49
Keskiviikko 29.8.2012 − Kauhajoki-lehti
″Sukuhunsa tuloo suopetäjä,
vesahansa vehemas koivu″
Jussi Pelto-Piri puhui täydelle salille
Aada Savonniemi.
Seija Ollila.
Kerttu Karhu.
Jaakko Uusi-Hakala teksti ja kuvat
T
uolla komialla paukahroksella alootti
Kerttu Karhu maharottoman mukavan
murrepuheensa komias Pantin sukujuhulas. Seurakuntasali oli kun pistetty riihi. Ihimisiä oli porstuaa
myöri.
Kaunis, suorastaan komia, oli
myös 11-vuotiaan Aada Savonniemen musiikkiesitys. Aadan
jälkeen esiintyi hänen äitinsä
Jonna, aivan hurmaava musikantti hänkin. Anne Havunen säesti komeaäänistä Esa Klankkia,
sukua hekin, kuten kaikki tilaisuuden esiintyjät.
Juhlan aluksi hartaudessa puhui lääninrovasti h.c. Jussi PeltoPiri, joka on toiminut seuran
puheenjohtajana 21 vuotta. Sukujuhlan jälkeen pidetyssä kokouksessa hänen saappaisiinsa
valittiin Risto Kuutti.
Pelto-Piri muisteli sukuseuran
perustamista, miten 1974 kokouksessa joku arveli, että sukulaisia on Kyröjoen laaksossa
4 000–5 000 ihmistä. Nyt julkais-
tussa sukukirjassa on yli 72 000
nimeä ja 2 208 sivua.
Ei yksi, vaan kaksi kirjaa. Juhla oli
samalla kirjan julkistamistilaisuus. Lakeuksilla ei ole Pantin
suvun veroista koostetta. Eivätkä
nimet ole mahtuneet yhteen tiiliskiven näköiseen kirjaan, vaan
niitä on pitänyt painattaa kaksi ja
ne myytiin parissa viikossa loppuun. Painosmäärä oli 700 sarjaa.
Kirjaurakasta kiitelty Seija Ollila vähätteli, että kiitos kuuluu
kymmenille muille, jotka ovat
ahkeroineet tutkimus- ja keruutyössä. Hän myönsi, että työ on
ajoittain ollut raskasta, joskin rakasta. Ollila osoitti kiitoksensa
omille ja tutkijoiden läheisille,
joilta suvulle uhrattu aika on ollut pois.
Kymppikevennys. Pantin sukujuhlassa kuultiin ″kymppikevennys″. Juhlapuhujana oli MTV:ssä
työskentelevä Esa Nieminen.
Hän muisteli kauniisti lapsuuttaan Kauhajoen Hyypässä:
– Olen aina tuntenut lämpöä
kotikylääni kohtaan. Poikieni ol-
lessa kymmenen korvilla toin
heidät Hyyppään ja ylpeänä esittelin, miten tuollakin pellolla
perkasin rikkaruohoja. Yhdeksänvuotias Tuomas kysyi, mitä
sain palkaksi – vastasin, etten
mitään.
– Voi miten tyhmä sä oot, vastasi poikani.
– Tänään yhteyteni sukuun
liittyvät perhejuhliin; valitettavasti eniten hautajaisiin, mutta
mukaan mahtuu myös iloa uusien sukupolvien synnystä. 350
kilometrin etäisyys Pohjanmaahan tehokkaasti estää tiiviimmän
yhteydenpidon, hän totesi.
Hän uumoili, että nyt on tulossa sukulaisten aika.
– On ollut pysähtymisen aika.
Kuka minä olen ja mihin minä
kuulun, hän päätteli.
Nieminen kehui Facebookia,
joka on oiva apu kiivetä sukupuuhun. Puheensa lopuksi hän
ääni väristen kiitti sukulaisiaan:
– Kiitos kutsusta tulla kertomaan omia kokemuksia suvusta.
Iso kiitos teille, jotka olette uurastaneet sukukirjan suvustamme. On hienoa tuntea kuuluvansa pitkään perimään.
Esa Nieminen.