jää iso jälki - Poliisiammattikorkeakoulu

Kahdeksantoista näkökulmaa poliisin työhön
Kun isolla kengällä astuu,
jää iso jälki
–1–
Poliisiammattikorkeakoulu
Lukemisto Poliisiammattikorkeakoulun valintakokeita varten 2014
–2–
Kahdeksantoista näkökulmaa poliisin työhön
Kun isolla kengällä astuu,
jää iso jälki
–3–
Toimittanut Marko Vesterbacka
Kun isolla kengällä
Kahdeksantoista näkö
Poliisiammattikorkeakoulu
Lukemisto Poliisiammattikorkeakoulun valintakokeita varten 2014
astuu, jää iso jälki
ökulmaa poliisin työhön
Sisällys
Lukijalle 10
Saara Asmundela
Kääntäjästä konstaapeliksi – akateemisena ammatinvaihtajana poliisissa
15
Anu Haikansalo
Niin poliisia! 25
Anna-Kaisa Heinämäki
Ennalta estäminen kuuluu poliisitoiminnan ytimeen
39
Jutta Helenius
Kuulustelukertomuksen kirjoittaja tasapainoilee monien tavoitteiden välillä
51
Heikki Hiilamo
Timanttia metsästämässä ja hiomassa – miten syntyy ytimekäs ja selkeä teksti
79
Maritta Jokiniemi
Fiktiiviset poliisit ja todellisuus
91
Elina Katajamäki
Kjempe bra! – vaihto-opiskelijana Norjan poliisikorkeakoulussa
113
Henna Kelloniemi
Poliisi, joka seisoo maineen takana137
Joonas Konstig
Kirjailija valehtelee ja puhuu totta153
Minna Laukka
Vallan vahtikoirasta lain vartijaksi173
Pekka Loikkanen
Rutiinijuttu185
Jussi Majanen
Tehtävä 34203
Jussi Majanen
Vaativin tehtävä?211
Markku Nyman
Poliisi kohtaa, kuulustelee, kirjoittaa – psykologinen näkökulma
221
Mikko Pelttari
Kertomus toimittajista ja heidän kertomuksistaan
243
Jouni Perttula
Matka kenttäpoliisista asiantuntijatehtäviin269
Elina Saksala
Kohtaamisia mikrofonin äärellä287
Marko Vesterbacka
Tunne lukijasi311
–6–
“Oikeuslääkärin tarina murhatusta naisesta,
joka vähistä alkutiedoista huolimatta selvisi
tutkinnan tekemän työn seurauksena.”
– –7 7– –
–8–
"Ihmisten ihmetellessä ihmisen kehon kelluvan
selkä paljaana, jonne poliisit tulivat tutkimaan."
– –9 9– –
Lukijalle
K
un kaikki tämän kirjan kirjoittajat olivat saaneet urakkansa
valmiiksi, oli aika miettiä kirjalle nimeä. Olin kyllä toimitustyön aikana
ehtinyt lukea jokaisen artikkelin moneen
kertaan, mutta nyt lähdin lukemaan koko
kirjaa alusta loppuun. Löytyisikö joltakulta kirjoittajalta jokin ajatus, jonka muutkin kirjoittajat tuntuisivat jakavan? Löytyisikö sellainen lausahdus, joka kuvaisi
koko kirjan henkeä?
Aloitin A:sta, Saara Asmundelan kirjoituksesta Kääntäjästä konstaapeliksi.
Jouduin lukemaan peräti kaksi virkettä,
ennen kuin löysin kirjan nimen.
”Kun isolla kengällä astuu, jää iso jälki.”
Miksi nimi tuntui niin osuvalta, sen
pohdinnan jätän lukijalle.
Jätän lukijalle paljon muutakin pohdittavaa. Syynä on tämän kirjan olemassaolon tarkoitus. Kirja on tehty ennen
kaikkea ennakkolukemistoksi Poliisiammattikorkeakoulun valintakokeita varten.
Valintakokeiden kirjallisissa tehtävissä arvioidaan hakijoiden valmiuksia tutkivaan
ajatteluun, tutkivaan lukemiseen ja tutkivaan kirjoittamiseen.
Muutkin lukijat voivat uskoakseni löytää kirjasta paljon mielenkiintoista, mutta hakijoiden ja valintakokeiden ehdoilla
tämä on tehty.
***
Kirjan alaotsikko ”Kahdeksantoista näkökulmaa poliisin työhön” tähdentää
sekä näkökulmien moninaisuutta että
rajallisuutta. Näkökulmia on kahdeksantoista vain yhden ja ”oikean” sijasta.
Toisaalta niitä on vain kahdeksantoista,
vaikka jo suomalaisen poliisikunnankin
joukosta olisi saatavissa tuhansia muitakin näkökulmia.
Kun kokosin kirjoittajia, lähdin siitä,
että tärkeitä ja mielenkiintoisia näkökulmia poliisin työhön voivat esittää muutkin kuin poliisit itse. Lopputuloksena
kirjoittajista puolet on poliiseja, puolet
muita. Osa ei-poliiseistakin työskentelee
poliisihallinnossa, mutta osa on yhteiskunnassa muilla tarkkailupaikoilla: Jutta
Helenius on yliopisto-opettaja ja tutkija,
Heikki Hiilamo sosiaalipolitiikan professori ja tutkiva journalisti, Joonas Konstig
– 10 –
kirjailija, Mikko Pelttari tiedetoimittaja ja
Elina Saksala tuottaja, toimittaja ja tietokirjailija. Kaikki he ovat kirjoittaneet artikkelin, joka joko suoraan tai epäsuorasti
käsittelee poliisin työn kannalta olennaisia asioita.
Kirjoittajiksi kutsutut poliisit ovat nuorehkoja, yhtä vaille kaikki 2000-luvulla
valmistuneita. Kaikki ovat siinä iässä, että
voisivat vieläkin hyvin hakea poliisikoulutukseen, elleivät jo olisi tässä ammatissa. Virkaikää heillä on nollasta viiteentoista vuotta. Joukon juniori on kirjan
kannessa oleva Elina Katajamäki, joka
valmistui poliisiksi tänä syksynä. Useimmat ovat vanhempia konstaapeleita, mutta on joukossa myös yksi ylikonstaapeli ja
yksi komisario. Puolet on hankkinut työkokemuksensa pääosin kentältä, puolet
pääosin tutkinnasta.
Kaikissa kirjan artikkeleissa on jollakin tavalla esillä viestinnän ja vuorovaikutuksen näkökulma. Kirjoittajille on
annettu lupa ja velvoituskin tarkastella
aihettaan rohkeasti omalla tavallaan. Sen
he ovat myös ansiokkaasti tehneet. Osa
kirjoittajista häivyttää oman persoonan-
sa taka-alalle, mutta osa tuo ”minänsä”
esiin, kertoo omia kokemuksiaan ja esittää omia näkemyksiään. Kirjoitukset ovat
myös monen mittaisia ja edustavat erilaisia tekstilajeja: on hyvin vapaamuotoisia
pohtivia esseitä, on elämyksellisiä muisteluksia ja poleemisia kirjoituksia, on yksi
päiväkirja (Katajamäki), on pieniä tutkielmia, on jopa yksi varsin kurinalaisesti
oman alansa tieteellisen kirjoittamisen
muotovaatimuksia noudatteleva artikkeli
(Helenius).
Kirjan toimittajana olen pyrkinyt pikemminkin korostamaan kuin karsimaan
kirjoitusten kirjavuutta. Esimerkiksi lähdeluetteloiden laadinnassa on sovellettu
erilaisia logiikoita, mikä ilmentää kirjoittajien erilaisia koulutustaustoja ja erilaisia tottumuksia. Osassa artikkeleista ei
varsinaista lähdeluetteloa edes ole, vaan
sellaisen sijasta lukijalle tarjotaan enemmänkin lukuvinkkejä.
***
Kiitän kaikkia kirjoittajia. Sain mukaan
kirjoittajiksi juuri ne jotka halusin –
– 11 –
varamiehiä ei tarvinnut miettiä. Otitte haasteen vastaan ja vastasitte siihen
enemmän kuin hyvin. Kirjasta tuli teidän näköisenne.
Samaan hengenvetoon on kiitettävä
myös kolmea muuta henkilöä, joita ilman
kirja olisi aivan erinäköinen. Kirjan visuaalisen ilmeen on suunnitellut ja toteuttanut Mika Rautanen Taitotyö Fenenistä. Kirjan valokuvat on pääosin ottanut
Poliisiammattikorkeakoulun tiedottaja
Anna Byckling, joka on myös huolehtinut muiden valokuvien hankinnasta.
Kirjan muusta kuvituksesta on vastannut
kuvataiteilija Mikko Ylinen.
Myös joukko aikaisempia hakijoita on
tietämättään osallistunut kirjan tekoon
virkkeen tai parin mittaisella panoksella.
Olen koonnut eräässä taannoisessa valintakokeessa kirjoitetuista tiivistelmistä lipsahduksia, joissa kirjoittaja sanoo muuta
kuin tarkoitti. Nämä parikymmentä ”vahingonlaukausta” on sijoiteltu artikkeleiden väliin, ja kuusi niistä on saanut seurakseen Mikko Ylisen kuvallisen tulkinnan. – Jos jotakuta lukijaa jää vaivaamaan,
mitä kirjoittajien olisi pitänyt sanoa, hän
voi etsiä käsiinsä Murharyhmä-lehden
numeron 1/2009 ja sieltä oikeuslääkäri Ursula Valan kirjoituksen. Siinä Vala
kertoo kesäisenä päivänä merenlahdesta
löydetystä naisen ruumiista, henkirikoksen tutkinnasta ja tutkinnan tuloksena
selvinneestä rikoksen tapahtumakulusta.
Tärkeä rooli kirjan synnyssä on ollut
myös valintakoeuudistusta valmistelleella projektiryhmällämme, jonka kaikki
jäsenet ovat eri vaiheissa olleet vaikuttamassa artikkelikokoelman sisältöön. Osa
on myös lukenut kirjan käsikirjoituksen
osittain tai kokonaan ja antanut siitä
arvokkaita kommenttejaan. Kiitos siis
Juha-Matti Huhdalle, Marjatta Kauramäelle, Topi Loikkaselle, Markku Nymanille
ja Jouko Pohjoismäelle. Erityiskiitos ryhmämme puheenjohtajalle Lotta Parjaselle, joka uskoi tämän artikkelikokoelman
toimitustyön tehtäväkseni.
Kiitän myös Poliisiammattikorkeakoulun johtoa, erityisesti rehtori Kimmo
Himbergiä ja koulutusjohtaja Petri Alkioraa, jotka ovat uskoneet artikkelikokoelman ideaan ja tehneet sen kokoamisen mahdolliseksi.
***
Kirjan artikkeleiden välillä on monenlaisia yhteyksiä, yhtäläisyyksiä ja eroja,
joita hakijan tulisi löytää. Sen sijasta, että
olisin kirjan toimittajana osoitellut ja alleviivannut näitä yhteyksiä selittelevillä
alkusanoilla, artikkeleiden ryhmittelyllä,
väliotsikoilla ja monella muulla totutulla tavalla, olen pyrkinyt toimimaan juuri
päinvastoin. Artikkelit on järjestetty kirjoittajien mukaan aakkosjärjestykseen.
Väliotsikoita ei ole. Nämä alkusanatkin
loppuvat kohta.
Enemmittä selittelyittä päästän sinut,
hyvä lukija, toivoakseni antoisalle tutkimusmatkalle artikkeleista avautuvaan
polkuverkostoon.
Poliisiammattikorkeakoulussa
Tampereella 2.12.2013
koko tekijäkunnan puolesta
Marko Vesterbacka
– 12 –
“Poliisit piti kutsua paikalle, koska eihän
ihan tavallisessa kuolemassa kurkkua
leikattaisi auki.”
– 13 –
– 14 –
Saara Asmundela
Kääntäjästä konstaapeliksi
– akateemisena ammatinvaihtajana poliisissa
Vanhempi konstaapeli Saara
Asmundela valmistui poliisiksi
2009. Hän työskentelee
ryhmän varajohtajana
Helsingin poliisilaitoksen
lähisuhdeväkivaltaryhmässä.
Ennen poliisiopintoja
Asmundela on suorittanut
filosofian maisterin
tutkinnon pääaineenaan
englannin kääntäminen ja
tulkkaus. Asmundelalla on
työkokemusta käännöstöistä,
englannin opettamisesta ja
teiden auraamisesta.
Kun isolla kengällä astuu,
jää iso jälki
M
elko tarkalleen kymmenen
vuotta sitten pidin ainejärjestön puheenjohtajana puheen
Helsingin yliopiston käännöstieteen
laitoksella syyslukukauden avajaisissa.
”Kun isolla kengällä astuu, jää iso jälki”,
aloitin. Puhuin kirkasotsaisesti akateemisesta vapaudesta ja sen kääntöpuolesta, vastuusta. Sananlasku oli isoisäni
peruja, kuten myös toinen kansanviisaus, jota puheessani pyörittelin: ”Kun
lumeen kusee, siihen tulee reikä.” Puhuin siitä, että teoilla on aina seuraukset. Ylevästi kehotin opiskelutovereitani
olemaan köllöttelemättä akateemisessa
vapaudessa ja ottamaan vastuuta valinnoistaan. Puheen pidettyäni jatkoin
luennolle ja opiskelemaan konsekutiivitulkkausta, tekstittämistä, kielenhuoltoa
ja tekstianalyysia.
Neljä vuotta myöhemmin poliisikokelaana kiskoin sinisiä haalareita ylleni
silloisen Poliisikoulun soluhuoneessa,
ja aloin toden teolla ymmärtää, millaista
on kantaa työssään vastuuta ja minkälaisia seurauksia teoilla voi pahimmillaan
tai parhaimmillaan olla.
– 15 –
Voisinpa sanoa, että ammatinvaihtoni
nestyksellä, valmistuin ja pääsin heti
perustui huolelliseen harkintaan. Lähinvirkaan kentälle. Parin vuoden jälkeen
nä se johtui hetken mielijohteesta. Suosiirryin tutkintaan, ja nyt tutkin päätyökritin filosofian maisteriksi
seni aikuisiin ja lapsiin
En mieltänyt
valmistumisen
jälkeen
kohdistuneita perhevävaihtavani ”alaspäin”,
naisten
vapaaehtoisen
kivaltarikoksia ja toimin
akateemiselta
alalta
asepalveluksen, ja juostuaperheväkivaltaryhmän vaammattikouluun,
ni kaksitoista kuukautta
raryhmänjohtajana.
vaan siirtyväni
reppu selässä pitkin metkisällinhommasta
siä tuntui vaikealta palata
***
toiseen
– vaikkakaan
työhöni käännöstoimistoon näyttöpäätteen ää- en voi sanoa tienneeni Akateemisissa ammateistuolloin poliisin
reen. Työ oli sinänsä miesa on oma korkealentoityönkuvasta
juuri tuon
lenkiintoista ja työpaikka
nen hohtonsa. Ajatustyö,
taivaallista.
erinomainen, mutta käytluovuus, tieteen tekemitöohjeiden kääntäminen
tuntui tarkoituksettomalta. Kaipasin
kipeästi merkityksellisyyden tuntua työhöni. Asepalvelukseni viime viikkoina
tupamme pöydältä löytyi Poliisikoulun
hakuopas. Päätin sen enempää asiaa
miettimättä kokeilla onneani. Sitähän oli,
ja pari kuukautta kotiutumiseni jälkeen
eteisen lattialla odottikin Hervannasta
lähetetty paksu kirjekuori.
Alan vaihtaminen tuntui melkoiselta hypyltä tuntemattomaan. Siirtymistä kääntäjästä poliisiksi ehkä hieman
edesauttoi se, että sidokseni akateemiseen maailmaan tuntui löyhältä. Kääntäjän, tulkin ja opettajan ammatti, johon
olin opiskellut, oli mielestäni enemmänkin käsityöläistyyppistä, tekemällä oppii
-henkistä työtä. En mieltänyt vaihtavani
”alaspäin”, akateemiselta alalta ammattikouluun, vaan siirtyväni kisällinhommasta toiseen – vaikkakaan en voi sanoa
tienneeni tuolloin poliisin työnkuvasta
juuri tuon taivaallista.
Opiskelin poliisiksi kohtalaisella me-
– 16 –
nen, korkeampi ajattelu,
ne ovat kaikki yleviä ja hienoja asioita.
Käännöstieteen opinnoissa akateemisuus kuitenkin välillä turhautti. Suurellisista puheista huolimatta tuntui, ettei
oikeasta elämästä saanut otetta – ja jos
konkretiaa sivuttiinkin, se tuntui keinotekoiselta. Opiskeluaikana istuin kuuntelemassa esitystä, jossa vastikään väitöskirjansa hyväksytyksi saanut tutkija
kertoi tutkimusaiheestaan. Hän oli tutkinut vuosikaudet leipäpussien tekstejä
ja analysoi niitä käännös- ja kielitieteen
keinoin. Ihailin toki hänen pitkäjänteistä
paneutumistaan aiheeseen, mutta minun
oli vaikea nähdä, mistä käytännön merkitystä tutkimuksella oli.
Poliisin työssä olen sittemmin päässyt tekemisiin ihan kouriintuntuvan
konkretian kanssa. Olen kaivanut pikkujoulujuhlijoita hangesta ja kuskannut
heitä selviämishoitoaseman lämpöön,
palauttanut anastettua omaisuutta sen
alkuperäiselle omistajalle, päästänyt kärsimyksistään siipensä murtaneen lokin ja
sulkenut rikoksesta epäillyn metallioven
taakse selliin. Parhaimmillaan tässä työssä näkee heti työnsä jäljen ja saa välittömän palautteen.
Olisi kuitenkin väärin väittää, että
kaikki poliisina tekemäni työ tuntuisi
tärkeältä ja arvokkaalta. Kun kirjoittaa
sarjanäpistelijälle sakkoa, jonka hän repii heti sen käsiinsä saatuaan, kuulustelee puolisoaan jatkuvasti lyövää henkilöä
viidettä kertaa vuoden sisällä tai saa syyttäjältä käteensä ties kuinka monennen
peräkkäisen syyttämättäjättämispäätöksen itse tutkimassaan rikosasiassa, työn
mielekkyyttä saa välillä ihan hakemalla
hakea.
Aiemmassa työssäni olin päätyökseni
sanankäyttäjä. Kielestä en uudessakaan
työssäni halunnut enkä päässyt eroon.
Kääntäjän ammatissa opin näkemään
kielen merkityssisältöinä ja tulkintoina,
ja sellaisena sitä poliisinakin käsittelen.
Poliisi ottaa palan todellisuutta ja muovaa siitä virkkeen, jonka sitten pitäisi välittää lukijalle se osa todellisuutta mahdollisimman muuttumattomana. Kyky
erottaa olennainen epäolennaisesta ja
ilmaista itseään täsmällisesti korostuu.
Poliisin kieli jää mitä suurimmassa
määrin elämään. Sakon teonkuvaus,
eläinsuojelutarkastukseen kirjatut havainnot, kiinnioton perusteet, kiireisen
viikonloppuyövuoron tuoksinassa kirjatun rikosilmoituksen selostusosa, kuulustelukertomuksen nyanssit – ne ovat
poliisin tekstejä, jotka tarvittaessa esimerkiksi tuomioistuimessa viipaloidaan
ja kuutioidaan ja pilkotaan välimerkkejä
ja pienimpiäkin merkityssisältöjä myöten.
Poliisin työssä olen sittemmin
päässyt tekemisiin ihan
kouriintuntuvan konkretian
kanssa.
Poliisi ottaa palan
todellisuutta ja muovaa siitä
virkkeen, jonka sitten pitäisi
välittää lukijalle se osa
todellisuutta mahdollisimman
muuttumattomana.
– 17 –
Poliisilain mukaan poliisimies voi otnita sanansa, kun odottaa ambulanssia
taa kiinni henkilön hänen suojaamisekmiehen kanssa, joka on hetkeä aiemmin
seen henkeä, ruumiillista koskemattoahdistuksensa syövereissä sytyttänyt
muutta, turvallisuutta tai
hiuksensa tuleen, tai kun
Tilannetaju ja kyky
terveyttä välittömästi uhpitää kertoa vauva sylissä
sopeutua kulloinkin
kaavalta vakavalta vaaralovea avaamaan tulevalle
käsillä
olevaan
ta, jos henkilö ei kykene
nuorelle naiselle, että tästä
vuorovaikutuspitämään huolta itsestään
on tunti sitten tullut leski.
tilanteeseen ovat
eikä vaaraa voida muuTilannetaju ja kyky soolennaisia.
ten poistaa tai henkilöstä
peutua kulloinkin käsillä
huolehtia muilla keinoin.
olevaan vuorovaikutustiKansankielellä tällaisia kiinniottoja kutlanteeseen ovat olennaisia. Yhtenä hetsutaan yleensä ns. juoppokiinniotoiksi.
kenä sitä on kaivelemassa metrojunan
Kiinniotolla pitää olla lainmukaiset pealle jääneen miehen taskuja tämän henrusteet ja ne pitää kirjata kiinniottotiekilöllisyyden selvittämiseksi ja seuraavatoihin. Helsingissä taannoin tällainen
na kirjoittamassa punavalosakkoa, kun
perustelu oli tiivistetty kahteen sanaan:
matkalla kuolemansyyntutkintailmoi”Ei kykene.” Kiinnioton tehneellä ja sen
tusta kirjaamaan eteen sattuukin akuutti
näin perustelleella voi olla tekemistä vasliikennerikos. Kummassakin tilanteessa
tata laillisuusvalvojalle, miten kyseisen
pitää toimia tarkoituksenmukaisella ja
henkilön kiinniottaminen oli poliisilain
asiallisella tavalla. Punaisen liikennevamukaista. Sanojensa takana pitää todellon noudattamatta jättänyt ei voi eikä
lakin pystyä seisomaan.
hänen pidäkään tietää, että sakkoa kirTeoriassa kääntäjänä olisin voinut olla
joittava konstaapeli on juuri hetkeä aivastuussa ihmishengistä kääntäessäni
emmin kohdannut pahasti ruhjoutuneen
hengityskoneen käyttöohjetta tai oikoihmisruumiin. Liikennerikkurin kanssa
lukiessani sähkölaitteen asennusopasta.
vuorovaikutustilanne lähtee taas nollasPoliisina on kuitenkin jokaisessa työvuota, ja poliisi käsittelee mahdollisen oman
rossa hyväksyttävä se, että mitä tahansa
traumakokemuksensa muualla ja muuvoi tulla vastaan milloin tahansa. Väkitoin. Välillä tällainen omien tunteiden ja
vallan ja jopa kuoleman mahdollisuus
oman ulosannin hallinta vaatiikin melon aina ilmassa, kun kiskoo luotiliivit
koista venymistä.
päälleen ja asettelee asekotelon vyölleen.
Poliisin asiakkaalle virkavallan kohtaaToisaalta on tarvittaessa oltava valmis
minen voi olla ainutlaatuinen, traumaatmyös itse käyttämään jopa äärimmäistä
tinen tai terapeuttinen kokemus. Minä
voimaa.
kohtaan asiakkaita joka työpäivä, mutta
Kuitenkin samalla pitäisi pystyä itse
kansalainen ei välttämättä joudu kasvokvalitsemaan sanansa niissäkin tilanteissa,
kain poliisin kanssa kuin kerran elämäsjoissa ihminen on herkimmillään. Rysään. Tämä kohtaamisten ainutkertaimistelyn vastapainona pitää osata punsuus joskus unohtuu, kun itselle työ on
– 18 –
jo kirjaimellisesti arkea.
Liikenteenvalvontaa
nuorempana
konstaapelina harjoitellessani kohtasin
puhallusratsiassa keski-ikäisen mieskuljettajan, joka ei suostunut puhaltamaan
alkometrini pilliin. Hänen reaktionsa
yllätti. Lyhyen puhejudotuokion jälkeen
hän kertoi, että syynä oli hänen vastenmielisyytensä naispoliiseja kohtaan.
Kun varovasti kyselin lisää, hän kertoi
taannoin löytäneensä oman isänsä kuolleena tämän asunnosta. Paikalle tulleen
poliisipartion naisjäsen oli ensi töikseen
kysynyt tältä mieheltä: ”Sinäkö tämän
raadon löysit?” Yksittäinen sananvalinta
oli osunut häntä herkällä hetkellä vyön
alle, ja kaikki naispoliisit muuttuivat hänen silmissään tunteettomiksi töksäyttelijöiksi. Pyysin anteeksi kollegani puolesta, ja lopuksi mies puhalsi alkometriin
– nollatuloksen – ja kaasutti toivottavasti keventynein mielin pois. Arvokkain
oppini siltä ratsialta taisikin olla poliisin
ammatista ylipäänsä, ei niinkään liikenteenvalvonnasta.
Puolustusvoimista vitsaillaan, että aina
on kiire odottamaan. Poliisilla ei ole
aina niin kiire, mutta odottamaan kyllä
joutuu ja usein asiakkaan kanssa. Olen
viettänyt tuntikausia kuljetettavien tai oikeudenkäyntiin vietävien kiinniotettujen
tai vangittujen kanssa, tahdonvastaiseen
hoitoon vietävien mieleltään sairaiden
ihmisten kanssa ja raiskausten uhrien
kanssa oikeuslääketieteen laitoksella yön
tunteina. Kenties tärkeimpiä odotuksen
ja ajanvieton hetkiä ovat olleet ne partiokaverin kanssa poliisiautossa vietetyt
tunnit. Virkamieskin on hämmästyttävän paljas ja haavoittuvainen väsyneenä
Tämä kohtaamisten
ainutkertaisuus joskus
unohtuu, kun itselle työ on jo
kirjaimellisesti arkea.
– 19 –
tai koettuaan työtehtävällä jotakin poikhukkaan. On kuitenkin turha luulla,
keuksellista, yllättävää tai järkyttävää.
että englannilla pärjäisi aina ja kaikkialJoskus parasta viestintää on olla hiljaa.
la. Sanotaan, että yleisin vieras kieli on
Huumorilla on oma paikhuonosti puhuttu englanJoskus parasta
kansa niin kollegoiden
ti. Seppo Räty kertoi aiviestintää on olla
kuin joskus asiakkaidenkanaan kisamatkasta, että
hiljaa.
kin kanssa, ja takuuvarma
”Atlantaan lähtiessä pääkeino sujuvoittaa kommutin, että en perkele puhu
nikaatiota on olla oma itsensä.
koko matkalla englannin sanaa – suoJoskus viestinnässä merkityksiä välitmella on pärjättävä”. Moni muualla kuin
tää pelkästään äänen sävy tai puhujan
Suomessa syntynyt on ottanut vastaavan
ilme. Haastattelin opiskeluaikana erästä
asenteen tullessaan Suomeen. Venäläiesitystä varten raiskauksen uhriksi jounen tahtoo puhua venäjää ja romaniatunutta naista. Hän kertoi soittaneensa
lainen romaniaa. Huonosti puhuttu engtapahtuneen jälkeen poliisilaitokselle ja
lantikin voi olla vain kaukainen haave.
kertoneensa epävarmasti, että hänet oli
Englannilla pääsee toki usein eteenpäin,
”ehkä raiskattu”. Puheluun vastannut
mutta ei se kaikkia portteja avaa. Siitä
poliisimies oli kehottanut jämäkästi naiseteenpäin pitää luovia jollakin muulla
ta hakeutumaan sairaalaan ja kertonut
kielellä, kollegan avustuksella, käsimerpartion tulevan perässä. Nainen sanoi,
keillä tai tulkin avulla.
ettei ikinä unohda sen poliisin ääntä.
Pelkkä äänensävy oli kuulemma kerto***
nut hänelle, että hänet otettiin tosissaan.
Kääntäjä on kulttuurienvälisen viesOn vaikea ajatella, mitä olisin ilman aitinnän ammattilainen, mutta niin on poempia opintojani ja millainen poliisi
liisikin. Mistä muusta kuin kulttuurien
olisin ilman omaa koulutustaustaani.
kohtaamisesta olisikaan kysymys, kun
Opiskelin viisi vuotta kieliä, kirjoittamispoliisimies yrittää kuulustella ”en komta, puhumista ja ihmisten välistä vuoromentoi” -linjan valinnutta järjestäytyvaikutusta, ja nämä asiat ovat päivittäin
neen rikollisuuden edustajaa tai puhuttaa
keskiössä myös rikostutkijan työssäni.
kadulla elävää, vuosikymmenet pullo käPoliisin työnkuva on kuitenkin niin modessä viettänyttä rantojen miestä? Asiakninainen, että oikeastaan mistä tahansa
kaat ovat välillä niin erilaisesta maailtyö- ja elämänkokemuksesta on hyötyä.
masta ja kulttuurista, että on työn takana
Omalla kurssillani oli muun muassa
yrittää ymmärtää heidän arkeaan. Tilanmetsuri, flamenco-tanssija, kauppatienetajua ja kykyä tulkita toista ihmistä voi
teilijä ja kaupan myyjä, ja väittäisin, että
toki opiskella, mutta parhaiten niitä harjokainen pystyi hyödyntämään omia kojaannuttaa elämänkokemus ja työnteko.
kemuksiaan jollain opiskelun, työssäopOpiskelin pääaineenani englantia, eipimisen ja työnteon osa-alueella.
vätkä opintoni ole todellakaan menneet
Yksi poliisin työn hienouksista pii– 20 –
lee siinä, että saman perustutkinnon
voimin voi toimia mitä erilaisimmissa
työtehtävissä: päätyökseen voi penslata sormenjälkiä ja imuroida kuituja,
ratsastaa hevosella Helsingin kaduilla,
veneillä Saimaalla, ripittää kaahailijoita
tai tutkia ulkomaalaisasioita, väkivaltaa tai talousrikoksia. Poikkisuuntaista
etenemistä rajoittavat oikeastaan vain
omat kyvyt, soveltuvuus ja kiinnostus.
Vaihtaa ehtii myöhemminkin ja monta
kertaa, ja poliisina voikin tavallaan tehdä yhdellä uralla monta eri uraa. Aiempi
tutkinto tai opinnot voivat myös toimia
astinlautana joko poikki- tai pystysuuntaiselle etenemiselle.
Poliisin työ on pitkälti eriasteista ongelmanratkaisua: mitä voin tehdä tässä
tilanteessa, mitä pitää tehdä, millä perusteella, mikä on tarkoituksenmukaisin,
lievin tai vähiten haittaa aiheuttavin keino. Samalla pitäisi analysoida ja havainnoida tilannetta, olosuhteita ja paikalla
olevia ihmisiä. Joskus tähän ajatusprosessiin on aikaa kolme sekuntia, joskus
kolme kuukautta.
Uskon, että korkeakouluopinnot ovat
antaneet valmiuksia tällaiseen ongelmanratkaisuajatteluun. Etenkin rikostutkinnassa, missä parhaimmillaan työ
on hyvin itsenäistä ja vaatii tarkkaavaista mutta luovaakin otetta, on etua
siitä, että on oppinut hakemaan tietoa,
näkemään syy-yhteyksiä, suhtautumaan
kriittisesti lukemaansa ja kuulemaansa
ja tarttumaan epäjohdonmukaisuuksiin
sekä toisaalta keskittymään olennaiseen.
Aiemmat opinnot harjaannuttavat näitä
taitoja, mutta ei niitäkään yksinomaan
koulunpenkkiä kuluttamalla opi. Kun
Asiakkaat ovat välillä niin
erilaisesta maailmasta ja
kulttuurista, että on työn
takana yrittää ymmärtää
heidän arkeaan.
Aiempi tutkinto tai
opinnot voivat myös toimia
astinlautana joko poikki- tai
pystysuuntaiselle etenemiselle.
– 21 –
rappukäytävästä kuuntelee asunnossaan
juoppohulluuskohtauksen kourissa huonekaluja heittelevää miestä ja tietää, että
sisään on mentävä ja että se sisään menijä olen minä, ei akateeminen loppututkintokaan juuri lämmitä.
Olisi helppo ajatella, että kaikki aiemmin tekemäni on ohjannut ja johtanut
minut tähän pisteeseen. Tehtyjä ratkaisuja ei kuitenkaan pitäisi arvioida niiden
lopputuleman perusteella. Ratkaisu on
itsessään joko hyvä tai huono riippumatta siitä, mihin se johtaa. Joka tapauksessa
olen erinäisten mutkien kautta päätynyt
rikostutkijaksi, eikä mikään tähänastisessa matkassani kaduta.
Sattuma tai oma tahto voivat viedä
minut vielä moniin uusiin haasteisiin, ja
niitä tässä työssä riittää.
Kisällinä oppiminen jatkuu, ja työn
haastavuus vetääkin välillä nöyräksi. Vastuu tuntuu ja välillä painaakin, mutta toisaalta saan kokea työssäni kaipaamaani
merkityksellisyyttä. Olen ylpeä työstäni
ja ammattikunnastani. Poliisi astuu isolla
kengällä, ja siitä jää iso jälki.
LUE LISÄÄ
•
•
•
Dobelli, Rolf 2012: Selkeän ajattelun
taito. Latvia: Helsingin Sanomat.
Ellonen, Noora ym. 2013: Rikostutkinta lapsiin kohdistuvissa väkivalta- ja
seksuaalirikoksissa. Tampere: Poliisiammattikorkeakoulu.
Myllylä, Markku 2010: Maisteripoliisi. Akateemisen poliisin identiteetin rakentuminen ja ammattiin sitoutuminen.
Pro gradu -tutkielma. Tampereen
yliopisto.
– 22 –
“Poliisin saapuessa paikalle, tutkittiin paikkaa,
mutta naisen henkilötietoja ei mistään saatu
selville kesäisestä lauantaipäivästä huolimatta.”
– –2323– –
– 24 –
Anu Haikansalo
Niin poliisia!
Anu Haikansalo
on työskennellyt
Poliisiammattikorkeakoulussa
suomen kielen ja viestinnän
opettajana vuodesta 2010.
Haikansalo on filosofian
maisteri ja ammatillinen
erityisopettaja. Hän
valmistelee väitöskirjaa
poliisipäällystön kielenkäytön
erityispiirteistä.
T
ässä artikkelissa käsittelen poliisikulttuurille tyypillistä kielenkäyttöä siitä näkökulmasta, miten se
näyttäytyy kaltaiselleni kielentutkimukseen suuntautuneelle siviilille.
Aluksi esitän tulkintojani poliisikulttuurin luonteesta ja peilaan niitä aihetta
käsitteleviin tutkimuksiin. Siitä jatkan valottamalla diskurssin ja genren käsitteitä.
Tarkoitukseni on pohdiskella sitä, miksi
poliisissa ovat vallalla tietynlaiset kielenkäytön tavat: Mitä niillä halutaan korostaa? Millaisia funktioita eli käyttötarkoituksia kielelliset valinnat palvelevat?
Lopuksi esitän toiveen siitä, että tulevat
poliisit kehittäisivät kielitietoisuuttaan ja
oppisivat tunnistamaan yhteisölliset voimat, jotka heitä ohjailevat.
***
Kun isolla kengällä astuu,
jää iso jälki
Kun hieman yli kolme vuotta sitten astuin suomen kielen ja viestinnän opettajan virkaan ja Poliisiammattikorkeakoulun ovista sisään, astuin sisään minulle
uuteen kulttuuriin ja uuteen kieleen. Samalla kun koetin hahmottaa poliisikult– 25 –
tuurin muotoja, arvoja ja menneisyyden
pragmatismin ja hierarkkisuuden1. Hyvin
painolasteja, naureskelin sanastollisille
yksinkertaistetusti tyypillinen poliisikultkummallisuuksille ja heristelin sormeani
tuurin edustaja on siis perhekeskeinen
koukeroisille rakenteille. Sinisilmäisyyttäihminen, joka arvostaa miehisiä asioita,
ni koetin toimia tämän kielen kanssa kuin
kannattaa oikeistoa, viihtyy vapaa-aikaaiemmin tuntemieni ja taivuttaa sitä tahnaankin työkavereidensa kanssa, tuntee
tooni. Pian huomasin, että
paikkansa komentoketjussa
jotkin kielenkäytön tavat ja
ja on toimintatavoiltaan käyPian huomasin, että
piirteet olivat niin tiukastännöllinen. Poliisikulttuujotkin kielenkäytön
ti osa tätä kulttuuria, sen
ria kuvataan tutkimuksissa
tavat ja piirteet
käytäntöjä ja tätä kieltä, että
maskuliiniseksi ja poliisina
olivat niin tiukasti
olin niiden edessä aseeton.
olemista hyvin sukupuoliosa tätä kulttuuria,
Poliisikulttuuri sekä poseksi asiaksi2.
sen käytäntöjä ja
liiseja kouluttavan oppilaiKulttuurisia arvostuktätä kieltä, että
toksen tavat kielellistää ja
sia tuotetaan kielellä ja jo
olin niiden edessä
tuottaa poliisina olemisen
sananvalinnat
kantavat
aseeton.
tapaa tuntuivat minusta
paljon merkityksiä. Todelaluksi hämmästyttävän vanlisuuden kielentäminen on
hanaikaisilta. Sain lämpimän vastaanoton
täynnä valintoja. Missä tahansa kielenja tutustuin lukemattomiin mukaviin ja
käyttötilanteessa valintojen takana on
viisaisiin persooniin mutta törmäsin myös
jonkinlainen ideologia.3 Tästä kulttuuherrasmiesmäisyyteen verhottuun sekrisesta merkitysten tuottamisesta ja sen
sismiin, esimiesten edessä jäykistelyyn,
lopputuloksena syntyneestä merkityshomofobiaan, rasismiin ja sukupuolittuvyyhdestä voidaan käyttää nimitystä
neisiin vuorovaikutustilanteisiin. Missään
diskurssi.
en ole ollut niin tietoinen sukupuolestani
ja ulkonäöstäni kuin tässä ympäristössä.
***
Kohtasin myös sekä ronskia huumoria
että koomisen virkamiesmäistä kielenLuodaanpa siis kevyt silmäys diskursseikäyttöä, jossa toimenpiteitä suoritettiin henhin, joiksi edellä kuvatun kaltaisia kultkilöiden toimesta. Tutustuessani poliisikulttuurin ja kielen erottamattomia pienoistuurista tehtyihin tutkimuksiin huomasin,
maailmoja eri tieteissä kutsutaan. Ne
että samansuuntaisia havaintoja olivat
kahmaisevat kynnyksen ylittäneen notehneet myös minua viisaammat. Timo
peasti sisäänsä − ihmisellä on luontainen
Korander on listannut poliisikulttuurin
tarve sosiaalistua ja tulla osaksi meitä.
piirteiksi muun muassa ammatillisen erisMuutaman vuoden minäkin saatoin tartäytymisen, keskinäisen solidaarisuuden,
kastella poliisi(oppilaitos)diskurssia ulhegemonisen maskuliinisuuden, moraa1 Korander 2004, 4
lisen ja poliittisen konservatiivisuuden,
2 Honkonen 1999, 168
3 Heikkinen 2012, 17.
– 26 –
kopuolisen silmin, kunnes eräänä päivänä huomasin jalkauttavani suunnitelmia ja
siunaavani päätöksiä. Ajattelutapa muuttuu, kieli muuttuu, toiminta muuttuu.
Poliisin diskurssin muodostavat ne
kaikki käytännöt, joissa kieltä käytetään. Siihen vaikuttaa kulttuuri, joka
tuottaa kieltä ja jota tuotetaan kielellä.
Kiteytyneet ajattelutavat, arvot, asenteet ja olettamukset luovat yhteisen diskurssin ja määrittelevät siinä tehtäviä
kielellisiä valintoja. Poliisin diskurssia
muovaavat esimerkiksi edellä mainitut
kulttuuriset ominaispiirteet, kuten vahva hierarkkisuus, maskuliinisuus ja konservatiivisuus, sekä erilaiset me ja muut
-asetelmat. Kulttuurisesti hyväksyttävät
kielenkäytön muodot syntyvät Pierre
Bourdieun mukaan ajan saatossa käytävissä sosiaalisissa kamppailuissa, joissa
määritellään se, kenellä on lupa puhua
tietyllä tavalla tietyssä tilanteessa4.
Diskurssilla voidaan nähdä olevan
yhteisöllisyyttä luova funktio: yhteisellä
diskurssilla erottaudutaan toisista ryhmistä. Tässä yhteydessä voidaan puhua
myös ryhmädiskurssista, jolloin yhteinen kieli ja toimintatapa nähdään ryhmän yhteenkuuluvuutta luovana symbolisena tekijänä. Timo Korander puhuu
poliisien keskinäisestä vahvasta koodista, johon sisältyy myös oman kielen
käyttö5. Ammattikieli on koodin keskeinen osatekijä. Pirjo Hiidenmaan mukaan
ammattikieltä ei opinnoissa yleensä nosteta millään tavalla esiin, vaan sen omaksuminen tapahtuu professionaalisten
Kohtasin myös sekä ronskia
huumoria että koomisen
virkamiesmäistä kielenkäyttöä,
jossa toimenpiteitä
suoritettiin henkilöiden
toimesta.
Todellisuuden
kielentäminen on täynnä
valintoja. Missä tahansa
kielenkäyttötilanteessa
valintojen takana on
jonkinlainen ideologia.
Diskurssilla voidaan nähdä
olevan yhteisöllisyyttä luova
funktio: yhteisellä diskurssilla
erottaudutaan toisista
ryhmistä.
4 Bourdieu 1991, 38
5 Korander 2004
– 27 –
taitojen opettelun sivussa6. Matti Mälkiän
Mitä tiedetään poliisikielen genreistä?
ja Jari Stenvallin sanoin ”ammattikieli on
Yhteinen piirre kaikelle poliisikielelle on
yleensä vahvasti sisäistetty ja luonnolliainakin se, että kaikki työssä tuotettava
nen tapa jäsentää oman alan ammatillista
kieli on viranomaiskieltä, virkakieltä.
todellisuutta”7.
Kotimaisten kielten keskus määrittelee
Vaikka poliisissa on tavoitteena luoda
internetsivuillaan sen näin: ”Virkakieli
kuva yhdestä, yhtenäisestä poliisista, on
on kieltä, jota viranomaiset ja julkisten
kulttuurin sisällä ristivetoja ja vastakkainpalvelujen tarjoajat käyttävät työtehtävisasetteluja, jotka heijastuvat diskurssiin ja
sään. Virkakielellä valmistellaan ja hoisitä kautta kielenkäyttöön. Poliisin vastadetaan yhtä hyvin koko maan kuin ykvoimina eri tilanteissa ovat
sittäisen kansalaisen asioimuutamia mainitakseni asita. Sillä tiedotetaan, pääteVaikka poliisissa
akkaat, juristit ja siviilit. Vastään, raportoidaan, opason tavoitteena
takkainasetteluja olen hahtetaan ja neuvotellaan.”9
luoda kuva yhdestä,
mottanut olevan myös mieToisinaan virkakieli-sanalla
yhtenäisestä
histön ja päällystön, kenttäon negatiivinen sävy; silloin
poliisista, on
toiminnan ja tutkintatoimintarkoitetaan kieltä, joka on
kulttuurin sisällä
nan sekä miesten ja naisten
mutkikasta ja vaikeaselkoisristivetoja ja
välillä. Samoja havaintoja eri
ta. Poliisigenrejen yhteiset
vastakkainryhmien välisistä jännitteistä
piirteet muodostuvat niiasetteluja, jotka
on tehty myös ruotsalaisesta
den piirteiden kimpusta,
heijastuvat
poliisikulttuurista8.
joita tyypillisesti löytyy podiskurssiin ja
Poliisidiskurssi ei näin olliisien käyttämästä kielestä.
sitä kautta
len pidä sisällään vain yhtä
Poliisikieli sisältää runsaasti
kielenkäyttöön.
yhtenäistä kielenkäyttötapaa.
virkakielelle ja lakikielelle
Näistä diskurssissa elävistä
ominaisia piirteitä. Toisaaleri yhteyksissä käytettävistä tavoista tehdä
ta päämääränä on yksiselitteisyys ja aukielellisiä valintoja käytetään esimerkiksi
kottomuus, toisaalta taas yläkäsitteillä
kielentutkimuksessa nimitystä genre eli
pelaava ympäripyöreys.
tekstilaji. Eri tilanteissa valitaan erilainen
Poliisidiskurssissa on siis useita genretapa käyttää kieltä ja joskus käy myös niin
jä. Genreillä on yhteisiä piirteitä, mutta
päin, että genre ohjaa sitä, miten käyttäymyös eroja. Esimerkiksi talousrikostutdymme tietyssä tilanteessa tai miten tulkija käyttää työssään todennäköisesti erikitsemme sitä.
laista kieltä ja sanastoa kuin kenttämies
partioidessaan. Ensiksi mainittu kirjoit***
taa työssään paljon ja sosiaalistuu oman
alansa erikoiskieleen ja ilmaisukaavoihin
ollakseen uskottava. Hänen tekstiensä
6 Hiidenmaa 2000, 28
7 Mälkiä & Stenvall 1997, 34
8 Stenmark 2005
9 Mitä virkakieli on? Luettu 19.10.2013.
– 28 –
oletuslukija on todennäköisesti talousrikoksiin erikoistunut syyttäjä, jonka
kanssa jaetaan yhteinen termistö ja jopa
juridinen tyyli. Jälkimmäinen taas lähinnä puhuu työkseen ja oppii valitsemaan
oikean tavan viestiä erilaisten ihmisten
kanssa. Hänen työssä tuottamiensa lyhyiden tekstien lukijoita ovat lähinnä
jutun tutkijat eli toiset poliisit, joskus
kuitenkin myös syyttäjä. Kielellisiin valintoihin on aina käytännön syy.
Genren käsite ei suinkaan ole selvärajainen. Kapeasti nähtynä sillä voidaan
tarkoittaa erilaisia kirjoitettuja tekstilajeja, jotka ovat esimerkiksi muodoltaan tai ilmaisultaan tietynlaisia: tällöin
poliisigenrejä voisivat olla esimerkiksi
muistio, kuulustelukertomus (katso Jutta
Heleniuksen artikkeli tässä kokoelmassa) ja tiedote. Laajasti nähtynä genrellä
voidaan kuitenkin tarkoittaa tilanteittain
vaihtelevaa tai tiettyä teemaa käsiteltäessä aktivoituvaa kirjoitettua ja puhuttua kieltä. Genre siis vallitsee tekstien
ja keskusteluiden taustalla, ohjaa niiden
tuottamista ja myös ymmärtämistä: keskustelukumppani, tilanne tai henkilön
asema hierarkiassa vaikuttavat kieleen.
Genreanalyysi-teoksen
alkusanoissa
genreä luonnehditaan seuraavasti: ”Genret eli tekstilajit ovat olennaisia kaikessa
ihmistenvälisessä kanssakäymisessä. Ne
ohjaavat sitä, miten toimimme erilaisissa
tilanteissa ja miten tulkitsemme toistemme kielellistä ja muuta käyttäytymistä.
Toisaalta muutamme genrejä jatkuvasti
omilla teoillamme. Elämme jokapäiväistä elämäämme erilaisten lajien keskellä,
Poliisikieli sisältää runsaasti
virkakielelle ja lakikielelle
ominaisia piirteitä. Toisaalta
päämääränä on yksiselitteisyys
ja aukottomuus, toisaalta
taas yläkäsitteillä pelaava
ympäripyöreys.
– 29 –
ja nämä lajit elävät meissä.”10
limuoto. Kenttäpartio saattaisi kirjata
Myös genret itsessään ovat hämäräraarkipäivän keikan vaikkapa näin: Kohteesjaisia: ei voida tarkasti määritellä, mitkä
sa havaittu mieshenkilö. Partio jalkautunut
piirteet, rakenteet tai yksittäiset sanat
ajoneuvosta ja sen toimesta suoritettu kiinniesiintyvät tietyssä genresotto. Mielenkiintoinen piirre
sä. Kyse on enemmänkin
cop speakissa on se, että se
Genret sisältävät
tyypillisyyksistä – genre
näyttäytyy hyvin samanlailuonnollistumia eli
hahmottuu sille tyypillisen
sena eri kielten poliisigensosiaalistumisen
rakenteen tai kielenkäytön
reissä. Marko Vesterbacka
kautta kehittyneitä
mukaisesti. Genret sisältäon kuvannut cop speakiksi
normeja ja
vät luonnollistumia eli sokaikkea sellaista tavallisesta
vakiintuneita tapoja
siaalistumisen kautta kehityleiskielestä eroavaa poliiilmaista asioita.
tyneitä normeja ja vakiintusikieltä, joka on muuttunut
neita tapoja ilmaista asioita.
itsetarkoitukselliseksi ja jolSuuri joukko genreistä on sellaisia, että
le poliisi itsekään ei pysty keksimään mihuolimatta niiden hämärärajaisuudesta
tään kovin järkevää selitystä. ”Copspeak
niiden käyttäjät todennäköisesti tunnison sanontoja ja kirjoitustapoja, joista on
tavat ne11.
tullut maneereja.”14
Maailma tekstualisoituu eli rakentuu
Poliisikielestä omiksi genreikseen
enemmän ja enemmän tekstien varaan.
voitaisiin lisäksi hahmottaa esimerkiksi
Tekstiyhteiskunnassa selvitäkseen on olhallinnollinen genre ja päivittäistiedottava genretietoinen, on tiedostettava, että
tamisen genre sekä miehistö-, voimanihmiset vaihtelevat kielellistä ja muuta
käyttö- ja talousrikosgenre. Erityisen
käyttäytymistään tarkoituksenmukaisesti
kiinnostunut olen kuitenkin viime aitilanteen ja tavoitteidensa mukaan. Taito
koina ollut monen muun genren kanssa
tunnistaa genrejä on osa tekstitaitoja.12
päällekkäisestä päällystögenrestä, jolle
Ihmiset hyödyntävät jatkuvasti genrejä
ominaista vaikuttaa olevan suoranainen
elämässään ja ovat niiden vaikutuksen
pyrkimys virkakielisyyteen.
alla, vaikka käytännössä otammekin lajit
usein itsestäänselvyyksinä tiedostamatta
***
niiden vaikutusta13. Ihminen ei useinkaan
huomaa sitä, mikä on läsnä kaikkialla.
Katsotaanpa tarkemmin kielenkäyttöPoliisigenreistä tunnistettavin ja ensiktapaa, jota tässä kirjoituksessa kutsun
si mieleen tuleva lienee niin sanottu cop
päällystögenreksi. Sen käyttäjäryhmän
speak, joka on muuan muassa yläkäsitmuodostaa poliisipäällystö eli esimies- ja
teillä ja ammattisanastolla operoiva kieasiantuntijatehtävissä toimiva päällystötai yliopistokoulutuksen suorittanut po10 Heikkinen ym. 2012, 11.
liisin ”aristokraattinen eliitti”15. Ryhmä
11 Heikkinen & Voutilainen 2012, 36
12 Heikkinen & Voutilainen 2012, 18.
13 Heikkinen & Voutilainen 2012, 18
14 Vesterbacka & Pajarinen 2008.
15 Honkonen 1999, 171
– 30 –
ei toki ole tasapäinen vaan pitää sisällään
monenlaisia kielenkäyttäjiä. Tiettyjä tyypillisyyksiä ja ilmausten luonnollistumia
olen kuitenkin päällystön kielellisistä valinnoista pannut merkille. Otetaan seuraavaksi kaksi lyhyttä näytettä teksteistä,
joiden kirjoittajat edustavat poliisipäällystöä. Näyte A on katkelma päällystöopinnoissa annetusta kypsyysnäytteestä,
B taas ote AMK-opinnäytetyöstä.
Ihminen ei useinkaan huomaa
sitä, mikä on läsnä kaikkialla.
A. Opinnäytetyöskentelyn aikana havaitsin, että poliisilaitoksen henkilöstöltä
puuttui riittävää osaamista ottaa vastaan
turvapaikkahakemus ja käyttää hakemuksen vastaanottamiseen eri viranomaisten tietojärjestelmiä. Osaamispuute
oli siten moni-ilmeinen. Opinnäytetyön
tavoitteena oli lisätä henkilöstön osaamista ja auttaa henkilöstöä suoriutumaan
turvapaikkahakemuksen vireillepanossa
ja siihen liittyvissä alkutoimenpiteissä.
B. Pyynnön oikeusalan muuttuminen
sen johdosta, että sitä pyytää väärä viranomainen, ei tämän lähestymistavan
mukaan voi olla mahdollista. Mikäli
pidättäydyttäisiin käsityksessä, että oikeusapua voi olla vain oikeusviranomaisen hallussa oleva tieto, tarkoittaisi se
sitä että oikeusviranomaisen käsite tulisi
yhdenmukaistaa. Toisaalta, edellä käsitelty huomioiden, voidaan tulkita että yhdenmukaistaminen tapahtuu juuri edellä
mainittujen ilmoitusten ja varausten muodossa valtioiden liittyessä sopimuksiin.
Yllä olevat esimerkkikatkelmat ovat periaatteessa virheetöntä kieltä, mutta jotain
erityistä niiden ilmaisutavassa kuitenkin
– 31 –
identiteetin vahvistuttua lääkärien kieon. Havaintojeni mukaan päällystögenlenkäyttökin muuttuu genrenmukaiseksi
relle tyypillisiä piirteitä ovat tietynlainen
eli ammattikieliseksi17.
korostunut virkamiesmäisyys, virkkeiden ideatiheys (paljon asiaa ja painavaMielenkiintoinen käsite tässä yhteydessä on myös sosiolingvistiikan käyttämä
merkityksisiä sanoja yhdessä virkkeessä)
tyylittely, jonka mukaan kiesekä pitkien virkkeiden
lenkäyttäjä jäljittelee stereoja lauseenvastikkeiden aiVäitän, että
tyyppisesti tietylle henkilölle
heuttama koukeroisuus.
päällystögenren
tai ihmisryhmälle ominaista
Etenkin kirjoitetussa kiekäyttäjän
kieltä sosiaalisten merkilessä esiintyy runsaasti gevirkakielisyys on
tysten tuottamiseksi. Vesa
neerisiä substantiiveja eli
jossain määrin
Heikkisen mukaan jotkin
yläkäsitteitä (henkilö, suorite,
tietoisen valinnan
tekstilajit ovat yhteisössä
toiminta), kiilalauseita, määtulos: kielen avulla
arvostetumpia kuin toiset.
riteketjuja, postpositioita
halutaan tehdä
Näihin arvostettuihin gen(suhteen, toimesta, taholta,
ero miehistöön eli
reihin kuuluvista teksteistä
kannalta, osalta) ja juridisia
peruspoliiseihin.
myös otetaan mielellään
pronomineja (puheena oleva,
aineksia omaan tekstiin.18
edellä mainittu). Piirteet ovat
Voidaanko siis ajatella, että päällystö tyypääpiirteittäin samoja, joilla yleensä kulittelee ja jäljittelee juristien kielenkäyttöä
vataan huonoa virkakieltä.
hankkiakseen sosiaalista arvostusta?
Miksi siis päällystö valitsee kieleensä
Väitän, että päällystögenren käyttäjän
hallinnollisia, juridisia ja virkakielen piirvirkakielisyys on jossain määrin tietoiteitä? Mikä on tämän genren funktio?
sen valinnan tulos: kielen avulla haluHalutaanko virkakielisyydellä antaa vaitaan tehdä ero miehistöön eli peruspokutelma uskottavuudesta ja professioliiseihin. Virkakielisyys siis ymmärretään
naalisuudesta? Tällainen ilmiö on havaittärkeäksi osaksi päällystövirkamiehen
tu lääkäreiden ammatillisen identiteetin
professiota ja rooli-identiteettiä. Päälkehittymisessä. Yhteisössä hyväksyttyä
lystön työssään kirjoittamien tekstien
kielimuotoa käyttämällä lääkäri esittää
lukijana on usein toinen poliisi tai jurisitsensä pätevänä ja osoittaa kuuluvansa
ti, joten yhteisen kielen käyttäminen on
ammattikuntaan. Jenni Viinikka esittelee
toki luonnollista. Virkakielisestä poliisipro gradu -tutkielmassaan sosiologi Fregenrestä näyttää kuitenkin olevan vaikea
derick Ericksonin tekemiä havaintoja,
luopua. Kun päällystöopintojen loppujoiden mukaan lääketieteen opiskelijat
suoralla kirjoitetaan opinnäytetyön pohsaattavat esittää potilaskertomuksensa
jalta kypsyysnäyte, virkakieliset rakenteet
uransa alussa tavalla, joka poikkeaa paija sananvalinnat ovat läsnä myös niissä
koin lääkäreiden tyypillisestä kielenkäyteksteissä, vaikka kirjoitusohjeissa paitöstä16. Kokemuksen myötä ja ammatti17 Viinikka 2012, 36−37.
18 Heikkinen ym. 2012, 110.
16 Erickson 1999, 119−124
– 32 –
notetaan, että tekstin tulisi olla nimenomaan yleistajuinen.
Alkuvaiheessa olevassa väitöstutkimuksessani olen aikeissa selvitellä,
millainen on päällystögenre. Millaisen
prosessin kautta siihen sosiaalistutaan?
Onko virkakielisyys epävarmuuden ilmaisin, eräänlainen sumuverho, jonka
tarkoitus on antaa vaikutelma ammatillisuudesta? Tarkoitukseni on (kriittisen)
diskurssianalyysin keinoin tarkastella
päällystötutkinnon lopuksi kirjoitettavista kypsyysnäyteteksteistä ennen kaikkea
sitä, miten rooli-identiteetti, poliisius,
ammatin kautta luonnollistunut kielenkäyttötapa ja kieliyhteisön konventiot
näkyvät tiettyinä lähestymistavan, rakenteiden, ilmausten ja sanaston tyypillisyyksinä. Minua kiinnostaa se, miten
ja miksi virkakielisyydet esiintyvät myös
teksteissä, jotka eivät ole virkatekstejä
vaan jotka kirjoitetaan poliisityöstä irrallaan opiskelijan roolissa. Tavoitteenani
on hahmotella poliisin ryhmädiskurssin
luonnetta, kuvata poliisin virkatekstien
konventioita ja genreä sekä saada selkoa päällystövirkamiesten kielen tilasta.
Tarkoitukseni on myös selvitellä, voitaisiinko kieli- ja genretietoisuus ottaa vahvemmin mukaan Poliisiammattikorkeakoulun opetussuunnitelmiin.
Onko virkakielisyys
epävarmuuden ilmaisin,
eräänlainen sumuverho, jonka
tarkoitus on antaa vaikutelma
ammatillisuudesta?
Havaintojeni mukaan
päällystögenrelle tyypillisiä
piirteitä ovat tietynlainen
korostunut virkamiesmäisyys,
virkkeiden ideatiheys (paljon
asiaa ja painavamerkityksisiä
sanoja yhdessä virkkeessä)
sekä pitkien virkkeiden ja
lauseenvastikkeiden aiheuttama
koukeroisuus.
***
Edellä olen kuvannut poliisikieltä diskurssi- ja genrenäkökulmasta sekä esittänyt omia havaintojani ja mieltäni askarruttavia kysymyksiä päällystögenrestä.
Tekstin alussa uhkasin lopettavani artikkelini vetoomuksella kielitietoisuuden
– 33 –
tärkeydestä. Näin teenkin, mutta ensiksi
kerron anekdootin. Jokin aika sitten työhuoneen toiselta laidalta kuului naputtelua ja sitten kollegan tuskastunut ulvaisu
”Eih! Tämä on niin poliisia!” Miesparka
oli yrittänyt etsiä yksinkertaista arkipäivän tietoa oppilaitoksemme sisäverkosta
ja vastauksen sijaan saanut eteensä vain
asiaa normittavat lakipykälät, kuten niin
usein tässä diskurssissa käy. Kollegan
reaktio on hyvä osoitus tietoisuudesta.
Vaikka hän on sotkeutunut meitä poliisihallinnossa työskenteleviä ympäröivään
diskurssivyyhteen ehkä minuakin kohtalokkaammin, hän ei ole sokeutunut sille
eikä ota sen kaikkia piirteitä annettuina
ja luonnollisina.
Tällaista diskurssi-, genre- ja kielitietoisuutta toivon myös tulevilta poliiseilta. Mitään ei voi kehittää, jos ei tiedosta
omaan toimintaansa vaikuttavia voimia
ja havaitse syvällä diskurssin rakenteissa
piileviä arvoja ja ideologioita. On tärkeää pysähtyä miettimään, miten havaintomme maailmasta, ihmissuhteemme ja
viestintämme rakentuvat eri yhteyksissä
kielellisten valinnoista; miten kieli vaikuttaa meihin ja miten me voimme vaikuttaa kielellä.
LÄHTEET
•
•
•
•
•
•
•
Bourdieu, Pierre 1991: Language
and symbolic Power. Cambridge,
Harvard University Press.
Erickson, Frederick 1999: Appropriation of voice and presentation of self as a fellow
physician: aspects of a discourse
of apprenticeship in medicine.
– 34 –
•
Teoksessa Srikant Sarangi, Celia
Roberts (toim.) Talk, work and
institutional order. Discourse in
medical, mediation and management settings, s. 109–143. Berlin,
Mouton de Gruyter.
Heikkinen, Vesa 2012: Diskurssi.
Teoksessa Vesa Heikkinen, Eero
Voutilainen, Petri Lauerma, Ulla
Tiililä & Mikko Lounela (toim.):
Genreanalyysi – tekstilajitutkimuksen käsikirja. Helsinki, Gaudeamus.
Heikkinen, Vesa & Voutilainen,
Eero 2012: Genre − monitieteinen näkökulma. Teoksessa Vesa
Heikkinen, Eero Voutilainen, Petri Lauerma, Ulla Tiililä & Mikko
Lounela (toim.): Genreanalyysi
– tekstilajitutkimuksen käsikirja.
Helsinki, Gaudeamus.
Hiidenmaa, Pirjo 2000: Työ ja kieli. Teoksessa Vesa Heikkinen, Pirjo Hiidenmaa & Ulla Tiililä: Teksti työnä, virka kielenä. Helsinki,
Gaudeamus.
Honkonen, Risto 1999: Poliisi ja
opintoviikon metsästys. Koulutus
poliisimiehen elämässä. Tampere,
Tampereen yliopisto.
Korander, Timo 2004: Poliisikulttuuri. Poliisiammatin ja tutkimuksen väline. Oikeus 2004:1, s. 4–24.
Oikeuspoliittinen yhdistys Demla
ry & Oikeus- ja yhteiskuntatieteellinen yhdistys ry, Helsinki.
Mitä virkakieli on? Kotimaisten kielten keskus. Luettavissa: http://www.kotus.fi/index.
phtml?s=4222. Luettu 19.10.2013.
•
•
•
•
Mälkiä, Matti & Stenvall, Jari
1997: Kielen vallassa. Näkökulmia
politiikan, uskonnon ja julkishallinnon kieleen. Tampere, Tampereen yliopisto.
Stenmark, Henric 2005: Polisens
organisationskultur. En explorativ
studie. Umeå Universitet. Akademisk avhandling.
Vesterbacka, Marko & Pajarinen,
Maija 2008: Kirjoittaminen poliisin työssä. Hyvä ja huono poliisikieli. Opetusmoniste. Tampere,
Poliisiammattikorkeakoulu.
Viinikka, Jenni 2012: Kuoleman
kielissä. Pro gradu -tutkielma.
Helsingin yliopisto.
– 35 –
– 36 –
“Poliisi alkaa selvittää liittyykö asiaan rikosta
ja vainajan henkilöllisyyttä.”
– 37 –
– 38 –
Anna-Kaisa Heinämäki
Ennalta estäminen kuuluu
poliisitoiminnan ytimeen
Ylikonstaapeli Anna-Kaisa
Heinämäki työskentelee
ennalta estävän toiminnan
ryhmänjohtajana Pirkanmaan
poliisilaitoksessa.
Heinämäki valmistui
poliisiksi vuonna 2001. Sen
jälkeen hän on suorittanut
myös yhteiskuntatieteiden
maisterin tutkinnon 2006 ja
hallintotieteiden maisterin
tutkinnon 2013.
Heinämäki toimii monissa
luottamustehtävissä. Hän on
Tampereen ensi- ja turvakodin
hallituksen jäsen, Tampereen
kaupunginvaltuutettu ja
varakansanedustaja.
Kun isolla kengällä astuu,
jää iso jälki
O
n sateinen perjantai-ilta. Ilta
on poikkeuksellisen rauhallinen, ja työvuorossa olevalle
poliisipartiolle jää kerrankin aikaa poiketa paikallisella nuorisotilalla, jossa heitä on toistuvasti pyydetty vierailemaan.
Partio astuu ovesta sisään. Tunnelma
sähköistyy. Ilmaan sinkoilee lukuisia
hämmästyneitä ja innostuneita, mutta
myös epäileviä kysymyksiä: ”Miksi te
tänne tulette?” ”Mitä on tapahtunut?”
Asetelma on tyypillinen. Suomalaista
poliisia arvostetaan ja poliisiin luotetaan.
Poliisi on kuitenkin mielletty pakkoorganisaatioksi, joka torjuu yhteiskuntaa
ja yksityisiä uhkaavia vaaroja käsky- ja
pakkovaltaa käyttämällä. Näkökulma
poliisin ydintehtävään on siten varsin
kontrollikeskeinen. Myös poliisilain
(872/2011) 1. §:ssä säädetyt poliisin tehtävät ilmentävät poliisin ydintehtävien
reaktiivista ja kontrolloivaa luonnetta.
Poliisin tehtävänä on oikeus- ja yhteiskuntajärjestyksen turvaaminen, yleisen
järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitäminen sekä rikosten ennalta estäminen,
paljastaminen, selvittäminen ja syytehar– 39 –
kintaan saattaminen. Näiden tehtävien
voitteena on tuottaa turvallisuutta ja turlisäksi poliisin tehtäväksi on kuitenkin
vallisuuden tunnetta, vähentää ja ehkäissäädetty myös yhteistyö muiden virantä rikollisuutta ja järjestyshäiriöitä. Näin
omaisten sekä yhteisöjen ja
ylläpidetään myös myönasukkaiden kanssa turvalli- Lähipoliisitoimintaa teistä ja luotettavaa poliisivoikin luonnehtia
suuden ylläpitämiseksi.
kuvaa. Lähipoliisitoimintaa
poliisin
yleiseksi
Tämä yhteistyövelvoite
voikin luonnehtia poliisin
toimintalisättiin poliisin tehtäviin
yleiseksi toimintafilosofilosofiaksi.
vuonna 2001. Poliisilla oli
fiaksi. Poliisin tulee olla
tuossa vaiheessa jo pitkät,
lähellä, läsnä, käytettävissä
usean vuosikymmenen takaiset turvallija palvelualtis.
suusyhteistyöperinteet. Poliisin tehtäviin
Sen lisäksi, että lähipoliisitoiminta on
ei siten ehdotettu lakimuutoksen yhteykoko poliisitoimintaa läpileikkaava toidessä varsinaista tehtävien laajennusta,
mintamalli, käsitteellä tarkoitetaan myös
vaan turvallisuusyhteistyön mainitsemikonkreettista turvallisuusyhteistyötä paisella haluttiin korostaa tehtävän merkallisissa yhteisöissä. Organisatorisena
kityksellisyyttä osana poliisitoimintaa.
terminä puhutaan tällöin usein poliisin
Kyseistä lakimuutosta koskevassa halliennalta estävästä toiminnasta. Varsinaiseen
tuksen esityksessä (HE 34/1999) lisäystä
ennalta estävään toimintaan keskittyvä
perusteltiin seuraavasti:
lähipoliisitoiminta on ollut tyypillisesti
osa erikseen nimettyjen poliisimiesten
Poliisin tehtävä on usein luonnehdittavistyötehtäviä. Tällaisista lähipoliisitehtäsa turvallisuusalan asiantuntijan tehtävistä käytettyjä tehtävänimikkeitä ovat
väksi, jossa pyritään edistämään alueen
olleet koulupoliisi, nuorisopoliisi, alueturvallisuutta erilaisin keinoin ottamalla
poliisi, viime aikoina myös nettipoliisi.
riittävästi huomioon kunkin alueen asukPoliisi ratkaisee tällöin turvallisuusonkaiden turvallisuusodotukset ja -tarpeet
gelmia, vastaa palautteeseen, tekee viesekä kunkin alueen ominaispiirteet. Lärailuja, tiedottaa ja valistaa. Tavoitteena
hipoliisitoimintamalliksi nimetyllä poliion poistaa yhteistyössä muiden tahojen
sin perustoiminnalla pyritään poistamaan
kanssa arkipäivän rikollisuuden ja häiarkipäivän rikollisuuden ja häiriöiden
riöiden taustalla olevia syitä sekä vaikuttaustalla olevia syitä sekä vaikuttamaan
taa niihin ennakoivasti tarkoituksenmuniihin ennakoivasti kaikin tarkoituksenkaisin keinoin.
mukaisin keinoin.
Ennalta estävän toiminnan vakiintuneesta luonteesta huolimatta toimintaa
Lähipoliisitoiminnalla on perinteisesti taron luonnehtinut tietynlainen ”yleispoliikoitettu koko poliisitoiminnan läpäisevää
simainen” luonne. Ennalta estävää työtä
toiminta- ja ajattelumallia, jonka ytimessä
ovat tyypillisesti tehneet lähipoliiseiksi
on kansalaisten ja sidosryhmien kanssa
nimetyt poliisimiehet, jotka ovat samankäytävä vuorovaikutus. Toiminnan taaikaisesti tehneet ainakin jonkin verran
– 40 –
myös kenttä- tai rikostutkintatyötä. Heidän vastuullaan on ollut poliisilaitoksessa tai tietyssä kunnassa tehtävän käytännön tason turvallisuusyhteistyön moninainen kirjo. Toimintamallissa on ollut
hyötynsä, mutta laadukas ja tuloksellinen
ennalta estävän toiminnan kehittäminen
on ollut paikoin puutteellista. Karkeasti
kärjistäen voi todeta, että poliisilain 1.
§:n edellyttämä turvallisuusyhteistyö on
tarkoittanut lukuisia kahvinjuontikerhoja ja puuhakkaita yhteistyötahoja. Aivan
liian usein toiminta on ollut tempoilevaa
puuhastelua hälytystehtävien hoitamisen
ja erilaisten kokousten välimaastossa ilman, että kokonaisuus olisi hallittua tai
painopisteet valittuina. Tällöin toiminnan tuloksellisuus on luonnollisesti ontunut ja tavoitteet ovat olleet hämärtyneitä.
Ongelma kiinnittyy mielestäni erityisesti koko ennalta estävän toiminnan
strategisen tason ohjaukseen. Ennalta
estävä toiminta on mielletty tärkeäksi,
mutta sen organisatorinen paikka on silti ollut ennemminkin marginaalissa kuin
poliisitoiminnan ytimessä. Toiminta on
valitettavan usein levännyt yksittäisten
lähipoliisien harteilla ja mikrotason käytänteissä. Tällöin ennalta estävä toiminta
on jäänyt irralliseksi osaksi muusta operatiivisesta poliisityöstä.
Toiminnan tulee olla harkitusti johdettua ja valittuihin painopisteisiin pureutuvaa. Ilman näitä elementtejä ennalta estävä toiminta ja sen painotukset
henkilöityvät yksittäisiin poliisimiehiin
ilman, että toiminta on kiinteä osa organisaation rakenteellista kokonaisuutta.
Toiminnan irrallisuus konkretisoituu ar-
Ennalta estävä toiminta on
mielletty tärkeäksi, mutta sen
organisatorinen paikka on silti
ollut ennemminkin marginaalissa
kuin poliisitoiminnan ytimessä.
– 41 –
jen pieniä paikallisia turvallisuusongelmia
Myös nopeatempoinen tiedonkulku
ratkottaessa. Tästä käy esimerkiksi seuraa- ja median valta haastavat poliisin aseva tilanne elävästä elämästä: Kaupungin man yhteiskunnan ensisijaisena ja arläntisessä osassa oli tehty
vostettuna turvallisuusviAloittaessani
toistuvasti ilkivaltaa paikalranomaisena. Television
poliisiurani
lisella ostarilla. Lähipoliisi
tosielämäsarjojen ja po2000-luvun
alussa
oli käynyt keskustelemassa
liisin aktiivisemman tiepoliisin ulkoinen
asiasta alueen yhteisöjen,
dottamisen myötä poliisi
viestintä oli
koulun ja asukkaiden kansja turvallisuuskysymykset
välttämätön
paha.
sa. Tilannetta jäätiin seuraaovat tunkeutuneet aivan
maan. Tekijöiden henkilölliuudella tapaa kansalaisten
syys yritettiin saada selville. Samanaikai- olohuoneisiin ja työpaikan kahvipöytäsesti hälytyspartiot saivat alueelle useita keskusteluihin. Tässä varsin nopeassa
hälytystehtäviä, koska paikallinen nuori- kehityskulussa on ollut paljon positiivisso hajotti paikkoja. Poliisipartio hätisteli ta. Aloittaessani poliisiurani 2000-luvun
alueelta tapaamaansa nuorisoa pois ilman, alussa poliisin ulkoinen viestintä oli vältettä otti heiltä henkilötietoja ylös. Eri po- tämätön paha. Ulkoista viestintää oli vain
liisitehtävissä toimivien tiedot ja intressit harkituissa tilanteissa. Viestintä oli reakeivät kohdanneet paikallisen turvallisuus- tiivista, yksittäisiin tapahtumiin perusongelman ratkaisemiseksi.
tuvaa. Poliisilaitosten nettisivuja rakennettiin tuon ajan vaatimusten mukaisiksi,
* * *
virkamiesmäisellä harmaudella höystettynä. Nyt virtuaaliympäristö on keskeiEnnalta estävä toiminta on nykyään tär- nen osa vuorovaikutusta. Vuoropuhelu
keämpää kuin ehkä koskaan aikaisemmin. on parhaimmillaan välitöntä ja nokkelaa.
Avoin, lähestyttävä ja vuorovaikutteinen Ennen vanhaan, lauantai-illan hämärtykommunikaatio korostuvat, kun poliisior- essä, paikallisella torilla kulki lähestyttävä
ganisaatio ja sen toimintaympäristö muut- ja arvostettu lähipoliisi. Nykyajan lähipotuvat ja ajankäyttö, väestöryhmät ja elinta- liisi chattaa illan kuulumiset sosiaalisen
vat pirstoutuvat. Nykyiset turvallisuuteen median eetteriin lukemattomien ihmisten
liittyvät kysymykset ovat paitsi paikallisia ulottuville. Muutaman sekunnin viiveellä
myös kansallisia ja globaaleja. Yhteis- lukijat kyseenalaistavat, haastavat, kritikunnan kehitys haastaa myös poliisitoi- soivat ja kiittävät.
minnan perinteiset muodot. RikollisuuKehityksellä on myös varjopuolenden kansainvälistyminen ja järjestäytynyt sa. Tiedonkulun nopeatempoisuus on
luonne, väestörakenteen ja lainsäädännön haaste poliisitoiminnan legitimiteetille ja
muutokset, tietotekniikan kehittyminen, oikeisiin tietoihin pohjautuvalle vuorokäytettävissä olevien resurssien niukkene- vaikutukselle. Poliisi toimii ensisijaisesti
minen ja uudenlaiset turvallisuusodotuk- neuvoin, käskyin ja kehotuksin. Kokeset pakottavat muuttumaan.
mukseni mukaan tämä on syvällä suo– 42 –
malaisen poliisin ammatti-identiteetissä.
Poliisin ja asiakkaan vuorovaikutuksen
dynamiikkaan kuuluvat kuitenkin ääritilanteessa myös poliisin käyttämät voimakeinot. Ei ole tavatonta, että hankalan asiakkaan kanssa käyty painiottelu
on nopeammin YouTubessa kuin poliisin rikostietojärjestelmässä. Sosiaalisen
median ylläpitämä sosiaalinen kontrolli
on kieltämättä tehokas oikeudenvartija,
mutta ei aina palvele luottamusta rakentavaa vuorovaikutusta poliisin ja kansalaisten välillä. Tietokoneruutujen takaa
katsottujen videopätkien perusteella on
helppo antaa pikaisia tuomioita (tai armahduksia) suomalaisen poliisin virkatehtävistä. Tällöin hämärtyy herkästi se,
että poliisilla on vuorokauden ympäri
työtehtävissään vastassa koko inhimillisen elämä kirjo. Inhimillinen elämä ei
taivu mustavalkoisiksi asetelmiksi hyvästä ja pahasta, oikeasta ja väärästä.
Virtuaalimaailman
nopeatempoisissa
viestintäkäytänteissä tapahtumista kuitenkin herkästi kuutioidaan ehdottomia
totuuksia viidentoista sekunnin videopätkän perusteella.
Nyt virtuaaliympäristö on
keskeinen osa vuorovaikutusta.
Tiedonkulun nopeatempoisuus
on haaste poliisitoiminnan
legitimiteetille ja oikeisiin
tietoihin pohjautuvalle
vuorovaikutukselle.
***
Ennalta estävän toiminnan operatiivisessa keskiössä ovat olleet perinteisesti
nuoret. Myös erilaiset strategisen tason
rikoksentorjuntaohjelmat ja kuntien turvallisuussuunnitelmat kohdistavat painopisteensä nuoriin. Nuorten hyvinvointi
on investointi tulevaisuuteen. Näissä
rakennustalkoissa myös poliisi on mielellään mukana. Erityisesti oppilaitokset
ovat poliisille tärkeä yhteistyökumppani.
– 43 –
Ne edustavat instituutiota, joka kasvattaa
tusta ja virtuaalisukkulointia. Parhaimkerrallaan kokonaista sukupolvea. Koko
millaan tämä kokonaisuuden hallinta
ikäluokka on saatavilla ja nähtävillä oppipalvelee poliisia ja koko toimintaympälaitosyhteistyön kautta.
ristöä. Esimerkiksi nuoriErilaisia
Poliisin perinteinen roosotilalla poikkeava lähipoalakulttuurisia
li laillisuuskasvattajana on
liisipartio saa reaaliaikaista
identiteettejä
kuitenkin murrosvaiheessa.
informaatiota uhkaavasta
ylläpidetään
Pulpetin takana ei istu enää
joukkotappelusta, johon
virtuaalimaailman
yhtenäistä joukkoa kuunterekrytoidaan osallistujia
yhteisöissä.
lemassa poliisin laillisuusFacebookin kautta. Lähisanomaa, vaan kulttuurien
poliisipartio välittää tiedon
ja eri lähtökohtien kirjo on laaja. Kun
eteenpäin paikallispoliisin partioille ja
vielä 1980-luvulla nuorten muodostamat
tarvittaville sidosryhmille. Luontevien
suuret ja yhtenäiset alakulttuurit olivat
sidosryhmäkontaktien ja poliisin virtuhelposti määriteltävissä, ovat nämä koraalisukkuloinnin avulla uhkaava tilanne
vautuneet lukuisilla pienemmillä, varsin
saadaan estettyä.
heterogeenisillä nuorten ryhmillä. Tällöin
Poliisin ja nuorison välisessä vuoroerilaisten nuorisotyylien näkyvyys myös
vaikutuksessa on ikuisena lisäjännitteenä
katukuvassa on kasvanut räjähdysmäiaikuisväestö, joka määrittelee toistuvasti
sesti. Pitkän linjan poliisimiesten kokeuuden kasvavan sukupolven edeltävää
musten mukaan tämä näyttäytyy poliisin
sukupolvea ongelmallisemmaksi. Ihoperatiivisessa työssä katukuvan rauhoitmisten mielikuvissa on aina kasvamastumisena. Nuoret eivät enää liiku kaupunsa syrjäytyneempi, enemmän päihteitä
gilla suurina ryhmittyminä, vaan heidän
käyttävä ja enemmän rikoksia tekevä suelämäntapaansa leimaa kiinnittyminen
kupolvi. Poliisi taiteilee uusien ilmiöiden
pienempiin alakulttuureihin. Tämä ilmiö
ja turvallisuuteen liittyvien mielikuvien
sallii nykyajan nuorille liikkumatilaa. Yhvälimaastossa. Kansalaispalautteen pedenmukaisuuden paine ei ole yhtä suuri
rusteella kuva yhteiskunnallisesta tilasta
kuin aiemmin.
on kuitenkin lohdullinen. Nuorison häiPoliisitoiminnan näkökulmasta muutos
ritsevä oleskelu paikallisen Siwan edusedellyttää kuitenkin nuorison alakulttuutalla on poliisille saapuvan kansalaisparien aiempaa parempaa ymmärtämistä.
lautteen ikuinen kestosuosikki. Tästä on
Erilaisia alakulttuurisia identiteettejä yllävielä matkaa tilanteeseen, jossa nuoriso
pidetään virtuaalimaailman yhteisöissä. Se
on yhteiskuntarauhalle aito uhka.
on haastanut myös poliisitoiminnan pePoliisin ennalta estävässä toiminnassa
rinteiset muodot. Turvallisuusyhteistyötä
olisi kuitenkin osattava katsoa lähikauja ilmiöseurantaa on osattava tehdä siellä,
pan mopopoikia pidemmälle. Tosiasia
missä nuoret ovat ja kokoontuvat. Poliisin
on, että olemme monikulttuuristuva
menestyksekäs turvallisuusyhteistyö vaatii
maa, Euroopan reunamailla. Vuorovailuontevaa mediaosaamista, vuorovaikukutusta tulee rakentaa suuntaan, jossa
– 44 –
vastakkainasettelua eri väestöryhmien
kesken ennemminkin puretaan kuin
rakennetaan. Poliisilla on tässä kehityksessä merkittävä rooli julkisen vallan
käyttäjänä ihmisten arjen rajapinnassa.
On oltava ilmiöiden ja kulttuurien tuntemusta ja kyky luoda verkostoja niihinkin
tahoihin, jotka ovat perinteisesti olleet
viranomaistoiminnan yksipuolisen kontrollin kohteena.
Suomessa eri väestöryhmät eivät ole
vielä radikalisoituneet toiminnallisesti
toisiaan tai viranomaisia vastaan. Hiljaisia signaaleja tällaisesta kehityssuunnasta on kuitenkin löydettävissä. Väkivaltainen radikalisoituminen kumpuaa
yhteiskunnallisesta tyytymättömyydestä
ja eriarvoistumisesta. Negatiiviset kokemukset purkautuvat yleistä järjestystä
ja turvallisuutta vaarantavina väkivaltaisuuksina, äärimmillään terroritekoina
osana kansainvälistä rikollisuutta. Kehityskulku lähtee liikkeelle arjen pienemmistä häiriöistä ja oirehdinnasta. Juuri
tähän paikallistason lievään oirehdintaan
on poliisin ennalta estävässä toiminnassa
puututtava aiempaa systemaattisemmin.
Paikallispoliisin toiminta on ollut kuitenkin luonteeltaan varsin reaktiivista. Kun
jossain rähistään, mennään paikalle ja
tehtävät suoritetaan kontrollin keinoin.
Tämä on sinänsä poliisitoiminnan ydintä ja näin tulee olla jatkossakin. Askeleita
on poliisityön arjessa otettava kuitenkin
myös suuntaan, jossa luottamuksen rakentaminen mahdollisesti radikalisoituvien erityisryhmien kanssa on operatiivisen toiminnan keskiössä. On osattava
tunnistaa ilmiöitä yksittäisten ongelmien
ja tehtävien takana.
Poliisin menestyksekäs
turvallisuusyhteistyö vaatii
luontevaa mediaosaamista,
vuorovaikutusta ja
virtuaalisukkulointia.
Vuorovaikutusta tulee
rakentaa suuntaan, jossa
vastakkainasettelua eri
väestöryhmien kesken
ennemminkin puretaan kuin
rakennetaan.
Juuri tähän paikallistason
lievään oirehdintaan on
poliisin ennalta estävässä
toiminnassa puututtava aiempaa
systemaattisemmin.
– 45 –
Poliisi näkyy yhä moninaisemmin. PoLuottamusta ei rakenneta salassa taliisin resurssit kuitenkin niukkenevat
pahtuvan tiedustelun ja kontrollin keivaltionhallinnon tuottavuusohjelman ja
noin. Yksipuolinen kontrolli jäykistää
toimintaympäristön muusosiaalista vuorovaikutusPerinteisen
tosten puristuksessa. Sata ja lisää herkästi yhteislähipoliisitoiminnan
manaikaisesti turvallisuus
kunnallista polarisaatiota.
rooli
ja
mahdollisuus
on muotia. Sillä tehdään
Luottamusta rakennetaan
kehittyä osaksi
bisnestä ja politiikkaa.
avoimessa vuorovaikutukrikostiedustelua
Tosiasiallinen turvallisuus
sessa, jossa paikallisella
ja
laaja-alaista
ja turvallisuuden tunne
poliisilla on kasvot ja aito
rikostorjuntaa
on
sekoittuvat herkästi subhalu toimia paikallisten eritunnistettava.
jektiivisiksi mielikuviksi
tyisryhmien kanssa. Näitä
turvattomasta ympäriserityisryhmiä voivat olla
töstä. Heikentynyt turvallisuuden tunesimerkiksi toisen tai kolmannen polven
ne kiteytyy vaatimuksiksi saada poliisi
vakavasti oirehtiva maahanmuuttajanuonäkyville, kansalaisten seuraan. Poliisin
riso tai äärioikeistolainen ryhmittymä.
läsnäolo nähdään ratkaisuna yhteiskunParhaimmassa tilanteessa syntyy yhteisönassa syntyneelle turvallisuusvajeelle.
jen ja viranomaisten välille toimiva vuoKliseinen mielikuva kadulla tepasterovaikutus.
levasta hyväntuulisesta, mutta kurista
Väkivaltaisen radikalisoitumisen ennalja järjestyksestä huolehtivasta (lähi-)
ta ehkäiseminen on nivottava monipuopoliisista edustaa viranomaista, jonka
lisemmin osaksi poliisilaitoksen ennalta
valtaan ja merkitykseen lähiyhteisöissä
estävää toimintaa ja näissä tehtävissä toija urbaanissa kaupunkitilassa halutaan
mivien poliisimiesten toimenkuvia. Radiripustautua.
kalisoitumisen tunnistaminen edellyttää
Poliisin näkyvyys ja läsnäolo on arjen
syvempää osaamista jokaiselta poliisimieturvallisuuden yksi kivijalka, mutta poheltä, mutta myös poliisin yhteistyökumpliisiorganisaatiossa on osattava katsoa
paneilta, opettajilta, sosiaaliviranomaisilta
myös pidemmälle. On erittäin tärkeää
ja kolmannen sektorin toimijoilta. Perinolla läsnä ja näkyvillä sekä keskustelteisen lähipoliisitoiminnan rooli ja mahla paikallisista turvallisuuskysymyksistä
dollisuus kehittyä osaksi rikostiedustelua
kansalaisten kanssa. Mutta samanaikaija laaja-alaista rikostorjuntaa on tunnissesti on välttämätöntä edetä turvallisuustettava. Nykyaikaisen lähipoliisitoiminnan
yhteistyössä kohti syvempää ammatillista
on oltava ongelmanratkaisuun perustuasiantuntijuutta. Työn ammatilliset vaativaa, systemaattista tiedon vaihtamista ja
mukset eivät toteudu ilman erityistä petiedon analyysiä organisaation sisäisesti ja
rehtyneisyyttä laaja-alaisiin turvallisuuseri sidosryhmien kanssa.
kysymyksiin. Poliisilaitostasolla on oltava
substanssia toimia laaja-alaisesti oppi***
laitosturvallisuuden, moniammatillisten
– 46 –
verkostojen, ympäristön turvallisuuden,
rikostorjuntahankkeiden, monikulttuurisuuden ja erilaisia väestöryhmiä koskevien erityiskysymysten taitajana. Tämä
onnistuu vain, jos ennalta estävä toiminta
nostetaan strategisessa ja operatiivisessa
ohjauksessa riittävästi keskiöön. Jos näin
ei tapahdu, niin pahimmassa tapauksessa, valtion tuottavuusohjelman puristuksessa, vanhoihin käytänteisiin nojautuva lähipoliisitoiminta ajetaan pääomaa
tuottamattomana toimintana alas. Olisi
vahingollista, jos sitä tiedollista pääomaa
yhteiskunnallisista turvallisuuskysymyksistä, jota poliisiorganisaation jäsenet
kantavat mukanaan, ei päästäisi kehittämään ja hyödyntämään täydessä mitassaan, koko yhteiskunnan hyväksi.
•
•
•
•
LÄHTEET
•
•
•
•
•
Alasuutari, Pertti (2007) Yhteiskuntateoria ja inhimillinen todellisuus. Tampere: Tammer-Paino Oy.
Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi poliisilain muuttamisesta
(HE 34/1999 vp).
Immonen, Seppo & Vuorinen
Matti (2005) Kihlakuntauudistus,
poliisitoiminta ja turvallisuusyhteistyö. Poliisiammattikorkeakoulun tiedotteita 41. Helsinki: Edita
Prima Oy.
Koskela, Hille (2009) Pelkokierre. Pelon politiikka, turvamarkkinat ja kamppailu kaupunkitilasta.
Tampere: Esa Print Oy.
Lähipoliisitoiminnan strategia. Lähipoliisitoiminnan ja turvallisuusyhteistyön kehittämisen strategiset
•
– 47 –
linjaukset ja tavoitteet 2010. Poliisiammattikorkeakoulun julkaisusarja.
Peak, Kenneth & Glensor, Ronald (1999) Community Policing
& Problem Solving. Strategies and
Practices. U.S.A: RR Donnelley
and Sons Comapany.
Räty, Minttu (2002) Maahanmuuttaja asiakkaana. Tampere: Tammer-Paino Oy.
Sainio, Maria (2012) Poliisin ennalta estävän toiminnan nykytila.
Poliisipäällystön tutkinto PPT16.
Poliisiammattikorkeakoulu.
Salasuo, Mikko & Poikolainen,
Janne & Komonen, Pauli (2012)
Katukulttuuri. Nuorisoesiintymiä
2000-luvun Suomessa. Nuorisotutkimusseuran julkaisuja 124.
Helsinki: Hakapaino.
Virta, Sirpa (1998) Poliisi ja turvayhteiskunta. Lähipoliisi turvallisuusstrategiana.
Poliisiammattikorkeakoulun tutkimuksia
1/1998. Helsinki: Oy Edita Ab.
– 48 –
“Naiselle tehtiin ruumiinavaus, mistä selvisi,
että nainen oli kuin eläessään, ja naiselta oli
kaula auki.”
– 49 –
– 50 –
Jutta Helenius
Kuulustelukertomuksen
kirjoittaja tasapainoilee
monien tavoitteiden välillä
Jutta Helenius on suomen
kielen lehtori Tampereen
yliopiston kielikeskuksessa.
Hän on toiminut myös suomen
kielen tuntiopettajana
Poliisikoulussa ja
Poliisiammattikorkeakoulussa.
Helenius on filosofian
maisteri. Hän tekee
väitöskirjaa poliisin
kuulustelupöytäkirjoista.
Sivutyönä Helenius
tarjoaa kielenhuollon ja
kirjoittamisen koulutuksia
oman yrityksensä kautta.
Kun isolla kengällä astuu,
jää iso jälki
K
uulustelukertomus on vaikuttava ja yhteiskunnallisesti merkittävä teksti, sillä se kuuluu esitutkintaprosessin ytimeen1. Esitutkinnan
oleellinen osa ovat kuulustelut ja niistä
laadittavat kuulustelukertomukset. Esitutkinnassa ”selvitetään 1) rikos, sen teko-olosuhteet, sillä aiheutettu vahinko ja
siitä saatu hyöty, ketkä ovat asianosaisia ja
muut syytteestä päättämiseen tarvittavat
seikat”2. Voidaan olettaa, että myös moni
keskivertosuomalainen on jossakin vaiheessa tekemisissä esitutkintaprosessin ja
siihen sisältyvän kuulustelukertomuksen
kanssa ainakin asianomistajana tai todistajana.
Esitutkinta on rikoksen oikeudellisen
selvittelyn eli rikosprosessin ensimmäinen vaihe, jossa poliisi kokoaa ja tallentaa todistusaineiston syyteharkintaa
ja oikeudenkäyntiä varten. Todisteiden
hankintaan sisältyvät kuulustelut ja muu
todistelu sekä todisteiden hankkiminen,
joihin kuuluvat esimerkiksi kriminaalitekninen tutkinta, tunnistamiset ja
1 Mm. Leppänen 2004
2 Esitutkintalaki 1987, 5. §
– 51 –
tässä yhteydessä samaa kuin virkateksti,
erilaiset rekonstruktiot.3 Esitutkinnan
joka voidaan määritellä viranomaisen
lisäksi rikosprosessiin kuuluvat syyt(hallinnon edustajan) tiettyä tarkoitusta
täjän tekemä syyteharkinta ja tuomio4
varten tuottamaksi tekstiksi. Virkateksistuimessa toteutuva oikeudenkäynti .
ti pohjautuu tietynlaisiin kirjoittamiEsitutkintalain 1987, 40. §:n mukaan
sen käytänteisiin, tekstin tuottamis- ja
esitutkinnan päätteeksi laaditaan siitä
kuluttamistapoihin sekä
karttuneesta aineistosta
pöytäkirja, mikäli tämä Kuulustelupöytäkirjan hallinnon ja yhteiskunnan
sisältämällä
ideologioihin8, jotka myös
on asian jatkokäsittelyn
kuulusteluvaikuttavat tekstien muutkannalta aiheellista. Esikertomuksella
siis
tumiseen. Virkateksteistä
tutkintapöytäkirjaan sisäldokumentoidaan
voidaan lisäksi hahmottaa
lytetään kuulustelupöyrikoksen tutkintaa.
joitakin ominaispiirteitä,
täkirjat ja selostukset erikuten tietyn erityisalan
laisista tutkintatoimenpisanastoa; sanojen välisten suhteiden
teistä. Lisäksi esitutkintapöytäkirjaan
epäselvyyttä; substantiivien, verbien,
liitetään tutkinnassa kertyneet asiakirjat
adjektiivien ja numeraalien runsautta;
sekä tallenteet, jos niillä voidaan oletkielellisten valintojen epätyypillistä käyttaa olevan merkitystä asiassa. Kuulustöä, jolloin esimerkiksi substantiiveilla
telupöytäkirjan sisältämällä kuulusteviitataan toimintoihin tai väitelauseilla
lukertomuksella siis dokumentoidaan
5
ilmaistaan käskyjä; tekstin rakentamista
rikoksen tutkintaa . Joissakin tapauksistoisten tekstien varaan sekä lukijaa opassa erilaiset kuulustelukertomukset ovat
tavan tekstin vähyyttä9.
ainoa näyttö asiassa6: kielitieteen avulla
Pyrin tässä artikkelissa kuvaamaan
voidaan hankkia todisteita tai yhtä hykuulustelukertomusta viranomaistekstivin tuhota niitä. Tällaisissa tapauksissa
nä. Lisäksi sivuan tekstin tuottamisen ja
kuulustelukertomusten tulisi sisältää rikuluttamisen kysymyksiä.
kokseen sitovaa aineistoa eli muun muKuulustelupöytäkirjoihin ja -kertoassa kuulusteltavan itsenäisen ja tarkan
muksiin liittyviä tutkimuksia on tehty
kuvauksen rikoksen tekotavasta, jonka
esimerkiksi kuulustelijoiden ja rikoksesvain hän tietää ja jonka perusteella hä7
ta epäiltyjen viestinnästä kuulustelussa10,
net voidaan pitävästi liittää rikokseen .
esitutkinnan tiedonhankinnasta11, esiKäytän artikkelissa viranomaistekstin kätutkinnan laadusta12 sekä esitutkinnan
sitettä tähdentääkseni poliisin asemaa vidokumentoinnista13. Kuulustelupöytäranomaisena, joka kirjoittaa kuulustelukertomuksen. Viranomaisteksti merkitsee
3
4
5
6
7
8 Kankaanpää 2007a
9 Heikkinen 2007; Heikkinen ym. 2000, 14
10 Karstinen 1998
11 Kostiainen 2002
12 Leppänen 2004
13 Valtonen 2005
Valtonen 2005, 141.
Lager 1994, 182–183
Ellonen ym. 1996, 7
Gregory 2000, 25
Ellonen ym. 1996, 7
– 52 –
kirjoja on tutkittu suurimmaksi osaksi
juridisesta näkökulmasta14.
Esitutkinta erilaisine
asiakirjoineen palvelee
eniten syyteharkintaa,
mutta se on myös mahdollisen
oikeudenkäynnin valmistelua.
***
Kuulustelukertomuksen
kirjoittamisen taustalla olevassa esitutkinnassa
pyritään selvittämään, ”onko riittävää
aihetta syytteen nostamiseen epäillystä rikoksesta”15. Esitutkinta erilaisine
asiakirjoineen palvelee eniten syyteharkintaa, mutta se on myös mahdollisen
oikeudenkäynnin valmistelua16. Tekstien
tulee tämän vuoksi olla yleistajuisia, johdonmukaisia, korostetun yksiselitteisiä ja
puolueettomia. Nykyisin myös kuulustelukertomusten tulee kestää aikaa ja käyttöä monenlaisissa asiayhteyksissä, sillä
tietojärjestelmiin tallennettuja tekstejä
voidaan hyödyntää myöhemmin muiden
tekstien aineksina.
Kuulustelukertomustekstin pohjana
ovat kuulustelutilanne ja tilanteessa saatu
kuulusteltavan kertomus. Kuulustelusta ja siten myös kertomuksesta voidaan
joissakin tapauksissa tehdä video- tai
muu tallenne, ja tallenteet puretaan tekstiksi tavallisesti sana sanalta puhekielen
mukaisesti.17 Kuulustelua voidaan kuvata institutionaaliseksi kahden ihmisen
väliseksi vuorovaikutustilanteeksi, jossa
pyritään laatimaan kuulustelukertomus18
osaksi kuulustelupöytäkirjaa. Kuulustelutilanne on lisäksi ikään kuin neuvot14
15
16
17
18
Kuulustelua voidaan kuvata
institutionaaliseksi
kahden ihmisen väliseksi
vuorovaikutustilanteeksi,
jossa pyritään laatimaan
kuulustelukertomus osaksi
kuulustelupöytäkirjaa.
Ks. Karstinen 1998, 10
Käsikirja esitutkintapöytäkirjan laadinnasta 2010, 1
Käsikirja esitutkintapöytäkirjan laadinnasta 2010, 1
Vesterbacka 2007, 5.
Karstinen 1998, 47
– 53 –
telu kuulustelukertomuksen sisällöstä19,
sillä teksti syntyy kuulustelijan ja kuulusteltavan yhteistyön tuloksena. Teksti
muotoutuu kuulustelun aikana puheesta
kirjoitukseksi. Tavoitteena on johdonmukainen, yksiselitteinen ja kuulusteltavan hyväksymä kertomus.
Kuulustelukertomus tulee kirjata ”niin
tarkasti kuin sillä voidaan olettaa olevan
merkitystä asiassa”20. Sekä kuulustelussa
että sen kirjaamisessa on syytä kiinnittää
erityistä huomiota rikoksen tunnusmerkistöön, jonka ”tapahtumakulku mahdollisesti toteuttaa”21. Esimerkiksi seuraavassa kuulustelukertomuksen katkelmassa rikoksen tunnusmerkistön kuvaus
näkyy selkeästi:
ja käytin jonkin verran itse. – – Maksaessani kortilla kirjoitin kuitteihin omistajan nimen ja näytin hänen henkilöpapereitaan joka paikassa, jossa henkilöpapereita maksun yhteydessä kysyttiin.22
Kuulustelukertomuksen tulee siis olla
määrämuotoinen ja käyttökelpoinen esitutkintaprosessin sujumisen ja laadukkuuden vuoksi. Poliisin näkökulmasta
kertomuksen kirjaamisessa korostuu se,
että rikoksen tunnusmerkistö saataisiin
kirjatuksi mahdollisimman selkeästi ja
tarkasti23. Määrämuotoinen kuulustelukertomus palvelee parhaiten myös monia tahoja tai kohdehenkilöitä, kuten
asiakkaita, poliiseja, syyttäjää, oikeusprosessin eri toimijoita, median edustajia ja
Vein sen kortin eräältä mieheltä Samyleisöä. Jotkut kuulustelukertomusten
monkadulla. Mies kälukijoista saavat tekstin
veli minua vastaan ja Poliisin näkökulmasta asemansa perusteella, ja
kertomuksen
törkkäisi minua kaksi
muilla on tilaisuus lukea
kertaa rintaan ja puhui kirjaamisessa korostuu teksti, kun asian oikeuskäse, että rikoksen
jostain portsarista. Mies
sittely on ohi. Esitutkintatunnusmerkistö
oli aika kännissä, enkä
pöytäkirjat kuulustelukertiedä mistä portsarista saataisiin kirjatuksi tomuksineen tulevat tamahdollisimman
hän puhui. Katsoin oivallisesti julkisiksi oikeusselkeästi ja
keutetuksi lyödä häntä
käsittelyn alettua, mikäli
tarkasti.
kerran päähän ja mies
niissä ei ole mitään salassa
tipahti heti maahan.
pidettävää aineistoa.
silloin minulle tuli mieleen viedä hänen
Kuulustelukertomusta voi luonnehlompakkonsa hänen housujensa takatastia melko vakaaksi ja standardoiduksi
kusta. – –
tekstilajiksi. Kuulustelun toimittamista
ja kertomuksen kirjaamista säädellään
Tämän jälkeen käytin korttia useassa eri
esitutkintalaissa24 ja esitutkinnasta ja
paikassa. Ostin mm. tupakkaa ja ruokaa, jotka myin suurelta osin eteenpäin
22 Tampere, kuulustelukertomus 20a), s. 2.
23 Poliisin haastattelu 1, s. 2; haastattelu 2, s. 3; haastattelu
4, s. 3
24 Esitutkintalaki 1987, 22.–39. §
19 Karstinen 1998, 38
20 Käsikirja esitutkintapöytäkirjan laadinnasta 2010, 14
21 Käsikirja esitutkintapöytäkirjan laadinnasta 2010, 14
– 54 –
pakkokeinoista annetussa asetuksessa25.
Kertomuksen kirjaamiseen annetaan
ohjeita myös Käsikirjassa esitutkintapöytäkirjan laadinnasta (2010). Ohjeilla
pyritään yhdenmukaistamaan esitutkintapöytäkirjojen ja siten muun muassa
kuulustelukertomusten laadintaa. Syyteharkinta sekä tuomioistuinkäsittely nopeutuvat ja yksinkertaistuvat yhtenäisen
kirjaamismenettelyn ansiosta, ja tämä
on tärkeää esitutkinnan kohteena olevien oikeusturvan kannalta.26 Tekstejä
tuottava, välittävä ja käyttävä poliisiorganisaatio on siten tyypillinen esimerkki
ammatillisesta yhteisöstä, jossa tarvitaan
melko vakaita tekstilajeja. Tekstit voi
katsoa tulokseksi ”oletettavan vakaasta,
säädellystä ja käytäntöihin nojaavasta
institutionaalisesta työstä”27. Tekstilajien
avulla pystytään toteuttamaan poliisiorganisaation erilaiset tehtävät, ja kyseiset
tekstilajit palvelevat muitakin organisaatioita, kuten oikeuslaitosta.
Kuulustelukertomus on kirjoittajan
näkökulmasta kiinnostava viranomaistekstin tyyppi myös sen vuoksi, että
yksittäinen kertomuksen kirjaaja kuuluu rajattuun viranomaisyhteisöön. Viranomaisyhteisö on jaettavissa kahtia,
mikäli poliisiorganisaatio ajatellaan tietyntasoiseksi yhteisöksi ja yksittäinen
poliisilaitos tietyntasoiseksi yhteisöksi.
Kielenkäyttötavat ja vuorovaikutustilanne kytkeytyvät erilaisiin kielenkäyttöyhteisöihin28. Sosiaalistumisessa tiettyihin
yhteisöihin, tässä tapauksessa poliisior25
26
27
28
Syyteharkinta sekä
tuomioistuinkäsittely
nopeutuvat ja yksinkertaistuvat
yhtenäisen kirjaamismenettelyn
ansiosta, ja tämä on tärkeää
esitutkinnan kohteena olevien
oikeusturvan kannalta.
Asetus esitutkinnasta ja pakkokeinoista 1988, 12.–18. §
Käsikirja esitutkintapöytäkirjan laadinnasta 2010, 1.
Heikkinen ym. 2000, 11
Luukka 2000, 151
– 55 –
ganisaatioon ja -laitokseen, on oikeastaan kyse tietynlaisen tekstilajitietoisuuden omaksumisesta29.
Yhteisöjen yläpuolella ovat lait ja asetukset, jotka säätelevät kuulustelukertomusten kirjoittamista. Ne supistavat
jonkin verran yhteisöjen vaikutusvaltaa
teksteihin, sillä kuulustelukertomusten
tulee noudattaa tekstistä ja sen tuottamisesta annettuja ohjeita ja määräyksiä.
Laeilla on lisäksi yhteyksiä toisiin lakeihin, muihin säädösteksteihin sekä etiikan, moraalin, politiikan ja talouden kaltaisiin järjestelmiin30.
kerrontaa suosittaisiin sekä kansallisesti
että kansainvälisesti enemmän kuin kysymys–vastaus-menettelyä32. Jos kuulustelussa edetään kysymys–vastaus-menetelmällä, kirjoittaja tulee esille tekstissä
hänen esittäessään kysymyksiä. Esimerkiksi rikoksesta epäillyn kuulustelukertomus voidaan kirjata vapaana kerrontana,
ja kuulustelukertomuksen lopussa saattaa olla kysymys–vastaus-pari:
K: Mitä olisi tehnyt anastamallasi
omaisuudella?
V: Ei minulla ollut siinä vaiheessa mitään suunnitelmia omaisuuden suhteen.33
***
Käsikirja esitutkintapöytäkirjan laadinVaikka yhteisössä on tarkoituksenmunasta34 ohjeistaa, että rikoksesta epäiltyä
kaista tuottaa ja käyttää vakiomuotoisia
ja todistajaa kuultaisiin ensin vapaalla kertekstilajeja, yhteisö voi vaikuttaa yksitronnalla, minkä jälkeen heiltä kysyttäisiin
täisen kirjoittajan rooliin
tarkentavia
kysymyksiä.
Ammatillisille
ja sen välityksellä muoTästä voidaan kuitenkin
yhteisöille
vata hänen kirjaamaankäytännössä poiketa, mitekstilajien
sa tekstiä. Ammatillisille
käli kuulustelija pitää sitä
vakaa muoto on
yhteisöille tekstilajien vatarkoituksenmukaisena
merkityksellinen,
kaa muoto on merkityktietyntyyppisessä kuuluskoska
sen
avulla
sellinen, koska sen avulla
telutilanteessa.
Tilanne
varmistetaan
varmistetaan yhteisöllisten
vaikuttaa
kuulustelijan
yhteisöllisten
käytäntöjen jatkuvuutta ja
ratkaisuihin merkittäväs31
käytäntöjen
vertailtavuutta . Joissakin
ti, sillä kuulustelun aikana
jatkuvuutta ja
poliisilaitoksissa voi esivoi ennakkovalmisteluista
vertailtavuutta.
merkiksi olla tapana toja ohjeista huolimatta tulla
teuttaa kuulusteluja enimesiin monenlaisia yllättäviä
mäkseen vapaana kerrontana, jolloin kirseikkoja, joihin kuulustelijan tulee kyetä
joittaja tulee vain niukasti, jos silläkään
reagoimaan nopeasti. Kuulusteleminen
tavoin, näkyviin tekstissä. On olemassa
on kuin ”ajaisi rallia ilman kartturia”35.
laajemminkin viitteitä siitä, että vapaata
32
33
34
35
29 Luukka 2000, 81
30 Heikkinen 2008, 52
31 Solin 2006, 79.
– 56 –
Karstinen 1998, 109; Johnson 2007, 86
Turku, kuulustelukertomus 1, s. 3.
Käsikirja esitutkintapöytäkirjan laadinnasta 2010, 19, 20
Poliisin haastattelu 2
Rikostutkinnan näkökulmasta kuulustelu sijoittuu osaksi taktista tutkintaa,
kuten muun muassa tiedustelu ja alustavat puhuttelut36. Kuulustelulla on myös
selkeänä tavoitteena muotomääräyksiä
noudattava sekä syyteharkinnan mahdollistava kuulustelukertomus. Viranomaisen roolissa poliisi joutuu pohtimaan,
millaista strategiaa noudattamalla tavoite
saavutetaan. Strategian valinta vaikuttaa
kuulustelutilanteen etenemiseen ja kuulustelukertomuksen muotoutumiseen.
Tutkimusten37 mukaan poliisi voi tehdä
strategiavalinnat vaihtelevan tietoisesti
sen mukaan, tutkiiko hän massarikosta
vai vakavaa rikosta. Kuulustelija ratkaisee kuulustelustrategian38 valinnallaan
esimerkiksi viestintä- tai kuulustelutyylin, suosimiensa kysymysten tyypin,
kysymysten käytön suhteessa kuulusteltavan vapaaseen kerrontaan, kuulusteltavalle antamansa tiedon määrän, ajankäytön kuulustelun pakollisten vaiheiden ja
mahdollisen sosiaalisten suhteiden ylläpidon välillä tai kuulustelukertomuksen
tallennustavan39. Kuulustelustrategia on
kiinteästi yhteydessä siihen, millainen
tilanne on. Käytännössä kuulustelustrategiaa voidaan vaihtaa kuulustelun mittaan, mikäli kuulustelija arvioi tilanteen
sitä vaativan. Jos kuulusteltava esimerkiksi puhuu hyvin runsaasti ja epäloogisesti tai jos kuulusteltava yrittää dominoida kuulustelua, poliisi voi vaihtaa vapaan kerronnan kuulustelumenetelmän
36
37
38
39
Kuulusteleminen on kuin ”ajaisi
rallia ilman kartturia”.
Karstinen 1998, 110
Mm. Karstinen 1998, 111
Mm. Hahn & Schicht 1992
Karstinen 1998, 111
– 57 –
kysymys–vastaus-menetelmään.40
lä yksittäinen kuulustelukertomus käy
Strategian valinta eri osatekijöineen vaitekstinä vuoropuhelua sekä kuulustelukuttaa siihen, miksi samasta kuulustelutikertomuksiin liittyvien käytänteiden että
lanteesta olisi mahdollista
toisten kuulustelukertotehdä kaksi melko erilaismusten kanssa42. Tämän
Strategian valinta
ta kuulustelukertomusta.
perusteella kuulustelukereri osatekijöineen
Kuulustelusta
kirjattatomuksista voidaan tutkia
vaikuttaa siihen,
vaa ainesta myös valikoiaineksia, joista teksti koosmiksi samasta
daan ja valikoitua ainesta
tuu, sekä tekstin suhdetta
kuulustelutilanteesta
muokataan sekä tulkitaan
kuulustelukertomuksiin
olisi mahdollista
yhteisössä
hyväksytyn
liittyviin
käytänteisiin43.
tehdä kaksi
käytännön mukaisesti. ViTekstilajeja erotteleekin se
melko erilaista
ranomaisteksteistä muun
käytänne, kuinka avoimeskuulustelukertomusta.
muassa etuuspäätösten kirti tekstilajit hyödyntävät
joittamisessa on samanlaimuita tekstejä44. Kuulus41
sia piirteitä . Poliisilla on siis vapautta vatelukertomukset voivat hyödyntää muita
lita kuulustelutilanteeseen ja kuulustelutekstejä, ja kuulustelukertomuksen yhkertomustekstiin vaikuttavat menettelytateys esitutkintaan vaikuttaa siihen, miten
vat, mutta yhteisö asettaa tälle vapaudelle
paljon teksti viime kädessä voi hyödynjonkinlaiset rajat. Edellä kuvattu piirre on
tää muita tekstejä. Luonnollisesti lakimerkityksellinen myös kuulustelun ja valtekstien käyttö on tietyiltä osin pakollislan välisen suhteen kannalta. Tätä teemaa
ta. Lait voidaan ryhmitellä kirjoitettuihin
käsitellään jäljempänä artikkelissa.
ja kirjoittamattomiin, ja esimerkiksi kirYhteisö vaikuttaa monella tasolla kuujoittamisen olosuhteet ja välineet luolustelukertomusta kirjaavan poliisin
kitellaan kuuluviksi kirjoittamattomiin
rooliin. Karkeasti hahmotettuna ensimlakeihin45.
mäisellä tasolla ovat kaikkea toimintaa
Kuulustelun kirjaamisessa käytettävä
säätelevät lait ja asetukset, toisella tasolla
kuulustelupöytäkirjalomake viestii siitä,
kuulustelustrategia- ynnä muita valintoja
että teksti liittyy esitutkintaprosessiin.
ohjaavat organisaation toimintalinjaukset
Lomakkeessa ja tekstiosassa voidaan
ja kolmannella tasolla kuulustelun kirerottaa kuulusteltavan kertoman rinnalla
jaamista ohjaavat kunkin poliisilaitoksen
esimerkiksi lakitekstien aineksia, kuten
käytänteet. Tasot saattavat limittyäkin.
kuulusteltavan asemaan liittyvät tiedot
sekä maininta kuulusteltavan oikeuksista
***
ja velvollisuuksista. Uusi, vuoden 2014
alusta voimaan tuleva esitutkintalaki
Kuulustelukertomusta voidaan kuvata
42 Esim. Solin 2006, 73
luonteeltaan vuoropuhelumaiseksi, sil43 Solin 2006, 74
40 Poliisin haastattelu 1, s. 2.
41 Tiililä 2008
44 Solin 2006, 83
45 Solin 2006, 395
– 58 –
(22.7.2011/805) lisää entisestään tämän
lakiaineksen määrää kuulustelukertomuksen alussa, sillä niin sanottua itsekriminointisuojaa vahvistetaan merkittävästi46. Itsekriminointisuoja tarkoittaa
sitä, että epäillyn ei tarvitse kertoa poliisille sellaisia tietoja, joiden vuoksi epäilty
voidaan tuomita.
Kuulusteltavan kertoman ja lakiainesten ohella tekstissä voi olla lihavoituja
kysymyksiä sekä kuulustelijan merkintöjä, jotka liittyvät kuulustelusta poikkeaviin tapahtumiin. Esimerkiksi olosuhteiden muuttuminen kuulustelun aikana,
tunnistaminen ja rekonstruktiotoimenpide, todisteiden esittäminen kuulusteltavalle tai kuulustelun keskeyttäminen
ovat tällaisia tapahtumia. Kuulustelukertomus saattaa lisäksi muodostua
tekstikatkelmista. Kuulustelukertomus
ei siis välttämättä ole aina yhtenäinen
teksti.47 Kuulustelupöytäkirjaan sisältyykin oikeastaan kaksi toisiaan täydentävää
kertomusta: kuulusteltavan oma, hänen
lausumiensa mukaan kirjattu kertomus
sekä kertomus kuulustelusta: kuulustelukertomus ja tiedot, jotka on kirjattu kuulustelun etenemisestä48. Kuulusteltavan
vapaan kerronnan lomassa saattaa sen
vuoksi olla kuulustelun kulkua kuvaava,
muusta tekstistä lihavoinnilla erotettu
merkintä, kuten MERKITÄÄN: Todistajalle esitettiin tunnistuskuvasarja tuntomerkkeihin sopivista miehistä49. tai MERKITÄÄN: Kuultavan kuvaileman talon osoite
Kuulustelupöytäkirjaan
sisältyykin oikeastaan
kaksi toisiaan täydentävää
kertomusta: kuulusteltavan
oma, hänen lausumiensa mukaan
kirjattu kertomus sekä kertomus
kuulustelusta: kuulustelukertomus
ja tiedot, jotka on kirjattu
kuulustelun etenemisestä.
46 Esitutkintalaki 2011, 10. §
47 Käsikirja esitutkintapöytäkirjan laadinnasta 2010, 22;
Vesterbacka 2007, 31.
48 Vesterbacka 2007, 32
49 Tampere, kuulustelukertomus 16e), s. 2
– 59 –
on Hämeenkatu 2050.
lyn rikoksen kuvaus tarkentuu kuulusVuoropuhelu muiden tekstien kanstelukertomus kerrallaan. Seuraavassa
sa voi olla tekstissä avointa, esimerkiksi
esimerkissä törkeään ryöstöön liittyvä
51
suoria lainauksia kuulusteltavan kersyyllisyyden selvittäminen täsmentyy jotomasta, tai epäsuoraa, kuten kytköksiä
kaisessa kuulustelukertomuksessa:
lakiteksteihin. Lisäksi tekstissä saattaa
olla esitutkintalakiin liittyviä tietoja kirKiistän syyllistyneeni tässä asiassa mihinjattuina yksikön 1. persoonassa: Minulle
kään rikokseen53.
on kerrottu asemani, sekä oikeuteni ja velvollisuuteni tässä kuulustelussa52. PoliisiorganiHaluan muuttaa aikaisempaa kuulustesaation teksteissä pidetään yleensä tieto
lukertomustani. Tunnustan olleeni avunja tietolähde mahdollisimman tiiviisti
antajana R. T:n tekemässä ryöstössä.54
yhdessä, ja sen vuoksi mahdollinen tekstienvälinen vuoropuhelu on näkyvää.
Kiistän syyllistyneeni ryöstöön eilen illalla
Tekstienvälinen vuoropuhelu voi toteukioski Linnantuvassa Mäentakusenkatua kuulustelukertomuksissa myös siinä
dulla. En voi olla tekijä tähän tekoon,
muodossa, että yksi kuulustelukertomus
koska en ole käynyt eilen Linnatuvassa.55
saattaa olla osa laajempaa asiakokonaisuutta. Samaa todistajaa
Haluan muuttaa aikaisemon saatettu kuulustella
paa kuulustelukertomustani ja
Vuoropuhelu muiden
useita kertoja, ja hänen
tunnustan syyllistyneeni ryöstekstien kanssa
kuulustelukertomuksentöön jäljempänä kertomallani
voi olla tekstissä
sa voi olla osa laajempaa
tavalla – – 56.
avointa, esimerkiksi
esitutkintapöytäkirjaa, jossuoria lainauksia
sa on muiden todistajien
***
kuulusteltavan
kuulustelukertomuksia
kertomasta,
ja niin edelleen. Joskus
Kuulustelukertomus on
tai epäsuoraa,
yksittäisessä kuulusteluyksi teksti, jolla on monta
kuten kytköksiä
kertomuksessa saatetaan
tehtävää. Tämä on tyypillakiteksteihin.
viitata aiempaan kuuluslistä monille viranomaistelukertomukseen, jolloin
teksteille. Kuulustelukereri kuulustelut ikään kuin keskustelevat
tomuksen tärkein tehtävä on vastata
toistensa kanssa tai muodostavat yhsitä, mitä ja millä tavoin kuulusteltava
dessä jatkumon. Näin voi tapahtua, kun
on kertonut asioista kuulustelutilanteesesimerkiksi omaisuusrikoksesta epäiltyä
sa57. Tässä suhteessa kyse on tekstin
kuulustellaan useaan kertaan ja epäil50 Turku, kuulustelukertomus 22, s. 2
51 Kuulustelukertomus on lähtökohtaisesti
referointia yksikön 1. persoonassa
52 Helsinki, kuulustelukertomus 32, s. 2
kuulusteltavan
– 60 –
53
54
55
56
57
Tampere, kuulustelukertomus 18a), sivu 2
Tampere, kuulustelukertomus 18b), sivu 1.
Tampere, kuulustelukertomus 18c), sivu 2.
Tampere, kuulustelukertomus 18d)1, sivu 1
Vesterbacka 2007, 7
käytettävyydestä syyteharkinnassa ja
osittain mahdollisen oikeudenkäynnin
valmistelussa. Kuulustelukertomuksen
tulee lisäksi olla kirjattu kuulusteltavan tarkoittamalla ja haluamalla tavalla58: kertomuksen pitäisi olla eräänlaista
kansalaisen tarkoituksenmukaista referointia viranomaisen toteuttamana. Jos
kyseessä on yksinkertainen rikosepäily,
kuulustelukertomus voi olla lyhyt: Tunnustan tehneeni kyseisen rikoksen – –. Laitoin
kaupasta ottamiini paperikasseihin tupakkaa
ja poistuin maksamatta. Minulla ei ollut aikomustakaan maksaa niitä, sillä ei minulla olisi
niitä ollut vara maksaa. Olisin polttanut tupakat itse, en tunnusta, että aikomukseni olisi
ollut myydä röökejä eteenpäin.59 Tällaisessa
tapauksessa kuulustelukertomuksen kirjaaminen on ikään kuin hallinnollinen
toimenpide, ja kuulusteltava voi kokea
tulleensa kuulluksi omassa asiassaan.
Lukijalle tämä tehtävä ilmenee jossakin
määrin ”kuulusteltavan näköisenä” tekstinä. Kuulusteltavalla on mahdollisuus
päättää, hyväksyykö hän kuulustelijan
kirjaaman kertomuksen ikään kuin referointina hänen suullisesti kertomastaan.
Kuulustelukertomuksen tarkastamisesta, korjaamisesta ja allekirjoittamisesta annetaan Käsikirjassa esitutkintapöytäkirjan laadinnasta60 seuraavat ohjeet:
”Pöytäkirjattu kertomus on heti kuulustelun päätyttyä annettava kuulusteltavan
tarkastettavaksi. Kuulusteltavalta on tiedusteltava, onko hänen kertomuksensa
oikein kirjattu. Kuulustelupöytäkirjaan
on merkittävä myös sellainen kirjaamista
Kuulustelukertomus on yksi
teksti, jolla on monta
tehtävää.
58 Vesterbacka 2007, 7
59 Helsinki, kuulustelukertomus 41, s. 2.
60 Käsikirja esitutkinnan laadinnasta 2010, 23
– 61 –
koskeva korjaus- tai lisäyspyyntö, jonka
ja itse tekstiin liittyvää valtaa. Kuulustevuoksi pöytäkirjaa ei ole muutettu. Pöylukertomus syntyy kuulustelutilanteessa,
täkirjaa ei saa muuttaa sen jälkeen, kun
jossa näyttäytyy valta-asetelma kuuluskuulusteltava on sen tarkastanut ja pyytelijan eli virkavallan edustajan ja kuudetyt korjaukset ja lisäyklusteltavan eli kansalaisen
Kuulustelukertomus on
set on tehty.” Kuulusteltavälillä. Viestintätilanteena
tekstikokonaisuutena
va, kuulustelija sekä mahkuulustelu voidaan luotulosta kuulustelijan
dollinen kuulustelutodiskitella epäsymmetrisekja kuulusteltavan
taja allekirjoittavat yhdessä
si siitä huolimatta, että
yhteistyöstä
sekä
kuulustelukertomuksen ja
kuulustelijat tavoittelevat
eräänlaisesta
-pöytäkirjan61.
tasavertaista keskustelua
neuvottelusta.
Allekirjoittamalla kermuun muassa sinutteletomuksen kuulusteltava
malla kuulusteltavaa yleisosoittaa hyväksyvänsä sen, ja tämän
ten kohteliaisuusnormien ja tilanteen
perusteella voidaan tulkita, että oleelliperusteella64. Kuulusteltavan tulee olla
set osat kertomuksesta ovat tulleet kirläsnä kuulustelutilanteessa65, ja tilanteesjatuiksi hänen tarkoittamallaan tavalla62.
sa kuulustelija esittää kysymyksiä, joihin
Tästä näkökulmasta kuulusteltavalla on
kuulusteltavan pitää vastata. Lisäksi kuuvalta joko hyväksyä pöytäkirja sellaiselustelija päättää muun muassa keskustenaan tai vaatia siihen muutoksia eli korlunaiheista sekä siitä, mikä keskustelusjauksia tai lisäyksiä. Hänellä on siis esisa on oleellista66. Poliisin mahdollisesti
tutkintalain 1987, 39. §:n nojalla oikeus
käyttämä ammattikieli ja tilanteen poikasettua valitsijaksi. Kuulustelukertomus
keuksellisuus voivat lisätä kuulustelution tekstikokonaisuutena tulosta kuuluslanteen epätasa-arvoisuutta. Kuulustetelijan ja kuulusteltavan yhteistyöstä sekä
lussa asiantuntijavalta on kuulustelijalla,
eräänlaisesta neuvottelusta. Lisäksi kuujoka tietää rikosprosessin etenemisestä
lustelukertomuksen kirjoittaja yhtä aikaa
ja muista kuulusteluun liittyvistä seikoiskäyttää viranomaisena julkista valtaa ja
ta enemmän kuin kuulusteltava67.
palvelee kuulusteltavaa.
Kuulustelutilanteen symmetrisyys voi
vaihdella kuulustelun aikana. Monet po***
liisit käyvät niin sanotun alkukeskustelun eli jutustelevat kuulusteltavan kanssa
Tekstin tuottamiseen ja tekstiin liittyy
hetken ennen varsinaista kuulustelua68,
kysymys vallasta. Tämä korostuu, koska
ja tässä vaiheessa osapuolet ovat tasaon kyse institutionaalisessa ympäristössä
tuotetusta tekstistä.63 Tässä artikkelissa
64 Karstinen 1998, 154
65 Esitutkintalaki 1987, 22. §
sivutaan ainoastaan tekstin tuottamiseen
66 Karstinen 1998, 150
67 Karstinen 1998, 150
68 Poliisin haastattelu 1, s. 2; haastattelu 2, s. 2; haastattelu
4, s. 2
61 Käsikirja esitutkintapöytäkirjan laadinnasta 2010, 23
62 Pölönen 2003, 340
63 Ks. tästä myös Galdia 2008, 15–16.
– 62 –
vertaisia. Ajoittain kuulusteltava voi olla
jopa dominoivampi osallistuja.69 Kuulusteltavan henkilötietojen tarkistusvaiheessa taas kuulustelija hallitsee keskustelua. Hänellä on myös kokonaisvastuu
tilanteen onnistumisesta, mikä vaikuttaa
hänen dominoivaan rooliinsa kuulustelutilanteessa. Kuulustelijan vastuulla
on se, että kuulustelukertomus etenee
kuulusteltavan kertoman mukaisesti,
kertomukseen kirjataan syyteharkinnan
näkökulmasta keskeiset asiat ja että tilanteen johto säilyy hänellä.70 Tilanteessa etenemistä ohjaa lisäksi kuulustelun
luonne. Esimerkiksi uudelleenkuulustelussa pyritään useimmiten tarkentamaan
aiemmin saatua kuulustelukertomusta, ja
kuulusteltava on vastaajana71.
Valtasuhteet kuulustelutilanteessa eivät kuitenkaan ole täysin yksiselitteisiä.
Kuulusteltavalla on mahdollisuus vallankäyttöön, jos hän esimerkiksi kieltäytyy
kertomasta muuta kuin henkilötietonsa
eli kieltäytyy antamasta aineksia kuulustelukertomukseen. Kuulusteltava voi
suostua ainoastaan vastaamaan hänelle
esitettyihin kysymyksiin ja kieltäytyä vapaasta kerronnasta. Lisäksi kuulusteltava
voi pyytää paikalle asianajajan. Joskus
kuulusteltava saattaa jopa (laittomasti)
uhata kuulustelijaa väkivallalla ja pyrkiä
näin häiritsemään kuulustelijan työskentelyä. Kuulusteltava voi myös kieltäytyä
hyväksymästä valmista kuulustelukertomusta eli kieltäytyä allekirjoittamasta
asiakirjaa.72
69
70
71
72
Kuulustelijan vastuulla on
se, että kuulustelukertomus
etenee kuulusteltavan kertoman
mukaisesti, kertomukseen
kirjataan syyteharkinnan
näkökulmasta keskeiset asiat
ja että tilanteen johto säilyy
hänellä.
Karstinen 1998, 149.
Karstinen 1998, 150.
Karstinen 1998, 109
Karstinen 1998, 153.
– 63 –
Valta-asetelma heijastuu kuulustelun
mittaan laadittavassa tekstissä. Kuulustelijan vuorovaikutustaidot, hänen esittämänsä kysymykset, hänen sananvalintansa sekä painotuksensa muovaavat
kertomusta, joten kuulustelijalla on oma
osuutensa kuulustelukertomuksen sisällössä73. Yksinpä kuulustelussa käytettyjen kysymysten luonne vaikuttaa siihen,
missä määrin kuulusteltava kertoo omia
näkemyksiään, sekä siihen, ”kenen kertomus todella on ja miten luotettava se
on”74.
Kysymystä kertomuksen niin sanotusta omistajuudesta on pohdittu kansainvälisessä oikeuslingvistiikassakin. Kanadalaisia rikostapauksia tutkittaessa75 oli
nähty epäiltyjen tunnustuksissa viitteitä
siitä, että kaikki heidän sanomakseen
kuulustelukertomuksiin kirjatut lausumat eivät olleetkaan heidän. Muun
muassa kanadanenglannista poikkeavat
piirteet ja poliisikielelle ominaiset piirteet viittasivat tähän76. Lisäksi rikoksista
epäiltyihin oli kohdistettu fyysistä väkivaltaa, jotta heidät saatiin pakotetuksi
allekirjoittamaan kuulustelukertomukset77. On kuitenkin syytä korostaa, että
tutkimuksissa käsitellään kanadalaisia
1970- ja 1980-lukujen rikostapauksia sekä oikeusprosesseja pääosin todistelun
kannalta. Kanadan oikeusjärjestelmään
liittyvien tutkimusten soveltaminen Suomeen on ongelmallista, sillä maiden oi73
74
75
76
77
Ellonen ym. 1996, 8
�Ellonen ym. 1996, 43
�Gregory 2000, 219
�Gregory 2000, 19–20
�Gregory 2000, 19
keusjärjestelmät ovat erilaisia78. Kuulustelua säätelevät ohjeistukset ja lait poikkeavat toisistaan, ja kuulustelun asema
rikostutkinnassa ja oikeudenkäynnissä
vaihtelee eri maissa79.
Suomessa esitutkintalain 1987, 24.
§:ään on kirjattu seuraavasti kuulusteltavan kohtelusta: ”Kuulusteltavaa on
kohdeltava rauhallisesti ja asiallisesti.
Tunnustuksen tai määrättyyn suuntaan
käyvän lausuman saamiseksi kuulusteltavalta ei saa käyttää tietoisesti vääriä
ilmoituksia, lupauksia tai uskotteluja erityisistä eduista, uuvuttamista, uhkausta,
pakkoa taikka muita kuulusteltavan ratkaisuvapauteen, tahdonvoimaan, muistiin tai arvostelukykyyn vaikuttavia sopimattomia keinoja tai menettelytapoja.”
***
Kuulustelukertomuksessa on monta
ääntä. Kun tarkastellaan kuulustelukertomusta viranomaistekstin edustajana,
voidaan havaita runsaasti moniaineksisuutta ja -äänisyyttä80. Kirjoittajan näkökulmasta kuulustelukertomus onkin
haastava teksti. Kirjoittajan työskentelyyn vaikuttaa kuulusteluun liittyvä
lainsäädäntö, mutta samalla hänen tulisi tavoittaa mahdollisimman aidosti
kuulusteltavan ääni. Kuulustelukertomuksen on oltava rakenteeltaan ja sananvalinnoiltaan selkeä, yhtenäinen ja
puolueeton kokonaisuus, jotta se täyttää
syyttäjän, asianajajan, eri asianosaisten ja
78 Karstinen 1998, 8
79 Karstinen 1998, 8
80 Hallinnon tekstien moniäänisyydestä esim. Kankaanpää
2007b, Tiililä 2007
– 64 –
toimittajien tekstiin liittyvät tarpeet. Voitaisiinkin ajatella, että kuulustelukertomuksessa näkyy eri tekstilajien aktivoituminen81: ”tekstit sisältävät – – keskenään
erilaisia ja jopa ristiriitaisia elementtejä,
joilla saattaa olla monia funktioita”82.
Kuulustelukertomukseen on mahdollista sisällyttää yhtä aikaa juridisia ilmauksia, yleiskielisiä aineksia ja mahdollisesti
puhekieltä, koska ne tekevät tekstistä
niin esitutkintaprosessiin sopivaa kuin
kuulusteltavan näköistäkin. Tässä aktivoituvat samanaikaisesti rikosprosessiin
liittyvä ja syyteharkinnan mahdollistava
dokumentti sekä yksittäisen kansalaisen
kertomus jostakin teosta tai tapahtumasta. Eri tekstilajien aktivoituminen samassa tekstissä on kuitenkin jonkinlaisessa
ristiriidassa sen lähestymistavan kanssa,
että kullakin tekstilajilla olisi vain yksi
(pää)tehtävä.
Kuulustelukertomuksen käytettävyys
rikosprosessin kannalta on oleellista.
Tästä syystä tekstiin kirjataan asioita
huomattavasti yksityiskohtaisemmin ja
toisteisemmin kuin viranomaisteksteissä
yleensä. Esimerkiksi tiettyä tapahtumasarjaa saatetaan kuvata seuraavasti:
Kuulustelukertomukseen on
mahdollista sisällyttää yhtä
aikaa juridisia ilmauksia,
yleiskielisiä aineksia ja
mahdollisesti puhekieltä, koska
ne tekevät tekstistä niin
esitutkintaprosessiin sopivaa
kuin kuulusteltavan näköistäkin.
Menimme kauppaan varta vasten anastamaan koreja. Meillä on molemmilla
polkupyörät ja niiden kyytiin mahtuu kuhunkin kerrallaan 4 koria. Ko. kaupassa pääsee pullohuoneesta suoraan parkkihalliin. Minä menin pullonpalautusluukusta sisään ja avasin pullohuoneen
rautaoven, josta pääsi siis parkkihalliin.
Vartijan tullessa paikalle olin ottanut 5
81 Heikkinen & Voutilainen 2012, 36
82 Solin 2006, 87
– 65 –
koria valmiiksi parkkihalliin ja Takalalla oli kaksi. Takala lähti juoksemaan
pakoon ja minä jäin paikalle vartijan
kanssa odottamaan poliisia. Poliisit tulivat melko nopeasti ja veivät minut poliisitalolle.83
ki, sytkäri)86, mikäli se on tarkoituksenmukaista. Puhekieliset sanat ja ilmaukset kirjoitetaan yleiskielisesti (kilomiäs >
kilomies, punane > punainen)87. Kokonaisuudessaan puhekielisiä virkerakenteita,
sanamuotoja, kirjoitusasuja ja täytesanoja suositaan vain suorissa lainauksissa88.
Pyrkimys korostaa kuulusteltavan ääntä
Myös niitä kuulustelukertomuksessa
ilmenee esimerkiksi tekstin rakenteessa,
käytetään enemmän kuin viranomaisasiasisällön käsittelytavassa ja kieliasusteksteissä tavallisesti, sillä suorat laisa. Kuulustelukertomus on tavallisesti
naukset synnyttävät lukijalle mielikuvaa
kokonainen teksti, mutta se voi joskus
kuulusteltavasta ja elävöittävät tekstiä.
koostua tekstikatkelmistaLuonnollisesti
samassa
kin. Teksti etenee yleensä
tehtävässä ovat myös kuuKuulusteltavan ääntä
vapaana kerrontana yksilusteltavan omat ilmaukkön 1. persoonassa, ja sen pyritään vahvistamaan set tai jonkin ammattialan
lomassa voi olla kysymys– kirjoittamalla teksti sananvalinnat, joita teksvastaus-parien jaksoja. Esi- yksikön 1. persoonassa. tissä pyritään käyttämään.
merkiksi asiasisällöltään
Edellä mainituista syistä
laajojen talousrikosten tutkinnassa tai
kuulustelukertomuksista voidaan erottaa
uusintakuulusteluissa suurin osa kuulusmuun muassa seuraavanlaisia ilmauksia:
telukertomuksen tekstistä voi olla kysymyksiä ja vastauksia84. Pääasiassa kirjoitKuski ei vastannut meille – –89.
taja etäännyttää itsensä tekstistä, mutta
– poikkeuksena muista viranomaisteksMenimme sinne sitten koko
teistä – hän voi tulla esiin tekstissä joko
porukalla – –90.
suoraan, jos hän esittää kysymyksiä, tai
välillisesti, jos tekstiin kirjataan merkinOlen ryypännyt kaksi kuukautta puttä, kuten ”Kuulustelussa pidetään tauko
keen, joten en oikein osaa sanoa91.
kello 10.00–10.15.” Lihavointia käytetään erottamaan kysymykset ja merkin***
nät kuulusteltavan kertomuksesta85.
Kuulusteltavan ääntä pyritään vahvisKuulustelukertomus muistuttaa joiltamaan kirjoittamalla teksti yksikön 1.
takin osin tutkimushaastattelua, joten
persoonassa. Saman tavoitteen vuoksi
asiallista yleiskieltä edustavassa tekstissä
86 Esimerkit Vesterbacka 2007, 6
87 Esimerkit Vesterbacka 2007, 15
voi olla puhekielisiä sananvalintoja (kus88
89
90
91
83 Turku, kuulustelukertomus 39, s. 2.
84 Poliisin haastattelu 4, s. 2
85 Vesterbacka 2007, 31
– 66 –
Vesterbacka 2007, 6
Helsinki, kuulustelukertomus 17, s. 2
Tampere, kuulustelukertomus 12a), s. 2
Tampere, kuulustelukertomus 10b), s. 2.
tutkimushaastattelu voitaisiin tulkita
kuulustelun lähilajiksi. Tekstilajit syntyvät samantyyppisissä tilanteissa, ja niin
kuulusteluun liittyvän haastattelun kuin
tutkimushaastattelunkin tavoitteena on
tiedonhankinta. Kummankin tilanteen
teema on myös osallistujien tiedossa
ennen varsinaista puhetilannetta, mutta kuulusteluissa tematiikka liittyy aina
epäiltyyn rikokseen. Tutkimushaastattelut erotellaan pääosin strukturoituihin
ja strukturoimattomiin sen mukaan,
miten valmiiksi ja sitoviksi haastattelukysymykset on muotoiltu92. Kuulustelustrategiaan pohjautuvat kuulustelut
muistuttavat strukturoitua haastattelua
siinä suhteessa, että kuulusteluissa voidaan hyödyntää tiettyjä, ennakkoon
suunniteltuja kysymyksiä käytettäessä
kysymys–vastaus-menetelmää. Toiminta
kuulustelutilanteessa voi kuitenkin edetä
myös puolistrukturoitujen teemahaastattelujen kaltaisesti. Silloin käsitellään
tiettyjä teemoja, ja kysymykset saattavat
olla muodoltaan vaihtelevampia kuin
strukturoidussa haastattelussa. Lisäksi
kuulustelu voidaan toteuttaa strukturoimattoman haastattelun tavoin, jolloin
kuulusteltava kertoo käsiteltävästä asiasta vapaasti, mutta hän ei yksin ohjaa tilanteen muotoutumista.93
Osallistujien yhteistyö ja neuvottelu
ovat sekä kuulustelukertomuksen että
tutkimushaastattelun synnyn edellytyksiä. Kuulusteluun ja haastatteluun
osallistujilla voidaan hahmottaa tietyt,
tilanteen keston ajan pysyvät roolit. He
työskentelevät kuulustelijan ja kuulustel-
Osallistujien yhteistyö
ja neuvottelu ovat sekä
kuulustelukertomuksen että
tutkimushaastattelun synnyn
edellytyksiä.
92 Tiittula & Ruusuvuori 2005, 11; Hirsjärvi ym. 2007, 203
93 Eri haastattelulajeista esim. Tiittula & Ruusuvuori 2005.
– 67 –
tavan, haastattelijan ja haastateltavan tai
ta. Kuulusteltava tai haastateltava saattaa
tiedon hankkijan ja tiedon antajan roopuolistrukturoidussa tai strukturoimatleissa.94 Kuulustelutilannetta on mahdoltomassa haastattelussa puhua runsaasti,
lista verrata myös kerronnalliseen haasosin epäloogisesti ja toisarvoisista asitatteluun95, jos käsitellään
oistakin, mutta kirjoittajan
Kuulustelukertomus
kuulusteltavan kokemukvelvoitteena on tuottaa tiikirjoitetaan
sia, havaintoja ja toimintaa
vis, looginen ja olennaiseen
tavallisesti
tietyssä tilanteessa.
sisältöön keskittyvä teksti.
kuulustelun aikana
Kuulusteluja ei välttäKumpikin tilanne on saavähitellen,
kun
mättä nauhoiteta tai vivuttanut tavoitteensa, jos
tutkimushaastattelu
deoida, mutta tutkimuslopputuloksena on enimvoidaan purkaa
haastatteluja on tapana
mäkseen kuulusteltavan
tekstiksi
nauhoittaa. Kuulustelut
sekä haastateltavan kaltaislitteroimalla
puhe
ja haastattelut perustuvat
ta ja heidän hyväksymäänjälkeenpäin.
ihmisten puheeseen tiesä tekstiä. Kuulusteluiden
tyssä tilanteessa, ja kumuusiminen tai kytkeminen
massakin tapauksessa puhe muokataan
osaksi kuulustelujen ketjua on melko takirjoitukseksi muussa yhteydessä. Kuuvanomaista, mutta haastatteluja ei välttälustelukertomus kirjoitetaan tavallisesti
mättä toisteta tai ketjuteta muiden haaskuulustelun aikana vähitellen, kun tutkitatteluiden kanssa.
mushaastattelu voidaan purkaa tekstiksi
litteroimalla puhe jälkeenpäin96. Haas***
tattelu voidaan raportoida jälkeenpäin
turvautumalla nauhoitukseen, mutta
Kuulustelukertomusta voi kuvata mokuulustelusta kirjattava kuulustelukerniaineksiseksi ja -ääniseksi viranomaistomus tulee hyväksyttää kuulusteltatekstiksi. Tekstin tulee olla muodoltaan
97
valla välittömästi kuulustelun jälkeen .
lain ja asetuksen mukaista eli syyteharKuulustelupöytäkirjan ja -kertomuksen
kinnan, mahdollisen oikeudenkäynnin
tarkistamisesta myös säädetään erittäin
valmistelun ja monenlaisten lukijoiden
tarkasti sisäasiainministeriön antamissa
tarpeiden näkökulmasta käytettävää.
ohjeissa98.
Lain ja asetuksen äänien ohella tekstissä
Kuulustelukertomus ja tutkimushaason läsnä kuulusteltavan ääni. Kuulustelutattelu muistuttavat toisiaan myös purkertomusta saatetaan lukea myös kertokaja- kirjoittajan tehtävien näkökulmasmuksena kuulustelusta: teksti voi esittää
lukijalle kuulustelukertomuksen lomassa
tietoja kuulustelutilanteen kehittymises94 Tiittula & Ruusuvuori 2005, 14.
95 Tiittula & Ruusuvuori 2005, 12
tä, kuten siirtymistä vapaan kerronnan ja
96 Käsikirja esitutkintapöytäkirjan laadinnasta 2010, 14,
kysymys–vastaus-menetelmän välillä, piTiittula & Ruusuvuori 2005, 16
detyistä tauoista ja esitetyistä todisteista.
97 Käsikirja esitutkintapöytäkirjan laadinnasta 2010, 23
98 Käsikirja esitutkintapöytäkirjan laadinnasta 2010, 23
Tekstin rakenne, asiasisällön käsittely– 68 –
tapa ja kieliasu ilmentävät kuulustelukertomuksen luonnetta. Kertomus voi koostua yksikön 1. persoonassa kirjoitetusta
tekstistä, paikoitellen kysymys–vastauspareista tai merkinnöistä, jotka kuvaavat
kuulustelusta poikkeavia tapahtumia.
Teksti saattaa myös koostua katkelmista.
Jos kirjoittaja käyttää yksikön 1. persoonaa, hän etäännyttää itsensä tekstin taustalle, mutta hän voi tulla esiin välillisesti
merkintöjen tai suoraan esitettyjen kysymysten avulla. Pääosin kuulustelukertomus noudattelee asiallista yleiskieltä, mutta tekstissä saatetaan käyttää puhekielisiä
ilmauksia, suoria lainauksia sekä jonkin
erikoisalan sanastoa kuulusteltavan äänen
vahvistamiseen. Kuulustelukertomuksen
kirjaajan toimintaan sekä tekstiin vaikuttaa myös poliisiorganisaation ja poliisilaitoksen tasoihin jakautuva yhteisö.
Tilanteeseen kytkeytyvä valta-asetelma
viranomaisen ja kansalaisen välillä näyttäytyy tekstissä erilaisina rakenteellisina ja
kielellisinä piirteinä.
Jos kuulustelua ja haastattelua tarkastellaan tekstilajeina, ne muistuttavat toisiaan. Yhteisiä piirteitä ovat esimerkiksi
tilanteen ennakkoon suunniteltu sisältö
ja rakenne, jotka erottuvat tekstissä, puhutun muokkaaminen kirjoitetuksi sekä
odotus kuulusteltavalle ja haastateltavalle luonteenomaisesta ja hänen hyväksymästään tekstistä.
Kuulustelukertomuksen kenties ominaisin piirre on juuri erilaisten lähtökohtien ja tavoitteiden synnyttämä jännite,
jossa virallinen ja epävirallinen kohtaavat.
Jännitettä luo se, että kirjoittajan tulee
noudattaa muotomääräyksiä, pyrkiä tuottamaan kuulusteltavan näköistä tekstiä,
Kuulustelukertomusta
saatetaan lukea myös
kertomuksena kuulustelusta:
teksti voi esittää lukijalle
kuulustelukertomuksen lomassa
tietoja kuulustelutilanteen
kehittymisestä, kuten
siirtymistä vapaan kerronnan
ja kysymys–vastaus-menetelmän
välillä, pidetyistä tauoista ja
esitetyistä todisteista.
Kuulustelukertomuksen kenties
ominaisin piirre on juuri
erilaisten lähtökohtien ja
tavoitteiden synnyttämä
jännite, jossa virallinen ja
epävirallinen kohtaavat.
– 69 –
noudattaa yhteisön käytänteitä ja tehdä
Myönnän syyllistyneeni varkauteen ja
erilaisia ratkaisuja kuulustelutilanteessa.
suostun asian sovitteluun. Olen myös valNämä kaikki heijastuvat myös tekstissä.
mis korvaamaan aiheuttamani vahingot
Muotomääräysten noudattaminen saatkauppiaalle.102
taa näkyä tekstissä esimerkiksi seuraavasti:
Minulle on ilmoitettu oikeuteni ja velvollisuuteni
Metsän ja kävelytien välissä on pikkuiennen kuulustelun alkua. En tarvitse kuulusnen oja, missä kaaduin rähmälleni. Tästelutodistajaa.99 Kuulustelukertomuksen alsä vaiheessa kuulin poliisiautojen sireenin
kuun kirjattu tiedonanto on yksi esimerkluullen, että minulla on koirat perässä.
ki siitä, kuinka muotomääräysten noudatKaatuessani kassalaatikko putosi ojaan
taminen heijastuu tekstiin.
ja setelit levisivät ympäriinsä ja
Useat kokeneet
Tiedonannon taustalla on
seteleitä oli vähän kiinni myös
kuulustelijat
esitutkintalain 1987, 29. §,
kassalippaassa. Kahmasin tuluonnehtivatkin
jonka mukaan kuulusteltakun rahaa nopeasti mukaani
kuulustelukertomusta
valle ”on ennen kuulustelua
ja lähdin juoksemaan kävelyyhteistyön tuloksena
ilmoitettava hänen asemantietä kohti Nikinväylää.103
syntyneeksi
sa esitutkinnassa”. Lisäksi
kompromissiksi.
taustalla on esitutkintalain
Yhteisön käytänteet voivat
1987, 30. §, jonka perusteelosittain pohjautua kuulusla kuulusteltavalle on ennen kuulustelua
telun kirjaamisesta annettuihin ohjeisiin
”ilmoitettava hänen oikeudestaan pyytää
ja säädöksiin. Sellaiset ovat myös erikuulustelutodistaja paikalle”.
laisten kuulustelukertomuksiin liittyvien
Tekstin ”kuulusteltavan näköisyys”
kysymysten ja tiedonsaantitapojen ilmaion suhteellista, ja se voi vaihdella esisimien taustalla:
merkiksi rikostyypin, rikosnimikkeen ja
kuulusteltavan aseman mukaan. Useat
Onko sinulla huomauttamista kuuluste100
kokeneet kuulustelijat luonnehtivatkin
lun kulusta? – Ei ole.104
kuulustelukertomusta yhteistyön tuloksena syntyneeksi kompromissiksi. Tämä
Kysyttäessä tänään kiinni otettaessa halpiirre voi näkyä tekstissä esimerkiksi
lustani olevasta maastopyörästä niin voin
tasapainoiluna virallisen ja epävirallisen
sanoa että olen sen anastanut noin pari
kielenkäytön välillä:
viikkoa sitten lähellä Puutoria olevan
kerrostalon pihasta105.
Kaljat joimme yhden kaverini luona, joille
minä tarjosin kaljat101.
Konkreettiseen kuulustelutilanteeseen
liittyvät ratkaisut näkyvät usein tekstissä,
99 Helsinki, kuulustelukertomus 1, s. 1.
100 Poliisin haastattelu 1, s. 2; haastattelu 2, s. 2; haastattelu 3,
s. 2; haastattelu 4, s. 2
101 Turku, kuulustelukertomus 24, s. 2
– 70 –
102
103
104
105
Turku, kuulustelukertomus 39, s. 2.
Tampere, kuulustelukertomus 18d1), s. 1.
Helsinki, kuulustelukertomus 14c), s. 12.
Turku, kuulustelukertomus 8, s. 2
sillä tekstin on tarkoitus välittää kuulustelukertomuksen ohella kertomus kuulustelusta tilanteena:
Kuulustelukertomus siis
tuotetaan tekstinä varsin
erilaisten vaatimusten ja
odotusten keskellä.
MERKITÄÄN: Kuulusteltavalle näytettiin poliisin tapahtumapaikalta takavarikoimaa viilaa106.
MERKITÄÄN: Kuulusteltavaa on
muistutettu todistajan totuudessa pysymisvelvollisuudesta107.
Kuulustelukertomus on tekstilajina
luonnehdittavissa varsin vakaaksi ja
standardoiduksi. Tekstin tuottamisesta
eli kuulustelutilanteesta pyritään antamaan määräyksiä ja ohjeita, vaikka se
onkin ”standardoimaton, yksilöllinen,
osittain ennalta-arvaamaton tilanne”108.
Kuulustelukertomus siis tuotetaan tekstinä varsin erilaisten vaatimusten ja odotusten keskellä. Kirjoittajalle tämä on
vaativa, mutta myös inspiroiva lähtökohta – kuka tietää, mitä rallireitin varrella
voikaan kokea?
Teksti pohjautuu väljästi Genreanalyysi
– tekstilajitutkimuksen käytäntöä -verkkojulkaisussa olevaan artikkeliin Kuulustelukertomus
viranomaistekstinä.
Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 29, Helsinki 2012. Osa käsillä
olevan artikkelin esimerkeistä on peräisin kirjoittajan tekeillä olevan väitöskirjan tekstiaineistosta.
106 Tampere, kuulustelukertomus 7c), s. 3
107 Helsinki, kuulustelukertomus 23, s. 2
108 Ellonen ym. 1996, 48
– 71 –
ESIMERKKIAINEISTO
telukertomuksia. Aineisto on kirjoittajan hallussa.
Haastatteluaineisto
•
•
•
•
Poliisin haastattelu 1 (2013).
Haastatteluraportti on kirjoittajan
hallussa.
Poliisin haastattelu 2 (2013).
Haastatteluraportti on kirjoittajan
hallussa.
Poliisin haastattelu 3 (2013).
Haastatteluraportti on kirjoittajan
hallussa.
Poliisin haastattelu 4 (2013).
Haastatteluraportti on kirjoittajan
hallussa.
LÄHTEET
•
•
Tekstiaineisto
•
•
•
Helsinki: Talousrikoksista epäiltyjen ja todistajien julkiset kuulustelukertomukset vuosilta 2007–
2008. Kuulustelukertomuksia on
yhteensä 49 kappaletta, 27 epäillyn ja 22 todistajan kuulustelukertomusta. Aineisto on kirjoittajan
hallussa.
Tampere: Talousrikoksista epäiltyjen ja todistajien julkiset kuulustelukertomukset vuosilta 2007–
2008. Kuulustelukertomuksia on
yhteensä 118 kappaletta, 94 epäillyn ja 24 todistajan kuulustelukertomusta. Aineisto on kirjoittajan
hallussa.
Turku: Talousrikoksista epäiltyjen
ja todistajien julkiset kuulustelukertomukset vuosilta 2007–2008.
Kuulustelukertomuksia on yhteensä 47, kaikki epäillyn kuulus– 72 –
•
•
•
•
Asetus esitutkinnasta ja pakkokeinoista 17.6.1988/575. Finlextietokanta: http://www.finlex.fi/
fi/laki/ajantasa/1988/19880575.
Viitattu 11.10.2013.
Johnson, Alison (2007). Collecting evidence: calls to the emergency services and first encounters with witnesses and suspects.
Police interviews – from talk to
text and text to talk. Teoksessa An
introduction to forensic linguistics: language in evidence. Coulthard, Malcolm & Alison Johnson
(toim.) (2007). The Routledge
Handbook of Forensic Linguistics. Routledge. Lontoo & New
York. S. 80–87.
Ellonen, Erkki, Eija Karstinen,
Eija & Veli-Eino Nykänen (1996).
Kuulustelutaktiikka. Poliisin oppikirjasarja 1/96. Sisäasianministeriö, poliisiosasto. Helsinki.
Esitutkintalaki
30.3.1987/449.
Finlex-tietokanta:
http://
www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1987/19870449.
Viitattu
11.10.2013.
Esitutkintalaki
22.7.2011/805
(voimassa 1.1.2014 alkaen). Kelan
lakipalvelu: http://plus.edilex.fi/
kela/fi/lainsaadanto/20110805.
Viitattu 23.9.2013.
Galdia, Marcus (2008). Oikeuskielen pragmaattiset aspektit.
•
•
•
•
•
•
Teoksessa Richard Foley, Tarja
Salmi-Tolonen, Iris Tukiainen &
Birgitta Vehmas (toim.): Kielen ja
oikeuden kohtaamisia. Heikki E.
S. Mattilan juhlakirja. Talentum.
Helsinki. S. 13–29.
Gregory, Michael (2000). Doing
forensic linguistics. – Teoksessa
Eija Ventola (toim.): Discourse
and community. Doing functional
linguistics. Gunter Narr Verlag.
Tübingen. S. 19–27.
Hahn, Gerald & Günther Schicht
(1992).
Vernehmungsstrategie.
Überlegungen zum Strategiebegriff. Kriminalistik 46 (5). S. 291–
294.
Heikkinen, Vesa, Pirjo Hiidenmaa
& Ulla Tiililä (2000). Teksti työnä,
virka kielenä. Kotimaisten kielten
tutkimuskeskuksen julkaisuja 116.
Gaudeamus. Helsinki.
Heikkinen, Vesa (2007). Mitä
se selkeä suomi oikein on?
Alustus
virkakieliseminaarissa
28.2.2009.
http://www.kotus.
fi/index.phtml?s=2211. Viitattu
11.10.2013.
Heikkinen, Vesa (2008). Miten
ymmärtää hallintolain kielipykälää? Teoksessa Richard Foley, Tarja Salmi-Tolonen, Iris Tukiainen
& Birgitta Vehmas (toim.): Kielen
ja oikeuden kohtaamisia. Heikki
E. S. Mattilan juhlakirja. Talentum. Helsinki. S. 47–63.
Heikkinen, Vesa & Eero Voutilainen (2012). Genre – monitieteinen näkökulma. Teoksessa Vesa
Heikkinen, Eero Voutilainen,
– 73 –
•
•
•
•
•
•
Petri Lauerma, Ulla Tiililä & Mikko Lounela (toim.): Genreanalyysi
– tekstilajitutkimuksen käsikirja.
Gaudeamus. Helsinki. S. 17–47.
Hirsjärvi, Sirkka, Pirkko Remes
& Paula Sajavaara (2007). Tutki ja
kirjoita. 13., osin uudistettu painos. Tammi. Helsinki.
Kankaanpää, Salli (2007a). Virkatekstitkin voivat muuttua. Puheenvuoro virkakieliseminaarissa
28.2.2007.
http://www.kotus.
fi/index.phtml?s=2237. Viitattu
11.10.2013.
Kankaanpää, Salli (2007b). Hallinnon lehdistötiedotteiden kieli.
Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 1086. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Helsinki.
Karstinen, Eija (1998). Keskustelusta pöytäkirjaksi. Kuulustelijoiden ja rikoksesta epäiltyjen
viestintä
poliisikuulustelussa.
Poliisiammattikorkeakoulun tutkimuksia 2/1998. Poliisiammattikorkeakoulu. Espoo.
Kostiainen, Erva (2002). Esitutkinnan tiedonhankinta. Tapaustutkimus tiedonhankinnan käytännöistä, rooleista, ongelmista ja
tiedonlähteistä poliisin esitutkinnassa. Pro gradu -tutkielma. Tampereen yliopisto. Informaatiotutkimuksen laitos. Tampere.
Käsikirja esitutkintapöytäkirjan
laadinnasta (2010). Sisäasiainministeriö. Poliisiosasto. Helsinki.
http://www.poliisi.fi/poliisi/
home.nsf/ExternalFiles/Liite_esitutkinta_ptk/$file/Lii– 74 –
•
•
•
•
•
•
•
te_esitutkinta_ptk.pdf. Viitattu
11.10.2013.
Lager, Irma (1994). Lainkäytön
pääasiat. Lakimiesliiton Kustannus. Helsinki.
Leppänen, Markku (2004). Poliisin esitutkinnan laatu. Lisensiaatintyö. Tampereen yliopisto. Hallintotieteen laitos. Tampere.
Luukka, Minna-Riitta (2000).
Näkökulma luo kohteen: diskurssintutkimuksen taustaoletukset. – Teoksessa Kari Sajavaara
& Arja Piirainen-Marsh (toim.):
Kieli, diskurssi & yhteisö. Jyväskylän yliopisto. Soveltavan kielentutkimuksen keskus. Jyväskylä. S.
133–160.
Pölönen, Pasi (2003). Henkilötodistelu rikosprosessissa. Suomalainen lakimiesyhdistys. Helsinki.
Solin, Anna (2006). Genre ja intertekstuaalisuus. Teoksessa Anne
Mäntynen, Susanna Shore &
Anna Solin (toim.): Genre – tekstilaji. Tietolipas 213. Suomalaisen
Kirjallisuuden Seura. Helsinki. S.
72–95.
Tiililä, Ulla (2007). Tekstit viraston työssä. Tutkimus etuuspäätösten kielestä ja konteksteista. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran
Toimituksia 1108. Suomalaisen
Kirjallisuuden Seura. Helsinki.
Tiililä, Ulla (2008). Perusteltuja
päätöksiä? Etuuspäätökset kirjoitettujen ja kirjoittamattomien
lakien ristipaineessa. Teoksessa
Richard Foley, Tarja Salmi-Tolonen, Iris Tukiainen & Birgitta
•
•
•
Vehmas (toim.): Kielen ja oikeuden kohtaamisia. Heikki E.
S. Mattilan juhlakirja. Talentum.
Helsinki. S. 395–415.
Tiittula, Liisa & Johanna Ruusuvuori (2005). Johdanto. Teoksessa
Liisa Tiittula & Johanna Ruusuvuori (toim.): Haastattelu. Tutkimus, tilanteet ja vuorovaikutus.
Vastapaino. Tampere. S. 9–21.
Valtonen Marjo Rita (2005). Tapaustutkimus poliisin esitutkinnan dokumentoinnista: asiakirjahallinnan näkökulma. Informaatiotutkimuksen väitöskirja.
Tampereen yliopisto. Informaatiotutkimuksen ja interaktiivisen
median laitos. Tampere. Acta
Elektronica Universitatis Tamperensis 492. http://tampub.uta.
fi/handle/10024/67536. Viitattu
11.10.2013.
Vesterbacka, Marko (2007). Kuulustelukertomuksen kirjaamisesta. Opetusmoniste. Poliisikoulu
(1.1.2008 alkaen Poliisiammattikorkeakoulu). Tampere.
– 75 –
– 76 –
“Hänellä oli syvä viilto kaulassa,
joka oli hänen kuolinsyynsä.”
– 77 –
– 78 –
Heikki Hiilamo
Timanttia metsästämässä
ja hiomassa – miten syntyy
ytimekäs ja selkeä teksti
Heikki Hiilamo on
sosiaalipolitiikan professori
Helsingin yliopistossa.
Hiilamo tunnetaan myös
tutkivana journalistina.
Ennen tiedeuraansa hän
työskenteli toimittajana muun
muassa Uudessa Suomessa ja
Yleisradiossa. Hiilamo on
julkaissut lukuisia teoksia
ja tutkimuksia, aiheina
muun muassa Suomen
hävittäjähankinnat, pankit ja
tupakkateollisuus.
Hiilamo on kauppatieteiden
maisteri (1988), valtiotieteiden
tohtori (2002) ja filosofian
tohtori (2007).
Kun isolla kengällä astuu,
jää iso jälki
P
oikani sai kolmannen luokan
päätteeksi kesätehtävän: hänen
piti rakentaa talon pienoismalli. Kesän kuluessa pohdimme monia eri
vaihtoehtoja, mutta ne hupenivat yksi
toisensa jälkeen kesäloman päättymisen
lähestyessä. Viimeisenä viikonloppuna
ennen koulun alkua istuimme kesämökin
laiturilla auringon jo kääntyessä laskuun.
Ehdotin pojalle, että alkaisimme kaivaa
laiturin alta savea ja rakentaisimme siitä
talon. Koko pitkän illan nostimme paljain
käsin savea puualustalle. Sen jälkeen kokosimme tikuista rungon, muotoilimme
savea sen ympärille, tasoitimme pinnan
ja viritimme katon tikuista ja ruohosta.
Lopulta kasassa oli tukeva pieni savitalo.
Tapaus kuvaa tutkivan kirjoittamisen
vaiheita: käsin kaivamme pohjamutien
alta rakennusainetta, kokoamme sen yhteen, viritämme rungon ja sen ympärille
rakennamme tarinan. Aluksi käsissä on
vain harmaata massaa, lopussa suorakulmainen talo.
Olen harjoitellut tutkivaa kirjoittamista
1980-luvun lopusta alkaen. Käytän sanaa
”harjoitellut” siksi, että kirjoittaminen
– 79 –
talousaiheet olivat leipälajini. Ennen
on yksi niistä vaativista taidoista, joita ei
suurta lamaa 1990-luvun alussa talousvoi koskaan oppia täydellisesti. Ensimjournalismi oli melko kemäiset juttuni julkaistiin
Huomasin
myös
hittymätöntä ja kesyä. Se
Teknillisen korkeakoulun
sen, että yritin
muistutti urheilujournaja Helsingin kauppakorpaikata taitavalla
lismia, jossa lähinnä kerkeakoulun ylioppilaskunsanankäytöllä
rotaan kritiikittä, miten
tien julkaisemassa Contacpuuttuvia faktoja.
joukkueet tai yksilöt metor-lehdessä. Olin silloin
nestyvät. Kriittisempi ote
22-vuotias. Aluksi minulle
olisi vaatinut syvällisempää analyysiä ja
oli sisältöä tärkeämpää persoonallinen
paneutumista monimutkaisiin kysymykilmaisu. Yritin olla luova ja omaperäinen
siin. Ne kiinnostivat minua ja sainkin
kirjoittaja. Contactorin silloinen pääetua siitä, että olin suorittanut ensimmäitoimittaja Jari Sarasvuo neuvoi minua
sen yliopistotutkintoni Helsingin kaupsanomalla, ettei joka lauseessa tarvitse
pakorkeakoulussa, missä opiskelin pääräjäyttää pommia. Huomasin myös sen,
aineenani kansainvälistä liiketoimintaa.
että yritin paikata taitavalla sanankäytöllä
Yksinkertainen tavoitteeni kirjoittajapuuttuvia faktoja. Vähitellen mielenkiinna oli ja on saada aikaan toimintaa. Se ei
toni kohdistui yhä enemmän juttujen siole mahdollista, jos vastaanottaja ei ymsältöön ja taustatyöhön.
märrä viestiäni. En pyri niinkään herätTyöskentelin sanomalehti Uudessa
telemään tunteita tai muistikuvia, vetoan
Suomessa, kun Suomen telakkateollijärkeen ja loogiseen ajatteluun. Tämä
suuden lippulaiva, Wärtsilä Meriteollivaatii sitä, että kertomus pysyy selkeänä
suus, ajautui konkurssiin syksyllä 1989.
ja ymmärrettävänä.
Siitä tuli veronmaksajille miljoonien lasku. Pyörittelin tapausta usein mielessäni,
***
keräsin materiaalia ja soittelin lähteille.
Lopulta laadin tapahtumista sekalaisen
Aloin 1990-luvulla työstää väitöskirjaa
kaavion, sellaisen kuin kuvittelin poliisosiaalipolitiikasta ja vähitellen siirryin
sien tekevän suurten talousrikosten
toimittajan ammatista tutkijan ammatyhteydessä. Halusin selvittää, kuka oli
tiin. Hyppy oli yllättävän suuri. Tiedon
munannut ja missä. Jäin kuitenkin pian
tuottamisen prosessit ja intressit sekä
jumiin, enkä tiennyt miten edetä. Minulkirjoitustapaa koskevat konventiot ovat
la ei ollut luottamuksellisia lähteitä eikä
aivan erilaisia journalismissa ja tieteessä.
riittävästi muitakaan tietoja. Sain kuiTieteellisessä kirjoittamisessa selkeys
tenkin aikaiseksi kolumnin, joka herätti
ja loogisuus syntyvät kuin itsestään.
hieman keskustelua. Myöhemmin myös
Tieteen pelisääntöihin kuuluu, että käluottamuksellisia lähteitä alkoi löytyä.
sitteet määritellään tutkimuksen alussa
Tein juttuja ja kirjoja muun muassa paneikä niistä enää sen jälkeen jousteta ja
keista ja Hornet-hävittäjistä.
että esitystapa on aina sama: johdanto,
Jo Uudessa Suomessa huomasin, että
– 80 –
tutkimuskysymys, aineisto ja menetelmä,
analyysi ja johtopäätökset. Kaava on toimiva, mutta toki aika tylsä.
Aloittaessani tiedetekstejä huomasin
sen, että automaattisesti vaihdoin käsitteitä tautologian välttämiseksi. Minulta
kesti pitkään oivaltaa, että tiedeteksteissä
samoihin asioihin viitataan aina samoilla käsitteillä – tautologiasta piittaamatta. Itse asiassa tuo käytäntö sopii hyvin
myös muunlaiseen kirjoittamiseen, jos
kyse on monimutkaisen asian yksinkertaistamisesta.
Pohdin seuraavassa, miten monimutkaisista aiheista voi kirjoittaa selkeästi
ja ymmärrettävästi. Oli kyse tieteestä,
journalismista tai vaikkapa poliisityöstä,
voi kirjoitusprosessin tiivistää kolmeen
eri vaiheeseen. Ensimmäisessä vaiheessa
kerätään materiaalia vastauksena tiettyyn
tutkimuskysymykseen, juttuaiheeseen tai
esitutkintaan. Toisessa vaiheessa materiaali jäsennetään ensimmäiseksi versioksi tapahtumien kulusta. Kolmannessa vaiheessa tarina hiotaan lopulliseen
muotoonsa.
Minulta kesti pitkään
oivaltaa, että tiedeteksteissä
samoihin asioihin viitataan
aina samoilla käsitteillä –
tautologiasta piittaamatta.
Itse asiassa tuo käytäntö
sopii hyvin myös muunlaiseen
kirjoittamiseen, jos kyse
on monimutkaisen asian
yksinkertaistamisesta.
***
Materiaalin kerääminen on yleensä hauskaa ja jännittävää. Siihen sisältyy vastaiskuja ja esteiden voittamista, epätoivon ja
oivalluksen hetkiä, joita leimaa kuitenkin
tietty huolettomuus. Kun materiaalia on
riittävästi kasassa, tietää lopputuloksen
syntyvän. Tässä vaiheessa ei kuitenkaan
vielä tarvitse kantaa huolta sen rakenteesta.
Riemullisin tiedonhankintakokemukseni tutkimusvaiheesta liittyy kirjaan,
– 81 –
jonka kirjoitin pakolaisia Chilessä pepohtii enemmän tai vähemmän tietoilastaneesta
suomalaisdiplomaatista.
sesti vasta syntymässä olevansa kertoNäin sattumalta Suomen televisiosta
muksen rakennetta. Tuo rakenne toki
ruotsalaisen diplomaatin
ohjaa myös tiedonhakua.
Alusta asti tuntui
vanhan lausunnon, joka
Parhaimmillaan rakenne
siltä kuin tarina
oli tallennettu haastattelu
syntyy tiedonhaun yhteysyntyisi
melkein
filmille vähän sen jälkeen,
dessä – palaset loksahteleitsestään.
kun mies oli karkotettu
vat kohdalleen kuin itsesjoulukuussa 1973 Chilestään.
tä. Haastattelussa ruotsalaisdiplomaatti
Toisinaan materiaali on kuitenkin niin
mainitsi, että vain Suomen asiainhoitaja
haastava ja aihe niin epämääräinen, ettei
Santiagossa auttoi häntä Chilen pakoauta muu kuin vain lapioida materiaalia
laisten pelastamisessa. Päätin ottaa selrohmalokaupalla kasaan tietämättä tarkvää, kuka tuo henkilö oli.
kaan, mitä siitä oikein voisi syntyä. PulAlusta asti tuntui siltä kuin tarina synmana on juuri se, ettei kertomusta ole
tyisi melkein itsestään. Tuntemattoman
vielä valmiina. Näkökulma on löydettävä
sankarin etsimisestä hahmottui kertopaneutumalla syvälle materiaaliin.
muksen runko, johon liittyi tapahtumia
Suomen tupakkapoliittisen yhdistykpaitsi Santiagossa myös Helsingissä, Bersen toiminnanjohtaja Mervi Hara pyyliinissä ja Tukholmassa. Tapahtumien
si minua syksyllä 2000 kirjoittamaan
rekonstruktio oli siksi kiitollista, että
raportin siitä, mitä tupakkayhtiöiden
palapeliä saattoi koota yhdistelemällä
sisäiset asiakirjat kertoisivat tupakkaaikalaisten muisteluita ja arkistolähteitä.
teollisuuden toimista tupakkasääntelyn
Yleistietoa oli saatavilla paljon Chilen
viivyttämiseksi Suomessa. Muutamaa
politiikasta, vallankaappauksesta ja sovuotta aikaisemmin yhdysvaltalaisessa
tilasvallan vuosista, mutta pakolaisten
oikeudenkäynnissä oli tehty päätös, joka
kokemuksia oli kartoitettu vähemmän,
toi miljoonia tupakkayhtiöiden sisäisiä
Chilen solidaarisuusliikettä ja diplomaatasiakirjoja julkisuuteen.
tien toimintaa vieläkin niukemmin. TieTupakka-asiakirjat ovat syntyneet tutoja löytyi kuitenkin juuri sopivasti – ei
pakan terveyshaittoihin liittyvän oikeuliian vähän, muttei liian paljonkaan. Kirdenkäynnin todisteluvaiheessa, jonka
joitin materiaalia muistiin pitkin tutkikuluessa toinen osapuoli voi pyytää toismusmatkaa, ja tulokset oli lopulta hyvin
ta osapuolta tuottamaan mitä tahansa
helppo vetää yhteen.
oikeusjutun kannalta olennaista tietoa.
Asiakirjat sisältävät jo aikaisemmin tun***
nettuja asiakirjoja, kuten julkaistuja tutkimuksia ja niiden yhteenvetoja, mainosUskon, että haastavat kirjoitushankkeet
materiaalia ja kopioita lehtiartikkeleista.
vaativat paljon tiedostamatonta työskenKiinnostavin osa tupakka-asiakirjoista
telyä. Jo tiedonhaun aikana kirjoittaja
koostuu yritysten sekä niiden PR- ja
– 82 –
asianajotoimistojen sisäisistä dokumenteista. Mukana on muun muassa sisäistä ja ulkoista kirjeenvaihtoa, muistioita,
suunnitelmia, toimintaohjeita, strategiapapereita, sopimuksia ja maksutositteita.
Asiakirjoja saattoi hakea vain hakusanoilla. Kansioihin ei ole mahdollista
tutustua kuin rekonstruoimalla niitä jälkikäteen. Asiakirjat eivät kerro aina tarkasti tapahtumien kulusta. Esimerkiksi
suunnitelmia on vaikea erottaa varsinaisista päätöksistä ja luonnoksia varsinaisista muistioista tai pöytäkirjoista.
Asiakirjat ovat kuitenkin siinä mielessä
autenttisia, että niitä laatineet henkilöt
tuskin saattoivat kuvitella asiakirjojensa
tulevan joskus julkisiksi, ja näin ollen ne
välittävät editoimatonta ja historiallista
kuvaa teollisuuden toiminnasta.
Edessäni oli samanaikaisesti aarrekammio ja upottava suo. Vuonna 2000
alkanut tutkimustyö onkin edelleen kesken. Olen julkaissut lukuisia raportteja,
lehtijuttuja, tieteellisiä artikkeleita ja väitöskirjankin aiheesta, mutta yhä edelleen
käyn muutaman kuukauden välein etsimässä Philip Morrisin ja British American Tobaccon nettiarkistoissa uusia asiakirjoja hakusanalla ”Finland” ja pohdin,
muuttaisivatko löytyneet asiakirjat kuvaa
tupakkayhtiöiden roolista tupakkasääntelyn vastustamisesta Suomessa.
Toisinaan materiaali on
kuitenkin niin haastava ja
aihe niin epämääräinen, ettei
auta muu kuin vain lapioida
materiaalia rohmalokaupalla
kasaan tietämättä tarkkaan,
mitä siitä oikein voisi syntyä.
Näkökulma on löydettävä
paneutumalla syvälle
materiaaliin.
***
Radiokuuluttaja kuvasi sarjakuvien ehkä
tunnetuimman lehtimiehen eli Hergén
Tintti-hahmon seikkailun päättymistä
kirjassa Tintti Amerikassa:
”Tintin jutussa on tapahtunut dra– 83 –
maattinen käänne. Tämä nuori, kuuluioli työskennellyt sotareportterina ja
sa ja sympaattinen lehtimies --- palasi
lapsena häntä oli purrut vesikauhuinen
ihmisten ilmoille ja järjesti Chicagon
koira. Kiinnostava tarina on sellainen,
gangsterisyndikaatin pidäjonka voi myydä yhdelJandolin tärkeämpi
tyksen suoraan pesäpailä lauseella: lapsen kokeopetus oli
kastaan. --- Olemme varmus vesikauhuisen koiran
kuitenkin
se,
että
moja, että koko Amerikka
puremasta selviämisestä
kirjoittaminen on
tunnustaa kiitollisuutensa
tai nuoren miehen paluu
raskaampaa työtä kuin pommituslennolta, kun
tälle lehtimies Tintille.”
ojan kaivaminen.
Luin lapsena Tintit kanlaivueesta palasi vain yksi
nesta kanteen. Ne erottuikone. Yksi harjoitustehtävat muista sarjakuvista jotenkin hienosvistämme oli sukutarinan kirjoittaminen.
tuneempina ja jopa todenmakuisempina
Se oli mainio tehtävä, sillä huomasin,
tarinoina. Tintti oli lehtimies, ei mikään
että omasta maastani ja oman sukuni
pyssysankari. Kirjoista huokuu myytti
vaiheista löytyi kerrottavaa, joka puhutsankaritoimittajasta, jonka työ on jatkuteli ihmisiä myös kaukana kotoa St. Bovaa matkustamista, seikkailua, vaaroja ja
naventuren yliopistossa.
konnien jahtaamista. Pahat erottuvat noJandolin tärkeämpi opetus oli kuitenpeasti hyvistä, ja saavat lopussa rangaiskin se, että kirjoittaminen on raskaamtuksensa. Toimittajalla on loputtomasti
paa työtä kuin ojan kaivaminen. Jandolin
aikaa tutkia ja seurata juttua, ikävistä
oppi palaa mieleeni aina silloin, kun airutiineista kuten juttujen kirjoittamisesta
neiston keruu on päättymässä ja edessä
ei ole vaivaa. Itse asiassa muistelen, että
on ensimmäisen version kokoaminen.
Tintti ei olisi koskaan ollut kirjoittamasSe on minusta ylivoimaisesti raskain vaisa juttujaan.
he kirjoitusprosessissa. Edessä on hahTiedonhankinta voi parhaimmillaan
moton massa materiaalia, joka olisi patarjota seikkailua, mutta sen jälkeen on
kotettava jonkinlaiseen muotoon.
vuorossa paluu tyhjän ruudun ääreen.
En osaa tarkkaan sanoa, mistä ensimEdessä on kirjoitusprosessin haastavin
mäisen version – first draftin – kokoavaihe.
misen vaikeus syntyy. Kyse voi olla siitä,
että prosessissa on pakko pitää muistissa
***
valtava määrä yksityiskohtia ja koko ajan
saa pelätä, että unohtaa jotain olennaista.
Opiskelin 1980-luvun lopussa yhden luToisaalta puolittain tietoinen ajatus tarikukauden St. Bonaventuren yliopistossa
nan rakenteesta kohtaa todellisuuden siiYhdysvalloissa. Minulle opetti kirjoitnä vaiheessa, kun materiaalia alkaa työstamista silloin jo lähes 70-vuotias protää. Ehkä aineisto ei asetukaan siihen
fessori Russell Jandoli. Jandoli painotti
muotoon, johon sen on ajatellut asettukiinnostavien tarinoiden merkitystä – ja
van? Ehkä aineiston sisällä on jokin toiantoi esimerkit omasta elämästään: mies
nen ja parempi muoto, joka odottaa vie– 84 –
lä löytämistä? Toisin sanoen materiaalin äärellä kirjoittaja joutuu peilaamaan
omia ennakkoluulojaan siihen, mitä aineisto todellisuudessa näyttää puhuvan.
Tieteellisessä kirjoittamisessa ensimmäisen version laatimista helpottaa se,
että tutkimuksesta on yleensä jo kirjoitettu abstrakti. Se sisältää tutkimuksen
pääjuonen. Sama käytäntö palvelee myös
muussa kirjoittamisessa. Yksinkertaisimmillaan kyse on siitä, että kirjoittaa koko
tarinan yhdellä virkkeellä. Chile-kirjassani yritin vastata vain yhteen kysymykseen: oliko Suomen asiainhoitaja Santiagossa sankari vai ei? Tupakkajutuissani
olen yrittänyt vastata myös aina yhteen
kysymykseen: Miten tupakkateollisuus
lobbasi Suomessa? Miten tupakkateollisuus manipuloi lääketiedettä Suomen
oikeudenkäynneissä? Miten kansainvälinen tupakkateollisuus ujutti viestinsä
läpi pienempien pohjoismaisten tupakkayhtiöiden kautta? Monet kertovat kirjoittavansa abstraktin vasta sitten, kun
kaikki muu on valmista. Niinkin voi tehdä. Minusta on kuitenkin hyvä kirjoittaa
jo alkuvaiheessa ylös se hahmo, jonka
ajattelee antavansa materiaalille. Sen jälkeen voi heittäytyä materiaalin vietäväksi
ja lopuksi palata abstraktiin ja tehdä tarvittavat muutokset.
Ensimmäisen version rakentamista
voi helpottaa myös alustavan sisällysluettelon tai väliotsikoiden avulla. Ne
toimivat eräänlaisena luurankona, jonka ympärille voi alkaa kerätä vähitellen
lihaksia leikkaamalla ja liimaamalla tekstipätkiä. Tämänkaltaisen tekniikan käyttäminen on oman kokemukseni mukaan
välttämätöntä, jos kirjoitushanke on laa-
Toisin sanoen materiaalin
äärellä kirjoittaja
joutuu peilaamaan omia
ennakkoluulojaan siihen, mitä
aineisto todellisuudessa
näyttää puhuvan.
Minusta on kuitenkin hyvä
kirjoittaa jo alkuvaiheessa
ylös se hahmo, jonka ajattelee
antavansa materiaalille.
– 85 –
ja – esimerkiksi kokonainen kirja.
tematon, joka vaivautuu käymään tekstin
Käytin tuota tekniikkaa ensimmäisen
huolellisesti läpi ja kommentoimaan sitä.
kerran, kun kirjoitin kirjaa
Vuosien kuluessa olen
Sillä
tavalla
Säästöpankkien-Keskusalkanut itse nauttia yhä
Osake-Pankista Skopista elefantti tuli syötyä enemmän tekstin hiomipalasina.
1994 ja 1995. Nimesin tiesesta. Kun ensimmäinen
dostot kirjan lukujen pevedos on kasassa, työn voi
rusteella ja kokosin niihin kuuluvia tiesiirtää muutamaksi päiväksi sivuun. Sen
toja: purettuja haastatteluja sekä lehtiarjälkeen on mukava palata tietokoneen
tikkeleista ja kirjoista kerättyjä katkelmia.
ääreen kahvikupin kanssa ja alkaa käySillä tavalla elefantti tuli syötyä palasina.
dä läpi tekstiä. Olen itse aamuihminen,
Olen joskus myös aivan konkreettisesmikä tarkoittaa sitä, että olen vireimmilti leikannut kertomuksen kappaleiden
läni aamun ensimmäisinä tunteina. Pykokoisiin palasiin ja alkanut järjestellä
rinkin sijoittamaan vaativimmat kirjoiniitä uudelleen lattialla. Toinen vaihtoehtustyöni aamuihin.
to on lukea tekstiä läpi ja antaa jokaiselle
Työskentelin 1990-luvun puolivälissä
kappaleelle nimi. Näiden nimien perusmuutamia vuosia tv-toimittajana. Amteella tekstille on helppo löytää oikea
mattia pidettiin pinnallisena, koska julooginen rakenne.
tut ovat usein lyhyitä ja kuvat vetoavat
enemmän tunteisiin kuin järkeen. TV:ssä
***
tärkeää ei ole se mitä sanotaan, vaan miten sanotaan.
Kirjoittamisen raskauden lisäksi vanKirjoittamisen näkökulmasta aika
ha herra Russell Jandoli opetti, että kirYleisradion palveluksessa oli hyvin opetjoittaminen on uudelleen kirjoittamista.
tavaista. Toisaalta minua harmitti, että
Tekstiä on hiottava kunnes se kiiltää.
materiaalia jäi niin paljon käyttämättä ja
Ensimmäisen version voi runnoa väkijutut unohtuivat nopeasti niiden ulosajasin kasaan, mutta tekstin hiominen vaamisen jälkeen. TV-jutussa ei vastaanottii äärimmäistä keskittymistä. Vasta tässä
tajalla ole mahdollisuutta palata siihen,
vaiheessa ratkeaa se, onko teksti loogista
mitä aikaisemmin on sanottu, jos viesti
ja ymmärrettävää. Kyse on kuitenkin aika
jää epäselväksi (nykyisin on tietysti Yle
yksinkertaisista tempuista: kirjoita kapAreena, mutta harva sieltä jaksaa tarpaleen tärkein lause alkuun, pidä lauseet
kistaa asioita). Toisin sanoen tv-insertti
mahdollisimman lyhyinä, älä käytä pason kirjoitettava äärimmäisen selkeäksi ja
siivia, karsi toisto. Pulmana on kuitenkin
loogiseksi esitykseksi. Käytännössä täse, että kirjoittaja tulee nopeasti sokeakmän voi kiteyttää sanoihin: kill your darsi omalle tekstilleen. Sen voi toki jättää
lings! Turhat yksityiskohdat on jätettävä
muutamaksi päiväksi sivuun ja palata
pois, vaikka juuri niiden esiin kaivaminen
editoimaan tuorein silmin. Suurempi apu
olisi ollut kaikkein vaikeinta. Nokkelista
on kuitenkin kollega tai joku täysin tunilmaisuista ja näppäristä anekdooteista
– 86 –
on pakko luopua, jos ne vievät sivupolulle. Kaiken tekstin on palveltava vain
yhtä päämäärää: lukijan liimaamista tarinan viimeiseen lauseeseen asti.
Yleisradiossa työskentelin A-Moknimisessä TV-ohjelmassa. Erään ohjelman valmistelussa aloin penkoa niin
kutsuttua Rapap-juttua. Rapap oli ayjohtajien ”sijoituskerhoksi” Säästöpankkien-Keskus-Osake-Pankin eli Skopin
toimesta perustettu osakeyhtiö, jota
Skop rahoitti ja joka ajautui myöhemmin
konkurssiin. Ay-johtajat yrittivät käyttää
asemaansa hyväkseen selvitäkseen sijoitusseikkailuistaan ilman tappioita. Juttu
päätyi myös poliisille ja syyttäjälle, joka
ei kuitenkaan vienyt juttua oikeuteen.
Sen sijaan syyttäjä totesi syyttämättäjättämispäätöksessään harvinaislaatuisesti,
että tutkitussa asiassa oli kysymys hyvä
veli -toiminnasta, joka oli eettisesti arveluttavaa muttei yksinomaan sen vuoksi
lainvastaista.
Tässä tapauksessa ”saven kaivaminen”
kesti kauan. Aluksi yhtiön asiakirjoja ei
löytynyt kaupparekisteristä eikä kukaan
suostunut haastatteluun. Kymmenien
puhelinsoittojen jälkeen löysin lopulta
yhtiön entisen osakkaan, jolla oli hallussaan yhtiön asiakirjoja. Hankin omistukseeni myös erään velan, jonka avulla pääsin Rapap Oy:n konkurssipesän
osakkaaksi. Pesänhoitaja ei kuitenkaan
suostunut luovuttamaan minulle yhtiön
osakasluetteloa – ennen kuin peruin hänestä Suomen Asianajajaliittoon tekemäni kantelun.
Minulle kertyi tapauksesta aineistoa
hyllymetrin verran – asiakirjoja, haastattelunauhoja, kuvausmateriaalia, kopioi-
Ensimmäisen version voi runnoa
väkisin kasaan, mutta tekstin
hiominen vaatii äärimmäistä
keskittymistä.
Kaiken tekstin on palveltava
vain yhtä päämäärää: lukijan
liimaamista tarinan viimeiseen
lauseeseen asti.
– 87 –
ta kirjoista ja lehtileikkeistä. Ohjelmassa
materiaalia käytettiin vain vajaan kahden
minuutin verran. Olin pettynyt, mutta
toimittajakollegani lohdutti minua sanomalla: se oli hiottu timantti!
LUE LISÄÄ
Artikkelissa mainittuja Heikki Hiilamon
teoksia julkaisujärjestyksessä:
• Aavelasku. Dokumenttikirja vuosisadan suomalaisesta asekaupasta.
Like 1994. (Yhdessä Simo Sipolan
kanssa.)
• SKOP. Lyhyt historia. WSOY 1995.
• Neitsytsaarten salaisuus. Like 2001.
• Kieltämisen ammattilaiset. Tupakkayhtiöiden strategiat tupakkalainsäädännön estämiseksi Suomessa.
Suomen ASH ry, Lääkärin sosiaalinen vastuu ry 2001. – Raportti
on saatavilla myös pdf-julkaisuna:
http://www.suomenash.fi/binary/
file/-/id/1/fid/179.
• Valheen mesenaatit. Suomi tupakkateollisuuden manipuloiman
lääketieteen näyttämönä. Suomen
ASH ry, Lääkärin sosiaalinen vastuu ry 2004.
• The Fear of Losing out. Tobacco Industry Strategies in Finland
1975–2001. Tampereen yliopiston
terveystieteen laitos 2007. – Väitöskirja on saatavilla myös pdfjulkaisuna: http://tampub.uta.fi/
handle/10024/67737.
• Kuoleman listat. Suomalaisten salainen apu Chilen vainotuille. Otava 2010.
– 88 –
“Mysteeri syveni kun mahalaukusta löytyi
kuolettavia määriä unilääkkeitä ja kesäkeittoa,
tutkijan mukaan.”
– 89 –
– 90 –
Maritta Jokiniemi
Fiktiiviset poliisit
ja todellisuus
Maritta Jokiniemi on
Poliisimuseon tutkija.
Jokiniemi on koulutukseltaan
filosofian maisteri ja
kirjastonhoitaja. Hän on
toiminut myös Jyväskylän
yliopiston etnologian
laitoksen amanuenssina ja
kirjoittanut historiateoksia.
Kun isolla kengällä astuu,
jää iso jälki
R
ikokset ja niiden selvittely ovat
kiehtoneet ihmisiä jo vuosisatoja,
ja rikosaiheinen fiktio eri muodoissaan on nykypäivänä suosittua ajanvietettä. Poliisimuseossa avautui keväällä
2013 erikoisnäyttely ”Poliisi fiktiossa”.
Se kertoo, miten kotimainen fiktiivinen
kirjallisuus, elokuvat ja tv-tuotannot ovat
muovanneet kansalaisten mielikuvia poliisista ja poliisin työstä. Näyttely alkaa
1800-luvun alun pilkkarunoista ja päätyy
nykypäivän monimuotoiseen ja -ilmeiseen tuotantoon.
Näyttely oli usean vuoden ideoinnin
tulos ja vakuutti näyttelyntekijät siitä, että
poliisin ammatti on suosittu, ellei peräti suosituin fiktion kuvaama ammatti.
Näyttelyn suunnitteluvaiheessa aineistosta oli enemmän runsaudenpulaa kuin
puutetta. Valintakriteerinä oli teosten ja
tuotantojen suosio eli myynti- ja katsojaluvut. Mitä enemmän teosta on luettu tai
filmiä katsottu, sitä enemmän sillä on ollut vaikutusta mielikuviin poliisin työstä.
Näyttelyssä kuullaan myös poliisien
näkemyksiä fiktion poliisihahmoista ja
poliisityöstä annetuista mielikuvista.
– 91 –
sai parhaan komediasarjan Venla-palkinHaastateltavina ovat mm. Poliisimusenon.
on museoyhdyshenkilöt poliisilaitoksilta
ja Helsingin poliisilaitoksen rikosyliko***
misario Juha ”Hermo” Rautaheimo ja
vanhempi rikoskonstaapeli Eerika Pa”Tässä kaoottisessa maailmassa ihmisillomurto. Lisäksi nykypäivän kirjoittavat
lä on tarve lukea asioista, jotka selviäpoliisit Marko Kilpi, Mikko Karppi ja
vät”, totesi Leena Lehtolainen AktuuPasi Lönn kertovat, miten he ovat yhdismi-lehden haastattelussa vuonna 2004
täneet poliisin ja kirjailijan työn.
ja jatkoi: ”Dekkareiden
Kansalaisnäkökulmaa
on saatu Suomen dekka- Varsinkin 2000-luvulla lukeminen on myös turrikoskirjailijoiden
vallinen tapa kokea tosi
riseuralta ja Facebookin
määrä
on
lisääntynyt
pahoja asioita.” Dekkarit
suosikkipoliisihahmo-ääja
henkilöhahmojen
voidaan siis mieltää aikuisnestyksellä. Dekkariseura
kirjo laajentunut.
ten saduiksi, joissa tyypiledusti paljon lukevaa yleilisenä teemana on hyvän
söä, ja Facebookin kautta
ja pahan taistelu. Suomalaiset lukevat
haluttiin saada ”tavallisen kansan” mieja ostavat sekä kotimaisia että käännetlipiteitä hahmojen suosiosta.
tyjä rikosaiheisia teoksia ennätysmäärin.
Facebook-äänestyksen
perusteella
Vuonna 2010 dekkareiksi luokiteltavia
fiktiivisessäkin poliisissa arvostetaan
kirjoja julkaistiin yli 70 ja myydyimmistä
huumorintajua ja sanavalmiutta. Ylivoiteoksista lähes puolet kertoi rikoksista.
maisiksi suosikkipoliisihahmoiksi selviyDekkarit ovat myös kirjastojen lainatyivät Reinikainen ja komisario Palmu.
tuimpia teoksia. Varsinkin 2000-luvulla
Kolmanneksi tuli hieman ehkä yllättäen
rikoskirjailijoiden määrä on lisääntynyt
Palmun apulainen, ylietsivä Väinö Kokja henkilöhahmojen kirjo laajentunut.
ki. Neljänneksi sijoittui Raid-sarjan koTämä on kansainvälinen ilmiö, ei vain
misario Jansson. Loput äänet jakautuivat
suomalainen.
tasaisesti eri poliisihahmoille. Itse asiasKahden esimerkin kautta voidaan
sa on aika yllättävää, että suosikit ovat
osoittaa, että poliisitaustaisilla henkilöillä
vuosikymmenien takaa, ”kestosuosikkeon ollut keskeinen merkitys kotimaisen
ja”. Mika Waltarin ensimmäiset Palmurikoskirjallisuuden kehityksessä. Viiteokset julkaistiin 1930-luvun lopussa ja
purissa työskennellyt rikosetsivä Hugo
Matti Kassilan ohjaamat Palmu-elokuvat
Nousiainen julkaisi esikoisteoksensa
esitettiin 1960-luvun alussa. Reinikai”Murhattiinko hänet?” vuonna 1945.
nenkin on 1970- ja 1980-lukujen vaihTeoksen alkusanoissa hän kirjoitti: ”Seuteen tv-suosikki.
ratessani sekä ulkomaista että suomaTuoreimpana suosikkina on 2000-lulaista jännityskirjallisuutta olen tehnyt
vun Pasila-animaatiosarjan Rauno Resen havainnon, että tekijä on ammattipomies. Varsinkin nuorten keskuudessa
mies vain kirjallisessa mielessä. TodelPasila on suosittu, ja vuonna 2010 sarja
– 92 –
lisen rikostutkimuksen tuntemus puuttuu melkein jokaisessa tapauksessa.”
Kirjailija lupasi, ettei hänen kirjassaan
ole mitään sellaista, mitä ei olisi voinut
sattua suomalaiselle poliisille taistelussa
alamaailmaa vastaan. Nousiainen julkaisi
lisäksi teokset ”Hälytys murtoryhmään”
1947 ja ”Yöpäivystäjät” 1949. Viimeksi
mainittu oli varhaisin kotimainen poliisiromaani, jossa koko poliisilaitos nousi
päärooliin yhden sankaripoliisin sijasta.
Nousiaisen ”Yöpäivystäjät” päätyi
myös valkokankaalle. Edvin Laine ohjasi elokuvan ”Yhden yön hinta” vuonna
1952. Elokuvan esikuvina olivat neorealistiset ja puolidokumentaariset amerikkalaiset rikosfilmit (film noir). Laine sanoi tehneensä filmillään kunniaa suomalaisille poliiseille, jotka tekivät tarpeellista ja vaarallista työtä, vaikka olivat usein
vihattuja ja vitsien kohteena. Työyhteisö
oli kuvauksen keskiössä. Yksittäistä sankarihahmoa ei ollut. Filmissä työyhteisö
toimi saumattomasti yhteisen tavoitteen,
turvallisen kaupungin puolesta.
Poliiseille annettiin elokuvassa myös
siviilielämä, yksi oli esikoistaan odottava nuori rikosetsivä ja toinen jo kokenut
rikospoliisi, joka haaveili opiskelevasta
pojastaan suuria. Filmi tavoitteli dokumentaarisuutta, ja se kuvattiin yhteistyössä Helsingin poliisilaitoksen kanssa. Suomen Poliisilehti kirjoitti filmin
etukäteisarviossa 1952: ”– – elokuva on
poikkeuksellinen siinäkin mielessä, että
siinä pyritään esittämään poliisin työtä
rakentavassa hengessä. – – Maamme poliisikunta kokonaisuudessaan on siitä kiitoksen velkaa elokuvan valmistajille, sillä
se, mitä filmi tuo katsojan eteen, liikuttaa
Kahden esimerkin kautta
voidaan osoittaa, että
poliisitaustaisilla henkilöillä
on ollut keskeinen merkitys
kotimaisen rikoskirjallisuuden
kehityksessä.
– 93 –
ja järkyttää.” Elokuvan yleisömenestys
julkaisi 12 teosta, joille on tyypillistä
oli esitysvuotensa keskitasoa.
vahva yhteiskunnallinen ote ja väkivaltaElokuvakriitikot pitivät elokuvan puorikosten maailman realistinen kuvaamilidokumentaarisuudesta,
nen. Kirjoissa ei ole sankaJoensuu nosti
sillä se oli kuvattu oikeilla
reita vaan tavallisia ihmisiä
kotimaisen
tapahtumapaikoilla Heliloineen ja huolineen. Kesrikoskirjallisuuden
singissä ja avustajina käykushahmo on herkkä ja
arvostusta.
tettiin helsinkiläisiä poliiinhimillinen ylikonstaapeli
seja. ”Yhden yön hinta”
Timo Harjunpää, joka taosallistui kesällä 1952 ensimmäisenä
sapainoilee työn ja perheen välillä.
suomalaisena elokuvana Berliinin elokuJoensuu nosti kotimaisen rikoskirjalvajuhliin. Vaikka Nousiaisen teos ja sen
lisuuden arvostusta. Hän oli kaksi kerpohjalta tehty elokuva eivät nousseet
taa Finlandia-palkintoehdokkaana ja sai
katsojien suosikeiksi Suomessa, niitä
valtion kirjallisuuspalkinnon sekä useita
voi hyvällä syyllä verrata muun muassa
Vuoden johtolanka -palkintoja. Finlanamerikkalaisen Ed McBainin 87. piiri -ridia-palkintoehdokkuudet olivat näkyvin
kosromaaneihin, jotka alkoivat ilmestyä
osoitus dekkarin noususta laatukirjalli1950-luvulla. Teokset sijoittuvat New
suudeksi. Poliisi fiktiossa -näyttelyä varYorkia muistuttavaan suurkaupunkiin
ten haastatellut poliisit pitivät varsinkin
nimeltä Isola. Dekkarisarjasta tuli uuden
Joensuun ensimmäisten teosten poliityylilajin perusteos: kaupunkiin sijoittusikuvausta erinomaisena, realistisena ja
va nykyaikainen poliisiromaani. Myötotuudenmukaisena. Esimerkiksi Juha
hemmin tv-tuotantoihin omaksuttiin
Rautaheimo totesi, että Joensuun ensama tyyli. Suomessa esitettiin 1980-lusimmäisistä kirjoista tunnisti tutun Helvulla ”Hill Street Blues”, jossa seurataan
singin poliisilaitoksen työyhteisön ja se
elämää kuvitteellisella Hill Streetin pokuvasi hienosti poliisikollegoiden työtä.
liisiasemalla, joka sijaitsee nimeämättöKirjasarjan edetessä henkilöhahmot ja
mässä suuressa teollisuuskaupungissa.
kirjojen tunnelma synkkenevät kuvasRikoskirjallisuus kantoi pitkään halvan
taen myös Joensuun oman maailmankioskikirjallisuuden mainetta. Suomessa
kuvan synkkenemistä. Arvostetun pokirjallisuuskriitikoiden arvostusta rikosliisikirjailijan synkkyys on saanut myös
kirjallisuus sai odottaa aina 1970-luvulle
usean poliisin toteamaan, ettei ”tuolla
asti. Matti Yrjänä Joensuun (1948–2011)
mentaliteetilla pysty poliisin työtä teesikoisteos ”Väkivallan virkamies” voitkemään”. Poliisien mielestä rikollisen
ti pohjoismaisen rikosromaanikilpailun
mielen sielunsyövereihin uppoaminen
vuonna 1975. Joensuu toimi poliisina
menee niissä liian pitkälle eivätkä kirjat
1973–2006, suurimman osan ajasta riole enää realistista poliisityön kuvausta.
kostutkijana Helsingin poliisilaitoksen
Joensuun kirjalliset ansiot ovat kuitenkin
väkivaltatoimistossa, virkauransa lopulla
kiistattomat ja hänen suosionsa on vankpalonsyyntutkijana. Kaikkiaan Joensuu
ka, vaikkakin hieman ristiriitainen.
– 94 –
***
Dekkareista poliiseilla on
yhtä monta mielipidettä kuin on
poliisiakin.
2000-luvun myydyimpiä kotimaisia dekkarikirjailijoita ovat olleet Leena Lehtolainen, Seppo Jokinen, Harri Nykänen,
Matti Rönkä ja Jarkko Sipilä. Jokisen
Sakari Koskinen, Lehtolaisen Maria
Kallio ja Sipilän Kari Takamäki työskentelevät poliiseina suurella sydämellä,
vaikka välillä järjestelmään ärsyyntyen
ja turhautuen. He vievät lukijan poliisien monipuoliseen arkeen ja erilaisiin
työyhteisöihin. Lukija tutustuu myös
heidän siviilielämäänsä iloineen ja suruineen. Hahmoihin on helppo samaistua,
he ovat saaneet vaikutteita tosielämästä kirjailijoiden luovuudella höystettynä. Lehtolaisen teokset ovat tuoneet
naisnäkökulman miehisenä pidettyyn
työyhteisöön. Nykäsen Eero Jansson ja
Röngän Teppo Korhonen ovat enemmän työyhteisöjensä kapinallisia, oman
tiensä kulkijoita, joilla on käytössään
yksi tärkeimmistä poliisin voimavaroista: huumorintaju. Toinen laukoo harkitusti sarkaistisia kommentteja ja toinen
on huippuluokan ”moottoriturpa”.
Dekkareista poliiseilla on yhtä monta
mielipidettä kuin on poliisiakin. Näkemykset ja mieltymykset jakautuvat. Kirjallisuuden osalta he tuntuvat antavan
enemmän anteeksi pieniä epäjohdonmukaisuuksia ja virheellisyyksiä kuin
esimerkiksi tv-sarjoissa. Selitys tälle on
ehkä osin siinä, että (liikkuva) kuva on
yksityiskohtaisuutensa vuoksi puutteissaan, virheissään ja epätarkkuuksissaan
armottoman läpinäkyvä; sen sijaan lukemaansa tekstiä lukija visualisoi itse ja
täyttää aukot ”oikein” omien tietojensa
– 95 –
ja todellisuuskuvansa pohjalta.
työn kuvausta ei voi käyttää dekkareissa.
Kaiken perusta on hyvä tarina, joka
Tapahtumat ja henkilöhahmot on tehtäpitää yllä mielenkiinnon.
vä sellaisiksi, ettei niitä voi
Usein
poliisit
myös
Usein poliisit myös toteatodellisuuteen sellaisenaan
toteavat, ettei
vat, ettei kukaan jaksaisi
yhdistää. Tarinaan pitää
kukaan jaksaisi
lukea realistista ja pikkusaada vetävyyttä ja jänlukea
realistista
tarkkaa poliisityön kunitettä.
Todellisuudesta
ja pikkutarkkaa
vausta, koska se on niin
poimitut tapahtumat ovat
poliisityön kuvausta,
tylsää. Tosin voi miettiä,
mahdollisia, mutta kukin
koska
se
on
niin
onko oman ammattiminän
kirjailija poimii sen ”partylsää.
näkemys tylsyydestä sama
haan osan” ja muuntaa
kuin tavallisten kansalaiomalla tyylillään fiktiossa
sen. Poliisit sanovat myös, että ”siviilit”,
toimivaksi tarinaksi.
siis ei-poliisitaustaiset henkilöt, voivat
Poliiseillekin dekkarien lukeminen
kirjoittaa hyviä dekkareita ja onnistuon ajanvietettä ja viihtymistä. Liiallinen
neita poliisikuvauksia. Kirjailijan poliirealistisuuskin saattaa karkottaa poliisin
sitaustakaan ei anna anteeksi sitä, että
dekkarin ääreltä. Näin totesi mm. vantarina ei ”vedä” tai etene uskottavalla
hempi rikoskonstaapeli Eerika Palomurtavalla. Juha Rautaheimo mainitsee suoto. Arkirealismia saa kokea ihan tarpeeksi
sikikseen realistisen ja nopeatempoisen
omassa työssään, joten enää vapaa-ajalla
Jarkko Sipilän, jonka rikostoimittajan
ei jaksa sellaista lukea. Tämän takia poliitausta antaa syvyyttä ja takaa oikeanlaiseja ehkä voi pitää poliisifiktion suhteen
sen terminologian. Suomalaisissa dekkriittisempinä kuin tavallista kansalaista.
karisteissa onkin paljon toimittajia: JarkSama pätee varmasti muihinkin ammatko Sipilä, Harri Nykänen, Matti Rönkä
tikuntiin, joita fiktiivisesti esitellään.
tunnetuimpina esimerkkeinä.
Toisaalta Rautaheimo mainitsee, että
***
myös täysin yliampuva ja liioiteltu teksti
vetoaa häneen. Harri Nykäsen Raid-kirTv-lähetykset alkoivat Suomessa vuonna
jat ja ja niihin perustuva tv-sarja upposi1957. Televisiot yleistyivät nopeasti, sillä
vatkin häneen kuin naskali voihin. Hausvuonna 1969 maassa oli miljoona teleka ja toimiva dialogi sekä järjestelmän
visiolupaa. Yle ja MTV tuottivat ohjelbyrokraattisuuden sarkastinen kuvaus
mia kahdelle kanavalle. Suomessa näholivat hänen mielestään erinomaisen
tiin 1960-luvun puolivälissä ulkomaisia
nautittavaa luettavaa.
poliisisarjoja: saksalainen ”Rikosmuseo
Kirjailijat Marko Kilpi, Mikko Karppi
kertoo”, brittiläinen ”Komisario Maigja Pasi Lönn työskentelevät päätoimisesretin tutkimukset” ja yhdysvaltalainen
ti poliiseina. He kaikki allekirjoittivat nä”Lahjomattomat”. Kotimaista tuotantoa
kemyksen, että poliisityö antaa ideoita ja
edusti MTV:n tuottama Mauri Sariolan
inspiraatioita, mutta yksi yhteen poliisikäsikirjoittama neliosainen poliisisarja
– 96 –
Susikoski.
Poliisi fiktiossa -näyttelyssä ensimmäisenä merkittävänä poliisiaiheisena
tv-tuotantona esitellään Mikko Niskasen
käsikirjoittama ja ohjaama neliosainen
tv-elokuva ”Kahdeksan surmanluotia”
vuodelta 1972. Tv-sarjan pohjalta tehtiin myös samanniminen lyhennetty
kokoillan elokuva. Niskasen elokuvassa
poliisin rooli oli keskeinen vaikkakaan ei
päärooli.
Elokuva perustuu osittain tositapahtumiin. Vuonna 1969 Pihtiputaalla
33-vuotias pienviljelijä surmasi neljä
poliisia, jotka olivat tulleet ilmoituksen
perusteella pidättämään häntä. Poliisin
saamien ennakkotietojen mukaan tiedettiin tekijän ammuskelleen kotona, ja
siksi poliisit olivat varustautuneet virkaaseiden lisäksi Suomi-konepistoolilla.
Surmateko on Suomen poliisin historiassa traagisuudessaan ainoa laatuaan:
koskaan yhtä monta poliisia ei ole kuollut kerralla virkatehtävissä. Nykytermein
puhuttaisiin joukkosurmasta.
Niskasen elokuva valmistui vain kolme vuotta poliisisurmien jälkeen. Elokuvaa tulee tarkastella aikakauden poliittiskulttuurisessa kehyksessä. Yhteiskunnallinen keskustelu kiihtyi 1960-luvun lopulla ja tv sai kritiikistä osansa. Etenkin
ulkomaisia sarjoja moitittiin väkivaltaisiksi ja epärealistisiksi. Ylen informatiivisessa ohjelmapoliittisessa julistuksessa
1966 asetettiin television tehtäväksi ”oikeisiin tietoihin ja tosiasioihin perustuvan maailmankuvan tarjoaminen”. Keskustelua tuli herättää ja erilaisia, radikaalejakin mielipiteitä piti esittää.
”Tiesin heti, että Pihtiputaan laukauk-
Tapahtumat ja henkilöhahmot
on tehtävä sellaisiksi, ettei
niitä voi todellisuuteen
sellaisenaan yhdistää.
– 97 –
set päättivät pitkän ja johdonmukaisen
piirtyy kuitenkin erilainen kuva kuin
tapahtumaketjun. Tajusin, että tässä
elokuvassa. Noin kymmenen minuuoli taustalla kokonainen
tin kohtauksessa poliisien
ongelmakenttä”,
kertoi
surmaaminen
kuvataan
Pihtiputaan
Niskanen
elokuvastaan.
väsyneen,
hätääntyneen
poliisisurmien
Vastaanotto oli ylistävä,
ja paniikissa oleva mieesitutkintaelokuva sai Jussi-palkinnot
hen teoksi, joka tapahtui
materiaalin
parhaasta ohjauksesta ja
etäältä ampuen. Kun mies
perusteella
miespääosasta. Niskaselnäkee poliisien lähestyvän
tapahtumista piirtyy
le myönnettiin myös 1972
taloa, hän ampuu neljä enkuitenkin erilainen
Valtion elokuvataiteilijapalsimmäistä laukausta talon
kuva kuin elokuvassa.
kinto. Tv-draama korosti
sisältä ja seuraavat kaksi
olosuhteiden merkitystä ja
pihalta. Kaksi viimeistä
päähenkilö nähtiin niiden ”uhrina”. Esillä
laukausta kuuluvat vain ääninä. Ainoolivat maaseudun työttömyys, syrjäytymiastaan ensimmäisten laukausten jälkeen
nen sekä päättäjien ja tavallisen kansan
näytetään, kuinka osa uhreista kaatuu
välinen kuilu. Valtaapitävien päätöksiä
maahan ja osa yrittää ryömiä piiloon.
toteuttaneet poliisit olivat draaman sijaisLopuksi kauempaa kuvaten näytetään,
kärsijöitä.
kun mies laittaa aseen lumihankeen pysNiskasen elokuvan taiteelliset ansiot
tyyn yhden uhrin viereen ja lähtee käveovat kiistattomat. Elokuvakriitikot valemään polkua pitkin naapuritaloon.
litsivat sen Ylen uutisten kyselyssä 2012
Esitutkintamateriaalin mukaan teko
kymmenen parhaimman suomalaisen
sisälsi yksityiskohtia, jotka eivät tue teelokuvan joukkoon. Viimeisin kansainkijän paniikkia tai hätääntymistä. Teon
välinen huomionosoitus oli, kun elokujulmimmat osuudet eivät tule esille elova esitettiin New Yorkin Museum of
kuvassa. Neljä poliisia käveli lumista
Modern Artissa lokakuussa 2013. The
polkua peräkkäin kohti taloa. Mies avaNew York Times -lehti julkaisi elokusi tulen Sako-metsästyskiväärillä (7x33
vasta perusteellisen arvostelun, jossa sitä
kaliiberia) eteisen ikkunasta poliisien
pidettiin loisteliaana. Arvostelussa viitatollessa n. 50 metrin etäisyydellä. Kaksi
tiin rohkeasti jopa siihen, että Niskasen
poliiseista kaatui polulle, kolmas polulelokuva olisi esikuva rikossarjoille ”The
ta vasemmalle ja neljäs juoksi suojaan
Wire” (Langalla), ”Breaking Bad” ja
kuusen taakse. Mies jatkoi ampumista,
“The Killing” (Jälkiä jättämättä). Kaikismeni lopuksi ulos ja ampui yhtä maassa mainituissa tuotannoissa tarkastellaan
sa makaavaa ja toista pakoon pyrkinyttä
rikosta eri perspektiiveistä. Tapahtumiin
konstaapelia kuolettavasti teloitustyyliin
mahdollisesti johtaneita syitä tarkastellähietäisyydeltä uhrien ollessa vielä eloslaan myös tekijän näkökulmasta.
sa. Surmien jälkeen mies asetti aseensa
Pihtiputaan poliisisurmien esitutkinpystyyn ensiksi surmatun viereen. Löytamateriaalin perusteella tapahtumista
dettyjen tyhjien hylsyjen perusteella lau– 98 –
kauksia ammuttiin ainakin kymmenen.
Miksi tekijä ei lopettanut julmaa tekoaan
vaan jatkoi siihen asti, että kaikki poliisit
olivat varmasti kuolleet? Käsittämättömyydessään tämä kysymys jää ikuiseksi
arvoitukseksi.
Mies tuomittiin neljän ihmisen tahallisesta surmaamisesta elinkautiseen kuritushuonerangaistukseen. Hän vapautui
vuonna 1982 presidentin armahduksella eli noin 12 vankeusvuoden jälkeen.
Vuonna 1996 mies teki uuden henkirikoksen surmaten entisen vaimonsa.
Hänet tuomittiin ensikertalaisena, koska
elinkautisesta tuomiosta oli kulunut niin
pitkä aika. Tuolloin tekijän elinkautistuomion armahduksesta nousi vilkas
keskustelu. Fiktion luoman kuvan syyllisestä yhteiskunnan uhrina katsottiin
vaikuttaneen liiaksi vapautuspäätökseen.
Niskanen oli todennäköisesti tutustunut poliisin esitutkintamateriaaliin.
Taiteilijalle kuuluu tietenkin taiteilijan
vapaus, ja Niskasen elokuva on loistava esimerkki fiktion vaikuttavuudesta
ja voimasta. Fiktion avulla saa helposti korostettua haluttua näkökulmaa tai
häivytettyä todellisuuden kannalta olennaisia faktoja. Fiktion vastuustakin on
syytä puhua, kun käsitellään todellisia
tapahtumia, sillä fiktion totuudesta tulee
suurelle yleisölle helposti ”virallista” totuutta. Pelkästään taiteelliseen vapauteen
vedoten ei voi muunnella totuutta mielivaltaisesti. On muistettava, että todellisessa elämässä henkirikosten kärsijöitä
ovat surmattujen lisäksi aina myös uhrien ja tekijän omaiset ja lähiympäristö.
Esimerkiksi Pihtiputaan surmissa menehtynyttä Veikko Riihimäkeä (53 vuot-
Fiktion vastuustakin on
syytä puhua, kun käsitellään
todellisia tapahtumia, sillä
fiktion totuudesta tulee
suurelle yleisölle helposti
”virallista” totuutta.
– 99 –
ta) jäivät suremaan vaimo ja yksi lapsi,
Onni Saastamoista (37 vuotta) vaimo ja
3 kuukauden ikäinen vauva, Pentti Turpeista (33 vuotta) vaimo ja neljä lasta ja
Mauno Poikimäkeä (31 vuotta) vaimo ja
kaksi lasta.
josta tehtiin pilottiosa ja 15 jaksoa. Leppoisaa, sanavalmista järjestyskonstaapeli
Artturi Sakari Reinikaista näytteli Tenho Saurén. Hahmo kehitettiin vastakohdaksi vanhojen kotimaisten farssien
”idioottipoliiseille”. Pilkka kohdistui nyt
poliisin sijasta byrokratiaan. Käsikirjoit***
tajat Jussi Tuominen ja Neil Hardwick
latasivat tamperelaiskonstaapelin täyteen
Television katselu kulutti suomalaisten
maalaisjärkeä ja tilanneälyä, joilla hän
vapaa-ajasta noin neljäsosan 1980-lulaukaisi hankalatkin tilanteet. Komedian
vulla. Uusi kanava MTV3 osti ohjelmia
suunnittelu- ja tekovaiheessa tekijät tuulkomaisilta tuotantoyhtiöiltä. Satelliittitustuivat Tampereen poliisilaitokseen ja
ja kaapelitelevisiot näkyivät jo, ohjelmat
sen henkilökuntaan.
lisääntyivät, kanavilla ”surffailtiin” kauSarjan muita poliisihahmoja olivat
kosäätimillä ja videoilta
suomea hitaasti puhuva,
Käsikirjoittajat
katsottiin ohjelmia uusiksi.
ruotsinkielinen konstaaJussi Tuominen ja
Ulkomaiset poliisisarjat
peli Ek, pessimistinen ja
Neil Hardwick
seikkailivat suomalaisiin
hieman onneton vanhemlatasivat
olohuoneisiin. Saksalaipi konstaapeli Hautamäki,
tamperelaisnen ”Vanha kettu” sai
vakavamielinen konstaakonstaapelin täyteen
uskollisen
katselijakunpeli Jänkälä sekä erikoiselmaalaisjärkeä
nan, yhdysvaltalaiset ”Hill
la ”englannilla” lauleskeleja
tilanneälyä,
Street Blues” ja ”Miami
va, naistenmiehenä itseään
joilla hän laukaisi
Vice” olivat lajityyppinsä
pitävä konstaapeli Kataja.
hankalatkin
esikuvia. Suomessa tuotetYlikomisario Rautakallion
tilanteet.
tiin tv-jännitystä dekkarien
aika kävi työhuoneessa
pohjalta. Åke Lindman
pitkäksi, mutta julkisiohjasi Matti Yrjänä Joensuun kirjoihin
vu pysyi moitteettomana: ”Eihän sitä
perustuvat ”Harjunpää och kalla döden”
muuten ylikomisarioksi pääsisikään.”
(1983) ja ”Harjunpää och antastaren”
Komedia tuotti joukon pitkään eläneitä
(1985). Matti Kassila tarttui Pentti Kirssutkautuksia.
tilän rikostutkija Hanhivaaran hahmoon
Reinikainen lottoaa kioskilla: Oon meielokuvassa ”Jäähyväiset presidentille”
naan ennenkin voittanut markalla neljä(tv-esitys 1989), samoin Anssi Mänttäkymppiä.
ri tv-elokuvissa ”Isku vasten kasvoja”
Myyjä: Ohhoh. Mitäs teit niin kauheella
ja ”Jumalia ei uhmata” (1988). Näissä
summalla?
Hanhivaaraa esitti Antti Litja.
Reinikainen: No suurin osa meni viinaan
”Tankki täyteen” -sarjasta luotiin
ja naisiin. Ja sitten loput mää panin laittaen
TV2:lla spin-off-komedia Reinikainen,
turhuuksiin.
– 100 –
Komediaa seurasi 2,4 miljoonaa suomalaista. Se voitti Venla- ja Telvis-palkinnot mm. hauskimpana suomalaisena
tv-ohjelmana. Reinikaisesta kasvoi kansansuosikki, joka kelpasi sekä poliisien
että juoppojen sankariksi. Sarjaa on
nähty uusintana useita kertoja ja suosio
näyttää pysyvän.
Moni poliisi on todennut Reinikaisen
olevan kaikkien aikojen paras poliisin PRmies. Tampereen poliisilaitoksen entinen
tiedottaja Seppo Rantanen oli järjestelemässä Reinikais-sarjan kuvauksia poliisilaitoksella. Hänen mukaansa Reinikainen
lähensi poliisin ja kansalaisten suhdetta.
Poliisi ei ollut enää tiukkailmeinen tuppisuu, joka käveli keskellä katua eikä puhua
pukahtanut kuin tilanteen niin vaatiessa.
Reinikainen käyttää mainiosti poliisin
tehokkainta voimankäyttövälinettä, ”turpavärkkiä”. Poliisissa kiertää useita tarinoita, joissa näkyy Reinikaisen vaikutus
tositilanteissa. Yksi niistä kertoo poliisista, joka matkusti vapaa-ajallaan kaupunkiliikenteen linja-autossa. Humalainen mies
häiritsi yksinäistä naismatkustajaa eikä
uskonut naisen pyyntöjä siirtyä toiseen
paikkaan istumaan. Poliisi mietti mielessään, mitäköhän Reinikainen tekisi tässä
tilanteessa. Niinpä hän sitten sai häirikön
huomion itseensä, kun totesi reinikaismaiseen tyyliin:
No moro vaan, on muuten sitte niin maan
perusteellisen pimmeetä näin syksyllä. Ei meinaa millään nährä eres etteensä. Mää tualla
kattelin että ompas tutun näkönen miäs, ja
aattelin, että tuun kattoon että mitä se Pena
täällä nätille tytölle juttelee.
Arvata saattaa, ettei kyseessä ollut
Pena eikä sen paremmin kertojan tuttu-
Moni poliisi on todennut
Reinikaisen olevan kaikkien
aikojen paras poliisin PR-mies.
Poliisi mietti mielessään,
mitäköhän Reinikainen tekisi
tässä tilanteessa.
– 101 –
kaan, mutta naismatkustaja sai olla rauhassa, kun ”kaverukset” alkoivat muistella, mistä voisivat toisensa tuntea.
käsityksiä suomalaisuudesta. Suosituimpia ovat olleet sarjat, jotka on koettu totuudenmukaisiksi ja joiden ihmiskohtaloihin on voitu helposti samaistua.
***
Vuonna 2000 valmistuneesta 12-osaisesta rikossarjasta ”Raid” tuli yleisön
Vuonna 2000 Suomessa sai valita neljälja kriitikoiden suosikki. Tapio Piiraisen
tä tv-kanavalta ohjelmia 56 tuntia päiohjaama ja Harri Nykäsen käsikirjoivässä. Internet tuli koteihin ja tv:n kattukseen perustuva tarina sijoittuu nykyselun kasvu pysähtyi. Ulkomaiset sarjat
aikaan: talouselämää pyörittävät monilisääntyivät edelleen. Vuonna 2010 kaikansalliset yhtiöt ja rikollisuus on järjeskilla pääkanavilla oli omat
täytynyttä. Hämäräjuttuja
Vähitellen kerronta
poliisi- ja rikossarjansa.
penkoo poliisin lisäksi rimuuttui,
rikoksia
Sarjat toistivat usein vankollisen alamaailman ”hyratkottiin jo
hoja sankaritaruja, joissa
vis” Raid (Kai Lehtinen).
tiimityönä.
sankari suojeli yhteisöä
Sarjan toinen päähenkilö
pahalta. Vähitellen keron pykälistä piittaamaton,
ronta muuttui, rikoksia ratkottiin jo tiijopa anarkistinen poliisikomisario Jansmityönä. Poliisit kuvattiin nyt yksilöiksi
son (Oiva Lohtander). Mies pitää ilmeen
tunteineen ja taustoineen. Yhteiskunta
peruslukemilla, puhuu vähän ja viljelee
nähtiin entistä synkempänä. Paha ei aina
kyynistä huumoria. Jansson porautuu
saanutkaan palkkaansa, etenkään ruotyhdessä vanhempien konstaapelien
salaisissa sarjoissa ”Komisario Beck” ja
Hopon (Pekka Huusko) ja Susisaaren
”Wallander”. Fiktiivisiä kotimaisia sar(Kirsti Väänänen) kanssa syvälle korjoja 1990-luvulla oli mm. Peter Lindruptioon. Matkaa totuuteen vaikeuttaa
holmin ”Isältä pojalle”, Åke Lindman
pikkumainen pomo, apulaispoliisimestajatkoi Harjunpää-sarjaa. 2000-luvulla tvri Hakala (Tuula Nyman). ”Raid” voitti
kanaville on tehty lisää sarjoja, keskeivuonna 2000 neljä Venla-palkintoa: pasissä osissa ovat poliisit. Näitä ovat mm.
ras draama-sarja, käsikirjoitus, ohjaus ja
”Kylmäverisesti sinun”, ”Rikospoliisi
miespääosa (Oiva Lohtander).
Maria Kallio”, ”Gränsfall/Rajatapaus”,
”Pasila” on humoristinen aikuisille
”Rikospoliisi ei laula”, ”Tappajannäköisuunnattu piirrossarja. Ensiesitys oli
nen mies”, ”Virta” ja ”Roba”.
vuonna 2007. Tietokoneella animoitu
Televisio on tänään jokaisen suomalaitv-sarja käsittelee poliisin arkea satiirisen ulottuvilla. Se on tuonut maailman
sesti. Pasilan piti kestää vain yksi tuolähemmäksi ja tehnyt myös paikallista
tantokausi, mutta suosion vuoksi sitä
kulttuuria tunnetuksi laajemmin. Alusta
tehdään edelleen. Laitoksella rikoksia
asti tv:n kotimaiset draamasarjat ovat
ratkoo ”nuorempi komisario” Kyösti
saaneet Suomessa paljon katsojia. Ne
Pöysti, neuroottinen älykkö, joka imee
ovat peilanneet aikaansa ja muovanneet
tuttia aina paitsi juodessaan viinaa ja
– 102 –
suudellessaan. Hänen paras kaverinsa
on laitoksen ainut täysjärkinen, joustava, perheellinen nuorempi konstaapeli Tommi Neponen. Käytökseltään
miesmäisin, varsinainen ”macho” on
naiskonstaapeli Helga. Pasilan rutiinitöitä hoitaa ”jännästi” filosofoiva Pekka
Routalempi. Vanhan ajan poliisimestarin
Rauno Repomiehen lääkitys ei aina ole
kohdallaan.
Draamasarja ”Taivaan tulien” pääosassa on vanhempi konstaapeli Rauni
Väänänen, joka palaa Espoosta kotiseudulleen Kemijärvelle järjestyspoliisiksi
ja selvittämään omaa menneisyyttään.
Elämä on erilaista kuin etelässä, ja miehinen lappilainen ympäristö suhtautuu
naispoliisiin ensin ihmetellen. Yhteisön
arvostus on ansaittava. Rauni on aluksi
tiukkaotteinen mutta oppii käyttämään
psykologista silmää työssään. Pohjoisen tavoille häntä ohjaavat leppoisa,
ihmisluontoa tunteva poliisipäällikkö
Kauko Junni ja partiokaveri, luonnossa
viihtyvä, yksin elävä ”urospoliisi” Aimo
Peltoniemi. Sarjan päähenkilöt ovat poliiseja, mutta juonen keskiössä eivät ole
pelkät rikokset vaan poliisin ihmissuhdetyö.
Kemijärven maisemat, sarjan tapahtumat ja kuvitteellisen ja todellisen maailman välinen rikottu raja ovat ”koukuttaneet” noin 1,3 miljoonaa katsojaa. Lapin
poliisilaitoksen oikealla Kemijärven poliisiasemalla tunnistetaan draamasta aito,
hyvä poliisityön henki, vaikka fiktio ei
kaikin osin toimikaan todellisuuden ehdoilla. Sarjan neljäs tuotantokausi tehtiin
keväällä ja kesällä 2013. Vuonna 2008
ohjaaja, käsikirjoittaja ja näyttelijä Kari
Sarjan päähenkilöt ovat
poliiseja, mutta juonen
keskiössä eivät ole pelkät
rikokset vaan poliisin
ihmissuhdetyö.
– 103 –
Väänänen sai Erikois-Venlan palkinnoksi Taivaan tulet -tuotannosta.
tosielämässä pääsisi menestyksekkäästi tutkimaan, jos suhtautuisi epäiltyihin
yhtä töykeästi kuin sarjoissa. Lisäksi
***
fiktiopoliisit ovat usein ”hölösuita”.
Oikeassa elämässä poliisilla on vaitiolo”En hakkaa asiakasta tuolilla päähän
velvollisuus, joten poliisi ei kerro yksijoka päivä, en edes joka viikko.” Näin
tyiskohtia tapauksista eteenpäin siihen
totesi talousrikostutkintyyliin kuin sarjoissa tehPoliisit moittivat
nassa työskentelevä vandään. Tosielämässä myös
fiktiopoliisien
hempi
rikoskonstaapeli
käyttäydytään korrektisti
inhimillisyyden
ja kirjailija Mikko Karppi
eikä vastapuolta haluta
puutetta.
eräässä haastattelussaan.
shokeeraata rankoilla yksiTämä huumorilla heitetty
tyiskohdilla retostelemalla.
ja provosoivasti ilmaistu kommentti ku”Ensimmäistä kroppakeikkaa ei ikinä
vaa hienosti poliisien näkemyksiä poliisiunohda, se on jäänyt ikuisesti verkkosarjoista sekä tosielämän ja fiktion väliskalvolle”, kertoo rikosylikomisario Juha
tä kuilua. Draaman ja jännitteen vuoksi
Rautaheimo, jolla on vuosikymmenien
poliisisarjoihin luodaan varsinkin kuutyöura Helsingin poliisilaitoksen väkilustelutilanteisiin sinne kuulumattomia
valtayksikössä. Hän pohtiikin pitkään,
asioita: kiristystä, uhkailua, jopa väkivalmiten poliisisarjojen rikosjutut ovat
taa. Tv-sarjojen harhat ja virheellisyydet
”steriilejä”. Homma hoidetaan suoraviimyös ärsyttävät poliiseja eniten. Tvvaisen yksinkertaisesti, nopeasti ja jopa
sarjan action-keskeisyys ja toimintataporutiininomaisesti. Tutkintapaikalle mejen alkeelliset virheet vaikuttavat myös
nevä poliisi käy läpi monenlaisia ajatukeniten kansalaisten mielikuviin poliisin
sia, aistimuksia ja tunnetiloja. Kokeneen
työstä. Fiktiosta tulee vaivihkaa ”totta”
ammattilaisen harjaantunut silmä osaa
tai ainakin se antaa vahvoja mielikuvia,
havaita monenlaista, mutta kokemattomiten poliisi toimii.
mammalle konstaapelille kokemus on
Vuoden poliisiksi vuonna 2008 valittu
aina mielenjäävä ja vaikuttava. Varsinkin
Leo Gullsten toteaa suurimpia poliisiitsemurhat tai lapsiin kohdistuneet rikoksarjojen harhakuvia olevan, että ihmiset
set sisältävät monenlaista tunnetta myös
saataisiin puhumaan pakottamalla. Käykokeneelle poliisille. Tutkintapaikka on
tännössä juttelu on enemmän leppoista
aina kaikilla aisteilla koettava kokemus.
kahvipöytäkeskustelua. Poliisin tehtävä
Sen tavoittaminen jää fiktiossa usein
on tutkimalla löytää totuus, ei lähteä tuoohueksi, näin toteaa useampikin poliisi.
mitsemaan. Poliisit moittivat fiktiopoliisien inhimillisyyden puutetta. Poliiseista
***
tehdään tiukkoja ja kovapintaisia; lämmin huumori ja välittäminen puuttuvat.
Usein poliisisarjoissa mässäillään henMonen poliisin mukaan yhtään juttua ei
kirikosten karmivilla yksityiskohdilla ja
– 104 –
luodaan niillä jännittävää intensiteettiä
tarinaan. Todellisuudessakin poliisi kohtaa työssään ihmiselämän suurimpia ja
raskaimpia tragedioita sekä ajoittain käsittämätöntä pahuutta. Kun poliiseille
on esitetty kysymys, mikä saa heidät kestämään esim. raa´an henkirikospaikan
tutkinnan, vastaukset ovat samansuuntaisia: Työnä on kerätä todisteet, jotta
juttu selviäisi mahdollisimman pian. Se
on se päämäärä, johon pyritään. Koulutuksen ja kokemuksen tuomat tiedot ja
taidot otetaan käyttöön ja ne valjastetaan
ammatilliseen onnistumiseen. Tämä ei
tarkoita tietenkään, että kokeneinkaan
tutkija olisi tunteeton, mutta omat tunteet on pidettävä ammatillisesti sivussa.
Toistuvasti tulee esille myös lähimpien työtovereiden tuki ja ”poliisihuumori”. Viimeksi mainittua on kuvailtu
mm. seuraavasti: härskiä, roisia, alatyylistä, mautonta – mutta auttaa selviytymään. Monilla muillakin ammateilla on
sisäpiirihuumorinsa, joka ulkopuolisesta
kuulijasta voi tuntua tilanteeseen sopimattomalta ja arveluttavalta. Ronski ”läpänheitto” ei ole suinkaan itsetarkoitus,
vaan se on osa ammattikieltä ja on yksi
keino luoda ahdistavaan tilanteeseen
helpotusta.
Poliisien vapaa-aikaa ja rankkojen
juttujen jälkihoitoa tuodaan enemmän
esille 2000-luvun poliisisarjoissa, mutta
kuitenkin vain ohimennen ja viittauksenomaisesti. Varsinkin ulkomaisten sarjojen kovapintaiset ja kaikenkestävät poliisikonkarit tuntuvat kovin konemaisilta
ja kylmiltä. Toisaalta niin poliisisarjoissa
kuin todellisuudessakin mennään usein
rankan työvuoron jälkeen ottamaan
Tutkintapaikka on aina
kaikilla aisteilla koettava
kokemus. Sen tavoittaminen jää
fiktiossa usein ohueksi, näin
toteaa useampikin poliisi.
Todellisuudessakin poliisi
kohtaa työssään ihmiselämän
suurimpia ja raskaimpia
tragedioita sekä ajoittain
käsittämätöntä pahuutta.
– 105 –
muutama ja käydään yhdessä työkaveritulleelta partiolta voidaan kysellä kotieten kanssa tilannetta läpi. Perhe-elämän
sintälupaa. Lisäksi suomalaisen poliisin
vaikeuksia kuvataan myös
työssä on huomattavasti
Lisäksi
sarjoista
sarjoissa, eikä poliisin työn
vähemmän actionia kuin
välittyy kuva, että
ja perhe-elämän yhdistäpoliisisarjat antavat ymtilanteet etenevät
minen ole aina todellisuumärtää. Poliisin työpäinopeasti.
dessakaan helppoa.
vään kuuluu paljon arkisia
Suosittu amerikkalaisja kuivakkaitakin rutiineja,
sarja C.S.I. on vaikuttanut paljon mieliesimerkiksi kuulustelupöytäkirjojen ja
kuviin teknisestä rikostutkinnasta. Katerilaisten raporttien kirjoittamista. Nämä
soja saa esimerkiksi usein sellaisen käsieivät kuitenkaan juurikaan näy poliisisartyksen, että kun kotietsintää lähdetään
joissa, vaan poliisityöstä otetaan esille
tekemään, paikalle saapuu ensimmäisenä
jännityksen kannalta parhaiten toimivat
päällystö eli komisario ja ylikomisario.
osiot. Jännittävyyttä saadaan aikaiseksi,
Tosielämässä asia menee aivan toisella
kun pyssyn kanssa heilutaan kaupungiltavalla. Myös kontaminaatioriski unohla ja autot räjähtelevät taustalla. Mikko
detaan sarjassa lähes täysin: naistutkijat
Karppi toteaakin, ettei pyssyn paukuttesipsuttelevat korkkareissa hiukset hullu ole sellaista jokapäiväistä poliisityötä,
muten tutkintapaikalle ja suojavälineeksi
joka olisi rutiinia tai tapahtuisi kuin itsesriittävät kumihanskat. ”Ei tarvita kuin
tään ja miettimättä. Aseella uhkaaminen
yksi aivastus ja tutkintapaikka on täynon hyvin poikkeuksellista.
nä sinne kuulumatonta DNA:ta”, toteaa
Poliisi katselee siis oman ammatinvaJuha Rautaheimo. Lisäksi sarjoista välitlintansa perusteella varsin kriittisesti potyy kuva, että tilanteet etenevät nopeasti.
liisiaiheisia fiktiosarjoja. Viime vuosina
Tutkittavana on vain yksi juttu, kun taas
ovat lisääntyneet tosi-tv-tuotannot, jotka
tosielämässä poliisilla voi olla monta eri
esittelevät eri ammattien, esim. poliisien,
juttua yhtäaikaisesti tutkinnassa. Sarjassa
pelastuslaitoksen tai sairaalan arkipäivää.
käytetään huipputeknisiä menetelmiä ja
Monet kuvittelevat, että poliisit hyvinkin
etsityt asiat löytyvät nopeasti. Rautaheimielellään katselisivat omasta työstään
mon mukaan kokenut sormenjälkitutkikertovia dokumentaarisia ohjelmia. Itse
ja luuppinsa kanssa voi joskus ratkaista
asiassa poliisit eivät juuri seuraa poliisijutun paremmin kuin mikään DNAtyötä kuvaavia hyviäkään tosi-tv-ohjelanalyysi.
mia, sillä työ tarjoaa realismia tarpeeksi
Poliisit kohtaavat aina välillä tilanteieikä siihen enää vapaa-ajalla haluta palata.
ta, joissa kansalaiset ovat omaksuneet
Jim-kanavan Poliisit-sarja on tavoittaulkomaisista poliisisarjoista virheellisiä
nut kiitettävästi katsojia. Sarja on myös
tai harhaanjohtavia toimintatapoja. Putomalta osaltaan vahvistanut ymmärryskaan vietävä saattaa esittää järjestyspartä poliisin työn ihmisläheisyydestä. Potiolle olevansa oikeutettu ”yhteen puheliisi kohtaa työvuoronsa aikana ihmislinsoittoon”, ja kotibileitä rauhoittamaan
elämän ilot ja murheet, surun ja vihan,
– 106 –
eikä työ ole vain autolla kaahailua ja
voimankäyttöä.
Poliisit suhtautuvat omasta ammatistaan kertoviin reality-sarjoihin hieman
ristiriitaisesti. Osa pitää niitä jopa ennaltaehkäisevänä toimintana, osa vain poliisityön ”rusinat pullasta” -esittelynä. Erään
vanhemman ja kokeneemman poliisin
toiveena oli, että Poliisit-sarjaan pitäisi saada myös osuus poliisityön kuivista
rutiineista. Hän mainitsi poliisin lukuisat,
alati uusiutuvat tietojärjestelmät, esimerkiksi matkanhallintaohjelma M2:n käytön ja matkalaskujen laatimisen tuskan.
Tosin hän ei vakuuttunut, että katsojien
mielenkiinto välttämättä riittäisi tapahtuman seuraamiseen, varsinkaan kun jatkuva sensuroiva ”piip”-ääni peittäisi poliisimiehen ärsyyntyneet manailut.
Itse asiassa poliisit eivät
juuri seuraa poliisityötä
kuvaavia hyviäkään tosi-tvohjelmia, sillä työ tarjoaa
realismia tarpeeksi eikä
siihen enää vapaa-ajalla haluta
palata.
LÄHTEILLE
•
•
•
•
Poliisi fiktiossa -näyttelyjulkaisu
Dekkaristi: http://www.poliisimuseo.fi/poliisi/poliisimuseo/
home.nsf/files/CC573F51E2788
3C5C2257B6E002B13AB/$file/
Dekkaristi_netti.pdf.
Facebook-äänestys Unohda faktat
– keskity fiktioon: http://www.
poliisimuseo.fi/poliisi/poliisimuseo/home.nsf/PFBD/0B54D3E
09F26529FC2257937001CD7AB
?opendocument.
Kansallisen audiovisuaalisen arkiston Elonet-tietokanta: http://
www.elonet.fi/fi.
Tosielämä on muutakin kuin poliisisarjoja -verkkosivusto: http://
www.poliisisarjat.fi.
– 107 –
•
•
Arvas, Paula: ”Hugo Nousiainen: realistinen poliisin työn kuvaaja 1940-luvulta.” – Julkaistu
Arvaksen blogissa Dekkarihylly
24.9.2010:
http://dekkarihylly.
blogspot.fi/2010/09/hugo-nousiainen-realistinen-poliisin.html.
Hale, Mike: ”Follow the Tracks
of the Crime Drama. Mikko
Niskanen’s ‘Eight Deadly Shots’
May Seem Familiar.” The New
York Times 13.10.2013. – Julkaistu The New York Timesin
verkkosivuilla 11.10.2013: http://
www.nytimes.com/2013/10/13/
arts/television/mikko-niskanenseight-deadly-shots-may-seem-familiar.html?_r=2&.
– 108 –
– 109 –
“Asia alkoi menemään poliisin näkökulmasta
huonompaan suuntaan. Ruumiista löydettiin
monia eri aineita ja vatsalaukusta myös.”
– 110 –
– 111 –
– 112 –
Elina Katajamäki
Kjempe bra! –
vaihto-opiskelijana Norjan
poliisikorkeakoulussa
Vanhempi konstaapeli
Elina Katajamäki valmistui
poliisiksi syksyllä 2013. Hän
työskentelee Itä-Uudenmaan
poliisilaitoksessa Porvoon
poliisiasemalla pitkäkestoisen
rikostutkinnan parissa.
Ennen poliisiuraa Katajamäki
on opiskellut filosofian
maisteriksi ja työskennellyt
toimittajana muun muassa
Poliisi-tv:ssä.
Katajamäki on reservin
yliluutnantti. Hän on
palvellut Afganistanissa
sotilaallisen kriisinhallinnan
tehtävissä.
Kun isolla kengällä astuu,
jää iso jälki
V
aikka poliisin työ on tiukasti
sidoksissa kotimaiseen lainsäädäntöön, ei se kuitenkaan tarkoita, etteikö muualta maailmasta voisi saada
hyviä ideoita työn tekemiseen. Poliisiammattikorkeakoulu on mukana Nordcopyhteistyössä, jonka kautta pohjoismaiset poliisiopiskelijat pääsevät vuosittain
vaihto-ohjelmiin muihin pohjoismaihin.
Tämä päiväkirja kertoo vaihto-opiskelijajaksostani Norjassa keväällä 2013.
Maanantai 8.4.
Oslon lentokentällä vastassa oli Norjan
Politihøgskolenin kansainvälisen osaston
työntekijä, joka pahoitteli, ettemme me
suomalaiset, minä ja Jan, saapuneet jo
sunnuntaina, kuten muut ulkomaalaiset opiskelijat. Hän kertoi lähettäneensä
asiasta pyynnön Suomeen Poliisiammattikorkeakoulun yhteyshenkilölle. Tieto
lienee muuttunut matkalla, sillä meille
oli ilmoitettu, ettemme ehdottomasti voi
mennä ennen maanantaita, sillä kukaan
ei olisi vastassa. Myöhäisen saapumisen
vuoksi emme ennättäneet mukaan avausluennolle.
– 113 –
lei mukaan lasketa sitä, että kaikki olivat
Kongsvingerin koulutuskeskuksessa
yhtä näreissään ylämäkijuoksusta aamutapasimme kouluttajia, kurssin johtajan
pakkasessa.
ja muuta henkilöstöä. Virkavaatteiden
Toinen, kenties uskottavampi näkevaihtamisen ja lounaan jälkeen kuitmys oli se, että aamulenkeillä halutaan
tasimme aseet. Pian koko 60 hengen
pitää kurssille kuria. Ainakaan myöhään
vahvuinen kurssi kiersi voimistelusalin
iltaan ei kannata valvoa, eikä varsinkaan
seinänvierustoja, kun kuivaharjoitteluna
juhlia, mikäli mieli ylös kuuden korvilkäytiin läpi aseotteita.
la ja lenkkareissa ylämäkeen. Kuri oli
Aseet ovat samanlaisia kaikkialla, mutmuutenkin läsnä pienissä
ta voi pojat, kuinka niiden
asioissa: aamut ja lounaskäsittely voikaan erota
Kun suomalaisen
tuntien jälkeiset harjoimaittain. Kun suomalaipoliisin aseotteet
tukset alkoivat kokoontusen poliisin aseotteet on
on kaiverrettu
mispaikalta, jossa mentiin
kaiverrettu selkärankaan,
selkärankaan, niistä
joukkueiden sisällä ryhniistä ei noin vain opi pois.
ei noin vain opi pois.
mittäin jonoihin ja jonon
Koska lihasmuistia on hijohtajat ilmoittivat kursdasta kouluttaa uudelleen,
sin johtajalle kaikkien olevan paikalla.
itsensä tunsi toistaitoiseksi norjalaisia
Sen jälkeen otettiin hieman asentoversioita opetellessa.
lepo-komentoja ja saatiin ohjeita alkaVaihto-opiskelijat syövät poliisikorvasta harjoituksesta. Suomalaisen vakeakoulun laskuun, mutta norjalaisopisrusmiespalveluksen ja poliisikoulutukkelijoille ruoka on omakustanteista. Atesen käyneelle meno muistutti enemmän
riat maksavat heille 4–6 euroa kerralta.
ensimmäistä kuin jälkimmäistä.
Ilmeisesti juuri hinta pakottaa ruokalan
Ensimmäisenä kokonaisena kurssihuolehtimaan siitä, että tarjottava ruopäivänä
päästiin soveltamaan opittuja
ka on erinomaista, muutoin lähikaupan
aseotteita ja asentoja sekä käytäntöjä
eväät houkuttavat lounaslinjaa enemtodellisuudessa, kun koko päivä kului
män.
pistooliammunnan parissa. Kouluttajan
asenne oli ihastuttava: meno oli vauhdiTiistai 9.4.
kasta, iloista ja kannustavaa. Kouluttaja
Norjalaisilla opiskelijoilla oli esittää
ei jaaritellut turhia, mutta näytti kyllä
kaksi näkökulmaa siihen, miksi operatarkkaan, mitä seuraavaksi oli tulossa.
tiivisella leirillä herätään joka aamu kello
Ei haitannut, vaikka ymmärsi puheesta
6.15 alkavalle aamulenkille. Ensimmäikeskimäärin vain joka viidennen sanan.
sen näkemyksen mukaan kyse on siitä,
Ensimmäisenä päivänä laukauksia amettä kurssilaiset tekevät jotain yhdessä.
muttiin pitkälti kolmatta sataa. Ja hylsyt
Mäeltä, jonne aamuisin juostiin, ei saaoli toki kerättävä itse pois märästä ja
nut juosta alas ennen kuin kaikki olivat
sulavasta maasta. Ampumaradalla kontperillä ylhäällä. Yhdessä tekemisen meitailu todisti, ettei suomalaisen poliisin
ninkiä siinä ei kuitenkaan juuri ollut, el– 114 –
kenttähaalarin vedenpitävyys ole aivan
samaa luokkaa kuin norjalaiskollegoiden
asu. Pelkästään harjoitustoimintaan tarkoitetun kaksiosaisen, teknistä kangasta
oleva asun on valmistanut maan ylpeys,
Helly Hansen.
Vaikka päivä oli alkanut varhain ja sisältänyt rutkasti raitista ilmaa, jaksoivat
useimmat lähteä vielä illallakin urheilemaan. Kuntosali oli varustelultaan perusmuotoinen, joskaan vapaita tankoja
tai maastavetopaikkaa ei ollut. Onneksi
aivan kaikki laitoksen opiskelijat eivät
tulleet sinne samaan aikaan, sillä melko
ahdasta siellä oli nytkin.
Suomalaisen
varusmiespalveluksen ja
poliisikoulutuksen käyneelle
meno muistutti enemmän
ensimmäistä kuin jälkimmäistä.
Toisena kokonaisena
ampumaratapäivänä ero
suomalaisen poliisin
ampumaharjoitteluun kirkastui.
Keskiviikko 10.4.
Toisena kokonaisena ampumaratapäivänä ero suomalaisen poliisin ampumaharjoitteluun kirkastui. Siinä missä meillä harjoitukset keskittyvät ensisijaisesti
työelämän tilanteiden ennakointiin, norjalaisten harjoittelu tähtäsi puhtaasti ampumatestiin, joka leiriläisillä olisi edessä.
Suomessa tasokoe ammutaan ennen
työharjoitteluun lähtöä, mutta Norjassa
vasta joitain viikkoja ennen valmistumista; sitä ennen virkatehtävissä on turha
haaveilla aseen käytöstä. Töihin ei pääse,
ellei sekä pistoolin että konepistoolin tasokoe ole hyväksytysti suoritettuna.
Kaikki ammunnat ammuttiin raskaat
suojaliivit yllä. Tätä perusteltiin sillä, että
aseenkäyttötilanteen koittaessa Norjan
poliisi kiskaisee aina raskaan suojaliivin
ylleen. Tähän meilläkin toki pyritään,
mutta suurin ero on se, että siinä missä suomalaisen poliisin ase kulkee aina
vyöllä, norjalaisen poliisin ase on pääasiassa lukitussa lokerossa virka-autossa.
– 115 –
Sieltä se otetaan esiin tarpeen tullen, joten samalla voi poimia raskaan liivinkin.
Ammuntojen jälkeen rata putsattiin
muutamasta tuhannesta hylsystä. Vaikka
osa joukosta selvästi vältteli noukkimista, kilisivät hylsyt laariin sitä tahtia, että
mikä tahansa siivousfirma olisi ottanut
tämän joukon töihin!
Pysäytystikkujen jälkeen opettajat
antoivat meille ryhmittäin kolme pikkuautoa ja laminoidun tiepohjan. Näistä kaksi poliisiautoa ja yksi pakenijan
auto piti asettaa kaistalle siten, että Stop
Stickin käyttö olisi taktisesti sujuvinta.
Toisilla ryhmillä sujui ilmeisesti paremmin kuin toisilla, mutta suomalaisnäkökulmasta tuntui kummalliselta, kuinka
Torstai 11.4.
kapea-alaisesti kolme vuotta opiskelleet
Ensimmäisen kerran päiväohjelmassa,
poliisit ajattelivat pysäytysasiaa. Ajatteeli dagssedelissä, ei ollut mainintaa raslua voisi kuvata siviilimäiseksi, sillä ajokaasta suojaliivistä, johon hartiat ja selkä
neuvot aseteltiin teiden sivuun, eikä siovat saaneet totutella alkuviikon. Luvasten, että näkyvyys ja siten samalla sekä
sa oli taktiikkaopetusta, joten meidän
oma että sivullisten turvallisuus makjoukkueemme pakattiin pakettiautoihin.
simoitaisiin. Asiaan piti tuoda hieman
Meidät kuljetettiin vajaan kymmenen kisuomalaisnäkemystä, joka myös opettalometrin päähän teollisuusalueelle, jossa
jien mielestä osoittautui oikeaksi. Vika ei
sijaitsi poliisin koulutuskäyttöön otettu
varmasti ole opiskelijoissa, mutta onhan
tyhjä teollisuuskiinteistö.
toki mielenkiintoista, jos piikkimaton
Päivä alkoi oppitunnilla, jonka aiheena
käyttöperiaatteesta ei ole kerrottu opisoli Stop stick, eli norjalaisten käyttämä
kelijoille, jotka ovat jo vuoden olleet työversio auton pysäyttämiseen tarkoiteelämässä.
tusta piikkimatosta. Tässä
Aamupäivän toisena raskohti pisteet menevät nortin
oli case-harjoituksia.
Tässä kohti
jalaisille, sillä käytettävyyNiiden
yksinkertaisuus
pisteet menevät
dellään ja helppoudellaan
hämmensi
suomalaisen
norjalaisille, sillä
Stop stick hakkaa meidän
koulutuksen
saanutta,
silkäytettävyydellään
vastaavan vekottimemme
lä
norjalaisten
kolmannen
ja helppoudellaan
mennen tullen. Luentoon
vuoden
opiskelijoiden
Stop stick hakkaa
kuului myös lainsäädäntöä
tehtävät
olivat
vaikeudelmeidän vastaavan
voimakeinojen käytöstä.
taan
meidän
ensimmäisen
vekottimemme mennen
Kuulosti kumman tutulta,
vuoden tehtäviämme: jotullen.
kun voimankäyttöä koskainen tehtävä oli sama,
kevan poliisilain pykälän
mielentilaltaan epästabiili
lopussa mainittiin voimakeinojen vältmies, jolla oli puukko kädessä. Teräaseen
tämättömyydestä, puolustettavuudesta
kanssa heiluvan kohtaaminen ei koskaan
ja tarkoituksenmukaisuudesta. Luennon
ole helppoa, mutta näissä esimerkeissä
jälkeen menimme asvaltoidulle pihalle
oli rakennettu tilanne niin, että jokaisella
harjoittelemaan Stop stickin heittoa.
noin kymmenellä rastipaikalla kohde– 116 –
henkilö luopui aseestaan miltei heti käskytettäessä.
Iltapäivän opintokokonaisuudessa käsiteltiin poliisijoukon liikkumista. Tavoitteena oli turvallinen kohteeseen pääseminen. Raskaassa suojaliivissä ja pitkän
aseen kanssa liikkuessa meille suomalaisille tuli väistämättä mieleen varusmiespalvelus sillä erotuksella, että poliisitaktiikassa henkilöiden väliset etäisyydet ovat
käsivarren mittaiset sotilaallisen viiden
metrin sijaan. Iltapäivä kuluikin rakennusten ja metsikön suojissa hiiviskellen.
Meille suomalaisille
eksoottisinta oli köllöttää
kyljellään kuin norpanpoikanen
ja ampua makuuasennosta.
Perjantai 12.4.
Keneltäkään ei taatusti jäänyt huomaamatta, että oli ensimmäisen leiriviikon
viimeinen päivä. Tunnelma oli kevyt aamusta alkaen, vaikka aamulenkin vetänyt
naiskonstaapeli laittoikin meidät punnertamaan lenkin puolivälissä!
Joukkueemme päiväohjelma oli tuttu:
askel kulki koulun takana sijaitsevalle
pistooliradalle. Miltei koko päivän ajan
ammuimme 20 metristä, sillä norjalaisten tasokoe odotti tulevana maanantaina. Kaksi aiempaa ammuntapäivää olivat
tuottaneet oivalluksen norjalaisen virkaaseen liipaisimesta, ja osumat alkoivat
olla juuri siellä, missä niiden kuuluikin.
Jos hyvässä laukauksessa laukaustapahtuma tulee puristavalla liipaisulla ikään
kuin yllätyksenä, saa norjalaisten virkaaseessa tätä yllätystä odottaa hieman
kauemmin kuin suomalaisessa virkaveljessään.
Meille suomalaisille eksoottisinta oli
köllöttää kyljellään kuin norpanpoikanen ja ampua makuuasennosta. Norjalaisten tasokokeeseen kuuluu makuu– 117 –
ammunnan lisäksi ampuminen aikaa
sen parkkipaikalla arviolta 90 prosenttia
vastaan 50 metrin juoksupyrähdyksen
kaikista autoista oli Norjan kilvissä. Ilkanssa. Niinpä me, suojalalla suomalais-norjalainen
Kuntotestit
tosin
liiveissämme kovakuoriaiseurue söi hilpeinä ruotovat kovemmat.
sen näköiset konstaapelinsalaisella jauhelihalla täyalut, ravasimme ampumatettyjä tortilloja ja katsoi
rataa edestakaisin.
miehekkäitä elokuvia.
Toisinaan hauskuutta aiheutti joko
kielimuuri tai oma tottumus: yhtäkkiä
Sunnuntai 14.4.
pitikin ampua maalitaulun alaosaan, ”jalKoska sunnuntaille ei ollut varattuna
koihin”, eikä tätä ymmärtänyt, tai kun
ohjelmaa, oli aikaa tarkastella hieman
ymmärsi, ei muistanut. Oli terveellistä
norjalaista poliisikoulutusta.
huomata, kuinka orientoitunut sitä onNorjassa on neljä poliisikoulua, jotka
kaan osumaan keskelle maalitaulua.
sijaitsevat Oslossa, Bodössä, KongsVarusmiesmäinen ote oli läsnä asetarvingerissä sekä Stavernissa. Kouluihin
kastuksissa, joissa aseen piippu tuli puhhaetaan kerran vuodessa yhteishausdistuksen jälkeen näyttää kouluttajalle
sa muiden koulujen kanssa. Vaikeinta
ennen viikonloppusäilytykseen pakkaaon päästä Oslossa sijaitsevaan kouluun
mista. Aseiden luovutuksen jälkeen valsuuren hakijamäärän vuoksi ja helpointa
taosa kurssilaisista suuntasi koteihinsa
Bodön kouluun sen pohjoisen sijainnin
tai Oslon yöhön. Vaihtarit jäivät eväsansiosta. Koulun aloittaa vuosittain reilaatikon kanssa Kongsvingeriin, keskelle
lut 700 opiskelijaa.
norjalaista peltoa.
Poliisiksi päästäkseen on oltava Norjan kansalainen ja vähintään 20-vuotias,
Lauantai 13.4.
tai täytettävä 20 vuotta hakuvuotena. Koulutuskeskus hiljeni viikonlopuksi,
B-luokan ajo-oikeus on vaatimuksena
kun valtaosa opiskelijoista oli kodeisSuomen tavoin, lisäksi on oltava tersaan. Vajaa kymmenkunta meistä vietti
veydeltään hyvässä kunnossa ja täytettäkuitenkin viikonloppunsa Kongsvingevä näkö- ja kuulovaatimukset. Rikosrerissä. Laiska aamu ja rauhallinen päivä
kisteriä ei saa olla ja henkilökohtaisilta
tulivat tarpeeseen, sillä viikolla tahti oli
ominaisuuksiltaan on oltava sopiva porivakkaa ja näitä viikkoja olisi edessä vieliisin työhön. Melkein kuin suomalaisia
lä kaksi.
poliiseja valitsisi. Kuntotestit tosin ovat
Osalla opiskelijoista viikonloppuun
kovemmat.
kuului käynti Ruotsin puolella CharlotKoulutus on Norjassa kolmivuotinen.
tenbergin ostoskeskuksessa. Norjalaiset
Kolmesta vuodesta ensimmäinen vietesuosivat mielellään ostoksilla käyntiä
tään koululla opiskellen, toinen vuosi olitänaapurissaan, sillä hintataso on siellä
laan töissä jollain Norjan poliisiasemista
täkäläisittäin alhainen ja makeisvalikoija kolmas kuluu jälleen koululla. Koululma käsittämätön. Niinpä ostoskeskukla opiskellaan pitkälti samanlaisia asioita
– 118 –
kuin Suomessa, ensimmäinen vuosi on
melkeinpä pelkkää teoriaa.
Oppiaineina koulussa on mm. sosiologiaa, lakia, rikosoikeutta, rikostutkintaa,
psykologiaa ja ennaltaehkäisevää poliisityötä. Kolmas vuosi on operatiivista
leiriä lukuun ottamatta myös hyvin teoriapainotteinen.
Vasta toisena vuonna, kun ollaan töissä, harjoitellaan ensimmäistä kertaa asekäsittelyä ja ampumista, jota sitäkin vain
muutaman päivän verran. Suomesta
poiketen harjoittelussa olevilla poliiseilla ei siis ole oikeutta aseenkäyttöön virkatehtävillä. Vasta kolmantena vuonna
järjestetään tämä kolmen viikon mittainen operatiivinen leiri, jolla ammutaan
pistoolin ja MP5:n tasokokeet.
Suomesta poiketen
harjoittelussa olevilla
poliiseilla ei siis ole oikeutta
aseenkäyttöön virkatehtävillä.
Maanantai 15.4.
Viikonloppuna satoi lunta. Sitä tuli
toistakymmentä senttiä. Sunnuntai-iltana lumentulo vaihtui vedentuloksi, joten
maanantaiaamun koittaessa aamulenkin
tie oli muuttunut jäiseksi luistinradaksi
loskakuorrutteella ja ampumaradasta oli
tullut kahluuallas.
Norjalaisilla oli edessään leirin siihen
saakka jännittävin hetki. Ampumakatoksen ilma oli siis sakeana paitsi kostean
ilman aiheuttamaa, suojalaseihin häiritsevästi tarttuvaa usvaa, myös hermostuneisuutta, kun pistoolin tasokoeammunnat olivat alkamassa.
Kouluttajan mielestä kyseessä oli niin
tärkeä tapahtuma, että norjalaisille tahdottiin taata täysi keskittymisrauha siirtämällä suomalaiset katsomoon testin
ajaksi. Rauha olisi saattanut häiriintyä
siitä, ettei ampumatestissä käytettäviä
– 119 –
seinämiä ja sitä kautta ampumapaikkoja
lön kiinniottamista autosta. Tapaukset
ollut riittävästi. Totutteluammunnoissa
alkoivat hyvin rauhallisesti ja odottelimvesi pisaroi kauniisti alas
me loppua kohti kiihtyvää
Suomen
tasokokeeseen
norjalaisten Goretexiltä,
tahtia.
verrattuna koe
kun suomalainen haalaTapauksia käytiin läpi
on melko kaukana
ri imaisi sisäänsä kaiken
puolentoista tunnin ajan,
työelämästä, sillä
maahan kertyneen veden.
eivätkä ne oleellisesti vaisiinä ammutaan
Niinpä ei harmittanut yhkeutuneet. Vaikeinta opisenimmäkseen aikaa
tään vapautua testin ajakkelijoille oli se, että välillä
vastaan.
si pois ampuma-alueelta,
kohdehenkilö olikin aivan
vaihtamaan kuivaa ylle ja
rauhallinen, mutta harkuivattelemaan varusteita ennen iltapäijoituksen synnyttämä jahtivietti johti
vän harjoituksia.
siihen, että myöntyväinen henkilökin
Jotain tasokokeen vaikeudesta kertoo
revittiin vilauksessa hihastaan ulos. Suose, että 59:stä kurssilaisesta 11 ei läpäismalaisesta näkökulmasta erikoisinta oli,
syt testiä. Suomen tasokokeeseen verratettä norjalaiset ovat työskennelleet jo
tuna koe on melko kaukana työelämästä,
kokonaisen vuoden, ja nyt käytiin läpi
sillä siinä ammutaan enimmäkseen aikaa
tällaisia, miltei kokonaan puhuttamiseen
vastaan. Tasokokeita verrattaessa suoperustuvia harjoituksia. Yritimme välillä
malainen malli puoltaa sekä meidän että
kysyä, mitä sitten tehdään, jos henkilö
norjalaisten opiskelijoiden mielestä paiktodellakaan ei tahdo autosta ulos, mutta
kaansa siinä, että poliisin ei ole tarkoitus
siihen ei saatu muuta vastausta kuin että
ampua lyhyessä ajassa mahdollisimman
”laitetaan kaasua sisään ja odotetaan”.
monta laukausta, vaan sen sijaan olisi
Puolentoista tunnin kuluttua koulutparempi ampua yksi hyvä ja tarkkailla
tajat alkoivat päättää harjoitusta, sanoivaikutuksia.
vat että kaikki on tässä ja hyvin meni.
Norjalaiseen opetusmetodiin näyttää
Sitten he ymmärsivät, että meillä olikin
kuuluvan, että lyhyestä luennosta siirryvielä tunti aikaa. Sitten toistettiin aivan
tään suoraan case-harjoituksiin. Niinpä
samankaltaisia harjoituksia, mutta into
lounaan syötyämme kuuntelimme ensin
oli hiipunut kuin helium vappupallosta
ajoneuvon luona toimimista käsittelevän
juhannuksena.
luennon ja pakkauduimme sitten autoihin ja suuntasimme jälleen teollisuusaluTiistai 16.4.
eelle. Suomalaiseen oppimiseen kuuluu
Tiistain ohjelmassa oli suomalaisittain
usein käytännön ”käsityötaitojen” har”jotain ihan muuta”: MP5-konepistoojoittelemista pienemmissä paloissa, mutlilla ampumista. Norjassa MP5, empefem,
ta Norjan mallissa kouluttajat näyttivät
koulutetaan ja jaetaan kaikille poliiseille,
tilanteen ja heti sen jälkeen ryhdyttiin tosillä koskaan ei tiedä, milloin MP5 on
sitoimiin. Kouluttajien esimerkin jälkeen
paras ase käytettäväksi. Loogista kyllä,
harjoittelimme siis käytännössä henkimutta epäloogista siihen nähden on se,
– 120 –
että harjoittelussa olevat poliisit eivät
sitten kuitenkaan saa kantaa tai käyttää
asetta.
Ampumaradalla jokaiselle opiskelijalle jaettiin MP5:n lukko, joita kouluttajat
säilyttävät meille jaetuista aseista erillään. Tämä käytäntö mahdollisti sen, että
opiskelijat saattoivat säilyttää aseita huoneissansa omatoimista totuttelua varten.
MP5:llä ammutaan seisten, polvelta
ja maaten. Harjoittelu käynnistettiin 20
metristä, jotta ampujat tottuisivat uuteen aseeseen. Kun totuttelulaukaukset
oli ammuttu, siirryttiin 50 metriin. Tältä
etäisyydeltä ammuttiin makuulta ja polvelta, sillä näissä asento on huomattavasti tukevampi ja etäisyyden kasvaessa
laukauksen onnistuminen muuttuu osumisen kannalta tärkeämmäksi.
Lopulta ammuttiin aikaa vastaan ja
testattiin oppilaiden oppimia asioita. Jos
päivän aikana saaduista neuvoista otti
vaarin, pystyi annetussa ajassa ampumaan laukaukset tarkasti tauluun.
Suomalaiseen oppimiseen
kuuluu usein käytännön
”käsityötaitojen”
harjoittelemista pienemmissä
paloissa, mutta Norjan
mallissa kouluttajat näyttivät
tilanteen ja heti sen jälkeen
ryhdyttiin tositoimiin.
Tiistain ohjelmassa oli
suomalaisittain ”jotain ihan
muuta”: MP5-konepistoolilla
ampumista.
Keskiviikko 17.4.
Toisen joukkueen tutustuessa MP5:n
saloihin meidän joukkueemme harjoitteli taktiikkaa erityisen pitkän päivän ajan.
Aamupäivällä harjoittelimme etenemistä
ryhmässä. Käytännössä tämä tarkoitti
noin viiden hengen joukon siirtymistä
turvallisesti jonossa kohteesta A kohteeseen B. Kolmisen tuntia aamupäivästä
harjoittelimme etenemistä 360 asteen
suojauksella pistoolin ja MP5:n kanssa.
Ensimmäisenä tehtävänä oli sovittaa
joukon etenemisnopeus siten, että viimeisenkin turvallisuus säilyy. Kun vauhti oli järkevä, lisättiin vaikeutta erilaisilla
– 121 –
ympäristöillä. Tekniikkaa harjoiteltiin
makaavaa ja puukostaan vapaaehtoiasuinrakennuksemme käytävillä ja kuusesti luopunutta kohdehenkilöä. Ja samahan siinä suomalaiselle
malla tulilinjalla oli myös
tuli haalarissa ja raskaassa
partiokaveri. Jäin oikein
Tästä näkökulmasta
liivissä. Etenkin siinä vaiodottamaan, että koulutsain erityistä
heessa, kun mukaan otettaja nostaisi asian esiin pakiitosta, ja
tiin norjalaisten käytössä
lautteessaan, mutta sitä ei
suomalaisopiskelijan
oleva kilpi, celsiukset haaedes sivuttu, vaan suoritus
ehkä perusteetonkin
larin sisällä kohosivat.
kehuttiin kaiken kaikkiaan
maine taktisena
Tauolla yksi kouluttajista
onnistuneeksi.
ajattelijana kasvoi.
kertoi pitkän pitkää tarinaa
Asia piti kuitenkin ottaa
siitä, kuinka etenemistakpuheeksi ja ehdottaa, että
tiikat ovat hänen urallaan osoittautuneet
josko partiokaveri olisi voinut vaikka kokullanarvoiseksi. Harmitti, kun hankateloida aseensa ja tarvittaessa sitten esilalla murteella kerrotun tarinan huippumerkiksi painia kohdehenkilön maahan.
kohdat jäivät ymmärtämättä. Eikä osanAmpuma-aseen käyttöhän olisi siinä
nut nauraa oikeassa kohdassa.
tilanteessa joka tapauksessa ollut täysin
Jos autoihin liittyneen taktiikkaharmahdotonta, kun partiokaveri oli samasjoituksen kohdalla olikin päässyt vasa mytyssä kohdehenkilön kanssa. Tästä
littelemaan kuivaharjoittelun puutetta,
näkökulmasta sain erityistä kiitosta, ja
lounaan jälkeen sitä oli edessä senkin
suomalaisopiskelijan ehkä perusteetonedestä. Koko iltapäivän ajan liikuimme
kin maine taktisena ajattelijana kasvoi.
joukkona oville, joita sitten availimme.
Erikoisen harjoituksesta teki se, kuinka
Torstai 18.4.
vaikeusaste ei tosiaankaan noussut.
Koko torstai kului jälleen MP5:n kahIllalla lepo olisi ollut paikallaan, mutta
vassa. Norjan harmaa taivas tiputti vetpäivällisen jälkeen oli varattu vielä yksi
tä, niinpä vahingosta viisastuneena osasi
3,5 tunnin opetuspaketti henkilön kiinpyytää norjalaisilta opiskelijoilta sadeniottamisesta auton luona. Jokainen sai
vaatteita lainaan. Norjalaiskollegat eivät
suorittaa partiona kaksi harjoitusta. Toilakkaa ihmettelemästä meidän varustusnen kouluttajista esitti kohdehenkilöä
tamme ja etenkin sen puutteita säänkesottaen välillä myös oppilaita avukseen.
tävyydessä. Terveisiä vain PoliisihallitukHarjoitukseen liittyi suomalaisnäköseen: sadevaatteet olis kivat!
kulmasta ehkä tähän mennessä erikoisin
Michelinin pulskaan rengasmieheen
tilanne. Kun norjalaispartio oli aseella
oli helppo samaistua, kun haalarin ja sauhaten käskyttänyt veitsensä kohottadeasun ylle heitti vielä raskaan suojaliineen kohdehenkilön maahan ja toinen
vin. Raskasta liiviä on kahta mallia, joista
partiosta meni raudoittamaan kohdeuudemmassa on jo niin paljon liikkuvia
henkilöä, osoitti toinen partiosta edelosia ja erilaisia suojia, että sen puettaleen aseella maassa täysin rauhallisesti
vuus ja käytettävyys kärsivät. Liivin run– 122 –
gosta roikkuvat erillään etulevy, alasuoja,
hihaosat, niskasuoja ja kaulasuoja. Kun
nämä kaikki yritetään yhdistää ampuma-asentoon, ollaan melkoisen haasteen edessä. Hankaluus korostuu, jos
ampuja on suhteellisen pienikokoinen.
Jos yhtälöön lisätään vielä aikarajoitettu
ampuminen, tuloksena on räväköitä kirosanoja, kun yrittää asetella aseen päätä
kaulasuojuksen sisään maaten, polvella
ja seisten ampuessa. Tai vaihtoehtoisesti
taivuttaa niskaansa siten, että ylipäänsä
näkisi tähtäimistä!
Lisäksi niskasuojukset nostivat kuulosuojaimet pois korvilta. Mutta koska
kuppikuulosuojaimia oli pakko käyttää,
toimivat ne tai eivät, on alle laitettava
tulppasuojaimet, jotta kuulo oikeasti
olisi suojassa. Kaksoissuojaus toki hankaloitti sitten entisestään norjaksi annettujen tehtävien ymmärtämistä. Mutta
huoli pois: kuten koko reissu on osoittanut, yllättävän paljon asioita voi tehdä
oikein, vaikkei ymmärtäisi puoltakaan
annetuista ohjeista.
Norjalaiskollegat eivät
lakkaa ihmettelemästä meidän
varustustamme ja etenkin sen
puutteita säänkestävyydessä.
Raskasta liiviä on kahta
mallia, joista uudemmassa on
jo niin paljon liikkuvia osia
ja erilaisia suojia, että sen
puettavuus ja käytettävyys
kärsivät.
Perjantai 19.4.
Teollisuusalueen harjoitusrakennukset, etenemistä ja etsintää kahden tai kolmen hengen ryhmissä. Alkuun kolmen
miehen partioita ja huoneisiinmenoja.
Aamupäivän loppuun etenimme partioina huoneistoa kuvaavan radan läpi
ohjaajien seuratessa liikkumista. Viimeisessä vedossa tilanteeseen liitettiin vielä
kohdehenkilö ja hieman tempoa. Tällä
testattiin, oliko ryhmillä tekniikka hallussa ja hoksottimet kohdallaan.
Iltapäivän harjoituksessa testattiin
aiemmin opittuja asioita: etenemistä par– 123 –
tiossa, etsintää rakennuksessa ja henkiEnsimmäinen toimenpide oli kadun
lön kiinniottoa autosta. Suoritukset arvisulkeminen. Majorstuan kaupunginosan
oitiin ja niistä annettiin vain suppea pavilkkain ravintolakatu suljettiin muullaute. Lisäksi iltapäivään kuului sinisen
ta kuin taksi- ja huoltoliikenteeltä, jotta
harjoituspistoolin ja MP5:n puhdistus
iloisella tuulella oleva juhlakansa ei jäisi
ja sen yhteydessä leikkimielisiä kilpailuja
autojen alle. Sulkeminen vähensi lisäksi
aseen purkamisessa ja kokoamisessa.
meluhaittaa, jota bassot jytkyen rinkiä
Iltapäivällä teimme suunnitelmia piiajavat autot aiheuttaisivat.
ritystilanteen hoitamisesta. Norjalainen
Suljetulla kadulla oli hyvä tehdä jalkakouluttaja oli kiinnostunut
partiota, ja kolmisen tunsiitä, miten tilanne Suotia siinä vierähtikin. Pieniä
Pitkältä tuntunut
messa etenisi, mutta maatappelunalkuja sammutelpäivä huipentui
ottelua tästä ei saatu, sillä
tiin tämän tästä, ja muuan
siihen, että käteen
taktiikkamme oli kovin
veijari joutui viettämään
lyötiin pakettiauton
samanlainen kuin norjahyvän tovin käsiraudoissa,
avaimet.
laisilla. Yksi piste kuitenkun järjestyksenvalvoja oli
kin Suomelle, sillä lopuksi
halukas tekemään rikosesitelty pehmeä suojakilpi eli ”lerppu”
ilmoituksen pahoinpitelystä. Läsnäoliherätti norjalaiskollegoissa kateellisia
joiden mukaan rytäkässä oli tosin louk”miksei meillä ole” -kommentteja.
kaantunut lähinnä järjestyksenvalvojan
Pitkältä tuntunut päivä huipentui siiego.
hen, että käteen lyötiin pakettiauton
Suuren hankaluuden Oslon poliisille
avaimet. Kädellä osoitettiin summittaimuodostavat romanialaiset taskuvarnen suunta, sillä sadan kilometrin päässä
kaat. He toimivat pareittain tai ryhmistuolla jossain olisi Oslo ja Majorstuan
sä siten, että yksi tai useampi näpistelee
poliisiasema.
juhlakansan omaisuutta baarin sisällä
ja kontaktihenkilö odottaa syrjässä ulLauantai 20.4.
kopuolella. Saalista viedään ulos tämän
Vuoro Oslon poliisin mukana alkoi
tästä ja poliisin nähdessään kontaktihenkello 24 aloituspalaverilla, jossa käytiin
kilö katoaa yöhön. Baarissa kiinni jäänyt
tarkasti läpi lähiaikoina kirjattuja rikoskeikkamies ei siis kanna mukanaan anasilmoituksia. Rikoksista, erityisesti huutettua tavaraa. Tämänkaltaisia epäilyjä
mausainerikoksista, epäiltyjen kuvat
mekin selvittelimme, mutta tuloksena ei
näytettiin aina, kun ne olivat saatavissa.
ollut löytyneitä älypuhelimia, vaan romaOman partioni muodosti kaksi kokenialaissyntyinen rattijuoppo.
nutta konstaapelia, keski-ikäiset mies ja
Rattijuoppo vietiin jättimäiselle poliinainen. Autoon lastattiin konstaapelit
siaseman ja poliisivankilan yhdistelmäleväineen. Se osoittautui viisaaksi, sillä
le, jossa Oslon alueen poliiseja palvelee
laitoksella emme käyneet koko yön aioma lääkäri. Verikokeen lisäksi lääkäri
kana.
teki epäillylle tarkat kokeet, joilla mi– 124 –
tattiin reaktionopeutta. Rakennuksessa
riitti kuhinaa, sillä sisään tuli niin sekavia
henkilöitä kuin muita rattijuoppojakin.
Partion miesjäsen kuulusteli epäillyn
heti, ja kuulustelu alkoi täsmälleen samalla epäillyn oikeuksien kertomisella
kuin Suomessakin. Ja Suomestakin tuttuun tapaan pitkään kestäneen työrupeaman tuloksena oli melko kasa papereita.
Rattijuopon päästettyämme kello oli
jo lähellä neljää aamuyöllä ja Oslo hiljeni. Söimme eväitä Oslon poliisin operaatiokeskuksessa, joka on kuin pieni
hätäkeskus, mutta jakaa vain poliisin
tehtäviä. Suomessa ”yhden luukun periaatetta” on jalostettu hienosti, sillä Norjassa 112 on vain poliisille, 113:sta saa
ambulanssin ja palokunnallekin on oma
numeronsa, 114.
Yö ei eronnut suomalaisen poliisin
viikonloppuyöstä kuin kahdella tavalla:
aseet olivat laatikossa lukkojen takana ja
kaikki puhuivat norjaa.
Partion miesjäsen kuulusteli
epäillyn heti, ja kuulustelu
alkoi täsmälleen samalla
epäillyn oikeuksien
kertomisella kuin Suomessakin.
Ja Suomestakin tuttuun tapaan
pitkään kestäneen työrupeaman
tuloksena oli melko kasa
papereita.
Yö ei eronnut suomalaisen
poliisin viikonloppuyöstä kuin
kahdella tavalla: aseet olivat
laatikossa lukkojen takana ja
kaikki puhuivat norjaa.
Sunnuntai 21.4.
Valvotun yön jälkeen Oslon aamu
näytti kauniilta. Ainoastaan aamupalojen
hinnat saivat pilven auringon eteen. Jos
Suomessa ruoka on kallista, Norjassa se
on järkyttävän hintaista.
Oslon turistinähtävyydet sijaitsivat
keskustassa, kun opiskelija-asuntola taas
oli koulun lähellä kalliilla hienostoalueella ostoskadun varrella. Siksi turistikohteet jäivät katsastamatta. Burger Kingin
pannukakut maistuivat hyvin, ennen
kuin pakettiauton nokka suuntasi kohti
Kongsvingerin peltoa ja viimeistä leiriviikkoa.
– 125 –
Maanantai 22.4.
tiset näkökulmat ja turvallisuus huomiRutiinilla juostun aamulenkin jälkeen
oiden. Jännitys tiivistyi kohdetta lähespäivä jatkui MP5:n tasokokeella. Suotyttäessä, mutta juuri kun toiminnan oli
malaisen haalarin saattoi kokeen ajaksi
tarkoitus alkaa, harjoitus laitettiin poikki
heittää nurkkaan ja ottaa päiväunet, sillä
ja matka jatkui luokkaan, jossa pidettiin
tästäkin testistä oli vapautus, jottei noroppitunti valmistautumisesta tilanteisiin.
jalaisille tulisi lisää stressiä.
Oppitunnilla selvisi myös syy varusteLounaan jälkeen harjoiteltiin leirilrulettiin. Tarkoituksena oli luoda opiskelä jo opittuja asioita, mutta uuttakin oli
lijoihin painetta ja ärtymystä, ja simuloitarjolla. Yleensä sorkkaraudat ja muut
da näin todellista stressitilannetta. Poliimurtovälineet kuuluvat poliisin asiakkaisin työhön kun pitää kyetä keskittymään,
den arsenaaliin, mutta tällä
vaikka kantaisikin henkistä
kertaa niitä käytteli poliireppua, esimerkiksi kotiOvesta kun on joskus
si. Ovesta kun on joskus
huolia. Niitä täytyy pystyä
päästävä sisään,
päästävä sisään, vaikkei
käsittelemään siten, että
vaikkei kolkuttavalle
kolkuttavalle avattaisi.
työt hoituvat.
avattaisi.
Päivällisen jälkeen oli
Tunnin lopuksi käytiin
poikkeuksellisesti iltaohkeskustelu, jossa purettiin
jelmaa. Ja voi pojat, minharjoitustilannetta ja tilankälaista! Suomessa tätä kai kutsuttaisiin
teenjälkeistä toimintaa. Näkemys henrättisulkeisiksi. Kokoontumispaikalle tulkisen hyvinvoinnin merkityksestä on iltiin kenttävarustuksessa ilman liivejä tai
meisesti yhteispohjoismainen, ehkä jopa
välineitä. Kouluttajat ryhtyivät antamaan
yleismaailmallinen, sillä suomalaisen ja
käskyjä ja aikamääreitä uusien asusteinorjalaisen purkukeskustelumallin välillä
den pukemiseen. Toisen ja kolmannen
ei ollut eroja.
vaatteidenvaihdon jälkeen ilmassa oli turhautumista, kun vääriä asuvalintoja säesti
Tiistai 23.4.
kouluttajien kettuilu.
Että pitikin Suomesta, kouluampumisViimeisen vaihdon jälkeen kaikilla oli
ten osalta liiankin kokeneesta maasta,
päällä kenttävarustus kera raskaan suomatkustaa Norjaan saakka päästäkseen
jaliivin. Kurssi jaettiin kahteen ryhmään
mukaan aihetta käsittelevään harjoitukja ryhmille valittiin johtajat, jotka saivat
seen. Ammunnan pääkouluttaja piti altehtäväkseen organisoida ryhmät nokupuhuttelun, jonka aihe oli vakava ja
peasti toimintakykyisiksi. Kun ryhmät
kumpaakin kansallisuutta koskettava.
oli muodostettu, kerrottiin tehtävästä,
Siinä missä suomalaisesta rikoshistojolle ryhmät lähtevät. Tehtävänannon
riasta ei voi puhua mainitsematta Jokemukaan läheisellä ampumaradalla on
lan tai Kauhajoen kouluampumisia, normenossa leirikoulu, josta on kuulunut
jalaisilla on tuoreessa muistissa Utøyan
ammuskelua. Ryhmät etenivät kohteejoukkomurha. Kouluttaja korosti, että
seen leirin aikana opetetulla tavalla, takNorjassa on voimassa ensimmäisen par– 126 –
tion sääntö: lähin partio menee paikalle kokoonpanosta riippumatta. Tutulta
kuulosti.
Opiskelijajoukko oli jaettu kahtia, joten 15 opiskelijasta muodostettiin kahden konstaapelin partioita. Saimme radiosta tehtävän, jonka mukaan eräässä
rakennuksessa ammuskellaan. Yhden
pistoolin ja kahden MP5:n voimin partio
lähti suorittamaan tehtävää.
Oven luokse päästyämme alkoi kuulua
huutoa ja pauketta. Asemies vilahti yläkerrassa ja huutavia, kirkuvia ja verisiä
ihmisiä juoksi vastaan ja pyrki kontaktiin
poliisin kanssa. Partiomme suuntasi yläkertaan, ja rappusten tasanteella makasi
ensimmäinen kuollut. Vasta jälkeenpäin
ymmärsi, että kaikilla ”kuolleillakin” oli
suojalasit päässään. Suorittamisen vaiheessa tilanne oli niin todellinen, ettei
suojautumista edes huomannut: parin
viikon aikana tutuksi tulleet kaverit olivat
muuttuneet melkein tunnistamattomiksi
uhreiksi. Yläkerrassa huutoa kuului lisää
ja ihmisiä tuli vastaan, mutta lopulta tekijä tavoitettiin kapealla käytävällä ja hänet pysäytettiin ampumalla.
Harjoituksen järjestelyssä oli panostettu autenttisuuteen ja audiovisuaalisuuteen. Tekoveri, siviilivaatteet, hienot
näyttelijäsuoritukset ja korvia huumaava
huuto saivat aikaan sen, että todellisuudentuntua ei tarvinnut etsiä. Tehtävällä
oltiin todellakin jahtaamassa kouluampujaa. Oli opettavaista päästä testaamaan
osaamistaan ja ymmärrystään tilanteessa,
joka sekavuudeltaan oli huomattavasti
haastavampi kuin yksikään poliisikoulutuksessa eteen tulleista tilanteista siihen
mennessä. Kun oma puolijoukkueemme
Tarkoituksena oli luoda
opiskelijoihin painetta ja
ärtymystä, ja simuloida näin
todellista stressitilannetta.
Siinä missä suomalaisesta
rikoshistoriasta ei voi puhua
mainitsematta Jokelan tai
Kauhajoen kouluampumisia,
norjalaisilla on tuoreessa
muistissa Utøyan joukkomurha.
– 127 –
oli valmis, siirryimme näyttelijäosastoon
moninaisia, mutta norjalaiseen tyyliin
huutamaan ja vaikeroimaan.
kriittisen palautteen antaminen oli koHarjoitusta kehuttiin yleisesti leirin
vin vaikeaa. Esimerkiksi tähystysasemat
parhaaksi, ja meidän suoja henkilöiden sijoittelu
malaisten piti oikein käydä Tässä harjoituksessa, olivat toisinaan ahdistavaa
kuten koko leirillä,
erikseen kiittämässä koukatseltavaa, kun liike paloli
läsnä
valtava
luttajaa hyvin järjestetystä
jasti henkilöt eikä maaston
määrä kouluttajia.
harjoituksesta. Tässä harja rakennuskannan tarjojoituksessa, kuten koko
amia suojia osattu hyöleirillä, oli läsnä valtava määrä kouluttadyntää ja aivan liian usein tulilinjalle oli
jia. Tämä oli erinomaista: Logistiikkaan
vaarassa joutua kollega.
ei kulunut turhaa aikaa, kun opiskelijoiHarjoitus oli varusmiespalveluksesta
den ei tarvinnut hakea, kantaa ja purkaa
tuttua juoksemista asemiin. Vaikka haajokaista harjoitukseen kuuluvaa esinettä.
larissa tuli tukalan kuuma, kun päällä oli
Toisekseen palautetta antavia kouluttajia
sekä kevyt että raskas suojaliivi, norjariitti niin paljon, että toisten suorittaessa
laisten suoraan 1980-luvulta ammentaedellinen ryhmä sai palautetta. Lisäkvassa, pakistanilaisen vuohen nahasta
si tarkkailevia silmiä riitti kaikkialle, ja
ommellussa takissa oli taatusti vielä kuukaikesta tekemisestään saa palautteen.
mempi.
Lisäksi miltei kaikissa harjoituksissa
Siinä missä suomalaisen poliisin lipkouluttajat esittivät kohdehenkilöitä,
piksessä on irti repäistävä tarrakokardi,
eli toimivat maalimiehinä. Opiskelijat
on se norjalaisella poliisilla kullankimalsaattoivat pääasiassa keskittyä oppitava, kiinteä ja metallinen. Kouluttaja
maan toistensa suorituksista sen sijaan,
kysyi eräältä tytöltä, miksei hän muiden
että yrittäisivät metkuilla maalimiehinä.
tavoin ollut kääntänyt sitä niskaan, vaan
Kouluttajat eivät olleet pelkästään kouantoi auringon loistaa siihen paljastalun henkilöstöä, vaan heitä oli haalittu
vasti. Vastauksena oli, että lippaa ei voi
ympäri Norjaa laitosten voimankäytön
kääntää niskaan, koska poninhäntä ei
kouluttajista.
mahtuisi sen alle. Tämä sai jopa aina niin
Aamupäivän koulutuskokemuksen
kannustavan norjalaiskouluttajan kohotjälkeen iltapäivä tuntui hieman lattealtamaan kulmiaan – aiheesta.
ta. Tehtävänä oli kymmenen hengen
ryhmällä eristää talo, jossa oleskeli
Keskiviikko 24.4.
mielenterveydeltään ailahteleva henkiEnsimmäisen kerran leirin aikana päilö. Aseistautunutta henkilöä ei saanut
vä tuntui täyteohjelmalta. Aamupäivän
päästää pois alueelta, jonne paikallisen
harjoituksessa tehtiin käytännössä sanopean toiminnan ryhmän oli tarkoitus
maa kuin edellisen iltapäivän kestäneessä
saapua kymmenen minuutin sisään.
harjoituksessa. Aamupäivän harjoitukJohtotehtävä vaihteli vuorotellen opissessa tosin kohteen eristämisen lisäksi
kelijoiden kesken. Suoritukset olivat
tehtiin myös kiinniotto. Suoritus kesti
– 128 –
kaikkiaan tunnin, ja eniten siitä saivat irti
johtotehtävissä olevat. Me tarkkailupisteisiin asetetut kykimme puskissamme,
enkä tänäkään päivänä tiedä, kuinka ryhmämme suoritus lopulta meni.
Kun eristäminen ja kiinniotto oli tehty haastavissa kerrostalo-olosuhteissa
kahteen kertaan, kouluttajille tuli kiire
keksiä lisää ohjelmaa. Ja aina, kun ohjelmassa on aukko, voi harjoitella ryhmän
etenemistä. Meidän majoitustalomme
käytäviä oli nyt edetty siinä määrin, että
sähkökatkon tullessa jokainen käytävän
kulma ja ovenkahva olisi taatusti mieleen
syöpyneenä pohjapiirustuksena.
Iltapäivän harjoituksessa tehtiin kiinniottoa autosta, väkivaltaisuuteen taipuvaisen päihtyneen kiinniottoa ja kotikeikka.
Keikat olivat melko yksinkertaisia, mutta
suurimmat erot suomalaisen ja norjalaisen toiminnan välillä saatiin kotikeikalla.
Tehtävänantona oli mennä taloon, jossa isäntä on pahoinpidellyt puolisoaan,
mutta nyt noin 15 minuutin ajan oli ollut
hiljaista. Partio lähti etenemään talolle
suomalaisittain poikkeuksellisesti kilven
kanssa. Isäntä tuli vastaan ovella, kilpi
viskattiin mäkeen ja siitä lähti paini. Jykevä opiskelijatoveri tarjosi kohdehenkilönä melkoisen voimakkaan vastuksen
partiolle, mutta hänet saatiin pian aisoihin.
Kouluttajien palaute oli jännää kuultavaa, sillä heidän mukaansa sisälle taloon
olisi tullut syöksyä välittömästi, kun toinenkin käsiraudan lenkki on kilahtanut
kiinni. ”Poliisin tärkein tehtävä on ihmishenkien pelastaminen”, kuului kouluttajan opetus. Suomalaisen poliisin näkökulmasta ei toki sovi vähätellä kiireel-
Keikat olivat melko
yksinkertaisia, mutta suurimmat
erot suomalaisen ja norjalaisen
toiminnan välillä saatiin
kotikeikalla.
– 129 –
listä apua, mutta kun on tottunut siihen,
pisteet Suomelle.
että rikollisen teon ja toiminnan estämiIllan päätteeksi melkein puolet kursnen sekä työturvallisuus ovat ensi sijalla,
sista, kouluttajat mukaan lukien, suuntaei toimintatapoihin kuulu
si Ruotsin puolelle ostokviitta hulmuten syöksyä Vielä aikaisemmin ei sille. Torstain päättäisi juhnorjalaisten suusta
yksin
kohdeasuntoon,
linta kurssikeskuksella ja
ollutkaan
kuulunut,
jossa aggressiivisen henkikaupungin keskustassa. Ja
että ”se oli niin
lön kertoman mukaan on
sitä varten tarvittiin edullisaatanan hidasta”.
mahdollisesti myös toinen
sempaa alkoholia Ruotsin
vaarallinen henkilö. Rastilpuolelta.
la olleet kouluttajat kuuluvat kouluttajaOstosmatkan jälkeen, illan päätteeksi,
porukan temperamenttisimpiin, niinpä
oli vielä vuorossa meidän esityksemme
palautteen laatu oli sen mukaista. Vielä
suomalaisesta poliisikoulutuksesta. Se
aikaisemmin ei norjalaisten suusta ollutpäättyi voimankäyttöopetusta käsittelekaan kuulunut, että ”se oli niin saatanan
vään videoon, joka taisi olla jopa opettahidasta”.
vainen, sillä suurin osa kuulijoista ei ollut
Jälkeenpäin piti oikein tehdä vertailua
perillä kaasusumuttimen vaikutuksista.
lakien suhteen ja toden totta: Norjan poMonissa harjoituksissa täällä kohdehenliisilaissa aivan ensimmäiseksi tehtäväkkilö on kaatunut kuin kuolleena maahan
si on merkitty ihmisten suojeleminen.
saatuaan vähän sumutetta. Oli hyödyllisSuomalainen poliisi katselee asiaa hietä näyttää, kuinka toimintakyky hidastuu
man eri näkövinkkelistä, kun tärkeimpäkaasun vaikutuksista, muttei katoa täynä on estää ja pysäyttää vaarallinen teko
sin. Eniten ihmetystä herätti kuitenkin
tai tapahtuma. Henkien pelastaminen
video, jossa opiskelijat altistuvat etälaon hieno ja arvokas asia, mutta ei jotain,
mauttimelle. Laite kiinnosti paljon, se
mitä olisi kirjattu suoraan auki suomakun ei ole Norjan poliisin käytössä.
laiseen poliisilakiin. Norjalaiset selittivät
myöhemmin, että norjalaisen poliisin
Torstai 25.4.
ajattelumallin mukaan poliisin on menAamulenkin ilmapiiri oli normaalia
tävä vaikka kuinka vaarallisiin paikkoirennompi, sillä viimeistä vietiin. Koko
hin, koska poliisilla on aina yllään kevyt
päivän teimme case-harjoituksia perussuojaliivi. On siis yskimättä oltava valmis
tasolla. Tarkoituksena oli testata, oliko
kuolemaan muiden puolesta ja oltava
oppi mennyt perille.
valmis tekemään vähän hätäillyiltäkin
Erään tehtävän kohdalla oli perustuntuvia ratkaisuja ihmishenkien pelasteet varautua ampuma-aseen käyttöön,
tamiseksi. Tehtäville menoa ei Suomesmutta näin ei tehty. Suomalaisittain sitä
sakaan epäröidä hetkeäkään. Siitä huolipiti palautteessa hieman kyseenalaistaa.
matta tuntuu, että pienellä mietinnällä ja
Kouluttajat vastasivat palautteeseen, että
taktikoinnilla voisi huomattavasti lisätä
todennäköisesti aseet oikeasti haettaisiin
työturvallisuutta. Tästä ajattelusta siis
autosta, mutta ajan puutteessa emme
– 130 –
sitä tehneet. Mutta miksi harjoitella tekemään tavalla, jota ei kuitenkaan todellisuudessa käytettäisi? Suomalaisen opiskelijan selkärankaan on syöpynyt ajatus
siitä, että tositilanteessa toimit, kuten
treenaat.
Koko päivän ajan ilmapiiri oli tavallista
rennompi. Kurssilaisista ja jopa kouluttajista huomasi, että ajatukset alkoivat
siirtyä illalla järjestettävään leirin päätösjuhlaan. Naureskelu leimasi koko päivää
ja osalla rasteista opiskelijat saivat kapellimestaroida rastien maalitoimintaa.
Tottahan silloin pitää koettaa, montako
poliisiopiskelijaa yhteen henkilöautoon
mahtuu kerralla. Ainakin kahdeksan.
Päivällisen jälkeen leirin johtaja piti
puhuttelun, jossa muistutti, että olemme
poliisimiehiä ja käytöksen tulee illan juhlissa olla sen mukaista. Lopuksi pestiin
vielä leirillä käytetyt autot ja putsattiin
kaikki harjoituspistoolit. Iltaohjelmaksi
opiskelijat olivat järjestäneet esityksen
kouluttajista ja kouluttajat olivat koonneet videokoosteen leirin tapahtumista.
Jälkeenpäin piti oikein
tehdä vertailua lakien
suhteen ja toden totta:
Norjan poliisilaissa aivan
ensimmäiseksi tehtäväksi on
merkitty ihmisten suojeleminen.
Suomalaisen opiskelijan
selkärankaan on syöpynyt ajatus
siitä, että tositilanteessa
toimit, kuten treenaat.
Perjantai 26.4.
Viimeiseksi päiväksi oli jäljellä varusteiden palautusta ja palautetilaisuus.
Osaa väestä väsytti hieman enemmän
kuin muina aamuina, mutta kuudenkymmenen hengen norjalaisjoukko tarttui
palautetilaisuuteen käsittämättömällä intensiteetillä.
Se vietiin läpi siten, että reilun puolen
tunnin ajan opiskelijat puhuivat keskenään kohta kohdalta annetun rungon
mukaan: mikä oli ollut tosi hyvää, kjempe bra, ja missä olisi kehitettävää. Yksi
opiskelija johti tilaisuuden ja yksi kirjasi.
– 131 –
Tämän jälkeen luokkaan tuli kurssin johretisoitui, kun vertasi rinnakkain kahden
taja, jolle asiat kirjannut opiskelija esitmaan poliisilakeja. Siinä missä suomalaiteli kohdat ja sitten keskusteltiin. Osasta
sen poliisin ensisijainen tehtävä on yleipalautetta kurssin johtaja,
sen järjestyksen ja turvallikuten tavallista, hieman
suuden ylläpitäminen sekä
Opiskelijavaihto
turhautui, sillä aivan kaikrikosten estäminen ja selNorjassa oli
ki ei ole toteutettavissa,
vittäminen, Norjassa poliipoliisiopintojeni
mutta rakentava ote säilyi.
sin ensisijaisena tehtävänä
kohokohta.
Lounaan ja hyvästelyjen
on henkien pelastaminen.
jälkeen tilausbussi kuljetti
Tämä muodostaa suuren
osan väestä lentokentälle ja Osloon, osa
näkökulmaeron, kun puhutaan lain tasuuntasi omilla autoillaan koteihinsa.
soisista teksteistä.
Norjalaisilla oli heti maanantaina alkaVaikka suomalaisen poliisilain esitöismassa tiukka puristus, sillä valmistumissä todetaan, että yleinen järjestys ja turta edeltävät voimankäyttökokeet, fyyvallisuus ulottuvat tulkinnallisesti myös
siset kokeet ja opinnäytetyön palautus
yksilötasolle, ei suomalainen poliisilaki
odottivat tulevien kahden viikon aikana.
kuitenkaan nimeä ensisijaiseksi tehtäMoni norjalainen tuli halaamaan, ja
väksi henkien pelastamista. Suomessa
pahoitteli, ettei suomalaisväriä olisi
kenties ajatellaan, että se tulee hyvässä
enää maanantaina heidän joukossaan
poliisitoiminnassa ikään kuin kaupan
koulussa.
päälle. Useita kertoja sekä opiskelijat
että kouluttajat perustelivat hätäilyltä
***
tuntuvaa ja työturvallisuuden kannalta
kyseenalaista toimintaa sillä, että poliiOpiskelijavaihto Norjassa oli poliisisin on mentävä vaaralliseen tilanteeseen,
opintojeni kohokohta. Sitä voi suositella
koska poliisilla on suojaliivi ja se kuuluu
kaikille, jotka kirkkain silmin kehtaavat
työnkuvaan. Varmasti näin, mutta silti
väittää ymmärtävänsä hyvin ruotsin kielei voi kuin tuntea ylpeyttä tehokkaasta
tä; muutoin vaihto muodostuu hankaja työturvallisuusajattelua korostavasta
laksi sekä opiskelijalle että kouluttajille.
suomalaisesta tavasta toimia: tehtävät eiPäivät ovat pitkiä ja fyysisiä, mutta sellaivät jää hoitamatta ja poliiseja loukkaansista päivistä jää myös parhaat muistot.
tuu harvoin.
Aamulenkillä oli mukava huomata kunNorjassa hämmensi myös poliisin
non kohenevan, eikä monikaan tunne
teknisten laitteiden vanhakantaisuus.
ole parempi kuin se, jonka saa suihkun
Valtavat radiot, joita mekin käytimme
jälkeen ruhtinaallisella aamupalalla.
koulutuksessa, ovat edelleen arkipäivää
Oli silmiä avaavaa nähdä, kuinka eri tapienemmissä laitoksissa. Lisäksi Norjan
voin toinen pohjoismaa voi poliisitehtäpoliisi toimii osin avoimessa radioverviään hoitaa ja millaisia lähestymistapoja
kossa, jota kuka tahansa voi kuunnella.
se tarjoaa. Kaikista parhaiten ero konkTietotekniikasta poliisiautossa norjalai– 132 –
set kollegamme voivat vain haaveilla,
vaikka asuvat monilla mittareilla maailman rikkaimmassa maassa. Onneksi
Suomessa on pelottomasti hyödynnetty
uutta teknologiaa myös viranomaiskäytössä.
Norjalaiset opiskelijat kuuntelivat
usein ihastuneina, millä tavoin poliisikoulutus on Suomessa järjestetty. Erityisesti käytännönläheinen ote kiinnosti ja
myös vakuutti, kun koulutuksen perusteella kykeni esittämään osuvia huomioita taktiikoista ja niiden noudattamisesta. Toivoa sopii, että poliisikoulutuksen
uudistuksen myötä tätä ei Suomessa
menetetä. Jos koulutusten suurimmat
erot kärjistää äärimmilleen, voi sanoa,
että niin mukavaa kuin onkin tietää, ettei
japanilaista sovi katsoa silmiin, vielä hienompaa on osata toimia siten, ettei partiokaveri seiso oman aseen tulilinjalla.
Vaikka juuri eroavaisuuksia onkin
kiinnostava etsiä ja pohtia, enemmän
suomalaisella poliisilla ja norjalaisella
politilla taitaa kuitenkin olla yhteistä.
Meillä on ihmis- ja yksilön oikeuksia
kunnioittavat lainsäädännöt, ja sen mukaan toimiva poliisi. Meillä on samankaltainen luonteenlaatu, joskin norjalainen
ilmaisee, ainakin koulutuksessa, asiansa
hieman positiivisemmin kuin suomalainen. Poliisitehtävät osoittautuivat samankaltaisiksi, samoin ongelmat, joiden
kanssa painitaan.
Sen paremmin suomalaiselle kuin norjalaisellekaan poliisille ei ole vierasta,
että käytettyjen keinojen on oltava välttämättömiä, puolustettavia ja tarkoituksenmukaisia.
Oli silmiä avaavaa
nähdä, kuinka eri tavoin
toinen pohjoismaa voi
poliisitehtäviään hoitaa ja
millaisia lähestymistapoja se
tarjoaa.
– 133 –
LUE LISÄÄ
•
Elina Katajamäen blogi poliisin
verkkosivuilla: http://www.poliisi.fi/poliisi/blog_ek.nsf.
– 134 –
“Lehteen painettu kuva tuotti tulosta, sillä
uhrille tuttu pariskunta otti yhteyttä ja kertoi
hänen olevan parturi. Poliisi tutki kyseisen
parturin ja sieltä löytyi tie uhrin kotiin.
Kotietsinnältä selvisi uhrin saaneen uuden
ystävän parturin kautta.”
– 135 –
– 136 –
Henna Kelloniemi
Poliisi, joka seisoo
maineen takana
Vanhempi konstaapeli Henna
Kelloniemi valmistui poliisiksi
2007. Hän työskentelee
viestintäpäällikkönä Lapin
poliisilaitoksessa.
Kelloniemi on myös taiteen
maisteri. Ennen poliisiuraa
hän on työskennellyt
toimittajana muun muassa Yle
Lapin Radiossa.
Kun isolla kengällä astuu,
jää iso jälki
”A
i, oletko sinä se mysteerinen nainen, joka lähettää
aina sitä palautepostia?”
Näin kysyi yksi työkaverini, kun selvisi,
että muiden tehtävieni ohella vastaan
myös poliisilaitoksemme palautepostin
käsittelystä. Meitä mysteerisiä naisia ja
miehiä on tässä hallinnossa paljon. Hallinto- ja esikuntalinjoilla sekä erilaisissa
tukitehtävissä on ammattilaisia, jotka tekevät omaa työsarkaansa usein huomaamattomana niin, etteivät muut oikeastaan
tiedä, mitä henkilön työtehtäviin kuuluu.
Usein näiden henkilöiden työpanos ei
suoraan ole nähtävissä mitattavina tuloksina, mutta heidän ansiostaan peruspoliisitoiminta pyörii päivästä toiseen niin,
että kenttämiehet ja rikostutkijat saavat
keskittyä oman työnsä tekemiseen. Aina
ei kuitenkaan jonkin erityistehtävän päävastuu tarkoita sitä, etteikö muillakin olisi
asian kanssa paljonkin tekemistä.
Itse olen vastuussa päätoimisesti poliisilaitoksemme viestinnästä. Kun tulin
pestiin vuonna 2008, reaktioita oli monenlaisia: ”Hieno homma, nyt saadaan
tuo turhanpäiväinen tiedotushomma pois
– 137 –
nemmässä radiotoimituksessa. Tämä
arvokas työkokemus palvelee minua
ansiokkaasti nykyisiä viestinnän tehtäviä
hoitaessani. Eikä vähiten siksi, että tunnen edellisten työpaikkojeni vuoksi toimittajia, joiden kanssa olen nykyäänkin
paljon tekemisissä työpäivieni aikana, ja
radiotoimituksen työskentelytavat ovat
minulle tuttuja.
Kokeilin nuorempana toimittajan lisäksi myös monenlaisia muita töitä. Kuitenkaan en löytänyt omaa paikkaani mistään, missä työskentelin. Tuli vaihe, jol***
loin halusin olla niin sanotusti ”oikeassa,
vanhan kansan ammatissa”. Kun mumOma tieni poliisiksi kulki ensin mediamot kyselivät, mitä sinä teet työksesi, toikulttuurin opiskelun kautta. Joskus ylivoin, että siihen olisi helppo vastata eikä
opistoaikoina tuntui, että olenkohan
sen sijaan tarvitsisi selittää,
aivan oikeassa paikassa,
mitä kaikkea minä voisin
kun makasin kauppakesMutta kun ymmärrys
tehdä, kun nyt olen valkuksen lattialla esittämässä
kasvaa, voi palo
mistunut audiovisuaalisen
taiteiden välisen opintosydämessä syttyä
mediakulttuurin koulutuskokonaisuuden opintoiitse kullakin
ohjelmasta taiteen maistehin kuuluvaa kokeellista
muunkinlaisiin
riksi. Tämä halu ”oikeaan
performanssia, kuuntelin
tehtäviin ja
ammattiin” kumpusi myös
usean tunnin luentoa pisvastuisiin kuin
siitä, etten oikein osannut
teestä ja viivasta estetiikan
hallintomme
ajatella itseäni mihinkään
luennolla tai katselin silkulmakiveen eli
työpaikkaan omien osaamät lautasina luennoitsijaa
peruspoliisityöhön.
misieni ja kykyjeni taiktieteenfilosofian kurssilla
ka heikkouksieni kanssa.
ymmärtämättä sanaakaan.
”Mikä minusta tulee isona” -huuto kasKuitenkin maisterin tutkinto Lapin ylivoi päässäni yhä suuremmaksi.
opiston Mediatieteen laitokselta antoi
Silloin yksi lapsuuteni haaveista alkoi
loistavan pohjan tulevalle – ymmärrys
vaivata mieltäni – mitä jos hakisin poliimedian historiasta sekä kulttuurista ja
siksi? Poliisi on arvostettu, kunnioitettu
sen laajasta kentästä monine mahdollija hyvämaineinen ammatti. Jossakin sisuuksineen on arvokasta tietämystä nysälläni oli tunne, että halusin olla työskyisessä tehtävässäni.
sä, jossa palvelen ihmisiä ja voin aidosti
Yliopisto-opintojeni aikana ja sen jälolla avuksi. Lähipiirin kannustuksesta
keen tein töitä radiotoimittajana Yleisryhdyin tuumasta toimeen ja päätin, että
radiolla Lapin Radiossa ja parissa pieoikeilta poliiseilta” tai ”Just joo, taas yksi
poliisivirka viedään pois kentältä”. Näistäkin kommenteista molemmat ovat
täysin ymmärrettäviä, jos kommentoija ei tiedä, mitä me kaikki hallintomme
mysteerimiehet ja -naiset todellisuudessa oikein teemme. Mutta kun ymmärrys
kasvaa, voi palo sydämessä syttyä itse
kullakin muunkinlaisiin tehtäviin ja vastuisiin kuin hallintomme kulmakiveen eli
peruspoliisityöhön.
– 138 –
haen kouluun vain yhden kerran. Jos en
pääse kertalaakista, unohdan koko jutun.
Kouluun tuli kuitenkin kutsu ja aloitin
opinnot Tampereella Poliisikoulun kurssilla 108 elokuussa 2004.
Heti opintojen alussa koulutustaustastani johtuen monet opettajista sanoivat, että minulle tulee olemaan kovasti
käyttöä poliisihallinnossa ja että en tule
jäämään peruspoliisitöihin. Itse olin aika
lailla tyrmistynyt. Sitähän minä juuri
halusin, tehdä ”oikeita” poliisin töitä!
En ollut ajatellut paljoakaan sitä, että
poliisihallinto voisi tarvita minua juuri
koulutus- ja työtaustani takia joihinkin
erityistehtäviin. Ymmärsin toki, että kokemuksestani oli hyötyä kouluun pääsyn
kanssa, mutta en vielä tajunnut kaikkia
mahdollisuuksiani. Ja itse asiassa hyvä
niin. Keskityin opintoihini ja halusin
oppia olemaan hyvä ja ammattitaitoinen poliisi. Mutta viimeistään poliisin
maineenhallintaa käsittelevää lopputyötä
tehdessäni kuitenkin ymmärsin, että minulla oikeasti voisi olla viestinnän saralla
paljon annettavaa tälle hallinnolle. Olinhan opiskeluissani erityisesti perehtynyt
mielikuvien ja imagon syntymiseen, ja
poliisin viestinnässä oltiin laittamassa
ihan uutta vaihdetta silmään.
Ja niinhän siinä kävi, että sain aika
nopeasti valmistumiseni jälkeen ensimmäisen vakituisen virkani juuri viestinnän tehtäviin Rovaniemen kihlakunnan
poliisilaitokselle. Ja samassa duunissa
ollaan edelleenkin. Toki paljon on matkan varrella muuttunut niin hallinnossa
kuin itsessänikin ja tätä työtä tehdessä
olen oppinut paljon lisää, joskus kantapäänkin kautta. Työtehtäväni oli po-
Yliopisto-opintojeni
aikana ja sen jälkeen tein
töitä radiotoimittajana
Yleisradiolla Lapin Radiossa
ja parissa pienemmässä
radiotoimituksessa. Tämä
arvokas työkokemus palvelee
minua ansiokkaasti nykyisiä
viestinnän tehtäviä
hoitaessani.
Silloin yksi lapsuuteni
haaveista alkoi vaivata
mieltäni – mitä jos hakisin
poliisiksi? Poliisi on
arvostettu, kunnioitettu
ja hyvämaineinen ammatti.
Jossakin sisälläni oli tunne,
että halusin olla työssä,
jossa palvelen ihmisiä ja voin
aidosti olla avuksi.
– 139 –
liisilaitoksella uusi ja otti oman aikansa
viestinnän valmiusryhmän suunnitteennen kuin toimenkuva alkoi muotouluun ja jäsenyyteen.
tua. Poliisin hallintoraOn kerrassaan huikeaa,
kenneuudistus
vuoden
miten erikoisiin paikkoiEn voisi olla
2009 alussa yhdisti meillä
hin olen päässyt ja miten
tyytyväisempi
viisi kihlakunnan poliisimielenkiintoisia sekä haassiihen, millaisia
laitosta yhdeksi, ja silloin mahdollisuuksia Suomen tavia työtehtäviä eteeni on
minut nimitettiin uuden
tullut jo nyt, vaikka uraa ei
poliisi on minulle
laitoksemme päätoimisekole vielä takana muutamia
tarjonnut.
si viestintäkoordinaattovuosia enempää. En voisi
riksi. Vuoden 2014 alusta
olla tyytyväisempi siihen,
poliisilaitoksia liitetään jälleen yhteen ja
millaisia mahdollisuuksia Suomen poliisi
Lappiin tulee yksi iso koko maakunnan
on minulle tarjonnut. Ajatukseni Poliisipoliisilaitos, joka pinta-alaltaan kattaa
kouluun hakiessa oli, että haluan työn,
lähes puoli Suomea. Minulla on kunnia
jossa yksikään päivä ei ole samanlainen.
jatkossa työskennellä Lapin uuden laiTämä on pitänyt kutinsa alusta saakka,
toksen viestintäpäällikkönä.
tosin täysin eri tavalla kuin ajattelin.
Enpä tosiaan olisi silloin arvannut,
kun ensimmäisen kerran uniformun
***
päälleni kiskoin ja hypistelin uuden,
pakasta vedetyn virka-aseeni kahvaa,
Suurissa saappaissa olen astellut ja välismihin tämän lappilaisen tytönhupakon
sä on täytynyt heinää puskea lisää kentie viekään. Aika pian viestintätehtäviin
kään, etteivät ne pyöri jaloissa. Mutta
ryhdyttyäni sain kutsun puhumaan eteolen tämän vaiherikkaan matkan varlässä isolle joukolle poliisihallinnon viesrella oppinut poliisihallintoa tarkkailetinnästä vastaavia henkilöitä; mukana oli
malla ja omista kokemuksistani, että se
paljon poliisin päällystöä. Jännityksestä
aina arvostamani ja totuudenmukaisena
huolimatta kokosin itseni ja puhuin reippitämäni poliisin hyvä maine ei synny
paasti sisäisen viestinnän tärkeydestä ja
aivan itsestään ja sen eteen on kaikkien
siitä, kuinka jokainen poliisi omalta osalhallinnossamme työskentelevien tehtävä
taan on vastuussa koko Suomen poliisin
töitä. Hyvä maine nimittäin syntyy sillä,
maineesta. Tämä reissu johti siihen, että
kun me kaikki teemme poliisille kuuluvia
pian huomasin istuvani konklaavissa,
tehtäviä oikein ja suunnitellusti ja kerjoka laatii viestintästrategiaa koko poromme siitä myös muille. Maineen synliisin hallinnolle. Sitten oli vuorossa patyminen ja sen hallinta on pitkäjänteistä
neutuminen poliisin tehostettua viestinja suunniteltua toimintaa, jolla vaikutetää vaativien tilanteiden ohjeistukseen,
taan ihmisten meistä tekemiin tulkintoipoliisin viestinnän käsikirjan suunnittehin - siihen millainen mielikuva meistä
luun, poliisin nettiradion suunnitteluun
syntyy.
ja perustamiseen sekä valtakunnallisen
Kaikkien tekemisiemme lähtökohdan
– 140 –
tulisi olla jokaisella poliisihallinnossa
työskentelevällä joka aamu kirkkaana
mielessä, kun tulemme töihin. Sillä kaikkihan lähtee poliisilain ensimmäisestä
pykälästä, jota itselleni joudun aina silloin tällöin mieleeni muistuttamaan.
Miksi me teemme tätä työtä ja miksi
kaikki peruspoliisityötä tukevat toiminnotkin ovat olemassa:
”Poliisin tehtävänä on oikeus- ja yhteiskuntajärjestyksen turvaaminen, yleisen
järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitäminen sekä rikosten ennalta estäminen,
selvittäminen ja syyteharkintaan saattaminen. Poliisi toimii turvallisuuden ylläpitämiseksi yhteistyössä muiden viranomaisten sekä alueella olevien yhteisöjen
ja alueen asukkaiden kanssa. Poliisin on
suoritettava myös muut sille erikseen
säädetyt tehtävät ja annettava jokaiselle
tehtäväpiiriinsä kuuluvaa apua.”
Tästä herää väistämättä kysymys, mikä
sitten on poliisin viestinnän rooli tähän
perustehtävään peilaten. Poliisin viestinnän tavoite on, että meistä kerrottavat
tarinat ja kokemukset olisivat hyviä ja
totuudenmukaisia – että poliisin maine
olisi hyvä. Poliisin ei tarvitse kilpailla
maineestaan kenenkään kanssa, toisin
kuin vaikkapa yritysten, sillä on vain yksi
Suomen poliisi. Se helpottaa kuitenkin
kovasti meidän kaikkien työtä, jos meillä
on hyvä maine.
Meidät tunnetaan hyvin, ja poliisin
tiedottamisen kulttuuri on viime vuosina muuttunut paljon avoimempaan
suuntaan. Tämä helpottaa viestinnän
käytännön toteuttamista. Arvomme –
oikeudenmukaisuus, ammattitaito, palveluperiaate ja henkilöstön hyvinvointi –
Suurissa saappaissa olen
astellut ja välissä on täytynyt
heinää puskea lisää kenkään,
etteivät ne pyöri jaloissa.
Poliisin ei tarvitse kilpailla
maineestaan kenenkään kanssa,
toisin kuin vaikkapa yritysten,
sillä on vain yksi Suomen
poliisi. Se helpottaa kuitenkin
kovasti meidän kaikkien työtä,
jos meillä on hyvä maine.
– 141 –
ovat kohdallaan ja mainettamme näiden
jo edellisellä kerralla, mutta tuolloin olin
arvojen valossa tulee vaalia. Tavoitteemjaksanut selittää hänelle tekemämme toime eli perustehtävämme
menpiteet perusteellisesja arvomme muodostavat
ti ja suhtautunut häneen
Ja merkittävää
aina
maineenhallinnan
muutenkin
rauhalliseson, että jokaisen
lähtökohdan ja puitteet.
ti
ja
ystävällisesti.
Tämä
poliisimiehen
Ja merkittävää on, että
miehelle jäänyt viimeisin,
tekemiset joko
jokaisen poliisimiehen teilmeisen positiivinen mietukevat tai
kemiset joko tukevat tai
likuva poliisista pelasti
heikentävät
heikentävät mainettamme.
seuraavan
kohtaamisen
mainettamme.
Suomen poliisin maine
konstaapeleiden kanssa. Ja
koostuu siitä, mitä teemmillainen mielikuva poliime, miltä näytämme ja mitä me viestimsista syntyikään muille paikallaolijoille:
me eri keinoin ulospäin. Nämä yhdessä
naapurit ja ambulanssimiehet näkivät,
välittyvät kansalaisten ja eri sidosryhmiettä partion tarvitsi vain tulla paikalle
en havainnoiksi ja tulkinnoiksi. Yhdessä
ja tilanne rauhoittui jo sillä. Ja kaikki oli
näistä syntyy poliisin maine.
kiinni vain yhdestä lyhyestä kohtaamiMuistanpa kerran, kun olimme parsesta, jonka poliisi jaksoi hoitaa asiaan
tiossa Ylä-Savon kihlakunnan poliisikuuluvalla tavalla tehokasta viestintää
laitoksen alueella ja meille tuli hälytyskäyttäen.
keikka yksityisasuntoon. Asunnossa oli
mies, joka olisi pitänyt toimittaa lääkärin
***
arvioitavaksi mielenterveysongelmiensa takia. Ambulanssimiehet eivät olleet
Poliisin maine syntyy siitä, kun konstaapäässeet sisälle asuntoon, koska mies
pelit kohtaavat ihmisiä erilaisissa tilanoli aggressiivinen ja riehui asunnossa
teissa. Näiden kohtaamisten aikana pojonkinlaisen astalon kanssa haluttomana
liisimiehen teot ja eri tavoin tapahtuva
lääkärin pakeille. Partiomme päästessä
viestintä luovat yhteisvaikutuksen, jonka
paikalle tilanne näytti hankalalta. Jotakin
perusteella asiakas tai sidosryhmän edusmielenkiintoista kuitenkin tapahtui. Kun
taja tekee tulkinnan koko Suomen poliitulimme oven taakse ja mies raotti ovea,
sista. Kaikissa tilanteissa, joissa konstaahän näki minut seisomassa ulkopuolelpelit ovat tekemisissä muiden ihmisten
la ja saman tien miehen ilme muuttui.
kanssa, he ovat myös viestintätilanteesHuomasin, että kyseessä oli asiakas,
sa. Oma käyttäytyminen, ulkoinen olejonka olin jo tavannut jollakin tehtävälmus sekä virkavaatteet ja varusteiden
lä pari viikkoa aikaisemmin. Mies ilahtui
kunto voivat joko edistää tai heikentää
niin kovasti näkemisestäni, että unohti
poliisin mainetta ja luotettavuutta.
kokonaan aggressiivisuutensa ja laski asErään konstaapelin kanssa partiossa
talon kädestään.
ollessani jouduimme asiakkaiden kansHän oli ollut varsin haastava asiakas
sa painitilanteeseen lähes poikkeuksetta
– 142 –
joka työvuorossa. Tämä muodostui raskaaksi, kun jo ennakolta tiesi, että vuorosta kyseisen poliisimiehen kanssa tulee
haastava. Yhteenotot asiakkaiden kanssa
johtuivat pääsääntöisesti siitä, että tämän
poliisimiehen kehon kieli ja sananvalinnat ärsyttivät asiakkaita. Konstaapeli oli
pienestä koostaan huolimatta rehvakas
ja puhutteli asiakkaita aina epäystävällisesti ja arvostellen. Hänen koko olemuksensa huokui halveksuntaa asiakkaan
valitsemaa elämäntapaa ja hänen tekemiään valintoja kohtaan. Ja tästähän seurasi väistämättä tilanne, johon edes rauhallinen partiokaveri ei voinut vaikuttaa,
kun partion toisen puoliskon tuottamat
viestit tilanteessa ”huusivat” niin lujaa.
Ja niin sitä painittiin.
Toinen ääripää työkavereissa olivat
”kuoliaaksi ymmärtäjät”, joiden kanssa
työskentely oli ihan yhtä raskasta, koska
tehtävien suorittaminen meni jahkailuksi ja väittelyksi asiakkaan kanssa. Poliisin
on kyettävä koko olemuksellaan osoittamaan esimerkiksi rikoksesta epäillyn
kohdalla, että me emme hyväksy hänen
tekojaan ja meillä on omat, selkeät toimintatapamme, joiden mukaan asia hoidetaan, mutta siltikään emme arvostele,
aliarvioi ja halveksu hänen ihmisyyttään
tai oikeuksiaan.
Usein meiltä poliiseilta unohtuu, että
jokin kohtaamisemme kansalaisen kanssa voi olla ainoa kerta, jolloin tuo kyseinen ihminen tapaa henkilökohtaisesti
poliisin. Ja silloin tämä ihminen muodostaa koko käsityksensä poliisista juuri
tuon kohtaamisen perusteella. Tavallinen mökin mummo ei välttämättä tapaa
poliisia koskaan tai kenties vain kerran
Poliisin maine syntyy siitä, kun
konstaapelit kohtaavat ihmisiä
erilaisissa tilanteissa.
– 143 –
elämässään.
ajatus, että pitäisiköhän minun kertoa
Kansalaisten lisäksi myös sidosryhtästä asiasta jollekulle muullekin, tämä
mien edustajat arvioivat
kertoo jo viestintätarpeespoliisin mainetta omien
ta. Ja kun on tarve, silloin
On tärkeää, että
kokemustensa,
muiden
on syytä välittää tietoa.
tieto kulkee
kokemusten ja median
Ulkoiseen viestintään
työntekijöiltä joka
välittämien tietojen perusliittyen on kuitenkin syytä
suuntaan: alaisille,
teella. Jos omia kokemukmuistaa, että poliisihallinesimiehille sekä
sia poliisista ei ole, arvio
nossa tiedottaminen on
samaa työtä
tehdään kokonaan mieli- tekeville kollegoille. annettu tiettyjen henkilöikuvien ja vaikkapa toisten
den vastuulle. Esimerkiksi
ihmisten kertomusten peesitutkinnasta
tiedottarusteella. Ihmisten mielikuvat syntyvät
misesta on vain ja ainoastaan vastuussa
mm. median ja muiden olemassa olevien
kunkin jutun tutkinnanjohtaja tai hänen
viestintäkanavien tuottamien viestien
esimiehensä. Peruspoliisityötä tekevä
perusteella. Näitä mielikuvia rakentaa
konstaapeli voi kuitenkin antaa esimerkuitenkin myös poliisi itse omilla vieskiksi haastatteluja tiedotusvälineille kostintäkanavillaan ja -keinoillaan, kuten
kien poliisin työtä yleisellä tasolla, kunesimerkiksi TV-sarjoissa, tiedotteilla,
han ei paljasta mitään poliisin taktisia
sosiaalisessa mediassa, verkkosivuilla tai
toimia. Ja tietysti ylemmältä taholta tehkohtaamisissa kansalaisten kanssa. Juuri
tävän saaneena konstaapelille voi tulla
tästä syystä viestintä on paljon laajempi
monenlaisia tilanteita, joissa hän on viesja monimuotoisempi asia kuin pelkkä
tintätilanteessa hallinnon ulkopuolelle.
mediatiedottaminen, jollaiseksi se varSuurin vastuu yksittäisellä poliisimiehelsinkin aikaisemmin on hyvin pitkälti
lä on kuitenkin sisäisen viestinnän onmielletty.
nistumisessa, kerrotaan ja jaetaan tietoa
aina kun siihen on tarve ja joskus myös
***
varmuuden vuoksi. Poliisin viestintään
liittyy ohjeistuksia, lakeja ja määräyksiä,
Olemassa olevien lakien ja ohjeistuksien
joihin perehtyminen helpottaa konstaavalossa jokainen poliisimies on vastuussa
peleiden työn hallintaa ja antaa ymmäromien toimenkuvaansa liittyvien asioirystä viestinnän prosessista.
den viestimisestä oman hallinnon sisällä.
Jokaisen poliisin on hyvä pitää silmät
Tämä tulee ilmi jo siinä, että viestintä on
ja korvat avoinna, jotta olemme heti valtärkeä osa erilaisten työhömme kuuluvimiina, kun havaitsemme suuria eroavaien projektien ja hankkeiden suunnittelua
suuksia olemassa olevan todellisuuden
ja toteutusta. On tärkeää, että tieto kulja kansalaisten tai sidosryhmien käsitykkee työntekijöiltä joka suuntaan: alaisilsissä poliisista. Se on osaltaan poliisin
le, esimiehille sekä samaa työtä tekeville
maineen arviointia ja hallintaa, sillä jokollegoille. Jos mielen viereenkään tulee
kaisella poliisilla on myös mahdollisuus
– 144 –
vaikuttaa asian tilaan kertomalla havainnoistaan eteenpäin. Miksi emme puuttuisi ja vaikuttaisi poliisin maineeseen
positiivisella tavalla, kun siihen on sekä
mahdollisuus että keinot, sen sijaan, että
antaisimme muiden tahojen määritellä
meidän maineemme?
Ihmisten mielikuviin poliisista voidaan vaikuttaa suunnitelmallisella yhteistyöllä median ja muiden sidosryhmien kanssa. Yksi merkittävä tekijä, joka
on viime vuosina suuresti vaikuttanut
poliisin työstä muodostuneisiin mielikuviin, on suomalaiset dokumentaariset
televisiosarjat ja -ohjelmat, joita on esitetty eri televisiokanavilla. Tavoitteena
on ollut ohjelmien kautta välittää totuudenmukainen kuva poliisin toimintaympäristöstä ja tehtävistä sekä lisätä poliisin näkyvyyttä ja olla läsnä siellä, missä
kansalaisetkin ovat. Erityisesti dokumenteilla on havaittu olevan vaikutusta
mielikuviin muun muassa rekrytoinnin
ja ammatinvalinnan näkökulmasta.
Ulkoiseen viestintään liittyen
on kuitenkin syytä muistaa,
että poliisihallinnossa
tiedottaminen on annettu
tiettyjen henkilöiden vastuulle.
Suurin vastuu yksittäisellä
poliisimiehellä on kuitenkin
sisäisen viestinnän
onnistumisessa, kerrotaan
ja jaetaan tietoa aina kun
siihen on tarve ja joskus myös
varmuuden vuoksi.
Ihmisten mielikuviin
poliisista voidaan vaikuttaa
suunnitelmallisella yhteistyöllä
median ja muiden sidosryhmien
kanssa.
***
Kasvavalla tahdilla yhä suurempaa roolia länsimaisessa kulttuurissa näyttelee
sosiaalinen media ja verkossa tapahtuvat
muut toiminnot. Minulle, ja uskoisinpa
että monelle muullekin minun ikäiselleni
ja meitä vanhemmille, internetin maailma on ikään kuin erillinen paikka, johon
tietoisesti mennään ja joka on erillään
”todellisesta elämästä”. Minua kuitenkin
on viime aikoina jaksanut kovasti hämmästyttää, miten nuoret eivät tuota rajaa
enää koe. Koko ajan mukana kulkevat
älypuhelimet ja tablettitietokoneet yh– 145 –
distävät nyt ihmiset internetiin ja erilaisen. Kuitenkin lähes samaan aikaan, kun
siin sosiaalisen median alustoihin aivan
poliisi saapui paikalle, olivat ensimmäieri tavalla kuin vielä vuoset kuvat onnettomuusausikymmen sitten. Nuotosta Facebookissa. Kuvat
Oikea-aikaista
rissa on jo ikäluokka, jota
ladannut henkilö ei laisinfaktatietoa on
kutsutaan diginatiiveiksi.
kaan ajatellut, että paikkajaettava siellä,
He eivät ole eläneet ilman
kuntalaisen menehtyneen
missä kansalaisetkin
jonkinlaista ”härpäkettä”,
auto oli kuvista tunnisovat, sillä huhut
jolla pääsee nettiin. He eitettavissa eivätkä omaiset
ja ”musta tuntuu”
vät lue paperilehtiä, katso
olleet saaneet vielä viran-tieto leviävät
ohjelmia televisiosta tai
omaisilta tietoa rakkaansa
nyt nopeammin kuin
kuuntele radiota. He tekuolemasta. Mikä shokki
koskaan.
kevät tämän kaiken netin
onkaan lukea asia Facekautta. Tiedon ja uutiset
bookista.
he kaivavat netistä ja saavat kavereiltaan
Tämmöisiä tilanteita on vaikea hallita.
sosiaalisen median kautta, kuten vaikkaMutta on paljon asioita, joihin poliisi voi
pa Facebookista.
varautua myös nettiä ajatellen. InterneTämä asettaa paineita myös virantissä tapahtuu jo paljon rikoksia, joiden
omaisviestinnälle. Oikea-aikaista faktavuoksi poliisien on hyvä kouluttautua
tietoa on jaettava siellä, missä kansalainetin ihmeelliseen maailmaan. Yleisimsetkin ovat, sillä huhut ja ”musta tunpiä lienevät nettipetokset, sosiaalisessa
tuu” -tieto leviävät nyt nopeammin kuin
mediassa tapahtuvat kunnianloukkaukkoskaan. Sosiaalinen media on usein poset sekä seksuaalirikokset. Tämänkin
liisin toimintaa askeleen edellä. Rikos- ja
vuoksi poliisilaitoksilla on nettipoliiseja,
onnettomuustilanteissa netissä voi olla
jotka toimivat siellä kuulostellen ja luojo jaossa kuvia tapahtuneesta, vaikka podaten tietoa, opastaen ihmisiä ja ratkoen
liisi on vasta matkalla tapahtumapaikalle.
netissä tapahtuvia rikoksia.
On tutkittu, että noin 30 sekunnissa on
Suurissa kriisitilanteissa, jolloin ihmisensimmäinen kuva netissä, jos isomman
ten tiedontarve kasvaa voimakkaasti, on
ihmisjoukon läheisyydessä tapahtuu jososiaalisen median todettu olevan oiva
tain poikkeuksellista.
apuväline tiedon levittämiseen. Kun JaLapissakin tämä on jo todellisuutta.
panissa tapahtui Fukushiman ydinvoiPienellä paikkakunnalla, syrjäisellä tielmalaonnettomuus, puhelinyhteydet laklä, tapahtui kuolemaan johtanut auton
kasivat hyvin pian toimimasta. Japanissa
ulosajo. Ennen kuin pelastajat ehtivät
olevien suomalaisten tilanne saatiin kuipaikalle, siellä oli jo paikkakuntalainen
tenkin selvitettyä – Facebookin kautta.
ohikulkija ottamassa kuvia onnettoItse olin mukana suuressa poliisin valmuusautosta. Paikalle tulleet palokunmiusharjoituksessa, jonka yhtenä osatalaiset pyysivät henkilöä poistamaan
alueena oli viestintä. Kuinka ollakaan,
kuvat kännykästään ja tämä aikoi tehdä
juuri kun harjoituksen piti alkaa, poliisin
– 146 –
omat verkkoyhteydet kaatuivat teknisen
vian vuoksi. Emme päässeet aluksi mihinkään poliisin järjestelmään emmekä
esimerkiksi olisi voineet lähettää tiedotteita poliisin omalla julkaisujärjestelmällä. Tämä vahvisti minun uskoani siihen,
että poliisin on hyvin tärkeää olla mukana myös sosiaalisessa mediassa. Jo senkin
takia, että jos omat järjestelmämme sattuvat kaatumaan, meillä on varajärjestelmä, joka ei ihan hevillä mene jumiin. Facebookin ja Twitterin kaltaisten sosiaalisen median alustojen käyttäjämäärät on
laskettu jo ennakkoon suuriksi ja niiden
takana jylläävät semmoiset rahamäärät,
että heillä ei ole varaa suuriin toimintahäiriöihin.
Näiden edellä esittämieni ajatusten valossa on hienoa, että Suomen poliisilla
on tämän artikkelin kirjoitushetkellä jo
yli 197 000 seuraajaa Facebookissa. Tähän kun lasketaan vielä mukaan poliisilaitosten omat profiilit seuraajineen, niin
se on valtava resurssi, jota voidaan tarvittaessa käyttää kriisitilanteissakin. Eikä
pidä lainkaan väheksyä sosiaalisen median merkitystä, kun haluamme neuvoa ja
opastaa kansalaisia sekä kertoa meneillään olevista ilmiöistä poliisin näkökulmasta. Sosiaalisessa mediassa poliisi voi
myös olla hieman vähemmän virallinen,
jakaa myös keveämpää materiaalia rennommalla otteella. Netissäkään poliisi
ei kuitenkaan spekuloi tai kerro faktana
huuhaa-tietoa. Sillä poliisi on aina poliisi.
Siksi ammattimainen ja määrätietoinen
ote myös internetin maailmaan on poliisille oltava samanlainen kunnia-asia kuin
muukin poliisitoiminta.
Eikä pidä lainkaan väheksyä
sosiaalisen median merkitystä,
kun haluamme neuvoa ja opastaa
kansalaisia sekä kertoa
meneillään olevista ilmiöistä
poliisin näkökulmasta.
– 147 –
***
himillinen. Virheitä tapahtuu kaikille ja
joskus jopa niin suuria, että se aiheuttaa
Ennen poliisiksi valmistumista ajattepoliisissakin mainekriisin. Jos kuitenkin
lin, että poliisi on ammatti, jota kunmaineen perustus on kunnossa, niin
nioitetaan ja jonka arvosvauriot on korjattavissa
tus on Suomessa korkealpienemmillä kustannukVirheitä tapahtuu
la. Tiesin, että poliisiksi
silla suoraan, rehellisesti
kaikille ja joskus
ryhtyminen antaa minulleja peittelemättä. Kerran,
jopa niin suuria,
kin statuksen, joka on erikun eräs konstaapeli oli
että se aiheuttaa
lainen kuin muilla. Tulen
käyttäytynyt vapaa-ajallaan
poliisissakin
olemaan aina poliisi niin
humalassa erittäin sopimainekriisin. Jos
hyvässä kuin pahassakin,
mattomasti ja tapahtuma
kuitenkin maineen
tapahtuipa
elämässäni
aiheutti suuren mediakoperustus on kunnossa,
mitä hyvänsä. En kuitenhun, kuulin poliisin ylimniin vauriot on
kaan ymmärtänyt, millaismästä johdosta käskyn,
korjattavissa
ta työtä suomalaisen poliiettä ”kiillottakaa kilpi”.
pienemmillä
sin hyvän maineen eteen
Poliisin kilpi oli saanut
kustannuksilla suoraan,
on tehty ja mitä tehdään
tahran, mutta maineemme
rehellisesti ja
jatkuvasti. En tajunnut
kesti sen, koska mainitunpeittelemättä.
liittyväni joukkoon, jossa
kaltaiset tapaukset ovat
sen jokaisen jäsenen tuliharvinaisia. Kilpi oli tässä
si katsoa samaan suuntaan, sama selkeä
tapauksessa helppo kiillottaa. Paljon heltavoite mielessään: keitä me olemme ja
pompi kuin ruosteista ja valmiiksi varsin
miksi me olemme olemassa. Jossain vaitörkyistä kilpeä, jonka kohtalosta kukaan
heessa, kun aloin tajuta omaa hallintoani
ei ole kiinnostunut.
isommassa mittakaavassa ja ymmärsin
Kun jotain alun perin mysteeriksi
poliisin poikkeuksellisen roolin syvällimainittua asiaa tutkitaan perusteellisesti
semmin, koin jopa ahdistusta – poliisin,
ja sen alkulähteille päästään, se yleenmyös minun, täytyy olla täydellinen eikä
sä osoittautuukin varsin luonnolliseksi
virheisiin ole varaa, koska olemme jatkuja hyvin järkeenkäyväksi asiaksi. Näin
vasti suurennuslasin alla. Miten voin olla
on myös hallintomme mysteerimiestäydellinen ihminen yötä päivää, pyhää
ten ja -naisten olemassaolon kohdalla.
arkea?
Me, jotka työskentelemme päätoimiMutta siinä on maineenhallinnan sekä
sesti viestinnän parissa, jaamme kaikille
ennakoivan viestinnän ja suunnittelun
viestinnän ilosanomaa enemmän kuin
hienous: kun olemme pitkäjänteisesti jomielellämme. Tehtävämme on johtaa,
kainen omalla tahollamme tehneet työtä
koordinoida ja kouluttaa niin, että halviestinnän eteen ja pitäneet huolta poliilinnossamme ei leiju viestinnän mysteesin maineesta, on varaa myös virheisiin.
riä. Viestintä on poliisityön luonnollinen
Poliisikin on ihminen ja ihminen on inosa, jonka avulla saavutamme tavoitteita
– 148 –
ja rikomme muureja. Sen voivat todeta
muutkin kuin Lapin jänkhältä ponnistava tytönhupakko.
LUE LISÄÄ
•
•
•
•
•
•
Korpiola, Lilly: Kriisiviestintä digitaalisessa julkisuudessa. Infor
2011.
Poliisin toiminta sosiaalisessa
mediassa (webcasting):
http://qsb.webcast.fi/c/customers/customers_2010_0312_poliisi_sosiaalisessa_mediassa/.
Poliisin viestinnän käsikirja:
http://www.poliisi.fi/poliisi/
home.nsf/files/POLIISI_viestintakasikirja_v090511/$file/POLIISI_viestintakasikirja_v090511.
pdf.
Poliisin viestintästrategia:
http://www.poliisi.fi/poliisi/
home.nsf/files/POLIISI_viestintastrategia_painettu/$file/POLIISI_viestintastrategia_painettu.
pdf.
Poliisin viestintästrategia
(webcasting):
http://qsb.webcast.fi/c/customers/customers_2010_0312_poliisi_viestintastrategia/.
Henna Kelloniemen blogi poliisin
verkkosivuilla: http://www.poliisi.fi/poliisi/blog_hr.nsf.
– 149 –
– 150 –
“Tähän tarinaan liittyi vielä toinenkin henkilö,
joka on ammatiltaan siivooja ja oli tälle naiselle
ystävä ja iso ja suuri hyöty, koska siivoojalla oli
auto ja autolla pääsi paikasta toiseen.”
– 151 –
– 152 –
Joonas Konstig
Kirjailija valehtelee
ja puhuu totta
Kirjailija Joonas Konstig on
julkaissut novellikokoelman
Ahneet ja viattomat (2008)
sekä romaanit Kaikki on
sanottu (2011) ja Totuus
naisista (2013).
Oman kirjailijantyönsä lisäksi
Konstig opettaa luovaa
kirjoittamista Kriittisessä
korkeakoulussa ja Helsingin
yliopiston koulutuskeskus
Palmeniassa.
Konstigin artikkeli perustuu
luentoon, jonka hän piti
kuulusteluopin kurssilla
Poliisiammattikorkeakoulussa
syksyllä 2013.
Kun isolla kengällä astuu,
jää iso jälki
M
inä valehtelen työkseni. Olen
kirjailija, joten työnkuvani on
keksiä kiinnostavaa pajunköyttä ja koettaa saada lukija uskomaan
siihen. Eikä ainoastaan uskomaan, vaan
kokemaan sen niin voimakkaasti, että lukija pystyy eläytymään siihen ja liikuttumaan sen parissa: nauramaan, itkemään,
ja luettuaan kirjan kaipaamaan sen henkilöhahmoja.
Tarjoan tässä kirjailijan näkökulman
valehtelemiseen. Aloitan kuvaamalla keinoja, joilla kirjailija luo vaikutelman siitä,
että tarina on totta. Sen jälkeen käsittelen
sitä, mikä kirjallisuudessa sitten lopulta
on totta ja mitä väliä sillä on.
***
Aloitamme henkilöhahmoista. Hahmoista on kirjassa nähtävissä jäävuoren huippu. Samoin kuin jäävuoresta suurin osa
on pinnan alla, myös henkilöhahmoista
jää näkyviin vain pieni osa siitä kaikesta, mitä kirjailija hänestä tietää. Kirjailija
luo hahmon ja pyrkii puhaltamaan siihen
elämän. Kun hän tietää, miten hahmo
– 153 –
kaiken kokee, mitä mieltä se on asioisHänen on pakko olla, sillä ei kukaan
ta, hahmo herää eloon ja kirjoittaa itse
usko hahmoihin, joihin hän ei itsekään
omat repliikkinsä, tekee
usko.
itse tekonsa. Kirjailija seuSama mikä pätee hahKun kirjoittaa
raa vierestä: aa, olisihan se
moihin,
pätee tarinan maakohtauksen, jossa
pitänyt arvata, että se tekee
ilmaankin.
Yksityiskohdilhahmot väittelevät
noin… Mutta ennen kuin
la bluffataan. Yleensä mitä
jostain asiasta,
tähän voi päästä, hahmo
turhempi, sen parempi.
kirjailijan pitää
pitää luoda alusta loppuun.
Jos hahmo istuutuu, hän
olla molempien
Milloin hän syntyi, milloin
voi istua vain ”tuolille”.
nahkoissa niin, että
kävi koulunsa, milloin hän
Tai hän voi istua ”puiselpystyy tietämään
tapasi tulevan puolisonle penkille” tai ”tummannäiden argumentit
sa, milloin oli kolarissa ja
ruskealle
muovituolille,
kaikkeen ja pystyy
vaihtoi työpaikkaa. Minä
jossa oli metalliset jalat”.
perustelemaan ne.
piirrän jopa heidän kuJos haluamme saada tuoviaan ja heidän asuntojenlin elämään, voimme antaa
sa pohjapiirroksia, tai otan lehdestä vasille historian ja olemuksen. Hahmo voi
lokuvan ja mietin, että tuolta se näyttää.
istua puiselle jakkaralle, jonka hän osti
Kollega aikoinaan kirjoitti hahmolle
Työväentalon huutokaupasta lokakuussa
Cooperin tuloksen ja VO2-maksimin,
1992, ja huomasi vasta myöhemmin tuovaikkei niitä kirjassa mainittukaan.
leja hioessaan, että pohjassa on kirjoitus
Mitä enemmän tällaisia eläviä yksityisSort Sem. Hän käy näyttämässä tuolia
kohtia hahmosta kirjailijalla on varasantiikkiliikkeessä, ja kauppias kertoo,
tossa, sitä helpompi on puhaltaa hahmo
että tuoli on peräisin Sortavalan Semihenkiin. Silloin kirjailijalla on heittää
naarikoulusta.
uskottavan tuntuisia yksityiskohtia aina
Tuoli on yhtäkkiä todellisempi kuin
kun tarvitaan. Niitä heitellään siellä täälpelkkä tuoli. Sillä on kokonainen elämä.
lä, ja näin syntyy illuusio, että niitä olisi
Annan lisää esimerkkejä yksityiskohloputtomasti. Ja näin syntyy illuusio, että
dista, jotka saavat tarinan elämään.
hahmo on oikea, koska tämän elinaikana
Eräässä amerikkalaisessa nykyromaaon ehtinyt tapahtua näennäisesti loputnissa hahmo teki yksinkertaisen havaintomasti asioita.
non miesten kauluspaidasta. Kalliit paiKun kirjoittaa kohtauksen, jossa hahdat näyttävät paremmilta kuin halvat. Ne
mot väittelevät jostain asiasta, kirjailijan
eivät kiillä, koska se olisi jotenkin halpaa,
pitää olla molempien nahkoissa niin,
vaan ne on ikään kuin valaistu sisältä
että pystyy tietämään näiden argumenpäin. Pieni havainto, kuten nämä partit kaikkeen ja pystyy perustelemaan ne.
haimmillaan ovat, mutta paidat näyttävät
Tästä seuraa se, että kirjailija on tavalsen jälkeen erilaisilta: aivan, näinhän se
laan jokaisen hahmonsa puolella, vaikka
on, miksen ole tuota aiemmin tajunnut.
nämä olisivat täysin eri mieltä asioista.
James Joycella on naishahmo, joka
– 154 –
kertoo ohimennen, kuinka hänen tyttärensä puoliso on töissä satamahallituksessa. Miehen työpaikka ei ole olennaista: emme näe koko tyyppiä tai hänen
työpaikkaansa, mutta se luo kiinnostavan kuvan puhujasta. Paitsi että hänen
sukunsa kuva on äkkiä täydempi, se
luonnehtii myös naista, jolle on tärkeää
mainita, kuinka hänen vävynsä on vastuullisessa työssä.
Raamatussa Luukkaan evankeliumissa
tapaamme Sakkeuksen. Jeesus on tulossa
Jerikon kaupunkiin, ja Sakkeus-niminen
mies haluaa nähdä hänet. Mutta Sakkeus
on lyhyt, joten nähdäkseen väkijoukkojen yli Sakkeus kiipeää viikunapuuhun.
Jeesus kulkee ohi ja sanoo ”Sakkeus, tule
alas sieltä puusta”. Sakkeus laskeutuu.
Siinä kaikki. Se, että Sakkeus on lyhyt tai
että hän kiipeää puuhun, ei liity itse tarinaan mitenkään. Se on täysin epäoleellinen ja ”turha” yksityiskohta ja näin ollen
luo vahvan vaikutelman siitä, että tämä
on todella tapahtunut näin, koska miksi
hyvä apostoli menisi keksimään sinne jotain näin turhaa ja koomista?
Tämä kaikki perustuu siihen, että yksityiskohdat ovat aivoille työläitä, kognitiivisesti raskaita. Asioiden keksiminen,
varsinkin yksityiskohtien, ja varsinkin
turhien ja tarpeettomien yksityiskohtien
keksiminen on vaikeaa valehtelijalle. Valehtelijan pitää muutenkin tehdä tuplasti
aivotyötä: miten oikeasti meni, ja miten
muka meni. Muistin työmäärä paisuu,
kun pitää painaa mieleen, mitä tuli väitettyä. Joten keksitty tapahtumaketju pitää painaa tarkkaan ja käydä elävänä läpi
mielessä, visualisoida se, ja paras olisi
että siihen alkaisi uskoa. Huono valehte-
Asioiden keksiminen, varsinkin
yksityiskohtien, ja varsinkin
turhien ja tarpeettomien
yksityiskohtien keksiminen
on vaikeaa valehtelijalle.
Valehtelijan pitää muutenkin
tehdä tuplasti aivotyötä: miten
oikeasti meni, ja miten muka
meni.
– 155 –
lija helposti jättää turhat yksityiskohdat
maan asioita. Siinä missä 1700-luvulla
ja turhat vaiheet pois ja keskittyy vain
kreivi X vain tuli huoneeseen kertomaan
oleelliseen. Hän karsii ja etäännyttää, eli
asiansa, 1800-luvun realistiset kirjailijat
tekee juuri väärin.
alkoivat elävöittää kuvaa
Huono valehtelija
Oletetaan että myöhästarkemmalla siveltimellä.
kuten huono
tyt töistä ja joudut keksiTuli tällaista kuin Dostokirjailijakin
juuttuu
mään selitykseksi valkoijevskin romaanissa Idiootti:
kliseisiin.
sen valheen. On parempi
”Uusi herra oli pitkä,
keksiä epätodennäköisemnoin viidenkymmenenviiden
pi ja eksaktimpi valhe kuin
ikäinen, ehkä hieman vanyleinen. ”Auto ei käynnistynyt” tai ”Oli
hempikin, jokseenkin jykevä, kasvot tumruuhkaa” on huonompi kuin että ”Asun
manpunaiset, pöhöttyneet ja lihavat, niitä
Lauttasaaressa, ja Lauttasaaren silta oli
ympäröi viiksiin yhtyvä harmaa poskiparta,
nostettu, joten jouduin odottamaan varsilmät isot ja melkoisen ulkonevat. Hänen
tin verran kun sieltä meni laiva ali” (Ja
olemuksensa olisi ollut kutakuinkin arvomillainen laiva!).
kas, ellei hänessä olisi ollut jotakin rappeu”Lapseni oli sairas” ei ole yhtä hyvä
tunutta, kulunutta, jopa likaista. Hänellä
kuin selitys siitä, kuinka ”Meillä on olooli yllään vanha pitkätakki, jonka kyynärhuoneessa sellaiset vanhat leveät ikkunapäät näyttivät olevan melkein puhki; pailaudat – meidän talo on 50-luvulta – ja
takin oli tahraantunut, - kaikki kotoiseen
poikani oli kiivennyt sen päälle ja tippui
tapaan. Hänen lähellään haiskahti hieman
sieltä pää edellä alas”. Tapahtuma on
votkalta, mutta esiintymistapa oli vaikuttavielä tunteita liikuttava, eli omiaan vieva, jossakin määrin opeteltu ja hänen ilmeimään huomion pois myöhästymisestä.
senä tavoitteenaan oli hämmästyttää arvokKliseet ovat helposti paljastavia.
kuudella.”
Jos pyydetään keksimään ensin väri
Mutta enempi ei aina ole parempi.
ja sitten työkalu, ihmisille tulee yleenTämäkin kuvaus on raskasta lukea. Se
sä ensimmäisenä mieleen punainen ja
työllistää lukijaa, vie hirveästi tilaa ja katvasara. Kirjailijan pitää koettaa välttää
kaisee tapahtumat. Tämän huomasi notällaisia ensimmäisenä mieleen tulevia
vellien mestari Anton Tšehov. Tšehov
asioita, ja keksiä niiden tilalle omapehylkäsi tavan, että kun uusi hahmo astuu
räisempiä ja persoonallisempia. Huohuoneeseen, tapahtumat pysähtyvät sikno valehtelija kuten huono kirjailijakin
si aikaa kun kuvataan uusi hahmo seikjuuttuu kliseisiin.
kaperäisesti. Näin Tšehov opetti kollegaansa Maksim Gorkia:
***
”Teillä on määreitä niin paljon että lukijan huomiokyvyllä on niissä täysi tekeminen
Yksityiskohtaisuus on asia, jossa kirjallija hän väsyy. On selvää että kun minä kirjoisuus on kehittynyt. Kirjailijoista on tultan ’mies istui nurmikolle’, niin se on selvää,
lut vuosisatojen aikana tarkempia kuvaakoska se on selkeää eikä vaadi keskittymistä.
– 156 –
Sitä vastoin on hankalasti ymmärrettävää ja
aivoja rasittavaa, jos kirjoitan: ’pitkä kaitarintainen keskikokoinen mies, jolla oli punaruskea parta, istui vihreälle, kulkijoiden jo
tallomalle nurmikolle äänettömästi ja arkaillen, pelokkaasti ympärilleen vilkuillen.’ Se ei
painu tajuntaan, ja kaunokirjallisen tekstin
täytyy niin tehdä, yhdessä sekunnissa.”
Tšehov on minusta täysin oikeassa. Ensivaikutelman luominen, mikä ihmiseltä
käy luonnossa itsestään, vaatii nyt lukijalta
kohtuutonta aivotyötä ja ikään kuin keskeyttää lukemisen maalaustauon ajaksi.
Tšehovin oma ratkaisu oli kiteyttää:
”Luonnonkuvauksissa pitää tarttua pieniin yksityiskohtiin ja ryhmitellä niitä sillä
tavoin, että kun sulkee silmänsä niin syntyy kuva... Psykologian alueella niin ikään
yksittäisiä ilmiöitä. Luoja varjelkoon fraaseilta.”
Joten mikä se on, kullekin ihmiselle
leimallinen piirre? Yksi voi riittää. Huomioijan on hyvä olla pinnallinen. Onko
se hänen ulkonäössään: kasvoissa, vaatteissa, ruumiissa? Vai liikkumisessaan
ja nonverbaalisessa viestinnässään? Vai
onko se hänen tavassaan puhua? Yleensä
yksi pieni elävä yksityiskohta riittää ja saa
hahmon elämään ja erottumaan muista.
Tässä kirjoittajaa auttaa olla pinnallinen:
osata analysoida ihmisen kasvoja osina
(millaiset kulmakarvat?), tuntea ruumiinkielen viestit ja esimerkiksi millaisia
eri miesten takkityyppejä on olemassa:
käyttääkö hän anorakkia, kipparitakkia,
harringtonia, trenssiä…
Kirjailija kantaa muistikirjaa aina mukanaan, siis fyysistäkin muistikirjaa, johon hän kirjaa havaintoja myöhemmin
kirjassa käytettäväksi. Joitain otteita
Yleensä yksi pieni elävä
yksityiskohta riittää ja saa
hahmon elämään ja erottumaan
muista.
– 157 –
omista muistiinpanoistani:
***
– Sortsien alta näkyy asfalttitatuointi
polvessa.
Otan vielä esimerkkejä todellisuuden
– Bussissa, nainen haisee aurinkorasluomisesta, nyt puheen kuvaamisessa.
valta syyskuussa.
Miten kirjoittaa uskottavaa puhetta?
– Hinkkaa kengän kumipohjaa istuTähän liittyy oleellisesti havainto siitä,
essaan lattiaan niin että tulee narskuvia
kuinka kognitiivisesti raskasta valehääniä.
telu on. Puhuminenkin on nimittäin
– Isokokoinen nainen, joka puhuu sityölästä.
täkin korkeammalla, tyttömäisellä äänellä.
Keskusteluntutkimuksessa käytetään
– Keski-ikäinen nainen, joka pukeutuu
käsitettä ”puheakti”. Se on hyödyllinen
paljastaviin toppeihin kuin mainostaakkäsite dialogin kirjoittajalle. Ajatus on,
seen, että hänen kanssaan voi vielä harettä puhuminen on toimintaa. Pelkkä
rastaa seksiä.
puhuminen on helppoa, jos emme jou– Bussissa miehellä likainen tuulitakki
du tuottamaan samalla puheen sisältöä:
päällä, kaulaan tatuoitu hämähäkinverkääneen lukeminen on helppoa, mutta
koa, tarjoaa kohteliaasti Metro-lehteä
uuden sanottavan luominen raskaamnaapurille. Miksi on tarve olla niin hyvä?
paa. Koska emme yleensä ole suunniMikä on tausta?
telleet etukäteen puhuntojamme, puhe
Jotkut havainnot ihmisestä ovat sellaion samalla ajatustyötä: joudumme
sia, jotka tulevat vasta hikääntämään haamumaiset
Miksi on tarve olla
taammin ajan myötä. Kun
ajatuksemme konkreetniin hyvä? Mikä on
tunnemme hahmoa jo patisiksi sanoiksi. Puhe on
tausta?
remmin, voimme kiteyttää
siis ajatusten simultaaniesimerkiksi jotain hänen
tulkkausta, ajatusten ja
ajattelunsa tai tunteidensa
tunteiden ja asenteiden
tai luonteensa eksentrisyydestä. Dosja kokemusten ja kaikenlaisen hämärän
tojevski kuvasi Idiootissa erästä toista
mutun kääntämistä sanoiksi. Samalla
sivuhenkilöä Ferdystsenkoa mainiosti
näiden sanojen pitäisi olla sellaiset, että
näin:
toinen ihminen ymmärtää ne omista
”Myöhemmin ruhtinas sai tietää, että tuo
lähtökohdistaan. Kuulija tekee toisen
herra Ferdystsenko oli ottanut ikään kuin
simultaanitulkkauksen: hän vertaa näijonkinlaiseksi velvollisuudekseen hämmästä sanoja omiin ajatuksiin ja tunteisiin,
tyttää kaikkia omalaatuisuudellaan ja iloiasenteisiin ja kokemuksiin yrittäessään
suudellaan, mutta jostakin syystä se ei milymmärtää näitä ja asettaa ne paikoilloinkaan onnistunut. Joihinkin Ferdystsenko
leen.
teki suorastaan epämiellyttävän vaikutuksen,
Yleensä tässä voi onnistua aika hyvin,
mikä vilpittömästi suretti häntä, mutta hän ei
jos on aikaa ja hyvää tahtoa ja kärsivällikuitenkaan luopunut tehtävästään.”
syyttä. Mutta jos ajatukset ovat itsellekin
vähän jäsentymättömiä, tai jos tilanne
– 158 –
on stressaava ja konfliktinen, puheakti
rasittaa ajatuskapasiteettia jo aika tavalla. Puhutaan ns. kognitiivisesta kuormasta:
kuinka paljon jokin kuluttaa keskusprosessorin kapasiteettia. Paineen alla puhujan kapasiteetti on kovilla.
Kirjallisuus elää konflikteista, koska
jos hahmojen välillä ei ole mitään skismaa, mitään kiinnostavaa luettavaa ei
synnykään. Joten kun kaksi hahmoa
puhuu kirjan tai näytelmän tai elokuvan
kohtauksessa, he ovat yleensä melko lailla kognitiivisesti kuormitettuja. Sen takia
dialogin pitäisi rakentua niin monin kerroin yksinkertaisemmista palkeista kuin
kirjoituksen.
Minä käytän puhetta kirjoittaessani
avukseni keskusteluntutkijoilta lainattua
käsitettä ”ideayksikkö”. Ideayksikkö on
lyhyt, yksinkertainen haamumainen ajatusköntti. Se sisältää yhden ajatuksen tai
tunteen, yhden viestin. Puhe järjestyy
näiden mielenkiinnon keskuksien ympärille. Ne ovat epäselviä ja alkeellisia
tunteellis-älyllis-ruumiillisia mielleyhtymiä, joita teemme paitsi aktiivisesti,
myös reaktiivisesti, eli reaktiona toisen
keskustelijan sanoihin. Puhuminen on
näiden yksiköiden pukemista sanoiksi
sosiaalisessa tilanteessa.
”Ihanan lämpimän näkönen toi sun
takki” sisältää yhden ideayksikön, joka
perustuu havaintoon kaverin takista.
”Tää on aika paksu mut mul on ollut vähän flunssanen olo” sisältää kaksi
ideayksikköä: takin paksuus ja tälle selityksen tarjoava terveydentilan kuvaus,
(flunssainen olo).
”Ei hemmetti ulkona sataa” sisältää
kaksi ideayksikköä: edellinen on puhujan
Paineen alla puhujan
kapasiteetti on kovilla.
– 159 –
johtopäätös siitä, että koska sataa, minä
fraaseihin, kuten ”kyllä minä tämän tiekohta kastun mennessäni ulos ja se on
dän” tai ”kyllä sut tunnetaan”. Ajattelun
ikävää.
apuvälineet kuten yleistyk”Anteeks mut mun piset ja stereotypiat ja fraasit
Tilanteen
täis lähtee hakee sadetakki
tulevat apuun, joten ”sinä
jännite kuluttaa
kun tuol on tollanen koiteet aina noin”, ”toi on
kognitiivista
ranilma” on jo vaikeampi
just tyypillistä sulle” tai
kapasiteettia, joten
puhunta. Se sisältää ha- hahmojen puheen tulisi ”teikäläisille”, ja lopulta
vainnon sateesta, joka on
siirrytään suoraan tunteikärsiä.
muutettu muotoon ”koisiin, jotka on helppoja:
ranilma”, ja tästä tehdyn
”Haista sinä lahtari – – – !”
johtopäätöksen (pitäisi hakea sadetakki),
Tilanteen jännite kuluttaa kognitiisekä anteeksipyynnön siitä, että puhujan
vista kapasiteettia, joten hahmojen pupitää poistua hakemaan takkiaan. Valheen tulisi kärsiä. Se menee rakenteelmiiksi tehty ajatustyö on ikään kuin piitaan yksinkertaisemmaksi: päälauseita,
lotettu taustalle ja sen yhdeksi virkkeeksi
ei alistuskonjunktioita. Konkreettista, ei
hiottu lopputulos tulee näkyviin. Tällaiabstraktia. Adjektiiviattribuutit esimernen lausunto on kognitiivisesti työläämkiksi karsiutuvat: ”Punainen auto” on
pi. Ylimääräisiä sanoja ”tuol” ja ”tollavielä riittävän konkreettinen, mutta ”se
nen” käytetään keventämään lauseen tivihoviimeinen auto” on jo vaikeampi
heyttä ja tekemään siitä konkreettisempi.
ja ”maapalloistumisesta todistava auto”
Puhekieli on väljää ja löysää, sillä asiat
melkein mahdoton.
ilmaistaan johdattelevammin kuin tiiviissä kirjakielessä. Uudet ideayksiköt täytyy
***
ketjuttaa ympäröimällä ne painottomilla
ilmauksilla. Yleisiä täytteitä ovat konVaikka kirjailija kuinka tekisi parhaannektorit (ja, tai, mutta…), tyhjät ilmaisut
sa luodakseen kuvitteellisesta maail(niinku, kato, tai siis, öö…) tai viittaukmastaan todentuntuisen, aina on se
set ajatusprosessiin (emmä tiiä, välil mä
osa ihmisiä, joiden mielestä romaani ei
mietin et…).
ole koskaan tarpeeksi totta. Että koska
Sosiaalinen tilanne on kiinnostavimromaani on vain sepitettä, on parempi
millaan, kun siihen kuuluu kamppailua ja
lukea vaikka elämäkertoja tai historiaa,
riski. Ihmiset haluavat näyttää hyvältä ja
koska ne sentään ovat totta. ”Perustuu
saada oman asiansa läpi oikeassa valossa.
tositapahtumiin” leimana kirjan tai eloTämä rasite tulee itse puheaktin päälle.
kuvan kannessa on myyntivaltti näille ihMitä jännitteisempi tilanne, sitä rasittamisille (usein he ovat miehiä). Viimeksi
vampaa. Kiihkeä väittely vihamiehen
kuulin väitteen Oasis-yhtyeen Noel Galkanssa jostain tärkeästä asiasta on hyvin
lagherin haastattelusta: hän ei kuulemma
stressaava. Siksi se niin usein ajautuukin
ainakaan haaskaa aikaansa mihinkään
vain huuteluksi ja tiivistyy solvauksiin ja
tyhmiin keksittyihin romaaneihin.
– 160 –
Ja mikäs siinä. Mutta kaksi vastalausetta tälle on tehtävä.
1) Se mikä on ”totta”, on usein tulkinnanvaraista ja hyvin häilyvää.
2) Keksitty tarina voi paradoksaalisesti
olla enemmän totta kuin tositarina. Sepite voi olla opettavampi kuin tositarina.
Tämä itse asiassa on fiktion koko olemassaolon tarkoitus: olla parempaa kuin
todellisuus.
Ensimmäinen vastalause. Meidän aikanamme on tapana problematisoida
totuus hyvinkin pitkälle. Humanistit
tykkäävät väittää, ettei absoluuttisia totuuksia ole olemassa ja vaikka olisikin,
emme voisi niitä tietää. Kaikki on niin
suhteellista. Postmodernismiin kuuluvan relativismin muodikkaan suuntauksen mukaan yksi tapa nähdä todellisuus
ja ympäröivä maailma ei ole sen oikeampi kuin toisen ihmisen tai toisen kulttuuriin. Me suhtaudumme omaan lääketieteeseemme yhtä totena kuin perinteinen heimo suhtautuu poppamieheensä.
Maailma ”rakentuu sosiaalisesti”, eli se,
miten maailman näemme, riippuu siitä,
miten meidän kulttuurissamme on tapana siitä puhua. Kuvasin tätä näkemystä
sarkastisesti romaanissani Totuus naisista:
”Uskotko sä faktoihin?”
”Eiköhän kaikki.”
”Oi ei. Oi ei ei ei... Faktat on nykyään hirveen vanhanaikasia. Faktat on
purjelaivoja. Niille vähän hykerrellään.
Suhtaudutaan ironisesti. ’Fakta’ (rehtori
teki lainausmerkit sormillaan). Nykyään
on olemassa monenlaisia totuuksia, totuudet on näkemyksiä, ja olennaista on
miten niitä näkemyksiä käytetään hyväks
poliittisesti. Kaikki on poliittista näiden
1) Se mikä on ”totta”, on usein
tulkinnanvaraista ja hyvin
häilyvää.
2) Keksitty tarina voi
paradoksaalisesti olla enemmän
totta kuin tositarina.
– 161 –
mielestä, koska ne on saanut poliittisen
vanhanaikainen, jumalainen kaikkitietäkoulutuksen. Sä oot ehkä saanut... lakivä kertoja. Ei meillä elämässäkään ole
tieteellisen tai kauppatiemitään varmaa keinoa
teellisen koulutuksen vai?
päästä muiden ihmisten
Ei meillä
Niin. No se tarkottaa, että
pään sisään.
elämässäkään ole
kaikkea sanomaasi voiJoten kirjallisuus tarjoaa
mitään varmaa
daan käyttää sinua vastaan,
usein eri henkilöhahmojen
keinoa päästä muiden
koska sä edustat valtaa, ja
näkemyksiä, eikä kirjailija
ihmisten pään sisään.
näin ollen sun tarjoamien
yleensä aseta ketään muita
’faktojen’ todellinen tarkoparemmaksi, vaan antaa
tus on vaan oikeuttaa sun elämäntavan
lukijan tehdä omat johtopäätöksensä.
jatkuminen ja sun pysyminen vallankahAjoittain kirjailija jopa pakottaa lukijan
vassa. Sua ei oteta tosissaan. Anteeks, en
tähän epätietoisuuteen, vaikka joskus lutietenkään pahalla.”
kija kuulisi mielellään varmuuden siitä,
Ihan näin pitkälle suhteellisuuden
mitä tapahtui todella.
hetteiköihin meidän ei onneksi tarvitVarhainen esimerkki tästä on japanise mennä. Antibiootit oikeasti toimivat
laisen kirjailijan Ryūnosuke Akutagawan
paremmin kuin taikapuun marjat. Mutta
novelli Metsän peitossa (1922). Novelli
kirjallisuudessakin esiintyy totuutta kohkoostuu seitsemästä peräkkäisestä motaan paljon tätä järkevämpää skeptisyytnologista, todistuksesta poliisipäällikölle.
tä. Pitkään on jo ollut muodissa käyttää
Kukin puhuja kertoo vuorollaan oman
näkökulmatekniikkaa niin sanotun kaikversionsa tapahtumaketjusta, jossa metkitietävän kertojan sijaan. Kaikkitietävä
sästä on löytynyt kuollut mies. Ensin
kertoja tarkoittaa sitä, että kirjassa on
tapahtumien ulkopuoliset silminnäkijät
olemassa jokin kertojataho, joka tietää,
kertovat mitä he tietävät, sitten todistaa
mitä oikeasti on tapahtunut ja mitä kunainen, joka oli tapetun miehen seuraskin hahmo ajattelee, ja kertoja haluaa
sa. Sen jälkeen epäilty murhaaja tunnusja osaa välittää sen lukijalle. Näkökultaa rikoksensa, mutta hänen versionsa
matekniikassa taas saamme ainoastaan
poikkeaa ratkaisevasti sekä naisen todistietää kunkin hahmon rajallisen näkötuksesta että tapetun miehen versiosta,
kulman tapahtumiin. Näin ollen lukijaljoka pystytään saamaan haudan takaa
le tarjotaan vain näkemyksiä eikä selviä
meedion välityksellä. Lopullinen totuus
oikeita ja vääriä vastauksia ja ratkaisuja
tapahtumista jää lukijan varaan ja tiheiasioihin. Tapahtumat kerrotaan yhden
kön peittoon. Akutagawan novelli on pihenkilön näkökulmasta tai vuorotellen
rullinen arvoitus, joka kuvaa hyvin sitä,
eri henkilöiden näkökulmista, ja kukin
kuinka ihmiset puhuvat palturia, joko
hahmo tietää vain sen minkä voi tietää.
ihan koska muistavat väärin tai sitten
Hänen versionsa totuudesta suodattuu
näyttäytyäkseen paremmassa valossa.
ja siivilöityy hänen kauttaan.
Kyllähän tämä on realistisempaa kuin
***
– 162 –
Moderni kirjallisuus tuntee myös epäluotettavan kertojan. Epäluotettava kertoja
on sellainen näkökulmahenkilö, joka ei
tarjoa luotettavaa ja todellista kuvaa siitä
mitä tapahtui. Lupaatko kertoa totuuden
ja koko totuuden mitään siihen lisäämättä tai siitä pois jättämättä? Epäluotettava
kertoja tekee väärän valan. Hän on hankala temppu lukijalle. Lukijan on oltava
hyvin tarkkana huomatakseen sen, että
hahmo valehtelee hänelle, koska usein
hänellä ei ole tietenkään mitään muuta
keinoa päästä käsiksi todellisuuteen kuin
kertojahahmon hänelle välittämä tieto.
Epäluotettava kertoja saattaa valehdella lukijalle näyttäytyäkseen paremmassa
valossa, tai hän saattaa olla suoranaisesti mielenvikainen. Usein he ovatkin
esimerkiksi rikollisia – kuten pedofiili
Humbert Humbert, Vladimir Nabokovin romaanin Lolita kertoja ja päähenkilö. Tai sitten he saattavat paljastua suoranaisesti hulluiksi, kuten Brett Easton
Ellisin American Psychon sarjamurhaaja
tai vaikka Paavo Rintalan Sissiluutnantin
luutnantti Takala, joka on sodan melskeissä tainnut kadottaa kontaktinsa todellisuuteen.
Joskus epäluotettava kertoja vain jättää kertomatta ihan koko totuuden. Hemingwayn hahmot esimerkiksi saattavat
jättää kertomatta jotain heille kiusallista
– kuten tosiasian omasta mieskunnostaan, kuten Ja aurinko nousee -romaanin
päähenkilö Jake Barnes, joka on haavoittunut sodassa harmittavaan paikkaan.
Tällainen kerrontatekninen aukko voi
olla hyvin tehokas salavihkainen tapa
merkitä jotain. Lukija kulkee ikään kuin
kerronnan metsässä, mutta havahtuu äk-
Epäluotettava kertoja
saattaa valehdella lukijalle
näyttäytyäkseen paremmassa
valossa, tai hän saattaa olla
suoranaisesti mielenvikainen.
Joskus epäluotettava kertoja
vain jättää kertomatta ihan
koko totuuden.
– 163 –
kiä siihen, että on tullut hakkuaukiolle.
kokemus maailmasta toisin sanoen poikJotain tästä nyt puuttuu: Miksi se kertoo
keaa kertojan versiosta.
ajatuksistaan aikaisemmin,
– Tai kertojan versio
mutta nyt jättää samanon erilainen kuin muiden
Vaisto sanoo, että
kaltaisessa tilanteessa kerhahmojen versio. Kertässä pitäisi nyt
tomatta? Onko tälle jokin
tojan versio on yleensä
olla jotain, mitä ei
syy? Saman kirjailijan noedullisempi hänelle itselole.
vellissa Vuoret kuin valkoileen. Harvahan valehtelee
set norsut mies ja nainen
saadakseen itsensä näyttäriitautuvat keskustellessaan leikkauksesmään huonommalta tai epäuskottavamta. Kumpikaan ei uskalla sanoa suoraan
malta tai epäilyttävämmältä.
ääneen, että kyseinen leikkaus on laiton
Yksi niksi tavoittaa totuus hahmoabortti.
jen takaa on vaikkapa edellä mainitun
Epäluotettavan kertojan tai kerronHemingwayn tapa painottaa kieltoa.
nallisen aukon havaitseminen on hyvin
Kun naishenkilöltä novellin Vuoret kuin
vaistonvaraista. Vaisto sanoo, että tässä
valkoiset norsut lopussa kysytään, onko
pitäisi nyt olla jotain, mitä ei ole. Mitä
kaikki nyt kunnossa riidan jälkeen, naijätetään nyt kertomatta ja miksi?
nen sanoo: ”Minä voin ihan hyvin. Ei
Kertojan epäluotettavuuden voi huominua mikään vaivaa. Minä voin oikein
mata parilla konstilla:
hyvin.” Saman asian sanominen kol– Kertojan lausunnot ovat ristiriitaisia
mesti vihjaa vahvasti valehteluun. Kerkeskenään, tai hän väittää yhtä mutta teta olisi riittänyt.
kee toista.
– Kertojan tarjoama moraali poikke***
aa normaalista. Hänestä esimerkiksi on
luonnollista, että kaksitoistavuotiaat tySe kertojista ja siitä kuinka he vääristävät
töt haluavat seksiä ja niiden kanssa voi
totuutta. Mutta jos totuus on häilyvää
sitä harrastaa, kuten Lolitan kertoja.
ja subjektiivista, mitä jos kamppailisim– Kertoja kertoo kerta kaikkiaan epäme tätä vastaan kirjoittamalla romaanin,
uskottavia juttuja. Meidän on hankala
joka ihan oikeasti perustuu tositapahtuuskoa, että luutnantti Takalan kimppuun
miin? Silloinhan kaiken kirjoittamamme
käy koko ajan lottia, jotka vaativat hänelpitäisi olla automaattisesti totta, eikö
tä seksiä hyvin aggressiivisesti – siis Taniin?
kalan oman kertomuksen mukaan. Tai
Kirjailija sotkee aina paljon faktaa fikettä kertoja saattaa sanoa toiselle hahtionsa sekaan. Silloin tarvitsee keksiä vämolle tappaneensa jonkun, kuten Amehemmän asioita, mikä on aina helpottarikan Psyko Patric Bateman, mutta tästä
vaa, ja voi olla lukijalle mukavaa tunnisei tule mitään seuraamuksia: ei omantaa tositapahtumia ja -henkilöitä kirjan
tunnonongelmia hänelle itselleen eikä
keskeltä. Jos tarvitsen päähenkilöperkukaan muukaan siihen reagoi. Meidän
heelle asunnon, voi olla helpompi käyt– 164 –
tää kaverin oikeata asuntoa kuin ryhtyä
arkkitehdiksi ja suunnitella se alusta asti
itse. Ja voi välttyä virheiltäkin: faktisessa
talossa on kaikki niin kuin talossa olla
pitää, mutta keksityssä talossa voi takan
paikka joko olla väärässä kohtaa tai sitten voi kokonaan unohtaa kirjoittaneensa sinne takan.
Taustatyö on kirjoittajalle hirveän
tärkeää, jos hän haluaa kuvata uskottavasti elämiä ja maailmoja, jotka eivät ole
hänen omiansa. Minä esimerkiksi sijoitin osan romaanistani Kaikki on sanottu
Afganistaniin rauhanturvaoperaatioon.
Luin sitä varten pinon kirjoja ja kymmenittäin nettisivuja Afganistanista ja rauhanturvaamistyöstä. Haastattelin useita
eri rauhanturvaajia/sotilaita ja koeluetin
näillä tekstiä virheiden varalta. Rauhanturvaajilla oli kirjailijallekin hyödyllinen
ohjenuora: ei haastatella yhtä ja luoteta hänen sanaansa, vaan haastatellaan
montaa ja muodostetaan tämän pohjalta
käsitys siitä, mikä on totta.
Tositapahtumien sotkeminen keksittyyn saattaa kuitenkin joskus olla vaarallisempaa kuin kaiken keksiminen alusta.
Jos muutetaan yhtä faktaa, se saattaa vaikuttaa toisiin. Kirjoitan vaikka oikeasta
naisesta, mutta haluan naamioida hänet,
ettei häntä tunnisteta. Joten teen isosta
ja lihavasta naisesta pienen ja hoikan,
blondista brunetin. Mutta siinä voi tehdä
sellaisen virheen, että kirjoittaa pienelle
blondille sellaisen elämän, joka sopii lähinnä suurelle brunetille.
Yksi viime aikojen suuria kaunokirjallisia hittejä on norjalaisen Karl-Ove
Knausgårdin Taisteluni. Kirjasarjan ideana on, että Knausgård kuvaa koko elä-
Kirjailija sotkee aina paljon
faktaa fiktionsa sekaan.
Silloin tarvitsee keksiä
vähemmän asioita, mikä on
aina helpottavaa, ja voi olla
lukijalle mukavaa tunnistaa
tositapahtumia ja -henkilöitä
kirjan keskeltä.
– 165 –
mästään kaiken, kuten se todella kävi.
rustuu viime kädessä siihen, että lopulta
Hän kirjoittaa siis elämäkertansa ja palme vain uskomme ja luotamme kirjailijan
jastaa koko totuuden itsestään.
kertovan totta. Emme voi sitä tietää.
Lukija ymmärtää tosin hyvin nopeasti,
että toden ja fiktion raja on hyvin häily***
vä. Knausgård kuvaa lapsuusmuistojaan
pikkutarkasti: keskustelut repliikki repJoka tapauksessa se mikä on ”totta”
liikiltä, mitä vaatteita kullakin oli päällä,
unohtuu ihmisiltä hyvin nopeasti. Kekkuka kulki kadulla ohi juuri silloin. Tämä
simme uusia tarinoita, jotka osittain
vaatisi ilmiömäisen valokuvamuistin.
korvaavat sen mitä todella tapahtui.
Käytännössä se on ilmiselvästi mahdoPetämme itseämme. Sitä lukee vaikka
tonta. Siis: se on keksittyä, fiktiota. Joten
vanhaa kalenteriaan, eikä muista joitain
lukija joutuu miettimään, mikä kaikki
tapahtumia ollenkaan. Ei muista vanon keksittyä ja mikä mahdollisesti totta.
hoja kavereita, joiden kanssa on joskus
Mikä tahansa saattaa olla keksittyä. Joten
ollut läheinen, mutta joita ei edes välitä
kirja ei ole totta.
nähdä nykyään. Oma käsitys itsestä on
Eräs kuuluisimpia esimerkkejä tosinyt muuttunut, oma tarina itsestä, se tapohjaisista romaaneista on Truman Carina millainen minä olen. Vanha kaveri
poten Kylmäverisesti (1966). Se on kuvaus
ei enää liity minun elämääni eikä siihen
1950-luvulla todella tapahtuneesta permillaisena itseäni pidän, joten hän unohhemurhasta, jonka kaikki yksityiskohdat
tuu.
Capote on tutkinut ja kirjannut kuten
Ystäväni kertoi äskettäin suunnittelepoikkeuksellisen ahkera rikostutkija ja
vansa matkaa Grand Canyonille. Kertutkiva reportteri yhdesroin käyneeni siellä jouKirjoittaja
sä. Kirjassa on väitetysti
luna 1990. Muistelin että
kaikki totta. Mutta mitä väistämättä jäsentää maassa oli ohut kerros
faktoja Capote on ottanut totuutta valitsemalla, lunta. Kotona piti tarkismitä ottaa mukaan ja
mukaan tarinaan, mitä ei?
taa vanhoista valokuvista
mitä ei.
Jättääkö hän kertomatta
miten oli, eikä kanjonilla
henkilöistä jotain hyvää
mitään lunta ollut. Mutta
tai jotain pahaa? Miksi? Jos hän kuvaa
sinä päivänä, jolloin keskustelu käytiin,
keskusteluja, kuinka todellisesti nämä
aamulla oli maassa ohut kerros lunta.
ovat totta? Voiko kirjailija jättää käyttäNäin se ”totuus” sotkeutuu.
mättä houkutusta lisätä pieniä draamalliPoliisit ovat käsittääkseni asiantuntisia yksityiskohtia, jotka ”sopisivat” kohjoita siinä, miten ihmiset unohtavat tataukseen ja parantaisivat sitä?
pahtumia ja korvaavat ne toisilla ja selitKirjoittaja väistämättä jäsentää totävät vuoren varmana, että näin se kävi.
tuutta valitsemalla, mitä ottaa mukaan
Eli ensimmäinen vastalause: mikä sitja mitä ei. Ja mistä me tiedämme, vaikka
ten on totta, ja miten voimme sen edes
kirjoittaja laittaisikin omiaan? Kaikki petavoittaa. Kirjoittaja sotkee aina totta ja
– 166 –
keksittyä. Hyvin usein se, mitä minunkin
kirjoissani on luultu tositapahtumiksi,
on keksittyä, ja mitä on luultu keksityksi,
onkin todella tapahtunut.
***
Tästä päästään siihen toiseen vastalauseeseen väitteelle, että tositapahtumat ovat
parempia kuin keksitty. Vastalauseeni on,
että kyllähän keksityn kirjan pitää olla
parempi kuin tosi.
Kirja on itsenäinen kokonaisuus. Sen
edut tulevat ensin. Se onko se tapahtunut tosielämässä ja IRL, in real life kuten nykyään sanotaan, on siihen nähden
toissijaista. Voi olla tai voi olla olemattakin. Aristoteles jo opetti Runousopissaan,
että uskottava vale on parempi kuin
epäuskottava tositapahtuma. Elämä on
täynnä tapahtumia, joita ei voi kirjaan
laittaa, koska ne ovat liian kliseisiä tai
epäuskottavia.
Sanotaan, että Trivial Pursuit -tietopelin kehittäjillä oli kysymyksiä kehittäessään kriteerinä se, että vastauksen kuullessaan pelaajalle pitäisi tulla sellainen
ahaa-elämys, että ah, niinpä tietysti, oishan
toi pitänyt tietää.
Minusta tämä on tiivistettynä se vaikutus, joka taiteella tulisi olla. Joko suorana reaktiona tai vasta jonkin ajan päästä
myöhemmin jokin teoksessa loksahtaa
hermoon ja sitä tajuaa, että ei hemmetti,
jollain tasolla olen tiennyt tämän, mutta
en kuitenkaan ole tiennyt. Että tuo on
totta. Noin se menee.
Kirjallisuus tavoittelee hyperrealismia,
eli parempaa kuin realismi. Tässähän on
looginen ristiriita. Olla todempaa kuin
Joka tapauksessa se mikä on
”totta” unohtuu ihmisiltä hyvin
nopeasti.
Hyvin usein se, mitä
minunkin kirjoissani on luultu
tositapahtumiksi, on keksittyä,
ja mitä on luultu keksityksi,
onkin todella tapahtunut.
– 167 –
tosi. Se ei edes välttämättä tarvitse realistoimii. Tämän hahmon on kuoltava, tämia. Sarkastinen liioittelu tai parodiointi
män jäätävä eloon. Tämän pitää rakastua
voi olla erityisen kuvaavaa, samoin kuin
tähän, tätä autetaan, tätä ei auteta.
pilapiirros voi olla näköisempi kuin realistinen muotokuvamaalaus. Karikatyy***
ristä, pilapiirroksesta, voi nähdä henkilölle leimalliset piirteet tarkemmin kuin
Japanilaisella kirjailijalla Yukio Mispönäkästä muotokuvasta: aivan, sillähän
himalla oli tapana hakea inspiraatiota
on tollaset kulmakarvat, tollanen otsa,
tarinoihinsa sanomalehdestä: kun hän
tollanen nenä.... en olekaan
luki jostain erikoisesta riTapahtuuko näin,
aiemmin huomannut, mutta
koksesta, hän koetti mietvoisiko näin
noinhan se just on!
tiä, miten siihen oli päätapahtua?
Ilmiö on samanlainen
dytty. Sitten hän kirjoitti
kuin se aikaisempi havaintarinan rikollisen näköto siitä paidasta, että kalliit paidat näyttää
kulmasta tavoitteenaan saada lukija sakuin ne olisi valaistu sisältäpäin. Paidat
maistumaan tähän. Romaanissa Kunnia
näyttävät erilaisilta sen jälkeen.
on katkera juoma poikajoukko surmaa
Minusta nimittäin tärkeämpi kuin se,
miehen, yhden pojista isäpuolen. Tarionko jokin faktisesti ja IRL totta, on
na on yritys antaa selitys sille, miten ja
sen totuudellisuus. Onko romaani totuumiksi tämä olisi voinut tapahtua, saada
dellista, se tarkoittaa: uskottavaa, aitoa,
lukija näkemään asiat surmaajien näkömahdollista, todennäköistä, samaistuttakulmasta.
vaa, kuvaavaa. Tapahtuuko näin, voisiko
Tässä on taiteen ja viihteen ero: viihde
näin tapahtua? Tunnistaako lukija itsenkertoo meille, mitä jo tiedämme; taide
sä ja oman elämänkokemuksensa tässä?
kertoo meille sen mitä emme vielä tieOlenko minä tällainen, ovatko ystäväni,
dä tietävämme. Viihde kertoo meille sen
voisinko olla jos joutuisin samaan tilanminkä haluamme. Taide tarjoaa totuukteeseen? Vähän samoin kuin epäluotetsia, jotka ovat joskus epämiellyttäviä. Sen
tavan kertojan ongelmassa, jos kirjailija
takia taide on välillä kiusallista, aiheuttaa
kuvaa hahmoa, joka käyttäytyy eri tavalla
vastalauseita: koska taide ei kerro meille
kuin meidän käsityksemme mukaan voisitä, minkä jo tiedämme. Jos kirjoitan tusi, tarina on epäuskottava.
hannennen romaanin siitä, kuinka natsit
Ideana on röyhkeästi väittää, että kirolivat pahoja tai koulukiusaus on rumaa,
jailijan näkemyksellä on merkitystä. Että
ei se tuo meille enää mitään uutta, vaikka
hän pystyy tarjoamaan jonkinlaisen maase olisi kuinka totta. Mutta jos taide pysilmankuvan ja maailmanselityksen. Rotyy kuvaamaan vaikka natsia tai koulumaani on maailmanselitys. Miksi kaikki
kiusaajaa niin, että lukija ymmärtää asiat
tapahtuu ja mitä niistä seuraa hahmoille?
tämän näkökulmasta, silloinhan taide on
Nämä tarjoavat yhden näkemyksen siitä,
antanut meille jotain uutta. Se ei ole vain
miten ihminen toimii ja miten maailma
imarrellut meitä lipevästi kuten viihde
– 168 –
tekee, kuiskaillut korvaan että juu juu, kyllä sinä olet oikeassa, istu siinä vain ja nauti...
Se on haastanut meidät niin kuin parhaat
ystävämme tekevät: vaatinut meiltä jotain ja näin pystynyt opettamaan meille
jotain.
Kirjallisuus opettaa samaistumisen
kykyä. Poliisikirjailija Marko Kilven Elävien kirjoihin -romaanin lukija esimerkiksi
pääsee eläytymään parannusta yrittävän
rikollisen nahkoihin: Pike katselee samaa
lähiömaisemaa kuin turvallisen keskiluokkainen lukija, mutta aivan eri silmin.
Minun appiukkoni taas kasvoi hyvin
oikeistolaisessa perheessä, ja hän kertoi
vasta Väinö Linnan Täällä Pohjantähden
alla luettuaan oppineensa ymmärtämään
vastakkaisen puolen lähtökohtia. Ja Cormac McCarthyn romaanin Tie synkkä
tulevaisuudenvisio ydintuhon jälkeisestä
maailmasta sai minutkin, entisen anarkistin, toden teolla arvostamaan järjestäytynyttä yhteiskuntaa.
Kuten luottoystävät, myös kirjat voivat
välillä suututtaa meitä, mutta ne eivät silti jätä meitä yksin suuttumuksen keskelle. Siksi taide on usein ärsyttävää ja siinä
on vaaran tuntua. Konsulttikieltä lainatakseni: taide vie meidät epämukavuusalueelle, koska siellä se kehitys tapahtuu.
Taiteen kanssa riitautuu ja tekee mieli
väitellä. Ja lopulta joutuu myöntämään,
että oli siinä perhana sittenkin perää.
Näinhän täällä käy. Minulle tärkeimpiä
kirjoja ovat sellaiset, jotka ovat hätkähdyttäneet aikoinaan, jääneet kiusaamaan.
Olen tunnistanut, että niissä on sellaista totta, jota en ole aiemmin tiennyt tai
jopa en ole halunnut myöntää. Vasta
myöhemmin olen ollut siihen valmis.
Tässä on taiteen ja viihteen
ero: viihde kertoo meille, mitä
jo tiedämme; taide kertoo
meille sen mitä emme vielä
tiedä tietävämme.
Mutta jos taide pystyy
kuvaamaan vaikka natsia tai
koulukiusaajaa niin, että
lukija ymmärtää asiat tämän
näkökulmasta, silloinhan taide
on antanut meille jotain uutta.
– 169 –
Tämä on paljon arvokkaampaa kuin
se, perustuuko kirja tositapahtumiin vai
ei. Tuleeko siitä totta lukijalle? Antaako
se toden kuvan ihmisestä, minusta, maailmasta. Onko se totuudellista? Näinkö
täällä käy?
Näin kirjailija voi kertoa totuuden,
vaikka valehtelee.
•
LÄHTEILLE
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
Akutagawa, Ryūnosuke: Metsän
peitossa. Suom. Jukka Kemppinen.
– Novelli on julkaistu Kemppisen
blogissa 6.5.2006: http://kemppinen.blogspot.fi/2006/05/metsnpeitossa.html.
Aristoteles: Runousoppi. Suom.
Paavo Hohti. Teoksessa Retoriikka; Runousoppi. Gaudeamus
2012.
Capote, Truman: Kylmäverisesti. Suom. Tauno Tainio. Tammi
2000.
Dostojevski, Fedor: Idiootti.
Suom. Lea Pyykkö. Karisto 2009.
Ellis, Brett Easton. Amerikan
Psyko. Suom. Erkki Jukarainen.
Tammi 2000.
Hemingway, Ernest: Ja aurinko nousee. Suom. Jouko Linturi.
Tammi 2001.
Hemingway, Ernest: Vuoret kuin
valkoiset norsut. Kokoelmassa Ensimmäiset 49 kertomusta. Suom.
Kalevi Nyytäjä. Tammi 2001.
Kilpi, Marko: Elävien kirjoihin.
Gummerus 2011.
Konstig, Joonas: Kaikki on sanottu. Gummerus 2011.
– 170 –
•
•
•
•
•
•
Konstig, Joonas: Totuus naisista.
Gummerus 2013.
Knausgård, Karl-Ove. Taisteluni.
Ensimmäinen kirja. Suom. Katriina Huttunen. Like 2009.
Linna, Väinö: Täällä Pohjantähden alla 1–3. WSOY 2008.
McCarthy, Cormac: Tie. Suom.
Kaijamari Sivill. WSOY 2008.
Mishima, Yukio: Kunnia on katkera juoma. Suom. Eeva-Liisa
Manner. Otava 1971.
Nabokov, Vladimir. Lolita. Suom.
Eila Pennanen ja Juhani Jaskari.
Gummerus 2011.
Rintala, Paavo. Sissiluutnantti.
Otava 1963.
Troyat, Henri: Anton Tšehov.
Suom. Irene Sorsa ja Martti Anhava. WSOY 1987.
“He ystävystyivät ja siivoja oli käyttänyt
häntä asioilla autollaan kun naisruumiilla
ei sellaista ollut.”
– 171 –
– 172 –
Minna Laukka
Vallan vahtikoirasta
lain vartijaksi
Vanhempi rikoskonstaapeli
Minna Laukka
valmistui poliisiksi
2011. Hän työskentelee
Keskusrikospoliisin
Tutkintaosaston henki- ja muu
vakava rikollisuus -linjalla.
Laukka on aiemmalta
koulutukseltaan medianomi
AMK. Ennen poliisiuraa hän
työskenteli toimittajana.
Laukka oli Ilta-Sanomien rikosja oikeustoimittaja 2006–2008.
Kun isolla kengällä astuu,
jää iso jälki
M
uistan ajatelleeni poliisin työtä
yhtenä ammattivaihtoehtona
ensimmäisen kerran 16-vuotiaana. Kuitenkin jo yläasteikäisestä lähtien
minua oli kiehtonut kirjoittaminen ja toimittajan työ. Olin kiinnostunut erityisesti
julkkiksista ja siitä, miksi joku halusi julkisuuteen. Kun lukion viimeisenä vuotena oli pakko alkaa miettiä, mikä minusta
tulisi isona, päätin hakea ammattikorkeakouluihin opiskelemaan toimittajan
ammattia. Ratkaisevan sysäyksen päätökselle antoi luultavasti se, että poliisikoulutukseen vaadittiin työkokemusta, jota
minulla ei ollut riittävästi.
Lähdin opiskelemaan journalismia
ammattikorkeakouluun Ouluun. Opiskeluaika venähti neljän vuoden sijasta
viideksi vuodeksi. Tein koko opiskeluajan alan kesätöitä ja osa-aikatöitä ja
asuin vaihto-oppilaana Shanghaissa.
Julkkismaailma kiinnosti minua edelleen ja tein lopputyöni julkisuuden henkilöihin liittyvästä lainsäädännöllisestä
problematiikasta. Ajattelin, että minusta
tulisi viihdetoimittaja. Valmistumisen
jälkeen sain töitä Ilta-Sanomista ja muu– 173 –
pahtunut tuolloin mitään erityistä, mutta
tin Helsinkiin. Minusta ei kuitenkaan
olin 27-vuotias ja tiesin, että luultavasti
tullut viihdetoimittajaa vaan kotimaan
katuisin, jos en edes kokeiuutistoimittaja, ja vastuulisi. Aloin kaikessa hiljaialueekseni nousi nopeasti
Minä halusin
suudessa treenata fyysistä
rikos- ja oikeusala. Olin
päästä asioiden
kuntoa ja pänttäsin kesälotyöstäni innostunut, kosytimeen, tutkimaan
man pääsykoemateriaaleja.
ka siinä yhdistyivät kirja selvittämään
Motivaationi oli korkealla,
joittaminen ja poliisiala.
totuutta.
koska olin päättänyt, että
Työskentelin Ilta-Sanohaen kouluun vain yhden
missa rikos- ja oikeustoiainoan kerran. Olin kertonut hakemimittajana kaksi ja puoli vuotta. Sinä aisesta muutamille tutuille poliiseille, jotka
kana ehti tapahtua paljon, muun muassa
kannustivat minua päätöksessäni.
kaksi kouluampumista ja Ulvilan kuoPääsykokeisiin mennessäni tiesin valhuttava murha. Koko rikoslajien kirjo
mistautuneeni niin hyvin kuin se oli
rikospaikoilla käynteineen ja ihmisten
mahdollista. Tiesin, että toimittajan työshaastatteluineen oli työn arkea. Myös
sä omaksutut tiedonhankinta- ja viestutkiva journalismi oli osa työtäni, ja tuttintätaidot olisivat luultavasti hyödyksi,
kin ilmiönä muun muassa internetin vämutta pääsykokeissa oli monia muitakin
lityksellä tapahtuvaa lasten seksuaalista
osa-alueita kuten fyysiset kokeet, psyhyväksikäyttöä.
kologiset testit ja haastattelut. PääsykoToimittajana pääsin seuraamaan mokeissa oli paljon osallistujia ja mietin,
nia rikostapauksia alusta pitäen oikeustulisinko valituksi suuresta joukosta.
saliin ja viimeiseen oikeuden päätökseen
Haastatteluissa kysyttiin useampaan otsaakka. Toimittajan työ on kuitenkin
teeseen, olinko tosissani hakemassa vai
suurelta osin asioiden seuraamista siainoastaan tekemässä juttua aiheesta.
vusta, lähteiden kautta, eikä toimittajana
Syksyllä 2008 sain tietää, että olin tulkoskaan päässyt eristysnauhan toiselle
lut hyväksytyksi koulutukseen. Olin kerpuolelle keskelle varsinaisia tapahtumia.
tonut hakuprosessista vain muutamille
Vaikka olin pääosin tyytyväinen työhöni,
ihmisille, joten lähtöni tuli työpaikalla
halu nähdä ja kokea enemmän kasvoi loyllätyksenä. Lähteminen oli toisaalta
pulta liian suureksi. Minä halusin päästä
haikeaa, koska pidin työstäni ja työyhteiasioiden ytimeen, tutkimaan ja selvittäsöstä. Jotkut sanoivat ratkaisuni olevan
mään totuutta.
rohkea, mutta en itse kokenut sitä niin.
Mielestäni on selvää, että ihmisen on py***
rittävä kohti haaveita ja tavoitteita aina,
kun se on jollakin tavalla realistista.
Keväällä 2008 tein eräänä tavallisena arkipäivänä lähtöä töihin. Silloin mieleeni
***
tuli yhtäkkiä hyvin vahvana päätös hakea
poliisikoulutukseen. Töissä ei ollut ta– 174 –
Jo hakiessani poliisikoulutukseen tiesin,
että halusin tulla rikostutkijaksi. Pidin
kenttätyötä jännittävänä ja nopeatempoisena osana poliisin työtä, mutta en
missään vaiheessa nähnyt itseäni ”pussihousuhommissa” ainakaan kovin pitkää
aikaa. Minua kiinnosti vakavien rikosten
selvittäminen ja siihen liittyvä ajattelutyö. Jo toimittaja-aikanani koin kaikkein
mielenkiintoisimmiksi rikostapauksiksi
selvittämättömät henkirikokset ja katoamistapaukset. Sen vuoksi oli selvää, että
halusin hakeutua töihin Keskusrikospoliisiin, jonka niin kutsuttu ”Murharyhmä” on erikoistunut kyseisiin tapauksiin.
Ennen sitä oli edessä suuria muutoksia.
Pakkasin tavarani Helsingistä ja ensimmäistä kertaa elämässäni minulla ei ollut
varsinaista kotia missään. Asuin kahden
muun kolmeakymmentä ikävuotta lähestyvän naisen kanssa soluasunnossa Poliisiammattikorkeakoulun asuntolassa. Olin
taas opiskelija, vaikka entisetkin opintolainat olivat vielä kesken.
Vuosi koululla kului valtavan nopeasti ja se oli mukavaa aikaa. Elämän täytti
treenaaminen ja opiskelu, joka oli suurimmaksi osaksi teorialuentoja, mutta
myös oivaltavia käytännön harjoituksia.
Edellisissä opinnoissani olin kokenut
joutuvani opiskelemaan monenlaisia
asioita, jotka eivät koskaan koskettaisi
omaa työuraani, mutta tällä kertaa opiskelu oli hyvin motivoivaa, koska kaikki
liittyi kiinteästi tulevaan ammattiin.
Opiskeluaikana huomasin, että aiemmasta työurastani oli hyötyä monissa
asioissa. Kommunikointi ja kirjoittaminen ovat poliisin tärkeimpiä työkaluja.
Ihmisten haastattelu poikkeaa monin
Minua kiinnosti vakavien
rikosten selvittäminen ja
siihen liittyvä ajattelutyö.
Kommunikointi ja
kirjoittaminen ovat poliisin
tärkeimpiä työkaluja.
– 175 –
tavoin kuulustelusta, mutta molemmissa
taistakin rautaisempi vuosikymmenten
päämäärä on sama: saada ihminen kerhioma ammattitaito höystettynä hurtomaan oleellinen tieto. Lainsäädännön
tilla huumorilla ja uskomattomilla sositunteminen ja tulkinta
aalisilla taidoilla teki heti
Lainsäädännön
puolestaan on koko työn
suuren vaikutuksen. Vaiktunteminen ja
perusta. Myös viestinnästä
ka mies oli selvittänyt työtulkinta
puolestaan
on
eri muodoissaan on tullut
urallaan Suomen rikoskoko työn perusta.
tärkeä osa poliisin työtä.
historian tunnetuimpia
Mitään suuria yllätyksiä ei
tapauksia ja nähnyt kaikoulutuksen aikana tullut, mutta en ollut
ken mitä kuvitella voi ja enemmänkin,
oikeastaan aiemmin ajatellut, miten suuyhä uudelleen hän aina innostui uusisressa lainsäädännön viidakossa poliisi
ta asioista, rikosjutuista ja ihmisistä.
toimii.
Yhä uudelleen hän oli ensimmäisenä
valmis keikalle ja uusiin seikkailuihin.
***
Hänen välittömyytensä ja hyväntuulisuutensa oli tarttuvaa sorttia. Tiukan
Työharjoittelun suoritin Länsi-Uudenpaikan tullen Markku oli tiukka, mutta
maan poliisilaitoksessa. Ensimmäinen
aina reilu. Oli hämmästyttävää seurata,
työvuoro poliisina oli tietysti jännittävä
miten ihmiset suorastaan janosivat puhetki, koska siitä alkoi varsinainen matka
hua hänelle asioista, joista joku toinen
kohti poliisi-minää. Kolmen kuukauden
ei olisi saanut irti mitään. Vasta hänen
kenttätyön jälkeen oli vuorossa kolmen
kauttaan ymmärsin, miten monella eri
kuukauden jakso rikostutkinnassa. Tässä
tavalla poliisin työtä voi hoitaa.
vaiheessa oli mahdollista hakea toiselOlemme matkustaneet työparini kansle harjoittelujaksolle eli niin kutsutulle
sa eri puolille maata milloin kaksin ja
kenttäjaksolle Liikkuvaan poliisiin tai
milloin suuremmalla kokoonpanolla tutKeskusrikospoliisiin. Hain Keskusrikimaan henkirikoksia, katoamisjuttuja,
kospoliisin ”Murharyhmään” ja ilokseni
joskus joukossa on ollut myös talousrisain paikan.
koksia ja kuolemansyyn selvitystä. AlusJokaisessa työyhteisössä on valtava
ta pitäen Markku antoi minulle paljon
määrä hiljaista tietoa, josta nuorilla on
vastuuta ja mielenkiintoisimmat tehtävät
mahdollisuus oppia paljon. Kokeneemtodeten, että on minun vuoroni näyttää.
milta ammentaminen on yksi ammaHän kehui, kannusti ja antoi palautetta.
tillisen kehityksen kulmakivistä, koska
Reissuillamme olisin voinut loputtomiin
poliisin työ on mitä suurimmassa määkuunnella mielenkiintoisia tarinoita härin käytännön työtä, jota ei pelkästään
nen uransa varrelta. Olen oppinut Markirjoista opita. Murharyhmässä sain
kun kautta valtavasti niin ihmisistä kuin
työparikseni yhden Suomen legendaaririkosten tutkinnastakin.
simmista rikostutkijoista, rikosylikonsPoliisin työssä työpari ei ole kuka tataapeli Markku Tuomisen. Markun rauhansa. 12-tuntiset työpäivät ”maijan”
– 176 –
ratin takana tai komennukset vieraalla paikkakunnalla tai vieraassa maassa,
siinä ehtii keskenään jutella tarinan jos
toisenkin. Siinä tulevat tutuksi elämäntilanteet ja perimmät ajatukset. Kun oppii toisen toimintatavat, syntyy keikoilla
yleensä luonteva tehtävänjako. Työpari
on ihminen, jonka varaan uskoo henkensä joka työvuorossa. Joka keikalla,
joka hetki. Se ei ole ihan vähäpätöinen
juttu. Työparini jäätyä eläkkeelle hänen
mukanaan poistui paljon.
Vakavien rikosten tutkinta on ennen kaikkea tiimityötä. Kukaan ei ole
korvaamaton eikä kukaan yksin ratkaise rikoksia. Hyvä tutkintatiimi on kuin
bändi, jossa kaikki soittavat yhteen, tai
joukkue, jossa kaikki pelaavat kohti samaa maalia. Jokaisella on omat roolinsa,
jotka toisessa jutussa ovat isompia ja
toisessa pienempiä. Tutkinnan alkaessa
rikosjutulle määrätään tutkinnanjohtajan lisäksi päätutkija ja ”vääpeli”, jotka
muodostavat kyseisen jutun tutkinnan
kivijalan suunnittelemalla tutkintaa, jakamalla tehtäviä ja pitämällä hankitun
tietomassan hallinnassa. Jutun muut niin
kutsutut taktiset tutkijat kuulustelevat
henkilöitä, suorittavat kotietsintöjä, analysoivat tietoa, pitävät yhteyttä omaisiin
ja niin edelleen. Taktisten tutkijoiden
lisäksi erittäin tärkeässä roolissa ovat rikospaikkaa tutkivat tekniset rikostutkijat
sekä rikosteknisen laboratorion henkilökunta, joka analysoi rikospaikalta otetut
näytteet. Keskusrikospoliisin rikosteknisestä laboratoriosta löytyy huippuasiantuntemusta myös muun muassa verijälkien, aseiden tai ääni- ja käsialanäytteiden tutkimukseen. Lisäksi poliisi on
Jokaisessa työyhteisössä
on valtava määrä hiljaista
tietoa, josta nuorilla on
mahdollisuus oppia paljon.
Poliisin työssä työpari ei ole
kuka tahansa.
Vakavien rikosten tutkinta
on ennen kaikkea tiimityötä.
Kukaan ei ole korvaamaton eikä
kukaan yksin ratkaise rikoksia.
– 177 –
yhteydessä moniin eri tahoihin poliisin
tutkijat ovat jo aikaa sitten hävinneet
ulkopuolella, kuten syyttäjään, asianajauusille jutuille.
jiin ja sosiaalityöntekijöihin. Työ vaatii
siis yhteistyökykyä paitsi omassa tutkin***
taryhmässä, myös moneen muuhunkin
suuntaan. On myös muistettava, että poSe, mikä suurelle yleisölle näyttäytyy meliisi on linjaorganisaatio, jossa työskendian välityksellä kiinnostavana ja jännitnellään esimiesten antamien linjausten ja
tävänä rikostapauksena, on aina jotakin
määräysten mukaisesti.
ihmistä syvästi koskettanut rikos, joka
Rikostutkinnan alkuvaiheessa tietyt
rikkoo usein monen elämän perustukasiat esimerkiksi tiedonkeruussa ja tekniset. Ennen kaikkea rikoksen uhrin kansessä tutkinnassa voi tehdä vain kerran,
nalta on tärkeää, että rikos selvitetään
joten ensivaiheen tutkinta vaatii resursja tapaus saa oikeudessa päätöksensä.
seja ja työpäiviä kellon ympäri. Mediassa
Rikostutkijalle palkitsevin ja paras hetki
rikosjuttu elää yleensä vain muutaman
on tietysti se, kun tehty työ ja palapelin
päivän, minkä jälkeen poliisin hiljainen
kasaamiseen käytetty aika, joskus pitkäntyö jatkuu pitkään. Viikkoja, kuukausia
kin ajan jälkeen, alkaa tuottaa tulosta ja
tai vuosia. Pitkäkestoiset työmatkat vaaniin kutsutussa pimeässä jutussa alkaa
tivat paitsi tukea kotirintamalta, myös
valo häikäistä tunnelin päässä. Toisinaan
rutiinien luomista uuteen ympäristöön.
jutulle ratkaisevan sysäyksen antaa esiJoka
maailmankolkasmerkiksi kansalaisen tärkeä
Mediassa rikosjuttu
ta löytyy arki. Yksi saa
havainto tai jonkun henkielää yleensä vain
iloa aamuisista avantolön kertomus asioista. Josmuutaman
päivän,
uinneista, toinen viettää
kus vihjeitä ei tule lainkaan,
minkä jälkeen
työpäivän jälkeiset tunnit
jolloin eteneminen on kokuntosalilla, kolmas lenk- poliisin hiljainen työ konaan poliisin oman tiejatkuu pitkään.
keilee tutustuakseen uudonhankinnan varassa.
teen ympäristöön. Illalla
Yksi työni parhaista puovaihdetaan kuulumiset porukan kesken
lista on sen vaihtelevuus. Jokainen tapaus
ruoan äärellä alakerran ravintolassa tai
on erilainen eikä koskaan ei voi tietää,
etsitään vaihtelun vuoksi joku uusi ruomitä tuleva päivä tuo tullessaan. Yksi takapaikka. Vapaapäivät kuluvat pitkälti
pahtuma voi viedä rikostutkijan pitkäksi
pyykätessä ja akkuja ladatessa.
aikaa maan tai maailman ääriin tutkiKun rikostutkinnan aktiivisin vaihe on
maan ja selvittämään poikkeuksellista taohi, tutkijoita aletaan vapauttaa muihin
pausta. Työtoverini ovat viettäneet pitkiä
työtehtäviin ja jutulle jää muutama tutkiaikoja, jopa vuoden tai pidempään, työja. Päätutkija on lopulta se henkilö, joka
komennuksella ulkomailla esimerkiksi
rakentaa esitutkintapöytäkirjan ja on tutuhrintunnistustehtävissä tai tutkimassa
kinnanjohtajan kanssa kiinni jutussa lopkansanmurhaa. Itsellenikin on kertynyt
puun saakka vielä silloinkin, kun muut
vuosittain vaihteleva määrä matkapäiviä
– 178 –
kotimaassa, mutta myös ulkomailla.
Rikostutkijan tärkeimpinä ominaisuuksina pidän pitkäjänteisyyttä, vuorovaikutustaitoja ja kykyä yhdistellä asioita. Myös tahtotila selvittää rikoksia on
tärkeä. Poliisin ammatista puhuttaessa
fyysisyys usein korostuu. Myös tutkinnan puolella saattaa tulla eteen fyysisiä ja
voimankäyttöä vaativia tilanteita, mutta
puhejudo on kuitenkin poliisin vaativin
laji. Hyvä fyysinen kunto on tärkeä myös
oman jaksamisen kannalta ammatissa,
joka saattaa toisinaan olla henkisesti
kuormittavaa. Välillä tutkinnan ollessa
aktiivisimmillaan asiat voivat pyöriä ajatuksissa myös vapaalla, mutta pitemmän
päälle jaksamisen kannalta on tärkeää
erottaa työ vapaa-ajasta.
Koko poliisin tärkeimpiä arvoja ovat
puolueettomuus, oikeudenmukaisuus
ja tasapuolisuus. Koulutus ja kokemus
lisäävät ammattitaitoa. On tiedettävä,
mitä työkaluja poliisilla on käytössään,
ja osattava hyödyntää niitä. Erilaisten
tietojärjestelmien ja muiden teknisten
apuvälineiden hallinta on rikostutkijan
työssä tärkeää, mutta rikoksia tekevät ja
tutkivat silti ihmiset. Rikostutkijan työn
yksi suurimmista haasteista on saada
ihminen puhumaan, on kyse sitten rikoksesta epäillystä, asianomistajasta tai
todistajasta. Aina halua tai uskallusta
puhumiseen ei ole. Sen vuoksi ihmisten kohtaamiseen liittyvät vuorovaikutustaidot korostuvat ja tilanteisiin on
osattava mukautua. Vastassa saattaa
olla murhasta epäilty, surmatun omainen, perheväkivallasta traumatisoinut
henkilö tai seksuaalisesti hyväksikäytetty lapsi. Aina vastassa on kuitenkin
Se, mikä suurelle yleisölle
näyttäytyy median välityksellä
kiinnostavana ja jännittävänä
rikostapauksena, on aina jotakin
ihmistä syvästi koskettanut
rikos, joka rikkoo usein monen
elämän perustukset.
Yksi työni parhaista puolista
on sen vaihtelevuus. Jokainen
tapaus on erilainen eikä
koskaan ei voi tietää, mitä
tuleva päivä tuo tullessaan.
Rikostutkijan työn yksi
suurimmista haasteista on
saada ihminen puhumaan, on kyse
sitten rikoksesta epäillystä,
asianomistajasta tai
todistajasta.
– 179 –
ihminen. Kuulustelussa kuulustelija
Mielestäni sukupuolella ei ole merkitysei koskaan voi näkyvästi turhautua tai
tä. Sillä on merkitystä, miten kommunimenettää malttiaan. Taitava kuulustelikoi ja toimii.
ja on taitava keskustelija ja kuuntelija.
Itse olen nähnyt aiemman koulutukHyvä kuulustelu rakentuu usein luottasen ja ammatin monenlaisena hyötynä
muksen kautta. Valehpoliisin työssä: ihmisten
Itse
koen,
että
della ei saa. Esitutkinpuhuttamiseen liittyvänä
iän tuomasta
talaki määrittelee myös,
kokemuksena, kirjoittaelämänkokemuksesta
että kuulusteltavaa on
mistaitoina, tiedonhanja
kypsyydestä
on
kohdeltava rauhallisesti
kintaan ja -hallintaan
monenlaista hyötyä
ja asiallisesti. Tunnusliittyvänä osaamisena,
poliisin ammatissa
tuksen tai määrättyyn
rikos- ja oikeusalan tunesimerkiksi haastavissa
suuntaan käyvän lausutemuksena sekä mahdolvuorovaikutustilanteissa.
man saamiseksi kuuluslisuutena osallistua viesteltavalta ei saa käyttää
tinnän ammattilaisena
tietoisesti vääriä ilmoituksia, lupauksia
poliisin viestintään.
tai uskotteluja erityisistä eduista, uuvutToimittajana olen lukenut tuhansia sitamista, uhkausta, pakkoa taikka muita
vuja rikostutkijoiden laatimia esitutkinkuulusteltavan ratkaisuvapauteen, tahtapöytäkirjoja, jotka ovat tulleet julkidonvoimaan, muistiin tai arvostelukysiksi oikeudenkäyntien alkaessa. Niiden
kyyn vaikuttavia sopimattomia keinoja
kautta olen ensimmäistä kertaa nähnyt
tai menettelytapoja.
sen, minkälaisista osista esitutkintapöytäkirja koostuu. Olen esimerkiksi
***
nähnyt, minkälaisia rikosilmoituksia,
johdantoja ja kuulustelukertomuksia riItse koen, että iän tuomasta elämänkokekostutkijat ovat kirjanneet, minkälaisia
muksesta ja kypsyydestä on monenlaista
erilaisia liitteitä esitutkintapöytäkirjoihyötyä poliisin ammatissa esimerkiksi
hin kuuluu ja mikä on kokonaisuutena
haastavissa
vuorovaikutustilanteissa.
se näyttö, minkä poliisi syyttäjälle ja sitä
Koska poliisissa tehtävät ovat moninaikautta tuomioistuimelle toimittaa. Toisia, myös monenlaisesta koulutuksesta
mittajana pääsin seuraamaan myös luja työhistoriasta on hyötyä. Esimerkiksi
kuisia tapauksia oikeussaleissa. Niiden
IT-alan osaajasta voi tulla erinomainen
kautta näin, minkälaisiin yksityiskohtiin
poliisin IT-tutkija. Poliisissa tarvitaan
syyttäjät ja epäiltyjen asianajajat tartmyös erilaisia ihmisiä ja persoonia. Eri
tuivat oikeuskäsittelyssä. Kun näyttö
näköisiä, eri etnisiä taustoja, erilaista kieoli kerätty asianmukaisesti ja riittävällitaitoa ja osaamista. Mielestäni kaikkien
lä laajuudella, sitä paremmin syytteellä
ei tarvitse mahtua samaan muottiin, kosoli mahdollisuudet menestyä. Jos taas
ka myös asiakkaat ovat erilaisia. Joskus
epäillyn puolustus löysi tutkinnasta
kysytään, miltä tuntuu olla naispoliisi.
aukkoja, sitä helpompi syytettä oli hor– 180 –
juttaa, koska tuomittaessa syytetyn syyllisyydestä ei saa jäädä järkevää epäilystä.
On toki muistettava, että kaikki poliisin
hankkimat tiedot eivät ole lain mukaan
niin toimittajille kuin muullekaan yleisölle julkisia, kuten esimerkiksi vainajien kuvat, ruumiinavauspöytäkirjat,
seksuaalirikosjutut ja salaiset pakkokeinot. Aiempaa kokemusta olen parhaani
mukaan hyödyntänyt nykyisessä työssäni tehdessäni itse kuulusteluja ja rakentaessani esitutkintapöytäkirjoja niin,
että esitutkinta olisi mahdollisimman
perusteellisesti, luotettavasti, oikeudenmukaisesti ja aukottomasti tehty sekä
dokumentoitu.
Minulta on usein kysytty, voisinko
vielä palata toimittajaksi tai kaipaanko
niitä aikoja. Yksiselitteinen vastaus on,
että en voisi. Joskus saatan hetkellisesti
kaivata jotakin, mutta se liittyy enemmän entisiin työkavereihin kuin työhön.
En koskaan, hetkeäkään ole katunut
valintaani. Minulla on työ, joka motivoi
minua joka päivä ja jossa koen olevan
hyvät mahdollisuudet kouluttaa itseäni
eteenpäin. Jos kaipaan joskus täysin uusia haasteita, poliisiala on täynnä erilaisia työtehtäviä tiedustelusta kansainvälisiin tehtäviin.
Koska poliisin työ sisältää kaiken elämän ja kuoleman kirjon, on työ muuttanut myös osittain suhtautumista elämään ja opettanut ainakin yhden asian:
Ei pidä jättää sanomatta tai tekemättä
asioita, joita pitää hyvinä ja tärkeinä.
Elämä on yllätyksellistä, joskus liiankin,
eikä koskaan voi olla varma siitä, tuleeko
seuraava tilaisuus sanoa tai tehdä.
Koska poliisissa tehtävät ovat
moninaisia, myös monenlaisesta
koulutuksesta ja työhistoriasta
on hyötyä.
Poliisissa tarvitaan myös
erilaisia ihmisiä ja persoonia.
Eri näköisiä, eri etnisiä
taustoja, erilaista kielitaitoa
ja osaamista.
– 181 –
LUE LISÄÄ
Minna Laukan kirjoituksia tutkimistaan tapauksista Pohjolan poliisi kertoo -vuosikirjoissa:
• ”Kauppakeskus Sellon murhat.”
Pohjolan poliisi kertoo 2011.
• ”Törkeä taikatemppu.” Pohjolan
poliisi kertoo 2011.
• ”Hukkumiskuolemat Suomessa
2010–2011.” Pohjolan poliisi kertoo 2012.
• ”Namusetä muutti nettiin.” Pohjolan poliisi kertoo 2013.
• ”Asianajajan murha Kotkassa.”
Pohjolan poliisi kertoo 2014.
• ”Arkusjärven arvoitus.” Pohjolan
poliisi kertoo 2014.
Minna Laukan blogi poliisin verkkosivuilla: http://www.poliisi.fi/poliisi/
blog_ml.nsf.
– 182 –
“Poliisi löysi siivoojan asunnosta kampaajan verta,
ja myöhemmin kuulusteluissa myönsi teon.”
– 183 –
– 184 –
Pekka Loikkanen
Rutiinijuttu
Vanhempi rikoskonstaapeli
Pekka Loikkanen valmistui
poliisiksi 2012. Hän
työskentelee tutkijana ItäUudenmaan poliisilaitoksessa.
P
äivittäistutkintaa on joskus kuvailtu rikostutkinnan liukuhihnaksi.
Juttuja tulee ovista ja ikkunoista,
eikä edellistä juttua ehdi välttämättä edes
aloittaa, ennen kuin seuraava juttu jo ilmestyy pöydälle. Kiire ja priorisointi ovat
tuttuja jokaiselle tutkijalle. Usein jutuille
ehditään tehdä vain välttämätön, eikä
dekkareista tutulle mietiskelylle ja pohdinnalle ole aikaa. Juttu pitää mahdollisimman pikaisesti saada takaisin liukuhihnalle ja matkalle kohti syyteharkintaa.
Vaikka juttupinossa odottavista pahoinpitelyistä ja varkauksista tulee tutkijalle
rutiinia, voi rutiinijutusta joskus tutkinnan myötä paljastua aivan jotain muuta.
***
Kun isolla kengällä astuu,
jää iso jälki
Istuin joulun välipäivinä toimiston aamupalaverissa. Aamupalaveri käynnistää
työpäivän, kahvittelun lomassa käydään
läpi toimistolle edellisen vuorokauden
aikana tulleet uudet jutut sekä rikoksista
epäiltyinä kiinniotetut henkilöt. Vuoroesimies jakaa jutut tutkijoille ja yleensä
uusia juttuja riittää jokaiselle työvuoros– 185 –
lässä vaatteita varastavan miehen, jonka
sa olevalle. En muista saatesanoja, jotka
kauppakeskuksen vartijat olivat juoksuvuoroesimies sanoi jakaessaan minulle
kilpailun päätteeksi ottajuttua, mutta todennäköineet kiinni ja luovuttaneet
sesti kahvipöydässä maiVastaavia juttuja
paikalle kutsutulle poliisinittiin ainakin sanat ”ulkotulee tutkittavaksi
partiolle. Kiinniotettu oli
maalainen” ja ”varkaus”.
lähes päivittäin.
pukeutunut varsin lämpiVastaavia juttuja tulee tutmästi, sillä hänen oman
kittavaksi lähes päivittäin.
takkinsa
alta
oli löytynyt kolme muuta
Paikalla käyneen poliisipartion laatimaa
takkia, joita oli syytä epäillä anastetuiksi.
rikosilmoitusta lukiessani en voinut
Koristeeksi kakun päälle kiinniotetulta
välttyä ajatukselta, että kyseessä on ruoli löytynyt hälyttimien irrottamiseen
tiinijuttu, jonka suurin haaste tulee olesoveltuva magneetti. Poliisipartio oli
maan hyvän tulkin löytäminen. Etenkin
toimittanut kiinniotetun poliisivankilaan
kun järjestyspoliisin partio oli kirjannut
odottamaan kuulustelua. Rikosilmoitusilmoituksen yhteyteen terveisensä tuttulosteen nurkassa roikkui klemmarilla
kijalle: ”Ei puhu lontoota eikä savoa –
kiinnitetty muovipussi, jossa oli kiinnitulkkihommia!”
otetun hallusta löytynyt puolen nyrkin
Rikosilmoitusten taso vaihtelee. Hykokoinen magneetti. Lähtökohdat tutvästä ilmoituksesta selviävät perustiedot
kinnalle olivat hyvät. Rikoksesta epäilty
epäillystä rikoksesta: mitä, missä ja milon kiinniotettuna ja anastettua omailoin on tapahtunut, ketkä asiassa ovat
suutta on löytynyt epäillyn hallusta, joosallisina ja kuinka heidät tavoittaa, mitä
ten riittävä näyttö tuomioon oli käytänosalliset ovat asiasta kertoneet sekä mitä
nössä kasassa.
poliisi on ilmoituksen kirjaamiseen menPoliisin tietojärjestelmät ovat keskeinessä ehtinyt asialle tehdä. Osa ilmoinen
työväline kaikessa poliisitoiminnastuksista taas päätyy tutkijalle keltaisiin
sa. Aiemmat rötöstelyt ja muut poliisin
tarralappuihin kirjattujen selitysten kera.
kanssa solmitut asiakaskontaktit kertoNäistä lapuista tutkija saa lukea, miksi
vat, minkälaisen henkilön kanssa ollaan
paremman ilmoituksen kirjaamiselle ei
tekemisissä. Mitä enemmän ”taustaa”
juuri sillä hetkellä ollut aikaa, miksi osalhenkilöllä on, sitä paremman kuvan
lisille ei ole mitään yhteystietoja ja miksi
tutkija saa asiakkaastaan ennen kuulusilmoitus on muutenkin sitä tasoa, että
telua. Tällä kertaa tulos oli kuitenkin
tutkija saa ensi töikseen selvittää, mitä
laiha: kiinniotetulla ei ollut aiempia ripoliisi on asialle tehnyt.
koksia eikä tietojärjestelmistä löytynyt
Nyt juttu vaikutti ilmoituksen perusmuutakaan tietoa kiinniotetusta. Tarteella yksinkertaiselta. Tulkkihommien
kempi tarkastelu osoitti kuitenkin, että
lisäksi ilmoitukseen oli kirjattu riittävät
lähes samanniminen henkilö oli aiemperustiedot tapahtumasta. Eräässä suumin jäänyt kiinni vastaavista teoista ja
ressa ostoskeskuksessa sijaitsevan vaahänet oli määrätty maahantulokieltoon.
teliikkeen myyjä oli havainnut myymä– 186 –
Maahantulokieltoon määrätyn miehen
rekisterivalokuvan vertaaminen kiinniotetun passiin vahvisti sen, mitä ehdin jo
hieman epäillä. Aljeksanderista oli tullut
Aleksander.
Vaikka rikosilmoitukseen olikin kirjattu riittävät tiedot kuulustelun suorittamiseksi, päätin ennen kuulustelua soittaa
varkauden havainneelle myyjälle. Myyjä
kertoi havainnoistaan ja rikosilmoitukseen aiemmin kirjattujen tietojen lisäksi myyjällä oli myös uutta tietoa. Myyjä
epäili, että varkaalla olisi ollut mukanaan
toveri ja samat henkilöt olisivat käyneet
varkaissa myös toisessa saman ketjun
liikkeessä. Toisessa liikkeessä käyneet
varkaat olivat päässeet karkuun, mutta
liikkeen myyjä oli nähnyt näiden käyttämän auton ja ottanut rekisteritunnuksen
ylös. Myyjä lupasi selvitellä asiaa ja soittikin pian takaisin kertoakseen rekisteritunnuksen.
Poliisilla on oikeus saada rikoksen selvittämisessä tarvittavia tietoja yrityksiltä
sekä muilta viranomaisilta. Useimmiten
tietoja saadaan yritysten tai viranomaisten tietojärjestelmistä, joihin poliisi on
saanut käyttöoikeuden. Muussa tapauksessa asia selvitetään suoraan yritykseltä
tai toiselta viranomaiselta. Nyt tehtyjen
tiedustelujen perusteella selvisi, että
Aleksander oli saapunut Suomeen muutamaa päivää aiemmin laivalla. Samalla
laivalla oli saapunut myös kaksi muuta
kiinnostavaa henkilöä, Vladimir ja Mihail. Erityisen kiinnostavaksi asian teki
se, että miehillä oli mukanaan auto, jonka rekisteritunnus täsmäsi myyjän aiemmin kertomaan.
Vladimir ja Mihail olivat niin sanotusti
Poliisin tietojärjestelmät
ovat keskeinen työväline
kaikessa poliisitoiminnassa.
Mitä enemmän ”taustaa”
henkilöllä on, sitä
paremman kuvan tutkija saa
asiakkaastaan ennen kuulustelua.
– 187 –
poliisin vanhoja tuttuja. Mihail oli vain
lusteltavalle on ennen kuulustelua kermuutamaa viikkoa aiemmin jäänyt kiinrottava muun muassa hänen asemastaan
ni näpistyksestä, ja tuntoesitutkinnassa sekä asemerkkirekisteristä löytyi
maan liittyvistä oikeukJohtopäätös oli,
hänestä tuore valokuva.
sista ja velvollisuuksista.
että ”keikkoja” olisi
Myös Vladimir oli tavattu
Rikoksesta epäillylle on
todennäköisesti
Suomessa näpistelemässä
ilmoitettava teko, josta
muitakin.
noin kuukautta aiemmin,
häntä epäillään. Kuulustemutta kuvaa miehestä
lu kirjataan kuulustelupöyei löytynyt. Tarkemmassa selvittelyssä
täkirjaan, joka tarkastetaan kuulustelun
osoittautui kuitenkin, että vaikka Vlapäätteeksi yhdessä kuulusteltavan kansdimir oli edelleen Vladimir, oli miehen
sa sekä mahdollisten korjausten jälkeen
sukunimi vaihtunut. Vladimir oli käynyt
allekirjoitetaan. Muotomääräykset ovat
Suomessa aiemmin samana vuonna vartärkeä osa kuulustelua ja niiden noudatkaissa yhdessä Aleksanderin kanssa ja
taminen tulee kirjata pöytäkirjaan. Mikämolemmat miehet oli määrätty maahanli muotomääräyksien noudattamista ei
tulokieltoon omaisuusrikosten vuoksi.
ole kirjattu, voidaan kuulustelukertomus
asettaa hyödyntämiskieltoon tulevassa
***
oikeudenkäynnissä. Ilman näitä merkintöjä oikeudessa voidaan kyseenalaistaa,
Aleksander oli siis tällä kertaa saapuonko kuulusteltavalle kerrottu hänen
nut Suomeen kahden muun rikollista
oikeudestaan käyttää lainopillista avusmenneisyyttä omaavan miehen kanssa.
tajaa ja ymmärtääkö hän varmasti, että
Aleksander oli jäänyt kiinni varkaudesta
rikoksen tunnustaminen kuulustelussa
ja hänen rikoskumppaninsa oli päässyt
voi johtaa tuomioon oikeudenkäynnissä.
karkuun. Miesten käytössä oleva auto oli
Rikoksesta epäillyllä ei ole kuulustehavaittu toisen varkauden yhteydessä.
lussa totuusvelvollisuutta, joten epäilJohtopäätös oli, että ”keikkoja” olisi toty saa kuulustelussa valehdella, kertoa
dennäköisesti muitakin. Aktiivisen ”alan
tapahtumista haluamansa version tai
ammattilaisen” muutaman päivän saalis
olla kertomatta asiasta mitään. Tutkijan
voi olla arvoltaan useita tuhansia eurotavoitteena on tietenkin saada epäilty
ja, joten asiaa olisi syytä tutkia hieman
kertomaan asiasta totuudenmukaisesti,
tarkemmin. Tutkintaa ei voi kuitenkaan
mutta pakottaa tähän ei voi. Esitutkinrakentaa pelkkien oletusten varaan, vaan
talaki kieltää kuulusteltavan uhkailun ja
juttuun pitäisi saada myös näyttöä. Oli
pakottamisen tai väärien tietojen antaaika kuulustella Aleksanderia.
misen kuulusteltavalle. Tutkijan tulee siis
Kuulusteleminen on rikostutkinnan
suorittaa kuulustelu reilun pelin hengesperustyökalu. Kuulustelussa kirjataan
sä.
kuulusteltavan kertomus asiasta tietyt
Muotomääräykset ovat kuitenkin vain
muotomääräykset huomioiden. Kuuosa kuulustelua. Rikoksen selvittämisen
– 188 –
kannalta tärkeää on saada epäilty kertomaan asioita, joiden todenperäisyyttä
voidaan verrata muihin tiedossa oleviin
seikkoihin. Jos epäilty haluaa tunnustaa
tekonsa, tulee hänen kertoa teostaan
muutakin kuin pelkkä tunnustus. Rikoksen tekijä osaa kertoa teostaan yksityiskohtia, joita syytön ei voi asiasta tietää.
Mikäli epäilty kiistää teon, täytyy kuulustelussa selvittää sellaisia asioita, joiden
avulla epäillyn kertomus voidaan vahvistaa oikeaksi tai vääräksi. Hyvä kiisto on
siis parempi kuin huono tunnustus.
Kuulustelu alkaa yleensä vapaalla kerronnalla. Kun olin kertonut Aleksanderille tulkin välityksellä teon josta häntä
epäillään sekä rikoksesta epäillyn asemaan liittyvistä oikeuksista ja velvollisuuksista, pyysin häntä kertomaan omin
sanoin, mitä hän tietää asiasta. Aleksander vastasi lyhyesti varastaneensa hänen päältään löytyneet takit liikkeestä
ja irrottaneensa niissä olleet hälyttimet
mukanaan olleella magneetilla. Tämän
jälkeen esitin muutamia kysymyksiä hänen saapumisestaan Suomeen, matkan
tarkoituksesta sekä aiemmista käynneistä Suomessa. Aleksander kertoi tullensa
Suomeen yksin laivalla tarkoituksenaan
käydä katsomassa vakuutusyhtiöiden
myymiä kolariautoja. Aleksander kertoi
harjoittavansa liiketoimintaa, jossa hän
ostaa kolaroituja autoja Suomesta ja vie
niitä kotimaahansa korjattavaksi ja edelleen myytäviksi. Jostain syystä Aleksander oli kuitenkin tällä kertaa hairahtunut
anastamaan vaatteita ja kertoi olevansa
tästä kovin pahoillaan. Aleksander kertoi myös olevansa maahantulokiellossa,
mutta autobisneksen vuoksi hänen on
Kuulusteleminen on
rikostutkinnan perustyökalu.
Rikoksesta epäillyllä
ei ole kuulustelussa
totuusvelvollisuutta, joten
epäilty saa kuulustelussa
valehdella, kertoa tapahtumista
haluamansa version tai olla
kertomatta asiasta mitään.
Rikoksen selvittämisen
kannalta tärkeää on saada
epäilty kertomaan asioita,
joiden todenperäisyyttä
voidaan verrata muihin tiedossa
oleviin seikkoihin.
– 189 –
siitä huolimatta käytävä Suomessa ajoitEsittelin jutun tutkinnanjohtajalle ja
tain. Aleksander kertoi yöpyvänsä Suoolimme samaa mieltä siitä, että Vladimir
messa asuvan tuttavansa
ja Mihail olisi syytä saada
luona, mutta tuttavan nipoliisiasemalle kuultavaksi
Aleksanderilla oli
meä hän ei halunnut kerja heidän autoonsa tulisi
kuitenkin jokin syy
toa.
valehdella juuri tästä suorittaa etsintä anasteVaikka tiesin, ettei Alektun omaisuuden löytämiasiasta.
sanderin kertomus saaseksi. Asiaa vaikeutti se,
pumisesta yksin maahan
että emme tienneet missä
pidä paikkaansa, en halunnut vielä tässä
miehet olivat. Tutkinnanjohtaja määräsi
vaiheessa sanoa asiasta hänelle. Aleksanmolemmat miehet ja heidän käyttämänderilla oli kuitenkin jokin syy valehdella
sä auton etsintäkuulutettavaksi. Kiinni
juuri tästä asiasta. Epäileväisenä poliisijääminen etsintäkuulutuksen perusteella
na arvelin, että tämä syy voisi liittyä häolisi kuitenkin tuuripeliä.
nen tovereidensa rikolliseen toimintaan.
Jotta rikoksen selvittäminen ei olisi
pelkästään tuurin varassa, piti jostain
***
löytää jokin ”lähtö” johon tarttua. Kolme raavasta miestä tuskin viettää öitään
Tutkija on vastuussa oman juttunsa tuttalvipakkasella henkilöautossa, joten
kimisesta ja esitutkintatoimenpiteiden
heillä oli oltava jokin majapaikka. Soitsuorittamisesta. Tutkinnassa ei kuitentokierros Etelä-Suomen majoitusliikkeikaan voi mielin määrin sooloilla, vaan
siin alkoi ja erään leirintäalueen kohdalla
isommista linjauksista sekä käytettävistä
tärppäsi. Kuvaukseen sopiva seurue oli
pakkokeinoista päättää tutkinnanjohtaja.
muutamaa päivää aiemmin vuokrannut
Oli siis aika keskustella jutusta tutkinleirintäalueelta mökin, ja majoitus oli
nanjohtajan kanssa. Tutkinnanjohtajalla
maksettuna vielä seuraavalle yölle. Jälvoi olla samanaikaisesti johdettavanaan
leen oli syytä pitää palaveria tutkinnansatojen juttujen tutkinta, joten hän ei
johtajan kanssa.
yleensä ole selvillä juttujen yksityiskohRikoksista epäillyt palauttavat hyvin
dista tai viimeisimpien kuulustelujen
harvoin rikoksella vietyä omaisuutta
tuloksista. Tämän vuoksi tutkinnanjohoma-aloitteisesti poliisille. Tämän vuoksi
tajan kanssa pidettävät palaverit alkavat
epäiltyjen asuntoihin ja autoihin tehtävät
yleensä tutkijan lyhyellä yhteenvedolla
etsinnät ovat jokapäiväisiä toimenpiteitä.
jutusta ja suoritetuista toimenpiteistä.
Kuten kuulustelujakin, myös etsintöjä
Samaan aikaan oman palaverin kanssa
sitovat muotomääräykset. Etsinnän tarsaattaa tutkinnanjohtajan huoneen ovelkoitus on ilmoitettava etsinnän kohteena
la odottaa kaksi muuta tutkijaa, joten asiolevalle ja pääsääntöisesti ennen etsintää
assa on keskityttävä olennaiseen. Mitkä
on myös esitettävä kirjallinen etsintäpääovat jutun olennaiset seikat ja mihin tuttös. Sille jonka luona etsintä pidetään, on
kinnanjohtajan halutaan ottavan kantaa.
varattava tilaisuus olla läsnä etsinnällä.
– 190 –
Etsinnästä on laadittava pöytäkirja. Pöytäkirjaan kirjataan sekä muotomääräysten noudattamiseen liittyvät seikat että
etsinnän yhteydessä havaitut seikat.
Tutkinnanjohtaja päätti, että mikäli
miehet tavattaisiin leirintäalueelta, heidät
otettaisiin kiinni ja heidän käyttämäänsä
mökkiin sekä autoon suoritettaisiin etsintä. Mikäli miehiä ei leirintäalueella
näkyisi, jäisimme odottamaan miesten
saapumista. Loputtomasti miehiä ei kuitenkaan voitaisi odotella, sillä toistaiseksi
tutkittavana olisi vain melko vähäisiä rikoksia ja tutkinta olisi kuitenkin suoritettava kustannustehokkaasti.
Leirintäalueelle päästyämme totesimme mökin tyhjäksi. Leirintäalueen vastaanotosta osattiin kuitenkin kertoa, että
mökin avainta ei ole palautettu, joten
epäilimme miesten todennäköisesti palaavan vielä mökille. Parin tunnin odotuksen jälkeen miesten käyttämä auto
saapui leirintäalueelle ja kaksi miestä
meni sisään mökkiin. Hetkeä myöhemmin mökille ajoi myös toinen auto, josta
meni useita henkilöitä sisään mökkiin.
Emme tarkasti tienneet montako henkilöä mökissä oli, joten pyysimme avuksi järjestyspoliisin partioita. Partioiden
saavuttua menimme sisälle mökkiin,
josta löysimme viisi henkilöä. Tunnistin joukosta heti Vladimirin ja Mihailin.
Vaikka yhteistä kieltä ei ollutkaan, kiinniotettujen reaktiot kertoivat paljon.
Kukaan ei ihmetellyt, miksi poliisi tuli
heidän mökkiinsä, vaan kaikki käyttäytyivät erittäin rauhallisesti eivätkä sanoneet sanaakaan. Poliisilla sen sijaan riitti
ihmeteltävää. Mökin lattialla oli avoimia
matkalaukkuja, joissa oli kelmuun pa-
Tutkinnanjohtajalla voi
olla samanaikaisesti
johdettavanaan satojen
juttujen tutkinta, joten
hän ei yleensä ole selvillä
juttujen yksityiskohdista tai
viimeisimpien kuulustelujen
tuloksista.
Vaikka yhteistä kieltä ei
ollutkaan, kiinniotettujen
reaktiot kertoivat paljon.
– 191 –
kattuna kymmeniä takkeja. Sängyillä oli
aikaan tai epäiltyjen olleen yhteydessä
muovikassikaupalla kosmetiikkatuotteita
toisiinsa. Teosta voi olla valvontakameja hajuvesiä. Pöydillä oli lerakuvaa tai muuta todisvällään erilaisia työkaluja ja
tusaineistoa. Anastettua
Näyttöä rikoksista
rikottuja varashälyttimiä.
omaisuutta voidaan löytää
voidaan hankkia
Vaikutti siltä, että olimme
epäillyn hallusta. Todistamonella tavalla.
keskeyttäneet saaliin pakjat voivat kertoa havainkaamisen.
noistaan rikoksen tekijöisYhteisen kielen puuttuminen vaikeutti
tä. Rikoksen tekijät voivat itse kertoa
kommunikointia, mutta englannin ja eleteoistaan kuulustelussa. Nyt kuitenkin
kielen sekoituksella teimme selväksi, että
käsissä oli sarja epäiltyjä myymälävarkoko porukka toimitettaisiin rikosepäikauksia, jotka oli tehty keskellä joulun
lyn vuoksi kiinniotettuna poliisiasemalle.
alennusmyyntejä. Väenpaljouden vuoksi
Yksi kiinniotetuista jäi mökkiin seuraatodistajista, valvontakameratallenteista
maan suoritettavaa etsintää ja järjestystai teknisestä näytöstä olisi turha haapoliisin partiot lähtivät kuljettamaan
veilla. Telepakkokeinojen käyttö puolesmuita poliisiasemalle.
taan on mahdollista vain törkeämmissä
Jo etsinnän alkuvaiheessa oli selvää,
rikoksissa, joten niistäkään ei olisi apua.
että käsissämme oli melkoinen saalis.
Vaatteista puuttuvat sellaiset yksilöivät
Vaikka mökistä löytyi tuhansien eurojen
tunnisteet, jotka voisivat osoittaa juuarvosta tavaraa, varsinainen saalis löytyi
ri tietyn vaatekappaleen olevan peräiVladimirin ja Mihailin autosta. Auto oli
sin tietystä liikkeestä. Jäljelle jäisivät siis
lattiasta kattoon täynnä laukkuja ja kasepäiltyjen kuulustelut. Miehet pitäisi saaseja, jotka oli pakattu täyteen upouusia
da puhumaan.
vaatteita sekä kenkiä. Olimme saaneet
Ennen kuulusteluja luvassa oli kuitenmiehet kiinni viime hetkellä, sillä autosta
kin paljon paperitöitä. Etsintäpöytäkirlöytyivät myös matkaliput samana iltana
jaa varten kaikki omaisuus pitäisi luetTallinnaan lähtevään laivaan. Tutkinnalteloida ja etsinnän kulku dokumentoida
lisesti tilanne oli kuitenkin vasta alussa.
siten, että jälkikäteen on luotettavasti
Vaikka epäillyt olivat kiinni ja noin koltodettavissa, mikä takavarikoitu esine
menkymmenentuhannen euron arvoilöytyi mistäkin. Kiinniotettujen todelnen saalis takavarikossa, näyttö rikoksislinen henkilöllisyys pitäisi selvittää ja
ta puuttui.
henkilöt rekisteröidä tuntomerkkirekisNäyttöä rikoksista voidaan hankkia
teriin. Anastetuksi epäillyn omaisuuden
monella tavalla. Teknisessä tutkinnassa
alkuperää pitäisi selvittää.
voidaan löytää jälkiä, jotka osoittavat
Jälleen oli palaverin aika. Tutkinnanepäillyn olleen rikospaikalla. Telepakjohtaja päätti, että minä jatkaisin Alekkokeinoilla voidaan osoittaa rikoksesta
sanderin, Vladimirin ja Mihailin parissa
epäillyn henkilön matkapuhelimen olja toisella autolla saapunut kolmikko
leen rikoksen tekopaikan alueella tekotavaroineen siirtyisi toisen tutkijan vas– 192 –
tuulle. Saisimme avuksemme myös muita tutkijoita. Työnjaosta ja apuvoimista
huolimatta luvassa olisi paljon tekemistä.
***
Kuulustelut ovat yleensä rikostutkinnan
mielenkiintoisimpia toimenpiteitä ja niiden merkitys rikosten selvittämiselle on
usein ratkaisevan tärkeä. Kuulusteluun
ei kuitenkaan ole yhtä oikeaa toimintatapaa tai joka tilanteessa toimivaa patenttiratkaisua. Jokainen kuulusteltava on erilainen. Siinä missä yksi haluaa tunnustaa
tekemänsä rikoksen välittömästi, toinen
valehtelee kaiken mahdollisen ja kolmas
kieltäytyy sanomasta asiassa mitään.
Myös kuulustelijoissa on eroja. Joku selvittää asiaa leppoisasti huumorin kautta,
kun toinen kuulustelee tiukan virkamiesmäisesti. Kuulustelijan on kuitenkin pystyttävä sopeutumaan erilaisiin kuulusteluihin ja muuntautumaan kuulusteltavan
mukaan. Roolia ei silti kannata vetää,
vaan parhaan lopputuloksen saavuttaa
yleensä olemalla oma itsensä.
Kiinniottoa seuraavana päivänä suoritetussa kuulustelussa Vladimir oli iloinen ja kertoi naureskellen tulleensa Suomeen ystävänsä Mihailin kanssa tarkoituksenaan ostaa vakuutusyhtiön myymiä
kolariautoja. Autojen katselun lisäksi he
olivat kierrelleet useampana päivänä eri
kaupoissa. Vladimir kiisti jyrkästi syyllistyneensä mihinkään rikoksiin, mutta
kertoi Mihailin ostaneen matkan aikana runsain mitoin tavaraa, joka nyt oli
pakattuna heidän autoonsa. Vladimir
sen sijaan oli keskittynyt vain kaupoissa käyskentelyyn, eikä ollut itse ostanut
Kuulustelut ovat
yleensä rikostutkinnan
mielenkiintoisimpia
toimenpiteitä ja niiden
merkitys rikosten
selvittämiselle on usein
ratkaisevan tärkeä. Kuulusteluun
ei kuitenkaan ole yhtä
oikeaa toimintatapaa tai
joka tilanteessa toimivaa
patenttiratkaisua.
– 193 –
mitään. Olipa Vladimir vielä tavannut
na liikkeen sovituskopista. Toisenkin
erään kaupan parkkipaikalla vanhan tutliikkeen kohdalla onnisti. Rekisterituntunsa Aleksanderin, mutta
nuksen havainnut myyjä
kyseessä oli puhdas satkertoi liikkeestä löytyneen
Epäiltyjen
tuma; Vladimir ei ennen
irtileikattuja hintalappuja
kertomuksissa
tapaamista edes tiennyt
ja kuinka ollakaan, hintaoli kuitenkin
Aleksanderin olevan Suolappuja vastaavat tavarat
ristiriitaisuuksia
messa.
löytyivät miesten autosja seikkoja, joita
Mihail puolestaan oli hyta. Viimeisenä niittinä oli
poliisi pystyi
vin jännittynyt ja hermosliikkeen valvontakameraosoittamaan
tunut. Mihail kertoi, että
tallenne. Aleksander, Vlavalheiksi.
vain osa autossa olevista
dimir ja Mihail marssivat
tavaroista on hänen ja hän
liikkeessä jonossa kuin
on ostanut ne Suomessa asuvilta turvaköyhän talon porsaat.
paikanhakijoilta, jotka myyvät tavaraa
Rikosprosessuaalisten pakkokeinojen
kauppojen ulkopuolella. Mitään tavaraa
avulla voidaan turvata rikoksen tutkintaa.
hän ei missään nimessä ollut varastanut,
Näillä laissa säädetyillä keinoilla voidaan
ja jos hänen tavaroidensa joukossa olisi
esimerkiksi puuttua henkilön vapauteen
varastettua tavaraa, ei hän ainakaan tietai omaisuuden suojaan. Tutkinnanjohtoisesti olisi ostanut sellaista.
taja oli jo päättänyt rikoksesta epäiltyjen
Ensimmäisten kuulustelujen peruskiinniotosta, pidättämisestä sekä heidän
teella paperilla oli niin sanottua seinähallussaan olleen omaisuuden takavarikiistoa. Epäiltyjen kertomuksissa oli
koinnista. Olimme kuitenkin tilanteeskuitenkin ristiriitaisuuksia ja seikkoja,
sa, jossa pidätysaika ei riittäisi tutkittajoita poliisi pystyi osoittamaan valheiksi.
vien rikosten selvittämiseen. Epäillyille
Laivayhtiön matkustajalista osoitti, että
oli annettu mahdollisuus selvittää asiaa
kaikki kolme henkilöä olivat saapuneet
kuulustelussa, mutta kaikki kolme olivat
Suomeen yhdessä. Myös kuulustelujen
käyttäneet oikeuttaan olla myötävaikutkanssa samanaikaisesti suoritetut muut
tamatta oman syyllisyytensä selvittämitutkintatoimenpiteet tuottivat tulosseen. Epäiltyjen kertomukset olivat rista. Ensimmäisen varkauden havainnut
tiriidassa ja kahdella epäillyllä oli hallusmyyjä kuulusteltiin todistajana, ja kuusaan maasta poistumisen mahdollistava
lustelussa esitettyjen valokuvien perusmatkalippu. Näytön perusteella epäilteella hän tunnisti varmuudella myös
lyt olivat todennäköisesti syyllistyneet
Vladimirin olleen liikkeessä varkauden
useaan varkauteen, ja vapaana ollessaan
tapahtuessa. Myyjä pystyi myös tunnistahe voisivat vaikeuttaa asian selvittämistä
maan eräät autosta löydetyt takit heidän
esimerkiksi sopimalla yhtenäiset tarinat
liikkeestään anastetuiksi, sillä uusinta
tapahtumien kulusta. Tutkinnanjohtaja
mallia ei vielä myyty muualla ja takkien
päätti esittää tuomioistuimelle epäiltyjen
hintalaput olivat löytyneet irti leikattuivangitsemista.
– 194 –
Käräjäoikeus päätti vangita Aleksanderin, Vladimirin ja Mihailin. Vangittu
voi pyytää vapauttamistaan tuomioistuimelta kahden viikon kuluttua, joten
vangitseminen takaisi tutkinnalle ainakin
kaksi viikkoa aikaa. Mihailin kohdalla
tätä aikaa tarvittiin vain viisi minuuttia. Vaikka vangitsemisen tarkoituksena
ei olekaan epäillyn painostaminen, ei
viikkoja kestävä tutkintavankeus tunnu
useinkaan kovin houkuttelevalta. Heti
vangitsemisistunnon jälkeen Mihail ilmoitti haluavansa selvittää oman osuutensa asiassa.
Etenkin vapauteen kohdistuvien pakkokeinojen kohdalla epäiltyjen yritykset
”tehdä kauppaa” ovat yleisiä. ”Pääsenkö pois jos tunnustan?” on yksi tavallisimpia kuulustelussa pöydän väärältä
puolelta esitettyjä kysymyksiä. Tutkija ei
voi painostaa epäiltyä vapaudenmenetyksellä, joten myöskään tunnustuksen
palkitseminen vapaudella ei ole mahdollista. Myös Mihail oli kiinnostunut mahdollisuuksistaan vapautua tunnustuksen
jälkeen. Kerroin Mihailille asiaan vaikuttavat tosiseikat. Poliisilla oli takavarikoituna runsaasti anastetuksi epäiltyä
omaisuutta ja epäiltyjä oli kolme. Oman
osuuden kertominen olisi hyvä alku,
mutta myös muiden osuus täytyy saada
selville tavalla tai toisella. Vasta sen jälkeen poliisi voisi harkita epäiltyjen vapauttamista.
”Valehteleva ihminen vilkaisee aina
vasemmalle” on yksi kuulemistani valehtelun tunnusmerkeistä. Ikävä kyllä niin
helppoa totuuden erottaminen valheesta
ei ole. Joskus samaa epäiltyä kuulustellaan useita kertoja ja epäillyn toimintaa
Etenkin vapauteen kohdistuvien
pakkokeinojen kohdalla
epäiltyjen yritykset ”tehdä
kauppaa” ovat yleisiä.
– 195 –
kuulustelussa pääsee seuraamaan toistuvat, osattiin kyselyjä suunnata oikeisiin
vasti. Joskus harvoin olen näissä tilanmyymälöihin. Kolmikon saaliiseen sopiteissa ollut havaitsevinani
via hävikkejä alkoi löytyä.
fyysisiä reaktioita epäillyn
Tutkinnan edetessä selvisi
Helpommin valehtelu
kertoessa muunneltua tomyös tosiasia, että kaikelsen sijaan paljastuu
tuutta, mutta silloinkin
le omaisuudelle ei tultaisi
epäillyn tarinasta.
valehtelu on paljastunut
löytämään oikeaa omistalopullisesti vasta epäillyn
jaa.
kerrottua asioiden todellisen laidan. HelMyös Vladimir ja Aleksander halupommin valehtelu sen sijaan paljastuu
sivat antaa itsestään yhteistyöhaluisen
epäillyn tarinasta. Tarina voi olla epävaikutelman. Vladimir tunnusti olleensa
johdonmukainen, yksityiskohdat eivät
mukana varkaissa Aleksanderin kiinnivälttämättä täsmää poliisin selvittämiin
jäämiseen johtaneella kerralla. Aleksanyksityiskohtiin, tai tarina voi muuttua
der puolestaan tunnusti anastaneensa
tuon tuosta. Usein kuulusteltavan muisti
tavaraa liikkeestä, jossa myyjä oli nähnyt
myös huononee sitä mukaa, mitä ikäheidän autonsa rekisteritunnuksen ja
vämmiksi kysymykset hänen kannaltaan
valvontakamera oli tallentanut vierailun.
muuttuvat. Varmoiksi valheenpaljastusMuun autosta löytyneen omaisuuden alkeinoiksi näistä ei kuitenkaan ole, sillä
kuperästä kumpikaan miehistä ei tiennyt
minkäs sille voi jos ei oikeasti muista.
mitään. Vladimir jopa väitti edelleen kaiOli ensimmäisessä kuulustelussa vaken tavaran kuuluvan Mihailille. Kokelehdeltu tai ei, tuli toiseen kuulusteluun
neina alan miehinä molemmat siis tuntäysin erilainen Mihail. Jännittynyt ja
nustivat vain sen, mihin heille oli esitetty
hermostunut mies oli muuttunut rennäyttöä.
noksi ja avuliaaksi. Seuraavissa kuulusteluissa Mihail selvitti yksityiskohtaisesti
***
heidän matkansa vaiheita ja vierailuja eri
kauppakeskuksissa. Reissuun oli lähdetAsiakassuhteen pitkittyessä kuulusteltaty tyhjin matkalaukuin varustautuneena
va tulee yleensä tutuksi muutenkin kuin
ja pääkaupunkiseudun lisäksi oli käyty
kuulustelujen kautta. Tutkintavankeus
aina Lahdessa asti. Kaupoissa miehet
saattaa kestää viikkoja tai kuukausia, jololivat yleensä hajaantuneet ja kohdanloin tutkija joutuu väistämättä hoitamaan
neet toisensa jälleen palatessaan saaliinerilaisia juoksevia asioita tutkintavangin
sa kanssa autolle. Jokainen oli pakannut
kanssa. Kyseessä voivat olla esimerkiksaaliinsa omiin laukkuihinsa, joten rikossi lääkärikäynnit, oikeuden istunnot tai
oikeudellista vastuuta olisi sen vuoksi
lähiomaisten tapaamiset. Usein tutkintahelppo kohdentaa.
vangin kanssa käydään vain jutustelemasTutkinnan rattaat pyörivät kuulustesa ja vaihtamassa kuulumisia. Vaikka kuulujen ulkopuolellakin. Sitä mukaa kun
lustelussa ollaan eri puolella pöytää, voikolmikon reitti ja aikataulut tarkentuidaan kuulustelujen ulkopuolella jutustella
– 196 –
hyvässä hengessä aivan muista asioista.
Usein juuri näissä kuulustelun ulkopuolisissa keskusteluissa rakennetaan sitä luottamusta, jonka avulla jutut saadaan selvitettyä. Nyt asiassa oli vain se ongelma,
että yhteistä kieltä ei ollut. Kaikki asiointi
oli hoidettava tulkin avulla.
Tulkin käyttö toi haasteensa myös
kuulusteluihin. Kuulustelut on aina kirjattava riittävällä tarkkuudella, sillä kuulustelussa esitetystä lauseesta tai jopa yksittäisestä sanamuodosta saattaa riippua,
tuomitaanko henkilö oikeudessa vai ei.
Kun kuulustelu on suoritettu tulkin välityksellä, voi epäilty väittää oikeudessa
tulkin kääntäneen väärin tai ymmärtäneensä tulkin kääntämän kysymyksen eri
tavalla. Yleensä tutkija ei voi muuta kuin
luottaa tulkin ammattitaitoon käännöksissä. Tulkin käyttö tuo tullessaan myös
käytännön ongelmia. Paitsi että tulkkaus
moninkertaistaa kuulusteluun tarvittavan ajan, se myös antaa kuulusteltavalle
lisää aikaa miettiä vastauksiaan. Itsensä
pussiin puhunut epäilty ehtii tulkkauksen aikana miettiä uudet selitykset kertomuksensa puutteille.
Mihailin osalta juttu alkoi näyttää selvältä. Vladimirin ja Aleksanderin asiasta
antamat selitykset eivät vaikuttaneet uskottavilta, mutta rikoksista olisi saatava
sellainen näyttö, ettei miesten syyllisyydestä jää varteenotettavaa epäilyä. Kerroin Mihailille Vladimirin kertomuksesta, että kaikki autossa ollut tavara
kuuluisi Mihailille. Mihail ei varsinaisesti
pitänyt siitä, että juttua yritettiin kaataa
hänen niskaansa. Mihail alkoi luetella yksityiskohtaisesti, mitä tavaraa kukin miehistä oli varastanut mistäkin. Varastetun
Asiakassuhteen pitkittyessä
kuulusteltava tulee yleensä
tutuksi muutenkin kuin
kuulustelujen kautta.
Usein juuri näissä kuulustelun
ulkopuolisissa keskusteluissa
rakennetaan sitä luottamusta,
jonka avulla jutut saadaan
selvitettyä.
Tulkin käyttö tuo tullessaan
myös käytännön ongelmia.
– 197 –
tavaran määrä oli kuitenkin niin suuri,
mitään. Vladimir oli kuitenkin ilmeiettei Mihail osannut kertoa alkuperää
sesti arvioinut tarinansa uskottavuutta
kuin osalle tavaroista. Nyt
ja todennut sen heikoksi.
seuraaviin kuulusteluihin
Kuulustelun jälkeen VlaVladimir päätti
olisi joka tapauksessa lisää
dimir pyysi saada selliintarttua viimeiseen
pelimerkkejä.
sä kynän ja paperia, jotta
oljenkorteen ja
Aleksander aloitti kuuvoisi hieman selvittää
muuttaa tarinaansa.
lustelunsa kertomalla, ettei
asiaa seuraavassa kuulusaiempaan kertomukseen
telussa.
ole lisättävää, ja kiisti varastaneensa
Ehdin jo toivoa Vladimirin tuovan
muuta kuin jo kertomansa tavarat. Kerviimeiseen kuulusteluun listan varastaroin Aleksanderille tilanteen. Poliisille
mastaan tavarasta, mutta turhaan. Vlaoli muissa asian johdosta suoritetuissa
dimir päätti tarttua viimeiseen oljenkuulustelussa kerrottu, että Aleksander
korteen ja muuttaa tarinaansa. Vladimir
on varastanut muutakin tavaraa. Pienen
kertoi, että osa autossa olleista laukuista
hiljaisuuden jälkeen aloin yksitellen lueoli kyllä hänen ja tavaroiden joukossa
tella liikkeitä ja niistä varastettuja tavaroioli myös hänen varastamaansa tavata. Aleksander mietti hetken ja ilmeisesti
raa. Vladimir luetteli kaikki aiemmassa
totesi kiistämisen turhaksi. Muutaman
kuulustelussa mainitsemani liikkeet ja
ensimmäisen liikkeen kohdalla Aleksankertoi varastaneensa yhdestä liikkeesder jaksoi kertoa yksittäisistä varastetuistä pipon, toisesta hanskat ja muistakin
ta tavaroista, kunnes ilmeisesti totesi pelähinnä vähäarvoisia tavaroita. Suurimlin olevan menetetty. Aleksander ilmoitti
man osan laukuissaan olleista tavaroista
kaiken hänen laukkujensa sisältämän taVladimir kertoi saaneensa eräältä tunvaran olevan varastettua, eikä halunnut
temattomalta maanmieheltään, joka
enää lausua asiassa muuta.
oli maksanut Vladimirille tavaroiden
Enää oli jäljellä Vladimir. Hymyilevä
toimittamisesta kotimaahansa. VladiVladimir jatkoi edelleen kiistolinjalla.
mirin mukaan tavara oli peräisin alenKerroin, että hänen rikoskumppaninsa
nusmyynneistä ja hän ei ollut aiemmin
olivat tunnustaneet omat osuutensa ja
maininnut tästä toimeksiannostaan,
että poliisille oli kerrottu myös hänen
koska ei halunnut kavereidensa pääsetekemisistään. Tuloksetta. Vladimir
vän osille hänen kuljetuspalkkiostaan.
lähinnä epäili poliisin valehtelevan häVladimir tiesi varmasti, ettei tarina ilnelle tai kavereidensa kertoneen poliiman yksityiskohtia ole luotettava, joten
sille vain sen, mitä poliisi halusi kuulla.
sain hyvin tarkan kuvauksen tavaroiden
Luettelin Vladimirille useita liikkeitä
luovutuksesta paikkoineen ja aikoineen.
ja kysyin, onko Vladimir käynyt näissä
Lopulta Vladimir sortui omaan näppäliikkeissä ja varastanut niistä tavaraa.
ryyteensä. Tarinan muuttamisen lisäksi
Vladimir kertoi käyneensä useissa liikhänen kertomuksensa uskottavuutta nakeissä, mutta kiisti varastaneensa niistä
kersi eräs toinenkin asia. Vaikka hänen
– 198 –
kertomustaan kuljetustoimeksiannosta
ei voitu suoraan osoittaa vääräksi, yksi
hänen kertomistaan yksityiskohdista ei
voinut mitenkään pitää paikkaansa. Hän
oli aiemmassa kuulustelussaan tunnustanut varkauden, joka oli tapahtunut aivan
toisella puolella pääkaupunkiseutua vain
parinkymmenen minuutin kuluttua väitetystä tavaroiden luovutuksesta. Tätä
yksityiskohtaa Vladimir yritti muuttaa
vielä oikeudenkäynnissä, mutta edes käräjäoikeus ei pitänyt Vladimirin tarinaa
uskottavana.
Miehet tuomittiin lopulta yli kolmestakymmenestä varkaudesta vankeusrangaistuksiin. Vapauduttuaan miehet palasivat kotimaahansa tyhjin käsin, jopa
mukana olleet matkalaukut tuomittiin
rikoksentekovälineinä valtiolle menetetyksi.
Juttujen selvittäminen on mielestäni parasta, mitä rikospoliisin työ voi
tekijälleen tarjota. Selvitetty juttu tuo
onnistumisen tunteita ja uskoa omaan
osaamiseen, mutta oppia voi ottaa
myös tehdyistä virheistä. Tutkimaan
oppii kuitenkin lopulta vain tutkimalla, ja usein oppi tarttuu tutkijaan oman
kantapään kautta. Jokaisen jutun tutkinta alkaa nollasta. Vaikka jutut eivät
aina selviä, hyvää tutkijaa ajaa kuitenkin
eteenpäin mielenkiinto rikosten selvittämiseen. Työssä tarvittavia teknisiä ja
taktisia taitoja voi opetella, mutta tärkeintä on tutkijan oma motivaatio. Sen
on löydyttävä tutkijasta.
Vladimir tiesi varmasti, ettei
tarina ilman yksityiskohtia ole
luotettava, joten sain hyvin
tarkan kuvauksen tavaroiden
luovutuksesta paikkoineen ja
aikoineen.
Lopulta Vladimir sortui omaan
näppäryyteensä.
Aleksanderin, Mihailin ja Vladimirin nimet
on muutettu.
– 199 –
LUE LISÄÄ
•
Luuppala, Jarmo: ”Myymälävarkaat anastivat röykkiöittäin
arvotavaraa.” – Julkaistu Iltalehden verkkosivuilla 29.1.2013:
http://www.iltalehti.fi/
uutiset/2013012916610909_
uu.shtml.
– 200 –
“Naishenkilön kautta uhri oli tutustunut
mieshenkilöön, jonka johdosta naishenkilö oli
tullut mustasukkaiseksi ja alkanut suunnitella
vainajan surmaamista.”
– 201 –
– 202 –
Jussi Majanen
Tehtävä 34
Vanhempi konstaapeli
Jussi Majanen valmistui
poliisiksi 2005. Valmistumisen
jälkeen hän työskenteli
Pirkanmaan hätäkeskuksessa
hätäkeskuspäivystäjänä, kunnes
siirtyi vuonna 2007 vakituisesti
poliisin kenttätöihin. Majanen
toimii Pirkanmaan poliisilaitoksen
Kangasalan kenttäryhmässä. Hän
suoritti kenttäjohtolisenssin 2009.
Majanen on toiminut myös
hätäkeskuspäivystäjien kouluttajana
Poliisiammattikorkeakoulussa ja
osallistunut poliisin peruskurssien
kouluttamiseen.
Aiemmalta koulutukseltaan
Majanen on merkonomi (1995).
Ennen poliisiuraa Majanen
työskenteli myyjänä urheilukaupassa
sekä matkaoppaana Egyptissä ja
Kreikassa.
Kun isolla kengällä astuu,
jää iso jälki
K
un valitset ammatiksesi poliisin
ammatin, valitset samalla työskenteleväsi päivittäin päihteiden väärinkäyttäjien kanssa. On viikonloppuisin ryyppääviä normaaleja aikuisia,
joista osa muuttuu täysin eri ihmisiksi
muutaman kaljan jälkeen. On tuurijuoppoja, jotka saattavat elää täysin normaalia perhe-elämää, mutta putken osuessa
kohdalle he ryyppäävät kaksi viikkoa ajattelematta perhettään, työtään tai mitään
muutakaan arkista asiaa. On vuosia ryypänneitä niin sanottuja rantojen miehiä
tai rapajuoppoja. On narkkareita, jotka
ovat vaikeasti päihderiippuvaisia ja pistävät poskeensa tai jopa suoneensa kaiken,
mikä vähänkin saa päätä sekaisin ja vie
arkiset huolet edes hetkeksi kauemmaksi.
On myös aina vain nuorempia tyttöjä ja
poikia, jotka poliisi tapaa viettämässä viikonloppua päihtyneinä.
Ovat nämä päihteiden väärinkäyttäjät
sitten mistä tahansa ryhmästä, niin voit
olla varma, että tehdessäsi poliisityötä
tulet kohtaamaan heitä päivittäin joka
ikisessä työvuorossa. He, jos jotkut, ovat
poliisin vakiasiakkaita. Monien asiakkai– 203 –
den kanssa ollaan niin useasti tekemivakavasti otettavia kuin meidän muidensissä, että heidän nimensä muistaa jo
kin huolet. Vanha sanonta kuvaa mieheidät nähdessään. Monen
lestäni osuvasti meidän
kotiinkuljetuksen ja -talumurheidemme laatua. Jos
Kohtelemmeko
tuksen jälkeen heidän kolaittaisimme kaikki omat
monta viikkoa
tiosoitteensakin alkaa olla
murheemme yhteiseen kajuonutta, pahasti
vahvasti muistissa. Onpasaan ja vertailisimme niialkoholisoitunutta
han joukossa myös heitä,
tä, niin loppujen lopuksi
miestä samalla
joiden
syntymäajankin
jokainen haluaisi omansa
tavalla kuin
muistaa monen säilöönottakaisin.
selvin päin olevaa
tokirjauksen jäljiltä.
Kohtelemmeko monta
siististi pukeutunutta
Tehtävä 34, niin sanottu
viikkoa
juonutta, pahasti
naisihmistä,
juoppokeikka, alkaa olla
alkoholisoitunutta
miestä
jonka kohtaamme
muutaman vuoden keikansamalla tavalla kuin selvin
peltikolaripaikalla?
ajon jälkeen jopa liiankin
päin olevaa siististi pukeurutiininomaista. Autolla
tunutta naisihmistä, jonka
paikalle, ovet auki, ihminen kyytiin ja
kohtaamme peltikolaripaikalla? Niinpä.
matka putkalle. Putkalla nopea turvalliMiksi emme kohtele heitä samalla tapaa?
suustarkastus ja yksi kysymys terveydenHehän ovat ihmisarvoltaan täysin tasatilasta – ”onko lääkittäviä sairauksia?” –
veroisia.
ja ohjaus keltaiselle patjalle makaamaan.
Jokainen rappioalkoholisti ja narkoMoni sanoo, että eipä nuo juoppojen
maanikin on viettänyt joskus viatonta
ja narkkien kohtalot paljon hetkauta. Pilapsuutta. Jokaisella heistä on ollut avoin
täisikö?
tulevaisuus elämänsä alkutaipaleella. JoIhmisiä nämä päihteiden väärinkäytkin heidät vain on ajanut tuohon tilantäjätkin ovat. Täysin samanarvoisia kuin
teeseen. Jokin asia on saanut heidät tartme normaalia arkea elävätkin. Valitettumaan pulloon tai ajanut käyttämään
tavasti heidän arkeensa ei enää kuulu
huumeita. Mikä se on, sitä emme me
kello kuuden herätys. Ei sillä, että itse
tiedä poliisina heidät kohdatessamme.
rakastaisin tuota raastavaa herätyskellon
Osa heistä ei sitä tiedä itsekään. Osa tiesoittoa, mutta tuohan se rutiineja ja sitä
tää, mutta ei halua siitä puhua, eikä se oikautta turvaa arkeen. Heidän elämäänsä
keastaan meille kuulukaan.
ei kuulu työhuolia eikä heidän tarvitse
Aina silloin tällöin, kun kuljetan vahpohtia, ehtivätkö he hakea lapset ennen
vasti alkoholisoitunutta ihmistä päihtyviittä tarhasta. Eivät he jonota marketin
neiden säilöönottotiloihin, tulee ajateljonossa maanantaina kello 17 töiden jältua näitä ihmiskohtaloita. Mikä meni vikeen huutava lapsi käsipuolessa.
kaan ja missä vaiheessa? Onko kyydissä
Vaikka heillä ei näitä huolia olekaan,
olevalla ihmisellä perhe ja missä omaiset
on heilläkin huolensa. Ne koostuvat aiovat? Välittääkö kukaan enää siinä vaivan eri asioista, mutta ovat aivan yhtä
heessa, kun ihminen makaa syksyisessä
– 204 –
ojassa vesisateessa ulosteet housussa.
Jos kukaan muu ei enää välitä, niin poliisina meidän pitäisi välittää.
Ei se sitä tarkoita, että näiden ihmisten
huolia ja kohtaloita pitäisi alkaa omilla
olkapäillään kantaa, mutta arvostusta me
voimme heille aina osoittaa. Se pieni ihmisyyden hetki, se pieni huomio heidän
asioidensa suuntaan saattaa antaa heillekin valoa heidän ankeaan arkeensa.
Ei se sitä tarkoita, että
näiden ihmisten huolia ja
kohtaloita pitäisi alkaa omilla
olkapäillään kantaa, mutta
arvostusta me voimme heille
aina osoittaa.
***
Olin kuluneena kesänä avovaimoni kanssa syömässä hampurilaisravintolassa.
Syödessämme aterioitamme läheiseen
pöytään tuli istumaan nuoripari, noin
parikymppinen mies ja nainen. Heitä
vastapäätä istahti kohtalaisen vahvasti
päihtynyt laitapuolen kulkija, joka alkoi
keskustella heidän kanssaan. Jo pienen
hetken jälkeen nuoren miehen puheen
sävy muuttui hyvin ylimieliseksi. Hän
kyseli naureskellen: ”Miksi viina vie sinua? Tiedätkö mitä sinun pitäisi oikeasti tehdä?” Tätä samaa linjaa hän jatkoi
melko kovalla ja ylimielisellä äänellä.
Vein roskia roskakoriin heidän viereensä ja vereni suoraan sanoen kiehui.
Mieleeni tuli vanhasta rikoslaista tuomitsematta jättämisen peruste ei voinut
mieltänsä malttaa, mutta sain kuin sainkin
pidettyä sanaisen arkkuni suljettuna. Kotimatkalla keskustelimme avovaimoni
kanssa nähdystä tilanteesta ja siitä, kuinka tyhmäksi tuo nuorimies itsensä teki
julkisella paikalla. Mistä hän tiesi, mikä
tuon alkoholistimiehen tausta oli? Luultavasti mies oli ollut työelämässä aiemmin, kuten me muutkin. Miksei vaikka
– 205 –
johtavassa asemassa hyvässä työpaikastaa kuitenkin muistaa, että huumori on
sa. Veikö alkoholismi ehkä työpaikan vai
vaikea laji ja sen käytössä poliisitöissä on
toiko työpaikan menetys
osattava valita aika ja paiktullessaan
alkoholismin Mitä, jos tuo ihminen ka. Tarvitsisi aina muistaa,
elämään? Tuliko hänelle
että olemme yhdenverherätessään putkasta
kenties yllättäviä mielentaisia lain edessä ja että
muistaakin, että
terveysongelmia, joita hän
saman pitäisi päteä myös
häntä kutsuttiin
alkoi lääkitä alkoholilla?
poliisiauton takaosassa.
ala-arvoisesti
Tuliko avioero, jonka tuoAlkoholismi on yksi yleipaskahousuksi?
maa tuskaa mies oli alkasimpiä kansantauteja tässä
nut lievittää alkoholilla,
kylmässä ja pohjoisessa
kunnes ei enää osannutkaan lopettaa.
maassa. Sen kourissa moni on valitettaTätähän me emme kukaan tiedä.
vasti aika lailla voimaton.
Eikä voi tietää, vaikka vuosien kulutMuistan menneeltä kesältä tapauksen,
tua tuo paikalla ollut nuorimies olisi sakun nyt jo entinen konstaapeli talutettiin
massa asemassa. Elämä meitä kuljettaa
pensaan juurelta poliisiauton takaosaan.
suuntaan jos toiseenkin. Olenko minä
Takana oli jälleen päivien putki ja havielä ennen eläkeikää esittämässä putkan
justa päätellen housut olivat kastuneet
ovella saman kysymyksen tuolle nuorelmuustakin kuin aamukasteesta. ”Kyllä
le miehelle? Miksi viina vie sinua, näin
tämä alkoholismi vaan on kamala tauti”,
avioeron, mielenterveysongelmien ja
sai mies sanottua samalla, kun autoimtyöpaikan menetyksen jälkeen? Kenties
me häntä nousemaan auton kyytiin. Siisilloin putkan ovella tuonkin pojan asennä jutteli kolme konstaapelia. Kahdella
ne on muuttunut.
kuiva ja siisti sininen haalari, vakituinen
Juttelimme edellä mainitusta tapauktyöpaikka, kotona perhe ja harrastukset.
sesta ja yleisistä asenteista kollegani
Yhdellä virtsan kastelemat verryttelykanssa. Hän kertoi vastaavanlaisesta
housut, alkoholin takia menetetty työtapauksesta, jossa hätäkeskukseen soitpaikka, avioeron jäljiltä hajonnut perhe
tanut vartija oli odottanut juopuneen
ja alkoholismin riuduttama elimistö. Siiluona, kun poliisi oli saapunut paikalle.
nä me seisoimme auton takaovilla. KaikVartija oli todennut poliisipartiolle, että
ki tasa-arvoisina.
”täällä tämä paskahousu on”. Minkä takia tuota päihtynyttä pitää kutsua poliisin kuullen paskahousuksi? Mitä, jos tuo
ihminen herätessään putkasta muistaakin, että häntä kutsuttiin ala-arvoisesti
paskahousuksi?
Myönnän itsekin, että välillä työkaverien kesken saatetaan viljellä hyvinkin
mustaa huumoria asiakkaista. Kannat– 206 –
Myönnän itsekin, että
välillä työkaverien kesken
saatetaan viljellä hyvinkin
mustaa huumoria asiakkaista.
Kannattaa kuitenkin muistaa,
että huumori on vaikea laji
ja sen käytössä poliisitöissä
on osattava valita aika ja
paikka.
– 207 –
– 208 –
“Siivooja oli valmistanut päivällisen ystävälleen
jonka maustoi unilääkkeillä.”
– –209
209– –
– 210 –
Jussi Majanen
Vaativin tehtävä?
Vanhempi konstaapeli
Jussi Majanen valmistui
poliisiksi 2005. Valmistumisen
jälkeen hän työskenteli
Pirkanmaan hätäkeskuksessa
hätäkeskuspäivystäjänä, kunnes
siirtyi vuonna 2007 vakituisesti
poliisin kenttätöihin. Majanen
toimii Pirkanmaan poliisilaitoksen
Kangasalan kenttäryhmässä. Hän
suoritti kenttäjohtolisenssin 2009.
Majanen on toiminut myös
hätäkeskuspäivystäjien kouluttajana
Poliisiammattikorkeakoulussa ja
osallistunut poliisin peruskurssien
kouluttamiseen.
Aiemmalta koulutukseltaan
Majanen on merkonomi (1995).
Ennen poliisiuraa Majanen
työskenteli myyjänä urheilukaupassa
sekä matkaoppaana Egyptissä ja
Kreikassa.
Kun isolla kengällä astuu,
jää iso jälki
K
entällä työskentelevän poliisin
ammatti on hyvin vaihteleva.
On paljon tehtäviä, jotka hoituvat kuin itsestään vanhalla rutiinilla eivätkä aiheuta juurikaan fyysistä tai
psyykkistä rasitusta. On myös tehtäviä,
jotka saattavat vaatia sekä hyvää fyysistä että henkistä kuntoa. Sitten on niitä
tehtäviä, jotka eivät fyysisesti rasita ollenkaan, mutta vaativat todella paljon
henkisesti.
Jokainen kentällä työskentelevä konstaapeli joutuu uransa aikana kohtaamaan
jollain tasolla väkivaltaa. Keikoilla tulee
vastaan rautatankoja, pesäpallomailoja,
puukkoja ja ampuma-aseitakin. Niihin
varaudutaan erilaisin taktiikoin ja tekniikoin ja useimmiten tilanteista selvitään
onneksi puhumalla. Varmasti kaikki
kentällä työskentelevät poliisit joutuvat
jossain vaiheessa uraansa käyttämään
fyysisiä voimakeinoja vastarinnan murtamiseksi. Suuri osa meistä joutuu jossain vaiheessa turvautumaan johonkin
voimankäyttövälineeseen. Joku meistä
valitettavasti joutuu jopa kohdistamaan
aseensa ihmiseen, joku joutuu jopa lau– 211 –
nen on aina erilaista ja vaatii joka kerta
kaisemaan kohti. Ampuminen on aina
omanlaisen nöyrän lähestymistavan.
äärimmäinen voimakeino ja voin vain
kuvitella, millaisen myrskyn konstaapeli
***
joutuu sisällään käymään tuollaisen tapahtuman jälkeen.
Oma mieleenpainuvin kokemukseni
Yksi vaativimpia poliisitehtäviä on
kuolinviestin viemisestä on vuosien takuitenkin tehtävä, jossa emme kohtaa
kaa
kenttäjaksoajoiltani
väkivaltaa emmekä joudu
Se
on
tehtävä,
jolle
Kokemäen
silloisesta kihpukemaan päälle taktisia
jokainen
poliisi
lakunnasta. Etsin tuota
suojavarusteita. Se on tehjoutuu jossain
juttua poliisin järjesteltävä, jolle ei kutsuta toista
vaiheessa
uraansa.
mistä kirjoitukseni tuekpartiota tueksi varmistasi, mutta en löytänyt siitä
maan. Tällä tehtävällä ei
harmikseni kuin koosteen. Ilmeisesti se
käytetä fyysistä voimaa eikä tehdä näytoli siirretty jo arkistoihin.
täviä sisäänmenoja. Tehtävä vaatii henHetken aikaa koneella istuttuani tajukistä kanttia, rohkeutta ja äärimmäisen
sin, että tuon keikan muistamiseksi en
hyviä vuorovaikutustaitoja. Se on tehtarvitse mitään rikosilmoitusta. En tartävä, jolle jokainen poliisi joutuu jossain
vitse muistilappuja tai tukisanoja. Voin
vaiheessa uraansa. Yksi poliisin vaatiyhtä hyvin kirjoittaa siitä omasta muisvimpia tehtäviä on mielestäni kuolintista niin kuin sen muistan ja muistan
viestin vieminen. Tietenkään en voi pusen hyvin, vaikka tuosta keikasta alkaa
hua kenenkään muun suulla, mutta itse
olla pian kymmenen vuotta.
koen sen jopa kaikkein vaativimmaksi
Perjantaina 21. tammikuuta 2005 olin
poliisitehtäväksi. Se on tehtävä, johon ei
mennyt
yövuoroon Kokemäen kihlavarmasti koskaan totu, ja toisaalta myös
kunnan
poliisilaitoksessa.
Partiossa oli
hyvä näin. Siinä vaiheessa, jos ihmisen
lisäkseni ryhmänjohtajamme ylikonstaakuolema ja poislähtö ei enää kosketa, on
peli Tapani Härkälä. Olimme alueemme
jotain mielestäni pahasti vialla.
ainoa partio. Vuoro oli alkanut iltaseitseIhmisen kuolema saattaa jossain tamältä ja sen oli määrä kestää aamuseitsepauksessa olla loppujen lopuksi omaiselmään. Yön jälkeen minun oli määrä ajaa
le jopa helpotus. Saattaa olla, että ihmivielä 100 kilometriä kotiin nukkumaan ja
nen on jo pitkän aikaa kärsinyt vakavasta
toipumaan yövuoron rasituksesta.
sairaudesta ja tämän vuoksi jopa itsekin
Ilta oli sujunut tavanomaisen perjantaitoivonut viimeisen matkan alkamista.
illan
mukaisesti, ja jo vuoron alkuvaiheilJoka tapauksessa kuolema on aina lopulla
oli
alkanut sataa sakeasti lunta. Toki
lista ja sen kohtaaminen on aina erityikaikkia tuon normaalin illan tehtäviä
nen tapaus. Jokaisella meillä on jossain
ei enää näin pitkän ajan jälkeen muisrakastavia ja välittäviä ihmisiä, joita poista, mutta yön tunteina tuli puhelu, joka
meno koskettaa. Jokaista ihmistä se kosmuutti yövuoron dramaattisesti. Puolenkettaa omalla tapaa, siksi sen kohtaami– 212 –
yön jälkeen Loimaan poliisin kenttäjohtaja soitti meidän partiomme puhelimeen
ja kertoi, että heidän alueellaan oli sattunut paha kolari, jossa oli menehtynyt
useita henkilöitä. Näytti siltä, että kolarin
toisen osapuolen kaikki kyydissä olleet
ihmiset olivat samasta pienestä kylästä.
Loimaan kenttäjohtaja kertoi, että meidän tehtäväksemme jäisi kaikkien noiden
menehtyneiden kuolinviestin vieminen
mahdollisesti vielä yön aikana.
Mielessäni käväisi tuolloin ajatus, että
kolarin ja sen osapuolten selvittämisessä menee toivottavasti sen verran aikaa,
että tuo raskas tehtävä siirtyy aamuun
tulevan partion hoidettavaksi.
Aamuyöllä puhelin soi uudestaan ja
Loimaalta kerrottiin, että yhtä vailla
kaikkien henkilöllisyys oli varmistettu
ja tämän yhden tytön kuva lähetetään
meille sähköpostiin, jotta voimme ottaa
sen mukaan ja tunnistuttaa tytön mahdollisella kotitalollaan. Pohdimme sähköpostia avatessamme, voimmeko me
näyttää mahdollisesti pahasti päätään
loukanneen vainajan kuvaa kenellekään.
Viisitoistavuotiaan tytön kasvot olivat
kuitenkin kuvassa siistit ja levolliset.
Ylikonstaapeli Härkälä selvitti kylän
kirkkoherran puhelinnumeron ja soitti hänelle. Kirkkoherran vaimo vastasi
puhelimeen ja päivitteli, kannattaako
kirkkoherraa herättää nyt aamuyöstä.
Härkälä sanoi, että nyt on sellainen asia
kyseessä, että kirkkoherra herätetään ja
tuodaan puhelimeen.
Sovimme kirkkoherran kanssa tapaamisen seurakuntatalolle. Printtasimme
mukaan väestötietojärjestelmästä menehtyneiden kotiosoitteet ja suuntasim-
Mielessäni käväisi tuolloin
ajatus, että kolarin ja sen
osapuolten selvittämisessä
menee toivottavasti sen verran
aikaa, että tuo raskas tehtävä
siirtyy aamuun tulevan partion
hoidettavaksi.
– 213 –
me kohti kylää, joka pian olisi surun
monta kotia käymättä ja emme voineet
täyttämä. Seurakuntatalolla keskustelimenää tulla toista kertaa.
me kirkkoherran kanssa ja teimme suunHetkiä ja yksityiskohtia on syöpynyt
nitelman, miten toimitaan. Poliisi kertoo
mieleeni niin, että muistan ne edelleen
vain tosiasiat, mitä on käynyt ja missä, ja
elävästi. Muistan tuon yön sään, muistan
kirkkoherra huolehtii jatkotoimenpiteistalot, muistan osan kylän teistäkin. Pystä ja henkisestä jatkohoidosta.
tyn vieläkin jollain tapaa aistimaan yön
Suuntasimme ensimmäiseen taloon.
tunnelman.
Kuolleen pojan isä murtui täysin. Pojan
Muutama koti meni kuin sumussa.
äiti sai jollain tapaa pidettyä itsensä koosJokaisessa kodissa vastaanotto oli yhtä
sa ja juteltua meidän kanssamme. Muismusertava. Ihmiset aavistivat pahaa jo
tan, kuinka sydäntä särkevää tuon isän
ovella, kun näkivät aamuyöstä pimeäsitku oli. Ajattelin itse, kuinka tulen kestäsä seisovan kaksi poliisia lakki kourassa
mään vielä viisi samanlaista tilannetta.
ja heidän mukanaan kaikkien tunteman
Toinen talo sijaitsi hieman kylän ulkirkkoherran.
kopuolella. Ajoimme räntäsateessa piViimeiseen taloon mentäessä alkoi olla
meään pihaan. Kolkutimme oveen ja
selvää, että kaksi viimeistä uhria olivat
sisältä kuului, kuinka koira herätti persaman talon lapsia. 17-vuotias poika ja
heen. Perheen isä tuli ovelle. Kirkko15-vuotias tyttö. Toisaalta viimeinen talo
herra kertoi tapahtuneesta kolarista ja
oli ehkä helpoin kohdata, koska silloin jo
ylikonstaapeli Härkälä täsmensi tapahtutiesin, että tästä kun selvitään, niin raskas
makulkua, joka meillekin oli vielä ositlasti on saatu kannettua.
tain epäselvä. Isä purskahti itkuun ja
Viimeisessä talossa oltiin totta kai myös
ovelle tuli perheen tytär, joka tietenkin
murheen murtamia. Perheen kaksi nuomyös alkoi itkeä. Siinä me seisoimme
rimmaista lasta olivat nukkumassa meioviaukossa pimeässä, kylmässä räntäsadän puhuttaessamme vanhempia. Lasten
teessa, enkä tiennyt, miten
äiti ja isäpuoli kertoivat,
Pystyn vieläkin
haalareissani olisin ollut.
että olivat jollain tapaa jo
jollain tapaa
Muistan tuon isän itkiesosanneet pelätä pahinta.
aistimaan
yön
sään murehtineen, kuinka
Lapsista ei ollut kuulunut
tunnelman.
pojilla olisi ollut seuraavamitään. Vanhemmat olivat
na aamuna ratkaiseva futlukeneet pahasta kolarista
salpeli, mutta kolarissa menehtyi puoteksti-tv:stä ja tämän jälkeen yrittäneet
let joukkueestakin. Perheen tytär kysyi
saada lasten puhelimiin yhteyttä, mutta
meiltä, voisimmeko me palata uudestaan
molempien puhelimet olivat pois päältä.
seitsemän jälkeen, kun perheen äiti pääÄiti oli jättänyt molemmille viestin puhesee yövuorosta. Tytär sanoi, etteivät he
limeen ja mennyt nukkumaan. Nyt hän
pysty kertomaan äidille tätä suurta suheräsi siihen kauheimpaan herätykseen,
rua. Niin pahalta kuin se tuntuikin, niin
mihin ihminen voi herätä.
Härkälä totesi faktat, että meillä oli vielä
Olen käynyt tuota tehtävää monesti
– 214 –
läpi kollegojen ja tuttavien kanssa. Usein
kun tulee puhetta raskaimmista poliisikeikoista ja erikoisista tapahtumista, otan
esimerkiksi kyseisen yön tapahtumat. Se
on varmasti yksi niistä poliisitehtävistä,
joita en tule koskaan unohtamaan. Uniin
tuo tehtävä ei ole koskaan päässyt, mutta
muistojen arkistoissa se säilyy.
Puhuminen ja asioiden purkaminen
kuuluu osaksi debriefingiä. Se onneksi
hoituu poliisityössä hyvin kahvipöytäkeskusteluissa. Meillähän on vuorossa 12 tuntia aikaa puhua partiokaverin
kanssa. Siinä sitä ehtii purkaa niin työstressiä kuin henkilökohtaisiakin asioita.
Jälkiviisastelu on aina helppoa. Jälkeenpäin on aina helppo ajan kanssa
pohtia, mikä meni pieleen ja mitä tehtiin oikein. Mielestäni tuona yönä poliisi
ja kirkko tekivät yhdessä sen, mitä tehtävissä oli. Toisen alueen partiot hoitivat paikkatutkinnan ja siihen kuuluvat
muut käytännön tehtävät. Meidän tehtäväksemme jäi fyysisesti helpoin, mutta omasta mielestäni henkisesti vaativin
tehtävä, kohdata omaiset, jotka olivat
menettäneet kaikkein arvokkaimman,
oman lapsensa. Työ hoidettiin nöyrästi
tosiasiat kertoen ja osaa ottaen. Muuta
emme voineet tehdä.
Jälkeenpäin olen miettinyt, kuinka ammattitaitoista ylikonstaapeli Härkälältä
oli huomata soittaa heti tapahtumasta
kylän kirkkoherralle ja saada hänet mukaan tuolle haastavalle tehtävälle. Emmehän me tienneet, kuinka uskovaisia
mikin perhe oli, mutta tuossa vaiheessa
tuskin kukaan kyseenalaistaa, miksi kirkonmies on mukana tehtävällä. Kirkko
on kuitenkin se organisaatio, joka useim-
Olen käynyt tuota tehtävää
monesti läpi kollegojen ja
tuttavien kanssa. Usein kun
tulee puhetta raskaimmista
poliisikeikoista ja erikoisista
tapahtumista, otan esimerkiksi
kyseisen yön tapahtumat.
Mielestäni tuona yönä poliisi
ja kirkko tekivät yhdessä sen,
mitä tehtävissä oli.
– 215 –
miten hoitaa tilannetta tuosta eteenpäin
ja on läsnä kuoleman kohdatessa. Kirkkoherra osasikin heti antaa tietoa tulevasta, kertoi seurakunnan alkavan järjestää heti aamun valjettua muistotilaisuutta ja ennen kaikkea osasi antaa omaisille
tukea ja yhteisön turvaa tuolla kylmällä
ja karulla hetkellä aamuyöstä.
***
kanssa. Naiset jäivät asuntoon ja me
poistuimme täydentämään rikosilmoitusta. Tehtävä sujui mielestäni asiallisen
hyvin, mutta ilman suurempia onnistumisen tunteita.
Viikon päästä tapahtuneesta työpaikan
postilokerossani oli lappu tuolta äidiltä.
Lapussa äiti halusi välittää kiitoksensa
erittäin hienosti hoidetusta kuolinviestin
viemisestä ja osanotosta hänen suureen
suruunsa. Meidän näkökulmastamme
normaalisti hoidettu tehtävä oli hänen
silmiinsä näyttänyt erittäin hienosti hoidetulta ja tuntunut tuolla surun hetkellä
hienolta eleeltä.
Poliisityössä kiitos ei kuulu ihan jokaiseen työpäivään. Kun sitä osakseen saa,
niin se tuntuu erityisen hienolta. Varsinkin, kun kyseessä on ollut hienotunteisuutta vaativa ja omalla tapaa vaikea
tehtävä.
Vaikka kerroinkin, että kuolinviestin
viemiseen ei koskaan totu, jollain tapaa
siihen on saanut varmuutta ja on saanut
koottua itselleen sellaisen sapluunan, että
se ilmeisen sujuvasti hoituu. Tärkeintä mielestäni on olla läsnä tilanteessa ja
osata elää empaattisesti ihmisen surussa
mukana. Kysehän ei ole vain normaalin
poliisiasian perille toimittamisesta, vaan
kuolinviestin toimittamiseen tarvitsee
käyttää aikaa. Tehtävä hoidetaan rauhassa. Ei sitä viestiä huudeta ovelta ja pois***
tuta takavasempaan. Tuolla tehtävällä ei
saa koskaan olla kiire.
Muutamia viikkoja ennen tämän kirHyvä esimerkki tapahtuman ainutlaajoittamista olin jälleen vainajatehtävällä.
tuisuudesta on tuosta menneeltä talvelta,
86-vuotias mies oli menehtynyt aamukun toimitimme kuolonyöstä kodissaan pitkäaikaikolarin jälkeen kuolinvies- Tärkeintä mielestäni sen sairauden murtamana.
on olla läsnä
tin kolarissa menehtyneen
Tällä kertaa varsinaista
tilanteessa
ja osata
pojan äidille aamuyöstä.
kuolinviestiä ei tarvinnut
elää empaattisesti
Soitimme mukaan kuotoimittaa, koska asunnoslinviestipäivystäjän
kir- ihmisen surussa mukana. sa oli paikalla vainajan
kon puolelta ja astelimme
83-vuotias vaimo, joka oli
kaikki kolme yhdessä kerrostalokakherännyt ja löytänyt itse miehensä mesioon. Kerroimme äidille tapahtuneesta
nehtyneenä vessasta.
kolarista ja pojan menehtymisestä. KerKun odotimme hauturia, juttelimme
roimme, että mukanamme oleva nainen
naisen kanssa elämästä ja kuolemasta,
on kirkon edustaja ja hän jää tarvittaesmenneestä ja tulevasta. Vaimo kertoi,
sa hetkeksi keskustelemaan asiasta äidin
että talvella pariskunnalle olisi tullut 60
– 216 –
vuotta yhteiseloa täyteen. Puhuimme,
kuinka noihin vuosiin on yhdessä koettu
niin elämän ylä- kuin alamäetkin.
Kaksi hauturia tuli paikalle jonkin ajan
kuluttua. Poistuessamme kerroimme
vielä surunvalittelumme. Rouva ihmetteli, kuinka hän jaksaisi tulevia aikoja yksin. Vanhemman hauturin sanat vainajan
vaimolle olivat: ”Kyllä te jaksatte, kyllä
te jaksatte, te olette vahva ihminen.” Itse
hieman ihmettelin noita sanoja. Toki uskoa tulevaan pitääkin hädän hetkellä luoda, mutta mistä tuo hauturi tietää, kuinka
vahva ihminen on kyseessä? Mistä hän
tietää, jaksaako rouva surun keskellä?
Toinen esimerkki kyseenalaisista sanavalinnoista on jonkin ajan takaa erään
työharjoittelijan suusta. Partion poistuessa paikalta vanhempi konstaapeli
esitti vielä kertaalleen surunvalittelunsa
ja osanottonsa. Myös nuorempi konstaapeli otti osaa suruun ja tokaisi partion poistuessa ovesta, että ”kaikesta
huolimatta hyvää päivänjatkoa!” Käytän
samaa fraasia itsekin, mutta lähinnä silloin, kun asiakas poistuu poliisiautolta
pieni rikesakko kourassaan. Katson sen
sopivan sakotustilanteen loppuhetkeen
tai kenties pieneltä peltikolaripaikalta
poistumiseen, mutta en missään tapauksessa käyttäisi lausetta poistuttaessa kuolinviestitehtävältä tai paikalta, jossa on
vainajan omaisia. En kyllä käyttäisi sitä
poistuttaessa miltään muultakaan tehtävältä, missä kuolema on ollut läsnä.
Kuolinviestitehtävällä on aina vaikea
löytää oikeita sanoja. Tämän tehtävän
hoitamiseen soveltuu onneksi sama
ideologia kuin moneen muuhunkin poliisin tehtävään: ei ole vain yhtä oikeaa
Meidän näkökulmastamme
normaalisti hoidettu tehtävä
oli hänen silmiinsä näyttänyt
erittäin hienosti hoidetulta
ja tuntunut tuolla surun hetkellä
hienolta eleeltä.
– 217 –
tapaa hoitaa tehtävä, vaan jokainen valitsee oman näkemyksensä mukaan parhaan mahdollisen tavan. Meillä jokaisella
on ja saa olla omat sananvalintamme,
mutta erityisen herkillä tehtävillä sanat
on syytä harkita hyvin tarkkaan.
Pieni paluu vielä lopuksi tuonne vanhan pariskunnan kotiin. Hauturin kanssa riisuimme vainajan ja laitoimme hänet
kuljetuskuntoon paareille, rouvan odottaessa toisessa huoneessa. Kun vainaja
oli valmis siirrettäväksi autoon, kävin
hakemassa rouvan vielä hyvästelemään
kuolleen miehensä. Olohuoneessa vainajan ympärillä seisoi täysin hiljaa kaksi
konstaapelia ja kaksi hauturin edustajaa.
Vainaja makasi peiteltynä paareilla siten, että kasvot näkyivät peitteen välistä. Vanha rouva kyykistyi vielä kerran
miehensä viereen ja silitti hellästi tämän
poskea lausuen seuraavat lauseet. ”Hyvästi nyt rakas xxxxx, toivottavasti vielä
kohdataan. Onneksi sait rauhassa kotona lähteä. Olit kyllä aina hyvä mies minulle, vaikka en sitä ihan aina muistanut
kertoa. Hyvää viimeistä matkaa.”
Sydämeni kohdalla tuntui tyhjältä, aivan kuin kivi olisi painanut rintaani. Nielaisin liikutuksen voimasta. Saattoi olla,
että minua katsonut nuorempi hauturi
näki kostean silmäkulmani, mutta mitä
sillä on väliä. Kun täältä maan päältä aikanaan lähtö tulee, niin juuri tuolla tavoin sitä kai itsekin haluaisi lähteä. Kivuttomasti omassa kodissa lähimpien ja
rakkaiden luona. Jos joku minulle lausuu
tuollaiset sanat kuolinvuoteellani, niin
voin sanoa eläneeni hyvän elämän.
LUE LISÄÄ
– 218 –
•
•
Kiiski, Kimmo K.: Poliisin rooli kuolemansyyntutkinnassa. 2.,
uudistettu painos. Poliisiammattikorkeakoulun oppikirjat 18/2009.
Poliisiammattikorkeakoulu 2009.
– Julkaistu myös pdf-tiedostona:
https://www3.cepol.europa.eu/xmlui/bitstream/handle/123456789/6489/Oppikirjoja%2018.pdf ?sequence=1.
Serkamo, Rosanna: ”Menetin kolarissa kaksi teini-ikäistä lastani.”
– Julkaistu Me Naiset -lehden
verkkosivuilla 23.6.2010: http://
www.menaiset.fi/artikkeli/ajankohtaista/ihmiset/menetin_kolarissa_kaksi_teini_ikaista_lastani.
“Hän tarjosi aterian kampaajaystävälleen,
jonka rippeet unilääkkeillä terästetyn jälkiruan
kera hänen vatsastaan sittemmin löydettiin.”
– 219 –
– 220 –
Markku Nyman
Poliisi kohtaa,
kuulustelee, kirjoittaa –
psykologinen näkökulma
Markku Nyman työskentelee
Poliisiammattikorkeakoulussa
henkilöarvioita tekevänä
psykologina.
Koulutukseltaan Nyman on
yhteiskuntatieteiden maisteri
ja psykologian maisteri. Hän
on toiminut psykologina ja
tutkijana viimeiset 15 vuotta, siitä
valtaosan henkilöarvioinnin ja
alaan kytkeytyvien kehittämis-,
ohjaus- ja koulutustehtävien
parissa. Nyman myös valmentaa,
pitää vastaanottoa ja tekee
vaikuttavuustutkimusta.
Nyman toimi varusmiespalveluksensa jälkeen noin kuusi vuotta
puolustusvoimissa kouluttajana.
Lisäksi hän on työskennellyt
muun muassa kaupan alalla,
siivoojana, Gallup-haastattelijana,
autonkuljettajana ja
järjestyksenvalvojana.
Kun isolla kengällä astuu,
jää iso jälki
”I
hmisten välille voi syntyä eroottista
värinää riippumatta lainkaan siitä, tavoitteleeko kumpikaan uutta
kumppania vai ei. Värinä, jota toisissa kohtaamisissa on enemmän, toisissa vähemmän, on
eroottisesti virittäytyneiden tilanteiden akku,
psykologisen vuorovaikutuksen lähde. Kehon
kieli saattaa paljastaa värinässä tapahtuvia
muutoksia, peiteltyä tai täysin avoimesti esitettyä kiinnostusta.
Samalla tavalla toimivien lainalaisuuksien
päälle rakentaa myös hyvä kuulustelija vuorovaikutuksen lähtökohdan. Myös kuulustelijan
ja kuulusteltavan välillä on aina värinää, jännitettä, jota ainakin kuulustelun alkuvaiheessa
molemmat osapuolet pyrkivät kaikin tavoin
peittämään.
Kuulustelijat kyllä tiedostavat, että he pyrkivät lukemaan kuulusteltavan käyttäytymisestä
merkkejä jostakin heikosta kohdasta. Kun he
sellaista havaitsevat, he pyrkivät selvittämään,
mihin heikko kohta voisi mahdollisesti liittyä.
Syynä voi olla huono omatunto, valehtelemisesta
kiinnijäämisen pelko tai jonkun vaatiman valheellisen todistajalausunnon antaminen. Melkein aina kysymys on valehtelemiseen liittyvistä
tekijöistä.
– 221 –
Usein kuulustelijat kuitenkin unohtavat,
tarvita mattia, hyvin rakennettu ja taltioitu
että myös kuulusteltava saattaa pyrkiä löytäsiirtoketju osoittaa totuuden.”
mään kuulustelijan käyttäytymisestä sellaisen heikon kohdan, jota voisi käyttää omien
Lehtori Mikko Ylikangas
tarkoitusperiensä saavuttamiseksi. Erityisen
taitavia tässä ovat kokeneet kovien rikosten
tekijät, talousrikolliset ja seksuaalirikoksia
ässä artikkelissa pohditaan ajattetehneet.
lun, kielen, vuorovaikutuksen ja
Kuulustelija on voinut tehdä huonosti kotikirjoittamisen yhteyksiä poliisityössä
läksynsä. Hän ei esimerkiksi ole selvittänyt itpsykologisesta näkökulmasta. Artikkelin
selleen kunnolla, mitä tutkittavassa asiassa on
kirjoittaja on saanut useilta henkilöilsiihen mennessä käynyt ilmi, vaan tulee kuutä tukea tekstin taustatyötä tehdessään.
lusteluun ylimielisenä ja korskeana ja antaa
Keskustelut arjen poliisityötä tekevien
samalla tilaa ylpeydelle käydä lankeemuksen
tai tehneiden, syyttäjänä toimineiden ja
edellä. Ylimielinen ja virkavaltainen käyttäytyPoliisiammattikorkeakoulun opettajien
minen antaa aina kuulusteltakanssa ovat valottaneet
Mitä
tarkempi
valle mahdollisuuksia käyttää
laajaa aihepiiriä monipuopsykologinen silmä
sitä hyväkseen. Silloin kuuluslisesti. Erityiset kiitokset
kuulustelijalla
telija ei pysty enää hallitsemaan
kuuluvat 35 vuotta poon, sitä paremmat
tilannetta, vaan kuulustelun
liisina toimineelle lehtori
johto siirtyy kuulusteltavalle. mahdollisuudet hänellä Mikko Ylikankaalle, joka
on päästä hyvään
Tilanteen niin vaatiessa kuumyös muussa yhteistyössä
lopputulokseen.
lusteltava voi alkaa näytellä
on johdattanut kirjoittaloukkaantunutta, voi osoittaa,
jaa tutkivan ajattelun, ihettei koe minkäänlaista luottamusta kuulusmisten kohtaamisen ja ymmärtämisen,
telijaan, joka ei kuuntele eikä yritäkään ympuhuttamisen ja kuulustelun maailmaan
märtää, tai voi uhata ottavansa yhteyttä asianpitkän KRP-tutkijauransa ja kuulusteluajajaan tai kanteluviranomaiseen.
taidon opettajakokemuksensa pohjalta.
Mitä tarkempi psykologinen silmä kuulusteKirjoittaja vastaa yksin tekstissä esilijalla on, sitä paremmat mahdollisuudet häneltetyistä näkemyksistä, valituista painolä on päästä hyvään lopputulokseen. Herkällä
tuksista ja mahdollisista virheistä. Tartuntumalla on helpompaa säilyttää keskustekastelukulmien valikoitumiseen vaikutluyhteys hankalassakin tilanteessa, ja se mahtanee työskentely ja tutkimustyö sekä
dollistaa kuulustelijalle kuulustelun henkisen
turvallisuusalalla – puolustusvoimissa ja
hallinnan. Siitä lähtökohdasta voi alkaa pelapoliisissa – että ammatinvalinnan, mieta shakkia, piilotella todellisia tarkoituksiaan,
lenterveystyön ja vankeinhoidon aloilla.
sitoa kuulusteltavaa yksittäisten havaintojen
Artikkelissa raportoidut empiiriset tutverkkoon ja lopulta ajaa hänet tilanteeseen, joskimustulokset perustuvat kirjoittajan
sa ei ainakaan ole olemassa enää vastasiirtojen
omassa perustyössään Poliisiammattimahdollisuutta. Kuulustelutilanteessa ei aina
korkeakoulun opiskelijavalinnoissa te-
T
– 222 –
kemään, kunkin hakukerran arviointia ja
toisaalta prosessin ja menetelmien kehittämistä tukevaan tutkimukseen.
On selvää, että näin laajaa teemakokonaisuutta ei voi tyhjentää laajoissa
oppikirjoissakaan, saati lyhyessä artikkelissa. Kirjallisuuskatsauksen tehtyään
tämän kirjoittaja toteaa, että ajattelun,
kielen, vuorovaikutuksen ja poliisitekstien tuottamisen teemakenttä saattaisi
kaivata suomenkielistä oppikirjaa, jos
kohta muillakaan opetuksen pääkielillä
ei tälle risteysalueelle osuvaa teosta tahdo hakemalla löytyä. Toki esimerkiksi
kuulusteluteknisiä ja valheenpaljastukseen painottuvia teoksia löytyy viljaltikin, samoin poliisitekstien tuottamiseen
opastavia teoksia.
Tässä artikkelissa luodaan ensin katsaus siihen, minkälaiset psykologiset
ominaisuudet keskimäärin luonnehtivat
valintakokeen kirjoitustehtävissä menestyneitä poliisikoulutukseen päätyneitä
hakijoita – tulevia poliisitekstien tuottajia, kuulustelijoita ja rikostutkijoita. Sen
jälkeen tarkastellaan joitakin poliisityön
ja erityisesti rikostutkinnan alueita, jotka
ovat psykologisessa katsannossa kiinnostavia – ihmisten kanssakäymistä,
tiedonhankintaa, ajattelua ja poliisityön
keskeisen kirjallisen tuotteen, esitutkintapöytäkirjan, sisällöntuotantoa.
Aluksi on lyhyesti valotettava lukijalle
kirjoittajan tieteenfilosofista mieltymystä, joka vaikuttaa kirjoittajan valitsemiin
näkökulmiin ja aiheiden käsittelytapaan.
Psykologia tieteenalana asettuu vielä
neurotieteiden merkityksen hyvin voimakkaasti vahvistuttuakin luonnontieteiden ja yhteiskuntatieteiden väli-
Artikkelissa raportoidut
empiiriset tutkimustulokset
perustuvat kirjoittajan
omassa perustyössään
Poliisiammattikorkeakoulun
opiskelijavalinnoissa tekemään,
kunkin hakukerran arviointia
ja toisaalta prosessin ja
menetelmien kehittämistä
tukevaan tutkimukseen.
– 223 –
alueelle, osaksi psykologiatieteen monitutkintokoulutuksen
valintakokeessa
haaraisen perinteen ja monipuolistuvien
arvioidaan hakijoiden lähtövalmiuksia
tutkimusalueiden ja näistä
kehittyä kirjoittajana poseuraavan menetelmäkirliisityössä vaadittavalla taValintakoeaineiston
javuuden vuoksi. Kirjoitvalla. Valintakoe on tätä
analyysin pohjalta
tajan ajattelun filosofisen
loppusyksyllä 2013 kirvoidaan todeta, että
kehyksen
muodostavat koetehtävät nostavat joitettaessa uudistumassa.
instrumentalismi ja (reaAikaisemminkin käytössä
esiin laajemminkin
listinen)
pragmatismi.
ollut tiivistelmäkoe säilyy
suotuisia
Nämä lähestymistavat sal- kehittymisvalmiuksia uudistuksessa kutakuinkin
livat psykologisen arvioinentisellään: hakija saa koeajatellen kaikkea
nin metatason tarkastetilaisuudessa luettavakseen
poliisityötä.
luissa empiirisen näytön
artikkelin, ja hänellä on 45
hyödyntämisen käsitteitä
minuuttia aikaa perehtyä
määriteltäessä ja perusteltaessa. Pragmaartikkeliin ja laatia siitä tiivistelmä. Sen
tistinen ote nostaa ideoiden, ajatusten,
sijaan tähänastinen aineistopohjainen
mallien ja teorioiden puolustettavuuden
kirjoitelma on korvautunut monipuolikriteereiksi niiden käytännön toimivuusemmalla esseekokeella, jonka aineisto
den tai hyödyllisyyden sekä empiirisessä
on huomattavasti aiempaa laajempi. Pääkoettelussa saadun tuen. Tällöin suhde
osaan aineistosta – eli tähän parhaillaan
tietoon, käsitteisiin, malleihin ja menelukemaasi artikkelikokoelmaan – hakija
telmiin on instrumentalistinen: käytänperehtyy etukäteen, pieni täydennysosa
nön tuloksia ja myönteisiä muutoksia
jaetaan vasta koetilaisuudessa.
tuottavia, ongelmanratkaisua helpottavia
Näiden kirjoitustehtävien arviointi ja
ja toisaalta ihmisten välistä ymmärrystä
pisteytys ovat rakentuneet ja rakentuvat
lisääviä menettelytapoja tulee suosia.
jatkossakin käytännön kirjoitustyössä
keskeisiksi tiedetyille vaatimuksille. Va***
lintakoeaineiston analyysin pohjalta voidaan todeta, että koetehtävät nostavat
”Ensin on opittava tuntemaan itsensä ennen
esiin laajemminkin suotuisia kehittymiskuin voi kehittyä hyväksi kuulustelijaksi.”
valmiuksia ajatellen kaikkea poliisityötä.
Vaikka poliisin toimintaympäristössä
Mikko Ylikangas
ja tehtävissä tapahtuu muutoksia, on
ilmeistä, että nykyisenkaltaiset hakijan
valmiudet ja ominaisuudet tukevat myös
Tässä osassa tarkastellaan empiiristen
jatkossa menestymistä valintakokeissa,
arviointitulosten pohjalta niitä psykokoulutuksessa ja edelleen poliisityössä.
logisia ominaisuuksia, jotka tukevat
Poliisin työssään käyttämän kielen
poliisikirjoittajan työssä menestymisrepertuaarien kokonaisuudesta voinee
tä. Poliisiammattikorkeakoulun perusaluksi todeta, että poliisityössä käytän– 224 –
nön puheen variointi on hyvin laajaa
johtuen tehtävien luonteesta, käsillä olevista tilanteista ja selvitettävistä tapahtumista ja erityisesti näihin kytkeytyvistä
ihmisistä, heidän rooleistaan ja toiminnastaan. On vaikeata löytää työtehtävää
tai ammattialaa – jätettäessä näyttelijän
ja kielenopettajan työ tarkastelun ulkopuolelle – joka edellyttäisi ammattilaiselta yhtä laajaa puheen varianttien, tyylilajien ja äänenkäytön hyödyntämistä.
Alustava puhuttaminen lienee tavallisin
puheen laji, jolla poliisi lähestyy selvitettävissä ja tutkittavissa tilanteissa tai
tapahtumissa osallisia ihmisiä. Jo kyky
lähestyä ja puhuttaa hyvin erilaisia ihmisiä eri tilanteissa edellyttää poliisilta aitoa
yleistä kiinnostusta ihmisiin ja psykologista ymmärrystä ihmisen toiminnasta.
Erityisemmin on hyötyä sosiaalisesta
rohkeudesta ja kontaktin ottamisen kyvystä, kuunteluvalmiudesta ja tietenkin
tilanneherkkyydestä ja joustavuudesta
– pelisilmästä. Kielellinen kyvykkyys sinänsä on hyödyksi. Myös halu kehittää
mainittuja valmiuksia on tarpeen, vaikka
poliisin työ itsessäänkin on omiaan vahvistamaan kaikkia näitä vuorovaikutuksen taitoja.
Kun tarkastellaan valintakokeen kirjoitustehtävissä yleensä parhaiten menestynyttä ryhmää, todetaan, että naiset
ovat miehiä useammin sijoittuneet kärkipäähän. Tämä hyvin tunnettu kielelliseen kyvykkyyteen liittyvä seikka on
linjassa muualla tehdyn tutkimuksen
kanssa. Psykologisin menetelmin mitattu kielellinen kyvykkyys on hakijoiden
kirjoitustehtävistä saamien pisteiden
vaihtelua selittävistä tekijöistä ymmär-
On vaikeata löytää
työtehtävää tai ammattialaa
– jätettäessä näyttelijän ja
kielenopettajan työ tarkastelun
ulkopuolelle – joka edellyttäisi
ammattilaiselta yhtä laajaa
puheen varianttien, tyylilajien
ja äänenkäytön hyödyntämistä.
– 225 –
rettävästi vahvin. Valintakokeessa odonormeista. Hylättyihin kirjoitustehtätetaan, että hakija kykenee tuottamaan
vien kokonaissuorituksiin on hylätyillä
johdonmukaisia esitykhakijoilla liittynyt psykolosiä hyödyntäen annettuja
gisessa arvioinnissa todetPsykologisen arvion
materiaaleja ja että ha- näkökulmasta selkeät, tu kielellisten ja päättelykija käsittelee aihettaan
valmiuksien suhteellisesti
mutta ajattelussaan
loogisesti. Psykologisissa
matala taso, samoin kuin
ja ilmaisussaan
päättelykykyä ja johdonimpulsiivisuus, liioittelu ja
joustavat
mukaisuutta mittaavissa
sepittelytaipumus. Samalkirjoittajat,
tehtävissä paremmin mela on syytä huomata, että
jotka eivät ole
nestyneet ovat niin ikään
myös liian kaavamainen
tarpeettoman
keskimääräistä vahvemja jäykkä toimintatapa on
kaavamaisia,
min edustetut myös kirollut epäsuotuisa kirjoitusovat menestyneet
joitustehtävissä parhaan poliisikirjoittamisen tehtävissä menestymistä
viidenneksen ryhmässä.
ajatellen.
perusvalmiuksia
Ilmaisun selkeys ja tieTiivistelmätehtävä simumittaavissa
don käyttöä helpottavan
loi muodoltaan käytännön
valintakokeen
rakenteen hyödyntäminen
poliisikirjoittamista ja mitkirjoitustehtävissä
lienevät yleisesti toivottaa tehokasta käytännölliskeskimääräistä
tavia kirjoittajan perustä kirjoittamista aikapaiparemmin.
hyveitä. Psykologisen arneessa. Ei olekaan yllätys,
vion näkökulmasta selkeettä tiivistelmätehtävässä
ät, mutta ajattelussaan ja ilmaisussaan
varsinkin kielellisesti kyvykkäät, paijoustavat kirjoittajat, jotka eivät ole tarneensietokyvyltään ja käytännön operapeettoman kaavamaisia, ovat menestytiiviselta muistiltaan vahvat hakijat ovat
neet poliisikirjoittamisen perusvalmiuksaaneet korkeimpia pisteitä.
sia mittaavissa valintakokeen kirjoitusValintakokeen analyysiin perustuvat
tehtävissä keskimääräistä paremmin.
psykologiset havainnot voidaan tiivistää
Sen sijaan impulsiivisuus ja psykologiseuraavasti: sikäli kuin valintakokeen kirsessa arvioinnissa esiin tuleva paisuttejoitustehtävät todella ennustavat hakijan
lu, liioittelu ja siten mahdollisesti myös
kykyjä ja kehittymisvalmiuksia poliisikehittymätön minäkuva ovat johtaneet
kirjoittajana, hyväksi poliisikirjoittajaksi
keskimääräistä useammin vastaajan päätulemisen kannalta on hyödyksi, jos hatymiseen kirjoitustehtävien arvioinnissa
kijalla on vahvuuksinaan myös
alimman viidenneksen ryhmään. Samalla tavalla todennäköisyyteen päätyä
- itsetuntemusta ja riittävä kehittyalimpaan viidennekseen on vaikuttanut
misvalmius ja -nöyryys
psykologisissa tehtävissä esiin tuleva se- sopivasti kielellistä lahjakkuutta ja
pittelytaipumus ja suhteellisesti katsoen
päättelyvalmiuksia
kohonnut piittaamattomuus yleisistä
- riittävä paineensietokyky ja emo– 226 –
tionaalinen tasapainoisuus
- riittävä kyky muistaa ja raportoida
tarkasti havaitsemaansa
- suunnitelmallisuutta ja pyrkimystä
selkeyteen toiminnassa
- kurinalainen suhtautuminen sääntöihin ja normeihin ilman kaavamaista jäykkyyttä vuorovaikutuksessa ja ilmaisussa.
Ei olekaan yllätys, että
tiivistelmätehtävässä varsinkin
kielellisesti kyvykkäät,
paineensietokyvyltään ja
käytännön operatiiviselta
muistiltaan vahvat hakijat ovat
saaneet korkeimpia pisteitä.
Näemme, että monet kaikessa
poliisityössä tärkeät yksilön
ominaisuudet saadaan esiin
tehokkaasti jo pelkästään
taiten laaditun, selkeää ja
loogista tekstin tuottamista
aikapaineessa edellyttävän
kirjoitustehtävän avulla.
On hyvä huomata, että edellä tarkastellut, kirjoitustehtävissä keskimääräistä parempaan menestymiseen liittyvät
psykologiset ominaisuudet nostavat valintakokeessa menestymisen mahdollisuuksia jo ennen kuin varsinaista psykologista kokonaisarviota on tehty tai
psykologisia soveltuvuuspisteitä on annettu. Näemme, että monet kaikessa poliisityössä tärkeät yksilön ominaisuudet
saadaan esiin tehokkaasti jo pelkästään
taiten laaditun, selkeää ja loogista tekstin
tuottamista aikapaineessa edellyttävän
kirjoitustehtävän avulla.
***
”Perusilmoitukseen kirjoitetaan pelkästään
objektiivisesti havaitut asiat – epävarmoja
havaintoja ei kirjata varmoina eikä havaintoaukkoja täydennetä!”
Mikko Ylikangas
Poliisin tehtävä on selvittää tutkittavaksi
määrättyä tai otettua tapahtumaa mahdollisimman objektiivisesti. Ensipartion
poliisit joutuvat – usein vieläpä suuren
työ- ja aikapaineen keskellä, seuraavien
tehtävien jo odottaessa – kirjaamaan
– 227 –
tapahtuma- tai rikospaikalla kaikki olendostaa perustan kaikille toimenpiteille ja
naiset tiedot muistiin sekä tuottamaan
asiakirjoille, joita poliisi tuottaa asian esivälittömästi tai usein vastutkintaa, syyteharkintaa ja
ta kiireisen työvuoronsa
mahdollista oikeuskäsitteIlmoituksen
päätteeksi
perusilmoilyä varten.
kirjaaminen on
tuksen tapahtumasta. Il”Kentällä”
toimivien
oikeusvarmuuden
moituksen tulee vastata kannalta ensisijaisen poliisien onkin tärkeää tietapahtumia ja olosuhteita
dostaa, kuinka olennainen
tärkeä, myöhemmille
koskeviin kysymyksiin täsheidän panoksensa on riratkaisuille perustan
mällisesti, objektiivisesti ja
kostutkinnan kokonaisuumuodostava tehtävä.
luotettavasti. Perusilmoiden kannalta. Varsinainen
tuksesta tulee selvitä, mitä,
rikostutkinta lähtee usein
missä ja milloin on tehty tai tapahtunut
liikkeelle juuri ensipartion kirjaaman risekä kuka on tehnyt, miten, millä ja mikkosilmoituksen pohjalta. Kuulustelujen
si, sikäli kuin nämä asiat ovat ilmoitusta
ja usein myös teknisen tutkinnan tuloskirjattaessa tiedossa. Ilmoituksesta tulee
ten avulla tutkinnassa pyritään sitten
selvitä myös, ketkä kaikki henkilöt ovat
etsimään lisää ja tarkempia vastauksia
olleet osallisina, todistajina tai mahdolkysymyksiin mitä, missä, milloin, kuka,
lisesti vielä jäsentymättömissä rooleissa
miten, millä ja miksi.
(aina ei ole aluksi lainkaan selvää, kuka
Rikostutkijalla tulisi olla työtä ohjaava,
esimerkiksi on epäillyn rikoksen uhri,
tutkinnan edetessä täydentyvä ja tarkenkuka taas epäilty tai silminnäkijä).
tuva teoria tai hypoteesi siitä, mitä on
Ilmoitukset voidaan luokitella R- ja
tapahtunut. Tämä on erittäin olennaista
S-ilmoituksiin. Seuraavassa käsitellään
varsinkin laajoissa jutuissa, ja tutkinnan
lähinnä R-ilmoituksia eli rikosilmoituklopullista laajuutta ei voi useinkaan etusia. Poliisi kirjaa lisäksi S-ilmoituksia eli
käteen tietää. Usein kuva tapahtumista
sekalaisilmoituksia tapahtumista, joihin
muodostuu rikoksen uhrin, asianomistaei epäillä liittyvän rikosta.
jan, tekemästä rikosilmoituksesta (jonka
Ilmoituksen kirjaaminen on oikeusilmoitusta vastaanottanut poliisi on kirvarmuuden kannalta ensisijaisen tärkeä,
jannut) tai asianomistajan varsinaisesta
myöhemmille ratkaisuille perustan muokuulustelusta. Talousrikoksissa saattaa
dostava tehtävä. Tämän tehtävän suomyös olla käytettävänä vero- tai erityisrittaminen vaatii yksittäiseltä poliisilta
tilintarkastuskertomuksia. Pienemmissä
päivittäisessä työssä luotettavuutta, obrikosjutuissa on helpompi saada kuva
jektiivisuutta, puolueettomuutta, täsmältapahtumista, varsinkin jos epäillystä rilisyyttä, huolellisuutta ja kurinalaisuutta
koksesta on saatu varmoja silminnäkijäsekä tehokkuutta ja paineensietokykyä
havaintoja tai tekijä on tunnustanut. Jos
tilanteissa, jotka voivat olla hyvin moneltutkittava asia käsittää useita eri tekoja,
la tavalla kuormittavia. Poliisin rikos- tai
joihin liittyy useita eri henkilöitä tai jopa
tapahtumapaikalla keräämä tieto muouseita liikeyrityksiä, saattaa tutkijan ajat– 228 –
telua, kartalla pysymistä, helpottaa merkittävien päivämäärien ja tapahtumien
asettaminen aikajanalle, kronologiseen
järjestykseen sitä mukaa, kun asioita selviää tai niistä saadaan näyttöä. Näin rakentuu tutkintasuunnitelma. Myös työtä
ohjaavat hypoteesit ja kysymysmerkit
voivat olla tällä aikajanalla. Esitutkintapöytäkirjan tiivistelmää, johdantoa,
kirjoitettaessa voidaan sitten hyödyntää
valmista, luotettavan näytön varaan rakennettua ja tutkinnan aikana täydennettyä tutkintasuunnitelmaa.
Tutkinnan valmistelu ja toteuttaminen
vaatii tutkijalta samanaikaisesti täsmällisyyttä ja luovaa joustavaa ajattelua. Tutkijan on muistettava koko ajan työssään,
että tutkinnan lopputuote, esitutkintapöytäkirja, on syyteharkinnassa käytettävä luotettaviin faktoihin ja tietoihin
perustuva oikeusvarmuuden takaava
asiakirja eikä mikään dekkarikertomus.
Tutkinnan valmistelu ja
toteuttaminen vaatii
tutkijalta samanaikaisesti
täsmällisyyttä ja luovaa
joustavaa ajattelua.
***
”Kun kohtaat ihmisiä, mukauta oma käyttäytymisesi sen mukaiseksi, mitä vuorovaikutuksesta haluat saada.”
Mikko Ylikangas
Tässä jaksossa pohditaan varsin yleisellä
tasolla joitakin kuulustelun taktiikkaan ja
siten myös sosiaalipsykologiaan liittyviä
ilmiöitä. Tutkijan mieli liikkuu intuitiivisen luovuuden ja kriittisen täsmällisyyden välillä: Täsmällisyyttä ja kurinalaista kriittisyyttä vaaditaan epäiltyä tekoa
vastaan ja sen puolesta saadun näytön
huomioimisessa ja kirjaamisessa. Luo– 229 –
vuutta ja kykyä hyödyntää joustavasti
lekin suggestioille ja voivat tehdä joistaopittua ja koettua sekä laajaa intuitiiviskin henkilöistä epäluotettavia todistajia
takin ymmärrystä ihmija kuulusteltavia. Joskus
sen toiminnasta vaaditaan
epäillyn tunteva silminnäTutkijan työ
tuotettaessa hypoteeseja ja
kijä voi haluta kostaa epäilvaatii erityisten
tutkimuskysymyksiä. Rilylle tai suojella toista, tepsyykkisten
kostapausten yhteydessä
kijäksi tietämäänsä ihmisvahvuuksien
nämä klassiset peruskysytä. Nämä ja monet muut
ohella kaikessa
mykset ovat: kuka ja miksi.
tutkintaa
vaikeuttavat
poliisitoiminnassa
Jos tutkija on sitoutunut
seikat korostavat tutkijan
välttämätöntä
vain yhteen teoriaan tapahkriittisyydelle, huolellisuuperusasennetta:
tumasta, voivat epäluotetdelle, puolueettomuudelle
pyrkimystä
tavat silminnäkijälausunja
pitkäjännitteisyydelle
oikeamielisyyteen,
not heikentää oikeusasettuvia vaatimuksia. Tutrehellisyyteen
varmuutta olennaisesti tai
kijan työ vaatii erityisten
ja totuuden
johtaa esitutkinnan liian
psyykkisten vahvuuksien
palvelemiseen.
varhaiseen lopettamiseen.
ohella kaikessa poliisitoiSilminnäkijäpsykologiasta
minnassa välttämätöntä
tiedämme, että monet tavalliset ihmiset,
perusasennetta: pyrkimystä oikeamielijotka eivät yleensä joudu poliisin kanssyyteen, rehellisyyteen ja totuuden palsa tekemisiin, kokevat poliisin sellaisekvelemiseen.
si auktoriteetiksi, että olettavat suoraan
Yleisen kanssakäymisen hyviä säänpoliisin kiinni ottaman henkilön todentöjä on kyetä joustavasti mukautumaan
näköiseksi syylliseksi. Osin samoista
erilaisiin vuorovaikutustilanteisiin ja
syistä ihminen saattaa hävetä mahdolhuomioimaan keskustelukumppani yklista kyvyttömyyttään muistaa varmasti
silönä. Toisaalta kaikkea sosiaalista toinäin tärkeiksi todettuja asioita ja saattaa
mintaa ohjaavat paljolti näkymättömät
siksi antaa todellista muistikuvaansa varyhteisön säännöt ja normit. Vuorovaikumemman lausunnon.
tustilanteissa näitä ovat muiden muassa
Yleisesti tiedetään, että silminnäkijöiniin sanotut skeemat ja skriptit.
den aistihavainnotkin voivat olla hyvin
Skeemat ovat yksilön havaintojen, tulepäluotettavia esimerkiksi valaistuksen
kintojen, päätösten ja tekojen ketjuja tai
tai tapahtuman traumatisoivan äkillikehiä. Sosiaalisessa toiminnassa skeema
syyden ja yllätyksellisyyden vuoksi tai
on havaitsemisen, tulkinnan ja ymmärtäsilminnäkijän näkökyvyn, muun toiminmisen malli ihmisen mielessä. Se jäsentakykyyn liittyvän seikan tai päihtyneitää havaittua informaatiota ja vaikuttaa
syyden vuoksi. Tietyt psyykkiset ominaipäätöksentekoon ja toiminnanohjauksuudet, tilat ja toimintakyvyn puutteet
seen. Toisaalta skeema on lähtöisin siitä
voivat lisätä alttiutta yleensä sosiaalisille
sosiaalisesta toiminnasta, jossa yksilö on
vaikutuksille ja kuulustelijan tahattomilosallisena. Se on opittu yleistys, joka tuo
– 230 –
ennustettavuutta ja mielekkyyttä yksilön
kokemukseen.
Skriptit ovat eräänlaisia käsikirjoituksia
sille, miten tietty sosiaalinen tilanne etenee. Kaikki institutionalisoitunut sosiaalinen toiminta, tavaksi tullut ja muiden
ihmisten, yhteiskunnan – ääritapauksissa juuri oikeuslaitoksen ja poliisin –
meissä ylläpitämä normatiivinen, sopiva
käyttäytyminen voitaisiin yleisellä tasolla
purkaa tilanteiden ja tapahtumien käsikirjoituksiksi, skripteiksi. Kuitenkaan
yksilöllistä, luovaa vaihtelua ja etenkään
kansainvälistyvässä todellisuudessa kasvavaa kulttuurista toiminnan kirjoa ei
voi unohtaa. Skripti onkin analyyttinen
käsite, ei kenenkään sosiaalisen toimijan taskussa oleva ohje käyttäytymiselle,
joskin ulkomaanmatkalle, toiseen kulttuuriin matkatessamme saatamme näitä
opiskella hyvin tietoisesti erilaisista oppaista. On selvää, että skeemat, skriptit
ja niiden vaikutus käyttäytymiseen eivät ole riippumattomia yksilön muista
ominaisuuksista, motiiveista, arvoista ja
asenteista.
Yksilön – kuten silminnäkijän tai myös
poliisin – itsestäänselvyytenä pitämät
skriptit voivat täydentää muistiaukkoja.
Todistaja saattaa loogistaa näkemäänsä eli
täydentää todellisten havaintojen jättämiä
koettuja aukkoja. Eri tavoin omaksutut
tai arvojen ja asenteiden mukaiset skeemat saattavat aiheuttaa tiedostamatonta
tahatonta painetta tulkita tapahtumia todenvastaisesti ja johtaa päätökseen lausua
tapahtumista enemmän kuin on havaittu.
Näitä havainnon ja ajattelun peruskäsitteitä hyödyntävät juonet yllätyksellisine käänteineen ovat tuttuja dekkareista.
Yksilön – kuten silminnäkijän
tai myös poliisin –
itsestäänselvyytenä pitämät
skriptit voivat täydentää
muistiaukkoja.
– 231 –
Agatha Christien suosion on arveltu liittyneen erityiseen taitoon rakentaa yllätyksellisiä, sosiaalisten olettamusten vastaisia
juonirakennelmia hyödyntäen kuitenkin
pientä loogisesti motiivin omaavien epäiltyjen joukkoa. Samoin esimerkiksi Matti
Yrjänä Joensuun juonirakennelmissa ratkaisu tulee lukijalle usein laatikon, tavallisten sosiaalisten kognitioiden piirin, ulkopuolelta, vaikka oikean päättelyn mahdollistavat vihjeet ovat lukijan saatavilla tarinan edetessä reilusti dekkarin hengessä.
massa puhuttamisessa kuin varsinaisessa
kuulustelussakin, jossa noudatettavat
muotomääräykset on Suomessa kirjattu
esitutkintalakiin. Siinä määrätään muun
muassa kuulusteltavan kohtelusta:
Kuulusteltavaa on kohdeltava rauhallisesti ja asiallisesti. Tunnustuksen
tai määrättyyn suuntaan johtavan
lausuman saamiseksi kuulusteltavalta ei saa käyttää tietoisesti vääriä
ilmoituksia, lupauksia tai uskotteluja erityisistä eduista, uuvuttamis***
ta, uhkausta, pakkoa taikka muita
kuulusteltavan ratkaisuvapauteen,
”Kuulustelijan on luotettava itseensä samalla
tahdonvoimaan, muistiin tai arvoskun on kaikin tavoin vältettävä loukkaamastelukykyyn vaikuttavia sopimattomia
ta kuulusteltavaa ihmisenä, mikä päättäisi
keinoja tai menettelytapoja.
kuulustelun ja vaikeuttaisi tapahtumien selvitKuulustelun saa toimittaa kello
tämistä.”
22:n ja 7:n välisenä aikana ainoastaan, jos:
Mikko Ylikangas
1) kuulusteltava sitä pyytää;
2) asia tutkitaan suppeassa esitutPoliisin esitutkintatyö tähtää tapahtukinnassa, johon kuulusteltava
mien selvittämiseen sekä niiden kirjaaon 6 luvun 3 §:n mukaan velmiseen tai muuhun taltiointiin luotettavollinen heti jäämään tai saapuvalla tavalla. Tämä edellyttää, että tutmaan; tai
kittavista tapahtumista jotakin tietävät
3) kuulustelua ei voida lykätä rikokpuhuvat ja antavat tietoa,
sen selvittämistä vaarantaPoliisin
on
vaikka toisaalta rikosmatta.
kuitenkin saatava
tutkinnassa voidaan yhä
Kuulusteltavalle on annethyvin erilaiset
enemmän hyödyntää CSItava tilaisuus säännölliseen
ja tutkittaviin
tyyppisistä tv-sarjoistakin
ateriointiin ja riittävään letapahtumiin nähden
tuttuja teknisiä menetelpoon.
eri asemissa olevat
miä. Poliisin on kuitenkin
ihmiset puhumaan.
Ihmisten haastattelemisessaatava hyvin erilaiset ja
sa ja tiukkoja muotomäätutkittaviin tapahtumiin
räyksiä noudattavassa kuulustelussa on
nähden eri asemissa olevat ihmiset putietysti paljon yhteistä, mutta toisaalta
humaan. Tätä voi tapahtua niin epäviniiden välillä on myös selviä eroja. Eroja
rallisemmassa, haastatteluluontoisem– 232 –
voidaan havaita muun muassa kysymyksissä, ajoituksessa ja teemojen painotuksissa. Kuulustelutekniikkaa käsittelevässä englanninkielisessä kirjallisuudessa
esimerkiksi korostetaan, että siinä missä
haastattelussa mahdollisesti ollaan hyvin
joustavia ja huomioidaan haastatellun
persoonallisuus, niin varsinkin akkusatoriselle (kielellisesti, non-verbaalisesti tai
implikoidusti syyllistäviä tai kyseenalaistavia sisältöjä tai menetelmiä sisältävälle)
kuulustelulle on ominaista tiedon hankinta suorempien tai suljettujen kysymysten avulla tai hyödyntämällä vähintään suostuttelua, vihjeitä tai vihjailua.
Puhuttaessaan ja kuulustellessaan
asianosaisia poliisin tulee kyetä luomaan
olosuhteet, joissa tiedonhankinnan tarkoitus tulee palvelluksi. Puhuttamisen ja
kuulustelemisen onnistuminen edellyttää, että poliisi kykenee luomaan tiedon
välittämiselle otollisen keskusteluyhteyden. Tässä yhteydessä näkee englanninkielisessä kirjallisuudessa usein käytettävän huonosti suomen kielelle kääntyvää
termiä ”rapport” viittaamaan laajaan
käsitteeseen, joka sisältää ajatuksen
molemminpuolisesta luottamuksesta ja
kunnioituksesta vuorovaikutuksen mahdollistajana. On selvää, että tällaista suhdetta ei voi syntyä, mikäli kuulustelija ei
pyri ymmärtämään kuulusteltavaa. Kuulustelijoista kehittyykin työssään usein
myös todellisia yleispsykologeja.
Jo pelkästään kuulustelun onnistumisen kannalta keskeisen edellytyksen, toimivan keskusteluyhteyden, aikaansaaminen vaatii paljon: kuulustelijan tulee olla
aidosti kiinnostunut erilaisista ihmisistä
ja halukas ymmärtämään todellisuutta
Jo pelkästään kuulustelun
onnistumisen kannalta
keskeisen edellytyksen,
toimivan keskusteluyhteyden,
aikaansaaminen vaatii paljon:
kuulustelijan tulee olla aidosti
kiinnostunut erilaisista
ihmisistä ja halukas
ymmärtämään todellisuutta
kuulusteltavan näkökulmasta.
– 233 –
kuulusteltavan näkökulmasta. Näiden
maation hyödyntämisen. Jos kuulusteltavalmiuksien saavuttaminen vaatii yhva ei reagoi kuulustelijan puheeseen tai
täältä persoonallista jousalkavassa vuorovaikutukPoliisiksi
päätyykin
tavuutta ja toisaalta pitkäsessa syntyviin reaktioihenkilöitä, joiden
jännitteisyyttä kuunnella
hin, ei vuorovaikutusta ja
luontainen kyky
sekä kykyä pitää ammatinformaation siirtymistä
kestää
erilaisia
timaisesti henkilökohtaitodellisuudessa edes tastressitekijöitä on
set tunteet erillään tutkitpahdu, ainakaan siinä mievahva.
tavista asioista. Tämä on
lessä, mikä on optimaalista
psykologian näkökulmasta
kuulustelutapahtumalle.
ehkä suurin poliisityön yksilölle asettaJoissakin poliisitehtävissä, eräissä opema – joidenkin mielestä jopa kohtuuton
ratiivisissa tilanteissa, kovuudestakin voi
– vaatimus. Onkin tärkeätä, että poliisiolla hyötyä, mutta kuulustelutilanteisorganisaatio voi mahdollistaa henkilössa tarvitaan mieluummin pelisilmää ja
tön hyvinvoinnin ja jaksamisen hyvän
herkkyyttä – havainnoinnin ja reaktioijohtamisen, työnohjauksen ja muiden
den aistimisen merkityksessä.
menettelyjen avulla.
Ei-kielellinen, kehollinen tai tilan käytLähtökohtaisesti poliisin tulee sietää
töön liittyvä sekä puolikielellinen – mm.
stressiä ja erityisesti eri tavoin kohdatintonaatiota, sanapainoa ja tauotusta
tua sosiaalista monimuotoisuutta sekä
koskeva – viestintä sisältää informaasosiaalista painetta. Paine voi korostua
tiota, joka siirtyy pääosin tiedostamatta,
nimenomaan kuulustelutilanteessa, joka
mutta vaikuttaa silti näkyvään, tekoina ja
on muutenkin monin tavoin herkkä ja
sananvalintoina ilmenevään käyttäytymikriittinen erityisesti kuulusteltavalta taseemme. Kuulustelijat kehittyvät tällaivoiteltua tietoa ajatellen. Poliisiksi pääsen tiedon tietoisessa hyödyntämisessä,
tyykin henkilöitä, joiden luontainen kyky
ja myös tiedostamattaan. Jonkinlainen
kestää erilaisia stressitekijöitä on vahva.
pieni osuus väestöstä on niin sanottuja
Hyvin tavallisesti poliisit ovat ulospäin
luontaisia neroja tai ”velhoja” (wizards)
suuntautuneita, ihmisistä ja monipuotällä alueella. Tutkimusten mukaan peilisesta tekemisestä kiinnostuneita sekä
tetoimintaan ja ihmisten tarkkailuun eriominaisuuksiltaan niin sanotusti prosokoistuneet poliisit ovat erityisen taitavia
siaalisia: auttamiseen ja muiden tukemielekielen tulkinnassa ja hyödyntämisesseen valmiita. Näitä valmiuksia arvioisä. Niin ikään tietyt temperamentaaliset
daan monin tavoin jo koulutusvalintojen
tai persoonalliset taipumukset näyttäyyhteydessä.
tyvät otollisena ajatellen tätä viestinnän
Edellä todettua hyvää stressinsietoaluetta osana kuulustelijana kehittymiskykyä ei tule kuulustelijantyötä ajatellen
tä. Näitä valmiuksia ovat sellainen emotulkita väärin. Kysymys ei ole virkamiestionaalinen herkkyys, joka ei heikennä
mäisyydestä tai kovuudesta, joka estää
toimintakykyä, sekä laajasti ymmärretty
vuorovaikutuksessa mikrotason inforjoustavuus ajattelussa ja toiminnassa.
– 234 –
***
Tutkimusten mukaan
peitetoimintaan ja ihmisten
tarkkailuun erikoistuneet
poliisit ovat erityisen
taitavia elekielen tulkinnassa
ja hyödyntämisessä.
”Kuulustelijan on ymmärrettävä kuulusteltavaa – hyväksyä ei tarvitse.”
Mikko Ylikangas
Kuulustelijana kehittymiselle otollista
on kyky mukauttaa oma käyttäytyminen
kulloisenkin vuorovaikutuskumppanin
mukaan – osa laajempaa joustavuutta tämäkin. Samoin kyky ymmärtää ihmisiä
sosiaalis-kulttuuris-psykologisina olentoina. Vaikuttaisi siltä, että ei-kielellistä
viestintää onnistuneesti hyödyntävät
ihmiset ovat voimakkaan tietoisia ympäristöstään ja saattavat keskimääräistä enemmän reaaliaikaisesti mallintaa
kulloistakin sosiaalista toimintaympäristöään toimintansa pohjaksi. Nämä
henkilöt ovat luonnostaan tietoisempia
kanssakäymisen ja sosiaalisten tilanteiden hienovireisistä vaikuttimista. Tällainen piirre liitetään usein sisäänpäin
suuntautumiseen, introversioon, joten ei
ole yllättävää, että myös keskittymistä ja
pitkäjännitteisyyttä vaativaan tutkijan ja
kuulustelijan työhön saattaa päätyä edellä mainittuja luontaisia ominaisuuksiaan
hyödyntäviä introvertteja keskimääräistä
useammin.
Taitava kuulustelija osaa hyödyntää
kielellisiä, puolikielellisiä ja ei-kielellisiä
taitoja omassa viestinnässään kuulustelutilanteessa. Kuitenkin myös kuulustelijaan pätevät samat yleiset vuorovaikutuksen lainalaisuudet kuin kuulusteltavaankin. Tämä tarkoittaa, että
kuulustelussa aivan yllätyksenä tuleva
informaatio ja kuulusteltavan yllättävät
Kuitenkin myös kuulustelijaan
pätevät samat yleiset
vuorovaikutuksen lainalaisuudet
kuin kuulusteltavaankin.
– 235 –
reaktiot heijastuvat kuulustelijaan ja voilutaktisesti merkityksellistä, ja tässäkin
vat myös horjuttaa varsinkin huonosti
arkiajattelun pohjalta ymmärrettävää,
valmistautuneen kuulusettä oikeasti syyllinen kuuJoidenkin
näkemysten
telijan asemaa kuulustelulusteltava voi yllättyä huomukaan valkoisilta
tilanteen johtajana. Tästä
matessaan, kuinka paljon
on napattu muutama
syystä on hyödyllistä, että
hänestä tiedetään jo ennen
nappula
pois
jo
ennen
kuulustelijalla on mahdolvarsinaista
kuulustelua.
pelin alkua.
lisimman paljon pätevää
Tähän lähtökohtaan – faktietoa niin tutkittavasta
tuaaliseen syyllisyyteen ja
tapahtumasta kuin kuulusteltavasta hensyyttömyyteen – palautuvat ne kuulustekilöstä. Tätä tietoa toki kuulustelussakin
lussa esiin tulevat tiedonlähteet, joita taitavoitellaan, mutta mitä merkittävämpi
tava ja hyvin valmistautunut kuulustelija
kuulustelu on kysymyksessä, sitä paremvoi hyödyntää.
min kuulustelijan on valmistauduttava
kuulusteluun. Tässä voi tukea osaltaan
***
edellä mainitun aikajanan hyödyntäminen ja yleisemmin se, että kuulustelija on
”Kuulustelu on kuin shakkiottelu, jossa usean
muodostanut muun tiedon varassa käsipelin myötä tavoitteeseen pyritään pienin asketyksen siitä, mitä on tapahtunut ennen
lin, laskemalla etukäteen mahdollisimman pithuomion kohteena olevaa tutkittavaa
källe sitä, mitä kuulusteltava tulee mihinkin
tapahtumaa tai tapahtumasarjaa ja mitä
kysymykseen vastaamaan.”
sen jälkeen. Myös tässä valmistelutyössä kuulustelijaa tukee kokemuksenkin
Mikko Ylikangas
myötä lisääntyvä ymmärrys siitä, kuinka
ihmiset tavallisesti eri tilanteissa toimivat
Mikko Ylikankaan mainio rinnastus kuuja millaisia yleensä ovat sosiaalisten tilanlustelun ja shakkipelin välillä ilmentää
teiden skriptit, käsikirjoitukset. Toisaalta
osuvasti erilaisia lähestymistapoja kuukuulustelijan tulisi hankkia kuulusteltalustelukohtaamiseen. Kuten shakissa,
vasta henkilöstä taustatietoa mahdollimyös kuulustelussa persoonallinen tyyli
simman paljon, tässäkin sitä enemmän
ja kyky varioida sitä ovat merkityksellisiä
ja perusteellisemmin, mitä merkittävämkohdattaessa erilaisia ihmisiä. Toisaalta
mästä asiasta ja kuulustelukohtaamisesta
molempia toimintoja säätelevät hyvin
on kysymys.
tarkat säännöt. Epäillyn asemaa määSyytön kuulusteltava reagoi tavallirittelevä uudistunut lainsäädäntö, joka
sesti – ja täysin ”psyko-loogisesti” ymtakaa myös epäillyn oikeudet, on määmärrettävästi – myönteisesti siihen, että
ritellyt – metaforisessa mielessä – ”pelihänet mahdollisesti ensimmäistä kertaa
välineiden” funktioita ja mahdollisia
tapaava poliisi tietää hänestä paljon asi”siirtoja” uudelleen merkittävällä tavalla.
oita ja tämän vuoksi oikeasti ymmärtää
Joidenkin näkemysten mukaan valkoisilkuulusteltavaa. Vastaavasti on kuulusteta on napattu muutama nappula pois jo
– 236 –
ennen pelin alkua. Tämä asettaa tulevaisuuden rikostutkijoille ja kuulustelijoille
entistäkin suuremmat vaatimukset hallita erilaisia lähestymistapoja ja kuulustelustrategioita, omaa persoonallista tyyliä
unohtamatta.
Edelleen shakinpelaajatkin tutustuvat
tulevan vastustajan tyyliin ja pelihistoriaan, mikä antaa mahdollisuuden ennakoida tulevaa ja vähentää yllätysten
mahdollisuutta. Shakin alkupeli rinnastuu
vuorovaikutuksen alkuun, jossa paljolti
määräytyy se suunta, johon peli lähtee rakentumaan, sekä ne roolit, jotka osapuolet omalla persoonallaan lunastavat tai
ansaitsevat. Keskipelissä – joka voi tutkinnassa tarkoittaa jopa useita kymmeniä
kuulusteluja – rakennetaan osin uhrauksia tekemällä hyökkäys- tai puolustusasemat pelin ratkaisulle. Kuulustelijankin on
siis kyettävä menemään vuorovaikutuksessa niin syvälle, että ilman strategisesti
tärkeän tiedon luovuttamista voi saada
vuorovaikutuksesta asian selvittämistä
edistävää tietoa. Loppupelissä tai viimeisissä kuulusteluissa kuulustelija – jota ei
tule nähdä aggressiivisena hyökkääjänä
etenkään sikäli kuin valmistelut, siis tiedustelu ja taustatyö, on tehty huolella ja
keskipeli pelattu viisaasti – käyttää kuulustelussa ja muilla tavoin hankittua tietoa
ja näyttöä rakentaen loogisen ja pätevän
päättelypolun, johon kuulusteltavan tulisi
voida vastata tai kyetä antamaan oma looginen ratkaisunsa.
Kuten taitava shakkimestari useita siirtoja ennen pelin loppua voi tietää, miten
peli tulee loogisesti etenemään ja päättymään, myös taitava kuulustelija käyttää tällä tavoin omassa loppupelissään
Kuulustelijankin on
siis kyettävä menemään
vuorovaikutuksessa niin syvälle,
että ilman strategisesti
tärkeän tiedon luovuttamista
voi saada vuorovaikutuksesta
asian selvittämistä edistävää
tietoa.
– 237 –
keskipelissä luotuja edellytyksiä, kuulustelun aikana tuotettuja tietoja ja usein
myös muilla keinoin hankittua näyttöä
suunnittelemansa loogisen ja ajallisen
järjestyksen mukaan. Samoin kuin shakkipelissä, myös kuulustelussa tunteiden
hallinnan menettäminen, provosoituminen tai loukkaantuminen, puolin tai toisin, heikentävät mahdollisuuksia onnistua. Kuulustelijan on tunnettava itsensä,
oltava valmis kehittymään ihmisenä ja
ammattilaisena. Samoin olisi osattava
varautua myös siihen, että poliisi ja oikeus eivät aina tosielämässä voita.
Tämän ristiriidan kanssa selviytyminen on yksi keskeinen, työn mielekkääksi kokemisen ja hyvinvoinnin kannalta
merkityksellinen tekijä kaikessa poliisityössä, myös tutkijan ja kuulustelijan
tehtävissä. Poliisi näkee ja kokee työssään yhteiskunnan ja ihmisyyden kaikki
puolet. Poliisitehtäviin päätyy erittäin
motivoituneita, sitoutuneita ihmisiä, jotka haluavat edistää arjen turvallisuutta,
palvella oikeutta, auttaa työssään ihmisiä ja yhteiskuntaa. Vahva sitoutuminen
työn päämääriin voi aiheuttaa myös ymmärrettävää kyynistymistä, varsinkin jos
nähdään, että on jääty yksin vailla riittäviä välineitä puolustamaan näitä arvoja.
Poliisin työhön väistämättä kuuluvien
monien kuormitustekijöiden purkamisessa ja käsittelyssä kielelliset valmiudet ja vuorovaikutustaidot ovat eduksi.
Kyky keskustella ja sanallistaa kokemuksia on myös poliisin oman hyvinvoinnin
ja työkykyisyyden edellytys.
LÄHTEILLE
– 238 –
•
•
•
•
•
•
•
Ekman, Paul. Telling lies: Clues
to Deceit in the Marketplace, Politics, and Marriage, W.W.Norton
New York, 2009.
Ellonen Erkki, Eija Karstinen &
Veli-Eino Nykänen: Kuulustelutaktiikka. Poliisin oppikirjasarja
1/96. Sisäasiainministeriö, poliisiosasto. Helsinki.
Esitutkintalaki
22.7.2011/805
(voimassa 1.1.2014 alkaen). Kelan
lakipalvelu: http://plus.edilex.fi/
kela/fi/lainsaadanto/20110805.
Holmes, Warren D. Criminal Interrogation: A Modern Format
for Interrogating Criminal Suspects Based on the Intellectual
Approach, Springfield, Illinois,
2002.
Pihlström, Sami. Structuring the
World: The Issue of Realism and
the Nature of Ontological Problems in Classical and Contemporary Pragmatism, Acta Philosophica Fennica 59, Helsinki, 1996.
Pihlström, Sami. Pragmatism and
Philosophical Anthropology: Understanding Our Human Life in a
Human World, Peter Lang, New
York, 1998.
Vesterbacka, Marko & Maija Pajarinen: ”Avoin mieli ja rikas kartta.
Rikosylikonstaapeli Juhani Huotarin näkökulmia kuulustelutaitoon.
Kirjoitelman lähdeaineisto 2011–
2013 / Poliisin perustutkintokoulutuksen valintakoe.” Warelia
2010. PDF-tiedosto ladattavissa
osoitteessa http://vesterbacka.
net/warelia/avoin_mieli_ja_rikas_kartta.pdf.
– 239 –
– 240 –
“Murha-aseinaan siivooja käytti mustikkarahkaa,
johon oli sekoitettu nukuttavaa ainetta sekä
teroitettua veitseä.”
– 241 –
– 242 –
Mikko Pelttari
Kertomus toimittajista ja
heidän kertomuksistaan
Mikko Pelttari on
Yliopisto-lehden toimittaja.
Pelttari on opiskellut
Tampereen yliopistossa
pääaineenaan filosofiaa,
sen lisäksi tiedotusoppia ja
paljon muuta.
Ennen nykyistä työtään
Pelttari on muun muassa
toimittanut filosofista
aikakauslehti niin
&näiniä, isännöinyt
keskusteluohjelmaa
tamperelaisessa Radio
Moreenissa ja suoristanut
hautakiviä Kalevankankaan
hautausmaalla.
Kun isolla kengällä astuu,
jää iso jälki
E
tsivä Virtaan on aina ollut helppo
samaistua. Toki hän on hieman
olevinaan, kun hänen hyvästä
koulutuksestaan tai kirjallisesta lahjakkuudestaan tulee puhe. Hän on kuitenkin
inhimillinen: empaattinen, avoin ja erehtyväinen.
Etsivä Virta on toista maata kuin lähiesimiehensä komisario Frans J. Palmu.
Jääräpäisen Palmun mukaan poliisin työssä on tarpeen vain omaehtoinen järkeily.
Mielikuvitus, psykologia, intuitio ja sen
sellaiset ovat yksinomaan hyödyttömiä
ja oikeastaan harmillisia ominaisuuksia.
Tästä aiheesta Palmu jaksaakin paasata.
Hänen uskontunnustuksensa kuuluu:
”On vain kerättävä faktat, vankkumattomat tosiasiat, asetettava ne oikeisiin
yhteyksiinsä ja tehtävä niistä välttämättömät johtopäätökset. Siinä kaikki!”1
Tuo periaate osoittaa Palmun perusluonteen: hän on ehtimiseen tarpeettoman ehdoton ja koppava. Ensinnäkään
ei kai siinä ole kaikki; komisarion työssä
täytyy olla kyse muustakin. Ja miten niin
1 Waltari: Komisario Palmun erehdys, s. 8.
– 243 –
journalismissa on kyse seuraavasta.
”on vain kerättävä faktat”? On melkoista
Toimittaja etsii tärkeät asiat, kertoo miksi
ylimieleilyä odottaa, että vankkumattone
ovat tärkeitä ja tekee niistä kiinnostavia.
mien tosiasioiden kerääminen, asettamiPalmulaisia periaatteita ei silti sovi
nen oikeaan kontekstiin ja kaupan päälle
unohtaa. Journalismin kannalta tärkeivielä välttämättömien johtopäätöstenkin
den asioiden pitää pohjata tosiasioihin,
päätteleminen olisi millään muotoa ykjoten vankkumattomien faktojen kesinkertaista.
rääminen ja koettelu on työn ydinalaa.
Poliisin ammatti-identiteetistä tai
Kiistämättömimmätkään faktat eivät
työn käytännöistä en tiedä sen enemkuitenkaan yleensä2 ole
pää, mitä Palmu ja muut
Tyhjän paperin
kiinnostavia, jos ne jääkirjallisuuden ja liikkuvan
äärellä
pitää
ensin
vät irrallisiksi. Siksi hyvä
kuvan lainvartijat ovat
keksiä,
mikä
on
toimittaja tarvitsee haropettaneet. Mika Waltarin
tärkeintä.
jaantuneisuutta asioiden
luoman äksyilijän periaatevälisten yhteyksien näkejulistus puhuttelee muista
miseksi
ja
mielikuvitusta
uusien näkösyistä. Se nimittäin voisi pienellä viilaukkulmien ottamiseksi. Nappiin mennyt
sella sopia vaikka reportterille. Vaikkapa
journalismi kutsuu ajattelemaan ja temnäin:
paa mukaansa.
On toki kerättävä vankkumattomat toPuhun tässä kirjoituksessa toimittasiasiat, asetettava ne oikeisiin yhteyksiinjan ammatillisesta näkökulmasta käsin,
sä ja tehtävä niistä välttämättömät johtolähinnä henkilökohtaisesta vinkkelistä.
päätökset. Mutta siitä kaikki vasta alkaa!
Käsittelen lyhyesti sitä, mitä journalismi
Tämä teksti käsittelee journalismia
on, mitä toimittaja tekee ja miksi jourja toimittajan työtä. Se jobi alkaa edelnalismiin kannattaa suhtautua vakavasti.
lä mainitusta tosiasioiden keräämisestä,
Etenkin, jos sitä tekee työkseen.
sen jälkeen aletaan kirjoittaa. Tyhjän paPoliisi on demokraattisen yhteiskunperin äärellä pitää ensin keksiä, mikä on
tajärjestyksen tärkeä ratas. Sitä on myös
tärkeintä. Toimittajat puhuvat usein ”juitsensä vakavasti ottava journalismi, ja
tun kärjestä”, jolla tarkoitetaan tekstin
mitä suurimmassa määrin.
aloittavaa ensimmäistä ja kiinnostavaa
asiasisältöä. Jotain, jota halutaan allevii***
vata. Tässä asiassa journalistinen teksti
poikkeaa usein dekkareista: juonipaljasJournalismia kutsutaan neljänneksi valtusta ei kannata pantata loppuun, vaan
tiomahdiksi. Vuosien varrella ajatusta
se on syytä heittää ilmoille ennen kuin
ovat erityisesti hellineet toimittajat itse.
lukija on kyllästynyt ja kääntänyt sivua.
Jos tämä teksti olisi sanomalehdessä,
2 Helsingin Sanomien entinen sähköisten palveluiden toimituspäältärkein asiasisältö olisi antanut odottaa
likkö Paula Salovaara sanoi luennollaan lokakuun alussa 2013,
että HS:n verkkosivujen Tiede-osiossa neljä aihetta kiinnostavat
itseään jo aivan liian kauan. Se tulee täsaina: dinosaurukset, natsit, tähtitiede ja lämpöpumput.
sä. Olen toimittajan töissä oppinut, että
– 244 –
Puhe valtiomahdeista pohjaa paroni
Montesquieun 1700-luvulla esittämään
ajatukseen siitä, että kolme yhteiskunnallista vallankäyttäjää, lainsäädäntövalta, poliittinen toimeenpanovalta ja oikeudellinen tuomiovalta, olisi syytä pitää
toisistaan erillään 3.
Suomalainenkin kansanvalta perustuu tälle jaolle, vaikka kolmea mahtia
ei olekaan tyystin erotettu toisistaan.4
Lainsäädännöstä on vastuussa kansan
vaaleilla valitsema eduskunta, jonka
keskuudesta muodostetaan valtion politiikkaa toimeenpaneva valtioneuvosto.
Tuomiovaltaa käyttää ja lainmukaisuuden toteutumista taas valvoo oikeuslaitos, aina nuoremmasta konstaapelista
korkeimman oikeuden tuomariin.
Kolme perinteistä valtiomahtia määritellään suorasanaisesti perustuslain kolmannessa pykälässä, ”Valtiollisten tehtävien jako ja parlamentarismi”:
Poliisi on demokraattisen
yhteiskuntajärjestyksen tärkeä
ratas. Sitä on myös itsensä
vakavasti ottava journalismi,
ja mitä suurimmassa määrin.
Lainsäädäntövaltaa käyttää eduskunta,
joka päättää myös valtiontaloudesta.
Hallitusvaltaa käyttävät tasavallan presidentti sekä valtioneuvosto, jonka jäsenten
tulee nauttia eduskunnan luottamusta.
Tuomiovaltaa käyttävät riippumattomat
tuomioistuimet, ylimpinä tuomioistuimina
korkein oikeus ja korkein hallintooikeus.5
3 Perusteellinen artikkeli Montesquieusta on suomeksi filosofia.
fi-verkkotietosanakirjassa: http://filosofia.fi/node/5286. (Luettu
17.10.2013.)
4 Valtioneuvosto eli arkisemmin hallitus on vastuussa eduskunnalle, joten ne eivät ole toisistaan täysin riippumattomia.
5 Suomen perustuslaki: http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990731. (Luettu 20.10.2013.)
– 245 –
Kolme vallankäytön muotoa erotetaan
säädeltyä ja erikoistunutta koulutusta,
toisistaan, jotta väärinkäytösten mahdolja valtiolla on poliisibisneksessä vankka
lisuus olisi pienempi. Tälmonopoliasema.
löin kansanedustaja ei voi
Koska mielipiteitä ja
Sananvapaus
jaella sakkoja, eikä poliisi
muita viestejä saa ilmaison liberaalien
säätää lakeja.
ta, julkaista ja vastaanotdemokratioiden
Journalismia kutsutaan
taa kenenkään estämättä,
peruskivi, joka
neljänneksi valtiomahdikjournalismi on kansan
antaa journalismille
si, koska sen tehtäväksi
ääntä, julkaistiinpa sitten
yhteiskunnallisen
ajatellaan toimia kolmen
mitä hyvänsä: poliittisia
tilan.
muun vartijana, vallan
kommentaareja, pakinoita,
vahtikoirana. Journalisvirkkuuvinkkejä, henkimia ei perustuslaki mainitse, mutta sen
lökuvauksia, julkkisjuoruja, tilastoanaedellytykset luodaan kahdennessatoista
lyyseja tai tutkivan journalismin taidonpykälässä:
näytteitä. On selvää, että kaiken journalismin kutsuminen poliittiseksi olisi
Jokaisella on sananvapaus. Sananvapauläpinäkyvän kornia. Silti journalismi on
teen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja
itsessäänkin yhteiskunnallinen voima.
vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita
Jo riippumattomuuden nimeen van6
viestejä kenenkään ennakolta estämättä.
novien joukkotiedotusvälineiden ja
journalistisen profession8 olemassaSuomessa saa ilmaista ja julkistaa tietoja,
olon voi ajatella demokratisoivaksi
mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään
seikaksi. Vallan vahtikoira olisi silkka
ennakolta estämättä. Samassa yhteydessylikoira, jos valtaapitävät eivät joutuisi
sä mainitaan sananvapauteen kuuluvan
ottamaan sitä huomioon. Vaikka kaiktasavertaisena myös mahdollisuus vaski valtiomahdit voidaan teoriassa lukea
taanottaa näitä viestejä. Sananvapaus on
kansanvallan tukipylväiksi, niin toiliberaalien demokratioiden7 peruskivi,
mittajalle varsinaiset vallanpitäjät ovat
joka antaa journalismille yhteiskunnallimyös alituisen tarkkailun ja epäilyksen
sen tilan.
kohteena. Pienikin epäilys poliitikon
Sananvapauden säädetään myös kuutai poliisin harjoittamasta vilunkipelistä
luvan jokaiselle, joten kuka tahansa voi
asettaa toimittajan heidän vastapuolelolla toimittaja tai perustaa vaikkapa
leen, tai ainakin pitäisi. Kysyikö poliisi
lehden. Muissa valtiomahdeissa toimiminen on säännellympää. Tuomariksi,
8 Professiolla tarkoitetaan Pietilän (2012) mukaan ammattia,
syyttäjäksi tai poliisiksi ei pääse ilman
joka on ihmiselämän kannalta arvokas ja tiedoiltaan ja taidoiltaan
6 Katso edellä.
7 Kansanvaltainen yhteiskuntajärjestelmä, jossa valtaapitävien
on kunnioitettava lakeja ja perustuslaki suo kansalaisille laajat
vapaudet.
sekä koulutukseltaan erikoistunut. Esimerkiksi poliisin ammatti
on professio. Kutsun myös journalismia professioksi, koska vaikka
koulutusvaatimuksia ei ole, vaatii työ moninaisuudessaan nykyyhteiskunnassa taitoja, joita erityisesti yliopisto-opinnot antavat.
Siinä mielessä se on erikoistunutta.
– 246 –
paperit ihonvärin perusteella?9 Oliko
voimankäyttö tarpeellista? Pääsikö poliisi syyteharkinnassa kuin koira veräjästä? Houkutus väärinkäytöksiin kun on
pienempi paljastumisen pelossa. Siksi
ilman toimivia tiedotusvälineitä demokratia olisi jotakin muuta kuin demokratiaa.10
Poliittinen ulottuvuus siis kytkeytyy
jo siihen, mitä journalismi ylipäätään
on. Se, kuinka hyvin neljäs valtiomahti
onnistuu pitämään kolme muuta kurissa ja nuhteessa, on empiirinen kysymys ja kiinni toimittajista ja mediasta
itsestään. Ei tietenkään ole niin, että
kaikki yhteiskunnan kannalta merkittävä ja tärkeä olisi poliittista. Herra paratkoon, suurin osa ei ole. Eikä kenties
ole mielekästä vaatia, että kaiken journalismin, tai edes kaiken hyvän journalismin, tulisi olla edes jotenkin yhteiskunnallisesti merkittävää. Tärkeintä
on, että journalismi aina kuitenkin voisi
olla poliittista.
Perustuslain sananvapauspykälän johdosta journalismi saa olla lainsäädännöltä enimmäkseen rauhassa. Sananvapauslaki11 selventää joukkoviestimien
vastuita ja määrittää esimerkiksi lähde-
Pienikin epäilys poliitikon
tai poliisin harjoittamasta
vilunkipelistä asettaa
toimittajan heidän
vastapuolelleen, tai ainakin
pitäisi.
Houkutus väärinkäytöksiin kun on
pienempi paljastumisen pelossa.
9 Syrjintälautakunnan kielto etnisestä profiloinnista: http://www.
syrjintalautakunta.fi/fi/uutiset/1/0/syrjintalautakunta_kielsi_syrjinnan_etnisen_alkuperan_perusteella_matkustusasiakirjojen_tarkistamisen_yhteydessa. (Luettu 30.10.2013.)
10 Ajatusta käsittelee nykyhetken näkökulmasta hyvin Vehkoo
(2011), s. 114–.
11 Laki sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä:
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2003/20030460.
(Luettu 22.10.2013.)
– 247 –
suojan12. Sananvapautta rajoittaa rikoslaki. Se valvoo säätämiensä Journalistin
laki: journalistin on otettava huomioon
ohjeiden16 noudattamista. Ohjeet kooserityisesti pykälät kunnianloukkauksesta,
tuvat 35 kohdasta ja viisikohtaisesta
yksityisyyden suojasta, salakatselusta ja
verkkojulkaisujen erityislaatuisuutta käsalakuuntelusta13 sekä kiihottamisesta
sittelevästä liitteestä. Lähes kaikki tiedokansanryhmää vastaan14.
tusvälineet ovat JSN:n perussopimuksen
Sananvapauden suuri ajatus on ennakallekirjoittaneet, ja näin sitoutuneet sen
kosensuurin puute. Sananvapaus ei tarsääntelyyn. Epäillystä hyvän journaliskoita, että mitä tahansa saa
tisen tavan rikkomuksesSuomessa
on
käytössä
sanoa ja se on yhteiskunta voi kuka tahansa laatia
journalistinen
nan kannalta ok. Sananvakantelun, jonka perusteelitsesääntely.
paus ei myöskään tarkoita,
la neuvosto antaa yksiettä kaikki sanomiset olimielisen päätöksen siitä,
sivat samanarvoisia. Suomessa ihminen
onko pelisääntöjä rikottu. Langettavan
on vapaa myös osoittamaan typeryypäätöksen saaneen median tulee osoittaa
tensä sanomisillaan. Yksinkertaisesti:
rikkomuksensa julkaisemalla JSN:n pääsananvapaus antaa kansalle mahdollitöslauselma ensi tilassa. Vuoden 2014
suuden sanoa sanottavansa kenenkään
alusta asti JSN edellyttää lisäksi, että
estämättä.
korjauksen huomioarvo on suhteutetKuka vahtikoiraa itseään sitten valtava virheen vakavuuteen. Olennaisesta
voo? Suomessa on käytössä journaasiavirheestä isossa jutussa ei siis pidä
listinen itsesääntely. Se tarkoittaa, että
selvitä pienellä oikaisulla. Myös verkkojournalismin koko kenttä, toimittajien,
kanavissa virheestä on oitis kerrottava,
kustantajien ja maallikoiden edustajat,
eikä jutun hiljainen muokkaaminen tai
muodostavat Julkisen sanan neuvostoksi
poistaminen vetele.
kutsutun toimielimen, joka valvoo suoItsesääntely toimii, koska siihen ovat
15
malaisen tiedonvälityksen arvoja.
sitoutuneet toimittajien lisäksi myös
Julkisen sanan neuvostoa ei kiinnosta
kustantajat ja päätoimittajat. Se kertoo
puitteet kummankin osapuolen toimin12 Lähdesuoja sanoo, että journalisti tai julkaisija voi lähteen
nalle, ja määrittää vähimmäisvaatimukpyynnöstä jättää mainitsematta julkaistujen tietojensa alkuperän, jos tilanne tai viestin luonne sitä vaatii. Lähdesuoja voiset hyvälle journalismille. Ja antaa koko
daan joissakin tapauksissa purkaa tuomioistuimessa: http://
lehdistön ja yksittäisen toimittajan työlle
www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2003/20030460#L4P16.
vahvan tuen.
(Luettu 22.10.2013.)
13 Rikoslaki 24 luku: http://www.finlex.fi/fi/laki/
Jos laki jättääkin toimittajan rauhaan,
ajantasa/1889/18890039001#L24.
niin
journalistin ohjeet ovat tiukat. Ne
(Luettu 22.10.2013.)
asettavat
pelisäännöt toimittajan am14 Rikoslaki 11 luku: http://www.finlex.fi/fi/laki/
ajantasa/1889/18890039001#L11.
matillisesta asemasta, tavoista hankkia
(Luettu 22.10.2013.)
tietoja, haastateltavan oikeuksista, vir15 Vehkoo (2011) käsittelee myös sosiaalista internetiä, blogimaailmaa ja verkkoyhteisöjä journalistienkin valvojana, viidentenä
valtiomahtina. Ajatuksessa on perää.
16 Journalistin ohjeet verkossa osoitteessa: http://www.journalistiliitto.fi/pelisaannot/journalistinohjeet/. (Luettu 17.10.2013.)
– 248 –
heellisten tietojen käsittelystä ja yksityisyyden suojasta julkisessa keskustelussa.
Journalistin ohjeet tulevat alueelle, jota
laki ei koske, kun ne linjaavat karkeasti,
mitä journalismi on, mitä sen pitäisi olla
ja minkälaisten ihanteiden mukaan sen
tulisi toimia. Demokratian kannalta on
tärkeätä, että tiedotusvälineillä on tietty
etäisyys vallanpitäjistä. Toimiva itsesääntely auttaa ylläpitämään tuota tärkeätä
juopaa.17
Demokratian kannalta
on tärkeätä, että
tiedotusvälineillä on tietty
etäisyys vallanpitäjistä.
Toimiva itsesääntely auttaa
ylläpitämään tuota tärkeätä
juopaa.
***
Ala-asteikäisenä rakkain kirjani oli
WSOY:n Suuri Maailmanatlas. Luin kannet irti ja teippasin takaisin. Kun Neuvostoliitto hajosi, piirsin lyijykynällä uusia rajoja.
Kirjassa esiteltiin ensin jokainen alue
suurella maanosakartalla, yleiskarttaa
seurasivat yksityiskohtaisemmat. Hauskimpia olivat kirjan lopun erikoiskartat,
joista oppi muun muassa, että kopra on
Tyynen valtameren valtioille tärkeä vientituote. Minulla ei ollut hajuakaan, mitä
kopra on.18
Kartat ovat yhä rakkaita. Nykyisin
ihailen usein Helsingin metron selkeydessään hellyttävää karttaa.
Suomen ainoa metrorata lähtee Ruoholahdesta ja haarautuu idässä kahteen
eri päätepysäkkiin. Joka toinen juna ajaa
Vuosaareen, joka toinen Mellunmä17 Isossa-Britanniassa käydään paraikaa keskustelua sääntelyn
kirjaamisesta lakiin. Tanskassa sääntely on pakollista lehdistölle
sekä radion ja television kanaville.
18 Kopra on Wikipedian mukaan kookospalmun hedelmän eli
kookospähkinän kuivattua siemenvalkuaista: http://fi.wikipedia.
org/wiki/Kopra.
– 249 –
keen. Helsingin metroa kuvaava kartta
sisältö.20 Toimittajan ammattitaito on
on suora jana, joka haarautuu vähän
journalismin tärkeä rakennusosa, ja siiennen oikeata reunaa kahdeksi. Jana
hen kuuluu valikointia, pyrkimys välittää
on jaettu asemiin ja varustettu merkintiedon runsauden kaaoksesta yleisölle
nöillä niiden välin kulkemiseen kulujotakin prosessoitua ja käyttökelpoista.
vasta ajasta. Vasemmalta
Journalismi on toki tieSekä
journalismissa
lukien: Ruoholahti. 2 min.
donvälitystä, mutta ei aiettä kartografiassa
Kamppi. 2 min. Rautatienoastaan tiedonvälitystä.
käsillä olevasta
ntori. 1 min. Kaisaniemi...
Kuten karttojakin, jourasiasta
pyritään
Metrojuna ajaa Helnalismia tehdään oletepuristamaan esiin
singin halki, ja kartta on
tulle yleisölle jotakin tarkaikkein tärkein ja
siitä pienoismalli ja raju
koitusta varten. Yleisö ja
olennaisin sisältö.
yksinkertaistus.
Kartta
tarkoitus voivat olla moei ota huomioon mutkia,
nenmoisia. Järjestöjen tai
asemien eri uloskäyntejä, niiden maanyhteisöjen lehdet (esim. Luonnonsuojelija,
tieteellisen etäisyyden suhdetta tai sitä,
seurakuntalehdet) on suunnattu tietyille
että juna nousee Sörnäisten ja Kalasatayleisöille, Erä-lehti tai Naistutkimus jouman välillä maan pinnan päälle. Kartan
koille, joita yhdistää tietty mielenkiinnon
tekijä on valinnut kaksi seikkaa kaikista
kohde. Skeptikko-lehti pyrkii propagoimahdollisista kuvattavaksi. Kenties sikmaan tieteellistä ajattelutapaa, kun taas
si, että ne ovat tässä yhteydessä tärkeitä,
venäjänkielisille suunnattu Spektr avittaa
hyödyllisiä ja yleisöä kiinnostavia.
nopeimmin kasvavaa kielivähemmisSen lisäksi, että kartat ovat ihania,
töämme sopeutumaan maahamme.
niillä on myös tekemistä journalismin
Edes yleisjulkaisut, kuten Aamulehti tai
kanssa. Yhdysvaltalainen journalistiiSuomen Kuvalehti, eivät voi olettaa tekekan professori ja toimittaja Jay Rosen
vänsä lehteä ihan kaikille, elleivät samalesittää kirjassaan What are Journalists
la tahdo pyöristää kaikkia kulmiaan.21 Jos
for? liudan hyviä kysymyksiä. Yksi niistä
lehtiä tehtäisiin kaikille, ne olisivat keskuuluu:
kenään aivan samanlaisia. Ehkä jotakin
tämänkaltaista voi nähdä vertailemalla
Olisiko journalismi pikemminkin karjoitakin kaupallisia tv- ja radiokanavia
tantekemistä kuin valokuvaamista?19
keskenään.
Sekä journalismissa että kartografiassa
käsillä olevasta asiasta pyritään puristamaan esiin kaikkein tärkein ja olennaisin
19 Rosen 1999, s. 292–293.
20 Tämä koskee myös kuvajournalismia, tarkoitus tällä yksinkertaistuksella ei missään nimessä ole vähätellä valokuvan merkitystä
tai fotojournalistien ammattitaitoa.
21 Esimerkiksi kulttuuritoimitus, joka pyrkii tekemään kulttuurijournalismia myös niille, jotka eivät ole heidän yleisöään, löytänee
itsensä äkisti hakoteiltä. Samoin urheilutoimitus, joka alkaisi yhtäkkiä muuttaa profiiliaan saavuttaakseen lisää yleisöä. Toimittaja
Johanna Vehkoo on sanonut, että lehtiä kannattaa tehdä niiden
lukijoille. Vinkki on erinomainen.
– 250 –
Tiedonvälitys on yksinkertaisimmillaan sitä, että maailmassa tapahtuu jotakin, jonka toimittaja suodattaa uutiseksi
ja saattaa yleisön tietoisuuteen. Journalismissa on kuitenkin tämän yksinkertaisuuden ylittäviä piirteitä. Eikö journalismi voisi, kuten Kauko Pietilä asian ilmaisee, olla ”jotakin sellaista, jossa monet,
suunnattoman monet joutuvat tai pääsevät erikoisella tavalla keskenään vuorovaikutukseen ja kanssakäymiseen?”22
Tällöin journalismi ei palvelisi kansaa
vain johtajia kohtaan asettamalla pelotteella, vaan myös sillä jaetulla kokemuksella, jonka se yleisölle tarjoaa. Puoli yhdeksän uutisten merkitystä suomalaisille
ei voi kiistää.
Kirjailija George Orwellin kerrotaan
määritelleen journalismin ”sellaisten
asioiden julkaisemiseksi, mitä joku ei
halua julkaistavan”. Orwellin mukaan
kaikkia miellyttävien asioiden painaminen olisi vain julkisuudenhoitoa, PR:ää.
Ajatus on poleeminen, muttei vailla järkeä. Kaikkein laajimmassakin mielessä
journalismia voi tehdä vain sen lukijoille.
Journalistin ohjeet eivät mainitse hyvän
journalismin ehtona sitä, että jonkun
tulisi aina loukkaantua, mutta toisaalta
yritys miellyttää tai kosiskella lukijoita
voi olla journalistisen tavan hengen vastaista. Nimittäin journalistin ohjeiden
toisessa kohdassa23 seisoo seuraavaa:
Orwellin mukaan kaikkia
miellyttävien asioiden
painaminen olisi vain
julkisuudenhoitoa, PR:ää.
”Tiedonvälityksen sisältöä koskevat
ratkaisut on tehtävä journalistisin
perustein. Tätä päätösvaltaa ei saa
22 Pietilä 2012, s. 272–299.
23 JSN välttelee tietoisesti sanan ”pykälä” käyttöä korostaakseen,
että Journalistin ohjeet eivät ole lakeja.
– 251 –
missään oloissa luovuttaa toimituksen ulkopuolelle.”24
lusta tai vaikka siitä politiikasta. Noiden
asioiden käsittely on mahdollista vain
yhdessä toisten kanssa, ja hyvä journaTämä kohta on ikään kuin riippumattolismi on kuin tiekartta siihen, minkälaimuusvakuutus. Päätöksiä eivät saa tehdä
sia perspektiivejä asioihin on. Eli mitä
mainostajat, eivätkä edes kustantaja- tai
parempaa journalismia, sitä monipuorahoittajatahot. Päätöksiä eivät saa salisempi, monikulmaisempi ja parempi
nella myöskään haastateltavat tai tiedonyhteiskunta. Ja siitä kai journalismissa
lähteet. Toimitukselle annettu sisällöllion kyse. Lisätköön tuskaa jos niikseen
nen valta on sekä merkittävää vapautta
tulee: tieto on myös valtaa. Ja se kuuluu
että huomattavaa yhteiskansalle.
Uskon, että
kunnallista valtaa.25
yhteiskunta on sitä
Se valta kulkee kahtaal***
parempi,
mitä
enemmän
le. Tiedotusvälineet ovat
toisaalta vapaita olemaan jokainen ymmärtää ja Kaiken journalismin pitää
saa irti ympärillään
rohkeita, ja toisaalta ne teaina perustua tosiasioihin,
tapahtuvasta.
kevät jokaisen julkaisupääja vieläpä toimittajan tartöksen kohdalla aina myös
kistamiin sellaisiin. Jourvastaavia negatiivisia päätöksiä: Mitä jää
nalistin ohjeetkin kiinnittävät todenmutässä jutussa sanomatta? Mitä asiaa ei ole
kaisuuteen erityisen paljon huomiota:
mainittu lainkaan? Kansakunnan kokoaminen yhteisten puheenaiheiden ääreen
8. Journalistin velvollisuus on pyrkiä toon yhteiskunnallista valtaa, olivatpa ne
tuudenmukaiseen tiedonvälitykseen.
puheenaiheet aivan mitä hyvänsä. Jos
10. Tiedot on tarkistettava mahdollisimHelsingin Sanomat raportoisi pääkirman hyvin – myös silloin kun ne on aijoitusaukeaman kolumnipalstallaan vain
kaisemmin julkaistu.
Big Brother -talon tapahtumista, se olisi
12. Tietolähteisiin on suhtauduttava kriitmielestäni yhteiskunnallisesti merkittätisesti. Erityisen tärkeää se on kiistanalaivää.
sissa asioissa, koska tietolähteellä voi olla
Uskon, että yhteiskunta on sitä pahyötymis- tai vahingoittamistarkoitus.
rempi, mitä enemmän jokainen ymmärtää ja saa irti ympärillään tapahtuvasta.
Faktat ja niiden alituinen ja toistuva
Taiteesta, tieteestä, kuluttajatuotteista,
tarkastus ovat toimittajan lihaa ja verkäynnissä olevista keskusteluista, urheita. Jo painotuotteeseen lipsahtaneet
lyöntivirheet tai väärän mittaiset viivat
kismittävät aina. Jos lehteen on päässyt
24
http://www.journalistiliitto.fi/pelisaannot/journalistinohjeet/. (Luettu 17.10.2013.)
lipsahtamaan asiavirhe, korpeaa todella
25 Jälleen kerran totean, että aina tai kaikki journalismi ei ole
karvaasti. Tuskin kuitenkaan on toimityhteiskunnallisesti motivoitua tai silkkaa viihdettä kummempaa.
tajaa, jonka näppäimistöltä ei olisi lähteViihtyminen journalismin parissa on valtavan tärkeätä, mutta
tässä tekstissä se saa jäädä sivuosaan.
nyt asiavirhettä painoon. Kun tekee pal– 252 –
jon, mokaa paljon. Tärkeätä on virheistä
oppiminen. Kun on kerran kirjoittanut
kolumniin Descartes’n26 sanoneen jotakin viisasta ”yli neljä vuosisataa sitten”,
on vuosien kanssa siit’edes tarkka. Kun
kerran on kiireessä rustannut isolla printillä lehden sisällysaukeamalle toimittaja
Heta Muurisen nimen, vaikka tarkoitti
kasvatustieteilijä Heta Tuominen-Soinia,
on saanut riesakseen nimineuroosin.
Tiedän kokemuksesta.
Faktat ovat peruskivi, jonka päälle toimittaja alkaa rakentaa. Journalistin silmin voi nähdä maailman koostuvan sekä
tarinoista että kertomuksista. Tarinalla
tarkoitan tässä tapahtumien kulkua. Kertomus on taas esitys näistä tapahtumista.
Vaikka tarina ja kertomus ovat tavallisesti fiktioon liitettäviä termejä, on niiden
käsittelemisestä hyötyä myös journalismin ymmärtämisessä.
Klassisten dekkariopusten lopuksi
sankarisalapoliisi kokoaa kaikki asianomaiset kuulemaan kertomusta, jonka
hän on ylivertaisilla älynlahjoillaan kasannut hajanaisen todistusaineiston perusteella. Toimittajantyö voi kulkea monesti samaa reittiä, koska toimittaja ei ole
läheskään aina ollut läsnä tapahtumissa,
siis itse tarinassa.
Siksi pureudutaan kertomuksiin, joita
voi samasta tarinasta olla vaikka kuinka
monia. Osa niistä voi esittää rinnakkaisia
näkökulmia tarinaan ja vahvistaa toisiaan, osa taas olla keskenään ristiriitaisia.
Huojuvat kertomukset pitää tunnistaa, ja
pyrkiä ratkaisemaan todenmukaiset tulkinnat taustalla vaikuttavasta tarinasta.
Noiden asioiden käsittely
on mahdollista vain yhdessä
toisten kanssa, ja hyvä
journalismi on kuin tiekartta
siihen, minkälaisia
perspektiivejä asioihin on.
Journalistin silmin voi nähdä
maailman koostuvan sekä
tarinoista että kertomuksista.
26 Rene Descartes 1596–1650 oli merkittävä filosofi, mutta
hänen tieteellisesti aktiivinen aikansa alkoi vasta vuodesta 1618.
– 253 –
Journalismi siis tutkii kertomuksia ja
kyjä hakea informaatiota, jäsentää sitä ja
pyrkii löytämään totuuden ja mielenkiinmuokata se tekstiksi. Kokemusta ei kortoiset näkökulmat niiden alla piilevästä
vaa mikään, mutta koulutuksestakin on
tarinasta. Journalismin tuote on puoapua. Yliopisto-opinnot auttavat käsitlestaan uusi kertomus samasta tarinasta,
telemään lähteitä, analysoimaan kriittikertomus jolle journalistin
sesti väitteitä ja katsomaan
Kirjoittamaan
oppii
ammattietiikan ja -taidon
asioiden taakse, vaikka
kirjoittamalla,
pitäisi tuoda lisää painokyllä nuo taidot voi oppia
tarinoista oppii
arvoa.
muutoinkin.
laatimaan
kertomuksia
Toimittaja on pakotettu
Journalismi käyttää molukemalla ja
suhtautumaan totuuteen
ninaisia lähteitä, asiakirjotekemällä.
kaksijakoisesti. Toisaalta
ja, henkilöitä, tutkimuksia.
kaikkiin kertomuksiin on
Tapaamisia ja kirjoja ei
suhtauduttava lähtökohtaisen epäileväskannata unohtaa, vaikka internet onkin
ti: ihmeteltävä, kysyttävä vaikka jo vahmullistanut tiedonhaun.29 Kirjoittamaan
vasti uskoisi tietävänsä. Toisaalta toimitoppii kirjoittamalla, tarinoista oppii laatajan on uskottava tarinan mahdolliseen
timaan kertomuksia lukemalla ja tekelöytymiseen. Hän ei saa sortua relativismällä. Työtä tehdessä oppii esittämään
tiseen ajatukseen27 siitä, että kertomukkysymyksiä. Kun kerran julkaisee jutun,
set olisivat samanarvoisia keskenään.
jota varten olisi pitänyt ehdottomasti
Tarinasta ja kertomuksesta puhutaan
selvittää vielä yksi asia, ensi kerralla sen
usein ylimalkaan, eikä sanoilla ole arjo muistaa.30 Osa taidoista taas on käykikielessä tässä määriteltyjä sisältöjä.
tännönläheisiä knoppeja, jotka tietääkTekstin alun pohdinta toimittajan työn
seen ne on vain tiedettävä. Mikä tieto on
oleellisuuksista voidaan muotoilla näijulkista ja mistä sen saa? Mihin konttoden narratologisten28 käsitteiden kautta
riin pitää kävellä, jos haluaa tietoja pörsuudelleen:
siyhtiöiden omistuksista?31
Kiistanalaisissa asioissa lähteiden luoToimittaja äkkää tärkeät tarinat, ja laatettavuus ja monipuolisuus tulevat eritii niistä kiinnostavan ja totuudenmukaityisen arvokkaiksi, samoin toimittajan
sen kertomuksen.
harkintakyky. Miltä taholta tieto tulee?
Toimittajan tärkeimmät työkalut ovat
paljolti monenlaisen harjaantumisen
myötä karttunutta tietoa. Pitää olla ky27 Relativismi: ajatus asioiden suhteellisuudesta. Tässä epistemologinen eli tieto-opillinen relativismi: totuus ja tieto ovat tyystin
näkökulmasidonnaisia asioita.
28 Narratologia taas on kertomusten ja kertomuksellisten rakenteiden teoriaa ja tutkimusta.
29 Mikä tahansa tiedonhaku on parasta aloittaa Wikipediasta.
Sieltä saa yleiskuvan. Mukaan pitää tietysti ottaa muita lähteitä,
mutta hyvä tapa on vertailla eri paikoista hankittua informaatiota
aina toisiinsa.
30 Erinomainen teos kenelle tahansa kriittisen ajattelun tueksi
on kanadalaisen Normand Baillargeonin Älyllisen itsepuolustuksen
pikakurssi.
31 Arvopaperiomistuksista voi saada tietoa Euroclear Finland
Oy:n ylläpitämästä arvo-osuusjärjestelmästä osoitteessa Urho Kekkosen katu 5 C, 8. krs, Helsinki. Erittäin tärkeä julkisuuden
muoto sekä toimittajalle että poliisille.
– 254 –
Ajaako se jonkun etua? Kuka siitä hyötyy? Kuka maksaa ja miksi? Kaksi tärkeintä johtolankaa, joita seuraamalla lähteiden epäilyttävyyttä voi arvioida, ovat
raha ja valta. Niitä tarkkailemalla voi
ainakin välttyä joutumasta vallanpitäjien
käyttämäksi pelinappulaksi. Ja aina kun
vallanpitäjä – poliitikko tai jopa poliisi –
puhuu, on oltava erittäin tarkkana.
Siinä ei ole mitään henkilökohtaista.
Pikemmin kuin tilustensa laidalla räkyttävään vahtikoiraan, toimittaja vertautuukin vainuunsa luottavaan poliisikoiraan. Kun saa hajujäljen vallankäyttäjien
vääryyksistä, pitää aloittaa meteli ja paljastaa hampaat.
Ja aina kun vallanpitäjä –
poliitikko tai jopa poliisi
– puhuu, on oltava erittäin
tarkkana.
Pikemmin kuin tilustensa
laidalla räkyttävään
vahtikoiraan, toimittaja
vertautuukin vainuunsa
luottavaan poliisikoiraan.
Kun saa hajujäljen
vallankäyttäjien vääryyksistä,
pitää aloittaa meteli ja
paljastaa hampaat.
***
En ole koskaan työskennellyt päivittäistai uutistoimituksissa. Ylipäätään päädyin toimittajan ammattiin (tai professioon jopa) puolisattumalta. Kun vahinko
näytti tapahtuneen, tiedejournalismin
pariin hakeuduin lopulta tietoisesti.
Tiede on erikoislaatuinen journalismin
kohde. Toimittajat ja tutkijat kohtaavat
samankaltaisia eettisiä pohdintoja kommunikoidessaan ympäröivän yhteiskunnan kanssa. Kumpikin ammattiryhmä
joutuu jatkuvasti käymään sisäistä keskustelua omasta roolistaan, siitä missä
menee toimittajan/tutkijan ja yksityisen
kansalaisen raja.32 Täydellistä oman itsen häivyttämistä on turha vaatia edes
kovimmalta tiedeväeltä. Sekä toimittajia
että tutkijoita ohjaakin sisäinen säätely,
toimittajilla journalistin ohjeet ja tutki32 Keskustelua aiheesta esim. Clarkeburn & Mustajoki 2007
s. 252–.
– 255 –
joilla moninaisemmat tutkimuseettiset
keta. Kolumbuksen kerrotaan tavoikoodistot. Kummatkin pohjaavat totuutelleen meritietä Intiaan, ja hän onkin
denmukaisuuden ja riippumattomuuden
saanut melkomoisen maineen kylmäherihanteille, ja kumpikin käsittelee ammatmoisena uskalikkona. Ei ainoastaan siktietiikkaa taitona tehdä alan kannalta
si, että hän rohkeni mittavalle merimatoikeanlaisia ratkaisuja33. Tieteen omat
kalle, vaan myös siksi, että hän uhmasi
34
arviointijärjestelmät helpottavat toiaikansa yleistä uskomusta siitä, että maa
mittajan työtä, mikä onkin tarpeen. Aion litteä. Tämä tarina on taatusti tuttu.
nakin, kun humanistitoimittaja kirjoittaa
Kolumbus-esimerkki kertoo hyvien
lääketieteellistä tai kosmologian alaa liipja tarttuvien kertomusten voimasta.
paavaa artikkelia.
Virheelliset mielikuvat uurtuvat syvään,
Tiedetoimittajan työhön kuuluu toki
kun ne vain kerrotaan oikein ja usein.
muutakin kuin uusista tuHistoriantutkijat uskovat
Virheelliset
loksista uutisointia. Mikä
vahvasti, että suurin osa
mielikuvat uurtuvat
on yleisesti merkittävää
rahvaastakin tiesi jo tuolsyvään, kun ne vain
tieteen ulkopuolella? Mikä
loin maan olevan pyöreä.
kerrotaan
oikein
ja
tulos pitää saattaa yleisön
Itse asiassa jo 1200-luvulusein.
tietoon? Mikä on vain
la filosofi-teologi Tuomas
hullaannuttavan kiinnosAkvinolainen oletti lukitavaa älyllisesti? Tiedetoimittaja kulkee
joidensa pitävän maan pyöreyttä selviötieteentekijöiden kanssa yhdessä rinnä35. Ajatus Kolumbuksen aikalaisten
tamassa tieteellisen maailmankuvan ja
tietämättömyydestä syntyi 1800-luvulla
kriittisen katsomuksen puolesta. Hyvä
romantiikan käsityksestä ”pimeästä kestiedejournalismi on tieteen yhteiskunkiajasta”. Itse asiassa kuvitelma pimeäsnallinen, mutta toki omaehtoinen jatke.
tä, surkeasta ja seisahtuneesta keskiajasta
Vaikka tiede saattaa omassa piiriselää yhä hyvin voimakkaana kulttuurissään toimia itseriittoisesti, kertomusten
samme. 36
vallasta sekään ei ole vapaa. On asioita,
Pimeä keskiaika on hokema, ja hokejotka liittyvät kertomuksiin, sanoihin tai
minen vahvistaa uskomuksia. Toisto luo
tieteen ihanteisiin, joiden kanssa toimittotuutta myös yksittäisten sanojen kohtajan on oltava tarkkana.
dalla, niiden kanssa pitää olla vieläkin
Kristoffer Kolumbuksen laivat Niña,
35 Google-haulla ”Thomas aquinas flat earth” löytyy paljon maiPinta ja Santa Maria saapuivat 12.10.1492
nintoja aiheesta eri kulmista. Nyrkkisääntönä mainittakoon, että
kun sekä ”kristillistä tiedettä” edistävät sivustot että skeptikkofooAmerikan mantereelle ensimmäisinä
rumit (tai ylipäätään vastakkaiset leirit jossakin spektaakkelimai”eurooppalaisina”, jos viikinkejä ei lassessa keskustelussa) ovat jostakin asiasta yhtä mieltä, voi kyseiseen
33 Vrt. edellinen s. 22–.
34 Tieteessä on käytössä vertaisarviointi: alan asiantuntijat arvioivat toisten tutkijoiden nimettömät työt ennen julkaisua. Anonymiteetilla pyritään estämään minkään muun kuin tieteellisten argumenttien vaikutus arvioinnissa.
faktaan suhtautua jo varovaisen luottavasti. Itse huomio Tuomas
Akvinolainen, Summa Theologiae Ia, 1,5.
36 Esim. merkittävän paleontologin ja historioitsijan Stephen
Jay Gouldin artikkeli aiheesta verkosta myös: http://www.inf.
fu-berlin.de/lehre/SS05/efs/materials/FlatEarth.pdf. (Luettu
23.10.2013.)
– 256 –
tarkempi, koska yksittäisten sanojen vaikutus on hienopiirteisempää ja salakavalampaa. Siksi toimittajan pitää olla niin
pikkutarkka pilkunviilaaja tekstiä luodessaan, että itseäkin alkaa ärsyttää. Arkipäiväinen kielenkäyttö vilisee sanoja,
jotka kantavat muassaan piileviä merkityksiä. Ne on hyvä pyrkiä tiedostamaan.
Esimerkkejä. On turha uusintaa miesvaltaista järjestystä puhumalla tiedemiehistä tai lakimiehistä, kun voi puhua
tutkijoista ja juristeista. On kiinnitettävä
huomiota adjektiiveihin, jotka kulkevat
usein sukupuolten tai yhteiskuntaluokkien kanssa. Kun korkeaan virkaan valitaan johtaja, joka on nainen, häntä tituleerataan naisjohtajaksi.37 Miesjohtajista
puhutaan harvemmin. Köyhiä kannustetaan osallistumaan yhteiskuntaan heikentämällä heidän nykyistä asemaansa,
johtajia taas kannustinpalkkioilla. Onko
kyse samasta kannustamisesta?
Tarkkuutta vaativat myös tieteen termit, jotka ovat laajentuneet yleiskäyttöön. Esimerkiksi sana ”luonnollinen”
on saanut voimakkaan moraalisen sävyn.
Luonnollinen tarkoittaa yleiskielessä
usein hyvää ja suositeltavaa, vaikka tieteessä sillä ei ole tällaisia sisältöjä. Luonto on tieteen silmin arvoista vapaata.
Toinen tuttu arkiesimerkki on, kun temperamenttia tai mielentiloja väritetään
lääketieteen termein. Ajatuksissaan oleileva on ”autistinen”, pirteä taas ”adhd”.
Psykopatologioiden teknisistä nimityksistä kannattaa tietenkin journalismissa
pidättäytyä, jos haluaa olla edistämättä
Toisto luo totuutta myös
yksittäisten sanojen kohdalla,
niiden kanssa pitää olla
vieläkin tarkempi, koska
yksittäisten sanojen vaikutus
on hienopiirteisempää ja
salakavalampaa.
37 Esim. Rantala 2011.
– 257 –
medikalisaatiota38. Samalla kun tulee liuyleisestä näkökulmasta.
dentaneeksi ja sekavoittaneeksi tieteen
Sellainen tasapuolisuus, että kahdelle
termistöä, saattaa myös tulla vihjanneekvastakkaiselle kannalle annetaan yhtäläisi, että jotkut tyyten normaalit asiat olisiset mahdollisuudet, saattaa esimerkiksi
vat epänormaaleja tai sairauksia.
vaalitenteissä ja muissa väittelyspektaakTieteestä uutisoitaessa metodologisista
keleissa olla käytännöllinen tapa tuoda
peruskäsitteistä pitää olla
mielipide-eroja ja perusteTällöin tasapuolisuus
selvillä.
Tutkimustulokluja esiin. Yleisesti ottaen
ei ole hyvää, vaan
sia tulkittaessa pitää tajuta
kuitenkin journalistin ohlaiskaa
journalismia.
korrelaation ja kausaliteejeiden kohta 8, vaatimus
tin ero. Korrelaatio tartotuudenmukaisuudesta,
koittaa, että X:ää ja Y:tä tapahtuu tutkiton paljon tasapuolisuutta tärkeämpi.
taessa samaan aikaan. Kausaliteetti taas
Tasapuolisuus nimittäin on totuusyy–seuraus-suhdetta. Se, että joku asia
denmukaisuuden vastaista silloin, kun
tapahtuu jonkin kanssa yhtä aikaa ei tarvastakkaiset näkökannat eivät ole tasakoita, että se johtuisi siitä. Jos ateisteilla
arvoisia. Tällöin tasapuolisuus ei ole hyon enemmän masennusdiagnooseja kuin
vää, vaan laiskaa journalismia. Tästä voi
uskovaisilla, ei voida päätellä masennukottaa tiedejournalismin kannalta traagisen johtuvan jumalattomuudesta. Se pitää
seksi klassikoksi kohonneen esimerkin
osoittaa erikseen. Tämänkaltaisia virheitä
ilmastonmuutoksesta.
näkee tiedeuutisoinnissa usein.
Hallitustenvälinen
asiantuntijoista
Toinen journalismin kannalta hankakoostuva ilmastopaneeli IPCC on julla ja tarkkailtava tieteenihanne on obkaissut nyt viisi kattavaa koontiraporttia
jektiivisuus. Tieteessä objektiivisuuteen
ilmastonmuutoksesta. Viidennen raporpyritään laatimalla koeasetelmat niin,
tin tieteellinen osuus julkaistiin syysettä tuloksiin ei vaikuttaisi se, missä tai
kuussa 201339. Tutkimustulokset olivat
kuka kokeen tekee. Ihmisiä tutkittaessa
tarkentuneet edellisestä raportista, ja
objektiivisuutta lisää koehenkilöiden ja
uutta tietoa oli saatu erityisesti merien
kokeiden suuri määrä, läpinäkyvyys, komerkityksestä globaalissa muutoksessa40.
keeseen osallistujien valinnan satunnaiTieteen keskeinen viesti on tarkennuksuus ja verrokkiryhmien käyttö.
sista huolimatta ollut selvä jo yli 20 vuotJournalistin ohjeet mainitsevat objekta: ilmasto lämpenee vaarallista vauhtia
tiivisuuden, tasapuolisuuden, tasapainoija ihminen on siihen paljolti syyllinen.
suuden ja kaikenkattavuuden yhteensä
39 http://www.ipcc.ch/report/ar5/wg1/#.UmQ2O7tFRJU
tasan nolla kertaa. Ei kertaakaan. Tämä
40 ��������������������������������������������������������������
”Ocean warming dominates the global energy change inventory.
ei tarkoita, etteikö journalismin pitäisi
Warming of the ocean accounts for about 93% of the increase in
Earth’s energy inventory between 1971 and 2010 with warming
pyrkiä katsomaan asioita neutraalista ja
38 Medikalisaatio merkitsee sairauksien ja lääketieteen, mutta
myös lääketieteellisen käsitteistön laajenemista uusille alueille ympäröivään yhteiskuntaan.
of the upper (0–700 m) ocean accounting for about 64 %of the
total.”
http://www.climatechange2013.org/images/uploads/
WGIAR5_WGI-12Doc2b_FinalDraft_Chapter03.pdf. s. 3–3.
(Luettu 26.10.2013.)
– 258 –
Silti jokainen raportti tulee ikään kuin
yllätyksenä.
Tieteessä kuuluu totta kai aina soraääniä, eikä niitä sovi vaientaa, koska meillä
on sananvapaus. Pitkin 2000-lukua media
on kuitenkin tasaisesti tuonut esiin ”tasapainottavia” näkökulmia, joissa tieteellinen konsensus on asetettu ilmastonmuutoksen kieltävien marginaalinäkemysten41
kanssa rinnakkain. Kyse ei ole siitä, etteikö ilmastonmuutoksen suhteen tulisi olla
kriittinen, valtava enemmistö tutkijoista
on hyvin kriittisiä omaa tutkimusalaansa
kohtaan ja loput ovatkin kehnoja tutkijoita. Kyse on siitä, että vastakkaisten ilmastonmuutosnäkökulmien välillä ei tieteessä ole symmetriaa. Kyllä ukonilman
sattuessakin voi uskoa, että Zeus ajelee
rattaillaan, mutta ei siitä fysiikan laitoksella seminaaria pidetä.
Ilmastonmuutos on onnistuttu karnevalisoimaan poliittisten puolueiden
väliseksi kamppailuksi tai jonkinlaiseksi
uskon asiaksi, eivätkä tiedotusvälineet ole
tähän kehitykseen syyttömiä. Toimittajan
näkökulmasta sopii toivoa, että kun IPCC
julkaisee kuudennen raporttinsa, joka tulee olemaan perussisällöltään samansuuntainen, mutta entistäkin tarkempi ja analysoidumpi, tuolloin tieteellinen konsensus
on jo yleisönkin konsensus42. Vähän niin
kuin pyhä Tuomas saattoi jo 1200-luvulla
olettaa lukijoidensa tietävän Maan olevan
Ilmastonmuutos on onnistuttu
karnevalisoimaan poliittisten
puolueiden väliseksi
kamppailuksi tai jonkinlaiseksi
uskon asiaksi, eivätkä
tiedotusvälineet ole tähän
kehitykseen syyttömiä.
41 Tieteellinen konsensus tarkoittaa suurta yksimielisyyttä tieteenalan tai tieteenalojen sisällä jostakin seikasta. Katso alla.
42 Tutkimus, joka kartoitti 11 944 ilmastonmuutosta käsittelevää tieteellistä artikkelia, sai tuloksekseen, että kaikista artikkeleista, jotka ottivat kantaa siihen, onko ilmastonmuutos ihmisen
jossakin määrin aiheuttamaa, 97 % oli myöntävällä kannalla.
Tämä on tieteellinen konsensus. http://iopscience.iop.org/17489326/8/2/024024/article. (Luettu 23.10.2013.)
– 259 –
pyöreä. Toimittajilla riittää kyllä ilmassuurin osa toimittajista ja merkittävä osa
tonmuutokseen liittyvässä journalismissa
heidän yleisöstään lukeutuu.
muutenkin tehtävää. Kysymys siitä, millä
Tässä piilee tietty ongelma. Sananvakeinoin ilmastonmuutokseen pitää varaupauden ei pitäisi olla vain hyväosaisen
tua ja suhtautua, ei ole lainväestön käsissä, vaikka toMerkityksiä ja
kaan niin selvä kuin ilmiön
siasiassa julkisen keskustetaustaoletuksia
fysikaalinen tausta.
lun äänistä hyvin pieni osa
kantaa mukanaan
Tieteen tulokset nimitottaa niiden näkökulman,
jokainen sana.
täin ovat tieteen tuloksia.
joilla itsellään ääntä ei tieDemokraattisen keskusdotusvälineissä ole. Köytelun ja päätöksenteon tehtävä on määhät, työttömät, eriväriset, nistit, juopot,
rittää, miten niihin suhtaudutaan. Tiedesairaat, hullut, yksinäiset, vanhat, nuoret,
journalismin postiin taas kuuluu auttaa
homot, uskovaiset, johonkin-muuhuntieteen ääntä esiin julkisessa keskustelususkovaiset. Kun totuudenmukaisuussa.
vaatimus Journalistin ohjeissa huutaa
perusteltuja näkökulmia aiheeseen kuin
***
aiheeseen, sananvapaus itsessään kutsuu
sen puolustajia pitämään huolta jokaisen
Toimittaja on kielityöläinen, ja siksi toisananvapaudesta.
mittajan pitää muistaa, etteivät sanat ole
Vallan vahti- tai vainukoiran ei tule aikoskaan vain sanoja. Kieli muuttuu sitä
noastaan siis olla kärppänä paljastamaskäytettäessä, ja samassa rytäkässä muoksa epäkohtia. Journalismin tuotteet ovat
kautuvat kielen kantamat merkitykset
uusia kertomuksia, uutta kieltä, ne luovat
ja arvot. Merkityksiä ja taustaoletuksia
uutta maailmaa. Vahtia pitää kielikorva
kantaa mukanaan jokainen sana. Koska
höröllään myös sitä, minkälainen se itse
toisto lisää uusien totuuksien voimaa,
luotu uusi maailma on.
43
tällaisella tarttuvalla kielenkäytöllä on
Journalismilla, jos oletetaan, että se tutaipumus heijastella enemmistön arvoja
lisi ottaa vakavasti, on paljon tekemistä
ja käsityksiä. Suurimman osan ääni on
arvojen kanssa. Journalismin vakavasti
enemmistön ääni.
ottaminen voisi tarkoittaa, että journaJournalismilla itselläänkin on väistälismin tehtävä ei ole työntää ketään marmättä aina ääni ja näkökulma. Olipa teksginaaliin, vaan antaa ääni myös äänettöti sitten aiheeltaan tai tarkoitukseltaan
mille. Eikä journalismin tehtävä ei ole
mikä hyvänsä. Lienee selvää, että suurin
vahvistaa vallitsevaa tilannetta vaan haasosa journalismista puhuu keskiluokkaitaa se. Näin sananvapaus ja demokratia
sesta kaupunkilaisesta näkökulmasta,
vahvistuvat.
keskiluokkaisen, työikäisen, koulutetun
Demokratiasta nimittäin täytyy pitää
kaupunkilaisen äänellä: tähän porukkaan
huolta. Se ei välttämättä ole niin vahva
kuin olettaisi. Tätä kirjoittaessani Ison43 Esim. muotisanat, uudet nimitykset asioille.
Britannian konservatiivipääministeri Da– 260 –
vid Cameron antoi puheessaan ymmärtää, että ennakkosensuuri ei olisi mahdoton ajatus. Lehdistönvapauden rajoituksia hänet sai pohtimaan erityisesti Guardianin uutisointi Edward Snowdenin
vuotamista tiedoista, jotka koskivat Yhdysvaltain turvallisuusvirasto NSA:n laajaa verkkourkintaa. Pääministeri katsoi
Guardianin, liberaalivasemmistolaiseksi
profiloituneen laatulehden, toiminnan
olleen maalle vahingoittavaa.44 Muistutan, että edellinen siis tapahtui vuonna
2013 Isossa-Britanniassa, ei jossakin
Kuubassa tai Kiinassa.
On arvoja, jotka kuuluvat journalistille ominaisesti, tulevat ikään kuin työn
mukana. Ne liittyvät kansanvaltaisuuden
arvostamiseen, lähteiden kunnioittamiseen, asiakirjajulkisuuteen, päätöksenteon avoimuuteen, tietosuojaan, sen sellaiseen.
Vaikka Edward Snowdenista voi olla
henkilökohtaisesti monta mieltä, journalismin ja julkisuuden kannalta hän
on tehnyt mitä arvokkainta työtä. Sama
pätee WikiLeaksin johtohahmoon Julian Assangeen ja Wikileaksille vuotamisesta vankilaan tuomittuun Chelsea
Manningiin. Tietovuotoja tehdessään ja
mahdollistaessaan he ovat puolustaneet
edellä mainittuja journalisminkin arvoja panemalla panokseksi kirjaimellisesti
koko elämänsä. Cameronin pelottava
lausunto osoittaa ainakin, että Guardian
on onnistunut vahtikoiran tehtävässään
mallikkaasti.
Toimittaja Elina Grundström, journa-
Journalismin tuotteet ovat
uusia kertomuksia, uutta kieltä,
ne luovat uutta maailmaa.
Vahtia pitää kielikorva
höröllään myös sitä, minkälainen
se itse luotu uusi maailma on.
Eikä journalismin tehtävä
ei ole vahvistaa vallitsevaa
tilannetta vaan haastaa se.
Näin sananvapaus ja demokratia
vahvistuvat.
44 http://www.reuters.com/article/isUSL5N0II2WQ2013
1028?irpc=932.
(Luettu 28.10.2013.)
– 261 –
listiikan vierailijaprofessori Tampereen
yliopistossa vuonna 2013, kysyi Suomen
Lehdistö -aikakauslehdessä seuraavaa:
Ilmiöön liittyy säännöllisesti kuultu
vaatimus siitä, että toimittajien tulisi ilmoittaa puoluekantansa. Vaatimuksen
tunnetuin esittäjä lienee Aamulehden
”[M]ikä lopulta heikentää lehden
entinen päätoimittaja ja Elinkeinoeläuskottavuutta enemmän: toimittamän valtuuskunnan nykyinen johtaja
jat, joilla on yhteiskunnallisia mieliMatti Apunen46.
piteitä vai toimittajat, jotka kirjoitKannatan ehdottomasti, että toimittatelevat kolumneja ainoastaan pyöjat ovat esimerkkeinä avoimuuden suhräilystä ja lastenhoidosta?”45
teen. Apusen ehdotus kuitenkin epäilyttää, sillä en tiedä mistä moinen selvitysToimittajalla, kuten kaikilla muillakin,
työ kertoisi. Tarkoittaako puoluekanta
on ja sopii ollakin arvoja ja mielipiteiedellistä äänestyskertaa, vai kaikkien
tä. Arkielämässään toimittajalla saattaa
äänestyskertojen keskiarvoa vai vasta
jopa olla hyvin puolueelpuolueen jäsenyyttä? TotToimittajalla,
lisia mielipiteitä hyvin
ta kai: äänestyspäätökseni
kuten
kaikilla
kiistanalaisista kysymykliittyy yhtäältä arvoihin ja
sistä. Minulla ainakin on. muillakin, on ja sopii yhtäältä reaalipoliittisiin
ollakin arvoja ja
Toimittajaan on voitava
kysymyksiin. Mutta pitää
mielipiteitä.
luottaa siinä, että hän toikysyä: mitä äänestyskäytmii totuudenmukaisuuden
täytyminen voi kertoa arpuolesta, valitsee uutisoitavaksi tärkeitä
voista?
aiheita ja kertomuksellistaa niistä olenOngelma tämänkaltaisessa keskustenaiset asiat esiin. Ammatin arvojen pitää
lussa on, että usein on tapana kuvitella
kietoutua henkilökohtaisiin.
arvot joksikin itsenäisiksi ominaisuukArvot ja mielipiteet näyttävät kuitensiksi. Että ihmisen oman ihmisyyden
kin elävän samanaikaisesti sekä yliarvosydin koostuisi suhteellisen pysyvistä artuksen että alennustilan aikaa. Yhtäältä
voista, jotka ovat olemassa riippumatta
kaikkien oikeutta arvoihin ja mielipiteiteoista. Tällöin olisi luontevaa ajatella,
siin tunnutaan kunnioittavan tasapäisyyettä ihmistä voidaan arvioida hänen oleteen asti, ”jokaisella on oikeus mielipitettujen arvojensa mukaan. Jos toimittateeseensä” tarkoittaa, että mitä tahansa
ja on äänestänyt kokoomusta tahi sosiaapitäisi sietää argumentoimatta vastaan.
lidemokraatteja, hänen muutkin tekonsa
Samalla arvojen ajatellaan olevan jotentulkoot tuomittavaksi asiaankuuluvan
kin likaisia, esimerkiksi jos toimittajan
puolueohjelman mukaisesti.
työssä arvot ovat koskettaneet jutunOn selvää, että ajatus on vähintäänkin
tekoa, artikkelin sanoma on muka sillä
46
http://www.hs.fi/kulttuuri/artikkeli/Apunen+pyyt%C3
tahraantunut.
%A4%C3%A4+Journalistiliitolta+apua+toimittajien+puolue
45
http://www.suomenlehdisto.fi/blog/2013/09/09/valtatakaisin-toimittajille/. (Luettu 20.10.2013)
kannan+selvitt%C3%A4misess%C3%A4/1135260782991.
(Luettu 20.10.2013.)
– 262 –
omituinen. Sen taustalla piilee kuitenkin
toimittajan kannalta erityisen kiero taustaoletus: että politiikassa olisi kyse arvoista. Puolueet viljelevät mieluusti tätä
ajatusta, koska kompromisseja täynnä
oleva päivänpolitiikka on neuvotteluja,
voittoja ja tappioita. On parempaa brändäystä saada puolueen julkisuuskuva
kiinnitetyksi kiinteisiin arvojulistuksiin
kuin päivittäiseen ähräämiseen.
Merkittävä kysymys on seuraava: mitä
arvoa on arvoilla, jos niillä ei tee mitään?
Miksi arvot olisivat merkittävämpiä kuin
teot? Toimittajille usein toisteltu mainio
tyylivinkki voi toimia myös sisällöllisenä
ohjenuorana.
Merkittävä kysymys on seuraava:
mitä arvoa on arvoilla, jos
niillä ei tee mitään?
Älä selitä, näytä.
Älä sano, että haastateltava on jotakin,
kerro mitä hän tekee. Hän ei ole pitkä,
hänen hattunsa hipoo oven kamanaa.
Hän ei ole iloinen, hän nauraa.
Suorempi esittävä kieli on elävämpää
kuin ominaisuuksia kuvaileva, ja lukija
pysyy paremmin matkassa. Näyttäminen
voi tavoittaa myös paremmin totuudenmukaisuuden arvoista.
Palataan hetkeksi narratologiaan. Meillä ihmisillä on kertomuksia siitä, miksi toimimme kuten toimimme. Niiden
taustalla on tarina, elämänhistoria tekoja
ja tekemättömyyksiä. Tarina lienee aina
sama, mutta kertomuksia voi olla useita,
ja toimittajan tehtävä on löytää kiinnostava ja totuudenmukainen.
Arvoista puhuminen voi olla journalismissa merkittävää, jos se liittyy tarinaan, tekoihin. Pentti Linkolan kohdalla
olisi absurdin yhdentekevää sanoa ”Lin– 263 –
kola sanoo olevansa luonnonystävä”,
periaatteita:
mutta hänen lukemattomista ympäristön
Lupaan parhaan kykyni ja taitoni mukaan
hyväksi tekemistään valinnoista puhumikäyttäytyä aina ja kaikissa tilanteissa poliisin
sessa voisi olla järkeä. Pelkkä kertomus
arvolle sopivalla tavalla. Kunnioitan jokaisen
arvoista ilman tarinallista tukea menee
ihmisarvoa ja oikeuksia. Käytän poliisin valsilti usein läpi, koska arvoja on hankala
tuuksiani lainsäätäjän tarkoittamalla tavalla.
kyseenalaistaa. Miksi väittää vastaan, jos
Noudatan esimiesteni käskyjä ja olen valmis
poliitikko sanoo ”välittäkohtaamaan poliisin ammatArvopuheeseenkin
vänsä lapsista”? Itse jättäitiin liittyvät vaarat. Toimin
tulee
soveltaa
sin moisen kirjoittamatta
avoimesti ja sovinnollisuutta
lähdekritiikkiä.
juttuun, jos hänellä ei ole
edistäen. Käyttäydyn rehdisti,
tekoja puheensa taustalle.
auttavaisesti ja ammatillista
Jos sanon olevani hävittäjälentäjä,
yhteishenkeä vahvistaen. Olen oikeudenmukertomus ei vastaa todellista tarinaani.
kainen ja toimin koko työyhteisön parhaaksi.
Seikka on helpohkosti tarkistettavissa.
Tällä tavalla tahdon poliisina palvella. 47
Kertomus teoista ilman vastinetta on
Nämä kaikki ovat asioita, joita oikeustyhjää. Samoin siis kertomukset arvoisjärjestelmän täytyykin pitää kunniassa
ta ilman niitä tukevia tekoja ovat tyhjiä,
ollakseen samanarvoisuuden ja oikeujoten miksi toimittajan pitäisi kiinnostua
denmukaisuuden puolella.
merkityksettömästä puheesta? ArvopuIdealistinen etsivä Virta olisi taatusheeseenkin tulee soveltaa lähdekritiikkiä.
ti pitänyt valaa velvoittavana ja suuresElina Grundströmin aiemmin lainaasa arvossa. Komisario Palmu taas olisi
maani huomioon voisi sanoa: niin myös
antanut sille piut paut: kaunopuheista
toimittajilta kaivattaisiin tekoja, jotka
ja arvoista ja muista hienoista asioista
tuovat esiin heidän arvojaan.
ei ole hyötyä rikosten loogilliselle selviOlen saanut työssäni etuoikeutetusti
tystyölle. Paras suhtautuminen löytynee
kirjoittaa monista aiheista, jotka ovat syvälimaastosta.
däntäni lähellä, niistä jotka ovat mielesVala päättyy sanoihin: ”Tällä tavalla
täni tärkeitä, ja se on mitä suurimmassa
tahdon poliisina palvella.” Siinä ollaan
määrin jo arvovalintaa, paljastavaa. Toirehellisillä jäljillä. ”Minä tahdon” on,
von tietysti lukijoiden ymmärtävän, että
ainakin journalistin korvaan, paljon uslehtien ja verkkotoimitusten takana on
kottavampi väite kuin ”minä olen”. Tahihmisiä, joilla on motiiveja teoilleen. Artominen on askel tekemiseen, ja ilman
vot ja motiivit kun eivät ole sinällään patekoja valoilla ja arvoilla voi heittää vehoja. Arvoja, jotka ohjaavat minua työssilintua.
säni, voi arvioida lukemalla ja miettimällä kirjoittamiani tekstejä. Tai kysymällä.
Poliiseilla on vuodesta 2001 ollut käy47
http://www.poliisi.fi/poliisi/home.nsf/0/8513B9763
tössään eettinen vala, joka listaa ansiok4BFF2D8C2256BC7002C3C44?opendocument.
(Luettu
20.10.2013.)
kaasti avoimuuden ja tasapuolisuuden
– 264 –
LÄHTEET
•
•
•
•
•
•
•
Toivon tietysti lukijoiden
ymmärtävän, että lehtien ja
verkkotoimitusten takana on
ihmisiä, joilla on motiiveja
teoilleen.
Baillargeon, Normand: Älyllisen
itsepuolustuksen pikakurssi. niin
& näin 2011.
Clarkeburn, Henriikka & Mustajoki, Arto: Tutkijan arkipäivän etiikka. Vastapaino 2007.
Cook, John et al.: ”Quantifying
the consensus on anthropogenic
global warming in the scientific literature”. Environmental Research Letters vol. 8, no. 2, 2013.
http://iopscience.iop.org/17489326/8/2/024024/article. Luettu
23.10.2013.
Grundström, Elina: ”Valta takaisin toimittajille”. Suomen Lehdistö
9.9.2013. http://www.suomenlehdisto.fi/blog/2013/09/09/
valta-takaisin-toimittajille/. Luettu 18.10.2013.
Gould, Stephen Jay: ”The Late
Birth of a Flat Earth”. Julkaistu
teoksessa Dinosaur in a Haystack:
Reflections in Natural History, ss. 38–
50, New York: Three Rivers Press
1997. Verkossa: http://www.inf.
fu-berlin.de/lehre/SS05/efs/
materials/FlatEarth.pdf. Luettu
23.10.2013.
Intergovernmental Panel on Climate Change (IPCC): Fifth Assessment report (AR5). The Physical science basis. http://www.
ipcc.ch/report/ar5/wg1/#.UqLKWcydDEY. Luettu 15.10.2013
Journalistin ohjeet 2011. Julkisen sanan neuvosto. http://
www.journalistiliitto.fi/pelisaan– 265 –
•
•
•
•
•
•
•
•
not/journalistinohjeet/. Luettu
17.10.2013.
Lahtinen, Mikko: Montesquieu,
Charles Louis de Secondat de.
http://filosofia.fi/node/5286.
Luettu 17.10.2013.
Merrill, John C. & Odell, S. Jack:
Philosophy and journalism. Longman
1983.
Pietilä, Kauko: Journalismi ammattina. Gaudeamus 2012.
Poliisin eettinen vala. http://
www.poliisi.fi/poliisi/home.nsf/0
/8513B97634BFF2D8C2256BC7
002C3C44?opendocument. Luettu 20.10.2013.
Pöppönen, Hannu: ”Apunen
pyytää Journalistiliitolta apua
toimittajien puoluekannan selvittämisessä”. Helsingin Sanomat
11.10.2010.
http://www.hs.fi/
kulttuuri/artikkeli/Apunen+pyy
tää+Journalistiliitolta+apua+toi
mittajien+puoluekannan+selvittä
misessä/1135260782991. Luettu
20.10.2013.
Rantala, Pälvi: Sukupuoli ja tasaarvo journalismissa. Tapaus Lappi.
Lapin yliopisto 2011. http://
www.doria.fi/bitstream/handle/10024/72510/Rantala_Sukupuoli_ja_tasa-arvo_journalismissa_DORIA_2.pdf ?sequence=4.
Luettu 23.10.2013.
Rosen, Jay: What are journalists for?
Yale University Press 1999.
Suomen perustuslaki. http://
www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990731.
Luettu
18.10.2013.
– 266 –
•
•
•
•
•
Suuri Maailmanatlas. WSOY
1990.
Tuomas Akvinolainen: Summa
Theologiae. Verkossa englanniksi
http://www.newadvent.org/summa/1001.htm. Luettu 23.10.2013.
Vehkoo, Johanna: Painokoneet seis!
Kertomuksia uuden journalismin ajasta. Teos 2011.
Waltari, Mika: Komisario Palmun
erehdys. WSOY 1940.
Zelizer, Barbie: Taking journalism
seriously. News and the Academy.
Sage Publications 2004.
“Lisäksi poliisit saivat selville tapahtuman
kulun, ammattinsa osaava siivoja putsasi
huoneiston aterian jälkeen, jonka seurauksena
välinpitämättömät asukkaat eivät nähneet
kun raavas siivooja kantaa kuolleen naisen
autoonsa.”
– 267 –
– 268 –
Jouni Perttula
Matka kenttäpoliisista
asiantuntijatehtäviin
Komisario Jouni Perttula
toimii Pirkanmaan
turvallisuusklusterin
koordinaattorina.
Perttula valmistui poliisiksi
vuonna 1998. Hän on
työskennellyt pääasiassa
kenttätehtävissä, niin
kenttämiehenä kuin
kenttäjohtajanakin. Perttula
suoritti alipäällystötutkinnon
vuonna 2004 ja päällystötutkinnon vuonna 2011.
Ennen poliisiuraa
Perttula teki taloja. Hän
valmistui ammattikoulusta
talonrakentajaksi 1993 ja
työskenteli kirvesmiehenä
varusmiespalveluksensa
jälkeen vuosina 1994–1996.
Kun isolla kengällä astuu,
jää iso jälki
T
yökännykkäni soi. Pirkanmaan
pelastuslaitoksen pelastuspäällikkö Seppo Männikkö kertoo
uusimmat käänteet vetämästään hankkeesta, joka tähtää ikäihmisten asumisen
turvallisuuteen. Asiat tuntuvat etenevän
hankkeessa hienosti: asumisen turvallisuutta ollaan nostamassa uudelle tasolle
muun muassa hoitotyötä tekevien turvallisuuskoulutuksen ja uuden teknisen innovaation, siirrettävän sprinklerilaitteen,
kehitystyön avulla.
Puhelun jälkeen alan valmistella seuraavaa Pirkanmaan turvallisuusklusterin
ohjausryhmän kokousta. Sisäisen turvallisuuden tutkimusseminaarin esityskin
pitäisi saada vielä tehtyä valmiiksi ennen
huomista.
Siis mitä ihmettä? Minähän olen poliisi,
ja päällystökoulutuksen saaneena minun
pitäisi olla parasta aikaa joko yleisjohtajana tai tutkinnanjohtajana poliisilaitoksella. Miten ihmeessä minä olen tällaisiin
tehtäviin päätynyt?
***
– 269 –
Valmistuin poliisiksi vuonna 1998 ja
palautteesta oli silloin ja on nykyäänkin
sain valmistumiseni jälkeen vakituisen
myönteistä.
vanhemman konstaapelin
Polkupyöräpoliisin työ
Kansan
pariin
viran silloisesta Helsingin
ei ollut pelkästään PRjalkautuminen ei
keskustan
poliisipiiristyötä ja ihmisten kohtaaole virkapuvussa
tä. ”Roba” oli minulle jo
mista, vaan suoritimme
varsinkaan
ennestään tuttu paikka,
työpäivien aikana hyvin
kokemattomalle
sillä olin suorittanut sielmonenlaisia peruspoliisin
poliisille aina
lä opintoihin kuuluneen
tehtäviä. Tällaisia tehtäviä
kevyttä
eikä
ihan
puolen vuoden kenttäharoli muun muassa liikenhelppoa hommaa.
joittelujakson. Kenttätyö
teen valvonta, eikä sekään
Helsingissä oli maalaisporajoittunut pelkästään kejalle erittäin tapahtumarikasta ja mielenvyen liikenteen valvontaan. Suoritimme
kiintoista. Viihdyinkin Roballa erittäin
usein muun muassa moottoriajoneuvoihyvin. Monenlaiset vapaa-ajan mahdolhin kohdistuvaa liikennevalovalvontaa
lisuudet Helsingissä takasivat minulle
Kaivokadulla. Ruuhka-aikana punaisia
ja vaimolleni kaupungissa viihtymisen
valoja päin ajaneet autoilijat joutuivat
myös työajan ulkopuolella.
pysähtymään joka tapauksessa joko seuErityisellä lämmöllä muistelen kesää
raaviin tai sitä seuraaviin valoihin. Muis1999, jonka työskentelin polkupyöräpotan vieläkin autoilijoiden hölmistyneitä
liisina. Polkupyörällä liikkuessa kaupunilmeitä, kun menimme polkupyörinemki näyttäytyi hyvin erilaisena kuin tuume koputtelemaan kuljettajan ikkunaan
lilasin takaa katsottuna. Mieleenpainuja pyytämään häntä ajamaan autonsa sivimpia hetkiä olivat lukuisat päivittäiset
vuun kirjallisten töiden teon ajaksi.
kohtaamiset niin kaupunkilaisten kuin
Muistuupa mieleeni myös tapaus, josturistienkin kanssa. Voisin jopa sanoa,
sa eräs nainen lähti ajamaan polkupyöettä polkupyöräpoliisin työ oli eräänlaisrällä minua karkuun, kun pyysin häntä
ta korkeakoulua erilaisten ihmisten kohpysähtymään liikennerikkeen vuoksi.
taamiseen liittyvien taitojen opettelussa.
Muutaman sadan metrin ”takaa-ajon”
Kansan pariin jalkautuminen ei ole virjälkeen pääsin kiihdyttämään naisen ohi
kapuvussa varsinkaan kokemattomalle
ja pakotin hänet pysähtymään kiilaamalpoliisille aina kevyttä eikä ihan helppoa
la ja käskyttämällä. Luulin tilanteen olehommaa. Mukavien rupattelutuokioiden
van ohi, mutta toisin kävi. Nainen otti
lisäksi joutuu vastaamaan toinen toistaan
jalat alleen ja lähti vielä juoksemaan karkiperämpiin kysymyksiin ja kohtaamaan
kuun. Sain naisen nopeasti kiinni, minkä
myös pettyneiden, joko poliisitoiminjälkeen hän yritti vielä riuhtoa itsensä irti
taan tai yhteiskuntaan ylipäätään, ihmisotteestani. Tilanteen rauhoituttua pyysin
ten tunteenpurkauksia. Onneksi suhtaunaista kertomaan henkilötietonsa. Hän
tuminen poliisiin on Suomessa pääsäänkertoi tiedot, mutta ”hakutiedustelun”
töisesti erittäin myönteistä ja enemmistö
yhteydessä selvisi, että ne olivat virheel– 270 –
liset. Tällöin nainen kertoi, että hän ei
tule kertomaan oikeita henkilötietojaan
minulle koskaan. Meille ei jäänyt tilanteessa muuta vaihtoehtoa kuin ottaa nainen poliisilakiperusteisesti kiinni ja viedä
hänet poliisiasemalle.
Luulin tässä vaiheessa, että nainen on
käyttäytymisestä päätellen varmasti etsintäkuulutettu johonkin rikokseen liittyen. Naisen hallusta löytyi poliisiasemalla ajokortti, jolloin saimme selville
hänen oikeat henkilötietonsa. Ihmetykseksemme naisella ei ollut minkäänlaista merkintää rekistereissä. Lopulta hän kertoi pakenemisen ja tietojen
valehtelemisen syyksi sen, ettei hänen
mielestään poliisilla ollut mitään valtuuksia pysäyttää häntä hänen ajaessaan
polkupyörällä, saati sitten alkaa kysellä
henkilötietoja. Tämä on hyvä esimerkki poliisityön luonteesta: koska tahansa
voi tapahtua mitä tahansa täysin ennalta
arvaamatonta.
Helsingin ydinkeskustassa pystyy liikkumaan ruuhka-aikaan pyörällä lyhyitä
matkoja autoa nopeammin. Olimmekin
usein ensimmäisenä partiona paikalla
kiireellisissä hälytystehtävissä. Pääsinpä
suorittamaan pyörän päältä myös juosten pakenevan varkaan kiinnioton. Tällaisia vauhdista tehtäviä kiinniottoja oli
harjoiteltu useita kertoja polkupyöräpoliisin peruskurssilla, ja oli hienoa päästä
toteuttamaan harjoiteltu kiinniotto myös
oikean ”rosvon” kanssa. Kiinniotto pyörän päältä tapahtuu käytännössä siten,
että ennen kohtaamista siirrytään vauhdissa seisomaan rungon toiselle puolelle, runkoa lähinnä oleva jalka polkimella.
Ennen kiinniottoa pudottaudutaan pois
Onneksi suhtautuminen poliisiin
on Suomessa pääsääntöisesti
erittäin myönteistä ja
enemmistö palautteesta oli
silloin ja on nykyäänkin
myönteistä.
– 271 –
pyörän päältä ja varsinainen kiinniotkertaa saavutettu.
to tapahtuu juosten. Pyörä jatkaa sitten
Kuten totesin jo aiemmin, viihdyin
omia matkojaan, kunnes
Helsingissä erittäin hyvin.
Sellaista
tilannetta
kaatuu tai törmää johonSiviilielämä vei minut kuiei saa syntyä
kin esteeseen. Tämä tietenkin tasan vuoden Helmissään tapauksessa,
tysti aiheuttaa tiettyjä rasingissä työskentelyn pääsettä
asiakas
kokee
joitteita siihen, missä kiintä takaisin juurilleni. Kuupoliisin halveksivan
nioton voi suorittaa.
lin tällöin ystävältäni, että
häntä.
Opin Helsingissä oppiVammalan kihlakunnan
isältäni ylikonstaapeli Pasi
poliisilaitoksella on aukeaKotrolta sen, ettei poliisityötä pidä tehdä
massa vanhemman konstaapelin virka.
hampaat irvessä ja liian tosikkomaisesti,
Hain tuota virkaa ja valintaprosessin
uskaltaisinko sanoa, liian ”virkaintoisesjälkeen sain kutsun astua palvelukseen
ti”. Pieni pilke silmäkulmassa auttaa enVammalaan. Eräs esimieheni oli pahoilnen kaikkea jaksamaan raskaassa työssä,
laan lähdöstäni. Hän totesikin irtisanomutta usein se myös auttaa ratkaisemaan
misilmoitusta viedessäni, että tulevassa
vaikeatkin tilanteet myönteisellä tavalla.
työpaikassani saan unohtaa poliisityön
Toki täytyy muistaa, että huumorin käytkokonaan ja urakehitysmahdollisuudet
tö on ennen kaikkea taitolaji, eikä se sovi
ovat lähes olemattomat. Hän varmaan
tietenkään kaikkiin tilanteisiin. Huumoajatteli, että Vammalan kaltaisessa maarilla voi olla väärässä tilanteessa, tai väälaispiirissä poliisin pääasiallinen tehtävä
ränlaisella huumorilla oikeassa paikassa,
on syödä munkkia ja juoda kahvia.
juuri päinvastainen vaikutus kuin on
toivottu. Sellaista tilannetta ei saa syntyä
***
missään tapauksessa, että asiakas kokee
poliisin halveksivan häntä. Tai tilannetta,
Työskentelin Vammalassa peruspoliisimissä asiakas joutuu poliisin sanomistyön ohella useita vuosia koulupoliisina.
ten tai tekemisten vuoksi menettämään
Koulupoliisin työ ei ollut mikään suunkasvonsa. Oli miten oli, niin otin kuiniteltu juttu, vaan ajauduin siihen oikeastenkin jo silloin tavoitteekseni sen, että
taan sattumalta. Silloinen esimieheni,
jokainen kohdattu asiakas lähtisi kuskomisario Pauli Pitkäkoski, pyysi mitakin tilanteesta hyvällä mielellä pois.
nua pitämään satunnaisesti paikallisilla
Aina tämä ei tietenkään onnistu, koska
ala-asteilla liikenneaiheisia oppitunteja.
virkatehtäviä suorittaessamme joudumHuomasin pikku hiljaa ajautuneeni tilanme puuttumaan kansalaisten oikeuksiin
teeseen, jossa koulujen opettajat alkoivat
toisinaan hyvinkin voimakkaalla tavalla.
pyytää koulupoliisi Perttulaa puhelimeen
Mutta jos esimerkiksi tuhannen euron
sopiakseen tulevista kouluvierailuista.
ylinopeussakon saanut asiakas poistuu
Vuosina 2003–2004 suorittamani aliautosta kiitellen, voi todeta, että kohtaapäällystöopinnot antoivat minulle hyminen on onnistunut ja tavoite on sillä
vän mahdollisuuden kehittää paikallista
– 272 –
koulupoliisityötä. Kehittämiselle olikin
ilmeinen tarve, sillä opetusmateriaali oli
melko vanhaa ja kouluvierailupyynnöt
perustuivat lähinnä opettajien omaan aktiivisuuteen. Tämä tarkoitti käytännössä
sitä, että joillain kouluilla käytiin usein ja
toisilla kouluilla ei vierailtu ollenkaan.
Tein alipäällystöopintojen tutkielman
otsikolla ”Poliisin peruskoulun 1-6 luokille antaman liikennekasvatuksen kehittäminen Vammalan kihlakunnan poliisipiirissä”. Tutkielman pääsisältö muodostui vaaranpaikkakartoituksesta, jonka
toteutin kaikilla kihlakunnan ala-asteilla.
Näiden esiin nousseiden vaaranpaikkojen käytännön korjaaminen jäi kaupungin ja kuntien vastuulle, mutta vaaranpaikkoja käytettiin hyödyksi niin poliisien kuin opettajienkin antamassa liikenneopetuksessa. Kehitin tutkielmaan
osana järjestelmän, jonka tavoitteena
oli kohdata jokainen oppilas/ikäryhmä
kaksi kertaa luokkien 1–6 aikana. Laadin
myös uudet opetusmateriaalit vanhojen
piirtoheitinkalvojen sijaan. Materiaalit
sisältävät muun muassa poliisin esittelyn,
liikenneopetuksen ja oikeuskasvatuksen
teemoja kunkin ikäryhmän tason ja koulutustarpeen mukaan. Kuvasin esityksen
materiaaleiksi kuvia ja lyhyitä videoita
erilaisista ”elävän elämän” liikennetilanteista. Uudet materiaalit tekivät opetuksesta entistä mielekkäämpää ja uskon,
että myös oppilaat saivat opetuksesta
niiden kautta enemmän irti. Aktiivinen
otteeni koulupoliisityössä ja sen kehittämisessä huomioitiin myös tunnustuksena, sillä sain Satakunnan koulupoliisin
”arvonimen” vuonna 2004.
Lasten ja nuorten kohtaaminen esi-
Vuosina 2003–2004 suorittamani
alipäällystöopinnot antoivat
minulle hyvän mahdollisuuden
kehittää paikallista
koulupoliisityötä.
– 273 –
merkiksi kouluvierailujen yhteydessä on
liisiammattikorkeakoululla. Voin vilpitmielestäni erittäin tärkeää työtä. Koulutömästi sanoa, että olen viihtynyt työssävierailut ovat valistuksen
ni erittäin hyvin. LisähaasJa
ennen
kaikkea
lisäksi luonteva tapa päästetta kenttäjohtajan tehtärkeää on se,
tä tutustumaan paikallisiin
täviin toi Vammalan kihettä lapset ja
lapsiin ja nuoriin. Ja ennen
lakunnan poliisilaitoksen
nuoret
pääsevät
kaikkea tärkeää on se, että
sulautuminen Pirkanmaan
tutustumaan poliisiin
lapset ja nuoret pääsevät
poliisilaitokseen vuonna
positiivisissa
tutustumaan poliisiin po2009, jolloin kenttäjohtomerkeissä.
sitiivisissa merkeissä. Olen
alue laajeni koko läntistä
kenttätyötä tehdessäni jouPirkanmaata koskevaksi.
tunut puuttumaan nuorten tekemisiin
Motivoivista tehtävistä huolimatlukemattomia kertoja. Näissä tilanteissa
ta opiskeluinto alkoi kuitenkin nostaa
molemminpuolisen luottamuksen saajälleen päätään. Ehkä myös halu edetä
vuttamiseksi on ollut suuriarvoista, jos
uralla sai hakeutumaan poliisin päällysnämä nuoret ovat olleet poliisin kanssa
töopintoihin. Päällystöopinnot suoritetekemisissä jo aikaisemmin esimerkiksi
taan kahdessa osassa. A-osa, noin puokouluvierailujen yhteydessä – siis niissä
litoista vuotta, suoritetaan päätoimisena
positiivisissa merkeissä.
opiskeluna ja B-osa sitten oman toimen
Koulupoliisin työn lisäksi olen ollut
ohella omien voimavarojen tahtiin. Päävuosien varrella mukana myös useissin kuin pääsinkin sisään koulutukseen
sa muissa työryhmissä ja yhteistyöja suoritin poliisin päällystöopinnot
hankkeissa, esimerkiksi paikallisessa
vuosina 2009–2011. Valmistuttuani Apäihdeprojektissa ja kunnallisessa turosasta joulukuussa 2010 palasin takaisin
vallisuussuunnittelussa liikenneturvalylikonstaapelin virkaan Pirkanmaan polisuustyöryhmän puheenjohtajana. Tälliisilaitoksen Sastamalan poliisiasemalle
laisissa ryhmissä poliisit toimivat yleensä
(entinen Vammalan kihlakunnan poliisierilaisissa poliisitoimintaan liittyvissä
laitos) kenttäryhmän johtajan tehtävääni.
asiantuntijarooleissa. Siis oman alansa
Vuoden 2011 alusta minua pyydettiin
ammattilaisena muiden ammattilaisten
Poliisiammattikorkeakouluun tekemään
osaamisen täydentäjänä.
liikennetiimiin opettajan (komisario)
opintovapaan sijaisuutta. Puolen vuo***
den opettajan työ oli mielenkiintoinen ja
opettavainen kokemus. Vaikka minulla
Alipäällystöopintojen jälkeen olen työsei olekaan opettajan koulutusta, uskon
kennellyt loppuvuodesta 2006 alkaen
että aikaisemman poliisityön kautta saaylikonstaapelin virassa kenttäryhmän
mani esiintymis- ja vuorovaikutustaidot
johtajana ja kenttäjohtajana, lukuun otantoivat hyvät eväät opettajan tehtävään.
tamatta päällystöopintoja ja viimeistä
Liikenteen valvonta ja liikenneturvalkahden ja puolen vuoden työjaksoa Polisuus ovat olleet minulle aina erityisen
– 274 –
kiinnostuksen kohteena, mikä sekin antoi hyvät valmiudet liikenteen opettajan
tehtäviin.
Puoli vuotta kului nopeasti ja palasin
sen jälkeen jälleen vakituiseen työhöni
Sastamalaan. Kauan en ehtinyt taaskaan
Sastamalassa olla, sillä syksyllä 2011
minua pyydettiin jälleen töihin Poliisiammattikorkeakoululle. Tällä kertaa
kyseessä ei ollut opettajan tehtävä, vaan
esiselvityksen tekeminen Pirkanmaalle
suunniteltuun yhteistyöhankkeeseen, Pirkanmaan turvallisuusklusteriin.
Hankkeen alullepanijana oli Pirkanmaan maakuntajohtajan Esa Halmeen
kutsuma kokous, johon oli kutsuttu
kymmenen keskeisen turvallisuustoimijan edustajat. Halme kysyi kokouksessa,
voitaisiinko Pirkanmaalla turvallisuustoimijoiden yhteistyön tiivistämisestä ja
toiminnallisesta kokoamisesta saada nykyistä enemmän hyötyä. Kokouksessa
todettiin, että Pirkanmaalle on keskittynyt poikkeuksellisen laaja turvallisuustoimijoiden joukko, minkä vuoksi yhteistyön kehittämiselle nähtiin paljon mahdollisuuksia. Jottei hyvä idea olisi jäänyt
vain ajatukseksi, kokouksessa päätettiin
toteuttaa Pirkanmaan liiton rahoittama
esiselvitys turvallisuusklusterin kokoonpanon, sisällön ja toimintamahdollisuuksien kartoittamiseksi. Paikalla ollut Poliisiammattikorkeakoulun rehtori Kimmo
Himberg lupasi osoittaa esiselvitykselle
tekijän, jonka toteuttajaksi sitten minut
valittiin.
Tätä artikkelia kirjoittaessani olen
muistellut ja mietiskellyt omaa työuraani.
Kuten edellä kerroin, Helsingistä Vammalaan lähtiessäni esimieheni totesi, että
Vaikka minulla ei olekaan
opettajan koulutusta, uskon
että aikaisemman poliisityön
kautta saamani esiintymis- ja
vuorovaikutustaidot antoivat
hyvät eväät opettajan
tehtävään.
Tätä artikkelia
kirjoittaessani olen muistellut
ja mietiskellyt omaa työuraani.
– 275 –
maalaispiirissä saa unohtaa poliisityön
osaamisen ja asiantuntemuksen suunkokonaan ja urakehitysmahdollisuudettaamisen paremman turvallisuuden aikin ovat olemattomat. Kun nyt pohdin
kaansaamiseksi. Turvallisuusklusterissa
reilun 15 vuoden mittaista työhistoon koossa merkittävä älyllinen pääoma,
riaani, voin todeta, että totuus on ollut
jonka joustavalla käytöllä saadaan aikaan
kuitenkin aivan toinen. Urakehitystä on
käytännön ratkaisuja esille nousseisiin
tapahtunut vanhemmasta
tur vallisuuskysymyksiin
Yhteistyön avulla
konstaapelista komisaja -ongelmiin. Yhteistyön
pystymme saamaan
rioksi. Pääasiassa olen
avulla pystymme saamaan
aikaan
myös
sellaista
työskennellyt monin taaikaan myös sellaista vaivaikuttavuutta, mitä
voin haastavissa kenttäkuttavuutta, mitä emme
emme muuten saisi
tehtävissä niin kenttämiemuuten saisi aikaan. Käyaikaan.
henä kuin kenttäjohtajatännön esimerkkejä konknakin, mutta niiden ohella
reettisen yhteistyön tulokolen päässyt osallistumaan myös moniin
sista ovat käynnissä olevat osaamisvermuihin mielenkiintoisiin projekteihin ja
kostot ja niiden aikaansaannokset, joista
tehtäviin. Ehkä me emme kumpikaan,
kerron myöhemmin lisää.
sen paremmin esimieheni kuin minä,
Ohjausryhmän tukemana on käynnisosanneet tuolloin 2000-luvun taitteessa
tynyt muun muassa Insta Innovationin
ajatella, mitä kaikkea poliisityö voi nykyja viranomaisten yhteistyössä kehittämä
aikana pitää sisällään ja millaiseksi työ on
virtuaalinen harjoitusympäristö, Joint
muuttumassa.
Virtual Training Environment -projekti
(JoViTE), jonka tarkoitus on kehittää
***
johtamisen moniviranomaisharjoitteluun tarkoitettu virtuaalinen harjoitusKlusterilla tarkoitetaan yleisesti maantieympäristö. Syksyn 2013 aikana järjestelteellisesti toisiinsa läheisesti sijoittuvaa
mää on testattu kolmessa eri viranomaisjoukkoa, jolla on jokin yhteinen intressi,
harjoituksessa ympäri Pirkanmaata. Potässä tapauksessa siis turvallisuus. Turliisitoimintaa lähinnä on Tampere-talon
vallisuusklusterin ympärille kehitetyn
ympäristöön luotu virtuaalimaailma,
yhteistoiminnan ei ole tarkoitus kilpailla
jossa harjoiteltiin Tasavallan presidentin
jo olemassa olevien yhteistyömuotojen
itsenäisyyspäivän juhlavastaanoton tilankanssa, vaan toteuttaa ennakkoluulottonejohtamista.
masti uudenlaista alueellista turvallisuusTurvallisuusklusteri on rakentunut
yhteistyön toimintatapaa. Pääasiallinen
nykyiseen muotoonsa neljässä eri vaitavoite onkin ollut koota alueen turvalheessa, joista ensimmäinen oli esiselvilisuustoimijat yhteen ja luoda siltaa eri
tyksen tekeminen. Toisessa vaiheessa
toimijoiden väliselle yhteistyölle. Tavoite
Turvallisuusklusterin ohjausryhmä pääton tärkeä, sillä laaja-alaisen yhteistyön
ti käynnistää varsinainen konkreettisen
uskotaan mahdollistavan toimijajoukon
yhteistoiminnan esiselvitysten tulosten
– 276 –
rohkaisemana. Kolmannessa vaiheessa
tein tutkimusta siitä, minkälaisia liiketoimintaympäristöjä ja -edellytyksiä turvallisuusalalla on. Neljännessä vaiheessa
selvitin sitä, minkälainen rooli kolmannella sektorilla ja sen järjestöillä on turvallisuustyön osatekijänä.
Järjestöjen tekemän turvallisuustyön
merkitys tulee tekemäni tutkimuksen
mukaan kasvamaan tulevaisuudessa.
Järjestöillä on merkittävä rooli muun
muassa ennalta estävän työn tekijänä.
Järjestöillä nähdään olevan myös erittäin suurta potentiaalia toimia osana
turvallisuustoimijoiden yhteistyötä. Yhteistyö edellyttää kumppanuutta, jossa
omistaudutaan tietyn tarkoituksen ja
aikaansaannoksen saavuttamiseen. Eräs
haastattelemani totesikin hyvin sanoessaan: ”Yhteinen tavoitteemme on turvallisuustason nostaminen – riippumatta
siitä oletko virkamies vai et.”
Turvallisuusklusteria
rakentaessani
olen saanut tehdä koordinaattorin työn
rinnalla jatkuvaa tutkimus- ja kehittämistyötä. Työhuoneeni sijaitseekin luontevasti Poliisiammattikorkeakoulun TKIyksikössä (TKI = tutkimus, kehittäminen ja innovaatiot). Erikoistutkija Vesa
Huotarin kanssa tekemäni yhteistyö on
yhdistänyt hedelmällisellä tavalla käytännönläheistä poliisikokemustani ja Huotarin tieteellistä ajattelua. Käytännön
aikaansaannosten lisäksi eri vaiheista on
syntynyt myös kirjallisia tuotoksia, joiden tarkempia tietoja löydät halutessasi
lähdeluettelosta.
Työtehtäväni turvallisuusklusterissa
ovat olleet melko kaukana perinteisistä
poliisitehtävistä. Poliisikokemus on kui-
Järjestöjen tekemän
turvallisuustyön merkitys tulee
tekemäni tutkimuksen mukaan
kasvamaan tulevaisuudessa.
Järjestöillä on merkittävä
rooli muun muassa ennalta
estävän työn tekijänä.
– 277 –
tenkin ollut välttämätön tausta: ilman
tysverkosto on valittu sisäasiainministesitä en olisi pystynyt kunnolla suoriuturiön valtakunnallisiksi pilottihankkeiksi.
maan niistä moninaisista haasteista, joita
Käytännön poliisitoimintaa lähinnä
tämä kehittämistyö on vaatinut. Korvaaoleva osaamisverkosto on turvallisuusmaton hyöty on ollut myös saamastani
tiedon välitysverkosto, jossa olemme
esimieskoulutuksesta. Vaikka en olekaan
rakentaneet poliisin ja kaupan alan toitällä hetkellä esimiesvirassa, olen kuimijoiden välille tiedonvälitysverkoston.
tenkin joutunut jatkuvasti käyttämään
Verkostossa voidaan välittää kahdenesimiestaitojani muun muassa verkoston
tasoista turvallisuusviestiä, sekä ennaltatoimijoiden motivoinnissa ja asioiden
ehkäisevää että reaaliaikaista.
johtamisessa. Verkostojen johtaminen
Reaaliaikaista viestiä voidaan välittää
onkin pitkälti epäsuoraa
esimerkiksi alueella kierverkoston toimintaan vaitelevästä varasliigasta, teKorvaamaton hyöty on
kuttamista. Verkostojen ollut myös saamastani kijöiden tuntomerkeistä ja
johtamiseen kuuluu myös
kiinnostuksen kohteista.
esimieskoulutuksesta.
toiminnan suuntaaminen
Viestinnän kautta kaupkohti sovittuja päämääriä.
pakeskukset ja vartiointiTurvallisuusklusterissa näitä päämääriä
liikkeet voivat varautua tällaisen liigan
ovat toteuttaneet eri teemojen ääreltuloon valvontaa tehostamalla. Myös
le kootut osaamisverkostot. Kuhunkin
poliisi voi suunnata omaa valvontaanverkostoon on koottu sellaiset osaasa entistä paremmin rikostentekijöiden
jat, joita kyseisen ongelman ratkaisu tai
kiinnisaamiseksi. Onnistumisiakin on jo
asian eteenpäin vieminen vaatii, ja kulsaatu muun muassa älypuhelinvarkaiden
lakin verkostolla on oma puheenjohtaja.
kiinniottojen muodossa.
Verkostojen teemoja ovat tähän menEnnalta estävän viestinnän esimerknessä olleet seuraavat: yritysturvallisuus,
kinä voisin mainita kuukausittain koosikäihmisten asumisen turvallisuuden
tettavan raportin anastetuimmista tuotparantaminen, ennakointi, logistiikka ja
teista ja tuoteryhmistä. Syyskuussa 2013
myrskyt, turvallisuuden tutkimus ja kouPirkanmaan poliisi kirjasi 268 näpistystä.
lutus, turvallisuustiedon välitysverkosto
Kärkituotteet olivat ”kiinnostavuusja kolmannen sektorin osaamisverkosto.
järjestyksessä” alkoholi, elintarvikkeet,
En lähde tässä yhteydessä kuvaamaan
vaatteet, kosmetiikka ja polttoaine. Elinkaikkien verkostojen sisältöä tarkemmin,
tarvikenäpistykset tuntuvat olevan kasmutta yhteistyön potentiaalista voisin
vava trendi, ja mieleeni onkin noussut
mainita sen, että verkostoissa toimii tälkysymys, onko taloudellinen taantuma
lä hetkellä yli sata toimijaa. Vaikutukset
lisäämässä elintarvikkeiden kiinnostaja hyödyt eivät ole vain paikallisia, mistä
vuutta anastusmielessä.
osoituksena on se, että ikäihmisten asumisen turvallisuusverkosto, yritysturval***
lisuusverkosto ja turvallisuustiedon väli– 278 –
Verkostoyhteistyö on avannut silmiäni
ymmärtämään entistä paremmin, ettei
poliisi pysty ratkaisemaan yhteiskunnan
turvallisuusongelmia yksin. Turvallisuusongelmat ovat hyvin monimutkaisia
ja moniulotteisia, minkä vuoksi tarvitsemme niiden ratkaisemiseksi laajaa verkostomaista yhteistyötä. On myös hyväksyttävä se tosiasia, ettei kaikki turvallisuusalan viisaus asu poliisilaitoksella.
Kaikilla turvallisuusklusterin toimijoilla
on erittäin paljon osaamista, joka täydentää poliisin osaamista merkityksellisellä tavalla. Jos haluamme saada aikaan
yhteiskunnallista vaikuttavuutta, verkostoituminen on itse asiassa ainoa tapa ja
mahdollisuus saavuttaa tavoite.
Poliisin ja muiden turvallisuustoimijoiden yhteistyöllä on pitkät perinteet.
Yhteistyön merkitys on vuosien varrella
korostunut, ja vuonna 2001 yhteistyövelvoite kirjoitettiin lakitasoisesti poliisilain
ensimmäiseen pykälään, jonka mukaan
poliisin tulee toimia turvallisuuden ylläpitämiseksi yhteistyössä muiden viranomaisten sekä alueella olevien yhteisöjen
ja alueen asukkaiden kanssa. Yhteistyön
merkitystä on korostettu myös useissa
niin kansallisissa kuin kansainvälisissäkin tutkimuksissa ja raporteissa. Mainitsen esimerkkinä Sisäisen turvallisuuden
ohjelman ”Turvallisempi huomen”,
jossa todetaan arjen turvallisuuden syntyvän systemaattisen, suunnitelmallisen
ja avoimen verkostoyhteistyön turvin.
Kaikkien toimijoiden yhteinen huolenaihe, resurssien niukkeneminen, on myös
aiheuttanut tarvetta tiivistää yhteistyötä.
Uskon, että tulevaisuudessa poliisissa
tulee olemaan perustyön rinnalla entistä
Verkostossa voidaan
välittää kahdentasoista
turvallisuusviestiä, sekä
ennaltaehkäisevää että
reaaliaikaista.
Verkostoyhteistyö on avannut
silmiäni ymmärtämään entistä
paremmin, ettei poliisi pysty
ratkaisemaan yhteiskunnan
turvallisuusongelmia yksin.
Kaikkien toimijoiden
yhteinen huolenaihe, resurssien
niukkeneminen, on myös
aiheuttanut tarvetta tiivistää
yhteistyötä.
– 279 –
enemmän erilaisia asiantuntijatehtäviä, ta. Siksi onkin vaarana, että vähenevät
vaikkapa sitten turvallisuusyhteistyöhön resurssit suunnataan helpommin mitattaviin asioihin. Olen kuiliittyen. Olen kuullut saUskon,
että
nottavan, että ”ennen
tenkin kokemukseni myötulevaisuudessa
tä entistä vakuuttuneempi
vanhaan” poliisin tärpoliisissa tulee
siitä, että jokainen ennalta
keimmät ominaisuudet
olemaan
perustyön
estävään työhön panosolivat suuri koko ja ruma
rinnalla entistä
tettu tunti maksaa itsenulkonäkö.
Legendan
enemmän erilaisia
sä takaisin ennemmin tai
mukaan ne olivat myös
asiantuntijatehtäviä,
myöhemmin. Parhaassa
Poliisikoulun ainoat päävaikkapa sitten
tapauksessa työ voi säässyvaatimukset. Tulevilta
poliiseilta tarvitsemme turvallisuusyhteistyöhön tää ihmishengen tai estää
liittyen.
nuoren ajautumisen rikolmassiivisten lihasten ja
lisen uralle. Yksikin haikarskin ulkomuodon sijaan ennen kaikkea yhteistyökykytaitoja, rahtunut nuori saattaa aiheuttaa useille
vuorovaikutustaitoja, kykyä laaja-alaiseen eri viranomaisille todella paljon työtä. Ei
ajatteluun sekä myös kykyä ilmaista itse- ole tavatonta, että yksi henkilö syyllistyy
ään ymmärrettävästi niin suullisesti kuin vuodessa sataan eri rikokseen. Kun laskirjallisestikin. Toki poliisin on pidettä- kee näiden juttujen tutkimiseen, syytevä huolta myös fyysisestä kunnostaan jo harkintaan, oikeuskäsittelyyn ja vankeusoman jaksamisenkin vuoksi. Nykyäänkin aikaan liittyvät kustannukset, niin sumfyysisistä ominaisuuksista on hyötyä eri- mat ovat erittäin suuria. Kokonaisturtyisesti kenttätyössä. Pelkästään fyysisillä vallisuusstrategian 2012–2015 mukaan
avuilla ei nyky-yhteiskunnassa ja nyky- yhden syrjäytyneen kustannukset voivat
poliisissa kuitenkaan ponnisteta kovin olla laskutavasta riippuen jopa miljoona
pitkälle. Oppiminen ei pääty virkamerkin euroa. On selvää, ettei ongelmia ratkaissaamiseen, ainakaan toivottavasti, vaan ta vain poliisin keinoin, vaan lasten ja
oppiminen on jatkuva prosessi. Oma nuorten tukemiseen tarvitaan laajapohtaipaleenikaan ei ole oppijana päättynyt, jaista ja pitkäjänteistä yhteistyötä.
Turvallisuustyössä on harvoin tarjolla
vaan aloitin syksyllä 2013 turvallisuushallinnon maisteriopinnot Tampereen pikavoittoja ja nopeasti näkyviä tuloksia.
yliopistossa. Nämä opinnot ovat erittäin Verkostomainen toiminta edellyttääkin
hyödyllisiä nykyisten työtehtävien kan- sen vuoksi jokaiselta osallistujalta sinalta, mutta samalla ne pätevöittävät mi- toutumista pitkäjännitteiseen yhteistyönut entistä vaativampiin turvallisuusalan hön, näkyä yhteisistä ja omakohtaisista
hyödyistä sekä käytännön ongelmien
asiantuntija- ja johtotehtäviin.
Verkostomaisen toiminnan tavoitteet tiedostamista ja niiden voittamista. On
ovat usein luonteeltaan ennalta ehkäise- kuitenkin hyvä huomata, ettei turvalliviä. Ennalta estävän työn ongelma on, suuden parantaminen ole ydinfysiikkaa.
että sen tuloksia on hyvin vaikea mita- Kun toteutamme yhdessä käytännön– 280 –
läheisiä asioita, voimme saada aikaan
arjen turvallisuutta parantavia tuloksia.
Johtoajatuksena on hyvä pitää verkostomaisen toiminnan perusmatematiikasta
poikkeava yhtälö: yhteistyössä 1+1 on
aina enemmän kuin 2.
Tulevilta poliiseilta
tarvitsemme massiivisten
lihasten ja karskin ulkomuodon
sijaan ennen kaikkea
yhteistyökykytaitoja,
vuorovaikutustaitoja, kykyä
laaja-alaiseen ajatteluun
sekä myös kykyä ilmaista
itseään ymmärrettävästi
niin suullisesti kuin
kirjallisestikin.
LÄHTEET:
•
•
•
•
Kokonaistur vallisuusstrategia
2012–2015. Länsi- ja Sisä-Suomen
aluehallintovirasto. Luettavissa:
http://www.intermin.fi/download/39878_Kokonaisturvallisuusstrategia_2012-2015.pdf.
Linnamaa, Reija. 2004. Verkostojen toimivuus ja alueen kilpailukyky. HAUS-julkaisuja 1/2004.
Helsinki.
Perttula, Jouni. 2012. Avoin Tampere (Tredea) – Pirkanmaan turvallisuusklusterin toimintaedellytysten selvitys. Tampere 2012.
Luettavissa: http://innovatetampere-fi-bin.directo.fi/@Bin/83
0596ac5f58f688149c21214c782
4f4/1371189468/application/
pdf/91521/Avoin%20Tampere_
Loppuraportti_Pirkanmaan%20
turvallisuusklusteri.pdf.
Perttula, Jouni. 2012. Pirkanmaan
turvallisuusklusteri? – Esiselvitys
hankkeen toteutettavuudesta. Poliisiammattikorkeakoulun raportteja 99. Luettavissa: http://www.
poliisiammattikorkeakoulu.fi/poliisi/poliisioppilaitos/home.nsf/
files/1F6EAF493292D121C225
79D1003B7BE1/$file/Raportteja99_web.pdf.
Oppiminen ei pääty virkamerkin
saamiseen, ainakaan
toivottavasti, vaan oppiminen
on jatkuva prosessi.
– 281 –
•
•
Perttula, Jouni. 2013. Kolmas sektori turvallisuuden osatekijänä.
Poliisiammattikorkeakoulun raportteja 107. Luettavissa: http://
prettylib.erikoiskirjastot.fi/lib4/sr
c?pbformtype=01001&profileset
=pjfi&database=9&series=17975743&SORT=5
(julkaistaan
11/2013).
Turvallisempi huominen, Sisäisen turvallisuuden ohjelma 2012.
Sisäasiainministeriö. Luettavissa:
http://www.intermin.fi/download/34893_262012_STO_III_
fi.pdf.
– 282 –
– 283 –
– 284 –
“Ateriassa oli unilääkettä ja nukahdettuaan
siivooja riisti tämän hengen, raahasi
autoonsa ja vei metsään.”
– 285 –
– 286 –
Elina Saksala
Kohtaamisia
mikrofonin äärellä
Elina Saksala on tuottaja Ylen
Asiaohjelmissa.
Saksala on työskennellyt
Yleisradiossa vuodesta
1991 lähtien eri tehtävissä:
toimittajana, tuottajana
ja kouluttajana. Ennen
Yleisradiota hän on toiminut
elokuva-alalla, äänilevyyhtiöissä ja kielikoulutuksen
parissa.
Saksala on myös tietokirjailija.
Hän on julkaissut lukuisia
teoksia, muun muassa Asiaa
ruudussa – tv-dokumentin
anatomia (2008) ja Ammattina
juontaja (2012).
Koulutukseltaan Saksala on
filosofian maisteri, pääaine
englantilainen filologia.
Kun isolla kengällä astuu,
jää iso jälki
T
yöskentelen Ylen Asiaohjelmissa
radio-ohjelmien tuottajana. Yle
on suuri viestintätalo, olemme
päivittäin tekemisissä jopa tuhansien ihmisten kanssa tarkoituksenamme välittää
tietoa, tunnelmia ja viihdykettä kansalaisilta kansalaisille. Toki joukkoon mahtuu
lisäksi ulkomailta tulevaa uutisaineistoa,
musiikkia, draamaa ja dokumenttia täydentämään tarjontaa. Me keräämme,
suodatamme, yhdistämme, tulkitsemme,
täydennämme yhteiskunnasta ja laajemmin maailmalta pulppuavaa aineistoa
ja lähetämme sen uudessa muodossa
monenlaisia linjoja pitkin edelleen kansalaisille: peräti 95 prosenttia suomalaisista käyttää säännöllisesti Ylen palveluja muodossa tai toisessa, 78 prosenttia
päivittäin. Tätä tiedon keruuta ja prosessointia kutsutaan journalismiksi. Journalismin ammattilaiset, eritoten toimittajat,
hankkivat aineistonsa kaikin mahdollisin
keinoin, yksi tärkeimmistä on haastatteleminen. Palaan artikkelini loppupuolella
ajatuksiin siitä, miten syntyy hyvä haastattelu. Viestintä perustuu ihmisten väliseen vuorovaikutukseen – se on siis se
– 287 –
nissaan 8.10.2013 näin: ”Hyödyllinen
iso kehys, jonka sisällä koko sirkus pyöennakko-oletus voi sopivissa oloissa tai
rii, joten aloitetaan siitä.
autettuna kuitenkin kivettyä ennakkoIhmisten keskinäinen vuorovaikutus
luuloksi. Avaran katseen tilalle tuleekin
on kaiken kaikkiaan monitahoinen ja
ahdas yhden koon muotti, joka estää
haasteellinen tapahtuma, jota värittävät
näkemästä. Ihmistä ei nähdä ihmisenä
psykologisten tekijöiden lisäksi kultvaan väärän sukupuolen, iän, värin, rotuuriset ja kielelliset erot, sukupolvi- ja
dun, kansalaisuuden tai uskonnon edussukupuolierot, hierarkkiset ja muut
tajana.”
sosiaaliset tekijät sekä satunnaiset oloErilaisuus on osaksi opittua ja kultsuhteet. Erot ilmenevät äänenpainossa,
tuurista, pohjimmiltaan ihmisillä on
puhuttelumuodossa (sinä vai te), sananjokseenkin samanlaisia perustarpeita
valinnoissa, lauserakenteissa, katseessa,
kuten ravinto, uni, turvalasennossa ja etäisyydessä
Vuorovaikutuksen
lisuus, läheisyys… Toisaalpuhetoveriin. En sinutperusta on
ta saamme syntymälahjana
telisi entistä presidenttiä
toisten
ihmisten
tietynlaisen temperamentai yliopiston rehtoria ilkunnioittamisessa
tin, joka vaikuttaa siihen,
man että tämä tekisi ensin
ja myönteisessä
miten otamme vastaan
aloitteen. Vaikka käytän
uteliaisuudessa.
pettymykset, yksinäisyyhelposti tuttavallisissa tiden, ymmärtämättömän
lanteissa slangia ja hassuja
ja epätasa-arvoisen kohtelun tai vastaasanamuotoja, en milloinkaan tekisi sitä
vasti hyväksyvän katseen, kannustuksen
muodollisessa haastattelutilanteessa tai
ja leikinlaskun. Hyvä kasvuympäristö
tavatessani työkokouksessa uuden yhvahvistaa itsetuntoa ja auttaa meitä kohteistyökumppanin. Eri kulttuureissa on
taamaan muut myönteisesti ja rikastuttasuuriakin eroja siinä, miten vanhempia
vasti.
ihmisiä tai vieraita puhutellaan, paljonko
Kanssaihmiset ovat ikään kuin peiletarvitaan jutustelua (small talk) pohjusjä, joiden kautta tutkiskelemme ja tultamaan liikeneuvottelua tai mitkä asiat
kitsemme itseämme. Huonommuuden
ovat tabuja.
tunne voi nousta näennäisesti mitättöVuorovaikutuksen perusta on toisten
mistä varhaisen vuorovaikutuksen tiihmisten kunnioittamisessa ja myönteilanteista, jotka toistuessaan iskostavat
sessä uteliaisuudessa. Meitä on moneen
sisimpäämme sitkeän käsityksen omasta
junaan, eikä kaikille aina löydy istumaitsestämme. Mutta yhtä lailla myönteiset
paikkoja. Oma elämä tulee ajan myötä
kohtaamiset missä hyvänsä vaiheessa taihelpommaksi, kun pitää lähtökohtanaan
valta voivat avata uusia ovia.
sitä, että pyrkii tutustumaan erilaisiin
Hyvä vuorovaikutus lähtee yksinkerihmisiin ja asennoituu niin, että minun
taisesti tapakulttuurista, siitä mitä jokaitapani olla ja elää ei ole ainoa oikea. Helsen olisi ainakin pitänyt oppia kotona ja
singin Sanomien entinen päätoimittaja
koulussa: päivää ja näkemiin, kiitos ja ole
Reetta Meriläinen kirjoitti HS:n kolum– 288 –
hyvä, anteeksi… Voinko auttaa? Avoin
katse, toisen huomioiminen ja hyvä tahto riittävät pitkälle. Eri uskontoja ja ajatussuuntia yhdistää maailmanlaajuisesti
niin sanottu kultainen sääntö, joka voidaan ilmaista monin tavoin, muun muassa näin: ”Älä tee toisille mitään sellaista,
mitä et haluaisi heidän tekevän sinulle”
tai myönteisemmin: ”Ole toisia kohtaan
sellainen kuin haluaisit ihmisten olevan
sinua kohtaan.” Mutta maailma ei ole
yksinkertainen, eivätkä viestintätilanteet
suju kuten Strömsössä. Ahneus, kateus,
kielivaikeudet, taloudelliset intressit, rikkinäinen puhelin ja muutamat muut pikkuseikat tekevät viestinnän tavattoman
monimutkaiseksi prosessiksi. Siksi meillä on sotia, taskuvarkaita, rakkausryppyjä, huonoja haastatteluita ja mielensä
pahoittajia.
Hyvä vuorovaikutus
lähtee yksinkertaisesti
tapakulttuurista, siitä mitä
jokaisen olisi ainakin pitänyt
oppia kotona ja koulussa: päivää
ja näkemiin, kiitos ja ole hyvä,
anteeksi… Voinko auttaa? Avoin
katse, toisen huomioiminen ja
hyvä tahto riittävät pitkälle.
***
Semiootikko Wendell Johnson on tuonut esille mielenkiintoisen näkökulman
ihmiskielten epätäydellisyydestä ja ilmaisumme rajallisuudesta suhteessa alati
muuttuvaan maailmaan: ”Kieli on animistinen ja houkuttelee meidät puhumaan muuttumattomuuksista, pysyvyyksistä, samankaltaisuuksista, normaaliudesta, laadusta, maagisista muutoksista,
nopeista parannuskeinoista, helpoista
ongelmista ja lopullisista ratkaisuista.”
Wendellin mukaan maailma ja sen ilmiöt eivät ole niin yksiselitteisiä kuin
miten kieli ne määrittelee. Työttömyys,
kevään tulo ja Pohjois-Afrikan verkkoyhteyksien kehitys ovat jatkuvassa muutostilassa erilaisten luonnonprosessien,
– 289 –
kansainvälisen kaupankäynnin, sattusanallista ja sanatonta viestintäänsä niin,
mien, inhimillisen vuorovaikutuksen ja
että erilaiset ihmiset ymmärtävät viestin
rikollisuuden vuoksi. Meidän on kuitenniin kuin se on tarkoitettu. Täsmällisyykin tarve lokeroida ihmiset ja asiat: kauden ei kuitenkaan tarvitse merkitä kielen
pungit ovat pieniä tai suuria, tv-ohjelmat
köyhyyttä ja ilmaisun niukkuutta.
ovat viihdettä tai asiaa ja lapset kilttejä
Viestintämme koostuu monenlaisten
tai tuhmia. Alusvaatteille, juhlavaatteille
elementtien yhteisvaikutuksesta:
ja talvitakeille on omat säilytyspaikkansa. Tällainen lajittelu helpottaa esineiden
- verbaalinen eli kielellinen viesti:
ja ajatusten hallitsemista. Emme voi olla
mitä sanotaan
koko ajan määrittelemässä, missä määrin
- paralingvistinen viesti: miten sanotalo on ruskea tai tumman punainen tai
taan (äänen korkeus, voimakkuus ja
joku tapaamamme ihminen suomenkiesävy, puheen rytmi, taukojen käyttö,
linen tai kaksikielinen.
intonaatio, epäröinnin tai tunteiden
Tämä epäsuhta jatkuvassa muutokilmaiseminen äänellisin keinoin kusen tilassa olevan maailman ja kielemten huokaukset, äännähdykset, vime kaavamaisuuden välillä on toisinaan
hellys)
ongelma ihmisten välisessä viestinnässä.
- nonverbaalinen eli ei-kielellinen
Viimeisten 50 vuoden aikana vaurasviestintä kuten kehonkieli, jolla viestuminen, median yhä kiihtyvä kehitys
titään myös kuuntelemista (katse,
ja ennen muuta globalisaatio ovat sireleet, ilmeet, liikkeet) sekä tilankäyttö
paloittaneet yhteiskuntamme yhä pieja ihmisten välinen etäisyys ja kosketus.
nempiin alakulttuureihin. Ennen muuta
internetin tulo 1990-luvulta lähtien on
Kaikkiaan sanattoman viestinnän katkasvattanut eroja huimassotaan olevan kommuniTämä epäsuhta
ti: nuorin nettisukupolvi ja
kaatiotilanteessa yhtä merjatkuvassa
muutoksen
vanhempi arvokonservakittävää kuin kielellisen
tilassa olevan
tiivinen kansanosa elävät
viestinnän ja jopa merkitjo ”ihan eri maailmassa”. maailman ja kielemme tävämpää, sillä jos sanojen
kaavamaisuuden
Yhteinen kieli on suhteelja ei-kielellisen ilmaisun
välillä on
linen käsite, koska näillä
välillä on ristiriita, jälkimtoisinaan ongelma
eri sosiokulttuuristen ryhmäinen vie voiton. Eri tutihmisten välisessä
mien edustajilla on osin
kimusten mukaan sanattoviestinnässä.
eri merkitykset samoille
mista viesteistä muistetaan
sanoille. Mistä puhutaan,
50–90 prosenttia, kun taas
kun puhutaan evästeestä, imuroinnista
sanallisista viesteistä muistetaan vain
tai risuaidasta?
noin 10–50 prosenttia.
Tästä seuraa, että niin toimittajan kuin
Mitä kasvosi ilmentävät, kun esität
erilaisten viranomaisten ja yleisöä palkysymyksiä tai lausut tunneperäisiä lauvelevien ammattilaisten on kehitettävä
seita? Jos sanot ”pyydän anteeksi” tai
– 290 –
”otan osaa suruusi” ja samalla hymyilet
katsomatta toista silmiin, viestisi vääristyy pahasti. Voit korostaa tärkeää osaa
puheessasi käsien harkituilla liikkeillä.
Kun nostat kulmakarvoja, avaat suun
raolleen ja levität käsiäsi kämmenpuoli
ylöspäin, ilmaiset hämmästystä. Kulmien kurtistamisella voit ilmaista epäilyä,
samoin nostamalla kulmakarvat ylös,
kallistamalla vähän päätä ja katsomalla
puhekumppaniasi tiukasti tai hiukan huvittuneen näköisenä. Kääntymällä jotain
ihmistä kohti osoitat hänelle huomiota
tai myönteistä kiinnostusta. Nojaamalla
taaksepäin voit irtisanoutua hänen käsityksistään.
Jos vertaillaan eri medioita, televisiolla
on erityisen hyvä kyky välittää tunneviestejä: ihmiskasvot näkyvät tv-ruudussa
suurikokoisina, jolloin jokainen tunteen
häivähdyskin näkyy kotikatsomoihin.
Televisio välineenä korostaa ihmisten
ulkonäköä, tyyliä, vaatetusta, ilmeitä,
eleitä ja liikehdintää. Sitä vastoin puheen
sisältö voi jäädä vähemmälle huomiolle.
Radio puolestaan korostaa sitä, miltä
ihminen kuulostaa ja kuinka sujuva hän
on. Puhetapa ja äänensävy värittävät puheen sisältöä. Asiasisältö ja sen yksityiskohdat välittyvät parhaiten kirjallisessa
muodossa, esimerkiksi printtimediassa,
sillä varsinaisen tekstin lisäksi voidaan
käyttää erilaisia taulukoita, kaavioita ja
valokuvia.
Poliitikoille televisio on oiva väline
luoda mielikuvia, koska se korostaa ulkonäön ja vaatetuksen lisäksi muita ulkoisia piirteitä, kuten nopeaa reagointikykyä, verbaalista lahjakkuutta, hymyä ja
katsekontaktia, rentoutta, arvokkuutta
Tästä seuraa, että niin
toimittajan kuin erilaisten
viranomaisten ja yleisöä
palvelevien ammattilaisten
on kehitettävä sanallista
ja sanatonta viestintäänsä
niin, että erilaiset ihmiset
ymmärtävät viestin niin kuin se
on tarkoitettu.
Televisio välineenä korostaa
ihmisten ulkonäköä, tyyliä,
vaatetusta, ilmeitä, eleitä
ja liikehdintää. Sitä vastoin
puheen sisältö voi jäädä
vähemmälle huomiolle. Radio
puolestaan korostaa sitä, miltä
ihminen kuulostaa ja kuinka
sujuva hän on.
– 291 –
tai huumorintajua ja kehon seksuaalisia
signaaleja. Samalla se on varsin armoton
media, sillä kaikki edellä mainittu voi
myös kaatua poliitikkoa vastaan: hidas
reagointi, tympeä ilme, haparointi, teennäisyys ja harmaa olemus. Syvällinen
viisaus ja harkinta eivät sen sijaan välttämättä toimi televisiossa, jossa vastausten
pitää tulla nopeasti ja sujuvasti. Poikkeuksen muodostavat jotkin keskusteluohjelmat tai henkilökuvadokumentit.
Niissä päähenkilöllä on runsaasti tilaa
esittää ajatuksiaan ja pohdiskella asioiden yhteyksiä.
joilla häntä rohkaistaan kertomaan lisää.
Kuuntelemista voidaan vahvistaa istumalla tai seisomalla hyvässä asennossa: jalat tukevasti maassa ja molemmat
kankut tuolissa kiinni. Pieni etukumara,
suu raollaan mieluummin kuin tiukasti
kiinni, ja käsivarretkin avoimuutta ilmaisemassa – tämä kaikki tulee luontaisesti,
jos kuuntelee toista ihmistä keskittyneesti.
***
Statusilmaisulla tarkoitetaan ihmisten keskinäisen vuorovaikutuksen tiedostamat***
tomia tai tiedostettuja tekoja, jotka liittyvät tilan, eleiden, asennon ja äänen käytRuumiinkielemme kertoo, kuuntelemtöön. Simo Routarinne on perehtynyt
meko todella vai mietimmekö, mitä sastatusilmaisuun näyttelijänä ja kouluttanoisimme itse seuraavaksi. Tästä meillä
jana ja kirjoittanut aiheesta teoksen Valjokaisella on arkista kokemusta. Ja juuta ja vuorovaikutus – statusilmaisun perusteet.
ri tässä kohtaa keskustelu on vaarassa
Vaikka statusilmaisu on useimmiten tiemuuttua riidaksi, jos kumpikin osapuoli
dostamatonta, sitä voi tietoisesti oppia
vain jankuttaa omaa näkökantaansa eikä
hyödyntämään sekä omassa ilmaisuskuuntele toisen todellista
saan että kanssaihmisen
Ruumiinkielemme
sanomaa. Kuunteleminen
käytöksen tulkitsemisessa.
kertoo,
kuuntelemmeko
on yhtä tärkeä osa viestinSosiaalinen
dominanssi
todella vai
tää kuin puhuminen.
on statusilmaisun perusmietimmekö, mitä
Aktiivisessa kuuntelussa
käsite. Sillä tarkoitetaan
sanoisimme
itse
katsekontakti on keskeikahden yksilön keskinäisseuraavaksi.
sessä roolissa. Arvostamistä sanatonta ja sanallista
ta tai ymmärrystä osoiteilmaisua, jolla selvitetään,
taan pienin nyökkäyksin ja hymyin, hämkumpi heistä on dominoiva ja kumpi
mästystä silmiä suurentamalla, epäilystä
alistuva. Tämä eläinkunnasta tuttu ilmiö
kääntämällä hieman päätä alaviistoon ja
on ihmisillä hienovaraisempaa ja usein
kenties siristämällä silmiä. Toisen puhettiedostamatonta. Statusilmaisu ei ole
ta voi myötäillä pienillä äännähdyksillä
pysyvä ilmiö vaan suhteellinen ja tilankuten ”ahaa, ai, hmm, niinkö?” Puhujaa
nekohtainen. Ilmaisemme itseämme eri
ei keskeytetä, vaan pikemminkin esitetavalla kohdatessamme kadulla ystävän,
tään pieniä vahvistavia lisäkysymyksiä,
työpaikalla kokouksessa esimiehemme,
– 292 –
toimittajan roolissa poliitikon tai viranomaisena asiakkaan. Mutta jos tapaammekin esimiehemme vaikka jalkapalloottelussa, käyttäytymisemme on erilaista
kuin virallisemmassa yhteydessä.
Viestitämme jatkuvasti kasvojemme
ja koko kehomme ilmaisuun käytettävän monimutkaisen lihaksiston välityksellä tunnetilojamme ja asenteitamme.
Statusilmaisun tiedostaminen ja siihen
perehtyminen voi auttaa toimittajaa tunnistamaan toistuvia käyttäytymismalleja
ja henkilökohtaisia rajoittavia maneereja. Sama koskee tietysti kaikkia, joiden
työssä ihmisten välinen vuorovaikutus
on keskeisessä osassa.
Statusilmaisu ei rakennu iän, yhteiskunnallisen aseman tai varallisuuden
perusteella. Siinä käytetään sekä sanallisia että sanattomia keinoja, ja kuten
kaikessa viestinnässä, fyysiset sanattomat keinot vaikuttavat voimakkaammin.
Statusilmaisulla tarkoitetaan kaikkea sitä,
mitä ihmiset tekevät tai millä he leikkivät
dominoidakseen tai osoittaakseen alistumista. Puhutaan korkeasta ja matalasta
statusilmaisusta. Jokainen voi joustavasti säädellä omaa ilmaisuaan reaktiona
kanssaihmisen ilmaisuun. Alainen hymyilee ja rentoutuu, kun pomo juttelee
kahvitauolla leppoisasti onnistuneesta
viikonloppulomastaan. Kun sama pomo
vähän myöhemmin moittii alaistaan epäonnistuneesta projektista, tämä vaistomaisesti pyöristää hieman hartioitaan ja
katsoo varovaisesti silmiin ja nyökyttelee
kuunnellessaan. Routarinne korostaakin,
että mitä liikkuvampaa ja joustavampaa
statusilmaisu on, sitä paremmat mahdollisuudet on selvitä erilaisissa vuorovai-
Statusilmaisun tiedostaminen
ja siihen perehtyminen
voi auttaa toimittajaa
tunnistamaan toistuvia
käyttäytymismalleja ja
henkilökohtaisia rajoittavia
maneereja. Sama koskee
tietysti kaikkia, joiden työssä
ihmisten välinen vuorovaikutus
on keskeisessä osassa.
– 293 –
kutustilanteissa.
hän tietysti varmistaa, että tuoliin on soKorkeaa statusta ilmaistaan runsaasti
pivaa istahtaa, ettei hän vaan vie joltain
tilaa vievillä eleillä ja asennoilla: hidas ja
toiselta paikkaa.
selkeä liikekieli, täsmälliLiian vahvaa domiToisen käytökseen
nen ja kuuluva puhetyyli,
noivaa vaikutusta on mahvoidaan vaikuttaa
kenties römeä ääni vielä.
dollista lieventää monin
kiinteällä
Toisen käytökseen voitavoin, silloinkin kun tikatsekontaktilla ja
daan vaikuttaa kiinteällä
lanteeseen on ikään kuin
vakaalla arvokkaalla
katsekontaktilla ja vakaalla
sisäänkirjoitettu tietty asekäyttäytymisellä.
arvokkaalla käyttäytymitelma, eli toinen osapuoli
sellä. Myös ulkoiset tekijät
on valmiiksi altavastaajan
kuten trendikäs pukeutuminen ja näyttäasemassa: puhuttelussa, anomassa laivän reteä rahankäyttö antavat ymmärtää,
naa tai hakemassa avointa työpaikkaa, tai
että tässä ei ollakaan mitä tahansa naakuulusteltavana esimerkiksi vaalitentissä.
purin setiä.
Haastateltavan tai asiakkaan voi asettaa
Matalan statuksen ilmaisukeinoja ovat
istumaan vinosti vastapäätä, ei suoraan
vastaavasti kehoa pienentävät asennot
kohti. Hänen takanaan ei saisi olla avoinja eleet, varovainen tai myötäkarvainen
ta ovea tai paljon väkeä hääräämässä.
puhetapa, anteeksipyytävä ja nyökytteleElekieli on tietoisen myötämielinen, äävä olemus. Tällä pyritään rohkaisemaan
nenkäyttö ja sananvalinnat ystävällisiä ja
toista ottamaan tila haltuunsa tai oleniin edelleen. Tv-studiossa on kirkkaat
maan suosiollisia puhujalle.
valot ja paljon väkeä, siellä ei ihan helLähes työssä kuin työssä voi tietoiposti tule turvallinen ja levollinen olo,
sesti hyödyntää näitä keinoja rikastuttamutta aina kun se on mahdollista, tulisi
maan ja tehostamaan vuorovaikutusta.
pyrkiä siihen, että haastateltava ei koe tiEsimerkiksi korkean statuksen katselannetta uhkaavana. Myös haastattelijan
kontakti on äärimmillään toisen suoraa
toiminta vaikuttaa: levollisuus ja keskittuijottamista. Erityisesti hiljainen tuijotyminen tarttuvat toiseen osapuoleen.
tus silloin, kun kumpikaan ei puhu, on
Statusilmaisulla on taipumus ketjuunvoimakas dominoiva ele. Tai toisena
tua: asento vaikuttaa puhetyyliin, puheääripäänä se, että jättää toisen tietoisesti
tyyli elekieleen ja katsekontaktiin. Siksi
ilman huomiota, ei katso lainkaan kohti
on vaikeaa muuttaa ilmaisussaan vain
tai katsoo vain tämän vartaloa tai kelloa
yhtä asiaa, sillä samalla muuttuvat muutarvioivasti. Tuoli saa kernaasti olla korkin siihen kytköksissä olevat ilmaisutakeampi kuin vastapuolella. Dominoiva
vat. Jos puhuja pitää päätään suhteelliosapuoli keskeyttää muut silloin, kun häsen liikkumattomana, hän alkaa käyttää
nellä on asiaa. Matalaa statusta ilmaiseva
täsmällisempää kieltä ja täydellisempiä
taas pyrkii viemään mahdollisimman välauseita, katsekontaktistakin tulee määhän tilaa, pitää jalkansa koukussa tuolin
rätietoisen suunnattua.
alla ja käsivarret sievästi sylissä. Ensin
Ketjuuntuminen perustuu siihen, että
– 294 –
ihmisen ulkoiset ja sisäiset tuntemukset
ovat yhteydessä toisiinsa. Ajattelu, asenteet ja tunteet vaikuttavat ilmaisuumme:
kehon asentoon, elekieleen ja esimerkiksi ääneen. Ja päinvastoin: jos painamme
hartiat alas, otamme surkean ilmeen ja
puhumme haikealla äänellä hiljaa, myös
tunteet mukautuvat tähän surkeuteen.
Opi tunnistamaan oman fyysisen ilmaisusi piirteitä vuorovaikutustilanteessa eri ihmisten kanssa: miten käytät tilaa,
miten istut, kumarrutko kohti haastateltavaasi vai nojaatko tiukasti poispäin?
Katsotko silmiin? Mitä ilmeesi kertovat?
Näin voit tietoisesti hakea uutta ilmaisua, vaikkapa karsia epävarmaa, hosuvaa liikehdintää. Tutki miten jo asennon vaihtaminen vaikuttaa puhetyyliisi.
Kun opit hallitsemaan statusilmaisuasi,
voit tieten tahtoen saada tukea uskottavuudelle ja parantaa vuorovaikutustasi.
Opettele myös tunnistamaan haastateltavien statusilmaisua ja käyttämään tätä
tietoa hyväksesi.
Statusilmaisulla on taipumus
ketjuuntua: asento vaikuttaa
puhetyyliin, puhetyyli
elekieleen ja katsekontaktiin.
Tutki miten jo asennon
vaihtaminen vaikuttaa
puhetyyliisi. Kun opit
hallitsemaan statusilmaisuasi,
voit tieten tahtoen saada
tukea uskottavuudelle ja
parantaa vuorovaikutustasi.
***
Seuraavassa palanen radion historiaa.
Syyskuun 28. päivänä 1950 radioselostajat Usko Santavuori ja Martti Silvennoinen tekivät kunnon mediatempauksen,
niin kuin nykyisin sanottaisiin. He halusivat käsitellä erikoislähetyksessään ”Radio tekee murron” poliisin toimintatapoja. Ohjelma alkaa Silvennoisen hiljaisella
selostuksella: hän seisoo kolmen aikaan
aamuyöstä Helsingin keskustassa lähellä rautatieasemaa rakennuksen varjossa
ja tarkkailee ympäristöä. Santavuori on
puolestaan hetkeä aikaisemmin murtau– 295 –
tunut omistajan luvalla koneliikkeeseen
mukanaan lyhytaaltolähetin ja mikrofoni. Hänellä on mukanaan laukku, johon
hän kerää joitakin esineitä kaupasta.
Silvennoisen alkujuonnon jälkeen
siirrytään kuuntelemaan Santavuoren
selostusta siitä, miten hän murtautui
liikkeeseen ja missä tunnelmissa hän
odottelee poliisia paikalle. Yleisradion
teknikko Vuori on asettautunut muutamaa kerrosta ylempänä sijaitsevaan huoneistoon tallentamaan Santavuoren selostuksen ja muut tapahtumat liikkeessä.
Miehet ovat etukäteen tiedottaneet murrosta poliisikomentaja Gabrielssonille,
mutta tämä on juonessa mukana eikä ole
kertonut asiasta eteenpäin.
Joku sivullinen huomaa murron ja
hälyttää poliisin. Poliisit tulevat reilussa
kymmenessä minuutissa ja Santavuori
pidätetään ”rysän päältä”. Kuulemme,
miten poliisi kysyy, missä Santavuoren
rikostoveri on. Santavuoren vakuutukseen, että hän on yksin, poliisit vastaavat
lyömällä tätä. Santavuori pyytää, etteivät
nämä löisi, mutta läiskähtelyt jatkuvat.
Kaikki tämä siis nauhoitetaan. Sitten
ääni liikkeen sisältä loppuu ja kuulemme Silvennoisen selostusta siitä, miten
miehet ovat tulleet ulos rakennuksesta ja
Santavuori työnnetään poliisiautoon ja
viedään asemalle.
”Päivää, olemme Yleisradiosta ja tulimme juuri selostusmatkalta Forssasta ja kuulimme tuossa rautatieasemalla
ryöstöstä…” Martti Silvennoinen meni
seuraavana aamuna poliisiasemalle muka
muina miehinä tekemään radioselostusta
tapahtuneesta murrosta. Poliisit vakuuttavat kuin yhdestä suusta, ettei heidän
uransa aikana ole koskaan tapahtunut
pahoinpitelyjä, paitsi jos rikollinen on
yrittänyt paeta tai on muuten käyttäytynyt väkivaltaisesti. ”Ei missään nimessä,
mitä syytä sellaiseen olisi?”
”Hyvät kuulijat. Lavastettu murto
on päättynyt. Rikollinen on saatu
kiinni ja poliisi on toiminut edellä
kerrotun mukaisesti. Varkaan saalis
on jäänyt varsin vähänlaiseksi.”
Ohjelman viimeisten minuuttien aikana
tekijät pyrkivät lieventämään sen jättämää karmeaa kuvaa poliisin toiminnasta:
”Meidän kaikkien on muistettava,
että tuo miljöö, mihin poliisi joutuu
keskellä synkkää yötä, on todella
epämiellyttävä. Liikkuessaan siellä
hän ei näet voi koskaan tietää, milloin suurroiston ampuma surmanluoti osuu maaliin. Tämän muistaen
poliisinkin kovia otteita on helpompi ymmärtää.”
Vuonna 1950 Suomessa oli vain yksi
radiokanava, ja television tulemiseenkin meni vielä vuosia, internetiä kukaan
ei olisi voinut edes kuvitella. Kuulijoita
on iltamyöhälläkin ollut siten miljoona
tai kaksi, joten juttua seurannut kohu
oli valtava. Tänä päivänä niin sanottu
reality on yksi suosituimmista ohjelmatyypeistä, siis tosielämään perustuva käsikirjoitettu asiaviihde. Erilaisia poliisien
työstä kertovia sarjojakin on tehty useita.
Mutta voitaisiinko yllä kuvatun kaltainen
ohjelma tänä päivänä toteuttaa? Tuskin.
Ensinnäkään poliisi tuskin haluaisi olla
– 296 –
tällä tavoin mukana juonessa paljastamassa mahdollisia väärinkäytöksiä omissa joukoissaan, ja kovin epäeettistäkin
se olisi. Toisaalta rikoslain 24. luvun 5.
§ kieltää salakuuntelun, ja siitähän tässä
ohjelmassa nimenomaan oli kysymys.
Konseptointi tarkoittaa sitä,
että päätämme muun muassa,
mitä ohjelmassa käsitellään,
mitä siinä tapahtuu, onko
kyseessä suora vai tallennettu
lähetys ja mitä elementtejä
ohjelmassa on.
****
Nykyään Ylellä on neljä tv-kanavaa ja
kuusi radiokanavaa. Lisäksi Suomessa
toimii lukemattomia kaupallisia kanavia
ja taivas vain on rajana kansainväliselle
tarjonnalle. Tuotan Asiaohjelmien Elämäntapa ja hyvinvointi -genreen kuuluvia ohjelmia, kuten Elämänmenoa,
Kansanradiota, Eve Mantua, kesäsarjaa
Kylillä, henkilöhaastattelusarjaa Tienviittoja sekä pyhäpäivien erikoispitkiä
keskusteluohjelmia. Tiimissäni on kuusi
toimittajaa. Näiden ohjelmien toimittamisen ohessa konseptoimme ensi vuodeksi tilattuja uusia ohjelmia kolmelle
kanavalle Radio Suomi, Yle Radio 1 ja
Yle Puhe. Kullakin kanavalla on oma
tyylinsä ja tarpeensa, ja toisaalta kullekin ohjelmalle määritellään tietty kohderyhmä. Konseptointi tarkoittaa sitä,
että päätämme muun muassa, mitä ohjelmassa käsitellään, mitä siinä tapahtuu,
onko kyseessä suora vai tallennettu lähetys ja mitä elementtejä ohjelmassa on.
Sähköiseen mediaan sisältöjä suunniteltaessa on otettava huomioon vähintäänkin ohjelman lajityyppi ja media (radio, tv, netti), ohjelman elementit, kuten
puhe, musiikki, arkistomateriaali, grafiikka, lavasteet ja puvustus, esiintyjät,
tyyli ja estetiikka, ohjelman taltiointi- tai
lähetystapa sekä kohderyhmä.
– 297 –
Nämä ratkaisut ilmenevät myös vaiktivaihetta ei ole.
kapa kielirekisterissä eli siinä, puhuTienviittoja on sarja henkilökuvia ihtaanko hyvää yleiskieltä,
misistä, jotka ovat tehneet
Luonnollisesti
myös
erikoistermein höystettyä
elämässään arvovalintoakateemista jargonia vai toimittajan käyttämä ja, esimerkiksi tietoisesti
haastattelutyyli on
pulppuilevaa nuorisoslanvalinneet uuden suunnan
hyvin
erilainen
eri
gia. Luonnollisesti myös
elämälleen. Ratkaisujen ei
ohjelmissa.
toimittajan käyttämä haastarvitse olla suuria, mutta
tattelutyyli on hyvin erilainiihin liittyy suurelle yleinen eri ohjelmissa. Otan kolme esimerksölle kiinnostavaa pohdintaa. Ohjelmat
kiä tuottamistani ohjelmista:
lähetetään Yle Radio 1:ssä arkipyhinä.
Elämänmenoa on joka toinen viikko läSarjan tekemisen tapa ja haastattelutyyli
hetettävä niin sanottu kontaktiohjelma
poikkeavat oleellisesti Elämänmenosta.
Radio Suomessa. Aiheet liittyvät arjen
Toimittaja tapaa Tienviittojen kulloielämään: lemmikit, puutarhanhoito, vansenkin päähenkilön yleensä muutaman
husten hyvinvointi, tupakoinnin lopettatunnin ajan jossakin tälle itselleen merminen ja niin edelleen. Studiossa on toikityksellisessä paikassa. Tämä on tärkeää
mittajan lisäksi kanavan juontaja ja yksi
oikean tunnelman löytämiseksi, mutta
tai kaksi asiantuntijavierasta. Yleisö läauttaa myös päähenkilöä palauttamaan
hettää sähköpostilla kysymyksiä ja kommieleensä oleellisia asioita elämästään.
mentteja, ja suoraan lähetykseen otetaan
Tasa-arvoinen kahden aikuisen vuopuheluita vastaan. Toimittaja keskusterovaikutus takaa parhaan haastattelun,
lee ohjelmassa soittajien ja asiantuntikun tehdään tämäntyyppisiä henkilöjan kanssa. Koska kyseessä ovat arkiset
kuvia. Mitä luotettavammaksi ja myöteemat, myös kieli ja tyyli ovat varsin
tämielisemmäksi haastateltava kokee
arkisia: soittajia jututetaan tuttavallisesti,
toimittajan, sitä todennäköisemmin
kyseessä ei ole tiukka haastattelu. Asianhän on valmis puhumaan avoimesti ittuntija vastailee soittajien kysymyksiin
sestään ja työstään, jopa kipeistä henja kommentteihin. Sen lisäksi toimittaja
kilökohtaisista muistoistaan. Tässäkin
haastattelee asiantuntijaa, jotta aiheeseen
tapauksessa toimittajan on muistettava
liittyvät perusfaktat saadaan esille. Täroolinsa; hän johdattelee kysymyksilmän osion toimittaja suunnittelee yleenlään keskustelua haluamaansa suuntaan.
sä tarkasti, kirjoittaa usein valmiit kyMukaan pitää kuitenkin mahtua myös
symyksetkin. Tyylillisesti haastattelu on
käsikirjoituksen ulkopuolelta yllätyksiä
silti tuttavallista ja keskustelunomaista.
ja rönsyjä sopivassa määrin. Tunnetason
Toimittaja käsikirjoittaa ohjelman, mutmukaan saaminen on niin ikään tärketa koska se on suora ja soittajat paljolti
ää: ”Mitä muistat siitä illasta, kun sait
ohjaavat ohjelman sisältöä, lopputulos
tiedon veljesi kuolemasta?” tai ”Pääsit
ei ole tarkoin ennakoitavissa. Toisaalta
valtuustoon heti 18 täytettyäsi. Miltä se
ohjelma on kerralla valmis, jälkieditointuntui?” Tienviittoja-sarjan ohjelmat
– 298 –
vaativat melko työlään editointivaiheen.
Haastattelu voidaan purkaa palasiksi ja
koota uudelleen eri järjestykseen, pari–
kolmetuntinen alkuperäinen haastattelu tiivistetään vajaaseen tuntiin. Usein
toimittajan kysymyksiä lyhennetään tai
jätetään jopa kokonaan pois. Sekaan voidaan lisätä vähän musiikkia tai erilaisia
taustaääniä, jotka on useimmiten taltioitu haastattelujen yhteydessä, esimerkiksi
luonnon ääniä.
Vielä kolmas esimerkki: tuotan Yle
Radio 1:een kaksituntisia keskusteluohjelmia arkipyhiin. Pitkäperjantaina puhuttiin pelosta, juhannuksena suomalaisten luontosuhteesta ja pyhäinpäivänä
vainajien muistamisesta eri kulttuureissa.
Mukana oli kaksi toimittajaa ja neljä vierasta. Vieraat valittiin sen mukaan, että
he tuovat erilaisia näkökulmia käsiteltävään aiheeseen: taidemaalari, luonnonsuojelujärjestön edustaja, matkailuyrittäjä ja ympäristöpsykologi lähestyvät
luontoteemaa hyvin eri tavalla. Olin itse
toisena toimittajana juhannuksen lähetyksessä ja toisena oli toimittaja-tuottaja
Ari Meriläinen. Käsikirjoitimme ohjelman hyvinkin tarkkaan niin, että teema
kulki koko ajan eteenpäin ja saimme
yhdessä aikaan kokonaiskuvan luonnon
merkityksestä suomalaisille.
Tämän tyyppisessä pitkässä keskusteluohjelmassa haasteena on antaa kaikille
sopivasti tilaa, pitää kuuntelijat perillä
siitä, kuka kulloinkin puhuu, ja ennen
muuta pitää jännitettä yllä niin, että
ohjelmaa ylipäätänsä jaksaa kuunnella.
Toimittajilta vaaditaan vahvaa läsnäoloa; keskustelu ei saa repsahtaa itsestäänselvyyksien jauhamiseksi. Tarvitaan
Mitä luotettavammaksi
ja myötämielisemmäksi
haastateltava kokee
toimittajan, sitä
todennäköisemmin hän on
valmis puhumaan avoimesti
itsestään ja työstään, jopa
kipeistä henkilökohtaisista
muistoistaan.
– 299 –
siis hyvää haastattelutaitoa, silti tyylilaji
roolinsa kysymysten esittäjänä. Siihen
on eri kuin vaikkapa A-Talkin tiukassa
tarvitaan hyvää kuuntelutaitoa ja kykyä
päivän politiikan ruodinreagoida
haastateltavan
Haastattelu
voidaan
nassa. Yhteistä A-Talkin
vastauksiin.
toki rakentaa
kanssa on se, että vieraita
Suomessakin useita kerkeskustelunomaiseksi,
kannustetaan kommentoitoja luennoinut kanadamutta silti
maan toistensa sanomisia
lainen journalisti ja koutoimittajan
ja keskustelemaan keskeluttaja John Sawatsky on
tulisi säilyttää
nään, sävy vain on pikemanalysoinut tuhansia haaskirkkaana
oma
minkin filosofinen kuin
tatteluja ja koonnut sitä
roolinsa kysymysten
tenttaava. Tällaiset pitkät
kautta keskeiset teesinsä
esittäjänä.
keskusteluohjelmat ovat
haastattelutekniikasta. Häharvinaisuuksia nykyisesnen ensisijainen fokuksensä nopeatempoisessa mediamaailmassa,
sa on tutkivassa journalismissa, mutta
yleensä haastateltavilta odotetaan lyhyimetodi on sovellettavissa laajemmin eritä ja ytimekkäitä lausuntoja, ei syvällisiä
laisiin ohjelmatyyppeihin ja haastattelupohdintoja. Pyhäpäivien erikoisohjelmat
tilanteisiin.
tehdään suoran kaltaisiksi, toisin sanoin
Yksi Sawatskyn keskeisistä teeseistä
ne nauhoitetaan mahdollisimman tarkon se, että keskustelun tavoite on vaihtaa
kaan lopulliseen kestoonsa ja niitä editietoa (exchange information), kun taas
toidaan vain vähän, lähinnä poistetaan
haastattelun tavoite on hankkia tietoa
turhia toistoja ja virheitä.
(receive information). Tämän mukaisesti
hän on hionut kysymysten muotoa niin,
****
että niillä saadaan mahdollisimman paljon uutta tietoa.
Radio ja televisio ovat tehneet haastatKulttuurista riippumatta haastateltatelutilanteen niin tutuksi, että jokainen
villa on tavallisesti haastattelutilanteesosaa hahmottaa, miten siinä käyttäydysa kolme yleistä tavoitetta: turvallisuus,
tään: haastattelija kysyy ja haastateltava
miellyttävyys ja helppous. Haastateltavastaa. Vastaus riippuu kysymyksestä.
van päällimmäinen pyrkimys on siten
Sen sijaan normaalissa kahden ihmisen
selviytyä tilanteesta ehjin nahoin nolaavälisessä keskustelussa molemmat antamatta itseään, antaa itsestään miellyttävä
vat oman panoksensa eli kertovat uutta
kuva ja päästä mahdollisimman helpolla.
tai ilmaisevat mielipiteensä. Usein toiSawatskyn mukaan lähes kaikki pyrkivät
mittaja kuitenkin unohtaa oman roolintoimimaan näiden periaatteiden musa ja keskittyy hyvien kysymysten sijaan
kaan. Useimmat haastateltavat haluavat
jakamaan omia käsityksiään tai olettapysyä mukavuusalueellaan, kertoa asioismuksiaan. Haastattelu voidaan toki rata omilla ehdoillaan ja jättää ristiriidat ja
kentaa keskustelunomaiseksi, mutta silti
ongelmat pimentoon. Toimittajan taas
toimittajan tulisi säilyttää kirkkaana oma
on pidettävä päämääränsä selvänä: hä– 300 –
nen on tiedettävä, miksi tekee haastattelun ja mille yleisölle. Haastattelun strategia, taktiikka ja kysymykset laaditaan sen
mukaisesti.
Strategia luo edellytykset haastattelun
etenemiselle. Taktiikka merkitsee sitä,
että käytät tilaisuutta hyväksesi, kun se
tulee eteen. Strategian ja taktiikan ero
on se, että edellinen on valmistautumista, jälkimmäinen reagointia muutoksiin.
Hyvä strategia luo taktiikalle edellytykset. Sawatskyn mukaan journalisteilla on
tavallisesti vain taktiikka hallussa; kunnollinen strategia antaa kuitenkin enemmän.
Haastattelun tarkoituksesta ja päämäärästä on kerrottava kaikki oleellinen, kun
haastattelusta sovitaan vaikka puhelimitse: ”Teen juttua eilisestä välikohtauksesta eduskuntasalissa. Oletteko valmis
kertomaan oman käsityksenne tapahtumista?” Haastattelun alussa vahvistetaan, että haastateltavalla ei ole mitään
tätä haastattelua vastaan. Ensimmäisten
kysymysten tehtävä on siten vahvistaa
tehtyä sopimusta. Tästä sopimuksesta
voi olla tarpeen muistuttaa myös kesken haastattelun, jos ei muuten päästä
kunnolla tavoitellulle polulle: ”Tervetuloa suoraan lähetykseen, kansanedustaja
Kaukonen. Puhumme siis nyt eilisestä
välikohtauksesta. Olette aiemmin kieltänyt että tilanteessa olisi käytetty minkäänlaista väkivaltaa. Nyt julkaistu video
kertoo toista. Tarkentaisitteko, mistä
tässä on kysymys?” … myöhemmin jos
Kaukonen ei pysy asiassa: ”Veli Kaukonen, kertokaa vielä, mistä tämä uhkaava
tilanne sai mielestänne alkunsa?”
Vastaukset riippuvat kysymyksistä,
Kulttuurista riippumatta
haastateltavilla
on tavallisesti
haastattelutilanteessa
kolme yleistä tavoitetta:
turvallisuus, miellyttävyys ja
helppous.
Strategia luo edellytykset
haastattelun etenemiselle.
Taktiikka merkitsee sitä,
että käytät tilaisuutta
hyväksesi, kun se tulee eteen.
Strategian ja taktiikan
ero on se, että edellinen on
valmistautumista, jälkimmäinen
reagointia muutoksiin.
– 301 –
mutta vastaus tiettyyn kysymykseen ei
saisin vastata tuohon kysymykseen, jonaina ole sama. Siihen vaikuttaa koko
ka toimittaja esitti…”
haastattelun ilmapiiri ja kyKannattaa käyttää todisPanostajan
tehtävä
symysten järjestys ja keskitustaakkaa: jos haastateltaon olla aloillaan,
näinen suhde. Kysymysva esittää väitteen, hänen
odottaa räjähdystä.
ten lisäksi myös se, miten
pitää pystyä perustelehaastateltava on vastannut
maan se. Haastattelun onedellisiin kysymyksiin, vaikuttaa tämän
nistumisen kannalta on ratkaisevaa, tartmieleen: jos haastateltava lähtee kiistätuuko haastattelija vastauksiin vai palaamisen linjalle, hän todennäköisesti pysyy
ko hän omiin kysymyksiinsä ja unohtaa,
sillä, vaikka eteen tulisi helposti myönettä väitteen esittäjä on selityksen velkaa.
nettäväkin asia.
Useimmiten tarvitaan vain yksinkertaisia
Mitä vahvempi luottamus haastateljatkokysymyksiä: “Mitä tarkoitatte tuoltavalla on haastattelutilannetta kohtaan,
la…?” tai “Miksi?” tai ”Voisitteko maisitä parempia tuloksia voidaan odotnita jonkun esimerkin?” Vastaukset ovat
taa. Ystävällismielisessä haastattelussa
haastattelun tärkein osa. Niissä on valtaluottamus on alusta alkaen vahva. Jos
vasti potentiaalia, jota voi käyttää hyväktaas ilmapiiri on epäluuloinen, tarvitaan
seen jatkuvasti haastattelun aikana. Pitää
enemmän aikaa sopimuksen tekemiseen
vain muistaa kuunnella.
eli yhteistoimintakysymysten esittämiToimittaja voi kannustaa haastateltaseen. Haastateltava nojautuu taaksepäin
vaa täsmentämään vastauksiaan ja kertoja panttaa vastauksia.
maan lisää myös ei-sanallisen viestinnän
Selvistä faktoista ei kannata kiistellä,
avulla, esimerkiksi katsomalla silmiin ja
vaikka haastateltava tulkitsisikin ne ehkä
nyökkäämällä, että ymmärtää mitä toieri tavalla kuin toimittaja. Kannattaa
nen puhuu. Myös levollisuus ja keskittymyös pehmittää maata hakemalla alussa
neisyys osoittavat arvostusta ja kiinnosasioita, joista voidaan olla yhtä mieltä.
tusta. Pieni odottava hiljaisuus saattaa
Jos toimittaja suhtautuu koko ajan niin,
tuottaa yllättävän tuloksen. Vuorovaiettä haastateltava valehtelee tai ainakin
kutuksen tyyli on kuitenkin aina valitsalaa faktoja, yhteispelistä ei tule mitään,
tava ohjelmatyypin ja tilanteen mukaan:
ja lopputulos on pahimmillaan eipäs–
tiukka vaalitentti vaatii toisenlaista tyyliä
juupas-väittely. Haastateltava on tarinan
ja strategiaa kuin onnettomuuden uhrin
kertoja, jonka tehtävä on olla aktiivinen.
tai nuoren taiteilijan haastattelu. ToimitToimittajan tehtävä on tukea haastateltatajan läsnäolo ja haastattelutyyli ”näkyy”
van aloitteellisuutta. Silloin tämä tuntee
myös radiossa.
olevansa turvassa ja puhuu avoimemmin. Panostajan tehtävä on olla aloillaan,
****
odottaa räjähdystä. Valitettavan usein
tämä on väärin päin, toimittaja räiskähVastaukset riippuvat kysymyksistä, joten
telee ja haastateltava hillitsee: ”Jos nyt
kannattaa panostaa hyviin kysymyksiin.
– 302 –
Kysymys on tiedustelu jostain asiasta.
Se sisältää kaksi liikkuvaa osaa: kysymysosio ja aihe eli kysymyksen sisältö.
Molempien osien pitäisi olla harkittuja.
Esimerkiksi kysymyksessä ”Mitä mieltä
olet perussuomalaisten vaalimenestyksestä?” Mitä mieltä olet? on kysymysosio
ja perussuomalaisten vaalimenestys on kysymyksen aihe.
Kysymyksiä laadittaessa on kiinnitettävä huomiota molempiin liikkuviin osiin
eli sekä kysymysosioon että aiheeseen.
Sawatskyn mukaan kysymysten epäonnistumiseen on löydettävissä seitsemän
eri syytä, joita hän nimittää toimittajan
kuolemansynneiksi.
Pieni odottava hiljaisuus
saattaa tuottaa yllättävän
tuloksen.
1. Kysymyksestä puuttuu kysymysosio.
Kysymys ilman kysymysosiota on
väite, ja se antaa aina hyvän tilaisuuden
väittää vastaan, jolloin haastattelusta tulee keskustelua. Mitä vähemmän haastattelija julistaa tietävänsä, sitä enemmän
hän saa uusia näkökulmia irti. Lause
”Lakosta odotetaan pitkäaikaista.” ei ole
kysymys. ”Miten pitkään lakkoon olette
varautuneet?” haastaa ay-pomon pohdiskelemaan erilaisia näkökantoja.
2. Kun kaksi kysymystä esitetään peräkkäin, toinen sabotoi ensimmäisen.
Syynä toisen kysymyksen esittämiseen
heti ensimmäisen perään voi olla vaistomainen pyrkimys tarjota haastateltavalle
helppo varauloskäynti tukalasta aiheesta.
Yleensä haastateltavat vastaavatkin vain
toiseen kysymykseen, ellei se satu olemaan ensimmäistä hankalampi:
”Mistä
erityisesti
pääkaupunki– 303 –
seudulla yleistyneet asuntomurrot
johtuvat? Millä keinoilla voitaisiin
puuttua tämäntyyppiseen rikollisuuteen?”
Liian laaja avoin kysymys on esimerkiksi: ”Mitä mieltä olette euroalueen talouden nykytilanteesta?” tai ”Mitä teit
aikaisemmin?”
Vastaajan on helppo lähteä selvittämään
yleisiä syitä omaisuusrikoksiin. Jos hän
pohdiskelee asiaa vähänkin pidempään,
haastattelija ei muista vaatia vastausta
jälkimmäiseen kysymykseen, joka saattaa olla hankalampi.
4. Muotopuolet kysymykset.
Harva ilmiö maailmassa on joko–taityyppinen, useimmat ovat asteittaisia.
Jos otamme esimerkiksi maahanmuuton, siihen johtavia syitä ovat ainakin
rakkaus, sota, nälkä, työ, vaino, lomailu,
seikkailu ja sattuma. Toisaalta maahanmuuttajia on kaikkialta maailmasta. Ei
siis ole perustetta esittää suljettua kysymystä, joka käsittelee maahanmuuttoa
kokonaisuutena: ”Onko ulkomaalaisten
maahanpääsyä rajoitettava?” Samalla
tavalla muotopuolia ovat kysymykset:
”Laiminlyödäänkö vanhuksia avohoidossa?” tai ”Tuntevatko opettajat riittävästi lasten käyttämiä sosiaalisen median
ohjelmia?”
Toki suljettukin kysymys toimii, jos
aihe on sopusoinnussa kysymysosion
kanssa: ”Ehditkö junaan?” tai ”Tietääkö
teidän opettajanne Instagramin?”
Yleistäen voisi sanoa, että avoimet, yksinkertaiset, tylsät kysymykset tuottavat
värikkäämpiä vastauksia kuin värikkäät
kysymykset. Jos kysymyksessä on liikaa
väriä tai muuta roinaa, haastateltava joutuu ensin mielessään siivoamaan ylimääräiset ainekset pois kysymyksestä. Haastattelija antaa näin etulyöntiasemansa
vapaaehtoisesti pois. Esimerkkini on
Pressiklubista 30.9.2011:
3. Liikaa tavaraa: hyvä kysymys on avoin
ja rajattu.
Suljetut kysymykset alkavat aina -ko,
-kö -päätteisellä sanalla. Avoimet kysymykset sen sijaan alkavat yleensä mkirjaimella: mitä, miten, miksi, missä,
milloin tai kuka... Yksinkertaisin haastattelun rakenne muodostuu näistä: mitä
teit, miten teit ja miksi teit?
Suljetuilla kysymyksillä on aikansa
ja paikkansa, mutta avoin kysymys on
useimmiten parempi vaihtoehto. Avoimuus nostaa vaatimustasoa, se pakottaa
haastateltavan antamaan enemmän. Tärkeintä on kysymysosion ja aiheen välinen
suhde. ”Miltä tuntuu?” on hyvä kysymys,
mutta se vaatii yleensä rajauksen, esimerkiksi ajallisesti: ”Miltä sinusta tuntui,
kun kuulit ensimmäisen räjähdyksen?”
tai ”Miltä avantoon pulahtaminen tuntui?” Suljettu kysymys on melkein aina
muutettavissa avoimeksi poistamalla sen
alusta verbi ja aloittamalla kysymyssanalla mitä, miten tai miksi. Esimerkiksi
”Oliko Merkelin panos neuvottelutulokseen merkittävä?” muuttuu muotoon
”Miten luonnehtisitte Merkelin panosta
neuvottelutuloksen aikaansaamiseen?”
– 304 –
”Timo Soini, Sinä kun pyrit nyt
presidentiksi, niin pakko on kysyä,
että miten puolueelle käy, jos Sinut
valitaan, puolueellahan ei ole sen
jälkeen mitään tulevaisuutta?”
Suljetuilla kysymyksillä on
aikansa ja paikkansa, mutta
avoin kysymys on useimmiten
parempi vaihtoehto. Avoimuus
nostaa vaatimustasoa, se
pakottaa haastateltavan
antamaan enemmän.
Tämä kuulostaa aivan sopivalta kyseisessä ohjelmassa Ruben Stillerin suusta
kuultuna, mutta tavallisessa uutis- tai
ajankohtaislähetyksessä näin vahvan
väitteen esittäminen kysymyksen yhteydessä ei ole hyvä valinta. Neutraali muoto olisi esimerkiksi tällainen:
Yleistäen voisi sanoa, että
avoimet, yksinkertaiset,
tylsät kysymykset tuottavat
värikkäämpiä vastauksia kuin
värikkäät kysymykset.
”Timo Soini, pyrit nyt presidentiksi. Mitä vaikutuksia mahdollisella
valinnallasi olisi puolueelle?”
5. Huomautukset.
Toisinaan haastattelija saattaa lisätä kyselyn perään kommentteja muka
täsmentääkseen kysymystään. Kaikki
ylimääräiset huomautukset antavat kuitenkin haastateltavalle mahdollisuuden
tarttua toisarvoiseen aiheeseen ja siirtää
haastattelu pois pääteemasta.
”Mihin euromaiden massiivisella
rahoitusvakausmekanismilla
pyritään? Vastustajat epäilevät, että
etusijalla ei olekaan Kreikan kansan
ja valtion pelastaminen vararikolta vaan eurooppalaisten pankkien
suojeleminen.”
Vaihtamalla näiden lauseiden järjestystä
voidaan varmistaa että haastateltava vastaa varsinaiseen kysymykseen. Tai sitten
voi esittää ensin ”Vastustajat epäilevät…
”-lauseen ja heti sen perään kysymyksen
”Mitä mieltä olette tästä epäilystä?” Tämän jälkeen voi vielä tarvittaessa jatkaa
ensimmäisellä kysymyksellä ”Mihin eu– 305 –
romaiden massiivisella rahoitusvakausmekanismilla pyritään?”
6. Ladatut sanat.
Jotkut yksittäiset sanat voivat syödä
koko kysymyksen, jos niillä on haastateltavalle erityinen merkitys. Haastatteluun
valmistautuessa on muistettava, että tavoitteena on saada vastauksia kysymyksiin, eikä reaktioita joihinkin sanoihin.
Mitkä sanat sitten ovat ladattuja? Tähän
ei ole yleispätevää vastausta, koska ne
riippuvat henkilöstä ja tilanteesta.
”Hallitus pyrkii keskittämään valtaa
tavalla, joka tuhoaa itsenäistä Suomea askel askeleelta. Miten aiotte
puolustaa nykyistä kuntaliitosvillitystänne kansalaisille vaalien alla?”
Sawatskyn mukaan parhaat kysymykset
ovat kuin puhtaat ikkunat, joista näkee
hyvin läpi. Haastattelun tarkoitus on
tuottaa selkeä, kirkas kuva jostain asiasta. Arvoladattu kysymys on kuin likainen ikkuna, josta ei näy kunnolla ulos.
Ihmisten ei ole tarkoitus kiinnittää erityistä huomiota kysymykseen vaan vastaukseen, kuten heidän ei tulisi erityisesti
kiinnittää huomiota ikkunaan vaan siitä
avautuvaan maisemaan.
7. Liioittelu ja imartelu.
Journalistiseen kulttuuriin kuuluu monia ylisanoja kuten ihme, kriisi, ilmiömäinen nousu, romahdus, elävä legenda.
Jos näitä liioittelevia ilmauksia sotketaan
kysymykseen, vastaus voi ajautua väärään suuntaan. Haastateltava ei yleensä
halua korostaa omaa erinomaisuuttaan,
koska sellainen ei kuulu hyviin tapoihin.
Liioittelu luo tarpeen tasapainottavalle vähättelylle. Totuuden kertominen ei
enää riitä, jos liioittelu on jo kallistanut
vaa’an toiseen äärimmäisyyteen.
”Milloin sinä itse tiesit olevasi
hyvä?” ”En mä tiedä vieläkään silleen, en ole miettinyt niin että olisin
muka hyvä.” – Mieluummin: ”Missä
vaiheessa menestymisesi jääkiekossa alkoi näyttää siltä, että siitä voisi
tulla sinulle ammatti?”
***
Hyvään suunnitelmaan kuuluu kartoittaa
etukäteen haastattelun kokonaisvaltainen etenemistie tai prosessi. Sitä kutsutaan poluksi. Polulla pitäisi olla merkittynä paikat, joissa todistustaakka annetaan
haastateltavan kannettavaksi. Kannattaa
miettiä, miten tarina voi edetä ja miten
haastateltava saisi sen kerrottua. Tarinan
palaset eivät vielä ole tarina eivätkä yksittäiset kysymykset ja vastaukset tee haastattelua. ”Kuinka selitätte SDP:n kohentuneen kannatuksen?” ”Uuden toimitusjohtajan vuosipalkkio on noin 25
prosenttia korkeampi kuin viime viikolla
eronneen johtajan. Millä tätä perusteltiin
hallituksen kokouksessa?”
Aihe on esimerkiksi jossakin asiassa
tai ilmiössä tapahtunut muutos. Se on
tarinan lähtökohta, ja päämäärä on kuvata, miten muutos on tapahtunut. Yleensä kannattaa aloittaa tilanteesta ennen
muutosta.
”Kuinka paljon kauppakeskuksessa
oli asiakkaita perjantai-iltapäivänä?” Sen
– 306 –
jälkeen tarkennus muutoksen alkuun,
esimerkiksi: ”Missä osassa rakennusta
romahdus tapahtui?” tai ”Mitä liikkeitä
räjähdysalueen välittömässä läheisyydessä oli?” Valitse sitten polku, mitä pitkin
itse haastattelun on tarkoitus edetä. Polku on keino tavoitteen saavuttamiseksi
– tavoitteeseen ei päästä, jos keinot ovat
vääriä. Keinot koostuvat kysymyksistä:
”Mitä seurauksia siitä oli?” ”Jälkeenpäin
arvioituna: mihin toimenpiteisiin poliisin olisi tuolloin pitänyt ryhtyä, jotta
kuolonuhreilta olisi vältytty?”
Jokaisella vastauksella on paikkansa
tarinassa ja sen kronologiassa. Polku
voisi mennä näin: Kaikki on normaalia.
Jotakin tapahtuu. Dramaattisia käänteitä. Paluu normaaliin, tai siis uuteen normaaliin, koska on tapahtunut muutos.
Draamassa kaava on ”kokoa, hajota,
korjaa”. Journalismissa viimeinen osa ei
kuitenkaan aina toteudu, koska tapahtumaketju on yleensä kesken.
Haastattelun aikana kannattaa keskittyä rakenteeseen eli pitää huoli siitä,
että haastattelu pysyy oikealla polulla.
Haastateltava saa huolehtia pienistä yksityiskohdista ja rönsyistä. Jos haastateltava etenee liian nopeasti, hänet on
pysäytettävä yksityiskohtia varten. Hyvä
hidastuskysymys on esimerkiksi: ”Keitä
muita siellä oli paikalla?” tai ”Miltä se
tuntui?” Ohjelman luonteesta ja käytettävissä olevasta ajasta riippuu, paljonko
yksityiskohtia mahtuu mukaan.
Etene kaiken aikaa polulla. Paluu alkuun kesken haastattelun on hyvin
kömpelöä – ja kuten liikenteessä – Ukäännökset ovat vaarallisia. Pysyt polulla
näiden kolmen ajo-ohjeen avulla:
Sawatskyn mukaan parhaat
kysymykset ovat kuin puhtaat
ikkunat, joista näkee hyvin
läpi. Haastattelun tarkoitus
on tuottaa selkeä, kirkas kuva
jostain asiasta. Arvoladattu
kysymys on kuin likainen ikkuna,
josta ei näy kunnolla ulos.
Hyvään suunnitelmaan kuuluu
kartoittaa etukäteen
haastattelun kokonaisvaltainen
etenemistie tai prosessi.
– 307 –
1. Eteen/taakse. Jos pakitat, tee se
varovasti ja tiedostaen. Muista koko
ajan, mikä on polulla pitävä kysymys, kuten ”Mitä sen jälkeen tapahtui?” Kuuntelija putoaa kärryiltä,
jos et pidä suuntaa selvänä.
2. Vältä sivukujia ja kiertoteitä. Oikeat kysymykset pitävät haastattelun polulla. Jos kronologinen eteneminen vaihtuu kysymyksen myötä,
tarina voi katketa. Älä poikkea polulta vain kerätäksesi irtopisteitä, eli
unohda sivuteemat.
3. Zoomaus: Aina ei ole pakko
mennä eteenpäin, vaan voi olla paikallaan tarkentaa jotain seikkaa. Pysähdy kysymään ”Miten?” tai ”Mitä
muuta tietoa sähköposti sisälsi?”
Haastattelun loppuosa on siivousvaihe,
jossa voi ottaa esille ne tärkeät kysymykset, jotka eivät sopineet polulle. Lopussa
voi poistua polulta ja rikkoa muitakin
sääntöjä, jos esimerkiksi faktoja pitää
vielä tarkistaa. Lopussa voi myös koota
vähemmän tärkeitä palasia, kuten mieleen jääneitä aavistuksia:
testata siivousvaiheessa: ”Ymmärsinkö
oikein, että päätös vetäytyä hankkeesta
tehtiin yhtiön hallituksessa?”
Sawatskyn haastattelutekniikkaa voi
soveltaa moneen lähtöön. Jo se, että esittää avoimia, yksinkertaisia kysymyksiä,
on oivallinen lähtökohta kaikkiin haastattelutilanteisiin. Samoin on tärkeää
muistaa haastateltavan perustarve kokea
olevansa turvassa. Haastattelun jälkeen
on syytä kiittää haastateltavaa ja toistaa,
mihin haastattelua käytetään ja milloin
se julkaistaan. Pidä kiinni sanoistasi, sillä etenkin Suomen kaltaisessa pienessä
maassa luottamuksen säilyttäminen on
avain menestykseen. On todennäköistä,
että sinä tai kollegasi otatte toistekin yhteyttä tähän henkilöön. Toista haastattelua ei kenties saa, jos rikkoo pelin säännöt. Kun kunnioitat muita, kunnioitat
samalla itseäsi.
LUE LISÄÄ
”Mainitsitte tuossa aikaisemmin,
että ensi kesän puoluekokous saa
päättää jatkostanne. Minkälaisia
suunnitelmia Teillä on tulevien EUvaalien osalta?”
Tällaisten lisäkysymysten kanssa on
oltava varovainen, jotta ne eivät sotke pääreittiä. Myös haastattelun aikana
syntyneitä uusia tietoja tai käsityksiä voi
– 308 –
•
•
Elina Saksala: Ammattina juontaja. LIKE 2012.
Simo Routarinne: Valta ja vuorovaikutus, statusilmaisun perusteet.
Tammi 2007.
“Kun surutyö oli tehty ja kuljetettu metsään.”
– 309 –
– 310 –
Marko Vesterbacka
Tunne lukijasi
Marko Vesterbacka on
opettanut poliisiopiskelijoille
suomen kieltä ja viestintää
vuodesta 2003. Hänen
vastuualueenaan on
erityisesti esitutkintaan
liittyvän kirjoittamisen ja
vuorovaikutuksen opetus.
Lisäksi Vesterbacka laatii
valintakokeiden tiivistelmäja esseetehtävät ja arvioi
hakijoita.
Vesterbacka on filosofian
maisteri, pääaine yleinen
kirjallisuustiede.
Harrastuksenaan Vesterbacka
toimittaa ja kustantaa kirjoja.
Hän on itse kirjoittanut muun
muassa elämäkerran Nikru
(2007) ja sanakirjan Kunnaxen
kiäli (2011).
Kun isolla kengällä astuu,
jää iso jälki
J
ari Tervolla on ytimekkäitä romaanien avausvirkkeitä. Oma suosikkini
on Minut tapettiin vappuviikolla. Sillä
virkkeellä alkaa romaani Pyhiesi yhteyteen (1995). Vappuviikolla tapettu
minä on kirjan kertoja; hän alkaa tämän
lakonisen toteamuksensa jälkeen muistella hiukan perusteellisemmin, minkälaisten tapahtumien seurauksena kuolo
hänet korjasi.
Tervo kertoi joskus, että hänen mielestään tekstistä on aina varaa karsia suurin
osa pois. Tervon käyttämä esimerkki on
laajasti tunnettu, ja syystä. Hän oli kerran typistänyt erään toisen romaaninsa
avausvirkkeen yhteen neljäsosaan virkkeen alkuperäisestä versiosta. En ole varma, muistanko Tervon alkuperäistä virkettä täsmälleen oikein, mutta muistaakseni se oli Ulkona satoi sankasti lunta. Sen
jälkeen Tervo alkoi deletoida löysiä. Ulkona – no sehän on muutenkin selvää, ei
kai lumisade sisällä ole. Siis Ulkona pois.
Entä satoi sankasti lunta – turhan pitkästi
sanottu, sitä varten on suomen kielessä
oma verbinsä. Niinpä aloitukseksi jäi lopulta yhden sanan virke: Pyrytti.
– 311 –
Oma opetukseni on kehittynyt samaan
tapaan tiivistämisen suuntaan. Kun aloin
opettaa poliisiopiskelijoille kirjoittamista
kymmenen vuotta sitten, tarvitsin olennaisen sanomiseen huomattavasti enemmän sanoja kuin nyt. Kerroin monisanaisesti, mitä kaikkea poliisiteksteissä
pitäisi olla, minkälaista tekstien kielen
pitäisi olla ja minkälaista se ei saisi olla.
Jakamani opetusmateriaalit ovat myöhemmin voineet hyvinkin puristua yhteen neljäsosaan alkuperäisestä kuten
Tervon virkkeet. Samoin omat yksinpuheluni luokan edessä. Pyrin sanomaan
olennaisimmat asiat muutamalla sanalla kurssien alussa. Kaiken sen jälkeen
puhumani yritän jotenkin johtaa näistä
pääasioista. Muutos on tietysti johtunut
pääasiassa siitä, että tajuan itse paremmin, mikä poliisin kirjoittamisessa on
olennaista.
***
Tämä artikkeli jakaantuu kolmeen osaan.
Ensimmäisessä osassa yritän tehdä jaritervot ja tiivistää oman opetukseni muutamaan sanaan. Esitän kolme erilaista
kiteytystä:
Kirjoita tarkoituksenmukaisesti.
Kirjoita niille, joille tekstisi on tärkeä.
Tunne lukijasi.
Kiteytysten käsittelyn jälkeen annan
puheenvuoron yhden tärkeän lukijaryhmän näkökulman valottajalle. Tämän
lukijaryhmän näkökulma voi jäädä hel-
posti ottamatta huomioon, kun poliisi
keskittyy tarkoituksenmukaiseen, rikosprosessia palvelevaan kirjoittamiseen.
Artikkelin lopuksi tarkastelen hetken
sitä, mitä edellä tuli tehdyksi. Noudatinko
alkuunkaan omia ohjeitani kirjoittamisesta? Kirjoitinko tämän artikkelin tarkoituksenmukaisesti? Kirjoitinko niille lukijoille, joille tekstini on tärkeä? Tunsinko
lukijani?
***
Ensiksi:
Kirjoita tarkoituksenmukaisesti.
Suuresta osasta tekstejä on vaikea sanoa, mikä on tekstin tarkoitus. Esimerkiksi kaunokirjallisuus: mikä on jonkin
romaanin olemassaolon tarkoitus? Tai
lehtijuttu: miksi jokin juttu on kirjoitettu, mitä varten se on olemassa? Lehden
kustantajan näkökulma voi olla, että
juttu on olemassa, jotta sen viereen voidaan myydä mainoksia, joista lehti saa
tuloja. Lukijan näkökulma voi olla, että
hän lukee jutun viihtyäkseen, tietääkseen
tai ymmärtääkseen. Mutta mitä hän sillä
tekee? Ei varsinaisesti mitään, hän vain
lukee sen ja se siitä. Tarkoituksia voi olla
myös monia. Mikä on jonkin Facebookkommentin tarkoitus? Viihdyttää lukijoita / ilmaista omia tunteita / ilmaista
omia ajatuksia / välittää tietoa / ylläpitää
kaveruutta / esittää kirjoittaja edullisessa
valossa jne. Sekä kirjoittajalla että lukijalla voi olla samanaikaisesti monia eri
tavoitteita, joita he eivät itsekään osaa
asettaa mihinkään tärkeysjärjestykseen.
– 312 –
Kirjoittajilta on monesti täysin kateissa oman kirjoittamisensa tarkoitus
silloinkin, kun olisi tärkeää olla tarkoituksesta tietoinen. Esimerkiksi käy hyvin tavallinen koko kansan tekstilaji,
mielipidekirjoitus. Yleensä kai ajatellaan,
että mielipidekirjoituksen on tarkoitus vaikuttaa lukijaansa ja saada hänet
omaksumaan kirjoittajan tarjoama mielipide. Minkä takia niin harvat mielipidekirjoitukset saavat meidät muuttamaan
mielipiteitämme? Kirjoittajat eivät ole
kirjoittaneet niitä sellaisiksi. Moni mielipideoksennus jää kirjoittajansa itseilmaisun tarpeen tyydyttämiseksi: sainpas
sanottua! Toisissa mielipidekirjoituksissa
varsinainen tähtäyspiste näyttää olevan
kirjoittajan oman asiantuntevuuden ja
pätevyyden esiintuominen. Kolmannet
kirjoitukset on suunnattu oikeastaan
valmiiksi samaa mieltä oleville, vahvistamaan heidän uskoaan omaan asiaansa.
Neljännet kirjoittavat, koska nauttivat
muuten vain keskustelusta, viidennet
koska haluavat heittää bensaa liekkeihin
ja trollata. Vain harvojen kirjoittajien
teksteistä voidaan erottaa määrätietoinen ja onnistunut tarkoitus vaikuttaa lukijoiden mielipiteeseen.
Virkateksteillä on yleensä selvä tarkoituksensa. Keskeiset poliisitekstitkin tehdään jotakin tiettyä tarkoitusta varten, ja
niiden lukijat nimenomaan tekevät asioita niiden avulla: suunnittelevat tutkintaa,
harkitsevat syytettä, tekevät päätöksiä.
Kun puhutaan siitä, millainen teksti tai
kieli on hyvää, ongelmana on usein liika
yleispätevyys: puhutaan tekstien hyvistä
piirteistä yleisesti ottaen, vaikka esimerkiksi juuri poliisitekstien hyvyys tai huo-
Kirjoittajilta on monesti
täysin kateissa oman
kirjoittamisensa tarkoitus
silloinkin, kun olisi tärkeää
olla tarkoituksesta tietoinen.
– 313 –
nous on tosiasiassa täysin riippuvaista
daan ottaa perustellusti kantaa siihen,
tekstin käyttötarkoituksesta.
pitäisikö esimerkiksi tautologiaa vältellä
Toinen ongelma on, että keskustelua
vai tavoitella, toisin sanoen pitäisikö sahyvästä kirjoittamisesta dominoivat ihmimoista asioista käyttää mahdollisimman
set, joiden omilla teksteillä lukija ei varpaljon samoja sanoja vai pitäisikö pyrkiä
sinaisesti tee mitään. Esimerkiksi monilla
päinvastoin vaihtelemaan sananvalintotoimittajilla, kirjailijoilla
ja. Voidaan ottaa kantaa
Poliisin ei tarvitse
ja kirjoja editoivilla kussiihen, pitäisikö tekskosiskella lukijaa
tannustoimittajilla
on
tissä käyttää pelkästään
ja
maanitella
tätä
voimakkaita mielipiteikirjakieltä vai tarvitaanjatkamaan.
tä hyvästä ja huonosta
ko myös puhekielisyyttekstistä. Ovatko heidän
tä. Esitutkintapöytäkirnäkemyksensä sovellettavissa poliisin kirjan johdanto kirjoitetaan kauttaaltaan
joittamiseen? Joiltakin osin kyllä, joiltakin
hyvällä kirjakielellä. Kuulustelun aikana
osin eivät. Kaikki riippuu siitä, miten hykirjattavassa kuulustelukertomuksessa
vin ohjeet sopivat poliisitekstien tarkoivoi olla sekä kirjakieltä että arkityylisiä
tukseen. Toimittajan ja kirjailijan perusja puhekielisiä sananvalintoja. Videotalhaaste kirjoittajana voi olla saada lukija
lenteelta tekstiksi purettava kuulustelu
jatkamaan lukemista. Lukijan mielenkiinkirjoitetaan sana sanalta puhutun mukaito pitää vangita, hänet pitää koukuttaa,
sesti. Kaikki riippuu tarkoituksesta, jota
häntä pitää miellyttää. Asiajutustakin on
varten teksti on olemassa.
kirjoitettava jännittävä kertomus. Yli kaiVahva ymmärrys poliisitekstien käytken on varottava ikävystyttämästä lukijaa.
tötarkoituksesta paikkaa myös kirjoittaPoliisin ei tarvitse kosiskella lukijaa ja
misen pintatason puutteita. Vastaavasti
maanitella tätä jatkamaan. Useimmat lujoku kirjoittaja, joka yleisesti ottaen osaa
kijat lukevat poliisin tekstiä voidakseen
kirjoittaa hyvin tai jopa erinomaisesti, ei
tehdä omaa virkatyötään. Pakkohan heivälttämättä ole valmiiksi lainkaan hyvä
dän on jatkaa lukemista, oli teksti kuinpoliisitekstin kirjoittaja. Hänellä voi olla
ka tylsää tahansa. Tekstin vahvuudet ja
edessään työlästä poisoppimista omista
heikkoudet ovat aivan muualla kuin koukirjoittamisen lähtökohdistaan. Esimerkuttavuudessa.
kiksi ihmisen, joka on tottunut kirjoitPoliisikoulutuksessa kirjoittamisen kurstaessaan ennen kaikkea ilmaisemaan
sien johtotähtenä on oppia kirjoittamaan
itseään ja luomaan vaikutelmia itsestään,
tarkoituksenmukaisia poliisitekstejä: rivoi olla vaikea oppia uudenlaista asenkosilmoituksia, kuulustelupöytäkirjoja,
noitumista. Se vaatii tietynlaista nöyrtyesitutkintapöytäkirjan johdantoja, tiedotmistä: kirjoitan jollekin lukijalle, häntä
teita, muistioita, vastineita. Näillä teksvarten.
teillä on aina oma tietty tarkoituksensa,
Myös jo valmistuneelle poliisille voi
tietty käyttö, josta käsin tarkoituksenalkaa tapahtua tietynlaista ”kieroon kasmukaiset ratkaisut voidaan johtaa. Voivamista” kirjoittajana. Hänen pitäisi kyllä
– 314 –
periaatteessa tietää, mitä asioita tekstissä
olisi oltava ja miten ne pitäisi sanoa, mutta toisaalta hän alkaa enemmän ja enemmän myös poseerata, esittää ja alleviivata
omaa ammattitaitoaan eikä niinkään tee
nöyrästi työtä lukijoidensa hyväksi. Paradoksaalisesti hän omaa ammattimaisuuttaan alleviivatessaan tuleekin alleviivanneeksi omaa epäammattimaisuuttaan.
Todellista ammattitaitoa poliisikirjoittaja
osoittaa, kun hän keskittyy kirjoittamaan
mahdollisimman hyviä käyttötekstejä.
Ammattitaitoon kuuluu nöyryys, jonka
avulla kirjoittaja esimerkiksi kuulustelupöytäkirjaa kirjoittaessaan hyväksyy, että
hänen roolinsa on olennaisen tiedon välittäjän rooli, toimia luotettavana lenkkinä
tietyssä ketjussa.
Poliisikoulutuksen alkuvaiheessa erottuvat usein edukseen ne, jotka ovat aikaisemmassa työssään kouliintuneet kirjoittamaan käyttötekstejä. Heidän joukossaan on esimerkiksi hoitoalan ja turvallisuusalan ihmisiä, joilla on kokemusta erilaisten raporttien kirjoittamisesta,
sekä teknisen alan ihmisiä, jotka ovat
tottuneet laatimaan dokumentointeja ja
käyttöohjeita.
Kaikki riippuu tarkoituksesta,
jota varten teksti on olemassa.
Todellista ammattitaitoa
poliisikirjoittaja
osoittaa, kun hän keskittyy
kirjoittamaan mahdollisimman
hyviä käyttötekstejä.
***
Monella opiskelijallani on ollut kokemusta esitutkinnan tekemisestä ja siten myös
esitutkintapöytäkirjojen kirjoittamisesta
jo ennen poliisikoulutukseen tuloa. Tullissa tai rajalla työskennelleet ovat voineet
tehdä esitutkintaa paljonkin, vaikka eivät
olekaan välttämättä saaneet minkäänlaista oppia pöytäkirjojen kirjoittamiseen.
Perehtyminen on tapahtunut pääasiassa
– 315 –
toisten pöytäkirjoja lukemalla, mikä sikinnan seuraava lenkki saa sitten raapia
nänsä onkin erinomainen tapa. Lisäksi
päätään yrittäessään ymmärtää tätä hajaesimiehet tai työkaverit ovat saattaneet
naista, luonnosmaista kyhäelmää.
antaa omia vinkkejään kirjoittamisesta.
Kun aloitin Poliisikoulun opettajana
Eräs opiskelija kertoi aivan taannoin, että
vuoden 2003 alussa, tilasin lähes ensi
hän oli saanut erinomaisen kaksisanaisen
töikseni pinon englanninkielisiä poliineuvon: ”Kirjoita syyttäjälle.”
siraporttien kirjoitusoppaita: Writing for
Siinä se on, esitutkintapöytäkirjateksLaw Enforcement. Plain English for Cops.
tien kirjoittamisen kova ydin. Kirjoita
Just the Facts. The New Police Report Masyyttäjälle. Tuosta kehotuksesta voidaan
nual. Report Writing for Criminal Justice
johtaa lähes kaikki muut ohjeet.
Professionals. Painless Police Report Writing.
Syyttäjä on poliisin tärkein lukija. Hän
Kaikki lähestyivät aihetta hieman eri
lukee esitutkintapöytäkirjan tekstejä
näkökulmista ja auttoivat osaltaan mivoidakseen tehdä oman
nua pääsemään kiinni
Siinä se on,
työnsä, ja hyvä pöytäkiroman opetustyöni ytiesitutkintajateksti palvelee syyttäjää
meen. Huonoin oli ehkä
pöytäkirjatekstien
hyvin. Hieman kärjisteviimeksi mainitsemani.
kirjoittamisen kova
tysti: jos tiedetään, kuinSiitä huolimatta, että kirja
ydin.
ka syyttäjä pöytäkirjoja
mainosti nimessään tuslukee ja käyttää, tiedekatonta poliisiraporttien
tään, millaisia pöytäkirjojen pitäisi olla.
kirjoittamista, se oli varsin tuskallista
Kenttämiehen tärkein lukija on yleenluettavaa. Syy? Kirjassa oli lukemattosä rikostutkija, eli toinen poliisimies, joka
mia yksityiskohtaisia kirjoitusohjeita ja
alkaa kenttämiehen kirjaaman perusilkielioppisääntöjä ja paljon näiden opmoituksen perusteella suunnitella jutun
pimista tukevia harjoituksia – mutta ei
tutkintaa. Tässäkin tapauksessa kenttäyhtään selvää johtoajatusta, josta kaikki
miehen teksti päätyy usein myös syyttäjän
muut ohjeet seuraisivat. Kirja oli omiaan
luettavaksi, joko sellaisenaan tai tutkijan
synnyttämään lukijassaan vahvaa riittämuokkaamana ja täydentämänä.
mättömyyden tunnetta: jos hän ei kyenHuonojen pöytäkirjatekstien huonous
nyt omaksumaan ja hallitsemaan kaikkia
on usein seurausta siitä, ettei niitä ole kirnäitä irrallisia ja elintärkeitä sääntöjä ja
joitettu kenellekään. Kirjoittaja on dokuohjeita, hän ei voisi kirjoittaa hyviä pomentoinut työtään kuin olisi kirjoittanut
liisitekstejä.
sen omaan muistikirjaansa. KirjoittamiVirkistävintä luettavaa taas oli entisen
sen jälkeen hän on pullauttanut tekstinsä
poliisin ja myöhemmän syyttäjän Devalpoliisin tietojärjestelmään kuin tyhjiöön,
lis Rutledgen kirjoittama The New Police
pahimmassa tapauksessa vaivautumatReport Manual. Hänellä oli aivan sama
ta lukemaan edes itse omaa tekstiään
ohje kuin edellä siteeraamani ”Kirjoita
ennen sen tallentamista järjestelmään.
syyttäjälle”. Rutledge kertoi kirjassaan,
Sekavaa tuotosta lukemaan joutuva tutkuinka hän luki poliisitekstejä omassa
– 316 –
työssään ja millaiset tekstit ja ilmaisutavat täyttivät hänen tarpeensa, millaiset
eivät. Rutledgen opetus oli omiaan vahvistamaan poliisilukijansa uskoa omiin
kykyihinsä: kunhan poliisi ymmärsi,
miten syyttäjä tekstiä luki ja miten sitä
käytti, hän pystyi kirjoittamaan hyviä
poliisitekstejä. Rutledge oli tosin liiankin
yksioikoinen julistaessaan, että mitään
muuta ei tarvita kuin tieto siitä, kenelle
kirjoittaa. On myös osattava kirjoittaa
riittävän hyvin – selkeästi, yksiselitteisesti, johdonmukaisesti jne. Jos kieli ei tottele kirjoittajaa, ei ajatus aina välity kirkkaana syyttäjälle saakka, vaikka kirjoittaja
tuntisi tapauksen läpikotaisin ja hallitsisi
suvereenisti rikosten tunnusmerkistöt ja
muut tärkeät asiat.
Kirjoita syyttäjälle on hyvä kiteytys, mutta samalla tietysti kärjistys, eikä se täysin
sovi uuden suomalaisen esitutkintalain
henkeen. Jos lisäksi ajatellaan poliisin kirjoittamista laajemmin kuin pelkän esitutkinnan näkökulmasta, ohje voisi olla:
Syyttäjä on poliisin
tärkein lukija. Hän lukee
esitutkintapöytäkirjan
tekstejä voidakseen
tehdä oman työnsä, ja hyvä
pöytäkirjateksti palvelee
syyttäjää hyvin.
Jos kieli ei tottele
kirjoittajaa, ei ajatus aina
välity kirkkaana syyttäjälle
saakka, vaikka kirjoittaja
tuntisi tapauksen läpikotaisin
ja hallitsisi suvereenisti
rikosten tunnusmerkistöt ja muut
tärkeät asiat.
Kirjoita niille, joille tekstisi on tärkeä.
Pelkkä ”Kirjoita lukijoille” ei mielestäni
riitä, eikä olisi oikein sanoa, että ”Kirjoita kaikille lukijoillesi”. Poliisiteksteillä
voi olla hyvinkin paljon erilaisia satunnaisia lukijoita, mutta ei heitä kaikkia
tarvitse ottaa erityisesti huomioon. Siksi
on tarpeen tehdä rajaus ”joille tekstisi on
tärkeä”.
Esimerkiksi poliisitiedotteita osa lukijoista lukee puhtaasti uutisviihteenä.
Jotkut poliisit laativat silloin tällöin humoristisia tiedotteita, ja iltapäivälehdet
linkittävät näihin tiedotteisiin tai julkai– 317 –
sevat niitä lehden paperiversiossa joskus
sanotussa kirjallisessa menettelyssä, hän
jopa sellaisinaan. Pieni huumorin pilke
perehtyy osapuolten kertomuksiin puhtiedottajan silmäkulmassa
taasti asiakirjojen lukemiKirjatun
tekstin
voikin olla paikallaan, jossen perusteella.
lukeminen voi
kus se voi auttaa vaikkapa
Asianosaisina esitutkinvaikuttaa myös
tiedotteen sisältämän liitapöytäkirjatekstejä lukekokemukseen siitä,
kennevalistuksen perillevat niin asianomistajina
miten poliisi on
menoon, mutta ei poliisin
kuin rikoksesta epäiltyiheihin suhtautunut.
tarvitse varta vasten virnäkin kuulustellut. Poliisi
katyökseen ruveta suuren
on pöytäkirjatekstejä kiryleisön naurattajaksi. Myöskään erilaisjoittaessaan hoitanut heidän asiaansa, ja
ten päivystävien kieli- ja tyylipoliisien
tutkittu tapahtuma voi koskettaa heitä
yliherkkää kielikorvaa ei tarvitse itsetarhenkilökohtaisesti hyvin syvästi. Heidän
koituksellisesti yrittää miellyttää.
näkökulmansa on syytä ottaa kirjoittaTodella tärkeitä lukijoita on kahdenlaiessaan huomioon. On ajateltava, miltä
sia: ne, jotka lukevat poliisin tekstiä voiteksti näyttää heidän silmissään. Kokedakseen tehdä omaa työtään, ja ne, jotka
mus kuulluksi ja ymmärretyksi tulemilukevat sitä koska ovat itse asianosaisia.
sesta ei riipu pelkästään siitä hetkestä,
Virallinen syyttäjä kuuluu molempiin
jona ihminen kohtasi poliisin, vaan se
ryhmiin. Syyttäjä on esitutkintapöytäkirjatkuu ihmisen lukiessa tästä kohtaamista
jatekstien tärkein käyttäjä, ja rikosasioiskirjattuja dokumentteja: rikosilmoitusta
sa hänet luetaan yhdeksi asianosaisista.
ja vielä painokkaammin kuulustelupöyMuita tärkeitä ammattilukijoita ovat
täkirjaa. Kohtaamisen jälkeen kuulustelesimerkiksi toiset poliisit sekä asianajajat
tava palaa ajatuksissaan kohtaamiseen ja
ja tuomarit. Kun jutun päätutkija saa riniihin tapahtumiin, joista poliisin kanskosilmoituksen pöydälleen, hän on olensa on puhuttu. Omat muistikuvat siitä
naisesti riippuvainen ilmoituksen kirjaa”mitä tuli sanottua” ovat saattaneet jääjan tekstin laadusta. Jos juttu etenee syytdä hatariksi. Kirjatun tekstin lukeminen
täjälle ja syyttäjä päättää nostaa syytteen,
voi vaikuttaa myös kokemukseen siitä,
kuulustelupöytäkirjoja saatetaan lukea
miten poliisi on heihin suhtautunut.
oikeudessa. Suullisessa pääkäsittelyssä
Poliisin, jolle kirjaaminen on osa rikosniitä tosin ei lueta ilman erityistä syytä,
prosessin rutiinia, jopa liukuhihnatyötä,
vaan oikeuden istunnossa kuullaan ihon kaikessa asiakeskeisyydessään aina
misiä suoraan. Jos kuitenkin oikeudessa
hyvä muistaa myös tämä inhimillisen
kerrotut versiot ovat kovin erilaisia kuin
kokemuksen näkökulma. Monelle hänen
poliisin esitutkinnan aikana kirjaamat
kuulustelussa kohtaamalleen ihmiselle
kertomukset, kuulustelupöytäkirjoja saakyse on ainutkertaisesta tapahtumasta.
tetaan lukea kirjallisina todisteina. Jos
Ammattilukijoiden tunteita ei niinkään
suullista pääkäsittelyä ei järjestetä laintarvitse ajatella, mutta asianosaisten tunkaan vaan tuomari ratkaisee jutun niin
teita kyllä.
– 318 –
Uudessa esitutkintalaissa korostetaan,
että esitutkinta palvelee syyteharkinnan
lisäksi myös asianosaisten etujen valvomista. Poliisin on siis autettava niin asianomistajien kuin rikoksesta epäiltyjenkin asianajajia oikeudenkäyntiin valmistautumisessa. Poliisin on esitutkintapöytäkirjan tekstejä kirjoittaessaan erityisesti
muistettava, että hän hoitaa myös epäiltyjen asiaa. On esimerkiksi kirjattava selvästi myös ne esille tulleet seikat, jotka
puhuvat epäillyn syyttömyyden puolesta.
Kuulustelukertomuksen tekstin pitäisi
olla täysin ymmärrettävää myös muiden
kuin rikosprosessin ammattilaisten silmissä. Kun kuulusteltu allekirjoittaa pöytäkirjan, hän allekirjoituksellaan osoittaa
hyväksyvänsä, että kertomus on kirjattu oikein. Tämä ei ole mahdollista, ellei
hän täysin ymmärrä tekstiä, sen sananvalintoja ja fraaseja. Kymmenillätuhansilla suomalaisilla aikuisilla on ylipäätään
suuria vaikeuksia ymmärtää lukemaansa. Rikoksista epäiltyjen joukossa on
esimerkiksi luki-vaikeuksista kärsiviä
moninkertainen määrä verrattuna koko
väestöön. Tekstin on siis oltava suhteellisen yksinkertaista sanastoltaan ja virkerakenteiltaan. Kovin vaikeaselkoiset ja
virkakieliset ilmaisutavat voivat vaarantaa kuulusteltavan oikeusturvan toteutumisen.
Osa poliisitekstien ammattimaisista
lukijoista tekee työtään poliisihallinnon
ja oikeuslaitoksen ulkopuolella. Poliisi ei
ehkä miellä samalla tavalla heitä omaksi kohdeyleisökseen eikä varta vasten
suuntaa sanojaan heitä varten, mutta
myös heistä ja heidän tarpeistaan on syytä olla tietoinen.
Kuulustelukertomuksen
tekstin pitäisi olla täysin
ymmärrettävää myös muiden kuin
rikosprosessin ammattilaisten
silmissä.
Osa poliisitekstien
ammattimaisista lukijoista
tekee työtään poliisihallinnon
ja oikeuslaitoksen ulkopuolella.
– 319 –
Vakuutusyhtiön korvauskäsittelijät
lähde. Hyvän tiedotteen ei tarvitse olla
ovat yksi tällainen lukijakunta. Heille
sellaisenaan valmis uutinen. Tärkeintä
poliisin kirjaama rikosilmoitus voi olla
on, että tiedote annetaan oikeaan aikaan
tärkeä dokumentti, kun he harkitsevat
ja että siinä on riittävän paljon tarkkaa ja
korvauspäätöksiä. Poliisi pystyy esimeroikeaa tietoa. Vakavissa onnettomuukkiksi yhdellä kappaleella kuvailemaan josissa, kuten kuolonkolareissa, tärkeintä
honkin liikkeeseen tehdyn murron tekoon ensimmäisen tiedotteen pikainen toitapaa ja oven lukitusta niin
mittaminen median saataNäen poliisin kielen
yksityiskohtaisesti, että se
ville. Tiedotteiden lisäksi
ennen
kaikkea
riittää kertomaan korvausvarsinkin erikoistuneet
työvälineenä, jonka
käsittelijälle,
täyttääkö
rikos- ja oikeustoimittajat
kohde yritysvakuutuksen tehtävänä on palvella lukevat myös esitutkintamurtosuojausehdot vai ei. lukijoiden todellisia pöytäkirjoja ja käyttävät
Sellaisetkin ilmoitukset, tarpeita ja ilmaista
niitä omien, joskus hyvinasioita tarkasti.
jotka eivät koskaan etene
kin laajojen artikkeleidensyyttäjälle asti tai eivät johsa tietopohjana.
da edes esitutkintaan, voivat olla vakuuAmmattilukijoitakaan ei tarvitse yrittää
tusyhtiölle olennaisen tärkeitä.
miellyttää; riittää että ottaa heidät huoPoliisin kirjauksia lukevat myös oikeusmioon ja auttaa heitä tekemään heidän
psykiatrisia arvioita tekevät psykiatrit ja
omaa työtään, varsinkin jos auttaminen
psykologit. Esimerkiksi mielentilatutkion myös poliisin intressissä. Juuri toimuksien tekemisessä ensikätiset kuvaukmittajissa tuntuu olevan runsaasti edellä
set rikospaikalta ja kuulustelupöytäkirjat
mainitsemiani kieli- ja tyylipoliiseja. Vavoivat antaa arvokkaita lisätietoja tutlikoituuhan alalle kielellisesti lahjakkaita
kittavien henkilöiden käytöksestä, puihmisiä, joille ilmaisujen tuoreus ja vaihheista ja olemuksesta. Riittävän laajasti,
televuus ja lukijoiden miellyttäminen on
yksityiskohtaisesti ja kuvailevasti laadittu
tärkeää. Heille on usein yhtä tärkeää se,
kirjaus on merkittävässä osassa, kun rikuinka sanotaan, kuin se, mitä sanotaan.
koksentekijän mielentilasta ja syyntakeiHe myös tiedostavat herkästi, milloin
suudesta tehdään johtopäätöksiä.
jokin sana tai ilmaus on levinnyt liikaa
Myös toimittajat ovat tärkeä lukijaryhja alkanut tuntua kuluneelta. Toimittajat
mä. Uutistoimittajat seuraavat poliisin
ovat yleistajuisen ilmaisun ammattilaitiedotteita ja laativat pikku-uutisia tiesia ja osaajia. Virkakielen raskassoutuidotteiden perusteella. Varsinkin ilmaisset ilmaukset ärsyttävät heitä, samoin
jakeluperiaatteella toimivat kaupunkierilaisten ammattikielten yleiskielestä
lehdet pohjaavat poliisiuutisensa yleensä
poikkeavat ilmaisutavat, kuten cop speak
kokonaan tiedotteiden tekstiin. Tilatpoliisin lähettämissä tiedotteissa, joissa
tavat sanomalehdet tekevät enemmän
kerrotaan, kuinka ajoneuvoa kuljetti miesomaa tiedonhankintatyötään, mutta niilhenkilö, jonka kiinniotto suoritettiin poliilekin tiedotteet ovat tärkeä perustietojen
sin toimesta.
– 320 –
Eräs toimittaja lähetti Poliisiammattikorkeakoulun tiedottajalle sivun mittaisen sähköpostin, jonka viestinä oli, että
sanan suorittaa käyttö pitää kerta kaikkiaan kieltää poliiseilta. Sana kun on turha, ärsyttävä, sisällötön ja korvattavissa
aina muilla sanoilla: Poliisi suoritti paikan
eristämisen > Poliisi eristi paikan. Poliisi suoritti kotietsinnän > Poliisi teki kotietsinnän.
Toimittaja perusteli kannanottonsa asiallisesti ja yksityiskohtaisesti, kaikki kunnia hänelle siinä mielessä. En kuitenkaan
lämmennyt vaatimukselle. Olin aika lailla samaa mieltä toimittajan kanssa vielä
kymmenen vuotta sitten, kun aloitin
poliisien opettamisen, mutta vuodet poliisihallinnossa ja erityisesti esitutkinnan
opetuksessa ovat kuitenkin muuttaneet
näkökulmaani.
Joku voisi sanoa, että kielitajuni on
korruptoitunut, kun olen ollut poliisihallinnon sisällä liian pitkään. Ehkä niinkin,
mutta omasta mielestäni kyse on enemmän muusta: erityisesti huomion siirtymisestä kielestä itse asiaan. Näen poliisin
kielen ennen kaikkea työvälineenä, jonka
tehtävänä on palvella lukijoiden todellisia tarpeita ja ilmaista asioita tarkasti.
Kyse on myös suvaitsevaisuuden kasvusta. Mielestäni työvälinettä voidaan
käyttää monella eri tavalla oikein, kunhan
sitä käytetään tarkoituksenmukaisesti,
tarkoitusta palvelevalla tavalla. Minusta
kielellinen monimuotoisuus on yleensä
ennen kaikkea virkistävää. Tähän monimuotoisuuteen luen myös ammattikuntien ja yksittäisten kielenkäyttäjien viljelemät fraasit, omat vakiintuneet ilmaisutavat, kunhan ne eivät ole niin outoja,
että estäisivät sanottavan ymmärtämistä.
Mielestäni työvälinettä
voidaan käyttää monella
eri tavalla oikein,
kunhan sitä käytetään
tarkoituksenmukaisesti,
tarkoitusta palvelevalla
tavalla. Minusta kielellinen
monimuotoisuus on yleensä ennen
kaikkea virkistävää.
– 321 –
Toisin kuin useimmat toimittajat, minä
töörimäinen lähestymistapa. Useimmat
olen alkanut arvostaa kuluneita ilmaukmaneerit ovat vähän kömpelöitä ja tursia. Poliisitekstissä on usein perusteltua
hia, mutta muuten jokseenkin harmitkäyttää vakiintuneita fraaseja, olkoonkin,
tomia.
että ne olisivat jonkun mielestä latteita ja
Amatöörit kirjoittavat lehtiin mielipiikävystyttäviä.
dekirjoituksia, joissa listaavat pari kolRohkaisen kyllä opiskelijoitani pitäme heitä ärsyttävää sanaa. Näiden samään kiinni omasta kielitajustaan ja vältnojen käyttö on heidän mielestään letämään itselleen luontevien ilmausten
vinnyt sietämättömästi ja osoittaa koko
korvaamista poliisislangiin vakiintuneilla
suomen kielen olevan rappiotilassa.
vähemmän luontevilla ilmauksilla, turErilaisilla nettifoorumeilla taas on pithalla cop speakilla. Olen myös käyttänyt
kiä viestiketjuja, joiden pääsisältönä on
usein kursseillani jonkin oppitunnin
ärsyttävien sanojen listaaminen (”Älä
poliisikielen maneereista puhumiseen ja
sano näin”, ”Suomen kielen ärsyttävimteettänyt joskus harjoitukmät sanat” jne.). Minusta
Useimmat
siakin, joissa suorittamisia
tällainen kielikeskeisyys
maneerit
ovat
ja muita maneereita on koron usein merkki jonkinvähän kömpelöitä
vattu tavanomaisemmilla ja
laisesta lapsellisuudesta.
ja turhia, mutta
tuoreemmilla ilmauksilla.
Liiallinen kielikeskeisyys
muuten
jokseenkin
Lisäksi olen koonnut esivoi myös olla myrkyttäharmittomia.
merkkejä poliisitiedotteista
mässä yhteiskunnallista
ja toimittajien niiden pohilmapiiriä. Mielestäni tätä
jalta kirjoittamista uutisteksteistä ja neutapahtuu toisinaan, kun toimittajat revonut opiskelijoita hyödyntämään toipivät lööppitasolle nousevia uutisia
mittajia opettajinaan. Toimittajien tekepoliitikkojen ja yritysjohtajien ”möläymiin muutoksiin tutustuminen auttaa nityksistä” ja ”sammakoista”. Pahimmilmittäin poliiseja tunnistamaan omia malaan tämä ajojahti on silloin, kun oikein
neerejaan ja siten poisoppimaan turhasta
hyvin tiedetään, mitä viaton möläyttäkoukeroisuudesta. On mielekkäämpää
jäparka todellisuudessa tarkoitti, mutta
kirjoittaa vaikkapa mieshenkilöiden ja naiskieltäydytään ymmärtämästä häntä oihenkilöiden sijasta ytimekkäämmin miehiskein ja vaaditaan hänen eroaan jostakin
tä ja naisista; samoin on mielekkäämpää
virasta tai tehtävästä.
kirjoittaa, että jotakin tapahtui kello 13.14
Poliisien on kyllä syytä olla tietoinen
kuin kello 13.14 aikaan. Samoin, että auto
omista tavallisista maneereistaan, jotta
suistui tieltä sen sijasta, että olisi tapahtunut
eivät esimerkiksi tulisi käyttäneeksi joajoneuvon tieltä suistuminen.
takin epätarkkaa yläkäsitettä silloin, kun
Missään vaiheessa en ole kuitenkaan
voisivat käyttää täsmällisempää ilmauslaatinut enkä aio jatkossakaan laatia
ta. Esimerkiksi ajoneuvo on minusta
opiskelijoilleni mitään kiellettyjen sanouseimmiten aidosti huono sananvalinta
jen luetteloita. Se olisi mielestäni amapoliisiteksteihin. Jos lukijalle kerrotaan,
– 322 –
että ajoneuvo törmäsi ajoneuvoon,
lukija joka tapauksessa muodostaa itselleen jonkinlaisen mielikuvan näistä
ajoneuvoista. Jos ajoneuvot olivat joitakin muita kuin (henkilö)autoja, syntyvä
mielikuva on todennäköisesti virheellinen. Mutta suorittaa-sanassa, esimerkiksi, ei ole loppujen lopuksi mitään
perustavaa vikaa, vaikka se ärsyttääkin
osaa lukijoista suunnattomasti. Miksi
on niin tärkeää kirjoittaa, että poliisi
teki kotietsinnän eikä että poliisi suoritti
kotietsinnän? Minun puolestani poliisi
saa suorittaa, jos niin tahtoo. Yhtä lailla
hän saa tietysti myös välttää suorittamista.
Jotta voi kirjoittaa niille
lukijoilleen, joille teksti
on tärkeä, on tiedettävä ja
jossain määrin jopa tunnettava
nämä lukijat.
***
Jotta voi kirjoittaa niille lukijoilleen, joille
teksti on tärkeä, on tiedettävä ja jossain
määrin jopa tunnettava nämä lukijat. Siitä johtuukin kolmas kiteytykseni:
Tunne lukijasi.
Vaikka periaatteessa tietäisimme, kuka
meitä lukee, meillä voi olla lukijasta vääriä mielikuvia. Siitä seuraa esimerkiksi
turhaa pönötystä, poseeraavaa kirjoittamista. Sen sijasta, että yrittäisimme kirjoittaa todelliselle, lihaa ja verta olevalle
lajitoverillemme ja auttaisimme häntä
tekemään omaa työtään, me keskitymmekin pätemään, esittelemään ja suojelemaan omaa asiantuntevuuttamme ja
ammattilaisuuttamme.
Oman opetukseni kehittämisessä kahdenkeskiset keskustelut syyttäjien kanssa
ovat olleet kullanarvoisia. Olen kysellyt
– 323 –
heiltä, miten he konkreettisesti käyttävät
epäselväksi.
poliisin tekstejä. Mitä he lukevat, missä
Myös muiden tärkeiden lukijaryhmijärjestyksessä. Mikä on tären edustajien henkilökohOman
opetukseni
keää, mikä vähemmän tärtaisesta tuntemisesta ja
kehittämisessä
keää. Mikä on turhaa, mikä
tapaamisesta on hyötyä.
kahdenkeskiset
häiritsevää, mikä pakottaa
Se voi auttaa valitsemaan
keskustelut
pyytämään lisätutkintaa.
oikein paitsi tekstien sisälsyyttäjien kanssa
Esimerkiksi viime keväänä
lön myös tekstien tyylin ja
ovat olleet
sain yllätyksekseni kuulla
sävyn.
kullanarvoisia.
eräältä syyttäjältä, että poPoliisinhan on käytettäliisin kirjoittamat esitutkinvä asiallista kieltä, kun hän
tapöytäkirjojen johdannot ovat hänen
puhuu tai kirjoittaa virkamiehen roolismielestään monesti yksinkertaisissa risaan. Virkamieheltä odotetaan, ettei hän
kosjutuissa täysin turhia. Hän ei edes lue
käytä asiattomia ja loukkaavia ilmauksia.
niitä, vaan harppoo suoraan kuulusteluKuulustelukertomus on tosin oma lupöytäkirjoihin ja tekee syyteharkintansa
kunsa: jos kuulusteltava käyttää halvenja asian esittelyn oikeudessa kokonaan
tavia ilmauksia tai kertoo jonkun muun
niiden perusteella. Onkin muistettava,
sellaisia käyttäneen, näiden ilmausten
että syyttäjät ovat useimmiten nopeita
kirjaaminen voi olla aivan välttämätönlukijoita ja perusteellisesti kouliintuneitä. Kuulustelukertomuksessa puhuva
ta löytämään kuulustelupöytäkirjoista
”minä” on kuitenkin kuulusteltava, vaikolennaiset asiat. He jos ketkä ovat vaika käytännössä kertomuksen on kirjankeaselkoisten ja mutkikkaiden tekstien
nut kuulustelija kuulusteltavan lausumiammattilukijoita. Heille olennaisinta ei
en pohjalta.
ole, että kaikki olisi pureskeltu täysin valEdellä mainittu suorittaminen voi ärsytmiiksi – vaikka sitäkin monet toivovat ja
tää jotakuta suunnattomasti, mutta ei se
arvostavat – vaan että se, mikä on sanotketään loukkaa. Jos poliisi sen sijaan putu, on sanottu yksiselitteisesti.
huu tiedotteessa saati rikosilmoituksessa
Samainen syyttäjä suositteli, että rikosvaikkapa siitä, kuinka puistossa alkohotutkijoiden kannattaisi edes joskus, jos
lia nautiskelleet herrat ottelivat keskenään,
se vain suinkin on mahdollista, käydä
tällaista kielenkäyttöä varsinkin pahoinseuraamassa itse tutkimiensa juttujen oipitelyssä kärsinyt osapuoli voisi aiheelkeuskäsittelyä käräjäoikeuden suullisessa
lisesti pitää tapahtumaa ja häntä itseään
pääkäsittelyssä. Siellä tutkija näkisi, millä
vähättelevänä.
tavalla syyttäjä konkreettisesti hyödynLoukkaavien ilmausten välttäminen
tää esitutkintapöytäkirjan tekstejä. Jos
edellyttää lukijan asemaan eläytymistä.
syyttäjä ei huomaa nostaa esiin jotakin
Sukupolvierot ja kulttuurierot voivat vaitutkijan olennaisena pitämää asiaa, tämä
keuttaa tätä eläytymistä suuresti: emme
voi miettiä, onko asia jäänyt oman kirvälttämättä osaa lainkaan ottaa huojoittamisen takia jotenkin katveeseen tai
mioon, että jokin meidän mielestämme
– 324 –
harmiton tai asiallinen sananvalinta voisi
loukata jotakuta. Ajat myös muuttuvat
niin, että se mikä oli sopivaa aikaisemmin, ei olekaan sopivaa enää nykyään.
Vielä 1800-luvun Suomessa kaikki yli
60-vuotiaat luokiteltiin ”ikälopuiksi”.
Jos nykyään poliisi erehtyy tiedotteessaan nimittämään metsään eksynyttä
75-vuotiasta ”vanhukseksi”, moni virkeä
samanikäinen voi pahoittaa mielensä.
Rikosylikonstaapeli Eija Karstinen
teki 1990-luvulla väitöskirjatutkimuksen
Keskustelusta pöytäkirjaksi poliisin kuulustelupöytäkirjojen synnystä. Osana tätä
tutkimustaan hän kävi vankilassa haastattelemassa rikoksista tuomittuja siitä,
miten he olivat kokeneet kuulustelut ja
miten he lukivat kuulusteluista tehtyjä
pöytäkirjoja. Haastatteluissa tuli esiin
tyytymättömyyttä kirjaamisen suppeutta kohtaan: esimerkiksi kuulusteltujen
motiiveja teoilleen ei ollut aina kirjoitettu niin seikkaperäisesti kuin he olisivat
toivoneet. Kuulustelija, joka tietää rikosprosessin tarpeet, saattaa automaattisesti
karsia kuulustelukertomuksesta pois kaiken sellaisen, mitä ei pidä ehdottoman
välttämättömänä asian käsittelyn kannalta. Olennaiseen keskittyminen osoittaa
kuulustelijan ammattitaitoa, mutta liian
ehdoton asiakeskeisyyskin voi toisaalta olla epäammattimaista, jos ajatellaan
kuulustelua ihmisen kohtaamisen näkökulmasta. Joskus voi olla viisasta kirjoittaa hieman monisanaisemmin, jotta
kertojan tärkeäksi kokema asia tulee riittävästi huomioitua.
Rikoksen uhrin näkökulmasta on paikallaan muistuttaa vielä perusteellisemmin.
Loukkaavien ilmausten
välttäminen edellyttää lukijan
asemaan eläytymistä.
– 325 –
Poliisin kanssa asiointi on usein erityigaistusta?” ja ”vaaditteko korvauksia”
sen vaikeaa juuri uhrille. Monille kuulusmerkitystä oikein. Nehän ovat tärkeitä
telu on täysin ainutkertainen, jännittävä
kysymyksiä, mutta ei asianomistaja aina
ja hermostuttava tilanne. Poliisin kuulusymmärrä lainkaan, mitä merkitystä hätelussa ja sen kirjaamisessa käyttämä sanen vastauksillaan on prosessin kannalnastokin voi olla osittain aivan vierasta.
ta, ellei sitä erikseen selitetä.
Kävin vuosia sitten RikosuhripäivysVaikka hän haluaisi ilman muuta, että
tyksen Tampereen toimistossa haasjuttu menee eteenpäin, hän saattaa satattelukäynnillä, jotta voisin itse panoa tähän kysymykseen spontaanisti,
remmin ymmärtää uhrin näkökulmaa
että ”eeei mulla mitään”. ”Vaaditteko
ja jotta voisin puolestani välittää tätä
rangaistusta” voi kuulostaa samalta kuin
tietoa eteenpäin poliisiopiskelijoille. Ri”haluatko kostaa?”, ”senkö takia olet
kosuhripäivystys auttaa asianomistajia,
liikkeellä, että olet vaatimassa kaikennäheidän läheisiään ja todistajia esimerköisiä asioita?”.
kiksi pahoinpitely-, kotimurto-, pariJoskus ihminen voi olla kuulustelussa
suhdeväkivalta- ja raiskaustapauksissa.
niin jännittynyt ja hermostunut, että asiHaastattelin toimistossa Satu Hintikkaa,
at on tarpeen selittää toisen ja kolmanjoka tuolloin toimi RIKUn aluevastaanenkin kerran. Esimerkiksi oikeudet ja
vana Tampereen seudulla.
velvollisuudet vilahtavat
Poliisin
kanssa
Myöhemmin Hintikan nihelposti ohi pelkkänä lisasiointi on usein
mike muuttui aluejohtatana. Siinä kohtaa olisi
erityisen vaikeaa
jaksi, josta tehtävästä hän
oiva tilaisuus viimeistään
juuri uhrille.
on tällä hetkellä työvapaalkertoa, että on olemassa
la ja työskentelee projektiesimerkiksi Rikosuhripäipäällikkönä Seksuaaliväkivaltatyön vervystyksen palveluja, joista saa apua ja
kostohankkeessa ”VÄLITÄ!”.
tukea. Kun ihminen kävelee ovesta ulos,
Siirrän seuraavaksi useamman sivun
niin hän voi monta kertaa väittää, ettei
ajaksi puheenvuoron Satu Hintikalle.
poliisi sanonut siitä ja siitä mitään; asiHän valottaa laajasti rikoksen uhrin näat eivät tartu muistiin, kun jännittää niin
kökulmaa poliisin kohtaamiseen. Koin
siinä tilanteessa ja rankan kokemuksenitse Hintikkaa kuunnellessani monta oikin takia on vaikea keskittyä asioihin.
vallusta siitä, kuinka rikoksen uhri lukee
Ihmisestä ei voi päältäpäin päätellä,
poliisitekstejä ja kuinka uhrin näkökultarvitseeko hän tukea selviytymiseensä.
ma voitaisiin ottaa kuulustelutilanteessa
Hän ei usein jaksa ottaa itse yhteyttä jälparemmin huomioon.
leen uuteen auttajatahoon. Harva kehtaa
myöskään tunnustaa viranomaiselle tar***
vitsevansa lisätukea, jos sen tarvetta tiedustellaan. Siksi tieto Rikosuhripäivys”Ihmiset eivät luonnostaan ymmärrä
tyksen palveluista pitäisi antaa jokaiselle
esimerkiksi kysymysten ”vaaditteko ranilman tarveharkintaa. Kaikissa perus– 326 –
turvallisuutta horjuttaneissa rikoksissa,
kuten väkivaltarikoksissa, kotimurroissa,
uhkailuissa ja muissa vastaavissa, uhrilta
kannattaa kysyä aktiivisesti, saako tämän
puhelinnumeron välittää lähimpään Rikosuhripäivystyksen toimistoon yhteydenottoa varten.
Meillä isoin asiakasryhmä ovat parisuhdeväkivallan uhrit. Usein parisuhdeväkivalta on ollut jatkuvaa ja pitkäaikaista, ja ihmiset haluaisivat monesti kertoa
poliisille koko sen tarinan. Eivät he hahmota, että nyt on kysymys vain niistä
tapahtumista, joista on ilmoitus tehty,
ja että siksi pitäisi pysyä tiukasti niissä.
On vaikea yleensä erottaakaan niitä tapahtumia niin, että tämä oli nyt se ja se
kerta. Ne eivät ole erillisiä ihmisen mielessä, vaan ne kaikki kietoutuvat samaan
möykkyyn.
Ihmisen kokemusmaailmassa ottaa aikansa, että siellä tavallaan aukeavat ne tapahtumat. Asiakas luulee ja olettaa, että
tutkija kyllä osaa kysyä oikeat kysymykset, mutta eihän se aina niin ole. Asiat
eivät välttämättä edes yhdellä kysymisellä tule esiin, ja siksi kertomuksesta voi
jäädä ihan oleellisia tietoja pois. Jos kysytään, onko toinen ollut väkivaltainen,
niin vastauksena saattaa olla, että ”no ei
se väkivaltainen ole” – mutta sitten kohta käykin ilmi, että toinen on potkinut ja
lyönyt ja retuuttanut tukasta.
Vaikka ihmiset muistaisivatkin kaiken
jostakin yksittäisestä tapahtumasta, niin
silti asioita voi jäädä kokonaan mainitsematta. Jos joku on usein tullut pahoinpidellyksi, niin hän ei ehkä huomaa kertoa,
että toinen uhkasi tappaa hänet. Eihän
se nyt ollut mitään, että se uhkasi tappaa,
Joskus ihminen voi olla
kuulustelussa niin jännittynyt
ja hermostunut, että asiat on
tarpeen selittää toisen ja
kolmannenkin kerran.
Kun ihminen kävelee ovesta
ulos, niin hän voi monta
kertaa väittää, ettei poliisi
sanonut siitä ja siitä
mitään; asiat eivät tartu
muistiin, kun jännittää niin
siinä tilanteessa ja rankan
kokemuksenkin takia on vaikea
keskittyä asioihin.
– 327 –
ainahan se on uhannut. Samoin ihmiset
kitsee helposti muidenkin sanat syyttäeivät tule kertoneeksi esimerkiksi sitä,
vinä. Kun poliisinkin pitää tietysti kysyä
että he ovat pelänneet
myös ne kyseenalaistavat
Poliisin
olisi
hyvä
kuolevansa, vaikka sen
kysymykset, ihminen epäikuulustelussa sanoa
kirjaaminen olisi tärkeää
lee koko ajan, uskotaanko
se asianomistajalle
esimerkiksi korvausten
häntä.
selvästi,
etteivät
kannalta. Mitä uhkaaPoliisin olisi hyvä kuuhänen esittämänsä
vammista kokemuksista
lustelussa sanoa se asiikävät kysymykset
on kyse, sitä todennäköianomistajalle
selvästi,
sinänsä
tarkoita,
semmin ihmisen mieli
ettei-vät hänen esittäettei hän uskoisi
suojautuu ”unohtamalla”
mänsä ikävät kysymyktämän puheita.
osia kokemuksesta. Usein
set sinänsä tarkoita, ettei
on jotenkin hävettävääkin
hän uskoisi tämän puheimainita tällaisia asioita.
ta. Hänen tehtävänsä vain on selvittää,
Ihmisethän reagoivat monella tavalla.
mitä on tapahtunut, ja siihen kuuluu
On niitä, jotka kuulustelutilanteessakin
myös ikäviltä tuntuvien kysymysten
tavallaan elävät tapahtumia uudelleen ja
tekeminen, tietynlainen kertomuksen
vyöryttävät sitä tarinaa niin, ettei tahdo
koettelu. Tämä auttaisi ihmistä ymmärväliin päästä, ja kuulustelun kirjaajalla
tämään, ettei kyseenalaistaminen johon täysi työ saada olennaiset asiat esiin.
du hänestä itsestään, vaan asian luonSitten on taas toisia, jotka enemmänkin
teesta.
haluavat välttää koko aihetta. He vastaaKun ihminen kertoo sitä tarinaa, se
vat juuri ja juuri kysymyksiin, ja tapahtuvoi olla vielä kaaoksena hänenkin pääsmista saattaa muodostua hyvin typistetty
sään. Hän ei kerro jäsentyneesti, vaan
kuva.
kertoo palan sieltä ja toisen täältä, muisJa sitten tietysti voi olla, että ihminen
taa ensin yhden tilanteen, kohta toisen.
kertoo osan tapahtumista hyvinkin vuoJos siinä tilanteessa on ollut läsnä monia
laasti, mutta joku äärimmäisen tärkeä
ihmisiä, on usein varmasti vaikea seurakohta painuu piiloon. Siitä ei vain pysta, kuka teki mitä, ja kuulustelijalla saatty kertomaan. Ihmiset vaikenevat usein
tavat mennä eri henkilöiden sanomiset
esimerkiksi parisuhteeseen liittyvästä
ja tekemiset sekaisin. Mitä kaoottisemseksuaalisesta väkivallasta.
pi kertomus on, sitä vaikeampi kuulusRikoksen uhri voi olla tosi herkällä
telijan on pysyä selvillä, oliko se nyt se
mielellä. Kun häntä on jo sillä rikoksella
asianomistajan naapurin mies, joka sanoi
loukattu, on usko itseen voinut muutenjotakin, vai oliko sanoja sittenkin asiankin horjua. Lähtökohtaisesti hän saattaa
omistajan äidin mies.
ajatella, että ”minua tässä nyt varmaan
Silloin on ihan hyväkin, että aina välillä
epäillään”. Se kuuluu ihan normaaleihin
pysäyttää: ”Anteeksi, ymmärsinkö minä
reaktioihin tällaisen tapahtuman jälkeen:
oikein, puhuitko sinä siis tästä vai tästä?”
ihminen syyttää itseään kaikesta ja tulSe ei ole mitenkään epäkohteliasta, jos
– 328 –
sen tekee juuri sillä lailla, että ”anteeksi, minä haluan tarkistaa, ymmärsinkö
oikein”. Tämä auttaa ihmistä itseäänkin
saamaan juonen siihen tarinaan, joka voi
olla hänen sisällään yhtenä isona möykkynä.
Kuulustelupöytäkirja ja oikeastaan esitutkintapöytäkirja kokonaisuudessaan on
ihmiselle itselleen tarina hänen elämästään, siitä, mitä hän on kokenut. Semmoisena hän sitä lukee, kirjoitetussa muodossa olevana omana kokemuksenaan,
eikä ainoastaan oikeudenkäyntiä varten
tehtynä dokumenttina. Ei hän yleensä voi
tietää sitä logiikkaa, miksi kuulustelupöytäkirjassa tietyt asiat painottuvat ja jotkut
muut taas on jätetty kokonaan pois.
Ihmiset käyvät usein sitä kuulustelukertomusta jälkeenpäin tosi tarkkaan läpi, ja se aiheuttaa monenlaisia tuntemuksia, ihmetystä, hämmästystä, joskus jopa
loukkaantumista. Lukeminen saattaa olla
suoranainen järkytys: ”Tästä tulee väärä
kuva, minä en kertonut näin.” On pantu
asioita väärän henkilön tekemäksi tai sanomaksi, tai jopa hänen itsensäkin suuhun on laitettu jotakin, mitä hän ei ole
sanonut. Jostakin syystä vain on mennyt
sekaisin, kuka sanoi mitä.
Jos sinne on jäänyt vaikka kuinka pieniä ja merkityksettömiäkin virheellisyyksiä, niin ihminen saattaa niistä ahdistua:
kun tämä on nyt dokumentoitu näin,
niin kyllä tämä nyt varmaan pitää oikaista. Se on iso asia, että kaikki on kirjattu
oikein.
Jos ihminen kertoo pitkästikin sellaisista asioista, jotka eivät oikeastaan
poliisin näkökulmasta tunnu ainakaan
sillä hetkellä liittyvän asiaan, niin ehkä
Semmoisena hän sitä lukee,
kirjoitetussa muodossa olevana
omana kokemuksenaan, eikä
ainoastaan oikeudenkäyntiä
varten tehtynä dokumenttina.
Ei hän yleensä voi tietää
sitä logiikkaa, miksi
kuulustelupöytäkirjassa tietyt
asiat painottuvat ja jotkut muut
taas on jätetty kokonaan pois.
– 329 –
kuulustelupöytäkirjaan voi kirjata ainalustelu” voi jo sinänsä tulla vähän selkin mainintana, että asiakas on kertonut
lainen olo, että eikö minua ihan uskota,
tällaisista taustoista. Eihän
kun tämä on ”kuulustelu”.
Eiväthän
tavalliset
sellaisia epäolennaisia asiTulee mielleyhtymiä ”kolihmiset tiedä,
oita tarvitse yksityiskohmannen asteen kuulustemillainen sen
taisesti kuvata, mutta jolusta” ja muista sellaisista.
kuulustelukertomuksen
tenkin olisi varmaan hyvä
Se tilanne jännittää. Pitää
pitäisi olla, vaan he
mainita, mitä kaikkea on
kertoa tapahtumasta, jonajattelevat, että
tuotu esiin.
ka muisteleminenkin voi
on
sen
poliisin
homma
Toisaalta siihen, kun
olla hyvin vaikeaa. Kaikki
tietää, miten nämä
kuulustelija yrittää tiivistää
nämä tekijät yhdessä aihepitkän jakson kuulustelua kirjoitetaan ja mikä uttavat sen, että ihminen
on tärkeää, mikä ei.
yhteen lauseeseen, liittyy
ensisijaisesti haluaa vain
usein ongelmia. Joskus
ovesta ulos aika pian.
ihminen on esimerkiksi kertonut yksiKun sitten pyydetään tarkistamaan
tyiskohtaisesti jostakin keskustelusta ja
sitä kirjattua kertomusta, voi hyvin olla,
poliisi on kirjannut sen tiivistäen niin,
ettei ihminen pysty keskittymään siihen
että kyseessä oli ”velkojen perintä”. Tällainkaan, varsinkin, jos siinä ei ole ketään
lainen asialle annettu nimilappu ei välttukihenkilöä tai asianajajaa tai muuta
tämättä vastaa ihmisen omaa käsitystä,
mukana. Kirjaimet vain vilisevät silmissä
vaan hän saattaa hämmästellä, että ”eija suusta pääsee, että ”joo, tää on ihan
hän tässä nyt oikeastaan siitä ollut kyse,
hyvä näin”. Tai vaikka sen pystyisikin lutämähän asettui ihan outoon valoon”.
kemaan ja huomaisi siellä virheitä, niin
Tällaisessa tapauksessa olisi hyvä saman
vaatii aikamoista rohkeutta sanoa siinä
tien tarkistaa ihmiseltä, että ”kuvaako
kohtaa, että tässä on virhe ja tuossa on
tämä sana sitä, mistä oli kyse”.
virhe, ja vaivata vielä viranomaista sillä,
Vaikka ihmiselle tietysti annetaan jo
että tämä joutuu uudestaan kirjoittasiinä kuulustelussa mahdollisuus lukea
maan jotakin ja tulostamaan sen. Ja jos
kertomuksensa läpi, niin ei hän osaa
ei vieläkään mennyt oikein, niin taas kirvälttämättä oma-aloitteisesti kyseenjoittamaan ja tulostamaan.
alaistaa poliisin valitsemia ilmauksia. EiOn siis montakin syytä siihen, miksi
väthän tavalliset ihmiset tiedä, millainen
se tarkastaminen ja korjauttaminen ehkä
sen kuulustelukertomuksen pitäisi olla,
jää kuulustelussa tekemättä ja päällimvaan he ajattelevat, että on sen poliisin
mäinen ajatus on vain, että ”nyt se on
homma tietää, miten nämä kirjoitetaan
tehty ja ovesta ulos, kiitos näkemiin”.
ja mikä on tärkeää, mikä ei. Moni tärkeä
Parastahan olisi, ettei poliisi vain antaiasia voi siksi jäädä sieltä pois tai tulla kirsi sitä kuulustelukertomusta luettavaksi,
jattua jotenkin epäselvästi.
vaan lukisi sen myös siinä ääneen läpi.
Kuulustelu on jo tilanteenakin niin
Silloin se tulee käytyä kohta kohdalouto ja hämmentävä. Siitä sanasta ”kuuta kahden aistin kautta: ihminen näkee
– 330 –
tekstin edessään ja kuulee saman ääneen
luettuna.
Kertomuksen kirjoittaminen keskustelun pohjalta ei varmasti ole mikään
helppo juttu. Kuulustelija voisi sen itsekin tuoda esiin sanomalla, että tekstiin
on voinut päästä virheitä, ja hänen tulisi
selvin sanoin rohkaista tarkistamiseen.
Ja jos hän näkee, että kuulusteltavan on
vaikea keskittyä, niin sitä painokkaammin asiasta pitäisi muistuttaa.
Pitäisi sanoa selkeästi ja painokkaasti:
”Lue tämä nyt ajatuksella läpi. Tekstiin
on voinut tulla virheitä, mutta minä haluan, että kaikki asiat tulevat oikein, ja
olen valmis korjaamaan.” Samalla voi
vielä kysyä, jäikö jotakin oleellista pois:
”Nyt kun näet sen kirjoitettuna, niin tuleeko vielä mieleen jotain?”
Asenne on siinä tärkeä: pitäisi viestittää koko olemuksellaan, että kiirettä ei
ole eikä korjaaminen haittaa, vaikka sitä
kiirettä oikeasti olisikin. Sekin poliisin
pitäisi sanoa selvästi, että jos vielä jälkeenpäin tulee jotakin mieleen, voi soittaa hänelle.
Ja jos kuulustelussa on esimerkiksi meidän tukihenkilömme mukana, niin silloin
hän pystyy antamaan sen viestin, että tässä voi nyt ihan rauhassa lukea ja perehtyä
näihin, ei ole mihinkään kiirettä.
Prosessin jatkokin on ihan epäselvää
tavalliselle ihmiselle. Siksi hänelle pitäisi
antaa jonkinlainen tieto, miten asia lähtee eteenpäin ja minkälaisella aikataululla – puhutaanko viikoista, kuukausista,
puolesta vuodesta vai ehkä vielä pidemmästä ajasta.
Meidän näkökulmastamme olisi hyvä,
että ihminen saisi sen oman kuulustelu-
Asenne on siinä tärkeä: pitäisi
viestittää koko olemuksellaan,
että kiirettä ei ole eikä
korjaaminen haittaa, vaikka
sitä kiirettä oikeasti
olisikin.
Prosessin jatkokin on ihan
epäselvää tavalliselle
ihmiselle.
– 331 –
pöytäkirjansa mukaansa heti, jos ei ole
omistajarikoksesta vai ei.
mitään erityistä tutkinnallista syytä olla
Erityisesti kuulustelupöytäkirjan muantamatta. Silloin asiakkanaolo helpottaa asiakasMeidän
kaalla olisi kuulustelusta
ta. Sen avulla hänen ei tarnäkökulmastamme
dokumentti, jonka avulvitse ensimmäiseksi ruveta
olisi hyvä, että
la hän voisi jälkikäteen
selittämään oudolle ihmiihminen
saisi
sen
työstää asiaa. Jos hän ei
selle kaikkea alusta lähtien.
oman kuulustelukuulustelutilanteessa
Paperi tuo tukihenkilön ja
olekaan pystynyt keskit- pöytäkirjansa mukaansa asiakkaan välille turvallista
heti, jos ei ole
tymään tarkistamiseen,
etäisyyttä. Keskustelukin
mitään erityistä
niin silloin hän voisi koon helpompaa, kun asitutkinnallista syytä
tona rauhassa käydä sen
akkaan ei tarvitse mennä
olla antamatta.
läpi ja ehkä havahtua, että
sitä tunnemylläkkää heti
”hetkinen, nyt minä olen
läpi, eikä tukihenkilönkään
ehkä puhunut väärin tai tullut ymmärretarvitse alkaa kysellä ja kaivella epäolentyksi väärin”, ja voisi ottaa tarvittaessa
naisuuksia, Kuulustelupöytäkirja auttaa
tutkijaan yhteyttä, ennen kuin koko esitukihenkilöä esimerkiksi miettimään, olitutkintapöytäkirja on mennyt syyttäjälle.
siko tarvetta avustajalle vai ei.
Kyllähän sitten vielä oikeudessakin voi
Vaikka esitutkintapöytäkirjassa olisi
korjauksia tehdä, mutta se ei tunnu hykaikki hyvin taitenkin ilmaistu, niin ihvälle. Lisäksi vastapuoli voi silloin aina
minen saattaa liittää sanoihin sellaisia
kuitata korjaukset heittämällä, että ”no,
sivumerkityksiä, joita kuulustelija ei ole
eipä esitutkinnassa kuitenkaan tästä milainkaan tarkoittanut. Jos esimerkiksi ritään sanottu”. Silloin siihen tulee tällaiskosilmoitukseen on kirjoitettu, että asita vertailua. Kyllä se siis tärkeä paperi
akas väittää sitä ja sitä, niin hän saattaa
on, vaikka sitä ei oikeudenkäynnissä selihmetellä, ”miten niin väitän – minähän
laisenaan luettaisikaan.
kerroin, miten se tapahtui”. Väittäminen
Kuulustelupöytäkirja voi olla tärkeä
kuulostaa keksityltä tarinalta. Jos ilmoiapu myös Rikosuhripäivystyksen auttatuksessa lukisi, että asiakas ”kertoo” tai
jalle, sillä se antaa tukihenkilölle nopeas”sanoo”, ilmaus tuntuisi neutraalilta.
ti mielikuvan siitä tapahtumasta. KuuVastaavasti myös ilmoituksen niissä
lustelupöytäkirjasta tukihenkilö näkee
osissa, joissa viitataan epäillyn kertomyös sen rikosnimikkeen, jolla poliisi
mukseen, olisi hyvä näkyä koko ajan selon tapahtuman kirjannut. Kun ihminen
västi, että kyse on todellakin kertomuktulee tänne ja kertoo, että hän on käynyt
sesta, siitä, että epäilty itse kertoo niin
tekemässä rikosilmoituksen, niin ei hän
ja niin. Muuten asianomistaja helposti
aina osaa ollenkaan sanoa, mitä nimiketkokee, että poliisi hyväksyy epäillyn kertä poliisi on käyttänyt. Rikosnimike kuitomuksen totena, vaikkei siitä olisikaan
tenkin auttaa auttajaa jäsentämään heti
kysymys.
sitä asiaa, esimerkiksi onko kyse asianEsitutkintapöytäkirjan johdannon kir– 332 –
joittamisessa poliisin kannattaisi ehkä
olla erityisen huolellinen, jotta hän ei tulisi tahattomasti arvioineeksi sitä, kenen
tarina on se kaikkein tosin. Pitäisi tuoda
selvästi ilmi se, että tässä nyt kumpikin
osapuoli kertoo tapahtumista omalla tavallaan, eikä niin, että toinen kertoo ja
toinen väittää.”
Paperi tuo tukihenkilön ja
asiakkaan välille turvallista
etäisyyttä.
***
Lupasin lopuksi kääntää katseen omaan
tekstiini ja tarkastella sitä poliisikirjoittajille antamieni ohjeiden näkökulmasta.
Kirjoitinko artikkelin niille, joille tekstini on tärkeä?
Artikkelini on rakenteeltaan vähän kummallinen. Muotopuoli suorastaan. Ensin kirjoitan sivukaupalla suhteellisen normaalia artikkelitekstiä, jossa kerron omia
näkemyksiäni ja kokemuksiani. Sitten alkaakin yhtäkkiä kuulustelukertomusta
muistuttava, toisen henkilön haastatteluun perustuva monisivuinen jakso, jossa
äänessä on yksinomaan haastateltavani. Ja
lopuksi on tämä itsearviointi. Ei tällainen
lajityypin vaihteleminen kesken kaiken oikein normaalia ole. Vertailukohtia löytyy
enemmänkin jostakin kokeilevan elokuvataiteen ja kaunokirjallisuuden puolelta.
Tuskin minkään lehden toimitussihteeri
olisi päästänyt artikkelia tällaisenaan lehteensä. (Onneksi olen itse saanut toimittaa tämän kirjan, joten kukaan ei ole ollut
sanomassa, ettei näin nyrjähtänyttä tekelettä voi julkaista.)
Halusin kuitenkin kirjoittaa juuri näin,
halusin laittaa artikkeliin nämä lajityypiltään kovin erilaiset elementit. Uskalsin
tehdä sen, koska ajattelin, että tämä teks– 333 –
ti on tärkeä ennen kaikkea niille, jotka
saman ratkaisun, joka kuulustelukertolukevat artikkelia valmistautuessaan Pomusten kirjaamisessa tehtiin vuosikymliisiammattikorkeakoulun
meniä sitten. Aikoinaan
Onnistuinko
valintakokeeseen. Pakoli tapana, että kertomukkirjoittamaan
kohan heidän on tämä
set kirjattiin sillä tyylillä
artikkelin
lukea, pitivät taikka eivät.
kuin rikosilmoituksetkin:
tarkoituksenmukaisesti?
Olipa rakenne millainen
kuulusteltavan kertomaa
tahansa, he lukevat joka
referoitiin
virkakielellä
tapauksessa ja vielä useampaan kertaan.
epäsuorasti kolmannessa persoonassa.
Niinpä kirjoitin juuri sellaisen artikkelin
Kuulusteltava kertoo tehneensä sitä ja tätä
kuin halusin.
tai Kuulusteltava teki niin ja näin. AinaOnnistuinko kirjoittamaan artikkelin
kin viimeiset kolmekymmentä vuotta
tarkoituksenmukaisesti?
kuulusteluissa on tietääkseni käytetty
Tarkoitukseni oli puristaa sanottavani
yksinomaan minä-muotoa. Kuulusteliydin mahdollisimman hyvin mieleen jääjat alkoivat siis kirjoittaa kuulusteltavan
viksi lauseiksi. Siksi esitin poliisin kirjoitnimissä, että Minä tein niin ja näin. Näin
tamisesta kolme lausetta, joihin olin tiiviskuulustelija vetäytyi tekstissä taka-alalle
tänyt itse oppimani tärkeimmät asiat niin
ja etualalle nousi se, jonka kertomuksespieneen tilaan kuin pystyin. Sen jälkeen
ta oli kysymys. Samalla tuli mahdollisekyritin avata kutakin tiivistystä perustellen
si käyttää enemmän kuulusteltavan omia
ja antaa jokaisesta tarpeellisen määrän hatodellisia sananvalintoja ja ilmauksia,
vainnollistavia esimerkkejä. Toivon, että
jotka olivat usein täsmällisempiä ja haartikkelin jälkeen lukijan ei olisi ainakaan
vainnollisempia kuin ne, joita virkamies
vaikea muistaa, mihin kolmeen lauseeolisi käyttänyt, jos hän olisi kirjoittanut
seen olen opetukseni tiivistänyt. Jos artiktekstin kolmannessa persoonassa.
keli onnistui olemaan tarkoituksenmukaiKun eläytyminen parantaa asian mienen, esittämäni perustelut ja havainnollisleen jäämistä ja vaikuttavuutta, uskon
tukset riittivät tekemään näistä kolmesta
että Hintikan haastattelun lukemisen jällauseesta mielekkään tuntuisia ja helposti
keen lukijan on enää vaikea unohtaa uhmuistettavia.
rin näkökulman tärkeyttä. Jos lukija josOmasta mielestäni myös (yli)pitkä
kus kirjaa vaikkapa pahoinpidellyksi jouhaastattelujakso on tarkoituksenmukaituneen asianomistajan kuulustelua, hän
nen. Uskon, että Satu Hintikan kerosaa ehkä paremmin ottaa myös kirjaaronnan ja yksityiskohtaisen pohdinnan
misessa huomioon tämän näkökulman.
avulla lukija pystyi eläytymään uhrin
Hintikan haastattelun lukeminen ehkä
asemaan paljon paremmin kuin olisi
auttoi lukijaa myös tiedostamaan, kuinpystynyt, jos minä olisin yrittänyt seka hyödyllistä erilaisten mahdollisten lulittää uhrin näkökulmaa tai jos olisin
kijoiden näkökulmiin tutustuminen on.
referoinut epäsuorasti Hintikan haasPelkkä hyvä tahto kirjoittaa lukijoille ei
tattelua omin sanoin. Tein oikeastaan
riitä, jos ei tunne noita lukijoita.
– 334 –
Artikkelia kirjoittaessani olin jo ehtinyt lukea kaikki muut tässä kirjassa
olevat artikkelit. Puhuin tarkoituksella
osittain samoista asioista kuin eräät toiset kirjoittajat. Jossakin asiassa olin samaa mieltä, jossakin eri mieltä. Loin siis
tarkoituksella yhteyksiä toisiin artikkeleihin, mutta tarkoituksella jätin kertomatta, kenen kirjoittajan kanssa kulloinkin
käyn vuoropuhelua. Jätin tärkeimpien
lukijoideni, hakijalukijoiden, tehtäväksi
ja päänvaivaksi miettiä näitä artikkelien
välisiä yhteyksiä ja etsiä yhtäläisyyksiä ja
eroja.
Onnistuinko siis kirjoittamaan tarkoituksenmukaisesti? Ainakin tarkoitus sai
vahvasti ohjata artikkelissa sisällön ja
muodon valintaa. Toivottavasti se teki
myös nyrjähtäneen rakenteen perustelluksi.
On yleensä tarkoituksenmukaista käyttää sellaista kieltä, joka on lukijalle valmiiksi tuttua. Luetin tämän tekstin ensimmäisen version etukäteen kolmella
hyvin tuntemallani lukijalla. Yksi oli 30vuotias, yksi 35-vuotias, yksi 40-vuotias.
Sana trollata oli yllätyksekseni outo kahdelle vanhemmalle. Päätin, että sanaa ei
kuitenkaan tässä tapauksessa kannata
vaihtaa muuksi. Esilukijoideni kommentithan ovat hyvä esimerkki siitä, kuinka
helposti oman elämänpiirin asiat ja tiedot alkavat tuntua itsestään selviltä.
Tunsinko lukijani?
Yksittäinen lukija on tietysti todennäköisemmin outo kuin millään tavalla tuttu. Jos lukija oli poliisitaustainen,
mahdollisuudet jonkinlaiseen tuntemiseen ovat aika hyvät. Suomessa on noin
7 500 poliisia, joista olen ehtinyt opettaa
Pelkkä hyvä tahto kirjoittaa
lukijoille ei riitä, jos ei
tunne noita lukijoita.
– 335 –
noin kolmeatuhatta. Ryhmänä tunnen
tämän joukon nuoremman kaartin melko hyvin. Ehkäpä joku ensimmäisten
opetusvuosieni uhreista koki nyt jopa
jonkinlaisia oivalluksia, jos olin noviisina
puhunut turhan paljon olennaisen asian
vierestä ja ollut olennaiseen osuessanikin liian vaikeaselkoinen.
Entä hakijat ja muut kiinnostuneet
lukijat? Valintakokeiden kirjoitelmien
ja tiivistelmien lukemisen kautta olen
tutustunut hakijakunnan ajatuksenjuoksuun kymmenen vuoden aikana
perusteellisesti. Koko hakijajoukko on
tietysti – vaikka onkin jo valmiiksi valikoitunutta väkeä – paljon kirjavampi
kuin se joukko, joka koulutukseen valitaan. Uudistuvan poliisikoulutuksen
myötä hakijoiden ja myös koulutukseen
valittavien kirjo saattaa entisestään kasvaa. Ainakin niin täällä Poliisiammattikorkeakoulussa toivomme. Poliisin toimintaympäristön muuttuessa ihminen
voi olla hyvä poliisi entistäkin useammalla eri tavalla. Tilaa on aikaisempaakin enemmän erilaisille taustoille ja erilaiselle osaamiselle.
Sinua, yksittäinen hakija, en hyvin todennäköisesti tunne entuudestaan. Mutta jos sinussa on ainesta ja jos valmistaudut valintakokeeseen huolella, toivon,
että yllät kokeessa parhaalle mahdolliselle tasollesi ja minäkin opin tuntemaan
juuri sinut!
LUE LISÄÄ
Englanninkielisistä poliisiraporttien kirjoittamisoppaista olen itse saanut eniten
irti näistä neljästä:
•
•
•
•
Brown, Jerrold G. & Clarice R.
Cox: Report Writing for Criminal
Justice Professionals. Second Edition. Anderson Publishing 1998.
Meier, Nicholas & R. J. Adams:
Plain English for Cops. Carolina
Academic Press 1999.
Rutledge, Devallis: The New Police Report Manual. 2nd Edition.
Copperhouse 2000.
Thaiss, Christopher & John E.
Hess: Writing for Law Enforcement. Allyn and Bacon 1998.
Poliisin esitutkintapöytäkirjatekstien syntyä ja käyttöä käsittelevistä vähistä suomenkielisistä kirjoista suosittelen erityisesti näitä kahta väitöskirjaa:
• Karstinen, Eija: Keskustelusta
pöytäkirjaksi. Kuulustelijoiden ja
rikoksesta epäiltyjen viestintä poliisikuulustelussa. Poliisiammattikorkeakoulu 1998.
• Valtonen, Marjo Rita: Tapaustutkimus poliisin esitutkinnan dokumentoinnista: asiakirjahallinnan
näkökulma. Tampereen yliopisto
2005. – Saatavilla pdf-tiedostona
osoitteessa http://tampub.uta.fi/
handle/10024/67536.
Erilaisia kirjoittamisoppaita on paljon,
mutta ne ovat suurimmaksi osaksi tylsiä.
Itse pidän poliisikirjoittamisen näkökulmasta lukemisen arvoisina lähinnä sellaisia, joissa joku ammattikirjoittaja kertoo
omasta työstään. Näissä kahdessa on
myös poliisin kannalta paljon hyödyllistä
sisältöä:
• King, Stephen: Kirjoittamisesta:
– 336 –
•
Muistelmia leipätyöstä. Suom. Ilkka Rekiaro. Tammi 2000. – Kirjaa
esitellään lyhyesti Wikipedia-artikkelissa: http://fi.wikipedia.org/
wiki/Kirjoittamisesta.
Antti Tuuri: Kuinka kirjoitan romaanin. Art House 2004.
Seuraan aktiivisesti muutamaa suomalaista kirjailijablogia. Näissä kolmessa
kerrotaan mielestäni kiinnostavimmin
ammattikirjoittajan työstä:
• Jarkko Sipilän blogi: http://blogit.mtv.fi/elinkautinen.
• Joonas Konstigin blogi: http://
joonaskonstig.com.
• Marko Hautalan blogi: http://
markohautala.blogspot.fi.
– 337 –
– 338 –
“Metsään ajaessa ruumis heitettiin veteen.”
– 339 –
– 340 –
– 341 –
– 342 –
GRAAFINEN SUUNNITTELU JA TAITTO:
Mika Rautanen / Taitotyö Fenen
VALOKUVAT:
Anna Byckling: s. 14, 24, 38, 50, 90, 152, 172,
184, 202, 210, 220, 242, 268 ja 310
Riikka Byckling: kansikuva sekä s. 112
Heikki Hiilamo: s. 78
Kimmo Pallari: s. 136
Harri Saksala: s. 286
Annika Sjöblom: s. 14
MUU KUVITUS:
Mikko Ylinen: s. 8, 110–111, 208, 240, 284 ja 338
Poliisiammattikorkeakoulu 2014
ISBN 978-951-815-263-0 (PDF)
– 343 –
“Erinomaisista siivoojan taidoistaan huolimatta
poliisi onnistui löytämään todisteet tätä
vastaan ja tuomio saatiin murhaajalle.”
– 344 –