1 1/13 Kempeleen lukiosta 2 1/13 Parempi ystävä lähellä kuin raha kulkeilla Ranska Pääkirjoitus................................................................................ Sarjakuvia................................................................................ Opiskelu kannattaa aina........................................................... Muutakin kuin oppikirjoja............................................................... Ruokailusta eväät hyvään koulupäivään........................................... Sarjakuva................................................................................ Vuoden 2013 hallituksen keltanokat....................................... Sarjakuva................................................................................ Päivä Euroopan parlamentissa...................................................... Penkkarit 2013.................................................................. Loistava päivä......................................................................... Saavutuksia kouluvuonna 2012–2013............................................. Kempeleen lukion ylioppilaat keväällä 2013 .................................. FIKSU Fiksu 1/13:n toimitus: Kati Kumpulainen, Anni Tuomela ja Krista Tyni Vastaavat opettajat: Pasi Konttinen, Reijo Mustonen, Liisa Pirinen ja Kalevi Pirttikoski Yhteystiedot: opettajan [email protected]; puhelin: 050 3169 593; faksi: 08 520 8088; osoite: Kempeleen lukio / Fiksu, Vihiluodontie 580, 90440 Kempele Kannet: Krista Tyni 3 5 6 9 13 14 15 16 17 19 20 22 3 PÄÄKIRJOITUS 31.5.2013 Kiitosten aika Tämä on historiallinen hetki. Pitelet käsissäsi näillä näkymin viimeistä Fiksun paperiversiota – ja luet kuka ties viimeistä konsanaan ilmestyvää Fiksua. Fiksu jää pitkälle tauolle, ehkä eläkkeelle. Koululehti Fiksua on julkaistu paperilehtenä 1980-luvulta saakka. Rinnakkainen nettiversio Fiksusta on ilmestynyt 1990-luvulta lähtien. Fiksu on ollut Kempeleen lukion puolivirallinen äänitorvi, media, jossa julkisuuteen ja yhteiseen tietoisuuteen ovat päässeet niin opiskelijoiden kuin henkilökunnankin mietteet ja mielipiteet – toisinaan räväkämmin, toisinaan hillitymmin, mutta toivoaksemme aina elegantisti ja hyvää journalistista tapaa noudattaen. Kahdesti lukuvuodessa ilmestyneen Fiksun toimituskuntaan on kuulunut journalisteja joka lähtöön: haastattelijoita, gallupien tekijöitä, matkapäiväkirjan pitäjiä, raportoijia, esseistejä, runoilijoita, novellisteja, pakinoitsijoita, kolumnisteja, elokuva- ja levyarvostelijoita, kirjallisuus- ja teatterikriitikoita, sarjakuvapiirtäjiä, valokuvaajia, kansikuvataiteilijoita ja taittajia, jotka ovat omalla ajallaan ja vaivojaan säästämättä työstäneet materiaalia Fiksussa julkaistavaksi. Innokkaat, aikatauluja pelkäämättömät toimittajat ovat kantaneet Fiksun toimintaa vuosikymmenten läpi. Fiksu on raportoinut kouluvuoden tapahtumista, haastatellut vaihto-opiskelijoita ja uusia opettajia, kysellyt eläkkeelle lähtevien mietteitä, tehnyt kyselyitä opiskelijoille, käynyt vuoropuhelua koulua koskevista uudistuksista, jututtanut kansainvälisyysviikkojen vieraita ja lähettänyt toimittajansa tutustumaan erilaisiin harrastuksiin ja vapaa-ajan toimintoihin. Vanhoista Fiksuista voi lukea, mitkä asiat ovat puhuttaneet, kiukuttaneet ja naurattaneet. Fiksun nettiarkisto on tutustumisen arvoinen. Ajat kuitenkin muuttuvat, opiskelijoiden elämä muuttuu yhä kiireisemmäksi, ja harrastukset haukkaavat vapaa-ajasta ison osan. On yhä harvempia toimitustyöstä innostuneita vapaaehtoisia, jotka ovat valmiita uhraamaan kallisarvoisia vapaahetkiään koululehdelle. Lehdenteon perussääntö kuuluu: ilman toimittajia ei ole lehteä. Tämän vuoksi on päädytty nyt käsillä olevaan ratkaisuun. 4 Ei yksin Fiksussa vaan laajemminkin lehdistössä on meneillään valtava murros, jossa toimituksellisen sisällön jakamisen välinettä ja ansaintalogiikkaa haetaan kilvan eri puolilla maailmaa. Murrosvaiheen jälkeen on muotoutumassa uusi mediakenttä, jossa paperilehdilläkin lienee oma paikkansa. Lehtimies Mark Twainin sanoja lainaten paperilehti voi toistaiseksi todeta: “Huhut kuolemastani ovat vahvasti liioiteltuja”. Internet on kuitenkin se foorumi, jossa lehtien kohtalot ratkaistaan, ja laajemminkin sähköinen media on lyömässä läpi printtimedian kustannuksella. Habent sua fata libelli saa uusia merkityksiä, kun myös oppikirjat ovat siirtymässä sähköiseen muotoon. Elämme jännittäviä aikoja. Muutoksessa on kuitenkin myös jotain pysyvää. Luimmepa uutisemme missä muodossa tahansa, maksoimmepa sisällöstä tai emme, emme saa unohtaa suhtautua kriittisesti kaikkeen lukemaamme. Kaikki mitä kirjoitetaan, kaikki mitä sanotaan ei ole totta. Ja totuudellakin on monta muotoa – maailma ei ole mustavalkoinen, eikä edes harmaan sävyissä, paremminkin se on sateenkaaren kirjava. Faktat ratkaisevat! Jäähyväisiin kuuluu Herman Hessen runo Vaiheet. Kesän 2013 kynnyksellä se on erityisen ajankohtainen: Jokainen kukka kuihtuu,vanhuudeksi lakastuu nuoruus. Tuokion vain kukkii elämän joka vaihe, hyve, totuus, vain aikansa, ei ikuisuutta varten. Kun kutsuu elämä, siis, sydän, valmis taas ole jäähyväisiin, uuteen alkuun. Iloiten lähde, nurkumatta katko siteesi entiseen, päin uutta riennä. On lumousta joka matkaan lähtö, se auttaa elämään, se meitä suojaa. Hyvää kesää kaikille! Fiksu kiittää ja kuittaa. 5 Sarjakuva: Jaana Kessel Sarjakuva: Krista Tyni Sarjakuva: Amelia Kärppä 6 Haastattelu: Liisa Pirinen ja Kalevi Pirttikoski Kuva: Pasi Konttinen Opiskelu kannattaa aina Kempeleen lukion rehtori Tuomo Pihkakoski jää eläkkeelle tämän kevään jälkeen. Fiksu haastatteli vuodesta 1976 koulussamme sekä opettajana että rehtorina työskennellyttä metsän ystävää. Tuomo Pihkakoski 7 Milloin tulit Kempeleen lukioon ja mitä teit sitä ennen? Milloin sinusta tuli rehtori? Aloitin Kempeleen lukiossa 1.8.1976, kun lukio käynnisti toimintansa. Olin edellisenä lukuvuotena auskultoimassa (opetusharjoittelussa), mutta olin myös jo kolmatta vuotta töissä Oulun Teknillisessä oppilaitoksessa. Maaliskuun lopulla tulin myös Kempeleen yläasteen englannin kielen lehtorin sijaiseksi lukuvuoden loppuun. Rehtorina aloitin kymmenen vuotta myöhemmin 1.8.1986. Millaista hommaa rehtorin työ on nykypäivänä? Rehtorin työ on kokonaisvaltaista. Rehtorin tehtävänä on luoda opettajille ja opiskelijoille sellaiset olosuhteet, että he voivat opettaa ja opiskella. Totta kai tähän tehtävään kuuluu paljon muutakin, mutta näin lyhyesti. Mitkä ovat Kempeleen lukion vahvuudet? Mikä tekee Kempeleen lukiosta Kempeleen lukion? Ensinnäkin lukio on kooltaan toiminnallisesti juuri sopivan kokoinen, ei liian iso eikä liian pieni. Lukion henkilökunta osaa ja haluaa tehdä yhteistyötä. Opettajien ammattitaito ja -etiikka on erittäin korkealla tasolla. Lisäksi meillä on hyvä yhteishenki. Olemme painottaneet pitkään kansainvälisyyttä koulumme toiminnassa, ja se näkyy myös koulumme ulkopuolelle. Mitkä ovat olleet isoimpia muutoksia lukio-opiskelussa sinun urasi aikana? Syksyyn 1982 saakka lukiossa opiskeltiin hajautetusti eli kaikki opiskeltavat aineet olivat lukujärjestyksessä läpi koko lukuvuoden. Lukujärjestyksessä oli I- ja II-viikot. Jaksoina oli vain syys- ja kevätlukukausi. Ja tietysti lukio oli luokallinen. Sitten oppimäärät pilkottiin pienempiin kokonaisuuksiin kursseiksi. Lukuvuosi muodostui viidestä tai kuudesta jaksosta. Jakson aikana opiskeltiin tietty määrä eri oppiaineiden kursseja kuten nykyisinkin, mutta edelleen toimittiin luokallisessa järjestelmässä. Syksyllä 1995 otettiin käyttöön nykyinen luokaton järjestelmä. Ylioppilaskirjoitusten hajauttamismahdollisuus oli merkittävä muutos, joka myös lisäsi opettajien työkuormaa. Olet ollut mukana monissa opetussuunnitelmauudistuksissa. Ovatko uudistukset mielestäsi tärkeitä? Tehdäänkö niitä sopivin aikavälein? Olen ollut mukana tekemässä kolmea opetussuunnitelmauudistusta, vuosina 1985, 1995 ja 2005. Kun Kempeleen lukio aloitti toimintansa, meille uusille opettajille annettiin käteen valtakunnallinen lukion opetussuunnitelma, LOPS, jota kaikki muutkin lukiot noudattivat. Uudistukset ovat tärkeitä, maailma muuttuu ympärillämme ja koulun pitää pysyä mukana. Kyllä noin kymmenen vuoden sykli on sopiva, mutta nyt näyttää siltä, että tästä nykyisestä ops-jaksosta tulee vähän pitempi. Millaisena näet yleissivistyksen merkityksen ja tulevaisuuden? Olen aina arvostanut yleissivistystä, jota toki voi oppia muuallakin kuin vain lukiossa. Kuitenkin arvostan vaistomaisesti sellaisia ihmisiä, jotka ovat suorittaneet 8 suomalaisen lukion ja hankkineet valkolakin. Uskon, että yleissivistyksen antaminen säilyy lukion tehtävänä pitkään myös tulevaisuudessa. henki. 2000-luvulla aloitimme syksyiset kansainvälisyysviikkomme, ja muistiin on jäänyt monia huippuasiantuntijoiden vierailuja. Miten lukiolaiset ovat muuttuneet vuosien aikana? Perusasioissa eivät paljoakaan. Kuitenkin nykyajan lukiolaiset ovat rohkeampia, välittömämpiä ja verbaalisesti kielitaitoisempia. Omaa kielitaitoa uskalletaan käyttää. Lukiolaiset ovat myös kansainvälisempiä, matkustavat ulkomailla enemmän kuin ennen. Terve itsetunto on korkealla myös kansainvälisissä ympyröissä, ja se on hyvä asia. Minkä ajatuksen haluaisit jättää seuraajallesi? Tee niin kuin koet hyväksi. On hyvä kuunnella muita, mutta sinun täytyy pitää kuitenkin kokonaisuus mielessä ja ohjakset käsissäsi. Muistat koulun entistenkin opiskelijoiden nimet todella hyvin. Mikä on salaisuutesi? Taitaa olla niin, että entisiä opiskelijoita muistaa paremmin. Luokallisessa lukiossa samaa opiskelijaa sai opettaa kolme, jopa neljä vuotta. Kyllä siinä väkisinkin opiskelijan ja opettajan välille syntyi kiinteämpi yhteys. Ehkä siksi nimetkin ovat jääneet paremmin mieleen. Mitä mieleenpainuvia muistoja sinulle on jäänyt Kempeleen lukiosta eri vuosikymmeniltä? 70-luvun lopulla teimme keväisin luokkaretkiä ympäri Suomea. 80-luvulta tulee mieleen lukuisat keväisin tehdyt kakkosluokkalaisten luokkaretket Tukholmaan ja joskus Helsinkiin. Olin usein valvojana. 90-luvun alussa tapahtui raju opettajakunnan vaihtuminen, jonka seurauksena syntyi lukion nykyinen erittäin hyvä yhteis- Mitä haluaisit sanoa opettajille? Entä opiskelijoille? Jatkakaa entiseen malliin. Antakaa uudelle rehtorille aikaa tutustua taloon ja sen tapoihin, ja jos hän ehdottaa jotain uutta, älkää heti tyrmätkö! Opiskelu kannattaa aina! Mitä suunnitelmia sinulla on lisääntyvän vapaa-ajan varalle? Todennäköisesti tulen puuhastelemaan yhä enemmän mökillä Kestilässä. Teen siellä myös metsätöitä, kalastan, metsästän syksyllä suomenpystykorva Hallin kanssa kanalintuja, poimin marjoja jne. Myös rakennustöitä on tiedossa sekä Kempeleessä että mökillä. Suunnitelmissa on ulkomaanmatkojakin. Olen myös ahkera lukija. Aina on jokin kirja menossa. 9 Haastattelu: Liisa Pirinen ja Kalevi Pirttikoski Kuvat: Pasi Konttinen Muutakin kuin oppikirjoja Kempeleen lukion opettajat Lahja Muhonen ja Esko Nurmesniemi ovat hekin jäämässä eläkkeelle. Vuosien varrelle mahtuu muun muassa yhdessä pidetyt erätaitokurssit Kuusamon maastoissa. Milloin tulit Kempeleen lukioon ja mitä teit sitä ennen? Lahja: Tulin lukioon ja yläasteelle vuonna 1977. Heti valmistumiseni jälkeen työskentelin ensin vuoden Pohjankartanon yläasteella. Esko: Tulin Kempeleen lukioon opettajaksi vuonna 1990. Sitä ennen olin yläasteen opettajana Raahessa toistakymmentä vuotta. Mikä sai sinut valitsemaan liikunnan / biologian ja maantieteen? Lahja: Valitsin liikunnan, koska harrastin yleisurheilua ja naisvoimistelua. Ajattelin, että haen Jyväskylän yliopiston liikuntatieteelliseen ja mietin siellä, mille alan. Hyvin pian selvisi, että liikunnanopettajan homma on minun juttuni, vaikka psykologian opinnotkin kiinnostivat. Esko: Sitä olen joskus itsekin miettinyt. Lahja Muhonen Meillähän ei siihen aikaan ollut lukioissa ollenkaan opoja eikä opinto-ohjausta. Keskityin yo-kirjoitusten reaalissa biologiaan ja maantieteeseen, joten se varmaankin vaikutti hakeutumiseeni opiskelemaan näitä aineita Oulun yliopistoon. 10 Mikä opettajan työssä on parasta? Lahja: Kun on tekemisissä nuorten kanssa, pysyy kärryillä maailman menossa ja ymmärtää nuoria paremmin. Esko: Parasta on todellakin ollut saada työskennellä nuorten parissa. Itsestäni on tuntunut, että sitä on pysynyt henkisesti ”nuorekkaampana” kuin muuten olisi ollut. Tietenkin olen myös tykännyt opettaa omia oppiaineitani. Koko työyhteisö vaikutti tosi mukavalta heti ensimmäisenä työvuotenani. Miten opettajan työ on muuttunut urasi aikana? Lahja: No jos liikunnan kannalta ajatellaan, suurin muutos on se, että perusliikunan osuus on vuosien myötä vähentynyt ihan tunneissakin mitattuna ja elämysliikunan osuus on lisääntynyt. Luokallisessa lukiossa saattoi olla niin, että olin opettanut samoja tyttöjä ensin yläasteella kolme vuotta ja sitten opetin heitä vielä kolme vuotta lukiossa, säännöllisesti kaksi tuntia viikossa. Silloin opiskelijat tunsi paremmin ja kon- Esko Nurmesniemi takti oli erilainen, luottavampi. Nykyään ei keskitytä niinkään itse liikkumiseen, vaan mukaan on tullut tiimit, Wilma ja erilaiset projektit ja hankkeet. Ennen opiskelijat jäivät koulupäivän jälkeen vielä suosittuun aerobic-kerhoon, mutta kurssimuotoisuus vähensi osallistujamääriä, eikä kerhoa enää järjestetä. Samoin pois ovat jääneet yhteisöllisyyttä luoneet talvi- ja syysliikuntapäivät, jolloin mm. tehtiin lumiveistoksia ja kerättiin puolukoita. Ennen teimme myös yhteistyötä 11 Kempeleen naisvoimistelijoiden kanssa ja moniin kevätjuhliin valmisteltiin voimisteluesitys. Tällaiseen ei nykylukiossa ole enää aikaa. Terveystieto ylioppilaskirjoituksissa kirjoitettavana, arvostettuna reaaliaineena on myös verrattain uutta, ja olen tykännyt kehittää sitäkin puolta. Olen aina ollut varsinainen uuden oppija, ja kursseilta olen hakenut ideoita ja tietoutta mm. uusista lajeista, joihin on ollut kiva perehtyä tarkemmin. Esko: Muistelen, että vuonna 1995 netti mullisti meidänkin lukiomme maailman. Ette ehkä usko, mutta lukiomme oli Suomen lukioiden ensimmäisiä tietokoneavusteisten opetusmateriaalien tuottajia. Niitä käytiin esittelemässä Opetushallituksen koulutustilaisuuksissakin. Sitä aikaa on tosi hienoa muistella. Tämän jälkeen tietoa onkin etsitty yhä enemmän muualta kuin oppikirjoista. Entäpä opiskelijat? Lahja: Opiskelijat ovat avoimempia ja varsinkin yläkoulun puolella välittömämpiä. Liikunnallisessa mielessä suurin muutos on opiskelijoiden kestävyyskunnon hiipuminen. Olen tehnyt tilastoja ysiluokkalaisten tyttöjen Cooperin testin tuloksista, ja niissä näkyy selvästi, miten kestävyyskunto on laskenut 90-luvun alkuvuosista, jolloin paras tyttöjen tulos Cooperissa saattoi olla jopa yli 3000 metriä. Nykyään kestävyysurheilu ei ole muotia, vaan elämyksellisyyttä haetaan esimerkiksi funktionaalisesta treenistä, ja usein oma laji löytyy kuntosalien tarjonnasta. Muotilajit tulevat ja menevät, tästä hyvänä esimerkkinä on zumba. Esko: Minustakin opiskelijat ovat avoi- mempia ja valmiimpia omaksumaan uusia vaikutteita. Kurssimuotoiseen opiskeluun siirtyminen on tuonut opiskelijoille enemmän valinnan mahdollisuuksia, mutta myös vastuuta. Tämä on aiheuttanut monille vaikeuksia. Opon ja opettajien tehtävät ovat tässäkin suhteessa muuttuneet. Ohjausta on kaikin puolin täytynyt lisätä. Mitä kivoja muistoja sinulla on Kempeleen lukiosta? Lahja: Vanhojenpäivät ovat olleet aina kohokohtia. Opiskelijoilla on vanhojen tanssien harjoitteluun oma sisäinen motivaatio. Mukavia muistoja ovat myös ne arkipäivän tilanteet, kun nauru raikuu liikuntatunnilla ja ilo syntyy spontaanisti. Kyllä opiskelijoidan ilmeestä näkee, että tykkää liikkua, ja onnistumisen elämykset ovat liikunnan parasta antia. Tietysti myös vuosien varrella koulun joukkueiden saavuttamat palkinnot mm. pesäpallossa ja yksittäisten opiskelijoiden menestys ihan MM-tasolla asti ovat lämmittäneet mieltä. Hieno muisto on myös lukion ensimmäisistä ylioppilaista vuodelta 1979, kun he veivät meidät opettajat lakkiaispäivänä ulos syömään. Esko: Alkuaikojen tiivis luokkayhteisö on jäänyt mieleen. Kerättiin rahaa pitämällä diskoja ja lähdettiin toukokuussa Tukholmaan luokkaretkelle. Itämeriprojektin leirikoulut Hailuodossa biologian, kemian ja kuvaamataidon yhteistyönä olivat mukavia. Iltaisin pelattiin lentopalloa ja paistettiin räiskäleitä. Oltiin merisairaitakin yhden näytteenottoreissun jälkeen, kun kippari ehkä vähän tahallaan keikutti tutkimusalusta kovassa aallokossa. Tämänkeväisiä opettajien ja oppilaiden pitämiä hienoja konsertteja varmasti tulee ikävä. 12 Olette vetäneet yhdessä monia erätaitokursseja. Mitä muistoja niistä on jäänyt mieleen? Lahja: Erätaitokurssit alkoivat vuonna 1994, ja idean isänä oli Esko, joka oli vetänyt vastaavanlaisia kursseja Raahessa. Minä innostuin mukaan ja sain vaeltamisesta itsellenikin harrastuksen. Kurssi jäi resurssipulan vuoksi pois kurssitarjottimesta vuonna 2008, mutta nyt toiveet kurssin toteutumisesta ovat taas viriämässä. Monia kommelluksia sattui matkan varrelle; milloin mukaan oli raahattu valtava ghetto blaster, milloin evääksi pakattu jugurtti oli sotkenut kaikki rinkassa olleet vaatteet, milloin trangiakeittimessä käytetty sinoli oli turmellut hajullaan ja maullaan kaikki rinkassa olleet muonat, milloin tennarikengissä matkaan lähteneen jalat olivat olleet täynnään rakkoja. Parhaat muistot liittyvät nuotiolla istuskeluihin, kun yhteisen keskustelun lomaan limittyi spontaania ohjelmaa, ja uinteihin Kuusamon kylmissä vesissä, kun arinkin uskaltautui veden varaan. Erätaitokurssi yhdisti maantiedettä, biologiaa ja liikuntaa hienolla tavalla. Esko kertasi menomatkalla linja-autossa pinnanmuodostusta, ja kävelyreitin varrella pysähdyttiin tunnistamaan milloin sieniä, milloin ötököitä ja lintuja. Esko: Erätaitokurssilla monet lukiolaiset saivat ensimmäisen kosketuksen luontoon Kuusamon hienoissa maisemissa. Itse olin jälkijoukon valvojana, kun taas Lahja paineli kärkijoukon mukana. Monesti viimeiset kilometrit olivat fyysisesti raskaita. Joskus oli pari ylimääräistä rinkkaa selässäni viimeisessä kovassa nousussa. Mutta tuntui aina tosi mukavalta, kun kaikki kuitenkin jaksoivat reitin loppuun saakka. Se on ollut sitä parasta yhteisöllisyyttä opettajan ja opiskelijoiden välillä, mitä koskaan olen voinut saavuttaa. Millainen koulumme on työpaikkana? Lahja: Mitä arvelette. Olisinko viihtynyt tylsässä työpaikassa 35:tä vuotta? Kempeleen lukio on hyvä työpaikka, on hyvät opiskelijat, hyvät kollegat, hyvä johto ja myötämieliset kuntapäättäjät. Esko: Lukion laajennuksen jälkeen saimme uudet työtilat ja luokat nykyaikaisine työvälineineen. Kempeleen kunta on satsannut opiskelumahdollisuuksiin kiitettävästi. Tästä on todisteena tämänkin kevään uudet ylioppilaat. Kuten jo aikaisemmin mainitsin, tykästyin heti Kempeleen lukion koko työyhteisöön opiskelijat mukaan lukien. Mitä suunnitelmia sinulla on lisääntyvän vapaa-ajan varalle? Lahja: En suunnittele tulevaa vapaa-aikaa, yhdistän kellon ja kalenterin työelämään. Aion katsella vuoden verran, mihin uomiin elämä asettuu, kun se kuitenkin enimmäkseen on eläkkeelläkin tavallista arkea. Tietysti mummun kaksi lastenlasta saa hellittelyä, ja arjen mausteena liikunta, kulttuuriharrastukset ja matkustelu tulevat olemaan tärkeitä. On ollut mukava olla töissä ja mukava lähteä hyvillä mielin eläkkeelle, vaikka siihen liittyy paljon haikeutta. Odotan innolla kolmannen elämän alkamista! Esko: Lisääntyvä vapaa-aika ei tuota ongelmia. Mökkeily kalastus- ja ulkoilumahdollisuuksineen odottaa tänäkin kesänä. Metsissä on mukava marjastaa, sienestää ja tehdä polttopuita. Kotona raja-aitakin kaipaisi uusimista… 13 Haastattelu: Liisa Pirinen ja Kalevi Pirttikoski Kuva: Pasi Konttinen Ruokailusta eväät hyvään koulupäivään Koulumme pitkäaikainen ruokapalveluvastaava Aira Vaittinen jää eläkkeelle kesän jälkeen. Hän muisteli Fiksun pyynnöstä, miten ruokailu on vuosien myötä muuttunut Kempeleen lukiossa. Aira Vaittinen tuli töihin Kempeleen kuntaan elokuussa 1978. Silloin kirkon viereiselle tontille kohonnut lukiorakennus oli vielä keskeneräinen. Alakerran ruokasali valmistui joulun jälkeen. Aira Vaittinen Ruoka tuotiin ala-asteelta maitokärryllä lukion puolelle, ja annokset jaettiin tiskillä opiskelijoiden lautasille. Näkkileipä ja voi olivat pöydissä. Tämä käytäntö jatkui 22 vuoden ajan. 14 Aira kertoo, että koulun alkuvuosina järjestettiin joka syksy retkipäivä, jonka aikana kerättiin Kempeleen metsistä puolukoita koulun keittiön käyttöön. Ennätys oli peräti 400 litraa marjoja. “Vuonna 2002 saimme koulun ruokasaliin kylmälinjaston. Keittiöön saatiin lämpöhauteet ja uuni, ja astianpesutilaa laajennettiin”, Aira muistelee. Nykyään ruoka tuodaan yläkoulun puolella sijaitsevalta keskuskeittiöltä. Ruokalistalta ovat jääneet pois vanhat klassikot, sellaiset kuin kanaviillokki, tillilihakastike, silakkalaatikko, maksalaatikko ja kuoripäälliset perunat. Niiden tilalle ovat tulleet kirjolohikiusaus, broileri, uunimakkara ja pyttipannu sekä nuggetit. Kansainvälisyys näkyy siinäkin, että perunan rinnalle on kirinyt pasta. Aira kiittelee lukiomme opiskelijoita fiksuiksi nuoriksi, joiden kanssa on tultu hyvin toimeen aina. Jatkuvuutta edustavat toisen polven lukiolaiset, joiden vanhemmat ovat aikanaan opiskelleet koulussamme. Aira kannustaa nykyisiä ja tulevia opiskelijoita ainakin maistelemaan kaikkia ruokia ennakkoluulottomasti. Hän muistuttaa, että kouluateria on päivän tärkein ateria, josta saa energiaa opiskeluun. “Lukio on ollut työympäristönä minulle mieluisa, ja mukava henkilökunta ja hyvä yhteistyö ovat saaneet minut pysymään samassa työpaikassa melkein 35 vuotta”, Aira summaa. Lopuksi hän haluaa kiittää kaikkia opettajia, opiskelijoita ja koko henkilökuntaa ja toivottaa kaikille hyvää kesää. __________________________________ Sarjakuva: Nathalie Lamparter 15 Haastattelu: Roosa Pesälä Kuva: Juho Laurila Vuoden 2013 hallituksen keltanokat Oppilaskunnan uudet jäsenet ovat lukion ensimmäisen vuoden opiskelijoita. Kysyimme koulumme uusilta hallituslaisilta seuraavia asioita: 1. Nimi 2. Mistä pidät ja et pidä 3. Kerro jotain itsestäsi 4. Lempiruoka ja -juoma 5. Harrastukset 6. Tehtävä hallituksessa 1. Rita Maukku 2. Pidän kesästä ja lämmöstä. Itikat hyi. 3. Olen sosiaalinen ja positiivinen tyyppi. 4. Kalaruuat, maito. 5. Pianonsoitto ja kavereiden kans- sa hengailu. 6. Rahastonhoitaja! 1. Pilvi Kronqvist 2. Tykkään kesästä. En tykkää ötö- köistä. 3. Olen pitkä. 4. Pizza, maito. 5. Kuntosali ja jumpat. 6. Postinkantaja. 1. 2. 3. 4. 5. 6. Joakim Rydenfelt Pidän musiikista ja urheilusta. En tykkää väsymyksestä. Nukkuminen, treenaus, ruoka. Sisäfilee mediumina, kokis. Vapaaottelu ja kynäniskailu salilla. Tiedotusvastaava. 1. 2. 3. 4. 5. 6. Iida Lipponen Pidän lihaksikkaista pojista. En tykkää tilini saldosta. Olen avoin ja puhelias ihminen, jopa tuntemattomien seurassa. Kaikki paitsi rössypotut menee alas, maito. Salilla ja jumpassa käynti. Tilausvastaava. 1. Roosa Pesälä 2. Tykkään kuunnella musiikkia täysillä ilman että muut kuulevat. Inhoan hiihtämistä. 3. Haluaisin käydä maailman jokai- sella mantereella. 4. Olen kaikki- paitsi kalaruokainen, appelsiinimehu. 5. Tanssi, kuntonyrkkeily ja partio. 6. Pullavastaava. 16 Oppilaskunnan uudet jäsenet ovat Rita Maukku, Iida Lipponen, Roosa Pesälä, Pilvi Kronqvist ja Joakim Rydenfelt. __________________________________ Sarjakuva: Sara Lämsä 17 Raportti: Kati Kumpulainen Päivä Euroopan parlamentissa Euroscola on Euroopan parlamentin järjestämä ohjelma lukioille ja ammatillisille oppilaitoksille. Sen tarkoituksena on saada nuoret tutustumaan Euroopan parlamentin toimintaan. Euroscola-ohjelmaan osallistuu oppilasryhmiä eri puolilta Euroopan unionia. Reissumme Ranskaan alkoi, kun lensimme Helsingin kautta Frankfurtiin, josta jatkoimme matkaa bussilla kohti Strasbourgia ja hotelliamme. Itse Euroscola-päivän lisäksi meillä oli aikaa myös kierrellä kaupunkia ja tutustua ranskalaiseen kulttuuriin. Kävimme vierailulla eri museoissa sekä Strasbourgin katedraalissa. Tutustuimme nähtävyyksiin myös käymällä kaupungin läpi kulkevalla venekierroksella, jossa kerrottiin kaupungin historiasta. Aikaa oli varattu runsaasti myös vapaaseen kiertelyyn sekä shoppailemiseen. Euroscola-päivän aluksi kaikki oppilasryhmät kokoontuivat suureen ruokasaliin, jossa söimme yhdessä aamupalaa ja meille kerrottiin päivän ohjelmasta. Kun kaikki olivat saaneet syötyä ja ohjeet olivat selvillä, oli aika siirtyä istuntosaliin. Meille kerrottiin tarkemmin, mikä Euroopan parlamentti on, sekä esiteltiin sen toimintaa. Halukkaat saivat esittää myös kysymyksiä, jotka liittyivät Euroopan unioniin. Kysymyksiin oli vastaamassa Herbert Reul, saksalainen Euroopan parlamentin jäsen. Hänelle esitettiin kysymyksiä mm. eurokriisistä, maahanmuutosta sekä ympäristöstä. Oli mielenkiintoista saada kuulla muiden nuorten mielessä pyöriviä kysymyksiä sekä asiantuntijan vastauksia niihin. Jokainen koulu oli etukäteen valinnut keskuudestaan opiskelijan, joka esittelee paikkakuntansa sekä koulunsa muille. Meidän koulun esittelijäksi olimme äänestäneet Antti Laurin, joka piti esitelmän Kempeleestä sekä Kempeleen lukiosta. Paikalla oli yhteensä noin 500 nuorta 19 eri maasta, joten esitelmien joukkoon mahtui myös hyvin erilaisia esityksiä. Esityksiä kuunnellessa oppi paljon uutta ja sai tietää paikoista, joista ei ollut ennen kuullutkaan. Seuraavaksi oli lounastauon vuoro. Ruoan jälkeen oli vuorossa Eurogame-niminen tietovisa. Saimme ohjeeksi kerääntyä neljän hengen ryhmiin, joissa jokaisen oppilaan tuli olla eri maasta. Ryhmissä meidän tehtävämme oli vastata tietovisan kysymyksiin, joista jokainen koski eri Euroopan unionin jäsenvaltiota. Visaa oli vaikeutettu kääntämällä kaikki kysymykset eri kielille, joten saadakseen selvää kysymyksistä piti apua etsiä erimaalaisilta nuorilta. Myös oikeiden vastausten 18 selville saamisessa oli haasteita, joihin tarvittiinkin taas muiden opiskelijoiden apua. Ruokasalissa olikin melko vauhdikas meno, kun nuoret yrittivät löytää apua toisistaan. Ruokatauon päätyttyä vastauslomakkeet kerättiin takaisin ja tarkistettiin. Päivän lopuksi neljä parasta joukkuetta sai kilpailla istuntosalissa järjestetyssä finaalissa kaikkien edessä. Meidät oli jo ennen reissua jaettu pienryhmiin, joille oli annettu oma ajankohtainen aiheensa. Näissä pienryhmissä tutustuimme aiheeseemme ja pohdimme siihen liittyviä kysymyksiä. Kävimme myös läpi aiheeseen liittyvää sanastoa englanniksi, jotta työskentely olisi helpompaa. Aiheita olivat mm. maahanmuutto ja ympäristöongelmat. Iltapäivällä kokoonnuimme pienryhmissä yhteen muiden samaa aihetta pohtineiden erimaalaisten pienryhmien kanssa. Tehtävämme oli nyt yhdessä pohtia aiheeseen liittyviä ongelmia sekä mahdollisia ratkaisuja näihin ongelmiin. Koska yhdessä ryhmässä oli opiskelijoita useista eri maista, erosivat mielipiteet hieman toisistaan, mutta keskustelemalla löysimme yhteiset ratkaisut ongelmiin. Oli mielenkiintoista huomata, kuinka osa näkemyksistä vaihteli nuorten välillä, ja osasta asioista taas oltiin täysin samaa mieltä. Jokaisesta ryhmästä valittiin halukkaiden joukosta sekä puheenjohtaja että sihteeri, jotka lopulta kokosivat ryhmän mielipiteet yhteen. Seuraavaksi olikin taas aika kokoontua istuntosaliin muiden ryhmien kanssa. Jokainen puheenjohtaja vuorollaan esitteli ryhmänsä aiheen, siihen liittyvät ongelmat sekä ryhmän ratkaisut näihin ongelmiin. Jokaisen esityksen jälkeen muut opiskelijat saivat esittää kysymyksiä puheenjohtajalle aiheeseen liittyen. Näihin kysymyksiin puheenjohtaja vastasi ryhmän yhteisistä mielipiteistä kiinni pitäen. Kun esitys oli pidetty ja kysymykset kysytty, oli opiskelijoiden vuoro äänestää, kannattavatko he ryhmän ratkaisuja vai eivät. Näin käytiin läpi jokaisen ryhmän esitykset. Kun kaikki esitykset oli saatu käytyä läpi, alkoi Euroscola-päivä tulla päätökseensä. Viimeisenä lauloimme vielä kaikki yhdessä Euroopan unionin hymnin. Pitkä päivä Euroopan parlamentissa oli ohi. Päivän aikana ehti tapahtua paljon, ja illalla alkoikin jo väsymys vähän painaa. Reissu kokonaisuudessaan oli erittäin mielenkiintoinen ja opettavainen, oli hienoa saada nähdä, kuinka suuria päätöksiä tehdään. Reissusta jäikin paljon hyviä muistoja sekä ystäviä eri puolelta Eurooppaa. 19 Kuvat: Kimmo Aaltonen Penkkarit 2013 20 Raportti: Anni Tuomela Kuvat: Pasi Konttinen Loistava päivä Vanhojenpäivä on perinteisesti abiturienttien penkinpainajaisten jälkeen vietettävä päivä, kun lukion kakkosluokkalaisista on tullut koulun vanhimpia. Vanhojenpäivän alkuperäinen tarkoitus oli pukeutua vanhoihin vaatteisiin ja näyttää vanhalta. Nykyaikana vanhojentanssit saattavat tulla melko kalliiksi, kuten monet varmaan omia pukujaan, kenkiään, kampauksiaan ja asusteita ostaessaan huomasivat. Tansseja varten harjoiteltiin kovasti liikunnan neloskurssilla. Aamu alkoi monelle nuorelle aikaisin kampaajalle tai meikkaajalle menolla. Puoli yhdeksältä piti olla koululla. Heti ensimmäiseksi otettiin viralliset valokuvat koko joukosta, ja halutessaan sai ottaa myös parikuvan. Ensimmäinen esitys oli alakoululla parin tunnin päästä, ja jännitys alkoi kihelmöidä kaikkialla. Aikaa kulutettiin ruokailemalla, valokuvailemalla, ehostautumalla ja yläkoululla vierailemalla. Ensimmäiset tanssit alakoululla sujuivat hyvin kaikkien totutellessa tanssimaan puvuissaan. Alkujännityksen hellitettyä ja alakoululaisille esitettyjen tanssien jälkeen lähdettiin kohti Kempelehallia puoli kahden tansseihin, ja tunnelma oli käsin kosketeltava. Paikalla oli perheenjäseniä, sukulaisia, yläkoululaisia ja muita tuttuja. Esitys meni loistavasti, ja aplodit raikuivat pitkään korvissa. Tansseina meillä olivat poloneesi, avaustanssi, Pas de Quatre, Virginia Reel, tulinen tango, Macarena ja oma tanssi, jonka olivat kehitelleet Henna Näyhä, Pilvi Similä ja Laura Järvelä. Kempelehallin tanssien jälkeen jäi aikaa tehdä omia juttuja. Zeppelinissä monien ihmisten päät kääntyivät kauniiden tyttöjen ja komeiden poikien tullessa vastaan. Kävimme Rossossa syömässä herkullisen aterian. Yläkerran pukukopeissa oli tiivis tunnelma, ja kaikki valmistautuivat tulevaan esitykseen omilla tavoillaan. Aikaa oli jutella tuttujen ja tuntemattomien kanssa ja pyöriä ympäri Zeppeliniä muiden tanssijoiden kanssa. H-hetken koittaessa kuuden aikaan illalla kaikkia hymyilytti ja jännitti. Zeppelinin tanssi poikkesi muista siinä, että meidän piti kävellä rullaportaat alas ja Keskustorin keskellä oleva pylväs muutti sijoittumista hieman. Onneksi olimme kuitenkin edellisenä iltana käyneet harjoittelemassa. Zeppelinin tanssit sujuivat todella hyvin, ja omien tanssien päätteeksi saimme ylimääräiset valssit parimme ja kahden muun henkilön kanssa. Isät, äidit, serkut, tyttöystävät ja poikaystävät pääsivät myös tanssin huumaan mukaan. Kolmen tanssiesityksen jälkeen olo oli uupunut mutta todella tyytyväinen. Illalla suuntasimme kohti Kempeleen Työväentaloa – tuttavallisemmin Töpäriä – viettämään ikimuistoiset Wanhojen jatkot. 21 Tanssin pyörteissä Kempelehallilla. 22 Kooste: Liisa Pirinen ja Kalevi Pirttikoski Saavutuksia kouluvuonna 2012–2013 Kuvataiteen lukiodiplomi Marianna Meriläinen Alisa Myllys Saana Sirola Liikunnan lukiodiplomi Jaakko Ahola Janne Alatalo Salla Hanni Sara Heikkilä Lauri Hämeenaho Essi Kärjä Riku Karppinen Fanni Kuokkanen Sanna Martikkala Sami Määttä Niko Pelkonen Miikka Reijonen Elina Similä Simo Väisänen Sami Yli-Korpela Musiikin lukiodiplomi Ira Honkonen Matias Huttunen Henna Häkkilä Juho Junnila Noora Karjalainen Sami Martinkauppi Viivi Palosaari Julius Vetämäjärvi Simo Väisänen Pohjola-Nordenin lukiolaisten kesäkurssistipendi 2013 Suvi Parviainen KLL:n Oulun piirin kaukalopallon hopea Arttu Hänninen Saku Kastell Olli Karvonen Tuomas Mattila Severi Ojala Tomi Runtti Markus Siltakoski Atte Syväniemi Joona Takkula Nuutti Yliniitty (Aku Karppinen) Liikunnan ja Terveystiedon Opettajat ry:n valitsema vuoden liikunnanopettaja Lahja Muhonen Fiksu onnittelee! 23 24 Kempeleen lukion ylioppilaat keväällä 2013 Aitto-oja, Joni Birr, Sebastian Haapaniemi, Henrika Hautaniemi, Samu Heikkilä, Sara Heikkinen, Eerika Heikkinen, Sonja Heikura, Salla Hepo-oja, Tiina Hettula, Petja Hintsala, Hannes Hirvasniemi, Sonja Honkonen, Ira Huhtaniska, Iris Huttunen, Matias Hynynen, Saara Häkkilä, Henna Hämeenaho, Lauri Härkönen, Mari Junnila, Juho Kallinen, Henna Karjalainen, Noora Karppinen, Riku Karsikas, Sakari Karvonen, Henri Keskitalo, Jonna Kettunen, Antti Kiuttu, Samuli Koivunen, Eerika Koskipaasi, Toni Kylmäoja, Kristiina Kynsilehto, Miika Kähkölä, Sanna Kärjä, Essi Kärkkäinen, Antti Kärkkäinen, Kirsi Lehmus, Sami Lehtiniemi, Joni Lehtola, Annika Lukkari, Hannamari Martikkala, Sanna Meriläinen, Marianna Moilanen, Eveliina Myllys, Alisa Määttä, Mika Nguyen, Hao Nyyssönen, Janita Pahnila, Arttu Palosaari, Viivi Pelkonen, Niko Piippo, Riina Pulkkinen, Oskari Pyhtilä, Anna-Leea Rahko, Anna-Riikka Rasila, Milla Reijonen, Miikka Rytilä, Päivi Ryymin, Maija Saapunki, Joel Saarela, Markus Sarsila, Severi Savolainen, Miika Silver, Pauli Similä, Elina Sipilä, Tuomo Sirola, Saana Teppola, Tuomas Tikkala, Eetu Turpeinen, Taneli Törmänen, Tuija Vaarala, Silja Vanhala, Iida Vetämäjärvi, Julius Vimpari, Heidi Väisänen, Simo Väyrynen, Anniina Ylitalo, Johannes Yrjölä, Seppo