Esposti 2/2014 - Espoonlahden lukio
esposti 1 Esposti huhtikuu 2014 Pääkirjoitus Maito Suklaa V iikon 12 teemana oli rasismi. Se huipentui perjantaina 21.3. YK:n rasisminvastaiseen päivään. Olen puhunut rasismista lähes jokaisessa esitelmässäni, puheessani ja tekstissäni lukiourani aikana. Teen tämän vielä kerran, vuodatan inhoni rasismia kohtaan: tuon mamusanomaa yleisön eteen. Me näytämme, tuoksumme, ja tunnumme kaikki ihmiset itseltämme. Olemme erilaisia, vaikka seisomme samojen tähtien alla. Emme voi enää sille mitään. Pystymme kuitenkin muuttamaan suhtautumistamme erilaisuuteen: tehdään siitä voima heikkouden sijaan. Miksemme käytä hyväksemme mamujen taitoja? Meidän on ymmärrettävä, että jokaisella on annettavaa tälle yhteiskunnalle, Suomelle. Tarjotin täytyy vain asettaa oikeean kulmaan, jotta se olisi kaikkien näkyvillä, käsien ulottuvilla. Pitserioita on, kampaamoita on, siivousfirmoja on. Mitä muuta on tarjottimella? Olkaamme empaattisia, ystäväni. Me, kartan yksittäiset pisteet voimme omalla käytöksellämme vaikuttaaa mamujen kotoutumiseen. Pieni hymy ohikulkevalle pakikselle ei vahingoita maitoa juovaa. Small talk pysäkillä ei vie aikaa sinisilmäiseltä. Eikä kutsu illanviettoon tee kermasta kirpeää. Ja mamut, suklaamurut, repikäämme rasismikortti, meidän ei tarvitse puolustautua näin. Mikä estää meitä ottamasta sydämemme puolikkaaseen sinivalkoinen poskimaalaus? Meidän täytyy selvittää tämä ongelma, sillä vain sen avulla voimme puolustautua. Olkaamme rehellisiä, nähkäämme hyvä pahassakin ja tehkäämme näin huomisesta parempi päivä. Muistetaan että tulevaisuuden tuttipullokansa on Suomessa maitosuklaata. Jos rasimi saa ruokansa kansalta, niin se ystävystyy paremmin myös eduskunnan kanssa. Ja maitosuklaan hyvä maku unohdetaan. Suljetaan siis rajamme rasismilta. (Suklaa vs. Maito -runo viimeistelee ajatukseni) Ota beatti, olen suklaata. Ota kulaus, olen maitoa. En antaudu. Antaudun. Raavi soluni, rikot suklaata. Suutele solujani, hellit maitoa. Repäise kynteni. Lastuja ne ovat, suklaata. Silitä kynsiäni. Kauniita ne ovat, maitoa. En antaudu. Antaudun. Halkaise kiharani, suklaata valun. Halkaise suortuvani, maitoa tihkun. Puhkaise silmäni, palan suklaata vain. Pakahda silmäni, ryystäys maitoa paljon on. Viillä sydäntäni, suklaasydäntäni, en antaudu. Valitse sydämeni, maitosydämeni, antaudun. Mutta, puraise huuliani, ah, suklaata, ja sinä antaudut. Mutta, puraise huuliani, auts, maitoa, mikset antaudu? Annan beatin, suklaata olen, parempaa kuin maito. Annan kulauksen, maitoa olen, parempaa kuin suklaa. Kysymys sinulle siellä: ketä SINÄ haluat puraista? - Maitosuklaata! Azma Mohammed Rakkaudella, Azma Mohammed 2 Esposti huhtikuu 2014 3 Esposti huhtikuu 2014 M aria kavereineen lähtee Padasjoelta kesätöihin 80-luvun Helsinkiin. Helsingissä hän törmää entiseen poikaystäväänsäMakeen. Mitä käy, kun Maken paras ystävä Stuba sekoittaa pakan ja haikailee Marian perään? Tai miten käy Maken, joka on yhä korviaan myöten rakastunut Mariaan? Uskaltaako Make taistella rakkaudesta vai päästääkö hän Marian Stuban pauloihin? Jyllan musikaali nousee uudelle tasolle Espoonlahden jokavuotista musikaalia harjoitellaan tänä vuonna jo kuudetta kuukautta. Tänä vuonna, koulun 90-vuotisjuhlien kunniaksi Jylla on päättänyt laajentaa ja nostaa musikaalin uudelle tasolle. Luvassa on ammattiohjausta, upeita asusteita ja lavasteita ja ennen kaikkea paljon treeniä. Musikaalin käsikirjoitus etenee ammattimaisesti draaman Kaaren mukaan ja kohtauksissa nähdään sekä jännitystä että herkkyyttä. Musikaalissa kuulet monia 80-luvun tuttuja hittejä ja näet koreografioita, jotka sytyttävät lavan tuleen. Espoonlahden musikaali on saanut vuosien aikana useita kehuja ja mennyt koko ajan ammatillisempaan suuntaan, vaikka onkin tavallisten koululaisten esittämä. Tämä on akuuvarma suosikki kevätkauden lopettamiseen! Olen itse kolmatta vuotta mukana tekemässä musikaalia, enkä osaa sanoin kuvailla, kuinka paljon olen kasvanut tämän matkan aikana - en pelkästään koreografina tai ohjaajana mutta myös henkisesti ihmisenä. Olen oppinut ottamaan vastuuta muistakin kuin itsestäni ja arvostamaan kaikkein pienimpiäkin asioita elämässä, saanut lisää rohkeutta ja itseluottamusta. Olen huomannut, että kaikki hyvä vaatii paljon työtä. Sen verra,n mitä tämä matka on elämääni tuonut, niin yhtä paljon se on myös vienyt. Koko prosessi on vaatinut todella paljon energiaa ja vienyt aikaa, aikaa levätä, aikaa ystävien kanssa ja aikaa treenata itse. Samalla se on vienyt kärsivällisyyttäni mutta myös tuonut sitä rutkasti lisää. Viime vuosina kiireiden keskellä on oppinut ymmärtämään, mitkä asiat elämässä ovat tärkeitä ja mille kannattaa tehdä aikaa. Tämä on yksi niistä. Vaikka musikaalivuodet ovatkin vieneet aikaa ja energiaa, en kuitenkaan haluaisi luopua tästä. Se ylpeyden tunne, minkä saa kokea aina vuoden projektin jälkeen, on sanoinkuvaamaton. On uskomatonta, miten ylpeä voikaan olla omista musikaalilaisista, jotka ovat projektin toteuttaneet ja tuoneet esille, ja johtoryhmästä, joka on sen luonut. Musikaali on tehnyt minusta aivan uuden ja paremman ihmisen. Ja siitä saan ikuisesti olla kiitollinen. Laulajat Jasmin Sartovuo Akseli Bonsdorff Tarmo Lönnberg Inga-Leena Juujärvi Elmeri Huikko Sofia Hägerström Satu Sallantaus Jiri Karunen Susanne Sipinen Iina Vuorimaa Ingo Tonnov Tanssijat Miira Vehviläinen Anni Naskali Elisa Alikoski Julia Selänne Veronika Vanamo Anna Lindroos Janina Virta Petra Koivunen Aleksia Etelävuori Eveliina Forsberg Elle Filander Käsikirjoitus ja ohjaus Sofia Loukunen Koreografia ja ohjaus Pamina Spångberg Musiikki Erkki Sipilä Pamina 4 Esposti huhtikuu 2014 5 Esposti huhtikuu 2014 Sireenit – ”kukkaisterttujen” lumo Saima Harmajan runo ”Sireenit” (Sateen jälkeen, 1935) heijastaa paperille teini-ikäisen kasvutarinan, joka on kirjallisuuden yksi ajattomista teemoista. Sitä verrataan usein kukkien kevääseen, aivan kuten tässä runossakin: ” / Oi katso, sireenit on puhjenneet! / ” Toinen viittaus murrosikään voidaan repiä saman säkeistön viimeisestä säkeestä: ” / ja kimaltelee kasteen kyyneleet. // ” Huomio kiinnittyy tässä lapsena saatuun kasteeseen, joka kyynelehtii kuivumistaan: ”sireeni” on puhjennut. Runo himoaa huomiota tälle ”kukalle”. Itse kuitenkin halusin vain piiloutua murrosikäni parhaimpina, tai pahimpina, vuosinani. Näin tapahtuu tässä r unossakin: ”kukka” ei puhu itsestään, vaan äänessä on ”puutarhan” tarkkailija. Hän ylistää teini-ikäisen onnea ja vaivattomuuta ”hennon” tuulen kuvaamisella. Koska vain valo asetetaan nuorta kirkkaammaksi, tästä ”kukasta” tulee eräänlainen elämän jumala/jumalatar. Ajatus istuu hyvin nykymaailmaan, missä itse ainakin luon k aiken toivoni tähän uuteen sukupolveen. Viimeinen säkeistö tukee ”kukan” jumalominaisuuksia. Näin ”puutarhoitsija” varoittaa ”kukkaa” katsovia: ” / Ei ihmissydämesi ahdas kestä / näin tajuamatonta autuutta. / ” Tällä tavalla nykynuori voidaan asettaa muuta väestöä korkeammalle jakkaralle, mutta vaikka nuoriso tarkoittaakin tulevaisuutta, niin runo liioittelee vähän ”kukan” täydellisyyttä. Kysymykseni kuuluukin: onko nuoruus tosiaan se onnellisin ja kaunein aika elämästä? Minä en ainakaan ymmärrä ihmisiä, jotka haluavat jäädä parikymppisiksi: odotan innolla ensimmäisiä ryppyjäni ja harmaita hiuksiani. Nämä värit ja muodot luovat uskottavuutta ja heijastavat taakse jäänyttä aikaa kertomuksillaan. Miksi haluaisin siis jäädä ”kukaksi”, joka puhkeaa vain kerran ja sitten kuihtuu pois? Minä tahdon kasvaa hedelmäpuuksi: rakastaa keväisin ja unohtaa syksyisin. SIREENIT Oi katso, sireenit on puhjenneet! Nyt hymyy joka pensas lumottuna, ne verhoo herkkä, armas sinipuna, ja kimaltelee kasteen kyyneleet Oi runsautta kukkaisterttujen! Kuin läpitunkemina onnen täyden ne hengittävät hennon tuulen käyden, valossa tummuen ja himmeten. Pois käännä kasvosi, sa uupuva tään valon, lämmön, tuoksun kyllyydestä! Ei ihmissydämesi ahdas kestä näin tajuamatonta autuutta. (Saima Harmaja: Sateen jälkeen, 1935) Kevättä rintaan! Kevättä alkaa olla ilmassa, ja juurikin tässä talven ja kevään vaihteessa maalaisesta tuli kaupunkilainen- minä muutin Matinkylään. Joukkoliikenteeseen ja kaupunkilaisena oloon totuttelussa olen kuitenkin havainnut melko huolestuttavan ilmiön: ei sitä kevättä ihan kaikkien rinnassa taida olla. Bussia en ole käyttänyt sitten ala-asteen, joten julkisiin totuttelu oli aluksi yhtä tuskaa, kun Espoon linjoista ja vuoroista en tiennyt mitään. Siinä missä minä kuitenkin olin alusta asti innokas yrittämään, samaa ei voinut sanoa kaikista bussikuskeista. Bussikortin kanssa sähläillessäni kuski vain nauroi röyhkeästi ja vasta bussin lähdettyä liikkeelle hän suvaitsi mainita, ettei bussi pysähdy minun pysäkilleni, vaikka olin varmistanut asian ennen liikkeellelähtöä. Lopulta seisoin vihasta puhkuen väärällä pysäkillä, eksyksissä, ja myöhästyin koulusta niin paljon etten päässyt tunnille. Tämä ei minua kuitenkaan lannistanut, vaan jatkoin bussivyyhdissä seikkailua. Seuraava episodi sattui, kun painoin kerran väärään aikaan stop-nappia, yhden pysäkin liian aikaisin. Tämä kirvoitti bussikuskilta vähintäänkin epäkohteliaan sanavyyhdin, vaikka pyysin anteeksi. Kaiken lisäksi saman ilmiön voi huomata myös autokoulun ajotunneilla. Auta armias, jos sammutat auton vahingossa liikennevaloihin tai lähdet risteyksestä liian hitaasti. Ei jää varsinaisesti epäselväksi, ketuttaako muita autoilijoita. Parhaiten sen huomaa äänekkäistä tööttäyksistä tai epäkohteliaista ohitusyrityksistä. Mistä moinen ylimielisyys? Lukiossamme tarjolla oleva sosiaalipsykologian kurssi voi antaa joitakin selityksiä. Kenties ihmiset ovat epävarmoja itsestään ja ilahtuvat, kun joku toinen näyttääkin avuttomammalta kuin he itse. On helpottavaa katsoa ihmisiä toisinaan alaspäin ja tuudittautua siihen uskoon, että ”olen minä sentään mokomaa tolloa taitavampi”. Jokainen voi silti varmaan myöntää, että kyllä se vahva ja vakaa itsetunto koostuu jostakin ihan muusta, kuten itsearvostuksesta, kunnioituksesta itseään ja muita kohtaan sekä empatiasta. Jokainen voi silti varmaan myöntää, että kyllä se vahva ja vakaa itsetunto koostuu jostakin ihan muusta, kuten itsearvostuksesta, kunnioituksesta itseään ja muita kohtaan sekä empatiasta. Jos tunsit piston sydämessäsi ja muistat useinkin tuominneesi ”mokomat tollot” vaikkapa liikenteessä, mieti hetkinen. Oletko todella luonnonlahjakkuus kaikessa, mihin ryhdyt? Etkö muka ole koskaan itse joutunut opettelemaan täysin outoja asioita ruohonjuuritasolta? Ja eikö tunnukin pahalta, jos joku pilkkaa keskeneräisiä taitojasi? Tosiasiassa meistä kukaan ei ole seppä syntyessään jokaisessa mahdollisessa asiassa. Vaikka tuntuu todella pahalta joutua pilkan ja ymmärtämättömyyden kohteeksi, ehkä näille kärsimättömille kiukkuilijoille on kuitenkin oma roolinsa: heidän ansiostaan ymmärtäväisten ja ystävällisten ihmisten käytös tuntuu paljon arvokkaammalta. Tämän sain huomata ensimmäisen kivan bussikuskin osuessa kohdalle. Vaikka olin varmasti melko säälittävä näky tunkiessani bussikorttiani ihan väärään kohtaan kortinlukulaitetta, kuski neuvoi kärsivällisesti miten päin se kuuluu laittaa. Kun sitten olin jäämässä bussista hän vielä kertaalleen selitti, miten kortti toimi. Kiitettyäni avusta ja kyydistä poistuin bussista melko hämilläni siitä, että tuollaisiakin ihmisiä vielä sittenkin on jäljellä. Jo nyt koen olevani ihan osaava bussien käyttäjä, ja kenties kohta osaan myös itse ajaa kunnolla autoa. Kaunis sää ja lämpenevä ilmakin piristävät mieltä. Vielä kevätaurinkoakin enemmän lämmittää kuitenkin ihmisten hyväntahtoisuus. Tee sinäkin päivän hyvä teko ja toimi kuten kiva bussikuskini- hymyile, neuvo ja ole kärsivällinen. Siitä tulee paljon parempi mieli kuin muiden toilailujen tuomitsemisesta. Kevättä rintaan! -Venla Niemelä Azma 6 Esposti huhtikuu 2014 7 Esposti huhtikuu 2014 Riikka l`amour Alapäänasiantuntija vastaa Sitten kysymyksienne pariin: Korviini on kantautunut suunnaton määrä avunhuutoja sieltä pulpettiviidakon keskeltä. Tässä olisi tän kerran mainio kysymys, johon tarjoilen kultalautasella mainion vastauksen: Heippa pienet, kiimaiset palleroiseni! Saanen aluksi kertoa hieman itsestäni ja missiostani, intohimostani, sekä elämäntehtävästäni. Maija Poppasen lailla vaellan kylästä ja koulusta toiseen vieden mukanani seksuaalisuuden ja seksin ilosanomaa. Vastaan tällä huikealla, elämänne mullistavalla palstalla erilaisiin kysymyksiin, joita te pienissä päissänne pyörittelette uskonnon, matematiikan ja historian opettajien yrittäessä epätoivoisesti varastaa tilaa myös hieman opettamilleen aineille. Vaikka tietysti olettekin jo lähes seksin ammattilaisia, voisin muutaman pikkujutun tähdentää tässä alkuun; Ihminen on seksuaalinen olento, itseasiassa jo sikiö koskettelee itseään kohdussa ja saa siitä luultavasti mielihyvää, samoin kuin tekevät pienet lapset, mutta kuitenkin valmius seksiin ja lisääntymiseen kehittyy vähitellen murrosiässä. Myös se miten koemme ja ilmaisemme seksuaalisuuttamme vaihtelee suuresti, ja tärkein sääntö onkin noudattaa omia ja muiden rajoja. Seksuaalisuus ja seksi ovat aivan eriasioita, myös yhdyntä ja seksi ajatellaan usein olevan sama asia, mutta seksi sisältää paaaaaljon kaikkea muutankin ihanaa, huikeaa ja päräyttävää, kuin yhdynnän. Tässä olis pari hyvää sivua, joista voit mun palstan lisäksi hakea tietoo seksiin ja ehkäisyyn liittyvissä jutuissa: http://www.vaestoliitto.fi/nuoret/ http://www.rfsu.se/fi/suomi/ Ride, auta, pliiiiz!! Mä oon 17v lukiolaistyttö ja oon lesbo. Olin papa-kokeessa, ja multa kysyttiin, oonko harrastanu seksiä. Sanoin että en, kun en kai oo, kun oon ollu vaan tyttöjen kanssa, mut mietin, että oonko siis ikuinen neitsyt, jos en koskaan sekstaa pojan kanssa? Ja mietin kans, voiko mulla olla jotain tauteja kuitenkin.. Love: L-koodi Heissan L-koodi! Mahtavaa, että kerrot avoimesti olevasi lesbo, toivottavasti pystyt tekemään sen myös koulussa, kotona ja harrastuksissa. Seksi ei ole vain yhdyntää, vaan siihen sisältyy kaikki hellyyden osoitukset ja hyväilyt, joita toisen kanssa jakaa ja harrastaa. On täysin yhdyntään verrattava asia esimerkiksi hinkata sukupuolielimiä vastakkain tai harrastaa suuseksiä. Suuseksissä limakalvot ovat yhteydessä, eli seksitaudit tarttuvat myös sitä kautta, jos siis harrastat seksiä, jossa kuminkäyttö ei ole mahdollista, on tärkeää selvittää, ettei kummallakaan ole sukupuoliteitse tarttuvia tauteja. Iloa ja onnea seksin ihanaan maailmaan. Riikka l`amour Tällä kertaa keskityn itsetyydytyksen, masturboinnin, runkkaamisen, sooloseksin, sormettamisen.. mitä noita nyt on…ilosanomaan. Ennen, kuin tiedät miltä just sun keho näyttää, tuntuu ja toimii, on turha antaa kenenkään muun sitä selvittää. Rohkeasti siis peili käteen, erityisesti jos olet tyttö, ja tutki miltä alapääsi näyttää. Jos ja kun oot katsellut pornoa/muuta matskua netistä, voi tuntua, että oma penis, tai vagina näyttää aivan erilaiselta, mutta erilainen on normaali. Tunnustele, mikä susta tuntuu hyvältä, mikä ei, haaveile ja nautiskele kehostasi ja vietä sen kanssa laatuaikaa, mahdollisimman usein. Seksin harrastaminen toisen kanssa sitten, jos, kun se on ajankohtaista, on paljon antoisampaa ja mageempaa, kun on sinut oman kroppansa kanssa ja osaa vähän vinkata toisellekin, mikä tuntuu hyvältä. 8 Esposti huhtikuu 2014 9 Esposti huhtikuu 2014 Lukemalla saa ja lukemalla antaa Lukeminen on oppimista, itsensä kehittämistä ja vuorovaikuttamista. Luemme koulussa, töissä ja vapaa-ajalla; puurramme erilaisten tekstien parissa ja rentoudumme mukaansa tempaavan romaanin äärellä. Painettujen ja julkaistujen tekstien lukeminen on juurtunut niin arkipäiväiseksi osaksi ihmiskuntaamme, että lukemisen merkitystä tulee harvoin ajatelleeksi. Lukijan ja tekstin kohdatessa painetut kirjaimet heräävät eloon: sanat yhdistyvät virkkeiksi, virkkeet ajatuksiksi ja ajatukset kokemuksiksi – jopa ideologioiksi ja historian tapahtumiksi. Olof Lagercrantz pohtii teoksessaan ”Lukemisen ja kirjoittamisen taidosta” (1986) kirjailijan ja lukijan suhdetta. Yhdyn hänen ajatukseensa siitä, että kirjailijan ohella myös lukija luo. Lukeminen on avain luovuuteen ja uusien ideoiden syntyyn. Jo silmäillessäni jotakin tekstiä saatan huomata samankaltaisia rakenteita kirjoittajan ja itseni ajatusmalleissa, mikä innoittaa minua jatkamaan tarinaa ja soveltamaan lukemaani. Kirjallisuus on informaation ja ideologioiden kanava, jossa yhdistyvät kirjailijan omat kokemukset, intertekstuaalisuus ja lukijan asenne. Lukeminen tuo valtaa ja vastuuta: Sokrateen oppineisuus vaikutti voimakkaasti kuuluisimpien oppilaidensa Platonin ja Aristoteleen teksteihin ja sitä kautta niin keskiajan kuin nykypäivän filosofian perusopintoihin. Eri tekstilajien ja –tyylien tuntemus on hyvä lähtökohta sivistykselle ja itsensä kehittämiselle. Lagercrantzin mukaan kirjailija tietää lukija olevan kykenevä ja valmis tutustumaan tämän teksteihin syvemmin ja jatkamaan vuorovaikuttamista yhteistyön tavoin. Vaikka esimerkiksi koulussa opettaja toimii verbaalisen viestin välittäjänä, on opiskelijan omalla vastuulla sisäistää ja soveltaa uutta tietoa. Opiskelumateriaalit ovatkin yksi tärkeimmistä aineistoista, joita jokaisen on luettava saavuttaakseen unelmansa – oli kyse sitten ammattitutkinnosta tai harrastuksesta. Kuitenkin läheisin tekstilaji on uutinen. Mikä siitä tekee erityisen? Miksi uutisia luetaan. Nehän ovat vain tekstejä vailla juonta, eikä Nykäsenkään tilanne naisrintamalla aina jaksa kiinnostaa. 10 Esposti huhtikuu 2014 Mutta usein kuulee sanottavan: ”On hyvä olla ajan tasalla.” En voisi kuvitella eläväni umpiossa, jossa en altistuisi median jatkuvalle vaikutukselle. Erilaiset grafiikat, artikkelit ja kolumnit viestittävät ja havainnollistavat päivittäisiä tapahtumia maailmalta. Helsingin Sanomien selailu aamukahvin yhteydessä täyttää sen informaatiovajeen, joka on päässyt syntymään nukutun yön aikana. Aivan kuten kahviin, voi informaation haalimiseen tulla himo – tiedonjano. Ehkä siksi, että uutinen peilaa todellisuuden verkkokalvolle; Lagercrantzin sanoin ”kirjoittaja ja lukija yhdessä esittävät mielikuvitusnäytelmän”. Vaikka mediatekstin avulla voi oppia ymmärtämään maailman rataksia – pörssikursseja, globalisaatiota, luonnonilmiöitä – on lukemisen kautta syytä oppia suhtautumaan kriittisesti eri teksteihin. Ovathan toimittajat ja kirjailijatkin vain ihmisiä, jotka ammentavat teemansa henkilökohtaisista kokemuksistaan. Kirjoittaminen on vaikuttamista ja siksi lukemisen myötä opittu saattaa muuttaa mielipiteitä – jopa aivan eri kontekstissa kuin jossa kirjailija on tekstinsä luonut. Jaan Lagercrantzin kanssa ajatuksen siitä, että lukukokemus voi olla niin voimakas, että tuntee lukevansa jostakin omasta kokemuksesta. Se voi olla niin vaikuttava hetki, että sen pohjalta haluaa osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun ja päästä vaikuttamaan. Lukeminen voi yhdistää hyvinkin kaukana toisistaan olevia ihmisiä. Kuka olisi keskiajan Euroopassa uskonut, että Raamattua pidettäisiin pyhänä kirjana jopa maailman toisella puolen? Lagercrantz toteaa osuvasti, että kun kirjallisuus on parhaimmillaan, meistä tuntuu, että äkkiä muistamme jotakin tärkeää, jonka olemme tienneet mutta unohtaneet. Uskonnolliset tekstit, romaanit ja tietokirjat kuljettavat mukanaan ideologioita, maailmankatsomuksia ja käsityksiä olemassaolosta ympäri maailmaa. Jokainen voi halutessaan tulkita lukemansa itselle sopivimpaan muotoon, sillä lukeminen on vapautta. Luettuani Sofi Oksasen Puhdistuksen, aivan kuten minkä tahansa romaanin, tunsin jakavani samoja näkemyksiä Aliide Truun kanssa: jokaisella on empaattisia piirteitä mutta pohjimmiltaan jokainen on omien etujensa ajaja. Lukeminen herättää myös muistoja, kuten Lagercrantz toteaa. Vaihto-oppilasvuoteni aikana luin faabeleita ja tutustuin myös Molièren tuotantoon. Käytyäni katsomassa Molièren romaaniin ”Les Misérables” (vapaa käännös ”Kurjat”) pohjautuvan elokuvan Suomessa mieleeni tulvi muistoja paitsi epätoivoisesta yrityksestä ymmärtää romaanin syvällistä sanomaa vieraalla ja vaikealla kielellä, jota silloin tuskin osasin mutta myös onnistumisen hetkestä vieraassa maassa vieraine tapoineen. Kirjallisuus auttaa rentoutumaan mutta antaa myös mahdollisuuden tutustua erilaisiin kulttuureihin, matkustella ja ylläpitää kielitaitoa. Belgialaisessa perheessäni oli luettu useampikin Oksasen teos, minkä ansioista pystyimme heti alusta lähtien keksimään puheenaiheita ja saamaan aikaan kiinnostavia keskusteluja. Kirjallisuuden harrastaminen voi olla tie uusien ystävyyssuhteiden solmimiseen. Jopa keittokirjat voivat yhdistää ihmisiä, vaikka kieli ja kulttuuri olisivatkin hyvin erilaisia. Itse samaistun italialaisiin heidän merenantimia tulvillaan olevien ruokakulttuurin ja keittokirjojen kautta. Eniten lukeminen merkitsee minulle eri aistien, kuten kuulo-, maku-, tunto-, ja näköaistin, yhdistymistä. Syntyvän yhtälön avulla yritän soveltaa havaitsemaani ja oppia lisää ympäröivästä maailmasta ja uusista ilmiöistä. Lukukokemusta voi syventää esimerkiksi teatterissa, jolloin eri aistit pääsevät vaikuttamaan samanaikaisesti ja kokonaisuudesta tulee konkreettinen. Käytyäni katsomassa Sofi Oksasen samannimiseen romaanin pohjautuvan näytelmän ”Kun kyyhkyset katosivat” tunsin aistien täydentävän toisiaan ja ymmärsin lukemisen olevan vahvasti yhteydessä myös visuaaliseen ilmaisuun. Näin lukemisen merkityksen uudessa valossa – lukeminen on näyttämö. Toisin sanoen lukemisen taito on kyky peilata ihmisyyttä. Kirjoitettu sana voi helposti hukkua virkkeiden mereen aivan kuten yksi ihminen ihmisjoukkoon. Kirjailijat ja lukijat ovat histori- historian saatossa aina kulkeneet käsi kädessä julistaen lukemisen sanomaa, ja luulen, että trendi tulee jatkumaan. Lukeminen on jakamista ja omaksumista, antamista ja ottamista – ikuista vuorovaikuttamista. Josefina Uggelberg 11 Esposti huhtikuu 2014 Runoanalyysi Noita Noita – nuori ja ”lumottu sauva” Saima Harmajan runon ”Noita” (Huhtikuu, 1932) ensimmäinen säkeistö kertoo olennaisen: ” / Kun minä nostan lumotun sauvani, / tottelee minua kaikki maailmassa. // ” Näinkö on? Runo viestii nuorten itsevarmuuden olevan niin korkealla, että he itse tuntevat olevansa kaikkivaltiaita. Itse en tunne näin, mutta tunnistan ominaisuuden ja liitän sen jatkuvasti ympärilläni pyöriviin nykynuoriin. Kun tähän lisätään ”nykyvanhempien” kyvyttömyys asettaa lapsilleen rajoja, tuloksena on maailma, jossa nuoriso julistaa: ” / Vaviskaa minun edessäni / ” Runon mukaan tällaiset ihmiset ovat ”noitia”, mutta itse käyttäsin kuvailuun mieluummin ”tyhmä”-sanaa. Noituus sopii hyvin runon mielikuvitusrikkaisiin säkeisiin: ” / Siellä, missä äsken kohosivat kiviset muurinne, / pauhaavat nyt valtameren mainingit / ” Runossa luontokin siis voi muuttaa muotoaan nuoren mielikuvituksen avulla. Tässä asiassa runon maailma eroaa nykyajasta jyrkästi, sillä nykymaailma ei tarvitse mielikuvitusta. Ehkä juuri tietotekniikka onkin se meidän ”lumottu sauvamme”, joka antaa meille kaiken, mitä haluamme. Tällä tavalla ”Sauva” kuitenkin rajoittaa mielikuvituksemme toimintaa, ja se saa minut surulliseksi. Toisaalta, jos jätän ”lumotun sauvani” vaaka-asentoon, jään itsekin samaan asentoon. Pakotan siis hymyn huulilleni, sillä minä haluan seistä, ja kirjoitan tälläkin hetkellä tietokonella, vaikka käteni tarttuisivat mieluummin kynään ja paperiin. ”Sauvan” voiman lisäksi runo viestii pahuudesta: ” / ja pimeydessä hiipivät pantterit pehmein tassuin. // ” Tätä pahuutta voisi yhdistää nykynuoren ”kaksinaamaisuuteen”: juoruiluun, kavereiden tai poika-/tyttöystävien pettämiseen ja, esimerkiksi, vanhemmille valehteluun. Uskon, että me kaikki ”teinit” olemme harrastaneet tai ainakin kohdanneet vastaavaa käytöstä ympärillämme. Eikö tällainen käytös kuulu kuitenkin nuoruuteen? Eikö nuorena kuulukin tehdä virheitä, joita sitten aikuisena muistelee ja katuu haikeana? Tällaisia aikuisuuden hetkiä minä ainakin odotan. 12 Esposti huhtikuu 2014 NOITA Minä olen noita. Vaviskaa minun edessäni, oi ihmiset. Kun minä nostan lumotun sauvani, tottelee minua kaikki maailmassa. Katsokaa! Siellä, missä äsken kohosivat kiviset muurinne, pauhaavat nyt valtameren mainingit pirstoutuen koralliriuttaan. Ja kalpean ikkunan takana huojuvat intohimoiset palmut, ja pimeydessä hiipivät pantterit pehmein tassuin. Minä olen noita! Kuuletko, ruumiini, olet noidan ruumis, eikä noita voi kärsiä. Jännity, murtuva ruumiini, taikasauva on sytyttävä sinut ilmiliekkiin. Sillä noita ei voi sairastaa. Hän voi vain kohottaa lumotun sauvansa tai kuolla. (Saima Harmaja: Huhtikuu, 1932) Näitä nykynuoren ominaisuuksia täytyy tarkastella syvällisesti, sillä näin runon tärkein ajatuskin astuu esiin: ” / Minä olen noita! / Kuuletko, ruumiini, olet noidan ruumis, / eikä noita voi kärsiä. /” Tällä tavalla runon ”minä” asettuu itsensä ulkopuolelle ja käskee ruumistaan kuin tuntematonta. Tämä on kuin suora viittaus edessäni olevaan maailmaan, ja sen henkisesti sairaisiin nuoriin. He voisivat kuvata sielunmaailmaansa seuraavasti: ”noita ei voi sairastaa, / Hän voi vain kohottaa lumotun sauvansa / tai kuolla. // ” Me nykynuoret aistimme runon maailmaa rankemman maailman, ja osa meistä turvautuu vaikeuksien sattuessa turvallisimpaan vaihtoehtoon: kuolemaan. Mitä tämä kertoo nykynuorista ja heidän vahvuudestaan? Emmekö me ole mitään ilman ”sauvamme” lumoa? Oi vaikka tiedän, että saman taivaan alla hengitämme, Oi vaikka tiedän, että saman maan päällä kuljemme, silti haluan sinun taivaasi alla hengittää, sinun maasi päällä kulkea. Oi vaikka kuinka tiedän, tähdet samoin loistavat kaikkialla, loistavat ne mielestäni kirkkaimmin sinun luonasi. Oi vaikka tiedän, että eri maailmoissa elämme, toivon vielä maailmojemme yhteen kietoutuvan. Oi, vaikka niin tiedän, etteivät tiemme enää kohtaa, silti sinua odotan. Anna-Reetta Azma Mohammed 13Esposti huhtikuu 2014 Sarjakuvia 14 Esposti huhtikuu 2014 15Esposti huhtikuu 2014 Kilpailutunnelmia Sofiasta Matkustimme joukkuevoimistelun World Cup-kilpailuihin Bulgariaan Sofiaan, johon osallistui satoja voimistelijoita peräti 15 eri maasta. Jokainen kilpailu on erilainen, mutta tunne, jonka kilpailemisesta saa on sanoinkuvaamaton. ”Tunnen jännityksen ja epävarmuuden kutkuttavan syvällä rinnassani. Hoen itselleni asioita, jotka auttavat sen pois sulkemiseen, jotta voisin onnistua tekemään suorituksen, johon voisin olla tyytyväinen. Kuuntelen valmentajan sanoja ja takaan itselleni niiden merkityksen. Painan jalkateräni maahan ja nousen päkiöille. Nostan leukani ja sanon itselleni. Minä osaan. Astumme kisamatolle ja korviini kantautuu yleisön hurraus ja taputukset. Suljen sen ulkopuolelle ja keskityn nyt vain itseeni ja omaan suoritukseeni. Rauhassa, minä osaan. Fiilis on uskomaton. Yhtäkkiä huomaan musiikin loppuneen. Epätoivon, itsevarmuuden ja intohimon tunteiden jälkeen mieleni ja kehoni saavuttaa rauhan. Onnistuin. Me onnistuimme.” Julia Selänne ja Sara Hanhimäki 16 Esposti huhtikuu 2014 17Esposti huhtikuu 2014 HUOM! Oppilakunnan hallitus tiedottaa - Hyvästikiitos, armaat abit! - Uusi hallitus on koottu ja kokoontunut! - Tulossa pääsiäis- ja vappuohjelmaa! Uusien oppilaskunnan jäsenien ajatuksia Ennakkoluulot oppilaskuntaa kohtaan oli aivan eri maailmasta kuin sen todellisuus. Uusina jäseninä meille jäi jo ensimmäisestä kokouksesta positiivineen olo kunnan jäsenien ja sen avoimen vastaanoton takia. Jokaisen sanaa kuunneltiin eikä kenenkään mielipidettä jätetty huomioimatta. Kokouksissa on rento ja hauska tunnelma suunnitellessamme keväälle eri tapahtumia. Pääsiäisenähän seuraa Munaralli, jolloin kouluun on piilotettu suklaamunia joista voi voittaa mieltä lämmittäviä palkintoja. Lisäksi loppukeväällä on luvassa jotain suurta ja huikeata jokaiselle lukion opiskelijalle, josta tulee infoa hieman myöhemmin. Oppilaskunta ei siis suunnittele mitään tylsää arkipäiväistä vaan joka kokouksessa saa käyttää hulluinta mielikuvitusta ja käyttää omia mielipiteitä juuri niin paljon kuin haluaa. Tämä on hyvä mahdollisuus jokaiselle, joka haluaa oikeasti vaikuttaa, mitä koulussa tapahtuu. Odotamme mielenkiinnolla,mitä tehtäviä tulevaisuus tuo mukanaan eri kokouksien myötä. Roosa ja Hemppa 18 Esposti huhtikuu 2014
© Copyright 2024