1. No category

TI ET A] A
TEO SO FIN EN
AIKAKAUSKIRJA
TOIMITTAJA:
PEKKA ERVAST
NELJÄSTOISTA VUOSIKERTA
HELSINGISSÄ
1918.
SISÄLLYSLUETTELO:
Siv.
Aate, Ihm iskunnan yhteisen vararikon lähetessä
. . . .
108
»
Itsekkäisyyden erittely eli a n a ly y si...................................... 151
n Kansansielun v a l t a ...........................
245
n Katsaus syntymäntakaiseen e l ä m ä ä n i .................................207
n «Maailmansodan" välilliset t u l o k s e t ................................... 34
Advidsson, Hj., Yhteiskunnallinen tehtävämme
. . . .
41
Besant, Annie, Tajuttomuus ennen deevakhania . . . 14, 74
Blavatsky, H . R , Kirkon ja vapaamuurariuden juhlamenojen
juuret .
. . . . .6, 56, 105, 173
C., J. /?. ja O. S., Teosofisen Seuran taiteellinen yhdistys.
89
—e. Jumalan s a n a ..................................................................................49
„ Kansan sielu .
250
Egilsrud,Helen S., Tähtilipun a l l a ..................................
37
Ervast, Pekka, Kuinka soisin maatani hallittavan ?18, 60,
116
„
Kysymyksiä ja vastauksia
.
.
123, 191, 255
Mitä on usko? . . 2, 52, 100, 134, 167, 197
»
Oliko Jeesus J u m a la ? ................................... 231
„
Onko veljeysaate toteutettavissa? . . . .
182
,,
Punaisen ajan u h r i t .....................................94
Tien varrelta. .
. 48, 96,127, 159,
192, 256
Tietäjä 1 9 1 9 ....................................................225
„
Toimittajalta 1, 68, 71, 97,130, 162, 194, 227
H(annula), J. /?., Aseman tä h y s te ly ä .......................................113
„
Ihmisarvon n o u s u ........................................235
„
Rajan t a k a a ................................................... 4 2
,,
Teiden risteyksissä . . . .
141, 187, 217
„
Veljeys ja teosofinen työ Suomessa
. . 204
n
Yksi on teidän mestarinne . .... . . .
177
Hyppönen, Maikki, Nöyrtyin etees kum arran mä pään . . 244
Jouko, N u o r i l l e ........................................................................................ 44
J o u l u ................................................................................ ' . . . 226
K , A . J Ensimäinen vaikutelmani teosofiasta............................ 252
K irja llis u u tta
46, 254
120, 190, 222
Kirjeitä to i m it u k s e ll e ..............................................
K u l t t u u r i ............................
193
K u n i n g a s ................................................................................................. 161
IV
A^itä muualla t i e d e t ä ä n ................................................. 91, 124, 156
r a k k a u tta .....................................146
Nykyhetken s a n o j a .......................................................................129
Oksa, Sikstus, Suurin s a n k a r i ................................................115
Pryse, James R., Ilmestyskirja eli Johanneksen vihkimys .
84
R a u h a ...........................................................................................
97
S., A. A., Kansanvallan ih a n te ista.......................................... 248
Salovaara, I.f Päivän sankarit . . . . .................................. 189
Tenetti, Tuovi, Viljo Johannes M ö m m ö .................................. . 1 5 3
Turunen, Eero, Hyvä m i e s ......................................................211
Walton, Robert K , Looshinne ja te itse . . . . . .
40
V(alvanne). V. H., Historian j o h t o ..................................... 79
»
Kansojen k e h i ty s .................................... 178
„
Manu ja B o o d h i s a t v a ............................
24
V(enna), A., Keskeinen aate, yhdistävä lanka . . . . . .
147
»
Linnut, kukat, k u l t a ..........................................111
w
Roomalaiskirjeen 8:s l u k u ..............................201
n
Runouden Manut ja Boodhisatvat
. . . .
31
Wybergh, W., Tulkoon sinun v a lta k u n ta s i..................................239
M ., Otto, Olemassaolo -
TEOSOFINEN AIKAKAUSKIRJA
14:s vuosik.
TAMMIKUU
N:o 1. 1918
□ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □
TOIMITTAJALTA.
Onnea alkaneelle vuodelle!
Korkein onni on „iankaikkinen autuus", ja iankaikkinen au­
tuus on tuntea totuuden jumala ja elää hänessä. Ilman iankaik­
kista autuutta ei ole ehjää eikä pysyväistä maallistakaan onnea
olemassa - elämä jumalassa on maallisen onnen ehto ja tausta.
Mitä korkeampaa siis saattaisimme toisillemme toivottaa kuin sitä,
että oppisimme totuuden elävää jumalaa tuntem aan? Jospa voisi
Tietäjä olla oppaana sillä tiellä, joka autuuteen vie, jospa kaikki
Tietäjän ystävät ja lukijat, sekä kokeneet että kokemattomat, as­
tuisivat rohkeasti totuuden tielle tai rohkeasti sillä eteneisivät!
Onnea alkaneelle vuodelle!
*
Lähetän tämän Tietäjän numeroii erittäin myöhään maail­
malle, jotta niin monet kuin mahdollista ennättäisivät uudistaa
tilauksensa.
Kuten sisällysluettelosta näkyy, alotan tässä numerossa pari
omaa kirjotussarjaa. Olen muutamilta tahoilta saanut kehotuksen
julkaista oman kynäni tuotteita enemmän kuin ennen, ja koska
minulla on mielestäni sanottavia sekä Suomen kansalle että teo­
sofian harrastajille, noudatan kehotusta ja annan siten Tietäjän
suuremmassa määrässä kuin tähän saakka muodostua omaksi ää­
nenkannattajakseni.
*
M aailmanrauha näyttää nyt lähenevän suurin askelin. Teosofisen Seuran presidentti, Mrs. Annie Besant, on lausunut, että
maailmanrauha ei voi tulla, ennenkuin India saavuttaa täydellisen
2
TIETÄJÄ
N:o 1
itsehallinnon ja tunnustetun aseman Englannin rinnalla. Indian
vapaus on näet välttämätön, jotta maailmanopettaja voisi lndiassa
vaikuttaa — muuten hänet siellä vangittaisiin ja tuomittaisiin.
Omasta puolestani tähän lisään, että Suomi on ollut kuin Europan India - Suomi on Europan omatunto. Sentähden ei rauhaa
liioin ollut ajateltavissa, ennenkuin Suomen vapaus ja itsenäisyys
tunnustettiin. Nyt se on tapahtunut, ja nyt Europan kansat voivat
solmia rauhan keskenään. Kuvaavaa onkin, että Ranskan ihanteille
avosydäminen kansa ensimäisenä riensi tunnustamaan Suomen
itsenäisyyden, jonka saavuttamisessa taas Saksaa ihanteitaan vii­
saasti toteuttava kansa oli ollut suurim pana tekijänä.
Jospa nyt meidän armas Suomemme osottaisi ansainneensa
maailman luottamuksen! Jospa osaisimme täällä näyttää, että todella
olemme vapaata ja itsenäistä kansaa, joka kykenee omaa sivis­
tystä luomaan ja omaa valtiota rakentamaan! Jospa - mutta
emme saakaan epäillä kuntoamme ja miehuuttamme, työkykyämme
ja tarmoamme!
□□□□□□□□□□□□□□□□□□□□□□□□□□□□a
MITÄ ON USKO?
i.
Epäilys ja usko.
Epäilys on välttämätön sille ihmiselle, joka tahtoo uskoa.
Ken ei koskaan ole uskonnollisessa merkityksessä epäillyt, hän ei
liioin ole tuntenut uskon autuutta. Tie uskoon käy epäilyksen
kautta. Sillä mitä epäilys o n ? Rehellinen epäileminen on etsi­
mistä, totuuden etsimistä. Se on sielun vapauttamista ja pelasta­
mista ajatuskuvista, jotka sitä kahlehtivat. Se on mielen puhdista­
mista epäjumalain palveluksesta. Ja mitä usko on ? Se on totuu­
den löytämistä, jumalan vastaanottamista ihmisen sieluun, eikä
jumala tietenkään voi ilmottaa itseään tajunnalle, joka on täynnä
vääriä kuvia hänestä.
Surkutellen puhuvat »uskovaiset" ihmisestä, joka »kadottaa
lapsuutensa uskon". Hän on hylännyt jumalan, kääntänyt selkänsä
totuudelle ja kulkee kadotusta kohti. Tämä on totta ainoastaan
siinä tapauksessa, että ihminen laiskuudesta ja välinpitämättömyy­
destä ei vaivaa itseään uskolla enemmän kuin epäilykselläkään.
Mutta se ei ollenkaan pidä paikkaansa epäilijästä. Epäilijä ajattelee
ja etsii. Epäilijä on käynyt läpi ensimäisen heräymyksen, järjen
N:o 1
TIETÄJÄ
3
heräymyksen, joka näyttää ihmiselle, että hänen uskonsa on ollut
ilman tietoa, ilman pohjaa, että se on ollut tyhjään perustettu.
Hän uskoi jumalaan, joka oli maailman luonut, maailman ja
ihmisen, jumalaan, joka oli kaikkivaltias, kaikkihyvä, kaikkiviisas.
Tämä jumala oli antanut ihmiselle vapaan tahdon, jonka avulla
ihminen saattoi valita itselleen joko iankaikkisen autuuden tai
ikuisen kadotuksen. Mutta kun hänen silmänsä katselivat kaikkea
pahaa maailmassa, kun hän näki, miten vähän ihmiset välittivät
taivaallisesta autuudesta, kuinka paljon #mieluummin he valitsivat
ajallisen hyvinvoinnin kuolemantakaisen kadotuksenkin uhalla, sil­
loin hän alkoi epäillä. Kun hän huomasi oman heikkoutensa, kun
hänelle selvisi, kuinka mitätön itse asiassa hänen tahtonsa vapaus
oli, silloin hänen epäilyksensä kasvoi yhä voimakkaammaksi. Ja
kun hän lopulta ymmärsi, etteivät toiset ihmiset tietäneet - enem ­
män kuin hänkään - oliko koko luojaa olemassakaan, kun päin­
vastoin tiedekin todisteli, että maailman syntyä ja kehitystä saattoi
hyvinkin ajatella ilman luojaa - silloin hänen uskonsa kuoli*
Hän tuli epäilijäksi.
Mutta hän ei heittäytynyt välinpitämättömäksi henkiseksi lais­
kuriksi. Hän oli epäilijä, m utt’ ei pilkkaaja. Hän etsi ja ajatteli, hän
luki ja tutki. Materialismi, joka koko pitkälle tyydytti hänen jär­
kensä vaatimuksia, herätti hänessä kumouksellisia tunteita. Jos
materialismi oli tosi, silloin elämä oli tyhjä ja tarkotukseton: sillä
ei ollut siveellistä arvoa. Hyvä ei ollut itsessään minkään arvoi­
nen - sen arvo riippui sen tuottamasta hyödystä. Hyvä ja epä­
itsekäs ihminen oli naurettava, koska hänen usein «kävi huonosti"
maailmassa: toiset, vetivät häntä nenästä ja elivät hänen kustan­
nuksellaan. Ei mikään jumala häntä säälinyt, ei mikään taivaalli­
nen oikeus hyväksynyt hänen hyvyyttään. Turha oli materialismin
kannalta kaikki, millä oli itsessään siveellistä arvoa. Jos ihminen
tahtoi olla hyvä, oli se hänen oma asiansa. Kukaan jumala ei siitä
välittänyt. Taivas ei hymyillyt hänen hyvyydelleen, eikä ollut tai­
vaassa jumalaa, joka olisi tukenut häntä taistelussa, auttanut ah ­
distuksessa, kuunnellut hänen rukouksiaan.
Mutta epäilijän rinnassa eli tunne, uppiniskainen tunne, joka
vaatimalla vaati arvonantoa hyvälle. «Hyvähän on arvokas!" se
sanoi, «elämällä täytyy olla siveellinen tausta!" Jos nuori terve
ihm inen pelastaa sairaan vanhuksen hukkumasta, mutta itse me­
nettää henkensä pelastustyössään, ei kukaan kiellä ihailuaan ja
kunnioitustaan pelastajan epäitsekkäältä teolta. Ei kukaan ajattele
«hyötyä". Materialistisen hyödyn kannalta nuori ja terve mies olisi
saanut jäädä eloon, raihnainen vanhus sitä vastoin kuolla. Mutta
ihmisen sisäinen vaisto ei käytä semmoista kieltä. Se vaikenee
hyödyn edessä, se ei ymmärrä sitä, se vain hyväksyy siveellisen
4
TIETÄJÄ
Nro 1
teon semmoisenaan ja sanoo: »oikein teit." . ... »Oikein" kummallinen sana, jota ei ole materialistin sanakirjassa muutenkuin num eroiden yhteydessä. Ja noihin sanoihin »oikein", »hyvin",
»jalosti", »epäitsekkäästi" sisältyy kuitenkin kokonainen maailma
ja kokonainen maailmankatsomus siveellisine mittapuineen! Mutta
se maailmankatsomus ulottuukin kauas ulkopuolelle materialismin
rajoja.
Epäilijä epäilee myös materialismia. Hän etsii ja tutkii. Us­
konto antoi elämälle siveellisen taustan, materialismi riisti taustan
- minne joutui elämän siveellinen arvo? Ihmiselämä ilman si­
veellistä arvoa oli kuitenkin kuolema ihmiselle ja ihmisyydelle kenties sittenkin uskonnossa piili jotain totuutta pohjalla, kun
vain sen perille pääsisi.
Sitten epäilijän käsiin joutuu teosofinen kirja. Ja luettuaan
yhden, pohdittuaan sitä, ihmeteltyään ja ilostuttuaan, hän hankkii
itselleen toisia ja tutustuu pian teosofiseen kirjallisuuteen. Nyt
hänelle avautuu kuin uusi maailma. Hänen järkeään ravitaan ai­
van toisella tavalla kuin materialismissa. Sen eteen levitetään
maailmankatsomus, joka ei kiellä elämän henkisiä ja siveellisiä
arvoja, mutta siitä huolimatta tekee perin luonnontieteellisen vai­
kutuksen suurilla loogillisilla ääriviivoillaan. O ppi jälleensyntymi­
sestä se eniten ihmetyttää ja pistää silmiin. Sen mukaan ihmisessä
piilee kuolematon henkiminuus, joka uudestaan ja uudestaan syn­
tyy maan päälle, käy täällä ikäänkuin koulua, kasvaa, kehittyy,
viisastuu - saavuttaakseen lopulta täydellisen ihmisen ihanteelli­
sen päämäärän. Jos niin on, ei todellakaan ihmiselämä ole tyhjä
ja tarkotukseton.. Tämä jälleensyntymisoppi tyydyttää sekä tunnetta
että ajatusta. Suurenmoinen on se kuva elämästä, mikä jälleen­
syntymisopin valossa näyttäytyy etsijälle.
Harkittuaan asiaa epäilijä kuitenkin huomaa, ettei jälleensyn­
tymisoppikaan yksin riitä ratkaisemaan kysymystä elämän siveelli­
sestä taustasta. Sillä jos materialismiin on taipuvainen, saattaa jäl­
leensyntymistäkin ymmärtää materialistisesti. Ja silloin tekee mieli
sanoa näin: maailman kehitys tapahtuu koneellisesti; koko elämä
on lakisiteistä aineellisuutta karkeammasta hienoimpaan asti; henkikin on aivankuin äärettömästi ohennettua ainetta; ihmisen henki­
m inuus on tavallaan aineellinen ja siis koneellisten lakien alainen;
senkin kehitys tapahtuu automaattisesti, itsestään, vapaata tahtoa
ihmisellä ei ole; kohtalo kulettaa hänet elämien vieriessä täydelli­
syyden päämäärää kohti, yhdentekevä, tahtoiko ihminen vai ei;
ihminen on ilman ansiota, mutta myös ilman vastuuta; tietämättö­
myytensä kautta ihminen tulee vastustaneeksi elämän lakeja siitä seuraa kärsimys ja paha; mutta kun hän valistuu, kun hänen
tietonsa kasvaa, hän välttää pahan ja sitä seuraavan kärsimyksen.
Nro 1
TIETÄJÄ
5
Sillä tavalla ymmärrettynä ei teosofinenkaan maailmankatso­
mus olisi muuta kuin salapukuista materialismia, fatalismia, kohtalonuskoa, determinismiä, predestinatsionia, ihmisvapauden kieltä­
mistä. Semmoisena se ei epäilijää tyydytä.
Mutta teosofian henki onkin toinen. Se päinvastoin puhuu
ihmisen vapaudesta, hänen vastuunalaisuudestaan ja itsemääräämisvallastaan. Siis lienee joku toinen oppi, joka asettaa koko elä­
män uuteen valoon ja määrittelee uudella tavalla jälleensyntymis­
täkin. Mikähän se oppi lienee? Epäilijä on kyllä luvuissaan sitä
kohdannut, on kiinnittänyt siihen ohimenevää huomiota, mutta ei
tarkemmin sitä ajatellut. Se on oppi kehittyvästä jumalasta. Ju­
mala asuu ihmiskunnassa, sanoo teosofia, ja jokaisessa ihmisyksi­
lössä, ja eläen ihmisissä ihmiskunnan elämää jumala tulee itsetie­
toiseksi. Tämä on oppi Logoksesta.
Logos-oppi ei heti ole mieltäkiinnittävä, koska se tuntuu pe­
rustuvan jonkinlaiseen uskonnolliseen metafysiikkaan, josta ei ole
positiivista tietoa. Ihminen on silminnähtävästi olemassa ja ihmis­
hengen jälleensyntymistä saattaa pitää totena - mutta ken tietää
mitään jumalasta, kehittyvästä tai täysin kehittyneestä? Näin ajattelee ensin epäilijä-etsijä. Mutta myöhemmin hänelle selvenee, että
jollei hän tahdo olla materialisti, s. o. aineeseenuskoja, täytyy hä­
nen uskoa siihen toiseen todellisuuteen, josta hän on tietoinen
ja joka itse asiassa on hänelle paljon läheisempi ja tutumpi kuin
konsanaan aine. Tämä toinen todellisuus on henki eli tajunta.
Tajuinen olento hän ihmisenä on, ei paljastaan eikä ensi sijassa
ruum iillinen. Tunteista ja ajatuksista on hänen ihmisyytensä kokoon
kyhätty, niissä ja niiden aiheuttamissa teoissa on hänen ihm isar­
vonsa. Aineellisen maailman sokaisema hän on, ellei hän ym ­
m ärrä ja näe, että tajunta on hänen todellinen olemuksensa.
Mutta kun hän sen älyää ja myöntää, silloin todella maailma
hänen silmissään muuttuu.
Maailma muuttuu nyt hengen eli tajunnan iimennyskentäksi.
Ja kun kerran on kaksi todellisuutta, aineen ja tajunnan, silloin
tajuntakin muodostaa oman maailmansa, jolla on omat salaisuu­
tensa ja omat lakinsa. Miksei itse asiassa tajunnan maailman suurin
salaisuus olisi jumala, sen syvin elämänlaki jumalan tahto? Miksei
ihmisen tajunta voisi olla ikäänkuin osa jumalan tajunnasta, ikään­
kuin pisara jumalan tajunnan meressä, ikäänkuin väline, jonka
avulla jumalan tajunta yksilöllisenä m uotona ilmenee? Jumala tällä
tavalla käsitettynä ihmismaailman ja samalla kosmoksen sisäisenä
tajuntana, saa nyt toisen luonteen. Onko hän aineellisen maailman
luoja, sitä ei saata muitta mutkitta ratkaista eikä semmoinen rat­
kaisu ensi kädessä ole tarpeenkaan. Hän, jumala, on aineelliseen
maailmaan samassa suhteessa kuin ihmisenkin tajunta, s. o. hän
6
TIETÄJÄ
Nro 1
ilmenee aineellisen ilmiömaailman välityksellä ja pyrkii sen her­
raksi, mutta mitään ehdotonta valtaa hänellä ei sen yli ole. O n
aivankuin jumala taistelisi aineellisuutta vastaan, ollen niinkuin
ihminenkin sen kahlehtima, mutta ikäänkuin hän samalla vallottaisi siitä yhä suurempia aloja valtikkansa alle, nousten voittajana
aste asteelta aineen herraksi. Kivikunnassa jumalan tajunta on
uinuvassa tilassa, mutta ihmisessä se herää itsetietoisuuteen. Kehi­
tyksellä on henkinen puoli.
Tämä uusi näkökanta hämmästyttää epäilijää-etsijää, mutta
tyydyttää merkillisellä tavalla hänen tunnettaan. Ristiriitaiset tun­
nelmat hälvenevät hänen mielestään ja hän tuumii itsekseen, että
jos tämä olisi totuus, hän uskoisi siihen mielihyvällä. Mutta epäi­
lijänä hän tietenkin kysyy: onko se totuus?
Ja siihen kysymykseen hän sitten odottamatta saa vastauksen
itse elämältä — itse elävältä jumalalta. Se tulee kokemuksen
kautta. Epäilijä saa kokea henkisen heräymyksen, joka lopullisesti
vastaa hänen kysymykseensä. Hän saa kokea, että jumala on ja
mikä jumala on. Hän saa kokea, että jumala on juuri tuollainen
taisteleva ja voittava henkinen tajunta. Ja hänessä herää usko.
Epäilijästä on tullut uskoja.
Ja nyt meidän tulee tarkemmin katsoa, mitä tuo n. k. usko
on ja minkälainen on sen sisältö eli jumala.
Pekka Ervast,
□□□□□□□□□□□□□□□□□□□□□□□□□□□□n
KIRKON JA VAPAAMUURARIUDEN JUHLA­
MENOJEN JUURET.
I.
Teosofeja syytetään usein, vaikka aivan aiheettomasti, epä­
uskosta ja vieläpä ateismista eli jumalankieltämisestä. Tämä on
suuri erehdys, varsinkin jälkimäinen syytös.
Suuressa seurassa, joka on kokoonpantu niin monien rotu­
jen ja kansakuntien jäsenistä ja jossa jokaiselle jätetään täydelli­
nen vapaus uskoa mitä hän tahtoo ja seurata tai olla seuraamatta
- kuinka itse haluaa - sitä uskontoa, minkä piirissä hän on
syntynyt ja kasvanut, sellaisessa seurassa ei ole tilaa ateismille.
»Epäuskoisuus" taas on aivan väärä nimitys. Todistukseksi siitä
kuinka mieletön on tuollainen väite, tarvitsee vain pyytää moitti­
joitamme näyttämään meille, missä on koko sivistyneessä maail­
Nro 1
TIETÄJÄ
7
massa sellainen henkilö, jota ei joku muu toiseen uskokuntaan
kuuluva pitäisi «epäuskoisena". Yhdentekevää, liikutaanko arvossa
pidetyissä ja oikeaoppisissa piireissä tai toisuskoisissa seuroissa.
Kaikkialla syytetään toisia samasta asiasta salaisesti jollei avoimesti;
se on ajatusmaailmassa jonkinlainen heittopallo, joka lentää edes­
takaisin ja tähtää milloin toisen, milloin toisen puolen päätä sä­
vyisästi ja äänettömästi. Tarkkaa totta puhuen siis ei mikään teo­
sofi enemmän kuin ei-teosofi voi olla epäuskoinen; tai toiselta
puolelta ei ole ketään ihmisolentoa, joka ei olisi epäuskoinen toi­
sen tai toisen lahkolaisen mielestä. Mitä tulee ateismiin, niin se
on toinen kysymys.
Mitä on ateismi? me kysymme ennen kaikkea. Merkitseekö
se että ei usko minkään Jumalan tai jumalien olemassaoloon vaan
sen kieltää vai merkitseekö se ainoastaan, ettei tahdo hyväksyä
personallista jum alaa? R. Hall on antanut tuon sentimentalisen
määritelmän, että ateismi on «raaka ajatusjärjestelmä", joka «ei
jätä mitään yläpuolellemme (?) herättämään pelkoa ja kunnioitusta
eikä mitään ympärillemme herättämään hellyyttä." Jos edellinen
kohta pitää paikkansa, silloin useimmat jäsenistämme - suuret
joukot Intiassa, Birmassa ja muualla - panisivat vastalauseen,
sillä he uskovat jumaliin ja yliluonnollisiin olentoihin ja tuntevat
niitä kohtaan suurta pelkoa ja kunnioitusta.
Samaten joukko
länsimaalaisia teosofeja rientäisi tunnustamaan täydellisen uskonsa
henkiin, joko maallisiin tai planetta-henkiin, haamuihin tai enke­
leihin. Monet meistä tunnustavat korkeiden ja alhaisten henki­
olentojen olemassaolon ja sellaisten olentojen, jotka ovat yhtä suu­
ret kuin konsanaan mikään «personallinen" jumala. Tämä ei ole
mikään okkultinen salaisuus. Useimmat meistä uskovat henkisen
minän eloon jäämiseen, planettahenkiin ja Nirmaanakaajoihin, nii­
hin menneiden aikojen suuriin adepteihin, jotka ovat kieltäytyneet
Nirvaanan oikeudesta ja jääneet meidän olemuspiiriimme, ei »haa­
muina" vaan täydellisenä henkisinä ihmisolentoina.
Lukuun­
ottamatta ruumiillista, näkyväistä verhoa, jonka he jättävät luotaan,
jäävät he samanlaisina kuin he olivat auttamaan onnetonta ihm is­
kuntaa, mikäli se on mahdollista Karman lakia rikkomatta. Tämä
on todella »suuri kieltäytyminen", lakkaamaton, tietoinen uhrau­
tuminen kautta aikakausien siihen päivään asti, jolloin sokean
ihmiskunnan silmät avautuvat eivätkä enää ainoastaan muutamat
harvat vaan kaikki näkevät ikuisen totuuden. Näitä olentoja voisi
hyvin pitää jumalana ja jumalina, jos he vain sallisivat sen tulen,
mikä meidän sydämessämme palaa ajatellessamme tuota uhreista
puhtainta, leiskahtaa palvonnan loimuksi tai sallisivat pystyttää
pienimmänkin alttarin kunniakseen. Mutta sitä he eivät tahdo.
Totisesti «salainen sydän on hartaan antaumuksen (ainoa) temp­
8
TIETÄJÄ
N:o 1
peli" ja jokaisen muun pystyttäminen tässä tapauksessa olisi vain
pyhyyden paljastamista ja häpäisemistä.
Mitä sitten tulee muihin näkymättömiin olentoihin, joista
muutamat ovat vielä korkeammalla, toiset paljon alemmalla jum a­
lallisen kehityksen asteikolla? Jälkimäisistä meillä ei ole mitään
sanottavaa; edellisillä ei ole meille mitään sanottavaa: sillä me
olemme niille aivan kuin olemattomia. Yhdenluontoinen (homogeninen) ei voi olla tietoinen eriluontoisesta ja jollemme pudista
päältämme kuolevaista verhoamme ja seurustele heidän kanssaan
niinkuin »henki hengen kanssa", voimme tuskin toivoakaan, että
ymmärtäisimme niiden todellista luontoa. Sitäpaitsi jokainen to­
dellinen teosofi uskoo, että kunkin kuolevaisen korkeampi minä
on samaa olemusta kuin noiden jumalien olemus. Kun tällä ih­
misen minällä sitäpaitsi on vapaa tahto ja sillä siis on enemmän
vastuunalaisuutta kuin niillä, niin pidämme tuota ruumistunutta
minää paljon ylempänä, jos ei jumalallisempana mitä tahansa hen­
kistä järkiolentoa, joka vielä odottaa ruumistumista. Filosofisesti
on syy tähän selvä ja jokainen itämaalainen metafyysikko sen ym­
märtää. Ruumistuneella minällä on toiminnassaan sellaisia vas­
tuksia, joita ei ole aineesta riippumattomalla puhtaalla jumalalli­
sella olemuksella; viimemainitulla ei ole mitään personallisia an­
sioita, jotavastoin edellinen on matkalla lopulliseen täydellisyyteen
elämän koettelemusten, tuskan ja kärsimyksen kautta. Karman
varjo ei lankea siihen, mikä on jumalallinen ja sekottumaton ja
mikä on niinj erilainen kuin me, ettei mitään suhdetta voi olla
niiden molempien välillä. Mitä taas tulee niihin jumal-olentoihin,
joita hindulaisten esoterisissa Panteoneissa pidetään rajallisina ja
sen takia karman vaikutuksen alaisina, niin niitä ei mikään to­
dellinen filosofi ryhdy palvelemaan: ne ovat merkkejä ja sym­
boleja.
Pidetäänkö meitä siis Jumalan kieltäjinä siksi, että me uskoessamme henkijoukkoihin - niihin olentoihin, joita yhteisesti
palvellaan personallisena jumalana - samalla ehdottomasti kiel­
lämme, että ne edustavat Tuntematonta Yhtä? siksikö että meidän
vakaumuksemme mukaan ikuinen prinsiippi, Kaikki Kaikessa eli
Kokonaisuuden Ehdottomuus ei voi tulla rajallisin sanoin ilmais­
tuksi eikä kuvatuksi millään ahdasmielisillä ominaisuuksilla ja
määrittelyillä?
Pitääkö meidän vastustelematta sallia itseämme
syytettävän epäjumalan palvelemisesta? ja vielä sallia roomalais­
katolilaisten niin tehdä, joiden uskonto on yhtä pakanallinen kuin au­
ringon ja elementtien palvelijoiden; joiden uskontunnustus oli val­
miiksi muovailtuna heitä varten aikoja ennen kristillisen ajanlaskun en­
simäistä vuotta; ja joiden dogm it ja kirkonmenot ovat samat kuin
jokaisen epäjumalia palvovan kansan - jos mitään sellaista kan­
N:o
1
TIETÄJÄ
9
saa enää on olemassa meidän päivinämme entisessä hengessä?
Yli koko maanpiirin, pohjoisnavasta etelänavalle, Ruijan jäisistä
vuonoista Etelä-lntian kulomaisiin lakeuksiin, Keski Amerikasta
Kreikkaan ja Kaldeaan - kaikkialla palveltiin aurinko-tulta jum a­
lallisen luovan Voiman, Elämän ja Rakkauden symbolina. Au­
ringon (miehisen aineksen) yhtymistä maahan ja veteen (ainee­
seen, naiselliseen olemukseen) juhlittiin koko maailman tem ppe­
leissä. Jos pakanoilla oli juhla tämän yhtymän muistoksi - jota
he viettivät yhdeksän kuukautta ennen talvipäivän seisausta, jol­
loin Isiksen sanotaan siinneen - niin on roomalaiskatolilaisilla
samanlainen. Pyhää Maarian ilmestyspäivää, sitä päivää, jolloin
neitsyt Maaria »/löysi suosion Jumalan (-sa) edessä" ja hänessä
sikisi ,/Korkeimman poika", viettävät kristityt yhdeksän kuukautta
ennen joulua . Miksikä niin? Sentähden että Vulcanus, tulijumala, nai Venuksen, meren tyttären; että tietäjät (maagit) idässä
vartioivat pyhää tulta ja Vestan Neitsyeet länsimailla. Aurinko
oli ,/isä"; luonto ikuinen Neitsyt-äiti: Osiris ja Isis, henki-aine,
joista jälkimäistä sekä pakanat että kristityt palvelevat sen kaikissa
kolmessa olomuodoissa. Siitä johtuvat nuo Neitsyeet — Jaapanissakin asti - jotka ovat puetut tähtiä välkkyvään sinivaippaan
ja seisovat puolikuun päällä, symbolisoiden naisellista luontoa
(sen kolmine olemuspuolineen ilmana, vetenä, maana); tuli, mie­
hinen aurinko, joka vuosittain häntä hedelmöittää loistavine säteineen (Pyhän Hengen wviileskeltyine kielineen").
Kalevalassa, suomalaisten vanhimmassa eepillisessä runoel­
massa, jota tutkijat empimättä pitävät kristinuskoa vanhempana,
luemme Suomen jumalista, ilman ja veden, tulen ja metsän, tai­
vaan ja maan jumalista. J. M. Crawfordin mainiosta käännök­
sestä sen 50 runossa löytää lukija Neitsyt Maarian koko le­
gendan
x
Marjatta korea kuopus
piti viikoista pyhyyttä.
Ukko, se suuri henki, jonka asunto on jumalassa eli taivaassa
valitsee Neitsyt Marjatan ruumistuakseen hänen kauttaan ihmisjumalaksi. Marjatta tulee raskaaksi poimittuaan ja syötyään pu­
naisen marjan (vrt. Marja-tta), jolloin vanhempansa hänet hyl­
käävät ja hän synnyttää »/kuolemattoman pojan" »tallissa Tapiom äen".
Sitten katoaa »»pyhä lapsi" ja Marjatta etsii häntä. Hän ky­
syy tähdeltä, missä hänen lapsensa on, mutta tähti vastaa vihai­
sesti :
1 Myöskin M. A. Castren osottaa jumala-sanan tarkottäneen tai­
vasta ukkosineen.
Suom.
TIETÄJÄ
10
Nro 1
Tietäisinkö, en sanoisi
.hänpä on minunkin luonut
näille päiville pahoille
eikä ilmota. Ft myöskään Kuuhut häntä auta, sillä Marjatan poika
on hänetkin luonut
Näille päiville pahoille
yksin yöllä valvomahan
päivillä makaamahan.
Ainoastaan «Päivyt",
sanoi hänelle:
«jumalan luom a", sääli Neitsyt Mariaa ja
T uoli1 on pieni poikuesi
kultainen omenuesi
onp' on suossa suonivyöstä
kankahissa kainaloista.
Äiti otti pyhän lapsen kotiinsa ja
Emo tunsi kukkaseksi
vieras vennon joutioksi.
Onko tämä kristinuskoa myöhempi legenda? Ei suinkaan,
sillä niinkuin sanottu, se on alkuperältään pakanallinen ja sitä pi­
detään kristinuskoa varhemmin syntyneenä.1 Kun tällaisia todis­
tuksia löydetään kirjallisuudessa, pitäisi epäjumalan-palvelemisen,
uskottom uuden ja pakanuuden syytökset lakata kuulumasta. Sana
epäjum alanpalvelus2 ei edes ole alkuperältään kristillinen. Sitä
käyttivät varhaiset natsarealaiset ajanlaskumme puolenkolmatta ensimäisen vuosisadan aikana, käyttivät sitä niistä kansoista, joilla
oli temppelit, kirkot, patsaat ja kuvat, koska heillä itsellään, varhaisimmilla kristityillä ei ollut temppeleitä, patsaita eikä kuvia
vaan he kammoivat niitä kaikkia. Siksipä nimitys epäjumalan­
palvelija sopii paljon paremmin syyttäjille kuin meille, niinkuin
tämä kirjotussarja tulee näyttämään. Kun M adonnan kuvia on
joka tien risteyksessä ja kaikkialla tuhansia kuvapatsaita esittämässä
Kristusta ja enkeleitä kaikissa muodoissaan aina paaveihin ja py­
himyksiin saakka, silloin on hieman vaarallista katolilaiselle syyt­
tää hindulaista tai buddhalaista epäjumalanpalveluksesta. Tämä
v^ite on nyt todistettava.
1 Mad. Blavatsky tässä kohden ilmeisesti erehtyy, sillä vaikka Ka­
levalan pää-osat ovat paljon kristinuskoa vanhemmat, niin sen sijaan
tämä Marjatan legenda on saanut nykyisen muotonsa kristinuskon kautta.
Siinä esiintyy Ruotus (Herodes) ja muut kristinuskosta lainatut piirteet
ja se liittyy useihin muihin samanlaisiin kristillis-aiheisiin legendoihin.
Suom.
* Eng. idolatry kreikk. eidoololatria. .
Suom.
N m> 1
TIETÄJÄ
11
II.
Me voimme alottaa Jumala-sanan alkuperästä (engl. God,
saks. Gott, ruots. Gud). Mikä on tämän sanan todellinen ja alku­
peräinen merkitys? Monta ja erilaista merkitystä ja johtoa 011
sille luettu. Yhden mukaan tuo sana johtuu vanhasta persialai­
sesta mystillisestä nimityksestä goda. Se merkitsee »itse" eli jo­
takin, mikä itsestään vuotaa ulos äärettömästä alkuperusteesta.
Juurisana on godart - mistä johtuvat W odan, W oden ja O din;
itämaisen sanajuuren jättivät näet germanilaiset rodut miltei m uut­
tumattomaksi.
Siitä he tekivät gott, josta tulee laatusana gut,
god, good = »hyvä" sekä myöskin sana gotz eli epäjumala.
Muinaisen kreikankielen sanoista Zeus ja Theos tuli latinalainen
Deus. Tämä goda, vuodatus, ei ole eikä voi olla sama kuin se,
mistä se säteilee, ja on sen vuoksi vain aikakautinen, rajallinen
ilmennys. Muinainen Aratus, joka kirjotti: »Täynnä Zeusta ovat
kaikki ihmisten kadut ja torit; täynnä Häntä on meri ja satamat",
ei rajottanut jumaluutta tuollaiseen meidän maisen tasomme ajal­
liseen heijastumaan kuin Zeus oli ja vieläpä sen vastakuva Dyaus,
vaan tarkotti tosiaankin kaikkialla olevaa Yleisperustaa. Ennen­
kuin tuo säteilevä jumala Dyaus (taivas) veti puoleensa ihmisten
huomion, oli olemassa veedalainen Tad (»tuo"), joka vihitylle ja
filosofille ei ollut mikään määrätty nimi vaan oli se ehdoton P i­
meys, joka on kaiken ilmenneen loiston taustana. Yhtä hyvin
kuin myytillinen Jupiter - Zeuksen myöhempi heijastuma - yhtä
hyvin Suurja, Aurinko, ensimäinen ilmennys Maajaan maailmassa
ja Dyauksen poika, tuli tietämättömien nimittämänä »Isäksi". Si­
ten Aurinko hyvin pian vaihtui ja yhtyi Dyaus-käsitteeseen; m uu­
tamille hän oli »Poika", toisille »Isä" loistavalla taivaalla. DyausPitar, isä pojassa ja poika isässä, näyttää kuitenkin hänen rajalli­
sen alkuperänsä, koska Maa luetaan hänelle puolisoksi. Silloinkun metafyysillinen viisausoppi täydellisesti oli lakastunut, silloin
Djaava-prithivi, »Taivas ja Maa", esitettiin Kaikkeuden kosmilli­
sina vanhempina, siis ei ainoastaan ihmisten vaan jumalienkin.
Alkuperäisestä, aatteellisesta ja runollisesta käsitteestä alentui ja
turmeltui alkusyy. Dyaus, taivaankansi, tuli hyvin pian »taivaaksi",
»Isän" kodiksi ja lopulta suorastaan itse Isäksi. Silloin Aurinko,
tultuaaq Isän symboliksi, sai nimityksen Dina-K/ara, »päivän luoja"
tai Bhaskara, »valontuoja", milloin poikansa isä, milloin päin­
vastoin. Juhlamenojen ja inhimillisten kuittien valtakunta oli nyt
perustettu ja lopuksi se turmeli koko maailman, pysyen yllä ny­
kyiseen sivistyskauteen asti.
Kun tällainen on yhteinen alkuperä, tarvitsee meidän vain
verrata toisiinsa noita kahta jum aluutta - pakanoiden jumalaa ja
12
TIETÄJÄ
N:o I
juutalaisten jumalaa - niiden oman ilmestyneen Sanan perus­
teella ja arvostella niitä niiden itsestään antamien määritelmien
mukaan, jolloin vaistomaisesti voimme päättää, mikä on lähem­
pänä korkeinta ihannetta. Toistamme eversti Ingersollin sanoja,,
joka asettaa rinnakkain Jehovan ja Brahman. Edellinen sanoi juu­
talaisille «Sinain pilvistä ja pimeydestä":
Älköön sinulla olko muita jumalia minun edessäni . . . Älä ku­
marra niitä äläkä palvele niitä; sillä Minä,. Herra sinun jumalasi, olen
kiivas jumala, joka kostan isäin pahat teot lapsille kolmanteen ja neljän­
teen polveen niille; jotka minua vihaavat." Vertaa näitä sanoja niihin,,
jotka hindulainen panee Brahman suuhun; «Minä olen sama kaikille ih­
misille. Ne, jotka vilpittömästi palvelevat muita jumalia, ne tahtomat­
taan palvelevat minua. Minä olen se, joka otan osaa kaikkeen palvon­
taan ja minä olen kaikkien jumalaapalvelevien palkinto." Vertaa toi­
siinsa näitä kohtia. Edellinen on lätäkkö, missä matelee kateellisuuden
liman synnyttämiä olioita; jälkimäinen laaja niinkuin auringoilla siroteltu
valtava taivaankansi . . .
Edellinen on se jumala, joka Calvinin mielikuvituksessa kummitteli, kun hän ennaltamääräämisoppiinsa lisäsi helvetin, joka oli
kivitetty kastamattomien lasten pääkalloilla. Meidän kirkkojemme
uskonopit ovat paljon herjaavaisempia johtopäätöksiltään kuin «kur­
jien pakanoiden". Brahmaan rakastuminen pukin muodossa omaan
tyttäreensä, joka oli vuonan muodossa, tai Jupiterin rakastuminen
Ledaan joutsenen haahmossa ovat suurenm oisia allegorioita. Niitä
ei milloinkaan esitetty ilmestyksinä vaan ne tiedettiin olevan Hesiodoksen ja muiden taruntekijöiden runollisen mielikuvituksen
tuotteita. Voimmeko sanoa samaa roomalaiskatolisen kirkon ju­
malan neitseellisistä tyttäristä — Annasta ja Mariasta? Kuitenkin
fiiiskauskin siitä, että myös evankeliumin kertomukset ovat vertaus­
kuvallisia, koska ne kuolleen kirjaimen mukaan olisivat peräti py­
hyyttä häpäiseviä, merkitsee syntyperäiselle kristitylle häijyintä rie­
nausta.
Mutta peskööt he ja maalailkoot niin kauniiksi kuin voivat
Abrahamin ja Isakin jumalaa, eivät he milloinkaan kykene näyt­
tämään vääräksi Marcionin väitettä, että vihan jumala ei voi olla
sama kuin «Jeesuksen isä". Olipa tuo väite kerettiläisyyttä tai ei,
niin kirkkojen «taivaallinen isä" jäi sen jälkeen sekarotuiseksi olen­
noksi; hänessä sekottui pakanallisen rahvaan Jupiter ja Mooseksen
«kateellinen jumala", eksoterisesti aurinko, jonka asunto on tai­
vaassa, esoterisesti taivaan avaruus. Eikö hän synnytä ValoaT
«joka loistaa pimeydessä", eikö hän synnytä Päivää, kirkasta
Dyausta, Poikaa, ja eikö hän ole kaikkein Korkein - taivasten
Jumala, Deus Coelum? Ja eikö taas Terra, «Maa", aina tahraton
ja aina hedelmällinen Neitsyt, «Herransa" tulisen syleilyn hedel-
N:o 1
TIETÄJÄ
13
möittämänä, nim. auringon eloa suovien säteitten, tule tällä mai­
sella tasolla kaikkien olentojen lid ik si, mitkä elävät ja hengittävät
hänen laajassa sylissään? Siksi ovat juhlam enoissa niin pyhät hä­
nen tuotteensa - leipä ja viini. Sentähden myöskin vietettiin
muinaista messis-juhlaa, suurta uhrausta elon jum alatarelle (Ceres
Eleusina, taas Maa): vihityille messis, vihkimättömille missä, joka
nyttemmin on m uuttunut kristilliseksi messuksi eli liturgiaksi.
Muinaisaikainen maan hedelmien uhraaminen Auringolle, «Kaik­
kein korkeimmalle" (Deus Altissimus) tuli perustaksi kaikkein tär­
keimmälle juhlamenolle uudessa uskonnossa. Se palvelus mikä
osotettiin Osiris-Isikselle (Auringolle ja M aalle),1 babylonilaisten
Selille ja ristinmuotoiselle Astartelle; skandinavilaisten O dinille eli
Thorille ja Frigalle; kelttien Belenille ja synnyttävälle Neitsyeelle;
Apollolle ja Suurelle Äidille (Magna Mater) kreikkalaisten kes­
kuudessa, joilla kaikilla pareilla oli sama merkitys - tämä pal­
velus siirtyi ja muodostui kristittyjen keskuudessa Herran Jum a­
lan eli Pyhän hengen palvelukseksi hänen laskeutuessaan Neitsyt
Maariaan.
Deus Soi eli Solus, Isä vaihtui Poikaan: ollen keskipäivän
loisteessa «isä", oli hän «syntyessään" aamunkoitteessa »poika".
Tämä aate saavutti huippukohtansa vuosittain 25 p:nä joulukuuta,
talvipäivänseisauksen aikana, jolloin Auringon — ja sentähden
kaikkien kansojen aurinkojum alien - sanottiin syntyneen. Sen
nimi oli Natalis solis invicti — »voittamattoman auringon syntymä­
päivä". Ja nousevan auringon »edelläkävijä" kasvaa ja vahvistuu,
kunnes jumala Aurinko alkaa vuotuisen kierroksensa Oinaan eli
Lampaan merkeissä. 2 Maaliskuun ensimäistä päivää vietettiin yli
koko pakanallisen Kreikan, ja sen uusikuu (neomenia) oli pyhitetty
Dianalle. Kristityt kansat viettävät samasta syystä pääsiäistä ensimäisenä sunnuntaina, joka seuraa täysikuuta kevätpäivän tasauksen
jälkeen. Kristityt jäljensivät pakanoitten juhlat ja pappien ja hierofanttien menot ja asetukset. Voidaanko tätä kieltää? Eusebius
tunnustaa »Konstantinuksen elämäkerrassa" — lausuen siten ehkä
ainoan totuuden, minkä hän koskaan on elämässään sanonut että »saattaakseen kristinuskon pakanoille puoleensa vetäväksi, pa­
pit omaksuivat pakanallisissa jumalanpalveluksissa käytettyjä ulko­
naisia vaatetuksia ja koristuksia.» Hän olisi voinut lisätä: myös­
kin heidän jumalanpalvelusmenojaan ja uskonoppejaan. (Jatk.)
/ / . P. Blavatsky .
1 Maa j.a sen äiti, Kuu, ovat toistensa vastasanoja. Siten kaikki
kuujumalattaret myöskin olivat Maata edustavia symboleita. Kts. Sai .
Oppia, Vertauskuvasto.
2 Oinaan merkki, eläinradan ensimäinen, alkaa maaliskuussa.
Suom.
14
TIETÄJÄ
Nro 1
TAJUTTOMUUS ENNEN DEEVAKHANIA.
Monadi, sirnä merkityksessä kuin me sitä nykyaikana käy­
tämme, on se jumalallinen ilmestys, joka on olemassa kuudennella
tasolla ja siitä ylöspäin. Kaikissa tarkotuksissaan ja yrityksissään
se on tietämätön alemmassa maailmassa. Sen tajunta on omalla
tasollaan täydellinen; se jakaa jumalallista tietoaan omassa maail­
massaan, mutta se ei ylety siitä alemmaksi. Se ei voi koskettaa
mitään tietä pitkin alempia tasoja, koska niiden aine ei mukaannu
sen vaikutuksille. Jos se olisi yhteydessä kaiken ympärillään ole­
van kanssa, uppoutuneena tiivimpään aineeseen, tuntisi se olevansa
suurimmassa yksinäisyydessä, aivankuin tyhjässä avaruudessa, ja
olisi tietämätön koko aineen yhteydestä ja sen vaikutuksista. Sitä
varten on olemassa koko kehityksen kulku sekä alaspäin että jäl­
leen ylöspäin, jotta se saavuttaisi sellaisen tajunnan, joka osaisi
taivuttaa aineen täydelliseksi käyttövälineekseen, että se lopulta
voisi jokaisella tasolla vastata ulkopuolellansa olevan aineen värähtelyihin ja taitaisi ilmentää itsestään tajuntatiloja, jotka vastaisivat
ulkopuolella oleviin vaikutelmiin ja että se olisi samalla niistä tie­
toinen.
Muistatte minun eräässä aikaisemmassa keskustelussani pai­
nostaneeni sitä tosiseikkaa, että te tunnette ainoastaan vaikutelmat,
jotka ovat tajuntanne ulkopuolisen aistimuksen tuloksia. Vähitel­
len saavutatte näiden vaikutelmien kautta tietoa ulkopuolisesta
maailmasta. Tietysti tämä on ulkopuolisen maailman vaikutelmien
tietoa, jotka ovat teihin vaikuttaneet; mutta todellinen tieto ulko­
puolisesta maailmasta saavutetaan vasta silloin, kun olette saavut­
taneet sen kohdan kehityksessänne, jolloin elämän ykseys on to­
dettu, silloin vasta voitte elää kaikissa alimmilla tasoilla olevissa
muodoissa, ja silloin vasta saavutatte todellista tietoa ulkonaisesta
maailmasta.
Niinkauan kuin olette tajunnassanne eristynyt, voitte ottaa
vastaan ainoastaan ulkopuolisia vaikutelmia ja ulkopuolinen maailma
muodostaa teille nuo vaikutelmat. Mutta kun kerran olette nähnyt
Yhden Elämän, kun kykenette sukeltamaan mihin muotoon ta­
hansa, silloin saavutatte kyvyn tuntemaan ulkopuolisen maailman,
sillä te elätte niissä muodoissa, jotka sen maailman luovat, ettekä
ole enää tekemisessä ainoastaan vaikutelmien kanssa, joita nuo
muodot saavat aikaan tajunnassanne, vaan olette yhtä niiden tajun­
nan kanssa omien muotojensa sisällä ~ ja se on kokonaan, ko­
konaan toinen asia.
Siinä on perussyy minkätähden tätä maailmaa kutsutaan
»epätodelliseksi". Te ette tunne sitä sellaisena kuin se on; te ette
N:o 1
TIETÄJÄ
15
ole todellisuuden maailmassa; te elätte itsenne luomassa maail­
massa, joka on osittain luotu ulkopuolisista vaikutelmista. Suun­
naton muutos tapahtuu asemassamme, kun elämme asiain sisällä
ja tunnemme asiat sisältäpäin. Ainoan Elämän avulla ne tajutaan,
eikä niiden vaikutelmien avulla, joita muutamat asiat meissä ai­
kaansaavat. Tämä suunnaton muutos merkitsee käsitteiden täydel­
listä vallankumousta. Mutta se voi saavuttaa meidät vasta silloin
kun Elämä on nähty. Silloin kaikki m uuttuu meissä yhdessä mer­
kityksessä todelliseksi, sillä me itse olemme sinä hetkenä juuri
tuo Elämä määrätyssä muodossa, ja me voimme silloin suhtautua
asioihin ja ymmärtää niitä kaikkia.
Monadissa omistamme osasen Yhdestä Elämästä. Kaikki löy­
tyy siinä, juuri tuon Yhden Elämän ansiosta, mutta se täytyy
vetää esille. Siitä syystä me toisinaan puhum m e »sisäisen tajun­
nan herättämisestä elämään". Itse asiassa kaikki on olemassa Mo­
nadissa, kaikki jumalallinen tieto; mutta sen esille vetämisessä*
jotta se voisi olla millä tasolla tahansa tietoinen, siinä on koko
kehityksen työ.
Siinä on tuo mystillinen pakotus, joka tiedettä
niin paljon hämmentää, minkätähden kaikki asiat etenevät? Mikä
on se voima, joka saa kehityksen aikaan? Minkätähden erilaatui­
set elot, kuten se niitä nimittää, liikkuvat eri suuntiin, ja kuiten­
kin ovat toisilleen sukua? Mistä johtuu kaikki tuo m oninaisuus?
Vastaus on tämä, että »tuo salainen tajunta on herätettävä
eloon, on herätettävä itsetajunnaksi"; sitä varten, että muisto kai­
kista asioista ja personallisuuksista, joita olette elähyttäneet men­
neisyydessä, heräisi teissä, että Monadi yhyttäisi itsensä alemman
personallisuuden korkeimmaksi attribuutiksi.
Lienee kenties tarpeellista kertoa teille, että sangen suuri ero
on sen herättämisessä mitä ennen aikaan kutsuttiin »personalliseksi yksilöllisyydeksi", ja sen mitä tavallisesti kutsutaan »m en­
neitten elämien muistoksi". O n kyllä mahdollista saavuttaa tietoa
menneistä elämistään tarkastelemalla ulkoapäin, se merkitsee selvänäköisyyden kautta, katselemalla taapäin aikakausittain, ja siten voi
nähdä oman toimintansa jossain määrätyssä elämässä, voi sitä
huomioida aivankuin kenen elämää tahansa. Juuri sitä kutsutaan
menneiden elämien muistoksi. Mutta se ei ole todellisuudessa
muistoa, vaan ulkopuolista huomioimista. Te näette itsenne elävänä
ja liikkuvana ja sillä tavalla saatte jostakin elämästä hyvän
muiston.
Menneitten elämien muiston herättäminen monadissa on pal­
jon sisäisempi asia. Se on sisänäkemystä eikä yksistään ulkonaista
elämän huomioimista ja ainoastaan tähän voi todella sovittaa sanan
»m uistam inen". Muistanette että mr. Leadbeater kertoi eräänä p äivänä kuinka hän sai erään päivämäärän menneisyydestä. Hän
16
TIETÄJÄ
N:o 1
löysi sen katselemalla jonkun tajuntaa, ja hän näki myös sen aika­
laisten ajatukset, kun hän tarkasteli sattuisiko sillä henkilöllä ole­
maan tajunnassaan mainittu vuosi, jona hän oli elänyt. Mr. Leadbeater ei ollut itse tuo henkilö, mutta hän osasi katsella sen hen­
kilön tajuntaan, joka saattoi antaa siitä tiedon. Jos ajattelette sitä
toisen huomioimiseksi, silloin käsitätte tarkalleen mitä minä tarkotan kun puhun, että voitte oppia tietämään menneet elämänne
huomioimisen kautta. Te voitte huom ioida itseänne samalla tavalla
kuin ketä tahansa. Te voitte samalla tavalla katsella omaa tajun­
taanne menneisyydessä kuin kenenkä toisen tajuntaa tahansa,
mutta kaikki tuo tapahtuu ulkopuolelta.
Siinä on hieno ero asiassa, kun ei enää katsella henkilöiden
toimintaa heidän ruumiissaan, tunteissaan, ja ajatuksissaan, vaan
tunnetaan nuo kaikki aivan omina, ja havaitaan heissä ja kaikissa
muissa ympärillä olevissa henkilöissä »Minä" ja »ei-Minä". Ensimäinen on tietysti paljon helpompaa ja tavallisempaa, sillä monet
ovat päässeet siksi kauas, että ovat tämän kohdan saavuttaneet.
Kun Monadissa on kehittynyt täydellinen muisto — jolla
tarkotetaan, että Monadi on sulattanut kaiken sen minkä se oli
pannut liikkeelle, sitten kun (käyttääksemme vanhaa lausetapaa)
kolme korkeampaa aspektia Atma, Buddhi ja Manas, joiksi meillä
oli tapana kutsua kolmiota, on vedetty takaisin Monadiin, on sen
kyky sen kautta kasvanut, silloin se on myös saavuttanut kor­
keimmat him oluonto olennon attributit, (kaamamanasiset) sen olen­
non, joka on tietoinen henkilö joka elämässä; se jossa me aina
elämme. Se on todellinen personallinen Minä, jota tavalliset ih­
miset päivätajunnassaan kutsuvat »Minäksi".
Se juuri, käytyään puhdistuksen läpi, nauttii autuutta deevakhanissa, tuo kaamamanasinen olento, kun se ensin on puhdistu­
nut kaarnan alemmista muodoista. Se juuri elää deevakhanissa.
On hyvin tärkeä muistaa, että »Minä" ei voi »sulattaa mi­
tään pahaa", sillä sehän antaa meille kyvyn ymmärtämään, että
jotkut toiminnat, joita me kutsumme pahoiksi, kun niitä toimittaa
joku kehittymätön henkilö, että niillä ei ole samoja seurauksia,
kuin jos kehittyneempi henkilö olisi ne tehnyt. Ne eivät voi kos­
kettaa ajatuksen »Minä" tajuntaa. »Minä" ei ole niissä tietoinen;
se ei tiedä niistä mitään ja senvuoksi ne eivät siinä vaikuta mi­
tään. Äärimmäinen — muistaakseni siitä on puhuttu kirjoissamme
— äärimmäinen kausaliruumiiseen aikaansaatu seuraus, johtunut
monien eläimellisten elämien jatkamisesta on se, että kausaliruu­
miiseen tulee kauan jälkeenpäin niinkutsuttu »kykenemättömyys"
vaikuttamaan, se ei voi ottaa vastaan hyviä vaikutuksia, sen aine
aivankuin puutuu ja halvaantuu; siinä ei ole tajuntaa, vaan tajut­
tomuutta, joka vastustaa vastakkaisia hyviä vaikutuksia. Sellaiset
N:o 1
TIETÄJÄ
17
ovat pahan aikaansaamat rajotukset. Tarvitaan ehdottomasti paljon
useampia elämiä vetämään esille kykyä, että toiminnan hyvä puoli
voisi saada vastakaikua. Näin voi käydä kausaliruumiille, jos eläinihmisen elämiä on liian paljon jatkettu.
Me emme ole vielä tarkastaneet syitä miksi niin käy; me
huom ioim me kerran vain seurauksia, kun koetimme tutkia millä
tavalla kausaliruumis kulki aikaisempien raakalaiselämien kautta,
ja kuinka se ei kokonaan turmeltunut. Me näimme, että hyvin
jatkuvaisissa tapauksissa, kun oli luonnottom an paljon sellaisia
elämiä vietetty, tuli siihen määrätty puutum isen seuraus. Se ei
kyennyt vastaamaan, sillä tuo jatkuva paha vaikutin sai aikaan
tuon kumman puutumisen, tai osittaisen halvautumisen, ja siis
tarvitaan jälleen vissi määrä elämiä, ennenkuin kausaliruumis on
saatu siihen kuntoon, että se voi elähyttävästi vastata. Nämä ovat
luonnottomia tapauksia.
Muutamissa aikaisemmissa opetuksissamme painostettiin suu­
resti sitä tajuttomuustilaa, johon ihmiset vaipuvat kaamalookan kor­
keimman alitason ja deevakhanin alimman alitason välillä, sitä ti­
laa, jota H. P. B. kutsui »lajakeskukseksi'^ ylimenoa toisesta toi­
seen, joka ei kuulunut toiseen eikä toiseen tasoon, ja jossa kuten
meille on kerrotin, ihmiset voivat toisinaan viipyä paljon kauem­
min kuin voimme kuvitellakaan. Kaamalookassa viipymisen aikaa
ette voi missäkään yksityistapauksessa määritellä. Vähemmän kehit­
tyneellä asteella on siellä viipyminen pakollista, on ensin kulutet­
tava loppuun him oluonnon ja m uut luontonsa pahat seuraukset.
Kaamalookan korkeimmilla alitasolla viivytään vapaaehtoisesti, se
riippuu kokonaan ihmisen omasta tahdosta.
Kuten tiedätte, olen teille sanonut, että ne tiedemiehet, jotka
ovat liian paljon riippuneet kiinni omissa tieteellisissä menetel­
missään, viipyvät noilla kaamalookan ylemmillä alitasoilla hyvinkin
kauan. He viipyvät niin kauan kuin heitä haluttaa, niinkauan kuin
heitä miellyttää sillä tavalla työskenteleminen. Jo pelkkä ajatuskin
että heidän olisi jätettävä menetelmätapansa, on heistä niin vasten­
mielinen että he kernaammin pysyvät siellä. Muistaakseni minä
kerran puhuin teille eräästä suuresta tiedemiehestä, joka ei tahto­
nut lähteä sieltä pois: hän tahtoi työskennellä siellä samalla tavalla
kuin hän oli täällä maan päällä työskennellyt, ja hän ei voinut
käsittää, että hän olisi voinut työskennellä vielä monta vertaa pa­
remmin, jos hän käyttäisi omia keinojaan niille kuuluvassa maail­
massa, kuin vain astralisia keinoja käyttämällä. Hän tahtoo käyt­
tää sitä asetta, jota hän osaa käyttää, ja se on hänestä niin erin­
omainen ja häntä miellyttää sen käyttäminen. Siitä syystä, että
hän oli ollut epäilevällä kannalla maan päällä personallisen tajun­
nan jatkumisesta kuoleman jälkeen, nuo epäilykset pysyvät
2
18
TIETÄJÄ
Nro 1
hänessä vieläkin ja siksi hän nytkin epäilee voisiko tämän tilan
jälestä löytyä elämää. Aivan samalla tavalla tekee Charles Bradiaugh. Hän sanoi minulle eräänä päivänä: »Te olitte oikeassa sanoessanne, että elämä jatkuu kuoleman jälestä, mutta sitä en tiedä
jatkuisiko se vielä, jos tulisin uudestaan tajuttomaksi." Juuri tuo
tajuttom uuden tila heitä pelottaa; he luulevat kuolevansa vielä
kerran, kuten he sanovat. Senvuoksi, että heistä se elämä on niin
täynnä tietoa ja niin paljon ylevämpää kuin täällä ja kun heidän
tietonsa maailmankaikkeudesta tätä tietä jatkuvasti laajentuvat, niin
he eivät voi käsittää, että olisi parempi heittää koko tämä koneisto
pois, uskoa hetkisen niiden ihmisten sanoihin, jotka ovat sen ti­
lan kautta monta kertaa ennen kulkeneet, uskoa heitä, että paljon
suurem pi sisäisten kykyjen vapaus korvaa ulkonaisen koneiston sitä ne eivät voi.
Samoin kävi erään henkilön kanssa, joka oli aina elänyt
kirjastossa, hän saa nyt astraliset jäljennökset kaikista niistä kir­
joista mitä tähän asti on kirjotettu, ja hän nauttii äärettömästi.
Ei löydy mitään ilmeistä syytä miksi hän ei viipyisi siellä kier­
roksen loppuun asti, hän ei tahdo siirtyä sieltä pois. Siitä syystä
ette voi koskaan määritellä tätä aikaa.
Annie Besant.
(Theosophistista suom. O. S.)
O □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □
KUINKA SOISIN MAATANI HALLITTAVAN?
i.
Ennustukseni vuosina 1910 ~ 1916.
Elämme nykyään niin merkillistä aikaa, että asiattomallekin
on anteeksi annettava, jos hän vaivaa päätään valtiollisilla ja yh­
teiskunnallisilla kysymyksillä ja tuo mielipiteitään niistä julki. O i­
keastaan tämä mielipiteiden ju lk ilau su m ien on rohkea ja anteeksi­
annettava, sillä kysymysten mielessä pohtiminen ei ole luettava
kenellekään viaksi, jos ei tätä nykyä erityiseksi ansioksikaan. Nuo
samat kysymykset tuodaan näet meidän aikanamme niin elävinä
ja vastausta vaativina jokaisen kansalaisen eteen, ettei hän osaa
muuta kuin ajatella niitä ja hautoa niitä mielessään. Useimmissa
tapauksissa hän tietysti ymmärtää sopivimmaksi vaieta omista
mietteistään, koska on viisaampia, joiden tehtävänä suorastaan on
pohtia valtiollis-yhteiskunnallisia kysymyksiä ja löytää niille rat­
kaisuja. Onhan meillä Suomessa eduskunta, joka parhaillaan istuu
N:o 1
TIETÄIÄ
19
neuvottelemassa niistä asioista ja johon tietenkin on valittu asian­
tuntijoita ja taitavia miehiä. Mutta joskus voi sattua tilanne sel­
lainen kuin meillä on nyt, että vapaa keskustelu polttavista päi­
vän kysymyksistä on paikallaan. Ja silloin syrjäistenkin, maallik­
kojenkin lausuma mielipide voi olla avuksi yhteiselle asialle.
Tämä esipuheeni ei kuitenkaan ole karkotettu oman vaati­
mattomuuteni näytteille asettamiseksi, sillä semmoinen vaatimatto­
muus olisi yhtä hyvin peitettyä kunnianhimoa. Senpätähden tah­
donkin esittää syyn, miksi rohkenen julkilausua joitakuita miet­
teitäni, vaikka olenkin maallikko enkä erikoisoppinut valtiollisyhteiskunnailisten kysymysten alalla. Oikeastaan olisi seuraelämän
vaatimusten ja hienon maailman tapojen mukaista, että joku toi­
nen tekisi selkoa mainitusta syystä, jonka nojalla uskon, että miet­
teilläni saattaa olla jonkunlaista arvoa. Mutta koska emme nyt
istukaan hienosti sivistyneessä salongissa, vaan elämän ylhäisessä
temppelissä, on totuuden sana paikallaan kenen suusta tahansa.
Olkoon sentähden heti peittelemättä sanottu, että minä olen
vuosikausia sitten ennustanut tätä Suomen itsenäisyyttä - en
epävarmana tulevaisuuden mahdollisuutena, vaan asiana, joka var­
masti oli toteutuva. Ehkä olen ainoa tässä maassa, joka itsepin­
taisesti olen uskonut Suomen tulevaan itsenäisyyteen, siiloin täl­
löin siitä puhunut ja sitä vakuuttanut ja horjumatta lohduttanut
epäilijöitä ja alakuloisia. Sanon »ehkä", sillä en tiedä, mitä mah­
dollisesti joku toinen on tehnyt. Profetain sukukunta ei tavalli­
sesti ole kovin lukuisa, puhumattakaan siitä, että kukaan harvoin
on profeta omalla maallaan - joka seikka tukkii monen tietäjän
suun. Mutta minä olen puhunut.
Suomen itsenäisyydestä varmasti odotettavana asiana aloin
puhua syksyllä v. 1910. Tein silloin kiertomatkan itä-Suomessa,
käyden Kotkassa, Viipurissa, Joensuussa, Kuopiossa, Iisalmessa,
Mikkelissä, Kouvolassa ja Lahdessa. Pidin julkisia teosofisia esi­
telmiä ja yksityisiä kokouksia Teosofisen Seuran jäsenten kanssa.
Näissä yksityisissä looshikokouksissa puhuin Suomen tulevasta
itsenäisyydestä ja meidän tehtävästämme teosofeina valmistuaksemme uutta aikaa vastaanottamaan. Kävin samana syksynä T u­
russakin ja puhuin teosofeille siellä samoista asioista; niinikään
puhuin niistä Oulunkylän ja luultavasti Helsingin
teosofeille.
Todistajia minulla siis pitää olla lukuisia.
Kun minulta kysyttiin aikamäärää, milloin nuo ennustamani
asiat tapahtuisivat, oli tapani vastata: »ehdotonta vuosilukua on
mahdoton antaa, mutta vuonna 1915 alkaa päivä koittaa".
Ensimäisillä kesäkursseilla Kiteellä 1912 puhuin seikkaperäi­
semmin Suomen tulevasta itsenäisyydestä ja koskettelin sen okkultishistoriallisia syitä. Silloisissa kuulijoissani herätin sanoillani
20
TIETÄJÄ
Nro
1
suurta innostusta ja uskoa. Kesäkursseilla 1913 pidin sittemmin
painetut esitelmäni Suomen kansallishaltiasta (josta myös olin pu­
hunut Tukholman europpalaisessa teosofisessa kongressissa samana
vuonna) ja uudistin yksityisesti ennustukseni tulevista tapahtu­
mista, vaikken politillisista syistä uskaltanut selvin sanoin sitä kir­
jaan painattaa, etten saattaisi teosofista liikettä epäilyksen alaiseksi
valtiollisella taholla.
M arraskuussa 1913 kävin Pietarissa tervehtimässä venäläisiä
teosofeja, jotka silloin viettivät vuosikokouksensa pääkaupungis­
saan. Eräänä iltapäivänä olimme joukko teosofeja koolla pää­
majassa neiti Anna Kameriskyn luona. Monet venäläiset jäsenet
jo tunsivat minut Tukholm an kongressista. Neiti Kamensky piti
m inulle sydämellisen tervehdyspuheen saksan kielellä, koska en
ollut kylliksi venäjänkielen taitoinen. Kun ryhdyin vastaamaan
ja samalla pitämään pientä puhetta venäläisille tovereille, käytin
alussa saksankieltä — mutta ihme ja kumma! Kieli kangertui
suussani eikä taipunut saksankielisiä sanoja lausumaan. Keskeytin
heti ja sanoin: »Tässä ei näy auttavan muu kuin toiseen kieleen
siirtyminen, koska se, mitä tahdon sanoa, ei tule ulos saksan
kielellä." )a kun ryhdyin käyttämään englannin kieltä, sujui pu­
heeni vaikeuksetta. Onneksi läsnäolijoista monet olivat englan­
ninkielen taitoisia, jota paitsi neiti Kamensky vielä lopuksi tulkitsi
puheeni venäjäksi. Mitä merkillistä minulla sitten oli sanottavana
venäläisille teosofeille? Kerroin heille, että samana päivänä olin
käynyt Aleksanteri Illrnnen taulukokoelmassa ja parissa Pietarin
kirkossa, koko aika mielessä sisäinen halu päästä kosketukseen
Venäjän deevan eli kansallishaltian kanssa. Olin tehnyt ulkonai­
sia havaintojani, mutta samalla sisäisiä, ja luulin saaneeni kosket­
taa deevan ehkä äärimäisiä pyhiä hameenliepeitä näkymättömässä
hengen maailmassa. Kuvailin, mitä olin kokenut sen deevan
luonteesta ja viivähdin erittäin sen ihanissa tulevaisuuden unel­
missa. Lopuksi sanon näin: »Ennenkuin kaksi vuotta on kulu­
nut, on tapahtunut Venäjällä semmoista, joka varmasti viittaa
uuden ajan tuloon. Tulee sota tai vallankumous - ehkä m o­
lempia, - jonka jälkeen aamu sarastaa. Niinkuin Venäjä (ja
Suomi) on ensimäinen maa Europassa, jonka yli nouseva aurinko
levittää säleensä, niin on myös Venäjä (ja Suomi) oleva ensimäi­
nen maa Europassa, jonka taivaanrannalle veljeyden aurinko nou­
see: uusi yhteiskuntaelämä on täällä saava alkunsa, kärsikäämme
siis nurkumatta sen synnytystuskia." Venäläiset sisareni ja veljeni
olivat liikutettuja ja neiti Kamensky tulkitsi heidän tunteensa uu­
dessa puheessa minulle. Palattuani Suomeen sain vielä kirjeen
yhdeltä läsnäolleelta vanhukselta, joka kiitti antamastani lohdu­
tuksesta ja lupauksesta ja lausui, että ken ei jaksaisi odottaa
Nro 1
TIETÄJÄ
21
vielä kaksi vuotta sitä hetkeä, jota vuosikymmeniä jo oli odo­
tettu !
Nyt minun täytyy tunnustaa, että vuonna 1914 olin hetkeksi
vähällä kadottaa tasapainoni. Teosofisessa maailmassa yleensä
odotettiin maailman sotaa tulevaksi, Mrs. Besant lausui sensuun­
taisia ennustuksia jo v. 1907 ja ehkä varhemmin. Minäkin sitä
odotin, mutta Suomen suhteen ennustin aina, että itse sota ei
tänne ulottuisi. Kun nyt sota alkoi elokuulla 1914 ja kaikki
pelkäsivät, että Saksa kohta astuisi maihin Suomessa, hämmennyin
minäkin. Hämmennyin sentakia, että Saksasta päin todella tuli
tänne voimakkaita ajatusvirtoja näkymättömässä maailmassa, ja
kysyin ihmetellen itseltäni: ovatko jumalien laskut pettäneet?
Mutta kun poistuin viikoksi maaseudun rauhaan, saavutin tasa­
painoni takaisin.
Teosofisen Seuran vuosikokouksessa Mikkelissä 1915 kysyt­
tiin minulta: «Missä määrin ansaitsevat ennustukset ja profetiat
luottamusta ja uskoa? Ylisihteeri Ervast esim. ennusti vuosia
sitten, että Suomelle koittaisi uuden päivän aamu v. 1915. Nyt
mainittu vuosi on puoleksi kulunut, mutta mitään merkkiäkään
ei näy sentapaisista muutoksista kuin ylisihteeri on ennustanut.
Päinvastoin voi sanoa, että merkit viittaavat vallan toiseen suun­
taan."
«Saattaa olla", vastasin kysymykseen, «mutta uskon toistai­
seksi omaan ennakkonäkemykseeni. Samalla tahdon tehdä pienen
oikaisevan lisäyksen. Asianlaita on näet se, että okkultisissa pii­
reissä maailmansota odotettiin alkavaksi jo vuonna 1912 ja sen
mukaan Suomenkin päivä olisi koittanut tänä vuonna (1915).
Mutta koska asiat ovat yleensä siirtyneet kaksi vuotta eteenpäin,
lykkäytyy Suomenkin asia vuoteen 1917. Odottakaa siis vielä
kaksi vuotta! Jollei Suomen itsenäisyyden päivä sarasta vuonna
1917, saatte todella sanoa, että olen huono profeta. Sillä silloin
ajattelen itsekin itsestäni niin".
Tässä tahdon kertoa pienen episodin v:lta 1913. Norjan
Teosofisen Seuran ylisihteeri neiti Eva Blytt kävi tammikuulla
Helsingissä. Kun yhdessä ajoimme hänen ensimäiseen luentoonsa,
hän kääntyi äkkiä puoleeni ja kysyi:
«No, mitä uskotte Suomen tulevaisuudesta?"
«Uskon hyvää. Uskon, että Suomi tulee itsenäiseksi."
«M illoin?"
«Uskon päivän sarastavan 1915, mutta en usko, että asiat
lopullisesti järjestyvät ennenkuin noin 1920 tai 1921."
«Ei", väitti neiti Blytt pontevasti, «päivä sarastaa vuonna
1917 ja sitten alkavat vaikeudet ja järjestelyt".
«Niinkö?" kysyin uteliaana. «Mistä sen tiedätte?"
22
TIETÄJÄ
N:o 1
»Tunnettehan kristianialaisen salatieteilläm me A:n? Hän
on sen sanonut eikä hän koskaan juuri erehdy laskuissaan."
Tämä oli minusta silloin kerrassaan mielenkiintoinen uutinen,
ja todellisuus on näyttänyt, ettei herra A. silloinkaan »erehtynyt
laskuissaan". Iloni on todeta, että norjalainen profeta ennusti
täsmälleen oikein.
Maaliskuulla 1916 sanoin lähimmille ystävilleni lyhennetyssä
muodossa näin: »vuoden perästä on luvattu Suomi itsenäiseksi,
mutta kaksi vuotta kestää, ennenkuin venäläiset sotajoukot pois­
tetaan, jollei sitä ennen täytetä vissejä ehtoja". Ehtoja en tässä
tahdo kosketella enkä laajemmin puhua tästä ennustuksesta, josta
muuten oli kysymys Teosofisen Seuran vuosikokouksessa 1917.
Pääasia, josta kaikki saatamme iloita, on, että hyvät ennustukset
ovat käyneet toteen. Kunnia niistä ei tu)e niille, joiden suun
kautta ne ovat julki lausutut, vaan niille, jotka näyttämön takana
seuraavat maailman suuria tapahtumia ja osaavat laskea historian
kulkua edeltäkäsin. Enhän minäkään tässä ole kertonut, minkä
johdosta tai minkälaisten näkemysten nojalla uskoin Suomen tu­
levaan itsenäisyyteen, - ne asiat kuuluvat alalle, joka useimmille
on tuntematon, jopa käsittämätönkin. Tässä olen vain maininnut
muutamia tosiseikkoja, jotka ovat fyysillisesti todistettavissa. Sillä
kun olen »ennustanut", en ole itsestäni puhunut, vaan olen pu­
hunut korkeamman inspiratsionin turvissa.
II.
Teosofia ja politiikka.
Mitä näissä mietelmissäni tulen sanomaan, on ytimeltään sa­
man inspiratsionin tuotetta kuin edellä esitetyt ennustukset. Inspiratsioni on alkuaan vuosilta 1900 - 1905, ja vuonna 1906 jul­
kaisin silloisessa Omassatunnossa muutamia ajatuksia Suomen tu­
levaisuudesta. Mutta vaikka näillä periaatteilla on minulle personallisesti auktoritatiivinen leima, koska niiliä on kahdenkertainen
arvokkuus: sisäisen totuuden ja ylhäisen synnyn, en tällä tarkota,
että kukaan toinen olisi velvollinen suomaan niille muuta arvoa
kuin mitä ne itse hänen järkensä ja sydämensä valossa ansaitsevat.
Korkeintaan voisin pyytää, että lukija ei työntäisi niitä luotaan
harkitsematta.
Jokainen, joka on seurannut Tietäjän kirjotuksia, on huo­
m annut minun kannattavan sitä mielipidettä, että Teosofinen Seura
on pidettävä politillisen toiminnan ulkopuolella. Teosofinen Seura
on puhtaasti aatteellinen, uskonnollis-filosofinen yhdistys, jonka
tarkotukset ovat valistuksellista ja sivistyksellistä laatua ja joka ei
ota osaa minkäänlaiseen valtiolliseen toimintaan, vaan pysyy puo­
N:o 1
TIETÄJÄ
23
lueettomana, kannattaen hengessään kaikkea hyvää työtä valtiol­
listen ja yhteiskunnallisten olosuhteiden parantamiseksi. Tämä ei
silti merkitse, että Teosofisen Seuran jäsenten tarvitsisi olla ilman
mielipiteitä päivän polttavissa kysymyksissä. Päinvastoin tekisi
mieleni sanoa, että kuta enemmän ihminen perehtyy teosofiseen
elämänymmärrykseen, sitä helpompi hänen myös on ratkaista
kaikenlaisia käytännöllisiä kysymyksiä. Tämähän lankeaa asian
luonnosta. Maailmankatsomus, joka ei tunkeutuisi elämän jokapäiväisimpiin kysymyksiin valaisten ja puhdistaen niitä, olisi vailla
käytöllistä kantavuutta.
Nyt olen kuitenkin tehnyt sen havainnon, että sangen m o­
net teosofeisla nähtävästi ovat vailla vakavaa pohjaa elämän käy­
tännöllisissä kysymyksissä, koska ajan suuret ajatus- ja tunnevirtaukset ovat saattaneet temmata heidät mukaansa. Tarkotan,
että teosofeinkin kesken kuulee puhuttavan «porvarillisuudesta"
ja «sosialistisuudesta". Minua itseäni on pari kertaa moitittu
«porvarismieliseksi" ja pari kertaa sanottu «liiaksi kallistuvaiseksi
kansan puoleen". Eikö tämmöiset lauseparret osota, että ollaan
kaltevalla pinnalla ja tasapainosta poissa? Minkätähden ihmisen
täytyisi olla joko «porvari" tai «sosialisti” ? Eikö ihmisyys enää
riitä, olletikin ihmisyys teosofisen elämänyipmärryksen valossa?
Eikö teosofein hetkellinen jakautuminen kahteen leiriin ole heik­
kouden tunnustusta?
En voi muuta ymmärtää kuin että tämmöinen asiaintila joh­
tuu puuttuvasta teosofisesta tiedosta. Me olemme liian vähän
ajatelleet päivän kysymyksiä teosofian valossa, koska ne astues­
saan eteemme saattavat viedä meiltä maltin ja tasapainon. Me
olemme Teosofisessa Seurassa liian vähän tutkineet yhteiskunnal­
lisia ja valtiollisia kysymyksiä. Jotkut tämän huomattuaan ovat
syyttäneet minua laiminlyönnistä. Minun henkeni on vaikuttanut
T. S:ssa, ja minä en ole kylliksi innostanut jäseniä käytännölli­
sistä asioista keskustelemaan. Jos asia todellisuudessa olisi niin,
olisi se helposti korjattavissa. Ei minun tarvitsisi muuta kuin
viitata siihen, että minä juuri olen silloin tällöin puhunut ja kirjottanut yhteiskunnallisista ja valtiollisista kysymyksistä. Ei minun
tarvitsisi muuta kuin pyytää jäseniä lukemaan ja harkitsemaan,
mitä olen joissakuissa kirjoissa (esim. Suomen kansallishaltia,
Veljeysaate ja pahantekijät) sekä lukuisissa Tietäjän kirjotuksissa
ja esitelmissä asioista esittänyt, jotta puute tulisi korjatuksi. Mutta
syy ei ole yksin minussa. Syy on ennen kaikkea siinä, että teosofinen käsitys noista kysymyksistä on niin syvä, niin ylevä, niin
himoton ja niin puolueeton, että ihmisen todella täytyy olla sy­
västi ja sydämellisesti teosofi, ennenkuin hän koko käsityksestä
selvillekään pääsee.
24
TIETÄJÄ
No: 1
Sillä se, että Teosofinen Seura on ulkopuolella kaikkea po­
litiikkaa, ei merkitse, ettei teosofialla voisi olla painaviakin sanoja
sanottavana politillisista kysymyksistä. Teosofialla voi olla päivän­
selvä politillinen ohjelma. Teosofia näet paljastaa joitakuita suu­
ria periaatteita, joiden mukaan luonnossa ja elämässä toimivat
lait vaikuttavat. Vaikka teosofia ei laadi yksityiskohtaisia valtiol­
lisia tai yhteiskunnallisia puolue-ohjelmia, se hyvinkin määrittelee,
minkä suuntaisia nuo ohjelmat eivät saa olla ja mihin suuntaan
niiden pitäisi käydä.
Otetaan esimerkki. ’
Pekka Ervast.
□ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ DÖ□ □ QD□ □ □ □ □
MANU JA BOODHISATVA.
Vuosi vuodelta ovat teosofisen liikkeen johtajat antaneet jul­
kisuuteen yhä selvempiä ja laajempia tietoja maailman kehitys­
suunnitelmasta ja samalla niistä suurista olennoista, jotka sitä joh­
tavat ja valvovat sen toteutumista. Näiden olentojen joukossa
ovat meille kaikkeyi huomattavimmat ne kaksi, joita teosofisessa
kirjallisuudessa kutsutaan Manuksi ja Boodhisatvaksi.
Tietäjän
menneissä vuosikerroissa on niistä kyllä silloin tällöin puhuttu
mutta ei liene meillä yhtenäisemmin esitetty, mitä niistä olemme
saaneet kuulla. Tahdon sen vuoksi yrittää luoda tällaisen ku­
vauksen täydentäen sitä niillä selityksillä, joita järki tutkiessaan
niille tueksi löytää. Itse tosiasioita en luule kenenkään meistä ky­
kenevän todentamaan enemmän kuin kieltämään.
Salaiset opit kertovat hyvin selvästi, että maailman todelli­
nen johto on hierarkiseen tapaan järjestetty. Hierarkiseksi kutsu­
taan sellaista järjestystä, jossa kukin ylempi valitsee alemmat toi­
mitsijat, nämä taas niitä alemmat j. n. e., joten kaiken vallan pe­
rustus on ylhäällä eikä alhaalla. Kuvaavin esimerkki tällaisesta
on katolisen kirkon järjestys. Monet itsevaltiaat valtiojärjestelmät
ovat myös tätä koettaneet noudattaa, mutta oikeastaan sillä on pä­
tevyyttä ainoastaan henkisellä alalla, johon itse nimikin viittaa:
hierarkia = »pyhä valta".
Voisimme sanoa, että tämän maailman henkinen hallitusvalta
muodostaa pyramidin, jonka perusta on maan päällä mutta huippu
äärimmäisissä korkeuksissa. Sanotaan että nämä ovat ne portaat,
jotka Jakob näki unessaan ja joita pitkin enkelit nousivat ja las­
keutuivat. Miltei kaikissa uskonnoissa on, jopa hyvinkin tarkasti,
puhuttu tästä hierarkisesta järjestelmästä. Me näemme tuosta py­
ramidista vain alimman perustan, jossa vallitsee verrattain suuri
N:o 1
TIETÄJÄ
25
yhdenvertaisuus, koska fyysillinen elämä asettaa määrätyt ehdot ja
rajotukset kaikille jäsenilleen.
Esim. ruumiillisesti ihmiset ovat
jokseenkin yhtä pitkiä, mutta henkisesti toiset ovat huimaavan
wpitkiä", toiset pysyvät aivan lähellä maan pintaa.
Erotuksen tuntevat selvimmin vasta ne, jotka itse astuvat
henkisen kehityksen tielle. Astuessaan tälle tielle he näet tulevat
hyvin pian huomaamaan sen tosiasian, että he »omin voimin"
eivät pääse pitkällekään eteenpäin. Tai vielä oikeampaa on sanoa,
että he eivät löydä tietä ilman opastajaa. Sillä omalla voimalla
luonnollisesti joka askel on astuttava, toinen ei voi astua toisen
puolesta, mutta kaikki ponnistukset ovat sittenkin turhat, jollei ole
tien viittaajaa. Ja tien muodostavat juuri nämä »enkelien portaat",
joiden juuri on syntien suossa, kaikkein alimmassa helvetissä,
mutta huippu häipyy Nirvaanan kirkkauteen. Joka ikisellä porrasastuimella on omat auttajansa ja neuvojansa ja siksi vaeltaja ei
milloinkaan ole aivan yksin, vaikkei hän aina itse tietäisi siitä
auttavasta kädestä, joka on hänen lähellään.
Miksi ei ihminen itse voisi löytää tietä omalla etsimisellään ?
Vastauksen tähän näyttää ainoastaan ihmiskunnan nykyinen kehitystila. Äärettömän vitkallinen on suuren kokonaisuuden kehitys ja
vaikka jotkut kansat voivat nopeasti kohota huomattavaan kulttuu­
riin, niin pian huomataan, ettei synny tarpeeksi kehittyneitä ihmis­
sieluja tätä kulttuuria ylläpitämään, ja historioitsija näkee kam
molla sivistyksen jälleen vaipuvan kohti häviötä ja turmelusta.
Yleisestä tasapinnasta kohoavat yksilöt hyvin vähän esille, paitsi
jos he tavalla tai toisella ovat saaneet herätyksensä suurelta Salai­
selta Veljeskunnalta sen lähettilästen kautta. Ainoastaan ne, joissa
sisäinen ihminen on herännyt, voivat sen toisissakin herättää, ja
siksipä kaikkien aikain historia todistaa, että henkinen elämä al­
kaa ensin »kutsumuksella". Ja vieläpä silloinkin kun sielu on
astunut pyrkimyksen tielle, tulee se joko eksymään mielikuvitus­
maailman sokkeloihin tai suorastaan suistumaan mustaan velhouteen, jollei se kiinteästi seuraa niiden askeleissa, jotka sen edellä
ovat kulkeneet, ja ota heidän johdostaan vaaria. Tulevaisuudessa
voi olla toisin, toistaiseksi on tämä kehityksen sääntönä.
Meille on sanottu, että rotumme kehitysjärjestelmän päässä
on kaksi suurta olentoa, joita mainitaan nimillä Manu ja Boodhisatva. Nämä ovat virkanimityksiä eikä henkilönimiä. Edellinen
merkitsee »ihm inen", jälkimäinen »viisaus-totuus". Nimet ovat
otetut itämailta, koska siellä tiämä asiat ovat tunnettuja. Näillä
on kummallakin omat tehtävänsä, Manu johtaa ihmiskunnan ulko­
naista kehitystä, Boodhisatva taas sisäistä eli henkistä kehitystä.
Manu luo ja muovailee itse ruumistyyppiä ja sitä varten johtaa
rotujen ja kansojen kehitystä ja niiden liikkeitä, antaen kullekin
26
TIETÄJÄ
N:o 1
ne maat ja olosuhteet, jotka tarvitaan määrättyjen ominaisuuksien
kehittämiseksi. Boodhisatva taas vaikuttaa etupäässä uskontojen
kautta mutta myös kaikenlaisen totuudentutkimuksen kautta ihmi­
sen henkisen olennon kehittämiseksi.
Niinkuin jo sanottu, nämä ovat virkoja, siten että kutakin
suurta juurirotua varten on olemassa oma Manunsa ja oma
Boodhisatvansa. Kun juurirotu on elänyt aikansa loppuun, sil­
loin on heidän työnsä päättynyt ja he voivat vapautua toisiin
ehkä vielä korkeampiin tehtäviin. Kymmenien, satojen tuhansien
vuosien valmistus tarvitaan jo, ennenkuin he voivat tällaiseen
asemaan kohota, ja siksi ovatkin he rajattomasti meitä korkeam­
malla.
Meidän viidennen juurirotum m e Manun työ ilmenee niiden
kansojen kehityksessä, jotka tuohon rotuun kuuluvat. Pitkä oli
ensin työ, ennenkun hän sai kehitetyksi rodun yleisen tyypin ja
sitten ne eri vivahdukset, joista syntyivät alarodut. Nämä alarodut hän sitten on lähettänyt ympäri maan piirin ottamaan sen
haltuunsa ja sitä hallitsemaan ja siksipä huomaammekin, että kai­
kissa maanosissa on hallitsijana tämä viides v aikenen rotu, vaik­
kei se lukumäärältään suinkaan ole enemmistönä. Sen ylemmyys
on ehdoton eivätkä toiset rodut pysty sen kanssa kilpailemaan
edes fyysillisesti. Manun työhön kuuluvat sellaisetkin suunnatto­
mat mullistukset kuin nykyinen sota. Kun johtava sivistysmuoto
ja johtava kansantyyppi on liiaksi kiteytynyt eikä enää pääse sillä
urallaan pitemmälle kehittymään, täytyy se murtaa, vaikkapa hirveiden kärsimysten kautta, jotta elämä voisi luoda itselleen uusia
kehityskykyisiä muotoja. Manu pitää kokonaisuuden kehitystä sil­
mällä enemmän kuin minkään yksityisen osan ja siksi hänen
suunnitelmiinsa voi kuulua miljoonien ihmishenkien häviö.
Ne henkilöt, joita Manu käyttää välikappaleinaan, eivät ole
suinkaan sellaisia, joita me pitäisimme pyhimyksinä.
He ovat
suuria sotapäälliköitä, nerokkaita valtiomiehiä', tarmon ja toim in­
nan edustajia, ulkonaisen kehityksen liikkeelle panijoita. Mutta
myöskin kuuluu niihin viisaat lainsäätäjät je Manun nimi tunne­
taan n. k. Manun Laeista, jotka sisältävät rodun alkuperäiset
elämisohjeet, verrattoman ylevät ja viisaat. Niistä ovat kaukaisena
kaikuna Ham m urabin ja Mooseksen lait ja vaikka viimemainitut
lait olivat niin kaukana alkulähteestään, oli niilläkin jumalallinen
auktoriteetti.
Manun rinnalla työskentelee Boodhisatva, uskontojen suuri
johtaja. Mitä kiinteimmästi ne yhtyvät toisiinsa, vaikka niiden
alemmat edustajat voivat olla kiivaassa taistelussa toisiaan vastaan.
Muistakaamme, kuinka koko keskiajalla käytiin taistelua, sillä he
palvelevat yhteistä samaa Logoksen tarkotusta ja suunnitelmaa.
Nro 1
TIETÄJÄ
27
Sillä on kaksi puolta, niinkuin maailmassa on kaksi puolta: aine
ja henki, molemmat yhtä tärkeät ja välttämättömät.
Kuudennen juurirodun Boodhisatvasta on kerrottu vieläkin
enem m än kuin saman rodun Manusta. Sanotaan, että hän on
sama olento, jota kristityt nimittävät Kristukseksi, ja voidaankin
sanoa, että kristinuskossa on hänen vaikutuksensa selvimmin tul­
lut ilmi. Niin sanomattoman korkea on tämä Olento, ettei voi
ihmetellä jos gnostikot alkoivat häntä kutsua Logokseksi ja Jum a­
laksi. Sillä meidän rotuum m e nähden hän on se polttopiste, jonka
kautta Logoksen voimat valautuvat alas meidän henkeämme elähyttämään ja kohottamaan.
Ei voi evankeliumeja ja muinaiskristillisiä kirjotuksia lukies­
saan olla huomaamatta, että niissä ollaan tekemisissä tuollaisen
suunnattom an olennon kanssa, joka voi itsestään sanoa esim. näin:
«Minä olen teidän kanssanne maailman loppuun asti." Mutta
yhtä varma on se kristillisten tutkijoiden havainto, että Jeesuksen
elämä ei anna tukea tällaiselle suuruudelle eikä tehnyt aikalaisiin
sellaisia vaikutusta.
(Esim. äsken toistamaamme lausettakaan ei
Jeesus eläissään lausunut). Vasta myöhemmällä ajalla hänen ole­
muksensa kohosi ja kasvoi uskovaisten silmissä paljon korkeam­
maksi kuin konsanaan hänen omat opetuslapsensa häntä kä­
sittivät.
Kristilliset — ja huomatkaamme jumaluusopilliset - tutkijat
ovat tehneet seuraa van hyvin perustellun johtopäätöksen: Jeesus
oli ihminen, jolla oli ihmeellinen, verraton usko ja jumalinspirationi. Tämän inspirationin voimalla hän näki Jumalan valta­
kunnan toteutumisen ja Messiaan, Jumalan valitun, sen toteutta­
jana. Joskus hän kenties luuli itsensä valituksi tämän valtakunnan
toimeenpanijaksi, mutta kun kansanjoukot hänestä luopuivat ja vai­
non pilvet kasaantuivat hänen ympärilleen, silloin hän alkoi pu­
hua omasta kuolemastaan ja siitä Ihmisen Pojasta, joka oli tuleva
taivaan pilvissä suurella voimalla ja kunnialla. Tämän uskon hän
jätti seuraajilleen ja sillä voimalla he maailman vallottivat.
Mutta tämä ja sen luontoiset älyllä tehdyt yritykset Kristusproblem in ratkaisemiseksi ovat siksi keinotekoisia, etteivät ne voi
herättää vakaumusta edes niiden keksijöissä. Mielestäni ei mikään
selitys pysty niitä moninaisia ristiriitoja ja paradokseja selittämään,
mitä liittyy kristinuskon syntyyn paitsi se teosofinen selitys, että
Kristus, uskontojen Herra, käytti edustajanaan ja puhetorvenaan
kolmen vuoden ajalla Jeesus Natsarealaista, puhdasta, viatonta
heprealaisnuorukaista, jota oli syntymästä asti valmistettu tähän
tehtävään. Siten oli Jeesuksessa yhtaikaa kaikkein viattomin lapsimaisin usko ynnä se suunnaton ylimaallinen voima, joka valautui häneen Kristuksen kautta. Siten hän tavallisissa asioissa saat­
28
TIETÄJÄ
N:o I
toi pysyä aikalaistensa yleisellä tiedon tasolla, mutta samalla saat­
toi esittää suunnattomia ja pitkälle näkeviä totuuksia, jotka Kris­
tus hänen kauttaan tahtoi maailmaan vuodattaa. Siten on myös
selitettävissä se, että hän inhimillisellä tavalla kauhistui kuolemaa
mutta kuitenkin alistui siihen uhrautuvasti sanoen: «Älköön mi­
nun tahtoni tapahtuko vaan sinun." Hänen opetuslapsensa tunsi­
vat hänet inhimilliseksi veljekseen mutta toisinaan he hämmästyk­
sellä huomasivat jonkun korkeamman puhuvan hänen kauttaan.
Siksipä he panivat hänen ylösnousemukseensa niin suunnattoman
painon. «Ylösnousemus" se vasta todisti, että Jumala oli hänen
korottanut, jota hänen elämänsä sellaisenaan ei kyennyt heille to­
distamaan.
Vielä selvemmin näemme erotuksen Jeesuksen ja Kristuksen
välillä, jos katsomme kristinuskon myöhäisempää kehitystä. Tuossa
kehityksessä voidaan erottaa useita peräkkäisiä vuodatuksia eli aal­
toja, jotka ovat luonteeltaan tuntuvasti erilaisia. Kaikkein vanhim­
man historiallisen traditsionin muodostaa Markuksen evankeliumi
ja sen rinnalle voidaan ikään nähden lukea n. k. «puhekokoelma".
Puhekokoelmassa Mestarin persoona on syrjässä ja opetukset ovat
laadultaan yleismaailmallisia totuuksia. Markuksen evankeliumissa
täas on Jeesuksesta säilynyt kaikkein inhimillisimmät piirteet, jotka
myöhempinä aikoina jo tuntuivat loukkaavilta. Toisena kerrostu­
mana tulevat Matteuksen ja Luukkaan evankeliumit, jotka raken­
tuvat miltei kokonaan kahden edellisen pohjalle mutta samalla il­
maisevat seurakunta-uskon myöhempää muodostelua. Vielä m yö­
hempänä tulee Johanneksen evankeliumi, joka on itsenäinen mys­
tillinen teos ja enemmän nojautuu sisäiseen «Sanaan" kuin histo­
riallisiin tietoihin.
Tässä evankeliumissa on Kristus, «Jumalan
poika" etualalla ja taas «Ihmisen pojasta" (Jeesuksesta) ei puhuta.
Tähän kolmanteen vuodatukseen kuuluu myös Paavalin opetus ja
koko hänen vaikutuksensa, jolla oli hyvin vähän yhteyttä histo­
riallisten Jeesus-traditsionien kanssa. Paavalikin puhuu koko ajan
Kristuksesta, Jeesuksen puheita hän ei näytä paljon tuntevan. Nel­
jäntenä aaltona tulee gnostismi, laaja, monihaarainen, salatieteellinen liike. Tämä nojautuu etupäässä Johannekseen ja Paavaliin
ja laskee perustuksen myöhemmälle kristilliselle dogmatiikalle. Sen
perästä tulevat n. k. oikeaoppiset kirkko-isät, jotka koettavat py­
syä kiinteästi yksinkertaisen seurakunta-uskon kannalla, mutta vä­
hitellen omaksuvat vastustajiltaan gnostikoilta mitä laajimmat
vertauskuvalliset selitykset ja menetelmät. Heidän jälkeensä m uo­
dostui kiinteä katolinen kirkkojärjestys ja kaikki omaperäinen spekulationi opin asioissa lakkasi. Katolisuuden piirissäkin tapahtui
vielä voimakas vuodatus, joka alkoi noin viidennellä vuosisadalla,
kun «Pseudo*Dionysoksen" kirjat levisivät länsimaihin. Tämä mys-
N:o 1
TIETÄJÄ
29
tiilinen virtaus oli katolisuuden elävänä henkenä yli tuhannen vuo­
den ajan.
Seuraavat aallot ovat kaikki merkinneet palausta alkulähdettä
kohti mutta samalla kristinusko purkautuu alkuaineisiinsa ja su­
lautuu ihmistietoisuuteen menettäen erikoisuutensa. Ensimäinen
npalauksen aalto" oli Luteruksen uskonpuhdistus, joka hävitti mitä
ihanimmat osat kristinuskon olemuksesta. Sen jälkeen tuli pietismi
ja englantilaisessa maailmassa sitä vastaava metodismi, jotka kristin­
uskosta kiteyttivät vaiir sen yksinkertaisimmat sielulliset tosiasiat.
Jättäen syrjään monet välillä olevat sulatukset, kuten «valistus­
kauden" y. m. mainitsemme viimeisenä kriitillisen tutkimuksen,
joka on ottanut perinpohjin syventyäkseen kristinuskon lähde­
kirjoihin ja sen alkuhistoriaan. Tämä on kokonaan muuttanut
entisen perintäopin pohjan. Samanaikuinen palaus alkulähdettä
kohti on Tolstoin kristillisyys, joka kaikkein enimmän liittyy tuo­
hon kaikkein vanhimpaan puhekokoelmaan, etenkin vuorisaarnaan.
O n huomattava että myöskin kaikki nämä palauksen aallot ovat
syntyneet uskonnollisesta tarpeesta, joka tahtoo vapautua keino­
tekoisesta ja löytää oikean ytimen.
Monet näistä virtauksista ovat toisilleen vihamielisiä ja ar­
vostelevat toisiaan sangen ankarasti, kuinka kiivaasti esim. kirkko­
isät kävivät gnostikkojen kimppuun, vaikka he näiltä ottivat useim­
mat vaikutteensa. Kuinka kiivaasti Luterus taisteli katolilaista
kirkoa vastaan j. n. e. Aivan yleinen on ainakin se käsitys, että
roomalainen valtiokirkko turmeli Jeesuksen yksinkertaisen opin ja
on suorastaan sen kanssa ristiriidassa. Ja totta onkin, että Jeesus
yksilöllisenä mestarina ei sovellu kaikkien näiden erilaisten liik­
keiden päämieheksi. Omasta puolestani olen taipuvainen usko­
maan siihen salatieteelliseen kuvaukseen, joka Mestari Jeesuksesta
esitettiin eräässä Tietäjän aikaisemmassa vuosikerrassa.1 Siinä Jee­
susta kuvattiin puhtaan säälin ja rakkauden mestariksi, joka mie­
luimmin viihtyy köyhien, onnettomien hätää kärsivien ja tietämät­
tömien luona ja kuulee heidän huutonsa. Häntä palvelevat ne,
jotka käyvät antaumuksen tietä ja elävät hartaassa palvonnassa ja
viattomassa, yksinkertaisessa uskossa.
Sitävastoin Kristus, kaikkien uskontojen Herra, on verratto­
masti laajempi olento. Hänen alaansa kuuluvat kaikki ylempänä
luetellut muodostukset, ei ainoastaan Tolstoin ankaran siveellinen
elämänoppi vaan myös korkeakirkollinen rituaali eli dogmatiikka,
ei ainoastran gnostikkojen viisaustiede vaan myös yksinkertaisen
kirkonmiehen lapsellinen usko. Kristuksen kannalta oli jokainen
1 Muistaakseni Lazenbyn kirjotussarjassa.
30
TIETÄJÄ
Nro 1
noista aalloista oikeutettu, sillä jokainen niistä vei uskonnon laa­
jempiin piireihin ja useampien ulottuville, vaikka uskonto samalla
menetti alkuperäistä voimaansa ja puhtauttaan.
Kristinuskon tärkeimmät opit ja sen rituaali kokonaisuudes­
saan on syntynyt Jeesusta myöhemmin ja Jeesuksesta riippumatta,
jopa toisessa hengessä kuin mitä hän vaikuttaa. Sellaisia oppeja
ovat esim. ylösnousemusoppi, neitseellinen syntymä, Logos-oppi,
kolminaisuus, sovitusoppi, enkelijärjestelmät, kirkkokäsite, Kristuk­
sen jumaluus, Pyhä Henki, helvetti ja kiirastuli. Rituaaliin taas
kuuluvat sakramentit, messu, kirkkorakennukset, papisto ja paavius,
luostarilaitos, ristinmerkit, kirkonkellot, vihkimykset, hautaukset, ri­
pit ja synninpäästöt y. m.
Mifä tahansa on uskonnollisia muodostuksia, ne luemme
Kristukselle kuuluviksi ja sentähden myöskin kun puhutaan «Kris­
tuksen toisesta tulemisesta", niin teosofeina emme suinkaan edel­
lytä, että tämä ilmestyminen olisi jonkun edellisen kaltainen. Jo­
kaisella ilmestyksellä, Mestari Jeesuksen niinkuin muilla, on oma
personallinen viehätyksensä, oma yksilöllinen värityksensä, oma
menettelynsä ja luonteensa ja Kristuksen ylemmyys perustuu juuri
siihen, että hän voi vaikuttaa kaikkien kautta. Sanotaan että
Boodhisatva ei itse omassa ruumiissaan ilmesty ihmisten keskelle
vaan valitsee opetuslapsen, jota hän käyttää välikappaleenaan ja
edustajanaan. Manu ruum istuu suorastaan, ottaa puolison ja syn­
nyttää lapsia, joiden kautta hän laskee perustan rodun ruumiilli­
selle kehitykselle. Mutta Kristus vaikuttaa sisäisesti, ihmisen hen­
gessä ja siinä valmistaa itselleen ruum iin eli käyttövälineen, jota
hän tarvitsee. Että tällainen henkinen «valtaus" ei haltuunsa ot­
taminen, joka tapahtuu oppilaan täydellisellä suostumuksella, on
tosiasia ja psyykillis-sielutieteellinen mahdollisuus, se voidaan mo­
nien esimerkkien nojalla todistaa.
Näiden suurten olentojen, Manun ja Boodhisatvan, alapuolella
on adepteja ja oppilaita, jotka heidän työnsä toimeen panevat.
Eri ihmiset ovat luonnostaan jakautuneet eri säteisiin. Niinpä toi­
set kulkevat sitä linjaa pitkin, joka kasvattaa heitä Manun palve­
lijoiksi, toiset kulkevat sillä uralla, joka johtaa heidät Boodhi­
satvan eli Kristuksen jalkain juureen. O n vielä muitakin teitä, 011
älyllisen kehityksen tie, jonka ei tarvitse johtaa kumpaankaan
näistä. Mutta kuitenkin kaikki ihmiset ovat näiden molempien
Suurten johdettavina, siten että Manu on heidän ylin käskijänsä
ja kuninkaansa, Kristus korkein vapahtaja ja rakastaja. Eri mes­
tarien oppilaitten menetelmät ovat hyvin erilaiset, mutta mikäli
heillä on oikeata henkeä, osaavat he kunnioittaa toistensa työtä.
Jeesus sanoi: «Antakaa keisarille mikä keisarin on", sillä keisari
N:o 1
TIF.T ÄJ A
31
(Caesar) oli Manun edustaja ja hänen tehtävänsä oli yhteiskunnan
hallitseminen ja järjestäminen.
Ensi kerralla tahdon esimerkeillä näyttää, mitenkä näiden
suurten johtajien vaikutus kuvastuu kansojen historiassa aina
viimeaikaisiin tapahtumiin asti.
v. H. V.
□□□□□□□□□□□□□□□□□□□□□□□□□□□□O
RUNOUDEN MANUT JA BOODHISATVAT.
wPiplian historiasta" me tiedämme, että olivat kerran Moo­
ses ja Aaron jotka johtivat sitä pahanilkistä Juuttaan kansaa lu­
vattuun Kaanaan maahan, joka vuoti mettä ja hunajaa. Moosek­
sella oli «hidas puhe ja kankea kieli", sentähden hän pysyi enem­
män hallitustoimissa. Vaan Aaronilla oli ketterä kieli. Aaron kävi
ympäri kuin kiljuva jalopeura ja puhui, saarnasi, opetti. Omituista
kyllä, Moosekselta on meille säilynyt kokonaista viisi kirjaa. Kertoopa kansanpuhe, että niitä on seitsemänkin, vaikka kahta pide­
tään kansalta piilossa, ett’ei jokamies pääsisi käyttämään niiden
mahtavia taikoja. Mutta Aaronilta emme tiedä paljoakaan jääneen,
ei edes sitäkään tulista puhetta, jonka hän piti kultavasikan ää­
ressä, juuri ennen tanssin alkamista. Ketterä kieli näyttää olevan
yhtä haihtuva kuin aamukaste. Vaan tämä ei kuulu kertom uk­
semme tarkotukseen. Tahdom m e vain mainita, että nämät Mooses
ja Aaron ovat ystäviemme Manun ja Boodhisatvan esikuvia.
Hyvä on että ihminen on* samalla kertaa se ja tämä. Ensiksi
olemme kristittyjä (juutalaishöysteisiä - Jumala paratkoon!), ja
siten meillä ovat Mooses ja Aaron. Toiseksi olemme teosofeja,
i;veljeyden" innokkaita ja uljaita puoltajia, ja siten meillä ovat
Manu ja Boodhisatva. Kolmanneksi olemme ihmisiä, ja joka ihm i­
nen on sielussaan taiteilija, runoilija, ja siten meillä ovat suuret
runoilijat, joilla edellisten nimien esimerkkiä seuraten on ollut
tapana jälleensyntyä tähän murheen ja riemun laaksoon parittain,
lajinsa mukaan.
XIX vuosisadan alkupuolella oli Europassa sikermä suuria
runoilijoita. Mieltäkiinnittävää on nähdä, että he ilmestyivät parit­
tain: Saksassa Goethe ja Schiller, Englannissa Byron ja Shelley,
Venäjällä Pushkin ja Lermontov, Puolassa Mickiewiez ja Slowacki,
Suomessa Runeberg ja Topelius. Tämä ilmiö pakottaa lähemmin
tutkimaan heidän suhteitaan,
Ensiksi huomaamme, että edellisten runous on kansallisempaa, monipuolisempaa aiheiden ja muotojen suhteen, vaan jälki­
mäisten: yleisinhimillisempää, hienompaa, herkempää, sydämelli-
TIETÄJÄ
32
N:o 1
sempää. Jo tästä näemme, että edelliset ovat Manuja, vaan toiset
Kristuksia, Boodhisatvoja.
Toiseksi huomaamme, että edelliset ovat vanhempia. Nämä
ovat syntymävuotensa:
G oethe
Byron
Pushkin
Mickiewiez
Runeberg
1749
1788
1799
1798
1804
Schiller
Shelley
Lermontov
Slovacki
Topelius
1759
1792
1814
1818
Aivan samoin Mooses oli Aaronia vanhempi, ja Budda esiin­
tyi maan päällä 500 vuotta ennen Kristusta. /
Kolmanneksi huomaamme, että kaikissa jälkimäisten nimissä
löytyy 1: Schiller, Shelley, Lermontov, Slovacki, Topelius. Vaan
edellisten nimissä sitä ei löydy yhtään: Goethe, Byron, Pushkin,
Mickiewitz, Runeberg. L on sointuvimpia ja henkevimpiä äänteitä
ja semmoisenaan kuvaa kantajiensa taiteen erikoista luonnetta.
Neljänneksi huomaamme, että jälkimäiset ovat enemmän kär­
sineet, heidän taiteensa ei ole heidän eläessään saanut niin suurta
tunnustusta, heidän yksityiselämänsä on ollut xmnettomampi ja he
ovat nuorem pina kuolleet. Tässä kaikessa he muistuttavat enem­
män Kristusta kuin Manua.
Nämä ovat elinvuotensa:
G oethe
83
Byron
36
Pushkin
37
Mickiewiez
Runeberg 73
Schiller
45
Shelley
30
Lermontov 26
Slowacki
Topelius 80
Suomalaisissa runoilijoissa huomaamme aivan päinvastaista.
Topelius on kärsinyt vähemmän kuin Runeberg. Elinikänsä on
ollut pitempi. Tämä johtuu siitä useasti ennen mainitsemastamme
seikasta, että Suomen kansa ei ole hallitsija, vaan opettaja, ei
Manua, vaan Boodhisatva. Omaluontoisensa runoilijan se on pa­
remmin vastaanottanut.
Viidenneksi . . . kerrotaan, että villit eivät osaa laskea enem ­
pää kuin neljään. Yllämainittuihin suuriin henkiin me olemme
samassa suhteessa kuin villi on »/valkoiseen mieheen". Riittäköön
siis tässä villin matematiikka.
Runoilijain suhteissa vallitsevat samat kaavat kuin Manun,
Mooseksen ja heidän veljiensä suhteissa. Tästä näkyy, kuinka tär­
keä on ihmiskehitykselle runous. Mutta miksi se on nykyään niin
N:o 1
TIETÄJÄ
33
hyljitty ja syrjään sysätty ? Materialismin ansiosta. Materialismi
kielsi Jumalan ja hengen. Siten se kielsi myös kauneuden ja ru ­
nouden. Se päättyi rumaan ja villiin joukkoteurastukseen maail­
mansodassa. Henkisten arvojen kohottua on runoudenkin valta
palaava. Vaan tiedemiehet ennustivat sille kuolemaa, lauloivat sille
kuolinvirttä. He kielsivät runouden. Mutta itse tuo kieltämys oli
runollinen. Niin näytti runous häviämättömyytensä hävittäjiensa
suun kautta. Tiedemiehet lausuivat:
»Ennen kuului tanssi uskonnollisiin hartaustoimituksiin, ny­
kyään tanssivat vain naiset ja lapset sekä miehistä ne, joiden äly
ei ole päässä, vaan jaloissa. Ennen heimojen päämiehet kertoivat
satuja kokoontuneelle heimolleen, nyt kerrotaan niitä vain pikku­
lapsille. Näin supistuvat taiteen alat ja lopulta häviävät. Ennen
intialaiset matemaatikot laativat laskutehtäviä runon muotoon, ny­
kyään kehitykselle ylen tarpeelliset keittokirjat ja henkivakuutusyhtiöiden ohjesäännöt tulevat toimeen ilman runomittaa. Näin yhä
pienenemistään pienenee runoudenala ja lopulta ei jää mitään.*
Tiedemiehet — aikansa lapset! Jos he olisivat olleet yhtä oppi­
neita kuin he olivat oppimattomia, niin he olisivat tienneet, että
tanssi on rytmiä, ja rytmin varassa pysyy luotu maailma. Siten
ei tanssi voi hävitä, vaan muuttaa muotojaan. Lapselliset aika­
miehet! Jos he olisivat olleet yhtä viisaita kuin he olivat tyhmiä,
niin he olisivat tajunneet, että kaikki ilmennys on satua, harhaa
ja mielikuvitusta. Vain jumaluudessa löytyy todellisuus. Siten ei
satu voi hävitä maailmasta, vaan muuttaa muotojaan. Ja ylinnä
kaiken pysyy runous.
Suomeenkin ylettyi materialismi. Kalevalan kansa, syntyjen
syvien laulaja ei jaksanut torjua luotaan aineellisuuden tulva-aal­
toa. Vaan nyt ovat ajat muuttuneet. Kansa on tajuava, että ru­
nouden ja kaiken m uun kauniin hyljeksiminen on henkinen tauti.
Ja kun kansassa ilmenee taiteeseen suurempaa harrastusta, niin
tämä on jo merkkinä siitä, että on tapahtumassa parannus. Suurin
taide, runous on oleva kallis jokaiselle. Runoudessa sykkii ihm is­
kunnan sydän. Runouden kätköistä syntyvät Manut ja Boodhisatvat. Toinen runoilija laulaa esille kansansa sielun. Kuin herkkä
valokuvauskone, jolla näkymättömiä säteitä valokuvataan, hän vetää
esiin kansan ominaisuudet, jotka elämässä löytyvät vain hajanai­
sina, ja kiteyttää ne selviksi tyypeiksi kaikkien nähtäväksi. Täten
rotunsa tyyppiä, sen taipumuksia ja pyrintöjä selvittäen hän on
Manun apulainen. Toinen laulaa kansansa kärsimykset, lohduttaa
murheessa, innostaa ilossa. Näin kansan sydäntä kosketellen hän
on Boodhisatvan apulainen.
A. V.
3
34
TIETÄJÄ
N:o 1
»MAAILMANSODAN" VÄLILLISET TULOKSET.
Vaikka nykyisen, n. s. maailmansodan syyt kuuluvatkin ih­
miskunnan kaukaiseen sielulliseen menneisyyteen, ja vaikka tämä
sota näitten syitten kannalta onkin täysin oikea, niin on siltä
kuitenkin odotettava melkoista sielullista »p u h d i s t u s t y ö t ä I h m i s ­
kunta ei ole eikä saa olla tämän sodan päätyttyä enää yhtä van­
hoillista kuin ennen sitä. Jota rajummin sielulliset voimat liikehtivät, sitä tuntuvammin ne vaikuttavat n. s. käytännölliseen
elämään.
Nykyisen maailmansodan välilliset tulokset kuuluvat sieluelämän siihen luokkaan, jota n. s. yleinen mielipide ennen sotaa piti
kaikkein huonoim pana, koska ei sen aineistoa oltu vielä tarpeeksi
tutkittu.
Luettelen tässä mielestäni tärkeimmät noista tuloksista. Ne ovat:
1. Virallisesti katsoen täydellinen n. s. sananvapaus, olkoon
sana sitten kuuluvaa tai näkyvää.
2. Passijärjestelmän kansainvälisesti kokonaan poistaminen.
3. Kirkon ja valtion täydellinen pesäero.
4. Kaikenmoisten välittömien verojen voimakkaasti vaikut­
tava poistamisvaatimus.
5. Kaiken virallisuudenleiman poistaminen yksilön elinkei­
notoimelta.
6. Luonnonmetsän ja viljelemättömän maakamaran kaikkien
ihmisten yhteiseksi omaisuudeksi julistamisvaatimus.
7. Ihmiskunnan yksiperheisyysperiaatteen selvittäminen henkielämän lain kannalta.
!
»Seitsemän on valehtelijan määrä", sanovat materialistit mie­
lellään. Minä olenkin monen mielestä valehtelija esittäessäni mai­
nitut seitsemän nykyisen maailmansodan välillistä tulosta.
Katsotaanpa kutakin erikseen.
N. s. sananvapautta vastaan lienee vaan aniharvoilla muistut­
tamista. Luin kyllä äskettäin sanomalehdistä, että nykyisen edus­
kuntamme vanhoillisimmat ainekset tahtoisivat mielellään pitää
rikoslain 10 pykälän ennallaan saadakseen mielensä mukaan
syyttää ja rangasta muutamia kirjailijoita »jumalanpilkasta", mutta
minä uskon, että tuo pykälä sittenkin pian pyyhitään pois rikos­
laistamme. Tavallinen n. s. terve järki ei voi sietää sitä.
Mutta minä en puolestani anna isoa arvoa sellaiselle »sanan­
vapaudelle", että ihminen saa muitten ennakolta estämättä julki­
suudessa puhua ja kirjottaa, mitä hän mielii. Meillä on nytkin
semmoinen »sananvapaus", mutta sen käyttäjä voidaan milloin
tahansa viedä käräjätupaan.
Nro 1
TIETÄJÄ
35
Vaikka meillä saataisiinkin puhua jumalasta, majesteetista ja
«koko kansasta" aivan* rankasematta, niin kummittelevat edelleen­
kin niin sanotut kunnianloukkausjutut. Jonkun tarvitsee vaan
kulkupuheen mukaan kirjottaa lähimmäisestään sanomalehteen
sellaista, minkä tämä luulee «käyvän kunnialleen", päästäkseen
käräjätupaan «vastaamaan". «Herjaaja" tuomitaan rahasakkoon,
jonka hän saa suorittaa vankilassakin istumalla. Tällainen «ojen­
nus" ei asiallisesti mitenkään hyvitä kunniansa tähden kärsimään
joutunutta, koska sakkorahatkin menevät valtiolle, mutta koska
«kunnianpuhdistus" moisella tavalla on yleistä, tehdään puhdistustyötä joukkohengessä, ollenkaan arvostelematta sen merkitystä.
Minä odotan «maailmansodalta" sellaista yleistä valistusta,
-että kukaan ei pyri hankkimaan kunnianhyvitystä käräjälaitokselta.
Hyvitys tapahtuu siten, että loukattu kirjottaa vaan sanomalehteen,
että se ja se syytös on joko aivan perätön tai syntynyt väärin­
käsityksestä, jonka hän sanomalehdessä selvittää.
Passinvaatimus on vielä ihmiskunnan muutamien kansojen
häpeäpilkku. Kuka kelpaa merkitsemään toisen ihmisen kansalaiskuntoisuutta paperille, ja mitä arvoa on sellaisella merkitsemisellä?
Jos joku tekee n. s. pahaa miten ja missä tahansa, otettakoon-hänet
kiinni «tuoreesta työstä", kuten esim. Amerikan Yhdysvalloissa
tehdään. Minusta on kaikkien ennakolta epäileminen lurjusmaisuudesta isompaa lurjusm aisuutta kuin ketään epäilemättömyys.
Kirkon ja valtion pesäeron tarpeellisuus perustuu siihen seik­
kaan, että kaikki kirkolliset muodollisuudet vaativat aineellista kan­
natusta, ja että niitä käytetään sekä lumous- että uhkakeinoina,
joilla herkkäuskoisilta ihmisiltä suorastaan kiristetään varoja «sie*
lunautuuden" menettämisen uhalla. Kirkolliset toimihenkilöt eivät
anna heitä aineellisilla varoilla kannattajille mitään asiallista vastahyvitystä. Kuka tahansa luku- ja kirjotustaitoinen ihminen kyke­
nisi esim. papiksi. Kirkolliset toimihenkilöt eivät voi «opettaa"
kenellekään mitään. Jos heidän oletettu opetuksensa on perustu­
vittaan raamattuun, niin osaahan jokainen muukin ihminen sitä
yhtä hyvin lukea.
Veronmaksuasia on huono. Mitä mieltä olisi siinä mene­
telmässä, että ihmisen, saadakseen elää, on maksettava toiselle veroa?
Mistä hyvästä sitä maksettaisiin? Jos maanviljelys on ainoa asial­
linen elinkeino, niin on jokaisen täysi-ikäisen ihmisen saatava
kenellekään veroa maksamatta viljellä maata siitä elääkseen. N. s.
virkakunnat on vähitellen lakkautettava ja kaikenmoinen virkailu
tehtävä rahapalkattomaksi sekä kuuluvaksi kunnan niille jäsenille,
jotka ilmottautuvat ottavansa sen ja sen viran vastaan. N. s. hy­
vällä tahdolla voidaan nykyään niin tarpeellisina pidetyt m onet
viranm uodot supistaa ainakin kymmenellä. Yksilön itsehol-
36
TIETÄJÄ
Nro 1
houskyvyn kehitys poistaa lopulta kaiken erikoisvirkailun tarpeelli­
suuden.
Yksilön ulospäisen toiminnan esteettömyys edellyttää minkä
tahansa toisarvoisen elinkeinomuodon yksityisluontoisuutta, koska
kerran maanviljelyskin on yksityisluontoista.
Kaikenmoiset taloudellisen kurjuuden m uodot johtuvat välil­
lisesti siitä ihmisellisestä mielettömyydestä, että persoonattoman
luonnon puolueeton alue, metsä ja maankamara on tehty ainoas­
taan muutamien omaksi. Koska ihmiset ovat pitkällisestä tottu­
muksesta ruvenneet uskomaan tällaisen omistuksen oikeudellisuu­
teen, on tämä omistusjärjestelmä saanut yhä isompaa rohkeutta,
kunnes se viimein on uskaltanut asettua laiksi niille, jotka sielul­
lisesti väkevämmät ovat karkottaneet maanviljelystyöstä.
On asteittain ryhdyttävä isoonsiivoukseen ja jokaisen ruvet­
tava viljelemään maata, sitä keneltäkään ostamatta.
Ihmiskunnan kaikkien jäsenien on viimein opittava se läksy,
että he kuuluvat samaan isoon perheeseen. Sentähden on kai­
kenmoiset erikoiset, elämisen hätävarakeinot vähitellen poistettava.
Ei aina tarvita vakuutuslaitoksia, koska ihmiskunnan iso perhe ei
tarvitse rahaa. Maankamaran tuottavaisuutta ei voida vakuuttaa.
Jos se on toisin paikoin huonom pi on runsaan sadon antaneista
seuduista siirrettävä maksutta elintarpeita niukkasatoisiin seutuihin.
Siirtoa ei rahattom uuden vallitessa hallitse mikään yksityinen
hyötymisen himo vaan sama yhteenkuuluvaisuudentunne, mikä
nykyisissä pikkuperheissä saattaa vanhempien suomaan jokaiselle
lapselle tämän tarpeenmukaisen ruoka-annoksen.
Ne ihmiset, jotka nykyisen maailmansodan tähden kärsivät
saamalla maksaa satumaisen korkeita rahahintoja elintarpeista,
heidän rahatulojensa olematta juuri korkeampia kuin rauhanaikana,
saavat sodan loputiua aikanaan sen «hyvityksen" että välttävät
maanmenettämisentunteen. He näet saavat joskus maata ilmai­
seksi, sitä paljon omistavien ollessa katkeroituneina liikamaittensakin menetyksestä.
«Sitä aikaa ei tule koskaan", vakuuttaa moni. «Se aika tulee
varmasti, vielä tällä vuosisadalla", vakuutan minä.
Tietysti nykyisen maailmansodan välilliset tulokset eivät ole
täsmälleen samat, mitkä alumpana on merkitty numerojärjestyk­
sessä. O n monta väliastetta ja yhdistelmää, mutta kaikessa ta­
pauksessa tulee ihmiskunta kärsimysten opettamana yhä parem ­
maksi «hyvää "f henkisyyden taustaa vasten katsoen.
«Parem ­
muus* on lyhyesti määriteltynä elämänkäsityksen sisällyksen mel­
koinen laajennus.
Nykyinen maailmansota ilmentää sellaisenaan eri kansansielujen ennenkuulumatonta kutistushalua.. Tämän halun kohotessa
Nro 1
TIETÄJÄ
37
aika määräiseen maksimikohtaansa, alkaa ilte sieluelämä laajeta
Hengen vaikutuksesta. Kaikkien yhtäolevaisuustunne voimistuu
ennentuntemattomaan määrään.
Sieluelämä hallitsee hajottamalla sekä yksiöt että yksilöt.
Henkielämä hallitsee yhdistämällä yksiöt ja yksilöt. Se ei yhdistä
eri ryhmiä taisteluun toisia ryhmiä vastaan, kuten sielullinen puo­
lue-elämä tekee, vaan toistensa sisäiseen kannattamiseen ja tarvittavaisuuteen.
Pitkälle kehittynyt sielullinen itsekkäisyys saa määrätyllä as^
teella henkisen eli kaikkiyhteisyyden luonteen.
Aate,
□ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □
□
TÄHTI LIPUN ALLA.
Helen Storjohan Egilsrudin pitämä puhe A4ineapolis'issa naisten
äänioikeudesta.
On lippumme ihanteemme
sen siniloistossa,
ei siinä löydy syntejä
mi teki maailma,
Sen isä, poika nostakoon,
sen lipun kantakoot,
ja siihen parhaat entishyveet
ja vastaistoiveet painukoot.
Tarkastellessamme nykyään maailmaa on „meidän aikamme
nainen" melkein kuin kuninkaan tytär, joka on nukkunut satoja
vuosia, mutta alkaa nyt herätä. Niin, meidän aikamme nainen on
kuin «Ruusuprinsessa", joka nyt luo silmänsä auki. Hän katse­
lee ihmeissään valtakuntaansa. Hän näkee ympärillään rikkaruo­
hon kasvaneen pilviin asti - ja hän oli tähän saakka vain unek­
sinut ja sillä aikaa oli villimetsä hänet ympäröinyt. Hän kuulee
läheisyydessään kaikuja avunhuudoista, sodasta, verenvuodatuksesta
ja veljesmurhasta.
O n aika, että Ruusuprinsessa herää. On aika, että nainen
havahtuu unelmistaan. O n aika, että nainen «nousee" ja tarttuu
kuninkaallisiin ihmis-oikeuksiinsa. Nainen vaatikoon itselleen y h ­
teiskunnalliset oikeutensa, äänioikeutensa. Tulkoon nainen tietoi­
seksi maailmallisista tehtävistään - ymmärtäköön mikä hänen
osansa on niissä suurissa yleismaailmallisissa soittajaisissa. Vähän
hyödyttää valitus, itku ja huokaileminen aikamme sodanhirm ujen
38
TIETÄJÄ
Nro 1
tähden. Vähän hyödyttää pelkkä kodissaan nukkuminen ja uneksi­
minen - kaukaisesta ja loistavasta tulevaisuudesta.
Parempi on herätä ja nousta ja olla itse mukana luomassa
sitä tulevaisuutta, missä rauha, oikeus ja veljeys hallitsevat.
Parempi on kunnostaa itsensä ja olla mukana valon työn­
tekijöinä suuressa maailman muodostamistyössä.
Naisten täytyy «jotain tahtoa". Hankkikoot itselleen rauhalli­
set sivistyksen aseet, jotka antavat heille aineksia ja valtaa laskea
oman erikoisen osansa maailman edistymisen vaakakuppiin. Tämä
rauhallinen ase on: «äänioikeus".
Ilman äänioikeutta - ei meillä ole keinoa vaikuttamaan
yleismaailmallisissa tehtävissä.
Naisen sisäinen, syvä elämä saakoon nyt ulkonaisestikin il­
metä maailman edistämisen todellisessa muodossa. Se voi tapah­
tua äänioikeuden kautta, joka on kansalaisoikeutta.
Me olemme sivistyksen suuressa murroskaudessa. On luotava
korkeampi sivistys, ja silloin on nouseva maailman hätähuudoista
rauhan sivistys, veljeyden sivistys, jonka otsalla loistaa pyhä viiskantinen kultatähti. Me emme epäile, ettei Kristuksen suuri rak­
kauden henki, Kristuksen suuri edistyksen henki tahtoisi lahjottaa
maailmalle «henkistä johtajaa", joka toisi mukanaan tämän uuden
maailmansivistyksen, sen sivistyksen, jonka synnyttäminen tapah­
tuu aivan silmiemme edessä raskaimmissa epätoivon huudoissa.
Mutta tämän sivistyksen synnyttämisessä täytyy jokainen yksilö,
jokainen kansa vapaaehtoisesti valita joko pelastuksensa tai hä­
viönsä, valita se puoli missä sen koko tulevaisuus piilee.
Tahdotko panna kortesi sellaisen edistyksen hyväksi? Tah­
dotko tulla työtoveriksi tulevassa maailmansivistystyössä?
Nyt naiset tämän ymmärtävät. He ovat antaneet vastauksensa.
He tahtovat tulla toimiviksi, he tahtovat palvella tässä yhteistyössä
tulevan maailmansivistyksen hyväksi. Siksi he pyytävät niin kau­
niisti jä hiljaa oikeuttansa — äänioikeuttansa.
Naisilla on ihanteensa. Naisilla on oma lippunsa. Heillä on
tähtilippunsa.
Naisten ihanne sinertää tulevaisuuden toivossa. Naisten ihanne
on: Maailman liitto — hyvin järjestetty sivistyskansojen liittoutu­
minen, itsehallinto kaikissa omissa sisäisissä asioissaan - mutta
yhteinen hallitus ja yhteistoiminta kaikissa yhteisissä asioissa näissä
Maailman Liittovalloissa.
Maailman-liitcssa näkee nainen avaimen sovinnossa järjestet­
tyyn maailmanrauhaan.
Naisten ihanne on: rauhallinen sovinto-oikeus. Naisten ihanne
on: maailman kansallisuuksien yhteistoiminta ja molemmin puoli­
Nro 1
TIETÄJÄ
39
nen auttavaisuus. Naisten ihanne on: kaikkialla sama rahakanta,
kaikkialla kansainvälinen raha, sama ruokailuaika, samallaiset mi­
tat, samallaiset kansainväliset postimerkit.
Naisten ihanne on: samallainen maailmanlippu - tähtilippu.
On kyllä totta, että naiset ovat kauan nukkuneet ja uneksi­
neet. Mutta he ovat uneksineet taivaasta maan päällä — he ovat
uneksineet Jumalan valtakunnan saapumisesta, he ovat uneksineet
yleisestä - kaikkia käsittävästä veljeydestä, joka olisi riippumaton
kansallisuudesta, rodusta, väristä, sukupuolesta, uskonnosta tai
yhteiskunnallisesta asemasta.
Suuria unia on nainen uneksinut — koska hän on suvun
äiti - siksi saakoon hän ennustaa - sillä hänen on synnytet­
tävä tuo uusi sivistys, hänen on synnytettävä veljeyttä ja rakkautta
maailmaan.
Nainen seisoo täynnä uskoa ja toivoa tulevaisuuden tähtilipun alla. Maailman-liiton tähtilipun alla. Se on sininen kuin
yöllinen heräävä taivas.
Sen keskellä on suuri viiskärkinen kultatähti, Kultatähti on
maailmanliiton symboli. Veljeyden vertauskuva. Kristuksen ver­
tauskuva. Mutta tähtilipussa, - sen suuren kultatähden ympärillä
- nähdään kaikkien rauhankansojen kultatähdet kuin yöllisen
taivaan monet loistavat smaragdit. Jokaisella kansallisuudella on
oma tähtilippunsa, joka tahtoo: Maailman-liittoa, joka tahtoo olla
mukana maailmaa rakennettaissa, ei sodalla eikä väkivallalla, vaan
yhteistyöllä, palvelemisella, rauhalla ja oikeudella.
Ah, tähtilippu — maailmanlippu on kaunis kuin sadun par­
haat unelmat. Mutta merellä - myös maailman tuhansien kotien
yllä - näkee nainen liehumassa monia lippuja, jotka hulmuavat
määrätyn värisinä. Ne ovat nuo monet erilaisten kansallisuuksien
vanhat rakkaat liput. Mutta kaikkiin näihin lippuihin on tullut
jotain uutta. On tullut kansainvälinen liittomerkki jokaiseen sivis­
tyskansan lippuun. O n tullut maailmanliiton tähtimerkki.
Mutta nainen näkee ylinnä jokaisen kansallisuuden lipussa
viiskantaisen kultatähden merkkinä siitä, ettei sodanverenpaisum us
saa enää koskaan H erram m e rauhotettua pyhää maata peittää.
Kaikkien kansallisuuksien monellaiset lippujen värit paistavat ja
hohtavat nousevan auringon ruskossa. Ne muodostavat yhdessä
sateenkaaren auringonspektrin kaikissa vivahduksissa. Kukin antaa
oman erikoisuutensa ja parhaim muutensa yhteiseksi hyväksi . . .
Mutta kaikkien niiden yllä hulmuaa maailmanlippu - tähtilippu
- taivaansinisenä -- suuri ykseystähti - Kristuksen ykseyssymboli sen keskellä ja sellaisten kansallisuuksien kultatähdet ym pä­
rillä, jotka tahtovat rauhaa, myötätuntoa ja veljeyttä kansallisuuk­
sien välille.
40
TIETÄJÄ
Nro 1
Sellainen on Ruusuprinsessan uni. Nyt hän herää, eikä hän
epäile ettei prinssi, joka hänet on herättävä, antaisi hänelle kaikki
hänen ihanat oikeutensa.
Lukiessamme luonnon suurta kirjaa katselemme taivaansinistä
tähtikupua — sielläkin näemme kuvattuna tähtilipun, jonka alla
kaikki maailman kansallisuudet tänäkin päivänä - tietäen tai tie­
tämättään — purjehtivat.
Maailmankaikkeuden keskipisteessä:
Kristuksessa, joka on ykseyden ja veljeyden kultainen tähti elämän aurinko - ja Hänen ympärillään kaikki muut tähdet jär­
jestyneessä yhteistoiminnassa kosmillisessa poljennossa edeten —
näin yhdessä aikaan saaden piirien soiton.
Oi laula laulu elämän
ja Luojan rakkauden,
myös laula rauhan voimista
mi luovat veljeyden.
Suom p S.
□□□□□□□□□□□□□□□□□□□□□□□□□□□□□□□□□
LOOSHINNE JA TE ITSE.
Teidän kunkin tärkeyttä looshityössänne arvostellaan ylimal­
kaan väärin. Muutamissa tapauksissa se on ylen tärkeä; luulen,
että se on tavallisesti liian vähäpätöiseksi arvioitu. Koettakaamme
silmäillä sitä okkultiselta näkökannalta, joka on varmaankin kaik­
kein tärkein puoli jokaisen keskuksen toiminnassa.
Looshi täytyy olla k u i n . kaunisvärinen lasimaalaus, moni­
muotoista ja moniväristä mosaiikkia. Puhdas valkoinen valo pla­
neettanne henkisestä auringosta täytyy valautua jokaisen osasen
ja m uodon lävitse. On kyllä totta, että muutamat kappaleet —
ja muutamat looshin jäsenet - ovat vähemmän kirkkaita ja vä­
hemmän läpikuultavia kuin heidän toverinsa. Muutamat päästä­
vät lävitsensä korkeimman valon, muutamat ovat taipumattomia
ja ruumiiltaan raskaita, muodostaen vankan taustan ja kiinteämmät
osat kuvasta. Mutta huomatkaa tarkoin, ei yksi kappale täytä
tehtävää, ei yksi kappale itsekseen muodosta kokonaisuutta.
Teosofisella looshilla on henkinen tehtävänsä. Sitä on ar­
vosteltava kauttaaltaan henkiseltä näkökannalta, samaten sen jäseniä.
Olkaa hitaat tuomitsemisessanne. Monta vuotta sitten muuan
looshi karkotti erään jäsenensä, jota rangaistiin sillä tavalla ettei
siitä voi tässä puhua. Kuitenkin tuo karkotettu jäsen, niin epä­
täydellinen kuin hän olikin (jos me käytämme uutta lausetapaa)
ylläpiti yhtä alempaa nuottia tuossa jäsenten muodostamassa ruu­
N:o 1
41
TIETÄJÄ
miissa, silloin kun looshikokouksessa henkiset voimat sisäisiltä ta­
soilta sitä näkymättömästi soittelivat. Hänen poissa ollessaan ei
saatu enää tasaista sävelsointua, eikä myöskään läpitunkevaa ja
kantavaa looshin vaikutusta läpi kaupungin, sillä se oli huonoksi
heikentynyt. .
Te olette yksi ruum is ja kaikki ovat looshikokouksessa vält­
tämättömiä. Otaksukaamme, että te jäätte kotiin tietoisena tär­
keästä osastanne.
Sekin palvelee looshissa, joka vain mietiskelee.
Robert K. Walton,
(Messengeristä suom. O. S.)
□□□□□□□□□□□□□□□□□□□□□□□□□□□□□□□□□
YHTEISKUNNALLINEN TEHTÄVÄMME.
Kun on kysymys sosialisesta eli yhteiskunnallisesta työstä,
niin olen huom annut että useat ymmärtävät sen niin, että yllä­
mainittua työtä ei voida tehdä muutoin kuin yhtymällä sosialidemokratiseen puolueeseen ja että tämä puolue on ainoa, joka
ajaa yhteiskunnallisia ja taloudellisia kysymyksiä kansan hyväksi.
Tässä on mielestäni pieni erehdys. Ihminen, joka tahtoo ottaa
osaa poliittisten ja yhteiskunnallisten asioitten ratkaisuun, voi kuu­
lua mihin puolueeseen tahansa ja silti yhtä tehokkaasti edistää
kansan parasta, sillä minä otaksun ettei yksikään teosofista valis­
tusta saanut ihminen voi antautua sokeaan puolue-elämään, itse
puolueen takia. Puolue-elämällä tarkotan sitä järjetöntä kiihkoa
mikä puolueissa usein esiintyy ettei valita keinoja puolue-etujen
ajamiseen, olkoot ne vääriä tahi oikeita keinoja, kunhan vaan
puolueen vaatimukset saadaan ajetuksi perille. Tällaisina kiihkoi­
sina aikoina voisi järkevästi ajatteleva ihminen olla suureksi hyö­
dyksi puolue-elämässä vaikeina ratkaisuhetkinä ja aina terottaa
joukkojen mieliin inhimillisiä lakeja ja ihmisyyden vaatimuksia.
Me emme saa ruveta politikoitsijoiksi, jotta saavuttaisimme
valtaa, ja siitä syystä vedota joukkojen eläimelliseen luontoon ja
kiihottaa heitä toista kansanluokkaa vastaan, niinkuin nykyään
monet politikoitsijat tekevät. Sellainen teko on törkeä rikos, teh­
köön sen työväen tahi porvarien edustaja, se on tulella leikki­
mistä ja kun sitten kiihotetuille joukoille hankitaan aseita, niin
se on samaa kuin annettaisiin terävä partaveitsi ymmärtämättö­
mälle lapselle, joka ennen kaikkea vahingottaa itseänsä. Jos me
teosofeina kuuluisimmekin eri puolueihin, niin silti me sisässämme kuuluisimme puolueettomaan puolueeseen. Puolueettomalla
42
TIETÄJÄ
N:o 1
puolueella tarkotan sitä, että me emme alistuisi ajamaan minkään
erikoisen kansaryhmän etuja, vaan ennen kaikkea pitäisimme sil­
mällä koko kansan etua. Me tulemme ajamaan esille ihmisyyden
lakeja.
Tämä mennyt aika on ollut juriidillisten lakien aikakausi,
mutta uusi aika tuo mukanaan inhimilliset lait. Inhimillisellä
lailla tarkotan sitä lakia, joka on kirjotettu jokaiseen ihmissydämeen ja siihen lakiin tulee meidän vedota. Se laki on kyllä kät­
keytynyt intohimojen ja itsekkyyden hiekkaan, mutta kuitenkin
uskon, että se löytyy piintyneimmänkin porvarin ja kiihkeimmänkin anarkistin rinnassa kuin vaan osaamme sitä koskettaa. Inhi­
millisen lain toteuttaminen tulee luonnollisesti kallistumaan sor­
retun työväen luokan eduksi, sillä köyhyys ja kurjuus ovat ihmis­
kunnan likaläikkiä, ne täytyy saada poistetuksi ja samalla täytyy
saada poistetuksi myöskin työttömyys, sillä ainoastaan uuttera työ
on koko kansan onni. Suomen työväestöllä ei pitäisi oleman
niin suurta syytä tyytymättömyyteen kuin nykyään ilmenee, sillä
me olemme päässeet suunnattomasti edelle muita Europan kansoja.
Meillä on valtiollinen sekä kunnallinen äänioikeus. Tämä jälki­
mäinen oikeus on verraton apu köyhälistölle, jos vaan sen käyt­
täjillä on kyllin valistusta.
Me siis teosofeina voimme yhtyä mihin puolueeseen tahansa
ja kun taas tapaamme toisemme, niin voimme lyödä veljen kättä,
tietäen, että meillä kaikilla on sama päämäärä, veljeyden ja ihm i­
syyden lain toteuttaminen.
tij . Arvidsson.
□ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □
□
RAJAN TAKAA. .
Istun reessä kirjareppuineni. Saattajani juttelee ja kertoo:
Kyllä ihmisessä on joku korkeampi olemassa, ja kun se jättää ruu­
miin, lakkaa se toimimasta. Siihen vakaumukseen en ole tullut
vain kirjoista, vaan omasta kokemuksesta. Kuljeskellessani pari­
kymmentä vuotta Suomea ja Ruotsia kiertävänä työmiehenä, olen
saanut useasti kokea kuinka joku korkeampi on ollut mukanani,
suojanani.
Kokemus n:o 1. , Matkallani olin aikeessa rientää yöksi erää­
seen vanhastaan tuttuun taloon, mutta juopuneena ja väsyneenä
nukahdinkin eräälle sillalle. Oli jokseenkin kylmä ilma, ja var­
maankin olisin siihen konttunut, ellei apua olisi tullut. Heräsin
siihen, että eräs tyttö, joka sitten vuosien jälkeen tuli vaimokseni,
tuuppasi kylkeeni ja sanoi: nouse ylös. Putosin alas sillalta ja he­
Nro 1
TIETÄJÄ
43
räsin. Läksin könttyneenä kävelemään ajatellen: on se suojelijani
minullakin. Sillä mitään tyttöä siinä ei ollut.
Kokemus nro 2. Lymysin kruununm iehiä eräässä saunassa
— olin nim. joutunut juovuspäissä tappeluun - silloin kesken
hiljaisuutta helähti saunan lattialla ja ääni sanoi: Nouse ylös ja
lähde heti saunasta. Lähdin heti, ja kohta sain juosta saunalle
tulevaa nimismiestä pakoon ja pelastuin.
Nro 3. Lymyilin kerran tavallisia tappelusankareita, joilla oli
aikom us antaa multe selkäsauna, erään huoneen alla. Makasin
siellä hereillä ja tarkkaavana. Silloin näin isäni, joka sanoi: Ole
vaan täällä, ei ole mitään vaaraa.
— Oliko isänne kuollut?
- Oli aikoja sitten.
Nro 4. Yövyin erään toverini kanssa hänen ystävänsä luona.
Loikoilin, taasenkin vähän juopuneena, lattialla seinään nojaten.
Silloin astui huoneeseen pitkään valkoiseen puettu nainen, miekka
vyöllä. Se asteli läpi huoneen yhteen nurkkaan. Otin valkean
päästäkseni asiasta selville. Mitään sellaista henkilöä ei huoneessa ollut.
Toverini vain nauroi asialle, mutta minä aavistin, vanhasta
kokemuksesta, etteivät asiat ole hyvin. Kehotin sentähden tove­
riani, että lähtisimme heti O uluun, jonne olimme matkalla. T o­
verini ei mitenkään sanonut lähtevänsä ennenkuin parin päivän
kuluttua. Hän kehotti minua menemään edellä ja tulemaan häntä
vastaan A:n asemalle. Minä lähdin. Ja kun sovittuna päivänä
menin asemalle vastaanottamaan, tapasin toisen sieltä tulleen jolta
kysyin: Eikö J:n tullutkaan? Ei hän enää tulekkaan. Mitä, onko
hän tapettu? On. Löivät kirveellä pään halki.
Ja jos olisin jäänyt sinne, olisi minulle varmaan käynyt sa­
moin. M utta.m inä en voinutkaan jäädä; sellainen sisäinen poltto
ajoi minua pois. - Ja minä olenkin aina totellut tuota henkistä
suojaajaani. Ja olenpa tovereillenikin sanonut, että jos he tottelisivat sisäistä opastajaansa, kävisi heille paljon paremmin.
Ehkä vielä joku sana kertojani elämänfilosofiasta. Maita kierrellessäni olen ollut juoppo. En kuitenkaan juonut himosta, vaan
siksi, että tahdoin sillä keventää elämän raskautta. Ja elämän ras­
kas tylyys luullakseni ajaakin monet juoppouteen. Minutkin myy­
tiin pienenä huutokaupalla erääseen taloon, jossa minuun jäi kos­
ton ja tylyyden siemen. Niinpä kerran isompana palasin samaan
taloon aikomuksessa antaa isännälle kelpo selkäsauna. Perillä kui­
tenkin muutin päätökseni. Sanoin suoraan isännälle tulleeni häntä
kurittamaan. Mutta tahdon nyt näyttää voivani jättää sen tekemättäkin. Olen ainakin niinpaljon oppinut. Isäntä pyysi anteeksi
entistä tyhmyyttään, eikä minulla oikeastaan ollutkaan enää mitään
vihaa hänelle.
44
TIETÄJÄ
N:o I
Ymmärrän kyllä kuinka juoppous tärvelee ja heikontaa tar­
moa. Jos osaisi nuoresta pitäen välttää kaikkia viettelyksiä, pääsisi
tarmollaaan varmaankin monen luonnon salaisuuden perille, joilla
tiedoillaan voisi paljon auttaa muita. Minullakin on, juoppoudes­
tani huolimatta, ollut kunnioitus ja sääli kaikkea elämää kohtaan.
Minä en voi tappaa mitään, en torakkaakaan, en käärmettäkään.
Käärme on kyllä joutunut pahoihin väleihin ihmisten kanssa, koska
se muka vietteli ihmisen syntiin. Niinkuin tuollainen mato ke­
tään viettelisi. O n ihan hullua tappaa käärmettäkään, koska sen
sieluelämää ei tunneta, eikä tiedetä mitä vahinkoa senkin tappam i­
sella tehdään.
Ellen minä tee käärmeelle pahaa, ei sekään minua vahingoita.
Niinpä makasin kerran eräällä niityllä, jossa oli paljon käärmeitä.
Toiset varottivat minua, mutta sanoin minun ja käärmeiden vä­
lillä vallitsevan ystävyyden, emmekä vahingoita toisiamme. Ker­
rankin makasin eräässä mäessä, jossa herättyäni huomasin suuren
käärmeen kääriintyneenä makaavan lähelläni. Sanoin sille: Etpä
ole m inuun koskenut. Nuku rauhassa, ystäväni.
Niin filosofeeraili saattajani. Tein sydämessäni kunniaa ko­
keneelle ja viisastuneelle sielulle. Hän on nyt Tietäjän tilaaja. Ja
kyllä hän vielä tässäkin ruumistuksessa kerkiää puhdistamaan ru u ­
miinsa alkoholista. Sanotaanhan ruum iin ainevaihdon avulla uu­
distuvan perin pohjin seitsemässä vuodessa.
J. R. M.
□ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □
□
NUORILLE.
Kaksi kirjettä.
»Olen muistanut nuoria liittolaisia viime aikoina niin mo­
nasti, että en malta enää vaieta, koetan josko kirjeeni löytäisi
sinut ja kauttasi kaikki entiset ystäväni. Siitä on jo viisi vuotta
kun lähdin sieltä, ja olen jo melkein hautautunut tänne kaukais­
ten korpien keskeen. Osaatko edes kuvitella miltä tuntuu joutua
äkkiä pois keskeltä reipasta nuorisoliitto-toimintaa, johon koko
sydämestään on antautunut ja kiintynyt? Sen sain minä kokea.
Voiko olla mitään ihanampaa yhdyssidettä kuin on teosofia!
On ryhmä nuoria joita yhdistää teosofia. Kun katselen tuota
parvea, joka vakavasti keskustellen tai iloisesti karkeloiden on
kokoontunut yksin vain yhteisten aatteiden nostamana, kohoo
rintaan niin voimakas riemun tunne, että tahtoisin heitä kaikkia
N:o 1
TIETÄJÄ
45
syleillä, jokaisen korvaan iloni kuiskata. Muistan vielä: pitkä
valkoliinainen pöytä, kolmihaarainen kynttiläjalus, kukkia malja­
kossa. Sitten ympärillä nuo nuoret, vakaantuneet tai vakaantu­
massa samoista suurista aatteista: jälleensyntyminen, karma, mes­
tarit . . . Niissä salainen side, joka solmii nuoret yhteen paulaan.
Sen paulan ei uskoisi koskaan voivan katketa!
Mutta kohtalolla on niin monta säiettä ja solmua langassaan.
Tänään se antaa minut riemuita kanssanne, antaa ajatella, tutkia,
miettiä, antaa laulaa ja nauraa, huom enna voi sillä olla osalleni
varattu yksinäinen kolkka sisä-Suomessa, jossa ei samoin ajattelevan rohkaiseva sana kuulu. Ja nuori kun on hiipii mieleen katkera
tuntu, vuodesta vuoteen samaa yksin-oloa jossa voi vain muistella
teitä entisiä - mutta kauvanko te m inua?
Te saatte uusia tuttavia, teitä edelleenkin yhdistää teosofia,
entiset unohtuu. Toisin on kun joutuu yksin. Silloin ei unohda
entisiä ja vasta vuosien vierittyä nuorisoliitto-aika siirtyy taivaan­
rannalle, «nuoruusm uistoihin".
Olenko hentom ielinen? Katsos, sitä on sellainen toisinaan,
vaikka pitäisihän sitä jo tulla järkeväksi. En näillä riveillä muuta
tarkota, kuin lähetän tervehdykseni sinne liittolaisille, entisille ys­
täville, uusille tuntemattomille. Voisinkohan joskus saada jotain
kuulla sieltä, se olisi riemuisaa täällä kaukaisessa yksinolossa."
wSinun kirjeesi tuli suurena yllätyksenä ja kovin siitä ilostuin.
Monasti olemme sinua muistaneet, sinähän katosit niin odotta­
matta täältä, ettemme ole olleet edes varmat missä sinä majailet.
Niin, viisi vuotta. Paljon ovat ajat ja olot muuttuneet.
Mekin jo muistelemme noita liiton ensi vuosia jonkinlaisessa
alkuaikaisessa hohteessa. Sellaista valo- ja värileikkiä mahtoi olla
silloin kun maailmat alkoivat tähtisumusta muodostua - ottaak­
seni noin vähän rohkean, kosmillisen vertauksen!
Tuota ihaillen muistaa, eihän toki se ole mitään hentomielisyyttä! Mitä, jos kaikki ihanteellisuus, innostus ja kaunis myö­
hempinä vuosina näyttäisi hentomielisyydeltä - se olisi ikävää
luisumista sellainen.
Minäkin olen usein ajatellut meidän nuorten teosofein suh­
detta sellaiseksi, ettei joukostamme kukaan pääsisi kokonaan erka­
nemaan.
Lujana täytyisi toverillinen yhdys-side pysyä, minne
maailma meitä kulloinkin kulettaneekin. Ellei side säily meidän
kesken, joita yhdistää samat aatteet elämän kauneudesta ja jatkuvaisuudesta, niin kenen kesken voi toveruus ja ystävyys yli käden
ulottum an?
Tuota lieneekin ajateltu silloin kun Nuorisoliittoon järjestetä
tiin irtojäsenyys. Kun muutamia osastoja oli hajonnut toivottiin
46
TIETÄJÄ
Nro 1
niiden jäsenten pysyvän edelleenkin irtojäseninä ja siten tuntea
yhteenkuuluvaisuutta monina teosofeina. Ja monia toisia irtojäseniä, niitä uskottiin varmasti löytyvän. Jos niitä todella olisi liit­
tynyt tai liittyisi niin varmaan voitaisiin suunnitella ylitä ja toista
yhteistä, joka avaisi uusia näkö-aloja ja haihduttaisi tuollaista
yksintunnetta, jota sinä valitat.
Tuohon Nuorisoliittokuvaan jonka piirsit kirjeessäsi, tahtoisin
liittää tällaisen kuva-sarjan: Nuoria, hartaita teosofeja, liittolaisia,
yksi siellä, toinen täällä ympäri Suomen. Heillä samat ihanteet
ja pyrkimykset, yhteisiä työsuunnitelmia ja ajatusten vaihtoa; siten
kukin itse valmistaumassa Teosofisen Seuran jäsenyyteen ja levit­
tämässä teosofista aatetta nuoren väen keskuuteen. Etkö sinäkin
luulisi tuollaisia nuoria löytyvän? Heitä varten liitolla on irtojäsenyys.
Sinähän siihen liityt, etkä enää uppoudu sinne äänettö­
mään yksinoloosi? Usko: ilman saman aatteen ystäviä sinä et ole! "
Julkaissut Jouko.
□ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □
□ □ □ □ □
KIRJALLISUUTTA.
Uusi Jumala. Pekka Ervastilta on ilmestynyt kirjanen, jolle
tekijä on antanut nimeksi: «Uusi Jum ala".
Kirjan nimen johdosta lukija ehkä arvelee: Onkohan P. E.
löytänyt jonkun uuden jumalan, jota tahtoo maailmalle julistaa?
Mutta lukiessaan kirjaa hän tuntee salaperäistä vetäytymistä kirjan
sydäntä lämmittäviin ja järkeä kirkastaviin ydinkohtiin ja tulee
ennenpitkää huomaamaan, että tekijän jumala ei olekkaan mikään
uusi jumala, vain sama rakkauden, sopusoinnun ja pyhyyden ju ­
mala, jota kaikki maailman nerot ja uskontojen perustajat ovat
maailmalle julistaneet.
Lennokkaasti esitetään kirjassa luomisen syvää mysteriota. Luo­
minen ei ole aikojen aamulla tapahtunut työ, jonka jälkeen jum a­
lallinen intelligenssi olisi saanut rauhassa levätä - «katso ne o li­
vat sangen hyvät" on harhaan johtava sana, sillä jumalallinen
luomistyö jatkuu, jatkuu tuskalla >a vaivalla, kunnes jumala voi
sanoa: «nyt minun suunnitelmani ovat toteutuneet."
Luominen on kaikessa laajuudessaan jumalan työskentelyä
elävän aineen avulla. Kaikellaisen aineen täyttää henki eli elämä,
jumala. Ainetta ei voisi olla ilman henkeä, eikä henkeä ilman ai­
netta, nämät ovat välttämättömiä toisilleen. Aine on välttämätön
N:o 1
TIETÄJÄ
47
perusta luomiselle, jonka kautta ja jossa luominen ilmenee niin
karkeammilla kuin hienoimmilla olemassaolon tasoilla.
Mutta jumalallinen suunnitelma kohtaa ankarimman vastustusvoiman joutuessaan tiedottomien ihmisten käsiin, jotka intohimojensa sokaisemina juoksevat synnin, pahuuden ja eripuraisuu­
den teitä eivätkä niin ollen ole pukeneet päälleen viisauden haar­
niskoitua pukua, vaan voivat estää lihaksi pyrkivän sanan ilmes­
tymistä maan päällä.
Täten tulemme ymmärtämään, että se jumala, josta tekijä
puhuu, ei ole mikään kaikkivaltias eikä mikään epämääräisen mie­
likuvituksen synnyttämä tarujumala, joka jossain pilvien yläpuo­
lella, kaikessa pyhyydessään istuvana tyrannina himoitsisi sekä
eläin- että ihmisuhreja. Ei, vaan jumala on se ääretön rakkaus,
joka on kaiken kehityssuunnitelman takana.
Jumala on sidottu aineeseen rakkauden voimalla, sillä ilman
hänen sitovaa voimaansa olisi kaikki kaaosta, mutta hän voimal­
laan saa maailman kosmokseksi, jossa täydellinen järjestys vallit­
see — niin rakasti jumala maailmaa että hän antoi ainosyntyisen
poikansa lunnaaksi monen edestä, s. o. uhrasi itsensä aineeseen,
teki itselleen temppelin aineen rajotuksiin, jossa asuu jumalan
poika, äärettömyyden iankaikkinen poika.
Ihminen ja koko ihmiskunta on jumalan ruum istum a joka
korkeammassa minässään on aina täydellinen ja asuu isän tykönä
taivaassa, mutta alemmassa persoonallisuudessaan heikko ja avu­
ton isän tahtoa noudattamaan.
Niin kauvan kun ihminen etsii jumalaa ulkopuolelta itseään,
on hän sokkosilla elämän kanssa, eikä hän voi oikealla tavalla
päästä jumalansa yhteyteen.
Täten joudum m e kysymään: jos jumala on kosmoksen ju­
mala, mistä johtuu maailmassa nykyäänkin vallitseva täydellinen
kaaos ?
Tähän tekijä vastaa: Kaikki paha, sota ja kaikenlainen kur­
juus maailmassa ei ole jumalan synnyttämää, vain ihmisten jotka
alemmassa itsessään saattavat maailman kehityksen ristiriitaan ju­
malan suunnitelman kanssa, joka on ihmisten täydellisiksi tulemi­
nen, «Olkaa täydelliset niinkuin teidän taivaallinen isänne on täy­
dellinen".
Ihmiskuntamme täydelliseksi tuleminen on tulevaisuuksien
saavutus! Isämme tajunnassa ihanne tietenkin on jo saavutettu,
mutta aineessa, elämässä se ei vielä ole toteutunut. Tämä isän
tajunnassa päilyvä ihannekuva toteutuu vasta aine-elämän korpi­
vaelluksessa, kunnes ihminen tuhlaajapoikana palaa isän kotiin
ja yhtyy riemulliseen palvelijajoukkoon. Kulkiessaan alaspäistä kaarta
tuhlaajapoikana, joutuu ihminen maailman alempien voimien pal­
48
TIETÄJÄ
N jo 1
velukseen, kunnes hän hylkää maailman tarjoomat kalleudet ja
viisauden leipää isoovana lähtee kulkemaan itseyttään kohti. Kor­
keammassa itsessään hän on aina ollut täydellisenä; ennenkuin maail­
man perustus laskettu oli, oli ihminen täydellisenä ihannekuvana
isän tykönä taivaassa.
Tämä täydelliseksi jumalan pojaksi kasvaminen vaatii sieluruum iin puhdistumista. Kun ihminen alkaa kulkunsa isän kotia,
pyytää hän isältä: »/Anna minun kulkea elämän hirvittävimpien
rotkojen läpi ja tuntea sielussani monet helvetilliset tuskat, sillä
niissä minä kasvan ia voimistun ikävöimään sinua, isä. Vaikka
m inun pitäisi tulivesiin käydä ja verikyyneliin asti kantaa syntitaakkaani, niin anna ne minulle, kunhan vain niissä kirkastuu si­
nun tahtosi, isä."
Tämä on kotiinpalaavan tuhlaajapojan rukous isältä. Sentäh­
den jumala, josta tekijä puhuu, ei ole uusi, vain iänikuinen,
mutta aina kun totuudenetsijä hänet löytää, on hän samalla uusi.
Kehottaisin arvoisaa lukijaa hankkimaan tämän kirjasen, sillä
se johtaa totuuden näkemykseen ja tuo kuin enkelien siivillä mie­
leen iloa ja rauhaa.
H. Kaarto.
□ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □
TIEN VARRELTA.
Kustannusosakeyhtiö Tietäjän perustava kokous pidettiin Hel­
singissä loppiaisena. Suomen Senaatti oli hyväksynyt säännöt,
joiden mukaan osakepääoma on alussa 75,000: — , mutta voidaan
kohottaa 225,000: - :een. Perustavassa kokouksessa valittiin hal­
lituksen jäseniksi seuraavat henkilöt: herrat Unto Nevalainen, Emi!
Paasonen, Isak Räsänen, Onni Honkavaara, Juho Tukiainen, Pekka
Ervast, ja rouva Olga Salo. Sitten hallitus keskuudestaan valitsi
Pekka Ervastin osakeyhtiön toimitusjohtajaksi. Osakemaksujen
suhteen, joista enemmän kuin viides osa oli maksettu jo perusta­
vaan kokoukseen mennessä, päätti hallitus, että seuraavat kaksi
viidettä osaa osakemaksuista on maksettava maaliskuun kuluessa
ia viimeiset kaksi viidettä osaa kesäkuun kuluessa - tänä vuonna.
Pyydetään
ollenkaan
maksuajan
dettä osaa
samalla, että ne, jotka eivät vielä ole osakemaksuja
suorittaneet, ottavat huom ioon tämän edellämainitun
ja viimeistään maaliskuun aikana suorittavat kolme vii­
merkitsemistään osakemaksuista.
Tietäjän helmikuun numero ilmestyy toivottavasti tavalliseen
aikaan 15 ä 20 p :n tienoissa.
□ □
□ □
TEOSOFINEN AIKAKAUSKIRJA
14:s vuosik.
KESÄKUU
Nro 2-6.
1918
□ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ n
JU M A L A N SANA .
Kuka kuulee Korkeimman puhuvan?
J a kenelle Iäisen viisaus paljastetaan?
Hän on niinkuin mereltä noussut myrsky
ja niinkuin väkevä Herran tuuli.
Missä hän kulkee, siellä valtiaat vapisevat,
mutta sorretut nostavat päänsä ja kuuntelevat
Kuka voi häntä vastaan seisoa?
Kirjanoppineet istuvat häpeissänsä ja katsovat toisiansa.
Hänen sanansa käy läpi luiden ja ytimien.
He sanovat: »Tätiä ei ole ennen kuultu,
ja kuitenkin tässä kaikki kirjotukset täyttyvät
J a salatut asiat tulevat julki.»
He tahtoisivat hänet karkottaa maastansa
ja peittää loalla ja häpeällä,
mutta eivät uskalla häneen käsiksi käydä hänellä on puoltaja jokaisen sydämessä.
Ja
ei
se
ja
vaikka hänet suljettaisiin vankilaan,
hänen sanansa lakkaisi kuulumasta;
käy läpi vankkojen muurien
kuuluu uudestaan toisessa paikassa.
Sillä hän tulee silloin, kun häntä tarvitaan;
kun ajan kierros on jälleen täyttynyt,
hän sytyttää uudestaan sammuneet valot
ja antaa totuuden kirkkaasti paistaa.
50
TIETÄ JÄ
N:o 2 - 6
Herran tali on hänellä myötänsä,
joka hävittää rikkaiden varastot
ja polttaa poroksi kaikki kuivuneet oksat,
jotta tukasta nousisi uusi kylvö.
Hän ei ole oma itsensä hän on Ikuisen suu ja käsi,
hänellä on valtuudet mukanansa,
jotka Korkein Valtias on antanut
Hänen sukuansa kukaan ei tunne,
hänen juurensa ei ole täältä,
tietonsa toi hän mukanaan
ja salatun viisauden aarteet
Hän puhuu, niinkauankuin yksikin häntä kuuntelee,
ja kun hän .vaikenee., niin hiljaisuus ääntelee hänen ympärillään.
Hänen jokainen sanansa on elävä voima
eikä se palaa ennenkuin se on työnsä tehnyt
Hän alentaa rikkaan ja ylpeän,
korottaa köyhän ja sorretun:
siksi hän toi maan päälle sodan,
häntä vihataan yhtä paljon kuin rakastetaan.
Kaikki hänen tiensä ovat tuntemattomat
eikä kukaan voi arvata hänen tekojansa,
syntisten keskellä hän viivähtää
eikä hänen puhtautensa mistään kosketuksesta tahraannu.
Kun hän on mennyt, niin maailma on tyhjä —
häntä itketään ja toivotaan palaavaksi.
Hänen pilkkaajansa eivät saa kunniaa
ja vihamiehensä sortuvat toinen toisensa jälkeen.
Se polvi, joka uutena nousee,
se ottaa hänet opettajakseen,
se tallettaa hänen sanansa,
asettaa ne ohjeeksi elämänsä tielle.
Se sanoo: Jum ala on meille puhunut,
mutta me emme häntä tunteneet,
nyt tahdomme hänen sanaansa tutkia
ia hänen muistoansa kauan palvella.
N:o 2 - 6
TIETÄ JÄ
Enempi kuin hän eläissään vaikutti
teki hän työtä kuolemansa jälkeen,
sillä hän ei puhunut yhdelle kansalle
eikä yhdelle ajalle kaikuneet hänen sanansa.
Hänen nimensä eli kautta aikojen
ja hänen sanansa syöpyivät ihmisten sisälle,
mutta niiden syvyyttä kukaan ei aavistanut
ja niiden merkitys kului ja unohtui.
Hänen totuudelleen rakennettiin temppeleitä,
mutta se ei seinien sisällä pysynyt,
hänen sanansa kiinnitettiin kirjoihin,
mutta niiden totuus ja voima ei säilynyt
Kuka voi viisauden vangiksi ottaa
ja sanoa: kas, tässä se minulla on?
Kun hän on luullut sen lujasti sitoneensa,
niin hänellä on vain sen viitta hallussaan.
Sillä Iäisen suu ei ole kerralla tukittu
eikä Hänen sanoillansa ole mittaa eikä määrää.
Siksi hän sanoi palvelijoillensa: minä tulen takaisin mutta he eivät häntä ymmärtäneet.
Se mikä yhdelle polvelle annettiin,
ei ole enää sama lasten lapsille;
niinkauan kuin ihmiskunta elää,
se kuuntelee elävää sanaa eikä kuollutta.
Sentähden on sanansaattajia monta,
ja he tulevat kukin määrätyllä ajallansa.
Heidän sanansa ovat sirpaleita samasta Sanasta
ja heidän äänensä kaikua samasta Äänestä.
Silloin kun pimeys on suurimmillaan,
kun epäusko ja sekasorto täyttävät maan,
silloin he ilmestyvät jälleen,
ja jolla korvat on kuulla, hän kuulee.
Se aika, joka jotakin kaipaa,
se kansa, joka tutkii ja etsii,
se kutsuu heitä luoksensa —
eivätkä he voi olla tulematta.
51
52
TIETÄJÄ
Nro 2 - 6
Mikä sarastus taivaalla näkyy,
mikä outo nyt odotus syntyy?
Mekö näemme heidän palaavan
ja meidänkö luokse he tulevat?
Onko jälleen tullut aikojen käänne,
saapuuko nyt mitä kauan odotettiin?
J a me - olemmeko valmiit vaataan ottamaan,
löytääkö Ihmisen Poika uskoa tullessaan?
.
—e
□ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □
MITÄ ON USKO?
il
Uskon psykologia.
Ihmiset lakkaamatta pettyvät toistensa suhteen, kunnes oppi­
vat toisiaan rakastamaan. He luovat kuvia itselleen toisistaan ja
särkevät toistensa kuvat, ja kun kuva on pirstaleiksi lyöty, muut­
tuu usein kuviteltu rakkaus vihaksi. Räikeimmässä muodossaan
esiintyy tämä, kun jokin ihminen nostetaan julkiselle jalustalle
henkisen etevämmyytensä nojalla ja jokainen sitten kuvittelee
häntä oman mielensä mukaisesti täydelliseksi. Pettymys on suuri,
kun hänet huomataan kuolevaiseksi personalliseksi olennoksi omituisuuksineen ja erityisyyksineen, ja ihmisten ihailu muuttuu si­
veelliseksi närkästykseksi, jopa halveksuksi ja vihaksi.
»/Minä
rakastin häntä niin ja uskoin häneen, mutta hän ei ollutkaan
rakkauteni ja uskoni arvoinen", sanoo jokainen pettyessään.
Salaisuus on kuitenkin se, etteivät pettyneet häntä rakasta­
neet. Rakkaus ei pety. Rakkaus avaa silmänsä - ja rakastaa
enemmän.
Rakkaus ei vaadi täydellisyyttä kaavojen mukaan.
Rakkaus näkee kaiken täydelliseksi.
Kuta enemmän rakkaus
oppii tuntemaan totuutta, sitä suuremmaksi rakkaus kasvaa. Otta­
kaa vaarin, ihmiset, jotka rakastatte, ja oppikaa, sillä teidän rak­
kautenne pannaan koetukselle. Ihailu ja kuvittelu häviää, mutta
rakkaus pysyy. Epäjumalat syöstään jalustoiltaan, mutta todelli­
sen jumalan kasvot alkavat näkyä. Jumala on, mutta epäjumalat
ovat meidän itsemme tekemiä.
Teimme viime luvussa sen havainnon, että jumalan laita on
sama kuin meidän ihailumme inhimillisten esineiden. Meitä ope­
N:o 2 — 6
TIETÄJÄ
53
tetaan ihailemaan jumalaa kaikkiviisaana, kaikkivaltiaana luojana
ja mielikuvituksessamme muodostamme hänestä mitä mahdottomimman ja ristiriitaisimman kuvan, luomme hänestä epäjumalan
ja teemme siten sen synnin, josta Mooses meitä varotti. Sanomme
uskovamme tuohon mielikuvaamme ja rakastavamme jumalaa.
Mutta kuinka semmoinen olisi mahdollista? Selvää on, että kun
silmämme aukenevat näkemään kuvamme ristiriidat, uskomme
haihtuu ja kuviteltu rakkautemme muuttuu välinpitämättömyydeksi,
halveksuksi tai vihaksi. Sillä kuviteltu oli sekä rakkautemme että
uskomme. Todellinen rakkaus syntyy vasta sitten, kun opimme
järkevästi ajattelemaan jumalaa, ja todellisen rakkauden ohella
todellinen usko. Usko ja rakkaus ovatkin yhtä. Sillä rakkaus
ei ole paljasta tunnetta enemmän kuin uskokaan. Molempien
salaisuus piilee syvemmällä.
Missähän on uskon alkujuuri? Herääkö usko itsestään vai
onko ihmisen vallassa pakottaa itseään uskomaan? Mitä sanoo
kokemus?
Tietysti sanaa «usko" voidaan käyttää eri merkityksissä.
Sillä voidaan tarkottaa puhtaasti älyllistä toimintaa, jolloin se on
niiden ja näiden tosiseikkojen totenapitämistä. Voimme uskoa,
että Amerikka on olemassa, vaikkemme ole siellä käyneet, että
maa kiertää auringon ympäri, vaikka silmälle näyttää päinvastoin,
j. n. e., kun vain järjellemme esitetään päteviä syitä uskoon. Usein
kyllä uskonnollistakin uskoa sekotetaan tämmöiseen totenapitämiseen, jolloin arvellaan, että joidenkuiden opinkappalten, esim.
kristillisen kirkonopin todeksi tunnustaminen on uskoa sanan
uskonnollisessakin merkityksessä.
Tämä on kuitenkin päivän
selvä erehdys. Uskonnollinen usko ei ole paljastaan eikä ensi
kädessä älyn toimintaa. Sen todistaa kokemus.
Kokemus näyttää, että on olemassa usko, joka täyttää ihmi­
sen sielun ja mielen, vallottaa hänen tunnemaailmansa ja kir­
kastaa hänen järkensä. Kaikki kertomukset uskonnollisista heräymyksistä viittaavat siihen, että usko on paljon, paljon enemmän
kuin älyllinen hyväksyminen, että se on sisäinen voima ja näke­
mys, joka herää ihmisessä, puhdistaa — ainakin hetkeksi hänen olemuksensa pahasta ja antaa hänen elämälleen uuden
siveellisesti korostetun sisällön. Usko on mahtavimpia psykolo­
gisia voimia. Ja kokemus todistaa, että se herää itsestään. Ih­
minen ei voi sitä pakottamalla pakottaa. Korkeintaan ihminen
voi jouduttaa sen tuloa. Ja eräässä merkityksessä ihminen aina
aiheuttaa sen syntymistä. Sillä usko ei herää ihmisessä, ellei
hän ole jumalaa eli totuutta etsinyt, ellei hän Jaakobin lailla ole
paininut jumalan kanssa, kunnes jumala on hänet siunannut.
Mutta ellei «jumala ihmistä siunaa", ei usko hänessä herää.
54
TIETÄJÄ
N:o 2 - 6
Tämän ymmärrämme paremmin, jos heitämme silmäyksen
inhimilliseen psykologiaan. Vanhan tutun jaotuksen mukaan ih ­
misen sieluelämässä ilmenee kolme peruskykyä: tieto, tunto ja
tahto. Muuan uudemman sielutieteen haara tahtoisi näistä poistaa
viimemainitun - tahdon - sen nojalla, että ihmisessä ei ilmene
puhdasta tahtoa: se mitä tahdoksi kutsumme on joko tunteen
tai ajatuksen aiheuttama sielullinen liikehtiminen vailla omape­
räistä taustaa. Kun me »tahdomme" jotakin, on se vain mieli­
kuva, joka pyrkii toiminnassa purkautumaan. Me »tahdomme",
ja tahtomme on joko himoa ja mielitekoa tai järjen aiheuttamaa
itsepakotusta. Sehän näkyy uskonnollisestakin elämästä, sanovat
nämä tahdonkieltäjät. Ihminen tahtoo elää uskonnollista elämää
sentähden että hänen uskonsa hyväilee hänessä jotain salaista
tunne-elämää; tai sentähden että hänen järkensä on vakuutettu
jostain siveellisestä velvollisuudesta, esim. helmasynnistään luopu­
misen velvollisuudesta. Ja senpätähden ihmisen uskonnollisessa
elämässä usein ilmenee vaikeitakin ristiriitoja, kun tunne ja järki
käyvät eri suuntaan. Tunne pyytää »tee" ja järki sanoo »älä
tee". »Tahdolla" ei ole muuta edessään kuin kallistua joko
tunteen tai järjen puoleen — liian usein edellisen, moittii ihmi­
nen itseään. Näyttää siis todella kuin tahdonkieltäjillä olisi ko­
kemus ja todellisuus puolellaan. Ihmisen jokapäiväinen tahto on
ainakin sangen ontuvaa laatua.
Väärin on kuitenkin kieltää tahto. Todistettu on ainoastaan,
että tahdon ilmennys on riippuvainen toisista sielunkyvyistä ih­
misen jokapäiväisessä elämässä, mutta avoimeksi jää kysymys,
eikö tahto itsessäänkin voisi toimia. Ja jos kysymme, eikö ole
mitään sieluntilaa, jossa tahdon elämä selvemmin .vaikuttaisi ja
näkyisi, saamme tähän myöntävän vastauksen kokemukselta: semT
moinen sieluntila on todellinen uskonnollinen usko. Usko on
itse asiassa ihmisen tahdon heräämistä.
Koska, kuten sanottu, usko herää? Kun ristiriita järjen ja
tunteen väliltä haihtuu, kun sopusointu sisäisessä elämässä saavu­
tetaan. Niinkauan kuin ristiriitaa on olemassa, on myös tahto
riippuvainen toisesta tai toisesta, on joko järjen tai tunteen pal­
veluksessa. Mutta kun järki ja tunne kohoavat sopusointuun,
silloin tahto uskossa herää ja pääsee vapäasti vaikuttamaan. Tahto
on ihmisen sisäinen jumalallinen voima, ja usko on tahdon he­
räämistä.
Uskosta on hebrealaiskirjeessä erittäin syvällinen määritelmä.
11 luvun ensimäinen säe kuuluu Bibliaseuran suomennoksessa:
»mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, vakaumus
asioista, jotka eivät näy". Kun tarkastamme kreikkalaista tekstiä,
huomaamme kuitenkin suomennoksen pintapuoliseksi, jopa vää-
N:o 2 - 6
TIETÄJÄ
55
räksikin. Lause kuuluu kreikaksi: esti de pistis elpizotnenoon
hypostasis, pragmatoon elenkos ou blepomenoon. Suomentamalla
sanasta sanaan saamme tästä seuraavan käännöksen: «mutta usko
on toivottujen (asiain) hypostaasi, näkymättömien tekojen todiste."
Tämmöinen sanatarkka suomennos on tietysti kääntäjistä ollut
mahdoton, koska he eivät sitä olisi ymmärtäneet. Se se kuiten­
kin tarkasti vastaa alkutekstin henkeäkin.
«Usko on toivottujen asiain (eli tekojen) hypostaasi." Mitä
on hypostaasi? Latinalainen raamattu sanoo substantia. Molem­
mat nämät sanat merkitsevät «aineellinen perusta".
Usko on
siis «toivottujen asiain aineellinen perusta", ehto, jota ilman ih­
misen toivomus ei toteudu. Tämä on totta jokapäiväisenkin
elämän suhteen. Vahva usko auttaa ihmistä maallistenkin toivo­
musten saavuttamisessa. Kuinka paljon enemmän taivaallisten ja
näkymättömäin! Sillä niiden puoleen on uskonnollinen usko
kääntynyt.
Usko tässä merkityksessä tavottelee yhä lähempää
suhdetta ihmisen ja jumalan välillä, yhä suurempaa valtaa synnin
ja pahan yli, yhä kasvavaa täydellisyyttä, epäitsekkyyttä, rakkautta.
Nyt usko juuri on näiden tavottelujen ja pyrkimysten ehdoton
ehto, sillä uskossa vasta ihmisen todellinen tahto on herännyt.
Ja kun sanotaan että usko on toivomusten «aineellinen perusta",
viitataan siihen, että usko yksin (eli tahto) saa näkymättömän
maailman aineellisuuden liikkumaan. Näkymätön käy aina ennen
näkyväistä. Jos mitä toteutuu eli tapahtuu fyysillisessä maailmassa,
on se ensin toteutunut näkymättömässä. Näkymätön on siis muo­
vailtava, jos mielii saada muutoksia aikaan näkyväisessä. Jumalan
tahto tapahtuu ensin taivaissa, sitten maan päällä. Kun ihminen
tahtoo toteuttaa jumalan tahtoa maan päällä, täytyy hänen se
ensin tehdä tajuntansa sisäisissä taivaissa. Tämä on mahdollinen
uskon kautta. Uskossa ihminen luo, sitten luotu ilmenee.
Sentähden hebrealaiskirje lisää: «usko on näkymättömien
tekojen todiste." Usko on todistuksena siitä, että ihminen suo­
rittaa näkymättömiä tekoja. Usko on näet olemista, elämää, ja
henkisesti katsoen oleminen yksin on toimintaa. Kovasydäminen
ihminen, joka tilapäisesti, sattumalta srorittaa hyvän työn, ei hen­
kisesti katsoen ole hyvää tehnyt. Henkisesti pysyy, että hän on
kovasydäminen. Henkisesti hän suorittaa kovasydämisiä tekoja,
luo ympärilleen kovasydämistä ilmapiiriä. Auttavainen ja lempeä
ihminen sitä vastoin suorittaa henkisesti lempeitä tekoja ja luo
ympärilleen auttavaista ilmapiiriä. Jos tämä pitää paikkansa hei­
kossa muodossa jokapäiväisessä elämässä, on se elinvoimaisinta
todellisuutta uskosta puhuttaessa. Ihminen, joka uskoo, on hen­
kisesti katsoen alituisessa toiminnassa. Uskollaan ja uskossaan
hän intensiivisesti ja lakkaamatta muovailee näkymättömän maail­
56
TIETÄJÄ
N jo 2 - 6
man aineellisuutta.
Hän luo ympärilleen paratiisia ja taivasta,
hän elää iankaikkista autuutta, hän täyttää jumalan tahtoa. Hä­
nestä leviää kuin auringosta eloa uhkuvia ja eloa antavia säteitä,
jotka sytyttävät toisissa jaloja tunteita ja ajatuksia ja kiihottavat
jaloihin tekoihin.
Hänen elämänsä on yhtä toimintaa, vaikka
hänen toimintansa onkin vain hänen olemisessaan, hänen uskos­
saan. Hänen uskonsa onkin tämän hänen toimintansa, näiden
hänen »näkymättömien tekojensa" todistus.
Usko on siis merkillinen psykologinen voima, emmekä sitä
ymmärtäisi, ellemme tietäisi, että se on ihmisen jumalallisen tah­
don ilmausta.
Nyt meidän on katsottava, mikä uskomme sisältö on oleva,
ja siinäkin voimme ottaa oppaaksemme hebrealaiskirjeen.
Pekka Ervast
□ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □
□
KIRKON JA VAPAAMUURARIUDEN JUHLA­
MENOJEN JUURET,
m.
On historiallinen asia, sillä joukko muinaisten kirjailijain
tallettamia tosiseikkoja sen vahvistaa, että kirkon muotomenot ja
vapaamuurarius ovat lähteneet samasta alkuperästä ja kehittyneet
käsikädessä. Mutta koska vapaamuurarius, kaikista erehdyksistään
ja myöhemmistä uutuuksistaan huolimatta oli paljon lähempänä
totuutta kuin kirkko, niin kirkko alkoi hyvin pian sitä vainota.
Vapaamuurarius oli alkulähteeltään yksinkertaisesti vain muinaista
gnostisismia eli samaa kuin varhainen esoterinen kristinusko; kir­
kolliset muotomenot olivat ja ovat eksoterista pakanuutta, pelkkää
ja yksinkertaista, uudestaan muovailtua, emme edes sano puhdis­
tettua.
Lukekaa Ragonin teokset, erään vapaamuurarin, joka
unohti enemmän kuin meidän päiviemme vapaamuurarit kaiken
kaikkiaan tietävät. Tutkikaa, vertaillen keskenään, kreikkalaisten
ja latinalaisten kirjailijain satunnaisia mutta monilukuisia lausun­
toja, sillä monet niistä olivat vihittyjä, mitä oppineimpia neofyteja
(kokelaita) ja mysterioista osallisia. Lukekaa vihdoin kirkko-isien
monimutkaisia ja myrkyllisiä parjauksia gnostikkoja, mysterioita ja
vihittyjä vastaan silloin te viimein voitte keksiä totuuden.
Silloin kun vielä varhaisessa kristinuskossa ei ollut kiinteitä us­
konoppeja eikä määrättyjä juhlamenoja eikä yleensä kirkkoa, sil­
loin muutamat »pakanalliset" filosofit laskivat perustuksen viime­
N:o 2 —6
TIETÄ JÄ
57
mainituille, aikansa valtiollisten tapahtumien yllyttäminä mutta
saaden ankarata vainoa osakseen kristinuskon kiihkomielisiltä piis­
poilta. H e , sekottivat mitä ovelimmalla tavalla viisaususkonnon
totuudet tietämättömälle rahvaalle rakkaisiin eksoterisiin sepityksiin, ja he antoivat alun sekä ritualistisille kirkoille että uuden­
aikaisen vapaamuurariuden loosheille. Viimemainitun tosiasian
todistaa Ragon verratessaan nykyaikaista vapaamuurari-liturgiaa
muinaisiin mysterioihin ja osottaen, mitä menoja noudattivat var­
haisimmat vapaamuurarit; mitä kirkkoihin tulee, voidaan saman­
lainen vertailu tehdä kirkon ohjesääntöjen, pyhien astioiden ja
juhlien sekä vastaavien pakanallisten välillä. Mutta kirkot ja va­
paamuurarius ovat menneet kauas toisistaan niiltä päiviltä, jolloin
ne olivat yhtä. Jos kysytään, kuinka ulkopuolinen voi tämän
tietää,1 on vastaus: muinainen ja nykyaikainen vapaamuurarius
kuuluu jokaisen itämaisen salatieteilijän tutkimusvelvollisuuksiin.
Vapaamuurarius, ulkonaisista turhanpäiväisyyksistä ja uuden­
aikaisista keksinnöistä (varsinkin raamatullisesta hengestään) huo­
limatta, tekee hyvää sekä siveellisellä että näkyväisellä tasolla —
tai teki niin ainakin kymmenen vuotta sitten (siis 1870 luvulla
viimeistään. - Suom.) 2 Se oli todellinen ecclesia, »kirkko",
tarkottaen veljellistä yhtymää ja keskinäistä apua — joka on ainoa
uskonto, religio, maailmassa, jos pidämme tuon sanan johtuneena
sanasta religare, »sitoa yhteen", koska se teki kaikki siihen kuu­
luvat »veljiksi" - riippumatta kansallisuudesta ja uskontunnus­
tuksesta. Eikö se suunnattomine rikkauksineen voisi tehdä paljon
enemmän kuin se nyt tekee, ei ole meidän asiamme päätellä.
Emme ainakaan huomaa mitään näkyväistä, huutavaa pahaa läh­
tevän tästä laitoksesta eikä kukaan paitsi roomalainen kirkko ole
koskaan tavannut sitä mitään vahinkoa tekemästä. Voiko kirkon
kristinusko sanoa samaa itsestään? Vastatkoon kirkollinen ja maal­
linen historia. Ensinnäkin kirkko on jakanut koko ihmiskunnan
Kaineihin ja Abeleihin; se on tappanut miljoonia ihmisiä juma­
lansa nimessä — tosiaankin sotajoukkojen Herran, julman Jehovah
1 Tekijä, H. P. Blavatsky ei naisena voinut kuulua vapaamuurareihin
eikä tulla heidän salaisuuksiinsa vihityksi. Yhtäkaikki hän teoksissaan
osotti niin hyvin tuntevansa kaikki heidän oppinsa, että he kaikista sään­
nöistään poiketen antoivat hänelle korkean vapaamuuraridiplomin.
Suom.
2 Vapaamuurariuden alusta asti on ensimäinen tapahtunut hajaannus
se, mikä nyt on sattunut brittiläisten ja amerikalaisten vapaamuurarien
sekä toiselta puolen ranskalaisten »lesken poikien", Qrand Orienkin välillä.
Se saattaa helpostikin muodostaa niistä kaksi vapaamuurariuden osastoa,
protestanttisen ja roomalaiskatolilaisen vapaamuurarikirkon, ainakin mitä
muotomenoihin ja veljesrakkauteen tulee.
58
TIETÄJÄ
Nro 2 - 6
Sabbaothin nimessä - ja sen sijaan että olisi antanut sysäyksen
sivistykselle, kuten sen seuraajat niin mielellään kerskailevat, se
on pidättänyt kehitystä läpi pitkän, uuvuttavan keskiajan. Vasta
tieteen säälimättömistä hyökkäyksistä ja ihmisten alkaessa vapautua
sen kahleista alkoi se menettää vallan käsistään eikä enää voinut
pidättää valistusta. Mutta eikö kirkko ole lieventänyt, niinkuin
väitetään, »pakanuuden raakalaishenkeä" ?
Me sanomme mitä
painavimmin: ei. Kristinusko ja sen odium theologicum, »juma­
luusopillinen viha", sittenkun se ei enää voinut ehkäistä ihrniskehitystä, valoi kuolettavaa suvaitsemattomuuden henkeään, raakaa
itsenäisyyttään, ahneuttaan ja julmuuttaan uudenaikaiseen sivis­
tykseen tekopyhän ja laimean kristillisyyden verhossa. Milloin
olivat pakanoiden Caesarit verenhimoisemmat tai kylmäverisemmät
julmuudessaan kuin nykyaikaiset hallitsijat armeijoineen? Milloin
proletariatin miljoonajoukko on nähnyt nälkää niinkuin meidän
päivinämme? Milloin ihmiskunta on enemmän kyyneleitä vuo­
dattanut ja kärsinyt 1ruin nykyhetkellä?
Niin, oli aika, jolloin kirkko ja vapaamuurarius olivat yhtä.
Ne olivat kiihkeän siveellisen jännityksen vuosisatoja, ajattelun
murroskausia, raskaita kuin painajainen, taistelun aikoja. Kun
silloin uusien ihanteiden esille tuleminen näennäisesti repi alas
vanhat pyhätöt ja hävitti vanhat epäjumalat, niin todellisuudessa
se lopulta rakensi nuo temppelit uudestaan vanhoista aineksista
ja pystytti samat epäjumalat, uusilla nimillä varustettuina. Se oli
yleistä jälleenmuodostelua ja puhtaaksi pesua - mutta sangen
pintapuolista. Historia ei saata meille kertoa — mutta perimä­
tieto ja oikeamielinen tutkimus sen todistaa — kuinka monta
puoli-hierofanttia ja vieläpä korkeata vihittyä pakotettiin luopioiksi
rupeamaan, jotta saisivat säilytetyiksi vihkimyksen salaisuudet.
Praetextatuksen, Akaijan prokonsulin mainitaan lausuneen aika­
kautemme neljännellä vuosisadalla, että »jos kreikkalaisina riiste­
tään ne pyhät mysteriot, jotka sitovat yhteen koko ihmiskunnan,
on se samaa kuin jos heiltä riistäisi heidän elämänsä". Vihityt
ehkä ottivat viittauksesta vaarin ja siten tahtoen tai tahtomattaan
yhtyivät uuden uskon seuraajiin. Kun he siinä tulivat hallitse­
viksi, toimivat he sen mukaan. Muutamat hellenisoituneet juuta­
laiset gnostikot tekivät samoin ja siten useampi kuin yksi »Klemens Aleksandrialainen" — joka kaiken näön mukaan oli kään­
tynyt kristitty mutta sydämeltään tulinen uus-platonikko ja sama
filosofinen pakana kuin ennenkin - tuli tietämättömien kristil­
listen piispojen opettajaksi. Sanalla sanoen vastentahtoiset kään­
tyneet sekottivat yhteen nuo kaksi ulkonaista taru-oppia, vanhan
ja uuden, ja esittäissään kansanjoukoille näin syntyneen yhdistel­
män, he pidättivät itseään varten pyhät totuudet.
N:o 2 - 6
TIETÄ JÄ
59
Minkälaisia kristittyjä heistä tuli, voidaan päättää uus-platonikko Synesiuksen esimerkistä. Kuka oppinut ei tuntisi tai us­
kaltaisi kieltää sitä tosiasiaa, että tämä Hypatian * harras ja suo­
sittu oppilas ei edes ollut kastettu, kun hänelle jo Egyptin piispat
tarjosivat ylimmäistä piispanistuinta Ptolemaiosten kaupungissa?
Jokainen tutkija tietää, että kun hänet lopulta kastettiin, hänen
suostuttuaan tarjottuun virkatoimeen, oli suostumus niin pinnalli­
nen, että hän sen allekirjottikin vasta kun hänen omiin asetta­
miinsa ehtoihin oli taivuttu ja hänen tulevat oikeutensa taatut.
Omituinen on jo ensimäinen pykälä. Hän asetti vääjäämättö­
mäksi ehdoksi, että hänen oli saatava olla tunnustamatta niitä
(kristillisiä) oppeja, joihin hän, uusi piispa, ei voinut uskoa.
Vaikka hänet siis kastettiin ja vihittiin määrätyllä tavalla diako­
niksi, papiksi ja piispaksi, ei hän eronnut vaimostaan, ei jättänyt
platonista filosofiaa eikä edes metsästystä, joka kaikilta muilta
piispoilta oli niin ankarasti kielletty. Tämä tapahtui vielä viiden­
nellä vuosisadalla.
Tuollaiset välipuheet vihittyjen filosofien ja uudistuneen juu­
talaisuuden tietämättömien pappien välillä olivat noina aikoina
lukuisia. Edelliset koettivat pelastaa »mysteriolupauksensa" ja
personallisen arvonsa ja sitä varten heidän oli turvauduttava
sangen valitettavaan tinkimiseen kunnianhimon, tietämättömyyden
ja kansallisen uskonkiihkon nousevan aallon kanssa. He uskoivat
jumalalliseen ykseyteen, Ainoaan eli Solukseen, joka oli ehdoton
ja tutkimaton; ja kuitenkin he suostuivat julkisesti palvelemaan
ja kunnioittamaan Stf/'ia, Aurinkoa liikkuvana kahdentoista apos­
tolin keskellä, jotka ovat XII eläinradan merkkiä ja Jakobin XII
poikaa. Rahvas (hoi polloi) jäi tietämättömäksi edellisestä ja pal­
veli jälkimäisiä ja niiden mukana omia kauvan kunnioitettuja ju­
maliaan. Palveluksen esineiden siirtäminen Aurinko-, Kuu- ja
muista kosmillisista jumalista valtaistuimiin, hallituksiin, pääenkeleihin ja pyhimyksiin ei ollut ensinkään vaikeata; sitä vähemmän
vaikeata, koska nuo tähtijumalat otettiin uuteen kristilliseen kaa­
noniin miltei muuttumattomin nimityksin. Kun siis messussa
»Suuri valittu" puoliääneen lausui ehdotonta alistuvaisuuttaan
kaikkeuden korkeimmalle ykseydelle, »tutkimattomalle tekijälle"
ja ääneen juhlallisesti kaiutti »pyhän sanan", niin hänen apulai­
sensa jatkoi laulamalla Kyrielin noitten alempien tähti-olentojen
nimistä, joita kansanjoukot saatettiin palvelemaan. Vastatulleen
katekumeenin mielestä, joka vain muutamia kuukausia tai viikkoja
aikaisemmin oli lukenut rukouksia Apishärälle ja pyhälle Kyno1 Aleksandrian
marttyyri ja uhri.
neitsyt-filosofi,
pahasti
kuuluisan
Cyrillus-piispan
60
TIETÄJÄ
N:o 2 - 6
kefalukselle (Koirapäiselle), pyhälle lbislinnulle ja haukkapäiselle
Osirikselle, mahtoi vain tuntua siltä, että Johanneksen kotka ja
jumalallinen kyyhkynen (joka kasteen todistajana liiteli jumalankaritsan päällä) olivat vain hänen oman kansallisen pyhän eläi­
mistönsä luonnollinen seuraus ja kehitys, sen, jota hän oli oppi­
nut palvelemaan syntymästään asti. *
//. p. Blavatsky.
□□□□□□□□□□□□□□□□□□□□□□□□□□□□D
KUINKA SOISIN MAATANI HALLITTAVAN?
m.
Kansa, valtio ja kansallishaltia.
Ennenkuin esitän viime luvussa lupaamani käytöllisen esi­
merkin, joka koskee Suomea, tahdon parilla sanalla kuvata, miltä
kannalta salatieteilijä katselee valtiota rakentavaa sivistyskansaa ja
millaisena tämä hänelle esiintyy.
Olkoon silloin heti sanottu, että kansa okkultisesti katsoen
- kuten jokainen teosofi tietää - on yksilöllinen kokonaisuus,
1 On erehdystä sanoa, että Johannes evankelista tuli vapaamuurarien
suojeluspyhimykseksi vasta kuudennentoista vuosisadan jälkeen ja se si­
sältää kaksinkertaisen väärinkäsityksen. Johannes, „jumalallinen näkijä"
ja Ilmestyskirjan tekijä, eroaa suuresti siitä Johannes evankelistasta, joka
nykyään esitetään kotkan seurassa, sillä jälkimäinen Johannes on Irenseuksen luomus neljännen evankeliumin kerällä. Molemmat olivat tuloksena
Lyonin piispan (Irenseuksen) riidasta gnostikkojen kanssa eikä kukaan voi
sanoa, mikä oli tuon suurenmoisimman evankeliumin kirjottajan oikea
nimi. Mutta sen me tiedämme, että kotka laillisesti kuuluu Ilmestyskirjan
tekijälle Johannekselle. Tuo kirja kirjotettiin tosin vuosisatoja e. Kr. ja
vain muodostettiin uudestaan, ennenkuin se otettiin vastaan kaanoniin.
Tämä Johannes eli Oannes oli kaikkien egyptiläisten ja kreikkalaisten
gnostikkojen tunnustettu suojelija aikojen alusta. Nuo gnostikot ne ra­
kensivat Mvapaamuurareina" n. k. Salomonin temppelin ja jo paljon aikai­
semmin pyramiidit. Kotka oli tuon Oanneksen merkkinä mitä vanhin
vertauskuva — egyptiläisten Ah, Zeuksen lintu ja kaikkien vanhojen kan­
sojen keskuudessa Auringolle pyhitetty (vert. suomalaisten pyhä kokko
— Suom.) Vieläpä juutalaisten vihityt kabbalistit sen omaksuivat wSefirah Tiferethin, henkisen eetterin eli ilman symbolina", sanoo Mr. Myersin
Qabbalah. Druideille kotka oli korkeimman jumaluuden symboli ja se
oli osana keruubien vertauskuvastosta. Sen omaksuivat kristinuskoa ai­
kaisemmat gnostikot ja se näkyi Taun juurella Egyptissä, ennenkuin se
ruusu-ristin merkissä pantiin kristillisen ristin juurelle. Etupäässä ollen
Auringon lintu kotka välttämättä on yhteydessä jokaisen Aurinko-jumalan
kanssa ja kuvaa jokaista tietäjää, joka katselee astraalivaloa ja siinä näkee
menneisyyden, tulevaisuuden ja nykyisyyden varjot yhtä helposti kuin
kotka katselee aurinkoa.
N:o 2 — 6
TIETÄJÄ
61
joka suhteessa verrattavissa, joskin matatis mtitandis, inhimilliseen
yksilöön. Ei okkultisesti mitään merkitse, että kansassa, kuten
Suomessa, puhutaan kahta kieltä (tai useampia, kuten Schweitzissä
tai Cubassa); kansa on kuitenkin yksi, kun kerran isänmaa on
yhteinen ja jokainen kansalainen sisimmässään tuntee kuuluvansa
juuri siihen kansaan. Kansallinen yksilöisyys on historiallista,
maantieteellistä, politillista laatua, ja tietysti on edullista, jos on
vain yksi kieli ja yksi rotu, mutta ennen kaikkea liittää kansan
yksilöitä yhteen yhteinen historiallinen tehtävä eli yhteinen kan­
sallinen dharma - ja yhteinen karma.
Inhimillisessä yksilössä olemme teosofeina tottuneet erotta­
maan seuraavat pääperusteet eli prinsiipit: fyysillisen ruumiin ja
siihen liittyvän eetteriruumiin, astralisen käyttövälineen eli tunneruumiin ja sen korkeampana puolena mentalisen käyttövälineen
eli älyruumiin, sekä vihdoin inhimillisen minän. Nämä kaikki
ilmenevät nyt jo fyysillisen ruumiin välityksellä näkyväisessä
maailmassa ja asuvat siis ikäänkuin fyysillisessä ruumiissa. Ih­
misen korkeammat hengenvoimat, aatmaa ja buddhi, odottavat
vielä salassa ilmennystään.
Kun nyt vertaamme kansaa kokonaisuutena inhimilliseen yk­
silöön, on tarkattava, mikä puoli kansan elämässä vastaa ihmisen
kutakin pääperustetta. Monta kertaa olen ollut tilaisuudessa esit­
tämään oppia, jonka mukaan kansallishaltia vastaa kansassa ihmi­
sen minää. Ja jos kysymme, mikä kansallishaltian varsinainen
tunnusmerkki on, saatan vastata, että se on dharma eli kansan
historiallinen tehtävä. Kansallishaltia on tämän dharman okkultinen edustaja eli ruumistuma. Kansallishaltia tietää, mitä varten
hänen kansansa on olemassa, tai ehkä vähemmän jyrkästi sanoen,
mikä tehtävä historian näyttämöllä on sille uskottu; kansallishaltia
niittää kunnian ja riemun siitä, että hänen kansansa täyttää teh­
tävänsä, kansallishaltia myös suree ja kärsii, jos hänen kansansa
ei ole tehtävälleen uskollinen. Syvällä yksilöissään kansa tajuaa
ja tuntee dharmansa, ja muutamat kansan yksilöistä, nerokkaim­
mat, lahjakkaimmat, epäitsekkäimmät, tuovat julki uskonnollisessa,
filosofisessa, taiteellisessa ja tieteellisessä muodossa, mitä he kan­
sallishaltian olemuksesta ymmärtävät.
Mikä puoli kansan elämässä vastaa ihmisen tunne- ja älyruumista? Tämänkin jokainen teosofi tietää: se on kansallinen
ja isänmaallinen aura . Tämä kansallisaura on kuin kiehuva kat­
tila. Siinä myllertävät kaikki kansan intohimot, halut, vietit ja
vaistot. Jokaisen yksilön ne tempaavat virtaansa, ja jokainen yk­
silö on kykynsä mukaan kutsuttu työskentelemään ja ponnista­
maan siinä virrassa, kutsuttu muovailemaan ja jalostamaan sen
aineksia, muuttamaan sen sokeita vaistoja järkeviksi ajatuksiksi ja
62
TIETÄ JÄ
N:o 2 - 6
inhimillis-jumalallisiksi tunteiksi. Niin, meidän yksilöllinen kehi­
tyksemme on suorastaan riippuvainen siitä, missä määrin me
puhdistamme, kohotamme ja inhimillistytämme kansamme suurta
itsetiedotonta personallisuutta. Kansallisaura on todella luovien
voimien suunnaton työpaja, missä vanhaa karmaa muovaillaan ja
uutta valmistetaan. Kansallisaura on näkymätön kahle, joka sitoo
jokaisen personallisen ihmisen hänen maahansa ja kansaansa. Se
on meidän helvettimme ja meidän kiirastulemme, mutta myöskin
meidän paratiisimme ja taivaamme, mikäli kulloinkin täytämme
velvollisuutemme. Se on meidän kotimme kuoleman jälkeen.
Itsestään on selvää, että ihmisen fyysillistä ruumista vastaa
kansassa koko näkyväinen isänmaa ja kaikki siinä elävät yksilöt.
Ja niinkuin ihmisen ruumiillisessa organisatsionissa voidaan erot­
taa kolme päätekijää: hermoston, verenkierto- ja ruoansulatusjärjestelmän, niin kansankin ruumiissa toimii kolme järjestelmää:
henkisesti johtava, valtaa käyttävä ja taloudellinen, vaikka eivät
joka hetki täydellisesti ilmenisikään n. k. yhteiskuntaluokissa.
Tahdon selittää. Ihminen ajattelee, elää eli toimii ja syö.
Aivojensa avulla hän ajattelee, sydämensä välityksellä hän elää,
vatsansa nojalla hän syö. Kaikki toiminnat ovat fyysillisessä elä­
mässä yhtä tärkeät. Vatsan tehtävä on pitää huolta ruumiin ta­
loudesta, korvata tappiot, antaa uusia aineksia elinvoiman käytet­
täväksi. Sydämen tehtävä on kuljettaa elinvoimaa joka osaan
ruumista, ylläpitää ruumiin elämää, suojella sitä, jakaa valtaa ja
voimaa sen mukaan kuin sitä tarvitaan. Aivojen ja hermoston
tehtävä on johtaa ja hallita tätä kaikkea.
Samoin kansassa ja yhteiskunnassa. Elinkeinoja harjottavat
luokat, maanviljelijät, tehdasväki, kauppiaat, kaikki ne yhdessä
vastaavat ihmisruumiin vatsaa ja pitävät huolta kansan taloudelli­
sesta asemasta. Kun työtä tekevä kansa ja kauppiaat eli porvarit
erotetaan eri luokiksi, saadaan neljä yhteiskuntaluokkaa. Mutta
kuten näemme, ne olennaisesti kuuluvat yhteen. Ihmisruumiin
sydäntä taas vastaavat armeijat ja virkakunnat, jotka käyttävät
heille uskottua valtaa, katsoen, että oikeus vallitsee kaikkialla, että
jokainen saa osansa, ja suojellen kansan ruumista sisäisiä ja ul­
konaisia vihollisia vastaan. Vihdoin aivoja ja hermostoa vastaa­
vat opettajat, ajattelijat, uskonnollisesti heränneet, tiedemiehet,
taiteilijat, kirjailijat, sillä nämä ovat ne, jotka todella hallitsevat
- tai joiden tulisi hallita - kansaa, koska ne edustavat kansan
henkistä ja älyllistä auktoriteettia ja ovat sen luonnollisia lain­
laatijoita.
Niinkuin ei ihmisen ruumiissa esim. sydän tai vatsa voi
nousta kapinaan päätä vastaan ilman vauriota ja vahinkoa kaikille
ruumiin toiminnoille, niin ei yhteiskunnassakaan saa vallita kireä
Nro 2 - 6
TIETÄ JÄ
63
väli eri luokkien välillä, vaan tulee jokaisen palvella toistaan,
täyttäen tarkasti oman velvollisuutensa. Ei virkamahti saa sortaa
taloudellista luokkaa eikä nousta henkisen yhteiskuntaluokan arvo­
vallan yläpuolelle. Ei taloudellinen luokka saa esim. järjettömiä
lakkoja toimeenpanemalla kieltäytyä valmistamasta ravintoa yhteis­
kunnalle. Eikä henkinen aristokratia saa unohtua nauttimaan
omasta sivistyksestään, vaan hyvin halliten kansaansa ja ohjaten
sen kohtaloja kansallisdharman mukaisesti pitää huolta siitä, että
kansa sivistyy ja kehittyy henkisessä elämässä ja tiedossa.
Kun vihdoin kysymme, mikä kansakunnan organismissa vas­
taa ihmisen eetteriruumista, sanon tähän lyhyesti, että sitä vastaa
itse valtio eli valtiomuoto. Niinkuin eetteriruumiiseen on pai­
nautunut ihmisen personallinen karma, niin kansankin karma
ilmenee sen vakiomuodossa, sen yhteiskunnallisessa ja politillisessa
asemassa. Ja niinkuin eetteriruumiiseen on sangen vaikea vai­
kuttaa, on sangen vaikea siinä aikaansaada muutoksia, niin on
myös ylen vaikea aikaansaada perinpohjaisia muutoksia yhteis­
kunta r uumiissa. Viha on valtava voima ja se voi joskus aikaan­
saada suuriakin muutoksia ihmisen synnynnäisessä luonteessa;
mutta ikävä kyllä muutokset usein osottautuvat häiriöiksi. Samoin
vallankumouksen voittamat tulokset usein ovat häiriöitä yhteiskuntaruumiissa, joista vain on seurauksena, että liiaksi pingotettu
eetteriruumis eli valtiomuoto ponnahtaa omasta voimastaan takai­
sin entiseen tilaansa. Suurempi voima kuin viha on rakkaus.
Rakkaus on ainoa turvallinen keino millä muuttaa sekä ihmisen
eetteriruumiissa piilevää luontoa että kansan valtiomuotoon pu­
keutunutta karmaa. Rakkaus ei toimi väkivaltaisesti. Se kutsuu
avukseen järjen kaikkia voimia ja valistaen, sivistäen, opettaen,
vakuuttaen se huomaamatta ja hyvällä saa ihmeitä aikaan. Kun
ihminen valistuu, hänen luonteensa jalostuu. Kun kansa sivistyy,
sen valtio- ja yhteiskuntamuoto itsestään paranee.
Mainitsin äsken ihmisestä puhuessani, että ihmisen prinsiipit
ilmenevät näkyväisessä maailmassa fyysillisen ruumiin välityksellä
ja siis ikäänkuin asuvat siinä. Määritelläkseni tätä suhdetta tar­
kemmin lisään edelliseen, että fyysillisen ruumiin eri toiminnat
vastaavat eri pääperusteita ja ikäänkuin symbolisoivat niitä. Niinpä
helposti näemme, että aivot ja hermosto ilmentävät ja vastaavat
äly- ja tunneruumista, sydän ja verenkierto eetteriruumista, vatsa
ja ruoansulatus varsinaisesti fyysillistä ruumista.
Samalla tavalla voidaan sanoa kansasta puhuessa, että älyllishenkinen ylimystö ilmentää kansallisauraa, virkalaitokset ja armeija
valtiomuotoa (joka on kansan eetteriruumis), maanviljelijät, työ­
väki ja porvarit (kauppiaat ja liikkeiden harjottajat) kansan fyy­
sillistä ruumista varsinaisessa merkityksessä. Toisin sanoen näky­
64
TIETÄJÄ
N:o 2 - 6
vässä maailmassa elävä kansa tuo ilmi sisäisiä näkymättömiäkin
prinsiippejään.
Mutta yksi on vielä, jota emme ole sijottaneet: ihmisen minä
ja sitä vastaava kansallishaltia. Kai nekin ilmenevät? Tietysti.
Ilman fyysillisesti tajuttavaa minäänsä ihminen ei olisi ihminen.
Ihmisen minä on kaiken takana hallitsevana ja koossapitävänä
voimana, ja ilmenee sekin aivojen ja hermoston välityksellä. Entä
kansallishaltia? Kansallishaltian symbolina ja edustajana on val­
tiossa hallitus, jonka siis pitää olla viisas, voimakas, itsetietoinen,
hillitty ja kansaliisdharmaa toteuttamaan pyrkivä, olkoon se hal­
litus sitten monarkinen tai tasavaltainen, perinnöllinen tai kansan
valitsema. Sen täytyy oman luontonsa nojalla kuulua henkiseen
ylimystöön, mutta ei saa suosia hengenheimolaisiaan toisten luok­
kien kustannuksella, vaan todellisena itsetietoisena hallitsijaminuutena kohota kaikkien puolueiden ja luokkien yläpuolelle,
silmälläpitäen jokaisen parasta, palvellen koko kansan onnea.
IV.
Suonien itsenäisyys.
Se esimerkki käytännöllisen politiikan alalta, jonka edellä
iupasin esittää, on yhteydessä kansallisdharmakäsitteen tajuamisen
kanssa. Kansoilla samoinkuin suuremmassa mitassa sivistyksillä,
aikakausilla, roduilla on aina henkisenä tehtävänä ruumistuttaa
joitain ihanteita, toteuttaa joitain aatteita j. n. e. Niinpä elämme
nyt ajassa, jolloin henkimaailma odottaa, koska sivistynyt maailma
on valmis luopumaan väkivallan opista ja omaksumaan Jeesuksen
rakkauden opin - jollei vielä kaikissa tämän muodoissa, ainakin
siinä, että kristityt valtakunnat lakkaisivat sotimasta keskenään ja
varustamasta itseään toisiaan vastaan. Varsinkin Suomi oli tässä
suhteessa erikoisessa asemassa ja sen karmassa oli erityinen tilai­
suus palvella maailman ja varsinkin Suomen kansallishaltian
dharmaa viittoamalla tietä maailmalle.
Puoli vuotta sitten saatoin vielä haaveilla seuraavasti:
«Kaikki kansalaiset ovat iloinneet maamme äsken saavutta­
masta valtiollisesta itsenäisyydestä; kaikki ovat arvatenkin ymmär­
täneet, että oman suomalaisen sivistyksen edellytyksenä ja ehtona
on valtiollinen riippumattomuus ja itsenäisyys. Onhan kansa kuin
yksilö: kuta kehittyneempi ja sivistyneempi yksilö on, sitä itsenäisempi ja riippumattomampi hän on; mutta yksilön riippumat­
tomuus on myös taloudellista laatua; ellei hän ole taloudellisesti
riippumaton, on hänen vaikea olla itsenäinen ja korkeasti sivisty­
nyt - sivistyskin on yhdeltä puolen ekonominen kysymys. Sama
N:o 2 - 6
TIETÄJÄ
65
on laita kansan. Kansa, joka ei ole taloudellisesti ja valtiollisesti
riippumaton, on pakotettu monessa suhteessa rajottamaan ja su­
pistamaan omia kulttuuripyrintöjään; niin, onpa vielä totta, mitä
Montesquieu sanoi, että »maita viljellään hyvin — ei missä mää­
rin ovat hedelmällisiä, vaan missä määrin ovat vapaita". Vapaus
ja itsenäisyys on sivistyskansan elinehto, niinkuin se on yksilön.
»Mutta niinkuin yksilöt, saattavat sivistyselämässään kulkea eri
polkuja - toiset tieteelliseen, toiset taiteelliseen, toiset uskonnol­
liseen suuntaan j. n. e .,—samoin kansoillakin on erilaisia kulttuuritehtäviä. Ja niinkuin yksilö mittaa kykyjään, voimiaan ja ulko­
naisia mahdollisuuksiaan, ennenkuin hän pääsee selville omasta
itsestään ja omasta sivistystehtävästään, samoin kansankin on tar­
kattava, mikä sen sivistysihanne on ja kuinka se on saavutetta­
vissa. Sentähden ei ole tällä hetkellä tuulesta temmattu seuraavakaan kysymys: ovatko kaikki selvillä siitä, mihin Suomen itse­
näisyys meitä velvottaa?
»Suomi on pieni kansa ja onpa tullut tavaksi lisätä, että Suomi
on köyhä kansa. Totta on, että meidän maallamme ei ole niitä
luonnonrikkauksia kuin esim. Venäjällä ja Ranskalla - meillähän
on tuskin muuta kuin metsämme ja koskemme. Totta on myös,
että me olemme maapallon pienempiä ja vähälukuisempia kansoja.
Ei siis meidän itsenäisyytemme ja sivistyksemme saata pukeutua
vallan samanlaisiin muotoihin kuin esim. Englannin tai Saksan
kansan.
»Kuitenkin näyttää siltä, kuin monet olisivat tämän tosiseikan
unohtaneet, ainakin kaikki ne, jotka ajattelevat Suomelle omaa
sotalaitosta. He eivät ota lukuun, että pienen ja verrattain köy­
hän kansan on mahdoton sota-asioissa kilpailla suurten valtojen
kanssa, niin, on mahdoton ollenkaan ylläpitää mitään uudenaikaista
sotalaitosta, jonka kustannukset tulisivat niin suuriksi, että Suomen
kansa nääntyisi niiden taakan alle ja kiroisi koko itsenäisyyttään.
Suomen itsenäisyyden täytyy pakostakin kulkea toista uraa ja pu­
keutua toisenlaiseen muotoon. Johon vielä tulee lisäksi, että jär­
jestetty sotalaitos asevelvollisuuksineen ja kasarmielämineen on
Suomen kansan hengelle tuiki vierasta.
»Jokapäiväisen järjenkin kannalta Suomen itsenäisyys velvot­
taa meitä luopumaan kaikista sotalaitos-ajatuksista ja kaikesta so­
tilaallisesta kunniasta ja turvautumaan vallan toisenlaisiin aseihin
itsenäisyytemme osotteeksi ja puolustukseksi. Ja kun teosofeina
kysymme teosofiselta elämänymmärrykseltämme neuvoa tässä suurpolitillisessa kysymyksessä, osotetaan meille selvä ja yksinkertainentie, jota myöten meidän - ja oikeastaan kaikkien kansojen - on
kuljettava, jos tahdomme itsenäisyyttämme oikein käyttää, siunauk­
seksi itsellemme ja maailmalle.
2
66
TIETÄ JÄ
N:o 2 - 6
»Jos suoraan kysytään ihmisiltä, mihin voimaan he pitkin
vuosituhansia ovat uskoneet, minkä voiman he ovat otaksuneet
pitävän yhteiskuntaa pystyssä ja minkä voiman he luulevat ky­
kenevän yhteiskuntaa järjestämään, - jos vaaditaan heiltä rehel­
linen vastaus, täytyisi heidän tunnustaa uskoneensa ja uskovansa
väkivallan voimaan. »Tieto on valtaa", sanotaan, mutta jokaikinen
valtaanpyrkijä on aina turvautunut nyrkin voimaan. Hallituksella
ei muka ole arvovaltaa, lakia ei totella, ellei sillä ole fyysillistä
voimaa tuhota vastustajansa. Tämä on pitkin historiaa näyttäyty­
nyt todeksi sekä teoriassa että käytännössä. Käsitys on niin syö­
pynyt ihmisiin, että heistä todella olisi turha totella hallitusta, jota
ei tarvitsisi pelätä.
»Ja kuitenkin on kaikkina aikoina elänyt ihmisiä, jotka ovat
olleet toisella kannalla. He ovat kyllä saaneet kärsiä vainoa ja
vihaa, jopa marttyyrikuolemankin, siitä, että ovat rohjenneet us­
koa toisin kuin vallassaolijat, mutta heidän aatteensa on elänyt ja
hiljaisesti vaikuttanut ihmismieliin. Nämä ihmiset - kutsummeko
heitä viisaiksi? — ovat opettaneet, että paha ei koskaan voiteta
pahalla, että väkivalta ei vie onneen. He ovat opettaneet, että
ainoastaan »siveät saavat periä maan", että väkivaltaa kammoksu­
vat ja rauhaa rakastavat ihmiset lopulta saavat vallan tämänkin
maan päällä. Heidän uskonsa on ollut suuri, he ovat eläneet ja
kuolleet sen puolesta. Mutta toiset ovat aina kutsuneet heitä haa­
veilijoiksi, epäkäytännöllisiksi fantasteiksi.
»Teosofia on noiden haaveilijoiden puolella. Teosofia väittää,
että ne juuri ovat kaikista käytännöllisimmät ihmiset, jotka usko­
vat järjen ja rakkauden voimaan ja hyvän tahdon lopulliseen voit­
toon eivätkä hetken haihtuviin väkivaltakeinoihin. Teosofia sanoo
näin: jos hallitus itse palvelee kaikkien parasta, ei se vaadi keltään
mitään, jota ei hänen järkensä ja omatuntonsa hyväksy. Ja jos
kerran jokainen rehellinen ihminen hyväksyy hallituksen toimen­
piteet, hän myös tottelee hallituksen määräyksiä vapaasta tahdos­
taan. Ei hallituksen tarvitse häntä pelotella ihmisarvoa alentavalla
tavalla. Hyvällä hallituksella on arvovalta itsessään. Jos yksilö
rikkoo yleisesti hyväksyttyjä lakeja ja säädöksiä, on tutkittava syitä
hänen rikokseensa. Hän on joko sairas tai siveellisessä tunnos­
saan loukkaantunut. Harvoin ihminen on pahantekijä. Joka tapauk­
sessa on häntä tutkittava ja otettava oppia hänestä. Ehkä yhteis­
kunta voi paljonkin voittaa henkistä kokemusta yksilön rikok­
sista!
»Joka miekkaan tarttuu, hän miekkaan hukkuu", sanoo juma­
lallinen viisaus. Kuinka on käynyt kaikkien niiden loistavien si­
vistysten, joiden tukena on ollut aseellinen voima?
Ne ovat
maan päältä hävinneet. Jälellä niistä ei ole muuta kuin hengen
N:o 2 - 6
TIETÄJÄ
67
ja tiedon aseilla saavutetut voitot. Jos nyt uutta sivistystä tah­
domme luoda, kuinka silloin turvautuisimme keinoon, joka on erot­
tautunut tehottomaksi ajan pitkään? Uusi yhteiskunta on luotava
uudelle pohjalle.
»Ja tämä on Suomen kansan hengen mukaista. Suomi on
vanha kansa, mutta se on kutsuttu uudestisyntyneenä alottamaan
uutta sivistystä. Aito suomalainen tietäjäkansa £i turvaudu väki­
vallan voimaan, vaan siveelliseen väkeen ja voimaan. Sen vah­
vuuden kallio on hengessä ja tiedossa. Yksimielisesti ja vakavasti
se hävittää vanhan yhteiskunnan väärät muodot ja asettaa uusien
lakien nojalla uuden järjestyksen. Riidasta luovutaan, luokkavihasta
kieltäydytään, kaikki riemuitsevat siitä, että onnen siemeniä kylve^
tään yltympäri . . .
»Olen kuvitellut, että me suomalaiset todella olisimme suoma­
laisia - hitaita, jöröjä, riidanhaluisia, mutta täynnä hyvää tahtoa
pohjalta . . .
»ja jos kysymme teosofiselta elämänymmärrykseltämme, mitä
uusi yhteiskunnallinen pohja sisältää, saamme empimättä vastauk­
sen: pois sota, pois väkivaltaisuus kaikissa sen muodoissa. Valtio
ei saa uhata toisia valtakuntia, vaan on sen asetuttava yhdenver­
taisuuden ja veljeyden kannalle toisia maita ja kansoja kohtaan.
Yhteiskunta ei saa pelotella omia jäseniään rangaistuksen ja vainon
uhalla, jos eivät nämä sen lakeja tottele, vaan on sen kasvatettava
heitä kaikkia kunnon kansalaisiksi, jotka tuntevat yhteiskuntansa
lait, hyväksyvät ne ja noudattavat niitä vapaasta halustaan. Sem­
moinen oli ihanne ja siihen päin teosofia neuvoo meitä pyrkimään.
Olisiko niin mahdotonta, niin järjetöntä, niin epäkäytännöllistä
kerrankin yrittää ja koettaa jotain uutta? Pitääkö kaikkien hyvien
pyrkimysten, kaikkien jalojen toiveitten aina hukkua kyyneliin ja
verivirtoihin?"
Näin kirjotin vielä joulukuussa, vaikka silloin jo pelkäsin
pahinta. Nyt en tietenkään saata ajatella aivan samalla tavalla.
Oma periaatteeni on luonnollisesti muuttumaton, uskon yhä vie­
läkin rauhan voimiin, mutta en enää odota, että Suomen kansa
tällä hetkellä toteuttaisi aseettomuuden ihannetta. Osa kansas­
tamme petti odottamattomalla tavalla juuri aseettomuuden aatteen,
jonka se sosialistisen maailmankatsomuksen mukaisesti oli omak­
sunut ihanteekseen. Kuinka silloin kansan enemmistö rauhallisena
olisi voinut katsella vähemmistön vallankumousta? Tietysti sekin
tarttui aseisiin torjuakseen ihanteensa pettäneiden, harhaan joh­
dettujen työväenjoukkojen ja muukalaisten viekottelijain hyök­
käyksiä yhteiskuntaa ja sen yksilöitä vastaan. Niin raskas kuin
totuus on, on se tunnustettava.
Ja samalla siirtyy nyt meilläkin se aseettomuuden periaate,
68
TIETÄJÄ
N:o 2 - 6
joka on kansallishaltiamme dharmassa, eksoteerisesta taas esoteeriseksi. Se koskee Jeesuksen Kristuksen välittömiä oppilaita,
mutta ei vielä toteudu koko kansan elämässä. Toivottavasti ny­
kyinen kärjistynyt tilanne maailmassa on ohimenevä, joten kerran
taas koittaa päivä, jolloin Suomen kansan karmassa on mahdol­
lisuus toteuttaa ihanne.
Sitä odotellen saamme suunnata sivistystarmoamme toisille
aloille.
Pekka fcrvast.
□□□□□□□□□□□□□□□□□□□□□□□□□□□□n
TOIMITTAJALTA I.
Kirjotettu maaliskuun alussa.
Suomi, armas synnyinmaani, missä on nyt sinun vapautesi,
missä sinun itsenäisyytesi? Sinun omat lapsesi ovat tahranneet
puhtaan lippusi toistensa verellä, kansallissota on täydessä liekissä,
uusi ja vanha yhteiskunta taistelevat vallasta tulella ja miekalla.
Raskas on aika, vaikea ja raskas. Se on raskas sielullisesti ‘
ja se on raskas ruumiillisesti. Ankaran ikeen laski kohtalo Suo­
men kansan hartioille. Kuinka sen yksilöt kestävät?
Sillä meidän kärsimyksemme ei ole tavallista rehellistä tuskaa,
josta pää pystyssä saisimme maailmalle valittaa. Se on sanatonta
ja tuskallista häpeää, joka paljastaa oman onttoutemme, pintapuo­
lisuutemme, lyhytnäköisyytemme ja itsekkyytemme. Meidän tus­
kaamme sekottuu oman itsemme tuomio. Miksemme ennemmin
ottaneet elämää vakavalta kannalta, miksemme ennemmin kasvat­
taneet itseämme rakkauteen?
Nyt on viha niin lähellä meidän sieluamme, niin lähellä.
Veljesviha. Elleivät jumalat meitä armahda, olemme kadotuksen
partaalla.
Ah sinä rakkauden armollinen isä, älä käännä kasvojasi
meistä pois. Auta meitä uskomaan, ettei vihan ja koston henki
vallottaisi sydäntämme, vaan että sinun rakkautesi ja säälisi valta­
meri murtaisi sydämemme sulut. Oi opeta meitä rakastamaan,
ennenkuin on myöhäistä.
Sillä nyt tarvitaan rakkautta enemmän kuin koskaan, rakkautta
ja itsensäkieltämistä, myötätuntoa ja ymmärtämystä.
Unohta­
kaamme ennakkoluulomme, luopukaamme luokkakannoistamme,
kääntäkäämme katseemme kansamme yhteistä onnea kohti. T äy ­
tyyhän kuitenkin veljellisen sovinnon lopulta voittaa, täytyyhän
N:o 2 - 6
TIETÄ JÄ
69
kaikkien tunnustaa järjen ja hyvän tahdon lopullinen ratkaisuvalta,
totuuden, vapauden ja veljeyden lopullinen yliherruus.
Suomi
olko turha.
odottaa
rauhansa
palauttajaa.
Älköön
sen odotus
*
Jos puolueetonta ihmisystävää surettaa yksityisestä koston­
halusta lähteneet tihutyöt, surettaa häntä yhtä paljon se ylimieli­
nen näkökanta, joka tuomitsee nykyisen vallankumousliikkeen
vähäpätöiseksi kapinaksi, jonka kukistaminen vie aikaa ainoastaan
sentähden, että lailliset vallassaolijat olivat liian huonosti varus­
tetut. Sanaan »kapina" liittyy jotain halveksittavaa ja alhaista;
suom alainen. vallankumousliike ei työväen taajojen rivien silmissä
ole mikään kapina; se ei ole vain itsekkäiden pyyteiden kuole­
maantuomittua tavottelua; se on vallankumousta. Sen takana on
aatteita ja ihanteita. Vallankumouksen rajussa, väkivaltaisessa ja
odottamattomassa muodossa puhkee jotakin Suomen kansan si­
säistä henkeä, sen pyrkimyksiä, sen toiveita. Ken ei olisi suonut,
että tämä henki olisi päässyt vaikuttamaan rauhallisella ja sovin­
nollisella tavalla? Mutta kun ei niin käynyt, kun jostain syystä
miekan ja tulen voima päästettiin irti meidänkin rauhallisessa
kolkassamme, on meidän katseltava tapahtumaa vakavalla ja ym­
märtäväisellä mielellä.
Tämä on parhaiten määriteltynä taistelua uuden ja vanhan
yhteiskuntajärjestelmän välillä. Tässä on kysymyksessä suuret
aatteet ja suuret arvot. Onko jumalan luoma maa palveleva
muutamien yksilöiden etuja vai onko se oleva kansallisomaisuutta,
jota jokainen työnhaluinen ja työkykyinen kansalainen on tilai­
suudessa valtiolta vuokraamaan ja viljelemään? Onko sivistys
oleva luokkaetuoikeutta, jota suurten joukkojen on tuiki vaikea
itselleen hankkia, vai onko kaikille kansalaisille annettava sama
pohjasivistys, jota sitten lahjakkaat ja henkistä sivistystä harrasta­
vat henkilöt ovat tilaisuudessa edelleen kehittämään? Onko us­
konto oleva kirkollista monopoolia, jota kirkot usein käyttävät
väärin maallisia tarkotusperiä saavuttaakseen, vai onko totuuden
etsintä ja uskonnollisiin seurakuntiin ryhmittyminen oleva vapaa
ja vapaiden kansalaisten luonnollinen oikeus?
Näitä kysymyksiä voidaan luetella kosolta; uusi yhteiskunta
ratkaisee ne kerrassaan vapaamieliseen suuntaan, vanha epäröi ja
punnitsee: onko viisasta erottaa kirkko valtiosta, onko mahdollista
saattaa maa kansallisomaisuudeksi, eikö jo paljon ole tehty sivis­
tyksen hyväksi? Vanha ei huomaa, että uusi aika on .tulossa,
että uudet ihanteet vaativat toteuttamistaan, että käsitykset oikeasta
70
TIETÄJÄ
ja mahdollisesta ovat muuttumaisillaan.
tämän ymmärtänyt . . .
*
N:o 2 - 6
Mutta vallankumous on
Toistan vieläkin, etten puhu vallankumouksen menettely­
tavoista. En puolusta väkivaltaa enkä aseiden käyttöä, koska en
niihin koskaan ole uskonut.
Olen rauhallisen työn ihminen,
jonka keinot ovat ainoastaan valistus, järjellinen vakuutus, inhi­
milliseen omaantuntoon vetoaminen. Samalla kyllä ymmärrän ja
myönnän, että maailma on kovasydäminen ja itsepintainen. Kär­
simys näyttää olevan sille suurempi opettaja kuin onni ja m e­
nestys. Mahdollisesti niin ollen jumalat osaavat käyttää hyväk­
seen sodan ja verenvuodatuksenkin kauhuja, kun tahtovat avata
uppiniskaisten ihmisten silmiä ja pehmittää heidän sydämiään.
Mutta käännän katseeni pois näistä kouraantuntuvista, haihtuvista
ja lyhytikäisistä tosiseikoista suuriin ja pysyviin henkisiin todelli­
suuksiin, jotka häämöttävät tosiseikkojen takana. Ja sentähden
näen nykyisessä taistelussa tuimaa taistelua uuden ja vanhan yh­
teiskunnan välillä.
Myötätuntoni on uuden järjestelmän puolella. Kuinka ei se
sitä olisi? Käsittääkseni kansalaisista monet ajattelevat niinkuin
minä: uutta on luotava, vanhasta luovuttava!
Omasta puolestani jouduin jo nuoruudessani vanhan yhteis­
kunnan hylkiöksi.
Kun tammikuussa 1894 tutustuin teosofiaan ja varsinkin
kun muutamia vuosia myöhemmin päätin antautua kokonaan kir­
jalliseen työhön ja samalla työhön teosofian puolesta, sain pian
kokea, että olin katkaissut siteet silloisen yhteiskunnan kanssa,
ettei minulla ollut apua, vaan päinvastoin vastustusta ja sortoa
odotettavissa yhteiskunnan puolelta, että sanalla sanoen olin tehnyt
itseni jokseenkin mahdottomaksi maailman silmissä. Luopuessani
yläluokkalaiseduistani ja niitä seuraavista egyptiläisistä lihapadoista
olin tuominnut itseni köyhälistöön kuuluvaksi ja olin kuin kodi­
ton vaeltaja, joka ei myö työvoimaansa kullasta, vaan käyttää sitä
ainoastaan siinä, missä hän itse tuntee sitä tarvittavan.
Valintaani en ole koskaan katunut, mutta kun kylmästi ar­
vostelen yhteiskuntaa, ei sekään ole sormea nostanut saattaakseen
minua katumapäälle; ei se ole osottanut minua kohtaan sitä huo­
maavaisuutta ja hellää huolenpitoa, joka sen arvoa minun silmis­
säni olisi nostanut. Mieletöntä on nähdäkseni väittää, että yksilöt
ovat olemassa yhteiskuntaa varten mikä mystillinen olento
sitten tuo yhteiskunta olisi. Pikemmin on totta, että yhteiskunta
on olemassa yksilöitä varten, sillä yksilöt ovat eläviä olentoja,
mutta yhteiskunta vain koneellinen kokonaisuus. Korkeintaan
N:o 2 - 6
TIETÄJÄ
71
yhteiskunnalla on oikeus valvoa ja vaatia, että yksilöt noudattavat
sen yleisesti hyväksyttyjä lakeja, mutta oikea yhteiskunta olisi
samalla velvollinen huolehtimaan siitä, että yksilöiden työkykyä
käytetäään sekä heille itselleen että yhteiskunnalle edullisimmalla
tavalla. Sentähden en arkaile sanoa, että tässä oli vanhan yhteis­
kunnan heikoimpia puolia. Terveiden ja vahvojen ihmisten täytyi
etsiä työtä; lahjakkaiden ia nerokkaiden yksilöiden täytyi etsiä
tilaisuutta, mahdollisuutta ja lapaa työhön!
Minun ei tarvitse kuin ajatella itseäni tyypillisenä esimerk­
kinä. Mitä vanha yhteiskunta teki edistääkseen työtäni ja pyrkimyksiäni? Se näki, että jo nuorena olin harras totuudenetsijä
- ja se nauroi. Se kuuli, että olin jotakin löytänyt, josta tah­
doin toisille kertoa, ja se asetti monenlaisia esteitä tielleni, en­
nenkuin sain oikeuden tämänkään aikakauskirjan välityksellä jul­
kaista ajatuksiani. Se näki, että monet kansalaiset olivat kokeneet
henkistä apua ja saaneet apua sivistyspyrinnöissään esittämästäni
maailmankatsomuksesta, se näki, että nämä monet tahtoivat liittyä
seuraksi - ja se kieltäytyi laillistuttamasta Teosofista Seuraa.
Se kuuli, että minua pidettiin etevänä puhujana ja ihmisenä, jolla
oli sanoma sanottavana ajalleen, mutta se ei koskaan käskenyt
minua puhumaan suuriin juhlasaleihinsa, yliopistoihinsa, kirkkoi­
hinsa . . .
En sano tätä moittiakseni vanhaa yhteiskuntaa. Se oli mitä
se oli, ja minä vain totean, samalla lailla kuin tuhannet työmiehet
minun kanssani toteavat, millainen se oli . . .
Mutta se ei ollutkaan suomalainen, vaan venäläinen, virka­
valtainen hengeltään . . .
□□□ □ □□ □ □□ □ □□ □ □ □□ □ □□ □ □□ □ □□ □ □□ □ □□ □ □
TOIMITTAJALTA II.
Lukiessaan nuo maaliskuussa kirjottamani rivit (Toimittajalta I)
moni Tietäjän ystävä ehkä hämmästyksekseen on näkevinään sa­
noissani liian suurta sympatiaa »punaisia" kohtaan. Nyt kun
hirmuaika on ohi ja jännitys on lauennut, nyt kun murhenäy­
telmä on näytelty loppuun, nyt kun kapinalliset ovat tyystin hä­
vinneet, nyt on helpompi nähdä heidän suuret erehdyksensä, heidän
suuret rikoksensa, heidän vallanhimoisen, itsekkään ja kavalan
johtonsa synkät seuraukset. Kun kaikki työväenliikkeen pääjoh­
tajat suuret rahat taskuissaan kiiruhtivat pakoon, jättäen harhaan
johtamansa joukot yksin kärsimään kapinaksi muuttuneen vallan­
kumouksen laillisia seurauksia, silloin sokeimmankin silmät väkisin
72
TIETÄJÄ
N:o 2 - 6
avautuivat. Toista oli itse kapinan kestäessä ainakin täällä eteläSuomessa. Silloin jokainen, jonka myötätunto oli sosialismin
puolella, vaikkei hän kuulunutkaan työväenliikkeeseen eikä tunte­
nut sen kulissien takaista toimintaa, koetti uskoa parasta liikkeen
johdosta ja johtajista.
Tarkkaava lukija huomaakin heti, etten minä maaliskuun
kirjotuksessani ilmaise sympatiaa väkivaltaista ja aseellista vallan­
kumousta kohtaan, vaan niitä aatteita kohtaan, joita uskoin vallan­
kumouksen harrastavan ja palvelevan.
Minulla oli unelmani
uudesta yhteiskunnasta ja luulin, että se mahdollisesti voisi toteutua
vallankumouksen kautta ja jälkeen. Siinä kyllä tein itse loogilli­
sen virheen.. Olenhan aina väittänyt, että pahalla ei saada hyvää
aikaan, että tarkotus ei pyhitä keinoja. Kuinka nyt hetkeksikään
saatoin uskoa, että verenvuodatuksella ja väkivallalla alotettu val­
lankumous voisi laskea perustukset uudelle, onnellisemmalle yhteis­
kuntamuodolle?
Todellisuudessa en sitä uskonutkaan.
Sisim­
mässäni tiesin, että yhteiskunnan uudistajat olivat alottaneet vää­
rästä päästä ja että heidän yrityksestään ei voinut koitua muuta
kuin onnettomuutta. Mutta siinä alituisessa sielullisessa tuskassa,
jossa päiväni vietin, koetin rauhottaa mieltäni jos milläkin keinoin
ja uskotella itselleni, ettei kaikki sentään ollut hukassa. Olihan
koko asia vakava kysymys minulle, joka ymmärsin Suomen kan­
sallishaltian dharmaa omalla tavallani (kts. kirjotusta »Kuinka
soisin maatani hallittavan?")- Olihan vaa'assa Suomen koko tu­
levaisuus . . .
Eihän unelmani uudesta yhteiskunnasta vieläkään ole haih­
tunut. Päinvastoin. Nyt kun rauhalliset ja järjestyneet olot pa­
laavat, nyt todella aletaan uutta Suomea rakentaa. Sillä nyt me
olemme itsenäinen valtakunta ja nyt olemme tilaisuudessa luomaan
Suomesta aito suomalaisen sivistysmaan. Mutta edellytyksemme
ovat tällä hetkellä hieman toisenlaiset kuin äsken, muutamissa
suhteissa loistavammat, toisissa köyhemmät kuin ennen. Olemme
liitossa maailman etevimmän ja sivistyneimmän kansan kanssa tämä on etumme. Mutta luottamuksemme oman kansamme hyveihin ja etevyyteen on saanut hirveän kolauksen - ja se on
köyhyytemme.
Aika kyllä parantaa haavamme, mutta monen
ihanteellisen unelman toteutuminen siirtyy tuonnemmaksi, epämää­
räiseen tulevaisuuteen. Ei Suomen kansa vielä tällä hetkellä ole
niin korkealla henkisesti, että se esim. tulisi ilman sotajoukkoa
toimeen . . .
*
Sydämeni lämpenee lukiessani, kuinka väsymättömästi Teosofisen Seuran presidentti, Mrs. Annie Besant, työskentelee Indian
N:o 2 - 6
TIETÄJÄ
73
vapauttamisen puolesta. Kotivankeudestaan päästyään hänestä on
tullut epäilemättä huomatuin politillinen henkilö Indiassa tätä
nykyä. Jouluna hän johti suurta kansalliskongressia Kalkutassa,
johon oli saapunut 10,000 edustajaa eri osista maata. Hänen
rinnallaan kongressissa esiintyi Indian maailmankuulu runoilija
Rabindranath Tagore. Kaikkialla missä Mrs. Besant liikkuu, häntä
tervehditään ja juhlitaan Indian suurena äitinä ja auttajana. Hänen
saapuessaan Kalkuttaan kongressiin oli 3 0 0 ,0 0 0 ihmistä häntä
vastaanottamassa ja kuusitoista hevosta veti hänen vaunujaan.
Samansuuntainen vastaanotto hänellä on ollut Benaresissa, Bornbayssa ja Madrasissa. Saa nähdä, osaako Englanti ottaa vaarin
tilaisuudesta vai siirtääkö kohtalo Indiankin vapauttamisen Saksan
osalle.
«
i Tietäjän tammikuun numero oli valmiiksi painettuna ennen
vallankumouksen alkua, mutta sitä ei ehditty jakaa tilaajille. Hel­
mikuun lopulla se jaettiin niille tilaajille, jotka silloin olivat posti­
yhteydessä Tampereen kanssa.
Aikomukseni oli painattaa 16sivuinen helmi-maaliskuun numero maaliskuussa, mutta juuri
siihen aikaan seisautettiin työt Tampereen Sentraalikirjapainossa.
Nyt ilmestyy tämä helmi-kesäkuun numero 48-sivuisena, joten
Tietäjän edellinen puolivuosikerta tänä vuonna käsittää kokonaista
96 sivua! Se on vielä tähän saakka saavuttamaton rekordi negatiiviseen suuntaan. Heinäkuusta lähtien toivon, että Tietäjä
voi ilmestyä kookkaampana, joskaan ei entisessä koossaan, Heinäelokuun numero tulee siis sisältämään ainakin 32 sivua. Syy
näihin rajotuksiin lienee jokaiselle selvä. Vallankumouksen al­
kaessa katkesi tilausten tulva, pysähtyen verrattain pieneen luku­
määrään. Painokustannukset pysyvät sitä vastoin huimaavan kor­
keina ja postikulut ovat yhä nousseet. Jollei tilaajain lukumäärä
kohoa ainakin entiselleen, ei ole toivoa Tietäjänkään ilmestymi­
sestä entisessä koossaan . . . Sitä Tietäjän tuntematonta ystävää,
joka lehden avustamiseksi lahjotti keväällä Helsingissä viisisataa
markkaa, pyydän täten saada sydämestäni kiittää.
Tam m ikuun num erossa ilmotettiin, että osake-yhtiö Tietäjän
osakem aksut on suoritettava, 2/5 m aaliskuussa ja viim eiset 2/5
kesäkuussa. Vaikkei ole ollut johtokunnan kokousta asiasta, us­
kallan toim itusjohtajana luonnollisena seikkana muuttaa tätä m aksu­
aikaa ja pitentää sitä syysku u h u n : siis kaksiviidettä osaa kesä­
kuussa ja viim eiset kaksi viidettä osaa syyskuussa.
74
TIETÄJÄ
Nro 2 - 6
Uusi kirja on ilmestynyt teosofisella kustannuksellamme. Se
on J. R. Hannulan laaja teos Ilmestyskirja teosofian valossa. Kirja
on jaettu kolmeen osaan; ensimäisen otsakkeena on «Jumalallinen
kehityssuunnitelma ihmiskuntaa varten"; toisen osan sisältö on
«Seitsemällä sinetillä suljettu kirjakääre eli Bodhisattvan synty ja
hänen työnsä Maailmanopettajana"; kolmannen osan otsakkeena
on «Väläyksiä ihmissielun sisäisistä taisteluista sen itsensä etsimisretkellä". Lukuja on yhteensä 17. Ken tahansa tarkkaavasti tu­
tustuu J. R. H:n kirjan nerokkaaseen sisältöön, hänen täytyy mielihyväkseen tunnustaa, että Ilmestyskirja on nyt käynyt hänelle ta­
juttavaksi ja sisältörikkaaksi. Tietenkin selityksiä voi olla toisen­
laisia - onhan «avaimia" monta, - mutta J. R. H. on varmasti
löytänyt jonkun tai pari avainta ja tarjoo nyt totuutta etsivälle
yleisölle opastavaa kättä Ilmestyskirjan hämärässä labyrintissa. Vä­
symättömälle työntekijälle kunniakas kiitos.
Kirjan hinta on Smk. 8: - .
□ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ a
□
TAJUTTOMUUS ENNEN DEEVAKHANIA.
.
n.
Koska tämä tajuttomuuden jakso on sellainen, johon viimei­
sinä aikoina ei ole yritetty tunkeutua eikä sitä tutkia, niin luulen,
että meidän olisi se kuitenkin tehtävä, sillä tuo tila on meille itse
asiassa vasta pelkkä nimi. Tämä aika on varmasti sangen tärkeä,
koska silloin kehitetään deevakhanista itseä deevakhanista elämää
varten. Aivan niinkuin äidin kohdussa rakennetaan lapsen ruu­
mis, samoin on tänä raskauden aikana rakennettava deevakhaninen
ruumis. Silloin alkaa muuan asia, ja se on kaiken astraliaineen
erottaminen; vaikka se olisi kuinka hienoa tahansa, siitä on erot­
tava. Tavallisesti vaipuu ihminen silloin uneen ja on tiedoton.
Tuona tiedottomuuden aikana on kaikesta siitä erottava, mitä
astraliaineessa on saatu hyödyllistä aikaan - nimittäin kaikista
korkeammista tunteista - samoin koko tästä aineesta, joka on ol­
lut erilaisten muotojen ilmaisijana ja aikaansaajana: ja myös sen
aineen värähtelyistä, jotka olivat levinneet yli koko astraliruumiin,
jossakin määrätyssä astraliaineen laadussa ja olleet sen yhteydessä.
Kaikki ne suunnataan alkuperäiseen atomiin, joka niihin vastaa ja
sitten säilyttää itsessään kyvyn värähdellä samantapaisesti. Tällä
tavalla säilytetään kaikki tulevaa astraliruumista varten. Korkeampi
elämä hyötyy antautumistunteesta, epäitsekkäästä rakkaudesta jota­
N:o 2 - 6
TIETÄ JÄ
75
kin henkilöä tai asiaa kohtaan, ja kaikesta siitä mikä tunneelämässä koskettaa korkeampaa laatua. Kaikella sillä täytyy olla
aineellinen perusta. Teidän on muistettava, että kaikki ne ovat
muutettavat värähdysvoimaksi astraliseen alkuatomiin, joka taas
vuorostaan saa aikaan myötätuntoisia värähtelyjä mentali-atomissa,
jonka kautta kaikki nuo korkeammat astraliruumiin hienommassa
aineessa ilmaistut värähtelyt lähetetään taas ulos mentaliruumiin
kautta, koskettamalla mentalisen tajunnan erilaatuisia tiloja.
On selvä, että tämä tehtävä vaatii melkoisen ajanjakson, ja
että mitä enemmän aineksia siinä on, sitä pitempi aika siihen tar­
vitaan. Todellisuudessa tämä on sen elämän ulosvetämistä, johon
vaikutelmat on painettu, eli vaikutelmien yhyttämistä alkuatomiin;
koettakaa aina muistaa, että se säilyttää ainoastaan, värähtelymahdollisuudet. Älkää ajatelko alkuatomia kotelona, johon voitte
yhä enemmän ja enemmän sälyttää tunteita ja ajatusmuotoja. Sillä
tavalla olisi väärin sitä katsella. Se ei säilytä värähtelyjä, vaan
sillä on kyky heijastaa värähtelyjä, ja sen kyvyn voi ainoastaan
siinä tapauksessa herättää, jos se on ennen värähdellyt samalla
tapaa. Kuvitelkaa miten paljon siihen tarvitaan aikaa, erittäinkin
kun se jossakin määrin on koneellista toimintaa.
Toinen melkoinen osa tuosta tiedottomuuden eli raskauden­
tilasta on vietettävä määrätyn elämän mentaliaineen elvyttämisessä,
saman, jota oli elvytetty maaelämän aikana, ja kuolemanjälkeisessä
astralielämässä kaamallisten elementtien kautta.
Te näette, että
koko fyysillinen elämämme on kaamamanasista työskentelyä, samoin
on koko tunne- ja mentalielämämme myöskin kaamallista työtä
ja se juuri muodostaa personallisen minän ja personallisen
olemassaolon. Fyysillisen elämän valvetilassa työskentelee tietysti
mentalinen elämä fyysillisen ruumiin kautta, mutta nukkuessamme
se työskentelee astraliruumiin kautta. Kun kuoleman läpi on käyty
ja fyysillinen ruumis on jätetty, jatkamme samaa elämää, johon
unitilassa olemme tottuneet ja silloin me toimimme astralitasolla.
Niinpian kun olemme tulleet astralitasolle tarvitsemme siellä työskennelläksemme astraliainetta.
Juuri senvuoksi kuvittelen tuon
raskauden tilan välttämättömyyttä, jota emme tähän saakka ole ot­
taneet huomioon, ja joka tila tarvitaan menttaliruumiin elähyttämiseksi määrättyä olemassaoloa varten. Kun se on menettänyt
elämänsä aikuisen toverin ja päässyt kokonaan irti tuosta kaamallisesta aineksesta, silloin on minällä autuuden tasolla eli deevakanissa puhdistunut muisti. Se ei muista mitään epämiellyttävää,
ei mitään väärää tai pahaa tai jollakin tavalla alentavaa, ei mitään
sellaista mikä on sekotettu alempiin himoihin. Kaikki nuo ovat
jääneet jälelle; siitä johtuu tuo puhdas autius. Tämä auttakoon
teitä ymmärtämään mitä koneelliselta kannalta kutsutaan deevak-
76
TIETÄJÄ
Nro 2
6
hanin keinotekoiseksi vartioalukseksi.
Älkää luulko, että se on
jonkinlainen keinotekoinen muuri, joka olisi rakennettu määrätyn
alan ympäri, ja että siellä olisi kuilu jokaisen yksilön ympärillä,
kaamallinen aines on vain heitetty pois eikä sitä ole enää ole­
massa. Minällä ei ole mitään asetta, ei mitään käyttövälinettä
millä hän voisi vastata alempien maailmoiden värähtelyihin. Siitä
syystä ovat alemmat maailmat hänelle olemattomia, samasta syystä
kuin korkeammat maailmat ovat useimmille meistä olemattomia.
Me emme ole siihen määrään elähyttäneet sitä ainetta minkä vä­
lityksellä me voisimme olla vuorovaikutuksessa niiden maailmoi­
den aineen kanssa.
Teidän ympärillänne ei ole minkäänlaista
ulkopuolista muuria, se on teissä itsessänne.
Ja se prosessi,
jonka kautta päästään kosketukseen korkeampien maailmoiden
kanssa on siinä, että rikotaan tuo sisäinen muuri ympäriltämme
ja sisältämme; tai toisin sanoen elvytetään mentaliruumiin aine
suoranaiseen yhteyteen alempien verhojen kanssa.
Se on kyllä
jo siinä, on teissä jo olemassa, mutta se ei työskentele omasta
vaikutteestaan eikä kykene vielä kulkemaan poikki tuon molem­
pien tasojen välisen «lajakeskuksen".
Ennenkuin alamme käsitellä heräämistä deevakhanisella tasolla,
niin tarkastakaamme hetken niitä ihmisiä, joita H. P. B. kutsui
«sieluttomiksi", jotka ovat poikenneet ihmiskehityksestä lakkaamat­
toman «pahuuden" takia, ja ovat «alasluisuvia" niinkuin toisinaan
sanotaan. He kulkevat takaperin, sen sijaan että kehittyisivät, he
ovat reväisseet itsensä irti mentalisesta ja henkisestä olemuk­
sestaan.
Muutamat niistä alkavat uudestaan kehityksensä ottamalla uu­
sia alhaisempia ruumiita; alempiluokkaiset (jotka fyysillisen ja
astralisen elämänsä aikana ovat hävittäneet alkuatomit) saavat pe­
räytyä siihen asti kunnes heille sovelias uusi maailma avautuu,
yhtä alhaisella olevalla kehitysasteella minkälaisena ne olivat jät­
täneet maailman. Ne siirtyvät niinkutsuttuun «planeettakuolemaan"
ja kun ne palaavat uuteen maailmaan, saavat ne ottaa uusia alkuatomia sen aineesta.
Sillävälin astraliset ja fyysilliset atomit ja mentaliruumis, joka
on sekottunut astraliseen, riistäytyy irti hengestä ja koska se on
liiaksi elähytetty, ei se voi hävitä ja siksi se ruumistuu uudestaan
hyvin alhaiseen laatuun; kun sellainen fyysillinen ruumis kuolee,
seuraa sitä vielä alhaisempi inhimillinen ruumistus kenties
tylsämielisenä; sitten siitä tulee eläin ja se vaipuu yhä alemma
kunnes se lopullisesti häviää elementteihin.
Kun normaali-ihmisessä mentaliaines on kylliksi elähytetty,
jotta se voi itsenäisesti työskennellä, on seuraava askel deevakhanin muotopiirissä herääminen. Ihminen on «sysätty pois" alem-
Nro ^2 - 6
TIETÄJÄ
77
mistä maailmoista mentaliruumiin puhdistamisen kautta elemen­
teistä, ja siksi on tärkeä ymmärtää, että juuri tuo astraliaineen
poissaolo on se kuilu, joka erottaa hänet alemmista maailmoista.
Hänet on sysätty »siihen" maailmaan, jonka hänen omat vaiku­
telmansa ovat luoneet noista maailmoista.
Tarkalleen saman­
laatuinen erottava muuri on erottajana ahtaallakin, missä kukin
elää omassa mentalisessa maailmassaan. Hän voi olla siellä sa­
malla tavalla vuorovaikutuksessa toisten henkilöiden kanssa mentaliruumiinsa kautta kuten täällä ollaan fyysillisen ruumiin välityk­
sellä. Siitä syystä on joskus sanottu aikaisemmissa kirjotuksissa,
että jokainen »sysätään pois". Hänet on sysätty pois alemmasta
maailmasta ja sysätty sisään omaan mentaliseen maailmaansa. P a­
hojen tekojen ja tunteiden karmallinen kokoumus tapaa minän
kun se ottaa uuden personallisuuden seuraavassa syiden maail­
massa, nimittäin ensi ruumistuksensa kuolevaisessa elämässä. Hen­
kinen yksilöllisyys pysyy kaikista syistä koskemattomana sen ol­
lessa korkeammissa maailmoissa.
Deevakhanin pituus riippuu ihmisen mukanaan viemästä hy­
västä karmasta. Hänen on muutettava kaikki hyvät kokemukset
kyvyiksi. Jos hän vie vähän mukanaan, on se aika lyhyt; jos
hän vie keskinkertaisesti, on se oleva keskinkertainen; jos hän
vie paljon mukanaan, on se oleva pitkä. On kerrassaan mahdo­
ton määritellä deevakhanin pituutta.
Ihminen kypsyttää siellä
niitä kykyjä mitä hän on kylvänyt, ja kun ne ovat kaikki sulate­
tut, niin hän tuntee uudestaan janon fyysilliseen elämään. Senvuoksi ihminen palaa uudestaan. Hän tahtoo palata; hän on nä­
lissään, ja se on totta, että hän tahtoo uudestaan nauttia asioita,
tunteita ja värähtelyjä, ja hänen tulee sinä hetkenä nälkä, kun hän
on täydellisesti sulattanut kaiken minkä hän menneessä elämäs­
sään oli koonnut. Tämä on pidettävä mielessä, sillä se kysymys
tehdään usein teille, johon toisinaan on annettu hyvin sekavia
vastauksia. Ei mikään ulkonainen pakko aja minää takaisin, vaan
hän palaa siksi, että hän tahtoo palata. On joutavaa puhetta kun
ihmiset sanovat tahtovansa palata tai olla palaamatta takaisin. He
eivät tulisi takaisin elleivät haluaisi tulla, ja niin kauan kuin yk­
sikään mieliteko on heissä jälellä, jonka tämä maailma voi heille
tyydyttää, niin he tahtovat palata ja he palaavat, eikä suinkaan
siitä syystä, että joku toinen tahtoisi heitä tulemaan. Eikä mikään
korkeamman voiman pakko aja heitä takaisin vastoin heidän omaa
tahtoaan tähän surujen maailmaan, vaan heidän oma kiihkeä näl­
känsä.
Se vastaa fyysillisen ruumiimme tilaa silloin kun olette naut­
tineet ruokaa ja olette kaiken sulattanut. Silloin te haluatte uu­
destaan ruokaa ja te menette sitä hakemaan. Ei kenenkään tar­
78
TIETÄ JÄ
Nro 2 - 6
vitse teitä siihen pakottaa. Te haette sitä siksi, ehä sitä haluatte.
Niinkauan kuin ihminen on epätäydellinen, ei hän ole vielä kaik­
kea sulattanut mitä tämä maailma voi hänelle tarjota eikä ole vielä
käyttänyt kaikkea täydellisesti hyväkseen, ettei hän enää haluaisi
täältä mitään, ja niin kauan hän tahtoo palata takaisin.
On olemassa alemman laatuinen Moksha tila (vapautuminen),
jonka voi kyllä saavuttaa. Tässä maassa monet ihmiset ovat sen
saavuttaneet varovaisesti tappamalla kaiken halun nautintoasioihin.
Nuo mielihalut pysyvät poissa epämääräisen ajanjakson ja silloin
he oleskelevat niinkutsutussa aruupadeevakhanissa. Se vahinko koi­
tuu vaan siitä, että te heitätte pois vapautumisen päivän; te voi­
sitte heittää sen pois jotakin toista maailmaa varten - muistakaa,
että niin voi tehdä. Ihmisen täytyy syntyä siihen maailmaan mi­
hin häntä halunsa vetää. Muistakaa, että Upanishadeissa on sa­
nottu: wIhminen syntyy siihen maailmaan mihin halu häntä ve­
tää."
Kuten muutamien sellaisten halu täällä Indiassa, jotka ovat
ruvenneet laajasti mietiskelemään, he haluavat pysyä mentalimaailmassa. Sekin on tietysti eräs vapautumisen muoto. He ovat
paenneet tämän maailman huolia, mutta joutuvatkin tavallisesti
toisen maailman huoliin, ja siitä syystä ei totisesti kannata sillä
tavalla menetellä. Te voitte yhtä hyvin ensin kestää vaikeutenne,
niin sitten teillä on edessänne mahdollisuus auttaa maailmaa
eteenpäin. On mahdottomuus rajottaa sitä aikaa, joskin on mah­
dollinen jollakin tavalla ajoittain täällä tappaa halu kaikkeen.
Juuri tuon voiman, tuon kyvyn tähden voida tappaa jokin asia,
minä aina sanon teille »muuttakaa". Kaikki minkä tapatte nousee
uudestaan, se minkä muutatte, on iäti pysyväistä. Se henkilö,
jonka kehitys on vielä hyvin epätäydellinen — niinkuin suuren
osan noista hyvistä ihmisistä on r jos hän siinä kehityksen titassa
missä hän on, tappaisi itsestään halun, tappaisi hän sen mukana
kaikki korkeamman kehityksen mahdollisuudet, koska hänellä ei
ole vielä mitään muutettavaa. Hän vaan tappaisi asian ja se me­
nisi olemattomiin. Se kuolisi tässä elämässä ja se merkitsee, että
tunteiden ja ajatusten korkeampi elämä olisi ajaksi kuollut. Senvuoksi aina neuvomme ihmisiä olemaan seuraamatta tuota suun­
taa. Sitä kutsutaan toisinaan alemmaksi palokentäksi. Se on sel­
lainen mielentila, joka on saatu aikaan jonkun huolimattomuuden
kautta, joka on seurauksena jostakin suuresta onnettomuudesta,
surusta tai jostakin painostuksesta; ei mistään korkeamman elä­
män kaipauksesta, mutta vastavaikutuksesta. Näiden molempien
menetelmien seuraukset ovat erilaiset.
Luultavasti muistatte kuinka H ILJA ISU U D EN ÄÄNESSÄ sa­
notaan, että sielu haluaa «kiintokohtia, jotka sitä nostavat ylös­
päin." Eikä halun poistamisella, jonkun epäonnistumisen tai su­
N:o 2 - 6
TIETÄJÄ
79
run tähden eikä sentähden, että rakkaus on menettänyt viehätyk­
sensä, kun olette sen kautta jotain menettänyt. Te ette sillä ta­
valla pääse irti elämän halusta, te menetätte vaan ajaksi sen vie­
hätyksen, se on jälellä ja elpyy uudestaan.
Annie Besant
(Suoni. O. S.)
□ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ a □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □
HISTORIAN JOHTO.
Viime numerossa puhuttiin niistä suurista olennoista, jotka
johtavat ihmiskunnan kehitystä palvelijoittensa ja lähettiläittensä
kautta ja toteuttavat Logoksen suunnitelmaa tässä maailmassa. Jos
nyt todellakin lietoinen viisaus on johtamassa maailmaa, kuten
teosofian ydinusko on, niin pitäisi sen näyttäytyä myös historian
vaiheissa ja tapahtumissa. Sen ei tarvitse näyttäytyä ihmetapah­
tumina ja yliluonnollisena «Jumalan sormena" juuri sentähden,
että tämä johto on yhtämittainen ja kaikkialle ulottuva. Se vai­
kuttaa kaiken aikaa sisästä päin eikä mikään irrallinen tapahtuma
sitä riittäisi todistamaan tai ilmentämään. Se ilmenee lakisiteisesti
ja kaikki luonnon ja elämän lait kuuluvat samaan suunnitelmaan
ja palvelevat samaa tarkotusta. Jumala ei ole maailman yläpuo­
lella oleva korkeampi olento, vaan hän on itse Elämän Henki,
se kokonaistajunta joka kaikkia olentoja elähyttää ja niissä tuntee,
toimii, vaikuttaa.
Voi kyllä historiassa -- sekä yksilöiden että kansojen elä­
mässä — sattua tapauksia, jotka erikoisen selvästi ilmentävät ta­
kana olevaa johtoa ja tuonpuoleisten voimien vaikutusta. Täl­
laiset tapahtumat, jotka ikäänkuin salaman välähdyksenä puhkai­
sevat näkyväistä ja näkymätöntä maailmaa erottavan verhon, he­
rättävät uskoa ja ihmettelyä niissä, jotka näkevät ainoastaan yk­
sityiskohtia eivätkä suurta kokonaisuutta osaa tajuta. He kutsuvat
tällaisia tapahtumia «ihmeiksi", koska ne poikkeavat tavallisesta
järjestyksestä. Mutta nuokin «ihmeet" tietysti tapahtuvat luonnon
lakien avulla, sillä näitä lakeja ei mikään voi pysähdyttää kaik­
keuden ilmennyskautena. Me emme tässä kuitenkaan puutu näi­
hin yksityistapahtumiin vaan luomme silmäyksen kansojen suuriin
vaiheisiin, löytääksemme niistä suunnitelman ja tarkotuksen, iukeaksemme sitä ihmeellistä viisauden kirjaa, jonka historia esittää.
Miltei kunakin hetkenä maailman historian aikana on ihmisiä,
joiden mielestä «kaikki käy hullusti", kaikki menee aivan järjet­
tömään suuntaan, maailma kulkee kohti perikatoa ja kaikki pitäisi
olla toisin, jos maailmassa olisi järkeä ja järjestystä. Me voimme
80
TIETÄJÄ
Nro 2 - 6
kuulla tällaisia huokauksia kaikilta varhemmilta ajoilta. Rauhal­
lisina aikoina näkevät kumoushenget pelkkää pimeyttä ja taantu­
musta, murrosaikana taas kaikki »kunnon ihmiset" kauhistuneina
pudistavat päätään. Samalla kun tätä kirjotan — vallankumouspäivänä — on olotila sellainen, että jos menen ulos ja puhuttelen
ihmisiä, niin yhdeksän kymmenestä ensi sanoikseen huudahtaa:
»Eikö kaikki nyt ole hullusti? Voi tätä kauheata maailman
menoa."
Ja kaikesta tästä huolimatta, vaikka kullakin ajalla on omat
pulmansa ja vaikeutensa, oma hulluutensa ja kärsimyksensä, niin
historia suurin piirtein katsottuna* ei ole järjetön kaaos, sekasorto,
vaan esiintyy sille, joka osaa katsoa, mahtavana sopusointuisena
näytelmänä. Suuret historiankirjottajat, jotka ovat näkijän silmällä
syventyneet tapahtumien kulkuun, ovat aina olleet mieluimmin
uskojia kuin epäilijöitä. Ja varsinkin historialliset kaunokirjailijat
ovat miltei järjestään olleet sellaisia, jotka ovat tunteneet ja ym­
märtäneet jumalallisen johdon. Ajatelkaamme nimiä sellaisia kuin
Dumas, Scott, Ingeman, Bulwer Lytton, Ebers, Rydberg, Topelius
- kaikki ne ovat tässä suhteessa samanlaisia ja tuntuu siltä, että
itse historian tutkimus on avannut heidän silmänsä näkemään
ihmeitä.
Kun ajattelee ihmisten uskomatonta lyhytnäköisyyttä ja jär­
jettömyyttä kunakin aikakautena, ei voisi odottaa, että kehitys silti
katkeamattomasti edistyy ja että inhimilliset hairahduksetkin voivat
voitoksi muuttua. Historian yksityiskohdat ovat täynnä pelkkiä
kompastuksia, ei ainoastaan pienet ihmiset erehdy vaan vielä
enemmän ne, joita kutsutaan suuriksi. Sittenkin kokonaisuudes­
saan nämä erehdykset tasottavat toinen toisensa ja lopulta kaikki
käy hyvin.
Me luemme raamatusta, että Juudan kansa oli Jumalan »valittu
kansa" ja että Jumala oli ottanut sen erityiseen johtoonsa. Jehova
toi kansansa ulos Egyptin orjuudesta ja sitten kaitsi sitä milloin
lempeällä kädellä, milloin rautaisella vitsalla. Kaikki juutalaiset
olivat siitä ehdottomasti vakuutetut että itse vanhurskauden Herra
heitä oli johtamassa ja niin luja oli heidän uskonsa, että vielä
nykyään vuosituhansien jälkeen monet kristitytkin uskovat Juudan
kansan loistavien unelmien toteutuvan. Ja kuitenkin jos tieteeellisellä, objektiivisella silmällä katsotaan tuon kansan historiaa, ei
se millään tavalla eroa muiden kansojen historiasta. Sen kehitys
ei ole ollut tasaisempi, ei järkevämpi, ei merkillisempi kuin mui­
den kansojen eikä lopputulos - kansan nykyinen hajotettu ja
osaksi sorrettu tila - ole toisenlainen kuin muiden kansojen,
jotka ovat eläneet yli kukoistusaikansa ja nyt ovat entisyytensä
varjona.
N:o 2 - 6
TIETÄJÄ
81
Asianlaita on vain se, että juutalaiset itse uskoivat tuohon
johdatukseen ja sen mukaan selittivät ja ymmärsi\ät oman histo­
riansa ja ottivat siitä oppia. He lukivat siitä oikeuden lain, Kar­
man, vaikutuksen ja samalla tunsivat, että tätä oikeamielisyyttä
ohjasi rakkaus ja että kaikki oli viisasta kasvatusta. Aivan samalla
tavalla kuin Juudan kansa, voisi mikä tahansa muu kansa pitää
itseään »Jumalan valittuna kansana" ja tosiasiallisesti ovatkin
useimmat kansat ainakin muutamina kehityskausinaan tällä tavalla
ajatelleet itsestään. Tällainen ajatus se on antanut niille suuruu­
den, voiman ja itseluottamuksen. Vielä meidän päivinämme Eng­
lannin, Saksan, Amerikan, vieläpä Venäjän kansa kukin omalla
tahollaan pitävät Itseään erityisesti »kutsuttuina" suureen tehtävään
ja lukevat omassa historiassaan merkillisen johdon ja tarkotuksen.
Me tiedämme, että meidänkin pienessä maassamme on monia
myöskin teosofien joukossa, jotka pitävät tätä Suomen kansaa
erikoisesti Jumalan armotettuna ja ehkä muiden kansojen esiku­
vana ja valkeutena.
Tämä ilmiö on siis aivan yleinen ja se tavataan kaikkien
vanhimpina aikoina. Kiinan ja Intian kansat ovat vuosituhansien
aikana pitäneet itseään koko maailman merkillisimpinä kansoina.
Kreikkalaiset olivat mielestään ainoat sivistyneet ja kutsuivat kaikkia
muita barbaareiksi, roomalaiset samallaisen uskonsa voimalla pa­
nivat valtansa alaiseksi koko länsimaailman, vieläpä hunnit ja
Dshingis Kaan pitivät itseään Jumalan lähettäminä. Onko tämä
usko pelkkää kuvitelmaa vai piileekö sen takana jotakin muuta?
Perustuuko se mielivaltaisiin otaksumisiin ja itse-petokseen? En
usko, että tätä voidaan sanoa ja vaikka niin sanottaisiin, niin mil­
joonani usko kuitenkin pysyisi horjumattomana.
On siis mieluummin tunnustettava tämä tosiasia ja myönnet­
tävä, että Kiinan, Intian, Judean, Kreikan, Rooman, Englannin,
Saksan, Venäjän ja vieläpä Suomen y. m., kansat ovat kukin omalla
tavallansa »valittuja kansoja" ja että niitä kaikkia on johdettu ja
kasvatettu. Kansat eivät ole erehtyneet vaan- ne ovat omassa his­
toriassaan tulleet tuntemaan jumalallisen viisaus-johdon. Muiden,
heille vieraiden kansojen historiaa ne eivät ole yhtä hyvin ym­
märtäneet, mutta omansa elämässään ne ovat huomanneet kieltä­
mättömän suunnitelman ja tarkotuksen. Ken osaisi yleissilmällä
katsoa kaikkia kansoja — ja niin tekevät varmaan suuret tietäjät
- hän näkee suurenmoisen ihanan taidekudoksen ja hämmästyk­
sellä kumartuu sen käsittämän viisauden edessä, joka lukematto­
missa muodoissa ilmenee ja aina todistaa itsestänsä.
Katselkaamme lähemmin kansojen kehitystä. Kutakin niistä
on aivan erikoisella tavalla kasvatettu määrättyä tarkotusta varten,
sanoisimineko määrätyn ominaisuuden ilmentämiseksi. Tätä varten
3
82
TIETÄJÄ
N:o 2 - 6
kansa johdetaan erikoiseen seutuun asumaan ja asetetaan määrät­
tyjen olosuhteitten alaiseksi. Luonto heijastuu ihmiseen ja kansan
luonne on aina likeisesti tekemisessä asuinpaikan maantieteellisen
aseman kanssa. Samaten ilmasto vaikuttaa ja vieläpä maaperän
laatu, koska ihminen maasta ottaa ravintonsa. Esim. Suomen
kansassa näkyvät selvästi tämän Suomenniemen erikoisuudet. Karu
luonto ja pitkä talvi kasvattaa ennen kaikkea kärsivällisyyttä ja
sitkeyttä. Kiihkeät intohimot eivät menesty, kaikki hätäily ja kii­
rehtiminen on haitaksi. Juroksi ja umpimieliseksi muuttuu ihmi­
nen harvaan asutuissa seuduissa, missä matkat ovat pitkät ja työ
vaatii kaiken huomion. Mutta Suomi on kirkkaine vesineen ja
vaihtelevine kunnaineen myös neitseellisen ihana ja niin syntyy
laulu ja soitanto. Talven lumi puhdistaa ja tekee ajatukset rehel­
lisiksi ja tosiksi. Olemassaolon ankara taistelu kehittää vakavuutta
ja totisuutta.
Vaikea on usein sanoilla kuvata kansanluonteiden erikoisvivahduksia, kullakin niistä on ikäänkuin oma värinsä eli tuok­
sunsa, josta ne tuntee, vaikka ei osaisi kuvata. Ja aina on tämä
väritys yhteydessä maan luonnon kanssa. Sentähden on maan
päällä niin erilaisia seutuja ja maisemia. Eikä ainoakaan eläin
suuressa luomistossa kykene mukautumaan niin monenlaisiin olo­
suhteisiin kuin ihminen. Ihminen voi elää kylmässä ja kuumassa,,
karulla ja hedelmällisellä maalla, vuorilla ja merten saarilla, met­
sissä ja aroilla. Hänen luontonsa rikkaus vaatii näitä erilaisia
seutuja ilmentääkseen eri puoliaan.
Kansojen kehityskin on todistuksena siitä, että olemassaolon
tarkotus ei ole aineellista vaan henkistä laatua. Hyvinvointi ei
ole kansan päämäärä vaan silloin kun kansa on päässyt ulkonai­
sesti loistavaan asemaan, silloin varmasti lähestyy sen lopun hetki.
Sen kulttuuri hävitetään, uudet raakalaiskansat tallaamat sen jalkoi­
hinsa ja historioitsija kysyy ihmetellen mitä siitä on tullut. U l­
konaiset saavutukset ovat kyllä menetetyt mutta kansan henkiset
kyvyt siirtyvät ihmiskunnan sydämeen ja jäävät siihen pysyväisiksi;
Samoin kuin yksilön kuolema kuuluu suvun kehitykseen,
samoin ihmiskunnan kehityksen ehtona on, että kukin kansa kuo­
lee tehtävänsä tehtyään. Ei voi mitään suurta rajattomasti jatkaa,,
se menee yksipuolisuuteen ja estää toisia puolia ilmenemästä.
Sekä elämä että kuolema palvelevat yhteistä tarkotusperää, Lo­
goksen suurta suunnitelmaa.
Se kansa siis, joka ylpeilee loistostaan ja mahtavuudestaan,,
alkaa käydä loppuansa kohti, mutta se kansa, joka on kehittymätön
ja taidoton, voi olla tulevaisuuden kansa. Kypsyneisyys ja surkastuneisuus muistuttavat jossain määrin toisiansa mutta niillä on
sisäisesti suunnaton ero. Toisella on tulevaisuus, toisella vain
N:o 2 - 6
TIETÄ JÄ
83
menneisyys. Kun Pohjan raakalaiset, »vandaalit", hävittivät Roomen kukoistavan kulttuurin, niin se silloisille ihmisille kuvastui
hirvittävänä onnettomuutena, mutta ihmiskunnan kehitykselle se
oli välttämätöntä. Eikä aikaakaan - muutama vuosituhat - niin
olivat uudet tulokkaat päässeet edeliäjiään paljon pitemmälle.
Kansojen johto on Manun työtä. Se on suurpiirteistä ja
mahtavaa. Kun nuo jättiläisoliot nousevat ja liikahtavat, silloin
ei yksilön henki paljon maksa. Ihmiskunnan taudit ja välttämätön
suoneniskentä merkitsee satojen tuhansien kuolemaa. Nykyinen­
kin maailman mullistus on tällainen suunnaton puhdistusprosessi
eikä kukaan tällä hetkellä osanne sanoa, mikä siitä on oleva seu­
rauksena. Mutta jo kauan ennen maailmansotaa oli kaikille nä­
kijöille selvänä, että ainoastaan perinpohjainen hävitys voisi pois­
taa kulttuurin mätäpaiseet. Me olemme vielä tämän prosessin
keskellä, kenties vasta alkupäässä.
Niinkuin yksilöt kehittyvät kilpailun ja siitä johtuvan taistelun
kautta, samoin Manu on käyttänyt sotaa kansojen kasvatus- ja
karaisukeinona. Ne, jotka ovat tutkineet menneisyyden salaisia
asiakirjoja, ovat nähneet hänen johtavan kansoja valtiomiehenä ja
sotapäällikkönä. Mutta sodat ovat vain yhtenä vaiheena kansojen
elämässä. Toinen Manun tehtävä on lainsäätäjän toimi. Intian
vanhimpia meille säilyneitä kirjoja on n. k. Manun laki, joka
viisaudessaan ja ylevyydessään on vielä tänä päivänä vertojaan
vetämätön. Näistä Manun laeista polveutuvat Assyrian Hammurabin lait,-joita tiedemiehet ovat kaivaneet esille, ja näistä taas
suoranaisesti johtuvat Mooseksen lait. Papit ovat kussakin maassa
näitä täydentäneet selityksillään, jotka viimein ovat paisuneet yhtä
suuriksi kuin alkuperäiset ohjeet.
Se kuva, joka raamatussa esitetään Mooseksesta, on juuri
kuva Manusta, vanha perintötaru. Sellaisena esiintyy Manu, seu­
rustellen Siinailla Zebaothin, »sotajoukkojen Herran kanssa" ja
tullen sieltä alas niin kirkas paiste kasvoillaan, ettei kansa sitä
sietänyt katsoa. Jumalan kanssa hän kamppaili kansansa puolesta,
milloin kiivastuen, milloin leppyen. Egyptin lihapatojen luota
hän kuletti kansansa läpi korven, »40 ajastaikaa" luvattua maata
kohti ja kuoli jättäen lupauksen takaisin tulostaan. Sillä se, että
Herra lupasi herättää uudestaan hänen kaltaisensa profeetan, mer­
kitsi silloisen vertauskuvakielen mukaan hänen tuloaan takaisin
ja se oli juutalaistenkin uskona.
Miltei kaikilla kansoilla on vanhoja perinnäiskertomuksia
suurista sankareista, johtajista, viisaista ja mahtavista ja useimmissa
taruissa kerrotaan että tällainen sankari on joko sulkeutunut vuo­
reen tai muuten vetäytynyt ihmisten näkyvistä mutta elää edelleen
ja tulee takaisin määrättynä hetkenä, kun häntä jälleen tarvitaan.
84
TIETÄJÄ
N:o 2 - 6
Se on niin vanha ja yhä uudistuva tarina, että monet myöhemmät
sankarikuninkaatkin joutuvat saman uskon alaisiksi, Fredrik Bar­
barossat, Rikhard Leijonamielet, Napoleonit ja Aleksanteri I:set.
Näiden tarujen uudistuminen on yleismaailmallinen ilmiö ja johtuu
siitä, että todella tuonlaatuinen olento on silloin tällöin elänyt
ihmisten keskellä ja jättänyt jälelle lupauksen valvonnastaan ja
takaisintulostaan. Suunnaton täytyykin olla sen olennon ikä, joka
voi johtaa kansojen kohtaloita, sillä sadat vuodet eivät vielä mi­
tään merkitse hänelle eivätkä tuhat vuodetkaan ole muuta kuin
päivien hetkiä. Hänen täytyy nähdä kauas eteen ja taaksepäin
ja sen mukaan järjestää aikojen tapahtumia. Moni tapahtuma
saa vasta merkityksensä satojen vuosien päästä. Kullekin apulai­
selle on määrätty ainoastaan osa suuresta suunnitelmasta ja usein
apulainen, toimeenpanija, on tiedoton muusta näytelmästä.
Erittäin mieltäkiinnittäväksi muuttuu historia, jos sitä katsel­
laan tämän laajemman tiedon valossa. Ensi kerralla vielä esitet­
täköön muutamia esimerkkejä.
v. H. V.
□ □□ □ □□ □ □□ □ □□ □ □ □□ □ □□ □ □□ □ □□ □ □□ □ □□ □ □
ILMESTYSKIRJA ELI JOHANNEKSEN VIHKIMYS.
Itsensä voittamisen draama.
IV.
Tämän pitkän, mutta välttämättömän poikkeamisen jälkeen,
palataan jälleen draaman toimintaan; Voittaja ilmestyy valkoisen
hevosen selässä kantaen Herran hedelmöittävän voiman viini­
kuurnaa ja hänen vaatteensa on verenpunainen, ja hänellä on
vaatteissansa ja reidessänsä nimi kirjotettu: Kuningasten kuningas
ja Herrain Herra. Sana reisi (meeros) on sanottu kaunistellen;
(tarkotetaan miehen elintä, fallosta). Tämä erikoinen kaunisteltu
sanamuoto on yleinen Vanhassa testamentissa. (Kats. I Moos.
24: 2 ja muualla). Vielä lisäksi on huomattava, että Voittajalla
on tässä Marsin miekka ja hän ratsastaa Joutsimiehen valkoisella
hevosella ensimäistä tshakraa avattaessa, sukupuoli-tshakraa, (adhisthaanaa). Joutsimies tuli voittajana ja pysyi voittajana. Siten
näytetään ilmenneen Logoksen olevan suoranaisessa yhteydessä
alempien keskuksien kanssa.
On aivan mahdoton Ilmestyskirjaa selittäessä sivuuttaa tuota
arkaa ja täydellisesti puhdasta kysymystä, vaikka esoteerisen filo­
sofian avomielisimmätkin selostajat ovat sen suhteen olleet sangen
Nro 2 - 6
TIETÄ JÄ
85
vaitelijaita. Koska tämän kirjottaja on eri mieltä kaiken epä­
oikeutetun salaamisen 1suhteen, ja koska hän uskoo, että totuuden
salaamisesta tässä kysymyksessä on johtunut paljon harmia, pitää
hän itsensä oikeutettuna koskettelemaan empimättä avonaisesti tätä
kysymystä, joskin tarpeeksi lyhykäisesti. Kuten jokainen käytän­
nöllinen salatieteillä tietää, on ihmisen aivoissa määrättyjä kes­
kuksia ja elimiä, joihin kuuluu pituitari-elin ja conarium, joiden
korkeimmat tehtävät ovat ylimalkaan ihmiskunnan nykyisten rotu­
jen normaali-yksilöissä uinuvia, ja senvuoksi niitä kutsutaan Uu­
dessa testamentissa; ja muissa esoterisissa kirjotuksissa »kuolleiksi".
Kuitenkin ainoastaan näiden aivoelinten kautta voi ihmisen hen­
kinen Itse, hänen suojeleva Jumalansa vaikuttaa ihmisen psykillisälyllisen minän tietoisuuteen. Kuitenkaan ei tuollainen hienom­
pien elinten kuoleumustila estä tavallisten älyllisten ominaisuuk­
sien, paitsi intuitsionin, kehittymistä hyvinkin korkealle. Tietenkin
on paljon ihmisiä ja on ollut olemassa, jotka ovat surkuteltavia
esimerkkejä loistavasta älyllisyydestä ja samalla tylsimmästä hen­
kisestä typeryydestä. Todellisella nerolla, runoilijalla, taiteilijalla,
intuitiivisella filosofilla, uskonnollisella mystikolla ja puhtaalla
pyhimyksellä ovat nämä keskukset osittain heränneet. Sitävastoin
tietäjällä (lukuunottamatta pelkkää psykillistä selvänäkijää) ovat
korkeammut kyvyt niin heränneet, että hän tulee tietoiseksi sisäi­
sistä maailmoista ja todellisen olemassaolon tasoista. Kun aivot
ovat täydellisesti palautuneet niiden todelliseen tehtävään speireeman, Uuden testamentin parakleetoksen, Logoksen valon kautta,
joka on todellisuudessa Logoksen luova voima, silloin aivot tule­
vat kaksisukuisiksi elimiksi, joissa tapahtuu itsesyniyisen henkisen
ihmisen tahraton sikiäminen ja kohdussaolo, monogenees, ainosyntyinen, joka todella on »ylhäältä syntynyt". Sellainen on se
uudestisyntymisen ja lunastuksen prosessi, jota Johannes kuvaa
sekä Ilmestyskirjassa että neljännessä evankeliumissa ja joista
Paavali ja kolme synoptikkoa ovat laajalti kirjottaneet, ja joita
ne voivat helposti tajuta, joilla on »yksinkertainen silm ä", ja
joista muinaiset suuret maailman uskonnot ovat tarujen ja ver­
tauskuvien kautta ilmottaneet. Koska pyhien aivoissa olevien
keskuksien ja sukupuolikeskuksien välillä on suoranainen ja lä­
heinen yhteys ja vuorovaikutus, niin siitä johtuu, että todellinen
henkisyys on saavutettavissa ainoastaan puhtaan ja siveellisen elä­
män kautta. Vihkimyskokelaalle, joka tahtoo ryhtyä lopputyöhön,
itsensä synnyttämiseen, on täydellinen sukupuolinen pidättäytymi­
nen ensimäinen välttämättömyys. Ellei hän ole korkeampien
mielihalujen innostama, puhtaimman filosofian johtama ja mitä
ankarimman siveellisen kurin hallitsema, ovat hänen menestymi­
sensä mahdollisuudet äärettömän kaukana. Pelkässä vale-okkul­
86
TIETÄJÄ
Nro 2 - 6
tismissa hutiloiminen turmelee vaan hänen älynsä psykismin lap­
sellisuuksissa ja hän joutuu mielikuvamaailman pahojen vaiku­
tusten uhriksi ja turmelee sielunsa hajottam alla sukupuoiivelhoutta
- kuten tuhannet väärälle tielle johdetut tekevät vielä meidänkin
ajallamme.
Voittaja ja isäntänsä ovat pedon ja sen seuralaisten vastus­
tamina ja siitä johtuvasta taistelusta on peto ja väärä profeetta
vangittava ja nämä kaksi heitetään tuliseen järveen, joka tulikivestä palaa; se merkitsee vain sitä, että ihmisen eläimellisen
luonnon ainekset palaavat jälleen elementalikuntaan, mistä ne ovat
kotoisin - ne heitetään luonnon suureen sulatuskauhaan. Lohi­
käärme vangitaan, mutta vain tuhanneksi vuodeksi, jonka jälkeen
se jälleen päästetään lyhyeksi ajaksi irti. Tällä tarkotetaan, että
Voittajan täytyy vielä käydä läpi yhden syntymän eikä häneltä
senvuoksi hävitetä koko himoluontoa, vaikka hän seuraavassa ja
viimeisessä ruumistuksessaan tuleekin sen nopeasti lopettamaan.
Tuhannen vuoden aika ruumistusten välillä, merkitsee vain näen­
näistä aikaa henkisellä tasolla, kuten Plato selittää, sillä aistitse4ninen siellä on kymmenen kertaa voimakkaampaa, siksi ne tuhat
vuotta kuten Erin näyssä, ,,vastaavat sataa vuotta, mikä aika on
laskettu ihmisen iän pituudeksi". Lohikäärme on voitettu Ilm es­
tyskirjan draaman mukaan, mutta Johannes kuvaa tulevaa kiris­
tystä sen lopullisesta kohtalosta. Hän pitää tarpeellisena selittää
ensin mitä sielulle tapahtuu kuoleman jälkeen ja kahden ruumistuksen välillä, selittämällä erään näyn. Hän näki valtaistuimet ja
niiden päällä istujat ja kuinka heille annettiin tuomio. Tämä
esittää joukon kuoleman jälkeisiä tuomioita; sillä jokaisen ruumistuksen jälestä ruumistuvan Minän täytyy käydä lävitse puhdistuskoetusten eli tuomion. Kaikki viimeisen maallisen elämänsä
toiminnat tarkastetaan; allegoriassa selitetään niiden vironneen
kuolleista ja sentähden ne sielut, jotka Jeesuksen todistuksen ja
Jumalan (Nousin) sanan tähden mestatut olivat, jotka eivät petoa
kumartaneet (se merkitsee, että salassa oleva intuitsioni, korkeam­
mat ajatukset, tunteet ja pyrkimykset piinasi järki kuoliaaksi) että
ne nyt heräävät eloon ja hallitsevat Kristuksen kanssa tuhannen
vuotta, sen ajan jolloin eivät vielä ruumistu. Mutta muut kuol­
leet! (ne ajatukset ja tunteet, jotka olivat tekemisessä vain himoluonnon kanssa) eivät herää elämään ennenkuin taivaallisen väli­
tilan jälkeen. Ne pysyvät salassa, kunnes Minä ruumistuu jälleen
ja silloin niistä syntyy sukulaisuusvaikutelmia; noita ihmisen kor­
keamman luonnon vaikutteita, joita oli painettu ja lyöty hänen
maallisen elämänsä aikana, kutsutaan »ensimäiseksi ylösnousemuk­
seksi". Mutta palatkaamme tuosta lohikäärmeen yleisestä esitte­
lystä sen draamassa löytyviin yksityistapauksiin (sen tulevaa koh­
Nro 2 - 6
TIETÄJÄ
87
taloa katselemaan). Johannes selittää, että tuo vihollinen pääste­
tään vapaaksi tuhannen vuoden kuluttua ja silloin se käyttää
kaikki pahat voimansa tehdäkseen rynnäkön rakasta kaupunkia
vastaan — mutta sen voimat hävitetään pyhällä tulella ja se
heitetään tuliseen ja tulikivijärveen, jossa sekä peto että
väärä profeetta oli,^ ja saavat jakaa keskenään «toisen kuole­
m an".
Mutta Voittajan fyysillinen ruumis ei ole kuollut, se on
vallattu, puhdistunut ja vapautunut himokeskuksistaan. Babylonin
kukistuminen esittää kuvannollisesti himoluonnon kuolemaa; sillä
uudesti syntymisessään on vihitty käynyt lävitse kuolemaa vastaa­
van prosessin ja senvuoksi hän kulkee' tuomion kärsimysten
kautta, jotka muistuttavat niitä tuomion kärsimyksiä, joita sielu
ruumiista erotessa kokee, vaikka nämä ovat monta vertaa vaikeammanlaatuiset ja äärettömän paljon tärkeämmät. Suuri val­
koinen valtaistuin ilmestyy ja sen päällä istuvan kruunatun ma­
jesteetin kasvojen edestä maa ja taivas pakeni, sillä hän on täy­
dellinen ihmisen Itse, korkeampi maata ja taivasta ja suurempi
Jumalia. Hän laskee ruumistusten kierrokset ja kaikki yhdistetyn
luontonsa voimat ja kyvyt, joita hänen monet personallisuutensa
olivat rakentaneet; niitä hän nyt tuomitsee «töidensä jälkeen".
Kaikki nuo kolmessa alemmassa maailmassa olevat «kuolleet"
virkoavat eloon ja «tuomitaan", kuten Johannes sanoo «jokainen
töidensä jälkeen". Fyysillisen ja psykihisen luonnon tuomitut
ainekset (kuolleet ja näkymättömät) heitetään tuliseen järveen,
kaaokseen, «kahdeksanteen piiriin" ja siellä luova tuli ne hienos­
taa tulevien aikojen aineksiksi, nuo kunkin kierroksen hylyt; ja
tätä kutsutaan »toiseksi kuolemaksi".
Ja sitten ilmestyy uusi taivas ja uusi maa, se on Nousin
sisäkohtainen ja ulkokohtainen maailma omalla tasollaan; mutta
järvi, alemman tason sukupuolinen tajunta on hävinnyt olemasta.
Pyhä kaupunki, kuolematon auringonruumis, astuu-alas taivaasta,
verhottuna sädekehäänsä eli kirkkauteensa (hee doksa) Jumalan
auringon pukuun. Tuo sädekehä on itseloistava ja siinä on
opaalin värisiä väikkeitä; se on kaupungin muuri, jolla on «kaksitoistakymmentä porttia (ruumiin kaksitoista aukkoa)" ja porteissa
kaksitoistakymmentä enkeliä (eläinradan kaksitoista suurta Jumalaa
eli kosmillista voimaa) Israelin lasten kahdentoistakymmenen suku­
kunnan nimet (eläinradan merkkien) kirjotetut portteihin: suku­
kunnat ovat muodostetut neljästä kolmiosta, ollen yhtä ilman
neljän suunnan kanssa. Ja sen kaupungin muurilla on kaksi­
toistakymmentä perustusta, ja niissä Karitsan kahdentoistakymme­
nen apostolin nimet. Ne ovat Logoksen kaksitoista voimaa, kah­
dentoista kosmillisen voiman henkiset perustyypit. Näissä vertaus­
88
TIETÄ JÄ
N:o 2 - 6
kuvissa on kaikkien olioiden perustus henkinen, ja sillä lepää
kaiken ilmenneen rakenne.
mAUM !
Tule sinä, oi jumalallinen ajatus! Jumalallisen aja­
tuksen armo olkoon teidän kaikkien kanssa! AUM !
Näin päättyy Johanneksen Ilmestyskirja, tuo ihmeellisin alle­
goria mitä ihmiskäsi koskaan on kirjottanut. Niin selvä, täydel­
linen ja yhtenäinen on tämä kirja, jonka koko kauneutta voi sen
hienommissa yksityiskohdissa täysin huomata vasta silloin, kun sitä
kokonaisuudessa tarkastetaan, eikä sen syvempää merkitystä voida
tajuta pelkällä analyytisella tutkimuksella.
Sen lukemattomat
yksityiskohdat ja vertauskuvien toisinnot ovat peräti eksyttäneet
kaikki yritykset, kun on koetettu sitä analysoida pelkällä empirisellä tavalla. Eksoteristit ovat samaten menneet väärään, kun ei­
vät ole voineet kykenemättömyytensä takia erottaa draaman pää­
toiminnasta selittävää ainesta, jota sivukohtauksissa esitetään. To­
dellisuudessa ei draaman rakenne ole sekava eikä siinä olevat
henkilöt ole lukuisat. Toimivat henkilöt ovat:
JUMALA, ikuisesti salattu JUM ALALLINEN LÄSNÄOLO.
I ENSIMÄINEN L O G O S (logos endiathetos, sisäinen käsite)
JUM ALALLINEN RAKKAUS, josta lähtee:
II (a) TO IN EN L O G O S (logos prophorikos, ilmaistu aja­
tus), JUM ALALLINEN AJATUS, kosmillisten voimien hallitsija;
symbolisoitu Voittajalla, Auringolla.
(b) Logoksen valo, Joutsimies, JUM ALALLINEN ALKU­
AINE, alkuperäinen aine, jota taivaallinen neitsyt, Kuu symbolisoi.
Kuten Philo Judaeus sanoo (De Confus. Ling. p. 267) Lo­
gos on Joutsimies; henkiaineena ne ovat juuriolemukseltaan yhtä.
Ne ilmentävät:
III Kaksitoista voimaa, joista viisi on henkistä (auringon voi­
mat) ja seitsemän aineellista (kuun voimat), joita eläinradan kaksi­
toista merkkiä symbolisoi. Nuo kaksitoista voimaa ilmenevät pe­
räkkäisesti neljällä olemisen tasolla ja muodostavat yhdessä 48
kosmillista voimaa ja Joutsimies-Logoksen kanssa neljäkymmentä
yhdeksän.
Nämä ovat Ilmestyskirjan draaman näyttelijät, vaikka muuta­
mat niistä esiintyvät useammissa osissa.
James M . Pryse.
James M. Prysen selitys Ilmestyskirjasta ei todellisuudessa
ole näin lyhyt. Teos on laaja ja siitä syystä mahdoton kokonai­
suudessaan suomennettavaksi Tietäjään. Tarvitsisi vielä vähintäin
kaksi vuotta ennenkuin päästäisi sen loppuun. Tämä valitsemani
luku Ilmestyskirjan selityksestä antaa kokonaiskuvan tekijän näke­
myksestä ja hänen käyttämästään avaimesta.
(Loppu.)
N:o 2 - 6
TIETÄ JÄ
89
TEOSOFISEN SEURAN TAITEELLINEN
YHDISTYS.
Viime vuosien kuluessa on muutamissa seurustelu-tilaisuuk­
sissa Adyarin Päämajassa tuottanut erikoista iloa teosofisten sä­
veltäjäin ja runoilijain tuotteet. Skrjäbinin ja Sibeliuksen pianokappaneet, W. H. Kirbyn laulusävellykset ja Ethel Cliffordin kirjottamat runot ovat aina olleet tervetulleita. Hiljattain esitettiin
suomalaisen säveltäjän teos, Oskari Merikannon, joka sävelsi kan­
taatin muutamia vuosia sitten Tukholmassa vietettyyn Teosof.
Seuran Kongressiin. Alkuteksti oli käännetty englannin kielelle.
Esittäjä sai kolme kertaa laulaa sen uudestaan, niin harras oli
kuulijakunta tahtoessaan saada täydellisesti nauttia musiikin kau­
neudesta ja sen sisällyksestä. Mutta musiikki ei ole ainoa har­
rastettu taiteen haara, jolla teosofit ympäri maailman koettavat
vaikuttaa. Näytelmä, runous, kuvanveisto- ja maalaustaide alkaa
myöskin astua esille. On aivan ilmeistä, että alkaa olla kehitty­
nyt teosofinen taideruumis. Se merkitsee, että se taide lähtee
teosofisista käsitteistä maailmankaikkeudesta, ja on sen vuoksi merkitsevämpi ja henkisesti elävämpi kuin vanha taide. Se on tai­
teessa liittänyt yhteen erilaisia taiteilijoita. On jo syntynyt oivallisia
maalauksia, kaunista musiikkia, henkevän ihania ja yksinkertaisia
näytelmiä, runoutta ja suoranaista kirjallisuutta, joka puhuu Elämän
elämästä, se on taiteen suuren renessanssin korkeamman kierroksen
alkua, joka on rakentava Herralle kauniimmat asuinsijat.
Täällä Adyarissa olemme tunteneet saman sysäyksen, ja viime
vuonna perustettu taide-liitto oli ensimäinen yritys löytääkseen ne
henkilöt, jotka ovat erityisesti vastaanottavia luovalla esittävällä
linjalla. Nyt tiedetään, että niillä, jotka haluavat laskea laulu-, väritai muotolahjansa Herran alttarille elämän puhdistamiseksi ja ih­
miskunnan kohottamiseksi, niillä on tilaisuus liittoutua tähän mitä
suuremmoisimpaan palvelemistyöhön.
Tätä silmällä pitäen oli
Presidenttimme viimeisenä tekona, ennen hetkelliseen vaitioloon
hautautumistaan, allekirjottaa lupaus Teosofisen Seuran Taiteellisen
Yhdistyksen perustamiseksi, jonka keskus tulee olemaan Adyarissa.
Hän suostui itse olemaan sen Presidenttinä, vaikkakin kotivankeutensa aikana näkymättömänä.
Ensimäinen askel olisi löytää ne, joilla on luomis- ja esittämiskykyä jossakin näissä taidehaaroissa. Myöskin ne T. S. kump­
panit, joilla on käsittämisen lahja, vaikkakaan ei luomis- ja esittämiskykyä, hekin voivät luonnollisesti olla irtojäseninä. Pyyde­
tään kaikkia näitä lähettämään nimensä Teosofisen Taiteellisen
Yhdistyksen kirjevaihtajalle Adyariin, Madrassissa.
90
TIETÄJÄ
N:o 2 - 6
Toinen askel olisi saada alkukokoelma kaikenlaatuisista teosofisista teoksista. Emme voi lunastaa suuria veistoksia (vaikkakin
miss Diderichsenin kaunis marmoriryhmä suuressa hallissa onkin
houkutteleva), ainakin voitaisi lunastaa niistä valokuvia. Emme
voi myöskään aluksi ostaa monta maalausta, mutta ottaisimme
niistä kyllä joko värillisiä tai muullaisia jäljennyksiä. Skrjäbinin,
Sibeliuksen, 1 Merikannon, Kirbyn, Schapiron ynnä muiden teosofisten säveltäjäin painettuja teoksia ostetaan. Halutaan myös
ostaa runo- ja suorasanaisia teoksia A. E:ltä, Yeatsilta, Wilcoxilta
ja Holdeniita, myöskin muilta runoilijoilta, joiden teokset vasta
tulevat julaistuksi. - Olemme nähneet erään looshiluettelon luon­
noksen, jonka muuan Lancashirilainen teosofitaiteilija oli tehnyt;
haluaisimme saada kokoelman sellaisia, sillä Indian taide- ja käsiteollisuus tarvitsee varmaan yhtä tärkeästi kuin muutkin maat
taideperustan.
Kun on ensin saatu luettelo varsinaisista jäsenistä ja irtojäsenistä, niin sitten muodostetaan eri keskuksia, ja ne, jotka suos­
tuvat olemaan kirjevaihtajina merkitköön nimensä. Sillävälin ote­
taan mielihyvällä Theosophistiin kirjotuksia, jotka koskettavat uusiuurteisia näkökantoja T. S:n taiteilijain työstä. Niinikään otetaan
mielihyvällä vastaan huomattavia teosofishenkisiä teoksia. Niitä
voidaan julaista Theosophistissa, samaten taidetta koskettavat ar­
tikkelit ovat tervetulleet, ja kun ne on ensin hyväksytty, niin ne
julaistaan. Sellaisten artikkelien liittäminen kirjamuotoon ei ole
mikään kaukainen mahdollisuus. Kaikki välitys on osotettava
yllämainitulle kirjevaihtajalle.
j . H. C.
(Suom. O. S.)
Allekirjottanut kehottaa kaikkia teosofitaiteilijoita ottamaan
huomioon tämän Theosophistissa olleen kirjotuksen, jossa pyyde­
tään taiteilijoita liittoutumaan yhteen ja palvelemaan taidetta saman
teosofisen lipun alla. Samaten niitäkin jäseniä, joilla on taiteen
ymmärtämisen kyky ja jotka antavat taiteelle arvoa, liittymään
irtojäseniksi.
Vuonna 1914, 24 p. kesäkuuta piti Perustaja-Ylisihteeri Pekka
Ervast Tuonenkylässä luennon M arjattarenkaasta . Hän sanoi:
i/Marjattarenkaan nimi osottaa, että se liittyy vanhaan suomalai­
seen okkultismiin ja että tämä nimi ja sen kalevalaisuus oli jo
ennakolta määrätty. Siinä tulee olemaan suomalainen viisaus ja
sen työ on oleva suomalaista." Hän kertoi muun muassa: »Kun
Kalevan kansa on oppinut uutta aikaa elämään, tulee Väinämöi­
nen takaisin »Uuen sammon saattajaksi, Uuen soiton suoriaksi,
1 Jean Sibelius ei ole T. S:n jäsen.
N:o 2 - 6
TIETÄJÄ
91
Uuden kuun kulettajaksi, Uuen päivän päästäjäksi." Ja kun hän
tulee takaisin, tulee hän arialaisella tavalla ja hän vie Suomen
kansan uutta aikaa kohti. Silloin ei Väinämöinen edusta ainoas­
taan yksilöllistä viisautta, vaan hän tuo mukanaan uuden soiton,
entiset voimat uudestisyntyneenä Buddhi-äidillisyydessä."
Silloin liittyi tähän koko suomalaista sivistystä käsittävään
renkaaseen ensimäisenä Opettajainpiiri, toisena Näyttelijäinpiiri
ja kolmantena Musiikki-piiri, johon saattoi myös liittyä muita luo­
via ja esittäviä taiteilijoita.
Musiikkipiirin perustavassa kokouk­
sessa puhui Pekka Ervast, että «Marjattarengas on ollut olemassa
jo pari sataa vuotta näkymättömillä tasoilla, joilla on jo valmiina uu­
den suomalaisen kulttuurin perusta, ja joilta se tulee valautumaan
alas fyysilliselle tasolle ja siinä kiteytymään suomalaisina muo­
toina."
On muuten ollut merkille pantava ilmiö, että viimeisinä vuo­
sina on maamme ilmapiiri ollut aivan kuin kyllästytetty kansalli­
silla, itsenäisillä, supi suomalaisilla, kalevalaiskulttuurin värähte­
lyillä. Kaikessa luovassa taiteessa on pyritty saamaan suomalaisia
muotoja ja koetettu niihin valaa suomalaista henkeä. Tämä kaikki
todistaa, että siinä suuressa uuden renesansin taideruumiissa, joka
näkymättömillä tasoilla jo valmiina odottaa, on meidänkin oltava
osallisina vastaanottamassa uutta vuodatusta taiteeseemme.
Osa Marjattarenkaan Musiikki- ja Näyttelijäpiiristä kokoontui
keskustelemaan tästä Theosophistissa olleesta kirjotuksesta. Ko­
kouksessa päätettiin liittyä Adyarissa olevaan Taiteelliseen Yhdis­
tykseen. Allekirjottanut valittiin välittämään kirjevaihtoa Adyarin
suomalaisen taideosaston puolesta. Ne teosofitaiteilijat, jotka ha­
luavat liittyä mainittuun emäkeskukseen Adyarissa, olkoot hyvät ja
lähettäkööt allekirjottaneelle nimensä ja osotteensa, myös tiedon
millä alalla he toimivat.
Olga Salo.
Osote: Oulunkylä.
Teosofinen Päämaja.
□ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ n
□
MITÄ MUUALLA TIEDETÄÄN.
Anna Kamenskin päiväkirjasta.
Bombayssa 14 p. joulukuuta.
Eilen aamulla saavuimme Bombayiin. Meitä oli vastassa
parsilaiset veljemme Adarji ja rouva Tata tyttärensä kanssa. He
veivät meidät päivällä katselemaan kaupunkia ja näyttivät meille
hindulaisen osan Bombayista, kauppahuoneen ja rannan puolen.
92
TIETÄJÄ
N:o 2 - 6
Sitten meidät vietiin ulkopuolelle kaupunkia, ja me kohosimme
eräälle kukkulalle, jolla ovat kuuluisat »/hiljaisuuden tornit".
Suuremmoinen, täydessä kukassa oleva puutarha ympäröi
torneja, joita oli luvultaan viisi. Meille näytettiin mallikuva, jossa
näkyi tornin sisus ja selitettiin kuinka ruumiin hautaamisen pro­
sessi tapahtuu. Kun kuolleen ruumis on pantu määrättyyn sy­
vennykseen, kokoontuu heti poutahaukkoja sen ympärille ja pa­
rissa tunnissa ne puhdistavat ruumiin lihasta. Luuranko jää
paikoilleen tuulen, auringon ja sateiden vaikutuksen alaiseksi.
Vähitellen se muuttuu tuhaksi ja sadekuorot pesevät pois tuhan
pitkin sitä tarkotusta varten rakennettua ränniä, ja sitten tuo vesi
juoksee hiilen ja hiekan lävitse puhdistuneena maahan.
Kun
ruumis tuodaan, niin sitä saattamassa olleet omaiset jäävät puutarhaaan odottamaan merkkiä, mutta torniin menevät vaan vir­
kailijat.
Palvelijat ovat puetut valkoisiin liinavaatteisiin ja pappi on
myös valkoisessa puvussa. Kun ruumis lasketaan sille valmistet­
tuun syvennykseen, alkaa kello soida ja silloin omaiset lukevat
määrätyn rukouksen. Kotiin tultuaan ottavat saattajat kylvyn.
Puutarhasta on merelle ihana näköala. Tässä parsilaisessa hau­
tausmaassa vallitsee juhlallisen hiljaisuuden ilmapiiri. Poistues­
samme näimme kuinka erään tornin pykäläiselle seinälle alkoi
kokoontua haukkoja.
Sieltä meidät vietiin niinkutsuttuun riippuvaan puutarhaan,
joka oli rakennettu vesijohtojen päälle. Ne pitävät Bombayn
vedessä. Kirkkaan vihreät heinämatot ja kaikellaiset kauniit ku­
kat sitä koristivat. Paluumatkalla kävimme pienessä dshainalaisessa temppelissä. Tämä pieni valkomarmorinen temppeli seisoi
korkealla paikalla. Sen sisällä oli pylväiden takana kuvia Opet­
tajista ja pyhimyksiä rukousasennossa. Alttarilla oli pääasiana
Buddhan kuva, koristettu punaisilla kukilla ja sen kaulassa oli
jalokivillä varustettu koru, joka oli tehty kullasta ja hopeasta.
Temppelin palvelija sytytti pyhän savun yrtit ja pienien tulien
liekit valaisivat Idän Opettajan kuvan. Dshainilaiset eivät ole
buddhalaisia. Se on yksi indialainen lahko. He uskovat, että
koko maailmaa johtaa joukko suuria henkisiä olentoja, joista jo
kaksikymmentäneljä on ruumistunut maan päälle. Viimeinen oli
Buddha. Dshainilaisten oppi on hyvin korkeata ja sen siveysoppi vaatii ehdottomasti korkeiden ihanteiden sovelluttamista elä­
mään.
Temppelistä menimme parvekkeelle ja ihailimme avonaista
merta. Puissa näimme muutamia vihreitä papukaijia. Temppelin
sisäänkäytävällä seisoo kaksi pientä valkoisesta marmorista tehtyä
norsua, joilla on kruunut päässä.
N:o 2 - 6
TIETÄJÄ
93
Panimme taas kengät jalkaan (itämaisiin temppeleihin men­
nessä riisutaan jalkineet) ja sitten ajoimme takaisin kaupunkiin.
Kiidimme pitkin varjoisaa tietä, jonka molemmilla puolilla näkyi
ihania huviloita ja puutarhoja. Se oli Bombayn ylimystön puoli.
Me näimme myös parsilaisen temppelin, mutta sen sisälle ei
päästetä muita kuin parseja. Se oli korkea, kaunis, nelikulmai­
nen rakennus ja sen toisessa kerroksessa oli pieni pylvästö ja
temppelin etuosaa koristi parsilaiset symbolit: auringon kehrä,
liekki, salama ja Pieros tulikehän ympäröimänä.
Juttelimme parsilaisten matkatoverieni me kanssa.
Rouva
Tata . . . tuntui olevan vakinainen työntekijä Teosofisessa Seu­
rassa ja suuri soittotaiteilija. Hänen kahdeksantoista vuotinen
tyttärensä oli suorittanut tutkinnon yliopistoon.
Hän uneksii
lääkärin uraa, mutta tutkii sen ohella kirjallisuutta ja kieliä.
Illalla olimme vieraisilla toisien uusien tuttavien luona, her­
rasväki Rogersin.
Herra Rogers on Venäläis-Aasialais-Pankin
johtaja, amerikkalainen; mutta hän on suurimman osan elämäs­
tään viettänyt Venäjällä ja on naimisissa venakon kanssa. Mo­
lemmat vovat huvitetut teosofiasta, ja me vietimme illan heidän
hurmaavalla verannallaan keskustellen henkisistä kysymyksistä.
Bombayssa 15 p. joulukuuta.
Olimme eilen aamusta asti Teosofisen Seuran huoneustossa,
ja koristelimme salin venäläisillä koruompeluksilla ja kuvilla.
Seura majailee kolmannessa kerroksessa, jokseenkin rumassa ta­
lossa ja heillä on yksi suuri ja yksi pieni huone. Suuremmassa
on kirjasto ja kirjaosasto myyntiä varten. Huoneessa oli myös
korotus ja tuoleja noin parikymmentä riviä. Seinillä johtajiemme
kuvia ja kolme mystillistä kuvaa. Meitä hämmästytti siellä eräs
valkoisiin puettu muotokuva, jolla oli turbani päässä. Siitä henki
kauneutta. Se oli Zoroaster, jonka oli maalannut muuan parsilainen taidemaalari näkemänsä ilmestyksen mukaan.
Pienessä
huoneessa asuu yksi työntekijöistä. Me ripustimme seinille moniväriset kankaat, koruompelukset, muutamia kuvia ja venäläiset sadut
ja äkkiä sali alkoi laulaa ja siihen astui jotain valoisata ja kirkasta.
Parsilaiset ystävät meitä auttoivat. Heitä miellyttivät paljon venä­
läiset tuotteet ja he olivat pahoillaan etteivät tienneet ennen ilmottaa nvenäläistä näyttelyä." Illalla täyttyi sali yleisöllä, pelkillä itämaalaisilla, ellemme ota lukuun kahta Roger tuttavaamme. Puheen­
johtaja alusti kokouksen ja aivan odottamattamme kuvasi meidän
toimintaamme ja kertoi paljon meidän työstämme Venäjällä. Sitten
me puhuimme: minä - Teosofisen Liikkeen puhkeamisesta Venä­
jällä; Aleksandra Luginovna talonpoikain tuotannosta. Seuran pu­
heenjohtaja kiitti meitä lämpimästi selostuksestamme. Ystävämme
94
TIETÄJÄ
N:o 2 - 6
herra Adarji puhui merkillisestä sattumasta, että tämän looshin,
joka kantaa H. P. Blavatskyn nimeä, on hän itse avannut, ja että
se on ensimäinen Indiassa perustettu Teosofinen looshi, ja siihen
kuuluu noin neljä sataa jäsentä.
Tämä keskus oli vasta muuttanut uuteen paikkaan ja meidän
ystävistämme oli hyvä enne, että uuden työkauden ensimäinen
kokous uudessa paikassa omistettiin Venäjälle, ja että esitelmiä
pitivät kaksi venäläistä; toinen niistä vielä - Venäläisen teosofisen liikkeen pää.
Tänään me matkustamme Ara-Delhiin.
(Suoni. O. S,)
PUNAISEN AJAN UHRIT.
Heti punaisen kapinan puhjettua murhattiin Säiniöllä lähellä
Viipuria kauppias Aug. Öhberg, joka oli Viipurin vanhimpia teo­
sofeja ja aikoinaan oli toiminut Viipurin looshin puheenjohtaja­
nakin. Hän oli niitä ihmisiä, jotka eivät elämässä tee paljon
melua itsestään, mutta koettavat hiljaisesti olla ja elää sen ihan­
teen mukaisesti, jonka he ovat itselleen omaksuneet. Käydessäni
Viipurissa ennen joulua huomautin Öhbergille, että hän näytti
raskasmieliseltä ja huolestuneelta. »/Ihminen on niin heikko",
hän vastasi yrittäen hymyillä leikillisesti, wettei hän jaksa iloita,
vaikka saa suorittaa vanhoja velkojaan." Selitykseksi sain sitten
tietää, että häneltä oli ~ ellen muista väärin - marraskuun
punaisella viikolla varastettu tavaroita useampien tuhansien mark­
kojen edestä. En muista enää, koska ensi kerran tutustuin Aug.
Öhbergiin, mutta vuosia se oli ennenkuin Suomen T. S. perus­
tettiin, sillä Öhberg vanhana teosofina oli mukana jo skandinavilaisessa T. S:ssa. Nyt hän on vapaana huolista siinä maassa,
jossa ei koi syö eikä ruoste raiskaa, ja saa vapaasti jatkaa astro­
logisia ja teosofisia lempiharrastuksiaan.
Huhtikuun puolivälissä vangittiin Sammatissa tuomari Unta
Nevalainen ja murhattiin pari päivää myöhemmin mitä raaimmalla
ja julmimmalla tavalla. Hänessä kadotti Teosofinen Seura yhden
paraimmista ja lupaavimmista jäsenistään. Viime vuosikokouksessa
hänet valittiin T. S. hallituksen jäseneksi, veljesrahaston hoitajaksi
ja myös Osakeyhtiö Tietäjän johtokunnan jäseneksi. Näkyi, että
Seura toivoi saavansa käyttää hyväkseen sekä hänen lainopillisia
tietojaan että hänen monivuotista kokemustaan liikemiehenä; hän
olikin valmis auliisti asettamaan kykynsä ja lahjansa T. S:n pal­
velukseen, jonka hyväksi hän jo paljon työtä ja uhrauksia oli
N:o 2 - 6
TIETÄ JÄ
95
tehnyt sekä Savonlinnan teosofisen looshin perustajana ja puheen­
johtajana että teosofisen kirjallisuuden innokkaana edistäjänä ja
levittäjänä. Moni tietäjän lukija varmaan muistaa, mitä liikuttavan
kauniita ja rohkaisevia sanoja hän kirjotti Tietäjän toimitukselle
v. 1915, jolloin oli esillä kysymys Tietäjän sisällöstä; minun sy­
dämeni oli niistä silloin sanomattoman kiitollinen. Marraskuussa
viime vuonna laadin hänen kanssaan sen «kauppakirjan", jonka
nojalla omistamani Tuonenkylän päämaja siirtyi Suomen Teosofiselle Seuralle. Unto Nevalainen oli harvinainen ihminen, aut­
tavainen, puhdassydäminen, hyvää uskova, juuri semmoinen, joka
menestyy yhteistyössä toisten kanssa. Suuri on suru monen ys­
tävän sydämessä, kipeästi häntä kaipaa moni, jonka aineellinen
tuki ja turva hän oli. Täynnä toiminnanhalua, täynnä valoisia
toiveita tämän fyysillisen elämän suhteen hänet äkkiä temmattiin
irti maasta ja siirrettiin Tuonelan joen toiselle puolelle. Onneksi
tiedämme, ettei hän itse kadottanut tilaisuuksiaan työhön ja hen­
kiseen kehitykseen. Mitä ihminen on täällä, sitä hän on sielläkin.
Niin harmooninen personallisuus kuin Unto Nevalaisen saavutti
pian tasapainonsa takaisin manalan majoilla, ja nyt hän tuolla
vapaammassa maailmassa sekä olemuksellaan että sanoillaan ja
teoillaan levittää ympärilleen sitä onnen, rauhan ja rakkauden
evankeliumia, joka häämötti hänen sydämelleen jo tässä näkyväi­
sessä ruumiissa.
Punaisen ajan uhrina pidän myös rautatieläistä Yrjö Kallista
Oulusta, joka nykyään Oulun lääninvankilassa sovittaa osanottonsa
Oulun työväenliikkeeseen ja punaiseen kaartiin - uhrina, koska
siinä todella jalo, epäitsekäs ja nerokas ihminen kärsii aatteensa
puolesta. Hänestä voi sanoa, että hänen omat veljensä, joita hän
ei tahtonut hyljätä, vaikka olisikin nähnyt heidän erehdyksensä,
ovat vetäneet hänen ylitsensä kovan kohtalon. Niin pitkäksi ai­
kaa kuin hänen rangaistuksensa kestää, on Teosofinenkin Seura
kadottanut yhden lahjakkaimmista työntekijöistään. Olihan monta
kertaa kysymys siitä, että Y rjö Kallinen antautuisi kokonaan teosofiseen työhön.
Toivottavasti tämä vielä tulee tapahtumaan,
sittenkun vanha karmallinen velka on kunnialla loppuun suori­
tettu. Vankilassa istuessaan Yrjö Kallinen etsii lohdutusta teosofiselta elämänymmärrykseltään ja okkultiselta itsekasvatukseltaan;
toivon, että hän myös lohdutuksekseen muistaisi, että hänellä on
ystäviä yltympäri teosofisissa piireissä.
Ehkä on vielä monta meidänkin teosofisista piireistämme,
jotka ovat henkensä menettäneet punaisen ajan uhrina ja joista
minulla ei ole tietoa. Kolme nuorukaista muistuu kuitenkin mie­
leeni, joita jälkeen jääneet vanhemmat kaipauksella surevat - näi­
den suruun yhdyn minäkin —: sanomalehtimies Eero Turunen
96
TIETÄJÄ
N:o 2 - 6
Viipurista, joka kaatui taistelussa valkoisten puolella Karjalan rin­
tamalla ja joka lapsesta saakka harrasti innolla teosofiaa; Mustia­
lan maanviljelyskoulun oppilas Adam Lehikoinen Juuasta, jonka
punaiset murhasivat maaliskuulla ja joka oli vanha tuonenkyläläinen sekä kaikessa hiljaisuudessaan älykäs ja vakaantunut teosofi;
sekä nuorukainen Aarne Heiskanen Helsingistä, joka kaatui maalis­
kuulla punaisten rintamalla Vilppulassa ja joka muutamia vuosia
sitten oli mukana johtamassani lootuskoulussa.
P, E .
D □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □
TIEN VARRELTA.
Kuningaskunnaksiko Suomi? Joka nyt luulee, että minä
tässä puoltaisin tai vastustaisin kuningaskuntaa, erehtyy, sillä niin
ei ole aikomukseni. Sekä monarkisella että tasavaltaisella hallitus­
muodolla on puolensa. Näkökantani tässä kysymyksessä on vain
jyrkästi se, että on mikäli mahdollista kuultava koko kansan mieli­
pide.
Vaarallista on tyrkyttää toista tai toista hallitusmuotoa.
Muodostamme nyt tasavallan — ja mikä kiire meillä on muuttaa
se kuningaskunnaksi, ennenkuin kansamme on aivan selvillä kan­
nastaan? Heikko kuningas, jolla on valtaa, mutta jota hovi hal­
litsee, on yhtä huono kuin tasavaltainen ministeristö, joka aina
riitelee. Kuningas, jolla ei ole mitään valtaa, on taas loistonukke,
joka tulee kansalle kalliiksi, ja jos hän on älykäs ja toiminnanhaluinen mies, on hänen on^a asemansa sietämätön. Toista on
tasavallan presidentin, vaikka hänenkin valtansa olisi mitätön:
kunnia tulla valituksi presidentiksi on siksi häikäisevä, että äly­
käskin tyytyy olemaan nukkena. Mutta voi, jos valta annetaan
miehelle — oli hän sitten kuningas tai presidentti, - joka käyttää
sitä väärin, kansalleen turmioksi . . . Hallituskysymys on arimpia
kysymyksiä. Pitäisi olla valtakunnassa hallitsija, koska hallitsija
edustaa kansallishaltiaa! Mutta hallitsijan tulisi olla viisas ja kor­
keasti kehittynyt ihminen, sillä kuinka hän muuten osaa katsoa
kaikkien alamaistensa parasta ja kuunnella deevan ääntä eli sen
»kuusen kuiskehia, jonka juurella asunto"? . . . Neuvoni jokaiselle
on siis: miettikää hiljaisuudessa, kuulkaa sydämenne ääntä, ajatel­
kaa kansanne onnea. Älkää umpimähkään antako minkään agitatsionin teihin vaikuttaa. Ja keskustelkaa kansan ihmisten kanssa.
Tietäjän ensi numero ilmestyy luultavasti elokuussa heinäelokuun kaksoisvihkona ja 32-sivuisena.
□ □
TSETBO
□□
TEOSOFINEN AIKAKAUSKIRJA
14:s vuosik.
HEINÄ-ELOKUU
N:o7-8. 1918
□ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □
RAUHA.
Rauha pohjoiseen, etelään, itähän j a länteen;
Rauha olkoon kaikilla ylhäällä ja alhaalla;
Rauha kaikkisyleilevä, kaikkiläpäisevä Rauha;
Rauha tyynten järvein, vuorten, metsäin;
Rauha kesäiltain, kuudanöitten;
Rauha valtamerten, tähtitaivain;
Rauha uskollisten, tyytyväisten syönten;
Rauha j a siunaus Suurten Pyhäin
Virtaa minuhun, minusta muihin;
Rauha multa kaikille, jokaisesta kaikkiin,
Kolmen maailman kullekin tasolle.
Rauha! Rauha! Rauha!
Älköön enää olko minua, ei omaani,
Vaan salli minun olla keskus Rauhassa;
Tahdon häipyä, hukkua, unohtua, vaipua Rauhaan . . .
Rauha, kaikkisyleilevä, kaikkiläpäisevä Rauha!
Rauha kaikille olennoille, aina kestävä Rauha!
(Suoni. O. S.)
a
□ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □
□
TOIMITTAJALTA.
Tietäjän viime numero on saanut osakseen monenlaista ar­
vostelua. Toiset ovat siitä pitäneet, ovat erityisesti kiittäneet mi­
nua omista, ristiriitojen yläpuolelle kohoavista kirjotuksistani, jotka
ovat tuoneet rauhan heidän mieliinsä, toisiin se taas lienee vai­
kuttanut epämiellyttävästi, koska ainakin yksi tilaaja kirjottaa seu­
98
TIETÄJÄ
Ni'o 7 - 8
raavasti: «muuten ei yleensä Tietäjä nykyaikoina ja varsinkaan
viimeinen kesäkuun numero toimittajan kahden kummasti risti­
riitaisen kirjotuksen johdosta saanut tilaajissa, ainakaan pohjalai­
sissa, rauhottavaa vastakaikua. Siinä on syy Tietäjän tilaajien
vähenemiseen, sillä se on muuttunut puoluelehdeksi".
En tässä aio puolustaa itseäni enkä Tietäjää, sillä mitä muu­
tamat kirjotetut sanat merkitsevät, ellei Tietäjän kanta sqn kolmentoistavuotisen toiminnan aikana ole lukijoille käynyt selväksi?
Kun ylläolevan huomautuksen kirjottaja hieman ajattelee asiaa,
uskon hänenkin myöntävän, ettei Tietäjä yh dessä. tai kahdessa
viimeisessä numerossa äkkiä ole saattanut kantaansa muuttaa.
Tietäjä ei ole puoluelehti. Jos minun kirjotukseni tuntuivat risti­
riitaisilta, johtui tämä siitä, että pidin rehellisenä toimittajana omantunnonmukaisena julkaista ajatukseni niinkuin olin ne kirjottanut
sekä kapinan edellä että sen kestäessä ja sen jälkeen. Pitihän
ainakin useiden teosofein tietävän, että olin näitä aikoja edeltäpäin
aavistanut. Olin jo maailmansodan alussa nähnyt, että jos sota
ulottuu Suomeen, tulee osa Suomen kansaa taistelemaan venäläis­
ten puolella. Kun nyt näkemyksistäni huolimatta tapaukset fyysillisinä todellisuuksina vaikuttivat järkyttävästi minuunkin, en pi­
tänyt vääränä näyttää suruani Tietäjän palstoilla. Sillä mikä tua
suruni oli? Se oli teosofista surua. Uskoin rauhan voimiin ja
inhosin väkivaltaa. Nyt jouduin itse väkivallan keskelle, jopa
niin, että henkeni oli uhattu. Mutta koska ne ihmiset, jotka olivat
langenneet väkivallan syntiin; itsekin uskoivat taistelevansa aattei­
den puolesta, koetin heitä viimeiseen saakka ymmärtää. Lopulta
kuitenkin näin, ettei tässä auttanut muu kuin kova kovaa vastaan,
ja silloin minun täytyi myöntää, että sota oli välttämätön ja että
oli välttämätön heidän - synnintekijäin - täydellinen häviö.
Ettekö ymmärrä, että tämmöinen myönnytys oli raskas ja järkyt­
tävä ihmiselle, joka ei sotaa eikä aseita koskaan ole hyväksynyt?
Ettekö ymmärrä, että se oli tuhat kertaa raskaampi sen takia, että
Suomen deevan tämän kapinan johdosta täytyi verhota olemuk­
sensa epämääräiseksi ajaksi salaperäisyyden vaippaan?
Enhän tällä sano, että kapina itsessään olisi paljastanut ai­
noastaan mitä meissä suomalaisissa on pahaa ja alhaista. Kaukana
siitä. Niissä valkoisissa joukoissa, jotka täynnä isänmaallista in­
nostusta, täynnä uhrautuvaisuutta ja urheutta, lähtivät alussa huo­
nosti varustettuina taisteluun Suomen vapauden ja itsenäisyyden
puolesta, - niissä paljastui mitä Suomen kansassa oli kuntoa ja
miehuutta, rehellisyyttä, kestävyyttä ja itsekieltämiskykyä. Suuri
puhdistus oli samalla kapina, Aivankuin viimeinen tuomic, jossa
hyvä erotettiin pahasta. Senhän minä kirjailijana, salatieteilijänä,
syrjästäkatsojana selvästi ymmärsin ja näin. Mutta samalla kaikki
N:o 7 —8
TIETÄJÄ
99
yksilöt ovat ihmisiä - sekä ne, jotka joutuivat oikealle puolelle
taistelemaan, että ne, jotka erehtyivät vääriä teitä kulkemaan, ihmisiä, jotka kaipaavat, ansaitsevat ja herättävät sääliä. Jollei
fyysillisessa maailmassa tämä ollut selvä, seiveni se vainajain
valtakunnassa. Sielläkin oli levottomat ajat - ja on yhä, - ja
siellä ihmisten sielut, oli ne maallisesti katsoen « hyviä" tai «pa­
hoja", nähdessään totuuden kaipaavat ystävän hellää ohjausta.
Tietäjä ei voi olla puoluelehti, koska se on ihmisten ja to­
tuuden etsijäin lehti. Ja minä en saata olla puolue-ihminen, koska
en ole poliitikko, vaan ajattelija. Että jotkut arvostelevat minua
puolueelliseksi yhteen suuntaan, toiset toiseen suuntaan, seurannee
asian luonnosta, enkä siihen mitään mahda. Olen se mikä olen,
ja ne, joilla on korvat kuulla, kuulevat minun ääneni.
Muuten tahdon lohduttaa ja ilahduttaa lukijoitani sillä uuti­
sella, että Tietäjällä on sentään puolitoista tuhatta tilaajaa nyt.
Viime vuonna oli tosin kolmatta tuhatta, mutta eihän ole mah­
dotonta, että tilaajien lukumäärä vielä nousee. Näin ollen tulevat
kaikki numerot tänä vuonna käsittämään ainakin 32 sivua ja siis
esiintymään tämän-vihkon kokoisina.
*
Suomen Teosofinen Seura viettää yhdennentoista vuosikokouk­
sensa ja -juhlansa elokuun 17 ja 18 p:nä osaksi T. S. Päämajassa
Oulunkylässä, osaksi Helsingissä. Vuosikokouksen jälkeen aiotaan
toimeenpanna tavanmukaiset kesäkurssit, joissa tulen sekä vastaa­
maan kysymyksiin että pitämään sarjan luentoja. Toisista luennonpitäjistä tiedän mainita ainakin J. R. Hannulan ja Väinö Valvanteen.
*
Uusia kirjoja on taas odotettavissa. Nykyiseltä ylisihteeriltä,
tohtori W. Angervolta, ilmestyy eepoksentapainen runoteos Viisikanta, joka soinnukkain sanoin esittää syviä teosofisia oppeja.
Kirja tulee varmaankin vaikeatajuisuudestaan huolimatta herättämään
teosofeissa vilkasta mielenkiintoa.
Suurta suosiota saavuttaneelta kirjailijaltamme J. R. Hannulalta
ilmestyy uusi laaja teos Johanneksen evankeliumi teosofian valossa.
Samalla tavalla kuin Ilmestyskirjassa tekijä tässäkin intuitiivisella
kyvyllään kohottaa huntua, joka peittää silmiämme näkemästä,,
mitä evankeliumin sanat ilmeisesti tarkottavat. Hänen kirjansa
tulee laajalti luetuksi.
Vanhalta teosofiselta kirjailijaltamme Veikko Palomaalta tulee
niinikään ilmestymään uusi teos, jatkoa kirjaan Kohtalon koulussa,
100
TIETÄJÄ
N:o 7 - 8
joka oli V. P:n mieltäkiinnittävin tuote. Tämä jatko ei kaivanne
mitään suositusta, sillä siihen tahtovat tietysti tutustua ne, jotka
alkupuolen ovat lukeneet. Ikävä kyllä valitetaan Palomaan kir­
joista, etteivät ne mene hyvin kaupaksi. Tämä on ikävä, sillä
vaikka niiden kirjotustapa olisikin useiden mielestä kuivahko, ovat
ne kuitenkin ajatusrikkaita ja laajanäköisiä sisällöltään.
Omasta puolestani olen kirjottanut jatkokirjasen Kalevalakirjaani. Sen nimenä on Onko Kalevala pyhä kirja? Toivon,
että se valmistuisi painosta jo vuosikokoukseen.
Toiset kirjat valmistunevat jouluksi. On myös odotettavissa
viides painos kirjaa Valoa kohti y. m. uutuuksia.
*
Kuten toisaalla tässä numerossa näkyy, viettää Veikko Palomaa hopeahäitään syyskuun 19 p:nä. Koska tiedän, kuinka ylen
vaikea hänenkin on tulla toimeen kirjallisella työllään näinä ta­
loudellisesti raskaina aikoina, tuntuu minusta, että me hänen teosofiset ystävänsä voisimme taas muistaa häntä pienellä rahalahjalla,
joka helpottaisi hänen taakkaansa. Koska en kuitenkaan tiedä,
missä määrin nykyään on luvallista panna keräyksiä toimeen, eh­
dottaisin, että jokainen hyväntahtoinen lahjottaja lähettäisi roponsa
suoraan hopeahäitään viettävälle pariskunnalle - mikäli mahdol
lista, juhlapäiväksi. Osote on: Kirjailija Veikko Palomaa, Sorjo as.
*
Huomautan lukijoille siitä mieltäkiinnittävästä unesta, jonka
muuan teosofi näki neljättäkymmentä vuotta sitten, kauan ennen
teosofiksi tuloaan. Uni on luettavana osastossa «Kirjeitä toimi­
tukselle".
□□□□□□□□□□□□□□□□□□□□□□□□□□□□n
MITÄ ON USKO ?
m.
'lU skon sisältö.
Se usko, josta tässä puhumme ja jota viime luvussa koetimme
psykologisesti perustella, on lyhyesti sanoen uskoa jumalaan. U s­
kon sisältö on täten jumala. Mutta mitä «jum ala" merkitsee?
«Jum ala'• on monivivahteinen ja samalla epämääräinen käsite.
N:o 7 - 8
TIETÄJÄ
101
Tuskin monellakaan ihmisellä on identtinen käsitys jumalasta.
Onko nyt todellinen usko yhtä epämääräinen? Saattaako sen si­
sältö - jumala - olla niin häälyväinen, että itse usko on aivankuin erilainen eri ihmisillä?
Tavallaan ja tavallaan ei. Jos ajattelemme liskon muodol­
lista sisältöä tai paremmin sanoen: jos annamme yksilöllisen us­
kon kuvata sisältöään loogilliselle järjelle, silloin luultavasti saamme
erivivahteisia kuvauksia, riippuen kuinkin yksilön älyperäisestä
omintakeisuudesta ja muista eroavaisuuksista, mutta jos pidämme
silmällä uskon henkistä sisältöä, sen periaatteellisia ääriviivoja ja
sen psykologista kehystä, silloin selviää meille uskon oleellinen
sisältö, joka on sama aina ja kaikkialla. Pohjaltaan usko on ko­
kemusta ja elävää elämää. Sentähden se on kehityksen alainen,
ja se joka uskossa on kehittyneempi, on samalla viisaampi ja saat­
taa suuremmalla tiedolla, kuvata uskon älyllistäkin sisältöä. Kai­
kissa todellisissa uskonkunnissa on olemassa jonkinlainen uskon
normi, tavallisesti alkuperäinen ilmotus, jonka on antanut uskon
mysterioihin erityisesti perehtynyt ihminen. Häntä pidetään auk­
toriteettina uskon asioissa ja hänen sanaansa luotetaan.
Katsokaamme nyt ensin, mitä kaikkien kokemus yhtäpitävästi
kertoo uskon sisällöstä. Kiinnittämättä huomiotamme uskon yh­
teydessä esiintyviin vaihteleviin ajatuskuviin koetamme vain päästä
perille tämän kokemuksen yhteisestä ytimestä.
Kuten sanoimme edellä, herää usko ihmisessä silloin, kun
ristiriita tunteen ja järjen väliltä on poistettu, kun on löydetty
elämänkysymyksen ratkaisu, joka täydellisesti tyydyttää sekä jär­
keä että tunnetta eikä ole ainoastaan yleisinhimillistä, vaan samalla
aito personallistakin laatua. Tämä usko on silloin tahdon esiin­
tymistä näyttämölle. Ja sopusointu on samassa saatu aikaan jär­
jen, tunteen ja tahdon välille. Se kolmio, joka symbolina kuvaa
ihmisen henkistä elämää ja hänen korkeampaa minäänsä, on sil­
loin tullut tasasivuiseksi.
Tarkemman analyysin valossa näkyy tällöin neljäskin tekijä:
ihmisen uskonelämässä. Tämä on se mystillinen voima, jota kut­
summe rakkaudeksi. Edellä sanoimme, että usko ja rakkaus ovat
yhtä, koska molempien salaisuus piilee inhimillisessä tahdossa.
Tämä on totta ilmiöllisesti, koska ihmisen tahto on juuri uskoa
ja rakkautta toiminnassaan, mutta tarkemmin katsoen se rakkaus,
jota ihminen kokee uskossa, ei ole ainoastaan hänen oman hen­
kensä ilmennystä, ei ainoastaan sitä rakkautta, joka hänen omasta
puhdistuneesta sydämestään eli tahdostaan lähtee, vaan myöskin
jotain muuta. Itse asiassa hän tässä kohtaa ja kokee uskon si­
sällön ensimäistä suurta mysteriota. Hän joutuu tekemisiin yli­
aistillisen ja metafyysillisen todellisuuden kanssa, iota hänen ei
102
TIETÄJÄ
N:o 7 - 8
mitenkään käy kieltäminen, vaan jonka tunnustaminen päinvastoin
täyttää hänen olemuksensa sanomattomalla riemulla ja autuudella.
Jos filosofit ja tiedemiehet hänen uskolleen nauravat, saattavat he
sen tehdä ainoastaan niin kauan kuin eivät itse ole kokeneet.
Mikä näet on se metafyysiliinen todellisuus, joka tulee nel­
jänneksi tekijäksi ihmisen uskossa? Se on jumalan rakkaus - ja
koska «jumala on rakkaus", voimme sanoa: se on jumala. U s­
kon sisältö on täten elävä todellisuus eikä mikään ajatuskuva.
Kokemus, jonka jokainen uskossa herännyt tekee, on tämä:
tajunnan sisäisessä maailmassa tulvii häntä kohtaan ihmeellinen,
jumalallinen rakkaus. Mistä se on lähtöisin? Se on personallista
laatua. Se ei ole epämääräistä tunnelmaa, vaan sanoin kuvaama­
ton varmuus ja tieto siitä, että joku häntä rakastaa. Tämä häntä
rakastava olento on häntä lähempänä kuin hänen oma kätensä ja
jalkansa ja kuitenkin se on niin ylhäinen, niin mahtava, niin kun­
nioitusta herättävä, että hän seisoo sen edessä kuin lapsi vanhemhempansa. Pelkoa hän ei tunne, sillä hän tietää, että tuo, joka
häntä rakastaa, on hänen paras ystävänsä, hänen ehdottomasti vii­
sas, jalo ja puhdas ystävänsä, ja kun sen ystävän isällis-äidillinen
rakkaus valuu häneen, tuntee hänkin rakastavansa ja osaavansa ra­
kastaa koko maailmaa. Kuinka hän muuta saattaisi kuin nimittää
tätä merkillistä näkymätöntä rakastajaa Jeesuksen tavalla isäkseen
tai kaikkien kansojen omaksumalla nimellä jum alaksi? Jumala eli
tarkemmin määriteltynä jumalan rakkaus on uskon sisältö ja us­
kon varsinainen olemus on siis uskoa jumalan rakkauteen. Vanha
aleksandrialainen teosofi Plotinos sanoikin sentähden aivan oikein,
että jumala ottaa asuntonsa ihmisen sieluun, kun ihminen on mie­
tiskelyn avulla rakentanut sielustaan temppelin jumalalle.
Luther oli kokenut, mitä usko on. Hänkin sanoi, että elävä
usko on usko jumalan rakkauteen, ja kokemuksensa nojalla hän
lisäsi selittäen, että synti ei itsessään ole se paha, joka vierottaa
meidät jumalasta, vaan epäusko.
Nyt nämä kaksi sanaa «usko" ja «epäusko" ovat saaneet
paljon hämminkiä aikaan protestanttisissa maissa. Niitä ei ole ym­
märretty Lutherin mielessä, vaan niistä on tehty teologisia keppi­
hevosia. «Usko yksin tekee autuaaksi", «epäusko vie kadotuk­
seen" - tämmöiset lauseet ovat vailla kaikkea järkeä, jos niille
annetaan teologis-dogmaattinen merkitys eikä ymmärretä niitä sen
mystillisen kokemuksen valossa, joka yksin niitä oikeuttaa. »U sko
yksin tekee autuaaksi" on aivan tosi väitös siinä mielessä, mitä
edellä olemme uskosta esittäneet. Samalla tavalla on tosi sen vasta­
kohta: «epäusko vie kadotukseen eli pois jumalasta."
Kun Luther sanoi, että synti on epätäydellisyyttä eikä sinään
vierota meitä jumalasta, puhui hän kokemuksesta. Ihmiskunta on
N:o 7 - 8
TIETÄJÄ
103
epätäydellinen. Syntiä, erehdyksiä, vääriä tekoja emme saata vält­
tää, niin kauan kuin olemme epätäydellisiä. Mutta nämä eivät
itsessään vierota meitä jumalasta. Toisin sanoen: meidän tulee
käsittää, että jumala rakastaa meitä epätäydellisyydestämme huoli­
matta; meidän syntimme eivät merkitse mitään jumalan silm issä;
jumala ei meitä tuomitse, sillä jumala on rakkaus. Mutta meihin
itseemme syntimme vaikuttavat. Kun teemme syntiä, hämmentyy
uskomme jumalan rakkauteen. Epäusko pääsee meissä vallalle.
Ja »synti" personallisessa merkityksessä on siis ihmiselle se, minkä
seurauksena on epäusko, joka häiritsee yhteyttämme jumalan
kanssa.
Voimme löytää valaisevan analogian jokapäiväisestä elämästä.
Kaksi ihmistä rakastaa toisiaan - mies ja vaimo onnellisessa avio­
liitossa. Toinen alkaa tehdä syntiä, sanokaamme mies. Hän on
joskus ajatuksissaan uskoton vaimolleen, lopulta joskus teoissaankin. Hän kuitenkin yhä edelleen rakastaa vaimoaan ja uskoo,
etteivät hänen pienet harha-askeleensa saata häiritä heidän on­
neaan. Mutta sitten tulee näkymätön seuraus. Mies alkaa epäillä
viatonta vaimoaan. Hänen silmänsä sokaistuvat ja hänestä alkaa
tuntua, että vaimonsa ei häntä rakasta. Epäusko herää hänen sie­
lussaan uskon ja luottamuksen sijaan. Ja kun hän alkaa pukea
epäilyksiään sanoiksi,. rikkoontuu vähitellen aviopuolisoiden hyvä
ja hellä suhde.
Onhan inhimillisessäkin elämässä rakkaus, joka heijastaa ja
kuvaa jumalan rakkautta, nimittäin äidin rakkaus, jonka jaloutta
ja puhtautta tuhansilla kielillä on ylistetty. Ja totta on, että äiti,
joka lastaan rakastaa, osaa sekä odottaa että kärsiä. Aina hän
uskoo hyvää, aina hän luottaa ja tietää, että pohjaltaan hänen
lapsensa ei ole paha. Jos kuin lasta panetellaan, syytetään, nuh­
dellaan, äidin rakkaus antaa anteeksi, peittää, puhdistaa ja nostaa.
Kuten Paavali sanoi: »Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lem­
peä; rakkaus ei kadehdi, ei kerskaa, ei pöyhkeile, ei käyttäydy
sopimattomasti, ei etsi omaansa, ei katkeroidu, ei lue kärsimäänsä
pahaa, ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee totuudesta; kaikki se
peittää, kaikki se toivoo, kaikki se kärsii."
Yhtä mieletöntä kuin lapsen olisi epäillä äitinsä rakkautta,
yhtä mieletöntä on itse asiassa ihmisen epäillä jumalan rakkautta.
Kuitenkin hän itsestään johtuu sitä tekemään, jos hän »paaduttaa
sydäntään" syntiä tekemällä. Sentähden apostolikin puhuu »luon­
nollisesta ihmisestä", joka ei ole herännyt uskon elämään, vaan
kulkee ikäänkuin ainaisessa paatumuksessa, tietämättä mitään siitä
jumalallisesta rakkaudesta, joka häntä ympäröi ja joka hänenkin
sydämensä ovelle alati kolkuttaa.
Kun sanomme, että uskon sisältö on jumala, olemme vasta
104
TIETÄJÄ
N:o 7 - 8
aivan ylimalkaisesti määritelleet sitä. Kun lisäämme, että se on
jumalan rakkaus, olemme havainneet ensimäisen salaisuuden us­
kon mysterioista. Mutta emme sillä läheskään vielä ole tyhjentä­
neet uskon sisältöä.
Jos nimittäin täällä kristikunnassa kysymme uskossa koke­
neilta ihmisiltä, mitä he ovat kokeneet uskon sisällöstä muuta
kuin sen, että se on jumalan rakkauden tuntemusta, saamme taas
verrattain yksimielisen vastauksen. Melkein kaikki heränneet ih­
miset vastaavat meille, että usko on mitä läheisimmässä yhteydessä
Jeesuksen Kristuksen persoonan kanssa.
Luther esim. selittää
meille heti, että jumalan rakkaus meitä kohtaan ilmenee Jeesuk­
sessa Kristuksessa. Tämän me kyllä ymmärrämme tarkottavan
aivan järjelle käsitettävää totuutta. Jeesus Kristus on ikäänkuin
näyttänyt meille, millä tavalla jumala meitä rakastaa. Hänen per­
soonassaan on jumalan rakkaus ihmiskuntaa kohtaan täydellisenä
ilmennyt. Häntä katsellessamme, hänen rakkauttaan ajatellessamme,
siihen uppoutuessamme saamme kuvan jumalan rakkaudesta, niin,
hänen rakkautensa voi suorastaan herättää meissä uskon jumalaan
ja puhdistaa meitä. Tämän oli Luther kokenut. Hän ei tuntenut
toisia uskontoja, mutta katolinen oppi ei tyydyttänyt semmoise­
naan hänen totuuden janoaan. Hän taisteli ja kamppaili kunnes
hänen sielunsa puhdistui tuskien tulessa, kunnes jumala hänet
siunasi ja hän löysi uskon ja rakkauden Jeesuksen Kristuksen jurna Iällisessä personallisuudessa.
Mutta samalla tuo jumalallisen rakkauden ilmeneminen Jee­
suksessa Kristuksessa merkitsee muutakin. Jös tiedustelemme us­
kossa kokeneilta, saamme kuulla, että Jeesus Kristus itse elävänä
todellisuutena on läsnä heidän uskossaan. Ei hän ainoastaan ole
näyttänyt jumalallisen rakkauden luonnetta, hän yhä sitä näyttää.
Ja jollain merkillisellä tavalla hän on niin ylitä tuon jumalan rak­
kauden kanssa, että hän - Jeesus Kristus - melkein on kuin
tuo jumala. Ja täten uskon kokemus tulee kosketelleeksi sitä kris­
tillistä dogmia, joka puhuu Kristuksen jumaluudesta, ja me jäämme
ihmetellen kysymään, mikä tämä on ja liekö sittenkin tuossa opin­
kappaleessa jokin syvempi, salainen sisältö.
Ymmärrämme muitta mutkitta, että tämä on ydinkysymys us­
kon yhteydessä. Käykö usko aina käsi kädessä Jeesuksen Kris­
tuksen persoonan kanssa - onko Jeesus Kristus uskon ehdoton
sisältö - vai onko uskoa olemassa ilman Kristusta? Voisihan
ajatella, että »Jeesus Kristus" on nimitys, joka kilvaa määrättyä
metafyysillistä todellisuutta; sitä samaa todellisuutta saattaisivat sil­
loin toiset kansat ja toiset uskonnot kutsua toisilla nimillä. Mutta
vaikka niin olisikin, mistä johtuu, että uskossa kokeneet eivät saata
vaihtaa Jeesuksen Kristuksen persoonan toiseen? Vaikka he ni­
N:o 7 - 8
TIETÄJÄ
105
men muuttaisivat, jäisi heillä yhtäkaikki tajuntaan se personallisuus, se elävä olento, joka ilmeni maan päällä Jeesuksena Kris­
tuksena. Epäilemättä tässä piilee jokin elämän salaisuus, jota ei
käden käänteessä käy sivuuttaminen. Viisainta on sentähden, ku­
ten alussa sanoimme, kysyä neuvoa niiltä, jotka ovat kylliksi pal­
jon kokeneet uskon mysterioista voidakseen puhua tiedosta ja ko­
kemuksesta. Ja ketkä tässä suhteessa lienevät kokeneempia kuin
ensimäiset apostolit ja Kristus itse?
Valitsemme niin muodoin uuden testamentin omia kirjotuksia todistajiksemme ja otamme lähinnä hebrealaiskirjeen oppaak­
semme, koska se ennen kaikkea selvittelee juuri uskon salaisuuksia.
Pekka ErvasL
□ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □
KIRKON JA VAPAAMUURARIUDEN JUH LA­
MENOJEN JUURET.
IV.
Voidaan siis todistaa, että niin vapaamuurariuden kuin kir­
kon juhlamenot johtuvat suoranaisesti vihityistä gnostikoista, uusplatonilaisista ja pakanallisten mysterioiden huonontuneista hierofanteista. Itse mysterioitten salaisuudet ovat niiltä kadonneet ja
ne ovat säilyssä sellaisten luona, jotka eivät hevillä niitä ilmaise.
Jos sekä kirkko että vapaamuurarit tahtovat unohtaa oikean alku­
peränsä historian, niin teosofit eivät unohda. He toistavat: vapaa­
muurarius ja kolme suurta kristillistä uskontoa ovat kaiken omaisuutensa saaneet perinnöksi. Vapaamuurarien »seremoniat ja
tunnussanat" ja kirkon rukoukset, dogmit ja menot ovat turmel­
tuneita jäljennöksiä puhtaasta pakanuudesta ynnä uusplatonilaisesta
teosofiasta. Jo juutalaiset jäljensivät ja lainasivat yhtä ahkerasti.
Nekin »tunnussanat", joita vielä nykyään , käyttävät raamatulliset
vapaamuurarit ja jotka ovat tekemisissä »Juudan sukukuntien",
»Tubal-Kainin" ja muiden vanhan testamentin eläinrata-merkkien
kanssa, ovat juutalaisten toisintoja pakanallisen rahvaan jumalista,
mutta ei todellisten mysterioiden tulkitsijoiden, hierogrammatistojen jumalista. Seuraava tämän hyvin todistaa. Vapaamuurariveljet tuskin voivat kieltää, että he nimenomaisesti ovat Solicoles,
taivaan auringon palvelijoita. Näkihän oppinut Ragon tuossa
auringossa Q. A. O. T. U:n loistavan symbolin ~ niinkuin se to­
della onkin. Ainoastaan se oli hänen — ja kenen tahansa —
vaikea todistaa, että tuo G. A. O. T. U. ei ollut vihkimättömien
106
TIETÄJÄ
Nro 7 - 8
pieni eksoterinen sikiö Soi (aurinko) pikemmin kuin korkeiden
Epoptain (vihittyjen) Solus (ainoa). Sillä Solukseni tulien salai­
suus on hermetinen salaisuus, joka vapaamuurareilta on ainiaaksi
kadonnut, jollei hän tutki todellista teosofiaa. Hän on lakannut
ymmärtämästä jo pienet Tshuddinkin varomattomuudet. Tähän
päivään asti vapaamuurarit ja kristityt pitävät sabbatin pyhänä ja
kutsuvat sitä »herran" päiväksi; kuitenkin he tietävät yhtä hyvin
kuin kuka tahansa, että sekä Englannin Sunday että saksalaisten
Sonntag merkitsevät »auringon päivää", niinkuin ne merkitsivät
2000 vuotta sitten.
Ja te, kunnioitettavat isät, papit ja piispat, te jotka niin rakas­
tavasti kutsutte teosofiaa »epäjumalanpalvelukseksi" ja tuomitsette
sen kannattajat avoimesti ja yksityisesti ikuiseen kadotukseen,
voitteko te väittää, että kirkossanne olisi ainoakin juhlameno tai
vaate tai pyhä astia, joka ei olisi pakanuudesta peritty? Ei, se
väite olisi liian vaarallinen ei ainoastaan historian valossa vaan
omien pappiennekin tunnustuksen mukaan.
Toistakaamme vielä sanojemme tueksi seuraavaa.
»Roomalaisten uhraajien piti tehdä rippi ennen uhria", kirjottaa du
Choul. Jupiterin papit olivat puettuina korkeaan nelikulmaiseen mustaan
hattuun, joka oli Flamineiden päähine samoinkuin nykyaikaisten armenia­
laisten ja kreikkalaisten pappien. Roomalaiskatolisen papin sulaani on
musta kierocoracesy Mithran pappien väljä kaapu, joka sai nimensä kor­
pista, corax. Babylonin kuningaspapilla oli kultainen sinettisormus ja
tohvelit, joita voitetut valtiaat suutelivat, valkoinen viitta ja kultainen
tiara, josta riippui kaksi nauhaa. Paavilla on sinettisormus ja tohvelit
samaa tarkotusta varten, valkoinen satiiniviitta, kultatähdillä reunustettu,
ja tiara, josta riippuu kaksi jalokivillä kirjailtua nauhaa j.n.e. Valkoinen
liinainen alb (alba vestis) on Isiksen pappien vaate; Anubiksen pappien
päälaki oli keritty (Juvenaliksen mukaan) — siitä munkkien tonsuri, ke­
ritty pää. Kristillisen »Isän" messukasukka on jäljennös foinikialaisten
uhripappien päällysvaatteesta, jonka nimi oli Calasiris ja joka oli niskasta
kiinni ja ulottui kantapäihin asti. Stola (papin kappa) johtuu siitä naispukimesta, jota pitivät öa lli, miehiset temppeli-huorat, joiden tehtävä oli
sama kuin juutalaisten Kadashimien (ktso'2 Kun. 23: 7). Niiden »siveys"
(?)-vyö johtuu juutalaisten efodista ja Isiksen nauhasta; Isiksen papit
olivat näet siveyteen lupautuneet. (Katso Ragonin kirjasta yksityiskohtia).
Muinaiset pakanat käyttivät pyhää vettä eli pesuja kaupunkiensa, peltojensa, temppeleittensä ja miestensä puhdistamiseksi,
aivan niinkuin tehdään roomalaiskatolisissa maissa. Maljoja seisoi
joka temppelin ovella täytettyinä puhdistusvedellä ja niitä kutsut­
tiin favisses ja aquiminaria. Ennen uhraamista pappi eli curion,
(josta tulee ranskalaisten cure, kirkkoherra) kastoi laakerioksan
puhdistusveteen ja priiskotti sillä hurskasta seurakuntaa ja tätä
kutsuttiin silloin nimeltä lustrica ja aspergilium. Tuo oksa oli
Mithran papittarille kaikkeuden lingamin (sukupuoli-) vertauskuva.
1 Jonka henki heijastuu tuossa »loistavassa tähdessä" — auringossa
N:o 7 - 8
TIETÄJÄ
107
Mysterioissa se kastettiin puhdistusmaitoon ja hurskaita sillä priiskotettiin. Se oli kaikkeuden hedelmällisyyden vertauskuva; sentähden pyhän veden käyttö kristikunnassa on alkuaan sukupuolista
laatua. Ja vielä enemmänkin; siinä piilevä aate on salatieteellinen
ja kuuluu muotomenolliseen magiaan eli taikuuteen. Puhdistuksia
toimeenpantiin tulen, tulikiven, ilman ja veden avulla. Taivaal­
listen jumalien huomion herättämiseksi käytettiin pesuja, manalain
jumalien manaamiseksi käytettiin pirskotuksia.
Kreikkalaisten ja roomalaisten katedralien ja muiden kirkko­
jen holvikatot ovat usein maalatut sinisiksi ja täyteen kultatähtiä
taivaankantta muistuttamaan. Tämä on jäännöstä egyptiläisistä
temppeleistä, missä harjotettiin auringon ja tähtien palvelusta.
Samallaista itämaiden kunnioitusta noudatetaan kristillisessä ja
vapaamuurarien rakennustaiteessa. Ragon kuvailee sitä täydelli­
sesti hävitetyissä kirjoissaan. Princeps porta, maailman ovi ja
»kunnian kuninkaan", jolla tarkotettiin alkuaan aurinkoa ja nykyään
hänen inhimillistä symboliaan Kristusta, on itäänpäin aukeava ovi
jokaisessa kirkossa ja temppelissä.1 Tämän »elämän oven" kautta
tuotiin »vastasyntynyt" lapsi sisään ja vietiin kastemaljalle. Se on
sama juhlallinen portti, jonka kautta valontuoja joka päivä astuu
maan suorakaiteeseen2 eli auringon tabernakeliin. Ja rakennuksen
vasemmalla puolella (pimeällä pohjoispuolella, minne »oppilaat"
lähtevät ja missä kokelaat läpikäyvät »vesikokeen") seisovat nykyään
maljat ja entisaikana oli siinä puhdistusvesien lähde (piscina) van­
hoissa kirkoissa, jotka sitä ennen olivat pakanoiden temppeleitä.
Pakanallisen Lutetian alttari haudattiin maahan ja se löytyi uudel­
leen Pariisin Notre Damen kuorin alta. Muinaisaikaiset puhdistusmaljat ovat vielä tänäpäivänä jälellä sanotussa kirkossa. Miltei
jokainen suuri muinaisaikainen kirkko, joka on rakennettu ennen
keskiaikaa, on aikoinaan ollut pakanallinen temppeli. Tämä joh­
tui Rooman piispojen ja pappien antamista määräyksistä. Qregorius
Suuri (katso Platinen tekemää elämäkertaa) puhuttelee munkki
Augustinusta, Englantiin lähtevää lähetyssaarnaajaa, tällä tavalla:
»Hävitä epäjumalat mutta älä temppeleitä. Ripota niille pyhää
1 Paitsi ehkä toisin uskovien protestanttien kirkoissa ja kappeleissa,
jotka ovat rakennetut miten tahansa ja käytetyt useampiin tarkotuksiin.
Amerikassa tapasin rukoushuoneita, joita vuokrattiin myyjäisiä ja näytte­
lyitä, Vieläpä teattereita varten; tänään saatettiin rakennusta käyttää jumalan­
palvelukseen, huomenna se myytiin veloista ja muodostettiin kapakaksi
kukaties. Puhun tietysti rukoushuoneista enkä varsinaisista kirkoista.
2 Vapaamuurari-nimitys vastaa Noakin arkkia ja liiton arkkia, Salo­
monin temppeliä, tabernakelia ja israelilaisten leiriä, jotka kaikki olivat
rakennetut »suorakaiteiksi". Merkuriusta ja Apolloa kuvattiin pitkulaisten
kuutioiden ja neliöitten avulla ja sellainen on myös Kaaba, muhametti*
laisten suuri temppeli Mekassa.
108
TIETÄJÄ
Nro 7 - 8
vettä, aseta niihin pyhäinjäännöksiä ja anna kansojen pitää jumalan­
palvelustaan siellä, missä he ovat siihen tottuneet." Meidän tar­
vitsee vain katsoa kardinali Baroniuksen teoksia, niin löydämme
hänen Annallensa 36:nnesta vuodesta seuraavan tunnustuksen.
Pyhä Kirkko oli oikeutettu omaksumaan ne menot j a toimitukset,
joita pakanat käyttivät epäjumalanpalveluksessaan, koska se (kirkko)
pyhityksellään sovitti ne! Fauchetin kirjottamassa Antiquites
Gauloises li kirja, 19 luku) me luemme, että Ranskan piispat
ottivat käytäntöön pakanalliset seremoniat kääntääkseen Kristuk­
selle palvelijoita.
Tämä tapahtui silloin kun Qaul (Qallia, Ranska) oli vielä
pakanallinen maa. Käytetäänkö samoja menoja ja seremonioja
vielä nytkin kristityssä Ranskassa ja muissa roomalaiskatolisissa
maissa kiitollisena muistona pakanoista ja heidän jumalistaan?
H. P, B lavats ky.
□ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □
IHMISKUNNAN YHTEISEN VARARIKON
LÄHETESSÄ.
Jo aikaa ennen yhä vielä käynnissä olevaa maailmansotaa
tiesin minä - m. m. tässä aikakauskirjassa — puhua ihmiskunnan
yhteisestä vararikosta.
En osaa sanoa, minkälaista mahdollista
huomiota tämä outo termi on herättänyt, vai onko yksikään lu­
kija pannut sitä merkille. Puhe ihmiskunnan yhteisestä vara­
rikosta kuulostaa näet nykyajan ajatushaluisestakin ihmisestä suo­
rastaan hourailulta.
Luettuani sanomalehdestä Venäjän valtion mahdollisesta vara­
rikosta olen sanonut itsekseni: » Siinä olisi hyvä alku. Kaikki
maapallon valtiot tulevat aikanaan tekemisiin saman kysymyksen
kanssa."
»Vararikko" on nykyään käsite, mikä tekee nöyryytyksenluontoisen vaikutuksen. Mitä sitten on vararikko? Se on sieluyksilön niin sanoakseni halvauskohtaus, joka ilmenee hänen fyysillisessä suhteessaan muihin sieluyksilöihin. Menopuolen yhä
tullessa tulopuolta suuremmaksi on vararikko lopulta yhtä välttä­
mätön kuin se on tarpeellinenkin.
Vararikko - lat. concursus, s. o. kokoonjuoksu, yhteentörmäys
- on luonteeltaan sielullinen. Se on sieluyksilön pakollisesti
julkinen avuttomuudentila eli saamattomuudentodistus. Sentähden
myöntääkin nykyajan kaikkien maitten muodollinen,laki vararikon-
Nro 7 - 8
TIETÄJÄ
109
tekemisoikeutuksen. Vanhana aikana ei tunnettu sellaista oikeu­
tusta. Sentähden luetaankin esim. uudessa testamentissa sellaisista
tapausmahdollisuuksista, että perinpohjin velkaantuneen perheenisän
vaimo ja lapset voitiin myydä orjiksi, jos ei hän velanodotusajan
umpeen kuluttua voinut suorittaa maksujaan. Vielä verrattain
myöhään voitiin nykyään vararikko-oikeutuksenalainen henkilö
panna velkavankeuteen. Syy, miksi ei enää tehdä niin, on yhä
yleisemmäksi tullut sieluyksilöjen herpautumismahdollisuus.
Nykyinen maailmansota on jo ehtinyt näyttämään, mitä ih­
miskunnan yhteisen vararikon esimaku on. Vielä viisi vuotta
sitten olisi tuskin yksi tuhannesta ihmisestä uskonut sellaista en­
nustusta, että rahalla ei saa enää mielensä mukaan ostaa esim.
sokeria ja kahvia, välttämättömistä elintarveaineista puhumattakaan.
Ei uskottu minuakaan, kun 1913 ennustin eräässä Fredriksbergin
kaupassa, että voikilon hinta kohoaisi pian viiteen markkaan ja
vielä ylemmäksi. «Nyt sen näette", voisin sanoa niille, jotka ei­
vät minua uskoneet.
Ihmiskunnan jäsenet elävät nyt hyvin masentavalta tuntuvassa
holhoustilassa tavallisen ruumiinravinnonkin käyttämiseen nähden.
Vaan harvat saavat nykyään syödä vatsansa täyteen yksinkertai­
sintakaan ruokaa. Kaikkien elintarpeitten käyttäminen on halli­
tuksen kontrollin alaisena. Rahanarvo alenee yhä, joten hallituk­
sen luvallakin ostaminen tulee yhä vaikeammaksi. Minä uskallan
ennustaa, että se tulee vielä mahdottomaksi. Raha tullaan piak­
koin panemaan kokonaan viralta.
Ei ole kaukana se ajankäänne, josta alkaen ihmiskunnan jä­
senien enemmistö ei voi enää ostaa välttämättömiä, hallituksen
luvalla ostettavia elintarpeita. Kuollaanko silloin joukolla nälkään
niitten hyväksi, jotka vielä kykenevät ostamaan? Ei. Raha ju­
listetaan käyttökelvottomaksi ja maanviljelys — ainoa itsensäauttamiskeino - tehdään kaikille mahdolliseksi.
Mutta ihmiskunnan yhteinen vararikko ei merkitse ainoastaan
maanviljelyksen kaikillekuuluvaisuutta. Koko nykyaikaisen sivis *
tyksen tiheä verkko repeytyy niin pilalle, että sitä ei voida kor­
jata, uuden kutomisesta puhumattakaan.
Ihmiskunnan yhteisen vararikon välttämättömyys perustuu
asiallisesti siihen sielulliseen ylijäämään, jota kaikki muodolliset
kirkkokunnat ovat koonneet ihmiskunnan n. s. normaalijäsenille.
Meilläkin käydään sotia asiallisesti vielä kunnian kartuttamiseksi
eli yhä suuremman ylemmyysmaineen saavuttamiseksi. Jokainen
on n. s. siviilioloissakin oikeassa kunniaa tavotellessaan.
Ihmiskunnan yhteinen kunniaskandaali tulee olemaan välttä­
mätön. Mutta jos skandaali eli hävästys koskee kaikkia, niin sitä
ei ole ensinkään olemassa. Vasta kunnianvararikko päästää ih­
110
TIETÄJÄ
Nro 7 - 8
miskunnan jäsenet siitä pahasta, josta isämeidänrukouksessa lue­
taan.
Tulee aika, jolloin ei yhdelläkään ihmisellä ole mitään sie­
lullista kerskattavaa, aika, johon Jeesus viittasi sanoessaan juuta­
laisten hohtopyhille ylimyksille: «Publikaanit ja portot menevät
teidän edellänne taivasten valtakuntaan."
Ihmiskunnan yhteinen vararikko saa aikaan käytännöllisen,
yleisen veljeyden. Eihän ihminen, jolla on isohko kunniapääoma,
nykyään voi pitää veljenään toista, jonka samallainen pääoma on
kovin pieni. Kristillisten kirkkokuntien «rakkaat veljet" ovat ny­
kyään vaan suussa ja paperilla määrätyissä tilaisuuksissa. Itse
a sia s s a n i ole mitään toisilleen rakkaita veljiä. Papit puhuvat
ammattikieltä kirkoissa, kutsuessaan sanankuulijoitaan «rakkaiksi
ystäviksi". Kuulijakunnan enimmät jäsenet eivät arkioloissa ole
papin ystäviä. Hän päinvastoin inhoo näitä.
Luin kerran Tietäjästä kirjotelman, jonka tekijä - eräs tut­
tavani — käsitteli kunniakysymystä. Hän piti kunniaa ihmisen
sieluelämälle välttämättömänä. Sitä se tietysti onkin. Mutta kunniankeräämisellä on myös huippukohtansa, jonka ainakin minä
näen olevan verrattain lähellä. Tosin kunnianhimo on nykyään
leimahtanut entistään enemmän loimuavaan tuleen, mutta tämä
seikka on läheisen lopun enne. Samoin kuin esim. pakkanen
on kovimmillaan taantumuspistettä lähestyessään, samaten kunnia­
kin pyrkii loistamaan kaikkein kirkkaimpana sen hetken ollessa
lähellä, jona «yleinen mielipide" kääntää kärkensä kunniaa vas­
taan.
Tällainen asiaintila merkitsee tietysti koko eristäytyneen sielu*
elämän vallanmenetystä ja hengen astumista johtajanpaikalle* Kun­
nia on ihmisen «viimeinen vihollinen", jota raamatussa kutsutaan
kuolemaksi, koska kunniankerääiä joutuu alinomaa tekemään sie­
lullista murhaa ja siten itse viimein joutuu sielullisen kuoleman
alaiseksi.
Ihmiskunnan yhteinen vararikko on lyhyesti sanoen abstrak­
tisien käsitteiden vastakohtaparipuoliskojen yhtymistä toisiinsa ih­
misten käytännöllisessä jokapäiväisyydessä. Sellaisen vararikon
tapahduttua ei kukaan tiedä mitään «kunniasta" ja «häpeästä",
«hyvästä" ja «pahasta", «oikeasta" ja «väärästä" toisistaan erillään,
koska sieluyksilöllisyys on menettänyt nuorteutensa ja »elämän­
ilonsa". Silloin »peittää rakkaus" ne asiat, jotka nykyään pide­
tään virheinä.
Koska asteeltaan hienompi aine hallitsee karkeampaa, lyö
ihmiskunnan yhteinen sielullinen vararikko leimansa fyysilliseen
elämään niin tuntuvasti, että nykyään niin kiusallisista «elämän-
N:o 7 - 8
TIETÄJÄ
111
huolista" ei tiedetä mitään. Se voima, jota ennen tuhlattiin elämänhuoliin, toimii luojana henkielämässä.
«Jumalan valtakunta" ja ihmiskunnan yhteinen sielullinen
vararikko ovat sama asia.
Aate.
□ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □
LINNUT, KUKAT, KULTA.
Kehityksen asteet ovat limissä, edellisen asteen loppu on
korkeampana jälkimäisen asteen alkua. Niin selittävät salatieteilijät. Ett’ei tämä pysyisi meissä pelkkänä ulkonaisena tietona, koe­
tamme saada tästä vakuutta. Käymme hakemaan noita limiä suu­
rista asteista: kivi-, kasvi-, eläin- ja ihmiskunnasta.
Ihmisellä on viisi aistia. Eläimellä samoin viisi. Mutta eräissä
suhteissa eläin on ihmistä etevämpi. Vietyinä vieraisiin paikka­
kuntiin löytävät useat kotieläimet paluutien entisille paikoilleen,
vaikka vietäessä niiltä olisikin estetty mahdollisuus nähdä ympä­
rilleen. Tässä vaikuttanee hajuaisti. Mutta samaa ei voida sanoa
linnuista: pääskysistä, kirjekyyhkysistä y.m., jotka ilmassa liitäen
löytävät tiensä tuhansien kilometrien etäisyyksiin. Tuota kykyä
voitaisiin elikä selittää vaistolla. Mutta vaisto ei ole muuta kuin
aistimien toiminnan tulos,'joka ei ole täysin tajuttu. Sanat vaisto
ja aistin sointuvat niin läheisiltä, että voi luulla niiden johtuvan
samasta sananjuuresta. Mutta kielellistä sukulaisuutta löytyy vain
niillä sanoilla, jotka merkitsevät samaa alkuperää olevia asioita.
Vaisto ja aistin ovat siis olemukseltaan samaa. Esim. «tuntea
jotakin kohtaan vaistomaista vastenmielisyyttä". Tämä johtuu siitä,
että kuudennen aistimemme kautta huomaamme tarkasteltavan hen­
kilön aurassa joko alhaisia piirteitä tai semmoisia, jotka eivät
sopeudu meidän piirteisiimme. Mutta me emme vielä tajua kuu­
detta aistintamme. Sentähden vaikutus ei ilmene aistimuksena,
vaan vaistona. Tässä vaistossa me usein erehdymme, emmekä
voi käyttää sen tuloksia hyväksemme. Mutta lintu löytää var­
masti tiensä tuntemattomiin etäisyyksiin. Senvuoksi sopii olettaa,
että sillä se ei olekaan enää vaisto, vaan kuudes aistin. Tässä
suhteessa lintu on ihmistä kehittyneempi ja oppi limistä on tässä
toteutunut.
Kasvikunta on eläinkunnan alapuolella. Mutta eräissä suh­
teissa se on eläintä korkeammalla. Ennen kaikkea kiinnittää huo­
miomme niiden lisääntymistapa, sukupuoli. Eläimen sukupuoli­
suuden ihminen pitää niin alhaisena, että oman sukupuolensa
112
TIETÄJÄ
N:o 7 - 8
huonommat puolet ristii nimellä «eläimellisyys". Mutta kasvieh
sukupuolielämää ihminen pitää arvossa: kukkia hän on aina ihail­
lut ja tulee ihailemaan. Tästä näemme, että lisääntymistavassaan
kasvikunta on eläinkuntaa korkeampi.
Oppi limistä kuuluu tieteeseen. Entä mitä puhuu taide?
Tässä taide ei joudu häpeään tieteen rinnalla. Päinvastoin. Ennen­
kuin tiedettämme oli olemassakaan, ovat runoilijat jo vuosituhan­
sien kuluessa kukkia ja lintuja erityisesti ylistäneet. Intuitsioninsa
avulla ovat he pikemmin päässeet todellisuuteen kuin tiedemiehet.
Tästä heitä on nimitetty haaveilijoiksi ja todellisuuden kammojiksi!
Entä mikä on kivikunnassa kasvikuntaa korkeampi? Jos edel­
lisessä runoilijat ovat osuneet oikeaan, antakaamme heidän tässä­
kin määrätä. Mitä he ovat kivikunnasta kiihkeimmin laulaneet?
Arvatenkin — kultaa. Kultaiset unet, kultainen aurinko, kultainen
nuoruus ja rakkaus - nämä ovat laulujensa aiheina olleet kaikissa
maissa ja kaikkina aikoina. Vaan puhuuko todellisuus samaa kuin
he? Sanooko todellisuus, etteivät he ole mitään harhailijoita,
vaan että he nopeammin ja varmemmin muita löytävät elämän
todellisen langan? Sanoo. Sillä kivikunnasta on kulta juuri se,
jota ihmiset enimmän haalivat, ja joka kiivaimmin muita panee
liikkeelle arkipäiväisen aherruksen. Näin ei löydy runouden ja
arkipäiväisyyden välillä ristiriitaa.
Nyt siirrymme sieluelämän puoliin. Linnut, kukat ja kulta
ovat runouden suurimpia aiheita. Semmoisina ne kuuluvat tun­
teeseen. Erityisellä selvyydellä ne kuvaavat myös älyä. Kullan
väri on älyn keltaväri. Kukat kuvaavat älyä siten, että astraaliaineessa puhtaammat ajatukset saavat kukkien muodon, samalla
kun tunteet yleensä kantavat eläinten muotoa, jonka tosiasian ru­
nous todistaa eläinsaduissaan. Linnut kuvaavat älyä siten, että
niiden elämänkenttä on ilma, puhekielessä sanottuna «taivas".
Salaopillisen nimistön mukaan taivas on älytaso. Tai ottakaamme
Kristuksen vertaus sinapin siemenestä. Se on pieni kuin kultamuru. Siitä kasvaa korkea puu, jonka oksille, kukkien väliin,
tekevät linnut pesänsä. Tässä on Kristus yhdistänyt kolmen luoma­
kunnan limät.
Tunteen ja älyn huomaa näissä selvästi, vaan tahtoa emme
löydä. Missä on tahto? Luomisessa ja elämässä tahto ilmenee
ensimäisenä. Kun aste on saavuttanut suurimman kehityksensä,
niin se pysyy tunteen ja älyn voimalla. Vaan tahto erkanee luo­
maan uutta limää, uutta astetta. Meidän aikaamme on sanottu
tahdonheikoksi. Tämähän osottaa vain, että ihmiskuntamme ny­
kyinen aste on määräänsä asti kehittynyt, että on tulossa uusi
aste, ja koska asteet ovat limissä, niin se onkin jo ilmennyt.
N:o 7 - B
TIETÄJÄ
113
Uutena ihmisenä emme pidä sitä, joka pyörii älyn ja tunteen
ristiriidassa, jota vanha sivistys ei jaksa selvittää, vaan uusi ihmi­
nen on se, joka olematta terävä-älyinen ja hienotunteinen, pon­
nistaa tahtonsa ja taistelee uudelle ihmiskunnalle voittoa. Hän
on teosofi.
A. V.
□□□□□□□□□□□□□□□□□□□□□□□□□□□□□□□□□
ASEMAN TÄHYSTELYÄ.
Elettyämme näin harvinaisen merkillisiä aikoja, tekisi mieli
vaihettaa joitakin sanoja toisten teosofisesti ajatelevien kanssa.
Mutta siihen meillä on harvoin tilaisuutta, sillä olemmehan hajal­
laan siroteltuina ympäri Suomen nientä. Ehkä sentähden Tietäjä
soisi palstoillaan pienen tilan jos koettaisin, kuinka sanoisin, hiu­
kan avomielisemmin esittää joitakin tämän merkillisen ylimenoajan
kokemuksia ja mietelmiä.
Viime lokakuun vuosikokouksesta menin suoraa päätä pu­
huja- ja kirjanmyyntityöhön. Alotin Sysmästa, jolloin pistäysin
myös Hartolassa.
Sieltä alas Vääksyyn, josta laivalla ylös Jäm ­
sään. Ja silloin jo talvi yllättikin, olipa vähällä nousta tie pystyyn,
koska järvet olivat jo melkoisen vahvasti jäässä. Tietääkseni oli­
kin se laivamme viimeinen kulkuvuoro. - Kuitenkin sain vielä
jonkun aikaa käyttää tuota mainiota kulkuneuvoa, polkupyörää,
mutta sitten piti jatkaa kiertomatkaa hevosella ja potkukelkalla
suuressa Jämsän pitäjässä.
Joulua vietin Petäjävedellä, josta pistäännyin «dapaninajolla"
Jyväskylän teosofiystävien luona. Jatkoin sitten työtäni Keuruun,
Multian, Korpilahden, Muuramen, Uuraisten, Saarijärven, Pylkön­
mäen, Äänekosken, Laukaan ja Jyväskylän pitäjissä ja lopuksi
Jyväskylän kaupungissa. Helluntain aikana olin muutaman päivän
teosofisella päämajalla, josta siirryin työhöni Etelä-Suomessa, al­
kaen Perniöstä.
Koko ajan olen rajottanut toimintani yksinomaan teosofiseen
työhön, sen sanoman palvelukseen. Esitelmiä pidin miltei joka
ilta, kunnes sisäinen sota ja sen aiheuttama mielten kiihtymys teki
siitä lopun. Sitten kuljin kelkalla kylästä kylään kirjoja myyden,
sekä samalla aherrellen kirjotustöissä.
Mukanani olleet kirjavarastot pian loppuivat, jolloin aloin
myydä tilauksella, niin että kirjat lähetetään postietuannilla. Se
onkin perin mukava myyntitapa. - Lentolehtisiä oli onneksi niin
paljon mukana, että niitä riitti jaella koko ajan. Helatuorstain
2
114
T jlE T Ä JÄ
N:o
7 -8
aikana pysähdyin Jyväskylään pariksi viikoksi, jolloin muutteeksi
koetin kaupitella kirjoja kaupungissa. Ja hyvinhän niitä menikin,
niinkuin meni koko sota-aikana maaseudullakin. Jyväskylässä oli
myös pieni esitelmätilaisuus Valkoisen lotuskukan päivänä.
Ja mitä me ihmisinä ja teosofeina nyt olemme oppineet?
Ainakin se meidän kaikkien olisi pitänyt oppia, että umpimähkäinen
ja yksipuolinen erikoispyyteiden ajaminen vie lopulta perikatoon.
Sillä se johtaa toisten ymmärtämättömyyteen ja eripuraisuuteen,
joka, tilapäisistä voitoistakaan huolimatta, vie hajaannukseen ja hä­
viöön. Se vie häviöön kansat ja puolueet. Sentähden koettaisin
omasta pienestä osastani olla, ainakin ajatuksissani, jonkunlaisena
yhdistävänä siteenä eri ajatussuuntien välillä. Koettaisin varca
esim. Teosofisessa Seurassamme asettumasta kehenkään seuramme
jäseneen vieroksuvalle kannalle. En mitenkään soisi antautuvani
epäluottamuksellani painostamaan ketään seuramme jäsentä. Päin­
vastoin toivoisin tunneruuiniini niin laajentuvan, että se sulkisi
itseensä seurassamme ilmenevät eri vivahdukset, etten ainakaan
minä painostuksellani tulisi noita eri vivahduksia suurentaneeksi.
Minusta tuntuu - joskus itseäni tarkkaillessa - että ihmi­
sellä on suuri taipumus vetäytyä kuoreensa. Ja sitä ei pitäisi
tehdä. Meidän ei pitäisi rajottaa myötätuntoamme, rakkauttamme.
Meidän ei pitäisi niin kiintyä johonkin ihmiseen, että asettui­
simme tuomitsevalle kannalle muiden suhteen.
Sillä sellainen
myötätunnon rajottaminen on oikeastaan rakkauden puutetta, ja se
on aiheena kaikkeen ihmiskunnan kärsimykseen. Ja se tuottaa
meille itselle ikävyyksiä ja pettymyksiä. Ajatellaanpa kiintyneemme
johonkin puolueeseen, ryhmään tai henkilöön sellaisella kiihkolla,
ettemme ollenkaan ymmärrä toisia tuon rakastamamme rinnalla
toimivia puolueita, ryhmiä tai henkilöitä, ja että tuo rakastamamme
sattuisi jollain tavoin kaatumaan meidän rajotetun näkö­
kantamme mukaan — silloin olisi tarjolla se vaara, että me kaa­
dumme tuon kaatuneen mukana. Mutta jos me muistamme pitää
rakkautemme avarana, jos koetamme kohdistaa saman tunteen
minkä tunnemme rakkaimpaamme kohtaan, jos harjottelemme
kohdistamaan sen yhä useampaa kohtaan, silloin ei yhden rakas­
tetun menettäminen voi meitä kukistaa. Sillä meille jää ja meille
lisääntyy yhä enemmän rakastettuja, joita varten meidän täy­
tyy elää.
Tätä menettelytapaa noudattamalja opimme rakastamaan ja
uhrautumaan elämän kaikkialliselle ykseydelle. Ja silloin eivät
yksilölliset lankeemukset ja pettymykset meitä horjuta.
Tämän suuntaisia ajatuksia meidän teosofien nyt pitäisi koet­
taa itsessämme kehittää ja kasvattaa. Ehkä silloin yhdistyksemme
ja juhlamme tulevat rakentaviksi tilaisuuksiksi. Ja silloin seu­
N:o 7 - 8
TIETÄJÄ
115
ramme voisi olla todellisena voiman kanavana maatamme varten.
Meidän ei pitäisi antaa ajatuksissamme sijaa vastenmielisyysvärähtelyille seuramme johtoa ja jäseniä kohtaan. Vaikka huomaisimmekin, olisimme huomaavinamme, seuramme keskuudessa jo ­
takin meidän luulomme mukaan sopimatonta, emme sittenkään
saisi jäädä hautomaan tuota luulemaamme virhettä itsemme ja sen
välillä, jossa luulemamme virhe on näkyvinään, emme saisi py­
sähtyä katselemaan häntä tuon luulemamme virheen kautta. Sillä
jos niin teemme, silloin me ajatuksillamme aivankuin naulaamme
häneen tuon luulemamme pahan, siten painaen häntä alas, vahin­
goittaen häntä ja seuramme ajamaa asiaa. Tai jos me annamme
ajatuksissamme tilaa sellaiselle luulolle, että tuo on sopimaton ole­
maan seurassa, silloin me luomme ajatuksissamme hänen ja seu­
ran välille sellaisen verhon, joka vaikeuttaa hänen työtään ja
oloaan seurassa, joka painaa häntä alas, ajaa häntä ulos. Sen­
sijaan että epäluuloillamme hajotamme, voisimme rakastavilla ja
auttavilla ajatuksillamme poistaa esteitä, yhdistää ja koota.
Sentähden me voisimme aivan harjotella itseämme auttami­
seen, ajattelemalla mahdollisimman puolueettomasti, rehellisesti,
veljellisesti ja hyväntahtoisen auttavasti jäsenveljiämme ja opetta­
jiamme. Sellaisella suhtautumisella on varmasti hyvä, yhdistävä
ja rakentava vaikutus. Silloin, noilla valoisilla ja hyvänsuopaisilla
ajatuksillamme, me voimme rakentaa ja vahvistaa seuraamme sel­
laiseksi kanavaksi ja keskustaksi, josta jumalallinen viisaus, henki­
nen lämpö ja valo Suomen ja muiden maiden kansoille säteilisi.
/ . /?. H.
□ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □
SU U RIN SANKARI.
Ken sankari suurin on päällä maan?
Ei tuo, joka surmahan soittaa,
vaan hän, joka murretun murheistaan
voi temmellä päivähän voittaa.
Hän ei ole suurilta suosituin,
vaan kulkevi seurana sorrettuin.
Hän ei etsi voittoa itselleen,
vaan kansalle kaikkensa antaa .
Ei tahdo hän kultia kuormakseen,
myös saata ei kruunua kantaa.
□
116
TIETÄJÄ
N:o 7 - 8 '
Ain’ määränsä korkean oivaltain
hän tuntevi kaihoja korkeimpain.
Vie viestinsä mökkeihin köyhimpiin,
niin kurjien kyynelet poistaa.
Saa valhe kun Sainiot sammuksiin Oi, siellä hän toivoja toistaa!
Ei kauhista häntä se öinen sää.
Hän soihdulla pettäjät peljättää.
Äiti harhojen haamuja halkaisee
hän toivokas auringonlapsi.
Yö synkkä kun toisia herpaisee,
hän, vaikka jo harmajahapsi,
vieV valhetten valtoja vastustaa,
pois täältä hän kunnes jo kutsun saa.
Ei lasketa seppeltä haudalleen,
ei nouse sen kummulle paasi.
Vaan kurjien kaihoisan kyynelveen
hän saapi, kun työ hänet kaasi.
Ne hautansa multia kostuttaa,
ia nurmikon vehreän versoo maa.
Sikstus Oksa.
□ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □
KUINKA SOISIN MAATANI HALLITTAVAN?
v.
Kaksi onnen perusehtoa.
Jos hallitus, jonka silmämääränä olisi kansan onni, kysyisi
neuvoa, miten yhteiskuntaoloja olisi järjestettävä, olisi olemassa
periaatteellinen ohjelma, jonka sovelluttaminen käytännössä ei luu­
lisi kohtaavan voittamattomia vastuksia.
Tämä periaatteellinen ohjelma voidaan lausua ilmi kahdessa
teesissä: 1) ihmiset ovat yhdenvertaisia jumalan edessä ja 2)
ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. «Jum ala" kuvaa kaikkia
niitä elinehtoja, jotka luonnostaan kuuluvat ihmisen maalliseen
elämään, kuten auringonvalo ja -lämpö, ilma, vesi, maa j. n. e.,
Nro 7 - 8
TIETÄJÄ
117
«laki" taas niitä elinehtoja ja olosuhteita, joiden synnyttämisessä
me ihmiset itse olemme osallisia.
Nythän kaikki tunnustamme selviöinä nuo kaksi väitettä. Ei
kukaan kiellä, ettemme olisi yhdenvertaisia sekä jumalan että lain
edessä. Mutta emme ajattele johdonmukaisesti, vaan supistamme
noiden väitteiden merkityksen niin pieneen alaan, että niiden
käytännöllinen kantavuus on miltei mitätön. Sillä jos ihmisten
yhdenvertaisuus jumalan edessä tarkottaa vain joitain kuolemantakaisia seikkoja tai siveellistä samankaltaisuutta omantunnon edessä,
pi «jum ala" vielä ole astunut vaikuttamaan jokapäiväiseen käytölliseen elämään. Ja jos yhdenvertaisuus lain edessä vain tarkottaa
sitä, että oikeus- ja riita-asioissa tuomitaan jokaista yksilöä samo­
jen pykälien mukaan, huolimatta hänen yhteiskunnallisesta ase­
mastaan, rikkaudestaan tai köyhyydestään, ulottuu tässä kohden
yhdenvertaisuus ainoastaan huonompaan minään, jota vastoin ih­
misen parempi minä, hänen siivo jokapäiväinen minänsä jää lain
ulkopuolelle ilman sen suomaa yhdenvertaista oikeutta; ja täten
tämäkin yhdenvertaisuus on varsinaisesti syrjässä käytännöllisestä
elämästä.
Jos sitä vastoin ennakkoluulottomasti tulkitsemme selviömme,
joudumme niihin johtopäätöksiin, jotka edellä mainitsimme.
Kun nyt sanomme, että ihmiset ovat yhdenvertaisia jumalan
edessä, tarkotamme siis, että kaikilla ihmisillä, syntyessään maan
päälle, on sama luonnollinen oikeutus osallisuuteen luonnon perusantimista, kuten maasta, ilmasta, vedestä j. n e. - eli kaikesta
siitä, jota ihminen ei ole työllään luonut. Tämä ei tietenkään
estä ihmisiä vapaaehtoisesti luopumasta näistä oikeuksista ja kes­
kinäisillä sopimuksilla järjestämästä luonnonantimien käyttöoikeutta.
Mutta se asettaa ehdoksi, että ihmiseltä ei väkivallalla riistetä hä­
nen luonnollisia oikeuksiaan.
Kysymyksellä on monta puolta, mutta pitääksemme silmällä
yhtä tärkeimpiä, sanoisin, että ihminen, joka syntyy maan päälle,
on luonnostaan oikeutettu maata viljelemään. Tämä puoli asiasta
käsittää siis koko tuon laajakantoisen kysymyksen maan omistus­
oikeudesta. Ryhtymättä ratkaisemaan kysymystä, kumpiko järjes­
telmä on parempi, yksityinen vaiko yhteinen (valtiollinen, kansal­
linen) maanomistus, jolloin yksilöt vain vuokraisivat valtion maata,
täytyy meidän knitenkin tunnustaa se ehdoton periaate, että yh­
teiskunta ei saa asettaa esteitä yhdenkään yksilön halulle maata
viljelemään vaan päinvastoin on velvollinen häntä siinä kohden
auttamaan. Ehkä oikea käytännöllinen periaate olisi hiljainen as­
teittainen siirtyminen yksityisestä maanomistuksesta yhteiseen, joka
tapahtuisi esim. siten, että valtio kieltäisi maan myymisen yksityi­
sille ja itse esiintyisi ainoana ostajana. Turhaa minun pn tässä
118
TIETÄJÄ
N:o 7 - 8
vedota kokemukseen ja viitata niihin vaikeuksiin, jotka aina ovat
kohdanneet köyhää, maatonta yksilöä, kun hän on tahtonut pe­
rustaa kodin luonnon helmaan ja etsiä toimeentulonsa peltojen
povesta. Nuo seikat^ovat kaikille tuttuja, ja lainlaatijaimme poh­
tima torpparikysymys on todisteena siitä, että alamme oivaltaa,
mitä elämä meiltä tässä kohden odottaa ja vaatii. Mutta vielä
emme ole menneet johtopäätöksissämme kylliksi pitkälle.
Suomi on ennen kaikkea maanviljelysmaa, ja sota-ajan koke­
mukset ovat meille opettaneet, että leivän hankkiminen omasta
maasta on kansamme ensimäisiä elinehtoja. Miksi ei siis valtio
voisi vuosittain uhrata joitakuita kymmeniä miljooneja ostaakseen
maata niiltä, jotka sitä haluavat myydä, siten estääkseen jobbausta
ja keinottelua maatilakauppojen alalla ja tarjotakseen maata vuok­
ralle niille, jotka todella haluavat sitä viljellä? Voisihan vuokrakontrahteja valtion kanssa laatia semmoisiksi, että ne takaavat yk­
silön oikeutta maan käyttämiseen niin kauan kuin hän haiuaa,
vieläpä pitävät Silmältä hänen perillistensä etuoikeuksia, jos he
haluaisivat jatkaa sen käyttöä; samalla kuin tietysti maan vuok­
raaja olisi velvollinen täyttämään valtion asettamia ehtoja ja ta­
kaamaan valtiolle, että maa tulee kunnollisesti viljellyksi ja hoi­
detuksi. Monenlaisilla kilpailuilla ja palkinnoilla voisi sitten valtio
kannustaa maanviljelijöitä parastaan yrittämään, jonka lisäksi val­
tio omilla malli- ja koulutiloillaan kokeilisi kaikenkaltaisilla uudis­
tuksilla j a ,parannuksilla.
Toinen selviömme kuului, että ihmiset ovat yhdenvertaisia
lain edessä, ja tällä tarkotamme taas, että yhteiskunnan tulee tar­
jota samat mahdollisuudet omissa luomissaan elämänehdoissa kai­
kille yksilöille poikkeuksetta. Ja mitkä ovat nämä ihmisten luomat
olosuhteet? Sivistys, kulttuuri.
Yhdenvertaisuus jumalan edessä merkitsee, että joka ihmi­
sellä on oikeus aineelliseen työhön ja toimeentuloon, jota oikeutta
ei väkivaltaisesti häneltä saa riistää. Se on oikeutta työhön, ei
laiskuuteen. Yhdenvertaisuus lain edessä merkitsee taas, että jo­
kaisella yksilöllä on oikeus siihen henkiseen sivistykseen, minkä
yhteisö on saavuttanut. Tietysti hänestä itsestään riippuu, missä
määrin hän kykenee omaksumaan tätä henkistä sivistystä ja kuinka
pitkälle hän siinä tahtoo edistyä. Hän on vain yksilönä oikeutettu
vaatimaan, että yhteiskunta tarjoo hänelle samat ulkonaiset sivistys­
mahdollisuudet ja edellytykset kuin toisillekin. Tämä on toisin
sanoen suuri ja tärkeä kysymys kasvatuksesta, joka yksin voi las­
kea pohjan ihmisten yhdenvertaisuudelle lain edessä, s. o. yhteis­
kunnallisessa elämässä. Kuinka tämä uudistus on toteutettava?
Koulujen ovet on avattava kaikille poikkeuksetta. Tämäkin
periaate saavuttaa yhä enemmän tunnustusta. Ja pohjasivistys on
Nro 7 - 8
TIETÄJÄ
119
tehtävä samaksi kaikille. Alkuasteilla ei tarvita «kansa"- ja » o p p i ­
kouluja - sama pohjakoulu tarjoo saman henkisen ravinnon sekä
ylhäisille että alhaisille. Ja tämä kasvatusperioodi käsittää läpimitaten ikävuodet 7 - 1 4 . Vasta tämän jälkeen alkavat jatkokoulut,
joista toiset vievät käytännöllisille, toiset tietopuolisille aloille.
Kun jo pohjakoulussa annetaan opetusta käsitöissä ja käytännöl­
lisissä aineissa, saattaa useimmissa tapauksissa loppuluokilla päät­
tää, mihin kullakin lapsella on halua ja taipumusta. Täten ei ole
mahdotonta valita sopiva jatkokoulu.
Näin menetellen yhteiskunta täyttää velvollisuutensa yksilöitä
kohtaan. Se ei heitä ketään orvoksi, vaan tunnustaa kaikki yhtä
rakkaiksi lapsikseen.
Tämä yhdenvertaisuus kasvatuksessa ei suinkaan tee yksilöitä
yhdenkaltaisiksi eikä poista sitä työnjakoa, jonka nykyisenä il­
mauksena ovat yhteiskuntaluokat. Työnjako on luonnollinen ja
välttämätön, mutta yhteiskuntaluokat eivät saa olla kasteja, vaan
työjärjestöjä.
Kerrotaan, että vanhassa Indiassa viisaat tietäjät johtivat ku­
takin syntyvää sielua siihen perheeseen ja siihen luokkaan, joka
vastasi hänen omia taipumuksiaan ja kykyjään. Silloin siis jokai­
nen sielu joutui syntyessään oikeaan kohtaansa, sai sopivan kas­
vatuksen, sopivan työn ja sopivan yhteiskunnallisen aseman. Hän
oli syntymästään saakka joko työmies, kauppias, soturi tai opettaja
eikä mitään ristiriitoja herännyt hänen sielussaan. Myöhemmin
eivät tietäjät enää johtaneet sieluja samalla tavalla kuin alussa.
Nämä syntyivät maan päälle oman onnensa nojaan. Mutta vanha
traditsioni pysyi voimassa. Se oli kiteytynyt kastilaitokseksi. Yk­
silö oli tuomittu pysymään omassa kastissaan. Siirtyminen kas­
tista toiseen oli mahdoton. Syntyminen oli se kohtalo, jota ei
voinut paeta.
Samansuuntaista on ollut länsimaillakin, vaikka nyt jo ylei­
sesti tunnustetaan kastilaitoksen luonnottomuus ja vääryys. Rajat
luokkien välillä on tehty mahdollisimman mataliksi, niin että yk­
silöillä on tilaisuutta siirtyä luokasta toiseen. Tämä siirtyminen
on kuitenkin saanut tapahtua yksilöiden vastuulla ja heidän pon­
nistuksillaan. Yhteiskunnan positiivinen myötävaikutus on vielä
ollut heikko. Jos sitä vastoin yksilöitä kasvatettaisiin yhdenver­
taisesti ja jokaiselle olisivat avoinna kaikki yhteiskuntaluokat, sil­
loin oltaisiin aivankuin vapauduttu sokean kohtalon painajaisesta
ja koko luokkaerotus olisi muuttunut vapaaksi inhimilliseksi ja
yksilölliseksi työnjaoksi.
Jos esim. Suomen kansa toteuttaisi tämänlaatuisen ohjelman
maa- ja koulukysymyksen suhteen, uskon, että olisimme ottaneet
pitkän askeleen kaikkein onnea kohti, Veljeyttä olisi silloin niin
120
TIETÄJÄ
N:o 7 - 8
paljon yhteiskunnallisissa oloissa toteutettu kuin nykyään on mah­
dollista. Isänmaa olisi kuin paratiisi, jota jokainen on kutsuttu
viljelemään ja kaunistamaan. Kansa olisi kuih veljeskunta, jossa
jokainen ilolla täyttää oman tehtävänsä, tietäen, että tehtävä ei ole
halpa-arvoinen, oli se kuin vaatimaton tahansa, vaan että tekijä
on huono ja halpa, ellei hän tehtäväänsä suorita niin hyvin kuin
konsanaan voi.
Pekka Ervast.
□ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □
KIRJEITÄ TOIMITUKSELLE.
Uni. Ehkäpä nyt jo uskallan julaista erään uneni, jonka
näin ollessani sotapalveluksessa Vaasan pataljoonassa vuosina 1881
- 1889. Varmaan en enää muista vuotta ja päivää, vaan luulen,
että se oli joko vuotena 1884 tai 1885. Minä kyllä silloin heti
samana aamuna kirjotin uneni muistiin, mutta muistiinpanoni on
minulta joutunut hukkaan. Muuten tuo koko näky on pysynyt
mielessäni vähääkään himmentymättä niinkin pitkänä aikana. Näkyni
olen kertonut silloin heti vaimolleni ja sitten ainoastaan uskotuille
ystävilleni, m.m. monelle »Tietäjän" lukijalle useita vuosia sitten1.
Näky oli seuraava:
Eräänä aamuna, kun olin vähän unenvienossa vuoteessani,
olin seisovinani Vaasan pataljoonan harjotuskentällä ja katselin
etelän taivaalle, jossa oli aivan selvä Suomenmaan kartta, ja kart­
taan oli lisätty koko Suomenlahti ja maakunnat toiselta puolen
lahtea, nimittäin Vironmaa ja Inkerinmaa. Itärajaa en oikein pan­
nut huomiooni. Kun seisoskelin ja ihmettelin itsekseni, kuka on
Suomen kartan noin muuttanut, ilmestyi minun oikialle puolelleni
koko joukko Vaasan Suomalaisen Lyseon oppilaita ja sanoivat
minulle: »ettekö tiedä, että Suomi on erotettu Venäjästä ja siihen
on yhdistetty Vironmaa ja Inkeri?" »En koskaan ole sellaista
kuullut", vastasin ihmetellen, ja samalla kysyin: kuka sen on vai­
kuttanut?" He näyttivät kädellään taivaalle; kartan oikealle puo­
lelle oli ilmestynyt hallitsija ratsun selässä, sotilaspuvussa, kaski
suurine sulkatöyhtöineen, ikään kuin paraatiin valmiina. Ratsun
pää oli itäänpäin, jolla puolen karttakin oli. »Tuo, joka tuolla
on, on se, joka sen on vaikuttanut", selittivät pojat. Vähän aikaa
tarkastettuani tunsin hänet nykyiseksi Saksan keisariksi, valokuvan
mukaan. Tämä uneni on, kuten sanoin, pysynyt yhtä puhtaana
i Tämä kirje aaapui toimitukselle jo viime vuonna. P. E.
Nro 7 - 8
TIETÄJÄ
121
sielussani läpi vuosikymmenien, aivan kuin sen olisin juuri nyt
nähnyt.
Uskoni, että se niin tulee tapahtumaan, ennenkuin maailman
sota on lopullisesti selvitetty, on myöskin järkkymätöin.
/. L.
Hopeahäämme. Sen johdosta, että syyskuun 19 pnä 1918
tulee kuluneeksi 25 vuotta hääpäivästämme, pyydämme teosofisia
aatetovereitamme läsnäolollaan kunnioittamaan vaatimatonta hopeahääjuhlaamme asunnossamme, Sorjon rautatieaseman lähellä, alussa
mainittuna aikana. Sorjossa, heinäk. 19 pnä 1918.
Sofia ja Veikko Palomaa.
Kaksi yllätystä, Ensimäinen yllätys oli, kun sain käsiini
« Kalevalan avaimen" ja siihen tutustuin. Ei ole aikomukseni sitä
arvostella enkä siihen kykenekään, mainitsen vaan lyhyesti, että
«Kalevalan avaimessa" kuvataan elävästi ja kokemukseen perustuvasti ihmisen henkistä kehitystä jumaluutta kohti. En mitenkään
osannut aavistaa, että Kalevalassa puhuttaisiin näistä asioista, vaan
niin se näkyy olevan, että me lapsi-inmiset emme osaa murtaa
«sinettiä" lukitusta kirjasta. «Kalevalan avaimessa" selviää meille,
rappu rapultaan, omat kokemuksemme, mikäli meillä kokemuksia
on; kirja kuljettaa meitä ohjaavalla tavalla voitosta voittoon puh­
taan järjen tietä täydellisyyttä kohti. Ihmeellisesti tämä kirja pal­
jastaa vaeltajan eteen vaarat ja kompastuskivet, vaikka se ei ole
tahtonutkaan keittää henkistä ruokaa, ihan valmiiksi. Pyrkijän
onneksi herättää «Kalevalan avain" totuuden etsijässä suurta uskoa
ja luottamusta itseen vaarallisella matkallaan täydelliseksi ihmiseksi
vai sanoisi m meko jumalaksi, mestariksi.
«Kalevalan avain" on jättänyt paljastamatta, mikä märkähattu
karjan paimen on, johon Lemminkäinen kompastui siinä elämäs­
sään, vaan mikä se muu olisi kuin sukupuolihimo, sillä ennenkun ihminen tulee täydelliseksi, kuolee tuokin himo, ja niin on
ihminen valmis Kristus-avioliittoon.
Toinen yllätys oli, kun sain tutustua kirjan «Ilmestyskirja
teosofian valossa". Edellisessä mainitsimme puhtaan järjen tiestä,
jota tietä Krishna ylistää «Herran laulussa". Tässä kirjassa taas
puhutaan mielestämme hartauden tiestä, ja aivan ihmeteltävällä
tarkkuudella kokemuksia seuraten; rivi riviltään aukeaa tuo kauan
lukittuna ollut kirja eteemme selvästi ymmärrettäväksi. Kirjalla
on se ominainen vaikutus, että saamme siitä enemmän kuin mitä
kirja on sanallisesti puhunut, joten kirjasta on suurta hyötyä tällä
vaivaloisella elämän tiellä vaeltajalle. Sanoimmeko vaivaloisella?
Vaivaloinen on tämä tie ainoastaan niille, jotka eivät ole vielä
osanneet heittää aistillisuuden kuormaa hartioiltaan, sillä «minun
122
TIETÄJÄ
N:o 7 - 8
kuormani on keveä ja minun ikeeni on sovelias", sanoo Kristus
Jeesus, ja uhrautuminen on riemua, se on se Kristuksen veri,
joka puhdistaa meitä kaikesta «synnistä". Minullahan olikin aiko­
mus kehottaa kaikkia totuuden etsijöitä tutustumaan näihin edellä
mainittuihin kirjoihin. Luulemme kuitenkin, ettei näistäkään kir­
joista, varsinkin viimeksi mainitusta, ole hyötyä muille kuin to­
della pyrkijöille, sillä näitä kirjoja ymmärtääkseen tarvitaan koke­
musta vielä, ennen kuin saavat uuden sysäyksen elämältä, sillä
«kaikkein pitää Jumalalta opetetuksi tulla".
Kuopiossa kesäkuulla 1918.
Juho Inberg.
Unitilan aikana. «Mikä on tämä paikka, johon olen joutu­
nut, niin etten muista miten ja milloin se on tapahtunut? Paikka
on minulle vieras, vaikka näyttää siltä, että se pitäisi olla tun­
nettu. Näen kauniit kukkais- ja puistotarhat sekä niiden ympä­
rillä hiekotetut kauniit, leveät ja pitkät käytävät. Käytävillä kul­
kee paljon yleisöä, jotka tarkkaavat katseensa minuun ikäänkuin
tunnettuun ihmiseen. He tahtovat aivankuin tehdä kysymyksen
minulle katseellaan seudun ja heidän tuntemisessa. He tuntevat
kenties minut vaikk’en minä heitä tunne. Tämä seutu on kenties
minulle ollut ennen hyvinkin tuttu, kun nuo ihmiset katselevat
niin omituisina. Samoin nämä ihmiset ovat voineet olla hyvin­
kin tuttuja, mutta nyt he eivät tahdo mitään puhua kanssani. He
ilmaisevat vaan katseellaankin sitä, että he tahtovat olla minulle
pelkkinä arvotuksina.
Olisinkohan jo jättänyt aineruumiini ja olisinko nyt mana­
lan majoilla? Olisiko silloin tällaista? Ehkä silloin olisi vielä
vähemmän epäselvää. Nyt voin olla erilläni fyysillisestä ruumiis­
tani muutenkin vaikken olekaan kokonaan aineruumiistani eron­
nut. Voin olla nyt unitilassa ja eetteriruumiini on osittain erin­
nyt fyysillisestä ruumiistani. Se onkin aivan selvä. Illalla asetuin
levolle, nukkumaan sinne vintille. Minun vuoteenikin on niin
päin selvästi siellä ja itse ruumiini lepää näin päin siellä. Ei siis
mitään epäselvää. Minun täytyy saada muutama kukka mukaani.
Nyt kukkaisten kanssa juoksen ruumiini luokse ennenkuin herään.
Jos vaan herään ennemmin kun olen ruumiissani tai jotenkin lä­
hellä ruumistani, on se paha. Nyt kohta voin herätä. Siis no­
peasti lujaa kyytiä eteenpäin. Tuossa on tuollaista. Se oli kuin
joku puisto maaseutuasemalla tai muuten suurempi puisto kau­
pungissa. Tässähän ovat nuo vinttini rappuset, joita kiipesin il­
lalla nukkumaan. Siinä näen oman fyysillisen ruumiinikin ma­
kaamassa. Nyt herään tai saan jonkun kuoloniskun sen vuoksi,
että olen erilläni ruumiistani ja heräisin, joten ei herääminen -
N:o 7 - 8
TIETÄJÄ
123
voi oikein tapahtua. Mitä tapahtuu? Tunnen kummallista ja ou­
toa. Oih! oih!"
Edellä ollut lainausmerkkien välissä ollut kirjotus tarkottaa
kokonaan unitilassa tapahtunutta näkemistä, toimintaa ja ajatelmaa.
Lienenkö kuollut vai kuinka ja missä olen? ajattelin. Aloin kat­
sella ympärilleni ja huomasin vihdoin heränneeni ja tapahtuneen
jotain unitilan aikana. Muistin viimein , kaikki.
Nyt ajattelet ehkä, että miksi ei ihmisen eetteriruumis voi
erota ilman unitilaa kuin myöskin, että miksi se ei erkane aina
unitilaisuudessa? Näitä samoja asioita olen minäkin ajatellut,
mutta oikein selvillä en niistä ole vieläkään ja minun ei sovi tässä
mennä selittämään niitä perusteellisesti, sillä ne kuuluvat tavallaan
salaisuuksiin, joten teosofisella katsantokannalla ei ainakaan minun
tietoni mukaan julkisesti niihin asioihin kosketa. Jos sinulla on
halu saada näistä selvää, voit mahdollisesti kahden kesken joltain
vanhemmalta sen saada, mutta ennen kaikkea olkoon tämä esi. merkkinä siitä, että ihmisessä löytyy sellaisia ruumiita, jotka voi­
vat fyysillisestä ruumiista huolimatta olla erillään toimissaan. (Kun
tämä uni tapahtui, olin ehdottomasti terve.)
j . H—n.
□ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □
KYSYMYKSIÄ JA VASTAUKSIA.
379 Kysymys. J. H. Koska te maailman selitätte luoduksi
aikakausittain ja käytätte raamattua tätä tutkiessanne apuna, mutta
raamatussa on tarkalleen selitettynä maailman synty aineellisissa
vuosiluvuissa, niin pyydän siis tähän vastausta, että mitenkä te
raamatun perusteella voitte selittää maailman luoduksi niin pitkinä
ajanjaksoina?
Vastaus. O n ' luonnontieteellinen tosiasia, että maailma on
»luotu" eli kehittynyt mittaamattoman pitkinä ajanjaksoina. Jos
raamattu tai mikä mm kirja tahansa opettaisi toisin, olisi sen oppi
väärä. Nyt kuitenkin salatieteelliset tutkijat koettavat osottaa, että
raamattu ja yleensä pyhät kirjat eivät opeta väärää oppia luonnon•tieteellisestikään, koska niitä ei karkean kirjaimellisesti ole ymmär­
rettävä, vaan esoteerisina kirjotuksina, joiden tulkitsemiseen tarvi­
taan avaimia. Omat tietonsa salatieteilijät taas ovat saavuttaneet
lukemalla »luonnon kirjaa" eli luonnon omaa muistia omista luo­
mis- ja kehityskausistaan.
124
TIETÄJÄ
Nio 7 - 8
MITÄ MUUALLA TIEDETÄÄN.
Anna Kamenskyn päiväkirjasta.
Lucknow, 22 p. joulukuuta (1916).
Tänäpäivänä kävi luonamme mr. Aria, T. S:n sihteeri. Me
keskustelimme hänen kanssaan uskontosymboliikasta ja hindulai­
sesta taideteollisuudesta.
Illalla me ajelimme pitkin Lucknowin ihania puutarhoja, nau­
timme ihmeellisten linnojen näystä, muistopatsaista ja keskellä
palmujen olevista moskeoista, me kiidimme pitkin smaragdiviheriöitä niittyjä ja kukkaiskäytäviä.
Huomenna tulee presidenttimme A. Besant.
Lucknow, 24 p. joulukuuta.
Jouluaatto. Ilma on raitis ja kirkas, aurinko paistaa sinisellä
taivaalla. Joka aamu tuodaan meille tuoreita ruusuja ja meidän
huoneemme on täynnä tuoksuavia kukkakimppuja. Tänään saapui
neljän junalla samalla kertaa Kansalliskokouksen Presidentti ja
Teosofisen Seuran Presidentti A, Besant. Heitä oli vastassa luke­
maton ihmisjoukko. Juna myöhästyi ja me saimme sangen kauan
odottaa sitä hetkeä, jona juhlallinen kulkue läksi liikkeelle ase­
malta. Siksipä me ennätimmekin silmäillä kirjavaa joukkoa ja
nähdä kaikki juhlavalmistukset. Kansallisen kongressin kokousta
varten oli tehty rakennus, jossa oli suunnattoman suuri sali. Ra­
kennuksen kupu ja tornit olivat kullatut ja se näytti kauniilta ja
erikoiselta. Sen ympärille oli järjestetty kaikellaisia laitoksia:
ruokailuhuoneita, teehuoneita, lavoja, paljon kauppapuoteja ja ko­
konainen telttakaupunki osanottajia varten. Katu oli koristettu
lipuilla, nauhoilla ja symboleilla, ja tämä kaikki muodosti itsek­
seen erityisen taulun. Hindulaiset olivat monivärisissä puvuissa,
tshalmat hartioilla (soikeat liinat), joiden päät riippuivat alaspäin
olkapäiltä, ja kauniisti poimitetut kankaat verhosivat heitä ja he
juttelivat vilkkaasti keskenään. Järjestäjillä oli päällään erityiset
vaaleankeltaiset liinat ja nauhat, ja he pitivät huolta tärkeimmistä
valmistuksista. Pitkin tietä ajoivat paikalliset ajurit rattaineen,
joita kutsuttiin Mekki ja tongi", ja joissa matkustajat pysyivät
kaatumatta jollakin ihmeellä, istuessaan merkillisellä tangolla aivankuin linnunpuulla, mutta kyyditsijä hosui kamalasti piiskalla he­
vosia ja soitti kovasti kelloa. Sitten ajoi myöskin ohitse vanhan­
aikaisia vaunuja, jotka olivat varmaan kotoisin vedenpaisumuksen
takaisilta ajoilta ja niissä istui kauheal määrät ihmisiä kirkkaissa
pukimissaan. Kuuden tienoissa saapui juna ja sitten järjestettiin
kulkue.
N:o 7 - 8
TIETÄJÄ
125
Ensin tulivat ratsastavat poliisit. Ne olivat nuoria miehiä,
pitkissä tummansinisissä kauhtanoissa, koristetut sametilla ja kul­
lalla, ja samanväriset tshalmat kaulassaan. Niiden jälessä kulki
muutamia satoja järjestäjöitä ja edustajoita keltaisissa tshalmoissaan.
Sitten korkeat ruusunpunaisella katoksella varustetut vaunut, joiden
eteen oli valjastettu muutamia pareja valkoisia hevosia. Niissä
istui K ansalliskongressin Presidentti, pitkä harmaapäinen mies
ja pitkällä harmaalla parralla. A. Besant oli kukkaköynnöksillä
koristetussa seuraavassa vaunussa. Kansanjoukko tervehti heitä
huudoilla ja kättentaputuksilla. Tuntui kulkevan lävitse aivankuin
jokin iloinen laine.
Tänään oli juhlallinen kokous, mutta itse K ansalliskongressi
alkaa vasta kolmen päivän päästä. Teosofeja tulee kaikilta Indian
ääriltä. Adyarilaiset ystävämmekin saapuivat. He toivat minulle
sähkösanoman, minun nimelleni osotetun: oli tervehdys yleiseltä
marraskuun kokoukselta. Tämä veljellinen tervehdys ympäröi
minut lämmöllä ja valoisalla ilolla . . .
Lucknow, 25 p. joulukuuta.
Tänään joulupäivänä avattiin Teosofinen Kongressi. Sali,
joka oli koristettu monivärisillä kukkaisköynnöksillä ja johtajien
muotokuvilla, vaikutti erittäin elähyttävästi. Kokoontui tuhansiin
nouseva kuulijakunta. Sivuille oli asetettu tuolirivejä, keskelle
suunnattoman suuri matto. Kaikki hindulaiset istuivat lattialla,
eurooppalaiset enimmäkseen tuoleilla.
Hindulaiset nuorukaiset
olivat valkoisissa puvuissa ja sinisissä kultatupsuilla koristetuissa
tshalmoissa. He valvoivat järjestystä ja ottivat vastaan Presidentin.
Täsmälleen 8 !/2 ilmestyi Presidentti lavalle. Kokous otti
hänet kättentaputuksilla vastaan ja antoi hänelle lahjaksi pitkät
kultaiset käädyt, jotka olivat tehty kultaisten kukkien muotoisista
renkaista. Sitten A. Besant piti puheen, jonka aiheena oli: »T eo­
sofin velvollisuus uskontoa kohtaan." Hän puhui siitä, ettei saa
erottaa uskontoa elämästä, että koko elämä täytyy muuttua us­
konnolliseksi, ja kuunnellessaan sisäisen Jumalansa ääntä, kirkastaa
ihminen maailmaa. Nämä olivat kaikki tuttuja ajatuksia, yleis­
tajuisesti esitettyjä suurelle yleisölle, mutta jokaisessa sanassa oli
kuitenkin uusi vastustamaton voima ja viehätys. Ihmeellisiä ku­
via, hienoa huumoria ja hehkuvaa tunnelmaa kaikki paloi, välkkyi
ja pulppusi mahtavana valoa kantavana virtana, ja silloin selvisi
totisesti, että »Sana oli Jum ala".
Klo 10 kokoontuivat Presidentin luona, Pyhän Agnesin ka­
tolisen kirkon, rakennuksessa, Teosofisen Seuran Kansainvälisen
Neuvoston jäsenet. Tarkastettiin menoarvio, tehtiin vaalit ja otet­
tiin vastaan Presidentin tarjous kustannusliikkeensä luovuttamisesta
Seuralle; liike oli viimeisinä vuosina alkanut tuottaa suuret voitot.
126
TIETÄJÄ
N:o 7 - 8
Klo 12 V2 kokoonnuimme jälleen kongressi-salissa, ja silloin alkoi
yleinen vuosikokous Presidentin puheella. A. Besant selosti liik­
keen syntymisen historiilckaa, tehden lyhyen katsauksen siitä työstä
mitä oli viime vuosina tehty. Sitten hän pysähtyi kansallisseurojen vuosikertomuksiin ja puhui kustakin muutamia sanoja.
Puhuessaan Venäjästä, hän alleviivasi nykyisiä vaikeita olo
suhteita ja ilmaisi ilonsa ja hämmästyksensä, että oli sittenkin
voitu niin paljon saada aikaan. Yleisen kokouksen jälestä oli
hindulaisen osaston kokous. Vasta illalla palasimme asuntoomme.
Hindulaisen osaston pääpiirteenä on valistustyö, josta viimeisinä
vuosina on saatu hämmästyttäviä tuloksia. Sen ponnistuksilla on
perustettu «Kasvatusliitto", johonka nykyään liittyy 24 kaiken­
laatuista koulua, joita se kannattaa ja johtaa ja luo samalla aikaa
yhä uusia työkeskuksia. Tässä suhteessa T. S. on voittanut aikoja
sitten yleisen tunnustuksen ja kaikkien syvän kunnioituksen.
Lucknow, 26 p. joulukuuta.
Tänään oli A. Besantin toinen julkinen esitelmä: «Teosofin
velvollisuus Seuraa kohtaan."
Selostettuaan kysymystä lännen sosialismin tilasta, alkoi A.
Besant puhua Indian nykyisestä tilanteesta ja sanoi, että on vält­
tämätöntä taistella vanhoja ennakkoluuloja ja järjettömiä tapoja
vastaan. Hän kosketti naiskysymystä, aikaista avioliittoa ja lasten
kasvatusta, hengettömiä seremonioita ja kastiennakkoluuloja. Hän
kehotti uudistuksiin elämässä ja uusien elämänehtojen luomiseen.
Hänen äänensä kaikui vuoristokellon lailla, herättäen omantunnon
ja sydämen, ja hän itse kullanhohtavassa puvussaan ja lumivalkosella päällään ja kirkastuneilla kasvoillaan, oli jumalallisen lähetti­
lään ilmestys, jonka siivet yllämme näkymättömästi ilmaa halkoi­
vat. . .
Illalla me kävimme täkäläisessä arkeologisessa museossa.
Museo on pieni ja esineitä hyvin vähän. Etnologinen osasto on
hyvin köyhä. Siitä huolimatta saimme nähdä ison kokoelman
kuvia muinaisesta maalaustaiteesta, muotokuvia ja kohtauksia sen
aikuisista tavoista, ja myös kuvauksia helvetistä ja taivaasta birmalaisen uskonnon maailmankatsomuksen kannalta. Helvetti kuva­
taan palavana merenä, jossa pirut kärventävät syntisiä ja joka ta­
valla niitä kjduttavat ja jokaisessa tuollaisessa kuvassa nähdään
ehdottomasti valkovaljakko, joka kulettaa kirkasta matkamiestä
korkeuteen.
Taivas kuvataan loistavana asuntona, jonka aukeamassa istu­
vat onnelliset vanhurskaat valkoisissa vaatteissaan. Niiden luokse
saapuu valkovaljakko, kulettaen vieraat taivaalliseen asuntoon,
taikka valjakko poistuu vieden mukanaan jonkun vanhurskaan
takaisin maan päälle.
*
Suom. O. S.
Nro 7 - 8
TIETÄJÄ
127
TIEN VARRELTA.
Suomen kansallishaltia. Monet ovat kysyneet, mikä kansallishaltian wkanta« lienee hallitusmuotokysymyksessä: onko hän
tasavallan puolella vaiko kuningaskunnan? Uskon kuitenkin, että
tarkemmin mietittyään kuka tahansa teosofi keksii tähän oikean
vastauksen. Kansallishaltialle muotokysymys on toisarvoinen asia,
pääpaino on hengessä. Oli hallitusmuoto sitä tai tätä, kun kan­
san henki on oikea, silloin on hyvin. Ja mikä on oikea henki?
Yksimielisyys. Jos olemme yksimielisesti sitä tai tätä, silloin kan­
sallishenki meissä elää ja silloin haltian ääni voi kuulua. Otak­
sutaan nyt, että Suomesta tulee kuningaskunta. Sen puolesta on
paljon agiteerattu ja kuningasaate näkyy voittavan paljon kannat­
tajia. Miksemme silloin kaikki olisi kuningasmielisiä? Eiväthän
kuningaskunnat ole sen huonommin järjesteltyjä kuin tasavallat­
kaan? Ja kyllä yksilöllinen vapaus voi olla yhtä suuri kuningas­
kunnassa kuin tasavallassa. Ruotsi on vapaa maa, Englanti on
ollut vapaa maa. Molemmat ovat kuningaskuntia. Kansallishaltia
toivoo, että olisimme yksimielisiä, jotta voisimme täyttää historial­
lisen tehtävämme. Onhan meidän luotava suomalainen kulttuuri!
Tämä on mahdoton, jos aina riitelemme. Kasvattakaamme nyt
edes niin paljon itseämme, että lakkaamme riitelemästä. Voitta­
kaamme itsemme, luopukaamme lempiaatteistamme yhteisen hyvän
vuoksi. Kun kerran alottaisimme oikeasta päästä - sovussa ja
rakkaudessa, - kyllä lopulta hyvä tulisi. Alku aina hankala,
lopussa kiitos seisoo.
Suomi j a Vienan Karjala . Ehkä historian kulkukin viittaa
kuningaskuntaan päin. Suomella on näet sekä karmaa että dharmaa Karjalan suhteen. Karjala lahjötti meille Kalevalamme, mei­
dän on annettava Karjalalle kaikki se, mitä nykyaikainen kulttuuri
tarjoo. Karjalan kansa on Suomen kansaa. Karjalan kansa on
myös Suomen kansallishaltian siipien suojassa. Karjalakin kuuluu
Suomeen. Jos olisimme pysyneet aseettomina, olisimme saaneet
Karjalan y. m. aikaa voittaen muitta mutkitta ja olisimme muo­
dostaneet Suur-Suomen tasavallan. Mutta kun tartumme aseihin,
menetimme ne mahdollisuudet. Nyt täytyy kulkea eteenpäin va­
litsemaamme tietä. Ja se tie on kukaties turvallisempi kuningasvallan merkeissä.
Pari mietelausetta. Viisaiden kokemus sanoo: niinkauan
kuin ihmiset tahtovat tehdä pahaa, esim. käyttää aseita, niin kauan
eivät kykene rakentamaan onnellista tasavaltaa. Onnellisen tasa­
vallan muodostavat ainoastaan ne ihmiset, jotka kieltäytyvät teke­
128
TIETÄJÄ
mästä pahaa ja tahtovat tehdä ainoastaan hyvää.
Teosofisen Seuran olla semmoinen mallitasavalta?
N:o 7 - 8
Pitäisiköhän
Suomen lippu. Kun huhtikuulla 1917 pidin esitelmän
Suomen lipusta ja vaakunasta teosofisessa juhlatilaisuudessa Maximteatterissa Helsingissä, jäivät kyllä useimmat kuulijani kylmiksi
lausumilleni ajatuksille.
En pitänyt leijonasta enkä punaisesta
enkä keltaisesta väristä. Samoista asioista kirjotin sitten Tietä­
jäänkin. Jos eläin pitää olla Suomen vaakunassa, sopii siihen
paremmin kotka tai joutsen. Mitä taas väreihin tulee, ovat sini­
nen ja vihreä Suomen värejä -- sininen edustaa deevaa, vihreä
kansallisauraa; tietysti valkoinen väri aina sopii liitettäväksi toisia
kohottamaan, koska valkoinen erikoisesti on Logoksen väri. Nyt
näyttää siltä, kuin sittenkin saisimme lippuumme oikean värin,
sillä valtiopäivät ovat päättäneet, että Suomen lippuna on oleva
selvä sininen risti valkoisella pohjalla. Vaakunaan taitaa jäädä
leijona ja punakeltaiset värit - ainakin toistaiseksi.
Nöyrä mieli. Tunnustaa täytyy, että suomalaisille teosofeille
oli paljon annettu. He olivat saaneet kuulla Suomen kansallis'
haltiasta, tämän kansallishaltian luonteesta ja tehtävästä. Olivatko
he painaneet sydämiinsä nuo sanat ja ilmotukset? Olivatko he
tietoisina Suomen deevan tehtävästä kulkeneet tietään suoraan,
horjumatta ja lujaan? Olivatko he veljilleen, kansallishaltiasta
tietämättömille veljilleen näyttäneet tietä ja tarjonneet opastavaa
kättä? Mikäli tätä eivät tehneet, siinä määrin on heillä nyt edes­
sään katumuksen ja nöyrtymyksen canossanmatka. Sillä ainoas­
taan nöyrtymällä ja katumalla hengessämme saatamme vielä toi­
voa, että tulevaisuus aukenee uudestaan valoisana. Oi jos sai­
simme nöyryyden hengen kansassamme heräämään! Jos kaikki
tunnustaisivat, ilomielin ja vilpittömästi, suuresti erehtyneensä,
kun «miekkaan tarttuivat" - erehtyneensä elämän jumalan edessä,
ei toisten kuolevaisten ihmisten ainoastaan, — ja jos kaikki olisi­
vat valmiit sydämestään antamaan toisilleen anteeksi, silloin olisi
vielä toivoa Suomen suuresta tulevaisuudesta.
Kaksi kuuluisuutta. Heinäkuun 6 p:nä täytti runoilija Eino
Leino 40 vuotta ja elokuun 5 p:nä säveltäjä Oskar Merikanto
50 vuotta. Molemmat ovat Teosofisen Seuran jäseniä, molemmat
ovat ottaneet osaa T. S:n henkiseen työhön. Eino Leino on m. m.
luonut tunnustuskirjansa «Alla kasvon kaikkivallan", Oskar Meri­
kanto m. m. ihanan sävelmänsä «Kuoleman kunniaksi". Toivon,
että molemmat vielä kauan saavat tehdä työtä ihmiskunnan ja
Suomen kansan hyväksi ja että he yhä uutta ja uutta inspiiatsionia löytävät teosofisesta etämänymmärryksestään.
□ □
□□
ISETHOB
TEOSOFINEN AIKAKAUSKIRJA
14:s vuosik.
SVVSKUU
N:o 9.
1918
□□□□□□□□□□□□□□□□□□□□□□□□□□□n
NYKYHETKEN SANOJA.
Tehkäät parannus, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle.
Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta,
joka lähtee Jumalan suusta.
Seuratkaa minua niin minä teen teistä ihmisten kalastajia.
Autuaita ovat rauhantekijät, sillä heidät on kutsuttava jum a­
lan lapsiksi.
Rakastakaa vihollisianne ja rukoilkaa niiden edestä, jotka
teitä vainoavat.
Sillä jos te annatte anteeksi ihmisille heidän rikkomuksensa,
niin taivaallinen isänne myös antaa teille anteeksi; mutta jos te
ette anna ihmisille anteeksi, niin ei isännekään anna anteeksi
teidän rikkomuksianne.
Sillä missä aaiteesi on, siellä on oleva sydämesikin.
Ette voi palvella jumalaa ja mammonaa.
Vaan etsikää ensin jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurs­
kauttaan.
Sillä jokainen anova saa, ja etsivä löytää, ja kolkuttavalle
avataan.
Sentähden, kaikki mitä te tahdotte ihmisten tekevän teille,
tehkää tekin samoin heille; sillä tämä on laki ja profeetat. .
Ei jokainen, joka sanoo minulle: «herra, herra!" pääse tai­
vasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen isäni
tahdon.
Sillä en minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä.
Ja nähdessään kansajoukot hänen tuli heitä sääli, kun he
olivat rääkkääntyneet ja nääntyneet niinkuin lampaat, joilla ei ole
paimenta. Silloin hän sanoi opetuslapsilleen: «viljaa on paljon,
mutta työmiehiä vähä. Rukoilkaa siis viljan herraa, että hän lä­
hettäisi työmiehiä viljankorjuuseensa".
130
TIETÄJÄ
N:o 9
Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä
minä olen sävyisä ja nöyrä sydämeltäni; niin te löydätte levon
sielullenne. Sillä minun ikeeni on suloinen ja minun kuormani
on keveä.
Matt. ev. luvuissa 3—11.
□ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □
TOIMITTAJALTA.
Jos minua pyydettäisiin kertomaan jotain muistelmia »punai­
selta ajalta", kertoisin ennen kaikkea siitä huomattavasta ilmiöstä,
jonka näin Helsingissä joulukuun 16 p:nä 1917. Oli myöhäinen
ilta. Junalle menossa saavuin rautatietorille. Jo matkan päässä
ihmettelin, miksikä tori hohti niin helakan punaisena aivankuin
bengalitulia olisi poltettu yltympäri. Vasta lähelle päästyäni ja
huomattuani, ettei valo lähtenyt lyhdyistä eikä satunnaisista tulista,
katsahdin taivaaseen ja näin oitis, mistä outo punainen hohde oli
alkunsa saanut. Torin yläpuolella korkealla ilmassa leijaili pitku­
lainen, monisärmäinen pilvi. Se oli väriltään veripunainen, itseloistava ja valoa levittävä. Sen loisto oli nähtävästi sen omaa,
koska taivas yltympäri oli pimeä. Vain pohjoisesta päin leimahteli pitkiä valkoisia revontulen säikeitä. Pilvi ei "kuulunut samaan
ilmiöön.
Torilla ei näkynyt paljon ihmisiä. Mutta toverini ja minä
jäimme ihmetellen katselemaan outoa luonnonilmiötä. Muuan
vanhanpuoleinen herrasmies liittyi myös pariimme ja ihmetteli
kilpaa meidän kanssamme, mistä tuo pilvi oli kotoisin. Sillä valo
oli pilven omaa. Se ei heijastunut muualta. Ensiksikään ei ku­
kaan meistä ollut nähnyt esim. valonheittäjää, jonka valo olisi
ollut veripunaista. Toiseksi ilmiö kesti kellon mukaan useampia
minuutteja ja hävisi näkyvistämme siten, että pilvi itsestään vähi­
tellen suli ilmaan, tullen sekä pienemmäksi että heikommaksi
hohdoltaan.
En pidä itseäni taikauskoisena, mutta näky teki m inuun
psyykkisen vaikutuksen. Kun katselin pilven muotoa, antaen il­
miön sielullisesti vaikuttaa minuun, en voinut olla ilmaisematta
tunteitani toverilleni:
- Tuo ei ole h y v ä . . . ei ollenkaan hyvä. Se on kuin
merkki ja enne. Katsele nyt pilven muotoa . . . aivankuin kartta:
Helsinki keskellä, Turku tuolla vasemmalla ja ken tietää, kuinka
kauas itään. Näetkö, Oulunkyläänkin viittaa yksi lonka. Se on
kuin etelä-Suomen k a r t t a . . . Tämä näky pelottaa mi n u a . . . sehän
N:o 9
TIETÄJÄ
131
on aivankuin verenvuodatusta . . . Uudistuvatko vielä marraskuun
verilöylyt?
Ne uudistuivat, kuten kauhuksemme tiedämme, hirvittävässä
ja moninkertaisessa muodossa. Kummallinen ilmiö kylmänä joulu­
kuun iltana öli todellinen enne. Luontokin siis avasi suunsa ja
puhui. Sekään ei enää mykkänä jaksanut katsella ihmislasten
kurjuutta. Voi meitä.
*
Elokuun merkkitapaus teosofisessa maailmassamme oli yhdes­
toista vuosikokous, joka pidettiin TuonenkyIässä Teosofisen Seu­
ran päämajassa kuukauden 17 ja 18 p:nä. Kesällä olimme usko­
neet, että vuosikokous olisi pidettävä syyskuussa, ja kun hallitus
äkkiä siirsi sen elokuuhun, pelkäsimme, ettei monikaan Seuran;
jäsen pääsisi tulemaan. Kuitenkin saimme taas iloksemme todeta,,
että Seuramme vuosikokoukset ovat omiansa herättämään jäsenten
mielenkiintoa, sillä tähänkin kokoukseen näin kalliina elintarvepulao
aikana oli saapunut satakunta osanottajaa. Ikävä kyllä ei ylisihteerr,
tohtori Angervo voinut saapua Mikkelistä. Hänen tilallaan ko­
kouksen avaajana toimi sentähden hallituksen varapuheenjohtaja
V. H. Vaivanne, ja ylisihteerin kirjottaman tervehdyspuheen luki
ääneen rouva Olga Salo.
Kokouksen puheenjohtajaksi valit­
tiin sitten allekirjottanut, sihteeriksi taas liikemies J. A. Tu­
kiainen.
Voi sanoa, että tämän yhdennentoista vuosikokouksemme
koko aika ja intressi kohdistui ylisihteerivaaliin. Vanha haljitus
oli toim inut vaikeissa olosuhteissa. Varsinainen yhteistoiminta oli
ollut mahdoton jäsenten kesken, jotka asuivat hajalla ympäri Suo­
men. Sitäpaitsi oli kapina riistänyt siltä kaksi sen parhaimmista
jäsenistä. Huomautettiin sentähden heti alussa, että uusi hallitus
oli tarpeen vaatima, hallitus, jonka jäsenet asuisivat samalla paikka­
kunnalla. Ylisihteerin ehdokkaiksi asetettiin perustaja-ylisihteeri
ja Väinö Vaivanne, vaikka minä puolestani kieltäydyin, kuten
viime vuosikokouksessa. Siitä huolimatta tulin lippuäänestyksessä
valituksi. Ilmotin silloin kokoukselle, etten voinut luottamustointa
vastaanottaa, mutta lupasin ensi vuonna siihen ryhtyä, jos Seura
sitä haluaisi, ja pyysin, että nyt yksimielisesti pidettäisiin toinen
ehdokas ylisihteerinä. Kokous hyväntahtoisesti tähän suostui, sa­
moinkuin herra Valvannekin.
Tässä yhteydessä minun nyt kuitenkin täytyy huomauttaa,
että asiat eivät jääneet yllämainitulle kannalle. Seuraavalla viikolla
tuli näet virkaa tekevä *ylisihteeri luokseni ja pyysi, että vapaut­
taisin hänet toimestaan. Suostuin siihen luopumatta silti omasta
kielteisestä kannastani ja järjestin Seuran asiat seuraavaan tapaan.
132
TIETÄJÄ
N:o 9
Itse olen virallisesti ja nimellisesti taas ylisihteeri. En kuitenkaan
suorita muita tehtäviä kuin diploomien eli jäsenkirjojen allekirjotuk*
sen; hallituksen kokouksiin en ota säännöllisesti osaa, ainoastaan tärkeämmissä kysymyksissä annan neuvoni. Rouva Olga Salo hoitaa
ylisihteerin juoksevia tehtäviä ja johtaa puhetta hallituksen kokouk­
sissa. Neiti Helmi Rissanen toimii Seuran rahastonhoitajana.
H erra Väinö Vaivanne on edelleen hallituksen jäsen ja toimittaa
jäsenlehteä. Muut hallituksen jäsenet ovat: neiti Helmi Jalovaara, looshisihteeri, maisteri H ugo Vaivanne, propagandasihteeri, rouva Kyllikki Ignatius, herrat Q. V. Mustonen ja Yrjö
Lehtinen.
Vuosikokouksen virallinen puoli vei niin tyystin käytettävissä
olevan ajan, ettei jäänyt tilaisuutta teosofisiin keskusteluihin. H en­
kinen virkistys rajottui sentähden kahteen juhlaan, Idän Tähden
iltamaan lauvantaina päämajan temppelissä ja sunnuntai-illan vuosi­
juhlaan Helsingissä. Varsinkin viimemainittu oli rikkaan musi­
kaalisen y. m. ohjelman kautta siksi eheä ja henkevä vaikutuksel­
taan, että maaseudulta saapuneet jäsenemme saivat ainakin yhden
ihanan ja kauniin muiston kansallissotavuoden teosofisesta vuosi­
kokouksesta.
Maanantaina 10 p:nä alkoivat teosofiset kesäkurssit. Niissäkin
oli osanottajia verrattain runsaanpuoleisesti, kolmattakymmentä
vakituista ja monta tilapäistä esitelmissäkävijää. Esitelmiä olikin
useista aineista. H erra A. A. Saarnio puhui kahdessa erässä
Suomen kansan historiallisesta tehtävästä, herra V. H. Vaivanne
luonnonvertauskuvakielestä, herra J. R. Hannula Johanneksen evan­
keliumin mystillisestä sisällyksestä (kaksi esitelmää), maisteri H ugo
Vaivanne vanhasta indialaisesta vedaantafilosofiasta ja sen suhteesta
nykyiseen teosofiaan, opettajatar neiti Helmi Jalovaara naisasiasta
ja teosofiasta. Neiti Jalovaara piti sitäpaitsi innostavan ja herät­
tävän puheen uudesta kasvatusjärjestelmästä ja uusista kouluista,
ja puhetta seuraavassa keskustelussa oltiin yhtä mieltä siitä, että
neiti Jalovaaran pitäisi yrittää uutta koulua ja ainakin kirjottamalla
ja puhum alla tehdä propagandaa sen aatteen puolesta. M uodos­
tettiin vapaaehtoinen kannatusyhdistys neiti Jalovaaran työn talou­
delliseksi tukemiseksi ja tuotti se jo toista tuhatta markkaa vuo­
tuisissa sitoumuksissa.
Minä pidin seitsemän luentoa kurssien aikana, niistä viisi
Suomen deevasta nykyhetkellä. Nämä deeva-luennot, jotka poik­
kesivat tavallisista käsityksistä teosofein suhteesta sotaan y. m.
kysymyksiin, tekivät nähtävästi kuulijoihin syvän vaikutuksen.
Kuudes luento koski ihmissielun kalleutta (Matt. 17: 26), seitsemäs
kreikkalaista ja suomalaista mytologiaa.
Nro 9
TIETÄJÄ
133
Kursseihin, kuului myös pari kuulustelukokousta herra Väinö
Valvanteen johdolla ja kolme kysymyskokousta, joissa vastasin kirjal­
lisiin kysymyksiin.
*
Eräässä kurssiluennossa koskettelin Teosofisen Seuran työtä.
Seuran työ on pysyvä teknillisesti teosofisena eikä sitä saa sekottaa minkäänlaiseen valtiolliseen tai yhteiskunnalliseen puuhailuun.
Yksityiset jäsenet tuovat taas teosofisen elämänymmärryksensä
elähyttävänä, valaisevana, jalostavana voimana mukaansa kukin
omaan työhönsä. Täyttäköön vain jokainen uskollisesti ne tehtä­
vät ja velvollisuudet, mitkä h ä n " on päällensä ottanut tai mitkä
karma on hänelle antanut, ja olkoon hän niiden täyttämisessä
teosofi. Toisen velvollisuus on täynnä vaaroja. Nuoret teosofit
ajattelevat usein, että heidän pitäisi tehdä jotain teknillisesti teo­
sofista työtä, esitelmöidä, kirjottaa j. n. e. Mutta he erehtyvät
luullessaan, että esitelmöiminen ja kirjottaminen olisi työtä, johon
kuka tahansa kykenee. Päinvastoin sekin työ vaatii erityisiä lah­
joja ja kykyjä. Muutamat ovat siihen kutsutut ja he kyllä löytä­
vät tiensä ennemmin tai myöhemmin. Sama on laita esim. po­
liittisen toiminnan. Kuinka paljon pahaa onkaan saanut aikaan
se harhaluulo, että kuka tahansa kykenee politiikkaan! Axel
Oxenstjerna tosin sanoi pojalleen: »jospa tietäisit, poikani, kuinka
vähän viisautta tarvitaan maailmaa hallitsemaan", mutta hänen
kokemuksensa ei ollut ilahduttava todistus kansojen vaatimuksista
ja «valtiomiesten" tunnollisuudesta.
Meidän pitäisi Teosofisessa Seurassa olla viisaampia. Meidän
pitäisi etsiä niitä, jotka todella ovat kyvykkäitä ja halukkaita jo­
honkin aatteelliseen, teosofiseen työhön, ja sitten avustaa heitä!
Kaikki todellinen työ tapahtuu yksilöiden välityksellä. Joukot ot­
tavat työhön osaa poistamalla aineelliset esteet niiden yksilöiden,
tieltä, jotka työtä tekevät.
Sentähden olikin minulle personallisesti suuri ilo jo vuosi­
kokouksessa todeta, että uusi uhrautuvaisuuden henki oli hiipinyt
Seuramme jäseniin. Vuosikokouksessa tehtiin näet tärkeä ja kauas
kantava päätös ensi vuoden verotuksen suhteen. Lisäverona ote­
taan joka jäseneltä 10, 20 tai 30 markkaa vuodessa, riippuen
kunkin varallisuudesta, aivan varattomien ollessa edelleenkin oi­
keutetut pyytämään vapautusta. Tämän lisäveron avulla pääsemme
edes siihen, että saatamme korvata hallituksen työtä tekeville jä­
senille heidän aikansa ja vaivansa. T äten, syntyvistä varoista
määrättiin nimittäin kuusituhatta markkaa vuodessa ylisihteerin
käytettäviksi joko itseään tai apulaisiaan varten.
134
TIETÄJÄ
N:o 9
Olen kirjottanut nämä rivit Honkaniemellä lähellä Viipuria.
Tulin tänne personallisissa tarkotuksissa kesäkurssien loputtua,
mutta olen samalla pyynnöstä pitänyt täällä maalla yhden esitel­
män ja Viipurin kaupungissa kaksi. Maaperä tuntuu nykyään
kasvavan yhä otollisemmaksi teosofiselle elämänymmärrykselle.
□ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □
MITÄ ON USKO?
IV.
Mystillinen Kristus.
Usko ei ole niinkään «yksinkertainen" tai jokapäiväinen asia.
Sillä on mysterionsa, -salaisuutensa, joihin täytyy syventyä ja vih­
kiytyä. Joka tätä epäilee, lukekoon esim. seuraavat hebrealaiskirjeen lauseet: «tästä meillä on paljo sanottavaa, ja sitä on vaikea
sanoin selitttää, koska olette käyneet kovakorvaisiksi. Sillä te,
joiden olisi jo aika olla opettajia, olette taas sen tarpeessa, että
teille opetetaan jumalan sanan ensimäisiä alkeita; ja olette tulleet
sellaisiksi, jotka tarvitsevat maitoa eikä vahvaa ruokaa. Sillä jo­
kainen, joka vielä nauttii maitoa, on kokematon vanhurskauden
sanassa, sillä hän on lapsi; mutta vahva ruoka on täysikäisiä
varten, niitä varten, joiden aistit tottumuksesta ovat harjaantuneet
erottamaan hyvän pahasta. Jättäkäämme sentähden Kristuksen
opin alkeet ja pyrkikäämme täydellisyyteen, laskematta taas uu­
destaan tuota perustusta, joka on parannus kuolleista töistä ja
usko Jumalaan, ja oppi kasteista ja kätten päällepanemisesta, kuol­
leitten ylösnousemisesta ja iankaikkisesta tuom iosta; ja niin me
tahdom m e tehdä, jos jumala muutoin sen sallii." (5: 1 1 - 14 ja
6: 1 - 3.)
Edellä olevat lauseet osottavat meille, että hebrealaiskirjeen
kirjottajalla on syvällisiä tietoja henkisen elämän asteista, koska
hän tahtoisi puhua korkeammista ja täydellisemmistä asioista kuin
«Kristuksen opin alkeista". Samalla ne niinikään määrittelevät,
mitä alkeihin eli perustukseen kuuluu, josta määrittelystä heti
huomaamme, että nuo alkeet tekivät silloin saman psykologisen
palveluksen kuin esim. teosofinen maailmankatsomus meidän päi­
vinämme, valmistaen sielua uskoa vastaanottamaan. «Aikeissa"
mainittu «usko jumalaan" on vain käsitettävä materialistisen ja
ateistisen katsantokannan vastakohdaksi. Varsinainen usko on
hebfealaiskirjeenkin mukaan syvemmässä' yhteydessä Kristuksen
Nro 9
TIETÄJÄ
135
kanssa, jota sanotaan »uskon alkuunpanijaksi ja täydelliseksi teki­
jäksi" (12: 2).
Tavallinen erehdys varsinkin kristittyjen kesken on luulo,
että teosofiassa ei tiedetä mitään Kristuksesta. »Teosofithan kiel­
tävät Kristuksen", kuulee usein sanottavan. Kuinka suuri erehdys
tämä on, sen me teosofit hyvin tiedämme. Me tiedämme, että
teosofiassa on alusta saakka puhuttu Kristuksesta, vaikka enim ­
mäkseen tavalla, joka poikkeaa oikeauskoisesta käsityksestä - tai
ainakin näyttää poikkeavan. Sillä teosofia kiinnittää enimmän
huomiota siihen Kristukseen, jota se kutsuu mystilliseksi Kristuk­
seksi ja joka on »Kristus meissä". Kristilliset teologitkin puhu­
vat tästä Kristuksesta, mutta he varottavat samalla antamasta »Kris­
tuksen meissä" himmentää »Kristusta meidän puolestamm e". He
toisin sanoen pitävät aina silmällä Kristuksen ulkonaista ja histo­
riallista lunastustyötä, jota taas teosofia pitää väärinkäsitettynä ja
väärennettynä opinkappaleena. Teosofia puolestaan edustaa sitä
kantaa, joka ilmenee mystillisen runoilijan Angelus Silesiuksen
sanoissa: »Mitä se meitä hyödyttää, jos Kristus syntyisi vaikka
tuhat kertaa Betlehemissä, jollei hän kuitenkaan kertaakaan synny
meidän omassa sydäm essäm m e?" Teosofia on alusta saakka
opettanut siitä Kristuksesta, joka on meissä, joka meissä syntyy
ja kasvaa ja josta Paavalikin puhuu. »Niin monta kun teitä on
Kristukseen kastettu, olette Kristuksen päällenne pukeneet" (Gal.
3: 27) ja »rakkaat lapseni, joiden synnytystuskia minä jälleen
kärsin, kunnes Kristus saa muodon teissä" (Gal. 4: 19); sillä,
kuten Paavali opetti, meidän on kaikkien määrä päästä »yhteyteen
uskossa ja jumalan pojan tuntemisessa, täyteen miehuuteen, Kris­
tuksen täyteyden täysi-ikäisyyden määrään" (Efes. 4: 13). Teo­
sofia ottaa täten Kristuskysymyksen käytännölliseltä kannalta.
Pääasia on, se sanoo, että me elämme Kristuselämää, että elä­
mässämme seuraamme Kristusta. Tämä taas on mahdollinen
sen kautta, että mystillinen Kristus herää ja elää meissä.
Mikä siis on tämä mystillinen Kristus, jonka tulisi herätä
elävään tajuntaan ja toimintaan meissä? Onko hän sama kuin
evankeliumein historiallinen Jeesus K ristus? Viittasimme jo edellä
siihen, että uskovaisten kokemuksessa Jeesus Kristus elää heidän
uskossaan. O nko tämä totta ja missä määrin se on totta? Jos
mystillinen Kristus on toista kuin historiallinen Kristus, minkätähden nimiä on sekotettu ja miksikä käsitteet itse sekottuvat?
Viivähtäkäämme vielä hetkinen mystillisessä Kristuksessa.
Kysykäämme: kuka hän o n ? Monella teosofilla on ehkä epä­
määräiset käsitykset hänestä. Hän ei olekaan mikään »hän", vaan
jokin salaperäinen elämänvoima eli prinsiippi: «Kristusprinsiippi".
Kristus on yksi ihmisen seitsemästä prinsiipistä: joko buddhi tai
136
TIETÄJÄ
N:o 9
välistä myös aatmaa tai aatmaa-buddhi; joka tapauksessa rakkau­
den ja tarkemmin määriteltynä veljesrakkauden perusvoima ihm i­
sen sielussa, aivankuin siemen, jonka määrä on itää ja kasvaa
sielun maaperässä.
Tämä kaikki on viisasta ja kaunista puhetta siihen saakka,
kunnes se muuttuu eläväksi kokemukseksi ja tiedoksi. Elävä ko­
kemus taas todistaa, että ihminen tulee uskossa tietoiseksi jumalan
rakkaudesta. Jumalan rakkaus tulvii häntä kohtaan.' Hän tietää
sisässään, että on olemassa joku, joka äärettömästi häntä rakastaa.
Tätä rakastavaa olentoa, jonka yhteyteen hän jo u tu u ' ja joka
ikäänkuin alkaa elää hänessä, hän kutsuu jumalakseen - ja myös
Kristukseksi. Hänelle selviää, mikä mystillinen Kristus on. Se
on jumala.
Mystillinen Kristus on elävä jumala, logos, kuten teosofiassa
sanotaan Johanneksen evankeliumin mukaisesti, ei ainoastaan
»meissä", vaan myös meidän ulkopuolellamme. Mystillinen Kristus
on samalla kosmillinen Kristus ja meissä asuva jumala on koko
maailmamme jumala, koko aurinkokunnan logos. Emme saa
erehtyä pitämään mystillistä Kristusta jonakin personallisena omai­
suutenamme, meidän Kristuksenamme, joka elää vain meidän
sielussamme. Meidän tulee tietää, että kun Kristus todella meissä
herää, ei tämä ole mikään erikoinen tai uusi inhimillinen voima
meissä, vaan todella kosmoksen ristiinnaulittu Jumala, joka pyrkii
meissä ylösnousemaan, heräämään ja syntymään.
Tätä kuvaa selvin sanoin hebrealaisepistola heti alussa. Lukekaamme sitä mystillisen Kristuskokemuksen valossa!
»Sittenkuin jumala muinoin monin erin ja monin tavoin oli
puhunut isille profeetoissa, on hän näinä viimeisinä päivinä pu­
hunut meille pojassa, jonka hän on pannut kaiken perilliseksi,
jonka kautta hän myös maailmat loi ja joka, ollen hänen kirk­
kautensa säteily ja hänen olemuksensa perikuva ja kantaen kaikki
voimansa sanalla, on, sittenkun oli toimittanut puhdistuksen syn­
neistä, istuutunut majesteetin oikealle puolelle korkeuksissa, tullen
enkeleitä niin paljoa paremmaksi kuin hänen perimänsä nimi on
jalompi kuin heidän" (1: 1 - 4 ) .
Ensi silmäyksellä tuntuu kuin nämä sanat puhuisivat ainoas­
taan historiallisesta Kristuksesta, mutta kun tunkeudumm e niiden
henkeen, huomaamme, että ne yhtä hyvin ja yhtä selvästi puhu­
vat mystillisestä Kristuksesta juuri inhimilliseltä kannalta, oman
kokemuksemme kannalta. Niinhän se o n ! Ennen oli kaikki
tietomme eli paremmin sanoen arvelumme jumalasta ulkoapäin
saatua toisten, kokeneiden, profeetain opetusten kautta.
Me
olimme vain »kuulleet" jumalasta, ei vielä jumalaa »nähneet".
Mutta nyt, meidän äskeisessä kokemuksessamme, olemme kuul­
Nro 9
TIETÄJÄ
137
leet jumalan oman äänen pojassaan, mystillisessä Kristuksessa,
joka on puhunut meille välittömästi, omassa sielussamme. Nyt
ei meidän enää tarvitse turvautua ulkonaisiin opettajiin ja pro ­
feettoihin. Nyt olemme nähneet jumalan oman pojan, Kristuksen,
kaikessa hänen kunniassaan ja loistossaan. Hän on todella ju ­
mala itse, sillä hänen kauttansa on kaikki luotu, hän on kaiken
täydellisyyden perikuva ja hänen kädessään on kaikki voima ja
valta! Hebrealaisepistola erityisesti terottaa meille, että se on
jumala itse, joka on itsensä meille ilmottanut; älkäämme sitä
epäilkö, vaan uskokaamme.
Samalla hebrealaisepistola vie meidät tarkempaan tuntem uk­
seen siitä jumalan olemuspuolesta, jota uskossa olemme saaneet
kokea. Puhuessaan meille jumalan pojasta se tuo mieleemme
tuon tärkeän totuuden logoksen kolmiyhteydestä, josta teosofia
yhdessä kaikkien uskontojen kanssa opettaa ja jota oppia olemme
koettaneet valaista kirjassa »Kirkonopin teosofia". Jumalan poika
on logoksen toinen olemuspuoli, rakkaus, jota erityisesti nimite­
tään Kristukseksi; tämä jumalallinen rakkaus ei ole kaunis, epä­
määräinen tunne, vaan jumalan täydellisyystahto. Se on ihm is­
kunnan elävä ihanne, täydellinen ihminen, Kristus, joka asuu lo­
goksen tajunnassa. Jumalan rakkaus meitä kohtaan on seritähden
sitä, että jumala tahtoo meidät täydellisiksi. Onhan täm änsuun­
tainen jokainen inhimillinenkin rakkaus. Emmehän mekään soisi,
että rakastettumme vajoisi pahaan, syntiin, rikokseen! Päinvastoin
tahdomme, että hän olisi mahdollisimman hyvä, jalo, epäitsekäs
ja viisas. Kuinka sitten jumalan rakkaus olisi muuta kuin jaloin
inhimillinen rakkaus korkeimmassa potensissaan ? Jumala todella
rakastaa lapsiaan täydellisiksi. Jumalan voimakas rakkaus kääntää
mielemme pois pahasta ja synnistä ja saa meidät ikävöimään täy­
dellisyyttä. Hänen rakkautensa puhdistaa meitä askel askeleelta
viisauden tulessa ja nostaa meidät vihdoin kirkastuksen vuorelle.
Tämä jumalan rakkaus on Kristus.
Mystillisen Kristuksen tuntemisesta lausuukin hebrealaiskirja
sattuvasti:
. . sanoo herra: olen paneva lakini heidän mieleensä,
ja heidän sydämeensä olen ne kirjottava, ja olen oleva heidän
jumalansa, ja heistä tulee minun kansani. Ja silloin ei kenenkään
tarvitse opettaa kansalaistaan eikä kenenkään veljeään sanoen:
’tunne herra'; sillä kaikki tuntevat minut, heidän pienimmistään
aina suurim paan saakka." (8: 1 0 - 1 1 .)
Mutta vielä on ratkaisematta mystillisen Kristuksen suhde
historialliseen Kristukseen. Vallitseeko niiden välillä yhteys? Miksi
jumalan poikaa nimitetään Kristukseksi? Tai miksi Jeesus on
saanut jum alan pojan, Kristuksen, nim en? O nhan kreikkalainen
sana »khristos" laatusana, joka merkitsee »voideltu" — samaa
138
TIETÄJÄ
N:o 9
kuin hebrealainen »messias". Jos mystillinen Kristus on varsi­
nainen messias, miksi Jeesusta on sillä nimellä kunnioitettu? tai
jos Jeesusta pidettiin luvattuna messiaana, miksi jumalalle annet­
tiin nimi messias eli Kristus? Kuten edellä sanoimme, uskossa
kokeneet kertovat läheisestä yhteydestään Jeesuksen Kristuksen
kanssa. Heidän kokemuksensa on huomioonotettava. Mitä hebrealaiskirje siitä opettaa?
V.
Jeesus Kristus.
Kun uskoa ajattelemme, soivat korvissamme Paavalin kaiku­
vat sanat: »sillä muuta perustusta ei kukaan voi panna, kuin mikä
on pantu, ja se on Jeesus Kristus" (1 Kor. 3: 11). Ne kaikuvat
korvissamme, kun tutkimme hebrealaisepistolaa ja koetamme m uo­
dostaa itsellemme kokonaiskuvan sen sisällöstä ja tarkotuksesta.
Hebrealaisepistolan ydinoppi on oppi kahdesta »liitosta",
vanhasta ja uudesta. Jumala on kaksi kertaa tehnyt liiton ihm is­
kunnan kanssa, ensi kerran lupauksessaan Aabrahamille, toisen
kerran Jeesuksessa Kristuksessa. Tämä toinen eli uusi liitto on
edellistä parem pi: »jos tuo ensimäinen olisi ollut moitteeton, ei
toiselle olisi etsitty sijaa" (3: 7). Raamatussamme vanha testa­
mentti kuvaa vanhaa liittoa, uusi testamentti uutta. Vanhan liiton
yhteydessä puhutaan laista, kurista, jumalan vihasta ja uhrista,
uuden yhteydessä taas armosta, anteeksiantamisesta, rakkaudesta.
Kaksi nimeä esiintyy näiden liittojen symbooleina; uuden liiton
symboolina ja panttina on Jeesus Kristus, vanhan edustajana on
salaperäinen Melkisedek.
Kysymyksemme kohdistuukin nyt näihin henkilöihin. Kuka
on Jeesus Kristus?
Kuka on Melkisedek?
Ehkä teosofinen
maailmankatsomuksemme auttaa meitä ymmärtämään heitä.
Kuulkaamme, kuinka mahtavasti hebrealaiskirje kuvaa Melkisedekiä: »sillä tämä Melkisedek, Salemin kuningas, jumalan,
korkeimman pappi, joka meni Aabrahamia vastaan, hänen pala­
tessaan kuningasta voittamasta, ja siunasi hänet; jolle Aabraham
myös antoi kymmenykset kaikesta ja joka ensiksi, niinkuin hänen
nimensäkin sanoo, on »vanhurskauden kuningas", ja sen lisäksi
vielä »Saalemin kuningas", se on »rauhan kuningas", jolla ei
ole isää, ei äitiä, ei sukua, jolla ei ole päiväinsä alkua eikä elä­
mänsä loppua, m u tta 'jo k a on jumalan pojan kaltaiseksi kuvattu
- hän pysyy pappina ainaisesti. Katsokaapa, kuinka suuri hän
on, hän, jolle itse kantaisä Aabraham antoi kymmenykset par­
haimmasta saaliistaan" (7: 1 - 4 ) . Jeesuksesta taas sanotaan, että
N:o 9
TIETÄJÄ
139
hän on tullut »ylimäisekfci papiksi Melkisedekin järjestyksen m u­
kaan iankaikkisesti" (6: 20).
Melkisedekin salaisuuden ymmärtämiseen auttavat meitä ja
meidän teosofista intuitsioniamme varsinkin nuo sanat »rauhan
kuningas, jolla ei ole isää, ei äitiä, ei sukua, jolla ei ole päiväinsä
alkua eikä elämänsä loppua", sillä voisivatko ne historiallisesti
kuulua yhdellekään ihmiskuntamme ihmiselle? Eivätkö ne selvästi
ilmaise, että tässä on kysymys olennosta, joka ei kuulu meidän
ihmiskuntaamme, ei ole inhimillisesti syntynyt, vaikkakin hän
m eidän tähdellämme elää? O nko nyt semmoista olentoa? O n
useampiakin, on yksi ja on useampia. Melkisedek on sekä yk­
silöllinen että kollektiivinen nimi. Ei ole vaikea arvata, ketä ja
mitä olentoja tuo nimi symbolisoi.
Aikojen aamulla, kun ihmiskuntamme vielä vaelsi ensimäisessä lapsuudentilassaan, saapui tänne meidän kiertotähteemme
joukko olentoja toisesta tähdestä. He tulivat tänne maapallon
ihmiskuntaa opettamaan ja ohjaamaan, kasvattamaan ja kehittämään.
Maailmassa vallitsee keskinäisen avunannon kaunis laki. Kehitys
kävisi hitaasti päinsä, ellei ylemmät ja edistyneemmät auttaisi alempiaan. Vanhemmat veljet uhrautuvat nuorem pien puolesta. Sen­
tähden nuokin Venustähden viisaat olennot muuttivat tänne ja
perustivat maahan sen salaisen valkoisen veljeskunnan, jöka lak­
kaamatta sen jälkeen on työskennellyt ja uhrautunut ihmiskunnan
ja sen henkisesti hapuilevien yksilöjen hyväksi. Madame Blavatskyn
Salainen Oppi kertoo näistä suurista viisaista adepteista ja mesta­
reista ja etenkin heidän ihmeellisestä johtajastaan, siitä »viisauden
puusta", »suuresta uhrista", »hiljaisesta vartijasta", joka Nirvaanan
kynnyksellä istuen alati valvoo ihmisten kehitystä ja kasvua. Hä­
nen alkuperäiset avustajansa ja palvelijansa ovat jo suureksi osaksi
poistuneet maapallolta, mutta hän yksin jää uskollisesti loppuun
saakka. Hän on »jumalan pojan kaltaiseksi kuvattu", logoksen,
kosmillisen Kristuksen ruum istum a ylhäisissä maailmoissa, salaisen
veljeskunnan ja ainoan ikuisen salaisen koulun iankaikkinen kor­
kein johtotähti ja ylivalvoja. Hän on Melkisedek yksilöllisessä
merkityksessä, samoinkuin Melkisedek kollektiivisesti käytetään
koko salaisen veljeskunnan yhteisnimityksenä.
Kun nyt Jeesuksesta Kristuksesta sanotaan, että hän on »ylimäinen pappi Melkisedekin järjestyksen mukaan iankaikkisesti",
viitataan siinä selvin sanoin tärkeään teosofiseen oppiin mestareista
ja ihmissielun henkisestä kehityksestä. Jeesus on pappi Melkise­
dekin järjestyksen mukaan, hän on siis käynyt Melkisedekin kou­
lua ja tullut vihityksi koulun järjestyksen mukaisesti. Mutta Mel­
kisedekin koulu on kiertotähtemme salainen koulu, jossa totuuteen
pyrkivät ihmissielut käyvät oppimassa, johon johtaa kaita (tie ja
140
TIETÄJÄ
N:o 9
ahdas portti, ja koska Jeesus on siinä koulussa käynyt, on hän
siis ihminen, joka kaitaa tietä kulkien aste asteelta on voittanut
tien vaikeudet, ottanut vihkimyksen vihkimyksen jälkeen ja vihdoin
saavuttanut sen elämän kruunun, sen mestarivihkimyksen, joka
iankaikkisiksi ajoiksi tekee hänet »ylimäiseksi papiksi" ihmisten
kesken, heidän opettajakseen, johtajakseen ja vapahtajakseen. Täten
hebrealaisepistola täydellisesti tukee teosofista oppia Jeesuksen
mestariudesta ja hänen sitä edellä käyvästä kehityksestään.
Pitämällä kiinni tästä näkökannasta Jeesuksen Kristuksen
mestariudesta teosofisessa merkityksessä, voisimme siis arvella
uskon kokemusten suhteen seuraavaan tapaan. Usko on erikoi­
sesti kristillinen ilmiö. Jeesus Kristus on kristikunnan mestari.
Onko siis mitään luonnotonta siinä, että kristitty ihminen uskos­
saan joutuu tekemisiin oman uskonsa mestarin, Jeesuksen kanssa?
Eikö se rakkaus, joka ihmistä uskossa kohtaa, joka virtaa hänen
luoksensa näkymättömän olennon puolelta, ole juuri Jeesuksen
rakkaus häntä kohtaan? Se jota ensin nimitämme jumalan rak­
kaudeksi ja joka sitten uskovaisten kokemuksessa näyttäytyy ole­
van läheisessä suhteessa Jeesukseen Kristukseen, onkin tämän
mestarin personallinen rakkaus, jota hän tuntee kaikkia niitä ih­
missieluja kohtaan, jotka pyrkivät häntä seuraamaan ja olemaan
hänen opetuslapsinaan. Se on täten elävä inhimillinen olento,
jonka voimakas ja puhdas rakkaus nostaa ja kasvattaa meitä epä­
täydellisiä ja syntisiä ihmislapsia. Mestari Jeesus on meille mys­
tillisen Kristuksen elävä ruumistuma, kosmillisen logoksen inhi­
millinen ilmestys, samoinkuin toiset mestarit ovat toisille.
Niin totta kuin tämä onkin, ei se vielä kaikkea selitä. H ebrealaiskirjettä lukiessamme nousee vielä mieleemme ratkaisematon
kysymys. Miksi puhutaan vanhasta ja uudesta liitosta? Miksi
lausutaan esim. näin: »/sanoessaan 'uuden' hän on julistanut ensimäisen liiton vanhentuneeksi; mutta se, mikä vanhenee ja on
aikansa elänyt, on häviötänsä lähellä" (8: 13). Jos näillä sanoilla
olisi ainoastaan mystillinen merkitys, jos ne vain tarkottaisivat
psykologisia ajanjaksoja ihmissielun kehityksessä, silloin tietysti
»vanha liitto" kuvaisi sitä aikaa, jolloin ihmissielulla ei vielä ole
tietoa sisäisestä vapahtajasta, jolloin se vain profeettoihin luottaen
uskoo ulkonaiseen jumalaan, ja taas »uusi liitto" sitä myöhempää
sielun ikää, jolloin sielu omassa sisäisessä pyhätössään on oppinut
tuntemaan sen vapahtajan, sen mystillisen Kristuksen ja jumalan
pojan, sen ainoan totisen jumalan, josta sielu yleensä voi tietoa
saavuttaa. Mutta jos niin olisi, minkätähden hebrealaisepistola
puhuisi tämän vanhan liiton symboolisesta edustajasta, Melkisedekistä, niin vapisevalla, niin aaveensekaisella kunnioituksella? Kun­
nioitus on luonnollinen, jos on puhe salaisesta koulusta ja vai-
Nro 9
TIETÄJÄ
141
loisesta veljeskunnasta — ja että siitä on puhe, olemme edellä
näyttäneet. Mutta miksi siinä tapauksessa vanhaa liittoa moititaan
ja miksi yleensä puhutaan uudesta ja vanhasta liitosta? O nhan
salainen veljeskunta yksi ja m uuttum aton ja onhan jokaisen ih­
missielun kuljettava kaita tie sen veljeskunnan pyhään temppeliin.
Mikä siinä on uutta, mikä vanhaa? Eihän mikään suhde synny
ihmissielun ja salaisen veljeskunnan välillä, ennenkuin ihminen
on psykologisesti uudessa liitossa! Kuinka siis Melkisedek saat­
taisi kuulua »vanhaan" liittoon? Jos »liittoja" ymmärretään
mystillispsykologisesti, kuuluu Melkisedek ehdottomasti »uuteen"
liittoon.
Tämän nojalla meidän täytyy tulla siihen johtopäätökseen,
eitä hebrealaisepistolan »liitoilla" on jokin toinen, ehkä historial­
linen merkitys. Tai jos merkitys on mystillinen, on se sitä ta­
valla, jota emme vielä ole oivaltaneet. Tätä seikkaa meidän nyt
tulee tutkia.
Pekka Ervast.
D
□□□□□□□□□□□□□□□□□□□□□□□□□□□□
TEIDEN RISTEYKSISSÄ.
Uudessa testamentissa puhutaan tiestä ja teiden risteyksistä.
N iinpä häävertauksessa sanotaan: »Menkäät siis teiden risteyksiin
ja kutsukaat häihin kaikki, jotka löydätte."
Koska teosofia yleensä pyrkii herättämään ihmisessä järjellistä
ajattelua, niin voimme ottaa tämän asian mietiskelyaineeksemme
ymmärtääksemme millaisista risteyksistä tässä on kysymys ja m i­
tenkä ihminen voi niihin joutua.
Kun kuvauksemme on pyhässä kirjassa, jossa vertauksien ja
kuvauksien avulla käsitellään henkisiä asioita, niin voimme kohta
asettua sille pohjalle, että tie merkitsee henkisen kehityksen tietä,
ja risteykset niitä vaikeuksia joihin tällä tiellä kulkija joutuu.
1 risteys: kun usko petti
Kirkollisessa oppijärjestelmässä ja tavallisessa uskonnollisuu­
dessa on uskosta tullut henkisen elämän a ja o, niin ettei muusta
juuri puhutakaan. Kunhan vain lujasti ja lapsellisesti uskotaan
kaikki mitä opetettuun uskontoon kuuluu, niin siinä on riittävästi.
Kuitenkin huomaamme jo Paavalin selityksistä 1 Kor. 13:sta,
ettei usko ole henkisen elämän korkeinta saavutusta. H änhän
sanoo: »Niin pysyvät nyt usko, toivo, rakkaus, nämä kolme;
mutta suurin niistä on rakkaus."
142
TIETÄJÄ
N;o 9
Tässä sanotaan näiden kolmen pysyvän, mutta siitä huoli­
matta rakkaus on suurin, joten usko ja toivo ovat jotain pie­
nempää.
Miksikähän usko olisi pienempää, koska se kuitenkin toivon
ja rakkauden ohella on pysyvää? Voisimme eräässä merkityk­
sessä ehkä sanoa: siksi, että jatkuvan kehityksen tiellä uskon pe­
rustukset horjuvat, joten tiellä edetessä täytyy uskolla löytää yhä
uusia perusteita.
Ajatellessamme alkeellista uskojaa, ymmärrämme uskon ole­
van hänelle enempi tunteen, sydämen, vaiston asian. Hän uskoo
yksinkertaisesti sen, mitä hänelle on opetettu. Hänen ym m ärryk­
sensä silmät eivät vielä ole avautuneet näkemään. Hän on omalla
asteellaan siinä asemassa josta sanotaan: «Me vaellamme uskossa
emmekä näkemisessä" 2 Kor. 5: 7.
Kehityksen kuluessa ihmisen ym märrys herää, ja silloin hän
näkee monia sovittamattomilta näyttäviä ristiriitoja siinä, minkä
hän ennen uskoi ilman muuta. Ja tämä uskon perustuksien hor­
juminen horjuttaa hänen uskoansakin. Kun yksi kohta perustuk­
sissa luhistui, on koko uskon rakennus vaarassa luhistua.
Tällöin ihmisestä voi tulla uskonkieltäjä, ateisti, materialisti.
Tai ellei hänen sisäinen ihmisensä salli hänen asettua noin jyr­
källe kielteisyyden kannalle, tulee hänestä epäilijä, joka seisoo
uskon ja kieltämyksen välillä. Silloin hän on joutunut, sano­
kaamme teiden risteykseen n:o 1, alinomaiseen epäilykseen siitä,
onko kaikki elämä vain aineen liikuntoa, vai olisiko liikkuva aine
vain uloimpana hengen liikuntovälineenä.
Ja mitenkähän ihminen tästä risteyksestä selviytyisi? Mietis­
kelyn ja ajattelun avulla. H änen täytyy heräävässä älyssään aset­
taa vastakkain kaikki ne syyt mitkä puhuvat materialismin puolesta
ja toiselta puolen ne mitkä todistavat henkisyyden puolesta. Jos
hän tahtoo etsiä aineen sisässä ja takana olevaa henkisyyttä, täy­
tyy hänen ponnistaa heräävällä järjellään totuuden etsiskelyssä.
Hän voi esim. tähystellä ulkoisia luontokuntia ja lopulta ehkä
huomata, kuinka aineen muodostamat luontokunnat ilmentävät
asteettaisesti enemmin «henkisyyttä". Niinpä kivikunnan aine
näyttää olevan hyvin jäykkää, hengetöntä, jossa huomataan vain
hitaita muutoksia, lämmön aiheuttamaa supistumista, laajentumista,
rapautumista. Mutta jos tähystelijä siirtää katseensa kasvikunnan
aineeseen, näyttää siinä esiintyvä elämä ja kuolema jo paljon sel­
vemmin hengen läsnäoloa. Vieläkin selvemmin tämä näyttäytyy
siinä elämässä ja kuolemassa, mitä aine eläinkunnan m uodossa
esittää. Ja vieläkin selvemmin ihmiskunnassa. Eläinkunta paljast i
henkisyyden yhtä puolta, tunnetta, himoa. Ihmiskunnassa henki­
syys tämän lisäksi näyttäytyy vielä järkevänäkin.
N:o 9
TIETÄJÄ
143
Aine pyrkisi eläinkunnassa siis vain himoitsemaan, mutta
ihmiskunnassa tämän ohella järkeilemäänkin, luomaan sivistystä
ja järjestystä.
Jos aineellisuuteen kallistuvaisuus tahtoisi tämän selittää vain
aineen hienoutumisesta johtuvaksi, silloin voi vastasyyksi ajatella
aineen hienoutumista elementeissä, kiinteästä tilasta juoksevaan,
kaasuun ja eetteriin. Ja vaikka kiinteä aine sitookin voiman niin,
ettei se pääse näkyviin m uuten kuin painovoimana, jotavastoin
voima on vapaampaa nesteissä, kaasuissa ja eetterissä, sähkössä
ja magnetismissa, joten niissä piilevää voimaa voidaan käyttää
yhä monipuolisemmin, niin on se sittenkin vain fyysillistä voimaa,
aivan eri laatua kuin se mikä näyttäytyy eläinkunnassa him ona
ja ihmiskunnassa himona ja järkenä.
Ellei pyrkijä näilläkään huomioillaan selviydy aineellisuuden
ja henkisyyden muodostamasta teiden risteyksestä, voi hän vielä
jatkaa kysymällä itseltään: Jos kaikki on vain pelkkää aineen lii­
kuntoa, niin mikä on alkuaan pannut aineen järjestyneeseen lii­
kuntoon avaruuden radoillaan, aurinkokunnassa monine kiertolaisineen, ja sitten järjestänyt sen esim. oman planeettamme eri luontokunnissa, kivi-, kasvi-, eläin- ja ihmiskunnissa, ja vielä eri ele­
menteissä, kiinteässä, juoksevassa, kaasussa ja eetterissä, sähkössä
ja m agnetismissa? Mikä tosiaan on kaiken tämän kutsunut ole­
mattomuudesta olevaisuuteen, paikallaan olemisesta järjestyneeseen
liikuntoon ?
Jos tällainen vastakohtien seulominen saa heräävän ym m är­
ryksen nousemaan materialismista henkisyyden tunnustamiseen,
voi hän edelleen jatkaa mietiskelyään tutkimalla oman sieluelämänsä ilmennyksiä. Hän voi tehdä merkillisiä havaintoja unielämässä, aavistuksissa, inspirationeissa j. n. e. Niinpä eräälle nuo­
rukaiselle sattui seuraava unikokemus. Aamulla herätessään hän
selvästi muisti unessa tavanneensa erään paikkakunnalta m uutta­
neen tuttavansa, jonka kanssa hän keskusteli, ja jolloin tuttava
m. m. sanoi: »Olen aikonut tulla sinne ensi sunnuntaina." U nek­
sija oli utelias näkemään kuinka kävisi. Ja todellakin hän sai
ihmetellä saadessaan tavata samaisen tuttavansa seuraavana sun­
nuntaina kotikylässään.
Tällainen kokemus on ainakin itselle sitä kokeneelle sellainen
todistus henkisyyden olemuksesta, ettei hänen ole helppo jäädä
edelleen tuoho n risteykseen värjöttämään.
Sillä ruumiillisissa
muodoissaan he olivat tiedottomina sängyissään, muutamien kilo­
metrien erottamina. Siitä huolimatta he olivat asiallisessa keskus­
telussa, jonka todellisuuden vahvisti unessa tehdyn sopimuksen
mukainen tapaaminen päivällä.
Tähän voisi materialistinen kieltäjä sanoa: »Mutta minulla
144
TIETÄJÄ
N:o 9
ei ole tällaisia havaintoja ja kokemuksia." No niin; eihän sille
mitään voi. Tai: kyllä voi! Täytyy ryhtyä etsimään, miettimään
ja pohtimaan, esim. siinä järjestyksessä kuin tässä edellä on esi­
tetty. Silloin voi .päästä järjelliseen ja sitten kokemusperäiseen
vakuutukseen ihmisen ja ilmenneen aineen sisässä ja takana ole­
vasta henkisestä todellisuudesta.
Tämän asteen noustuaan on ihmisestä tullut uudelleen usko­
vainen. Mutta suuri on kuitenkin ero niiden uskoasteiden välillä
mikä hänellä oli ennen ja mikä hänellä nyt on. Sillä ennen
teiden risteyksiin joutumistaan hänen uskonsa oli n. s. sokeata
uskomista. Jos häneltä kysyttiin miksi hän uskoo Jumalaan ja
henkeen, ei hän osannut perustella uskoansa millään järkisyyllä.
Hän uskoi siksi, että häntä oli sellaiseen uskoon kasvatettu, että
hänelle oli niin sanottu, täi oli kirjoista lukenut Jumalasta ja
elämän jatkumisesta haudan takana. Mutta jos häneltä nyt kysy­
tään, jos kysytään sellaiselta ihmiseltä, joka on järjellisen mietis­
kelyn avulla varmentanut henkisyyden olemassaolon, silloin hän
osaa kysyjälle esittää järjelliset perusteet uskolleen. Se usko on
silloin tiedon kalliolla, jota ei tuulet ja myrskyt kaada.
Tällöin on ihmisen arvotuksen tapainen näkemys pienem­
mässä asteikossa m uuttunut näkemykseksi kasvoista kasvoihin
(1 Kor. 13: 12). Tai niinkuin profeetta (Ps. 17: 15) sanoo:
»Minä saan vanhurskaudessa nähdä sinun kasvojasi; herättyäni
minä ravitaan sinun muotosi katselemisella."
Tämä herääminen tällä asteella, tässä risteyksessä, on älylli­
nen herääminen, ja katseleminen tapahtuu heränneen älyn silmällä.
2 risteys: sijaissovitus vaiko vastuunalainen kehitys?
Päästyään materialismin ja spiritualismin muodostamasta teiden
risteyksestä, voi vaeltaja lähteä vakaantuneena astelemaan sitä tietä
jonka viittaan oli kirjotettuna: »Aineellisen muotoelämän takana
on henkinen olemassaolo, ja ihminen on pienoiskuva maailman
kaksinaisuudesta, aineesta ja hengestä."
Mutta eteenpäin kulkiessaan kohtaa vaeltaja taas uusia teiden
risteyksiä. Niinpä hän voi joutua sellaiselle risteykselle, jossa
toiseen viittaan on kirjotettu: »Ihminen pelastuu vaan ulkoiseen
pelastussuunnitelmaan ja sijaissovittajaan uskomalla."
Toisessa
taas luetaan: »Olkaat taivaallisen Isänne poikia, täydellisiä kuin
Hän. Tämän te saavutatte kulkemalla kehityksen tietä, seuraa­
malla Hänen käskyjään."
Tässä risteyksessä saattavat monet tallustella kauan.
Sillä
vaikkakin he ovat mielestänsä oikein valinneet omaksumalla edel­
lisen tienviitan ilmotuksen, täytyy heidän sittenkin polkea paikal­
Nro 9
TIETÄJÄ
145
laan, tai palata takaisin risteykseen siksi kunnes heräävät järjelli­
seen ja kokemusperäiseen varmuuteen luonnonlakien mukaan pää­
määrään vievästä tiestä.
Tässäkin risteyksessä täytyy oppia punnitsemaan ja seulomaan
kummankin tien ehtoja. Jos hän tutkii sijaissovituksen tietä, huo­
maa hän sen rakennetuksi virallisen kirkon käsityksiin ja selityk­
siin Raamatusta. Siinä ei anneta sijaa järjelle, ei oikeustunnolle,
ei muiden suurien uskontojen pyhille kirjoille, ei ajattetijoille eikä
viisaille.
Ja vaikka aluksi asettuisimme vain Raamatun pohjalle, niin
voimme syystä kysyä: «Onko ulkoista pelastussuunnitelmaa jär­
jestettäessä otettu edes Raamattua kokonaisuudessaan huom ioon?
O nko edes sitä monipuolisesti tutkittu, vertailtu, onko otettu velvottavasti huom ioon ne kohdat, joissa puhutaan vastuunalaisuu­
desta toiminnassa, puheissa ja ajatuksissa, joissa puhutaan tekojen
tiestä? Sillä monissa Raamatun kadotuksen ja tuom ion kuvauk­
sissa johtuu tuomio, ei uskottomuudesta sijaissovittajäan, vaan
siitä, ettei ihminen ole kulkenut M n täydellisyyttä kohti Hänen
käskyjänsä seuraamalla. Niinpä rikkaan miehen vaiva johtuu
yksinomaan siitä, ettei ole seurannut käskyä: rakasta lähimmäis­
täsi niinkuin itseäsi.
Rikkaalla miehellä oli yllinkyllin kaikkea. Tämä ei kuiten­
kaan sellaisenaan ollut riittävä syy hänen vaivaansa. Vaiva johtui
siitä, että hän rikkautensa keskellä unohti Isän käskyn, antoi sai­
raan kärsiä nälkää ja puutetta eteiskäytävissään.
Tässä ei ole viittaustakaan siihen, että vaiva johtuisi usko­
mattomuudesta sijaissovittajaan, tai ettei ryövärin tavalla tunnus­
tanut syntejänsä kuolemansa edellä. (Tämä ryövärin ja Jeesuksen
keskustelu on lyhyesti selitetty pienessä kirjasessani «Kavahtavat
kai poikaani").
Toinen Jeesuksen esittämä tuomion kuvaus on esitetty Matt.
25 luvussa. Tässäkin tärkeässä tilanteessa, jota kirkko pitää vii­
meisen tuom ion kuvauksena, lankeaa tuomio yksinomaan tottele­
m attomuudesta isän käskyjä kohtaan. Heidät tuomitaan yksin­
omaan siksi, etteivät ole nälkäisiä ruokkineet, janoisia juottaneet,
alastomia vaatettaneet, sairaita auttaneet j. n. e. Siis aivan sa­
moista syistä kuin rikkaan miehen vaivakin. Ja vanhurskaat va­
pautuvat vain sillä perusteella, että ovat tehneet tuon kaiken.
Sillä, niinkuin Ilmestyskirjassa (14: 13) sanotaan: «Heidän tekonsa
seuraavat heidän mukanaan".
Näin opettavat Raamatun tuomion kuvaukset. Jos edelleen
jatkamme Raamatun tutkisteluamme itse elämän kannalta, niin
huomaamme ainakin kaksi vastausta suoraan Jeesukselta, joissa
osotetaan tie elämään. Niinpä rikasta nuorukaista kehotetaan seu­
2
146
TIETÄJÄ
N:o 9
raamaan käskyjä. Ja ilmotettuaan jo seuranneensa niitä, kehote­
taan häntä sitten jättämään aistimuselämän arvot, voidakseen ko­
konaan liittyä henkiseen elämään, niinkuin Opettaja edellä kulkien
oli tehnyt.
Samoin lainoppinut saa myös kahteen perättäiseen kysymyk­
seensä saman vastauksen.
H änen toteutettavaksi ihanteekseen
asetetaan oppineiden pappien ja leviittojen ulkopuolelta nimetön
ja arvoton samarialainen, joka »pakanallisuudestaan" huolimatta
käytännöllisellä tavalla toimitti tuom ion kuvauksessa mainittuja
tekoja: sairaassa ja ryöstetyssä ihmisessä ruokki, juotti, vaatetti ja
huoneeseensa vei sitä joka näiden apujen tarpeessa oli. Lain­
oppineelle, joka kysyy tietä ikuiseen elämään, sanotaan päättävällä
varm uudella: mene ja tee sinä myös niin.
Kun teiden risteyksessä ahertava on nämät seikat itsellensä
selvitellyt, voi hänelle vielä toiselta tieltä kajahtaa: »Kyllä tuo
kaikki on kaunista, mutta ihminen pelastuu sittenkin vain usko­
malla Jeesukseen, Jumalan Poikaan.« Mutta silloin kaikuu toiselta
tieltä: »Jos rakastatte minua, niin pitäkäät m inun käskyni" Joh.
14: 15.
Siis Jeesuksen ohjauksella pelastumisen perusteena on, että
ihminen täytyy kehittää itsessään sisäisen rakkauden häneen niin
eläväksi, etteivät hänen käskynsä tunnu enää mahdottomilta nou­
dattaa. Ja jos mietiskelijä edelleen kysyy mikä on Jeesuksen
käsky, niin kuuluu lopullinen lyhyt vastaus: »Uuden käskyn an­
nan teille, että rakastatte toinen toistanne, niinkuin minä olen
rakastanut teitä; että tekin niin rakastaisitte toinen toistanne."
Joh. 1 3 :3 4 .
Näin sivuuttamalla myöhemmät selitykset ja saadessaan valoa
itse alkuperäisimmältä ja suurimmalta kristilliseltä opettajalta, voi
mietiskelijä rohkeasti etsiä lisävaloa muiden suurien uskontojen
pyhistä kirjoista, sekä syventymällä itse mietiskellen ilmenneessä
elämässä vallitseviin lakeihin.
(Jatk.)
J . R. H .
□ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ D
OLEMASSA-OLO -
RAKKAUTTA.
Hämähäkki kutoo verkkoaan. Hämähäkki himoo perhoja.
Ihminen luo aatekuviaan.
Ihminen taas ajan verhoja.
Kumpainenkin ravintoa vailla Heitä ohjaa olemisen vaisto.
Saalistansa etsii pedon lailla.
~ Olemattomuus - tai taisto —*
N:o 9
147
TIETÄJÄ
Ihminen kun alkukuvaan yhtyy,
Rakkauden töihin silloin ryhtyy.
Rakkaus on olemisen valo —
Olemattomuus vain verhon palo.
Otto M.
□ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □
KESKEINEN AATE, YHDISTÄVÄ LANKA.
Kun ihminen ryhtyy toimintaan korkeampien tarkotusperien
saavuttamiseksi, niin suurena esteenä on hänen tiellään se, että
elämän ilmiöt ovat niin hajanaisia ja niitä on siksi paljon, että
työskentelijä ei tiedä, mikä niistä on tärkeämpi ja mihinkä niistä
hän ensiksi kävisi. Hänestä näyttävät ne kaikki yhtä välttämättö­
miltä, mutta jokaista niistä käsitelläkseen hänellä ei riitä aikaa
eikä voimia. Voittaakseen tämän esteen on hänen löydettävä
yhdistävä lanka noiden ilmiöiden välillä, on löydettävä keskeinen
aate, johon kaikki nämä ilmiöt jollakin tavalla suhtaantuvat. Sil­
loin hän voi käsitellä kaikkia eteensä sattuvia ilmiöitä niiden
suhteessa valitsemaansa aatteeseen. Täten hän tulee saamaan työ­
hönsä järjestystä ja voi työskennellä suurem m alla selvyydellä ja
nopeudella. Tämän asian voimme selittää vielä matemaattisella
Aertauskuvalla. Elämän ilmiöt ovat kuin murtolukuja, pirstaleita
suuresta kokonaisuudesta. Saadakseen ilmi tämän kokonaisuuden
on ihmisen löydettävä näille murtoluvuille yhteinen nimittäjä.
Nämä yhteiset nimittäjät, yhdistävät langat, keskeiset aatteet
ovat eri aikoina vaihdelleet. Intialaisilla oli ikuisuuden aate.
Elämän ilmiöitä he katsoivat ikuisuuden näkökannalta. Ja ikui­
suuden suhteen kaikki maallinen oli harhaa, hetken heijastusta.
Kohota tämän harhan yli ja saavuttaa pyhyys oli intialaisen suu­
rin tarkotus. Muinaiskreikkalaisten keskeisimpänä harrastuksena
oli ihminen ja sen sopusuhtainen kehitys. Roomalaisilla oli valtioaate, maailmanvallan rakentaminen. Ensimäiset kristityt harrastivat
ihm isluonnon siveellistä puolta sekä yhteyden aikaansaamista ju­
maluuden ja ihmisen välille. U udem pana aikana on tiede koet­
tanut tulla europalaisen elämän yhdistäväksi langaksi. Luonnon­
tieteellisten tosiseikkain perustalle on europalainen koettanut ra­
kentaa uutta synteesiä. Mutta seikkain paljous on saanut aikaan
sen, että tutkijan on syvennyttävä johonkin erikoisalaan, joka ottaa
aikansa ja voimansa, ja siten hän kadottaa yhteyden muiden alo­
jen kanssa, ja niin nykyaikainen tiede menettää kaiken yhdistävän
148
TIETÄJÄ
N:o 9
merkityksensä. Mutta sitäpaitsi ovat vielä taide, uskonto, käytän­
nöllisen elämän alat j. n. e. Kaikkia näitä yhdistämään ei riitä
mikään muisti, eikä tajunnalla ole muuta vastaavaa asetta. Uusi
ase on nykyään ihmiskunnassamme kehittymässä, ja se on intuitsioni, jolle me teosofit panemme niin suurta huom iota ja jonka
tuloa olemme julistaneet. Intuitsionia olemme pitäneet teosofisena
kykynä, mutta kun se alkaa kehittyä myös ei-teosofeissa, niin
voimme sanoa, että koko ihmiskunnan tuleva kehitys on luonteel­
taan teosofinen.
Ja nyt, kun kysymme, mikä olisi tulevan ihmiskehityksen
keskeinen aate, yhdistävä lanka, miten on vastattava? Olisiko se
teosofia? Teosofialla on tähän kyllä suuria edellytyksiä, sillä sen
hallussa ovat avaimet, joilla se voi avata koko maailmankaikkeu­
den ja näyttää kaikkien ilmiöiden yhteyden. Nykyiset, menneet
ja tulevat, eri luomakunnat, eri kehitysjärjestelmät se voi nimittää
yhteisellä nimittäjällä. Jos tämä tahdottaisiin lausua yhdellä sa­
nalla, niin sana olisi - kehitys.
Meidän vastauksemme on, että teosofia kokonaisuudessaan
voi olla keskeisenä aatteena ainoastaan itselleen teosofeille. Lo­
gokset ja manvantarat, ketjut ja kierrokset, Mestarit ja muut yliinhimilliset olennot, jälleensyntyminen ja karma ovat vieraita ja
outoja suuremmalle osalle ihmiskuntaa, joka näkee asiat pienem­
mässä mittakaavassa, joka näkee ainoastaan sen, mikä on lähem­
pänä. Mutta löytyy eräs kohta teosofiassa, joka on läheinen kai­
kille ihmisille, ja se on oppi juuri- ja alaroduista, yleensä rotu­
ja kansallisuuskysymys. Kuten edellä mainitsimme, teosofisen
maailmankatsomuksen voi lausua yhdellä sanalla - kehitys. Ja
kehityksen ihmiset tuntevat parhaiten rodussa, kansallisuudessa ja
omassa elimistössään. Se on lähempi heitä kuin,M estarit ja man­
vantarat. Samalla rodun ja elimistön kehitys on käytännöllisin
kohta teosofiassa, sillä jokainen voi työskennellä tällä alalla ja
nähdä tulokset omassa itsessään. Sentähden voimme sanoa, että
kun teosofeille keskeisin aate on teosofia, niin muulle ihmiskun­
nalle voi tulla keskeiseksi aatteeksi teosofian käytännöllisin ja lä­
heisin kohta - kuudes alarotu.
Meidän tarkotuksemme ei ole käännyttää ihmisiä teosofiaan,
eikä sillä olisi sanottavaa merkitystä. Hyväksi teosofiksi voi tulla
vain se, jolla on luontaisia edellytyksiä. Halu nähdä joukkonsa
suurena on hiukan egoistinen. Me tahdom me olla altruisteja ja
toimia siihen suuntaan, että ihmiskunta olematta teosofinen voisi
tulla osalliseksi teosofian tuottamasta siunauksesta. Jos, kuten
edellä mainitsimme, ihmiskunnan tuleva kehitys on itsessään teo­
sofinen, niin ei ole välttämätöntä, että se esiintyisi teosofian nimen
alla. Nimi voi tulla sille kahleeksi ja sen kirjain voi kuolettaa.
Nro 9
TIETÄJÄ
149
Oppejamme emme levitä siksi, että niiden kyljessä on teosofian
nimilappu, vaan siksi, että ne auttavat ihmiskunnan kehitystä.
Tässä tahdomme toteuttaa Mestarin sanat: »älköön sinun oikea
kätes tietäkö, mitä vasen tekee".
Näin ollen tehtävämme ei ole yksityisten ihmisten käännyt­
täminen, vaan teosofisen hengen puhaltaminen yhteiskuntaan, sen
m uotoihin ja laitoksiin. Emme vaadi, että kouluissa luettaisiin
teosofiaa pakollisena oppiaineena, vaan vaadimme, että opetus ja
kasvatus asetettaisiin parempaan kuntoon kuin nykyään. Emme
vaadi, että saarnatuolista luettaisiin Buddhan ja Muhametin elämä­
kertoja, vaan vaadimme, että saarnatuolista luetun ja lausutun sa­
nan kautta paranisi ihmisten elämä.
Näin havaitsemme, että työmme on kahtalainen: keskuudes­
samme tutkimme teosofiaa vahvistuaksemme siinä, vaan muualla
tutkimme ihmiselämää vahvistaaksemme inhimillisyyttä. Selvää on
että meillä täytyy olla myös kahtalaisia järjestöjä. Teosofiseen
Seuraan kuuluvat vain teosofit ja toimivat teosofisella alalla. O n
saatava muita järjestöjä, joihin voisivat kuulua kaikki ihmiset ja
meidän johdollamme toimia kaikilla ihmiselämän aloilla. Meillä
onkin semmoinen järjestö — Marjattaseura. Tähän asti se on
toim inut korkeammilla tasoilla. Meidän on saatava se fyysilliselle
tasolle. Jos me rukoilem me: »tulkoon sinun valtakuntasi", niin
meidän itsemme on harrastettava sen tulemista. Marjattaseuraan
voivat kuulua suomalaiset ja siinä voidaan käsitellä kaikki Suom en
kansaa koskevat henkiset ja aineelliset kysymykset.
Edellä mainitsimme, että kaikille ihmisille voi olla keskeisenä
aatteena rotukysymys. Sen tärkeyden oivallamme, kun tiedämme,
että kuudes alarotu on nykyään syntymässä. Sentähden Marjattaseuran keskeisenä aatteena on tärkeytensä ja yhdistämiskykynsä
vuoksi oleva kansallisuusaate.
Teosofin silmällä katsottuna Marjattaseuran merkitys on seuraava. Me valmistamme ihmisiä kuudenteen alarotuun. Koska
parhaiten voimme toimia oman kansamme keskuudessa, niin val­
mistamme suomalaisia. Täten Suomen kansa voi saada uudessa
rodussa huomattavan edustuksen. Alarodusta yksilöt kulkevat
uuteen juurirotuun, joka on leviävä yli koko maailman, ja silloin
suomalaisuus levittää korkeimpia ominaisuuksiaan, henkistä m ah­
tiaan yli maanpiirin. Silloin toteutuu näkyni, jonka näin v. 1911,
ollessani kuoleman kynnyksellä: oli metsä, jonka hakattua aukeaisi
näköala yli koko maailmaan ja suomalaisuuden valta leviäisi yhtä
laajalle. Niin toimisimme Manun käskyläisinä ja veisimme ihmis­
kuntaa suureen tulevaisuuteen, korkeampien tasojen loistoon ja
kunniaan, ikuisuuteen ja äärettömyyteen, Jumalan kasvojen eteen .1
1 Tässä verrattakoon Tietäjän N:o 10:ssä v. 1917 julkaistua Marjattaseuraa merkitsevää unta, jossa niin suurta osaa näytteli kasvojen ympäri
150
TIETÄJÄ
N:o 9
Ja muiden silmillä katsottuna Marjattaseuran merkitys olisi
seuraava. Suomen sivistys kohoaisi, Suomi olisi edistyneimpiä
maita, Suomi antaisi esikuvan muiden kansojen kehitykselle. Ny­
kyään mieliämme kalvavat henkiset ja aineelliset ristiriidat ratkais­
taisiin. Marjatan pojan, «Karjalan kuninkaan, kaiken vallan vaalian" johdolla Suomen kansa täyttäisi Jumalan tahdon.
Suomen kansan yleismaailmallinen tehtävä on Boodhisattvaluontoista: ei hallita, vaan opettaa. Juutalaiset, atlantilaisen ja
arjalaisen rotujen yhdistäjät, eivät hekään hallinneet, vaan opetti­
vat. Heiltä on Raamattu ja Messias. Niin on myös Suomen
kansa Boodhisattvan johdon alainen ulkopuolisessa toiminnassaan.
Mutta sisällinen, kansan kuntoa kohottava ja rotua jalostava Marjaltaseuraan kuuluva toiminta on Manun johdettava. Täten M ar­
jattaseuran tehtäviin kuul uu Suomen kansan hallitus. Marjattaseura
johtaa Suomen kansaa tulevaisuuttaan kohti; tämä ei tehdä opet­
tamalla, vaan hallitsemalla. Tästä johtuu, että Marjattaseura ottaa
käsiinsä kaikki henkiset ja aineelliset toiminta-alat. Puuttumatta
politiikkaan se on valtion ja hallituksen apulainen, se on itse
henkinen hallitus. Se määrää kirkon kohtalon ja kalevalaisen
uskonnon muodot. Sen käskettävänä on hyvin järjestetty armeija
työläisiä, joiden aseina ovat aivot, kädet ja sydän. Marjattaseuran
työssä tarvitaan suurta tarmoa ja uhrautuvaisuutta. Sitä johtavat
yli-inhimilliset olennot: Kansallishaltiat, Mestarit ja Manut, vaan
meidän, tehtävämme on kuulla heidän äänensä ja täyttää heidän
käskynsä. Niin olemme heidän soturejaan, ankarassa kurissa,
taistelussa kuolemankin uhalla. Soturi jättää kotinsa, asuu vai­
keuksien keskellä, arvostelematta täyttää päällikköjensä käskyt, kär­
sii ruumiillisesti ja sielullisesti ja hyökkää, edessään kuolema.
Täm möisen tulee olla Marjatan soturin, vaan paljoa suuremmassa
määrässä, sillä hänen sotansa koskee vuosimiljoonia ja hän tais­
telee uusien, vielä syntymättömien rotujen puolesta. H än hyökkää,
edessään elämä ja kehitys ja Mestarin lupaus. Niin kulkee hän
taistellen ikuisuuksia kohti, ja eri jälleensyntymiensä yhdistävä
lanka, keskeinen aatteensa on Marjattaseura.
A. V.
vedetty käsi. K äsi on latinaksi matius. Teonsana käskeä johtuu kum­
massakin kielessä samasta juuresta kuin käsi. K äsi — m anus; käskeä —
mandare. Sanoissa kasvot, käsi , käskeä esiintyvät kerakkeet k ja 5 osottavat, että Marjattaseuran tehtävä on naisluontoinen. Nimittäin: ks mer­
kitään latinassa kirjaimella X y joka lukuna on 10 ja semmoisenaan pide­
tään salatieteessä naisellisuuden merkkinä. Järjestön naisluontoisuus il­
menee juuri siinä, että sen tärkeimpiin tehtäviin kuuluu rotukysymys.
Vaan tässä on meilL, tärkeintä se tieto, että järjestö perustetaan M anun
käskystä .
N:o 9
TIETÄJÄ
151
ITSEKKÄISYYDEN ERITTELY ELI ANALYSI.
Minun tähänastiseen havaintopiiriini ei ole tullut mitään
m uuta pahaa asiaa, jota ihmiset joukolla ja yksitellen vihaisivat
niin katkerasti kuin itsekkäisyyttä.
Olen lukenut ja kuullut itsekkäisyydestä niin ankaroita moit­
teita, että pidän koko sanan nykyajan ihmisten kovin suosimana
fraasina. Omaa persoonaani väitetään tavattoman itsekkääksi. Jos
en pitäisi »itsekkäisyyttä" suosittuna fraasina, olisin hukassa. Mi­
nun näet-olisi vapauduttava itsekkäisyydestäni kelvatakseni muille
ihmisille. Mutta minä en totisesti tiedä, kuinka voisin päästä
eroon siitä ja mikä minä epäitsekkäänä olisin.
Mitä onkaan itsekkäisyys, koska sitä niin kammotaan? Se
on olotila, jossa on paljo itseä, yhtä hyvin kuin esim. kyvykkäisjjas on olotila eli tilanne, jossa on paljo kykyä. Verratkaamme
esim. »lahjakasta" ja »itsekästä" toiseensa. Edellinen johtuu »kas"johtimella »lahja"-sanasta, jälkimmäinen »käs"-johtimella »itse"sanasta. Lahjakas eli lahjoja täynnä oleva ihminen on hyvä,
jopa kadehdittava, mutta itsekäs eli itseä täynnä oleva ihminen
on huono, vältettävä, jopa vihattavakin olento.
En ihmettele, että materialistit, jotka eivät usko ihmisellä
olevan muuta paitsi persoonallisen itsensä, puhuvat itsekkäisyy­
destä. Mutta kuinka voivat teosofisen elämänymmärryksen kan­
nattajat puhua itsekkäisyydestä hylättävässä merkityksessä, nim en­
omaan sanomatta, mistä itsestä on kysymys?
Mitä jäisi tavallisesta kunnon materialistista olemaan, jos hän
menettäisi ainoan itsensä, s. o. olisi aivan epäitsekäs eli ei-itse ?
Päinvastoin hän on sitä oleellisempi, jota enemmän hän ulospäin
ilmentää itseään. Materialistit ehdottavat tällaisessa tilanteessa ole­
vaa ihmistä kutsuttavan itsenäiseksi. Mutta mikä sitten olisi »it­
sekkään" ja »itsenäisen" välinen erotus? Epäilemättä se sielulli­
nen menetelmä, että itsen rehellistä, ulospäin ilmenemistä salattai­
siin. Saahan ihminen olla miten itsekäs tahansa, kunhan hän
vaan osaa piilottaa itsekkäisyytensä sovinnaisuuden verhojen taakse.
Mutta jos itsekkäisy) ttä on masennettava, niin täytyy edel­
lyttää koko sieluyksilöelämää onnettomuudeksi, kiroukseksi ja tur-,
mioksi sensijaan että se on yhtä hyvä ja tarpeellinen kuin henkielämäkin.
Tavallisessa ihmisessä ilmenee itseä paljoa enempi kuin eläi­
messä. Juuri tämän voimakkaamman itsen perusteella luulee hän
olevansa eläintä korkeampi. Puhuvathan esim. sosialistit paljon
»itsetietoisesta työväestä".
Moni tahtonee huomauttaa, että itsekkäisyys on sellainen
152
TIETÄJÄ
N:o 9
tilanne, jossa ihminen tuntee erinomaisesti »kelpaavansa itselleen".
Itsekkäisyys olisi siis sama asia, mikä itsetyytyväisyys. Mutta
mihin joutuisi ihminen, joka ei voisi tyytyä itseensä? Sellainen
ihminen ei voisi hyväksyä valmiiksi mitään työnsä tulosta. O le­
tetaan vaan, että todellisesti epäitsekäs eli itsestään välittämatön
ihminen ryhtyy tekemään esim. puulapiota. Kun se olisi monen
sivullisen mielestä valmis, hakkaa hän sen kappaleiksi, koska sen
valmiiksitunnustaminen olisi itsetyytyväisyydentodistus.
Minä uskon esim. taidemaalarin olevan sitä itsekkäämpi, jota
huolellisemmin hän valmistaa työnsä, koska ei hänen itseluovalle
kyvylleen päinvastaisessa tapauksessa annettaisi suurtakaan tunnus­
tusta. Kun hän katselee suurella huolella valmistamaansa täysivalmista taulua, täytyy hänen tuntea tyytymystä itseensä. Päinvas­
taisessa tapauksessa hylkää hän koko taulun.
Tällaisessa työssä tarvitaan kuitenkin ainoastaan eristäytynyttä
sieluitseä. Henki-itsellä ei ole siinä mitään erikoistekemistä.
Jos esim. teosofit tarkettavat itsekkäisyydellä persoonallisen
itsen estämätöntä ulospäin ilmenemistä, niin miksi he pitävät sitä
niin moitittavana? Pientäkö, s. o. persoonallista itseä olisi sor­
rettava ison eli henki-itsen eduksi? Mutta pienestä itsestähän
juuri kasvaa iso, kunhan se vaan saa mielensä mukaan toimia.
Minusta olisi luovuttava tähänastisesta itsekkäisyydenpitelypolitiikasta. Persoonallista itseä ei olisi koetettava masentaa, vielä
vähemmin nujertaa, vaan ruokkia ja ravita. Mutta se paha, jonka
otaksutaan piilevän persoonallisessa itsessä, olisi aivan vaaraton,
jos sama ihminen kohtelisi henki-itsenä edellistä aivan kuin fyysillisesti täysi-ikäinen ihminen kohtelee fyysillistä lasta. Ei suin­
kaan fyysillisiä lapsia ole surmattava,j otta eivät he häiritsisi täysiikäisten rauhaa. Heidät on määrätyissä tapauksissa vaan eristet­
tävä täysi-ikäisistä, ja he tyytyvätkin mielellään eritykseen, koska
täysi-ikäiset ovat vuorostaan heidän vaivanaan.
JMitä omaan yksilöelämääni tulee, pidän persoonallista itseäni
usein eristettynä harkitsevasta järjestäni. Sallin edellisen olla it­
seensä hyvin tyytyväinen, koska se vaurastuakseen tarvitsee itseentyytyväisyyttä. Mutta näin tehdessäni ei minulla olekaan tarvetta
hävetä ja koettaa salata persoonani itsekkäisyyttä. Myöntäessäni
sille täyden itsehallinto-oikeuden saan siitä paljoa paremman liit­
tolaisen kuin sitä orjuuttamalla.
Iso eli henki-itse ei tarvitse mitään suojelusta, koska se on
kaikkivaltias alallaan. Ei sen hyväksi, siis tarvitse kiusata lapsia,
s. o. pieniä, persoonallisia itsiä. Päinvastoin tulee ison itsen
auttaa ja tukea pieniä itsiä, kuten äiti hoitaa ja palvelee vähäisiä
lapsiaan.
Jos ihmisen olemuksessa on tuntuvasti persoonallista itseä,
N:o 9
TIETÄJÄ
153
on hän hyvin lähellä henkistä heräämistä tai jo herännyt s. o.
hänen vilkkaasti toimiva pieni itsensä toteaa olevansa henkisen
suuruuden edustaja. Tämän havainnon tehtyään alkaa pieni itse
kunnioittaa isoa. Se tuntee sen omaksi olemuksekseen vaikka
erilaisissa tehtävissä.
Se tilanne, että persoonallinen itse kunnioittaa omaa henkistä
puoltaan, merkitsee sanoin kuvaamatonta sopusointua.
Uusi aika ei enää tunnusta tarpeelliseksi persoonallisen itsen
rääkkäystä. Sentähden ovat ihan toiset vaatimukset »ilm assa"/
Persoonallinen itse onkin varsinkin hyvä ja luotettava olento, jos
ei sitä vaan alituisesti tukisteta. Se kasvaa luotettavasti ja var­
masti saadessaan pitää oman itsehallintonsa, josta se on varsin
halukas, ihan omasta alotteestaan, antamaan aika-ajoin selostuksen
isolle itselleen.
Olisi suotavaa, että ainakin teosofisessa sanankäytössä lakat­
taisiin puhumasta ja kirjottamasta itsekkäisyydestä jonkinmoisena
rikoksenluontoisuutena sekä puhuttaisiin pienestä ja isosta itsestä.
Persoonallinen itse särpäytyy kokemuksia tehdessään mielel­
lään henki-itseen. Ei sitä tarvitse ollenkaan keinotekoisesti kurit­
taa. Henki-itse ei kuntakaan persoonallista itseä. Kuritus johtuu
persoonallisen itsen vielä heräämättömyydestä. Heräämyksen ta­
pahduttua ovat pieni ja iso itse täydellisessä sopusoinnussa. Kum­
pikin suo toiselleen tämän tarvitseman itsekkäisyydenluonnon ja
-määrän.
Aate.
□ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □
VILJO JOHANNES MÖMMÖ.
In memoriam.
Viime toukokuun 30 p:tiä kätkettiin kotiseutunsa multiin,
Sotkamon kirkkomaahan, pastori Viljo Mömmön maallinen verho.
Hänen kanssaan sammui lepoon kappale elämän tragediaa.
Hän oli pyrkinyt kauvemma ja korkeammalle kuin hänen
aikansa, hän oli rakastanut totuutta, puhtautta ja oikeutta yli voimainsa. Hän oli janonnut vanhurskautta aivan erikoisessa mie­
lessä.
Mutta hän sortui niihin elämän ristiriitoihin, jotka jokaista
syvemmälti ajattelevaa ja syvemmälle näkevää kipeästi kalvavat.
Hän paloi lyhyessä ajassa loppuun. Hän ei jaksanut kauvempaa.
Hän voi kuolla, vaan - »ei voittaa taistoansa". Sehän on mo­
nen sankarin tie. Hänkin kulki sankarin tietä ja kuoli sankarina.
154
TIETÄJÄ
Nro 9
Jo vuosi sitten, ennenkuin hän vielä tiesikään taudista, anka­
rasta keuhkotaudista, joka söi loppuun hänen nuoren elämänsä,
valitti hän lähimmille omaisilleen:
»Olen niin väsynyt, henkisestikin. Aatteeni ovat polttaneet
m inut tuhaksi, riuduttaneet minua. Lakkaamatta on jokin työs­
kennellyt sisimmässäni, aivoissani ja sydämessäni,' jyskyttänyt ja
jyskyttänyt. Mistä on kaikuva vapauttava sana, sellainen, joka voi
selittää räikeät ristiriidat ja pelastaa ihm iskunnan."
Hän odotti suurta Parantajaa ja Auttajaa, hän teki itse minkä
voi kiirehtiäkseen elämän ongelmain ratkaisua, mutta sortui kes­
ken työnsä ja odotuksensa.
Mutta ajatellessamme, kuinka monelle yksinäiselle, - siellä
täällä - samojen kysymysten ääressä taistelijalle, hän sanojensa
ja elämänsä kautta oli ymmärtävä ystävä; puhumattakaan siitä,
kuinka moneen nukkuvaan, vuosisataiseen uneen vaipuneeseen
sieluun hän sinkautti sytyttävän kipinän, emme voi olla väittä­
mättä - kuten hänen haudallansakin lausuttiin — että hän jo
nuorena ehti enemmän kuin moni harmaahapsi. Ja sitä varm em ­
min, koska hän jätti omaisilleen perinnöksi käsikirjotuksina jou­
kon tuskan helteessä kypsyneitä ajatuksiansa — kentiespä enem ­
män kuin mitä hän eläessään ehti julaista, ajatuksia, jotka toivot­
tavasti pian voivat tulla julkisuuteen.
Tuskinpa siis voimme valittaa hänen poismenoansa, vaan
ainoastaan kaivaten muistella häntä.
Hän antoi jo parhaimpansa, sielunsa tulen, ja tultahan tar­
vitsemme sytyttämään, puhdistamaan ja lämmittämään aukeaa ai­
kaamme
Suomme hänelle levon, pitkän, rauhaisan unen, sillä tiedäm­
me, ettei kuolemaa ole ja ettei hänen henkensä iäti — ehkäpä
ei kauvankaan — lepää eikä meitä jätä.
Näitä ajatuksia kuvastanee paraiten vainajan veljen, tuomari
Lauri Mömmön veljensä muistolle kirjottama runo, joka minulla
on ilo ja oikeus tässä yhteydessä julkaista:
* VILJO MÖ M MÖ N MUISTOLLE.
Kun sankareita Suomen mainitaan
ei sinun nimes jouda unholaan;
myös sinä taiston kestit, kansallesi
soit uhrin kalliin: nuoren elämäsi.
Sua kutsui unet suurten vainajain,
sua vaati aatteet aikain tulevain,
Nro 9
155
TIETÄJÄ
sa kuiskeen kuulit tähtein tuhatluvun
- sa lapsi heikon, harhaan käyneen suvun.
Sa kirkkahammin näit kuin näki muut,
sun rinnassasi kukki toukokuut;
ja siihen valoon kansas viedä tahdoit m utf ylivoimalle sä mitä mahdoit?
Niin hyljättynä kulkee päällä maan,
keir on vain vainajia tuttunaan,
ken katsoo tähtisilmään kyyneltyvään
jo nukkui aikakautten uneen syvään.
On lemmen puute tunnus ajan tään.
Ken lempii - kavahtakoon sydäntään!
Se, kaukana ken elää ajostansa,
voi kuolla, m utf ei voittaa taistoansa.
Ketuilla luolat, pesät linnuilf on sun kotiortes murtui taistoko n;
mies mieronkaan ei yksinänsä vallan,
sä värjyit, kaaduit yksin yössä hallan.
Sa kaaduit. Painui yöhön aurinko.
Luo suurten vainajien siirryit jo.
Mutf sun on tulevaisuus - aattees voittaa
sun päiväs, valon päivä kerran koittaa.
Ja silloin, Viljo Mömmö, palaat taas,
näät kukkakuussa kalliin synnyinmaas,
ja muistoin aikakautten taistelua,
sun kansas seppeleillä siunaa sua.»
Seppeleistä, jotka jo nyt laskettiin siunaten haudallesi, puhui,
Viljo Mömmö, suorittamasi työn puolesta ehkä paraiten se, jonka
«Sotkamon seurakunnan vähäosaiset" laskivat kummullesi, seppe­
leen nauhoissa sanat: «Totuutta etsit, oikeutta puolsit, sorretun
lohtua sanasi soi."
Sotkamossa, heinäkuulla v. 1918.
Tuovi Tenetti.
156
TIETÄJÄ
Nro 9
MITÄ MUUALLA TIEDETÄÄN.
Anna Kamenskyn päiväkirjasta.
Lucknow, 27 p. joulukuuta.
Tänään oli aamulla kolmas julkinen A. Besantin esitelmä.
Tuskin mahtui kuulijakunta tuohon suunnattomaan saliin. Aine
oli: «Velvollisuus kansaansa ja ihmiskuntaa kohtaan." A. Besant
puhui nuorison kasvatuksesta, teosofin velvollisuudesta ottaa osaa
kansansa sivistyttämiseen ja todellisesta isänmaanrakkauden mer­
kityksestä. Mahtavana koskena virtasi henkevä puhe, nostattaen
meidät korkeuksiin ja ollen totuuden auringon kultaama. Päivällä
kokoontui kasvatuskomitea, jota Jinarajadasa johti.
Opettajat,
opettajattaret ja johtajat kaikellaisista koululaitoksista kertoivat ko­
kemuksiaan ja tekivät kaikenlaisia ehdotuksia. Siinä kokouksessa
esiintyi 11 puhujaa. Kosketeltiin seuraavia kysymyksiä: 1) P ar­
hain menetelmä elävien kielten opetuksessa. 2) Leikkien ja fyysillisen kasvatuksen merkityksestä. 3) Kaiken rangaistuksen pois­
tamisesta. 4) Kurista. 5) Oppilasten toistensa kohtelemisesta.
6) Terveydestä. 7) Koulun ja perheen yhteistyöstä. 8) Koulujen
oppilasasunnoista ja yhdyselämästä. 9) Oppilasten valmistamisesta
ymmärtämään paremmin sukupuolikysymystä. 10) Uskonvapaudesta ja uskonnon opetuksesta kouluissa.
Erittäin mielenkiintoiset olivat kahden viimeisen kysymyksen
alustukset. Tunnustettiin välttämättömäksi, että lasten pitää hy.vissä ajoissa ja sopivalla tavalla tutustua sukupuoliasiaan ja lähestyä
sitä uskonnollisessa hengessä.
Pidettiin myös välttämättömänä, että kukin lapsi kasvatettaisiin
oman uskontonsa mukaisesti ja että teosofinen henki yhdistäisi
koulussa kaikki uskonnot, joiden kautta on ainoa tie Jumalan luo.
Lucknow, 28 p. joulukuuta.
Tänään kokoontui jälleen komitea kasvatuskysymyksissä. T u­
lee myös kokoontumaan vasta perustettu «opettajien ja vanhem­
pien liitto", jonka tarkotuksena on yhdistää koulu ja perhe.
Illalla oli C. Jinarajadasan esitelmä: «Teosofia ja nykyinen maa­
ilma." Merkillisellä voimalla ja hienoudella kuvasi puhuja mei­
dän aikamme teosofisia ihanteita.
Päivällä kävimme kaupungin vanhassa osassa ja olimme kat­
somassa niin kutsuttua «ai-ägang" basaaria. Me ajelimme kou­
keroisia, kapeita katuja, joiden kummallakin sivulla oli vanhoja
valkoisia taloja, niiden ovissa leikkauksia, riippulukot ja katoilla
pienet tornit. Alhaalla istui puotiloissa ihmisiä tehden kaiken­
laatuisia töitä: toisessa paikassa neulottiin kenkiä, toisessa koruompeluksia, pujotettiin helm inauhoja ja työpöytien ääressä tehtiin
N:o 9
TIETÄJÄ
157
erilaista työtä ja kaikki kiehui elämästä. Me pysähdyimme ku­
pari- ja hopeakauppojen eteen ja heti meitä ympäröi ihmisjoukko,
tarjoten meille vaikka minkä näköisiä nykyaikaisia metallitöiden
tuotteita. Mutta me halusimme kokonaan muuta, ja kysyimme
eikö ole mitään vanhanaikasta. Sitten he juoksivat takapihoille
ja toivat meille vanhoja, pölyttyneitä ja nähtävästi ajelehtineita
esineitä. Saimme nähdä mitä hienointa työtä ja niin aavistamat­
tom an vanhoilta ajoilta, että tuskin saatoimme silmiämme uskoa.
Aivan mitättömällä hinnalla ostimme merkillisiä ja kallisarvoisia
tavaroita, ihania vaaseja, suitsutusastioita, soittokellon, pöytäserviisin, joka oli kuulunut jollekin Raadshalle, erään temppeliketjun,
jossa oli kello, jonka kukin soitto muodostaa jonkun Indian py­
hän symbolin.
Erittäin maalauksellinen oli meitä ympäröivä
joukko kirkkaissa vaatteissaan, joka huusi, tarjoili, touhusi ja iloitsi
ympärillämme tästä harvinaisesta tilaisuudesta saada myydyksi koko
tuon «tarpeettoman" kaman noille toisinuskovaisille muukalaisille.
Meille oli suurena apuna palvelija «M ahommed", joka oli mukana
ostoksilla ja auttoi meitä, kun englannin kieli ei enää riittänyt.
Kaikki tämä tapahtui keskellä katua, me emme ollenkaan poistu­
neet vaunuista ja näytti siltä kuin meitä olisi rynnäköllä vallottanut kokonainen sotajoukko, ja meidän ympärillämme oli koko
ajan kauhea meteli ja pauhu.
Lucknow, 30 p. joulukuuta.
Eilen aamulla piti Q. Arundale julkisen esitelmän kasvatuk­
sesta. Sali oli täpösen täynnä yleisöä. Puhuja kuvasi lyhykäi­
sesti lännen uusia piirteitä kasvatuksessa ja teki niistä ja Manun
lain kasvatusperiaatteista rinnakkaiskuvan. Hän osotti, että kaikki
se, mistä nykyajan etevin kasvatus ylpeilee, on löytynyt m uinai­
sessa arialaisessa viisaudessa. Sitten hän puhui isänmaan rakkau­
den merkityksestä kasvatuksessa ja kansallissankarien kultista.
Sivumennen hän myös suurella huum orilla ivasi europalaista
pedagogiikkaa, jota nykyään pidetään idälle malliksi kelpaavana.
Hänen puheensa oli elävä, tulinen, rohkea ja täynnä hupaisia
kuvia, että luento muutaman kerran keskeytyi koko kuulijakunnan
homeromaisesta naurusta.
Tänään oli C. Jinarajadasan viimeinen luento: siinä hän pu­
hui teosofian elävöittävästä osasta elämässä, kaikkien yleisten ja
personailisten suhteitten kirkastumisesta sen kautta, ja siitä uskon­
nollisesta mielenlaadusta, joka opettaa meitä näkemään jokaisessa
ihmisolennossa «Jumalan kuvan".
Hänen puheensa o li. voimakas ja mukaansa tempaäva. Syvät
aatteet kutoutuivat hienoihin kuviin ja englantilaisten runoilijain
sitaatteihin. Hän näytti meille, että tiede ilman Jumalaa vie mei­
dät loogillista tietä siveelliseen romahdukseen.
158
TIETÄJÄ
N:o 9
Tämä oli viimeinen luento, mutta kongressilla oli vielä yksi
akkordi, meistä ihana ja meille odottamaton. Meidän President­
timme kutsui kaikki Teosofisen Seuran jäsenet ja osanottajat luok­
seen teelle.
Korkeakoulun sisäpihaan oli järjestetty ilmava vastaanottopaikka pikku pöytineen, sohvineen ja tuolineen, jossa oli valmis­
tettu tarjoilu. Presidenttiä odotellessamme ihailimme kirjavaa
kansainvälistä ihmisjoukkoa (oli koossa muutamia satoja ihmisiä),
jonka keskellä välkkyivät itämaalaiset puvut, näkyi paljon tummia,
vilkkaita kasvoja, joissa silmät ilosta loistivat. Hindulaiset ystä­
vämme kertoivat meille loistavista Kansallis-Kongressin tuloksista,
se kokoontui rinnakkain kaupungin toisessa osassa. Muhametti­
laiset yhtyivät ensimäisinä hindulaisiin ja kaikki puolueet yhtyivät
muutamissa kysymyksissä, jotka selvästi ja ehdottomasti ilmaisivat
itsehallinnan välttämättömyyttä Indialle. Meitä kävi puhuttelemassa
eri osastojen edustajat. Birman edustaja kutsui meitä käymään
Rangunissa, jossa Venäjä hyvin kiinnittää mieliä, mutta mrs Tami
Bombaysta pyysi parsien puolesta lähettämään silloin tällöin pie­
niä tietoja meidän työstämme Venäjällä, että he voisivat olla kat­
keamattomassa kosketuksessa venäläisen liikkeen kanssa. Meitä
tuli myös puhuttelemaan vasta saapunut Presidenttimme tytär.
Puhelim m e hänen tyttärestään, lahjakkaasta viulunsoittajasta, Murielistä. Hän on mennyt naimisiin venäläisen tunnetun soittotaiteilija Q. Schapiron kanssa. Hän on hyvin onnellinen ja hä­
nellä on pieni tyttönen, jonka nimi on Nadeshda. Siis meidän
Presidentillämme on venäläinen tyttärentytär — Nadja.
Kun A. Besant saapui, kiersi hän vieraiden luona ja keskus­
teli ystävällisesti ja joi teetä kanssamme. Hallitsi hiljainen onnen
tunne. Tämä loppuakkordi vihki täydelliseksi valoisien päivien
ja syvien eläymysten ketjun.
Lucknow, 31 p. joulukuuta.
Varhain tänä aamuna me jätimme «Qrad Lakshimin" kuten
hindulaiset nimittävät Lucknowta. Meidän kanssamme matkusti
paljon teosofeja ja myöskin Presidentti. M euä oli saattamassa
hirm uinen ihmisjoukko ja kun juna lähti liikkeelle, kaikui vahva,
juhlallinen «hurraa" huuto. Me kuljimme keskellä peltoja ja
pienenlaisia metsikköjä. Ajoimme myös läheltä sitä paikkaa missä
Buddha otti korkeimman vihkimyksensä. (Vielä nytkin saapuvat
pyhiinvaeltajat kuuluisan puun luo, jonka alla niihin aikoihin
istui Buddha). Meitä oli matkalla yksissä suuria ryhmiä: muuta­
mia opettajataria, jotka olivat kokonaan antautuneet palvelemaan
Indiaa, palasivat takaisin toimiinsa. Oli hauskaa matkustaa näiden
hengellisesti voimakkaiden ihmisten kanssa, jotka ihan vapaasta
tahdostaan sovelluttavat ihanteensa elämään ja heille vielä niin
N:o 9
TIETÄJÄ
159
vaikeissa ja mutkallisissa olosuhteissa. Me saavuimme kello kolme
Benaresiin, tunnin päästä, kun ensin olimme käyneet M aharadshan
suuremmoisessa puistossa, ajelimme jo ympäri kaupunkia ja suuntasimme matkamme suurelle, pyhälle wG anga-dhi"-joelle, niinkuin
sitä hindulaiset kunnioittaen kutsuvat. Me ajelimme tämän van­
han kaupungin mutkikkailla kaduilla. Loppumattomat pienien
talojen rivit puotineen ja verstoineen vuorottelevat pikku tem ppe­
leiden kanssa. Kuva oli täydellisesti itämainen: matoilla istui
ihmisiä töittensä ääressä, kirjavapukuinen joukko, ja erikoisesti
pisti silm ään puhvelit ja pukit, toisinaan myös kamelit, paljon
puolialastom ia lapsia, erittäin kaunisliikkeisiä ja somia, siitä huo­
limatta ettei niillä ollut mitään koristuksia, kaikki tämä yhtyi tyy­
likkääksi maalaukseksi. Tämä tunnelma vahvistui päästyämme
joelle ja laskeuduttuamme rantaan. Alkoi lähestyä auringonlasku
ja joelle tulvasi paljon ihmisiä. Jossain kuului rum m un pärrytys,
toisaalla kulkusten helinä, joltakin suunnalta kuului laulua ja tois­
tettiin yhä yksitoikkoista säveltä, mutta me katselimme G angesin
kirkkaita laineita rantaan laskeutuvilla portailla ja lähimmän tem p­
pelin luona. Meistä tuntui ettemme siinä ensi kertaa seisoneet^
ja ettemme ensi kertaa katselleet tätä ihmeellistä näkyä.
Aivan rannassa huom asim me jonkun luolan, josta näkyi jon­
kinlaisia raunioiden pylväsjätteitä. Menimme läheltä sitä katso­
maan ja näimme selvästi erään maanalaisen temppelin osan, jonka
porteilla oli pyhiä symboleja. Epäilemättä on Benaresin alla ollut
joskus toinen Benares, samoin kuin Delhin ja Argoon alla ovat
peitossa muutamat entisajan kaupungit. Kun me palasimme kotia,
kuulimme iltasoiton ja kaukaisten kellojen kaiku herätti meissä
uudelleen hämäriä kalliita muistoja.
Suom.0 . 5.
□ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □
TIEN VARRELTA.
Teosofiset kirjamme. Rahanarvon nykyinen alentuminen pa­
kottaa meitä korottamaan teosofistenkin kirjojen hintoja, noudat­
taen tässä useiden ulkomaalaisten kustantajain esimerkkiä. Koro­
tus on enimmäkseen hoin 50 °/o. Kirja, joka tähän saakka on
maksanut markan, maksaa nyt 1:50 j. n. e. 25 pennin kirjaset
maksavat 40 p., 60 pennin kirjat 1:
75 pennin 1:25. Kale­
valan avain maksaa 10:
sid. 15: - , Salaisen Opin niteet 10: —,
I osa sidottuna 45; - .
160
TIETÄJÄ
Nro 9
Salainen oppi. Meidän on pakko toistaiseksi keskeyttää
Salaisen O pin julkaisemista, koska ajan kalleuden takia suom en­
taja on estetty työtään jatkamasta. Mutta vaikka tulevaisuudessa
niteiden hinta tulisikin korotetuksi, pysyvät kuitenkin voimassa
kaikki tähän saakka etukäteen maksetut tilaukset.
Tietäjä. Tästä num erosta täytyi tilan puutteen takia jättää
jatko H. P. Blavatskyn artikkelista ensi numeroon. Samoin odot­
tavat julkaisemista mieltäkiinnittäviä kirjoituksia V. H. Vrlta, ja
J. R. Hrlta y. m.
Vuosikertomuksessaan kirjottaa Mikkelin Teosofinen looshi
Otava I seuraavat sanat: »Unelmat mahtavan itäisen naapurimme
isällisestä suojeluksesta ovat särkyneet" armottomasti, auttamatto­
masti pirstaleiksi. Sieltä, mistä odotimme apua, tuli rutto. Sieltä,
mistä odotimme suojelusta, tuli sorto uudelleen, sorto kaikkein
kurjemmassa muodossa. Raadan voiman mielettömän käytön, pe­
tom aisuuden huriim m an raatelun, pyhyyden raaimman pilkan on
tämä poloinen Suomen kansa, joka ei ole etsikkoaikaansa osan­
n u t oikein käyttää, saanut kokea. - Ne, joilla voimaa on, ru­
koilkoot! - Eikö tässä maassa löydy kymmentä vanhurskasta,
jotka Valon henkivoimien avulla voisivat avata kansamme silmät,
pehmittää sydämet toisiansa rakastamaan ja auttamaan lähimmäi­
siämme taakan kantamisessa, jota aineen herruus armottomasti
nyt tyrannisoi, ettei meidän enää uudelleen tarvitsisi läpikäydä vel­
jessodan kauhuja ehkä vielä hirveämmässä muodossa kuin nyt
olemme käyneet.
Avuttomana on kirkko seisonut tämän kurjan temmellyksen
keskellä, vieläpä pilkattuna ja häväistynä. Mistä on tuleva se
uusi Luther, joka pelastajana naulaa sen ovelle uuden julistuksen:
»Ihminen! Etkö jo näe, mihin aineen valta v ie? Sinä jumalsyntyinen! Kahlehdi aine ja palvo henkeä, niin rakkaus sam­
muttaa vihan tulen. Anna, äläkä ota!" — Niin. Sinä Uudistaja:
Mistä tuletkin, meidänkö seurastamme vaiko Antroposofisesta, ad­
ventistien joukosta tai babtistien, se on yhdentekevä, kunhan vaan
tulet pian, sillä ilman sinua tämä kovia kokenut sukukunta nään­
tyy. - Rukoilkaa te, jotka voitte!"
neifi
□ □
TEOSOFINEN AIKAKAUSKIRJA
14:s vuosik.
LOKAKUU
N:o 10. 1918
□□□□□□□□□□□□□□□□□□□□□□□□□□□a
KUNINGAS.
Kuninkaan nimi on vahva kuin linna.
Shakespeare,
Ihminen on ihminen; mutta kun näet kuninkaan, näet, mitä
monet tuhannet ihmiset ovat saaneet aikaan.
George Eliot,
Kuningas on ensimäinen palvelija ja ensimäinen virkamies
valtakunnassaan.
Fredrik Suuri,
Ken tahansa on kuningas, hän on myös maansa isä.
Congreve,
Adrian,
Kuningas olkoon kuningas joka asiassa.
On olemassa kuningasta suojaava jumaluus. Shakespeare,
Jokainen itsevaltias on mahtavamman alamainen.
Seneca.
Hyvä kuningas on kansan palvelija.
Ben Jonson,
Hän, jolle taivas suo valtikan, ei tunne sen painoa, ennen­
kuin hän sitä kantaa.
Corneille,
Jumala, anna tuomiovaltasi kuninkaalle ja vanhurskautesi ku­
ninkaan pojalle!
Hän on hallitseva kansaasi vanhurskaudella ja
sorretuitas oikeudella. Kantakoot vuoret kansalle rauhaa, ja kuk­
kulat, vanhurskauden voimasta! Hän puoltakoon oikeudella sor­
retulta kansassa ja auttakoon köyhäin lapsia ja särkeköön väki­
valtaiset!
Psaltari,
162
TIETÄJÄ
Nro 10
TOIMITTAJALTA.
On kuin kuulisin mahtavien urkujen soivan ajatellessani, että
Suomeni maa on nyt itsenäinen valtakunta, joka kohta saa pää­
kaupunkiinsa oman hallitsijan, oman kuninkaan. Sanottakoon mitä
tahansa monarkista hallitusmuotoa vastaan, sillä on yksi etu tasa­
vallan rinnalla: se on muodollisesti lähempänä maailman okkultista järjestystä. Muodollisesti katsoen luonto näkymättömine ja
näkyväisine alueineen on suuri elävä hierarkia. Atomista logok­
seen on kaikki järjestetty asteettain, ja jumalan tahtoa totellaan
kaikkialla. Tosin hierarkian henki on kaukana pakosta ja väki­
vallasta. Jumalan tahto toimii elävänä voimana jokaisen henki­
olennon tajunnassa, joten totteleminen on täysin vapaata. »Jumala
on minun kuninkaani ja minä tiedän omassa sielussani, mitä hän
minulta odottaa ja tahtoo", — niin ajattelee jokainen hierarkian
jäsen, ja kun korkeammalla asteella oleva käskee jotakin alemmil­
leen, tuntevat nämä heti sieluissaan, että jumala sitä tahtoo, ja hei­
dän ilonsa on välittömässä vapaassa tottelemisessa. Henki on siis
»tasavaltainen", jos tämä sana alkuperäisesti tarkottaa sitä, että
valtaa ei harjoteta väkipakolla.
Ihmisetkin voivat maan päällä
muodostaa tasavaltoja, mutta nämä ovat todellisia tasavaltoja ai­
noastaan sillä edellytyksellä, että ihmiset itse tuntevat jumalan tah­
don hengessään ja tahtovat joka hetki sitä totella. Muussa tapauk­
sessa tasavalta on vain irvikuva, jossa lahjomaton järjestys on
vaikeampi ylläpitää kuin monarkiassa. Kuningaskunta sitä vastoin
on muodollisesti pyhän kosmillisen järjestyksen mukainen, ja siitä
johtuu sen salaperäinen arvovalta, jota kaikenlaisten juhlamenojen
ikimuinainen magia aina tukee ja ylläpitää.
Haaveilinhan minäkin ennen tasavallasta, mutta edellytys ehdoton ehto — oli minulla aina päivänselvä. Ken lukee esim.
viimevuotisen mietelmäni »Mitä opimme sodasta ja vallankumouk­
sesta?", hän huomaa oitis, että tasavalta-unelmani ensimäinen pe­
rusta oli — aseettomuus. Kun tässä toiveessani Suomen kansan
suhteen julmasti petyin ja ymmärsin aseettomuuden ainakin tois­
taiseksi saavuttamattomaksi ihanteeksi, en näe syytä pitää kiinni
tasavalta-aatteestani, kun se minun silmissäni nyt on muuttunut
paljaaksi muodolliseksi kysymykseksi. Mieluummin annan kan­
natukseni kuningaskunnalle, joka tällä hetkellä tuntuu lupaavan
eheämpää kokonaisuutta ja sopusointua onnettomalle kansalleni.
Eikö muuten kuningasajatuksessa piile samaa vanhaa lumoa­
vaa tenhoa kuin lapsuuden uskossa? Poikasena näin kerran teat­
terissa Topeliuksen pienen näytelmän »Seikkailu saaristossa". It­
kin silloin katkerasti merkillisen tunteen valtaamana. Se oli es­
Nro 10
TIETÄ JÄ
163
teettinen, mutta samalla moraalinen. Venäjän hallitsijaa jo epäil­
tiin Suomen tyranniksi ja minäkin olin tottunut ajattelemaan, että
kuninkaat ja keisarit olivat kaikkea muuta kuin »jumalan armosta".
Mutta nyt tuossa vanhassa Arkadiassa Topeliuksen viehättävä mieli­
kuvitus taikavoimallaan avasi silmäni näkemään syvemmän todel­
lisuuden - ja minä itkin, itkin niin, että sydämeni oli pakahtua.
Jokin kuiskasi näet sisässäni, että »noin piti olla. Noin piti kan­
salla olla oma, armas kuninkaansa (ja hänen prinssinsä ja prin­
sessansa), sillä ainoastaan kuninkaan isällisen käden suojassa saat­
toi kansa elää rauhassa ja onnessa".
Koittaako nyt Suomen vanhalle, lainkuuliaiseksi tunnetulle
kansalle onnen ja rauhan aika? Onko meidän kuninkaamme
osottautuva viisaaksi, lujaksi ja lempeäksi hallitsijaksi, joka koettaa
ymmärtää Suomen kansaa ja Suomen kansan omituisuuksia?
Onko hän rakastava tätä juroa ja kovaa, mutta siitä huolimatta
hyväntahtoista ja ihanteellista, tätä syvällä synnin ja tuskan suossa
kahlaavaa, mutta silti korkealle tähtäävää Suonien kansaa sillä ym­
märtämyksellä, sillä tulikuumalla antaumuksella, jolla tämä kansa
loppujen lopuksi ansaitsee tulla rakastetuksi?
Toivokaamme niin. Toivokaamme, että se mahtava urkujen
soitto, joka korvissani kaikuu, onkin Voglerin Hosiannan sävelet,
joika siunaten ylistävät kuninkaamme tuloa . . .
*
Kun luen ja kuulen kerrottavan, että sotilaita karkaa kasar­
meista ja leiripaikoista, että asevelvollisia kieltäytyy saapumasta
kutsuntatilaisuuksiin, en tunne sitä häpeätä, jota monet sanoma­
lehtiin kirjottajat vakuuttavat tuntevansa. En näet luule, että noi­
den lainrikkojien vaikutin on alhaista laatua; ei se ole suorastaan
pelkoa tai uppiniskaisuutta tai semmoista. He kukaties eivät kaikki
itse ole selvillä motiiveistaan, he vain tuntevat niin tahtovansa ja
niin täytyvänsä tehdä. Mutta jotkut heistä ymmärtävät varmaan­
kin asiain tilan ja oman tilanteensa tavalla, jota koetan tässä ly­
hyesti esittää.
Kuten kirjassani »Suomen kansallishaltia" ja muualla olen
esiintuonut, ei Suomen kansa ole sotilaskansa. Suomen kansan
tehtävä ei ole saavuttaa ulkonaista mahtavuutta vallottamalla toisia
valtakuntia ja sortamalla vieraita kansallisuuksia. Suomen kansan
historiallinen tehtävä on henkistä laatua. Tämä ei silti merkitse,
ettei Suomen kansa olisi sotakuntoinen kansa. Päinvastoin. Suo­
men kansa kykenee sotimaan yhtä hyvin kuin toinenkin kansa ehkä todistettavasti paremminkin kuin moni muu kansa. Sen his­
toria meille näyttää, ja tuorein esimerkki historiasta on äskeinen
164
TIETÄ JÄ
N:o 10
kansallissota. Jos vihollinen hyökkää rajoillemme tai jos murha­
miehiä esiintyy omassa keskuudessamme, silloin nousee kansamme
yksimielisesti vaaraa torjumaan. Ulkonaiset asianhaarat herättävät
silloin sen taistelukunnon ja sen oikeutetun vihan. Ja kansamme
tuntee, että sotiminen on silloin pyhä velvollisuus. Olemmehan
äsken liikutettuina nähneet, kuinka nuoret alaikäiset pojat lähtevät
sankareina kuolemaan sen puolesta, minkä he tuntevat oikeaksi.
Kysymys ei ole tästä, kun väitän, että Suomen kansa ei ole sotilaskansa.
Tämä väitteeni merkitsee muuta. Se merkitsee sanasta sanaan
sitä, mitä olen lausunut kirjassa «Suomen kansallishaltia": «kan­
samme ei ymmärrä järjestettyä sotalaitosta . . . Jos suomalainen
tutkii itseään, ihaileeko hän uudenaikaista sotilaskenraalia enemmän
kuin vanhaa Väinämöistä, joka kanteloa soitti, niin uskon, että
yksimielisesti kaikki suomalaiset tutkiessaan itseään vastaisivat: me
ihailemme enemmän Väinämöistä." (Siv. 4 4 - 46.) Suomen kansa
on maata viljelevä ja henkistä sivistystä harrastava kansa. Sen
vallotukset ovat kulttuurivallotuksia. Auralla ja kuokalla se vallottaa maata, Väinämöistaidoilla ihmisten sydämiä. Se ei etsi mie­
kalla ja tulella savutettavaa mahtia. Se ei ymmärrä sotalaitosta.
Se ei rakasta seisovia armeijoja eikä pakollista asevelvollisuutta.
Epäilemättä meidän valtiomiehemme tulevat tämän huomaa­
maan. Kun olomme saadaan järjestetyiksi, kun sotatila lakkaa ja
rauha palautuu, silloin uskon ja toivon, että lainlaatijamme ku­
ninkaan suosiollisella avulla ottavat tämän tärkeän seikan huo­
mioonsa. Uskon ja toivon, että he laativat uuden «asevelvollisuus­
lain" kansamme onni silmämääränään. Jos silloin vielä on tarpeen
seisova armeija ja siis sotalaitos, uskon ja toivon, että se asete­
taan laillisesti vapaaehtoisuuden kannalle. Älköön sotilaan ura
olko kenellekään pakollinen, vaan jokaiselle vapaaehtoinen. O l­
koon armeija kokoonpantu niistä aineksista, jotka omasta halus­
taan tulevat sotamiehiksi. Noudatettakoon miehistön suhteen sa­
moja periaatteita, joita aina on noudatettu päällystöön nähden: ei
kadetti- ja upseerikouluihin ketään pakoteta. Miksikä siis syviin
riveihin pakotettaisiin? Upseerin elämä on kuitenkin miellyttä­
vämpi kuin tavallisen sotamiehen kasarmi- ja leirielämä. Olkoon
siis sotilaan ammatti läpeensä vapaaehtoinen.
Muuten tekisi mieli kysyä, onko järjestyneissä oloissa varsi­
nainen sotalaitos ollenkaan tarpeellinen. Eikö riittäisi se suojeluskuntalaitos, mikä nyt on alulle pantu? Kun joka pitäjässä ja joka
kylässä olisi vapaaehtoisuuden pohjalle perustettu suojeluskunta,
luulisi sekä sisäisen että ulkonaisen rauhan ja järjestyksen olevan
turvattuna. Ovathan suojeluskunnat nytkin jo valtion palveluk­
sessa sen virkavalan kautta, minkä he ovat hallitukselle tehneet.
Nro 10
TIETÄJÄ
165
Jos taas katsotaan, että valtiossa valtion oman arvokkuuden­
kin takia pitää olla laitos, joka opettaa kansalaisia ymmärtämään
ja muistamaan, että heillä on kouraantuntuvia velvollisuuksia
yhteiskuntaa kohtaan, olisi varmaan työvelvollisuus onnistuneempi
muoto kuin asevelvollisuus. Että maata on viljeltävä, että käsillä
on työtä tehtävä, sen ymmärtää jokainen järkevä ihminen; mutta
että on opittava äkseeraamaan ja kulutettava aikaa kasarmeissa, se
ei mahdu kaikkien päähän. Jos todella tahdotaan nuorista ihmi­
sistä kasvattaa kunnon kansalaisia, on opetettava heitä työhön, vavakavaan, hedelmiä kantavaan työhön. Tämmöinen aate ja ajatus
on ollut ilmassa jo vuosikymmeniä - ja tulevaisuus sen kyllä
toteuttaa näkyväisessä maailmassa.
Maailmansota on opettanut ihmisiä inhoomaan laiskuutta ja
keinottelua, ja samassa määrin on heidän kunnioituksensa tosi työtä
kohtaan kasvanut. Maailmansota on myös opettanut ihmisiä in­
hoomaan järjetöntä tappamista ja hävitystä, ja sentähden he eivät
tulevaisuudessa tahdo ylläpitää niitä sotalaitoksia, jotka semmoisen
tappamisen ja hävityksen tekevät mahdolliseksi.
*
En malta olla uudestaan painattamatta vuonna 1907 kirjot­
tamaan! artikkelia «Onko veljeysaate toteutettavissa?"
En itse
muistanut koko kirjotusta, ennenkuin eräs ystävä huomautti siitä.
Luin sen mitä suurimmalla mielenkiinnolla ja rohkenen uskoa,,
että Tietäjän lukijat tekevät samoin. Kaikki teosofit, jotka ovat
harrastaneet yhteiskunnallisia kysymyksiä, saavat siinä aatteellisesti
ratkaisevan selityksen koko punaiseen kapinaan.
*
Viime kuluneena seitsemänä vuotena olen silloin tällöin luentojeni johdosta saanut kuulla seuraavan arvostelun: »P. E. on an­
tanut Steinerin ja hänen oppinsa vaikuttaa itseensä." Alussa turrsin aina halua väittää vastaan: »enhän minä tunne Steinerin oppia
niin paljon, että olisin voinut ottaa siltä vastaan vaikutuksia.
Kyllä se mitä puhun on omaa ajatustani ja näkemystäni." Vasta
viime aikoina olen koettanut lähemmin tutustua tohtori Steinerin
kirjotuksiin ja tunnustan nyt auliisti, että olen niistä löytänyt
vastakaikua oman sieluni kokemuksille.
Tämä ei. ole mikään sentimentaalinen tunnustus. En tällä
tahdo sanoa olevani »steineriläinen". Päinvastoin. Jos »steineriläisyys" tarkottaa jotain personallista suhdetta Steineriin, silloin
en ole steineriläinen. Silloin olen pikemmin »besantilainen", sillä
166
TIETÄJÄ
Nro 10
rakkaudestani Mrs. Besantiin en tunne pienintäkään halua luopua.
Häneen - Mrs. Besantiin - minulla pikemmin on personallinen
suhde. Häntä tunnen personallisesti, häntä ihailen ja rakastan.
Tohtori Steineriä taas tunnen personallisesti sangen vähän, mutta
toivon tietysti, että oppisin häntäkin paremmin tuntemaan. En
siis tarkota mitään personallista sanoessani, että sieluni iloitsee
Steinerin kirjotuksista. En liioin tarkota, että Steinerin kirjotuksiin olisin samassa suhteessa kuin Steinerin oppilaat eli »steineriläiset". En tunne lähemmältä wsteineriläisiä". En tiedä millä
kannalla he esim. ovat kysymyksissä, jotka minun Kristusnäkemyksessäni saavat määrätyn, ehdottoman ratkaisunsa.
Tarkotan tuunustuksellani, että olen huomannut Steinerin
kirjotusten sisältävän totuutta niin paljon kuin niiden perille tä­
hän saakka olen päässyt. Minun täytyy näet tässäkin tunnustuk­
sessani olla totuudenmukainen. Minun ei ole käynyt niin kuin
Steinerin oppilaitten, jotka hänen suustaan ensi kerran ovat kuul­
leet totuuden. Minä olen omalla tielläni löytänyt totuuden. Mi­
nun on käynyt niinkuin Paavalin Damaskon tiellä — vaikken ole
ollutkaan Saul. En ole koskaan tietääkseni taistellut Kristusta
vastaan, sillä Kristus näkyi minulle jo v. 1893, ja v. 189 6 sain
sen käsityksen kristinuskosta mikä minulla yhä vielä on; mutta
kuitenkin olen vasta viime kuluneena seitsemänä vuotena päässyt
tarkempaan selvyyteen Kristuksen monipuolisesta mysteriosta, ja
jos teosofisessa elämänymmärryksessäni ennen vältin Kristuskysymyksen tietopuolista pohtimista, olen nyt siinä suhteessa muut­
tunut Saulista Paavaliksi. Uskon, että varsinkin meille kristityille
teosofeille on suuriarvoista löytää totuudenmukainen ratkaisu sille
merkilliselle dogmikysymykselle, joka kristikunnan alkuaikoina sai
niin paljon mielten kuohua aikaan.
Tämä on suuriarvoista ja tärkeätä ei vain sentähden, että to­
tuus ja totuuden tieto aina on oma palkkansa, vaan paljon enem­
män sentähden, että oikea tieto Kristuksen mysteriosta mullistaa
meidän suhteemme jokapäiväiseen elämään. Itse olin saavuttanut
tämän uuden suhteen käytölliseen elämään vuonna 1896 ja us­
koin sittemmin, että teosofit yleensä olivat samalla tavalla käsittä­
neet elämän. Viimevuotiset kokemukseni ovat kuitenkin näyttä­
neet minulle, että teosofit eivät yleensä — antroposofeista en tiedä
varmuudella mitään sanoa — ole sillä tavalla ymmärtäneet elä­
mää. Ja kun tiedustelin itseltäni syytä tähän, huomasin syyn ole­
van juuri siinä, että Kristuksen missionia ei tässä tajuttu. Tämä
huomio sai minut sieluni koko voimalla syventymään Kristuksen
mysterioon - ja wken kolkuttaa, hänelle avataan". Monet seikat
selvenivät, moniin pimeihin paikkoihin tuli valoa. Joitakuita piir­
teitä siitä, mitä olen löytänyt, esitän kirjotuksessani »Mitä on
Nro 10
TIETÄJÄ
167
u sko?", mikäli löytöni koskee Kristusta. Mutia paljosta muusta­
kin olen selvyyteen päässyt, kuten viimevuotisista luentosarjoistani
on näkynyt.
Aine on niin monipuolinen ja niin rikas, ettei sitä koskaan
voi tyhjentävästi käsitellä. Kaikki oikeauskoiset, kirkolliset yrityk­
set, kaikkien lahkojen yritykset käsittää Kristuskysymystä ovat to­
siaan vain hapuilevia yrityksiä. Ne ovat kaikki oikeassa, sillä
Kristustodellisuus on niitä kaikkia korkeampi ja laajempi. Samoin
teosofiset ja antroposofiset opit vain osaksi paljastavat suurta tai­
vaallista salaisuutta. Ei kukaan ole väärässä, vaan kaikki ovat oi­
keassa. Madame Blavatsky on oikeassa, Mrs. Besant on oikeassa,
Steiner on oikeassa. Riemuiten olen lukenut »Teosofian avainta",
riemuiten »Kristinuskon salaista puolta", riemuiten Steinerin kir­
joja. Sillä minullekin on näytetty ja minullekin on annettu tie­
tää. Ja siis minäkin olen oikeassa, sillä minunkin tietoni on vain
osittaista ja hapuilevaa ja niinkuin pienen lapsen ikävä äitinsä
syliin.
*
Uusista kirjoistamme on nyt valmistunut broshyyrini Onko
kirja? Sen hinta on Smk. 3:
Se on toi­
nen numero sarjassa »Suomalaista salatiedettä".
Samoin kohta valmistuu painosta vanha tuttu Valoa kohti
viidennessä painoksessaan. Uudessa sirossa asussaan sen hinta on
Smk. 4: —. Valoa kohti on suomalaisen teosofisen kirjallisuuden
ensimäinen ja samalla suosituin propagandakirja. Monta vuotta
sitä turhaan on kaivattu ja kysytty. Löytäköön se nyt tiensä tu­
hansiin koteihin
ja tuokoon mukanaan sitä uskoa, lohtua ja va­
loa, jota teosofia
niin runsaassa mitassa antaa.
Kalevala »pyhä»
□ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □
MITÄ ON USKO?
VI.
Vanha ja uusi Hitto.
Hebrealaiskirjeen kuvauksen vanhasta ja uudesta liitosta emme
voi ymmärtää tarkottavan ainoastaan yksilöllispsykologista mys­
tiikkaa; kuvaus on laadittu siihen tapaan, että se välttämättä tarkottaa jotain muutakin mysteriota.
Jouduimme viime luvussa
siihen, että tämä toinen merkitys arvattavasti on historiallista laa­
168
TIETÄJÄ
Nro 10
tua. Jos Melkisedek edustaa salaista veljeskuntaa ja salaisen kou­
lun alkuperäistä metoodia, tuntuu kuin Jesus Kristus, joskin hän
on saavuttanut mestariuden Melkisedekin s. o. salaisen koulun
järjestyksen mukaisesti, edustaisi jotain omaa uudempaa kehitysjärjestelmää, jota hebrealaiskirje pitää nimenomaan »parempana".
Jos vanhaa kehitystapaa kuvataan sanoilla laki, uhri, kuri, kuva­
taan taas uutta nimityksillä usko, armo, anteeksianto. »Jos siis
täydellisyys olisi ollut saavutettavissa leviläisen pappeuden kautta,
sillä sen alla laki kansalle säädettiin, miksi sitten oli tarpeen, että
toisenlainen pappi nousi Melkisedekin tavoin, eikä tullut nimite­
tyksi Aaronin tavoin?
Sillä pappeuden muuttuessa tapahtuu
välttämättä lainkin muutos." (7: 11, 12) »Täten kyllä entinen
säännös kumotaan, koska se oli voimaton ja hyödytön — laki ei
näet tehnyt mitään täydelliseksi — mutta sijaan pannaan parempi
toivo, jonka kautta lähestymme Jumalaa. Ja mikäli tämä ei tapah­
tunut ilman valantekoa — nuo näet ovat ilman valoa tulleet
papeiksi, mutta tässä valalla, sen asettamana, joka sanoi hänelle:
»Herra on vannonut eikä sitä kadu: sinä olet pappi iankaikkisesti,
— sikäli on myös se liitto parempi, jonka takaajaksi Jeesus on
tullut." (7: 1 8 - 2 2 ) . »Ja noita toisia pappeja on täytynyt olla
useampia, koska kuolema ei ole sallinut heistä kenenkään pysyä;
mutta tällä on katoamaton pappeus, sentähden, että hän pysyy
iankaikkisesti, jonka tähden hän myös voi täydellisesti pelastaa ne,
jotka hänen kauttaan jumalaa lähestyvät, koskapa hän aina elää
rukoillakseen heidän edestään!" (7: 23 - 25).
Niin, hebrealaiskirje väittää selvin sanoin, että täydellisyys,
ihmiselämän siveellinen ja henkinen päämäärä ei ollut saavutet­
tavissa ennen Jeesuksen Kristuksen ilmestymistä — lain tie ei
siihen vienyt. Täydellisyyteen vie ainoastaan se uskon tie, joka
Jeesuksessa Kristuksessa on avautunut. Mikä siis on vanhan liiton
lain tie, mikä uuden liiton uskon tie? Ja mikä merkitys on
käsitteellä »täydellisyys" ?
Nämä seikat selvenevät meille, jos turvaudumme teosofisen
maailmankatsomuksen avaamiin näköaloihin.
Samoinkuin hebrealaiskirje opettaa teosofiakin, että ihmiselä­
män henkinen tarkotusperä eli ihmissielun kehityksen päämäärä
on täydellisyys. Tähän täydellisyyteen sisältyy monenlaisten kyky­
jen saavuttaminen, mutta lyhyesti määriteltynä se on yksilöllisen
ja personallisen tajunnan ääretön syventyminen ja laajentuminen.
Tämä tajunnan laajentuminen on, kuten teosofiasta tiedämme, siksi
objektiivinen asia, että sillä on suoranainen vastaavaisuutensa ihmi­
sen aineellisdlmiöllisessä olemuksessa: hänen auransa eli sielulli­
nen ilmakehänsä suurenee ja kirkastuu, samassa määrin kuin hän
etenee henkisen kehityksen kaidalla tiellä.
N:o 10
TIETÄJÄ
169
Jos nyt ihmiskunta olisi jätetty yksin - ilman korkeampaa
apua — taivaltamaan kehityksen tietä, ymmärrämme, kuinka hidas
kehitys olisi ollut. Siirtyminen eläimellisestä vaistoelämästä inhi­
milliseen ajatteluun olisi vaatinut arvaamattomia ajanjaksoja ja mistä
olisi löytynyt porras uskonnolliseen hartauteen ja jumalallisten
ihanteiden ymmärtämiseen? Vielä on ihmiskunta syvästi kiinni
eläimellisyydessä ja raa’assa itsekkyydessä, mutta toinen puoli sen
tajuntaa on kuitenkin kokenut jumalallisen korkeita ja puhtaita
ajatuksia ja tunteita. Tämä on ollut mahdollista sen avun kautta,
minkä ihmiskunta on saanut korkeampien olentojen puolelta, josta
meillä on todistuksena maailman uskonnot ja yleensä kaikki muisto­
merkit ja jäljet suurten viisaiden ja »jumalan poikain" esiintymi­
sestä maan päällä.
Siitä lähtien kun Melkisedek joukkoineen muutti maan päälle
ja perusti salaisen veljeskunnan ja salaisen koulun, siitä saakka
on viisauden salainen tie ollut auki maapallon ihmislapsille.
Näiden alkuperäisten opettajien ääni on kehottavana ja kutsuvana
kaikunut läpi aikojen: noudattakaa meidän neuvojamme, lapset
maan, totelkaa mitä me teille käskemme, tehkää niinkuin me teille
opetamme, niin te viisastutte ja kehitytte. Me ilmotamme teille
elämän lain ja kehityksen salaisen järjestyksen. Jos te lakia tottelette, kasvatte viisaudessa ja tiedossa.
Entä laki? Se oli aina sama. Se aina terotti hyveitä. Ihmi­
sen tuli luopua pahasta - laki selitti mikä oli paha. Hänen
tuli pyrkiä kaikkeen hyvään - laki viittasi siihen synnittömyyteen,
puhtauteen, jalouteen ja epäitsekkyyteen, joka oli viisauden tunnus­
merkki.
Ei tarvinnut ihmiskunnan vaeltaa pimeydessä, sillä valo oli
sille näytetty. Puhdistuksen ja vihkimyksen kaita tie, niiden taivaihin nousevat portaat, joiden alin askel kohosi keskellä ihmis­
elämän iloja ja suruja, oli
avattu ja viitotettu. Sillä kulkien,
portaita nousten ihmisyksilö kehittyi ja kasvoi.
Hän viisastui
samassa määrin kuin hän eteni siveellisestä ja hänen hyvyytensä
kasvaessa kasvoi hänen kykynsä rakastaa.
Mutta, sanoo hebrealaiskirje, täydellisyys ei sillä tavoin ollut
saavutettavissa. Ihminen tosin nousi taivaihin, mutta taivas ei
tullut alas maan päälle. Ihminen tosin tuli jumalaksi, mutta
jumala ei vielä tullut ihmiseksi. Sillä ihmisen täydellisyys ei ole
sitä, että ihminen häipyy jumalaan, vaan sitä, että jumala täyttää
ihmisen ihmisenä. Ja kuinka tämä taas oli mahdollista ilman
ihmistä, jonka tajunta ulottui koko ihmiskuntaan, koko aurinko­
kuntaan? Sillä
pienemmässä alassa ei suinkaan jumalan itsetajunta voinut liikkua!
Koko ihmiskunta eli sentähden kuin odotuksessa. Se odotti
170
TIETÄJÄ
Nro 10
hetkeä, jolloin taivas ja maa ojentaisivat toisilleen kättä, jolloin
jumala ja ihmiskunta sulautuisivat yhdeksi.
Tämä ei voinut
tapahtua Melkisedekin kautta. Melkisedek ja hänen henkijoukkonsa
olivat vieraita tällä tähdellä, suuria opettajia ja auttajia, mutta
eivät ihmisiä. Ihmiset, jotka kulkivat heidän jäljissään, tulivat
henkiolentoina itsetietoisiksi, ehkäpä ihmisinä jumaliksi, mutta ei
jumalina ihmisiksi; he nousivat itse jumalan luo, mutta eivät tuo­
neet jumalaa ihmisten kesken. Missä oli syy ja missä salaisuus?
Se oli rakkaudessa ja rakkauden puutteessa.
Melkisedek rakasti ihmiskuntaa, ah, kuinka hän rakasti!
Mutta hänen rakkautensa oli kuin vanhemman veljen, kuin ys­
tävän, kuin sukulaisen, jolle on uskottu nuoremman omaisen
holhous.
Hän ohjaa nuorempansa kehitystä, hän suunnittelee
tämän elämänjuoksua, hän opastaa, hän oikaisee, hän neuvoo.
Hän on ihmiskunnan jumalallinen kaitsija, jonka huostaan tai­
vaallinen isä on uskonut surujen tähden, ja hän on täydellisyy­
dessään saavuttamaton.
Mutta hänen, Melkisedekin, rakkaus ei ollut niinkuin äidin,
joka ymmärtää poikansa täydellisesti, joka heikkoudessa on poi­
kansa tuki ja synnissä hänen turvansa, eikä se ollut niinkuin
morsiamen tai yljän, joka unohtaa itsensä rakastettunsa ihailussa,
jonka inhimillisen kirkas katse näkee kauneuden, missä vielä on
rumaa, ja hyvän, missä vielä on pahaa. Sillä kuinka hän, joka
seisoi äärettömän korkealla, olisi voinut ihailla ja inhimillisellä
rakkaudella rakastaa sitä, joka mateli hänen jalkojensa juurella ?
Hän armahti sitä ja sääli sitä, mutta sen syvin salaisuus oli sen
itsensä ratkaistava, sen korkein korkeus sen itsensä löydettävä.
Jotta jumala osaisi ymmärtää ja rakastaa ihmisiä, täytyy hänen
»kaikessa tulla veljiensä kaltaiseksi" (2: 14); ei hän osaisi »sää­
liä heikkouksiamme, ellei hän olisi kaikessa kiusattuna samalla
lailla kuin mekin" (4: 15), eikä hän osaisi »kiusatuita auttaa,
ellei hän itse ole kiusattuna kärsinyt" (2: 18).
Kuinka tämä jumalan ihmiseksi tuleminen, tämä jumalan
inkarnatsioni, saattoi käydä päinsä? Kuten sanottu, ainoastaan
ihmisen välityksellä, joka kaikki ymmärsi ja kykeni kaikkia rakas­
tamaan. Tätä ihmistä Melkisedek odotti, tätä ihmistä odotti jumala.
Oliko sitä ihmistä olemassa? Pieni ryhmä ihmisiä - Mel­
kisedekin valituita - aavisti mysterion lähestymistä, ja yksi heistä
— valituista valittu — uhrasi itsensä, jotta mysterio täyttyisi.
Se ihminen oli, ja se oli hän, joka viimeisessä ruumistuksessaan
kantoi Jeesus Natsarealaisen nimen.
Jeesus Kristus tulee täten ihmiskunnan historian käänne­
kohdaksi, josta uusi ajanjakso alkaa, keskustaksi, johon vanha
liitto lakina päättyy ja josta uusi uskossa alkaa. Hän on yksi­
N:o 10
TIETÄJÄ
171
lönä ihmisistä merkillisin, ja me emme suinkaan kykene «päästä­
mään hänen kengännauhojaan" eli kertomaan hänen yksilöllisen
kehityksensä kulkua. Takanaan hänellä on pitkä sarja maallisia
ruumistuksia, joiden kuluessa hän kasvoi viisaudessa ja tiedossa.
Hän kuului niihin, jotka jo varhain ihastuivat seuraamaan suuria
opettajia ja nousemaan kirkkaudesta kirkkauteen Melkisedekin
koulun vihkimyksissä. Mutta hän kuului samalla niihin, jotka
tahtoivat, ettei mikään inhimillinen olisi heille vieras, ja sentähden
syöksyivät kaikkiin kärsimyksiin ja kiusauksiin. «Ja lihansa päi­
vinä hän kovalla huudolla ja kyynelillä uhrasi rukouksia ja ano­
muksia sille, joka voi pelastaa hänet kuolemasta; ja hänen rukouk­
sensa kuultiin hänen jumalanpelkonsa tähden" (5 : 7).
On vain yksi asia, joka aina yksimielisesti kerrotaan hänestä:
Vaikka hän tunsi inhimilliset heikkoudet ja inhimilliset kiusaukset,
hän kuitenkin aina oli «ilman syntiä" (4: 15). Kuinka tämä oli
mahdollista? Jos hän oli ihminen, kuinka hän saattoi olla ilman
syntiä? Jos nuo sanat taas tarkottavat jumalan inkarnatsionia,
sitä, että jumala Jeesuksen Kristuksen kautta tutustui inhimillisiin
heikkouksiin ja kiusauksiin, siiloin kyllä ymmärrämme, että Jeesus
ollessaan jumalan täyttämä oli ilman syntiä. Mutta miksihän sitä
ollenkaan huomautetaan? Tottahan jumala on ilman syntiä eikä
se suinkaan ole Jeesukselle ansioksi luettava, ettei jumala hänen
kauttaan tehnyt syntiä. Sitäpaitsi on mahdotonta ajatella, että
jumala olisi ollut täydellisesti Jeesuksessa hänen aikaisemmissa
ruumistuksissaan. Nyt kuitenkin nimenomaan huomautetaaan, että
Jeesus oli ilman syntiä jo «lihansa päivinä" — vieläpä juuri
niissä. Mikä niin ollen on tämän salaisuuden ratkaisu?
Niin, Jeesuksen erikoisuus oli juuri siinä, että hän alusta
saakka, siis siitä hetkestä lähtien, jolloin hän alotti esoteerisen
itsekasvatuksensa, oli »ilman syntiä". Hebrealaiskirjeen sepittäjä
samoinkuin muut p^hät kirjottajat ovat juuri tällä lausunnolla
tahtoneet korostaa sen uuden psykologisen kyvyn, joka Jeesuksessa
niin loistavalla tavalla oli etualalla. Ja mikähän mahtanee olla
tämä uusi psykologinen kyky?
Se on yksinkertaisin asia maailmassa, kun sen nimeltä mai­
nitsemme ja kuitenkin me sillä paljastamme elämän suurimman
ja syvimmän salaisuuden.
Tämä merkillinen kyky, joka ottaa pois «synnin", on rakkaus.
Että Jeesus aina oli ilman syntiä, merkitsee, että hän aina rakasti.
Hän ei koskaan tehnyt mitään ilman rakkautta. Hän ei koskaan
mihinkään uskonut, ennenkuin hänen sydämensä sitä rakasti. Hän
oli tavallaan ylpein ja uppiniskaisin ihminen, sillä hän ei kos­
kaan totellut, ennenkuin hän rakasti ja rakkaudessa ymmärsi.
Mutta hän rakasti aina.
172
TIETÄJÄ
N:o l o
Hän ei ollut mikään psykologinen mahdottomuus, fokaisessä ihmisessä on siemen tuohon samaan rakkauden synnittömyyteen. Kun ihminen rakastaa, hän ei voi ajatella alhaista, ei
tuntea itsekkäästi, ei tehdä pahaa. Hän on rakkaudessa puhdas
ja synnitön. Jeesuksen Kristuksen jälkeen ovat tuhannet ihmiset
tunteneet sisimmässään, että rakkaus on synnin vastakohta, mutta
lieköhän kukaan vielä niin voimakkaasti rakastanut kuin Jeesu s?
Jeesus oli todella veljistä ensimäinen. Buddha oli tuon saman
rakkauden partaalla, mutta hän korotti viisauden ylemmäksi, Jeesus
sitävastoin asetti rakkauden elämän korkeimmaksi voimaksi.
Ja rakkaus sai ihmeen aikaan. Ennen jumala - logos oli vain voinut »puhua profeettain suun kautta" (1: 1), s. o.
ottanut haltuunsa vain osan profeetan inhimillisestä olemuksesta,
nyt sitä vastoin tapahtui logoksen mieskohtainen inkarnatsioni.
Jeesus antoi olemuksensa kokonaan jumalalle.
Jumala siis ilmestyi maan päälle ihmisen olemuksessa. »Ken
pojan näkee, hän näkee isän." Jumalan tajunta käsitti tästälähtien
koko inhimillisen maailman. Ja sentähden tapahtui niin suuri
muutos ihmiskunnanhistoriassa. Ennen jumala asui taivaissa, nyt
jumala oli myös maan päällä ja - »maan alla", syvimmässä
helvetissä. Olihan jumala siellä aina ollut — personattomana.
Mutta nyt hän oli personallisesti läsnä kaikkialla - myös joka
ihmisessä.
Jeesuksen Kristuksen rakkauden kautta jumala on astunut joka
ihmisen sieluun, ja jokainen ihminen, joka maan päälle syntyy,
voi löytää jumalan itsessään — jumalan, joka samalla on Jeesus
Kristus.
Niin on Jeesuksen Kristuksen kautta »uusi liitto" solmittu.
Uusi tie on auki, uskon tie. Kun ihminen uskossa ottaa vastaan
vapahtajan, syntyy Kristus hänen sielussaan. Ei silti »vanha
liitto" ole päättynyt käytännössä. Kyllä ihmiset vielä lain tietä
kulkien saattavat pyrkiä täydellisyyteen - ja ennemmin tai myö­
hemmin he kohtaavat Kristuksen silläkin tiellä. Uusi liitto on
vain avannut uuden tien, joka hebrealaiskirjeen ja monen, monen
kokemuksen mukaan vie paremmin, s. o. varmemmin ja suorem­
min päämäärää, täydellisyyttä kohti.
Uskon tiellä Kristus kuljettaa ihmistä täydellisyyttä kohti.
Ja hänen kulkemisensa on elämää täydellisyydessä, sillä se on
elämää rakkaudessa. Mutta rakkaudella on selvät tunnusmerkit,
joista Kristus ihmisen sielussa opettaa. Sentähden on meidän
välttämättömästi käsitettävä rakkaus ja täydellisvys Kristuksen hen­
gen mukaisesti. Katsokaamme siis, mitä täydellisyys on tässä
uudessa merkityksessä.
Pekka ErvasL
N:o 10
TIETÄJÄ
173
KIRKON JA VAPAAMUURARIUDEN JUHLA­
MENOJEN JUURET,
v.
Neljänteen vuosisataan asti kirkoissa ei tunnettu alttareita.
Siihen asti alttarina oli pyhäkön keskellä oleva pöytä, jota käy­
tettiin ehtoollista eli veljesateriaa varten (coetia, «iltapäivä-ateria",
sillä messu pidettiin alkujaan iltapäivällä). Samalla tavalla ny­
kyään katetaan pöytä vapaamuurarien «looshissa" ateriaa varten,
joka tavallisesti päättää looshin menot ja jolloin ylösnousseet Hiram Abifit, «lesken pojat", juovat juhlamaljoja tulta käyttäen, joka
on vapaamuurarien «aineen muuttamistapa". Onko meidän kut­
suttava heidänkin juhlapöytiänsä alttareiksi? Miksikä ei? Altta­
rit olivat jäljennöksiä pakanallisen Rooman suuralttarista (Ara
maxima). Latinalaiset asettivat nelikulmaisia ja suorakaiteisia ki­
viä hautojensa ääreen ja kutsuivat niitä nimeltä ara. (Lares ja
Manes). Meidän alttarimme johtuvat näistä nelikulmaisista kivistä,
joka on toinen muoto niille «rajakiville", mitkä tunnettiin Terminijumalina — Hermekset ja Merkuriukset, josta johtuu Mercurius
qvadratus, qvadriceps, qvadrifrons y. m., nelikasvoiset jumalat,
joiden vertauskuvia nämä neliökivet olivat kaukaisimmasta mui­
naisuudesta asti. Se kivi, jonka päällä Irlannin muinaiset kunin­
kaat kruunattiin, oli tällainen «alttari". Sellainen kivi on W est­
minster Abbeyssa, jolla muuten on myös ääni. Siis meidän alt­
tarimme ja valtaistuimemme johtuvat suoranaisesti pakanoitten
priapilaisista rajakivistä — fem//z/-jumalista.
Tunteeko kirkollinen lukija itsensä hyvin harmistuneeksi, jos
hän saa kuulla, että kristityt omaksuivat pakanallisen tavan pitää
jumalanpalveluksihan temppeleissä vasta Diokletianuksen hallitusaikana ( 2 8 4 - 3 1 3 j. Kr.)? Siihen aikaan asti oli heillä voittama­
ton kauhu alttareita ja temppeleitä kohtaan ja he pitivät niitä
kauhistuksina ajanlaskumme ensimäisinä 25 0 vuosina.
Nämä
alkuperäiset kristityt olivat totisia kristittyjä; nykyaikaiset ovat pakanallisempia kuin muinaiset epäjumalanpalvelijat. Ensinmainitut
olivat silloisia teosofeja; neljännestä vuosisadasta asti tuli heistä
helleeniläis-juutalaisia pakanoita (Gentiles) ilman Uusplatonikkojen
viisausoppeja. Lukekaa mitä Minutius Felix sanoo 3:nnella vuosi­
sadalla roomalaisille:
Te luulette, että me (kristityt) säläämme mitä me palvelemme, koska
emme suosi temppeleitä eikä alttareita. Mutta minkä kuvan Jumalasta
voisimme pystyttää koska ihminen on itse Jum alan kuva? Minkälainen
temppeli voidaan jumaluudelle rakentaa, kun maailmankaikkeus joka on
174
TIETÄJÄ
Nro 10
Sen työtä, tuskin voi Sen sisällyttää? Kuinka me julistaisimme Kaikki­
valtiuden voimaa yhden rakennuksen kautta? Eikö ole paljon parempi
pyhittää Jum alalle temppeli sydämessämme ja hengessämme?
Mutta niinpä nuo Minutius FehVin kaltaiset «kreestiaanit"
pitivät mielessään Mestarivihityn käskyn: »Älkää rakoilko syna­
gogissa j a temppeleissä», niinkuin ulkokullatut, «jotta ihmiset
heidät näkisivät" (Matt. 6: 5). He muistivat Paavalin, apostolivihityn, «rakennusmestarin" (l Kor. 3: 10) sanat, että ihminen on
ainoa Jumalan temppeli ja että hänessä asuu Pyhä Henki, Juma­
lan henki. He tottelivat oikeita kristillisiä käskyjä, mutta nyky­
aikaiset kristityt tottelevat ainoastaan kukin oman kirkkonsa mieli­
valtaisia sääntöjä ja vanhempien lakeja. «Teosofit ovat tunnetusti
jumalankieltäjiä", huudahtaa muuan kirjailija Church Chronicle
lehdessä. «Ei ainoatakaan heistä ole nähty osaaottamassa juma­
lanpalveluksiin . . . kirkko on heistä vahingollinen" ja siten edel­
leen tyhjentäen vihansa maljaa hän valaa sen sisällön uskottomien,
pakanallisten T. S. jäsenten yli. Nykyaikainen kirkollinen kivittää
teosofia niinkuin hänen kaukainen esi-isänsä, libertinien synago­
gan (Ap. T. 6: 9) farisealainen kivitti Stefanuksen siksi että tämä
sanoi saman, mitä nytkin monet kristilliset teosofit sanovat, nim.
että «Korkein ei asu käsintehdyissä huoneissa" (Ap. T. 7: 48) ja
he «salaa hankkivat miehiä" aivan niinkuin nuo väärät tuomarit
tekivät (Ap. t. 6: 11) todistamaan meitä vastaan.
Totisesti, ystävät, te olette edeltäjienne oikeita jälkeläisiä, joko
Sauluksen kumppanien tai Paavi Leo X:n, joka kyynillisesti lausui
nuo kuuluisat sanat: «Kuinka meitä hyödyttääkään tämä satu
Kristuksesta", Quantum nobis prodest hae f ab ula ChristL
VI.
«Aurinkomyytti"-teoriaa on meidän päivinämme väsyttäväisyyteen asti toistettu ja me kuulemme siitä itämaiden tutkijain ia
vertauskuvatieteilijäin kaikilta edustajilta. Se kohdistetaan erotuk­
setta kaikkiin asioihin ja kaikkiin uskontoihin, paitsi kirkolliseen
kristinuskoon ja valtiouskontoon. Epäilemättä aurinko oli koko
muinaisaikana ja ikimuistoisesta menneisyydestä asti luovan juma­
luuden symboli - kaikilla kansoilla, ei yksin parsilaisilla; mutta
niin on myöskin ritualistien keskuudessa laita. Niinkuin muinoin,
niin nykyään. Meidän keskusiähtemme on «profaneille", vihkimättömille, Isä, mutta «epoptaille", näkijöille, ikitutkimattoman
jumaluuden Poika. Sama vapaamuurari, Ragon lausuu: «Au­
rinko oli suuren rakennusmestarin ylevin ja luonnollisin kuva,
ollen nerokkain kaikista allegorioista, mitä siveellinen ja hyvä
ihminen (todellinen tietäjä) on koskaan käyttänyt äärettömästä ja
N:o 10
TIETÄJÄ
175
rajattomasta Järkitajunnasta."
Lukuunottamatta viimeistä väitöstä
on Ragon oikeassa, sillä hän näyttää, miten tuo symboli vähitel­
len on lakannut olemasta tajunnan aate ja ihanne ja lopulta muut­
tunut vertauskuvasta sen alkuperäksi tietämättömien jumalanpalvelijoitten mielessä. Sitten tuo suuri vapaamuurarikirjailija todistaa,
että fyysillistä aurinkoa pitivät varhaiset kristityt sekä Isänä että
Poikana.
Oi vihityt veljet — hän huudahtaa — voitteko unohtaa, että nykyi­
sen uskonnon temppeleissä suuri lamppu palaa yötä päivää? Se riippuu
pää-alttarin edessä, joka on auringon arkki. Toinen lamppu, joka palaa
neitsyt-äidin alttarin edessä on kuva kuun valosta. Klemens Aleksandria­
lainen kertoo, että egyptiläiset ensimmäisenä ottivat uskonnossa käytän­
töön lampun . . . Kuka ei tietäisi minkälainen pyhä ja pelottava velvolli­
suus oli uskottu Vestaaleille? Jo s vapaamuurariuden temppeleitä valaisee
kolme tähtivaloa, Aurinko, kuu ja geometrinen tähti, ja kolme elävää
valoa, hierofantti eli vihkijä ja hänen kaksi vartijaansa (episcopes, ranskaksi
Surveillants), johtuu se siitä että yksi vapaamuurariuden isistä, oppinut
Pytagoras, nerokkaasti lausuu, ettei pidä puhua ilman valoa jumalallisista
asioista. Pakanat viettivät soihtujuhlaa, nimeltä Lampadoforikee Minervan,
Prometeuksen ja Vulcanuksen kunniaksi. Mutta Lactantrus ja muutamat
varhaisimmista uuden uskon isistä valittivat katkerasti, että tämä pakanal­
linen tapa saatettiin kirkkoihin. »Jos he tahtoisivat", kirjottaa Lactantius,
»katsella sitä valoa, jota me kutsumme auringoksi, niin he pian huo­
maisivat, että Jumala ei kaipaa heidän lamppujaanu. Ja Vigilantius lisää:
»Uskonnon varjolla kirkko omaksui pakanallisen tavan sytyttää halpoja
kynttilöitä, vaikka aurinko meitä valaisee tuhansin valoin. Eikö ole suuri
kunnia Jumalan karitsalle (jota aurinko tässä edustaa), että se on asetettu
valtaistuimen (maailman kaikkeuden) keskelle ja täyttää sen majesteetillisella valolla?" Tällaiset kohdat todistavat meille, että noina aikoina alkukirkko palveli maailman suurta rakennusmestaria sen ainokaisen kuvan,
auringon, muodossa (The Mass and its Mysteries siv. 19, 20).
Todellakin, kun kristityt kokelaat lausuvat vapaamuurarivalansa
kääntyneinä itään päin ja heidän «kunnioitettunsa" seisoo itäisessä
nurkassa, koska kokelaat tekivät samoin pakanoitteh mysterioissa,
niin myöskin kirkko on säilyttänyt samat juhlamenot. Päämessun
aikana korkea alttari (ara maxima) on varustettu tabernakelilla
eli pyksillä (hostia-arkulla) ja kuudella sytytetyllä kynttilällä. Pyks
ja sen sisältö - Kristusauringon symboli - merkitsee esoteerisesti, että se edustaa loistavaa A/alonantajaa, ja kuusi vahakynttilää
edustaa kuutta planettaa (varhaiset kristityt eivät tunteneet useam­
pia) kolme oikealla ja kolme vasemmalla puolella. Tämä on jäl­
jennös synagogan seitsenhaaraisesta kynttiläjalasta, joka merkitsi
samaa. Soi est Dominas meus, «aurinko on minun herrani",
huudahtaa David 95 psalmissa, joka lause on hyvin nerokkaasti
käännetty englantilaisessa raamatussa: «Herra on suuri Jum ala",
«suuri kuningas yläpuolella kaikkien jumalien" (v. 3) eli tosiaan
planettojen. Augustin Chalis on rehellisempi kirjassaan Philo sophie des Religions Comparees kirjottaissaan:
176
TIETÄJÄ
Nro 10
Kaikki ovat deuksia (demoneja) tämän maan päällä, paitsi tietäjien
(vihittyjen), ylevä IAO. Ja jos Kristuksessa näette muuta kuin auringon,
silloin palvelette deviä, samanlaista haamua kuin kaikki yön lapset ovat.
Koska itä on se ilmansuunta, josta nousee päivän valo, suuri
elämän antaja ja ylläpitäjä, kaiken elävän ja hengittäväisen luoja
tämän maan päällä, onko ihme, että kaikki itämaiset kansat hä­
nessä palvelivat näkymättömän Periaatteen ja Syyn näkyväistä
edustajaa ja että messu luettiin hänen kunniakseen, joka on messiksen eli »sadon" antaja. Mutta on suuri kuilu erottamassa sitä,
joka palvelee ihannetta kokonaisuutena, ja sitä, joka palvelee fyysillistä symbolia, osaa, mikä edustaa kokonaisuutta ja Kaikkea.
Oppineelle egyptiläiselle aurinko oli Osiriksen »silmä", ei Osiris
itse; samoin oppineelle zoroasterilaiselle. Varhaisille kristityille
tuli aurinko olemaan jumaluus kokonaisuudessaan ja kaikenlaisilla
viisasteluilla ja epäämättömillä dogmeilla ovat uudenaikaiset kirkot
onnistuneet pakottamaan sivistyneen maailman hyväksymään tämän,
samalla kuin he hypnotisoivat maailman uskomaan, että heidän
jumalansa on ainoa todellinen elävä jumaluus, auringon luoja,
ei itse aurinko — joka on pakanoiden palvelema demoni. Mutta
mikä ero on huonon demonin ja ihmiskaltaisen jumalan välillä
sellaisena kuin se esiintyy esim. Salomonin sananlaskuissa? Jol­
leivät kurjat avuttomat tietämättömät ihmiset häntä huuda puo­
leensa, »kun se tulee, jota te pelkäätte, niinkuin rajuilma" ja
»hävitys niinkuin tuulispää", niin tuo jumala uhkaa heitä näillä
sanoilla: »Minä nauran teidän vahingollenne ja pilkkaan teitä,
koska teidän päällenne tulee se, jota te pelkäätte." (San. L. 1:
26, 27). Pitäkää tätä jumalaa samana kuin sitä suurta avafaaraa,
johon kristillinen legenda perustuu; pitäkää häntä samana kuin
sitä todellista vihittyä, joka sanoi: »autuaat ovat murheelliset, sillä
he saavat lohdutuksen", niin mikä on tulos? Tällainen yhtäläistyminen yksistään kykenee oikeuttamaan Tertullianuksen pirullisen
ilon, kun hän nauroi ja riemuitsi ajatellessaan uskottomien suku­
laistensa kärventyvän helvetin tulessa; tai kun Hieronymus kehot­
taa kristillistä vastakääntynyttä polkemaan pakanallisen äitinsä
ruumista, jos tämä koettaa estää häntä lähtemästä äitinsä luota
ainiaaksi Kristusta seuraamaan. Sellainen harhakäsitys tekee kai­
kista kirkon tyranneista, murhaajista ja inkvisition kätyreistä suu­
rimpia ja jaloimpia käytännöllisen kristinuskon esikuvia mitä kos­
kaan on elänyt.
//,
P. Blavatsky .
Nro 10
TIETÄJÄ
177
YKSI ON TEIDÄN MESTARINNE.
M otto: Mc pidämme erityisenä velvolli­
suutenamme koettaa tunnustaa ja antaa kun­
nioitusta suuruudelle, kenessä tahansa se ilm e­
nee, ja pyrkiä mikäli voimme yhteistoiminnassa
tekemään työtä niiden kanssa, joiden tunnem­
me henkisesti olevan itseämme korkeammalla.
Sinut, Opettajani, tapasin «Tietäjässä", «Teosofian Avaimessa".
Sinä annoit «Sydämen opin" ja «Aikain viisauden", «Valoa Tielle"
ja «Suuret uskonnot".
Sinä puhuit, sinä sanallasi avasit sieluni ovet: loisti valo!
Epäröinkö? Sinä tarjosit uskallusta.
«Älä polvistu epäjumalille." En sinusta sellaista tee.
Mutt' ken konsaan valona, lämpönä kulkee: hän vapaana laillaan
astelkoon!
Näen veljiä, suuria ja pieniä: Sinä monistuos heissä, sinun
voimasi laajentukoon! Yhä suurempia kulkee edelläsi — sinä
seuraat Heitä. Ken lie heitä kaikkia nähnyt? Sinut näin, ja
ymmärsin: ihminen, lihaa, niinkuin me, voi olla totuutta, tietoa,
rakkautta.
Sinussa He loistivat valona, lämpönä.
Kenelle ?
Meille,
veljilleni.
Kun sinua kiitämme, tiedämme: sinä kiität Heitä. Kun kät­
täsi puristamme, sinä polvistut Heille.
Et omaasi etsi; kaikki annoit. Siis vihdoinkin: tunnustus
tulkoon kansasi sydämestä. Älköön aina olko: «He tappoivat
profeettansa, he kivillä surmasivat me."
Voi syntyä tietäjä-kansa. Se joskus syntyy. Siksi
tulkoon jo meidänkin kansa; sitä sinä puhuit ja uskoit.
Hiljaa . . .
Jo Valo koittaa . . .
Pimeys hälvenee . . .
Epäilys, eripuraisuus: koloihinne! E i:
ne valohon, lämpöhön hukkuu.
Pimeys hukuttaa, väkivalta tappaa.
Tieto ? Tieto valaiskoon!
Rakkaus? Rakkaus lämmittäköön!
Mitä? Elämää!
Tietäjälle % 1918.
J. /?. H.
2
178
TIETÄJÄ
N:o 10
KANSOJEN KEHITYS.
Viimeisessä kirjotuksessa nimeltä «Historian johto" sanottiin
m. m.: «Kutakin kansaa on aivan erikoisella tavalla kasvatettu
määrättyä tarkotusta varten." Nyt tahtoisimme lähemmältä tar­
kastaa, millä tavalla tämä tapahtuu ja valaista sitä muutamilla
esimerkeillä.
Mikään kansa ei ole vielä sillä asteella, että sitä voitaisiin
järjen mahdilla johtaa. Yksityinenkään ihminen ei elämässään
tottele järjen ohjausta, vielä vähemmän kansa, joka on suurempi
kokonaisuus ja jonka kehitys tapahtuu paljon hitaammin. Muuan
nykyaikainen ajattelija, joka on koko elämänsä ajan tutkinut kansansielun psykologiaa *, kirjottaa eräässä äskeisessä kirjassaan:
Tiedemiehet, joita ainoastaan järkiperäinen logiikka johtaa heidän
tutkimuksissaan, tahtoisivat aina nähdä saman logiikan ohjaavan myöskin
maailmaa ja harmistuvat, kun tapahtumat näyttävät olevan järjen vaiku­
tuksesta riippumattomia. He unohtavat, että järjen valon ohella on ole­
massa tunteellisia, mystillisiä ja kollektiivisia voimia, jotka eivät ole te­
kemisissä järjen kanssa. Jokaisella niistä on oma erikoinen logiikkansa,,
joka on aivan erilainen kuin järjen logiikka. Järki rakentaa tieteen, mutta
se ei luo h is to r ia a ... Järjen logiikka hallitsee yksinomaan tieteen labo­
ratorioissa, mutta sillä on hyvin heikko vaikutus yksilöiden ja kansojen
käytökseen . . .
Niiden tapausten takana, joiden me näemme kulkevan ohitsemme,
on ääretön alue täynnä niitä aineettomia voimia, jotka saattavat tapaukset
syntymään. Näkyväisen maailman ilmiöillä on juurensa näkymättömässä
maailmassa, missä toimivat tunteet ja uskot, jotka meitä ohjaavat.
Tässä ei suinkaan väitetä, että maailmaa hallitsisi sattuma,,
vaan ainoastaan että maailman tapahtumien johto ei käy yhteen
meidän inhimillisen älymme kanssa, joka on niin lyhytnäköinen
ja rajotettu. Elävä esimerkki on meillä juuri ollut edessämme
— äsken tapahtunut vallankumous eli kapina. Sitäkin on yritetty
esittää jostakin suunnitelmasta eli harkinnasta johtuneeksi ja näin
tullaan aivan mahdottomiin johtopäätöksiin. Tosiasiassa oli ky­
symys voimien purkautumisesta, joita eivät yksilöt enää kyenneet
estämään eikä hallitsemaan. Sama Le Bon kuvaa joukkosielua,
että se on homogeninen massa, joka ei saa ilmausta muuten kuin
johtajain kautta, joita se sokeasti seuraa. Mutta määrätyllä het­
kellä johtajat eivät ole enää johtajia. «Sen virran mukaansa tem­
paamana, jonka hän on laskenut valloilleen, voipi johtaja tulla
johdettavaksi." Harvat ovat ne kansanjohtajat, jotka voitettuaan
1 Ranskalainen tohtori Gustave le Bon.
hänen teoksensa «Joukkosielu".
Suomeksikin on ilmestynyt,
Nro 10
TIETÄJÄ
179
joukon suosion ja kiintymyksen, kykenisivät irtautumaan siitä
lumouksesta, jolla tämä kansan suosio heidät valtaa. He ovat
sidotut ja heidän kohtalonsa on yhdistetty siihen liikkeeseen, jonka
he ensin itse synnyttivät.
Kansojen kehitys riippuu siis niiden johtajista. Entä johtajat!
Kuka ne määrää ja asettaa? Siinäpä juuri tulee ilmi historian
salaperäinen ohjaus.
Siinä piilevät ne syyt, joihin tavallisella
ihmisälyllä ei ole mitään vaikutusta. Ei ainoastaan Jeesus tullut
maailmaan, kun «aika oli täytetty", sillä hetkellä, jolla häntä ki­
peimmin tarvittiin ja jolloin oli kaikki edellytykset hänen vaiku­
tukselleen, vaan enemmän tai vähemmän sama koskee kaikkia
historian suuria henkilöitä. He kaikki kummallisen johdon kautta
tulevat maailmaan silloin kun heidän kaltaisiaan tarvitaan, kun
«aika on täytetty" heidän vaikutukselleen. Näitä esimerkkejä on
lukemattomia. Koettakaapa irrottaa jotkut historian suurhenkilöt
niistä puitteista, joissa he ovat toimineet, ja sovittaa heidät johon­
kin varhempaan tai myöhempään aikaan, niin heti huomataan,
kuinka luonnoton heidän asemansa silloin olisi. Ajatelkaamme
omassa historiassamme miehiä sellaisia kuin Kustaa Vaasa tai
Kustaa II Adolf tai Kaarle XII tai vaikkapa onneton kuningas
Kustaa IV Adolf, tai ajatelkaamme sivistyksen edustajia kuten
Porthania tai Runebergiä, Snellmania, Topeliusta ja Lönnrotia,
jotka hallitsivat ja värittivät kokonaista aikakautta — silloin huo­
maamme, että he olivat lähetetyt määrätyllä hetkellä määrättyä
tarkotusta varten. Suuren maailman historia tarjoo yllin kyllin
samanlaisia esimerkkejä. Qcethe ja Schiller, Shakespeare ja hä­
nen aikalaisensa Englannissa, Rousseau ja Voltaire Ranskassa,
Toistoy ja Dostojevsky Venäjällä — nämä ja lukemattomat muut
ovat määrättyyn paikkaan kuuluvia. He tulivat kuin kutsutut,
tekivät työnsä ja poistuivat, mutta heidän jättämänsä vaikutus
muovailee historiaa kauan jälkeenpäin.
Jos tätä ilmiötä oikein käsitetään, ei siihen voida löytää muuta
selitystä kuin minkä teosofia antaa. Nuo sielut ovat «valittuja",
ne ovat ihmiskunnan suuresta yhdenluontoisesta massasta erikois­
tuneet ja otetut maailman johdon palvelukseen. Niitä on enti­
sissä elämissä harjotettu ja valmistettu määrättyä tehtävää täyttä­
mään ja he ovat näkymättömässä maailmassa valmiina silloin kun
tulee aika. Se Mestarien veljeskunta, joka työskentelee Logoksen
suunnitelman toteuttamiseksi, voipi kaikkia näitä sieluja käyttää
ja lähettää niitä sille paikalle, jossa ne tulevat olemaan hyödyksi.
Kaikki ne eivät ole erinomaisen jaloluontoisia ja ylevän si­
veellisiä. Heillä voi olla suuria paheita ja vikoja, he voivat joh ­
taa kansansa Onnettomuuksiin ja turmioon. Mutta sekin kuuluu
suureen suunnitelmaan: ihmisten paheetkin voidaan käyttää apuna
180
TIETÄ JÄ
N:o 10
samoin kuin hyveet. Kansojen kehitys on täynnä nousuja ja
laskuja; siinä tapahtuu voimakkaita sysäyksiä eri suuntiin aivan
kuin yksityisen ihmisen elämässä ja näillä sysäyksillä on kullakin
oma edustajansa. Hän itse oppii mukana ja kärsii ehkä kaikkein
kipeimmin niistä erehdyksistä, jotka tuottavat tuhansille turmiota,
mutta kerran astuttuaan »palvelukseen" hän luopi karman, joka
hänet yhdistää joukkoonsa ja vaatii häntä ennemmin tai myö­
hemmin sovittamaan hairahduksensa. Voipi sanoa, että monet
niistä, jotka toimittavat suuria tekoja ja uhrautuvat kansansa edestä,
saaden kuolemattoman kunnian osaksensa, ne vain sillä ehkä so­
vittavat jonkun entisen pahan tekonsa ja maksavat sen velkansa,
minkä ennen ovat ottaneet päällensä.
On hyvin merkillistä huomata, että nämä johtajat usein
esiintyvät parittain, ollen entisyydestä asti lujilla siteillä toisiinsa
kiinnitetyt. Ne edustavat kahta eri puolta aivan kuin Manu ja
Boodhisatva. Molemmat ovat yhtä välttämättömiä ja ne täyden­
tävät toisiaan erilaisilla kyvyillään.
Israelin historiassa tapaamme Mooseksen ja Aronin, joista
edellinen oli lainlaatija, jälkimäinen ylimmäinen pappi. Babylonin
vankeudesta palasivat Serubabel ja Josua ja rakensivat uudestaan
temppelin. Hekin muodostivat samanlaisen parin, toinen soturi,
toinen pappi. Jeesuksen jälkeen vaikuttivat kristillisessä kirkossa
Paavali ja Johannes, joista edellinen oli kirkon ja oppijärjestelmän
«rakentaja", jälkimäinen hengen antaja, rakkauden apostoli. Us­
konpuhdistajina olivat rinnakkain Luther ja Melankton, joista edel­
linen oli toimeenpanija, jälkimäinen hengen antaja. Goethe ja
Schiller on ennen mainittu kahtena yhdenaikaisena, toisiaan täy­
dentävänä henkilönä, jotka loivat Saksan kulttuurin kukoistusajan.
Siinäkin Goethe samalla oli valtiomies, Schiller yksinomaan ru­
noilija ja mietiskelijä.
Miltei aina vaaditaan jotakin historiallista toimintaa varten
tasapaino, joka syntyy positivisen ja negativisen aineksen yhteis­
vaikutuksesta. Negativista ainesta edustaa usein joku nainen, joka
on maailmassa esiintyvän toimitsijan sivulla häntä tukemassa ja
kannustamassa. Historian lehdillä ei tämä toinen vaikutus usein
tule huomatuksi, se on sisäisempi ja salaisempi, mutta silti yhtä
voimakas.
Millä voimalla nämä johtajat sitten vaikuttavat kansojen ke­
hitykseen? Samoin kuin kansa on heistä riippuvainen, samoin
he ovat kansasta riippuvaisia. »Aika on täyttynyt" koskee myös­
kin heitä itseään. Heidän vaikutuksensa salaisuus on siinä, että
heidän sielunsa on magnetisessa sopusoinnussa jonkun liikunnon
kanssa, joka paraikaa tapahtuu kansan sielussa. He löytävät kan­
sassa vastakaikua ja kansa löytää heissä ilmauksen salaisille pyr-
N:o 10
TIETÄ JÄ
181
kimyksilleen.
»Nerot
luovat historiaa",sanovat toiset tutkijat ja
toiset taas arvelevat, että yksilö saa kaiken voimansa vain kansasta
ja ympäristöstään. Molemmat katsantokannat ovat yhtä oikeutetut,
sillä nuo vaikutukset käyvät rinnakkain.
Suuri filosofi ja luonnontutkija Fechner on puhunut mer­
killisiä sanoja tästä asiasta. Hän sanoo, että jo eläissään jokainen
ihminen kasvaa toisten sisään sanoillaan, esimerkillään, teoillaan.
Suuret yksilöt luovat laajat vaikutuspiiritympärilleen, luovat itse
asiassa henkisen ruumiin, jonka jäseninä ovat heidän seuraajansa
ja kannattajansa. Kaikki nämä henkiset vaikutuspiirit yhdistyvät
taas toisiinsa ja yhdessä ne muodostavat ihmiskunnan mahtavan
puun monine oksineen. Johtajan kuolema ei katkaise tätä kehi­
tystä, sillä näkymättömässä maailmassa jatkuu hänen vaikutuksensa
yhä ja silloin hän vasta henkisesti sulautuukin siihen vaikutus­
piiriin, jonka hän eläissään on pannut alkuun.
Kuinka nuo suurenmoiset piirit voisivat ryhmittyä pysyväisten aat­
teiden ympärille, jos ne riippuisivat yksityisten ihmisten itsekkäistä pyy­
teistä, jotka lyhytnäköisinä eivät keskuksesta näe kehää eikä kehästä kes­
kustaa. Vain nuo kirkkaasti-näkevät korkeammat henget vaikuttavat ku­
doksen läpi ja liittyessään itse jumalalliseen ydinolemukseen omalla ju ­
malallisella osallaan he yhdistävät siihen myöskin ne ihmiset, joihin he
vaikuttavat.
Kaikkiin näihin suuriin henkisiin liikkeisiin joutuu ihmisjoukko so­
kean uskon, sokean tottelevaisuuden, sokean vihan ja sokean raivon vai­
kutuksesta. Se ei näe. eikä kuule mitään oman henkensä silmillä ja kor­
villa. Sitä johtavat vieraat henget sellaisiin päämääriin ja tarkotusperiin,,
joista se ei itse tiedä, se sallii itseään vietävän orjuuteen ja kuolemaan
ja kauheisiin kohtaloihin niinkuin lauma, joka seuraa korkeampien hen­
kien, sysäystä.
Tosin on kyllä ihmisiä, jotka selvästi itsetietoisina ja sisäisesti itse^
näisinä vaikuttavat tähän suureen liikkeeseen toimivina ja ohjaajina. Mutta
hekin ovat vain vapaaehtoisia välikappaleita suuria ennakolta määrättyjä
tarkotuksia varten; vapaalla toiminnallaan he tosin voivat määrätä kehi­
tyksen laadun ja nopeuden mutta ei sen loppumäärää. Ainoastaan tie
ovat suurta saaneet aikaan maailmassa, jotka ovat tunteneet aikakautensa,
henkisen suunnan ja sovittaneet oman vapaan toimintansa ja ajattelunsai
tämän suunnan mukaisesti; monet yhtäsuuret henget, jotka ovat taistelleet
sitä vastaan, ovat sortuneet häviöön. Se henki, joka asettaa korkeampia
päämääriä ja tietää paremmat keinot niiden saavuttamiseksi, on valinnut
nuo edelliset keskipisteiksi omalle liikkeellepano-voimalleen; ei sokeiksi
välikappaleiksi vaan sellaisiksi, jotka omasta halustaan ja omalla ymmär­
ryksellään palvelevat korkeamman viisauden tarkotuksia. Ei pakon alainen
orja tee parasta palvelusta. Ja kun he ovat tässä elämässä alkaneet pal­
vella Jumalaa, tulevat he tuolla puolla hänen taivaallisen hallintonsa
osanottajiksi.
Kansojen kehityksessä on siis kolme tekijää: ensiksi takana
olevat jumalalliset ohjaajat, Mestarit, Deevat, jotka hallitsevat aika­
kausien suunnitelmaa. Toiseksi toimijat eli täytäntöönpanijat, ne
182
TIETÄJÄ
N:o 10
henkilöt, jotka he lähettävät maan päälle määrättynä aikana vaikut­
tamaan. Nämä ovat vain puoleksi tietoisia kehityssuunnitelmasta
ja tuntevat elävästi vain oman kutsumuksensa, jota he pyrkivät
täyttämään. Kolmantena on kansan suuri joukko, joka ei tajua,
mihin sitä kulloinkin johdetaan. Joukkosielu ilmaisee suurinta
julmuutta, kiihkoa ja suvaitsemattomuutta, mutta se kykenee myös
ilmaisemaan korkeinta epäitsekkyyyttä, se vaatii suurimpia uhrauk­
sia ja kieltäymyksiä. Se polkee yksityisten etuja yhteisen edun
hyväksi. Mutta sitä ohjaavat tunteet, vaistot, intohimot, ei järki
eikä harkinta. Sen voimakkaissa värähtelyissä tavallinen ihminen
kokee laajennusta ja kohotusta; hän vapautuu omista pienistä
personallisista pyyteistään. Mutta kehittyneempi ei vaaratta antaudu
sen valtaan.
Kansan kehityksestä erillään on vain se ihminen, joka on
hautautunnt omaan pienoismaailmaansa eikä vähääkään välitä koko­
naisuuden kohtalosta. Mutta hänkin voi henkisesti kasvaa, jos
hän tottelee jumalallista ohjaajaa sisällään. Hän voi alottaa omin­
takeisen kehityksen ja ehkä hänestä kerran voi tulla uusi silmukka
suuressa rungossa, josta uusi oksa lähtee kasvamaan. Sillä todel­
lisuudessa ei kukaan voi päästä aivan erilleen; suuri elämä sulkee
kaikki syliinsä. Kukaan ei elä yksin itselleen, kerran se kokokokonaisuus, josta hän on osa, vaatii hänet palvelukseensa. Ja
kehityksen suuressa näytelmässä löytyy jokaiselle hänelle omi­
nainen paikkansa.
y,H . V.
O □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □
ONKO VELJEYSAATE TOTEUTETTAVISSA?
Kirjotettu ja julkaistu vuonna 1907.
Me ihmiset näemme ympärillämme osaksi muita ihmisiä,
osaksi luonnon ja maailmankaikkeuden. Meidän suhteemme toi­
siimme aiheuttaa kaiken inhimillisen yhteiselämän, meidän suh­
teemme luontoon ja maailmankaikkeuteen synnyttää uskon­
nolliset, filosofiset ja tieteelliset harrastuksemme.
Inhimillisen
yhteiselämän tähänastinen korkein muoto on ollut valtio, ihmisten
uskonnollisten harrastusten tähänastinen korkein tulos on kirkko.
Viime aikoina ovat länsimaalaisessa sivistyksessämme filosofia ja
tiede synnyttäneet epäilyksiä sekä valtion että kirkon pätevyydestä.
Näiden epäilysten edustajina ja kannattajina ovat esiintyneet sosia­
lismi ja materialismi.
Sosialismi on huomauttanut, että nykyinen valtio ei ole kor­
kein mahdollinen yhteiselämän muoto, koska se on tulvillaan
N:o 10
TIETÄJÄ
183
kurjuutta, vääryyttä ja sortoa. On ajateltavissa yhteiskunta, sanoo
sosialismi, jossa vallitsee veljeys, vapaus ja tasa-arvoisuus, jossa ei
näännytä nälkään eikä työttömyyteen, jossa ei turhaan sairasteta ja
jossa ei lapsia kuole ennenaikaiseen kuolemaan. Tämän ihanneyhteiskunnan toteuttamista vaatii sosialistinen liike.
Materialismi on ottanut lähtökohdakseen sen tieteen väitteen,
että jos ihminen tahtoo saada todellisen kuvan luonnosta ja maa­
ilmankaikkeudesta, silloin hän ei saa turvautua kirkollisiin ennakko­
luuloihin, vaan ainoastaan havaintoihin, kokemuksiin ja tieteelli­
siin tutkimuksiin. Mutta materialismi on samalla uskonut, että
tiede nyt jo on tutkinut luonnon ja osottanut, minkälainen maa­
ilmankaikkeuden elämä on, ja sen nojalla materialismi on asettunut
kirkon vastustajaksi ja sanonut täydellisesti korvaavansa uskonnon.
Sosialismista tuli nykyisen valtiomuodon vihollinen, materia­
lismista nykyisen kirkon. Koska kirkko ja valtio olivat vahvassa
liitossa keskenään, eikö ollut luonnollista, että niiden vastustajat­
kin yhtyivät mahtavaksi liitoksi? Niinpä sosialismista ja materia­
lismista tuli ystävät.
Mutta miksikä solmitaan liitto? Kahdesta syystä: joko rak­
kaudesta tahi himosta.
Rakkaudesta solmittu liitto perustuu totuuteen, se on sielul­
linen liitto kahden olennon korkeamman minän välillä. Se on
luonnon pakosta syntynyt eikä sillä ole minkäänlaisia tarkotusperiä ulkopuolella itseään, s. o. ulkopuolella totuutta.
Himosta solmittu liitto on sopimus kahden olennon alem­
man minän välillä ja sen tarkotuksena on aina yhdistynein voi­
min tavotella nautintoa tahi valtaa.
Minkälaatuinen on sosialismin ja materialismin välinen liitto?
Katsokaamme ensin sen vaikutuksia. »Hedelmästä puu tun­
netaan." Onko sen tarkotuksena ainoastaan totuus vai tavotteleeko se jotain? Joka maassa, missä sosialismi ja materialismi
ovat lyöttäytyneet yhteen kirkkoa ja valtiota vastustamaan, huo­
maamme, että nämä liittolaiset tavottelevat - valtaa. »Antakaa
meille valtaa, niin me teemme ihmiset onnellisiksi! Me toteu­
tamme ihanteellisen yhteiskunnan ja me opetamme ihmisiä ymmär­
tämään luontoa!"
Samalla tavalla huusivat vuosisatoja sitten valtio ja kirkko.
»Kun me pääsemme valtaan, niin me teemme ihmiset onnelli­
siksi." Kirkko sanoi: »minulla on tositieto luonnosta ja maa­
ilman kaikkeudesta. Minä tiedän luonnon elämän, minä tunnen
jumalan. Minä osaan pelastaa kaikki ihmissielut, jotka pakenevat
minun helmaani, epäuskosta, tietämättömyydestä, synnistä ja pa­
hasta." Ja valtio lisäsi: »minä osaan toteuttaa kristillisen veljey­
den. Minä olen jumalan valtakunta maan päällä."v
184
TIETÄJÄ
N:o 10
Perustuiko heidän liittonsa totuuteen? Historian lehdet to­
distakoot.
Kuinka on nyt käyvä sosialismin ja materialismin, jos ne pää­
sevät valtaan ?
Epäilemättä samalla tavalla, sillä totuus on ainoa, joka voittaa
ja pysyy ikuisesti.
Totuus? Eikö siis sosialismin ja materialismin liitto perustu
totuuteen? Ei, sillä sen jo niiden hedelmä näyttää: ne pyrkivät,
valtaan. Ja valtaan pyrkimys on aina veljeyden, vapauden ja
tasa-arvoisuuden sortoa. Mutta veljeys, vapaus, tasa-arvoisuus oli
alkuaan sosialismin ihanne, sen totuus. Sosialismi niistä luopui,
samalla kun se yhtyi materialismiin.
Miksi? Eikö materialismi opeta veljeyttä, vapautta ja tasaarvoisuutta?
Ei. Materialismin mukaan ihminen on aineellinen olento,
jossa aikojen kuluessa on kehittynyt n. k. sieluelämä. Koska sieluelämä on ruumiillisuuden tulos, ovat ihmisen ruumiilliset tarpeet
ainoat välttämättömät. Tästä johtuu:
1) että veljeys on mahdottomuus, koska ihmisten täytyy olla
alituisella sotakannalla keskenään.
Itsekkyys on ainoa luonnolli­
nen vaisto. Taistelu olemassaolosta ja parhaiden eloonjääminen
on sen suora seuraus;
2) että vapaus on mahdottomuus, koska itsekkäiden ihmisten
kesken, jotka luonnostaan ovat' sotakannalla keskenään, järjestetty
yhteiselämä on toteutettavissa ainoastaan pakon avulla; ja
3) että tasa-arvoisuus on mahdoton, koska pakollisesti jär­
jestetyssä yhteiskunnassa muutamien aina täytyy olla järjestyksen
valvojina, käskijöinä ja hallitsijoina.
Materialismi puolustaa yhteiskuntaa, joka on nykyisen yhteis­
kunnan kaltainen, ja saatamme hyvällä syyllä sanoa, että nykyinen
yhteiskuntamuoto juuri on rakennettu materialismin pohjalle.
Sosialismi taas tavottelee jotakin aivan toista. Jos »veljeys,
vapaus, tasa-arvoisuus" on sen tunnussana, silloin se oman luon­
tonsa nojalla on materialismin vastakohta, sen vihollinen ja vas­
tustaja.
Himosta siis on syntynyt materialismin ja sosialismin avio­
liitto - vallanhimosta. Ja se oli sosialismin lankeemus.
Kysykäämme nyt: miksikä sosialismi lankesi? Miksi se ru­
pesi tavottelemaan valtaa?
Mitä on yksityisen ihmisen lankeemus ja miksi hän lankee?
Yksityinen ihminen lankee silloin, kun hän uskoo ja sanoo itsellänsä olevan käsityksen oikeasta ja totuudesta, jota hän ei käytän­
nössä noudata; kun hänellä on ihanne, jota hän ei toteuta. Ja
hän lankee sentähden, että hän uskoo ja sanoo voivansa toteuttaa
N:o' 10
TIETÄJÄ
185
ihannettaan. Jos ihmisen ihanne on suuttumattomuus, niin hän
lankee joka kerta, kun hän suuttuu. Ja hän lankee sentähden,
että hän ei tunne itseään, vaan uskoo voivansa aina olla suuttu­
matta. Hän lankee sentähden, ettei hän tiedä tai ota huomioon,
millä keinoin hän voi ihannettaan toteuttaa. Mutta ensimäisen
lankeemuksensa jälkeen hän ymmärtää, että jokin keino on hä­
nelle tarpeen. Hän tarvitsee valtaa.
Itsensäkö yli? Niin päät­
täisi viisas. Mutta hän ei ole vielä viisas. Hän tarvitsee valtaa
muiden yli ja hän sanoo muille: »te ette saa suututtaa minua."
Jos hän ei sitä sano, hän sen ajattelee. Ihminen syyttää aina en­
sin muita.
Kuinka kävi sosialismin? Sen ihanteena oli veljeys, vapaus,
tasa-arvoisuus. Ja se huudahti: »tämä on totuus. Tämä on heti
toteutettava! Emme enää jaksa vaeltaa valheessa!" Samassa se
lankesi, sillä se ei voinut totuuttaan toteuttaa. Sillä ei ollut kei­
noja. Sillä ei ollut valtaa. Itsensä yli? Sitä se ei tullut ajatel­
leeksi. »Minä tarvitsen valtaa maailman yli. Silloin voin ihan­
teitani toteuttaa!"
Totta kyllä. Jos ihminen voi pakottaa ympäristöään tottele­
maan hänen pienimpiäkin oikkujaan, silloin ei kukaan häntä suu­
tuta, silloin hän ei suutu. Silloin hän ei lankee. Samaten jos
sosialismi saa vallan maailman yli, niin että se vei pakottaa kaik­
kia ihmisiä kulkemaan sen talutusnuorissa, silloin se saattaa sa­
noa: »nyt olen toteuttanut ihanteeni. Nyt olen näyttänyt, että
veljeys, vapaus ja tasa-arvoisuus ovat minun toteutettavissani."
Mutta onko silloin ihanne totisesti toteutettu? Onko tuon
ihmisen »suuttumattomuus" muuta kuin törkeintä valhetta? Onko
tuon sosialismin »veljeys, vapaus, tasa-arvoisuus" muuta kuin ko­
reita sanoja?
Ei ole.
Kumpikin on käyttänyt ulkonaista valtaa, vääriä
keinoja-.
Mutta juuri näitä keinoja sosialismi rupesi käyttämään, kun
se lankesi ja yhtyi materialismiin.
Se lankesi, kun ei se osannut toteuttaa ihanteitaan. Ja se ei
osannut niitä toteuttaa, sentähden että se ei tuntenut itseään,' sen­
tähden että sillä ei ollut valtaa itsensä yli.
Ainoastaan se ihminen voi väittää, että suuttumattomuuden
ihanne on saavutettavissa, joka itse ei suutu. Ja ainoastaan se
ihminen^ ei suutu, jolla on valtaa itsensä yli ja joka tuntee it­
sensä.
Ainoastaan se sosialismi voi väittää, että veljeyden, vapauden
ja tasa-arvoisuuden yhteiskunta on rakennettavissa, joka itse to­
teuttaa veljeyden, vapauden ja tasa-arvoisuuden ihanteen. Ja ai­
noastaan ne sosialistit voivat toteuttaa veljeyden, vapauden ja tasa-
186
TIETÄ JÄ
N:o 10
arvoisuuden ihanteen, jotka täydellisesti tuntevat itsensä ja toisensa
ja joilla on täydellinen valta itsensä ja samalla toistensa yli.
Mutta missä on tämä sosialismi?
Sosialistisen liikkeen kehitys oli luonnollinen. Se oli nuo­
ren ihmisen tavallista kehitystä. Hän uskoi liian suurta itsestään
ja lankesi.
Kuinka viisas olisi menetellyt? Hän olisi menetellyt totuu­
den mukaan.
,
Viisas ihminen, jonka ihanne on suuttumattomuus, sanoo:
»tämä on minun ihanteeni ja sitä kohti minä pyrin/1 Ja hän
pyrkii totisesti ihannettaan kohti ja hänen pyrkimyksensä herättää
muissa samaa pyrkimystä. Muutkin näkevät saman ihanteen - ja
kaikki suuttuvat harvemmin kuin ennen. Jokainen pyrkii saavut­
tamaan valtaa itsensä, omien himojensa ja tunteittensa yli. Ja
kaikki tulevat entisestään onnellisemmiksi.
Viisas sosialismi, jonka ihanne on veljeys, vapaus, tasaarvoisuus, sanoo: »Tämä on minun ihanteeni, tätä kohti minä py­
rin. Eikö olisi suurta ja ihanaa, jos tämmöinen onni olisi saa­
vutettavissa? Ja viisas sosialismi pyrkii sitä toteuttamaan vähässä;
innostuneita sosialisteja liittyy yhteen kokemaan ja tutkimaan,
ovatko ihanteet toteutettavissa.
He muodostavat pieniä yhteis­
kuntia, siirtoloita ja liittoja, joille maailma nauraa, mutta jotka tosi
teossa tahtovat nähdä ja näyttää, missä määrin veljeys, vapaus ja
tasa-arvoisuus ovat toteutettavissa. He onnistuvat - tai he eivät
onnistu. Mutta heidän uskaliaista kokeiluistaan kaikki oppivat. Ja
yhä laajempiin piireihin tunkeutuu halu todella koettaa jotain.
Maailma kääntyy vähitellen itsestään, omasta vakaumuksestaan so­
sialismiin. Ja tämä on rehellisyyden ja totuuden tie.
Niinkuin asiat nyt ovat, voimme olla vakuutetut siitä, että
sosialismin suuret ihanteet, veljeys, vapaus ja tasa-arvoisuus eivät
ole toteutettavissa eivätkä toteudu. Pyrkiköön sosialismi valtaan
ja saavuttakoon. Sen valta ei tule pysyväistä siunausta tuottamaan.
Vallalla on merkillinen halu tulla väärinkäytetyksi. Anna valtaa
jollekulle ja hän tulee tyranniksi. Ja vaikkei sosialismista tulisi­
kaan anarkistista tyrannia, ei se liioin pysty toteuttamaan suuria
ihanteitaan. Se ei ole pysynyt sillä tiellä, jota pitkin ihanteita to­
teutetaan.
Mutta mitä on sanottava teosofisesta liikkeestä? Eikö se to­
teuta yleistä veljeyttä?
Eikö Teosofinen Seura ensimäisessä
ohjelmapykälässään väitä, että se on yleisen veljeyden ydin?
Ei. Vielä ainakin Teosofinen Seura on pysytellyt viisaan
miehen kannalla. Se tunnustaa uskovansa ihmisten yleiseen vel­
jeyteen ja se vaatii joka jäseneltään tämän tunnustuksen. Ihmis­
ten yleinen veljeys on luonnon tosiasia. Meidän uskomme tai
N:o 10
TIETÄ JÄ
187
epäuskomme ei voi sitä kumota. Mutta Teosofinen Seura ei väitä
sitä toteuttavansa. Se ei väitä olevansa yleisen veljeyden ydin.
S e sanoo ainoastaan, että sen tarkotus on muodostaa yleisen vel­
jeyden ydin. Muodostaa — siis pyrkiä, tavotella.
Teosofinen
Seura pyrkii kasvamaan yleisen veljeyden ytimeksi, se pyrkii to­
teuttamaan yleistä veljeyttä.
Teosofinen maailmankatsomus on toinen kuin materialismin.
Se myöntää, että materialismin tieteellinen lähtökohta on oikea.
Kokemukseen ja tutkimukseen on tieto perustuva. Mutta se väit­
tää tietävänsä juuri kokemuksen ja tutkimuksen nojalla, että ih­
minen onkin henkinen olento, ei aineellinen. Hän on sielu, joka
on pukeutunut ruumiiseen. Hän on syntynyt maailmaan oppiak­
seen. Hän on tullut tänne juuri veljesrakkautta oppiakseen ja
veljeysaatetta toteuttaakseen. Ja hän tulee tänne uudestaan ja uu­
destaan, kunnes hän opittavansa oppii, kunnes hän kehittyy ihmi­
seksi, joka todella on kaikkien veli.
Semmoinen on teosofinen maailmankatsomus.
Sentähden se sanoo totuuden mukaisesti: veljeys, vapaus ja
tasa-arvoisuus eivät ole muitta mutkitta toteutettavissa. Ne ovat
ihanteita, joita kohti meidän tulee pyrkiä, mutta meidän ei pidä
luulla, että heti osaamme niitä toteuttaa.
Veljeys, vapaus ja tasa-arvoisuus ovat hengestä syntyneet.
Niiden juuri on hengessä, ja sentähden ne hengessä kasvavat ja
toteutuvat.
Kaikki suuret ihanteet toteutuvat sisästä päin. Ainoastaan
mikäli ihmiset alkavat itsessään kehittää veljeyden, vapauden ja
tasa-arvoisuuden jaloja ihanteita, ainoastaan sikäli ne maan päällä
toteutuvat.
Pekka ErvasL
o □□□□□□□□□□□□□□□□□□□öncm nriD nn
TEIDEN RISTEYKSISSÄ.
3 risteys: syntein anteeksianto .
Ellei tiellä kulkija väsy jääden nauttimaan jo saavuttamis­
taan päämääristä, täytyy hänelle edetessään tulla vastaan sekin
risteys, missä hänen täytyy itselleen selvitellä, tulevatko hänen
rikkomuksensa ja syntinsä pois pyyhityiksi sillä, että hän jättää
rikkomusten tien, liittyen noudattamaan korkeampia elämänlakeja,
vai onko hänen niistä tili tehtävä, onko hänen ne suoritettava
käytännöllisen elämän näyttämöllä.
Edellisestä risteyksestä selviydyttyään kulkija jo ymmärtää,
188
TIETÄJÄ
N:o 10
ettei Kristus merkitse sijaissovittajaa, jollaiseksi kirkko hänet yksi­
puolisen tulkinnan avulla on tehnyt, vaan hänen merkityksensä
on olla ylimpänä ihmisen täydellisen päämäärän ilmottajana, opas­
taen nuorempien veljiensä joukkoa viisaudellaan ja rakkaudellaan
tätä ihannetta kohti, ensin ulkoisena, sittemmin sisäisenä opettajana.
Sentähden täytyy kulkijan löytää käytännöllisempi ulospääsy tästä
syntien anteeksisaamisen risteyksestä.
Jos tässäkin etsimme ensiksi itse Jeesuksen sanoista valoa
asiaan, silloin pysähdymme erääseen hänen merkilliseen määri­
telmäänsä: «Älkäät luulko, että minä olen tullut kumoamaan lakia
tai profeettoja, en ole tullut kumoamaan, vaan täyttämään*
Matt. 5 : 17.
Tavallisessa sovitusopissa tulkitaan tämä lause siten, että Kris­
tus on sekä omasta että kaikkien ihmisten puolesta täyttänyt lain.
Jos todella laki olisi vaatimuksineen täytetty, silloin ei mitään
lain vaatimusta ihmisten suhteen voisi olla. Mutta jos avaamme
vaikkapa pienen Katkismuksemme, niin huomaamme siinä ensimäisinä loistavan Mooseksen lain kymmenen käskyä, eikä suin­
kaan minään muinais-muistoisina näytteinä, vaan elävästi vedotta­
vina, jopa niin, että ihminen niiden noudattamattomuudesta joutuu
ei vain Jumalan, vaan inhimillisenkin tuomiovallan rangaistavaksi.
Näinollen täytyy ylempänä todistetulla Jeesuksen lauseella
lain täyttämisestä olla joku syvempi merkitys.
Ehkä uskallamme esittää mietiskelykokemuksia tässäkin koh­
dassa. Kun joku ihminen on alkanut vakavammin syventyä teosofiseen elämänymmärrykseen, joutuu hän tietysti seisomaan
tässäkin risteyksessä. Ja siinä tähystellessään ja vakavasti «kysellessään", voi hänen sisäiselle tajunnalleen selvitä asia jokseenkin
näin: «Kun Kristus tulee ihmiseen, täyttää hän lain vanhan ihmi­
sen puolesta."
Tämä «valaistus" ratkaisee asian. Ihminen voi tämän sisäi­
sen havainnon tehtyään lähteä taas luottamuksella taivaltamaan
eteenpäin.
Tuo «vanha ihminen" on ihmisen siihenastinen elämä, jolloin
hänen sydämessään ei vielä Kristus ollut syntynyt. Kun Kristus
tulee eli syntyy ihmissielussa, silloin tämä on uudesti syntynyt,
uusi ihminen, joka elämän näyttämöllä oikeustunteensa ja rakkau­
tensa pakottamana ja elähyttämänä kärsimyksellään ja työllään
parantaa vanhan ihmisensä lyömät haavat ja sovittaa sen rikko­
mukset.
Että tämä laki on järkkymätön, sen saa tähän kohtaan
päässyt kulkija itse kokea. Kaikki silloisessa ruumistuksessa teh­
dyt tyhmyydet ja rikkomukset nousevat muistojen komeroista
TIETÄJÄ
N:o 10
189
velvottavan vaativina, joista ei voi selviytyä muuten kuin vastaa­
valla tavalla maksamalla ne.
Tämä on tuo teosofisessa kirjallisuudessa tunnettu syyn- ja
seurauksen laki, karman laki. Ja tähän lakiin voi ihminen suh­
tautua kahdella tavalla. Ensiksi niin, ettei hän tahdokaan päästä
selvyyteen elämän sisäisistä laeista. Silloin hän kulkee silmät
ummessa omia yksityisiä päämääriään kohti. Kaikki kolaukset,
pettymykset ja kärsimykset ovat hänen pahan karmansa purkau­
tumista. Ja kun hän välinpitämättömällä toiminnallaan samalla
yhä jatkaa siemenen kylvöä huonoa karmaa varten, silloin helposti
ymmärrämme mitä aikakausia saattaa kulua jumallisen täydelli­
syyden saavuttamisessa, eli niinkuin Ilmestyskirjassa ( 14: 11)
sanotaan: ,/Ja heidän vaivainsa savu nousee iankaikkisuuksien ian­
kaikkisuuksissa." Iankaikkisuuksilla tässä ymmärrämme ihmisen
ruumiillistuselämää, joissa ihminen saa kiertää siksi kunnes petty­
myksien opettamana lakkaa petoa, alempaa elämää kumartamasta.
Toinen tapa suhtautua karmaan ja synteinanteeksiantamiseen
on se, että ihminen ponnistellen pyrkii selviytymään yhdestä
risteyksestä toisensa jälkeen, samalla tietoisesti puhdistaen sydän­
tään sellaiseen neitseelliseen tilaan, johon Kristusvalo voi laskeutua.
Tämän sisäisen valon, johon ulkoisten uskontojen valo on ihmistä
johdattanut, tämän opastamana ihminen voi jouduttaa kulkuaan
kulkien lyhempää tietä, elämän tietä, jota sanotaan myös kaidaksi
tieksi.
(Jatk.) J . R. H.
□ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □
PÄIVÄN SANKARIT.
Sankarit päivän,
voittajat häivän,
päällä pilvien
pyhässä palvoo,
alati aikojen
vaiheita valvoo.
Tutkivat ihmisten
maamanteretta,
työtanteretta.
Näkevät: maassa
yön väkivallat
ilvettä pitää,
jumalten haassa
koiruoho itää,
harmajat hallat
henkivät huuraa,
kuoleman kuuraa .
Silloinpa sinkoo
ah, jo k a sankarin
sydämen jalon
ahjosta ankarin
sädesuihku valon,
nuolensa linkoo
mahtajat meille
tummille teille.
□
190
TIETÄJÄ
Säihkyvät säkenet,
kultaiset kypenet
välkkyvin väylin
väkevänä vierii,
lävitse läylin
taistelutarhan,
valheen j a harhan
kultaisna kierii.
N:o 10
säveleeseemme,
voima j a mahti
taas heräjääpi
olemukseemme.
Maasta me nousemme
martoina maanneet,
joikuvat jousemme
kauan j o taanneet.
Taas tuliterinä
nuolemme entää,
pimeään yöhön
leimuten lentää,
taas tulikerinä
sielumme palaa,
hehkuu j a halaa
sankarityöhön.
Sielumme salvat,
sitehet raukee,
porttimme aukee,
kaikkoavat sieltä
henget halvat
hyvien tieltä.
Toinenpa tahti
näin viriääpi
T. Salovaara.
□ □□□□□□□□□□□□□□□□□□□□□□□□□□a □
KIRJEITÄ TOIMITUKSELLE.
Henkien
ilmotustako,
vaiko
vain
kummallinen sattuma?
Kuuluneena niihin ihmisiin, joiden on sangen vaikea pitää totena
n. s. henki-ilmestyksiä, ennustuksia ja etenkin n. s. spiritistisesti
toimeen saatua yhteyttä henkimaailman kanssa on minun todella
sangen vaikeaa ymmärtää seuraavaa tapausta, joka sattui vuonna
1904, jonka todistajina oli useita sen aikuisia seminaarin opettajakokelaita ja joka aikoinaan herätti suurta huomiota koko oppilaspiirissä. Jos arv. toimitus voisi jonkinlaista selitystä antaa, olisi
hyvin toivottava. Tapaus on kaikkien tosiasioiden mukaan näin:
Ilta. Opettajakokelaat, joita on useampia, valmistautuvat le­
volle. Jo jokunen heistä uinahtaakin unenhelmoihin, kenties kaik­
kikin, kun äkkiä kuuluu ilmassa omituinen särinä, joka herättää
kauhistuksen tunteen miehissä, niin että he suunnattoman pelon
vallassa kyselevät toisiltaan: mitä se on? Mitä tehdä? Särinä
ilmassa kuului pitkän aikaa lattian keskikohdalta, ja kun se vii­
mein lakkasi, olivat toiset oppilaista niin peloissaan että tuskin
osasivat puhua.
Mutta eräs heistä oli rohkeampi, ja otti asian aivan luonnol­
liselta kannalta. Ollen ennen ollut mukana n. s. spiritistisissä is­
tunnoissa, ehdotti hän, että kysyttäisiin vastausta spiritistisin kei­
N:o 10
TIETÄ JÄ
191
noin. Ei aikaakaan kun pöydälle tuotiin lautanen ja kosketeltiin
miehissä sen päällispuolta heikosti sormien kärjillä. Sitä ennen
oli jo paperiin merkitty kielen kirjaimisto a:sta ö:hön ja asetettu
ne niin harvaan, että selvästi näkyi, mitä kirjainta lautasen kul­
keminen tarkotti siinä tapauksessa että se lähtisi liikkeelle.
Jännittyneinä odotettiin. Ja ihme tapahtui: lautanen lähti
liikkeelle alottaen s-kirjaimesta ja lopettaen a-lle. Kun kaikki ne
kirjaimet, joita lautanen poikkesi tervehtimään, oli muistiin kirjotettu, saatiin niistä kaikkien hämmästykseksi lause: Suomi pelas­
tetaan aseilla .
Tämä tapahtui, kuten sanottu, vuonna 1904, jolloin ei kukaan
tohtinut mielessäänkään kuvitella mitään sellaista kuin aseellista
esiintymistä parin sadan miljoonaista suurvaltaa vastaan. Sen vuoksi
kummasteltiin suuresti kummallista vastausta ja siitä lausuttiin
mitä erilaisempia arvosteluja. Lopuksi kuitenkin jäi tapaus unhotuksiin.
Vuosi takaperin tapasin tuttavani, nyt maisteri L:n. Istuntoon
osaaottaneena hän muisti vielä selvästi tapahtuman. Venäjän suuri
vallankumous oli juuri repäissyt kansojen kahleet poikki, mutta
ei kukaan vielä silloinkaan uskonut, että aseellisella hommalla
saataisiin aikaan mitään. Kuitenkin, sattumalta tapauksen muis­
taneina, puhelimine siitä, jopa arvelimme, että oikeinkohan tuosta
vielä tulee aseellinen rapina ennenkuin selviämme kaaoksesta it­
senäisinä.
Nyt on aseellinen rapina ollut. Missä määrin se on autta­
nut itsenäistymistämme, lienee mahdoton vielä sanoa. Joka ta­
pauksessa on Suomi »pelastettu" aseilla ja tästä saatu ilmotus
omituisella tavalla. Hyvällä syyllä voidaan kysyä: henkien ilmotustako, vaiko vain kummallinen sattuma?
A. J, K
Toimituksen mielestä edellä kerrottu tapaus oli selvästi spiritististä laatua. Henkimaailmassa kyllä nähtiin edeltäkäsin, mitä tulisi ta­
pahtumaan. Mutta olisikohan se voinut tarkottaa Bobrikoffin murhaa ?
□ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □
KYSYMYKSIÄ JA VASTAUKSIA.
380 Kysymys. K S. Koska on tapahtunut tämän planeettaketjun käännekohta alaspäisestä kaaresta ylöspäiseen kaareen?
Tämä on mielestäni tärkeä ja syvä problemi, ja koska kysymyk­
sestä ollaan erimieltä, toivon siihen vastausta. Minäkin voin sit­
ten vastata sen valon jälkeen, minkä olen saanut totuutta et­
siessäni.
192
TIETÄJÄ
Nro 10
Vastaus. En tiedä, että ainakaan teosofisissa piireissä kysy­
myksestä oltaisi eri mieltä, sillä tuntuu olevan teosofinen selviö,
että historiallisesti katsoen ihmiskunta nyt on ylöspäisessä kaa­
ressa. Käännekohta tapahtui silloin kun planeetan ja ihmiskunnan
elämä oli syvimmin aineeseen vajonnut.
Madame Blavatskyn,
Mrs. Besantin y. m. mukaan tämä tapahtui Atlantiksella, ja H. P.
Blavatsky sanoo nimenomaan, että sen perästä ihmisten »aivotkin
ovat jo pehmenneet". Sama tietäjä sanoo myös, että atlantilainen
rotu kukoisti noin miljoona vuotta sitten, vaikka atlantismaan vii­
meinen jäännös (Poseidon-saari) upposi mereen vasta 11 ä 12
tuhatta vuotta sitten. Poseidonkatastroofin ajan määrää Platon,
mutta toisista aikamääristä saattaa ehkä olla eri mieltä, koska mad.
Blavatsky ei yleensä tahtonut antaa tarkkoja vuosilukuja. Niinpä myö­
hemmin tutkijat ovat taipuvaisia supistamaan H. P. B:n aikamäärää.
381 Kysymys. K T. Mitä varten ihminen elää ja on ole­
massa yleensä sekä fyysillisesti erittäin?
Vastaus. Jos ihminen tekee tämän kysymyksen käytännölli­
sesti yksilönä, kysyen, »mitä varten minä olen olem assa?", jolloin
hänen kysymyksensä merkitsee samaa kuin »mitä minun pitää
elämässä tekemän?", silloin hänen myös täytyy saada vastaus
omalta itseltään, omalta jumalaltaan, sillä vastaus on yksilöllistä
laatua. Mutta jos hän tekee kysymyksen ajattelijana ja teosofina,
silloin teosofisella elämänymmärryksellä on vastaus valmiina. Ihm i­
nen on olemassa sitä varten, että hän tulisi täydelliseksi, s. o.
samalla autuaaksi eli täysin onnelliseksi. Onni on vain totuu­
dessa ja rakkaudessa. Totuuden tiedossa ja rakkauden taidossa
täydellinen ihminen — hän yksin on täydellinen onnessakin.
Fyysillinen elämä on välttämätön tämän päämäärän saavuttami­
seksi. Fyysillinen elämä on ihmisminän koulu. Ilman fyysillisen
ruumiin elävää koneistoa ei ihmisen henki saavuttaisi itsetajuntaa
eikä olemassaolon kokemuksia eikä mahdollisuutta itsekasvatuk­
seen. Fyysillinen elämä on jumalan suuri lahja.
□□□□□□□□□□□□□□□□□□□□□□□□□□□□□□□□O
TIEN VARRELTA.
Tietäjä. Ahtaalta tuntuu todella tila nykyään, kun on vain 32
sivua käytettävänä entisiin 48 verraten. Ja kuitenkin tila oli ahdas jo
silloinkin. Mitenkähän käynee ensi vuonna? Ei ole toivoa Tie­
täjän nykyisen ko'on laajentumisesta, ellei tilaajien lukumäärä kasva
moninkertaisesti. Mutta iloitkaamme jos edes näin monella sivulla
saamme kuukausittain kertoa teosofian ihanista tiedonaarteista.
Henkinen leipä on yhtä kallis kuin aineellinenkin.
□ □
TIE xeO I
□ O
O
U
TEOSOFINEN AIKAKAUSKIRJA
14:s vuosik.
MARRASKUU
N:o 11. 1918
□ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □
KULTTUURI.
Sivistys on sielulle yhtä tärkeä kuin ruoka ruumiille.
Cicero.
Sivistys on rakkauden kaltainen; se tekee meidät enemmän
omaksi itseksemme ja kykeneviksi ilmentää itseämme.
Mamerton.
Sivistyksen pohja kuten luonteenkin on viime kädessä siveel­
linen tunne.
Emerson.
Kulttuuri ei siis oikein määriteltynä olesaanut alkuaan ute­
liaisuudesta, vaan rakkaudesta täydellisyyteen; se on täydellisyy­
den tavottelua.
Matthew Arnold.
Ihminen syntyy barbaarina; hänet nostetaan eläinten tilasta
ainoastaan sivistyksen kautta.
Lamartine.
Oli ihminen matematisesti, kielitieteellisesti tai taiteellisesti si­
vistynyt: vähät siitä, kunhan hän onsivistynyt.
Goethe.
Niinkuin ei maa, oli se kuinka hedelmällinen tahansa, tuota
mitään ilman viljelystä, niin ei sielukaan ilman sivistystä koskaan
tuota hyvää hedelmää,
Seneca.
Mietiskely on kulttuuria.
Beaconsfield.
Kaiken opin, kaiken tieteen, kaiken elämän ainoa arvokas
tarkotus on, että ihmiset oppisivat paremmin rakastamaan toisiaan.
John Walter Cross.
194
TIETÄJÄ
Nro 11
Sivistyksen suuri laki on*: tulkoon jokainen siksi, mihin ky­
kenemään hänet on luotu.
Carlyle.
Valtakunnan menestys ei riipu sen verojen runsaudesta, ei
sen linnotusten väkeyyydestä eikä sen julkisten rakennusten kau­
neudesta; vaan se riippuu sen sivistyneiden kansalaisten lukui­
suudesta, sen kasvatusta saaneista, valistuneista ja lujaluontoisista
miehistä.
Luther.
□ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □
TOIMITTAJALTA.
Istun tässä lokakuuu harmaassa päivänvalossa ja odotan
maailmanrauhan tuloa.
Olen väsynyt ihmisten ja kansojen ylpeään itsekkyyteen. Miksi yhä jatkavat järjetöntä tappamista ja tu­
hoamista, kun kaikki jo totuuden näkevät ja kaikki sen jo tunnus­
tavat? He näkevät kaikki, että sotimalla eivät mitään voita. Hei­
dän ahneutensa, vihansa ja kostonhimonsa houkuttelee heitä yhä
uusia yrityksiä tekemään, jotta lopullisesti nujertaisivat vihollisen,
— mutta se loppu ei tulekaan, sillä kansat eivät sillä tavalla ole
tuomitut maan pinnalta häviämään. Jos sota loppuisikin toisen
voitolla, toisen tappiolla, ei voittokaan olisi muuta kuin tappio.
Kaikki kansat olisivat lopen uupuneet. Ja vaikka voitettu saisikin
korvata voittajalle tämän kärsimät tappiot, ei voittajalle koituisi
siitä pienintäkään iloa. Jokaista voitetun maksamaa korvausta ras­
kauttaisi ääretön uuden vihan ja kostonhimon uhkaus, ja ajan täy­
tettyä se pukeutuisi uuden vielä julmemman sodan muotoon. Ei,
kukaan ei sillä tavalla saata voittaa. Jatkamalla sotaa molemmat
puolet vain rajattomiin uuvuttaisivat toisiaan. Sillä onhan tässä­
kin maailmansodassa toiset arvot kysymyksessä. Ihmiskunta on
yksi, kansat ovat sen perheenjäseniä, ja ihmiskunnan aivoissa liik­
kuu nyt uusia aatteita. Tämänkin totuuden kaikki kansat jo tun­
nustavat. Kaikki tunnustavat, että maailmaa on opittava hallitse­
maan toisella tavalla kuin ennen. Pois sorto ja väkivalta! Pois
pienten kansojen polkeminen! Samat oikeudet elää vapaudessa
on kaikilla. Kaikki kansat, pienet ja suuret, ovat kutsutut yhden­
vertaisina sisarina kehittymään ja kasvamaan jumalan kasvojen
edessä. Kaikki ottakoot perheen jäseninä osaa ihmiskunnan suu­
reen kulttuurityöhön. Tämän nyt myöntävät amerikkalaiset yhtä
hyvin kuin saksalaiset. Saksalaiset ovat ojentaneet veljeskätensä.
Mikseivät heidän »/vihollisensa" siihen t a r t u ? . . . Olemmeko to­
N:o 11
TIETÄJÄ
195
della, me ihmiset niin vähäjärkisiä, niin pintapuolisia, niin ulko­
kullatulta?
*
Olen työn ihminen, en hävityksen, rakentaja, en repijä. Sentähden en ole ikinä ihaillut sotaa, en sotaista kunniaa, en mitään
sotaan kuuluvaa. En luule olevani pelkuri, ja kuitenkin pelkään
kaikkea sodan yhteydessä. Mitä siis pelkään? Pelkään sodan jär­
jettömyyttä, pelkään hävityksen järjettömyyttä, pelkään järjetöntä
kuolemaa. Kaikki mikä on, on niin suuren työn tulosta, niin
vaivaloisen matkan saavutusta, etten käsitä ihmisten hävityshalua.
Ehkä olen pikkumainen.
Ehkä ihmisten kuninkaallinen suur­
piirteisyys juuri ilmenee siinä, että kykenevät tuhlaamaan ja hä­
vittämään. Niin, tuokoon silloin karma minullekin kaikenlaista
ansaitsematonta rikkautta ja ylellisyyttä, että oppisin ajattelematto­
m asi ja välinpitämättömästi tuhlaamaan! Tähän saakka vain olen
saanut oppia elämältä, kuinka arvokasta kaikki on. Emme mitään
saa ilmaiseksi. Jos karma on suonut minun joskus toisia auttaa
— tavalla tai toisella, — eivät nämä varmaankaan ole aavistaneet,
kuinka paljon olen saanut työtä tehdä voidakseni heitä auttaa.
Oh, jos minäkin siis saisin tuntea mitä on olla rikas vaivatta, an­
siotta, sormea nostamatta, ehkä silloin voisin ymmärtää niitä, jotka
puhuvat korskeita sanoja sodasta, hävityksestä, tappamisesta.
*
Olen kulttuuri-ihminen. En saata ihailla muuta kuin luovaa
työtä, sitä työtä, joka saa jotakin aikaan, — kätten luovaa työtä
ja aivojen luovaa työtä, siis ennenkaikkea maanviljelystä, kauppaa
ja teollisuutta, taiteellista, kirjallista ja tieteellistä työtä.
Nuoruudessani unelmoin pienestä mökistä järven rannalla ja
puutarhasta, jossa olisin työssä aamusta iltaan, ja vaikken vielä
ole mennyt niin pitkälle kuin se ranskalainen ystävä, joka kuul­
tuaan, että meillä Suomessa oli teosofinen päämaja maalla met­
sän keskellä, säikähtyneenä huudahti: »suuri jumala, maalla! Kai­
ken kulttuurin ulkopuolella! maalla, missä lehmät kävelevät!", vaikken, kuten sanottu, ole mennyt niin pitkälle, ihailen nyt, en
pientä mökkiä, vaan lämmintä, mukavaa ja hyvin varustettua hu­
vilaa järven tai joen rannalla, huvilaa, joka olisi maalaiskotini ja
jossa saisin toisen puolen vuotta rauhassa - kirjottaa. Maan­
viljelykset ja puutarhatyöt jätän niin mielelläni toisille, nuorem­
mille veljilleni, kunhan vain itse saan tutkia, lukea ja kirjottaa.
Minulla on vielä niin monta laajaa teosta, jotka tahtoisin saada
196
TIETÄJÄ
N:o 11
kirjotetuiksi, ennenkuin suostuisin jättämään tämän fyysillisen olo­
muodon! Nuorempana pidin ruumiillista työtä korkeimpana, pyhimpänä, välttämättömimpänä — luulin, että kaikki ruumiillisen
työn tekijät olivat erikoisesti siveellisiä, hyviä ja rauhaa rakasta­
via ihmisiä. Nyt en enää erehdy semmoista luulemaan. Nyt
näen selvän selvästi, että ihmiskunta olisi hukassa ilman niitä
korkeammalle kehittyneitä sieluja, jotka jo osaavat tehdä muuta­
kin luovaa työtä kuin paljasta ruumiillista. Ihmiskunta olisi hen­
kisesti hukassa ilman ajattelijoita, keksijöitä, tiedemiehiä, taiteili­
joita, kirjailijoita, runoilijoita, säveltäjiä, sillä nämä ovat ihmis­
kunnan suola. Niissä loistaa ihmiskunnan valo. Ja kun joskus
maailmaan saapuu pyhän valkoisen veljeskunnan lähettiläs, silloin
tosiaan muut ihmiset yhdessä eivät vielä ole kyllin arvokkaat edes
irrottamaan hänen kenkiensä rihmoja . . . Niin, yksilöt ja kansat!
Te olette vielä joukkosielua, mutta jumalat rakastavat ihmisiä.
*
Kertomus »Hyvä m ies", jonka julkaisen tässä Tietäjässä ja
jota tekijä nimittää unikuvaksi, on hyvä esimerkki todellisesta
astraalisesta näystä. Näkijä itse, nuori ystävä-vainajani Eero Tu­
runen, joka kaatui kansallissodassa Karjalan valkoisella rintamalla,
oli luonnostaan psyykkisesti herkkä henkilö. Hänellä oli useam­
pia kokemuksia «yliluonnollisista asioista". Nähdessään kyseessä
olevan unensa hän oli matkalla sisä-Venäjällä loppukesällä 1916,
ja kirjeessä minulle hän sanoo kutsuvansa sitä uneksi, vaikka —
«niin minusta ainakin tuntui - silmäni olivatkin auki." Ja hän
lisää: «muuten sominta on, että omaamassani horoskoopissa on
m. m. sanottu muuanne vaikka minne saavani mennä, Intiaa vain
on vältettävä. En vuosikausiin silti ole horoskooppiani muista­
nutkaan, joten uneni ei ole ajatusheijastus. Tuli kuin salama tai­
vaalta." Hän näki unensa iltahämärässä, jolloin oli päivätyönsä
lopettanut. Hän oli niinmuodoin tilaisuudessa heti kirjottamaan
näkynsä paperille. Ja vaikka hän pyytää anteeksi muistiinpanonsa
muodollisia vajavaisuuksia ja suo minulle täyden vallan niitä kor­
jata, en ole tahtonut kajotakaan kertomuksen muotopuoleen, koska
se juuri semmoisena kuin se lähti näkijän ja tekijän kynästä on
tuore ja totuuden mukainen.
*
»Aatteen" kirjotus «Katsaus syntymäntakaiseen menneisyy­
teeni" kuuluu tavallaan myös «psyykkisiin ilmiöihin". Olemme­
han tottuneet siihen, että «Aate" lähettää maailmaan vain filoso­
N:o 11
TIETÄJÄ
197
fisesti punnittuja, loogillisesti kehitettyjä järkipäätelmiä, ja nyt hän
tarjoo meille vallan fantastisen teorian omasta entisestä inkarnatsionistaan.
Kuinka saattaisimme muuta kuin lukea tätä hänen
tekoansa psyykkiseksi ilmiöksi? Hänen täytyy itse olla yliluon­
nollisen järkytetty ja vakuutettu oman aavistuksensa todenperäi­
syydestä.
Emme saata epäillä hänen omaa vilpitöntä uskoaan
Missä määrin hän lukijoitaan osaa vakuuttaa uskonsa objektiivi
sesta todenperäisyydestä, on taas toinen kysymys. Tuom m oise
reinkarnatsionimuistelmat ovatkin personallisia ja yksilöllisiä asioita:
joihin sivullisten ei tarvitse kajota. Kun emme saata niistä m i­
tään tietää, emme ole oikeutetut niitä arvostelemaankaan.
□□□□□□□□□□□□□□□□□□□□□□□□□□□□□□□□□
MITÄ ON U SKO ?
VII.
Täydellisyys.
Laki, josta hebrealaiskirje nimenomaan sanoo, ettei se »teh­
nyt mitään täydelliseksi" (7:19), on saman auktoriteetin mukaan
»vain tulevan hyvän varjo eikä itse kappalten perikuva" (10:1).
Perikuva on tietenkin Kristus eli jumalan rakkaus, joka Jeesuksen
Kristuksen esiintymisen kautta ja jälkeen on jokaisen ihmissielun
omaksuttavissa uskossa. Jumalan rakkautta ei voida noudattaa
eli matkia niinkuin lakia, se on uskossa elettävä.
Tällä määritelmällään hebrealaiskirje asettaakin vanhan Ja
ja uuden liiton välisen eron silmiinpistävään valaistukseen. Vanha
liitto nojautuu muotoon, uusi henkeen. Vanhassa liitossa täydel­
lisyys on ulkoapäin nähty ihanne, uudessa se on elämää hengen
täydellisyydessä. Kun pyhä ihminen tekee pyhiä ja hyviä tekoja,,
sanovat ne, joiden ajatukset kulkevat vanhan liiton suuntaan:
»noudattakaamme hänen esimerkkiään; tehkäämme yhtä kauniita
ja hyviä tekoja, niin tulemme mekin pyhiksi." Mutta uuden
liiton ihmiset tietävät ja sanovat: »eivät mitkään teot, olivatpa
kuinka hyviä ja pyhiä tahansa, tee meitä pyhiksi; ne joko vie­
rottavat meitä pyhyydestä tai lähentelevät meitä siihen, mutta
ainoa keino tulla pyhäksi on löytää pyhyyden salaisuus omassa
olemuksessamme." Emme koskaan voi tehdä itseämme täydelli­
siksi; voimme ainoastaan tulla siksi siten, että täydellisyyden
elämä meissä puhkeaa. Emme koskaan voi saavuttaa täydelli­
syyttä ajassa; mutta täydellisyyden ikuinen elämä voi uskon kautta
syntyä meissä.
198
TIETÄJÄ
Nro 11
Vanhan liiton ihmiset luulevat, että heidän on opittava ajat­
telemaan määrätyllä tavalla ja määrätyltä asioita (hyveitä, totuuksia),
jotta ihanne ottaisi heissä muodon. Mutta uuden liiton ihmiset
tietävät, että jumalan rakkaus - Kristus — yksin voi kullekin
yksilökohtaisesti määrätä, miten ja mistä hänen on ajateltava.
Järjen ja ajatuksen kautta pyritään jumalan rakkauteen, mutta kun
usko on herännyt, astuu järki rakkauden palvelukseen. Ajatuk­
sellaan ihminen ohjaa kohtaloaan, mutta kohtalonsa herra on
vain se ihminen, jonka uskossa rakkaus ohjaa ajatusta.
Sanoimme edellä, että Jeesus ei tehnyt syntiä, sentähden että
hän oli päässyt perille rakkauden mysterioista. Rakkaus poistaa
synnin. Rakkaus selvittää kärsimyksen salaisuuden.
Mikä on kärsimys? Synnin palkka niinkuin kuolemakin.
Vanhassa liitossa kärsimys seuraa synnin kintereillä.
Synnin
pettämänä ihminen paatuu (3:13), ja hänen paatunut, epäuskoinen
sydämensä saa hänet luopumaan elävästä jumalasta (3: 12), joka sil­
loin vihastuu ja heittää syntisen, kärsimyksen tulipätsiin (3:10, 11,
17, 18). Buddhalaiset nimittävät tätä sarnaa syysuhdetta karman
laiksi ja sanovat, että jokainen paha teko, sana jaf ajatus tuottaa
vastaavan kärsimyksen synnin karmallisena seurauksena.
Kärsi­
mys puolestaan opettaa ihmistä kammomaan ja välttämään syntiä.
Mutta yhtä vaivaloista ja pitkällistä kuin ihmisen on voittaa synti,
yhtä vaikeata hänen on vapautua kärsimyksestä. Lain tiellä van­
hassa liitossa ei täydellisyyttä tässä saavutetakaan.
Rakkauden täyttämänä ihminen sitä vastoin ei tee syntiä.
Hänen »syntinsä ovat anteeksiannetut", sillä hän ei etsi omaansa.
Ja kun hän ei syntiä tee, ei häntä kärsimyskään kohtaa. Rakkaus
vapauttaa hänet kärsimyksestä. Hän ei oman itsensä takia osaa kärsiä.
Kuinka tämä on ymmärrettävä? Eikö Jeesus Kristus kär­
sinyt? Eikö ihminen, jossa Kristus elää, enää tunne kärsimystä?
Mutta Jeesustahan kutsuttiin »surujen mieheksi". Ja kaikki pyhät
ihmiset ovat tavalla tai toisella olleet marttyyrejä. Eivätkö he
kärsineet? Kyllä pyhät kärsivät niinkuin Jeesuskin kärsi. Mutta
he eivät kärsi omien syntiensä tähden. He ottavat toisten synnit
päällensä ja kärsivät heidän kanssaan. Heidän kärsimyksensä on
yhteiskärsimystä (ruotsiksi medlidande).
Heidän tajuntansa elää
jumalan rakkaudessa, ja jumalan rakkaus elää nyt näkyväistenkin
maailmassa.
Rakkauden suuri lunastyö, joka näkyväisessä mailmassa alkoi
Jeesuksesta Kristuksesta, tähtää uudistamaan ja muuttamaan ihmi­
sen ruumiillista olemusta. Kun ihminen luovuttaa järkensä ja
ajatuksensa jumalan rakkaudelle, silloin jumalan rakkaus kirkastaa
ihmisen aivoja, ja ihmisen sydän muuttaa hänen päähänsä. Ihmi­
nen ei enää usko pahaa. Hän näkee hyvän piilevän kaikkialla.
N:o 11
TIETÄJÄ
199
Ja kun ihminen antaa sydämensä jumalan rakkaudelle, silloin
jumalallisen rakkauden viisaus puhdistaa ja täyttää hänen sydä­
mensä, niin että ihminen luulee aivonsa muuttaneen rintaansa.
Hän ei tunne omia suruja, mutta yhtyy toisten ihmisten sydämiin,
kärsii heidän kanssaan, näkee heidän surunsa ja syntinsä ja osaa
heitä lohduttaa.
»Taivasten valtakunta on lähestynyt", sanoi Jeesus. Se oli
todella lähestynyt, valtakunta, jossa jumalan rakkaus on hallitsijana,
sillä ennen se oli saavutettavissa vain hengessä, mutta nyt se
odotti ruumiin kynnyksellä. »Tehkää parannus", käski Jeesus,
»muuttakaa mielenne kokonaan". Mieli oli muutettava, oli hyl­
jättävä vanhat arvot ja mittapuut. Ennen puhuttiin oikeasta ja
väärästä, velasta ja maksusta, rikoksesta, kostosta, rangaistuksesta.
Nyt ei mielessä saa olla muuta kuin rakkautta, iloa, kärsivälli­
syyttä, anteeksiantoa. »Jos joku lyö sinua poskelle, käännä hänelle
toinen."
»Jos joku vie sinulta takin, anna hänelle paitakin."
»Älä vastusta sitä, joka paha on."
Älä anna ruumiisi tehdä
'rakkauden vastaisia tekoja. Älä itse ole toisenlainen kuin ruu­
miisi. Jos ruumiisi tuomitsee, kuinka itse olisit laupias ? Jos
ruumiisi lyö, kuinka itse silloin rakastaisit? Katso rakkauden
kautta on ruumiisi lunastettu.
,
Jeesus Kristus toi rakkauden ruumiin valtakuntaan ja teki
siitä taivaan. Taivaassa ei vuoda veri. Älköön ruumiinkaan veri
vuotako.
Tässä on huomattava ei o vanhan ja uuden liiton välillä.
Vanhassa liitossa saattoi laki ja oikeus vaatia, että ihmiset vuodittavat verta ja tappoivat toinen toisensa esim. sodassa. He
saattoivat tehdä niin hyvässä tarkotuksessa, jopa »rakkaudessa".
Bhagavad Giitaan ylevän runoelman kehys on sotatantereita lai­
nattu, itse herra Krishna on mukana taistelussa ja kehottaa ihmistä
— Ärdshunaa - rohkeasti hyökkäämään vihollisten kimppuun
huolimatta siitä, että viholliset olivat hänen omia sukulaisiaan,
koska kuitenkin ihmisen aatmaa, hänen todellinen itsensä, oli kuo­
lematon eikä mitään kadottanut ruumiin kuulemassa. Niin ylevä
kuin tämä oppi on vanhan liiton valossa, on se uudessa ontto
ja hengetön. Rakkaus asuu nyt ruumiin maailmassa, ruumiskin
on lunastettu, sentähden ei ruumis saa suorittaa vihan töitä.
Tappaminen ei ole rakkautta. Sen alkuperä on vihassa (»kuolema
on synnin palkka"). Sentähden rakkauden täydellisyys vaatii
ruumiillista tappamattomuutta. Kuolema ei ole pelättävä. »Älkää
pelätkö ruumiin tappajaa." Mutta varokaa, ettette itse tartu
miekkaan.
Täydellisyydestä voisi uuden liiton valossa puhua paljon
Pitäisi esittää kaikki, mitä Kristus on sanoissa opettanut, ja kaikki
200
TIETÄJÄ
Nro 11
mitä muuten saatamme ymmärtää hänen olemuksestaan, sillä täy­
dellisyys on Kristus, »kappalten perikuva". Mutta mitä tahansa
puhummekin, emme sillä moiti vanhaa liittoa. Täydellisyys —
Kristus — on aina ollut sama, »sama eilen, sama tänään ja sama
iankaikkisuuksien iankaikkisuuksissa", ja täydellisyyttä saattoi aina
nähdä ja aina tavotella; se vain ei ollut saavutettavissa samalla
tavalla eikä yhtä perinpohjaisesti ennen Kristusta kuin Kristuksen
jälkeen. Ihmisen ylemmät käyttövälineet saattoivat kehittyä kuinka
täydellisiksi tahansa, mutta hänen fyysillinen ruumiinsa jäi taval­
laan kehityksen ulkopuolelle. Itämaiden uskonnoissa huomaammekin usein, että fyysillistä ruumista halveksitaan, että sitä ei aina
edes oteta lukuun, kun ihmisen prinsiippejä luetellaan. Olemmehan
kristinuskonkin aikana nähneet sellaista tendenssiä. Mitä me
tässä puhumme Kristuksesta ja hänen työstään ei olekaan suora­
naisessa tekemisessä eksoteerisen kristinuskon kanssa. Eivät kris­
tilliset kirkot tänäpäinä ole selvillä Jeesuksen Kristuksen elämän
tehtävästä.
»Hedelmästä puu tunnetaan" ja kristinkirkot ovat
pitkin vuosisatoja osottaneet, että heidän puunsa ei vielä ole
Kristus, että he eivät vielä ole Kristuksen hengen läpäisemiä.
Kieltämättä kirkkojen ansio on suuri: ne ovat säilyttäneet kalliin
helmen läpi pimeiden aikojen, aavistamatta itsekään, kuinka kallis
heidän helmensä oli. Monet ihmissielut ovat myös löytäneet
Kristuksen ja ovat siitä ainakin osaksi: kiitolliset kirkolle. Tutkoon
siis kirkkojen osaksi se kiitos ja palkka, minkä ansaitsevat.
Kun hebrealaiskirjeen tavalla sanomme uutta liittoa »parem­
maksi", emme siis tahdo heittää pienintäkään varjoa toisten uskon­
tojen yli. Joka asioita oikein käsittää, hän tietää, että vanha ja
uusi liitto eivät olekaan tekemisissä uskontojen kanssa. Tänä
päivänä on maan päällä lukuisia uskontoja, joista monet ovat
periytyneet kristinuskon edellisiltä ajoilta. Kuuluvatko ne kaikki
vanhaan liittoon? Eivät suinkaan. Ei mikään nyt kuulu vanhaan
liittoon koko ihmiskunta on nyt uudessa liitossa jumalan
kanssa. Merkitseekö tämä taas, että emme enää osaa kulkea
vanhan liiton lain tietä? Ei. Vanha tie on olemassa ja uusi
tie, mutta ne lopulta yhtyvät siten, että jokainen tulee kulkeneeksi
lopulta uutta tietä.
Tie on yksilöllinen asia. Missä uskonnossa tahansa - tai
ilman uskontoa - ihminen saattaa kulkea lain tietä — ja pääsee
sangen pitkälle. Missä uskonnossa tahansa - tai ilman nimi­
tettyä uskontoa - ihminen niinikään saattaa .kulkea uskon tietä
ja edetä pitkälle. Molemmathan etsivät Kristusta »kappalten
perikuvaa", ja molemmat löytävät Jeesuksen Kristuksen, toinen
ennemmin, toinen myöhemmin, koska Jeesus Kristus on logoksen
pcrsonallinen ilmennysmuoto.
Nro 11
TIETÄJÄ
201
»Yksi on teidän mestarinne." Mestareita on monta, monta
on Melkisedekin salaisen veljeskunnan adepteja, mutta kaikki he
Jeesuksen Kristuksen ilmestymisen jälkeen tunnustavat jumalan
rakkauden Kristuksessa korkeimmaksi elämänohjeeksi ja viisauden
syvimmäksi saavutukseksi.
Pekka Ervast
ROOMALAISKIRJEEN 8:s LUKU.
Tutkiessamme vertailevaa uskontotiedettä tulemme yhä sel­
vemmin ja selvemmin huomaamaan eri uskontojen yhteenkuulu­
vaisuuden ja näkemään, että niitten perustotuudet ovat olemuk­
seltaan samoja, joskin eri tavalla ja eri muodossa esitetyt. Tut­
kimusten edistyessä leviää tästä tietoisuus kansan laajoihin kerrok­
siin, edistäen suvaitsevaisuutta ja keskinäistä ymmärtämystä. Kun
kristitty kuulee, että hindulaisilla löytyy m. m. oppi kolminaisuu­
desta ja oppi neitseestä syntyneestä vapahtajasta, niin arvelee hän,
ett’ei tämä perin väärää ole, sillä samat opit ovat myös kristi­
tyillä ja löytyvät Raamatussa. Nämät pari yhteenkuuluvaisuutta
alkavat olla jo tunnettuja. Mutta vähemmän tunnettua lienee se
•seikka, että kristittyjen Raamatussa löytyy myös hindulainen oppi
valmistavasta eli koetuksen tiestä, jolle astuu » opetuslapsi", s. o.
ihminen, joka jouduttaakseen kehitystä »poikkeaa ihmiskunnan
normaalisen kehityksen kulusta". (Kts. P. E. »Valoa kohti", S. 66).
Tämä kristillinen oppi on itselleen kristinopin tunnustajille
tuntematon, koska Raamatussa ei ole tästä selvään sanottu, ja kat­
kismuksessa, jossa muuten löytyvät Raamatun pääkohdat kaikkien
evankelisten kristittyjen opittavana, ei ole tästä ollenkaan sanottu.
Miksi tämä tärkeä pääkappale on jäänyt pois katkismuksesta, se
on helposti ymmärrettävissä. Onhan katkismuksen tekijä Martti
Lutherus julistanut tarpeettomiksi kaikki pyhät miehet. Ja näiden
pyhien miesten joukkoon kuuluvatkin opetuslapset, s. o. ei vain
Kristuksen oppilaat, vaan kaikki hengessä kehittyneet miehet ja
naiset, jotka pyrkivät jouduttamaan ihmiskunnan kehitystä. Oppi
valmistavasta tiestä käsittelee niitä ominaisuuksia, jotka ihmiskun­
nan tulevan kehittäjän tulee itsessään kehittää, ja tämä oppi löy­
tyy Raamatussa paljoa yhtenäisempänä kuin esim. katkismuksen
toinen pääkappale, johon on otettu osia Raamatun eri kirjoista.
Tämä oppi löytyy yhdessä kirjassa, vieläpä yhdessä luvus­
sakin, nimittäin Roomalaiskirjeen 8:nnessa luvussa. Että mainittu
luku koskee juuri opetuslapsen ominaisuuksien kehittämistä, sitä
ei ole nimenomaan sanottu, mutta siihen viittaavat sanat saman
202
TIETÄJÄ
Nro 11
luvun 23 värsyssä: »Me, joilla on hengen esikoislahja*. Itse
asiassa optuslapset, jouduttaen kehitystään, s. o. kohoamistaan
aineesta henkeen, poikkeamalla ihmiskunnan normaalisen kehityk­
sen kulusta, astuvatkin esikoisina hengen maailmaan. Sitten on
sanottu 17 värsyssä: »Olemme Kristuksen kanssaperillisiä, yh­
dessä hänen kanssaan kärsimme, jotta yhdessä kirkastuisimmekin"*
Tämä viittaa siihen, että opetuslapset, ponnistusten ja kärsimysten
kautta käytyään valmistavan sekä varsinaisen tien ja tultuaan mes­
tareiksi, tulevat olemaan samassa asemassa muuhun ihmiskuntaan
nähden kuin Kristuskin, s. o. tulevat selvittämään ihmiskunnalle
uusia totuuksia ia kirkastamaan uskontoa.
Värsyt, jotka esittävät opetuslapsen ominaisuuksia, eivät kulje
samassa järjestyksessä kuin hindulaisten ominaisuuksien nimityk­
set, mutta huomattava on, että ominaisuuksien kehitys ei tapah­
dukaan määrätyssä järjestyksessä. Tästä lausuu Annie Besant kirjasaan »Opetuslapsen T ie* seuraavasti:
»Koetuksen tiellä löytyy myös asteita, mutta ne eivät ole
niin selvään huomattavissa; oikeastaan ne käydään samanaikaisesti
eivätkä seuraa toinen toisensa jälkeen. Koetuksen tielle astuneelta
ei vaadita täydellisyyttä. Hän koettelee vasta voimiaan. Riittä­
vää on, että hänen aikeensa olisivat puhtaita ja ponnistuksensa
kestäviä, ett'ei hän muuttaisi päätöksiään eikä kadottaisi näkyvis­
tään päämäärää. Alussa on tästäkin kylliksi*.
Siirtyessämme lähemmin tarkastelemaan sanottuja ominai­
suuksia huomaamme seuraavaa.
Ensimäinen ominaisuus on viveka, kyky erottaa todellinen
epätodellisesta. Tämän lausuu apostoli Paavali Roomalaiskirjeensä
8 luvun 6 värsyssä seuraavasti: »Lihan mieli on kuolemaa, mutta
hengen mieli on elämää ja rauhaa". Siis, on erotettava ne asiat,
jotka kuuluvat lihaan s. o. aineeseen ja tuottaen kuoleman ovat
epätodellisia, niistä asioista, jotka kuuluvat henkeen ja tuottaen
elämän sekä rauhan ovat todellisia.
Toinen ominaisuus: vairagya, välinpitämättömyys epätodelli­
sesta. 12 värsy: »Niin siis, veljet, olemme velassa, mutta emme
lihalle, lihan mukaan elämään". Siis, kun ihminen tulee tunte­
maan sen, mitkä asiat kuuluvat lihaan ja tuottavat kuoleman,
niin hän ei enää välitä lihan elämästä, joka onkin kuolemaan
päättyvä
Kun ihminen tuntee epätodellisen, niin ei hän enää
välitä siitä. Tähän suuntaan viittaakin Paavali: lihan mieli on
kuolemaa, ja siksi emme lihasta välitä.
Kolmanteen ominaisuuteen kuuluu shatsampatti, kuusi hy­
vettä, joista ensimäinen on shatna, ajatuksen hallitseminen. Tämä
on lausuttu 5 värsyssä: »Ne, jotka elävät Hengen mukaan mie­
livät sitä, mikä on Hengen om aa*. Vanhassa käännöksessä on
N:© 11
TIETÄJÄ
203
sanottu: «ajattelevat hengellisiä". Koska aineellinen elämä kirjavine ja lukemattomine aiheineen pyrkii sekaannuttamaan henki­
syyteen suuntautuvaa ajatusta, täytyy ajatuksen todellakin olla
hillitty.
Toinen hyve dama, käytöksen hillitseminen. 4 värsy: »Emme
vaella lihan mukaan, vaan Hengen". Vaellukseen kuuluu ym­
märrettävästi myös käytös, ja koska aineellinen elämä kirjaville ja
lukemattomine harhakuvineen pyrkii eksyttämään vaeltajaa oike­
alta tieltä, niin todellakin täytyy käytöksen olla hillitty.
Kolmas hyve: uparati, suvaitsevaisuus ja kärsivällisyys. S u ­
vaitsevaisuus on lausuttu 22 värsyssä ja selviää parhaiten vanhan
käännöksen mukaan: «Me tiedämme, että jokainen luontokappale
huokaa ja ahdistetaan aina tähän asti meidän kanssamme". Tie­
toisuus siitä, että alemmat olennot tuntevat tuskaa ja kärsimystä
samoin kuin ihminenkin, on omiansa herättämään myötätuntoisuutta, joka johtaa suvaitsevaisuuteen. Ja koska on suvaittava
eläintä, niin paljoa enemmän on suvaittava ihmistä, vaikka hänen
tekonsa näyttäisivätkin eläimellisiltä ja vaikka hänen katsantokan­
tansa olisivatkin alempaa laatua. — Kärsivällisyys on lausuttu 25
värsyssä: «odotamme sitä kärsivällisyydellä". Tämä yhteenkuu­
luvaisuus on selvä selittämättä.
Neljäs hyve: titiksha, kestävyys. 18 värsy: «Tämän nykyi­
sen ajan kärsimykset eivät ole verrattavat siihen kirkkauteen, joka
on ilmestyvä meihin". Tietoisuus siitä, että kärsimysten jälkeen
seuraa olotila, joka on niin korkea, että se sanojen puutteessa on
verrattu kirkkauteen, on omiansa antamaan kestävyyttä nykyisyy­
den tukalissa vaiheissa. Tahdotaan sanoa: olkaa kestäviä, niin
joudutte kirkkauteen.
Viides hyve: shraddha, usko, luottamus. 31 värsy: «Jos Ju ­
mala on puolellamme kuka voi olla meitä vastaan". Tämä usko
korkeampaan johtoon, luottamus Jumalaan on omiansa antamaan
luottamusta voittoon ja päämäärän saavuttamiseen.
Kuudes hyve: samadhana , mielen tyyneys ja tasapaino. 35
värsy: «Kuka voi meidät erottaa Kristuksen rakkaudesta? T us­
kako, vai ahdistus, vai vaino?" Ei mikään voi erottaa opetuslasta
Kristuksen rakkaudesta. Vainon aikana on hänen mielensä tyyni,
eikä ahdistus voi horjuttaa hänen mielensä tasapainoa.
Neljäs ominaisuus: tnumuksha, pelastuksen kaipuu. 23 värsy:
«Huokaamme odottaen ruumiimme lunastusta". Tämä kaipaava
huokaus on selvään sanottu. Ruumiin lunastus merkitsee taas
sitä, että opetuslapselle lähestyy se aika, jolloin hänen ei ole enää
pakollista astua fyysilliseen ruumiiseen, vaan hän voi toimia ih­
miskunnan hyväksi täydellisemmissä käyttövälineissä, tullen, kuten
204
TIETÄJÄ
Nro 11
29 värsyssä on viitattu: «veljien joukkoon". Tämä veljien joukko
on Valkoinen Veljeskunta.
Verrattuamme täten Roomalaiskirjeen 8 lukua hindulaisten
oppiin opetuslapsen valmistavasta tiestä, olemme huomanneet
kummassakin saman sisällön. Jos ottaisimme jonkun muun opin
ja hakisimme sille Raamatusta vastaavaisuutta, niin aivan varmaan
löytäisimme sen. Jälleensyntyminen, karma, kaikki ne löytyvät
siellä, me vain emme osaa hakea. Silloin tulevat «pakanat'1*
opettavat meille Raamattua ja näyttävät, että uskonto on yksi.
A. K
□□ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □
□
VELJEYS JA TEOSOFINEN TYÖ SUOMESSA.
Kaikki uskonnot ovat opettaneet rakkautta, veljeyttä, sopu­
sointua. Ihmiset eivät ole sitä ymmärtäneet, vaan ovat vetäneet
veljeyden ja sopusoinnun lipun itsekkäisyytensä lokaviemäreihin.
Ja koska veljeys ja sopusointu on onnellisemman ajan saapumisen
ehto, on T. S. ottanut sen asian aivan ensimäiseksi työohjelmaansa.
Ohjelmamme tässä asiassa on: «Muodostaa yleisen veljeyden ydin,
katsomatta rotuun, uskontunnustukseen, sukupuoleen, yhteiskuntaasemaan tai väriin."
Koetamme nyt lyhyesti pohtia ensimäistä kohtaa sellaisena
kuin se käytännöllisessä elämässä vastaamme tulee. Kuinka tulisin
veljelliseen sopusointuun rotujen ja kansojen kanssa?
Kansojen elämä ja merkitys on tietenkin meille paljon syvempi
ja hämäräperäisempi kuin yksityinen elämämme, niin että me
siinä pikemmin joudumme yleisen mielipiteen painostuksen alai­
siksi, joka tavallisesti vastaa kunkin kansan omia alempia vaati­
muksia.
Lähtökohdaksi voimme ottaa sen, että kaikki kansat, olkoot
millä kehitysasteella tahansa, kuuluvat yhteen jumalalliseen kehi­
tyssuunnitelmaan. Ne vain edustavat eri puolia kokonaisuudessa,
Siitä johtuu, että jokaisella kansalla on oma erikoistehtävänsä.
Suuret Vihityt ehkä tiennevät mikä tehtävä lähinnä kullekin kan­
salle kuuluu. Kansat itse eivät useinkaan tunne omaa tehtäväänsä.
Ne vain joko yrittävät matkia toisia kansoja, tai elävät sattuman
varassa.
Kuitenkin kansojen tarkotuksenä on, että ne löytäisivät oman
itsensä, ydintehtävänsä, ja oppisivat sitä toteuttamaan.
Jokohan me, Suomen kansa, olisimme löytäneet itsemme*
tehtävämme? Ehkä osittain, ehkä se on meille ainakin kajastanut.
N:o 11
TIETÄJÄ
205
Se tieto on ollut syvällä itse kansan sydämessä. Lönnrot toi sen
kuvannollisella tavalla Kalevalassa julkisuuteen. Se oli taas hänen
yksilöllinen uhrinsa, osuutensa Suomen kansalaisena. Kalevala
jo paljaalla olemuksellaan laskee perustuksen kansalliselle tehtä­
vällemme. Siinä on pääsankarina Väinämöinen, tietäjä iänikuinen.
Sanan voima, luomisen mahti, sävelten tenho, ne seppelöivät
Kalevalaa ja sen pääsankareita.
Niin ei ole kaikkien kansojen eepoksissa, pyhissä kirjoissa.
Niissä kaikuu ylinnä verisen kalvan heiluttajain sankarius. Niin
on esim. Odysseissa. Ja muistakaamme kauhean julmaa ja veristä,
suorastaan kostonhaluista juutalaisten käsitystä Jehovasta.
Tätä
juutalaisten käsitystä kansallisjumalastaan ei mitenkään pidä sekottaa Raamatun alussa esiintyvään Luojaan, joka sanansa voimalla
maailmoja luo, eikä liioin Jeesuksen esittämään Isään, josta evan­
keliumi sanoo: «Sillä hän antaa aurinkonsa nousta niin pahoille
kuin hyvillekin, ja antaa sataa niin vanhurskaille kuin väärillekin".
Tähän samaan Kalevalan suuntaan puhuu oma tietäjäprofeetrtamme ja salatieteillämme, hän, joka on alkanut opettaa Suomen
kansallishaltiasta, siitä deevasta, enkeliolennosta, joka johtaa Suo­
men kansaa, joka inspiroi sen henkisiä suurmiehiä.
Tästä johtuu, että meidän pohjimmainen kansallinen ihan­
teemme ja tehtävämme on aseetonta laatua, on työtä siveellisillä
ja henkisillä voimilla. Ja mikäli me aseellisiin hommiin sekaan­
numme, sikäli me joudumme ristiriitaan oman kansallisen tehtä­
vämme kanssa. Silloin meidän kansallishenkemme aivankuin kät­
keytyy, meidän kansallinen tehtävämme siirtyy tulevaisuuteen.
Sentähden, joskin suuret kansat vielä urheilevat sodan veri­
sillä kentillä, emme me voi siinä varsinaista osaamme suorittaa.
Tästä myöskin johtuu, ettei meidän teosofinen työmme Suo­
messa saata olla vain pelkkää teosofisten perustotuuksien toitot­
tamista, ei vain suurten teosofisten tietäjäin kaavamaista jäljentelemistä. Jos me tahdomme kunnioittaa teosofiaa, jumalallista vii­
sautta, ja sen personallisia edustajia, esim. H. P. Blavatskya,
Annie Besantia, y. m. emme me kunnioita heitä sillä, että me
todistelemme silmämme sokeiksi heihin, emme palvele ja auta
heitä sillä, että julistamme heidät erehtymättömiksi oikeaoppisiksi
ja koettaisimme tukahuttaa jokaisen vesan, joka alkaisi seurassamme
säteillä omalla yksilöllisellä värillään, valaista omalla erikoisvalollaan. Ei, silloin tekisimme aivan vastoin Mestareiden toivomusta.
Sillä varmaan he iloitsisivat, jos seurassa olisi hyvin paljon suuria
salatieteilijöitä, paljon viisaita ja voimakkaita sieluja, jotka osaisivat
rakastaa ja työtä tehdä. Ellemme tätä ymmärrä, silloin me pian
tekisimme Vihityistä opettajistamme epäjumalia, joiden rinnalla
emme sallisi muita jumalia, aivankuin konsanaan ahdasmieliset
206
TIETÄJÄ
Nro II
juutalaiset. Me toivoisimme ne maahamme kuolleina, elottomina
kuvapatsaina, joiden juurella pokkuroisimme, joiden arvoa var­
tioisimme.
Ei niin, vaan jos me todella tahdomme kunnioittaa T. Sraa
ja sen perustajia, H. P. Brtä ja H. S. Oria, sen nykyisiä johtajia
ja opettajia Annie Besantia ja C.W . Leadbeateria, täytyy meidän
toimia aivan toisella tavalla. Emme me asetu heitä vartioimaan,
vaan me ryhdymme työhön niinkuin he.
Teosofinen viisaus on pohjimmaltaan ja pääpiirteiltään samaa,
mutta se tarjoutuu jokaiselle yksilölle ja kansalle siinä muodossa,
siinä henkisessä asteessa ja värissä, kuin jokainen yksilö ja kansa
tarvitsee om assa, erikoistehtävässään. Me Suomen teosofit olemme
etupäässä Suomen kansaa varten. Ja osataksemme täyttää tehtä­
vämme, täytyy meidän päästä perille kansamme tehtävästä. Ja
ellemme jokainen yksilönä kykene sitä löytämään oman sielumme
välityksellä, niin käyttäkäämme apunamme toisten tutkijain tutki­
muksia. Mainitsin jo Kalevalan osottaman pohjan ja P. Ern e si­
tykset Suomen kansallishaltiasta. Miks'emme käyttäisi niitä apu­
namme? Jo työnjakokin sitä edellyttää. Sillä kaikkihan on yhtä
Kristuksessa, jossa yksi profeteeraa, toinen puhuu kielillä j. n. e.,
niinkuin viisas Paavali opettaa.
Kun me näin alistumme ja tutkien löydämme kansamme
tehtävän, silloin meidän on helpompi löytää oma yksilöllinen teh­
tävämme, oma paikkamme. Ja jos me olemme oppineet jousta­
vuuden läksyn, silloin me osaamme olla uutteria ja uskollisia
omalla paikallamme, omassa tehtävässämme. Silloin me voimme
sulattaa teosofista viisautta itseemme ja tarjota sitä kansallemme
sen tarpeiden mukaan. Meidän täytyy oman sielumme ja työmme
kautta pukea teosofinen viisaus Suomen kansallispukuun.
Ei
riitä, että me matkimme suuria teosofisia puhujia ja kirjailijoita.
Ei, meidän täytyy oman sielumme sulatusuunissa yhdistää juma­
lallinen viisaus ja kansamme hätä ja tarve. Meidän täytyy osata
puhujalavoilta niin kaiuttaa teosofista viisautta, että se ääni panee
Suomen kansan sielussa sen kanteleen kielet väräjämään. Samoin
kirjallisuus. Ei riitä, jos tahdomme täyttää velvollisuutemme ja
tehtävämme itsenäisenä kansana, että me tuomme vierailta mailta
teosofista kirjallisuutta ja tyrkytämme sitä Suomen kansan käteen.
Ne ovat kyllä hyviä, mainioita, mutta kun ne eivät ole sen oman
kansallishengen tuotetta, eivät sen maaperässä kasvultaan koeteltuja,
ei se niitä ymmärrä, ei se niihin luota, ei se jaksa niitä sellaise­
naan omaksua. Se omaksuminen täytyy tapahtua yksilöiden kautta.
Heitä varten on alkuperäinen, yleismaailmallinen teosofinen kirjal­
lisuus. He sitä ymmärtävät, ja heille on elämänkysymys sitä
ymmärtää. Sillä sen kautta he pääsevät yhteytyteen elämänveden
N:o 11
TIETÄJÄ
207
virtojen, jumalallisen viisauden kanssa. He, nuo ensimäiset yleis­
maailmallisen teosofian omaksujat, ovat silloin kuin ensimäiset
oksat, jotka ympätään Suomen maaperään. Ja heidän kautta se
juurtuu ja kotiutpu Suomeen.
Jos me tässä tehtävässämme onnistumme, silloin me tulemme
täyttäneeksi teosofisen tehtävämme Suomen kansaa ja T. S:aa
kohtaan. Silloin me ehkä voisimme luoda oman suomalaisen
teosofisen kirjallisuuden, jossa teosofinen viisaus koskettaisi kan­
samme sielun puhtaitnpiin kieliin. Ja silloin me kansana voisimme
luoda oman kansallisen sivistyksen, jossa kalevalainen ja suuri
itämainen viisaus löisivät kättä toisilleen. Se olisi sen kansallinen
nousu ja sen henkisemmän elämän ehto.
Jos lopuksi vertaisimme kansaamme ihmisyksilöön, silloin
voisimme sanoa: kalevalainen viisautemme edustaisi jossain mää­
rin ihmisen ylemmän minän viisautta, kun taas teosofia edustaisi
Mestarien jumalallista viisautta.
Jos me kaikkeen tähän pystyisimme, joka kyllä lienee meidän
karmallinen tehtävämme ja etuoikeutemme, silloin me olisimme
tuoneet teosofisen viisauden ja T. S:n opettajat ja johtajat elävinä
Suomeen. Me olisimme pukeneet ne Suomen rajalla Suomen
kansallispukuun ja sanoneet: terve, opettajamme, johtajamme ja
kuningataremme!
/.,/? . M.
□ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □
KATSAUS SYNTYMÄNTAKAISEEN ELÄMÄÄNI.
Jokaisella meistä on sellainen menneisyys, mutta harva us­
kaltaa sitä edellyttääkään, koska kristillinen kirkko on kadottanut
tiedonavaimet, koettaen nyt uskotella, että niitä ei ole ollutkaan.
«Jos meiliä ainoastaan tässä elämässä on toivo, niin me
olemme vihelijäisimmät kaikista luoduista", sanoo Paavali. Hän
tahtoo sanoa, että ihminen, joka pitkälle heränneen minuutensa
voimalla eroaa muista eläimistä, on kovin onneton olento, jos ei
hänen katseensa voi ulottua hänen nykyistä sielullisfyysillistä elä­
määnsä kauemmaksi taakse- ja eteenpäin. Pettyneet toiveet syn­
nyttävät ihmisrinnassa niitten toteutumiskaipuun. Mutta milloin
ne toteutuisivat, kun kuolema katkasee «elämänlangan", jos ei ih­
minen uskalla edellyttää saavansa vielä palata kuoleman valta­
kunnasta maanpäälliseen elämään?
Suoraan tunnustaakseni on minusta toisinaan tuntunut fyysillinen kuolema hyvin toivottavalta tänä surkeana aikana, jona ei
208
TIETÄJÄ
N:o 11
tahdo saada välttämättömintäkään kiinteän ruumiin ravintoa. Toi­
sinaan tuikkii minulle taas se toivontähti, että sota voisi pian lop­
pua, ja että taas saisi leipää syödäkseen.
Siltä varalta, että minäkin siirtyisin pois fyysilliseltä tasolta
tämän maailmansodan yhä jatkuessa, olen kirjottanut elämäkertani
toisen osan. Sen loppupuolella olen luonut katsauksen oman vii­
meisen fyysillisen syntymäni takaiseen menneisyyteen.
Mutta koska asia on kovin elävänä nykyään tajunnassani,
päätin kertoa sen Tietäjän lukijakunnalle ennen elämäkertani toi­
sen osan ilmestymistä. Vähät siitä, uskotaanko vai ollaanko us­
komatta niitä tietoja, joita minulla on viime syntymäni takaisesta
menneisyydestä. Pääasia on, että minä itse olen elävästi vakuu­
tettu niitten pätevyydestä.
Ei jokaiselle nykyään elävälle ihmiselle riittäisi mitään n. s.
historiallista henkilöä edelliseksi lihaantumiseksi.
Mutta minun
osalleni tulee sellainen. Olen edellisessä lihaantumuksessani ollut
verrattain ylhäinen henkilö, roomalainen patrici, senaattori ja sa­
malla abstraktinen filosofi. Kohtalon tasottava laki on tällä ker­
ralla määrännyt minun syntymään Suomessa köyhistä vanhemmista
ja kehittäytymään «suuren yleisön" tuntemattomaksi, »nimettö­
mäksi" kirjailijaksi.
Voisin aivan hyvin pukea edellisen elämäni vaiheet romaaninmuotoon ja näyttää olleeni tärkeä henkilö kuninkaan hovissa sekä
koko hänen valtakuntansa virkamiesten ylin määrääjä ja johtaja,
kunnes kohtalo vei minut vankilan kolkkoon komeroon odotta­
maan - mestauspölkylle käskyä. Mutta koska en pidä romaa­
neista, vaikka kohtalon pakottamana olen suomentanut vähintäin
10,000 sivua romaanikirjallisuutta, kerron lukijalle todellisuuden.
Lokakuun loppupuolella 526 j. Kr. oli Pavian vankilan pi­
halla Italiassa mestauspölkky, jonka ympärillä seisoi sotamiehiä.
Nämä kuiskailivat toisilleen.
Hetkisen kuluttua avattiin erään
vankikopin ovi, josta keski-ikäinen mutta jo harmaatukkainen mies
astui ulos.
»Philosophia optima consolatrix (filosofia on paras lohduttajatar)", jupisi vanki pholiääneensä, katsellen ympärilleen, ikään­
kuin mestauspölkkyä etsien.
Eräs päällikkö viittasi kädellään määrättyyn suuntaan. Vanki
astui siihen ja laskeutui sanaakaan lausumatta mestauspöikyn ää­
reen polvilleen, pannen sille kaulansa. Pyöveli astui esiin, ja teko
oli suoritettu. Muutamat orjat laahasivat päättömän ruumiin vä­
hän matkan päässä olevaan kuoppaan. Pään kantoi eräs sotamies
sinne vasta päällikön käskystä.
Kuka oli mestattu? Hän oli senaattori ja »magister officiorum " Anicius Manlius Torquatus Severinus Boetius.
N:o 11
TIETÄJÄ
209
Kun minä ollessani Turun suomalaisen lyseon neljännellä
luokalla 1884 ensi kerran luin historian oppikirjasta Boetiuksen
nimen ja hänen surullisen kohtalonsa, valtasi minut sanoin ku­
vaamaton tuska. Vaikka ei mestausta ollut mitenkään draamatisoitu — se mainittiin ikäänkuin ohimennen — vietin senjälkeen
monta unetonta yötä. Minua vaivasi se tunne, että minä juuri
olin kuollut Boetiuksen persoonassa. Koetin ottaa järkeni avuksi
ja sillä lohduttautua.
Olinhan minä siihen asti lukenut hyvin
väritettyjäkin mestauskertomuksia, eivätkä ne olleet tehneet mi­
nuun sellaista vaikutusta.
Vuosien kuluessa koetin unohtaa Boetiuksen.
Kun sitten
vuonna 1900 sain painetusta sanasta lukea, että rnoni muukin ih­
minen piti jälleensyntymisen tosiasiana, tuli kohta Boetiuksen nimi
huulilleni. Sisäinen ääni sanoi minulle: »Sinä olet entinen Boetius."
Siitä asti olen ollut varma tämän edellisestä persoonallisuu­
destani.
Kun 1916 sain käsiini Boetiuksen P^vian vankilassa kirjottaman Consölatio Philosophiae-izokstn saksannoksen — valitan,
että en ole saanut alkuperäistä latinankielistä teosta - ja aloin
sitä lukea, hämmästyin. Kirja tuntui olevan - minun kirjottamani. Se oli minulle aivan tuttu, vaikka en siihen asti ollut sitä
nähnyt. »Tämähän on aivan samallaista 'sanansaivartelua', josta
muutamat teosofiset aatetoverini minua moittivat", sanoin it­
sekseni.
Enpä totisesti olekaan muuttanut tapojani ollessani kuoleman
valtakunnassa lokak. 23 p.stä 526 helmik. 28 p:ään 1865 eli
1338 vuotta, 4 kuukautta ja 5 päivää. Yhtä vähän ovat tähän
aikaan lisätyt 53 täyttä vuotta, mitkä> nyt olen elänyt, vaikuttaneet
siinä suhteessa.
Severinus Boetius tuomittiin kuolemaan valtiopetoksesta syy­
tettynä. Häntä ei edes kuulusteltu vaan mestattiin ihan mieli­
valtaisesti. Goottilaiset hovimiehet Konigast ja Triggvilla vihasi­
vat häntä, koska hän nuhteli heitä julmuudesta. Boetiuksen väi­
tettiin vehkeilleen byzantilaisen hovin eduksi. Kuitenkin näkyy
Consolatio Philosophiae-kirjasta, että hän oli ihan syytön. Kieltä­
mättä oli hän puhdasverinen roomalainen patriotti ja näki surukseen, miten »barbarit" — joita länsigoottilaiset silloin olivat —
halveksivat roomalaisten sivistystä ja kieltäkin.
Italiaa hallitsi siihen aikaan länsigoottilainen kuningas Theodorik »suuri".
Boetius oli saanut tämän täyden luottamuksen
Kuningas Theodorik nimitti filosofi Boetiuksen, tämän arvon täy­
sin tunnustaen, valtion korkeimpaan virkaan, jonka hoitajan titteli
oli »magister officiorum", s. o. virkatoimienjohtaja eli -valvoja2
210
TIETÄJÄ
N:o 11
Koska Boetiuksella oli se »vika", että hän oli mahdollisimmassa
määrässä ulospäin rehellinen, joutui hän pahoihin konflikteihin
juuri goottilaisten ylimysten kanssa. Näitä oli paljon valtion vi­
roissa ja erittäinkin hovissa.
Boetius on kirjottanut useita kirjoja ja kääntänyt kreikasta
latinaksi vanhojen kreikkalaisten filosofien, etenkin Aristoteleeksen
teoksia. Keskiaikana luettiinkin hänen kirjojaan runsaasti erittäin­
kin siitä syystä, että ihan väärä huhu tiesi kertoa hänet julistetun
pyhimykseksi.
Joku voi väittää Boetiuksen taantuneen nykyisessä lihaantumuksessaan, edellyttäen, että minä nyt edustan häntä. Olkoon
menneeksi. Karma on tasottaja. Boetius oli abstraktisena filo­
sofina sopimaton valtion virkoihin. Niin suoraluontoinen mies
ei voinut niissä ajan pitkään menestyä. Sentähden tekikin karma
hänestä seuraavassa lihaantumuksessaan vähäpätöisen ja tuntemat­
toman kirjailijan. Yhdessä suhteessa on entinen Boetius kuiten­
kin edistynyt. Minä olen, itse sanoakseni, häntä etevämpi aatteit­
ten analysoimisessa.
Esim. Consolatio Philosophiae-teoksessa ei
esiinny mitään aatteitten analysia vaan loogillisia johtopäätelmiä.
Boetius on siis edistynyt puhtaasti abstraktisen filosofian
alalla, mikä hänelle kuuluikin, mutta mitä niin monet jokapäiväi­
set asiat sumensivat.
Minulla ja entisellä Boetiuksella on monta sielullishenkistä
yhtymäkohtaa, joista yksi on juuri suorasanaisuus ja ulospäinen
rehellisyys. Juuri tästä ominaisuudesta kärsin minä enimmin, ol­
len siinä suhteessa roomalaisen edeltäjäni täysin oikeutettu peril­
linen.
Latinaa ja kreikkaa olen lukenut ja luen edelleen jonkin­
moisen koti-ikäväntunteen läpäsemänä. Tämä tunneasia todistaa
latinan olleen edellisessä ja kreikan sitä edellisessä lihaantumuksessani äidinkielenäni.
Vielä on monta muuta synnynnäistä tunneasia, jotka minun
vakaumukseni mukaan todistavat minut Severinus Boetiuksen ny­
kyiseksi lihaantumaksi. Kaikessa tapauksessa olen jo vuosia sit­
ten ollut asiasta ainakin yhtä varma kuin että olen joskus synty­
nyt nykyiseen fyysilliseen elämään.
Entinen mestauttajani Theodorik »suuri" oli vielä vastikään
myös Suomessa lihaantuneena. Hän joutui väkivaltaisen kuole­
man uhriksi muutama kuukausi sitten. Kenties ei Theodorik ka­
tunut vilpittömästi tekoaan, koska nemesis kohteli häntä tässä 11haantumuksessa samalla tavalla, millä hän oli minua kohdellut
edellisessä lihaantumuksessani.
Vasta seuraavassa lihaantumuksessa kohtelevat entinen murhaaja ja murhattu täysinä veljinä toi­
siaan.
Aate.
N:o 11
TIETÄJÄ
211
HYVÄ MIES.
Muuan unikuva.
En tiedä, nukuinko vai olinko vain tuollaisessa hervottomassa
tilassa, jolloin ruumis aivan kuin lamaantuneena sallii sielulle hiu­
kan vapaamman toimialan, mutta sen vain tiedän, että näin
niin kauniin kuvan, tutustuin niin hyvään mieheen, etten koskaan
ennen vertaa ollut nähnyt enkä koskaan ennen en ihmisissä enkä
uneksuen moiseen ollut tutustunut.
Oli kolea iltapäivä, aika, jolloin päivä luovuttaa askareisen
vaippansa illan lepokaavulle, aika, jolloin maamies irroittaa kä­
tensä auran kahvasta, saattaa juhtansa laidunmaille ja itse val­
mistautuu iltarualle.
Niinpä minäkin päivän toimista hiukan uupuneena heittäy­
dyin täysissä pukineissa hotellihuoneeni vuoteelle ja annoin aja­
tusteni vapaina liitää kunne tahtoivat, määräämättä niille suuntaa
tai tarkotusta.
Sanoin sielulleni: ole vapaa.
Niin maatessani: ajatellen ja ei ajatellen, minusta rupesi
tuntumaan kuin olemukseni olisi saanut aivan toisen muodon,
ruumiini siirretty kauas, kauas, en tajunnut minne, kunnes...
Olimme koko edellisen päivän yhtämittaa ratsastaneet kovin
vaikeaa tietä: vuoria ylös ja ales, virtojen poikki ja tuuheiden
pensastojen lomitse, niin että nyt koko leirimme nukkui sikeässä
unessa luovuttaen rauhansa valppaiden yövartijoiden haltuun.
Tunsin kuinka viileä yötuuli siipaisi kasvojani ja kumma
kosteus värisytti ruumistani ajaen siten leppeän unettaren luotani
ja palauttaen sieluni ilmojen vaellustieltä.
Aukaisin silmäni ja näin indialaisen palveluspoikani kohen­
tavan jo sammuvaa telttitulta sekä kangasoven olevan hiukan
raollaan, josta näkyi tumma tähtien kirjailema yötaivas. Aikoessani juuri kietoutua paremmin vaippaani poika lähestyi vuodettani
ja tehden tavanmukaisen itämaisen kumarruksensa sanoi:
- Oi isäntäni, älkää pahastuko, jos häiritsen teitä keskiyön
myöhäisellä hetkellä, mutta tuolia on muuan mies, joka haluaisi
teitä puhutella.
- Nytkö? Yön synkimpänä hetkenä? Eikö hän voi odot­
taa yövartijan nuotion ääressä aamuun? Tulkoon luokseni päi­
vän tultua.
- Ei herra, ei! Kuulkaa häntä, kuulkaa häntä heti, viipy­
mättä! Hän on vanha mies, viisas mies, joka ei turhaan teidän
yörauhaanne häiritse?
- pyysi poika ja heittäytyen vuoteeni
212
TIETÄJÄ
N:o II
ääreen suuteli kiihkeästi vaippani laskoksia. En vastustanut po­
jan pyyntöä, en voinut olla täyttämättä hänen kirkkain silmiensä
anovaa toivoa.
Ripeästi, mutta kuulumattoman kevyillä askelillaan kiisi kän
ovelle, veti syrjään kangassulun ja syvään kumartaen mustaan
yöhön kuulin hänen sanovan:
- Herrani suostuu puhuttelemaan teitä, isä!
Kuulin askeleet — kahdetkin. Toiset tunsin yövartijamme
varmoiksi itsetietoisiksi, toiset olivat vieraat, niin kevyet, kevyem­
mät kuin pojan. - Ja kuinka tuo poika sanoikaan: »vanha mies,
viisas m ies".
Askeleet saapuivat lähemmä, lähemmä ja pian kuin tummasta
yöstä sukeltain ilmestyi ovelleni kookas, vallan valkeaan vaippaan
vaatetettu vanha mies. Hänen pitkä aallonvaahtoinen partansa
valahti leveälle rinnalle, hänen tuuheat hiuksensa lähtien tuosta
korkean otsan hiusrajasta vaipuivat voimakkaille hartioille aivan
kuin sulautuen vaipan puhtauteen. Ja nuo tummat tuuheiden
valkeiden kulmakarvojen kaartamat silmät tähystivät niin vaativina.
Tuon valkean olion takana erottautui yövartijan tumma
haamu ja sitäkin vielä tummempi taivas.
Kuin pakosta nousin ja tervehdin vierasta tavalla, jolla itä­
mailla viisasta miestä tervehditään: kumarsin viidesti maahan asti
ja sitten suutelin miehen vaipan lievettä sekä palaten paikalleni
viittasin häntä valitsemaan itselleen istuinpaikan teltin pienissä
tiloissa.
Joku kumma hymy lievensi vanhuksen jäykkiä kasvoja tunnustaessani hänelle viisaan miehen arvon ja viittaustani noudattaen
istuutui hän matalalle arkulle tulen toiselle puolen.
Olimme ääneti kaikki: vanhus, poika lattialla vuoteeni jalak­
sissa ja yövartija, nojaten pitkään pyssyynsä, ovella, jonka suluksi
viiman tähden oli laskenut vaatteen alas, sekä minä.
Vihdoin tarpeellisen tovin kuluttua katkasin äänettömyyden:
— Mikä on sinut pakottanut, vanha mies, tänä myöhäisenä
hetkenä saattamaan jo vanhuuden heikontaman ruumiisi yö vii­
malle alttiiksi ja ohjannut askeleesi halvan telttani kynnyksen yli?
Vieras kuin havahtui' ajatuksistaan, loi tummat silmänsä puo­
leeni ja lempeällä, pelkkää rohkeutta ja sopusuhtaa sointuvalla
äänellä, jossa ei vähääkään tuntenut vanhuuden särkymää, vastasi:
— Tulin luoksesi.
Painaen käden rinnalleni kumarsin.
- Tulin luoksesi tapaamaan sinua, nuori mies, jonka koti on
kaukana vuorten ja merien takana, jolla ei ole täällä muuta suo­
jaa eikä apua kuin minkä järkesi sanoo ja palvelijaisi voimat
suovat. Tulin sinua varottamaan ja neuvomaan.
Nro 11
TIETÄJÄ
- Puhu! Kuulen.
- Odotin sinua. Tiesin sinun tulevan. Odotin sinua kärsimättömästi neljä päivää, yhtä kauan kuin nuo toisetkin, jotka
tahtovat sinulle pahaa. Tiedän mistä tulet ja minne menet: tulet
sisä-Intiasta ja haluat rajan yli ja sitten edelleen kaukaiseen ko­
tiisi. Tuonne kauas, jossa en ole koskaan ollut, mutta kuitenkin
tiedän millaista siellä on. Olen sen nähnyt. Olen nähnyt val­
keat kesäyönne, jolloin hyvettäret kehräävät kultaverkkoansa kan­
sanne suojelukseksi pitkien pimeiden talvi-iltojen varalle, jol­
loin vain taivaan tuli välkkyen Pohjaa vasten rauhottaa teitä:
ei Luonto ole hyljännyt, vaikka hetkiseksi katseensa muuanne
siirtänyt.
Odotin sinua jo monta vuotta ja tämän kuun kiertoa!kana tiesin sinun tulevan - hetken laskuun, milloin tapaan, ei­
vät voimani riittäneet — siksi odotin sinua nämä kuun neljä
alkupäivää kiihkeästi, kiihkeämmin kuin nuo toiset. Ja niinpä
ehdinkin edelle.
- Kutka toiset? kysyin ihmeissäni.
- Odota! Eilen illalla päivän laskun aikana olin vaipuneena
iltamietintään tuolla vuorella, jonka tullessasi tänne näit suoraan
edestäsi kohoavan kuin varman vaatimuksen: pysähdy! Ja sinä
pysähdyit. Tietäen vain polkujen risteilemän harjanteen yli ole­
van mahdottoman samota yön aikana, leiriydyit tähän, vaikka
palavasti halusitkin päästä rajan yli jo ennen aamun tuloa.
-- Mistä vieras, tiedät haluni?
- Tunnen kohtalosi: menneen ja tulevan.
Niinpä iltamietintään vaipuneena ja juuri tutkien ohdak­
keen kukan puhtauden vaikutinta vieno iltatuuli saattoi kuulooni
hevostesi astunnan, miestesi yksitoikkoisen tahtilaulun ja kuulin
sinun määräävän: »Tähän leiriytykäämme jatkaaksemme päivän
koittaessa matkaa yli vuorten - Intian rajan!"
Tiesin sinun tulleen. Elämäni viimeisen teon tiesin lä­
hestyvän suoritushetkeään. Vyötin viittani, tartuin sauvaani ja
lähdin laskeutumaan vuorta ales saapuen luoksesi tänä yön myö­
häisenä hetkenä. Ajatukseni rfsteilivät kummassa verkostossa: kutka toiset
jotka minua odottivat, mikä teko on vieraani vielä suoritettava,
miksi hän juuri minun telttiini saapui?
Vanhus istui jälleen liikkumattomana tuijottaen yhä heikkenevään hiillokseen ja hänen kasvoillaan lepäsi miettivän hymy;
yövartija oli laskenut aseensa jalaksiinsa ja itse kädet rinnalla
nojasi huojuvaan kannatintankoon; poika vuoteeni ääressä kirk­
kailla silmillään seurasi vanhuksen aivtn kuin itsehaastannassa
liikkuvia parran lomitse pilkottavia huulia; yötuuli kolisteli teit-
214
TIETÄJÄ
N: o 11
tikangasta ja minut valtasi outo tunne jostain, jota sieluni ei
osannut käsittää, mutta pelkäsi sitä ___
Vanhus havahtui.
— Miksikä tänne saavuin — kutka toiset sinua odottivat
- mikä on viimeinen tekoni?
Saavuin tänne sanomaan, että olet tehnyt suuren rikok­
sen, että nuo toiset, jotka sinua odottivat, kohtalonsa ohjaamina
hankkeutuvat sinua siitä rankaisemaan ja että minä tarvitsen si­
nua päästäkseni rauhaan. Elämä vaatii minulta enää vain tätä
hetkeä.
Yövartija osotti elon merkkiä - poika kiinnitti pelästyneet
kasvonsa puoleeni ja minä noiden kysyvien silmien painostamana
painoin pääni ales kuin syyllisyyteni tuntien.
Mutta vanhuksen kasvoilla väikkyi leppeä hymy. Hänen
äänensä oli entistäkin vienompi, entistäkin ymmärtämystä huokuvampi, kun hän hetkiseksi painostavan vaitiolon jälkeen jatkoi, ei
kuin syyttävä tuomari, vaan kuin leppeä puolustaja:
— Olet tehnyt suuren rikoksen...
(Miten tuon pojan katse on pelästynyt!)
— Ja sitä sinulle muistuttamaan olen nyt luoksesi laskeutu­
nut vuoreltani. Sinä olet luullut olevasi voimakkaampi kaataa.
Olet saapunut Intiaan, vaikka sinulle jo lapsuudessasi on sanottu:
mene kunne haluat, mutta varo Intiaa! Mutta tuo varotus on
sittenkin sinua painanut, vaikka olet halunnut sitä uhmata ja siksi
niin kovin halusit jo illalla päästä vuoren yli — Intian rajan toi­
selle puolen. Siellä olisit ihmisen kaikella mahtivarmuudella
huudahtanut: Olen voittanut!
Et päässyt illalla, etkä omin voimin pääse huomennakaan,
sillä nuo toiset, jotka kohtalonsa määrääminä sinua odottavat,
ovat ryöväreitä ja murhamiehiä. Miehinesi olet liian heikko ja
niinpä tekevät he toiveesi turhiksi juuri niiden täyttymishetkellä. . .
jos - jos niin asiasi järjestät
Mikä ääretön tuska täyttikään sieluni, mikä kauhea pelko
hiipikään olemukseeni ja miten häpesinkään noiden säälistä kyyneltyvien pojan kirkkaiden silmien edessä. Halusin jäädä yksin,
saada yksin vaipua mietteisiini, valmistautua siihen, mikä minua
odotti, olipa sitten mikä tahansa.
Mutta vanhus ei liikahtanutkaan. Istui vain entisessä asen­
nossaan tuijottaen jo hehkunsa kadottaneeseen tuhkaan.
Ulkoa kuului liikettä — juhtia kai ajettiin laitumelta leiriin.
Vanhus nousi. Hänen korkea haahmonsa tuntui minusta
kuin kasvaneelta sinä aikana, jonka hän teltissäni vieraili. Tart­
tuen sauvaansa ja kiinnittäen tummat silmänsä puoleeni loihe
harvaan:
N:o 11
TIETÄJÄ
215
— Elämäni viimeinen työ? Jos sallit, niin suoritan sen.
Se on sinun vallassasi. Yksin en sitä voi suorittaa. Kutsu
hädän hetkellä minua, mutta kutsuessasi tunnusta itse olevasi voi­
maton. Mutta muista: ennenkuin minua kutsut, ei veri saa
vuotaa, sillä sen punerrus ei sulaudu valkean vaippani hohteeseen!
Jää mietteisiisi!
Ja kuulumattomin askelin poistui. — - —
Olin halunnut jäädä yksin, olin halunnut saada yksin val­
mistautua siihen, joka minua odotti, mutta tuskin oli valkean vai­
pan ja ovikankaan kahina taonnut, kun jo vaivuin raskaaseen,
unettomaan uneen. Päivä oli korkealla, ennenkuin siitä havahduin.
Intialaispoikani kuin ennenkin kokoili tavaroitani valmistau­
tuen lähtöön ja siirrettyäni oviverhon syrjään näin jo koko leirin
olevan matkakunnossa. Yövartija parhaillaan vyötti satulaa mus­
talleni, jonka piti kantaa minua tämän kohtalokkaan päivän aikana,
niinkuin niin monena muunakin, jolloin aivan toisin mielialoin
kiirehdin määrääni kohti - Intian rajan yli.
Ja tuolla kohosivat rajavuoret pilvien halkomina.
Vitkaan nousimme viettävää rinnettä seuraten polun mutkittaista juoksua. Raikas aamutuuli kohisutteli lehvistöä, linnut
visertäen kilvan luonnon kanssa ylistivät olemassaolon ihanuutta.
Juoden tuota riemua sieluuni unohdin kaamean odotukseenkin
ja tyynin mielin annoin mustani noudattaa omaa tahtoaan kulun
nopeudessa, jota oikeutta se täysin käyttikin edukseen. — Ensi
kerran annoin jonkun johtaa itseäni.
Takanani ratsastivat yölliset toverini, jotka tunsivat salaisuu­
teni ja niinollen tietoisina saattoivat minua kohtaloani kohti.
Poika istui satulassaan levollisena kuten aina, yövartija tapansa
mukaan — nukkuen. Muu joukkue oli määräyksestäni jäänyt
tunnin matkan jälkeen. Olinko sen tahtonut siitä syystä, että
ehtisin tuomareiltani pyytää henkituomion täytäntöönpanoa vain
minuun nähden vai siitäkö syystä, etten näkisi toisten kärsivän
tähteni, sitä en osannut selvittää, mutta niin vain olin määrännyt.
Lienenkö hevosen selän tuudittavassa huojunnassa nukahtanut?
Kai niin oli tapahtunut, koskapa havahduin äkkiä kaukaa vuo­
relta kuuluvaan kiivaaseen kavion kapseeseen. Sieltä noudattaen
polun kulkua kiiti vastaani pitkä rivi ratsumiehiä.
- Siis nyt!
Vereni ei tyrehtynyt, sieluni ei lamautunut, sydän vain
hiukan kiivaammin sykki.
Yövartija tuntui rapistuttelevan pyssynsä lukkoa — latasikohan? — poika ajoi vierelleni. Katsahdin häneen: levollinen
kuin aina.
216
TIETÄJÄ
N j o II
Ja kiireesti lähestyi ratsastajain joukko. Enää vain pari mut­
kaa: kierros tuon halkeaman ympäri, sitten tuon lehvistön lomitse
ja tuolta puun rungon takaa pian hyökähtää esiin ensimäinen . . .
Mutta ehdimmehän ampua! Ehdimme ampua, kun he tule­
vat tälle viimeiselle suoralle polulle ja jos emme kaikkia, niin
kuitenkin tarpeellisen määrän elämämme vastineeksi! Ehdimme!
— Ammu! Ammu mies!
— Pyssyni ei ole ladattu - vastasi yövartijan tyyni ääni
— lataanko ?
— Oi valtiaani, valtiaani, älkää käskekö: Kutsukaa häntä!
- pyysi poika.
»Ennenkuin minua kutsut ei veri saa vuotaa, sillä sen pu­
nerrus ei sulaudu valkean vaippani hohteeseen."
— Tule! — — Olen avuton!
Mistä hän tuli, en tiedä, mutta tuossa hän vain oli pitkässä
valkeassa vaipassaan edessäni polulla ja tuolla taaempana seisoi
ryövärien tumma rivi. Pyssyt jo laskeutuivat tähtäysasennostaan.
— Veljet! Antakaa näiden mennä! Pyydän sitä, — kuului
vanhuksen varma ääni. — Ja jatkoi hiljemmin: hän on välttänyt
hetkensä.
Ratsastajain joukossa osottautui liikettä. Kuului mutinaa:
»Vuoren viisas mies. Täyttäkämme hänen tahtonsa!" - Pois­
tuivat rinnettä ales.
Istuin liikahtamatta, käsittämättä muuta kuin: »hän on vält­
tänyt hetkensä".
Vanhus seurasi katseellaan poistuvain riviä, seurasi siksi,
kunnes se katosi lehvistön suojaan. Sitten kääntyen puoleeni loihe
hän äänellä, jossa oli jokin uusi kuvaamattoman lempeä sointu:
— Ystävä! Kiitos, kun sallit minun suorittaa viimeisen työni:
auttaa veljeäni sovittamaan kohtaloa vastaan tekemänsä rikkoumuksen, kohtaloa, josta hänelle oli annettu tieto.
Ja jatkoi:
— Murhaajan käsi ei ole oikea rankaisija, jollei rikkoja
itse sitä siksi järjestä. Mene Intian rajan yli! Minä poistun.
Tyynin, varmoin askelin poistui vanhus vuorta ylös suoraan
kiipeävää polkua. Hänen vaippansa liepeistä jäi lehvikön oksiin
valkeaa utua kuin merkiksi, mistä kulkee viisaan miehen tie.
Tuonne katosi hän pehmeään pilveen, joka halkaisi kuk­
kulan kahtia.
Jo kuului jälkijoukon tulon humina.
Mutta me kolmisin tuijotimme tuonne korkeuteen nähdäk­
semme pilven lomasta vielä kerran valkoisen vaipan ja jättikö se
pilveenkin utua.
Eero Turtinen.
Nro 11
TIETÄJÄ
217
TEIDEN RISTEYKSISSÄ.
4 risteys: jälleensyntyminen.
Ennenkun kulkija edellisistäkään risteyksistä täysin selviää,
on hänen samassa yhteydessä täytynyt selviytyä siitäkin risteyk­
sestä, jonka toisessa viitassa on kirjotettu: ihminen elää vain yh­
den kerran maan päällä, joka sellaisenaan ratkaisee hänen kohta­
lonsa ikuisiksi ajoiksi. Toisessa viitassa taas sanotaan: ihminen
ovn henkinen olento, ollen kehityksen alainen, jota kehitystä täydentääkseen hänen on kerta toisensa jälkeen puettava tämä lihal­
linen ruumis päällensä siksi kunnes omassa itsessään Isän täy­
dellisyyden saavuttaneena vapautuu pakollisesta maisen elämän
koulusta.
Tästäkään risteyksestä ei selviydytä siten, että summassa
omaksumalla toinen tai toinen, kuljettaisi epämääräisesti toista tai
toista. Tässäkin täytyy järkevän mietiskelyn avulla löytää varma
pohja.
Se pulma mikä lopullisesti johti meidät tähän risteykseen,
oli edellisissä risteyksissä mietiskelyn ja kokemuksen avulla saa­
vutettu tiedon valo. Sillä jos ihminen vapautuu vain Isän täy­
dellisyyteen kohoutumalla, silloin jälleensyntymisestä tietämätön
vakava pyrkijä joutuu epätoivoon huomatessaan kuinka kaukana
hän ja ihmiskunta yleensä vielä on tästä täydellisyydestä, ja kuinka
ruumiillinen kuolema lopettaa ihmisten kehityksen heidän ollessa
vielä kaukana päämäärästä.
Nytpä jälleensyntymisoppi tulee avuksi vakavalle pyrkijälle.
Jumalallisen lain armon ollessa todella niin suuren, että ihminen
saa ja täytyy yhä uudelleen pukeutua maiseen elämään, silloinhan
päämäärän saavuttaminen on mahdollinen.
Päästäkseen vakaumuksellisesti jälleensyntymisopin kannalle,
täytyy mietiskelyssä asettaa syyt ja vastasyyt rinnakkain, kohoutuen siten aste asteelta vakaumuksen pohjalle. Niinpä ajatelles­
samme ihmiselle syntyvän vain yhden maisen ruumiin, nousee
eteemme monta vaikeata pulmaa, joista tavallinen uskova selviy­
tyy siirtämällä ne summassa Jumalan salaisuuksien joukkoon.
Katsokaamme muutamia tuollaisia pulmia. Yksi sellainen
avautuu katsellessamme ihmisten maisen elämän pituutta, joka on
niin erilainen ja riittäisi kuitenkin avaamaan kaikille yhtä loppu­
mattoman iankaikkisuuden. Erittäin omituinen olisi niiden koh­
talo, jotka kuolevat aivan lapsina, ehtimättä edes herätä tajuavaan
elämään. Heistä tulisi aivan tiedottomasti, sanoisimmeko tehdas­
218
TIETÄJÄ
Nro 11
maisesti ikuisia olentoja. He eivät ole antaneet pienintäkään ta­
juista syytä ikuisuuttansa varten mihinkään suuntaan.
Toiset taas kuolevat nuoruutensa kukoistuksessa, ollen juuri
heränneinä tajuavaan tilaan, ehtien nnoruutensa hehkulla kiintyä
aistillisen elämän pyörteisiin. Silloin kuolema tempaa heidät ti­
lille ilman että heillä olisi sitä miehuuden kypsyneempää ja van­
huuden rauhallisempaa^ tilaisuutta syventymään ylempään elämään,
jota toisille suodaan.
Tällaisia pulmia eivät ota pohtiakseen ne, jotka arvelevat ih­
misen elävän vain .yhden kerran maan päällä; he siirtävät ne il­
man muuta Jumalan salaisuuksien joukkoon.
Tämän lisäksi huomaamme ihmisten älyllisessä ja siveelli­
sessä tilassa aivan suunnattomia eroavaisuuksia.
Jos edellyttäisimme Jumalan puhaltaneen elävän henkensä
alkuperäisenä ja ensimäisen kerran jokaiseen rnumiillisesti synty­
vään lapseen, silloin niiden kaiken oikeuden ja johdonmukaisuu­
den perusteella pitäisi olla määrätyllä tavalla täydellisiä, olla va­
rustettuna samanlaisilla edellytyksillä etenkin haudantakaista ikui­
suutta varten. Mutta nytpä toiset ovat varustetut niin tavattomalla
älyllä, että keksivät esim. puhuvia koneita^ langatonta sähkötystä
ja muita merkillisyyksiä, joita ei alkeellinen ihminen voisi pitää
mahdollisenakaan, ellei itse niitä havainnollisesti näkisi. Toiset
taas älynsä terävyydellä ja nerokkuudella laskevat taivaankappalten
matkat avaruudessa ja niiden matkat radoillaan, joten voivat se­
kunnilleen edeltäpäin sanoa milloin esim. aurinko pimenee, har­
haileva pyrstötähti lähenee maata j. n. e.
Tällaisia laskelmia ei tavallinen ihminen pitäisi mahdollisena,
ellei itse omin silmin näkisi ennustusten toteutuvan.
Samoin on laita siveellisen eroavaisuuden. Alkeellinen ih­
minen, jos häntä ihmiseksi voi sanoa, tappaa, varastaa, pettää ja
valhettelee, jopa tekee sen rauhallisena ilman suurempia oman­
tunnon tuskia. Vieläpä aivan alkeellinen ^ihminen saattaa syödäkin tappamansa ihmisen, saattaen rauhallisena nukkua ateriansa
jälkeen.
Toiset taas ovat varustetut niin suunnattomalla siveellisellä
tarmolla, etteivät mitenkään voisi olla mukana siinä mitä raaka­
lainen tekee. Ja tämä siveellisyys on heissä jo aivankuin perit­
tyä, on sisäisesti voitettu kanta, jonka jatkona he jaksavat nopeasti
kulkea elämän kaidalla tiellä. Niinpä esim. Paavali oli tavatto­
man kiivas sen oikeaoppisuuden puolesta, mihin hän oli kasvatettu,
vainoten niitä, joita piti vääräoppisina, niinkuin ihmisillä on ta­
pana tehdä tänä päivänä, kun he ovat ja edelleen pysyvät tuolla
muodollisen oikeaoppisuuden kannalla. Mutta kun Paavalin hen­
kisen ymmärryksen silmät avautuivat näkemään, ettei Jumalaa lo­
N:o 11
TIETÄJÄ
219
pullisesti kirkollisilla seremonioilla palvella, oli hän heti valmis
jättämään muodollisuuksien puolesta kiivailemisensa, ryhtyen ra­
kentavaan työhön sen asian puolesta, mikä hänelle oli selvinnyt.
Sama siveellinen voima näkyy monessa muussa, esim. Lutheruksessa. Jo nuorena hän jaksoi luopua maisen elämän hou­
kutuksista, vetäytyä luostarin kielteisyyteen. Mutta kun hänellekin
selvisi, ettei ihmisen päämääränä ole vain oman pyhyytensä luo­
minen, silloin hän oli valmis luopumaan oman pyhyytensä tavottelusta, lähtien ulos maailmaan taistelemaan henkisen tiedon ja
valon puolesta, joka yksin kykenee kukistamaan pimeyden ja ah­
taat ennakkoluulot. Hän oli valmis antamaan pyhyytensä maail­
malle, luopumaan luostarin turvallisuudesta, kärsien vainoa ja pai­
nostusta niiden puolelta, jotka eivät pidä uudistuksia tarpeel­
lisina.
Vertaillessamme tällaisia jättiläispyhimyksiä ja siveellisessä
suhteessa raakalaisia toisiinsa, joudumme ymmälle. Sillä näyttäähän niinkuin Jumala olisi edeltäpäin määrännyt edelliset kulke­
maan pyhyyden tietä, kun taas jälkimäiset olisivat jätetyt voimat­
tomuudessaan hukkumaan. Ja ellei meillä olisi teosofian esittä­
mässä jälleensyntymisopissa avainta näihin pulmiin, täytyisi mei­
dän joko jäädä siihen otaksumaan, että Jumala on edeltäpäin
määrännyt toiset kadotukseen, toiset autuuteen, jollainen käsitys
olikin Augustinuksen omaksumana hyvin vallitsevana keskiaikana,
tai toisena vaihtopuolena peittää kaikki ristiriidat Jumalan salai­
suuksien verholla, niinkuin nykyinenkin kirkollinen suunta tekee.
Näistä ristiriidoista selviydymme kuitenkin järjellisellä tavalla
käyttäen jälteensyntymisoppia avaimenamme. Oivaltaessamme sen,
että me ikuisina henkisinä olentoina olemme olleet menneisyysyydessä ehkäpä satoja kertoja »ihmisinä" maan päällä, kulutta­
neet monia lihallisia ruumiita tämän maisen elämän koulussa, sil­
loin ymmärrämme ihmisten erilaisuuden kykyjensä ja voimiensa
puolesta johtuvan siitä, että he ovat eri ikäisinä eri asteilla tuolla
pitkällä täydellisyyteen johtavalla kehityksen tiellä. Raakalainen,
jonka järki ei ole herännyt, joka on miltei ilman omaatuntoa, si­
veellistä vastuunalaisuutta, on ihmisyyteen johtavan tien alku­
taipaleella, on vasta harvoja kertoja esiintynyt ihmisruumiissa tä­
män maapallon päällä. Nuo suuret jättiläisnerot ja pyhimykset
ovat taas viimeisillä luokilla maapallomme ihmiskunnan suuressa
koulussa. Ja näiden kahden äärimmäisyyden välillä astelevat
ihmiskunnan suuret joukot. Ne älyn kyvyt ja siveelliset voimat,
mitkä kussakin ihmisessä esiintyvät, ovat saavutetut niiden koke­
musten ja ponnistusten avulla, joita he ovat tehneet eläessään
maan päällä edellisiä elämiään, omistaen jo ehkä satojen elämien
kokemukset. Jokainen ihminen sisältää itsessään oman tuomionsa
220
TIETÄJÄ
N:o 11
ja vapautensa. Hänen menneisyytensä on hänen syyttäjänsä, hä­
nen osallisuutensa lakina ilmenevästä kaikkiallisesta jumaluudesta
on hänen tuomarinsa, ja hänen nykyisen elämänsä ulkonaiset ta­
paukset, kolaukset ja kärsimykset yhdessä hänen siveellisten ja
älyllisten omaisuuksiensa kanssji ovat hänen tuomionsa täytäntöön­
panoa. Ja kaiken tämän keskellä hän nykyisellä välinpitämättö­
myydellään, ahneudellaan ja siveettömyyksillään luo itselleen syyt­
täjiä tulevien jälleensyntymiensä varalle. Taas pyrkimyksillään,
uutterilla älyllisillä ja siveellisillä ponnistuksillaan, rakkaudellaan
ja uhrautumisellaan kasvattaa hän itselleen puolustajia tulevia ruumistuksia varten.
Tämä viimeinen kohta (taas selittää tuonkin vaikean kohdan,
ihmisten ruumiillisen iän erilaisen pituuden, joka päältä katsoen
näytti niin armottomalta. Jokainen ihminen on menneisyyden
teoillaan ansainnut kohtalonsa tässäkin suhteessa. Vai emmekö
näkisi kuinka ihmiset nykyäänkin väkivaltaisesti katkaisevat tois­
tensa maisen elämän, alkaen äidin kohdusta kaikilla ikäasteilla.
Kun jokainen niittää tekojensa seuraukset, niin saa jokainen tu­
levaisuudessa ennenaikaisella kuolemallaan sovittaa rikkomus­
tansa.
N
Näin mietiskelemällä ja teosofian esittämää tiedon valoa apu­
namme käyttämällä selviydymme monesta hämärästä kohdasta,
joita jokainen totuuden etsijänä ahertava saa vastaansa. Näin si­
säisesti mietiskelemällä kulkija nousee asteettain uskosta näkemyk­
seen. Hän näkee herkistyvällä ymmärryksellään ja sisäisen ihmisensä vakaantuneella varmuudella asioiden näin olevan. Jos täl­
laisen mietiskelyn avulla valaistulta ihmiseltä kysytään, miksi hän
uskoo ihmisen kuolemattomuuteen, miksi kehitykseen, miksi syn­
tien ja karman keskenäisyyteen, miksi jälleensyntymiseen, niin
hän osaa selittää ja perustella, miksi hän niin uskoo. Tavallinen
uskovainen ei näin tee. Hänen vastauksensa on vain kiivas huo­
mautus, että niin on raamatussa, niin on jossakin kirjassa, kris­
tillisessä tai muussa. Muuta perustelua hän ei kykene uskolleen
antamaan, koska hän ei ole sitä mietiskellen hankkinut.
Teosofian ansiota onkin, että se opettaa meitä mietiskellen
syventymään elämänkysymyksiin. Se ei tule luoksemme tuomit­
semaan meitä vääräoppisiksi, ei kääntämään kaikella kiivaudella
meitä toiseen uskoon tai lahkoon. Se vain esittää meille juuri
tuollaisen syvemmän mietiskelyn avulla saatua tietoa ja viisautta,
samalla opettaen, kuinka jokainen samoin mietiskelemällä voi
päästä osalliseksi samasta tiedosta ja viisaudesta.
Ja kun näin mietiskellen onnistumme selviytymään niinkin
monista risteyksistä kuin tässä esityksessä on tehty, silloin ei pidä
antautua luulotelemaan oltavan jotenkin valmiita, ettei teiden ris­
Nro 11
TIETÄJÄ
221
teyksiä enään vastaan tulisi. Päinvastoin. Tiellä kulkija joutuu
aina risteyksiin. Ja niiden erottaminen, oikean tien löytäminen,
olisi yhä vaikeampaa, ellei kulkijan kokemusperäinen tieto myös
suurenisi.
Vielä yksi asia. Ennenkuin ihminen voi jatkuvasti kulkea
valosta valoon, täytyy hänen itse olla valona maailman pimey­
dessä. Ja tuota, valoa ylläpitääkseen täytyy hänen polttaa koke­
muksissa saatua tietoansa, järkeänsä, älynsä kykyjä, rakkauden pa­
lavassa tulessa. Tavallinen ihminen polttaa älylliset rikkautensa
keinottelun, itsekkäisyyden tulessa, omaansa etsien. Mutta se tie
vie pimeyteen sekä edellä kulkijan että ne, jotka kulkevat hänen
perässään, hänen valonsa opastamina.
Sentähden ei ole suurempaa käskyä kuin rakkauden käsky.
Sen käskyn pitäminen luo ihmisten maailmaan uudet maat ja tai­
vaat. Ja rakkauden olemuksen ja ilmenemistavan määrittelee Paa­
vali: «Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä; rakkaus ei
kadehdi, ei kerskaa, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei
etsi omaansa, ei katkeroidu, ei lue kärsimäänsä pahaa, ei iloitse
vääryydestä, vaan iloitsee totuudesta; kaikki se peittää, kaikki se
uskoo, kaikki se kärsii. Rakkaus ei koskaan häviä; mutta profe­
toiminen, se katoaa, ja kielillä puhuminen lakkaa, j a tieto katoaa.
Sillä tietomme on vaillinaista, ja profetoimisemme on vaillinaista;
mutta kun tulee se, mikä on täydellistä, katoaa se, mikä on vail­
linaista."
Jos siis tahdomme jqskus tulla täydellisyyteen, joksi Paavali
rakkautta nimittää, täytyy meidän kasvattaa itsessämme edellä mai­
nittuja ominaisuuksia. Ja niihin kasvaaksemme, täytyy oppia uh­
rautumaan toisten olentojen hyväksi, vaikkapa niiden hyväksi,
jotka meitä vihaavat. Ja vieläkin enemmän: niiden hyväksi, joita
itse olemme vihanneet. Niin tekevät viisaat ja voimakkaat, ottaen
niin taivasten valtakunnan väkirynnäköllä.
Näin tehden herätämme itsessämme nopeammin rakkauden
kipinän, joka hitaasti kasvaa valaisevaksi ja lämmittäväksi tuleksi
Siten tulemme siihen täydellisyyteen, johon kielillä puhuminen,
profetoiminen, usko ja toivo sisältyvät. Sillä kenessä asuu rak­
kaus, hänessä ovat nuo edellisetkin; siksi rakkaus on suurin, on
täydellisyys. Jos rakkaus taas puuttuu, eivät usko ja toivokaan
voi mitään.
j . R. H .
222
TIETÄJÄ
N:o 11
KIRJEITÄ TOIMITUKSELLE.
» Tietäjä» poliittisena lehtenä. Teosofista maailmankatsomusta
olen tottunut pitämään avarapiirteisenä, jonka sisällä eri ajatuskantoja omaavat ihmiset voivat verrattain hyvin toimia ja kokea
elämässä totuutta, sekä olla vuorovaikutuksessa toistensa kanssa
huolimatta siitä, mitä he pitävät politiikassa Suomen onnena tai
onnettomuutena. Tämän edellytyksenä kuitenkin on, että «Tietäjä"
olisi poliittisesti puolueeton ja esittäisi mahdollisimman varovasti
ajatuksia ja ennustuksia tältä alalta. Näin olisin suonut olevan,
vaan mitä näenkään parista viime «Tietäjän" numerosta, tuosta
Suomen totuuden etsijäin sanantuojasta? Se onkin ruvennut
poliittiseksi tuuliviiriksi, joka pyörähtelee tuulten suuntien mukaan.
Tätä en pitäisi minään, jos Tietäjässä olevat poliittiset kirjotukset olisivat jonkun vähemmän huomatun sivullisen henkilön
kirjottamia, vaan kun ne on «Toimittajan" kynästä lähteneet,
«Toimittajan", jota olen tottunut pitämään kauvemmaksi näkevänä
kuin useaa meidän poliitikkoamme. Ei tarvitse olla kovin paljon
yleisiä asioita seurannut, kun tämän kaiken tajuaa ja samalla myös
huomaa, että edellä viitattu suunta «Tietäjän" palstoilla esitettynä
ei ole eduksi totuuden etsinnälle enempi kuin teosofiselle ajatus­
suunnalle. Sillä täytyneehän nyt toki meidän olettaa, että ihmi­
sillä on jonkunverran itsetietoisuutta ja omintakeista harkintakykyä,
joten ne eivät voi aina hyväksyä — vaikkapa Tietäjässä esitettynä
- mitä hyvänsä.
Toimittaja uskottelee näkevänsä tulevien asioiden kangastuksia
ja kuitenkin tänään ylistää tätä ja huomenna toista. En ole mi­
kään selvänäkijä enkä ' niihin ehdottomaati uskokaan, vaan sen
uskon ja olen aina uskonut, että ylistykset Suomen kuninkaan
kunniaksi ovat ennenaikaisia ja että vaikka tänne kuningas tulisi­
kin, niin ei se olisi pitkäaikainen. En sitäkään usko, että kuningas
voisi onnellistuttaa Suomen kansaa, kuningas, joka on lähtenyt
vieraista oloista ja nojaa valtansa vieraisiin voimiin — (siihenhän
täällä kaikkien kuningasmielisten usko perustuu), — vaan minä
uskon siihen voimaan ja siihen mahtiin, joka lähtee suorastaan
Suomen kansasta ja joka on vieras kaikille vieraan vallan viekotuksille, sillä sehän on näyttänyt monissa koettelernhksissa kestävän^
ja lopulta kuitenkin voittavan. Tähän voitanee väittää, että nousihan punainenkin voima kansasta ja myös kansaan nojasi —
vaan tämä väitehän ei ole totta, jos sitä tarkemmin tutkitaan.
Punainen voima oli vierasta Suomen kalevalaiselle kansalle, samoin
kuin se oppi, johon se perustui, siksi sen täytyi sortua. Jokainen
ken näki viime talvena Suomen kansasta nousseen voiman ja
Nro 11
TIETÄJÄ
223
sen suuren uhrautuvaisuuden, mikä oli sen voiman takana, hän
ei edelleenkään voine olla luottamatta tähän kansaan. Hän uskoo,
että tämä kansa kykenee omat asiansa hoitamaan; ei hän voi
kauvan luottaa jo kyllin monasti pettäneeseen vieraaseen tukeen,
tulkoon se oikealta tai vasemmalta, vaan uskoo, että tällainen
vieraan vallan tuki tulee lopulta tuhoamaan kannattajansa. Jos
meille tänne tuodaan kuningas, joka nojaa keskusvaltojen monar­
kiaan, niin pyydän kysyä, mihinkä hän sitte nojaa (enempi kuin
kuninkaan tuojatkaan) jos tämä tuki sortuu? (Tämän väitteen
olen ollut jo kesäkuussa tilaisuudessa tekemään julkisessa väittelykokouksessa.) Saako hän sellaisen tuen Suomen kansan suu­
resta vähemmistöstä, joka voisi Suomelle onnea luoda? Tämä
pitäisi jo olla jokaiselle päivän selvänä ja pitäisi jokaisen vihdoin­
kin nähdä, rakennetaanko täällä edellä viitatulla suunnalla Suo­
melle onnea vaiko onnettomuutta.1
En luota minkään maan monarkiaan enempi kuin lopullisesti
militarismiinkaan, ne ovat molemmat aikansa olleet ja elämänkin
pakosta ne tulevat tuhoamaan itse itsensä. Niinkuin jo edellä
olen esittänyt, luotan Suomen kansaan ja siihen voimaan, joka
nousee kansasta, ja toivoisin, että tämä luottamus palaisi jälleen
kaikkiin niihin, jotka Suomen kansan henkeä tulkitsevat. Jollei
niin ole, niin he tekevät huonon palveluksen tälle kansalle, jota
kuitenkin sanovat rakastavansa.
Helsingissä lokak. 21 prnä 1918.
Isak Räsänen.
Ylläolevan johdosta . Olen pahoillani, että niin huonosti olen
osannut esittää ajatuksiani Tietäjässä (ja muualla), ettei edes vielä
wpoliittinenrt kantani ole selvä ja luotettava, vaan tuntuu horju­
valta ja hapuilevalta. Tarkemmin katsoen tosin myönnän, että se,
joka vain seuraa niitä monenkirjavia tunnelmapätkiä, joita »/Toi­
mittajalta" otsikon alla julkaisen, hän helpostikin johtuu semmoi­
seen johtopäätökseen, johon ikävä kyllä herra Räsänen on saanut
aihetta. Sillä olkoon kerta kaikkiaan sanottu: »»Toimittajalta" ot­
sikon alla olen kirjottanut kaikenlaisia päähänpistojani ja mietel­
miäni, mutten suinkaan aina ,»profeta 11isiä" lausuntoja. Olen elä­
nyt siinä naiivissa uskossa, että noilla pätkilläni olen Tietäjän lu­
kijoiden jotakin tarvetta tyydyttänyt.
Tietysti lakkaisin heti niitä
kirjottamasta, jos epäilisin, ettei niistä ole mielen virkistystä kel­
lekään. Olisin sentähden kiitollinen, jos Tietäjän lukijoista jotkut
kirjottaisivat minulle ja sanoisivat suoraan, onko tarpeellista jatkaa
»»Toimittajan" pätkiä ollenkaan.
1 Edellä olevaa ei pidä käsittää, että en olisi saksalaisystävällinen.
Sitä kylläkin olen ja toivottavasti pysyn.
224
TIETÄJÄ
Nro 11
Mitä nyt poliittiseen kantaani tulee, niin - vaikka edellytänkin, että useat lukijat sen tuntevat — tahdon lyhyesti sanoa
seuraavaa.
Vain yksi lausuntoni on ollut profetallista laatua, se, että
Suomen kansa oli kutsuttu vaikuttamaan maailman historian kul­
kuun aseettomuudellaan. Siihen Suomen kansa ei kyennyt, se
tarttui miekkaan, ja nyt se ei enää ole henkisesti johtavassa ase­
massa, vaan kulkee toisten kansojen rinnalla, yhtä neuvottomana,
yhtä hapuilevana kuin nekin. Kaikki nyt lasten lailla hapuilevat
sitä ihannetta, sitä päämäärää kohti, joka on aseettomuus.
Tämä on minun poliittinen kantani. Maailmaan ei tule on­
nea, ei rauhaa, ei veljeyttä, ei yleistä hyvinvointia, ennenkuin kan­
sat lakkaavat käyttämästä murha-aseita toisiaan vastaan. Jos kut­
summe aseiden käyttöä militarismiksi, olen siis antimilitaristi.
Luulin ennen, että aseettomuuden nimenä oli sosialismi — siinä
petyin. Luulin myös ennen, että aseettomuuden nimenä oli Teosofinen Seura - siinäkin petyin.
Katselen maailman politiikkaa henkimaailman, s. o. aseetto­
muuden aatteen kannalta. Jos taivasten valtakunnan aseettomuus
toteutettaisiin fyysillisessä maailmassa, olisi ihmisten yhteiselämän
luonnollinen muoto niin sanottu tasavalta. Jos taas aseettomuutta
ei toteuteta, on yhdentekevä, minkälainen muoto on ihmisten val­
tiollisella elämällä. Tässä suhteessa olen siis todella puolueeton.
Kuten kesällä kirjotin »/Työn valtaan", olen yhtä lojaalinen kan­
salainen tasavallassa kuin kuningaskunnassa. Nuo ovat minulle
toisarvoisia asioita, kunnes toden teolla ryhdymme toteuttamaan
veljeyden, s. o. aseettomuuden ihannetta maan päällä.
Kirjottaessani lokakuun Tietäjässä pari sanaa kuningaskunnan
puolesta tahdoin sillä ikäänkuin vaikuttaa rauhottavasti: »otta­
kaamme nyt ilolla kuningaskunta vastaan, jos se kerran on tuleva.
Miksi emme kerrankin voisi olla yksimielisiä? Pitääkö meidän
aina riidellä?"
Sillä kuten äsken Tietäjässä kirjotin: pääasia
Kansallishaltian kannalta on nyt, että saavutamme yksimielisyyden.
Jos taas maailman tapahtumat vaativat, että muodostamme
tasavallan, miksi emme sitä muodostaisi? En suinkaan minä aio
asettua sitä vastaan. Kuningashommassamme onkin ollut heikko
kohta, josta jo kesällä mainitsin: emme antaneet kansan äänestää.
Politiikassa esiintyy mielestäni liian usein intoilua ja kiihkoi­
lua. Päästetään intohimot valloille alalla, jossa ei saisi käyttää
muuta kuin puolueettominta älyä ja ihmisystävällisintä viisautta.
Kaikki muodot ovat kuitenkin hetkellisiä ja ohimeneviä. Ihanneyksin pysyy - kunnes se saavutetaan.
Mutta saavutetaanko se koskaan?
p. E.
□ □
□□
XSETHOH
TEOSOFINEN AIKAKAUSKIRJA
J
14:s vuosik.
JOULUKUU
N:o 12. 1918
□□□□□□□□□.□□□□□□□□□□□□□□□□□□n
TIETÄJÄ 1919.
Viidestoista vuosikerta! Jos tämmöinen aikakauskirja kasvaa
ja kehittyy yhtä nopeasti tai yhtä hitaasti kuin ihminen, sanoi­
simme siis, että lapsuuden aika on nyt loppuun eletty ja nuoruus
alkamassa. Fyysillis-eetterinen ruum is on m uodostunut ja astraa­
lista käyttövälinettä ryhdytään nyt muovailemaan.
Nyt alkaa
suurten tunteitten ja haaveilujen aika. Nyt tapahtuu suloinen
heräymys rakkauden elämään, jolloin ihmislapsi alkaa aavistaa,
mikä viehätys piilee kauneuden, totuuden ja hyvän voimassa.
Oi kultainen nuoruus, sinunko portillesi Tietäjämme nyt olisi en­
nättänyt? Niin, jos Tietäjää saatamme verrata ihmissieluun, mik­
sikä ei silloin Tietäjän viidestoista vuosi olisi yhtä runollinen
käännekohta sen elämässä kuin on sama ikä ihmislapsen kehityk­
sessä ?
Minusta ainakin Tietäjän isänä ja holhoojana tämä lehteni
on kuin elävä olento. Sillä on tarpeensa, sillä on vaatimuksensa.
Sillä on tehtävänsä, sillä on velvollisuutensa. Sillä on ilonsa ja
sillä on surunsa. Jollei sen tarpeita tyydytetä, ei se kykene teh­
täväänsä suorittamaan. Jollei sillä ole ilon aiheita, menehtyy se
suruun ja kyyneliin. «Rakas Tietäjä", puhelen sille välistä, «suo
minulle anteeksi, että isänäsi en ole kyllin varakas pukeakseni
sinut niin hienoon ja kauniiseen asuun kuin soisin; suo niinikään
anteeksi, etten varastostani aina löydä niitä henkisiä eväitä, joita
soisin sinun vievän mukanasi, kun maailmalle lähdet. Isänäsi
sinua rakastan ja soisin sinulle kaikkea hyvää. Soisin, että olisit
niin kaunis, että paljaalla ulkomuodollasi viehättäisit maailman
ihmisiä; soisin sinun olevan niin viisaan ja henkisesti rikkaan,
että herättäisit myötätuntoista ihailua niidenkin sydämissä, jotka
kerran hämmästyen kuuntelivat kaksitoistavuotiaan pojan sanoja
temppelissä. Niin, mitä soisinkaan sinulle, lapseni! Ja vaikken
226
TIETÄJÄ
N: o 12
tätä kaikkea osaa toteuttaa, vaikken osaa niin tietäsi tasottaa kuin
haluaisin, älä silti sinä kylmene isällesi, älä lakkaa luottamasta
hänen rakkauteensa ja hyvään tahtoonsa!"
Tänä aikana varsinkin saan sillä tavalla puhella Tietäjälle.
Kaikki mitä aineelliseen olemassaoloon kuuluu on miltei saavut­
tamattoman korkealla, ja nykyaikaisen isän ainaisena huolena on,
millä hän lapsiansa vaatettaa, millä syöttää ja juottaa. On kyllä
totta, että jos hän ensin on etsinyt jumalan valtakuntaa, ei hänen
huolehtimisensa ole niin tuskallista kuin pakanain, mutta tyytyä
hän saa siihen ravintoon ja siihen vaatetukseen, minkä kohtalo
hänen lapsilleen tarjoo.
Puhunko liian lapsellisesti ja liian paljon vertauksissa?
Olkoon siis suoraan ja pelkäämättä sanottu, että Tietäjä kai­
kista nykyajan vaikeuksista huolimatta iloisena ja reippaana aikoo
ensi vuonna kuten tähänkin saakka käydä tervehtimässä ystäviään
kerran kuukaudessa. Korvaukseksi näistä vierailuista Tietäjä pyy­
tää Smk. 10: — koko vuodelta ja Smk. 5: — puolelta (dollaria
2 :5 0 ja 1:50). Eräs ystävä ehdotti, että Tietäjä korottaisi tämän
maksun 25 markaksi, ja hänellä oli täysi syy ehdotukseensa, sillä
menot ovat- täsmälleen viisi kertaa suurem m at kuin ne olivat pari
kolme vuotta sitten. Mutta Tietäjä ainakin ensi vuonna vielä
yrittää kymmenen markan tilaushinnalla, ilmestyen mieluummin
kuten nytkin ohuem pana ja yksinkertaisempana kuin että liikaa
rasittaisi ystäviensä kukkaroita.
Tietäjän ystävät! Rientäkää sentähden tilaamaan Tietäjä
vuodeksi 1919! Tilatkaa niin pian kuin mahdollista jn tilatkaa
raha kourassa! Kunnia sille, joka sitäpaitsi hankkii Tietäjälle
uusia tilaajia ja uusia ystäviä! Hinta Tietäjän on Smk . 10: —
koko vuosikerralta ja Smk . 5: — puolelta.
Rauhallista joulua ja onnellista uutta vuotta ja ystävällisiin
näkemiin tammikuussa!
p. E.
□ □□□□□□□□□□□□□□□□□□□□□□□□□□a o
JOULU.
Tahdon kunnioittaa joulua sydämessäni ja koettaa pitää jou
lua pitkin vuotta.
Charles Dickens.
Hyvä omatunto on jatkuva joulu.
Franklin.
On hyvä olla lapsi joskus ja paras olla sitä jouluna, jolloin
sen mahtava perustaja itse oli lapsi.
Dickens.
N:o 12
Muuttakoon
TIETÄJÄ
227
tämä päivä kaikki surut ja riidat rakkaudeksi.
Shakespeare.
Kunnia olkoon jumalalle korkeuksissa ja maan päällä rauha
ja ihmisille hyvä tahto!
Luuk. 2:14.
Teille on tänään Davidin kaupungissa syntynyt vapahtaja,
joka on Kristus, Herra.
Luuk. 2: 11.
□ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □
TOIMITTAJALTA.
Kymmenen vuotta umpeen olen nyt kirjottanut näitä pätkiän?
«Toimittajalta" otsikon alla. Kun ensimäisen kerran niitä julkai­
sin, lausuin samalla: «Mitä muuten (Tietäjän 1909 vuoden ) 5
ohjelmaan tulee, olen ensiksikin aikonut joka num eron alkuun
panna tämänlaatuisen, johtavan artikkelin. Jos lukijat voivat su­
lattaa sen perin personallisen leiman ja pohjasävelen, mikä näillä
kirjotuksilla tulee olemaan, on yrityksestä se etu, että toimittajana
olen tilaisuudessa lausumaan mielipiteeni kaikenlaisista kysymyk­
sistä suoraan sydämestä, tarvitsematta pukea ajatuksiani ylen ob­
jektiiviseen muotoon."
Tällä kymmenen vuoden ajalla on pätkiä syntynyt 450 k p l
Onko niistä ollut lukijoille sitä iloa ja mielen virkistystä, mikä
minun silmämääränäni on ollut?
Aion niitä edelleenkin jatkaa, mutta pyydän uudestaan pai­
nostaa, mitä kymmenen vuotta sitten jo lausuin, että ne ovat ys­
tävän tuttavallista puhetta ystävien piirissä ja ettei niille sentähden
huoli panna mitään «virallista" arvoa.
*
Ajatellessani suurten mestarein ja varsinkin Kristuksen opet>
tamaa veljeyttä kangastaa mieleeni m uuan puoli siitä, joka nähtä­
västi liian helposti unohtuu niiden ohjelmasta, jotka puuhaavat
yhteiskunnan uudistamista.
Ranskan vallankumous 18:nnella
vuosisadalla ja Venäjän vallankumous meidän päivinämme, jotka
alkoivat suurella riemulla veljeyden merkissä, luisuivat ennen pit­
kää todellisuuden maaperältä alas haaveiden valtamereen. Kan­
soilla on näet merkillinen halu unohtaa, että ihmiskunta, kuten
H. P. B:n oli tapana sanoa, on «suuri orpo", ja että ihmisten,
veljeys sentähden on oleva veljeyttä ilman isää ja holhoojaa.
228
TIETÄJÄ
N:o 12
Pari sanaa selitykseksi. Niin kauan kuin vanhemmat elävät,
ovat veljet ja sisaret lasten asemassa. Ja mikä on lapsen asem a?
Se on aina johonkin määrin nauttijan asema. Lapset nauttivat,
ja heidän veljeytensä silmiinpistävimpiä tunnusmerkkejä on se,
että he veljellisesti nauttivat kodin yhteisestä hyvästä.
Vallankumouksissa on aina ennen pitkää tullut näkyviin sama
pyrkimys. Kansa luulee olevansa lapsen asemassa. Se oli taval­
laan sitä, kun sillä oli hallitsija. Mutta se teki vallankumouksen.
Se huusi: «en tahdo hallitsijaa, tahdon itse hallita!" Se otti
ohjakset käsiinsä, mutta ei osannut kauan näytellä uutta osaansa.
Pian se taas tunsi olevansa lapsi. «Minä tahdon nauttia", se
huudahti, «nauttia kodin yhteisestä hyvästä!" Ja se heittäytyi
nauttimaan. Ja koska kodin yhteinen hyvä ei ollut kokonaan
sen käsissä, ryhtyi se anastamaan ia ottamaan hyvää missä sitä
vain oli. Ryöstöihin se antautui, varkauksiin, murhiin ja* väkivallantöihin. Ja niin kauan kuin hyvää riitti, se nautti. Siinä
oli sen veljeys ja sen käsitys veljeydestä. Edesvastuuttoman ja
kurittom an lapsen käsitys! Mutta voi, sillä ei ollut isää eikä
holhoojaa.
Kuinka toisenlainen on veljeyden todellisuus! Siinä ei ole
kysymystäkään nauttimisesta. Veljet ovat orpoja ja heidän on
käytettävä kaikki tarmonsa ja tietonsa yhteiselämänsä järjestämi­
seksi uudelle pohjalle. Heille veljeys merkitsee veljellistä osan­
ottoa yhteisen taakan kantamiseen. «Millä tavalla minä osaan
olla suurimmaksi hyödyksi? ajattelee kukin heistä. «Mihin par­
haiten kykenen?" Ja kaikki yhdessä katsovat, että tehtävät ja
velvollisuudet veljellisesti jakautuvat. Kukaan ei tahdo nauttia
toisen kustannuksella, jokainen tahtoo taakkoja kantaa. Työ ensin,
sitten vasta nautinto. Ei ole isää etkä holhoojaa, jolta pyytää
saisi ja jonka hartioille vastuun voisi viskata. Kohtalo on omassa
kädessä ja todellista elämää on katsottava rehellisesti silmiin.
*
Puhutaan keltaisesta vaarasta. Ehkä tavallisesti kuvitellaan,
että japanilaisten ja kiinalaisten sankat joukot hyökkäävät Aasiasla
Europpaan vallottaakseen manteremme miekalla ja tulella. Me
valkoiset kristityt olemme sisäisistä riidoistamme (kansainvälisistä
sodistamme) ylen heikontuneet emmekä jaksa vastustaa sitkeiden
ja vinosilmäisten muukalaisten tunkeilevia joukkoja. Ja ehkä
semmoisessa pelossa on perää.
Kuvittelen kuitenkin keltaista vaaraa ensi kädessä toisenlai­
seksi. «Keltaiset" ovat ennen kaikkea kiinalaisia. Ja kiinalaiset
ovat kummia olentoja. Ei sodassa, vaan rauhan aikana.
Nro 12
TIETÄJÄ
229
Kiinalaiset ovat näet luonnostaan työmiehiä, ahkeria, väsy­
mättömiä, vaatimattomia. Kuka valkoihoinen kykenee kilpailemaan
kiinalaisen kanssa? Kiinalainen tyytyy mitättömään palkkaan,
sillä hänen vaatimuksensa aineellisen elämän suhteen ovat mität­
töm än pieniä. Kourallinen riisiä ja kupillinen teevettä, vuoteeksi
ruum iinkokoinen tila lattialla. Yöksi heitä sulloutuu kymmenit­
täin yhteen huoneeseen ja hätätilassa nukkuvat seisoallaaan, että
mahdollisimman monta mahtuisi samojen seinien sisään. Ja kii­
nalainen on hyvä työmies, ahkera, tottelevainen, taitava.
Eikö tässä ole keltaista vaaraa kylliksi? Valkoihoiset rakas-tavat lepoa, laiskuutta, ruumiillisia nautintoja, syömistä, juomista.
He kuluttavat aikansa turhanpäiväisiin riitoihin, pahottelemisiin ja
valituksiin. He ovat hermoheikkoja, ahneita ja kateellisia. H eidän
verensä juoksee santaan. Miten he siveellisesti jaksavat vastustaa
keltaisten sitkeää tarm oa? Kun keltaiset tulevat Europpaan, lyö
valkoihoisen työväen kohtalon hetki.
Sitä seikkaa on ajoissa ajateltava, sillä keltaiset ovat jo tule­
massa. Venäjällä niitä on jo suuret joukot, ei kivääri eikä kuularuisku, vaan lapio ja kuokka kädessä. Jollei europpalainen työ­
väki tahdo toden teolla ryhtyä työtä tekemään — jos se m ie­
luumm in vain tahraa kätensä veljesvereen, - silloin sen loisto­
aika on oleva lyhyt. Miekkaan se tulee hukkumaan, ainakin
jumalan miekkaan: nälkään ja ruttotauteihin, ja keltainen työväki
astuu valkoisen tilalle.
Niin, minkä kohtaloiden läpi kulkeekaan vielä Europan vanha
manner, ennenkuin se tuhatvuotinen valtakunta alkaa, josta p n v
feetat ovat puhuneet?
Ja joka kyllä tuleva on.
*
Anteeksiantamattoman erehdyksen me teosofit teimme viim e
vuonna, kun päästimme käsistämme sen kirjapainon, mikä kol­
mella meikäläisellä (niistä minä yksi) jo oli ennakolta ostettuna.
Jollen näyttäisi itserakkaalta, sanoisin, että tuli kalliiksi se liian
pieni luottamus, mikä T. S:n jäsenillä oli hommaa kohtaan, jonka
etunenään minäkin olin asettunut. Sillä mikä on siitä ollut seu­
rauksena? Meidän teosofisia painatustöitämme on ylen vaikea
saada suoritetuiksi. Puhumattakaan siitä, että itse työ on usko­
mattoman kallista ja yhä kallistuu, ei tahdo painoilla olla aikaa
eikä tilaa meidän töillemme. Juhannuksesta saakka on nyt puu­
hattu wOnko Kalevala pyhä kirja?" ja «»Valoa kohti" kirjojen*
painattamisessa ja nyt edellinen on valmistunut ja toinen on val­
mistumassa. Ne ovat olleet työn alla kesästä lähtien. Toisiin
painatustöihin ei ole vielä voitu ryhtyäkään. Ja kun ollaan to ­
2 30
TIETÄJÄ
M:o 12
tuttu teettämään kaikkia töitä samassa painossa, että ne halvem­
malla saataisiin, ei ole vielä annettu töitä vieraihin painoihin.
Mutta mikäli näiden vieraiden hintoja on kyselty, on huomattu
ne suorastaan satumaisiksi.
Niin, rakkaat ystävät, Tietäjänkin painatus tulee nyt niin
kalliiksi, että . . . että . . .
Ainoa lohdutus on ajatus, että ehkä työväellä nyt on hyvä
ja kultainen aika. Jos lie. Sillä maailman ja luonnon järjestystä
on vaikea muuttaa. Ei se tahdo mennä muuta kuin hyvällä.
Mutta jos esim. minä korotan Tietäjän tilaushinnan 25 markaksi,
niin moniko tilaa? Olkoon sentähden sen hinta edelleen 10
markkaa, mutta kukaan ei ole kielletty tämmöisenä aikana m uis­
tamasta ystäväänsä vapaaehtoisella lahjalla, vaikkei ketään siihen
kehoteta.
En saata muuta ymmärtää kuin että edessämme yhä on rat­
kaisematon kysymys omasta painosta. Om a paino on saatava.
Pieni paino, jossa suoritetaan vain omat työt. Ei sen tarvitse
kilpailla markkinoilla, ei sen tarvitse huikeita voittoja tavotella.
Kunhan kustannukset saadaan peitetyiksi ja parille, kolmelle teo­
sofille on painossa palkattu työnsä, sitten ollaan tyytyväiset ja
onnelliset.
Mutta painot ovat nyt kalliita, pari kolme kertaa kalliimmat
kuin viime vuonna, ja sentähden harmittaa. Mutta kai sekin
harmi on ohimenevä. Ehkä vuoden perästä meillä on jo oma
suloinen kirjapainomme. Pieni ja suloinen. Haaveilkaamme!
*
O. Y. Tietäjän uudet kirjat ovat: Onko Kalevala »pyhä»
kirja? kirj. Pekka Ervast, hinta Smk. 3: - , ja Valoa kohti, viides
painos, hinta Smk. 4:
Kirja, joka tänä vuonna on julkaistu ennen kaikkea Teosofisen Seuran jäseniä varten, on Mitä teosofit sodasta ajattelevat?
Sen hinta on Smk. 6 : —. Annie Besantin, C. W. Leadbeaterin
y. m. kanta mieltäkiinnittävässä sotakysymyksessä tulee tässä sel­
västi esille. Se on kuten tunnettu entente-ystävällinen ja on alusta
saakka ennustanut Englannin voiton. ' P. E:n kantaa kirja ei esitä,
mutta onhan se käynyt selväksi Tietäjästä y. m. Kehotetaan T.
JS:n jäseniä ja vakavia teosofeja tutustumaan kirjaan. Painos on
ra jotettu.
*
Lopetan toivottamalla Tietäjän ystäville, tilaajille ja lukijoille
ihanaa ja rauhallista joulujuhlaa. Rauha on lahjoista paras. Ehkä
uupunut maailma sen lahjan nyt saa.
Nro 12
TIETÄJÄ
OLIKO JEESUS JUM ALA?
231
-
Sarjakirjotuksessani »Mitä on usko?" käytin viimekuisessa
Tietäjässä seuraavaa lausemuotoa: »Koska Jeesus Kristus on lo­
goksen personallinen ilmennysmuoto."
Tämän johdosta kirjottaa minulle eräs rakas ystäväni:
»Se opettaja, jonka opetuksia salaisessa maailmassa jo vuosi­
kausia olen seurannut, nimittäin H. P. B., antoi minulle pohjan
jo Salaisessa Opissaan sanoillaan: 'ei siis kielletä aina läsnäolevaa
jumalaa luonnossa vaan inhimillisen opinkappaleen (dogmin) ju­
malaa ja hänen mumillistanaita sanaansa. Ihminen äärettömässä
luulevaisuudessaan ja ainaisessa ylpeydessään ja turham aisuudes­
saan loi sen jumalan (logoksen lihassa) itsesaastuttavalla kädellään
niistä aineksista, mitkä hän löysi ainekoneistostaan, ja tyrkytti sitä
kumppaneilleen.' Tämä oli H. P. B:n teosofinen perusta ja sille
perusti hän Teosofisen Seuran, karkottaakseen tuolla totuudella
sieltä pois lahkolaisuuden yhden varmimmista tukipylväistä. Sillä
kuinka on käynyt, kun opetus ruumillistuneesta logoksesta on
hyväksytty? On saatu yksi uskonto pyrkimään hegemoniaan
toisten yli ja sovun, veljeyden ja rakkauden henki kokonaan kar­
kotetuksi pois alkuperäisestä onnellisesta ekkleesiasta.
Onhan
meillä siitä todistuksia Teosofisessa Seurassammekin. Heti kun
Steiner oli omaksunut opin lihaan tulleesta logoksesta, seurasi
johdonmukaisesti toiset käskyt asteettain: 1) sinä olet H erra m i­
nun jumalani, älä palvele muita jumalia; 2 ) minä olen kiivas
jumala, joka vihaan filistealaisia jumalia ja pakanoita; 3) vanhurs­
kas se, joka ei istu pilkkaajitten parissa, ja siksi karkottakaamme
Seurastamme kaikki toisin ajattelevat. Vielä on tallessani Steinerin
äänenkannattaja Mitteilungen, jossa hän ilmottaa, ettei Teosofiseen
Seuraan saa kuulua Idän Tähden Järjestön jäsenet, mikä toim en­
pide onkin helposti ymmärrettävissä hänen logos-inkarnatsioninsa
suoranaisena johtopäätöksenä."
En tahdo tässä kosketella teosofis antroposofista eroa, josta
ensi vuonna tulee kuluneeksi seitsemän vuotta, tahdon vain huo­
mauttaa, etten ole yhtä varma kuin edelläolevan kirjeen kirjottaja
Antroposofisen Seuran opettajan, tohtori Steinerin kannasta Kristuskysymyksessä. Kun nimittäin vuosia sitten kerran kysyin eräältä
oppineelta steineriläiseltä, opettiko toht. Steiner Jeesuksen olleen
jumalan eli logoksen samalla tavalla kuin kirkko, vastasi Steinerin
oppilas: »ei suinkaan, Kristus ei ole logos, vaan yksi seitsemästä
elohimistä." Ja jollen muista väärin, olen jossain Steinerin jul­
kaisussa lukenut, että Kristus oli ihminen muutamasta varhem ­
masta ihmiskunnasta (varhemmasta manvantarasta).
232
TIETÄJÄ
Nro 12
Mutta jääköön Steinerin kanta sikseen. En tahdo siitä pu­
hua enkä sitä esittää, ennenkuin sen perinpohjin tunnen.
Kysymys on nyt siitä, pidänkö minä Jeesusta jumalana, ym­
märränkö minä kirkon tavalla väitettä, että Jeesus Kristus on lo­
goksen personallinen ilmennys eli ruum istum a (inkarnatsioni).
Mitä tähän vastaan ?
Vaikkakin kirjotussarjassani koetin siihen vastata, olen erittäin
iloinen ja kiitollinen, että täten tarjoutuu etsimättäni uusi tilaisuus
selvitellä kantaani Muuan toinen ystäväni huomautti minulle
suullisesti, että kyllä kirjotusteni johdosta tuntuu, kuin asettaisin
Kristusta yläpuolelle entisiä opettajia ja kuin yleensä »vanha liitto"
olisi huonom pi »uutta".
Käyhän kristitty maailma taas viettämään vapahtajansa syn­
tymäjuhlaa, kaikissa kirkoissa kaikuu taas kiitoslause jumalalle,
joka otti päällensä ihmisen halvan muodon ja siten lunasti ihmis­
kunnan ikuisesta kadotuksesta, johon synti ja paha ilman jumalan
armoa olisi sen syössyt. Kristikunta tunnustaa: Jeesus Kristus
maailman vapahtaja oli jumala itse, kukaan muu ennen häntä ei
sitä ollut, eikä kukaan toinen hänen jälkeensä tule sitä olemaan.
Niinkö ajattelen m inäkin?
Jos se olisi totta, ajattelisin niin enkä pelkäisi sitä tunnustaa.
Totuus on kalliimpi ja korkeampi kuin mikään uskonto. Oli
valhe kuin lohduttava, kuin hyödyllinen, kuin kaunis tahansa, ei
se ole minkään arvoinen totuuden rinnalla. Jos siis olisi totta,
että Jeesus oli jumala niinkuin kirkko uskoo, miksen sitä tun­
nustaisi?
Mutta nyt ei ole totuus semmoinen. Totuus on paljon ih­
meellisempi. Totuus on sitä laatua, että on aivankuin m ahdo­
tonta väittää jyrkästi sitä tai tätä. Jos sanon: kirkko on oikeassa,
herätän väärinkäsitystä; jos sanon: kirkko on väärässä, rajotan
henkistä todellisuutta. Sentähden sanon mieluummin, kuten äs­
keisessä Tietäjässä: kaikki ovat oikeassa, sillä totuus on niin häi­
käisevä, että kaikki inhimillinen tieto on hapuilevaa ja hämärää.
Jo »Valoa kohti" kirjassa kirjotin nuoren näkemykseni in­
nostamana: »Taikauskoa on luulla, että itse ääretön Jumala olisi
ilmottanut itsensä jossain kirjassa tai jossain henkilössä. Koko
maailma on hänen ilmennyksensä ja ikuiset avaruudet ovat Hänen
asuntonsa, joka tomuhiukkasessa on Hänen elämäänsä ja joka ih­
misessä Hänen henkeänsä - kuinka hän olisi voinut rajottua
erityiseen aikaan ja erityiseen paikkaan?" Nuo sanat muistutta­
vat H. P. B:n yllä toistettuja lauseita, ja noissa sanoissa seison
vieläkin. Mitä siis tarkotan, kun väitän, että Jeesus Kristus oli
logoksen personallinen ilm ennys?
Tarkotan sitä, minkä sanani ilmaisevätkin. En ole puhunut
N:o 12
TIETÄJÄ
233
äärettömyyden jumalasta (josta taas kirkko puhuu), vaan logok­
sesta, joka Johanneksen evankeliumin sanojen mukaan «alussa oli
jumalan tykönä" ( 1 : 2 ).
Mitä on logos? Teosofeille tämä käsite ei ole vieras. Sillä
on kaksi merkitystä: se on toiselta puolen se absoluutin eli ää­
rettömän elämän^ ilmenemismahdollisuus, joka maailmankaikkeu­
dessa on ilmennyt, eli niin sanottu universaalinen logos; toiselta
puolen se taas on se yleismaailmallisen logoksen yksilöllinen eli
individuaalinen rajottuma, joka on meidän aurinkokuntamme ta­
kana sen henkisenä tajuntana, luojana, ylläpitäjänä ja lopullisena
hävittäjänä. Tavallisesti käytämme logos-nimitystä tässä jälkimäi­
sessä merkityksessä. «Logos" on siis useimmiten samaa kuin
«meidän aurinkokuntamme logos". Tässä mielessä minäkin olen
sitä sanaa käyttänyt.
Mitä nyt merkitsee kreikkalainen sana logos? Se merkitsee .
«sana, luku, järki". Siitä on johtunut esim. sana logiikka. Raa­
matun suomennoksessa käytetään logoksen vastineena sanaa Sana;
yhtä hyvällä - ehkä suuremmalla — syyllä voisi olla Järki.
Johanneksen evankeliumin alkusanat kuuluisivat silloin: «Alussa
oli Järki, ja Järki oli jumalan tykönä, ja Järki oli jumala. Se oli
alussa jumalan tykönä. Kaikki on saanut syntynsä sen kautta,
ja ilman sitä ei ole syntynyt mitään, mikä on syntynyt. Järjessä
oli elämä, ja elämä oli ihmisten valo. Ja valo loistaa pimeässä,,
ja pimeä ei sitä om aksunut" (1: 1 - 5 ) .
Tämä jo selvittää paljon. Logos on aurinkokuntam me maailmanjärki. Kun Jeesus Kristus on logoksen personallinen ilmen­
nys, merkitsee tämä siis, että Jeesuksessa Kristuksessa aurinko­
kuntamme maailmanjärki on saanut inhimillisesti täydellisen, personallisen ilmaisumuodon. Eihän se mitenkään merkitse, että
aurinkokuntam m e kosmillinen järki silmänräpäykseksikään olisi
poistunut muista paikallisuuksista: yhtäläisenä kuin ennenkin se
eli joka aurinkokuntam me atomissa ja elähytti joka ainoata elävää
olentoa, siis joka ainoata ihmistäkin — kutakin elävää muotoa
siinä määrin kuin sen m uodon rajotukset sallivat. Jeesus Kristus
oli vain täydellisin, «ensimäinen monesta veljestä".
Ennen Jeesusta Kristusta logos eli maailmanjärki ilmeni
Buddhassa, Zarathustrassa, Laotsessa, Konfutsessa, Hermeksessä,
Orfeuksessa, Krishnassa, Sokrateessa y. m. y. m. täydellisemmin
kuin toisissa ihmisissä. Niinkuin hebrealaiskirjekin sanoo: ennen
muinoin jumala puhui meille profeettainsa suulla. Ero noiden
muinaisten profeettain ja Jeesuksen Kristuksen välillä oli vain
siinä, että ennen Kristusta logos eli maailmanjärki ei ollut saanut
haltuunsa yhdenkään ihmisen koko ruumista, ainoastaan hänen
korkeampia käyttövälineitään, joidenka elämä sitten ilmeni ruu­
234
TI E TÄJ Ä
Nro 12
miissa aivojen, sydämen y. m. elinten välityksellä. Kristuksessa
sitä vastoin koko ruum is oli pyhitetty logokselle eli maailmanjärjelle. Kristuksen ruumiissa ei ollut pienintäkään kohtaa, joka
ei olisi ollut jumalallisen järjen läpäisemä ja kirkastama. Sentähden Kristus oli jumalan »poika", jonka jumala oli ikäänkuin
ruumiillisesti synnyttänyt.
Jeesus Kristus itse oli ihminen niinkuin me muut. Mutta
hän oli samalla siinä määrin jumalallisen järjen täyttämä, että hän
oli logoksen tähän asti täydellisin personallinen ilmennys.
Logos-käsitettä on kuitenkin syvennettävä ja tarkistettava.
»Maailmanjärki" ei ole abstraktinen käsite. Se on konkretinen
todellisuus. »Valoa kohti" kirjassa kirjotin jo: »Maailmankaik­
keus on aineelliselta puoleltaan rajotettujen kappaleiden m uodossa
ilmestyvä substansi sekä henkiseltä puoleltaan rajotettujen aisti­
musten muodossa ilmenevä tajunta. Mikä yhteisellä nimellä sa­
nottuna tietää, että ilmestynyt olemassaolo on panteoni tajuisia
olentoja." Järjestä olisi turha puhua, ellei olisi järkevää tajuntaa,
ja järkevä tajunta, pysyisi ilmenemättömänä ja olemattomana, ellei
olisi järkevästi tajuavaa olentoa. Sentähden logos eli maailman­
järki on samaa kuin järkevästi tajuava olento, jonka järki, tahto
ja tajunta ilmenee maailmassa. Toisin sanoen: aurinkokuntamme
järki on jumalallinen olento, joka edustaa sitä järkitajuntaa, mikä
meidän aurinkokosmoksessamme on ilmennyt. Aurinkokuntamme
maailmanjärki on aurinkokuntamme jumala. Ja aurinkokuntamme
jum ala on kuvaamattoman korkea personallinen — jos sitä sanaa
uskallamme käyttää - olento.
Että tämä personallinen olento, aurinkokuntam me logos, on
p uhunut profeettain suun kautta, sen helposti ymmärrämme. Mutta
väärinkäsitys on lähellä, kun sanomme, että Jeesus Kristus oli
hänen - aurinkokuntamme isän - personallinen ilmennys. Sen­
tähden on otettava var-teen, mitä edellä olen huomauttanut. Emme
saa erehtyä luulemaan, että jumala käveli maan päällä Jeesuksen
haahmossa. Jumala eii logos on kosmoksessamme kaikkiallinen,
ei hän supistunut Jeesuksen muotoon. Hän vain oli täydellisesti
läsnä Jeesuksen Kristuksen personallisuudessa. Jumalalle syntyi
niin sanoaksemme oma personallinen ilmennysmuoto Jeesuksen
Kristuksen kautta — häviämätön inhimillinen ilmennys.
Buddha oli myös logoksen ilmennys ja Krishna ja muut.
Buddhalta niinikään Jumala sai häviämättömän inhimillisen ilmennysmuodon. Jeesuksen Kristuksen tarjoama apu jumalalle oli
vain intensiivisempi, monipuolisempi ja ruumiillisesti okkultisempi.
Se oli tähän asti täydellisin logoksen käyttöväline.
Tuleeko täydellisempää, en tiedä. M ahdotonta se ei ole mi­
n un käsittääkseni. Sen vain olen ymmärtävinäni, että entinen
N: o 12
TIETÄJÄ
235
logoksen ilmennys ei tule uudestaan. Buddha ei enää m um istu,
Kristus ei liioin. Molemmat olivat jo täysiä hedelmiä. Sitä vas­
toin saattaa syntyä ihminen, joka ilmentää jumalan tavalla, jolla
hän ei vielä ole ilmennyt. Jumalallisia ja inhimillisiä m ahdolli­
suuksia emme saata rajottaa. Mutta kestääkseen Jeesuksen Kris­
tuksen edessä semmoisen ihmisen täytyisi olla jotain vielä saa­
vuttamatonta, jotain, josta emme vielä osaa uneksiakaan.
Pekka Ervast.
O □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □
IHMISARVON NOUSU.
Teosofinen tieto esittää meille varman päämäärän ihmiskunnan
saavutettavaksi. Ihm iskunnan on kehityksen avulla saavutettava
ihmiskunnan yläpuolella olevan kehitysjärjestelmän laatu ja tila.
Ja se järjestelmä on Raamatussamme nimitetty Jumalanvaltakunnaksi ja taivastenvaltakunnaksi. Teosofiassa sitä sanotaan Pyhäksi
Veljeskunnaksi.
Ihmiskunta nykyisessä tilassaan muodostaa maailmanvaltakunnan. Sitä sanotaan maailmanvaltakunnaksi, koska ihmiskunta
ei vielä kykene keskuudessaan toteuttamaan tai vasten valtakuntaa,
ei kykene elämään sen lakien mukaan.
Mutta kuitenkin ihmiskunnan elämän koko sisältö ja päämäärä
on siinä, että se joskus oppii seuraamaan taivastenvaltakunnan
lakeja omassa keskuudessaan.
Sehän sisältyy tuttuun rukouslauseeseen: «lähestyköön sinun valtakuntasi".
Näiden kahden valtakunnan välillä on aina ollut salainen ja
julkinen yhdysside. Julkinen yhdysside on julkisessa uskonnossa.
Kaikki uskonnot, alkuperäiset suuret uskonnot, ovat kuin taivastenvaltakunnasta ojennettuja porraspuita, joita apunaan käyttäen
ihmiskunta osaa kulkea taivastenvaltakuntaa kohti. Ja siksipä us­
konnoilla on arvoa ja merkitystä ihmiskunnalle vain mikäli he
seuraavat uskontonsa käytännöllisiä neuvoja. Sanoohan Jeesuskin:
jos te hoette herra, herra, ette ole minun opetuslapsiani, vaan jos
te teette mitä olen teille käskenyt.
Näin uskontoa käytännöllisesti oppaanaan käyttäen ihmiskunta
nousee sisäiseltä laadultaan taivastenvaltakuntatilaa kohti. Ihmis­
kunta kokonaisuudessaan nousee kuin portaiden astui missä ylös­
päin. Näitä portaiden astuimia ovat tässä merkityksessä toisiaan
seuraavat uskonnot ja niiden pohjalle kasvaneet ja kehittyneet
määrätyt sivistykset. Mikäli ne toisiaan kehityksellisessä järjestyk­
236
TIETÄJÄ
Nro 12.
sessä seuraavat, sikäli niissä ilmenee ihmisarvo jonkun asteen,
korkeammaksi tunnustettuna.
Katsokaamme esim. roomalaisen maailmanvallan aikuista ih­
misarvoa. Kuinka korkealle ihmiset kykenivät arvostelemaan oman*
inhimillisen arvonsa siinä? Se tulee näkyviin silloisessa yhteis­
kunnallisessa elämässä. Silloisessa yhteiskunnassa oli huomattavana
perustana mahtava orjalaitos. Ihmiset osasivat arvostella itsensä
yhteiskunnallisesti miltei samaan arvoon kuin nykyään kotieläimet,
karjalaumat. Ihmiset, muutamat ihmiset, omistivat suuria orjalaumoja, pitäen niiden työvoiman rikkautenaan.
Ja tällainen järjestelmä oli aivan yhteiskunnallisen lain tur­
vaama. Ihmiset pitivät sitä aivan asiaan kuuluvana. He eivät
kyenneet antamaan yhteiskunnassaan ihmisyydelle tämän korkeam­
paa pohjatunnustusta.
Tämä yhteiskuntajärjestelmä oli se ohje, se koulu, jos niin
sanoisimme, jossa ihmiskunta oli pakotettu kasvattamaan voimiaan.
Ihmiskunta oli tuon järjestelmänsä turvissa kuin toukka kotelos­
saan. Ja lopulta ihmiskunta-toukka saavutti sellaisen voiman, että;
se särki kotelonsa. Ja silloin tuli, tavallaan kuin vertauskuvana
tästä ihmiskunnan purkautuvasta voimasta, suuren Maailmanopettajan julkinen esiintyminen maan päällä, roomalaisen maailman­
vallan alueella. Hän teki omassa itsessään ihmiskunnan pää­
määrän, taivastenvaltakunnan, hiukan selväpiirteisemmäksi ihm i­
sille, tietysti vain siinä määrässä, kuin ihm iskunnan kasvaneet ja
silloin purkautuvat voimat sen sallivat. Hän tuli jumalallisella
tiedollaan uudelleen arvioimaan ihmiskuntaa. Hän kuulutti ih­
misen yksilöllistä, jumalallista arvoa. Hän vetosi raamattuihin
sanoakseen: te olette jumalia. Tuntekaa sentähden arvonne m u­
kainen vastuunalaisuutenne. Sillä jumalallisen lain edessä teidän
on tiliä tehtävä jokaisesta turhasta sanastannekin.
Tämä näin paljastettu tieto tuli tuomioksi silloiselle maail­
malle. Aivan niinkuin hän sanookin: en minä tuomitse, vaan
minun sanani. Se tieto minkä teille paljastan, se saa teidät hyl­
käämään vanhat, nyt jo liian alhaiset käsitykset oman ihmisyy­
tenne arvosta.
Mutta samalla oli tämä uusi tieto myös luomisen sanat uu­
delle maailmalle, sille kristitylle maailmalle, jonka järjestelmän
puitteissa ja rajotuksissa siihen kuuluva ihmiskunta on jo lähes
pari tuhatta vuotta elänyt.
Siinäkin on ihmisyys ollut arvioitu määrättyyn asteeseen,
jonka yli ei yhteiskunnassamme ole osattu nousta. Siinäkin on
ihmisyys ollut verrattuna aineellisiin arvoihin, onpa jäänyt niiden
alapuolellekin. Että niin on, sen todistaa käytäntö. Ajatellaan;
vaan kuinka kristityllä maailmalla, sen kansoilla, on muutamia*
TIETÄJÄ
TM
rikkausarvoja, niinkuin poliittisia etuja, kauppaetuja, tulli- ja siirtomaaetuja.
Näitä etuja ovat kansat itselleen hankkineet ja omistaessaan niitä suojelleet. Ja niillä ne ovat niitä useastikin hank­
kineet ja aina puolustaneet? Armeijoilla, sotajoukoilla. Ja mitä
ovat armeijat? Joukko tavalla tai toisella kokoonryhmitettyjä ih­
misiä. Ja kun nyt nuo kauppa-, tulli- ja siirtomaaedut ovat jou­
tuneet uhatuiksi, silloin nuo henkisesti ikuisista ihmisyksilöistä
kokoonpannut armeijat on pantu vastakkain, tuhoamaan toisiaan
kaikin voimin.
Tämä selvästi näyttää, että kristityssä maailmassa on ihm is­
elämä arvioitu siirtomaa- ja kauppaetuja alemmaksi. Sillä eihän
arvokkaampaa uhrattaisi ala-arvoisemman tähden.
Näin on ihmisten joukkoteurastus ollut yhteiskunnissamme
aivan laillistettua. Ja kun vielä virallistutettu uskonto on antanut
siunauksensa sotajoukoille, on se ollut laillistutetun lisäksi vielä
pyhääkin. Eivät ihmiset ole osanneet pitää kansojen elämää edes
mahdollisenakaan ilman sotimista, tuota hurjaa joukkoteurastusta.
Kaikki tämä valtiollinen ja yhteiskunnallinen järjestelmä on
taas ollut se toukankotelo jossa ihmiskunta on saanut kehittyä ja
kasvaa. Ja se on kasvanut. Se on tässä ihmisarvo-käsityksessään
saavuttanut sellaisen voiman, sellaisen älyn terävyyden, että jos
se yhä edelleen täytyisi tähän koteloonsa jäädä, se pian, ainakin
joskus, surmaisi itsensä loppuun.
Koska kuitenkin taivasten valtakunnan viisaat Mestarit johtavat
ihmiskuntaa, tarjoten sille aina uusia aatteita ja ihanteita, voimme
syyllä ajatella kristityn maailman nyt joutuneen m unankuorensa
särkymishetkeen. Tai vasten valtakunnan suuresta Vuoresta voi taas
tulla reväistyksi suuri kivi, jos Danielin vertauskuvakieltä käyttäi­
simme, joka kivi särkee koko kuvan, koko nykyisen järjestelmän.
Se merkitsee, että Maailmanopettaja, Pyhän Veljeskunnan Suuri
Mestari, esiintyy taas julkisesti maailmassa, tulee taas uudelleen
arvioimaan ihmisarvoa.
Ja kuinkahan korkealle ihmisarvo saadaan kohotetuksi tule­
van sivistyskauden alkaessa? Toivottavasti yläpuolelle kaikkia
aineellisia arvoja. Ja jos niin tapahtuu, silloin sillä tulee olemaan
kauas kantava vaikutus. Jos ei ihmiselämää enää voi uhrata
minkään aineellisen kappaleen ja arvon tähden, silloin tulevat
sotajoukot nykyisessä tarkotuksessaan mahdottomiksi ja tarpeetto­
miksi.
Jos ihmiskunta omassa tajunnassaan tuntee ihmisyysarvonsa aineellisia arvoja korkeammaksi, silloin täytyy ihmiskunta
ponnistaa älyään keksiäkseen muita keinoja kansainvälisten riitakysymystensä selvittelemiseen. Ja alkaakin jo näkyä oireita tähän
suuntaan. Sellaisia ovat kansainliitto, kansainvälinen eduskunta
ja rauhantuomioistuin, jollaisista nyt aletaan puhua.
238
TIETÄJÄ
Nro 12
Nämä ovat niitä tulevan sivistyskauden enteitä, joita kypsyvä,
kohoutuva ihmisarvo aiheuttaa.
Pääsisikö ihmiskunta siis kokonaan sotalaitoksistaan? Tuskin,
Siihen asteeseen ihmiskunta ei nähtävästikään vielä ole noussut.
Varmaankin tulee olemaan jonkunlaisia aseistettuja joukkoja, sa­
nottakoon niitä poliisi- tai sotajoukoiksi. Mutta niillä on aivan
toinen tehtävä kuin ennen. Ne ovat puolustamassa ja turvaa­
massa sit& mikä ihmiskunnassa on korkeinta, arvokkainta: ihmistä,
ihmishenkeä, kodin rauhaa ja turvallisuutta. Sillä jos pakkovallan
rajotukset kokonaarv poistettaisiin, jos täydellinen vapaus annettai­
siin, silloin ihmiskunnassa vielä oleva petomaisuus alkaisi tehdä
tuhoa. Sillä ihmisyksilöt eiv^t ole samalla kehitysasteella. Eivät
läheskään kaikki osaisi vielä asettaa ihmisyyttä ja kodin rauhaa
kaiken muun yläpuolelle. Ellei mikään ulkonainen pakko heitä
pidättäisi, silloin heidän sisäinen petonsa alkaisi toimia; he hyök­
käisivät toistensa kimppuun ja alkaisivat petoina toisiaan teurastaa.
Sentähden täytyy vielä tulevassakin sivistyksessä olla sellaista
voimaa mikä suojelee ihmisyyttä. Mutta aineellisten arvojen risti­
riidat, kauppa-, tulli- ja siirtomaaedut, ne ratkaistaan tuom io­
istuimissa, aivankuin yksilöiden asiat nyt ratkaistaan. Vasta kau­
kaisessa tulevaisuudessa, kun ihmiskunta osaa paljastaa taivastenvaltakunnan omassa itsessään, vasta silloin voidaan toteuttaa täy­
dellinen yksilöllinen vapaus. Mutta siihen mennessä kuluu vielä
monta uskontoa ja sivistystä.
Tällä kertaa riittäisi se, että ihmiskunta väsyisi sotien m uo­
dossa ja nimessä toisiaan teurastamasta. Silloin Suuri Opettaja
voisi tulla uudelleen tuomioksi maailmaan, uudelleen arvioimaan
ihmisarvoa. Silloin Ihmiskunta voisi taas viettää todellista joulua,
voisi iloita Kristuksen, Ihmisenpojan, syntymisestä orvon Ihmis­
kunnan sydämessä.
J. /?. //.
□ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □
TULKOON SINUN VALTAKUNTASI.
i.
Oletan, että nykyaikana on harvoja teosofeja, joiden ajatukset
eivät olisi suuresti Maailman Lunastajan tulon käsitteen läpitun­
kemat, vieläpä valtaamat. Josko siihen uskomme tai ei, olkoon
huom iom m e kuinka läheisesti keskittynyt tuohon taikka tähän
ahdistavaan puutteeseen, on alati taustalla tämä kaikkinielevä ky­
symys.
N:o 12
i n .rA |A
239
Näyttää siltä kuin muutaman keskuksen ioivrr! ja huomio
kiertäisi enemmän tuon odotetun personallisuuden ympärillä
ja millaiset mahdolliset suhteet sen jäsenillä on Häneen, kuin
sen työn laadun, jota Hän tulee tekemään, ja vaikutuksen
ympärillä, minkä se yleensä on ihmiskuntaan tuottava. Epäile­
mättä he ovat sellaisia, joiden tempperamentti vie heidät tuohon
olettamukseen, ja se on johtunut siitä, että m uuan suuresti rakas­
tettu henkilö niin tekee. On niin luonteenomaista sellaisille
tempperamenteille heittäytyä spekulationeihin Hänen Tulemisensa
ajasta ja olosuhteista, tarttua kiinni joihinkin sopiviin tiedon­
antoihin ja viittauksiin, mitkä yksilöt viime elämissään olivat ol­
leet Hänen kanssaan yhteydessä ja koettavat siten tulla vakuute­
tuiksi tuon yhteyden jatkumisesta tulevaisuudessa. Tämä halu
on kyllä luonnollinen kaikille, mutta toisille se on ehdottomasti
välttämätön, sillä he näkevät asian sen henkilön mukaan, joka on
sen heille todistanut, ja jos he sitten erehtyisivätkin tuon henkilön
suhteen, niin heillä ei ole muuta johtolankaa.
Mutta on olemassa vielä toisia, jotka siitä huolimatta, että
edottavat Maailman-Opettajaa, ajattelevat vähemmän Hänen personallisuuttaan, ja se riippuu tietysti myös heidän luonteistaan ja
kokemuksistaan ja he ovat pikemmin ihanteen kuin jonkun personan elähyttämiä. Sellaiset ihmiset ovat usein itsessään innos­
tuneita johonkin määrättyyn ihanteeseen tai asiaan, oli se sitten
poliitillinen, yhteiskunnallinen, kasvatuksellinen, taiteellinen tai
uskonnollinen. Luonnollisesti he toivovat, että Opettaja tullessaan
tukee heidän määrättyä ihannettaan ja tietysti tämä on heidän
kannaltaan kaikkein tärkeintä. He tuskin voinevat ymmärtää, että
Hän voisi hyväksyä ja tukea vastakkaisiakin asioita, he unohtavat,,
että noiden toisten vaikuttimet myös ilmaisevat mikä heistä on
pyhintä ja innostuttavina.
Heistä on ylimalkaan taattua, että se suuri Henkinen Olento,
jonka tulemista he odottavat, ruumistuisi yhteen ainoaan inhim il­
liseen personallisuuteen, joka siis tahtoisi viettää maan päällä
samallaista elämää kuin tavalliset inhimilliset olennot. Oletetaan
tuossa tulemisessa olevan pääasiana fyysillinen läsnäolo jossakin
aineellisessa ruumiissa; ja opetuslapsius ja antaumus Hänelle
saattaa heidät tuntemaan Hänet siinä ruumiissa, hyväksymään ja
tottelemaan Häntä kaikessa mitä Hän opettaa tai määrää.
Tietysti tuollaisesta käsityksestä seuraa, että tällä hetkellä on
tärkeimmistä tärkeintä levittää hyviä tietoja Hänen tulemisestaan pro­
pagandan, ja järjestöjen laatimisen avulla sekä kaikellaisen mahdol­
lisen julkisen ilmennyksen kautta muodostaa siihen uskovaisista
laajan ruum iin läpi maailman. Nuo ihmiset luulevat, että tuollainen
uskovaisista muodostunut ruum is takaa Hänelle hyvän vastaanoton
240
TIETÄJÄ
N:o 12
ja helpottaa Hänen työtään, olkoon se millaista hyvänsä. Ilman
tuota ruumistumisen olettamista, olisi varmaan propaganda taval­
lisen yleisön keskellä (suuremmaksi osaksi teosofisen yleisönkin)
sangen supistunutta. Järjellisesti voimme kenties todistaa, että on
menty liiallisuuksiin odotellessamme sellaista Opettajaa tai Pelas­
tajaa, joka tulisi olemaan vain poliitillinen ja kansallinen eikä
mitään muuta. Me emme odota enää vanhain juutalaisten lailla
Messiasta. Useimmille ihmisille Opettaja tarkottaa vain personaa
eikä muuta, näkyväistä, ilmeistä, yksilöllistä ihmisolentoa.
Olisi varmaan viisasta koettaa ymmärtää, että kaikesta huo­
limatta se on vain olettamusta, jota nyt levitämme, yhtä monien
joukosta. Lienee tarpeetonta puhua kuinka puoleensa vetävää
sellainen on. Omasta puolestani tunnen kuinka tuo ajatus huu­
maa minut. Kun on koko elämänsä ponnistellut ja kysellyt oman
himmeän erottainiskykynsä ja intuitioninsa valon tuikkeessa, sitten
pettynyt, erehtynyt ja saanut tuntea epäonnistuvansa, ja nyt! mikä
loistava näköala ettei tarvitse enää itse ajatella — kun voi löytää
maan päällä inhimillisessä muodossa Johtajan, jota voi seurata
ehdottomalla luottamuksella. Ja kuitenkin, vaikkakin odotan va­
kavasti Maailman-Opettajan tulemista, en voi kuitenkaan sanoa,
että voisin rehellisesti pitää tuota yleistä, yksinkertaiselta ja vilpit­
tömältä näyttävää käsitettä varmana. Yhtä mahdotonta ja vasten­
mielistä olisi m inun sitä itselleni vakuuttaa. Minä odotan jänni­
tyksellä, mutta koetan sittenkin pitää järkeni valppaana.
Luonnollisesti varsin hyvin tiedän, että Mrs. Besant ja muut,
joita kohtaan tunnem m e suurta kunnioitusta, kuten heidän sisäi­
sen näkemyksensä auktoriteettiinkin, ovat kauniisti ja määrätyllä
tavalla todistaneet sitä; ja onkin olemassa muutamanlaisia teoso­
feja, jotka sanovat heti: wSe ratkaisee tämän kysymyksen. Ette­
hän tahtone mielipiteillänne nousta häntä vastaan!" Tämä on
väärä päätelmä. Ei kukaan ole niin voimakkaasti kuin Mrs. Besant
itse vakuuttanut sitä tosiasiaa, että kaikki tuollaiset huomioimiset
voivat johtaa erehdyksiin, eikä ne ole kenellekään muulle kuin
itse näkijälle jostakin merkityksestä. En voi uskoa, että hän tässä
niinkuin kaikissa muissakin väitteissään olisi ollut tarkottamatta
muuta kuin mitä hän sanoo, ja juuri tuo hänen ehdoton vilpit­
tömyytensä ja harkitseva suhtautumisensa herättää meissä häneen
niin suuren luottamuksen. Minkä vuoksi eivät nuo hyvät ihmiset
ota häntä sanainsa mukaan? Minä pidän pyhänä velvollisuutenani
tutkia ja ajatella itse, vaikkakin hyväksyisin miten paljon tahansa
toisen näkökannan. En tahdo suinkaan tällä edellyttää, että tässä
pitäisi käyttää ainoastaan konkreetista, aineellista järkeään. Minulle
on opetettu, että keskittymällä ja miettimällä asiaa voi saada oman
intuitioninsa valaisemaan sitä ja se on yhtä hyvää ymmärtämistä,
N:o 12
241
TIETÄJÄ
jopa parempaakin kuin mitä selvänäköisillä tutkimuksilla saavute­
taan. Menettelemällä toisin, ottamalla toisen näkemyksen omak­
seen, vähitellen tukahutetaan intuitionin kasvu ja henkinen nä­
kemys. Minä en silti kehota ketään asettamaan minun käsitystäni
Mrs. Besantin käsityksen tilalle, vaan ainoastaan yrittää itse ajat­
telemaan asiaa. Voisi olla mahdollista, että kaikki kolme olisim­
me joko oikeassa tai väärässä!
Ihmiset oyat taipuvaisia luulemaan, että tuollainen tapaus 011
vain yksinkertainen asia: joko se on niin tai näin, joko se tapah­
tuu tai on tapahtumatta. Mutta jokainen tapahtuma on samalla
kertaa useammalla tasolla. Sillä on myöskin henkiset ja psyykilliset aspektinsa, samoin kuin sillä on fyysilliset, ja mitä ne
varmasti ovat, on äärettömän vaikea kuvata ja selittää. Henkinen
on todellinen, tärkeä, ikuinen totuus, ainoa missä varmuus on ja
voi olla olemassa. Fyysillinen on epävarma, ilmennyksissään
monistuvainen, alttiina muunnoksille, jotka johtuvat muista fyysillisistä tapahtumista ja olosuhteista.
Psyykillinen on myöskin
epäluotettava ja myöskin monimutkainen,, sillä se värittyy aina
näkijän kykyjen ja tempperamentin mukaan. Varmuus henkisellä
tasolla ei tietenkään edellytä mitään varmuutta ja auktoriteettia
mentalisesta tai fyysillisestä kuvasta, johon puutteellisesti on pantu
henkinen ilmenemään. Hänen toinen tulonsa ylimalkaan henki­
senä tosiasiana on jotain mistä voi omien kykyjensä avulla saa­
vuttaa täydellisen varmuuden. Mutta fyysillisenä tosiasiana, tapah­
tuuko se tänä tai seuraavana vuonna, Englannissa, Intiassa tai
Amerikassa, se on asia, jota on järjellä arvosteltava, epäilemättä
niiden psyykillisten kykyjen mukaan, jota satutte omistamaan, ni­
mittäin kuvien luomiskyvyllä, ilmaistaksenne mentalisella tai astralisella tasolla oman sisänäkemyksenne henkisestä totuudesta, tai
sellaisten kuvien näkemisellä (ajatuskuvien), joita muut ovat luo­
neet teidän johdatukseksenne. Saatte tosiaan arvostella ja määri­
tellä niiden arvoa niillä keinoilla, jotka ovat saatavananne. Ellette
tunne kaikkia tosiasioita - ei edes jumalallinen tajunta niitä
tunne - niin ei ole mitään Varmuutta olemassa, ja sentähden
fyysillinen todellisuus on vain varjojen varjoja Todellisuudesta,
eikä sille ole niin ollen pantava suurta painoa.
»Maailman loppu" ja Maailman-Opettajan Tulo on punou­
tunut yhteen ihmiskunnan mielikuvituksessa. Pinnalta tuollainen
yhdistäm inen on mielivaltaisuutta; älyllisesti niitä on katseltava
kahtena eri tapahtum ana; kuitenkin luulen niiden olevan henki­
sesti erottamattomat, kenties vain kaksi aspektia samasta tapah­
tumasta.
Tutkimalla älyllisesti, niinkuin joku historian, valtion, talou­
dellisen ja yhteiskunnallisen tieteen tutkija tekee, luulen riittävästi
2
242
TIETÄJÄ
N:o 12
ilmenevän, että olemme saapuneet «aikakauden loppuun". Monta
vuotta sitten sosialistit todellinen huutava ääni erämaassa, näyttivät
kuinka nykyinen yhteiskunnallinen järjestys ehdottomasti joudutti
omaa häviötään. Niinkuin kaikki, mikä perustuu säälimättömään kil­
pailuun, minkä eristyksen tunne saa aikaan, sen perusolemuksena
on riitaisuus ja itsensä hävitys, eikä silloin ole kysymys mistään
«joko" vaan «koska", riippumatta mistään ennakkoluuloista mitä
on sijalle tuleva. Sosialistit ovat antaneet hyvän syyn ajattele­
miseen, että loppu on lähellä, mutta he ovat menneet vielä
kauemmas kuin vaan ennustamalla hävitystä. Huolimatta kaikista
heidän epätäydellisistä ennakkoluuloistaan, sisäisten tosiasiain tietä­
mättömyydestä, virheellisistä menetelmistä, pannen luottamuksensa
koneistoon ja puolueensa mielipiteeseen, ovat he julistamalla Ylei­
sen Veljeyden käsitettä, tunkeneet läpi ikuiseen henkiseen totuuteen,
ja virittäneet uuden ajan perussäveleen, joka sisäisesti on samallainen kuin teosofinen käsitys «kuudennen rodun" attibuuteista
ja kristillisten ihanteesta Jumalan valtakunnasta maan päällä.
Näin tekemällä «ovat he laittaneet tien Herralle suoraksi«.
Näiden sosialistien ohessa on ollut monia vuosia selittämätön,
tuskainen, järjetön odotus monissa ihmiskunnan lahkoissa, aina
tyhmästä, hyvää tarkottavasta sovittajasta verenhimoiseen Mahdin
seuraajaan asti, joiden uskomisessa on vähän tai ei ollenkaan
mitään tietoa. Voidaan sanoa, ettei sellainen tunne mitään todista,
ja se on kyllä totta, mutta asia on kuitenkin niin, että tuollaisen
mielentilan vallitessa voi heissä apahtua muutos ja sellainen
mielentila tulee myös olemaan tuntuvana tekijänä, että niin on
tapahtuva.
Kun vaan on ollut useita vuosia monien sellaisten liikkeiden
likeisessä yhteydessä, jotka koettavat saada aikaan valtiollisia,
yhteiskunnallisia ja uskonnollisia uudistuksia, ja kuka on ollut
mukana haltiotuneissa joukoissa ja välttämättömässä harhan pois­
tamisessa j a ‘yhä uudistuvissa ponnistuksissa, mitkä ovat niiden
perustana, se on varmasti tullut huomaamaan sen ensimäisenä
seikkana, ettei mitään edistymistä voi tapahtua niinkauan kuin
ollaan tyytyväisiä asioihin sellaisina kuin ne ovat, ja vielä, että
kaikki yhteiset ponnistukset pettävät ellei johtajien suunnitelm at
ole senlaatuiset, että voidaan hyväksyä ne ominaan esitettäessä.
Tosi menestys voi olla mahdollinen vain silloin, kun tuo suun­
nitelma näyttää maantienkulkijastakin omantakeiselta. Terävin äly
ja henkisin isänmaallisuus toivokoot tyydyttävimpiä suhteita, ruumistuttakoot ne sääntöihin, mutta niinkauan kuin ihmiset eivät
ole vielä kypsiä, vältetään niitä ja ne pysyvät kuolleina kirjaimina,
tai muuten häviävät ja väärinkäsitetään, saaden pikemmin pahaa
aikaan kuin hyvää. Eivät johtajat määrää kulkua, vaan heidän
N: o 12
TIETÄJÄ
243-
typerimmät seuraajansa. Samoin käy uskonnoissakin. Meille an­
toi parituhatta vuotta sitten Jeesus ja Buddha korkeimmat ope­
tukset ja esimerkit. Kuinka monta kristittyä ja buddhalaista on
koko tänä aikana noita opetuksia pannut käytäntöön? Niitä on
väitelty ja väärennetty yleisesti. 'Tietäm ättöm ien epämääräinen
levottomuus ja halu imeä itseensä uusia vaikutuksia, on paljon
enemmän merkille pantava seikka kuin johtajien nopeasti vaihtuva
katsantokanta, mikä on hyvin yleinen ilmiö. Ei ole suinkaan
todistuksista puutetta, joista tutkija voi saada itsekseen johdatusta
ja yksi mitä vakuuttavin ja mielenkiintoisin esitys on Mrs. Resantih kirjassa »The changing w orld", että nyt on päästy suureen
käännekohtaan maailman historiassa. Ja nyt on suuri sota n ä y t ­
tävä miljonille sen, mitä m uuten ei olisi voitu tehdä.
Siis voidaan sanoa ilman suurtakaan vastaväitöksen pelkoa,
että »maailman loppu" on tullut - sen maailman, jonka me
tunnemme, vanhan yhteiskunnan järjestyksen, vanhan tyytymyksen
entiseen raakaan voimaan, kilpailuun, omanvoitonpyyntöön ja
materialismiin, mitkä ovat valtavina tekijöinä ihmiselämässä.
Mutta tavallisen ja vaikkapa teosofisenkin tutkijan kannalta näyt­
tää minusta, ettei voida sanoa tämän muutoksen olevan ehdotto­
masti ja välttämättä yhteydessä Maailman Opettajan tulemisen'
kerällä, niinkuin yleisesti kuvitellaan: ei ole mitään erityistä syytän
mikä vaatisi Hänen ruumistumistaan yksityiseen personallisuuteen^
paitsi a priori se olettamus, ettei löytyisi muuta mahdollisuutta.
Tietysti on aivan paikallaan kun on sanottu, että ajan merkit
näyttävät yhtäläisyyttä niiden aikojen kanssa kun Maailman-Opettaja kerran ennen ilmestyi. Mutta se vain edellyttää sellaisen
ilmestymisen mahdollisuutta eikä suinkaan sen välttämättömyyttä.
Itse puolestani en tutkisi hetkeäkään tätä mahdollisuutta enkä v o i
myöskään millään tavalla arvostella niitä todistuksia, joita okkult­
tista tietä on tehty Hänen identtisyydestään. Mutta minusta ei
ole tuotu siitä mitään vakuuttavaa todistusta, että joku Opettaja
ilmestyisi tuossa taikka tässä ruumiissa, tai missään määrätyssä
ruumiissa, tällä määrätyllä ajalla taikka millään määrätyllä ajalla.
Minusta näyttää, että on olemassa seikkoja, jotka tällä het­
kellä viittaavat tuollaisen ilmestymisen epätodennäköisyyteen.
Minun mielestäni .ei ole merkityksetöntä, että siellä, missä vanhat
ihanteet ovat ruum istuneet Welt-machtiin, niinkuin ne ovat Sak­
san tajunnassa, ne myös pyrkivät muodolliseen ja ulkonaiseen
yhteyteen s. o. yhdellaisuuteen ja keskitykseen; uudet ihanteet
pitävät silmällä todellista ulkonaista erilaisuutta, voiman ja
arvovallan laajentumista ja yleistymistä. Näyttää siltä kuin uu­
dessa järjestelmässä ei olisi eri kansoilla mitään johtajaa, vaan
että viimeinen tulisi olemaan suurin. - Taas brittein kansallisuuk-
244
TIETÄJÄ
Nro 12
sissa, kuten kenraali Smuts äskettäin viittasi, on »yksinvaltius"
kuollut ja sitä on seurannut jonkinlainen yhdistynyt olento O n
silmäänpistävä tosiasia, että samalla kertaa kun vanhan järjestyksen
voimat ovat yhteissummana ja tyypillistetyt Keisarin ja Hindenburgin personalliseen johtoon, niin uusi henki ei ole tuonut
rintamalle yhtäkään johtajaa, jolla olisi kestäväisyyden ja auktori­
teetin ansioita. Meidän puolellamme on sota »ihmisten sota",
niin on Presidentti W ilson selittänyt, ja sen henkeä ei voi verrata
tuollaisiin lauseisiin kuin »Kuninkaan ja maan puolesta" tai
»Deutschland uber alles», ylimalkaan katsottuna, »kukin tekee
siinä osansa". Innostus lähtee sisältä, eikä ulkoapäin eikä mis­
tään johtajasta. Tämä ei ole mikään onnettomuus, vaan tyypil­
linen uuden järjestyksen henki. Eikö tuollainen yhteenliittymisen
tunne, että saa olla jäseninä »yhteisessä ruumiissa" kajauta buddhin
ääntä, mikä on tulevan kuudennen rodun päätarkotus ja aivan
vastakkainen personalliselle, manaksen, viidennen juurirodun men­
neisyyteen kuuluville pyrinnöille?
Eikö se ole sopusoinnussa
Kristusihanteen kanssa?
On sanottu sattuvasti, että »Taivas ei
voi täydellisesti ilmentää tahtoansa yksilöiden kautta, vaan sen
täytyy ilmentää itsensä joukkojen kautta".
En tiedä kuinka
.Maailman Opettajan personallinen johto käy yleisesti yhteen tämän
■hengen kanssa.
W. Wybergh.
(Theosophistista suom. O. S.)
a □□□□□□□□□□□□□□□□□□□□□□□□□□□□
NÖYRTYIN ETEES KUMARRAN MÄ PÄÄN.
Ystävistä yksinäiseks jään,
vieraanani vainen murhe musta,
nöyrtyin etees kumarran mä pään ylhäistenkin ylhä suo jo lohdutusta.
Surun suuren läpi näytä tie,
joka määränpäähän johtaa,
polku oikea, mi vie
totuuteen mi ylähällä hohtaa.
Maikki Hyppönen.
N:o 12
TIETÄJÄ
245
KANSANSIELUN VALTA.
Vanhojen israelilaisten Jahvehin väitetään sanoneen «etsiske­
levänsä isien pahatteot lapsista kolmanteen ja neljänteen suku­
polveen, jotka häntä vihaavat" j. n. e. Tämä israelilaisten kor­
keimman jum aluuden käsitys näyttää, minkämoinen olento Jahveh
oli. Se oli israelilaisten kansansielu, joka vaistomaisesti valvoin
alamaistensa karmaa.
jos vaan edellyttää kansansielun järjettömäksi olennoksi, joka
toimii paljaan sielullisen vaiston mukaan, ei tarvitse kummastella
Jahvehin tavatonta puolueellisuutta oman kuulijaisen kansanainek­
sensa eduksi. Mikä tahansa sielullinen olija vihaa vastustajiaan
ja hyvittää ehdottomasti kuulijaisia tunnustajiaan.
Kun esim. nykyajan muodollisesti kristityt kansat ovat tun­
nustaneet israelilaisten Jahvehin korkeimmaksi henkiseksi johta­
jakseen, osottaa tämä menettely niitten olevan yhtäläisen sielullisen
auktoriteetin tarpeessa kuin israehlaisetkin.
Erityiset kansallisuudet ovat vaan erilaisten, puhtaasti sielul­
listen johtajien, s. o. kansansielun «näkymättömän" olemuksen
näkyväisiä edustajia.
Itsenäinen, abstraktisten asiain tutkija huomaa sen räikeän
epäjohdonmukaisuuden, minkä tulisi materialismiu kannalta olla
selvä kansansielun valtaan nähden.
Materialismin kannaltahan
ovat nykyajan useimmat ihmiset aivan syyttömiä esim. nykyään
riehuvaan «maailmansotaan". Se seikka, että ihan syyttömät ih­
miset saavat kärsiä tästä sodasta paljoa enemmän kuin syyllisinä
pidetyt miljoona- ja valtiomiehet, halkasisi ainakin minun sappeni
«pyhästä vihasta", jos olisin materialisti.
Lukiessani sanomalehdistä kaikenmoisia sodanaikaisten poik­
keuksellisten olojen aiheuttamia määräyksiä ja rangastuksenuhkauksia, tuntee persoonani - se on sellaisenaan materialistinen
- suuttum usta sentähden, että nuo määräykset sovelletaan koka
kansan yksilöihin.
Helsingin Sanomista olen lukenut, että «niskoiteleville" elintarvelautakunnille ei jaeta sokeria. Sellaisia «niskottelijoita" ovat
elintarvelautakunnat, jotka eivät ole tehneet mitään maito- ja voikaupan järjestämiseksi alueellaan.
Nyt on kaikissa tuollaisissa «niskottelevissa" kunnissa tuhan­
sia ihmisiä, jotka eivät voi millään tavalla harjottaa elintarvelautakuntaan sellaista painostusta, että se taipuisi.
Jos nyt esim. Kurkijoen kunnan elintarvelautakunta olisi
tuollainen «niskottelija", jäisi minun perheenikin sokeritta, vaikka
ei se voisi elintarvelautakunnalle kerrassaan mitään. Onneksi ei
246
TIETÄJÄ
N:o 12
sanom alehdissä ole näkynyt mainitun kunnan elintarvelautakuntaa
«niskotteiijain" listalla. Muuten, sivumennen sanottu, olemme
sokeria saaneet viimeksi kesäkuussa, vaikka minun tätä kohtaa
Mrjottaessani on jo lokak. 1 päivä.
Ulkomaanpassinsaantia on hiljattain vaikeutettu sentähden,
että muutamat «gulashit" ovat lähettäneet rahojaan ulkomaille ja
aikovat itse mennä perässä.
Jos minä hankkiutuisin lähtemään ulkomaille, sovellettaisiin
m inuunkin tämä «gulashien" tähden syntynyt kovuus. Mikä hir­
veä vääryys minun persoonalleni!
Hiljattain oli minun ja vaimoni hankittava valokuvalla va­
rustettu »matkatodistus" saadaksemme liikkua välttämättömillä
asioillamme. Olisimmeko me nyt m uuttuneet niin rikoksellisiksi,
että meitä on tällaisen matkatodistuksen avulla pidettävä kurissa?
Sitäpaitsi ei Kurkijoen nimismies, joka «todistuksen" antoi, tunne
meitä eikä tiedä, olemmeko «kaloja vai lintuja", kuten sanotaan.
Riittäkööt nämä esimerkit näyttämään, kuinka uhmaileva
Mmsansielun valta on määrättyinä aikoina, joina jokaisessa ihm i­
sessä ennakolta nähdään rauhanhäiritsijä ja rikoksentekijä. Koska
kansansieiu on aivan järjetön olija, heijastaa se järjettömyytensä
niihin ihmisiinkin, jotka panevat toimeen sen vaistomaiset sane­
lut. Sensijaan, että turhan vaivan ja kenen tahansa kiusaamisen
välttämiseksi olisi pidätettävä vaan asiallisesti vaaralliset henkilöt,
ovat nyt kaikki vaarallisten asemassa.
Järjestelmän tilapäiset valvojat tietysti väittävät, että on m ah­
dotonta tietää, kutka ovat vaarallisia. Minä sanoisin, että järjes­
telm än palvelukseen ei sopisi mennä henkilöjen, joilla ei ole pairempaa tietoa kuin valvottavillakaan. Tietysti kaitsijan tulisi olla
kaittavaa etevämpi tiedoissa. Mutta meilläkin tehdään suhteelli­
se sti samalla tavalla, millä Heeroodeksen aikana, jolloin tapettiin
^kaikki 2 -vuotijaat tai nuoremmat poikalapset, jotta .yksi ainoa
vaarallinen, s. o. Jeesus-lapsi olisi saatu tapetuksi.
Aikamme ihmiset eivät ihmettele tällaista asiainmenoa, koska
lie muutenkin ovat kansansielunsa uskollisia alamaisia. Mutta ne
harvat, jotka eivät enää tunnusta järjettömän kansansielun valtaa,
arvostelevat moista asiaintilaa. He eivät ole karjaihmisiä. Sen­
tähden eivät he myöskään soisi karjaihmisille kuuluvaa kohtelua
«osotettavan niille, jotka itse hallitsevat ja hillitsevät persoonalli­
suutensa.
Vielä on pantava merkille se seikka, että ne, jotka tekevät
isossa mittakaavassa ja loisteliaasti esiintyen sitä pahaa, jota joh­
tajisto koettaa ehkäistä, saavat liikkua esteettä. Kaikkein turm iollisimmat «gulashit" nauttivat johtajiston kannatusta. Kansansielu
.näet suosii isoa mittakaavaa ja hyökkää ainoastaan pienen mukaan
N:o 12
TIETÄJÄ
247
toimivien — köyhien alottelijain tai omaksi tarpeekseen hankkijain — kimppuun.
Järki-ihmisestä tuntuu jokseenkin mielettömältä se menettely,
että johonkin määrättyyn kansaan kuuluvaa yksilöä kohdellaan
esim. ulkomailla sen maineen kannalta, minkä muutamat samaan
kansaan kuuluneet yksilöt ovat siellä saaneet. Kun esim. monet
suomalaiset miehet ovat tulleet' Yhdysvalloissa tunnetuiksi puuko­
tuksesta, lankeaa epäilyksenvarjo keneen tahansa sellaiseenkin
suomalaiseen, joka ei voi tappaa kärpästäkään. Syy on tietysti
se, että Yhdysvaltainkin anglosaksilainen kansanaines tottelee s o ­
keata kat#ansieluaan.
Kaikkien kansansielujen rajaton valta on nopeasti höltymässä.
Nykyinen „maailmansota" tekee osaltaan kansansielut heikoiksi
olennoiksi. Alkaa olla ohi jo se aika, jona kuka tahansa pelkää
vaan ulkopuolista pakkoa ja tunnustaa ainoastaan oman henkiminuutensa hiljaisen äänen päteväksi.
N. s. siveellinen höltymys on se rajapyykki, joka näyttää
kansansielujen vallan heikkenemistä. Ihmiset, jotka eivät vielä
tiedä henkiminuudestaan mitään, pyrkivät elämään itsenäisesti,
vaikka eivät he voikaan persoonaansa ohjata. Mutta he toimivat
sen vaiston tuntemisessa, että kansansielujen valta on höltymässä.
Ei siis tarvitsisi pelätä «siveellistä höltymistä", koska se on yk­
silön siveellisen lujuuden edeltäjä henkisessä mittakaavassa.
Nykyään on ihmisiä, jotka sisäisen elämänsä — eivät ulko­
puolisen yhteiskunta-asemansa — perustalla tarvitsisivat n. s.
erikoisvapauden kaikista ulospäisistä pakkomääräyksistä. Mutta
koska johtajisto on koottu kansansielun uskollisimmista alamaisista,
vaivataan ja epäillään juuri tällaisia ihmisiä enimmin. Johtajisto
katsoo vaan varallisuuteen — kansansielun voimadynamoon —
ja virallisella leimalla varustettuun sivistykseen.
«Ajan merkit" näyttävät kansansielujen potevan kuolintautia.
Uuden ihmiskunnan - kuudennen juurirodun - jäsenillä ei
enää olekaan mitään tekemistä kansansielun - tämän aioonin
päämiehen - kanssa.
Yksilön oma vastuu ja tilivelvollisuus
henkiminuudelleen on sen aikakauden ihmisten ainoa elämännormi. Ulkopuolisia lakeja ei tarvita, koska sisäiset ovat kaiken
ulospäisen käytöksen määrääjinä.
Aate.
Tilatkaa Tietäjä 19191
248
TIETÄJÄ
N:o 12
KANSANVALLAN IHANTEISTA.
Teosofiset näkijät kertovat meille muinoisista jumalallisista
hallitsijoista, jotka suurella viisaudellaan ja rakkaudellaan perusti­
vat ja hallitsivat onnellisen kulta-ajan yhteiskuntia, joissa vääryys,
puute ja kurjuus olivat tuntemattomia käsitteitä. He olivat yksin­
valtiaita, kansansa jumalia, joiden tahto oli pyhä ja loukkaamaton.
He edustivat henkeä, ykseyttä.
Kaikkialla vallitsi vain heidän
tahtonsa.
Mutta kehityksen tarkotus ei ollut luoda tahdottomia ihm is­
lapsia, jotka korkeiden vihittyjen viisauden hallittavina elivät
keskinäisessä rauhassa, tyytyväisyydessä ja onnellisuudessa, vaan
täydellisiä jumal-ihmisiä, jotka omalla tahdollaan kykenisivät luo­
maan onnellisuutta ympärilleen. Sentähden siirtyivät nuo suuret
hallitsijat syrjään antaen ihmisten itse järjestää yhteiskunnalliset
olosuhteensa. Viisauden, oikeuden ja rakkauden sijalle tulivat
silloin tietämättömyys, vääryys ja itsekkyys.
Yksinvaltiaana ei
enää ollutkaan jumala, vaan tyranni.
Kärsimysten kiihottamina koettivat ihmiset ponnistautua eteen­
päin. Vihityt tulivat taas heidän keskuuteensa, mutta ei enää
hallitsijoina, vaan uskontojen ja aatteiden julistajina. He osottivat kansoille tietä aineen moninaisuudesta hengen ykseyteen.
Muinoiset ihanneyksinvallat perustuivat jumalallisen hengen
hallitukseen. Ilman hengen ykseyttä, ilman jumalallisen tahdon
pyhyyttä ei voida koskaan luoda yhteiskuntaan rauhaa ja onnel­
lisuutta, sillä aineen moninaisuus, joka ilmenee yhtä hyvin terä­
vässä järjessä (alemmassa manaksessa) ja ulkonaisen kulttuurin
hiomassa tunteessa kuin kiinteän aineen osasissa, synnyttää aina
kärsimystä, ellei se ole alistettu hengen ykseydelle.
Mutta kun ihmisten täytyy itse astua vihittyjen viittoomaa
tietä, niin ei kelpaa, että joku yksilö tai puolue antaa kansalle
hyvän hallituksen, vaan on kansan opittava itse itseään hallitse­
maan. Yksinvallan sijalle on siis luotava kansanvalta. Mutta jo
sen perustusta laskettaessa on meidän muistettava, että rauha ja
onni saavutetaan vain henkisen ykseyden kautta. Kansanvaltaakin
täytyy siis hallita vain yksi jumalallinen tahto, mutta se ei saa
olla kenenkään ihmisen, ei edes vihityn, vaan koko kansan tahto.
Mutta mikä on kansan tahto? Aineessa ja materialismin
itsekkyydessä se on kaikkien yksilöjen tahto, mutta hengessä ja
uhrautuvaisuudessa se on heidän yhdeksi sulautunut tahtonsa.
Ero on siis huimaavan suuri.
Edellistä voidaan verrata eri
suuntiin vaikuttaviin pieniin voimiin, jotka lopullisesti aiheut­
tavat vain yhden tuloksen, mutta jälkimäistä yhteen suuntaan
N:o 12
TIETÄJÄ
249
vaikuttavaan suureen voimaan, joka aiheuttaa saman tuloksen.
Edellinen toteutuu riidan ja taistelun kautta, mutta jälkimäinen
sovinnon ja rauhan tietä. Edellinen tuottaa kärsimystä ja tuskaa,
mutta jälkimäinen onnea ja autuutta.
Henkisellä yksinvallalla ja täydellisyyteen' kehittyneellä kan­
sanvallalla on yhteistä se, että kumpaakin hallitsee vain yksi tahto,
joka ollen rakkauden ja viisauden elähdyttämänä levittää ympä­
rilleen rauhaa ja onnea. Yksinvallassa perustuu hallitsevan tahdon
valta-asema hallittavien itsetiedottomuuteen, mutta kansanvallassa
heidän vapaaehtoiseen alistuvaisuuteensa kansan tahtoon. Tule­
vaisuuden kansanvallassa opetetaan kaikkia yksilöjä jokapäiväisen
elämän kautta tutustumaan Alcyonen Mestarin opetukseen, »että
ainoastaan se, mitä Ykseys tahtoo, voi aina miellyttää jokaista".
Yksinvallassa ilmottaa hallitsija tahtonsa alamaisilleen, mutta
kansanvallassa täytyy kansan itse tutustua tahtoonsa, joka on
ikäänkuin kätkeytynyt ja keskittynyt kansallishaltian tietoisuuteen.
Kansanvallassa saavat ihmiset siis käytännöllisesti harjotella saat­
tamaan tahtonsa sopusointuun suuren ja heihin nähden persoo­
nattoman tahdon kanssa. Kansanvallan kautta kulkee tie Ykseyteen.
Mutta kansanvallan ihanne, henkinen kansanvalta vaatii ihm i­
siltä niin suurta henkisyyttä, ettei sitä voida toteuttaa ennenkuin
kaukaisessa tulevaisuudessa, ehkä vasta kuudennessa juurirodussa.
Jo satojatuhansia vuosia ovat kansat saaneet taistella rappeutuneita
ja aineellisuuteen vaipuneita yksin- ja harvainvaltoja vastaan, ja
kun kehitys nyt vasta viime aikoina on näyttänyt kääntyvän kan­
sanvallan toteutumista kohti, niin kestää tietysti kauan, ennenkuin
se saavuttaa likimainkaan täydellisyyden. Mutta vaikka ihanne
häämöttääkin kaukana, niin on meidän kuitenkin aina pidettävä
se silmäimme edessä, kun taistelemme kansanvallan aatteiden
puolesta.
Nykyaikaisissa eduskunnissa ilmenee etupäässä vain puoluei­
den tahto. Niissä ei siis myöskään ole ykseyttä, vaan m oninai­
suutta, aineellista itsekkyyttä. Ne ovatkin eri luokka-, puolue- ja
ryhmätahtojen välisenä taistelukenttänä. Niissä pääsee väliin toi­
sen ja väliin taas jonkun toisen ryhmän tahto voittoon, mutta
kansan tahto - tuskin koskaan. Eikä taistelu edes rajotu edus­
kuntien istuntoihin, vaan koettavat häviölle joutuneet saada tah­
tonsa toteutetuiksi poliittisilla vehkeilyillä ja väliin suorastaan aseel­
lisella vallankaappauksellakin. Eduskuntapäätösten kunnioittaminen
on kuitenkin ensimäinen askel siihen todelliseen kansanvaltaan,
jota hallitsee kansan henkinen tahto.
Kun tavalliset ihmiset tulivat hallitsijoiksi vihittyjen sijalle,
niin alkoivat yksinvallat rappeutua. Tätä kehitystä jouduttivat ne
rohkeat yksilöt, jotka eivät alistuneet tyrannin tahtoon, vaan nou-
250
TIETÄJÄ
N:o 12
sivat sitä vastustamaan. Mutta kun kehitys nyt kulkee kansan­
vallan laajentamista (poliittisesta taloudelliseen) ja täydellistyttämistä kohti, niin jouduttavat kehitystä ne epäitsekkäät yksilöt,
jotka omaa etuansa ajattelematta kunnioittavat kansaneduskunnan
enemmistöä ja alistuvat sen päätöksiin. Jos päätökset ovat huo­
not, niin voidaan ne parantaa kansanvallan periaatteiden mukaan
vain yleisen
valistuksen ja korkeampien
oikeuskäsitteiden
levittämisellä.
a . A. 5 .
KANSAN SIELU.
Kansan sielu, lapsen sielu. Herkkä, syttyvä, yhtä nopeasti
valmis iloon ja suruun, vihaan ja sääliin, uskoon ja unohdukseen.
Sinä olet kuin leijonan pentu, joka annat lapsen leikitellä
kanssasi ja sinua sauvallansa tanssittaa, mutta yhtenä päivänä sinä
nostat käpäläsi ja murskaat hänet, tanssittajasi.
Vaarallista, vaarallista on sinua liikuttaa. »Älä herätä Leviathania", sanoi muinaisuuden profetta.
Kaikki arvotukset sinussa asuvat, turhaan viisaat luulevat
sinua käsittävänsä.
Sinä olet tietämätön ja kuitenkin viisaampi kuin heidän suu­
ret tietonsa. Sinulle voidaan uskotella mitä tahansa niinkuin lap­
sille satuja kerrotaan ja hän uskoo. Sinä kuuntelet jokaista sa­
tujen kertojaa ja kuitenkaan sinä et ole suojaton heidän sepistyksiään vastaan vaan valitset lopulta itse, mikä satu on parhain.
Mutta huonosti kerrotuista saduista sinä et huoli, sillä sinä
kaipaat hauskuutta yhtä hartaasti kuin lapsi.
Joka sinua osaa huvittaa, hän saa sinulta kiiltäviä koruja ja
lasinsiruja palkinnoksi, ja jos hän on yhtä lapsellinen, niin hän
ottaa ne vastaan ja pitää hyvänään.
Sinua voipi rakastaa, mutta sinuun ei voi luottaa. Kuka
tietää tänään, mitä huom enna mieleesi tulee.
Mutta kummallinen sinä olet, kansansielu, lapsisielu. Kovia
ja ankaroita käskijöitä sinä tottelet ja he saavat mielensä mukaan
sinua kurittaa ja rangaista.
Sinä nöyrryt heidän kurituksensa alla, mutta jos he lisäksi
lyövät, niin sinä voit nostaa leijonan-käpäläsi ja silloin heidän
aikansa on ohi.
Sinä olet kummallisen välinpitämätön omista eduistasi, niin­
kuin lapsi, joka ei osaa ajatella elämän huolia eikä huomista
N:o 12
TIETÄJÄ
251
päivää. Turhaan muutamat koettavat tehdä sinua vakavaksi: sinä
väsyt pian saarnoihin.
Täytyy joskus nauraa sinun naivisuuttasi, mutta itsellesi sitä
ei uskalla sanoa, siilä ethän voi itseäsi nähdä etkä siedä sivultanaurajia,
Suuri kansansielu, joskus kysyn: tiedätkö sinä itse oman
tehtäväsi, aavistatko oman kohtalosi?
Jos sinulta itseltäsi sellaista kysyy, sinä hämmästyt js mykis­
tyt. Mutta joskus minusta tuntuu, että jumalat ovat sinulle unimaailmassa kertoneet omasta tulevaisuudestasi ja tehtävästäsi maan
päällä.
Ja nyt sinä kuljet puoli-tajuisena ja koetat muistella mitä
kuulit, et voi saada sitä kiinni, mutta et myös kokonaan sitä
unohda.
Sinä odotat, että kuulisit jonkun sen sinulle sanovan, silloin
sinä heräät ja muistat.
Sinä katselet omia lapsiasi, kenestä on tuleva se sankari, joka
on sinulle aukaiseva urasi ja vievä sinut uuteen voittoon.
Jospa ei toivosi pettäisi ja jospa tuntisit hänet, silloin kun
hän on luonasi.
Mutta se, joka sinua totisesti rakastaa, hän menee kuolemaan
sinun puolestasi. Hän ostaa omalla verellänsä sinulta tunnustuk­
sen, jollet muuten sitä hänelle anna.
Ja kiitollisuutesi herää aikanaan, sillä hyvät tunteet ovat si­
nussa yhtä helposti syttyvät kuin huonot ja edelliset ovat kestävämmät ja voimakkaammat.
Sinun mielesi on kuin suuri sulatusuuni, jossa kaikki paha:
itsekkyys, intohimot, julmuus, oman aikansa kuohuu ja riehuu
ja sitten se tasottuu, tyyntyy ja sinä heität päältäsi kuonan ja
uudistat oman elämäsi.
Siksi se, joka sinut oikein tuntee, ei voi koskaan sinua tuo­
mita vaan ainoastaan itkeä pahoja töitäsi ja kyynelillä pestä sitä
kohtaa, missä hänen omat jalkansa kulkevat.
Eikö hän ole osa sinusta, eikö jokainen sinun heikkoutesi
ole hänenkin heikkoutensa ja sinun tuleva kunniasi hänenkin
kunniansa?
—e.
Pudistakaa tietäjän tilaus ajoissa!
252
TIETÄJÄ
N:o 12
ENSIMÄINEN VAIKUTELMANI TEOSOFIASTA.
Ihmetyttänee Tietäjän lukijoita ehkä suurestikin, että vielä
näihin aikoihin saattaa olla henkisillä aloilla toimivia ihmisiä,
jotka nyt vasta - sanoisinko yhdennellätoista hetkellä - tulevat
kosketuksiin n. s. teosofian kanssa. Näin on kuitenkin minun
suhteeni tapahtunut. Olen tosin kuullut teosofiasta ja teosofeista
puhuttavan, mutta
mitään todellista käsitettä ei ole sieluuni
m uodostunut. Joskus olen tosin nähnyt »Tietäjänkin", jopa
lienee minulla ollut kädessäkin; jonakin ihmeenä tai ehkäpä parem ­
min hum bugina — olen ilman muuta antanut sen siirtyä pois
lukematta ainoatakaan kirjotusta sen palstoilta.
Koska kaikille »tarkkaajille" on tärkeä huomata, miten ensimäinen vaikutus otetaan vastaan uudesta, ennen tuntemattomasta,
vieläpä pahansuopaisella leimalla varustetusta hengen aineistosta,
pyydän kertoa tämän ensimäisen kosketuksen tarkkaan niissä
vaikutelmissa, minkä sain eräänä kuluvan elokuun synkkänä ja
sateisena päivänä havaitessani ensikertaa teosofian olemassa olon.
Veljeni toi näet eräänä päivänä postista kotiin paksukantisen
teoksen, nimeltään »Ilmestyskirja teosofian valossa". Ihmettelin,
että mitähän »roskaa" se taas lienee haalannut kotiin ja vuoros­
taan pahottelin tuhlausta kun näin kahdeksan num eron sen n u r­
jalla sivulla hintaa ilmottamassa. Jonkun aikaa oli tuo, muuten
valoisennäköinen kirja pöydälläni jonkunlaisena astrologisena ih­
meenä tai jona m uuna sellaisena lystikkäänä kirjana, johon tuskin
kannatti tutustua, ja jos siitä huolimatta tuota otusta ryhtyisi
tutkimaan niin tokkopa se vastaisi siihen pannun ajan hukkaa,
niin että joutipa tuo valkea siistin näköinen kirja siinä pöydälläni
urjentelemaan.
Sellaisissa pienissä sivistyspesissä kuin maaseudun torpat
useimmiten ovat, ei ole paljon kirjallisuutta käytettävänä. Tosin
tällä kertaa oli poikkeus. Olin lukenut näinä sotisina päivinä
oman työni ohessa useampia kirjoja pää-osana romaaneita mitä
erilaisemmilta aloilta. Kaikissa oli jotain hyvää, se ja se sielulli­
nen huomio oli minulta luiskahtanut sivu, tämä tyylikäänne herätti
miellyttävyyden tunnetta. Tuon kirjan eetillinen pohja oli täyspitoinen hyvä, tämän vähemmän hyvä, mutta muodollisesti
vahvempi: mutta minkälainen otus mahtoikaan olla tuo Hannulan
kirja tuossa pinon ylimmäisenä. Oikeastaan liian suuri arvonta
voidakseen saada minusta lukijaa itselleen.
Vastavaikutuslain synnyttämä ikävystyminen romaanilukemiseen pani hakemaan järeämpää. Hannulan kirja ikäänkuin viittasi
luokseen, mutta minä vastustin: ei ole minulla aikaa tuol­
N:o 12
TIETÄJÄ
253
laisen panoraaman penkomiseen. Ei, olkoot vain rauhassa siinä
missä on.
Tuli sitten nuo synkeät sateiset päivät, jolloin aurinko peitti
kasvonsa sinisiin pilviin ja ihana kesä näytti äkkiä hukkuneen
aikaisen syksyn jalkoihin.
Sireeneissä kohisi, koivut taipuivat
tuulen kourissa kuin tuskassa. Sade valui lotisevana virtana, maa
vaahdotti alassyöksyvistä vesivirroista. Pöydälläni oli yhä H an­
nulan valoisa kirja. Minä otin sen käsiini, tarkastelin sen kansia
ja huomasin siinä lystikkään moton: Vääryyden tekijä tehköön
edelleen vääryyttä, joka on saastainen, saastukoon edelleen, ja
joka on vanhurskas, tehköön edelleen vanhurskautta, ja joka on
pyhä, pyhittyköön edelleen. Tuon ajatusrakenteen alla oli jotakin
lystikästä. Kysäsin itseltäni: mihinkä asti on tarkotus mennä,
kun ei mitään rajaa millekään aseteta. Ensi alussa teki mieli
loukkaantua sanoihin, mutta niiden tasapaino, suuri tasapuolisuus,
joka ei suinkaan ole tämän tapaisten lauselmien ja tunteiden vah­
vimpia puolia, kiinnitti mieltäni, samoin alkulause. Se oli minusta
hauska, vallan mielelläni annoin minäkin sen oikeuden Johannek­
selle, mikä siinä annettiin. Minusta siinä ymmärrettiin tätä mai­
niota m uodon ja voiman mestaria runollisesti, niinkuin nähtävästi
Johanneskin oli tarkottanut. Ehkäpä hänen monen monissa sanaja lausekuvissaan oli paljon symboliikkaa, ehkä niissä oli sellaista,
jota maallikot eivät alussa huomanneet, mutta joka tapauksessa
sangen
usein
runollisen lennokasta ja suurpiirteisiä näkyjä.
Tekijä tosin ei saanut minua vakuutetuksi, että Johannes itse olisi
tarkottanut kaikkea tuota, mitä selostaja tahtoi sanoa, mutta joka
tapauksessa oli hän sovittanut järjestelmän, joka oli hauska ja
mielenkiintoinen, sangen syvällinen ja siveellisesti arvokas sekä
lisäksi valaisi jollain ihmeellisellä tavalla koko olemassaolon mys­
tillistä - nähtävästi iäksi peittoon jäävää juurta. Nämä kaikki
seikat yhdessä miellyttivät minua niin, että katselin kirjan läpi
koko tarkasti.
Yhden huomautuksen vain tahtoisin tehdä tekijälle tosin
aivan maallikon kannalta. Varma minusta on, ettei jokaisella
lausumalla, sana- ja lausekuvalla voi olla erikoista selityksiin joh­
tavaa sisäistä ydintä, sillä — sanoilla työtätekevänä tietää jokainen,
että sellaisessa suuressa runoteoksesaa, kuin Ilmestyskirja, täytyy
olla käänteitä, sana- ja lauseyhtymiä, jotka ovat välttämättömiä,
muodollisten, puhtaasti teknillisten syiden vaikutuksesta syntyneitä.
Senvuoksi voi tehdä itse Johannekselle huonon palveluksen, jos
ymmärtää hänen sanojaan liian ahtaasti antamatta hänen hurm aan­
tuneelle, runolliselle inspirationilleen sitä väljyyttä, mikä on sille
välttämätön päästäkseen kokonaiskuvien mahtavaan nousuun.
Jokatapauksessa oli kirja miellyttävä, sen toistin usein lukeis­
254
TIETÄJÄ
N:o 12
sani, jonkinlaisen uuden hengen läpi viiltätnä ja muodollisesti
notkea. Minusta oli varsin hauska huomata, että Johannesta,
rakkauden apostolia ymmärrettiin noin ikäänkuin rakkauden hen­
gen läpitunkemana. Mielihyvällä panin kirjan kiinni ja niin olin
saanut ensimäisen vaikutelman teosofisesta maailmankuvasta, joka
ilmenee kirjan jokaisella sivulla.
- Miksei? Sellaista ajattelua, joka ei toista sortaakseen,
toista pettääkseen, rahaa ja tavaraa kootakseen, kunniapaikkoja
saadakseen nouse mieleen - sellaista ajattelua olen heti valmis
kannattamaan. Jääköön minulta vielä toistaiseksi kauaksi - niin
alkuasteella kuin olen - monenlaisten «tasojen" ja «juurien"
kiinteinä totuuksina pitäminen, jokatapauksessa yhdyttänee kui­
tenkin siinäkin, sikäli kun ne ovat vain kuvannollisia sanakuvia
yhä eteenpäin pyörivästä kehityksestä. Miksemme voi parempaa
tarkastelua varten niitä erotella ja lajitella, miksei antaa niille
nimiä, jos todellisia huomioita vain on kullakin nimiä ja käsitettä
tukemassa. Ja totisesti yksi seikka näyttää varmalta: ihmisen
elämänkäsitys syvenee ja hänen vastuunalaisuutensa teoistaan lisään­
tyy antamalla sille tuo laajasuuntainen, eteenpäin ja taaksepäin
ulottuva perspektiivi. Luulisin, että elämä kokonaisuuden kan­
nalta katsoen on juuri tällaisen syventämisen ja virvottajan tar­
peessa suuressa määrin. Tällainen oli ensimäinen vaikutelma
teosofisesta ajattelutavasta. Siis valoisa. Sydämestäni toivon, että
niin moni kuin mahdollista pääsisi sen lempeästä, mutta samalla
ankaran suurenmoisesta paisteesta osalliseksi.
A .J . K .
□ □ □ a n □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ o d □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □
UUSIA KIRJOJA.
Mietteitä L. Onervan legendoja lukiessa. «Neitsyt Maarian
lahjaa ja Siniyön tarua" lukiessani alkoi kaikua korvissani L.
Onervan ensimäisestä runokokoelmasta «Ennen - nyt" niminen
runonsa. Mielestäni tämä runo on ollut mottona hänen elämäl­
leen, hänen lähdettyään runoilijalatuja astelemaan ja elämän arvoja
tutkimaan. Siinä runossa hän puhuu, kuinka hänen sielussaan
soivat ennen «äänet herkät ja hienot, soinnut selvät ja vienot",
kuinka ne johtivat hänen elämänsä vuolevan juoksun ja kuinka
hän luuli Jumalan hänen om antuntonsa kautta puhuvan. Mutta
vuosien vieriessä om antunnon ääni haipui ja lapsuuden laulu
lakkasi. Alkoivat soida hämärät ja kummat äänet, suuret ja tum ­
mat epäsoinnut, jotka ilkkuivat entiselle sydämen kielelle. Ne
särkivät entisen totuuden kuvan, vieläpä antoivat hyvään ja pa­
N:o 12
TIETÄJÄ
255
haan luvan ja oma itse oli lakinsa ja oma tahto oikean ja väärän
tuomari.
Siitä hetkestä lähtien varmaankin hänen sielunsa läksi samoi­
lemaan elämän tummissa soissa ja vesissä, katsomaan mitä sen
syvyyksissä ja pimennoissa piili, koettelemaan kuinka kestäviä
elämän arvot olivat. Runottarensa soitteli tummia intohimon
ääniä, milloin rakkauden onnesta, milloin kärsimyksistä, mutta
vahvimmin soi niissä epätoivon sävel. Yhä syvemmälle etsijä
laskeutui kunnes hän viimein tapasi pohjan — ja samassa helähti
sielussaan jostain kaukaa lapsuuden kirkas ja puhdas sointu. Ja
hän läksi tavottelemaan tuota kotiinsa kutsuvaa ääntä, ja se johti
hänet syvänteistä vuoriteille. Juuri näiden legendojen kautta lap­
suuden äänet hänen sielussaan jälleen soivat, mutta korkeimmassa
asteikossa kuin taipaleelle lähdettyään. Ne soivat puhtaina mutta
kokemustäysinä ja itsetietoisina. Siniyön lailla hän on etsinyt
»Suurta Henkeä, Ihmisten Opettajaa, joka on näyttänyt, kuinka
jokainen helmi on pusertunut esiin kirvelevästä sydäntuskasta ja
kuinka tuska oli saanut alkunsa pahuudesta. Ja juuri nuo pahat
ihmisilkimykset olivat tuon kauniin helmitien hänen sieluunsa
kirjailleet. Lopuksi hänen elämänsä pahantekijät muodostivat hä­
nen sisäisten silmäinsä edessä vain yhden ainoan sankan ja juh­
lallisen saaton, joka hitaasti ja hartaasti vaelsi kohti tuon uuden
hyvyyden valtakunnan säteileviä portteja."
L. Onerva on nyt löytänyt sisimmän itsensä. Tämä kirja
uhkuu syvää viisautta, siinä piilee suuria elämän totuuksia. Vaikka
se muodollisesti kulettaa lukijan keskiajan mystilliseen tarumaailmaan, on nykyajan rikkirevityillä ja intohimoissaan hoipertelevilla
ihmisillä siitä kuitenkin paljon oppimista. Kieli on mehevää ja
rikkaan mielikuvituksen värittämää.
Erikoisen syvästi vaikutti
»Manalan vaaka".
Tahtoisin kehottaa. teosofeja hankkimaan itselleen tämän
ansiokkaan kirjan joulupöydälleen. Siinä he tapaavat heille tut­
tuja totuuksia, sillä nämä legendat ovat kerrassaan teösofishenkisiä.
Olga Salo.
KYSYMYKSIÄ JA VASTAUKSIA.
382 Kys. H. /. Minkävuoksi henkilö, joka uskoo Mesta­
rien olemassa-oloon ja koko sydämestään haluaa löytää oman
Mestarinsa, vieläpä työskenteleekin henkisesti hänet löytääkseen,
256
TIETÄJÄ
Nro 12
ei tietoisesti ole saanut kohdata häntä päivätajunnassaan, joskin
sisäisesti ja hetkittäin voi tuntea hänen läsnäoloansa?
Vastaus. O n otettava huom ioon kaksi tekijää: opetuslapsen
toivomus ja mestarin tahto. Mestarit ovat eläviä ihmisiä, jotka
oman tietonsa ja viisautensa mukaan ohjaavat toimintaansa. O pe­
tuslapsen toivomus kohdata mestariaan kasvoista kasvoihin ei
riitä; mestarinkin täytyy jostain syystä sitä tahtoa, ennenkuin hän
opetuslapselle näyttäytyy. Mestarin läsnäolon tunteminen on saa­
vutus, johon useimmat pyrkijät saavat tyytyä. Ja sekin kielletään
heiltä usein. Kaidalla tiellä kulkijan täytyy oppia seisomaan omilla
jaloillaan, sillä muuten hänessä ei kehittyisi kyky auttaa toisia
hädässä.
□ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □ □
TIEN VARRELTA.
Teosofinen kanslia Helsingissä. Kauan on kaivattu Helsin­
gissä teosofista toimistoa, joka määrättynä hetkenä päivässä olisi
auki ja jossa Teosofisen Seuran asioita saisi tiedustella ja toimit­
taa. Sellainen tulee nyt ensi vuoden alussa avattavaksi Bulevardin
7:ssä kirjastohuoneessa. Kanslia-aika tulee olemaan klo 1/2 5 - V 2 6
ja perustaja-ylisihteeri on toimistossa tavattavana torstaisin ja mah ­
dollisesti maanantaisin. T. S. hallinnon varapuheenjohtaja rouva
Olga Salo on kansliassa tiistaisin ja perjantaisin ja Seuran rahas­
tonhoitaja neiti Helmi Rissanen keskiviikkoisin ja lauantaisin.
Teosofinen kirjakauppa Helsingissä. Pieni kirjakauppamme
Bulevardin 7:ssä, joka tähän saakka on ollut auki (paitsi sunnun­
taina) vain kolmena arki-iltana, tulee ensi vuonna pidettäväksi
auki joka arki-ilta klo 7 —8 . Toivoa on myös, että kirjakauppa
voidaan järjestää kokonaan uudelle kannalle; että se laajennetaan,
että paperikauppa siihen yhdistetään, että se saa suurem man huoneuston ja on auki pitkin päivää y. m.
» Toimittajalta» pätkät. Tietäjälle on saapunut useita vas­
tauksia P. E:n kysymyksen johdosta. Ehkä julkaisemme niitä ensi
numerossa. Joka tapauksessa kiitämme arv. kirjottajia heidän y s­
tävällisistä sanoistaan. Kuten näkyy, aikoo «Toimittaja" edelleen
jatkaa pätkiään.
Hyvä joululahja on ‘V aloa tiofjti (hinta Smk.
4: —) ja Tietäjä 1919 (hinta Smk. 10: —).