisi voinut edes kuvitella. Kuulijoita on iltamyöhälläkin ollut siten miljoona tai kaksi, joten juttua seurannut kohu oli valtava. Tänä päivänä niin sanottu reality on yksi suosituimmista ohjelmatyypeistä, siis tosielämään perustuva käsikirjoitettu asiaviihde. Erilaisia poliisien työstä kertovia sarjojakin on tehty useita. Mutta voitaisiinko yllä kuvatun kaltainen ohjelma tänä päivänä toteuttaa? Tuskin. Ensinnäkään poliisi tuskin haluaisi olla – 296 – tällä tavoin mukana juonessa paljastamassa mahdollisia väärinkäytöksiä omissa joukoissaan, ja kovin epäeettistäkin se olisi. Toisaalta rikoslain 24. luvun 5. § kieltää salakuuntelun, ja siitähän tässä ohjelmassa nimenomaan oli kysymys. Konseptointi tarkoittaa sitä, että päätämme muun muassa, mitä ohjelmassa käsitellään, mitä siinä tapahtuu, onko kyseessä suora vai tallennettu lähetys ja mitä elementtejä ohjelmassa on. **** Nykyään Ylellä on neljä tv-kanavaa ja kuusi radiokanavaa. Lisäksi Suomessa toimii lukemattomia kaupallisia kanavia ja taivas vain on rajana kansainväliselle tarjonnalle. Tuotan Asiaohjelmien Elämäntapa ja hyvinvointi -genreen kuuluvia ohjelmia, kuten Elämänmenoa, Kansanradiota, Eve Mantua, kesäsarjaa Kylillä, henkilöhaastattelusarjaa Tienviittoja sekä pyhäpäivien erikoispitkiä keskusteluohjelmia. Tiimissäni on kuusi toimittajaa. Näiden ohjelmien toimittamisen ohessa konseptoimme ensi vuodeksi tilattuja uusia ohjelmia kolmelle kanavalle Radio Suomi, Yle Radio 1 ja Yle Puhe. Kullakin kanavalla on oma tyylinsä ja tarpeensa, ja toisaalta kullekin ohjelmalle määritellään tietty kohderyhmä. Konseptointi tarkoittaa sitä, että päätämme muun muassa, mitä ohjelmassa käsitellään, mitä siinä tapahtuu, onko kyseessä suora vai tallennettu lähetys ja mitä elementtejä ohjelmassa on. Sähköiseen mediaan sisältöjä suunniteltaessa on otettava huomioon vähintäänkin ohjelman lajityyppi ja media (radio, tv, netti), ohjelman elementit, kuten puhe, musiikki, arkistomateriaali, grafiikka, lavasteet ja puvustus, esiintyjät, tyyli ja estetiikka, ohjelman taltiointi- tai lähetystapa sekä kohderyhmä. – 297 – Nämä ratkaisut ilmenevät myös vaiktivaihetta ei ole. kapa kielirekisterissä eli siinä, puhuTienviittoja on sarja henkilökuvia ihtaanko hyvää yleiskieltä, misistä, jotka ovat tehneet Luonnollisesti myös erikoistermein höystettyä elämässään arvovalintoakateemista jargonia vai toimittajan käyttämä ja, esimerkiksi tietoisesti haastattelutyyli on pulppuilevaa nuorisoslanvalinneet uuden suunnan hyvin erilainen eri gia. Luonnollisesti myös elämälleen. Ratkaisujen ei ohjelmissa. toimittajan käyttämä haastarvitse olla suuria, mutta tattelutyyli on hyvin erilainiihin liittyy suurelle yleinen eri ohjelmissa. Otan kolme esimerksölle kiinnostavaa pohdintaa. Ohjelmat kiä tuottamistani ohjelmista: lähetetään Yle Radio 1:ssä arkipyhinä. Elämänmenoa on joka toinen viikko läSarjan tekemisen tapa ja haastattelutyyli hetettävä niin sanottu kontaktiohjelma poikkeavat oleellisesti Elämänmenosta. Radio Suomessa. Aiheet liittyvät arjen Toimittaja tapaa Tienviittojen kulloielämään: lemmikit, puutarhanhoito, vansenkin päähenkilön yleensä muutaman husten hyvinvointi, tupakoinnin lopettatunnin ajan jossakin tälle itselleen merminen ja niin edelleen. Studiossa on toikityksellisessä paikassa. Tämä on tärkeää mittajan lisäksi kanavan juontaja ja yksi oikean tunnelman löytämiseksi, mutta tai kaksi asiantuntijavierasta. Yleisö läauttaa myös päähenkilöä palauttamaan hettää sähköpostilla kysymyksiä ja kommieleensä oleellisia asioita elämästään. mentteja, ja suoraan lähetykseen otetaan Tasa-arvoinen kahden aikuisen vuopuheluita vastaan. Toimittaja keskusterovaikutus takaa parhaan haastattelun, lee ohjelmassa soittajien ja asiantuntikun tehdään tämäntyyppisiä henkilöjan kanssa. Koska kyseessä ovat arkiset kuvia. Mitä luotettavammaksi ja myöteemat, myös kieli ja tyyli ovat varsin tämielisemmäksi haastateltava kokee arkisia: soittajia jututetaan tuttavallisesti, toimittajan, sitä todennäköisemmin kyseessä ei ole tiukka haastattelu. Asianhän on valmis puhumaan avoimesti ittuntija vastailee soittajien kysymyksiin sestään ja työstään, jopa kipeistä henja kommentteihin. Sen lisäksi toimittaja kilökohtaisista muistoistaan. Tässäkin haastattelee asiantuntijaa, jotta aiheeseen tapauksessa toimittajan on muistettava liittyvät perusfaktat saadaan esille. Täroolinsa; hän johdattelee kysymyksilmän osion toimittaja suunnittelee yleenlään keskustelua haluamaansa suuntaan. sä tarkasti, kirjoittaa usein valmiit kyMukaan pitää kuitenkin mahtua myös symyksetkin. Tyylillisesti haastattelu on käsikirjoituksen ulkopuolelta yllätyksiä silti tuttavallista ja keskustelunomaista. ja rönsyjä sopivassa määrin. Tunnetason Toimittaja käsikirjoittaa ohjelman, mutmukaan saaminen on niin ikään tärketa koska se on suora ja soittajat paljolti ää: ”Mitä muistat siitä illasta, kun sait ohjaavat ohjelman sisältöä, lopputulos tiedon veljesi kuolemasta?” tai ”Pääsit ei ole tarkoin ennakoitavissa. Toisaalta valtuustoon heti 18 täytettyäsi. Miltä se ohjelma on kerralla valmis, jälkieditointuntui?” Tienviittoja-sarjan ohjelmat – 298 – vaativat melko työlään editointivaiheen. Haastattelu voidaan purkaa palasiksi ja koota uudelleen eri järjestykseen, pari– kolmetuntinen alkuperäinen haastattelu tiivistetään vajaaseen tuntiin. Usein toimittajan kysymyksiä lyhennetään tai jätetään jopa kokonaan pois. Sekaan voidaan lisätä vähän musiikkia tai erilaisia taustaääniä, jotka on useimmiten taltioitu haastattelujen yhteydessä, esimerkiksi luonnon ääniä. Vielä kolmas esimerkki: tuotan Yle Radio 1:een kaksituntisia keskusteluohjelmia arkipyhiin. Pitkäperjantaina puhuttiin pelosta, juhannuksena suomalaisten luontosuhteesta ja pyhäinpäivänä vainajien muistamisesta eri kulttuureissa. Mukana oli kaksi toimittajaa ja neljä vierasta. Vieraat valittiin sen mukaan, että he tuovat erilaisia näkökulmia käsiteltävään aiheeseen: taidemaalari, luonnonsuojelujärjestön edustaja, matkailuyrittäjä ja ympäristöpsykologi lähestyvät luontoteemaa hyvin eri tavalla. Olin itse toisena toimittajana juhannuksen lähetyksessä ja toisena oli toimittaja-tuottaja Ari Meriläinen. Käsikirjoitimme ohjelman hyvinkin tarkkaan niin, että teema kulki koko ajan eteenpäin ja saimme yhdessä aikaan kokonaiskuvan luonnon merkityksestä suomalaisille. Tämän tyyppisessä pitkässä keskusteluohjelmassa haasteena on antaa kaikille sopivasti tilaa, pitää kuuntelijat perillä siitä, kuka kulloinkin puhuu, ja ennen muuta pitää jännitettä yllä niin, että ohjelmaa ylipäätänsä jaksaa kuunnella. Toimittajilta vaaditaan vahvaa läsnäoloa; keskustelu ei saa repsahtaa itsestäänselvyyksien jauhamiseksi. Tarvitaan Mitä luotettavammaksi ja myötämielisemmäksi haastateltava kokee toimittajan, sitä todennäköisemmin hän on valmis puhumaan avoimesti itsestään ja työstään, jopa kipeistä henkilökohtaisista muistoistaan. – 299 – siis hyvää haastattelutaitoa, silti tyylilaji roolinsa kysymysten esittäjänä. Siihen on eri kuin vaikkapa A-Talkin tiukassa tarvitaan hyvää kuuntelutaitoa ja kykyä päivän politiikan ruodinreagoida haastateltavan Haastattelu voidaan nassa. Yhteistä A-Talkin vastauksiin. toki rakentaa kanssa on se, että vieraita Suomessakin useita kerkeskustelunomaiseksi, kannustetaan kommentoitoja luennoinut kanadamutta silti maan toistensa sanomisia lainen journalisti ja koutoimittajan ja keskustelemaan keskeluttaja John Sawatsky on tulisi säilyttää nään, sävy vain on pikemanalysoinut tuhansia haaskirkkaana oma minkin filosofinen kuin tatteluja ja koonnut sitä roolinsa kysymysten tenttaava. Tällaiset pitkät kautta keskeiset teesinsä esittäjänä. keskusteluohjelmat ovat haastattelutekniikasta. Häharvinaisuuksia nykyisesnen ensisijainen fokuksensä nopeatempoisessa mediamaailmassa, sa on tutkivassa journalismissa, mutta yleensä haastateltavilta odotetaan lyhyimetodi on sovellettavissa laajemmin eritä ja ytimekkäitä lausuntoja, ei syvällisiä laisiin ohjelmatyyppeihin ja haastattelupohdintoja. Pyhäpäivien erikoisohjelmat tilanteisiin. tehdään suoran kaltaisiksi, toisin sanoin Yksi Sawatskyn keskeisistä teeseistä ne nauhoitetaan mahdollisimman tarkon se, että keskustelun tavoite on vaihtaa kaan lopulliseen kestoonsa ja niitä editietoa (exchange information), kun taas toidaan vain vähän, lähinnä poistetaan haastattelun tavoite on hankkia tietoa turhia toistoja ja virheitä. (receive information). Tämän mukaisesti hän on hionut kysymysten muotoa niin, **** että niillä saadaan mahdollisimman paljon uutta tietoa. Radio ja televisio ovat tehneet haastatKulttuurista riippumatta haastateltatelutilanteen niin tutuksi, että jokainen villa on tavallisesti haastattelutilanteesosaa hahmottaa, miten siinä käyttäydysa kolme yleistä tavoitetta: turvallisuus, tään: haastattelija kysyy ja haastateltava miellyttävyys ja helppous. Haastateltavastaa. Vastaus riippuu kysymyksestä. van päällimmäinen pyrkimys on siten Sen sijaan normaalissa kahden ihmisen selviytyä tilanteesta ehjin nahoin nolaavälisessä keskustelussa molemmat antamatta itseään, antaa itsestään miellyttävä vat oman panoksensa eli kertovat uutta kuva ja päästä mahdollisimman helpolla. tai ilmaisevat mielipiteensä. Usein toiSawatskyn mukaan lähes kaikki pyrkivät mittaja kuitenkin unohtaa oman roolintoimimaan näiden periaatteiden musa ja keskittyy hyvien kysymysten sijaan kaan. Useimmat haastateltavat haluavat jakamaan omia käsityksiään tai olettapysyä mukavuusalueellaan, kertoa asioismuksiaan. Haastattelu voidaan toki rata omilla ehdoillaan ja jättää ristiriidat ja kentaa keskustelunomaiseksi, mutta silti ongelmat pimentoon. Toimittajan taas toimittajan tulisi säilyttää kirkkaana oma on pidettävä päämääränsä selvänä: hä– 300 – nen on tiedettävä, miksi tekee haastattelun ja mille yleisölle. Haastattelun strategia, taktiikka ja kysymykset laaditaan sen mukaisesti. Strategia luo edellytykset haastattelun etenemiselle. Taktiikka merkitsee sitä, että käytät tilaisuutta hyväksesi, kun se tulee eteen. Strategian ja taktiikan ero on se, että edellinen on valmistautumista, jälkimmäinen reagointia muutoksiin. Hyvä strategia luo taktiikalle edellytykset. Sawatskyn mukaan journalisteilla on tavallisesti vain taktiikka hallussa; kunnollinen strategia antaa kuitenkin enemmän. Haastattelun tarkoituksesta ja päämäärästä on kerrottava kaikki oleellinen, kun haastattelusta sovitaan vaikka puhelimitse: ”Teen juttua eilisestä välikohtauksesta eduskuntasalissa. Oletteko valmis kertomaan oman käsityksenne tapahtumista?” Haastattelun alussa vahvistetaan, että haastateltavalla ei ole mitään tätä haastattelua vastaan. Ensimmäisten kysymysten tehtävä on siten vahvistaa tehtyä sopimusta. Tästä sopimuksesta voi olla tarpeen muistuttaa myös kesken haastattelun, jos ei muuten päästä kunnolla tavoitellulle polulle: ”Tervetuloa suoraan lähetykseen, kansanedustaja Kaukonen. Puhumme siis nyt eilisestä välikohtauksesta. Olette aiemmin kieltänyt että tilanteessa olisi käytetty minkäänlaista väkivaltaa. Nyt julkaistu video kertoo toista. Tarkentaisitteko, mistä tässä on kysymys?” … myöhemmin jos Kaukonen ei pysy asiassa: ”Veli Kaukonen, kertokaa vielä, mistä tämä uhkaava tilanne sai mielestänne alkunsa?” Vastaukset riippuvat kysymyksistä, Kulttuurista riippumatta haastateltavilla on tavallisesti haastattelutilanteessa kolme yleistä tavoitetta: turvallisuus, miellyttävyys ja helppous. Strategia luo edellytykset haastattelun etenemiselle. Taktiikka merkitsee sitä, että käytät tilaisuutta hyväksesi, kun se tulee eteen. Strategian ja taktiikan ero on se, että edellinen on valmistautumista, jälkimmäinen reagointia muutoksiin. – 301 – mutta vastaus tiettyyn kysymykseen ei saisin vastata tuohon kysymykseen, jonaina ole sama. Siihen vaikuttaa koko ka toimittaja esitti…” haastattelun ilmapiiri ja kyKannattaa käyttää todisPanostajan tehtävä symysten järjestys ja keskitustaakkaa: jos haastateltaon olla aloillaan, näinen suhde. Kysymysva esittää väitteen, hänen odottaa räjähdystä. ten lisäksi myös se, miten pitää pystyä perustelehaastateltava on vastannut maan se. Haastattelun onedellisiin kysymyksiin, vaikuttaa tämän nistumisen kannalta on ratkaisevaa, tartmieleen: jos haastateltava lähtee kiistätuuko haastattelija vastauksiin vai palaamisen linjalle, hän todennäköisesti pysyy ko hän omiin kysymyksiinsä ja unohtaa, sillä, vaikka eteen tulisi helposti myönettä väitteen esittäjä on selityksen velkaa. nettäväkin asia. Useimmiten tarvitaan vain yksinkertaisia Mitä vahvempi luottamus haastateljatkokysymyksiä: “Mitä tarkoitatte tuoltavalla on haastattelutilannetta kohtaan, la…?” tai “Miksi?” tai ”Voisitteko maisitä parempia tuloksia voidaan odotnita jonkun esimerkin?” Vastaukset ovat taa. Ystävällismielisessä haastattelussa haastattelun tärkein osa. Niissä on valtaluottamus on alusta alkaen vahva. Jos vasti potentiaalia, jota voi käyttää hyväktaas ilmapiiri on epäluuloinen, tarvitaan seen jatkuvasti haastattelun aikana. Pitää enemmän aikaa sopimuksen tekemiseen vain muistaa kuunnella. eli yhteistoimintakysymysten esittämiToimittaja voi kannustaa haastateltaseen. Haastateltava nojautuu taaksepäin vaa täsmentämään vastauksiaan ja kertoja panttaa vastauksia. maan lisää myös ei-sanallisen viestinnän Selvistä faktoista ei kannata kiistellä, avulla, esimerkiksi katsomalla silmiin ja vaikka haastateltava tulkitsisikin ne ehkä nyökkäämällä, että ymmärtää mitä toieri tavalla kuin toimittaja. Kannattaa nen puhuu. Myös levollisuus ja keskittymyös pehmittää maata hakemalla alussa neisyys osoittavat arvostusta ja kiinnosasioita, joista voidaan olla yhtä mieltä. tusta. Pieni odottava hiljaisuus saattaa Jos toimittaja suhtautuu koko ajan niin, tuottaa yllättävän tuloksen. Vuorovaiettä haastateltava valehtelee tai ainakin kutuksen tyyli on kuitenkin aina valitsalaa faktoja, yhteispelistä ei tule mitään, tava ohjelmatyypin ja tilanteen mukaan: ja lopputulos on pahimmillaan eipäs– tiukka vaalitentti vaatii toisenlaista tyyliä juupas-väittely. Haastateltava on tarinan ja strategiaa kuin onnettomuuden uhrin kertoja, jonka tehtävä on olla aktiivinen. tai nuoren taiteilijan haastattelu. ToimitToimittajan tehtävä on tukea haastateltatajan läsnäolo ja haastattelutyyli ”näkyy” van aloitteellisuutta. Silloin tämä tuntee myös radiossa. olevansa turvassa ja puhuu avoimemmin. Panostajan tehtävä on olla aloillaan, **** odottaa räjähdystä. Valitettavan usein tämä on väärin päin, toimittaja räiskähVastaukset riippuvat kysymyksistä, joten telee ja haastateltava hillitsee: ”Jos nyt kannattaa panostaa hyviin kysymyksiin. – 302 – Kysymys on tiedustelu jostain asiasta. Se sisältää kaksi liikkuvaa osaa: kysymysosio ja aihe eli kysymyksen sisältö. Molempien osien pitäisi olla harkittuja. Esimerkiksi kysymyksessä ”Mitä mieltä olet perussuomalaisten vaalimenestyksestä?” Mitä mieltä olet? on kysymysosio ja perussuomalaisten vaalimenestys on kysymyksen aihe. Kysymyksiä laadittaessa on kiinnitettävä huomiota molempiin liikkuviin osiin eli sekä kysymysosioon että aiheeseen. Sawatskyn mukaan kysymysten epäonnistumiseen on löydettävissä seitsemän eri syytä, joita hän nimittää toimittajan kuolemansynneiksi. Pieni odottava hiljaisuus saattaa tuottaa yllättävän tuloksen. 1. Kysymyksestä puuttuu kysymysosio. Kysymys ilman kysymysosiota on väite, ja se antaa aina hyvän tilaisuuden väittää vastaan, jolloin haastattelusta tulee keskustelua. Mitä vähemmän haastattelija julistaa tietävänsä, sitä enemmän hän saa uusia näkökulmia irti. Lause ”Lakosta odotetaan pitkäaikaista.” ei ole kysymys. ”Miten pitkään lakkoon olette varautuneet?” haastaa ay-pomon pohdiskelemaan erilaisia näkökantoja. 2. Kun kaksi kysymystä esitetään peräkkäin, toinen sabotoi ensimmäisen. Syynä toisen kysymyksen esittämiseen heti ensimmäisen perään voi olla vaistomainen pyrkimys tarjota haastateltavalle helppo varauloskäynti tukalasta aiheesta. Yleensä haastateltavat vastaavatkin vain toiseen kysymykseen, ellei se satu olemaan ensimmäistä hankalampi: ”Mistä erityisesti pääkaupunki– 303 – seudulla yleistyneet asuntomurrot johtuvat? Millä keinoilla voitaisiin puuttua tämäntyyppiseen rikollisuuteen?” Liian laaja avoin kysymys on esimerkiksi: ”Mitä mieltä olette euroalueen talouden nykytilanteesta?” tai ”Mitä teit aikaisemmin?” Vastaajan on helppo lähteä selvittämään yleisiä syitä omaisuusrikoksiin. Jos hän pohdiskelee asiaa vähänkin pidempään, haastattelija ei muista vaatia vastausta jälkimmäiseen kysymykseen, joka saattaa olla hankalampi. 4. Muotopuolet kysymykset. Harva ilmiö maailmassa on joko–taityyppinen, useimmat ovat asteittaisia. Jos otamme esimerkiksi maahanmuuton, siihen johtavia syitä ovat ainakin rakkaus, sota, nälkä, työ, vaino, lomailu, seikkailu ja sattuma. Toisaalta maahanmuuttajia on kaikkialta maailmasta. Ei siis ole perustetta esittää suljettua kysymystä, joka käsittelee maahanmuuttoa kokonaisuutena: ”Onko ulkomaalaisten maahanpääsyä rajoitettava?” Samalla tavalla muotopuolia ovat kysymykset: ”Laiminlyödäänkö vanhuksia avohoidossa?” tai ”Tuntevatko opettajat riittävästi lasten käyttämiä sosiaalisen median ohjelmia?” Toki suljettukin kysymys toimii, jos aihe on sopusoinnussa kysymysosion kanssa: ”Ehditkö junaan?” tai ”Tietääkö teidän opettajanne Instagramin?” Yleistäen voisi sanoa, että avoimet, yksinkertaiset, tylsät kysymykset tuottavat värikkäämpiä vastauksia kuin värikkäät kysymykset. Jos kysymyksessä on liikaa väriä tai muuta roinaa, haastateltava joutuu ensin mielessään siivoamaan ylimääräiset ainekset pois kysymyksestä. Haastattelija antaa näin etulyöntiasemansa vapaaehtoisesti pois. Esimerkkini on Pressiklubista 30.9.2011: 3. Liikaa tavaraa: hyvä kysymys on avoin ja rajattu. Suljetut kysymykset alkavat aina -ko, -kö -päätteisellä sanalla. Avoimet kysymykset sen sijaan alkavat yleensä mkirjaimella: mitä, miten, miksi, missä, milloin tai kuka... Yksinkertaisin haastattelun rakenne muodostuu näistä: mitä teit, miten teit ja miksi teit? Suljetuilla kysymyksillä on aikansa ja paikkansa, mutta avoin kysymys on useimmiten parempi vaihtoehto. Avoimuus nostaa vaatimustasoa, se pakottaa haastateltavan antamaan enemmän. Tärkeintä on kysymysosion ja aiheen välinen suhde. ”Miltä tuntuu?” on hyvä kysymys, mutta se vaatii yleensä rajauksen, esimerkiksi ajallisesti: ”Miltä sinusta tuntui, kun kuulit ensimmäisen räjähdyksen?” tai ”Miltä avantoon pulahtaminen tuntui?” Suljettu kysymys on melkein aina muutettavissa avoimeksi poistamalla sen alusta verbi ja aloittamalla kysymyssanalla mitä, miten tai miksi. Esimerkiksi ”Oliko Merkelin panos neuvottelutulokseen merkittävä?” muuttuu muotoon ”Miten luonnehtisitte Merkelin panosta neuvottelutuloksen aikaansaamiseen?” – 304 – ”Timo Soini, Sinä kun pyrit nyt presidentiksi, niin pakko on kysyä, että miten puolueelle käy, jos Sinut valitaan, puolueellahan ei ole sen jälkeen mitään tulevaisuutta?” Suljetuilla kysymyksillä on aikansa ja paikkansa, mutta avoin kysymys on useimmiten parempi vaihtoehto. Avoimuus nostaa vaatimustasoa, se pakottaa haastateltavan antamaan enemmän. Tämä kuulostaa aivan sopivalta kyseisessä ohjelmassa Ruben Stillerin suusta kuultuna, mutta tavallisessa uutis- tai ajankohtaislähetyksessä näin vahvan väitteen esittäminen kysymyksen yhteydessä ei ole hyvä valinta. Neutraali muoto olisi esimerkiksi tällainen: Yleistäen voisi sanoa, että avoimet, yksinkertaiset, tylsät kysymykset tuottavat värikkäämpiä vastauksia kuin värikkäät kysymykset. ”Timo Soini, pyrit nyt presidentiksi. Mitä vaikutuksia mahdollisella valinnallasi olisi puolueelle?” 5. Huomautukset. Toisinaan haastattelija saattaa lisätä kyselyn perään kommentteja muka täsmentääkseen kysymystään. Kaikki ylimääräiset huomautukset antavat kuitenkin haastateltavalle mahdollisuuden tarttua toisarvoiseen aiheeseen ja siirtää haastattelu pois pääteemasta. ”Mihin euromaiden massiivisella rahoitusvakausmekanismilla pyritään? Vastustajat epäilevät, että etusijalla ei olekaan Kreikan kansan ja valtion pelastaminen vararikolta vaan eurooppalaisten pankkien suojeleminen.” Vaihtamalla näiden lauseiden järjestystä voidaan varmistaa että haastateltava vastaa varsinaiseen kysymykseen. Tai sitten voi esittää ensin ”Vastustajat epäilevät… ”-lauseen ja heti sen perään kysymyksen ”Mitä mieltä olette tästä epäilystä?” Tämän jälkeen voi vielä tarvittaessa jatkaa ensimmäisellä kysymyksellä ”Mihin eu– 305 – romaiden massiivisella rahoitusvakausmekanismilla pyritään?” 6. Ladatut sanat. Jotkut yksittäiset sanat voivat syödä koko kysymyksen, jos niillä on haastateltavalle erityinen merkitys. Haastatteluun valmistautuessa on muistettava, että tavoitteena on saada vastauksia kysymyksiin, eikä reaktioita joihinkin sanoihin. Mitkä sanat sitten ovat ladattuja? Tähän ei ole yleispätevää vastausta, koska ne riippuvat henkilöstä ja tilanteesta. ”Hallitus pyrkii keskittämään valtaa tavalla, joka tuhoaa itsenäistä Suomea askel askeleelta. Miten aiotte puolustaa nykyistä kuntaliitosvillitystänne kansalaisille vaalien alla?” Sawatskyn mukaan parhaat kysymykset ovat kuin puhtaat ikkunat, joista näkee hyvin läpi. Haastattelun tarkoitus on tuottaa selkeä, kirkas kuva jostain asiasta. Arvoladattu kysymys on kuin likainen ikkuna, josta ei näy kunnolla ulos. Ihmisten ei ole tarkoitus kiinnittää erityistä huomiota kysymykseen vaan vastaukseen, kuten heidän ei tulisi erityisesti kiinnittää huomiota ikkunaan vaan siitä avautuvaan maisemaan. 7. Liioittelu ja imartelu. Journalistiseen kulttuuriin kuuluu monia ylisanoja kuten ihme, kriisi, ilmiömäinen nousu, romahdus, elävä legenda. Jos näitä liioittelevia ilmauksia sotketaan kysymykseen, vastaus voi ajautua väärään suuntaan. Haastateltava ei yleensä halua korostaa omaa erinomaisuuttaan, koska sellainen ei kuulu hyviin tapoihin. Liioittelu luo tarpeen tasapainottavalle vähättelylle. Totuuden kertominen ei enää riitä, jos liioittelu on jo kallistanut vaa’an toiseen äärimmäisyyteen. ”Milloin sinä itse tiesit olevasi hyvä?” ”En mä tiedä vieläkään silleen, en ole miettinyt niin että olisin muka hyvä.” – Mieluummin: ”Missä vaiheessa menestymisesi jääkiekossa alkoi näyttää siltä, että siitä voisi tulla sinulle ammatti?” *** Hyvään suunnitelmaan kuuluu kartoittaa etukäteen haastattelun kokonaisvaltainen etenemistie tai prosessi. Sitä kutsutaan poluksi. Polulla pitäisi olla merkittynä paikat, joissa todistustaakka annetaan haastateltavan kannettavaksi. Kannattaa miettiä, miten tarina voi edetä ja miten haastateltava saisi sen kerrottua. Tarinan palaset eivät vielä ole tarina eivätkä yksittäiset kysymykset ja vastaukset tee haastattelua. ”Kuinka selitätte SDP:n kohentuneen kannatuksen?” ”Uuden toimitusjohtajan vuosipalkkio on noin 25 prosenttia korkeampi kuin viime viikolla eronneen johtajan. Millä tätä perusteltiin hallituksen kokouksessa?” Aihe on esimerkiksi jossakin asiassa tai ilmiössä tapahtunut muutos. Se on tarinan lähtökohta, ja päämäärä on kuvata, miten muutos on tapahtunut. Yleensä kannattaa aloittaa tilanteesta ennen muutosta. ”Kuinka paljon kauppakeskuksessa oli asiakkaita perjantai-iltapäivänä?” Sen – 306 – jälkeen tarkennus muutoksen alkuun, esimerkiksi: ”Missä osassa rakennusta romahdus tapahtui?” tai ”Mitä liikkeitä räjähdysalueen välittömässä läheisyydessä oli?” Valitse sitten polku, mitä pitkin itse haastattelun on tarkoitus edetä. Polku on keino tavoitteen saavuttamiseksi – tavoitteeseen ei päästä, jos keinot ovat vääriä. Keinot koostuvat kysymyksistä: ”Mitä seurauksia siitä oli?” ”Jälkeenpäin arvioituna: mihin toimenpiteisiin poliisin olisi tuolloin pitänyt ryhtyä, jotta kuolonuhreilta olisi vältytty?” Jokaisella vastauksella on paikkansa tarinassa ja sen kronologiassa. Polku voisi mennä näin: Kaikki on normaalia. Jotakin tapahtuu. Dramaattisia käänteitä. Paluu normaaliin, tai siis uuteen normaaliin, koska on tapahtunut muutos. Draamassa kaava on ”kokoa, hajota, korjaa”. Journalismissa viimeinen osa ei kuitenkaan aina toteudu, koska tapahtumaketju on yleensä kesken. Haastattelun aikana kannattaa keskittyä rakenteeseen eli pitää huoli siitä, että haastattelu pysyy oikealla polulla. Haastateltava saa huolehtia pienistä yksityiskohdista ja rönsyistä. Jos haastateltava etenee liian nopeasti, hänet on pysäytettävä yksityiskohtia varten. Hyvä hidastuskysymys on esimerkiksi: ”Keitä muita siellä oli paikalla?” tai ”Miltä se tuntui?” Ohjelman luonteesta ja käytettävissä olevasta ajasta riippuu, paljonko yksityiskohtia mahtuu mukaan. Etene kaiken aikaa polulla. Paluu alkuun kesken haastattelun on hyvin kömpelöä – ja kuten liikenteessä – Ukäännökset ovat vaarallisia. Pysyt polulla näiden kolmen ajo-ohjeen avulla: Sawatskyn mukaan parhaat kysymykset ovat kuin puhtaat ikkunat, joista näkee hyvin läpi. Haastattelun tarkoitus on tuottaa selkeä, kirkas kuva jostain asiasta. Arvoladattu kysymys on kuin likainen ikkuna, josta ei näy kunnolla ulos. Hyvään suunnitelmaan kuuluu kartoittaa etukäteen haastattelun kokonaisvaltainen etenemistie tai prosessi. – 307 – 1. Eteen/taakse. Jos pakitat, tee se varovasti ja tiedostaen. Muista koko ajan, mikä on polulla pitävä kysymys, kuten ”Mitä sen jälkeen tapahtui?” Kuuntelija putoaa kärryiltä, jos et pidä suuntaa selvänä. 2. Vältä sivukujia ja kiertoteitä. Oikeat kysymykset pitävät haastattelun polulla. Jos kronologinen eteneminen vaihtuu kysymyksen myötä, tarina voi katketa. Älä poikkea polulta vain kerätäksesi irtopisteitä, eli unohda sivuteemat. 3. Zoomaus: Aina ei ole pakko mennä eteenpäin, vaan voi olla paikallaan tarkentaa jotain seikkaa. Pysähdy kysymään ”Miten?” tai ”Mitä muuta tietoa sähköposti sisälsi?” Haastattelun loppuosa on siivousvaihe, jossa voi ottaa esille ne tärkeät kysymykset, jotka eivät sopineet polulle. Lopussa voi poistua polulta ja rikkoa muitakin sääntöjä, jos esimerkiksi faktoja pitää vielä tarkistaa. Lopussa voi myös koota vähemmän tärkeitä palasia, kuten mieleen jääneitä aavistuksia: testata siivousvaiheessa: ”Ymmärsinkö oikein, että päätös vetäytyä hankkeesta tehtiin yhtiön hallituksessa?” Sawatskyn haastattelutekniikkaa voi soveltaa moneen lähtöön. Jo se, että esittää avoimia, yksinkertaisia kysymyksiä, on oivallinen lähtökohta kaikkiin haastattelutilanteisiin. Samoin on tärkeää muistaa haastateltavan perustarve kokea olevansa turvassa. Haastattelun jälkeen on syytä kiittää haastateltavaa ja toistaa, mihin haastattelua käytetään ja milloin se julkaistaan. Pidä kiinni sanoistasi, sillä etenkin Suomen kaltaisessa pienessä maassa luottamuksen säilyttäminen on avain menestykseen. On todennäköistä, että sinä tai kollegasi otatte toistekin yhteyttä tähän henkilöön. Toista haastattelua ei kenties saa, jos rikkoo pelin säännöt. Kun kunnioitat muita, kunnioitat samalla itseäsi. LUE LISÄÄ ”Mainitsitte tuossa aikaisemmin, että ensi kesän puoluekokous saa päättää jatkostanne. Minkälaisia suunnitelmia Teillä on tulevien EUvaalien osalta?” Tällaisten lisäkysymysten kanssa on oltava varovainen, jotta ne eivät sotke pääreittiä. Myös haastattelun aikana syntyneitä uusia tietoja tai käsityksiä voi – 308 – • • Elina Saksala: Ammattina juontaja. LIKE 2012. Simo Routarinne: Valta ja vuorovaikutus, statusilmaisun perusteet. Tammi 2007. “Kun surutyö oli tehty ja kuljetettu metsään.” – 309 – – 310 – Marko Vesterbacka Tunne lukijasi Marko Vesterbacka on opettanut poliisiopiskelijoille suomen kieltä ja viestintää vuodesta 2003. Hänen vastuualueenaan on erityisesti esitutkintaan liittyvän kirjoittamisen ja vuorovaikutuksen opetus. Lisäksi Vesterbacka laatii valintakokeiden tiivistelmäja esseetehtävät ja arvioi hakijoita. Vesterbacka on filosofian maisteri, pääaine yleinen kirjallisuustiede. Harrastuksenaan Vesterbacka toimittaa ja kustantaa kirjoja. Hän on itse kirjoittanut muun muassa elämäkerran Nikru (2007) ja sanakirjan Kunnaxen kiäli (2011). Kun isolla kengällä astuu, jää iso jälki J ari Tervolla on ytimekkäitä romaanien avausvirkkeitä. Oma suosikkini on Minut tapettiin vappuviikolla. Sillä virkkeellä alkaa romaani Pyhiesi yhteyteen (1995). Vappuviikolla tapettu minä on kirjan kertoja; hän alkaa tämän lakonisen toteamuksensa jälkeen muistella hiukan perusteellisemmin, minkälaisten tapahtumien seurauksena kuolo hänet korjasi. Tervo kertoi joskus, että hänen mielestään tekstistä on aina varaa karsia suurin osa pois. Tervon käyttämä esimerkki on laajasti tunnettu, ja syystä. Hän oli kerran typistänyt erään toisen romaaninsa avausvirkkeen yhteen neljäsosaan virkkeen alkuperäisestä versiosta. En ole varma, muistanko Tervon alkuperäistä virkettä täsmälleen oikein, mutta muistaakseni se oli Ulkona satoi sankasti lunta. Sen jälkeen Tervo alkoi deletoida löysiä. Ulkona – no sehän on muutenkin selvää, ei kai lumisade sisällä ole. Siis Ulkona pois. Entä satoi sankasti lunta – turhan pitkästi sanottu, sitä varten on suomen kielessä oma verbinsä. Niinpä aloitukseksi jäi lopulta yhden sanan virke: Pyrytti. – 311 – Oma opetukseni on kehittynyt samaan tapaan tiivistämisen suuntaan. Kun aloin opettaa poliisiopiskelijoille kirjoittamista kymmenen vuotta sitten, tarvitsin olennaisen sanomiseen huomattavasti enemmän sanoja kuin nyt. Kerroin monisanaisesti, mitä kaikkea poliisiteksteissä pitäisi olla, minkälaista tekstien kielen pitäisi olla ja minkälaista se ei saisi olla. Jakamani opetusmateriaalit ovat myöhemmin voineet hyvinkin puristua yhteen neljäsosaan alkuperäisestä kuten Tervon virkkeet. Samoin omat yksinpuheluni luokan edessä. Pyrin sanomaan olennaisimmat asiat muutamalla sanalla kurssien alussa. Kaiken sen jälkeen puhumani yritän jotenkin johtaa näistä pääasioista. Muutos on tietysti johtunut pääasiassa siitä, että tajuan itse paremmin, mikä poliisin kirjoittamisessa on olennaista. *** Tämä artikkeli jakaantuu kolmeen osaan. Ensimmäisessä osassa yritän tehdä jaritervot ja tiivistää oman opetukseni muutamaan sanaan. Esitän kolme erilaista kiteytystä: Kirjoita tarkoituksenmukaisesti. Kirjoita niille, joille tekstisi on tärkeä. Tunne lukijasi. Kiteytysten käsittelyn jälkeen annan puheenvuoron yhden tärkeän lukijaryhmän näkökulman valottajalle. Tämän lukijaryhmän näkökulma voi jäädä hel- posti ottamatta huomioon, kun poliisi keskittyy tarkoituksenmukaiseen, rikosprosessia palvelevaan kirjoittamiseen. Artikkelin lopuksi tarkastelen hetken sitä, mitä edellä tuli tehdyksi. Noudatinko alkuunkaan omia ohjeitani kirjoittamisesta? Kirjoitinko tämän artikkelin tarkoituksenmukaisesti? Kirjoitinko niille lukijoille, joille tekstini on tärkeä? Tunsinko lukijani? *** Ensiksi: Kirjoita tarkoituksenmukaisesti. Suuresta osasta tekstejä on vaikea sanoa, mikä on tekstin tarkoitus. Esimerkiksi kaunokirjallisuus: mikä on jonkin romaanin olemassaolon tarkoitus? Tai lehtijuttu: miksi jokin juttu on kirjoitettu, mitä varten se on olemassa? Lehden kustantajan näkökulma voi olla, että juttu on olemassa, jotta sen viereen voidaan myydä mainoksia, joista lehti saa tuloja. Lukijan näkökulma voi olla, että hän lukee jutun viihtyäkseen, tietääkseen tai ymmärtääkseen. Mutta mitä hän sillä tekee? Ei varsinaisesti mitään, hän vain lukee sen ja se siitä. Tarkoituksia voi olla myös monia. Mikä on jonkin Facebookkommentin tarkoitus? Viihdyttää lukijoita / ilmaista omia tunteita / ilmaista omia ajatuksia / välittää tietoa / ylläpitää kaveruutta / esittää kirjoittaja edullisessa valossa jne. Sekä kirjoittajalla että lukijalla voi olla samanaikaisesti monia eri tavoitteita, joita he eivät itsekään osaa asettaa mihinkään tärkeysjärjestykseen. – 312 – Kirjoittajilta on monesti täysin kateissa oman kirjoittamisensa tarkoitus silloinkin, kun olisi tärkeää olla tarkoituksesta tietoinen. Esimerkiksi käy hyvin tavallinen koko kansan tekstilaji, mielipidekirjoitus. Yleensä kai ajatellaan, että mielipidekirjoituksen on tarkoitus vaikuttaa lukijaansa ja saada hänet omaksumaan kirjoittajan tarjoama mielipide. Minkä takia niin harvat mielipidekirjoitukset saavat meidät muuttamaan mielipiteitämme? Kirjoittajat eivät ole kirjoittaneet niitä sellaisiksi. Moni mielipideoksennus jää kirjoittajansa itseilmaisun tarpeen tyydyttämiseksi: sainpas sanottua! Toisissa mielipidekirjoituksissa varsinainen tähtäyspiste näyttää olevan kirjoittajan oman asiantuntevuuden ja pätevyyden esiintuominen. Kolmannet kirjoitukset on suunnattu oikeastaan valmiiksi samaa mieltä oleville, vahvistamaan heidän uskoaan omaan asiaansa. Neljännet kirjoittavat, koska nauttivat muuten vain keskustelusta, viidennet koska haluavat heittää bensaa liekkeihin ja trollata. Vain harvojen kirjoittajien teksteistä voidaan erottaa määrätietoinen ja onnistunut tarkoitus vaikuttaa lukijoiden mielipiteeseen. Virkateksteillä on yleensä selvä tarkoituksensa. Keskeiset poliisitekstitkin tehdään jotakin tiettyä tarkoitusta varten, ja niiden lukijat nimenomaan tekevät asioita niiden avulla: suunnittelevat tutkintaa, harkitsevat syytettä, tekevät päätöksiä. Kun puhutaan siitä, millainen teksti tai kieli on hyvää, ongelmana on usein liika yleispätevyys: puhutaan tekstien hyvistä piirteistä yleisesti ottaen, vaikka esimerkiksi juuri poliisitekstien hyvyys tai huo- Kirjoittajilta on monesti täysin kateissa oman kirjoittamisensa tarkoitus silloinkin, kun olisi tärkeää olla tarkoituksesta tietoinen. – 313 – nous on tosiasiassa täysin riippuvaista daan ottaa perustellusti kantaa siihen, tekstin käyttötarkoituksesta. pitäisikö esimerkiksi tautologiaa vältellä Toinen ongelma on, että keskustelua vai tavoitella, toisin sanoen pitäisikö sahyvästä kirjoittamisesta dominoivat ihmimoista asioista käyttää mahdollisimman set, joiden omilla teksteillä lukija ei varpaljon samoja sanoja vai pitäisikö pyrkiä sinaisesti tee mitään. Esimerkiksi monilla päinvastoin vaihtelemaan sananvalintotoimittajilla, kirjailijoilla ja. Voidaan ottaa kantaa Poliisin ei tarvitse ja kirjoja editoivilla kussiihen, pitäisikö tekskosiskella lukijaa tannustoimittajilla on tissä käyttää pelkästään ja maanitella tätä voimakkaita mielipiteikirjakieltä vai tarvitaanjatkamaan. tä hyvästä ja huonosta ko myös puhekielisyyttekstistä. Ovatko heidän tä. Esitutkintapöytäkirnäkemyksensä sovellettavissa poliisin kirjan johdanto kirjoitetaan kauttaaltaan joittamiseen? Joiltakin osin kyllä, joiltakin hyvällä kirjakielellä. Kuulustelun aikana osin eivät. Kaikki riippuu siitä, miten hykirjattavassa kuulustelukertomuksessa vin ohjeet sopivat poliisitekstien tarkoivoi olla sekä kirjakieltä että arkityylisiä tukseen. Toimittajan ja kirjailijan perusja puhekielisiä sananvalintoja. Videotalhaaste kirjoittajana voi olla saada lukija lenteelta tekstiksi purettava kuulustelu jatkamaan lukemista. Lukijan mielenkiinkirjoitetaan sana sanalta puhutun mukaito pitää vangita, hänet pitää koukuttaa, sesti. Kaikki riippuu tarkoituksesta, jota häntä pitää miellyttää. Asiajutustakin on varten teksti on olemassa. kirjoitettava jännittävä kertomus. Yli kaiVahva ymmärrys poliisitekstien käytken on varottava ikävystyttämästä lukijaa. tötarkoituksesta paikkaa myös kirjoittaPoliisin ei tarvitse kosiskella lukijaa ja misen pintatason puutteita. Vastaavasti maanitella tätä jatkamaan. Useimmat lujoku kirjoittaja, joka yleisesti ottaen osaa kijat lukevat poliisin tekstiä voidakseen kirjoittaa hyvin tai jopa erinomaisesti, ei tehdä omaa virkatyötään. Pakkohan heivälttämättä ole valmiiksi lainkaan hyvä dän on jatkaa lukemista, oli teksti kuinpoliisitekstin kirjoittaja. Hänellä voi olla ka tylsää tahansa. Tekstin vahvuudet ja edessään työlästä poisoppimista omista heikkoudet ovat aivan muualla kuin koukirjoittamisen lähtökohdistaan. Esimerkuttavuudessa. kiksi ihmisen, joka on tottunut kirjoitPoliisikoulutuksessa kirjoittamisen kurstaessaan ennen kaikkea ilmaisemaan sien johtotähtenä on oppia kirjoittamaan itseään ja luomaan vaikutelmia itsestään, tarkoituksenmukaisia poliisitekstejä: rivoi olla vaikea oppia uudenlaista asenkosilmoituksia, kuulustelupöytäkirjoja, noitumista. Se vaatii tietynlaista nöyrtyesitutkintapöytäkirjan johdantoja, tiedotmistä: kirjoitan jollekin lukijalle, häntä teita, muistioita, vastineita. Näillä teksvarten. teillä on aina oma tietty tarkoituksensa, Myös jo valmistuneelle poliisille voi tietty käyttö, josta käsin tarkoituksenalkaa tapahtua tietynlaista ”kieroon kasmukaiset ratkaisut voidaan johtaa. Voivamista” kirjoittajana. Hänen pitäisi kyllä – 314 – periaatteessa tietää, mitä asioita tekstissä olisi oltava ja miten ne pitäisi sanoa, mutta toisaalta hän alkaa enemmän ja enemmän myös poseerata, esittää ja alleviivata omaa ammattitaitoaan eikä niinkään tee nöyrästi työtä lukijoidensa hyväksi. Paradoksaalisesti hän omaa ammattimaisuuttaan alleviivatessaan tuleekin alleviivanneeksi omaa epäammattimaisuuttaan. Todellista ammattitaitoa poliisikirjoittaja osoittaa, kun hän keskittyy kirjoittamaan mahdollisimman hyviä käyttötekstejä. Ammattitaitoon kuuluu nöyryys, jonka avulla kirjoittaja esimerkiksi kuulustelupöytäkirjaa kirjoittaessaan hyväksyy, että hänen roolinsa on olennaisen tiedon välittäjän rooli, toimia luotettavana lenkkinä tietyssä ketjussa. Poliisikoulutuksen alkuvaiheessa erottuvat usein edukseen ne, jotka ovat aikaisemmassa työssään kouliintuneet kirjoittamaan käyttötekstejä. Heidän joukossaan on esimerkiksi hoitoalan ja turvallisuusalan ihmisiä, joilla on kokemusta erilaisten raporttien kirjoittamisesta, sekä teknisen alan ihmisiä, jotka ovat tottuneet laatimaan dokumentointeja ja käyttöohjeita. Kaikki riippuu tarkoituksesta, jota varten teksti on olemassa. Todellista ammattitaitoa poliisikirjoittaja osoittaa, kun hän keskittyy kirjoittamaan mahdollisimman hyviä käyttötekstejä. *** Monella opiskelijallani on ollut kokemusta esitutkinnan tekemisestä ja siten myös esitutkintapöytäkirjojen kirjoittamisesta jo ennen poliisikoulutukseen tuloa. Tullissa tai rajalla työskennelleet ovat voineet tehdä esitutkintaa paljonkin, vaikka eivät olekaan välttämättä saaneet minkäänlaista oppia pöytäkirjojen kirjoittamiseen. Perehtyminen on tapahtunut pääasiassa – 315 – toisten pöytäkirjoja lukemalla, mikä sikinnan seuraava lenkki saa sitten raapia nänsä onkin erinomainen tapa. Lisäksi päätään yrittäessään ymmärtää tätä hajaesimiehet tai työkaverit ovat saattaneet naista, luonnosmaista kyhäelmää. antaa omia vinkkejään kirjoittamisesta. Kun aloitin Poliisikoulun opettajana Eräs opiskelija kertoi aivan taannoin, että vuoden 2003 alussa, tilasin lähes ensi hän oli saanut erinomaisen kaksisanaisen töikseni pinon englanninkielisiä poliineuvon: ”Kirjoita syyttäjälle.” siraporttien kirjoitusoppaita: Writing for Siinä se on, esitutkintapöytäkirjateksLaw Enforcement. Plain English for Cops. tien kirjoittamisen kova ydin. Kirjoita Just the Facts. The New Police Report Masyyttäjälle. Tuosta kehotuksesta voidaan nual. Report Writing for Criminal Justice johtaa lähes kaikki muut ohjeet. Professionals. Painless Police Report Writing. Syyttäjä on poliisin tärkein lukija. Hän Kaikki lähestyivät aihetta hieman eri lukee esitutkintapöytäkirjan tekstejä näkökulmista ja auttoivat osaltaan mivoidakseen tehdä oman nua pääsemään kiinni Siinä se on, työnsä, ja hyvä pöytäkiroman opetustyöni ytiesitutkintajateksti palvelee syyttäjää meen. Huonoin oli ehkä pöytäkirjatekstien hyvin. Hieman kärjisteviimeksi mainitsemani. kirjoittamisen kova tysti: jos tiedetään, kuinSiitä huolimatta, että kirja ydin. ka syyttäjä pöytäkirjoja mainosti nimessään tuslukee ja käyttää, tiedekatonta poliisiraporttien tään, millaisia pöytäkirjojen pitäisi olla. kirjoittamista, se oli varsin tuskallista Kenttämiehen tärkein lukija on yleenluettavaa. Syy? Kirjassa oli lukemattosä rikostutkija, eli toinen poliisimies, joka mia yksityiskohtaisia kirjoitusohjeita ja alkaa kenttämiehen kirjaaman perusilkielioppisääntöjä ja paljon näiden opmoituksen perusteella suunnitella jutun pimista tukevia harjoituksia – mutta ei tutkintaa. Tässäkin tapauksessa kenttäyhtään selvää johtoajatusta, josta kaikki miehen teksti päätyy usein myös syyttäjän muut ohjeet seuraisivat. Kirja oli omiaan luettavaksi, joko sellaisenaan tai tutkijan synnyttämään lukijassaan vahvaa riittämuokkaamana ja täydentämänä. mättömyyden tunnetta: jos hän ei kyenHuonojen pöytäkirjatekstien huonous nyt omaksumaan ja hallitsemaan kaikkia on usein seurausta siitä, ettei niitä ole kirnäitä irrallisia ja elintärkeitä sääntöjä ja joitettu kenellekään. Kirjoittaja on dokuohjeita, hän ei voisi kirjoittaa hyviä pomentoinut työtään kuin olisi kirjoittanut liisitekstejä. sen omaan muistikirjaansa. KirjoittamiVirkistävintä luettavaa taas oli entisen sen jälkeen hän on pullauttanut tekstinsä poliisin ja myöhemmän syyttäjän Devalpoliisin tietojärjestelmään kuin tyhjiöön, lis Rutledgen kirjoittama The New Police pahimmassa tapauksessa vaivautumatReport Manual. Hänellä oli aivan sama ta lukemaan edes itse omaa tekstiään ohje kuin edellä siteeraamani ”Kirjoita ennen sen tallentamista järjestelmään. syyttäjälle”. Rutledge kertoi kirjassaan, Sekavaa tuotosta lukemaan joutuva tutkuinka hän luki poliisitekstejä omassa – 316 – työssään ja millaiset tekstit ja ilmaisutavat täyttivät hänen tarpeensa, millaiset eivät. Rutledgen opetus oli omiaan vahvistamaan poliisilukijansa uskoa omiin kykyihinsä: kunhan poliisi ymmärsi, miten syyttäjä tekstiä luki ja miten sitä käytti, hän pystyi kirjoittamaan hyviä poliisitekstejä. Rutledge oli tosin liiankin yksioikoinen julistaessaan, että mitään muuta ei tarvita kuin tieto siitä, kenelle kirjoittaa. On myös osattava kirjoittaa riittävän hyvin – selkeästi, yksiselitteisesti, johdonmukaisesti jne. Jos kieli ei tottele kirjoittajaa, ei ajatus aina välity kirkkaana syyttäjälle saakka, vaikka kirjoittaja tuntisi tapauksen läpikotaisin ja hallitsisi suvereenisti rikosten tunnusmerkistöt ja muut tärkeät asiat. Kirjoita syyttäjälle on hyvä kiteytys, mutta samalla tietysti kärjistys, eikä se täysin sovi uuden suomalaisen esitutkintalain henkeen. Jos lisäksi ajatellaan poliisin kirjoittamista laajemmin kuin pelkän esitutkinnan näkökulmasta, ohje voisi olla: Syyttäjä on poliisin tärkein lukija. Hän lukee esitutkintapöytäkirjan tekstejä voidakseen tehdä oman työnsä, ja hyvä pöytäkirjateksti palvelee syyttäjää hyvin. Jos kieli ei tottele kirjoittajaa, ei ajatus aina välity kirkkaana syyttäjälle saakka, vaikka kirjoittaja tuntisi tapauksen läpikotaisin ja hallitsisi suvereenisti rikosten tunnusmerkistöt ja muut tärkeät asiat. Kirjoita niille, joille tekstisi on tärkeä. Pelkkä ”Kirjoita lukijoille” ei mielestäni riitä, eikä olisi oikein sanoa, että ”Kirjoita kaikille lukijoillesi”. Poliisiteksteillä voi olla hyvinkin paljon erilaisia satunnaisia lukijoita, mutta ei heitä kaikkia tarvitse ottaa erityisesti huomioon. Siksi on tarpeen tehdä rajaus ”joille tekstisi on tärkeä”. Esimerkiksi poliisitiedotteita osa lukijoista lukee puhtaasti uutisviihteenä. Jotkut poliisit laativat silloin tällöin humoristisia tiedotteita, ja iltapäivälehdet linkittävät näihin tiedotteisiin tai julkai– 317 – sevat niitä lehden paperiversiossa joskus sanotussa kirjallisessa menettelyssä, hän jopa sellaisinaan. Pieni huumorin pilke perehtyy osapuolten kertomuksiin puhtiedottajan silmäkulmassa taasti asiakirjojen lukemiKirjatun tekstin voikin olla paikallaan, jossen perusteella. lukeminen voi kus se voi auttaa vaikkapa Asianosaisina esitutkinvaikuttaa myös tiedotteen sisältämän liitapöytäkirjatekstejä lukekokemukseen siitä, kennevalistuksen perillevat niin asianomistajina miten poliisi on menoon, mutta ei poliisin kuin rikoksesta epäiltyiheihin suhtautunut. tarvitse varta vasten virnäkin kuulustellut. Poliisi katyökseen ruveta suuren on pöytäkirjatekstejä kiryleisön naurattajaksi. Myöskään erilaisjoittaessaan hoitanut heidän asiaansa, ja ten päivystävien kieli- ja tyylipoliisien tutkittu tapahtuma voi koskettaa heitä yliherkkää kielikorvaa ei tarvitse itsetarhenkilökohtaisesti hyvin syvästi. Heidän koituksellisesti yrittää miellyttää. näkökulmansa on syytä ottaa kirjoittaTodella tärkeitä lukijoita on kahdenlaiessaan huomioon. On ajateltava, miltä sia: ne, jotka lukevat poliisin tekstiä voiteksti näyttää heidän silmissään. Kokedakseen tehdä omaa työtään, ja ne, jotka mus kuulluksi ja ymmärretyksi tulemilukevat sitä koska ovat itse asianosaisia. sesta ei riipu pelkästään siitä hetkestä, Virallinen syyttäjä kuuluu molempiin jona ihminen kohtasi poliisin, vaan se ryhmiin. Syyttäjä on esitutkintapöytäkirjatkuu ihmisen lukiessa tästä kohtaamista jatekstien tärkein käyttäjä, ja rikosasioiskirjattuja dokumentteja: rikosilmoitusta sa hänet luetaan yhdeksi asianosaisista. ja vielä painokkaammin kuulustelupöyMuita tärkeitä ammattilukijoita ovat täkirjaa. Kohtaamisen jälkeen kuulustelesimerkiksi toiset poliisit sekä asianajajat tava palaa ajatuksissaan kohtaamiseen ja ja tuomarit. Kun jutun päätutkija saa riniihin tapahtumiin, joista poliisin kanskosilmoituksen pöydälleen, hän on olensa on puhuttu. Omat muistikuvat siitä naisesti riippuvainen ilmoituksen kirjaa”mitä tuli sanottua” ovat saattaneet jääjan tekstin laadusta. Jos juttu etenee syytdä hatariksi. Kirjatun tekstin lukeminen täjälle ja syyttäjä päättää nostaa syytteen, voi vaikuttaa myös kokemukseen siitä, kuulustelupöytäkirjoja saatetaan lukea miten poliisi on heihin suhtautunut. oikeudessa. Suullisessa pääkäsittelyssä Poliisin, jolle kirjaaminen on osa rikosniitä tosin ei lueta ilman erityistä syytä, prosessin rutiinia, jopa liukuhihnatyötä, vaan oikeuden istunnossa kuullaan ihon kaikessa asiakeskeisyydessään aina misiä suoraan. Jos kuitenkin oikeudessa hyvä muistaa myös tämä inhimillisen kerrotut versiot ovat kovin erilaisia kuin kokemuksen näkökulma. Monelle hänen poliisin esitutkinnan aikana kirjaamat kuulustelussa kohtaamalleen ihmiselle kertomukset, kuulustelupöytäkirjoja saakyse on ainutkertaisesta tapahtumasta. tetaan lukea kirjallisina todisteina. Jos Ammattilukijoiden tunteita ei niinkään suullista pääkäsittelyä ei järjestetä laintarvitse ajatella, mutta asianosaisten tunkaan vaan tuomari ratkaisee jutun niin teita kyllä. – 318 – Uudessa esitutkintalaissa korostetaan, että esitutkinta palvelee syyteharkinnan lisäksi myös asianosaisten etujen valvomista. Poliisin on siis autettava niin asianomistajien kuin rikoksesta epäiltyjenkin asianajajia oikeudenkäyntiin valmistautumisessa. Poliisin on esitutkintapöytäkirjan tekstejä kirjoittaessaan erityisesti muistettava, että hän hoitaa myös epäiltyjen asiaa. On esimerkiksi kirjattava selvästi myös ne esille tulleet seikat, jotka puhuvat epäillyn syyttömyyden puolesta. Kuulustelukertomuksen tekstin pitäisi olla täysin ymmärrettävää myös muiden kuin rikosprosessin ammattilaisten silmissä. Kun kuulusteltu allekirjoittaa pöytäkirjan, hän allekirjoituksellaan osoittaa hyväksyvänsä, että kertomus on kirjattu oikein. Tämä ei ole mahdollista, ellei hän täysin ymmärrä tekstiä, sen sananvalintoja ja fraaseja. Kymmenillätuhansilla suomalaisilla aikuisilla on ylipäätään suuria vaikeuksia ymmärtää lukemaansa. Rikoksista epäiltyjen joukossa on esimerkiksi luki-vaikeuksista kärsiviä moninkertainen määrä verrattuna koko väestöön. Tekstin on siis oltava suhteellisen yksinkertaista sanastoltaan ja virkerakenteiltaan. Kovin vaikeaselkoiset ja virkakieliset ilmaisutavat voivat vaarantaa kuulusteltavan oikeusturvan toteutumisen. Osa poliisitekstien ammattimaisista lukijoista tekee työtään poliisihallinnon ja oikeuslaitoksen ulkopuolella. Poliisi ei ehkä miellä samalla tavalla heitä omaksi kohdeyleisökseen eikä varta vasten suuntaa sanojaan heitä varten, mutta myös heistä ja heidän tarpeistaan on syytä olla tietoinen. Kuulustelukertomuksen tekstin pitäisi olla täysin ymmärrettävää myös muiden kuin rikosprosessin ammattilaisten silmissä. Osa poliisitekstien ammattimaisista lukijoista tekee työtään poliisihallinnon ja oikeuslaitoksen ulkopuolella. – 319 – Vakuutusyhtiön korvauskäsittelijät lähde. Hyvän tiedotteen ei tarvitse olla ovat yksi tällainen lukijakunta. Heille sellaisenaan valmis uutinen. Tärkeintä poliisin kirjaama rikosilmoitus voi olla on, että tiedote annetaan oikeaan aikaan tärkeä dokumentti, kun he harkitsevat ja että siinä on riittävän paljon tarkkaa ja korvauspäätöksiä. Poliisi pystyy esimeroikeaa tietoa. Vakavissa onnettomuukkiksi yhdellä kappaleella kuvailemaan josissa, kuten kuolonkolareissa, tärkeintä honkin liikkeeseen tehdyn murron tekoon ensimmäisen tiedotteen pikainen toitapaa ja oven lukitusta niin mittaminen median saataNäen poliisin kielen yksityiskohtaisesti, että se ville. Tiedotteiden lisäksi ennen kaikkea riittää kertomaan korvausvarsinkin erikoistuneet työvälineenä, jonka käsittelijälle, täyttääkö rikos- ja oikeustoimittajat kohde yritysvakuutuksen tehtävänä on palvella lukevat myös esitutkintamurtosuojausehdot vai ei. lukijoiden todellisia pöytäkirjoja ja käyttävät Sellaisetkin ilmoitukset, tarpeita ja ilmaista niitä omien, joskus hyvinasioita tarkasti. jotka eivät koskaan etene kin laajojen artikkeleidensyyttäjälle asti tai eivät johsa tietopohjana. da edes esitutkintaan, voivat olla vakuuAmmattilukijoitakaan ei tarvitse yrittää tusyhtiölle olennaisen tärkeitä. miellyttää; riittää että ottaa heidät huoPoliisin kirjauksia lukevat myös oikeusmioon ja auttaa heitä tekemään heidän psykiatrisia arvioita tekevät psykiatrit ja omaa työtään, varsinkin jos auttaminen psykologit. Esimerkiksi mielentilatutkion myös poliisin intressissä. Juuri toimuksien tekemisessä ensikätiset kuvaukmittajissa tuntuu olevan runsaasti edellä set rikospaikalta ja kuulustelupöytäkirjat mainitsemiani kieli- ja tyylipoliiseja. Vavoivat antaa arvokkaita lisätietoja tutlikoituuhan alalle kielellisesti lahjakkaita kittavien henkilöiden käytöksestä, puihmisiä, joille ilmaisujen tuoreus ja vaihheista ja olemuksesta. Riittävän laajasti, televuus ja lukijoiden miellyttäminen on yksityiskohtaisesti ja kuvailevasti laadittu tärkeää. Heille on usein yhtä tärkeää se, kirjaus on merkittävässä osassa, kun rikuinka sanotaan, kuin se, mitä sanotaan. koksentekijän mielentilasta ja syyntakeiHe myös tiedostavat herkästi, milloin suudesta tehdään johtopäätöksiä. jokin sana tai ilmaus on levinnyt liikaa Myös toimittajat ovat tärkeä lukijaryhja alkanut tuntua kuluneelta. Toimittajat mä. Uutistoimittajat seuraavat poliisin ovat yleistajuisen ilmaisun ammattilaitiedotteita ja laativat pikku-uutisia tiesia ja osaajia. Virkakielen raskassoutuidotteiden perusteella. Varsinkin ilmaisset ilmaukset ärsyttävät heitä, samoin jakeluperiaatteella toimivat kaupunkierilaisten ammattikielten yleiskielestä lehdet pohjaavat poliisiuutisensa yleensä poikkeavat ilmaisutavat, kuten cop speak kokonaan tiedotteiden tekstiin. Tilatpoliisin lähettämissä tiedotteissa, joissa tavat sanomalehdet tekevät enemmän kerrotaan, kuinka ajoneuvoa kuljetti miesomaa tiedonhankintatyötään, mutta niilhenkilö, jonka kiinniotto suoritettiin poliilekin tiedotteet ovat tärkeä perustietojen sin toimesta. – 320 – Eräs toimittaja lähetti Poliisiammattikorkeakoulun tiedottajalle sivun mittaisen sähköpostin, jonka viestinä oli, että sanan suorittaa käyttö pitää kerta kaikkiaan kieltää poliiseilta. Sana kun on turha, ärsyttävä, sisällötön ja korvattavissa aina muilla sanoilla: Poliisi suoritti paikan eristämisen > Poliisi eristi paikan. Poliisi suoritti kotietsinnän > Poliisi teki kotietsinnän. Toimittaja perusteli kannanottonsa asiallisesti ja yksityiskohtaisesti, kaikki kunnia hänelle siinä mielessä. En kuitenkaan lämmennyt vaatimukselle. Olin aika lailla samaa mieltä toimittajan kanssa vielä kymmenen vuotta sitten, kun aloitin poliisien opettamisen, mutta vuodet poliisihallinnossa ja erityisesti esitutkinnan opetuksessa ovat kuitenkin muuttaneet näkökulmaani. Joku voisi sanoa, että kielitajuni on korruptoitunut, kun olen ollut poliisihallinnon sisällä liian pitkään. Ehkä niinkin, mutta omasta mielestäni kyse on enemmän muusta: erityisesti huomion siirtymisestä kielestä itse asiaan. Näen poliisin kielen ennen kaikkea työvälineenä, jonka tehtävänä on palvella lukijoiden todellisia tarpeita ja ilmaista asioita tarkasti. Kyse on myös suvaitsevaisuuden kasvusta. Mielestäni työvälinettä voidaan käyttää monella eri tavalla oikein, kunhan sitä käytetään tarkoituksenmukaisesti, tarkoitusta palvelevalla tavalla. Minusta kielellinen monimuotoisuus on yleensä ennen kaikkea virkistävää. Tähän monimuotoisuuteen luen myös ammattikuntien ja yksittäisten kielenkäyttäjien viljelemät fraasit, omat vakiintuneet ilmaisutavat, kunhan ne eivät ole niin outoja, että estäisivät sanottavan ymmärtämistä. Mielestäni työvälinettä voidaan käyttää monella eri tavalla oikein, kunhan sitä käytetään tarkoituksenmukaisesti, tarkoitusta palvelevalla tavalla. Minusta kielellinen monimuotoisuus on yleensä ennen kaikkea virkistävää. – 321 – Toisin kuin useimmat toimittajat, minä töörimäinen lähestymistapa. Useimmat olen alkanut arvostaa kuluneita ilmaukmaneerit ovat vähän kömpelöitä ja tursia. Poliisitekstissä on usein perusteltua hia, mutta muuten jokseenkin harmitkäyttää vakiintuneita fraaseja, olkoonkin, tomia. että ne olisivat jonkun mielestä latteita ja Amatöörit kirjoittavat lehtiin mielipiikävystyttäviä. dekirjoituksia, joissa listaavat pari kolRohkaisen kyllä opiskelijoitani pitäme heitä ärsyttävää sanaa. Näiden samään kiinni omasta kielitajustaan ja vältnojen käyttö on heidän mielestään letämään itselleen luontevien ilmausten vinnyt sietämättömästi ja osoittaa koko korvaamista poliisislangiin vakiintuneilla suomen kielen olevan rappiotilassa. vähemmän luontevilla ilmauksilla, turErilaisilla nettifoorumeilla taas on pithalla cop speakilla. Olen myös käyttänyt kiä viestiketjuja, joiden pääsisältönä on usein kursseillani jonkin oppitunnin ärsyttävien sanojen listaaminen (”Älä poliisikielen maneereista puhumiseen ja sano näin”, ”Suomen kielen ärsyttävimteettänyt joskus harjoitukmät sanat” jne.). Minusta Useimmat siakin, joissa suorittamisia tällainen kielikeskeisyys maneerit ovat ja muita maneereita on koron usein merkki jonkinvähän kömpelöitä vattu tavanomaisemmilla ja laisesta lapsellisuudesta. ja turhia, mutta tuoreemmilla ilmauksilla. Liiallinen kielikeskeisyys muuten jokseenkin Lisäksi olen koonnut esivoi myös olla myrkyttäharmittomia. merkkejä poliisitiedotteista mässä yhteiskunnallista ja toimittajien niiden pohilmapiiriä. Mielestäni tätä jalta kirjoittamista uutisteksteistä ja neutapahtuu toisinaan, kun toimittajat revonut opiskelijoita hyödyntämään toipivät lööppitasolle nousevia uutisia mittajia opettajinaan. Toimittajien tekepoliitikkojen ja yritysjohtajien ”möläymiin muutoksiin tutustuminen auttaa nityksistä” ja ”sammakoista”. Pahimmilmittäin poliiseja tunnistamaan omia malaan tämä ajojahti on silloin, kun oikein neerejaan ja siten poisoppimaan turhasta hyvin tiedetään, mitä viaton möläyttäkoukeroisuudesta. On mielekkäämpää jäparka todellisuudessa tarkoitti, mutta kirjoittaa vaikkapa mieshenkilöiden ja naiskieltäydytään ymmärtämästä häntä oihenkilöiden sijasta ytimekkäämmin miehiskein ja vaaditaan hänen eroaan jostakin tä ja naisista; samoin on mielekkäämpää virasta tai tehtävästä. kirjoittaa, että jotakin tapahtui kello 13.14 Poliisien on kyllä syytä olla tietoinen kuin kello 13.14 aikaan. Samoin, että auto omista tavallisista maneereistaan, jotta suistui tieltä sen sijasta, että olisi tapahtunut eivät esimerkiksi tulisi käyttäneeksi joajoneuvon tieltä suistuminen. takin epätarkkaa yläkäsitettä silloin, kun Missään vaiheessa en ole kuitenkaan voisivat käyttää täsmällisempää ilmauslaatinut enkä aio jatkossakaan laatia ta. Esimerkiksi ajoneuvo on minusta opiskelijoilleni mitään kiellettyjen sanouseimmiten aidosti huono sananvalinta jen luetteloita. Se olisi mielestäni amapoliisiteksteihin. Jos lukijalle kerrotaan, – 322 – että ajoneuvo törmäsi ajoneuvoon, lukija joka tapauksessa muodostaa itselleen jonkinlaisen mielikuvan näistä ajoneuvoista. Jos ajoneuvot olivat joitakin muita kuin (henkilö)autoja, syntyvä mielikuva on todennäköisesti virheellinen. Mutta suorittaa-sanassa, esimerkiksi, ei ole loppujen lopuksi mitään perustavaa vikaa, vaikka se ärsyttääkin osaa lukijoista suunnattomasti. Miksi on niin tärkeää kirjoittaa, että poliisi teki kotietsinnän eikä että poliisi suoritti kotietsinnän? Minun puolestani poliisi saa suorittaa, jos niin tahtoo. Yhtä lailla hän saa tietysti myös välttää suorittamista. Jotta voi kirjoittaa niille lukijoilleen, joille teksti on tärkeä, on tiedettävä ja jossain määrin jopa tunnettava nämä lukijat. *** Jotta voi kirjoittaa niille lukijoilleen, joille teksti on tärkeä, on tiedettävä ja jossain määrin jopa tunnettava nämä lukijat. Siitä johtuukin kolmas kiteytykseni: Tunne lukijasi. Vaikka periaatteessa tietäisimme, kuka meitä lukee, meillä voi olla lukijasta vääriä mielikuvia. Siitä seuraa esimerkiksi turhaa pönötystä, poseeraavaa kirjoittamista. Sen sijasta, että yrittäisimme kirjoittaa todelliselle, lihaa ja verta olevalle lajitoverillemme ja auttaisimme häntä tekemään omaa työtään, me keskitymmekin pätemään, esittelemään ja suojelemaan omaa asiantuntevuuttamme ja ammattilaisuuttamme. Oman opetukseni kehittämisessä kahdenkeskiset keskustelut syyttäjien kanssa ovat olleet kullanarvoisia. Olen kysellyt – 323 – heiltä, miten he konkreettisesti käyttävät epäselväksi. poliisin tekstejä. Mitä he lukevat, missä Myös muiden tärkeiden lukijaryhmijärjestyksessä. Mikä on tären edustajien henkilökohOman opetukseni keää, mikä vähemmän tärtaisesta tuntemisesta ja kehittämisessä keää. Mikä on turhaa, mikä tapaamisesta on hyötyä. kahdenkeskiset häiritsevää, mikä pakottaa Se voi auttaa valitsemaan keskustelut pyytämään lisätutkintaa. oikein paitsi tekstien sisälsyyttäjien kanssa Esimerkiksi viime keväänä lön myös tekstien tyylin ja ovat olleet sain yllätyksekseni kuulla sävyn. kullanarvoisia. eräältä syyttäjältä, että poPoliisinhan on käytettäliisin kirjoittamat esitutkinvä asiallista kieltä, kun hän tapöytäkirjojen johdannot ovat hänen puhuu tai kirjoittaa virkamiehen roolismielestään monesti yksinkertaisissa risaan. Virkamieheltä odotetaan, ettei hän kosjutuissa täysin turhia. Hän ei edes lue käytä asiattomia ja loukkaavia ilmauksia. niitä, vaan harppoo suoraan kuulusteluKuulustelukertomus on tosin oma lupöytäkirjoihin ja tekee syyteharkintansa kunsa: jos kuulusteltava käyttää halvenja asian esittelyn oikeudessa kokonaan tavia ilmauksia tai kertoo jonkun muun niiden perusteella. Onkin muistettava, sellaisia käyttäneen, näiden ilmausten että syyttäjät ovat useimmiten nopeita kirjaaminen voi olla aivan välttämätönlukijoita ja perusteellisesti kouliintuneitä. Kuulustelukertomuksessa puhuva ta löytämään kuulustelupöytäkirjoista ”minä” on kuitenkin kuulusteltava, vaikolennaiset asiat. He jos ketkä ovat vaika käytännössä kertomuksen on kirjankeaselkoisten ja mutkikkaiden tekstien nut kuulustelija kuulusteltavan lausumiammattilukijoita. Heille olennaisinta ei en pohjalta. ole, että kaikki olisi pureskeltu täysin valEdellä mainittu suorittaminen voi ärsytmiiksi – vaikka sitäkin monet toivovat ja tää jotakuta suunnattomasti, mutta ei se arvostavat – vaan että se, mikä on sanotketään loukkaa. Jos poliisi sen sijaan putu, on sanottu yksiselitteisesti. huu tiedotteessa saati rikosilmoituksessa Samainen syyttäjä suositteli, että rikosvaikkapa siitä, kuinka puistossa alkohotutkijoiden kannattaisi edes joskus, jos lia nautiskelleet herrat ottelivat keskenään, se vain suinkin on mahdollista, käydä tällaista kielenkäyttöä varsinkin pahoinseuraamassa itse tutkimiensa juttujen oipitelyssä kärsinyt osapuoli voisi aiheelkeuskäsittelyä käräjäoikeuden suullisessa lisesti pitää tapahtumaa ja häntä itseään pääkäsittelyssä. Siellä tutkija näkisi, millä vähättelevänä. tavalla syyttäjä konkreettisesti hyödynLoukkaavien ilmausten välttäminen tää esitutkintapöytäkirjan tekstejä. Jos edellyttää lukijan asemaan eläytymistä. syyttäjä ei huomaa nostaa esiin jotakin Sukupolvierot ja kulttuurierot voivat vaitutkijan olennaisena pitämää asiaa, tämä keuttaa tätä eläytymistä suuresti: emme voi miettiä, onko asia jäänyt oman kirvälttämättä osaa lainkaan ottaa huojoittamisen takia jotenkin katveeseen tai mioon, että jokin meidän mielestämme – 324 – harmiton tai asiallinen sananvalinta voisi loukata jotakuta. Ajat myös muuttuvat niin, että se mikä oli sopivaa aikaisemmin, ei olekaan sopivaa enää nykyään. Vielä 1800-luvun Suomessa kaikki yli 60-vuotiaat luokiteltiin ”ikälopuiksi”. Jos nykyään poliisi erehtyy tiedotteessaan nimittämään metsään eksynyttä 75-vuotiasta ”vanhukseksi”, moni virkeä samanikäinen voi pahoittaa mielensä. Rikosylikonstaapeli Eija Karstinen teki 1990-luvulla väitöskirjatutkimuksen Keskustelusta pöytäkirjaksi poliisin kuulustelupöytäkirjojen synnystä. Osana tätä tutkimustaan hän kävi vankilassa haastattelemassa rikoksista tuomittuja siitä, miten he olivat kokeneet kuulustelut ja miten he lukivat kuulusteluista tehtyjä pöytäkirjoja. Haastatteluissa tuli esiin tyytymättömyyttä kirjaamisen suppeutta kohtaan: esimerkiksi kuulusteltujen motiiveja teoilleen ei ollut aina kirjoitettu niin seikkaperäisesti kuin he olisivat toivoneet. Kuulustelija, joka tietää rikosprosessin tarpeet, saattaa automaattisesti karsia kuulustelukertomuksesta pois kaiken sellaisen, mitä ei pidä ehdottoman välttämättömänä asian käsittelyn kannalta. Olennaiseen keskittyminen osoittaa kuulustelijan ammattitaitoa, mutta liian ehdoton asiakeskeisyyskin voi toisaalta olla epäammattimaista, jos ajatellaan kuulustelua ihmisen kohtaamisen näkökulmasta. Joskus voi olla viisasta kirjoittaa hieman monisanaisemmin, jotta kertojan tärkeäksi kokema asia tulee riittävästi huomioitua. Rikoksen uhrin näkökulmasta on paikallaan muistuttaa vielä perusteellisemmin. Loukkaavien ilmausten välttäminen edellyttää lukijan asemaan eläytymistä. – 325 – Poliisin kanssa asiointi on usein erityigaistusta?” ja ”vaaditteko korvauksia” sen vaikeaa juuri uhrille. Monille kuulusmerkitystä oikein. Nehän ovat tärkeitä telu on täysin ainutkertainen, jännittävä kysymyksiä, mutta ei asianomistaja aina ja hermostuttava tilanne. Poliisin kuulusymmärrä lainkaan, mitä merkitystä hätelussa ja sen kirjaamisessa käyttämä sanen vastauksillaan on prosessin kannalnastokin voi olla osittain aivan vierasta. ta, ellei sitä erikseen selitetä. Kävin vuosia sitten RikosuhripäivysVaikka hän haluaisi ilman muuta, että tyksen Tampereen toimistossa haasjuttu menee eteenpäin, hän saattaa satattelukäynnillä, jotta voisin itse panoa tähän kysymykseen spontaanisti, remmin ymmärtää uhrin näkökulmaa että ”eeei mulla mitään”. ”Vaaditteko ja jotta voisin puolestani välittää tätä rangaistusta” voi kuulostaa samalta kuin tietoa eteenpäin poliisiopiskelijoille. Ri”haluatko kostaa?”, ”senkö takia olet kosuhripäivystys auttaa asianomistajia, liikkeellä, että olet vaatimassa kaikennäheidän läheisiään ja todistajia esimerköisiä asioita?”. kiksi pahoinpitely-, kotimurto-, pariJoskus ihminen voi olla kuulustelussa suhdeväkivalta- ja raiskaustapauksissa. niin jännittynyt ja hermostunut, että asiHaastattelin toimistossa Satu Hintikkaa, at on tarpeen selittää toisen ja kolmanjoka tuolloin toimi RIKUn aluevastaanenkin kerran. Esimerkiksi oikeudet ja vana Tampereen seudulla. velvollisuudet vilahtavat Poliisin kanssa Myöhemmin Hintikan nihelposti ohi pelkkänä lisasiointi on usein mike muuttui aluejohtatana. Siinä kohtaa olisi erityisen vaikeaa jaksi, josta tehtävästä hän oiva tilaisuus viimeistään juuri uhrille. on tällä hetkellä työvapaalkertoa, että on olemassa la ja työskentelee projektiesimerkiksi Rikosuhripäipäällikkönä Seksuaaliväkivaltatyön vervystyksen palveluja, joista saa apua ja kostohankkeessa ”VÄLITÄ!”. tukea. Kun ihminen kävelee ovesta ulos, Siirrän seuraavaksi useamman sivun niin hän voi monta kertaa väittää, ettei ajaksi puheenvuoron Satu Hintikalle. poliisi sanonut siitä ja siitä mitään; asiHän valottaa laajasti rikoksen uhrin näat eivät tartu muistiin, kun jännittää niin kökulmaa poliisin kohtaamiseen. Koin siinä tilanteessa ja rankan kokemuksenitse Hintikkaa kuunnellessani monta oikin takia on vaikea keskittyä asioihin. vallusta siitä, kuinka rikoksen uhri lukee Ihmisestä ei voi päältäpäin päätellä, poliisitekstejä ja kuinka uhrin näkökultarvitseeko hän tukea selviytymiseensä. ma voitaisiin ottaa kuulustelutilanteessa Hän ei usein jaksa ottaa itse yhteyttä jälparemmin huomioon. leen uuteen auttajatahoon. Harva kehtaa myöskään tunnustaa viranomaiselle tar*** vitsevansa lisätukea, jos sen tarvetta tiedustellaan. Siksi tieto Rikosuhripäivys”Ihmiset eivät luonnostaan ymmärrä tyksen palveluista pitäisi antaa jokaiselle esimerkiksi kysymysten ”vaaditteko ranilman tarveharkintaa. Kaikissa perus– 326 – turvallisuutta horjuttaneissa rikoksissa, kuten väkivaltarikoksissa, kotimurroissa, uhkailuissa ja muissa vastaavissa, uhrilta kannattaa kysyä aktiivisesti, saako tämän puhelinnumeron välittää lähimpään Rikosuhripäivystyksen toimistoon yhteydenottoa varten. Meillä isoin asiakasryhmä ovat parisuhdeväkivallan uhrit. Usein parisuhdeväkivalta on ollut jatkuvaa ja pitkäaikaista, ja ihmiset haluaisivat monesti kertoa poliisille koko sen tarinan. Eivät he hahmota, että nyt on kysymys vain niistä tapahtumista, joista on ilmoitus tehty, ja että siksi pitäisi pysyä tiukasti niissä. On vaikea yleensä erottaakaan niitä tapahtumia niin, että tämä oli nyt se ja se kerta. Ne eivät ole erillisiä ihmisen mielessä, vaan ne kaikki kietoutuvat samaan möykkyyn. Ihmisen kokemusmaailmassa ottaa aikansa, että siellä tavallaan aukeavat ne tapahtumat. Asiakas luulee ja olettaa, että tutkija kyllä osaa kysyä oikeat kysymykset, mutta eihän se aina niin ole. Asiat eivät välttämättä edes yhdellä kysymisellä tule esiin, ja siksi kertomuksesta voi jäädä ihan oleellisia tietoja pois. Jos kysytään, onko toinen ollut väkivaltainen, niin vastauksena saattaa olla, että ”no ei se väkivaltainen ole” – mutta sitten kohta käykin ilmi, että toinen on potkinut ja lyönyt ja retuuttanut tukasta. Vaikka ihmiset muistaisivatkin kaiken jostakin yksittäisestä tapahtumasta, niin silti asioita voi jäädä kokonaan mainitsematta. Jos joku on usein tullut pahoinpidellyksi, niin hän ei ehkä huomaa kertoa, että toinen uhkasi tappaa hänet. Eihän se nyt ollut mitään, että se uhkasi tappaa, Joskus ihminen voi olla kuulustelussa niin jännittynyt ja hermostunut, että asiat on tarpeen selittää toisen ja kolmannenkin kerran. Kun ihminen kävelee ovesta ulos, niin hän voi monta kertaa väittää, ettei poliisi sanonut siitä ja siitä mitään; asiat eivät tartu muistiin, kun jännittää niin siinä tilanteessa ja rankan kokemuksenkin takia on vaikea keskittyä asioihin. – 327 – ainahan se on uhannut. Samoin ihmiset kitsee helposti muidenkin sanat syyttäeivät tule kertoneeksi esimerkiksi sitä, vinä. Kun poliisinkin pitää tietysti kysyä että he ovat pelänneet myös ne kyseenalaistavat Poliisin olisi hyvä kuolevansa, vaikka sen kysymykset, ihminen epäikuulustelussa sanoa kirjaaminen olisi tärkeää lee koko ajan, uskotaanko se asianomistajalle esimerkiksi korvausten häntä. selvästi, etteivät kannalta. Mitä uhkaaPoliisin olisi hyvä kuuhänen esittämänsä vammista kokemuksista lustelussa sanoa se asiikävät kysymykset on kyse, sitä todennäköianomistajalle selvästi, sinänsä tarkoita, semmin ihmisen mieli ettei-vät hänen esittäettei hän uskoisi suojautuu ”unohtamalla” mänsä ikävät kysymyktämän puheita. osia kokemuksesta. Usein set sinänsä tarkoita, ettei on jotenkin hävettävääkin hän uskoisi tämän puheimainita tällaisia asioita. ta. Hänen tehtävänsä vain on selvittää, Ihmisethän reagoivat monella tavalla. mitä on tapahtunut, ja siihen kuuluu On niitä, jotka kuulustelutilanteessakin myös ikäviltä tuntuvien kysymysten tavallaan elävät tapahtumia uudelleen ja tekeminen, tietynlainen kertomuksen vyöryttävät sitä tarinaa niin, ettei tahdo koettelu. Tämä auttaisi ihmistä ymmärväliin päästä, ja kuulustelun kirjaajalla tämään, ettei kyseenalaistaminen johon täysi työ saada olennaiset asiat esiin. du hänestä itsestään, vaan asian luonSitten on taas toisia, jotka enemmänkin teesta. haluavat välttää koko aihetta. He vastaaKun ihminen kertoo sitä tarinaa, se vat juuri ja juuri kysymyksiin, ja tapahtuvoi olla vielä kaaoksena hänenkin pääsmista saattaa muodostua hyvin typistetty sään. Hän ei kerro jäsentyneesti, vaan kuva. kertoo palan sieltä ja toisen täältä, muisJa sitten tietysti voi olla, että ihminen taa ensin yhden tilanteen, kohta toisen. kertoo osan tapahtumista hyvinkin vuoJos siinä tilanteessa on ollut läsnä monia laasti, mutta joku äärimmäisen tärkeä ihmisiä, on usein varmasti vaikea seurakohta painuu piiloon. Siitä ei vain pysta, kuka teki mitä, ja kuulustelijalla saatty kertomaan. Ihmiset vaikenevat usein tavat mennä eri henkilöiden sanomiset esimerkiksi parisuhteeseen liittyvästä ja tekemiset sekaisin. Mitä kaoottisemseksuaalisesta väkivallasta. pi kertomus on, sitä vaikeampi kuulusRikoksen uhri voi olla tosi herkällä telijan on pysyä selvillä, oliko se nyt se mielellä. Kun häntä on jo sillä rikoksella asianomistajan naapurin mies, joka sanoi loukattu, on usko itseen voinut muutenjotakin, vai oliko sanoja sittenkin asiankin horjua. Lähtökohtaisesti hän saattaa omistajan äidin mies. ajatella, että ”minua tässä nyt varmaan Silloin on ihan hyväkin, että aina välillä epäillään”. Se kuuluu ihan normaaleihin pysäyttää: ”Anteeksi, ymmärsinkö minä reaktioihin tällaisen tapahtuman jälkeen: oikein, puhuitko sinä siis tästä vai tästä?” ihminen syyttää itseään kaikesta ja tulSe ei ole mitenkään epäkohteliasta, jos – 328 – sen tekee juuri sillä lailla, että ”anteeksi, minä haluan tarkistaa, ymmärsinkö oikein”. Tämä auttaa ihmistä itseäänkin saamaan juonen siihen tarinaan, joka voi olla hänen sisällään yhtenä isona möykkynä. Kuulustelupöytäkirja ja oikeastaan esitutkintapöytäkirja kokonaisuudessaan on ihmiselle itselleen tarina hänen elämästään, siitä, mitä hän on kokenut. Semmoisena hän sitä lukee, kirjoitetussa muodossa olevana omana kokemuksenaan, eikä ainoastaan oikeudenkäyntiä varten tehtynä dokumenttina. Ei hän yleensä voi tietää sitä logiikkaa, miksi kuulustelupöytäkirjassa tietyt asiat painottuvat ja jotkut muut taas on jätetty kokonaan pois. Ihmiset käyvät usein sitä kuulustelukertomusta jälkeenpäin tosi tarkkaan läpi, ja se aiheuttaa monenlaisia tuntemuksia, ihmetystä, hämmästystä, joskus jopa loukkaantumista. Lukeminen saattaa olla suoranainen järkytys: ”Tästä tulee väärä kuva, minä en kertonut näin.” On pantu asioita väärän henkilön tekemäksi tai sanomaksi, tai jopa hänen itsensäkin suuhun on laitettu jotakin, mitä hän ei ole sanonut. Jostakin syystä vain on mennyt sekaisin, kuka sanoi mitä. Jos sinne on jäänyt vaikka kuinka pieniä ja merkityksettömiäkin virheellisyyksiä, niin ihminen saattaa niistä ahdistua: kun tämä on nyt dokumentoitu näin, niin kyllä tämä nyt varmaan pitää oikaista. Se on iso asia, että kaikki on kirjattu oikein. Jos ihminen kertoo pitkästikin sellaisista asioista, jotka eivät oikeastaan poliisin näkökulmasta tunnu ainakaan sillä hetkellä liittyvän asiaan, niin ehkä Semmoisena hän sitä lukee, kirjoitetussa muodossa olevana omana kokemuksenaan, eikä ainoastaan oikeudenkäyntiä varten tehtynä dokumenttina. Ei hän yleensä voi tietää sitä logiikkaa, miksi kuulustelupöytäkirjassa tietyt asiat painottuvat ja jotkut muut taas on jätetty kokonaan pois. – 329 – kuulustelupöytäkirjaan voi kirjata ainalustelu” voi jo sinänsä tulla vähän selkin mainintana, että asiakas on kertonut lainen olo, että eikö minua ihan uskota, tällaisista taustoista. Eihän kun tämä on ”kuulustelu”. Eiväthän tavalliset sellaisia epäolennaisia asiTulee mielleyhtymiä ”kolihmiset tiedä, oita tarvitse yksityiskohmannen asteen kuulustemillainen sen taisesti kuvata, mutta jolusta” ja muista sellaisista. kuulustelukertomuksen tenkin olisi varmaan hyvä Se tilanne jännittää. Pitää pitäisi olla, vaan he mainita, mitä kaikkea on kertoa tapahtumasta, jonajattelevat, että tuotu esiin. ka muisteleminenkin voi on sen poliisin homma Toisaalta siihen, kun olla hyvin vaikeaa. Kaikki tietää, miten nämä kuulustelija yrittää tiivistää nämä tekijät yhdessä aihepitkän jakson kuulustelua kirjoitetaan ja mikä uttavat sen, että ihminen on tärkeää, mikä ei. yhteen lauseeseen, liittyy ensisijaisesti haluaa vain usein ongelmia. Joskus ovesta ulos aika pian. ihminen on esimerkiksi kertonut yksiKun sitten pyydetään tarkistamaan tyiskohtaisesti jostakin keskustelusta ja sitä kirjattua kertomusta, voi hyvin olla, poliisi on kirjannut sen tiivistäen niin, ettei ihminen pysty keskittymään siihen että kyseessä oli ”velkojen perintä”. Tällainkaan, varsinkin, jos siinä ei ole ketään lainen asialle annettu nimilappu ei välttukihenkilöä tai asianajajaa tai muuta tämättä vastaa ihmisen omaa käsitystä, mukana. Kirjaimet vain vilisevät silmissä vaan hän saattaa hämmästellä, että ”eija suusta pääsee, että ”joo, tää on ihan hän tässä nyt oikeastaan siitä ollut kyse, hyvä näin”. Tai vaikka sen pystyisikin lutämähän asettui ihan outoon valoon”. kemaan ja huomaisi siellä virheitä, niin Tällaisessa tapauksessa olisi hyvä saman vaatii aikamoista rohkeutta sanoa siinä tien tarkistaa ihmiseltä, että ”kuvaako kohtaa, että tässä on virhe ja tuossa on tämä sana sitä, mistä oli kyse”. virhe, ja vaivata vielä viranomaista sillä, Vaikka ihmiselle tietysti annetaan jo että tämä joutuu uudestaan kirjoittasiinä kuulustelussa mahdollisuus lukea maan jotakin ja tulostamaan sen. Ja jos kertomuksensa läpi, niin ei hän osaa ei vieläkään mennyt oikein, niin taas kirvälttämättä oma-aloitteisesti kyseenjoittamaan ja tulostamaan. alaistaa poliisin valitsemia ilmauksia. EiOn siis montakin syytä siihen, miksi väthän tavalliset ihmiset tiedä, millainen se tarkastaminen ja korjauttaminen ehkä sen kuulustelukertomuksen pitäisi olla, jää kuulustelussa tekemättä ja päällimvaan he ajattelevat, että on sen poliisin mäinen ajatus on vain, että ”nyt se on homma tietää, miten nämä kirjoitetaan tehty ja ovesta ulos, kiitos näkemiin”. ja mikä on tärkeää, mikä ei. Moni tärkeä Parastahan olisi, ettei poliisi vain antaiasia voi siksi jäädä sieltä pois tai tulla kirsi sitä kuulustelukertomusta luettavaksi, jattua jotenkin epäselvästi. vaan lukisi sen myös siinä ääneen läpi. Kuulustelu on jo tilanteenakin niin Silloin se tulee käytyä kohta kohdalouto ja hämmentävä. Siitä sanasta ”kuuta kahden aistin kautta: ihminen näkee – 330 – tekstin edessään ja kuulee saman ääneen luettuna. Kertomuksen kirjoittaminen keskustelun pohjalta ei varmasti ole mikään helppo juttu. Kuulustelija voisi sen itsekin tuoda esiin sanomalla, että tekstiin on voinut päästä virheitä, ja hänen tulisi selvin sanoin rohkaista tarkistamiseen. Ja jos hän näkee, että kuulusteltavan on vaikea keskittyä, niin sitä painokkaammin asiasta pitäisi muistuttaa. Pitäisi sanoa selkeästi ja painokkaasti: ”Lue tämä nyt ajatuksella läpi. Tekstiin on voinut tulla virheitä, mutta minä haluan, että kaikki asiat tulevat oikein, ja olen valmis korjaamaan.” Samalla voi vielä kysyä, jäikö jotakin oleellista pois: ”Nyt kun näet sen kirjoitettuna, niin tuleeko vielä mieleen jotain?” Asenne on siinä tärkeä: pitäisi viestittää koko olemuksellaan, että kiirettä ei ole eikä korjaaminen haittaa, vaikka sitä kiirettä oikeasti olisikin. Sekin poliisin pitäisi sanoa selvästi, että jos vielä jälkeenpäin tulee jotakin mieleen, voi soittaa hänelle. Ja jos kuulustelussa on esimerkiksi meidän tukihenkilömme mukana, niin silloin hän pystyy antamaan sen viestin, että tässä voi nyt ihan rauhassa lukea ja perehtyä näihin, ei ole mihinkään kiirettä. Prosessin jatkokin on ihan epäselvää tavalliselle ihmiselle. Siksi hänelle pitäisi antaa jonkinlainen tieto, miten asia lähtee eteenpäin ja minkälaisella aikataululla – puhutaanko viikoista, kuukausista, puolesta vuodesta vai ehkä vielä pidemmästä ajasta. Meidän näkökulmastamme olisi hyvä, että ihminen saisi sen oman kuulustelu- Asenne on siinä tärkeä: pitäisi viestittää koko olemuksellaan, että kiirettä ei ole eikä korjaaminen haittaa, vaikka sitä kiirettä oikeasti olisikin. Prosessin jatkokin on ihan epäselvää tavalliselle ihmiselle. – 331 – pöytäkirjansa mukaansa heti, jos ei ole omistajarikoksesta vai ei. mitään erityistä tutkinnallista syytä olla Erityisesti kuulustelupöytäkirjan muantamatta. Silloin asiakkanaolo helpottaa asiakasMeidän kaalla olisi kuulustelusta ta. Sen avulla hänen ei tarnäkökulmastamme dokumentti, jonka avulvitse ensimmäiseksi ruveta olisi hyvä, että la hän voisi jälkikäteen selittämään oudolle ihmiihminen saisi sen työstää asiaa. Jos hän ei selle kaikkea alusta lähtien. oman kuulustelukuulustelutilanteessa Paperi tuo tukihenkilön ja olekaan pystynyt keskit- pöytäkirjansa mukaansa asiakkaan välille turvallista heti, jos ei ole tymään tarkistamiseen, etäisyyttä. Keskustelukin mitään erityistä niin silloin hän voisi koon helpompaa, kun asitutkinnallista syytä tona rauhassa käydä sen akkaan ei tarvitse mennä olla antamatta. läpi ja ehkä havahtua, että sitä tunnemylläkkää heti ”hetkinen, nyt minä olen läpi, eikä tukihenkilönkään ehkä puhunut väärin tai tullut ymmärretarvitse alkaa kysellä ja kaivella epäolentyksi väärin”, ja voisi ottaa tarvittaessa naisuuksia, Kuulustelupöytäkirja auttaa tutkijaan yhteyttä, ennen kuin koko esitukihenkilöä esimerkiksi miettimään, olitutkintapöytäkirja on mennyt syyttäjälle. siko tarvetta avustajalle vai ei. Kyllähän sitten vielä oikeudessakin voi Vaikka esitutkintapöytäkirjassa olisi korjauksia tehdä, mutta se ei tunnu hykaikki hyvin taitenkin ilmaistu, niin ihvälle. Lisäksi vastapuoli voi silloin aina minen saattaa liittää sanoihin sellaisia kuitata korjaukset heittämällä, että ”no, sivumerkityksiä, joita kuulustelija ei ole eipä esitutkinnassa kuitenkaan tästä milainkaan tarkoittanut. Jos esimerkiksi ritään sanottu”. Silloin siihen tulee tällaiskosilmoitukseen on kirjoitettu, että asita vertailua. Kyllä se siis tärkeä paperi akas väittää sitä ja sitä, niin hän saattaa on, vaikka sitä ei oikeudenkäynnissä selihmetellä, ”miten niin väitän – minähän laisenaan luettaisikaan. kerroin, miten se tapahtui”. Väittäminen Kuulustelupöytäkirja voi olla tärkeä kuulostaa keksityltä tarinalta. Jos ilmoiapu myös Rikosuhripäivystyksen auttatuksessa lukisi, että asiakas ”kertoo” tai jalle, sillä se antaa tukihenkilölle nopeas”sanoo”, ilmaus tuntuisi neutraalilta. ti mielikuvan siitä tapahtumasta. KuuVastaavasti myös ilmoituksen niissä lustelupöytäkirjasta tukihenkilö näkee osissa, joissa viitataan epäillyn kertomyös sen rikosnimikkeen, jolla poliisi mukseen, olisi hyvä näkyä koko ajan selon tapahtuman kirjannut. Kun ihminen västi, että kyse on todellakin kertomuktulee tänne ja kertoo, että hän on käynyt sesta, siitä, että epäilty itse kertoo niin tekemässä rikosilmoituksen, niin ei hän ja niin. Muuten asianomistaja helposti aina osaa ollenkaan sanoa, mitä nimiketkokee, että poliisi hyväksyy epäillyn kertä poliisi on käyttänyt. Rikosnimike kuitomuksen totena, vaikkei siitä olisikaan tenkin auttaa auttajaa jäsentämään heti kysymys. sitä asiaa, esimerkiksi onko kyse asianEsitutkintapöytäkirjan johdannon kir– 332 – joittamisessa poliisin kannattaisi ehkä olla erityisen huolellinen, jotta hän ei tulisi tahattomasti arvioineeksi sitä, kenen tarina on se kaikkein tosin. Pitäisi tuoda selvästi ilmi se, että tässä nyt kumpikin osapuoli kertoo tapahtumista omalla tavallaan, eikä niin, että toinen kertoo ja toinen väittää.” Paperi tuo tukihenkilön ja asiakkaan välille turvallista etäisyyttä. *** Lupasin lopuksi kääntää katseen omaan tekstiini ja tarkastella sitä poliisikirjoittajille antamieni ohjeiden näkökulmasta. Kirjoitinko artikkelin niille, joille tekstini on tärkeä? Artikkelini on rakenteeltaan vähän kummallinen. Muotopuoli suorastaan. Ensin kirjoitan sivukaupalla suhteellisen normaalia artikkelitekstiä, jossa kerron omia näkemyksiäni ja kokemuksiani. Sitten alkaakin yhtäkkiä kuulustelukertomusta muistuttava, toisen henkilön haastatteluun perustuva monisivuinen jakso, jossa äänessä on yksinomaan haastateltavani. Ja lopuksi on tämä itsearviointi. Ei tällainen lajityypin vaihteleminen kesken kaiken oikein normaalia ole. Vertailukohtia löytyy enemmänkin jostakin kokeilevan elokuvataiteen ja kaunokirjallisuuden puolelta. Tuskin minkään lehden toimitussihteeri olisi päästänyt artikkelia tällaisenaan lehteensä. (Onneksi olen itse saanut toimittaa tämän kirjan, joten kukaan ei ole ollut sanomassa, ettei näin nyrjähtänyttä tekelettä voi julkaista.) Halusin kuitenkin kirjoittaa juuri näin, halusin laittaa artikkeliin nämä lajityypiltään kovin erilaiset elementit. Uskalsin tehdä sen, koska ajattelin, että tämä teks– 333 – ti on tärkeä ennen kaikkea niille, jotka saman ratkaisun, joka kuulustelukertolukevat artikkelia valmistautuessaan Pomusten kirjaamisessa tehtiin vuosikymliisiammattikorkeakoulun meniä sitten. Aikoinaan Onnistuinko valintakokeeseen. Pakoli tapana, että kertomukkirjoittamaan kohan heidän on tämä set kirjattiin sillä tyylillä artikkelin lukea, pitivät taikka eivät. kuin rikosilmoituksetkin: tarkoituksenmukaisesti? Olipa rakenne millainen kuulusteltavan kertomaa tahansa, he lukevat joka referoitiin virkakielellä tapauksessa ja vielä useampaan kertaan. epäsuorasti kolmannessa persoonassa. Niinpä kirjoitin juuri sellaisen artikkelin Kuulusteltava kertoo tehneensä sitä ja tätä kuin halusin. tai Kuulusteltava teki niin ja näin. AinaOnnistuinko kirjoittamaan artikkelin kin viimeiset kolmekymmentä vuotta tarkoituksenmukaisesti? kuulusteluissa on tietääkseni käytetty Tarkoitukseni oli puristaa sanottavani yksinomaan minä-muotoa. Kuulusteliydin mahdollisimman hyvin mieleen jääjat alkoivat siis kirjoittaa kuulusteltavan viksi lauseiksi. Siksi esitin poliisin kirjoitnimissä, että Minä tein niin ja näin. Näin tamisesta kolme lausetta, joihin olin tiiviskuulustelija vetäytyi tekstissä taka-alalle tänyt itse oppimani tärkeimmät asiat niin ja etualalle nousi se, jonka kertomuksespieneen tilaan kuin pystyin. Sen jälkeen ta oli kysymys. Samalla tuli mahdollisekyritin avata kutakin tiivistystä perustellen si käyttää enemmän kuulusteltavan omia ja antaa jokaisesta tarpeellisen määrän hatodellisia sananvalintoja ja ilmauksia, vainnollistavia esimerkkejä. Toivon, että jotka olivat usein täsmällisempiä ja haartikkelin jälkeen lukijan ei olisi ainakaan vainnollisempia kuin ne, joita virkamies vaikea muistaa, mihin kolmeen lauseeolisi käyttänyt, jos hän olisi kirjoittanut seen olen opetukseni tiivistänyt. Jos artiktekstin kolmannessa persoonassa. keli onnistui olemaan tarkoituksenmukaiKun eläytyminen parantaa asian mienen, esittämäni perustelut ja havainnollisleen jäämistä ja vaikuttavuutta, uskon tukset riittivät tekemään näistä kolmesta että Hintikan haastattelun lukemisen jällauseesta mielekkään tuntuisia ja helposti keen lukijan on enää vaikea unohtaa uhmuistettavia. rin näkökulman tärkeyttä. Jos lukija josOmasta mielestäni myös (yli)pitkä kus kirjaa vaikkapa pahoinpidellyksi jouhaastattelujakso on tarkoituksenmukaituneen asianomistajan kuulustelua, hän nen. Uskon, että Satu Hintikan kerosaa ehkä paremmin ottaa myös kirjaaronnan ja yksityiskohtaisen pohdinnan misessa huomioon tämän näkökulman. avulla lukija pystyi eläytymään uhrin Hintikan haastattelun lukeminen ehkä asemaan paljon paremmin kuin olisi auttoi lukijaa myös tiedostamaan, kuinpystynyt, jos minä olisin yrittänyt seka hyödyllistä erilaisten mahdollisten lulittää uhrin näkökulmaa tai jos olisin kijoiden näkökulmiin tutustuminen on. referoinut epäsuorasti Hintikan haasPelkkä hyvä tahto kirjoittaa lukijoille ei tattelua omin sanoin. Tein oikeastaan riitä, jos ei tunne noita lukijoita. – 334 – Artikkelia kirjoittaessani olin jo ehtinyt lukea kaikki muut tässä kirjassa olevat artikkelit. Puhuin tarkoituksella osittain samoista asioista kuin eräät toiset kirjoittajat. Jossakin asiassa olin samaa mieltä, jossakin eri mieltä. Loin siis tarkoituksella yhteyksiä toisiin artikkeleihin, mutta tarkoituksella jätin kertomatta, kenen kirjoittajan kanssa kulloinkin käyn vuoropuhelua. Jätin tärkeimpien lukijoideni, hakijalukijoiden, tehtäväksi ja päänvaivaksi miettiä näitä artikkelien välisiä yhteyksiä ja etsiä yhtäläisyyksiä ja eroja. Onnistuinko siis kirjoittamaan tarkoituksenmukaisesti? Ainakin tarkoitus sai vahvasti ohjata artikkelissa sisällön ja muodon valintaa. Toivottavasti se teki myös nyrjähtäneen rakenteen perustelluksi. On yleensä tarkoituksenmukaista käyttää sellaista kieltä, joka on lukijalle valmiiksi tuttua. Luetin tämän tekstin ensimmäisen version etukäteen kolmella hyvin tuntemallani lukijalla. Yksi oli 30vuotias, yksi 35-vuotias, yksi 40-vuotias. Sana trollata oli yllätyksekseni outo kahdelle vanhemmalle. Päätin, että sanaa ei kuitenkaan tässä tapauksessa kannata vaihtaa muuksi. Esilukijoideni kommentithan ovat hyvä esimerkki siitä, kuinka helposti oman elämänpiirin asiat ja tiedot alkavat tuntua itsestään selviltä. Tunsinko lukijani? Yksittäinen lukija on tietysti todennäköisemmin outo kuin millään tavalla tuttu. Jos lukija oli poliisitaustainen, mahdollisuudet jonkinlaiseen tuntemiseen ovat aika hyvät. Suomessa on noin 7 500 poliisia, joista olen ehtinyt opettaa Pelkkä hyvä tahto kirjoittaa lukijoille ei riitä, jos ei tunne noita lukijoita. – 335 – noin kolmeatuhatta. Ryhmänä tunnen tämän joukon nuoremman kaartin melko hyvin. Ehkäpä joku ensimmäisten opetusvuosieni uhreista koki nyt jopa jonkinlaisia oivalluksia, jos olin noviisina puhunut turhan paljon olennaisen asian vierestä ja ollut olennaiseen osuessanikin liian vaikeaselkoinen. Entä hakijat ja muut kiinnostuneet lukijat? Valintakokeiden kirjoitelmien ja tiivistelmien lukemisen kautta olen tutustunut hakijakunnan ajatuksenjuoksuun kymmenen vuoden aikana perusteellisesti. Koko hakijajoukko on tietysti – vaikka onkin jo valmiiksi valikoitunutta väkeä – paljon kirjavampi kuin se joukko, joka koulutukseen valitaan. Uudistuvan poliisikoulutuksen myötä hakijoiden ja myös koulutukseen valittavien kirjo saattaa entisestään kasvaa. Ainakin niin täällä Poliisiammattikorkeakoulussa toivomme. Poliisin toimintaympäristön muuttuessa ihminen voi olla hyvä poliisi entistäkin useammalla eri tavalla. Tilaa on aikaisempaakin enemmän erilaisille taustoille ja erilaiselle osaamiselle. Sinua, yksittäinen hakija, en hyvin todennäköisesti tunne entuudestaan. Mutta jos sinussa on ainesta ja jos valmistaudut valintakokeeseen huolella, toivon, että yllät kokeessa parhaalle mahdolliselle tasollesi ja minäkin opin tuntemaan juuri sinut! LUE LISÄÄ Englanninkielisistä poliisiraporttien kirjoittamisoppaista olen itse saanut eniten irti näistä neljästä: • • • • Brown, Jerrold G. & Clarice R. Cox: Report Writing for Criminal Justice Professionals. Second Edition. Anderson Publishing 1998. Meier, Nicholas & R. J. Adams: Plain English for Cops. Carolina Academic Press 1999. Rutledge, Devallis: The New Police Report Manual. 2nd Edition. Copperhouse 2000. Thaiss, Christopher & John E. Hess: Writing for Law Enforcement. Allyn and Bacon 1998. Poliisin esitutkintapöytäkirjatekstien syntyä ja käyttöä käsittelevistä vähistä suomenkielisistä kirjoista suosittelen erityisesti näitä kahta väitöskirjaa: • Karstinen, Eija: Keskustelusta pöytäkirjaksi. Kuulustelijoiden ja rikoksesta epäiltyjen viestintä poliisikuulustelussa. Poliisiammattikorkeakoulu 1998. • Valtonen, Marjo Rita: Tapaustutkimus poliisin esitutkinnan dokumentoinnista: asiakirjahallinnan näkökulma. Tampereen yliopisto 2005. – Saatavilla pdf-tiedostona osoitteessa http://tampub.uta.fi/ handle/10024/67536. Erilaisia kirjoittamisoppaita on paljon, mutta ne ovat suurimmaksi osaksi tylsiä. Itse pidän poliisikirjoittamisen näkökulmasta lukemisen arvoisina lähinnä sellaisia, joissa joku ammattikirjoittaja kertoo omasta työstään. Näissä kahdessa on myös poliisin kannalta paljon hyödyllistä sisältöä: • King, Stephen: Kirjoittamisesta: – 336 – • Muistelmia leipätyöstä. Suom. Ilkka Rekiaro. Tammi 2000. – Kirjaa esitellään lyhyesti Wikipedia-artikkelissa: http://fi.wikipedia.org/ wiki/Kirjoittamisesta. Antti Tuuri: Kuinka kirjoitan romaanin. Art House 2004. Seuraan aktiivisesti muutamaa suomalaista kirjailijablogia. Näissä kolmessa kerrotaan mielestäni kiinnostavimmin ammattikirjoittajan työstä: • Jarkko Sipilän blogi: http://blogit.mtv.fi/elinkautinen. • Joonas Konstigin blogi: http:// joonaskonstig.com. • Marko Hautalan blogi: http:// markohautala.blogspot.fi. – 337 – – 338 – “Metsään ajaessa ruumis heitettiin veteen.” – 339 – – 340 – – 341 – – 342 – GRAAFINEN SUUNNITTELU JA TAITTO: Mika Rautanen / Taitotyö Fenen VALOKUVAT: Anna Byckling: s. 14, 24, 38, 50, 90, 152, 172, 184, 202, 210, 220, 242, 268 ja 310 Riikka Byckling: kansikuva sekä s. 112 Heikki Hiilamo: s. 78 Kimmo Pallari: s. 136 Harri Saksala: s. 286 Annika Sjöblom: s. 14 MUU KUVITUS: Mikko Ylinen: s. 8, 110–111, 208, 240, 284 ja 338 Poliisiammattikorkeakoulu 2014 ISBN 978-951-815-263-0 (PDF) – 343 – “Erinomaisista siivoojan taidoistaan huolimatta poliisi onnistui löytämään todisteet tätä vastaan ja tuomio saatiin murhaajalle.” – 344 –
© Copyright 2024