1. No category

1
KIINTOKANTAJA / NUCLEUKSEN VERKKOJULKAISU 2/10
KIINTOKANTAJA / NUCLEUKSEN VERKKOJULKAISU 2/10
puheenjohtajan sananen
Oi tätä nostalgiaa. Aivan juuri me pikkufuksit katseltiin haalarituotteen värikarttaa LT1:n aulassa ja
mietittiin hirveimpiä väriyhdistelmiä. Käytiin läpi
biotekniikan sanastoa killan nimen toivossa, intronit tai nucleus, c:llä vai k:lla? Tutkittiin järjestölakia
ja copy pastettiin googlesta toimintasuunnitelmaa
ja oltiin aivan pihalla.
Mutta kuten ajalla on tapana se kuluu ja jopa
juoksee. Neljän väriset haalarit on kastettu, kolmet fuksit lakitettu, pikkujouluja vietetty - joulun
jälkeen ja ennen. Otaniemi ja Hervantakin muutamaan otteeseen kierretty. Kliseistä kyllä, mutta on
itketty ja naurettu.
Tottakai aika kultaa muistoja, mutta aika
eeppistä on ollut. Kaikki päättyy joskus ja nyt on
meidän vanhojen aika jääräytyä ja tehdä tilaa uusille toimijoille. Onnellisena pystyi syyskokouksen
jälkeen huokaisemaan, että hyviin käsiin Nucleus
siirtyy.
Omasta puolestani suuri kiitos ja kumarrus
näistä hienoista vuosista.
sisällys
Kiintokantaja
Puheenjohtajan sananen
Vuosijuhlatunnelmia
RekomBIOnaatio 2010
Fuksikronikka
Kokemuksia vaihdosta
Biotekniikan sanasto tutuksi -kilpailu
2
2
3
6
9
16
19
Petra
-kohtapiakkoin eläköityvä pj
Nucleus ry:n verkkojulkaisu
Numero:
Yhteydenotot:
Kannen kuva:
Taitto:
2/10
[email protected]
Juho Terrijärvi
Milla Wall
KIINTOKANTAJA / NUCLEUKSEN VERKKOJULKAISU 2/10
3
Ammattiainekerhosta
bioteekkarikillaksi
Bioner ry:n viisivuotisjuhlat 9.10.2010
kirjoittanut jukka koivisto
kuvat jussi punamäki
Bioner ry on Tampereen teknillisen yliopiston
(TTY) biotekniikan koulutusohjelman opiskelijoiden kilta. TTY:n ylioppilaskunnan sääntöjen mukaan uudet opiskelijajärjestöt aloittavat toimintansa
ammattiainekerhoina, joille voidaan viiden vuoden
toiminnan jälkeen myöntää virallinen kiltastatus.
Vuonna 2005 perustetun Bionerin suuri päivä
koitti 29.9.2010, kun ylioppilaskunnan edustajisto kokouksessaan vahvisti järjestön kiltautumisen.
Tiedossa olivat siis Bionerin historian suurimmat
vuosijuhlat, joiden eteen kymmenet ihmiset olivat
uurastaneet satoja tunteja. Odotukset olivat korkealla ja niihin vastattiin samalla mitalla.
Vuosijuhlapaikkana toimi Pirkanmaan musiik-
kiopiston yli satavuotias jugend-rakennus Tampereen Eteläpuistossa. Juhlavin kankain ja kullatuin
lehdin koristeltu kaksikerroksinen juhlasali oli katettu täyteen loistoon lähes kahtasataa juhlavierasta
varten. Lauma ahkeria tarjoilijafukseja vilisti keittiön ja salin välillä antaen viimeisiä silauksia kattaukselle. Salin reunalla puheiden pitäjät silmäilivät
vaitonaisina muistiinpanojaan ja seremoniamestari
selvitti illan kulkua laulunjohtajalle. Portaikossa valokuvaajat kiinnittivät salamavalojaan ja valmistautuivat ikuistamaan juhlien loistoa. Tunnelma oli
jännittyneen odottava ja juhlien alkuun enää muutama minuutti. Järjestäjistä huokui intoa ja päättäväisyyttä. Kaikki oli valmista eeppisiä juhlia varten.
KIINTOKANTAJA / NUCLEUKSEN VERKKOJULKAISU 2/10
4
Alakerran pienempi sali oli varattu alkuseremonioille ja myöhemmin illasta tanssiaisille. Juhlat aloittaneeseen cocktail-tilaisuuteen oli saapunut vahva
edustus TTY:n teekkarikilloista sekä muutamista
salamyhkäisistä tamperelaisjärjestöistä, kuten Rankoista Ankoista ja Plebeijeistä. Bionerin sisarkillat
Nucleus ja Inkubio toivat tilaisuuten bioteknisen
tuulahduksen Pirkanmaan ulkopuolelta. Alkumaljan jälkeen vuorossa olivat kutsuvieraiden tervehdykset ja lahjojen luovutus. Useimmat lahjat olivat
aitoon teekkarityyliin isoja, painavia, epäkäytännöllisiä ja useimmiten alkoholipitoisia. Vai miltä kuulostavat betoniin valettu viinapullo, ammeellinen
puuroa, rikkinäinen pesukone, tai pöydän pohjaan
teipattu juomapeli?
Otaniemeläisten taidonnäyte, Hello Kittynukkeen integroitu suihkulähde, keräsi ylistystä ja
ihailevia katseita oivaltavalla teknillisyydellään. Virallisten tervehdysten jälkeen jäi hetki aikaa nauttia
alkupaloista ja tutustua muihin juhlavieraisiin. Samaan aikaan viimeisetkin vieraat saapuivat ja pian
oli aika aloittaa juhlaillallinen pääsalin puolella.
Vuosijuhlaillallisen kaavaan kuuluvat sitseiltä
tutut elementit: laulu, juoma, puheet ja sopivasti
jäähtynyt ruoka. Tampereella nämä osaset olivat
oivallisessa tasapainossa. Laulu raikasi kuin hurmoksessa, kun Otaniemestä lainattu laulunjohtaja
villitsi juhlakansaa. Seremoniamestarin rytmittämät puheet ja ohjelmanumerot soljuivat toinen
toisensa perään jättäen sopivasti aikaa ruualle ja
seurustelulle. Tilaisuus huokui juhlallisuutta, mutta missään vaiheessa ei sorruttu liialliseen jäykistelyyn. Turkulaisille tutun professorin, Matti Karpin
juhlapuhe sai monille hymyn huulille - eikä vähiten lähes tuntiin venyneen kestonsa takia. Illallisen
aikana jaettiin myös tunnustuksia ansioituneille
Bionerlaisille, kuten ansiomerkit eläköityneille
puheenjohtajille sekä perinteikäs Vuoden Paavopalkinto Maria Lehtivaaralle. Koskettava puhe
naiselle sitä seuranneine ruususeremonioineen ja
lauluesityksineen herkisti ihmiset sopivasti loppuillan tanssiaisia varten. Ohjelmanumeroita riitti läpi
illan, joten seremoniamestari Mikko Kivennon
jykevän puusauvan kolkutus tuli siihen kuuluvine
juomarituaaleineen varmasti kaikille tutuksi. Vasta
käyttöön vihityn sauvan kärjessä oli nimittäin sopivasti snapsilasin kokoinen onkalo, johon Mikon
avustaja kävi joka puheenvuoron aluksi kaatamas-
sa kurkunkostuketta seremoniamestarille. Illallisen
virallisen osuuden kääntyessä loppua kohti tunnelma salissa oli asettunut hilpeän rennoksi. Kaikilla oli hauskaa, vatsat olivat täynnä ja järjestäjätkin
saattoivat huokaista helpotuksesta.
Tanssiaiset kuuluvat olennaisesti vuosijuhlien
protokollaan. Monille tämä tuo mieleen lukion
vanhojen tanssien pelonsekaisen suorittamisen ja
turhautumisen. Ahdistuksen välttämiseksi Tampereella tanssittiin lähinnä pari- tai soolotansseja
höystettynä muutamalla tarkoin valitulla vanhalla
tanssilla. Livebändi innoitti erityisesti muutamat
KIINTOKANTAJA / NUCLEUKSEN VERKKOJULKAISU 2/10
5
avecittomat miesparit riehakkaisiin tanssisuorituksiin, joita muut juhlijat kannustivat villisti.
Suurimmat höyryt säästettiin kuitenkin salaiseen
jatkopaikkaan, jonne lähdettiin juhlan päätteeksi bussikuljetuksella. Juhlijat ajettiin Tampereen
keskustan halki ja saatettiin yön pimeydessä salamyhkäiseen kellaritilaan, jossa livemusiikki jatkui
ja pöydät notkuivat pikkupurtavaa.
Tunnit vierivät ja pikkuhiljaa hyvin ruokitut, kyl-
liksi tanssineet ja kokonaisvaltaisesti juhlista nauttineet ihmiset alkoivat siirtyä levolle yön kääntyessä
aamuksi. Huhuttiinpa jopa jatkojen jatkoista vielä
salaisemmassa paikassa, mutta se on jo tarina erikseen. Kaiken kaikkiaan Bionerin viisivuotisjuhlat
olivat ehdotonta vuosijuhlien kärkikastia sekä to-
teutukseltaan että tunnelmaltaan. Juuri tällaiset
vuosijuhlat saavat ihmiset innostumaan arvokkaan,
vuosisataisen akateemisen juhlaperinteen ylläpitämisestä.
Iso hatunnosto kaikille järjestelyihin osallistuneille!
KIINTOKANTAJA / NUCLEUKSEN VERKKOJULKAISU 2/10
6
rekombionaatio 2010
kirjoittanut oskari salovaara
kuvat tommi alanko
Ei ollut synkkä eikä myrskyinen yö, vaan ihan tavallinen tai pikemminkin tavallista parempi aamu.
Ulkona oli ihan siedettävä ilma. Kello näytti tasan
yhdeksää. Istuin asuntoni kylpyhuonetiloissa tekemässä sitä mitä mieshenkilöt wc:ssä yleensä istumaasennossa tekevät, ja soittelin jouluna 2007 lahjaksi saamaani flying V – mallista valkoista ukulelea.
Kappale oli raikas humppaversio Tehosekoitin-yhtyeen ja myöhemmin Vesa-Matti Loirin tunnetuksi
tekemästä kappaleesta “Hetken tie on kevyt”. Se
enteili jotain.
Sopimuksen mukaan, summerin saattelemana, ulko-ovesta paukahtivat sisään Herrat Kaataja,
Sundberg, Nylund, Koivisto ja Hänninen (nimet
muutettu, tulojärjestys sekoitettu). Jo tässä kohtaa
ymmärsin, että nyt ei ollutkaan aivan normaali torstai. Ilmassa oli omituinen ekskursiivinen esanssi.
Viskiä, konjakkia, olutta, gin-tonicia, Calvadosta,
olutta, ruokaa (2,60 e) ja liikennemerkkiä (ilmainen) myöhemmin havahdun jälleen istuma-asennosta. Olimme löytäneet tiemme bussiin joka ilmeisesti oli lähdössä jonnekkin…
Herra pukeutuu pukuun.
Perillä. Punaisia tiilirakennuksia. Käpyjä. Bussi
jätti. Lonkerot tiellä. 200 m. Kellaritiloissa armeijatyyliset sängyt. Voiko saunaan jo mennä? No,
mutta saunahan on vasta rastikierroksen jälkeen.
Rastikierros? Lehmä ja pullon heittoa. Havahdun
KIINTOKANTAJA / NUCLEUKSEN VERKKOJULKAISU 2/10
7
integroimasta kummallisessa paikassa, käsittääkseni tila on kiltahuone. Luulen niin. Pyydän olutta.
En saa. Vaadin olutta. He tarjoavat. Vaadin päästä
pois. Eivät päästä. Istun alas. Ketä nämä ihmiset
ovat? Miksi he lukevat yhdessä matemaattisia teoksia? Mitä kauheuksia alkaa vielä paljastua jos jään
pidemmäksi aikaa? Tarkastan integraalin. Se vaikuttaa helpolta. Olen siis humalassa. Alan kokea
pelkotiloja. Haluaisin palata omien pariin, mutta
olen pudonnut tänne alatasolle. Yritän avata ovia.
Ne ovat lukossa. Rukoilen hahmoilta, että päästäisivät minut menemään. He eivät suostu. On vain
yksi vaihtoehto: taistelu. Olen valmis. Lihakseni
jännittyvät. Nostan sotakirveeni. Tässä vaiheessa
joku heikkohermoinen vihollinen avaa oven. Pääsen livistämään.
Palattuani oman bioteekkarilajini pariin onkin
tullut aika saunan. Saunassa on kivaa. Märkää ja
lämmintä.
Ilmeisesti saunassa oltiin ja sen jälkeen tanssittiin ja ruokaakin oli tarjolla. Tanssilattian nurkassa oli hyvä levätä. Punkkien (punkka, mon. gen.
= punkien) luona lepäsi muitakin. Siitä aamuun…
Aamu alkoi A:lla (toisilla IV-B:llä kovimmat
joivat Calvadosta), sen jälkeen ruokailulla ja sitten
jakaannuttiin ekskursiojoukkueisiin. Pääsin voittavaan joukkueeseen. Kaksi nimeltä mainitsematonta bioteekkaria (Sundsman ja Hännikäinen) olivat
tyystin kadonneet. He kuitenkin ratsastivat paikalle
punaisella bussilla jonka olivat retkillään löytäneet
ja jonka kuski oli valehtelematta koko Stadin kovin
jätkä. Todellinen Show—Mies. Pitkällä väliviivalla.
Voittava joukkue kuunteli mielenkiintoista luentoa patenteista ja miten niillä voi muutkin kuin
patentin haltija tehdä rahaa. Ihan laillisesti. Paikalla oli myös (jalo)kahvitarjoilu ja pullantynkää.
Noin hetkisen jälkeen oli haikeat hyvästit heitetty
ja suunnattiin kyseisestä yrityksestä Pitkäripaisen
kautta takaisin kämpille, jossa tapahtui itse kullakin
spontaani sitsinaamioituminen kaukomaa-teeman
mukaisesti. Napatanssijoita, beduiinejä, sheikkejä,
skotteja, brittejä, kuubalaisia ja meksikolaisia säntäili sinne tänne, mutta jotenkin löysimme tiemme sitsipaikalle jota kutsuttiin Smökiksi. Oi miten
herttainen nimi. Eikös ookkin?
Mahtava speksi, mahtavat sitsit ja mahtavat bileet sekä jatkot. Kaikki oli mahtavaa. Opiskelu oli
sen illan mahtavaa. Ei tenttimurheita eikä paineita,
vain mukavia ja mielenkiintoisia ihmisiä ja railakasta tunnelmaa. Opiskelijaelämä näytti parhaimmat
puolensa itse kullekin sinä iltana. Jatkosaunalla osa
uskaltautui mereenkin asti, osa vain saunaan…
Muisti pätkii. Kuka toi tuossa sohvalla on, jolla
on rikkalapio hanurissa?
Seuraavana aamuna jatkosaunalla (=rantasauna
tms.) oli myös sillis. Ruokaa oli, mutta täydellisesti
estradin ja koko kävelytien leveyden varasti palju.
Paljulla tässä tekstissä viitataan puhallettavaan altaa-
KIINTOKANTAJA / NUCLEUKSEN VERKKOJULKAISU 2/10
seen, joka oli ovelasti sijoitettu keskelle kävelytietä
lauantaiaamun lenkkeilijöiden iloksi. Puolialastomia (tai alastomia) teekkareita makaili siis yleisellä lenkkipolulla ohikulkijoiden tervehdittävänä.
Tämä aiheutti lähinnä hilpeyttä ja taisipa muutama
onnekas teekkari päästä kuntoilu-lehteenkin.
Jostain syystä hauska ei koskaan kestä ikuisesti.
Niin kävi myös tällä kertaa. Oli aika jättää hyvästit otaniemeläisille ja tamperelaisille teekkariveljille ja – siskoillemme. Suuntasimme bussipysäkil
ja bussi tuliki iha pia. Sit lähettii takas Turkuu…
Saaliina meillä olivat mukavat muistot ja ikuisesti
elävät legendat. Niin, ja tietenkin se Aalto-yliopiston lippu…
Kuolemattomia lainauksia RekomBIOnaation
tekstiviestipalvelusta:
11.11 19:55 lehmärastilla: ”Ota se kokonaan
suuhun”
11.11 22:14 Ei Turku kuole, mutta vähän ote
taan lepiä. Kerätään vauhtia kertaa tosi moni.
11.11 23:50 Antti on niin häviäjä kun puhu
taan juomisesta, varsinkin tequilasta.
12.11 11:48 Uuh kakkoseen ja synday bloody
sunday... Suklaasunday mansikka ja kermakastikkeella.
8
12.11 17:04 kidnappaus tapahtui eilen yöllä.
Otaniemi huusi juotavaa, mutta pysyi silti kuivin suin, pettymysten pettymys. Onneksi oli
riku, joka on onnellinen sinisen hk-taskun
omistaja. Perustaneli laukoi eeppisiä lausahduksia: sähän juot jos mä maksan ja sä olet
heikko veto! Kunnon herrasmiehen puhetta!
Ja humalahan siitä tuli. jei!
13.11 5:24 Pojat pienen katoksen alla etsii pesää mihin hautautua. T. Herwannan kingit
13.11 6:24 Kivento esittelee laavaansa. Kivento
IS hot lava.
KIINTOKANTAJA / NUCLEUKSEN VERKKOJULKAISU 2/10
fuksikronikka 2010
Jiri ”Jiri” Vainio
Jiri löysi tiensä turkulaisten bioteekkarien maailmaan Raision suuriruhtinaskunnan perukoilta.
Hänet tunnistaa helposti atleettisesta habituksestaan ja harrastukset koostuvatkin pääosin monenlaisesta urheilusta, niin ihan oikeasta kuin myös
digitaalisestakin. Jalkapallo ja kuntosali ovat listassa
päälimmäisenä, mutta myös herrasmieslaji biljardi
kuuluu Jirin vapaa-ajanviettoluetteloon.
Muutoin sosiaalisella ja ihmismyönteisellä Jirillä on kuitenkin sydämessään myös synkän paheksunnan varjo, joka lankeaa Quantumin aulan kiljuvien fyysikoiden ylle. Vaikka Jiri tietääkin varsin
hyvin, miten ”banaanista saa muusia”, hän kuitenkaan ei sivistyneenä miehenä harjoita moista barbarismia, vaan purkaa tunteitaan sivistyneemmin,
kuten vaikkapa kuningattaria ahdistelemalla.
Synkistä salaisuuksistaan Jiri vaikenee visusti,
mutta tiedusteluosastomme epäilee Jirin osallistuvan yöllisiin bakkanaaleihin, joissa räpyläjalkaiset miehet kiipeilevät korkeille paikoille juomaan
omenasiideriä.
Pauli ”Pauliina” Puumala
9
Raumalta, tuolta pitsinnypläyksen mekasta ponnistava Pauli tuo pikantin lisän fuksikokoelmaan.
Kun näkee Paulin lillumassa ulkoaltaassa useiden
skumppapullojen kera, ei voi olla huomaamatta
insinöörin elkeitä, jotka kavaltavat Paulin ammattikorkeakoulututkinnon. Fiksuna miehenä hän
hakeutui kuitenkin teekkarien jaloon seuraan oppimaan sivistyneenkin maailman tavoille.
Hyväsydämisenä ihmisenä Pauli arvostaa eläimiä ja perinteisiä suoraviivaisia shakkistrategioita.
Hyvästä karmastaan huolimatta hän on hairahtunut Xbox -pelaajien hämäräperäiseen joukkoon,
mutta toistaiseksi ongelma on pysynyt hallinnassa,
eikä interventiolle ole ollut tarvetta.
Tietolähteidemme mukaan Paulilla on raumalaisen perinteen mukaan salainen alter-ego, Pau-
KIINTOKANTAJA / NUCLEUKSEN VERKKOJULKAISU 2/10
liina, jota emme tosin vielä ole henkilökohtaisesti
nähneet. Epäsuoria viitteitä tästä on tosin havaittavissa, sillä laskelmoivan insinöörinmielen ohella
Paulilla on myös herkkä, taiteellinen puolensa.
Hänellä on tiettävästi gurun arvo ainakin intialaisessa ihoonpiirtelyssä, tantrassa sekä jouluvaloissa.
Laura ”Kommando” Merinen
Fuksien nuoreen sektoriin sijoittuva Laura on kasvanut Liedossa lähes koko elämänsä, mutta käännettyään nenänsä kohti tulevaisuutta hän päätyi
turkulaisten bioteekkarien matkaan.
Lauran lempipuuhaa on omien sanojensa
mukaan perseellä istuminen, pään raapiminen ja
muiden sanelujen kirjoittaminen. Silloin kun hän
ei laske demoja, Laura maastoutuu armeijassa oppimallaan taidolla joko tietokoneen taakse tai ystäviensä sekaan.
Lauran mutkatonta lähestymistapaa asioihin
kuvaa hänen lempishakkisiirtonsa, jossa pistellään vastustajan kuningas matalaksi sääntöjä sen
kummempia miettimättä. Bileistä pitävä tyttö juo
mielellään alkoholipitoista appelsiinimehua ja
saattaisi suostua myös koehenkilöksi bioteknisiin
”projekteihin.” Vaitonainen Laura pitää salaisuutensa visusti ominaan, mutta tiedusteluosastomme
vahvistaa, että Laura omistaa Suomen suurimman
käytettyjen sukkien kokoelman.
Merja ”Kiltti Tyttö”
Lahdenranta
10
Merja on kotoisin amkista ja tavoittelee ikiteekkarin himoittua titteliä. Tähän Merjalla onkin hyvät
lähtökohdat, sillä keneltäkään ei jää huomaamatta
hänen iloinen asenteensa sekä opiskelua, että muita opiskelijoita kohtaan. Yleinen teekkarimainen
ilonpito ei ole muutoinkaan näyttänyt olevan vastenmielistä Merjalle, sillä useasti hänet on nähty
veivaavan niin tanssilattialla kuin myös tangossa.
Merjan harrastuksiin kuuluvat erilaiset tanssin
muodot, kuten itämainen tanssi ja se toinen tanssi,
joon tapana tiputtaa digittien leuat tanssilattian reunalle. Lisäksi viikottain tulee käytyä ratsastamassa. Onko sattumaa, että tämä hevostyttö käsittelee
ratsua hyvin taitavasti myös shakkilaudalla? Hänen
ehkä aikaavievin harrastuksensa on kuitenkin teekkaritoveri Paulin hoito ja kasvattaminen.
Demoja Merja laskee mielellään kaikessa rauhassa sängyllä, toisinaan myös vaatteet päällä. Tie-
KIINTOKANTAJA / NUCLEUKSEN VERKKOJULKAISU 2/10
11
teen nimessä koe-eläimeksi ryhtyminenkään ei ole
Merjan mielestä mikään mahdoton ajatus.
Tuhma tyttö -pisteen fuksipassiinsa kerännyt
Merja väittää olevansa avoin ja vailla salaisuuksia,
mutta olemme saaneet viitteitä Merjan pimeästä
puolesta: hän nimittäin saattaa ihan oikeasti olla
kaikesta huolimatta sittenkin kiltti tyttö.
Anssi ”Kranssi” Kerko
Someron mafian ”made man” Anssi saattaa toisinaan vaeltaa pitkissä kalsareissa, MAOL kainalossa demoja pohdiskellen, mutta intellektuellin ulkokuoren alla sykkii taistelijan sydän.
Tätä kutsua Anssi onkin lähdössä seuraamaan
heti Tammikuussa ja poistuu valitettavasti keskuudestamme toistaiseksi määräämättömäksi ajaksi.
Anssi tunnustautuu kovaksi jalkapalloharrastajaksi, mutta sähly, sulkapallo ja autoihin murtautuminen löytävät myös paikkansa hänen kalenteristaan.
Anssi nauttii banaaninsa niin kuin naisensakin; tottuneesti ”toisesta” päästä.
Anna ”Hyi tällasta!”
Haavisto
Huovinrinteen kupeessa kasvanut Anna on varmasti tottunut ikkunansa ohi viuhahtaviin jääkäreihin, ja hänen lempiharrastuksiinsa kuuluukin
sotilaallisen kurinpalautuksen nimissä eksyneiden
joukkueenjohtajien naruttaminen, vaikkapa kauppamatkan ohella. Anna myöntää myös saattaneensa olla osallisena Säkylän nuorison rappiotilaan,
mutta esittää lieventävänä asianhaarana kaiken tapahtuneen tekkarihuumorin hengessä.
Annan lempiharrastus on koulutehtävien välttely monin eri tavoin, kuten käymällä yo-jumpissa,
katselemalla leffoja, lukemalla kirjoja, leipomalla,
neulomalla ja raakoja perunoita syömällä. Tiedusteluosastomme vahvistaa myös seuraavat tekosyyt:
lentopallo, isostoiminta, vaatteiden repiminen ja
venyttely, maidon juominen litratolkulla, banaanien ahmiminen, ehkä koe-eläimenä toimiminen,
etkopaikan tarjoaminen ja shakinpelaajien kylmä
halveksunta. Silti opiskelijatoverit luottavat hänen
järkkymättömään logiikkaansa mitä insinöörimate-
matiikan demoihin tulee.
Seurassa viihtyvä Anna on itse varsin tyyni ja
rauhallinen, mutta nauttii silti opiskelijatovereidensa hulluista päähänpistoista, eikä häntä ole kovin
vaikea saada ylipuhuttua mukaan tällaiseen älyvapaaseenkaan toimintaan.
KIINTOKANTAJA / NUCLEUKSEN VERKKOJULKAISU 2/10
12
Sointu ”ei-laula” Kouki
Tulevaisuudestaan hieman epävarma Sointu tietää
varmaksi ainakin sen, että tulee itäisestä Joensuun
kaupungista ja rakastaa aikuiseen makuun suunnitellun täyteläisen Rekorderlig mansikka-lime siiderin mausta!
Sointu on useaan otteeseen meille nucleuslaisille painottanut harrastavansa muodostelmaluistelua, mutta toistaiseksi kukaan ei ole pystynyt
vahvistamaan ko. lajin olemassaoloa. Uskomme
hänen sanaansa jossain määrin, mutta lukuisista
yrityksistä huolimatta Sointua ei ole saatu pöydän
ali sirklaamaan, joten epäilyksen siemen itää yhä.
Sointu pitää opiskelijaelämään kuuluvista yhteisistä riennoista ja niihin olennaisena osana kuuluvasta hauskasta olosta, mutta vastuuntuntoisena
nuorena naisena hän kuitenkin kiinnittää pyöräilykypärän päähänsä kotiin kävellessään.
Aina yhtä positiivinen Sointu ei anna arjen masentaa itseään, siitäkin huolimatta, ettei tyttöparalla
ole ainoatakaan paria sukkia. Rohkeista demojenlaskenta-asuistaan Sointu sen sijaan vaikenee.
Soinnun salainen haave on joskus päästä laulamaan suurille saleille!
Emma ”Karate-Emma” Pöysti
Emma identifioituu vahvasti Nucleuksen alati kasvavaan Somero-klusteriin ja saapui Turkuun lukemaan biotekniikkaa paremman elämän toivossa.
Nukkumista harrastava Emma paljastaa ”raportoivansa” ystävilleen säännöllisesti, mutta näiden
mystisten raporttien sisältö on toistaiseksi jäänyt arvailujen varaan. Odotamme Wikileaksin tarttuvan
aiheeseen minä päivänä tahansa.
Emman äkkiseltään viattoman oloisen ulkokuoren takaa löytyy kuitenkin yllättävää potkua,
sillä naisen harrastuksiin kuuluu myös karate.
Emma uhmaa myös korkeampia voimia, sillä
hän sukkakokoelmansa ei vain lähesty ääretöntä,
vaan oikeastimyös on sitä, siitäkin huolimatta, että
eräs nimeltä mainitsematon matematiikanopettaja
kivenkovaan väittää tämän olevan mahdotonta!
Emma on bileissä kuin kotonaan ja kuten hän
itse sanoo, ”Kaikki käy!” toimii elämänasenteena
oikein hyvin. Silti hän ottaa opiskelunsa hyvin vakavasti ja käyttääkin etenkin kemian luennot tuplatehoisesti samalla demoja kyltymättömästi laskien.
KIINTOKANTAJA / NUCLEUKSEN VERKKOJULKAISU 2/10
13
Anna-Maija ”TOHTORI”
Lempainen
Fuksien lääkinnällisistä tarpeista huolehtii porilainen Anna-Maija, joka on onnistunut jo hankkimaan itselleen (ihan oikeat) lääkärin paperit.
Vapaa-aikansa hän käyttää luovaan laiskotteluun
ja käsitöihin, sekä leipomiseen. Kirjoja Anna-Maija
kuluttaa suorastaan hälyttävää tahtia, valitettavan
usein yksi kerrallaan ei ole riittävä annos, vaan
hän saattaa ahmia useamman opuksen tekstejä samanaikaisesti. Hänen lempiharrastuksiinsa kuuluu
myös vuosia kestävä viheltelyn opettelu.
Lääkiksen säntillisyyteen tottuneelle AnnaMaijalle on ollut hankalaa tottua aidan tällä puolen
vallitsevaan kaaokseen, siksi hänen demojenlaskutapoihinsa kuuluukin huolellinen pään seinään
hakkaaminen.
Partiossa elämäntaitoja oppinut Anna-Maija
ilmoittaa lempijuomakssen Vichy-veden, mikä
onkin kertakaikkisen mainio lääke dagen efter
-olotiloihin. Muutoin pasifistisen oloinen nainen
turvautuu toisinaan kuitenkin kalashnikoviin puolustus-strategianaan, eikä myöskään ole kuullut valkosipulipitsasta.
Maria ”Tequila!” Helkkula
Maria muutti Ulvilasta YO-kylän tutkimattomiin
syvyyksiin aikeenaan löytää insinööriyden syvin
olemus, ja kerroskeittiöllisessä itsemurhayksiössä
asustaminen onkin varmasti omiaan auttamaan tämän päämäärän saavuttamisessa.
Kunnon teekkarinelkeitä naiselta alkaa jo hieman löytyäkin, sillä Maria on toistuvasti yrittänyt
juottaa fuksitovereitaan pöydän alle. Marian lempiharrastuksia on kämpältään poistuminen joko
liikunnan tai kavereilla häröilyn merkeissää. Kotona ollessaan hän yrittää uppoutua kirjojen ja elokuvien maailmaan unohtaakseen YO-kylän karun
todellisuuden.
Kemian labroissa Maria on onnistunut fuksitoverinsa Emman kanssa ällistyttämään muita opiskelijoita ihmeellisillä kyvyillään saada mikä tahansa heidän pöydälleen tuotu kemikaali tuottamaan
omituista savua, jonka alkulähdettä ei kukaan ole
saanut vielä selville.
Demoja Maria laskee mielellään hieman
kenossa ja kaverilta kurkkien. Tämä iloinen naikkonen paljastaa lempijuomakseen 50 tequilaa ja
vinkkaa myös olevansa valmis tieteen eteen lähtevänsä vaikka vaarallisiinkin tutkimuksiin mukaan.
Tutkimusosastomme valmistautuukin rahoituksen
löytyessä toteuttamaan projektin, jossa nämä kaksi
elementtiä yhdistetään.
KIINTOKANTAJA / NUCLEUKSEN VERKKOJULKAISU 2/10
Antti ”I like it!” Pihlava
Melkein turkulainen Antti on niittänyt mainetta
Liedon ryyppyringeissä, mutta kurottelee nyt korkeammalle oksalle Turun bioteekkarijengissä.
Ojan reunaa hipovalla tyylillään Antti onkin jo
laulanut itsensä maineeseen, sekä ehtinyt lanseeraamaan täysin uuden Tutankhamon- tyylisuunnan. Erään villin huhun mukaan Antti soveltaa
kyseistä tyyliä myös Aikidoharrastuksessaan, erikoistuen lukkojen tekemisen sijaan niiden taakse
tutankhamonisoitumiseen. Hänen aikaansa vievät
myös muut opiskelijaelämään kuuluvat asiat, kuten
kuntosali, kitara, tietokoneet, tyttöystävä ja jousiammunta, todennäköisesti ei kuitenkaan samanaikaisesti.
Joskus herkkänä hetkenään Antti saattaa myös
opiskella, mutta ei-niin-häveliäänä miehenä tekee
tämän sohvalla provosoivasti pukeutuneena.
Caro-Kannin puolustuksensa takana lymyävä
Antti kiistää syytteet synkistä salaisuuksistaan, mutta tietolähteemme paljastavat hänet erään nimeltämainitsemattoman fuksikronikan toiseksi kirjoittajaksi. Kovana bilemiehenä Antti ei juuri kainostele
tavoissaan ja hänet saattaa yllättää takomasta ba-
Pekka ”fraktaali” Heljakka
14
Pekka on mies jolle pitkäikäisyytensä ja mitään
pelkäämättömän elämänasenteensa (Ryhtyihän
mies kirjoittamaan fuksikronikkaakin) takia on
kertynyt paljon sellaisia traumoja ja arpia mitä
muut nuoremmat fuksit eivät voisi kuvitellakkaan.
Näistä menneisyyden arvista varmaan juontaakin
juurensa Pekan sirpaloitunut ja ristiriitainen habitus.. Sillä Pekka, muuten hiljainen, tequila-pullon
käteensä saatuaan saattaa pelästyttää herkemmän
opiskelijan.
Ymmärtääkseen Pekkaa täytyy ymmärtää mistä hänen jakautuneet persoonansa pitävät. Yksi
Pekan persoonista tykkää olla kotona koneen ääressä pelaamassa menneiden aikojen nostalgisia
pelejä, kun taas toinen rakastaa kokata ihmisille
kelpaamattomia aterioita. Osa Pekkaa nauttii matkustelusta ja rehellisestä ryyppäämisestä, aina kun
rahatilanne sen sallii, mutta on myös urheilullinen
naania pöytään apinan raivolla tai nauttimasta lempijuomaansa alkoholia, mielellään lämpimänä.
Sympaattinen Antti pitää teekkareita ihan parhaina, mutta paljastaa kuitenkin fuksielämän synkän
puolen. Omien sanojensa mukaan ”Aina lähtee
hampaasta pala poski palaa tai en muista mitään tai
toiset nauraa... ”
KIINTOKANTAJA / NUCLEUKSEN VERKKOJULKAISU 2/10
Pekka joka pyrkii mielen ja ruumiin täydelliseen
hallintaan itämaisten miekkailutaitojen kautta.
Kaikki Pekan persoonat kuitenkin yhtäläisesti tukahtuvat demoihin ja niiden tekeminen aiheuttaa
heille ahdistusta.
Jos ei tämä vielä riitä niin Pekka mm. avaisi
banaanin kirveellä, mittaa naisten rintojen kokoa
litroissa ja hänessä on 1/3 humanistia!! Silti Pekka ei ole kokonaan menettämässä itseään pimeälle
puolelle, sillä yksi parhaimmista Pekan muistoista
on se kun hän ensi kerran kuuli teekkarihymnin
yön pimeydessä!
Miikka ”Manse” Ekman
Miikka on perin turkulainen opiskelija, joka synkän menneisyytensä takia hairahtui Tampereelle
opiskelemaan jotain ihme ei-biotekniikkaa. Tämän
syyksi epäilemme TV:stä opittuja huonoja roolimalleja, mutta onneksemme Miikka on sittemmin
tehnyt parannuksen ja palannut eurooppalaisen
kulttuurin kehtoon (Turkuun).
Miikka rakastaa TV:stä sarjojen katselua, erityisesti opettavaisten ja hyviä roolimalleja sisältävien,
kuten vaikkapa Dexter. Näissä tunnelmissa Miikka
usein lähteekin toisen lempiharrastuksensa pariin
lenkkipoluille.
Demoihin Miikka suhtautuu hieman penseästi, mutta tämä motivoitunut koululainen kiskoo
vitosia minkä ehtii. (Ja kiskoisi vähän muutakin,
elleivät työt aina painaisi päälle.) Lisäksi Miikka on
erityisen kiinnostunut tutkimaan etanolin vaikutuksia ihmisen metaboliaan. Oikeaa teekkariainesta
siis.
Tuutorit Mari ja Krista
Sympaattisen symbioottinen tuutoriparimme on
osoittanut erityislaatuista urheutta opastaessaan
hämmentynyttä fuksilaumaamme teekkarielämän
saloihin ja yliopiston ei-aina-niin-loogisiin byrokratiasokkeloihin.
15
Lisäksi Krista ja Mari jaksavat yhä pitää aktiivisesti huolta pikkuisistaan ja näiden hyvinvoinnista,
vaikka syksy on jo pitkällä.
Fuksit ’10 osoittavat kiitollisuuttaan tuutoreiden tekemää työtä
kohtaan mm. seuraavin sanoin:
”Iloisia ja avuliaita, loistotyyppejä. Mitä nämä kaksi
eivät tiedä, ei tarvitse teekkarifuksien tietääkkään.”
”Tuutorit ovat hoitaneet hommansa esimerkillisen
tunnollisesti.”
”Tuutorithan oli tosi mukavia. Ne osasi ottaa kaikki paikalla olevat mukaan juttuihin ja opastus ennen opintojen alkua oli riittävä. Niiden seuraan on
myös aina voinut lyöttäytyä, jos ketään fuksia ei oo
ollut paikalla.”
”Antoivat hyvän opastuksen opiskeluelämään ja
opiskeluun.”
”Krista ja Mari on Turun hyveimmät tuutorit.”
”Ihania ihmisiä, molemmat todella hyviä kuuntelijoita (tosin minähän puhun vaikkei kukaan kuunteliskaan) ja innolla odotan tulevia (biletys)kokemuksia yhdessä, toivottavasti niitä tulee paljon. :)”
”Hoitaneet hommansa hyvin.”
”Ne on semmosia ihania ilopillereitä molemmat.
Ja Krista opastaisi mielellään Ikean ihmeelliseen
maailmaan jos pikkufuksi usklataisi mukaan.”
”Mahtavat tuutorit.”
”Kristaa ja Maria kärsivällisempiä tuutoreita saa hakea! Hauskaa ne osaa kanssa pitää mutta sammuu
aina ekaksi.. :)”
KIINTOKANTAJA / NUCLEUKSEN VERKKOJULKAISU 2/10
16
kokemuksia vaihdosta
teksti ja kuvat juho terrijärvi
Hmm, millähän ihmeellä sitä tämänkin aloittasi;
adjektiiveja on hyvä listata: hulluus, mielettömyys,
upeus, kauneus, humalaisuus, krapulaisuus, loistavuus. Jo tähän mennessä sen olen huomannut, että
tämä on ollut yksi parhaista asioista elämässäni.
Loistava irtiotto siitä arjesta, johon Suomessa olin
jo urautunut, mahtava keino tutustua ihmisiin ja
ennenkaikkea itseensä.
Opinnot:
Alkuun tottakai kaikki on hiukan epämääräistä,
tuntuu toivottomalta olla toisessa maassa, mitä tekisin, minne menisin? Mutta kunhan alkujärkytyksestä selviää ja rohkeasti lähtee kaikkeen mukaan
mitä tulee vastaan (no ok tietyin rajoituksin) niin
tutustuu upeisiin ihmisiin ja kokee niin paljon kaikkea uutta.
Minun vaihtoni alkoi kielikurssista, se kesti
kuukauden ja sinä aikana oli hyvä palauttaa mieleen kaikki se mitä saksasta olikin jo unohtanut.
No sitten alkoi ihan oikeatkin opiskelut, tai no
”oikeat”, lähdin tänne kokeakseni uutta ja ennen
kaikkea oppimaan saksaa, ainoa mikä pakottaa jotenkin edes opiskelemaan on KELA ja senkin voi
kompensoida Suomessa. Jokaisen luentokurssin
aluksi kysyttiin, onko joku joka haluaa tämän englanniksi, olin päättänyt tehdä niin paljon saksaksi,
kuin kykenin, en tietenkään korottanut ääntäni.
Toki jäähän opetuksesta jotain ymmärtämättä, joskus aika paljonkin (riippuen eilisestä), mutta hei
mulla meni kolme viikkoa ennenkuin tajusin sanaakaan Zevenhovenista.
Kurssit ovat aika erilaisia kuin Suomessa, huomattavasti enemmän seminaareja ja luentokurssit
yleensä ovat kaksi tuntia viikossa koko lukukauden.
Ainiin ja se mikä ketuttaa on näiden sakemannien
tapa jatkaa lukukauttaan helmikuun loppuun saakka, mutta siitä ei kannata kantaa huolta. Juteltuani
jokaisen professorini kanssa, kaikki ovat sanoneet,
ei mitään ongelmaa, teet kokeet ennenkuin lähdet.
Niin tai no eihän mulla ole yhtään koetta, kun en
sellaisia kursseja mennyt ottamaan. Laboratoriokurssinkin löysin vallan mutkattomasti ja nyt vietänkin par’aikaa kuusi viikkoa laboratoriossa työskennellen sirupohjaisten teknologioiden parissa.
Elämä:
Kaipaan Suomeen! Sori, tää osio oli pakko aloittaa
näin, ymmärrätte kohta miksi.
Ekana päivänä tulin paikalle ja tajusin, että
asun 19 muun ihmisen kanssa jakaen yhden keittiön ja kolme vessaa! Kaipaan omaa ihanaa kylpyhuonettani ja suloista sohvaani. 19 ihmistä on aika
paljon tutustumista varten, joten asuntolastani en
ole oikein ketään tavannut.
Vuokrasta ei ainakaan tarvitse kantaa huolta,
se on 170 egee kuussa, pieru saharassa. Mutta sillä
hinnalla saakin sitten maailman upeimman internetyhteyden, hesarin pääsivun lataus on parhaimmillaan 3-4 minuuttia!
Kaipaan Suomeen, ainiin, muistinhan 100
metrin päässä on kauppa, joka myy vehnäolutta 33
senttiä ½ litraa. Hmm pitääpä pohtia uudestaan, ainiin onhan tuolla opiskelijaruokalassakin aika mukavaa; ota mitä haluat, 100 grammaa maksaa 78
senttiä. Jotenka ulkofilettä lautaselle kasa, ja sivun
hapankaalia antamaan vitamiineja ja possuttaan.
Siellä tuleekin syötyä lähes kaksi ateriaa päivässä,
koska tuossa ”keittiössä” ei oikein ole intoa tehdä
mitään.
KIINTOKANTAJA / NUCLEUKSEN VERKKOJULKAISU 2/10
17
UG-elämä ja ihmiset:
Kielikurssi oli mahtava tapa tutustua ihmisiin, löysin niin monta uutta kaveria, ja muutaman joita
voin kutsua parhaiksi ystäviksenikin.
Enää ei oikeastaan löydy maailmankolkkaa,
josta ei petipaikkaa ja turistiopasta löytyisi, koska
kavereita voi pyytää esittelemään ne ug-mestat,
mitä ei muuten mitenkään löytäisi.
Sag mir quando quando quando... Pakkohan sitä oli
fiilistellä!
Muisti katkeaakin aika lailla tuohon, mutta sen siitä
saa, kun olutkierroksella annetaan vapaa hanankäyttöoikeus tunniksi! Kuten sanoin jenkkikaverilleni ”Remember to keep your hands fast and throat
ready to swallow!”
Joka tiistai matka vie Stammtisch:in eli ERASMUS-kantakapakkaan, joka kerta tupaten täynnä,
olut virtaa ja joka kerta löytyy uusia mahtavia ihmisiä, ja jos ei niin vedä kännit 2,4 euroa maksavalla
tuopillisella vehnäolutta.
Torstaisin on tyttöjen ilta, kapakka joka juottaa
naisille ilmaista skumppaa, ja toki puolet opiskelijoista sinne aina halajaa, joten toinen puoli seuraa
perässä. Ensimmäinen osapuoli koittaa hyvittää
toisen mukanaanvetämistä juottamalla niillekin
niin paljon skumppaa kuin kehtaavat, joten kaikki
voittavat.
Viikonlopun pippaloita onkin ihan turha alkaa listata, koska joka päivälle löytyy aina ihmisiä
tavattavaksi ja bailuja bailattavaksi. Tuli koti-ikävä
kerran erään puolisuomalaisen kanssa (niin täällähän on 3,7 suomalaista) ja päätimme järjestää
Suomi-illan, joten 4 tuntia suomimusaa ja 6 litraa
vodkaa joista valmistimme fishersman friendin ja
tanskalaisten turkinpippureiden avulla Suomitunnelman. Tosin minulla se päättyi siihen, että kaksi
sveitsiläistä ja ranskalainen kantoivat minut nukkumaan italialaisen availlessa ovia. Mutta mitä en
koskaan uskonut tapahtuvaksi, on se, että tulemme
juhlimaan kolmen ruotsalaisen kanssa Suomen itsenäisyyspäivää, pitämällä suomi-sauna-ryyppyillan. Ainiin, miksi 3,7 suomalaista? Minä + 2, yksi
puoliksi sveitsiläinen puoliksi suomalainen ja yksi
kemisti jonka isä on suomalainen, mutta joka osasi
vain sanoa ”Minä en puhu suomalainen” => 20 %
suomalainen.
Heidelberg, oh nur so schön!
Paikat ja kulttuuri:
Vaihdossa kannattaa tutustua niin paljon kyseiseen maahan/alueeseen kuin vain kykenee, koska
todennäköistä on, ettet enää tule siellä yhtä kauaa
viettämään. Tätä omaa neuvoani olenkin koittanut
noudattaa niin hyvin kuin mahdollista.
KIINTOKANTAJA / NUCLEUKSEN VERKKOJULKAISU 2/10
6: Schloss Neuschwanstein...
München, Köln, Freiburg, Schloss Neuschwanstein (jos et tiedä mikä se on niin katso kuvaa ja
tule kateelliseksi) jne. Onneksi meillä on täällä kvpalvelut, jotka järjestävät retkiä kaikkialle Saksaan
hyvin halvalla.
Sitten kulttuuria, se on yksi asia mikä veti minut Saksaan, rakastan tämän maan kulttuuria ja
kieltä yli kaiken. Olutkulttuurin ohella, jota olen
harjoittanut melkoisesti joskaan harmikseni en
muista niitä kaikkia ihania laatuja saatikka iltoja,
olen myös tutustunut kamarimusiikkiin, viinikulttuuriin ja kaiken maailman Volksfesteihin ja pikkuhäppeninkeihin. Mitään en kadu.
Täälläolon kylmä totuus:
18
Joskus sekin valkenee ja kaiketi siitäkin pitää kirjoittaa. Olen koittanut nauttia niin paljon kuin
mahdollista, pitää itseni kiireisenä, ettei se totuus,
että olen yksin vieraassa maassa pääse yllättämään.
Joskus niinkin kiireisenä, etten muistanut koska olin viimeksi ollut kahtakaan päivää selvinpäin.
Mutta sitten ei tämä maa niin vieraalta enää tunnu,
oikeastaan hyvinkin kodikkaalta, kun lähden jätän
osan sydämmestäni tänne ja takuulla tulen sitä kaipaamaan ja varmasti tapaamaan tulevaisuudessa.
Mutta se oli totta, mitä sanottiin, vaiheittain tulee
kyseenalaistettua, mitä teen oikein täällä, en kuulu
tänne, ja sitten toisinaan tuntuu kuin olisin parhaassa paikassa koskaan.
Loppusanat:
Mitään tästä vaihdosta en antaisi pois. Aika vain
juoksee niin julmetun nopeasti ja huomaankin,
että kohta on jo aika palata Suomeen ja se jo hirvittää. Koti-ikävää en ole sen enempää potenut
kuin mitä olen jo kertonut ja sekin on aika triviaalia. Parhaimpia asioita vaihdossa, kuten olen jo
sanonut on ollut tutustua niin moniin ihmisiin. Ainiin ja nyt osaan sanoa kahdeksalla kielellä ”Kivat
kengät - pannaanko?”. Kaikesta tästä saan kiittää
erästä ruotsalaista joka tuon taisi suomeksi, hän herätti mielenkiintoni oppia se kaikilla mahdollisilla
kielillä: Bonitos zapatos - vamos a fojar, Belle scarpe - scopiamo, Snygga skor - ska vi knulla... Osaan
myös laukoa riettauksia sekä espaniaksi, että ranskaksi, mikä olisikaan sen hyödyllisempää. Mahtava
kokemus, harmi se on kohta loppu, mutta ainakin
näen teidät pian!
Tus ohos son como sartenes, que qada vez que los
seme frien los uevos.
Silmäsi loistavat kuin paistinpannut, joka kerta
kun näen ne, munani friteeraantuvat.
KIINTOKANTAJA / NUCLEUKSEN VERKKOJULKAISU 2/10
19
eppari, falcon, pumpetti ja
muut biotekniikan tutut(?)
termit
Oletko koskaan miettinyt, miltä labrassa käymämme keskustelut kuulostaisivat ulkopuolisen korvissa?
Kuinkahan moni tiesi yliopistoon tullessaan,
miksi kutsutaan tuota suloista, tilavuudeltaan 1,5
millilitran vetoista muovista putkiloa, johon suunnilleen jokaisella laboratoriotunnilla pipetoidaan
lähes näkymätön määrä jotain epämääräistä liosta?
Eppendorf-putken eli biotekniikan slangilla
epparin selitysyritys johti muutaman kolmannen
vuoden opiskelijan ja äidinkielen opettajan ideaan
julistaa alkaneeksi biotekniikan slangisanakilpailu.
Sanastoamme on vaikea selittää ulkopuoliselle.
Tässä epparin tapauksessakin jouduimme loppujen lopuksi kaivamaan mallikappaleen erään opis-
kelijan repusta. Tässä kohtaa voi vain miettiä, miksi sellainen löytyi niin helposti, kun labrakausikin
on vasta tulossa?
Kilpailun tarkoitus on kerätä listaa labraslangista, joka meille muutaman vuoden opiskelleille on
jo jokseenkin auennut, mutta joka voi saada uuden
opiskelijan tai kandia tarkistavan äidinkielen opettajan pään pyörälle.
Kilpailuun osallistuminen on helppoa. Lähetä
sanaehdotuksesi selityksineen sähköpostitse osoitteeseen [email protected]. Sanaehdotuksia kerätään
myös Nucleuksen pikkujouluissa 9.12. Kilpailuaikaa on tammikuun loppuun.
Paras/parhaat ehdotukset julkituonut palkitaan
kevään aikana.