integroitu rannikkoalueen suunnittelu ja hallinnointi itämeren alueella
Gotlannin läänin läänihallitus integroitu rannikkoalueen suunnittelu ja hallinnointi itämeren alueella gotlannissa laadittu gis-malli Natureship -sarjaN julkaisuja Raportti nro: 2012:11 Julkaistu: 2012 Otsikko: Integrerad kustzonsplanering och förvaltning i Östersjöregionen – en GIS-modell framtagen på Gotland / Integroitu rannikkoalueen suunnittelu ja hallinnointi Itämeren alueella – Gotlannissa laadittu GIS-malli Kansikuva: Lars Vallin, Högklint Gotland Tekijät: Susanne Appelqvist, biologia ja GIS Marie-Louise Hellqvist, kulttuurimiljöö Urban Pettersson, mereen liittyvät asiat Josefin Walldén, yleiskuvaukset Koko Gotlannin läänin lääninhallitus Valokuvat ja kartat: kunkin kuvan kohdalla Graafinen suunnittelu: Urikka Lipasti, ELY, Turku, ja Lena Hultberg, Gotlannin läänin lääninhallitus Julkaisija: Gotlannin läänin lääninhallitus Paino: Gotlannin läänin lääninhallitus, Visby Raportti on julkaistu sähköisenä versiona, ja se on ladattavissa Gotlannin läänin lääninhallituksen verkkosivulta www.lansstyrelsen.se/gotland/ tai Naturshipin verkkosivulta www.miljo.fi/naturship. Esipuhe Tämä julkaisu on Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenneja ympäristökeskuksen koordinoiman Natureship-hankkeen (2009¬–2013) tuottama. Natureship on kansainvälinen hanke, johon kuuluu hankekumppaneita Virosta, Suomesta ja Ruotsista. Hankkeen rahoittaa Central Baltic Interreg IV A -ohjelma yhdessä kansallisten rahoittajien kanssa. Natureship-hankkeessa on mukana yhteensä 11 hankekumppania: Varsinais-Suomen ELY-keskus, Turun yliopiston Maantieteen ja geologian laitos, Metsähallitus, Fredrikshamnin, Raision ja Salon kaupungit sekä Vihdin kunta, Norrtäljen luonnonsuojelusäätiö, Gotlannin läänin lääninhallitus, Viron luonnonsuojelukeskus ja Tarton yliopisto. tehokkaita ratkaisuja, jotka hyödyttävät vesistönsuojelua ja biodiversiteettiä. Virolaiset, suomalaiset ja ruotsalaiset hankekumppanit testaavat erilaisia ranta-alueiden suunnittelumetodeja yhdistämällä GIS-materiaalia historialliseen materiaaliin, kokeilemalla innovatiivisia hoitometodeja ja ehdottamalla suosituksia sekä tutkimalla kulttuuribiotooppien avainlajeja. Lisäksi hankkeessa arvioidaan ekosysteemipalveluja, eli ihmisen luonnosta saamaa materiaalista ja immateriaalista hyötyä. Hankkeen päätuotteita ovat kuusi ympäristönhoidon alan julkaisua. Kaikki julkaisut voi ladata sähköisinä versioina osoitteesta www.ymparisto.fi/natureship. Hankkeen tavoitteena on edistää Suomen, Ruotsin ja Viron yhteistyötä luonnonsuojelun ja vesistönsuojelun osalta. Hankkeen puitteissa toteutetaan rannikkosuunnittelua kestävän kehityksen mukaisella tavalla, ja yhdessä muiden toimijoiden kanssa koetetaan löytää kustannus- Mika Orjala ja Annastina Sarlin Natureship-hankkeen koordinaattorit 3 Sisältö Esipuhe 1 Tiivistelmä.......................................................................................................................6 2 Johdanto.........................................................................................................................7 2.1 Gotlanti, maaginen saari.............................................................................................8 2.2 Natureship...................................................................................................................8 2.3 Tarkoitus, tavoite ja kohderyhmä.................................................................................9 3 Julkishallinto ja ekosysteemipalvelut............................................................................10 3.1 Lääninhallitus............................................................................................................10 3.2 Dialogi julkishallinnon työkaluna................................................................................10 3.3 Geografiskt Informations System – suunnittelutyökalu.............................................10 3.4 Ekosysteemipalvelut..................................................................................................10 3.5 Lue lisää ekosysteemipalveluista.............................................................................. 11 4 Rannikon kulttuuriperintö..............................................................................................13 4.1 Gotlannin historia – tiivistelmä...................................................................................13 4.2 Rannikkoalueen jäännökset......................................................................................15 4.3 Merelliset jäännökset.................................................................................................17 4.4 Orastava turismi........................................................................................................18 5 Rannikkoalue ja meriympäristö....................................................................................19 5.1 Rannikkoalue on puoleensavetävä...........................................................................19 5.2 Gotlannin rannikkoalue..............................................................................................19 5.3 Meriympäristö Gotlannin rannikoalueella..................................................................20 5.4 Tavallisia merilajeja....................................................................................................22 5.5 Meriympäristön tila.....................................................................................................23 6 Monet intressit on huomioitava.....................................................................................24 6.1 Asutus........................................................................................................................24 6.2 Tuulivoima.................................................................................................................25 6.3 Kalastuksen muuttuminen ja asutus lähellä rantoja..................................................26 6.4 Satamat ja laivaliikenne.............................................................................................26 7 Meriympäristön uhat.....................................................................................................27 7.1 Meriympäristön viholliset...........................................................................................27 8 Integroitu GIS-malli rannikkoalueen suunnittelua ja julkista suunnittelua varten..........28 8.1 Integroitu GIS-malli....................................................................................................28 8.2 Säilytysarvojen luokitus.............................................................................................28 8.3 Säilytysarvojen karttakerros......................................................................................31 8.4 Maankäyttöintressien karttakerros............................................................................38 8.5 Suojeltujen alueiden karttakerros..............................................................................38 8.6 Karttakerrosten päivitys.............................................................................................39 9 GIS-malli ja kehitysmahdollisuudet..............................................................................40 9.1 Karttakerrosten yhdistäminen....................................................................................40 9.2 Pinta-alat ja muut tiedot.............................................................................................42 9.3 Viro ja Suomi.............................................................................................................42 9.4 Viro............................................................................................................................44 9.5 Suomi........................................................................................................................45 9.6 Kyselytutkimus Länsi-Suomessa...............................................................................45 10 Haasteet ja tulevat mahdollisuudet............................................................................46 10.1 Malli, luokitus ja rajaaminen....................................................................................46 10.2 Kehitys.....................................................................................................................46 10.3 Käyttö......................................................................................................................47 10.4 Tuleva työ................................................................................................................47 11 Alaviiteluettelo.............................................................................................................48 12 Sanasto......................................................................................................................49 13. Liitteet........................................................................................................................52 Liite 1. Malli Gotlannin ekosysteemipalveluista..........................................................53 Liite 2. Malli Gotlannin maankäytöstä.........................................................................54 Liite 3. Malli Gotlannin suojelluista alueista................................................................55 Liite 4. Malli Viron karttakerroksesta...........................................................................56 Liite 5. Malli Suomen karttakerroksesta.....................................................................57 Liite 6. Mapping ecosystem services using a participatory approach.......................59 14 Viitteet.........................................................................................................................66 14.1 Sähköiset lähteet.....................................................................................................66 14.2 Painetut lähteet.......................................................................................................67 14.3 Painamattomat lähteet............................................................................................69 1 Tiivistelmä Integroitu rannikkoalueen suunnittelu ja hallinnointi Itämeren alueella -hankkeen tavoitteena on helpottaa rannikkoalueen fyysistä suunnittelua sekä laatia käyttökelpoista pohjaa uusien hallinnointimuotojen laatimiseksi. Tarkoituksena on myös, että kansalaiset voivat myöhemmin käyttää kehitettyä GIS-mallia hankkiessaan tietoa rannikkoalueiden virkistys-, maankäyttö- ja säilyttämisarvoista. GIS-malli on laadittu jo olemassa olevaa kartastoa lähtökohtana käyttäen. Malli selventää säilytysarvoja ja maankäyttöintressejä ja osoittaa, missä ne ovat ristiriidassa. Gotlantia ja sen 770 kilometriä pitkää rannikkoa on käytetty testialueena, mutta laadittua GIS-mallia voi soveltaa millä tahansa valinnaisella alueella. Säilytysarvot on luokiteltu sen mukaan, kuinka arvokkaiksi ne on arvioitu. Tulokset siis osoittavat, millä rannikkoalueella arvojen voidaan katsoa olevan suurimpia. Maankäyttöarvoja ei ole voitu luokitella samalla tavalla, koska niistä ei ole riittävää tietoa. Yhdistettynä ekosysteemipalvelujen ja maiseman sosiaalisten arvojen indetifiointiin GIS-mallin on tulevaisuuden kehitysmahdollisuus. Lisäksi mallin tuloksia on verrattava todellisuuteen, jotta materiaali olisi käyttökelpoista. Interreg-hankkeessa on mukana 11 hankekumppania. Hankkeen nimi on Natureship, ja se on toteutettu EU:n Central Baltic Interreg IV A -ohjelman puitteissa. Ruotsin lisäksi myös Suomi ja Viro osallistuvat Natureship-päähankkeeseen, jossa keskitytään rannikkoalueiden kestävään suunnitteluun ja hallinnointiin sekä avainalueiden ja habitaatin verkostoon. On kuitenkin vielä paljon tehtävää, ennen kuin mallista tulee kaikenkattava työkalu rannikkoalueiden fyysistä suunnittelua varten. Hankkeen tulokset ovat silti tärkeä osatekijä. GIS-malli tarjoaa vankan pohjan, ja se on riittävän joustava, jotta siihen voi tarvittaessa liittää haluttuja alueita ja materiaaleja. Siksi sen voi katsoa olevan arvokas pohja, jolta on hyvä jatkaa. Rannikkoalueiden arvo on suuri luonnon ja kulttuurin kannalta, mutta myös ihmisten virkistysalueena. Siksi on tärkeää, että rannikkoalueita hallinnoidaan nykyisin kestävän kehityksen mukaisesti, jotta myös tulevat sukupolvet saavat nauttia rannikkoalueista. Onnistuminen vaatii tietoa ja tehokasta julkista suunnittelua. 6 2 Johdanto Missä päin maailmaa tahansa rannikkoalue on se osa maisemaa, joka aikojen alusta asti on houkutellut eniten asukkaita. Rannikot ovat hyvin suurten intressien keskipisteenä, ja jotta voitaisiin varmistaa luonnon resurssit ja alueiden meille tarjoamat ekosysteemipalvelut, on opittava hyödyntämään niitä kestävän kehityksen mukaisesti. Siihen tarvitaan tietoa ja tehokkaita työkaluja. Yksi sellainen mahdollisuus on GIS-materiaalin avulla tehtävä julkinen suunnittelu ja kartoitus, jota hankkeessa Integroitu rannikkoalueen suunnittelu ja hallinnointi Itämeren alueella on tarkemmin tutkittu. Ruotsin hallitus on meripolitiikkaa koskevassa esityksessään (2008/09:214) maininnut meren korvaamattomana resurssina. Esityksessä todetaan, että kokonaisnäkemys meren hyödyntämisestä on välttämätön kestävän kehityksen kannalta. Uuden meri- ja vesiviranomaisen (Havsoch vattenmyndigheten, HaV) perustaminen on yksi keino luoda maahan kattava meriympäristökysymyksiä koskeva kannustin. Selvitys Ruotsin aluemeren suunnittelun kehittämiseksi on myös tehty, ja selvityskunta luovutti joulukuussa 2010 päämietintönsä Planering på djupet – fysisk planering av havet (SOU 2010:91). Hallitus päätti tammikuussa 2011 direktiivin lisädirektiivistä (dir. 2011:3), joka merkitsi sitä, että selvityksen tehtävää laajennettiin ja pidennettiin. Laajennus koskee yhtenäisen tiedontarjonnan tarvetta, jotta merisuunnittelu tehostuisi. 7 Historiallisesti katsoen Gotlantia ei ole asutettu aivan rannikolta useista syistä. Muun muassa suuret ranta-alueet ovat perinteisesti olleet yhteisessä, eivät yksityishenkilöiden omistuksessa. Maatilat ovat yhdessä käyttäneet rannikkoa levänkeruuseen ja kalastukseen, minkä takia rantamaalle ei ole rakennettu. Lisäksi Gotlannin sijainti keskellä Itämerta ja Ruotsin itäisimpänä vartioasemana on ollut tärkeää Ruotsin sotilasvoimille. Suuret osat saaresta ovat pitkiä aikoja olleet sotilasaluetta, eikä niille senkään vuoksi ole rakennettu. Sitä mukaa kun sotavoimien tarpeet ja intressit ovat muuttuneet, yleisöltä aiemmin suljettu maa on avattu kaikille. Tämänkaltaiset muutokset asettavat lisävaatimuksia suunnittelulle ja hallinnoinnille niin, että rannikkoalueiden kehitys tapahtuu kestävän kehityksen mukaisesti. 2.1 Gotlanti, maaginen saari Keskellä Itämerta sijaitsee Ruotsille kuuluva Gotlannin saari. 770 kilometriä pitkä rantaviiva tekee siitä Ruotsin suurimman saaren. Hansakaupunki Visby on Unescon maailmanperintölistalla, ja saarella on ainutlaatuisia luonto- ja kulttuuriarvoja. Nämä arvot ovat kiistatta niin suuria, että ne riittäisivät tekemään koko saaresta kiinteän muinaismuiston tai Natura 2000 -alueen. Se ei kuitenkaan ole mahdollista, koska se vaikuttaisi suuresti alueen selviytymiseen, mutta nämä arvot on yhtä kaikki tärkeää muistaa, kun on kyse Gotlannin julkishallinnosta ja julkisesta suunnittelusta. Gotlannin nykyinen maisema on tuotosta siitä, kuinka maisemaa on hyödynnetty vuosituhansien ajan aina kivikaudelta nykypäivään asti. Rannikko oli se osa saarta, joka ensin otettiin käyttöön noin 8 000–10 000 vuotta sitten. Maaperä koostuu sedimenttisistä maalajeista, jotka ovat peräisin siluurikaudelta noin 400 miljoonaa vuotta sitten. Geologiset kerrokset, joilla on erilaisia ominaisuuksia, kulkevat lounais-koillissuuntaan kulkevina vöinä, mikä maisemassa näkyy diagonaalisina pelto-metsämaan vöinä.1 2.2 Natureship Gotlannissa tehty työ on osa EU:n Central Baltic Interreg IV A -ohjelman Interreg-hanketta, jonka nimi Natureship. Siihen osallistuu 11 hankekumppania, mukaan lukien Gotlanti, joka edustaa Ruotsia, Suomea ja Viroa. Natureship-hankkeessa keskitytään kestävään suunnit- Kuva 1. Katsaus Ruotsin Suomen ja Viron mallialueilta. Gotlannin lääninhallitus © Maanmittausvirasto 8 Kuva 2. Tomtbodin kalastuspaikka. Valokuva: Magdalena Lindholm teluun ja rannikkoalueiden hallinnointiin ja avainalueiden ja habitaatin verkostoon. Tavoitteena on parantaa Itämeren olosuhteita kehittämällä metodeja rannikkoaluesuunnittelua ja varsinkin rannikkoa lähellä sijaitsevia alueita varten. Päätuote on luonnonhoitokirjasto, joka koostuu kuudesta julkaisusta. Natureship-hankkeen puitteissa tehdään innovatiivisia kokeiluja ja vaihdetaan tietoa työryhmien välillä. Testatut tulokset ja niistä saadut kokemukset esitellään julkaisuissa. missä on paljon ekosysteemipalveluja. Lisäksi näitä tietoja verrataan rannikkoalueen maankäyttöintresseihin. Hankkeen tavoitteena on helpottaa rannikkoalueen yhteiskuntasuunnittelua ja luoda uusi työkalu rannikkoalueen yhteiskuntasuunnittelua varten osoittamalla rannikkoalueen virkistys-, maankäyttö- ja säilytysarvot. Pääpaino on Gotlannin rannikkoalueella, mutta myös kaksi Suomessa ja Virossa sijaitsevaa aluetta kuuluu tutkimukseen. Laaditun GIS-mallin tarkoituksena on helpottaa rannikkoalueen fyysisestä suunnittelua ja pitkällä aikavälillä toimia myös tiedonlähteenä virkistystä ja ulkoilmaelämää varten. Gotlannin osahanke on ollut käynnissä vuodesta 2009 alkaen, ja se päättyy vuonna 2012. Hankeaikana Gotlannin läänin lääninhallituksessa on toiminut työryhmä sekä johtoryhmä, johon kuuluvat saman viranomaisen johtajia. Lisäksi hankkeeseen on osallistunut ulkoinen asiantuntijaryhmä, johon kuuluu muun muassa Region Gotlandin, Maanmittausvirasto, Gotlannin lääninmuseon ja Gotlannin korkeakoulun edustajia. Hanke suunnataan ennen kaikkea viranomaisille ja kunnille, jotka tarvitsevat työkalun rannikkoalueiden fyysiseen suunnitteluun. Tulokset soveltuvat myös erilaisiin yhteistyömalleihin rannikkoalueella sekä pohjaksi uusia hallinnointimuotoja laadittaessa. 2.3 Tarkoitus, tavoite ja kohderyhmä Hankkeen tarkoituksena on kehittää olemassa olevan GIS-informaation avulla kvantitatiivinen metodi, jolla voidaan luokittaa eri tyyppisiä säilyttämisarvoja. Näin saadaan tietoa siitä, millä alueilla suurimmat biologiset ja kulttuurihistorialliset arvot sijaitsevat ja siten myös siitä, 9 3 Julkishallinto ja ekosysteemipalvelut Fyysinen suunnittelu ja julkishallinto ovat kaksi merkittävää osaa työssä, jossa on kyse niiden ekosysteemipalvelujen säilyttämisestä, joita luonto ihmiselle tarjoaa. Jotta luonnonresursseja kyetään hyödyntämään kestävän kehityksen mukaisesti, on ratkaisevaa, että luonnon rooli tunnustetaan ja että sille annetaan tilaa tehtävässä suunnittelussa. kisektoriselle työlle, mutta myös laajaa ankkurointia ja yhteistyötä niiden kesken, joita kyseinen alue koskee, kuten esimerkiksi maanomistajia, yrittäjiä, asukkaita ja aatteellisia järjestöjä. Harkinta- ja arviointitilanteissa avoin päätösprosessi ja dialogi auttavat lisäämään luottamusta viranomaisiin. Lisäksi muiden osapuolten on sen ansiosta helpompi ymmärtää tilanne. Hyvä ankkurointi luo myös vakaampia päätöksiä paljolti siksi, että paikallinen tietous huomioidaan ja integroidaan viranomaisen asiantuntijatietouteen. Dialogin ja yhteistyön avulla lisätään mahdollisuuksia hyvään fyysiseen suunnitteluun, jonka tavoitteena on kestävä kehitys ja hallinto, jossa säilyttämisen ja kehityksen on mahdollista kohdata.3 3.1 Lääninhallitus Ruotsin lääninhallituksilla on ainutlaatuinen rooli demokraattisessa yhteiskunnassa, sillä ne toimivat linkkinä toisaalta kansalaisten ja kuntien välillä ja toisaalta hallituksen, valtiopäivien ja kansallisten viranomaisten välillä. Ruotsi jakautuu 21 lääniin2, joista jokaisella on oma lääninhallitus sekä maaherra. Lääninhallitukset ovat kansallisia viranomaisia, joilla on vastuu valvonnasta ja yhteiskuntapalveluista ja jotka tarvittaessa toimivat myös valitusinstansseina. 3.3 Geografiskt Informations System – suunnittelutyökalu Lääninhallitusten tehtävänä on työskennellä säilyttämiskysymysten, kuten esimerkiksi alueiden ja lajien suojelun, parissa, ja samalla toimia sen hyväksi, että kansalaiset voivat nauttia luonnosta. Toisin sanoen lääninhallitusten tehtävänä ei ole pelkästään luonnonmaiseman, luonnonresurssien ja biologisen moninaisuuden säilyttäminen vaan niiden tulee myös huolehtia siitä, että näitä asioita kehitetään ja hyödynnetään kestävän kehityksen mukaisesti. GIS on lyhenne sanoista Geografiskt Informations System (Geograafinen informaatiosysteemi), ja sitä käytetään tilannekohtaisen informaation keräämiseen, säilyttämiseen, analysointiin ja esittelyyn. Julkisessa toiminnassa geograafiset informaatiosysteemit ovat tärkeitä työkaluja, jotta voitaisiin tehdä kunnolla harkittuja päätöksiä. GIS mahdollistaa nopeamman ja tehokkaamman analyysin ja tulosten esittelyn kuin perinteisesti käytetyt manuaaliset metodit. GIS helpottaa olemassa olevien tietojen käyttöä päätösten perusteiden laatimiseksi useimmilla aloilla. Lääninhallituksen Gotlantia koskeva tavoite on, että taloudelliset, sosiaaliset ja ympäristöön liittyvät vaikutukset huomioidaan kaikissa viranomaisen tekemissä päätöksissä. Jotta tämä toteutuisi, vaaditaan sektorit ylittävää, vankkaa tietopohjaa. Hankkeen katsotaan oleva tärkeä osa tätä tavoitetta. 3.4 Ekosysteemipalvelut Luonnon ekosysteemipalveluja voidaan kuvata kokonaisuuksiksi, jossa eläimet, kasvit ja fyysinen ympäristö, kuten esimerkiksi järvi tai metsä, ovat toimivassa yhteistyössä. Tällaiset systeemit ovat hyödyllisiä luonnonresursseina ja prosesseina, jotka ovat välttämättömiä hengissä selviytymisemme kannalta. Hyötyä kutsutaan ekosysteemipalveluksi, jonka osia voivat olla esimerkiksi elintarvikkeet, bioenergia, vedenpuhdistus ja kyky lievittää luonnonkatastrofien vaikutuksia.4 Rannikkoalueet tuottavat paljon ekosysteemipalveluja, joita ihminen voi hyödyntää. Tämä vaikuttaa voimakkaasti siihen, että 3.2 Dialogi julkishallinnon työkaluna Jotta julkinen, fyysinen suunnittelu ja hallinto olisivat menestyksekkäitä alueilla, joilla monet intressit ovat ristiriidassa, avoin dialogi on erittäin tärkeää. Dialogin avulla intressejä ja arvoja voidaan punnita toisiaan vasten ja mahdollisiin ristiriitoihin voidaan löytää konstruktiivinen ratkaisu. Tämä asettaa vaatimuksia viranomaisen poik- 10 rannikkoalueet ovat hyvin kysyttyjä asutuksessa ja maankäytössä. haasteista, joissa ekosysteemipalveluilla on ratkaiseva merkitys. Tyydyttääkseen kasvavan kysynnän elintarviketuotannon on kasvettava yli 50 prosentilla seuraavien 40 vuoden aikana. Samalla biopolttoaineena käytettävän elintarvikemäärän osuus kasvaa. Intensiivinen, yksipuolinen viljely, olipa kyse sitten bioenergiasta tai elintarvikkeista, johtaa siihen, että ekosysteemejä mukautetaan yhteen ainoaan palveluun sopivaksi. Pidemmän päälle tämä merkitsee sitä, että muut palvelut, kuten esimerkiksi ilmastonsäätely, joutuvat väistymään. Yksipuolinen tuotanto saattaa siten johtaa esimerkiksi puhtaan veden, hedelmällisen maaperän yms. menettämiseen.11 Ekosysteemipalvelut voidaan jakaa neljään luokkaan: tuotteet, säännöstelevät palvelut, ylläpitävät palvelut ja kulttuuripalvelut. Tuotteet-luokkaan kuuluu luonnonresursseja, kuten esimerkiksi ravinto, puhdas juomavesi, ilma, polttoaineet ja rakennusmateriaalit. Säännösteleviä ja ylläpitäviä palveluja on vaikeampi määritellä. Näihin kuuluvat esimerkiksi viljely- ja luonnonkasvien pölytys, ravintoaineiden kiertokulku ja luonnollisen ympäristön säilyttäminen. Viimeinen luokka, kulttuuripalvelut, sisältää mahdollisuuden ulkoilmaelämään ja virkistykseen sekä myös luonnon esteettiset arvot.5 Päätöksentekijät ja yhteiskunnan muut hallitsevat toiminnot joutuvat koko ajan vastakkain sellaisten kysymysten kanssa, jotka liittyvät yhteiskunnallisiin kustannuksiin ja tuloihin, jotka aiheutuvat uhista, toimintaohjelmista ja rannikkoalueiden ja niiden ekosysteemien kehityksestä. Siksi olisikin erittäin tärkeää, että päätöksentekijät ynnä muut saisivat parempaa ja perusteellisempaa tietoa ekosysteemipalveluista.12 Ekosysteemipalvelut ovat monesti riippuvaisia biologisen moninaisuuden hoitamisesta, kuten esimerkiksi ravinnonkierron ja pölytyksen säilyttämisestä. Euroopan ekosysteemit tarjoavat nykyään laajan valikoiman palveluja, mikä vähentää niiden haavoittuvaisuutta. Mikäli panostetaan yksittäiseen palveluun jollakin tietyllä alueella, tämä saattaa vaikuttaa kapasiteettiin toimittaa muita yhtä tärkeitä ekosysteemipalveluja. Tätä tulee välttää niin pitkälle kuin mahdollista, ja siksi onkin tärkeää, että ohjeistus kyseisiä tilanteita varten on laadittu ja toteutettu yhdessä.6 3.5 Lue lisää ekosysteemipalveluista Millennium Ecosystem Assessment, MA, on globaali, YK:n toteuttama tutkimus. Tutkimuksen tarkoituksena on arvioida ja kerätä tietoa siitä, kuinka ekosysteemit voivat ja millä tavoin ihmiskunta on riippuvainen niistä pystyäkseen selviytymään hengissä ja kehittyäkseen.13 Kun MA päättyi vuonna 2005, yksi päätelmistä oli, että 24 tutkitusta ekosysteemipalvelusta 60 prosenttia oli köyhtymässä. Resilienssi merkitsee ekosysteemin kauaskantoista kykyä selviytyä voimakkaasta ulkoisesta vaikutuksesta, esimerkiksi ilmastonmuutoksista, ja pystyä kehittymään edelleen. Biologisen moninaisuuden ja yksittäisen ekosysteemin resilienssin ja palveluntarjoamiskyvyn välillä on vahva yhteys.14 Vaikka ekosysteemipalvelut ovat usein jakautuneet epätasaisesti, ne ovat ilmaisia ja kaikkien käytettävissä. Palveluja pidetään usein itsestään selvinä eikä niitä siksi myöskään arvioida rahallisesti. Ekosysteemipalvelut ovat hyvin haavoittuvaisia, ne eivät ole loppumattomia ja ne ovat riippuvaisia ihmisestä ollakseen pysyviä.7 Niillä on toisin sanoen selkeä arvo, mutta kuitenkin ne näkyvät harvoin taselaskelmissa eivätkä ne ole yleensä esillä myöskään yritysten tai julkishallinnon ympäristökeskusteluissa.8 Tämä johtuu siitä, että ekosysteemipalvelujen taloudellista arvoa on hyvin vaikea mitata. Se, että palvelujen arvolla ei ole faktista lukua, on usein haitaksi palveluille, kun neuvotellaan ympäristöhyödystä verrattuna ympäristöhaittaan. Markkina-arvon esille saaminen antaisi palvelulle tarvittavaa painoa, kun on kyse kaupallisista ja yhteiskunnallisista investoinneista.9 Tutkimus kuvaa maailman ekosysteemien tilaa, ja siinä keskitytään ekosysteemipalveluihin ja niiden merkitykseen yhteiskunnalle ja taloudelle. Tulokset osoittavat muun muassa, että tietyt ekosysteemipalvelut, kuten esimerkiksi viljan ja puun tuotanto, ovat kasvaneet viimeisten 50 vuoden aikana. Kasvu on kuitenkin tapahtunut muiden ekosysteemipalvelujen, kuten esimerkiksi juomaveden ja kalasaaliiden, kustannuksella. Mutta ennen kaikkea ekosysteemit ovat heikentyneet niin, että niiden kauaskantoinen kapasiteetti toimittaa ekosysteemipalveluja ja kyky vastustaa häiriöitä ovat vähentyneet. Yksi tutkimuksen tärkeimmistä johtopäätöksistä on, että luonnonvarojen harkittu hyödyntäminen säilyttää ekosysteemien kyvyn vastustaa muutoksia, ja lisäksi se on myös yhteiskuntataloudellisesti kannattavaa.15 Kestävän yhteiskunnan luomiseksi olisi tärkeää, että ekosysteemipalvelut saisivat selkeän roolin julkisissa päätöksissä. Tästä huolimatta ekosysteemipalveluiden käsitettä ymmärretään usein huonosti, ja niiden käytännön soveltaminen julkisissa päätöksissä on vähäistä. Ekosysteemipalvelujen arvo ohitetaan usein päätöksenteossa, mikä pitkällä aikavälillä saattaa merkitä huomattavia menetyksiä sekä luonnolle että ihmiselle.10 Globaali elinkeinohuolto on esimerkki aikamme suurista 11 Ekosysteemilähestymistapaa voi kuvata työmetodiksi, jolla säilytetään ja hyödynnetään kestävän kehityksen mukaisesti maata, vettä ja eläviä resursseja. Lähestymistavan tavoitteena on tasapaino biologisen moninaisuuden säilyttämisen ja hyödyntämisen välillä sekä oikeudenmukainen geneettisten resurssien voiton jako. Ekosysteemilähestymistapa tuo esiin ekosysteemien merkityksen toimintona tavaroiden ja palvelujen tuottamiseksi. Näitä kutsutaan ekosysteemipalveluiksi ja ihminen on niistä riippuvainen. Lisäksi painotetaan myös, että sekä julkisten että yksityisten toimien tulee perustua tieteellisiin metodeihin, joissa keskitytään rakenteisiin, prosesseihin, toimintoihin sekä organismien ja niiden ympäristön vuorovaikutukseen.16 • Osallistuminen: Niiden osallistuminen, joita asia keskeisesti koskee. Osallistuminen on demokraattinen oikeus ja resurssien tulee olla oikeudenmukaisesti jaettu. Alueen käyttäjillä on arvokasta tietoa. Päätösten toteuttaminen on helpompaa, jos asianosaiset ovat saaneet osallistua prosessiin. Ekosysteemilähestymistapa jakautuu 12 periaatteeseen. Nämä voidaan tiivistää kolmeksi alueeksi: integraatio, adaptiviteetti ja osallistuminen: The European Academies Science Advisory Council, EASAC, julkaisi vuonna 2009 toimintaperiaateraportin, jossa tutkittiin biologisen moninaisuuden ja ekosysteemipalvelujen välistä yhteyttä. Raportissa todetaan olevan merkityksekästä, että ekosysteemipalveluihin suhtautumisessa on eurooppalainen perspektiivi. Annetaan myös ehdotuksia toimintaperiaatemahdollisuuksista ja järjestelmistä, joiden avulla voidaan säilyttää ja ylläpitää useimmat Euroopan ekosysteemipalveluista.18 The Economics of Ecosystems and Biodiversity, TEEB. Raportin tarkoituksena on lisätä biologisen moninaisuuden arvon ymmärtämistä, sekä monetaarisin että ei-monetaarisin termein. Tämä saavutetaan lisäämällä tietoutta biologisen moninaisuuden ja ekosysteemipalvelujen eduista mutta myös selvittämällä, mitä vaikutuksia niiden väheneminen tai kokonaan katoaminen aiheuttaisi.17 • Integraatio: Nykyiset ympäristöongelmat vaativat yhä suuremmassa määrin veden ja maan rajan ylittävää yhteistyötä, tieteelliset rajat ylittävää yhteistyötä sekä tieteen ja arkipäivän tietouden rajan ylittävää yhteistyötä, eri hallintotasojen ja sektorien rajat ylittävää yhteistyötä, yhteistyötä yksityisen ja julkisen sektorin välillä, eri tyyppisten hyödyntämisten välillä ja niin edelleen. The Natural Capital Project -hankkeessa kehitetään vaihtoehtoisia hallinnointimenetelmiä, jotta voitaisiin lisätä ekosysteemin palvelujen ja tuotteiden syvempää ymmärtämystä. Tämä tapahtuu muun muassa laatimalla metodeja, joiden avulla on mahdollista laskea palvelujen kokonaisarvo ja antaa selvitys niistä. Tulos voi toivottavasti toimia toimintaperiaatteiden ja hallintopäätösten pohjana.19 • Adaptiviteetti: Ei ole täydellistä tietoa siitä, kuinka luonto toimii tai kuinka yhteiskunta reagoi tai kehittyy. Tämän vuoksi tehdyt toimenpiteet ja panostukset eivät aina saa odotettua tai toivottua vaikutusta, ja silloin hallinnointia on pystyttävä säätämään. Adaptiivista hallinnointia suositellaan silloin, kun tieto on puutteellista, kun on huomioitava monien tahojen intressit ja kun luonnossa tai yhteiskunnassa on ulkoisia, epävarmoja tai muuttuvia tekijöitä. Nämä kolme tekijää ovat usein ajankohtaisia rannikkoalueiden hallinnoinnissa. Kuva 3. Helgumannenin kalastuspaikka, Fårö. Valokuva: Magdalena Lindholm 12 4 Rannikon kulttuuriperintö Äskettäin tehdyn tutkimuksen mukaan osa maatiloista on autioitettu (in rudera) viikinki- ja keskiajan ja geometrisen kartan luomisen välisenä aikana. Näiden määrä on runsaat 800.22 Suuren vähenemän syiksi on mainittu musta surma, Tanskan kuninkaan Valdemar Atterdagin saaren haltuun ottaminen, ilmaston huononeminen ynnä muuta. 1600-luvulla kansa ei saanut rakentaa puutaloja, koska kruunu tarvitsi puuta sotalaivojen rakentamiseen. Sen sijaan rakennuksia sai tehdä kivestä. Gotlannin maisema ei todennäköisesti ole muuttunut paljoakaan ennen kuin vasta myöhäisempinä aikoina. Se, että maatilat ovat vaihtaneet paikkaa lähialueilla, ei luultavasti ole suurestikaan vaikuttanut maisemaan, ja myös tieverkostossa on hyvin vanhanaikaisia piirteitä. Gotlannin sijaitsee keskellä Itämerta, minkä vuoksi se on aina ollut hyvinkin erilaisten intressien kohteena. Saari on muotoutunut ja kehittynyt aina ensimmäisten ihmisten metsästys- ja asutusmaista keskiajan valtataistelujen kautta nykypäivän houkuttelevaksi turistiparatiisiksi. 4.1 Gotlannin historia – tiivistelmä Gotlannin asutus on sijoittunut saaren hedelmällisiin sisäosiin. Rannikko on jo kauan sitten ollut kaikkien hyödynnettävissä. Visbyn 1340-luvulta peräisin olevassa kaupunkilaissa säädettiin Gotlannin rannikko kaikkien vapaassa käytössä olevaksi alueeksi.20 Suuri osa rannikkoa on kuulunut yksittäisille maanomistajille mutta laajat alueet ovat olleet myös yhteismaata. Kaikilla tiloilla piti olla mahdollisuus laituripaikkaan, kalastukseen, metsästykseen sekä levän keräämiseen. 1800-luvulta alkaen kalastuspaikka saattoi maksaa vuokraa maanomistajalle silakoina. Kolmen viimeksi kuluneen vuosisadan aikana toteutettiin useita lohkomisia, joilla maisema jäsennettiin yhtenäisemmiksi alueiksi. Perinteinen maatilan pinta-alan jako oli merkinnyt, että maatilan pellot saattoivat olla hajallaan suurellakin alueella.23 Suoalueet olivat paljon suurempia kuin mitä nykyisin on nähtävissä. Tämä on kahden viimeksi kuluneen vuosisadan aikaisten ojitusten tulosta. Nykyinen peltomaan kokonaispinta-ala on noin 85 000 hehtaaria, siitä noin 30 000 hehtaaria on vanhaa suomaata.24 Esimerkki tästä on tukkiveneen löytäminen vuonna 2002. Vene oli juuttunut porkkanannostokoneeseen, ja sen löytöpaikka oli kerran osa Martebomyriä.25 Tukkiveneen tasapohjan ansiosta se sopi erinomaisesti suolla käytettäväksi. Vene on myöhemmin pystytty ajoittamaan pronssikautiseksi. Soiden laaja levinneisyys näkyy myös vanhoissa veteen liittyvissä paikannimissä, kuten esimerkiksi Atlingbossa sijaitseva Myrände. Monet veteen tai merenkulkuun liittyvät sanat ja nimet ovat lainasanoja esimerkiksi suomesta ja virosta.26 Vesi ja ravinto olivat ensimmäisten maanomistusten edellytyksiä. Tiloja ilmestyi vähitellen, ehkä väestönkasvun mukaan. Merenkulku ja kauppa kehittyivät mutta myös uskonnolliset intressit toimivat kasvumoottoreina, jotka vaikuttivat valtakuntien, taloudellisten liittymien ja muiden valtatekijöiden syntymiseen. Gotlannissa on nykyään noin 1 500 EU-tukea saavaa maatilaa.21 Tiedossa on noin 1 800 rauta-aikaisen talon perustukset. Lukumäärään voidaan lisätä perustukset, joista ei tiedetä, jotka ovat viljelmien peitossa tai jotka muusta syystä eivät ole säilyneet. Nykyinen tutkimus viittaa siihen, että aidatun maan määrä on ollut melko vakio ainakin rauta-ajalta asti. Mutta myös tiloilla on pitkä historia – rauta-ajan talonpaikoista viikinkiajan asutukseen, tämän päivän paikannettuun peltomaahan, keskiaikaiseen asutukseen sekä niihin maatiloihin, jotka ovat 1600-luvun lopun geometrisellä kartalla. Asutus on vaihtanut paikkaa vain lähialueella. Maatilojen sijainti geometrisellä kartalla täsmää suuressa määrin nykyisten maatilojen sijainnin kanssa. Tietyiltä ajoilta on hyvin vähän todisteita asutuksesta, koska on käytetty orgaanista materiaalia. Kun valtakunta muotoutui varhaiskeskiajalla, monet tahot suuntasivat kiinnostuksensa Gotlantiin. Hansaliitto syntyi Itämeren alueella, ja Tanskan kuningas nousi maihin ja otti saaren haltuunsa 1361. Seitsenvuotista sotaa käytiin 1500-luvlla Gotlannin rannikolla, ja vuoden 1566 myrkyssä noin 5 000 miestä ja 15 laivaa tuhoutui Visbyn sataman ulkopuolella.27 13 en tapahtumien estämiseksi.28 Sotavoimien läsnäololla Gotlannissa on pitkä historia, ja kahden maailmansodan aikana on perustettu monia erilaisia rakennuksia. Useat niistä on jo poistettu käytöstä ja nyt on rannikolla sijaitsevien rakennusten vuoro, koska niille ei enää ole käyttöä. Gotlanti siirtyi Ruotsille Brömsebron rauhassa vuonna 1645. Tällöin laadittiin myös geometrinen kartta, jotta saatiin selville maatilojen tarkka määrä ja tieto siitä, kuinka paljon kruunu voi verottaa saarta. Vajaa 200 vuotta myöhemmin saari valloitettiin – tällä kertaa valloittajia olivat venäläiset. Kontra-amiraali Bodisco nousi maihin vuonna 1808, ja 22 päivän ajan Gotlanti kuului Venäjälle, mutta kontra-amiraali antautui melko nopeasti Ruotsin laivaston saavuttua paikalle. Toisen maailmansodan lopussa Baltiasta pakeni baltteja ja saksalaisia sotilaita Gotlantiin. Ruotsin hallitus päätti, että kaikki sotilaspakolaiset luovutettaisiin, useimmat Neuvostoliittoon. Monille se merkitsi epävarmaa tulevaisuutta Neuvostoliiton vankileireillä. Pakolaisveneitä on yhä joillakin paikoin Gotlantia. Gotlannin suojaton sijainti Itämeressä on merkinnyt puolustuksen tarvetta. Pronssikautisten ja myöhäisempien muinaislinnoitusten tarkoituksesta on kiistelty, mutta todennäköisesti, ainakin jollakin ajanjaksolla, niin on käytetty linnoitustarkoituksiin. Myös 1600- ja 1700-luvulta on peräisin jäänteitä skansseista, ja Karlsvärdin linnake Enholmenissa alkoi muotoutua. Ensimmäisessä maailmansodassa venäläinen alus vahingoitti saksalaista miinalaivaa SMS Albatrossia, joka kärsi vaurioita Gotlannin itäpuolella. Albatross joutui ajamaan karille ja miehistö sijoitettiin saarelle. Tämän jälkeen Gotlantiin sijoitettiin pysyvä laivasto vastaavi- Kuva 4. Karlsvärdin linnake Enholmenissa. Valokuva: Tor Sundberg 14 Kuva 5. Pakolaisvene, Gotska Sandön. Valokuva: Majvor Östergren Tavaroiden maahantuonnilla oli jo varhain suuri merkitys. Gotlantilaista piikiveä ei voinut verrata eteläskandinaaviseen piikiveen, jota tuotiin paikalle jo kivikaudella. Saari on saattanut toimia pronssikaudella myös turkisten, raakapronssin, meripihkan, aseiden yms. kauttakulkumaana. Gotlannin esinelöytöjen määrää ei voi verrata mihinkään muuhun paikkaan Ruotsissa. Gotlannin runsaat rautakautiset esinelöydöt kertovat vilkkaista yhteyksistä muualle. Kyse on joko raakamateriaalista gotlantilaisten käsityöläisten työstettäväksi tai valmiista tuontitavaroista. Ennen kaikkea Gotlantiin on tuotu metallia muta myös lasia, ja todennäköisesti myös kangasta ja mausteita on tullut satamiin huomattavissa määrin. Saaren pohjoisosasta on löydetty pronssinen kasvonaamio, joka on peräisin 100-luvulta. Se heijastaa roomalaista ikonografiaa ja on uniikki Ruotsissa ja Gotlannissa. Naamio ja muita esineitä oli kätketty rakennukseen, joka poistui käytöstä 600-luvulla. Useita esineitä on tuotu maahan sekä idästä että lännestä. 4.2 Rannikkoalueen kulttuurijäännökset Historiallisesti katsoen rannikon pitäisi olla täynnä erilaisia kulttuurijäänteitä. Gotlannin rikkaan historian, jota edellä on kuvattu, pitäisi heijastua monin tavoin maisemassakin. Mutta valitettavasti rannikon jäänteistä on vasta rajallista tietoa. Maan kohoaminen muuttaa maankäytön edellytyksiä ja paikkojen sijainti muuttuu rantalinjan muuttumisen myötä. Uusia luotoja ja salmia syntyy, minkä takia vanhaa rantamaisemaa on vaikea tulkita. On kuitenkin mahdollista löytää jäänteitä. Tähän tutkimukseen kuuluvassa ranta-alueen osassa on miltei 5 000 muinaismuistorekisteriin (FMIS) rekisteröityä jäännettä. Seuraavaksi esitellään muutamia niistä. Rannikko on kaikin tavoin ollut Gotlannin historian edellytys. Ensimmäisten ihmisten saapuessa hylkeiden ja merilintujen pyynti sekä kalastus olivat ihmisen olemassaolon perusta. Rannikoiden luolat olivat monesti kyseisen toiminnan lähtökohtia. Tämä tiedetään varsinkin Stora Karlsössä sijaitsevan Stora Förvar -luolan valtavien kulttuurikerrosten ja runsaiden löydöksien ansiosta. Rannikon suurten röykkiöhautojen on ehkä mahdollista katsoa olevan todisteita tiiviimmistä yhteyksistä muuhun maailmaan. Tuli yhä tärkeämmäksi ilmoittaa olemassaolostaan suurilla, rannikolla näkyvillä kiviröykkiöillä. Röykkiöt ovat nähtävissä ennen kaikkea mereltä. Hie- 15 kantaa vanhoja satamapaikkoja.32 Viikinkiajan kalastus-, kauppa- ja satamapaikat ovat nähtävissä kalastus- ja kauppamajojen kivijalkakivinä ja muurikivinä, verkonkuivaustelineiden tolpanreikinä ja löytöinä; on löydetty tasavarsivaakoja, punnuksia, kalastusvälineitä ynnä muuta sellaista. Nymansin sataman Fröjelissä ja Bogevikin sataman Itä-Gotlannissa katsotaan olevan muutamia saaren tärkeimmistä viikinkiajan satama- ja kauppapaikoista. Bogevikenin Spillingsin (nykyinen Slite) suurta hopea-aarretta tulee pitää itäisten kontaktien tuloksena. Spillingsin aarrelöytö on maailman suurin hopea-aarre, ja se painoi 67 kiloa. Lisäksi löydettiin pronssivarasto, joka painoi runsaat 20 kiloa. man myöhäisemmät laivalatomukset tulkitaan nykyään selviksi osoituksiksi meren merkityksestä. Kaikkialla Itämerellä on viitteitä yhteyksistä Gotlantiin, mutta varsinkin Grobinin (Latvia) ja Truson (Puola) asutukset todistavat yhteyksistä Gotlantiin. Laajat hautakentät osoittavat, että gotlantilaiset todennäköisesti elivät ja toimivat näillä paikoilla ja että he ainakin kuolivat siellä. Yhdistävänä linkkinä toimii se, että ainoa Ruotsin ulkopuolella sijaitseva gotlantilainen kuvakivi on löydetty Grobinin hautakentältä. Kuvakivet ovat monissa tapauksissa ilmaus rannikon, meren ja merenkulun merkityksestä. Kun viikinkien piti kuvata elämää vain muutamalla kuvalla, suuri osa kuvapinta-alasta käytettiin veneiden ja laivojen kuvaamiseen.29 Gotlannissa metallin käsittely oli tavallista, ja koko saarelta on löytynyt pajojen jäänteitä. Visbyä on kuvattu yhdeksi Itämeren alueen tärkeimmäksi raudan kauppapaikaksi. Smedjegatanilta on löydetty suuria rautasakkakerrostumia ja pohjoisruotsalaisia takorautakappaleita. Useiden Suomessa tehtyjen hopealöytöjen hopea on peräisin Gotlannista.33 Kaksi viikinkiajan laivaa löydettiin Saarenmaalta maatöiden yhteydessä pari vuotta sitten. Laivoista löydettiin noin 35:n sodassa noin 1 200 vuotta sitten kuolleen ihmisen ruumiit. Laivoissa oli myös varustusta, muun muassa miekansiruja.30 Viime vuosina viikinkiajan satamapaikkojen tutkimukset ovat osoittaneet, satamien ja kalastuspaikkojen määrä oli luultavasti huomattavasti suurempi kuin mitä tiedetään, mutta että niitä lienee ollut monia erilaisia. Pieniä kalastuspaikkoja, jotka vastasivat maatilojen tarpeita; suurempia kalastajakyliä, joissa oli enemmän tai vähemmän vakituista asustusta; kauppakojuja; alusten rakentamispaikkoja ja niin edelleen. Kun muistetaan tämän ajan vilkasta kauppaa, voidaan olettaa, että tilanne on ollut sama muuallakin Itämeren alueella.31 Tukholman alueella sijaitsevassa, 1000-luvulta peräisin olevassa riimukivessä kerrotaan, kuinka erään Vinamanin vanhemmat antoivat pystyttää kiven poikansa muistoksi. Poika oli jostain syystä kuollut käydessään Bogessa. Boge oli ilmeisesti niin tunnettu käsite Uplannissa, että se pystyttiin mainitsemaan kertomatta, että paikka sijaitsi Gotlannissa.34 Viikinkiajan satamat ja kauppapaikat menettivät merkitystään, ehkä samalla kun kauppiaat saivat yhteiskuntaluokan aseman ja Visbyn kukoistuskausi alkoi. Keskiaikaiset satamat olivat luultavasti paljon aiempaa suuremmassa määrin järjestetty hallinnollisen järjestelmän mukaan, kuten yhteiskunta muutenkin.35 Keskiajalla Tingstäden järvelle perustettiin puulinnake, jolla oli mahdollisesti useampiakin tarkoituksia kauppapaikkana, puolustuspaikkana ja niin edelleen. Kun yhteydet ja kaupankäynti Viikinkiajalta peräisin olevat paikannimet kertovat rannikolla tapahtuneesta toiminnasta. Tällaisia ovat varsinkin snäck-nimet, jotka viittaavat vanhaan viikinkiaikaiseen venetyyppiin nimeltä ”snäckan”. Kulttuurimaantieteellisillä tutkimuksilla ja arkisto- ja karttatutkimuksilla, fosfaattikartoituksilla ja koekaivauksilla on mahdollista pai- Kuva 6. Bläsen kalkkiuunit ja kalastajakylä. Valokuva: Tor Sundberg 16 Kuva 7. Holmhällarin kalastuspaikka. Valokuva: Ilse Hammarström vilkastuivat viikinkiajalla ja varhaiskeskiajalla, alettiin rakentaa suuria varastorakennuksia kivestä. ollut mikään menestys, vaan se lakkautettiin 1700-luvun alussa.37 Samoihin aikoihin rakennettiin kivikirkkoja, mutta myös maallisia rakennuksia. Kivimateriaalin tarve pystyttiin tyydyttämään kotimaisella tuotannolla, mutta käsityötaito ja insinöörit tulivat Manner-Euroopasta. Gotlantilaisten kastemaljojen maastavienti oli keskiajalla huomattavan suurta. Monissa Gotlannin kirkoissa on rappaukseen kaiverrettuja laivan kuvia. Erään teorian mukaan ne olivat köyhälistön lahjoja kiitoksena kuullusta rukouksesta, erona työstetymmistä laivoista. Votiivit olivat selvä muistutus meren uhreista. Siellä täällä on jopa erityisiä hautausmaita koleraan kuolleille merimiehille, kuitenkin lähinnä tartuntavaaran takia. Gotlannin rannikolla on aina ollut erikokoisia satamia. Useimpia kutsuttiin kalastuspaikoiksi (fiskelägen), suurimpia taas maasatamiksi (lanthamnar). Niiden raja oli kuitenkin häilyvä eikä kausittain viranomaisten selkeästi määrittelemä. Kun Gotlanti vuonna 1645 siirtyi Tanskalta Ruotsille, Ruotsin viranomaiset koettivat pysäyttää Visbyn ulkopuolisen kaupan, mutta se alkoi melko pian uudelleen. 1900-luvulla kalastuspaikoissa on perustettu taloudellisia yhdistyksiä.38 4.3 Merelliset jäännökset Kalkkiteollisuus leimaa vahvasti koko Pohjois-Gotlantia. Kalkkiteollisuudella on aikojen kuluessa ollut suuri merkitys ja on yhä edelleenkin. Kalkin ja hiekkakiven louhinta toi mukanaan erityisiä vientisatamia. Kalkinkäsittelypaikat ovat Ruotsin varhaisimpia teollisuusalueita, jo 1600-luvulta alkaen. Jäljellä olevat löydöt muodostuvat kalkkiuuneista, kalkkilaatikoista, vanhoista silloista ynnä muusta. Merenpohjasta on myös löydetty hylkyjä, koska kalkkikuljetukset toisinaan päättyivät tulipaloihin.36 Koska Itämeren suolapitoisuus on matala eikä siellä ole matoja, puun meressä säilymisellä on erittäin hyvät olosuhteet. Merestä löytyvät jäännökset ovat siksi epätavallisen hyvin säilyneitä moniin muihin meriin verrattuna. Vedenpinnan alta on löytynyt eri aikakausilta peräisin olevia hylkyjä, laiturien ja satamalaiturien jäänteitä, rantavahvisteita, veneiden kiinnityslaitteita ja niin edelleen. Nykyään tunnetaan noin 140 hylky- ja veneenjäännöspaikkaa. On myös tietoja haaksirikkopaikoista, vaikka itse hylkyä ei olekaan varmistettu. Ruotsissa haaksirikkoja alettiin kirjata vasta 1800-luvun alussa. Merenpohjassa on siis tuhansien vuosien merenkulkuhistoriaa odottamassa löytämistään. Muutamia löytöjä on tehtykin. Kun vuonna 1995 Kronholmenin golfkenttää piti uusia, löydettiin keskiaikaisen laivan (ns. “kogg”) puuosia. Silloin ei ymmärretty, että paikalla oli sijainnut sisäänpurjehtimisväylä, aivan löytöpaikan lähellä. Kesällä 2011 löydettiin toinenkin laiva, tällä kertaa merestä Ison ja Pienen Karlsön välistä. Sitä mukaa kuin saaren merkitys kuljetus- ja kauppakeskuksena kasvoi, kasvoi myös suurempien satamien ja laivojen tarve. Lummelundaan perustettiin mylly, saha ja sarkakone, jotka toimivat vesivoimalla. 1600-luvun loppupuolella perustettiin myös masuuni ja takomakone rautamalmin työstämiseksi rautatangoksi. Masuunin ja takomakoneen käyttö vaati suuria määriä puuta ja hiiltä, joita alueen talonpojat pystyivät toimittamaan. Rautamalmia tuotiin muun muassa Utöstä. Ruukki ei kuitenkaan 17 Kuva 8. Östergarnsholmin majakat. Valokuva: Tor Sundberg tarjosi uintimahdollisuuksia ja muita virkistysmahdollisuuksia, minkä takia rannikolla sijaitsevan toiminnan merkitys kasvoi turismin vilkastumisen myötä.40 Menneiden aikojen kalastustoiminnan jäännökset ovat nähtävissä Bogen Sjuströmmarissa ja Västergarnissa, jossa suuret kalastusväylät kertovat vanhemmista pyyntimenetelmistä. Lisäksi kalastustoiminnan jälkiä ovat suuri määrä kala-apajia ja veneiden maihinvetopaikkoja, jotka nykyään sijaitsevat kuivalla maalla. Satamien ja hyvien sisääntuloväylien lisäksi merenkulussa tarvittiin navigointimerkkejä. Näitä olivat merimerkit, valotangot, merkkitulet ja majakat. Myös merilintujen metsästyksestä on nähtävissä jäänteitä, kuten matalia kivikasoja.39 Vuonna 1865 Gotlannin maaherra kyllästyi huonoihin laivayhteyksiin ja ehdotti siksi varustamon perustamista kulkuyhteyksien parantamiseksi. Gotlanti sai huomiota myös siksi, että prinsessa Eugénie muutti asumaan Fridhemiin 1800-luvun lopussa. Gotlannin turistiyhdistys perustettiin vuonna 1896 ja silloin alettiin rakentaa hotelleja ja pensionaatteja, muun muassa Snäckgärdsbadenin turistipaikkaa. 4.4 Orastava turismi Kun neljän viikon kesäloma 1930-luvun lopulla tuli lakisääteiseksi, turismi lähti toden teolla käyntiin. Pensionaatteja kylpyvieraita varten perustettiin sekä saaren itä- että länsiosiin, ja näin jatkui aina toiseen maailmansotaan asti.41 1930-luvun lopussa Ångfartygsbolaget Gotland kustansi rautakautisen talonperustan siirtämisen Dalhemistä Snäckiin, jotta Gotlannin kulttuurimiljöö olisi helposti lomalaisten nautittavissa. Papit ja koulujen opettajat alkoivat jo 1600-luvulla merkitä muistiin muinaisjäännöksiä ja muita antikvaarisen kiinnostuksen kohteita. Vuosisadan loppupuolella Gotlantiin alettiin myös järjestää matkoja, joiden tarkoituksena oli tiedonhankinta. Carl von Linné ja C.C.G. Hilfeling kävivät saarella useita kertoja ja julkaisivat kirjoja kokemuksistaan. 1800-luvun keskivälissä höyrylaivaliikenne oli jo alkanut ja matkustaminen oli halvempaa ja nopeampaa. Industrialismin ja rahatalouteen siirtymisen myötä useammilla ihmisillä oli varaa matkustaa. Vaikka massaturismin aika alkoikin vasta 1900-luvulla, yhä useampien kiinnostus huvi-, virkistys- ja sivistysmatkailuun heräsi. Rannikko 18 5 Rannikkoalue ja meriympäristö sissä huomioidaan eri näkökannat, että maanomistajat otetaan mukaan ennakoivasti ja että edellytykset sekä maalla että merellä huomioidaan.44 Rannikkoalueeksi kutsutaan sitä aluetta, joka muodostuu maan ja veden välisestä siirtymästä. Tarjoamiensa monien mahdollisuuksien ansiosta rannikon lähistöalueilla asuu huomattava osuus maapallon väestöstä, ja erittäin monet saavat elantonsa rannikkoalueista. Siksi hyödyntämisaste on yleensä suurempi näillä alueilla sisämaa-alueisiin verrattuna, minkä takia monet intressit ja aktiviteetit ovat ristiriidassa. Erilaiset käyttöalat, kuten esimerkiksi ekologia, kulttuuri ja virkistys, joutuvat usein vastakkain hyödyntämisintressien ja taloudellisten kehitysintressien kanssa. Tämä on yksi syy, minkä takia rannikkoalueiden suunnittelu on usein monimutkaista ja vaatii tarkkaa harkintaa.42 Vaikka kestävää kehitystä käytetään ahkerasti erilaisissa poliittisissa yhteyksissä, sekä kansainvälisellä että kansallisella tasolla, talousseikat tuntuvat kuitenkin useimmin saavan ympäristöasioita enemmän tilaa. Esimerkiksi suunnitteluprosesseissa käytetään usein konkreettisia ja ymmärrettäviä arvoja ympäristön kuvaamisessa, kuten esimerkiksi habitaattiala, biologinen moninaisuus ja suojelualue. Abstrakteja arvoja, kuten sosiaali- ja kulttuuriaspekteja, on vaikeampi mitata ja siksi ne tavallisesti saavat vähemmän huomiota.45 Arvojen suunnitteluprosesseihin integroimisen vaikeudet liittyvät usein konflikteihin, joita syntyy usein toimintalinjojen tavoitteiden ja suunnitelmien tai operatiivisen työn välillä. Jotta parannettaisiin kestävää kehitystä juuri suunnitteluprosesseissa, maisemakonsepti voi toimia tärkeänä työkaluna, varsinkin kun on kyse paikkojen ja alueiden sosiokulttuurisista ja ekologisista ulottuvuuksista.46 5.1 Houkutteleva rannikkoalue Suuren väestönkasvun ja nopean taloudellisen kehityksen takia rannikkoalueet ovat alttiita monenlaisille uhille. Useita ekosysteemejä on muutettu, jotta ne paremmin soveltuisivat ihmisen käyttöön. Muutokset ovat usein merkinneet sitä, että ekosysteemien kapasiteetti tuottaa tavaroita ja palveluja heikkenee, mikä vähitellen vaikuttaa myös ihmisten elämään. Tyypillisiä rannikkoalueen ekosysteemin uhkia ovat maankäytön muuttuminen, asutus, infrastruktuuri, teollisuus, nopeasti leviävät lajit ja luonnonresurssien köyhdyttäminen, kuten esimerkiksi liikakalastus.43 5.2 Gotlannin rannikkoalue Ruotsin rannikko on pitkä ja eri habitaattien vaihtelu on suurta. Esimerkkinä voi mainita veden suolapitoisuuden vaihtelun, aina Pohjois-Skagerackin suolavedestä Pohjanlahden miltei makeaan veteen, minkä takia rannikon fyysiset edellytykset ovat hyvin erilaiset. Kun suolapitoisuus vähenee, myös lajikoostumus muuttuu. Kasvit, levät ja fauna sopeutuvat monesti ainutlaatuisella tavalla vallitseviin erityisolosuhteisiin.47 Monilla Euroopan rannikkoalueilla on kulttuuriresurssien, sosioekonomisten resurssien ja luonnonresurssien häviämiseen liittyviä ongelmia. Tämä johtuu osaksi ilmastonmuutosten vaikutuksista, kuten esimerkiksi tulvista ja eroosiosta. Siitä huolimatta rannikkosuunnittelu ja päätökset rannikkoalueen kehityksestä toteutetaan sektoreittain. Se vuorostaan aiheuttaa tehottomuutta ja ristiriidassa olevia intressejä, jotka myöhemmin johtavat siihen, että rannikkoalueiden kestävä kehitys ei toteudu. Gotlannin rannikkoa suojaa kansallisen rantasuojalainsäädännön lisäksi myös luonnonsuojelualue, joka kattaa koko rannikon. Luonnonsuojelualue perustettiin vuonna 1993 ja se kattaa yhteensä noin 10 400 hehtaaria. Muista luonnonsuojelualueista poiketen Gotlannin rannikolla ei ole ohjeistusta eikä se ole lääninhallituksen vaan alueen maanomistajien hallinnassa. Suojelualuetta täydentää rantasuojalainsäädäntö, jossa annetaan lääninhallitukselle uniikki mahdollisuus valvoa kaikkia rannikkokaistaleen muutoksia. Parantaakseen tilannetta Euroopan parlamentti ja EUkomissio hyväksyivät vuonna suosituksen Integrated Coastal Zone Management (ICZM). Siinä määritellään periaatteet, joita tulee noudattaa rannikkoaluesuunnittelussa. Suosituksissa mainitaan, kuinka tärkeää on, että suunnittelun pohjana on varmistettu ja yhteinen tieto, että päätökset ovat pitkällä aikavälillä kestäviä, että päätök- 19 5.3 Meriympäristö Gotlannin rannikkoalueella Aalloille altistuminen Gotlannin rannikolla Gotlannin meriympäristö eroaa huomattavasti muusta Ruotsista, ja sillä on suuri merkitys monille Itämeren lajeille. Rantalinjan lähellä hiekkapohjat, joilla ei ole kasvillisuutta, ovat tavallisia ja pohjat toimivat monien lättäkalojen kutupaikkana. Saaren matalat lahdet ovat tärkeitä lisääntymis- ja kasvupaikkoja monille rannikoiden kalalajeille, ja kovilla kalliolla kasvaa sinilevää, punalevää ja sinisimpukoita. Saaren eristäytyneen sijainnin takia monet lajit ovat täysin riippuvaisia siitä, että lisääntymismiljööt säilyvät toimivina ja koskemattomina. 0% 2% 13% 5% 18% 15% Gotlannin alkuperä on noin 400 vuoden takainen ja silloin Ruotsi sijaitsi lähellä ekvaattoria. Saaren nykyiseen muotoon on suuresti vaikuttanut viimeisin jääkausi. Länsirannikkoa leimaa jyrkkä rantakallio, jossa on usein kalliojyrkänteitä merellä ja suuri syvyyksiä sen ulkopuolella. Länsirannikosta poiketen itärannikko on pääasiassa tasamaata, ja sen rannat pitkälle jatkuvia matalikkoja. Rannat ovat usein kallio- ja kivirantoja, kuten esimerkiksi mukulakivialueita, rantavalleja, raukkeja sekä pitkiä hiekkarantoja.48 11% Gotlantia ympäröivään meriympäristöön kuuluu useita tärkeitä habitaatteja, jotka ovat keskeisiä Itämeren ekosysteemille. Meriympäristössä abioottisilla tekijöillä on suuri merkitys sille, mitä lajeja tietyltä paikalta löytyy. Murtovesi on suurin yksittäinen lajien koostumukseen vaikuttava tekijä, mutta myös aalloille altistuminen vaikuttaa suuresti Gotlantia ympäröivien merilajien koostumukseen. 36% Aalloille altistuminen on mitta, joka kuvaa aaltojen vaikutusta tiettyyn paikkaan ja joka vaikuttaa matalien pohjien ja rantojen selkärangattomien lajikoostumukseen. Tutkimukset49 osoittavat, että keskinkertaisesti altistuneilla pohjilla on suurimmat edellytykset tarjota runsasta meribiologista moninaisuutta. Gotlannin ympärillä 60 prosentin meriympäristöstä arvioidaan kuuluvan tähän kategoriaan. Ne miljööt, joissa on vähiten levinneisyyttä, ovat erittäin tai äärimmäisen suojattuja miljöitä (katso taulukko). Tällaisia miljöitä on lahtien sisäisimmissä osissa tai riuttojen ja saarten takana. Matalilla, suojatuilla miljöillä on suuri merkitys rannikoilla eläville kalalajeille ja miljöön arvioidaan saavan suuren arvon GIS-mallin mukaan. Luokittelematon meri (13%) Suojattu (18%) Erittäin altistunut (15%) Erittäin suojattu (5%) Altistunut (36%) Äärimmäisen suojattu (2 %) Keskinkertaisesti altistunut (11%) Ultrasuojattu (0%) Taulukko 1. Aalloille altistuminen Gotlannin rannikolla. 20 Alueen topografialla ja geologialla on myös suuri merkitys sille, mitä lajeja merialueen tietyltä paikalta löytyy. Gotlantia ympäröivien syvyyksien jakauma osoittaa, että 50–100 metrin syvyys on tavallisin. Suuria syvyyksiä on ennen kaikkea Gotlannin itä- ja luoteispuolilla. Matalien miljöiden ja vähemmän kuin 10 metriä syvien miljöiden eli toisin sanoen syvyyksien, joissa kasvit ja levät parhaiten pystyvät hyödyntämään auringonvaloa, osuus on kuitenkin vain noin 6,5 prosenttia Gotlannin kokonaismeripinta-alasta.50 Eri rantayyppien jakauma Gotlannin rannikolla 5% 6% 10% 53% Gotlannin rannikon pohjat ja rannat koostuvat erityyppisistä jaoksista. Kuvan 2 taulukko osoittaa, että yli 50 prosenttia rannoista on lohkare- ja kivirantoja, 20 prosenttia on kalliorantoja ja 5 prosenttia sora- ja hiekkarantoja.51 6% Rantavyöhykkeen kasvillisuus määräytyy substraattina toimivan pohjatyypin mukaan. Aalloille altistumisella on lisäksi suuri vaikutus siihen, mitä pohjakasvillisuutta esiintyy. Esimerkiksi kovan pohjan altistuneilla paikoilla esiintyy lähinnä punalevää ja sinilevää. Sinilevän on vaikea kilpailla muiden lajien kanssa, kun paikka on enemmän altistunut ja kun syvyys kasvaa. Siksi kovan pohjan kasvillisuus 3–20 metrin syvyydessä on usein punalevävoittoista. 15 metrin syvyydessä kasvillisuus vähenee huomattavasti ja sinisimpukka ottaa pohjat haltuunsa. Muilla pohjatyypeillä simpukkatiheys ei ole yhtä suurta.52 20% Matalammilla pehmeillä pohjilla, syvyydeltään 0–10 metriä, kasvullisuus on usein putkilokasvivoittoista. Tällaiset pohjat ovat yleisiä varsinkin Gotlannin itärannikolla. SielKorkea kasvillisuus (6%) Lohkare- ja kiviranta (53%) lä kasvaa usein meriajokasta ja muita vesikasveja, kuten hapsivita ja merivita. Suojaisemmissa poukamissa näSora- ja hiekkaranta (5%) Kallioranta (20%) kinpartalevät saattavat olla yleisiä. Pehmeillä hiekkapohjilla yli 10 metrin syvyydessä pohjafauna on hyvin moniLuokittamaton ranta (6%) lajinen, mutta monet lajeista ovat hyvin herkkiä häiriöille. Matala kasvillisuus (10%) Tällaisissa pohjissa ei usein ole ollenkaan kasvillisuutta, mutta irrallaan elävien levien esiintyminen ei ole epätavallista.53 Tällaiset levät voivat isännöidä yhtä suurta eläinmäärää kuin paikallaan kasvavat levät.54 Hiekkapohjat, joilla ei ole kasvullisuutta, ovat erittäin tärkeitä lättäkalojen lisääntymispaikkoina. Taulukko 2. Eri rantatyyppien jakauma Gotlannin rannikolla. 21 Kuva 9. Itämeren simpukoita. Valokuva: Annika Broms 5.4 Tavallisia merilajeja lä ravintoaineita. Allit ja haahkat ovat hyvin riippuvaisia sinisimpukoista ravintonaan, ja sinisimpukat ovat myös useiden lättäkalojen pääravintoa.56 Rakkolevä (Fucus vesiculosus) kasvaa kovalla substraatilla ranta-alueesta ulospäin muutaman metrin syvyydessä. Lajin on vaikea pitää puoliaan, kun elinpaikka altistuu liikaa aalloille ja tuulille. Tiiviitä ja terveitä rakkoleväkantoja on ennen kaikkea länsirannikon tasaisilla kalliopohjilla ennen kuin syvyydet alkavat. Rakkolevällä on suuri merkitys monille muille lajeille Itämeren ekosysteemissä. Yhdessä ainoassa rakkoleväkasvustossa saattaa olla 20–30 pieneliötä ja laiduntavaa eläintä. Tärkeimpiä laiduntavia eläimiä ovat erilaiset merisiirat, jotka syövät sekä rakkolevää että muita hienokuituisia leviä, ja erilaiset simpukat, jotka syövät lähinnä rakkolevän pinnalla olevia mikroskooppisen pieniä leviä. Myös katkat ovat tärkeitä rakkoleväkasvustojenlaiduntajia. Rakkolevävöissä usein esiintyviä kalalajeja ovat esimerkiksi erilaiset simput, tokot, kivinilkat ja piikkikalat (kolmipiikki ja vaskikala).55 Meriajokas (Zostera marina) on yleinen Gotlannin itärannikolla, ja saattaa kasvaa jopa 8,5 metrin syvyydessä. Suuri syvyys kertoo hyvästä vedenlaadusta. Meriajokas on Ruotsin dominoiva meriruoholaji ja muodostaakin lajirikkaita ekosysteemejä, joiden primaari- ja sekundaarituotanto on suuri. Useat pieneläimet viihtyvät meriajokkaassa, ja usein nähdäänkin katkoja, leväsiiroja ja pienkotiloita. Pikkukaloja ovat pääasiassa kolmipiikki, santatokko, kampela ja silli. Isompia kaloja ovat ahven, kuha, hauki, lohi, meritaimen ja turska. Meriajokas on merkitty uhanalaiseksi lajiksi tai harvinaistuvaksi miljööksi, ja kuuluu Natura 2000 -habitaattiin Sublittorala sandbankar (1110).57 Ruskolevä (Pilayella littoralis) kuuluu hienokuituisiin leviin, jotka ovat hyötyneet veden kasvaneista suolapitoisuuksista. On osoittautunut, ruskolevän muodostamat levämatot Varsinaisen Itämeren kivipohjissa estävät tehokkaasti uusien rakkoleväntaimien kiinnittymisen pohjaan. Syy on osittain puhtaasti fyysinen, sillä hedelmöittyneet levämunat kiinnittyvät kuituihin eivätkä ylety pohjaan, osittain kemiallinen, koska ruskolevät erittävät aineita, jotka heikentävät uusien rakkoleväntaimien eloonjäämismahdollisuuksia.58 Sinisimpukka (Mytilus edulis) on yksi Itämeren tavallisimmista lajeista. Se kasvaa sekä kovilla että pehmeillä pohjilla aina 30 metrin syvyyteen asti. Sinisimpukka tarvitsee hyvää happipitoisuutta eikä sillä ole monia kilpailijoita. Se syö planktonia ja muita pienhiukkasia, joita se saa suodattamalla suuria määriä vettä. Suuren suodatuskapasiteettinsa takia simpukoilla on tärkeä ekologinen merkitys rannikoiden lähialueilla, missä ne yhdistävät planktoni- ja pohjasysteemejä uudelleenkierrättämäl- 22 Taustatekijöitä ovat osaksi lannoittavien aineiden, kuten typen ja fosforin, määrän kasvu, mutta myös tärkeiden kalalajien liikakalastus on vaikuttanut negatiivisesti rannikkojen läheisiin biotooppeihin. Lisäksi lahtien sisäosissa tilanne on huonompi kuin ulommissa osissa, ja niiden status on usein epätyydyttävä. Yleisesti ottaen Gotlannin rannikkojen vedet ovat kuitenkin hyvälaatuisia. Selkeä hyvän vedenlaadun indikaattori on rakkolevän ja meriajokkaan levinneisyys. Myös Gotlannin avoimen rannikon pehmeät pohjat ovat hyvälaatuisia. 5.5 Meriympäristön tila Gotlannin ympärillä sijaitsevissa syvyyksissä on pintaalaltaan suuria hapettomia pohjia, joilla on negatiivinen vaikutus meriympäristöihin. Hapettomien pohjien taustalla ovat pitkäaikaiset suuret ravintopäästöt – typpeä ja fosforia – koko Itämeren alueella. Itämeressä vesimassat sekoittuvat hitaasti, mikä tekee siitä erityisen haavoittuvaisen ravintorasitteille.59 Gotlannin rannikon ulkopuolelta otetut pohjafaunan näytteet ja levien ja kasvien levinneisyys osoittavat, että ympäristön miljööstatus on suhteellisen hyvä. Vuosina 2006–2010 Gotlannin rannikolla on tehty useita tutkimuksia60 sekä vesikasvillisuuteen että pohjafaunaan liittyviä. Tulokset kertovat yleensä hyvästä meriympäristön statuksesta. Avoimet rannat ovat yleensä hyvässä kunnossa. Lähempänä rannikkoa ja varsinkin matalissa lahdissa on kuitenkin havaittavissa miljööstatuksen heikkenemistä; päällyslevien määrä on kasvanut ja monien kalalajien kutuhabitaatit ovat vähentyneet. Kuva 10. Rantakallio merenrannalla. Valokuva: Magnus Martinsson 23 6 Monet intressit on huomioitava Asutuksen arvo on itsestään selvä, kun ajatellaan maailmanperintölistalle liittämistä, mutta maanpinnan alla on suuria kulttuurihistoriallisia arvoja arkeologisesti ajatellen. Täällä on todisteita siitä, että ihmiset ovat asuneet ja eläneet Visbyssä kivikaudelta tähän päivään asti. Se asettaa antikvaarisille viranomaisille vaatimuksia siitä, että arvot varmistetaan ilman, että samalla estetään kehitystä. Intressien arvioinnissa joudutaan toisinaan konfliktiin maankäyttöintressien kanssa. Gotlanti ei ole poikkeus – rannikkoalueella on vetovoimaa ja myös täällä on paljon intressejä alueen resursseja kohtaan. 6.1 Asutus Vuonna 1995 Unesco liitti Visbyn hansakaupungin maailmanperintölistalle. ”Visby on erityisen huomattava esimerkki pohjoiseurooppalaisesta muurin ympäröimästä keskiaikaisesta hansakaupungista, jonka kaupunkimiljöö on erinomaisen hyvin säilynyt ja jossa on erityisen arvokasta vanhaa asutusta, joka osoittaa tämän tyyppisen ihmisasutuksen merkitystä, sekä muotonsa että toimintansa avulla” 61. 1976 koko Visbyn sisäkaupunki merkittiin muinaismuistorekisteriin kiinteänä muinaismuistona. Yleisesti ottaen kiinnostus asutukseen on suurinta rannikoilla. Seuraavassa on kartta Gotlannista ja rakennuslupahakemuksista vuosina 2005–2007. Kartasta näkyy myös hakemusten paikka. Huomaa, että kartasta ei näy myönnettyjen hakemusten määrä. Kuva 12: Region Gotlandin Rakennuslautakunnalle vuosina 2005–2007 tehdyt rakannuslupahakemukset ja niiden maantieteellinen jakauma. Kartta: Region Gotland. Kuva 11. Visbyn vanha apteekki. Valokuva: Lars Bäckman 24 Kuva 13: Ilmakuva Näsuddenin tuulivoimapuistosta Lounais-Gotlannissa. Valokuva: Gunnar Britse 6.2 Tuulivoima monet vanhoista tuulivoimaloista voitaisiin korvata uusilla ja tehokkaammilla voimaloilla, koska nykyistä verkkoa käytetään jo maksimissaan. Tuulivoimaloiden rakentamisen yhteydessä on myös rakennettava tai uusittava tieverkkoa ja sähkökaapeleita. Lisäksi liikenne ja melu kasvavat. Nämä ja vastaavat tekijät vaikuttavat myös maisemaan. Energiaviranomaisten päätös kriteereistä, joissa säädetään tuulivoiman merkityksestä valtakunnallisesti, merkitsivät Gotlannin osalta sitä, että koko lääni kuuluu päätöksen piiriin, niin maa- kuin merialueetkin. Gotlannin kunnan yleissuunnitelmassa Bygg Gotland62 on erityisesti selvitetty tuulivoiman käytön edellytyksiä. Yleissuunnitelmassa on annettu muiden intressien arviointia koskevat suuntaviivat. Muita intressejä ovat esimerkiksi luonnonhoito, ulkoilmaelämä ja kulttuurimiljöö. Rannikkoalueen osalta todetaan kuitenkin, että kovinkaan suuria maankäyttövaatimuksia tuulivoimaa varten ei todennäköisesti esitetä lähivuosina. Poikkeuksena ovat jo vakiintunut tuulivoimatoiminta sekä tuulivoimaloiden rakentaminen merelle. Merelle rakentamista jarruttavat taloudelliset resurssit sekä tekninen kehitys, minkä takia merelle rakentaminen on periaatteessa miltei pysähtynyt. Mutta jos rahoitusvaikeudet ja tekninen testaus pystytään ratkaisemaan, on tuulivoiman rakentaminen merelle hyvin todennäköistä, koska sillä on paljon potentiaalia ja se tuottaa huomattavasti enemmän energiaa asennettua megawattia kohti kuin maalla sijaitsevat tuulivoimalat. Gotlannissa eniten tuulivoimapuistoa muistuttava alue sijaitsee saaren lounaisosassa Näsissä, katso kuva. Näsuddenissa konkretisoituvat aikamme uudet maankäyttövaatimukset ja tulevat konfliktit. Alue on tärkeä tuulivoima-alue, mutta samalla kaunis rannikko monine maisema-arvoineen houkuttelee ihmisiä ostamaan vapaa-ajanasuntoja. Virkistysarvojen lisäksi alue on elävää kulttuuriseutua ja pienimuotoinen maanviljelysyhteisö, mikä osaltaan asettaa lisävaatimuksia. Tätä ajatellen on käyttökelpoinen ja kaikenkattava suunnittelupohja tietenkin erittäin tärkeä, jotta Näsudden ja vastaava alueet rannikolla voivat jatkossakin tyydyttää kaikkia erilaisia intressejä. Ruotsin voimaverkosto suunnittelee uutta kaapeliyhteyttä mannermaan ja Gotlannin välille. Se on välttämätön, jotta 25 tus. Näin ollen tarvitaan poikkeuslupa, kun on kyse muuttuvasta käyttötarkoituksesta, rakentamisesta jne. Gotlannissa on vain yksi paikka, jonka kalastusrakennukset ovat muinaismuistoja ja siten kulttuurimuistoista säädetyn lain suojaamia. 6.3 Kalastuksen muuttuminen ja asutus rantojen lähellä Kalastuksella on pitkään ollut suuri merkitys Gotlannin asukkaille. Aiemmin moni oli riippuvainen sekä maanviljelystä että kalastuksesta elantonsa saadakseen. Vanhojen paikkaa tarkoittavien nimien ja ilmausten kirjo (karit, luodot ja niemet) kertovat kalastuksen merkityksestä ja pitkästä perinteestä. Ennen nykyaikaisen kalastuksen kehittymistä tärkein kalastusmuoto oli silakan kalastus eri puolilla Gotlantia. Muun muassa moottorien kehityksen, veneiden käytön ja laiturien rakentamisen myötä kalastuksesta saattoi tulla pääelinkeino. Kalastus tulonlähteenä ei kuitenkaan ollut kovin pitkäaikaista, historiallisesti katsoen. Nykyisin omaan tarpeeseen kalastetaan pääasiassa verkolla lähellä rantaa. Ennen kaikkea kalastetaan kampelaa, lohta, taimenta, turskaa ja silakkaa. Aiemmin kalastettiin myös siikaa, ahventa ja haukea. Rannikkojen läheiset petokalakannat ovat kuitenkin voimakkaasti pienentyneet 1980-luvulta lähtien. Itämerellä liikakalastettiin monia vuosia, ja sen seurauksena monet kalakannat pienenevät Gotlannin rannikoilla. Rannikon ulkopuolella nähdään suuria kalastusaluksia, jotka saavat suuria kalasaaliita. Gotlantilainen kalastusperinne on vähitellet menettänyt merkitystään. 6.4 Satamat ja laivaliikenne Laivaliikenne Gotlantiin ja Gotlannista kasvaa koko ajan. Visbyn satama on kulkuyhteyksien ja kuljetusten keskus. Visbyn, Nynäshamnin ja Oskarshaminin välisessä liikenteessä poiketaan useita kertoja päivässä satamaan. Myös suuri määrä risteilyaluksia poikkeaa kesäkaudella Visbyn satamaan. Vuonna 2009 yli 1 600 000 henkeä matkusti reittivarustamo Destination Gotlandilla. Risteilyalusten satamakäyntien määrä on kuitenkin laskussa, koska Visbyssä ei ole riittävän suurta satamalaituria. Uutta risteilylaituria suunnitellaan vuodelle 2012. Gotlannin itärannikolla sijaitsevan Sliten satamassa toiminta on lisääntynyt viime vuosina, koska satamaa on käytetty Itämeren poikki vedettävän kaasuputken lastauslaiturina. Venäläinen yritys on myös kustantanut sataman kunnostuksen. Myös Gotlannin länsirannikon Klintehamniin suunnitellaan sataman laajentamista, jotta sinne voitaisiin ohjata osa Visbyn sataman raskaista kuljetuksista. Kalastuksen muutokset ovat luonnollisesti vaikuttaneet myös rantamajojen käyttöön. Jo vuonna 1932 Kovikin kalastusyhdistys päätti, ettei rantamajoista saa tehdä kesäasuntoja63. 1980-luvulla tutkijat totesivat, että rannikkoalueen kulttuuriperintö oli uhanalainen. Erilaiset maankäyttömuodot, kuten esimerkiksi turistirakennusten ja kastelupatojen rakentaminen, rasittivat alueita, joilla oli suurta kulttuurihistoriallista arvoa.64 Kun verrataan vuonna 2003 otettua ilmakuvaa laituriinventoinnista tämänpäiväiseen ilmakuvaan, on nähtävissä, että aiempia pieniä laitureita on laajennettu isoja aluksia varten. Tutkimus osoittaa myös selkeästi, että ruoppaustöiden määrä on kasvanut. Inventointi osoittaa myös, että rannikkoalueen rakennukset (laiturit, kalastusrakennusten paikat ja satamat) vievät suhteellisen pienen osan rannikon kokonaisalasta, sillä 92 prosenttia Gotlannin rantavesistä on rakentamattomia. Kalastusrakennukset eivät ole lailla suojattuja, paitsi että ne kuuluvat rantasuojelun piiriin. Rantasuojelu laadittiin 1950-luvulla rannikkoalueen liikakäytön estämiseksi ja jotta kansalaisilla olisi mahdollisuus käyttää rantoja ja vesistöä ulkoilmaelämään. Rantasuojelusäädökset kuuluvat ympäristökaareen, ja niiden piiriin kuuluu myös tietty asu- Kuva 14. Silakan ja kilohailin kalastusta. Valokuva: David Lundgren 26 7 Meriympäristön uhat Meriympäristö ja rannikkoalueen kulttuuriperintö ovat koko ajan alttiina koettelemuksille ja haasteille, sitä mukaa kuin alueen hyödyntäminen kasvaa. Muita meriympäristön uhkia ovat muun muassa kalastusvarustuksen aiheuttamat vaikutukset, yleistyvä veneily, ankkuroinnin aiheuttamat vauriot, yleistyvä vesiskoottereilla ajo ja melu varsinkin erityisen häiriöalttiilla alueilla, kuten esimerkiksi kalojen lisääntymis- ja kasvualueilla. 7.1 Meriympäristön viholliset Suurin uhka rannikkoalueen kulttuuriarvoja kohtaan on tietämättömyys. Aiemmissa luvuissa on mainittu tämä problematiikka. Lisäksi myös hylkyjen tai muiden merellisten löytöjen ryöstäminen on uhka. Merellisten jäänteiden osalta on tiettyjä paikkoja, jotka on mainittu väärin perustein. Tälle saattaa olla useita syitä, kuten esimerkiksi että hylyn paikka halutaan suojella sukeltajilta ja mahdolliselta ryöstöltä tai että paikka on pidettävä salaisena. Mielipiteet eroavat, mitä tulee hylkyjen paikoista annettavaan yleiseen tietoon. Rehevöityminen on suuri uhka Itämerta kohtaan, sekä kansainvälisellä että paikallisella asteikolla. Lisääntyvä rehevöityminen on merkinnyt monien nopeakasvuisten, yksivuotisten levien yleistymistä monivuotisten levien, kuten esimerkiksi rakkolevän, kustannuksella. Seurauksena on biomassan kasvu, mikä akkumuloituu suuremmissa syvyyksissä hajoamisprosesseiksi. Nämä prosessit johtavat usein merenpohjan kuolemiseen. Tulevat ilmastonmuutokset ovat suuri uhka meriympäristölle. Kasvavat sademäärät ja lämpimämpi ilmasto aiheuttavat muutoksia, jotka saattavat vaikuttaa suuresti lajikoostumuksiin ja koko merelliseen ekosysteemiin. Laivaliikenne, kalastus ja ruoppaus saattavat merkitä suurta vaaraa myös muinaisjäännöksille. Ellei ole varmaa tietoa, ei myöskään voida tietää, mitä maankäytön yhteydessä menetetään. Troolaus, ruoppaus ja ankkurointi saattavat aiheuttaa suuria vaikutuksia maapohjaan ja pahimmassa tapauksessa tuhota täysin puiset hylyt tai muut jäännökset. Tärkeiden kalalajien liikakalastus on vaikuttanut suuresti merelliseen ekosysteemiin. Esimerkiksi petokalojen katoamisen vaikutukset ovat nähtävissä koko ravintoverkossa, ja lopulta se edistää hienokuituisen päällyslevän määrän kasvua rannikoilla. Region Gotland suunnittelee muutamien kunnallisten satamien myyntiä, mikä saattaa johtaa siihen, että kulttuuriarvot joutuvat ristiriitaan satama-alueiden kehityksen kanssa. Työ merellisten jäännösten varmistamiseksi on toteutettu muutamalla paikalla viime vuosina. Lisäksi suurehko tutkimus on toteutettu Visbyn sataman ulkopuolella. Koska nykyiset risteilyalukset eivät pysty tulemaan satamaan, ne ankkuroivat redille. Tämä aiheuttaa suuria maavahinkoja ankkurin repiessä pohjaa, toisinaan jopa satoja metrejä pitkiä repeämiä. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, jos osia1500-luvulla uponneesta tanskalais-lyypekkiläisestä laivastosta oli vaurioitettu. Uhat meriympäristöä ja Gotlannin rannikkoa kohtaan kasvavat koko ajan lisääntyneen laivaliikenteen takia. Itämeren laivaliikenne on ehkä suurin yksittäinen uhka: mitä useampia laivoja Itämerellä liikennöi, sitä suurempi on vakavan onnettomuuden riski. Sellaisen onnettomuudet vaikutukset olisivat kohtalokkaita koko Itämeren ekosysteemille. Merenkulkuviraston tilastojen mukaan vuonna 2009Gotlannin itärannikon ohitti 31 390 alusta. Länsirannikon osalta luku oli 16 121 alusta. Menneinä aikoina merestä ei tiedetty yhtä paljon ja merta käytettiin usein kaatopaikkana. Monta tonnia roskaa ja muuta jätettä on merenpohjassa ja rasittaa Itämerta ja Gotlantia ympäröivää aluetta vielä pitkään. Laivakuljetusten yleistyessä kasvaa myös päästöjen määrä ja Itämeren luonnon likaantuminen. Muutaman vuoden kuluessa vapaa-ajanveneiden wc-päästöt mereen kielletään, mikä on positiivista. Mutta merellä ongelmat jatkuvat, koska monet risteily- ja rahtialukset voivat päästää puhdistamatonta jätevettä mereen ilman rangaistusta. 27 8 Integroitu GIS-malli rannikkoalueen suunnittelua ja julkista suunnittelua varten volle kertyä kaksinkertaisia “pisteitä”, jos kyseinen arvo näkyy useammassa kerroksessa. Esimerkki ongelmasta on luontotyyppi ”vesiperäisen maan metsä” (sumpskog), joka näkyy “märkänä metsänä” (blöt skog). Nämä näkyvät myös kosteikkoinventointikerroksessa, koska siinä näkyy kaikenlainen märkä maa, myös metsät. Jos vielä lisätään avainbiotooppien karttakerros, näkyvät pienet, korkeiden luontoarvojen metsäalueet, joita märät metsät usein ovat. Tämä mallin heikkous on huomioitu ja päällekkäinasetteluja on mahdollisimman pitkälti koetettu kompensoida niin, ettei tällaista vaikutusta syntyisi. Hankkeen päätarkoituksena on ollut kehittää GIS-malli, joka helpottaa suunnittelua ja julkista hallinnointia. Työn painopiste on ollut Gotlannin rannikkoalueessa, mutta laadittua työkalua voi soveltaa muillakin alueilla, kunhan käytettävissä on tarvittavat perustiedot. Työhön on käytetty ohjelmaa ArcView 9.2, loppuvaiheessa versiota 9.3. 8.1 Integroitu GIS-malli 8.2 Säilytysarvojen luokittelu Tavoitteena oli luoda malli, jolla voidaan esittää rannikkoalueen ekosysteemipalvelut. Tiedon on suunniteltu olevan kaikenkattavaa ja sisältävän myös alueet, joita ei vielä ole inventoitu. Työ aloitettiin laatimalla malli, jonka avulla maiseman säilytysarvot luokiteltiin. Luontotyypit valittiin mallin lähtökohdaksi. On käytetty neljää luokkaa (nolla pois sulkien), jotka perustuvat aiempien inventointien vastaaviin jaotteluihin.65 Maksimiarvo ei milloinkaan ylitä arvoa 4. Myös niin sanottu perusluokka ja täydentävä luokitus lasketaan mukaan. Säilytysarvo merkitsee tässä mallissa, että luonnossa ja kulttuuriarvoissa on paljon moninaisuutta. Siksi esimerkiksi pellot eivät saa korkeita arvoja. Rannikkoalueen rajaksi päätettiin 1 000 metriä rantaviivasta maalle rantaviivasta ja 1 000 metriä rantaviivasta merelle, eli toisin sanoen sen leveydeksi tuli yhteensä 2 000 metriä. Alue valittiin tämän kokoiseksi, jotta se olisi suurempi kuin rannikkoalue, johon lainsäädännössä viitataan suojelun yhteydessä. Myös maankäyttö on suurinta tällä alueella. Rantasuoja vaihtelee 100 metristä 300 metriin silloin, kun lääninhallitus on tehnyt päätöksen yleisen rantasuojan laajentamisesta. Gotlannin ranta-alue, joka on merkitty rantasuojelualueeksi, on suurin piirtein sama kuin Gotlannin rannikon luonnonsuojelualue (Gotlandskusten). Ympäristökaaren 3. luvun mukaan valtakunnallinen ulkoilmaelämää koskeva etu on voimassa koko Gotlannin rannikolla 500 metriä rantalinjasta. Arviointi siitä, minkä luokan kukin luontotyyppi saa, perustuu lääninhallituksen yhteiseen tietoon kunkin luontotyypin biologisesta moninaisuudesta. Aluksi tehtiin Marktäckedata-karttakerroksen perusluokitus. Asteikko on 1–4, katso taulukko 1. Sen jälkeen vähennettiin karttakerroksen niiden alueiden perusluokitusta, joille on myös täydentävä karttakerros. Näiden yksityiskohtaisempaa tietoa sisältävien täydentävien kerrosten avulla pystyttiin poistamaan muutamia virhetekijöitä ja arvokkaammat alueet identifioitiin näin ollen tarkemmalla tavalla, ja ne saivat korkeamman luokan. Täydentävänä karttakerroksena käytössä oli kNN-Sverige, maaluokat 2011, kosteikot ja suot, jonne virtaa vettä (våtmarker och rikkärr), sekä SAKU. Kaikista kerroksista annetaan kuvaus luvussa 8.3. Laidunmaat on otettu mukaan sekä siksi, että saataisiin osuvampi luontotyyppijakauma, mutta myös siksi, että useimmilla maa-alueilla, joita käytetään laidunmaana tai heinänteossa, on suurempi biologinen arvo kuin käyttämättömällä maalla.66 Tässä hankkeessa käytettyjä karttakerroksia on sovellettu viereisten alueiden mukaan, eikä mukana ole kauempana maalla tai merellä sijaitsevia alueita (on käytetty toimintoja ”clip” tai ”mask”). Tämä ei kuitenkaan estä sitä, että nämä alueet voitaisiin ottaa mukaan toisella kertaa, jos kiinnostusta löytyy. Lähivektorikerrosta rasterikerrokseksi muutettaessa on koko ajan käytetty pikselikokoa 5 x 5. Karttakerroksiin merkityt inventoinnit ovat monesti erittäin hyvälaatuisia, mutta ne asettuvat usein päällekkäin ja kertovat silloin osittain samasta asiasta mutta eri tavoin. Kun karttakerroksia asetetaan päällekkäin, jotta samaan GIS-kuvaan saataisiin useita arvoja, saattaa samalle ar- 28 Luontotyyppi: Luokka: Kaikki metsätyypit 3 Nuoret metsät ja hakkuualueet 2 Kaikki rämetyypit, kosteikot, järvet ja meri 4 Rannat ja muut vastaavat 4 Alueet, joilla on vähän kasvillisuutta ja kalliota näkyvissä 4 Nummi- ja laidunmaat 3 Pensaikko 2 Hedelmä- ja marjaviljelmät 2 Sora- ja hiekkakuopat 1 Leirintäalueet ja vapaa-ajanasutus 0 Golfkenttä 1 Urheiluhallit ja muut vastaavat 0 Lentokentät 1 Lentoasemat, kaatopaikat, satama-alueet, teollisuusalueet ja muut vastaavat, sekä muut mineraalien erottelupaikat 0 Ei-urbaani puisto 2 Urbaanit viheralueet 2 Maaseutuasutus ja eri kokoiset taajamat, tiheä kaupunkirakenne 0 Tiet ja rautatiet sekä niitä ympäröivä alue 1 Peltomaa 1 Taulukko 1. Alustava luontotyyppien luokittelu, ennen perusarvon säätämistä niillä alueilla, joille on täydentävä karttakerros. Luontotyyppien ja meren, rämeiden, laidunmaiden ja meren täydentävien luontotyyppi-inventointien lisäksi tarvitaan enemmän tietoa, jotta saataisiin parempi kokonaiskuva säilytysarvoista. Uhanalaiset lajit, kuten esimerkiksi kasvit, eläimet, sammaleet, sienet, pesimälinnut ja hyönteiset, ovat tärkeitä säilytysarvojen parametreja. Mitä enemmän uhanalaisia lajeja jollakin alueella on, sitä tärkeämpää on alueen säilyttäminen, varsinkin jos uhkaaste on korkea. Myös muinaisjäännökset on tärkeää saada mukaan, jotta voitaisiin ymmärtää historiamme eri aikakausia. Vesistöt ovat hyvin tärkeitä, koska virtaava vesi on elintärkeä tekijä useimmille organismeille. 29 Havumetsä, ei jäkäläpohja > 15 m Havumetsä, ei jäkäläpohja 5–15 m Havumetsä, ei jäkäläpohja Havumetsä, paljas maa Sekametsä, ei räme tai paljas maa +1 metsästä voi saada lisää, jos laidunnettua metsää maaluokan mukaan Perusarvoluokitus 2 +1 metsälle, joka on KNN:n mukaan vanha Sekametsä, ei räme tai paljas maa Lehtimetsä, ei räme tai paljas maa Perusarvoluokitus 2 +2 maille, joita laidunnetaan tai joilta korjataan heinää ja jotka saavat lisäkorvausta maaluokassa Nuori metsä Hakkuualue Perusarvoluokitus 2 Nämä maat eivät luultavasti saa lisäluokitusta, ellei kyse ole virheellisestä luokituksesta, kuten esim. heinäniitty, joka antaa +2 maaluokista +1 maille, jotka kuuluvat Vmi:hin tai kosteikkoinventointiin luokissa 3 ja 4 (alhaisimmat luokat) Havumetsä, räme Sekametsä, räme Lehtimetsä, räme Märkä räme Limnogeeniset kosteikot Muu räme Perusarvoluokitus 2 Järvet ja lammet, pinta kasvillisuuden peitossa Järvet ja lammet, avoin pinta Perusarvoluokitus 3 Nämä maat eivät luultavasti saa lisäluokitusta Rannikkomeri, pinta kasvillisuuden peitossa Rannikkomeri, avoin pinta Suolalle altistuneet kosteikot Rannat, hiekkadyynit ja hietikot Perusarvoluokitus 2 +2 SAKU-luokituksesta erittäin, äärimmäisen ja ultrasuojatut alueet, +1 suojatusta alueesta Alueet, joilla vähän kasvillisuutta Paljas maa ja lohkareet Perusarvoluokitus 3 +1 maille, joita laidunnetaan maaluokan mukaan (alvari) Nummet Laidunmaat Pensaikot Perusarvoluokitus 2 +2 maille, jotka kuuluvat Vmi:hin tai kosteikkoinventointiin luokissa 1 ja 2 (korkeimmat luokat) +1 maille, joita laidunnetaan ja joiden perusarvot ovat maaluokassa +2 maille, joita laidunnetaan ja jotka saavat lisäkorvausta maaluokassa Nämä maat eivät luultavasti saa lisäluokitusta, ellei kyse ole virheellisestä luokituksesta, kuten esim. heinäniitty, joka antaa +2 maaluokista Ei-urbaani puisto Urbaanit viheralueet Hedelmä- ja marjaviljelmät Lentokentät Tie- ja rautatieverkot ja lähialueet Peltomaa Sora- ja hiekkakuopat Golfkentät Luokitus 2 – luonnonarvoja on Luokitus 1 – vähäisiä luonnonarvoja Leirintäalueet ja vapaa-ajanasutus Urheiluhallit yms. Lentoasemat Kaatopaikat Satama-alueet Teollisuus, kaupparakennukset, julkinen palvelu ja sotilasalueet Muut mineraalien erottelupaikat Maaseutuasutus, jossa avointa tonttimaata Taajamat > 200 asukasta, suuria puutarha- ja viheralueita Taajamat > 200 asukasta, pieniä puutarha- ja viheralueita Taajamat < 200 asukasta Tiivis kaupunkirakenne Luokitus 0 – ei miltei lainkaan luonnonarvoja Taulukko 3: Yleiskatsaus luontotyyppien luokituksesta. Perusarvot on tarkistettu ja täydentävän kerroksen lisäluokitus on tehty. 30 Esimerkki luokittelun toteuttamisesta: Laidunmaa sai aluksi perusluokan 3, toisin sanoen kolme pistettä. Kun lisättiin täydentävä karttakerros (maaluokka 2011), alustava arvo laski kahteen pisteeseen. Maa-alueet, jotka on luokiteltu laidun- ja heinäntekomaaksi ja joilla on korkeampi biologinen ja kulttuurihistoriallinen arvo EU-tuen lisäkorvausperiaatteiden mukaan, saivat kaksi lisäpistettä. Tämä merkitsi, että alustavasti kaksi pistettä saaneet laidunmaat saivat kaksi lisäpistettä, jos ne katsottiin erityisen arvokkaiksi. Arvokkaimpien laidunmaiden summaksi tuli siten neljä pistettä, eli ne päätyivät ylimpään luokkaan, luokkaan 4. Pienet, alle viiden hehtaarin suuruiset maa-alueet, kuten esimerkiksi heinäniityt, jotka oli tulkittu väärin ja jotka olivat päätyneet peltomaaksi, saivat hieman vähemmän pisteitä (1 piste pellosta + 2 pistettä lisäkorvauksesta = 3 pistettä). Summaa voidaan pitää liian alhaisena, mutta täydentävät kerrokset huomioiden nämä maa-alat saavat ainakin kolme pistettä eivätkä yhden pisteen, kuten olisi tapahtunut, jos ne olisivat jääneet peltomaan luokkaan. Maanpeitetieton luontotyypit (Gotlannissa esiintyvät) Havumetsä, ei jäkäläpohja 5–15 metriä Havumetsä, ei jäkäläpohja >15 metriä Havumetsä, kallio näkyvissä Havumetsä, jäkäläpohja Havumetsä, räme Kallio näkyvissä ja lohkaremaa Laidunmaa Sekametsä, räme Sekametsä, räme tai kallio ei näkyvissä Märkä räme Pensaikko Leirintäalue ja vapaa-ajanasutus Kaatopaikka Ei-urbaani puisto Lentokenttä (ruoho) Lentoasema Hedelmä- ja marjaviljelmä Golfkenttä Sora- ja hiekkakuoppa Satama-alue Nummimaa (ei ruohonummi) Hakkuualue 8.3 Säilytysarvojen karttakerros Urheiluhalli, ampumarata, moottorirata sekä hevosurheilukentät ja koirakilpailukentät Maanpeitetieto (Marktäckedata). Maanmittausvirasto, vuosi 2000. Asteikko 50 000 – 100 000.67 Teollisuus, kauppayksiköt, julkinen palvelu ja sotilasalueet Rannikkomeri ja valtameri, kasvillisuuden peittämä pinta Rannikkomeri ja valtameri, avoin pinta Maaseutuasutus ja avoin tonttimaa Limnologiset kosteikot Lehtimetsä, räme Alueet, joilla vähäistä kasvillisuutta Jotta saataisiin kaikenkattava karttakerros koko Gotlannin rannikkoalueen kaikista maatyypeistä, käytettiin Maanmittausviraston Maanpeitetieto-karttakerroksen tietoja. Muualla Ruotsissa on joillakin paikoin laadittu yksityiskohtaisempia kasvillisuuskartoituksia, mutta Gotlannista sellaisia ei ole. Jotta nähtäisiin, antaako kyseinen karttakerros kuitenkin riittävän hyvän kuvan, saaren tietyltä alueelta tehtiin ilmakuvatulkintoja, nimittäin Östergarnin pitäjästä. Kokeilu tehtiin yhdessä Landskapsstrategi för Östergarnslandet -hankkeen kanssa. Pohjatietoina käytettiin EU:n Natura 2000:n luontotyyppien habitaattikartoitusta. Lisätietoja on luvussa 8.3, jonka otsikko on Natura 2000 habitaattikartoitus. Alueet, joilla yli 200 asukasta ja suuria puutarha- ja viheralueita Alueet, joilla yli 200 asukasta ja pieniä puutarhoja ja viheralueita Alueet, joilla alle 200 asukasta Kosteikot, joilla suolan vaikutusta Järvet ja lammikot, kasvillisuuden peittämä pinta Järvet ja lammikot, avoin pinta Rannat, hiekkavallit ja hiekkalakeudet Tiivis kaupunkirakenne Nuori metsä Urbaanit viheralueet Tiet ja rautatiet sekä ympäröivät alueet Peltomaa Muut rämeet Muut mineraalienhankkimispaikat Karttakerroksessa käytettyjen luontotyyppien jaottelu on Maanmittausviraston päättämä, ja se esitellään taulukossa 2. Nämä luontotyypit on sitten perusluokiteltu taulukon 1 mukaan. Vain Gotlannissa esiintyvät luontotyypit on otettu mukaan. Taulukko 2: Karttakerroksessa Marktäckedata olevat Ruotsin luontotyypit. Mallissa ovat mukana vain Gotlannissa esiintyvät luontotyypit. 31 suhteellisen varmasti. Suojellut alueet on jo aiemmin jaoteltu saman metodiikan mukaan. Niitty- ja laidunmaiden inventointeja on käytetty tukena arvioinnissa.68 Karttakerros Maanpeitetieto perustuu tietokoneella tulkittuihin ilmakuviin. Siksi materiaalissa saattaa olla “sisäänrakennettuja” vääriä tulkintoja. Esimerkkinä tästä ovat pienet, 1–5 hehtaarin kokoiset alueet, jotka saattavat kuulua suurempaan alueeseen: esimerkiksi heinäniitty saattaa kuulua peltomaahan. Koska heinäniityillä on suuri arvo biologista moninaisuutta ajatellen – niillä kasvaa ja elää usein ainutlaatuisia kasveja ja hyönteisiä – on tärkeää, että ne näkyvät karttakerroksessa kunnolla. Ne ovat myös tärkeitä kulttuurimiljöö- ja virkistysalueita, minkä takia on sitäkin tärkeämpää saada ne mukaan malliin, jotta rannikkoalueen kaikki arvot näkyisivät kokonaisvaltaisesti. Luontotyypit on jaoteltu Natura 2000;n habitaatin eli EU:n luontoalueiden verkoston mukaisesti. Verkostossa on lueteltu luontotyypit, joiden on katsottu olevan erityisen tärkeitä.69 Täydennyksenä mukaan on lisätty myös sellaiset maa-alueet, joita ei ole luokiteltu Natura 2000:n habitaateiksi, kuten esimerkiksi pysäköintialueet ja pellot. Nämä on yhdistetty ryhmäksi, jonka nimi on “muut alueet”. kNN 2005 – Sverige. Ruotsin maatalousyliopiston karttakerros, 2005.70 Ilmakuvia voi olla vaikea tulkita useilla tavoilla, mikä saattaa aiheuttaa vääriä tulkintoja. Esimerkiksi heinäniityt ovat puoliavointa maata, jolla kasvaa lähinnä lehtipuuta. Ilmakuvassa tällainen alue saattaa näyttää erehdyttävästi hakkuualueelta. Laidunmaita on yleensä vaikea tulkita ilmakuvista. Voi olla vaikeaa ratkaista, laidunnetaanko alueella vai ei, mutta myös puiden määrä voi aiheuttaa ongelmia. Jos laidunmaalla on paljon puita, se on helposti tulkittavissa metsäksi, ja silloin se luokitellaan kuuluvaksi johonkin metsätyypeistä. Karttakerroksessa on tietoja Ruotsin metsämaiden iästä, korkeudesta, puulajeista ja puutavaravarannoista. Informaatio on hyvin yksityiskohtaista ja rasteritietoina merkittyä. Resoluutio on 25x25 metriä. Metsä, jonka biologinen arvo on suuri, on usein metsä, jolla on pitkä jatkuvuus. Voi kuitenkin olla vaikeaa saada materiaalia metsien jatkuvuudesta, mutta ikää voidaan käyttää vaihtoehtoisena indikaattorina, koska vanha metsä on normaalisti ehtinyt luoda enemmän luontoarvoja kuin nuori metsä. Karttakerroksesta näkyy metsän ikäjakauma, mitä toisin sanoen voidaan käyttää metsän biologisen arvon indikaattorina. Materiaalin ikä voi myös aiheuttaa virheellisiä tulkintoja. Perusmateriaali on vuodelta 2000, ja monet maatyypit ovat muuttuneet sen jälkeen. Esimerkiksi metsä muuttuu suhteellisen nopeasti hakkuiden takia mutta myös jatkuvan kasvun takia. Laidunmaista saatetaan tehdä peltoja tai ne saattavat kasvaa umpeen. Näiden mahdollisten virhelähteiden kompensoimiseksi mallia on täydennetty useammilla karttakerroksilla, joissa on tietoa lisäinventoinneista. Metsän perusarvoa laskettiin yhdellä pisteellä, kahdesta pisteestä yhteen pisteeseen, koska kNN on täydentävä karttakerros. Metsä, joka on yli 140 vuotta vanha, sai yhden lisäpisteen, eli yhteensä 2+1 = 3 pistettä. Karttakerros on vuodelta 2005, mikä merkitsee tiettyä virhelähdettä, koska metsässä on sen jälkeen tapahtunut muutoksia, kuten hakkuita ja muita muutoksia. Natura 2000:n habitaattikartoitus. Lääninhallituksen karttakerros, 2011. Yhteistyönä lääninhallituksen Landskapsstrategi för Östergarnslandet -hankkeen kanssa laadittiin yksityiskohtainen luontotyyppien inventointi tietokoneella. Materiaalina olivat vuosina 2007 ja 2010 otetut ilmakuvat, jotka ovat mittakaavassa 1:2000–5000. Karttakerros on laadittu vain Östergarnin pitäjästä, mutta sitä voidaan kiinnostuksen ja resurssien mukaan laajentaa. Myös joitakin kenttäkäyntejä tehtiin. Maaluoka 2011 (Markklass 2011) Lääninhallituksen karttakerros. Karttakerroksessa ovat maa-alueet, jotka inventoitiin EU:n maataloustuen yhteydessä sekä ympäristötuen perus- ja lisäkorvausten yhteydessä. Laidunmaita ja niittyjä kutsutaan myös käyttömaiksi, ja niillä on useita luontotyyppejä, kuten esimerkiksi metsää, alvareja ja rantalaitumia, joita hoidetaan laiduntamalla tai heinänteolla. Kaikki käyttömaat saavat yhden tai kaksi lisäpistettä seu- Vuoden 2010 ilmakuvien resoluutio on erittäin hyvä, ja niiden perusteella luontotyypit on pystytty arvioimaan 32 raavan selvityksen mukaan. Maaluokka 2011 -karttakerroksen luontotyypit, jotka saavat 2 lisäpistettä ja siten 4 (2+2) pistettä yhteensä: • laidun- ja heinämaat, joilla on erityisarvoa • laidun- ja heinämaat, joilla on sellaista erityisarvoa, joka ei oikeuta maatilatukeen • mosaiikkilaidunmaat; perusteena se, että ne usein ovat avainbiotooppeja (Metsähallitus) neissa. Nämä tunnistettiin työkalulla “Selection by location/intersect”. Päällekkäisiä alueita oli vain vähän, minkä ansiosta ne pystyttiin käsittelemään manuaalisesti. Kun löytyi kaksinkertaisia alueita, poistettiin se, jonka ala oli pienin. Mukana olevien luontotyyppien perusarvoluokitus laskettiin 4 pisteestä kahteen pisteeseen. Ne maat, jotka kuuluvat kosteikko- ja suo-inventointien kahteen ylimpään luokkaan, saavat 2 lisäpistettä, ja kahteen alimpaan luokkaan kuuluvat saavat 1 lisäpisteen. Maaluokka 2011 -luontotyypit, jotka saavat 1 lisäpisteen: • restaurointituki; perusteena se, että raivataan laidunmaata, jolla katsotaan olevan valmistuessaan suurta kulttuuri- ja luontoarvoa. • alvarit; perusteena se, että paljas maa kuuluu perusluokkaan 3 ja että maat pidetään pitkään avoimina laiduntamalla, mikä puolestaan antaa tiettyä arvoa, vaikka maan biologinen arvo ei mainittavasti nousekaan laiduntamisen takia. • metsälaidun; perusteena se, että metsä kuuluu perusluokkaan 2, ja jos se on yli 140 vuotiasta, se saa 1 lisäpisteen. Aivan kuten alvarienkin osalta, ei laiduntaminen sinänsä mainittavasti lisää maan biologista arvoa, mutta se estää maan umpeenkasvamisen, mikä antaa tiettyä arvoa. • laidunmaat ja heinäniityt, joilla on yleistä arvoa. • laidunmaat tai heinäniityt, joilla on yleistä arvoa mutta jotka eivät saa maatilatukea. Vesistöt. Kolme karttakerrosta: hl_skiktet, Maanmittausvirasto, 2011; Lääninhallituksen kerros Gotlannin ojitusyrityksistä, 2011; Lääninhallituksen kerros arvokkaista vesistöistä, 2011. Vesistöt, jotka ovat lääninhallituksen kerroksessa arvokkaista vesistöistä (Länsstyrelsens skikt över värdefulla vattendrag), saivat luokituksen 4 tai 3 sen mukaan, mikä niiden luonnollisuusaste oli ja kuinka paljon niissä oli vaeltavaa meritaimenta. Ojitusyritysten karttakerroksen vesistöt ja osa hl_skiktetin vesistöistä kuuluu luokkaan 2, koska kyseiset vesistöt vain harvoin kuivuvat kokonaan. Muut hl_skiktetin vesistöt kuuluvat luokkaan 1, koska ne ovat usein pienehköjä vesistöjä, jotka kausittain kuivuvat kokonaan. Muut maaluokat, joita ei ole erityisesti mainittu, eivät saa lisäpisteitä vaan säilyttävät perusluokkansa. Useat vesistöt oli merkitty kahteen tai useampaan karttakerrokseen, mikä lisäsi kaksinkertaisen luokituksen vaaraa. Mahdollisten kaksoiskappaleiden tunnistamiseksi käytettiin työkalua ”selection”, mutta sitä ennen kerroksia oli työstettävä jossakin määrin. Hl_skiktet-karttakerros työstettiin työkalulla ”share linesegment with”, ja sitä verrattiin arvokkaiden vesistöjen karttakerrokseen. Selvisi, että osumia oli vain vähän, joten oli mahdollista käydä osumat läpi manuaalisesti. Tunnistetut dupletit poistettiin hl-kerroksesta. Arvokkaiden vesistöjen kerros oli jo luokitettu, ja jotta se saatiin mukaan hl-kerrokseen, tehtiin siirto yhdistetystä kerroksesta, jossa oli tietoa kaikista kolmesta kerroksesta. Tähän käytettiin työkalua “selection/indentical to” luokkien 2 ja 1 osalta. Kosteikot ja suot, joille virtaa vettä. Lääninhallituksen karttakerros. 1996 ja 2007. Karttakerrokseen kuuluu kaksi inventointia. Toinen on kosteikkojen inventointi vuonna 199671 ja toinen on sellaisten soiden, joille virtaa vettä muualta, inventointi vuonna 200772. Inventoinnit on tehty ilmakuvatulkintojen sekä kenttäkäyntien pohjalta. Molempina inventointikertoina tehtiin eri kosteikkojen ja soiden luokitus asteikolla 1–4. Arviointi perustuu pääasiassa kokoon, kiinteän maan ja avoimen veden osuuteen, elementtien jakaumaan, maantieteelliseen sijaintiin, merenpinnan yläpuolella sijaintiin ja ulkopuolisen vaikutuksen tyyppiin ja asteeseen. Sitten verrattiin arvokkaiden vesistöjen kerrosta ojitusyritysten kerrokseen käyttämällä työkalua ”selection/share linesegment to”. Myös tässä kaksoiskappaleiden määrä oli vähäinen ja oli mahdollista suorittaa manuaalinen läpikäynti, jonka jälkeen tunnistetut dupletit poistettiin Muutamat alueet ovat mukana molemmissa inventoin- 33 ojitusyritysten kerroksesta. Sen jälkeen sama toistettiin hl_skiktet-kerroksen ja ojitusyritysten kerroksen osalta. Tuloksena oli suurempi määrä kaksoiskappaleita, jonka tuloksena tehtiin yleisluonteisempi duplettien poisto. Tämän jälkeen tehtiin uusi vertailu, jotta löydettäisiin vielä lisää kaksoiskappaleita. Tuloksena oli pienehkö määrä dupletteja, minkä ansiosta oli mahdollista tehdä manuaalinen läpikäynti. Viimeiset kaksoiskappaleet pystyttiin poistamaan hl_skiktet-kerroksesta. Punainen lista kertoo, mitkä lajit ovat vaarassa hävitä Ruotsista. Lähtökohtana ovat kansainvälisesti hyväksytyt Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton, IUCN:n, kriteerit.75 Lajeihin perustuvien karttakerrosten katsotaan olevan erittäin eläviä, koska ne muuttuvat sitä mukaa kuin saadaan raportteja uusista löydöistä tai tehdään uusia inventointeja. Koska informaation lähde vaihtelee aina asiantuntijoista harrastajiin, skaala vaihtelee aina tarkasta GPS-koordinaatista alueen kuvaukseen ilman tarkempaa löytöpaikkaa. Inventoinnit tapahtuvat myös suhteellisen sattumanvaraisesti sen mukaan, missä ihmiset liikkuvat. Huomioita tehdään useammin taajamien, teiden ja suosittujen käyntikohteiden lähellä, muttei juuri lainkaan vaikeakulkuisessa maastossa. Se ei tietenkään merkitse, etteikö kaukaisilla alueilla olisi lajeja, vaan se merkitsee, ettei kaukaisilla alueilla käy yhtä paljon huomioiden tekijöitä. On myös havaittavissa trendejä sen suhteen, kuinka suosittua tiettyjen lajien raportointi on – tämä on erityisen selvää harvinaisten lintujen osalta. Lopuksi yhdistetyt kerrokset kontrolloitiin, jotta nähtäisiin, oliko jokin vesistö jäänyt ilman luokitusta. Löydetyt virheet korjattiin ja kaikki hl_skiktet-kerroksen vesistöt oli näin ollen luokitettu. Kartalla vesistöt ovat viivaobjekteja. Jotta niitä voitaisiin käyttää mallissa, niiden on oltava pintoja. Pinnan saamiseksi linjoihin lisättiin 20 metriä kummallekin puolelle. Normaalisti jätetään suoja-alue, jonka koko vaihtelee maaolosuhteiden mukaan, mutta 20 metriä noudattaa Metsähallituksen vesistöjen läheisestä metsänhakkuusta antamia suuntaviivoja.73 Punaisen listan karttakerroksessa on jonkin verran erittäin vanhoja havaintoja. Vanhimmat ovat vuodelta 1755. Osa havainnoista on myös hyvin yleisluontoisia. Havaintopaikaksi on saatettu merkitä Gotlanti, mutta tarkempi kuvaus puuttuu. Tämän takia jonkin verran tietoja on poistettu mukana olevista karttakerroksista. Havaintotie- Punaisen listan lajit, toukokuu 2010. Viisi karttakerrosta (pesimälinnut, kasvit ja sienet, muut selkärankaiset, hyönteiset sekä observointitietokanta), Artportalen, Ruotsin maatalousyliopisto.74 Koodi punaisen listan mukaan Määritelmä Luokitus EX, sukupuuttoon kuollut Laji on sukupuuttoon kuollut, kun ei ole epäilystäkään siitä, etteikö viimeinen yksilö olisi kuollut. 0 RE, kansallisesti sukupuuttoon kuollut Laji on kansallisesti sukupuuttoon kuollut, kun ei ole epäilystäkään siitä, että viimeinen lisääntymiseen kykenevä yksilö on kuollut tai hävinnyt alueelta. 0 CR, akuutisti uhanalainen Laji on akuutisti uhanalainen, kun se parhaiden käytettävissä olevien tietojen mukaan on erittäin suuressa vaarassa kuolla sukupuuttoon luonnonvaraisena. 4 EN, erittäin uhanalainen Laji on erittäin uhanalainen, kun se parhaiden käytettävissä olevien tietojen mukaan on hyvin suuressa vaarassa kuolla sukupuuttoon villissä olotilassa. 3 VU, uhanalainen Laji on uhanalainen, kun se parhaiden käytettävissä olevien tietojen mukaan on suuressa vaarassa kuolla sukupuuttoon villissä olotilassa. 2 NT, miltei uhanalainen Laji on miltei uhanalainen, ellei sen katsota olevan akuutisti uhanalainen, erittäin uhanalainen tai uhanalainen, mutta se täyttää melkein jonkin edellä mainitun kategorian kriteerit joko nyt tai lähitulevaisuudessa. 1 DD, tiedon puute Laji kuuluu luokkaan tiedon puute, kun sen levinneisyydestä ja/tai populaation statuksesta ei ole riittävää tietoa, jolloin ei voida tehdä suoraa tai epäsuoraa arvioita sen vaarasta kuolla sukupuuttoon. 0 Taulukko 3. Taulukko kertoo punaisen listan koodit76 sekä sen, minkä luokan kukin koodi saa. 34 poistettu, samoin kuin havainnot, joiden tarkkuudeksi on merkitty yli 5 000. tokanta on karttakerros, jota käytettiin lajiportaalin (Artportalen) löytöjen tiedonkäsittelyssä ennen kuin luotiin nykyinen Artportalen-järjestelmä. Lajien siirto on meneillään, mutta ei vielä valmis. Havaintotietokannassa on useita vanhoja havaintoja, ja suurin lajittelu on siksi tehty kyseisessä kerroksessa. Havainnot, joiden tarkkuus on 11 000 tai enemmän, on poistettu. Myös vuonna 1979 ja sitä ennen tehdyt havainnot on poistettu. Ötököiden karttakerroksesta on poistettu ennen vuotta 1955 tehdyt havainnot, joiden tarkkuus on vähemmän kuin 5 000. Muita karttakerroksia – kasvit ja sienet, pesimälinnut ja muut selkärankaiset – ei jouduttu käsittelemään ennen käyttöä. Kasveja, pesimälintuja ja selkärankaisia koskevia tietoja ei työstetty ennen tietojen käyttöä. FMIS, Fornminnesregistret, Informationssystemet om fornminnen (Muinaismuistorekisteri, Muinaismuistojen tietojärjestelmä ). Valtion antikviteettiviraston kolme karttakerrosta, toukokuu 2011. Rannikon kulttuuriarvojen edustajana päätettiin käyttää FMIS-rekisteriä. FMIS:n julkinen versio on Fornsök (www.fornsok.se). Rekisterissä on tietoa kaikista Ruotsin tiedetyistä kiinteistä muinaismuistoista ja kulttuurihistoriallisista jäänteistä. FMIS:ää täydennetään koko ajan inventoinneista ja arkeologisista kaivauksista saatavilla tiedoilla, minkä takia säännöllinen päivitys on välttämätöntä. Kuten punaisen listan lajien osin myös tässä on raportoitu useita asutuksen, teiden tai käyntikohteiden lähellä sijaitsevia löytöjä, koska näillä paikoilla esiintyy eniten maan käyttöönottoa ja maatöitä. Seuraavassa on taulukko mukana olevien kerrosten luokituksesta. Taulukko selittää myös punaisen listan jakauman uhkakuvan mukaan. Koodille DD on annettu luokka 0, mutta koska tämän kategorian lajit saattavat olla uhanalaisia, tulee luokan mahdollisesti olla 1. Asia voidaan ottaa esille punaisen listan lajien karttakerroksen tulevien päivitysten yhteydessä. FMIS on jaettu kolmeen karttakerrokseen sen mukaan, minkälainen jäännös on fyysisesti. Hauta on yksi piste, aitaus on linja ja asuinpaikka on pinta jne. RAÄ:n käytäntö on, että alle 20 metrin mittainen jäännös rekisteröidään FMIS:ään pisteenä. FMIS-linjat saavat kummallekin puolelleen 5 metrin marginaalin, jotta pinta-alasta tulisi riittävän suuri mallia varten. Linjojen marginaalien suuruus perustuu lääninhallituksen maanvalmistelun suojelualueeseen metsänistutuksen yhteydessä. Punaisen listan lajien karttakerrokseen ei ole otettu mukaan uhanalaisia kaloja. Se ei todennäköisesti ole vaikuttanut tulokseen paljoakaan juuri Gotlannin osalta, koska Gotlannista on löytynyt yksi ainoa punaisella listalla mainittu laji, jokinahkiainen, ja vain yhdestä ainoasta paikasta. Kalat ovat lisäksi erittäin liikkuvaisia, mikä tekee havainnoista hyvin epävarmoja. Mutta jos mallia käytetään muilla alueilla, saattaa olla mielenkiintoista ottaa mukaan kalat punaisen listan lajien karttakerroksen yhtenä kerroksena. FMIS-jäännökset on luokiteltu myös viiteen ryhmään antikvaarisen arvioinnin perusteella. Arviointi perustuu RAÄ:n 1930-luvulla alkaneiden muinaismuistoinventointien vakiintuneisiin menettelytapoihin. Muinaismuistokategoriat ovat koko ajan kasvaneet, ja niiden status on vaihdellut. Kulttuurimuistoista annetussa laissa mainitaan, mikä katsotaan kiinteäksi muinaisjäännökseksi. Lisäksi on myöhempien ajanjaksojen jäännöksiä. Yleisesti voidaan sanoa, että kiinteät muinaismuistot ovat useimmiten vanhempia. Kiinteille muinaismuistoille ei kuitenkaan ole ajallisia rajoituksia, paitsi hylkyjen osalta. Veneen tai laivan on oltava yli satavuotias, jotta se katsottaisiin hylyksi. Useissa punaisen listan lajien karttakerroksissa on erittäin vanhoja havaintoja, jotka eivät enää ole ajankohtaisia (vanhimmat ovat vuodelta 1755). Muutamien havaintojen tarkkuus on lisäksi niin huono, etteivät ne kerro mitään. On saatettu esimerkiksi mainita, että lajia on Gotlannissa, mutta ei ole tarkemmin mainittu missä. Tämän takia tietyt kohteet on poistettu karttakerroksista. Havaintotietokanta on tietokanta, jota käytettiin ennen Artportalenin käyttöönottoa. Osa raportoidusta materiaalista on peräisin museoista, ja siksi ne saattavat olla hyvin vanhoja löytöjä. Ennen vuotta 1980 tehdyt havainnot on poistettu, koska ne on katsottu liian iäkkäiksi. Havainnot, joiden tarkkuus oli 11 000 tai enemmän, on poistettu, kuten myös ne, joiden tarkkuus oli noin 1 000 ja joiden paikaksi oli mainittu vain pitäjä. Antikvaariset arvioinnit perustuvat eri kriteereihin, ja niiden avulla päätetään, mikä arvo jäännöksellä on. Lääninhallituksella on kuitenkin mahdollisuus päättää muusta kuin FMIS:n mukaisesta arvioinnista. Ötökät. Vanhat, ennen vuotta 1955 tehdyt havainnot on 35 • • Muunnettiin rasterikuvaksi. Kokonaispistemäärä laskettiin jokaisen ruudun kaikille luokille käyttäen työkalua total cost (spatial analysis/ math/plus). Tehtiin uudelleenluokittelu, koska joihinkin ruutuihin tuli hyvin suuria lukuja ja jotta ne eivät saisi liikaan painoa verrattuna muihin karttakerroksiin (reclassify). Antikvaarinen arviointi Luokka Kiinteä muinaismuisto ja valvontakohde 4 Muu kulttuurihistoriallinen jäännös 3 Tutkittu ja poistettu 2 Tieto, geofyysinen alue 1 Ruudun alkuperäispisteet Uudelleenluokituksen pisteet Ei kulttuurihistoriallinen jäännös 0 1-15 1 16-30 2 21-45 3 46 -> 4 • Taulukko 4. Muinaisjäännösten luokitus On kuitenkin olemassa paljon muutakin tietoa, jota voitaisiin käyttää, jotta saataisiin totuudenmukaisempi kokonaiskuva. Tällaista tietoa tarjoaa muun muassa Riksintresse (kulttuurimiljöö, rakennusmuistot, kirkot, autiokirkot ja pappilat). On noin 800 paikkaa, johon on paikannettu keskiaikainen autiotila. Ne eivät ole nyt mukana, koska samat tiedot ovat useammissa karttakerroksissa, ja nämä on tutkittava. Lisätietoa on myös irtainten löytöjen löytöpaikoista sekä viikinkiajan satamapaikoista, mutta niitä ei ole vielä raportoitu FMIS:ään. Vanhempaa ja uudempaa karttamateriaalia voisi käyttää mallissa esimerkiksi niittyjen tai kosteikkojen levinneisyyden analysoinnissa. Taulukko 5: Muinaisjäännösten uudelleenluokitus Ruudun alkuperäispisteet Uudelleenluokituksen pisteet 1-50 1 51-100 2 101-150 3 151-> 4 Taulukko 6: Punaisen listan lajien uudelleenluokitus FMIS-pisteiden ja punaisen listan lajien uudelleenluokitus Marina data. Luonnonsuojeluviraston karttakerros, 2006. FMIS:ään pisteinä rekisteröidyt jäännökset ja punaisen listan lajit merkittiin 200 x 200 metrin kokoisiin ruutuihin. Näin muinaisjäännökset ja punaisen listan lajit diffusoituivat ja saivat automaattisesti ympärilleen suoja-alueen. Tämän jälkeen tehtiin lukumäärälaskelmia jokaisen ruudun alueelta. Yksi syy siihen, että punaisen listan lajit saivat niin korkean pistemäärän, on se, että samassa puussa saattaa olla useita uhanalaisia jäkäliä. Toinen syy on se, että esimerkiksi pesimälinnut raportoidaan vuodesta toiseen samalta paikalta ja että toisinaan tehdään useita raportointeja, koska raportoijina ovat useat henkilöt. Mutta suurimmat virheet katoavat uudelleenluokittelussa. Ei ole olemassa hyviä perustietoja meriympäristön arvioimiseksi valtakunnallisella tasolla. Tämä koskee ennen kaikkea kasvillisuutta, pohjasubstraatteja ja syvyyskarttoja, joiden resoluutio on hyvä. Ei ole myöskään selkeitä valtakunnallisia suuntaviivoja arvokkaiden meriympäristöjen valitsemiseksi. Sammanställning och analys av kustnära undervattenmiljö (SAKU)77 -hanke aloitettiin vuonna 2005. Siinä koetetaan olemassa olevien valtakunnallisten, maantieteellisten rannikko- ja meritietojen avulla analysoida muutamien tavallisten elinympäristöjen levinneisyys matalissa pinnanalaisissa ympäristöissä. Koska hanke toteutettiin valtakunnallisella tasolla, resoluutio on suuressa mittakaavassa. Analyysi perustuu pääasiassa kolmeen ulkoiseen tekijään: syvyystiedot, aalloille altistuminen ja pohjasubstraatti. Taulukko yhteenlasketuista kansallisista tiedoista kertoo fyysisten tekijöiden jakautumisen lääneittäin. Taulukosta selviää, että esimerkiksi Gotlannissa on vain vähän alueita, joissa aalloille altistuminen on vähäistä (suojatut miljööt). Täl- Toteutus suoritettiin näin: • Luotiin ruutuverkosto käyttäen apuna työkalua Xtools Pro, Create Fishnet, 200 x 200 m. • Karttakerros jaettiin eri luokkiin (select by attribute). • Spatial join (one to one) -työkalulla arvioitiin ruutujen pistemäärä. • Luotiin uusi sarake ja joka ruudun pisteet laskettiin kertomalla luokka pisteiden määrällä (field calculator). 36 laisilla ympäristöillä on usein suuri arvo monien rannikolla elävien kalalajien lisääntymis- ja kasvualueina. Useat näistä lajeista kärsivät tuntemattomista lisääntymishäiriöistä. Siksi nämä ympäristöt arvioitiinkin tärkeämmiksi kuin muut aalloille altistumisen kategoriat. Kategoriat luokitettiin näin: Ultrasuojattu, äärimmäisen suojattu ja erittäin suojattu – luokka 2 Suojattu – luokka 1 Karttakerroksen muiden tekijöiden ei katsottu voivan toimia mallin arviointipohjana. Valtakunnallisesti katsoen Gotlanti on yksi niistä lääneistä, jolla on eniten merellisiä hiekkapohjia. Pohjilla on suuri merellinen arvo useiden lättäkalojen lisääntymisalueena, ja niillä on usein rikas pohjafauna. Mallia kehitettäessä nämä alueet tulisi kartoittaa ja niiden tulisi saada korkeampi luokitus. Kuva 16. Gotlannin yleiskartta, Kappelshamn. Gotlannin lääninhallitus © Maanmittausvirasto Kuva 15. Esimerkki säilytysarvojen mallista. Mitä punaisempi sävy, sitä enemmän säilytysarvoja samassa paikassa on. Karttakuva on PohjoisGotlannin Kappelshamnsvikenistä. Ortokuva vuodelta 2010. Tässä karttakuvassa meren lisäluokitus on asteikolla 1–4, joka kuitenkin on korjattava luokituksiksi 1 ja 2. Gotlannin lääninhallitus © Maanmittausvirasto 37 8.4 Maankäyttöintressien karttakerros Merenkulun valtakunnanintressi laivaväylät kuuluvat malliin. Vapaa-ajanasutuksen karttakerrokseen on lisätty 50 metrin marginaalialue. Vapaa-ajan asutusta syntyy Gotlannin rannikolla Östergarnissa, Storsudretissä ja Fårössä usein vain olemassa olevien rakennusten täydennyksenä. Tukholman kamarioikeuden tuomion mukaan olemassa olevista rakennuksista yli 50 metrin päässä sijaitsevia rakennuksia ei katsota täydennyksiksi. Myös Taajamien ja tiheän asutuksen karttakerrokseen on lisätty samanlainen marginaalialue. Maankäyttöintressien karttakerrosta ei ole luokitettu. Se ei myöskään ole välttämätöntä, koska tarkoitus on nähdä, mitä alueita maankäyttöintressit koskevat. Seuraavia karttakerroksia on käytetty: • Arvokkaiden aineiden ja mineraalien valtakunnanintressi (Riksintresse för värdefulla ämnen och mineraler. SGU, 2005) • Energiantuotannon valtakunnanintressi (Riksintresse för energiproduktion. Energimyndigheten, 2008) • Merenkulun valtakunnanintressi (Riksintresse för sjöfarten. Sjöfartsverket, 2001) • Vapaa-ajanasutusalue, jolla 50 metrin puskurivyöhyke (Fritidshusområden med en 50 m. buffertzon. SCB, 2005) • Taajamat ja tiiviin asutuksen alueet, joilla 50 metrin puskurivyöhyke (Tätorter och tätare bebyggelse med en buffertzon om 50 m. Marktäckedata Lantmäteriet, 2000) • Satamat, teollisuus, kauppayksiköt, julkinen palvelu ja sotilasalueet (Hamnar, industri, handelsenheter, offentlig service och militära förläggningar. Marktäckedata Lantmäteriet, 2000) • Yleissuunnitelman turistialueet Gotlannin kunta. (Turistområden i översiktsplanen Bygg Gotland, 2010) • Asemakaavat (Detaljplaner. Region Gotland) • Kivi- ja sorakuopat (Sten- och grustäkter. Länsstyrelsen i Gotlands län, 2011) • Laituri-inventointi (Brygginventering. Länsstyrelsen i Gotlands län, 2011) Asemakaavat on merkitty maankäyttöintressien malliin, vaikka osa maata onkin luonnontilassa. Kaikki nämä karttakerroksen on yhdistetty yhdeksi ainoaksi karttakerrokseksi, josta on mahdollista differentioidun väriskaalan avulla nähdä maankäyttöintressien lukumäärä. Mitä sinisempi alue, sitä enemmän maankäyttöintressejä. 8.5 Suojeltujen alueiden karttakerros Suojelualueet on kerätty yhteen, omaan malliin. Gotlannissa on useita erityyppisiä suojelualueita. Näiden suojelutaso vaihtelee, eikä niitä oikeastaan voi rinnastaa toisiinsa, mutta ne on kuitenkin yhdistetty yhteen malliin, koska kaikki näiden alueiden maankäyttöasiat tutkitaan tarkasti. Lisäksi nämä alueet on inventoitu hyvin tarkasti, joten ne saavat korkeat arvot mallissa. Kuva 17. Maankäyttömallin esimerkki. Mitä sinisempi väri, sitä enemmän maankäyttöintressejä samalla paikalla on. Karttakuvassa PohjoisGotlannin Kappelshamnsviken. Ortokuva vuodelta 2010. Gotlannin lääninhallitus © Maanmittausvirasto 38 Kaksinkertaisen suojan välttämiseksi karttakerros on poistettu, jos sen pinnan koko on samanarvoinen. Esimerkiksi Gotska Sandön on sekä kansallispuisto että Natura 2000:een kuuluva alue. Siksi kansallispuistokerrosta ei ole otettu mukaan. Luonnonsuojelualue Gotlandskusten käsittää periaatteessa kaiken nykyisen rantasuoja-alueen piiriin kuuluvan maan. Malliin on otettu mukaan vain luonnonsuojelualue, ei rantasuojaa. Luonnonmuistoja ei ole otettu mukaan siksi, että ne ovat pistekerros ja että niitä on niin vähän. Mallia päivitettäessä saattaa olla ajankohtaista ottaa ne mukaan. On muitakin alueita, joita ei mainita missään laissa mutta joiden osalta vaaditaan yhteistyötä. Esimerkkinä voidaan mainita esimerkiksi avainbiotoopit, joita ei ole otettu mukaan malliin. 8.6 Karttakerrosten päivitys Seuraavia karttakerroksia on käytetty: • Eläintensuojelualueet (Djurskyddsområden, VicNatur. Naturvårdsverket) • Luonnonsuojelureservaatit ja luonnonhoitoalueet – mukaan lukien luonnonhoitoreservaatti Gotlannin rannikko (Naturreservat och naturvårdsområden – inklusive naturreservat Gotlandskusten, VicNatur. Naturvårdsverket) • Natura 2000 -alueet. (Natura 2000-områden,VicNatur. Naturvårdsverket) • Biotooppisuoja (Biotopskydd, Skogsstyrelsen) • Vesistönsuojelualueet (Vattenskyddsområden. Region Gotland) • Kulttuurireservaatti. Gotlannissa on yksi, mutta se ei ole rannikkoalueella. (Kulturreservat. Länsstyrelsen i Gotlands län) • Luonnonhoitosopimus (Naturvårdsavtal. Skogsstyrelsen) Tätä ei ole mainittu ympäristökaaressa (Miljöbalken, MB), vaan se on Metsähallituksen (yleensä) ja maanomistajan siviilioikeudellinen, enintään 50 vuodeksi tekemä sopimus. Jotta mallit olisivat käyttökelpoisia, niiden on oltava elävä järjestelmä, jota päivitetään säännöllisesti. Mukaan on myös mahdollista liittää uusia karttakerroksia. Liitteessä 1 on selvitys säilytysmallien aikataulusta ja kaikki karttakerroksiin liittyvät työvaiheet. Karttakerroksista tehtiin tiettyjä poistoja ennen kuin ne lisättiin malliin, kun taas joitakin poistoja tehtiin itse malliin. Joissakin kohdin on käytettyä toimintoa ”mask” toiminnon ”clip” sijasta. Näin siksi, että oli suoritettava paljon testauksia ennen kuin malli voitiin yhdistää yhdeksi yksiköksi. Menettelyä on mahdollista muuttaa, jotta saataisiin standardisoidumpi malli. Mahdollisesta karttakerrosten työstöstä on tieto kunkin karttakerroksen kuvauksen yhteydessä. Aikataulu osoittaa, että on suhteellisen yksinkertaista vaihtaa levinneisyysaluetta sen mukaan, mistä on kyse. Liitteessä 2 on maankäyttömallin aikataulu ja liitteessä 3 suojelualueiden malli. Karttakerroksia valittaessa lähtökohtana oli Ruotsin lain ympäristökaaren 7. luku. Kuva 18. Esimerkki Suojeltujen alueiden mallista (mustat alueet). Karttakuvassa Pohjois-Gotlannin Kappelshamnsviken. Ortokuva vuodelta 2010. Gotlannin lääninhallitus © Maanmittausvirasto 39 9 GIS-malli ja kehitysmahdollisuudet Mallin testitulokset kuvaavat monin tavoin kaikkia intressialueita ja ristiriitoja, joita niiden välillä saattaa esiintyä yhdellä maantieteellisellä alueella. Tulokset näyttävät myös, missä biologisten ja kulttuurihistoriallisten arvojen ydinalueet sijaitsevat, ja siten myös alueet, joilla tärkeimmät ekosysteemipalvelut sijaitsevat. Näitä on mahdollista käyttää maisemasuunnittelun pohjana, kun halutaan tietää, mitkä alueet tarjoavat eniten hyötyä aluesuojelussa. 9.1 Karttakerrosten yhdistäminen Säilytysarvojen mallissa korkeimmaksi arvoksi tuli 14. Kun yhdistetään (luokitus) säilytysmalli maankäyttömalliin, saadaan selville, mitkä alueet mahdollisesti ovat keskenään ristiriidassa. Tätä mallia kehitettiin, jotta pystyttiin poistamaan alueet, joita laki jo suojelee. Sen sijaan käytettiin suoja-alueiden karttakerrosta. Tuloksia on sitten mahdollista analysoida edelleen. Kuva 19. Liilalla on merkitty alueet, joilla säilytys- ja maankäyttö ovat ristiriidassa keskenään. Mustat alueet ovat suojeltuja alueita, joilla maankäyttö ei ole suuri uhka. Ortokuva vuodelta 2010. Gotlannin lääninhallitus © Maanmittausvirasto 40 Siellä, missä maankäyttömalli on konfliktissa korkeimpien säilytysarvojen (8–14 pistettä) kanssa, on nähtävissä, että luontotyyppien perusarvo on 2 tai enemmän, usein yhdistettynä kosteikkoon, vesistöön tai arvokkaaksi luokiteltuun muinaisjäännökseen tai uhanalaiseen lajiin. Suurin alue, jolla maankäyttöintressit ovat konfliktissa suurten säilyttämisarvojen kanssa, on iso osa Visbyä, koska Visby on kiinteä muinaisjäännös (ja myös maailmanperintölistalla) ja koska Visbyssä on paljon suurehkoja puistoalueita, jotka saavat 2 pistettä luontotyyppeinä. Visbyssä on myös uhanalaisia lajeja ja muita muinaisjäännöksiä. Kun maankäyttömalli yhdistetään säilytysmalliin, nähdään, että useimmat konfliktit osuvat tiheän asutuksen alueille tai niiden läheisyyteen (taajamat, pikkupaikkakunnat ja vapaa-ajanasutusalueet), mikä olikin odotettavissa. Kolme suurehkoa aluetta, jotka ovat konfliktissa, aiheutuvat kahdesta valtakunnallisesta intressialueesta ja yhdestä turistialueesta Bygg Gotlandin asemakaavan mukaan (valtakunnallinen tuulivoimatuotannon intressi, valtakunnallinen mineraali-intressi ja asemakaavan mukainen turistialue). Keskisuuret konfliktit, jotka eivät sijaitse taajamien, pikkupaikkakuntien tai vapaa-ajanasutusalueiden lähellä, ovat usein asemakaavoitettuja alueita, muutamia valtakunnallisia tuulivoimatuotannon intressejä ja pienempiä satamia. Myös tämä on odotettu tulos maankäyttömallia laadittaessa käytettyjen karttakerrosten perusteella. Useimmat pienten pinta-alojen yhteentörmäyksistä aiheutuvat siitä, että laiturien inventointi on hieman epätasaisesti jakautunutta. Kuva 20. Sama kartta kuin edellisessä kuvassa sillä lisäyksellä, että keltaiset alueet osoittavat yhteentörmäykset, joilla tapahtuvat korkeimmiksi arvioitujen säilytysarvojen (8–14 pistettä) ja maankäytön yhteentörmäykset. Näin siksi, että saataisiin esiin pienempi työstettävä aineisto. Ortokuva vuodelta 2007. Gotlannin lääninhallitus © Maanmittausvirasto 41 324 eri kasvilajia, joista 5 kuuluu korkeimpaan luokkaan (CR, kriittinen) ja 62 toiseksi korkeimpaan luokkaan (EN, uhanalainen) 9.2 Pinta-alat ja muut tiedot78 Rannikon pituus: Gotlannin rannikko, Fårö mukaan lukien, on noin 800 kilometriä pitkä. Rannikkoalueen kokonaispinta-ala on runsaat 123 000 hehtaaria. Gotlannin kokonaispinta-ala on 314 000 hehtaaria. Satamat: 6 satamaa Marktäckedata-karttakerroksen mukaan 9.3 Viro ja Suomi Pinta-ala: Rannikkoalueen 123 000 hehtaarista noin 60 000 hehtaaria on maata. Tavallisimmat maatyypit ovat havumetsä (noin 20 000 hehtaaria) ja laidunmaa (noin 10 000 hehtaaria). Havumetsä ja laidunmaa muodostavat yhteensä runsaat 50 prosenttia rannikkoalueen kokonaispinta-alasta. Gotlannin GIS-mallia kokeiltiin myös Natureshipin muiden hankekumppanien karttakerroksiin. Viro ja Suomi valitsivat itse testiin kuuluvat alueet. Näiden lisäksi valittiin erilaisia karttakerroksia. Vaikeutena oli ymmärtää karttakerrosten sisältö ja se, olivatko ne verrattavissa Gotlannin karttakerroksiin. Jotkut kerrokset ovat EU-direktiivissä määritettyjä alueita, kuten esimerkiksi Natura 2000 spa (lintudirektiivi) tai Natura 2000 sci (habitaattidirektiivi). Osa kerroksista taas on oman valtion lain suojaamia alueita tai pisteitä (kohteita). Kerrosten luokittelua ei siksi pystytty tekemään, paitsi yhden kohteen osalta Viron mallissa. Sen sijaan jokainen pikseli (määritettynä 5) sai arvon 1 tai 0, ”on olemassa” tai ”ei ole olemassa”, jokaisella karttakerroksella sen mukaan, jos sillä sijaitsi jokin kohde. Sen jälkeen pikseliarvot yhdistettiin, ja mitä useampia säilyttämisen arvoisia kohteita, sitä punaisempi pikselialue on. Suojelualueet: Suojelualueet muodostavat noin 25 prosenttia rannikkoalueesta. Suojelualueilla on 12 eläintensuojelualuetta, 68 luonnonsuojelualuetta, 69 Natura 2000 -aluetta, 39 biotooppisuojaa, 11 luonnonsuojelusopimusta ja 14 vesistönsuojelualuetta. Muinaisjäännökset: Rannikkoalueella on miltei 5 000 rekisteröityä muinaisjäännöstä, ja ne muodostavat mallin korkeimman luokan. Koko Gotlannissa näitä on noin 40 000. Ruotsissa on noin 400 000 muinaisjäännöstä. Gotlannissa sijaitsee noin 10 prosenttia Ruotsin muinaisjäännöksistä, ja näistä noin 1,2 prosenttia sijaitsee Gotlannin rannikolla. 5 000 muinaisjäännöksestä noin 3000 on kiinteitä muinaisjäännöksiä. Haudat ja miekanhiontakivet dominoivat pistekerrosta, aitaukset ja aitausjärjestelmät dominoivat viivakohteita ja hautakentät dominoivat pintakerrosta. Muita kulttuurihistoriallisia jäännöksiä on noin 1 800, ja ne muodostavat mallin toiseksi korkeimman luokan. Uhanalaisia lajeja: On noin 17 000 pistettä, joissa sijaitsee uhanalaisia lajeja: 210 eri hyönteislajia, joista 1 kuuluu korkeimpaan luokkaan (CR, kriittinen) ja 29 toiseksi korkeimpaan luokkaan (EN, uhanalainen) 74 eri pesimälintulajia, joista 3 kuuluu korkeimpaan luokkaan (CR, kriittinen) ja 7 toiseksi korkeimpaan luokkaan (EN, uhanalainen) 7 eri selkärankaista, joista 2 kuuluu korkeimpaan luokkaan (CR, kriittinen) ja 1 toiseksi korkeimpaan luokkaan (EN, uhanalainen) 42 Kuva 21. Viron mallialue, Mullutu-Lood, ja Suomen mallialue, Oukkulanlahti. Gotlannin lääninhallitus © Maanmittausvirasto 43 • • • • • • • • • • 9.4 Viro Viro valitsi pienen alueen Saarenmaalla, aivan Kuressaaren länsipuolella: Mullutu-Lood. Siellä sijaitsee luonnonsuojelualue, jolle on tarkoitus laatia uusi hoitosuunnitelma. Viron karttakerros koostuu sekä säilytysarvoista että suojelualueista. Nimikkeitä ei ole käännetty ruotsiksi eikä suomeksi. Seuraavia karttakerroksia on käytetty mallissa: • Poduste Luha Limited Conservation Area • Natura 2000 spa • Natura 2000 sci • Internationally important bird area (IBA) • Kuressaare Lahe Limited Conservation area • Linnulaht protected area with non renewed protection rules • Loodenina rand protected area with non renewed protection rules • Loode tammik protected area with non renewed protection rules • Mullutu-Lood limited conservation area Plants III category polygon Plants II category polygon Plants III category point Plants II category point Animals III category polygon Animals III category point Animals II category polygon Animals II category point Animals I category point Fungi lichens I category point Lajit oli jo luokiteltu kolmeen luokkaan. Koska lajien karttakerros oli pistemuodossa, se oli helppo erottaa muista karttakerroksista ja lisätä sitten malliin. Työssä käytettiin samaa järjestelmää kuin Gotlannin säilytysarvojen mallin pisteissä, katso liite 4. Kuva 22. Kartassa näkyy Viron valitsema alue, Kuressaaren länsipuolella sijaitseva Mullutu-Lood. Mitä punaisempi alue, sitä enemmän säilytysarvoja sillä on. Gotlannin lääninhallitus © Maa-amet. 44 9.5 Suomi Suomi valitsi Turun saaristoon kuuluvan alueen, Oukkulanlahden. Karttakerros koostuu suojelualueista ja säilytysarvoista. Näitä ovat muinaisjäänteet ja suojellut maisemat. Kerroksia ei kuitenkaan pystytty luokittelemaan. Siksi malli ei juurikaan tarjoa uutta tietoa, paitsi sen osalta, missä useimmat säilytysarvot ja suojelualueet sijaitsevat. Malli aiotaan kuitenkin vaihtaa samaan malliin, jota käytettiin Gotlannista ja sen luokituksista. Mallista on selitys liitteessä 5. Seuraavia kartttakerroksia on käytetty mallissa: • Protective zone plans • Traditional landscapes in SW Finland, old classification • Traditional landscapes in SW Finland, new classification • Internationally important bird area (IBA) • Valuable sceneries in the state level • Natura 2000 • Nature conservation and wilderness • Nature conservation program area • Ancient remains, points • Ancient remains, polygons • Constructed cultural heritage 1993, lines • Constructed cultural heritage 1993, points • Constructed cultural heritage 1993, polygons • Constructed cultural heritage areas, which are significant in stat level (RKY), lines • Constructed cultural heritage areas, which are significant in stat level (RKY), points • Constructed cultural heritage areas, which are significant in stat level (RKY), polygon 9.6 Kyselytutkimus Länsi-Suomessa Natureship-interreghankkeen puitteissa on ollut yhteistyötä Suomen, Varsinais-Suomen ELY-keskuksen ja Turun yliopiston kanssa. Ne ovat hankkeen päähankekumppaneita, mutta vastaavat myös kahdesta osahankkeesta: ”Stadsängar” ja ”Bete och vattenskydd”. Tarkoituksena on kehittää yhteistyötä ja toimenpiteitä Lounais-Suomen luonnon- ja vedenhoidon alueilla. Opiskelija Heidi Lampén (Turun yliopisto ja ELY-keskus) on toteuttanut kyselytutkimuksen, jonka kohteena olivat tietyn rannikkoalueen maanomistajat. Maanomistajat saivat mahdollisuuden osoittaa ne alueet ja ekosysteemipalvelut, joita he pitivät arvokkaimpina. Lisäksi maanomistajat saivat kertoa, kuinka suureksi he arvioivat kaislikon leviämisen ja minkälaisiksi he arvioivat sen vaikutukset. Kyselyn tuloksista on laadittu englanninkielinen artikkeli, joka on liitteessä 6. 45 10 Haasteet ja tulevat mahdollisuudet Jotta Gotlannin uniikkia rannikkoaluetta voitaisiin suunnitella ja hallinnoida kestävän kehityksen mukaan, tarvitaan nykyistä enemmän tietoa. Hankkeessa Integrerad kustzonsplanering och förvaltning i Östersjöregionen / Integroitu rannikkoalueen suunnittelu ja hallinnointi Itämeren alueella on paikannettu nykyiset tiedonpuutteet ja annettu ehdotuksia niiden täydentämiseen. 10.2 Kehitys Mahdollinen kehityssuuntaus, jotta malliin saataisiin mukaan katsojan arvio maiseman arvoista, on laatia Turun yliopiston ja Varsinais-Suomen ELY-keskuksen tekemän maanomistajakyselyn kaltainen tutkimus. Kyselyä voisi jatkossa käyttää myös sosiaalisten arvojen ja virkistysarvojen lisäämiseksi malliin. Näin saataisiin laajemmat tulokset, jotka hyödyntäisivät useampia käyttäjiä. Tällainen mallin kehittäminen merkitsisi sitä, että sekä maanviljelijöillä että alueella kävijöillä olisi enemmän käyttöä mallille. 10.1 Malli, luokitus ja rajaaminen Laadittu malli on vakaa ja tarjoaa hyvän pohjan tuleville ekosysteemipalvelujen tunnistamiselle. Se valaisee ja arvioi sekä maiseman säilytys- että maankäyttöintressejä. Hankkeen aikana on kuitenkin jouduttu tekemään useita rajauksia, ja karttakerroksia on jouduttu työstämään, ennen kuin niiden käyttö on ollut mahdollista. Malliin olisi mahdollista lisätä sosiaalisia arvoja myös käyttämällä karttakerroksia, jotka Metsähallitus on laatinut metsän sosiaalisista arvoista. Myös Region Gotlandin sosiotooppikartoitukset saaren tietyistä taajamista voisivat olla hyvä lisä. Näiden lisäksi muun muassa tiedot asukastiheydestä, iästä, sukupuolesta ja työpaikasta voisivat tehdä mallista vieläkin käyttökelpoisemman. On myös ollut hankalaa tuoda esiin tietoja, joiden avulla malliin olisi voitu lisätä sosiaalisia arvoja ja virkistysarvoja. Nämä arvot muodostavat taustan suurelle osalle intresseistä, joita rannikkoalueella on, ja niillä on suuri merkitys monille alueella asuville ja alueella käyville ihmisille. Malli on laadittu niin, että kun materiaali lopulta on saatavissa, nämä arvot on helppo lisätä siihen. Rannikkoalueen meriosuutta on tähän asti ollut vaikea arvioida, sillä siitä on liian vähän yksityiskohtaisia tietoja. Vielä akuutimmalta tuntuu meren karttakerrosten ja inventointien puute nyt, kun Ruotsin on tarkoitus panostaa meren fyysiseen suunnitteluun. Yhdistämällä fyysisiä tekijöitä – lämpötila, syvyys, pohja – esimerkiksi inventointeihin, koekalastukseen ja pohjafaunatietoihin, voitaisiin laatia luonnonarvokarttoja. Ne eivät olisi kovinkaan erilaisia verrattuina karttoihin, joita tässä hankkeessa on käytetty. Karttakerros ei ole yksityiskohtaisempi tai tarkempi kuin tiedot, jotka siihen on merkitty, mikä on tärkeää ottaa huomioon. Virhelähteitä ovat esimerkiksi materiaalin ikä, karttakerroksen alkuperäistarkoitus, inventointimetodi sekä se, mitä mittakaavaa on käytetty. Mittakaavalla on merkitystä silloin, kun se ratkaisee, kuinka paljon zoomia voidaan käyttää ilman, että tiedot vääristyvät. Koko Gotlannin rannikkoalueen tarkkojen, yksityiskohtaisten karttakerrosten puuttuessa tätä on kompensoitu ottamalla mukaan yleisluontoinen ilmakuvatulkinta, jossa inventointi on yksityiskohtaista. Myös kulttuurimiljöön osalta on tiedonpuutetta. Ei ole kaikenkattavia maisema-analyysejä rannikkoalueen kulttuuriarvoista, ja virheelliset paikkatiedot ovat vakava ongelma muinaisjäännösten säilytyksessä. Tulevaisuutta ajatellen onkin välttämätöntä, että perustiedot tarkennetaan ja että tiedot arvioidaan. Hankkeessa on pystytty luokittamaan vain karttakerrosten säilytysarvojen tiedot. Näiden arvojen perusteella tehdyt arviot koskevat pelkästään Gotlannin olosuhteita. Luokitus on ollut haaste, koska on tarvittu paljon asiantuntijoiden tietoa, ja sitä on vaikea tehdä objektiivisella tavalla. Maankäyttöarvoja ei ole luokitettu tämän hankkeen puitteissa. Mutta täydennys, jossa tietoja lisättäisiin ja maiseman maankäyttöintressit arvioitaisiin, merkitsisi kokonaisvaltaisempaa mallia. Käytettävyys paranisi, mutta se vaatisi enemmän tiedonkeruuta sekä sellaisten GISkerrosten luomista, joita tänä päivänä ei ole. Mallia on mahdollista kehittää ja mallista voi tehdä vie- 46 läkin yksityiskohtaisemman. Kokeiluna otettiin ilmakuvat Östergarnin pitäjästä Itä-Gotlannnissa, EU:n päätöksen Natura 2000 -habitaattien mukaisesti. Jo aiemmin kaikki Gotlannin luonnonsuojelualueet ja Natura 2000 -alueet on inventoitu tämän järjestelmän mukaan. Ilmakuvainventointeihin sisällytettiin myös suojelualueiden väliset alueet, mikä antaa kokonaiskuvan maisemasta. Työn jatkaminen niin, että se kattaisi koko rannikkoalueen, lisäisi mallin käytettävyyttä. Myös vanhempaa karttamateriaalia 1930-luvulta voisi luokittaa; se mahdollistaisi pintaalaan, umpeenkasvuun ja lajien levinneisyyteen ynnä muuhun sellaiseen liittyvät maisema-analyysit. den ja alueen toimijoiden kanssa, ja heidän hyväksyntänsä. Avoimuus, dialogi ja kehitys yhteisymmärryksessä ovat avainkäsitteitä. Gotlannin maa-alueet ovat olleet käytössä hyvin pitkään, ja toisinaan gotlantilaisia on vaikea saada hyväksymään viranomaisten päätöksiä. Yksittäinen ihminen saattaa joskus kokea kansalliset tavoitteet ja päätökset epäoikeudenmukaisiksi. Jotta tehtäisiin kestäviä päätöksiä, tarvitaan parempaa ankkurointia paikallisella tasolla. Viranomaisten ja rannikkoalueella asuvien ja sillä toimivien ja sitä käyttävien välinen dialogi saa tulevaisuudessa ratkaisevan roolin. Toiseksi mallia on kunnolla verrattava todellisuuteen, jotta siitä tulisi uskottava. Säilytysarvojen lisäksi kokemusarvot on liitettävä malliin. Alue, jota pidetään Natura 2000:n mukaan suojeltavana ja arvokkaana alueena, ei ehkä katsojan näkökulmasta ole kiinnostava. 10.3 Käyttö Malli on tarkoitettu opastukseksi asioiden käsittelijöille sekä aluetasolla että paikallistasolla, esimerkiksi yhteiskuntasuunnittelusta tai rakennuslupa-asioista vastaaville. Myöhemmin useammat viranomaiset ja yhteiskunnalliset toiminnot, kuten esimerkiksi Pelastuspalvelu, voivat hyötyä siitä, että on mahdollista nopeasti tietää esimerkiksi metsäpalojen sammutuksen yhteydessä, missä suurimmat säilytysarvot sijaitsevat. Mallista on hyötyä myös suurelle yleisölle, kun sitä voi käyttää vaikkapa verkkoportaalin avulla. Verkkoportaali tarjoaisi helposti tietoa siitä, missä maiseman biologiset tai kulttuurihistorialliset arvot sijaitsevat. Rahoitus on kolmas avaintekijä: kuka rahoittaa perustiedot? Esimerkkinä voi mainita toimeksiantoarkeologian, jonka piirissä kulttuurimuistoista annettu laki (KLM) säätää, että muinaisjäännösten alueella tehtävän maankäytön yms. se, joka aikoo käyttää maata, vastaa myös kustannuksista. Rahoituskysymys on ratkaiseva, jotta työ mallin parissa voisi jatkua. Yksi tapa kehittää mallia voisi olla, että se liitettäisiin Region Gotlandin ns. LONA-hankkeeseen (Lokalt Naturvårdsprojekt), jonka nimi on Naturvärdeskarta. Yksi tavoitteista on, että käyttäjä kartan nappia painamalla saisi tietoa valitsemastaan alueesta: mitkä lait ovat voimassa sekä mitä yhteistyöneuvotteluja tarvitaan. Parhaillaan käydään keskusteluja siitä, voisiko LONA-hankkeessa käyttää ja kehittää meidän perusmalliamme. Tämän tulisi olla sekä lääninhallituksen että Region Gotlandin intresseissä, koska sekä suunnittelu- että rakennuslupien käsittelijät kuuluvat kohderyhmään. On kuitenkin tärkeää muistaa, että karttakerros tarjoaa hetkellisen kuvan, ei milloinkaan absoluuttista totuutta. Laajempaa käyttöä tarvitsevan on perehdyttävä kyseiseen alueeseen. Tätä mallia muistuttavaa suunnittelutyökalua tarvitaan Ruotsin lisäksi myös muissa Euroopan maissa. Mallin testitulokset Virossa ja Suomessa vaihtelivat, koska informaatiota ei pystytty siirtämään vapaasti maiden välillä. Mutta jos materiaali ja digitaaliset järjestelmät pystytään yhtenäistämään eri maiden välillä, mallilla on paljon kehitysmahdollisuuksia ja mahdollisuuksia hyviin tuloksiin myös muualla kuin Ruotsissa. Lopuksi voidaan todeta, että vaikka on vielä tehtävä paljon työtä, jotta rannikkoalueen kestävä käyttö toteutuisi, hanke on merkinnyt suurta askelta tavoitetta kohti. Laaditusta mallista voi tulla toimiva työkalu rannikkoalueen tulevassa fyysisessä suunnittelussa. Malli on myös joustava. Jos vain käytettävissä on perustietoja ja resursseja, mallia voi kehittää niin, että siihen kuuluu paljon enemmän tietoja ja alueita kuin mitä siihen on tämän hankkeen puitteissa kuulunut. Mallia voidaan pitää arvokkaana pohjana, josta on hyvä jatkaa, kun tavoitteena on Gotlannin rannikkoalueen kestävä suunnittelu ja hallinnointi. Ja jatkossa myös monien muiden rannikkoalueiden. 10.4 Tuleva työ Parempien pohjatietojen lisäksi on pystyttävä vastaamaan kolmeen avainkysymykseen, ennen kuin rannikkoalueen julkinen suunnittelu ja hallinnointi pystytään toteuttamaan kestävän käytön mukaisesti. Ensinnäkin tarvitaan jatkuvaa dialogia alueen asukkai- 47 11 Alaviiteluettelo 44. Coastal zone policy. (verkko) 45. Angelstam, P. ym. 2008 46. Potschin, R. & Haines-Young, M. 2006 47. Rönnbäck, P. ym. 2007 48. Munthe, H. ym. 1925 49. Möller, P. ym. 1985 50. Luonnonsuojeluvirasto 2006. 51. Luonnonsuojeluvirasto 2006. 52. Gotlannin läänin lääninhallitus. 2009a. 53. Gotlannin läänin lääninhallitus. 2009a. 54. Lena Kautsky, suullisesti 2008 55. Rakkolevä. Marbipp. (verkko) 56. Sinisimpukka. Marbipp. (verkko) 57. Meriajokas. Marbipp. (verkko) 58. Råberg, S. jne. 2005. 59. Havet.nu (verkko) 60. Gotlannin läänin lääninhallitus 2009a, 2009b. 61. Gotlannin kunta, 2003. 62. Gotlannin kunta, 2010. 63. Olsson, E. 1990 64. Olsson, I. 1994. 65. Gotlannin läänin lääninhallitus, 1997, sekä Ruotsin maatalousyliopisto, Artdatabanken (verkko) 66. Biologisen moninaisuuden keskus, 2008, sekä Ekstam ja Forshed, 1997 67. Maanmittausvirasto (verkko) 68. Maatalousvirasto, Tuva. (verkko) 69. Luonnonsuojeluvirasto, Natura 2000. (verkko) 70. Ruotsin maatalousyliopisto. kNN-Sverige. (verkko) 71. Gotlannin läänin lääninhallitus, 1997. 72. Gotlannin läänin lääninhallitus, 2008 73. Pettersson, R. (suullisesti 13.6. 2011) 74. Ruotsin maatalousyliopisto. Artportalen (verkko) 75. Ruotsin maatalousyliopisto. Artdatabanken. (verkko) 76. Ruotsin maatalousyliopisto, Artdatabanken. (verkko) 77. Luonnonsuojeluvirasto. 2006. 78. Luvut, paitsi rannikkoaluetta koskevat, on saatu julkaisusta Gotland i siffror 2011, jonka on laatinut Region Gotland. 1. Gotlannin läänin lääninhallitus. 1993. 2. Ruotsin läänijakoa selvitetään hallituksen toimeksiannosta. Selvitystä johtaa M. Sjöstrand ja selvityksen odotetaan valmistuvan 2012. 3. Eksvärd. K., ja muut. 2006. 4. Centrum för biologisk mångfald (Biologisen moninaisuuden keskus). (verkko) 5. Pohjoismaiden ministerineuvosto. 2008. (verkko) 6. Elmqvist. T. 2009. (verkko) 7. Pohjoismaiden ministerineuvosto. 2008. (verkko) 8. Albaeco Sverige. (verkko) 9. Pohjoismaiden ministerineuvosto. 2008. (verkko) 10. Polasky, S. 2009. (verkko) 11. Elmqvist. T. 2009. (verkko) 12. Rönnbäck, P. 2007. 13. Millennium Ecosystem Assessment. (verkko) 14. Centrum för biologisk mångfald (Biologisen moninaisuuden keskus). (verkko) 15. Luonnonsuojeluvirasto. 2007a. 16. Luonnonsuojeluvirasto. 2007a. 17. Elmqvist. T. 2009. (verkko) 18. Elmqvist. T. 2009. (verkko) 19. Polasky, S. 2009. (verkko) 20. Carlsson, D. 2011. 21. Logström, A. (suullisesti 20.11.2011) 22. Eriksson, M. 2010. 23. Cserhalmi, N. 1997. 24. Gotlannin läänin lääninhallitus. 1999 25. Studio Västsvensk konservering. 2007 26. Olsson, I. 1994 27. Fordal, R. 1989 28. Thierry, E. 1965 29. Widerström, P. 2008. 30. Konsa, M. ym. 2010 31. Carlsson, D. 2011 32. Olsson, I. 1994 33. Westholm, G. 2008. 34. Widerström, P. 2008 35. Carlsson, D. 2011 36. Luonnonsuojeluvirasto. 2007b. 37. Gotlannin läänin lääninhallitus. 2004. 38. Kovikin kalastusmuseo (verkko) 39. Norman, P. 1994. 40. Kuninkaallinen kirjasto (verkko) 41. Olsson, E. 1990 42. EU-fokus på kustområden (EU-fokus rannikkoalueilla) (verkko) 43. Rönnbäck, P. ym. 2007 48 12 Sanasto Luku 1 GIS Geograafinen informaatiojärjestelmä Interreg Alueellinen yhteistyöohjelma Luku 2 Ekosysteemipalvelut Luonnonresursseja ja prosesseja, joita ekosysteemit tuottavat, kuten esimerkiksi bioenergia ja vedenpuhdistus. Aluemeri Se osa valtion merialueesta, joka on niiden peruslinjojen ulkopuolella, jotka rajaavat valtion sisäisiä vesiä. UNESCO Yhdistyneiden kansakuntien koulutus-, tiede- ja kulttuuriorganisaatio. Maailmanperintö Maailman kulttuuri- ja luonnonmiljööt, jotka katsotaan vertaamattomasti ainutlaatuisiksi ja joilla katsotaan olevan suuri merkitys koko ihmiskunnalle. Maailmanperintökonventti nimeää nämä. Kiinteä muinaisjäännös Kulttuurimuistoista annetun lain (Lagen om kulturminnen) mukaan nämä ovat ihmisen menneiden aikojen toiminnasta jääneitä jäännöksiä. Ne ovat syntyneet vanhoina aikoina mutta ovat nyt hylättyjä. Natura 2000 EU:n verkosto biologisen moninaisuuden suojelemiseksi ja säilyttämiseksi. Sedimenttiset maalajit Maanpinnalla muodostuvat maalajit, kuten esimerkiksi kalkkikivi, hiekkakivi ja liuske. Siluurikausi Aikakausi noin 444–416 miljoonaa vuotta sitten. Yhteinen omistus Maa tai kalastus jaetaan useiden tilojen kesken ja hoidetaan yhteisesti osuuden omistajien kesken. Luku 3 Poikkisektorinen työ Työ, jota eri toimijat tekevät toimirajojen yli, yhteistä tavoitetta kohti. Resilienssi Järjestelmän pitkäaikainen kyky selvitä muutoksista ja kehittyä edelleen. Biologinen moninaisuusMitta, kuinka monta erilaista elävää organismia on olemassa. 49 Luku 4 Veneen maihinvetopaikka Kivistä puhdistettu veneen maihinvetopaikka, jonka pitkiä sivuja usein rajaa kivirivi. Muinaislinna Linnake esihistorialliselta kaudelta ja keskiajalta. Linnoituspaikka Linnake. Verkonkuivausteline Kalaverkkojen kuivaukseen käytetyn telineen jäänteitä. Aidattu maa Se osa tilan maata, joka on lähinnä tilaa, asuinpaikkaa, peltoa ja niittyä. Valotanko Entisten aikojen majakka. Tangon päässä oli ämpäri ja tuli. Kala-apaja Kiinteä kalastusväline. Rannalla puhdistetaan pinta verkon laskemista varten. Kun kala oli verkossa, verkko kiristettiin. Laivalatomus Hautatyyppi, joita Gotlannissa käytettiin pronssikaudella. Kivikasa (skåra) Suoja, jota käytettiin metsästyksen yhteydessä kätköinä. Varsinkin lintujen ja hylkeenpyynnin yhteydessä. Levä (släke) Gotlantilainen sana levälle. Levää käytettiin lannoitteena. Merkkituli Tukki-, puu- tai risukasa, joka sytytettiin esimerkiksi vihollisen saapumisen merkiksi. Luku 5 Jyrkkä rantakallio (klintstup) Vapaa kallioseinä. Mukulakivi Pienehköjä kiviä, jotka ovat hioutuneet ja pyöristyneet toisiaan vasten rannoilla. Abioottinen Ekosysteemin eloton osa. Foottinen alue Eufoottisen alueen toinen nimi. Meren tai järven ylempi, valaistunut vesikerros, jossa tapahtuu fotosynteesiä. Habitaatti Miljöö, jossa tietty kasvi- tai eläinlaji voi elää. Primäärituotanto Prosessi, jolla elävät olennot tuottavat orgaanisia aineita epäorgaanisista aineista. Sekundäärituotanto Primäärikuluttajien tuottama biomassa, esimerkiksi kasvu tai maidontuotanto. Suolapitoisuus Maankuoren kiinteitä ainesosia (mineraaleja), jotka antavat ravintoa eläville organismeille. Nopeasti leviävä laji Laji, joka on tuotu oman alkuperäisen levinneisyysalueensa ulkopuolelle. 50 Putkilokasvi Raukki Kasveja, joille on leimaa-antavaa sopeutuminen elämään maalla, sillä niillä on hyvin kehittynyt vedenkuljetusjärjestelmä varsissa ja lehdissä erityisten suonten kautta. Kivipilari Gotlannissa ja Öölannissa, yleensä rannalla. Rantasuoja Ruotsin rantasuojalainsäädäntö on Ympäristökaaressa (Miljöbalken). Rantasuojan tarkoituksena on turvata kansalaisten edellytykset ranta-alueen käyttöön. Rantasuojan tulee myös säilyttää hyvät elinehdot kasveille ja eläimille maalla ja vedessä. Luku 6 Yleissuunnitelma Kunnan suunnitelma, jossa esitellään maa- ja vesialueiden suunnitellun käytön pääpiirteet ja tuleva rakennuskehitys. Rakennusmuisto Rakennus tai vastaava, joka on kulttuurimuistoista annetun lain (lagen om kulturminnen) suojaama. Luku 8 Avainbiotooppi Avainbiotooppeja ovat metsäalueet, joiden luonnonarvot ovat erittäin suuria. Näillä alueilla on ominaisuuksia, joiden ansiosta ne ovat tärkeitä, jotta uhanalaiset tai epäsuotuisassa tilassa olevat metsälajit saavat mahdollisuuden selviytyä elossa. Riksintresse Riksintresse on käsite, joka tarkoittaa, että suojatulla alueella, paikalla tai yksittäisellä kohteella on merkitystä kansallisesti katsoen. Heinänkorjuuniitty Niitty, jossa korkean ruohon korjuu tapahtuu viikatteella. Ruoho kuivataan heinäksi eläinten talvirehuksi. Diffusoitu Tehdä diffuusi. Lajien ja muinaismuistojen koordinaatit eivät näy tarkkoina, vaan ne diffusoituvat, koska ne näkyvät vain 200x200 m kokoisella ruudulla; ei tiedetä tarkalleen missä. Vektorikerros Vektoritiedostot koostuvat pisteistä, viivoista tai polygoneista . Vektorit tallennetaan x- ja y-koordinaatteina. Rasterikerros Pikseleistä koostuvia rasteritiedostoja käytetään yleisesti kuvainformaation tallentamiseen. 51 13. Liitteet 52 53 Liite 1. Malli Gotlannin ekosysteemipalveluista Map layer after analysis Analysis tools Original map layers 54 Liite 2. Malli Gotlannin maankäytöstä Map layer after analysis Analysis tools Original map layers 55 Liite 3. Malli Gotlannin suojelluista alueista Map layer after analysis Analysis tools Original map layers 56 Liite 4. Malli Viron karttakerroksesta Map layer after analysis Analysis tools Original map layers 57 Liite 5. Malli Suomen karttakerroksesta Map layer after analysis Analysis tools Original map layers 58 Bilaga 6. Mapping ecosystem services using a participatory approach: A case study from Southwestern Finland. Heidi Lampén VELHO project (Regional and local implementation of river basin and nature management in water bodies in Southwest Finland), The study area Oukkulanlahti - Naantalinaukko is situated in Southwestern Finland in the municipalities of Masku and Naantali (Figure 1). The area of about 5500 hectares consists of a large sea bay and its coastal areas, where beds of the Common Reed (Phragmites australis) grow in many parts strongly. Most of the land and water properties in the area are privately owned but there are also some state owned properties as well as some undivided water shares (Aalto, 2007). The northern parts of the study area are included in the Oukkulanlahti Natura 2000 network of protected areas and designated as Special Protection Areas (SPAs) under the EU Bird Directive (Cooperation on bird wetlands, 2010). Centre for Economic Development, Transport and the Environment of Southwest Finland The Department of Geography and Geology, University of Turku Introduction Figure 1. Location of the study area in Southwestern Finland. The eutrophication of water areas and the substantial declining in grazing of the coastal meadows has led to the overgrowth of coastal areas and increase in the size of reed beds (Ikonen and Hagelberg, eds., 2007). In consequence, the number of bird and plant species has decreased. In addition, the recreational value of many areas has declined as people are having for example trouble in swimming and fishing. To deal with this issue, Centre for Economic Development, Transport and the Environment of Southwest Finland has started a three-year long water and nature management project called VELHO. One part of the project highlights the importance of coastal planning and is developing a new planning method, which combines the objectives of natural resources utilization, conservation of biodiversity, protection of waters, recreational use and landscape management (Coastal planning, 2011). To proceed in reaching the objective of multiple-use planning, an optimal network of harvested reed beds and coastal meadows is being designed in the project for areas where reed beds are growing heavily. The aim of the study is to support the coastal planning process in the Oukkulanlahti - Naantalinaukko area in Finland by questioning the landowners how they currently use the area and how they wish to develop the area in the future. One of the most important goals is to find out how the landowners in different parts of the planning area respond to the overgrowth caused by reed beds. More precisely, the aim is to find out how they respond to the negative effects of the overgrowth and to the possible further utilization of the reeds. 59 Table 2. Threats to ecosystem services from the questionnaire The planning area was delimited taking into account aspects of water management, biodiversity and landscape management. Only the residential buildings, which were located right next to the water area, were taken as part of the planning area. Based on the delimitation of the study area, address data to reach all owners of land and water properties in the area was ordered from the National Land Survey of Finland. The survey questions and the analysis were planned in order to answer the following research questions. Threats to ecosystem services Factor that troubles or disables movement / traffic Noisy area Littered area Smelly area Decline of environmental value caused by overgrowth 1. What kind of ecosystem services do the landowners identify in the study area? 2. What kind of management preferences do the landowners have for the study area? 3. How are the ecosystem services and management preferences divided spatially in the area? Negative values can often be seen to be related to threats or degrading processes that are functioning on certain ecosystem services (Raymond, et al., 2009). Therefore, the respondents were also asked to evaluate the areas negative cultural ecosystem services, which can be considered as threats to other ecosystem services (Table 2). It was considered important for the planning work to research the threats and to give them spatial locations using participatory mapping when questioning the landowners. The location of the conflict areas where positive and negative values or opposite management preferences are located in the same area, are crucial to find out. Additionally, the management preferences for the questionnaire were planned to match the aims of integrated planning of coastal areas. However, the emphasis was on the possible reed bed cutting in the future (Table 3). The classification of the different ecosystem services in the area were adapted from and based on the study by Hein, van Koppen, de Groot and van Ierland (2006, pp. 212). Their classification suited the best the purposes of this study and it seemed reliable as they had used important ecosystem classifications as a basis (Ehrlich and Ehrlich, 1981; Costanza, et al., 1997; De Groot, Wilson and Boumans, 2002; Millennium Ecosystem Assessment, 2003) when making their classification. As the questionnaire was sent to landowners of all age and educational background, questions were made only about cultural services (Table 1) and a few production services to keep the questions as clear as possible. Table 3. Management preferences Management preferences for the future in the study area Table 1. The cultural ecosystem services from the questionnaire Cultural ecosystem services Reed bed should be cut away permanently Provision of opportunities for recreation and tourism Reed bed should be cut yearly during the growing period Provision of attractive landscape features enhancing housing and living conditions Reed bed should be cut yearly during the winter Provision of scientific and educational information Reed bed should be left growing in its present way Provision of cultural, historical and religious heritage The area should be restored as a coastal meadow and grazed or mowed with regularity Nature and biodiversity (provision of a habitat for wild plant and animal species) The area should be restored as a wetland The landscape should be opened by clearing the trees and bushes 60 Hot Spot Analysis Material and methods Recent studies have found the identification of hotspots a practical way to be able to integrate multiple values in management of certain area to be able to prioritise the management efforts (Chan, et al., 2006; Raymond, et al., 2009). Therefore, in this study, in order to find out whether there are areas with clustered values, for example cultural ecosystem services or threats, the Hot Spot Analysis tool, which uses the ArcGIS 9.3.1 Getis-Ord Gi* statistical method, was used. With the Hot Spot Analysis tool, it is possible to see whether the clusters seen on the map are statistically significant and therefore worth to be investigated further (Hot Spot Analysis – Part 1, 2011). To be precise, the tool is testing if there are clusters of high values and clusters of low values in the data set. In this case the tool is testing if there are hotspots of polygons with certain ecosystem services or management preferences, which have high rates of the certain service or preference, which are surrounded by high rates of the same service or preference. The tool also tests if there are low rates surrounded by low rates. The important decision, which has to be made when using the Hot Spot Analysis tool, is to choose the right Conceptualization of Spatial Relationships. The idea is that there is an interaction between a feature and its neighbours. In this case Zone of indifference was chosen for the best alternative of the different Conceptualizations of Spatial Relationships. It uses a critical distance to decide, which neighbours it will include in the analysis. After the critical distance is exceeded, it uses inversed distance to weight the features. Planning the questionnaire A methodology for analyzing different landscape values spatially has been developed during the recent years (Brown, 2005; Alessa, Kliskey & Brown, 2008). These types of landscape values include for example aesthetic, cultural, biodiversity, recreation, economic, historic and wilderness values. The methodology has been found to have spatial coincidence between the mapped local values and science-based priority areas used for management in recent studies (Raymond, et al., 2009). Therefore, the same type of methodology was used in and adapted to this study. The questions and structure of the questionnaire were planned in co-operation with related projects, especially with the Finnish Environmental Institute, where there was a similar study in the area of the Gulf of Finland at approximately the same time of this study. A test group of persons with different background and age was used to improve the clarity of the questions. Finally, the mail survey with five different sections was sent to 877 landowners. The first section dealt with the landowner’s ownership and relationship to the area. The values and different ways to use the area were queried in the second part, which was also quite important for the identification of the different cultural and production ecosystem services as well as the threats to these services. Subsequently, aspects of the history of reeds in the area were asked in the third section. The fourth part dealt with the current state of the area and the need of management, which was considered crucial background information for the planning work in the area. Lastly, in the fifth part, the respondents were asked to provide some basic background information. The general rule for choosing the critical distance is to be sure that the distance chosen insures that all the features have at least eight neighbours (Hot Spot Analysis (Getis-Ord Gi*), 2009). If a too small of a distance band is chosen, some of the features will not have enough neighbours or any neighbours, which could mean that the results may not be valid. In this case, the Global Morans I statistics tool for spatial autocorrelation was used to find the best critical distance band for the analysis. It calculates a Z score for the entire study area. The Z score is a measure of how clustered the values are. There is a different Z score for each different distance band chosen. The analysis was started with a distance of 500 meters, which is the smallest scale still interesting for the study as the grid rectangles were 500 meters times 720 meters in size. The tool was run 26 times, in 500 meter intervals, up until 3000 meters, which was picked as a cut-off point. After that distance the boundaries of the study area were reached even from the very central parts of the area. The same Global Moran I spatial autocorrelation analysis was Landowners were asked to identify the locations of landscape values and management preferences on a colored survey map of the size of A3. The map was indexed in a grid, which had letters from A to T horizontally and numbers from 1 to 20 vertically. In the map questions the landowners were asked to choose one or more of the indexed rectangles and write the code of that location in the questionnaire. This method was used in order to provide the landowners the opportunity to use the same location on the map in several questions. If they had drawn the answers on the map, the same location could have only been used once to keep the answers clear enough for the analysis. 61 run for different management preferences and landscape values in order to find a common critical distance that could be used for the different hot spot analysis. It was important to find a common distance band to be able to compare the results of the different analysis as separated layers on the same map. Results of the hot spot analysis Figure 2. Combination of hot spot maps of a) areas where the reeds should be cut during summer and/or winter, and b) hot spot map of areas where the reed bed should ne left as it is. The Z scores were illustrated in graphs, which showed the global Z score values in 26 different distance bands. The Z score values that decrease with distance are the most interesting points in the graph because there the spatial autocorrelation is not as strong any longer, so the critical distance could be chosen to be at the peak value. For this study 1000 meters was chosen as the distance band because that was approximately the average value of the different autocorrelation tests run for the values and management preferences. It was also a distance that was quite easy for people to picture. So the critical distance, which is measured for the hot spot analysis is a 1000 meters radius from the centroid point of each rectangle. Results Characterization of the respondents The total response rate for the survey was 30,9 % as a total of 271 landowners returned the questionnaire. A great amount, 218 respondents, answered that they owned a vacation home in the area. Much smaller amount, 36 respondents, lived permanently in the planning area. Most of the respondents who owned a vacation home in the area spent there 3-6 months (92 respondents, 34 %) or 1-3 months (84 respondents, 31 %). Only 20 respondents (7 %) spent over 6 months yearly at their vacation home in the area. Hot spot analysis was used as a tool to find out whether the cultural ecosystem values, threats and the management preferences were clustered spatially in some certain locations on the map. The analysis was started with the management preferences for the area as they were considered most interesting and critical background information for the planning work. The aim was to find out whether the opposite management preferences were located in the same area forming places of possible conflicting opinions or if they were in completely different areas spatially. When comparing the hot spot map of the nearly opposite management preferences of ”reed bed should be left as it is” and ”reeds should be cut during summer and/or winter”, the hot spots were placed on top of each other in a total of eight rectangles in the northern parts of the study area (Figure 2). One of these areas of possible conflicting interests is in the northeastern part, in the bay of Halkkoaukko, which is the mouth of the river 62 Hirvijoki. Another, a bit smaller area of possible conflicting interests is situated in the northwester part of the area between the bays of Rukanaukko and Oukkulanlahti. bed should be left as it is” formed three individual clusters, which are all in the northern part of the study area. The hot spots of the two analyses are placed on top of each other in a total of 13 rectangles in the northern and central parts of the study area. Figure 3. Combination of hot spot maps of a) threats (negative cultural values) and of b) areas where reeds should be cut away permanently. Figure 4. Combination of hot spot maps of a) positive cultural ecosystem values and of b) areas where reed bed should be left as it is. In the following analysis the combination of the hot spot maps of the threats and of the management preference ”reeds should be cut away permanently” were compared on top of each other (Figure 3). The two clusters that appeared in the hot spot analysis are located almost exactly above each other when the map layers are overlaid. Both of the clusters are located again in the northern part of the study area with an emphasis on the Halkkoaukko bay in the northeastern corner of the area. In the third analysis the hot spot map of all positive cultural values was overlaid with the hot spot map of the management preference ”reed bed should be left as it is” (Figure 4). The values of cultural ecosystem services formed two separate clusters in the hot spot analysis. The larger cluster is located in the central and northern part of the study area while the smaller cluster is located in the southern part of the study area, in Merimasku. The hot spot analysis of the management preference ”reed Discussion Even though the alternatives of threats that the respondents could choose from did not focus purposely on the problem of overgrowth caused by reed beds as there were a variety of different kinds of negative cultural values to choose from, the clusters formed in the hot spot analysis are situated almost completely overlapped with the cluster formed in the hot spot analysis of the management preference ”reeds should be cut away permanently”. Therefore, it seems that the northeastern part of the study area is seen to be a place where both the threats and the interest to cut the reeds away are concentrated. 63 However, many positive cultural values that might reflect some degree of contentment with the area are located in the same northeastern corner of the study area. In addition, the management preference of “reed bed should be left as it is” was also located in the same area causing some even stronger signs of possible conflicting interests in the area. For the purpose of planning the management of the area, the location of each value and management preference should be analyzed more precisely. One important factor is also the existence of the Natura 2000 area in the northern part of the study area where many of the possible conflicting interests are situated. The process of forming the Natura 2000 area might have triggered the conflicting interests in the area and the Natura 2000 factor should therefore be carefully considered in the planning. The problem with collecting information for management using participatory geographical information is the level of accuracy of the results. One has to keep in mind when analyzing the results that the respondents may not necessarily see the area in the same way as the researcher who might have been in the area for only a short time but who has been researching the area from various sources and maps. Additionally, it is not always completely clear how the respondent has understood the question. However, the participatory mapping is still an important tool in order to get a spatial location for values that are based on experiences and are therefore valuable for planning the management of an area. It would be interesting to send the same questionnaire to the landowners during some other season of the year than summer, to find out whether some certain seasonal trends affect the type of respondents and the answers in general. The problem of the overgrowth caused by reed beds might be unnecessarily highlighted during the summer. The clusters of management preferences, ecosystem service values and threats could possibly have spatial shifts during different time of the year as the number of habitants and the size of reed beds vary during different seasons. The prioritizing of the management resources should be done keeping in mind as holistic picture of the area as possible. 64 References Aalto, T. 2007, Oukkulanlahden Natura 2000 -alueen hoito- ja käyttösuunnitelma, Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja C 26 edn, Metsähallitus. Alessa, L., Kliskey, A. & Brown, G. 2008, Social-ecological hotspots mapping: A spatial approach for identifying coupled social-ecological space, Landscape and Urban Planning, vol. 85, no. 1, pp. 27-39. Brown, G. 2005, Mapping spatial attributes in survey research for natural resource management: Methods and applications, Society & Natural Resources, vol. 18, no. 1, pp. 17-39. Chan, K.M.A., Shaw, M.R., Cameron, D.R., Underwood, E.C. & Daily, G.C. 2006, ”Conservation planning for ecosystem services ”, PLoS Biology, vol. 4, no. 11, pp. 2138-2152. Coastal Planning (2011). Centre for Economic Development, Transport and the Environment of Southwest Finland. Available from: <http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=26741&lan=en>. [23 November 2011]. Cooperation on bird wetlands (2010). Metsähallitus. Available from: <http://www.metsa.fi/sivustot/metsa/en/Projects/ LifeNatureProjects/WetlandsLife/W/Sivut/Cooperationonbirdwetlands.aspx>.[23 November 2011]. Costanza, R., d’Arge, R., de Groot, R.S., Farber, S., Grasso, M., Hannon, B., Limburg, K., Naeem, S., O’Neill, R.V., Paruelo, J., Raskin, R.G., Sutton, P. & van den Belt, M. 1997, The value of the world’s ecosystem services and natural capital, Nature, vol. 387, pp. 253-260. De Groot, R.S., Wilson, M.A. & Boumans, R.M.J. 2002, A typology for the classification, description and valuation of ecosystem functions, goods and services, Ecological Economics, vol. 41, pp. 393-408. Ehrlich, P., Ehrlich, A. 1981, Extinction: The Causes and Consequences of the Disappearance of Species, Random House, New York. Hein, L., van Koppen, K., de Groot, R.S. & van Ierland, E.C. 2006, Spatial scales, stakeholders and the valuation of ecosystem services, Ecological Economics, vol. 57, no. 2, pp. 209-228. Hot Spot Analysis (Getis-Ord Gi*) (Spatial Statistics) (2009). ArcGIS Desktop 9.3 Help. Available from: <http://webhelp.esri.com/arcgisdesktop/9.3/index.cfm?TopicName=Hot_Spot_Analysis_(Getis-Ord_Gi*)_(Spatial_Statistics)>. [23 November 2011]. Hot Spot Analysis – Part 1 (2011). ArcGIS Resource Center. Available from: <http://blogs.esri.com/Dev/blogs/geoprocessing/archive/2010/07/13/Spatial-Statistics-Resources.aspx>. [23 November 2011]. Ikonen, I., Hagelberg, E.eds., 2007. Read up on reed. Vammala. Available from: <http://www.ymparisto.fi/download. asp?contentid=73503&lan=fi>. [Accessed 1 December 2011]. Millennium Ecosystem Assessment 2003, Ecosystems and Human Well-Being: A Framework for Assessment. Report of the Conceptual Framework Working Group of the Millennium Ecosystem Assessment, Island Press, Washington. Raymond, C.M., Bryan, B.A., MacDonald, D.H., Cast, A., Strathearn, S., Grandgirard, A. & Kalivas, T. 2009, Mapping community values for natural capital and ecosystem services RID G-2712-2010, Ecological Economics, vol. 68, no. 5, pp. 1301-1315. 65 14 Viitteet 14.1 Sähköiset lähteet Albaeco Sverige – Ekosystemtjänster. Noudettu 16.6.2011. http://www.albaeco.se/sv/index.php?option=com_content&task=view&id=14 Blåmussla. MARBIPP. Marine biodiversity, patterns and processes. Noudettu 20.12.2011. http://www.marbipp.se/2biotop/4musslor/1intro/1.html Blåstång. MARBIPP. Marine biodiversity, patterns and processes. Noudettu 20.12.2011. http://www.marbipp.se/2biotop/5tang/2betydel/1biologi/1.html Centrum för biologisk mångfald. Swedbio. Noudettu 16.6.2011. http://www.cbm.slu.se/publ/faktablad/faktablad2-sv.pdf Coastal zone policy. Europeiska Kommissionen. Noudettu 25.8.2011. http://ec.europa.eu/environment/iczm/home.htm Elmqvist, T. 2009. Rapport från konferens i Kristianstad. Vattenriket i fokus 2009:08. Ekosystemtjänster: Planering av ett hållbart samhälle. Noudettu 16.6.2011. http://www.vattenriket.kristianstad.se/fokus/pdf/2009_08_Ekosystemtjanstkonferens.pdf EU-fokus på kustområden, Europeiska Kommissionen. Noudettu 16.12.2011. http://ec.europa.eu/environment/iczm/pdf/2000brochure_sv.pdf Havet.nu. Havsmiljöinstitutet. Noudettu 28.11. 2011. http://www.havet.nu/index.asp?d=27#2 Jordbruksverket. Ängs- och betesmarksinventering, Tuva. Noudettu 27.2.2012. http://www.sjv.se/amnesomraden/miljoochklimat/ettriktodlingslandskap/angsochbetesmarksinventering.4.207049b81 1dd8a513dc80003958.html Koviks Fiskerimuseum. Lanthamnar och hamnordningar. Noudettu 12.12.2011. http://sites.google.com/site/koviksfiskerimuseum/siltberg Kungliga Biblioteket. Turismens historia. Noudettu 12.12.2011. http://www.kb.se/samlingarna/digitala/resor-tiderna/sverige/turismens/historia/ Lantmäteriet. Marktäckedata. Noudettu 19.12.2011. http://www.lantmateriet.se/templates/LMV_Page.aspx?id=17748 Millennium Ecosystem Assessment. Noudettu 15.6.2011. http://www.maweb.org/en/index.aspx Naturvårdsverket. Natura-2000. Noudettu 30.11.2011. http://www.naturvardsverket.se/sv/Start/Naturvard/Skydd-av-natur/Natura-2000/Vagledning/Naturtyper/ 66 Nordiska ministerrådet 2008. Nordens natur – trender mot 2010. Faktablad Ekosystemtjänster – vår framtidsförsäkring. Noudettu 19.12.2011. http://www.miljo.fi/download.asp?contentid=87178&lan=sv Polasky, S. 2009. Rapport från konferens i Kristianstad. Vattenriket i fokus 2009:08. Ekosystemtjänster som en del av lösningen: Kvantifiering, värdering och policy. Noudettu 16.6.2011. http://www.vattenriket.kristianstad.se/fokus/pdf/2009_08_Ekosystemtjanstkonferens.pdf Sveriges Lantbruksuniversitet. Artdatabanken. Rödlistan. Noudettu 19.12.2011. http://www.artdata.slu.se/rodlista/ Sveriges Lantbruksuniversitet, Artportalen. Noudettu 19.12.2011. http://www.artportalen.se Sveriges Lantbruksuniversitet. Institutionen för skoglig resurshushållning. kNN-Sverige. Noudettu 19.12.2011. http://skogskarta.slu.se Ålgräs. MARBIPP. Marine biodiversity, patterns and processes. Noudettu 20.12.2011. http://www.marbipp.se/2biotop/2sjogras/1intro/1.html 14.2 Painetut lähteet Anderson, K.G. 1977. Hansakatastrofen. En dokumentär skildring av den största olyckan i svensk sjöfarts historia och dess följdverkningar. Visby. Andrén, A. 2011. Det medeltida Gotland. En arkeologisk guidebok. Lund. Angelstam, P., Lindström, M., Antonsson, H., Isaksson, K., Wästfelt, A. & Mikusinski, G. 2008. Towards sustainable transport infrastructures: the landscape concept as a tool to include ecological and cultural values in planning. Manuskript, Mistra – Include. Carlsson, D. 2011. Vikingatidens Västergarn – en komplicerad historia. ArkeoDoks skrifter 3. Stockholm. Centrum för biologisk mångfald. 2008. Hagmarksmistra. Mångfalds marker, naturbetesmarker en värdefull resurs. Cserhalmi, N. 1997. Fårad mark. Handbok för tolkning av historiska kartor och landskap. Temanummer för Bygd och Natur. Tidskrift för hembygdsvård. Ekstam, U., Forshed, N. 1997. Om hävden upphör, kärlväxter som indikatorarter i ängs- och hagmarker. Eksvärd. K., Hallgren, L., Lönngren, G., Norrby, T., Tivell A., Westberg, L. & Byström, M. 2006. Gå en mil i mina skor – på väg mot samförvaltning. Working paper no 8. Sveriges lantbruksuniversitet. Institutionen för stad och land. Uppsala. Eriksson, M. 2010. Ödegårdar på Gotland. ArkeoDok rapport nr 2010:17. Fordal, R. 1989. Sjökatastrofen vid Visby 1566 – ett marinarkeologiskt projekt. I Gotländskt Arkiv 1989. Gotlands kommun. 2003. Världsarvet Hansestaden Visby inför 2 000-talet. Ett handlingsprogram med åtgärdsplan. Visby. Gotlands Kommun. 2010. Bygg Gotland – Översiktsplan för Gotlands kommun 2010-2025. Visby. 67 Konsa, M., Allmäe, R., Maldre, L., & J. Vassiljev 2010: Rescue excavations of a Vendel era boat-grave in Salme, Saaremaa. Archeological Fieldwork in Estonia 2008. Länsstyrelsen i Gotlands län. 1993. Program för bevarande av det gotländska odlingslandskapets natur- och kulturvärden. Visby. Länsstyrelsen i Gotlands län. 1997. Våtmarker på Gotland Del 1. Livsmiljöenheten – rapport nr 8. Visby. Länsstyrelsen i Gotlands län.1999. Storskifte och laga skifte. Jordbruket på Gotland under 1800-talet. Visby. Länsstyrelsen i Gotlands län. 2004. Lummelunds bruk. Riskklassning enligt MIFO Fas 1. Rapport nr 2. Visby. Länsstyrelsen i Gotlands län. 2008. Rikkärr på Gotland. Rapport om natur och miljö nr 2008:2. Visby. Länsstyrelsen i Gotlands län. 2009a. Inventering av naturvärden i marina kustområden. Rapport 2009:13. Visby. Länsstyrelsen i Gotlands län. 2009b. Undersökning av miljökvalitet i Fårösund, området utanför Slite och området utanför Klintehamn-Fröjel med utgångspunkt från mjukbottenfaunans sammansättning i maj 2008, rapport 2009: 11. Visby. Munthe, H., Hede, J.E. & von Post, L.1925. Gotlands Geologi. En översikt. Sveriges Geologiska Undersökningar. Serie C no 331. Möller, P., Phil, L. & Rosenberg, R. 1985. Benthic faunal energy flow and biological interaction in some shallow marine soft bottom habitats. Mar. Ecol. Prog. Ser., 27: p. 109-121. Naturvårdsverket. 2006. Sammanställning och analys av kustnära undervattensmiljö. Naturvårdsverkets rapport 5591. Stockholm. Naturvårdsverket. 2007a. Ekosystemansatsen – en väg mot bevarande och hållbart nyttjande av naturresurser. Naturvårdsverkets rapport 5782. Stockholm. Naturvårdsverket. 2007b. Värdefulla kulturmiljöer under havsytan i svensk kust och skärgård. Naturvårdsverket rapport 5566. Stockholm. Norman, P. 1994. Sjöfart och fiske. De kustbundna näringarnas lämningar. Fornlämningar i Sverige. Riksantikvarieämbetet. Stockholm. Olsson, E. 1990. Mänskar u pasjasar pa Gotland. Visby Olsson, I. 1994. Gotländska ortnamn. Visby. Potschin, R. & Haines – Young, M. 2006. Rio + 10. Sustainability science and Landscape Ecology. Landscape and Urban planning, 75. Råberg, S., Jönsson, B.R, Björn, A., Graneli, E. & Kautsky, L. 2005. Effects of Pilayella littoralis on Fucus vesiculosus recruitment. Implications for community compostions. MEPS 289:131-139. Rönnbäck, P., Kautsky, N., Pihl, L., Troell, M., Söderqvist, T. & Wennhage, H. 2007. Ecosystem Goods and Services from Swedish Coastal Habitats: Identification, Valuation, and Implications of Ecosystem Shifts. Ambio vol. 36 no. 7. Svenska Vetenskapsakademin. Smirnov, A. 2009. Det första stora kriget. Stockholm. 68 Studio Västsvensk konservering. 2007. Konserveringsrapport Stockbåt från Martebo, Gotland. Projekt B374, NOK01162-2007. Thierry, E. 1965. S.M.S. Albatross. Visby. Westholm, G. 2008. Gotland och omvärlden. I Spillingsskatten – Gotland i vikingatidens världshandel. Widerström, P. 2008. Spillings gård – en rik vikings bosättning på nordöstra Gotland. I Spillingsskatten – Gotland i vikingatidens världshandel. 14.3 Painamattomat lähteet Gydemo, R. (suullisesti 6.8.2011), Gotlannin läänin lääninhallitus. Kautsky, L. (suullisesti 23.9.2008), Tukholman yliopisto. Logström, A. (suullisesti 20.12.2011), Gotlannin läänin lääninhallitus. Pettersson, R. (suullisesti 13.6.2011), Gotlannin läänin lääninhallitus. 69 Gotlannin läänin läänihallitus integroitu rannikkoalueen suunnittelu ja hallinnointi itämeren alueella gotlannissa laadittu gis-malli Rannikkoalueella on monia arvoja, ja jotta tulevat sukupolvet voisivat nauttia siitä, tarvitaan tehokasta fyysistä suunnittelua. GIS-pohjalla, muun muassa Itämeren alueen integroitu rannikkoaluesuunnittelu ja hallintointi -hankkeessa laaditulla, on tärkeä osuus tässä työssä. Hanke on toteutettu Interregin Natureshiphankkeen puitteissa. Hankkeeseen ovat Ruotsin lisäksi kuuluneet myös Suomi ja Viro. Käyttämällä olemassa olevaa karttamateriaalia, on laadittu GIS-malli, joka kuvaa rannikkoalueen säilytysarvoja ja maankäyttöintressejä sekä niiden ristiriitoja. Pitkällä ajanjaksolla malli voi myös toimia informatiivisena työkaluna kansalaisten käytössä kertomalla alueen virkistys-, maankäyttö- ja säilytysarvot. Hankkeen tulokset ovat tärkeä pohja rannikkoalueen suunnittelussa, ja sillä on suuret mahdollisuudet kehittyä jatkossa ja tarjota vieläkin kattavampaa pohjaa myös muiden alueiden fyysisessä suunnittelussa. This publicaTion reflecTs adminisTraTors´ views and The managing auThoriTy of The cenTral balTic inTerreg iv a programme 2007-2010 cannoT be held liable for The informaTion published by The adminisTraTors.
© Copyright 2024