1. No category

Juho Niukkanen kirvulainen valtiomies
Kirvu Museo
24.8.2014
Kirvu Museo 24.8.2014
Juhana (Juho)
Niukkanen
1888-1954
Juhana (Juho) Niukkanen
• syntyi 27. heinäkuuta 1888 Kirvussa
• kuoli 17. toukokuuta 1954 Helsingissä
•
•
•
•
•
koulutus: veistokoulu ja kansanopisto
suomalainen maanviljelijä ja poliitikko
istui useiden yritysten hallituksissa
kirvulaisen sahan ja tiilitehtaan omistaja
vaimo Viivi Hupli
Juhana (Juho) Niukkanen
• usean vuosikymmenen ajan Maalaisliiton
tärkeimpiä johtomiehiä
• Etelä-Karjalan maalaisliittolaisten
"heimopäällikkö"
• moninkertainen ministeri
• yksi pitkäaikaisimmista kansanedustajista;
eduskunnassa vuosina 1917–1933 ja 1936–
1954
• yksi niin sanotun ensimmäisen tasavallan
tärkeimmistä poliittisista vaikuttajista
Ensimmäisen tasavallan poliitikko
• Niukkanen oli vanhaa talonpoikaissukua Karjalan kannakselta,
keskikokoisen kirvulaisen maatilan vanhin poika
• Pienviljelijävaltaisesta Karjalan kannaksesta ja Viipurin läänin
itäisestä vaalipiiristä tuli vuonna 1906 perustetun Maalaisliiton
vahvimpia tukialueita
• Nuorisoseuraliikkeen kasvattamana Niukkanen oli puolueen
toiminnassa mukana alusta asti
• Taitavana organisaattorina Niukkanen kohosi jo nuorena
kotiseutunsa johtavaksi hahmoksi puolueessa
• Niukkanen toimi myös jääkärivärvärinä ja joutui piilottelemaan
santarmeilta talven 1916–1917 "Hallan Ukon" eli kansanedustaja
Juho Heikkisen talossa Hyrynsalmella. Niukkanen kuului tuolloin
puolueensa selkeälinjaisimpiin itsenäisyysmiehiin.
Kymmenkertainen ministeri
Kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeri
Kallion II hallitus 31.12.1925 – 13.12.1926
Sunilan II hallitus 21.3.1931 – 14.12.1932
Valtiovarainministeri
Sunilan I hallitus 17.12.1927 – 22.12.1928
Kallion IV hallitus 7.10.1936 – 12.3.1937
Kekkosen IV hallitus 9.7.1953 – 17.11.1953
Puolustusministeri
Kallion III hallitus 16.8.1929 – 4.7.1930
Cajanderin III hallitus 12.3.1937 – 1.12.1939
Rydin I hallitus 1.12.1939 – 27.3.1940
Toinen maatalousministeri
Vennolan II hallitus 9.4.1921 – 2.6.1922
Kallion I hallitus 14.11.1922 – 18.1.1924
Kyösti Kallio ja Juho Niukkanen
1920-luvulla
Kolmen miehen draamaa
•
•
•
Puolustuskeskustelu 1930-luvun Suomessa oli kolmen miehen draamaa.
Puolustusneuvoston puheenjohtaja sotamarsalkka Mannerheim,
puolustusministeri Juho Niukkanen ja valtiovarainministeri Väinö Tanner eivät
kyenneet yhteistyöhön.
Tannerin mielestä tuli ennen kaikkea huolehtia ihmisten kaikenpuolisen
hyvinvoinnin parantamisesta. Hän ei myöskään halunnut uskoa sodan
mahdollisuuteen
Mannerheim oli jo usean vuoden ajan ollut varma, että sota on edessä. Hän pani
toivonsa pohjoismaiseen puolustusyhteistyöhön. Hänkin toivoi viimeiseen saakka,
ettei Suomi milloinkaan joutuisi taisteluun kahden kesken Neuvostoliiton kanssa.
Sotaan varauduttiin
Sotaan varauduttiin, jopa propagandasotaan. Puolustusministeriön sanomakeskus,
joka perustettiin jo vuonna 1934, oli ryhtynyt laatimaan suunnitelmia sotilaallisen
tiedotuksen toteuttamiseksi. Pian ryhtyivät myös siviilit asialle. Neuvostoliiton
hyökkäys ja Terijoen hallitus tekivät suomalaisen sotapropagandan
tarpeettomaksi. Sodankäyntiä ei tarvinnut kansalaisille erikseen perustella.
Yhteistyö Mannerheimin
kanssa oli vaikeaa.
Niukkanen valittiin
• Maalaisliiton keskushallitukseen vuonna 1914
• eduskuntaan ensi kertaa vuoden 1916 vaaleissa
– kummassakin hän jatkoi sittemmin lähes yhtäjaksoisesti
vuoteen 1954 asti
• keväällä 1921 apulaismaatalousministeriksi Vennolan II
hallitukseen ja sitä seuranneeseen maalaisliittolaisen Kyösti
Kallion I hallitukseen
• Kallion II hallituksessa 1925–1926 kulkulaitosministeriksi ja J.
E. Sunilan maalaisliittolaisessa vähemmistöhallituksessa
1927–1928 valtiovarainministeriksi
• Presidentin valitsijamieheksi vaaleissa 1925, 1931, 1937, 1940
ja 1943
• Niukkasesta tuli maalaisliiton pätevin
ammattipoliitikko, jota pidettiin myös ovelana
taktikkona ja pelurina.
• Kansanedustajanuran alussa esiintyi radikaalien
maareformien innokkaana kannattajana.
• Hänelle henkilökohtaisesti tärkeitä aiheita vuodesta
toiseen olivat karjalaisten pienviljelijöiden etujen
puolustaminen sekä maanpuolustusasiat.
• Monivuosikymmenisestä kansanedustajanurasta ja
ajoittaisesta eduskuntaryhmän puheenjohtajuudesta
huolimatta hän painottui selvästi kabinettipoliitiikkaan
eikä istuntosalissa esiintymiseen.
Niukkasta ei valittu
• Vaikka Niukkanen tunnettiin puolueensa
"voimamiehenä" ja hän oli 1920–1930-lukujen
hallitusten vakiokasvoja, Niukkasta ei koskaan valittu
pääministeriksi, sillä häntä ei pidetty kokoavana
hahmona vaan enemmän taitavana politikoijana.
• Niukkasesta ei tullut Maalaisliiton johtajaa, ainoastaan
puolueen keskushallituksen varapuheenjohtajana.
Raaputusjuttu ja valtakunnanoikeus
• Keväällä 1933 levisi julkisuuteen tieto, että toimiessaan vuosikymmentä
aiemmin apulaismaatalousministerinä Kallion hallituksessa Niukkanen oli
valtioneuvoston istunnossa 6.11.1923 äänestänyt ministerien tuntuvan
palkankorotuksen puolesta, mutta jälkeenpäin eduskunnan
valtiovarainvaliokunnalle toimitettiin kokouspöytäkirja, jonka mukaan hän
olisikin äänestänyt sitä vastaan.
• Niukkasen väitettiin väärentäneen pöytäkirjan pelastaakseen kasvonsa
oman ryhmänsä edessä, joka vastusti palkankorotuksia
• Lehdistö nimesi kohutapauksen raaputusjutuksi, sillä pöytäkirjan
väärennöksen sanottiin tapahtuneen raaputtamalla siitä ratkaiseva kohta
pois. Niukkasen mukaan paljastuksen lähteenä ollut toimittaja Väinö F.
Johanson yritti mustamaalata häntä motiivinaan poliittinen kosto, sillä
Johanson oli ollut Mäntsälän kapinan kannattaja.
• Syytöksiä tuki julkisuudessa myös alkuperäisten tapahtumien aikainen
oikeusministeri Otto Åkesson, jonka motiivit saattoivat myös olla
poliittiset.
Raaputusjuttu 2/2
• Koska väitetty asiakirjaväärennös oli rikos, juttu meni presidentti
Svinhufvudin päätöksellä valtakunnanoikeuteen.
• Oikeus käsitteli tapausta marraskuussa 1933 vain neljä päivää ja
vapautti Niukkasen todisteiden puuttuessa, muttei myöskään
julistanut häntä syyttömäksi. Sen sijaan Johansonia vastaan
käymänsä kunnianloukkausoikeudenkäynnin Niukkanen hävisi, sillä
Turun hovioikeuden mukaan syytökset olivat kuitenkin
todennäköisesti paikkansapitäviä.
• Vapauttavasta tuomiosta huolimatta Niukkasen maine poliittisena
kähmijänä lisääntyi, mutta se ei heikentänyt hänet suosiotaan
karjalaisten parissa.
• "Raaputusjuttu" oli ensimmäinen tähän mennessä neljästä kerrasta,
kun valtakunnanoikeus on Suomessa kokoontunut.
Talvisota uran käännekohtana
• avainhenkilö myös punamultayhteistyön käynnistämisessä vuonna 1937 ja
Cajanderin hallituksessa hän oli jälleen puolustusministerinä Talvisodan
aikana
• hallituksen nihkeä suhtautuminen puolustusmäärärahoihin meni Niukkasen
syyksi, mutta loppuvaiheessa syksyllä 1939 juuri Niukkanen oli yhdessä
Mannerheimin kanssa ajamassa varustelua pääministeri A. K. Cajanderin ja
valtiovarainministeri Väinö Tannerin vielä epäillessä
• vastusti tiukasti viimeiseen asti Moskovan rauhansopimuksen hyväksymistä
maaliskuussa 1940 yhdessä muiden maalaisliittolaisten kanssa
• karjalaisten johtaja ei suostunut hyväksymään Kannaksen luovuttamista,
joka jätti myös hänen oman maatilansa rajan taakse
Talvisota uran käännekohtana 2/2
• vaati taistelun jatkamista ja avunpyyntöä länsivalloilta.
• hallitus päätti asiassa toisin, joten Niukkanen jätti
välittömästi eronpyyntönsä. Tämän itsepäisyyden vuoksi
häntä ei enää otettu mukaan muihin sotavuosien
hallituksiin
• Niukkanen julkaisi vielä vuonna 1951 muistelmateoksen
Talvisodan puolustusministeri kertoo, jossa pyrki
todistelemaan olleensa tuolloin oikeassa. Hän oli edelleen
sitä mieltä, että sotaa olisi kannattanut jatkaa. Hänen
mukaansa Mannerheimin kuuluisa raportti joukkojen
uupumuksesta ja rintaman luhistumisvaarasta oli liioitellun
pessimistinen. Niukkanen perusteli näkemystään sillä, että
oli sodan viimeisinä päivinä ja sen jälkeen hankkinut joiltain
rintamakomentajilta optimistisempia lausuntoja.
Tykkikaupoilla Boforsissa 7.6.1939
Sotien jälkeen
• Niukkasen vaikutusvalta politiikassa väheni
• siirtokarjalaisten johtavana puhemiehenä edelleen merkittävä
kansanedustaja.
• siirtyi viljelemään uutta maatilaa Tuusulassa
• politiikan eturiviin vielä kerran, valtiovarainministeriksi Urho
Kekkosen maalaisliittovetoiseen vähemmistöhallitukseen vuonna
1953
• valmisteli kuuluisan "niukkasbudjetin", jossa valtion menoja olisi
kertaheitolla leikattu neljänneksellä
• budjetti teilattiin julkisuudessa ja eduskunnan käsittelyssä sen
sisältämät 28 miljardin markan säästöt muuttuivat lopulta 3
miljardin menonlisäyksiksi
• valittiin vielä seuraavana keväänä viimeisen kerran eduskuntaan,
mutta hän kuoli pian vaalien jälkeen 65-vuotiaana
Urho Kekkonen muistomerkillä
Johannes Virolainen kunniakäynnillä
Kirvun miehet kunniakäynnillä