1. No category

Toimittajan palsta
T
ämän numeron tarkoituksena on herättää ja innostaa meidät rukoilemaan,
nyt enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Jos haluamme herätyksen, sen tulee alkaa ensin
meistä itsestämme. Säännöllinen
määrätietoinen rukous yhdessä
toisten kanssa auttaa pääsemään
alkuun. Taakkojen kantaminen
yhdessä on keveämpää.
sairaiden puolesta ja hän on saanut olla todistamassa monia parantumisia.
Eeva ei uskonut selviytyvänsä,
jos hänen miehensä menehtyisi syöpään. Jorma otettiin pois,
mutta kun Eeva alkoi kiittää Jumalaa valittamisen sijasta hän
sai ihmeellistä voimaa
jaksaa eteenpäin kahden pojan
yksinhuoltajana ja taistella rukoOmasta rukousryhmästäni olen uksessa muiden puolesta.
haastatellut uskollisia rukoilijoita, jotka ovat taistelleet jo vuo- Aira ja Jaakko matkustivat kausikymmeniä ja saaneet myös as tavatakseen toisensa. Kovien
voittoja.
kokemusten kautta heitä koulutettiin rukoillen kantamaan myös
Helli rukoili sitkeästi miehensä ahdistettujen lähimmäisten taakpuolesta 45 vuotta! Hänellä oli koja.
hätä siitä, missä hänen miehensä viettäisi iäisyytensä, ja se hätä Rukousalttarilla tavataan.
sai hänet taistelemaan rukoukSiunattua Pääsiäistä!
sessa. Viimein tuli vastaus.
Mannella oli tappelijan maine Leena El Rafie
mutta kun hän antoi elämänsä Jumalalle, kaikki ihmettelivät mitä
hänelle oli tapahtunut. Mannella
on armoitus rukoilla erityisesti
Mietteitä rukouksesta
V
jäämään itse, ettei tarvitse pyytää muilta apua. Onko Hän todella meille kaikkivaltias, siis onko
Hänellä kaikki valta taivaassa ja
maan päällä? Onko Hän meille
niin suuri, että tiedämme Hänen
olevan voimallinen tekemään ihmeitä ja vastaamaan rukouksiin?
Tähän on uskovaisena kiire vastaamaan myöntävästi mutta entä
ne hirveän vaikeat mahdottomalta tuntuvat asiat? Luotammeko
Jumalaan, että Hän voi hoitaa
myös ne, vai luovutammeko heti
ensikättelyssä?
iime aikoina olen paljon
miettinyt sitä, miten me
rukoilemme.
Rukoilemmeko me armossa ja
totuudessa? Kuinka suuri on se
Jumala jota me rukoilemme?
Onko Hän kaikkivaltias ja pyhä?
Vai tarvitseeko meidän yrittää
itse voimiemme äärirajoilla?
Meidäthän on suomalaisina kasvatettu sisun voimalla menemään
vaikka läpi harmaan kiven, pär-
Mitä on luottaminen Jumalaan?
Ajattelepa pientä lasta. Hän luottaa niin paljon vanhempiinsa,
että hän voi heittäytyä alas hyvinkin korkealta varmana siitä,
että isä tai äiti ottaa hänet kiinni. Kun lapselle tulee lisää ikää
ja järki kasvaa niin hän alkaa
epäröidä olosuhteet nähdessään.
Järki sanoo, että se on vaarallista, ja silloin myös luottamus ja
usko vanhempien kykyyn ottaa
hänet kiinni vähenee. Näin käy
myös meille, jos alamme jär
keillä omassa viisaudessamme
ja katsella olosuhteita. Näin kävi
Pietarille, kun hän alkoi katsella
ympärillään olevia aaltoja. Rukoilemmeko me epäillen syvällä
sisimmässämme, että emme kuitenkaan tule saamaan vastausta?
Olemme siis jo luovuttaneet heti
alussa.
tilaa, kun ohjelma pitää viedä
kiireellä läpi kellon mukaan.
Jokin on pahasti vialla, kun satapäisten seurakuntien rukouskokouksissa käy vain muutama
kymmen rukoilijaa. Herätykset
ovat aina saaneet alkunsa siitä, että on ensin herätty rukoilemaan. Kun David Wilkerson
aikoinaan pani television kiinni
ja alkoi käyttää sen ajan rukoilemiseen, Jumala käytti häntä ja
syntyi suuri herätys huumejengien parissa.
Usein sanotaan, että rukoileminen on keskustelua Jumalan
kanssa mutta eiköhän se kuitenkin jää helposti monologiksi.
Sielunvihollinen tekee kaikkensa sekoittaakseen meidän ajatuksemme estääkseen määrätietoiseen rukoukseen keskittymisen.
Sillä on hätä, sillä se tietää sellaisen rukouksen voiman. Kuinka
usein se tuokaan mieleen kaiken
maailman muut asiat juuri sillä
hetkellä.
Jumala on pyhä. Mielestäni se
edellyttää meiltä myös sitä, että
emme rukoile miten sattuu. Ei
meidän tarvitse hokea ja toistaa
niinkuin pakanat, jotka luulevat,
että heitä heidän monisanaisuutensa takia kuullaan paremmin.
Jumalan pyhyys edellyttää myös
sitä, että Hänen temppeliään pidetään pyhänä ja siellä käyttäydytään sen mukaisesti. Jumalan
pyhäkkö ei ole mikään sirkusareena.
Jumala on kyllä Isämme mutta
maallisillekin isille tulee puhua
kunnioituksella. Meillä on nykyään niin paljon viihdettä kirkoissamme, että Jumalan ääni tukehtuu kaikkeen meteliin ja puheensorinaan. Ennen oltiin kirkoissa
hyvinkin aralla tunnolla, jopa
vapistiin, mutta nykyään siellä
viihdytään; siellä on mukavaa ja
uskomattomankin on helppo olla
mukana. Pyhälle Hengelle ei jää
Kalenterit ovat nykyään täynnä
menoja ja kokouksia. Kirjoita
niihin säännöllinen tapaamisaika
Jumalan kanssa, jos se ei muuten
onnistu.
Leena El Rafie
Helli ei hellittänyt
H
elli Perkiö syntyi Kauhajoella talvisodan puhjetessa. Kodissa uskottiin Jumalan olemassaoloon ja
käytiin joskus kirkossa. Rippikoulussa Helli oli Jumalan voimakkaassa puhuttelussa mutta
valitsi oman tahdon tien.
ja niin hän muutti Norbergiin,
jossa järjestyi molemmat. Helli
astui laivaan ja matkusti miehensä luo. Pian tämän jälkeen paikkakunnalla tapahtui järkyttävä
onnettomuus, jossa monta henkilöä menetti henkensä.
Helli tuli uskoon syksyllä 1962.
Hän olisi ollut valmista satoa jo
aikaisemminkin, jos vain joku
olisi kysynyt. Paikkakunnalla oli
uskovia ja mm. Veikko Hänninen
ja Aimo Selin vierailivat puhumassa kotikokouksissa. Raimo
Hatavalta Helli sai hengellistä
Vuonna 1960 Helli tapasi tulevan puolisonsa Auliksen. Kuten
monet muut suomalaiset, Auliskin hakeutui töihin Ruotsiin,
Hallstahammariin. Hän meni
edeltä hankkimaan työtä ja asunnon mutta asuntoa ei järjestynyt
lukemista. Aulis oli aikaisemmin
kuullut niin paljon negatiivisia
asioita uskovaisista, että hänelle oli turha puhua hengellisistä
asioista. Helli jatkoi kuitenkin
rukoilemista miehensä puolesta,
taisteli ja taisteli 45 (!) vuotta.
Eläkeläisriennot ja se kaveripiiri
olivat saaneet miehestä otteen ja
tilanne paheni koko ajan. Helli tuumasi viimein, että olkoon,
hän lopettaa uskonasioista puhumisen kokonaan. Jumala muistutti kuitenkin Helliä ajattelemaan, missä hänen miehensä tulee viettämään iankaikkisuuden.
Helli kävi ahkerasti hengellisissä
tilaisuuksissa ja viimein mies
luuli, että hän oli löytänyt toisen
miehen. Siihen Helli vastasi, että
asia todella oli niin, ja se mies oli
Jeesus. Siihen loppuivat epäilyt.
leipuri kun oli. Mutta ihmispelon
vuoksi konkreettinen uskonratkaisu viipyi. Vakava sairaus aiheutti kovia kipuja. Helli jatkoi rukoustaistelua miehensä puolesta.
Sitten seurakuntamme musiikkikahvilassa se tapahtui. Timo
Koskinen tunsi voimakkaasti,
että tilaisuudessa oli joku henkilö, jonka puolesta tulisi rukoilla.
Helli pyysi esirukousta miehensä
puolesta, joka halusi antaa elämänsä Jumalalle. Rukouksiin oli
tullut vastaus 45 vuoden jälkeen!
Neljän kuukauden ajan Helli ehti
päivittäin lukea Raamattua miehelleen, Uutta Testamenttia jo
toiseenkin kertaan puoliväliin
saakka. Sitten sairaus sai voiton.
Kotona omaisten ja sairaanhoitajan ollessa paikalla Helli rukoili
vävynsä kanssa sairasvuoteen
vieressä ja vävy koki hengessään
enkelien olevan läsnä huoneessa.
Taistelu oli loppunut ja omaiset
yhtyivät ylistysrukoukseen kiitellen Jumalaa niin, että sairaanhoitaja pakeni alakertaan. Aulis
oli päässyt voittajana perille.
Tämä tieto oli omaisille suurena
lohdutuksena surutyössä.
Kerran sitten Helli sai miehensä
riennoista tarpeekseen ja suuttui.
Hän ilmoitti, että asialle piti panna piste ja kavereiden mukaan ei
enää lähdetä, muuten hän heittää
rukkaset naulaan. Aulis oli itsekin saanut tarpeekseen siitä elämästä ja eläkeläisriennot jäivät.
He alkoivat yhdessä käydä seu- Jumala on pitänyt huolen Hellisrakunnan tilaisuuksissa. Aulis tä ja hän on voinut jäädä asumaan
leipoi limppuja myyjäisiin, etevä rakkaaseen kotiinsa, jossa hän on
kokenut suuria rukousvoittoja.
Helli on aina ollut rukoilija, uskoontulostansa asti. Ensikädessä
Raamatusta mutta myös rukousta käsittelevistä kirjoista saa niin
paljon ohjausta.
- Uskontie on taistelujen ja voittojen tie - se maksaa. Jos haluaa
saada tuloksia, on antauduttava
rukoukseen eikä saa antaa periksi. On antauduttava. Meillä
on luottamuspula Jumalaa kohtaan. Me yritämme omassa voimassa ja teemme Jumalasta niin
pienen. Me emme osaa pyytää.
Tämän oivaltaminen vaatii uskossa kasvamista. Sielunviholli-
nen ampuu ajatusmaailmaamme
koko ajan ja yrittää estää meitä
keskittymästä johdonmukaiseen
rukoukseen. Silloin meidän tulee
vain pyytää Jumalaa kätkemään
meidät veren suojaan ja pyytää
Häneltä apua keskittymiseen.
Joskus saatan kokea vaikkapa
kesken siivouksen, että minun
tulee rukoilla ja silloin otan tauon
ja rukoilen. Siitä tulee niin ihana
olo ja sitten voin taas jatkaa siivousta. Rukoukseen täytyy ottaa
aikaa.
Teksti ja kuva
Leena El Rafie
Rukoilkaa lakkaamatta,
kiittäkää joka tilassa
M
anne Palmroth on kotoisin Kurikasta. Äiti
toivoi poikaansa uskoon, vaikka käyttikin itse runsaasti alkoholia. Kaksi päivää
ennen kuolemaansa hän sai antaa elämänsä Jumalalle.
Manne tapasi ker­ran erään us­ko­
vai­sen miehen, joka sitten rukoili Mannen puolesta vuoden ajan,
kunnes tämä tuli uskoon. Tie jatkui Kankaanpäähän, jossa eräs
romanimies kehoitti Mannea
lähtemään mukaan romanijuhlille. Siellä olivat puhumassa Kari
Harri ja Viljo Mäntyniemi. Noilla juhlilla, 23 vuotiaana, Manne
antoi elämänsä Jumalalle. Isä
tuli myös uskoon. Kasteella
käytyään Manne liittyi kuukausi
uskoontulonsa jälkeen seurakuntaan. Puoliso, Helena, löytyi samoihin aikoihin.
Mannella oli ollut tappelijan maine alkoholia käytettyään ja nyt
ihmiset ihmettelivät mitä hänelle
oli tapahtunut. Häntä pyydettiin
puhumaan tupakokouksiin ja
näin alkoi todistaminen omalle
heimolle. Jumala antoi Mannelle rukouksen hengen. Hän
kävi rukoilemassa kolme tuntia
kerrallaan kylmässä saunassa.
Lukutaidottomana hän ei voinut lukea Raamattua. Tämä asia
murehdutti häntä sillä hän halusi julistaa Jumalan sanaa. Ihme
tapahtui. Täytyttyään Pyhällä
Hengellä hän huomasi osaavansa lukea!
kehoittivat Mannea perheineen
lähtemään Ruotsiin. Nyt oltiin
tultu siihen tienhaaraan, valinnan paikalle. 1969 perhe valitsi
Ruotsin ja viikon sisällä järjestyivät sekä asunto että työpaikka
Norrköpingistä. Kolmen vuoden
kuluttua tuli muutto Tukholmaan. Yhdessä Aarne RantasaManne perheineen muutti Ruot- lon kanssa Manne piti tupakokosiin vuonna 1969. Asia vahvis- uksia pääasiassa romanikodeissa
tettiin monella tavalla. Manne ja 70- luvulla koettiin valtavaa
tunsi erään uskovaisen työnjoh- herätystä romanien parissa. Joka
tajan joka kertoi, että hänestä ilta pidettiin tupakokous jossatuntui, että perheen tulisi lähteä kin kodissa. Kaksi vuotta kului
Ruotsiin. Sitten eräs sisar soit- työyhteydessä Lajusten kanssa
ti Mannelle ja profetoi: ”Joudut Tenstan, Rinkebyn ja Hallundan
tienhaaraan. Jos valitset oikein, alueilla. Seurakuntavierailuja oli
tulen siunaamaan sinua.” Appi- ympäri Ruotsia.
vanhempien luona oli käymäs- Vuonna 1979 Manne oli mukasä Ruotsista sukulaisia, jotka na perustamassa Ruotsin Evan
kelista Romanilähetystä, jonka puheenjohtajana hän toimi
kuusi vuotta. Tämä yhdistys on
kenttään kohdistuva hengellinen
järjestö, joka tarvittaessa antaa
myös sosiaalista avustusta.
Eräs henkilö kertoi nähneensä
enkelin seisovan Mannen vieressä, kun tämä rukoili sairaan
puolesta. Monet, monet kerrat
hän on saanut kokea sairaiden
parantuvan erilaisista vaivoista,
kun heidän puolestaan on rukoilManne tunnetaan innokkaana tu. Kaikki eivät parane, vaan Jurukoilijana ja hän toteaakin sen mala korjaa jotkut kirkkauteen.
olevan tärkeimmän asian maailmassa.
- Meidän ei tule koskaan yrittää
- Tänä päivänä ei ymmärretä ru- omassa voimassa vaan nöyränä
kouksen tärkeyttä.
käyttää enemmän rukousta ja
Rukoileminen on raamatullista. valtuuksia jotka Jumala on antaMeitä kehoitetaan rukoilemaan nut.Toivon, että seurakuntaelälakkaamatta ja kiittämään joka mässä tapahtuu enemmän Pyhän
tilassa. Jeesus itse rukoili paljon. Hengen tekoja, että Pyhä Henki
3 Moos 6:12: ”Ja tulta pidettä- saa enemmän sijaa. Näin ei taköön sitten vireillä alttarilla äl- pahdu, kun ei rukoilla tarpeeksi.
köönkä se koskaan sammuko; ja
pappi sytyttäköön alttarilla halot Jumala on siunannut Mannelle
joka aamu…” Toimintaa on ai- kolme lasta ja kuusi lastenlasta,
van liikaa. Raamattu kehoittaa jotka ovat jatkuvan esirukouksen
julistamaan pyhän kokouksen. kohteena.
Peräänkuulutan veren evankeli- - Rukoileminen lasten puolesta
umia, jonka rukous saa aikaan.
toimii. Omalla kohdallani on toKun rukoilemme, meidän tulee disteena se, että poikani elää.
myös antaa anteeksi toisillemme (Mark 11.25). Meidän tulee Nyt on kiire huolehtimaan lapmyös muistaa, millä pohjalla ru- senlapsesta, joka kuulemma
koilemme: ”…ja hänen rukouk- suostuu väin hänelle. Mannen
sensa kuultiin hänen jumalanpel- sydän sykkii lapsille.
konsa tähden” (Hebr. 5:7).
Teksti ja kuva Leena El Rafie
Kannamme rukouksessa toisten
ihmisten taakkoja
A
ira ja Jaakko Ruonalan
piti matkustaa maapallon toiselle puolelle tavatakseen toisensa. Brisbanen
suomalaisen helluntaikirkon rappusilla Australiassa Jaakko näki
Airan ensimmäisen kerran ja samassa seurakunnassa vietettiin
sitten häät vuonna 1976.
Aira on kotoisin Konginkankaalta ja tuli uskoon jo 8-vuotiaana.
Isällä oli ollut halu muuttaa Australiaan ja kun perhe menetti pakkohuutokaupassa kaiken mitä he
omistivat, tuli muutto eteen. Isä
meni edellä ja 10 kuukauden perästä perhe perässä. Aira oli silloin 19- vuotias ja kielitaidoton.
Hän lähti hyvin vastahakoisesti.
Kaksi vuotta myöhemmin hän
palasi Suomeen äidin kanssa.
Aira ymmärsi, että isä ei aikonut
palata Suomeen, joten äidin takia
hänen olisi lähdettävä takaisin.
Joonas Kelottijärvi profetoi Airalle, että hänen tuli vielä lähteä
Australiaan, koska Jumalalla oli
siellä varattuna hänelle elämäntoveri.
Jaakko on kotoisin Yli-Ii:stä,
Pohjanmaalta. Isä oli uskovainen lestadiolainen ja vei poikaa
mukanaan kotikokouksiin. Sisar
ja veli asuivat Australiassa ja
Jaakko päätti lähteä katsomaan
maailmaa. Iltakoulussa hän opetteli kasetilta englantia ensi hätään. Jaakko saapui Australiaan
vuonna 1972 ja sai asua veljensä
luona. Seuraavana vuonna, 22
vuotiaana, hän sai antaa elämänsä Jeesukselle Brisbanen nuorisokonferenssissa.
Jaakko ja Aira asuivat eri puolilla Australiaa mutta Jumala johdatti heidän tiensä yhteen. Tässä
10
oli Airalle se sopiva mies, jonka
Jumala oli hänelle aikaisemmin
luvannut. Aira painottaa, että
aviopuolisoa tulee rukoilla Jumalalta.
Jaakko ja Aira joutuivat sitten
käymään yhdessä läpi hyvin raskaita asioita, jotka kouluttivat
heitä kantamaan taakkoja rukouksissa. Airan ollessa raskaana
kolmannella kuukaudella hänellä
todettiin kasvain, joka leikattiin.
Kasvain uusi ja Aira oli kuolemansairas, kun häntä hoidettiin
solumyrkyillä.
Sairastamista
kesti kaksi vuotta. Seurakunta
rukoili hänen puolestaan, kunnes
tilanne parani. Sitten tuli uusia
koettelemuksia, kun Airalla oli
valtavia kipuja sappikivikohtauksien seurauksena. Hän huusi
tuskissaan Jumalan puoleen, ettei hän halua kuolla.
Koulun keittiöstä jäi vapaata pitkät kesälomat ja Aira kyseli Jumalalta mitä hänen tulisi tehdä.
Pyhä Henki ilmoitti hänelle, että
rukoustaistelu on se tehtävä.
- Viisas voittaa sieluja. Rukous
tähdätköön aina sielujen voittamiseen.
Jumala ilmoitti Jaakolle jo ennenkuin hänet valittiin vanhimmistoon, että hänen tehtävänsä
seurakunnassa tulisi muuttumaan. Vuonna 2002 hän sairastui sydänvikaan.
Aira taisteli rukouksessa miehensä puolesta. Jaakko kertoo:
- Isä opetti minulle rukoilemisen.
Lapsena rukoilin, että voittaisin
hiihtokilpailut. Isä voiteli sukset
ja yllätyksekseni voitin. Toisella
kerralla tuli tappio ja silloin ymmärsin voitelun tärkeyden. Olin
myös unohtanut kiittää voitosta.
Rukouksessa piilee voima. Se on
Aira ja Jaakko olivat kirjeenkuin tykki jolla pommitetaan.
vaihdossa Joonas Kelottijärven
kanssa, joka kasetin välityksellä Sydäntä lämmittää, kun Aira ja
profetoi heille, että Jumala lähet- Jaakko epäsuomalaisen avoimestäisi heidät toiseen maahan mer- ti kertovat rakkaudestaan toinen
ten taakse. Ruotsiin tulo oli alun- toisiinsa 36 avioliittovuoden jälperin tarkoitettu lomamatkaksi keen; yhteinen usko, samanlaimutta Aira ei sietänyt Australian nen työnäky, rukous ja Jumalan
kuumaa ilmastoa ja pariskunta jäi valitsema aviopuoliso.
tänne. Yksi poika syntyi Australiassa ja toinen Ruotsissa.
Teksti ja kuva Leena El Rafie
11
Jos Jorma otetaan pois
en selviä
E
eva Korhonen syntyi samana vuonna kun isä ja
äiti tulivat uskoon. Uskonasiat olivat siis tuttuja jo lapsesta saakka mutta 13-14 vuotiaana hän meni esille rukoiltavaksi ja teki oikein julkisen ratkaisun
seurata Jeesusta.
Pienet ympyrät Pohjanmaalla
kyläpankissa alkoivat kyllästyttää ja Eeva lähti opiskelemaan
kolmeksi vuodeksi kauppaopistoon. Uskovaisen asuintoverin
kanssa polvistuttiin joka aamu
rukoukseen ennen kouluunlähtöä. Opiskelun jälkeen löytyi
työpaikka helsinkiläisestä pankista mutta Ruotsin suuntaan oli
kova mielenkiinto. Eeva saapui
sisarensa kanssa Tukholmaan
vuonna 1976. Döbelnsgatanilta
löytyi hengellinen koti ja siellä
Eeva tutustui tulevaan mieheensä Jormaan. Häät vietettiin Suo- le syntyi kaksi poikaa, Josef ja
messa Eevan kotipihalla.
Daniel. Pojat olivat isän silmäteriä.
Eeva ja Jorma olivat yhdessä Sitten kaikki muuttui. Sairaalan
mukana seurakunnan lapsityössä akuuttiosastolla selvisi hirvitja aktiivisia rukouspiirissä. Heil- tävä totuus – Jormalla todettiin
12
kasvain suolistossa. Eeva meni
aivan shokkiin. Yöksi Jorma vielä pääsi kotiin mutta sitten odotti
leikkaus. Siitä tulikin sitten 1,5
kuukauden sairaalareissu. Leikkaushaava repesi ja tuli paljon
komplikaatioita, maksasta löydettiin etäispesäkkeitä. Eeva ja
uskovaiset ystävät taistelivat rukouksessa Jorman puolesta.
- Ajattelin, että kaikesta muusta
selviän mutta jos Jorma otetaan
pois niin en selviä.
Rukouksen malli oli Eevalla jo
kotoa saatu. Hän taisteli ja sai
Jumalalta apua kestää. Koko
ajan perhe piti yllä toivoa isän
paranemisesta. Kuolemasta ei
puhuttu vaan pojat luottivat siihen, että isä vielä paranee. Perhe
yritti elää mahdollisimman normaalia elämää poikien tähden.
Kun pojat piti hakea Suomesta,
Jorma avannepusseineen ja morfiinipumpun avulla ajoi pitkän
matkan autoa poikiansa hakemaan. Hän halusi muutenkin
käydä vielä Suomessa.
Rukouspiirissä Eeva koki, että
Pyhä Henki kehoitti häntä kiittämään siitä, että Jorma oli voittajana perillä. Hän sai aivan kuin
nousta ylös vuorelle, kaiken yläpuolelle. Siitä alkoi aivan uusi
jaksaminen!
Jorma sairasti 14 kuukautta ja
perhe eli toivossa, mutta sitten
Jumala otti väsyneen kotiin, vain
45 vuotiaana. Eeva jäi yksin
poikien kanssa. Polvitie tuli entistä tutummaksi.
Teksti ja kuva Leena El Rafie
Eeva toteaa, että rukous on auttanut häntä eteenpäin. Taistelutilanteessa Pyhä Henki inspiroi rukoilemaan. Meidän täytyy säilyä
nöyrinä ja astua sotavaunuun. Jumala sotii meidän puolestamme.
Eevalla on esirukoilijan tehtävä.
Hän koki aikoinaan, että perjantaisin tulisi olla ryhmä rukoilemassa Kaksi Denaria -bussin
puolesta, kun se oli Tukholman
keskustassa, ja siitä saivat alkunsa perjantain rukouskokoukset,
jotka edelleen jatkuvat joka perjantai Örbyn Filadelfia-kirkossa.
Eeva toivoo, että ennen kokousten alkua kokoontuisi rukoilijoita
”pommittamaan” taivasta. Tällaisen rukoustehtävän hän kokee
omimmaksi tehtäväkseen.
13
Rukous kansamme puolesta
T
aivaallinen Isämme
katso armossasi kansamme puoleen.
Sinä olet luonut sen
ja rakastat sitä.
Sinä näet, että se on
mitä suurimmassa vaarassa.
Siksi rukoilemme Sinua: Herra,
auta meitä hädässämme
äläkä anna meidän hukkua.
Lahjoita kääntymys
synnin ja laittomuuden teiltä,
jotka johtavat kansamme tuhoon.
Herra, armahda meitä.
Herra Jeesus Kristus,
ilman sinua olemme voimattomia
hävittäviä voimia vastaan, jotka tulvivat kansamme yli
ja myrkyttävät sen.
Siksi me kerskaamme Sinun voitostasi
pahuuden henkivaltoja vastaan,
joiden vaikutukset
ovat joka päivä sanoin ja kuvin
julkisuudessa nähtävissä.
Herra, Sinä olet Golgatan ristillä
voittanut pimeyden vallat.
Niiden täytyy väistyä myös tänään,
koska ylistämme
Sinun nimeäsi niiden ylitse.
14
Tähän me uskomme,
sillä Sinä voit myös
meidän aikanamme varjella
ihmiset saatanalliselta eksytykseltä.
Herra, armahda meitä.
Auta meitä
Pyhän Henkesi kautta
ryhtymään omassa elämässämme
taisteluun syntiä vastaan
ja olemaan kestäviä loppuun asti.
Tee meidät
kansamme keskellä merkiksi
Sinun vapauttavasta armostasi.
Täytä meidät niin
Sinun rakkaudellasi,
että me tulemme kuuliaisiksi
Sinun käskyillesi.
Rakkautesi olkoon meissä se voima,
joka voittaa
pimeyden vallat kansassamme.
Herra Jeesus Kristus,
kaiken voimme Sinun kauttasi,
siihen me uskomme.
Armahda meitä.
Amen.
Suomen tasavallan presidentti Kyösti Kallion rukous talvisodan puhjetessa
vuonna 1939. Edelleen erittäin ajankohtainen.
15
Filmi The Passion
of the Christ
Lauantaina 7.4. klo 18-21
Finska Filadelfiassa.
Tämä koskettava filmi kuvaa
Jeesuksen viimeisiä tunteja ennen
ristiinnaulitsemista sekä Hänen
kärsimistään ristillä.
Sisters´ - Keskusteluilta
Naisille eri elämäntilanteissa
Finska Filadelfiassa
To 8.3.2012 klo 18.30 - 20.30
Teemana: ”Ei hiuskarvakaan.”
- Ota mukaan pieni valokuva
itsestäsi. Sellainen, jossa olet
mielestäsi parhaiten, minkä
ikäisenä tahansa. Illassa pientä tarjoilua omakustannushintaan. Ei ilmoittautumista.
16
Poimintoja kevään tapahtumista
La 24.3.- Su 25.3. Sielujenvoittamisseminaari, opettajana lähetyssaarnaaja Eero Pokela Oulusta.
Tilaisuudet la klo 15, 16 ja 18. Su klo 11
La 31.3.klo 14-17
International Impact rukouspäi-
vä Tukholman maahanmuuttaji-
en puolesta
Su 1.4. klo 11 Asiakokous,
klo 12 Ehtoolliskokous
Su 8.4. klo 11 Pääsiäiskonsertti Armas Palmin johdolla
La 21.4. klo 12-16
Lasten enkelijuhla (Änglafest)
Su 22.4. klo 11 Teema: Vapaaeh-
toistyön voima. Kaikki eri
työmuodoissa palvelevat jäse-
nemme ovat kokouksen kunnia-
vieraita. Kevyt lounas.
Su 29.4. klo 11 Teema: Elämän- kaaren eri vaiheet.
Tilaisuuden jälkeen ruokailu 75+ jäsenille
Su 6.5. klo 11 Asiakokous,
klo 12 Ehtoolliskokous
To 17.5.- la 19.5.
Konferenssi Södertäljessä
La 26.5. klo 18 Evankeliumin ilta, Tuomo Ahonen
Su 27.5. klo 11 Tuomo Ahonen Harjavallasta
Su 3.6. klo 11 Asiakokous,
klo 12 Ehtoolliskokous
Sunnuntain kokoukset klo 11 ja
Taivas on lähellä -illat keskiviikkoisin klo 19
Rukouslauantait klo 12: 10.3., 14.4., 12.5. ja 9.6.
Musiikkikahvilat klo 16: 17.3., 14.4., 12.5. ja 23.6. lauantaisin
Lör 6.4. kl. 19 Tema: Varför tro på Jesus?
Talare: Mats Selander från Credo Akademi
Mats är en otroligt duktig och uppskattad talare runtom i Sverige. Han
har en gåva att på ett enkelt och roligt sätt besvara de teologiska frågorna
kring Jesus. Detta är en fantastisk möjlighet att ta med skolkompisar, arbetskollegor och grannar. Mötet är på svenska.
17
Finska Filadelfia
Tukholman suomalainen helluntaiseurakunta
Käyntiosoite
Västberga Allé 9, Hägersten
Postiosoie Box 42105, 126 14 Stockholm
Kotisivu Sähköposti www.finskafiladelfia.se
[email protected]
Toimistopuhelin 08-642 54 83 Keskiviikkoisin ja torstaisin klo 10-12. Pastorit
Timo Hakkarainen 0707-54 24 26
[email protected]
Reijo Tiainen 0709-28 44 33
[email protected]
Nuorisopastori
Maria Petersson Hansen 070-710 43 35
[email protected]
Vankila- ja katutyö
Kari Paakki 0739-157498
[email protected]
Konttoriasiat
Aila Heikkinen 0708-77 19 33
[email protected] Kymmenykset ja lahjoitukset helposti suoraan pankkitilille Seurakuntakassa:
PG 129146-7 tai BG 5556-8513
Lähetyskassa:
PG 50221-1 tai BG 5704-0503
Rakennuskassa:
PG 155097-9
Muita vastuuhenkilöitä
Kirjamyynti – Bokas Center
Vilho Malila
08-640 52 19, 070-712 57 09
Lapsityö
Johanna Kankaanpää
[email protected]
Srk-työntekijä
Seppo Lindgren 073-7439359
19
Vastaava toimittaja:
Leena El Rafie, [email protected]
070-4715023
Taitto:
Kaisa Franzén, [email protected]
Kannen kuva www.christianphotos.net
Seuraava lehti ilmestyy 3.6.
Materiaali toimittajalle viimeistään 10.5.