Beretta A300 Outlander

Teksti: Arto Määttä
U
Beretta
12/76
A300
Outlander
Beretta on viime vuosina uudistanut haulikkosarjansa
lähes täydellisesti A400-mallin eri versioilla. A400:n
perusominaisuutena tulee kuitenkin myös noussut
hinta ja tämä on karkottanut osan potentiaalisesta
ostajakunnasta. Vastavetona tälle liikehdinnälle on
esitelty uusi, edullinen malli, Beretta A300 Outlander.
12
RIISTA
utta A300 Outlander -haulikkoa voisi ehkä parhaiten kuvailla seuraavasti:
siinä yhdistyy Beretta A400 -sarjan
lukonkehyksen ja laukaisukoneiston
muotoilu, A390-sarjan sisuskalut ja AL391sarjan kaasumäntä. Viimeistely ja puiden laatu vastaa lähinnä muiden edullisten haulikoiden vastaavaa – näiltä osin uutuus ei missään
nimessä ole Berettalle mikään ylpeydenaihe,
vaan enemmänkin perusrassi käyttöön parempaa sarjaa huokeampaan hintaan.
Tällainen edullinen versio ei Berettan
haulikoissa ole mitenkään erikoinen ilmiö.
Yksi perussuosittu haulikkomalli Berettan
valikoimissa on ollut Yhdysvalloissa kasattu
3901, joka on itse asiassa täsmälleen sama
ase kuin Beretta A390. Tätä asetta on myyty
huokeaan hintaan Pohjois-Amerikan markkinoilla. 3901 on siis juuri sama ase kuin
meille tuttu Silver Mallard, joskin koruttomammalla viimeistelyllä. Lisäksi se on varustettu synteettisellä tukilla, joten siitä on
karsittu hyvien puiden tuoma kustannusrasite. Kyseinen haulikko on ollut tasaisen suosittu ja varma valinta.
A300 Outlander on samassa sarjassa
3901:n kanssa hintasegmentin suhteen, mut-
ta siinä on muutamia eroja. Suurin tekninen
ero löytyy Outlanderin uudemman sukupolven itsesäätyvästä kaasumännästä. Tämä on
valitettavasti tekijä, jonka voidaan sanoa olevan vanhassa parempi kuin uudemmissa Berettoissa. Käytännössä suurin ero ei ole toiminnallinen, vaan se liittyy aseen huoltoon.
Vanhemman A390:n kaasumäntä on helpompi pitää puhtaana, sillä se on paljon helpompi purkaa osiin. Itse asiassa mäntä tulee
purettua osiin joka kerta kun ase puretaan.
Tämän huono puoli on se, että jos ase puretaan kenttäolosuhteissa, on osien hukkaaminen potentiaalisesti helpompaa. Uudemmassa
kaasumäntäsysteemissä, joka otettiin käyttöön
A391-mallin myötä, kaasumäntä on yhtenäinen systeemi. Sen purkaminen tehtiin vaikeammaksi ja ”itsepuhdistuvuutta” korostettiin hyvin vahvasti. Tosiasiallinen muutos oli
se, että riittävän kenttähuollon suorittaminen
muodostui ongelmallisemmaksi. Erityisesti
Extreman ensimmäiset mallit ovat kuuluisia
siitä, että kaasun ylivuotoreiät olivat niin pieniä, että ne pikeytyivät herkästi umpeen kiekkopatruunoilla ja tämän jälkeen metsästyspatruunoilla toiminta takkusi rajusti.
Jos uutuutta lähdetään ruotimaan A400sarjan suunnasta, on yhteistä ainoastaan
muotokieli. Voidaan sanoa, että A300 on
ennemmin edulliseen suuntaan päivitetty Urika/Urika 2, ja kiinnekohdat teknisesti
ovat näissä. Verrataessa A400:aan, on suurin
ja näkyvin ero A300:n lukossa. Siinä missä
kalliimmassa mallissa lukonpää on pyörähtävää sorttia, on A300:n lukko perinteisempi
kiilasulkuinen, jossa lukitus tapahtuu lukonkehyksen yläosaan. Toinen merkittävä perusero, joskaan ei niin näkyvä, on aseen pääjousen sijainti. A300:ssa se on vanhaan malliin
takatukin sisässä kun se taas A400:ssa on
etutukin alla. Painotuksessa A400 voittaakin
uutuuden mennen tullen.
Tu ttu piippu
A300:n piippu ja supistajavalinta on ilahduttavasti perinteiden Mobilchoke. Tämä supistajastandardi on nykyään jo dominoiva, sillä suurin osa Euroopan ja Turkin haulikoista
käyttää nimenomaan tätä standardia. Tämä
oli vallitseva supistajastandardi Berettallakin
aina Urikan päiviin asti ja vasta Urika 2:sta
eteenpäin ovat Berettan ja Benellin supistajia muutettu tästä standardista. Tämä muutos
on ollut niin ailahtelevaista, että uudempien
supistajastandardien mukana pysyttely aiheuttaa lähinnä päänsärkyä. Mobilchoke on jo
perusversionaan erittäin toimiva ainakin puolisuppeana ja kolmevarttisena. Järjestelmän
Piipun sisähalkaisija on leiman
mukaan 18,3 millimetriä, joka
edustaa perinteistä Berettan
käyttämää piippumitoitusta.
Lukonkehyksen muoto ja käytetyt fontit
ovat yhteneviä A400-sarjaan.
mukaiset jatkosupistajat, esimerkiksi Brileyn
valmistamina, ovat vielä tänäänkin lähes vertaansa vailla, eikä uudemmilla supistajajärjestelmillä ole saavutettu kovinkaan merkittäviä
käytännön etuja rataolosuhteissa tai metsällä.
Piipun sisähalkaisijaksi ilmoitetaan 18,3
millimetriä, mikä on Berettan vanha standardi. Ylimeno ei ole lyhyen lyhyt, mutta nykymittapuulla se ei ole varsinaisesti kovin pitkäkään. Ylimenoa ei ole myöskään kiillotettu,
joskin sen pinta on erittäin tasainen. Ilmeisesti pinta on tarkoituksella jätetty hieman
karheaksi. Esimerkiksi verrattaessa tätä ylimenoa Berettan vanhempien 300–303-mallien ylimenoihin, on tämä selvästi loivempi ja
siistimmin tehty. Toisaalta 12/70-pesityksen
vanhoissa A300-malleissa (huom. mallinimi
on todellakin vanha) kuviot ovat lyhyemmästä
ylimenosta huolimatta äärimmäisen tiukkoja
erityisesti kiinteästi täyssupistetuilla piipuilla.
Säätöä
Beretta on Outlanderin kohdalla tehnyt
mielenkiintoisen linjauksen verrattuna moniin muihin budjettihaulikoihin. Usein perän säätömahdollisuus löytyy vain eri asemerkkien ”paremmista” malleista, mutta
Outlanderin perän pudotus ja sivuvääryys
ovat säädettävissä.
Aseen keulalta löytyy kuitenkin säästöä:
Vaihtosupistajia on vain yksi puolisuppea, se
joka piippuun on tehtaalla ruuvattu.
Mielestäni tämä ratkaisu on ehdottomasti
parempi kuin perä ilman säätöjä ja täysi sarja
vaihtosupistajia. Joka tapauksessa nämä Espanjassa valmistetut supistajat eivät ole niin
lujasti hinnan kiroissa, ettei mukaan olisi
voitu toimittaa vaikkapa parannettu sylinteri
ja kolmevarttinen tämän puolikkaan lisäksi.
Tällöin aseesta ei puuttuisi mitään.
Ampumaominaisuudet
Koease toimitettiin 26 tuuman (66 cm) piipulla, mikä tarkoittaa yleensä varsin levotonta haulikkoa. Niin tälläkin kertaa. A300 on
Etutukin kaasupurkausreikiä ei ole vahvistettu, vaan
ne on työstetty suoraan puuosiin. Tässä kohtaa on
siis oiottu kalliimpiin versioihin nähden.
Piipun lukitusmutteri on
karhennettu ja huomattavasti
parempi kuin aiemmissa
Urikoissa. Periaatteessa ei
kuitenkaan haittaisi, vaikka
mutteri olisi vielä
massiivisempi ja helpommin
käsiteltävä.
saatavana myös 28” ja 30” piipuilla, joista 28”
on ehdottomasti suositeltavin yleiskäyttöön,
jos haulikolla on tarkoitus ampua lentäviin
kohteisiin. Jos sitten taas ase tulee kiväärimäiseen ammuntaan, toimii lyhyempi piippu vallan mainiosti. Joka tapauksessa tämä
lyhyin piippuvaihtoehto on liian levoton ja
antaa kuvan nopeudesta. Tosiasiassa kyse ei
ole nopeudesta ja kätevyydestä, vaan keulan
tunnottomuudesta.
Koska A400-sarjassa pääjousi on etutukin
alla, voidaan sanoa, että Outlanderissa pääjousi sijaitsee vanhanaikaisesti perän sisällä.
Tämä jakaa aseen painoa pitkittäisesti ja asettaa oikeastaan lisävaatimuksen piipun pituudelle. Siinä missä A400-sarjan haulikot ovat
28” piipuilla jo kohtuullisen vakaita ammuttavia, vaaditaan A391- ja A300-sarjalaisilta samaan tuntumaan pääsääntöisesti 30” piippu.
Toimintavarmuus
Lyhyen koeammunnan perusteella haulikon toimintavarmuudesta ei voida sanoa
RIISTA
13
juuri paljon mitään. Toisaalta Berettan haulikoiden itsesäätyvä kaasumäntä on osoittautunut vuosien varrella kaikkein toimintavarmimmaksi mekanismiksi itselataavissa
haulikoissa, joskaan sekään ei mainoslauseista huolimatta ole itsepuhdistuva. Paremminkin kyseessä on ammuttaessa toimintakykyisenä pysyvä järjestelmä, joka pitää
kuitenkin aina toisinaan puhdistaa. Puhdistamattomana kauden ammunnoista ja syksyn vesisateista selvinnyt ase yleensä menee
lahjakkaasti jumiin seisoessaan talven kaapissa. Viimeistään tämän päälle ammuttava
kevyiden ratalatausten kesäsesonki saa aikaan lian pikeytymisen, joka jumittaa kaasumännän. Tällöin käy niin, että siirryttäessä
syksyllä tehokkaampiin metsästyslatauksiin,
ase ei enää toimi. Tämä johtuu siitä, että itsesäätyväksi tarkoitettu kaasumäntä ei enää
päästä ylimääräisiä kaasuja purkautumaan,
vaan kaikki kaasut menevät aseen koneiston syklaamiseen. Tällöin saadaan aikaan
häiriöitä ja haaveet aseen vaihdosta alkavat
siintää mielessä. Tukossa olevia aseita saakin
usein huokeaan hintaan ja niiden toimintakuntoon saattamiseksi riittää kaasumännän
puhdistus. Markkinamiesten tarkoituksena on myydä meille aseita ja yksi konsti on
myydä niitä huolettomuuteen vedoten. Vähemmällä kuitenkin pääsee kun aseensa
huoltaa oikeista paikoista, eikä vaadi sellaista mikä ei ole käytännössä mahdollista.
Ai niin, selvennän hieman edellä ollutta.
Itsepuhdistuvuuden ongelmana on siis se,
että kaasumännän karhennettu tiivisterengas
pitää kyllä kaasumännän puhtaana, mutta
mikään ei pidä huolta ylimääräisen kaasun
purkautumiseen tarkoitettujen reikien puhtaudesta. Nämä on siis itse pidettävä puhtaana, puhdistuipa kaasumäntä miten hyvin
tahansa. Vähimmällä pääsee, jos aseella ammutaan ratakaudella aina muutama metsästyspaukku, jolloin ylimääräistä kaasua vuotaa
reilusti ja puhaltaa karstaa pois männän ”ylivuotoventtiilistä”.
Monikäy ttöiseksi teht y
Outlanderin lukonkehyksen päältä löytyy
urat kiikarikiinnitykselle. Beretta on siis ottanut huomioon kalkkunametsästyksen ja
täyteiskäytön vaatimukset. Onkin oletettavaa, että A300:sta tulee ajan myötä vihkiytyneempiä turkey- ja slugiversioita. Hintaluokka puoltaisi tätä USA:n markkinoille
suunnattua erikoistuneempaa segmenttiä,
koska kalkkuna- ja slugiversiot tulisivat todennäköisesti olemaan kilpailukykyisempiä
kuin A400:aan pohjautuvat.
14
RIISTA
Tämänkaltainen kiväärimäinen käyttö ei
yleensä ottaen erittele haulikoista niiden
ampumaominaisuuksia, kun taas lentoonammunnassa aseen tasapainoon ja suuntautuvuuteen liittyvät asiat ovat korostuneessa
roolissa. Esimerkiksi A400:n edut eivät tule
hetikään niin hyvin esiin vaikkapa kalkkunajahdissa.
Outlanderin vahvuus on lisäksi sen perinteisempi 18,3 mm piipun sisähalkaisija, joka puoltaa eräiden erikoistuneempien
haulipatruunoiden käyttöä. Näissä patruunoissa välitulppa vaatii piipulta määrättyä
tiukkuutta. Tällaisista esimerkkinä voitaisiin
mainita Federal Flite Control -välitulpalla varustetut kalkkunapaukut, jotka saattavat toimia aivan väärin väljemmissä piipuissa. Pahimmillaan väljä piippu kääntää
nämä tulpat heti piipun jälkeen poikittain
ja tästä eteenpäin ammus jatkaa matkaansa täyteisenä. Perinteisen tiukoilla piipun
sisämitoituksilla on siis toisinaan etunsa,
Lukon ”carrier” on perinteistä tyyppiä.
Aseen pääjousi on tukin sisässä ja lukon
takaosassa on johdin tämän vuoksi.
vaikka perinteistä haulikkokäyttöä ajatellen
18,6–18,7 mm:n sisähalkaisija vaikuttaisikin käyttökelpoisemmalta.
Vaikka mukana tulevat tarvikkeet ovat rajalliset, ne on kohdennettu
oikein. Harvassa edullisessa haulikossa on perän säätömahdollisuutta,
mutta Berettassa on. Mukana tulee vain yksi puolisuppea Mobilchokesupistaja. Lisäksi mukana on supistaja-avain ja 1+1-rajoitin, joka on
erinomainen ratakäytössä.
Viimeistely
Outlanderin viimeistely on ehkä jopa tarkoituksellisesti erittäin karua. Erityisesti piipun
ulkopinnan mattapintaisuus ja tukkipuiden
himmeys saavat aikaan vaikutelman edullisen
hintaluokan aseesta. Tämä viimeistelyn puute toisaalta kasvattaa eroa kalliimpaan malliin ja näin ollen uutuus ei ole ainakaan aivan
ensimmäisenä haukkaamassa osaa A400:n
myynnistä.
Henkilökohtaisesti näkisin, että Outlanderin kohdalla olisi ollut syytä luopua kertakaikkisesti puuosista ja korvata ne synteettisillä peruspalikoilla. Outlanderin puuosien
taso ei mielestäni sovi Berettan imagoon ja
muutoin näkisin tämän aseen mieluummin
A3901-tyylisillä synteettisillä tukeilla varustettuna. Tällöin ase ei olisi halvan, vaan ehkäpä vain edullisen oloinen.
Lukko on yksinkertainen osa, joka on helppo purkaa
pääosiin ja puhdistaa.
Laukaisukoneisto on muuttunut hyvin vähän, mutta
patruunan nostosiltaa on vahvistettu.
aseisiinsa sitä vähää, eli säätöpalikoita perän
kulman muuttamiseen. Voidaan siis sanoa,
että haulikkona Outlander ei jää kilpailijoilleen yhtään, mutta se ei myöskään kaappaa
A400-sarjalta markkinoita. Sille Outlander
ei pärjää ampumaominaisuuksiensa puolesta,
eivätkä nämä aseet kestä vertailua kun puhutaan ulkonäöstä.
Outlander tulee hakemaan paikkansa
markkinoilla. Todennäköisesti se tulee olemaan varteenotettava vaihtoehto niille, jotka hakevat varmatoimisuutta ja turvallista
merkkiä, mutta eivät taas ole valmiita pulittamaan aseestaan liki kahta tonnia.
A300 Outlanderin tulevaisuus näyttää valoisalta, sillä sen hinta asettunee yleiseurooppalaiseen tapaan tonnin tietämille. Suosion
tietä tasoittaa vastaisuudessa myös se, että
saataville tulevat synteettiset tukkivaihtoehdot. Täten Beretta tarjoaa asiallista vaihtoehtoa myös niille sorsastajille, jotka eivät ole
valmiita maksamaan A400:n hintaa, mutta
haluavat kuitenkin tutun merkin ja varmatoimisuutta.
Hinta ja laatu?
Berettan uusissa haulikoissa on ollut jo muutamia
vuosia käytössä parannettu kaasumäntä, joka
poistaa karstaa kaasusylinteristä liikkuessaan.
Tämä vähentää merkittävästi aseen
huoltotarvetta ampumasessioiden aikana.
Kirjoittajan ei kenties tulisi ottaa kantaa
tuotteen hintaan, mutta tässä tapauksessa
hinta on oleellinen osa haulikon myyntiä.
Outlanderin hinta on selvästi A400-sarjan
alapuolella, mutta se ei missään nimessä ole
niin sanottujen halpa-aseiden hintaryhmässä.
Hintaansa nähden Outlanderissa on paljon
hyvää, mutta sen viimeistelytaso on päällepäin samaa luokkaa kuin puolta halvemmissa
haulikoissa. Jokin yhtälössä siis mättää. Työn
laatu on kunnossa, tekniset ratkaisut ovat
kunnossa, toimintavarmuus on kohdallaan,
mutta aseen ulkoinen viimeistely ei tee niille
oikeutta. Ja lopulta hintaakin on jo sen verran, että parempi viimeistely tai edes käyttöä
ajatellen asiallisempi ulkoasu kuuluisi asiaan.
Korostan, että Beretta A300:n ulkoasulle kuitenkin peruste. Siinä missä puolta halvemmissa haulikoissa saattaakin puuosien
viimeistely olla näennäisesti siistimpi, ei sisuskaluilta voida useinkaan odottaa sitä tasoa
mitä Beretta tarjoaa. Tässä suhteessa Outlander vie ja muut vikisevät. Piipun sisäpinnan
laatu alkaa olla nykymenetelmillä hyvää tasoa
jo monella halpavalmistajallakin, mutta lukon,
lukonkehyksen ja kaasumännän toteutuksen
laadussa on Berettan hyväksi huikea ero.
Beretta A300 Outlander on hyvä perushaulikko, joskaan se ei ole missään nimessä
näyttävä haulikko. Sen kauneus sisäistä ja se
käy ja kukkuu varmemmin kuin kilpailijansa.
Sen lisäksi se on säädettävissä ampujakohtaisesti kun taas suuri osa kilpailijoista ei tarjoa
Beretta A300
Outlander 12/76
Valmistaja: Fabbrica d’Armi
Pietro Beretta S.p.A., Italia
Toimintatapa: Itselataava kertatuli
Toimintaperiaate: Painetason mukaan säätyvä
kaasumäntätoiminta
Kaliiperi: 12/76
Paino ja kokonaispituus (26”/66 cm piipulla):
3,18 kg, 117 cm
Saatavilla olevat piipunpituudet: 26” (66 cm),
28” (71 cm) ja 30” (76 cm)
Suositushinta: 1199 euroa
Maahantuoja: Sako Oy, www.sako.fi
RIISTA
15